Lippu 4/2014

DEMARINUORTEN UUSI ILME! S. 6 YHDESSÄ TEKEMINEN ON TÄRKEINTÄ S. 8 OMA KOTI KULLAN KALLIS S. 11 KAUPUNGIT KAIPAAVAT RAKENTEIDEN UUDISTAMISTA S. 14 JÄRJESTÖTOIMINNAN VIEMÄÄ S. 18 PITÄISIKÖ NAISTEN MENNÄ LAKKOON? S. 21 JAA/EI SOTILAALLISELLE LIITTOUTUMISELLE S. 24

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 4/2014

2 LIPPU 4 /2014

on pääsääntöisesti tapahtunut kohti parempaa. Ilman sosialidemokratiaa oma elämänikin olisi kovin erilainen. Tuskin esimerkiksi olisin koskaan voinut haaveilla korkea-kouluopinnoista.

Katseeni kääntyi lopullisesti kohti demareita, koska SDP näyttäytyi yleisvasemmistolaisena puolueena, jonka seinät ovat tarvittaessa leveällä ja katto korkealla. Tämä koski sekä mielipiteitäni että ulkoista olemustani. Ensimmäisis-sä Demarinuorten valtakunnallisissa tapahtumissa, joihin osallistuin, olin valtavan onnellinen ja yllättynyt siitä miten erilaisia muut osanottajat olivat. Oli nuoria pukumiehiä, oli vähän vaihtoehtoisempaa lookkia ja sitten oli meitä ihan tavallisia teinejä. Oli hiljaista ja vähän kovaäänisempää.

Ilokseni huomaan, että varsin moni noissa ensimmäisis-sä tapahtumissa kohtaamistani demarinuorista vaikuttaa liikkeen parissa yhä. Useammalle voisi myös antaa äänensä tulevissa eduskuntavaaleissa.

Onnittelen nuorempaa itseäni siitä, että minulla naiiviu-destani huolimatta viisautta valita vaihtoehto, joka ei ollut liian ehdoton tai liian jyrkkä. Nyt vähän vanhempana sosia-lidemokraattisen liikkeen valmius tehdä kompromisseja ja halu rakentaa konsensusta on noussut arvoon arvaamatto-maan.

En enää katso maailmaa niin mustavalkoisesti kuin 16-vuotiaana. Uskon, että ihmiset eivät keskimäärin ole pahoja ja tahdo yhteiskuntaa, jossa joku joutuu kärsimään ja elämään huonoa elämää. Mutta näkemykset siitä, miten yhteiskunta voisi tulla paremmaksi ja oikeudenmukai-semmaksi, vaihtelevat. Osaa niistä en voi hyväksyä, mutta suurinta osaa voin vähintäänkin ymmärtää. Sosialidemo-kraatit ovat Suomessa olleet se poliittinen voima, joka on kyennyt kutsumaan yhteiseen neuvottelupöytään hyvinkin erilaisia näkemyksiä ja neuvottelemaan lopputuloksia, jotka eivät ehkä ole olleet kenenkään riemuvoittoja, mutta eivät myöskään kenenkään murskatappioita.

Demarinuoret järjesti alkusyksystä sosiaalisessa mediassa mainion #porukka-kampanjan. Kam-panjan ideana oli kertoa maailmalle, minkälaista porukkaa me demarinuoret olemme ja miksi

kukin meistä on tämän kelkkaan hypännyt. Minutkin haastettiin Facebookissa kertomaan oma ta-

rinani. Haastaja varmaan luuli haasteen menneen minulta ihan sivu suun, mutta ähäkutti! Päätoimittajuuden etuihin kuuluu, että saa kirjoittaa lehteen lempiaiheestaan (itses-tään) eikä kukaan voi estää.

Liityin Demarinuoriin noin kahdeksan vuotta sitten olles-sani 16-vuotias. Olin alkanut seurata uutisia, politiikkaa ja poliitikkoja jo yläkouluiässä. Näin jälkikäteen ajateltuna olin kuitenkin tuolloin politiikan suhteen melko naiivi. Minun oli vaikea ymmärtää, miksi köyhyyttä ja kurjuutta ei oltu onnistuttu kitkemään edes Suomesta, maailman mittakaa-vassa vauraasta ja tasa-arvoisesta kotimaastani.

En ole perhetaustaltani demari, mutta koen silti siinä mielessä syntyneeni demariksi, että sosialidemokratian kolme ydinarvoa – solidaarisuus, vapaus ja tasa-arvo – ovat minulle itsestään selviä oikeudenmukaisen yhteiskunnan peruspilareita.

Tietenkään demareilla ei ole näihin arvoihin patenttia, ja poliittinen koti olisi voinut löytyä muualtakin. Oikeistopuo-lueet oli kuitenkin helppo sulkea pois laskuista, sillä niiden tulkinnat kolmesta arvosta eivät vastanneet omiani. Minulle solidaarisuus ei ole huolehtimista vain itseni kanssa saman-laisista ihmisistä, vapaus johonkin on minulle ensisijaisem-paa kuin vapaus jostakin ja tasa-arvo tarkoittaa minusta paljon muutakin kuin näennäistä lähtökohtien tasaamista. Minulle oli myös tärkeää, että puolue, jonka nuorisotoi-mintaan lähdin, korosti toiminnassaan suvaitsevaisuutta ja jokaisen oikeutta määrittää itse oma elämäntyylinsä.

Sosialidemokratian saavutukset ja SDP:n vakuuttava historia tekivät minuun vaikutuksen, ja kieltämättä ne säväyttävät vieläkin. Ilman sosialidemokratiaa Suomesta tuskin olisi tullut sellainen maa millaisena sen nyt tunnem-me. Sosialidemokratia on ollut muutosvoima ja muutosta

MINÄ JA #PORUKKA

JULKAISIJA Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

PÄÄTOIMITTAJA Essi Virtanen [email protected]

TOIMITUSSIHTEERI Iida Vallin [email protected]

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Olli Urpela / Pintaliitodesign

KIRJOITTAJAT Kai Alajoki, Nelli Baran, Sara Etola, Miikka-Aukusti Heiskanen, Tiina Irjala, Serveh Khalili, Eetu Kinnunen, Jani Kokko, Jussi Kukkola, Antti Lindtman, Eemeli Peltonen, Elisa Penders, Simo Rissanen, Inna Rokosa, Mikko Suomalainen, Iida Vallin

PAINOPAIKKA Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

PAPERI kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g

1/2015 ILMESTYY MAALISKUUSSA Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Iida Vallin, [email protected]

ESSI VIRTANEN

päätoimittaja

PÄÄKIRJOITUS

LIPPU 4 /2014 3

”IHAN HYVÄ AIKA.”

Kiristynyt maailmanpoliittinen tilanne ja kriisipesäkkeet ovat pitäneet ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sdp.) kiirei-senä myös syksyllä. Hyvä kunto on jaksamisen edellytys, ja ministeri onkin hyvin tunnettu juoksuharrastuksestaan. Iltalehti otsikoi 4. lokakuuta Ylen Ykkösaamussa vierail-leen Tuomiojan kuittailleen hienovaraisesti pääministerille tämän uudesta maratonennätyksestä (3.11.24.). ”Se on ihan hyvä aika, en minä ole juossut kuin neljänä kertana parem-min”, Iltalehti kertoo Tuomiojan todenneen.

”GRAHN-LAASONEN JÄÄDYTTI SOIDENSUOJELUOHJELMAN”

Yle uutisoi 15. lokakuuta miten ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) jäädytti pitkään valmistellun soiden-suojeluohjelman. Pakkosuojelun sijaan ministeri toivoi, että lisäämällä maanomistajien ”positiivista asennetta luonnon-suojelutyöhön” suojelu voidaan hoitaa vapaaehtoisesti. Lippu suosittelee, että Grahn-Laasonen pyytää kokemusasi-antuntija Laura Rädyltä konsultointia aiheista vapaaehtoi-suus, yhteinen hyvä ja oma taloudellinen etu.

”VANHEMMAT JÄRKYTTYIVÄT UUDESTA MUUMIELOKUVAS-TA: ”ONKO TÄMÄ SOVELIASTA?””

Tove Janssonin alkuperäistarinalla uskollisesta Muumit Rivieralla -elokuvasta järkyttyneen perheenäidin närkästys otsikoitiin Iltalehdessä 20. lokakuuta. Elokuvassa keikis-tellään bikineissä, poltetaan sikaria, pelataan uhkapelejä, juodaan vaapukkamehua vahvempaa ja nukutaan veneen alla. Perheenäidin kuppi meni kuitenkin lopullisesti nurin elokuvassa esiintyvästä ”kiintiöhomosta”: koirasta, joka pitää kissoista.

”SIPILÄ: ”SUOMI VAIPUNUT APATIAAN””

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä visioi 25. lokakuuta Yrittäjät.fi:n haastattelussa, että Suomi saadaan nousuun vähentämällä eläköitysmisten kautta julkiselta sektorilta ”kymmeniätuhansia” virkamiehiä. Lippu epäilee, että kun-nanvaltuutettujen määrällä mitattuna Suomen suurimman kuntapuolueen kentältä saattaa kuulua älähdyksiä, kun Sipilän virkamiesjuustohöylä vie opettajat oman kunnan pikkukouluista ja lääkärit pikkuterveyskeskuksista.

OTSIKOISSA

”KUINKA MONI SUOMALAINEN LÖYTÄÄ ITSENSÄ RYHMÄSTÄ, JOKA TIENAA ALLE 2 100 EUROA TAI 2 600 EUROA?”

No, noin puolisen miljoonaa suomalaista. Tuore sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok.) arvosteli 22. elokuuta Verkkouutisten haastattelussa SDP:n esittämää, lapsili-säleikkauksia kompensoivaa verovähennysmallia väärin kohdennetuksi. Rädyn mukaan ”vain hyvin pieni osa” van-hemmista tienaa alle 2600 euroa kuukaudessa. Seuraavana päivänä Räty jo pahoittelikin lausuntoaan korostaen kuiten-kin, että kyse oli huonosti asetelluista sanoista eikä siitä, että hän olisi pihalla kuin lumiukko oman hallinnonalansa arkitodellisuudesta.

”RÄTY VEROSUUNNITTELUSTA: MORAALISESTI VÄÄRIN”

Rädyn ministerikauden ensiaskeleet muuttuivat hienoisen horjuvista hasardin kompuroiviksi heti seuraavalla viikolla. Räty, siviiliammatiltaan lääkäri, oli muuntanut yksityis-vastaanotostaan saamiaan tuloja holdingyhtiön avulla verottomiksi osingoiksi ja luontaiseduksi. Laillisuudestaan huolimatta menettely oli, kuten Räty itsekin myönsi Kaup-palehden otsikossa 25.elokuuta, moraaliton ja yhteiskun-nan kokonaisedun vastainen.

”LASSE MÄNNISTÖ TORJUU PULIVEIVAUSSYYTÖKSET”

Yle otsikoi 28. elokuuta ministeri Rädyn ja kansanedustaja Lasse Männistön (kok.) jakkaroiden vaihdosta. Männistö valittiin Rädyn sijaiseksi hoitamaan Helsingin apulaiskau-punginjohtajan tehtävää, jolloin Räty puolestaan nousi eduskuntaan Männistön tilalle. Puliveivausta tai ei, järjeste-ly näytti niin pahalta, että Männistö päätyi vetämään pois eroanomuksensa eduskunnasta ja jättämään apulaiskau-punginjohtajan tehtävän vastaanottamatta.

”MINÄHÄN EN TIEDÄ, PITÄÄKÖ SE PAIKKANSA!”

Kansanedustaja Piia Kauma (kok.) takasi syyskuussa jatkon kokoomuksen kiusalliselle mediahuomiolle kertomalla, miten hevosmiesten tietotoimiston mukaan maahanmuut-tajat saavat lastenvaunuihin avustusta avokätisemmin kuin kantaväestö. Kauma totesi 2. syyskuuta MTV Uutisille, että väitteessä voi olla tai olla olematta perää, mutta kysees-sä on silti merkittävä keskustelunavaus, joka tulisi ottaa vakavasti. Lippu pelkää, että lisää merkittäviä keskustelun-avauksia saadaan, jos Kauma joskus löytää Suomi24:n ja vauvapalstan.

”11 ASIAA, JOTKA VAIN POIKIEN VANHEMMATYMMÄRTÄVÄT”

Iltalehti julkaisi 27. syyskuuta nettisivujensa perheosiossa 11 asiaa, jotka vain poikalasten vanhemmat voivat ymmär-tää. Listalta löytyivät muun muassa sellaiset helmet kuin ” 3. Pojilta saa parhaat halaukset”, ”6. Mikä tahansa käy aseesta”, ”8. Pojat eivät kuuntele” ja ”11. Pojat rakastavat ehdoitta”. Niin, ja kirsikkana kakussa ”2. Samaan aikaan vihaat ja olet kiitollinen niistä etuoikeuksista, jotka poikasi saa aikuistuttuaan”. #facepalm

4 LIPPU 4 /2014

Toivotamme kaikille Rauhallista Joulua

jaOnnea vuodelle 2015

tuomioja.org

Jos sosialidemokratiaei ole kehittämässä ja vahvistamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja tekemässä työtä maailmanlaajuisen kestävän kehityksen saavuttamiseksi, niin kuka muu sen tekisi?

Www.SoLiDaArIsUuStEot.FiWww.InSaTsErFoRsOlIdArItEt.Fi

Ihmiset tukevat, auttavat ja ilahduttavat toinen toistaan arjen pyörteissä joka päivä kaikkialla maailmassa. Nyt tuomme sen yhdessä näkyviin. Jaa solidaarisuustekosi!

Människor stöder, hjälper och glädjer varandra i vardagslivet varje dag överallt i världen. Nu tar vi fram solidariteten tillsammans. Dela din insats för solidaritet! Rentouttavaa joulun odotusta

ja aatteellista vuotta 2015!

LIPPU 4 /2014 5

Jos me nuoret menetämme uskomme Suomen menestymiseen lopullisesti, vaikeutuu taantumasta nousu entisestään. Siksi on tärkeää, että valamme tulevaisuuden uskoa itseemme ja muihin.

Suomen tilanne on synkkä. Sama viesti toistuu päi-vittäin. Vientimme ei vedä, työttömyys lisääntyy, valtio velkaantuu, kunnat kriisiytyvät ja hyvin-vointipalvelumme rapautuvat. Näiden viestien

keskellä ei ole ihme, että apatia vallitsee. Meistä tun-tuu, että maan talous on pysähtynyt, ilmapiiri pelokas, moraalimme horjahtelee ja tulevaisuutemme on sumea. Aivan kuin odottaisimme laivan kannella, että suuri aalto pyyhkäisisi meidät pois.

Voivottelulla ei kuitenkaan Suomea nosteta taantumas-ta. Meillä on edelleen käsissämme ne valttikortit, joilla kansainvälisellä kentällä pärjätään. Monien kansainvälisten vertailujen mu-kaan olemme edelleen maailman kärki-maita. Hyvä paikka elää ja yrittää.

Ongelmien keskellä on aina tärkeää muistaa, että kaikki on kuitenkin mahdollista. Tiedämme, mistä on-gelmat johtuvat. Tiedämme, missä meillä on eniten parannettavaa. Tiedämme, mitä meidän tulee tehdä. Ainaisen valittamisen ja synkistelyn sijaan nyt on siirryttä-vä tekemisen puolelle.

Suomi on loistava esimerkki maasta, joka on kyennyt nosta-maan itsensä muutamassa vuosi-kymmenessä köyhästä ja syrjäises-tä valtiosta maailman parhaimpien ja onnellisimpien maiden joukkoon. Nykyisistä vaikeuksista huolimatta Suomen tarinassa on voimaa.

Tarvitaan uutta toivoa ja optimis-mia. Menestyksemme lähtee siitä, että Suomi on avoin ja vakaa maa, jossa jokaisella on vapaus omaan elämäänsä ja mahdollisuus tehdä unelmatyötään reilussa työelämässä.

UUSI TOIVOTEKSTI: Joona Räsänen KUVA:: Olli Urpela

Vaikeassakaan tilanteessa ei ole syytä luopua unelmista, sillä yleensä suurimmat saavutuksemme ovat lähteneet niistä liikkeelle. Vaikka muut kuinka synkistelisivät, ainakin itse uskallan edelleen toivoa nykyistä tasa-arvoisempaa ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa Suomea, jossa vallitse-vat myönteinen yhteisöllisyys, heikommasta välittäminen ja turvallinen arki.

Emme voi vain katsella vierestä, kun ihmisiä on sadoin tuhansin työttöminä. Työttömyys on pahin yhteiskuntaam-me vaivaavista ongelmista. Meille Demarinuorille on tärke-ää, että yhteiskunta kantaa kriisien keskellä vastuuta ihmis-ten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Meille se tarkoittaa

aktiivista työvoimapolitiikkaa, julkisia investointeja ja yritysten toimintaedellytysten parantamista sekä

vientimme hartioiden leventämistä. Meidän on myös uudistettava hyvinvoin-

tiyhteiskuntamme rakenteita vastaamaan tätä päivää. Näillä toimenpiteillä meidän on mah-dollista saada uusi kasvu käyntiin ja varmistaa hyvinvointipalveluidemme toimivuus myös tulevaisuudessa.

Tätä on uusi toivo. Se on myös oi-keudenmukaisuustekoja nuorelle

sukupolvelle. Rasismia, syrjintää ja kiusaamista ei hyväksytä, jokaiselle taataan kohtuuhintai-nen asuminen, vanhempien tulot eivät saa vaikuttaa opiskelijan opintotukeen, pätkätyökulttuu-rista päästään eroon, nuoriso-takuu takaa oikeasti työpaikan ja alipalkkaus tehdään rangais-tavaksi.

Myös SDP tarvitsee uutta toivoa. Tätä tuovat uudet, nuoret poliitikot, jotka ovat valmiita nousemaan vaaleissa puolueen eturiviin vastuun-kantajiksi ja suunnannäyttä-jiksi. Meidän tehtävämme on tehdä tulevaisuuteen katsovaa,

rohkeaa ja aatteellista politiik-kaa, joka puhuttelee nuoria ja

luo luottamusta puoluepolitiikkaa ja SDP:tä kohtaan.

Minä ainakin laitan toivoni eduskun-tavaaleissa nuoriin, toivottavasti sinäkin. Tehdään uusi toivo yhdessä. LIPPU

PUHEENJOHTAJALTA

6 LIPPU 4 /2014

Demarinuoret uudisti visuaalisen ilmeensä ja nettisivunsa. Uudistuksen taustalla oli halu kehittää nuorisoliiton viestintää nuorekkaam-paan, selkeämpään ja vuorovaikutteisempaan

suuntaan. Nettisivujen Web-suunnittelusta vastasi Teemu Into ja visuaalisen ilmeen suunnittelusta Jukka Kujansivu We Are Home -mainostoimistosta. Kuvituksen on suunni-tellut tamperelainen kuvataiteilija Aino Louhi.

Uuden visuaalisen ilmeen ja uusien nettisivujen tarkoi-tuksena on kannustaa ja haastaa demarinuoria osallistu-maan rohkeasti keskusteluun. Demarinuorten jäsenistö on täynnä hyvin aktiivisia viestijöitä ja tätä liitto haluaa tuoda jatkossa laajemmin esiin. Uudet nettisivut toimivat tausta-na kaikelle toiminnalle ja keskustelulle, jota Demarinuoret järjestönä sekä jäsentensä välityksellä käyvät eri puolilla sosiaalista mediaa. Sivuston alaosassa oleva some-osio kerää hashtagien avulla yhteen eri kanavissa tapahtuvan keskustelun ja kuvavirran.

Nettisivujen rakenne on myllätty täysin uuteen uskoon ja jäsennelty uudella tavalla. Nyt sivustolta on helpompi löytää tietoa ja se on visuaalisesti kiinnostavammassa muodossa.

Liittohallituksen blogi, kannanotot ja uutiset nostettiin etusivun paraatipaikalle, ja sivustolle tehtiin paljon uutta

sisältöä. Nettisivuille luotiin myös oma sivu ensi keväänä käytäviä eduskuntavaaleja varten.

Uuden visuaalisen ilmeen myötä myös Demarinuo-ren logo ja värimaailma uudistettiin. Logo haluttiin pitää yksinkertaisena ja yksivärisenä, jotta sitä voidaan käyttää mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa materiaaleissa. Siinä on käytetty ajatonta funktionalistista kirjasintyyppiä sekä modernisoitua ruususymbolia, joka kunnioittaa sosia-lidemokraattisen liikkeen perinteitä tuoreella tavalla.

”Demarinuorten logo ilmentää dynaamista, modernia ja ajassa kiinni olevaa henkeä. Sen sydämenä on modernisoi-tu ruususymboli, jossa esiintyy niin osiin pilkottu hashtag-symboli, kuin D-kirjainta muistuttava ruusun keskiö, sydän. Logo on suunniteltu keskustelun avaajaksi”, kuvailee AD Jukka Kujansivu nuorisoliiton uutta logoa.

Uudet nettisivut ja uusi ilme ovat osa laajempaa viestinnällistä uudistusta, jolla Demarinuorten viestintää kehitetään kokonaisuudessaan vaikuttavampaan, visu-aalisempaan, innostavampaan ja vuorovaikutteisempaan suuntaan. Jatkossa on tarkoituksena, että liiton suunnasta tapahtuvan tiedottamisen ja markkinoinnin ohella yhä suuremmassa roolissa järjestön viestintää ovat Demari-nuorten jäsenet itse. Millaisen viestijäroolin sinä haluat ottaa? LIPPU

Liikemerk-ki

Logotyyppi

Logo

Demarinuorten logo koostuu dynaamista ruusua esittävästä liikemerkistä, sekä logotyypistä ns. logon tekstiosiosta. Joissain tapauksissa liikemerkkiä ja logotyyppiä voidaan käyttää erillään toisistaan. Pääasiallinen käyttösuositus logolle onkuitenkin ylläolevan kaltainen, jossa liikemerkki ja logotyyppi näyttäytyvät aina yhdessä muodostaen Demarinuoret -logon.

LIPPU 4 /2014 7

HALUATKO OLLA #ROHKEASTIDEMARI?

-Seuraa meitä Facebookissa, Instagramis-sa ja Twitterissä – pyydä myös kavereitasi tekemään samoin

-Osallistu keskusteluun ja Demarinuorten somekampanjoihin

-Käytä #demarinuoret-hashtagiä tai osoita viestisi meille @Demarinuoret

-Tykkää, jaa, kuvaa, kommentoi, twittaa, retweettaa – osallistumiskeinoja on monia

-Jos toimit piirihallituksessa, lataa mate-riaalipankista uudet logot ja kuvat omille Facebook- ja Twitter-sivuillenne

8 LIPPU 4 /2014

YHDESSÄ TEKEMINEN ON TÄRKEINTÄ

Matkalla Arkadianmäelle -juttusarjassa seurataan kahden demarinuoren, Maria-Riitan ja Arin, eduskuntavaalikampanjoiden edistymistä. Rovaniemeläinen Maria-Riitta Mällinen (28) on ehdolla eduskuntaan Lapin vaalipiirissä ja euralainen Ari Reunanen (30) Satakunnan vaalipiirissä. Juttusarjan toisessa osassa päivitetään kuulumisia ja kysytään vinkkejä vaalityöhön osallistumiseen.

Tätä juttua kirjoitettaessa kevään eduskuntavaa-leihin on aikaa viitisen kuukautta ja puolueiden ehdokaslistat alkavat pikkuhiljaa olla valmiina. Maria-Riitta ja Ari ovat olleet liikkeellä hyvissä

ajoin, sillä he ovat jo pitkin syksyä jalkautuneet omien vaalipiiriensä markkinoille ja muihin syksyisiin ulkoilma-tapahtumiin. Aikainen lintu ehkä todella nappaa madon, sillä muita ehdokkaita ei ole toreilla ja turuilla vielä paljon näkynyt:

- Kuulin juttua, että eräs paikallinen toisen puolueen edustaja oli todennut, että ”se Reunanen on kyllä joka paikassa, sehän taitaa olla ihan tosissaan!” Ari nauraa. – Ja tottahan se on. Haluan osoittaa, että teen tätä juttua nyt yhtä pitkäjänteisesti kuin tekisin kansanedustajan työtäkin.

Aikainen aloitus on antanut mahdollisuuden tavoittaa potentiaaliset äänestäjät ennen pahinta vaaliähkyä, joka alkaa vaivata ihmisiä, kun mainosten ja karkin tyrkyttäjiä on jo joka nurkalla. Molemmat ehdokkaat kertovatkin, että

ihmisten reaktiot ovat olleet hämmentyneitä (”mitä, onks jotkut vaalit tulossa?!”), mutta positiivisia. Äänestäjät arvos-tavat ehdokkaan läsnäoloa ja sitä, että kyse ei ole pelkästä vaalimainosten tuputtamisesta.

- Ja on se ollut itsellekin mukavaa, että on vaan voi-nut jutella rauhassa ihmisten kanssa eikä ole tarvinnut koko ajan miettiä, että nyt on hirveä kiire ja täytyy ehtiä puhumaan mahdollisimman monelle. Olen yleensä vaan juttutuokion päätteeksi antanut käyntikorttini ja sanonut, että se kannattaa pitää mielessä ensi kevättä silmälläpitä-en, Maria-Riitta sanoo.

Toistaiseksi vaalikentillä ei vielä ole virittäydytty pu-humaan puolueiden vaaliteemoista ja seuraavasta vaa-likaudesta. Ihmisiä ovat kiinnostaneet ajankohtaisaiheet Ukrainan kriisistä kotimaan työllisyystilanteeseen.

- Satakunnassa erityisesti kielteinen päätös OL4-hank-keen periaatepäätöksen jatkoajasta on herättänyt paljon huolta maakunnan työllisyydestä tulevaisuudessa. Käymie-ni keskustelujen innoittamana päätinkin ryhtyä toimeen ja perustin kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan ydinenergia-lain muuttamista niin, että jatkoaikahakemus pitäisi tuoda eduskunnan käsiteltäväksi, Ari kertoo.

TARJOLLA OPPIA, KAVEREITA JA MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA

Juttusarjan ensimmäisessä osassa molemmat ehdokkaat korostivat, että suu mutrulla ei voi tehdä hyvää kampanjaa. Onko hyvä henkeä siis syntynyt?

- Mulla ainakin on ollut kivaa, toivottavasti muillakin! Intoa on riittänyt ja on asennoiduttu niin, että tavoite on tiedossa ja sitä kohden mennään, vastaa Ari.

- Ehdokas itse ei saa murjottaa vaan aina pitää muistaa kiittää ja kannustaa muita, se pitää yllä ystävällistä ilma-piiriä. Lisäksi olen kampanjatiimin kokouksissa halunnut antaa kaikille mukana oleville mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon. Olemme yhdessä miettineet kampanjan teemoja. Tiimiläiset ovat esimerkiksi nostaneet esiin koke-muksiaan työelämän epäkohdista, jolloin olen itse saanut

MATKALLA ARKADIANMÄELLE 2/4

TEKSTI: Essi Virtanen

LIPPU 4 /2014 9

arvokasta tietoa ja hyviä esimerkkejä vaalikeskusteluihin, Maria-Riitta selittää.

Kampanjatyöstä harvemmin maksetaan rahapalkkaa, mutta tukijoukkojen kokoaminen ei silti ole ollut Maria-Riitalle ja Arille ongelma. Molempien joukoissa häärii sekä puolueen jäseniä että niitä, jotka ovat halunneet vain lähteä tukemaan hyvää tyyppiä.

Parhaat lähihistorian tuntemat esimerkit kampanjois-ta, jotka antoivat tekijöilleen niin paljon, että moni näistä päätyi itsekin aktivoitumaan politiikassa, ovat varmasti Tarja Halosen presidentinvaalikampanjat. Vaikka mitta-kaava onkin eduskuntavaaleissa vähän eri, samantyyppi-siä kokemuksia myös Maria-Riitta ja Ari haluavat tarjota tiimiläisilleen.

- Osallistumalla vaalityöhön pääsee konkreettisesti edis-tämään omaa ajatusmaailmaansa, Maria-Riitta sanoo.

- Ja oppii paljon politiikasta, markkinoinnista ja projekti-työskentelystä, Ari lisää.

Ennen kaikkea molemmat ehdokkaat muistuttavat, että kyse on yhdessä tekemisestä. Kavereiden saaminen ei ole lainkaan huono syy lähteä mukaan.

OMAN PANOKSENSA VOI ANTAA MONELLA TAVALLA

Viimeaikaiset gallup-mittaukset ovat antaneet viitettä siitä, että SDP:n kannatuksen pohjakosketus on jo tapahtu-nut ja nyt ollaan matkalla kohti parempia aikoja. Myös Ari on pannut merkille virkistymisen:

- On huomattu, että meidän kannattaa kertoa oma näkö-kulmamme asioihin, vaikka se ei aina olisikaan se voittanut näkökulma. Nyt omassa väessä on herännyt uutta uskoa siihen, että täältähän voidaan vaikka nousta.

Maria-Riitan ja Arin viesti onkin, että nyt kannattaa lähteä mukaan vaalityöhön, koska puolueen menestykses-sä on lopulta kyse vain siitä, miten ehdokkaat menestyvät paikallisesti. Kumpikaan ei ole omassa kampanjaorganisaa-tiossaan halunnut tehdä liian tarkkaa roolitusta sille, kuka tekee mitäkin, vaan tehtäviä jaetaan joustavasti tekijöiden osaamisen, mieltymysten ja aikataulujen mukaan.

- Ihmiset ovat niin erilaisia. Aika hyvin tiedän keitä kannattaa pyytää tekemään mitäkin. Jotkut esimerkiksi tykkäävät jututtaa ihmisiä, joten heitä on luontevaa pyytää mukaan teltalle toritapahtumiin. Ja joillekin kiireisille olen sanonut, että voit osallistua vaikka luukuttamalla mainok-sia sitten lähempänä vaaleja, Maria-Riitta sanoo.

- Osallistumisen muotoja on monia. Itse olen viime aikoina puhunut paljon siitä, että meidän pitäisi muistaa näkyä sosiaalisessa mediassa, koska erityisesti nuoret ää-nestäjät ovat siellä. Monet kuitenkin tuntuvat luulevan, että kampanjointi sosiaalisessa mediassa ei ole oikeaa vaalityö-tä. Pitäisi päästä eroon siitä ajatuksesta, että pelkästään herääminen aikaisin keittämään hernekeittoa vaalitorille on poliittista tekemistä, Ari jatkaa.

- Niin, ja demareilla on usein sellainen tapa, että tullaan vaalitilaisuuksiin vain, jos ollaan siellä töissä. Myös se, että tulee käymään tai kuuntelemaan johonkin tilaisuuteen, on jo osallistumista, Maria-Riitta huomauttaa.

VINKKEJÄ VAALIKENTILLE

Jokainen vaalityöhön tai mihin tahansa kampanjointiin osallistunut tietää, että ihmisten lähestyminen ei aina tun-nu kovin helpolta. Mitä, jos minua ei halutakaan kuunnella tai sanomaani suhtaudutaan kielteisesti? Maria-Riitasta ja Arista on jo kehkeytymässä jonkinlaisia alan asiantuntijoita:

- Kannattaa olla kädessä jokin sisäänheittotuote, jonka voi antaa ihmiselle kohdatessa. Eikä pidä koskaan kysyä, että ”otatko omenan?”, koska siitä on helppo kieltäytyä. Pitää sanoa, että ”otapa omena!” Maria-Riitta nauraa.

Ja on hyvä pitää mielessä, että tilanne voi olla jännittävä myös sille, jolle mennään juttelemaan. Ihmisiä ei pidä säi-kyttää esittämällä kaikkitietävää poliitikkoa. Tasa-arvoinen ja rento lähestymistapa sulattaa jään.

- Keskustelun voi aloittaa epäpoliittisella aiheella, esimerkiksi kysymällä kuulumisia. Usein vie hetken ennen kuin ihmiset rohkaistuvat puhumaan politiikkaa. Small tal-kia voi myös harjoitella etukäteen, Maria-Riitta neuvoo.

Joskus, mutta onneksi hyvin harvoin, vastaan tulee niitä ikävämpiä kohtaamisia. Vastapuoli voi olla päihtynyt tai käyttäytyä muuten ikävästi. Vastaväitteiden esittäminen jollekin, joka ei ole niistä kiinnostunut, on yleensä tur-haa. Vaikeissa tilanteissa vaalitiimin jäsenet voivat auttaa toisiaan ja pelastaa pulaan joutuneen esimerkiksi repliikillä ”anteeksi, mutta sua tarvitaan nyt tuolla teltalla”.

- Vaalityön tekeminen jonkun toisen puolesta on sinänsä helpompaa kuin itse ehdolla oleminen, että arvostelu ei koskaan kohdistu omaan persoonaan. Ehdokkaan täytyy laittaa itsensä täysillä peliin, Ari toteaa. LIPPU

OLETKO OSALLISTUNUT VAALI-KAMPANJOINTIIN? MITEN OSAL-LISTUIT?

Jonne Nurmi”En ole aikaisemmin osallistunut vaalikampan-jointiin. Tulevissa eduskuntavaaleissa voisin osallistua jonkun ehdokkaan vaalityöhön, mutta on vaikea valita kenen, koska hyviä eh-dokkaita on niin monta. Osallistuisin mielelläni esimerkiksi torikampanjointiin, sillä ihmisten kanssa jutteleminen on minusta mukavaa.”

Iris Pitkäaho”Olen ollut itse ehdolla viime kunnallisvaa-leissa ja Metallin vaaleissa. Kunnallisvaaleissa minulla oli vaalimateriaaleina muistaakseni ihan perinteisiä nessupaketteja ja postikort-teja. Taisin myös luukuttaa vähän mainoksia. Pääasiassa kampanjointi oli kuitenkin sitä, että keskityin olemaan ihmisten keskellä, tapaamaan mahdollisimman paljon väkeä ja juttelemaan mahdollisimman monen kanssa. Metallin vaaleissa kampanjoin tekemällä työ-paikkavierailuja. Yhteen työpaikkaan vein itse tekemäni voileipäkakun, jonka pintakoristelu-na oli äänestysnumeroni!”

Janne Siltanen”Olen osallistunut Eero Vainion kunta- ja eu-rovaalikampanjoihin. Päädyin mukaan Eeron kampanjapäällikön pyytämänä. Osallistuin jakamalla flyereita erilaisissa tapahtumissa ja messuilla. Lisäksi olin mukana kampan-joimassa SDP:n jäsenristeilyllä, jossa kaikilla puolueen eurovaaliehdokkailla oli omat esitte-lypisteensä.”

Antti Koskela”Olin itse ehdolla vuoden 2012 kuntavaaleissa Helsingissä. Vaalibudjettini oli kolminumeroi-nen, eli varsin pieni. Kampanjoin jakamalla itse printattuja mainoksia omalle kotialueelleni. No, kotialueelta ei paljon ääni tullut, muualta kylläkin!”

G

Kilpailukykyiset edut ja palvelut kuuluvat kaikille Osuuskunta Tradekan jäse-nille vuoden ympäri. Eduissa painotetaan niin hyvinvointia, rentoutumista kuin monipuo-lista hemmottelua.

Nämä edut saat aina näyt-tämällä Tradekan jäsenen PINS-korttiasi. Jäsenetuina mm. -30 % alennus päivän huonehinnasta kaikissa Reste-lin hotelleissa ja kylpylöissä, ruokaravintoloissa alennus

on -20 % ja pikaruokapaikois-sa -10 %. Muista hyödyntää myös arvosetelit, jotka olet saanut jäsenkorttipostituksen mukana. Lisätietoa www.tradeka.fi.

www.tradek

a.fi

Osuuskunnan jäsenille edut Ovat arkipäivää

OSK_Yleis_Lippulehti_210x280mm.indd 1 20.10.2014 12.35

LIPPU 4 /2014 11

OMA KOTI KULLAN KALLISTEKSTI: Essi VIrtanen

Asunnottomuus on yhä merkittävä sosiaalinen ongelma, jota asuntopolitiikka voisi merkittävästi lievittää. Ongelman poistaminen kokonaan kuitenkin vaatii meitä ymmärtämään asunnon olevan yhteiskuntaan kiinnittymisen lähtökohta.

Kyselin tätä lehteä varten muutamalta demarinuo-relta, mitä sana ”koti” heille merkitsee. Odo-tetusti koti ei merkinnyt vastaajille pelkästään paikkaa, johon vain rojahdetaan nukkumaan pit-

kän päivän jälkeen. Kodista tulivat mieleen läheiset, lämpö ja oma rauha – kaikki asioita, joiden läsnäolo tuottaa meille turvallisuuden ja pysyvyyden tunteita. Koti ei ole pelkäs-tään seinät, katto ja lattia, vaan lisäksi se on turvapaikka, johon vetäydytään rauhoittumaan ja keräämään voimia.

Englanninkielessä asunnottomuuteen on tapana viitata termillä ”homelessness”. Suomenkielessä asunnottomuus ja kodittomuus erotetaan toisistaan. Ehkäpä asunnotto-muusongelma otettaisiin vakavammin, jos käyttäisimme tunteisiin vetoavampaa sanaa kodittomuus?

NUORTEN ASUNNOTTOMUUS EI VÄHENE

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n selvi-tyksen mukaan Suomessa oli viime vuonna noin 7500 asunnotonta yksittäishenkilöä ja 450 asunnotonta perhet-tä. Oletettavasti todelliset luvut ovat vielä tilastoitujakin suuremmat, sillä asunnottomuuden tilastointiperusteet vaihtelevat kunnittain. Jos tilastointiperusteena käytetään vain sosiaalitoimen asiakastietoja, osa erityisesti lyhytaikai-sesta asunnottomuudesta jää huomaamatta.

Huolestuttavaa asunnottomuudessa ja erityisesti nuor-ten asunnottomuudessa on, että ongelmaa ei ole onnistut-tu merkittävästi pienentämään koko 2000-luvulla. Kaikista asunnottomista alle 25-vuotiaita on noin neljäsosa. Toinen huolestuttava ilmiö on maahanmuuttajien asunnottomuu-den voimakas kasvu aivan viime vuosina: vuonna 2013 asunnottomien maahanmuuttajien määrä nousi Helsingissä peräti 450 hengellä. Asunnottomista perheistä maahan-muuttajataustaisia oli 60 prosenttia.

Katuasunnottomia, stereotyyppisesti puiston penkeillä tai siltojen alla nukkuvia, on onneksi hyvin vähän. Enem-mistö asunnottomista asuu väliaikaisesti sukulaisten tai ys-tävien sohvilla. Pieni osa on laitoksissa, kuten vankiloissa.

ASUMINEN OSAKSI NUORISOTAKUUTA

Asunnottomuus on leimallisesti pääkaupunkiseudun ja muiden suurten kaupunkien ongelma. Lyhytaikaiseen asun-nottomuuteen, jota kaikesta asunnottomuudesta on noin kaksi kolmasosaa, purisikin kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden parantaminen kasvukeskuksissa.

Lyhyt aikainen asunnottomuus voi kohdata, jos jää yllät-täen vaille asuntoa, ei ole varaa markkinahintaisiin vuokriin tai menetetyt luottotiedot vaikeuttavat uuden asunnon saa-mista. Lyhytaikaiseenkaan asunnottomuuteenkaan ei tulisi suhtautua kevyesti, sillä esimerkiksi nuorelle epävarmuus seuraavan yön majapaikasta voi olla syy jättää vastaanot-tamatta työ- tai opiskelupaikka. Lisäksi kavereiden sohvilla nukkuminen on omiaan rasittamaan ystävyys- ja sukulais-suhteita, siis heikentämään sosiaalista turvaverkkoa. Dema-rinuoret onkin linjannut, että asuminen tulisi kirjata osaksi nuorisotakuuta.

ASUNTO ENSIN!

Pitkäaikaisasunnottomuus on kovempi pähkinä purta-vaksi, sillä taustalla sen on usein päihde- ja mielenterve-ysongelmia, velkaantumista ja aiempia asumisen epäon-nistumisia. Moninaiset ongelmat vaativat ratketakseen moninaisia tukipalveluita.

Suomessa on pitkään yritetty ratkaista pitkäaikaisasun-nottomuutta niin sanotulla porrasmallilla, jossa etene-minen kohti omaa asuntoa on edellyttänyt sitoutumista tukipalveluihin ja päihteettömyyteen. Malli on ongelmal-linen, jos asuminen ymmärretään perustarpeena, jonka tyydyttäminen on osa ihmisarvoista elämää.

Porrasmallin haastaa Asunto ensin -periaate, jonka mu-kaan asuntoa ei tarvitse ansaita ottamalla vastaan tukea. Asunto on lähtökohta, jonka turvaamisen jälkeen henki-lölle tarjotaan mahdollisuus saada tukea taustaongelmien ratkaisemiseksi.

Siinä missä porrasmalli kohtelee ihmisiä objekteina, joiden ongelmat yritetään ratkaista pakolla, Asunto ensin -periaate luottaa vapaaehtoisuuteen ja ihmisten omaan toimijuuteen. Ehkäpä nämä kaksi erilaista lähestymistapaa tekevät ymmärrettäväksi myös asunnottomuuden ja kodit-tomuuden eron.

Asunnottomuus on kodittomuutta helpommin pai-kannettava ongelma, se on asunnon puutetta. Koti on henkinen tila, jota yhteiskunta ei voi kenellekään väkisin rakentaa. Sen sijaan yhteiskunta voi ja sen pitää tehdä töitä sen eteen, että meillä jokaisella olisi fyysinen asunto, johon uskallamme alkaa rakentaa kotia. LIPPU

Lähteet: ARA:n selvitykset 2/14: Asunnottomat 2013 ja www.asuntoensin.fi

Kilpailukykyiset edut ja palvelut kuuluvat kaikille Osuuskunta Tradekan jäse-nille vuoden ympäri. Eduissa painotetaan niin hyvinvointia, rentoutumista kuin monipuo-lista hemmottelua.

Nämä edut saat aina näyt-tämällä Tradekan jäsenen PINS-korttiasi. Jäsenetuina mm. -30 % alennus päivän huonehinnasta kaikissa Reste-lin hotelleissa ja kylpylöissä, ruokaravintoloissa alennus

on -20 % ja pikaruokapaikois-sa -10 %. Muista hyödyntää myös arvosetelit, jotka olet saanut jäsenkorttipostituksen mukana. Lisätietoa www.tradeka.fi.

www.tradek

a.fi

Osuuskunnan jäsenille edut Ovat arkipäivää

OSK_Yleis_Lippulehti_210x280mm.indd 1 20.10.2014 12.35

12 LIPPU 4 /2014

/// FAKTA ///

- Nuorisoasuntoliitto ry NAL on vuonna 1971 perustettu, 26 paikallisyhdistyksen sekä seitsemän jäsenjärjestön valtakunnallinen keskusliitto

- NAL toimii lähes kaikilla samoilla paikka-kunnilla kuin Demarinuoret

- Demarinuoret on NAL:n jäsenjärjestö. Demarinuorten edustaja NAL:n johdossa on varapuheenjohtajana toimiva Timo Kontio

- Paikallisyhdistysverkoston kanssa liitto rakennuttaa ja vuokraa asuntoja, kehittää ja tarjoaa itsenäistä asumista tukevia palveluja sekä toimii nuorten edunvalvojana asumista koskevissa kysymyksissä

- NAL:n toimintaan voi tulla mukaan pai-kallisyhdistyksen kautta. Yhdistyksen luot-tamushenkilönä on mahdollisuus vaikuttaa asuntopolitiikkaan paikallisesti, ja liiton kautta on mahdollista päästä näköalapaikalle valta-kunnan asuntopolitiikkaan

- Paikallisyhdistysten yhteystiedot ja lisä-tietoa toiminnasta: www.nal.fi

- Asumisen ABC -opetuspaketti:www.asumisenabc.fi

LIPPU 4 /2014 13

PIENET TULOT, SUURI VUOKRA – NUORET ASUNTOMARKKINOILLATEKSTI: Tiina Irjala, kehittämispäällikkö, Nuorisoasuntoliitto ry KUVA: Nuorisoasuntoliitto ry

Nuorten asumista määrittävät pienet ja vakiintumattomat tulot sekä muuttuva elämäntilanne.

Nuoruudessa muutetaan pois lapsuudenkodista, vaihde-taan opiskelu- ja työpaikkaa, solmitaan parisuhde, han-kitaan ehkä lapsia tai asutaan lyhyitä jaksoja ulkomailla. Vuokra-asuminen on sekä elämäntilanteen että pienten tulojen vuoksi nuorille yleinen asumismuoto: 70 prosenttia alle 30-vuotiaista asuu vuok-ralla.

Itsenäistyminen lapsuu-denkodista vaatii monenlaisia taitoja. Oma taloudenhallinta tulee todenteolla ajankohtai-seksi tässä elämänvaiheessa. Aina itsenäistyminen ei suju ongelmitta, nuorten velkaan-tuminen ja maksuhäiriöt ovat kasvava ongelma. Kymme-nellä prosentilla 20–24-vuotiaista on maksuhäiriömerkintä, joka vaikeuttaa huomattavasti vuokra-asunnon saamista.

Nuorisoasuntojen hakijoiden tulotaso on hyvin matala. Puolella hakijoista tulot ovat alle 1 000 euroa kuukaudes-sa, ja lähes 90 prosenttia tienaa alle 2 000 euroa kuukau-dessa. Tästä huolimatta entistä suurempi osa hakijoista on valmiita maksamaan vuokraa yli 700 euroa kuukaudessa. Nuorilla on siis melko realistinen käsitys vuokratasosta, mutta onko käsitys omasta maksuvalmiudesta yhtä realis-tinen?

Realistisuudesta ei toisaalta voida palkita myöskään asumistukijärjestelmää. Yleinen asumistuki ja opintotuen asumislisä ovat molemmat jääneet jälkeen vuokratason kehityksestä. Opintotuen asumislisää saavista 84 prosen-tilla ja yleistä asumistukea saavista nuorista 80 prosentilla vuokran määrä ylittää Kelan vuokrakaton.

EIKÖ TÄTÄ OPETETA KOULUSSA? Nuorisoasuntoliitto ry (NAL) tekee vaikuttamis- ja edun-

valvontatyötä sekä tukee nuoria itsenäisen asumisen kysy-myksissä. NAL:n palveluiden käyttäjien yleisimpänä tuen

tarpeen syynä on taloudellinen osaamattomuus. NAL onkin pyrkinyt vaikuttamaan opetussuunnitelmien perusteiden valmistelutyöhön, jotta asumisen taidot ja oman talouden hallinta saataisiin osaksi peruskoulun ja toisen asteen opetusta. NAL:n lanseeraama opetuspaketti Asumisen ABC on saanut ammattikouluissa ja lukioissa hyvää palautetta opiskelijoilta. Moni on saanut hyödyllistä tietoa, jota ei olisi itse osannut etsiä tai edes arvannut tarvitsevansa.

Ihannetilanteessa itsenäistyvällä nuorella on lapsuu-den perheen tarjoama turvaverkko – joku, jonka puoleen

kääntyä pulmatilanteissa. Niille nuorille, joilla luonnollista turvaverkkoa ei ole, yhteiskunnan täytyy se tarjota. Nuorten itsenäistymistä tukevien ennaltaehkäi-sevien palvelujen kuten asumisohjauk-sen, asumisneuvonnan ja tuetun asumi-sen rahoitus on turvattava. Varhaisella puuttumisella voidaan säästää paitsi inhimillistä kärsimystä myös yhteiskun-

nan varoja, kun ongelmien ei anneta kasvaa liian suuriksi. Asumisen onnistumisen turvaaminen on edellytys

opintoihin ja työelämään hakeutumiselle. Asuminen pitäisi siis huomioida myös nuorisotakuussa, jos siihen liittyvien tavoitteiden halutaan toteutuvan.

ASUMISEN HINTA ALAS Nuorten asumisen turvaamiseksi ja nuoren työvoiman

houkuttelemiseksi tarvitaan pieniä, kohtuuhintaisia asunto-ja. Tarvitaan valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa sekä kunnilta aktiivista kaavoitus- ja maapolitiikkaa. Kasvualueil-le on varattava riittävä määrä ARA-hintaisia tontteja valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa varten.

Myös rakennusmääräykset nostavat asuntojen vuokria. Rakentamisessa on syytä huomioida nuorten erityisryhmän tarpeet ja olla harkitusti valmis tinkimään asuntojen keski-koosta, kaikkia asuntoja koskevista esteettömyyssäädöksis-tä, pakollisista autopaikoista ja väestönsuojista. LIPPU

“AINA ITSENÄISTYMINEN EI SUJU ONGELMITTA,

NUORTEN VELKAANTUMINEN JA MAKSUHÄIRIÖT OVAT

KASVAVA ONGELMA.”

14 LIPPU 4 /2014

Asumisen kohtuuttomat kustannukset erityisesti kasvukeskuksissa ovat seurausta hajautetusta ja tehottomasta kaupunkirakenteesta.

KAUPUNGIT KAIPAAVAT RAKENTEIDEN UUDISTAMISTATEKSTI: Eetu Kinnunen

LIPPU 4 /2014 15

Rakennusyhtiöt valittelevat esteettömyysnormi-tuksia ja hissivaatimuksia yli kaksikerroksisiin taloihin. Demareiden lääke on julkisissa puheissa usein ollut tuottaa asuntoja yhteiskunnallisen

rakennuttajan kautta, jotta voitaisiin unohtaa kaupalliset intressit ja rakentaa edullisia vuokra-asuntoja myös alueil-le, joissa asunnot menevät kaupaksi kovalla rahallakin.

Normien purkamisesta saatava säästö on autopaik-kanormia lukuun ottamatta mitä-tön. Esteettömyysnormi haittaa jonkin verran pienimpien yksiöi-den rakentamista, mutta niissäkin pyykkikonepaikka syö enemmän lattiapinta-alaa. Hissittömät vuokrakasarmit eivät useimpien mielikuvissa sovi 2010-luvun kau-punkien sosiaaliseen asuntotuo-tantoon. Asuntopulaa ei ratkaista silläkään, että rakennetaan vaan veren maku suussa lisää, vaikka sitten tappiolla veronmak-sajien piikkiin.

SUOMALAISET KAUPUNGIT KASVAVAT TEHOTTOMASTI Emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen Helsingin

yliopistosta on tutkinut suomalaisia kaupunkirakenteita laajasti. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n toukokuussa 2013 julkaisemassa selvityksessä Loikkanen toteaa suomalaisten kaupunkirakenteiden hajautuvan ja tä-män kehityksen jatkuvan myös tulevaisuudessa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Hajautunut kaupunkirakenne on tärkeimpiä asuntojen hintaan vaikuttavia tekijöitä.

Asuntoa etsivien halu asua lähellä palveluita nostaa hintoja keskustoissa ja aluekeskuksissa. Toisaalta halu väljään asumiseen ohjaa päättäjiä kaavoittamaan välittö-mien keskusten ulkopuolelle pientaloja ja suuria asuntoja suurilla pihoilla. Kehitystä vauhdittaa kuntien keskinäinen kilpailu asukkaista. Loikkanen ei näe maakuntakaavojen koordinoivan maankäyttöä laajemmasta näkökulmasta, ne vain toteavat kunkin kunnan päätökset.

Suomalaista maankäyttösuunnittelua ohjaa ajatus työpaikkojen ja asuntojen sijoittamisesta lähekkäin, vaikka käytännössä työntekijöiden on mahdotonta etenkään kah-den työssäkäyvän aikuisen kotita-loudessa löytää sopivaa asuntoa ja kahta työpaikkaa läheltä toi-siaan. Kaupunkeja laajennetaan ensisijaisesti ulospäin halvem-man tonttimaan perässä, vaikka hajautuva kaupunkirakenne vain vahvistaa edellistä ongelmaa ja syö asukkailta kaupunkiasumisen etuja.

Myös yritysten keskuksiin sijoittumisesta saamat hyödyt pienenevät hajautumisen myötä, ja liikennejärjestelmän riippuvaisuus yksityisautoilusta lisääntyy. Kalliista ja rajal-lisesta keskustan tonttimaasta suuri osa tulee käytetyksi liikenneväyliin ja pysäköintitiloihin. Pysäköintipaikkojen tarve asuinalueilla on merkittävä asuntojen hintaan vaikut-tava tekijä. Maanalaisen pysäköintitilan rakentaminen on kallista ja maan pinnalle sijoitettu pysäköinti taas on pois tontin asuinrakentamisesta. Asukaspysäköinti kaupungin vuokra-asuntoyhtiössä voi nostaa asukkaiden vuoraa jopa sata euroa kuukaudessa, riippumatta siitä omistaako autoa vai ei.

Hajautumista edistetään myös politiikkatoimilla, kuten muun muassa tukemalla työmatkaliikennettä ja hinnoitte-lemalla kaikki joukkoliikennematkat saman taksan mukaan matkan pituudesta riippumatta. Loikkanen mainitsee lisäksi erikseen yrityksille jaettavat “euron tontit”, jotka yleensä sijaitsevat jossain muualla kuin kunnan halutuimmalla yritystonttimaalla.

RAKENNEUUDISTUS VAATII AJATTELU-TAVAN MUUTOSTA

Asumisen hinnan alas saamiseksi

pitää luopua halvan tonttimaan tavoit-telusta ja tehostaa maankäyttöä. Ny-kyisten normien puitteissa tehokkainta rakentamista on kaupunkien vanhoilta keskusta-alueilta tuttu kortteliraken-taminen 5–6-kerroksisina taloina. Tätä korkeammilla taloilla toki saataisiin

enemmän kerrosneliömetrejä hehtaarille, mutta asuntojen auringonvalon saantia säätelevä normi estäisi asuntojen sijoittamisen sisäpihoille alimpiin kerroksiin ja vaatisi korttelien väliin jääviltä kaduilta leveyttä, joka ei valtaväyliä lukuun ottamatta ole tarkoituksenmukainen.

Korttelirakenne voittaa tehokkuudessa myös tornira-kentamisen. Löyhemmälläkin autopaikkanormilla pysä-köintitilat tekisivät pilvenpiirtäjistä hajallaan törröttäviä torahampaita betonierämaassa. Umpikortteli on toimiva kaavoituksen perusmalli senkin vuoksi, että se soveltuu kerrostalojen lisäksi pienkerrosrakentamiselle ja rivitaloille. Esimerkiksi Helsingin vanhassa Käpylässä on hyviä esi-merkkejä onnistuneesta pientalorakentamisesta korttelei-hin.

Kaupunkisuunnittelussa on otettava huomioon myös liikennejärjestelyt. Meluaitojen ja viherkaistojen kaupun-kirakenteesta eristämä moottoritie on huono kaupunki-väylä. Suojarakenteet syövät tonttimaata ja niiden var-relle sijoitetut pysäkit ovat väistämättä kaukana ihmisten kotiovista. Suoraan asuinalueen läpi kulkeva bulevardi tai joukkoliikennekatu nopeuttaa matkantekoa ja mahdollistaa liikehuoneistojen ja asumisen rakentamisen aivan väylän reunaan.

Sujuva joukkoliikenne on nuorten asukkaiden ja muiden pienituloisten kannalta merkittävä tekijä asuinpaikkaa valittaessa. Tämän vuoksi huonosti saavutettavissa oleva edullinen asuinalue ei helpota kanta-kaupungin asuntopulaa. Liikenneväyli-en välissä asuinalueet jäävät eristyk-siin toisistaan, jolloin niistä toiseen liikkuminen on epäkäytännöllistä ja hankalaa. Tästä johtuen niin julkisia kuin yksityisiäkin palveluita on vaikea

sijoittaa kaupungin liikekeskusten ulkopuolelle saavutetta-vasti.

Demareiden tulisi kiinnostua kaavoitukseen ja maankäy-tön suunnitteluun liittyvistä kysymyksistä. Niitä käsittele-vissä pöydissä tehdään ratkaisut, jotka pitkälti määräävät asumisen hinnan ja sen, kuinka saavutettaviksi terveyskes-kukset, kirjastot ja koulut asukkaille saadaan. Lisäksi tähän kytkeytyy kysymys siitä, mahdollistaako kaupunkirakenne yhdenvertaisen liikkumisen ilman omaa autoa. Kaupunkira-kennepolitiikka on tasa-arvopolitiikkaa. LIPPU

“ASUNTOPULAA EI RATKAISTA SILLÄKÄÄN,

ETTÄ RAKENNETAAN VAAN VEREN MAKU SUUSSA LISÄÄ, VAIKKA SITTEN TAPPIOLLA

VERONMAKSAJIEN PIIKKIIN.”

“ASUMISEN HINNAN ALAS SAAMISEKSI PITÄÄ LUOPUA

HALVAN TONTTIMAAN TAVOITTELUSTA JA TEHOSTAA

MAANKÄYTTÖÄ.”

16 LIPPU 4 /2014

JENNI HOTAKAINEN

”Tärkeintä on se, että koti on yhteinen. Muu-timme mieheni kanssa yhteen aika nuorina. Meillä ei aluksi ollut paljon mitään tavaroi-ta, mutta pikkuhiljaa olemme yhdessä valin-neet kotiin kaikenlaista ja ikään kuin rakenta-neet oman kodin.”

PEKKA SÄKKINEN

”Turvallisuus ja oma sänky! Ja, vaikka tämä kuulostaakin vähän tylsältä, niin rakkaus ja perheenjäsenet.”

ESSI RAJAKANGAS

”Oma rauha oli ykkös-kriteeri, kun valitsin nykyistä asumismuoto-ani. Halusin, että ympä-rillä on tilaa ja naapurit eivät ole liian lähellä. Myös itse omistaminen tuntui tärkeältä. Toi-saalta, jos mietin kotia käsitteenä, koti on aina siellä, missä perheeni-kin on.”

LIISA KOMMINAHO

”Jos ajattelen kotiin liittyviä tunteita, niin tärkeintä on, että ko-tona pystyy rauhoittu-maan. Koti ei kuiten-kaan ole vain asunto. Myös Oulu kaupunkina tarkoittaa minulle kotia, sillä siellä asuvat monet minulle ihmiset ja kotikaupunkiin liittyy paljon hyviä muistoja.”

JONI OLLIKAINEN

”Kodin pitää olla sellainen paikka, jossa jokainen voi rauhoittua ja tuntea olonsa turval-liseksi. Opiskelijana mi-nulle on tärkeää, että saan asua yksiössä, jossa omaan rauhaan on mahdollisuus.”

periaatteessa siten, että kokonainen talo tai rappu toimii KOT-asuntolana. KOT-asuntolat saavat valtiollista tukea, jotta asuminen niissä olisi kohtuuhintaista. Yliopistot, kuten KU Leuven, toimivat yleensä välittäjinä KOT-asuntomark-kinoilla. KU Leuven toimii paitsi välittäjänä myös laadun takaajana, sillä se poistaa listoiltaan kaikki ongelmalliset vuokranantajat. KOT-asumismuotoon kuuluu, että opiskeli-jalla on asuntolassa oma huone vaihtelevin varustein. Huo-neet soveltuvat vallan mainiosti opiskeluun. Tämän lisäksi yliopisto toimittaa asuntoloihin Internet-yhteyden.

Yleensä KOT-asuntolassa opiskelijat jakavat toistensa kanssa keittiön, yleiset tilat ja kylpyhuoneet. Eikä tämä ole mikään ongelma, asumismuoto kannustaa ihmisiä olemaan sosiaalisempia. Omassa huoneessa ei tule vietettyä paljon-kaan aikaa – enimmäkseen aika kuluu kampusalueella ja muualla kaupungissa. Jokapäiväisiä aamiaisia ja illallisia ei tarvitse nauttia yksin. On normaalia järjestää yhteisiä juhlia, joihin kutsutaan ystäviä kylään. Tärkeintä on kuitenkin asenneilmapiiri: en ole ikinä kuullut Belgiassa kenenkään puhuvan asunnostaan niin latautuneilla ja surullisilla käsit-teillä kuin itsemurhasolu.

Kohtuuhintaisten opiskelija-asuntojen määrän ja opiskelija-asumisen hinnan nykykehitys pakottavat meidät miettimään opiskelija-asumisen käsitteitä ja asenteita Suo-messa. Mielestäni meillä on paljon opittavaa belgialaisilta. Tosiasia on se, että nykytilanne Suomessa on kestämättö-mällä pohjalla: vuosi vuodelta tilanne muuttuu yhä tuka-lammaksi ja yhä enemmän opiskelijoita jää vaille kunnollis-ta asuntoa. Tämä osaltaan lisää, epäsuorasti, koulutuksen epätasa-arvoisuutta. KOT-asuminen on mielenkiintoinen käsite ja asumisen muoto. Voisimmeko soveltaa tätä myös Suomeen? LIPPU

Belgiassa opiskelijoiden yleisin asumismuoto on niin sanottu KOT-asuminen. Kirjoittaja kysyy, voisiko kimppa-asumisen lisääminen olla ratkaisu opiskelijoiden asunto-ongelmiin myös Suomessa.

Suomi on maailmalla tunnettu koulutuksen laaduk-kuudesta ja koulutusjärjestelmän tasa-arvoisuu-desta. Tosin meilläkin on tasa-arvoisuutta uhkaavia epäkohtia, joista eräs on kasvava pula kohtuu-

hintaisista opiskelija-asunnoista − ei meillä muuten olisi mitään ’’Sohvalle Stadiin” -kampanjoita!

Valitettavasti ongelma ei koske pelkästään kohtuuhin-taisten opiskelija-asuntojen määrää vaan myös opiskelija-asuntojen vuokrat ovat nousussa, mikä osaltaan tekee tilanteesta enenevissä määrin kestämättömän. Parannet-tavaa Suomessa on myös asumista koskevissa asenteissa. Asenneongelmaa kuvastavat opiskelija-asumiseen liiteyt ongelmalliset ja vääristävät käsitteet kuten “itsemurha-solu”.

Belgiassa opiskelija-asumiseen liitetyt käsitteet ja odotukset ovat aivan erilaiset kuin Suomen vastaavat. Suomessa opiskelijat haluavat välttämättä asua omassa kohtuuhintaisessa asunnossa, joko yksiössä tai kaksiossa. Vaihtoehtoisesti opiskelija voisi kuitenkin asua kimpassa muiden opiskelijoiden kanssa isossa asunnossa.

Yleisin opiskelija-asumisen muoto Belgiassa on niin sanottu KOT-asuminen. Tämä asumisen muoto toimii

ASUNTOPULA UHMAA KOULUTUKSEN TASA-ARVOISUUTTA

G MIKÄ ON TÄRKEINTÄ OMASSA KODISSA? MIKÄ TEKEE KODIN?

Kerro meille mielipiteesi - Liity SDP:n kansalaispaneelin jäseneksiLue lisää ja ilmoita itsesi mukaan: www.sdp.fi/kansalaispaneeli

UUSI VÄY

LÄ

VAIKUTTA

A!

TEKSTI: Tomi Kontkanen, kuluvan lukuvuoden vaihto-opiskelija belgialaisessa KU Leuvenin yliopistossai

Kerro meille mielipiteesi - Liity SDP:n kansalaispaneelin jäseneksiLue lisää ja ilmoita itsesi mukaan: www.sdp.fi/kansalaispaneeli

UUSI VÄY

LÄ

VAIKUTTA

A!

18 LIPPU 4 /2014

Järjestötoiminnalla on tapana temmata mukaansa. Me demarinuoret olemme aktiivista sakkia, harva tyytyy tekemään parempaa maailmaa vain Demarinuorissa tai muissa demarijärjestöissä. Lippu esittelee kolme tarinaa, kolme nuorta ja kolme erilaista kansalaisjärjestöä.

Lähdin mukaan Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry:n toimintaan vuoden 2011 loppupuolella. Olin

juuri täyttänyt 19 vuotta ja koin, että haluan tehdä jo- takin edistääkseni yhteistä hyvää. Syömishäiriöön

sairastuneiden ja heidän läheistensä auttaminen tuntui luontevalta, sillä olen aina kokenut vahvuudekseni kykyni kuulla ja kuunnella. Lisäksi sairastin itse syömishäiriötä yläkouluikäisenä. Oman kokemukseni kautta tiesin, kuinka tuhoava sairaus syömishäiriö voi olla. Toisaalta tiesin myös, että syömishäiriöstä voi parantua.

Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry on Syömishäiri-öliitto-SYLI ry:n jäsenyhdistys. Liitto on valtakunnallinen vaikuttaja, kun taas yhdistyksemme toimii alueellisesti täysin vapaaehtoispohjalta. Väli-Suomen syömishäiriöper-heet järjestää alueellista toimintaa erityisesti Jyväskylässä, Lahdessa ja Tampereella. Keskeisin toimintamuotomme on vertaistukitoiminta. Järjestämme vertaistukiryhmiä ja kahdenkeskisiä tapaamisia syömishäiriöön sairastuneille ja heidän läheisilleen. Osallistumme myös esimerkiksi kan-sainväliseen Älä laihduta -päivään jalkautumalla kaduille juttelemaan ihmisten kanssa ja jakamaan Älä laihduta -rintamerkkejä.

Aloitin yhdistystoimintani ohjaamalla syömishäiriöön sairastuneiden vertaistukiryhmää Tampereella. Ohjates-sani koin tärkeimmäksi tehtäväkseni aidon, rohkaisevan ja ymmärtävän ilmapiirin luomisen. Sain kuulla paljon koskettavia tarinoita herkiltä, mutta vahvoilta naisilta. Lähes puolentoista vuoden ohjaamisen jälkeen siirryin Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry:n hallitukseen, jossa vaikutan tälläkin hetkellä. Keväästä 2014 asti olen toiminut myös liiton hallituksessa.

Hallitustyöskentely on hyvin erilaista vertaistukitoi-mintaan verrattuna. Yhdistyksellämme ei ole työntekijää, joten teemme kaiken itse. Joskus hallitustoiminta on puuduttavaa, sillä iso osa ajastamme kuluu muun muassa pakolliseen paperityöhön. Tällaisina hetkinä pyrin kuiten-kin ajattelemaan yhdistyksemme tarkoitusta. Teemme tätä työtä, koska haluamme toimia syömishäiriöön sairastunei-den ja heidän läheistensä yhdyssiteenä ja tukijana, edistää jäsenistömme hoitoa ja kuntoutusta, toimia jäsenistömme oikeuksien valvojana ja tehdä tunnetuksi edustamamme ryhmän erityispiirteitä. Kun tekemämme työn tarkoitus on selkeä ja arvokas, paperityötkin hoituvat helposti.

- Inna

TEKSTI: Inna Rokosa, Nelli Baran ja Kai Alajoki

JÄRJESTÖTOIMINNAN VIEMÄÄ - VAIKUTAMME TÄÄLLÄKIN!

LIPPU 4 /2014 19

Aikoinaan minut veti politiikkaan mukaan kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin. Halusin olla

mukana tekijöiden joukossa. Aluksi politiikka ja yh-teiskunnallinen vaikuttaminen oli vain harrastusta koulun ohella. Kuin varkain koulusta tuli harrastus politiikan ohel-la. Viisi vuotta sitten rohkenin osallistumaan ensimmäiseen Demarinuorten kansainväliseen tapahtumaan. Sen jälkeen kansainvälisyys, kotikansainvälisyys ja solidaarisuustyö ovat olleet erottamaton osa poliittista arkeani.

Aktiivinen toiminta Demarinaisten riveissä on vienyt minut myös mukaan Demo Finlandin toimintaan. Demo Finland on suomalaisten eduskuntapuolueiden yhteistyö-verkosto. Se tukee uusien ja kehittyvien demokraattisten maiden poliittisten liikkeiden toimintaa. Gender-työryhmän pääteema on sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumi-nen kohdemaassa. Demo Finlandin toiminnan kautta olen saanut olla esimerkiksi suunnittelemassa koulutuksia ja koulutusmateriaaleja nepalilaisille naispoliitikoille. Loka-kuun lopulla sain myös olla vastaanottamassa iranilaisia Demon vieraita. Aiemmin olen ollut mukana sambialaisten naispoliitikkojen vierailulla.

Eräänä kauniina syyspäivänä reilu vuosi sitten sain soiton SDP:n kv-asioiden vastaavalta. Solidaarisuuden hal-litus kaipasi täydennystä ja minua oli suositeltu paikkaan. Suostuin empimättä. Solidaarisuus tekee kehitysyhteistyötä Nicaraguassa, Somalimaassa ja Ugandassa. Solidaarisuus tukee sukupuolten välistä tasa-arvoa ja paikallisten ihmis-ten mahdollisuuksia löytää itselleen toimeentulon lähde. Hallituksessa saa olla mukana suunnittelemassa ja päät-tämässä projekteista. Solidaarisuus on yksi Nenäpäivän taustaorganisaatioista.

- Nelli

Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto on kaksikielinen, puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutuma-

ton nuorisojärjestö, jonka ensisijainen tarkoitus on saada pohjoismaalaisia nuoria tapaamaan toisiaan ja siten edistämään pohjoismaista yhteistyötä. PNN järjestää

pohjoismaisia kursseja ja koulutuksia, juhlia, seminaareja, keskustelutilaisuuksia ja matkoja sekä paikallisesti täällä Suomessa että yhdessä pohjoismaisten sisarjärjestöjen kanssa muualla Pohjolassa. PNN:n kautta oppii tuntemaan ihmisiä kaikista Pohjoismaista ja itsehallintoalueilta.

PNN on myös yhteiskunnallinen vaikuttaja. Tarkoitukse-namme on nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun kysy-myksiä, jotka koskettavat Pohjoismaita ja erityisesti nuoria. Olemme parin viime vuoden aikana ottaneet kantaa yhteis-pohjoismaisen televisiokanavan perustamiseen, vaatineet pohjoismaisen korkeakouluhakujärjestelmän perustamista ja ehdottaneet, että opiskelijat saisivat alennusta joukkolii-kenteessä kaikkialla Pohjoismaissa. Jäsenjärjestöillemme, joista Demarinuoret on yksi, tarjoamme tilaisuuksia ja tietoutta kehittää pohjoismaista toimintaa.

Lähdin itse mukaan Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton toi-mintaan vuonna 2012, kun Demarinuoret etsivät edustajaa PNN:n liittohallitukseen. Siitä lähtien olen ollut liittohalli-tuksessa, varapuheenjohtajana ja nyt liiton puheenjohtaja-na. PNN on avannut silmäni aivan uudella tavalla kaikkiin niihin mahdollisuuksiin, joita Pohjoismaat tarjoavat kult-tuurielämässä, työmarkkinoilla, politiikassa, opiskelussa ja monella muullakin elämän osa-alueella. Mitä enemmän pohjoismaista yhteistyötä teen, sitä vakuuttuneemmaksi tulen sen tarpeellisuudesta Suomelle. Maiden väliltä löytyy toki paljon eroja, mutta minusta ne vain tekevät koko hommasta hauskempaa! Pohjoismaiset arvot ja tapa katsoa yhteiskuntaa muodostavat tukevan perustan hedelmällisel-le yhteistyölle.

Korkealentoiset tavoitteet ja ambitiot eivät kuitenkaan ole mikään vaatimus sille, että voisi osallistua pohjois-

maiseen yhteistyöhön. PNN:ssä yhteistyö tarkoittaa myös suomalais-tanskalaiseen saunakulttuuriin tutustumista SaunaExpressenissä, jäätelön syöntiä islantilaisella kios-killa, huippuartistien keikkoja Roskildessa, fäärin kielen opiskelua ja Vallan linnakkeen juonenkäänteistä keskus-telemista. PNN on yksinkertaistettuna sopiva sekoitus ruohonjuuritason pohjoismaisia kohtaamisia ja politiikkaa yhteisten arvojen puolesta.

- Kai

20 LIPPU 4 /2014

tysprosentit jäävät kauaksi Ruotsin tasosta. Ruotsalaiset laittoivat hyvin ahkerasti pitkiä listojaan kolmeen eri uurnaan - yhteen uurnaan eduskuntavaalilistan, seuraa-vaan maakäräjälistan ja kolmanteen uurnaan kunta-vaalilistan. Siis oman puolueen listan, jossa ehdokkaat ovat siinä järjestyksessä minkä paikallinen piirijärjestö on päättänyt. Vastaavanlainen listakäytäntö on myös muissa Pohjoismaissa ja lähes kaikissa Euroopan

maissa. Suomessa on siis henkilövaali, muualla pääosin

listavaali. Muualla vaaleja on lisäksi harvemmin kuin Suomessa.

Ruotsissa myös puoluekentän jako on selvempi. Ruotsissa äänes-täjä tietää, mitä on odotettavissa

- meillä vaalien jälkeen alkavat pitkät ja hankalat hallitusneu-

vottelut, joiden lopputulos voi olla ihan jotain muuta, mitä äänestäjä oli ajatellut. Useissa maissa hallitus/oppositio-asetelma on läsnä myös paikallistasolla, eli kunnissa. Yleistä on myös johtajien kansanvaltaisuusperiaate, Suomessa meillä on varsin virkamiesmäinen hallinto-

kulttuuri.Äänestysprosenttien

välillä on suuri ero – Ruotsissa äänestetään ahkerasti, Suomessa

taas äänestysprosentit ovat olleet laskussa. Suomen ja Ruotsin vaalijär-jestelmät ovat hyvin erilaiset. Voisiko erilaisella järjestelmällä olla vaikutus-ta siihen, että Ruotsissa äänestetään aktiivisemmin? On välttämätöntä pohtia, mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö Suomessa nyt siis herätä ja nostaa kissa pöydälle? LIPPU

Ruotsalaiset äänestivät ahkerasti syyskuisissa vaaleissaan. Saisiko siirtyminen listavaaliin myös suomalaiset aktiivisemmin vaaliuurnille?

Kokeneet konkarit täällä edus-kunnassa ovat kertoneet, että kun vaalit lähestyvät, kilpailu näkyvyydestä kiristyy. Kuka saa pitää ryhmäpuheen, kuka pää-see paneelikeskusteluihin ja niin edelleen. Tunnelma tu-lee kuulemma tiivistymään huhtikuuta kohti mentäessä.

Näkyvyyttä pitää saada, jotta pääsee vaaleissa läpi. Tämä johtuu siitä, että Suomen vaalijärjestelmä on hyvin yksilökeskeinen, Suomessa ääni on totuttu antamaan henkilölle. Siksi pienillä resursseilla varustettujen ei-julkkiseh-dokkaiden - kuten monien nuorten - on vaikea päästä edes läpimenon kynnykselle eduskunta-vaaleissa. Henkilökeskeistä vaali-järjestelmää on perusteltu muun muassa vaalien kiinnostavuudella. Siitä huolimatta äänestysprosentit ovat täällä Suomessa olleet lasku-suunnassa jo pitkään.

Syyskuussa käydyissä Ruotsin vaaleissa lopullinen äänestyspro-sentti oli 85,31. Suomalaiset äänes-

ÄÄNESTYSPROSENTIT LASKEVAT - AUTTAISIKO RUOTSIN MALLI? TEKSTI: Antti Lindtman, SDP:n nuorin kansanedustaja KUVAT: Olli Urpela

ANTIN PALSTA

LIPPU 4 /2014 21

Sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu työelämässä ja palkkauksessa vieläkään. Ongelmana on naisten yliedustus matalapalkka-alojen osa-aikaisissa ja määräaikaisissa tehtävissä.

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n vuoden 1951 yleissopimuksella pyritään turvaamaan naisille ja miehille sama palkka samasta ja samanarvoises-ta työstä. Oikeus syrjimättömään palkkaukseen

siis velvoittaa hallitusta ja työmarkkinajärjestöjä edistä-mään sekä kansainvälisesti että kansallisesti työelämässä naisten ja miesten välistä tasa-arvoista palkkausta. Käytän-nössä tämä tarkoittaa palkkaperusteita, jotka on määritel-ty ilman työntekijän sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää.

Myös Euroopan unionin perustamissopimuksessa on taattu naisten ja miesten samapalkkaisuusperiaatteen noudattaminen. Suomessa ”sama palkka samasta työstä” -periaate on kirjattu myös tasa-arvolakiin.

Samanarvoisen työn vaatimus on erittäin oleellinen Suomessa, jossa työmarkkinat ovat voimak-kaasti eriytyneet miesten ja naisten aloihin ja työtehtäviin.

NAISTEN PALKKAPÄIVÄ

Ei ole yllätys, että miehille ja naisille maksetaan eri palkka samasta työstä – ei aina, mutta valitettavasti usein. Lokakuussa vietettiin Naisten palkkapäivää. Tämä päivä muistuttaa meitä siitä, että naisen euro on keskimäärin 80 senttiä, edelleenkin. Tilanne ei ole korjaantunut vuosien saatossa, vaikka ongelma on tunnustettu kaikissa päättävissä elimissä kautta Suomen.

Naisten palkkapäivä tarkoittaa käytän-

nössä sitä, että naiset tekevät töitä palkatta lokakuusta joulukuun loppuun. Luitte oikein, palkatta! Kuka meistä suostuu menemään työhön, josta ei saa vastiketta? En usko, että kukaan. Ja silti edelleen me naiset teemme niin, joka vuosi aina uudelleen ja uudelleen.

OIKEUTTA KOKOAIKATYÖHÖN VAHVISTETTAVA

Ongelma on siinä, että naiset ovat yliedustettuina mata-lapalkka-alojen osa-aikaisissa ja määräaikaisissa tehtävissä, jotka kokoaikaisinakin olisivat pienipalkkaisia.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n 1. varapuheenjoh-taja Jaana Ylitalon mukaan osa-aikaisuus on mitä suurim-massa määrin tasa-arvokysymys, jonka takia työntekijän oikeutta kokoaikatyöhön on vahvistettava.

Pienipalkkaisia, naisvaltaisia aloja ovat esimerkiksi ravintola-ala, kaupan ja matkailun alat sekä siivous- ja hoitotehtävät. Tutkijoiden Liljan ja Savalan (2013) mukaan sukupuolten välinen keskimääräinen palkkaero kaventuisi, jos muun muassa näillä aloilla osa-aikaisesta ja määräai-kaisesta työstä maksettaisiin yhtä suurta keskimääräistä palkkaa kuin kokoaikaisesta ja vakinaisesta työstä.

Miksi sitten edelleen on kovin helppoa pitää esimerkiksi myyjiä osa-aikatyössä ilman, että heidän työtuntejaan nos-tettaisiin, vaikka asia on kirjattu lakiin? Tai jos työvoiman tarve on ilmeinen, miksi kaikilla aloilla kirjoitetaan nolla-

työsopimuksia joustavuuden nimissä – laillisesti? Käytännön toimenpiteet eivät tässä asiassa vastaa lain tarkoitus-ta eivätkä edesauta palkkatasa-arvoa, vaikka se olisi kaikkien työmarkkina-osapuolten edun mukaista jo kansanta-loudellisestakin näkökulmasta.

TUKALIMMASSA ASEMASSA YKSINHUOL-TAJAT

Kahden tulonsaajan talouksissa kulut jaetaan puolison kanssa, mutta kysy-mys kuuluukin miten käy sitten niille naisille, joilla ei ole toista puoliskoa

MITÄ JOS NAISET MENISIVÄT LAKKOON LOPPUVUODEKSI?TEKSTI: Elisa Penders, PAMin aluetoimitsija ja Demarinuorten tasa-arvotyöryhmän jäsen

jatkuu seuraavalla sivulla

“SAMANARVOISEN TYÖN VAATIMUS ON

ERITTÄIN OLEELLINEN SUOMESSA, JOSSA

TYÖMARKKINAT OVAT VOIMAKKAASTI ERIYTYNEET MIESTEN

JA NAISTEN ALOIHIN JA TYÖTEHTÄVIIN.”

22 LIPPU 4 /2014

näistä 69 prosenttia yhden vanhemman perheitä. Kaikista yhden vanhemman perheistä peräti 41,6 prosenttia sai

asumistukea, kun vastaava osuus muista lapsiperheistä 5,2 prosenttia.

Pienituloisuuden kasvua selittävät työttömyyden kasvu, perhevapaiden käytön yleistyminen ja lamavuosina tehdyt perhe-etuuksien leikkaukset sekä niiden ostovoiman heikkeneminen. Yksinhuoltajaäidit ovat myös puolisoäi-tejä vähemmän koulutettuja, ja erot ovat edelleen kasvaneet viimeisen 15 vuoden aikana.

Valitettavan usein yksinhuoltaja myös työskentelee osa-aikaisissa tai määräai-kaisissa tehtävissä jo mainituilla yksityi-sen sektorin matalapalkka-aloilla.

AMMATTILIITOT HALUAVAT EDISTÄÄ SAMAPALKKAISUUTTA

Monet ammattiliitot ovat tarttuneet toimeen edistääk-seen palkkatasa-arvon toteutumista

edustamillaan aloilla. Esimerkiksi Palvelualojen ammat-tiliitto on ollut mukana osallistumalla samapalkkaisuus-ohjelmaan, joka aloitettiin työmarkkinajärjestöjen vuonna 2011 laatimaan raamisopimukseen kirjattujen samapalk-kaisuustavoitteiden mukaisesti. Ohjelman tavoitteena on tukea palkkausjärjestelmien kehitystä naisten ja miesten samapalkkaisuuden edistämiseksi.

Mukaan yhteiseen kehittämiseen lähtivät kaupan ala sekä matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan

palvelut. Alat työllistävät yhteensä noin 300 000 palkansaajaa, eli noin viidenneksen yksityisen sektorin palkansaajista. Juuri näiden alojen haasteena ovat pätkä-työläisyys, osa-aikatyö ja matalapalkkaisuus.

Samapalkkaisuusohjelma päättyy ensi vuonna, joten toivokaamme sille jatkoa! Voisiko yhteisen kehittämisen tulevana kärkenä toimia se, että ”samasta työstä sama palkka” -periaatteen toteutumista edistettäisiin erityisesti määräaikaisten ja osa-aikaisten työsuhteiden osalta?

MITÄ NAISTEN PITÄISI SITTEN ASIALLE TEHDÄ?

No, mennä lakkoon! Löisimme hanskat tiskiin sekä työ- että kotirintamalla. Vai olisiko jokin rakentavampi ratkaisu mahdollinen? Vaatisimme korupuheiden sijaan päättäjiltä tekoja ja toimintaa. Kaikki kiittelevät kuinka arvokasta työtä me naiset teemme, oli se sitten äitinä, kaupan kassana tai presidenttinä, mutta kiitoksesta ei valitettavasti elätä itse-ään ja perhettään.

Me tarvitsemme tämän päivän työelämää koskevaa, ajan tasalla olevaa lainsäädäntöä ja sopimuksia, joilla voimme turvata oikeuden kokoaikatyöhön. Niinpä vaatikaamme oikeutta samaan palkkaan samasta työstä, sukupuolesta riippumatta! LIPPU

taloudellisesti tukemassa?Ei kovin hyvin. Naisten palkkapäivän hengessä loppu-

vuosi pitäisi käytännössä kyetä taikomaan lapsille ruuat sekä maksamaan vuokrat, harrastukset ja laskut ilman palkkaa. Tässä tilanteessa yhteiskunta yrittää tukea yksin-huoltajaa erinäisillä tuilla sen sijaan, että kurottaisiin ensisijaisesti kiinni miesten ja naisten välistä palkkakuilua.

Yksinhuoltajaperheiden köyhyys on kas-vanut viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti ja yhden vanhemman per-heiden lapsilla on erityinen köyhyysriski. THL:n vuoden 2012 toimeentulotukitilaston mukaan lähes neljännes yhden vanhem-man perheistä on saanut toimeentulotukea. Kelan mukaan vuonna 2012 asumistuen saajista 37 prosenttia oli lapsiperheitä ja

“ONGELMA ON SIINÄ, ETTÄ NAISET OVAT YLIEDUSTETTUINA MATALAPALKKA-

ALOJEN OSA-AIKAISISSA JA

MÄÄRÄAIKAISISSA TEHTÄVISSÄ, JOTKA KOKOAIKAISINAKIN

OLISIVAT PIENIPALKKAISIA.”

LIPPU 4 /2014 23

OUT:

Rusketus

Syksyllä ei kuulu olla ruskettunut. Aurinkoa tai keinoau-rinkoa ottamalla saavutettu ruskettuneisuus pompsahtaa luonnottamasti esiin väenpaljoudesta ─ saati sillon, jos yk-silö sattuu keskitalvella seisomaan lumista taustaa vasten. Rusketus on muutenkin epäterveellistä, vaikka auringosta saakin D-vitamiinia.

Mutuilu ja yhden henkilön otantatutkimukset

Mutuilu, eli musta tuntuu -olettamaan perustuva päätte-ly, on paikallaan, mikäli faktaa ei ole saatavissa. Jos taas faktaa on ja silti mutu-tuntumalta heitellään aivan toiseen suuntaan johtavia toteamuksia, missään ei pian ole päätä eikä häntää. Faktat ovat hyvästä ja vielä paremmasta ovat faktoista loogisesti vedetyt johtopäätökset. Päätöksiä ei pidä tehdä arvailupohjalta.

Liivit

Liivit on periaatteessa out ihan aina, mutta tämä on aivan yhtä hyvä hetki niiden tuomitsemiseen kuin mikä hyvän-sä muukin hetki. Liivit ovat käsittämätön vaatekappale jo siitäkin syystä, että ihmisen raajat ovat muuta ruumista kylmemmät. Ja liivien tarkoitus on lämmittää muuta kehoa, paitsi raajoja. Liivien käyttölogiikka on siis täysin ihmisjär-jen ulottumattomissa.

IN:

Pipo

Pää on harvinaisen paljas ruumiinosa ja täten ilmojen kylmetessä se myös paleltuu helposti. Näin ollen pään suojaaminen kylmältä on hyväksyttävää ja tähän soveltuu parhaiten pipo. On huomattava, että pipoa saa ylipäänsä käyttää vain kahdesta syystä: jos ulkona on kylmä tai jos on huono tukkapäivä. Pipo on hyvä, saa olla melkein minkälai-nen pipo vaan, kunhan ei ole tyhmän näköinen pipo.

Ihan tavalliset hanskat

Käsien kanssa on vähän sama juttu kuin pään kanssa, mutta hanskojen kuuluu olla tavalliset. Tämä johtuu siitä, että jos ne ovat tosi ihmeelliset, ihmiset kiinnittävät liikaa huomiota kämmeniin, jotka eivät ole mikään iso juttu, pait-si sillä yhdellä venäläisellä entisellä painijalla. Sillä kaverilla oli varmasti myös kohtuullisen isot hanskat. Rintarossit

Syksy ja alkutalvi ovat suurten juhlien aikaa. On pikkujou-luja, Linnan juhlia ja kaiken maailman törsäkkeitä, joita en jaksa edes luetella. Juhlissa saa olla pukeutunut, ja kun pu-keutuu kunnolla, saa laittaa rintarossin päälle. Lasken tässä yhteydessä myös miesten pikkutakkien kauluksissa olevat arvomerkit ja solmioneulat rintarosseiksi. Kun en ymmärrä rintarosseista muutoin yhtikäs mitään, en rupea määrit-telemään niiden ulkomuotoa. Totean vaan, että sellaisen käyttäminen on asiallista.

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUIN

Tässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen

näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

24 LIPPU 4 /2014

Pienenä valtiona Suomelle paras tapa vaikuttaa asioihin on aina ollut kan-sainvälinen yhteistyö. Tästä syystä päätettiin Suomen paikan olevan

Euroopan unionissa. Unionin muodostuessa entistä vahvemmaksi on Suomessa eri foo-rumeilla nykyisen yhteistyön ohelle haikailtu myös yhteistä puolustusta.

Suomalaiset eivät ole olleet toiveidensa kanssa yksin. Tähän päivään mennessä 21 EU-valtiota on yhdistänyt voimansa ja liittynyt puolustusliitto Na-toon. Siihen kuulu-vissa maissa asuukin jo 95 % kaikista EU-kansalaisista, ja Naton nykyisenä pääsih-teerinä toimii Norjan entinen pääministeri ja työväenpuolueen puheenjohtaja. Tästä huolimatta Natoa pidetään Suomessa arveluttavana ja uhkaava-na ajatuksena.

On hieman hassua miten samat valtiot, joiden kanssa Suomi tekee jatkuvasti yhteistyö-tä niin ulkopolitiikan kuin kaupankäynninkin saralla, muuttuvat arveluttaviksi ja uhkaaviksi kun toiminta tapahtuu Naton lipun alla. On hyvä myös muistaa, että toisin kuin EU:ssa, on Natossa jäsenvaltioilla mahdollisuus jättäytyä veto-oikeudella päätösten ulkopuolelle. Suomi ei siis jäsenyydellä sitoutuisi muuhun kuin puolustamaan muita jäsenmaita, mikäli niihin hyökättäisiin.

Natoa verrataan usein vakuutukseen. Vakuutuksen hankkimista perustellaan sillä, ettei kaikkiin tilanteisiin voida varautua ja että tulevat tapahtumat ovat usein meistä riippu-mattomia ja vaikeasti ennustettavissa. Nato-jäsenyyden voisi siis katsoa olevan Suomelle suvereniteettia suojaava vakuutus vaikeasti ennustettavassa maailmassa. Jokainen, joka on väittänyt Euroopan tai Suomen tilanteen ole-van vakaa tai ennustettava, voi miettiä omaa kantaansa seuratessaan Itä-Ukrainan tapahtu-

mia tai pakotteita, joihin Suomikin on sitoutu-nut yhdessä muiden länsimaiden kanssa. Kun voimapolitiikka nostaa naapurissa päätään, en toivoisi näkeväni maatani yksin vailla liittolai-sia, jotka ovat sitoutuneet auttamaan hädän hetkellä. Tehokkain tapa toimia on liittoutua niiden kanssa, jotka jakavat kanssamme samat arvot ja tavoitteet.

Venäjä on allekirjoittanut Naton rauhan-kumppanuussopimuksen ja osa sen suurim-mista kauppakumppaneista on Nato-maita.

Huolet Suomen ja Venäjän välisten kauppa-suhteiden kariutumisesta Naton myötä tun-tuvat siis mielestäni liioittelulta. Aiemmat uhkakuvat Venäjän vihamielisyydestä

eivät ole toteutuneet, vaikka Suomi on aikoi-naan solminut EEC-sopimuksen ja myöhemmin liittynyt Euroopan unioniin. Maamme on lisäksi ollut aktiivisesti mukana muiden länsimaiden kanssa pakotteissa, joita Venäjää vastaan on asetettu seurauksena sen harjoittamasta politiikasta. Tästä huolimatta keskusteluvälit Suomen ja Venäjän välillä ovat olleet kunnossa myös 2000-luvulla.

Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa se toimii Naton kanssa tiiviissä yhteistyössä, on osallistunut lähes kaikkiin Naton toimeen-panemiin operaatioihin, hankkinut Nato-yhteensopivaa kalustoa sekä allekirjoittanut Naton isäntämaasopimuksen. Meillä siis on jo velvollisuuksia Natoa kohtaan, mutta oikeudet turvatakuisiin ja päätöksentekoon osallistu-miseen puuttuvat. Nämä oikeudet Suomi voisi itselleen lunastaa Nato-jäsenyydellä.

- Simo Rissanen

TEKSTI: Simo Rissanen ja Miikka-Aukusti Heiskanen KUVA: NATO Newsroom KUVANKÄSITTELY: Olli Urpela

SOTILAALLINEN LIITTOUTUMINEN: JAA VAI EI?

Kiristynyt maailmanpoliittinen tilanne on kuluvana vuonna ruokkinut Suomen turvallisuuspoliittista keskustelua. Keskustelun ytimessä on kysymys Suomen turvallisuuspoliittisesta statuksesta nyt ja tulevaisuudessa. Tulisiko Suomen harkita sotilaallista liittoutumista vai pitäytyä liittoutumattomana? Pitäisikö Natolle sanoa kyllä vai ei?

JAA

LIPPU 4 /2014 25

Suomi on todellinen maailman pasifistival-tio. Rauhanneuvottelutaitojamme on punnittu Jugoslaviassa, Indonesiassa ja tällä hetkellä Ukrainassa. Tämä ei olisi mahdollista, ellemme me todella olisi liittoutumaton diplomaattival-tio.

Tällä hetkellä voi sanoa, että Suomi on ainoa Euroopan unionin jäsenvaltio, joka ei ole poltellut siltojaan Venäjän kanssa. Popu-listisimmat väittävät tätä uuden suomettumi-sen ajaksi, mutta kyseessä on enemmänkin eritoten Tarja Halosen rakentama keskuste-luyhteys, millaista millään muulla valtiolla ei ole. Venäjää kuitenkin tunnutaan pelättävän jo niin paljon, että on uuden NATO-keskuste-lun aika... Yllättäen ennen eduskuntavaaleja! Todella yllättävää.

Tuleeko se Venäjä rajan yli vai ei? Tällä hetkellä Putin etsii Neuvostoliiton vanhaa etupiiriä. On suorastaan koomista, mikäli

Suomi mieltää itse kuuluvan-sa siihen ja pelkää siksi Venäjää. Apua tähän

pelkoon hae-taan Natosta.

Kovimmat sotilaallisen liittouman kannattajat vetoavat tällä hetkellä siihen, että suo-malaiset eivät tiedä millaisesta ryhmittymästä Natossa on kyse. Puhutaan kauniita sotilaslii-ton yksimielisistä päätöksistä ja pelotellaan, ettei mitään Nato-optiota ole olemassa, jos nyt hannaamme. Miksi sen option pitäisi olla olemassa? Emme me halua optiota asiaan, jota emme tarvitse. Mitä tulee yksimielisiin päätöksiin, niin Tšekin entinen pääministeri totesi osuvasti muinoin, että Tšekillä olisi ollut yhtä paljon sananvaltaa Varsovan liitossa kuin Natossa − eli ei mitään jakoja, vaan mennään suurvaltojen mielen mukaan.

Nato-kannattajat syyttävät toisinaan liittou-man vastustajia Yhdysvaltojen vihaamisesta. Miksei Yhdysvaltoja saisikin karsastaa? Yh-dysvallat on sotavankeja kiduttava ja siviilejä pommilennokein salaa murhaava suurvalta, joka valjastaa sotajoukkonsa uuskolonialis-min palveluksiin. Missä on kriisi, siellä ovat yhdysvaltalaiset markkinavaltaajat. Thaimaan tsunami, Haitin maanjäristys, Irakin ja Afga-nistanin sodat − kaikissa tapauksissa USA on lähettänyt paikalle urakoitsijoiden armeijan, joka on vallannut sisämarkkinat. Natoakin on

kivasti valjastettu tähänkin temppuun, kovaa peliä pelataan toisten hädällä. Eikä auta, vaik-ka oltaisiin liittolaisia: vainoharhainen Yhdys-vallat kärähti hiljattain Euroopan suurimman sotilasmahdin liittokanslerin, Angela Merkelin, vakoilusta.

Kuulemma Natossa saa itse määritellä kuinka koviin paikkoihin mennään. Onko lause ”emme voi olla vapaamatkustajia” tuttu? Pitäisi olla, sillä sitä viljelevät nykyisten Nato-maiden oikeistopoliitikot. Se on myös Suomen tulevai-suus, mikäli Natoon menemme. Emme voi olla vapaamatkustajia, joten sotilaat pitää lähettää koviin paikkoihin. Suomi on osallistunut YK:n rauhanturvaoperaatioihin 1950-luvulta lähtien ja tähän mennessä suomalaisia on näissä teh-tävissä menehtynyt vajaa 50 henkilöä. Vertai-lun vuoksi, pelkästään Afganistanissa virolaisia kuoli yhdeksän ja lähes sata haavoittui. Naton Afganistanin operaation komentaja Stanley A.

McChrystal totesi tästä vapaamat-kustelusta, ettei hän tiennyt Viron olevan edes liittouman jäsen.

Katsokaamme siis kokonaiskuvaa. Tämä pallo keikkuu pitkälti jenkkien ja Kiinan kilpailevien taloudellisten intressien mukaan. Me voimme olla piskuisesta koostamme huolimatta keskeisessä asemassa rakennettaes-sa tasapainoa. Valtio ei ole uskot-tava diplomaatti, jos se hengailee

yhteisessä sotilasliitossa maailman suurimman terroristin kanssa. Monet Afrikan nousevat taloudet diggaavat Kiinasta ja Eurooppa tykkää Jenkeistä. Osa Aasiasta leikkii Venäjän kanssa. Tämän kaiken kauhun keskellä seisoo Suomi, liittoutumaton diplomaattivaltio, joka osaa keskustella ilman aseita tai uhittelua. Tällaisen Suomen puolesta olen aina valmis taistele-maan.

- Miikka-Aukusti Heiskanen

EI

26 LIPPU 4 /2014

MIKÄ IHMEEN TURPO?TEKSTI: Jani Kokko, Turvallisuuspoliittisen työryhmän puheenjohtaja KUVA: NATO Newsroom

Demarinuorten turvallisuuspoliittinen työryhmä, eli tuttavallisemmin TURPO, on aloittanut työskentelynsä tänä syksynä. Idea ryhmän perustamiseen lähti liikkeelle viime liittokokouksesta, jossa käytiin erittäin vilkas turvallisuuspoliittinen keskustelu. Liittokokous teki myös merkittävän turvallisuuspoliittisen linjauksen, sillä se hyväksyi kirjauksen, jonka mukaan Suomen Nato-jäsenyydestä tulisi järjestää kansanäänestys.

Viime liitto-kokouksen keskustelu inspiroi

liittojohtoa perus-tamaan työryhmän, jonka pyrkimyksenä on nostaa Demari-nuorten profiilia myös turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Tarvetta tähän on, sillä nuori-soliikkeiden parissa käytävää turvallisuus-poliittista keskustelua ovat jo pitkään hallin-neet kokoomusnuoret, joiden ulostuloista voi olla montaa mieltä. Tarve keskustelun monipuolistamiselle on ilmeinen!

Muutenkin analyyttinen keskustelu turvallisuuspoli-tiikasta tuntuu tässä maassa olevan yhtä totta kuin jou-lupukki. Suurimmat keskustelut käydään kokoomuksen Nato-kiimaisen Tupu-Hupu-Lupu-kolmikon ja yksipuolista aseistariisuntaa vaativan vasemmiston Lapintien välillä. Ääripäät hautaavat tehokkaasti järkevät kommentit alleen.

TYÖ ON ALKANUT Turvallisuuspoliittisen kokonaiskuvan rakentaminen

käynnistyi jo Demarinuorten kesäleirillä TURPO-työpajan myötä. Osallistujat saivat tiiviin katsauksen Suomen turval-lisuuspolitiikkaan ja pääsivät ryhmätöissä tekemään siitä SWOT-analyysin sekä visioimaan millaiselta sosialidemo-kraattisen turvallisuuspolitiikan tulisi näyttää. Työpajan

tuotoksia tullaan hyödyntämään TURPO-ryhmän työssä. Työryhmän jäsenet valittiin syksyllä yleisen, avoimen

haun kautta. Jäseniksi valikoitui joukko turvallisuuspoli-tiikkaan perehtyneitä tovereita, joilla on jo tietämystä ja asiantuntemusta aiheesta. Työryhmän toimikausi on vain yksi vuosi, joten työn sujuvoittamiseksi ryhmä on pieni ja tiivis. Lopullinen tuotos tullaan luovuttamaan liittohallituk-selle viimeistään ensi kesän alussa.

MITÄ TURPO TEKEE? Työryhmän perustehtävänä on pyrkiä luomaan rea-

listinen kuva Suomen turvallisuuspolitiikasta ilman, että näkemyksiin vaikuttavat perinteiset ideologiset rasitteet tai liiallinen unelmointi.

Työskentelyn pohjana on laaja turvallisuuskäsite. Emme pelkästään keskity sotilaalliseen toimintaan ja sisäiseen turvallisuuteen, vaan otamme mukaan myös muun muassa taloutta, ympäristöä ja kansalaisten hyvinvointia koskevia kysymyksiä. Työryhmän työskentelyä ohjaa pyrkimys pois yksipuolisesta turvallisuuskeskustelusta, jota hallitsevat Venäjä, Nato ja enemmän tunteet kuin järki.

Työryhmän tuotos tullaan luovuttamaan liittohallituk-selle työskentelyn päätyttyä. Liittohallitus päättää sen käy-töstä. Näin työskentelyn alkuvaiheessa ryhmä ei ole vielä tehnyt päätöstä lopullisen tuotoksen muodosta. Se voi olla keskusteluasiakirja, ohjelma, julkilausuma, selvitys tai jokin muu vastaavaa. Liittohallitus on tässä suhteessa antanut

työryhmälle varsin vapaat kädet toimia ja työsken-nellä.

KYSYMYKSIÄ, KYSYMYK-SIÄ, KYSYMYKSIÄ

Jo alkuvaiheessa

työryhmä on herättänyt paljon keskustelua, niin puolesta kuin vastaan. Parhaimpia kuulemiani kommentteja ovat olleet ”kuuluuko tällainen teema nuorisoliitolle?” ja ”kap-pas, saimme oman Nato-siiven”.

Turvallisuuspolitiik-ka, jos mikä, on pitkälle

tulevaisuuteen katsova politiikan osa-alue. Eteenpäin katsovalla ja edistyksellisellä nuorisoliikkeellä tulisi siis olla selkeä visio myös turvallisuuspolitiikasta. Tällä hetkellä Demarinuorilla ei sellaista ole, ja esimerkiksi poliittisessa ohjelmassa turvallisuuspolitiikkaa käsitellään vain yhden liuskan verran.

Tähän loppuun voin tyynnytellä niitä tovereita, jotka pel-käävät Demarinuoriin muodostetun Nato-ryhmän. Työm-me ei keskity pelkästään Natoon vaan se on vain yksi osa laajassa kokonaisuudessa. Sinällään olisi naurettavaa tehdä turvallisuuspoliittinen selvitys, josta tuo nelikirjaiminen organisaatio olisi kokonaan unohdettu.

Mikäli työryhmä tai sen työskentely herättää kysymyk-siä, voi niiden tiimoilta olla yhteydessä työryhmän puheen-johtaja Jani Kokkoon ([email protected]). LIPPU

LIPPU 4 /2014 27

Turvallisuuspolitiikka on nousemassa kovaa vauhtia kevään eduskuntavaalien keskeiseksi vaalikysymykseksi. Venäjä, Ukrainan kriisi sekä terroristijärjestö ISIS ovat omalta osaltaan ruokkineet keskustelua ja herättäneet aiheellisia pelkoja kotimaan turvallisuudesta. Samaan aikaan puolustusvoimat on pitänyt aktiivisesti esillä omaa taloudellista tilannettaan ja Suomen puolustuskyvyn ajankohtaisia haasteita.

Eduskuntapuolueet joutuvat hyvin todennäköisesti keväällä, osana turvallisuuspoliittista keskustelua, ottamaan kantaa ainakin puolustusmäärärahojen korotukseen ja sotilasliitto Naton jäsenyyteen.

Ronskin säästökuurin läpikäynyt puolustusvoimat on ojentanut hattuaan jo hyvissä ajoin lisämäärärahojen toi-vossa. Puolustusvoimat on laskenut tarvitsevansa ainakin 150 miljoonaa euroa lisää rahaa tulevalla vaalikaudella uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi.

Puolustusvoimien toive puolustusmäärärahojen kasvat-tamisesta on perusteltu. Vuoden 2015 loppuun mennessä puolustuksesta on säästetty osana puolustusvoimauu-distusta yhteensä 825 miljoonaa euroa. Säästetty summa on suuri verrattuna minkä tahansa valtion hallinnonalan kokemiin leikkauksiin kuluneella vaalikaudella.

Maavoimien ahdinkoa on syventänyt entisestään käy-tettyjen aseiden markkinoiden lähes totaalinen hiipuminen Ukrainan kriisin seurauksena. Erityisesti maavoimat on nojannut aikaisemmissa hankinnoissaan juuri käytettyihin

puolustusmateriaaleihin.Lisämäärärahat puolustusvoimat käyttäisivätkin juuri

materiaalihankintoihin. Edessä on mittavia lisäpanostuk-sia ja päivityksiä meri- ja ilmavoimien kalustoon, jotka jo yksistään näyttelevät keskeistä osaa Suomen kokonaispuo-lustuksesta.

On taas aivan eri asia, päästäänkö 150 miljoonan lisärahasta poliittiseen yhteisymmärrykseen. Kokoomus, SDP, keskusta, RKP ja kristillisdemokraatit todennäköisesti olisivat valmiita kaavailtuun lisärahoitukseen vaalien jäl-keen. Sen sijaan vihreät ja vasemmistoliitto hangoittelevat arvatenkin vastaan.

Perussuomalaiset sen sijaan antaisivat puolustusvoi-mille enemmän kuin nämä ovat edes pyytäneet. Onkin mahdollista, että perussuomalaiset ryhtyvät populistiseen huutokauppaan siitä, kuka on valmis kanavoimaan rahaa eniten puolustusvoimille. Tämän tarjouskilpailun äänestäjät toivottavasti jättävät omaan arvoonsa. Perussuomalaisten kun tuskin täytyy kantaa vastuuta vaalien jälkeen tekemis-tään lupauksista.

Vaikeampi kysymys onkin, mistä rahat puolustusvoimille otetaan. Valtiontalouden heikentyessä entisestään jokaista vaalipuheissa luvattua senttiä seurataan entistä tarkemmin. Kakulla on jälleen enemmän syöjiä kuin leipojia.

Kysymys suhteesta sotilasliitto Natoon lieneekin edus-kuntapuolueille aavistuksen helpompi. Oletettavaa kun on, ettei suuri suomalaisten enemmistö tälläkään kertaa lämpene liittymiselle Naton jäseneksi. Puolueiden ei kui-tenkaan tule sortua ennalta määriteltyihin asetelmiin, vaan heittäytyä ennakkoluulottomasti mukaan turvallisuuspo-liittiseen keskusteluun. Vain keskustelun kautta myytit ja tosiasiat esimerkiksi sotilaallisen liittoutumisen eduista ja haitoista saadaan esiin äänestäjien arvioitaviksi.

Myös SDP:n on syytä tarkastella kantojaan rehellises-ti ennen astumista vaalikentille. Turvallisuuspoliittisen ilmaston muuttuminen on vaikuttanut varmasti myös ää-nestäjiin, jotka nyt tarkastelevat myös puolueiden kantoja uudessa valossa. LIPPU

TURVALLISUUSPOLITIIKKA HAASTAA PUOLUEETTEKSTI: Eemeli Peltonen, liittohallituksen jäsen

28 LIPPU 4 /2014

Vaalitappioiden jälkeen Ruotsin demarit olivat alkaneet pohtia puolueen menneisyyttä ja tule-vaisuutta: puolueella oli komea historia hyvin-vointivaltion rakentajana sekä edelleen tärkeät ja

ajankohtaiset arvot. Miksi suosio oli silti hiipunut? Puolue päätti lopettaa menneisyyden loiston muistelemisen ja alkaa rakentaa päättäväisesti uutta, katse tulevaisuudessa. Tästä sai alkunsa puolueen nykyinen slogan “framtidspar-tiet”, tulevaisuuspuolue.

Vaaliteemoikseen Ruotsin sosialidemokraatit ottivat kolme ihmisille tärkeää, selkeää aihetta: työ, koulu ja hyvin-vointi. Työllisyyspolitiikalta peräänkuulutettiin nuorisota-kuuta, ammattikoulupaikkojen lisäämistä sekä lisää julkisia investointeja niin asuntotuotantoon kuin ympäristöönkin.

Koulutuspoliittisia vaatimuksia olivat luokkakokojen pienentäminen ja resurssien lisääminen kouluihin, joissa on paljon erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Hyvinvoin-tipolitiikasta haluttiin poistaa voitontavoittelu lisäämällä palveluiden laatukriteereitä. Käsipareja vaadittiin enemmän vanhustenhoitoon ja vähemmän byrokratiaan.

KAMPANJOINNISSA KAIKKI KEINOT KÄYTÖSSÄ

Länsitoverien kampanjointi oli tehokasta ja monipuolis-ta. Alusta alkaen kampanjoinnissa olivat vahvasti mukana myös liitot ja sisarjärjestöt, kuten esimerkiksi Ruotsin pai-kallinen Työväen Sivistysliitto.

Ruotsalaiset uskoivat keskustelun olevan paras kampan-jointikeino, joten kampanjassa panostettiin eniten ihmisten kohtaamiseen. Vapaaehtoiset kampanjatyöntekijät kiersivät ovelta ovelle keskustelemassa alueiden asukkaiden kanssa.

Ruotsin kaksi vaalikautta kestänyt porvarivalta tuli päätökseen syyskuun vaaleissa, kun sosialidemokraatit nousivat maan suurimmaksi puolueeksi. Muutos ei kuitenkaan tullut itsestään vaan vaati demareilta kovaa työtä ja uudistumista. SDP:n ja Työväen Sivistysliiton Poliittisen korkeakoulun opiskelijat pääsivät opintomatkallaan tutustumaan länsinaapurin vaalihumuun ja kampanjointiin.

RUOTSISSA PUHALSIVAT MUUTOKSEN TUULET

TEKSTI: Sara Etola ja Jussi Kukkola

KUVA: MATTIAS VEPSÄ

LIPPU 4 /2014 29

Lisäksi vapaaehtoiset soittelivat äänestäjille. Kaikki ovilla, puhelimessa ja toreilla käydyt keskustelut raportoitiin ja saavutettujen kontaktien määrää seurattiin tarkasti. Vaa-lityöntekijöiden avuksi oli laadittu opas, joka antoi vink-kejä äänestäjän kohtaamiseen ja keskustelujen eteenpäin viemiseen.

Kampanjakeskuksia oli perustettu lähiöihin tavallisiin kerrostaloasuntoihin. Keskuksissa paitsi organisoitiin alu-eella sijaitsevien vaalimökkien tapahtumia ja ovelta ovelle -kampanjointia myös soiteltiin alueen asukkaille. Puolue-toimistolla työskenteli vaalien aikaan kymmeniä vaalityön-tekijöitä, lisäksi alueilla työskenteli tuhansia vapaaehtoisia. Varsinaiset vaalimökit sijaitsivat lähiöissä kauppakeskusten tai muiden vilkkaampien kohtaamispaikkojen vieressä. Puolueet olivat tavattavissa keskitetysti samassa paikassa.

Tukholman kaduilla kävellessä kenellekään ei voinut jäädä epäselväksi, että vaalit ovat tulossa. Vaalimainoksia oli valtava määrä ympäri kaupunkia. Vaalien suureen nä-kyvyyteen vaikutti myös se, että Ruotsissa pidettiin kolmet vaalit samana päivänä. Sosialidemokraatit mainostivat näkyvästi. Ulkoasu ja ilme oli siisti, selkeä sekä vaikuttava. Mainoksissa esiintyi usein useampi ehdokas kerrallaan.

Myös sosiaaliseen mediaan panostettiin ja sen parissa työskenteli vaalien aikaan toistakymmentä henkilöä. Asi-oihin ja keskusteluihin haluttiin reagoida nopeasti. Sosiaa-

lisesta mediasta vastaava porukka keskittyi hakukoneopti-mointiin, reagoimaan vastustajien ulostuloihin videoiden, nettisivujen ja uutiskirjeiden avulla sekä puolueen johdon markkinoimiseen.

OIKEISTOBLOKKI KAMPANJOI PELOLLA

Siinä missä sosialidemokraattien vaalimainonta keskittyi kolmen vaaliteeman ja yhteisten mainoksien ympärille, oli-vat oikeistoblokin mainonnan pääsanomana punavihreän tulevaisuuden uhkakuvat. Vaalimainoksissa kerrottiin kär-jistetysti vasemmiston vaaliteemoista ja siitä, mille kaikelle saisi heittää hyvästit, mikäli punavihreä blokki voittaisi vaalit. Pelkästään Tukholman lokakampanjointiin porvarilli-nen allianssi käytti yli 20 miljoonaa kruunua.

Tukholmassa vaalimainoksia löytyi lähes jokaisesta tolpasta, sillan kaiteesta ja kaikkialta muualta, mihin niitä keksittiinkin kiinnittää. Mainostamista ei oltu rajattu, mutta mainosten siivoaminen on puolueiden ja ehdokkaiden vastuulla. Mikäli vaalimainoksia löytyy niiden siivoamiselle asetetun määräajan umpeuduttua, seuraa sakkoja.

TULIAISET SUOMEEN

Tunnelma vaalien alla oli innostunut, aikaansaava ja jännittynyt. Ruotsin demarit olivat onnistuneet luomaan kattavan kampanjan ja henki vaalityöntekijöiden keskuu-dessa oli äärimmäisen hyvä. Vaalityön ja keskustelujen seuraaminen oli voimaannuttava kokemus. Muutoksen kaipuun näki myös kansasta.

Polikon opintomatkaporukka pääsi mukaan myös dema-rien vaalivalvojaisiin. Matkatessamme valvojaisiin punaiset sosialidemokraattien huivit kauloissamme taksikuskit soitti-vat meille torvea ja näyttivät peukaloa. Monet kadullakulki-jat toivottivat onnea sanoen ”me voitetaan nämä vaalit!”.

Mitään uusia ja ennenkuulumattomia kampanjointivink-kejä emme saaneet matkalta Suomeen tuomisiksi. Onnistu-neen vaalikampanjan osatekijät olivat Ruotsissa perinteiset: selkeät vaaliteemat, monipuolinen markkinointi ja ennen kaikkea vaalihuuman ja yhteishengen luominen yhdessä sisarjärjestöjen kanssa. LIPPU

KUVA: ANDERS LÖWDIN

POLIKOLAISET JALKAUTUIVAT TEKEMÄÄN VAALITYÖTÄ.

30 LIPPU 4 /2014

IUSY:n kesäleirillä Maltalla puhuttiin politiikkaa ja nautittiin auringosta. Ko-timatkalla Frankfurtin lentokentällä Demarinuorten delegaatio törmäsi presidentti Tarja Haloseen! (Kuva: Demarinuoret)

Itä-Suomen Demari-nuorten ständillä Joen-suun Joen Yössä askarreltiin pinssejä ja iloittiin sananva-paudesta. Lisäksi piirin syksyyn ovat kuuluneet muun muassa uusien jäsenten leffailta, osallistuminen Asunnottomien yöhön ja Skype-keskus-telutunnin lanseeraaminen. (Kuvat: Eveliina Reponen/Itä-Suomen Demarinuoret)

Vuoden 2014 Tulevaisuuden Tekijät -kou-lutuksen viimeinen osa kokosi lokakuun alussa Voionmaan opistolle parikymmenen demarinuoren porukan oppimaan lisää me-diasta ja esiintymisestä. Viikonlopun aikana keskusteltiin tiedonvälityksestä tulevaisuu-dessa, pidettiin puheita, harjoiteltiin radio- ja TV-esiintymistä sekä kokeiltiin, millaista on olla toimittajien grillattavana. (Kuvat: Dema-rinuoret)

LIPPU 4 /2014 31

Pohjois-Suomen Demarinuoret syyskokousti loka-kuun lopussa Rovaniemellä. Kokoukseen osallistui myös europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari, joka piti nuorille poliittisen tilannekatsauksen. (Kuvat: Maria-Riitta Mällinen/Pohjois-Suomen Demarinuoret)

Rebecca Åkers framför FNSUs hälsning på Finlands svens-ka socialdemokraters kongress som ordnades i oktober i Helsingfors. (Foto: FSUD)

Lounais-Suomen Demarinuoret järjestää syksyllä yh-teistyössä Varsinais-Suomen SDP:n kanssa Kuuluuko Ääni? -opintojakson. Jakson toisen kokoontumiskerran teemoina olivat talouspolitiikka, työllisyys ja työelämä sekä sosiaali-politiikka. (Kuvat: Lounais-Suomen Demarinuoret)

32 LIPPU 4 /2014

vehdyksensä yhdessä muiden poliitikkojen kanssa. Leirin ohjelmatarjontaan kuuluvien mielenkiintoisten teemase-minaarien lisäksi puhuimme ajankohtaisista poliittisista asioista myös Länsi-Saharan, Marokon, Sveitsin ja Rans-kan delegaatioiden kanssa delegaatiotreffeillä. Perinteitä noudattaen järjestimme myös yhteisen illanvieton FNSU:n kanssa. Illanvietossa esittelimme omaa kulttuuriamme poh-joismaisille tovereille kotitekoisen salmarin muodossa.

Koska koti-Suomessa oltiin siirrytty jo kesästä syksyyn, nautimme viikon täydeltä myös aurinkoa. Toki muistimme rantapyyhkeillä maatessamme puhua myös politiikka ja vaihtaa ajatuksia liittyen esimerkiksi uskontoihin, ympäri-leikkaukseen, prostituutioon ja Natoon. Parhaat keskustelut käydäänkin mielestäni nimenomaan muualla kuin kokous-huonetunnelmissa!

Saimme viikon leirillä huomata paljon puhutun mal-talaisten vieraanvaraisuuden olevan täyttä totta. Leirin yleisjärjestelyt saavatkin kokonaisuudessaan kiitettävän arvosanan, vaikka vessapaperia ei tietenkään voi olla kos-kaan liikaa. LIPPU

Aurinkoinen Maltan saarivaltio ja Maltan työvä-enpuoleen nuorisojärjestö isännöivät 20.–26.8. maailman suurimman poliittisen nuorisojär-jestön, IUSY:n (International Union of Socialist

Youth), parin vuoden välein järjestettävää kesäleiriä, IUSY World Festivalia. Demarinuoret lähetti leirille oman dele-gaationsa.

Tapasimme varhain keskiviikkoaamuna Helsinki-Vantaal-la vielä hieman väsyneen, mutta innostuneen delegaatiom-me kanssa. Kylmä ja sateinen Suomi jäi taakse, kun suunta-simme Maltan lämpöön IUSY:n kesäfestivaaleille, tuhannen muun ympäri maailmaa kotoisin olevan toverin seuraksi.

Näissä tapahtumissa yksi asia on ylitse muiden: kun henkilövalintoja ei ole, kaikki ovat rentoutuneita ja aidosti kiinnostuneita tutustumaan toisiinsa. Kansainvälisiin tove-reihin tutustumisen lisäksi tutustuimme myös toisiimme rennoissa merkeissä.

Järjestäjät olivat panostaneet festivaalin huikeaan avajaisseremoniaan todella paljon. Maltan pääministeri, työväenpuolueen Joseph Muscat toi seremoniaan ter-

AURINKOA, POLITIIKKA JA TOVEREITA: IUSY:N KESÄLEIRI 2014 MALTALLATEKSTI JA KUVAT: Serveh Khalili

LIPPU 4 /2014 33

JÄSENHANKINTAA SOMESSA – PORUKALLATEKSTI: Iida Vallin, Demarinuorten tiedottaja

Ovatko häshtägit #rohkeastidemari tai #porukka sinulle tuttuja? Oletko mahdollisesti jopa itse käyttänyt niitä sosiaalisessa mediassa? Jos vastasit kyllä, olet mukana ydintiimissä tekemässä Demarinuorten jäsenhankintaa ja innostamassa, rohkaisemassa ja kannustamassa kavereita ympärilläsi tekemään samoin.

Demarinuoret järjesti keväällä ja alkusyksystä jäsenhankintakampanjat, jotka näkyivät eri-tyisesti sosiaalisessa mediassa. Kampanjoiden tarkoituksena oli hankkia uusia jäseniä, innostaa

ja sitouttaa demarinuoria sekä tehdä näkyvämmäksi sekä järjestöä että järjestössä toimivia ihmisiä.Kampanjoihin osallistuttiin Facebookissa, Twitterissä sekä Instagramissa. Niiden aikana ihmiset julkaisivat sosiaalises-sa mediassa hauskoja, liikuttavia ja elämänmakuisia kuvia ja tekstejä. Niiden arvo on mittaamaton, sillä ne näyttävät aidoimmillaan millaista toimintaa ja porukkaa Demarinuo-rissa on. Sitä ei kukaan mainosmies olisi isollakaan rahalla

pystynyt tuottamaan.On vaarallista, jos järjestöt tuudittautuvat hokemaan

”järjestötoiminta ei kiinnosta nykypäivän nuoria” -mantraa. Kyseinen selitys laskeville jäsenmäärille olisi aivan liian helppo. Järjestöjen on pyrittävä löytämään ja houkutte-lemaan uusia jäseniä eri tavalla kuin ennen. Ja tässä sinä astut kuvaan.

Ylhäältä käskeminen ei enää auta. Kasvottoman organisaation on paljon vaikeampaa houkutella ihmisiä mukaan toimintaan kuin toisen ihmisen. Organisaatio pystyy kuitenkin tarjoamaan kanavan tälle suosittelulle. Demarinuoret voi järjestönä julkaista jäsentensä lähettämiä kuvia, blogeja, retweetata twiittejä ja käynnistää osallistavia some-kampanjoita. Järjestö mahdollistaa ”pöhinän”, jonka jäsenistö luo. Järjestö ei voi tehdä sitä yksin.

Turhaa tämä some-vouhotus ei ole. Demarinuorten Facebook-sivujen tykkäysmäärä on kasvanut yli 100 % viimeisen puolen vuoden aikana. Demarinuorten Twitter-tiliä seuraa nyt 45 % enemmän ihmisiä kuin viime maalis-kuussa. Nuorisoliittoa on myös keväästä asti voinut seurata Instagramissa, ja Snapchat-palvelunkin käyttöä aloitellaan.

Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa, että Demarinuor-ten viesti saavuttaa yhä useamman suomalaisen nuoren. Toivottavasti tästä yksittäisestä nuoresta, joka näkee sinun julkaisemasi #porukka-kuvan, tulee jonain päivänä jäsen. Ja toivottavasti hän ajattelee, että on aika hauskaa kuulua juuri tähän porukkaan. LIPPU

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki

PUHEENJOHTAJA Joona Räsänen 050 547 5590 [email protected]

PÄÄSIHTEERI Miikka Lönnqvist 050 542 0160 [email protected]

TALOUSPÄÄLLIKKÖ Elisa Selinummi 0400 671 203 [email protected]

POLIITTINEN SIHTEERI Matias Mäkynen 040 509 4409 [email protected]

TIEDOTTAJA Iida Vallin 044 307 2281 [email protected]

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

HELSINKI Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, [email protected] Toiminnanjohtaja: Teppo Suontakanen [email protected] Puheenjohtaja: Roby Mountrakis, 044 990 5455, [email protected]

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT): Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Taina Räsänen, 044 523 4937, taina.räsä[email protected] Puheenjohtaja: Eemeli Peltonen, 050 557 9092, [email protected] LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAIS- SUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku, (02) 414 5200 Järjestösihteeri: Nelli Baran, 045 121 3284, [email protected] Puheenjohtaja: Piia Noronen, 044 5769 457, [email protected]

LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT) Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Henri Kultalahti, 040 679 2270, [email protected] Puheenjohtaja: Milla Granlund [email protected]

KYMI Puheenjohtaja: Teemu Kokkonen, 045 357 1511, [email protected]

ITÄ-SUOMI (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT) Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Eveliina Reponen, 040 933 0309 [email protected] Puheenjohtaja: Joonas Honkimaa, 040 540 6458, [email protected] POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT) Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28, 4 krs. 90100 Oulu, [email protected] Järjestösihteeri: Kauko Keskisärkkä, 040 484 6773, [email protected] Puheenjohtaja: Liisa Komminaho, 044 019 8790, [email protected] FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Jacob Storbjörk, 050 407 4233, [email protected]

Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse [email protected]. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

KV-TYÖRYHMÄ Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä. Työryhmän puheenjohtajana toimii Mikkel Näkkäläjärvi ([email protected]) ja häneen voit olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii Demarinuorten talouspäällikkö Elisa Selinummi ([email protected]).

Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi. Jäseniä ovat: Tomi Kontkanen, Milla Granlund, Kai Alajoki, Jenni Lang, Jenna Vertanen ja Ermin Zec.

TASA-ARVOTYÖRYHMÄ Työryhmä toimii tasa-arvoasiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtajalta Maria Feodorowilta, [email protected], 040 370 0618. Työryhmän sihteerinä toimii Elisa Selinummi, [email protected].

Jäsenet: Miika Kautto, Sonja Kekkonen, Serveh Khalili, Eetu Kinnunen, Roby Mountrakis, Elisa Penders

TURVALLISUUSPOLIITTINEN TYÖRYHMÄ

Demarinuorten turvallisuuspoliittinen työryhmä pyrkii kartoittamaan Suomen turvallisuuspolitiikan tulevaisuutta sosialidemokraattisesta näkökulmasta. Työryhmän puheenjohtajana toimii Jani Kokko ([email protected]).

Jäseniä ovat: Kari Katajainen, Esko-Jaakko Lehti, Tino Aalto, Simo Rissanen, Eemeli Peltonen ja Petra Peltonen.

34

12 JOULUKUU

3.12. Glögit, Helsinki

1 TAMMIKUU

9.-11.1. Aktiivipäivät, Tampere 31.1-1.2. Vaaliristeily, Turku

2 HELMIKUU

27.2.-1.3. Tulevaisuuden Tekijät 1, Oulu

Liityn jäseneksi demarinuoriin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista

Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista

Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero

Syntymäaika

Sähköpostiosoite

(Vanha osoite)

(Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY

TUNNUS 5005170

00003 VASTAUSLÄHETYS

demarinuoret maksaa

postimaksun

TULEVAT TAPAHTUMAT

Tykkääthän jo meistä Facebookissa?

Demarinuoret - Sosialidemokraattiset Nuoret ry