10 Kymen Sanomat | Maanantaina 13. helmikuuta 2012
Matti TieahoKOTKA. Suomeen on syntynyt vaivihkaa yhteisö, jonka teke-minen ei jää pelkkään peukut-tamiseen. Suomalainen kan-sanmusiikki voi paksusti. Uu-sin virstanpylväs jo usean vuo-den jatkuneeseen menestysta-rinaan on helsinkiläinen Hoh-ka-yhtye, joka julkaisi sopivas-ti vuodenvaihteessa esikoisle-vynsä Puutarhautuminen.
Ajoitusta voi pitää onnistu-neena, sillä marraskuussa yh-tye voitti pohjoismaisen pe-limannimestaruuskilpailun NORD11:n yhtyesarjan Ruot-sin Taalainmaalla Sälenissä. Tämän jälkeen Hohkasta tu-li laajempien joukkojen omai-suutta.
Kansanmusiikkiyhteisössä yhtye oli jo tätä ennen tullut tutuksi eloisana keikkabändi-nä, jota on nähty niin kirjas-
toissa, matineoissa kuin baa-reissakin etupäässä Helsingin ja Uudenmaan alueella.
— Nykyään voi jo häpeile-mättä tunnustaa, että harras-taa kansanmusiikkia, yhty-een basisti Maksim Purovaa-ra kuvailee pelimannisoittajan osaansa ja naurahtaa:
—Kansanmusiikki on pop.
USKONTOTIETEITÄ Helsingin yliopistossa lukeva Purovaara on poikkeus Hohka-yhtyees-sä. Viulisti Meriheini Luoto ja kanteletta sekä kitaraa soit-tava Valtteri Lehto opiskele-vat Sibelius-Akatemiassa kan-sanmusiikkia, haitaria ja pia-noa soittava Veikko Muikku musiikkikasvatusta. Purovaa-ra tunnustaakin, että yhtye on hyvin perillä suomalaisen kansanmusiikin virtauksista. Näissä piireissä ei voi olla tie-tämättä muita kaltaisiaan.
Kansanmusiikin menestyk-sistä Purovaara kiittää kan-sanmusiikin koulutusta Si-belius-Akatemiassa. Laaduk-kaan koulutuksen ja soittajien innostuksen lisäksi Sibelius-Akatemia on musiikkialan korkeimpana opinahjona luo-nut kansanmusiikkiin yleistä arvostusta.
Purovaara myöntääkin, et-tä kansanmusiikki mielletään enemmän taide- kuin viihde-musiikiksi.
— Se edustaa täällä sitä aka-teemisuuden toista puolta, Purovaara pohtii kansanmu-siikki-ilmiön suhdetta taide- ja viihdemusiikin välillä. Kan-sanmusiikissa tekijät tekevät omaa juttuaan, ja siitä puut-tuu viihdemusiikkibisneksen isous. Hohkan esikoisesta-kaan hän ei odota kaupallista menestystä. Vaikka levyä voi toki tilata netistä, jakelu tulee olemaan pitkälti omissa kä-sissä eli keikkojen yhteydessä myytävänä.
— Tuntuu vähän siltä, että
kansanmusiikissa levy ei ole itseisarvo, vaan että keikoilla olisi yleisöllä jotain kotiinvie-mistä.
HOHKA-YHTYE on satapro-senttisesti Helsingin Sibelius-lukiossa syntynyt. Koko ne-likko kävi Sibelius-lukion. Lu-kiolaisten päähänpisto on toi-minut jo kuusi vuotta, ja Pu-rovaara myöntää, että yhteen-soitto on vuosien kuluessa ni-voutunut vahvaksi.
Hän tähdentää, että yhtyeen musiikkikuva lähti rakentu-
maan käytettävistä soittimis-ta. Kun soittimet olivat peli-mannitavaraa harmoonista, haitarista ja kanteleesta läh-tien, kansanmusiikilliset ele-mentit tulivat esiin kuin itses-tään.
— Musiikki lähtee kyllä pe-limanniperinteestä, mutta se on vaan lähtökohta. Mihin se siitä lähtee, on omaa tulkin-taa. Emme ole koskaan soit-taneet perinnemusiikkia, vaan omaame näköistä mu-siikkia juurista, Purovaara sanoo.
Kulttuuri
Hohka leimahti liekkiinNyt hohkaa: Veikko Muikku (vasemmalta), Meriheini Luoto, Maksim Purovaara ja Valtteri Lehto.
Keijo Luoto
Suomalainen kansanmusiikki voi hyvin.
Nykyään voi jo häpeilemättä tunnustaa, että harrastaa kansanmusiikkia.Maksim Purovaara
HohkaPerustettu 2006 �
Debyyttialbumi Puutar- �hautuminen 2011
Meriheini Luoto, vilu, �avainviulu
Valtteri Lehto, kantele, ki- �tara
Veikko Muikku, haitari, �piano
Maksim Purovaara, kontra- �basso, harmooniwww.hohka.net
VUODENVAIHTEEN alla ilmes-tynyt Puutarhautuminen osui hyvään saumaan. Hohka-yh-tye ehti juuri sitä ennen voit-taa Pohjoismaiden peliman-nimestaruuden bändisarjan Ruotsissa. Nuorista soittajista tuli kerralla mielenkiintoisia.
Hohkan levyllä vuosikausi-en yhteissoitto kuuluu: me-nossa oivalletaan, missä ka-veri menee. Lukuisat rytmil-liset koukut ja evoluutiomai-
sesti kappaleissa kehittyvät melodiat pitävät mielenkiin-non yllä. Myös albumikoko-naisuus kestää kuuntelua. Tä-mä levy ei ole yhtä ja samaa polkan kehittelyä.
Studioalbumilla perusko-koonpanoa on kasvatettu. Mukaan on tuotu lyömäsoit-timia ja lisävoimaa jousisoit-timista. Albumin päättävä Rheespun ja Maksimin hää-valssi saavuttaakin jousivah-vistusten kanssa suorastaan kamarimusiikkimaisen yleis-vaikutelman. Sehän sopii, sil-lä eihän klassisen musiikin perinnettä ilmasta napattu. Kamari- ja sinfoniasäveltäjät
ottivat vaikutteita hekin mis-tä saivat. Tämä levy on siitä oivallinen todiste!
Viulu, kantele, harmooni, kontrabasso ja kantele kuu-lostavat kokoonpanolta, jossa kuulee heti pohjanmaalaisen pelimanniperinteen nirskeen ja narskutuksen. Ensivaiku-telma onkin hämäävä, mut-ta Hohka on aidosti nykykan-sanmusiikkiyhtye. Äänimaa-ilma kuulostaa pelimanniyh-tyeeltä, mutta kappaleissa on vaikutteita otettu rohkeas-ti ympäri maailmaa. Puutar-hautuminen on etnomusiik-kia pohjanmaalaisella soun-dilla.
Välillä mennään foxtrot-jat-sin poljennossa, välillä kuu-luu mustalaisperinne ja saat-taa joku aistia myös latino-vaikutteita. Ja musiikki rullaa kepeästi koko ajan eteenpäin. Kohta kohdin soitanta hohkaa niin, että kuulijan nestetasa-paino järkkyy: hän saa nau-tinnollisia kiksejä, kun mie-lentila läpi tulevan musiikin myötä ravistuu.
Suosittelen tämän 43-mi-nuuttisen soittoa lämpimästi muuallakin kuin kansanmu-siikkipiireissä.
Matti Tieaho
Maailman musiikkia pelimannilaitteilla
AlbumitHohka: PuutarhautuminenSibelius-Akatemian kansanmu-siikkiäänitteitä 116, 2011
