Nro 24 KIIMINKIJOEN VESISTN JOKIUOMIEN TILA Pekka Hynninen Mika Koskinen
Nro 24
KIIMINKIJOEN VESISTN
JOKIUOMIEN TILA
Pekka Hynninen
Mika Koskinen
VESI-JÄYMPÄRISTHILITUKSENMONISTESÄRJÄ
Nro 24
KIIMINKIJOEN VESISTN
JOKIUOMIEN TILA
Pekka Hynninen
Mika Koskinen
Vesi- ja ympäristöhallitusHelsinki 1987
tekijät ovat vastuussa julkaisun sisällöstä, eifl siihen voidavedota vesi- ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona.
Julkaisua saa Oulun vesi— ja ympäristöpiiristä.
ISBN 951—46—9653—0ISSN 0783—3288
Painopaikka: Vesi- ja ymprist6hal1ituksen monistamo, Helsinki1987.
3
SISÄLLYSSivu
JOHDÄNTO 5
2 AINEISTO JA MENETELMÄT 5
3 VESISTALUEEN YLEISKUVÄUS 6
4 VESISTÖN NYKYINEN TILA 124.1 Kiiminkijoen pääuoma ja Nuorittajoki 12
4.1.1 pH ja alkaliteetti 124.1.2 Happi 124.1.3 Sähkönjohtavuus 124.1.4 Veden väri 134.1.5 Kemiallinen hapenkulutus
(CODM) 134.1.6 Rauta, alumiini, mangaani,
magnesium, kupari ja kokonais—rikki 13
4.1.7 Kiintoaine 174.1.8 Kloridi 194.1.9 Typpi 194.1.10 Fosfori 234.1.11 Biologinen hapenkulutus
(30D7) 274.1.12 Lämpökestoiset kolimuotoiset
bakteerit ja fekaalisetstreptokokit 27
4.1.13 a—klorofylli 294.2 Muut sivujoet ja purot 29
4.2.1 Yläjuoksun purotPuolangalla 29
4.2.2 Nuorittajoen alue 314.2.3 Kiiminkijoen alue välillä
Utajärvi - Haukipudas 31
5 TULOSTEN TÄRKÄSTELU 345.1 Veden fysikaalis-kemiallinen laatu
ja sen vaikutukset vesistön tilaan 345.2 Vesistön käyttökelpoisuus 44
5.2.1 Virkistyskäyttöluokitus 445.2.2 Kalavesiluokitus 445.2.3 Yleisluokitus 45
6 TIIVISTELMÄ 45
KIRJALLISUUS 46
LIITTEET
5
JOHDÄNTO
Kilminkijoen vesistöaiueen tilaselvitys liittyyOulun vesi- ja ympäristöpiirissä tehtävään Kiirninkijoen vesiensuojelusuunnitteluun. Pohjois-Pohjanmaallasijaitseva Kiiminkijoki on rakentamaton, polyhumoosi—nen vesistö, joka kuuluu Project Äguan ohjelmassatieteellisiksi tutkimuskohteiksi varattujen vesistöjen luetteloon. Kiiminkijokea on esitetty suojelukohteeksi komiteanmietinnössä “Erityistä suojelua vaativat vedet” (1977) ja Kiiminkijoen vesistön vesienkäytön kokonaissuunniteimassa (1977) ja toimenpidesuosituksisa (Vesihallitus 1930 ja 1986) . Suojeluntavoitteena on säilyttää joen luonnontila sekä sainal—la ylläpitää valurna—alueen vesitalous ja kalakannatmahdollisimman luonnonmukaisina. Lisäksi koskien suo—jelutoimikunnan mietinnössä (1982) on ehdotettu Kiiminkijoen rauhoittamista voimatalousrakentamiselta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Kiiminkijoen vesistön jokivesien tila. Raportissa keskeiselläsijalla ovat Kiiminkijoen pääuoma ja sen suurin sivu—joki, Nuorittajoki, joiden veden laatua on havainnoi—tu vuosina 1983 - 85. Kilminkijoesta ja Nuorittajoesta tehtyjen porifytonkokeiden tulokset käsitellään muussa ynteydessä. Kiimirikijoen vesistöalueenjärvien tilasta tehdään erillinen raportti.
2 AINEISTO JA i1ENETELMT
KilminkijoesLa ja Nuorittajoesta on otettu vesinäysteitä vuosina 1983 — 85 kerran kuukaudessa. Havainto—uaikat olivat Haukipudas, Huttukylä, Ylikiiminki,Jokikokko, Huoseus, Perätalon kalankasvatuslaitoksenyläpuoli ja Juorkuna Kiiminkijoella sekä Nuorittajokisuu, Vilnikoski ja Määtänperä Nuorittajoella (kuva 1)Pertaion kalankasvatuslaitoksen yläpuolelta on otettu näytteitä vain vuonna 1983 ja Huoseuskosken kohdalta vuosina 1984 ja 1985. Liltteessä 1 on esitettyhavaintopaikkojen koordinaatit ja havaintoj en luku—määrät.
Vesistöaluecn pienemmistä joista on vcdenlaatuaineis—toa huomatLavasti vähemmän ja usein vain kesäajalta.Analyysitulokset ko. jokien osalta esitetään lilttees—sä 3. Kiiminkijoen yLäjuoksu kuuluu Kainuun vesi-piirin alueeseen. Oulun vosipiirin ja Kainuun vesi—piirin raja kuLkee ULajärven ja Puolangan kunnan rajaapitkin. Kainuun vesipiirin alueella olevien havainto—oaikkojen vesinäytteet on analysoiLu 1ainuun vesipii—rin ‘icsitoimiston laboratoriossa. Vesianalyysit ontehty vesiha1iinnossa käyLössä olevin menetelmin(Erkomaa ym. 1977) . AnaLvysituloksia käsiteltäessähavaintoaineisto ryhmitel tim “uodenaikoihin seuraavasti:
6
1 talvi: 1.12. — kevättulvan alku (valuma < 101/s.Icm2)
2 1II kevät: kevättulva (valuma > 10 l/skmIII kesä: valuma 10 1/s.km2 — O15.9.IV syksy: 16.9.—30 1
Luvassa 5 tarkastefiaan, miten hyvin Kiiminkijoki jaNuorittajoki sopivat virkistyskäyttöön ja kalavesiksisekä määritetään niiden yleinen käyttökelpoisuusluokka. Luokittelussa käytetään Vesihallituksen työryhmän(Heinonen ym. 1985) laatimaa ehdotusta vesistöjen laa—dulliseksi käyttökelpoisuusluokitukseksi. Äineistonakäytetään tarkkailun tuloksia vuosilta 1983 — 85.Havaintojen puutteellisuuden vuoksi Kiiminkijoen muitasivujokia ja latvapuroja ei ole luokiteltu.
3 VESISTÖALUEEN YLEISKUVÄUS
Kiiminkijoki alkaa Puolangan vaara-alueelta, 150 mmerenpinnan yläpuolella olevasta Kivarinjärvestä,johon vesistön latva—alueen vedet laskevat Keskijokeapitkin. Puolangalta Kiiminkijoki virtaa Utajärven,Ylikiimingin ja Kiimingin kuntien läpi laskien Perämereen Oulun pohjoispuolella, Haukiputaalla, n. 170km:n päässä Kivarinjärvestä. Kiiminkijoen valuma-alueulottuu myös Pudasjärven kuntaan (kuva 1) . Kiiminkijoen vesistöalueen pinta—ala on 3845 km2 ja järvisyys3,4 % (Vesihallitus 1931)
Kiiminkijoen suurin sivujoki, Nuorittajoki, yhtyypääuomaan 72 km:n päässä jokisuulta. Sen valuma—alueensuuruus on 1141 km2 ja järvisyys 2,1 % Kiiminkijoenyhtymäkohdassa. Valuma—alueiltaan seuraavaksi suurimmat sivujoet ovat Tilanjoki - Pirttijoki 396 km2,Jolosjoki 172 km2 ja Vepsänjoki 162 km2 (Mansukoski1973)
Kiiminkijoki on maisemallisesti varsin arvokas vesis—tö. Joen arvokkaimmat maisemakohteet ovat suurimmatkosket Hepoköngäs, Kalliuskoski ja Koiteli. Kaikkiaan Kiiminkijoesta on luetteloitu yhteensä 25 koskea(Mansukoski 1973) . Koskiksi luokiteltavien jokiuomankohtien lukumäärä on kuitenkin huomattavasti suurempi. Pitkin jokivartta esiintyy myös erikoisia vyörytörmiä ja kalliorantoja sekä vaikuttavia suomaisemia.
Kiiminkijoen vesistöalueen huomattavimmat järvetsijaitsevat keski— ja latva-alueilla. Pinta—alaltaansuurimpia järviä ovat Kalhamajärvi 6,97 km2, IsoOlvasjärvi 4,55 km, Vihajärvi 3,8 km2, Auhojärvi
1) Kevättulva-ajan katsottiin päättyneeksi viimeistään 5.6., mikäli tulva-valumat jatkuivat edelleen.
Ku
va
1.
Kii
min
kij
oen
valu
ma-a
lue
jase
nsij
ain
tisek
ätä
rkeim
mät
siv
ujo
et
jah
av
ain
top
aik
at,
OT
host
etu
nto
rkk
IIu
nhav
ainto
paU
<ko
AM
uuhov
aIn
tok
k0
Vrt
oam
nhavain
topoik
ka
o5
05
km
8
3,8 km2 Puolankajärvi 2,99 km2 Hakojärvi 2,7 km2,
Kivarinjärvi 2,6 km2, Juorkunajärvi 2,49 km2 ja Vii
pusjärvi 2,2 km2 (Vesihallitus 1986)
Kiiminkijoen vesistössä virtaamat vaihtelevat hyvin
suuresti vuoden aikana johtuen valuma—alueen kapeu—
desta, vähäjärvisyydestä ja järvien sijoittumisesta
latva-alueilla. Virtaamahuiput sijoittuvat huhtikuun
loppuun tai toukokuun alkupuoliskolle (kuva 2). Pie
nimmillään virtaamat ovat yleensä maaliskuussa, jol
loin Haukiputaalla mitataan yleisesti alle 10 m3/s
arvoja. Nuorittajoki poikkeaa pääuomasta hydrologisil
ta oloiltaan siten, että virtaamat vaihtelevat Nuo—
rittajoessa paljon jyrkemmin kuin pääuomassa: kevät-
tulvan ja kesätulvien huiput ovat selvästi voimakkaam
pia ja vastaavasti minimivirtaamat ja —valumat suh
teellisesti paljon pienempiä (kuva 2, taulukko 1)
Tämä johtuu Nuorittajoen vähäisestä järvisyydestä.
Nuorittajokeen purkautuu vettä jo keskisuurilla tul—
villa lijoen vesistöön kuuluvasta Jongunjärvestä.
Perttusen havaintoasemalla lijoen tulvavesien koko—
naistilavuus oli keväällä 1982 n. 30 milj. m3. Huipun
arvio oli 80 m3/s, ja sen ajankohta oli 6 vrk Jongun
järven ylimmän vedenkokeuden jälkeen (Kuusisto 1983)
Nuorittajoki vaikuttaa selvästi jokien yhtymäkohtien
alapuolisen pääuoman hydrologiaan ja aikaansaa ala—
juoksun tulvahuipun (Haapala ym. 1976). Taulukossa 2
on virtaamatietoja Kiiminkijoen suulta Haukiputaalta
ja Jokikokosta, Torniontalon havaintopaikalta sekä
Nuorittajoen alajuoksulta, Perttusesta.
— Houkipudaslornontoto
80 J Perttunen
20J
_
Kuva 2, Keskivirtaamien kuukausiarvot Kiiminkijoen
(Haukipudas ja Torniontalo) ja Nuorittajoen (Perttu
nen) mittauspaikoilla 1971 - 80.
9
Vuotuinen sademäärä Kiiminkijoen vesistöalueella olivuosina 1931 - 60 keskimäärin 548 — 558 mm ja vuosina1961 — 75 keskimäärin 616 — 633 mm. Sateesta lähespuolet tulee lumena, jonka vesiarvot ovat varsin kor—keat keskiarvo vuosina 1931 oli 114 — 140 mm ja vuosina 1961 — 75 jopa 138 — 170 mm (Vesihallitus 1981)
Taulukko 1. Kiiminkijoen vesistöalueen virtaamienkeski— ja ääriarvot Kiiminkijoen alajuoksulla Hauki—putaalla, Nuorittajoessa ja pääuomassa Nuorittajoenyhtymäkohdan yläpuolella (Vesihallitus 1983, Hydrologian toimiston havaintoaineisto vuosilta 1983 - 1984)
K1iminkioki Nuorittajoki
Haukioudas Torniontalo Perttunen
valuma—alue (km2) 3645 1880 1045
järvisyys (%) 3,4 4,0 2,3
Vuodet 1971—80 1983 1984 1971—80 1983 1984 1971—30 1983 1984
NO (m3/s) 40 52,5 46,2 21 34,5 23,3 11,7 19,5 12,8
NO (m3/s) 606 479 299 219 178 123 340 284 155,2
MHQ (m3/s) 400 154 162
NNQ (m3/s) 6,5 3,5 0,7
NO (m3/s) 4,2 12,0 8,6 1,0 6,4 5,2 0,2 2,2 1,7
Vesistöalueen absoluuttjset korkeussuhteet on esitetty kuvassa 3. Maaston korkeus kasvaa vähitellenrannikolta sisämaahan päin mentäessä. Latvapurojenvedet virtaavat 120 — 200 m korkeudella. Yli 200 mmaanpintaa ylempia alueita on ainoastaan vesistoalu—een itäisimmässä osassa. Kiiminkijoen pituusprofiilion esitetty kuvassa 5.
Kiiminkijoen vesistöalue kuuluu Pohjanmaan aapasuoalueeseen. Kiiminkijoen valuma-alueesta on tätä selvitystä varten peruskartoilta tehtyjen mittausten mukaansuota 58 %. Nuorittajoen valuma—alueen suoprosentti on72 Vesiston tumma van johtuu paaosin alueen suurestasoiden määrästä.
Kiiminkijoen alajuoksulla Haukiputaan, Kiimingin ja
Ylikiimingin kuntien alueella vallitsevia kivilajeja
ovat fylliitti, kiilleliuske, kiillegneissi ja
kvartsi-maasalpaliuske Kiiminkijoen keskijuoksu on
suurimmaksi osaksi graniittigneissi aluetta. Vesistö
alueen latvaosissa esiintyy edellä mainittujen kivi-
lajien lisäksi kvartsiittia ja graniittia (Koutanie—
mi 1982) (kuva 4)
10
Kuva 4. Kiiminkijoen vesistöalueen kivilajikartta.Presvekokarelidinen pohjakompleksi: (1) graniittijuonia pohjagneississä, (2) kiilleliuske ja kiille—gneissi. Svekokarelidit: (3) graniitti, (4) graniittijuonia rnigmatiittisessä gneississä, fylliitti, kiille—liuske, kiillegneissi, kvartsi—maasälpäliuske jagneissi, (5) metabasaltti, vihreäkivi ja amfiboliitti,
(6) kvartsiitti (Koutaniemi 1982)
i ‘EJ 2 3 4 ff1111 5 6 —
- LJJ
Kuva 3. Kiiminkijoen vesistöalueen absoluuttisetkorkeudet. (1) alle 40 m, (2) 40—80 m, (3) 80—120 m,(4) 120—200 m, (5) 200—280 m, (6) yli 280 m (Kouta—niemi 1982)
27° 28°
2 3 5 -: 6 c
0 5 10 15 20kl1
11
H
--11I-
0
aO
z•4)
aO
‘3)0
-H
Lfl
(ti
£
0
0
£
-J
0
ftOn
lOi
-
12
4 VESISTÖN NYKYINEN TILA
4.1 KIIMINKIJOEN PÄÄUOMÄ JA NUORITTÄJOKI
4.1.lpH ja alkaliteetti
Happamuusastetta ja alkaliteettia koskevat tiedot onesitetty liitteessä 2, Tehtyjen havaintojen mukaanKiiminkijoen veden happamuusaste vaihteli välillä5,5 - 7,4. Koko aineiston keskiarvo oli 6,6. Nuorit—tajoen pH—arvo oli hieman alhaisempi vuosikeskiarvonollessa 6,5 (vaihteluväli 5,2 — 7,2)
pH oli kevättulvien aikana Kiiminkijoessa keskimäärin6,2 ja Nuorittajoessa 5,9 laskien Nuorittajoessa ajoittain jopa 5,2:een. Myös syystulvien aikana havaittiinpH:n alenemista, joskaan ei niin selvää kuin keväällä.Korkeimmillaan pH oli kesällä, Kiiminkijoessa keskimäärin 6,8 ja Nuorittajoessa 6,7.
Veden puskurikyky on verrattain alhainen sekä Kiiminki— että Nuorittajoessa. Kiiminkijoessa alkaliteettioli vuosikeskiarvona eri havaintopaikoilla 0,14 - 0,24mmol/l ja Nuorittajoessa 0,13 - 0,26 mmol/l. Älirnil—laan alkaliteetti oli kevättulvan aikana ja alkukesällä alle 0,1 mmol/1. Syksyllä alkaliteetti laski uudelleen syyssateiden vaikutuksesta. Korkeimmillaan alkaliteetti oli kevättalvella. Korkein arvo, 0,7 mmol/l,mitattiin Nuorittajoesta Viinikosken havaintopaikalta(liite 2/8) -
4,1.2 Happi
Hapen kyllästysarvot vaihtelivat talvikausia lukuunottamatta välillä 80 — 95 % Kiiminkijoessa ja välillä75 — 90 % Nuorittajoessa (liite 2) . Ylikyllästystähavaittiin Kiiminkijoessa Ylikiimingissä (15.7,1985,29.7.1985 ja 12.8.1985, liite 2/4) ja Haukiputaalla(24,6.1985, liite 2/6) . Nuorittajoessa ei todettuylikyllästystä, vaan suurimmat arvot olivat kesällä1984 97 % Määtänperän havaintopaikalla (liite 2/7)Talvella alhaisin pääuoman happipitoisuus 9,7 mg 02/1(kyllästysaste 67 %) mitattiin 24.1.1983 Joki-Kokossafliite 2/3) ja 16.1,1984 Huoseuksessa (liite 2/2)Nuorittajoen vastaava arvo 7,8 mg 02/1 (kyllästysaste54 %) mitattiin 14,3.1983 Viinikosken kohdalla (liite2/8) . Talvikauden aritmeettiset keskiarvot eri havaintopaikoilla olivat Kiiminkijoessa 73 - 84 % ja Nuorit—tajoessa 64 — 77 %.
4.1.3 5 ä h k ö n j o h t a v u u s
Kiiminkijoessa sähkönjohtavuus vaihteli havaintopaikan aikana välillä 2,0 — 8,1 mS/m vuosikeskiarvonollessa 4,5 mS/m (liite 2). Haukiputaan havaintopai
13
kaila 23.7.1985 mitattu hyvin suuri arvo 132 mS/mjohtunee meriveden sekoittumisesta jokiveteen. Kiiminkijoen alajuoksulla (liitteet 2/4 — 2/6) arvot olivathieman suurempia kuin yläjuoksulla (liitteet 2/1 -
2/3) . Nuorittajoessa sähkönjohtavuus oli hieman alhaisempi kuin Kiiminkijoessa; vuosikeskiarvo oli 3,7mS/m ja vaihteluväli 1,6 - 8,5 mS/m (liitteet 2/7 —
2/9).
4.1.4 Veden väri
Veden värin vuodenaikaisvaihteluista saa käsityksenkuvasta 6. Kiiminkijoen vedelle on tyypillistä vedenvoimakas ruskea väri, joka johtuu suuresta humuspitoi—suudesta. Humus on peräisin pääasiassa jokea ympäröiviltä soilta ja metsäojitus- sekä turvetuotantoalueilta. Kiiminkijoen värilukujen vuosikeskiarvot vuosina 1983 — 85 olivat eri havaintopaikoilla 120 — 150mg Pt/1 ja vaihteluväli 80 - 250 mg Pt/l, joten joenruskea väri on selvästi Suomen vesien keskiarvoa 91mg Pt/l (Laaksonen 1970) voimakkaampi. Kirkkainta vesioli aivan joen latvaosissa Puolangan alueella Kalliuskoskella 80 mg Pt/l.
Nuorittajoen valuma—alueella on runsaasti soita, enemmän kuin Kiiminkijoen alueella. Veden ruskea väriolikin selvästi voimakkaampi kuin Kiiminkijoen. Vuosikeskiarvot olivat Nuorittajoen havaintopaikoilla180 — 200 mg Pt/l ja vaihteluväli 120 — 400 mg Pt/l,Kiiminkijoen alajuoksun havaintopaikoilla Nuorittajoen yhtymäkohdan alapuolella väriarvot olivat suuremmat kuin yläjuoksulla (liite 2).
4.1.5 Kemiallinen hapenkulutus
(CODM)
COD:n vuosikeskiarvot Kiiminkijoessa olivat havainto-jakson aikana 14,4 - 17,0 mg/l 02 ja vaihteluväli8,8 - 30,0 mg/l 02. Nuorittajoessa C0D:n vuosikeskiarvooli 18,0 — 19,1 mg/l 02. Nuorittajoen vesi lisäsi pää—uoman alajuoksun COD-arvoja (liite 2).
4.1.6 Rauta, alumi mi , mangaanimagnesium , kupari ja kokona i s rikki
Kiiminkijoen vesistölle on ominaista veden korkearautapitoisuus. Rautapitoisuuden keskiarvo oli v.1983 - 85 pääuomassa 1,7 mg/l (vaihteluväli 0,8 — 3,4mg/l) . Laaksonen (1970) on esittänyt koko maan keskiarvoksi 1,1 mg/l. Nuorittajoen rautapitoisuus olihuomattavasti pääuomaa korkeampi vuosikeskiarvonollessa 2,8 mg/l (vaihteluväli 0,8 — 7,3 mg/l)Pääuoman rautapitoisuus vaihteli verrattain paljon
14
eri havaintopaikoilla (kuva 7) Nuorittajoen liitty
män yläpuolisella osalla pääuoman rautapitoisuuden
keskiarvo oli 1,3 mg/l, kun taas yhtymäkohdan alapuo
lella vastaava arvo oli 2,0 mg/l (liite 2)
Älumiinia on mitattu tarkkailujakson aikana vuonna
1983 yhden kerran kunakin vuodenaikana Haukiputaan
havaintopaikalla Mitatut alumiinipitoisuudet olivat
talvella 110 pg/l, kevaalla 220 iig/l, kesalla 360
pg/l ja syksyllä 270 pg/l.
Myös mangaania, mangesiumia, kuparia ja rikkiä mitat
tiin ainoastaan Haukiputaan havaintopaikalta. Veden
mangaanipitoisuus oli suurin keväällä keskiarvon olles
sa 1,30 pg/1. Talvella mangaania oli 36 pg/l, kesällä
67 pg/l ja syksyllä 109 ug/l.
Mangesiumin korkeimmat pitoisuudet mitattiin talvella
keskiarvon ollessa 2,0 mg/1. Keväällä veden magne—
siumpitoisuus oli 1,0 mg/l, kesällä 1,2 mg/1 ja syk
syllä 1,3 mg/1.
Kuparipitoisuus oli selvästi korkein keväällä (7,6
ig/l) ja alhaisin kesällä (0,7 pg/l) . Talvellä pitoi—
suus oli keskimäärin 2,0 pg/l ja syksyllä 2,3 ig/l.
Kokonaisrikkipitoisuus oli korkein tälvella (1,7 mg/l)
ja syksyllä (1,5 mg/l) . Keväällä ja kesällä rikkiä oli
vedessä 1,2 mg/l.
1 i h
61 km
rrrrUJi tul u I1di1II1B1.rI.jL.r.
11111
ii iii ii ii 11111111 11111 ii123456? 89131fl 12345678 91311 123456789131112
Vuosi 1983 Vuosi 1984 Vuosi 1985
43 km
A = JuorkunoB = Huoseus0 = Joki-kukkoD = YtikiimjnkjE = HuttukyläF HaukipudosG MaatonperoH Viinikoski1 = Nuorittojokisuu
Kuva 6 Veden van Kiiminkijoen (Ä—F) ja Nuorittajoen(G-I) havaintopaikoilla sekä havaintopaikkojen etäisyysjokisuusta
15
300
2a3A
III ‘111 1 i lilil 11I lhl[jITr1l111_11111_uIj1j
300 B200
11Ii, 1 iI, 11111111 J111I, ii
111111! iDWiii iIIU H 111111111
I iiIi
--km 300
200
100
0
300
200
112 km 100
0
80 km 300
200
100
Nuori ttioki
Hu H
__
I1J300
200
100
0
300
200
100
liii
D yhtyy
34 km
0 km
‘‘liii
III 11111300
200
100
0
Väri019 P1/500
400 -
liii 1111111 liii
300 F200100 llllhiH ii II
2345678 91311121 234567891dI11l 234O56?8i9Vu11
Vuosi 1983 Vuosi 1984 Vuosi 1985
0 km
16
63
6p
60
A
II 1 iiB11 i iiII
UiI uL iiii-U1I-L 135 km
IhJ1r1,h111t1,hi1jh,1flob,!.h.o111i Jliiii 80 km 64)
Nuorittojoki
D
1 1 tILuiiii ILmiitiit
4.0
24)
0
64)
20
0
6
LfJ
24)
Oli ilililli IOOOIO’OOOO 46km
______
36km
II iI hililiili 0kmyhtyy
VuosI 1983 Vuosi 198% Vuosi 1965
61 kmiii 111011 ii -41111 Olli Ii 111O4
tE
iii ihili iii 11111 II
60
Iso
232
0
Fe1119/
1 0.p
64)
24)
c
•3 km111111
IIiiJhji IJtiijiIiihiJI11111 1 1 Ii II 4
1 2345678910111211 23L56789101I1 2345678910111Vuosi 1983 Vuosi 19B4 Vuosi 1985
-0km
A = JuorkunQB Huoseu0 Joki-k-ukkoD = YlikiiminkiE = HuttukyäF HaukipudosG = MäätänperäH Viinikoski1 = Nuorittojokisuu
Kuva 7. Veden rautapitoisuus Kiiminkijoen (Ä-F) jaNuorittajoen tG—I) havaintopaikoilla seka havaintopaikkojen etaisyys jokisuusta
17
4.1.7 Kiintoaine
Kiintoaineen vuodenaikaisvaihtelu on esitetty kuvissa8 ja 9. Kiiminkijoen vedessä oli kiintoainetta vuosikeskiarvona laskettuna eri havaintopaikoilla 2,6 —
4,7 mg/l (vaihteluväli 0,5 - 31,1 mg/1) , mikä on selvästi Suomen virtaavien vesien keskiarvoa 13 mg/l(Laaksonen 1970) pienempi. Nuorittajoen kiintoaine—pitoisuus oli keskimäärin hieman suurempi ollen4,6 — 5,9 mg/1 (vaihteluväli 1,8 - 31,5 mg/1). Kunto—ainepitoisuus oli pääuomassa Nuorittajoen liittymänalapuolella keskimäärin hieman korkeampi kuin yläpuolella. Eniten kiintoainetta oli Haukiputaalla (keskimäärin 4,7 mg/l (liite 2/6) ja Juorkunassa (3,5 mg/l,liite 2/1)
Selvasti suurimmillaan kiintoainepitoisuus oli kevat—talvien aikana keskimaarin 7,5 mg/l ja alimmillaantalvella pääuomassa 2,1 mq/l ja Nuorittajoessa 3,9mg/ 1
Kuva 8. Veden kiintoainepitoisuus Kiiminkijoen (Ä-F)ja Nuorittajoen CG—I) havaintopaikoilla sekä havainto-paikkojen etäisyys jokisuusta.
III
A
11hh11
16
12
8
0
16
12
0
20
16
12
8
8
Iii iiii Ii’ II1IUU
18
16
136 km 12
8
016
12
112km
0
16 -
-80km 12 -
8-
4-
Norttajoki
1 i 1 11 iI1
6
111111 II Ii,II ii••l
•Op_jIf...1 1 -66 km
1 i
0
Iii_IIIlll1IiLj1IIlIIIII t 1H1 liil
II
JIiliiIihiiiiIiIIIiii _IIIiiJ1 234 5678 91d1l1 123L 67B9111d1 23%56789tn2
Vuosi 1963 Vuosi 1984 Vuosi 1985
0km
16
12
: 11. JII III(ILIjI
Iii 11iiii11ii1Ii1i1iIJIII 11111111 11111
Kiirtooinemg!I2%
20 -
16
12
JIII)lLiI 1i,i1h1110 liii Ii II123456789i1111234S67891011121234567B9flh11
Vuosi 1983 Vuosi 198% Vuosi 1985
yhtyy
61 km
43km
1 km
8=0=D=
6=H=1=
JuockunoHuoseusJoki -kukkoYIikiimjn<iHuttukyläHou:kipudasMäätänperäVi in iko skiNuori ttajo ki suu
‘9
Kuva 9. Kiintoainepitoisuuden keskiarvo kesälläKiiminkijoen (yhtenäinen viiva) ja Nuorittajoen(katkoviiva) havaintopaikoilla yläjuoksulta alaspäinmentäessä.
418 Kloridi
Kiiminkijoen ja Nuorittajoen kloridipitoisuus olivuosikeskiarvona havaintojakson aikana 2,3 mg/1,johon ei ole laskettu mukaan Haukiputaalla 23.7.1985mitattua erittäin korkeaa arvoa 82 mg/l. Tämä arvojohtunee meriveden sekoittumisesta jokiveteen. Kloridi—pitoisuus oli alimmillaan kevättulvien aikana ja korkeimmillaan talvella (liite 2)
4.1.9 Typpi
Typpipitoisuudet eri havaintopaikoilla, eri vuoden-aikoina on esitetty liitteessä 2)
Paauomassa suurimmat kokonaistyppipitoisuudet esiin—tyivat kevattulvien aikana ja talvella (kuvat 10 ja11) . Älimmillaan kokonaistyppipitoisuus oli kesällä(keskiarvo 430 pg/l). Nuorittajoen kokonaistyppipitoisuus oli pääuoman pitoisuutta korkeampi. Kesällä seoli keskimäärin 480 iig/l. Nuorittajoen vesi lisäsi pääuomassa kokonaistyppipitoisuutta.
KuntoGine myIl
7
6
-
L-
L5
4
3
2
Juorkuna Huoseus 1 Joki-kokkojYlikiiminki
Möötönperö Viinikoski Nuoritta -
jokisuu
j Huttukylä jHaukipuUas
20
d1LL1LIUL i1] )]rhi
400
0800
600
100
0 UL-1-,-
E
JLL
1000
800
80 km 600
400
200
Nuorittojokiyhtyy
Kuva 10. Veden kokonaistyppipitoisuus Kiiminkijoen
(Ä-F) ja Nuorittajoen (G-I) havaintopaikoilla sekähavaintopaikkoj en etäisyys j okisuusta.
110)
000
olO
600
•OO
101)
1)
10110
1400
olO
0
136 km
-112 km
1000
80(1
1400
600
200
0
600
400
200
0
Lt Ä J
1000
800
1400
400
2110
0
000
800
olO
46km
3% km
0 km11Wh hlli 61 km
irT 11111Ii 22456 ?bokJllIlII 23i5628510fl11 234 56789’4)fl1
Vuosi 1993 Vuosi 1981, Vuosi 1985
11101
)J911
1200
1000
800
600
600
200
0
A=
c=
0=H=
lll6785)lIII23%56?8931l12l1234567691011t2
\,oi,, 1983 Vuosi 1984 ‘/uosi 1485
JuorkunaHuoseusJoki-kukkoYli k jim jn k 1HuttukytäHaukipudasMäätänperäViinikoskiNuori t t ajo k 1 suu
0 km
21
600
300
200 T
100
1 -—
Juorkur c Huoseus Jok-KokkoYkiimInk Huttuky(a Haukipudas
Maotunperu nkosk Nuoujoksuu
Kuva 11. Kokonaistyppipitoisuuden keskiarvo kesälläKiiminkijoen (yhtenäinen viiva) ja Nuorittajoen (katkoviiva) havaintopaikoilla yläjuoksulta alaspäin mentä—essä.
Zmmonium- ja nitraattitypen yhteenlasketut pitoisuudetolivat Kiiminkijoessa ja Nuorittajoessa keskenään samaasuuruusluokkaa (kuvat 12 ja 13). Pitoisuuksien keski—arvot olivat suurimmillaan talvella (70 tg/l + 190ig/l) ja pienimmillään kesällä (7 ig/l + 14 ig/l),jolloin ravinteet ovat kasvillisuuden käytössä. NH4 +
N03-N -pitoisuuksien keskiarvot olivat Kiiminkijoenalajuoksulla hieman suurempia kuin yläjuoksulla.
22
Kuva 12. ?mmonium- ja nitraattitypen yhteenlasketutpitoisuudet Kiiminkijoen fÄ-F) ja Nuorittajoen (G-I)
havaintopaikoilla sekä havaintopaikkojen etäisyys joki-suusta.
A
•1 1’O_O 1 Oi.Oi 11Fr1 1 ii
-I 1
Ji ii1I,I
1B11,
500
600
300
200
100
0
500
600
300
200
100
0
500
400
300
200
100
0
500
0a
300
200
100
0
1II I.,ItI IiG
__________
‘ km
500
400
136km 300
200
100
0
300
200
112km ioo
500
400
80km 300
200
1 00
Nuoritto joki
iI[Ii ii 11111111
H
i 1
Oli [I.[ hjiO .L Opi
ii 110101000
iii1L110111B1 HH
31. km
0kmyhtyy
Iii
1
itiil2345678b9111213456?891382l123456?8913111
Vuosi 1983 Vuosi 1984 Vuosi 1985
D
r il!1
E
iii
300
200
1QO
NO3- N -NH6 -Nl.J9 11
600
500
400
300
E 11
1.5 kmii, Oi hiIiil
iI .IiL flF
II•1•. 1 1 i 1 1 1
l2345&7891011123L56789IJ1112l1234S6769131l1Vuosi 1983 Vuosi 1984 VuoSi 1985
A = Juorkuna8 HuoseusC = Joki-kukkoD = YlikiiminkiE = HuttukyläF HoukipudQsG = MöötänperäH Viinikoski1 = Nuorittajokisuu
0km
23
1HL O NO
jgi
30 -
26
2—
—]uor<una Huoseus Joki-Lokc Yknminki Huttukylo Houkipudos
Moatonpero Vunikask Nuorittu -
,oks u
Kuva 13. Armuonium- ja niträaLtitypen yhteenlaskettujen pitoisuuksien keskiarvot kesällä Kiiminkijoen(yhtenäinen viiva) ja Nuorittajoen (katkoviiva)havaintopaikoilla yläjuoksulta alaspäin mentäessä.
4.1.10 F o s f o r i
Kiiminkijoen pääuomassa kokonaisfosforipitoisuudenvuosikeskiarvo oli eri havaintopaikoilla 26 - 34 pg/lvaihteluvälin ollessa 14 - 86 pg/l. Nuorittajoessakokonaisfosforipitoisuus oli huomattavasti korkeampi.Vuosikeskiarvo eri havaintopaikoilla oli 42 - 52 ig/l(vaihteluväli 24 — 231 ig/1) (liite 2) . Nuorittajoenvaikutus näkyi selvästi pääuomassa: alajuoksun koko—naisfosforipitoisuus oli suurempi kuin yläjuoksun.Suurimmillaan kokonaisfosforipitoisuus oli kevättul—vien aikana ja pienimmillään kesällä (kuvat 14 - 15)
Kesällä 1985 seurattiin Joki-Kokon ja Viinikoskenhavaintopaikoilla kokonaisfosforipitoisuuden vuoro—kausivaihtelua kahtena yhden vuorokauden mittaisenahavaintojaksona. Ensimmäistä havaintojaksoa edelsipitkä sateeton kausi ja toista havaintojaksoa sade—kausi. Ensimmäisen jakson aikana kokonaisfosfori—pitoisuus vaihteli Joki-Kokossa välillä 23 - 47 pg P/1ja Viinikoskella 42 — 61 pg P/l. Toisella havaintoker—ralla kokonaisfosforipitoisuus vaihteli Joki-Kokossavälillä 23 — 34 ig P/l ja Viinikoskella 51 — 68 ig P/l.Sateet eivät siis vaikuttaneet selvästi fosforipitoisuuden vaihteluväliin (Saari 1986).
24
Kuva 14. Kokonaisfosforipitoisuus Kiiminkijoen fA-F)
ja Nuorittajoen CG-I) havaintopaikoilla sekä havainto-
paikkojen etäisyys jokisuusta.
HIUIH 1iHi 11111 IiIIIIkI -136 km
tIiiiiIi iiII 111111 IitiiI
60
40
20
60
40
20
0
60
40
20
0
60
60
20
0
6-0
60
20
G
illhII 1
IIO 1-1 •OO
II60
40
-112 km 20
80 km
0 -! 1 i- 0 0
lililii liii hIh iii 1 iIIWIII 1 II 1
j1-1 1 l•I -I 1 1 0-0
i iUHWiiiii
111111 1111 II- i••0•1•I••IO lIilIOlII
It[c 160
40
20
Nuorittaioki
-34 km
yhtyy
60
0
20
0
61 km
12365 678 90112I12 34 56789 1dfld1234S678810111
Vuosi 1983 Vuosi 1984 Vuosi 1985
E
IHI hiiiiIit
ptot•igfl
100
80
60 F
ilM ii iii1 2 3456718’93iIl1I
2j45i61718 19hIilI2I 1VuOSI 1983 Vuosi 1984 Vuosi 1985
0:D:
1=
JuorkunuHuoseusJoki - kukkoYtikiiminkiHuttukyläHoukipudosMäätänperäViinikoskiNuori t tQjo k 1 suu
0 km
25
60
50 J
40
] Juorkuno 1 Huoseus 1 Jok-kokkoEYhkBmtnk IHuttukylä Houkipudosi
Mootanpero’ Vunkosk Nuortta -
joksuu
Kuva 15.. Kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo kesälläKiiminkijoen (yhtenäinen viiva) ja Nuorittajoen (katko-viiva) havaintopaikoilla yläjuoksulta alaspäin mentäessä.
Havaintojakson aikana fosfaattifosforin pitoisuus olieri havaintopaikoilla vuosikeskiarvona 6 - 14 ig/l(kuvat 16 ja 17) Nuorittajoessa fosfaattifosforiaoli selvästi enemmän, 16 - 18 ig/l (vaihteluväli 1 - 56.ig/l). Tämä näkyy pääuoman alajuoksun yläjuoksua suurempina pitoisuuksina. P04-P -pitoisuus oli suurintalvella ja pienin kesällä, jolloin kasvit sitovatvedessä fosforia.
26
20
0
Kuva 16. Fosfaattifosforipitoisuus Kiiminkijoen (Ä-F) jaNuorittajoen (G-I) havaintopaikoilla sekä havaintopaikkojen etäisyys jokisuusta.
A
40
20
0
40
20
0
40
20
0
40
Iii6
1 f1’1llI III 1II km
II ii
Ii’ 1 3I km
III 1 1
20
1 t.11hi1l
km
IhlIII!LIIIlI
F
1980 Vjø 198%
0 km
A = JuorkunoB Huoseuso = Joki-kukkoD = YlikiiminkiE = HuttukytäF = Haukipudas6 = MäätänperäH = Viinjkoskj1 = Nuorittajokisuu
27
— J
Kuva 17. Fosfaattifosforipitoisuus kesällä Kiiminkijoen (yhtenäinen viiva) ja Nuorittajoen (katkoviiva)havaintopaikoilta ylajuoksulta alaspain mentaessa
4111 Biologinen hapenkulutus(30D7)
Kiiminkijoessa BOD n keskiarvot olivat talvella 1,4mg/l (vaihteluväli 0,7 — 3,2 mg/l) ja kesällä 1,1mg/l (0,5 - 1,7 mg/1) . Nuorittajoessa BOD:n keskiarvooli talvella 1,8 mg/l (vaihteluvali 1,4 — 2,9 mg/l)ja kesalla 1,7 mg/1 (0 - 2,4 mg/l) Nuorittajoen vaikutus näkyy pääuoman alajuoksun yläjuoksua korkeampanaBOD:n arvoina (liite 2)
4.1.12 Lämpökestoi set kolimuotoisetbakteerit ja fekaalisets treptokoki t
Lääkintöhallituksen (1979) mukaan uimaveden mikrobiologisen laadun arvostelu tapahtuu ensisijaisesti lämpö—kestoisten kolimuotoisten bakteerien määrän perusteella Lisaksi suositellaan fekaalisten streptokokkienmaarittamista Ohjearvot hyvalle uimavedelle ovatlämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien ja fekaalisten streptokokkien osalta alle 100 kpl/lOO ml.Välttävän uimaveden ohjearvo on 100 - 1000 kpl/lOO mlja huonon yli 1000 kpl/lOO ml. Lääkintöhallituksen
16
15
14
13
L12j
___
Jörkuna Huoseus Joki-kokko tY1krnnkTHuttukyIÖ kipudas
Moatonpero Vinikoski Nuorttuoksuu
28
(1980) mukaan talousveden mikrobiologisen laadun
arvosteluperusteena tulee käyttää ensisijaisesti
lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien määrää.
Terveydenhoitolain 56 §:n mukaan määritellyssä hyväs
sä vesijohtovedessä ja muussa talousvedessä ei em.
bakteereja saa olla osoitettavissa. Välttävässä muus
sa talousvedessä lämpökestoisia kolimuotoisia baktee
reja saa olla 1 - 10 kpl/ilO ml. Muu talousvesi on
huonoa, jos näitä bakteereja on yli 10 kpl/100 ml.
Karjanhoidossa käytettävälle vedelle on asetettu samat
vaatimukset kuin muulle talousvedelle (Maa— ja metsä—
talousministeriön päätös nro 300 v. 1975)
Taulukosta 2 nähdään Nuorittajoen ja Kiiminkijoen ve
den hygieeninen laatu uimavetenä eri havaintopaikoilla
havaintokerroittain kesällä. Koleja jastreptokokkeja
oli vähiten Kiiminkijoen Juorkunassa (x = 4 ja 12,3). Huo
seuksen kohdalla fekaalisten streptokokkien lukumäärä
lisääntyi voimakkaasti. 19.6. ja 15.7.1985 niitä oli
110 — 206 kpl/lOI ml. Koleja oli keskimäärin 21 kpl/
100 ml. Kalankasvatuslaitoksia koskevien kirjallisuus-
tietojen (esim. Niemi 1985) ja veivoitetarkkailutulos
ten perusteella fekaalisten streptokokkien lukumäärän
lisääntyminen näyttää johtuvan osaksi n. 10 km ylem
pänä sijaitsevasta M. Perätalon kalankasvatuslaitok
sesta. Lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit viittaa
vat sen sijaan ihmisten ja karjan ulosteperäisten jäte—
aineiden joutumiseen jokiveteen. Joki—Kokkoon men
nessä fekaalisten streptokokkien lukumäärä väheni
selvästi, mutta lämpökestoisten kolibakteerien määrä
oli edelleen samaa luokkaa, Nuorittajoen yhtymäkohdan
alapuolella Ylikiimingin havaintopaikalla lämpökestois
ten kolien lukumäärä suureni selvästi ja pysyi samalla
tasolla Huttukylän kohdalle mentäessä. Havaintojen
pienempi määrä estää Haukiputaan havaintopaikan vertai
lun muihin nähden.
Nuorittajoessa suolistobakteereja esiintyi enemmänkuin pääuomassa. Vuoden 1985 elokuussa lämpökestoisten kolien määrä osoitti ajoittain kaikilla havainto—paikoilla hygienisen laadun uimavetenä välttäväksi.Maksimimäärä 424 kpl/ilo ml mitattiin 26.8. ylimmällähavaintopaikalla Määtänperäilä. Tällä kohdalla etenkin lämpökestoisten kolien lukumäärän keskiarvo oliselvästi suurempi kuin alempana Viinikosken kohdalla.Nuorittajoen suuhun mennessä suolistobakteerien lukumäärä edelleen väheni. Mittaustulokset ovat osoituksena siitä, että jokeen tulee jatkuvasti ihmisten jakarjan ulosteista peräisin olevia jätteitä.
Talousvetenä ja karjataloudessa käytettävänä vetenäKiiminkijoen ja Nuorittajoen vesi on useimmiten ollutvälttävää tai huonoa.
29
Taulukko 2. Uimaveden hygieninen laatu Kiiminkijoenja Nuorittajoen havaintopaikoilla lämpökestoistenkolimuotoisten bakteerien perusteella luokiteltunafLaakintohallitus 1979) Numerot ilmaisevat havaintojen lukumaaran
Havaintopaikka 1.6.—15.9.1983 l.6.—15.8.1984 l.6.—15.9.1985
Hyvä Välttävä Hyvä Välttävä Hyvä Välttävä
KIIMINKIJOKIHau)dpudas 4 0 2 0Huttukylä 3 0 2 0 6 0Ylikiiminld — — 2 0 5 1Joki-Kokko 3 0 2 0 6 0Huoseus — — 2 0 6 0Juorkuna 3 0 2 0 6 0
NUOPITTÄJOKINuorittajokisuu 2 0 2 0 5 1Vi.imkosk; 3 0 1 1 4 1Maatanpera 3 0 1 1 4 2
4113 a—klorofylli
a-klorofyllia mitattiin kesina 1984 — 85 Kiiminki—joessa a-klorofyllipitoisuuden kesäkeskiarvo oli 6,7iig/1 (vailiteluväli 3,4 — 13,9 pg/l) . Nuorittajoessavastaava arvo oli korkeampi keskiarvon ollessa 9,6pg/l (vaihteluväli 4,1 - 17,1 pg/l) . Suurimmat pitoi—suudet mitattiin Viinikosken havaintopaikalla (keskiarvo 10,2 pg/1, liite 2/8) . Suurimmillaan pitoisuuspääuomassa oli Juorkunassa (keskiarvo 7,8 pg/1, liite2/1) ja alimmillaan Huoseuksessa (keskiarvo 5,1 iig/l,liite 2/2)
4.2 MUUT SIVUJOET JA PUROT
4.2.1 Ylä juoksun pu r o t Puola ng alla
Viitala ja Hyvärinen (1986) ovat esittäneet Puolangankunnan alueella olevien purojen vedenlaatutietoja.Tärkeimmistä puroista on otettu vesinäytteet heinäkuussa 1985. Näytteenottoaikana ja kahtena sitä edeltäneenä viikkona Puolangalla vallitsi sateeton helle-sää. Aineisto käsittää myös aikaisemmin tehtyjä mit—tauksia. Uomien sijainti ja vedenlaatutiedot selviävätliitteestä- 4. Viitalan ja Hyvärisen (emt.) mukaan Kiiminkijoen latvapurojen väriarvot ja COD olivat keskimäärin pienempiä kuin pääuomassa. Tutkituista puroistaJänisjoki, Portinjoki, Kapustajoki ja Vanhajoki olivatvarsin kirkasvetisiä. Väriarvot puroilla olivat 10 -
30 mg Pt/l.
30
Useimmissa tutkituista puroista oli näytteenottoaikanaverrattain vähän fosfori- ja typpiravinteita. Seuraavissa puroissa rautapitoisuudet kesän 1985 tutkimus—tulosten mukaan olivat 70 - 450 jiq/1: Vanhajoki, Heinäpuro, Matkalamminpuro, Kouerjoki, Jänisjoki, Portin—joki, Kapustajoki, Honkajoki, Liejeenjoki, Salmijokija Heinijoki. Muuten rautapitoisuus tutkituissa puroissa oli 470 - 1700 iiq/1, lukuunottamatta Syväjokea,jossa rautapitoisuus oli 4100 pg/l. Kiiminkijoen pääuomassa ja Nuorittajoessa on yleensä ollut enemmänrautaa kuin latvapuroissa.
Kesäaikaiset pH—arvot vaihtelivat rajoissa 6,2 — 7,6.Korkeimmat alkaliteettiarvot ( 0,5 mmol/l) mitattiinJänisjoessa, Portinjoessa, Kapustajoessa, Syväjoessaja Salmijoessa. Näissä joissa olivat myös suurimmatsähkönjohtavuuden arvot ( 6,5 mS/m) -
Palosenjoesta, Kuorejoesta, Kouerjoesta, Vilpusjoesta,Heinijoesta ja Liejeenjoesta on myös talvikauden veden—laatutuloksia. Kaikissa joissa ovat kevättalven pH—arvot ja Kuorejokea lukuunottamatta myös happipitoisuudet olleet hyviä. Huhtikuussa 1978 hapen kyllästysprosentti oli Kuorejoessa 63 % ja helmikuussa 198558 %. Happipitoisuudet olivat tuolloin 8,8 ja 8,5mg 02/1. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että useimpien tutkimusalueen purojen veden laatu näyttää sovel—tuvan hyvin purotaimenelle ja harjukselle.
31
4.2.2 Nuorittajoen alue
Vesianalyysitulokset on esitetty liitteessä 3 ja
havaintopaikat kuvassa 1.
Älaoja
Älaoja alkaa Pudasjärven kunnassa sijaitsevasta Äitto—
jarvesta ja laskee Nuorittajokeen muutama kilometri
Viinikosken yläpuolella. Älaojaan tulee haja-asutuksen
ja maa— sekä metsätalouden kuormituksen lisäksi turve—
tuotantotoiminnan aiheuttamaa kuormitusta
Älaojan veden väri oli kesällä vuonna 1984 - 85 120 —
320 mg Pt/l Kiintoainetta oli vedessa suhteellisen
runsaasti, 6 - 39 mg/l. Puron fosforipitoisuus oli
hyvin korkea.Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli kesäaikana välillä
74 - 140 ig P/l (keskiarvo 80 ig P71) ja fosfaatti
fosforipitoisuus välillä 26 — 66 pg P/l (keskiarvo
32 ig P/l)
Sorsuanoj a
Sorsuanoja alkaa Utajärven kunnan alueella sijaitse—
vasta Kivisorsuanjärvestä, josta virtaa Saarisorsuan
kautta Nuorittajokeen Sorsuanperän kohdalla. Sorsuan
ojaan laskee osa Vainionsuon turvetuotantoalueen
vesistä. Tuotantosuo saattaa vaikuttaa ajoittain
selvästi puron veden laatuun. Havaintoaineiston
perusteella taman puron veden laatu ei poikkea sel
västi Nuorittajoen veden laadusta.
423 Kiimink;j oen alue valilla
Utajärvi - Haukipudas
Vesianalyysitulokset on esitetty liitteessa 3 ja
havaintopaikat kuvassa 1.
Lavaoja ja Korpisenoja
Lavaoja alkaa Ylikiimingin ja Puolangan kuntien
rajalla sijaitsevasta Lavajarvesta ja yhtyy Kiiminki—
jokeen Äla-Vuoton seutuvilla. Ojan pituus on n. 10 km.
Korpisenoja alkaa Pudasjärven kunnan alueella sijait
sevan Siiransuon järvistä ja laskee n. 20 km päässä
Kiiminkijokeen.
Purojen veden väri oli hyvin tumma, 140 - 280
mg Pt/1. Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat samaa
luokkaa kuin Kiiminkijoessa.
32
Keihäsoj a
Keihäsojan valuma—alue on järvetön ja ojittamaton.
Valuma—alueella on mahdollisesti suoritettu muita
metsänhoitotoimenpiteitä. Karttatarkastelun perus
teella puron vaikutusalueella on jonkin verran haja—
asutusta. Puron valuma—alueella on suota 71 % alueen
pinta-alasta eli enemmän kuin Kiiminkijoen vesistö
alueella yleensä. Humuksen määrää kuvaavien laatu—
muuttujien arvot ovatkin korkeammat kuin Kiiminki
joessa. Veden väri oli kesällä 1984 keskimäärin 300
mg Pt/1, kemiallisen hapen tarpeen keskiarvo oli 33
mg/l 2 ja rautapitoisuuden keskiarvo 2,9 mg/l.
Fosforipitoisuus oli kesällä 1984 huomattavasti suu
rempi kuin pääuomassa. Kokonaisfosforipitoisuus oli
kesällä keskimäärin 51 iiq/l ja fosfaattifosforipitoi
suus 26 pg/l. Typpiravinnepitoisuudet olivat samaa
luokkaa kuin pääuomassa.
Leipioja
Leipioja alkaa Utajärven kunnan alueelta sijaitse
van Leipiharjun alueelta ja laskee Kiiminkijokeen
joitakin kilometrejä Huoseuskosken yläpuolella. Ojan
pituus on n. 15 km.
Humuksen määrää kuvaavien vedenlaatumuuttujien arvot
olivat selvästi korkeammat kuin Kiiminkijoessa vastaa
valla korkeudella. Väriluku vaihteli avovesikaudella
välillä 220 - 325 q Pt/l. Kemiallinen hapenkulutus
oli Leipiojassa huomattavan korkea, 25 - 34 mg/l
Myös rautapitoisuus oli korkea, 2,5 - 4,0 mg/l, joka
on huomattavasti enemmän kuin pääuomassa. Hapen kylläs—
tysaste vaihteli avovesikaudella välillä 65 — 76 %.
Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat suurempia kuin
Kiiminkijoessa vastaavalla korkeudella, Kokonaistyp
peä oli avovesikauden aikana 630 - 725 pg/l ja koko
naisfosforia 34 - 58 pq/l. Puron valuma-alueella
kunnostusvaiheessa ja tuotantokunnossa olevat turve—
tuotantosuot vaikuttavat ilmeisesti eniten veden laa
tuun.
Palloja
Pahoja alkaa Ylikiimingin kunnan alueella sijaitse—
vasta Mustasuosta ja laskee Kiiminkijokeen Joki-Kokon
yläpuolella. Ojan pituus on noin 15 km.
Vuoden 1985 kesällä tehtyjen havaintojen perusteella
veden väri vaihteli välillä 160 - 400 mg Pt/l. Pallo
jassa oli fosforia selvästi enemmän kuin pääuomassa.
Kokonaisfosforipitoisuus oli 39 - 91 pg/l ja fos—
faattifosforipitoisuus 30 - 59 ig/l. Typpiravinteista
ammoniumtyppeä oli enemmän kuin Kiiminkijoessa,31 — 89 g N/l.
33
Säynäjäjoki
Saynajajoki sijaitsee Utajarven kunnassa Joki alkaaSaynajajarvesta ja laskee noin 14 km paassa Hakojarven Taikinaisenlahteen. Noin 5 km ennen jokisuutaSäynäjäjokeen yhtyy idästä Särkijärvestä alkavaSärkijoki.
Säynäjäjoessa humuksen määrää kuvaavien laatumuuttajien arvot olivat korkeammat kuin Kiiminkijoessavastaavalla korkeudella Variarvot vaihtelivat valil—lä 180 — 250 mg/l ja COD välillä 18,2 — 25,6mg/l 2 Rautapitoisuus oli 1,5 — 2,7 mg/1, mika onhieman vahemman kuin aiemmin kasitellyissa sivujoissa Ravinnepitoisuudet olivat korkeammat kuin paauomassa ollen Nuorittajoen luokkaa.
Vepsanj oki
Vepsanjoki saa alkunsa Vepsanjarvesta Ylikiiminginkunnassa ja laskee Kiiminkijokeen noin 8 km Yliicii—mingin kirkon alapuolella Joen pituus on noin 25 km
Vepsänjoen väriluku oli havaintoaikana keskimäärin270 mg Pt/l ja COD 26 mg/l Myös rautapitoisuusoli korkea, 3,9 mg/l. Kokonaisfosforipitoisuus olikesäaikana 36 - 76 pg/l. Vepsänjoen veden laatu olilahempana Nuorittajoen kuin Kiiminkijoen paauoman jasen sivujokien veden laatua
Juuanj oki
Juuanjoki saa alkunsa Iso Juuanjarvesta ja lasiceeKiiminkijokeen Laurinkosken alaouolella noin 2 kmennen Kiimingin kirkonkylaa Joen pituus on noin14 km
Juuanjoen veden pH on kesaaikana vaihdellut valilla6,4 — 7,0 ja alkaliteetti välillä 0,48 — 0,83 mmol/l.Suhteellisen korkea alkaliteetti osoittaa puskurikykya nappamuuden vaihteluja vastaan Joen elektrolyyt—tipitoisuus oli viela korkeampi kuin edella mainitussa Jolosjoessa Kesaaikana sahkonjohtavuus oli6,4 — 13,0 mS/m.
Juuanjoen väriluku kesäaikana oli 170 mg Pt/l, kemiallinen hapen tarve 20 mg/l ja rautapitoisuus 2,8mg/l. Typpeä oli kesäaikana keskimäärin 510 ig/l jafosforia 18 ig/l.
Jolosjoki
Jolosjoki alkaa Ylikiimingin kunnassa sijaitsevastaMannilanjarvesta, johon Jolosjarven vedet virtaavatKeskimmaisenojaa pitkin Jolosjoki laskee Kiiminki—
34
jokeen Tirinkylän kohdalla Kiimingin kunnassa. Joen
pituus on noin 25 km. Joki on perattu maanparannus—
töiden yhteydessä 1950-luvulla lähes koko pituudel
taan.
pH on vaihdellut Jolosjoessa kesäaikana rajoissa
6.2 - 7,0. Älkaliteetin vuosikeskiarvo oli 0,3 mmol/1,
mikä on korkeampi kuin Kiiminkijoen ja hieman korke
ampi kuin koko maan keskiarvo 0,24 mmol/l (Laaksonen
1970). Joen elektrolyyttipitoisuus oli korkeampi kuin
Kiiminkijoessa ja sen ala— sekä keskijuoksun sivu-
joissa Juuanjokea lukuunottamatta. Sähkönjohtavuus
Jolosjoessa vaihteli havaintoaikana välillä 4,8 — 9,6
mS/m.
Jolosjoen vesi on hyvin tummaa. Keskimääräiset väri—
luvut olivat kesäisin 185 — 260 mg Pt/l. COD—arvot
ja rautapitoisuus olivat kesällä 1983 suoritettujen
mittausten mukaan melko korkeita (COD 17 — 27 mg/1
2 ja rautapitoisuus 2,4 - 4,3 mg/l) . Typpipitoisuus
oli samaa luokkaa kuin Kiiminkijoessa Ylikiimingin
ja Haukiputaan välillä, Fosforipitoisuus oli sen
sijaan suurempi.
Onkamonoj a
Onkamonoja alkaa läheltä Haukiputaan ja Kiimingin
kunnan rajaa sijaitsevasta Alajärvestä. Älajärveen
laskevat Loukkojärven, Tervajärven ja Kotajärven
vedet Runsaan 10 kilometrin paassa Älajarvesta
Onkamonoja laskee pieneen Onkamonjärveen, josta
Onkamonoja jatkuu edelleen ja laskee lopuksi Kiiminki—
j okeen.
Väriarvot ovat havaintoaikana vaihdelleet välillä
100 — 200 mg Pt/l ja COD välillä 15,9 — 22,1 mg/l.
Kesällä 1983 rautapitoisuus vaihteli Onkamonojassa
rajoissa 1,9 — 3,1 mg/l.
Ravinnepitoisuudet ovat pienempiä kuin esim. Kiiminki
joessa Haukiputaan havaintopaikan kohdalla. Keskimää
räinen typpipitoisuus on ollut kesällä 370 pg N/l ja
fosforipitoisuus 21,4 g P/1.
5 TULOSTEN TARKÄSTELU
5.1 VEDEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN LÄZTU JA SEN VAIKUTUKSET
VESISTÖN TILAAN
Suomen vesistöissä yleisin pH-taso on 6,6 - 7,1
(Laaksonen 1970) . Kiiminkijoen koko aineiston
pH-arvojen keskiarvo oli 6,6 (vaihteluväli 5,5 - 7,4)
ja Nuorittajoessa 6,5 (vaihteluväli 5,2 — 7,2) . Pie—
nimmät arvot mitattiin kevättulvan aikana.
35
Kiiminkijoen vesistön purojen ja jokiuomien verrattain heikosta puskurikyvysta johtuen veden happamuus—aste muuttuu nerkasti Kiiminki— ja Nuorittajoessaalkaliteetin vuosikeskiarvo oli eri havaintopaikoilla0,13 - 0,26 Kevattulvien aikana alkaliteetti olilumensulamisvesista johtuen pienimmillaan laheslopussa. Älkaliteetti oli korkeimmillaan kevättalvella. Kiimingin kalkkialueen läpi virtaavissa Juuanjoessa ja Jolosjoessa alkaliteetti oli selvästi pääuomanarvoja korkeampi. Puolangan latvapuroissa todetutjokiuomia korkeammat alkaliteettiarvot johtuvat lähinnä erilaisesta maa- ja kallioperästä sekä topografiasta.
Haapalan ym. (1975) mukaan Kiiminkijoen vesistössävallitsee pH:n ja virtaaman välillä selvä negatiivinen korrelaatio. Happamuus lisääntyy virtaaman kasvaessa Kevaalla happamuuden lisaantyminen johtuu paa—asiassa runsaista lumensulamisvesista Myos kesaaikanaja syksyllä ilmenee runsaiden sateiden yhteydessähappamoitumista. Hynnisen (1978) mukaan heinäkuun1974 voimakkaan tulvahuipun aikana pH laski Nuoritta—joen Nuoritassa 5,3 een oltuaan ennen tulvan voimistu—mista 5,7 Kiiminkijoen Joki—Kokossa pH laski samanaikaisesti 6,6 sta 5,7 aan Happamuusaste oli laskenut jo em ennen tulvahuippua mitatussa tilanteessatulvasta johtuen kesäajan normaalitasoa alemmaksietenkin Nuorittajoessa. Sadeveden happamuudella onvaikutusta jokiveden pH-arvon alenemiseen etenkinkesä- ja syystulvien aikana. Tällöin ilmiöön vaikuttavat kevään sulamiskautta enemmän soilta huuhtoutu—vat orgaaniset ja epäorgaaniset hapot.
Eräiden kalalajien kriittiset pH-arvot kalojen lisääntymiselle ovat seuraavat (Älmer ym. 197$, ks. Johansson ja Nvberg 1981)
Kalalaji pH
Mutu 5,5(Phoxinus phoxinus)Särki 5,5(Rutilus rutilus)Nieriä 5,2(Salvelinus alpinus)Taimen 5,0(Salmo trutta)
Muikku 5,0(Coregonus albula)Hauki 4,4—4,9(Esox lucius)Ahven 4,4-4,9Perca fluviatilis)Änkerias 4,5(Änquilla anguilla)
36
Luettelosta puuttuu lohi, joka on lohikaloista herkinpH:n alenemiselle. Eri lajien välisten erojen lisäksisaman lajin eri kannoilla on todettu eroja sietokyvynsuhteen. Esim. purotaimen ei ole yhtä herkkä happamuuden lisääntymiselle kuin esim. muut lohikalat(Swedish ministry of agriculture 1982) . Tästä syystätanimukkapurot kannattaisi säilyttää nimenomaan purotaimenvesinä. Särki on hyvin herkkä alhaisille pHarvoille, joten se on erinomainen indikaattoriorganis—mi happamoitumisen suhteen. Särkeä esiintyy yleisestimm. Nuorittajoessa ja Kiiminkijoessa.
Johansson ja Nybergin (1951) mukaan yksinomaan alhaiset pH-arvot aiheuttavat harvoin haittoja kalakannoille, mutta edellä esitetyt arvot antavat käsityksensuuntaviivoista ja ennen kaikkea tekevät mahdolliseksieri kalalajien herkkyyden vertailun, Kalojen kuolemasaattaa aiheutua myös esim. alhaisen pH:n ja kohonneenalumiini- tai rautapitoisuuden yhteisvaikutuksesta
Äkilliset happamuuden muutokset ovat kaloille haital—lisempia kuin pelkkä happamuus. Tästä syystä keväänsulamiskausi saattaa olla hyvinkin kriittinen ajankohta.Toisaalta lähes jäätymispisteessä oleva veden lämpötilavähentänee happamuuden haittavaikutuksia, koska kalojen elintoiminnot ovat tällöin hitaita,
Kalojen mäti on herkempi alhaisille pH-arvoille kuinvastakuoriutuneet tai uintikykyiset poikaset, Viimeksimainitut sitä vastoin ovat herkempiä mm, alumiinille. Älumiinin ja useiden muiden metallien liukoisuuslisääntyy pH:n laskiessa, On osoitettu, että alumiiniesiintyy luonnossa useissa eri muodoissa ja ainoastaanepäorgaaninen alumiini on myrkyllistä kaloille, Orgaaninen alumiini ei ole myrkyllistä. Viimeksimainittuselittää sen, että kalat voivat elää ruskeassa, humuspitoisessa vedessä huolimatta ajoittain alhaisistapH-arvoista (Johansson ja Nyberg 1981) . Myös muueliöstö, mm, kalojen ravintoeläimet, näyttävät sietä—vän humusvesissä happamuutta paremmin kuin kirkkaissavesissä. Älumiininlisäksi rauta ja mangaani voivatmyös aiheuttaa vahinkoa kalakannoille. Tällöin onlähinnä kyse kuten alumuininkin kohdalla siitä, ettänäitä aineita tarttuu flokkeina kalojen kiduksiin,Fiokkautuminen voi tapahtua vedessä, josta flokittarttuvat kiduksiin tai saostuminen voi tapahtuakiduksissa, Rauta saostuu kiduksiin pH-arvon ollessaalle 5,5. Älumiini on myrkyllisimmillään, kun pH onvähän yli 5. Grahnin (1980) mukaan alumiini on pH:ssa5,0 erittäin myrkyllinen kaloille, kun pitoisuus on200 ig Äl/l tai enemmän. Tästä aiheutuu suhteellisenlyhyessä ajassa (esim. 2-3 d) kalojen kuolema. Kalojenkuolema saattaa aiheutua myös esim, alhaisen pH:n jakohonneen alumiini— tai rautapitoisuuden yhteisvaiku—tuksesta. Kiiminkijoessa Haukiputaan havaintopaikallaaluiniinipitoisuus oli keväällä 220 ig/l ja kesällä360 .ig/1. Voimakkaasta humuspitoisuudesta johtuen
37
Kiiminkijoen melko suuret alumiinipitoisuudet eivätaiheuttane tulva—aikoinakaan ainakaan suurta haittaa.
Laaksonen (1970) on esittänyt koko maan rautapitoisuuden keskiarvoksi 1,1 mg Fe/1 Kiiminkijoessa rauta—pitoisuuden keskiarvo oli v 1983 - 85 1,7 mg re/l(vainteluvali 0,8 — 3,4 mg/l) Nuorittajoen rauta—pitoisuus oli vastaavasti 2,8 mg Fe/l (vaihteluvali0,8 - 7,3 mg/l) Nuorittajoen yhtymakohdan ylapuo—lella rautapitoisuuden keskiarvo oli 1,3 ja yhtyma—kohdan alapuolella 2,0 mg Fe/l Rautapitoisuus olialimmillaan avovesikaudella ja korkeimmillaan talvel—la. Suurikaan rautapitoisuus ei ole haitallista esim.kaloille, jos rauta on liukenemattomassa ferrimuodos—sa. Liuenneen ferroraudan haitallisuus on tunnettua.Koska rauta kulkeutuu Kiiminkijoen vesistössä suurimmaksi osaksi orgaaniseen kiintoaineeseen ja “liuennee—seen humukseen sitoutuneena (esim. Heikkinen 1985)siita ei yleensa aiheutune ainakaan voimaxasta haittaakaloille Raudan eri olomuodoista ja niiden vaihte—lusta eri vuodenaikoina ei ole kaytettavissa mittaus—tuloksia
Raudan ja muiden metallien seka tulva—aikoina ajoittain suuren happamuuden suhteellisen vahaisesta haital—lisuudesta kalanpoikasille on osoituksena Utajärvelläsijaitsevalta M. Perätalon kalankasvatuslaitokseltasaadut kokemukset. Laitoksella on kasvatettu pääasiallisesti kirjolohen poikasia, joille veden laatu eiole aiheuttanut ongelmia. Hautomolle johdettava vesijoudutaan kuitenkin suodattamaan rahkaturpeen läpi.Muutoin mati peittyisi muutamassa paivassa veden mukana tulevan orgaanisen aineksen alle (Matti Peratalonsuullinen ilmoitus 5 2 1987) Nuorittajoessa ja Kiiminkijoen alajuoksulla esiin rautaa on eneinman jasiita voinee aiheutua kriittisempi tekija kaloillekuin ylempana paauomassa Esim turvetuotannon laajeneminen voinee lisata mm haitallisessa muodossa olevienmetallien esiintymistä ja haittojen esiintymisen riskisaattaa kasvaa.
Nuorittajoessa on todettu ajoittain talvella selväähapenvajausta. Pienin happipitoisuusarvo 7,8 mg 02/1(kyllästysprosentti 54) mitattiin Viinikosken kohdalla.Pienin paauomasta mitattu happipitoisuusarvo oli 9,7mg 02/1 (kyllastysprosentti 66) Heinosen (1974 s 167)mukaan seuraavia happipitoisuuksia voidaan pitaa erai—den kalalajien viihtyisyyden alarajana
— lohen suvun lajit ja siika seka muikku 8 mg 02/1— kuha, hauki ja ahven 6— lahna ja särki 5— ankerias, suutari ja ruutana 4
Syyskutuisten lohikalojen mädin kehitykseen tarvittavat hapen pitoisuudet vaihtelevat kirjallisuustietojen mukaan 7 - 8 mg 02/1 (Seppovaara 1962, Heinonenym. 1985)
38
Sähkönjohtavuusmittauksilla saadaan käsitys veteen
liuenneiden suolojen kokonaismäärästä (elektrolyyt
tipitoisuudet) . Hynnisen ja Sepposen (1983) mukaan
elektrolyyttipitoisuuden vuodenaikaiset vaihtelut ovat
selvästi yhteydessä virtaamaan. Virtaaman voimistuessa
elektrolyyttipitoisuus laskee, ja vastaavasti virtauk
sen heiketessä elektrolyyttipitoisuus kasvaa. Suurim
millaan sähkönjohtavuus on talvella, maksimiarvot esiin
tyvät yleensä maaliskuussa tai huhtikuun alkupuolella.
Kevaalla elektrolyyttipitoisuus laskee minimiin, mika
johtuu paaasiassa runsaista lumensulamisvesista, Joi
den elektrolyyttipitoisuus on alhainen.
Vartiovaaran (1978) mukaan vähintään 70 % Suomen joki
en Itämereen kuljettainasta orgaanisesta aineesta on
värillistä humusta. Kiiminkijoen ja sen sivujokien
vedelle on tyypillistä suuresta humuspitoisuudesta
johtuva voimakas ruskea väri. Humus on peräisin pää
asiassa valuma—alueen soilta ja metsäojitus— sekä tur—
vetuotantoalueilta. Viime aikoina on raportoitu tie
toja, joiden mukaan turve- ja kivennäismaiden avohak—
kuut ja niihin liittyvät toimenpiteet lisäävät mm.
humusyhdisteiden nnuhtoutumista Tama nakyy van— ja
COD-arvojen suurenemisena (Ahtiainen ja Kenttämies
1985)
Kiiminkijoen veden värin vuosikeskiarvot 120 - 150
mg Pt/l ovat selvästi Suomen vesien keskiarvoa 91
mg Pt/l suurempia. Suurimman sivu—uoman Nuorittajoen
humuspitoisuus oli hyvin suuri Kiiminkijoen veden van
oli tummaa jo paauoman lahtokohaasta Kivarinjarvesta
alkaen. Väri voimistui alaspäin mentäessä. Selvin
muutos tapahtuu Nuorittajoen yhtymäkohdalla, jossa
paauoman humuspitoisuus lisaantyi selvasti Myos mm
Vepsänjoen ja Jolosjoen sekä useimpien muidenkin sivu
uomien vesi oli hyvin tummaa.
Hynnisen (197$) mukaan Nuorittajoessa kevättulvan aikai
silla lumensulamisvesillä on ollut huomattava veden
varia vaalentava vaikutus Ilmio esiintyy myos paa—
uomassa em. sivu-uoman yhtymäkohdan yläpuolella.
lijoen tulvavesien virtaaminen Jongunjärvestä Nuoritta—
jokeen vaikuttanee myös veden värin vaalenemiseen
niina kevaina, jolloin tulvavesien maara on suuri
Veden väri voimistuu uudelleen jo ennen tulvan päätty
mistä. Väri on vaalentunut huomattavasti myös kesällä
jatkuneen vähän veden aikana. Väriarvot ovat olleet
Hynnisen (1978) ja tämän tutkimuksen aineiston mukaan
talvella yleensä verrattain suuria.
39
Veden voimakkaalla luontaisella humuspitoisuudellaei liene todettu olevan suoraan tai ravintotekijöi—den kautta haitallisia vaikutuksia lohikalakantoihin.
Kiintoainepitoisuudet olivat Nuorittajoessa yleensäsuurempia kuin pääuomassa ennen Haukipudasta Nuorit—tajokialueella on suuresta suomäärästä johtuen erityisen paljon metsäojituksia. Alueella on myös muutavesistöaluetta runsaammin turvetuotantotoimintaa.Haukiputaalla Kiiminkijokisuussa keskimääräinen kuntoainepitoisuus oli samaa luokkaa kuin Nuorittajoessa.Kiintoainepitoisuuksien keskiarvot (2,6 - 5,9) olivatkaikilla havaintopaikoilla selvästi Suomen virtaavienvesien keskiarvoa 13 mg/l (Laaksonen 1970) pienempiä.Mitattua luokkaa olevat suurimmatkaan kiintoainepitoisuudet eivät aiheuta suoraan kaloille haittaa (Älabaster ja Lloyd 1982). Liettymisen ja siitä aiheutuvienhaittavaikutusten esiintymisen kannalta pohjaan laskeutuvan kiintoaineen määrällä ja laadulla on keskeinen merkitys.
Kiintoaines ja etenkin sen orgaaninen osa, jota tutkituissa vesissä kulkeutuu ajoittain suuresti, vaikuttaa kutualueiden päälle laskeutuessaan mädin kehitty—miseen heikentämällä mätijyvästen hapensaantia.
Eroosioainesten vaikutukset ovat mitä ilmeisimminvoimakkaampia puroissa, esim. kalaston elinmahdolli—suudet saattavat oleellisesti heikentyä (Karhu 1979,Viitala ja Hyvärinen 1985, ks. myös Sallantaus 1986s. 144) . Mm. Nuorittajoessa on todettu metsäojituk—sista johtuvia liettymiä (Hynninen ja Sepponen 1983)Myös tämän tutkimuksen tekijät ovat todenneet niitäOulun vesipiirin vesitoimistolle tehtyjen liettymistäkoskeneiden selvityspyyntöjen yhteydessä. Viime vuosina kirjoittajat ovat tehneet eräitä havaintoja liettymisestä myös turvetuotantoalueiden laskuojien kohdilla vesistössä. Muun metsätalouden (mm. auraukset)ja maatalouden aiheuttamalla eroosiolla lienee yleensä suhteellisen pieni osuus tutkittujen jokiuomienkiintoainekuormituksesta.
Vesistön järvisyyden ja keskimääräisen fosforipitoi—suuden välillä on erittäin merkitsevä negatiivinenkorrelaatio (Wartiovaara 1978) . Kiiminkijoen vesistönjärvet ovat pieniä ja sijaitsevat vesistön latvaalueilla. Vähäjärvisyydestä johtuen mm. fosforiasedimentoituu suhteellisen vähän järviin. Suurin osaKiiminkijoen veden fosforista kulkeutuu vedelle väriäantavan orgaanisen aineen ja kiintoaineen mukana(Haapala ym. 1976, Heikkinen 1985) * Kiiminkijoessakokonaisfosforipitoisuuden ja virtaaman välillä onselvä positiivinen korrelaatio. Virtaamnan suuretessafosforipitoisuus kasvaa ja pienetessä vähenee. Ilmiötä ei ole todettu Nuorittajoessa (Hynninen 1978)Tutkituissa vesissä osa humuksen mukana kulkeutuvastafosforista on ilmeisesti levien käytettävissä (Haapala
40
ym. emt) . Suoraan levien ja muun kasvillisuuden käy—
tettavissa olevan fosforin pitoisuuksia on tassa tut
kimuksessa mitattu fosfaattifosforimaarityksilla
Fosfaattifosforipitoisuus on ollut yleensä pienimmil—
lään jokiuomassa kesän kuivakausina (kuva 16, Hynni
nen 1978) . Tällöin fosforia huuhtoutuu suhteellisen
vähän vesistöön. Toisaalta vesimääräkin on pieni.
Käyttökelpoisen fosforin pitoisuuden pieneneminen
kuivakautena selittynee suureksi osaksi sula, etta
kasvillisuuden merkitys jokivesien fosforun sitojana
on suurimmillaan kuivakausina, jolloin joen virtaama
on jokiuoman pinta-alaan nähden pieniinmillään. Sama
koskee myös typpiravinteita.
Nuorittajoen suun havaintopaikalla (kuva 17) fosfaat—
tufosforiputoisuus oli kesaaikana keskimaarin 12tg P/l (vaihteluväli 6 - 22 pg P/l) . Kiiminkijokisuun
(kuva 17) havaintopaikalla P04-pitoisuuden keskiarvooli 6 iig P/l (vaihteluväli 4 — 8 pg P/1. Nuorittajoen
yhtymäkohdan yläpuolisessa pääuomassa vastaavat keski-
arvot olivat eri havaintopaikoilla 4 — 3 ig P/l.Viitalan ja Hyvärisen (1986) mukaan Puolangan latvajoissa ja -puroissa kokonaistosfori- ja typpipitoisuu
det olivat huomattavasti pienempiä kuin vastaavissa
alempana vesistöalueella sijaitsevissa uomissa. Epä—
orgaanisten ravinteiden pitoisuuksia ei ole mitattuPuolangan puroista. Nuorittajoki lisäsi selvästiKiiminkijoen fosfori- ja typpipitoisuuksia, Sama asia
on todettu jo 1970-luvun alkupuolella (Haapala ym.
1976)
Tärkeimpiä joen perustuotantoon vaikuttavia tekijöitäovat valo, lämpötila, virtausnopeus, veden viipymä,kasvinravinteet, leväyhteisöjen koostumus ja fysiologinen tila sekä herhivorien aiheuttama kulutus.
Virtausnopeudella ja virtaamien suuruudella sekä niiden vaihtelulla on hyvin voimakas vaikutus joen kokoeliömaailmaan ja sen kehitykseen. Matalissa nopeastivirtaavissa joissa pohjalevät ja sammalet muodostavatusein suurimman osan joen pohjan perustuottajista.Nopeasti virtaavissa joissa veden mukana kulkeutuulähes yksinomaan pohjasta veden mukaan tempautuneitaleviä. Joen suuretessa ja virtausnopeuden pienentyes—sä makrofyyttien merkitys kasvaa. Viipymän kasvaessavedessä planktisesti kasvavien levien osuus suurenee
(esim. Hynninen 1984).
Kiiminkijoessa virtausnopeus on vähän veden aikanasuvantojaksoissa hidas. Viipymä on tällöin riittävänpitkä planktisesti kasvavan leväbiomassan kehittymiselle (Hynninen 1978) . Pohjalevillä, sammalilla ja
putkilokasveilla on kuitenkin keskeinen merkitysperus tuottaj ina.
4’
Joissa pohjalevien ravinteiden saantia säätelevätennen kaikkea pitoisuudet ja virtausnopeus. Pitoi—suuden kasvu vaikuttaa eutrofioivasti. Veden virtaustuo uusia ravinnevaroja kasvien kaytettavaksi Lisak—si virtaus iahentaa hengitysta ja ravinteiden ottoahidastavien “kehien” syntymista kasvien mikroymparis—toon Siten virtaaman ja samalla virtausnopeuden kasvu vaikuttaa eutrofioivasti Virtausnopeuden kasvuvaikuttaa lisayksen suuruudesta ja lajikohtaisistaominaisuuksista riippuen ennemmin tai myohemmin ero—doivasti pohjaleviin Myos talla levien irtoamisellavoinee olla levätuotantoa lisäävää vaikutusta. Irtoavat levät antavat kasvutilaa uusille leville. Suurimerkitys leväyhteisöille on myös irtoamisella, jotatapahtuu levien vuorokausirytmiikkaan liittyen.
Horner ja Welch (1981) havaitsivat, että pohjalevienakkumulaatio lisääntyi virtausnopeuden kasvaessa aina50 cm iin s1 asti silloin, kun veden fosfaattifosforipitoisuus oli 40 — 50 ig l- Kun pitoisuus oli alhaisempi, virtausnopeuden kasvu vahensi akkumulaatiotaVirtausnopeuden ylittaessa 50 cm s1, yha suurempiosa pohjalevakasvustosta irtosi alustalta Horner jaWelch (emt ) otaksuivat, etta virran aiheuttama eroo—sio vähentää akkumulaatiota, jollei ravinnepitoisuusole niin suuri, että turbulenttisen diffuusion aiheuttama positiivinen, kasvua lisäävä vaikutus voittaakitkan hankaavan vaikutuksen.
Tutkituissa jokiuomissa fosfaattifosforipitoisuudetovat huomattavasti pienempiä kuin Horner ja Welchin(emt ) tutkimuksessa havaittu vahimmaisarvo levienjatkuvalle voimakkaalle akkumulaatiolle Tama viittaasiihen, etta fosforikuormituksen suureneminen onhaitallista, vaikka pitoisuudet olisivatkin jo kohonneet suhteellisen korkeiksi Vastaava ilmio koskeneemyos typpiravinteita
On osoitettu, että typpi rajoittaa pohjalevien kasvuaesim. eräissä Pohjois—Amerikkalaisissa joissa (Marcus1980, Bott 1983) . Yleensä pidetään kuitenkin fosforiaperustuotantoa raj oittavana tekijänä.
Typen suhde fosforiin on leväsoluissa tavallisesti 7(esim. Ärmstrong 1965) , mutta vaihtelee riippuen mm.leväsolun ravitsemustilasta. Voidaan kuitenkin todeta,etta kun N/P—sunde on alhainen, on typpi kasvua rajoit—tava tekija Epaorgaanisen typen ja fosfaattifosforinkonsentraatioiden perusteella voidaan arvioida ravin—teiden valitonta vaikutusta levien kasvuun Hynninen(1978) on todennut 1970—luvun alkupuolella tehdyissamittauksissa, etta fosfaattifosfori loppui vedestaKiiminkijoen alajuoksulla suhteellisen pitkän kuivakauden aikana. Epäorgaanisten typpi— ja fosforiravinteiden suhde osoitti yleisimmin fosforia kasvuarajoittavaksi tekijäksi myös muina ajankohtina kesäi
sin eri havaintopaikoilla. Tämän tutkimuksen perus—
42
teella Nuorittajoessa epäorgaanisten typpiravinteidensuhde epäorgaaniseen fosforiin vaihteli välillä 0,17 -
3,4 (E = 1,5 n = 13, liite 2/10). Näin ollen levillekäyttökelpoisessa muodossa olevista ravinteista typpinäyttäisi olevan levien kasvua rajoittava ravinneennemmin kuin fosfori. Kokonaistypen suhde kokonaisfosforiin ei ole yhtä selväpiirteinen. Osa havain—noista osoittaa selvästi fosforia rajoittavaksi ravinteeksi Nuorittajoessa. Koska veden viipymä on joessasuhteellisen lyhyt, lienee em. epäorgaanisten ravin—teiden suhde luotettavampi kasvua rajoittavaa tekijääarvioitaessa.
Kiiminkijoessa Nuorittajoen yhtymäkohdan yläpuolella(Joki-Kokko) epäorgaanisten ravinteiden suhde osoittaaeräissä tapauksissa verrattain selvästi fosforia kasvuarajoittavaksi tekijäksi ennemmin kuin typpeä. Useissatapauksissa ko. suhde ei osoita kumpaakaan rajoitta—vaksi tekijäksi. Suuressa osassa havaintoja näyttäisityppi olevan verrattain selvästi levien kasvua rajoittava ravinne. Kokonaistypen ja —fosforin suhde osoittaa Joki-Kokossa useimpien havaintojen mukaan fosfo—ria verrattain selvästi kasvua rajoittavaksi ravinteek—si. Joki-Kokossa epäorgaanisten fosfori- ja typpiravinteiden pitoisuudet ovat kesäaikana olleet yleisestipieniä. Etenkin tällaisessa tilanteessa molempienravinteiden lisääminen voinistanee eniten levätuotan—toa.
Haukiputaalla epäorgaanisten typpi- ja fosforiyhdis—teiden suhde osoitti yleensä typpeä ns. minimiravin—teeksi. N/P-suhde oli seitsemässä tapauksessa 0,7 -
2,8, kolmessa 6,8 — 7,0 ja yhdessä 9,8. Kokonaistypensuhde kokonaisfosforiin osoitti usein verrattain selvästi fosforia minimitekijäksi. N/P oli 11,3 — 27,9.Eo. perusteella näyttäisi siltä, että sekä typpi— jafosforiravinteiden lisäyksellä on keskeinen merkitystutkittuja jokiuomia rehevöittävinä tekijöinä. Näinollen tulisi välttää sekä typen että fosforin lisäämistäjokivesiin. Lisävalaistusta kasvua rajoittavien ravin—teiden tarkasteluun saataisiin tekemällä asiaa koskevia levätestejä. Kasvinravinteilla on merkitystä levi-en kasvua rajoittavina tekijöinä erityisesti vähänveden aikoina kesäisin.
Yhtä Ylikiimingin kohdalla tehtyä havaintoa lukuunottamatta Kiiminkijoen vesi on kaikilla kesäajanhavaintokerroilla eri havaintopaikoilla ollut hygieeniseltä laadultaan hyvää uiaavettä. Näin on asianlaita myös Nuorittajoen suun havaintopaikalla. Sivuuomassa Viinikosken ja Määtänperän kohdalla vedenhygieeninen laatu on ollut ajoittain välttävä.Talousvesikäyttöön ja karjatalouden käytettäväksiKiiminki- ja Nuorittajoen vesi on useimmiten ollutvälttävää tai huonoa.
43
Haapala ym. (1976) ja Hynninen (1978) ovat mitanneetNuorittajoen ja Kiiminkijoen a-klorofyllipitoisuuk—sia v. 1973 - 75. Hynnisen (emt.) mukaan a-klorofyllipitoisuuden aritmeettinen keskiarvo oli kesällä1975 eräillä Nuorittajoen ja Kiiminkijoen havainto-paikoilla seuraava:
Nuorittajoki (neljä hav.paikkaa) 9,1 ig/lKiiminkijoki
- Joki-Kokko 4,5 ‘
— Vesala (Ylikiiminki) 6,7- Haukipudas 5,6
Kesällä 1974 a-klorofyllipitoisuudet olivat useimmilla havaintopaikoilla pienempiä. Syynä oli jokiuomientulviminen suurimman osan kesästä.
Levien kasvipigmenttipitoisuudet olivat järvistä mitattuihin vastaaviin arvoihin nähden korkeita (Hynninen1978) . Tässä tulee ottaa huomioon arvioitaessa pigmenttipitoisuuksien perusteella esim. rehevyystasoa.
Kesinä 1984 - 85 a-klorofyllipitoisuuksien aritmeettisetkeskiarvot olivat seuraavat:
Nuorittajoki:— Viinikoski 10,2, s 2,84, vaihteluväli 5,4—13,4, n 21— Kesti 8,8, s 3,15, vaihteluväli 4,6—13,4, n 5
Kiiniinkijoki:— Juorkuna 7,8, s 0,70, vaihteluväli 7,1— 8,5, n 3— Huoseus 5,0, s 0,78, vaihteluväli 4,4— 5,5, n 2— Joki—Kokko 6,7, s 2,75, vaihteluväli 3,4—13,9, n 22
Tehtyjen havaintojen perusteella Kiiminkijoen Joki—Kokon a-klorofyllipitoisuus näyttäisi suurentuneenv. 1975 pitoisuustasoon (Hynninen emt.) nähden.
a-klorofyllimittaukset osoittavat jonkinasteista rehe—vöitymistä. Pohjalevälajistoa ja niiden kasvun voimak—kuutta koskevat mittaukset, jotka julkaistaan myöhemmin muussa yhteydessä, tulevat antamaan lisävalaistus—ta jokiuomien rehevyystasosta.
FT Pertti Uotita on tutkinut Kiiminkijoen ja Nuorittajoen korkeampaa kasviilisuutta 1970-luvun alkupuolella. V. 1986 Uotila on tehnyt havaintoja mahdollisista kasvillisuudessa tapahtuneista muutoksista. Uotilan suullisen tiedonannon 8.9.1986 mukaan korkeammassavesikasvillisuudessa ei näyttäisi tapahtuneen selviämuutoksia.
Kiiminkijoen HaukipuLaan hdvaintopaikalLa on vedenlaatuhavaintoja vuodesta 1963 lähtien. Havaintoja ontehty etenkin alkuaikoina vain yksi kunakin vuoden-aikana. Veden laadun voimakkaasta vaihtelusta johtuenkolmen vuoden liukuvien keskiarvojen perusteella ei
44
ollut nähtävissä selviä kehityssuuntia eri veden—laatutekijöistä.
Älasaarela ja Heinonen (1984) ovat tutkineet alkaliteetin muuttumista jaksolta 1911 — 1931 jaksolle v.1962 - 1979, Tutkimuskohteina olivat mm. Kemijoki,lijoki, Oulujoki ja Siikajoki sekä kuusi muutaPohjanmaan jokea. Alkaliteetti on laskenut kaikissahavaintopaikoissa. Älkaliteetti on laskenut ennen muuta
kevättulvan aikana. Selvä tason lasku on havaittavissa
myös Pohjois—Suomen suurissa joissa. Jokiveden happa—moitumisen kannalta alkaliteetti on pohjoisessa selväs
ti turvallisemmalla tasolla kuin Etelä-Suomessa. Eo.viittaa siihen, että alkaliteetti on voinut pienentyä myös Kiiminkijoessa.
5.2 VESISTÖN KÄYTTöKELPOISUUS
5.2.1 Virkistys käyttö 1 u o k i t u s
Kiiminkijoen voidaan katsoa kuuluvan virkistyskäyttöluokituksessa (Heinonen ym. 1985) luokkaan hyvä jaNuorittajoen luokkaan tyydyttävä.
Sekä Kiiminkijoki että Nuorittajoki soveltuvat yleisesti ottaen hyvin erilaisiin virkistyskäyttömuotoihin.Luokituksessa painotetaan yksittäisinä virkistyskäyttömuotoina eniten veden kelpoisuutta uintiin ja virkistyskalastukseen.
Kiiminkijoen vesi on bakteeri- ja a-klorofyllitulostenperusteella uimavetenä hyvää, mutta Nuorittajoen vesitummempana, ravinteikkaampana ja hygieeniseltä laadultaan huonompana tyydyttävää.
Virkistyskalastusvetenä Kiiminkijoen vesi on laadultaan
hyvää. Mm. Kiiminkijoen happitilanne ja pH pysyvät läpivuoden suhteellisen hyvinä. Nuorittajoki on virkistyskalastusvetenä huonompaa. pH:n vaihtelu on suurta, jatalvella on todettu ajoittain selvää happivajausta.Lisäksi veden rautapitoisuus on ajoittain huomattavankorkea.
5.2.2 Kala vesi luo k i t u s
Kiiminkijoen pääuoma voidaan laskea kuuluvan kalavesiluokituksessa kelpoisuusluokkaan II, hyvä (kts. arvi—ointiperusteet Heinonen ym. 1985) . Veden väriluvunperusteella Kiiminkijoki sijoittuisi tyydyttävään luok
kaan. a—klorofyllipitoisuus on verrattain korkea. Tar—
kastelussa on kuitenkin otettava huomioon tutkittujenvesien leväbiomassan suhteellisen suuri klorofyllipitoi
suus (kohta 5.1) . Jokiuomien kalalajisto on monipuoli
nen ja arvokas, joten se nostaa käyttökelpoisuuden sel
västi luokkaan hyvä. Paikallisia taloudellisestimerkittäviä lajeja ovat mm. hauki, ahven, lahna jaharjus. Paikallisten lajien lisäksi
45
joen lajistoon kuuluvat lohi, taimen, vaellussiika ja
nahkiainen (esim. Viitala ja Hyvärinen 1986) , joista
siika ja nahkiainen ovat taloudellisesti merkittäviä
lajeja. Monissa latvapuroissa esiintyy tammukkaa.
Nuorittajoki kuuluu kelpoisuusluokkaan III, tyydyttävä.Ärvokaloista Nuorittajoessa on tavattu paikallisiltaasukkailta saatujen tietojen mukaan harjusta sekä jos
sain maarin lohta ja taimenta, mutta joki on kuitenkinselvasti heikompi arvokalavetena kuin KiiminkijokiKirjoittajien tekemien havaintojen mukaan ainakinlatvapuroissa esiintyy tammukkaa
Kiiminkijoen vesistöalue on ollut hyvä rapuvesi, mut
ta 1960-luvun alkupuolella rapukanta tuhoutui joenala- ja keskijuoksulla, ja vuonna 1982 rapurutto tuhosi joen yläjuoksun kannan (Ylitalo 1984). Vesistö—alueen latvapuroissa ja Nuorittajoessa on pieniä rapurutolta säästyneitä kantoja, mutta niiden taloudellinen merkitys on nukyisin pieni.
523 Yleisluokitus
YLeisluokitus icuaa veden kayttokelpoisuutta y1esestiollen yhueenveto käyttömuotokohtaisten luokitusten
sisällöstä (Heinonen ym, 1985) . Kiiminkijoki kuuluulaatuluokkaan II, hyvä ja Nuorittajoki laatuluokkaanIII, tyydyttävä. Esim. turvetuotannon mahdollinenlisääntyminen selvästi nykyistä suuremmaksi saattaisipudottaa Kiiminkijoen pääuoman tulevaisuudessa tyydyttävään luokkaan. Mm. joen ravinnepitoisuudet ovat jonykyisin korkeahkoja, joten kuormitusta tulisi saadavähennetyksi nykyisestä. Lisäksi pääuoma Nuorittajoenyhtymäkolidan alapuolella on jo nykyisin NuorittajoenvaikuLuksesta laatuluokan hyva a1araoi1la
6 T 1 1 V 1 S T E L M Ä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Kiiminkijoen vesistöalueen nykyinen tila. Kiiminkijoen vesis—tön joet ja purot ovat suhteellisen luonnontilaisia.Vesistörakennelmia on vähän, ja alueella ei ole vesis—töä likaavaa suurteollisuutta. Vesistöaluetta kuormittavat taajamista ja haja—asutuksesta tulevat päästöt,turvetuotannon, metsätalouden, maatalouden ja kalan—kasvatus laitoksen aiheuttama kuormitus.
Tutkimusta varten kerättiin vesinäytteitä vähintäänkerran kuukaudessa v 1983 — 85 Havaintopaikkoja oliyhdeksan, joista kuusi Kiiminkijoella ja kolme Nuorit—tajoella. Vesistöalueen vedenlaatu on yleisesti ottaensuhteellisen hyvä. Kiiminki- ja Nuorittajoen vedelleon tyypillistä humuksen aiheuttama veden voimakasruskea väri ja korkea rautapitoisuus. Kiiminkijoensuurimman sivujoen Nuorittajoen vedenlaatu poikkeaaverrattain paljon pääuoman vedestä. Nuorittajoen vesion tummempaa ja rautapitoisempaa. Nuorittajoessahavaittiin ajoittain talvella selvää happivajausta.
46
Kiiminkijoen ja Nuorittajoen kiintoainepitoisuudetovat Suomen vesistöjen keskiarvoa pienempiä, muttakiintoaineen aiheuttama liettyminen saattaa haitatakalaston viihtyvyyttä.
Typpi- ja fosforiravinteiden määrät vaihtelivat vesistöalueella suuresti. Selvästi pienimmillään ravinteidenmäärä oli Puolangan latvajoissa ja —puroissa. Nuorit—tajoki lisäsi selvästi Kiiminkijoen fosfori— ja typpi—pitoisuuksia. Tutkimuksen perusteella näyttäisi, ettäsekä typpi- että fosforiravinteiden lisäyksellä onkeskeinen merkitys tutkittujen jokiuomien rehevöitymiseen, mistä syystä tulisi välttää sekä typen ettäfosforin lisäämistä jokivesiin. a—klorofyllipitoisuudet osoittivat Nuorittajoen selvästi Kiiminkijokearehevämmäksi.
Kiiminkijoen vesi oli hygieeniseltä laadultaan hyvääuimavettä. Nuorittajoen suussa vesi oli hyvää uima—vettä, mutta Viinikosken ja Määtänperän kohdalla ajoittain vain välttävää, Talousvetenä ja karjataloudenvetenä Kiiminki- ja Nuorittajoen vesi oli useimmitenvälttävää tai huonoa.
KIRJALLISUUS
Ähtiainen, M. & Kenttämies, K. 1985. Ennakkotietojaavohakkuun ja metsäojituksen vaikutuksistaympäristöoloihin Nurmes-tutkimuksessa. Pohjois-Karjalan vesipiirin vesitoimisto jaVesihallitus.
Älabaster, 1.5. & Lloyd, R. 1982. Water qualitycriteria for freshwater fish, 2 nd ed.Cambridge. 361 p. ISBN 0—408—10849—5.
Älasaarela, E. & Heinonen, P. 1984. Alkalinity andchemical oxygen demand in same finnish riverduring the periods 1911 - 1931 and 1962 -
1972, Tiivistelmä: Eräiden Suomen jokienalkaliniteetti- ja COD-arvoja vuosilta1911 — 1931 ja 1962 — 1979. Vesientutkimus—laitoksen julkaisuja 57, s. 3—13.IS3N 951—46—8081—2, ISSN 0355—0982.
Ärmstrong, F.Ä. 1965. Phosphorus. In: Riley, I.P. &
Skirrow, G. (eds.). ChemicaToceanography 1.London & New York. p. 304-323.
Bott, T.L. 1983. Primary productivity in streams.
In: Barnes, I,R. & Minshall, G,W. (eds.)Stream ecology, application and testing of
general ecological theory. New York and
London, Pienum Pvess. 399 s.
47
Erityistä suojelua vaativat vedet, 1977. Helsinki.59 s. Komiteamietintö 1977:49.ISBN 951—46—2921—3.
Erkomaa, K., Mäkinen, 1. & Sandman, 0. 1977. Vesi-viranomaisten ja julkisen valvonnan alaistenvesitutkimuslaitosten fysikaaliset ja kemialliset analyysimenetelmät. Helsinki. 54 s.Vesihallitus, tiedotus 121.ISBN 951—46—2543—9, I$$N 0355—0745.
Grahn, 0. 1980. Fishkills in two moderately acidlakes dve to high aluxninum comcentration.In: Drab1s, 0. & Tollan, H. (eds,)Ecological impact of acid precipitation.Oslo—Ås, SNSF—project. P. 310—311.
Haapala, H. Sepponen, P. & Meskus, E. 1975. Effectof spring floods on water acidity in theKiiminkijoki area, Finland, Oikos, vol 26,p. 26—31.
Haapala, H. Hynninen, P., Hiltunen, R., Sepponen, P. &Niemelä, K. 1976. The influence upon theriver Kiiminkijoki of water from its tributaryNuorittajoki. Äquilo Ser, Bot,, vol. 14, p.32—45.
Heikkinen, 1<. 1985. Jokiveden ja turvetuotantoalueidenvalumavesien humuksen ominaisuuksista javesistövaikutuksista Kiiminkijoen valumaalueella. Vesihallituksen tiedotus nro 266,s. 47—98. ISSN 0355—0745, ISBN 951—46—9152—0.
Heinonen, P, 1974. Vesiensuojelun ja vesistötutki—muksen perusteita. Helsinki, Kunnallinenterveydenhoitoyhdistys. 174.
Heinonen, P.,, Herve, S., Myllymaa, U,, Nyroos, H.,Savisaari, R., Teräsvirta, H. & Vuoristo, H.1985. Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen. Helsinki, Vesihallitus.36 s. Vesihallituksen monistesarja 1985:332.1SBN 951—46—8420—6, ISSN 0358—7169.
Horner, R.R. & Welch, E.3. 1981. Stream periphytondevelopment in relation to current velocityand nutrients. Can. 1. Fish. Aquatic Sci.,vol, 38, p. 449—457.
Hynninen, P. 1978. Kasviplanktonin biomassan, lajis—ton, trotanron ja kasvipigmenttien sekäkasviplanktoniin vaikuttavien ekologistentekijöiden vuodenaikaisvaihtelusta Kiiminkijoen vesistössä. Oulu, Oulun yliopisto. 207 s.Fil. lis, tutkielma, Kasvitieteen laitos.
48
Hynninen, P. 1984. Eutrofiering ± rinnande vatten.
In: Jordbrukets förovaning av vattenmiljön,
tjugonde nordiska symposiet cm vatten
forskning. Nordisk miljövårdsserien
pubiikation 1984, Nr. 2, p. 157—166.
Hynninen, P. & Sepponen, P. 1983. Erään suoalueen
ojituksen vaikutus purovesien laatuun Kiimin—
kijoen vesistöalueella, Pohjois—Suomessa.
Synunary: The effect of drainage om the
quality of brook waters in the Kiiminkijoki
river basin, Northern Finland. Silva Fennica,
17. vsk. nro 1, s. 23—42.
Johansson, K. & Nyberg, P. 1981. Försurning av Svenska
ytvatten - effekter och omfattning 1980.
Drottningholm 117 p. Information Från
sötvattenslaboratoriet nr. 6.
Karhu, 1. 1978. Puuntuotantoon kuulumattomat metsän—
käyttömuodot Puolangan kunnassa ja metsä—
taloustoimistojen vaikutukset niihin. Hel
sinki, Helsingin yliopisto. 96 s. Pro gradu
-tutkielma, ympäristönsuojelulaitos.
Koskien suojelutoimikunnan mietintö, 1982, Helsinki.
163 s. Komiteamietintö 1982:72.ISBN 951—46—5772—1, ISSN 0356—9470.
Koutaniemi, L. 1982. The relationship between ralative
height and micvorelief: three case studies
from bovthern Finland. Fennia, vol. 160,no. 2, p, 277—294. ISSN 0015—0010.
Kuusisto, E. 1983. Suuren tulvan esiintymisestä lijoel—
la. Oulu. 16 s. Ävustavan virkamiehen lausun
to Irni-, Polo- ja Kerojärven säännöstelyn
lopputarkastuksessa. Oulun vesipiirin vesi—toimisto.
Laaksonen, R. 1970. Vesistöjen veden laatu. Summary:
Water quality in the water systems. Soil
Hydrotech. Invest. nr. 47, 132 p.
Lääkintöhallitus. 1979. Terveydenhoitolain (469/65)ja —asetuksen (55/67) nojalla annetut yleisiä uimarantoja koskevat määräykset ja ohjeet.
Helsinki. 17 s. Lääkintöhallituksen yleiskirje nro 1683.
49
Lääkintöhallitus. 1980. Talousveden terveydellisenlaadun valvonta. Helsinki. 18 s. Lääkintöhallituksen yleiskirje nro 1701.
Maa- ja metsätalousministeriö. 1975. Helsinki. Maa-ja metsätalousministeriön päätös nro 300.
Mansukoski, R 1972 Kiiminkijoella vireilla olevienhankkeiden merkitys Project Äguan tavoitteil—le. Oulu. Oulun yliopisto. 82 s. Diplomityö,rakennusinsinööriosasto.
Marcus, M.D. 1980. Periphytic community response tochromic nutrient enrichment by a reservoirdischarge. Ecology, vol. 61. no. 2, p. 387-399.
Niemi, M. 1985. Fecal indicator bacteria at freshwaterrainbow trout (Salmo gairdneri) farms. Helsinki. 49 p. Vesientutkimuslaitoksen julkaisu 64. ISBN 951—46—9057—5, ISSN 0355—0982.
Saari, P. 1986. Vedenlaatumallien käyttö virtaavassavedessä - sovellutuskohteena Kiiminkijoki.Helsinki, Vesihallitus. 139 s. Vesihallituksen monistesarja 1985:393. ISBN 951—46—8965—8, ISSN 0358—7169.
Sallantaus, T. 1986. Soiden metsä- ja turvetaloudenvesistövaikutukset - kirjallisuuskatsaus.Helsinki, Maa— ja metsätalousministeriö.203 5. Luonnonvarajulkaisuja 11. ISBN 951—46—9524—0, ISSN 0782—8993.
Seppovaara, 0. 1962. Zur systematik und ökologie desLachses und der Forellen in des Binnenge—wässern Finnlands, Änn. Zool, Soc. Vanamo,24. Ig., nr. 1, s. 1—86.
Swedish ministry of agriculture. 1982. Äcidificationtoday and tomorrow. Uddevalla. 232 s.
Wartiovaara, 1. 1978. Phosphorus and organic matterdischarged by finnish rivers to the balticSea. Tiivistelmä: Suomen jokivesien Itämereenkuljettama fosfori ja orgaaninen aine. Helsinki, Vesihallitus. 42 s. Vesientutkimus—laitoksen julkaisuja 29. ISBN 951—46—3692—9,ISSN 0355—0982.
Vesihallitus. 1977. Ii- ja Kiiminkijoen sekä Kuusamonvesistöjen vesien käytön kokonaissuunnitelma.Helsinki. 331 s. Vesihallituksen tiedotus136. ISBN 951—46—3235—4, ISSN 0355—0745.
Vesihallitus. 1980. Ii— ja Kiiminkijoen sekä Kuusamonvesistöjen vesien käytön kokonaissuunnitelmantoimenpidesuositukset 16. Helsinki. 10 s.
50
Vesthaflitus. 1981. Hydrologinen vuoikira 19781979. Helsinki. 205 s. Vesientttkimuslaitok—sen julkaisuja 45. XSBN 951—46—6069-2,IflN 0356-4053.
Vesihallitus 1983. Hydroloqinen vuosikirja 19*0.Helsinki. 174 g. Vesientutkimuslaitoksenjulkaisuja 53. ISBN 951—46—7492—8.
Vesihallitus. 1986. Onlujoen, Ii— ja Kiiminkijoen sekäguusamcn vesistöjen k&ytön kokonaissuuntitel
- mn- flflnnn — -s • Vesihallituksen julkaisuja 49. ZSBN 951—46—9480—50, tSSN 0355—9297.
Viitala, 1,. & Hyvarinen, P. 1986. Kiiminkijoen vesisatäalueen taiaen— ja harjuspurojen tilaselvi—tys. Helsinki. 63 s. Vesihallituksen moniste—sarja 391. tSBN 951—46—8963—1, ISSN 0358—7169.
Ylitalo, A • 1984 • Oulun lflnin raputalouden elvytys.Oulu, Oulun kalastuspiiri. Moniste. 25 s.
51 LIITE 1/1
Liite 1. Tehostetun tarkkailun havaintopaikat ja havaintojen
lukumäärä kuukausittain vuosina 1983 - 85. x = yksi havainto,
2 x = kaksi havaintoa jne. Ei merkintää = ei havaintoa. Suluis
sa on esitetty havaintopaikkojen koordinaatit.
1<1 IMINKIJOKI
____________
Lfl Q Lfl.D -HO r—
Q QdLfl :rtI
rdl rHI H1 I 01iQ >-G D Om
.fl 1cn H -H1 1JcNCN 4J(N -H(N
r— — r— 0 r : r- — >-
NUORITTÄJ OKI
—
CN >r cO tfl C’.(t CN H -HLfl co
c tI)Q aco 0 c 0 -HcO
4i -r1 0-HI (til fiil U)I
U)— -tiC cO CmD 4JL0 ,SCN0CN 4) . r— •4© -Hr(fi 0 :(tI > 0 0 .-f CN CN0 CN U) CN 0 CN 0 (NN Wtir— -.. —. .
- 13-i — fr) Z
x
x
x
x
2x
x
x
2x
x
x
x
x x
x
x x
x x
x x
x x
x x
x x
1983
1
II
III
IV
V
VI
VII
VIII
Ix
xXI
XII
1984
1
II
III
IV
V
VI
VII
VIII
IX
X
XI
XII
x
x
2x
x
x
x
x
2x
x
x
x
x
x
x
2x
x
x
x
2x
x
3x
2x
x
x
x
x
x x 2x
x
2x
x x
2x x 2x
x x
2x
x
x
x
x x x
x x x
2x 2x 2x
x x x
x x x
x x 3x
2x x 4x
4x
x x 3x
x x x
x x x
x x x
x x
x x
x x
x x
x x
x 2x
x x
x x
x
x
2x
x
x
x
2x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x x
x x
2x x
x x
x x
x 2x
2x 3x
4x
x 3x
x x
x x
x x
x
x
x
x
x
4x
4x
6x
3x
3x
x
x
HH
H-1
H1-
1H
HH
HH
cxH
HU
itz
j
Ui
Haukip
udas
<<
X>
>(7
23230—
56370)
wH
utt
uk
ylä
(722099—
44657)
Mr’
Jw
MY
likii
min
ki
<(7
21536—
460:0
0)
Jok
i-K
ok
ko
X(7
21933—
46755)
H
Huose
us
(720261—
48342)
Perä
talo
nkala
nkasv.l
ait
os
yp.
(720190—
49024)
Ju
ork
un
a(7
20708—
49918)
Nuori
ttajo
kis
uu
(722050—
46352)
Vii
nik
osk
i(7
22725—
48482)
w—
.iw
Määtä
nperä
<x
>(7
22857—
49202)
JUO
PäU
NÄ
Hap
i
Hap
pi-%
Sai
reus
Kunto
Säh
kö
AJJ
cail
pH Väri
QD
DH
A
ähk
.N
NO
2
NO
3
NH
4
Kok.P
P04
Klo
ridi
Fe
Fek
.str
ep
t.
Ko
li44
BO
D7
Klo
rof.
talv
i
x5
min
max
n
10
,60,6
79,6
11
,910
735,2
066
8410
2,6
0,8
71,5
4,0
8
1,6
0,6
30,8
2,5
10
5,2
0,7
44,0
6,2
10
0,3
10
,09
0,1
80
,41
8
6,5
0,1
26,3
6,6
10
130
14,6
100
140
8
14,0
2,7
710,8
18,4
10
470
61
,039
053
09
53
,45
212
7
932
3,7
6613
09
4424,6
996
10
245,1
417
329
144,1
57
209
2,3
0,2
82
,02,7
7
1800
387,2
1200
2400
10
kevät
x5
min
max
nx
10,3
0,7
39
,311,0
4
8110,4
6690
4
2,8
0,3
11
,63
,34
7,2
5,6
73
,315,6
4
2,6
0,2
62,2
2,8
4
0,1
0,0
30
,07
0,1
34
6,0
0,3
85,5
6,3
4
120
26,3
9014
04
16
,62,1
813,9
19
,24
550
37,0
500
580
4
20,5
01
24
5319,6
3374
4
92,8
75
124
317,4
124
414
63,1
12
94
1,4
1,1
41,3
1,5
2
880
155,9
760
1100
4
8,9
0,5
87
,99
,615
884
,84
7695
15
2,7
0,9
01
,85,1
13
4,0
1,1
32
,96
,215
3,3
0,3
52
,53
,815
0,1
80
,04
0,1
20
,25
13
6,8
0,1
76,4
7,1
15
100
17
,980
140
13
12
,82,7
53
,918,0
15
390
10
7,7
230
630
15
11
,38
04
13
66,2
71
2015
911,6
042
15
273
,42
2234
15
31,6
21
715
1,9
0,2
51
,52
,512
1100
164,7
890
1500
15
12,3
18,8
060
15
43,4
00
10il
1,1
0,2
80,9
1,3
2
7,8
0,7
07,1
8,5
3
syksy
5m
inm
axn
x
koko
vu
osi
5m
inm
axn
10
,01,2
37,9
13,0
36
838,4
366
9536
2,7
1,0
21
,56,2
32
3,5
2,5
40
,315,6
36
3,8
1,0
52
,26
,236
0,2
00
,09
0,0
70,4
132
6,6
0,3
35
,57
,136
120
21
,580
160
32
14,4
3,1
33
,92
0,4
36
460
175,7
230
1300
35
32,4
60
1231
333
8,9
113
035
1821,9
096
36
264,8
317
4135
65,1
91
2035
2,0
0,3
61,3
2,7
27
1300
409,5
760
2400
36
1,3
0,2
60,9
1,5
5*
0) 0 H ct
‘ H
kesä
5m
inm
axn
x
11,2
1,2
49,5
13,0
7
881,5
185
907
2,7
1,5
91
,76
,27
3,1
1,4
21
,96
,27
3,3
0,2
73,0
3,3
7
0,1
70,0
40
,U0,2
17
6,5
0,3
45
,96,9
7
130
19,2
100
160
7
17
,42,4
11
4,2
20
,47
530
34
8,0
330
1300
7
L.J
cI CD t’J
H.
01
< CD H
pJp)
pJ
Hrt
rtC
DO
rt
jJL
J.
Hpi
Ccl
H-
CD
0’
r0
PD
) r1
ct
CD L]. 1 rtP
ttH
PJH LJ.
1,4
0,2
31
,11,5
3
*
32,1
41
67
2812,9
948
7
73,5
92
137
243,8
920
307
41,2
23
67
2,2
0,2
51
,92
,66
ilO
O14
5,2
970
1300
7
hav
ain
toja
ei
ole
kaik
ilta
vuodenajo
ilta
hav
ain
toja
ei
ole
kaik
ilta
vuodenajo
ilta
HU
OSE
US
talv
ikevät
kesä
x5
min
max
nx
Sm
inm
axn
x5
min
max
nx
syksy
5m
inm
axn
x
ko
ko
vuosi
5m
in
H ti
max
n
Hap
pi
10,7
0,5
79
,81
1,7
8
Hap
pi
%74
3,9
367
808
Sam
eus
2,5
0,7
21
,43
,58
Kunto
1,4
0,3
21
,12,0
8
Säh
kö
5,1
0,7
63,8
6,1
8
Alk
ali
0,3
20
,08
0,1
70
,39
8
6,4
0,0
56
,46
,58
Väri
130
14
,412
016
08
UO
DH
a1
5,5
2,6
71
2,3
19,4
8
Kok
.N
470
66
,334
054
07
NO
24
2,8
11
97
NO
311
330,0
8015
07
NE4
298
,66
1741
8
Ko
k.?
252
,67
2229
7
P04
143
,37
818
7
Klo
ridi
2,5
0,2
62
,22,9
7
Fe
1800
28
6,6
1300
2100
8
Fek.s
trept.
--
—-
-
Koi
44—
——
——
Klo
rof.
10,7
0,5
010,3
4,0
2
830,7
182
832
2,7
0,5
02,3
3,0
2
3,6
1,2
72
,74,5
2
2,5
0,0
2,5
2,5
2
0,1
10
,01
0,1
00
,12
2
6,1
0,2
85
,96
,32
957,0
790
100
2
15
,92
,19
14,3
17,4
2
475
7,0
747
048
02
20,7
11
22
429
,19
3548
2
50
,71
45
2
290
,029
292
62
,12
47
2
1,4
0,0
1,4
1,4
2
870
16
9,7
750
990
2
8,8
0,4
78
,09
,49
896,7
572
959
2,2
0,5
41
,83
,69
2,7
0,7
11,8
4,0
9
3,3
0,2
32
,93
,69
0,1
80
,06
0,1
10,3
39
6,8
0,1
36,6
7,0
9
105
16,6
8012
59
12,8
2,1
98,8
15,4
9
390
69
,829
053
0-9
11,2
00
49
159,3
130
9
74,4
63
189
284,5
722
379
31
,05
15
9
2,0
0,1
41
,82
,39
870
314,6
10il
OO
10
6467,3
820
68
2130,1
292
8
5,0
0,7
84
,45
,52
11
,21,2
69
,81
2,7
6
870,7
586
886
2,9
2,0
21,6
6,9
6
3,5
2,9
01
,89,3
6
3,4
0,3
13,1
3,8
6
0,1
60
,04
0,1
10,2
26
6,6
0,3
46,1
7,0
6
120
29,4
8016
06
17
,72,3
414,7
20
,36
410
37,9
340
440
6
21,5
51
56
3918,0
1763
6
92,0
76
126
254,2
421
336
41,0
33
56
2,2
0,1
52
,02,3
6
1200
172,2
1000
1400
6
40
,04
41
10,1
1,2
78
,012,7
25
838,0
567
9525
2,5
1,0
91,4
6,9
25
2,6
1,6
61
,19,3
25
3,8
1,0
22
,56
,125
0,2
20,1
00,1
0,3
925
6,6
0,2
95
,97
,025
120
23
,080
160
25
15
,12,9
68,8
20,3
25
430
67
,329
054
024
22,0
60
924
5245,3
115
024
1411,7
341
25
264,0
2137
24
75
,22
113
24
2,1
0,3
51
,42,9
24
1200
472,4
10
,421
0026
5766,0
420
69*
*
*h
av
ain
toja
ei
ole
kaik
ilta
vuodenajo
ilta
H bi
JOK
I-K
OK
KO
talv
ik
ev
ät
kesä
xS
min
max
nx
5m
inm
axn
x5
min
max
nx
syksy
ko
ko
vuosi
Sm
inm
axn
xS
min
max
n
Hao
pi
11
,10
,64
9,7
11,9
15
Hao
pi
%76
4,3
067
8115
Sm
seus
2,9
1,2
11,6
6,1
12
Ku
nto
1,8
1,3
90,7
5,6
15
Säh
kö
5,1
0,6
34,1
6,2
15
AJk
ali
0,3
10
,08
0,1
80,4
212
pH6,4
0,1
36,2
6,6
15
Väri
140
16
,812
016
012
00
0H
A1
5,0
2,7
811,0
19
,015
Kok
.N53
0139,4
370
910
14
No2
42,2
91
911
NO
..14
44
6,3
7226
014
NH
440
46,9
219
115
Ko
k.?
3018,2
1586
14
P04
156,4
19
3514
Klo
ridi
2,6
0,3
72
,23
,411
Rau
ta19
003
60
,314
0028
0015
Fek
.str
ept.
2525,0
050
3
Ra1144
——
——
—
8007
1,3
0,7
00,8
2,3
4
Klo
rof.
10,6
0,9
89,3
11,5
5
862,2
482
875
3,0
1,5
91
,45
,35
8,$
8,1
13
,322,4
5
2,4
0,2
02
,12
,65
0,0
80,0
20
,06
0,1
05
6,1
0,2
55
,76
,35
140
38,5
100
200
5
18
,32,2
15,0
20,7
5
570
10
1,6
430
740
5
21
,10
13
5
501
8,9
3581
5
54
,36
010
5
329
,29
2146
5
73
,65
312
5
1,6
0,1
01
,51
,73
1200
360,9
880
1800
5
00
00
1
60
66
1
9,0
0,5
18,1
9,7
15
905,5
473
9615
2,5
0,5
21
,64
,378
2,7
1,4
51
,27
,534
3,3
0,2
92
,53
,834
0,1
70
,03
0,1
10,2
432
6,8
0,2
26,1
7,1
34
120
24
,480
160
30
13
,82
,72
10
,218,9
15
420
88,9
240
610
34
24,2
90
2533
1515,5
0,0
7236
54,5
20
2235
275
,23
1447
77
41
,67
113
77
2,1
0,2
71,8
2,8
12
1200
138,1
880
1500
15
222
8,3
034
13
151
1,6
034
11
0,9
0,5
00
,51
,22
6,7
2,7
53
,413,9
22
11,5
1,2
810,1
13,4
9
881,8
$86
929
2,5
0,7
81
,63
,99
2,7
0,8
11
,63
,99
3,4
0,3
13
,03
,89
0,1
60,0
40,1
10
,21
9
6,6
0,3
06
,06
,99
140
20,0
100
160
9
18,9
3,3
114,3
23
,49
459
12
8,6
310
760
9
21,9
40
69
141
5,9
1862
9
137,4
85
279
253,4
322
329
41
,13
36
9
2,4
0,4
61
,93
,43
1300
153,7
1100
1500
9
323
1,1
1054
2
560
5656
1
10
,41,3
28
,115,4
44
847,5
967
9644
2,5
0,7
31,4
6,1
104
3,0
3,0
10,7
22
,463
3,7
0,9
32
,16,2
63
0,1
90,0
80,0
60,4
258
6,6
0,3
15,7
7,1
63
150
25,4
8020
056
15,8
3,4
510,2
23,4
44
460
120,3
240
912
62
33,4
60
2558
5057,6
026
064
1526,9
019
164
288,2
714
3610
5
64,8
01
3510
5
2,3
0,4
61
,53,4
34
1500
415,0
880
2800
44
2326,4
084
19
1715,9
056
*1
,10,6
20
,52,3
6
ui
ui
YL
flC
IIM
INK
talv
i
sm
inm
axn
kesä
nx
syksy
Sm
inm
axn
X
koko
vu
osi
5m
in
H t’)
max
n
Hap
pi
11,4
0,8
11
0,2
13,3
11
Hap
pi
%78
5,7
970
9211
Sam
eus
3,5
1,1
205,0
8
Kunto
1,8
0,7
50
,52
,811
Säh
kö
5,4
1,1
73
,88,1
11
Mkali
0,3
40
.09
0,1
80
,48
8
pH6
,50
,14
6,3
6,7
11
Väri
160
15
,514
018
08
COD
H2\
15,0
2,9
311,7
20
,411
Kok
.N60
02
07
,844
011
6010
NO
24
2,1
91
77
NO
318
14
9,5
110
247
10
NH
451
30
,32
292
11
Ko
k.?
351
3,9
2272
10
204
133
,73
1224
10
Klo
ridi
2,7
0,3
52
,43
,37
Rau
ta25
00415,8
1600
2900
11
Fek
.str
ept.
291
4,5
2046
3
111
44—
——
——
3007
1,7
1,0
60,8
3,2
4
Klo
rof.
kevät
xS
min
max
n
11
,10,5
710,7
11,5
2
882
,83
3690
2
3,6
1,4
92
,54
,62
5,7
0,6
45
,26
,12
2,4
0,0
72
,32,4
2
0,0
80,0
10,0
70,0
82
6,2
0,1
46,1
6,3
2
130
42,4
100
160
2
17,3
3,2
515,0
19,6
2
530
56,7
540
620
2
10
,01
12
391
2,0
3047
2
741
63
2
340
,034
342
31,4
17
92
1,5
0,0
1,5
1,5
2
1350
70
,713
0014
002
xS
min
max
9,3
0,5
18
,39
,811
958
,53
7510
611
2,3
0,4
1,5
3,0
9
2,5
0,6
41
,53,3
11
3,4
0,4
02,9
4,1
11
0,1
80
,04
0,1
80,2
39
6,9
0,1
56,7
7,2
11
120
20,3
9016
09
15,5
3,4
312,4
24
,211
400
75,0
280
510
11
11,1
30
49
19
,519,9
0,0
7011
32
,46
0,0
811
308,7
121
5411
52,3
81
911
2,3
0,2
61,9
2,8
9
1500
31
5,7
1200
2300
11
3320,5
256
10
4850,9
414
48
1,3
0,6
40
,81
,72
6,4
1,7
64
,88,2
3
11,5
1,2
510,4
13,4
6
902,3
487
936
3,2
1,0
81
,34,4
6
3,7
1,1
2,0
4,9
6
3,2
0,3
32,9
3,6
6
0,1
40
,04
0,0
90,1
96
6,5
0,3
66
,16,9
6
150
11,0
140
160
6
20
,11,9
81
7,7
22
,46
570
26
3,6
400
1100
6
20,3
21
36
5111,6
2952
6
126
,56
221
6
283
,67
2233
6
81,3
37
106
2,3
0,2
51,3
2,5
6
1500
225,1
1300
1300
6
420
4242
1
730
7878
1
10,6
1,3
08,3
13
,430
879,6
7010
630
3,0
1,0
31,5
5,0
25
2,7
1,3
00,5
6,1
30
4,1
1,3
12,3
8,1
30
0,2
10,1
10
,07
0,4
325
6,6
0,3
16,1
7,2
30
140
24,0
9018
025
16
,33
,47
11
,72
4,2
30
520
191,5
280
1160
29
21
,85
07
24
831
4,8
0,0
247
29
235
2,4
0,0
292
30
3110,0
2172
29
106
,31
124
29
2,3
0,4
21,5
3,3
24
1900
590,0
1200
2900
30
3318,2
256
14
5148,6
414
49*
1,5
0,8
90
,83
,26*
*h
av
ain
toja
ei
ole
kaik
ilta
vuodenajo
ilta
*havain
toja
ei
ole
kaik
ilta
vuodenajo
ilta
H H t’.)
UI
1120
ft1
talv
i
Sm
inm
axn
kev
ät
kesä
xS
min
max
nx
Sm
in
syksy
ko
ko
vuosi
Sm
inm
axn
xS
min
max
nH
app
i11,5
0,5
910,6
12
,311
Hap
pi
479
4,0
7384
11S
amau
s4
,11
,16
2,4
5,6
8K
unto
1,8
0,5
20
,32,8
11S
ähkö
5,5
0,6
84,2
6,6
11A
Lkal
i0
,34
0,0
80
,18
0,4
18
pH6,5
0,1
26
,36
,711
Väri
170
32,5
140
240
8CO
DH
a1
5,1
3,2
11
,12
0,2
10K
ok.S
540
12
6,6
390
889
10N
O2
32
,12
16
7N
O3
209
74,4
120
376
10N
H4
333
2,2
111
611
Ko
k.?
3712,6
2470
10P
0421
4,7
313
2710
Klo
ridi
3,0
0,3
82,5
3,6
7R
auta
2500
376,3
1700
3000
11F
ek.
str
ept.
706
9,7
2215
03
Ko1144
——
-—
—
B00
71,3
0,6
20,7
2,1
4K
loro
f.
11
,20,4
210,9
890,7
188
3,4
1,2
2,5
4,9
0,5
04,5
2,4
0,0
72
,3
0,0
80,0
10,0
7
6,3
0,0
76
,2
130
42
,410
0
17,6
2,3
315,9
540
84
,948
0
10
,01
417
,07
36
72
,12
5,0
360,7
135
92,1
27
1,5
0,0
71
,4
1350
70
,713
00
11
,52
892
4,5
2
5,2
2
2,4
2
0,0
92
6,3
2
160
2
19,2
2
600
2
12
462
8,0
2
362
102
1,5
2
1400
2
max
nx
8,9
0,4
98
,39,7
14
905,9
274
9813
2,4
0,5
01
,63
,112
2,7
0,8
11,9
4,5
14
3,6
0,5
12
,74
,614
0,1
90,0
50,1
10
,28
12
6,8
0,1
56
,67
,014
135
23,1
100
180
12
16,9
4,6
812,6
30,0
14
445
13
1,3
260
795
14
10
,90
412
191
9,1
266
14
143
9,5
115
114
303,0
524
3714
61,5
63
814
2,4
0,4
11
,53
,212
1700
361,3
1200
2300
14
3431,6
498
12
3934,3
694
11
1,4
0,0
1,4
1,4
2
6,8
1,7
64
,88,2
3
11,3
1,5
69
,21
3,4
6
383
,482
926
3,3
1,1
01
,84,7
6
3,7
1,4
21
,65,1
6
3,5
0,3
83,1
4,0
6
0,1
40,0
40
,09
0,2
6
6,4
0,4
6,0
6,9
6
150
10,3
140
160
6
20
,11,8
517,4
22,1
6
500
173,3
390
350
6
20,7
51
36
608
,84
4469
6
147
,45
324
6
303,8
524
356
90,5
53
96
2,4
0,3
11,9
2,7
6
1600
225,1
1400
1900
6
300
3030
1
260
2626
1
10,4
1,4
83,3
13,4
33
866
,78
7398
32
3,1
1,1
11,6
5,6
28
2,7
1,2
0,8
5,2
33
4,1
1,6
72,3
6,6
33
0,2
10,1
00
,07
0,4
128
6,6
0,2
86,0
7,0
33
150
27,9
100
240
2a
17,0
3,9
811,1
30,0
32
490
137,6
260
859
32
21
,48
06
27
8794,8
237
632
2032,5
115
133
327,9
724
7032
117,3
23
2732
2,5
0,5
31,4
3,6
27
1900
530,5
1200
3000
33
4140,0
415
016
*
3832,9
694
12*
1,4
0,4
90,7
2,1
6*
HA
UK
IPU
DÄ
Sta
lvi
5
kev
ät
min
max
nx
5m
inm
axn
x5
kesä
min
max
n
syksy
5m
inm
axn
x
koko
vuosi
Sm
inm
axn
1:-’
I-1 rJ
Hap
pi
12,2
1,0
10,9
14
,316
Hao
pi
%84
6,7
7598
16
Sam
eus
3,3
1,0
1,7
5,3
13
Ku
nto
3,7
4,5
1,2
18
,516
Säh
kö
6,0
0,9
4,6
7,4
16
Alk
ali
0,3
20
,07
0,2
20,4
113
pH6
,50
.18
6,3
6,3
16
Väri
160
30
,480
200
13
cOD
HA
16
,13
,83
10,9
24
,216
Kok
.N59
0163,6
450
1110
15
NO
23
2,4
41
313
NO
320
15
9,3
9129
816
NH
442
76
,71
325
16
Kok
.P35
8,2
323
5316
P04
227
,31
1342
16
Klo
ridi
3,4
0,5
42,8
4,1
4
Fe
2600
443
1800
3400
15
Fek
.str
ept.
156
204
1839
03
Ko1144
-—
-—
-
60D
71,6
31,2
70
,33,1
3
Klo
rof.
-—
-—
—
Man
gaa
ni
361
5,2
2553
4
Kok
.S1,7
0,2
61
,31,9
4
Kupar
i2
,02
,24
0,5
7,0
8
Ahm
i.11
00
110
110
1
Mag
nesi
um2
,00
,21
1,3
2,1
2
S04
5,3
1,1
3,8
7,2
7
10
,91
,38
,21
2,4
9
905
,278
958
4,1
1,8
1,7
7,1
9
8,5
8,9
2,9
31
,19
3,1
1,3
2,0
6,4
9
0,1
10
,07
0,0
40
,28
9
6,4
0,9
86
,07
,09
130
22,1
100
160
9
17
,01
,57
14,3
19
,19
530
17
9,7
380
1000
9
11
,51
04
9
871
55
,51,0
500
9
203
4,1
2,0
110
9
4317,3
2632
9
138
,19
427
9
1,6
0,1
81
,41,8
4
1700
592
1300
3000
9
160
1616
1
240
2424
1
127
97
,970
240
3
1,1
0,2
41
,01
,43
7,6
8,5
0,6
19
,04
220
022
022
01
1,0
0,1
50
,91
,23
4,4
2,0
3,2
7,4
4
9,2
0,4
8,5
10
,011
944
,189
101
11
3,0
1,1
1,6
5,7
9
3,3
1,3
1,9
6,2
11
15,9
38,5
3,1
132
11
0,2
0,0
60
,11
0,2
83
6,9
0,3
36
,57
,411
165
44,7
9025
09
15,9
3,4
611,4
24,2
11
530
17
4,6
350
950
10
32
,56
13
8
13,5
11
,52,0
3710
6,3
11
,41,0
3810
294
,37
2136
11
61,2
94
811
3,5
11
,29
2,4
4,9
4
2000
455
1300
2600
11
169
,62
230
7
2915,8
1052
5
1,1
0,5
70,7
1,5
2
6722,8
4181
3
1,1
0,3
60
,81,5
3
0,7
0,2
20,5
1,0
5
360
036
036
01
1,2
0,2
81,0
1,4
2
3,9
0,5
3,2
4,3
5
12
,01,1
10,4
13
,711
922
,936
9611
3,5
1,1
2,2
6,0
11
4,2
1,3
2,9
9,1
11
4,1
0,5
3,3
4,9
11
0,1
50,0
60,0
90,2
99
6,5
0,1
26
,36,7
11
160
26
,612
020
011
19,5
4,3
713,3
27
,411
510
90
,542
068
09
31,7
61
69
7432,3
2611
09
261
9,1
4,0
629
315
,025
419
91,8
37
139
3,0
0,5
62,4
3,7
4
1900
500
1400
3200
11
20
22
1
109
70,2
6719
03
1,5
0,4
01
,11,9
3
2,3
3,3
0,3
10,0
6
270
027
027
01
1,3
0,0
71,2
1,3
2
3,4
1,1
2,1
4,2
3
11
,21,5
58,2
896,5
675
3,5
1,2
91,6
4,7
5,0
31,2
7,3
18
,62,0
0,2
10,1
10
,04
6,6
0,3
36,0
150
33
,150
17,0
3,7
513,9
560
156
330
32
,19
0
109
103
1,0
265
0,5
1,0
3410,5
21
143,7
54,0
7,8
19
,81,4
2000
596
1300
5010
32,0
281
4.3
15
1,4
0,9
90
,7
8163,4
25
1,4
0,3
80
,8
2,8
4,4
90,3
240
104
110
1,3
0,4
0,9
4,6
1,2
2,1
14
,347
101
46
7,1
42
3147
132
47
0,4
139
7,4
47
250
12
27
,447
1110
43
539
500
44
323
44
8245
4245
8216
3400
46
390
12
526*
3,j•
243
13
1,9
13
1923
360
4
2,1
9
7219
*havain
toja
ei
ole
kaik
ilta
vuodenajo
ilta
Alk
ali
0,4
40
,15
0,2
30,6
9
p86,4
0,0
86,3
6,5
Väri
190
43,1
120
250
DD
HA
13
,82
,96
8,6
17
,8
Kok
.N
630
131,4
470
910
NO
25
4,1
52
13
NO
319
062,2
9627
0
NH
471
39
,120
143
Kok
.2
499
,00
3663
204
341
0,6
2056
Klo
rid
i2,6
0,4
32
,13
,4
Fe
4000
909,7
2200
5100
Fek
.st
rep
tok
.18
018
18
Xci
44
kevät
Sm
inm
ax
10
,01
1
336,0
327
39
136,5
67
20
4521,0
3069
1819,6
741
1,3
0,0
71,2
1,3
1800
305,5
1500
2100
xS
min
max
nx
8,7
0,8
27
,410,1
21
856
,33
7297
21
5,4
3,3
02,1
22,0
33
6,8
4,5
82
,83
1,5
37
3,3
0,5
12
,04
,337
0,1
90
,06
0,0
70,3
131
6,7
0,2
45,9
7,0
37
190
43
,812
028
035
18
,94,0
12,9
26
,020
470
89
,332
081
03
21,2
00
637
161
2,6
045
37
81
2,4
073
37
4810,5
3088
37
134,7
26
2337
2,1
0,3
31
,72
,912
2600
916,1
12
,840
0022
686
4,0
418
211
108
142,2
1242
410
1,7
1,1
20
24
11,3
1,2
89
,312,8
8
843,6
879
888
3,0
0,9
51
,95,0
8
4,0
1,1
72
,76
,08
2,7
0,2
72
,33
,18
0,0
90,0
30,0
60,1
47
6,2
0,2
55,8
6,5
8
170
23,9
140
200
8
21
,22
,32
18
,225,8
8
510
78,9
360
590
8
32,6
41
98
3110,9
1544
8
148,0
40
258
324,9
625
388
94
,26
116
8
2,0
0,3
31
,62
,44
1700
33
5,7
1200
2200
8
ko
ko
vuosi
Sm
inm
ax
9,6
1,3
37,4
12,8
41
616
,42
5997
41
5,5
3,8
01
,922,0
52
5,8
3,9
52,4
31,5
57
3,5
1,2
61,9
8,4
57
0,2
10,1
30,0
20
,69
52
6,5
0,3
15
,87,0
57
182
41,2
120
280
54
18,3
4,3
18,6
26,0
40
510
111,7
320
913
56
32,3
30
1255
4465,4
027
056
1929,2
014
357
4511,6
2588
56
1610,1
156
56
2,1
0,4
91,2
3,4
25
2700
1128,8
12,8
5100
426
3,7
62,7
4,0
182
12*
H H ‘-3 t) -J
MäT
KP
ER
- x
talv
i
Sm
inm
ax
Hap
pi
Hapi
Kon
eus
Kunto
Säh
kt
9,9
68 9,3
3,7
5,9
n
kes
ä
0,7
03,6
4,7
559
5,2
83
,3
0,9
32,4
1,3
24
,0
10,9
75 17
,0
5,3
8,4
syksy
Sm
inm
axn
x
10,1
61
3,2
5,7
2,0
0,0
5
6,0
150
20,6
610
0,7
09
,410,8
2,0
679
83
1,7
42,0
5,2
1,1
94
,77,0
0,0
61
,92
,0
0,0
30,0
10,0
9
0,1
75
,96
,2
30
,612
018
0
4,5
41
5,6
24,5
119,3
530
750
9 9 8 9 9 8 9 8 9 8 7 8 9 8 8 7 9 1
3 3 3 3 3 4 3 3 3 3 3 3 3 3 3 2 3
BO
D7
a—
klo
rofy
li
ui
4
*havain
toja
ei
ole
kaik
ilta
vuodenajo
ilta
VII
NIK
CG
KI
talv
i
x5
ndnm
ax
nx
kevät
s•
min
max
nx
nx
ko
ko
vuosi
Hap
pi
9,4
0,9
07,8
11,0
9
Hap
pi
%64
5,9
854
759
Sam
eus
10
,45,5
43,6
18,0
8
Kunto
4,9
1,2
23
,26,3
9
Säh
kö
6,2
1,2
84,4
8,5
9
Alk
ali
0,4
70,1
40,2
50,7
08
pH6
,30,1
06
,26
,59
Väri
210
29,7
160
250
8
OD
Fil
14,1
4,1
5,1
18,6
9
Kok
ON
650
77,2
580
790
8
NO
25
4,0
22
147
NO
318
065,8
8326
08
NH
385
25,2
4713
09
Kok
.P
538,8
739
638
P04
349,2
023
538
Klo
ridi
2,9
0,4
12,4
3,6
7
Fe
5100
11
89
,531
0073
009
Fek
.st
repto
k.
H I-E3
tri
9,7
1,0
98
,31
0,9
4
770,5
876
774
3,4
1,7
82
,16
,04
8,9
5,3
94
,816,7
4
2,0
0,3
01,6
2,3
4
0,0
40
,03
0,0
10,0
94
5,7
0,3
55,2
6,0
4
170
34
,612
020
04
21
,32
,25
19
,62
4,0
4
605
11
3,9
500
750
4
21,0
01
34
314
,11
2736
4
96,0
65
184
466
,48
3853
4
176
,29
II24
4
1,5
0,2
81
,31
,72
2200
67
5,8
1400
2900
4
kesä
3m
in
8,5
0,5
27
,3
846,3
772
6,0
1,1
41
,8
6,3
2,1
23,3
3,5
0,5
32,1
0,1
90,0
60,0
7
6,6
0,2
65
,9
200
54,7
140
19,2
4,0
115,0
510
11
3,4
260
21
,30
0
191
3,4
0
98
,80
0
541
2,7
933
164,6
17
2,2
0,3
01
,7
2700
1001,3
770
5590,7
0
555
9,2
12
10,2
2,8
45,4
max
9,1
93 8,8
12
,0
4,5
0,3
1
7,0
400
27
,3
780
10 56 31 150
27 2,9
4200
308
180
syksy
Sm
inm
axn
10,7
1,0
79,2
12,2
7
811
,68
7984
7
3,4
1,0
52,1
5,0
7
4,0
0,9
52,3
5,4
7
3,0
0,7
22,5
4,5
7
0,0
90,0
30,0
60
,14
7
6,1
0,2
05
,96,5
7
170
25
,114
020
07
23
,62
,12
0,4
26
,37
470
106,4
260
780
7
32
,67
18
7
4013,4
1655
7
208
,64
1034
7
378,7
925
537
112,5
59
167
2,2
0,3
11,8
2,7
6
1800
31
0,1
1400
2300
7
280
2828
1
13 12 78 31 31 31 31 29 13 31 31 31 31 78 78 12 14 11 10
xS
min
max
n
9,3
1,1
37
,312,2
33
772
,54
5493
32
6,1
2,4
21,8
13
,097
5,9
2,5
12,3
16,7
51
3,8
1,4
01,6
8,5
51
0,2
10,1
50,0
10
,70
50
6,4
0,3
65,2
7,0
51
200
47,5
120
400
48
19,1
4,8
95
,12
7,3
33
540
12
0,3
260
790
30
32,5
00
1449
486
3,8
026
050
243
1,7
013
051
521
2,3
2515
097
187,6
97
5397
2,3
0,5
11,3
3,6
27
3100
1574,9
770
7300
34
48,5
84,4
030
813
Koli
44
30D
7
klo
rofy
lli
1,7
0,3
51
,41,9
2
*
17,1
21
havain
toja
ei
ole
kaik
ilta
vuodenajo
ilta
NU
OR
ITI’
PJO
suu
Hap
pi
lappi
%
Sneus
Ku
nto
Säh
ko
Älk
ali
PE Väri
DH
A
Kok
.N
NO
3
NH
4
Kok
.9
904
Klo
ridi
Fe
Fek
.st
rep
tok
.
Ko
li44
5nii
nm
ax
10
,10
,97
8,9
11
,0
834,6
277
87
3,5
2,0
72,0
6,9
7,4
3,7
84
,714,0
2,0
0,2
31
,62
,2
0,0
50
,03
0,0
10,0
8
5,9
0,4
05
,26,2
190
40
,014
025
0
22
,03
,16
17
,52
5,6
560
95,6
420
650
21,1
01
3
386
,80
3047
114,2
14
14
396,5
428
44
112,2
48
14
1,5
0,2
1,3
1,7
1800
308,2
1500
2300
100
1010
320
3232
kesä
x5
min
max
8,8
0,3
48
,19,4
14
903,9
181
9514
3,9
0,6
22
,45
,314
4,3
2,0
02
,51
0,0
14
3,7
0,5
32
,94
,514
0,2
30
,06
0,1
10,3
013
6,9
0,1
66
,57,2
14
180
19,8
150
200
14
17,1
3,1
813,4
22
,214
430
134,0
260
660
14
20,7
51
313
121
0,2
030
13
55
,49
021
14
565
0,7
3123
114
124
,52
622
13
2,4
0,3
02,1
3,1
9
2700
577,5
1700
3900
14
282
8,3
1088
9
3115,0
1256
9
8,8
3,1
54,6
13
,45
11
,11
,23
13
,29
,79
852,8
682
919
4,1
1,6
91,9
7,2
9
5,5
2,8
11
,812,2
9
3,0
0,5
62
,54,1
9
0,1
20,0
70,0
60,2
89
6,4
0,4
25
,87,0
9
180
30,7
140
240
9
21,9
2,2
41
8,6
25,8
9
530
101,0
380
700
9
42,1
21
89
6511,3
4888
9
2512,9
752
9
3810,6
2456
9
144
,72
922
9
2,4
0,3
61,8
2,9
8
2100
511,8
1500
3200
9
3126,9
1250
2
704
8,1
3610
42
koko
vuosi
Sm
in
10,2
1,3
58
,1
846
,468
4,7
2,4
61,5
4,6
2,5
21,8
3,9
1,4
61,6
0,2
30,1
50,0
1
6,5
0,4
25,2
190
33,9
125
18,0
4,1
57
,6
530
141,7
260
32,2
1
8591,7
0
2831,5
0
473
1,9
24
1810,3
6
2,5
0,5
51,3
2800
1104,7
1400
2726,1
10
382
4,6
12
max
n
13,2
41
9540
14
,041
14,0
40
7,8
41
0,5
839
7,2
41
300
39
25,0
41
857
40
123
8.
310
38
130
41
231
40
4338
4,1
31
6200
41
8812
* *10
412
*havain
toja
ei
ole
kaik
ilta
vuodenajo
ilta
H t1
x
talv
ikevät
5m
inm
ax
nx
nx
syk
sy
5m
inm
axn
x1
1,2
0,6
39
,9
774
,16
68
6,6
3,3
01
,5
3,3
0,7
02,0
5,6
1,1
14
,0
0,3
90
,11
0,2
2
6,4
0,1
46,1
200
44
,412
5
14
,83
,15
7,6
630
127,5
390
42
,73
2
210
73
,811
0
613
4,9
19
467
,28
35
309
,82
11
2,9
0,5
12,2
3900
1109,9
1400
12
,0
82 14 4,8
7,8
0,5
8
6,6
300
16,6
857
12 310
130
56 43 4,1
6200
13 12 13 12 13 12 13 12 13 12 11 11 13 12 11 11 13
5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 3 5 1 1B
OD
71,6
01
,6
Klo
rofy
lli
1,6
1
H
LIITE 2/10 62
Liite 2/10. Typpi-fosforisuhtejta Kiiminkijoen (Haukipudas,Joki-Kokko, Juorkuna) ja Nuorittajoen (Nuorittajokisuu) havaintopaikoilta kesäajalta.Mineraalityppi
=+ NO3 + NH4.
O fl 0 64 0
O 73 00 64 YO .4 ao 01 0 0 -4 03 60 00
o .--i ni 7.2 . 7.0 64 -.4 -.4—4 00 02 74
O - 90- 10 00 9 7% 0•4 r— 9.764 74
4-0
O
00
7% 0 10 01 00 74 73 9 0 .7 74 •:0 0
— ! 4-’ — 0- .-4 —4
O
00 7. 71 7.2
7% o On 01 00 00 —4 ‘0 0 00 02 02 00 74
O0173-.4 06010 -4-.4•7 -4.7
O 4- 7.3. 11 N
O Q 6- 74 10 Ui .-4 . 0 10 64 ‘0 74 01
O 0 0 6- 0‘0 - 6- -
O 74 10 6- 63 73 00 0 7.- ‘0 0 10 On
9 4- —‘ 9 -‘
O ‘0 0 0 63 On
O 74 73 ‘0 64 -.3 2-4 • 0 00 10 7- 73 74
On On 63 6-63 -.4(0274 -474
‘0O 4-) 74 00 7- o-4 7- O 74 •4 0 -.1 0
0 63 —4 —4 —I 02 74 4-4 —4
10
01-4
7-
7474
40
1 9O .4 -4 00 7- 10UI 74 -4
40 01
10 10 74 74 ‘7 -401 73 -173
o 7- -.4 .7 760 -4 -4
1•0 7%
0 10
00 0 00 --4 00
0 01 On
9 0 7- 10 7- 62 7474 0 64
10
. 1 01
0 7% 10 01 74 001 01 7-4 .4
0 On7% -
0 74 10 .7 6- 60 74
9 74 -4
0 - 97- 0 60 02 01 On ,-4
0 203 202 -4-.4 00
0 74 7.
0 74 202 7% 10 -.0 0‘0 01 4-02 .-4 -4 0-4
01
.70101
9 0 64 0 10 06- 60 On --4 64 —4
9 0 60 01 23 00 ‘YO007401 4
9-
01 74 10 4-04 01 73 -4‘0 10 4 4-4 64
(0 01
‘0r 9
O 0 01 ‘-1 6- 01 001 ‘0 7464 .7
7.4 On
6- -o 00 7- 7.3 ‘0 -400 60
-4 4-4
7%6- -4
10O 0 -4 6- 74 00 0
9900-4
O 7.’ •?
0 01 00 .4 0’ 74‘077.10 74.360 -
0
7% 74 -4 74O 40 60
4fl 0
o 40 10 10 .4
(7. On
0 01 0 20 10 .70)9747401 -4
O 0 74 0 On 0
7% 0 - 01 - -O 74 On 10 40 10 00 • 0 40 0 7$ 0
7- 40 00 .3 00 .4 9 On 64 o—4 7.4 o—4
4-- - - 4-1O 0 6- ‘0 o4 00 00 0 40 - 01 On
40 10 72 10 7- no 10 7- —
-464 74 -.4
7. (4) 7.3 0’i
7% 74 0 64 74 10 0 0 00 .-4 02 10 no
—; 10 60 7.4 10 —4 202 On 7.4 64
O 4•4 74 .7 7%00 - - 40 -
o 7% 60 10 60 01 • 0 On 00 0 74 40‘00160.4737.310 6067
9 9. 1 9O 74 On 60 7- 10 40 40 0 On 00 .4 60 6-
7- 74 00 .-4 7.2 . .4 -.4 (03
0110
1 . 9 b4
O 0 10 ‘0 01 60 00 01 0 40 00 74 10 On7.0 10 60 00 0 7.0 74 -4 (04
-110 0010
00 -
7.3 On
- 0 10 7% 10 On 00
.4 01
74
7% -4 00 7- 01On 4-4 .4 .7
0
7% 4--
.7 0
O 0 l 00 00 404 1040 00 74o-4 7.4
-4 00
6- 00 01 10 01 6- OnO 74 7.3 •4 74
10 On‘0 -
O 0 On 00 7% 404 74
O -440 -
O 0 40 01 01 On .4
9974.4
‘0 74
7.4 60
74
7% 0 01 0 (0 OnO 00 7.3 7.2
40 0 107.4 7.4
20 ‘0
20
63 10
10 7.-
9 7- 4, 44-
O 0 0 0
9 7.4 74
00 10 N .7
9 r• 01 70 7.4
74 74
0 10 74 0 74 7440747.4 -.47.4 74
0 7.4 73 On 10 o-4
-07.3- .7 -46- 60
h HOlo jJ
. 00 001 -
0 0 10 01 -.4 00 7%9963 7.2
0 01 On10 -
O 0 27. 0 6- 74 607.3 7% 62 .473 74
. 1 1Q7%960On00
0 74 06- - -
• 006-4000746001 10 74 -.474 0?
(0 7%
00 0 7.4 ‘0 10 74 ‘0. 4-00 424 .4 7.4
6- 00
01
9 9 Olo
-
90
On-4
‘0
74424
On7.3
- --07.36-0 64010 .7
On
74734007.40 0041
0 On
0017200 6443 On 01 72‘0
01
-
01
p
4J-
SE
6-
.,.4jo
.o
0(n
o0
5:.,
.
5:5:
5:
0H
um
.—
•4.-
0.
•4.,
4‘-4
1-
,-4.,
41-
4.4,
4—
4.“-,
S’
;
On
kar
on
oja
)3—
7236
32--
4393
5)
x8
,587
2,7
4,0
3,6
0,1
56
,616
81
9,5
370
16
,23
21,4
22,5
2,8
5
S0
,57
1,1
51
,15
0,6
10
,50
0,0
50
,46
39
,03
,22
54
,30,7
15
,22
2,1
52,
880,
840,3
60,7
60,1
4K
esä
t83
ja85
min
7,9
361,8
3,1
3,0
0,1
5,8
100
15
,929
00
01
181
2,1
1,9
4,9
rtex
9,0
884,6
4,8
4,0
0,2
17,0
200
22
,142
02
147
253
2,6
3,3
5,1
n3
35
55
55
53
55
55
55
33
2
Jalo
sjcki
(3—
7228
92—
4391
0)
8,7
844
,33,9
6,7
0,3
16,7
260
22
,244
02
195
3811
3,9
3,6
50,9
54
,93
1,6
80
,90
1,7
20,1
30,3
22
0,8
5,1
09
4,5
1,5
38
,33
4,0
49,
945,
031,0
31,0
2K
esä
83
min
7,8
812,4
2,9
4,8
0,1
66,3
240
17
,233
00
121
286
2,8
2,4
max
9,7
905,4
4,5
8,1
0,4
16,9
280
27
,451
03
289
4716
4,8
4,3
n3
33
33
33
33
33
33
33
33
Jolo
sjo
ki
(3—
7228
34—
4391
3)
x5
,34,0
7,7
0,3
46
,721
045
03
254
4213
5,2
S1
,36
1,5
71
,15
0,0
70,2
14
7,8
115,1
1,2
73
1,9
4,5
87
,18
4,9
91,6
8
min
1,7
1,8
5,6
0,2
16,2
140
190
10
028
12,2
Kesä
t84
ja85
max
7,9
7,7
9,6
0,4
57,0
320
730
712
016
5120
8,0
n20
2020
2020
1820
2020
2020
2020
Juuan
joki
(3—
7226
30—
4450
0)
7,9
775,8
2,3
9,6
0,6
16,8
170
20
,851
02
3213
185
3,3
2,8
S0
,67
6,3
62,
470
,48
2,7
20
,19
0,2
73
4,6
5,5
21
57
,01,6
79
,98
6,3
81,4
82,
771,0
80
,55
min
7,5
722,5
1,8
6,4
0,4
86,4
120
16
,333
01
194
162
2,1
2,2
Kesä
t83
ja85
max
8,7
818,6
3,0
13
,00,8
37,0
200
27
,068
05
4720
209
4,2
3,2
n3
25
55
35
53
55
55
55
Vepsä
njo
ki
(3—
7214
82—
4531
5)
7,6
755,3
4,3
5,1
0,1
76,5
270
26
,346
02
438
5428
4,2
4,0
2,8
30,5
35
,77
2,3
01
,48
0,8
50
,09
0,1
66
6,2
9,6
61
00
,70
,45
25
,68
,05
15
,51
6,1
1,0
40
,76
2,2
6
min
7,2
682,0
2,9
3,9
0,0
56,3
160
17
,333
02
141
358
3,0
3,1
1,2
Kes
ät83
ja85
max
8,2
787,2
6,4
5,8
0,2
56
,732
03
6,5
560
383
1976
484
,94
,54,4
n3
35
55
55
53
55
55
55
33
2
r1Q
CD
LJ. pi:
Hh
pi
<.P
JH
-ct
’
Ict
CD
LJ
H-
Pi
U)
QH
’
Ww
LJ.
0 03 ri 1 0 rt PJ LJ 0 CD i) CD
t:-CD
)—H p
ijt
j
H
LJ.
PiH
pi:
CDH H
(J
Til
an
jok
i(3
—72
0700
—51
105)
9,0
881,8
2,5
2,5
0,1
56
,611
013,5
370
17
31,1
76
,56
0,3
50,8
60
,23
0,0
10
,25
20
,21,7
510
5,8
1,0
2,0
min
7,7
821,4
1,6
2,2
0,1
46,4
9011,8
250
05
max
10
,095
2,1
3,3
2,6
0,1
66
,912
515,3
450
29
n3
33
33
33
33
33
3
Til
anjo
ki
f3—
7207
03—
5110
0)
29.8
.9
,086
1,7
1985
J
0o•1
—0 -4
4-,
0-4
.,4
-‘,-
n0
00
.,.
—z
0‘0
an
.0
0:0
-4
zz
zo
,—
‘-4
oH
uan.
Säynäjä
joki
(3—
7205
33—
5031
7)
8,2
813,2
4,9
3,9
0,2
46
,721
02
2,1
480
12
254
112
,52,2
50,4
3,5
0,7
41
,10
1,0
70,1
20
,40
36
,13
,72
81
,40
0,5
81
,00
16,3
3,79
0,7
60,6
4K
esä
63
min
7,8
782,4
3,6
2,7
0,1
26,2
180
18
,239
01
11
367
1,7
1,5
max
8,6
853,8
5,5
4,8
0,3
66,9
250
25,6
540
12
368
143
,22,7
n3
33
33
33
33
33
33
33
33
20
.10
.11,5
804,3
4,5
4,4
0,2
66
,624
022,3
530
169
3740
141,8
Talv
in
1982 Ko
uerj
ok
i(3
—72
0550
—53
650)
0,8
81,2
4,8
0,2
67,2
557
,932
011
417
20
,4
S0
00
,85
00
,14
21
,20
10
6,1
00
2,1
20
0,2
1
min
0,8
01,2
4,2
0,2
67,1
407
,924
011
415
20
,2
max
0,8
81,2
5,4
0,2
67
,370
7,9
390
114
182
0,5
n1
12
12
21
21
12
12
4.2
.0
,77
7,6
0,5
56
,650
9,3
310
100
,4
1985
txj
t\j
220
2,0
82
,08
018
422
33
21
,61,3
1,0
0,1
20
,10
11
,51,2
31
,71
,4
33
3
3,0
0,1
56
,890
12,5
290
212
1,1
Kes
ä83
n=
1
Vil
pu
sjo
ki
(3—
3197
70—
5346
0)
1,5
4,0
3,5
0,2
67,1
808,6
450
104
271
0,6
30
,07
00
,35
00
,14
56
,60
35,4
00
6,3
60
0,0
7
min
1,4
4,0
3,2
0,2
67,0
408
,642
010
422
10
,5
max
1,5
4,0
3,7
0,2
67,2
120
8,6
470
104
311
0,6
n2
12
12
21
21
12
12
Vil
pis
jok
i
4.2
.1
2,3
841,1
5,9
0,4
06
,750
10,4
570
260
,4
1985
10
,08,6
4,4
0,2
36,5
160
30
,01
2,8
8,0
0,4
96
,740
0
Kcrp
isenoja
(3—
7214
96—
4753
0)
x7
,15,1
3,3
0,1
86,6
210
S3
,18
0,9
90
,92
0,0
80
,07
100,0
4,8
4,4
2,6
0,1
26,5
140
9,3
5,8
3,9
0,2
46,6
180
22
22
22
520
636
84
,97
,78
16
,3
6065
40
41
,03
6,8
27,6
4,2
2,8
3
Lav
aoja
(3—
7212
77—
4760
3)
5,3
4,4
3,2
0,2
06,6
200
S2
,62
0,6
40
,85
0,0
60,2
85
6,6
min
3,4
3,9
2,6
0,1
46
,416
0
max
7,1
4,8
3,8
0,2
36,8
240
n2
22
22
2
Leip
ioja
(3—
7202
70—
4919
0)
x s max
11
,48,1
5,2
0,3
36,6
290
6,6
50
,78
2,2
60,2
40,1
4155,6
6,7
7,5
3,6
0,1
66,5
180
16,1
8,6
6,8
0,5
06,7
400
22
22
22
420
214
626
7
02,1
25
,66
2,1
29
,90
4,9
5
420
010
419
3
420
310
733
10
22
22
22
730
339
6758
49
,51
,41
4,2
460,1
36
,8
690
236
2432
760
442
110
84
22
22
2
600
321
2180
103,1
263
10,1
11
,42
2,2
370
14
541
770
1139
4114
0
1818
1818
18
2,7
1,2
0
1,8
3,5 2
dø
10
-z
maO
aO
Pahoja
(3—
7220
00—
4689
8)
20
,010
,76,2
0,3
66,6
280
S14,1
2,97
2,5
50,1
80
,14
169,
7
n2
22
22
2
klu
an.
min
max
n
460
024
3139
202,2
580
1147
8991
596
,2
22
22
22
2
500
110
333
104
,4
63,6
1,4
12
,12
1,4
11
3,4
4,9
53,2
5
450
08
223
62,1
540
211
442
136
,7
22
22
22
2
ui
Ala
oja
(3—
7230
85—
4876
6)
7,5
11
,93,9
0,2
06,5
260
S4,1
18
,90
0,4
80
,09
0,3
161,1
min
1,1
5,9
3,1
05,9
120
max
18
,03
9,3
4,6
0,3
86,8
320
n18
1818
1818
16
256
,7
21
,25,9
4
102
,5
4010,9
22
t:—38
9,0
1—)
11,4
5,0
2
263
,7
662
4,1
W
1818
Kuore
joki
(3—
7203
26—
5288
98)
9,5
902,9
10,0
50,2
16,3
61,4
012
,9
min
9,3
851,8
0,8
max
9,6
944,5
19,1
n2
23
2
20.4
.78
8,8
632,1
4.2
.85
8,5
585,1
Hein
ijoki
(3—
7191
50—
5387
3)
20.4
.78
11,6
331,0
7.2
.85
12,1
830,7
10.7
.85
0,6
Lie
jesn
jold
(3—
7187
67—
5382
0)
7.2
.85
13,0
891,0
10.7
.0,7
Kir
vesro
(3—
7211
36—
5300
37)
15.7
.85
1,3
Syväjo
ki
(3—
7216
09—
5318
7)
15.7
.85
7,7
Van
haj
oki
(3—
7216
98—
5362
2)
15.7
.85
Hei
näp
uro
(3—
7215
86—
5372
8)
15.7
.85
0,4
Mat
kal
mri
nin
pir
o(3
—72
1403
—53
873
15.7
.85
0,5
4
Vil
tajo
ki
(3—
7202
80—
5192
6)
3.7
.85
1,6
Ohta
p.i
ro(3
—72
0920
—53
278)
15.7
.85
1,3
15
.40
0
:0Z
Q’
a.-4
-40
ao
oz
zz
4—
..-
4-.
442
,-4
.4
4-4
,—1
1-4
,.41
-4.
-4-4
-.4
0-
‘-4
-.4
’-..
&l
“H
uan.
4,2
0,2
27,0
8010,3
340
36
192
1,1
1,2
10,0
90,4
113,2
3,7
890,0
2,83
2,1
210,1
1,4
10,3
1K
esät
83,
83,
85
3,1
0,1
56,4
708,1
260
14
111
0,8
5,5
0,2
87,2
100
14,7
420
57
323
1,4
32
44
34
22
42
3
H tri
9,6
376
5112
51,3
5,3
260
131,3
6,3
452
7411
60,5
4,7
210
110,4
4,6
150
50,4
2,9
170
170,3
4,1
120
70,4
5,8 7,0 4,8
5,0 4,3 5,6 4,9 3,1 6,5 5,2 3,6 3,7 3,1 2,6
0,38
6,3
0,4
96,1
0,3
46,8
0,36
6,7
0,3
37,0
0,4
0.
6,7
0,3
47,0
0,1
66,3
0,5
97,0
0,3
17,0
0,2
56,8
0,2
67,0
0,2
07,0
0,1
06,4
90 80 50 40 35 35 40 90 120
30
70 70 100
100
13,1
280
11,3
260
4,2
140
12,1
270
11,9
250
16,9
340
7,1
430
18 16
7 11 10 12 23
1,3 4,1
0,3 0,4 0,4 0,7 1,0
dø
ui.
0:0
•.
zZ
D.
hT
änis
joki
(3—
7208
62—
5417
3)
15.7
.85
0,2
66,6
0,5
07,3
103,6
120
30,0
7
PorU
njo
ld(3
—72
0442
—54
158)
11.7
.85
6,5
0,5
02,6
254
,316
014
0.2
Kapsta
jok
i(3
—71
9726
—53
524)
10
.7.8
50
,62
9,7
0,7
57,0
202
,911
05
0,2
Hork
ajo
ki
(3—
7189
46—
5276
7)
15
.7.3
50
,53
1,6
0,0
46,2
701
2,4
300
90
,3
Kal
iro
npuro
(3—
7187
49—
5402
6)
15
.7.8
50,9
3,1
0,2
37,0
708,4
170
100
,7
Haukij
ok
i(3
—71
8682
—54
762)
29.8
.85
3,3
860
,76
1,8
0,0
25
,790
16
,939
014
0,9
Salr
nij
oki
(3—
7185
74—
5322
5)
15
.7.8
51,0
7,1
0,5
27,4
507,3
280
160
,4
Palo
sen
jok
i(3
—72
1524
—53
327)
4.2
.35
12
,435
0,8
45
,30
,33
6,2
901
3,2
320
100,6
4.7
.35
1,6
4,1
0,2
97,2
708,1
190
il0,6
Hau
tajo
ki
(3—
7214
50—
26.7
.83
5,7
7,2
120
230
88
196
1,2
Hau
tajo
ki
(3—
7210
02—
5231
8)
4.7
.35
2,6
4,9
0,3
87,2
908,7
190
141
,7
Pir
ttij
oki
(3—
7210
02—
,231
2)
29
.8.8
58,8
860
,97
3,0
0,1
76
,950
3,5
410
130
0,7
tri w
4]
‘-4 E
-‘-
40
z0,
‘0—
—0
flC
rn
1.2
22
0,
.jZ
O.4
0,
-,—
1.-
,-
,-4
“,
-4—
—0
Hu
.h
‘-,‘
300
32,6
440
315
559
,313
02
15
Sors
uanoj a
x s min
max
n
340
212
113
0,7
2
260
110
420
213
22
2
327
10
02
,12
2,8
325
8
328
12
22
2
Keih
s0
ja 9,8
812,0
s1
,34
1,1
min
max
n7
76
851
26
320
19
1-1
Ij (?J
77
77
77
7
2,9
730,0
7
4,1
3,4
3,0
0,1
86,6
140
1,0
1,1
0,4
0,0
60,4
0
3,4
2,6
2,7
0,1
46,3
140
4,8
4,2
3,2
0,2
26,8
140
22
22
22
1,6
0,7
1
1,1
2,1 2
Lii
te4
.V
edenla
atu
tieto
jaK
iim
inkij
oen
latv
apuroil
taP
uo
lan
galt
a.
Hav
ain
top
aik
an
num
ero
vii
ttaa
liit
teeseen
4/3
.
na
tL
eenott
osy
Y
1arp
.Li
la
0
‘5
‘1
1.
Til
an-
2.
Pir
tti—
4.
Kir
ves-
5.
Syy
s—7.
Vanha-
8.
Hei
nä—
9.
Mat
kal
am—
04
12,0
9,5
kyi
1
,,.,
mcu
SiT
ti
2r
mS
m
ikä
n;t
eett
1
p14
väril
uku
06
rng/1
000M
nrn
g/1
02
Ko
k.
Nug,’
l
Ko
k.
0y
/l
Fe
pg/1
0,8
41,6
5,3
4,1
0,3
30,2
9
1,3
3,1
0,1
6
6,8 90
12,5
290
Y1
1100
7,7
6,5
0,5
9
6,2 90
13,2
320 10
630
7,2 70
8,1
190 11
610
6,3 90
13
,1
280 18
1300
7,0
120
11,3
260 16
4100
joki
jok
i3.
Palo
senjo
ki
puro
oja
joki
puro
min
pure
10.
Vii
tajo
ki
19
85
19
85
19
65
1985
1985
1985
1983
19
85
19
85
19
85
19
85
1985
238.
29.8
.4
.2.
4.7
.15.7
.1
5.7
.2
6.7
.4.7
.15.7
.1
5,7
.1
5.7
.3.7
.
0,2
1,0
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,7
13,4
1.1
,413,2
19,0
11
,116
21,0
21,0
14,4
0,t
)8,8
12
,4
6686
85
1,7
097
2,6
0,4
90,5
41,6
3,0
3,0
5,7
4,9
5,2
3,6
3,7
3,1
0,1
50
,17
0,3
80,3
10,2
50
,26
0,2
6,9
7,2
7,2
7,0
6,8
7,0
7,1
50120
9030
7070
10
0
8,5
8,7
4,2
12
,111,9
16,9
410
230
190
140
270
250
340
1319
147
1111
12
680
1200
1700
33
0370
370
660
12.
OhL
a—14.
Jän
is—
15
.P
ort
in—
16
.K
apust
a—
11
.K
uore
3o
ki
puro
13.
Kouerj
oki
1ä7
81982
19
85
1985
1985
19
83
1985
19
85
20.4
.27.7
.4.2
.3
.7.
15
.7.
4.7
.4.2
.9.7
.
0,2
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,4
16,0
0,1
13,8
30
,50,1
16
,2
8,8
9,3
8,5
11,1
6394
5876
2,1
2,5
5,1
1,8
1,3
0,7
70,8
80
,26
0,3
70
,62
5,8
7,0
4,0
2,6
5,4
7,6
4,2
6,6
6,5
9,7
0,3
80,4
90
,28
0,1
0,5
50,2
60
,50
0,5
30
,75
7,3
6,1
7,1
6,4
7,1
6,6
7,3
7,3
7,6
7,0
8580
70100
7050
4010
252
0
8,1
5,3
8,2
7,1
9,3
7,9
3,6
4,3
2,9
350
260
210
430
240
310
39
0120
160
110
ii13
1223
1510
183
145
1300
790
1000
450
380
240
7t
210
230
näy
tteen
ott
osy
v.
läm
pöta
la
02 sam
eus
“25
alk
ali
nit
eett
i
väri
luku
CO
DM
0
Ko
k.
N
Kok,
P
Fe
‘5 oc
g/1
ky
il.
%
FTU
mS
/rn
mm
o1 /
1
P6
mg/1
mg/1
02
pg
/1
g/1
jok
i
19
85
15
.7.
0,1
9,5
jok
i
1985
11.7
0,1
9,3
jok
i
1985
10
.7
0,1
11
,2
6,3 90
9,6
376 12
1339
H 1-3
rj H
LIITE 4/2
--4
.-1UI(0
(‘1(4
‘-4
:344
(3‘-4
0E-444
:4’:
-4(‘4
-‘4 447
.1,: teo ‘-n -4
4)4)
4) 447‘4 te-331
-4
UI(-4
--4 447 1-
Ote’17--4 •4 -4
--4.1’:0
UI:3
-4--4-:4,
r—
-4 ‘4’
-4 Cl m UI
UI UI C
O -3 0-4 UI te 0 40 T C%- - te - - - -
O UI UI (‘7 o-1 447040
4’-- -4
te -4terflrc
UI ‘4’ UI r
te -
447 te UI UI
UI 4 UI te
70
-4 (‘4
4444 -4 •—.0131
-4 — 4) 4) 0-4 0-4 -4 -4
UI •— 0U 313&- UI 0 3313113431131
00 E.4C 4)0 4)
0O4
434]
UIUI4]
-‘4 130 -
UI --4 13 Z 3113 -4 —4 043 UI --4 X4) 4(1,4,4 1- CI
(‘4 (‘4 UI (‘3 ‘—4 = :44 0 0 0 UI0041 -44
4(1 t ‘.1 -4te -
Cl UI UI -4-4 0-4 -4
O(‘3
-,4 447 -4 -4 UI -4 fl (‘1 0 40 C13
- te - - - - - te te o-4 te
o 31 447 UI (‘- —4 (- UI r- C (‘4 (‘1
--4 -4 0-4 0-4
Ote (‘4
.4 447 te 0-4 UI te te -4 te UI UI te 0 ‘1 UI
te ‘ - - te - - - 31 te ‘.4 (‘1
o te te UI te UI ‘.4 UI te (‘1 te
-n -4 (‘4 .—4 -4
O(‘1
o u ‘.4 UI te ‘.4 (-3 UI UI UI UI UI
1-4 te - - - - - r- -r- .-4 UI
13 te 447 UI (‘4 UI (‘1 UI C te ‘.4 1’-
-4
—4 UI 1 UI r- UI
O - -(‘4 UI
UI UI-4 ‘4’
-4’
4(1 te UI C UIfl - r’- ‘.
(‘3 0-3 (‘7
447 te UI 447 UI(‘7 - Ui te
1 (‘7
UI r- UI ‘.4 UI‘4’ - ‘.4 ‘4
(‘3 4-,
UI 4-7 (3 ‘.-1 4-’.
447 - 447 ‘.4te ‘4’ 447
‘T UI te UI‘UI r
(‘4 (‘7 (‘3
-4
te447 4-’. (‘3 (‘4 UI te UI (‘3 UI
-(‘((‘3 4—
‘—44-7 UI (‘- te
‘40 ‘.1 te ‘4’ (‘- UI ‘4’ UI te UI
te - - - -((1 r(3 UI
—4 447 UI te UI te ‘4’
-4
- (‘3 UI UI UI —3 UI
- - ‘-(‘4 4-— (07 ‘40
• (‘4 4-’ • 40
te
te - - -4 .—4 -4 4-’ UI (‘7
te 4-4 - - -te - - - -
te ‘ UI UI (‘1 UI 447 UI 40
-4
te ‘.1 UI- - - -
te UI UI UI -4
-4 (‘4 -4
te(07 31 te (‘4 tete - - - -
UI ‘4 UI 40
4•1t00
te-4
-4 te
UI (-44-,
- te
UI te-4
tete07-4
417 0 -4 -4 -4
te (‘4 - - -
07 ‘ UI UI (3
0-4 -4
(‘7 UItete UI UI
-4
>
UI04]3]o UI0 —4UI --4UI 4]4] :04313.>10UI UI0
LIITE 4/371
Liite 4/3. Kiiminkijoen yläjuoksun tutkitut purot Puolangalla.Numerointi viittaa liitteisiin 4/1-2.
1 uoluerajo
— — -— Kc,nnanrojo
1. OOOOO
r