-
Piha luonnon malliin
TEKSTI Annikki Oikkonen / KUVAT Teija Tuisku
Virolainen Riho Teras ei jätä kasvien viihtymistä sattuman
varaan, vaan saattaa yhteen toisilleen
sopivat lajit. Toimivien kasviyhdyskuntien suunnittelu vaatii
kasvituntemusta ja kokeilunhalua.
Riho Teraksen puutarhassa suokasvit muuttuvat syk-syn tullen
vihreästä rus-kaväreihin. Matala varpu-kalmia (Kalmia polifolia) ja
suohelonia (Helonias bullata) viihtyvät märässä.
Aasiasta kotoisin oleva pikkukello (Disporum cantoniense) on
eräs Rihon harvinaisuuksis-ta. Suvusta tunnetaan vain 25 lajia,
joista viisi on Pohjois-Amerikasta.
K O T I P U U TA R H A 2 . 2 0 1 9 K O T I P U U TA R H A 2 . 2
0 1 9 1514
-
Napakasti rajattu nurmikkokäytävä soljuu nauhamaisesti
istutusten lomassa puutarhan osasta toiseen. Puiden suojaan jäävän
varjopuu-tarhan lehtevä vihreys kietoo jouk-koonsa harvinaiset
kärsäkallat, kookkaat kolmilehdet ja sudenmar-jat. Auringon
puolelle tultaessa polku johtaa kuivan nii-tyn tuntumaan, jossa
kasvillisuus muuttuu matalaksi ja lajit runsaasti kukkiviksi.
Niittyä vastapäätä availe-vat nuppujaan tummakukkaiset pionit ja
joukko värik-käitä kurjenmiekkoja.
”Eri alueet muodostavat erilaisia kasvuympäris-töjä, joihin
valitsen sinne parhaiten sopivia lajeja. Olen rakentanut tänne muun
muassa suoalueen ja kivikon”, Riho Teras esittelee Keski-Virossa,
Võhmassa sijaitse-vaa puutarhaansa.
Lähempi tarkastelu osoittaa, että moni puutarhan kasvilajeista
on suomalaisille tuttu vain ruukussa kas-vavana huonekasvina.
Kivikkopuutarhan opuntiat ja Kiinasta kotoisin olevat
miniatyyrilajit ovat ennennä-kemättömiä kasvaessaan avomaalla
näillä leveyksillä.
Intohimoisesti kasveja keräilevä Riho on ammatil-taan
molekyylibiologi ja genetiikan tutkija, joka pereh-tyy tiedemiehen
tarkkuudella myös kasvien alkuperään ja elinkaareen. Harrastus
yhdistää, ja monet kasvihar-rastajat ovat löytäneet Rihon
runsaslajisen puutarhan.
”Järjestin viime syksynä puutarhassani avoimien
ovien päivän, jossa tapasimme ja vaihdomme uusia löy-töjä. Myös
jotkut suomalaiset harrastajat ovat vierailleet täällä”, Riho
kertoo.
KUIVAA JA MÄRKÄÄ SUOTA
Riho on perustanut kasvualueet lisäämällä maahan kul-lekin
biotoopille tyypillistä kasvualustaa. Suoalueelle hän kärräsi
paksun kerroksen turvetta ja metsämaata, jotka hapattavat maata.
Kaikista märin kohta syntyi, kun Riho kaivoi maahan laajan altaan
ja eristi kasvupaikan pohjamaasta allasmuovilla. Nyt suon
olosuhteita jäljit-televällä alueella kasvaa tuttujen puolukoiden
ja musti-koiden lisäksi muun muassa harvinaista varpukalmiota sekä
suoheloniaa ja tötterölehteä, joiden lehdet värit-tyvät upeasti
syysruskan aikaan. Kasvillisuuden väliin jäävät kulkupaikat ovat
suoalueella sammalten ja karik-keen peittämät.
”Biotooppipohjainen suunnittelu perustuu kasviyh-dyskuntien
luomiseen. Kasvit saavat levitä niissä vapaasti kuten
luonnossakin”, Riho selvittää.
KIVIKKOA JA KANERVANUMMEA
Talon eteläpuolella on karuun kasvuympäristöön sopeu-tuneiden
kasvien alue. Karkean soran keskellä kasvaa yksittäisiä opuntioita
ja harvinaisia maksaruohoja sekä mättäinä pikkuruisia kellokukkia.
Tämä on todellinen keräilijän valtakunta, koekenttä, jonka jokaista
kasviyk-silöä Riho vaalii silmäteränään. Vaikka kasvilajit ovat
↑ Kiinanpioni ’Kansas’ (Paeonia lactiflora) kuk-kii juhannuksen
tie-noilla runsaasti.
→ Sudenmarja (Paris sp.) laji muistuttaa kär-hön kukkaa.
Erikoisuus on kotoisin Kiinasta.
↗ Riho Teras on amma-tiltaan mikrobiologi. Han rentoutuu
hoitamalla puutarhaa ja tapaa-malla muita harrastajia.
→ Kuunliljat ja suu-rilehtinen kilpiangervo viihtyvät hyvin
ravin-tekkaassa maassa saa-dessaan kasvurauhan.
�Kasvit saavat levitä
vapaasti, kuten
luonnossa.�
Nurmikkopolun vasem-malla puolella kasvaa kuivassa viihtyvia
sam-malleimuja ja neilikoi-ta. Oikella pioneja muita lehteviä
perennoja.
Tikankontti (Cypripe-dium kentuckiense) voi kasvaa
humuspi-toisessa maassa jopa 80 senttiä korkeaksi.
KASVIHARRASTAJAN BIOTOOPPIPUUTARHA VIRON TARTOSSA PUUTARHAA
HOITAA Riho Teras yhdessä vanhempiensa Kristi ja Rein Teraksen
kanssa.TILAN KOKO hoidettua alaa noin 6 000 neliömetriä.MAAPERÄ
Ravinteikas kivennäismaa.MUUTA Riho on hoitanut puutarhaa 10
vuotta. Sitä ennen paikkaa hoitivat hänen vanhempansa. Paikka on
ollut Teraksen perheen omistuksessa vuodesta 1999.
16 K O T I P U U TA R H A 2 . 2 0 1 9 K O T I P U U TA R H A 2 .
2 0 1 9 17
-
harvinaisuuksia, ne on koottu niin, että eri lajien kasvu tukee
toisiaan. Karu alue on myös kaunis.
”Parina viime talvena on kuollut useita lajeja. Kokei-luahan
tämä paljolti on, ja pettymyksiä tulee väistä-mättä”, Riho
tietää.
Karun alueen kuivimman paikan olosuhteet lähes-tyvät jo aavikon
oloja. Hiekkaharjulla kasvavassa kas-viyhdyskunnassa voi tavata
muun muassa opuntioita, jukkia ja mehikasveja.
Kuivia kasvupaikkoja Riho pitää yhtä arvokkaina kuin perinteisiä
muhevan mullan maita, sillä karun pai-kan kasvilajit ovat laajoina
pintoina erityisen kauniita, ja myös mehiläiset ja perhoset
suosivat niitä. Luonnon monimuotoisuus toteutuu karuillakin
paikoilla sitä paremmin, mitä useammat lajit saavat
kasvuyhdys-kunnissa elintilaa.
Rihon uusin kokeilu, skotlantilaisen maiseman innoittama
kanervanummi, pukkaa jo lupaavasti eri-laisia arktisia lajeja,
kanervia ja harvinaisia kellokanervia.
KUKINTAA VALOISALLA NIITYLLÄRihon niityksi nimeämä alue on
oikeastaan vain nur-mikkopolun varteen jäävä kapeikko, joka seuraa
nau-hamaisena polun viertä. Sammalleimujen lisäksi niityllä kasvaa
suurina mättäinä suomalaisille tuttuja ketonei-likoita. Vapaana
oleviin tiloihin on pipojen ja kulleroi-den joukkoon levinnyt
esikoita, joita kasvaa eri puolilla puutarhaa jo liki 100
erilaista.
Niityn halki kulkeva polku vie puutarhamaisem-malle alueelle,
johon Rihon isä on istuttanut lempikas-vejaan. Avoin, aurinkoinen
kasvupaikka on täynnä kuk-kivia perennoja.
”Isäni rakastaa pioneja, joten olemme istuttaneet niitä tänne
laajalle alueelle. Myös erilaiset kurjenmiekat ovat saaneet meiltä
runsaasti kasvupaikkoja.”
Eri vuosina kasvit kukkivat ja kasvavat eri tavalla. Säätila,
sateisuus ja kuivuus vaikuttavat kasvuun ja kukintaan. Lämpötilojen
vaihtelu ja kasvukauden läm-pösumma vaikuttavat kaikkeen: kukinnan
intensiivi-
1 Laaja puutarha mah-dollistaa erilaisten kasvupaikkojen
luo-misen. Syvämultaiset kasvupaikat on tehty lehteviä perennoja
var-ten. Kolmilehdet, kur-jenmiekat, kullerot ja särkynytsydän
kuk-kivat vuorotellen.
2 Kivikkopipo (Pens-temon confertus) kattaa maata tiiviinä
kasvus-tona. Sen topakat varret pysyvät hyvin pystyssä.
3 Luhtaesikko (Pri-mula sieboldii) leviää kasvupaikalleen
rön-syillä. Kukkien väri vaih-telee valkoisista lii-laan ja
punaiseen.
4 Kärsäkalla (Ari-saema ciliatum) vie-hättää erikoisella
kukallaan. Kasvi on viihtynyt puolivarjon pai-kassa
erinomaisesti.
5 Japaninesikko (P. japonica) on helppo saada viihty-mään. Laji
kasvaa par-haiten puolivarjossa ja kosteassa, multa-vassa
kasvupaikassa.
6 Tahmasini-latva (Polemonium viscosum) tarvitsee kuivan
kasvupaikan ja hyvän salaojituksen.
7 Luhtaesikon (P. sie-boldii) lehdet ovat koris-teellisesti
hammaslai-taiset. Lehdet lakastu-vat melko pian kukinnan jälkeen
kesäkuussa.
8 Liuskakämmekkä (Dactylorhiza sp.) kas-vaa ravinteikkaassa
maassa tiiviiksi kas-vustoksi. Luonnossa kämmekät kasva-vat usein
yksittäin.
�Esikoitakasvaa puu-
tarhassa jo liki 100 erilaista.� Tiibetinesikko (P. alpicola
var. alba) on kesäesikon (P.
florindae) sukulaislaji. Sen kukkavanat kasvavat kor-keiksi ja
erottuvat hienosti. Kasvi kukkii keskikesällä.
18 K O T I P U U TA R H A 2 . 2 0 1 9 K O T I P U U TA R H A 2 .
2 0 1 9 19
-
syyteen, puuvartisten lajien tuleentumiseen ja ruskan väreihin.
Joinakin vuosina kurjenmiekat kukkivat erityisen runsaasti, toisena
on pionien vuoro hehkua.
MUUTOSTA ILMASSA
Varjon alueella viihtyvät suurilehtiset kilpiri-kot, saniaiset
ja kolmilehdet tarvitsevat paljon kosteutta ja syvää kasvualustaa.
Nämä lehtipe-rennat tarjoavat suojaa ja tukea pienemmille lajeille,
tikankonteille, sudenmarjalle ja kärsä-kalloille, joita pilkottaa
kasvillisuuden lomassa. Rihon mukaan kasvituntemusta tarvitaan, kun
mietitään, mitkä lajit sopivat toistensa kasvu-
kumppaneiksi. Tarkoitus on, että kasvit pysty-vät kasvamaan
toistensa lomassa vuosia, eivätkä tukahduta toisiaan.
”On hyvä tuntea myös kasvien juuriston rakenne ja juurten
kasvutapa, sillä kasvien viih-tyminen on riippuvainen nimenomaan
juuris-ton tilasta ja niiden maanalaisesta elämästä”, Riho
tietää.
Onnistuneet kasviyhdyskunnat ovat ekolo-gisesti kestäviä,
pitkäikäisiä ja luonnonmukai-sia, mikä tarkoittaa puutarhan
ylläpitäjälle help-pohoitoisuutta, mutta myös asennemuutosta.
Ammattilaisten dynaamisiksi istutuksiksi nimeämä istutustapa
tarkoittaa sitä, että kasvit
eivät kaipaa tukemista, jakamista ja nyppimistä. Sen sijaan
kasvimassan hyödyntäminen ja kier-rättäminen, perennojen varsien ja
kukintojen silp-puaminen kasvupaikan katteeksi sekä maan
hoi-taminen kompostilla kuuluvat uudistuneeseen hoitotapaan.
Kuivina kausina kasteleminen on ilmastonmuutoksesta johtuen tarpeen
entistä varmemmin.
”Mitä jalostetumpi lajike, sitä enemmän hoi-toa tarvitaan.
Luonnonmukainen suuntaus on hyvin tervetullut, mutta vaivattomien
kumppa-neiden rinnalla myös paljon huolenpitoa vaati-vat pionit ja
kurjenmiekat ovat vaivan arvoisia”, Riho tuumii. •
← Opuntia on totuttu näkemään kukkaruu-kussa, ei avomaalla.
Teraksen puutarhassa opuntiat viihtyvät talon eteläpuolen
lämpi-mässä puoliaavikon istutuksessa. Karkea sora estää vettä
kerty-mästä kasvien tyvelle. Suomessakin opuntioita on kokeiltu
avomaalla.
→ Kivikkopuutarha syntyy pieneenkin tilaan maakivien ja soran
avulla. Viron maaperä on luonnostaan kalkki-pitoista ja viljavaa.
Koho-penkin avulla kasvuoloja voi muokata kasvien vaatimusten
mukaiseksi.
Kruunutikankontti (Cyp-ripedium reginae) viihtyy kosteassa
kasvualustas-sa, mutta ei siedä jatkuvaa märkyyttä. Kasvi on
kotoi-sin Pohjois-Amerikasta ja kuuluu kämmekkäkasvien heimoon.
Maksaruohokasvi Orostachys spinosus
Tee oma puoliaavikkoVALITSE PUUTARHAN AURINKOISIN paikka
kuumuutta kaipaaville kasvilajeille, opuntialle ja jukalle. Suojaa
kasvupaikka pohjoisen puolelta suurilla kivillä tai kivimuurilla.
Kivi kerää päivällä lämpöä ja luovuttaa sitä yöllä vieressä
kasvaville kasveille.
HYVÄ SALAOJITUS on välttämätön. Kohopenkki on paras ja helpoin
ratkaisu, sillä voit kehystää alueen kivillä ja täyttää sen
ojituksen jälkeen soralla. 20–40 sentin sorakerros on riittävä,
mutta soran tulee olla ainakin kerroksittain karkeaa, raekooltaan
vähintään 20 millimetriä, jotta veden kapillaarinen nousu maasta
katkeaa.
RAVINTEIKAS MAA pohjamaana sorakerroksen alla on paras.
Pohjamaasta veden mukana saata-vat ravinteet laukaisevat hyvän
juurten kasvun ja parin vuoden kuluttua vahvat juuret ulottuvat jo
pohjamaahan.
PUHDISTA KASVUTURVE TAIMIEN juurista tarkkaan ennen kuin istutat
taimet soraan. Erityisesti mehi-tähdet ja jukat vaativat juurten
puhdistuksen menestyäkseen. Ensimmäinen talvi on tuhoisa taimille,
joilla on turvetta juuristossaan. Kivennäismaassa kasvatetut taimet
sen sijaan hyötyvät, kun saavat pitää taimipotissa olleen kasvumaan
mukanaan istutuksessa.
20 K O T I P U U TA R H A 2 . 2 0 1 9 K O T I P U U TA R H A 2 .
2 0 1 9 21
RIHON VINKIT