Parasta lapsille

62 * koLLAA kESTää

koLLAA kESTää * 63

psykedeliasta kirvonnutta äänimaisemaa. Sen pohjalta lopulta tehtiin kieli poskella Tähtien rauha. Single saa-tiin lopulta ulos maaliskuussa 1978.

”Musti, sotakoira” -biisin ilmestyminen ei ollut ta-paus sinänsä, mutta bändin touhuun se antoi potkua. Olimmehan konkreettisesti mukana jossakin uudessa. Kävi kuitenkin selväksi, että lähes kaikki muut – Pelle Miljoona, Eput, Se, Problems? – osasivat soittaa jotain. Kehityksen kelkassa pysyäkseen oli siis syytä hankkia kohtuulliset harjoitusmahdollisuudet ja etsiä basisti. Lehti-ilmoitukseemme vastasi vain yksi soittaja, jo-ten valinnanvaraa basistin suhteen ei oikeastaan jää-nyt. Mikko Nevalainen oli kolmikkoamme vanhempi ja soittajana aivan eri planeetalta. Hänen mukanaan hommaan saatiin kuitenkin ryhtiä. Se auttoi uusien biisien harjoittelussa, mutta ei juurikaan keikoilla. Helmistä esiintyminen usein jännitti ja hän yritti pa-rantaa tilannetta perinteiseen tyyliin ottamalla pohjia – monesti sillä seurauksella, että soinnut unohtuivat ja homma kusahti siihen. Alkuaikojen keikoillaan Kollaa olikin varsin ailahteleva ilmestys.

Sitä suurempi yllätys taisi monelle olla, kun bändi elokuussa 1978 äänitti ep:n Kollaa Kostaa. Epe oli ilah-tunut, että oudon ensimmäisen singlen jälkeen hom-ma oli saatu kasaan. Levynteon olosuhteet vaikutti-vat osaltaan asiaan. Mika Sundqvistin studio oli Pokon levyjen kannalta edistysaskel, aikaakin oli nyt enem-män kuin puoli päivää. Myös Pantse Syrjän toimimi-nen tuottajana auttoi. Keikkapuolella homma oli kui-tenkin edelleen vaatimatonta sähellystä. Kollaalla ei ollut mitään kitarapiuhoja pidempää, ja keikoille oli asiaa vain jos paikalla oli toinenkin bändi, joka suos-tui lainaamaan kamojaan. Matkat tehtiin Nevalaisen kollaan kolmikko Helminen,

kivi ja Siukonen; kuva on otettu ”musti, sotakoira” -singleä varten ilmeisesti loppuvuodesta 1977

Lateri ja perry Ruisrockissa

RiiSTETYT * 313

si voinut olla käännekohta. Sinkku ei kuitenkaan brei-kannut myynnillisesti, minkä vuoksi keikkakysyntää ei ollut tarpeeksi. Tästä seurasi turhautumista ja se perin-teinen kaava, että miehet kyllästyvät toisiinsa.

LAzzE: Kaikilla tuntuu olevan suurempi tieto näistä Holy Dolls-Pyhät Nuket -ajoista kuin soittajilla itsel-lään, joten olisi varmasti aika selventää jotain.

Ensinnäkin vielä kerran – ja toivottavasti viimeisen. Pyhät Nuket ja Nuket oli täysin eri bändi. Pyhät Nu-ket ja Holy Dolls nimet oli ja on edelleenkin rekisteröi-ty kaupparekisteriin mun nimille. Lähdinkö bändistä? Sen jutun voisi myös sanoo näin, että potkaisin Riken, Yazzin ja Perryn, joka oli mukana jo tässä vaiheessa, ulos ja jatkoin Holy Dolls -nimellä aitojen, oikeiden soittajien kanssa, jotka teki biisinsä itse, ei suoraan toisten levyiltä.

Alkuun piti kieltää Nuket-nimen käyttö, koska sillä oli ainoastaan tarkoitus ratsastaa mun nimellä, mutta ajattelin, et jos heille sopii kopsata nimi vanhalta bän-diltään niin siitä vaan.

Jossain vaiheessa kuulin, et tyypit suunnitteli jotain tollasta nimee kun RIO, tai muuta vastaavaa. Kiitin it-seäni, et olin jo erossa tosta paskasta. Maken piti myös lähtee mun mukaan ainoana ystävänä bändistä, mut ratkasevalla hetkellä se veti jutun puihin ja jäi sillä het-kellä heidän mukaansa, koska keikat oli jo myyty pitkäl-le eteenpäin. Rike yritti hämmentää tilannetta ilmotta-malla, et Pyhät Nuket lyhensi nimensä ja muuta sellasta.

Rike oli aidosti mustasukkainen siitä, kun media puhui, että mä olen se bändi. Ja olihan miehellä var-maan peili himassa. Saman kohtalon koki Miki sen vuoksi, et mimmit piiritti sitä varmaan liikaa, taas yksi koki jäävänsä vain taustahahmoksi.

Systeemin orja 1983

RiiSTETYT * 313

si voinut olla käännekohta. Sinkku ei kuitenkaan brei-kannut myynnillisesti, minkä vuoksi keikkakysyntää ei ollut tarpeeksi. Tästä seurasi turhautumista ja se perin-teinen kaava, että miehet kyllästyvät toisiinsa.

LAzzE: Kaikilla tuntuu olevan suurempi tieto näistä Holy Dolls-Pyhät Nuket -ajoista kuin soittajilla itsel-lään, joten olisi varmasti aika selventää jotain.

Ensinnäkin vielä kerran – ja toivottavasti viimeisen. Pyhät Nuket ja Nuket oli täysin eri bändi. Pyhät Nu-ket ja Holy Dolls nimet oli ja on edelleenkin rekisteröi-ty kaupparekisteriin mun nimille. Lähdinkö bändistä? Sen jutun voisi myös sanoo näin, että potkaisin Riken, Yazzin ja Perryn, joka oli mukana jo tässä vaiheessa, ulos ja jatkoin Holy Dolls -nimellä aitojen, oikeiden soittajien kanssa, jotka teki biisinsä itse, ei suoraan toisten levyiltä.

Alkuun piti kieltää Nuket-nimen käyttö, koska sillä oli ainoastaan tarkoitus ratsastaa mun nimellä, mutta ajattelin, et jos heille sopii kopsata nimi vanhalta bän-diltään niin siitä vaan.

Jossain vaiheessa kuulin, et tyypit suunnitteli jotain tollasta nimee kun RIO, tai muuta vastaavaa. Kiitin it-seäni, et olin jo erossa tosta paskasta. Maken piti myös lähtee mun mukaan ainoana ystävänä bändistä, mut ratkasevalla hetkellä se veti jutun puihin ja jäi sillä het-kellä heidän mukaansa, koska keikat oli jo myyty pitkäl-le eteenpäin. Rike yritti hämmentää tilannetta ilmotta-malla, et Pyhät Nuket lyhensi nimensä ja muuta sellasta.

Rike oli aidosti mustasukkainen siitä, kun media puhui, että mä olen se bändi. Ja olihan miehellä var-maan peili himassa. Saman kohtalon koki Miki sen vuoksi, et mimmit piiritti sitä varmaan liikaa, taas yksi koki jäävänsä vain taustahahmoksi.

Systeemin orja 1983

1978

402 * kAnSAn uuTiSET

jimmY: Aivan aluks soiteltiin Vantaalla punkkia bändissä, jonka toiminta lopahti, kun rumpali Jusa Ranta lähti Lamaan rumpaliks. Jossakin sit tavattiin Örkyn kans ja huomattiin, et kumpikin soitetaan ki-taraa ja päätettiin perustaa bändi.

Rumpuihin otettiin vanha tuttu, Pellikan Make. Vuosi oli silloin varmaankin 1980. Soiteltiin kolmis-taan jonkin aikaa. Make oli kuitenkin suuntautunu enemmän Ramones-osastolle, kun taas minä ja Örkky oltaisi haluttu rankempaa, joten Make jäi pois.

Uutta rumpalia alettiin hakemaan lehti-ilmoituk-sella. Meillä oli Örkyn kans hauskaa siinä, kun sitä il-moitusta laadittiin. Se meni jotenkin näin: ”Haetaan suomenkielistä rumpalia, millään muulla, soittotai-dollakaan, ei oo mitään välii.” Vähän aikaa rummuis-sa oli myöhemmin Varauksestakin tuttu Hande.

Siinä vaiheessa, kun Averell sit tuli mukaan sen lehti-ilmoituksen perusteella, bändillä ei tainnu olla vielä ni-meäkään. Averell tais sen nimen keksiäkin ja se tais olla lähinnä vitsi.

Jatkettiin jälleen kolmistaan. Minä soitin kitaraa ja lauloin, Örkky soitti bassoo ja Averell rumpuja. Asut-tiin silloin Vantaan Koivukylässä, missä myös treenat-tiin paikallisessa nuorisotalossa.

SAASTA: Jimmy halus kuitenkin jättää laulun ja kes-kittyy enemmän kitaraan. Olikohan vuosi 1982, kun Ave-rell ja Jimmy oli Kaivopuistossa Propagandan Vileniuk-sen kanssa. Siellä me törmättiin. Vilenius tiesi, et mä olin soittanu aiemmin sellasessa riihimäkeläisessä bän-dissä kuin Idiootti. Siinä vaan jotenkin tuli puhetta bän-distä, eikä siitä kauaa mennytkään, kun oltiin siellä Koi-vukylän treenikämpällä kokeilemassa. Siitähän se lähti.

Bändillä oli siinä vaiheessa jo melko paljon biisejä-kin valmiina, kun mä tulin mukaan. Melko pian siitä oli myös ensimmäinen keikka, jolla mä oli mukana. Samalla nuorisotalolla, missä treenattiinkin, oli joku Liisa Tavin ihmeellinen taidekiertueen konsertti, mi-hin ne otti mukaan aina jonkun paikallisenkin bän-din. Tavi soitti ensin ja kun tuli meidän vuoro, niin saliin jäi varmaankin joku kuus ihmistä. Mut eipä sil-läkään nyt ollu niin kauheasti väliä, keikallehan men-tiin aina kun vaan päästiin.

Oisko seuraava keikka ollu sit Lepakolla rockin SM-kisojen alkukarsintoja. Bändejä niissä skaboissa tais sil-loin olla joku parisenkymmentä ja me tultiin kolman-neks viimeseks. Silloin oli just luovuttu genrerajoista niissä skaboissa, muuten mekin ois päästy jatkoon. Sen karsinnan voitti sillä kertaa Tavaramarkkinat, jotka oli ihan käsittämättömän huonoja, mut ne veti sellasen shown, et varmistivat sillä sen jatkopaikkansa.

Lepakolla meillä oli myöhemmin jotain muitakin keikkoja, mitkä oli taas sellasia, et kaikki bändit oli enempi tai vähempi juovuksissa. Meiltäkin jäi pari keikkaa siellä kesken.

jimmY: Ei niitä keikkoja kovin hirveesti lopultakaan ollut. Joitakin nyt kumminkin.

Pirun hauskaa niillä kyllä oli. Eikä kai vedetty yhtä-kään selvin päin, joten niistä on aika hankala muistaa-kaan juuri mitään muuta kuin että meillä oli kauhea meininki päällä. Muista ei oo mitään hajuu. Ei kukaan tullu kyllä päin naamaakaan haukkumaan, joten kai yleisökin sit ainakin jollakin tapaa tykkäs.

Kai se oli myös pelin henkikin, et kun vaan oli mu-kana sen touhun valtavirrassa, nii se riitti. Ei tarvin-

kAnSAn uuTiSET * 403

nukaan mitään sen kummempaa, kun vaan osallistu kaikkeen ja oli aktiivinen.

Sit oli sellaset tosi hyvät bändit, kuten Lama ja aiem-min Widows, mitkä olikin ihan ylitse muiden. Ne teki niin hyvin sen jutun, minkä teki. Niiden keikoilla oli-kin ihan eri fiilis kuin meidän kaltaisten pikkubändi-en, jotka oltiin lähinnä jotain taustahälyy niille.

Meidän keikathan oli kaikki Helsingin seudulla, eikä meitä juuri muualla tunnistettukaan. Kerrankin oltiin Örkyn kans jollakin festivaaleilla. Käveltiin siel-lä ja huomattiin joku punkkari, kenellä oli nahkarotsi, minkä selässä luki isolla Kansan Uutiset. Se ei tunnis-

tanu meitä ja mehän alettiin aukoo päätä sille kundil-le: ”Toihan on ihan paska bändi. Mitä sä tommosta ni-mee laitat tohon rotsiin? Ota pois tommonen. Sähän oot ihan törppö.” Auottiin päätä sille niin kauan, et se lähti pois, ja meillä oli pirun hauskaa.

Meillä oli muutenkin hauskaa yhdessä ja bändi oli-kin oikeestaan enemmän sellanen keskipiste mikä sai meidät aina yhteen, ei mikään kovin vakavasti otet-tu juttu.

Averell tunsi Heikin, ja pyörittiin kaikenlaisissa bi-leissä ja tilaisuuksissa, missä myös Vilenius hengaili. Heikki oli kovin innostunu kaikista punkbändeistä ja se oli meidän levy-yhtiö, jos sellaista sanaa nyt voi-daan käyttää. Mitään muita systeemejä meillä ei ollut-kaan minnekään muuanne kuin Propaganda Record-sin suuntaan.

Studiossa käytiin eri puolilla Helsinkiä monestikin tekemässä jotain nauhoja. Osa niistä katos jotenkin mystisesti, mikä ei toisaalta ole mikään ihme. Hyvä että ollaan itekään tallessa ja hengissä niiltä ajoilta. Sellasen biisin kuin ”Tää on Vantaa” katoaminen har-mitti kyllä melko tavalla.

Niissä studioissa pyöri melko epämäärästä poruk-kaa ja tapahtu kaikenlaista hämärää. Lähinnä kaikkee sekoiluu, ei mitään kovin vakavaa.

Vilenius tais jotenkin viihtyy niissä studioissa pöy-tien takana. Se suhtautu siihen touhuun kohtalaisen vakavasti. Muistan joskus selvänä hetkenä ajatellee-ni, et mitä hittoo toi jätkä meijän kans tekee. Ton pi-täis olla jossain muualla. Heikki olikin hyvin aktiivi-nen, toimitti lehtee ja levyjä. Sillä oli kontakteja ja se tunsi varmaan kaikki, tai ainakin se tiedettiin jos ei se tuntenu.

Saasta ja jimmy

402 * kAnSAn uuTiSET

jimmY: Aivan aluks soiteltiin Vantaalla punkkia bändissä, jonka toiminta lopahti, kun rumpali Jusa Ranta lähti Lamaan rumpaliks. Jossakin sit tavattiin Örkyn kans ja huomattiin, et kumpikin soitetaan ki-taraa ja päätettiin perustaa bändi.

Rumpuihin otettiin vanha tuttu, Pellikan Make. Vuosi oli silloin varmaankin 1980. Soiteltiin kolmis-taan jonkin aikaa. Make oli kuitenkin suuntautunu enemmän Ramones-osastolle, kun taas minä ja Örkky oltaisi haluttu rankempaa, joten Make jäi pois.

Uutta rumpalia alettiin hakemaan lehti-ilmoituk-sella. Meillä oli Örkyn kans hauskaa siinä, kun sitä il-moitusta laadittiin. Se meni jotenkin näin: ”Haetaan suomenkielistä rumpalia, millään muulla, soittotai-dollakaan, ei oo mitään välii.” Vähän aikaa rummuis-sa oli myöhemmin Varauksestakin tuttu Hande.

Siinä vaiheessa, kun Averell sit tuli mukaan sen lehti-ilmoituksen perusteella, bändillä ei tainnu olla vielä ni-meäkään. Averell tais sen nimen keksiäkin ja se tais olla lähinnä vitsi.

Jatkettiin jälleen kolmistaan. Minä soitin kitaraa ja lauloin, Örkky soitti bassoo ja Averell rumpuja. Asut-tiin silloin Vantaan Koivukylässä, missä myös treenat-tiin paikallisessa nuorisotalossa.

SAASTA: Jimmy halus kuitenkin jättää laulun ja kes-kittyy enemmän kitaraan. Olikohan vuosi 1982, kun Ave-rell ja Jimmy oli Kaivopuistossa Propagandan Vileniuk-sen kanssa. Siellä me törmättiin. Vilenius tiesi, et mä olin soittanu aiemmin sellasessa riihimäkeläisessä bän-dissä kuin Idiootti. Siinä vaan jotenkin tuli puhetta bän-distä, eikä siitä kauaa mennytkään, kun oltiin siellä Koi-vukylän treenikämpällä kokeilemassa. Siitähän se lähti.

Bändillä oli siinä vaiheessa jo melko paljon biisejä-kin valmiina, kun mä tulin mukaan. Melko pian siitä oli myös ensimmäinen keikka, jolla mä oli mukana. Samalla nuorisotalolla, missä treenattiinkin, oli joku Liisa Tavin ihmeellinen taidekiertueen konsertti, mi-hin ne otti mukaan aina jonkun paikallisenkin bän-din. Tavi soitti ensin ja kun tuli meidän vuoro, niin saliin jäi varmaankin joku kuus ihmistä. Mut eipä sil-läkään nyt ollu niin kauheasti väliä, keikallehan men-tiin aina kun vaan päästiin.

Oisko seuraava keikka ollu sit Lepakolla rockin SM-kisojen alkukarsintoja. Bändejä niissä skaboissa tais sil-loin olla joku parisenkymmentä ja me tultiin kolman-neks viimeseks. Silloin oli just luovuttu genrerajoista niissä skaboissa, muuten mekin ois päästy jatkoon. Sen karsinnan voitti sillä kertaa Tavaramarkkinat, jotka oli ihan käsittämättömän huonoja, mut ne veti sellasen shown, et varmistivat sillä sen jatkopaikkansa.

Lepakolla meillä oli myöhemmin jotain muitakin keikkoja, mitkä oli taas sellasia, et kaikki bändit oli enempi tai vähempi juovuksissa. Meiltäkin jäi pari keikkaa siellä kesken.

jimmY: Ei niitä keikkoja kovin hirveesti lopultakaan ollut. Joitakin nyt kumminkin.

Pirun hauskaa niillä kyllä oli. Eikä kai vedetty yhtä-kään selvin päin, joten niistä on aika hankala muistaa-kaan juuri mitään muuta kuin että meillä oli kauhea meininki päällä. Muista ei oo mitään hajuu. Ei kukaan tullu kyllä päin naamaakaan haukkumaan, joten kai yleisökin sit ainakin jollakin tapaa tykkäs.

Kai se oli myös pelin henkikin, et kun vaan oli mu-kana sen touhun valtavirrassa, nii se riitti. Ei tarvin-

kAnSAn uuTiSET * 403

nukaan mitään sen kummempaa, kun vaan osallistu kaikkeen ja oli aktiivinen.

Sit oli sellaset tosi hyvät bändit, kuten Lama ja aiem-min Widows, mitkä olikin ihan ylitse muiden. Ne teki niin hyvin sen jutun, minkä teki. Niiden keikoilla oli-kin ihan eri fiilis kuin meidän kaltaisten pikkubändi-en, jotka oltiin lähinnä jotain taustahälyy niille.

Meidän keikathan oli kaikki Helsingin seudulla, eikä meitä juuri muualla tunnistettukaan. Kerrankin oltiin Örkyn kans jollakin festivaaleilla. Käveltiin siel-lä ja huomattiin joku punkkari, kenellä oli nahkarotsi, minkä selässä luki isolla Kansan Uutiset. Se ei tunnis-

tanu meitä ja mehän alettiin aukoo päätä sille kundil-le: ”Toihan on ihan paska bändi. Mitä sä tommosta ni-mee laitat tohon rotsiin? Ota pois tommonen. Sähän oot ihan törppö.” Auottiin päätä sille niin kauan, et se lähti pois, ja meillä oli pirun hauskaa.

Meillä oli muutenkin hauskaa yhdessä ja bändi oli-kin oikeestaan enemmän sellanen keskipiste mikä sai meidät aina yhteen, ei mikään kovin vakavasti otet-tu juttu.

Averell tunsi Heikin, ja pyörittiin kaikenlaisissa bi-leissä ja tilaisuuksissa, missä myös Vilenius hengaili. Heikki oli kovin innostunu kaikista punkbändeistä ja se oli meidän levy-yhtiö, jos sellaista sanaa nyt voi-daan käyttää. Mitään muita systeemejä meillä ei ollut-kaan minnekään muuanne kuin Propaganda Record-sin suuntaan.

Studiossa käytiin eri puolilla Helsinkiä monestikin tekemässä jotain nauhoja. Osa niistä katos jotenkin mystisesti, mikä ei toisaalta ole mikään ihme. Hyvä että ollaan itekään tallessa ja hengissä niiltä ajoilta. Sellasen biisin kuin ”Tää on Vantaa” katoaminen har-mitti kyllä melko tavalla.

Niissä studioissa pyöri melko epämäärästä poruk-kaa ja tapahtu kaikenlaista hämärää. Lähinnä kaikkee sekoiluu, ei mitään kovin vakavaa.

Vilenius tais jotenkin viihtyy niissä studioissa pöy-tien takana. Se suhtautu siihen touhuun kohtalaisen vakavasti. Muistan joskus selvänä hetkenä ajatellee-ni, et mitä hittoo toi jätkä meijän kans tekee. Ton pi-täis olla jossain muualla. Heikki olikin hyvin aktiivi-nen, toimitti lehtee ja levyjä. Sillä oli kontakteja ja se tunsi varmaan kaikki, tai ainakin se tiedettiin jos ei se tuntenu.

Saasta ja jimmy

22 * BRiARD

jos muistan oikein. Kaidella oli kai muitakin juttuja. Päät haki uutta jengiä muutenki, ku Pivo oli lopettanu ”Kaikki miehet on rottii” -biisin jälkeen 1979 ja kes-kittyny yliopistokuvioihin. Mä olin lukiossa tuolloin ja oli aikaa enemmän, kun koulu hoitu siinä sivussa. Mä luulen, et Briard hajos osin siihen, kun mä hakeuduin Päihin, Andy meni Pellen kautta Hanoihin ja T. B. Wi-dow oli Widowsista väliaikanen vieras. Andy varmaan houkutteli Nasty Suiciden myös Hanoihin. Pete jäi sit ikään kuin itsekseen ja se alko tekee soolouraa.

Viimenen studiojuttu heitettiin, kun Briard kasat-tiin uudestaan tekee lp:tä. Levy, jossa Kauppinen on rintsikoissa kannessa, siis Miss World, tehtiin Pitäjän-mäessä, missä olin ollu jo tekemässä levyä Päät- ja Sha-dowplay-yhtyeiden kanssa. Me oltiin jo kokeneempia soittajia. Andyllakin oli Pelle-kausi ja Hanoitakin taka-na. Briard-lp:n teossa oli nostalgiaa. Osa kamasta teh-tiin uudestaan ja mun mielestä nää uudet biisit, jotka Jimi Sumén miksas, ei ollu niin hyviä. Jimi sai päähän-sä, et punkkiin ei kuulu rumpufillit ja se pani kaikki tomikanavat kiinni. Tää kuulosti must ihan mölöltä! Silti ne vaan jäi levylle loppumiksaukseen asti.

Vanhoja biisejä oli oikeastaan ihan hauska vetää uudestaan. Mä oon aina digannu nopeasta ”James Dean Beebsistä”. Saa kepittää niin, et lihakset on ihan jäykkänä biisin jälkeen. Joskus kädet menee kramp-piin, kun biisi on niin nopea. Oma syy kun aloitin bii-sin ylinopeana.

Andy innostu improvisoimaan jotain sen omia rif-fejä ja mä aloin takomaan mukana jotain rankempaa komppia. Pete laulo näihin biiseihin suoraan jotain tajunnanvirtaa. Matsku oli aika erilaista rokettirol-lia kuin punkmeno, mutta se kuulosti aika ison bän-

din menolta. Biisit pääty Miss World -levylle. Oli ihan hauska saada useammat näistä meidän biiseistä myös Miss World -kokoelmalle vuonna 2005.

Briardin jälkeen mä halusin jatkaa musahommia. Kuten jo kerroin kävin kokeilee Maukka Perusjätkän bändissä, joka oli Ralf Örnin luomus. Se ei tuntunu mulle sopivalta ratkaisulta, ja Jimi Sumén tai Ralf toi esiin, et Päät etsii rumpalia. Soitin Jussi Kannelle, joka oli tohon aikaan radiotoimittaja Rockradiossa ja oli myös dj. Kun Pivo oli lähtenyt Päät-yhtyeestä, Jussista tuli bändin vetäjä ja homma tuntu toimivalta mulle. Asko Kallonen, joka oli ekana kai jonkinlainen mik-saaja ja bändin avustaja, soljui mukaan kitaristiksi. J. P. Pulkkinen oli bassossa ja Taina Ketonen syntsassa. Musan tyyli muuttui Pivon aikojen menosta. Me tree-nattiin Lepakossa, entisessä alkoholistien liekkimajas-sa, jossa toimi kans Hesan elävän musiikin yhdistys Elmu. Lepakossa alotti myös Suomen eka paikallisra-dio Radio City, joka oli kova juttu sillon. Mun monet kaverit meni siihen toimittajiksi, ja mäkin tein sinne juttuja tiedetoimittajana.

Olin mukana myös Seitsemäs Maailma -nimisessä projektissa. Se oli Se-yhtyeen runko höystettynä Liisa Tavilla ja Laman kitaristilla. Sanat oli tehny runoilija Leo Vossi ja projektiin oli Timo Aarniala tehny kuvat. Me kierrettiin Suomen kouluja tällä kokoonpanolla ja treenattiin ennen rundia biisit kasaan Jyväskylässä. Yari oli tehny biisit. Tehtiin myös levy tästä materiaalista.

Päiden aikana tapasin Lepakossa Shadowplayn kun-deja ja ne pyysi mua mukaan kattoo keikkaa. Keikalla tais rumpuja olla soittamassa Keimo Hirvonen, mut sillä oli kai sen verran muitakin bändejä, et mä pystyin tulee mukaan touhuun. Shadowplayssa oli makeeta se,

Andy valmistautuu keikalle

Andy valmistautuu keikalle