Ympäristökasvatuksella tarkoitetaan elinikäistä oppimisprosessia, jossa ihmiset tulevat tietoisiksi ympäristöstä ja ympäristökysymyksistä ja myös omasta roolistaan ympäristön hoitajina ja säilyttäjinä (Sytnik ym. 1985).
Ympäristökasvatus tähtää nimenomaan käytännön toiminnan muutokseen ihmisten elämässä.
Welcome message from author
This document is posted to help you gain knowledge. Please leave a comment to let me know what you think about it! Share it to your friends and learn new things together.
Transcript
YMPÄRISTÖKASVATUKSELLINEN LEIRIKOULUOHJELMA, SISÄLTÖ MUOTOILUINEEN
Karjalan Luontokoulu ® 1. JOHDANTO 1.1. Leirikouluohjelman tarkoituksesta ja käytöstä Leirikoulu ohjelman KÄSIKIRJOITUS sisältää yksityiskohtaisen suunnitelman 3-4. päiväiselle leirikoululle. Käsikirjoitus on suunnattu 5. - 6. -luokkille ja soveltuu toteutettavaksi sulan maan aikana, käytännössä keväällä ja syksyllä. Suurimman osan tämän leirikoulukäsikirjoiutksen ohjelmista voi vetää yhdellä ohjaajalla ja opettajan ja muutaman vanhemman avustuksella. Pienryhmiä (2 – 5- henkeä) käytetään paljon, sillä oppimisen varmistamiseksi on tärkeää, että jokainen lapsi pääsee itse aktiivisesti tekemään. Ohjelmien teema on pääasiassa luonto ja ympäristö, mutta päivissä on elementtejä myös taiteesta ja esim. matematiikasta ja biologiasta. Ohjelman tärkein elementti on kuitenkin ympäristökasvatus ja oppilaiden ympäristöherkkyyden lisääminen. Siksi ohjelmasta on pyritty tekemään mahdollisimman elämyksellinen ja oppilaiden aktiiviseen kokemiseen ja tekemiseen perustuva, teoreettisen tiedon osuus on toissijainen. Paketin kirjaimellinen noudattaminen ei ole tärkeää eikä aina edes mahdollista, mutta on tärkeää, ettei harjoitteiden paikkoja liikaa sotketa eikä harjoitusten esivalmistelussa ”oiota” esim. jättämällä välineitä pois. Kaikki tässä paketissa kuvatut harjoitteet on jo tehty suoritettavaksi mahdollisimman pienellä välineistöllä, joten tarpeellisten välineiden poisjättäminen haittaa harjoitusten suorittamista. Ryhmien tulo- ja lähtöaika vaihtelee, joten jo tämä tuo tarvetta muuttaa ohjelman kulkua hieman. Suurin osa paketin harjoituksista on jo testattu perusteellisesti eri lapsiryhmien kanssa, mutta sujuvuuden varmistamiseksi on tärkeää, että ohjaaja harjoittelee vetämistä (vaikka tuttujen lasten tai aikuisten kanssa, tai edes itsekseen vetämällä harjoitukset ääneen kuvitellulle ryhmälle) ennen ensimmäistä ”oikeaa” ryhmää. Leirikouluohjelman alussa kuvataan ohjelman pedagogista taustaa: sen tavoitteita, periaatteita ja yhteyksiä opetussuunnitelmaan. Ohjelmassa on tärkeimpänä teemana ympäristökasvatus, sen periaatteita ja peruskäsitteitä käsitellään luvussa x. Tämän ohjelman pedagogisen taustan ymmärtäminen on tärkeää, kun ohjelmasta halutaan kertoa esimerkiksi opettajille. Pakettiin on koottu myös lyhyt opas lapsiryhmien ohjaamisesta luonnossa. Se on tarkoitettu avuksi ja ajatusten herättämiseksi, eikä sen kirjaimellinen noudattaminen ole tarkoituksenmukaista; jokaisella oppaalla on oma persoonallinen tyylinsä ohjaamiseen. Tämän jälkeen käydään läpi leirikoulun ohjelmarunko, joka sisältää luonnoksen päivän rakenteesta. Yksityiskohtainen kuvaus ohjelmista käydään läpi seuraavissa luvuissa; ensin esitellään pääohjelmakokonaisuudet (Ympäristötaide ja Metsäntutkija), tämän jälkeen käydään läpi lyhyemmät ohjelmat, ilta-aktiviteetit ja ilta-ohjelmat. Ohjelmakokonaisuuksiin on liitetty ”kursiivilla lainausmerkkien väliin” kirjoitettuja juontoja varsinaisten harjoitusten väliin. Jälleen kerran totean, ettei tarkoitukseni ole antaa valmiita sanoja oppaiden ulkoa opeteteltaviksi, vaan jokaisen ohjaajan tulisi löytää omat, juuri hänelle luontevat sanat. Juontojen osuus ohjelmissa on kuitenkin merkittävä, sillä ne sitovat yksittäiset leikit ja tehtävät loogiseksi, jouhevasti eteneväksi kokonaisuudeksi. Mannilan leirikouluohjelman lukuisista
liitteistä löytyy myös oheismateriaalia ja lisätietoa ohjelmien vetämistä varten sekä varsin mittava leikkiliite, joka sisältää 36 testattua, hauskaa, ryhmäyttävää ja luontoteemaa tukevaa leikkiä. 1.2. Leirikouluohjelman yhteydet opetussuunnitelman perusteisiin Peruskoulun opetussuunnitelmien perusteiden arvopohjassa mainitaan luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen. Viidennessä aihekokonaisuudessa, joka on ”Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta” todetaan, että perusopetuksen tavoitteena on kasvattaa ympäristötietoisia, kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia. Opetussuunnitelmat siis itsessään sisältävät ajatuksen ympäristökasvatuksesta ja toiminnasta kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Biologian opetuksen teemoja 5.-6.-luokalle ovat mm. eliöiden elinympäristöt ja lähialueiden keskeisen eliölajiston tunnistaminen, luonnon monimuotoisuus, jokamiehenoikeudet sekä luonnon vaaliminen ja suojeleminen. Biologian opetussuunnitelmassa mainitaan myös erikseen kasvien ohjattu keruu, joka leirikouluohjelmassa on otettu mukaan yhdeksi valinnaiseksi ilta-aktiviteetiksi. Koulun kuvaamataidon opetuksen tavoitteena on tukea oppilaan kuvallisen ajattelun ja esteettisen ja eettisen tietoisuuden kehittymistä. Myös kuvataide on mukana rakentamassa kestävää tulevaisuutta: opetussuunnitelmissa todetaan, että ”Kuvataiteen opetuksessa kehitetään taitoja, joita tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.”. Kuvaamataidossa on oleellista harjoittaa monipuolisesti aistihavaintojen tekoa ja mielikuvituksen käyttöä. Kuvaamataidon opetuksen tavoitteena on oppia arvioimaan ympäristön esteettisiä ja eettisiä arvoja, viihtyisyyttä ja toimivuutta. Luokkien 5-9 opetussuunnitelmissa mainitaan keskeisissä sisällöissä tilataide ja taide ympäristössä. Oppimistilanteiden halutaan myös tukevan oppilaiden mahdollisuuksia yhdessä työskentelyyn ja vuorovaikutukseen sekä yhteisiin taide-elämyksiin. Näitä teemoja on sisällytetty leirikouluohjelmassa ympäristötaiteen opetuskokonaisuuksiin. Matematiikan opetussuunnitelman perusteiden tavoitteissa 3.-5. -luokalle mainitaan kokemusten hankkiminen matematiikan käsitteiden ja rakenteiden omaksumisen pohjaksi. 6. -9. -luokan kohdalla mainitaan lisäksi tavoitteena saada oppilas ymmärtämään matematiikan ja reaalimaailman välisiä yhteyksiä. Molempien luokka-asteiden kohdalla mainitaan myös oppiminen noudattamaan ohjeita ja työskentelemään pitkäjänteisesti ja toimimaan ryhmässä. Matematiikan sisällöistä mainitaan3.-5.-luokan kohdalla mm. ympyrän piiri ja pinta-ala, koordinaatisto, tietojen kerääminen ja esittäminen sekä keskiarvon käsite. Näitä teemoja käsitellään kokemuksellisesti ja monipuolisesti leirikoulupaketin Metsäntutkija-ohjelmassa. Useat tässä leirikoulupakettiin sisällytetyistä tehtävistä tukevat myös osaltaan äidinkielen opetusta: kirjoittamista, esiintymistä ja vuorovaikutustaitoja. Mannilan leirikouluohjelma tukee siis hyvin opetussuunnitelman tavoitteita ollen monialainen ja moniin oppiaineisiin liittyvä elämyksellinen kokonaisuus. 1.3. Ympäristökasvatuksesta Ympäristökasvatuksella tarkoitetaan elinikäistä oppimisprosessia, jossa ihmiset tulevat tietoisiksi ympäristöstä ja ympäristökysymyksistä ja myös omasta roolistaan ympäristön hoitajina ja säilyttäjinä. Ympäristökasvatus tähtää nimenomaan käytännön toiminnan muutokseen ihmisten
Kysymykset kuuluvat normaaliin koulutilanteisiin ja luokkahuoneeseen. Metsässä ollessa oppimista voi tukea monilla muilla menetelmillä, jotka eivät normaalisti koulussa ole mahdollisia. Kysymys-ja vastauspeliä kannattaa pääsääntöisesti ohjaamisessa välttää. Se ei tee ohjaamisesta vuorovaikutteista, siihen on muitakin, parempia tapoja. Kysymyksiä toki saa kysyä, varsinkin silloin, kun on kyse kysymyksestä, johon ei ole oikeaa vastausta (”Mikä oli teidän mielestänne hauskinta tänään?”, ”Mikä on sinun lempipuulajisi?”) tai kun on syytä odottaa oppilaiden tietävän vastauksen. Kuitenkin jos näyttää siltä, että oppilaat eivät tiedä vastausta tai eivät halua vastata, on parempi vain lopettaa lypsäminen, kertoa oikea vastaus ja liikkua ohjelmassa eteenpäin. Käytösongelmista ja opettajan roolistaLeirikoulupaketin ohjelmakokonaisuudet on rakennettu niin, että helpommat tehtävät pohjustavat ja lämmittelevät haastavampiin tehtäviin. Silti osa oppilaista saattaa kokea annetut tehtävät liian haasteellisina ja saattaa heittää homman leikiksi ja ryhtyä pelleilemään. Tämä on usein heille tapa suojautua epävarmalta tilanteelta tai pitää yllä omaa ”koviksen” roolia. Paras tapa reagoida pelleilyyn on olla huomaamatta sitä ja suhtautua edelleen vakavasti oppilaan työskentelyyn. Jos oppilas ei tee työtään ollenkaan, vaan vaikkapa vain kuljeskelee, mene tarjoamaan hänelle apua. Tai ehdota, että hän menisi joidenkin kanssa tekemään työtään. Jos taasen oppilas on esimerkiksi taideohjelman ”Etsi taulu”-harjoituksessa vaikkapa vain läntännyt kehyksensä johonkin sen kummemmin miettimättä, katsokaa työ aivan kuin muidenkin ja anna siitä normaalista kommentteja. Joskus auttaa myös, että häiritsevästi käyttäytyvälle oppilaalle annetaan jokin erityisvastuutehtävä (esimerkiksi hän on vastuussa vaikkapa istuinalustojen kantamisesta tai muiden töiden dokumentoinnista kameralla). Älä kuitenkaan anna äänensävylläsi tai eleilläsi oppilaan ymmärtää, että kyseessä on rangaistus vaan että hän tekee sinulle/luokalle palveluksen. Häiriökäyttäytymistä ehkäisee usein tehokkaasti myös se, ettei ryhmätyöskentelyssä anneta ryhmien syntyä luonnollisesti, vaan ryhmät jaetaan satunnaisesti. Usein häiriökäyttäytyminen on sidottua tiettyihin tilanteisiin ja toisten oppilaiden myötävaikuttamiseen, satunnaisella ryhmiinjaolla ehkäistään tämä kun vanhat ”klikit” luokan sisällä jäävät syntymättä. Monipuolinen ryhmien käyttö edesauttaa myös oppilaiden ryhmätyötaitojen kehittymistä ja ryhmäytymistä. Vaikka ryhmiinajaosta olisikin vaivaa, kannattaa erikokoisia ryhmiä käyttää monipuolisesti jokaisessa ohjelmakokonaisuudessa. Vasta jos oppilaan käytös häiritsee muidenkin työskentelyä, on tarpeen puuttua siihen voimakkaimmin keinoin. Usein häiriökäyttäytymiseen puuttuu myös luokan oma opettaja. Ja häneltä voit myös pyytää apua, sillä oma opettaja tuntee ryhmänsä parhaiten. Paras olisikin, että opettaja vanhempien avustuksella hoitaa ryhmän kurissa pitämisen, jotta sinä saat keskittyä ohjaamiseen. Tästä voi ja kannattaa myös sopia opettajan kanssa etukäteen, opettajalta voi yleisesti ottaen ennen leirikoulua kysellä, minkälainen luokka on ja onko luokassa oppilaita, joiden ohjaaminen voi vaatia erityishuomiota. Aluksi yksittäisen oppilaan häiritsevään käyttäytymiseen kannattaa puuttua moittivin katsein ja pienin huomautuksin. Jos tämä ei auta, kannattaa oppilas jonkun tehtävän kohdalla ottaa sivuun tai pyytää kävelemään vierelle ja keskustella asiasta rauhassa. Puhutellessa oppilasta kannattaa aloittaa kysymällä, mikä hänestä tuntuu pahalta ja miksi hän häiritsee muiden työskentelyä. Kannattaa myös vedota toisille työrauhan antamiseen ja siihen että vaikka ollaankin metsässä, ollaan silti koulussa ja koulussa joutuu välillä tekemään asioita, jotka eivät ole mukavia. Muiden oppilaiden kannalta on parempi antaa yhden vaikka istua sivussa kuin kiskoa häntä väkisin mukaan, joka vie valtavasti aikaa ja ohjaajan energiaa. Joskus häiriökäyttäytyminen ei rajoitu yhteen tai kahteen oppilaaseen, vaan koko ryhmä on hyvin levoton. Silloin voi joissakin väleissä vetää vauhdikkaan (mutta teemaa tukevan) hippaleikin,
joka sopivasti purkaa energiaa. Samoin, jos päivä on kylmä ja sateinen ja ryhmä on apaattisen oloinen, kannattaa säännöllisin väliajoin vetää lämmittävä juoksuleikki ja pitää muutenkin paikallaan seisoskelua tai istuskelua vaativien ohjelmien osuus mahdollisimman lyhyenä. Yksi hyvä vaihtoehto näihin tarkoituksiin on 36 -leikki (LEIKKILITTE sivu z), joka on hyvin vauhdikas ja yleisesti erittäin pidetty leikki. Tehtävien dokumentointi ja leirikoulupäiväkirjaLeirikoulupäivän aikana tarjoutuu monta tilaisuutta dokumentoida päivän kulkua ja luokan aikaansaannoksia. Nykyään oppilailla usein onkin kameroita mukana, mutta luokkaa voi innostaa myös kuvaamaan teokset huolellisesti vaikkapa koulusta mukaan otetulla kameralla. Entäpä jos yksi ryhmä toimisi kussakin ohjelmanumerossa valokuvaajana (esim. taideohjelmassa teosten valmistumisen jälkeen dokumentoi jokaisen ryhmän teokset)? Kuvamateriaalista voi tehdä vaikkapa Power Point -show tai valokuvanäyttelyn koulussa! Monet tekevät leirikoulusta myös leirikoululehden jälkikäteen jaettavaksi oppilaiden koteihin. Tämä dokumentointi ja kuvien käsittely eri yhteyksissä koulussa palauttaa päivän tekemiset vielä uudestaan mieleen ja syventää siten oppimista. Jotkut opettajat haluavat oppilaiden kirjoittavan päivittäin leirikoulupäiväkirjaa. Tällöin kannattaa varata jokin tietty ajankohta päivästä päiväkirjan kirjoittamista varten (esimerkiksi leirikouluohjelmassa iltaohjelma/ilta-aktiviteetit). Leirikoulupäiväkirjaa ei tarvitse kuitenkaan täyttää pöydän ääressä luokkamaisessa huoneessa, ulkona koivun alla tai rantakalliolla teksti luistaa varmasti paremmin! 2. LEIRIKOULURUNKO Oheinen leirikoulurunko sisältää pääkohtaisen ohjelman koko leirikoulun ajalle. Herääminen, ruokailut ja nukkumaanmeno rytmittävät päivää ja tapahtuvat aina suurinpiirtein samaan aikaan. Ohjelmarunko ei ole tarkoitettu noudatettavaksi kirjaimellisesti, vaan muutoksia ohjelmaan tuovat ryhmän saapumisaika ja lähtöaika, sää sekä yleinen aikataulun eläminen. Ohjelmaa on päivän ajalle suunniteltu aamulla 3,5 h (8:30 -12:00), alkuiltapäivällä 2h (13:00 – 15:00). myöhään iltapäivällä 2h (15:30 – 17:30), illansuussa 2h (18:30 -20:30) sekä illalla 1 – 1,5h (21:00 -22:00). Kaikkia ohjelmapaikkoja ei ole tarkoitus (ainakaan joka päivä) täyttää ohjatulla tekemisellä, vaan luokalle voi ja pitää antaa myös vapaata aikaa. Vapaa-aikaa oppilaille jää myös ruokailujen yhteyteen, niihin on varattu välipalaa lukuunottamatta tunti. Sopikaa vielä opettajan kanssa erikseen nukkumis- ja heräämisajoista sekä ohjelman kokoonpanosta ennen luokan saapumista leirikouluun. Pimeä on joidenkin ohjelmien edellytys, toisten suorittamisen se puolestaan estää. Leirikoulun ohjelmaa suunniteltaessa yhdessä opettajan kanssa kannattaa nämä seikat huomioida. Mannilan leveysasteilla aurinko laskee keväällä 1.4. noin kello 19:45 ja syksyllä 30.9. jo 18:30. Ilta-aktiviteetit kannattaa siis suunnitella vuodenaikaan sopivaksi myös valoisuuden suhteen. 1. PÄIVÄ 9:00 Tervetuloa! Saapuminen . Majoittuminen. (Aamupalaa, jos luokka on
10:15 OPPIMISPOLKU (sivu z) tai leikkejä (LEIKKILIITE; sivu z) tai muuta tekemättä
jäänyttä ohjelmaa (Kasvio?)
12:00 Lounas
13:00 Hyvästi Mannila, kotiinlähtö! (sivu z)
3. YMPÄRISTÖTAIDE -ohjelma Ensimmäisen ohjelmakokonaisuuden teemana on ympäristötaide. Ympäristötaide on taidetta, joka tehdään tiettyyn paikkaan ja ympäristöön (vrt. maalaus tai veistos, joka on esillä galleriassa tai museossa ja voidaan siirtää yhtä hyvin johonkin toiseen paikkaan). Ympäristötaidetta tehdään niin luonnossa kuin kaupunkiympäristössä. Ympäristötaiteessa voi olla mukana monenlaista taidetta, esimerkiksi tiettyyn paikkaan ja hetkeen tehty performanssi voi myös olla ympäristötaidetta. Runojen ripustaminen puiden oksille voi myös muodostaa ympäristötaideteoksen. Ympäristötaidetta tehdään usein luonnon omista materiaaleista ja silloin sitä voidaan kutsua myös maataiteeksi. Ympäristötaideteos on silloin hetken taidetta, se on tarkoitettu sillä hetkellä koettavaksi eikä se jää pysyväksi. Taideteosta muuttaa luonto itse. Esimerkiksi hiekkaan tehtyä kuviota muuttavat tuuli, sade ja eläimet, risuista tai heinästä tehty teos alkaa maatua ja katoaa hiljalleen ympäristöönsä, takaisin osaksi luontoa. Ympäristötaidetta voidaan toki dokumentoida esimerkiksi kirjoitusten tai valokuvien muodossa. Ympäristötaide on hienoa tapa kokea luonnon kauneutta ja oppia havainnoimaan luonnon suuria ja pieniä asioita. Ympäristötaide harjoittaa tekijän havainnointikykyä ja herkkyyttä luonnolle. Se on siksi mitä parhaimpia keinoja luontosuhteen kehittämisessä ja hyvä tapa toteuttaa ympäristökasvatusta. Ympäristötaideohjelma kehittää oppilaan havainnointikykyä kaikilla aisteilla. Tavoitteena on ensisijaisesti luonnon kauneuden huomaaminen ja sitä kautta arvostuksen lisääminen. Oppilaat pääsevät myös itse tekemään ympäristötaidetta luonnon omista materiaaleista, mikä kehittää
kädentaitoja ja luovuutta, kuten myös pitkäjänteistä työskentelyä. Liikunnallisuus on osa päivän antia, vauhdikkaat leikit ja metsässä vapaasti ja ohjatusti liikkuminen. Ympäristötaidepäivä opettaa myös oppilaille luonnon merkitystä suomalaisessa taiteessa ja inspiraation lähteenä. Tärkeintä on kuitenkin antaa oppilaille mahdollisuus löytää luonnosta esteettinen ja rauhoittava vaikutus itselle ja herättää kiinnostusta luontoa ja luonnossa liikkumista kohtaan. Luonnossa liikkuminen voi olla muutakin kuin erätaitoja tai luonnontuntemusta! 3.1. Tarvikkeet ympäristötaidepäivää varten: - Luuppeja (yksi jokaiselle lapselle tai ainakin 1/pari)
- Taulunkehyksiä (yksi jokaiselle lapselle)
- Villalankaa (esim. kahta eri väriä) ja sakset
- Istuinalustoja
- Kirjoitusalustoja (ei aivan välttämätöntä, mutta jos helposti saatavilla niin hyvä juttu)
- Kankainen pussi, jossa seuraavia pieniä värilappuja, jokaista 3-4 kappaletta: vihreä , ruskea,
valkoinen, harmaa, musta, keltainen, oranssi, punainen, sininen – liila. Jos ryhmä on pieni, jätä pois
oranssi.
- Munakennoja (1 jokaiselle ryhmälle, ryhmiä yleensä 5-7 kpl)
- Valkoisia paperiarkkeja (1 jokaiselle ryhmälle, ryhmiä yleensä 5-7 kpl)
- Kontaktimuovia (1 a4-kokoinen palanen jokaiselle ryhmälle, ryhmiä yleensä 5-7 kpl)
- (HUOM! Valkoiset paperit ja kontaktimuovit voi korvata myös valkoiselle kankaanpalasella
jokaiselle ryhmälle!)
- Laminoituja kuvia Akseli Gallen-Kallelan taideteoksista (1-3 kpl, kuvien hankinta onnistuu esim.
ostamalla kirjakaupasta taidekalenterin/teosluettelon, josta kuvan voi irrottaa ja laminoida), esim.
● Maisema Kuhmosta 1890
● Palokärki 1892
● Heijastuksia 1902
● Auringonlasku 1899
● Imatra talvella 1893
● Keitele 1905
● Jäiden lähtö 1918
- Laminoituja kuvia Eero Järnefeltin teoksista (1-3 kpl, kuvien hankinta onnistuu esim.
ostamalla kirjakaupasta taidekalenterin/teosluettelon, josta kuvan voi irrottaa ja laminoida)
jotakin. Jokainen ryhmä saa munakennon, johon väriä voi kerätä, mutta tarkoituksena ei ole kerätä kennoa täyteen, vaan pienet värinäytteet riittävät hyvin. Ja tehtävänä on siis etsiä mahdollisimman montaa eri sävyä. Onko kysyttävää? Sitten voidaan lähteä liikkeelle, muistakaa katsella tarkasti!” Lähde kävelemään melko hiljaista vauhtia ja anna ryhmille aikaa aikaa noin 10 minuuttia etsiä värejä. Sopivaan avoimeen paikkaan käveltyänne pysähdy ja kokoa ryhmä jälleen piiriin. ”Nyt on aika järjestää nämä löydöksemme sävyjen mukaan paperille. Eli tehkää löydöistänne jana tai ympyrä tai spiraali, jonka toisessa päässä ovat vaaleimmat sävyt ja toisessa tummimmat. Järjestäkää ne saamanne paperin päälle. Sen jälkeen saatte kontaktimuovinpalan, jolle saatte asetella värisävyjananne. Eli järjestäkää palat ensin paperille ja sitten ottakaa muovista paperi pois ja siirtäkää kuva muoville. Ei kannata yrittää laittaa muovia paperin päälle, se on hankalaa, vaan laitatte palat muoville ja sitten paperin siihen päälle. Muistakaa kääntää palat laittaessanne niin, että tarkoittamanne sävy tulee muovia vasten, sillä toisinaan lehdet ja muut on eri sävyisiä eri puolilta. Jos löytönne eivät meinaa mahtua muoville, niin repikää niitä pienemmiksi, pienistäkin paloista näkee kyllä sävyn. Ja kun kaikki palat on muovilla laittakaa paperi siihen päälle eli liimaatte muovin paperille. Onko kysyttävää? Meitä on täällä useampi aikuinen auttamassa, joten pyytäkää ihmeessä apua, jos tarvitsette.” Jaa A4 kokoiset paperit ja kontaktimuovinpalat. Anna neuvoja tarvitseville. Kun kaikki ryhmät ovat valmiina, kokoontukaa piirin ja ihailkaa janoja. Vaihtoehtoisesti ja etenkin sadesäällä ryhmät voivat toteuttaa janan kankaan päälle. Tämän jälkeen ryhmät kiertävät katsomassa toisten ryhmien työt, joita yhdessä ihaillaan. Jos mukana on kamera, kannattaa jokaisen ryhmän janat ikuistaa sillä. ”Löytyipä täältä metsästä paljon erilaisia värejä ja sävyjä. Huomaatte varmaan, mitä täällä on eniten. Mutta kyllä muitakin värejä löytyy, kun tarkasti katsoo. Ja näin syksyllä / keväällä värimaailma on erilainen kuin kesällä. Ja talvella kaikki muuttuu jälleen, mutta kyllä silloinkin metsästä löytyy yllättävän paljon muitakin värejä kuin valkoista” Kuuntelu (15 min) ”Kuljetaan seuraavaksi hetki aivan hiljaa. Jokainen saa hetken aikaa nauttia luonnon kauneudesta ilman ylimääräisiä ääniä. Ihailkaa kävellessänne ympärillänne olevaa värien paljoutta. Katsokaa myös minkälaisia muotoja näette. ” Kulkekaa seuraavaksi rauhassa 5-10 min, tarvittaessa jopa hetken pidempään. Tavoitteena olisi päästä paikkaan missä on monenlaista luontoa eli erilaisia puita, kiviä, kasveja jne. Jos paikka mihin lopetitte edellisen tehtävän on mieluinen, niin toki voitte myös jäädä siihen. Laita oppilaat piiriin, sään salliessa on parempi istua alas (istuinalustat!), mutta tämän tehtävän voi tehdä myös seisaaltaan, kun pitää ajan hieman lyhempänä. ”Taiteilijalle aistit ovat erittäin tärkeät. Luonnossa kulkemisestakin saa enemmän irti kun aistit ovat avoinna ja herkkinä. Toisinaan käy niin, että tulemme metsään kaupungin hälystä, jossa suljemme korvamme liikenteen melulta ja nenämme pahoilta hajuilta. Ja silloin voi käydä niin, että korvat ja nenät jäävätkin suljetuiksi ja monet asiat metsässä kuulematta ja haistamatta. Nykyihminen ei enää oikein edes osaa käyttää kaikkia aistejaan hyväksi, kun ei ole siihen oppinut. Mutta kulkemalla aistit avoinna kokee paljon enemmän. Seuraavaksi terästämme kuuloamme. Laittakaa kaikki molemmat kädet nyrkissä esille. (Laita omat kätesi nyrkissä näkyvästi syliin) Suljemme kohta silmät, sillä yhden aistin poissulkeminen parantaa muita, ja kuuntelemme ääniä metsästä meidän ympäriltämme. Emme siis ota tästä piiristä kuuluvia ääniä mukaan. Jokaisesta uudesta äänestä nostakaa yksi sormi ylös. Katsotaan montako erilasta ääntä tässä kevät/syyskonsertissa oikein on. Onko kysyttävää? Laitetaan sitten silmät kiinni.”
Pidä itse silmiäsi kiinni ja laske ääniä muiden mukana. Jos piiristä kuuluu hälinää, avaa silmät ja yritä katseella vaientaa häiriköt. Olkaa silmät kiinni, hiljaa muutaman minuutin verran. ”Hyvä, saa avata silmät. Minkälaisia ääniä kuulitte?” Anna oppilaiden kertoa kuulemastaan. Täydennä itse lopuksi jos on jotain vielä. Myös omia tunnelmia saat kertoa. Taulu luonnossa (30 min) ”Ympärillämme on valtavasti kauniita asioita, pieniä yksityiskohtia ja suuria maisemia. Me emme kuitenkaan useinkaan huomaa niitä. Seuraavaksi nostamme joitakin näistä kauniista asioista esille. Kokoamme ympärillemme metsätaidenäyttelyn. Jokainen saa tällaiset puiset kehykset, joilla taulu rajataan. Voitte laittaa tämän mihin tahansa paikkaan vaikkapa maahan tai puuhun tai voitte myös ripustaa sen johonkin, jolloin taulu katsotaan siitä läpi. Tarkoituksena on kuitenkin löytää teos, joka on jo luonnossa, eikä muuten tehdä sitä itse mitenkään. Ja niinkuin taidegallerioissa ja museoissakin, tauluille annetaan myös nimet. Esimerkiksi voisin laittaa kehykseni tähän. Ja teokseni nimi voisi olla vaikkapa ”vihreys”, ”uusi elämä”, ”pehmeys” (anna muutamia esimerkkejä, joista osa on helppoja väriin, muotoon tms. liittyviä ja ainakin joku filosofisempi). Kun olette löytäneet sopivan paikan, jättäkää kehys siihen ja tulkaa tähän takaisin. Ja viimeistään kun kello kilahtaa on aika lähteä taidenäyttelyyn.” Jaa kehykset kaikille, myös opettajalle ja vanhemmille. Etsi myös omalle kehyksellesi paikka, mutta pidä silmät auki siltä varalta, että joku tarvitsee apua. Pidä huolta, ettei kukaan jää ilman teosta ja tarjoa apuasi sellaisille, joilla on hankaluuksia. Tarkkaile ryhmää, kun kaikki ovat saaneet valmiiksi, soita kelloa. Kokoa ryhmä piiriin ja jaa se kahteen tai tarvittaessa kolmeenkin osaan (yhdessä ryhmässä voi olla 10 -15 henkeä). ”Nyt lähdetään katsomaan teoksia. Tämä puoli piiristä lähtee minun mukaani ja toiset oman opettajan matkaan. Katsokaa kaikki taulut yksi kerrallaan läpi, taiteilija kertoo teoksen nimen ja muut voivat kommentoida teoksia, vaikkapa hienoja värejä, muotoja, kontrasteja jne. Ja kaikille töille annetaan tietysti myös aplodit. Ja muistakaa ottaa kehykset mukaanne sitä mukaa kun olette katsoneet teokset. Kun ollaan valmiita, palataan tähän.” Kiertäkää ryhmän kanssa järjestyksessä teokset. Huolehdi, että kaikki tulevat katsomaan taulut. Kysy taiteilijalta teoksen nimen. Jos ei ole, niin ei haittaa, onhan taidenäyttelyissä aina nimettömiäkin teoksia, tai voit ehdottaa jotain nimeä myös. Kommentoi aina jotakin jokaisesta teoksesta, värien kirkkautta, kontrastia, pehmeyttä, muotoja, nimeä –mitä vaan. Ja aina tietysti myönteisiä kommentteja. Ja sitten aplodit päälle ja seuraavan luokse. Eli kaikille annetaan aikaa ja huomiota, mutta ei liikaa. Kun molemmat ryhmät ovat kokoontumispaikalla, pyydä kehykset takaisin. Luonto suomalaisessa taiteessa (10 min) ”Kävellään taas hetken matkaa uusiin maisemiin. Katselkaa ympärillenne, miten joka paikassa on hienoja paikkoja, mihin kehykset voisi laittaa.” Hieman käveltyänne laita oppilaat piiriin istumaan (istuinalustat!). ”Sen lisäksi, että tehdään erityistä ympäristötaidetta on luonto ollut taiteessa aiheena aina. On maalattu maisemia, eläimiä ja kasveja. Ja erityisesti Suomessa on paljon maalauksia ja sävellyksiä, joissa luonto on teemana.”
”Kansallisrunoilijamme Runeberg on kirjoittanut vuonna 1832 seuraavasti: ”Ei mikään voi vaikuttaa mahtavammin mieleemme kuin äärettömien sydänmaan metsien syvyys. Niissä vaeltaa kuin meren pohjalla, muuttumattomassa yksitoikkoisessa hiljaisuudessa, ja kuulee vain korkealla pään päällä tuulen humisevan kuusein ja pilvenkorkuisten honkain latvoissa. Silloin tällöin tapaa siellä, niin kuin käytävänä manan majoille, metsälammen jonka jyrkkäin rantain reunustamaan uomaan ei tuulenhenkäys ole hairahtanut.” Luonnolla tuntuu olleen Runebergille suuri merkitys.” ”Vuosia 1880-1910 kutsutaan Suomen taiteen kultakaudeksi, jolloin syntyi Suomalaisen taiteen ilme ja se sai myös kansainvälistä mainetta. Taiteilijat kuvasivat tuolloin Suomen luontoa ja kansaa ja saivat ihmiset huomaamaan oman maansa kauneuden.” ”Yksi keskeisimmistä kultakauden taitelijoista oli Akseli Gallen-Kallela. Tässä on muutamia hänen luontoa esittäviä teoksiaan. (Esittele teokset ja laita ne kiertämään) ”Hän kirjoittaa näin: "Minä tunnen, että kohta taas avautuu minulle se ihana taiteen maailma, jonka kauneuksia saan mieleni mukaan nauttia. Maailmassa, elämässä ja luonnossa ei olekaan muuta kuin kauniita satuja, ja kun ovi aukenee, mene sisään ja ota sielusi täyteen." Akseli Gallen-Kallella maalasi paljon luonnossa ja haki sieltä innoitusta töilleen.” Eero Järnefelt, myöskin kultakauden taiteilijoita on taasen sanonut: "Taiteilija, joka ei rakasta luontoa eikä sen sisällistä elämää, vaan tajuaa ja ajattelee vain omaa nerollisuuttaan, on kuin kala ilman ilmarakkoa." Luonnolla oli siis kaikille heille iso merkitys.” (Esittele Järnefeltin teokset ja laita kiertämään) ”Muutkin kuin kuvataiteilijat ovat innoittuneet luonnosta. Esimerkiksi kansallissäveltäjämme Jean Sibelius sävelsi paljon luonnon rauhassa. Hänelle luonto oli pyhättö ja hän kuunteli paljon mm. lintujen laulua. Sibeliuksen loppuvaiheen sävellys Tapiola on saanut säveltäjän omien sanojen mukaan innoituksen kokonaan luonnosta. Teoksessa voi kuulla koskemattoman korven tunnelmaa, kuivien havumetsien tuoksua, metsän rauhallista hengitystä ja raivoavan myrskyn ryskettä. (Kuuntelemme vielä myöhemmin tänä iltana hieman Sibeliuksen musiikkia, jota luonto on innoittanut.)” ”Kultakauden kirjailijoista taas Eino Leino on yksi tunnetuimmista. Myös hänelle luonto ja kotiseutu olivat hyvin tärkeitä. Yksi hänen tunnetuimmista runoistaan on Nocturne, jossa hän kuvaa kesäyötä Kainuun Paltamossa lapsuusmaisemissaan. Runo valmistui vuonna 1903 ja siitä on myöhemmin tehty sävellys, joka edelleen kuuluu suomalaisten suosikkeihin. (Jos haluatte, voidaan kuunnella myös se illalla.)” ”Luen teille nyt runon ensimmäisen säkeistön. Laittakaa vaikka silmät kiinni ja kuvitelkaa itsenne runon kertojan rooliin kulkemaan kuulaassa kesäyössä. ” (Lue runo hitaasti antaen aikaa kuvittelulle). Ruislinnun laulu korvissani,tähkäpäiden päällä täysi kuu;kesäyön on onni omanani,kaskisavuun laaksot verhouu.En ma iloitse, en sure, huokaa;mutta metsän tummuus mulle tuokaa,puunto pilven, johon päivä hukkuu,siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,tuoksut vanamon ja varjot veen;niistä sydämeni laulun teen.
ja vain aivan huippulaadukasta ihmiskameraa. Tulehan minulle malliksi (nappaa joku piiristä). Eli tässä meillä on ihmiskamera, uusinta ja hienointa tekniikkaa. Kameran linssit eli silmät ovat aina kiinni, kun ei oteta kuvaa. Kameraa kuljetetaan varovasti pitämällä molemmin käsin kiinni hartioista. Kameralle voi antaa suullisesti ohjeita eli varoittaa kannoista tms., ajatelkaa miten hienoa! Samoin kuvaushetkellä voi pyytää kameraa kumartumaan tai menemään kyykkyyn. Ja ohjeita siitä onko kuva lähikuva vai kenties panoraama, jolloin kameran linssi pyörähtää 180 astetta (liikuta päätäsi sivulta toisella). Kuva otetaan koskettamalla kevyesti kameran päätä ja sanomalla KLIK. Eli katsokaas. (Näytä kuinka varovasti kuljetat kameraasi ja otat kuvan.) Nyt ottakaa itsellenne pari ja menkää ottamaan 5 kuvaa kummallakin kameralla. Kuvattuanne palatkaa tähän.” Jos ei mene tasan laita oma opettaja jollekin pariksi. Nopeimmille kuvaajille voit antaa ekstrafilmit, joissa on vaikkapa kolme ruutua. Jos on paperia ja kynää voi näitä otettuja kuvia vaikkapa luonnostella paperille. Tässä on myös mahdollisuus sisätehtävälle oikein kurjalla säällä. Kulkekaa lyhyt matka seuraavan pysähdyspaikkaan, jossa pitäisi kasvaa erilaisia puita (ei siis tasaikäiseen männikköön vaan johonkin, josta löytyy monenlaisia puita). 3 . Puurunot (40-50 min) Seuraavassa harjoituksessa tarvitaan 4-5 oppilaan ryhmiä (mieluummin neljän kuin viiden, ja ehdottomasti enemmän kuin kolmen). Ryhmän voi muodostaa, miten ohjaaja parhaaksi näkee, esimerkiksi yhdistämällä edellisen harjoitusten pareista ryhmiä tai jakamalla ryhmät satunnaisesti. ”Nyt käytetäänkin hetkinen sanataiteeseen! Kuten Eino Leinokin aikoinaan, myös me haemme innoitusta luonnosta ja kirjoitamme runon puulle! Jokainen ryhmä saa paperin ja kynän (sekä kirjoitusalustan?). Etsikää tästä läheltä puu, joka kiinnostaa teitä. Puu voi olla millainen tahansa, nuori tai vanha, pieni tai iso, ja mitä lajia tahansa. Sen jälkeen valitkaa joukostanne kirjuri. Etsikää sen jälkeen yhdessä erilaisia paikkoja katsoa puuta. Katsokaa aivan läheltä runkoa, maatkaa maassa ja katsokaa latvaa, menkää kauemmaksi katsomaan puutanne ja keksikää vielä pari muuta tapaa katsoa puuta. Eli yhteensä viisi erilaista paikkaa. Voitte tehdä vaikka niin, että jokainen ryhmän jäsen saa etsiä yhden paikan. Jokainen keksii jokaisesta paikasta yhden sanan, joka tulee mieleen juuri teidän puustanne ja kirjuri kirjoittaa nämä sanat ylös. Ne voivat olla substantiiveja, verbejä tai adjektiiveja, ja hyvä olisikin kun olisi sanoja eri sanaluokista. Eli sillon teille tulee yhteensä (ryhmän jäsenten määrä toiseen potenssiin) sanaa runon rakennuspalikoiksi. Kun teillä on kasassa kaikki sanat istukaa johonkin hyvään paikkaan, mistä näette puunne ja kirjoittakaa siitä runo. Sanoja saatte taivutella miten haluatte ja käyttää missä järjestyksessä vaan. Ja muistakaa, ettei runoissa tarvitse olla loppusointuja vaan ne voivat olla aivan vapaamuotoisia. Onko kysyttävää? Sitten vain hommiin. Aikaa on tehdä aivan rauhassa.” Kierrä katsomassa ryhmiä ja antamassa heille tarvittaessa lisäneuvoja ja apua. Jos runon sommitteleminen tuntuu mahdottomalta, voit antaa luvan käyttää vaikka kolmea ylimääräistä sanaa apuna. Osalle ryhmistä tehtävä on hyvin haastava, ha kaipaavat paljon apua ja tukea. Tälläisen ryhmän kanssa voi olla parasta istua heidän kanssaan alas ja kirjoittaa vaikka, on kuitenkin mukava, että kaikki saavat runon tehdyksi. Oma opettaja voi myös kierrellä katsomassa ja auttamassa. Kun ryhmät ovat valmiina anna heille seuraava tehtävä. Eli kullekin ryhmälle kerrallaan, sitä mukaa kuin ovat valmiina: ”Hieno runo. Nyt saatte tehdä tästä esityksen meille muille. Esitys voi olla kuunnelma, jonka
käykää sitten jokainen tehtävä yhdessä läpi. Oma metsä -tehtävät (45 - 60 min) Piirissä: ”Seuraavaksi jokainen ryhmä saa etsiä itselleen oman tutkimusmetsän! Etsikää oma metsänne tästä läheltä niin, että edelleen näette tälle paikalle, missä nyt seison. Kun sopiva paikka on löytynyt, mitatkaa metsikön keskelle sivuiltaan 10 metrinen neliö, teidän tutkimusalueenne. Sitä tarkoitusta varten täällä on näitä 10 m pitkiä naruja, joita riittää jokaiselle ryhmälle 1. Merkitkää tämän tutkimusalueen kulmat näillä lipuilla (merkkausliput 4 kpl). Katsokaa alueen sijainti niin, että alueen sisälle tulee puita vähintään 2 kpl. Kun olette valmiita, tulkaa tänne hakemaan minulta lisäohjeita. Kysyttävää? Hyvä, ottakaa sitten narut ja liput mukaanne ja lähtekää etsimään teidän omaa tutkimusmetsikköä!” Kun ryhmä on valmis, anna heille puututkimuslomake (Liite 3) ja käy se läpi heidän kanssaan. Siis ei tarvitse odottaa, että koko luokka on valmis, vaan tämän voi tehdä omaan tahtiinsa. Tämän jälkeen samalla systeemillä tehkää myös kasvikartoituslomake. Dokumentoikaa myös jokaisen tutkimusmetsä ottamalla siitä kuva kameralla. Lopuksi, kun kaikki ovat valmiita, kokoa kaikki piiriin: ”Nyt on metsätutkimus sitten tehty. Katsokaa, että papereissa on tutkijoiden nimet ja tuokaa paperit tänne minulle. Näitä tuloksia pääsette sitten hyödyntämään myöhemmin ensi viikolla, kun olette jo palanneet takaisin kouluun. Hyvää työtä kaikki, olette työskennelleet oikein ahkerasti!” Seuraavaksi voi ryhmän tunnelman ja jäljellä olevan ajan mukaisesti vetää joko Kerrostalo-arvoituksen tai 36 -pelin (Leikkiliite, Liite 1), varsinkin jos sitä ei ole vedetty jo taidepäivän aikana. Liitteestä 5 löytyy matematiikkapainotteiset tehtävät 36-peliin. Kerrostaloarvoitus (15 min) ”Ottakaa itsellenne pari! Nyt jokainen pari käy etsimässä tästä lähistöltä kävyn, kiven, tikun, lehden, kukan ja kaarnan. Eli yhden jokaista. Eli käpy, kivi, tikku, lehti, kukka ja kaarna. Tarvitsemme niitä seuraavassa tehtävässä.” Jos kukkia ei ole vaihda siihen jotakin muuta mitä voi löytää, kuten heinä, marja, sieni. Vaihda se asia sitten loruunkin. Tekopaikkana hiekkaranta tai hiekkatie on hyvä, tai sitten tehtävään tarvittavan ruudukon voi tehdä kepeistä. ”Seuraavaksi annan teille pienen arvoituksen. Sen nimi on kerrostaloarvoitus, ja tarkoituksena on ratkaista vihjeiden perusteella, kuka asuu kenenkin naapurissa. Piirtäkää parin kanssa tähän lähelle maahan ruudukko tai tehkää kepeistä ruudukko, joka kuvaa kaksi kerroksista kerrostaloa tai rivitaloa, jossa on kuusi asuntoa. Kolme alakerrassa vierekkäin ja kolme toisessa kerroksessa vierekkäin.” ”Nyt sitten seuraa loru, jossa kerrotaan kuka kenenkin vieressä asuu. Luen sen niin monta kertaa kuin tarvitsee eli ei hätää. Kuuntele kuitenkin tarkkaan. Herra käpy valittaa yläkertalaisten metelistäKiven naapurin toisella puolella asuu neiti tikkuRouva lehdellä on enemmän naapureita kuin kukallaHerra kaarna asuu kauimpana neiti tikusta
Opettamispolussa oppilaat jaetaan pareihin. Ohjaaja lähtee ensimmäisen parin kanssa metsään toisen ohjaajan (lähettäjän) jäädessä valvomaan muita oppilaita aloituspaikalle. Ohjaaja vie ensimmäisen perin ensimmäiselle rastille ja pitää heille sen heille. Tämän jälkeen opettaja varmistaa, että oppilaat ovat ymmärtäneet asian, antaa heille tarvittaessa rastiin liittyvän vinkkikortin ja jää odottamaan heidän kanssaan seuraavan parin saapumista. Sovitun ajan jälkeen lähettävä ohjaaja päästää seuraavan parin ensimmäiselle rastille, jossa ensimmäinen pari opettaa seuraavalle parille rastiin liittyvän asian. Tämän jälkeen sekä ohjaaja ja toinen pari jatkavat matkaa seuraavalle rastille ensimmäisen parin jäädessä odottamaan seuraavien parien saapumista. Näin jatketaan, kunnes kaikille lapsille on annettu oma rasti pidettäväksi. Kun viimeinen pari on lähtenyt aloituspaikalta ensimmäiselle rastille, on ensimmäisen parin vuoro mennä toiselle rastille. Viimeiseltä rastilta opettaja ohjaa lapset lähettäjän luokse aloituspaikalle. Näin jatketaan, kunnes kaikki parit ovat käyneet kaikki rastit läpi ja saapuneet takaisin aloituspaikkaan.
5.3. Kaveripolku Tarvikkeet: Köyttä, lauta (noin 3 metriä), maton palanen (1,5x1,5m), lautoja ja maitokoreja (tms)Kesto: 1,5 - 2hLisätietoja: Kaveripolkutehtävät toimivat ryhmäyttämisen apuvälineenä. Erinomaisia ensimmäisen leirikoulupäivän tehtäviä, mutta voidaan toki tehdä myöhemminkin sopivassa välissä. Voidaan yhdistää viuhkasuunnistukseen (selitys alempana) tai toteuttaa muunlaisena suunnistusratana (kartan kanssa tai merkittynä). Jaa oppilaat 6-7 hengen ryhmiin. Voit tehdä tämän esim. käyttämällä leikkiliitteessä kuvattuja menetelmiä tai vain muodostamalla jonon ja ottamalla jaon neljään tai viiteen. Jokaiselle rastille tarvitaan aikuinen valvomaan tehtävän suoritusta, sekä käytettäessä viuhkasuunnistusta, myös yksi aikuinen valvomaan lähettämistä. Ohessa on kuvattu 5 rastia, joten voit jättää osan poiskin (minimimäärä rasteja on ryhmien lukumäärä). Jokaisessa tehtävässä on tarkoitus saada lapset toimimaan ryhmänä ja auttamaan toisiaan, aikuisen tehtävä on tarkkailla sivusta, kannustaa tarvittaessa, mutta ei osallistua. Jokaisen tehtävän suorittamiseen annetaan reilusti aikaa, tarkoitus on tehdä huolella, ei kiireellä. Tämän vuoksi tehtävää ei kelloteta eikä sitä muuteta kilpailuksi! Jos tehtävä epäonnistuu, suorittaminen alkaa alusta. Tämä kerrotaan ryhmälle ennen suorituksen aloittamista.
1 . HämähäkinverkkoKahden puun väliin pingotetaan naruja hämähäkinverkoksi. Ryhmän tehtävänä on päästä verkon toiselle puolelle verkon läpi niin, että naruihin ei kosketa ja että jokaista reikää käytetään vain yhden kerran. (Tarkempi selostus LEIKKILIITE sivu z) 2 . PituusjärjestysLapset laitetaan seisomaan tukin/maassa olevan laudan päälle pituusjärjestyksessä. Tehtävänä on maahan astumatta vaihtaa järjestys päinvastaiseksi. 3 . KannonnokkaOppilaiden tehtävänä on asettua jollekin pienelle alueelle (esimerkiksi juuri kannon päälle, maahan rajattu ympyrä käy myös) niin, ettei mikään ruumiinosa kosketa maata. Tällä alueella on pysyttävä jokin tietty aika, esimerkiksi 5 sekuntia. 4 . TaikamattoTaikamatto on noin 1,5m X 1,5 m kokoinen matonpalanen, jonka päälle koko ryhmä asettuu.
Tehtävänä on kääntää matto ympäri (alapuoli ylös) ilman, että kukaan ryhmän jäsenistä koskettaa maata.
5 . Suon ylitysRyhmän pitää ylittää kuviteltu, upottava suo käyttäen apuna maitokoreja tai laudanpätkiä. Tarvikkeet pitää ottaa mukaan vastarannalle ja koko ryhmän on tehtävä ylitys samanaikaisesti.
ja joskus opettajalla voi olla suunnitelmia tälle ajalle. Keskustelkaa näistä yksityiskohdista tarkemmin opettajan kanssa! 6.1. Ympäristötaiteen perusteet Tarvikkeet: Laminoituja kuvia ympäristötaiteesta (katso Liite 2)Kesto: 1,5 - 2hLisätietoja: Tämä ohjelma sopii luonnollisesti hyvin ympäristöpäivän jatkoksi. Teoriaosan voi vetää hyvin sisätiloissakin, mutta säiden salliessa kannattaisi silti mennä jo ulos, seuraavan osan (ympäristötaideteos) tekopaikkaan. ”Tämän päivän teemanamme on ollut ympäristötaide. Ja haluaisinkin kertoa teille, mistä siinä oikein on kysymys. Se ei nimittäin ole vain lasten puuhaa metsässä, vaan Suomessa ja maailmalla on monia ympäristötaitelijoita, jotka tekevät ympäristötaidetta työkseen. Ympäristötaidetta on hyvin monenlaista, mutta se mikä tekee teoksesta ympäristötaidetta on se, että se on tehty tiettyyn paikkaan. Kuvataiteilijat, jotka maalaavat tauluja tekevät ne yleensä sellaisiksi, että ne voi ripustaa mihin tahansa roikkumaan. Tai jos te teette piirustuksen koulussa niin se voi ensin roikkua luokan seinällä ja sitten kotona seinällä eikä se haittaa työtä, se on koko ajan sama. Mutta ympäristötaideteoksessa on oleellista se missä teos on, minkälaisessa paikassa ja mitä siinä on ympärillä. Aina ei ole edes selvää mistä teos alkaa tai mihin se loppuu, ympäristö on kiinteä osa teosta. Taiteilija tekee siis teoksensa tiettyyn paikkaan, eikä sitä voi siirtää muualle ilman, että se muuttuu. Ympäristötaideteokset eivät olekaan museoissa tai gallerioissa, vaan niitä näkee kaupungeissa, metsässä, rannoilla tai vaikkapa pihoilla. Ja teosta katsottaessa ei katsota vain itse teosta, vaan myös sen ympäristöä.” ”Ympäristötaideteokset eivät säily muuttumattomina pitkään. Ja muutos onkin oleellinen osa teosta. Ulkona erilaiset sääilmiöt muuttavat teoksia. Tuuli, sade ja aurinko muuttavat teosta hitaammin tai nopeammin. Myös eläimet, ihminen mukaan lukien muuttavat teoksia kulkiessaan. Kun tänään teemme omat teoksemme ovat ne samanlaisia ehkä tämän päivän jos sitäkään. Mutta huomenna jos tulisitte uudestaan niitä katsomaan olisi todennäköisesti jokin muuttunut. Toki osa teoksista on niin kiinteitä, että ne muuttuvat vain hitaasti, mutta kyllä sammal ja muu kasvaa kivellekin hiljalleen.” ”Ympäristötaidetta tehdään myös paljon luonnon ympäristöissä metsissä, soilla, niityillä ja rannoilla. Välillä ne tehdään luonnon omista materiaaleista, jolloin voidaan puhua myös maataiteesta. Tässä on Erja Laakkosen kaksi työtä Kesäillan valssi ja Risumökit. Laittakaa kuvat kiertämään, jotta kaikki saavat nähdä. Erja Laakkonen itse kertoo työskentelystään näin: ”Luonto ja ympäristö ovat työskentelyni lähtökohdista tärkeimmät. Luonnossa kiehtovat erilaiset muodot, niiden sattumanvarainen järjestelmällisyys, sekä se mielikuvitukseen vetoava myyttinen elementti, joka silloin tällöin yllättää. Monet teokseni olen tehnyt luonnonmateriaaleista. Niitä ei ole tarkoitettu kestämään pitkiä aikoja vaan niiden tilapäisyys liittyy niiden sisältöihin: kasvuun, kiertokulkuun sekä ajan ja paikan merkityksiin. Teokset on suunniteltu tiettyyn tilaan ja usein ne on myös rakennettu paikanpäällä.” Hän siis hakee ideansa luonnosta ja myös materiaalit. Ja paikka mihin teos rakennetaan on oleellinen osa teosta. (Kirjoitus taiteilijan työskentelystä on otettu suoraan hänen nettisivuiltaan. Se voi olla laminoituna omalle paperilleen, vaikkapa sen kuvan taakse joka kuvaa häntä työssään, jotta tekstin voi lukea aivan suoraan.)
HUOM! Jos on tietoa paikallisesta taitelijasta, joka tekee ympäristötaidetta, kannattaa ehdottomasti käyttää hänen töitään esimerkkeinä! Tämä Erja Laakkosesta kertova teksti on vain esimerkki, jota voi paremman puutteessa käyttää. Paikallista esimerkkiä käytettäessä luokalla on ehkä jopa mahdollisuus käydä katsomassa teoksia itse paikan päällä, mikä tietysti on hauska kokemus sen jälkeen, kun ympäristötaidetta on opiskeltu ja jopa itse tehty. ”Tässä on kuva Erja Laakkosesta tekemässä teosta Pesämuna. (kuva kiertämään) Taiteilija siis ensin ideoi teoksensa ja tutustuu huolellisesti siihen ympäristöön mihin teos on tulossa, joskus tämä tutkimus saattaa olla hyvinkin perusteellinen, jos vaikka halutaan kuvata paikan historiallista merkitystä, toisinaan taas teos vain laitetaan paikkaan ilman sen suurempia tutkimuksia. Taitelija suunnittelee usein teostaan piirtelemällä luonnoksia ja sitten vasta toteuttaa teoksen. Toiset suunnittelevat enemmän ja toiset saattavat vain ryhtyä tekemään ja antavat tekemisen näyttää minkälainen teos lopulta on. Ja usein tekeminen muuttaakin teosta ja siitä saattaa tulla muuta kuin mitä alun perin ajatteli. Sen takia teoksen nimi useimmiten päätetään vasta teosta tehdessä tai sen valmistuttua. Tässä on vielä kuva valmiista teoksesta, jota Erja Laakkonen tuossa kuvassa teki. Teoksen nimi siis Pesämuna. (kuva kiertämään)” ”Toisinaan teoksia taasen tehdään ihmisen valmistamista materiaaleista luontoon. Esimerkiksi saatetaan vaikkapa kiertää puun ympärille kangasta tai tuoda ihmisen esineitä luontoon. Taidetta tehdään myös paljon kaupungeissa. Kaupungeissa kulkee paljon ihmisiä, joten sinne kannattaa taidetta viedäkin. Ja kun teos on esillä kadulla eikä museossa niin siihen törmää paljon useampi ihminen.” ”Ympäristötaide ei aina ole sellaista, että sen voisi esitellä muille. Toisinaan teoksen tekeminen on oleellisempaa kuin valmis tuotos. Eli tavallaan taidetta on itse tekeminen. Esimerkiksi englantilainen Richard Long on tehnyt teoksia, joissa hän on etukäteen määritellyt reitin kartalta, esimerkiksi Himalajan vuoristossa tai Saharan autiomaassa, ja sen jälkeen hän on kävellyt sen. Matkalla hän on tehnyt sopivaan paikkaan merkkejä, esimerkiksi ympyrän maahan löytämistään materiaaleista. Ja hän on valokuvannut kävelyn jäljet ja ympyrät ja nämä dokumentit ovat olleet yleisön nähtävissä, mutta varsinainen taiteellinen teko ei. Tämän voisi myös tehdä kaupungissa vaikka piirtämällä kartalle harpilla ympyrän ja yrittämällä kulkea sen mahdollisimman tarkasti ja tehdä havaintoja matkalla sekä vaikka runoja ja luonnoksia tms. Ympäristötaide voi olla myös erilaisia teatterillisia esityksiä, kuten musiikkia, runoja tai performansseja tietyssä paikassa ja tilassa.” 7 . Ympäristötaideteos ”Nyt on aika meidän tehdä jälleen itse jotain. Me ollaan huomattu päivän aikana, kuinka hienoja asioita ympärillämme onkaan. Värejä löytyi vaikka minkälaisia ja kehysten sisäänkin upeita tauluja. Seuraavaksi teemme itse ympäristötaideteokset tai pikemminkin maataideteokset. Sillä teemme ne tähän metsään ja käytämme vain luonnosta löytyviä materiaaleja. Teoshan voi tosiaan olla hyvinkin yksinkertainen, voisin vaikka laittaa tämän ”vihreän lehden tähän kivelle ja teoksen nimenä voisi olla vaikka ”Ennen aikojaan tippunut”” (tee joku pieni teos eli laita jotakin johonkin ja kerro se ja keksi nimi). Toki on hauskempaa jos teoksessa on vähän enemmän nähtävää ja oivallettavaa. Teos voi esittää jotain tai olla vain kaunis. Saatte tehdä työnne yksin tai parin kanssa. Aikaa on tehdä huolella ja rauhassa teos. Noin puoli tuntia. Kulkekaa rauhassa ja etsikää sellainen paikka, joka tuntuu teistä hyvältä, johon haluatte teoksenne tehdä. Jos on vaikea keksiä ideaa niin tulkaa kysymään apua, minulla on täällä pussissa myös sanoja, joita voi ottaa aiheeksi ja päässäkin ideoita mitä voi tehdä. Ja tehdään työ siis pelkistä luonnon materiaaleista. Muistakaa kunnioittaa luontoa tehdessänne eli ei kovin paljon revitä eläviä kasveja. Ei puiden oksia eikä myöskään revitä suuria määriä sammalta tai
jollakin muulla tavalla niin, ettei eksymisen vaaraa ole. Myös voidaan tehdä niin, että kohteet ovat niin lähellä toisiaan, että seuraava kohde näkyy aina edellisestä paikasta. Laita jokaiseen kohteeseen kynttilä palamaan sekä runo tai sadun osa. Runopolun tulisi päättyä eri paikkaan, kuin mistä se alkoi, esimerkiksi illanviettopaikkaan tai iltanuotiolle. 7.4. Iltanuotio-ohjelma Tarvikkeet: Vanhoja vaatteita (ei välttämätöntä), muuta rihkamaaKesto: noin 1 -1,5 h Lisätietoja: Mukava viimeisen illan ohjelmanumero. Toimi sinä illan juontajana ja vetäjänä, joko omana itsenäsi tai jossakin roolissa. Voit itsekin vetää jonkin ohjelman, laulun, leikin tai kilpailun, lahjojesi ja halukkuutesi ja tilaisuuden mukaan! Soveltuu myös leirikouludiplomien tms. tai jonkin leirikoulumuistoesineen jakotilaisuudeksi. Anna oppilaille aikaa valmistella iltanuotiolle ohjelmaa, esimerkiksi ilta-aktiviteettien ajan. Oppilaat voidaan jakaa tätä varten ryhmiin tai käyttää jotain luonnollista ryhmää (vaikkapa huoneittain) tai antaa tähän vapaat kädet. Ohjelma voi olla näytelty sketsi, kerrottu vitsi, yhteislaulu tai lauluesitys, kilpailu tms. Pyydä oppilaita ilmoittamaan etukäteen ohjelmansa nimen, jotta voit juontajana suunnitella illan ohjelmien järjestyksen ja kuuluttamisen. Avuksi voi tarjota erilaista rekvisiittaa: vanhoja vaatteita, hattuja, peruukkeja, ehkä jopa kasvovärejä yms., mutta lapset pystyvät yleensä järjestämään tämän myös omia vaatteitaan luovasti käyttäen. Useimmat lapset nauttivat ohjelmien suunnittelusta kovasti! Iltanuotioon voidaan myös yhdistää runopolku (katso edellinen iltaohjelma) tai iltapalan syönti. Iltanuotiolla voidaan myös herkutella esim. paahdetuilla vaahtokarkeilla, letuilla, tikkupullalla tai muulla erityisellä herkulla! Iltaohjelman lopuksi sopii tarina tai vaikkapa jokin rauhallinen yhteislaulu. Yhteislaulua varten kannattaa koota laminoituja laulunsanoja, joita riittää vaikkapa yksi kolmea lasta kohti. 7.5. Muita ideoita iltaohjelmaan On mukava tapa päivän päätteeksi ja ennen nukkumaanmenoa viettää pieni hetki (vaikkapa vain 15 minuuttia) yhdessä rauhoittuen. Tähän sopii edellisten ohjelmien lisäksi erittäin hyvin esimerkiksi musiikin kuuntelu (vaikkapa Sibeliuksen Tapio tai Eino Leinon Nocturne Vesa-Matti Loirin esittämänä) rauhallisesti selällään maaten ja silmät kiinni, tai vaikkapa jonkin rentoutumisharjoituksen tekeminen. Myös metsään liittyvä iltasatu on mukava lopetus päivälle, kunhan tarinan pitää tarpeeksi lyhyenä. Jos ilta on kirkas, on tähtitaivaan katselu yhdessä selällään maaten varmasti mieleenpainuva kokemus. Samassa yhteydessä voidaan myös tunnistaa tähtikuvioita (jos ohjaajalla on tästä tietoa) ja vaikkapa katsoa kuuta tavallisilla kiikareilla (näyttää upealta!), mutta jo pelkästään taivaan ihailussa on ohjelmaa kyllikseen. Yhteisen iltahetken jälkeen on mukava toivottaa hyvää yötä ja painua pesulle, pisulle ja petiin!