Kunnallinen sosiaalipolitiikka aulikki kananoja

MITÄ ON KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA?

Kunnallisen sosiaalipolitiikan päiväLappeenranta 23.10.2014

Aulikki Kananojaylisosiaalineuvos

2

ESITYKSEN RAKENNE

Yleistä ajankohtaisesta tilanteesta

Kunnallinen sosiaalipolitiikka: keskeiset käsitteet

Kunnallisen sosiaalipolitiikan sisällöstä

Sote-lakiehdotus ja kunnan rooli

Kunnallinen sosiaalipolitiikka sote-rakenteissa

Miksi sosiaalipalvelut jäivät varjoon?

Kunnallisen sosiaalipolitiikan mahdollisuudet ja haasteet

Koontia ja pohdintaa

3

YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA (1)

Kunnallinen sosiaalipolitiikka Valtava-lainsäädännön jälkeen suurimman muutoksen edessä

Sote on liian pitkälle hajautetun järjestämis- ja rahoitusvastuun korjausliike?

Palvelutason kirjavuus edellyttää väestön yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon parantamista

Kunta-organisaatio on tulevaisuudessakin keskeisessä asemassa sekä päätöksenteossa että toiminnan toteuttamisessa

4

YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA (2)

Monia taustatekijöitä:

Kuntarakenteen ja talouden kestävyyden ristiriita

Eriarvoistumiskehitys: alueellinen, taloudellinen, sosiaalinen

Ehkäisevän työn niukkuus ja vaikutusten puute

Palvelujen painottuminen erikoistasolle ja perustason heikentyminen (etenkin terveydenhuollossa)

Kokonaisuuden liika sektoroituminen; prosessien eheyden ongelmat

Talouden globalisoituminen ja muutosten ennakoimattomuus

5

KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA -KESKEISET KÄSITTEET (1)

Kunta Sosiaalipolitiikka

6

KUNTA

Kunta onPaikallisen väestön itsehallinnon toteuttamisen muoto, paikallisdemokratian toteuttajaPaikkakunta - ihmisten elämisen, asumisen ja toiminnan ympäristöPalvelujen järjestäjä (nykytilanne) ja suurelta osin niiden tuottajaViranomainen Kunta ei ole pieni valtio eikä vain valtion sektorihallinnon toteuttaja

7

SOSIAALIPOLITIIKKA

Monta tapaa määritellä sosiaalipolitiikkaa: Tavoitteista lähtien (esim. Armas Nieminen)

Järjestelmästä lähtien (Heikki Waris)

Yhteiskunnan kokonaisedusta lähtien (Pekka Kuusi)

Toteutuksen ”regiimeistä” lähtien ( esim. Esping-Andersen)

Rakenteista lähtien ( esim. Juho Saari)

Taloudesta lähtien (ajankohtainen keskustelu)

Käsitteestä (sosiaalinen) lähtien (Kotiranta ym.)

Väestöstä/ihmisistä lähtien (mm. Kunnallinen sosiaalipolitiikka)

Esping-Andersen on myöhemmin (2002) omaksunut väestöstä/ikäryhmistä lähtevän tarkastelutavan ja korostaa yhteiskunnan kestävyyden näkökulmasta erityisesti panostamista lapsiin

8

KUNNALLISEN SOSIAALIPOLITIIKAN SISÄLLÖSTÄ (1)

Kunnallinen sosiaalipolitiikka -teoksessa (2008) jäsennetään kunnallisen sosiaalipolitiikan sisältöä kolmeen kokonaisuuteen.

Laaja-alainen yhteistoiminta (mm. edistävä ja ehkäisevä työ)

Palvelut

Kansalaisyhteiskunta ja asukkaiden osallisuus

Kunnallinen sosiaalipolitiikka kattaa kunnan koko väestön kaikkine elämäntilanteineen – ei vain valtion sektorihallinnon viipaloima osa ihmisten elämästä.

9

KUNNALLISEN SOSIAALIPOLITIIKAN SISÄLLÖSTÄ (2)

Kunnallisen sosiaalipolitiikan sisällön aineksia: Hyvinvointia edistävä ympäristö

Taloudellinen ja sosiaalinen turvallisuus

Hyvät yhteisöt: Sosiaalinen koheesio/yhteisöllisyys ja sosiaalinen eheys/ eriarvoisuuden vähäisyys

Ihmisten tiedolliset ja toiminnalliset resurssit (terveys, koulutus, toimintakyky, työ, ihmissuhteet)

Itsensä toteuttamisen mahdollisuudet

Kunnallinen sosiaalipolitiikka ei ole vain yksilöiden hyvinvointia vaan myös yhteisöjen hyvinvointia, yhteisen vastuun vahvistamista

10

Sote-lakiehdotus ja kunnan rooli (1)

Keskeinen lähtökohta:

Valtion lähestymistapa – kansallinen näkökulma – koskee koko valtakuntaa ja orientoituu ”ylhäältä alas” sektoreittain - vertikaalinen

Kunnallinen lähestymistapa lähtee väestöstä, asukkaiden elämäntilanteista ja paikallisista olosuhteista; välineinä kaikki sektorit ja niiden toiminnan yhteensovittaminen - horisontaalinen

Keskeinen kysymys:

Miten Sote-lakiehdotus muuttaa kunnallisen sosiaalipolitiikan tehtävää, sisältöä ja toimintatapaa?

11

YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA

Lainsäädäntö antaa rakenteelliset puitteet – käytäntöön liittyy paljon avoimia kysymyksiä

Spekulaatioissa korostuvat uhkat – vähemmän paneuduttu mahdollisuuksiin

Paikallinen ja valtakunnallinen näkökulma väistämättä erilaiset – tämä on lähtökohta

Kokonaisuudessa otettava huomioon kuntalain uudistus, sosiaalihuoltolaki, lastensuojelulain muutokset, toimeentulotuen siirto Kelalle, hankintalaki, rahoituslainsäädännön uudistus

Kokonaisvaikutusten ennakointi on vaativaa

Varauduttava pitkään rakentumisvaiheeseen

12

SOTE-LAKIEHDOTUS JA KUNNAN ROOLI (2)

Lakiehdotuksen 1 § (lain tarkoitus):

1) Edistää ja ylläpitää väestön hyvinvointia ja terveyttä;

2) Edistää sosiaali- ja terveydenhuollon laatua;

3) Varmistaa asiakkaan ja potilaan oikeus hyvään sosiaali- ja terveydenhuoltoon;

4) Luoda edellytykset sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävälle ja yhdenvertaiselle saatavuudelle koko maassa;

5) Varmistaa toimiva ja eheä sekä vaikuttava ja kustannustehokas sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusrakenne; sekä

6) Toteuttaa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon integraatio sekä vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja alueellisesti ja valtakunnallisesti.

13


Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnassa ( 8§):

Asukkaiden elinolojen, hyvinvoinnin ja terveyden ja niihin vaikuttavien tekijöiden seuranta, alueittain ja väestöryhmittäin;

Kuntalaisten hyvinvoinnista, terveydestä ja toteutetuista toimenpiteistä raportoiminen kunnanvaltuustolle vuosittain; valtuustokausittain hyvinvointikertomus;

Kunnan strategisessa suunnittelussa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet ja tavoitteita tukevat toimenpiteet;

Päätösten hyvinvointi- ja terveysvaikutukset ennakoitava;

Toimialojen tehtävä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja nimettävä vastuutahot; yhteistyötä tehtävä myös muiden kuin kunnan toimijoiden kanssa.

14


Sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien on toimittava yhteistyössä alueen kuntien kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä;

Sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien on annettava kunnille asiantuntija-apua hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. ( 9§)

15


Kunnan tai kuntayhtymän tuottamisvastuu ( 14 §):

Sosiaali- ja terveysalue päättää tuottamisvastuun antamisesta kunnalle ja kuntayhtymälle, jolla on sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisvastuun edellyttämä oma henkilöstö ja muut voimavarat;

Tuottamisvastuuseen on kuuluttava ehkäisevät, korjaavat ja hoitavat, kuntouttavat sekä muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhtenäisenä kokonaisuutena.

Keskeinen asiakirja sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevan kunnan ja kuntayhtymän välinen järjestämissopimus.

16


Asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet (30 §)

Sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevan kunnan ja kuntasyhtymän kerättävä asukkaiden näkemyksiä väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilasta sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen laadusta ja toimivuudesta

Asukkaiden näkemykset huomioon järjestämispäätöksessä sekä kuntien ja kuntayhtymien toiminta suunnitelmissa

Menetelmiä mm. keskustelu- ja kuulemistilaisuudet, kansalaisraadit, hankkimalla palautetta ennen päätöksentekoa, valitsemalla palvelujen käyttäjiä toimielimiin, suunnittelemalla ja kehittämällä palveluja yhdessä käyttäjien kanssa, tukemalla asukkaiden, järjestöjen ym. oma-alotteista suunnittelua ja valmistelua.

17

KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA SOTE-RAKENTEISSA (1)

Tavoitteista:

Eriarvoisuutta vähentävä, yhdenvertaisuutta lisäävä ja taloudelliseen kestävyyteen pyrkivä rakenne on sopusoinnussa myös kunnallisen sosiaalipolitiikan kanssa

Sote-lakiehdotuksen tarkoituspykälä sopii myös kunnallisen sosiaalipoliitikan tarkoitukseksi

Olennaista orientoituuko toiminta väestöstä vai järjestelmästä; tarkoituspykälän kärki on väestössä, mutta koskee pääosin rakenteita

Tavoitteiden toteutuminen edellyttää rakennemuutoksen lisäksi toiminnan ja työn sisällön muutoksia

18


Kuntien näkökulmasta suurimmat muutokset nykytilantanteeseen ovat:

järjestämisvastuun siirtyminen sote-alueelle, paikallisen demokratian kaventuminen ja

edustajien välityksellä tapahtuvan päätöksenteon vahvistuminen

kuntien rahojen ja muiden voimavarojen uudelleenjako alueella,

järjestämissopimuksen keskeinen rooli sote-alueen ja kunnan välisessä yhteistyössä.

Kiinteistökysymykset ovat oma kokonaisuutensa, jota ei tässä käsitellä.

19


Uusia ja vanhoja jännitteitä:

Sote-alueen ja kuntien/kuntayhtymien välinen jännite

Peruskuntien ja tuotantokuntayhtymien välinen jännite

Perustason toiminnan ja erikoistason toiminnan välinen jännite

Sosiaalihuollon ja terveyden huollon välinen jännite – toiminnassa ja johtamisessa

Olennaista miten jännitteitä käsitellään

Kysymys on kuntaorganisaation sisäisistä jännitteistä, joten ratkaisut kuntien käsissä

20


Toiminnallisia muutoksia tarvitaan:

Suurempi yhdenmukaisuus edellyttää horisontaalista oppimista – toisilta kunnilta, toisilta kuntayhtymiltä, toisilta sote-alueilta

Syntyykö kahden tai useamman sektorin tahto ja kyky sovittaa yhteen erilaista osaamista?

Miten rakennetaan edistävän ja ehkäisevän työn osaamista – puhuminen ei enää riitä!

Miten vakavasti asukkaiden ja asiakkaiden osallisuus otetaan – syntyykö uusia toimintamuotoja ja aitoja vaikutusmahdollisuuksia?

21

MIKSI SOSIAALIHUOLTO JÄI KATVEESEEN? (1)

Uudistuksen tärkeä motiivi on perustason toiminnan vahvistaminen (etenkin terveydenhuollossa) ja erikoistason palvelutarpeen ja kustannusten kasvun hillitseminen – pyramidin kääntäminen ”oikeaan” asentoon

Sosiaalihuolto on ollut pääasiassa perustason toimintaa – jäsentynyt porrastus puuttuu

Erityistason palveluja tuottavat suurelta osin kolmannen sektorin toimijat, enevästi myös yksityiset

Ostajia on ”satoja”, samoin myyjiä – eikä erityisosaamiselle ole kuntien tehtävärakenteissa paikkaa

22

MIKSI SOSIAALIHUOLTO JÄI KATVEESEEN ? (2)

Sosiaalihuollon intressit, tietopohja ja asiantuntemus, toimintaympäristöt (erikokoiset kunnat) ja toimintalogiikat eivät kumuloidu kansallisella tasolla yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja yhtenäisiksi tavoitteiksi

Nykyrakenteissa ei synny sosiaalihuoltoa koordinoidusti esillä pitävää ja sen kehitystä ajavaa ryhmää (vrt. terveydenhuollon johtajat)

Kun rakenteelliset lähtökohdat ovat erilaiset ja kun tulevaisuuteen mennään ilman yhteistä voimaa, ollaan terveydenhuoltoon nähden epätasaisessa asemassa

23

KUNNALLISEN SOSIAALIPOLITIIKAN MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET

Kunnallisen sosiaalipolitiikan mahdollisuudet nousevat muusta kuin palvelutuotannosta:

Virallisen ja pitkälle säädellyn palvelujärjestelmän vaihtoehtoisesta lähestymistavasta

Ihmisten elämisen, asumisen ja toiminnan ympäristön nostamisesta hyvinvointityön keskeiseksi areenaksi

Edistävän, ehkäisevän ja osallisuutta vahvistavan työn nostamisesta koko kunnan elinvoimaa vahvistavaksi tehtäväksi

Työn vaikutusten jatkuvasta kriittisestä tarkastelusta

24

KUNNALLISEN SOSIAALIPOLITIIKAN MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET (2)

* Kunnallisen sosiaalipolitiikan vahvaa roolia tarvitaan ylisektorisessa yhteistyössä ja kumppanuudessa muidenkin kuin kunnallisten toimijoiden kanssa

* Kunnallisen sosiaalipolitiikan tärkeä sisältö nousee osallisuutta vahvistavasta vuoropuhelusta asukkaiden kanssa

* Kunnallisen sosiaalipolitiikan ”peruskerrostuma” on matalan kerroksen sektoroimaton yhteys asukkaisiin

25

KOONTIA JA POHDINTAA

* Yhteiskunnallisten uudistusten paradoksi: mitä enemmän keskitetään, sitä vahvempi pitää olla vastavoiman – paikallisen toiminnan merkitys kasvaa

* Edessä monivuotinen prosessi, jonka käytäntö rakentuu vähitellen

* Tärkeä keskittyä nyt niihin uudistuksen osiin, joissa muutosta tarvitaan sotesta riippumatta; näitä ovat mm.

- hyvien käytäntöjen oppiminen muilta kunnilta

- sosiaali- ja terveydenhuollon osaamisten yhteensovittaminen keskeisillä yhteistyöalueilla

- vaikuttavuuden seurannan ja arvioinnin välineiden kehittäminen

- uusien asukas- ja asiakasyhteistyön muotojen rakentaminen.

26

KIITOS

HYVÄÄ SYKSYÄ !

27

Kirjallisuutta

Esping-Andersen, Gösta & Gallie, Duncan & Hemerijck, Anton & Myles, John (2002) Why we need a New Welfare State. Oxford University Press.

Kananoja, Aulikki & Niiranen, Vuokko & Jokiranta, Harri (2008) Kunnallinen sosiaalipolitiikka – Osallisuutta ja yhteistä vastuuta. PS-Kustannus.

Kotiranta, Tuija & Niemi, Petteri & Haaki, Raili (2011) Sosiaalisen toiminnan perusta. Gaudeamus.

Kuusi, Pekka (1961) 60-luvun sosiaalipolitiikka. WSOY.

Nieminen, Armas (1955) Mitä on sosiaalipolitiikka? WSOY.

Saari, Juho (toim.) (2011) Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Gaudeamus.

Waris, Heikki (1966) Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalipolitiikka. WSOY.

Kunnallinen sosiaalipolitiikka aulikki kananoja

Education