Hyvä uni on ulovuudenähl de · – Sosiaalinen media on tuonut muun muassa ulkonäköön liittyviä paineita. Se on mahdollistanut myös kielteisiä ilmiöitä. Esimerkiksi kiusaa-

Tarjolla Raamatun opetuksia ja elävä yhteisöSivu A 11

Kaupunki tuo uutta elämää kirkkoonSivut A 12–13

TeatteriliikkuuasukkaideniloksiSivut A 18–19

Ku

va:

Han

nu

Ju

kola

Ku

va:

Ram

i Mar

jam

äki

Ku

va:

Ju

ssi L

aiti

ne

n

siltalehti.fi

Tamperelainen seurakuntalehti

Silta sai uuden piirtäjän

Sivut A 16 ja A 20

Ku

va: H

ann

u Ju

kola

Piirro

s: Tero

Mattila

Tammikuu 2020

Uni- ja musiikkilääkäri Miikka Peltomaa:

Hyvä uni on luovuuden lähdeSivut A 8–10

A 2 SILTA 1/2020

PÄÄKIRJOITUSKirsi Airikkapäätoimittaja

HE

LM

I

TammikuuTampere 8.1.2020

Seksuaaliseen häirintään on puututtavaNoin joka kolmas tamperelainen tyttö on kokenut seksuaalis-ta häirintää. Tulokset ovat korkeammat kuin pojilla ja koko maas-sa keskimäärin. Seksuaalista häirintää tapahtuu eniten julkisissa ti-loissa, mutta myös puhelimen ja internetin välityksellä.

Tulokset käyvät ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen val-takunnallisesta Kouluterveyskyselystä, jonka tulokset julkistettiin marraskuussa 2019.

Seksuaalista häirintää koskevat kysymykset tehtiin 8. ja 9. -luok-kalaisille, lukiolaisille sekä ammattikoululaisille.

Häirinnän yleisyys on kauhea tieto, mutta järkyttävintä on, että tulos ei oikeastaan yllätä. Jokainen viime kuukausina mediaa seu-rannut on voinut todeta, että tyttöjen ja nuorten naisten seksuaali-nen häirintä on edelleen yleistä maassamme ja myös kotikaupun-gissamme.

Kaikkien surullisinta on, että seksuaaliseen häirintään ovat syyllistyneet monet vastuullisissa tehtävissä olevat aikuiset, joi-den ohjaukseen on uskottu opiskelijoita sekä kulttuuria ja urhei-lua harrastavia nuoria.

Viime vuosien Me too -kampanjan ansiosta seksuaalinen häirin-tä on onneksi saanut näkyvyyttä, julkitulleisiin tapauksiin on puu-tuttu ja tekijät ovat saaneet rangaistuksen.

Kouluterveyskyselyn tulokset kuitenkin osoittavat, että työ on vielä pahasti kesken. Iso osa tapauksista jää selvittämättä, sillä tutkimuksen mukaan suurin osa seksuaalista häirintää ja henkis-tä tai fyysistä väkivaltaa kokeneista nuorista ei kerro kokemuksis-taan aikuisille.

Tutkimustulokset varmasti antavat pontta Tampereen kaupun-gin varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja terveydenhuollossa työsken-televille aikuisille puuttua häirintään sekä suojella lapsia ja nuoria.

Myös Tampereen seurakuntien kasvatuksen työntekijät ovat tiedostaneet tilanteen ja ottaneet kyselytulokset vakavasti. Toimin-nassa ei hyväksytä minkäänlaista häirintää, ahdistelua tai syrjivää käyttäytymistä. Jokaisella on oikeus osallistua kerhoihin, nuorten- iltoihin ja leireihin ilman pelkoa häirinnästä.

Seurakunnat noudattaa kirkkohallituksen Turvallinen seurakun-ta -ohjeistusta, jossa käsitellään turvallista kosketusta, sukupuoli-sensitiivisyyttä, häirintää ja hyväksikäyttöä sekä toimintaohjeita en-naltaehkäisyyn ja puuttumiseen.

Lisäksi seurakuntien Turvallisuusohjetyöryhmä tarkentaa sekä julkaisee paikalliset toimintaohjeet ja vastuunjaon kevään aikana.

Silta-lehden uuden vuoden haaste kaikille vanhemmille ja nuorten parissa toimiville ihmisille on, että he rohkaisisivat nuo-ria kertomaan aikuisille kaikesta epäasiallisesta kohtelusta. Vain si-ten saisimme nuorten kaltoinkohtelun loppumaan.

Siunattua uutta vuotta tamperelaisille, ja erityisesti kaikille koti-kaupunkimme lapsille ja nuorille. ✦

TULEVAT PYHÄT 8.1.–5.2.2020

Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on. ” (Joh. 1:29–31)

” Häirinnän yleisyys on kauhea tieto, mutta jär-kyttävintä on, että tulos ei oikeastaan yllätä.

Ku

va:

San

na

Kro

ok

UNESSA NÄKEE ENEMMÄNVanhan testamentin Joosef näki unia, jotka herätti-vät kateutta ja vihaa veljissä, mutta samalla ennustivat hänen tulevaa asemaansa. Jännittävien vaiheiden jälkeen faraon unien viisas tulkinta nosti Joosefin Egyptin huipulle, kun seitsemään katovuoteen osattiin varautua. Se toinen Joosef puolestaan epäröi ottaa Mariaa vaimokseen mutta kun unessa ilmestynyt enkeli rohkaisi, Jeesus sai maallisen isänsä. Nukkues-saankin ihminen voi nähdä Jumalan johdatuksen. Jumala toimii 24/7.

PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio

12.1. Kasteen lahjaJeesuksen kaste on meidänkin kasteemme perusta. Uusista seurakunnan jäsenistä ker-tovat moniin kirkkoihin pystytetyt kastepuut. Joka sunnuntai puut saavat lisää nimiä, toi-von merkkejä. (Joh. 1: 29–34)

19.1. Kohtaaminen kaivollaJeesuksen ja samarialaisnaisen välisessä keskustelussa ei puhuta niitä näitä, vaan kä-sitellään elämän suuria kysymyksiä (Joh. 4: 5–26). Pyhän Henrikin muistopäiväTänään muistellaan myös piispa Henrikiä, uskon opettajaa ja marttyyriä. Vai muistam-meko paremmin Lallin? (Joh. 4: 34–38)

26.1. Jeesus herättää uskonSamarialaiset olivat vaikuttuneita Jeesuk-sen puheista pelkän todistuksen perusteel-la ja vakuuttuivat vielä enemmän, kun saivat kuulla häntä itseään. Aika mainio aihe rippi-koulusunnuntaille! (Joh. 4: 39–42)

2.2. KynttilänpäiväValoa maailman lapsille ja tukea vanhem-muuteen. Yhteisvastuukeräys alkaa. (Luuk. 2: 22–33)

Löydä Elämä - tutustumisilta maahanmuuttajille ja kantasuomalaisille 19.1. kello 17Atalan seurakuntakoti

A 3SILTA 1/2020

Miten seksuaalinen häirintä saadaan loppumaan?Noin joka kolmas kouluterveyskyse-lyyn vastannut tamperelainen tyttö on kokenut seksuaalista häirintää. Kysy-mykset tehtiin 8. ja 9. luokkalaisille, lu-kiolaisille sekä ammattikoululaisille.

❶Tampereella tyttöjen seksuaa-linen häirintä on yleisempää kuin muualla Suomessa. Miten häirintä saadaan loppumaan, Tampereen kaupungin lapsiasiamies Tiia Heinäsuo?– Seksuaalisesta häirinnästä ei var-maankaan ole keskusteltu lasten ja nuorten kanssa tarpeeksi. Kehotunne-kasvatus on tarpeen jo varhaiskasva-tuksesta lähtien ja sen pitäisi olla osa jokaisen lapsen kasvatusta.

– Kehotunnekasvatus auttaa lasta ja nuorta pitämään huolta omasta kehos-taan ja arvostamaan toisten kehoja. Se edistää taitoja myönteisen ja kielteisen läheisyyden sekä kosketuksen erotta-miseen – lapsi oppii omaan kehoonsa liittyvät oikeudet ja rajat. – Tunteista ja seksuaalisuudesta pu-huminen on vanhempien, koulun sekä muiden lasten ja nuorten kanssa toi-mivien tehtävä.

❷Suurin osa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa kokeneista nuorista ei kerro kokemuksistaan aikuisille. Mikä rohkaisisi tyttöjä kertomaan väkivallasta?– Avoin, luottamuksellinen ilmapii-ri nuorten arkiympäristöissä rohkaisee kertomaan vaikeistakin asioista.

– Aikuiset tarvitsevat rohkeutta, pu-heeksi ottamisen ja kuulemisen taitoja sekä tietoa siitä, millaista apua on tar-jolla tilanteen vaatiessa.

❸Tyttöjen pahoinvointi ja ahdistuneisuus on viime vuosina lisääntynyt. Mistä se voisi johtua?– Nykyisin nuorilla on paineita, ja tun-tuu, että niitä kohdistuu tyttöihin eri ta-valla kuin poikiin. Tyttöjä on perinteises-ti pidetty kouluissa hyvinä suoriutujina – hiljaisina, kiltteinä ja tunnollisina puurta-jina, mitä heiltä ehkä odotetaan nykyisin-kin. Paineet voivat tulla sekä kodista että yhteiskunnasta.

– Sosiaalinen media on tuonut muun muassa ulkonäköön liittyviä paineita. Se on mahdollistanut myös kielteisiä ilmiöitä. Esimerkiksi kiusaa-minen ja grooming voivat aiheuttaa ahdistusta ja pahoinvoinnin lisäänty-mistä.

❹Miten Tampereen seurakuntien kasvatustyössä otetaan huomioon seksuaalinen häirintä ja pahoin-vointi, yhteisen kasvatustyön johtava pappi Mikko Wirtanen?– Kasvatuksen työntekijät tiedosta-vat ja ottavat nämä kyselytulokset va-kavasti. Seurakunnat noudattaa kirk-kohallituksen Turvallinen seurakun-ta -ohjeistusta, jossa käsitellään laajas-ti seksuaalisen turvallisuuden ulottu-vuuksia: turvallista kosketusta, suku-puolisensitiivisyyttä, häirintää ja hy-väksikäyttöä sekä toimintaohjeita en-

naltaehkäisyyn ja puuttumiseen.– Vahvistamme toiminnassam-

me yhdessä lasten ja nuorten kanssa avointa ja kunnioittavaa ilmapiiriä, mi-kä ennaltaehkäisee häirintää. Turvalli-suudesta, rajoista, seksuaalisesta häi-rinnästä ja pahoinvoinnista puhutaan yhdessä koko porukalla – kullekin ikä-kaudelle sopivalla tavalla.

– Sanomme ääneen, että seksuaali-sen häirinnän saa ja voi ottaa puheeksi luottamuksellisesti työntekijän kanssa. Yksin ei tarvitse eikä pidä jäädä. Kas-vatuksen työntekijät tarjoavat tukea ja keskusteluapua. He osaavat myös tar-vittaessa ohjata esimerkiksi kirkon perheneuvontaan, terveydenhoitoon, rikosuhripäivystys RIKUun tai Rais-kauskriisikeskus Tukinaiseen.

– Emme hyväksy toiminnassa min-käänlaista häirintää, ahdistelua tai syr-jivää käyttäytymistä, vaan siihen puu-tutaan heti. Jokaisella on oikeus olla ja osallistua ilman pelkoa häirinnästä.

– Huolehdimme, että säännöt ja toi-mintaohjeet ovat osallistujien, huolta-jien ja työntekijöiden tiedossa. Turval-linen seurakunta -ohjeistus on jo saa-tavilla verkossa. Johtamani turvalli-suusohjetyöryhmä tarkentaa sekä jul-kaisee paikalliset toimintaohjeet ja vastuunjaon kevään aikana.

Kirsi Airikka

Tulokset käyvät ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnal-lisesta Kouluterveyskyselystä, jonka julkaistiin syksyllä 2019.

Tampereen seurakuntien kasvatustyössä eli esimerkiksi kerhoissa ja rippikouluissa noudatetaan kirkkohalli-tuksen Turvallinen seurakunta -ohjeistusta. Turvallisesta kosketuksesta, rajoista, seksuaalisesta häirinnästä ja pahoinvoinnista puhutaan yhdessä koko porukalla – kullekin ikäkaudelle sopivalla tavalla.

Ku

va: H

ann

u Ju

kola

Eteläisen seura-kunnan kirkko-herran valinnasta oikaisuvaatimus

Tampereen Eteläisen seurakunnan kirkkoherran valinnasta on pyydetty oi-kaisua. Oikaisuvaatimuksen on jättänyt vaaleissa ehdokkaana ollut Mänttä-Vilp-pulan vs. kirkkoherra Saila Munukka.

Munukka jäi vaalissa toiseksi ää-nin 8–9. Kirkkoherraksi valittiin Isojoen kirkkoherra Jari Kuusi seurakuntaneu-voston kokouksessa 20. marraskuuta.

Oikaisuvaatimuksessa Saila Munuk-ka perustelee vaatimustaan sillä, että va-linta ei ole kohdistunut pätevimpään henkilöön eikä valinnassa ole huomi-oitu valintaprosessin aikana syntynei-tä valintaa tukevia aineistoja. Lisäksi hän katsoo, että ansiovertailu on puut-teellinen.

Valintapäätökseen jätettiin 20. mar-raskuuta kuuden seurakuntaneuvoston jäsenen eriävä mielipide.

Seurakuntaneuvoston jäsenet Elli Ar-mila ja Jarno Parviola toteavat eriäväs-sä mielipiteessään, että Saila Munukka on osoittanut olevansa ylivertainen ha-kijoiden joukossa. Haastattelujen ja so-veltuvuustestien perusteella hän vastaa parhaiten seurakuntaneuvoston asetta-mia vaatimuksia ja Tampereen evanke-lis-luterilaisen seurakuntayhtymän toi-mintasuunnitelman strategisia linjauk-sia tulevasta.

Seurakuntaneuvoston jäsenet Tiina Salminen, Anne Sällylä, Tytti Lindroos ja Eija Kamppuri toteavat eriävässä mie-lipiteessään, että kirkkoherravaalin ää-nestystulos on syntynyt muiden kuin seurakuntaneuvoston laatimien yhteis-ten hakukriteereiden ja ehdokkaiden soveltuvuusarvioinnin pohjalta.

Eteläisen seurakunnan seurakunta-neuvosto käsittelee oikaisuvaatimuk-sen kokouksessaan torstaina 16. tam-mikuuta.

Kirkolliskokous- ja hiippakunta- valtuustovaalien ehdokkaat selvilläHelmikuussa järjestettävien kirkol-liskokousedustajien ja hiippakuntaval-tuustojen jäsenten vaalien ehdokkaat ovat selvillä.

Tammikuun 8. päivänä avataan Eh-dokasgalleria-verkkosivusto, jossa eh-dokkaat voivat esittäytyä ja kertoa, miksi ovat lähteneet ehdolle vaaleissa.

Kirkolliskokousvaalit ja hiippakunta-valtuustojen vaalit järjestetään 11. hel-mikuuta.

Kirkolliskokoukseen valitaan hiippa-kunnista 96 edustajaa, joista 32 on pap-peja ja 64 maallikoita.

Maallikkoedustajien vaalissa äänioi-keutettuja ovat kirkkovaltuustojen, seu-rakuntaneuvostojen ja yhteisten kirkko-valtuustojen maallikkojäsenet. Pappis-jäsenten ja -edustajien vaaleissa äänioi-keutettuja ovat hiippakunnan papit.

Uuden kirkolliskokouksen ja hiippa-kuntavaltuustojen toimikausi on neljä vuotta, 1.5.2020–30.4.2024.

Ehdokasgalleria ja lisätietoja: evl.fi/kirkolliskokousvaalit

kysymystä

A 4 SILTA 1/2020

Vihkikirkot voi nyt varata vapaastiTampereen seurakuntien tila-varauskäytäntö muuttui vuo-den vaihtuessa. Aikaisemmin kirkkotilojen varaamisessa on ollut vuoden maksimiaika.

– Vihkikirkot voi nyt varata nyt vapaasti. Aiemmin varauk-

sia sai tehdä vuodeksi eteen-päin. Tämä aiheutti ruuh-kaa varsinkin kesäkuukausien kohdalla, kertoo asiakaspal-velusta ja toimitusvarauksista vastaava hautaustoimen pääl-likkö Jyrki Lehtonen.

Ruuhkaa oli erityisesti hei-nä- ja elokuun ensimmäisenä päivänä. Parit jonottivat pää-systä varaamaan kirkkoa sekä virastolla että puhelinlinjoil-la. Vihkiajoissa on nyt siirrytty joustavaan varaamiseen.

Vanhan kirkon uudistus tähtää rakennuksen käytön moni-puolistamiseen ja saavutetta-vuuden parantamiseen.

Keskustorin Vanha kirk-ko on kirjaimellisesti kirkko keskellä ky-lää. Hengellisten tilaisuuksien lisäksi siel-lä järjestetään vuosittain lukuisia konsert-teja ja kulttuuritapahtumia. Keskeisen si-jaintinsa vuoksi se on mukana myös mo-nissa kaupunkitapahtumissa.

Vanha kirkko valmistui kaupungin en-simmäiseksi kirkoksi vuonna 1824. Va-jaan 200 vuoden aikana se on läpikäynyt useita remontteja. Suurimmat muutok-set tehtiin jo vuonna 1847, jolloin kirk-koa laajennettiin pidentämällä kuorisa-karaa ja rakentamalla poikkisakaroihin parvekkeet.

1950-luvulla rakennus peruskorjattiin ja palautettiin lähes alkuperäiseen klassiseen asuunsa. 2000-luvulla sitä on kunnostet-tu muun muassa maalaamalla ja entisöi-mällä pintoja.

– Nyt kirkon uudistaminen on jälleen ajankohtaista, sillä kirkosta halutaan saa-

vutettavampi ja monikäyttöisempi, kertoo tuomiorovasti Olli Hallikainen.

– Olemme selvittäneet erilaisten käyttä-järyhmien tarpeita ja kartoittaneet, miten kirkko voisi paremmin palvella tamperelai-sia. Esteettömyys ja tilojen monikäyttöi-syys ovat nousseet keskeisesti esiin.

Koska kyseessä on arvokas ja kulttuu-rihistoriallisesti merkittävä kohde, jokai-nen muutos on mietittävä tarkkaan. Halli-kainen uskoo, että jo pienillä muutoksilla kirkko voisi nykyistä paremmin tukea mo-nimuotoista yhteisöllisyyttä ja kaupunki-laisten kohtaamista.

– Olemme tutkineet arkkitehtien kans-sa, miten kirkkoa voidaan uudistaa vanhaa kunnioittaen ja myös tulevaisuuden suku-polvia ajatellen. Keskustelujen ja syvälli-sen perehtymisen pohjalta on syntynyt esi-tys, joka kattaa molemmat tavoitteet, Hal-likainen sanoo.

Kahvio, wc ja vetäytymistila Uusia kirkkosaliin suunniteltuja toiminto-ja ovat kahvio, vetäytymistila ja vessa. Pie-ni keittiö ja kahvio mahdollistavat esimer-

kiksi pienimuotoisten perhejuhlien jär-jestämisen. Ne palvelevat myös kirkossa säännöllisesti kokoontuvaa englanninkie-listä jumalanpalvelusyhteisöä ja toivotta-vasti myös satunnaisia kirkkoon saapuvia ihmisiä.

Kirkon esteettömyys paranee muutok-sen myötä, lupaa kiinteistöpäällikkö Heik-ki Päätalo.

– Tällä hetkellä kirkon ainoa wc sijaitsee sakastin yhteydessä, ja se on esteellinen. Uusi wc täyttää esteettömyydelle asetetut vaatimukset niin tilajärjestyksen ja kalus-tuksen kuin kynnyksenkin puolesta.

Myös kahvion esteettömyys on huomi-oitu käyttäjän näkökulmasta siten, että se-kä tiskillä asiointi että pyörätuolilla pöy-dän ääreen asettuminen onnistuvat ilman avustusta.

Miten käy kirkonpenkkien? Vanhan kirkon muutossuunnittelun ensim-mäisissä ideaversioissa esitettiin kaikkien penkkien korvaamista muunneltavalla ir-tokalustuksella.

Ajatus herätti tamperelaisten keskuu-

dessa vilkasta keskustelua, ja Tampereen seurakunnat sai paljon rakentavia huomi-oita suunnittelun tueksi. Vaihtoehtoja tut-kittiin huolellisesti toisaalta toiminnan ja toimitusten kannalta, ja toisaalta kirkko-salin mittakaavan ja tilahierarkian näkö-kulmasta.

Keskustelujen ja tutkimusten pohjal-ta päädyttiin ehdottamaan ratkaisua, jos-sa kirkonpenkit vaihdetaan irtokalusteisiin pohjois-, etelä- ja länsisakaroissa, ja kiinteät penkit säilytetään paikallaan kirkon keski-osassa ja alttarin edessä.

– Muutokset tehdään niin, että ne on mahdollista myös ennallistaa, kertoo Pää-talo.

– Irrotettavat penkit säilytetään seura-kuntien varastotiloissa, jotta penkkien pa-lauttaminen kirkkoon on mahdollista, jos siihen myöhemmin päädytään.

Tampereen seurakunnat on pyytänyt esityksestä Museoviraston lausunnon. Yh-teinen kirkkovaltuusto käsittelee Vanhan kirkon muutoskokonaisuutta kokoukses-saan 23. tammikuuta. ✦

Eva Wäljas

Vanhasta kirkosta halutaan saavutettava ja monikäyttöinen

Keskustorin Vanha kirkko oli ääriään myöten täynnä väkeä muun muassa Tapah-tumien yönä 8. elokuuta, kun Knucklebone Oscar soitti gospelia Safka aid -konsertissa.

Ku

va: H

ann

u Ju

kola

Ku

va: H

ann

u Ju

kola

A 5SILTA 1/2020

Hautaustoi mistot tottuivat käyttämään muita paikkojaTuhkausmaksuja ja niihin liitty-viä säilytysmaksuja ei kertynyt vii-me vuonna odotetulla tavalla. Vuo-sien 2018 ja 2019 aikana Vatialan kre-matorion korjaustyöt aiheuttivat kes-keytyksiä.

Ulkopaikkakuntalaiset tuhkattiin muissa krematorioissa, eikä tilan-ne ollut viime vuoden loppuun men-nessä palautunut täysin ennalleen. Hautaustoimistot olivat tottuneet käyttämään muita krematorioita.

– Tuhkauspaikan päättävät omai-set yhdessä hautaustoimistojen kanssa, meillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, kertoo hautaustoi-men päällikkö Jyrki Lehtonen.

Tuhkausmaksutulot jäivät 130 000 euroa odotetusta, 650 000 euroon. Säilytystilamaksuja oli tulossa lähes kolmannes arvioidusta eli 42 000 eu-roa.

Vatialan krematorion painumakor-jaukseen kului vuoden 2019 aikana 425 000 euroa. Rakennuksen runko oli päätetty vakauttaa geopolymee-ri-pohjaisella korjausmenetelmällä.

Lattian painumisen oli aiheuttanut raskas polttolaitteisto, ja kunnostuk-sen ajan käytössä on ollut vain yk-si uuni.

Lamminpään krematorion käyt-tö loppui useita vuosia sitten, ja seu-rakuntayhtymä on perunut sitä kos-kevan ympäristölupahakemuksen. Myös Kalevankankaan krematorion käyttö on päättynyt.

Kastejuhlan tilavuokra poistuu tamperelaisiltaVuoden 2020 alusta tamperelaiset voivat viettää kastejuhlan seurakun-nan tiloissa ilmaiseksi. Aikaisemmin tilavuokra on ollut 50 euroa.

Itse kastetoimitus on edelleen maksuton kaikissa kastetilaisuuk-sissa.

Jos kastejuhla kestää yli viisi tun-tia, peritään lisätunneilta 25 euroa tunnilta. Mahdolliset muut palvelut, kuten pöytäliinat, ovat edelleen mak-sullisia.

Lisätietoa tilavarauksista ja vuokrista: tampereenseurakunnat.fi/tilojen_ja_toimitusten_varaus

Ku

va: A

arne

Orm

io

Haavoittunut enkeli moniaistisenaAteneumin taidemuseo on lahjoittanut Näkövammaisten liitolle moniaistisen Enkeli-kokonaisuuden Hugo Simber-gin teoksesta Haavoittunut enkeli (1903). Teos on Palvelu- ja toimintakeskus Ii-riksen aulassa Helsingin Itäkeskuksessa.

Se on suunniteltu sokeille ja heik-

konäköisille. Kosketukseen ja ääneen perustuvan menetelmän on kehittänyt kroatialainen taidehistorioitsija Nataša Jovičić.

Teos koostuu pöydästä, jossa on vii-si lasilevyillä olevaa kohokuvaa. Dai-sy-soittimesta voi kuunnella puolen

tunnin ääniopastuksen koskettaessaan niitä. Tulossa on myös kuulokeopastus.

Haavoittunut enkeli voitti Ateneumin järjestämän Maamme taulu -äänestyk-sen vuonna 2006. Simberg toteutti teok-sesta eri tekniikoin useita toisintoja, jois-ta yksi on Tampereen tuomiokirkossa.

Hyvä näkökyky ylläpitää elämänlaatua ja tuo yhteiskunnalle miljar-diluokan säästöt.

Vielä ehtii kannustaa toimijuuttaTampereen hiippakunta jakaa vuo-desta 2020 alkaen vuosittain Kasvun Verso -palkinnon toiminnalle, jossa on onnistuttu kehittämään seurakunta-laisten aktiivista toimijuutta. Näin seu-rakuntia halutaan rohkaista tunnista-maan uusia kasvun versojaan.

Palkittu ryhmä saa lahjoitettavakseen tuhat euroa taholle, jonka toimintaa se haluaa tukea ja kannustaa. Oleellista on, että kyseessä on seurakuntalaisten vas-tuulla tapahtuva kehittäminen.

Palkinto myönnetään ryhmälle, yh-teisölle, hankkeelle tai verkostolle, kun kyseessä on merkittävä, pitkäaikainen ja vaikutuksiltaan laaja seurakuntalaisten ylläpitämä tai heidän vastuullaan ta-pahtuva toiminto, hanke tai tapahtuma, tai uusi innovaatio, uutta aktiivisuutta

ja sitoutumista synnyttä-vä toimintamalli, prosessi tai kampanja, tai yksittäi-nen seurakuntateko, ko-keilu tai palveluteko..

Palkittava ilmiö syn-nyttää yhteyden ja osal-lisuuden kokemusta, lu-jittaa seurakuntayhteyt-tä ja kasvua, mahdollis-taa avointa osallistumista ja toimijuutta, vahvistaa seurakunnan todistusta ja on levitettävissä toisiin seurakuntiin.

Ehdotuksia palkinnon saajaksi voi-vat esittää hiippakunnan seurakuntien kirkkoneuvostot ja seurakuntaneuvos-tot sekä johtokunnat ja seurakunnan

toimintaryhmät.Ehdotukset pyyde-

tään kunkin vuoden maaliskuun loppuun mennessä muun muas-sa sivulta tampereen-hiippakunta.fi/ ohjeita-ja-materiaaleja löytyvällä lomakkeella. Se liitteineen lähetetään osoitteeseen tampere. [email protected]. Ehdotukseen liitetään lyhyt esittelyvideo.

Palkintoryhmä valitsee viisi paras-ta ehdokasta, joiden esittelyvideot jae-taan hiippakunnan sivuille ja Faceboo-kissa. Hiippakuntavaltuusto päättää pal-kinnon saajan kesäkuussa. ✦

Ku

va:

Aar

ne

Orm

io

Näkökyvyn menettäminen koskee yhä useampaaNoin 200 000 suomalaista kärsii kau-konäön heikentymisestä. Näistä noin 60 000 henkilön kaukonäkö on voimak-kaasti heikentynyt.

– Näön heikentyminen koskettaa myös suurta osaa tamperelaisia sekä heidän läheisiään. Lisäksi ovat etene-vää silmäsairautta sairastavat näköon-gelmaiset, jotka eivät vielä täytä näkö-vammaisuuden kriteerejä, kertoo Tam-pereen seurakuntien näkövammaisten diakoni Minna Ågren.

Tampereen seurakunnat, Tampereen Seudun Näkövammaiset, Näkövam-maisten liitto ja Tampereen yliopistol-lisen sairaalan näönkuntoutusyksikkö järjestävät Näkö menee, mitä jää? -kurs-sin helmikuussa.

– Kurssi on tarkoitettu tamperelaisil-le, joiden näkökyky on hiljattain voimakkaasti alentunut niin, et-tä silmälasit eivät enää auta ei-kä silmälasien vahvistaminen enää mahdollista esimerkik-si ajokortin saamista, kertoo Tampereen Seudun Näkö-vammaisten kokemustoimija Annami Poivaara, joka ohjaa kurssin yhdessä Minna Ågre-nin kanssa.

Pelkoa ja masennusta Ohjaajien mukaan kurssille on tarvetta.

– Ympäristön visuaalisuus, liikenteen kasvu ja arjesta selviytyminen aiheut-tavat monissa pelkoa. Moni masentuu ja jää kotiin. Myös läheiset kokevat tus-kaa ja avuttomuutta tällaisissa tilanteis-sa, kertoo Ågren.

Ohjaajien mukaan kurssi tarjoaa tie-toa apuvälineistä, arjesta selviytymises-tä ja palveluista.

– Maailman romahtaessa ja elämän-laadun heiketessä merkittävästi kurssin tarjoama vertaistuki antaa toivoa ja tu-kea arkeen, vakuuttaa Poivaara.

Minna Ågrenin mukaan vain pieni osa näön heikentymisestä kärsivistä ih-misistä on yhdistysten ja seurakuntien vammaistyön palvelujen piirissä. Tar-koituksena on tehdä etsivää vammais-työtä yhdessä, ja löytää ihmiset, joilla

on etenevä silmäsairaus, ja joiden näkö heikentyy edelleen.

Kurssi sisältää kahdeksan tapaamista. Alustajat ja ohjaajat ovat sosiaali- ja ter-veysalan ammattilaisia sekä näkövam-maisuuden asiantuntijoita. ✦

Kirsi Airikka

Lähde: Koskinen ym. Terveys, toiminta-kyky ja hyvinvointi Suomessa, 2011

Vertaiskurssi hiljattain näkönsä me-nettäneille alkaen 14.2. perjantaisin kello 12–14 Myötätuuli/Mummon Kammari, Hämeenkatu 28 Ilmoittautumiset 31.1. mennessä: [email protected], p. 040 804 8106

A 6 SILTA 1/2020

Messukylän seurakunnan kirkkoherran virkaa haki kuusi henkilöä. Virka tuli avoimeksi, kun nykyinen kirkkoherra Juha Vuorio jää eläkkeelle. Seura-kuntaneuvosto valitsee uuden kirkkoherran 18. helmikuuta.

Messukylän kirkkoherraehdokkaat tentissä

MESSUKYLÄN KIRKKOHERRANVAALIN AIKATAULU

• Kolmen haastateltavan hakijan eli Juha Itkosen, Ari Rantavaaran ja Ulla Ruusukallion keskustelutilaisuus on 14. tammikuuta kello 18 Linnainmaan seurakuntakeskuksessa, Korpikodinkatu 2.

• Tilaisuutta on mahdollista seurata suorana myös verkossa Tampereen seurakuntien Youtube-kanavalla youtube.com/user/tampe-reenseurakunnat, jonne tulee myös keskustelun tallenne.

• Kirkkoherran valitsee Messukylän seurakunnan seurakuntaneuvosto tiistaina 18. helmikuuta.

Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli on haas-tatellut hakijat, ja seurakunta on valinnut haki-joista kolme haastateltavaksi. Ehdokkaat ovat Ju-ha Itkonen, Ari Rantavaara ja Ulla Ruusukallio.

Silta-lehti on laatinut ehdokkaille kysymyk-siä. Seurakunnan ehdokkaiden vastaukset ovat tässä pai-netussa Silta-lehdessä.

Muut hakijat ovat Kangasalan seurakunnan kappalai-nen Auni Kaipia, Mänttä-Vilppulan seurakunnan vs. kirkkoherra Saila Munukka sekä kirkkohallituksen rip-pikoulutyön ja seurakuntakasvatuksen asiantuntija Ja-ri Pulkkinen.

Kaikkien kuuden hakijan vastaukset löytyvät Sil-lan verkkolehdestä, osoitteesta siltalehti.fi. Hakija on voinut täydentää vastaustaan verkossa.

Kysymykset:1) Mainitse kolme tärkeintä arvoasi.

2) Mikä on kirkon tärkein tehtävä, ja miten toteuttaisit sitä?

3) Missä kohtaa koet olevasi janalla arvokonser-vatiivi–arvoliberaali?

4) Messukylän seurakunnassa on tehty aina vahvaa nuorisotyötä. Miten seurakunta voisi tukea niitä alueen nuoria, joita kirkon perin-teinen kokoava toiminta ei tavoita?

5) Messukylän seurakunta on demografialtaan Tampereen monipuolisin seurakunta: lähel-lä keskustaa eletään urbaania kaupunkilaiselä-mää ja Teiskon pohjoisosissa maaseutuidylliä. Millaista johtamista alueellinen monimuotoi-suus edellyttää?

6) Kaupunki laajenee idän suuntaan, ja etenkin Ojala-Lamminrahkan alue Kangasalan ja Tam-pereen rajalla kasvaa vauhdilla. Miten kirkko voi olla mukana rakentamassa kasvavaa asuinaluetta?

Ku

va: Ju

ssi Laitin

en

A 7SILTA 1/2020

Teologian tohtori JUHA ITKONEN, 48, Oriveden kappalainen, Tampereen hiippakunnan pappisasessori

Motto: Rakkaudessa ei ole pelkoa

1. Rakkaudellisuus, totuudellisuus ja rohkaisevuus.2. Kirkon tärkein tehtävä on rohkaista uskomaan, toi-

vomaan ja rakastamaan. Messukylän kirkkoherra-na rohkaisisin yhtäältä kohtaamiani seurakuntalai-sia ja toisaalta työntekijöitä valmentavalla otteella olemaan rohkaisijoita seurakuntalaisille siinä työs-sä, mitä he tekevät.

3. Futistermein sanottuna olen keskikentällä, mutta lähempänä arvokonservatiivista laitaa. Erityisesti kirkkoherrana pyrkisin toimimaan pelinrakentaja-na eri tavoin ajattelevien välillä. Tärkeintä on luo-da yhteinen pelitaktiikka seurakunnan tehtävän to-teutumiseksi. Siinä tarvitaan jokaista pelaajaa.

4. Messukylässä on myös erinomaisia nuorisotyönte-kijöitä ja ennen kuin lähtisin tekemään toimintalin-jauksia, niin kuuntelisin heitä. Yleisesti ottaen näitä nuoria voisi tavoittaa uusilla kiinnostavilla toimin-tamuodoilla, vaikkapa luomalla seurakunnan omia e-sports -joukkueita, joille voisi järjestää lani-leire-jä.

5. Sellaista johtamista, joka ottaa oikeasti huomioon alueelliset erityispiirteet eikä pakota kaikkia tar-peettomasti samaan muottiin. Suosisin paikallisuut-ta ja lähikirkkotoimintaa. Jos minut valittaisiin, en-simmäiset puoli vuotta kiertäisin kaikki alueet ja tutustuisin niiden ominaispiirteisiin. Demografi-nen monimuotoisuus on enemmän vahvuus kuin heikkous.

6. En tunne kyseisiä kaupungin osia. Lähtökohtaises-ti ollaan läsnä kasvavalla asuinalueella. Ennen kuin mitään varsinaista linjausta asiasta voi tehdä, on teh-tävä perusteellinen toimintaympäristöanalyysi. Sii-tä nousevat johtopäätökset antavat suuntaa sille, mi-ten läsnäolo tällä alueella toteutuu.

Messukylän kirkkoherraehdokkaat tentissä

Rovasti ARI RANTAVAARA, 58, johtava kappalainen/Messukylän seurakunta

Motto: Valoa kohti!

1. 1. Usko. Suuri salaisuus. 2. Toivo. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. 3. Rakkaus. Suurin kaikista.

2. Kirkon tärkein tehtävä kiteytyy sanaan evankeliu-mi. Elämme voimakkaasti muuttuvassa yhteiskun-nassa, ja myös kirkon on huomattava ja ymmärret-tävä tämä. Kirkon on löydettävä hyvän sanomansa välittämiseen uusia, ajan haasteisiin vastaavia väli-neitä unohtamatta kuitenkaan sen keskeisintä sisäl-töä.

3. Yleisluonteista vastausta tähän on vaikea antaa. Jois-sakin asioissa ajattelen saman suuntaisesti kuin it-seään liberaaleiksi kutsuvat, toisissa taas arvoni pai-nottuvat perinteisempiin kantoihin. Sijoittunen siis jokseenkin keskelle tämän kaltaisella janalla. ”Ääri-linjaukset” koen itselleni vieraiksi.

4. Mielestäni Messukylän seurakunnassa tehdään jo nyt nuorisotyötä, mitä ei voi kutsua kaikilta osin niinsanotusti perinteiseksi. Kaikkia alueen nuoria ei toki silti tavoiteta. Verkostoituminen, siis yhteis-työ muiden alueella toimivien tahojen kanssa re-surssit yhdistäen on mielestäni järkevän suuntais-ta toimintaa.

5. Johtamisen näkökulmasta tämä edellyttää hyvää paikallistuntemusta sekä resurssien jakamista vii-saasti ja tasapuolisesti. Kirkkoherran on kyettävä näkemään rikkautena ja mahdollisuutena seurakun-nan monipuolisuus myös tässä asiassa. Lähikirkko-toiminta antaa tähän hyviä välineitä.

6. Tämä uusi asuinalue tulee jakautumaan sekä kun-nan että seurakunnan puolesta kahtia. Seurakunnan näkökulmasta avainasemassa tulee olemaan yhteis-työ Kangasalan kanssa. Resursseja yhdistämällä on mentävä uuden asuinalueen ihmisten arkielämään ja löydettävä ennakkoluulottomia keinoja heidän tavoittamisekseen.

Rovasti, TM, KM, kirkon nuorisotyönohjaaja, Pappisliiton puheenjohtaja, ULLA RUUSUKALLIO, 56, Sastamalan vt. kirkkoherra/ TAYS Pitkäniemen sairaala pastori

Motto: Harkitse, ennen kuin päätät. Kokeile, jos voit.

1. Rehellisyys ryyditettynä lähimmäisenrakkaudella. Yhteisöllisyys, jossa heikompia ei unohdeta. Aina on toivoa – oma joustavuus auttaa sen etsinnässä.

2. Kirkko on olemassa maailmassa sen tähden, että Jumalan rakkaus ja pelastus konkretisoituvat ja tu-levat ymmärrettäväksi ihmisille. Jeesuksen esimer-kin mukaan nämä toteutuvat jalkautumalla ihmis-ten pariin, kohtaamalla heitä, kysymällä ja kuunte-lemalla sekä verkostoitumalla muiden toimijoiden kanssa.

3. Riippuu asiasta. Tällaiset dikotomiat ovat näkemyk-seni mukaan hyvin keinotekoisia eivätkä tee oikeut-ta kenenkään ajattelulle. Ne myös synnyttävät turhia ennakkoluuloja ja vastakkainasetteluja. Mieluum-min kysyn ja kuuntelen toista kuin tiedän ennalta, mitä toinen ajattelee. Samaa toivon itselleni.

4. Nuorten ja nuorten aikuisten syrjäytyminen ei enää näyttäydy samana kuin ennen, vaan on piilossa. Jal-kautumalla edelleen kouluihin ja paikkoihin, jois-sa nuoret viettävät vapaa-aikaansa. Verkostoitumal-la alueen muiden toimijoiden kanssa etsivän työn keinojen kehittämiseksi, etenkin verkossa ja sosiaa-lisessa mediassa.

5. Tämä alueiden monimuotoisuus, maantieteellinen etäisyys ja väestön erilainen ikärakenne edellyttävät lähikirkkojen toimintatapojen ja käytäntöjen erilais-tumista. Valmentavalla työotteella varustetaan kul-lekin alueelle hyvät työntekijät ja vapaaehtoiset pi-tämään toiminta elävänä ja jäseniä palvelevana.

6. On oltava hereillä alueiden yhdyskuntasuunnitte-lussa jo valmisteluvaiheessa osallistumalla viran-omaisyhteistyöhön, yleisökeskusteluihin ja vuok-raamalla yhteistoimintatiloja rakentuvilta alueilta muiden toimijoiden kanssa. Mennään mukaan alue-foorumeihin, jalkaudutaan alueen toimintaan ja ta-pahtumiin.

Uni- ja musiikkilääkäri Miikka Peltomaan mukaan aivoissa on kuin ilotulitus musiikin ja kuuloaistin vaikutuksesta.

A 8 SILTA 1/2020

A 9SILTA 1/2020

TEKSTI: Outi Viitasalo KUVAT: Hannu Jukola

HYVÄ UNI LUO HYVÄÄIhminen nukkuu kolmanneksen elämästään, mutta se aika ei mene hukkaan.

Tiede ei pohjimmiltaan tiedä, mik-si uni on ihmiselle välttämätöntä.

– Mutta tiedämme kaikki, mi-ten hyvältä tuntuu hyvin nukutun yön jälkeen, sanoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, do-sentti Miikka Peltomaa.

Hän on myös uni- ja musiikkilääkäri, joka osaa ker-toa erikoisalojensa hyvistä vaikutuksista.

– Unta voisi kutsua kilpa-ajojen varikkokäynnik-si, kuvailee Peltomaa.

– Elämä on aika kovaa kyytiä, joka kuluttaa mei-tä. Siksi pitää päästä huoltokäynnille. Yö on se het-ki vuorokaudesta, jolloin koko elimistöä huolletaan

Asiantuntijan mukaan 90 prosenttia koko elimis-tön palautumisesta tapahtuu hyvän unen aikana. Vas-ta-ainetuotanto on vahvaa, ja koko immunologista järjestelmää vahvistetaan.

Varikkokäynnille on annettava aikansa. Aikuisiäs-säkin tarvitsemme noin kahdeksan tuntia unta, ja tei-ni-iässä palautumiseen ja aivojen toiminnan ja op-pimiskyvyn tukemiseen olisi hyvä antaa yhdeksän tuntia unta.

Unirytmiimme vaikuttaa vahvasti teollinen yhteis-kunta. Alkuperäiskansoilta löytyy muunkinlaisia vuo-rokausirytmejä.

– Olemme myös geneettisesti rytmittyneitä aamu- ja iltavirkkuihin ja niihin, jotka ovat siltä väliltä. Tä-tä jakoa haastaa työelämän rytmi. Iltavirkuilla luon-nollinen unirytmi on sellainen, että unen tulo menee helposti yli puolenyön, joten he saavat tehdä vähän enemmän töitä järkevän unirytmin eteen.

Auttavatko päivätorkut?– Unilääkärihän on päivätorkkujen ystävä, Miikka

Peltomaa hymyilee. – Pitää kuitenkin muistaa, että liian myöhäiset päi-

väunet vaikeuttavat yöunen tuloa. Päivällä kannattaa myös nukkua vain lyhyesti, 20–30 minuuttia riittää.

Huonoa unta ei aina huomaaJatkuva päiväunien tarve voi kertoa liian vähäises-tä unesta yöllä.

– Uni voi olla huonolaatuista huomaamattamme. Saatamme mennä nukkumaan ja herätä aamulla ihan tyytyväisenä: nukuinpa taas koko yön. Uni voi kui-tenkin olla toivomamme sakean puuron sijasta lai-haa velliä.

Jos uni tulee heti, kun pää kolahtaa tyynyyn, ei ky-se ehkä olekaan hyvästä nukkujasta.

– Lyhyt univiive on yleensä ensimmäinen merkki

siitä, että unessa voi olla laadullisia ongelmia. Nor-maalia on, että unta odotellaan 15–30 minuuttia. Sii-nä ehtii vähän lukea tai vaikka rukoilla, ja sen jälkeen uni tulee hyvin.

Kannattaa myös tarkistaa, että makuuhuoneessa on sopivan viileää, hiljaista ja pimeää. Älylaitteet on parasta sulkea hyvissä ajoin ennen nukkumaan me-noa.

Totumme helposti asioihin, jotka elämässä ovat hiukan vinossa, myös huonoon uneen. Väsyneinä emme myöskään jaksa tarttua tilanteen korjaamiseen.

– Huonoa unta ei pidä koskaan hyväksyä osaksi omaa elämää. Meillä on noin sata unen häiriödiag-noosia, jotka osataan tutkia ja hoitaa, kannustaa Pel-tomaa.

Uniapnea on kansantautiYksi keskeisimmistä unen häiritsijöistä on uniapnea, joka on viime vuosina noussut esiin ja hyväksytty vi-rallisestikin kansantaudiksi.

Uniapneataudissa hengitysteiden ahtaus kurkussa aiheuttaa hengityskatkoksia ja hapenpuutetta. Uniap-nea lisää moninkertaisesti sydän- ja aivoinfarktin, ve-renpainetaudin ja muistisairauksien riskiä.

Se on myös masennuksen ja vakavan liikenneon-nettomuuden riskitekijä. Painonhallinta voi torjua uniapneaa, mutta tauti ei ole vain ylipainoisten sai-raus.

– Kuorsaus on merkki kurkun ahtaudesta ja aika tavallinen oire uniapneataudista. Väsyneisyys – jo-hon monet siis tottuvat – ja tahmeat aamut kertovat huonosta unesta, samoin aamupäänsärky ja aamuve-renpaine, sillä uniapnea nostaa verenpainetta, jonka kuuluisi yöllä laskea.

– Oireisiin kuuluvat myös yölliset heräilyt ja ves-

sassa käyminen. Miehillä syytä tähän etsitään helpos-ti eturauhasvaivoista, mutta uniapneataudin hoitami-nen lopettaa nämä yöjuoksut.

Unen laatua ja unihäiriöitä tutkitaan monilla ta-voilla.

– Tärkeintä on kuunnella potilaan tarina: mitä on tapahtunut, mitä on tutkittu, mikä on auttanut ja mi-kä ei.

– Jos epäillään erityisesti uniapneatautia, tehdään yöpolygrafia. Sillä etsitään hengityskatkoksia, happi-pitoisuuden laskua ja pulssin nousuja. Se on yksinker-tainen, helppo tutkimus, joka tehdään kotona omas-sa sängyssä nukkuen.

Uniapneaa hoidetaan käyttämällä nukkuessa CPAP-laitetta, joka luo pienellä ylipaineella hengi-tysteihin niitä avaavan, kevyen ilmatyynyn. Sen pin-nalla nukkuja hengittää rauhallisesti, hapenpuutos häviää, sydän ja verenpaine rauhoittuvat, ja uni on palauttavaa ja hyvää.

Hoidon vaikutus elämän laatuun on valtava. Täs-tä Miikka Peltomaa saa kuulla hienoja tarinoita po-tilailtaan.

– Oma innostukseni syntyy juuri potilaiden hyvis-tä kokemuksista ja työn merkityksellisyydestä.

Uniapneatautia sairastaa arviolta noin viidennes yli 40-vuotiaasta väestöstä, mutta jopa 80 prosenttia uniapneatapauksista on löytämättä.

Resursseja taudin toteamiseen tarvittaisiin enem-män, sillä jonot tutkimuksiin ovat pitkät. Tämä epä-kohta koettelee paitsi taudista kärsiviä myös koko yh-teiskuntaa. Hoitamattoman uniapnean kustannukset yhteiskunnalle ovat arviolta 1,5 miljardia vuodessa.

Tällä hetkellä Peltomaa kiertää maata valtakunnal-lisen uniklinikkaketjun vastuulääkärinä rakentamas-sa uniasiantuntemuksen yhteistyötä sairaanhoitopii-rien ja terveyskeskusten kanssa.

Tavoitteena on tuottaa yhdessä palvelua, joka pie-nellä sijoituksella veisi uniapnealta sen tämänhetki-sen valta-aseman.

Uni on luovuuden lähdeHyvän unen merkitys aivojen toiminnalle nousi uu-delle tasolle muutama vuosi sitten kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa myös suomalaisia oli mukana.

Peltomaan mukaan tuolloin löydettiin aivojen glymfaattinen järjestelmä. Se on vastine lymfaatti-selle järjestelmälle muualla elimistössä, siis imunes-tekierrolle, joka toimii kuonan poistajana.

– Nyt huomattiin, että laadukkaan unen aikana hermosolut rentoutuvat, ja niiden ja verisuonten ym-

”Totumme helposti asioihin, jotka elämässä ovat hiukan vinossa, myös huonoon uneen.”

A 10 SILTA 1/2020

pärille avautuu pieniä soluvälitiloja, joissa aivoselkäydin-neste alkaa kiertää aivan vimmatulla vauhdilla. Käytän-nössä se huuhtelee aivot joka yö. Siihen vaaditaan ma-kuuasento ja hyvänlaatuinen uni, jota ilman huuhtelujär-jestelmä ei käynnisty.

Luovuus on aivotyötä, ja sitä on myös luovan ja esit-tävän muusikon työ, jonka vaatimuksiin ja terveysongel-miin Miikka Peltomaa on musiikkilääkärinä perehtynyt.

Hyvän unen aikana aivot tuottavat monenlaisia asioi-ta ja ratkaisuja.

– Tunnettu esimerkki on Paul McCartneyn klassikko Yesterday, joka hänen herättyään soi mielessä. McCartney uskoi pitkään, että sävelmä oli jo olemassa ja että hän oli vain tietämättään sen kuullut. Tällaisia tapauksia on var-masti paljonkin.

Aivojen ilotulitusKautta aikojen ihmiset ovat kokoontuneet yhteen kuun-telemaan musiikkia. Musiikin vahvaa vaikutusta todistaa myös tutkimus.

– Korvalääkärinä tarkastelen tietysti musiikkia myös kuuloaistin ja aivojen näkövinkkelistä. Moderneilla toi-minnallisilla aivokuvantamismenetelmillä on todettu, et-tä aivoissa on kuin ilotulitus musiikin ja kuuloaistin vaiku-tuksesta. Kuuloaisti aktivoi suurta osaa aivoista.

Tiedämme, että konsertti, esitys tai hetki hyvän musii-kin äärellä voi koskettaa syvästi.

– Kun Soile Isokoski oikein ihanasti laulaa, tulee kyyne-leet silmiin ja vahva kosketetuksi tulemisen olo. Näin ai-vojen limbinen järjestelmä, jossa tunteet ja muistot asu-vat, aktivoituu hyvästä musiikista.

– Koen vahvasti, että muusikko on samalla alalla kuin minäkin, parantamassa ja auttamassa meitä jaksamaan pa-remmin.

Miikka Peltomaa kertoo musiikin vaikutuksesta kuu-loon.

”Tiedämme, että konsertti, esitys tai hetki hyvän musiikin äärellä voi koskettaa syvästi.”

– Meille kaikillehan kehittyy iän myötä ikäkuulo, kuu-lon alentuma. Puheen erottaminen hälyssä vaikeutuu.

Hän kertoo esimerkin tutkimusasetelmasta: otettiin ikäihmisiä, joilla ei ollut kuulolaitetta, ja tehtiin tarkat kuu-lotutkimukset. Toinen tutkimusryhmä alkoi harrastaa in-tensiivisesti kuorolaulua, toinen kirjallisuuspiiriä.

– Kuulotutkimus kolmen kuukauden kuluttua osoitti, että kuorolaulua harrastaneessa ryhmässä puheen erotta-minen hälyssä oli merkittävästi parantunut. Sitä ei selittä-nyt mikään muu kuin altistuminen aktiiviselle itse tuote-tulle ja kuoron laululle. Kuulojärjestelmää saatiin aktivoi-tua siten, että se pystyi paremmin toimimaan.

Musiikkia lääkkeeksi ja hoitajaksiAivojen monipuolinen aktivoituminen on alkanut kiin-nostaa erityisellä tavalla neurotieteilijöitä ja neurologeja. Suomessakin on tutkittu musiikin vaikutusta aivosairauk-sien hoidossa ja todettu, että musiikin kuuntelu on merkit-tävä työkalu nopeuttamaan potilaan toipumista.

– On siis ihan perusteltua, että lääkäri määrää musiik-kia potilaalle lääkkeeksi, vakuuttaa Peltomaa.

Kuuloaisti ja musiikki voivat myös avata kanavan kom-munikaatiolle silloin, kun kontakti ulkomaailmaan on esi-merkiksi muistisairauden vuoksi hävinnyt.

– Tämä näkyy vanhusten osastoilla, kun kuorot vierai-levat laulamassa tai veisataan virttä. Dementoitunut van-hus, joka ei ehkä vuosiin ole keskustellut kenenkään kans-sa, alkaa ulkomuistista laulaa mukana virttä säkeistö toi-sensa jälkeen.

Peltomaan mukaan tälle on lääketieteellinen selityksen-sä. Esimerkiksi Alzheimerin tauti koettelee aivoissa raken-teita, jotka vaikuttavat verbaaliseen ja näkökommunikaa-tioon, mutta säästää kuuloyhteyksiä.

– Tieteen näkökulmasta on päivänselvää, että meillä pi-täisi olla vanhusten hoivaosastoilla musiikkia, elämänlaa-dun parantamiseksi ja terveyden kannattelemiseksi. Mu-

siikin kuunteleminen on tavattoman kustannustehokas keino tarjota jotain hyvää.

– Mielestäni meillä on täydet perusteet sille, että luo-taisiin sairaalamuusikoiden ammattikunta, lisää Peltomaa.

– Myös teknologia voi auttaa: Turun yliopistollisen kes-kussairaalan neurologian osastolle on ostettu iPod-soitti-mia kuulokkeineen, ja päiväohjelmaan kuuluu lääkkeen nauttimisen aika, jolloin laitetaan musiikkia korville kuul-tavaksi. ✦

MIIKKA PELTOMAA

• Syntynyt 21.10.1960 Tampereella

• Lääketieteen tohtori, Helsingin yliopiston korva-, nenä ja kurkkutautiopin dosentti

• Aloitti kuorouran Pirkanpojissa, jatkoi muun muassa Harjun Nuorten Kuorossa ja Savonlinnan Oopperajuhlakuorossa. Laulaa nyt tenoria Järvenpään seura-kunnan Canzonetta Nova -kuorossa

• Toimi valmistuttuaan Savonlinnan Oopperajuhlien lääkärinä

• Oli perustamassa Suomen Musiikkilääke-tieteen yhdistyksen

• Oli luomassa musiikkilääketieteen erityis-pätevyyskoulutuksen Suomeen

• Perusti muusikkopoliklinikan Helsingin Musiikkitaloon ja työskentelee siellä erikoislääkäritiimissä

• Valtakunnallisen Coronaria-uniklinikka-ketjun vastuulääkäri

• Hyvän unen ja musiikin merkityksen puolestapuhuja kotimaassa ja maailmalla. Luennoi Tampere Chamber Music -festi-vaalilla Tampere-talossa 26.1.2020

Tampere Chamber Music -festivaalin kirkkokonserteista lisätietoa sivulla B 5

Suomessakin on tutkittu musiikin vaikutusta aivosairauksien hoidossa ja todettu, että musiikin kuuntelu on merkittävä työkalu nopeuttamaan potilaan toipumista. ”On siis ihan perusteltua, että lääkäri määrää musiikkia potilaalle lääkkeeksi”, vakuuttaa Miikka Peltomaa, joka itsekin harrastaa kuorolaulua.

A 11SILTA 1/2020

Luottamus Jumalaan, usko ja epäusko, anteeksiantaminen ja -saaminen, ilo ja suru, tule-vaisuus ja toivo. Muun muassa näihin aiheisiin on viime vuo-

sina pureuduttu Tampereen seurakuntien Päiväraamattukoulussa, jonka 15. toiminta-vuosi alkaa 9. tammikuuta.

– Opetus antaa iloa ja viisautta sekä ymmärrystä arkitilanteisiin, kiteyttää Ar-mi Taponen, joka on luotsannut Päiväraa-mattukoulua vuodesta 2018. Ryhmä toimii vapaaehtoisvoimin.

Päiväraamattukoulu kokoontuu kerran viikossa Kalevan kirkolla. Jokaisella kerral-la mukana on luennoitsija, joka useimmi-ten on koulutukseltaan pappi. Muutkin pu-hujavieraat ovat toki tervetulleita.

– Opetus ei kuitenkaan ole koulumaista. Jokaisella kerralla myös keskustellaan päi-vän aiheesta. Ryhmä myös suunnittelee yh-dessä kauden ohjelman, kertoo Taponen.

Ryhmäläisiä kuunnellessa huomaa, et-tä raamattukoulu on osallistujilleen tär-keä kristittyjen yhteisö. Yhteinen oivallus myös on, että Raamattu on elämässä arjen tukena.

Tieto innostaa lukemaan Kirsti Myllymäki arvostaa luennoitsijoi-den asiantuntemusta.

– Heiltä saa hyvää tietoa Raamatun si-sällöstä, ja se innostaa lukemaan enemmän.

Alusta saakka mukana ollut Leena Lam-mentausta korostaa yhteisöllisyyttä.

– Raamattukoulu tuli minulle työyhtei-sön tilalle, kun jäin eläkkeelle. Olen saa-nut täältä ystäviä. Vuosien saatossa ryhmä on muotoutunut moneksi, ja se on elävä.

Ryhmäläiset vakuuttavat, että uudet ih-miset ovat lämpimästi tervetulleita ryh-mään.

– Nyt olemme kutsuneet myös maa-hanmuuttajia Marhaban-yhteisöstä, mut-ta vielä kukaan ei ole uskaltautunut mu-kaan. Täällä olisi hyvä harjoitella myös suo-men kieltä, hymyilee Lammentausta.

Myös Pirkko-Liisa Kuosmasen mie-lestä Päiväraamattukoulu on ennen kaik-kea ihmisläheinen yhteisö.

– Aiheista tulee aina hyvä keskustelu. On myös mukavaa syödä lounasta yhdes-sä, sillä torstaisin voimme osallistua Kale-van kirkon ruokailuun.

Marja Leena Cederqvist kuuli ryhmäs-tä aikoinaan ”puskaradion” ansiosta.

– Tapasin Kirstin ja Leenan, jotka pyy-sivät minua mukaan. Tuolloin ryhmässä oli mukana musiikki-ihmisiä, jotka soit-tivat suorastaan taivaallisesti. Tuntui sil-tä kuin minut olisi otettu syliin, muistelee Cederqvist, joka toivoo hartaasti, että jo-ku soitto- ja laulutaitoinen taas tulisi mu-kaan ryhmään.

Ryhmän nuorin ja uusin jäsen on Reet-ta Lassila, joka aloitti Päiväraamattukou-lun syksyllä.

– Vaikka alussa jännittikin tulla, huoma-sin pian, että ryhmässä on avoin ilmapiiri, ja minut otettiin lämpimästi vastaan. Tääl-lä saa olla oma itsensä: kenenkään ei tarvit-se keskustella, jos esimerkiksi on ujo tai ei muuten tunnu siltä.

Lassilan mukaan ohjelma ja keskuste-lut sopivat monenlaisiin elämäntilanteisiin. Ihmisten tarinat ja elämänkokemukset ni-voutuvat hyvin opetukseen.

– Toivoisinkin, että muutkin nuoret ai-kuiset uskaltautuisivat mukaan. On rik-kaus, että eri-ikäiset ihmiset kohtaavat.

Rukous on yhteyttäUrpo Taponen kertoo, että rukouselämä on tärkeä osa Päiväraamattukoulua. Pyyn-nöt laitetaan laatikkoon, ja ryhmä rukoilee yhdessä aiheiden ja niitä jättäneiden ihmis-ten puolesta.

Myös Riitta Kavander korostaa ru- kousta.

– Olen saanut tästä ryhmästä voimia ja olen kokenut täällä kristittyjen yhteyttä. Rukoukset ovat olleet kuin suojaava muu-ri ympärilläni, kiittää Kavander.

Keskustelujen aikana Urpo Taponen on myös huomannut, että ryhmäläisillä on vii-sautta ja elämänkokemusta.

– Monilla on paljon annettavaa, ja näi-tä jokaisen armolahjoja meidän tulisi hyö-

dyntää rohkeasti ja rakentaa yhdessä seu-rakuntaa.

Armi Taposen tärkein oivallus on, että kaikki ovat arvokkaita.

– Jumala on luonut meistä ainutlaatuisia ihmisiä, ja meille on annettu myös tehtäviä oman ainutlaatuisuutemme pohjalta. Itsen-sä vähättely ei vie lähemmäksi Jumalaa. ✦

Kirsi Airikka

Päiväraamattukoulu torstaisin kello 10–12 Kalevan kirkon Katakombi- seurakuntasalissa Kevään ohjelma: ∞ 9.1. Markku Komulainen: Mitä Jumalan rakkaus merkitsee?

∞ 16.1. Harri ja Mia Joki: Uusi elämä Kristuksessa

∞ 23.1. Veli-Pekka Ottman: Jumalan koulussa

∞ 30.1. Markku Komulainen: Miksi rakkauden Jumala sallii kärsimyksen?

∞ 6.2. Pekka Luukkala: Aarteita vanhoista juutalaisista lähteistä

∞ 13.2. Mervi Äyräväinen: Erilaisuuden kohtaaminen

∞ 20.2. Seppo Lappalainen: Armolahjat – yhteiseksi hyödyksi

∞ 5.3. Riikka Sydänmaa: Jumalan puhe arjessa

∞ 12.3. Jukka Kuusisto: Mitä Jumalan rakkaus vaatii meiltä?

∞ 19.3. Daniel Hukari: Hengellisissä taisteluissa

∞ 26.3. Jussi Hankela: Linnut Raamatussa

∞ 2.4. Jorma Satama: Kärsivällisyys Jumalan ajan odottamisessa

∞ 16.4. Farah Akram: Jeesus esikuvana ∞ 23.4. Päätösjuhla

Päiväraamattukoulu antaa eväitä arkeen

Pirkko-Liisa Kuos-manen (vas.), Marja Leena Cederqvist, Kirsti Myllymäki, Leena Lammen- tausta, Reetta Lassila ja Riitta Kavander ovat viihtyneet Päiväraamattukou-lussa. Raamattu kulkee mukana joko perinteisenä kirjana tai älypuhelimessa.

Armi ja Urpo Taponen toimivat aina vuorollaan Päiväraamattukoulun emäntänä ja isäntänä. Ryhmä toimii vapaaehtoisvoimin, ja suunnittelu tehdään yhdessä.

Ku

vat: R

ami M

arjamäki

A 12 SILTA 1/2020

Kaupunkilaisessa uskonnollisuu-dessa korostuvat moninaisuus, uudenlaiset ilmiöt ja yksityisyys, mutta myös yhteinen hyvän tekeminen. Monella on hen-gellisiä kysymyksiä, mutta ei taitoa sanoittaa niitä.

Noin 70 prosenttia suomalaisista kuu-luu kirkkoon. Sa-man verran asuu kaupungeissa tai niiden lähialueilla. Ensimmäisen luke-

man käyrä on jo pitkään ollut laskusuun-nassa, kun taas jälkimmäinen nousee no-peammin kuin juuri koskaan aiemmin.

Vielä kolmas, monelle tuttu tilastotieto: kaupungeissa kirkkoon kuulutaan muuta maata harvemmin. Onko kaupungistumi-nen väistämätön virta, joka vie uskonnol-lisuuden mukanaan?

– Kaupungistuminen on valtava ilmiö, joka vaikuttaa paitsi ihmisten elämän taus-tana, myös suoraan siihen, miten he käyt-täytyvät. Tämä koskee myös uskonnolli-suutta, sanoo kaupunkiteologian profes-sori Henrietta Grönlund Helsingin yli-opistosta.

Hän muistuttaa, että kaupungistuminen ei ole universaali luonnon laki, joka toteu-tuisi joka paikassa samalla tavalla. Tosin tiettyjä lainalaisuuksia on olemassa, ja ne kiihtyvät kaupunkien kasvaessa.

– Kaupungeissa korostuvat valinnan-vapaus, suvaitsevaisuus, moninaisuudes-ta nouseva erottautuminen sekä yksilön anonymiteetti. Nämä ilmiöt asettavat myös uskonnolliset yhteisöt uudenlaiseen ase-maan.

Urbaani maailma yltää kaikkialleKaupunkiväestön osuus kasvaa lähes kai-kissa maissa. Kaupungistuminen on paitsi maantieteellinen, myös kulttuurinen asia. Sosiaalisen median ja tiedonvälityksen kautta urbaani elämäntapa tavoittaa kaikki.

– Sellaiset ilmiöt kuin moninaisuuden tuoma relativismi ja kokemus siitä, että kirkkoon ei tarvitse kuulua, yltävät kult-tuurisina ilmiöinä myös pienemmille paik-kakunnille.

Kaupungeissa ihmisten elämää muut-tavat erityisesti sosiaaliset suhteet. Tarjol-la on paljon ihmissuhteita, yhteisöjä ja or-ganisaatioita, joihin liittyä. Myös erilais-ten identiteettien ja maailmankatsomusten määrä kasvaa asukastiheyden myötä. Sa-malla yksilölle jää liittymisessä paljon vas-tuuta, ja vaarana on yksinäisyys.

– Vaikka ihmiset tarvitsevat kaupungeis-sa ihan yhtä paljon ihmissuhteita, ystäviä ja yhteisöjä, joihin kuulua, sitoutumisen ta-pa on nykyään löyhempi ja hetkellisempi, Grönlund sanoo.

Kaupunkikulttuuri ruokkii myös ih-misten välisiä eroja ja vastakkainasettelu-ja. Niin uskonnottomuustrendi kuin eri uskonnotkin ovat näkyvillä, samoin kon-servatiiviset ja liberaalit tulkinnat yhteisö-jen sisällä.

– Kun identiteetti ei tule enää annettu-na, sitä on tarpeen kirkastaa ja perustella. Kuka minä olen, keitä nuo toiset ovat, mi-ten eroamme, missä ajattelemme samoin?

Tämä voi isossa mittakaavassa lisätä se-kä sekularisaatiota että uskonnollisuutta samaan aikaan. Maailmanlaajuisesti juuri monissa suurissa kaupungeissa kasvaa val-tavia seurakuntia.

Vuoropuhelua kaupunkilaisten kanssaKun on paljon väkeä ja nopeasti muuttuva ympäristö, syntyy myös monenlaista uut-ta ajattelua ja toimintaa. Kaikki se kilpailee ihmisten ajasta.

Sama ilmiö liittyy myös uskontoon. Kaupungeissa syntyy todennäköisemmin

uutta uskonnollista liikehdintää ja uusia toimintamuotoja – pikkukaupungeissa pienimuotoisemmin ja isoissa enemmän. On kirkkobrunsseja, monenlaisia messu-ja ja nuorten tempauksia.

Grönlund muistuttaa, että kirkko on ai-na käynyt vuoropuhelua kulloinkin elettä-vän todellisuuden kanssa. On lähdettävä liikkeelle arjen yhteisöllisyydestä, hengel-lisyydestä ja etsinnästä. Paljon on vielä sitä, että tehdään totutulla tavalla, mutta myös uuteen on herätty seurakunnissa hyvin.

– Punainen lanka on se, että rakenne-taan seurakuntaa alhaalta ylöspäin, kuun-nellaan ihmisiä ja heidän tarpeitaan ja läh-detään tekemään heidän kanssaan. On hy-vä muistaa, että vuoropuheluun antautu-minen ei tarkoita kirkon opin ja arvojen vesittämistä.

Grönlundin mukaan onnistumisia on paljon, hyvänä esimerkkinä papit, joita on palkattu liikkumaan kaduilla, kauppakes-kuksissa ja muualla ihmisten parissa.

– Kirkon menestystarinoihin kuuluu myös kaikki se, mitä se tekee vaikeissa ti-lanteissa ja haavoittuvassa asemassa elävien ihmisten auttamiseksi. Siinä ollaan aidosti kirkon arvojen ja opin ytimessä.

Kirkkososiologian dosentti Henrietta Grönlund on keskit-tynyt tutkimuksis-saan tarkastelemaan kaupunkilaisten uskonnollisuutta, kansalaistoimintaa ja hyvän tekemistä, sekä niihin liittyviä arvoja.

Ku

va:

Ve

ikko

So

me

rpu

ro

Kaupunkilainen odottaa kirkolta hiljentymistä ja

hyvän tekemistä

”Kun uskontoa pidetään yksityisasiana, kysymyksiä on, mutta ei hengellisyyden sanoittamisen kulttuuria. ”

A 13SILTA 1/2020

Kaivattu lähimmäisen-rakkauden ääniVapaaehtoistoiminta on yksi tapa avata ovia seurakuntalaisille. Suomalaiset arvostavat kirkkoa ja sen tekemää hyvää työtä, joka nou-see kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. Monet myös haluavat osallistua siihen itse.

– Osallistumisen tapa on muuttunut merkittävästi. Ihmiset eivät vain mene mu-kaan seurakuntien vapaaehtoistoimintaan, vaan pistävät itsekin pystyyn erilaisia tem-pauksia, talkoita ja messuyhteisöjä.

Grönlundin mukaan moni odottaa kir-kolta myös sitä, että se vaalii yhteisiä arvo-ja ja ottaa kantaa suuriin moraalis-eettisiin kysymyksiin yhteiskunnassa.

– Kirkon lähimmäisenrakkaudelle ja ih-misarvon äänelle olisi kysyntää vielä paljon enemmän. Kirkko voisi vielä vahvemmin nostaa esiin kansalaisten surua, murhetta, ahdistusta, pelkoa ja epäluottamusta sekä sanoa, että haluamme olla näissä asioissa teidän rinnallanne.

Kirkko on myös edelleen yksi niistä har-voista tahoista, jotka pystyvät tulemaan ihmisen keskustelukumppaneiksi elämän isoissa kriiseissä.

– Kirkolta odotetaan sitä, että surua, avioeroa, kasvatushaasteita tai yksinäisyyt-tä voidaan käydä läpi. Tätä tapahtuu kirkos-sa todella paljon, mutta vieläkin enemmän voisi olla vapaaehtoisuuteen ja vertaisuu-teen perustuvaa tukea.

Vastauksia sanattomiin kysymyksiinSiinä missä monet asiat muuttuvat kau-pungistumisen myötä, ihminen ja hänen

perimmäiset kysymyksensä pysyvät mel-ko samanlaisina.

Tiheä asutus ja dynaamisuus eivät tuo-ta vastauksia siihen, miksi olemme täällä, mitä on hyvä elämä, miten meidän tulisi elää ja mistä löydän merkityksen omaan elämääni.

– Päinvastoin, kaikki kiihtyvyys, muu-tos ja yksilön vastuu tuovat nämä asiat vie-lä enemmän pintaan. Tarvitaan paikkoja, joissa voi peilata omaa elämäänsä.

Grönlundin mukaan Suomessa on aiem-min ollut niin voimakas kansankirkolli-suus, että kulttuurisesti kirkkoon kuulu-mista ei ole juuri tarvinnut miettiä.

– Moni on aika hukassa koko uskonnon ilmiön kanssa. Kun uskontoa pidetään yk-sityisasiana, kysymyksiä on, mutta ei hen-gellisyyden sanoittamisen kulttuuria. Kir-kon olisi tärkeää löytää sellaisia vuoropu-helun tapoja, joissa näitä asioita voisi mie-tiskellä.

Grönlund näkee kristillisessä hiljaisuu-den liikkeessä mahdollisuuden, joka voi-si vastata samaan tarpeeseen kuin suosittu mindfulness. Moni kiireen ja melun kuor-mittama kaupunkilainen kaipaa hiljenty-mistä. Miten se jokin ihan muu, mitä us-konto ilmiönä edustaa, voisi tihkua kau-punkielämään?

– Hiljentymisen paikat luonnossa tai kaupunkiympäristössä ovat olleet monin paikoin todellisia menestyksiä. Hiljaisuu-desta, mystiikasta ja myös uudenlaisista, urbaaneistakin rituaaleista voi löytyä yh-teys omaan sanoittamattomaan hengelli-syyteen. ✦

Anu Heikkinen

Nuori, tule juttelemaan mieltäsi askarruttavista asioistaNuorilla on mahdollisuus keskustella omista asioistaan, kun syksyllä alkaneet Hannun hetki nuorille -tuokiot jatkuvat kevättalvella Aleksanterin kirkossa.

– Nuoret haluavat keskustella ihan ylei-sistä asioista. Ehkä huoli tulevaisuudesta on ollut eniten esillä. Monella keskustelut liittyvät myös opiskeluun ja tulevaisuuden-suunnitelmiin, kertoo Hannu Soro, joka tekee vapaaehtoistyötä nuorten parissa.

Eläkkeellä oleva Soro on entinen Tam-pereen lyseon lukion opinto-ohjaaja, joka on työskennellyt nuorten parissa kouluis-

sa ja urheilun parissa yli 40 vuotta. Soro päivystää Aleksanterin kirkossa

keskiviikkoisin, muutaman kerran kuu-kaudessa.

– Jos päivystysaika ei sovi, tapaamises-ta muuna aikana voi sopia puhelimitse, lupaa Soro.

Hannun hetki nuorille keskiviikkoi-sin kello 15–17 Aleksanterin kirkossa 15.1., 29.1., 12.2., 4.3., 11.3., 25.3., 8.4., 22.4., 6.5. ja 20.5. tai sovi tapaaminen: Hannu Soro, 050 553 8686

Maria-oratorion valmistumista voi seurata blogissaHarjun seurakunnassa valmisteilla ole-van uuden kirkkomusiikkiteoksen kan-taesitys on lauantaina 21. maaliskuuta Pis-palan kirkossa.

Jeesuksen äidistä, Neitsyt Mariasta kertovan Maria-oratorion edistymistä voi seurata Tampereen seurakuntien verkko-sivuilla olevasta blogista.

Tähän mennessä blogissa on esitelty muun muassa solisteja sekä Harjun kant-toreiden työryhmä ja kuoro.

Ensi vuoden blogikirjoitukset ovat tu-lossa julkaisuun 8. tammikuuta, 5. helmi-kuuta ja 4. maaliskuuta.

– Alkuvuoden postauksissa seurat-tanee esityksen valmistumista muun muassa orkesterin näkökulmasta, ker-too oratorion libreton kirjoittaja Elisa af Hällström.

Teoksen on säveltänyt Harjun kantto-ri Janne Salmenkangas.

Maria-oratorion kantaesittää Harjun Kamarikuoro yhdessä Tampereen akatee-misen sinfoniaorkesterin TASOn kanssa. Kapellimestarina toimii Heikki Liimola.

Solisteina laulaa joukko Harjun seura-kunnan kanttoreita. Mariaa esittää Sanna Ketola. Elisabetin roolissa on Tarja Lai-tinen, ja Jeesuksena nähdään Janne Sal-

menkangas sekä Joosefina Lasse Kautto. Gabrielin roolin laulaa Tampereen orto-doksisen seurakunnan kanttori, ooppera-laulaja Heikki Hattunen.

Oratoriohankkeen valmistumista voi seurata Tampereen seurakuntien kotisivuilla: tampereenseurakunnat.fi/blogit/maria_oratorio_valmistuu

Kutsuja sisäiselle matkalleElämäni caminot -py-hiinvaelluspäivä houkutte-lee joukon pyhiinvaelluk-sista kiinnostuneita ihmi-siä 15. helmikuuta Tampe-reelle. Tapahtumaan odo-tetaan 60–100 osallistujaa ympäri Suomen.

– Päivän teemana on Elämäni caminot – kutsuja sisäiselle matkalle. Tavoit-teena on esitellä caminoja pyhiinvaellusreitteinä, niil-le valmistautumista ja kul-jetun matkan vaikutusta, kertoo Tampe-reen seurakuntien hengellisen ohjauksen vt. pastori Teemu Salminen.

Samassa yhteydessä tehdään tutuk-si PyhiinvaellusTampere -reitistöjä ja Vaeltava Pirkanmaa -vaellusviikkoa hei-näkuun lopulla sekä julkaistaan pyhiin-vaellus- ja retriittikalenteri.

Päivän pääpuhujaksi on lupautunut Mirja Kärnä. Hän käveli vuonna 2014 Suomesta Espanjan Santiago de Com-

postelaan, joka on suo-sittu pyhiinvaelluskohde. Kärnä on tehnyt kävele-misestä ja kirjoittamises-ta ammatin itselleen ja val-mistelee pyhiinvaellusai-heista pro gradua Itä-Suo-men yliopistossa.

– Työpajoissa pyhiin-vaeltajat saavat jakaa käy-tännön vaellusvinkkejä ja kokemuksia sekä pohtia, miten koettu on syventy-nyt ja luonut merkitystä

elämään. Yksi näkökulma vaeltamiseen on luontokumppanuus ja ekoteologia, kertoo Salminen. Työskentelyn ja kau-punkipyhiinvaelluksen jälkeen järjeste-tään Vaeltajan messu Vanhassa kirkossa.

Elämäni caminot -pyhiinvaelluspäivä 15.2. kello 9–17 Seurakuntien talossa ja kello 18–18.30 Vanhassa kirkossa Ilmoittautuminen 15.1.–10.2. sähkö-postitse: [email protected]

Kuvassa on yksityiskohta Maaltamuutto-veistoksesta, joka on taiteilija Arja Renellin suunnittelema Kalle Päätalo -muistomerkki. Kallioon ja betoniseinään kiinnitetty teos on noin 30 metriä pitkä. Se sijaitsee Tampellassa Aleksandra Siltasen puistossa Tampereella.

Ku

va: Ju

ssi Laitin

en

Maria-oratorion on säveltänyt Har-jun kanttori Janne Salmenkangas (vas.). Gabrielin roolin teoksessa laulaa Tampereen ortodoksisen seurakunnan kanttori Heikki Hattunen.

Ku

va: H

eikki H

attuse

n arkisto

Ku

va: K

irsi Airikka

A 14 SILTA 1/2020

Iloa musiikista

Musiikki koskettaa, tuo iloa ja tekee hyvää ih-misille. Näin vakuuttaa 75-vuotias Eeva-Liisa Erkkilä, joka tekee va-

paaehtoistyötä Tampereen seurakuntien Soivaa hoivaa -hankkeen musikanttina.

– Joku kuuluisa muusikko on sanonut, että tärkeintä ei ole se, miten soitat vaan se, miksi soitat. Minä soitan siksi, että se tuo iloa muille ihmisille ja itselleni, miet-ti Erkkilä, joka on ilahduttanut soitollaan muun muassa Lahdensivun kodin asuk-kaita jo 25 vuotta.

Ruotulassa sijaitseva Lahdensivun koti on Tampereen Naisyhdistyksen palvelu-talo ikääntyneille ja muistisairaille asuk-kaille.

– Vapaaehtoistyöni soittajana alkoi siitä, kun oma äitini asui Lahdensivun kodissa. Pikkuhiljaa aloin tehdä vierailuja muihin-kin hoivakoteihin.

Nykyisin Erkkilä käy silloin tällöin soit-tamassa myös Pirkanmaan hoitokodissa, jossa hän on muun muassa säestänyt Eli-na Laaksin laulua.

Eeva-Liisa Erkkilä on nähnyt omin sil-

min useita kertoja, että musiikilla on usko-maton vaikutus ihmiseen.

– Kun Suvivirsi alkaa soida, kuolinvuo-teella makaavan potilaan silmistä saattaa vierähtää kyynel.

Hän on huomannut, että musiikkituo-kiot koskettavat ja ilahduttavat paitsi hoi-vakotien asukkaita, myös heidän lähei-siään sekä työntekijöitä.

Koko perhe musisoiEeva-Liisa Erkkilän instrumentteja ovat piano ja flyygeli. Musiikki on kuulunut hänen elämäänsä jo lapsuudesta.

– Olen ollut soittamassa Markus-sedän lastentunnillakin joskus 1950-luvulla, hy-myilee Erkkilä, ja viittaa suosittuun Lasten-tunti-radio-ohjelmaan, jota esitettiin Yleis-radiossa vuosina 1926–1956.

Musiikin- ja luokanopettajana elämän-työnsä tehnyt Erkkilä on suorittanut opin-tonsa Tampereen musiikkiopistossa ja Tu-run yliopistossa.

– Musiikki on iso osa myös perheeni elämää, kertoo kahden lapsen äiti ja kuu-den lapsenlapsen isoäiti.

Erkkilä on musisoinut ikäihmisille

myös lastenlastensa kanssa. Joukosta löy-tyvät muun muassa viulisti, huilisti ja sel-listi.

– Haluan, että he tapaavat vanhoja ih-misiä, sillä sukupolvien kohtaaminen on tärkeää.

Vapaaehtoistyön ja Eternitas-kuoron ohella Erkkilä harrastaa liikuntaa, käy teat-terissa sekä lukee runsaasti kirjoja.

– Vapaaehtoistyötä tehdessä jokainen voi päättää itse, kuinka paljon antaa ajas-taan muille. Itse haluan, että aikaa jää myös perheelle ja muille harrastuksille, koros-taa Erkkilä. ✦

TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Hannu Jukola

Haluaisitko tehdä vapaaehtoistyötä soittamalla tai laulamalla hoivakodeis-sa? Lisätietoja saa Soivaa iloa -illoissa maanantaisin kello 17.30–19 Pispalan kirkossa, 20.1. alkaen. Seuraava vapaa-ehtoisten valmennus 18.–19.1. Lisätietoja: tampereenseurakunnat.fi/sivustot/soivaa_hoivaa

Eeva-Liisa Erkkilä haluaa rohkaista musiikinharrastajia mukaan Soivaa hoivaa -hankkeeseen.

Hyv

ä ty

ypp

i

A 15SILTA 1/2020

HENGEN LEIPÄÄ

Hengen leipää on Silta-lehden juttusarja, johon toimitus pyytää kirjoituksia seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä.

Lukijalta

Äänentoisto Kalevan- kankaan isossa kappelissaUseiden vuosikymmenien aikana olen saanut kunnia-tehtävän palvella veteraaneja yhtenä seppeleenlaskija-na heidän viimeisellä matkallaan.

Nämä arvokkaat tilaisuudet järjestetään monesti juuri Kalevankankaan isossa kappelissa. Tilaisuuksien ohjelma on perinteisen juhlallinen, lämminhenkinen ja muistoja herättävä.

Valitettavan usein olen kuitenkin todennut, että siu-nauspuheen pitäjänä toimiva pappi ei onnistu korot-tamaan ääntään riittävän voimakkaaksi. Siispä hyvin-kin valmisteltu puhe ei tavoita kaikkia läsnäolijoita. Erityisesti vanhat ja huonokuuloiset henkilöt pystyvät nappaamaan puheesta sanan sieltä toisen täältä. Ko-konaisuus jää saavuttamatta, harmillista kyllä.

Puhujan paikka syvennyksen perällä aiheuttaa sen, että sanat kiertävät syvennyksen sisällä eivätkä siirry kaikille kuulijoille. Kappelirakennus on tietenkin van-ha eikä siinä ole äänentoistolaitteita. Uusien rakenta-minen ei liene helposti toteutettavissa.

Olisiko kuitenkin mahdollista järjestää kappeliin ke-vytrakenteisia mikrofoni-ja kaiutinlaitteita? Näin voi-taisiin kaikille siunaustilaisuuksiin osallistuville tarjota samanlaiset mahdollisuudet rakkaan vainajan viimei-sen matkan kunnioittamiseen.

Eräs veteraanien luottohenkilöistä

Hautaustoimen päällikkö Jyrki Lehtonen kertoo, että kappelissa on kyllä äänentoisto, mikrofonit ovat juu-ri tuolla syvennyksessä. Hän harmittelee, etteivät kaik-ki ole kuitenkaan kuulleet puheita.

Vahtimestareiden mukaan mikrofonit toimivat pää-sääntöisesti hyvin. Asiaa kuitenkin tutkitaan vielä.

Hyvästelkää vainajanne kasvoista kasvoihinOlimme iloisen ihmisen hautajaisissa. Hän sattui ole-maan luterilainen.

Menimme puolitoista tuntia ennen siunaustilai-suutta Pyhän Ristin kappeliin. Isäni oli kuollut. Sa-noin nuorelle miehelle, että haluamme nähdä hilpeän vainajan. Tämä mies näytti todella hämmästyneeltä: ”Ihanko oikeasti haluatte nähdä hänet?” ”Kyllä totisesti haluamme! Laulamme hänelle!”

No, pääsimme pieneen huoneeseen, kynttilät oli sy-tytetty arkun molemmille puolille. Vainaja oli hupaisan näköinen. Hautaustoimisto oli pannut tälle 81-vuoti-aalle herralle pienen valkean rusetin kaulaan.

Kasvot olivat kauniit ja näytti, että hän pidätteli hy-myään. Eihän kuolemaa ole – tämä valoisa herra oli selvästi paikalla.

Menimme sitten luterilaiseen siunaustilaisuuteen, joka oli kaunis. Eräs ortodoksi kuitenkin loihe lausu-maan: ”Ortodoksinen hautauspalvelus on osuvam-pi. Luterilaiset eivät pääse asiaan. He hyvästelevät ar-kun eivätkä vainajaa. Eihän sitä voi tietää, missä pääs-sä arkkua pää on, tai onko se vainaja ollenkaan siellä – vai onko peräti väärä vainaja?”

Ortodoksinuoret, jotka ovat lapsesta saakka jättä-neet jäähyväisiä vainajille, ihmettelevät, mitä pelkää-mistä siinä on.

Laulakaa vainajillenne. Hyvästellään heidät kasvois-ta kasvoihin. Ehkä saatte piipahtaa heidän kanssaan taivaaseen!

Paula Puhalainen

Mietteitä IskelmämessustaKaksi pidettyä Iskelmämessua ovat vetäneet Ta-pahtumien yönä Aleksanterin kirkon täpötäy-teen, ja kirkon ulkopuolelle on jäänyt paljon väkeä kuuntelemaan messua. Suhtautuminen Iskelmä-messuun on kahtalaista. Jotkut ovat innoissaan. Kirkkoon tulee väkeä, joka siellä ei muuten käy. Toiset kertovat pyhyyden puuttuvan Iskelmämes-susta ja pelkäävät, että se karkottaa kävijöitä pois Tuomasmessusta.

Haastattelemani emerituspiispa Eero Huovinen ja piispa Matti Repo pitivät Iskelmämessua hyväk-syttävänä erityisenä kutsuna kirkon pariin, mutta uskon omistamiseen ja pysyvään seurakuntayh-teyteen he molemmat kaipasivat syvempää suh-detta.

Iskelmät eivät aina ole niin maallisia sisällöltään kuin luullaan. Esimerkkinä kertosäe Kari Tapion laulusta Myrskyn jälkeen:

”Myrskyn jälkeen on poutasääVihdoin oon sen saanut ymmärtääNyt sen nään, ei voi yksikäänPäättää päivistään, ne määrätäänMyrskyn jälkeen nyt nähdä saanAuringon taas käyvän hehkumaanTiedän tään, vielä kerran näänSateenkaaren pään, ja sinne jään”

Kari Tapio on kuvakielellä ilmaissut hyvin raama-tullisia ajatuksia. Pouta ja aurinko ovat ehkä Ta-pion kuvaus Jumalan lupauksesta: ”Annan teille tulevaisuuden ja toivon.” ”... ei voi yksikään päättää päivistään, ne määrätään.” Päivämme ovat luetut jo ennen syntymäämme. ”Tiedän tään, vielä ker-ran nään sateenkaaren pään, ja sinne jään.”

En tiedä, oliko Kari Tapion ”sateenkaaren pää” raittius runsaan alkoholin käytön sijaan vai syno-nyymi taivaankodille, mutta vahvaa uskoa nuo sa-nat kuvastavat: ”Tiedän tään ... sinne jään.” Oli-ko hän ymmärtänyt Jumalan armon alkoholistil-lekin?

Mahtoiko Kari Tapio seuraavilla sanoilla ilmaista omavoimaisuuden turhuuden ja myös kaipuunsa kokea kestävää aitoa ystävyyttä ja yhteisöllisyyt-tä sekä saada valoa sydämeen, jota parhaiten vain Jumala voi antaa?

”Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaanYksin vaeltaa, se liitää parvessaanAidon ystävyyden silta kaarineenPäivänvalon lailla kantaa sydämeen.” ✦

Risto MoisioKirjoittaja on Tuomasmessu-aktiivi

” Oliko hän ymmärtä-nyt Jumalan armon alkoholistillekin?

Kalevankankaan hautausmaan kappelin on suunnitellut arkkitehtuuri-toimisto Palmqvist & Sjöström. Se vihittiin käyttöön vuonna 1914.

Ku

va: A

ava A

nttin

en

Tamperelainen seurakuntalehti

Kirjoita mielipiteesi Sillan lukijapalstalle! Kirjoita Silta-lehden yleisönosastoon miel-täsi askarruttavasta asiasta tai anna pa-lautetta lehdestä. Tekstin ihannepituus on noin 1200 merkkiä välilyönteineen.

Lukijalta-palstalla julkaistavaksi toi-vottuihin teksteihin on aina liitettävä lähettäjän nimi ja yhteystiedot.

Jos haluat tekstin julkaistavaksi ni-mimerkillä, laita siitä maininta tekstin

yhteyteen ja käytettävä nimimerkki. Tällöin yh-teystiedot jäävät vain toimituksen tietoon.

Palautetta ja lukijapostia voi lähettää osoitteisiin: [email protected] Silta, Tampereen ev.lut. seurakunta-yhtymä, PL 226, 33101 Tampere ja siltalehti.fi/palaute

A 16 SILTA 1/2020

KOLUMNI

siltalehti.fi7. vuosikerta • Kustantaja / julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat• Toimitus: päätoimittaja Kirsi Airikka 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen 050 438 2716, s-posti: [email protected] ja [email protected]. Osoite: Seurakuntien talo,Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere.• Kaupalliset ilmoituksetTamperelainen – ilmoitusmyynti Tero Taipale 040 641 1163, Susanna Ruusunen 0400 134 212, [email protected]: [email protected]. Valmistetta-

vat ilmoitukset ilmestymistä edeltävän viikon ma klo 14, valmiit ilmestymistä edeltävän viikon ke klo 12.• Jakelu: Tamperelainen. Jakelupalaute: jakelupalaute.fi/silta. Susanna Ruusunen 0400 134 212, [email protected]• Tilaukset: [email protected], 03 219 0111• Taitto: Timo Saarinen/ www.pelagus.fi• Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere• ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu), ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu)

• Seuraavat lehdet ilmestyvät: ke 5.2., aineisto 15.1. mennessä, ke 4.3., aineisto 12.2. mennessä

Ihan tavallista elämääNäin 67-vuotiaana vanhenemisen tutkijana py-sähtyy usein äimistelemään sitä tapaa, jolla ikään-tymisestä ja vanhoista ihmisistä julkisuudessa pu-hutaan. Joskus kuulostaa, että eliniän piteneminen olisi paha asia, ja eläkeikäiset ihan oma erityinen joukkonsa. Väärä käsitys!

Vanhoja ihmisiä on entistä enemmän siksi, että yhä harvempi kuolee nuorena. Suomalaisen odotet-tavissa oleva elinaika on nyt reilut 80 vuotta, mutta jos siihen saakka elää, edessä on vielä keskimäärin yhdeksän elinvuotta. 1970-luvulla elinajan pituus oli noin 70 vuotta ja 1920-luvulla noin 40 vuotta.

Muutamassa sukupolvessa kaksinkertaistunut elin ikä on suomalaisen yhteiskunnan ja terveyden-hoidon suuri saavutus, siihen on äitiysneuvoloiden, Pohjois-Karjala -projektien ja tupakkalakien voimin pontevasti pyritty.

Nyt yhä useampi saa pitää vanhempansa aikui-suuteen ja jopa omaan vanhuuteensa saakka, yhä useampi lapsi saa iloita isovanhempiensa seurasta, yhä useammassa perheessä on neljä tai jopa kuu-si sukupolvea – ja toisin kuin julkkisten tiheistä pa-rinvaihtouutisista voisi päätellä, avioliitot kestävät pidempään kuin koskaan aikaisemmin.

Kuusikymppiset ovat paljon parempikuntoisia kuin vanhempansa saman ikäisinä. Isoisä sai aika-naan 70-vuotislahjaksi hopeapäisen kepin, lapsen-lapsi saa vaihdepyörän.

Tervaskannot 90+ -tutkimuksemme perusteel-la tiedämme, että yhdeksänkymmenvuotiaistakin suurin osa asuu omassa kodissaan, arvostaa harras-tuksiaan ja sosiaalisia suhteitaan eikä keskity vain olemaan vanha.

Eläkeikäisten suuri enemmistö on aktiivisia toi-meliaita ihmisiä – tämä nyt on niin itsestään selvää, että nolottaisi sanoakin – ellei ”huoltosuhde”-pu-heissa yli 65-vuotiaita pidettäisi puhtaasti saama-puolella olevina.

Todellisuudessa yhä useampi jatkaa työntekoa, ja moni toimii omaishoitajana; omaishoidon rahalli-nen hyöty yhteiskunnalle taas lasketaan miljardei-na. Ikäihmiset maksavat veronsa ja työllistävät kult-tuuri-, liikunta- ja matkailupalveluita.

Moni tarvitsee kotihoitoa ja ympärivuorokautista hoivaa elämänsä lopputaipaleella, mutta yleensä ly-hyen ajan, ja vain pieni osa yli 80-vuotiaistakin ker-rallaan. Se hoiva kyetään kyllä järjestämään ja paljon nykyistä parempana, jos vain halutaan – koska ky-se ei ole siitä, mitä yhteiskunta antaa vanhoille vaan siitä, että vanhanakin ihminen on osa yhteiskuntaa.

Todellisuudessa ikä erottaa meitä toisistamme vähemmän kuin julkisuudessa esitetään. Iästä riip-pumatta joko tykkäämme tai emme tykkää Sohva-perunoista tai Juhannustansseista, tai kannatamme Ilvestä tai Tapparaa. Vanha vain on jo ehtinyt nähdä enemmän tulevaisuutta. ✦

Marja JylhäTampereen yliopiston vanhenemistutkimuksen professori

Ku

va: H

ann

u Ju

kola

Graafikko Tero Mattila on Sillan uusi pilapiirtäjä.

Silta sai uuden piirtäjänSilta-lehti sai uuden pilapiirtäjän vuodenvaihteessa. Pestiin valittiin 58-vuotias helsinkiläinen graafikko Tero Mattila.

– Kun kuulin, että Silta-lehti etsii piirtäjää, kiinnostuin heti. Olen toi-minut suntiona, joten tunnen kir-kon toimintaa jollakin tavoin. Seu-rakuntanuori-aikoinani olen lu-kenut Raamatun ja käynyt läpi sen tapahtumat.

– Pääasiallinen syy kiinnostumi-seeni oli kuitenkin mahdollisuus päästä piirtämään hauskoja kuvia, ei niinkään se, minkälainen lehti on kyseessä, kertoo Mattila.

Hän on valmistunut graafikoksi Taideteollisen korkeakoulun kou-lutuskeskuksesta vuonna 1989 ja medianomiksi Metropolia Ammat-tikorkeakoulusta vuonna 2018.

– Metropoliaan menin laajen-tamaan osaamistani jouduttuani työttömäksi.

Mattila on työskennellyt pää-asiassa televisiossa, Yleisradi-on TV1:n graafisella osastolla ja MTV3:ssa.

– Tein siellä kaikenlaista grafiik-kaa tv-ohjelmiin: karttoja, taulu-koita, ohjelmatunnuksia, loppu-tekstejä, piirrosanimaatioita, green screen -taustoja, piirroksia se-

kä päivittäisgrafiikkaa uutislähe-tyksiin.

Tero Mattilalla on kosketuspintaa kirkolliseen elämään.

– Rippikoulun jälkeen jäin seu-rakuntanuoriin Hakavuoren seura-kuntaan. Rippileirit ja muutkin lei-rit pidettiin Kurussa, Vuorijärvellä. Toimin siellä useaan otteeseen iso-sena ja kerran leiri-isäntänä van-hustenleirillä. Muutamana kesä-nä pilkoimme halotkin kavereiden kanssa leirikeskukselle.

Mattila on myös ohjannut seura-kunnan sählykerhoa ja kuvataide-kerhoa sekä toiminut vuoden ver-ran nuorisotyötoimikunnan pu-heenjohtajana. Lukion jälkeen hän työskenteli vajaan vuoden kirkon suntio-vahtimestarina.

Mattila kertoo arvostavansa kir-kon tekemää työtä.

– Mielestäni kirkon rooli loh-dun ja turvan antajana nyky-yh-teiskunnassa on tärkeä, pohtii kir-kon jäsen.

Sarjakuvat lähellä sydäntä Vapaa-aikanaan Mattila on piir-tänyt sarjakuvia joihinkin lehtiin, muun muassa Ilta-Sanomiin (Kuu-kauden kotimainen) sekä Lihata- lous-lehteen (Hullu lehmä).

Hän oli myös hahmosuunnit-telija ja animaattori Paula Noro-sen kirjoihin perustuvan Super-marsu-elokuvan piirrosanimaa-tio-osuuksissa. Elokuva sai ensi-il-tansa alkuvuodesta 2018.

– Harrastan kokkailua, matkai-lua sekä sarjakuvia. Olen toiminut muun muassa Kvaak.fi-sarjaku-vaportaalin toimittajana ja tehnyt sarjakuva-aiheisia videoita YouTu-been, kertoo piirtäjä, joka on lap-sesta asti seurannut pilapiirroksia lehdistä.

– Kari Suomalaisen, joka muu-ten asui naapuritalossani, pilapiir-roskokoelmia sain joululahjaksi jo ennen rippikouluikää.

Tero Mattilan mielestä hyvä pila-piirros on hauska.

– Mielellään jopa niin haus-ka, että vaikka lukija olisi eri mieltä piirroksen kanssa, vitsille on pak-ko hymähtää edes hiukan – jos ei muuten, niin edes jossain sielun syvimmissä sopukoissa.

– Pilapiirroksen tehtävä on ke-ventää lehden sisältöä: pieni annos huumoria lienee aina paikallaan. ✦

Kirsi Airikka

Sillan pilapiirros on sivulla A 20.

Ku

va: T

ero

Mattilan

arkisto

Kolumnistien esittelyt ja kommentointi: siltalehti.fi

SILTA

” Eläkeikäisten suuri enemmistö on aktiivi-sia toimeliaita ihmisiä.

A 17SILTA 1/2020

Ammattilaiset palvelevat

Ilmoitus-myynti Tero Taipale p. 040 641 1163 Susanna Ruusunen, p. 0400 134 212

etunimi.sukunimi@ [email protected].

Kaihtimet ja markiisit sekä liukuovet ja kaapistot

Kaihdin Pukkila OySatamakatu 8, 33200 Tamperema-pe klo 10-17, la 10-14 (03) 3122 0900 I 0400 633 227

l Sälekaihtimet ja varaosatl Parveke- ja terassikaihtimetl Rulla-, vekki- ja laskoskaihtimetl pimennys- ja screenkaihtimetl Verhokiskot ja -tangotl Liukuovet ja kaapistotl Taite- ja tilanjako-ovetl Markiisit ja screenit l Tahoma automaatiojärjestelmäl SomfyProtectwww.kaihdinpukkila.fiKaihdin Pukkila OySatamakatu 8, 33200 Tamperema-pe klo 10-17, la 10-14(03) 3122 0900 I 0400 633 227

Vireystasojen ja tunteiden säätelyn, ajatusmallien päivittä-misen ja uusien elämän tapojen oppimisen myötä ELÄMÄ MUUTTUU PYSYVÄSTI JA PAINONHALLINTA ONNISTUU.Kursseja keväällä 2020 Tampereella, Vaasassa, Lahdessa jne. www.psykologinenpainonhallinta.fiKurssin kehittäjä ja vetäjä terapeutti, kirjailija, kouluttaja, PTPäivi Niemi. [email protected]

Psykologinen Painonhallinta Prosessi® on syvällisempi konsepti painonhallintaan jakokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Asianajotoimisto ACTAS OyVäinölänkatu 1, 33100 Tampere

Puh. 010 548 6060www.actas.fi

Siivous- jaKodinhoitopalvelut

Soita ja kysy lisää!

Nauti puhtaasta kodista. Me teemme kodin

askareet puolestasi.

Puh. 03 317 5410 www.dosline.fi

• Siivouspalvelut • Kodinhoitopalvelut• Arvonlisäveroton kotipalvelu

Siivouspalvelut ja Kotipalvelut Dos Line Ky

Tuomiokirkonkatu 26, 33100 TamperePekka Jokiranta, puh. 050 555 4326 / 03 212 4164

w w w.moisionhautaustoimisto.�Huom! Asiakkaillemme maksuton 2 h parkki (P-Hämppi / Stockmann Q-Park)

www.tampereenhautauspalvelu.fi

Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi– palveleva perheyrityksemme

PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690

Kalevan puistotie 17p. (03) 255 4102

Kauppakatu 12p. (03) 253 1720

Aleksanterinkatu 15(htsto Vuori)

p. (03) 212 2137

Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella.

ILOUUTISIA JA JOBINPOSTIA TEKSTI: Pirjo Silveri

Tällä palstalla kerrotaan sanoista ja sanonnoista, jotka ovat suoraan tai mutkan kautta peräisin Raamatusta.

Tuomas epäilee yhäJaakob, Job, Molok ja Salomo vilahtavat silloin tällöin arkipu-heessa, voimissaan ovat myös Pietari ja Tuomas. Moni sanon-ta on irronnut Raamatun kerto-muksesta yleiseen suuntaan, ja kun erisnimi liukuu yleisnimek-si, se näkyy kirjoitusasussa.

Nykyään saamme jobinpostia ja käymme jaakobinpainia. Sen sijaan Pietari on yhä Pietari. Jos verkkojen kokijaa oikein lykäs-tää, hän nostaa vedestä Pietarin kalansaaliin.

Tuomaan maine epäilevänä kyseenalaistajana on elänyt kak-si vuosituhatta. Hän ei uskonut toisia opetuslapsia, jotka kertoi-vat kohdanneensa Mestarinsa ylösnousseena. Kun Jeesus toista-miseen ilmestyi läheisilleen, hän kohdisti sanansa Tuomaalle ja an-toi tämän vielä koskettaa naulan-jälkien haavojaan.

Jaakobinpainissa ihminen tuskailee vaikean ja ristiriitaisen asian kimpussa. Sisäinen taistelu voi tarkoittaa niin uskonnollista, maailmankatsomuksellista kuin filosofistakin etsintää.

Se voi luonteeltaan olla myös eettistä kilvoittelua oikeudessa ja totuudessa pysymiseksi, ulkoi-sesta painostuksesta huolimat-ta. Metafora juontaa mittelöön, jonka patriarkka Jaakob kävi Ju-malan kanssa (1. Moos. 32).

Jobinposti eli huono uutinen, suruviesti tai yllättävä, epämiel-lyttävä tieto on tutuimpia raa-matullisia kielikuvia. Rikkaan, rehellisen ja hurskaan miehen kohtalosta on iät ajat ammennet-tu viisautta. Maailmassa tapah-tuu paljon pahaa, ja Jobin sano-ma osuu ihmiselämän kipeyteen kaikkina aikoina.

Vanhan testamentin Jobin kir-ja on kärsimyksen ongelmaan keskittyvä runoelma. Kehysker-tomuksessa Job kuulee lyhyessä ajassa menettäneensä lähes kai-

ken. Usko joutuu koville, ja koet-telemus johtaa pitkään kaksin-puheluun Jumalan kanssa. Ta-rina päättyy onnellisesti, sillä myöhemmin Herra siunaa Jo-bia paljolla hyvällä.

Pietarille mahtava saalis”Anna Antti ahvenia, Pekka pie-niä kaloja.” Kalamiehen rukouk-sessa tyyppejä ei ole nimetty sat-tumalta, vaan heidän esikuvansa ovat Raamatun apostoliveljekset Andreas ja Pietari.

Uudessa testamentissa on kaksi samansisältöistä kerto-musta, joissa Jeesus yllättäen antaa Pietarille ja hänen kave-reilleen huiman saaliin. (Luuk. 5 ja Joh. 21).

”Sinne uppoaa verovaro-ja kuin Molokin kitaan”, puus-kahtaa joku, jonka mielestä yh-teisiä rahoja haaskataan väärään paikkaan. Ilmauksella viitataan asiaan tai kohteeseen, joka nie-lee rajattomasti resursseja, ilman kunnollista vastinetta.

Molok oli Vanhassa testa-mentissa mainittu epäjumala.

Monissa temppeleissä oli suu-ri Molok-patsas, jonka ammot-tavassa kidassa palavaan tuleen heitettiin uhrilahjoja.

Nokialla syntyi 1990-luvun alussa jätteiden syväkeräyssäi-liöitä valmistava ja markkinoi-va yritys. Se sai osuvan nimen-sä muinaisen tarun hahmosta. Suomalaisen Molok Oy:n ”ki-toja” hyödyntävät jo miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa.

Kiistan kuin kiistan kompro-missiratkaisua voidaan nykyään kutsua Salomon tuomioksi. Kun jääkiekko-ottelussa erotuomari määrää keskenään nahistelevat pelaajat kummastakin joukku-eesta yhtä aikaa jäähylle, selos-taja saattaa luonnehtia rangais-tusta Salomon tuomioksi.

Alkuperäisen Salomon tuo-mion voi lukea Kuninkaiden kirjasta (1. Kun. 3:16–28). Kaksi naista väittää vauvaa omakseen, ja kun selvyyttä oikeasta äidistä ei synny, kuningas Salomo rat-kaisee erimielisyyden, oikeamie-lisesti ja viisaasti. ✦

Lisää: siltalehti.fi

Ku

va: P

irjo Silve

ri

Ryhtyisitkö lapsen tai nuoren tukihenkilöksi?

Tampereen kaupunki etsii uu-sia tukihenkilöitä lapsille ja nuo-rille Tampereella sekä Orivedellä.

Tukihenkilöiksi etsitään kaike-nikäisiä tavallisia ja turvallisia ai-kuisia, joiden oma elämä on ta-sapainossa ja joilla on mahdolli-suus antaa aikaa lapselle tai nuo-relle. Tukihenkilöllä ei tarvitse ol-la omia lapsia eikä ammatillista kokemusta lapsista tai nuorista.

Tapaamisia on noin kaksi kertaa kuukaudessa.

Koulutus toiminnasta kiinnostuneille tiistaina 21.1. ja 28.1. kello 16.30–20 Perheiden talossa, Itsenäisyydenkatu 21 B. Lisäksi haastattelu erikseen sovittavana ajankohtana. Ilmoittautuminen 12.1. men-nessä: [email protected]

A 18 SILTA 1/2020

Uudenlainen teatterialan toimintamalli Liikkuva Näyttämö kuljettaa taidetta teatterilaitosten ulkopuolelle. Dos-tojevskin Idiootti kiertää ikäihmisten luona kaudella 2019–2020. Näytelmän toteuttavat yhteis-työssä Tampereen Työväen Teatteri ja Tampereen Teatteri.

TEKSTI: Asta Kettunen KUVAT: Hannu Jukola

Kiertävän esitystoiminnan suun-nittelussa, kehittämisessä ja ra-hoittamisessa ovat teattereiden lisäksi olleet mukana Tampe-reen kaupungin kulttuuri- ja va-

paa-aikapalvelut, sosiaali- ja terveyspalve-lut sekä Taiteen edistämiskeskus.

Kiertävän teatterin idea on napattu Kan-sallisteatterilta, joka on tehnyt vastaavaa työtä jo pitkään.

Tällä kertaa esityspaikkana on Kuuse-lakeskus, jossa toimivan Kuuselan lähito-rin ohjelmassa on muun muassa musiik-kia, luentoja, liikunta- ja keskusteluryhmiä. Myös ehtoolliskirkkoja ja hartaushetkiä on tarjolla, samoin mahdollisuus keskuste-luun papin kanssa.

– Teatteria on luvassa lisää. Ensimmäi-nen on jo 22. tammikuuta kello 13, jolloin kuulijat saavat nauttia esityksestä Minä kat-selin kauan maisemaa – tarinoita Tamperees-ta. Tekstien kautta ”matkaillaan” Tampe-reella, kaupunginosasta ja tunnelmasta toi-seen, kertoo lähitorikoordinaattori Tuu-la-Mari Kukkonen.

– Kerran vuodessa pyritään tekemään ensi-ilta, ja saamaan tämä pysyväksi toi-minnaksi. Tarkoitus on käydä myös van-kiloissa, nuorisokodeissa, vammaisten pa-rissa ja niin edelleen, näyttelijä Jari Lep-pänen kertoo Idiootin yleisöä kätellessään.

Suunnitelmissa on jatkaa keväällä. – Tampereen kaupunki on esittänyt

kiinnostuksensa jatkosta, ja käsitykseni mukaan myös Pirkanmaan muissa kun-nissa ollaan kiinnostuneita tästä mallis-ta, suunnittelija Jaana Ylänen Tampereen kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluista toteaa.

Aitoja elämyksiäKulttuuriosuuskunta Kajeen tuottaja Susanna Ihanus on vastannut kiertueen käytännön järjestelyistä.

– Viime keväänä pidettiin kymmenen työpajaa, joissa rakennettiin pohjaa yhteis-työlle ja kuultiin toiveita; mitkä ovat asuin-paikkojen reunaehdot, mitä asukkaat toi-vovat ja mitä heidän mielestään kuuluu teatterielämykseen.

Monien mielestä teatterissa kuuluu olla ystäviä ja esirippu. Osaan esityspaikoista tilaisuudesta onkin rakennettu aito elämys hienoine vaatteineen, käsiohjelmineen, vä-liaikakahveineen ja punssikarkkeineen.

– Toiveisiin kuului, ettei olisi sotaa ei-kä seksiä, mutta rakkautta ja romantiik-kaa, eli elämä saisi näkyä kokonaan, ilman kaunistelua. Tyypillisesti pyrimme suoje-lemaan vanhuksia, joilla kuitenkin on paras perspektiivi elämän kirjoon, Ihanus huo-mauttaa.

Mukaan aiotaan jatkossakin ottaa viih-dettä ja huumoria, mutta toisaalta mitään aihetta ei paeta. Esimerkiksi kuoleman kä-sittely teatterin keinoin voi tarjota tukea sii-hen, että aihe ylipäätään on käsiteltävissä.

– Pohdimme työryhmässä, että tällais-ten tuntemuksien kohtaaminen voi ol-la monelle läheiselle tuskallisempaa kuin ikääntyneelle itselleen, Ylänen lisää.

Hän kertoo, että näytelmällä ei haluttu aliarvioida ikääntyneitä katsojia eikä tuo-da esitettäväksi liian kepeää ja helppoa näy-telmää, vaan teatteria, jossa vahvat tunteet ovat mukana.

Myös idea Idiootti-näytelmän valinnas-ta tuli työpajan aikana.

– Se ei ollut mikään itsestään selvä vaih-toehto. Suosikkeja oli moderneista näytel-mistä klassikoihin. Työryhmällä on ollut rohkeutta siinä, ettei aliarvioida iäkkääm-piä katsojaryhmänä. Osa heistä on ollut aiemmin ahkeria teatterissa käyjiä, Ihanus täsmentää.

Tampereen kaupunki osti 30 esitystä ja tuki viriketyöpajoja sekä esityksiä rahal-lisesti.

– Tämä oli selkeä panostus taiteen saa-vutettavuuteen. Kunnillahan on siihen erityinen velvollisuus, ja Tampere on täs-sä etunenässä. Tekijöitä on, kun vain löy-tyy rahoitusta. Yksi kysymys on myös se, kuinka riittää henkilökuntaa.

Apuna pyörätuoleja työntämässä on-kin ollut Nätyn opiskelijoita ja Mummon Kammarin vapaaehtoisia.

Panostusta hyvinvointiinYlänen arvioi kulttuurihyvinvoinnin tuo-van yhteiskunnalle myös säästöä, kun se integroidaan osaksi ennaltaehkäisevää pal-velua ja hoitoa.

– Toki vaikutuksensa on myös asumis-palveluiden työhyvinvointiin sekä ensisi-jaisesti asukkaisiin itseensä. Heille tämä on ollut kovin merkityksellistä. Elämän-laadun osalta yksi esitys on aina hetkelli-nen, vaikka sen vaikutukset voivat kantaa pidempäänkin.

Ylänen on kuullut erään näytelmän näh-neen repliikin: ”Nyt ei iltalääkkeitä tarvita”.

– Tämä mielestäni on yksi todiste teatte-rin vaikutuksista elämänlaatuun. Jos kult-tuuritarjonta saadaan sisällytettyä tiiviisti asumisyksiköiden normaaliin arkeen, sil-

Liikkuva näyttämö esitti Dostojevskin Idiootti-näytelmää Kuuselakeskuksessa. Aglaja (Riikka Papunen) riehaantui, kun Ganja (Jari Leppänen) pyrki kosimaan. Ruhtinas Myš-kin (Antti Tiensuu) makasi sairaalapetissä. Eturivissä Tytti Seva, Seija Vänskä, Kyllikki Huuskonen, Raili Sahramäki ja Hilkka Jouttijärvi seurasivat tapahtumia herkeämättä.

Teatteria asukkaiden iloksi

A 19SILTA 1/2020

Humoristista touhuaMummon Kammarin teatteriryhmä Iki-nuoret tekee omia näytelmiä ja Kamma-rin lisäksi esiintyy ympäri Tamperetta pal-velutaloissa.

Ennen joulua porukka esiintyi Vio-la-kodissa, jonka asukkaiden lisäksi kat-sojia oli myös viereisestä Pellavakodista.

– Ihan tästä inspiroitui, oli vanhan ajan tunnelmaa, yleisö kehui esityksen lopuksi.

Ikinuoria vetää tätä nykyä Reino Kan-to, joka kertoo, että ainakin yhtä esiinty-jää lisää kaivattaisiin. Esimerkiksi tausta-tukijoita voisi tulla enemmänkin.

– Yksi on sairauslomilla, ja meitä on yh-teensä viisi, joten juuri ja juuri pärjätään.

Näytelmät ovat pieniä, noin puolen tunnin juttuja.

– Tämä ei ole päivänpolttavaa asiaa, vaan enempi humoristista touhua. Meil-lä ei ole rekvisiittaa, niin että on helppo siirtyä paikasta toiseen.

Kannon mukaan esitysten vastaanotto on ollut hyvä.

– Mieluummin niin päin, että näytelmä loppuu liian aikaisin.

Hän arvioi, että kaikenlaiset vierailut palvelukodeissa ynnä muissa ovat lisään-tyneet.

Tämän vuoden aloittaa Laila Kinnusen lauluihin tehty näytelmä, jonka ensiesitys on Nekalan seurakuntatalossa 31. tammi-kuuta kello 10.30.

Viime vuonna todella suosittu oli Jun-nu Vainion lauluihin perustunut kierros. Koska se sijoittui 1960–70 -lukuihin, kat-sojat ja kuulijat tunnistivat laulut.

lä on varmasti elämänlaatuun runsaasti-kin vaikutuksia.

Harrastajateatterit ovat mukana toteut-tamassa samaa tavoitetta.

Omin voiminMusiikin rooli Idiootissa on aika vahva. Ulkopuolista ohjaajaa ei ole, vaan näyt-telijät ovat ohjanneet vuorotellen. Riikka Papunen ja Antti Tiensuu ovat huolehti-neet tekstin soveltamisesta, Jari Leppänen puolestaan musiikista.

– Meillä oli ollut vasta yksi palaveri, ja kun aamulla heräsin, se tuli mieleen, Lep-pänen kertoo sävellyksestään.

Tapahtumat on jaksotettu selkeisiin näytöksiin. Ilmeet ja repliikit ovat selkei-tä, joten myös huononäköiset ja -kuuloi-set pysynevät mukana.

– Yleisössä on ollut myös täysin kuu-ro katsoja, joka pystyi täysin seuraamaan tapahtumia.

– Teksti on ehkä tyylillisesti sellainen, että se antaa näytellä reagoivasti. Ilmeitä ja eleitä paljon tärkeämpää kuitenkin on, että esityksestä välittyy jotain, jonka käsit-telyyn katsojalle täytyy antaa rauhaa ja ti-laa, Papunen selventää.

Vaikka katsoja ei hetken päästä muis-taisi mitään, hetkessä kokeminen ja elä-myksen saaminen on sekin merkityksel-listä, hän huomauttaa.

Esityksen seuraamisen kynnys on ma-tala.

– Jos tuntuu siltä, ettei jaksa, saa tulla ja mennä, valinnanvapaus on katsojalla, kaikki vakuuttavat.

Ihanus tosin kertoo pohtineensa, min-kä verran etukäteen arvioidaan sitä, kuka ylipäätään jaksaa tulla paikalle.

– Kaikki ovat tervetulleita, vaikka vain hetkeksi ja vaikka vuoteessa.

– Muutama henkilö oli poistunut esi-tyksestä kesken, mutta pääosin palaute on

ollut sellaista, että asukkaat ovat jaksaneet katsoa koko esityksen intensiivisesti, Ylä-nen mainitsee.

Katsomossa on ollut 8–130 henkeä ker-rallaan. Suurin osa esityksistä on ollut sul-jettuja, paitsi Kuuselassa ja Koukkunie-messä.

– Se, että esitys ei tarvinnut suurta rek-visiittaa oli edellytys, jotta saimme esityk-sen asumispalveluiden pieniinkin tiloihin.

Jännitystä ja iloa– Huh, huh! Kuuselakeskuksen yleisöstä kuuluu helpotuksen huokaus, kun anka-rasta tilanteesta selvitään.

Välillä taas nauretaan.Tiivis tunnin mittainen tarina ottaa val-

toihinsa. Eturivissä Tytti Seva, Seija Väns-kä, Kyllikki Huuskonen, Raili Sahramäki ja Hilkka Jouttijärvi nauttivat esityksestä.

– Tässä eli niin mukana, kommentoi Huuskonen.

– Ei ollenkaan tehnyt mieli takapuol-taan nostaa, ja aika meni nopeasti, nau-raa Sahramäki.

Hän kehuu, että näkymä on saatu muu-tettua eri tapahtumapaikoiksi aika pienil-lä asioilla. Mummon Kammarin Ikinuo-rissakin mukana ollut Jouttijärvi lisää lis-taan hyvän tunnelman, koska pienessä ti-lassa tapahtumat tulevat lähelle. Tosin hän pohtii, oliko valoa vähän liikaa.

Leppäsen mukaan palaute on ollut suo-rastaan yllättävän hyvää.

– Tänään oli aika reagoiva yleisö. – Lisää vain tällaista, Vänskä napaut-

taa. ✦

Jari Leppänen kätteli katsojia esityksen aluksi.

Reino Kanto (ei kuvassa), Eila Sivenius, Kirsti Korpi, Marita Stenbäck ja Jorma Naukkarinen (haitari) esiintyivät Viola-kodissa joulukuussa.

Katsojat nauttivat inspiroivasta esityksestä.

Ku

vat: A

sta Ke

ttun

en

Roskissa piilee aarteitaVärikäs ja käytännöllinen Roskas-ta käyttöesineeksi (Minerva 2019) tar-joaa elämyksiä ja ohjeita kotoa löyty-vien materiaalien uusiokäyttöön. Kir-jassa on käyttöideoita sellaisista tava-roista, joita jää nurkkiin tai heitetään pois. Monilla meistä on nimittäin ta-pana säilyttää kaikenlaista materiaalia mahdollista jatkokäyttöä varten.

Kirjan jaottelu toimii materiaalien mukaan. Kanisterista saa selkälaukun ja lyhdystä lintulaudan. Käsityöihmi-selle, joka on näppärä käsistään, tämä onkin oiva opas sekä materiaalien hyö-dyntämiseen että itsensä toteuttami-seen.

Selkeiden ohjeiden ja yksityiskoh-taisten työvaihekuvien avulla asialle omistautuneen on helppo onnistua. Tämä vaatii keskittymistä ja harrastu-neisuutta sekä kädentaitoja, osa myös työkaluja.

Lopputulokset ovat kauniita ja/tai käytännöllisiä: korukenkä, peti lemmi-kille tai tabletin suojus.

Mieluusti ostan tällaisia tuottei-ta, mutta niiden tekemiseen ei ole tai-pumusta eikä aikaa. Kirjasta voi kyl-lä myös innostua keksimään esineille omia käyttötarkoituksia. Pyöreä peru-nalastupurkki on jo pienten metallien keräysastiana. Toimii siis myös meille, joka lämpenemme uusiokäytölle.

Teoksen koonneet Arja Aalto-Viit-tala ja Anu Lahti ovat käsityöalan am-mattilaisia, jotka ovat tehneet useita kirjoja.

Kirjan nimellä avatulla Facebook-si-vulla kirjoittajat jakavat teemasta lisää oivalluksia. Lukijat ovat laittaneet sin-ne myös muutamia omia kuviaan tu-loksista, jotka on tehty kirjan ohjeilla tai niistä inspiroituneena. ✦

Asta Kettunen

facebook.com/ roskastakayttoesineeksi

Kirjan kannessa on maitopurkki-päreestä tehty kassi.

Tamperelainen seurakuntalehti

Herodeksesta kasvoi oopperalaulaja

Vuoden ensimmäisessä Sana Soissa esiintyvä Sauli Tiili-kainen oli koulussa vilkas ja tykkäsi heittää opettajan lau-seisiin omia kommenttejaan.

Kansakoulusta muistuu mieleen Tierna-poikien Herodeksen esittäminen.

– Oli upeata saada kruunu päähän.Tiilikainen on syntynyt Valkeakoskel-

la, mutta vanhempien perua suonissa ver-taa karjalaisveri. Vanhemmat patistelivat pianotunneille, mutta Sauli halusi mie-luummin ajella polkupyörällä ja pelata jal-kapalloa. Perheen muutto Seinäjoelle toi mukanaan elinikäiset ystävät ja musiikki-harrastuksen.

– Seurakunnan musiikinopetukseen menin soittamaan trumpettia, sitten soi-tin käyrätorvea ja lopuksi pasuunaa, ja olin nuorisokuorossakin. Musiikki alkoi tulla

elämään enemmän ja enemmän. Välillä jä-tin kaiken jalkapallon ja jääkiekon takia.

17-vuotiaana hän pyrki Sibelius-Akate-miaan, jonka jälkeen sattuma vei Wienin musiikkikorkeakouluun. Siellä liediä opet-tivat alansa huiput.

Suomeen perhe palasi lasten koulun ta-kia. Isä jatkoi virassaan Vantaankosken seu-rakunnan kanttorina useita vuosia, samalla kun teki oopperarooleja ja opetustöitä free-lancerina. Vuonna 1987 hän sai laulun yli-opistolehtorin viran Sibelius-Akatemiasta.

Sitten tuli mukaan vielä Kansallisoop-pera, jossa hän lauloi vakituisena ja vieraa-na viime vuoteen asti.

Tampere on tuttu esiintymispaikkana; muun muassa vuodet 2017 ja 2018 kuluivat Tampereella, Nokialla ja Pirkkalassa sekä Hämeenkyrössä, jossa hän esitti vanhaa Sil-lanpäätä Sillanpää-oopperassa.

– Tuomiokirkossa tehtiin monenlaista jo Matti Hannulan aikaan, hän viittaa edes-menneeseen loistavaan urkuriin.

Näille seuduille vetävät myös tyttärien perheet Kangasalla ja Vesilahdella.

Päiväkirjoista yleistasolleMarraskuussa 2008 laulajan saavutti py-säyttävä tieto: Milla-tytär oli saanut sur-mansa oman käden kautta. Vähitellen syn-tyi ooppera Oma vika, jonka pohjana olivat isän päiväkirjat. Michael Baran teki tekstin.

– Se kantoi tosin hyvin. Mietin monta vuotta, että kuka haluaa kuulla oopperaa kuolemasta. Näköjään ainakin tuhat ihmis-tä halusi.

– Itselleni se oli tärkeä surutyö. Toinen syy tehdä oli yhteiskunnallinen ajatus, että jos tästä on jollekin muulle apua.

– Aina, kun sitä on esitetty, yleisöä on

tullut. Seurakunnat ovat tilanneet, ja Kan-sallisteatteri.

Eläkepäivillä Tiilikaisen on ollut tarkoi-tus hiljennellä tahtia, mutta viime vuonna häntä työllisti kaksi tuotantoa, joista toi-nen oli Benoitin rooli Tampereen Ooppe-ran La Bohèmessa.

Ensi vuonna ohjelmassa on Mozartin parisuhdeilottelu Cosi fan Tutte Vaasassa.

Tekeillä on myös kokonaan uusi tuotan-to, Kansanradio-ooppera, joka on tarkoitus esittää aikaisintaan reilun vuoden päästä.

– Nyt on poikkeuksellisen hyvä tilanne tehdä sitä mistä tykkään: laulaa ja olla näyt-tämöllä, hän virnistää.

– Teen tätä enemmän rakkaudesta tai-teeseen kuin ansaintakeinona. ✦

Asta KettunenSana Soi Tuomiokirkossa su 12.1. klo 18. Vieraana myös Liisi Jokiranta

Venytellen vetreäksiJokaisen tulisi pitää hyvää huolta omasta kehostaan, sil-lä se on koti, jossa ihminen elää koko elämänsä.Venyttely on ekologista, sillä sitä voi tehdä kotona ja ilman liikuntavälineitä.

Kehonhuolto ehkäisee en-nalta myös monia tuki- ja lii-kuntaelinten vaivoja, joten se säästää yhteiskunnan varoja.

Venyttely korjaa kiputilo-ja, ryhtivirheitä ja liikerajoi-tuksia, jolloin lihakset ovat vähemmän riskialttiita ve-nähdyksille.

Se parantaa verenkiertoa myös nivelissä ja suolistossa, jolloin se voi helpottaa nivelkipuja ja ruuansulatusvaivoja.

On tärkeää, että venyttely tuntuu hyvältä eikä tuota ki-pua. Aloita venyttely siis varovaisesti. ✦

Susanna Kiiski

Tammikuun ekovinkki:

siltalehti.fi/ekovinkki

A 20 SILTA 1/2020

Uran alkupuolelta Sauli Tiilikai-sella on takanaan seurakunta-työtä. Tampereen tuomiokirkko on tuttu esiintymispaikka.

Ku

va: R

ami M

arjamäki