3 ALKUSANAT TurvaMela -hankkeeseen johtanut idea syntyi Stora Enson Veitsiluodon tehtaan tulosyksikön johtajan Rainer Järvelän ja Pohjois-Suomen työsuojelupiirin piiripääl- likön Pentti Pekkalan keskustelussa alkuvuodesta 2001. Konserni- ja toimialarajat ylittävälle työturvallisuuskilpailulle oli tilausta. Säännöt saatiin sovittua nopeasti ja ensimmäisen kerran Arctichrome Production Oy:n Eero Hyrkkään suunnittele- masta TurvaMela -palkinnosta kilpailtiin jo vuonna 2002. Hankkeen ohjausryhmän työskentelyyn osallistuivat työsuojelupäälliköt Pekka Pitkäkari ja Jouni Mikkola (Stora Enso Oyj Veitsiluodon tehtaat), suojelupäällikkö Eero Kasurinen (Oy Met- sä-Botnia Ab Kemin tehdas ja Kemiart Liners Oy), henkilöstöpäällikkö Timo Hal- vari ja rakennuttajainsinööri Pekka Jäväjä (Oy Botnia Mill Service Ab), työsuojelu- päällikkö Ari-Pekka Taipale (Outokumpu Stainless Oy), piiripäällikkö Pentti Pek- kala (Pohjois-Suomen työsuojelupiiri), professori Seppo Väyrynen (Oulun yliopis- to), yksikön päällikkö Antti Kotila (YIT Kiinteistötekniikka Oy) ja varatoimitusjohtaja Johanna Koskelainen (Kymppi-Eristys Oy). Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi työturvallisuuspäällikkö Kenneth Johansson (Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjo- la) ja varapuheenjohtajana riskienhallintajohtaja Kari Häkkinen (If Vahinkovakuu- tusyhtiö Oy). Tutkijoina hankkeessa toimivat Janne Sinisammal, Jukka Latva- Ranta ja Lasse Ketola (Oulun yliopisto). Stora Enson Veitsiluodon Fine Paper -tulosyksikön Annikki Kahlos, Jarkko Te- homaa, Pekka Pitkäkari ja Seppo Ranta iloitsevat en- simmäisen TurvaMelan voi- tosta.
This document is posted to help you gain knowledge. Please leave a comment to let me know what you think about it! Share it to your friends and learn new things together.
Transcript
3
ALKUSANAT
TurvaMela -hankkeeseen johtanut idea syntyi Stora Enson Veitsiluodon tehtaan
tulosyksikön johtajan Rainer Järvelän ja Pohjois-Suomen työsuojelupiirin piiripääl-
likön Pentti Pekkalan keskustelussa alkuvuodesta 2001. Konserni- ja toimialarajat
ylittävälle työturvallisuuskilpailulle oli tilausta. Säännöt saatiin sovittua nopeasti ja
ensimmäisen kerran Arctichrome Production Oy:n Eero Hyrkkään suunnittele-
masta TurvaMela -palkinnosta kilpailtiin jo vuonna 2002. Hankkeen ohjausryhmän
työskentelyyn osallistuivat työsuojelupäälliköt Pekka Pitkäkari ja Jouni Mikkola
(Stora Enso Oyj Veitsiluodon tehtaat), suojelupäällikkö Eero Kasurinen (Oy Met-
sä-Botnia Ab Kemin tehdas ja Kemiart Liners Oy), henkilöstöpäällikkö Timo Hal-
vari ja rakennuttajainsinööri Pekka Jäväjä (Oy Botnia Mill Service Ab), työsuojelu-
päällikkö Ari-Pekka Taipale (Outokumpu Stainless Oy), piiripäällikkö Pentti Pek-
kala (Pohjois-Suomen työsuojelupiiri), professori Seppo Väyrynen (Oulun yliopis-
to), yksikön päällikkö Antti Kotila (YIT Kiinteistötekniikka Oy) ja varatoimitusjohtaja
Johanna Koskelainen (Kymppi-Eristys Oy). Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi
työturvallisuuspäällikkö Kenneth Johansson (Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjo-
la) ja varapuheenjohtajana riskienhallintajohtaja Kari Häkkinen (If Vahinkovakuu-
tusyhtiö Oy). Tutkijoina hankkeessa toimivat Janne Sinisammal, Jukka Latva-
Ranta ja Lasse Ketola (Oulun yliopisto).
Stora Enson Veitsiluodon
Fine Paper -tulosyksikön
Annikki Kahlos, Jarkko Te-
homaa, Pekka Pitkäkari ja
Seppo Ranta iloitsevat en-
simmäisen TurvaMelan voi-
tosta.
4
TIIVISTELMÄ
Turvallinen ja tuloksekas työnteko edellyttää niin konkreettisten kuin aineettomien
edellytysten luomista ja ylläpitoa. Aineellisen työympäristön ja teknologisen vä-
lineistön on oltava hyvässä kunnossa. Toisaalta myös yksilöiden ja yhteisöjen
osaaminen ja toiminta ovat yhtä tärkeitä lähtökohtia. Turvallisuusjohtaminen ja
muu riskienhallinta on vietävä osaksi työn tekoa - johtamisen ja toimintajärjestel-
män asioiksi. Tähän kenttään rakennettiin teollisuuden aloitteesta TurvaMela eli
Meri-Lapin teollisuuden turvallisuustyön kannustuspalkinto 2002–2006. Suurten
prosessiteollisuuslaitosten tulosyksiköt ovat yhteisesti sovittujen kriteerien pohjal-
ta seuranneet ja ohjanneet omaa turvallisuussuoritettaan pääpainon ollessa en-
nakoivilla mittareilla. Vuonna 2004 kokonaisuuteen liitettiin suuryrityksiä palvele-
vien urakoitsijoiden ja alihankkijayritysten rooli entistä selkeämmin. Tässä hanke-
raportissa selostetaan TurvaMelan taustaa sekä teorian että käytännön näkökul-
mista sekä esitellään metsä- ja terästeollisuuden tulosyksiköiden monivuotisia
tuloksia yhteenvedonomaisesti.
Keskeinen peruste hankkeen käynnistämiselle oli asiakkaiden ja omistajien kas-
vava kiinnostus suomalaisen metsä- ja terästeollisuuden kykyyn toimia eettisesti
kestävällä pohjalla sekä ympäristön että oman henkilöstön kannalta. Markki-
naorientoitunut globaali talous edellyttää uusia keinoja työturvallisuuden hallin-
taan. TurvaMela on yksi esimerkki uusien toimintatapojen etsimisestä ja eri alojen
tulosyksiköiden yhteistyöstä.
TurvaMelassa yhtäältä Meri-Lapin suurten prosessiteollisuuslaitosten (Outokum-
pu Stainless Oy, Oy Botnia Mill Service Ab, Fortek Oy, Oy Metsä-Botnia Ab Ke-
min tehdas, Stora Enso Oyj Veitsiluodon tehtaat ja Kemiart Liners Oy) tulosyksi-
köt sekä toisaalta toimittajayritykset (Lapin teollisuusrakennus Oy, Kalotti-
1.1 TURVALLISUUSJOHTAMISTA RISKIENHALLINNAN OSANA .......................................................................7 1.2 YHTEYDET JOHTAMISEEN JA LAADUNHALLINTAAN ................................................................................9 1.3 TYÖTURVALLISUUSLAKI JA MUITA PAINOTUKSIA .................................................................................14 1.4 KOKONAISVALTAINEN LAADUNHALLINTA............................................................................................15 1.5 ALIHANKINTAKUMPPANUUS – YRITYSTEN VERKOSTOT ........................................................................15 1.6 HYVÄ JOHTAMISKOKONAISUUS – “KULTTUURIKYSYMYS” ...................................................................17 1.7 OSALLISTUVA VAAROJEN, RISKIEN JA TAPATURMIEN KÄSITTELY.........................................................18 1.8 KILPAILU JA PALKITSEMINEN TYÖTURVALLISUUDEN KEHITTÄMISESSÄ................................................19
kannalta. Alihankkijan henkilöstö on vähemmän mukana tuotantokokonaisuudes-
sa, ja siten sen sitoutumismahdollisuudet ovat rajallisemmat. Tilaisuuksia yhtei-
seen kokemusten jakoon on vähän. Työn toteutuksen aikaista seurantatietoa ei
juuri välity alihankintaprosesseista. Suunnitelmallisuuden aste on usein alhaisem-
pi alihankkijakumppanin puolella.
Muun muassa edellä mainitut seikat näkyvät vaikeutena turvallisuuden hallinnas-
sa, ellei erikoistilanteen haasteisiin etsitä siihen sopivia ratkaisuja. Toisaalta ali-
hankkija on oman työalansa erikoisasiantuntija ja näin sillä on myös hyvät edelly-
tykset luoda juuri toimintaansa räätälöidyt ja hyvin kohdentuvat turvallisuuskäy-
tännöt. Edelleen se voi kehittää liityntäpinnat usean eri tilaavan suuryrityksen käy-
täntöihin.
Työturvallisuustieto, -taito, -käytännöt sekä työolosuhteet ja riskit tulee saada te-
hokkaan kommunikoinnin, dokumentoinnin ja varmentamisen piiriin molemmin-
puolisessa tilaaja-toimittajavuorovaikutuksessa. Turvallisuusjohtamista ja infor-
maatiojärjestelmiä on kehitettävä.
12
Kuva 2. Erillisistä johtamisjärjestelmistä (alhaalla) kannattaa pyrkiä koko-naisjärjestelmään (ylhäällä), missä TQM:n edut pääsevät oikeuksiinsa, ja TTT-johtaminen saa sitä kautta uutta tehoa ”täysivaltaisena”, yhteensopi-vana osa-alueena (käännetty ja hiukan mukailtu lähteestä Zülch ym. 1998). TQM viittaa käsitteeseen Total Quality Management, eli laadun kokonaisval-taiseen hallintaan tuotannossa.
Uudet turvallisuusjohtamisen korostukset ja käytännöt on aiempaa helpompi ja
tehokkaampi ottaa huomioon, jos johtamisjärjestelmä on kuvan 2 mukainen Sak-
sassa esitetty kokonaisvaltainen toimintajärjestelmä. Siinä ”uusia osioita” sitoo
yhteen yleinen, perinteinen hallinto ja johtaminen.
13
Hyvää liiketoimintaa johdetaan saumattoman kokonaisvaltaisesti, sisällyttäen laa-
dunhallinnan ja turvallisuuden eri lohkot kaikkeen johtamiseen, mutta korostaen
näiden kahden alan erityisosaajien ja -osaamisen tärkeyttä tukiprosesseissa.
Häkkinen (1992) tiivistää riskienhallinnan ja työtapaturmien torjunnan yhteyden:
”Riskienhallintanäkökulmaa on hyödyllistä soveltaa myös työtapaturmien torjun-
taan. Tällöin on keskityttävä erityisesti sellaisten työtapaturmien torjuntaan, jotka
seurauksiltaan ovat niin merkittäviä, että ne ”heilauttavat” yrityksen tai tulosyksi-
kön tilannetta tavalla tai toisella huonompaan suuntaan, esimerkiksi
• keskeyttämällä tuotannon
• nostamalla vakuutusmaksuja
• huonontamalla mainetta tai yrityskuvaa
• aiheuttamalla ristiriitoja työyhteisössä.
Kokemus osoittaa, että yrityksen toiminnan kannalta haitallisia seurauksia syntyy
erityisesti kaikkein vakavimmista työtapaturmista. Niistä, joiden seuraukset ovat
haitallisimmat myös yksilötasolla.”
Vaarat aiheuttavat vahinkoriskejä. Vaarat ovat mitä moninaisempia energioita,
toimia, toimintatapoja, yli- tai alikuormitusta, riskinottoa, vikaantumisia, virheitä,
tiedon puutteita, konesuojusten ja henkilönsuojainten puutteita, huonoa suunnitte-
lua ergonomian ja organisoinnin osalta jne. Riski on vaaraan liittyvän vahinkota-
pahtuman aiheuttaman ”vahinkomäärän” mitta. Se on vahingon todennäköisyy-
den ja vakavuuden yhdistelmä.
Työ- ja ympäristöturvallisuus sekä tuotannon ja tuotantovälineiden turvaaminen
hoidetaan monelta osin samoilla riskienhallinnan keinoilla. Vahinkotapahtumilla
on yleensä monia syitä; moni vaara(tekijä) on ”aktivoitunut”, ja niiden yhteisvaiku-
tus ”huipentuu” vahingon aiheuttamaan vaaraan.
”Lähesonnettomuuksien” ja ”lähestapaturmien” sekä vielä yleisemmin vaaratilan-
teiden systemaattinen raportointi- ja jälkipuinti voi olla tehokas tapa ylläpitää or-
ganisaation riskitietoisuutta. Apuna voi olla erityinen tarkoitusta varten kehitetty
tiedonkeruulomake. Myös tapaturmatilastot tulee hyödyntää riskien hallinnan te-
hostamiseen. Suomalainen vakavien tapaturmien tutkintamalli (TOT) on yksi
”monisyistä” erittelyä korostava menetelmä.
14
Turvallisuusjohtaminen on ajattelutapa, joka pyrkii korostamaan johtamisen keino-
ja yrityksen turvallisuustyössä. Lähtökohta on, että yleiseen johtamiseen ja orga-
nisointiin kannattaa yhdistää myös kaikki turvallisuusnäkökohdat. Juuri tästä syys-
tä monien mielestä pitäisi puhuakin turvallisuuden johtamisesta (esim. Simola
2005).
1.3 TYÖTURVALLISUUSLAKI JA MUITA PAINOTUKSIA
Työturvallisuuslaki (738/2002) tuo esille yhteisellä työpaikalla toimivien tietyt huo-
lehtimisvelvoitteet (49. pykälä). Myös Työtapaturmaohjelma (2001–2005) korosti
yhteisen työpaikan erityistoimenpiteitä (Työturvallisuus kohti…2001). Lisäksi hel-
mikuun alusta 2006 voimaan tullut laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työ-
suojeluyhteistoiminnasta (44/2006) selkeyttää yhteisen työpaikan työsuojelun pe-
lisääntöjä ja valvontaa. Toiminnan peruslähtökohtien tunteminen on tärkeää työs-
sä ja turvallisuuden tavoittelussa. Siinä mielessä nolla tapaturmaa -ajattelu, myös
yksi Työtapaturmaohjelman korostus, on merkittävä näkökohta työturvallisuus-
korttitoiminnankin kehittämisessä. (Kohti 0-tapaturmaa ... 2000, Saari 2001). Du-
Pont’illa nolla tapaturmaa -ajattelun sanotaan olleen esillä vuodesta 1915 (Mottel
ym. 1995). Tavoitteiden tunteminen on tärkeää työssä. Turvallisuustyö ei voi on-
nistua päämäärättömässä tyhjiössä vaan sille on oltava suunta tiedossa kuten
Tapaturmataajuudessa (painoarvo 10 %) huomioitiin vähintään yhden päivän työ-
kyvyttömyyden aiheuttaneet työpaikkatapaturmat koko henkilöstön osalta todellis-
ten työtuntien mukaan laskien.
Lisäksi seurattiin koko henkilöstön osalta työpaikkatapaturmista aiheutunutta työ-
kyvyttömyyden kestoa (painoarvo 5 %). Kaikista mittauskohteista otettiin lähtöti-
lanteeksi TurvaMelaa edeltäneiden kolmen vuoden keskiarvo, johon kilpailun ai-
kana saavutettuja tuloksia verrattiin.
Mittareille laadittiin osittain yhteiset ja osittain tulosyksikkökohtaiset tavoitetasot,
mistä esimerkkinä on esitetty oheisessa taulukossa 2 turvallisuusaloitteiden ta-
voitteenasettelu. Liitteessä 2 on kuvattu yksityiskohtaisemmin taulukon käyttöä
tavoitteenasettelussa.
28
Taulukko 2. Esimerkki TurvaMelan tavoitteenasettelutaulukosta. Turvalli-suusaloitteiden osalta kaikilla 11 tilaajayritysten tulosyksiköillä oli sama tavoitteenasettelu.
TurvaMelan arviointikriteeristön suunnittelussa oli pyrkimyksenä painottaa enna-
koivien mittareiden roolia paitsi mittaamisen kannalta myös siksi, että ne ovat
usein myös työturvallisuuden kehittämistekoja. Kriteeristö rakentuikin voimak-
kaasti ennakoivien mittareiden merkitystä korostavaksi, sillä niiden yhteenlaskettu
painoarvo on peräti 70 prosenttia.
TurvaMelan sääntöihin kirjattiin lisäksi, että jos jossain tulosyksikössä sattuu kuo-
lemaan johtava tapaturma, ei ko. tulosyksikkö voi voittaa TurvaMelaa kyseisenä
vuotena. Tällaisessa tilanteessa ei myöskään mikään muu ko. tehdasintegraatin
tulosyksikkö voi voittaa TurvaMelaa. Lisäksi päätettiin, että jos toimittajayrityksen
henkilöstölle sattuu kuolemaan johtava työpaikkatapaturma jonkin tehdasinte-
graatin alueella, ei toimittajayritys voi voittaa TurvaMelaa, kuten ei myöskään ko.
tehdasintegraatin mikään tulosyksikkö.
2.3.2 Toimittajayritysten TurvaMela
Toimittajayrityksille perustettiin oma kilpailusarja TurvaMelaan 2004. Arviointikri-
teeristön rakentamisen lähtökohtana oli jo käytössä ollut vastaava Kemi-Tornion
29
prosessiteollisuuslaitosten tulosyksiköiden kriteeristö, jota muokattiin pk-yritysten
Kuva 4. Outokummun Tornion terästehtaan (sisältäen kaikki neljä tulosyk-sikköä) tapaturmataajuuden kehitys 1998–2005 ja tulosyksiköiden TurvaMe-la -pisteiden keskiarvot 2002–2005. Tähdet kuvassa osoittavat kunkin vuo-den voittajatulosyksikön TurvaMela -pistemäärän.
35
Outokummun Tornion terästehtaan alueella työturvallisuutta on kehitetty useilla
eri keinoilla ja siihen on vaikuttanut TurvaMelan ohella useat eri tekijät, joista tär-
keimpiä ovat olleet:
• TTT -järjestelmän tarve huomioitiin vuonna 2002.
• Työturvallisuuden ja työterveyden lyhyen tähtäimen parantamistoimenpi-
teet vuonna2002.
• Turvallisuuspolitiikka päivitettiin vuonna 2003
• Vuonna 2003 päätettiin ottaa käyttöön Työturvallisuuskortti®. Omat työn-
tekijät koulutettiin 2005.
• Turvallisuusbonus otettiin käyttöön vuonna 2004.
• TTT -järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2004. Pilotti järjestettiin kylmä-
valssaamo -käsittelylinjalla.
• Esimiesten turvallisuusjohtamiskoulutus vuonna 2004.
Outokummulla on panostettu työturvallisuuteen monin keinoin ja TurvaMela -
kilpailu on ollut yksi näistä. Nykyiseen tapaturmataajuuteen (16,4) on päästy mää-
rätietoisella työturvallisuuden kehittämisellä.
36
3.1.2 Stora Enson Veitsiluodon tehdasalue
Kuva 5. Stora Enson Veitsiluodon tehdasalueen (sisältäen kolme tulosyk-sikköä ja Fortekin) tapaturmataajuuden kehitys 1998–2005 ja TurvaMela -pisteiden keskiarvot 2002–2005. Tähdet kuvassa osoittavat kunkin vuoden voittajatulosyksikön TurvaMela -pistemäärän.
Stora Ensolla on panostettu työturvallisuuden parantamiseen mm. seuraavilla
toimenpiteillä:
• Nollatapaturmaa tavoite vuonna 1997.
• Työsuojelukäsikirja käyttöön vuonna 1998.
• Vuonna 2001 laadittiin laajennettu henkilönsuojain ohje.
• TTT-järjestelmä käyttöön vuonna 2002.
• Työturvallisuuskortin käyttöönotto aloitettiin 2003.
• Fortekilla aloitettiin vaarojenarviointikoulutukset 2004.
• Kaikilta alihankkijoilta vaaditaan Työturvallisuuskortti® 2005 lähtien.
Koulutuksella ja työturvallisuusasioiden esillä pitämisellä, joihin myös Turvamela -
kilpailu kuuluu, on vaikutettu tapaturmataajuuden laskemiseen nykyiselle tasolle
(29,4).
37
3.1.3 Metsä-Botnian Kemin tehdasalue
Kuva 6. Metsä-Botnian Kemin tehdasalueen (Metsä-Botnia, Kemiart Liners ja Kemin alueen BMS) tapaturmataajuuden kehitys 1999–2005 ja TurvaMela -pisteiden keskiarvot 2002–2005. Tähdet kuvassa osoittavat kunkin vuoden voittajatulosyksikön TurvaMela -pistemäärän.
Metsä-Botnian tehdasalueella on panostettu työturvallisuuteen laajalla rintamalla
koko Turvamela -kilpailun aikana. Muita työturvallisuusinterventioita ovat olleet
mm.:
• TTT - järjestelmä hyväksyttiin vuonna 2002.
• Työturvallisuuskortti® järjestettiin koko henkilöstölle vuoden 2003 syksyl-
lä. Työturvallisuuskortti® otettiin pakolliseksi koko konsernissa vuoden
2005 alusta lähtien.
• Erilaisia mittareita on kehitelty, esimerkiksi siisteys ja järjestys arviointei-
hin.
• Työpaikkaselvitykset ja henkilökohtaisten suojainten käytön kartoitus on
uusittu.
• Tapaturmasta ilmoittamisesta ja tutkinnasta on laadittu uudet ohjeet.
• Läheltä-piti / Vaaratilanneilmoitusten saatavuutta on parannettu ja tutkin-
toja on tehostettu.
38
Metsä-Botnialla on saatu tapaturmataajuus laskemaan 61:sta 30:neen ja Turva-
Mela -pisteet ovat nousseet joka vuosi. Metsä-Botnialla, kuten muillakin kilpailuun
osallistuneilla tilaaja -yrityksillä, on työturvallisuuden kehitys ollut määrätietoista ja
Turvamela on ollut yksi toimenpide muiden joukossa, jolla on päästy työturvalli-
Kuva 9. Toimittajayritysten sarjan Turvallisuuskymppi -arviointien tulokset (vasen pystyakseli) ja TurvaMela -kilpailun pisteet (oikea pystyakseli) vuo-silta 2004 ja 2005.
42
Kuvan 9 perusteella nähdään kuudella toimittajayrityksellä tapahtuneen kehitystä
verrattaessa vuonna 2004 tehtyjen Turvallisuuskympin itsearviointien tuloksia
vuonna 2005 tehtyihin arviointien tuloksiin. Yhdellä toimittajayrityksellä tulos pysyi
samana. Vuonna 2004 tehtyjen Turvallisuuskympin itsearviointien tulokset olivat
välillä 1,90–2,60 pistettä. Vuoden 2005 Turvallisuuskymppi -arviointien pisteet
olivat välillä 2,20–2,70, mitkä kaikki ovat hyväksyttävän ja erinomaisen tason vä-
lissä.
Turvallisuuskympin tuloksen paraneminen vaikutti kuvan 9 mukaan positiivisesti
myös TurvaMela -kilpailun kokonaispisteiden kehittymiseen. Kuudessa toimitta-
jayrityksessä saatiin vuonna 2005 paremmat tulokset TurvaMela -kilpailusta, kuin
saatiin vuonna 2004. Yhdessä toimittajayrityksessä kilpailun kokonaispisteet las-
kivat 70 pistettä 340 pisteestä 270 pisteeseen, vaikka Turvallisuuskympissä oli
ollut kehitystä. Suurin nousu TurvaMela -kilpailun pisteissä oli 270 pistettä. Suurin
nousu Turvallisuuskymppi -arvioinnissa oli 0,6 pistettä, mikä tarkoitti nousua hy-
väksyttävältä tasolta lähes erinomaiselle tasolle.
3.2.4 Tulosten tarkastelu
Toimittajayritysten Turvallisuuskymppituloksia tarkasteltaessa oli huomattavaa,
että verrattaessa vuoden 2004 itsearviointien tuloksia vuonna 2005 tehtyjen arvi-
ointien tuloksiin, oli kehitystä tapahtunut kahdeksalla osa-alueella. Kahdella osa-
alueella toimittajayritysten yhteiskeskiarvo oli pysynyt samana vuoteen 2004 ver-
rattuna.
Tiedonkulku ja dokumentointi, ja mittaaminen -osioista saadut tulokset olivat al-
haisimpia arvioinnista saatuja tuloksia, vaikka niidenkin osalta toimittajayritysten
keskiarvo oli hyväksyttävällä tasolla. Etenkin mittaaminen -osiossa onkin kehitys-
työtä tehtävänä, koska esimerkiksi vaaratilanneilmoituksia pitäisi toimittajayritys-
ten tehdä nykyistä huomattavasti enemmän ja käyttää resursseja vaaratilanteiden
tutkintaan. Parhaimmat Turvallisuuskymppiarvioinnin tulokset toimittajayritykset
saivat toiminnan varmistaminen, sidosryhmät ja riskienhallinta -osioista. Etenkin
sidosryhmät ja riskienhallinta -osioiden tulokset ovat kehittyneet vuoden 2004 ta-
sosta, koska tässä hankkeessa mukana olleet toimittajayritykset ovat aktiivisesti
tehneet työturvallisuusyhteistyötä sidosryhmiin, tilaajayrityksiin sekä asiantuntija-
laitoksiin päin.
43
Kuudella toimittajayrityksellä oli tapahtunut kehitystä Turvallisuuskympin koko-
naistuloksessa, kun verrattiin vuoden 2004 itsearviointeja ja vuoden 2005 arvioin-
teja toisiinsa. Yhdellä toimittajayrityksellä Turvallisuuskympin kokonaistulos oli
pysynyt samana. Turvallisuuskymppitulosten suotuisa kehitys näkyi myös Turva-
Hankkeen myötä kehittynyt aihepiirin tuntemus on osaltaan myös tukenut yritys-
ten omien työturvallisuusmittareiden kehittämistyötä.
Meri-Lapin alueen suurten prosessiteollisuuslaitosten työsuojeluväen yhteisen
keskustelufoorumin löytyminen TurvaMela -hankkeen ohjausryhmästä oli myön-
teiseksi koettu kehityskulku. Hankkeen tiimoilta pidetyt ideointi- ja kehittämispala-
verit näyttivät innostavan laittamaan kuntoon ja kehittämään sellaisiakin työturval-
lisuuden osa-alueita, jotka eivät suoranaisesti liittyneet TurvaMelaan. Ohjausryh-
mästä muodostui työsuojelupäälliköille luonteva ympäristö mm. työsuojelun eri-
tyiskysymysten, muutoksen johtamisen ja vallitsevien käytäntöjen kriittiseen poh-
dintaan ja arviointiin. Tehtaiden työsuojelupäälliköt painiskelevat pääosin saman-
kaltaisten ongelmien ja haasteiden parissa ja yhteiset keskusteluhetket ovat tuke-
neet yhtenäisten pelisääntöjen luomista Meri-Lapin alueella.
Erityisesti yhtenäisten käytäntöjen syntyminen urakoitsijoiden suuntaan nähdään
tarpeellisena. Prosessiteollisuuden tulosyksiköiden TurvaMela päättyi vuoden
2005 lopussa ja toimittajayritysten TurvaMela päättyi vuoden 2006 lopussa, mutta
keskusteluyhteys ja yhteisten pelisääntöjen hakeminen alueen suurten tehtaiden
työsuojeluväen kesken jatkuu toimittajayritysten työturvallisuuteen liittyvien me-
nettelytapojen kehittämiseksi.
TurvaMela -hankkeen alusta alkaen oli selvää, että keskeinen lähitulevaisuuden
haaste oli urakoitsijoiden eli toimittajayritysten toiminnan kehittäminen siten, että
työskentely näiden työmailla sujuisi yhtä turvallisesti kuin suurten tehtaiden omal-
la henkilöstöllä. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei aina ole riittäviä voimavaroja
työturvallisuuden oma-aloitteiseen ja itsenäiseen kehittämiseen ja tässä tilantees-
sa suuren tilaajayrityksen tuki ja ohjaus voivat sysätä kehityksen myönteiselle
47
uralle. Yliopiston tutkijoiden panos toimittajayritysten tukemisessa koettiin myös
tarpeelliseksi.
Toimittajayritysten Turvallisuuskymppi -arviointien tulokset paranivat kautta linjan
2004 tehdyn itsearvioinnin ja tutkijavetoisesti 2005 toteutetun audiointikierroksen
perusteella. Tähän on voinut vaikuttaa toimittajayritysten itsekriittisyys itsearvioin-
tia tehtäessä. Toisaalta itsearviointi sai ehkä aikaan havahtumista ja turvallisuus-
asioiden entistä kokonaisvaltaisempaa tiedostamista, minkä seurauksena työtur-
vallisuus kehittyi myönteisesti arviointikierrosten välillä.
Työturvallisuuskilpailua pidettiin kilpailuhenkisiä esimiehiä stimuloivana työturval-
lisuuden kehittämistyökaluna. Hankkeen aikana esimieskunnan tietotaso ja sitou-
tuminen työturvallisuuden kehittämiseen paranivat, joskin TurvaMelan roolia tässä
hyvässä kehityksessä on vaikea arvioida. Näin Meri-Lapin suurissa tehtaissa on
käynnissä se kehitys, jota on jo pitkään kaivattu: työsuojelutoiminnan painopiste
siirtyy hiljalleen yhä voimakkaammin sinne missä vastuukin on eli linjaorganisaa-
tioon.
TurvaMelan pistelaskentaa hidastivat jonkin verran mukana olleet työpaikkatapa-
turmataajuus ja työkyvyttömyysaika. Molemmat ovat perinteisiä ja tärkeitä työtur-
vallisuuden tunnuslukuja, mutta näiden tunnuslukujen "valmistuminen" voi kestää
useita viikkoja (joskus jopa kuukausia) ja siten merkittävästi hidastaa tulospalve-
lua. Vaikka tapaturmataajuus ja työkyvyttömyysaika toimivatkin suurten työpaik-
kojen työturvallisuustilanteen seurantamittareina, niiden soveltuminen työturvalli-
suuden kehittämiseen on heikkoa. Hitautensa ohella sekä tapaturmataajuus että
työkyvyttömyysaika ovat osittain tulkinnanvaraisia ja sattuman vaikutukselle alttii-
ta muuttujia, jotka eivät aina – etenkään pienillä työpaikoilla – luotettavasti kuvaa
työturvallisuuden todellista tasoa, turvallisuuskulttuurin laatua tai vaikkapa johdon
tahtotilaa työturvallisuuden kehittämisen suhteen. Pyrittäessä tehostamaan työ-
turvallisuuden kehittämistyötä tarvitaan nopeammin ja herkemmin työturvallisuus-
tason muutoksen kanssa korreloivia indikaattoreita, joilla olikin pääpaino Turva-
Melan molemmissa kilpailusarjoissa.
48
5 LÄHTEET
Brauer, R. L., Safety and health for engineers, Van Nostrand Reinhold, NY 1994. Cecich, T. & Hembarsky, M., Relating principles to quality management.
Teoksessa Safety through design: Best practices (toim. W. Christensen & F. Manuele). National Safety Council, 1999. 67-72.
Cheremisinoff, N., Practical guide to industrial safety. Marcel Decker. New York 2001. 459 s.
Cooper, D., Improving Safety Culture. A Practical Guide. John Wiley &Sons. Chichester 1998. 302 s.
Hale, A. R. Henkilökohtainen tiedonanto 11.6.2001. Hallikas, M., Karvonen, I., Lehtinen, E., Ojala, M., Pulkkinen, U., Tuominen, M.,
Uusi-Rauva, E. ja Virolainen V-M: Riskienhallinta yhteistyöverkostossa. MET 2001.
Hannula, M. Tavoitematriisi – Työkalu toiminnan kehittämiseen. Tuottavuusprojekti, Työturvallisuuskeskus, 2000.
Henttonen, T. Turvallisuuden mittaaminen.. TUKES -julkaisu 7/2000 Turvatekniikan keskus, Helsinki 2000. 105 s.
http://www.pk-rh.com Hutchison, D., Safety, Health and Environmental Quality Systems Management.
Lancester Press Inc, Sunnyvale 1997. 465 s. Häkkinen, K. , Turvallisuusjohtamisen kehityspiirteitä. Teoksessa 2000 plus (toim.
H. Malin). SV Benefic. 2000, 74-81. Häkkinen, K., 1992. Vakavat työtapaturmat riskienhallinnan näkökulmasta.
Teoksessa: S. Salminen (toim.). ASKEL -92. Työterveyslaitos, Vantaa. 44-54. IISI (1998) Committee on Human Resources Working Group in Improving Steel
Plant Safety. (1998) Kjellén, U., Prevention of accidents through experience feedback. Taylor &
Francis, London 2000. 424 s. Kohti 0-tapaturmaa –Työtapaturmien torjunnan toimintapoliittinen muistio.
Työsuojelujulkaisuja 36. STM, työsuojeluosasto, Tampere 2000. 47 s. Krause, T.R. (1998). Safety incentives from a behavioural perspective: Presenting
a balance sheet. Professional Safety, 43(8), 24–29. Laakso, S. Miljoonasäästöt työympäristöä kehittämällä. Visio 1/2006. Lahti, H. Turvallisuutta pienin askelin. Työ Terveys Turvallisuus 7/2006. Laitinen, H., Lankinen, T., Rasa, P.-L., Visuri, M. ja Räsänen, T. Työsuojelun
vaikuttavuus: Metal-liteollisuuden valvontahankkeet. Rakennusalan turvallisuuskilpailu. Työsuojelujulkaisuja 33. Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto. Tampere 1999a.
49
Laitinen, H. Marjamäki, M. ja Viitala, J. The result of the two first years of the "Safer Construction 2000" - competition in Finland. Teoksessa: Safety and health in the Construction Industry in the 21st Century, October 6-8, 1999b Vienna Austria. p.96-97.
Lappalainen, J. ym., Hyvä turvallisuusjohtaminen yhteisellä rakennustyömaalla. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Työsuojelurahasto, STM, Tampere 1997. 51 s. +liitteet.
Leino, A., Työterveys-, työturvallisuus- ja ympäristöjärjestelmät. Työturvallisuuskeskus, Helsinki 2002. 128 s.
Leppänen, A., Launis, M., Lehtelä, J., Auvinen, E., Kukkonen, R. ja Seppälä, P. OSU – Osallistu-vaan suunnitteluun. Työterveyslaitoksen katsauksia 116. Työterveyslaitos, Helsinki 1991.
Levitt, R. E. & Samelson, N.M., Construction Safety Management. McGraw-Hill Book Company. New York 1987.218 s.
Liuhamo, M. & Santonen, M., Turvallisuuskymppi. Työturvallisuuskeskus, Helsinki 2001. 40 s.
Logothetis, N., Managing for total quality, from Deming to Taguchi and SPC. Prentice Hall, New York. 1992.
Mottel, W.J., Long, J.F. & Morrison, D.E., Industrial Safety is Good Business. The DuPont Story. John Wiley & Sons. New York 1995. 236 s.
OHSAS 18001, Työterveys- ja työturvallisuusjohtamisjärjestelmät. Spesifikaatio. SFS 2000.
Pocket strategy. The Economist Books. Penguin Books Ltd. London 1994. 197 s. Ruotsalainen, M. & Sulasalmi, M. SCC-muistio. Julkaisematon. 2003. Ruuhilehto, K. & Kuusisto, A. ,Turvallisuuskulttuuri – Mitä se on?, TUKES-julkaisu
3/1998. Turvatekniikan keskus, Helsinki 1998. 83 s. Saari, J., Kohti nollaa tapaturmaa. Työturvallisuuskeskus, Helsinki 2001. 19 s. Saarela K. L., Suokas J., Lahtela J., Maijala P., Reunanen M., Rouhiainen V. &
Ukkola K.: Tapaturmavaarojen turvallisuusanalyysi, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Tutkimuksia 173 ja Työterveyslaitos, Tutkimuksia 195, Espoo 1983.
Sauni, S., Lappalainen, J. & Piispanen, P., Hyvä turvallisuusjohtaminen teollisuuden yhteisillä työpaikoilla, tilaaja-toimittaja –suhteen pelisäännöt. Työturvallisuuskeskus, Helsinki 2001. 47 s.
Simola, A. Turvallisuuden johtaminen esimiestyönä. Tapaustutkimus pitkäkestoisen kehittämishankkeen läpiviennistä teräksen jatkojalostustehtaassa. Acta Universitatis Ouluensis Technica. Oulun yliopisto, Oulu 2005.
Simon, S., Achieving the necessary culture change. Teoksessa: Safety through design: Best practices (toim. W. Christensen & F. Manuele). National Safety Council, 1999. 37-48.
Skelton, B., Process safety analysis. Institution of chemical engineers, 1997.
50
Sulasalmi M., Rajala H.-K., Latva-Ranta J. ja Ketola L. Korttikäytäntöjen kehittäminen yritysverkostossa – KEHYS. Loppuraportti Työsuojelurahastolle. Oulun yliopisto, 2005.
Tait R. ja Walker D. Motivating the Workforce: The Value of External Health and Safety Awards. Journal of Safety Research, Vol. 31, No. 4, 2000.
Tiihonen j. (toim.), Houghton, P., Laitinen, H., Liinamaa, A., Maunumäki, P., Muukkonen, J., Saranen, T. ja Summanen, J. Tuottavuus ja turvallisuus huipputasolle. Työympäristökilpailu 2002-2005. Teknologiateollisuus ry, 2006.
Turpeinen, J., Turvallisuusjohtamisen käyttöönotto paperi- ja selluteollisuuden toiminnoissa. Kohti nollaa tapaturmaa. Diplomityö, Oulun yliopisto, Oulu 2002. 96 s. + liitteet.
Työsuojelun valvontalaki 44/2006 Työturvallisuus kohti maailman kärkeä – Työtapaturmaohjelma 2001-2005,
Sosiaali- ja terveysministeriö, Tampere 2001. 31 s. Työturvallisuus yhteisellä työpaikalla (Työturvallisuuskortti). Työturvallisuuskeskus
2003. 48 s. Työturvallisuuslaki 738/2002 Työturvallisuuskortti käyttöön. Esite. Työturvallisuuskeskus 2002. Uusi-Rauva , E., Haverila, M. & Kouri, I. Teollisuustalous. Infacts
Johtamistekniikka Oy, Tampere1993. 464 s. Väyrynen, S. & Kirvesoja, H. Menestyksen kehä tukee yritystä. Työ Terveys
Turvallisuus 1996:8-9, 46. Väyrynen, S. & Hietala, J. (toim.), Turvallisuusjohtamisen ja -analyysien
perusteita ja esimerkkejä. Työtieteen jaoksen hankeraportteja No. 3. Oulun yliopistopaino, Oulu 1998. 135 s.
Väyrynen, S. 2001: Yrityksen toiminta ja vahinkoriskien hallinta-näkökulmia erityisesti kumppanuustilanteisiin. Kirjassa: Työturvallisuustoiminnan kehittäminen teollisuuden alihankinnoissa – TYKTA (toim. P. Ylijoutsijärvi): Työtieteen jaoksen hankeraportteja No 11, Oulun yliopistopaino, Oulu, 5-18.
Väyrynen, S.: Tieto ja käytäntö työturvallisuuskortiksi. 50. Työterveyspäivät, 21-22.10.2003. Työterveyslaitos, Helsinki 2003. 213-217.
Väyrynen, S. 2005: Review of machinery risk prevention through efforts expended on design, management, quality, ergonomics and usability. Työtieteen hankeraportteja No 20, Oulun yliopistopaino, Oulu. 84 s. ja liitteet.
Ylijoutsijärvi, P. & Väyrynen, S. (toim.), Työsuojelutavoitteet ja –yhteistyö tehdasalueella. Työtieteen jaoksen hankeraportteja No. 5. Oulun yliopistopaino, Oulu 1998. 66 s.
Wilson, J. R. Ergonomics and Participation. In: Wilson, J. R. ja Corlett, E. N. Evaluation of human work – A practical ergonomics methodology. Second edition. Taylor & Francis, 1995.
Zülch, G., Keller, V. & Rinn, A. , Arbeitsschutz-Managementsysteme – Betriebliche Aufgabe der Zukunft, Zeitschrift für Arbeitswissenschaft 1998:2, 66-72.