Avarat vai ankeat aiat nuorisotyölle? Nuoriso on median ja poliittisten puheiden kautta esillä jatkuvosti, nuorisotyö sitö vaston horvoin.Toisaalta Suomesso on nyt enemmän poliittisesti päätettyjä nuorisoalan tavoitteita ja Iinjauksia, kuin koskaan ennen. Samalla kui- tenkin julkinen talous on kustannusongelmisso, joita taantuma vielä kärjistäö. Tämä lisää kah- tiajakautu mista nii n n uorten kuin nu ori sotyön toi m i ntae d e I lyty ksi ssä. Vi ra I I i n en tavoitte i sto pai nottaa eh käi seviä toi mi a, mutta paikalliset päätöksentekijät ovat u sei n kykenemättömi ä e n n akoivaa n p itkäj ä nte i see n toi m i nt a a n. Teksti: ffi*# allitut<sen lapsi- ja nuorisopolitii- Petri Cederlöf i.åi ffi kan kehittämisohjelmantoimeen- pano etenee. Vuosi tämän ohjelman käynnistämisen jälkeen noin puolet siihen sisältyvistä toimenpiteistä oli huomioitu edistettävinä valtionhal- linnossa. Tämä nuorisolakiin perustuva oh- jelmatyö lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että valtion varoja on suunnattu muun muassa etsivän ja nivelvaihetyön kehittämiseen, moniin aihekohtaisiin selvityksiin ja edistämistoimiin, nuo- risoalan järjestöjen avustuksiin sekä nuorisotyön kehittämiseen osana lap- si- ja nuorisopolitiika n kokonaisu utta. Näitä varoja eiole järjestettyalan mui- den avustustensaajien kustan n u ksel la. Nuorisotoimialan kokonaisrahoitus on kehittynyt vii me vuosi na myönteisesti - talousvaivoista huol imatta, tai ehkäpä niiden myötä vielä suuremmalla syyllä. Useimmissa kunnissa keskeisin asiakysymys on tällä hetkellä kuitenkin menojen hillitseminen. Suuri joukko seu raku ntia on vastaavassa tila nteessa, kuten myös monet paika I lisyhdistykset kuntien kiristyvän talouden vuoksi. Rakenneuudistuksissa on keskitytty hallintoon ja valta-asemiin enemmän kun palvelurakenteeseen, jonka tulisi olla keskiössä. Tuottavuuden nimissä voimavaroja karsitaan koko Suomes- sa. Vaikka samaan aikaan tapahtunut rahoituksen painottuminen projek- timuotoisiin toimiin on osin ongel- mallista, on se myös keino suunnata voimavaroja toimintaan ilman että ne imaistaan esimerkiksi ongelmaisen kunnan "yleiseen" käyttöön. Uusien rahoitusmuotojen ja -polkujen ide- ointia tarvitaankin paitsi kuntien myös seurakuntien ja kansalaisjärjestöjen nuorisotyön keskeisim piin tehtäviin. 'Ei täällä ole työntekijöitä, joilla olisi aika d...!' Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittä- misohjelma koskee monilta osiltaan nuorisotyötä ja tarjoaa sille nuoriso- lain rinnalla hyvän tuen toiminnan perustel u I le ja kehittä m isel le.Toisaa lta ainakin noin kolmanneksessa kuntia edellytykset kaikel le kehittämiselle ovat heikot ja sama koskee karkeasti näiden paikkakuntien seurakuntia ja monia yhdistyksiä. " H ö m m ö styttöö, ettö velvoitetaa n kunnisso laatimaan lapsi- ja nuorisopo- I iti i ko n keh ittö m i sohj el m o. Se o n tod el I o ristiriidosso sen kanssa, ettö ei tööllö o I e työ ntekijöitö, joi I I a ol i si a i kaa teh d ö sellaista. (...) Aina vaaditaan uusien strategioiden ja ohjel mien tekemistö, mutta valtio eitee mitöön sen hyvöksi, ettö tööllö kunnissa olisi työntekijöitö, jotka toteuttai sivat ky sei si ö ohj el m i o. Va i onko tarkoituski n vai n kosmeettiseen 'muka tehdöön jotakin' työn tekemi- seen. Löönit saavat taas tilastoida, ettö meidön löönissöon jotehty nöin monta ohjelmaa (jotka pölyyntyvöt hyllyissö) . . ." Näin kyseli nimimerkki Kyl lästynyt Nurkan keskustelualueella www.alli.fi/ nurkka viime marraskuussa. N i mi merkki Kyl lästynyt on oi keassa siinä, että pääosa aiemmin tehdyistä ohjel mallisista papereista ja strategi- oista eivät ole edistäneet käytäntöä, ainakaan ajatellulla tavalla. Mutta kuka tai mikä taho on vaatinut yhtä nuorisotyöntekijää tekemään jonkin kehittämisohjelman? Minkään ku n nal- lisen ohjelman edistäminen ei voi olla yksittäisen työntekijän velvol lisu us. Sitä paitsi hyväkään ohjelmapaperi ei ole sen sisällön toteuttamista, vaikkakin sisällön kehittely voi antaa ajatuksia toimintaan. Tärkeintä on toimivien käytä ntöjen ja keh ityspol kujen tu n nis- taminen - ja siihen jo olemassa olevat ohjelmat, strategiatym. antavat hyvän mahdollisuuden. Joka tapauksessa lapsi- ja nuorisopolitiikka on paikalli- sesti ensisijaisesti kunnan vastuulla ja edel lyttää kokona isva lta ista päätöksen- tekoa ja voimavarojen su u ntaam ista. Yhteistyön autuus ja ankeus Merkittävä mahdol lisu us sekä n uoriso- alan edistämiselle että sen sivuuttami- selle sisältyy lastensuojelulain (2008) säädöksii n eh käisevästä lastensuoje- lusta. N uorisola ki ja kehittä m isohjel ma eivät yksiselitteisesti velvoita kuntia, sen sijaan lastensuojelulaki velvoit- taa ne muun muassa juuri sellaisiin toimiin, joita nuorisolakisekä lapsi- ja nuorisopolitiika n kehittämisohjel ma esittävät: selvitystä ja suunnitelmaa lasten ja nuorten hyvinvointia edis- tävistä ja ongelmia ehkäisevistä toi- mista ja yhteistyön muodoista, myös nuorisotyöstä. Jotkut ovat tämän tajunneet ja asioiden edistä m iseen on hyödynnetty molempia em.lakeja ja kartoitettu ke- hittämis- ja politiikkaohjel mien tuel la kokonaisu utta ja sisältöjä käytännön tilannekatsaukseen ja toimenpiteiden suunnitteluun. Tavallisinta kuitenkin on, että kuntaan tehdään sosiaalitoi- mivetoisesti lain mainitsema "lasten- suojelusuunnitelma" ilman lain yhtä pai nokkaasti edel lyttä mää eh käisevä n työn selvitystä ja suunnitelmaa - siis ilma n esimerkiksi varhaiskasvatuksen, koulun, kulttuurin, liikunnan, kansa- laistoiminnan ja nuorisotyön selvää roolia, tai niihin vain ohuesti viitaten. Lisäksi monissa kunnissa ja seura-