POHJOIS-POHJANMAAN KOEASEMAN TIEDOTE N:o 9 · 2017-01-20 · CO CV re1 CO LC1 rn LC r- %•-• d• 111 en 01 0 C\I r szt Cs- 1 /4.0 01 1 4.0 01 r tr\ 111 Ls-\ rn C\ N \ 0 rn rf1

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

POHJOIS-POHJANMAAN KOEASEMAN TIEDOTE N:o 9

Heikki Hakkola ja Sirkka Luoma

Perunakokeiden tuloksia

RUUKKI 1980

ESIPUHE

Tähän tiedotteeseen on koottu tuloksia Pohjois-Pohjanmaan koe-

asemalla suoritetuista perunakokeista vuosilta 1965-79. Huo-

mattava osa kokeista on ollut yhteiskokeita muiden tutkimusyk-

siköiden kanssa. Osa tiedotteeseen kootuista koetuloksista on-

kin jo aikaisemmin julkaistu yhteistyössä muiden yksiköiden kans-

sa. Tiedote on tarkoitettu paikallisen neuvonnan, opetuksen ja

viljelijöiden tarpeeseen. Numeromateriaalia on karsittu ja pyrit-

ty esittämään vain oleellisimmat asiat.

SISÄLLYS

Yleistä.. 2 1.1. Edellytykset 2 1.2. Viljelyn nykyinen laajuus 2 1.3. Satotaso 2

Ruokaperunalajikkeet 3 2.1. Varhais- ja syyslajikkeet 3 2.2. Talvilajikkeet 5

Siemenen laatu ja idätys 10 3.1. Terve Bemen ......... ID @, 10

3.2. Idätys 10 Lannoitus 13

4.1. Typpi- ja kalilannoitus 13 4.2. Karjanlwita 14

Rikka.kasvien torjunta 16 Sadetus 18

Nostoaika 22 Kannattavuus 24

-2

1. YLEISTÄ

1.1. Edellytykset

Oulun maatalouskeskuksen alueella edellytykset perunanviljelylle

ovat varsin hyvät. Alueella on runsaasti perunanviljelylle sopivia

hietamaita. Jonkin verran viljelyä rajoittaa lyhyt kasvukausi.

Viljely on keskittynyt kuitenkin kaikkein edullisimmille kasvu-

paikoille meren rannikolle ja jokilaaksoihin. Näille alueille

halla tulee myöhemmin ja lämpösumma on useimmiten riittävä peru-

nan kasvulle.

Pohjois-Suomessa esiintyy ruttoa ja virustauteja vähemmän kuin

Etelä-Suomessa. Tämä seikka oli muun muassa ratkaiseva Siemen-

perunakeskuksen sijoituspaikkaa valittaessa.

1.2. Viljelyn nykyinen laajuus

Perunan viljelyala on Oulun maatalouskeskuksen alueella supistu-

nut viimeisen 10 vuoden aikana (taulukko 1). Vuonna 1979 oli peru-

nan kylvössä 3300 ha. Vielä 10 vuotta sitten perunan viljelyala

oli 6500 ha.

Perunan viljelyala tuskin kuitenkaan enää nykyisestään vähenee,

vaan pikemminkin lisääntyy. Alueelle on tullut uutta perunaa ja-

lostavaa teollisuutta. Siemenperunan ala tulee myös lisääntymään.

1.3. Satotaso

Perunan satotaso on Oulun maatalouskeskuksen alueella vielä mel-

ko alhainen. Maatilahallituksen virallisen tilaston mukaan on

perunan sato ollut 1970-luvulla keskimäärin vain 15.6 tn/ha

(taulukko 1). Koko maan keskisato ei ole ollut kuitenkaan sen

-3

suurempi. Satotason vuosittainen vaihtelu on ollut melko suuri.

Perunan viljelyyn erikoistuneilla tiloilla satotaso on luonnol-

lisesti ollut suurempi kuin keskimäärin maakunnassa. Esimerkiksi

Oulun maatalouskeskuksen kirjaniDitotiloilla, jotka nekään eivät

ole varsinaisia perunanviljelytiloja, satotaso on ollut 1970-lu-vulla keskimäärin 20 tn/ha.

Taulukko 1„Perunan viljelyala ja sadot 1970-luvulla

Vuosi Ala ha Oulun maatalous-keskuksen alue

Sadot tn/ha

Oulun mtk Koko maa

1970 6500 19.9 18.9 1971 5300 13.3 16.1 1972 5000 15.6 15.1 197J 4900 16.0 14.6 1974 4300 128 11.1 1975 5100 12,8 14.0 1976 5800 14h8 18.0 1977 4100 134 15.9 1978 3600 18.2 16.8 1979 - 300 16.5 15.8

Keskim. 4790 15.3 15.6

2. RUOKAPERUNALAJIKKEET

2.1. Varhais- ja syyslajikkeet

Täjulukkoon 2 on koottu parhaiden varhais- ja syysperanalajikkei-

den tulokset vuosilta 1976-79.

Varhaisperunalajikkeista satoisin on ollut Ostara. Sen muku-

lat ovat kookkaita ja sileitä. Niiden ulkonäkö on hyvä. Malto on

vaalean keltainen ja sen laatu on melko hyvä. Ostaran maku on koh-

talainen. Tärkkelyspitoisuus on alhainen kuten kaikilla aikaisil-

la lajikkeilla. Taudinkesivyys on aikaisista lajikkeista Ostaralla

ollut paras. Ostaran säilyys on varsin hyvä ja sitä voi käyttää

myös talviperunana. Ostaran on I lk:n ruokaperunalajike..

Satoisa varhaisperunakokeissa on ollut myös Maria. Myös

sen mukuloiden ulkonäkö on hyvä. Maito on vaalea, laadultaan hyvä.

Lajike on altis ruvelle: Virustautikestävyydeltään lajiketta

pidetään hyvänä. Maria ei ole maultaan aivan niin hyvä kuin Ostara.

Maria poistetaan lajikeluettelosta vuonna 1982.

Sadontuottokyvyltään hyvä varhaisperuna on kokeissa ollut Hank

kij'an Timo. Mukulat eivät ole niin sileitä kuin edellis-

ten lajikkeiden: Maito on laadultaan hyvä vaalean keltainen.

Pohjois-Pohjanmaan koeaseman kokeissa Timon rutonkestävyys on

ollut huono. Lajiketta pidetään myös virustautikestävyydeltään

huonona. Maultaan Timo on Marian veroinen.

Pienimmän sadon varhaisperunoista on antanut mittarilajike B a -

rima. Sen kestävyys virustauteja vastaan on huono. Osittain

tästä johtuukin, että se on satoisuudessa jaanyt selvästi jälkeen

muista varhaisperunalajikkeista. Bariman mukuloiden ulkonäkö on

varhaisperunalajikkeista huonoin. Bariman mukulat ovat syväsilmui-

sia. Maito on vaalean keltainen ja helposti-tummuva.

Syysperunalajikkeista mielenkiintoisin uutuus on Sabin a.

Lajiketta voidaan viljellä myös talviperunaksi. Tosin sen säily-

vyys varastossa ei ole ollut kovin hyvä. Lajikkeen rutonkestä-

vyys on vain keskinkertainen. Virustautien kestävyys on myöskin

vain tyydyttävä. Sabina on erittäin satoisa lajike. Lajikkeen tärk-

kelyspitoisuus aikaisuudesta huolimatta on varsin korkea. Mukulat

ovat sileitä ja niiden ulkonäkö on hyvä. Sabinan maku on myös hy-

vä. Se on I lk:n ruokaperuna.

Hyvä syysperuna on myös Jaakko. Myös sitä voidaan viljellä

Pohjois-Suomessa talviperunaksi. Tosin senkään säilyvyys varastos-

sa ei ole ollut kovin hyvä. Virustautien kestävyys Jaakolla on huo-

no. Jaakko häviää tärkkelyspitoisuudessa Sabinalle. Jaakko on maul-

taan hyvä peruna. Mukuloiden ulkonäkö on sillä huonompi kuin Sa-

binalla. Maito on vaalea, laadultaan hyvä. Jaakko on I lk:n ruo-kaperunalajike.

Extra- ja I lk:n syysperunaläjike on myös Siikli.

Se ei ole ollut viime vuosina lajikekokeissa. Siiklin mukuloi-

den ulkonäkö on hyvä, Maito on väriltään kauniin keltainen ja

laadultaan hyvä, Siikli on erittäin maukas syysperuna. Sen säi-

lyvyys Varastossa on huono, Siksi siitä ei ole talviperunaksi.

2.2. Talvilajikkeet

Taulukkocal 3 on koottu parhaiden tiviperunalajikkeiden tulok-

set vuosilta 1975-79,

MyöhäiSyydestään huolimatta mittarilajike Pito on suosittu

talviperunalåjike myös Pohjois-Suomessa. Se ei ole ollut satoi-

suudeäsa kärjessä, Terveen siemenen saannin myötä Pito-perunan

satotaäo on kuitenkin nousemassa. Pito-perunan varsisto on re-

h4Vä. Tästä syystä se on hallankestävä lajike. Pito-perunan mu-

kulat ovat Melko kookkaita ja niiden ulkonäkö on erinomainen.

Sen tärkkelyspitoisuus on. ruokaperunalajikkeista korkein. Maito

on helposti rikkikiehuva ja tummuu keitettäessä. Pito on altis

taudeille. Pito säilyy varastossa kuitenkin hyvin. Pito-perunan

maku on erinomainen. Se on extra- ja I lk:n ruokaperunalajike.

Suosittu tålviperunalajike on myösRekord. Se on ollut

Ruukissa 15 % satoisampi kuin Pito. Sen tärkkelyspitoisuus on

selvästi alhaisempi kuin Pito-perunan. Rekordin mukulat ovat

kookkaita. Niiden ulkonäkö ei ole kovin hyvä. Maito on väriltään

keltainen ja laadultaan hyvä. Rekord on rutonkestävä lajike, mut-

ta altis virustaudeille. Rekordin säilyvyys on varastossa hyvä.

Rekord on extra- ja I lk:n ruokaperuna.

Talviperunaksi Pohjois-Suomeen soveltuu myös Sabina. Se

on ollut 'kokeissa Pitoa selvästi satoisampi. Katso myös taulukon

2 tuloksia.

6 -

Uusin kotimainen talviperunalajike on Sanna. Lajike on

myöhäinen. Se on ollut PohjoisPohjanmaan koeaseman kokeissa

selvästi Pitoa satoiSamPio Tärkkelyspitoisuus on samaa luokkaa

kuin Rekordilla. Lajike Muistuttaa myös ulkonäöltään Rekordia.

Ulkonäkö onkin vain tyydyttävä, Maito on väriltään vaalean keltai-

nen, laadultaan hyvä. Sanna on tarkoitettu lähinnä laitoskäyttöön.

Sannan rutonkestäVyys on hyvä. Säilyvyys varastossa on niinikään

hyvä.

Myös Bintje on ollut Pohjois-Pohjanmaan koeaseman kokeis-

sa selvästi satoisampi kuin Pito. Bintjen tärkkelysioitoisuus on

selvästi alhaisempi kuin Pito-perunan. Bintjen mukuloiden laatu

on ollut Melko hyvä. Malto on väriltään vaalean keltainen. Bint-

jen viljelystä ovat olleet kiinnostuneita lähinnä ruokaperuna-

teollisuus ja ravintolat. Lajike on erittäin arka rutolle ja

ruiskutus on välttämätön. Myös virustautien kestävyys on huono.

Lajike on lisäksi altis syövälle. Bintjen säilyvyys varstossa

ei ole ollut paras mahdollinen. Bintje on extra- ja I lk:n ruoka-»

perunalajike.

Hankki jan Tuomas on Pohjois-Pohjanmaan koeaseman

kokeissa ollut satoisuudeltaan varsin huono. Tuomas-perunan muku-

lakoko on pieni. Lajikkeella on heikko varsisto. Tästä syystä

Tuomas on hallanarka lajike. Tuomas-perunan ulkonäkö on hyvä.

Malto on väriltään keltainen ja laadultaan hyvä. Lajikkeen tärk-

kelyspitoisuus on ollut melko korkea. Lajikkeen taudinkestävyys

on melko hyvä. Tuomas-perunan säilyvyys varastossa on myös hyvä.

Lajike on I lk:n ruokaperuna.

Taulukossa 3 on esitetty satotuloksia lajikkeista Veto ja

S. aturna. Molemmat lajikkeet poistetaan ruoperunalajike-

luettelosta vuonna 1981. Lajikkeita viljellää n myös tärkkelys-

perunaksi. Saturna on ylivoimaisesti eniten viljelty tärkkelys-

perunalajike tällä hetkellä. Paitsi, että se on satoisa, se on

myös ankeroisen kestävä,

H 0

tiO

Taul

ukk

o 2.

Varh

ais-

ja s

yysl

aji

kkee

t

Lann

o itu

s:

LC1

7

N

01 N LC1 N

co c0 00 I—

LC1 •— es.1 1.C1 LC1 N If1 1---

Muk

ulas

a to

0 0 0 LC) 0 er— D t 0 C C

0 0 0 0 00 01 01 CO 111 0.1

c•1 rfl C

Cr) CO r.'") LC \ CO 01 • • •

0 0 0 0 en CM

O LC1 0

•1 /4—

cTi l0 01 \▪ , • • e e • •

L.C) GO ,— N---- 1.C. \ CO

-I-D d- (r) rn C \I •sl- (,-)

o '4 I•••

d ko ocd •H cd

a3 E-I 5 g .1,4 a3 •H •H

-r-- D -P a3 u) a3 .1--D cd c,e5 cd

1--• 0 ,--_-, ;4 Pq cr) I-D

0 :0 M X 01

0 I cr t1.0

Cd r-I 0

.M • H PO ct3

o -P

mär

kke l

yss

ato

+D

C-- LC\ C-- 01 C-- C-- C-- C-- 01 01 01 01 C-- C--

l0 0 W CV CO cp C-- Lf1 (\I Lf\ C\1 C\J

I-- \s-3 1 /4.0 t LC\ VI)

0 t- 0 O 0 co •t-- c\I co co t-- co c0 0-)o o o c0 co

0 r 00 0 rn 0 t•--- 0 l0 0 01 0 1C \ 00 0 0 0 00 0 CO 0 CV 0 d"

r 5-- 5-- r-

0 0 00 00 00 00 00 00 CO CV re1 CO LC1 rn LC r- %•-• d• 111 en

01 0 C\I r szt Cs- 1/4.0 01 1 /4.0 01 r

tr\ 111 Ls-\ rn

C\ N \ 0 rn rf1 • • • • o • • • • • •

00 N CO CO Lr\ LC \ r 5- r r r1 r r- 5-- 5--

0 0 0 c0 0 .zzl- 0 0 cn 0 cn 0'- - ON ON 0 rn 0 c0 0 c\1 0 d-

1-- s-- r 1-- r 1— 1--

0 00 00 r CO 01 rfl Lf1 qb • • • • Ogh••• • • •

0".‘ 1--o0 C\I cf-) rf-t

r 1 /40 00 d-rr) ne1 lll

u kul

asato

—8

rry 0 r•r) 0 5-- 5-- 5- 0 N

1-- 1-- 1— 1-- 1— 1-- 1— r 1-- 1--

CY1 01 01 01 01 01 CY) C-- 01 C-- 01 0\ 01 C--

>3 H 01 r-I 1 N C-- C-- es- Cs- tif4 CY) 0101 01 1C1 C- U)

-10)-D -P 8 0 0) M H

-P r-I H C3 0

,-1 cd 3 r1 C3 E-I

ta cd ci --,

0 2 ,--) ed

rd cd

--, g a3 .1-D

00 0•H 0 0-P 0 00 0

-P X -P ra -P -P c -P C'd -P -P -p -P H (1) •,-4 (13 •H •I-1 •1-1 •H '1-3 •H 0 •r-I

P-I › pl en

• rr)

1-1 cd EI

Tärkke lyssato

9

o +D a3

H

C\J

Mukulasato

0 co

Lf1

3—

cl

1000 kg/ha kloorivapaa Y-lannosta

- 10 -

Maatilahallituksen virallisessa lajikeluettelossa ovat myös la-

jikkeetEigenheimer ja Olympia. Näiden lajik-

keiden merkitys rUokaPerUnana on vähenemässä.

3. SIEMENEN LAATU JA IDATYS

3.1. Terve siemen

Siemenen laadulla on erittäin suuri merkitys perunan satoon.

Siemenen tulee olla ennenkaikkea tervettä.

Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla Ruukissa on kahtena vuonna verrat-

tu SiemenperunakeskUksen tuottamaa tautivapaata Pitoa ja koeaseman

omaa Pitpa keskenään. Siemenen koko ja idätysaika on kummallakin

siemenerällä ollut sama.

Siemenperunakeskuksen tuottamalla siemenelle on saatu vuosina

1978-79 keskimäärin 7.9 tn/ha suurempi sato kuin koeaseman omal-la siemenellä (taulukko 4.i. Koeasemankaan Siemen ei ole ollut

laadultaan kovin huonoa. Selvä erb on myös tärkkelyspitoisuudes-sa, .peräti 1.6 %-yksikköä. Myös varastotappiot ovat jaaneet

pienemmiksi, kun on käytetty tervettä siementä.

Käyttämällä tervettä hyvälaatuista siementä pystytään perunan

satoa nostamaan tuntuvasti. Siemenperunakeskuksen toiminnan

nyt käynnistyttyä tähän on hyvät mahdollisuudet.

3.2. Idätys

Varsinkin Pohjois-Suomessa kasvuaika perunalle on usein liian

lyhyt. Kasvukautta voidaan jatkaa idättämällä siemen kunnolla. Idätettyä siementä voidaan käyttää kuitenkin vain, jos istutus

tapahtuu puoliautomaattikoneella tai käsin. Sensijaan automaat-

tikoneessa idut katkeavat Automaattikoneella istutettavalle

siemenelle voidaan suorittaa kuitenkin ns. viritysidätys.

Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla Ruukissa tutkittiin idätyksen

vaikutusta perunan satoon vuosina 1978-79. Kokeissa oli neljä

lajiketta: Ostara, Sabina, Rekord ja Pito. Kokeissa käytettiin

idättämätöntä, viritysidätettyä (7 vrk) ja idätettyä siementä

(21 vrk). Idätys tapahtui valoisassa ja lämpimässä huoneessa

(15-17° C). Perunat istutettiin 30.5. puoliautomaattikoneella.

Idätys suurensi kaikkien lajikkeiden satoa erittäin selvästi

(taulukko 5). Jo 7 vrk:n viritysidätys lisäsi perunan satoa la-

jikkeesa riippuen 1.0-6.8 tn/ha. Varsinaisen idätyksen (21 vrk)

antama sadonlisäys oli 3.3-10.1 tn/ha.

Idätys paransi myös perunasadon laatua. Sadon tärkkelyspitoisuus

nousi. Rekordia lukuunottamatta idätys vähensi myös varastotappi-

oita. Idätyksen vaikutuksesta peruna ehti paremmin tuleentua ennen

nostoa.

Jos peruna istutetaan automaattikoneella se kannattaa viritysidät-

tää. Puoliautomaattikoneella ja käsin_ istutettaessa kannattaa

käyttää vain idätettyä siementä. Mitä myöhäisempi lajike, sitä

suurempi me-rkitys idätyksellä on. Myöhäisillä lajikkeilla saat-

taa olla edullista luopua automaattikoneistutuksestaicol=aan_.-Xyl- yö puoliautcmaattikoneella lisää tosin työkustannukia, lisäkustan-

nukset tulevat usein moninkertaisesti takaisin suurentuneen ja

parempilaatuisen sadon muodossa.

Idätysaika

111

— 12 — 0 -P 0 CC • r-1

CLI P.1 es CO rn cc e'r100 CO Mr— c— c‘J • • • • • Gil • • 0 • ce) c— a- 0 o-N cY\ co

0

r'') CO 0 01 CO 1---• 0 ''‘zi"

cdN k.c) 1-- IS-1 k.0 V) V) 1-1 CD

03 H 0

cc

tb0 r-W

bug

C'JN.0 CO OC)

r- rY1 ‘..0 CO

r-•J

cr) H 0 N 00 0 01 szh• 0 l.0 l0 0 ':1-' k.0 0 02 0 01 0 0 C\Irn 0 C\1 r`') 0 cv rr-)

-zi- d -i-) ,--- .--- ,-- ,-- ,-- v-- ,--- .-- ,---

, -P CS3

CD 02 C51 P-1 o co

co 0 r--1 d 000 000 000 000 1 .. (I) (-1 \---- 0 . 1- cr) 0 co 1-- cs) (7\ 1- CY \ •i-

t..-- cf) H ,.. ,,, cf.) C\1 V) 1--- CO 01 C\1 rn r— - .c, rn 01 C1.1 1 ,-- b0 d" d- d- rn i-- .1 .̀ d- t\L 1C1 Lr \ ‘,..0 1-- r••• >4 ,,... •

:et . Cd ... cd

0 0 P4 Ol CO 0 .C) (X) 4"-- CO "o l.0 LC \ e"-- l''''' -I-D CO Cd • • • • • • • • • • • • Cd 0 >" V., en UI 0 0 •c--- (\J N--- C11 0.1 1_C1 l0

CO N--- -,-1 •,— N— 1- 1- 1-- 1- 1.- 1- 1- 1-

o a) rM

. H r-I • f --0

d d H E-i

0 CJ co 0 cs)c0 0 11-1 000 0 —-- C\I 1- V-- 1- 1- r- 1-T 1- T--

01 01 (1.1 0 C\1 1— CO • • • • • • • • • 0 •

C rn 0 1n 0 1- 1/40 C 1/4.0 C

LC1 In Lfl Lel

C \J CM C \ I CM ONI ONI ONI Ot-- 1 0 0 0 0

C\J C\1 C\J C\J

cd d rd g .-1

cd • H o o (t) cd cu • H 0 C/2 IC P-I

03

- 13 -

4. LANNOITUS

4.1. Typpi- ja kalilannoitus

Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla on ollut perunan lannoituskokeita

varsin vähän. Vuosina 1969-71 järjestettiin kuitenkin koesarja,

jossa tutkittiin typpi- ja kalilannoituksen vaikutusta Pito-pe-

runalla (taulukko 6).

Tässä kokeessa typpilannoitus lisäsi perunan satoa odotettua vä-

hemmän. Sato ei suurentunut enää lainkaan, kun typpimäärää nos-

tettiin 100 kilosta 150 kiloon hehtaaria kohti. Perunalla on syy-

tä välttää liian runsasta typpilannoitusta. Se kiihottaa varsiston

kasvua, jolloin mukulasato saattaa jaada pieneksi.

Typpilannoitub heikentää useimmiten myös perunan laatua. Näissäkin

kokeissa typpilannoitus laski tärkkelyspitoisuutta. Myös perunan

mukuloiden mekaaniset viat lisääntyivät. Perunoiden maku niinikään

huononi. Typpi vähentää myös perunan jauhoisuutta. Tässä koesar-

jassa jaUhoisuus väheni selvästi vain vuonna 1971. Typpilannoitus

lisäsi perunoiden'tummumistaipumusta, Myös mukuloiden vihertyminen

lisääntyi typpimäärää suurennettaessa.

Kalilannoituksen vaikutus perunan satoon ja laatuun oli huomatta-

vasti vähäisempi kuin typpilannoituksen. Kalilannoitus ei suuren-

tanut perunan satoa juuri lainkaan. Perunan tärkkelyspitoisuus

aleni. Kalilannoitusta lisättäessä mukuloiden jauhoisuus väheni.

Kali vähensi mukuloiden tummumista ja ruven määrää.

Väkilannoitteista perunan lannoitukseen soveltuu parhaiten k 1 o o-

rivapaa Y- lannos. Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla si-

tä käytetään 1000 kg/ha. Tämä määrä sisältää typpeä 80, kalia (K)

116,ja fosforia (P) 105 kg/ha. Fosforilannoitus on tällöin melko

runsas. Fosfori on kuitenkin perunan laadun kannalta merkittävä

ravinne. Se parantaa perunan käsittely- ja varastointikestävyyttä,

makua, lisää jauhoisuutta ja nostaa tärkkelyspitoisuutta. Kloori-

vapaa Y-lannos sisältää myös perunan tarvitsemat sivu- ja hiven-

ravinteet.

- 14 (-

Jos perunan lannoitukseen käytetään yksiravinteisia lannoittei-

ta, on tällöin syytä huomata, että kali annetaan kaliumsulfaat-

tina. KaliSUolan Sisältämä kloori heikentää perunan makua ja alen-

taa tärkkelYspitoisuUtta.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että väkilannoite kannattaa sijoit-

taa perunan iStutUåmukuloiden alapuolelle.

4.2. Karjanlanta

Myös katjanlåna såveltuu hyvin perunan lannoitukseen. Pohjois-

Pohjanmaan köeaseMalla vuosina 1965-68 suoritetuissa kokeissa

karjanlannan Syyslevitys antoi yhtä hyvän tuloksen kuin kevät-

levitys (taulukko 7). Karjanlanta onkin viisasta levittää peru-nalle jo edellisenä syksynä. Kevätlevitys saattaa heikentää pe-

runan makua, Varsinkin jos käytetään lietelantaa.

Karjanlänta vaatii täydennyksekSeen yleensä fosforilannoituksen.

Pohjois-Pohjanmaan koeaseman kokeissa fosforilisä (600 kg/ha su-

perfosfaattia) ei suurentanut perunan satoa. Perunan tärkkelys-

pitoisuus nousi. Fosforilannoitus paransi muutoinkin perunan laa-

tua.

Keväällä karjanlannan lisäksi annettu typpi lisäsi perunan satoa,

mutta alensi tärkkelyspitoisuutta. Jos lanta sisältää olkia run-

saasti,saattaa pieni typpilisä karjanlannan lisäksi olla paikal-

laan.

Karjanlantaa suositellaan perunalle annettavaksi 25-30 tn/ha.

Erityisesti on varottava suuria lietelantamääriä.

0:3

-P

— 15 —

0 •-[-

00 CO

C1.I LC1 . . •

0 0100 • •

r C\J cfl

6 • •

00 00 00

,z1- LC1 C\I

rn rn

C‘l rY1

rn r,--)

00) 4 "zt-

1 03 (12

1 -P H 03

03 -P

(1) C31 cf)

Zjtö 1-1 0

g 01 0 !--1 1)0 03 P-I

00 CO CO

1C1 0 0 0

000 000

000 000 cm in N

LC1 N in k.0 Lo ko ..J-- ,zi- - •=1-- -1-- -zt•

CO CO

0 0. tn 0 cm 000 000

C---00 0 Lf1 C\I • • • • •

LC) LC1 t.C1 LO

C\I C\J C1.1 C1.1C1.1 (11

cn 01

c\I

,--1 :031 I o d o 1 d I

U \, 21-I 0 0 0 r-I I 0 0 0 .H

hIC) -.,1 is-N 0 ir\ d I II\ c> 0 i--i ,-W Eli ,-- ,-- I .'— C\ I

1 I

- 16 -

Taulukko 7. Karjanlantakoe perunalla

Maalaji: hieta

Viljavuusluvut: pH 6.1,

1965-68.

Ca 1225, K 105, P 9.8

Lannoitus Mukulasato Tärkkelyssato

tn/ha sl kg/ha sl

0 22.4 100 16.8 3760 100 Kl keväällä 25.3 113 15,0 3800 101 Kl kev. + Nos 28.0 125 14.9 4170 111 K1 kev. + psf 25.1 112 15.3 3840 102 Kl kev. + Nos + Psf 28.7 128 14.7 4210 112 1(1 syksyllä 25.1 112 15.7 3950 105

Kl . 40 tn/ha karjanlantaa

Nos = 200 kg/ha oulunsalpietaria

Psf = 600 kg/ha superfosfaattia

Karjanlannan koostumus

Kuiva-ainetta 207.4 O/00

Kok.-N 5.20 Liuk.-N 0.93 NH4 -N 0.44

2.12

4.90

5. RIKKAKASVIEN TORJUNTA

Rikkakasvit perunaviljelyksiltä voidaan hävittää joko mekaanises-

ti tai kemiall-isesti. Usein käytetään molempia yhdessä. Pohjois-

Pohjanmaan koeasemalla kokeiltiin kemiallista torjuntaa vuosina

1973-75 (taulukko 8).

Kemiallisen torjunnan tehoa verrattiin multaukseen. Pelkkä multaus

vähensi 2-sirkkaisten rikkakasvien määrää jonkin verran käsit-

telemättömään verrattuna. Myös juolavehnän määrä, väheni multauk-

sella. Multaus lisäsi myös perunan satoa, 2 tn/ha.

0

cd -P

cd

cd ,-g ••„,

,

K äsi

tte

lemä

t ön

Me t

ribu

tsii

ni

— 17 — ciz3

00 cm ce\ •ci- 0 tf1 cr-N olo

bit) r---) cm cm

(1.1 cf.) rfl C

I P1 cm

c"m

rH cd P-1 H c=0 rn N 0

0 LO 0 c\I

-D

-H LO 0 rn 00 CD

H 1 "

et)

I-- 1—co .c) GO . • . . •

V •-• :cd EI

k-0 Lfl i_c-\ Le\

0 co 0 0 0 r--

:cd " cu

Mul

latt

u

CO CO 00 Crl 0 00 0 • • . •

0 C 01 0) 0) 0)

I LI" \ 111

I 0

g 0 • ,--I E:-1, 1-1

H

cd

-P

cd 0

cd P-i F.T.?

0

Le1

0

H 0

cu

H II cd

II 4

0 II

cdo E-i

H P-1

Gra

moxo

ne

- 18 -

Kaikki kemialliset torjunta-aineet suurensivat perunan satoa kui-

tenkin enemmän kuin multaus. Useimmilla torjunta-aineilla rikka-

kasvit saatiin pidetyksi kurissa myös paremmin kuin multauksella.

Paras tulo saatiin parakvatin (Gramoxone) ja monolinuronin seok-

sella. Se antoi suurimman perunasadon. Myös rikkakasvit kuolivat

parhaiten. Se tehosi melko hyvin myös juolavehnään. Ruiskutus

tehtiin juuri ennen taimettumisen alkamista.

Toiseksi parhaiten saatiin juolavehnä tuhotuksi EPTC:llä (Eptam).

Ruiskutus tällä aineella on suoritettava jo ennen perunan kylvöä,

sillä se on mullattava maahan heti ruiskutuksen jälkeen.

Hyvä tulos 2-sirkkaisiin rikkakasveihin saatiin myös linuronilla

(Afalon, Linuron 50 ja Lorox) ja metributsiinilla (Senkor).

Linuroni ruiskutettiin juuri ennen perunan taimettumista ja met-

ributsiini juuri kun peruna oli tullut taimelle. Yleinen rikka-

kasvien torjunta-aine perunalla on myös terbutryyni (Igran).

Jonkin verran perunalla käytetään myös trometryyniä (Gesagard).

Terbutryyni ruiskutetaan viimeistään, kun 10 % perunasta on tai-

mella ja prometryyni ennen perunan taimettumista.

Millään torjunta-aineella ei saada täydellistä tulosta. Jos rikka-

kasveja on runsaasti kannattaa pelto kesannoida. Tämä kannattaa

varsinkin jos pellolla on juuririkkaruohoja, kuten juolavehnää.

6. SADETUS

Perunan sadetusta Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla on tutkittu

vuodesta 1977 lähtien. Vuosien 1977-78 kokeissa sadetus tehtiin

kahdesti (taulukko 9). Ensimmäinen sadetus tehtiin vuonna 1977

6.7. ja vuonna 1978 30.6. ja toinen sadetus vuonna 1977 9.8. ja

vuonna 1978 3.8. Kerralla sadetettiin 30 mm. Kokeissa oli kaksi

lajiketta Pito ja Rekord. Lisäksi kokeessa oli kaksi lannoitus-

tasoa 1000 ja 1500 kg/ha kloorivapaa Y-lannosta. Koealue oli hieno hieta.

- 19 -

Vaikka vuodet 1977 ja 1978 eivät olleet mitenkään poikkeukselli-

sen kuivia, lisäsi sadetus perunan satoa kumpanakin kesänä. Sade-

tuksen antama sadonlisäys oli keskimäärin 0-4.2- tn/ha.Sadetus

lisäsi Pito-perunan satoa enemmän kuin Rekordin. Korkeimmallla

lannoituståsolla sadetus nosti kummankin lajikkeen tärkkelyspi-

toisuutta.'Alimmalla lannoitustasolla sadetus vähensi perunaru-

pea. Merkillepantavaa oli myös, että mukuloiden ulkonäkö parani

sadetukåen Vaikutuksesta. Sadetus lisäsi mukuloiden lukumäärää,

mutta piehensi mukulakokoa.

Vuonna 1979 suoritetussa kokeessa oli lajikkeita enemmän, mutta

sadetuskertoja ja lannoitustasoja vain yksi (taulukko 10).

Sadetus tehtiin 5.7. ja vesimäärä oli 30 mm. Sadetuksen antama

sadonlisäys oli nyt selvästi suurempi kuin edellisinä vuosina,

keskimäärin 10,8 tn/ha. Tämä koe oli karkealla hiedalla. Alue

oli selvästi poutivampi kuin vuosien 1977-78 koealue. Kesä-elo-

kuun sademäärä oli myöskin hieman edellisiä vuosia pienempi,

140 mm.

Ruokaperunan sadetuksen on laskettu olevan kannattavaa, kun sadon-

lisäys on sadetuskertaa kohti 1.0-2.5 tn/ha. Sadetuksen kannatta-

vuuteen vaikuttaa luonnollisesti sadetettava ala ja hankittavan

kaluston hinta. Vuoden 1979 kokeessa sadetus antoi varsin kannat-

tavan sadonlisäyksen. Vuosien 1977-78 kokeissa sadetuksella ei

saatu mainittavaa tulonlisää. Sadetusta voidaan perunalla käyttää myös hallantorjuntaan.

Perunalla sadetus suositellaan aloitettavaksi , kun kasvusto on

lähes 30 cm pitkää. Sadetus voidaan tehdä 10 päivän välein, jol-

loin sopiva vesimäärä kerralla on 30 mm. Mikäli saadaan sadetta

pidennetään sadetusväliä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että

peruna tarvitsee vettä 3 mm/vrk. Jos siis on saatu 15 mm:n sade,

tämä pidentää sadetusväliä 5 pv. Pohjois-Suomessa näyttää yksi

sadetus riittävältä. Kuivinpina vuosina karkeilla hietamailla

saattaa kaksi sadetusta olla vielä kannattava.

(normaali

\O szt 111

1-- 1--

Sademäärä kesä-elokuussa

Tärkkelyssato

Mukulasato

Taulukko 9. Perun an sadetuskoe

Maalaji: hieno

- 20

C\J

0")

0t 0

01 01 01 01 0) 01 0101

C--CO 111 C-- CY)

01 01 0 CO l0 \ 0 CO \ 0 +.0 \ 0 CO \ D

c0 C W N CO NN

0 N 0 ln CO (2)

00 00 0- 00 1-- 1--

cd 0 0 00 00 00

0 CO 00 rn

‘..0 0.1 CO 01 N U rn rn in 1-Y-) rn

rn r Nif co szt (n 0 • • 0 • o

LI1 t.S-N (1.1 C\J LL-1 C\J cr)

0 CO ON 0 rn 0 CO

00 00 0 0O' „

03 Cd tr\ 01 CY1 C 01C . 0 0 . 0 0 go

0 C \ O . 0 00 rr) rt") Cd rr) rn rn rn r(-

-P

2.sadetus

1.sadetus

0 0 0 0 rn rn rn rn 0 0 0 0 w1L-cc

0 N 0-1 01

1

r-11

I

r-11

>-1 1 rd 1 -i I

01 0 0 Cl 0 0 01+:) X 0 I -I-) .-. 01r1 Cl) Lcm .1-1 m

— 21 —

dl- 0 (") 0 d- ‘.0 co 00 01 C\J

s-

0 0 0 0 0 0 0 0-1 LC\rfl rn 01 CO

1"--- Lf1 11-1

\ .0 T-- \---- 0C 0 . • • • . •

Lel Cr\ LP% C1/4.1 l,0 .c-- s-- t-- ,- 1--- T-

C o0:3 rn rn 0 '1 /4- 0 00 %-

CO 0 0 • • •

00 d- 0 rrl LC1 LC1 rn

0 ‘.0 0 — O1" LC)

cd 00 0 00 0 0 4 Lc-\ LC1 cr) C51

C'J N rr«) rn 0 LC\

\-0 . • 0 • • • •

CO in Lf1 Lf1

H 00 0 C\J (") 0 02 01 0 0 (31 CO N- 0

cd 4 Lr0 CJ

LC1 CNJ O Lc\ C f-c)r r n'") CJ CJ (-,-1

cd cd rc:3 cd cd

cd • H o o si -P re) -P .--W • H a) cd •H ,a) cd 4-D 0 U) p-i io en u)

an sadetus ja

P-1

• 0

Taulukko

Sadetettu 5 /7 30 mm

Mukulasato

Tärkkelyssato

Sadettamaton

Tär kkelyssa t

Mukulasato

Maalaj i: karkea hieta

cd

ttO

- 22

7. NOSTOAIKA

Perunan on ehdittävä tuleentua mahdollisimman hyvin ennen nos-

toa. OhutkuOrinen, tuleentumaton peruna vioittuu nostossa herkäs-

ti. Aina perunan tuleentumista ei voida kuitenkaan odottaa.

Jos nosto suoritetaan myöhään syksyllä, on sää jo usein liian

kylmä. Kylmä sää lisää voimakkaasti perunan vioittumista. Tutki-

musten mukaan perunan vioittuminen lisääntyy huomattavasti, kun

perunan lämpötila nostossa laskee alle 10 °C, Syksyn yöpakkaset vioittavat perunaa myös penkeissä. Peruna olisi saatava noste-

tuksi myös ennen syyssateita.

Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla tutkittiin vuosina 1978-79 nosto-

ajan vaikutusta perunan satoon ja laatuun (taulukko 11). Nosto-

aikoja näissä kokeissa oli kolme: 25.8., 5.9. ja 20.9. Lajikkeita

oli neljä: Ostara, Sabina, Rekord ja Pito.

Kaikkien lajikkeiden mukula44 ja tärkkelyssato oli pienin, kun

nosto tehtiin jo 25.8. Varsinkin myöhäisten lajikkeiden sadon-muodostus oli vielä tällöin pahasti kesken. Myös varastotappiot

olivat suurimmat varhaisnostossa:

Suurimmat mukula4 ja tärkkelyssadot saatiin, kun nosto tehtiin

vasta 20.9. Satoerot 5.9. ja 20.9. suoritettujen nostojen välil-lä olivat kuitenkin selvästi pienemmät kuin 25.8. ja 5.9. suori-

tettujen nostojen väli. Syyskuun 20. päivää on kuitenkin pidet-

tävä ehdottomasti liian myöhäisenä perunan nostoaikana Oulun kor-

keudella. Päivälämpötila on useasti tällöin jo alle 10 oC. Yö-pakkasia on ollut tähän mennessä jo useasti.

Perunan nosto on tehtävä syyskuun alussa, mikäli haluaa saada

kunnollista, varastossa säilyvää perunaa. Syyskuussa sato lisään-

tyy enää vähän. On järkevämpää tyytyä hieman pienempään satoon ja

saada varastointikelpoista perunaa. Sateisella ja kylmällä säällä

nostetun perunan varastointitappiot saattavat olla moninkertaiset

verrattuna siihen lisäsatoon, joka saadaan, kun korjuu siirretään myöhäisemmäksi.

tlb

Tärkkelyssato

Mukulasato

Nostoaika

Taulukko

11.

Lannoitus:

Nostoajan vaikutus perunan satoon

- 23 -

InC01— 000N C---NCO • 0 0 • ft • 0, • •

Lr\COLO rn'-' 1CN C\100Ln

g4 X°

cr\VDrn V)k.00

0 -P 0

cdcd

rn Ui) CO 0 0 LC\ co ur\ 0L C\ r--cx) co W\ LOLO LNN LroLD

Or--MD.00MCO OcON 00 - Os— in Ornrn

000 000 000 000 -t-oocm c\1LcNrn ONc0 vpc\.fto s-1eN1-- oc)cm

~CM 011-)0 v)CMCV • • • • • • • • • •

UNUNO N-Orr)

00k.0 OcYlN Ok-ON 0f-11C-0cmrn Ocmcm ornrr)

COO rn Cnin 0rn0 InNa3

0 • • •••

C\JO rf Lotl

rr)

• • • • • • • • • •

CC) al 01 CO 01 01 CO 01 01 CC) 01 01 • • • • • • . • .

J1L.C10 IS\LI-10 tro

cN N N N 04 04

rei

0 d • H r-M 0 -I-D r-Q CD IQ W P1 • 4-1 0 M P-1

- 24 -

8. KANNATTAVUUS

Taulukkoon 12. on tehty esimerkkilaskelmat perunanviljelyn kan-

nattavuudesta. Katetuotot on laskettu normaaliin tapaan siten,

että tuotosta on vähennetty muuttuvat kustannukset, joihin on

luette myös ihmistyökustannus. Laskelmat on tehty keskiarvoluku-

jen perusteella, eivätkä ne ole täten sellaisenaan sovelletta-

vissa käytäntöön. Laskelmien tarkoituksena onkin lähinnä tuoda

esiin millaisia kustannuseriä perunanviljelyssä on otettava huo-

mioon. Todellisen kuvan perunanviljelyn kannattavuudesta antavat

tilakohtaiset laskelmat.

Esimerkkilaskelmat on tehty kahdelle satotasolle. Alempi satotaso

edustaa perunan keskisatoa Oulun maatalouskeskuksen alueella

1970-Juvulla. Suurempi sato (25 tn/ha) on ajateltu saatavan pe-

runanviljelyyn erikoistuneilla tiloilla. Perunasadosta on arvi-

oitu olevan 20 % rehuperunaa, jonka hinnaksi on laskettu 14 p/kg.

Jos sato myydään ruokaperunaksi syksyllä, siitä saadaan 75 p/kg

(tavoitehinta). Katetuottolaskelmat osoittavat, että alhaisem-

malla satotasolla ruokaperunanviljely ei ole ollut kannattavaa.

Tällöin ei ole saatu täyttä korvausta tehdylle työlle. Sensijaan

suuremmalla satotasolla, 25 tn/ha, on saatu täysi palkka työlle

ja pääomamenojen katteeksi on jaanyt 3 980 mk/ha.

Kun peruna myydään ruokaperunateollisuudelle, siitä saadaan kes-

kimäärin 47 p/kg. Tärkkelyspitoisuuden on odotettu olevan täl-

löin 15 %. Hintaan sisältyy laatu-ja rahtihyvitys. Ruokateolli-

suusperunan katetuottoa laskettaessa muuttuvista kustannuksista

jaa poi lajittelukoneen vuokra ja lajittelun vaatima ihmistyökus-

tannus. Jos perunasato on ollut 15.3 tn/ha (Oulun maatalouskes-

kuksen alueen keskisato), on ruokateollisuusperunan tuotanto ol-

lut täysin kannattamatonta. Vielä 25 tonnin hehtaarisadolla ei

ole saatu työlle täyttä korvausta. Jotta ruokateollisuusperunan

viljely olisi kannattavaa, se edellyttää lähes 30 tonnin hehtaari-

satoa.

- 25 -

4Z. Taulukossa kolme esitetään myös siemenperunan tuotannon katetuotot.

Katetuotto on laskettu erikseen 65 p:n ja 93 p:n kilohinnalle.

Siemenperunan hintahan vaihtelee tällä välillä (Siemenperunakes-

kuksen sopimustuotanto). Aikaisista lajikkeista (Ostara) makse

taan alhaisin ja myöhäisistä lajikkeista (Pito) korkein hinta.

Hinnoittelu perustuu siihen, että aikaisista lajikkeista saadaan

suurempi sato kuin myöhäisistä. Myös siemenperunan tuotannon koh-

dalla muuttuvista kustannuksista on jätetty pois lajittelukustannw3.

Siemenperunan tuotanto antaa melko hyvän katetuoton. Laskelman

mukaan viljely on kuitenkin ollut kannattamatonta silloin jos

aikaisen perunalajikkeen sato jaa 15 tonnin tasolle. Siemenperu-

nan tuotanto -on perunan'viljelymuodoista vaativin. Se tarjoaa

mahdollisuuden vain pienelle määrälle viljelijöitä.

Muuttuvat kustannukset perunanviljelyssä eivät kovinkaan paljon

suurene vaikka satotaso nousee. Perunanviljelyn kannattavuutta

voidaankin helpoiten parantaa satotasoa nostamalla. Tähän on ole-

massa Pohjois-Suomessa hyvät mahdollisuudet viljelytekniikkaa

kehittämällä ja ennenkaikkea käyttämällä tervettä siemenperunaa.

Toinen kannattavuuteen vaikuttava tekijä on tietysti perunasta

saatava hinta. Varmin tae perunan hinnan vakaana pitämiseksi ja

nostamiseksi on sopimustuotannon lisääminen. Elintarviketeolli-

suuden tarpeisiin peruna yleensä tuotetaan sopimuksilla. Samoin

siemenperunan tuotanto on sopimuspohjaista. Ruokaperunan tuotan-

tosopimukset Pohjois-Suomessa ovat vielä melko harvinaisia. Ennen-

kuin perunanviljelyyn ryhdytään, on siis aina selvitettävä, miten

peruna saadaan markkinoiduksi ja tietysti millä hinnalla.

Per

unan

ka

t et

uott

o

Tau

lukk

o

Yhte

ensä

MU U

TTU

VA

T K

UST

ANN

UKS E

T

'-') 0 0 C) '.--) 0 L.C1 ",:1- ',..0 N— 0 In 0 Q ') 01 0 0 0 r---- r'l 00 0 0 01 CO rn rn Ln ,--- rn rn rn •:::", N--- Ol CM 09 ti-N •j- 0 C---- t.--- Lc-\ GO rr) +— r- r- cy) N-- •s1-• re-) ,n rr100 I"-- en N co r- \--- r- r- C \I N-- rn CM

%.— +1+

00 00

:a3 00 :a3 0 Le\

C \I

0 0 0 l0 LC1 rn 0 00

Le1 0 0 ('4 —rn s--

C s-- r-Y-)

ed

CM CO C\J 1.C1 rn CO 0 01 s-- CO rn rn 111 1---- rn ('4 t---- Lf- \ %--- 0 1---- 0-) cO 0-N s— d- 111 inco rn ,-- ,-- S— CO i— rn CM d- r-'1 00 01 01 s— r-- r- r- ('4 r- ,z1- CM

r- I I I

:a3 00 000 11-‘ in LC-N rn $-1 00 L.C1 00 C le)

:Cd C'.1 — t---o CO :cd r-r) •v--

Cd -P lf1 d- 0 0 '-- 0000 CO 0

1---- s-- 0 01 rn 0000 00 .1-1 • • • • • • • • • • • .... 00 C11 0 s---- Lr-\ N 0 ,-- ON- -

s— sCd N—

cd ca cd

0 .. co 0

,W rn

cd -r-- ca 0i .-W

I 0 -P >01 0 LC1 U) l0 +) H -P cd •H r-^. cp P 4-) ›- (1) ...... C1) g g :a3 a) • g g w ck3

-p d c,e3 eu 4 :o a) o cd cd •H g E cd •H •r-D o r. E •,--i 0r-1 o R › F-1 -P 0 0) 0 r. 0 H

Ci3 0.) 02 0 0 +-I ,.. r-I 0 :Ci3 ,M E-I $•-i 0 0

..- .•-• › cd -P -P $.-1

02 0 CI) :cd a) :cd E-i 0 o R H ,. cd ca o -1-D -P 0, (D 0 0-1-P g

(1.) w +-I -P -P 0 -P Q) 1:1) 0 Cd Cd 0)

(1) (I) 0 ,_ • r-I -I-) .-1 -I-) el) '1-) 1-1 -r-1 :0 0) W 0 0 0 rl • H H +-I 0 cd F--.1 ca o cd •H -P E-i 1•,--4

E-1 1--I I-- i- Ei .-.1gpCJD H

oj tto

4444•1

75,

..11'

-",--.....

.24„4". W " •'..4t... '.44. -1,,,...:4:7

•kJ,....., ''=-2

-

- ...... 2-. ..7,,. ,,t1 .'-,;,•••,, ,

...- -,-... r

....

_ • . ...4--, Xl...'4.4 ...1..,5,

4%4 ▪ 4444-4

-44.4

4-3

;

'4.4?

,,.

-40

"...,

I > ....,

.,,......o•r'''. ' .

4,

... :t....,::," 4 . .., ..,,,,,k• ▪ ,;p1.. -':"..'...- . '..' ,....'''.&

+4̀ , :;,.... ...t„-.,:,..ii, ,•,.... '' . -14^...:

.:1_ .,'t..... ' ....t. , ,•,. ‹.' -r. -:0;

4%41.,•-•