-
Keski-Suomen reservipiirien tiedotuslehtiJoulukuu 2019 38.
vuosikerta
Keski-SuomenMaanpuolustaja
ksmaanpuolustaja.fi
Rauhallista Joulua ja menestystä Uudelle Vuodelle
2020!Keski-Suomen Maanpuolustaja -lehti
Keski-Suomen reserviupseeripiiriKeski-Suomen
reserviläispiiri
-
Keski-Suomen Maanpuolustaja 3/20192
Lehti on Keski-Suomen reservipiirien tiedotuslehti, joka uutisoi
pääsääntöisesti piirien alueen maanpuolustustapahtumia. Lehteä ei
voi tilata, vaan se sisältyy jäsenen suorittamaan jäsenmaksuun.
Osoitemuutokset on toimitettava suoraan oman liiton
jäsensihteerille.RUL: [email protected], puh. 09 405 62011 RES:
[email protected], puh. 09 405 62010 Fax molemmille:
09 499 875Julkaisijat: Keski-Suomen Reserviupseeripiiri ry
Keski-Suomen Reserviläispiiri ry
Päätoimittaja: Tapio Paappanen, Vitsakuja 3, 42700 KEURUU Puh.
0400 626 695 [email protected] ja
markkinointi: Veijo Mononen, puh. 040 744 1444
[email protected] vakituiset avustajat: Hannu
Karjalainen, Valkeakoski, Martti Porvali, Jyväskylä, Jukka-Pekka
Suutarinen, Jyväskylä, Kari Löfgren, Jyväskylä, Kari Hämäläinen,
Viitasaari, Perttu Hietanen, Korpilahti
Sivunvalmistus ja taitto: Tapio Paappanen Ky, Vitsakuja 3, 42700
KEURUUKansikuva: Panu MoilanenPainopaikka: Sata-Pirkan Painotalo
OyReserviupseeripiiri ja reserviläispiiri:
[email protected]
[email protected] Tapio Paappanen
Piiritoimisto: Gummeruksenkatu 7, 40100 JYVÄSKYLÄ
Piirien verkkosivut: www.ksrespiirit.fiVerkkotoimittaja Juha
Hyvä[email protected] puheenjohtajat:
RUP: Jarmo Siltanen, Jyväskylä puh. 040 510 9617 RES: Perttu
Hietanen, Korpilahti, puh. 040 507 1684Piirien taloudenhoitaja:
Harri Jaakkola, Äänekoski, puh. 050 598 76
KESKI-SUOMEN MAANPUOLUSTAJA Lehden seuraava numero ilmestyy
viimeistään viikolla 11 maaliskuussa 2020. Lehteen tarkoitettu
aineisto suoraan päätoimittajalle 28.2.2020 mennessä.
PÄÄKIRJOITUS KOLUMNI
80-vuotta sitten rynnisti karhu leijonan kimppuun. Se ryntäsi
putkinäkö päällä sumeilematta eteenpäin. Kahden viikon ajan leijona
väisteli ottaen vastaan karhun lujia kämmenen iskuja. Joulukuun
puolivälissä leijona karjahti ensimmäisen ker-ran ja sivalsi karhua
poskelle. Tästä iskusta leijona sai itsetuntonsa takaisin ja alkoi
todellinen kamppailu. Vuoden vaihteessa karhu joutui leijonan
kitaan ja perääntyi korvat luimussa nilkuttaen takaisin omalle
puolelleen metsää.
Kuukauden haavoja nuoltuaan karhu tointui ja rynnisti uudelleen
entistä vah-vempana ja päättäväisempänä. Pikkuhiljaa karhun ja
leijonan kokoero käänsi ot-telua karhun hyväksi. Mutta leijona ei
antautunut, se taisteli rajusti ja peräänanta-mattomasti. Karhun
oli todettava, että leijonan kukistaminen olisi vaatinut liikaa
voimavaroja ja uhkasi sen tulevaisuutta. Niinpä karhu ja leijona
päätyivät sopuun, leijona tosin menettäen häntänsä ja osan
paistiaan.
Kuten lukija varmaan oivaltaa on edellä oleva kuvaelma
Talvisodasta Neuvos-toliiton ja Suomen välillä. Leijonan
selviytymiseen vaikuttivat tuolloin monet te-kijät. Leijona oli
tottunut ankariin olosuhteisiin ja sen fyysinen suorituskyky oli
iskussa. Lisäksi leijona oli henkisesti vahva. Se oli päättänyt
taistella peräänanta-matta, vaikka lopputulos näytti koko ajan
epävarmalta.
Tarinan leijona on suomalainen reservi. Reservi, joka tänä
päivänä on kooltaan samaa luokkaa kuin Saksan ja suurempi kuin
muiden pohjoismaiden reservi yh-teensä. Reservin vahvuuteen ja
suorituskykyyn perustuu leijonan puolustuskyky edelleen. Vaikka
sodankäynnin menetelmät ovat muuttuneet Talvisodan ajoista,
vaaditaan edelleen reserviltämme leijonan suorituskykyä ja
iskuvoimaa.
Sota-aikana suurta naapurivaltiotamme kutsuttiin myös Venäjän
karhuksi. Mi-nulle karhu edustaa jotain aivan muuta – rajojamme
turvaavaa Rajavartiolaitosta, jonka tunnuksena karhu on. Kannan
karhua kahden rajan sotilaan muistoksi, vää-peli Pulkkisen ja
luutnantti Laitisen. Myöhemmin luutnantiksi ylennyt Pulkkinen
menehtyi karhun kämmenen iskuun juoksulenkillä kesäkuussa 1998.
Rajavartio-laitoksen päälliköksi edennyt kenraaliluutnantti
Laitinen menehtyi sairauden uu-vuttamana tämän vuoden syyskuussa.
Ilkka Laitinen oli saapumiseräni johtaja ke-sällä 1986 Lapin
rajavartioston sissikomppaniassa. Tuolloin nuori luutnantti käski
kantaa karhua ylpeydellä rajajoukoissa palvelleiden veteraanien
muistoksi. Tätä käskyä olenkin noudattanut reservin eri
yhteyksissä.
Lehtitietojen mukaan on Talvisodan veteraaneja Keski-Suomessa
jäljellä kah-deksan soturia. Heidät esiteltiin hiljattain
maakuntalehdessämme. Jatkosodan ja Lapin sodan veteraaneja on
enemmän, mutta on kuntia, joissa veteraaneja ei ole enää yhtään
kappaletta tai vain muutama. Näistä syistä on veteraaniperinteen
siir-tämisen organisointia vietävä eteenpäin määrätietoisesti.
Kaikkien tätä arvokasta perinnettä vaalivien järjestöjen ja tahojen
on kyettävä organisoimaan työ selkeäksi perinnekokonaisuudeksi.
Tämä työ on vielä kesken ja siinä on reservin yhdistyk-sillä oma
roolinsa käytännön perinnetyön toteuttajana. Liput kannetaan,
kunnia-vartioissa vartioidaan ja seppeleet lasketaan jatkossakin.
Organisoidaan tämä työ siten, että tulevat sukupolvet kantavat
karhunsa ja leijonansa tietoisena niiden vaa-timista uhreista.
Olkaamme tässä työssä mukana laajalla rintamalla – Talvisodan
hengessä.
Karhu ja leijona
Perttu HietanenPuheenjohtajaKeski-Suomen reserviläispiiri ry
Veteraanien perintö elää Suomessa, vaikka emme sitä päivittäin
pohtisikaan. Se on itsenäinen isänmaa, kan-sanvalta, oikeus
monipuoluejärjestelmään, oikeus päättää omista asioistamme, oikeus
lailliseen poliittiseen oppositioon, uskonnon harjoittamisen
vapaus, vahva maanpuolustustahto ja omaan asevelvollisuuteen
perus-tuvat ja omien johtajiemme johtamat puolustusvoimat.
Näkyväksi omaisuudeksemme jäävät itsenäisyytemme symbolit ja
kirkkomaidemme hyvin hoidetut sankarihaudat sekä lukuisat sotiemme
muistomerkit.
Keitä veteraanit olivat?
He olivat tavallisia miehiä, jotka tekivät uhkaavassa
tilanteessa sen, mitä pidettiin välttämättömänä. Tässä on
mielestäni keskeisin veteraanisukupolven keskuudessa vallinnut
vakaumus, jota myös nykypäivänä pitäisi vaalia. Riippumatta omasta
mielipiteestä, tarpeen tullen, jokaisen olisi kyettävä asettamaan
oma etu sivuun ja toimittava yhteisen hyvän nimissä.
Yhteen hiileen puhallettava
Yleinen asevelvollisuus tuo pahimpaan mahdolliseen varautumisen
jokaisen varusmiespalveluksen suorit-tavan iholle. Julkisten
instituutioiden, kuten koulujärjetselmän ja maanpuolustuksen avulla
voidaan parhaiten vaalia sotaveteraanisukupolven tärkeintä
perintöä: yhteen hiileen puhaltamisen henkeä. Suomessa suurin osa
miehistä ja nykyään useat naisetkin, tiedostavat oman roolinsa
tärkeyden maanpuolustuksessa. Keski-Suomes-sa reserviläisten kenttä
on tähän toimintaan vahvasti sitoutunut jo vuonna 1993 solmitun
veteraaneja auttavien sopimusten muodossa.
Mitä siirretään?
Sotahistoriallisten tapahtumien ja rintamalla toimineiden
miesten ja naisten kokemusten muistiinmerkitse-minen on tärkeää.
Sitä Keski-Suomessa on erittäin ansiokkaasti toteuttanut
saarijärveläinen filosofian maisteri, tietokirjailija Kimmo Sorko.
Enää ei ole olemassa maakuntamme alueella sellaista sotaan
perustettua joukkoa, josta ei olisi olemassa tietokirjaa.
Todella tärkeää on niiden arvojen ja ihanteiden sekä sen
uskollisuuden ja lojaalisuuden ymmärtäminen, jotka kestivät sotien
koettelemukset, samoin kuin sen sisun ja sitkeyden muistaminen,
jolla isänmaa sotien jälkeen jälleenrakennettiin. Arvokasta on myös
veteraanisukupolven viisauden ja vapaudentahdon tunnusta-minen,
joiden avulla vuosikymmenien ajan torjuttiin suurvallan
painostusyritykset demokratiamme ja itsenäi-syystahtomme
murtamiseksi.
Kenelle siirretään?
Kohderyhmäksi on valittava peruskoulun 7-9 luokan ja lukion 1.
vuosikurssien ikäluokka. He ovat Suomen tulevaisuuden rakentajia,
joille meidän vanhempien on turvattava aito mahdollisuus saada
elämänsä matka-eväiksi edellä kerrottuja veteraanisukupolven arvoja
ja asenteita. Veteraanit eivät ole kauaa enää kertomassa omista
kokemuksistaan. On meidän sodanjälkeisen sukupolven vuoro astua
vastuunkantajiksi.
Mitä on tehty nyt?
Keski-Suomessa on kuluvana vuonna aluetoimiston johdolla avattu
keskustelu veteraanien piirijärjestöjen ja reservipiirien kesken.
Käytyjen keskustelujen aikana on nostettu esiin alueellisen
ohjausryhmän kokoami-nen, mikä maakunnan alueella koordinoisi
veteraanien perinnön siirtoon liittyviä asioita olemalla yhteydessä
kuntiin ja seurakuntiin. Taustalla on vuoden 1993 solmitut
veteraanien auttamisen sopimukset. Voisimmeko toimia
perinneasioissa etulinjassa vastaavalla tavalla? Tavoitteena olisi
pysyvä järjestelmä siitä, että mm. kan-sallisena veteraanipäivänä
ja itsenäisyyspäivän läheisyydessä veteraaniperinteen arvoja
kerrottaisiin nuorille koululaisille kaikissa maakuntamme kunnissa.
Koulun ulkopuolinen luennoitsija on aina oppilaille mieliin-painuva
kokemus.Löytäisimmekö keskuudestamme näitä lähettiläitä? Uskoisin,
että reserviläisillä on tähän tarjottavana tarvittavaa taitoa.
Keski-Suomessa Keuruun Lukio on jo 15 vuotta toteuttanut
perinteen siirtoa tarjoamalla oppilaille histori-an
täydennyskursseja Karjalan kannakselle. Tähän mennessä 450 nuorta
on kurssin suorittanut. Kurssista on saatu pelkästään myönteisiä
kokemuksia. Lukio kokee kurssin tärkeänä ja sillä on jatkuvuutta.
Tämäntyyppi-set hankkeet ovat koulukohtaisia. Jos asia herättää
kiinnostusta, niin Keuruun kaupungin sivistysjohtajalta voi kysyä
lisää kokemuksista.
Pohdittavaksi
Veteraanien perinteen siirtoa varten on nousemassa valtakuntaan
lukuisa määrä erilaisia rekisteröityjä perin-neyhdistyksiä. Näiden
perustamista vielä tärkeämpänä pidän pohdintaa siitä, miten saamme
mahdollisimman sujuvasti ja joustavasti huolehdittua tärkeän
kansallisomaisuuden - veteraanien perinnön - siirrosta tuleville
sukupolville kullakin yksittäisellä paikkakunnalla. Asia on herkkä
eikä siinä ole tilaa ”norsuille, jotka lasikaa-pissa rymistelevät”.
On edettävä kunkin kunnan perinteitä kunnioittaen. Suunnittelu- ja
toteutustyössä reservi-läisten rooli on tulevaisuudessa se
voimavara, jota tullaan tarvitsemaan, koska organisaatio on valmis,
ja joka vuosi saamme uusia jäseniä toimintaan mukaan. Kenttä
uudistuu sopivaa tahtia.
Vilkas toimintavuosi 2019 on lopuillaan. Joulu lähestyy ja vuosi
vaihtuu. Rauhoittumisen aikana toivon, että kohdennat ajatuksesi
myös tähän tärkeään asiaan!
Päätoimittaja Tapio Paappanen
Veteraanien perintö ja sen siirto
Itsenäisyyspäivän aamu Keuruun sankarihaudalla.Abiturientti
Sandra Saartama pohdiskeli puheessaan tilannetta jos 1944
puolustuksemme olisi pettänyt. Kunniavartiossa Matti (vas.) ja Erik
Kanko.
-
Keski-Suomen Maanpuolustaja3/2019 3
Päällikkö vaihtui 1.10.2019
Mersu taipui Elisabethiksi
Everstiluutnantti Yrjö Lehtonen,51, aloitti 1.10.2019
aluetoimiston päällikkönä ja hänen edeltäjänsä eversti-luutnantti
Teijo Oksanen siirtyi saman päivänä reser-viin. Lehtosen tätä
edeltävä palveluspaikka oli Viron Tartossa, Baltic Defence
Collagessa. Syksyn aikana hän on jo saanut tuntuman kutsuntojen
kautta paikal-liseen nuorisoon.
– Reippaita, positiivisia ja asialleen omistautuneita miehiä,
joilla on tunne olla osa suomalaista asevelvol-lisuutta.
Keskisuomalaiset nuoret määrätään pääsään-töisesti Kainuun
Prikaatiin Kajaaniin ja Ilmasotakou-luun Tikkakoskelle. Myös
Karjalan Prikaati Vekaran-järvellä ja Panssariprikaati
Hämeenlinnassa saa varus-miehiä maakuntamme alueelta.
Kutsunnat ovat pari vuotta ennen varsinaisen pal-veluksen alkua
ja joskus voi syntyä tilanteita, joissa on tarve vaihtaa
palveluspaikkaa tai siirtää palveluk-sen alkamisen ajankohtaa.
Everstiluutnantti Lehtonen kehottaa näissä tilanteissa olemaan
rohkeasti riittävän ajoissa yhteydessä aluetoimistoon. –
Palveluspaikan tai alkamisajan muutos voidaan tehdä riittävän
perus-tellusta syystä, toteaa Lehtonen.
Upseerin ura tähän mennessäEverstiluutnantti Yrjö Lehtonen on
valmistunut Ka-
dettikoulusta vuonna 1993 rannikkotykistölinjalta. Hän on
palvellut Vaasan Rannikkopatteristossa, Kaar-tin Jääkärirykmentissä
Helsingissä, Kainuun prikaatis-sa Kajaanissa,
Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Poh-janmaan sotilasläänin
esikunnassa. Kolme viimeisintä vuotta hän palveli Viron Tartossa
ainelaitoksen johta-jana Baltic Defence Collagessa, mikä on
ylempien up-seereiden koulutuspaikka. Maanpuolustuskorkeakou-lussa
Lehtonen toimi sotahistorian pääopettajana.
Keski-Suomen reservipiirit toivottavat everstiluut-nantti Yrjö
Lehtosen lämpimästi tervetulleeksi Keski-Suomeen!
Teksti: Tapio PaappanenKuvat: Tapio Paappanen, Pekka
Könkkölä
Evl Teijo Oksasen (vas.) jäähyväispuhe aluetoimiston pihassa.
Päälliköiden vaihtotilaisuutta seurasi mm. veteraani Heikki
Isännäinen Jämsästä (kesk.).
Evl Yrjö Lehtonen (vas.) luovutti aluetoimiston standaarin evl
Teijo Oksaselle.
Kauan suunnitelmissa itänyt haave uudesta sotilaskotiautosta
tuli Luonetjärven Sotilaskotiyhdis-tyksessä onnistuneesti maaliin
al-kusyksystä. Mercedes-Benz -merk-kinen auto oli kokenut
täydellisen muodon muutoksen Jämsässä Car-visionin tiloissa.
Projektipäällikkö Hannu Vanhatalo kertoi elävällä ta-valla
vaiheista, joita ehjä ja viimei-senä tätä mallia valmistettu auto
koki ennen käyttäjälle luovutusta. Ensimmäinen haaste oli tehdä
reiät ehjän auton sivulle. Tulevan myyn-tiluukun kaarevuus vaati
työtä Poh-janmaalla ja ensimmäinen luukun
taivutus meni pieleen. Siitäkin sel-vittiin ja projekti eteni
askel aske-leelta tavoitteeseen. Nelivetoinen auto imaisi
sotilaskodin tarvitsemat tarvikkeet auton sisustukseen milli-metrin
tarkasti.
Taidetta maalipintaanAuton kylkiin ilmestyi grafiik-
kaa, josta löytyy Luonetjärven len-nonjohtotorni, sotilaan hahmo
ja neljän koneen Hawk-parvi. Tämän taiteen taustalta löytyi Toni
Mäki-nen, joka oli suorittamassa varus-miespalvelustaan tuossa
vaiheessa.
Avustuksia kiitettävästiYhdistyksen puheenjohtaja Han-
na Salakka kertoi hankkeen raha-virroista. kokonaiskustannus oli
131 000 euroa, josta 53 269 euroa saatiin lahjoituksina.
Lahjoittajia oli kaiken kaikkiaan 70 lahjoitus-summien vaihdellessa
10 - 10 000 euron välillä. Merkittävimmät lah-joittajat olivat
Maanpuolustuksen kannatussäätiö (10 000 €). Keski-Suomen
Maanpuolustussäätiö lah-joitti projektiin 8 000 euroa.
Teksti ja kuvat: Tapio Paappanen
Puheenjohtaja Hanna Salakka (vas.), Ritva Tekkala ja Leena
Viinikainen tyytyväisinä 25.10.2019.
Auton kyljissä grafiikkaa, sotilaan vartalo, maastoa ja
Hawk-parvi taivaalla.
Hannu Vanhatalo tuli juhlaan varaosa mukana. Auton nimi löytyi
täytekakusta.
Keski-Suomen aluetoimisto
-
Keski-Suomen Maanpuolustaja 3/20194
Vuonna 2014 Suomi osti 100 kpl Leopard 2A6
-tais-telupanssarivaunua. Viimeinen vaunuerä rantautui Vuosaareen
lokakuun 18. päivän aamuna. Kaupan hin-ta oli lähes 200 miljoonaa
euroa. Leopardit toimitet-tiin 15-20 vaunun erissä 2015 vuoden
keväästä lähtien. Kauppaan sisältyi erä ampumatarvikkeita,
varaosia, koulutusta varten simulaattori ja testilaitteita.
Käytet-tyinä ostetuilla vaunuilla on ajettu keskimäärin 13 000 – 15
000 kilometriä ja vaunun pääaseena toimivalla ka-nuunalla on
ammuttu muutama sata laukausta.
Saksalaisvalmisteinen Leopard 2A6 eroaa vanhem-mista
2A4-vaunuista tulivoimassa ja liikkuvuudessa. 2A6-vaunuissa on
parempi ballistinen suojaus ja si-säpuolinen sirpalesuojaus.
Koulutus uusilla vaunuilla alkoi kolme vuotta sitten. Leopard 2A6
-taistelupans-sarivaunuja on Panssariprikaatissa ja Karjalan
Prikaa-tissa.
Leopard 2A6Paino 59,9 tonnia. Pituus 11 metriä, korkeus3 metriä
ja leveys 3,8 metriä.
Enimmäisnopeus 68 km/h, peruutusnopeus31 km/h. Vaunussa
peruutuskamera.
Pääase 120 mm panssarivaunukanuuna. Apuaseina kaksi
konekivääriä.
Sähköinen vakain, uusittu ohjauselektroniikka ja etäisyysmittari
parantavat osumatodennäköisyyt-tä ja lyhentävät ampuma-aikaa.
Suomi hankki maailman parhaita LeopardejaViimeiset vaunut
saapuivat Suomeen lokakuussa
Leopard 2A6 panssarivaunu paraatissa Jyväskylässä 2015. Teksti
ja kuva: Tapio Paappanen
”Ainoa asia, josta voimme varmuudella olla yhtä mieltä, on
muutos. Se on myös luonteel-taan jatkuvaa”
Näin voisi sanoa myös näi-tä iki-ihania atk-järjestelmiä ja
ohjelmia käytettäessä. Kun asioita hoidetaan kankeilla -90 luvun
perustuvalla softilla, se vaatii luonnollisesti välillä muutoksien
tekoa. Muutoksilla on taas luonteenomaista sisältää
”miljoonaykskytviis” enemmän tai vähemmän mieluista ja
epä-mieluista yllätystä – aina ei ai-van kerralla saa sitä mitä
tilaa.
Tilanne ei ollut itselleni täy-sin uusi, sillä samojen asioi-den
kanssa jouduin painimaan jo edellisen työnantajankin lei-vissä
ollessani. Yksi muutos komentorivissä voi aiheuttaa
ristiriitatilanteen tai virheeksi luokitellun tapahtuman jossain
aivan muualla, kun itse sitä vä-
hiten odotat. Toisen toiminnon toteutuessa jokin toinen ei
sit-ten puolestaan suostu toimi-maan, kun se vielä hetkeä aiem-min
toimi ja niin edelleen. Niin-pä sekin ohjelma vaati oman ai-kansa
kaikkine korjauksineen.
Nykyisessä tilanteessamme olen joutunut marraskuun ai-kana
vastaamaan jo useammal-lekin Koulutuskalenterimme käyttäjälle
tiedusteluihin, että tilaisuus tai kurssi on todella-kin
järjestelmässä, mutta se ei vain tule näkyviin loppukäyttä-jille –
olkaatten maltillisia. Tätä kirjoittaessani (28.11.) olemme
kuitenkin jo niin hyvässä tilan-teessa, että kaikki Tikkakosken
koulutuspaikan joulukuun ti-laisuudet ovat avoimina ja niil-le
voidaan myös ilmoittautua. Kiitos tästä menee tällä kertaa
Helsinkiin MPK:n koulutusalan Veeralle, Ossille sekä bittinik-kari
Jarnolle – he ovat välittä-
neet havaintomme, ystävälliset kommenttimme ja vaatimuk-semme
ohjelmiston toimittajal-le.
Työtä toki on vielä tämän-kin jälkeen runsaasti, mutta hil-jaa
hyvä tulee. Tai ainakin niin hyvä kuin vanhoista järjestel-mistä
nyt yleensäkin on saata-vissa. Tässä vaiheessa pieni si-säinen ääni
tosin kuiskaa kor-vaani ”..pessimisti ei pety..” No, musta huumori
on muul-loinkin paikallaan näin räntäsa-teisella ilmalla. Havuja
perkele!
Vuoden 2020 kurssien johtajat, kouluttajat ja tulevien kurssien
vääpelit – HUOMIO!
SUURKIITOS niille kurs-sien johtajille kouluttajineen ja
kurssivääpeleineen, jotka toi-mittivat pyytämämme tiedot jo
lokakuun lopun suunnitteluti-laisuutta seuranneen viikon ai-kana
minulle ja koulutuspääl-likkö Veikko ”Veke” Vallille. Arvatkaa ihan
mielenkiinnosta, keiden kurssit ovat siis jo nyt
kurssitietojärjestelmässä val-miina koko vuoden 2020 ajalle?
Oikein!
Meiltä puuttuu kuitenkin vie-lä useiden kurssien suunnitel-
mat varustetilauksineen ja huol-lon tarpeineen! Onko joku jut-tu
siis unohtunut? Tähän voisin kommentoida monellakin ta-paa, mutta
äärettömän kiiree-ni ja lähestyvän jouluaaton sen yhden mahdollisen
lahjapaketin saannin vuoksi jätän tämän te-kemättä.
Nyt olemme siis vieneet esi-tettyjä harjoituksia tuleval-le
vuodelle, mutta valitettavan monessa kohdin ”osaamisen taksonomia”
jää vajaaksi yh-dessä sisältöjen ja tehtäviin ni-mettyjen
henkilöiden tietojen osalta. Jos siis olet vuonna 2020
järjestämässä jotain tilaisuutta tai vastaat jonkin harjoituksen
läpiviennistä: Nyt tietokonei-den näppäimistöt ”laulamaan” kuin
MG42 ikään ja suunni-telmat kuntoon ja oitis meil-le. Ottakaa omat
kouluttajanne ja harjoitusvääpelinne, vaik-ka skypellä kokoon ja
laatikaa homma valmiiksi. Voitte toki jatkojalostaa ohjelmaanne
vie-lä ennen harjoitustapahtuman toteutumista – me tarvitsemme
suunnitelmanne – eilen.
Tammikuussa suunnitellaan
Kokoonnumme Tikkakoskel-la koulutuksen suunnittelutilai-
suuteen 9.1.2019. Tuolloin tar-kastamme 2020 osalta
järjes-telmään vietyjen harjoitusten toteutuksen, aloitamme 2021
suunnittelun ja katsomme, tu-leeko lyhyessä illan ohjelmassa vielä
muuta eteen.
Edellä mainitun tilaisuuden ilmoittautumien on jo avoinna –>
kurssinjohtaja /kurssin vas-tuuhenkilö / kouluttaja /
kurssi-vääpeli = ilmoittaudu!
Seuratkaa loppuvuoden kou-lutuksia MPK:n
koulutuskalen-terista!
Kurssikalenterissa on vielä mahdollisesti paikkoja jaossa
jouluaaton kunniavartioon eri paikkakunnilla, joilta toimitet-tiin
tiedot meille. Kysykää ni-metyiltä kurssinjohtajilta
tar-kemmin!
Toivotan Teille kaikille Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä
menestys-tä vuodelle 2020!
Aarne MarkkoVanhempikoulutuspäällikköMPK/Keski-Suomi
Muutos on jatkuvaa
Vain vähän aikaa omamme jälkeen käytiin vapaus-sotaa
Suomenlahden eteläpuolella Puna-armeijan yrit-täessä valloittaa
juuri itsenäistyneen Viron. Suomessa heräsi suuri halu auttaa
veljeskansaa yhteistä vihollis-ta vastaan. Kaikkiaan Viron
vapaussodan taisteluihin osallistui 3700 suomalaista. Suomalainen
sotilasapu oli ratkaisevaa sodan lopputuloksen kannalta.
Suomalaiset olivat pääosin kahdessa vapaaehtois-osastossa, I
Suomalaisessa vapaajoukossa ja Pohjan pojissa. Nyt Keski-Suomen
reservipiirit ja Tourulan Kivääritehtaan Perilliset ry tarjoavat
yhdessä mahdol-lisuutta lähteä aidoille tapahtumapaikoille
tutustumaan näistä ensimmäisenä sotaan ehtineen I Suomalaisen
vapaajoukon taisteluiden tiehen.
Vuodenvaihteessa 1918-1919 Viroon saapunut I Suomalainen
vapaajoukko tuli paikalle juuri sodan käänteeseen puna-armeijan
ollessa vain 30 kilomet-rin päässä Tallinnasta. Kahdessa viikossa
vapaajoukko eteni maitse ja meritse 150 kilometriä vallaten kyliä
ja kaupunkeja aina idän porttia, Narvaa myöten.
Kun I Suomalisen vapaajoukon tie on tullut tutuk-si, on aika
siirtyä historiassa hieman lähemmäs. Vuo-sisatojen saatossa useita
taisteluita todistanut Narva oli jälleen raskaiden taisteluiden
kohteena 1944. Nämä taistelut olivat Suomen kannalta äärimmäisen
tärkeitä, mutta maassamme vähemmän tunnettuja.
Suomen kannalta strategisesti erittäin tärkeät Sini-mäkien
taistelut käytiin heinä-elokuussa 1944. Puna-armeijan läpimurto
olisi onnistuessaan tuonut välittö-män uhan juuri torjuntavoiton
saavuttaneen Suomen armeijan selustaan. Matkan toisena päivänä
tutustum-me myös näiden tapahtumien paikkoihin.
Matkan kolmas päivä on omistettu Tallinnalle ja va-paudelle.
Päivän aikana tutustumme siihen, miten Tal-linnasta on tullut
Tallinna. Samalla tutustumme siihen,
mitä vapaus ja sen puute ovat virolaisille ja Tallinnalle
merkinneet. Näihin teemoihin tutustumme kiertoaje-lun ja
kävelykierroksen lisäksi vierailemalla Patarein vankilamuseossa.
Myös omaehtoiselle tutustumiselle on varattu aikaa.
Matkan ajankohta 12.- 14.6.2020Alustava matkaohjelma:Perjantai
12.6. Keski-Suomi - Tallinna – Rakvere – Toila. Lauantai 13.6.
Toila - Narva - Narva - Joesuu - Sinimäet - Tallinna. Sunnuntai
14.6. Tallinna, kiertoajelu, Patarein vankilamuseo, kävelykierros,
omaa aikaa Tallinnassa. Paluu Keski-Suomeen.
Aiheesta lisää Keski-Suomen Maanpuolustajassa maaliskuussa 2020.
Heikki Rahikainen Tapio Paappanen
Sotahistoriaa Suomenlahden eteläpuolella v. 2020Näkymä Narvasta
kesällä 2019.
Sinimäen taistelun 1944 muistomerkki.
Muistomerkki Rakveressä.
Viitasaaren kaupungintalon val-tuustosali täyttyi ääriään myöten
sotahistorian kuulijoista 28. päivä marraskuuta. Illan
kunniavieraina paikalla olivat veteraani Alpo Paa-nanen ja sodassa
lottana toiminut Helli Kolari. Tilaisuus käynnistyi talvisodasta
kertovalla DVD-esi-tyksellä, mikä taustoitti sopivasti illan
esitelmää. Väliajalla Luonet-järven Sotilaskodin sisaret
tarjo-sivat herkulliset munkkikahvit yli sadalle hengelle.
Kahvitauon jälkeen Keski-Suo-men Maanpuolustajalehden
pää-toimittaja Tapio Paappanen lu-ennoi Talvisodan tapahtumista, ja
valotti seikkaperäisesti keski-suomalaisten joukkojen sotatietä.
Viitasaaren miesten taistelupaikat ja heidän sotansa tuli myös
esille Paappasen esityksessä. Yli 60 Vii-tasaarelaista miestä
kaatui talviso-dassa.
Illan päätteeksi ojennettiin sota-aikaisella reseptillä leivotut
talvi-sotaruisleivät illan kunniavieraille, Paappaselle ja
sotilaskotisisarille.
Talvisotaillan järjestämisestä vastasivat Viitasaaren
Reserviup-seerit, Viitasaaren Reserviläiset ja kaupungin
kulttuuritoimi.
Kari Hämäläinen
Talvisodan historia kiinnosti Viitasaarella
-
Keski-Suomen Maanpuolustaja3/2019 5
Vaikka olemme saaneet elää rauhassa jo 75 vuotta, vaikuttavat
Suomen 1939-1945 käymät sodat edelleen vahvasti suomalaiseen
ajatteluun: monille suomalaisille sota on edelleen esimerkiksi
Tun-temattomassa sotilaassa kuvattuja korpitaisteluita. Moderni
sota on kuitenkin aivan erilaista kuin sota 80 vuotta sitten.
Meihin ja maa-hamme kohdistuvat uhat ovat eri-tyisesti teknologian
kehittymisen myötä muuttuneet ratkaisevasti. Miten uhkien
muuttuminen vai-kuttaa maanpuolustukseen?
Vuosina 1939-1945 käydyt sodat Talvisota, Jatkosota ja Lapin
sota – ovat keskeinen osa suurta suoma-laista kertomusta. Sotien
itsenäi-syystaistelusta, talvisodan henges-tä ja alikersantti Rokan
kaltaisesta myyttisestä suomalaisesta sotilaas-ta on tullut
kollektiivisen minuu-temme ja suomalaisuuden tärkeitä osia.
Perinteistä näkemystä sodasta myös toisinnetaan edelleen
jatku-vasti. Sota käsitteenä onkin suoma-laisessa keskustelussa
äärimmäisen voimakkaasti latautunut: se kytkey-tyy historiaan ja
sen kokemuksiin, joilla ei kuitenkaan voida selittää nykyisyyttä
eikä varsinkaan tule-vaisuutta. Todellisuuden ja kuvitel-lun
välillä vallitsee ristiriita.
Harmaa epävakaus syvän rauhan sijaan
Sota ja rauha nähdään Suomes-
sa yleensä dikotomiana: maassa on joko sota tai rauha, ja viime
vuo-sikymmenet meillä onkin puhuttu syvän rauhan ajasta. Nykyisessä
keskinäisriippuvassa maailmassa tilanne ei kuitenkaan ole näin
yksi-selitteinen. Erilaisten uhkien – niin sotilaallisten kuin
muidenkin – kir-jo on laajentunut ja monipuolistu-nut.
Taloudelliset, poliittiset, teknolo-giset ja sotilaalliset
tekijät kietoutu-vat toisiinsa niin, että tilanteen en-nustaminen
ja jopa kuvaaminen on erittäin vaikeaa, kun lähes kaikkea
määrittävät jatkuva muutos, enna-koimattomuus ja epävarmuus. So-dan
ja rauhan sekä toimintamuoto-jen ja -tasojen väliset rajat
hämär-tyvät. Syvän rauhan sijaan voidaan-kin puhua harmaasta
epävakauden ajasta.
Harmaalle epävakauden ajalle on tyypillistä, että myös
taistelukenttä on muuttanut muotoaan – jopa niin paljon, että
taistelukentän sijaan on perustellumpaa puhua taistelutilas-ta.
Sillä tarkoitetaan käsitteellistä tilaa, jossa suoritettavat
operaatiot ja muut tapahtumat vaikuttavat esi-merkiksi jonkin
konfliktin etenemi-seen. Taistelutilalla taas on ulottu-vuuksia,
jotka ovat muotoutuneet ennen kaikkea teknologian kehitty-misen
seurauksena.
Taistelutila muutoksessaTaistelutilan perinteisimpiä ulot-
tuvuuksia ovat maa-, meri- ja ilma-ulottuvuus, joissa taistelu
ja vai-kuttaminen perustuvat fyysisen tu-hovoiman käyttöön. Niistä
nuorin on ilmaulottuvuus, jonka senkin ikä lasketaan jo sadoissa
vuosissa – maa- ja meriulottuvuudessa on taisteltu tuhansia vuosia.
Nämä pe-rinteiset taistelutilan ulottuvuudet ovat pohjana myös
Suomen Puo-lustusvoimien nykyiselle puolus-tushaarajaolle.
Uudempia taistelutilan ulottu-vuuksia ovat sähkömagneettisen
spektrin ja avaruuden ulottuvuus sekä kyber- ja
informaatioulottu-vuus, jotka muodostuivat 1900-lu-vulla. Viime
aikoina on puhuttu paljon sinällään jo melko vanhas-ta kognition
ulottuvuudesta, jonka merkitys on kuitenkin lisääntynyt
ratkaisevasti erityisesti tietoverk-kojen kehittymisen ja
yleistymisen myötä.
Taistelutilan ulottuvuuksien ke-hittyminen on muuttanut
sotilaalli-sen vaikuttamisen tapoja ja tavoit-
teita. Yhä useammin perinteisen fyysisen vaikuttamisen rinnalla
ko-rostuu pehmeämpi voimankäyttö. Tällainen vaikuttaminen on usein
synkronoitua ja koordinoitua suun-tautuen demokraattisia valtioita
ja instituutioita kohtaan. Tällöin pu-hutaan yleisesti
hybridivaikuttami-sesta.
Hybridivaikuttaminen on kiiloja
Hybridi- eli yhdistelmävaikutta-misen tavoitteena on vaikuttaa
en-nen kaikkea päätöksentekoon pai-kallisella, alueellisella,
valtiolli-sella tai institutionaalisella tasolla. Vaikuttaja ajaa
omaa etuaan, joka on yleensä vaikuttamisen kohteen edun
vastainen.
Hybridivaikuttamisessa yhdistel-lään vaikuttamisen eri tapoja,
esi-merkiksi diplomatiaa, taloudellista vaikuttamista,
sotilaallisia toimen-piteitä sekä kyber- ja
informaatio-vaikuttamista. Sille on tyypillistä myös toimiminen
havaittavuuden ja syyksiluettavuuden kynnysten alapuolella, sodan
ja rauhan väli-sellä harmaalla alueella.
Hybridivaikuttaminen voidaan nähdä ikään kuin kiiloina, joita
lyödään kohteena olevan yhteis-kunnan sisälle. Tässä kiilaamises-sa
länsimaisten demokratioiden perushyveitä – siis esimerkiksi
avoimuutta, sananvapautta ja mui-ta perusoikeuksia sekä rajoitettua
viranomaiskontrollia – hyödynne-tään ns. systeemisinä
heikkouksi-na. Riittävästi kiilattu yhteiskunta on sitten
tarvittaessa helppo mur-taa hyvinkin vähäisellä
lisävoiman-käytöllä.
Hybridivaikuttaminen on mo-nessa suhteessa salakavalaa. Se
kohdistuu laajasti yhteiskunnan eri osiin tavoilla, joita ei
välttämättä vielä riittävässä määrin osata ottaa huomioon. Siksi
hybridivaikutta-minen saattaakin jäädä havaitse-matta perinteisissä
uhka-arvioissa ja -analyyseissä. Pahimmassa ta-pauksessa
hybridioperaatiot havai-taankin hyvin myöhään vaiheessa, jossa
huomattavaa vahinkoa esi-merkiksi puolustuskyvylle on jo
ai-heutunut.
Suomea puolustetaan arjessa
Miten uhkien muuttuminen muuttaa maanpuolustusta? Kuinka Suomi
pystyy jatkossakin huoleh-
timaan kansalaistensa turvallisuu-desta ja vapaudesta?
Uusien uhkien sietämisessä ja torjunnassa keskeistä on
resilienssi eli kriisinsietokyky. Se rakennetaan arjessa jo ennen
kriisiä. Erityisesti tämä näkyy kyberturvallisuudesta
huolehtimisessa ja informaatiovai-kuttamisen torjumisessa.
Suomi on muiden länsimaiden tapaan pitkälle teknistynyt
verkos-toyhteiskunta, jossa niin organisaa-tiot kuin kansalaisetkin
ovat täysin riippuvaisia informaatioteknologi-asta ja toimivista
tietoliikenneyh-teyksistä. Suurin osa tästä suoma-laisesta
kriittisestä kyberinfrastruk-tuurista on muiden kuin julkisen
hallinnon organisaatioiden hallus-sa.
Kybermaailman turvallisuudes-ta huolehditaan ja sitä kehitetään
koko ajan – osana yritysten ja orga-nisaatioiden normaalia
toimintaa. Myös kansalaisten kyberosaamisen kehittäminen ja omien
laitteiden tietoturvasta huolehtiminen on en-siarvoisen tärkeää
Suomen kyber-kokonaisturvallisuuden varmista-miseksi.
Informaatiovaikuttaminen on toimintaa, jossa informaatiota
tuot-tamalla ja muokkaamalla tai sen saatavuutta rajoittamalla
muutetaan kohteen käsityksiä tai toimintaa in-formaatio- ja
mielipideympäristön kautta. Kyse on siis taistelusta kog-nition
ulottuvuudessa, jossa tais-telu on nykyisin kiivaampaa kuin koskaan
aiemmin: teknologian ke-hittymisen seurauksena esimerkik-si meihin
suomalaisiin vaikutetaan nyt laajemmin ja tarkemmin kuin koskaan
aiemmin. Osa tästä vaikut-tamisesta on vihamielistä.
Informaatiovaikuttamisen tor-junta perustuu kansalaisten
riittä-västä osaamis- ja koulutustasosta sekä erityisesti media- ja
moniluku-taidosta huolehtimiseen. Tässä eri-tyisesti suomalaisella
laadukkaal-la koulutusjärjestelmällä on tärkeä rooli. Myös
moniääninen ja laadu-kas mediakenttä suojelee osaltaan meitä
suomalaisia vihamieliseltä informaatiovaikuttamiselta.
Sota saattaa kaivata yhtäkin miestä
Uhkien muuttuminen tulee ot-taa huomioon myös sotilaallisiin ja
muihin kriiseihin varautumisessa. Uhat moninaistuvat, niiden
asym-metria lisääntyy ja niiden torjun-
taan tarvittavat kyvykkyydet muut-tuvat uhkien muuttumisen
mukana.
Varsinkin kyberuhkien torjunta vaatii usein hyvinkin
erikoistunut-ta ja jopa harvinaista osaamista, ns.
niché-kyvykkyyksiä. Tilanne on hyvin erilainen kuin perinteisessä
sodankäynnissä. Tämä haastaakin vanhan totuuden siitä, ettei sota
kaipaa yhtä miestä: sodan ja taiste-lukentän monimutkaistuminen
ovat johtaneet siihen, että hyvin harvo-jen, ääritapauksessa jopa
yksittäi-sen yksilön osaamisella voi olla rat-kaiseva merkitys.
Vastaavasti uhan voi muodostaa hyvinkin pieni ja huomaamaton
toimija, joka saattaa rampauttaa suurenkin armeijan – uhat voivat
siis olla asymmetrisia.
Uhkien ja niiden torjumiseen liit-tyvien kyvykkyyksien muutos
laa-jentaa myös sotilaan ja taistelijan käsitettä. Isänmaallisuus
ja taistelu-tahto ovat jatkossakin suomalaisen sotilaan keskeisiä
ominaisuuksia, mutta uusien uhkien kautta määrit-tyy myös aiempaan
verrattuna uu-denlainen sotilas.
Ylivertaisen fyysisen suoritus-kyvyn ja ampumataidon rinnalla
tai sijaan uusien uhkien torjunnas-sa korostuvat ennen kaikkea
kog-nitiiviset valmiudet, huippuluokan toimialaosaaminen ja kyky
toimia äärimmäisen henkisen stressin ja paineen alla. Kuva
huppariin pu-keutuneesta, näppäimistöä hakkaa-vasta ja
energiajuomia lipittävästä kybersotilaasta voi olla kärjistys,
muttei välttämättä kuitenkaan lop-pujen lopuksi kovinkaan kaukana
todellisuudesta.
Reservi ja asevelvollisuus muutoksessa
Perinteisen sotilaallisen toimin-nan ulkopuolisen
toimialaosaami-sen korostuminen lisää myös re-servin merkitystä.
Suurin osa uu-sien uhkien torjuntaan tarvittavasta osaamisesta
tuotetaan ja sijaitsee Puolustusvoimien ulkopuolella. Keskeisiä
toimijoita tässä ovat kor-keakoulut, tutkimuslaitokset ja
yri-tykset.
Siviiliosaamisen merkityksen lisääntyminen haastaa myös
ase-velvollisuuden ja siihen liittyvän koulutusjärjestelmän.
Varusmies-palvelus sijoittuu nykyisin tyypil-lisesti
varhaisaikuisuuteen, monilla yleissivistävän koulutuksen ja
kor-keakoulututkinnon suorittamisen väliin. Tämän seurauksena
Puolus-tusvoimilla ei ole tarkkaa käsitystä
reservinsä todellisesta osaamisesta: varusmiesaikana saatu
koulutus ja myöhemmin hankittu osaaminen eivät yleensä liity
mitenkään toi-siinsa.
Keskeistä on se, miten saadaan selville, millaista osaamista
re-servissä on ja kenellä sitä on. Sen jälkeen tulee varmistaa,
että tämä osaaminen saadaan hyödynnettyä kokonaisturvallisuuden
tuottami-sessa. Tarvitaan nykyistä kiinteäm-pi yhteys reserviin.
Tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi uutta tekno-logiaa.
Kuten aiemmin totesin, uudet uhat muuttavat sotiluutta. Onkin
perusteltua pohtia, pitäisikö myös suomalaisen asevelvollisuuden
muuttua. Olisiko mahdollista, että jatkossa esimerkiksi
kouluttau-tuminen uusien uhkien torjunnan kannalta
merkitykselliselle alalle voisi olla osa
maanpuolustusvel-vollisuuden suorittamista? Olisiko tämä yksi tapa
etsiä ratkaisua myös nykyisen asevelvollisuusjärjestel-män
sukupuolittuneisuuteen ja tapa hyödyntää naisten osaamista
ny-kyistä laajemmin myös maanpuo-lustuksessa?
Panu MoilanenKirjoittaja on lehtori Jyväskylän yli-opistossa ja
valmistelee toista väitös-kirjaansa
Maanpuolustuskorkeakou-lussa.
Kuvat: Puolustusvoimat
Uhat muuttuvat – muuttuuko maanpuolustus?
PohdittavaksiSodan ja rauhan sekä toimin-tamuotojen ja -tasojen
väliset rajat hämärtyvät.
Taistelutilan ulottuvuuksien kehittyminen on muuttanut
sotilaallisen vaikuttamisen ta-poja ja tavoitteita.
Riittävästi ja riittävän mones-ta kohdasta kiilattu yhteis-kunta
on tarvittaessa helppo murtaa.
Moniääninen ja laadukas me-diakenttä suojelee osaltaan
suomalaisia vihamieliseltä in-formaatiovaikuttamiselta.
Uhkien muutos laajentaa myös sotilaan ja taistelijan
käsitettä.
Kuva huppariin pukeutunees-ta kybersotilaasta ei välttä-mättä
ole kaukana todellisuu-desta.
-
Keski-Suomen Maanpuolustaja 3/20196
Itsenäisyyspäivän ylennykset ja kunniamerkit
KUNNIAMERKIT
Reserviläisliiton ansiomita-lit 6.12.:
Kultainen ansiomitaliRiku Tenhunen Timo Kaijanmäki Timo Virkola
Hopeinen ansiomitaliRaimo Harjunen Panu Heikkinen Risto Kaiponen
Seppo Spets Pronssinen ansiomitaliJouni Hänninen Salme Maukonen
Pirkko Mehto Reserviupseeriliitonpronssinen ansiomitaliEila
Keinonen
Reserviläisurheiluliitonhopeinen ansiomitaliTeuvo Honkamäki
Veteraanivastuun hopeinen ansioristiJukka Seppälä
Sininen ristiEsa Rossi
Jalkaväen ansioristiVeli-Pekka Poikolainen
SotilaspoikaristiRiku Tenhunen
UPSEERIYLENYKSET 6.12.MajuriksiRintala Harri Tapani
JyväskyläKapteeniksiHirvonen Ari Petteri JyväskyläHukka Markku
Juhani LaukaaKinnunen Harri TapioKinnulaOllikainen Janne Matias
KeuruuSalmela Sami Kristian JämsäSannikko Jari Juhani
SaarijärviSiikki Jukka Olavi JyväskyläYliluutnantiksiHalkiranta
Mikko PekkaJyväskyläHeikkinen Lauri SakariJyväskyläJaakkola Henri
MatiasJyväskyläJämsén Teppo JohannesPihtipudasKosonen Jaakko
Johannes UurainenNiukkanen Jan PetteriJyväskyläPekonen Samu
KariÄänekoskiVastamäki Niko Teemu Tapio JämsäVirtanen Tomi
PetteriJyväskyläLääkintäyliluutnantiksiKontula Timo
ArtturiJyväskyläRiiheläinen Kimmo Kalevi
JyväskyläLuutnantiksiKarkinen Jaro Tarmo Anselmi KirkkonummiKolho
Kalle AnteroJyväskyläLaitinen Risto IlmariJyväskyläLeinonen Pauli
MatiasJyväskyläNurminen Janne SakariJyväskyläO´Leary Seán
KristianJyväskyläSallisalmi Vertti VäinämöHarrinpoika
JyväskyläSompa Urho SanteriMaurinpoika JyväskyläUlfves Jari Matias
LaukaaVeijonen Petteri KalleJyväskyläYlitalo Hannu Tapani
Keuruu
Sotilasarvoihin ylennetyt ja kunniamerkeillä palkitut Jyväskylän
Yliopiston Ruusupuisto -salissa.
ALIUPSEERI - JA MIEHISTÖYLENNYKSET
6.12.SotilasmestariksiLiimatainen Unto KaleviÄänekoskiVäyrynen Esa
MattiJyväskyläYlivääpeliksiRaiskinmäki Pasi Antero
MuurameVääpeliksiHautamäki Jyri LauriUurainenHiltunen Allan Ali
OlaviJyväskyläHiltunen Timo JuhaniJyväskyläKalliomäki Marko
JuhaniUurainenRusanen Petri TuomasJyväskyläYlikersantiksiBogdanoff
Ville PetteriJyväskyläHeinonen Turo Juho Samuli JyväskyläHyvärinen
Jonna MarikaLaukaaKainulainen Petri JuhaniJyväskyläKauranen Janna
MikaelJyväskyläKautto Antti JalmariÄänekoskiKoljonen Jussi
PekkaJyväskyläKylmälä Mikko KalervoJyväskyläLeppänen Ere Miika
AleksiJyväskyläMalk Mikael Johan ErikLaukaa
Naukkarinen Siiri AnnikaJyväskyläPaajoki Antti
TapioJyväskyläPiispanen Janne PetteriJyväskyläRuhkala Sami
TapioJyväskyläSalmensaari Mikko VäinöJyväskyläSorvari Jussi
TuomasJyväskyläTaipale Tuomas Hannu Sakari JämsäTamminen Jussi
PetteriLaukaaTuominen Vili VerneriJyväskyläVäätäinen Matti
ValtteriJyväskyläKersantiksiAalto Roope ArtturiJyväskyläAaltonen
Juuso AnteroJyväskyläAaltonen Pasi Kari PekkaLaukaaArkko Vesa
KaleviJyväskyläEronen Markus OlaviJyväskyläHytönen Elmeri Lari
JuhaniÄänekoskiHäkkinen Mika HeikkiJyväskyläHöyden Jonne Aleksi
OlaviJyväskyläJäppinen Juha Ari KaleviLaukaaKarhunen Ari
PekkaJyväskylä
Karnasaari Elmeri OlaviJyväskyläKielinen Matti
JohannesJyväskyläKuukkanen Markus JuhaniJyväskyläKäppi Harri
TapioJyväskyläKääpä Johannes VihtoriKuhmoinenLehto Antti Heikki
AnteroJyväskyläLintula Ossi TapioKeuruuLouko Jenni Suvi
JuliaJyväskyläLumela Miikka Kalle Johannes JyväskyläMannisenmäki
Heikki EeroJyväskyläMiettunen Ari JohannesJyväskyläMylläri Juhani
Jaakko JämsäMäkinen Tommi PetteriJyväskyläMäyränen Tero
HeikkiJyväskyläPelkonen Riku PetteriJyväskyläPihlainen Tommi
Hermanni LaukaaPiiponniemi Joni Lauri Kristian JyväskyläPirskanen
Herkko Juhani JyväskyläRantala Jaakko PetteriJyväskyläSalmio Joel
Perttu JuhaniJyväskyläSalomaa Ari PetteriKeuruu
Saulio Julian Yrjö JohanJyväskyläSoanjärvi Timo
TapaniLaukaaTaipale Juho HenrikJyväskyläTiilikainen Esa
PetteriJyväskyläTyni Tomi HermanniJyväskyläWaldén Vesa Vilho
PetteriJyväskyläAlikersantiksiAlanen Tero SanteriJyväskyläEmaus
Kosti Aatos MikaelJyväskyläHokkanen Mika JaniJyväskyläKoistinen
Aleksi SamuelJyväskyläKotanen Teemu Jaakko Johan-nes KarstulaLeiman
Jussi MarkusKeuruuRuusuvirta Henri Ville MattiKivijärviSaarinen
Reima Kaarlo Matte-us JämsäVarpula Antti
KaleviJyväskyläKorpraaliksiAssef Lauri Aleksi AmirJyväskyläErvasti
Roope Antti Olavi OuluHarju Lasse JohannesJyväskyläHiironen Jarmo
AnteroÄänekoskiJäntti Tommi Hannu PetteriJyväskylä
Kankkunen Janne Pekka ÄänekoskiKorpi Timo
JuhaniJyväskyläKotilainen Tommi Tapani ÄänekoskiKovanen Rauli
OlaviJyväskyläMutsolgov IsrailJyväskyläMäkinen Kimmo
KaleviLaukaaNatri Leevi Sami AukustiJyväskyläNärhi Aleksi
MikaelJyväskyläPartio Kalle Antero JämsäPasanen Niko
TapaniLaukaaPekkanen Niko Vili Valtteri JyväskyläRautiainen Aarne
Markus Ee-rikki ÄänekoskiRehn Santtu Juhani Sebastian
JyväskyläRomar Miika Patrik Daniel JyväskyläSaarilahti Joonas
Valtteri Jy-väskyläTapper Henrik Waltteri Mikael
JyväskyläVehniäinen Toni Armas Kristian ÄänekoskiViitala Niko
Juhani JämsäYlämäki Mika Seppo EnsioUurainen
Tasavallan Presidentti ylensi Merivoimien komentajan Jori Harjun
kontra-amiraaliksi, Pää-esikunnassa koulutuspäällikkö Jukka
Sonnisen kenraalimajuriksi ja Karjalan Prikaatin komen-tajan Jukka
Jokisen prikaatikenraaliksi. Nämä olivat ainoat kenraaliylennykset
tämän vuoden itsenäisyyspäivänä.
Keski-Suomessa ylennyksen saaneet kutsut-tiin yhteiseen
tilaisuuteen Jyväskylän Yliopiston
Ruusupuisto -saliin. Aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti
Yrjö Lehtonen toivotti kaikki tervetulleiksi tilaisuuteen. Hän myös
kertasi vie-raille tapahtumia 6.12.1939 Taipaleen rintamal-ta.
Siellä vihollinen valtasi Koukunniemen alu-een. Suomalaisten
torjunta onnistui ja muodos-tui ns. Kirvesmäen etulinja. Taipale
kesti koko sodan ajan. Puna-armeija ei saanut sitä kautta
aikaiseksi haluamaansa läpimurtoa. Keskisuo-malaiset soturit
pitivät linjan.
Sotilasarvoon ylentäminen edellyttää tehtä-vää sodan ajan
joukoissa ja kertausharjoituksia. Kunniamerkillä palkitseminen
edellyttää tavan-omaisesta työstä poikkeavia erityisiä
ansioita.
Teksti ja kuva:Tapio Paappanen
Keski-Suomen Maanpuolustajaonnittelee kaikkia 6.12.2019
palkittuja!
-
Keski-Suomen Maanpuolustaja3/2019 7
Jämsänjokilaakson paikallis-historia on saanut painavan lisän
maisteri Kimmo Sorkon kirjoitta-masta Niemen patteriston
histo-riasta. Jatkosodan Kenttätykistö-rykmentti 19:n III
patteriston (III/KTR19) sisältää tykkimiehen ja tykistön hevosten
elämän valo- ja varjopuolet sellaisina kuin ne vain sodan aikana
voivat olla.
Keski-Suomesta koottujen so-dan aikaisten joukko-osastojen
his-toria on jälleen karttunut yhdellä merkittävällä ja erityisen
laajalla teoksella. Kimmo Sorko avustaji-neen on koonnut
everstiluutnantti Aarne Niemen (Niemen Psto) ko-mentaman
patteriston asiakirjoista, muista kirjoista sekä erityisesti
tyk-kimiesten ja kanssasotijain kerto-muksista ja valokuvista
kunnioitet-tavan tietomäärän sisältävän teok-sen. Tietysti teos
kuvaa erityisesti em. patteriston ja tykistön taistelua, mutta
siinä ohessa se valaisee mo-nen muunkin samoissa taisteluissa
mukana olleiden joukko-osastojen ja erityisesti näiden miesten
tun-toja.
Näitä muita joukko-osastoja ovat ainakin jalkaväkirykmentit 27
(JR27, kom evl Lauri Haanterä) ja 48 (JR48, kom ev Väinö Forsberg).
Niemen patteristo oli Karjalan kan-naksen valtauksessa kesällä 1941
nimenomaan pääosin JR27 tukipat-teristo ja Tali-Ihantalan
taisteluis-
sa kesä-heinäkuun vaihteessa 1944 JR48:n tukipatteristo.
Teos poikkeaa monesta muusta joukko-osastosta ainakin siinä,
että se sisältää Niemen patteriston pe-rustamisvaiheen henkilöstön.
Li-säksi siitä löytyy runsaasti tietoja kaatuneista,
haavoittuneista, pal-kituista ja ylennetyistä. Patteriston
hevosiakaan ei ole unohdettu, vaan mukana on luettelo patteristoon
otetusta 209 hevosesta nimineen, omistajineen ja
kotipaikkoineen.
Yleensä joukko-osastohistoriat keskittyvät joukon kannalta
mer-kittäviin taisteluihin. Hyökkäys- ja perääntymisvaiheet
kuvataan tar-kasti, mutta pitkä asemasotavaihe ja sen ns.
korsukulttuurivaihe jää-vät vähälle kuvaukselle. Lukuis-ten
sotilaiden kertomusten ja muis-teluiden vuoksi tämä teos on siinä
suhteessa tasapainoinen, että rin-tamaelämän kaikkia puolia
valote-taan värikkäästi ja erityisesti valo-kuvin – sodanaikaisten
ja nyt myö-hemmin otettujen kuvien kera.
Asemasotavaihe oli muutakin kuin puhdetöitä ja lomia. On vain
hämmästeltävä sitä, kuinka paljon tykistökin rakensi korsuja,
taloja ja teitä. Sahat toimivat monessa vuo-rossa ja taloja
rakennettiin omien lisäksi myös kaatuneiden asevel-jien omaisille,
Kannakselle palan-neille karjalaisille, kirkkoja myö-
ten. Ilman joukkojen omaa maan-viljelyä ja kannakselaisten
autta-mista elintarvikepula olisi ollut so-tavuosina vielä
ankarampi.
Asemasotavaiheessa tehdyt pa-rannukset ampuma-menetelmissä ja
tulenjohtamisessa sekä näiden tunnollinen harjoittelu loi pohjan
tykistön hämmästyttävälle tehok-kuudelle, joka testattiin
Tali-Ihan-talan suurtaistelussa kesällä 1944.
”Tykkein jymy kuului Helsinkiin.Tomupilvet nousi
taivaisiin!”Veikko Lavi: Ihantala
”Eikö kauneinta musiikkia ole tyk-kien jyly, kun nuo tykit
pysäyttävät vihollisen isänmaan porteille!”Tykistökenraali V.P.
Nenonen
Kimmo Sorko:Mainilan miehetHistoriatyöryhmän omakustan-ne 2019
Sid.
Teksti:Martti PorvaliKuvat:Tapio Paappanen
Kirjaa voi tilata:[email protected] puhelimitse:Kimmo
Sorko 040-176 8734
Järeä historia tykistöstäMainilan miehet valmistui - kolme kiloa
ja tuhat sivua
”Sodan kasvot avautuivat Kar-jalan kannaksella 10. kesäkuuta
1944”
Näin toteaa sotaveteraani Pekka Viinikka tuoreessa
sotadokumen-tissa ”Hiljaiset hongat Äyräpään harjulla - Pekka
Viinikan taistelu-jen tie”, joka esitettiin Kauko Sor-josen Säätiön
omistamassa Pässin-mäessä Jämsänkoskella 12. loka-kuuta 2019.
”Harva siellä ei pe-lännyt, piti vaan voittaa pelkonsa”, jatkaa
Keuruun veteraani muistelu-aan.
Matti Halisen ohjaamassa ja tuottamassa dokumentissa on
erin-omaisella tavalla yhdistetty arkis-tomateriaaliin perustuvaa
doku-mentaarista sotahistoriaa ja vete-raani Pekka Viinikan
omakohtaisia sotakokemuksia. Teknisesti doku-mentti on taitavasti
toteutettu. Ää-nimaailma - esimerkiksi laukausten äänet - on
lisätty jälkeenpäin ja SA-valokuvat on saatu eläviksi
liikut-tamalla ja zoomaamalla. Ohjaaja Matti Halisen mukaan
dokument-
ti-idea lähti kehittymään vuonna 2008, jolloin Viinikan
muistelmia nauhoitettiin Äyräpäässä. Lisäksi hänen haastattelujaan
nauhoitettiin vuonna 2011.
Taistelulähetti Pekka Viinikka - Siiranmäen ja Äyräpään
-Vuosal-men soturi - oli ikäluokkaa m/23. Hänet kutsuttiin
viimeiseen ilta-huutoon vuonna 2016. Hän antaa inhimilliset ja
elävät kokemuksen kasvot dokumentille. Tilaisuudessa läsnä ollut
tytär Maritta Viinikka-Autio totesikin liikuttuneena, että tällä
dokumentilla isän opetustyö saa nyt jatkoa.
Oppikirja lukiolle Pässinmäen ilmassa oli sotahis-
torian havinaa, kun historioitsija Tapio Paappanen julkisti
dokumen-tin jälkeen uusimman teoksensa ”Suomen kohtalonhetkiä 1917
- 1945 - Suomen selviytyminen itse-näisyytemme murrosvuosista”.
Kirjan juuret juontavat vuoteen 2004, jolloin Paappanen
osallistui Keuruun reserviläisten sotahistori-amatkalle Karjalaan.
Kun bussissa oli tilaa, niin matkalle värvättiin myös Keuruun
kaupungin johtoa. Tällä matkalla syntyi idea luki-on historian
opetukseen otettavas-ta kurssista Karjalan Kannaksella.
Ensimmäisellä kurssilla vuonna 2005 oli ulkopuolinen opas, mutta
vuodesta 2006 Paappanen on itse ollut oppaana. Pekka Viinikka oli
mukana kymmenen kertaa vuosina 2005 - 2014. Nyt kursseja on tehty
samalla formaatilla - käydään ke-sän 1944 taistelupaikoilla
Karja-lankannaksella - jo 15 vuotta. Lu-kiolaiset valmistautuvat
kurssiin tekemällä ryhmätöitä, jotka pure-taan taistelupaikoilla.
Erityisesti viime vuosina opiskelijat ovat ol-leet hyvin
motivoituneita ja tehneet laadukasta työtä.
Kirjaidea jalostui näillä histori-an kursseilla. Ensin syntyi
lukiolai-sille oppimateriaaliksi kesän 1944
Hiljaiset hongat Äyräpään ylläFakta:KELA:n tilaston mukaan
vuonna 2019 tunnuksen omaavia viime sotiem-me veteraaneja on vielä
elossa noin 8000, joista puolet on naisia. Tunnuk-sen omaavalla
veteraanil-la tarkoitetaan varsinaisiin sotatoimiin osallistunutta
miestä, jolla on rintamaso-tilastunnus tai rintamavas-tuussa
olleessa joukossa palvellutta naista, jolla on
rintamapalvelustunnus.
torjuntataisteluja käsittelevä mo-niste, jota Paappanen ryhtyi
sitten laajentamaan oppikirjaksi. Teos on tiivis tietopaketti
itsenäisen Suomen keskeisistä sotahistorian tapahtumista ja
käännekohdista. Laajasta aihealueesta Paappanen on onnistunut
kiteyttämään olen-naiset ydinkohdat - jopa SKP:n pe-rustamisen.
Veteraanien perintö siirtyy
Matti Halisen huikea dokument-ti ja Tapio Paappasen tiivis
tieto-paketti muodostavat yhdessä toi-siaan täydentävän
”taistelijaparin”, joka kertoo palan itsenäisyytemme historiaa.
Nuorille, lukioikäisille suunnattu teospari on samalla vete-raanien
perinteen siirtoa parhaim-millaan.
Tämä teospari osoittaa konk-reettisesti, miten kesällä 1944
saa-vutetuilla torjuntavoittojen sarjalla
Suomen valtaamisen hinta nostet-tiin niin korkeaksi, että Stalin
jou-tui luopumaan miehityshaaveis-taan.
Kiitos tukijoilleJuhlavan tilaisuuden päätteeksi
historioitsija, tietokirjailija Tapio Paappanen kiitti ja muisti
yhteis-työkumppaneitaan valokuvatau-luilla ja uudella kirjallaan.
Lopuksi hän totesi, että päivä, jolloin uusi kirja tulee uunista
ulos, on aina li-putuspäivä. Sen kunniaksi nautit-tiin vielä Juuso
Waldénin tapaan herkullista talon perinteistä lohi-piirakkaa
voisulan kera, jonka jäl-keen kutsuvieraat poistuivat tyyty-väisinä
ahmimaan kirjan antia.
Teksti: Matti Hyvärinen
Kuvat: Tapio Paappanen Esko Soini
Uusi kirja julkistettu.Tekijä teoksineen Jäm-sänkosken
Pässinmä-essä 12.10.2019
Pekka Viinikka v. 2010 Vuoksen rannassa lukiolaisten kanssa.
Elokuvan tuottaja Matti Halinen (oik.).
Varatuomari Martti Porvali esitteli Mainilan miehet
-teoksen.Aarne Niemen poika Ilkka (vas.), pojanpoika Esa, poika
Ossi ja hänen vanhin poikansa Sami.
Kirja Veikko Pyykköselle (vas.). FM Kimmo Sorko ahkeroi
signee-rausten parissa Jämsän yhtenäiskoulun Vitikkala-salissa.
-
Keski-Suomen Maanpuolustaja 3/20198
National Filmi Oy kertoi syys-kuussa 1988 tuotantoon tulevasta
elokuvasta näin:
”Talvisota on elokuva ihmi-sen kestokyvystä. Vastakkain ovat
jopa 20-kertaisella miesylivoimal-la hyökkäävä vihollinen, sen
su-vereeni lentoase, tykistö ja pans-sarivoimat, joiden
tarkoituksena on murskata puolustajien linjat ja vallata maa, ja
heikosti varustetut puolustajat, joilla kunnon aseiden sijasta on
vain nälkä, pelko, väsy-mys ja kylmyys, ja jotka kestivät niin,
että ”tuumaakaan ei väistet-ty”.
Elokuva tutkii sitä mikä lujitti puolustajat suoritukseen, jota
on alettu nimittää ”Talvisodan ih-meeksi”, ja siitä se myös kertoo.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Talvisodan alkamista edeltäneisiin
Moskovan neuvottelujen aikoihin loka- marraskuussa -39 ja sodan
aikana joulukuusta -39 maalis-kuuhun -40 Taipaleenjoen ja Vuo-salmi
- Äyräpään etulinjataistelui-hin. Sodan syitä ei käsitellä muu-ten
kuin epämääräisinä huhuina, joita rivimiesten keskuudessa
liik-kuu.
Sota ja sodan kulku ei ole elo-kuvan juoni, vaan lavastus
trage-dialle. Tärkeämpää kuin sodan kulun kuvaaminen on
ihmiskuva-us, ihmisen henkisen ja fyysisen kestokyvyn ja ihmisen
muuttumi-sen kuvaaminen sodan helvetin jy-rätessä hänet”.
Löytyisikö Terenttilä, Äyräpää ja Vuosalmi Keuruulta?
Suur-Keuruu -lehti kertoi 30.9.1988 kuinka National-Filmi Oy:n
edustaja Kalevi Korte kier-teli Keuruuta ja etsi elokuvan
ku-vauspaikkoja. ”Pitäisi löytää Te-renttilän maisema”, totesi
Korte. Filmaukseen tarvittiin kapeahko, 50-200 metriä leveä joki
tai järvi, jonka toisella puolella on peltoa ja metsää. Järven
toisella puolella piti olla 250-500 metriä peltoaukeaa, mieluummin
loivasti nouseva rin-ne, joka rajoittuisi 100 metriä leve-ään
metsään.
Vuosalmen-Äyräpään taistelu-näyttämö oli vielä mittavampi.
Sii-hen piti löytää Vuoksea muistutta-va kapeahko järvi. Lisäksi
järvessä piti olla saari tai niemi. Maisemaan tultaisiin
pystyttämään lavastera-kennuksia mm. Äyräpään kirkko. Kalevi
Kortteen mukaan Keurus-seudun maisemat ovat rakenteel-lisesti ja
puustonsa puolesta kuin Karjalassa. Jutun tekohetkellä ei vielä
näitä haluttuja maisemia ol-lut löytynyt. Niinpä Korte antoi
yh-teystietonsa lehden toimitukseen ja jäi odottamaan vihjeitä
kuvauspai-koista. Jos maisema löytyisi, niin 14 miljoonaa markkaa
maksavan elokuvan kuvaukset siirtyisivät nel-jän kuukauden ajaksi
Keuruulle.
”Talvisota” filmattiin Vaissin tilan mailla
Maisemien etsiminen toi Keu-ruun kannalta myönteisen tuloksen.
Antti Tuurin romaanista ohjaaja Pekka Parikan johdolla elokuvaksi
filmattavan ”Talvisodan” päänäyt-tämö löytyi Keuruulta. Terenttilän
ja Taipaleenjoen taistelupaikoiksi tuli riiholaisen Vaissin tilan
maise-mat. Elokuvan ensi-illaksi oli pää-tetty talvisodan
syttymisen 50-vuo-tispäivä 1989. Elokuvan varsinaiset kuvaukset
käynnistyivät Kauhaval-la, josta siirryttiin Seinäjoen ja
Nii-nisalon kautta Keuruulle.
National Filmi Oy:n toimitus-johtaja Markö Röhr kertoi
lehdis-tölle, että kuvausten aikataulu on tiukka. Ne oli saatava
päätökseen huhtikuussa 1989. Lavastekuva-ukset käynnistyivät jo
lokakuussa 1988. Röhr korosti elokuvan teon olevan yhteistoimintaa,
jossa tul-laan tarvitsemaan puolustusvoimia, TVH:ta, kaupungin
viraston ja mo-nen yrityksen palveluja. Elokuvan teossa tarvitaan
useita satoja avus-tajia ja välineistöä hakaneulasta rautakankiin.
Paikallisista kaupois-ta hankittaisiin mahdollisimman paljon
tarvikkeita. Marko Röhr kiitteli tuossa vaiheessa myöntei-sen
yhteistyöhalukkuuden synty-mistä elokuvan tekoa kohtaan. Siitä oli
osoituksena, että Riihoon tultai-siin majoittamaan 50 elokuvan
te-kijää. Sotilaskotisisaret huolehtivat ”Lotta-kanttiinin”
palveluista. Elo-kuvan pääosissa esiintyvät näytteli-
jät Taneli Mäkelä ja Vesa Vierikko asuivat kuvausten aikana
Keuruun varuskuntakerholla.
”Talvisodan” lavastemetsä nousi Vaissin pelloille
Lokakuun lopussa 1988 Vais-sin tilan ohi ajanut saattoi
hieraista silmiään kun pellolle oli yhtäkkiä noussut vankka
kuusimetsä. Ky-
seessä oli elokuvan lavastemetsä, jota tarvittiin paitsi
verhoamaan asutusta filmikameran silmältä, myös toimimaan
taistelujen tausta-na, ”Pärssisen metsänä”, missä so-dittaisiin
tammikuun puolivälin tie-noilla. Metsä oli pystytettävä ennen kuin
maa jäätyi ja routaantui. Pys-tytykseen tarvittiin sepeliä ja
kiilo-ja niin, että puusto pysyisi varmasti pystyssä.
Äyräpääkin löytyi Keuruulta
Kaksi tuntia – suurin osa Talvi-sota-elokuvan filmauksista
saatiin tehtyä Riihossa. Äyräpää löytyi Leila Nurmen, Lasse
Rantamoija-sen ja Heikki Siltasaaren mailta. Siellä filmattiin
Äyräpään taistelut. Karjalan kannaksella Pölläkkälän kylässä,
Kylä-Paakkolan harjulla sijainnut Äyräpään kirkko pystytet-
Taipaleen Terenttilässä ryskää ja paukkuu, panssarivaunujen
telaketjut kitisevät ja vihollisen tuli tuhoaa rakenteita.
Haapamäen Riihossa käytiin elokuvasotaa keväällä 1989
Talvisota-teemalla.
Talvisota taipui elokuvaksi Keuruun Haapamäellä 1989
Haapamäen talot paloivait Äyräpään taloina.
-
Keski-Suomen Maanpuolustaja3/2019 9
tiin elokuvantekoa varten Riihoon. Kun elokuvan kirkko oli saatu
pys-tyyn, kokoontuivat kyläläiset ja elokuvantekijät yhteiseen
hartaus-hetkeen, jonka toimitti pastori Lau-ri Oinonen.
Kirkko koki saman kohtalon elo-kuvassa kuin edeltäjänsä
talviso-dan aikana Karjalan kannaksella. Kirkon torni räjäytettiin.
Sodas-sa tämä oli tehtävä sen takia, ettei vihollinen pystyisi
hyödyntämään tornia tähystyspaikkanaan. Sijaitsi-han Äyräpään harju
25 metriä kor-keammalla kuin Vuosalmen pelto-aukeat. Kun oikea
maasto löytyi, se mahdollisti isojen joukkokohta-usten filmaamisen.
Tuossa vaihees-sa arvioitiin tarvittavan avustajiksi 3000 ihmistä.
Keski-Suomen Pio-neeri- ja Viestipataljoonan varus-miehet
osallistuivat virka-apuna elokuvan tekoon vuoden 1989 ku-vausten
aikana.
Suurimpien joukkokohtausten aikana oli varusmiehiä
elokuvan-teossa mukana myös Hallista, Tik-kakoskelta, Mikkelistä,
Vaasasta ja Hämeenlinnasta. Telefaxisanomat sinkoilivat silloisessa
Keuruun va-ruskunnan komendantin toimistos-sa, jossa
virka-aputehtäviä koordi-noivat yliluutnantti Kauko Koski ja
silloinen ylivääpeli Tapio Paap-panen.
Kuvaukset etenivät – taistelu lumesta tuli uutena vihollisena
vastaan
Kuvaaminen käynnistyi vauh-dilla ja kuvauksissa edistyttiin.
Elokuvan teko kiinnosti kovasti. Vierailijoita riitti
kuvauspaikkojen tuntumassa aina puolustusvoimi-en korkeinta johtoa
myöten. Ken-raali Jaakko Valtanen seurueineen vieraili
kuvauspaikalla huhtikuun alussa. Myös Haapamäen oma elo-kuvamies
Matti Kassila seurasi elo-kuvan tekoa. Ohjaaja Pekka Parik-ka
selosti kuvausten vaiheita use-ampaan otteeseen. Riihon kylä eli
elokuvanteossa mukana koko sydä-mellään ja se taas puolestaan
läm-mitti tuottaja Marko Röhrin mieltä.
Antamissaan lausunnoissa medial-le hän ylisti tätä vuoden 1989
”Tal-visodan henkeä”, mikä oli synty-nyt Haapamäen seudulle.
Vaissin pelloilla hyökättiin ja puolustettiin uudestaan ja
uudestaan niin monta kertaa, että ohjaaja Parikka oli tyy-tyväinen.
Oli pauketta ja räiskettä. Tulenkuvauksissa oli mukana
Kes-ki-Suomen Pioneeripataljoonasta varusmiehiä ja yliluutnantti
Mauri Tikkanen.
Kevät eteni ja samalla sää läm-peni. Se tiesi puolestaan
lumipeit-teen vähenemistä. Lumen sulami-nen oli niin nopeaa, että
tuotanto-yhtiö käynnisti jo varakuvauspaik-kojen etsinnän jostain
muualta. Rii-hon kylän väki ei antanut tällekään viholliselle
periksi vaan ryhtyi massiiviseen vastahyökkäykseen tavoitteena
saada luoduksi oikeat olosuhteet isoja massakohtauksia varten.
Elokuvateknisin keinoin oli mahdollista korjata jonkun verran
lumettomuutta, mutta nämä isom-mat kohtaukset edellyttivät oikeaa
lunta kuvauspaikalle ja paljon.
Kylän isäntien muodostama traktoriarmeija ryhtyi ajamaan lun-ta.
Venäläiset olivat hyökänneet Äyräpäässä lumista rinnettä pitkin.
Tuottaja Marko Röhr lausahti leh-distölle: ”Jos jokainen alueen
trak-torin omistaja tulisi hernekeittotar-joilulle ja kippaisi
lumikuormansa meille, olisi asia hallinnassa. Toi-ve kuultiin ja 27
traktoria ja kolme kuormaajaa ahkeroivat muutaman päivän niin, että
4000 kuutiota lun-ta siirtyi parin hehtaarin kokoiseen
elokuvamaastoon Riihon pelloilta. Haapamäen Pallo Poikien
talkoo-väki levitti lunta niissä paikoissa mihin konevoimalla ei
päässyt. Ha-luttiin, että National Filmi Oy saa toteuttaa
tehtävänsä Keuruulla lop-puun asti. Näin myöskin tapahtui.
”Koko sota on nyt resuttu” Elokuvan teon isot joukkokoh-
taukset Äyräpään harjulla saatiin purkitettua. Kuvausten
viimeinen päivä oli 11.4.1989. Lumi riitti sit-tenkin ja
vahvimmillaan 1500 va-
rusmiehen esittämä hyökkäävä joukko teki työtä elokuvan eteen
piippalakit päässään ja pitkähel-maiset manttelit päällään.
”Vihol-linen ryntäsi rajusti”, kirjoitti pai-kallislehti
Suur-Keuruu.
Samana iltana elokuvan teki-jät kokoontuivat loppukaronkkaan
ravintola Niklakseen. Puheita pi-dettiin ja keskustelua käytiin
elo-kuvanteossa käytettyjen esineiden museoimista. Ideoita
Talvisota-museon sijoittamisesta vanhalle yhteiskoululle heiteltiin
ilmaan. Museota ei tullut, mutta näyttely Höyryveturipuistoon
rakentui. Hai-keutta oli ilmassa. Elokuvan tuo-tantoväki siirtyi
Helsinkiin labora-torio-olosuhteisiin leikkaamaan ja rakentamaan
lopullista elokuvaa.
Sykähdyttävä ensi-ilta Haapamäen Suojalla
Jännitystä oli ilmassa lauantaina 18.11.1989, jolloin elokuva
näh-tiin ensimmäisen kerran. Paikalle saapui elokuvan tekijöitä ja
keu-ruulaisia avustajia. Kutsuvieraiden joukossa olivat maaherra
Kalevi Kivistö ja Sisä-Suomen sotilaslää-nin komentaja
kenraalimajuri Sep-po Räisänen. Myös Keuruun va-ruskunnan johto oli
paikalla evers-tiluutnanttien Seppo Seppälän ja Matti Mähösen
voimin. Dramatiik-kaa iltaan toi ohjaaja Pekka Parikan ilmoitus
Edvin Laineen kuolemas-ta. Vietettiin hiljainen hetki suoma-laisen
elokuvan suurmiehen muis-tolle.
Puheissa palattiin vielä kerran kevään kuvausten aikana
syntynee-seen yhteishenkeen, jonka vauh-dittamana elokuvan teossa
ilmen-neet pulmat saatiin hyvin ratkottua. Talvisota-elokuvaa
levitettiin maa-ilmalle Yhdysvaltoja ja Japania myöten. Kotimaan
elokuvateatterit saivat 40 kopiota. Sellaiseen mää-rään ei aiemmin
valmistuneet elo-kuvat olleet vielä yltäneet.
Elokuva teki selväksi sen, että Talvisota ei ollut pelkästään
mi-kään pohjoinen rajakahakka. Ve-
näläisten tappiot olivat 345 000 ja suomalaisten 66 400, joista
kaatu-neita oli 25 000. Suomea ei miehi-tetty. Siinä perusviesti
muulle maa-ilmalle.
Teksti:PäätoimittajaTapio PaappanenKuvat:Esko Soini ja
SA-kuvat
Äyräpään kirkko ehjänä ennen Talvisotaa.
Vihollinen hyökkää raivokkaasti Äyräpään harjun yli talvella
1940. Sotamies Martti Hakalaa näytteli Taneli Mäkelä.
Elokuvaa tärkeämpääoli sen julkaisuhetki
Talvisota-elokuvan ensi-iltana Haapamäen suojalla marras-kuussa
1989 tuli kuluneeksi 50 vuotta sodan syttymisestä. Neuvostoliitossa
valtasi alaa perestroika ja glasnost. Sii-hen asti Talvisota oli
erittäin arka puheenaihe. Nyt oltiin murtautumassa täysin uu-teen
aikakauteen.Maailmalla samana syksynä kaadettiin Berliinin
muuria.
Elokuva sai valtavan huo-mion. Suomessa elokuvan esittämiselle
oli oikea hetki. Teattereissa sen näki yli 600 000 katsojaa.
Kansain-välistä menestystä elokuvalle ei kuitenkaan yrityksistä
huo-limatta tullut. Sotaveteraani-en mielestä elokuva toi hyvin
esiin niitä tuntoja mitä Taipa-leen rintamalla koettiin. On puhuttu
parhaasta suomalai-sesta sotaelokuvasta.
Näyttelijä Taneli Mäkelä on kertonut, että tuotannon
mas-siivisuus oli jotain sellaista, mitä aiemmin ei oltu
eloku-va-alalla koettu. Normaalisti kuvataan 20-30 päivää. Nyt
kuvauspäiviä oli 100 ja koko tuo aika oltiin Keuruulla. Ku-vausten
myötä ymmärrys yk-sittäisen ihmisen, perheiden ja sukujen
sota-aikaiseen elä-mään syveni. Sota on arvaa-matonta elämää
jatkuvassa pelossa ja epätietoisuudessa.
PäätoimittajaTapio Paappanen
Kenraali Jaakko Valtanen seurasi filmauk-sia yhdessä professori
Alpo Reinikaisen kanssa. Reinikainen toimi elokuvan
soti-lasasiantuntijana.
Posliinipoika muisteli TaipalettaProfessori Alpo Reinikainen
antoi elokuvan tekijöille, näytte-lijöille ja tehosteräjäytyksiä
to-teuttaneille pioneereille arvok-kaita kokemustietoja. Hän koki
itse Talvisodan Taipaleen helve-tin. Hän kertoi näin: ”Öisin
tai-vas välähteli ja nähtiin valokaa-ria sikin sokin ja kuultiin
räjäh-dyksiä. Tuntui uskomattomalta, että Taipaleenjoella
pystyttiin olemaan hengissä. Mutta lopulta se tuli meidänkin
osaksi. Majuri Tiirikkalan JR 61 eli ”Posliinipo-
jat” joutui Kirvesmäkeen. Saatiin tuo nimi kun tultiin puhtaissa
lu-mipuvuissa hiihtäen etulinjaan.”
Keuruun alueen miesten ja evl Armas Kempin komentama JR 21
vedettiin etulinjasta ”lepoon”.
Vänrikki Alpo Reinikaisen johdettavana oli kaksi joukkuet-ta ja
vastuuna oli tukikohta nelo-nen. Se oli keskellä Kirvesmäen
etulinjaa.
Mitä oli olla etulinjassa?”Miesten oli maattava tulessa
ja pakkasessa osin luhistuneissa taisteluhaudoissa matalana kuin
letut pannun syvennyksissä. Kra-naattikuoppien ja taistelumetelin
keskellä. Tykistötuli ja panssari-vaunut olivat murskanneet edes-sä
olleet piikkilankaesteet jo al-kuunsa. Huoltoyhteydet toimivat
pimeän turvin jos silloinkaan. Tykkejä oli vähän. Kirvesmäessä 12
kolmen tuuman ja 12 vähän
isompaa tykkiä, kranaatinheitin ja kullanarvoisia
panssarintor-juntatykkejä. Kranaateista oli huutava pula.
Panssarivaunu-ja vastaan vain kasapanoksia ja polttopulloja!”
Vuoden 1940 puolella helmi-kuussa puna-armeija aloitti
suur-hyökkäyksen. Sen seurauksena JR 61 vedettiin pois etulinjasta
ja tilalle Kirvesmäkeen tuli JR 21. Se oli etulinjassa sodan
loppuun asti. Alpo Reinikainen haavoittui
olkavarteen vihollisen suurhyök-käyksen aikana.
JR 61 siirrettiin vielä Äyräpään Vuosalmen taisteluihin samoin
kuin JR 23, jonka vaiheista Tal-visota-elokuva kertoo.
Teksti: Tapio Paappanen
Lähde: Pekka-Juhani Kuitto Reissuja Uhtualta Summaan
Äyräpään harju Talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940.
-
Keski-Suomen Maanpuolustaja 3/201910
Keski-Suomen Asehistoriallisen seuran asenäyttely pidettiin
Jäm-sässä syyskuussa.
- Teemamme, kaliiberi .22, ker-too laaja-alaisesta
harrastuksesta. Pienoiskiväärit ja pienoispistoolit ovat kautta
aikojen olleet ampuma-harrastuksen aloittamisen välinei-nä. Ne ovat
olleet hinnaltaan lähes kaikkien ulottuvilla ja tuoneet
har-rastuksen iloa laajalle joukolle ih-misiä, kertoi näyttelyn
taustajärjes-telyjä tehnyt Timo Hietajärvi.
Keski-Suomen Asehistoriallinen seura on ase- ja
puukkokeräilijöi-den yhdysside. Seura edistää asei-den ja puukkojen
ja niihin kuulu-vien tarvikkeiden historiallista ja teknistä
tutkimusta sekä niihin liit-tyvien kulttuuriarvojen säilymistä
Suomessa. Seuran jäsenet halua-vat vaalia mainitun esineistön
säi-lymistä alkuperäisessä asussaan. Näyttelyssä esillä olleet
aseet oli-vat kaikki viimeisen päälle siistis-
sä kunnossa. Sormenjälkiä niistä ei löytynyt.
Urheiluammunnan harrastaja voi tehdä aidon aikamatkan meidän
ta-kavuosien huippuampujien maail-maan pysähtymällä kuuluisan
Val-met Leijona –pienoiskiväärin koh-dalla. Mieleen nousee
maaliman-mestarien Toivo Mänttärin,Vilho Ylösen ja Pauli Aapeli
Janhosen huippusuoritukset ko. aseella. Lei-jonalla kilpailtiin
vielä varsin hy-vin tuloksin 1980-luvun alussa kunnes
keskieurooppalainen merk-ki syrjäytti Leijonan lopullisesti.
Metsästysharrastus asenäyttelyn välineiden kautta vie katsojan
aina 1800-luvulle, jolloin kyläsepät ta-koivat aseita,
suunnittelivat niihin laukaisukoneistoja ja tähtäimien virityksiä.
Näitä välineitä käytettiin päivittäisten peruselintarvikkeiden
hankintaan. Lintuja, mahdollisesti jäniksiä yms. tarvittiin
perheiden ruokapöytään. Metsästysharrasta-
jien lukumäärä menee heittämällä urheiluampujien määrän ohi,
joten kyse on hyvin laajasta harrastaja-joukosta.
Kaikille näille harrastajille on ominaista, että aseita
käsitellään huolellisesti ja oikein. Niillä ei lei-kitä eikä niillä
kehitetä show-esi-tyksiä. Sukupolvesta toiseen nämä turvallisen
asekäsittelyn säännöt etenevät. Asetta ei koskaan mennä
käsittelemään ilman omistajan lu-paa, samoin sillä ei osoitella
ketään ihmistä ja ennen varsinaista ampu-matapahtumaa, varmistutaan
siitä, että piipussa ei ole patruunaa ennen kuin kisatilanne tai
metsästystilan-ne sitä edellyttää.
Teksti: Tapio PaappanenKuvat: Tapio Paappanen KSA:n 50 v
historiateos
Yhdistyksen 50 vuotisjuhlaa vie-tettiin ensimmäisen kerran
yhdis-tyksen isännöimässä Suomen Rau-hanturvaajaliiton
kevätkokoukses-sa 25.5.2019. Varsinainen juhla pi-dettiin
19.10.2019 reilun 30 kriisin-hallintaveteraanin ja puolison kera.
Juhlaa vietettiin lämminhenkisessä tilaisuudessa ja yhdessä
muisteltiin yhdistyksen toimintaa ja aktiviteet-teja.
Perustaminen 1969Keski-Suomen YK-veteraanien
perustavan kokouksen koollekut-suja oli Paavo Mustonen. Kokous
pidettiin Jyväskylässä ravintola Seurahuoneella 16.02.1969.
Koko-uksen puheenjohtajana toimi Paa-vo Mustonen ja sihteerinä
kapteeni Jaakko Hurme. Perustavassa koko-uksessa oli läsnä 54 YK:n
rauhan-
turvaamistehtävissä palvellutta henkilöä Keski-Suomen läänin
alu-eelta sekä Arto Salonen YK-vete-raaniliiton edustajana.
Yhdistys hyväksyttiin yhdistys-rekisteriin 18.06.1969 nimellä
Kes-ki-Suomen Sinibaretit ry, joka Suo-men Sinibarettiliiton
nimenmuu-tokseen liittyen muutettiin Keski-Suomen Rauhanturvaajat
ry:ksi vuonna 2007. Perustamisvuonna jäsenmäärä oli 46. Vuosien
varrel-la se on kasvanut vaihtelevasti ol-len parhaimmillaan jo yli
300. Täl-lä hetkellä jäsenmäärä on pysynyt 300 maksavassa
jäsenessä.
Puheenjohtajana on toiminut kaikkiaan 11 henkilöä. Tällä
het-kellä kunniajäseniämme ovat Mart-ti Jokihaara, Heikki Ronimus,
Ju-hani Saikkonen ja Ari Majanen.
Edunvalvontaa, hyväntekeväisyyttä ja yhteistoimintaa
Vuonna 1976 alkanut etujärjestö-toiminta on jäsenemme Martti
Joki-haaran panoksesta tuottanut tulosta kaikkien
Rauhanturvaajapalveluk-sessa olevien hyväksi. Esimerkik-si verotus
ja lainsäädäntö uusittiin, joka on runkona vielä tänäkin päi-vänä,
sekä saatiin palkkaus ajan ta-salle. Libanoniin lähtijöille saatiin
Martin ansiosta sirpaleliivit.
Yhdistys on vuosien saatossa tukenut Keski-Suomen
Näkövam-maisia, Jyväskylän Invalideja sekä olemme osallistuneet
sotiemme ve-teraanien talkoisiin, keräyksiin ja tapahtumien
järjestely- ja toteutus-tehtäviin 1980-luvulta lähtien. Yh-
distys on vastannut Puolustusvoi-mien valtakunnallisen paraatin
rau-hanturvaajien marssiosaston jär-jestelyistä 3 kertaa vuosina
1984, 2006 sekä 2015. Marssiosastossa on ollut reilut 30
rauhanturvaajaa useasta eri yhdistyksestä. Olem-me osallistuneet
useisiin Itäisen Maanpuolustusalueen paraateihin ja Keski-Suomessa
järjestettyihin paraateihin ja maanpuolustustilai-suuksiin sekä
liiton lipun kanssa lukuisiin lippulinnoihin.
Yhteistyö Keski-Suomen alue-toimiston (ent. K-S Sotilasläänin
esikunta, ent. JKL Sotilaspiirin esi-kunta), Keski-Suomen
varuskunti-en sekä MPK ry:n kanssa on toimi-nut hyvin. Olemme
olleet mukana Keski-Suomen Maanpuolustusjuh-lan juhlatoimikunnassa
vuodesta 1988, josta lähtien olemme olleet
mukana alueellisissa maanpuolus-tusjuhlissa lippumme kanssa
esit-telemässä yhdistyksemme ja liiton toimintaa.
Kenraalin kiveen muistolaatta
Vuonna 1988 myönnettiin No-belin rauhanpalkinto YK:n
rauhan-turvaajille. Järjestimme 29.5.2009 Viitasaaren
Riippakuusentiellä ba-rettiveli Tauno Kinnusen yksityi-sellä
ISÄNMAA-kivellä asekät-kennän ja vuonna 1988 rauhantur-vaajille
myönnetyn Nobelin rau-hanpalkinnon muistolaatan
paljas-tustilaisuuden. Paikalla oli TV:n, radion ja lehdistön
edustajia 40 rau-hanturvaveteraanin lisäksi.
Keski-Suomen Rauhanturvaajat ry:n edustaja on ollut Suomen
Rau-hanturvaajaliiton (ent. Suomen Si-
nibarettiliitto) hallituksessa sen pe-rustamisesta vuodesta 1969
lähtien.
Yhdistys on huolissa jäsenmää-rän kehittymisestä, joka on ollut
haastavaa viime vuosikymmenten aikana. Keski-Suomessa on lukui-sia
kriisinhallintaveteraaneja, joi-den toivotaan liittyvän jäseneksi
ja kehittävän jäsenlähtöistä toimintaa. Jäseneksi liittyminen ei
tarkoita johtokuntatyöskentelyä.
Teksti: Hannu PiispanenHenkikökuva:Jukka Särkinen
Partiointia toiminta-alueella. (Kuva:
Undof-norsk)Huomionosoituksen saajat oikealta lukien: Riku
Tenhunen, Otto Soini, Raimo Katajamäki, Kaj Niemitalo.Puheenjohtaja
Hannu Piispanen (kesk.) ja varapuheenjohtaja Marko Vanninen
(vas.).
Keski-Suomen Rauhanturvaajat 50 vuotta
Aseet eivät vie yöuniaNostalgiaa pienoiskivääreistä. Suomen
Leijona vuodelta 1930.
Suomen Leijona
Kaliiperi .22 LR
Valmistaja Valmet
Suunnitteluvuosi 1930
Valmistettiin eri mallei-na vuoteen 1971 saak-ka ja vielä sen
jälkeen mallia Suomen Leijona Standard aina vuosina 1975-1979
Valmetin työntekijä Toivo Mänttäri ampui tällaisella aseella
vuoden 1939 MM-kisoissa pienoiskiväärin 40 laukauksen kilpailussa
maail-manmestaruuden tuloksen olles-sa täydet 400 pistettä.
Karjalan kannas taistelupaikkoi-neen tuli tutuksi viime syyskuun
alussa tehdyn reservipiirien sota-historiallisen retken myötä.
Val-keasaaren aukeilta alkanut ja Ta-lin ja Ihantalan tietämiin
pysäytet-ty puna-armeijan massahyökkäys torjuttiin myös muualla.
Laatokan Karjalassa piti puolestaan U-ase-maksi nimetty
rintamalinja, jossa niinikään ratkottiin kesän 1944
pe-rääntymisvaiheen jälkeen Suomen kohtalon kysymyksiä.
U-asemahan oli linnuntietä noin
60 kilometrin mittainen, Pitkäran-nan Nietjärven ja
Loimolanjärven välinen linja, jonka varren merkit-
tävimmät vesistöt olivat Jyskyjär-vi ja Uuksunjärvi. Linjan
merkittä-vimmät taistelut käytiin Nietjärven ja Loimolanjärven
maastoissa. Vii-memainitut lähellä Kollaata, joten siellä
kestettiin myös jatkosodan ratkaisuissa.
Reservipiirien veteraani- ja pe-
rinnetoimikunta puuhaa tulevalle kesälle matkaa tutustumaan
U-ase-man keskeisiin taistelupaikkoihin. Esitettyjen toiveiden
mukaan ret-ken ajankohta olisi elo-syyskuussa ja tukikohtana
Sortavalan kaupun-ki, josta voitaisiin retkeillä U-ase-man lisäksi
vaikkapa Kolatselkään Tulemajoen maisemiin tai Laato-
kan lounaispuolen tietä toteamaan maineikkaiden Lahdenpohjan
Huu-hanmäen kasarmien nykykunto. Kasarmi ympäristöineen toimi
kes-keisenä paikkana ennen sotia fil-matuissa
sotilasfarsseissa.
Muut retkikohteet ovat vielä tar-kemmin nimeämättä, koska
tieyh-teydet ovat vielä tutkimatta. Retken kokonaisohjelma
esitellään Keski-Suomen Maanpuolustajan seuraa-vassa numerossa.
Pertti Rahikainen
Myös U-asema kesti Maisemaa Tulemajoen varrelta.
-
Keski-Suomen Maanpuolustaja3/2019 11
JRU RUUTU
Reserviläisliiton liittokokousta-pahtuma ”Aurajoen varrella”
jär-jestettiin Turussa 16.-17.11.2019. Suurtapahtumaan osallistui
kaik-kiaan viisi maanpuolustusjärjestöä. Tällainen viiden järjestön
yhteis-ponnistus järjestetään joka kolmas vuosi.
Turun tapahtuma oli erinomainen vapaaehtoisen maanpuolustuksen
voimannäyttö. Tapahtumaan osal-listui viitisen sataa
maanpuolusta-jaa eri puolilta Suomea. Lauantai oli liittokokous
päivä, joka huipen-tui yhteiseen iltajuhlaan. Sunnuntai käynnistyi
Turun 720 vuotta van-hassa Tuomiokirkossa järjestetyllä juhla
Jumalan palveluksella, jonka jälkeen järjestöjen yhteinen
lippu-linna marssi teeman mukaan Aura-joen varrella. Viikonloppu
päättyi Turun vanhalla VPK:n talolla jär-jestettyyn
Maanpuolustusjuhlaan. Suosittelen kaikille yhdistyksil-le
edustajien lähettämistä seuraa-viin liittokokouksiin, tapahtuma on
erinomainen tilaisuus verkostoitu-miseen sekä toimivien käytäntöjen
omaksumiseen.
Liittohallitus uusiutuiTulevana vuonna liittohallituk-
seen kuuluu kaksikymmentä seitse-män jäsentä, joista
ennätyksellises-ti kuusi on naisia. Keski-Suomen edustajaksi
liittohallitukseen valit-tiin Keski-Suomen reserviläispiirin
puheenjohtaja Perttu Hietanen.
Liittokokoustapahtumassa esitel-tiin laajasti sekä
Reserviläisliiton että Reserviläisurheiluliiton paino-pistealueita
vuodelle 2020. Koko-naisuudet löytyvät liittojen
toimin-tasuunnitelmista. Seuraavassa joi-takin painopiste nostoja
tulevalle vuodelle:
Turvallisuuspoliittinen kilpailu – Turpo
Tärkein yksittäinen painopis-te on valtakunnallinen
lukiolaisil-le tarkoitettu turvallisuuspoliitti-nen kilpailu, joka
on saanut nimen Turpo. Reserviläisliitto käynnistää yhdessä Suomen
reserviupseerilii-ton kanssa turvallisuuspoliittisen
kilpailutoiminnan. Tavoitteena on innostaa nuoria perehtymään
tur-vallisuuspolitiikkaan, maanpuo-
lustukseen, Puolustusvoimiin sekä yleiseen varautumiseen
liittyviin kysymyksiin. Hankkeen ohjaus-ryhmässä ovat mukana
reserviläis-järjestöjen lisäksi Kadettikunta ry sekä Historian ja
yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry.
Kilpailu on pilotoitu Uudella-maalla ja hyviin kokemuksiin
pe-rustuen se laajenee valtakunnal-liseksi lukio kilpailuksi vuonna
2020. Reserviläisyhdistysten tehtä-vänä on kontaktoida ja saada
paik-kakuntansa lukiot mukaan kilpai-luun.
Liiton viestintä kehittyy ja toiminta digitalisoituu
Reserviläisliitossa on tunnistet-tu tarve viestinnän
kehittämiseen. Viestintä on nykyisin aiempaa mo-nikanavaisempaa ja
tätä varten liit-toon on palkattu uusi viestintäosaa-ja. Tehtävään
on valittu Antti Pynt-täri, joka aloittaa tehtävässään vuo-den 2020
alusta.
Myös verkkosivu uudistus ete-nee. Ensi kevään aikana
reservi-läispiireille ja yhdistyksille valmis-tuu uusi
verkkosivupohja, jonne yhdistysten on itse siirrettävä tie-dot
nykyiseltä sivu pohjalta. Alus-tavien tietojen mukaan nykyiset
lii-ton pohjalle rakennetut verkkosivut poistuvat käytöstä kesällä
2020.
Reserviläisurheiluliitolla juhlavuosi
Reserviläisurheiluliitto viettää 50-vuotis juhlavuottaan 2020.
Vuo-den aikana Resul jalkautuu maa-kuntiin järjestämällä Road
Shown, joka esittelee Resulin lajikirjon ja kilpailutapahtumia.
Keski-Suo-meen kiertue jalkautuu näillä nä-kymin 18.-19.9.2020.
Tapahtuman organisoi reservipiirien yhteinen
kenttäkelpoisuustoimikunta.
Teksti ja kuva:Perttu Hietanen
Liittokokouksesta terveisiäJärjestöliput esillä Turun
liittokokoustapahtumassa.
Jouluaaton kunniavartioiden jäl-keen on maanpuolustusvuosi 2019
uuden vuoden vastaanottoa vail-le päätöksessään. Samaan hetkeen
päättyy myös allekirjoittaneen puheenjohtajuus Jyväskylän
Re-serviupseereissa. Takana on viisi vuotta vastuutehtävässä
yhdessä Suomen suurimmista yhdistyksis-tä. Matkaan on mahtunut
monen-laista tehtävää ja tapahtumaa – osa juhlallisempia, osa
vähäunisia ja hikisiä. Olen saanut tutustua mo-neen jäseneemme sekä
yhteistyö-kumppaniin, kiitos näistä mahdol-lisuuksista.
Usein on uuden haasteellisen tehtävän edessä tullut mietinnän
paikka – kuinka tästä selviän? Tä-män kirjoituksen kautta haluan
kiit-tää kaikkia teitä, ketkä olette olleet tukenani ja turvani
näiden vastuun vuosien ajan. Ilman teitä moni asia olisi jäänyt
vajavaiseksi tai joskus jopa toteutumatta. Tuellanne olen
tehtävistäni selviytynyt. Erityinen kiitos lähimmille
luottoupseereille, hallitukseni jäsenille, sekä illasta ja
tapahtumasta toiseen toimiville ammuttajille, talkoolaisille ja
kun-niavartioupseereille. Kiitos myös teille arvoisat
yhteistyökumppanit.
Kun viisi vuotta sitten aloitin, oli yhdistyksellä haasteita
talouden ta-sapainottamisessa. Yhdessä onnis-tuimme kääntämään
tulokset posi-tiivisiksi ja lisäämään kassavaran-toamme miltei
puolella. Kuluvana vuonna kertynyttä hyvää on vapau-tettu
asehankintoihin ja jäsenistön toimintaan. Yhdessä olemme
kehit-täneet toimintatapojamme ja pyrki-neet pysymään ajan
hermolla, huo-maten samalla kuinka haastavaa on kilpailu jäseniemme
vapaa-ajasta. Monella on edessä elämän ruuhka-vuodet ja monet ovat
jo aktiivisim-man osansa toiminnalle antaneet. Edelleen teitä
kaikkia tarvitaan, meidän nuorisojäseniämme ja nuo-risoa
unohtamatta.
Uusi puheenjohtajaYhdistyksemme syyskokous va-
litsi uudeksi puheenjohtajaksi kau-delle 2020 reservin kapteeni
Janne Jukaraisen. Varapuheenjohtajiksi valittuina Jannea tukevat
allekir-joittanut sekä 2. varapuheenjohta-jana Jarmo Siltanen.
Hallituksen jäseniksi kaudelle 2020 syyskoko-us valitsi seuraavat
reserviupseerit: Santeri Heinonen, Oskari Kettinen, Arttu Takala,
Anssi Matilainen, Aki Imppola, Pekka Tamminen, Saku
Liehu, Kimmo Kaipia ja Mikko Laitinen. Toivotan onnea ja
menes-tystä sekä Jannelle puheenjohtajan tehtävään että hallituksen
jäsenille hallitustyöskentelyyn. Voitte luot-taa tukeeni yhteisissä
haasteissam-me. Jannen tuntien olen varma, että yhdistyksessä
palava liekki saa uut-ta voimaa loistolleen.
Syyskokous käsitteli ja hyväksyi hallituksen esityksen
yhdistyksen sääntöjen uudistamisesta. Sääntö-jen uudistus merkitsee
niiden ajan-mukaistamisen sisältäen erityisesti uusia
mahdollisuuksia nykyaikais-ten viestintäkeinojen hyödyntämi-seen
mm. kokouskutsuihin, jous-tavuutta vuosikokouksien ja
toi-minnantarkastuksien aikatauluihin sekä henkilövalintoihin.
Säännöt ovat sääntöjen mukaisella hyväk-syntäkierrokselle liitossa
ja astuvat virallisesti voimaan ensi vuoden ai-kana. Tässä
yhteydessä muistutan jälleen jäseniämme päivittämään yhteystietonsa
jäsenrekisteriin. Linkin jäsenrekisteriin löydät täl-tä sivulta:
https://www.rul.fi/reser-viupseeriliitto/jasenrekisteri/ Ole
aktiivinen, päivitä yhteystietosi ja varmista tiedonsaantisi.
Vielä kerran nöyrä kiitokse-ni luottamuksestanne kuluneiden
vuosien ajalta. Tunnen olleeni etu-oikeutettu saadessani tehdä
yhteis-työtä kanssanne. Nyt pyydän tu-keanne uudelle
puheenjohtajalle ja hallitukselle työssään yhdistyksen toiminnan
kehittämisessä seuraa-valle tasolle. Me tapaamme vielä uusissa
merkeissä.
Rauhaisaa Joulua ja Menestyksekästä uutta vuotta 2020!
Mika PakkanenJyväskylän Reserviupseerit
Hyvää joulun odotusta reserviupseerit ja maanpuolustusväki
Espoo | Jyväskylä | p. 020 785 1010 | www.lindab.fi
Kokoukset, juhlat ja ohjelmapalvelutMaailman suurin
savusauna
Zil, KraZ ja NASU –safarit upeilla reiteilläRänssintie 5, 41370
Kuusa, Laukaa
tupaswilla.fi 020 7 410 100
Asemakatu 4 a 40100 JYVÄSKYLÄ(014) 411
[email protected]
– Vakaasti väylällä –
www.sata-pirkanpainotalo.fi
PIRKANMAAN LEHTIPAINO OYSATA-PIRKAN PAINOTALO OY
-
Keski-Suomen Maanpuolustaja 3/201912
NASTA-harjoitukset ovat Nais-ten Valmiusliiton organisoimia,
valtakunnallisia naisille kohden-nettuja valmiusharjoituksia.
Seu-raava Keski-Suomessa pidettävä NASTA Vinka2020-harjoitus
jär-jestetään Tikkakoskella ilmaso-takoululla elokuun lopulla 2020.
Harjoituksen johtajana toimii He-lena Harska ja varajohtajana
Anne-Marie Pelkonen. Edellisen kerran Tikkakoskella on järjestetty
NAS-TA-harjoitus syksyllä 2015.
Varautumista poikkeustilanteisiin
Vinka-harjoituksen johtoryh-mä kokoontui marraskuun lopulla.
Suunnittelu on jo hyvässä vauhdis-sa ja organisaation naiset
innostu-neita tulevasta haasteesta. Paikal-la oli myös Naisten
Valmiusliiton pääsihteeri Kaarina Suhonen.
”Valmiusliiton toiminta ei ole sotilaallista, vaan tarkoituksena
on antaa taitoa toimia kaikenlaisissa arjen häiriötilanteissa ja
poikkeus-oloissa. Esimerkiksi NASTA-har-joituksessa ei opeteta
käyttämään aseita, mutta voidaan opettaa, mi-ten kohdata räjähteitä
tai aseita ja miten ne on mahdollista tehdä vaa-rattomaksi”,
Suhonen selventää.
”Harjoituksissa ei ole armeijas-ta tuttuja sulkeisharjoituksia,
mutta naiset voivat tutustua samalla myös varuskunnan arkeen ja
yksi harjoi-tuksiin olennaisena osana kuuluva harjoitus on muodossa
liikkumi-nen. Se on turvallinen tapa siirtää suuria ryhmiä, mutta
se ei tee toi-minnasta sinänsä sotilaallista”, Su-honen kertoo.
Tikkakoski on Suhoselle tuttu paikka.
” Olin kutsuvieraana Syyslento 2015-harjoituksessa ja
osallistunut monille eri kursseille, joita alueel-la on pidetty.
Harjoitusten järjes-täminen eri varuskunnissa on myös rikkaus, joka
mahdollistaa toimin-taympäristön (maa-, meri- ja ilma-voimat)
mahdollisuuksien hyödyn-tämisen kurssien valinnassa, Suho-nen
kertoo.
Varsinkin nuoria naisia halutaan innostaa osallistumaan
kursseille.
”Osa kurssilaisista haluaa tie-tää samalla mitä on vapaaehtoinen
maanpuolustus ja nähdä samalla varuskunnan toimintaa, jos miettii
mahdollista asepalvelusta.”, Suho-nen mainitsee.
NASTAA tekemistä naisille
Harjoituksen johtaja Helena Harska on sitoutunut siihen, että
harjoituksesta tulee osallistujil-le upea kokemus. Johdettavana on
iso organisaatio, jossa jokaisella on oma roolinsa. Harska pitää
vankas-ti kaikki langat käsissään.
”Meillä on erinomaiset Naisten Valmiusliiton laatimat
NASTA-harjoitusohjeet. Niitä noudattamal-la ja pätevien
päälliköiden ja hei-dän tiimiensä kanssa yhteistyössä ”langoista
saa neulottua” hyvän harjoituksen ja yöunetkaan eivät kärsi.”,
Harska sanoo.
Harjoituksen nimi Vinka on tuttu Tikkakoskelaisille, mutta ei
välttä-mättä laajemmin.
”Kun nimeä mietittiin, oli aja-tuksena löytää nimi, joka kuvaa
Keski-Suomessa järjestettävää
NASTA-harjoitusta. Mikäpä pa-remmin kuvaisi NASTA-harjoi-tusta
Ilmasotakoulussa Jyväskylän varuskunnassa Tikkakoskella, kuin
suomalaisvalmisteinen alkeiskou-lukone Valmet Vinka. Siitä nimi
VINKA 2020.”, Harska kertoo ni-men taustasta.
Harjoituksen johtaja ei ehdi itse seuraamaan kursseja kovinkaan
paljon, mutta kehottaa kaikkia tu-tustumaan tarjontaan
”Kaikki 10 kurssia ovat todella mielenkiintoisia, mutta jos
osallis-tuisin tähän harjoitukseen kurssi-laisena ja yksi pitäisi
valita, se olisi Drone-kurssi.”, Harska pohtii.
Drone-kurssia ei ole aiemmin harjoituksissa ollut ja se tuleekin
varmasti herättämään kiinnostusta myös osallistujissa.
Lisätietoa harjoituksista löytyy sivuilta:
www.naistenvalmiusliitto.fi.
Teksti ja kuva: Eeva-Kaisa Rouhiainen
Maanpuolustusnaisten Liitto ry luovutti Aura-joen varrella
syysliittokokouksen yhteydessä hopeisen ansiomerkin Tarja
Maukoselle, Ää-neseudun Maanpuolustusnaiset.
Itsenäisyyspäivänä myönnettiin Reserviupsee-riliiton pronssinen
ansiomitali Eila Keinoselle.Eila on valittu 1.1.2020 MPK:n
Ilmapuolustus-piirin kurssisihteeriksi.
Maanpuolustusnaisten Liiton syysliittokokouksen päätteeksi
julkistettiin vuoden pituisen piirien välisen kannustuskisan
tulokset. Kannustuskisassa kilvoitel-tiin keräämällä
toimintapisteitä piirien toimintaan kuu-luvilla kymmenellä
osa-alueella. Tarjolla oli yhteensä 30 toimintapistettä, joita sai
kerrytettyä piirin vastuulla olevan järjestökoulutuksen
järjestämisestä, jäsenrekis-terin käyttäjätunnusten ja yhteisen
tietopankin käyttely ja ajan tasalla olevat käyttäjätunnukset.
Piirien kannus-tuskisassa alueella toimivilla maanpuolustusnaisten
paikallisyhdistyksillä on tärkeä rooli, sillä pistesaldoa
kartutettiin myös yhdistysten jäsenmaksujen suoritta-misella
määräaikaan mennessä ja Kimpassa –liikun-
takampanjaan osallistumisella. Molemmat näistä ovat toimintoja,
jossa piirin rooli on koordinoida alueensa yhdistyksiä ja kannustaa
oikea-aikaiseen toimintaan.
Keski-Suomen piiri sijoittui kannustuskilpailussa kolmanneksi 28
pisteellä.
Teksti:Leena Hietala
NVL:n K-S alueneuvottelukunnan syyskokouksesta
Keski-Suomen maanpuolustusnaisillekolmas sija piirien
kannustuskisassa
Piirien aktivointikisan voittajat kunniakirjojen kanssa.
Oikealta voittaja Etelä-Savo (Anu Metsäkallio), toinen sija
Helsingin seutu (Pirjo Heiskanen) ja kolmanneksi sijoittunut
Keski-Suomen piiri (Leena Hietala) sekä 1 vpj. Satu Virtanen
(kesk.) ja pj. Mervi Liimatainen (oik.)
Helena Harska (vas.) ja Kaarina Suhonen suunnittelemassa
tulevaa.
Nasta Vinka 2020 suunnittelussa
Seija Asunto (vas.), Tarja Maukonen, Helena Harska, Lea
Saarikoski, Kaija Koponen ja Pirjo Kun-nari syyskokousiltana
palkitsemisen jälkeen.
Naisten Valmiusliiton Keski-Suomen alueneuvotte-lukunnan
syyskokous pidettiin 18.11.2019 Veteraani-talolla Jyväskylässä.
Kokouksen alussa oli mitalijuhlaa ja täytekakkukahveja.
Maanpuolustuskoulutusyhdistys oli myöntänyt tunnustuksena
vapaaehtoisen maanpuo-lus