KESTÄVÄ KEHITYS JA SEINÄJOEN SEUDUN · PDF fileSosiaalinen kestävyys perustuu yhteiskunnan henkiseen kehitykseen, tasa-arvoon ja yhteenkuuluvuuden edistämiseen....

VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU

Johanna Katariina Martikkala

KESTÄVÄ KEHITYS JA SEINÄJOEN SEUDUN

TERVEYSYHTYMÄN ALUEEN PAIKALLISAGENDA

Tekniikka ja liikenne

2007

2

ALKUSANAT

Opinnäytetyöni on tehty Vaasan ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian kou-

lutusohjelmassa. Työn taustalla on Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueen pai-

kallisagendatyö kestävän kehityksen edistämiseksi. Opinnäytetyön tekeminen

aloitettiin tammikuussa 2007 ja saatiin päätökseen huhtikuun alussa 2007.

Työssä kerrotaan kestävän kehityksen määritelmästä, aihealueista, maailmanlaa-

juisesta ja kansallisesta taustasta sekä indikaattoreista. Lisäksi selvitetään paikal-

lisagendatyön kokonaisuutta ja miten kestävä kehitystä voidaan soveltaa kunnal-

lishallinnossa ja vesiensuojelussa. Työn käytännön osuus perustuu Seinäjoen seu-

dun terveysyhtymän paikallisagendatyöhön.

Opinnäytetyöni ohjaajana toimi lehtori Riitta Niemelä Vaasan ammattikorkeakou-

lun tekniikan ja liikenteen yksiköstä. Ympäristönsuojelupäällikkö Pirjo Korhonen

Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristöosastolta on myös auttanut opinnäy-

tetyöni kanssa. Kiitän molempia avusta ja yhteistyöstä. Lisäksi kiitän perhettäni ja

ystäviäni tuesta, jonka olen heiltä saanut opinnäytetyötä tehdessä.

Vaasassa 11.4.2007

Johanna Martikkala

3

VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU

Ympäristöteknologian koulutusohjelma

TIIVISTELMÄ

Tekijä Johanna Martikkala

Opinnäytetyön nimi Kestävä kehitys ja Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueen paikallisagenda

Vuosi 2007

Kieli suomi

Sivumäärä 58 + 4 liitettä

Ohjaaja Riitta Niemelä

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää paikallisagendatyön kokonaisuus sekä antaa tietoa kestävän kehityksen määritelmästä, aihealueista, maailmanlaajui-sesta ja kansallisesta taustasta sekä indikaattoreista.

Työssä pyritään selvittämään paikallisagendan vaiheita ja sisältöä sekä kestävän kehityksen soveltamista muun muassa kunnallishallintoon ja vesiensuojeluun. Paikallisagendan sisällön ja vaiheiden selvittämisessä on käytetty hyödyksi kirjal-lisia lähteitä ja Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueen paikallisagendatyötä.

Työssä tuodaan esille kuntien paikallisagendoja eli kestävän kehityksen ohjelmia, joita voidaan tehdä monella tavalla. Kuitenkin kuntien kestävän kehityksen oh-jelmien laatimiseksi on annettu myös yleisiä ohjeita.

Työssä selvitetään kestävää kehitystä maailmanlaajuisesti ja kansallisesti sekä paikallisen kestävän kehityksen edistämistä. Tämä työ pyrkii antamaan riittävästi tietoa kestävästä kehityksestä paikallisagendatyön laatimiseksi.

Asiasanat kestävä kehitys, paikallisagenda

VAASA POLYTECHNIC

Ympäristöteknologian koulutusohjelma

ABSTRACT

Author Johanna Martikkala

Topic Sustainable development and local agenda of the health corporation area of Seinäjoki region

Year 2007

Language Finnish

Pages 58 + 4 Appendices

Name of supervisor Riitta Niemelä

The aim of the thesis was to find out the local agenda in its entirety and give in-formation about the definition related to sustainable development, themes, global and national backgrounds and indicators.

As the thesis was aimed at find out the phases and contents of the local agenda and how to apply sustainable development for example to local government and waterprotection, related literary sources as well as the local agendawork of the health corporation area of Seinäjoki region have been utilized.

The thesis presents an account of the fact that there are many ways to do munici-pality local agendas or programs of sustainable development. However, general instructions for writing out the programs related to sustainable development in municipalities have been given.

The result of the thesis is a document on the issues of the global and national sus-tainable development and the promotion of local sustainable development. It will provide sufficient information about sustainable development for writing the local agenda work.

Keywords sustainable development, local agenda

SISÄLLYS

ALKUSANAT ........................................................................................................ 2

TIIVISTELMÄ ....................................................................................................... 3

ABSTRACT............................................................................................................ 4

1. JOHDANTO...................................................................................................... 7

2. OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET JA AIHEEN RAJAUS.......................... 8

2.1. Tavoitteet ................................................................................................ 8

2.2. Työn rajaus ............................................................................................. 8

3. TUTKIMUSTYÖN KUVAUS JA TYÖSKENTELYMENETELMÄT........... 9

4. KESTÄVÄ KEHITYS .................................................................................... 10

5. KESTÄVÄN KEHITYKSEN AIHEALUEET ............................................... 12

5.1. Kestävän kehityksen ulottuvuudet........................................................ 12

5.2. Ekologinen kestävyys ........................................................................... 13

5.3. Taloudellinen kestävyys ....................................................................... 13

5.4. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys................................................... 14

6. MAAILMANLAAJUINEN JA KANSALLINEN KESTÄVÄN KEHITYKSEN EDISTÄMINEN ................................................................... 15

6.1. Kansainvälinen kestävä kehitys............................................................ 15

6.2. Kestävä kehitys Suomessa.................................................................... 18

6.2.1. Kestävä kehitys Suomen lainsäädännössä................................ 19

6.2.2. Suomen Kuntaliitto ja kestävä kehitys ..................................... 20

6

7. PAIKALLISEN KESTÄVÄN KEHITYKSEN EDISTÄMINEN.................. 22

7.1. Paikallinen kestävä kehitys................................................................... 22

7.2. Kestävän kehityksen ohjelma ............................................................... 25

7.3. Paikallisagendatyö Oulussa .................................................................. 27

7.4. Kestävä kehitys kunnallishallinnossa ................................................... 29

7.5. Kestävä vesiensuojelu........................................................................... 30

7.5.1. Vesistöjä kuormittavat tekijät................................................... 30

7.5.2. Pohjavesiä kuormittavat tekijät ................................................ 31

8. KESTÄVÄN KEHITYKSEN INDIKAATTORIT......................................... 33

9. SEINÄJOEN SEUDUN TERVEYSYHTYMÄN YMPÄRISTÖOSASTO ... 35

10. SEINÄJOEN SEUDUN TERVEYSYHTYMÄN ALUEEN PAIKALLISAGENDATYÖ ........................................................................... 36

10.1. Kestävän kehityksen edistäminen Seinäjoen seudulla........................ 36

10.2. Kestävän kehityksen työryhmä.......................................................... 37

10.3. Paikallisagendatyön vaiheet................................................................ 38

11. SEINÄJOEN SEUDUN TERVEYSYHTYMÄN KESTÄVÄN KEHITYKSEN OHJELMALUONNOS......................................................... 43

11.1. Kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksen sisältö................................ 43

11.2. Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueen vesistöt ............................. 44

11.2.1. Kyrönjoki ............................................................................... 46

11.2.2. Seinäjoki, Pajuluoma ja Nurmonjoki ..................................... 47

11.2.3. Pohjavedet .............................................................................. 50

12. POHDINTA .................................................................................................... 51

13. JOHTOPÄÄTÖKSET..................................................................................... 53

LÄHDELUETTELO............................................................................................. 55

LIITELUETTELO ................................................................................................ 58

1. JOHDANTO

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää paikallisagendatyön kokonaisuut-

ta. Tavoitteena on lisätä tietoa kuntalaisille, viranomaisille sekä päättäjille kestä-

vän kehityksen taustasta, määritelmästä, aihealueista, paikallisesta kestävän kehi-

tyksen edistämisestä sekä indikaattoreista, joilla kestävän kehityksen edistymistä

mitataan. Työssä annetaan tietoa kestävän kehityksen soveltamisesta mm. kunnal-

lishallintoon ja vesiensuojeluun.

Työn taustalla ovat globaalit ympäristöongelmat, joihin vaikuttamiseen tarvitaan

yhteistyötä eri valtioiden välillä. Euroopan kaupungit ovat sitoutuneet Aalborgin

sopimuksella edistämään kestävää kehitystä paikallisella tasolla ja laatimaan pai-

kallisagendat. Suomessa on laadittu hallituksen kestävän kehityksen ohjelmat ja

sitouduttu paikallisagendojen laatimiseen kunnissa. Kestävän kehityksen edistä-

minen konkretisoituu kuntien laatimissa paikallisagendoissa eli kestävän kehityk-

sen ohjelmissa.

Opinnäytetyö jakautuu kahteen osaan. Aluksi selvitetään kestävän kehityksen

määritelmä, aihealueet sekä maailmanlaajuinen ja kansallinen tausta. Tämän jäl-

keen tullaan kohti paikallista kestävän kehityksen edistämistä ja kestävän kehityk-

sen indikaattoreiden käyttöä.

Paikallinen kestävän kehityksen edistäminen on pitkän aikavälin päättymätön pro-

sessi, jonka laatimiseen on annettu Suomen Kuntaliitossa ohjeita. Toisessa osassa

perehdytään Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristöosaston alueen paikal-

lisagendatyöhön. Työssä selvitetään paikallisagendatyön tausta, vaiheet ja sisältö.

Lisäksi työssä on mukana kestävän kehityksen ohjelmaluonnos, joka lähetettiin

lausuntokierrokselle alueen kaupunkiin, kuntiin, yrityksiin, kansalaisjärjestöille ja

asukasyhdistyksille.

8

2. OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET JA AIHEEN RAJAUS

2.1. Tavoitteet

Kestävän kehityksen edistäminen on haaste niin maailmanlaajuisesti, kansallisesti,

kuin paikallisestikin. Suomessa on otettu vastaan kansainvälinen haaste paikalli-

sen kestävän kehityksen edistämiseksi. Tämän jälkeen on laadittu paikallisagen-

doja eli kestävän kehityksen ohjelmia Suomen kunnissa ja kaupungeissa.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää paikallisagendatyön kokonaisuus

sekä antaa tietoa kestävän kehityksen määritelmästä, maailmanlaajuisesta ja kan-

sallisesta taustasta, aihealueista ja indikaattoreista. Työssä annetaan tietoa kestä-

vän kehityksen soveltamisesta muun muassa kunnallishallintoon ja vesiensuoje-

luun. Lisäksi selvitetään Seinäjoen seudun terveysyhtymän paikallisagendatyötä.

2.2. Työn rajaus

Opinnäytetyö on rajattu käsittelemään kestävän kehityksen maailmanlaajuista ja

kansallista taustaa sekä paikallisen kestävän kehityksen edistämistä. Työssä käsi-

tellään kestävän kehityksen edistämisen kannalta oleellisia asioita, kuten kestävän

kehityksen määritelmä, aihealueet ja indikaattorit. Työssä käsitellään myös kestä-

vän kehityksen soveltamista mm. kunnallishallintoon ja vesiensuojeluun. Lisäksi

tarkasteluun on otettu mukaan Seinäjoen seudun terveysyhtymän paikallisagenda-

työ.

Tällä työllä ei ole tarkoitus antaa yksiselitteistä vastausta paikallisagendatyön ko-

konaisuudeksi, koska paikallista kestävän kehityksen edistämistä voidaan tehdä

monella eri tavalla. Työn tarkoitus on antaa riittävästi esitietoa kestävästä kehityk-

sestä paikallisagendatyön laatimiseksi ja esittää paikallisagendatyön vaiheita ja

sisältöä.

9

3. TUTKIMUSTYÖN KUVAUS JA

TYÖSKENTELYMENETELMÄT

Tämän työn taustalla on kestävän kehityksen projekti Seinäjoen seudun terveyh-

tymän alueella. Alkutyö eli kestävän kehityksen ohjelmaluonnos on laadittu kesäl-

lä 2005 ja kesällä 2006. Ohjelmaluonnokseen käytettiin tietolähteinä kirjallisuutta,

sähköisiä lähteitä, ympäristöosaston asiantuntijoita sekä yrityksille lähetettyjen

kysymyksien vastauksia. Tämän opinnäytetyön alustaminen on myös aloitettu

kesällä 2005 ja 2006. Työssä on käytetty osittain samoja tietolähteitä kuin kestä-

vän kehityksen ohjelmaluonnoksessa.

Ohjelmaluonnoksen laadintavaiheessa tutustuttiin moniin kirjallisuuslähteisiin,

joita on käytetty myös varsinaisessa opinnäytetyössä. Opinnäytetyön tekeminen

aloitettiin kirjallisuuden ja muiden lähteiden keräämisellä. Pyrkimyksenä oli löy-

tää lähteitä, joissa oli muun muassa erilaisia näkökulmia kestävästä kehityksestä.

Opinnäytetyön teoriaosioon kerättiin sekä kirjallisia että sähköisiä lähteitä. Tär-

keitä lähteitä olivat Suomen ympäristö-sarjan kirjat, kestävää kehitystä käsittelevä

kirjallisuus sekä Suomen Kuntaliiton julkaisut. Suomen Kuntaliitto tukee kestävää

kehitystä toiminnassaan ja on laatinut käytännönläheisiä julkaisuja kuntien käyt-

töön. Seinäjoen seudun vesistöistä löytyi tietoa kirjallisuuslähteistä sekä Seinäjoen

seudun terveysyhtymän ympäristöosastolta.

Seuraavassa vaiheessa laadittiin alustava sisällysluettelo opinnäytetyölle, minkä

jälkeen opinnäytetyön rakenteen hahmottaminen oli selkeämpää. Opinnäytetyön

kirjoittaminen aloitettiin teoriaosalla, minkä jälkeen seurasi käytännön osuus Sei-

näjoen seudun terveyhtymän paikallisagendatyöstä. Pohdintaosuutta on kirjoitettu

opinnäytetyön edetessä. Lopuksi työlle on kirjoitettu johdanto, tiivistelmä ja joh-

topäätökset.

Työssä käytetyt kuvat ovat joko kirjallisista tai sähköisistä lähteistä. Kaaviokuvat

ja taulukot ovat itse tehtyjä ja niiden tarkoituksena on selkeyttää ja tiivistää tekstin

sanomaa.

10

4. KESTÄVÄ KEHITYS

”Ihminen muuttaa ympäristöään jatkuvasti monella tavalla”. Ei voida tietää, mikä

muutoksista aiheuttaa varmasti tulevaisuudessa ympäristöongelmia. Harmittomilta

tuntuneet muutokset ovat aikojen saatossa aiheuttaneet vakavia ongelmia. Luonto

on monimutkainen kokonaisuus, eikä ihminen voi koskaan olla varma siitä, mil-

laisia seurauksia hänen toimillaan on. Sen vuoksi olisikin tärkeää pyrkiä hahmot-

tamaan ympäristö kokonaisuutena ja ymmärtää edes pääpiirteissään kaikkia niitä

ilmiöitä, joihin toimillamme vaikutamme. Yksittäisiä ympäristöongelmia tunne-

taan usein hyvin, mutta niiden välisiä yhteyksiä ei ymmärretä. (Berninger ym.

1997)

Tämän hetken merkittävimmät ongelmat liittyvät maailmassa luonnonvarojen hu-

penemiseen, kasvihuonekaasujen pitoisuuden lisääntymiseen ilmakehässä, vauri-

oihin yläilmakehän otsonikerroksessa, maaperän tuottokyvyn rappeutumiseen ja

luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Ongelmat ovat voimakkaasti sidok-

sissa kasvun käsitteeseen. Kestävä kehitys on uutta, laajempaa ympäristöajattelua,

jonka avulla edellä mainittuihin ongelmiin on haluttu tarttua. (Suomen kuntaliitto

1994)

Kestävä kehitys tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta

mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa (Ympäristön ja kehityksen Suomen toi-

mikunnan mietintö 1989). Kyseessä on ihmistoiminnan ekologisen kestävyyden ja

sitä edistävien taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuurillisten edellytysten luominen,

mikä on pohjimmiltaan luontosuhteen korjaamista kohti tasapainoisuutta. (Kahi-

lainen 2000)

Kestävässä kehityksessä on kysymys yksittäisten ihmisten erilaisten näkemysten

ja koko yhteiskunnan eri osa-alueiden yhteensovittamisesta. Tämä vaatii toiminta-

tapoja, joilla edesautetaan ristiriitojen ratkaisua ja luodaan edellytyksiä asioiden

monipuoliselle ja kokonaisvaltaiselle tarkastelulle sekä toteutukselle. (Suomen

kuntaliitto 1994)

11

Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa

jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta. Sen päämääränä on turvata nykyi-

sille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. (Suomen kestävän

kehityksen toimikunta 1995)

12

5. KESTÄVÄN KEHITYKSEN AIHEALUEET

5.1. Kestävän kehityksen ulottuvuudet

Kansallisissa ja kansainvälisissä keskusteluissa kestävän kehityksen perusele-

menttejä ovat ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

Nämä ovat toisistaan riippuvaisia ja toisiaan tukevia osatekijöitä. Kestävä kehitys

on kaikkien näiden ulottuvuuksien yhteensovittamista.

(URL:http://www.vsagendatoimisto.fi/agenda21/agenda21.htm)

Kestävän kehityksen näkökulmat liittyvät kiinteästi toisiinsa, eikä toiminnan vai-

kutuksia voi yksiselitteisesti rajata vain johonkin osioon kuuluvaksi. Jako on kui-

tenkin hyödyllinen, koska se osoittaa kestävän kehityksen käsitteen kattavuutta.

Asioita on tärkeää tarkastella kokonaisvaltaisesti. Sen lisäksi, että tarkastellaan

millä tavoin ratkaisuista aiheutuvien vaikutusten on katsottu edistävän kestävyyt-

tä, on myös tarkasteltava, miltä osin ne ovat kestämättömiä. (Suomen kuntaliitto

1994)

Kestävän kehityksen jakaminen eri näkökulmiin havainnollistaa sen moniulottei-

suutta, mutta ei ratkaise käytännön elämässä esille tulevia tulkintaongelmia. Tul-

kinta on tehtävä käytännön tapausten yhteydessä. Eri näkökulmat voivat olla kes-

kenään ristiriidassa, jolloin kaikkien maksimoiminen yhtäaikaisesti ei ole mahdol-

lista. Ratkaisu on etsittävä tilanteen mukaan olemassa olevaa tietoa soveltaen.

(Suomen kuntaliitto 1994)

13

5.2. Ekologinen kestävyys

Perusehtona ekologiselle kestävyydelle ovat biologisen monimuotoisuuden ja

ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineelli-

sen toiminnan sopeuttaminen pitkällä aikavälillä luonnon kestokykyyn (Suomen

kestävän kehityksen toimikunta 1995). Ekologisesti kestävässä kehityksessä on

tarve vähentää ihmisen aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Pyrittäessä ekologises-

ti kestävään tulevaisuuteen on muutettava toimintamalleja ympäristölle vähem-

män rasittaviksi. Ekologisesti kestävän kehityksen kannalta tärkeitä ratkaisukeino-

ja ovat ympäristöystävällisen teknologian kehittäminen ja käyttöönottaminen sekä

kuluttajien tottumusten, arvostusten ja elämäntapojen muuttuminen. (Suomen kes-

tävän kehityksen toimikunta 1995) Kansainvälinen yhteistyö on keskeistä pyrittä-

essä ekologiseen kestävyyteen.

5.3. Taloudellinen kestävyys

Ensisijaisena tehtävänä taloudelliselle toiminnalle on keskeisten elinedellytysten,

kuten ravinnon, lämmön ja suojan hankkiminen. Toiminnalla vaikutetaan sekä

ekologiseen ympäristöön että sosiaaliseen ja kulttuuriseen elämään, joilla on ta-

kaisinkytkentä talouteen (kuva 1). Toiminta on taloudellisesti kestävää, jos sen

ekologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset eivät pitkällä aikavälillä vaaran-

na elinedellytysten tasapuolista saatavuutta. (Suomen kuntaliitto 1994)

Kuva 1. Taloudellisen kestävyyden perusta (Suomen kuntaliitto 1994)

14

Taloudellinen kestävyys on sisällöltään ja laadultaan tasapainoista kasvua, joka ei

perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen ja varantojen hävittämiseen

(URL:http://www.environment.fi/default.asp?contentid=126460&lan=fi). Sen

pyrkimyksenä on tuottaa ja tarjota tavaroita ja palveluja niin, että ne rasittavat

mahdollisimman vähän ympäristöä.

5.4. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys

”Ekologista kestävyyttä tukee sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma”(Suomen

kuntaliitto 1994). Maailmanlaajuisessa kehitys- ja ympäristöpolitiikassa on tullut

esille sosiaalinen kestävyys, ja sitä on alettu käyttämään myös kansallisen ja pai-

kallisen tason ympäristökysymysten yhteydessä. Sillä viitataan usein demokraatti-

siin osallistumismahdollisuuksiin. Maailmanlaajuisesti sosiaalisella kestävyydellä

tarkoitetaan ennen kaikkea tasa-arvoa. Kansallisella tasolla sillä voidaan tarkoittaa

esimerkiksi työttömyyttä. Paikallistasolla esimerkiksi kunnan tai kaupungin sisäi-

nen asuinalueiden erilaistuminen voi olla uhkana sosiaaliselle kestävyydelle. Yk-

silöiden tasolla sukupuolten välinen epätasa-arvo, köyhyys ja työttömyyden aihe-

uttama syrjäytyminen voivat olla ongelmia sosiaalisen kestävyyden kannalta.

(Routala 2001)

Sosiaalinen kestävyys perustuu yhteiskunnan henkiseen kehitykseen, tasa-arvoon

ja yhteenkuuluvuuden edistämiseen. Kestävässä kehityksessä tarvitaan vuoropu-

helua, jossa löydetään kaikkia yhdistäviä tekijöitä ja joka lisää luovuutta uusiin

ratkaisuihin. (Suomen kuntaliitto 1994) Se pitää sisällään myös ei-aineellista hy-

vinvointia, kuten paikallista identiteettiä ja yleistä tyytyväisyyttä tai tyytymättö-

myyttä. Periaatteessa kaikki mikä liittyy ihmisen päivittäiseen sosiaaliseen elä-

mään, sisältyy sosiaaliseen kestävyyteen. (Routala 2001)

Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kehityksessä monimuotoisuus on myös tavoite,

jonka avulla voidaan edistää inhimillisen kehityksen laajentumista, joustavuutta ja

muuntuvuutta. (Suomen kuntaliitto 1994) Yksilötasolla ympäristöpolitiikka konk-

retisoituu ympäristöasenteina, kulutus- ja elämäntapatottumuksina ja jokapäiväi-

senä elinympäristönä. Sosiaaliset rakenteet ja kulttuurin muutostrendit, kuten työt-

tömyys ja hyvinvointi, vaikuttavat yksilön asenteisiin ja elämäntapoihin. (Routala

2001)

15

6. MAAILMANLAAJUINEN JA KANSALLINEN KESTÄVÄN

KEHITYKSEN EDISTÄMINEN

Maailmanlaajuisesti on ympäristössä havaittu ongelmia, joiden ratkaisemiseen

tarvitaan yhteistyötä eri valtioiden välillä. Ympäristöongelmat ovat usein sellaisia,

jotka eivät noudata valtioiden rajoja. Kestävän kehityksen määrittelyn jälkeen

ovat monet valtiot sitoutuneet noudattamaan sitä toiminnassaan. Kestävä kehitys

on haaste, jonka noudattaminen vaatii myös käytännön toimia valtioiden sisällä.

6.1. Kansainvälinen kestävä kehitys

Kestävän kehityksen käsite tuotiin yleiseen tietouteen vuonna 1987 Brundtlandin

komission työn myötä (Routala 2001). Vuosina 1983- 1986 työskenteli YK:n

asettama Ympäristön ja Kehityksen maailmankomissio eli Brundtlandin komissio,

jonka raportissa ”Yhteinen tulevaisuutemme” pohdittiin kehityksen suhdetta ym-

päristöongelmiin ja tuotiin keskusteluun uusi käsite, kestävä kehitys. ”Raportissa

todettiin tähänastisen kehityksen olleen ekologisesti kestämätöntä ja hahmotettiin

parempaa strategiaa, jonka noudattamiseen ihmiskunnan tulisi siirtyä”. (Berninger

ym. 1997) Komissio jätti määrittelyn yleiselle tasolle eikä tarkkaan yksilöinyt tar-

vittavia toimenpiteitä, koska yksityiskohtaisen toimenpide-esityksen tekeminen

olisi saattanut vaarantaa raporttia koskevan päätöslauselman hyväksymisen

YK:ssa (Suomen kuntaliitto 1994).

Kesällä 1992 järjestettiin Rio de Janeirossa YK:n kansainvälinen ympäristö- ja

kehityskonferenssi, jossa eri maat pyrkivät löytämään yhteisen politiikan ympäris-

töongelmien ratkaisemiseen. Rio de Janeiron konferenssissa sovittiin kestävän

kehityksen periaatteista ja hyväksyttiin laaja ympäristöä ja kehitystä koskeva toi-

mintaohjelma, Agenda 21, jota on pyritty kansallisen tason lisäksi toteuttamaan

myös paikallistasolla eli kunnissa. (Berninger ym. 1997) Rion konferenssissa hy-

väksyttiin myös periaatteet, jotka ohjaavat maailmanlaajuista metsien kestävää

käyttöä.

16

Agenda 21 on maailmanlaajuinen kestävän kehityksen toimintaohjelma 21. vuosi-

sadalle. Toimintaohjelman 28 § käsittelee paikallishallinnon asemaa kestävän ke-

hityksen edistämisessä, ja sisältää suosituksen paikallisten toimintaohjelmien laa-

timiseksi vuorovaikutuksessa kuntalaisten, yhteisöjen ja yritysten kanssa. Agenda

21 haastaa kaikki maailman kaupungit ja kunnat laatimaan kestävän kehityksen

ohjelman, jonka tavoitteena on ekologinen, taloudellinen, kulttuurillinen ja sosiaa-

linen kestävyys. Agenda 21 määrittelee myös tavat miten näihin tavoitteisiin pääs-

tään. Päätavoitteena on paikallishallinnon kestävän kehityksen ohjelman laatimi-

nen kaikissa jäsenmaissa, koska useimmilla ongelmilla ja niiden ratkaisuilla on

juurensa paikallisessa toiminnassa. Rion julistuksen mukaan kuntien tehtävänä on

valistaa ja edistää kansalaisten toimia kestävän kehityksen saavuttamiseksi.

(<URL:http://www.kunnat.net/binary.asp?path=1;29;356;1987;67815;47148&fiel

d=FileAttachment&version=4>)

Vuonna 1996 järjestettiin Istanbulissa YK:n toinen asuinyhdistyskonferenssi (Ha-

bitat II), jossa hyväksyttiin yhdyskuntakehityksen Habitat-toimintaohjelma (Habi-

tat Agenda). Se määrittelee asuinolojen ja elinympäristön kestävän kehityksen

tavoitteet ja toimintaperiaatteet 20 vuoden aikavälillä. Siinä mainitaan myös pai-

kallisagendatoiminnan vahvistavan Habitat Agendan toteutumista. Molemmilla

toimintaohjelmilla on yhtymäkohtia etenkin yhdyskuntia ja paikallistasoa koske-

vassa kehityksessä. (Häikiö 2000)

Habitat II jatkoi ja syvensi Rion sopimuksen yhdyskuntiin ja paikalliskehitykseen

liittyviä kohtia. Habitat-toimintaohjelma keskittyy ihmiseen ja sen mukaan kestä-

vän kehityksen edellytyksiä ovat demokratia, ihmisoikeuksien kunnioittaminen,

edustuksellinen ja vastuullinen hallinto sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumi-

nen. (Häikiö 2000)

Vuonna 1994 Euroopan kaupunkien ympäristökonferenssissa hyväksyttiin Euroo-

pan kaupunkien välinen Aalborgin sopimus. Allekirjoittaneet sitoutuivat aloitta-

maan kampanjan Euroopan kestävän kehityksen edistämiseksi ja laatimaan paikal-

lisagendan. Aalborgin asiakirja käsittelee sitä, miten paikallishallinto voi edistää

kestävää kehitystä. (Häikiö 2000)

17

Asiakirjassa käsitellään kestävän kehityksen sisältöä, tämän kannalta keskeisiä

kunnan toimintoja sekä yhteistyötä ja prosessia, joilla näitä asioita voidaan edis-

tää. Huomio kohdistetaan sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, kestävään taloudel-

liseen pohjaan ja ekologiseen kestävyyteen. Huomiota kohdistetaan myös luon-

nonvaroihin, päästöihin ja luonnon monimuotoisuuteen, kestävän maankäytön

malleihin, kestävän kaupunkiliikenteen malleihin ja vastuuseen globaalista ilmas-

ta. Ympäristönsuojelun yhdentäminen sosiaalisiin perustarpeisiin, kunnallisen

päätöksenteon merkitys, kuntalaisten keskeinen asema ja aktivointi, monien työ-

kalujen hyödyntäminen ja paikallisagenda ovat myös keskeistä Aalborgin asiakir-

jassa. (Häikiö 2000)

Vuonna 1996 pidettiin toinen Euroopan kestävän kehityksen kaupunkien konfe-

renssi Lissabonissa. Osanottajat hyväksyivät konferenssissa toimintaohjelman

”Julistuksesta toimintaan”. Toimintaohjelma korostaa kunnanhallinnon sitoutumi-

sen ja poliittisen tahdon merkitystä paikallisagendaprosessissa. Hallintokuntien

rajat ylittävä lähestymistapa ja luottamus kunnan ja muiden toimijoiden välillä on

tärkeää. Agendan suunnittelussa on yhdistettävä yhteiskunnalliset, taloudelliset ja

ympäristölliset näkökulmat. Hallinnon sisällä valistus ja koulutus ovat tärkeitä ja

yhteistyötä on tehtävä kuntien ja eri aluetasojen sekä eurooppalaisten kuntien vä-

lillä. Paikallisuuden lisäksi on huolehdittava myös maailmanlaajuisista vaikutuk-

sista. (Häikiö 2000)

Vuonna 2002 pidettiin Johannesburgissa maailmanlaajuinen YK:n isännöimä kes-

tävän kehityksen kokous, jossa valtionpäämiehet keskustelivat kestävän kehityk-

sen periaatteista. Kokouksessa hyväksyttiin poliittinen julistus sekä toimintaoh-

jelma, joka käsittää sitoumuksia keskeisiltä kestävän kehityksen sektoreilta. Pää-

paino ohjelmassa on käytännön toimenpiteissä, joilla voidaan tukea YK:n köy-

hyyden poistamiseen tähtääviä tavoitteita, luonnonvarojen parempaa hallintaa ja

käyttöä koskevia toimenpiteitä sekä tuotanto- ja kulutustapojen muuttamista kos-

kevia sitoumuksia. Lisäksi toimintaohjelmassa käsitellään sitoumuksia muun mu-

assa terveyden, globalisaation hallinnan, kaupan ja rahoituksen sekä koulutuksen

osalta. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006)

18

6.2. Kestävä kehitys Suomessa

Suomessa keskustelu laajeni Brundtlandin komission viitoittamaa tietä toisaalta

maailmanlaajuiseksi ja toisaalta konkretisoitui käytännön tasolle esimerkiksi kier-

rätysliikkeen toiminnassa ja politiikassa. (Berninger ym. 1997)

Paikallisten ratkaisujen löytäminen edellyttää asioiden täsmentämistä ja tarkaste-

lua kansallisesti. Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan mietintö valmis-

tui vuonna 1989. (Takatalo 1992) Ympäristöministeriön asettama toimikunta on

pyrkinyt arvioimaan maailmanlaajuisten uhkien ja haasteiden merkitystä Suomen

ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta, ja toisaalta sitä, millaisen pa-

noksen Suomi voisi antaa näiden yhteisten ongelmien torjuntaan. Toimikunnan

hahmottelevat toimenpiteet tähtäävät sellaisen rakennemuutoksen ja pitkän aika-

välin strategian luomiseen, joka tekisi mahdolliseksi yhdentää ympäristönsuojelu

yleiseen yhteiskuntapolitiikkaan. (Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan

mietintö 1989)

Suomi laati oman kestävän kehityksen ohjelmansa ensimmäisten maiden joukossa

vuonna 1998. Ohjelma laadittiin Rion ympäristö- ja kehityskonferenssin hyväk-

symän Agenda 21-toimintaohjelman mukaisesti. Hallituksen kestävän kehityksen

ohjelmalla pyritään ekologiseen kestävyyteen ja sitä edistävien taloudellisten, so-

siaalisten ja kulttuuristen edellytysten luomiseen. Ohjelmassa esitettiin tärkeimpiä

kestävän kehityksen toiminta-alueita koskevat strategiset tavoitteet ja toimintalin-

jat. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006)

Kestävän kehityksen toimikunta hyväksyi uuden kansallisen kestävän kehityksen

strategian kesäkuussa 2006. Strategiaa valmisteltiin työryhmässä, jossa olivat

edustettuina kaikki keskeiset tahot. ”Strategiassa on ensimmäistä kertaa haettu

tasapainoa kestävän kehityksen kaikkien ulottuvuuksien välille”. (Suomen kestä-

vän kehityksen toimikunta 2006)

Suomessa kestävä kehitys on sisällytetty eri hallinnonalojen omiin strategioihin ja

toimintaohjelmiin. Eri hallinnonalat edistävät kestävää kehitystä ja eri sektorit

ovat myös sitoutuneet sen edistämiseen. Konkreettisesti kestävä kehitys näkyy eri

ohjauskeinoissa, kuten esimerkiksi lainsäädännössä, verotuksessa tai ympäristö-

vaikutusten arvioinnissa. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006)

19

6.2.1. Kestävä kehitys Suomen lainsäädännössä

Suomi on sitoutunut edistämään toiminnassaan kestävää kehitystä. Se on sisälly-

tetty moniin eri lakeihin ohjaavana seikkana. Ympäristöhaittoja yritetään ehkäistä

ja vähentää erilaisilla oikeudellisilla, taloudellisilla ja informatiivisilla ohjauskei-

noilla. Hallinnolliset lupa- ja ilmoitusmenettelyt sekä kiellot, jotka sisältyvät lain-

säädäntöön, sekä sen nojalla annetut ohjeet ja suositukset ovat oikeudellisia ohja-

uskeinoja. Avustukset, korko- ja hintatuet, maksut, taksat, verot ja korvaukset

ovat taloudellisia ohjauskeinoja. Tiedotus, valistus ja koulutus ovat informatiivista

ohjausta. (Takatalo 1992)

Esimerkkejä kestävästä kehityksestä Suomen lainsäädännössä:

Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) mukaisesti kun-

nan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja

muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan

asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti

kestävä elinympäristö.

(<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860064>)

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 1. luvun 1 §:n tavoitteena on muun muassa tur-

vata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoi-

nen ympäristö, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä torjua ilmastonmuu-

tosta ja tukea muuten kestävää kehitystä.


Kuntalain (365/1995) 1. luvun 1 §:n mukaan kunta pyrkii edistämään asukkaiden-

sa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan.


Luonnonsuojelulain (1096/1996) 1. luvun 1 §:n tavoitteena on mm. luonnonvaro-

jen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen.


20

Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 1. luvun 1 §:n tavoitteena on järjestää

alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle

elinympäristölle ja edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuu-

risesti kestävää kehitystä.


Jätelain (1072/1993) 1. luvun 1 §:n tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edis-

tämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä

aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle.


6.2.2. Suomen Kuntaliitto ja kestävä kehitys

Kuntaliitto tukee toiminnassaan kestävää kehitystä tiedottamalla ja koulutustoi-

minnalla. Lisäksi keskeiset kestävää kehitystä tukevat ohjelmalliset ja toiminnalli-

set kokonaisuudet ovat

• paikallisagendat eli kuntien kestävän kehityksen ohjelmat

• kuntien ilmastokampanja

• kestävän kehityksen arvioimisen ja mittaamisen menetelmät

• ympäristöjohtamisen menetelmät ja kuntien yritysyhteistyö

• kuntien kehitysyhteistyö

(Kestävän kehityksen kansallinen kokonaisarvio 2003)

Kuntien paikallisagendaa edistävä työ Kuntaliitossa alkoi vuonna 1992. ”Täältä

kestävyyteen” -paikallisagendaopas ilmestyi vuonna 1997, jolloin käynnistyi

myös Paikallinen Adenda 21 -projekti. Projektissa kunnille järjestettiin koulutusta

ja tehtiin käytännönläheisiä julkaisuja. Kuntaliitto on tukenut kuntien kestävän

kehityksen työtä syventämällä tietoisuutta ja osaamista kestävän kehityksen eri

teemoissa sekä seurannut ja analysoinut kuntien paikallisagendatyötä. (Kestävän

kehityksen kansallinen kokonaisarvio 2003)

21

Vuonna 1997 käynnistyi kuntien ilmastonsuojelukampanja, jota Kuntaliitto orga-

nisoi. Siihen liittyneet 44 suomalaista kuntaa selvittävät kasvihuonekaasupäästön-

sä, laativat päästöennusteen, asettavat päästövähennystavoitteen, tekevät päästö-

vähennyssuunnitelman ja aloittavat ohjelman toteutuksen. Ilmastonsuojelukam-

panja on osa kuntien kansainvälisen ympäristöjärjestön International Council for

Local Environmental Initiatives (ICLEI) Cities for Climate Protection (CCP) -

projektia. (Kestävän kehityksen kansallinen kokonaisarvio 2003)

Ekologisen jalanjäljen käsitettä ja laskentaa on kehitetty Kuntaliitossa vuodesta

1999. Kuntaliitossa on laadittu kunnille Excel-pohjainen laskentaohjelma, jonka

avulla kunnat voivat laskea oman ekologisen jalanjälkensä. (Kestävän kehityksen

kansallinen kokonaisarvio 2003)

Kuntien ympäristöbarometri -hankkeessa on kehitetty indikaattorijärjestelmä, jon-

ka avulla voidaan arvioida kuntien ympäristöpoliittista edistymistä verrattuna

muihin kuntiin. Paikallisagendahankkeessa kehitettiin kunnan kestävän kehityk-

sen indikaattoreita. Kuntaliitto on ollut mukana kehittämässä myös EU:n paikalli-

sen tason kestävän kehityksen indikaattoreita. (Kestävän kehityksen kansallinen

kokonaisarvio 2003)

Kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus Kuntaliiton toiminnassa tulee esiin

erilaisissa ympäristöjohtamisen, kuten ympäristölaskennan ja -järjestelmien hank-

keissa. Yritysten ja kuntien välisissä ympäristöyhteistyö-hankkeissa on Kuntaliitto

ollut mukana. Kuntaliiton sekä Teollisuus ja työantajat ry:n yhteishankkeeseen

osallistui vuosina 1999-2000 noin 30 kuntaa. Yrityksissä ja kunnissa työtä on vie-

ty eteenpäin mm. osana paikallisagendoja ja elinkeinopoliittisia ohjelmia. Keskei-

senä ajatuksena on ollut korostaa kestävän kehityksen toiminnan merkitystä kun-

nan kilpailukyvyn ja yritysten näkökulmasta, sekä tuotteiden kilpailukyvyn paran-

tumisena markkinoilla. (Kestävän kehityksen kansallinen kokonaisarvio 2003)

Kuntaliitossa on kehitetty Suomen kuntien yhteistyötä kehitysmaiden paikallishal-

linnon kanssa. Kuntaliitto on myös toiminut kestävän kehityksen kysymyksissä

yhteistyössä useiden ministeriöiden kanssa, kuten ympäristöministeriön, kauppa-

ja teollisuusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. (Kestävän ke-

hityksen kansallinen kokonaisarvio 2003)

22

7. PAIKALLISEN KESTÄVÄN KEHITYKSEN EDISTÄMINEN

Tässä luvussa käsitellään paikallisen kestävän kehityksen edistämistä yleisesti

paikallisagendojen eli kestävän kehityksen ohjelmien kautta. Lisäksi tarkemmin

käsitellään Oulun kaupungin paikallisagendatyötä ja kestävää vesiensuojelua.

7.1. Paikallinen kestävä kehitys

Kestävä kehitys konkretisoituu paikallisella tasolla. Vaikka kestävä kehitys on

käsitteenä laaja ja se on tulevaisuuden visio, tarkoittaa se myös konkreettisia teko-

ja. Suunnitelmien toteuttamiseen tarvitaan myös käytännön toimia. ”Kansalaiset,

kunnat, seudut, maakunnat, erilaiset yhteisöt ja yritykset ovat toimijoita, joiden

valinnat ratkaisevat kestävän kehityksen toteutumisen” (Suomen kestävän kehi-

tyksen toimikunta 2006). Kuntien paikallisagendojen tekemisen taustalla on Rion

julistus, joka haastaa kaikki maailman kaupungit ja kunnat laatimaan kestävän

kehityksen ohjelman.

”Paikallisagenda on yhden tai useamman kunnan yhteinen pitkän tähtäimen stra-

tegia kestävän kehityksen toteuttamiseksi”. Se perustuu kuntayhteisön yhdessä

määrittelemään käsitykseen kestävästä kehityksestä. Kestävän kehityksen kunnat

panostavat tulevaisuuteen ennakoimalla kehitystä ja hallitsemalla muutosta. Pai-

kallisagendassa on kuitenkin kysymys paljon muustakin kuin perinteisestä ympä-

ristönsuojelusta. Kestävän kehityksen ohjelmien tavoitteena on ekologisten, ta-

loudellisten, sosiaalisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten näkökulmien paikalli-

nen yhteensovittaminen.

(<URL:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;356;1987;67814>)

Kestävän kehityksen ohjelma tarkoittaa myös prosessia, jonka tuloksena toiminta-

ohjelma syntyy ja muuttuu toiminnaksi. Kestävän kehityksen edistäminen on päät-

tymätön prosessi.


Paikallisen kestävän kehityksen ohjelman tulisi olla koko kunnan yhteinen näke-

mys ja tavoite. Toimintaohjelma on tarkoitettu kuntayhteisön kokonaisvaltaiseksi

kehittämiseksi. Työn tekemiseen tarvitaan kuntalaisia, yrityksiä, järjestöjä ja yh-

distyksiä. Tavoitteena on avoin ja keskusteleva toimintatapa, jonka tuloksena yh-

23

teisesti asetetut tavoitteet saavutetaan. Paikallisagenda on haaste kuntalaisille ja

yhteisöille. Päävastuu sen läpiviennistä on kunnanhallinnolla.


Paikallisagendatyön tavoitteiksi on asetettu

• pitkän aikavälin suunnitelma

• maailmanlaajuisten ja paikallisten kysymysten yhteensovittaminen

• kunnan yhteinen näkemys kestävän kehityksen periaatteista

• keinojen löytäminen pitkäjänteiselle ja kokonaisuutta tarkastelevalle kehi-

tystyölle

• konkreettinen kestävän kehityksen toimintaohjelma

• eri tahojen roolien selvittäminen kestävän kehityksen edistämiseksi

• esimerkkinä oleminen kuntalaisille, elinkeinoelämälle ja muille toimijoille

• herättää kiinnostusta kestävän kehityksen ratkaisujen toteuttamiselle

(Häikiö 2000)

Suomi on määrällisesti paikallisagendatyössä maailman kärkijoukossa. Suomen

448 kunnasta on noin 300 kuntaa toteuttanut paikallisagendaprosessia (katso myös

kuva 2). Noin 110 kunnassa on kestävän kehityksen ohjelma valmiina. Aalborgin

sopimuksen ovat allekirjoittaneet 36 suomalaista kuntaa ja kaupunkia. (Kestävän

kehityksen kansallinen kokonaisarvio 2003)

24

Kuva 2. Paikallisagendakunnat Suomessa 2006


25

7.2. Kestävän kehityksen ohjelma

Kuntien paikallisagendat ovat pääsääntöisesti toimintaohjelman muodossa. Niissä

painotetaan erilaisia aihealueita, teemoja ja toimintoja. Toimintaohjelmien raken-

ne noudattaa muotoa, jossa ensin määritellään nykyhetken ongelmat ja jonka jäl-

keen asetetaan tavoitteet tulevaisuudelle. Lopuksi esitetään keinoja tavoitteiden

saavuttamiseksi. Toimintaohjelmissa voidaan esittää toimenpiteille myös vastuu-

tahot, toteuttajat, indikaattorit, aikataulut ja kustannukset. Kestävän kehityksen

ohjelma voi olla myös strategiamuotoinen ohjelma-asiakirja. Ohjelmassa esitetään

silloin tavoitteita ja toivottavia kehityssuuntia. Konkreettisia toimenpiteitä strate-

giamuotoisessa ohjelmassa on vähemmän. (Häikiö 2000)

Paikallista kestävää kehitystä voidaan edistää ja toteuttaa monella eri tavalla.

Kuntien kestävän kehityksen ohjelmatyössä on kuitenkin erotettavissa kolme eri-

laista toimintatapaa: kuntakeskeinen malli, asiantuntijakeskeinen ja kansalaispai-

notteinen toimintapa. Nämä toimintatavat on erotettu toisistaan sen perusteella,

keitä toimijat ovat ja miten ohjelmatyö on organisoitu. (Häikiö 2000)

Agendatyö on kuntakeskeisessä toimintatavassa kunnan viranomaisten ja poliitti-

sen järjestelmän täydellisessä hallinnassa. Siinä ovat kansalaiset, yhdistykset, jär-

jestöt, elinkeinoelämä ja kunnan ulkopuoliset asiantuntijat mukana prosessissa.

Kuntakeskeisessä prosessissa agendatyö on yleensä työryhmätyöskentelyä, jonka

tehtävänä on paikallisen kestävän kehityksen toimintaohjelman kirjoittaminen,

sekä kestävän kehityksen edistäminen kuntaorganisaation sisällä ja kuntalaisten

keskuudessa. (Häikiö 2000)

Kansalaispainotteisessa toimintatavassa työ on organisoitu tavallisesti sekä laa-

jaan kansalaisfoorumiin että teematyöryhmiin. Näiden tavoitteena on kestävän

kehityksen toimintaohjelma. Prosessia valvoo yleensä ohjausryhmä, jonka jäsenet

ovat kuntaorganisaation edustajia, poliittisia toimijoita tai teematyöryhmien pu-

heenjohtajia. Kunnan ympäristövirasto valmistelee ja tutustuu paikallisagendatyön

periaatteisiin, jonka lisäksi myös kuntalaiset voivat edistää paikallisagendatyötä

järjestöjen välisessä yhteistyössä. (Häikiö 2000)

26

Asiantuntijakeskeisessä toimintatavassa on tyypillistä agendaprosessin ja kestävän

kehityksen ohjelman saama asiantuntemus. Agendaprosessiin osallistuvat ympä-

ristöasioiden asiantuntijat ja mahdollisesti myös järjestöjen edustajia. Asiantunti-

jakeskeinen toimintatapa on yleensä työryhmätyöskentelyä. Työryhmiä voi olla

yksi tai useampi ja ne täydentävät tietämystään kuulemalla ulkopuolisia asiantun-

tijoita sekä esimerkiksi asukkaita kyselyiden avulla. (Häikiö 2000)

Paikallisagendan tekemiseen on annettu ns. yleisiä reseptejä, joiden mukaan mo-

net Suomen kaupungit ja kunnat ovat sen toteuttaneet. Kunnallisliitto on ehdotta-

nut seuraavia kriteerejä:

• Kestävän kehityksen sisältö on ymmärretty suunnilleen samalla tavalla.

• Sidosryhmät ja asukkaat voivat osallistua paikallisagendan tekemiseen.

• Kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti ongelmia käsitellään taloudel-

lisesti, yhteiskunnallisesti ja ekologisten kysymysten kokonaisuuksina.

• Paikallisagendassa syntyy toimintaohjelma, joka sisältää aikataulun, vas-

tuutahot ja resurssit.

• Toimintaohjelman toteutumista ja vaikutuksia arvioidaan ja seurataan sys-

temaattisesti.


Kestävän kehityksen toimintaohjelmissa voivat aihealueina olla esim. ympäristö-

kasvatus, luonnon monimuotoisuus, energiansäästö, julkisen liikenteen edistämi-

nen, paikallisten elinkeinojen kehittäminen ja uusiutuvien energialähteiden käyt-

töönotto. Usein ohjelmien pääpaino on ympäristönsuojelussa. Suomen kuntaliiton

tekemän tutkimuksen mukaan 102 kestävän kehityksen ohjelman perusteella suo-

situimmat aihealueet ovat luonnon monimuotoisuus, ympäristökasvatus/-valistus,

vesistöt sekä energia. Vähiten suosittuja aihealueita ovat kehitysmaayhteistyö,

vanhusten osallistuminen, vammaiset ja naiset.

(<URL:http://www.kunnat.net/binary.asp?path=1;29;356;1987;50594&field=File

Attachment&version=4#279,13,Maailmalla 3(3)>)

27

7.3. Paikallisagendatyö Oulussa

Oulun kaupunki on sitoutunut monen muun Suomen kunnan tavoin laatimaan

oman paikallisagendan. Oulu on allekirjoittanut Aalborgin sopimuksen vuonna

1995. Paikallisagendan tekeminen on kuntavetoista. Kaupungin kestävän kehityk-

sen politiikka on hyväksytty kaupunginvaltuustossa vuonna 1997 ja toinen kestä-

vän kehityksen politiikka ”Oulu kasvaa kestävästi” hyväksyttiin joulukuussa

2001. Uusin politiikka "Oulu kasvaa kestävästi 2005-2008" on hyväksytty val-

tuustossa tammikuussa 2006. Kestävän kehityksen politiikkaa päivitetään aina

valtuuston vaihtuessa, ja se on osana kaupungin strategiaa ja muodostaa kaupun-

gin ympäristötavoitteiden ja -päämäärien perustan.

(<URL:http://www.ouka.fi/ymparisto/keke/index.htm>)

Oulun kaupungin paikallisagenda eli kestävän kehityksen toimintaohjelma muo-

dostuu

• kaupungin toimintaa ohjaavasta kestävän kehityksen politiikasta

• kaupungin hallintokuntien ja toimintayksiköiden, koulujen ja päiväkotien,

yritysten sekä asukasyhdistysten kestävän kehityksen ohjelmista

• toimintaohjelman seurannasta ja kehittämisestä (Häikiö 2000)

Politiikka konkretisoituu toiminnaksi eri tahojen laatimissa kestävän kehityksen

ohjelmissa, jotka kohtaavat toisensa käytännön toiminnassa. Kestävän kehityksen

politiikan painopistealueita ovat ympäristötietoisuus, sosiaalinen kestävyys ja hy-

vinvointi, maankäyttö, liikenne, energian tuotanto ja kulutus, vesivarat, ympäris-

tökuormitus, kulutus ja jätteet. Politiikka sisältää myös painopisteiden tavoitteet ja

keinot niiden saavuttamiseksi. (Häikiö 2000)

28

Kulutukselle ja jätteille asetetut tavoitteet:

• Kulutustottumusten muuttaminen

• Ympäristöä säästävien tavaroiden ja palveluiden hankinta

• Toimiva ja tehokas jätehuolto

• Tuotteen elinkaaren huomioiminen

• Kaatopaikalle tulevan jätteen määrän vähentäminen

• Jätteenkäsittelyalueelle asetetut kehittämistavoitteet toteutetaan

• Tiedollinen ja taloudellinen ohjaus

• Vältetään ympäristölle haitallisten tuotteiden käyttöä (Häikiö 2000)

Seurantaa varten on perustettu viranomaisista koostuva seurantatyöryhmä, joka

kokoaa tiedot hallintokuntien toimintaohjelmista ja niiden toteutuksesta. Seuranta-

ryhmä on laatinut vuosittain oman tavoiteohjelman. Joka vuosi on ilmestynyt

myös seurantaryhmän toimittama ympäristöliite ilmaisjakelulehden välissä. Tie-

dotus ja ympäristötietoisuuden kasvattaminen on tärkeää Oulun kestävän kehityk-

sen toiminnassa. (Häikiö 2000)

Oulussa on perustettu Kestävä kehitys ja oululaiset-työryhmä, jossa kaupunkilais-

ten, vapaaehtoisjärjestöjen ja viranomaisten välisestä yhteistyöstä haetaan toteut-

tamiskelpoisia ja ympäristöystävällisiä toimintamalleja jokapäiväiseen elämään.

Työryhmä on järjestänyt yhteistyönä erilaisia tilaisuuksia, messuja ja tapahtumia.

Tavoitteena paikallisagendatyössä on kaupungin hallinto-organisaation esimerk-

kinä oleminen muille toimijoille. Ohjelmatyön edetessä yhteistyö on kasvanut

kaupunkiorganisaation sisällä ja sen sektoreiden välillä. (Häikiö 2000)

29

7.4. Kestävä kehitys kunnallishallinnossa

Kunnallishallinnossa kestävä kehitys liittyy päätöksentekoon. Päätöksenteon poh-

jaksi on saatava mahdollisimman paljon erilaisia näkemyksiä. Päätöksenteon on

oltava myös monipuolista siten, että eri ratkaisuvaihtoehdoista aiheutuvat merkit-

tävät vaikutukset arvioidaan päätöksenteon pohjaksi. Kestävä kehitys edellyttää

päätöksenteolta vaihtoehtojen selvittämistä ja vaikutusten arviointia. Vaihtoehtoja

selvitettäessä on tehtävä yhteistyötä niiden kanssa, joihin vaikutukset kohdistuvat.

Kestävän kehityksen edistäminen on arvosidonnaista. Kestävän kehityksen käsi-

tettä ei pidä kuitenkaan käyttää ilman riittävää täsmennystä siitä, mitä sillä kulloi-

sessakin tilanteessa tarkoitetaan. (Suomen kuntaliitto 1994)

Päätöksentekoon taloudellisen ja sosiaalisen tarkastelun rinnalle on tuotava ekolo-

ginen näkökulma. Tämän hetken tieto ekologisesti kestävästä ei aina ole taloudel-

lisesti edullisinta. Pidemmällä tähtäimellä ekologisella näkökulmalla voidaan kui-

tenkin joissakin tapauksissa säästää. Näkökulmien väliset ristiriidat on tuotava

selkeästi esiin päätöstä valmisteltaessa ja perusteltaessa. (Suomen kuntaliitto

1994)

Päätöksenteossa seuranta on oleellinen osa. Sen avulla voidaan varmistaa toimin-

nan olevan päätösten mukaista, ja tuotetaan tietoa todellisuudessa aiheutuneista

vaikutuksista. Mikäli seuranta osoittaa vaikutusten olleen ennakoimattomia, edel-

lyttää kestävä kehitys kykyä muuttaa toimintaa. (Suomen kuntaliitto 1994) Seu-

rannan avuksi on kehitetty erilaisia mittareita eli indikaattoreita.

Suurin osa kestävän kehityksen ohjelmista hyväksytään tai esitetään hyväksyttä-

västi kunnallisessa poliittisessa järjestelmässä. Ohjelmat menevät käsittelyyn joko

lautakuntiin, kunnanvaltuustoon tai kunnanhallitukseen, mahdollisesti myös kaik-

kiin. Kunnallinen poliittinen järjestelmä on yleensä prosessin käynnistäjänä ja

kestävän kehityksen ohjelman hyväksyjänä. Hyväksyessään toimintaohjelman

kunnanvaltuusto, -hallitus tai lautakunta voi sitoutua noudattamaan kestävän kehi-

tyksen periaatteita päätöksissään tai ottaa sen ohjeellisena huomioon. (Häikiö

2000)

30

7.5. Kestävä vesiensuojelu

Vesi on tärkeä luonnonvara ihmisille, jotka käyttävät sitä talousvetenä, peseyty-

misessä ja kastelussa. Sitä juotetaan kotieläimille, se muodostaa kulkuväylän ja

sillä tuotetaan energiaa. Ihmiset käyttävät vedessä eläviä eliöitä ravinnoksi, ja vet-

tä käytetään myös virkistäytymiseen.

(<URL:http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=5970&lan=fi>)

Vesi on elämän perusedellytys, ja kaikki eliöt ovat siitä riippuvaisia. Se on myös

useiden eliöiden elinympäristö. Vesistöt ovat elintärkeitä luonnon monimuotoi-

suuden eli biodiversiteetin ylläpitäjiä.

(<URL:http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=137476&lan=FI>)

Kuntien ja kaupunkien laatimissa paikallisagendoissa eli kestävän kehityksen oh-

jelmissa on keskitytty erilaisiin teemoihin ja aihealueisiin. Vesiensuojelu on yksi

suosituimmista aihealueista paikallisagendoissa. Vesiensuojelu on aiheena kuiten-

kin laaja, koska se ei noudata kuntien eikä valtioiden rajoja. Kestävässä vesien-

suojelussa tarvitaan yhteistyötä eri kuntien ja/tai valtioiden välillä, jotta tuloksia

saavutetaan.

7.5.1. Vesistöjä kuormittavat tekijät

Vesistöihin kohdistuu useita käyttö- ja ympäristöpaineita, jotka muuttavat vesistöä

ja sen lajistoa. Ihmistoiminnan aiheuttamat paineet vesistöön ovat piste- ja haja-

kuormitus sekä hydrologis-morfologiset paineet, kuten säännöstely ja vesistöra-

kentaminen. Vesistöjä kuormittavat eniten hajakuormitus, jota tulee maataloudes-

ta (peltoviljelystä ja karjataloudesta), metsätaloudesta ja haja-asutuksesta. Piste-

mäisiä kuormittajia voivat olla esim. teollisuus, yhdyskunnat, turkistarhaus ja kaa-

topaikat.

Vesistöissä kemiallisia muutoksia aiheuttavat rehevöityminen, happamoituminen

ja kemikalisoituminen, jota aiheuttavat esimerkiksi ympäristömyrkyt ja muut ke-

mialliset aineet.(<URL:http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=5970&lan=fi>)

Veden rehevöityminen on runsaasta ravinnemäärästä johtuvaa vesieliöstön lisään-

tynyttä kasvua. Erilaiset ihmisen toiminnot, kuten valuma-alueen maankäyttö,

jätevesikuormitus sekä ilman kautta tuleva kuormitus lisäävät vesiin tulevien ra-

31

vinteiden määrää. Vesien ravinnepitoisuudet kasvavat myös luontaisesti, vaikka-

kin paljon hitaammin. Ravinnekuormituksen rehevöittävä vaikutus riippuu ravin-

teiden määrästä, niiden esiintymismuodosta ja kuormituksen jaksottumisesta. (Sa-

vea-Nukala ym.1997)

Vesistön happamuus on luonnollinen ilmiö, mutta myös ihmistoiminnalla luodaan

edellytyksiä happamuuden huuhtoutumiselle esim. maankuivatuksella. Happamoi-

tuminen johtuu valuma-alueen happamista sulfaattimaista eli alunamaista Suomen

rannikolla. Alunamaiden sisältämä sulfidi on peräisin maata peittäneestä merive-

destä. Maanpinnan kohotessa rannikolla paljastuu meren alta happamia sulfaatti-

maita. Sulfaattimaiden hapettuessa vapautuu vesistöön happamuutta. Vesistöjen

happamuutta voivat lisätä myös humuspitoiset valumavedet ja ilmasta tuleva hap-

polaskeuma. Metsäojituksista ja turvetuotannosta joutuu vesistöön happamoittavia

humusvesiä. (Savea-Nukala ym. 1997)

Happamuus aiheuttaa haittaa vesieliöstölle, vesien käytölle, kalastukselle, vesi-

huollolle ja virkistyskäytölle. Luonnonsuojelulle saattaa aiheutua myös haittaa.

Happamuuden lisääntyminen saa aikaan myös kemiallisia muutoksia, kuten esi-

merkiksi myrkyllisten metallien pitoisuuksien lisääntymistä, mikä vaikeuttaa ve-

den käyttöä raakavetenä ja heikentää eliöiden elinmahdollisuuksia. Happamuutta

voidaan vähentää vesien ja peltojen kalkitsemisella. (Savea-Nukala ym. 1997)

7.5.2. Pohjavesiä kuormittavat tekijät

Pohjavesien määrään ja laatuun kohdistuvan riskin aiheuttavat monet pohjavesi-

alueille sijoittuneet toiminnot. Osa pohjavesiin kohdistuvasta kuormituksesta on

hajakuormitusta ja osa pistemäisiä kuormituslähteitä. Pistekuormitusta aiheuttavat

mm. maa-ainesten otto, asutus, turkistarhaus, karjasuoja tai lannoitus pohjavesi-

alueella sekä kaatopaikkojen valumavedet. Pohjavesialueelle sijoittuneet teolli-

suuslaitokset voivat aiheuttaa öljy- tai liuotinainepäästöjä. Hajakuormitusta aihe-

uttavat maa- ja metsätalous, turvetuotanto, tiet ja liikennealueet. Teiden suolaus ja

vaarallisten aineiden kuljetukset aiheuttavat uhkia pohjavesille. Lisäksi ilmansaas-

teet vaikuttavat pohjavesiin. (Aaltonen 2004)

32

Pitkällä tähtäimellä järkevin ja edullisin tapa turvata pohjaveden laatu on estää

haitallisten aineiden kulkeutuminen pohjavesiin. Tämä voidaan tehdä suojaustoi-

menpitein tai siirtämällä toiminnot kokonaan pohjavesialueiden ulkopuolelle.

(Aaltonen 2004)

Suomessa pohjavesialueet on luokiteltu käyttökelpoisuuden ja suojelutarpeen mu-

kaan kolmeen luokkaan: luokka I on vedenhankintaan tärkeä pohjavesialue, luok-

ka II on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue ja luokka III on muu pohjavesi-

alue. (Aaltonen 2004)

33

8. KESTÄVÄN KEHITYKSEN INDIKAATTORIT

Kestävän kehityksen edistäminen vaatii tuekseen mittareita siitä, missä mennään

ja mitä on saavutettu. Maailmalla on lähdetty luomaan erityisiä kestävän kehityk-

sen indikaattoreita tähän tarpeeseen. Indikaattorit mittaavat kestävän kehityksen

eri osa-alueilla tapahtuvia muutoksia. Niiden avulla pyritään ohjaamaan päätöksiä

kestävää kehitystä tukevaan suuntaan, ja samalla niillä myös seurataan päätöksiä.

(Kahilainen 2000) Indikaattoreiden avulla voidaan myös asettaa tavoitteita, joiden

saavuttamiseksi voidaan toimintaa muuttaa kestävämmäksi.

Sanakirjan määrityksen mukaan indikaattori on osoitin tai ilmaisin, ja se voidaan

määritellä myös yksinkertaiseksi tilastolliseksi luvuksi. Indikaattoreita on käytetty

jo pitkään tiivistämään suuria tietoja helpommin hallittavaan ja ymmärrettävään

muotoon. Indikaattorit tarjoavat tietoa yksinkertaisessa muodossa. Bruttokansan-

tuotetta (BKT) on pidetty talouden tärkeimpänä indikaattorina. 1960-luvulla alkoi

sosiaalisten indikaattorien kehitys johtaen laajoihin julkaisuihin 1970-luvulla.

Ympäristön tilasta kertovia indikaattoreita on käytetty vuosikymmeniä. Esimer-

kiksi vesistöjen veden laatua on seurattu pitkään. Kestävän kehityksen indikaatto-

rit luotiin yhdistämällä nämä kolme ulottuvuutta. (Rosenström ym. 2000)

Indikaattorin tulee olla

• yksinkertainen, helposti tulkittavissa, yksiselitteinen

• helposti ymmärrettävä, kiinnostava, kuvaava

• tiedot helposti saatavilla oleva

• kehityksen suuntaan vaikuttava

• oikeudenmukainen, vertailukelpoinen kuntien kesken

• kehitystä taaksepäin kuvaava

• päivitettävissä eteenpäin

• herkkä muutoksille

(<URL:http://www.vsagendatoimisto.fi/indikaattorit/johdanto_2.htm>)

34

Hallituksen kestävän kehityksen ohjelman seurauksena katsottiin Suomessa tar-

peelliseksi luoda omat kansalliset indikaattorit. Suomi julkaisi keväällä 2000 omat

kansalliset kestävän kehityksen indikaattorit. Tavoitteena on ollut kehittää ja vali-

ta ensisijaisesti päätöksentekijöille ja kansalaisille suunnatut indikaattorit, joissa

on pyritty ottamaan huomioon kestävän kehityksen eri ulottuvuudet. (Kahilainen

2000) Vuonna 2006 kansallisen kestävän kehityksen strategian uudistamisen yh-

teydessä indikaattorit uudistettiin. Uudet indikaattorit tukevat kestävän kehityksen

strategian linjaamien suuntaviivojen mukaista kehitystä (liite 1).

(<URL: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=19493&lan=FI>)

Uudet indikaattoriteemat ovat seuraavat:

• Suomen kestävän kehityksen vahvuuksia ja haasteita

• Tasapaino luonnonvarojen käytön ja suojelun välillä

• Kestävät yhdyskunnat kestävässä aluerakenteessa

• Kansalaiset - hyvinvointia koko elinkaareen

• Talous kestävän kehityksen turvaajana

• Suomi globaalina toimijana ja vastuunkantajana

• Kestävien valintojen tukeminen

(<URL: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=19493&lan=FI>)

Kansainvälisellä, kansallisella, paikallisella ja myös yksittäisen yrityksen tasolla

voidaan kestävän kehityksen toteutumista seurata ja arvioida indikaattoreiden

avulla. Eri tahoille on kehitetty omat indikaattorinsa. Yrityksissä indikaattorit on

usein yhdistetty ympäristöjärjestelmään. Ympäristöjärjestelmän avulla voidaan

seurata yrityksen ympäristövaikutuksia ja parantaa niitä.

Indikaattorit antavat tietoa yksinkertaisessa muodossa ja siksi ne eivät anna vält-

tämättä kaikista asioista kokonaiskuvaa. Sellaiset tärkeät kestävään kehitykseen

liittyvät asiat kuten onnellisuus ja turvallisuus eivät ole numeerisesti mitattavia, ja

siksi indikaattoreilla ei voida antaa niistä luotettavaa tietoa.

35

9. SEINÄJOEN SEUDUN TERVEYSYHTYMÄN

YMPÄRISTÖOSASTO

Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristöosaston tehtäviin kuuluvat ympäris-

tönsuojelu ja ympäristöterveydenhuolto Seinäjoen kaupungissa sekä Nurmon ja

Ylistaron kunnissa. Ympäristönsuojeluun kuuluvat lupa-, ilmoitus-, ja valvonta-

asiat (ympäristöluvat, ilman- ja vesiensuojelu, haja-asutuksen jätevesiasiat, me-

luntorjunta ulkotiloissa, jätehuollon valvonta ja kemikaalien myynnin valvonta),

maasto- ja vesiliikenne, luonnonsuojelu ja ympäristöntilan seuranta, ympäristöva-

listus sekä maankäyttöön ja yhdyskuntasuunnitteluun liittyvät asiat. Ympäristön-

suojelun vastuualue hoitaa Seinäjoen, Nurmon ja Ylistaron lakisääteiset ympäris-

tönsuojelutehtävät. (<URL:http://www.tk.sjk.fi>)

Ympäristöterveydenhuollolla tarkoitetaan ympäristöterveysvalvontaa (mm. elin-

tarvikkeiden ja elintarvikehuoneistojen valvonta, asuin- ja työhuoneistot, koulut,

päiväkodit, juoma- ja uimavedet, tuoteturvallisuus sekä meluntorjunta sisätilois-

sa), elintarvike- ja ympäristölaboratorioita (mikrobiologian ja kemian laboratoriot)

sekä eläinlääkintähuoltoa (katso kuva 3). (<URL:http://www.tk.sjk.fi>)

Kuva 3. Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristöosaston osa-alueet

Seinäjoen seudun

terveysyhtymän ym-

päristöosasto

Ympäristönsuojelu

Ympäristötervey-

denhuolto

Elintarvike- ja ym-

päristölaboratorio

Ympäristöterveys-

valvonta

Eläinlääkintähuolto

36

10. SEINÄJOEN SEUDUN TERVEYSYHTYMÄN ALUEEN

PAIKALLISAGENDATYÖ

10.1. Kestävän kehityksen edistäminen Seinäjoen seudulla

Seinäjoen kestävän kehityksen edistäminen on lähtenyt käyntiin vuonna 1997,

jolloin Seinäjoki ja Nurmo osallistuivat yhdessä Suomen kuntaliiton paikal-

lisagenda 21 -projektiin. Sen aikana laadittiin Seinäjoen kestävän kehityksen toi-

mintamalli, jonka sisältö painottuu ekologisen kestävyyden toteuttamiseen. Alu-

eellisesti laajempana hankkeena toteutettiin Seinänaapurien ympäristöohjelma

vuosina 1997-1999, ja siinä olivat mukana Seinäjoki, Kurikka, Nurmo, Ilmajoki,

Jalasjärvi ja Ylistaro.

Tämän jälkeen on Seinäjoen seudulla käynnistetty kestävän kehityksen suurtapah-

tumat-hanke vuosina 1998-1999. Seinäjoen seudun suurimmat tapahtumat, kuten

Provinssirock, Tangomarkkinat sekä Suviyön Suurravit ja Juhannusvalvojaiset

ovat olleet yhdessä lähikuntien tapahtumien kanssa hankkeessa mukana. Sen tu-

loksena jokaiselle tapahtumalle syntyi oma ympäristöohjelma. Seinäjoen kaupun-

gin ympäristöohjelma valmistui vuonna 2001. Samana vuonna valmistuivat myös

Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristöterveysohjelma. Lisäksi Seinäjoen

seudun terveysyhtymän alueen kunnissa on toteutettu useita vesistöhankkeita

esim. Seinäjoki-jokiprojekti v. 1996-2000, Paju-River v. 2004-2005 ja Eläköön

Nurmonjoki v. 1994-1995.

Vuonna 2005 aloitettiin Seinäjoen seudun terveysyhtymän agenda 21 laatiminen.

Se on kolmen kunnan (Seinäjoki, Nurmo ja Ylistaro) alueen yhteinen pitkän täh-

täimen strategia kestävän kehityksen toteuttamiseksi. Kestävän kehityksen ohjel-

maluonnoksen (liite 2) on laatinut ympäristöteknologian opiskelija Johanna Mar-

tikkala. Ohjelmaluonnos lähetettiin lausunnoille alueen kaupunkiin ja kuntiin, yri-

tyksiin, asukasyhdistyksille ja kansalaisjärjestöille (katso liite 3). Lausunnonanta-

jat kutsuttiin kestävän kehityksen työryhmän kokoukseen, joka järjestettiin loka-

kuussa 2006. Paikallisagendatyössä laaditaan seuraavaksi kestävän kehityksen

toimintaohjelma.

37

10.2. Kestävän kehityksen työryhmä

Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristölautakunta on nimennyt työryhmän

kestävän kehityksen ohjelman toteutusta varten. Työryhmä jatkaa työskentelyä

kestävän kehityksen alkutyöstä eli kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta.

Työryhmään kuuluu kaksi ympäristönsuojelutarkastajaa, ympäristönsuojelupääl-

likkö, ympäristölautakunnan puheenjohtaja sekä kaksi jäsentä ja yksi varajäsen.

Kestävän kehityksen työryhmä kokoontuu kahden kuukauden välein tai aina tar-

vittaessa. Työryhmä on osallisena kestävän kehityksen ohjelmassa ja päättää oh-

jelmatyön jatkosta ja seurannan järjestämisestä. Työryhmä pitää myös terveysyh-

tymän ympäristölautakunnan ajan tasalla paikallisagendatyöstä. Työryhmän ko-

kouksessa on käsitelty muun muassa ajankohtaisia aihealueita sekä osallistumisen

laajentamista.

Kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta saapuneet lausunnot käsiteltiin työ-

ryhmässä, joka kutsui koolle lausunnonantajat ”ideariiheen”. Lausunnonantajat,

työryhmä ja kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksen laatija pitivät kokouksen

kestävän kehityksen toimenpideohjelmaa varten. Aluksi kokouksessa käytiin läpi

saapuneet lausunnot kestävän kehityksen työryhmän kesken. Yhteisessä kokouk-

sessa lausunnonantajien kanssa annettiin ehdotuksia ja tarkennuksia ohjelmaluon-

noksen aiheisiin (liite 4) sekä toivottiin toimenpideohjelmasta käytännönläheistä

ja helposti lähestyttävää esitysmuotoa. Ehdotettiin myös erillisen toimintaohjel-

man laatimista kuntalaisille, yrityksille ja päättäjille.

38

10.3. Paikallisagendatyön vaiheet

Kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksen Seinäjoen seudun terveysyhtymän ym-

päristöosastolle on laatinut ympäristöteknologian opiskelija Johanna Martikkala

kesinä 2005 ja 2006. Ohjelmaluonnos lähetettiin lausunnolle alueen kaupunkiin ja

kuntiin, yrityksiin (10 kpl), kansalaisjärjestöille ja asukasyhdistyksille 26.-

27.6.2006. Lausuntoja sai antaa ohjelmaluonnoksesta 30.9.2006 saakka. Seinäjoen

seudun terveysyhtymän ympäristölautakunta on perustanut kestävän kehityksen

työryhmän kestävän kehityksen ohjelman toteutusta varten. Kaaviokuva paikal-

lisagendatyöstä Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueella s.42.

Kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta saapui neljä kirjallista lausuntoa mää-

räaikaan mennessä: Ylistaron kunnalta, Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjan-

maan piiri ry:ltä, Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistykseltä ja Länsi-Suomen

ympäristökeskukselta. Sähköpostin välityksellä saapui yksi lausunto, ja yksi yritys

lähetti ympäristöohjelmansa postitse. Ympäristönsuojelupäällikkö ja ohjelma-

luonnoksen laatija kävivät tiedottamassa asiasta Seinäjoen kaupungissa ja Nurmon

kunnassa. Näissä tapaamisissa kaupunki ja kunta antoivat suulliset lausunnot ko.

kunnan osalta kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta ja kunnan sisällä tehtä-

vistä tulevista toimenpiteistä.

Atria Oy kutsui ohjelmaluonnoksen puitteissa ympäristönsuojelupäällikön ja oh-

jelmaluonnoksen laatijan vierailulle yritykseen. Yritysvierailulla Atria Oy:llä toi-

vottiin yhteistä kestävän kehityksen ohjelman laadintaa, johon alueen suurimmat

yritykset sitoutuisivat. Keskusteltiin myös kestävän kehityksen edistämisestä yri-

tyselämässä sekä Atrian omasta toiminnasta.

Kestävän kehityksen työryhmä kutsui lausunnonantajat kokoukseen. Kestävän

kehityksen työryhmän kokous pidettiin 24.10.2006, ja siellä käytiin läpi muun

muassa saapuneet lausunnot ja keskusteltiin paikallisesta kestävän kehityksen

edistämisestä sekä annettiin ehdotuksia varsinaiseen kestävän kehityksen toimin-

taohjelmaa varten (liite 4). Paikalla kokouksessa olivat kestävän kehityksen työ-

ryhmä, ohjelmaluonnoksen laatija sekä edustajat Suomen Luonnonsuojeluliiton

Pohjanmaan piiri ry:ltä, Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistykseltä ja Länsi-

Suomen ympäristökeskukselta.

39

Seuraavaksi Seinäjoen seudun terveysyhtymän paikallisagendatyössä laaditaan

toimintaohjelma. Kestävän kehityksen työryhmän tehtävänä on jatkossa laatia Sei-

näjoen seudun terveysyhtymän alueelle kestävän kehityksen toimintaohjelma, jo-

ka hyväksytään ja johon sitoudutaan alueen kunnanhallituksissa. Toimintaohjelma

annetaan allekirjoitettavaksi myös alueen muille toimijoille. Tällä hetkellä alueel-

la on käynnissä kuntaliitosselvitys Seinäjoen kaupungin, Nurmon ja Ylistaron

kuntien osalta, joten kestävän kehityksen toimintaohjelman laatimista ei ole pidet-

ty järkevänä aloittaa tässä vaiheessa.

Toimintaohjelma tulee sisältämään tavoitteita ja toimenpiteitä aiheista, jotka ovat

tärkeitä Seinäjoen seudulla. Ajankohtaisia aiheita alueella ovat esim. energiankäy-

tön tehostaminen ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen. Uusiutuvien

energialähteiden edistäminen näkyy pian Seinäjoen seudun terveysyhtymän alu-

eella esimerkiksi biokaasulaitosten rakentamisena Nurmoon/Lapualle ja Lakeuden

Etappi Oy:lle. Vesiensuojelussa haja-asutusalueiden jätevesienkäsittelyn tehosta-

minen on ajankohtaista (katso lisää tavoite ja toimenpide-ehdotuksia taulukko 1.

s.40 ja 41).

Tulevaisuudessa tehdään toimintaohjelmasta myös seurantamalli. Seurantaa var-

ten laaditaan mittareita, joiden avulla voidaan seurata ja arvioida tavoitteiden to-

teutumista.

40

Taulukko 1. Tavoite ja toimenpide-ehdotuksia toimintaohjelmaan (taulukko jat-

kuu seuraavalla sivulla)

Aihe Tavoite/Toimenpide

Ilmanlaatu Vähennetään liikenteen haitallisia vai-kutuksia.

Kevyen liikenteen väyläverkostoja laa-jennetaan uusille kaava-alueille.

Seinäjoen keskustan läpimenevää lii-kennettä vähennetään kaupungin ohi menevän itäväylän suunnittelulla ja pitämällä hanke ensisijaisena toteutus-hankkeena.

Edistetään kaukolämmön käyttöä ja verkostojen lisärakentamista.

Teollisuuden päästöjä valvotaan sekä tehdään teollisuuden kanssa yhteistyötä päästöjen vaikutuksia seuraamalla ja haitallisia vaikutuksia ehkäisemällä.

Melu Laaditaan meluntorjuntaohjelma ja edistetään meluntorjuntaa eri hankkeis-sa

Jätehuolto Edistetään jätteiden synnyn vähentä-mistä.

Kaikille asukkaille tarjotaan mahdolli-suus jätteiden lajitteluun sijoittamalla ekopisteitä alueille, jotka saavuttavat asukkaat helposti.

Edistetään jätteiden hyötykäyttöä ensi-sijaisesti aineena ja energiana, ellei muuta hyötykäyttömuotoa ole mahdol-lista toteuttaa. Terveysyhtymän ympäristöosasto vä-hentää omassa toiminnassaan jätteiden syntyä.

41

Vesistöt Vesistöjen tilaa parannetaan rakenta-malla taajaan rakennetuille haja- asu-tusalueille kunnallinen viemäri. Harvaan asutuilla alueille neuvotaan ja edistetään jätevesien kiinteistökohtaista käsittelyä.

Hyvä asumisympäristö, virkistys-käyttö ja luonnon monimuotoisuus

Asutussa ympäristössä jätetään lähelle asutusta viheralueita ja puistoja, jonne jokainen pääsee helposti. Olemassa olevia virkistysalueita ei vä-hennetä. Kaavaan merkitään alueet, joilla lisä-tään ja säilytetään luonnon monimuo-toisuutta.

42

Kunnanhallitus

Asiantuntija

Kunnan hallintokunnat

Seinäjoen seudun terveysyhtymän

ympäristöosasto

Kuntalainen

Teollisuus/Yritykset

Kansalaisjärjestöt/yhdistykset Kestävän kehityksen

työryhmä

Kestävän kehityksen toimintaohjelma

Kaavio 1. Kaaviokuva paikallisagendatyöstä Seinäjoen seudun terveysyhtymän

alueella

43

11. SEINÄJOEN SEUDUN TERVEYSYHTYMÄN KESTÄVÄN

KEHITYKSEN OHJELMALUONNOS

11.1. Kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksen sisältö

Kestävän kehityksen ohjelmaluonnos (liite 2) laadittiin terveysyhtymän ympäris-

töosastolla. Ympäristöteknologian opiskelija Johanna Martikkala laati ohjelma-

luonnoksen, jonka laatimiseen sai apuja ympäristöosaston työntekijöiltä ja paikal-

lisilta yrityksiltä kysymyslistoja lähettämällä. Kysymyksiä lähetettiin kuudelle

yritykselle sähköpostilla, kirjeitse tai puhelimella. Yritykset olivat alueen sekä

pieniä että suuria yrityksiä. Yrityksiltä kysyttiin ympäristöasioiden hoitamisesta

muun muassa onko yrityksellä käytössä ympäristöjärjestelmä ja ympäristöasioista

vastaava henkilö. Ympäristöosastolla oli myös teoriaosuuteen riittävästi materiaa-

lia. Tarkoituksena oli ottaa huomioon kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet.

Ekologinen ulottuvuus on kuitenkin ohjelmaluonnoksessa hallitsevin aihealue,

mutta myös taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus on pyritty huomioimaan.

Seinäjoen seudun terveysyhtymän kestävän kehityksen ohjelmaluonnos sisältää

alueen sisällä vaikuttavia ympäristöön liittyviä aihealueita. Kestävän kehityksen

ohjelmaluonnoksessa esitellään lyhyesti aluksi kestävän kehityksen määritelmä,

aihealueet, kestävän kehityksen maailmanlaajuisesta ja kansallisesta taustasta,

paikallisen kestävän kehityksen edistämisestä ja esimerkkejä kestävään kehityk-

seen liittyvästä lainsäädännöstä. Tämän jälkeen kerrotaan alueen aikaisemmasta

kestävän kehityksen edistämisestä. Toinen osa on kokonaisuudessaan erilaisten

konkreettisten aihealueiden käsittelyä. Jokaisen aihealueen kohdalla on aluksi teo-

riaa yleisesti aiheesta ja tämän jälkeen konkreettisesti tietoa alueen osalta aiheesta.

Jokaisesta aihealueesta on lopussa taulukko, jossa esitetään ongelma, tavoite, toi-

menpiteet sekä Terveysyhtymän ympäristölautakunnan ja ympäristönsuojelun

tehtävät ko. aihealueesta. Vesistöjen kohdalla on myös alueella toteutetuista

hankkeista listaus.

44

Ohjelmaluonnoksen aihealueet ovat vesistöt, pohjavedet, jätehuolto, maa- ja met-

sätalous, turvetuotanto, teollisuus ja pienyritykset, energiantuotanto ja -kulutus,

aluesuunnittelu ja rakennettu ympäristö, liikenne, muita ympäristöön vaikuttavia

seikkoja, kuten melu ja ilmanlaatu sekä ihmiset ja kestävä kehitys. Lopussa on

konkreettinen listaus ympäristöosaston toimenpiteistä vuosina 2006-2007. Teolli-

suus ja pienyritykset-aiheeseen käytettiin yrityksille laadittuja kysymyksiä sekä

yritysvierailua apuna.

Kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta saatujen lausuntojen mukaan aihealu-

eiden lopussa olevat taulukot ovat onnistuneet herättämään lukijoiden mielenkiin-

non aihetta kohtaan. Lausunnonantajat toivoivat toimintaohjelmalta vastaavia yh-

teenvedonomaisia taulukoita. Muutamiin aihealueisiin annettiin lausunnoissa tar-

kennuksia.

11.2. Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueen vesistöt

Kyrönjoki on suurin joki Etelä-Pohjanmaalla. Sen valuma-alueella asuu yli 100

000 ihmistä. Kyrönjoen pääuoma alkaa Kauhajoen ja Jalasjoen yhtymäkohdasta

Kurikasta, ja se virtaa Ilmajoen, Seinäjoen, Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja

Mustasaaren kautta Perämeren Vassorfjärdeniin Vaasan pohjoispuolelle. Jokea

käytetään monipuolisesti asuinympäristönä, virkistyskäyttökohteena ja raaka-

vesilähteenä. Seinäjoki ja Ylistaro kuuluvat Kyrönjoen vesistöalueeseen Seinäjoen

seudun terveysyhtymän alueelta. Seinäjoki on yksi Kyrönjoen kolmesta suuresta

latvahaarasta, johon laskevat Pajuluoma, Juupaluoma ja Kihniänjoki (kuva 3).

(Savea-Nukala ym. 1997)

Seinäjoen seudun alueella on vain pieniä järviä sekä kolme suurta tekojärveä, jot-

ka ovat Kyrkösjärvi (640 ha), Kalajärvi (1130 ha) sekä Kotilammi Isonkyrön ja

Ylistaron kunnissa. Alueella on Lapuanjoen suurin sivuhaara Nurmonjoki, jonka

vesistöalueella ovat Hirvijärven ja Varpulan tekoaltaat. Lisäksi Nurmon kunnan

alueeseen kuuluu Lapuanjoen vesistöalueen järvistä Kuorasjärven pohjoisosa.

(Martikkala 2006)

45

Seinäjoen seudun joet ovat ravinne- ja humuspitoisia. Veden laatuun vaikuttavat

maa- ja metsätalous, peltoviljely, karjatalous, turvetuotanto, teollisuus sekä asu-

tus. Vesistöjen ongelmana ovat rehevöityminen ja happamoituminen. Lisäksi Ete-

lä-Pohjanmaan peltolakeuksille joet muodostavat tulvavaaran. Tekojärville on

tyypillistä veden voimakas humuspitoisuus, happamuus, runsasravinteisuus, ke-

vättalven heikko happitilanne ja kalojen kohonneet elohopeapitoisuudet (katso

myös taulukko 2. s.48 ja 49). (Savea-Nukala ym.1997)

Kuva 3. Kyrönjoen viiden osavaluma-alueen rajat (Savea-Nukala ym.1997)

46

11.2.1. Kyrönjoki

Kyrönjoen vesistöalueen luonnonolosuhteille ovat tyypillistä loivapiirteinen topo-

grafia sekä maaperän hienorakeisuus. Rannikolla vallitsevana maalajina on mo-

reeni, jokilaaksoissa savi ja siltti ja muualla turve sekä moreeni. Vedenjakajaseu-

duilla esiintyy sora- ja hiekka-alueita. Kyrönjoen valuma-alueesta on 37% metsää,

29% peltomaata, 1% vesistöä ja 7% muuta maata. (Savea-Nukala ym. 1997)

Kyrönjoen vesistöalueelle luonteenomaista on suuret virtaama- ja vedenkorkeus-

vaihtelut sekä tulvaherkkyys. Kyrönjoen pääuoman vesi on humuspitoista, rehe-

vää ja korkeasta kiintoainespitoisuudesta johtuen sameaa. Happamien alunamai-

den ja nopeiden virtaamamuutosten aiheuttamat suuret pitoisuusvaihtelut ovat

jokisuussa tavallisia. Kyrönjoessa happamuus vaihtelee voimakkaasti pH:n 3,9-

7,4 välillä. (Aaltonen 2004)

Kyrönjokeen tulee hajakuormitusta peltoviljelyksestä, karjataloudesta, metsäta-

loudesta ja haja-asutuksesta. Suurin osa on peräisin maataloudesta. Hajakuormi-

tuksen osuus joen keskimääräisestä vuosittaisesta fosforin kokonaiskuormitukses-

ta on 76% ja typen kokonaiskuormituksesta 65%. Pistemäisiä kuormittajia ovat

yhdyskunnat, turvetuotanto ja turkistarhaus. Pistekuormituksen osuus fosforin

kokonaiskuormituksesta on 3% ja typen kokonaiskuormituksesta 8%. Kyrönjoen

vedenlaatu vaihtelee vuodenaikojen ja joessa virtaavan vesimäärän mukaan. (Sa-

vea-Nukala ym.1997)

47

11.2.2. Seinäjoki, Pajuluoma ja Nurmonjoki

Maatalouden hajakuormitus on Seinäjoen suurin kuormittaja. Peltoalueilta huuh-

toutuu runsaasti kiintoainesta ja ravinteita veteen. Ravinnekuormitusta lisäävät

myös turvetuotanto, metsätalous sekä asutus. Seinäjoen vesistöalueen kokonais-

kuormituksesta hajakuormituksen (peltoviljelyn, karjatalouden, metsätalouden ja

haja-asutuksen) osuus fosforin osalta on 60% ja typen osalta 44%. Yhdyskuntien

osuus Seinäjoen kokonaiskuormituksesta on 17 %, joka on suurempi kuin koko

Kyrönjoen vesistöalueella. (Martikkala 2006)

Seinäjoen vesi on luontaisesti ruskeaa, humuspitoista sekä kuormituksen seurauk-

sena melko hapanta ja ravinnepitoista. Joen kiintoainespitoisuudet ovat korkeat ja

tulva-aikoina ne moninkertaistuvat. Joessa esiintyy myös happivajausta. (Martik-

kala 2006)

Pajuluoma on Seinäjoen sivuhaara, joka laskee Seinäjoen oikaisu-uomaan. Paju-

luoman purovesistö lähtee maa- ja metsätalousalueelta ja virtaa alajuoksulla kes-

kellä taajamarakennetta. Pajuluoma on merkittävä osa Seinäjoen maisemakuvaa.

Sen ranta-alueista osa koostuu luonnontilaisista metsistä ja osa rakennetuista puis-

toalueista. (Martikkala 2006)

Pajuluoman valuma-alueella on tehty laajoja metsäojituksia, joiden seurauksena

veden laatu on heikentynyt. Pajuluomaan kulkeutuu veden mukana kiintoainetta,

minkä vaikutuksesta suvantopaikat eli ns. lammit, joita on käytetty uimapaikkoi-

na, ovat liettyneet. Virtaamavaihtelut ovat suuret ja vesi humuksen värjäämää.

(Martikkala 2006)

Nurmonjoki kuuluu Lapuanjoen vesistöalueeseen. Nurmonjoen vesi on ravin-

teikasta, humuspitoista, runsaasti kiintoainetta sisältävää ja väriltään ruskeaa.

Nurmonjoen ja sen sivu-uomien vesi on voimakkaasti maa- ja metsätalouden sekä

viemäröimättömän haja-asutuksen kuormittamaa. Veden laatu parantuisi karjata-

louden ja haja-asutuksen kuormituksen poistamisella sekä peltoviljelyn ja metsä-

talouden kuormituksen vähentämisellä. (Martikkala 2006)

48

Taulukko 2. Vesistöihin kohdistuvat ongelmat, tavoitteet, toimenpiteet ja hank-

keet Seinäjoen seudulla (taulukko jatkuu seuraavalla sivulla) (Martikkala 2006)

Ongelma Tavoite Toimenpiteet Hankkeet

Vesistöjen re-hevöityminen Vesistöjen hap-pamoituminen

Vesistöjen tilan ja laa-dun parantaminen Maa- ja metsätalouden tuottaman ravinne-kuorman vähentämi-nen Haja-asutuksen ja muiden toimintojen jätevesien käsittelyn kehittäminen Vesistöjen kunnostus Vesistöjärjestelyjen loppuunsaattaminen Tekojärvien kehittä-minen Luonnon monimuotoi-suuden turvaaminen Tulevien sukupolvien mahdollisuus käyttää vesistöjä hyväkseen monipuolisesti sekä paikallisella, kansalli-sella että kansainväli-sellä tasolla ei vaaran-nu Kala- ja luonnonta-louden sekä virkistyskäyttöarvojen parantaminen Maisemakuvan paran-taminen

Kuormituksen en-naltaehkäiseminen Suojavyöhyke-suunnitelmien te-keminen ja toteut-taminen Haja-asutuksen jätevesien käsitte-lyn ja viemäröin-nin tehostaminen Vesistöalueiden suunnitelmallinen kunnostus Suojelusuunnitel-mien tekeminen yhteistyössä Huomioidaan ve-sistöjen mahdolli-suudet suunnitel-missa ja virkistys-käytön lisäämises-sä

Pajuluoman kun-nostamis- ja kehit-tämishanke Paju-River 2004-2005 Seinäjoki-jokiprojekti 1996-2000 Eläköön Nurmon-joki projekti 1994-1995 Kyrönjoki Elävä joki Etelä Pohjanmaan vesistöjen hoito-ohjelma-hanke, tavoite 2-alueelle 2004- Seinäjoen Paju-luoman kalatalo-usselvitys vuonna 2000.

49

Jokien tulva-vaarat lakeuk-silla Asenteet

Suurtulviin varautu-minen Valistuksen lisäämi-nen

Yhteistyön ja avoimen tiedotta-misen lisääminen eri tahojen kesken

50

11.2.3. Pohjavedet

Pohjavesiesiintymät ovat jakaantuneet epätasaisesti Länsi-Suomessa. Eniten poh-

javettä muodostuu alueilla, joilla on runsaasti sora- ja hiekkavaroja. (Aaltonen

2004)

Seinäjoella on neljä luokiteltua pohjavesialuetta: Korteskylän, Kankaanpään, Pys-

sykankaan ja Vanhainkodin pohjavesialueet. Vedenottamot ovat Korteskylän,

Pyssykankaan ja Vanhainkodin pohjavesialueella. Kankaanpään pohjavesialue on

luokan II pohjavesialue eikä siitä pumpata pohjavettä tällä hetkellä. Nurmon kun-

nan alueella sijaitsee Sikaharjun vedenhankinnan kannalta tärkeäksi luokiteltu

pohjavesialue, jossa sijaitsee vedenottamo. (Martikkala 2006)

Ylistaron kunnassa tärkeitä pohjavesialueita ovat Lamminkangas, Liipantönkkä,

Koivulakso, Kivistönmäki, Troihari, Munkkila, Lavo, Järviranta ja Kokkokangas.

Pohjavesialueilla on vedenottamot, lukuunottamatta Liipantönkkää, josta ei pum-

pata pohjavettä. Ylistarossa muita tärkeitä pohjavesialueita ovat Sarvikangas, Her-

ralankangas ja Visaharju (katso myös taulukko 3). (Martikkala 2006)

Taulukko 3. Pohjavesiin kohdistuvat ongelmat, tavoitteet ja toimenpiteet Seinäjo-

en seudulla (Martikkala 2006).

Ongelma Tavoite Toimenpiteet

Pohjaveden riskitekijät

Puhtaan pohjaveden käyt-tömahdollisuuksien tur-vaaminen

Kaavoituksella ja suojelu-toimilla pidetään huoli, että pohjavesialueet säi-lyvät pilaantumattomina Pilaavan toiminnan har-joittamisen estäminen tai riittävien suojaustoimen-piteiden määrääminen

51

12. POHDINTA

Kestävä kehitys on laaja aihe ja se koskettaa kaikkia. Kansainvälisissä kokouksis-

sa ovat monet maailman valtiot sitoutuneet edistämään kestävää kehitystä. Valti-

oiden tasolla kestävä kehitys on otettu huomioon mm. lainsäädännössä ja päätök-

senteossa. Paikallisagendoissa kansainvälinen haaste on tuotu kuntien ja kaupun-

kien tasolle, ja ne voivat edistää kestävää kehitystä laatimalla toimintaohjelmia

yhdessä kuntalaisten kanssa. Monilla ongelmilla on juurensa paikallisessa toimin-

nassa, mutta monet ympäristöasiat eivät tunne myöskään valtioiden rajoja. Siksi

onkin tärkeää, että valtiot yhdessä sitoutuvat ratkaisemaan näitä valtioiden rajoja

ylittäviä ongelmia yhdessä. Monet lähialueilla tapahtuvat muutokset ympäristössä

vaikuttavat myös Suomen ympäristön tilaan.

Kestävä kehitys on tulevaisuuden visio ja päättymätön prosessi. Sen edistäminen

pitkällä tähtäimellä on tärkeää, jotta tulevat sukupolvetkin voisivat elää hyvissä

olosuhteissa. Kestävän kehityksen edistäminen on haastavaa, koska sen kolme

aihealuetta, ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen/kulttuurinen ulottuvuus, on

otettava huomioon. Sanaa ”kestävä kehitys” voidaan käyttää helposti myös vääriin

tarkoituksiin, tuntematta sen kaikkia aihealueita.

Ekologisen kestävyyden painottuminen tulee esille ympäristöosaston laatimassa

paikallisagendassa, mutta myös sosiaalinen ja kulttuurinen sekä taloudellinen kes-

tävyys on myös pyritty huomioimaan siinä. Ympäristöalan asiantuntijoiden laati-

ma ohjelma painottuu ekologiseen näkökulmaan ja kansalaisten laatima ohjelma

painottuisi todennäköisemmin sosiaaliseen puoleen. Yritysten kestävän kehityk-

sen edistämisessä nousee esiin taloudellinen puoli. Kestävän kehityksen ohjelmas-

sa osallistuminen ja kaikkien osapuolten lausuntojen ja kommenttien huomioimi-

nen on tärkeää, jotta voidaan puhua kestävästä kehityksestä.

Koska kestävän kehityksen edistäminen on päättymätön prosessi, voi se johtaa

myös siihen, että paikallisagendasta tulee julistus ilman konkreettisia tekoja. Pai-

kallisagendatyössä mukana olevien tahojen innostus, motivaatio ja aikataulut vai-

kuttavat työn etenemiseen. Yhteistyön ja keskustelun syntyminen edellyttää tie-

dottamista, innostusta ja motivaatiota. Toimintaohjelmissa toimenpiteille määrite-

tyt aikataulut ja vastuutahot edesauttavat tavoitteiden toteutumista.

52

Kunnanhallituksen sitoutuminen kestävän kehityksen toimintaohjelmaan tai stra-

tegiaan on tärkeää, jotta kunnassa voidaan noudattaa ohjelman tai strategian sisäl-

töä päätöksissä. Alueen muiden toimijoiden osallistuminen kestävän kehityksen

ohjelmaan on myös tärkeää. Koulut ja päiväkodit voivat edistää ympäristömyön-

teistä kasvatusta toiminnassaan. Yritykset voivat ottaa ohjelman huomioon omissa

ympäristöohjelmissaan. Yhdistykset voivat omilla toimillaan edistää ohjelman

toteutumista.

Kunnille ja yrityksille kestävän kehityksen edistäminen luo myönteistä imagoa.

Kunnille kestävän kehityksen edistäminen voi tuoda kilpailukykyä. Yrityksissä

kestävän kehityksen edistämisellä voidaan saavuttaa kustannussäästöjä esimerkik-

si veden käytön vähentämisellä. Yritykset voivat käyttää kestävää kehitystä myös

markkinointikeinona ja kilpailuetuna, koska nykyään asiakkaat ja muut sidosryh-

mät vaativat ympäristöasioihin panostamista. Tässäkin yhteydessä on hyvä huo-

mata, että kestävä kehitys ei ole pelkän ekologisen ulottuvuuden huomioonotta-

mista, vaan siihen kuuluvat myös sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus.

Toimintaohjelman seurantaa varten on laadittava indikaattoreita eli mittareita, joil-

la voidaan seurata sitoutumisen astetta ja tavoitteiden saavuttamista.

53

13. JOHTOPÄÄTÖKSET

Kestävä kehityksen edistäminen vaatii maailmanlaajuisia, kansallisia ja paikallisia

keinoja. Monet ympäristöongelmat ovat maailmanlaajuisia eivätkä ne noudata

valtioiden rajoja ja siksi yhteistyön tekeminen eri valtioiden välillä on tärkeää.

Monet valtiot ovat ottaneet maailmanlaajuisen haasteen vastaan ja ovat sitoutu-

neet edistämään kestävää kehitystä toiminnassaan. Valtioiden sisällä kestävän ke-

hityksen edistämistä voidaan ohjata esimerkiksi lainsäädännön ja verotuksen avul-

la. Kestävä kehitys konkretisoituu paikallisella tasolla. Monet ongelmat ovat pai-

kallisia ja siksi on haaste myös kaikille maailman kunnille ja kaupungeille edistää

toiminnassa kestävää kehitystä. Paikallisagenda on yhden tai useamman kunnan

paikallinen kestävän kehityksen ohjelma.

Työssä on pyritty antamaan riittävästi taustatietoja kestävästä kehityksen määri-

telmästä, aihealueista, maailmanlaajuisesta ja kansallisesta taustasta sekä indikaat-

toreista paikallisagendan toteuttamiseksi. Tämä työ selvittää myös paikallisagen-

datyön kokonaisuutta. Kuntien paikallisagendat eli kestävän kehityksen ohjelmat

painottuvat usein ekologisen kestävyyden edistämiseen, vaikka tavoitteena olisi

myös taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden huomioiminen samalla tavalla. So-

siaalinen kestävyys tulee usein esiin osallistumisena ja taloudellinen kestävyys

yritysten näkökulmasta.

Paikallista kestävää kehitystä voidaan edistää monella tavalla. Yhtä oikeaa tapaa

tehdä paikallisagendaa ei ole, mutta sen tekemiseen on annettu yleisiä ohjeita.

Paikallisagendat sisältävätkin teemoja ja aihealueita, jotka ovat kyseiselle alueelle

merkittäviä kestävän kehityksen toteuttamiseksi. Paikallisagendan laatimisessa

tulevat esiin paikalliset olosuhteet.

Seinäjoen seudun terveysyhtymän kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksessa on

pyritty ottamaan huomioon kestävän kehityksen ekologisen ulottuvuuden lisäksi

myös taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Sosiaalinen sekä taloudellinen kes-

tävyys on pyritty ottamaan mukaan ohjelmaan osallistumisen kautta. Lausunto-

pyyntöjä lähetettiin kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta kaupunkiin, kun-

tiin, yrityksille, kansalaisjärjestöille ja asukasyhdistyksille.

54

Kestävän kehityksen edistäminen on lausuntojen määrän perusteella otettu vastaan

melko hyvin Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueella. Eri toimijoita on myös

kuultu kestävän kehityksen puitteissa. Alueen yksi suurimmista yrityksistä on

kiinnostunut kestävän kehityksen toteuttamisesta ja kansalaisjärjestöjä on kuultu

toimintaohjelmaa varten. Alueen kaupungilta ja kunnilta on annettu suullisia lau-

suntoja kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta.

Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueen kestävän kehityksen ohjelmaluonnos

sisältää myös konkreettisia asioita, joilla voidaan edistää kestävää kehitystä.

Konkreettiset asiat ohjelmassa ovat herättäneet mielenkiintoa ja niiden sisällyttä-

minen ei jätä ohjelmaa pelkäksi julistukseksi.

Indikaattoreiden avulla seurataan ja arvioidaan tavoitteiden saavuttamista paikal-

lisagendoissa. Seuranta on tärkeä jatke ohjelmatyölle. Seurantaa varten tullaan

jatkossa kehittämään mittareita Seinäjoen seudun terveysyhtymän pakallisagenda-

työssä.

Tässä opinnäytetyössä on käytetty useita kirjallisuuslähteitä, joissa kestävää kehi-

tystä on käsitelty eri tavoilla. Kirjallisuus on tukenut aikaisemmin saatuja tausta-

tietoja. Teoriaosuudessa käytetty kirjallisuus on luotettavaa tietoa, jota on voitu

käyttää lähteenä tutkimukseen. Kuntien paikallisagendoista tietoa löytyi sekä kir-

jallisuudesta että sähköisistä lähteistä. Käytännön osuudessa käytettiin Seinäjoen

seudun terveysyhtymän ympäristöosastolta saatuja lähteitä. Kaiken kaikkiaan

työssä käytetyt lähteet vastasivat hyvin tämän työn tarpeita.

55

LÄHDELUETTELO

Aaltonen, Eeva-Kaarina 2004. Kyrönjoen valuma-alueen hoitosuunnitelma Osa 1.

Länsi-Suomen ympäristökeskus. Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry.

Berninger, Kati - Tapio, Petri - Willamo, Risto 1997. Ympäristönsuojelun perus-

teet. 2 p. Tampere. Tammer-Paino Oy.

Häikiö, Liisa 2000. Kuntien paikallisagendat ja kestävän kehityksen ohjelmat:

Tavoitteet, prosessi ja sisältö sekä kestävä yhdyskuntakehitys-teeman huomioimi-

nen. 1p. Helsinki. Suomen ympäristö nro 449. Ympäristöministeriö.

Kahilainen, Juha 2000. Kohti kestävää verkostoyhteiskuntaa, Kestävä kehitys ja

tietoyhteiskunta. 1p. Helsinki. Suomen ympäristö nro 409. Ympäristöministeriö.

Kestävän kehityksen kansallinen kokonaisarvio 2003. Suomen ympäristö nro 623.

Ympäristöministeriö. Helsinki. Edita. Saatavilla www-muodossa:

<URL:http://www.ymparisto.fi/palvelut/julkaisu/elektro/sy623/sy623.htm>.

Martikkala, Johanna 2006. Kestävän kehityksen ohjelma luonnos. Seinäjoki. Sei-

näjoen seudun terveysyhtymä ympäristöosasto/ympäristönsuojelu.

Rosenström, Ulla - Palosaari, Marika 2000. Kestävyyden mitta, Suomen kestävän

kehityksen indikaattorit 2000. Suomen ympäristö nro 404. Ympäristöministeriö.

Helsinki. Edita. Saatavilla www-muodossa: <URL:http://

www.vyh.fi/poltavo/keke/indikaat/indi2000.htm>.

Routala, Mikko 2001. Kestävän kehityksen tulkinnat Suomen kunnissa -

paikallisagendaohjelmien sisältö analyysi. Pro-Gradu-tutkielma, Maantieteen lai-

tos. Helsingin yliopisto.

Savea-Nukala, Tarja – Rautio, Liisa-Maria – Seppälä, Matti 1997. Kyrönjoen tila

ja vesiensuojelun taso. Alueelliset ympäristöjulkaisut nro 16. Länsi-Suomen ym-

päristökeskus. Vaasa.

Suomen kestävän kehityksen toimikunta 1995. Kestävä kehitys, Lähivuosien toi-

menpiteitä Suomessa ja Suomen kansainvälisessä yhteistyössä. 2p. Helsinki.

56

Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006. Kohti kestäviä valintoja, Kansalli-

sesti ja globaalisti kestävä Suomi. Kansallinen kestävän kehityksen strategia.

1p.Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2006. Edita.

Suomen kuntaliitto 1994. Kestävän kehityksen käsikirja kunnille. 2 p. Helsinki.

Sisäasiainministeriö. Stakes. Suomen kuntaliitto. Ympäristöministeriö.

Suomen kuntaliitto 1998. Keke toimii – Kokoelma kestävää kehitystä edistäviä

toimenpiteitä. 1 p. Paikallinen Agenda 21-projektin julkaisu. Helsinki.

Takatalo, Seppo 1992. Ympäristön käyttö ja suojelu. 1p. Jyväskylä. Gummerus

Kirjapaino Oy.

Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan mietintö 1989. Helsinki. Ympä-

ristöministeriö. Komiteanmietintö 1989:9.

<URL:http://www.environment.fi/default.asp?contentid=126460&lan=fi>

<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860064>






<URL:http://www.kunnat.net/binary.asp?path=1;29;356;1987;50594&field=FileA

ttachment&version=4#279,13,Maailmalla 3(3)>

<URL:http://www.kunnat.net/binary.asp?path=1;29;356;1987;67815;47148&field

=FileAttachment&version=4>

<URL:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;356;1987;67814>

<URL:http://www.ouka.fi/ymparisto/keke/index.htm>

<URL:http://www.tk.sjk.fi>

57

<URL:http://www.vsagendatoimisto.fi/agenda21/agenda21.htm>

<URL:http://www.vsagendatoimisto.fi/indikaattorit/johdanto_2.htm>

<URL:http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=137476&lan=FI>

<URL: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=19493&lan=FI>

<URL:http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=5970&lan=fi>

58

LIITELUETTELO

Liite 1. Suomen kestävän kehityksen indikaattorit 2006

Liite 2. Kestävän kehityksen ohjelmaluonnos

Liite 3. Lausuntopyyntö

Liite 4. Ideariihen tulokset 24.10.2006

KESTÄVÄ KEHITYS JA SEINÄJOEN SEUDUN · PDF fileSosiaalinen kestävyys perustuu yhteiskunnan henkiseen kehitykseen, tasa-arvoon ja yhteenkuuluvuuden edistämiseen....

Documents