GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 191weppi.gtk.fi/data/tr/Virrat_191.pdf · GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 191 TAPIO TOIVONEN VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O

TURVERAPORTTI 191

TAPIO TOIVONEN

VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

Abstract :

The peat resources of Virrat and their potential us e

Geological Survey of Finlan d

Report of Peat Investigatio n

Es p oo 1986

Toivonen, Tapio 1986 . Virtain turvevarat ja niiden käyttö-kelpoisuus . Abstract : The peat resources of Virrat and thei rpotential use . Geological Survey of Finland, Report of PeatInvestigation . 225 pages, 111 figures, 72 tables and 1 appendix .

The Geological Survey of Finland studied peat resources around th etown of Virrat in 1945, 1960 and 1984 . The majority of the mire swere investigated in 1984 . Forty-nine mires covering a total of7 420 hectares were studied . Together with the mires in peatproduction, this figure accounts for some 70% of the total are acovered by peatlands .

The mires studied contain a total of 119 .0 million m 3 of peatin situ . The mean depth of the mires is 1 .60 m, including thepoorly humified surface layer, which averages 0 .41 m in thickness .The mean humification degree (H) of the peat is 5 .6 . Sixty per centof the total peat, or 71 .1 million m3 , is at a depth of over 2 m i nan area covering 2 465 ha . Fifty-seven per cent of the pea tis Carex predominant, and the remaining 43% Sphagnum predominant .The majority of the mires are drained . The most common types ofmire are Sphagnum mire with pines .

The average ash content is 3 .1% of dry weight, the water conten t91 .2% of wet weight, the dry density 86 kg per m3 in situ, and th esulphure content 0 .15% of dry weight . The effective calorific valu eof the dry peat is 21 .0 MJ/kg .

Twenty-seven of the mires , studied are suitable for fuel pea tproduction ; none of them are suitable for horticultural pea tproduction . The total area of mires suitable for fuel peatproduction is 1 194 ha, the available amount of peat bein g25 .7 million m3 in situ and the energy content at 50% moisture12 .1 million MWh .

Five of the mires studied, with a total area of 2 176 ha, ar eincluded in The National Mire Preservation Programme .

Key words : mire, peat, inventory, fuel peat production, Virrat

Tapio ToivonenGeological Survey of FinlandKivimiehentie 1SF-02150 ESPOOFINLAND

ISBN 951—690—243—XISSN 0782-852 7

KUOPION TYOKESKUS, KUOPIO 1986

SISÄLTÖ

Siv u

1

JOHDANTO 5

2

TUTKIMUSMENETELMAT JA -AINEISTOT

7

2 .1

Kenttätutkimukset 7

2 .2

Laboratoriotutkimukset 9

2 .3

Tutkimusaineiston käsittely 9

3

ALUEEN LUONNONOLOT 1 2

3 .1

Maa- ja kallioperä 1 2

3 .2

Soiden yleinen kuvaus 1 2

4

TURPEEN ERI KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET 1 4

5

TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON 1 7

6

TULOSTEN TARKASTELU 199

6 .1

Turpeen paksuus ja turvemäärä 199

6 .2

Suotyyp it 199

6 .3

Turvelajit ja turvetekijät 209

6 .4

Maatuneisuus 209

6 .5

Liekoisuus 21 3

6 .6

Pohjamaalajit ja liejut 21 3

6 .7

Happamuus 21 3

6 .8

Tuhkapitoisuus 21 4

6 .9

Vesipitoisuus 21 4

6 .10 Kuivatilavuuspaino 21 4

6 .11 Lämpöarvo 21 5

6 .12 Rikkipitoisuus 21 5

6 .13 Turpeen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien j a

syvyyden väliset riippuvuudet 21 6

7

TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT 21 9

8

SUOJELUSUOT 223

9

YHTEENVETO 224

KIRJALLISUUTTA 225

- 5 -

1 JOHDANTO

Geologian tutkimuskeskus teki kesällä 1984 maaperäkartoitukseen ja valta-

kunnan turvevarojen inventointiin liittyviä turvetutkimuksia pääasiass a

1 : 100 000 -mittakaavaisen karttalehden numero 2214 alueella . Suurin os a

Virtain kaupungin alueesta sijoittuu tämän karttalehden alueelle .

Aikaisemmin tutkimuskeskus on tehnyt kaupungin alueella turvetutkimuksi a

vuosina 1945 ja 1960 . Tällöin on tutkittu 10 suota .

Tässä raportissa on tiedot kaikista Virtain alueella eri aikoin a

tutkituista 49 suosta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 7 420 ha (kuv a

1) . Vapon turvetyömaita on lisäksi viidellä laajahkolla suoalueella .

Kaikkiaan kaupungin alueelle sijoittuvista 20 ha ja sitä suuremmist a

soista on tutkittu tai on turvetuotannossa noin 70 % .

Raportin tarkoituksena on antaa mandollisimman monipuolinen ja luotettav a

kuva tutkituista soista, niiden sisältämistä turvemääristä, turvelajeista ,

maatumisasteesta sekä turpeen keskeisimmistä fysikaalis-kemiallisist a

ominaisuuksista . Pääpaino on asetettu polttoturvetuotantoon soveltuvien

suoalueiden sekä näiden turvemäärän, -laadun ja energiasisällön selvittd-

miseen .

- 6 -

1. Nimetönneva (1984)

18 . Pohjoispäänsuo (1984)

35 . Ruuhineva (1984 )

2. Sammakkolamminneva (1984)

19 . Haapaneva (1984)

36 . Isonkivenneva (1984 )

3. Jäkäläneva (1984)

20 . Pohjasneva (1984)

37 . Saarineva (1984 )

4. Pahkaneva (1984)

21 . Isoneva (1984)

38 . Haukkaneva (1960 )

5. Pihtineva (1984)

22 . Paloneva (1960)

39 . Kontoneva (1984 )

6. Isoneva (1984)

23 . Kaivosneva (1960)

40 . Heinineva (1984 )

7. Rantalanneva (1960)

24 . Isoneva (1984)

41 . Rahkaneva (1984 )

8. Pieni Korteneva (1984)

25 . Sammalneva (1984)

42 . Aavaneva (1984 )

9. Paloneva (1960)

26 . Hirvineva (1984)

43 . Kaunisneva (1960 )

10. Iso Närhinneva (1984)

27 . Suntinneva (1984)

44 . Karjanneva (1960 )

11. Pökkelistönneva (1945)

28 . Kainastonneva (1984)

45 . Lampistenneva (1960 )

12. Silmäkeneva (1984)

29 . Hanhisuo (1984)

46 . Isoneva (1960 )

13. Sydänmaanneva (1984)

30 . Äijänneva (1984

47 . Teerineva (1984 )

14. "Kivisaarensuo" (1984)

31 . Kokkoneva (1984)

48 . Lakeisneva (1984 )

15. Luodesneva (1984)

32 . Silmäneva (1984)

49 . Lamminneva (1984 )

16. Kapeenneva (1984)

33 . Kotaneva (1984 )

17. Kiimalamminsuo (1984)

34 . Mutkanneva (1984)

- 7-

TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT

2 .1 Kenttätutkimukse t

Kenttätutkimukset suoritettiin vuonna 1984 siten, että useimmille tutkit-

taville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitseva n

osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoit-

tuvista poikkilinjoista (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984) . Poikkilinjojen

väli vaihtelee yleensä 200 ja 400 m :n välillä . Tutkimuspisteet ova t

linjoilla 100 m :n välein . Linjoilta mitattiin lisäksi turpeen paksuus

50 m :n välein ; reunaosissa tiheämminkin . Useimmat tutkimuslinjat vaaittii n

suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi . Soidensuojelun perus-

ohjelmaan kuuluvat suot (numerot 10, 24, 32 ja 35) tutkittiin linjoittai n

tehdyllä "hajapistetutkimuksella" . Lisäksi osa pienialaisista soista on

tutki ttu hajapistein .

Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5 -

asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyy s

(10 % :eina) ja mättäiden keskimääräinen korkeus . Lisäksi määritettii n

puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mandolliset hakkuut ja kehitys -

luokka . Puuston kehitysluokat ovat :

1. Puuttomat alueet ja siemenpuustot

2. Taimikot ja riukuasteen metsiköt

3. Harvennusmetsiköt (pinotavara-aste )

4. Varttuneet kasvatusmetsikö t

5. Uudistuskypsät metsiköt

6. Vajaatuottoiset metsikö t

Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturve-

lajien ja mandollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla) ,

turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikolla), kosteus 5-asteikolla sek ä

kuituisuus (0-6-asteikolla) . Lisäksi erotettiin mandolliset liejuker-

rostumat ja määritettiin pohjamaan laatu .

Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseks i

kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen ast i

kymmenessä eri kohdassa .

- 8 -

Suotyyp p i en sekä turpeen lyhenteet ovat seuraavat :

I

Avosuot

II Rämeet

1. Varsinainen l etto

VL

1 . Lettoräme

LR

2. Rimpiletto

RIL

2 . Ruohoinen sararäme

RHSR

3. Ruohoinen saraneva

RHSN

3 . Varsinainen sararäme

VSR

4. Varsinainen saraneva

VSN

4 . Lyhytkorsinevarärne

LKNR

5. Rimpineva

RIN

5 . Tupasvillaräme

TR

6. Lyhytkorsineva

LKN

6 . Pallosararäme

PSR

7. Kalvakkaneva

KN

7 . Korpiräme

KR

8. Silmäkeneva

SIN

8 . Kangasräme

KGR

9. Rahkaneva

RN

9 . Isovarpuräme

I R

10. Luhtaneva

LUN

10 . Rahkaräme

RR

11. Keidasräme

KER

III Korvet

IV Muuttuneetsuotyypi t

1. Lettokorpi

LK

1 . Ojikko

O J

2. Koivuletto

KOL

2 . Muutturna

MU

3. Lehtokorpi

LHK

3 . Karhunsammalmuuttuma

KSMU

4. Ruoho- ja heinäkorpi

RI-iK

4 . Ruohoturvekangas

RHT K

5. Kangaskorpi

KGK

5 . Mustikkaturvekangas

MTK

6. Varsinainen korpi

VK

6 . Puolukkaturvekangas

PT K

7. Nevakorpi

NK

7 . Varputurvekangas

VAT K

8. Rääseikkö

RAK

8 . Jäkäläturvekangas

JAT K

9. Kytöheitto

KH

10. Pelto

P E

11. Palaturpeen nostoalue

PTA

12. Jyrsinturpeen nostoalue

JTA

Pääturvelajit

Lisätekijät

1. Rahkaturve

S

1 . Tupasvilla (Eriophorum)

ER

2. Sararahkaturve

CS

2 . Puuaines (Lignidi)

L

3. Ruskosarnmalrahkaturve

BS

3 . Varpuaines (NanoZignidi)

N

4. Saraturve

C

4 . Korte (Equisetum)

EQ

5. Rahkasaraturve

SC

5 . Järviruoko (Phragmites)

P R

ci . Ruskosammalsaraturve

BC

6 . Suoleväkkö (Scheuchzeria)

S H

7. Ruskosarromalturve

B

7 . Tupasluikka (Trichophorum)

T R

8. Rahkaruskosammalturve

SB

8 . Raate (Menyanthes)

M N

9. Sararuskosammal turve

CB

9 . Si ni hei nä (MoZinia)

M L

10. Järvikaisla (Scirpus)

SP

- 9 -

Vuosina 1945 ja 1960 tutkituissa soissa on tutkimuspistetiheys ollu t

yleensä jonkin verran vuoden 1984 tutkimuksia harvempi eikä syvyyspisteit ä

ole . Myös vaaltus-, puusto- ja liekoisuustiedot puuttuvat .

2 .2 Laboratoriotutkimukset

Useimmista soista, joiden kenttätutkimusten perusteella voidaan katso a

soveltuvan turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1 - 2 pinnast a

pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten . Näytteen-

ottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mandollisimman hyvin suo n

turvekerrostumia .

Näytteistä määritettiin laboratoriossa pH-arvo, vesipitoisuus paino -

prosentteina (105 °C :ssa kuivaamalla), 'tuhkapitoisuus prosentteina (815 ±

25 °C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-200 -kalori -

metrillä (ASTM D 3286) . Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäks i

kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ) . Joistakin näytteistä on määritetty rikki -

pitoisuus prosentteina kuivapainosta .

2 .3 Tutkimusaineiston käsittely

Kenttätutkimusaineiston käsittely on tapahtunut atk :ta hyväksi käyttäen .

Vanhan tutkimusaineiston (1945 ja 1960) tiedot on siirretty myös atk : 11 e

ja käsitelty uusien tutkimusten kanssa yhtäläisellä menetelmällä .

Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on

laskettu ns . vyöhykelaskutapaa käyttäen . Siinä suokartalle piirrety n

kanden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan väline n

alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3 - 0,9 m, 1,0 - 1,9 m jne .) .

Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdis-

tämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville . Maatuneisuudet sek ä

turvelajien ja turvetekijö-iden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärii n

painottaen .

Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0 - 1 ja 1 - 2 m :n välisiss ä

syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä . Prosenttiluvu t

on laskettu ns . Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu

viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0 -

1,9 %), kohtalaisesti (2,0 - 2,9 %), runsaasti (3,0 - 3,9 %) ja erittäin

10 -

runsaasti (yli 4%)

Kairaustulosten tulkintaa on havainnollistetLu karttojen ja profiilien

avulla, Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimus-

pisteittäin hei kosti maatuneen (H 1-4) pi ntaturpeen ja koko kerrostuman

paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus . Karttoihin on piirretty myö s

turvekerrokson paksuutta esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suon

pinnan korkeuskäyrät .

Maatunoisuusprofiilei ssa on von Postin 10-asteikko jaettu kolmeen osaan :

heikosti (H 1-3) maatunut, vähän (H 4) maatunut sekä kohtalaisesti j a

hyvin maatunut (H 5-10) . Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspistee n

yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoisuus (0 - 1 m syvyyskerrokse n

osumat 1 - 2 m syvyyskerroksen osumat) . Turvelajit ja pohjamaalajit o n

esitetty symbolein (kuva 2) .

- 11 -

- 12 -

3 ALUEEN LUONNONOLO T

3 .1 Maa- ja kallioper ä

Virtain kaupunki kuuluu maantieteellisesti lähinnä Keski-Suomen järvi -

alueeseen, jolle on ominaista epätasaiset pinnanmuodot ja järvireitit .

Suomenselän vedenjakaja kulkee seudun halki pääosan kaupungin alueest a

jäädessä sen etelä- ja kaakkoispuolelle . Moreeni on yleisin maalaji .

Alueen poikki kulkevista harjuista merkittävin on noin 130 km pitk ä

Kuortaneen--Ruoveden harju .

Kallioperä, joka on Etelä-Pohjanmaan alueilla yleensä kivennäismaapeittee n

alla, on Virroilla monin paikoin paljaina lakina antaen alueelle oma n

leimansa . Harmaa graniitti on vallitseva kivilaji .

3 .2 Soiden yleinen kuvau s

Virtain kaupungin maapinta-ala on 1 171 k m2 . Tästä alasta on 20 ha ja sit ä

suurempia soita 12,1 % eli 14 165 ha (Lappalainen ja Häikiö 1985) . Keski -

määrin Hämeen läänissä on suota 4,8 % maa-alasta . Soistunein alue

sijoittuu selvästi Toisveden ja Vaskiveden länsipuolelle kaupungin länsi -

osaan . Myös aivan pohjoisimmassa osassa on runsaasti soita (kuva 3) .

Suuralueellisesti Virrat sijoittuu keidassuo- ja aapasuoalueen raja -

vyöhykkeelle . Raja on liukuva, ja monilla soilla onkin sekä keidas- ett ä

aapasuon piirteitä . Suurin osa soista on ojitettu, mutta suuria suoalueit a

on myös luonnontilassa . Soille on ominaista vaihtelevan paksuinen heikost i

maatunut pintakerros, joka voi olla joko sara- tai rahkavaltaist a

turvetta .

Pahkanevan (suo numero 4) pisteen A 600 - 400 vierestä (korkeus 192,1 m

mpy .) otetun liejun päällä olevan pohjaturvenäytteen 14C-iäksi on saatu

6,1 m :n syvyydessä 9 290 ± 120 vuotta (Su - 1 335) .

Alue sijoittuu jääkaudenjälkeisen korkeimman rannan yläpuolelle . Korkei n

ranta, eli korkein veden pinta viimeisen jääkauden jälkeen, on noi n

180 m :n korkeudessa nykyisen merenpinnan yläpuolella . Soistuminen o n

alkanut Pahkanevalla Pahkalammen ympärillä noin 9300 vuotta sitten .

Keskimääräinen turpeen kerrostumisnopeus on ollut 0,66 mm vuodessa .

- 14 -

4 TURPEEN ERI KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T

Turpeen pidkayttbmuodot ovat nykyisin poltto- ja kasvuturve, joiden raaka-

ainevaatimukset ovat hyvinkin erilaiset . Tässä kappaleessa käsitellää n

yleisesti turpeen eri käyttömuotoja ja niiden raaka-ainevaatimuksi a

keskittyen panto- ja kasvuturpeeseen .

Soiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon riippuu mm . turvelajikoostumuk-

sesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta . Maatumisen edistyess ä

kasviainekson hiilipitoisuus lisääntyy ja 1ämpbarvo kasvaa . Maatuminen

vaikuttaa turpeen lämpöarvoon myös siten, että kuivatilavuuspainon

suuretessa energiasisältö tilavuusyksikköä kohden kasvaa . Rahkaturpeen

katsotaan soveltuvan polttoturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi

kuin H 4 kun taas saravaltainen turve sopii polttoturpeeksi heikomminki n

maatuneena . Paikallisista olosuhteista riippuen käytetään myös H 4 maatu-

nutta rahkavaltaista turvetta toisinaan polttoturpeena .

Maatumisen edistyessä kasvaa kivennäisaineksen (tuhkan) osuus turpeessa .

Tuhkapitoisuutta kasvattaa myös tulvan suolle mandollisesti tuoma kiven-

näisaines . Tuhka alentaa lämpöarvoa osuutensa verran ja sintraantumall a

kattiloihin hankaloittaa samalla polttoa . Arvioitaessa turpeen kelpoisuut-

ta polttoaineeksi nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmädritysohjei-

siin (1976 ja 1982, liite 1) .

Turpeen tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja edellä mainittujen

turvetekijbiden ohella ovat suotekijät, joista tärkeimpiä ovat suo n

sijainti kulutuskohteeseen nähden ja tieyhteydet . Myös puuston laatu j a

liekoisuus vaikuttavat tuotantokustannuksiin . Muita huomioon otettavi a

seikkoja arvioitaessa suon kelpoisuutta turvetuotantoon ovat mm . turve-

kerrosturnan paksuus, suon koko ja muoto, pohjamaan laatu, kuivatus -

mandollisuudet ja ilmastolliset olosuhteet .

Palaturpeen raaka-aineen tulisi olla maatumisasteeltaan yli H 4 ja turve-

lajiltaan mielellään rahka- tai sekaturvetta (sekä rahkaa että sanaa) .

Heikosti maatunut pintaturve ei yleensä sovellu palaturpeeksi, samoi n

erittäin hyvin maatunut puhdas saraturve aiheuttaa usein vaikeuksia pala n

koossapysymisessä . Palaturvetuotanto soveltuu hyvin pienillekin tuotanto -

alueille . Siten mm . monet hylätyt turvepellot soveltuvat palaturve-

tuotantoon .

- 15 -

iyrsinturvetuotanto vaatii laajahkoja tuotantokenttiä ja melko kalliit a

koneinvestointeja . Jyrsinturvemenetelmä ei ole kovin vaativa turvelajin j a

maatumisasteen suhteen, ja sillä on myös heikosti maatunut pintakerro s

helposti hyödynnettävissä . Menetelmää käytetään laajasti sekä poltto- ett ä

kasvuturpeen tuottamisessa .

Suomessa käytetään kasvuturpeena pääasiassa heikosti maatunutta rahka-

turvetta . Hyvältä kasvuturpeelta vaaditaan alhaista maatumisastetta ,

korkeaa vaihtokapasiteettia ja hyvää vedenpidätyskykyä . Lisäksi turpee n

lisätekijöitä tulee olla mandollisimman vähän . Edellä mainitut vaatimukset

täyttävät parhaiten Acutifolia-ryhmän rahkaturpeet heikosti maatuneen a

(H 1-3) .

Vanhastaan turvetta on käytetty maanparannusaineena ja kuivikeaineen a

(turvepehku) karjataloudessa . Näistä käyttömuodoista on nähtävissä merk-

kejä joillakin tutkituilla soilla . Kuiviketurpeeksi soveltuu parhaiten

heikosti maatunut rahkavaltainen turve . Raaka-aineen laatuvaatimukset ova t

kuitenkin huomattavasti väljemmät kuin kasvuturpeen kohdalla . Samoi n

maanparannusaineeksi soveltuvan turpeen vaatimukset ovat melko väljät .

Ku1jetusetäisyys onkin usein ratkaiseva tekijä tällaisen turpeen käyttöön -

otolle .

Kasvu- ja polttoturvekäytön ohella turve soveltuu myös kemianteollisuude n

raaka-aineeksi . Valmistettavista lopputuotteista riippuen raaka-aineen

laatuvaatimukset ovat hieman erilaiset kuin kasvu- ja polttoturpeen

kohdalla, mutta tuotantomenetelmät ovat pääpiirteissään samoja .

Turvetta käytetään tai on käytetty maassamme öljyn sitomiseen, suodatin-

aineena, aktiivihiilen ja turvekoksin raaka-aineena, eristysaineena j a

pakkausmateriaalina . Useimpiin käyttbmuotoihin soveltuu parhaiten heikosti

maatunut rahkaturve .

Turpeen kemiallisessa hyödyntämisessä tulevat kasvilajikoostumus, maatu-

misaste ja useat fysikaalis-kemialliset ominaisuudet yleensä huomattavast i

tärkeämmiksi kuin esimerkiksi polttoturvetuotannossa .

Turpeen kemiallis-tekniset jalostusmuodot pohjautuvat ensisijaisesti jok o

turpeen hiiliaineksen hyväksikäyttöön, turpeen sisältämien ainesosien

eristamiseen ja näiden edelleen jalostukseen tai turpeen fysikaalisten ja

- 16 -

kemiallisten erikoisominaisuuksien hyväksikäyttöön .

Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa toisistaan teolline n

turvetuotanto, pientuotanto ja tilakohtainen tuotanto . Teollisessa turve -

tuotannossa turve voidaan tuottaa joko pala- tai jyrsinturpeena . Tuotanto-

kenttien laajuus on vähintään useita kymmeniä hehtaareja . Tilakohtaisess a

tuotannossa ei tuotantoalue yleensä ylitä viittä hehtaaria, ja turv e

käytetään yleensä omalla tai 1ähitiloilla . Tuotantomuotona on palaturve .

Pientuotannossa tuotantoalueen laajuus on yleensä 5 ha :sta ylöspäin j a

tuotantomuotona on palaturve, joka markkinoidaan muualle .

- 17 -

5 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N

Tässä osassa käsitellään tutkittujen soiden yleis- ja erikoispiirteit ä

sekä soveltuvuutta turvetuotantoon . Suokohtaisesti on esitetty tietoja mm .

suon sijainnista, kulkuyhteyksistä, tutkimustarkkuudesta, yleisimmist ä

suotyypeistä, puustosta sekä ojituksesta . Suotyyppi- ja ojitustiedo t

kuvastavat tutkimushetken tilannetta . Suon pinnan keskikorkeus ja vietto -

suunta perustuu vaaitus- ja/tai peruskarttatietoihin . Arviot kuivatus -

mandollisuuksista ovat suuntaa-antavia .

Jokaisesta suosta on esitetty suokartta . Useimmista linjoituksell a

tutkituista soista on selkä1injasia maatuneisuus- ja turvelajiprof ii1i ,

josta ilmenee myös liekoisuus, suotyypit ja pohjamaalajit .

Pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät ovat taulukossa koko suon, yli 1

m :n syvyisen ja yli 2 m :n syvyisen alueen osalta . Lisäksi taulukossa o n

sarake, josta näkyy yli 1 ja 2 m syvän alueen turvemäärän osuus kok o

turvemäärästä .

Suoselost.uksessa on lisäksi maatunei suus- ja pohjamaalajitiedot sek ä

turvelajien ja turvetekijöiden prosenttiset osuudet suon koko turve -

määrästä . Liekoisuus on ilmoitettu koko suon ja yli 2 m :n alueen osalta .

Laboratoriomääritysten tulokset on näyte- ja pistekohtaisesti taulukoitun a

sekä keskiarvoina vaihteluVä1eineen koko suon osalta . Keskiarvoja lasket-

taessa on kunkin näytesarjan alin näyte jätetty huomioimatta (suluiss a

olevat tiedot), koska tähän näytteeseen vaikuttaa yleensä pohja n

inineraalimaa ja mandollisessa turvetuotannossa kerros jää käyttämättä .

Taloudelliseen turvetuotantoon soveltuvien suoalueiden kriteerit muuttuva t

jatkuvasti . Niihin vaikuttavat oleellisesti paikallinen tarve ja energian

hinnanmuutokset . Siksi Virtain soiden soveltuvuuskriteereitä ei ole teht y

kovin korkeiksi . Pääperiaatteena on ollut, että suolta löytyy yhtenäine n

vdhintään 10 ha :n laajuinen yli 2 m syvä alue (joillakin soilla yl i

1,5 m), joka on kohtuullisin kustannuksin kuivattavissa, ja jonka liekoi-

suus ei ole kovin korkea . H 1-4 maatuneen rahkavaltaisen pintakerrokse n

;,ulisi olla polttoturvetuotantoa ajatellen alle 1 m paksu .

- 18 -

Pien- ja tilakohtaiseen tuotantoon osoitetut suot ovat kaikki poltto-

turvesoita, joilla tuotantomuotona on käytännössä palaturve . Mikäli useit a

pieniä tuotantoalueita on lähekkäin, on myös jyrsinturvervetuotanto mah-

dollista . Pien- ja tilakohtaisessa tuotannossa on liekoisuudella, puus-

tolla, ojiLukaella ja suon sijainnilla suurempi merkitys kuin teollisess a

tuotannossa . Korkea liekoisuus (yli 3,0 %) ja tukkipuusto estävät usei n

taloudellisen turvetuotannon aloittamisen .

Ilmoitetut käyttökelpoiset turvevarat ovat suon ojitustilanteesta j a

rikkonaisuudesta riippuen yleensä yli 2 m syvien alueiden turvevaroja ,

joista on vähennetty laadullisesti kelpaamattomat alueet ja suon pohjall e

jäävä keskimäärin 50 cm paksu runsastuhkainen turvekerros, jota ei

käytännössä voi hyödyntää . Muita tuotantoteknillisiä ja taloudellisi a

tekijöitä, kuten suon omistussuhteita ja mandollisten teiden ja varastojen

alle jääviä alueita, ei ole otettu huomioon . Monilla soilla myös osa 1 -

2 m syvistä osista soveltuu polttoturvetuotantoon turvelajinsa j a

maatumisasteensa puolesta . Mutta näillä alueilla tulee lisätä syvyys -

tietoja suon pohjan epätasaisuuden selvittämiseksi . Alueita ei ole yleens ä

suositeltu erikseen turvetuotantoon, ja niiden mandollinen käyttö on

ratkaistava tapauskohtaisesti .

Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivall e

turpeelle että käyttbkosteudessa (50 %) olevalle turpeelle . Lisäksi on

ilmoitettu käyttökelpoisen turpeen määrä (suo- m3 ), kuiva-aineen määrä (tn )

ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa (MWh) tuotantokelpoiselta alueelta

hehtaaria kohden . Keskimääräinen tuhkapitoisuus on ilmoitettu kiloin a

suokuutiota kohti . Mikäli suosta ei ole ollut käytettävissä laboratorio-

määritysten tuloksia, on energiasisällön laskemisessa käytetty lämpöarvo-

ja tilavuuspainotietoina keskiarvoja, jotka ilmenevät taulukosta 72 .

Myös niiltä noilta, joita ei varsinaisesti ole esitetty soveltuviks i

turvetuotantoon, voi löytyä pienialaisia turpeen pientuotantoon soveltuvi a

alueita . Suokohtaiset yhteenvetotaulukot ovat tulosten tarkastelu n

yhteydessä .

- 19 -

1 . Nimetönneva (kl . 2214 04, x = 6891,0, y = 2474,5) sijaitsee noin 32 k ma

Virtain keskustasta lounaaseen osittain Kurun kunnan alueella . Suon pinnan

korkeus merenpinnasta on 186 - 192 m, ja pinta viettää pääasiass a

luoteeseen ja länteen . Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon .

Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Suon reunoille johtaa useita metsä-

autoteitä . Suolla on 100 tutkimuspistettä ja 76 syvyyspistettä . Tutkimus-

pistetiheys on 5,3/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 8 130 m (kuva 4) .

Nimetönnevan yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston alueella lyhytkorsi-

nevamuuttuma, tupasvillarämeojikko ja isovarpurämemuuttuma . Reunaosiss a

esiintyy pallosararämettä ja erilaisia korpityyppejä, jotka ovat yleens ä

muuttuma-asteella . B-linjaston alueella on tupasvillarämemuuttuma vallit-

seva suotyyppi . B 300 -poikkilinjan idänpuoleisella alueella esiinty y

lyhytkorsinevamuuttumaa . C-linjaston alueella ovat suotyypit muuttunee t

vähiten ojituksen vaikutuksesta . Rahkaräme ja tupasvillaräme ovat yleisim-

mät suotyypit . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 20 % ja mättäiden

korkeus on 2 dm .

Puusto on yleensä mäntyvaltaista ja keskitiheää . Kehitysluokka vaihtelee

taimikosta pinotavara-asteelle, joskin vajaatuottoisia alueita on myös

runsaasti (erityisesti C-linjaston alue) . Nimetönneva on kokonaan ojitet-

tu . Kuivatusmandollisuudet ovat C-linjaston syvimpiä osia lukuun ottamatt a

hyvät . Laskuojat viettävät länteen kohti Isoa Mustajärveä .

Taulukko 1 . Nimetönnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .

suo-m3 )

alue al a

(ha)

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 189 0,27 1,04 1,31 0,50 1,98 2,48 10 0

Yli

1

m 123 0,35 1,41 1,76 0,43 1,73 2,16 87

Yli

2 m 27 0,54 2,08 2,62 0,15 0,56 0,71 29

Turpeen keskimaatuneisuus on 6,1 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-

sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n

6,0 . Suurin turpeen paksuus, 5,0 m, on tavattu pisteessä C 800 . Vallitseva

pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista (kuvat 5, 6 ja 7) .

-24 -

Nimetönnevan turpeista on rahkavaltaisia 60 % ja saravaltaisia 40 % . Pää -

LurvelajeitLain jakaantuma on S 32 %, CS 28 %, C 6 % ja SC 35 % . Tupas-

villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 60 % ja puun jäännöksi ä

sisältäviä 18 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä

ovat S 46 %, C 34 %, ER 16 % ja L 3 % . Suolle on ominaista runsaast i

tupasvillaa sisältävä rahkavaltai nen pintakerros .

Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,7 % ja 1 -

2 m :n syvyydessä 0,3 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n

syvyydessä 1,1 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,4 % .

Nimetönnevan soveltuvuus turvetuotantoon

Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon mataluus (poikkeu s

C-linjasto) ja epätasainen pohja . Turvepaksuutensa puolesta polttoturve-

tuotanto on parhaiten mandollista C-linjaston alueen yli 2 m syväll ä

alueella . Tälläkin alueella on haittana paksuhko runsaasti tupasvilla a

sisältävä pintakerros . Käytännössä aluetta voidaan pitää turvetuotanno n

kannalta lähinnä vara-alueena .

2 . Sammakkolamminneva (kl . 2214 04, x = 6893,3, y = 2473,2) sijaitsee noi n

29 km Virtain keskustasta lounaaseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n

192 - 194 m . Suota ympäröi loivapiirteinen moreenimaasto . Kulkuyhteyde t

ovat melko hyvät . Länsireunaa sivuaa metsäautotie . Suolla on 37 tutkimus -

pistettä ja 30 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha . Tutkimus -

linjaston pituus on 3 110 m (kuva 8) .

Sammakkolamminnevan yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa suota (A 200 -

A 800) lyhytkorsineva ja tupasvillaräme . Reunaosissa ovat kangasräme- j a

pallosararämeojikko y1eisimmät . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 20 %

ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on mäntyvaltaista, harvaa ja yleens ä

vajaatuottoista . Sammakkolamminneva on osittain ojitettu . Luonnontilaine n

alue sijoittuu A 200 - A 800 :n välille . Kuivatusmandollisuudet ovat kohta-

laisen hyvät . Sammakkolampi haittaa itäosan syvimpien osien kuivatusta .



7,1 . Suurin turpeen paksuus, 4,1 m, on tavattu pisteessä A 900 - 200 .

Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista (kuva 9) .

-25 -

Kuva 8 . Sammakkolamminnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus j a

paksuus .

Taulukko 2 . Sammakkolamminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t

syvyysalueittain .


suo-m3 )

alue al a

(ha)

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 93 0,32 0,89 1,21 0,30 0,83 1,13 100

Yli

1

m 52 0,46 1,34 1,80 0,24 0,70 0,94 8 3

, Yli

2 m 18 0,45 2,07 2,52 0,08 0,37 0,45 40

-27 -

Sammakkolamminnevan turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisi a

18 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 31 % ja SC 17 % . Tupas-



ovat S 64 %, C 19 %, ER 15 % ja L 1 % .

Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syyvydessä keskimäärin 1,9 % ja 1 -

2 m :n syvyydessä 0,7 % .

Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 -

1 m :n syvyydessä 2,1 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 1,3 % .

Sammakkolamminnevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon mataluus, epätasaine n

pohja sekä runsas tupasvillan määrä pintaosissa muuten polttoturve-

tuotantoon sopivalla yli 2 m syvällä alueella . Tätä aluetta voidaanki n

pitää turvetuotannon kannalta lähinnä vara-alueena, mikäli muita läheisi ä

soita aletaan hyödyntää .

3.Jäkäläneva (kI . 2214 04, x = 6894,2, y = 2472,4) sijaitsee Pahkaneva n

(4) ja Pihtinevan (5) välissä noin 28 km Virtain keskustasta lounaaseen .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 193 m, ja pinta viettää

pohjoiseen . Suo rajoittuu ympäröiviin rnoreenimäkiin . Kulkuyhteydet ova t

hyvät . Itäreunaa sivuaa hyväkuntoinen metsäautotie . Suolla on 3 tutkimus -

pistettä ja 4 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha (kuva 10) .

Jäkälänevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja varsinai-

nen sararämemuuttuma . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 3 % ja mättäide n

korkeus on 2 dm . Puusto on mäntyvaltaista keskitiheää taimikkoa . Jäkälä -

neva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .

Taulukko 3 . Jäkälänevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Syvyys- Pinta-

Keskisyvyys (m) Turvemäärä(milj .suo-m3 )

alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha)

H1-4

H5-10

H1-10

H1-4

H5-10

H1-10

%

Koko suo

22

0,11

0,69

0,80

0,20

0,16

0,18

100

Yli 1 m

7

0,16

0,96

1,12

0,01

0,07

0,08

44

Yli2 m

-

-

-

-28 -



6,7 . Suurin turpeen paksuus, 1,3 m, on tavattu pisteessä P 1 . Yleisi n

pohjamaalaji on moreeni .

Jäkälänevan turpeista on saravaltaisia 56 % ja rahkavaltaisia 44 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on CS 44 % ja SC 56 % . Tupasvillaa lisätekijän ä

sisältäviä turpeita on 72 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % j a

varpujen jäännöksiä sisältäviä 22 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuude t

kokonaisturvemäärästä ovat C 38 %, S 32 %, PR 22 %, N 4 % ja L 3 % .

Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä erittäin runsaasti ,

keskimäärin 4,1 % .

Jäkälänevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Mataluutensa ja pienen kokonsa vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon .

-29 -

4 . Pahkaneva (kl . 2214 04, x = 6894,5, y = 2470,0) sijaitsee noin 28 km

Virtain keskustasta lounaaseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 188 -

195 m, ja pinta viettää etelään ja lounaaseen . Suo rajoittuu joka puolelt a

kumpuilevaan moreenimaastoon, ja sitä rikkovat useat mineraalimaa-

saarekkeet . Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Itä- ja koillisreunaa sivua a

metsäautotie . Suolla on 118 tutkimuspistettä ja 101 syvyyspistettä .

Tukimuspistetiheys on 3,7/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 10 670 m

(kuva 11) .

Pahkanevan yleisimmät sUotyypit ovat A-linjaston alueella lyhytkorsineva ,

keidasräme ja lyhytkortinen nevaräme . Reunaosissa esiintyy yleisest i

kangaskorpea . B-linjaston alueella ovat lyhytkorsineva ja varsinainen

saraneva (B 1000 - B 1300) yleisimmät . Eteläpäässä ja reunoilla esiintyy

pallosararämettä korpi tyyppi en ohella . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on

17 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on rämealueilla mäntyvaltaist a

ja yleensä harvaa ja vajaatuottoista .

Pahkaneva on suurimmaksi osaksi luonnontilainen . Ojitettu alue sijoittu u

suon lounaisreunaan pääasiassa B-linjaston alueelle . Kuivatusmandollisuu-

de ;

tyydyttävät .

Taulukko 4 . Pahkanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Syvyys- Pinta- Keskisyvyys

(m) Turvemäärä (milj .

suo-m3 )

alue al a

(ha)

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-1 0

Koko suo 320 0,72 1,46 2,18 2,30 4,68 6,98 100

Yli

1

m 280 0,78 1,63 2,41 2,18 4,56 6,74 9 7

Yli

2 m 167 0,82 2,23 3,05 1,37 3,73 5,10 73


sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen


Vallitseva pohjamaalaji on moreeni . Liejua esiintyy suon pohjalla Pahka-

lariimen ympäristössä (kuvat 12, 13, 14 ja 15) .

-33 -

Pahkanevan turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on S 33 %, CS 43 %, C 4 %, SC 20 %, BC 0,1 % j a

CB 0,03 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 59 %, puun

jäännöksiä sisältäviä turpeita 11 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 9 % .

Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 58 % ,

C 25 %, ER 13 %, L 2% ja N 2 % .




- 34 -

Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 600 ja B 1000 - 100 o n

2,0 % (vaihteluväli 1,0 - 4,4) kuivapainosta, pH-arvo 4,3 (3,4 - 5,7) ,

vesipitoisuus märkäpainosta 93,3 % (88,0 - 96,0) ja kuivatilavuuspaino

66 kg/m3 (43 - 122) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeel-

le on 19,6 MJ/kg (17,7 - 21,6) ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/kg . Keski-

määräinen rikkipitoisuus pisteessä A 600 on 0,10 % kuivapainosta (taulukko

5) .

- 3 5 -

Pahkanevan soveltuvuus turvetuotantoon

Turvetuotantoa eniten vai keuttavi a tekijöitä ovat paksuhko heikost i

maatunut yleensä rahkavaltainen pintakerros, joka sisältää lisätekijän ä

runsaasti tupasvillaa, sekä tämän kerroksen veti syys ja alhainen energia -

sisältö . Taloudellinen turvetuotanto suolla onkin kyseenalaista .

-36 -

5 . Pihtineva (kl . 2214 04, x = 6895,5, y = 2472,6) sijaitsee noin 26 km

Virtain keskustasta lounaaseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 184 -

189 m, ja pinta viettää luoteeseen ja itään . Suo rajoittuu joka puolelt a

kumpuilevaan moreenimaastoon, ja itse suolla on runsaasti moreenisaarek-

keita . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Itä- ja länsireunaa sivuaa metsäautotie .

Suolla on 65 tutkimuspistettä ja 54 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys o n

4,0/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 5 740 m (kuva 16) .

Pihtinevan yleisin suotyyppi on tupasvillarämeojikko ja -muuttuma . Luon-

nontilaisella alueella koillisosassa vallitsee lyhytkorsineva . Reunaosiss a

esiintyy monin paikon korpityyppejä . Muista suotyypeistä on varsinainen

sararämomuuttuma yleisin . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 18 % j a

mäLtäiden korkeus on 2 dm . Puusto on mäntyvaltaista, yleensä harvahkoa j a

vajaatuottoi sta .

Taulukko 6 . Pihtinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .



suo-m3 )

alue al a

(ha)

pint a

H1-4

pohja

H5-10

yht .

H1-10

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 161 0,69 1,62 2,31 1,11 2,61 3,72 100

Yli

1

m 131 0,78 1,90 2,68 1,02 2,49 3,51 94

Yli

2 m 90 0,97 2,25 3,22 0,88 2,02 2,90 78



6,4 . Suurin turpeen paksuus, 5,5 m, on tavattu pisteessä A 800 - 100 . Suo n

pohja on erittäin epätasainen . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva t

17, 18 ja 19) .

Pihtinevan turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on S 22 %, CS 32 %, C 6 % ja SC 39 % . Tupas-

villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 51 %, puun jäännöksiä sisältä-

viä turpeita 17 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 17 % . Yleisimpie n

tarve teki jbIden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 44 %, C 37 %, ER

13 %, L 3 % ja N 3 % .

-40 -




- 41 -

Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 900 on 2,3 % (vai htelu-

vä1i 1,2 3,7) kuivapainosta, pH-arvo 4,0 (3,2 - 4,7), vesipitoisuu s

märkäpainosta 92,2 % (88,6 - 94,1) ja. kuivatilavuuspaino 78 kg/m3 (54 -

118) . Keskimääräinen 1ämpdarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,1 MJ/kg

(17,8 - 23,0) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg (taulukko 7) .

pintlnevan soveltuvuus turvetuotantoo n

TurvetuoLantoa haittaavia tekijöitä ovat paikoin paksuhko heikosti maatu-

nut runsaasti tupasvillaa sisältävä pintakerros, epätasainen moreenipohj a

ja mineraalimaasaarekkeet . PoIttoturvetuotantoon soveltuu vä1ttäväst i

A 800 - A 1600 välinen ojitettu yli 2 m syvä alue . Tämän alueen pinta-al a

on noin 20 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 0,40 milj . suo-m3 , kuiva-aine -

määrä 0,031 mi1j . tn ja energiasti sältb 0,65 mi1j . GJ eli 0,18 mi1j . MWh .

Tuoi-antokosteuteen {50 %) laskettuna energiasisältb on 0,58 mi1j . GO el i

0,16 mi1j . M\ih .

-42 -

Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 20 000 suo-m 3 ,

kuiva-ainemäärä 1 550 tn ja energiasisältb tuotantokosteudessa 8 000 MWh .

50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n

156 kg ja tämän energiasisältö 0,40 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n

keskimäärin 1,8 kg .

6 .__Isoneva (kl . 2214 04, x 6895,2, y = 2474,9) sijaitsee noin 21 km

Virtain keskustasta lounaaseen Y1ä-Havankajärven eteläpuolella . Suo n

pinnan korkeus merenpinnasta on 157 - 166 m, ja pinta viettää pohjois -

osissa luoteeseen ja etelässä kaakkoon . Suo rajoittuu joka puolelt a

moreenimäkiin . Osa suosta on raivattu pelloksi . Kulkuyhteydet ovat

kohtalaisen hyvät . Kaakkoisreunaa sivuaa paikallistie . Suolla on 84

tutkimuspistettä ja 73 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha .

Tutkimuslinjaston pituus on 7 230 m (kuvat 20 ja 21) .

Isonevan yleisimmät suotyypit A-linjaston alueella ovat varsinainen sara -

neva ja lyhytkorsineva . 8-linjaston alueella on varsinainen sararäme-

muuttuma vallitseva . Reunaosissa esiintyy pääasiassa kangasrämettä mutt a

paikoin myös kangaskorpea . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 4 % j a

mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on pisteen A 1800 eteläpuolell a

mäntyvaltaista, joskin koivua esiintyy paikoin runsaasti . Kehitysluokk a

vaihtelee vajaatuottoisesta pinotavara-asteelle ja tiheysluokka harvan j a

keskitiheän välillä .

Isoneva on osittain ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat keskiosaa lukuu n

ottamatta hyvät . Pohjoispään vedet kulkeutuvat Y1ä-Havankajärveen j a

eteläpään Luomankyrönojaa myöten itään Havanganjärveen .

Taulukko 8 . Isonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä

(milj .

suo-m3 )

alue al a

(ha)

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pinta

H1-4

pohja

H5-10

yht .

H1-1 0

Koko suo 197 0,54 1,36 1,90 1,06 2,69 3,75 100

Yli

1

m 143 0,73 1,66 2,39 1,05 2,37 3,42 9 1

Yli

2 m 91 0,99 1,97 2,96 0,90 1,80 2,70 72

-43 -

Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen yleensä saravaltaise n

pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara-

valtaisen pohjakerroksen 6,4 . Pintakerros on paikoin vetinen ja erittäi n

heikosti maatunut . Suurin turpeen paksuus, 5,8 m, on tavattu pisteess ä

A 1600 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka . Lieju a

esiintyy paikoitellen suon pohjalla ohuena kerroksena (kuvat 22 - 25) .

-46 -

Isonevan turpeista on saravaltaisia 94 % ja rahkavaltisia 6 % . Pää-


villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 8 %, puun jäännöksiä sisältävi ä

turpeita 23 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 11 % . Yleisimpien turve -

tekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 79 %, S 12 %, L 4 %, N

2 %, E R 1 % ja E Q 1 % .


2 rn :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n


-49 -

Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 1700 + 0 on 3,6 %

(vaihteluvä1i 2,3 - 9,2) kuivapainosta, pH-arvo 4,6 (3,8 - 5,3), vesi-

piLoisuus märkäpainosta 93,1 % (88,0 - 94,9) ja kuivatilavuuspaino 67 kg /

m3 (49 - 122) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle o n

21,0 MU/kg (18,2 - 22,8) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg . Keskimääräine n

rikkipitoisuus on 0,14 % kuivapainosta (taulukko 9) .

Isonevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvetuotantoa haittaavana tekijänä on paikoin heikosti maatunut j a

vetinen pintakerros, Myös kuivatilavuuspaino on alhainen . Turve on

kuitenkin yleensä saravaltaista . Kokonaisuutena suon yli 2 m syvä 91 hai n

alue soveltuu polttoturvetuotantoon . Tämän alueen käyttökelpoiset turve -

varat ovat 2,24 milj . suo-m3 , kuiva-ainemäärä 0,150 milj . tn ja energia-

- 50 -

sisältö

3,15 milj . GJ eli

0,88 milj . MWh .

Tuotantokosteuteen

(50 % )

laskettuna energiasisältö on 2,79 milj . GJ eli 0,77 milj . MWh .

Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 24 600 suo-m3 ,

kuiva-ainemäärä 1 650 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 8 460 MWh .


134 kg ja tämän energiasisältö 0,35 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on


7 . Rantalanneva (kl . 2214 04, x = 6897,1, y = 2473,5) sijaitsee noin 23 km__a a

Virtain keskustasta lounaaseen Ylä-Havankajärven länsipuolella . Suon

pinnan korkeus merenpinnasta on 155 - 160 m, ja pinta viettää itään j a

pohjoiseen . Suo rajoittuu idässä pieneltä matkalta Ylä-Havankajärveen j a

muualla kallioisiin moreenimäkiin . Osa suon pohjoisosasta on raivattu

pelloksi . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Pohjoisreunaa sivuaa maantie j a

eteläreunaan ulottuu metsäautotie . Suolla on 31 tutkimuspistettä ja piste -

tiheys on 3,3/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 2 750 m . Suo on tutkitt u

vuonna 1960 (kuva 26) .

Rantalannevan yleisimmät suotyypit ovat saranevamuuttuma, sararämemuuttu-

ma, isovarpurämemuuttuma ja kalvakkanevamuuttuma . Puusto on mäntyvaltaist a

keskitiheää tai tiheää taimikkoa . Rantalanneva on kokonaan ojitettu .

Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät . Suon keskiosan pinta on noin 5 m

viereisen järven pintaa korkeammalla .

Taulukko 10 . Rantalannevan pinta-alat,

keskisyvyydet

ja

turvemäärät

syvyysalueittain .



suo-m 3 )

alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .

(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0

Koko suo 94 0,59 1,22 1,81 0,55 1,15 1,70 100

Yli

1

m 61 0,57 1,88 2,45 0,35 1,14 1,49 88

Yli

2 m 35 0,73 2,51 3,24 0,26 0,87 1,13 66

Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen yleensä saravaltaisen

pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -

valtaisen pohjakerroksen 6,8 . Suurin turpeen paksuus, 5,0 m, on tavattu

pisteissä A 700, A 800 ja A 1100 .

- 51 -

Kuva 26 . Rantalannevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Yleisimmt pohjamaaljit ovat hiekka ja moreeni . Liejua esiintyy suon

pohjalla paksuhkona kerroksena varsinkin pisteiden A 700 - A 1000 välisel-

lä alueella .

- 52 -

Rantalannevan turpeista on saravaltaisia 74 % ja rahkavaltaisia 26 % .

Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10 %, CS 16 %, C 1 % ja SC 73 % . Tupas -


viä turpeita 6 % ja järviruokoa sisältäviä 7 % . Yleisimpien turvetekijbi-

den osuudet kokonai sturvemäärästä ovat C 46 %, S 45 %, ER 6 %, PR 1 %, L

1 % ja. E0 1 % .

Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 700 on 5,6 % (vaihtelu -

väli 4,0 - 8,8) kuivapainosta, pH-arvo 5,5 (3,8 - 5,8), vesipitoisuu s

märkäpainosta 90,6 % (86,9 - 91,8) ja kuivatilavuuspaino 91 kg/m3 (77 -

102) . Keskimääräinen lämpäarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,2 MJ/k g

(19,5 -' 22,3) ja 50 % :n kosteudessa 9,4 MJ/kg . Keskimääräinen rikki -

pitoisuus on 0,24 % kuivapainosta (taulukko 11) .

-53 -

Rantalannevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Heikosti maatunut pintakerros on paikoin paksuhko, joskin se on yleens ä

lähes puhdasta saraturvetta . Tämä voi vaikeuttaa palaturvetuotannoss a

palan koossapysymistä . Suon yli 2 m syvä 35 ha :n alue soveltuu poltto-

turvetuoLantoon . Tuotantokelpoisen alueen keskisyvyydestä on vähennetty

poikkeuksellisesti 1 m, koska suo on tutkimushetkellä ollut ojittamato n

(1960) . Turvekerros on sen jälkeen selvästi painunut ja tiivistynyt . Käyt -

täkelpoiset turvevarat ovat 0,78 milj . suo-m3 , kuiva-ainemdärä 0,071 milj .

tn ja energiasisältö 1,51 mi1j . GJ eli 0,42 mi1j . MWh . Tuotantokosteuteen

(50 %) laskettuna energiasisältö on 1,33 milj . GJ eli 0,37 milj . MWh .

Käyttökelpoisen Lurpeen määrä hehtaaria kohden on noin 22 000 suo-m 3 ,





8 . Pieni Korteneva (kI . 2214 04, x = 6898,6, y = 2471,4) sijaitsee noi n

26 km Virtain keskustasta lounaaseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on

168 - 169 m . Suo rajoittuu idässä harjuun ja muualla kallioisiin moreeni-

mäkiin . KulkuyhLeydet ovat hyvät . Länsiosaa halkoo maantie . Suolla on 4

tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 h a

(kuva 27) .

Pienen Kortenevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme ja rahkaneva . Keski-

määräinen pinnan mättäisyys on 45 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puust o

on harvaa ja vajaatuottoista . Pieni Korteneva on kaakkois- ja länsi-

reunoista ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät .

Taulukko 12 . Pienen Kortenevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät

syvyysalueittain .

6yvyys- Pinta-

Keskisyvyys (m)

Turvemäärä (milj . suo-m3 )

alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo

16

0,37

2,08

2,45

0,06

0,33

0,39

100

Yli 1 m

12

0,46

2,60

3,06

0,06

0,31

0,37

9 5

Yli 2 m 9 0,54 3,07 3,61 0,05 0,27 0,32 82

-54 -


sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,5 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -


pisteessä P 1 . Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

Pienen Kortenevan turpeista on saravaltaisia 62 % ja rahkavaltaisia 38 % .

Pääturvelajeittain jakaantuma on S 16 %, CS 22 %, C 10 % j a SC 52 % .

Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 37 % ja puun jäännöksi ä


ovat C 52 %, S 41 % ja ER 7 % .



syvyydessä 0,5 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,0 %

-55 -

Pienen Kortenevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Suon pieni koko ja sijainti Ison Kortejärven läheisyydessä heikentävä t

kelpoisuutta turvetuotantoon .

9 . Paloneva (kl . 2214 05, x = 6903,4, y = 2472,2) sijaitsee noin 20 km

Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n

165 m, ja pinta viettää itään ja pohjoiseen . Suo rajoittuu kallioisee n

moreenimaastoon . Keskiosassa on laajahko peltoalue . Kulkuyhteydet ovat

välttävät . Suon läheisyyteen johtaa metsäautotie . Suolla on 42 tutkimus -

pistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,3/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on

3 478 m (kuva 28) .

Palonevan yleisimmät suotyypit ovat saraneva- ja tupasvillarämemuuttuma .

Reunaosissa esiintyy yleisesti sararäme- ja korpirärnemuuttumia . Puusto on

mäntyvaltaista . Paloneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ova t

hyvät . Laskuojat lähtevät pohjoispäästä ja koillisreunasta ja vedet

laskevat lopuksi Vaskuu-järveen .

Taulukko 13 . Palonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Syvyys- Pinta-

Keskisyvyys(m) Turvemäärä(milj . suo-m3 )

alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha)

H1-4

H5-10

H1-10

H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

73

0,64

1,44

2,08

0,47

1,05

1,52

100

Yli l m

60

0,72

1,74

2,46

0,43

1,04

1,47

9 7

Yli2 m 40 0,81 2,25 3,06 0,33 0,89 1,22 80

Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8 . Heikosti maatuneen pintakerrokse n

maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,0 . Suurin turpee n

paksuus, 7,2 m, on tavattu pisteessä A 300 - 100 . Yleisimmät pohjamaalaji t

ovat moreeni, hiekka ja savi .

Palonevan turpeista on saravaltaisia 50 % ja rahkavaltaisia 50 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on S 21 %, CS 29 %, C 1 % ja SC 49 % .


sisälLtiviä 3 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonai sturvemääräst ä

ovat S 50 %, C 41 %, ER 7 %, L 1 % ja PR 1 % .

- 57 -

Palonevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Suon yli 2 m syvä 40 ha :n alue soveltuu polttoturvetuotantoon . Tämä n

alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,02 milj . suo-m3 , laskennalline n

kuiva-ainemäärä

0,092 milj . tn

ja

energiasisältö

1,95 milj . GO

el i

0,54 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö o n

1,73 milj, GJ eli 0,48 mi1j . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaari a

kohden on noin 25 500 suo-m3 , kuiva-ainemäärä 2 300 tn ja energiasisält ö

tuotantokosteudessa 12 000 MWh .

10.Iso Närhinneva (kl . 2214 01, x 6898,9, y = 2469,6) sijaitsee noi n

27 km Virtain keskustasta 1änteen lähellä Virtain ja Kihnibn rajaa . Suo n

pinnan korkeus merenpinnasta on 162 - 170 m, ja pinta viettää pääasiass a

luoteeseen . Suota ympäröi kallioinen ja kumpuileva moreenimaasto . Etelä-

päätä halkoo rautatie . Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Kaakkoisreunaan

ulottuu metsäautotie . Suolla on 39 tutkimuspistettä ja 73 syvyyspistettä .

Tutkimuspistetiheys on 1,9/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 3 935 m

(kuva 29) .

Ison Närhinnevan y1eisimmät suotyypit ovat luoteisosassa rahkarärne, tupas -

villaräme ja paikoin rahkaneva . A 750 - A 1000 alueella on lyhytkorsi-

nevaräme tyypillinen . Kaakkoisosassa A 0 - A 700 alueella ovat lyhytkorsi-

neva ja varsinainen saraneva vallitsevia . Keskimääräinen pinnan mättäisyys

on 27 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on rämealueella harvaa j a

vajaatuottoista . Männyn ja koivun sekapuusto on tyypillinen suolle .

Iso Närhinneva on lähes kokonaan luonnontilainen . 0jitetut alueet sijait-

sevat suon länsiosassa Kihniön puolella ja A 0 :sta kaakkoon . Kuivatus -

mandollisuudet ovat tyydyttävät . Suon keskiosan läpi kulkee Koivukonnon-

luoma -niminen luonnontilainen puro luoteeseen .

Taulukko 14 . Ison Närhinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät

syvyysalueittain .

Syvyys- Pinta-


alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo

210

0,64

0,84

1,48

1,34

1,77

3,11

100

Yli 1 m

136

0,81

1,16

1,97

1,10

1,58

2,68

8 6

Yli2 m 54 0,77 1,94 2,71 0,42

1,04

1,46

47

-58 -



valtaisen pohjakerroksen 6,6 . Suurin turpeen paksuus, 4,0 m, on tavatt u

pisteessä A 700 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka . Moreen i

on monin paikoin lohkareista .

-59 -

Ison Narhinnevan turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % .

Pääturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 31 %, C 8 % ja SC 35 % .

Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 39 %, puun jäännöksi ä

sisältäviä turpei ta 2 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 2 % . Yleisimpien

turveLekijbiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 51 %, C 39 %, ER 8 %

ja EQ 1 % .




Ison Närhinnevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Suurin osa suosta kuuluu soidensuojelualueeseen .

11 . Pdkkelistönneva (kl . 2214 04, x = 6899,9, y = 2472,9) sijaitsee noi n

17 km Virtain keskustasta länteen . Kokonaissuoalaan on laskettu mukaan

myös Iso Muurainneva . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 158 - 166 m, j a

pinta viettää pääasiassa kaakkoon . Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon ,

ja sen halki kulkee rautatie . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Suon

läheisyyteen johtaa metsäautoteitä . Suolla on 75 tutkimuspistettä ja 40

syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,1/10 ha . Tutkimuslinjaston pituu s

on 8 465 m (kuva 30) .

Pökkelistönnevan yleisimmät suotyypit A-linjaston alueella ovat isovarpu-

rämemuuttuma, tupasvillarämemuuttuma ja lyhytkorsinevamuuttuma . B-linjas-

ton alueella on isovarpurämemuuttuma vallitseva . C-linjastolla on tupas-

villarämemuuttuma yleisin, mutta 1100-poikkilinjalla esiintyy myös sara-

rämemuuttumaa . D-1injaston alueella esiintyy pääasiassa isovarpuräme- j a

tupasvillarämemuuttumia . Puusto on mäntyvaltaista ja vaihtelevan kokoista .

Taulukko 15 . Pökkelistönnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät

syvyysalueittain .

Syvyys- Pinta-

Keskisyvyys (m)


alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha)

H1-4

H5-10

H1-10

H1-4

H5-10

H1-10

%

Koko suo

147

0,45

1,31

1,76

0,66

1,93

2,59

100

Yli 1 m

116

0,45

1,64

2,09

0,52

1,90

2,42

93

Y1i2 m 55 0,57 2,30 2,87 0,31 1,27 1,58 61

- 61 -

Pbkkelist6nneva on kauttaaltaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ova t

melko hyvät . Laskuojat lähtevät B- ja C-linjaston eteläpäästä kohti Ylä -

Havankao .


sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen

7,1 . Suurin turpeen paksuus, 5,3 m, on tavattu pisteessä A 1700 .

Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja savi . Liejua esiintyy

suon pohjalla A-, C- ja D-linjojen alueella vaihtelevan paksuisen a

kerroksena .

Pökkelist6nnevan turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % .

Pääturvelajeittain jakaantuma on S 39 %, CS 18 %, C 6 % ja SC 37 % . Tupas-


sisältäviä 19 % . Yleisimpien turvetekijbiden osuudet kokonaisturvemääräst ä

ovat S 57 %, C 31 %, ER 8 % ja L 4 % .

Pökkelistönnevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Suurin turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon rikkonaisuus . Suo sovel-

tuukin lähinnä polttoturpeen pientuotantoon, joskin sitäkin haitta a

paikoin paksuhko rahkavaltainen heikosti maatunut pintakerros . Yli 2 m : n

syvyisen 50 ha :n alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,15 milj . suo-m3 ,

laskennallinen kuiva-ainemä'a:rä 0,104 milj . tn ja energiasisältö 2,20 milj .

Gd eli 0,61 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö

on 1,96 mi1j . GO eli 0,54 milj . MWh .



12 . Silmä'keneva (kl . 2214 05, x = 6901,4, y = 2472,2) sijaitsee noin 24 km

Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 161 -

170 m, ja pinta viettää etelään . Suo rajoittuu ympärbiviin moreenimäkii n

ja eteläpäässä Pökkelistönnevaan . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Keski -

osan poikki kulkee metsäautotie . Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 2 7

syvyysplstettä . Tutkimuspistetiheys on 3,0//10 ha (kuva 31) .

-63 -

Silmäkenevan yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma . Paikoin esiintyy

myös lyhytkorsineva- ja varsinaista sararämemuuttumaa . Keskimääräine n

pinnan mättäisyys on 26 % ja mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto on mänty-

valLaista, pääasiassa taimikkoasteella ja harvaa tai keskitiheää . Etelä -

osassa on paikoin myös kookkaampaa puustoa .

Silmäkeneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuuciet ovat pinnan

voimakkaan vieton vuoksi hyvät .

Taulukko 16 . Silmäkenevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj . suo-m3 )

alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha)

H1-4

H5-10

H1-10

H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

61

0,20

1,05

1,25

0,12

0,64

0,76

100

Yli 1 m

32

0,21

1,63

1,84

0,07

0,52

0,59

78

Yli 2 m 10 0,52 1,99 2,51 0,05 0,20 0,25 33



6,5 . Suurin turpeen paksuus, 4,1 m, on tavattu pisteen P 4 itäpuolella .

Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni .

Silmäkenevan turpeista on rahkavaltaisia 53 % ja saravaltaisia 47 % . Pää-

turvelajoittain j akaantuma on S 13 %, CS 40 %, C 0,3 % ja SC 47 % . Tupas-

villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 35 % ja puun jäännöksiä sisäl-

täviä 15 % . Yl ei sirepi en turvetekij6iden osuudet kokonaisturvemäärästä ova t

S48%, C39%, ER 9 %, L 3 % ja N 1 % .

L'iekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,5 % ja 1 -



Silmäkenevan soveltuvuus turvetuotantoon

TurvetuocanLoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon muoto ja paikoin paksu

heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros . Pienimuotoinen palaturve -

Luosanto on mandollista .

- 6 4 -

13 . Sydänmaanneva (kl . 2214 05, x = 6902,9, y = 2471,3) sijaitsee noi n

21 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on

172 - 175 m, ja pinta viettää etelään . Suo rajoittuu kumpuilevaan

moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Suon poikki kulkee

metsäautotieja länsipuolella on suon suuntainen maantie . Suolla on 53

LuLkimuspistettä ja 46 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha .

Tutkimuslinjaston pituus on 4 430 m (kuva 32) .

Sydänmaannevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja rahkaräme(ojik-

ko) . Avoimilla alueilla esiintyy lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa . Reuna-

osissa on kangasrämeojikko ja -muuttuma yleisin . Keskimääräinen pinnan

mättäisyys on 26 % ja mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto on mäntyvaltaist a

ja yleensä harvahkoa ja vajaatuottoisia .

Sydänmaanneva on osittain ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .

Laskuojat lähtevät suon eteläpäästä kohti Kortenevaa .

Taulukko 17 . Sydänmaannevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät

syvyysalueittain .

Syvyys- Pinta-

Keskisyvyys (m)


alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha)

H1-4

H5-10

H1-10

H1-4

H5-10

H1-10

%

Koko suo

110

0,33

0,56

0,89

0,36

0,62

0,98

100

Yli 1 m

42

0,43

1,03

1,46

0,18

0,43

0,61

62

Yli2 m 4 0,54 2,13 2,67 0,02 0,09 0,11 11

Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen yleensä rahka-

valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,6 ja hyvin maatuneen pohja -

kerroksen 7,1 . Suurin turpeen paksuus, 4,1 m, on tavattu pisteessä B 1300

+ 200 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista .

Sydänmaannevan turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 % .



sisältäviä 13 % . Yl eisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä

ovat S59%, C 24 %, ER 14 % ja L 3 % .

-66 -




Sydänmaannevän soveltuvuus turvetuotantoo n

Mataluutonsa vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon .

14."Kivisaarensuo" (kl . 2214 05, x = 6904,1, y = 2476,8) sijaitsee noi n

15 km Virtain keskustasta länteen Virtain ja Parkanon välisen tien etelä-

puolella . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 148 - 155 rn, ja pinta viet -

tää A-linjaston alueella pääasiassa etelään ja lounaaseen ja B-linjasto n

alueella lounaaseen . Suo rajoittuu lännessä peltoihin ja muualla moreeni-

mäkiin . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Suon reunoille johtaa useita autoteitä .


4,7/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 6 045 m (kuvat 33, 34 ja 35) .

Kivisaarensuon yl ei simmät suotyypit ovat A-linjaston alueella varsinaine n

sararämemuuttuma ja tupasvillarämemuuttuma . Reunaosissa on varsinaine n

korpi vallitseva, joka on yleisin suotyyppi myös B-linjaston pohjoispääss ä

ja reunaosissa, muualla tällä alueella on varsinainen sararämemuuttuma

vallitseva . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 5 % ja mättäiden korkeu s

on 2 dm . Puusto on mäntyvaltaista, joskin kuusta ja koivua esiintyy

paikoin runsaasti . Puusto on keskimääräistä kookkaampaa (usein riuku- ta i

pinotavara-asteella) ja keskitiheää .

Kivisaarensuo on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat melk o

hyvät . Kaakkoisosassa Vehkalampi rajoittaa perusteellista kuivatusta . Pää -

asiallinen laskuoja lähtee B-linjaston lounaisosasta kohti Vaskuujärveä .

Taulukko 18 . Kivisaarensuon pinta-alat,

keskisyvyydet ja turvemäärät

syvyysalueittain .

Syvyys- Pinta-


alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10

Koko suo

154

0,04

1,97

2,01

0,07

3,02

3,09

100

Yli 1 rn

118

0,05

2,39

2,44

0,06

2,82

2,88

93

Yli2 m 76 0,08 2,87 2,95 0,06 2,18 2,24 72

- 6 7 -

Turpeen keskimaatuneisuus on 6,4 . Heikosti maatuneen yleensä saravaltai-

sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,8 ja hyvin maatuneen pääasiass a

saravaltaisen pohjakerroksen 6,5 . Suurin turpeen paksuus, 6,1 m, o n

tavattu pisteessä B 900 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta .

Liejua esiintyy paikoitellen suon pohjalla ohuehkona kerroksena (kuvat 3 6

ja 37) .

-72 -

Kivisaarensuon turpeista on saravaltaisia 93 % ja rahkavaltaisia 7 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on S 1 %, CS 6 %, C 29 %, SC 64 % ja BC 0,1 % .


sisältäviä turpeita 33 % ja varpujen jäänteitä sisältäviä 26 % . Yleisim-

pien turvetekijbiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 66 %, S 18 % ,

L7%, N5%, EQ 3 % ja ER 1 % .


2 m :n syyyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n


Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä B 500 on 4,3 % (vaihtelu -



172) . Keskimääräinen lärnpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,5 MJ/k g

(20,4 - 23,2) ja 50 % :n kosteudessa 9,6 Md/kg . Keskimääräinen rikki -


-73 -

Kivisaarensuon soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvelajinsa ja maatumisasteensa puolesta suo soveltuu polttoturvetuotan-

toon . Turvetuotantoa haittaavana tekijänä on A-linjaston alueen saarek-

keisuus . B-linjaston alueen yli 2 m :n syvyisen 23 ha :n alueen käyttö-

kelpoiset polttoturvevarat ovat 0,55 milj . suo-m 3 . Lisäksi A-linjasto n

alueella on useita yli 2 m syviä altaita, jotka soveltuvat turvetuotan-

toon . Näiden alueiden käyttökelpoinen yhteispinta-ala on noin 40 ha j a

turvemäärä 0,92 milj . suo-m 3 . Käyttökelpoinen kokonaispinta-ala on 63 h a

ja tämän turvevarat ovat 1,47 milj . suo-m3 , kuiva-ainemäärä 0,151 milj . tn

ja energiasisältö 3,25 milj . GJ eli 0,90 milj . MWh . Tuotantokosteutee n

(50 %) laskettuna energiasisältö on 2,90 milj . GJ eli 0,81 milj . MWh .



50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä (B-linjaston alue )

on keskimäärin 206 kg ja tämän energiasisältö 0,55 MWh . Tuhkaa yhdess ä

suokuutiossa on keskimäärin 4,4 kg .

15 .Luodesneva (kl . 2214 05, x = 6908,7, y = 2476,8) sijaitsee noin 14 km

Virtain keskustasta länteen Parkanon ja Virtain välisen tien pohjois -

puolella . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 141 - 148 m, ja pinta viet-

tää sekä pohjoiseen että etelään . Suo rajoittuu kallioiseen moreeni-

maastoon . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Pohjoisreunaa sivuaa metsä-

autotie . Suolla on 61 tutkimuspistettä ja 51 syvyyspistettä . Tutkimus-


Vallitseva suotyyppi Luodesnevalla on varsinainen sararämemuuttuma . Reuna -

osissa ovat kangaskorpi- ja varsinainen korpimuuttuma tyypillisiä . Keski-

määräinen pinnan mättäisyys on 8 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on

pääasiassa männyn ja koivun sekametsää, joka on keskitiheää ja pinotavara-

asteella . Luodesneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ova t

hyvät . Laskuojat lähtevät sekä luoteis- että kaakkoispäästä .




pisteessä A 1800 - 200 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu .

Niesua esiintyy syvimmissä kohdissa suon eteläosassa (kuvat 39 ja 40) .

- 76 -

Taulukko 20 . Luodesnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Syvyys- Pinta-

Keskisyvyys (m)


alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo

127

0,11

1,63

1,74

0,14

2,07

2,21

100

Yli 1 m

88

0,16

2,10

2,26

0,14

1,85

1,99

90

Yli 2 m 44 0,25 2,83 3,08 0,11 1,25 1,36 62

-

77-Luodesnevan turpeista on saravaltaisia 99 % ja rahkavaltaisia 1 % . Pää-

turvelajeiLtain jakaantuma on C 77 % ja SC 23 % . Tupasvillaa lisätekijän ä

sisä1täviä turpeita on 1 %, puun jäännöksiä sisältäviä 15 % ja varpujen

jäännöksiä sisä1täviä 20 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonais-

turvemäärästä ovat C 86 %, S 5%, N 4%, L 3% ja EQ 2% .




Luodesnevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon saarekkeisuus ja epätasai-

nen moreenipohja . Lisäksi turve on monin paikoin lähes puhdasta sara -

turvetta, joka voi vaikeuttaa palaturvetuotannossa palan koossapysymistä .

PoIttoturvetuotantoon soveliaana voidaan pitää suon pohjois- ja eteläosan

yli 2 m syviä yhteensä 42 ha :n alueita . Näiden alueiden käyttökelpoine n

turvemäärä on 1,05 milj . suo-m 3 , laskennallinen kuiva-ainemäärä 0,09 5

milj . tn ja energiasisältö 2,01 milj . GJ eli 0,56 milj . MWh . Tuotanto-

kosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 1,79 milj . GJ el i

0,50 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noi n

25 000 suo-m 3 , kuiva-ainemäärä 2 260 tn ja energiasisältö tuotanto-

kosteudessa 11 900 MWh .

16.Kapeenneva (kl . 2214 05, x = 6908,2, y = 2474,9) sijaitsee noin 15 km


169 m, ja pinta viettää pohjoiseen . Suo rajoittuu kallioisiin moreeni-

mäkiin . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Länsireunaa sivuaa hyväkuntoinen metsä-

autotie . Suolla on 41 tutkimuspistettä ja 36 syvyyspistettä . Tutkimus-


Kapeennevan yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa varsinainen sararäme-

muuttuma ja pohjoisosassa varsinainen saranevamuuttuma . Reunaosissa on

kangasräme(muuttuma) yleisin . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 15 % j a

mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto on mäntyvaltaista, joskin koivuaki n

esiintyy paikoin runsaasti . Tiheys vaihtelee harvasta keskitiheään .

Kehitysluokista vajaatuottoinen ja taimikko ovat yleisimmät .

Kapeenneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät . Vedet

virtaavat :. suon pohjoisosan kautta Kokkoluomaan .

-79 -

Taulukko 21 . Kapeennevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


(m) Turvemäärä

(milj .

suo-m3 )

alue al a

(ha)

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 94 0,15 1,11 1,26 0,14 1,05 1,19 10 0

Yli

1

m 55 0,18 1,54 1,72 0,10 0,84 0,94 7 9

Yli

2 m 18 0,16 2,22 2,38 0,03 0,40 0,43 36




pisteessä A 200 + 200 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 42) .

Kapeennevan turpeista on saravaltaisia 98 % ja rahkavaltaisia 2 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on S 1 %, CS 1 %, C 91 % ja SC 7 % . Tupasvillaa

lisätekijänä sisältäviä turpeita on 1 %, puun jäännöksiä sisältävi ä


tekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 91 %, S 3 %, N 3 %, EQ 1 %

ja L 1 % .




Kapeennevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon mataluus, saarekkeisuus j a

epätasainen moreenipohja . Turvelajinsa ja maatumisasteensa puolesta su o

soveltuu polttoturpeen pientuotantoon . Käyttökelpoisen yli 2 m syvän

15 hain alueen turvevarat ovat 0,28 milj . suo-m3 , laskennallinen kuiva-

ainemäärä 0,025 milj . tn ja energiasisältö 0,53 milj . GJ eli 0,15 milj .

MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,47 milj . G J

eli 0,13 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noi n

18 600 suo-m' , kuiva-ainemäärä 1 660 tn ja energiasisältö tuotantokosteu-

dessa 8 670 MWh .

- 81 -

17 . Kiimalamminsuo (kl . 2214 05, x = 6907,0, y = 2472,6) sijaitsee noi n

18 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n

noin 161 m . Suo rajoittuu pohjoispäästään Palolampeen . Muualla sitä ympä-

röivät kallioiset moreenimäet . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Sekä länsi -

että itäpuolella on metsäautotie . Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 1 5


on 1 600 m (kuva 43) .

Kiimalamminsuon yleisin ja vallitseva suotyyppi on varsinainen sararäme-

muuttuma, mutta myös tupasvillarämemuuttumaa esiintyy . Itä- ja länsi -

reunassa on kookaspuustoista korpea . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on

15 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on pääasiassa mäntyvaltaista

harvahkoa tai keski tiheää taimikkoa .

Kiimalamminsuo on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat syvimpi ä

osia lukuun ottamatta tyydyttävät . Laskuojat viettävät lounaaseen j a

pohjoisessa Palolampeen .

Taulukko 22 . Kiimalamminsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät

syvyysalueittain .



suo-m3 )

alue al a

(ha)

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 60 0,13 1,22 1,35 0,08 0,73 0,81 100

Yli

1

m 36 0,18 1,79 1,97 0,07 0,64 0,71 88

Yli

2 m 11 0,23 3,10 3,33 0,03 0,34 0,37 46

Turpeen keskirnaatuneisuus on 6,7 . Heikosti maatuneen pintakerrokse n

maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohja-

kerroksen 7,1 . Suurin turpeen paksuus, 5,5 m, on tavattu pisteessä A 100 .

Moreeni, joka on paikoin lohkareista, on vallitseva pohjamaalaji . Lieju a

esiintyy suon pohjalla pienehköllä alueella lähellä Kiimalampea .

Kiimalamminsuon turpeista on saravaltaisia 91 % ja rahkavaltaisia 9 % .




ovat C 69 %, S20%, ER 5 %, L4% j a EQ 1 % .

-83 -




Kiimalamminsuon soveltuvuus turvetuotantoo n

Pienen kokonsa, kuivatusvaikeuksien ja paikoin korkean liekoisuuden vuoks i

suo ei sovellu turvetuotantoon .

18 . Pohjoispäänsuo (kl . 2214 05, x = 6909,5, y = 2472,2) sijaitsee noi n

19 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n

161 - 164 m, ja pinta viettää etelään . Suo rajoittuu etelässä Palolampee n

ja muualla kallioiseen ja mäkiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ova t

hyvät . Sekä länsi- että itäreunaa sivuaa metsäautotie . Suolla on 3 5



Pohjoispäänsuon yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeen ja rahkarämee n

ojikko- ja muuttumamuodot . Myös varsinaista sararämemuuttumaa esiintyy

paikoitellen . Reunoilla on kangasräme yleisin . Keskimääräinen pinna n

mättäisyys on 32 % ja mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto on pääasiass a

harvahkoa ja vajaatuottoista mäntyvaltaista taimikkoa .

Pohjoispäänsuo

on

kokonaan

ojitettu .

Kuivatusmandollisuudet

ovat

eteläpäätä lukuun ottamatta melko hyvät .

Taulukko 23 . Pohjoispäänsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät

syvyysalueittain .


(m) Turvemäärä

(milj .

suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 Hl-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo 81 0,25 1,14 1,39 0,20 0,92 1,12 100

Yli

1

m 47 0,34 1,68 2,02 0,16 0,79 0,95 85

Yli

2 m 19 0,42 2,42 2,84 0,08 0,46 0,54 48



6,5 . Suurin turpeen paksuus, 4,2 m, on tavattu pisteessä A 800 .

-86 -

Pohjoispäänsuon turpeista on saravaltaisia 56 % ja rahkavaltaisia 44 % .




o v a t C 4 6 % , S 4 1 %, E R 8 % , L3% jaEQ1 % .




Pohjoispäänsuon soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat epätasainen ja lohkareinen

moreenipohja sekä paksuhko heikosti maatunut pintaturve . Polttoturve-

tuotantoon välttävästi soveltuvan noin 15 ha :n suuruisen yli 2 m syvän

alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,34 milj . suo-m3 , laskennallinen

kuiva-ainemäärä 0,031 milj . tn ja energiasisältö 0,66 milj . GJ eli 0,1 8

milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,5 8

milj . GJ eli 0,16 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaari a

kohden on noin 23 000 suo-m3 , kuiva-ainemäärä 2 060 tn ja energiasisält ö

tuotantokosteudessa 10 600 MWh .

19 . Haapaneva (kl . 2214 05, x = 6908,5, y = 2470,3) sijaitsee Kurjen -

kylässä noin 21 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus meren -

pinnasta on 166 - 168 m, ja pinta viettää pohjoisosassa kaakkoon j a

länteen ja etelässä lähinnä lounaaseen . Suo rajoittuu mäkiseen ja kallioi-

seen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Paikallistie kulkee suo n

keskiosan poikki . Suolla on 43 tutkimuspitettä ja 35 syvyyspistettä .


(kuva 46) .

Haapanevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvilla-

rämemuuttuma . Reunaosissa esiintyy yleisesti pallosararäme- ja kangas-

rämemuuttumia . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 15 % ja mättäiden

korkeus on 3 dm . Puusto on mäntyvaltaista ja keskitiheää, paikoin tiheää .

Kehitysluokka vaihtelee pääasiassa taimikosta pinotavara-asteelle .

Haapaneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät .

Eteläosassa sijaitsee pieni lampi .

-87-

Turpeen keskimaatuneisuus on 6,3 . Heikosti maatuneen pintakerroksen maatu-

neisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6 .5 . Suurin turpee n

paksuus, 4,0 m, on tavattu pisteessä A 1400 + O . Yleisimmät pohjamaalaji t

ovat moreeni ja hiekka . Liejua esiintyy pienehköllä alueella suon pohjall a

eteläosassa sijaitsevan lammen ympäristössä (kuva 47) .

-89 -

Taulukko 24 . Haapanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


(m) Turvemäärä

(milj .

suo-m3 )

alue al a

(ha)

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 59 0,10 1,32 1,42 0,06 0,78 0,84 100

Yli

1

m 37 0,13 1,82 1,95 0,05 0,67 0,72 86

Yli

2 m 17 0,27 2,32 2,59 0,05 0,39 0,44 52

Haapanevan turpeista on saravaltaisia 79 % ja rahkavaltaisia 21 % . Pää-

turvelajeittai n jakaantuma on S 7 %, CS 14 %, C 29 %, SC 49 % ja BC 1 % .


sisältäviä 34 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä

ovat C 60 %, S24%, ER 7 %, L 6 % ja EQ 1 % .




Haapanevan soveltuvuus turvetuotantoon

Paikoin korkeahko liekoisuus ja suolla sijaitseva lampi heikentävät sovel-

tuvuutta turvetuotantoon . Kokonaisuutena yli 2 m syvä 15 ha :n alu e

soveltuu välttävästi polttoturpeen pientuotantoon . Tämän alueen käyttö-

kelpoiset turvevarat ovat 0,30 milj . suo-m3 , laskennallinen kuiva-aine-

määrä 0,027 milj . tn ja energiasisältö 0,57 milj . GJ eli 0,16 milj . MWh .

Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,51 milj . GJ el i

0,14 milj . MWh .



-90 -

20.Pohjasneva (kI . 2214 02, x = 6908,0, y = 2468,5) sijaitsee Kurjen -

kylässä noin 20 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeu s

merenpinnasta on 139 - 141 m, ja pinta viettää etelä- ja keskiosiss a

loivasti lounaaseen ja pohjoispäässä pohjoiseen . Suo rajoittuu länness ä

hiekkakankaasen ja peltoon ja muualla kallioisiin moreenimäkiin . Kulku -

yhteydet ovat hyvät . Sekä etelä- että pohjoispään poikki ja länsireunass a

kulkee tie . Suolla on 42 tutkimuspistettä ja 26 syvyyspistettä . Tutkimus-


Pohjasnevan yleisimmät suotyypit ovat luonnqptilaisella alueella (A 400 -

A 800) varsinainen saraneva ja lyhytkorsinevaräme . 0jitetussa pojoisosass a

esiintyy varsinaista korpea, korpirämettä ja varsinaista sararämettä ,

jotka ovat pääasiassa muutturna-asteella . Eteläpäässä on varsinainen sara-

rämomuuLtuma vallitseva . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 11 % j a

mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on pohjoisosassa monin paikoin kookast a

ja tiheähköä männyn, kuusen ja koivun sekametsää . Eteläosassa puusto on

harvaa ja vajaatuottoista .

Pohjasnevan pohjois- ja länsiosa on ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat

tyydyttävät . Laskuoja johtaa eteläpäästä Heinluoman ojaan . Toinen laskuoj a

lähtee pohjoispäästä luoteeseen .

Taulukko 25 . Pohjasnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


(milj .

suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo 71 0,22 1,72 1,94 0,16 1,22 1,38 100

Yli

1

m 59 0,25 1,99 2,24 0,15 1,17 1,32 96

Yli

2 m 32 0,38 2,57 2,95 0,12 0,82 0,94 68




pisteessä A 700 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, moreeni ja hiesu .

Liejua esiintyy paikoitellen suon pohjalla ohuena kerroksena (kuvat 49 j a

50) .

- 9 3 -

Pohjasnevan turpeista on saravaltaisia 92 % ja rahkavaltaisia 8 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on S 0,3 %, CS 8 %, C 46 % ja SC 46 % . Tupas-

villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 %, puun jäännöksiä sisältä -

viä turpeita 10 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 28 % . Yleisimpien

turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 68 %, S 14 %, EQ 6 % ,

N 6 %, ER4%jaL2% .

- 94 -

liekoja on koko suoalueella 0

1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,4 % ja 1 -


syvyydessä 0,6 % ja 1

2 m :n syvyydessä 0,0 % .


väli 2,4

5,9) kuivapoinosta, pH-arvo 4,3 (3,6

4,6), vesipitoisuu smärkäpainosta 92,6 % (89,6

94,8) ja kuivatilavuuspaino 73 kg/m3 (49 -

104) . Keskimääräinen 1ämpdarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,1 M3/k g

(18,5 22,8) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 M8/kg . Keskimääräinen rikki -


-95 -

Pohjasnevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvetuotantoa vai keuttavi a tekijöitä ovat paikoin paksuhko hei kost i

maatunut joskin yleensä saravaltainen pintakerros ja alhainen tilavuus -

paino . Pohjoispääss'd on haittana paikoin kookas puusto ja mineraalimaa-

saarekkeet . Kokonaisuutena suon yli 2 m syvä 30 ha :n alue soveltu u

välttävästi poltLoturvetuotantoon . Tämän alueen käyttökelpoiset turvevarat

ovat 0,73 milj . suo-m3 , kuiva-ainemäärä 0,053 milj . tn ja energiasisält ö

1,12 milj . GJ eli 0,31 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettun a

energiasisältö on 0,99 milj . GJ eli 0,28 milj . MWh .






21 .Isoneva (kl . 2214 02, x = 6907,0, y = 2464,2) sijaitsee noin 26 km

Virtain keskustasta länteen Virtain ja Kihniön rajalla . Suon pinnan

korkeus merenpinnasta on 145 - 155 m, ja pinta viettää pohjoiseen . Suo

rajoittuu loiviin moreenimäkiin . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Länsi -

reunaa sivuaa metsäautotie . Myös pohjoisosan poikki kulkee ajokelpoine n

tie . Suolla on 104 tutkimuspistettä ja 88 syvyyspistettä . Tutkimus-


Isonevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme (53 %), tupas-

villaräme sekä paikoin varsinainen saraneva ja nevakorpi . Matalimmill a

alueilla ja reunaosissa ovat kangasräme ja kangaskorpi vallitsevia .

Ojitusaste vaihtelee luonnontilaisesta muuttumaan . Turvekankaita on

lähinnä suon pohjoispäässä . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 14 % j a

mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on pääasiassa harvaa ja vajaatuottoist a

mäntyä ja koivua kasvavaa sekapuustoa . Isoneva on osittain ojitettu .

Kuivatusmandollisuudet ovat suon vietosta johtuen melko hyvät .




pisteissä A 1300 ja A 1400 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on

paikoin lohkareista .

- 97 -


alueittain .

Syvyys- Pinta- Keskisyvyys(m) Turvemäärä(milj . suo-m3 )

alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha)

H1-4

H5-10

H1-10

H1-4

H5-10

H1-10

%

Koko suo

343

0,06

0,78

0,84

0,22

2,66

2,88

100

Yli 1 m

96

0,09

1,38

1,47

0,09

1,32

1,41

49

Yli2 m 6 0,06 2,19 2,25 0,13 0,13 5

Isonevan turpeista on saravaltaisia 90 % ja rahkavaltaisia 10 % . Pää-

turvelajeittain jakaanturna on S 3 %, CS 7 %, C 43 % ja SC 47 % .



ovat C 74 %, S 16 %, ER 5% ja L 4 % .





Mataluutensa vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon .

22.Paloneva (kl . 2214 03, x = 6910,3, y 2467,8) sijaitsee Kurjenkyläss ä

noin 24 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnast a

on 140 - 148 m, ja pinta viettää etelään . Suo rajoittuu eteläpäästään

turvepeltoihin, idässä Maatianjärveen ja muualla loivapiirteiseen kangas -

maastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvät suon eteläpäähän, jota sivuaa paikal-

listie . Suolla on 99 tutkimuspistettä . Tutkimuspistetiheys on 4,2/10 ha .


Palonevan y1eisimmät suotyypit ovat A-linjaston eteläpäässä isovarpuräm e

(muuttuma) ja rahkaräme . Keski- ja pohjoispäässä esiintyy pääasiass a

varsinaista saranevaa ja sararämettä, paikoin myös isovarpurämemuuttumaa

(A 500-poikkilinjan itäosa) . B-linjaston alueella ovat varsinainen sara-

neva ja lyhytkorsineva vallitsevia . Puusto on mäntyvaltaista .

- 99 -

Taulukko 28 . Palonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Syvyys- Pinta- Keskisyvyys(m) Turvemäärä (milj . suo-m3 )

alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha)

H1-4

H5-10

H1-10

H1-4

H5-10

H1-10

%

Koko suo

235

0,44

1,00

1,44

1,04

2,34

3,38

100

Yli 1 m

147

0,48

1,57

2,05

0,71

2,29

3,00

89

Yli2 m 72 0,56 2,09 2,65 0,40 1,51 1,91 57

Paloneva on osittain ojitettu . Suon keskiosa on paikoitellen luonnon -

',,ilainen . Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät . Itäreunassa sijaitsev a

Maatianjärvi haittaa perusteellista kuivatusta .



6,5 . Suurin turpeen paksuus, 5,4 m, on tavattu pistessä B 400 . Yleisimmät

pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni .

Palonevan turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 % . Pää-

LurvelajeitLain jakaantuma on S 24 %, CS 50 %, C 0,1 % ja SC 26 % .


sisältäviä turpeita 1 % ja järviruo'on jäännöksiä sisältäviä 3 % . Yleisim-

pien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 55 %, C 35 % ,

ER 9 % ja PR 1 % .



märkäpainosLa 90,3 % (84,4 - 93,1) ja kuivatilavuuspaino 97 kg/m3 (70 -

157) . Keskimääräinen 1ämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 22,2 MJ/kg

(21,5 - 23,8) ja 50 % :n kosteudessa 9,9 MO/kg . Keskimääräinen rikki -


- 100 -

Turvetuotantoa haittaavina tekijöinä ovat itäosan syvimpien osien

kuivatusvaikeudet ja paikoin paksuhko heikosti maatunut pintakerros .

Lisäksi varsinkin pintaosa sisältää lisätekijänä runsaasti tupasvilla n

jäänteitä . Suon yhtenäinen yli 2 m syvä 70 ha :n alue soveltuu polttoturve-

tuotantoon . Tämän alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,50 milj .

suo-m3 , kuiva-ainemäärä 0,146 milj . tn ja energiasisältö 3,24 milj . GJ el i


2,89 milj . GJ eli 0,80 milj . MWh .






- 101 -

23 . Kaivosneva (kl . 2214 03, x = 6910,5, y = 2466,6) sijaitsee Paloneva n

(20) länsipuolella noin 25 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan

korkeus merenpinnasta on 137 - 140 m, ja pinta viettää länteen . Su o

rajoittuu lännessä turvepeltoihin ja muualla moreenimaastoon . Kulkuyhtey-

det ovat hyvät . Virtain ja Seinäjoen välinen maantie kulkee suon länsiosa n

sivuitse . Suolla on 39 tutkimuspistettä . Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha .


Kaivosnevan yleisirnmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja lyhytkorsineva ,

jotka ovat A-linjaston länsiosassa luonnontilaisena, muualla pääasiass a

muuttuma-asteella . Lisäksi esiintyy isovarpuräme-, sararäme- ja saraneva-

muuttumia . Puusto on mäntyvaltaista . Kaivosneva on osittain ojitettu .

Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät . Vietto länteen kohti Kurjenjärveä o n

selvä .

Taulukko 30 . Kaivosnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


suo-m3 )

alue al a

(ha)

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 102 0,48 1,05 1,53 0,49 1,07 1,56 100

Yli

1

m 57 0,55 1,83 2,38 0,32 1,04 1,36 87

Yli

2 m 38 0,60 2,24 2,84 0,23 0,85 1,08 69




Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja savi .

Kaivosnevan turpeista on rahkavaltaisia 79 % ja saravaltaisia 21 % .

Pääturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 28 %, C 0,5 % ja SC 21 % .


sisältäviä turpeita 1 % ja järviruo'on jäännöksiä sisältäviä 14 % .

Yleisimpien turvetekijdiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 68 %, C

18 %, ER 11 % ja PR 2 % .

- 103 -

Kaivosnevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Suon länsiosan yhtenäinen yli 2 m syvä noin 30 ha :n alue soveltuu poltto-

turvetuotantoon . Tämän alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,70 milj .

suo-m3 , laskennallinen kuiva-ainemäärä 0,063 milj . tn ja energiasisält ö

1,34 milj . GJ eli 0,37 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettun a

energiasisältö on 1,18 milj . GJ eli 0,33 milj. MWh . Käyttökelpoise n

turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 23 000 suo-m3 , kuiva-ainemäärä

2 100 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 11 000 MWh .

24 . Isoneva (kl . 2214 03, x = 6912,8, y = 2462,7) sijaitsee noin 35 km

Virtain keskustasta länteen Virtain ja Peräseinäjoen välisen tien länsi -

puolella . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 129,5 - 135 m, ja pint a

viettää kaakkoon . Suo rajoittuu kaakossa Kurjenjärveen, idässä ja länness ä

loivapiirteiseen moreenialueeseen . Luoteessa ja pohjoisessa sitä rajoit-

tavat hieta ja hiekka-alueet . Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Koillis- j a

itäreunan lähelle ulottuu metsäautotie . Suolla on 25 tutkimuspistettä j a

20 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 1,6/10 ha . Tutkimuslinjasto n

pituus on 4 550 m (kuva 54) .

Isonevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaneva, lyhytkorsineva ja lyhyt-

korsinevaräme . Lisäksi esiintyy mm . keidasrämettä, varsinaista sara-

rämettä, nevakorpea ja tupasvillarämettä . Keskimääräinen pinnan mättäisyys

on 36 % ja mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto on rämealueilla harvaa ,

vajaatuottoista ja mäntyvaltaista . Isoneva on reunoja lukuun ottamatt a

luonnontilainen .


alueittain .


(ffl) Turvemäärä (milj .

suo-m3 )

alue al a

(ha)

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 173 0,70 1,40 2,10 1,22 2,42 3,64 100

Yli

1

m 145 0,80 1,63 2,43 1,16 2,36 3,52 97

Yli

2 m 99 0,90 1,95 2,85 0,90 1,93 2,83 78

-105 -



5,5 . Suurin turpeen paksuus, 4,7 m, on tavattu pisteessä A 1800 . Yleisim-

mäL pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta .

Isonevan turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 % . Pääturve-

lajeittain jakaantuma on S 42 %, CS 16 %, C 8% ja SC 34 % . Tupasvilla a

lisätekijänä sisältäviä turpeita on 47 % ja puun jäännöksiä sisältävi ä

12 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat

S 53 % , C 33 % , ER 10 % ja L 2 % .





Suo kuuluu soidensuojelun perusohjelman suojeltavien soiden joukkoon .

25 . Sammalneva (kl . 2214 03, x = 6913,0, y = 2467,9) sijaitsee noin 30 km __aa

Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 143 -

148 m, ja pinta viettää loivasti koilliseen . Suo rajoittuu koillispäästään

Hirvijärveen . Muualla sitä ympäröivät moreenimäet . Kulkuyhteydet ovat

hyvät . Suota halkoo kaksi ajotietä . Suolla on 42 tutkimuspistettä ja 3 2


on 3 480 m (kuvat 55 ja 56) .

Sammalnevan yleisin suotyyppi eteläosassa on tupasvillarämemuuttuma . Avo-

suoalueen (kuva 56) suotyyppeinä vaihtelevat lyhytkorsineva ja varsinaine n

saraneva . Avosuoalueen ympärillä on sararämettä, rahkarämettä ja tupas-

villarämettä . Koillisosassa yleisin suotyyppi on varsinainen sararäme-

muutLuma . Reunaosat ovat yleensä kangasrämettä . Keskimääräinen pinnan

mäLtäisyys on 13 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on rnäntyvaltaista ,

yleensä vajaatuottoista ja harvaa tai keskitiheää .

Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät . Suon pohja on koillispäätä lukuun

ottamatta Hirvi järven pintaa ylempänä .

- 106 -

Taulukko 32 . Sammalnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo 66 0,31 1,51 1,82 0,21 0,99 1,20 100

Yli

1

m 43 0,46 2,07 2,53 0,20 0,89 1,09 9 1

Yli

2 m 27 0,59 2,59 3,18 0,16 0,70 0,86 72

- 108 -


neisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerrokse n

6,5 . Suurin turpeen paksuus, 5,4 m, on tavattu pisteessä A 1050 . Yleisim-

mät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiesu . Liejua esiintyy suo n

pohjalla paikoitellen ohuehkona kerroksena (kuvat 57 ja 58) .

Sammalnevan turpeista on saravaltaisia 88 % ja rahkavaltaisia 12 % .


villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 24 %, puun jäännöksiä sisäl-

täviä turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 18 % . Yleisimpien

turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 64 %, S 21 %, ER 6 % ,

L4%, N 3 % ja EQ 1 % .

Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syyyydessä keskimäärin 1,5 % ja 1 -






121) . Keskimääräinen 1ämpbarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,6 MJ/kg

(19,1 - 22,9) ja 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg . Keskimääräinen rikki -

pitoisuus on 0,22 % kuivapainosta

- 111 -

Sammalnevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tupasvillan runsas esiintymine n

pintaosassa ja paikoin paksuhko heikosti maatunut pintakerros . Kokonaisuu-

tena suon yli 2 m syvä 27 ha :n alue soveltuu tyydyttävästi polttoturve-

tuocanLoon . Tämän alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,67 milj .

suo-m3 , kuiva-ainemäärä 0,053 mi1j . tn ja energiasisältö 1,09 mi1j . GJ el i

0,30 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on

0,96 mi1j . G0 eli 0,27 mi1j . MWh .






26 . Hirvineva (kl . 2214 03, x = 6912,4, y = 2468,8) sijaitsee noin 28 km


145,6 m, ja pinta viettää pohjoiseen . Suo rajoittuu pohjoisessa Hirvi -

järveen, idässä puroon ja muualla moreenimäkiin . Kulkuyhteydet ovat melk o

hyvät . itäosan poikki kulkee metsäautotie . Suolla on 35 tutkimuspistett ä

ja 23 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,2/10 ha . Tutkimuslinjasto n

pituus on 2 740 m (kuvat 59 ja 60) .

- 112 -

Kuva 59 . Hirvinevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Hirvinevan yleisimmät suotyypit avoimella keskiosalla ovat lyhytkorsinev a

ja varsinainen saraneva . Pohjois- ja länsireunoilla ovat varsinainen sara -

räme, varsinainen korpi ja kangasräme yleisiä . Itäosissa (A 700 -poikki -

linja) esiintyy tupasvillarämettä, rahkarämettä (A 450 -poikkilinja) j a

isovarpurämeojikkoa . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 13 % ja mättäide n

korkeus on 3 dm . Puusto on rämealueilla mäntyvaltaista, joskin koivuaki n

esiintyy paikoin runsaasti . Kehitys- ja tiheysluokka vaihtelevat .

- 114 -

Taulukko 34 . Hirvinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvernäärät syvyys -

alueittain .


(m) Turvemäärä

(milj .

suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo 67 0,22 2,23 2,45 0,15 1,49 1,64 100

Yli

1

m 57 0,26 2,53 2,79 0,15 1,44 1,59 97

Yli

2 m 37 0,34 3,20 3,54 0,12 1,18 1,31 80

Hirvineva on osittain ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat väittävät .

Hirvi järven pinta on noin kaksi metriä suon keskiosaa alempana .



6,5 . Suurin turpeen paksuus, 4,9 m, on tavattu pisteissä A 450 ja A 700 -

400 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hieta (kuvat 61 j a

62) .

Hirvinevan turpeista on saravaltaisia 85 % ja rahkavaltaisia 15 % . Pää-



viä turpeita 16 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 27 % . Yleisimpie n

turve tekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 63 %, S 21 %, ER 6 % ,

EQ 5 %, L 3% ja N 2 % .



syvyydessä 0,5 % ja 1 -2 m :n syvyydessä 0,0 % .

Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 450 + 0 on 3,2 % (vaih-

teluväli 2,1 - 5,6) kuivapainosta, pH-arvo 4,1 (3,7 - 4,4), vesipitoisuu s


117)) . Keskimääräinen 1ämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,1 MJ /

kg (18,5 - 22,0) ja 50 % :n kosteudessa 9,4 M3/kg . Keskimääräinen rikki -


- 117 -

Hirvinevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat syvimpien osien kuivatus -

vaikeudet ja runsas tupasvillan esiintyminen pintaosissa . Kokonaisuuten a

suon yli 2 m syvä 37 ha :n alue soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon .

Tämän alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,81 milj . suo-m 3 , kuiva-

ainemäärä 0,062 milj . tn ja energiasisältö 1,31 milj . GJ eli 0,36 milj .

MWh . TuoLantokosLeuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 1,17 milj . G J

eli 0,33 milj . MWI1 .






- 118 -

27 . Suntinneva (kl . 2214 06, x = 6911,1, y = 2470,7) sijaitsee noin 24 k m


170 mm, ja pinta viettää pohjoiseen . Suo rajoittuu joka puolelta mäkisee n

moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Suon läheisyyteen johta a

metsäautoti e . Suolla on 39 tutki muspi stettä ja 28 syvyyspi stettä .


(kuva 63) .

Suntinnevan yleisin suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma . Lisäks i

esiintyy paikoin puolukkaturvekangasta . Suotyypit ovat yleensä pitkäll e

muuttuneita . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 5 % ja rnättäiden korkeu s

on 2 dm . Puusto on mäntyvaltaista, joskin kuusta ja etenkin koivu a

esiintyy paikoin runsaasti . Kehi tysl uokka vaihtelee t .ai mi kosta tukki -

puihin . Puusto on yleensä melko tiheää . Suntinneva on kokonaan ojitettu .

Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .

Taulukko 36 . Suntinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo 65 0,03 1,38 1,41 0,02 0,90 0,92 100

Yli

1

m 43 0,04 1,81 1,85 0,02 0,78 0,80 87

Yli

2 m 14 0,04 2,63 2,67 0,01 0,36 0,37 40




pisteessä A 300 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .

Suntinnevan turpeista on saravaltaisia 100 % . Pääturvelajeittain jakaan-

tuma on C 32 % ja SC 68 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita o n

8 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 23 % ja varpujen jäännöksi ä


ovat C 73 %, A 13 %, L 4 %, N 3 % ja ER 1 % .

- 120 -




Suntinnevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Suon pohjoispään yli 2 m syvä 12 ha :n alue soveltuu polttoturvetuotantoon .

Alueen pohjoispää on raivattu pelloksi . Käyttökelpoiset turvevarat ovat

0,25 milj . suo-m3 ,

laskennallinen

kuiva-ainemäärä

0,023 milj . tn

j a

energiasisältö 0,49 milj . OJ eli 0,14 milj . MWh . Tuotantokosteuteen {50 % )

laskettuna energiasisältö on 0,43 milj . eli 0,12 milj . MWh . Käyttö-

kelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 20 800 suo-m 3 , kuiva-

ainemäärä 1 910 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 10 000 MWh .

28 . Kainastonneva (kl . 2214 06, x = 6911,7, y

2472,1) sijaitsee noi n a__a

22 km Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on

150 - 157 m, ja pinta viettää pääasiassa luoteeseen kohti Silmänevaa . Suon

eteläosan landekkeet yhtyvät Hyypännevaan . Muualla suo rajoittuu moreeni-

mäkiin . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Suolle johtaa useita hyväkuntoisi a

metsäautoteitä . Suolla on 34 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä .


(kuva 64) .

Kainastonnevan yleisin suotyyppi on A-linjaston alueella tupasvilla-

rämemuuttuma . Lisäksi esiintyy paikoin varsinaista sararämemuuttumaa .

8-linjaston alue on rehevämpi ja siellä vallitsevat ruohoinen sararäme- j a

varsinainen sararämemuutLuma . Keskimääräinen pinnan mättäi syys on 13 % j a

mdttiliden korkeus on 2 dm . Puusto on monin paikoin hakattu ja paikalle on

kasvanut tai kasvamassa mäntyvaltainen taimikko . Kainastonneva on kokonaan

ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .

Taulukko 37 . Kainastonnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät

syvyysalueittain .


(m) Turvemäärä

(milj .

suo-m3 )

alue al a

(ha)

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 61 0,14 0,71 0,85 0,08 0,44 0,52 100

Yli

1

m 18 0,23 1,26 1,49 0,04 0,23 0,27 52

Yli

2 m 4 0,54 1,58 2,12 0,02 0,06 0,08 15

- 121 -



6,3 . Suurin turpeen paksuus, 2,4 m, on tavattu pisteessä A 350 . Vallitsev a

pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista .

Kainastonnevan turpeista on saravaltaisia 71 % ja rahkavaltaisia 29 % .



sisältäviä turpeita 20 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonais-

turvemäärästä ovat C 63 %, S 24 %, ER 9 % ja L 4 % .

-122 -

Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä runsaasti, keskimääri n

3,5 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,8 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoj a

on 0 a 1 m :n syvyydessä 3,7 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 2,0 % .

Kainastonnevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvetuotannon esteenä ovat suon rnataluus, lohkareinen moreenipohja j a

liekojen runsas esiintyminen turpeessa .

29.Hanhisuo (kI . 2214 05, x = 6909,7, y = 2473,5) sijaitsee noin 15 km


161 m, ja pinta viettää pääasiassa koilliseen . Kulkuyhteydet ovat hyvät .

Suolle johtaa useita metsäautoteitä . Suolla on 133 tutkimuspistettä ja 12 1


on 11 590 m (kuvat 65, 66 ja 67) .

Hanhisuon yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston alueella suon keskiosiss a

varsinainen saranevamuuttuma ja reunaosissa varsinainen sararämemuuttuma .

B-linjaston alueella esiintyy varsinkin Pienen Hanhilammen itäpuolell a

saranevamuuttumaa ja linjaston länsiosassa varsinaista sararäme- ja tupas-

villarämemuuttumaa . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 18 % ja mättäiden

korkeus on 3 dm . Puusto on mäntyvaltaista, kehitysluokaltaan yleens ä

vajaatuottoista ja harvahkoa .

Hanhi suo on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat Ison Hanhi -

lammen ympäristöä lukuun ottamatta melko hyvät .

Taulukko 38 . Hanhisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .



suo-m3 )

alue al a

(ha)

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 341 0,17 1,20 1,37 0,57 4,11 4,68 100

Yli

1

m 209 0,20 1,69 1,89 0,42 3,54 3,96 8 5

Yli

2 m 93 0,25 2,36 2,61 0,23 2,20 2,43 52

- 126 -

Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0 . Heikosti maatuneen yleensä rahkasara-

valtaisen pintakerrokson maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pääasiass a

saravaltaisen pohjakerroksen 6,4 . Suurin turpeen paksuus, 5,2 m, on

tavattu pisteessä B 600 - 100 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on

monin paikoin lohkareista (kuvat 68 - 72) .

Hanhisuon turpeista on saravaltaisia 91 % ja rahkavaltaisia 9 % . Pääturve-

lajeittain jakaantuma on S 3 %, CS 6 %, C 49 % ja SC 43 % . Tupasvillaa

lisätokijänä sisältäviä turpeita on 19 %, puun jäännöksiä sisältävi ä


tekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 74 %, S 15 %, ER 4 % ,

L 4%, N 2% ja EQ 1 % .




Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pistessä A 1400 on



97 kg/m3 (80 - 117) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeel-

le on 22,3 MU/kg (21,5 - 23,1) ja 50 % :n kosteudessa 9,9 M3/kg . Keski-

määräinen rikkipitoisuus on 0,16 % kuivapainosta (taulukko 39) .

- 131 -

Hanhisuon soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon rikkonaisuus, sek ä

lohkareinen ja epätasainen moreenipohja . A- ja 8-linjaston alueen yhtenäi-

nen yli 2 m syvä alue soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon . Tämän

alueen käyttökelpoinen pinta-ala on noin 75 ha ja turvemäärä 1,50 milj .

suo-m3 , kuiva-ainemäärä 0,146 milj . tn ja energiasisältö 3,26 milj . GJ el i


2,89 milj . GJ eli 0,80 milj . MWh .



50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimäärin

- 132 -

194 kg ja tämän energiasisältb 0,53 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n


30 . Aijänneva (kl . 2214 06, x = 6913,2, y = 2476,1) sijaitsee noin 16 km


140 m, ja pinta viettää pääasiassa etelään . Suo rajoittuu luoteess a

Kokkonevaan . Muualla sitä reunustavat turvepohjaiset pellot, jotka taa s

rajoittuvat loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvät .

Suon poikki ja sivuitse kulkee useita paikallisteitä . Suolla on 3 7

Lutkimuspistettä ja 43 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 1,3/10 ha .

Suo on tutkittu linjoittain tehdyllä hajapistetutkimuksella, eikä sitä ol e

vaaittu (kuva 73) .

Aijännevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sarardme- ja rimpineva-

muuttuma . Lisäksi esiintyy runsaasti turvekankaita . Keskimääräinen pinna n

rnättäisyys on 2 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on vaihteleva n

kokoista männyn ja koivun sekapuustoa . Aijänneva on kokonaan ojitettu .

Suurin osa suosta on raivattu pelloksi ja osia turvetuotantoalueeksi .

Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät . Vietto etelään kohti Sarvannevaa o n

selvä .

Taulukko 40 . Aijännevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0

Koko suo 295 0,01 1,50 1,51 0,03 4,43 4,46 100

Yli

1

m 209 0,01 1,89 1,90 0,03 3,95 3,98 89

H

1,5

H 139 0,02 2,25 2,27 0,03 3,13 3,16 71

2

H 70 0,00 2,81 2,81 0,00 1,97 1,97 44




pisteessä A 1300 - 300 . Yleisimniät pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu .

Liejua esiintyy suon pohjalla paikoitellen ohuehkona kerroksena .

- 134 -

Aijännevan turpeista on saravaltaisia 98 % ja rahkavaltaisia 2 % . P'dä-

turvelajeittain jakaantuma on CS 2 %, C 68 % ja SC 30 % . Tupasvillaa lis ä

tekijänä sisältäviä turpeita on 3 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeit a

18 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 23 % . Yleisimpien turvetekijbide n

osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 83 %, S 8 %, EQ 4 % . L 4 % ja N 1 % .



ksyvyydessä 0,0 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,0 % .

Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 1800 -

400 ja P 7 on 4,7 % (vaihteluväli 2,4 - 14,3) kuivapainosta, pH-arvo 4, 4

(3,4 - 5,1), vesipitoisuus märkäpainosta 90,4 % (73,2 - 93,6) ja kuiva-

tilavuuspaino 90 kg/m3 (61 - 206) . Keskimääräinen 1ämpöarvo laskettun a

kuivalle turpeelle on 20,8 M3/kg (18,5 - 21,9) ja 50 % :n kosteudess a

9,2 M3/kg . Keskim'ääräinen rikkipitoisuus on 0,18 % kuivapainosta

- 135 -

Aijännevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Suon yli 1,5 m syvä 139 ha :n alue soveltuu polttoturvetuotantoon . Tämän

alueen käyttökelpoinen turvemäärä on 2,46 milj . suo-m3 , kuiva-ainemäärä

0,221 milj . tn ja energiasisä1tö 4,60 milj . GJ eli 1,28 milj . MWh .

Tuotantokostouteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 4,07 milj . GJ el i

1,13 milj . MWh .






- 136 -

31 . Kokkoneva (kl . 2214 06, x = 6913,8, y = 2474,1) sijaitsee noin 18 km


143 m, ja pinta viettää keskiosissa suota pohjoiseen ja idässä itään . Su o

rajoittuu pohjoisessa Paukajärveen, etelässä ja lännessä moreenimäkiin j a

idässä -ijännevaan . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Suota sivuavat tie t

lännessä ja koillisessa . Suolla on 86 tutkimuspistettä ja 115 syvyys -

pistettä . Tutkirnuspistetiheys on 2,5/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus o n

9 715 m (kuva 74) .

Kokkonevan yleisimmät suotyypit ovat länsiosissa suota varsinainen sara -räme- ja tupasvillarämemuutturna . A 1000 -poikkilinjan pohjoisosass apienehköllä luonnontilaisella alueella esiintyy lyhytkorsinevaa ja sara-nevaa . Keski m'däräinen pinnan mättäisyys on 19 % ja mättäiden korkeus on

2 dm . Puusto on mäntyvaltaista ja yleensä harvahkoa kehitysluokaltaa n

vajaatuottoista tai eriasteista taimikkoa .

Kokkoneva on lähes kokonaan ojitettu . Pisteestä A 1250 itään suo on

raivattu turvekentäksi . Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät . Syvempien

osien kuivattaminen suon pohjoisosassa on vaikeaa . Suon halki etelästä

pohjoiseen virtaa luonnontilainen Kokkoluoma -niminen puro .

Taulukko 42 . Kokkonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .



suo-m 3 )

alue al a

(ha)

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-1 0

Koko suo 343 0,38 1,56 1,94 1,30 5,36 6,66 100

Yli

1

m 281 0,43 1,82 2,25 1,21 5,10 6,31 9 5

Yli

2

ni 188 0,52 2,13 2,65 0,98 4,00 4,98 75

Turpeen keskiniaatuneisuus on 6,0 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-

sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pääasiass a

saravaltaisen pohjakerroksen 6,7 . Suurin turpeen paksuus, 5,0 m, o n

tavattu pisteessä A 600 + 550 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ,

hiosu ja hieta . Poikkilinjan A 1000 pohjoisosan alueella esiintyy suon

pohjalla liejua paksuhko kerros (kuvat 75 - 77) .

- 141 -

Kokkonevan turpeista on saravaltaisia 73 % ja rahkavaltaisia 27 % . P'ad -

LurvelajeicLain jakaantuma on S 11 %, CS 16 %, C 23 % ja SC 50 % . Tupas-


täviä 25 % ja varpujen jäänndksiä sisältäviä 12 % . Yleisimpien turve -

tekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 56 %, S 30 %, ER 6 % ,

L 5 %, N 2% ja l: Q 1 % .




Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 1250 on

3,2 % (vaihteluvä1i 0,8 ° 26,0) kuivapainosta, pH-avo 3,5 (3,2 - 4,2) ,


108 kg/m3 (82 - 157) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivall e

turpeelle on 20,9 M3/kg (19,6 - 22,5) ja 50 % :n kosteudessa 9,2 1W/kg .

Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,15 % kuivapainosta (taulukko 43) .

- 142 -

Kokkonevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Pisteestä 1250 itään raivatun turvekentän lisäksi on myös suon länsiosa a

mandollista käyttää pol ttoturvetuotantoon . Pohjoisosassa Paukajärv i

haittaa perusteellista kuivatusta . Kaikkiaan yli 2 m syvällä 180 ha : n

alueella on käyttökelpoista turvetta 3,60 milj . suo-m3 , jonka kuiva-

ainemäärä on 0,389 milj . tri ja energiasisältö 8,13 milj . GJ eli 2,26 milj .

MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 7,16 milj . GJ

eli 1,99 milj . MWh .




2.16 kg ja tämän energiasisältö 0,55 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n


32 . Silmäneva (kl . 2214 06, x = 6914,0, y = 2471,0) sijaitsee noin 22 km


148 m ja se rajoittuu lounaassa Silmälarnpeen . Muualla sitä ympäröivät

pääasiassa kallioiset moreenimäet . Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Suon

läheisyyteen johtaa metsäautoteitä . Suolla on 128 tutkimuspi stetä ja 15 7


on 13 600 m (kuva 78) .

Silmänevan yleisimmät suotyypit A-linjaston länsiosassa ovat rahkaneva j a

rahkaräme . Paikoin esiintyy myös lyhytkorsinevaa . Linjaston itäosass a

(A 1400-) on suotyyppivalikoima monipuolisempi ja vaihtelee pienelläki n

alueella . Siellä esiinty edellisten ohella mm . varsinaista sararämettä ,

saranevaa, tupasvillarämettä ja lyhytkorsinevarämettä . B-linjaston länsi -

osassa B 1300 saakka on vetinen lyhytkorsineva vallitseva suotyyppi .

B 500 -poikkilinjan pohjoispäässä esiintyy myös saranevaa . B-linjasto n

keski- ja itäosassa ovat suotyypit vaateliaampia . Alueella sijaitsevien

lampien ja niiden kautta pohjoiseen virtaavan puron ympäristössä o n

paikoin lettornaisia piirteitä . Tyypillisin suotyyppi on ruohoinen sara -

räme, mutta myös saraisia ja vetisiä rimpipintoja on runsaasti . Näiden

lisäksi alueella on varsinaista saranevaa ja -rämettä, lyhytkorsineva-

rämettä ja tupasvillarämettä . Suotyypit muuttuvat liukuvasti sitä karum-

miksi mitä kauemmaksi lampareista ja puroista mennään .

-144 -

B 1850 -poikkilinjalla ovat varsinainen sararäme ja tupasvillaräme vallit -

sevia . Linjan pohjoisosa pisteestä -400 alkaen on ojitettu . B-linjasto n

itäpää (B 2500-) muuttuu harvaksi rahkardmeojikoksi . C-linjaston länsi- j a

keskiosa on ruohoista saranevaa ja -rämettä . C-linjasto kulkee (C 400 -

C 500)

pohjois-eteläsuuntaisen

nevajuotin

poikki

jossa

esiintyy

kalvakkanevaa ja suursaranevaa .

Silmäneva on suurimmaksi osaksi luonnontilainen . Suurin osa suosta o n

soi den suojelualueena .

Taulukko 44 . Silmänevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Syvyys- Pinta-

Keskisyvyys (m)


alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo

547

0,59

1,06

1,65

3,21

5,83

9,04

100

Yli 1 m

374

0,70

1,46

2,16

2,63

5,45

8,08

89

Yli2 m 211 0,79 1,93 2,72 1,66 4,08 5,74 63



6,7 . Suurin turpeen paksuus, 5,0 m, on tavattu pisteessä A 2000 + 200 .

Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista . Lieju a

esiintyy suon pohjalla A 300 -poikkilinjan eteläosassa .

Silmänevan turpeista on saravaltaisia 53 % ja rahkavaltaisia 47 % .




ovat C 48 %, S45%, ER 6 % ja L 1 % .




Silmänevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Suurin osa suosta on soidensuojelualueena .

- 145 -

33.Kotaneva (kl . 2214 06, x = 6917,2, y = 2470,6) sijaitsee noin 22 km


141 m, ja pinta viettää pohjoiseen . Suo rajoittuu pohjoisessa Alainpauka-

jokeen . Muualla sitä ympäröi mäkinen moreenimaasto . Kulkuyhteydet ovat

hyvät . Suota halkoo maantie . Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 9 syvyys -

pistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,5/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus o n

1 320 m (kuva 79) .

Kotanevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja saraneva-

muuttuma . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 3 % ja mättäiden korkeus o n

2 dm . Puusto on yleensä vajaatuottoista ja mäntyvaltaista, joskin pohjois -

osassa on joukossa paikoin runsaasti koivua . Kotaneva on kokonaan ojitet-

tu . Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät . Syvimpien osien kuivattamine n

on vaikeaa .

- 146 -

Taulukko 45 . Kotanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Syvyys- Pinta-

Keskisyvyys (m)


alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo

38

0,26

1,38

1,64

0,10

0,52

0,62

100

Yli 1 m

29

0,31

1,75

2,06

0,09

0,51

0,60

9 7

Yli2 m 14 0,38 2,34 2,72 0,05 0,33 0,38 61



6,1 . Suurin turpeen paksuus, 3,8 m, on tavattu pisteessä A 100 + 100 .

Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 80) .

Kotanevan turpeista on saravaltaisia 89 % ja rahkavaltaisia 11 % . Pää-



täviä 17 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ova t

C 81 %, S 12 %, L4%, ER 2 % ja EQ 1 % .




Kotanevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvelajinsa ja maatumisasteensa puolesta suo soveltuu polttoturve-

tuotantoon . Turvetuotantoa haittaa kuitenkin syvimpien osien kuivatus -

vaikeus . Turvetuotantoon soveltuu välttävästi yli 2 m syvä 10 ha :n alue ,

jonka turvevarat ovat 0,16 milj . suo-m3 , laskennallinen kuiva-ainemäär ä

0,014 milj . tn ja energiasisältö 0,30 milj . G0 eli 0,08 milj . MWh .



16 000 suo-m3 , kuiva-ainemäärä 1 400 tn ja energiasisältö tuotantokosteu-

dessa 7 000 MWh .

- 147 -

34 . Mutkanneva (kl . 2214 03, x = 6918,3, y = 2469,8) sijaitsee noin 27 km


141 m, ja pinta viettää loivasti pohjoiseen ja etelään . Suo rajoittuu

pohjoispäästään ja lounaisosastaan Seinäjärveen, muualla etelässä Alain-

paukajokeen ja itä- ja länsireunoistaan moreenimäkiin . Kulkuyhteydet ova t

tyydyttävät . Pohjoispään poikki kulkee ajokelpoinen tie . Suolla on 3 9



-149 -

Mutkannevan yleisimmät suotyypit ovat lähes avoimella keskiosalla lyhyt -

korsineva ja rahkaneva . Lisäksi esiintyy varsinkin eteläosissa keidas-

rämet .ä ja rahkarämettä . Pohjoispäässä ovat varsinainen sararäme ja -neva -

E luuttuma sekä lyhytkorsinevaräme yleisiä . Keskimääräinen pinnan mättäisyy s

on 34 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on rämealueilla yleens ä

harvahkoa ja vajaatuottoista mäntyä .

Mutkannevan pohjoispää ja itäreuna on ojitettu . Kuivatusmandollisuudet

ovat heikot . Seinäjärven pinta on vain runsas metri suon pintaa alempana .

Taulukko 45 . Mutkannevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Syvyys- P`anta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .

suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo 103 0,45 1,75 2,20 0,46 1,80 2,26 100

Yli

1

m 77 0,55 2,22 2,77 0,42 1,71 2,13 94

Yli

2 m 55 0,65 2,62 3,27 0,36 1,44 1,80 80

Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen yleensä rahka-

valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,5 ja hyvin maatuneen pohja -

kerroksen 6,4 . Suurin turpeen paksuus, 4,6 m, on tavattu pisteessä A 100 0

- 150 . Yleisimmät pohjamaaljit ovat moreeni ja hiekka . Liejua esiintyy

suon pohjalla paikotiellen ohuena kerroksena (kuvat 82 ja 83) .

Mutkannevan turpeista on rahkaval tai si a 57 % ja saraval tasi a 43 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on S 28 %, CS 29 %, C 9 % ja SC 34 % .

Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 44 %, puunjäännöksi ä

sisältäviä turpeita 8 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 6 % . Yleisimpien

turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 51 % , C 37 % , ER 9 % ,

EåQ 1 % ja L 1 % .

Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 n :n syvyydessä keskimäärin 0,3 % ja 1 -


syvyydessä 0,9 % ja 1 - 2 rn :n syvyydessä 0,2 % .

- 151 -

Mutkannevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Paksuhko heikosti maatunut runsaasti tupasvillaa sisältävä rahkavaltaine n

pintakerros sekä syvimpien osien kuivatusvaikeudet tekevät suosta käytän-

nössä turvetuotantoon soveltumattoman .

- 152 -

35 .Ruuhineva (kl . 2214 06, x = 6918,7, y = 2472,4) sijaitsee noin 25 k m


150 m . Suota ympäröi kallioinen moreenimaasto . Kulkuyhteydet ovat melk o

hyvät . Pohjois- ja itäreunaa sivuaa paikallistie . Suolla on 60 tutkimus -



Ruuhinevan yleisin suotyyppi A-linjaston alueella on lyhytkorsineva .

Paikoin esiintyy myös saranevaa ja varsinkin linjaston kaakkoisosass a

lyhytkorsinevarämettä . A 100 -poikkilinjan koillisosassa tavataan edel-

lisen lisäksi myös rahkanevaa . B-linjaston alkupäässä on varsinaine n

sararäme yleinen . Keskiosassa esiintyy lyhytkorsinevaa ja varsinaista

saranevaa ja kaakkoisosassa varsinaista sararämettä . C-linjaston alueell a

ovat. varsinainen saraneva ja lyhytkorsineva yleisimmät suotyypit . Keski-

määräinen pinnan mättäi syys on 16 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto

on rämealueilla yleensä harvaa ja vajaatuottoista mäntyä .

Taulukko 46 . Ruuhinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 Hl-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo 444 0,78 0,61 1,39 3,45 2,74 6,19 100

Yli

1

m 282 1,03 0,84 1,87 2,90 2,37 5,27 85

Yli

2 m 91 1,65 1,30 2,95 1,50 1,19 2,69 43

Turpeen keskimaatuneisuus on 4,3 . Heikosti maatuneen pintakerroksen maa-

tuneisuus on 2,9 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,0 . Suurin turpeen

paksuus, 5,9 m, on tavattu pisteessä C 500 . Yleisimmät pohjamaalajit ova t

hiekka, moreeni ja hieta .

Ruuhinevan turpeista on saravaltaisia 67 % ja rahkavaltaisia 33 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on S 20 %, CS 13 % , C 28 % ja SC 39 % . Tupas-


täviä turpeita 7 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturve-

määrästä ovat C 59 %, S 35 %, ER 3 % , L 1 %, N 1 % ja EQ 1 % .

- 154 -


2 m :n syvyydessä 0,0 % . Yli 2 m :nsyvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n


Ruuhinevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suurin osa suosta kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan .

36 . Isonkivenneva (kl . 2214 06, x = 6915,9, y = 2472,4) sijaitsee noi n

20 km Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on

noin 140 m . Suo rajoittuu kaakossa Paukajärveen ja muualla loivapiir-

teiseen moreenimaastoon . Paukajoki virtaa suon halki luoteeseen koht i

Seinäjärveä . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Suon koillispuolella kulkee

maantie . Suolla on 33 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä . Tutkimus-


Isonkivennevan yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston länsiosassa rahkaräm e

ja tupasvillaräme . Itäosassa ovat varsinainen sararämemuuttuma ja varpu-

turvekangas yleisimmät suotyypit . Paukajoen eteläpuolella on rahkaräme-

ojikko tyypillinen . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 26 % ja mättäide n

korkeus on 3 dm . Puusto on mäntyvaltaista, harvahkoa tai keskitiheää j a

monin paikoin vajaatuottoista .

Isonkivenneva on suurimmaksi osaksi ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ova t

perusteellista kuivatusta ajatellen heikot . Paukajoki on vain noin metri n

suon pintaa alempana .

Taulukko 47 . Isonkivennevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät

syvyysalueittain .


suo-m 3 )

alue al a

(ha)

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 133 0,22 1,52 1,74 0,29 2,02 2,31 100

Yli

1

m 98 0,27 1,91 2,18 0,26 1,88 2,14 93

Yli

2 m 52 0,37 2,27 2,64 0,19 0,19 1,38 60

- 155 -




pisteessä A 200 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiesu .

Liejua esiintyy paikoitellen suon pohjalla vaihtelevan paksuisena kerrok-

sena (kuva 86) .

- 157 -

Isonkivennevan turpeista on saravaltaisia 78 % ja rahkavaltaisia 22 % .

Pääturvelajeittain jakaantuma on S 7 % ; CS 15 %, C 35 %, SC 43 % ja B C

0,4 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16 %, puun jäännök-

siä sisältäviä turpoita 24 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 14 % . Ylei -

simpien turvetekijbiden osuudet kokonaisturvemäär6stä ovat C 64 %, S 24 % ,

L 4 %, ER 4 % ja EQ 3 % .




Isonkivennevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Suon halki virtaava Paukajoki estää perusteellisen kuivatuksen ja samall a

suon soveltuvuuden turvetuotantoon .

37.Saarineva (kl . 2214 06, x = 6916,5, y = 2475,5) sijaitsee noin 20 km

Virtain keskustasta luoteeseen Haukkanevan lounaispuolella . Suon pinnan

korkeus merenpinnasta on 146 - 148 m . Suo rajoittuu joka puolelta kallioi-

seen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Suon pohjoispäähä n

ulottuu metsäautotie . Suolla on 30 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä .


(kuva 87) .

Saarinevan y1eisimmät suotyyypit suon keski osassa ovat lyhytkorsinev a

(ojikko) ja rahkaneva . Reunemmalla esiintyy pääasiassa varsinaista sara-

rämemuuttumaa, tupasvillarämeojikkoa ja lyhytkorsinevarämeojikkoa . Keski-

määräinen pinnan mättäisyys on 30 % ja mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto

on mäntyvaltaista, yleensä harvahkoa ja vajaatuottoisia . Saarinevan länsi -

puoli on ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät .

Taulukko 48 . Saarinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo 55 0,50 0,96 1,46 0,28 0,53 0,81 100

Yli

1

m 36 0,69 1,26 1,95 0,25 0,45 0,70 86

Yli

2 m 15 0,70 1,94 2,64 0,11 0,29 0,40 49

- 158 -

Kuva 87 . Saarinevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .



7,0 . Suurin turpeen paksuus, 3,2 m, on tavattu pisteissä A 900 ja A 1000 .

Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hieta (kuva 88) .

- 160 -.

Saarinevan turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 % . Pää-


villaal isätekijänä sisältäviä turpeita on 68 %, puun jäännöksiä sisältä -

ylti turpeita 5 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 3 % . Yleisimpien turve -

Lekijbiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 57 %, C 25 %, ER 16 % ,

L1 % ja

1 % .




Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 500 on


vesipitoisuus märkäpainosta 88,8 % (85,0 - 94,2) ja kuivatilavuuspain o

113 kg/m' (54 - 154) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivall e

turpeelle on 21,7 MJ/kg (18,7 - 23,0) ja 50 % :n kosteudessa 9,6 MJ/kg .

Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,13 % kuivapainosta (taulukko 49) .

Saarinevan soveltuvuus turvetuotantoo n

TurvetuotanLoa vaikeuttavia tekijöitä ovat paikoin paksuhko heikost i

maetunut rahkavaltainen pintakerros sekä runsas tupasvillan määrä . Su o

sovelLuukin vain vä1ttävästi polttoturvetuotantoon . Pintakerroksesta o n

paikoin saatavissa turvepehkun raaka-ainetta . Yli 2 m syvän 15 ha :n alueen

- 161 -

käyttökelpoiset polttoturvevarat ovat 0,32 mi1j . suo-m3 , kuiva-ainemädr d

0,036 milj . ja energiasisältb 0,78 milj . GO eli 0,22 milj . MWh .

Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältd on 0,69 milj . GJ el i

0,19 miIj . MWh .

Ktiytidkelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 21 300 suo-e ,

kuiva-ainemäärä 2 400 tn ja energiasisältb tuotantokosteudessa 12 670 MWh .


226 kg ja tämän energiasisältb 0,60 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n


38.Haukkaneva (kl . 2214 06, x = 6919,3, y = 2476,0) sijaitsee Lieden-

pohjan länsipuolella noin 19 km Virtain keskustasta luoteeseen . Suon

pinnan korkeus merenpinnasta on 140 - 150 m, ja pinta viettää pääasiass a

etelään . Suo rajoittuu pohjoisessa Porrasnevaan ja Nikulinnevaan j a

muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat välttävät .

Suon läheisyyteen johtaa metsäautoteitä . Suolla on 181 tutkimuspistettä j a



Haukkanevan yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston eteläosassa isovarpu-

räme, tupasvillaräme ja rahkaräme . Linjaston keski- ja pohjoisosass a

esiintyy mm . lyhytkortista nevaa, saranevaa ja kalvakkanevaa . Reunaosiss a

on pallosararäme yleinen . B-linjaston alueella on lyhytkorsineva vallit-

seva mutta myös saranevoja ja rahkanevaa esiintyy paikoitellen . Lisäks i

suolla tavataan mm . silmäkenevaa ja rimpinevaa . Puusto on rämealueill a

yleensä mäntyvaltaista, harvaa ja vajaatuottoista . Haukkanevan reunaosi a

on paikoin ojitettu . Pääosa suosta on luonnontilassa .

Taulukko 50 . Haukkanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


(milj .

suo-m3 )

alue al a

(ha)

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-1 0

Koko suo 802 0,53 1,21 1,74 4,28 9,69 13,97 10 0

Yli

1

m 561 0,61 1,64 2,25 3,43 9,18 12,61 9 0

Yli

2 m 332 0,73 2,18 2,91 2,43 7,22 9,65 69

- 163 -

Turpeon keskimaatuneisuus on 5,4 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-


6,7 . Suurin turpeen paksuus, 5,3 m, on tavattu pisteissä A 2400 + 300 j a

A 2400 + 500 . Yleisin pohjamaalaji on hiekka . Liejua esiintyy suon pohjal -

la paikoitellen ohuehko kerros .

Haukkanevan turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 % .

Pääturvelajeittain jakaantuma on S 42 %, CS 39 % ja SC 19 % . Tupasvilla a

lisätekijänä sisältäviä turpeita on 59 %, puun jäännöksiä sisältävi ä

turpeita 1 % ja järviruo'on jäännöksiä sisältäviä 7 % . Yleisimpien turve-

tekij6iden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 64 %, C 24 %, ER 10 % j a

PR 1 % .

Haukkanevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Suo kuuluu osana soidensuojelun perusohjelmaan .

39 . Kontoneva (kl . 2214 06, x = 6914,1, y = 2477,0) sijaitsee Aijännevan

kylässä noin 18 km Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeu s

merenpinnasta on 139 - 140 m, ja pinta viettää loivasti kaakkoon . Su o

rajoittuu idässä peltoihin ja muualla tasaiseen moreenimaastoon . Kulku -

yhteydet ovat hyvät . Suon itäreunaa sivuaa maantie . Suolla on 34 tutkimus -



Kontonevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, rahkaneva- ja rahka-

rämeojikko . Reunaosissa esiintyy pääasiassa kangasräme- ja pallo-

sararämeojikkoa . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 36 % ja mättäide n

korkeus on 3 dm .

Taulukko 51 . Kontonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .



suo-m3 )

alue al a

(ha)

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pint a

H1-4

pohja

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 61 0,28 1,00 1,28 0,17 0,61 0,78 100

Yli

1

m 36 0,35 1,42 1,77 0,12 0,52 0,64 82

Yli

2 m 11 0,42 1,92 2,34 0,05 0,21 0,26 33

- 164 -

Puusto on pohjoispäässä hakattu . Muualla se on mäntyvaltaista, harvahko a

ja yleensä vajaatuottoista . Kontoneva on kokonaan ojitettu . Kuivatus -

mandollisuudet ovat melko hyvät .



6,7 . Suurin turpeen paksuus, 2,7 m, on tavattu pisteessä A 300 . Yleisimmä t

pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja moreeni (kuva 91) .

- 166 -

Kontonevan turpeista on saravaltaisia 62 % ja rahkavaltaisia 38 % .

Päätuuvelajoittain jakaantuma on S 21 %, CS 17 %, C 10 % ja SC 52 % .


sisältäviä 18 % . Yleisimpien turvetekijbiden osuudet kokonaisturvemääräst : ä

ovat C 43 %, S39%, ER 8 %, L 3 % ja N 1 % .




Kontonevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on paksuhko heikosti maatunut rahkaval-

tainen pintakerros, joka soveltuu parhaiten turvepehkuksi . Polttoturve-

tuotantoon soveltuvan yli 2 m syvän 11 ha :n alueen käyttökelpoiset turve -

varat ovat 0,20 milj . suo-m 3 (mikäli myös pintakerros otetaan mukaan) ,

laskennallinen kuiva-ainemäärä 0,018 milj . tn ja energiasisältö 0,38 milj .

Gd eli 0,11 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö

on 0,34 milj . CAJ eli 0,09 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaa -

ria kohden on noin 18 200 suo-m3 , kuiva-ainemäärä 1 640 tn ja energia-

sisältö tuotantokosteudessa 8 200 MWh .

40.Heinineva (kl . 2214 06, x = 6913,7, y = 2478,1) sijaitsee Aijännevan

kylässä noin 18 km Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeu s

merenpinnasta on 138 - 141 m, ja pinta viettää loivasti luoteeseen . Suo

rajoittuu länsiosastaan Heiniluoman ojaan . Suon eteläpuoli on loiva -

piirteistä kallioista moreenialuetta . Itäpuolella on ohut hietakerros

moreen-in päällä . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Länsireunaa sivuaa maantie .

Suolla on 34 tutkimuspistettä ja 31 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on


Vallitseva suotyyppi Heininevalla on varsinainen sararämemuuttuma . Etelä-

ja kaakkoisosassa on paikoin tupasvillarämemuuttumaa . Itäreunassa esiintyy

varsinaista korpea . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 2 % ja mättäide n

korkeus on 3 dm . Puusto on mäntyvaltaista, joskin koivua ja kuusta esiin-

tyy paikoin runsaasti . Tiheysluokka on yleensä keskitiheää ja kehitys -

luokka taimikko- ja riukuasteella . Heinineva on lähes kauttaaltaan ojitet-

tu . Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät . Vedet laskevat läheisee n

Hei ni luomaan .

- 167 -




pisteessä A 300 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu . Lieju a

esiintyy oheuna kerroksena pohjalla suon pohjoisosassa (kuva 93) .

- 169 -

Taulukko 52 . Heininevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


(m) Turvemäärä

(milj .

suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo 63 0,04 1,32 1,36 0,03 0,82 0,85 100

Yli

1

m 45 0,05 1,59 1,64 0,02 0,72 0,74 87

Yli

2 m 10 0,05 2,45 2,50 0,00 0,25 0,25 29

Heininevan turpeista on saravaltaisia 97 % ja rahkavaltaisia 3 % . Pää-

turvelajeittian jakaantuma on S 0,5 %, CS 3 %, C 34 % ja SC 63 % . Tupas-


täviä turpeita 40 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 15 % . Yleisimpie n

turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 72 %, S 14 %, L 8 % ,

ER 3 % ja N 3 % .



syvyydessä 1,0 % ja 1 - 2 rn :n syvyydessä 0,4 % .

Heininevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Suo on keskimäärin verrattain matala . Turvelajinsa ja maatumisasteens a

puolesta suo soveltuu polttoturvetuotantoon . Yli 2 m syvyisen 10 ha : n

alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,20 milj . suo-rn i , laskennalline n

kuiva-ainemäärä 0,018 milj . tn ja energiasisältö 0,38 milj . GJ el i


0,34 milj . GJ eli 0,09 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaari a

kohden on noin 20 000 suo-m 3 , kuiva-ainemäärä 1 800 tn ja energiasisält ö

tuotarrt-okosteudessa 9 000 MWh .

- 170 -

41_ . Rahkaneva (kl . 2214 06, x = 6912,3, y = 2479,5) sijaitsee noin 15 k m

Viirtaiin keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 136 -

142 rn, ja pinta viettää pääasiassa etelään . Suo rajoittuu itäreunastaan j a

pohjoispäästään hietakankaaseen, lännessä moreenialueeseen ja eteläss ä

turvepeltoon . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Suolla on 46 tutkimuspistettä j a


pituus on 3 960 rn (kuvat 94 ja 95) .

Vallitseva suotyyppi Rahkanevalla on varsinainen sararämemuuttuma . Lait a

osissa esiintyy paikoin tupasvillarämemuuttumaa, ja aivan reunassa o n

kangaskorpimuuttuma yleisin . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 8 % j a

mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on yleensä keskitiheää ja kehitys-

luokaltaan vaihtelevaa . Pääpuulaji on mänty, joskin koivua esiintyy

paikoin runsaasti .

Rahkaneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat pinnan vietos-

ta johtuen hyvät .

Taulukko 53 . Rahkanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Syvyys- Pinta-

Keskisyvyys (m) Turvernäärä(milj . suo-m3 )

alue

ala

pinta

pohja

yht .

pinta

pohja

yht .

(ha) H1-4 H5-10 H1-10

H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo

110

0,19

1,12

1,31

0,21

1,24

1,45

100

Yli

1 n i

69

0,25

1,49

1,74

0,18

1,02

1,20

83

" 1,5 m

41

0,41

1,75

2,16

0,17

0,72

0,89

61

" 2 m 21 0,50 2,13 2,63 0,10 0,45 0,55 38




pisteessä A 600 ja A 600 - 100 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ,

moreeni ja hiesu (kuvat 96 ja 97) .

- 175 -

Rahkanevan turpeista on saravaltaisia 94 % ja rahkavaltaisia 6 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on CS 6 %, C 34 % ja SC 60 % . Tupasvillaa lisä-

tekijänä sisältäviä turpeita on 6 %, puun jäännöksiä sisältäviä 24 % j a

varpujen jäännöksiä sisältäviä 17 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuude t

kokonaisturvemäarästä ovat C 76 %, S 15 %, L 5 %, N 3 % ja ER 1 % .




Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 600 0 on 4,5 % (vain-

teluväli 2,5 - 7,4) kuivapainosta, pH-arvo 4,5 (3,7 - 5,2), vesipitoisuu s

mdrkäpainosta 92,5 % (91,1 - 93,8) ja kuivatilavuuspaino 71 kg/m3 (60 -

90) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,9 MJ/kg

(19,2

20,7) ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/kg . Keskimääräinen rikkipitoi -

suus on 0,20 % kuivapainosta (taulukko 54) .

- 176 -

Rahkanevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Pintakerroksen turve on paikoin melko heikosti maatunutta saraturvetta .

Kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo ovat näytepisteellä keskimääräistä alhai-

semmat . Polttoturvetuotantoon soveltuu yli 1,5 m syvä 41 ha :n alue, jonk a

käyttdkelpoiset

turvevarat

ovat

0,68 milj . suo-m3 ,

kuiva-ainemäär'a

0,048 milj . tn ja energiasisältö 0,96 milj . G0 eli 0,27 milj . MWh .


0,23 mi1j . MWh .






42.Aavaneva (kl . 2214 06, x = 6914,9, y = 2479,0) sijaitsee noin 17 km


153 m, ja pinta viettää loivasti etelään . Suo rajoittuu kallioisee n

moreenimaastoon . Kulkuhyhteydet ovat hyvät, itäreunaa sivuaa metsäautotie .



Aavanevan vallitseva suotyyppi on tupasvillarämeojikko . Lisäksi esiinty y

paikoin lyhytkorsinevarämeojikkoa ja varsinkin reunaosissa varsinaist a

sararämeojikkoa ja -muuttumaa . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 21 % j a

mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on harvahkoa ja vajaatuottoista . Mänty

on valtapuuna, mutta myös koivua esiintyy paikoin runsaasti . Aavaneva o n

kauttaaltaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .

Taulukko 55 . Aavanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .



suo-m3 )

alue al a

(ha)

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 41 0,33 0,81 1,14 0,14 0,33 0,47 10 0

Yli

1

m 21 0,40 1,23 1,63 0,08 0,26 0,34 7 2

Yli

2 m 4 0,44 1,82 2,26 0,02 0,07 0,09 19

- 177 -

Turpeen keskimaatuneisuus on 5,9 . Heikosti maatuneen pintakerrokse n

maatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,1 . Suurin turpeen

paksuus, 2,5 m, on tavattu pisteessä A 300 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat

moreeni ja hiekka (kuva 99) .

Aavanevan turpeista on saravaltaisia 52 % ja rahkavaltaisia 48 % . Pää-




S 50 %, C 37 %, ER 11 %jaL2% .

- 179 -




Aavanevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Käyttökelpoisen alueen pieni koko ja suon mataluus asettavat esteitä

taloudelliselle turvetuotannolle .

43.Kaunisneva (kl . 2214 09, x = 6913,2, y = 2480,5) sijaitsee noin 14 km


152,5 m, ja pinta viettää kaakkoon . Suo rajoittuu pääasiassa moreeni-

maastoon, paitsi pohjoispäässä, missä on pienialainen hiekkamuodostuma .

Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie . Suoll a

on 29 tutkimuspistettä . Tutkimuspistetiheys on 3,9/10 ha . Tutkimuslinjas-

ton pituus on 2 500 m (kuva 100) .

Kaunisnevan yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva, rahkaräme, tupas-

villaräme ja rahkaneva . Suotyypit ovat joko ojikko- tai muuttuma-asteella .

Reunaosissa esiintyy yleisesti kangasrämeojikkoa . Puusto on pääasiass a

taimikkoasteella ja mäntyvaltaista .

Kaunisneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät .

Taulukko 56 . Kaunisnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


(m) Turvemäärä

(milj .

suo-m3 )

alue al a

(ha)

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 75 0,40 0,48 0,88 0,30 0,36 0,66 100

Yli

1

m 32 0,44 1,06 1,50 0,14 0,34 0,48 73

Yli

2 m 3 0,40 2,00 2,40 0,01 0,06 0,07 11



7,5 . Suurin turpeen paksuus, 2,4 m, on tavattu pisteessä A 500 . Yleisimmät

pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja moreeni .

- 180 -

Kaunisnevan turpeista on rahkavaltaisia 98 % ja saravaltaisia 2 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on S 93 %, CS 5 % ja SC 2 % . Tupasvillaa lisä -

tekijänä sisältäviä turpeita on 66 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuude t

kokonaisturvemäärästä ovat S 80 %, C 2 % ja ER 18 % .




Kaunisnevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Mataluutensa vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon .

- 181 -

44 . Karjanneva (kl . 2214 09, x = 6914,5, y = 2480,6) sijaitsee noin 15 km


153 in, ja pinta viettää loivasti pohjoiseen ja etelään . Suo rajoittu u

kallioiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Eteläreuna a

sivuaa metsäautotie . Suolla on 35 tutkimuspistettä . Tutkimuspistetiheys o n


Karjannevan yl ei si mmät suotyypit ovat lyhytkorsineva ja varsinainen sara -

räme . Paikoin esiintyy myös rahkarämettä ja varsinaista saranevaa . Suo -

tyypit ovat sekä ojikko- että muuttuma-asteella . Reunaosissa esiintyy sek ä

kangasrämettä että -korpea . Puusto on yleensä harvahkoa, vajaatuottoist a

ja mäntyvaltaista .

Karjanneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .

Taulukko 57 . Karjannevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .


suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo 121 0,32 0,31 0,63 0,39 0,37 0,76 10 0

Yli

1

m 24 0,39 0,77 1,16 0,09 0,19 0,28 3 7

Yli

2 m -

Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9 . Heikosti maatuneen pintakerroksen maa-

tuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,3 . Suurin turpeen

paksuus, 1,7m, on tavattu pisteessä A 300 . Yleisin pohjamaalaji on

moreeni .

Karjannevan turpeista on rahkavaltaisia 73 % ja saravaltaisia 27 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on S 53 %, CS 20 % ja SC 27 % . Tupasvilla a

lisätekijänä sisältäviä turpeita on 56 % ja puun jäännöksiä sisältävi ä

0,2 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat

S 66 %, C 21 % j a ER 13 % .

Karjannevan soveltuvuus turvetuotantoo n

Mataluutensa takia suo ei sovellu turvetuotantoon .

- 183 -

45 ._Lampistenneva (kl . 2214 06, x = 6919,2, y = 2479,4) sijaitsee Lieden-

pohjan kylän länsipuolella noin 19 km Virtain keskustasta luoteeseen . Suon

pinnan korkeus merenpinnasta on 125 - 128 m, ja pinta viettää kaakkoon .

Suo rajoittuu idässä peltoihin ja muualla loivapiirteiseen moreeni-

maastoon . Suolla on 51 tutkimuspistettä . Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha .


Lampistennevan yleisimmät suotyypit ovat sararäme, isovarpuräme, korpiräm e

ja tupasvillarärne . Suotyypit ovat pääasiassa muuttuma-asteella . Puusto o n

yleensä keskitiheää männyn ja koivun sekapuustoa . Kehitysluokka on riuku-

tai pinotavara-asteella . Lampistenneva on kauttaaltaan ojitettu . Kuivatus -

mandollisuudet ovat hyvät, joskin suolla sijaitsevat lammet voivat haitat a

paikallisesti kuivatusta . Vietto kaakkoon on selvä .

Taulukko 58 . Lampistennevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät

syvyysalueittain .



suo-m3 )

alue al a

(ha)

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 152 0,43 1,61 2,04 0,66 2,44 3,10 100

Yli

1

m 107 0,43 2,26 2,69 0,46 2,42 2,88 93

Yli

2 m 83 0,48 2,62 3,10 0,40 2,17 2,57 83


neisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,9 . Suurin turpee n

paksuus, 6,6 m, on tavattu pisteessä A 500 + 300 . Yleisimmät pohjamaalaji t

ovat syvimmissä kohdissa savi ja muualla moreeni .

Lampistennevan turpeista on rahkavaltaisia 52 % ja saravaltaisia 48 % .

Pääturvel ajei ttai n jakaanturna on S 28 %, CS 24 % ja SC 48 % . Tupasvi l l a a

lisätekijänä sisältäviä turpeita on 46 %, puun jäännöksiä sisältäviä 4 %

ja järviruokoa sisältäviä 32 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet

kokonaisturvemäärästä ovat S 53 %, C 33 %, ER 8 %, PR 5 % ja L 1 % .




133) .

- 185 -

Keskimääräinen 1ämpbarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,1 MJ/kg (20, 3

- 22,2) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg . Keskimääräinen rikkipitoisuus o n

0,22 % kuivapainosta (taulukko 59) .

Suon yli 2 m syvä 83 ha :n alue soveltuu polttoturvetuotantoon . Tämän

alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 2,00 milj . suo-m3 , kuiva-ainemäär ä

0,172 milj . tn ja energiasisältö 3,63 milj . GJ eli 1,01 milj . MWh .


0,89 milj . MWh .






- 186 -

46 . Isoneva (kl . 2214 09, x = 6911,2, y = 2482,2) sijaitsee noin 12 km

Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n

152 m, ja pinta viettää loivasti koilliseen ja etelään . Suo rajoittu u

ympär6iviin moreenikankaisiin . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Pohjois- ja itä-

reunoja sivuavat metsäautotiet . Suolla on 34 tutkimuspistettä . Tutkimus-

pisteLiheys on 5,4/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 2 735 m (kuva 103) .

Isonevan y1eisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva, varsinainen saraneva ,

varsinainen sararäme ja isovarpuräme . Suotyypit ovat joko ojikko- tai

muuttumaaasteella . Reunaosissa on kangasrämeojikko yleinen . Puusto o n

mäntyvaltaista .

Isoneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .


alueittain .

Syvyys-j

Pinta-

alue

I

ala

Keskisyvyys


suo-m3 )

pinta pohja yht . pinta pohja yht .

I

(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suot

63 0,50 1,09 1,59 0,32 0,68 1,00 100

Yli

1

m

I

32 0,69 1,91 2,60 0,22 0,61 0,83 83

Yli

2 m

I

23 0,80 2,34 3,14 0,18 0,54 0,72 72



6,7 . Suurin turpeen paksuus, 3,8 m, on tavattu pisteessä A 400 . Yleisi n

pohjamaalaji suon keskiosissa on savi ja reunaosissa moreeni .

Isonevan turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltraisia 19 % . Pää-



täviä 1 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat

S 66 %, C 19 %, ER 14 % ja PR 1 % .

-187 -

Isonevan soveltuvuus turvetuotantoon

Paikoin paksuhko runsaasti tupasvillaa sisältävä rahkavaltainen heikost i

maatunut pintakerros haittaa suon soveltuvuutta polttoturvetuotantoon .

Tämä kerros soveltuukin parhaiten turvepehkun raaka-aineeksi . Kokonai-

suutena edellä mainituin varauksin suon yli 2 m syvän 23 ha :n alueen

polttoturvevarat ovat 0,60 milj . suo-m 3 , laskennallinen kuiva-ainemäärä

0,054 milj . tn ja energiasisältö 1,14 milj . GJ eli 0,32 miljh . MWh .


0,28 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin

- 188 -

26 000 suo-m3 , kuiva-ainemäärä 2 350 tn ja energiasisälti tuotantokosteu-

dessa 12 200 MWh .

47 . Teerineva (kl . 2214 12, x = 6912,8, y = 2494,6) sijaitsee noin 15 km

Virtain keskustasta koilliseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 162 -

166 m, ja pinta viettää A-linjaston alueella länteen ja B-linjasto n

alueella loivasti luoteeseen . Suo rajoittuu ympäröivään moreenimaastoon ,

ja sen läheisyyteen johtaa useita metsäautoteitä . Suolla on 44 tutkimus -



- 189 -

Teerinevan yleisirrimät suotyypit ovat A-linjaston luonnontilaisella keski -

ja itäosalla lyhytkorsineva, lyhytkorsinevaräme, rahkaräme ja rahkaneva .

Reunaosii ssa esiintyy yleisesti varsi naista sararämeoji kkoa ja tupasvi 1l a -

r~ärieojikkoa . 6-linjaston alueella ovat varsinainen sararämeojikko, tupas -

villa.rärneojikko ja lyhytkorsinevarämeojikko yleisimmät suotyypit . Keski -

määräinen pinnan mättäisyys on 25 % ja mättäi den korkeus on 2 dm . Puust o

on rämealueilla mäntyvaltaista ja yleensä harvahkoa ja vajaatuottoista .

Teerineva on osittain ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät .

Taulukko 61 . Teerinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .



suo-m3 )

alue al a

(ha)

pinta

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10

pint a

H1-4

pohj a

H5-10

yht .

H1-10 %

Koko suo 76 0,34 0,91 1,25 0,26 0,69 0,95 100

Yli

1

m 40 0,48 1,38 1,86 0,19 0,55 0,74 78

Yli

2 m 17 0,70 1,87 2,57 0,12 0,32 0,44 46



6,7 . Suurin turpeen paksuus, 3,5 m, on tavattu pisteissä A 450 + 300 j a

+ 400 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni (kuvat 105 ja 106) .

Teerinevan turpeista on saravaltaisia 56 % ja rahkavaltaisia 44 % . Pää-

turvelajeittain jakaantuma on S 18 % , CS 26 %, C 10 % ja SC 46 % . Tupas-


täviä 20 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat

C 45 % , S 39 %, ER 11 % ja L 4 % .




- 190 -

Teerinevan itäosan yli 2 m syvällä noin 15 ha :n alueella on pienimuotoinen

polttoturvetuotanto mandollista, joskin haittana on paksuhko heikost i

maatunut tupasvillaa sisältävä pintakerros . Tämän alueen käyttökelpoiset

turvevarat ovat 0,30 milj . suo-m3 , laskennallinen kuiva-ainemäärä 0,02 7

milj . tn ja energiasisältö 0,57 milj . GJ eli 0,16 milj . MWh . Tuotanto-

kosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,51 milj . GJ el i


20 000 suo-m3 , kuiva-ainemäärä 1 800 tn ja energiasisältö tuotanto-

kosteudessa 9 300 MWh .

- 191 -

48 . Lakeisneva (kl . 2214 12, x = 6915,3, y = 2496,8) sijaitsee noin 25 k m


159 m, ja pinta viettää lounaaseen . Suota ympäröi mäkinen moreenimaasto .

Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Suon läheisyyteen johtaa metsäautoteitä .



Lakeisnevan yleisin suotyyppi suon länsiosassa on varsinainen sararäme-

muuttuma . Keskiosan avoimella alueella on lyhytkorsineva vallitseva .

Reunaosissa esiintyy yleisesti tupasvillarämeojikkoa (muuttuma) sek ä

kangasräme- ja pallosararämeojikkoa . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on

10 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on suon länsiosassa paikoi n

melko kookasta männyn ja koivun sekapuustoa ja muualla rämealueill a

harvahkoa ja yleensä kitukasvuista mäntyä .

Lakeisnevan länsiosa, reunat sekä pohjoislandeke on ojitettu . Kuivatus -

mandollisuudet ovat syvimpiä osia lukuun ottamatta melko hyvät .

- 193 -

Taulukko 62 . Lakeisnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys-

alueittian .


(m) Turvemäärä

(milj .

suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %

Koko suo 72 0,96 1,28 2,24 0,69 0,93 1,62 10 0

Yli

1

m 54 1,23 1,57 2,80 0,66 0,85 1,51 9 3

Yli

2 m 41 1,39 1,81 3,21 0,57 0,74 1,31 81


sen' pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -


pisteessä A 450 + 250 . Yleisin pohjamaalaji syvimmissä kohdissa on hiesu

ja muualla moreeni (kuvat 108 ja 109) .

Lakeisnevan turpeista on saravaltaisia 69 % ja rahkavaltaisia 31 % . Pää-




C 59 %, S 31 %, ER 7%, L 2 % ja N 1% .




Lakeisnevan soveltuvuus turvetuotantoon

Paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka sisältää lisä-

tekijänä runsaasti tupasvillaa, heikentää oleellisesti suon kelpoisuutt a

turvetuotantoon . Pienimuotoinen polttoturvetuotanto on mandollista A 0 -

A 300 alueella, jossa turve on saravaltaista . Tä11ä alueella haittana o n

kookas puusto .

-195 -

49.Lanminneva (kl . 2214 12, x = 6913,6, y = 2496,4) sijaitsee noin 21 k m


168 m . Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat tyydyt-

tävät . Lounaisreunaa sivuaa metsäautotie . Suolla on 22 tutkimuspistettä j a



- 19 6 -

Lamminnevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, lyhytkorsinevaräme

ja rahkaräme . Neva-alueella (A 550 - 700) esiintyy lyhytkorsinevaa, rahka-

nevaa sekä ruohoinen saranevajuotti, joka viettää A 500 -poikkilinja n

luoteispäähän . Reunaosissa esiintyy yleisesti pallosararämettä ja kangas-

rämettä . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 25 % ja mättäiden korkeus o n

2 dm . Puusto on rämealueella mäntyvaltaista, tiheys- ja kehitysluokaltaa n

vaihtelevaa . Lamminneva on osittain ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ova t

melko hyvät . Vietto luoteeseen on A 500 -poikkilinjan päässä voimakas .



6,6 . Suurin turpeen paksuus, 5,5 m, on tavattu pisteessä A 500 + 50 . Ylei-

simmät pohjamaalajit ovat syvimmissä kohdissa savi ja hiesu, reunaosiss a

moreeni (kuva 111) .

-197 -

Taulukko 63 . Lamminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -

alueittain .

Pinta- Keskisyvyys

(m) Turvemäärä

(milj .

suo-m3 )


(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0

Koko suo 34 0,41 1,68 2,09 0,14 0,57 0,71 100

Yli

1

m 23 0,55 2,34 2,89 0,13 0,54 0,67 9 4

Yli

2 m 17 0,74 2,68 3,42 0,13 0,45 0,58 82

Lamminneva n Lamminnevan turpeista on saravaltaisia 51 % ja rahkavaltaisia 49 % .

Pääturvelajeittain jakaantuma on S 29 %, CS 20 %, C 21 %, SC 30 % ja BC

0,2 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 %, puu n

jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältävi ä

11 % . Yleisimpien turvetekijbiden osuudet kokonaisturvemäärästä ova t

S46%, C42%, ER 6 %, L3%, N 2 % ja EQ 1 % .




Lanni nnevan sovel tuvuus turvetuotantoo n

Paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros (A 300 - A 800), jok a

sisältää paikoin runsaasti tupasvillaa, heikentää oleellisesti suo n

soveltuvuutta polttoturvetuotantoon . Pintaturve soveltuu lähinnä kuivike-

turpeeksi, jonka poiston jälkeen polttoturvetuotanto on mandollista .

-199 -

6 TULOSTEN TARKASTEL U

6 .1 Turpeen paksuus ja turvemäärä

Tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,60 m, josta heikosti (H 1-4 )

maatuneen pintakerroksen osuus on 0,41 m (taulukko 64) . Soiden keskisyvyy s

on selvästi alhaisempi kuin kaikkien Hämeen läänissä tutkittujen soide n

keskisyvyys, joka on 2,16 m (Lappalainen ja Toivonen 1985) . Samoin pinta -

kerroksen keskipaksuus on läänin keskiarvoa (0,77 m) alhaisempi . Tämä

johtuu lähinnä Virtain sijainnista läänin pohjoiskärjessä, joka on keidas -

ja aapasuoalueen raja-aluetta . Läänin muut kunnat kuuluvat taas selväst i

keidassuoalueeseen, jolle on ominaista paksu heikosti rnaatunut pinta -

kerros . Tutkittujen soiden yli 1 m :n syvyisen alueen turvekerrokse n

keskipaksuus on 2,15 m ja yli 2 m :n alueen 2,88 m (taulukko 65) .

TutkiLuissa 49 suossa yhteispinta-alaltaan 7 420 ha on turvetta kaikkiaan

119,02 milj . suo-m3 , josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on

30,41 milj . suo-m3 eli 25,6 % . Yli 1 m :n syvyisillä 4 880 ha :n alueilla on

turvetta 105,12 milj'`. suo-m3 , josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s

on 76,2 % eli 80,13 milj . suo-m3 . Yli 2 m :n syvyisillä 2 465 ha :n alueill a

on turvetta 71,03 mi1j . suo-m3 , josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s

on 77,2 % eli 54,85 milj . suo-m3 . Yli 2 m :n syvyisten alueiden turvemäärä n

osuus koko turvemäärästä on 59,7 % .

6 .2 Suotyypi t

Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan 4 368 suotyyppihavaintoa . Taulukoss a

66 on suotyypit jaettu neljään pääryhmään . Suokohtaisissa sarakkeiss a

olevat luvut ovat prosentteja havaintojen kokonaismäärästä . Keskimääri n

-sarakkeessa on suokohtaiset prosentit painotettu soiden pinta-aloihin .

Virtain yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 61 % kaikista

suotyypeistä . Rämetyypeistä ovat varsinainen sararäme ja tupasvillaräme

yleisimmät . Avosoita on 30 % ja korpia vain 2 % .

Suotyypeistä on 14 % ojikkoasteella (OJ) ja 38 % muuttuma-asteella (MU) .

Luonnontilaisia suotyyppejä on 41 % . Luonnontilaisten alueiden prosentti -

osuutta kohottavat kaupungin alueelle sijoittuvat useat suuret luonnon-

tilaiset suojelusuot . Sarakkeessa "Muut" on esitetty turvekankaiden (TK) ,

peltojen (PE) ja turpeennostoalueiden (PTA) osuudet . Kaikkiaan ojituksen

' 1 I I

1

,

.

. . , . . I . I { I I I ~ I I I n

IPTaulukkouä\I\. V 4 .~ u aC .<\uu e

Suon

nimi Yli

1

m :n

syvyinen

alue Yli

2

m :n

syvyinen

alu e

Pinta- Keskisyvyys

m Turvemäärä

milj .

m 3 Pinta- Keskisyvyys

m Turvemäärä

milj .

m 3

Liekoisuus

alaH N H H H H

alaH H H H H

0-1 1-2ha 1-4 5-10 1-10 -4 5-10 1-10 ha 1-4 5-10 1-10 1-4 5-10

H1-10 m m

41 .

RAHKANEVA 69 0,25 1,49 1,74 0,18 1,02 1,20 21 0,50 2,13 2,63 0,10 0,45 0,55 0,2 0, 142 .

AAVANEVA 21 0,40 1,23 1,63 0,08 0,26 0,34 4 0,44 1,82 2,26 0,02 0,07 0,09 2,1 1, 343 .

KAJNISNE'VA 32 0,44 1,06 1,50 0,14 0,34 0,48 3 0,40 2,00 2,40 0,01 0,06 0,07 0,8 0, 944 .

KARJANNEVA 24 0,39 0,77 1,16 0,09 0,19 0,28 -

45 .

LAMPISTENNEVA 107 0,43 2,26 2,69 0,46 2,42 2,88 83 0,48 2,62 3,10 0,40 2,17 2,57 0,1 0, 1

46 .

ISONEVA 32 0,69 1,91 2,60 0,22 0,61 0,83 23 0,80 2,34 3,14 0,18 0,54 0,72 - -

47 .

TEERINEVA 40 0,48 1,38 1,86 0,19 0,55 0,74 17 0,70 1,87 2,57 0,12 0,32 0,44 0,4 0, 248 .

LAKEISNEVA 54 1,23 1,57 2,80 0,66 0,85 1,51 41 1,39 1,81 3,21 0,57 0,74 1,31 0,2 -49 .

LAMMINNEVA 23 0,55 2,34 2,89 0,13 0,54 0,67 17 0,74 2,68 3,42 0,13 0,45 0,58 0,8 0, 2

YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN 4 880 0,51 1,64 2,15 24,99 80,13 105,12 2 465 0,66 2,22 2,88 16,23 54,85 71,08 0,7

, 0,2

Taulukko 66 . Suotyypp i en prosenttinen jakaantuma tehdyistä havainnoista .

Suon

nimi

LU

Avosuot

Yht . LU

Rämeet

Yht . LU

Korvet

Yht . TK

Muu t

PE PTA Yht .

Suö-

tYYPP i -

hav .

kp l

OJ '

MU OJ MU OJ MU

'

i .

NIPiETÖNNEVA — 1 17 18 5 25 48 78 — — 4 4 — — — — 17 6

2 .

SAMMAKKOLAMMINNEVA 12 2 — 14 36 46 3 85 — 1 — 1 — — — — 6 6

3 .

JÄKÄLÄNEVA — — — — — 14 86 100 — — — — — — — — 7

4 .

PAHKANEVA 30 2 8 40 48 2 4 54 4 1 1 6 — — — — 21 8

5 .

PIHTINEVA 27 1 1 29 8 32 29 69 1 — 1 2 — — — 11 9

6 .

ISONEVA 24 6 13 43 13 1 32 46 3 1 1 5 2 4 — 6 15 6

7 .

RANTALANNEVA — — 55 55 3 — 35 38 — — — — — 7 — 7 3 1

8 .

PIENI

KORTENEVA 25 — 12 37 63 — — 63 — — — — — — — — 8

9 .

PALONEVA — — 45 45 — — 55 55 — — — — — — — — 4 2

10 .

ISO NÄRHINNEVA 28 — — 28 53 3 10 66 1 — 1 2 4 — — 4 11 2

11 .

PÖKKELISTÖNNEVA — — 17 17 5 4 69 78 — — 5 5 — — — — 8 012 .

SILMÄKENEVA — — 9 9 — 2 76 78 — — — — 13 — — 13 4 5

13 .

SYDÄNMAANNEVA 22 2 — 24 25 42 6 73 — — 1 1 — 2 — 2 9 8

14 .

"KIVISAARENSUO" — — — — 1 1 76 78 8 6 2 16 1 5 — 6 12815 .

LUODESNEVA — — 1 1 2 17 69 88 2 1 6 9 2 — — 2 11 2

16 .

KAPEENNEVA — 5 24 29 5 1 65 71 — — — — — — — — 7 7

17 .

KIIMALAMMINSUO — — 3 3 8 — 78 86 8 — — 8 3 — — 3 3 7

18 .

POHJOISPÄÄNSUO — 3 4 7 4 33 55 92 1 — — 1 — — — — 75

19 .

HAAPANEVA — 3 5 8 — 10 69 79 — — 2 2 8 3 — 11 78

20 .

POHJASNEVA 3 2 — 5 26 9 32 67 6 — 7 13 12 3 — 15 68

Taulukko 66 jatkuu .

Suon

nimi

LU

Avosuot

Yht . LU

Rämeet

Yht . LU

Korvet

Yht . TK

Muu t

PE PTA Yht .

Suo-

tyyppi -

hav .

kpl

{

OJ MU OJ MU OJ MU

21 .

ISONEVA 8 1 6 15 8 24 40 72 1 3 2 6 7 — — 7 19 1

22 .

PALONEVA 16 3 9 28 24 2 45 71 — — — — 1 — — 1 9 9

23 .

KAIVOSNEVA 13 — 15 28 10 3 59 72 — — — — — — — — 3 9

24 .

ISONEVA 56 2 — 58 18 6 10 34 — 2 2 4 — 4 — 4 5 0

25 .

SAMMALNEVA 18 4 5 27 35 7 31 73 — — — — — — — — 7 4

26 .

HIRVINEVA 29 4 — 33 36 5 19 60 5 — — 5 2 — — 2 5 8

27 .

SUNTINNEVA — — — — 3 2 69 74 — — — — 13 13 — 26 6 7

28 .

KAINASTONNEVA — — — — — 9 89 98 — — — — 2 — — 2 5 7

29 .

HANHISUO — 1 25 26 4 8 55 67 — — 1 1 6 — — 6 25 3

30 .

äIJANNEVA — — 1 1 — 3 22 25 — — — — 5 69 — 74 80

31 .

KOKKONEVA 7 1 3 11 8 10 40 58 — — — — 1 7 23 31 20 1

32 .

SILMÄNEVA 37 1 1 39 44 11 6 61 — — — — — — — — 284

33 .

KOTANEVA 10 — 20 30 3 — 67 70 — — — — — — — — 30

34 .

MUTKANNEVA 30 3 3 36 46 1 11 58 — — — — — 6 — 6 70

35 .

RUUHINEVA 53 1 3 57 30 4 7 41 — — 1 1 — 1 — 1 130

36 .

ISONKIVENNEVA — — — — 33 13 42 88 — — — — 12 — — 12 6037 .

SAARINEVA 27 36 — 63 11 11 15 37 — — — — — — — — 5338 .

HAUKKANEVA 66 — — 66 33 1 — 34 — — — — — — — — 24939 . KONTONEVA — 26 — 26 — 37 32 69 — — — — — 5 — 5 5740 .

HEININEVA — — — — 1 — 74 75 8 — — 8 — 17 — 17 6 5

, — .

Taulukko 66 jatkuu .

Suon

nimi

LU

Avosuot

Yht . LU

Rämeet

Yht . LU

Korvet

Yht . TK

Muut

PE PTA Yht .

Suo-

tYYPP i -

hav .

ko l

OJ MU OJ MU OJ MU

41 .

RAHKANEVA — — — — — — 88 88: — — 9 9 1 2 — 3 8 7

42 .

AAVANEVA — — — — 6 90 4 100 — — — — — — — — 5 0

43 .

KAUNISNEVA — 35 — 35 — 65 — 65 — — — — — — — — 2 9

44 .

KARJANNEVA — 43 — 43 — 57 — 57 — — — — — — — — 35

45 .

LAMPISTENNEVA — — 6 6 2 2 80 84 — — 10 10 — — — — 5 1

46 .

ISONEV,4 — 44 — 44 - 56 — 56 — — — — — — — — 34

47 .

TEERINEVA 7 — 6 13 22 43 15 80 4 — — 4 3 — — 3 72

48 .

LAKEISNEVA 30 11 — 41 4 13 38 55 — — 3 3 1 — — 1 7 1

49 .

LAMMINNEVA 13 — — 13 49 15 23 87 — — — — — — — — 39

KESKIMÄÄRIN ö 21 3 6 30 19 11 31 61 1 0 1 2 2 4 1 7 4 368

- 209 -

vaikutuksen alaisia suotyyppejä on 59 % .

6 .3 Turvelajit ja turvetekijät

Taulukossa 67 ovat soittain pääturvelajien prosenttiset osuudet kokonais-

turvemäärästä sekä puu-, tupasvilla- ja varpupitoisen turpeen osuu s

kokonaisturvemäärästä . Turpeista on saravaltaisia (C) hieman yli puolet ,

57 % . Keskimäärin Hämeen läänin tutkituissa soissa on saravaltaisi a

turpeita 50,2 % . Loput 43 % ovat rahkavaltaisia (S) turpeita . Rusko-

sammalvaltaisia turpeita ei käytännössä juuri esiinny, tai niiden määrä t

ovat alle 0,5 % koko turvemäärästä . Turpeista 57 % sisältää kahta pää-

tekijää .

Lisätekijöistä ovat tupasvillan jäänteet ylivoimaisesti yleisimpiä . Niit ä

esiintyy jokaisella tutkitulla suolla . Tupasvillapitoisen turpeen osuu s

kokonaisturvemäärästä on keskimäärin 36 % . Puunjäännepitoisia turpeita o n

12 % ja varpujen jäänteitä sisältäviä 6 % .

Suoselostuksissa on ' ilmoitettu yleisimpien turvetekijöiden osuude t

kokonaisturvemäärästä . Vertaamalla esimerkiksi tupasvillapitoisen turpee n

osuutta ja puhtaan tupasvillan osuutta keskenään voidaan päätellä mm .

lisätekijän yleisyyttä turpeessa ja mandollista haittavaikutusta tai etu a

turvetuotannossa . Yleensä puhtaan lisätekijän määrä turpeessa on oleel-

lisesti pienempi kuin lisätekijää sisältävän turpeen kokonaismäärä . Vai n

muutamalla hajapisteellä tutkittujen pienten soiden turvelaji- ja turve-

tekijätietoja voidaan pitää lähinnä suuntaa-antavina .

6 .4 Maatuneisuu s

Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuu s

on 5,6 . Heikosti (H 1-4) maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 0

ja hyvin (H 5-10) maatuneen pohjakerroksen 6,5 . Heikosti maatunut pinta -

kerros on yleensä melko ohut . Joillakin soilla hyvin maatuneessa pohja -

kerroksessa esiintyy heikosti (H 3-4) maatuneita kerroksia tai linssejä .

Suon

nimi Rahkavaltaiset Saravaltaiset Ruskosammalvaltaiset

Puu—,

tupasvilia

ja varpupitoise n

turpeen

osuus

kok o

turvemääräst ä

S CS BS S

yht . C SC BC C

yht . B

I

S8 CB 9

yht .

L—

pit .

ER —

pit .

N

pit .

1 .

NIMETÖNNEV,A 32 28 — 60 5 35 — 40 — — — — 18 60 2

2 .

SAMMAKKOLAMMINNEVA 52 31 — 83 — 17 — — — — — — 7 61 —

3 .

JÄKÄLÄNEVA — 44 — 44 — 56 — 56 — — — — 19 72 2 2

4 .

PAHKANEVA 33 43 — 76 4 20 0 24 — — 0 0 11 59 9

5 .

PIHTINEVA 22 32 — 54 6 40 — 46 — — — — 17 51 1 7

6 .

ISONEVA 1 5 — 6 55 39 — 94 — — — — 23 8 1 1

7 .

RANTALANNEVA 10 16 — 26 1 73 — 74 — — — — 6 34 —

8 .

PIENI

KORTENEVA 16 22 — 38 10 52 — 62 — — — — 2 37 1

9 .

PALONEVA 21 29 — 50 1 49 — 50 — — — — 3 44 —

10 .

ISO NÄRHINNEVA 26 31 — 57 8 35 — 43 — — — — 2 39 2

11 .

PÖKKELISTÖNNEVA 39 18 — 57 6 37 — 43 — — — — 19 46 1

12 .

SILMÄKENEVA 13 40 — 53 0 47 — 47 — — — — 15 35 7

13 . SYDÄNMAANNEVA 45 31 — 76 4 20 — 24 13 58 0

14 .

"KIVISAARENSUO" 1 6 — 7 29 64 0 93 — — — — 33 7 2 6

15 .

LUODESNEVA — 0 — 0 77 23 — 100 — — — — 15 1 20

16 .

KAPEENNEVA 1 1 — 2 91 7 — 98 — — — — 5 1 1 8

17 .

KIIMALAMMINSUO 3 6 — 9 32 59 — 91 — — — — 21 27 2

18 .

POHJOISPÄÄNSUO 19 25 — 44 12 44 — 56 — — — — 17 39 2

19 .

HAAPANEVA 7 14 — 21 29 49 1 79 — — — — 34 25 3

20 . POHJASNEVA 0 8 — 8 46 46 — 92 — — — — 10 20 28

Suon

nimi Rahkavaltaiset Saravaltaiset Ruskosammalvaltaiset

Puu—,

tupasvilla

ja

varpupitoise n

turpeen

osuus

kok o

turvemääräst ä

S CS BS S

yht . C SC BC C

yht . 8 SB CB B

yht .

L—

pit .

ER—

pit .

N

pit .

21 .

ISONEVA 3 7 — 10 43 47 — 90 — — — — 25 27 1

22 .

PALONEVA 24 50 — 74 0 26 — 26 — — 1 53 —

23 .

KAIVOSNEVA 51 28 — 79 0 21 — 21 — — — — 1 66 —

24 .

ISONEVA 42 16 — 58 8 34 — 42 — — — — 12 47 3

25 .

SAMMALNEVA 6 6 — 12 25 63 — 88 — — — — 19 24 1 8

26 .

HIRVINEVA 4 11 — 15 33 52 — 85 — — — — 16 26 1 1

27 .

SUNTINNEVA — — — — 32 68 — 100 — — — — 23 8 1 8

28 .

KAINASTONNEVA 10 19 — 29 44 27 — 71 — — — — 20 31 1

29 .

HANHISUO 3 6 — 9 48 43 — 91 — — — — 19 19 9

30 .

ÄIJÄNNEVA — 2 — 2 68 30 — 98 — — — — 18 3 8

31 .

KOKKONEVA 11 16 — 27 23 50 — 73 — — — — 25 26 1 2

32 .

SILMÄNEVA 30 17 — 47 24 29 — 53 — — — — 4 27 1

33 .

KOTANEVA 2 9 — 11 62 27 — 89 — — — — 17 9 —

34 .

MUTKANNEVA 28 29 — 57 9 34 — 43 — — — — 8 44 1

35 .

RUUHINEVA 20 13 — 33 28 39 — 67 — — — — 7 20 4

36 .

ISONKIVENNEVA 7 15 — 22 35 43 0 78 — — — — 24 16 5

37 .

SAARINEVA 36 38 — 74 1 25 — 26 — — — — 5 68 1

38 .

HAUKKANEVA 42 39 — 81 — 19 — 19 — — — — 1 59 —

39 .

KONTONEVA 21 17 — 38 10 52 — 62 — — — — 18 45 5

40 .

HEININEVA 0 3 — 3 34 63 — 97 — — — — 40 16 15

Suon nimi Rahkavaltaiset Saravaltaiset Ruskosammalvaltaiset

Puu— .

tupasvilla

ja varpupitoise n

turpeen

osuus

kok o

turvemääräst ä

S CS BS S

yht . C SC BC C

yht . B SB CB B

yht .

L —

pit .

ER —

pit .

N

I

pit .

41 .

RANKANEVA — 6 — 6 34 60 — 94 — — — — 24 6 1 7

42 .

AAVANEVA 30 18 — 48 1 51 — 52 — — — — 12 59 1

43 .

KAUNISNEVA 93 5 — 98 — 2 — 2 — — — — — 66 —

44 .

KARJANNEVA 53 20 — 73 — 27 — 27 — — — — 0 56 —

45 .

LAMPISTENNEVA 28 24 — 52 — 48 — 48 — — — — 4 46 —

46 .

ISONEVA 50 31 — 81 2 17 — 19 — — — — 1 57 —

47 .

TEERINEVA 18 26 — 44 10 46 — 56 — — 20 54 2

48 .

LAKEISNEVA 14 17 — 31 31 38 — 69 — — — — 10 28 4

49 .

LAMMINNEVA 29 20 — 49 21 30 0 51 — — — — 19 29 1 1

KESKIMNRIN i 22 21 43 21 36 0 57 12 36 6

- 213 -

6 .5 Liekoisuu s

Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä vaihtelee

tutkituilla soilla ja saman suon eri osissakin huomattavasti . Yleisest i

ottaen liekoisuus ei ole tutkituilla soilla korkea . Keskimääräinen

liekoisuus koko tutkitulla suoalueella on 0 - 1 m :n syvyydessä 0,7 % ja 1

- 2 nun syvyydessä 0,2 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella keskimääräise t

liekoisuusarvot ovat samat kuin koko suoalueella . Suokohtaiset tiedot koko

suon ja yli 2 m :n syvyisen alueen osalta on esitetty suoselostuksissa j a

yhteenvetotaulukoissa .

Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa yleensä tuntuvia lisäkustannuksi a

turvetuotannossa, varsinkin jos kyseessä on pien- tai tilakohtainen pala-

turvetuotanto . Nykyisin on kuitenkin koneita, joiden avulla lie'ot voidaan

jyrsiä turpeen sekaan .

6 .6 Pohjamaalajit ja liejut

Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on moreeni, jota esiintyy 55 % :ll a

suoalasta (suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo) . Hiekka a

esiintyy 17 % :lla suoalasta, hietaa 11 % :lla, hiesua 8 % :lla, save a

4 % :11a, soraa 3 % :lla ja kalliota 2 % :lla . Moreeni on monin paikoi n

lohkareista, ja se aiheuttaa usein pohjan epätasaisuutta ja ulottu u

paikoitellen pintaan asti muodostaen mineraalimaasaarekkeita .

34 suolla 49 :stä esiintyy pohjalla liejua vaihtelevan paksuisena kerrok-

sena . Yleensä liejukerros on verraten ohut ja pienialainen . Suokohtaisest i

pinta-aloihin painotettu liejun esiintymisprosentti on 4,4 . Siten lieju-

alueita olisi soiden pohjalla karkeasti laskien yhteensä noin 320 ha .

Laajahkoja liejualueita esiintyy mm . Rantalannevalla (7), Pökkelistön-

nevalla (11), Kivisaarensuolla (14), Kokkonevalla (31) ja Isonkivennevall a

(36) .

6 .7 Happamuu s

Turvenäytteiden suokohtaisesti turvemääriin painotettu keskimääräinen

pH-arvo on 4,2 . Arvo on melko alhainen joskin alueelle tyypillinen .

Pintantiytteet ovat yleensä happamampia kuin syvemmältä otetut näytteet .

Samoin rahkaval tai set turpeet ovat saraval tai si a happamampia .

- 214 -

Turve kuluttaa käsittely- ja polttolaitteita . Turpeen sisältämän mine-

raaliaineksen (tuhkan) ohella on myös pH-asteella tässä mielessä merki-

tystä . Happamien turpeiden on todettu aiheuttavan enemmän korroosiota j a

kulumista kuin vähemmän happamien .

6 .8 Tuhkapitoisuu s

Suokohtaisesti turvemääriin painotettu tuhkapitoisuuksien keskiarvo on

3,1 % kuivapainosta . Tuhkapitoisuuden samoin kuin muidenkin laboratorio-

määritysten keski arvoja laskettaessa on jätetty huomioimatta kunki n

näytesarjan alin näyte, joka sisältää usein runsaasti sekundäärist ä

mineraalimaa-ainesta . Tätä pohjakerrosta ei käytännössä voi myöskää n

hyödyntää turvetuotannossa .

Suokohtaiset tuhkapitoisuudet ovat käytännössä niin alhaisia, että n e

eivät ole esteenä mandollisen turvetuotannon aloittamista ajatellen . Aivan

suon pintakerroksessa (0 - 20 cm) voi paikallisesti esiintyä korkeahkoj a

tuhkapitoisuuksia, jotka johtuvat suureksi osaksi tulvien mukanaan

tuomasta mineraalimaa-aineksesta . Tätä on selvitetty ottamalla soista 0 -

10 cm :n syvyydestä turvenäyte . Tulokset on esitetty suokohtaisiss a

laboratoriotulostaulukoissa, eikä näitä arvoja ole laskettu mukaan keski -

arvoihin . Myös turvepohjaisten peltojen pintaosissa on usein korkeit a

tuhkapitoisuuksia, jotka johtuvat niille ajetusta mineraalimaasta .

6 .9 Vesipitoisuu s

Turpeen vesipitoisuus riippuu mm . turvelajista, maatumisasteesta sekä suon

ojituksesta kuivatussyvyyteen asti . Keskimääräinen suokohtaisesti turve -

määriin painotettu vesipitoisuus Virroilla on 91,2 % märkäpainosta .

6 .10 Kuivatilavuuspaino

Turpeen kuivatilavuuspainolla tarkoitetaan sitä painoa, minkä verra n

tietyn tilavuusyksikön (yleensä yksi suokuutiometri), sisältämä täysi n

kuiva turve painaa . Kuivatilavuuspaino- ja lämpöarvotietojen avull a

voidaan laskea suon energiasisältö .

-215 -

Turvenäytteistä laskettu keskimääräinen suokohtaisesti turvemääriin paino-

tettu kuivatilavuuspaino on 86 kg/suo-m3 . Kuivatilavuuspainoon vaikutta a

ennen kaikkea vesipitoisuus sekä maatumisaste ja turvelaji . 0jitetuill a

soilla pintaturpeen kuivatilavuuspaino on keskimääräistä korkeamp i

turvelajista tai maatumisasteesta riippumatta . Tämä johtuu pintakerrokse n

keskimääräistä alhaisemmasta vesipitoisuudesta ja turpeen tiivistymisestä .

Maatumisasteen kohotessa kasvaa yleensä myös kuivatilavuuspaino .

Kuivatilavuuspaino on tärkein vaikuttaja suokuution energiasisältb ä

laskettaessa . Siten ojitetun suon pintaosan turpeen energiasisält ö

Lilavuusyksikköä kohden on usein selvästi korkeampi ojittamattomaan suoho n

verrattuna .

6 .11 Lämpöarvo

Polttoturpeen yhtenä tärkeänä kelpoisuuden mittana on sen tehollinen

1ämptiarvo . Se riippuu turvelajista, maatuneisuudesta, tuhkapitoisuudest a

sekä vesipitoisuudesta . Näytteiden suokohtaisesti turvemääriin painotett u

keskimääräinen tehollinen lämpöarvo täysin kuivalle turpeelle on 21,0 MN

kg . 50 % :n kosteudessa vastaava arvo on 9,3 KJ/kg . Arvo on aapasuoalueell e

tyypillinen .

6 .12 Rikkipitoisuu s

Polttoaineesta sitä poltettaessa vapautuva rikki aiheuttaa lämmitys-

kattiloiden syöpymistä ja ympäristön saastekuormituksen lisääntymistä .

Rikkimäärityksiä tehtiin kaikkiaan 14 suolta . Keskimääräinen rikkipitoi -

suus on 0,15 % kuiva-aineesta . Turveteollisuusliiton polttoturveluokituk-

sen mukaan rikkipitoisuus tulee ilmoittaa, mikäli se ylittää arvon 0,3 % .

Kaikkien muiden soiden keskiarvo paitsi Hirvinevan on selvästi tätä arvo a

alhaisempi, ja Hirvinevallakin arvo on tasan 0,3 % . Rikkipitoisuus kasva a

yleensä jonkin verran syvyyden kasvaessa, ja varsinkin turpeessa lisä -

tekijänä toisinaan oleva järviruoko kohottaa arvoja .

-216 -

6 .13 Turpeen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien ja syvyyden välise t

riippuvuudet

Useimmat turpeen keskeisimmistä fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksist a

ovat tavalla tai toisella riippuvaisia toisistaan . Lisäksi on syvyyssuun-

taisia muutoksia . Virtain soista otetuista turvenäytteistä on laskett u

atk :n avulla syvyyden, maatumisasteen, pH :n, vesipitoisuuden (märkäpainos-

ta), kuivatilavuuspainon, tuhkapitoisuuden, rikkipitoisuuden ja lämpöarvo n

väliset korrelaatiokertoimet .

Taulukossa 68 ovat kaikkien näytteiden eri ominaisuuksien väliset korre-

laatiokertoimien arvot . Positiivinen tai negatiivinen korrelaatio el i

riippuvuus on sitä voimakkaampi mitä lähempänä ± yhtä luku on . Tähde t

lukujen perässä kuvaavat riippuvuuden astetta . Mikäli luvun jälkeen o n

kaksi tähteä, voidaan korrelaatiota pitää merkittävänä . Näytemäärä vaikut-

taa riippuvuuden merkittävyyteen . Pieni näytemäärä tarvitsee korkeamma n

korrelaatiokertoimen arvon kuin suuri ollakseen merkittävä .

Taulukon 68 tulokset ovat pääpiirteittäin samansuuntaisia kuin muiss a

vastaavissa tutkimuksissa julkaistut tulokset . Kuivatilavuuspainon j a

syvyyden välinen heikko negatiivinen korrelaatio selittyy soiden ojituk-

sesta, joka nostaa pintanäytteiden kuivatilavuuspainoja maatumisasteest a

tai muista seikoista riippumatta .

- 217 -

Taulukossa 69 on käyttökelpoisten näytteiden eri ominaisuuksien väline n

korrelaatio . Tällöin suokohtaisissa laboratoriotulostaulukoissa suluiss a

olevat luvut on jätetty huomiotta . Näin on haluttu eliminoida lähinn ä

pohjan mineraalimaan vaikutus tuloksiin .

Taulukoissa 70 ja 71 ovat käyttökelpoisten rahka- ja saravaltaiste n

näytteiden fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien ja syvyyden väliset

korrelaatiokertoimet . Tuloksia tarkasteltaessa tulee huomata rahkavaltais-

ten näytteiden pieni määrä ja sijoittuminen yleensä soiden pintakerroksee n

ja saravaltaisten näytteiden sijoittuminen näiden alapuolelle .

-219 -

7 TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUO T

Virtain kaupungin alueella on useilla soilla Vapon turvetuotantoalueita .

TurvokentLiä on Tuurannevalla, Hietasalonnevalla, Sarvannevalla, Unt'd -

salonnevalla, Kortenevalla ja Kokkonevalla . Nämä tuotantoalueet ovat

sijoittuneet pääasiassa laajahkoille yhtenäisille suoalueille .

Tutkituista 49 suosta soveltuu polttoturvetuotantoon 27 . Hyviä kasvu-

turvetuotantoon soveltuvia alueita ei tutkituilla soilla ole . Yksityis-

kohtaiset soveltuvuustiedot on esitetty suoselostuksissa ja yhteenveto -

taulukossa (taulukko 72) . Polttoturvetuotantoon soveltuviksi katsottuje n

soiden lisäksi on joillakin soilla pienialaisia lähinnä tilakohtaisee n

palaturvetuotantoon soveltuvia alueita, joita ei ole erikseen mainittu .

Taulukossa 72 on esitetty myös suositeltavin tuotantomuoto, joka on

lähinnä ohjeellinen ja riippuu monesta seikasta . Pientuotantoon osoite-

tuilla soilla suositeltavin tuotantotapa on yleensä palaturvetuotanto ,

mikäli heikosti maatunut pintakerros ei ole kovin paksu . Laajemmill a

teolliseen turvetuotantoon osoitetuilla soilla käytetään yleensä jyrsin-

turvemenetelmää, mutta mikäli useita pientuotantoon osoitettuja soita on

lähekkäin, tai pienehkö tuotantokelpoinen suo on jyrsinturvekentän lähel-

lä, on myös jyrsinturvetuotanto näillä mandollista .

Tuotantokelpoisten alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1 194 ha eli noi n

16 % tutkitusta suoalasta . Käyttökelpoisen polttoturpeen määrä o n

25,71 milj . suo-m 3 , kuiva-ainemäärä 2,32 milj . tn ja täysin kuivan turpee n

energiasisältö 13,69 milj . MWh . 50 % :n tuotantokosteudessa energiasisält ö

on 12,06 milj . MWh, jolloin saadaan yhden suokuution keskimääräiseks i

energiasisällöksi 0,47 MWh .

Taulukossa 72 on ilmoitettu energiasisällön laskemisessa käytetyt suo-

kohtaiset kuivatilavuuspainot ja lämpöarvot . Suluissa olevat arvot ova t

kuntakohtaisia käyttökelpoisten soiden keskiarvoja, joita on käytetty, kun

1aboratorionäytteiLä ei ole otettu suosta .

Virtain turvetuotantoon soveltuville soille on ominaista yleensä ohut

heikosti maatunut pintakerros, joka voi olla myös saravaltaista . Saraval -

Lainon turve voi joillakin soilla olla sangen heikosti maatunutta (H 3) ,

joka taas voi aiheuttaa ongelmia palan koossapysymisessä . Epätasainen ja

-220 -

usein iohkareinen moreenipohja aiheuttaa monilla tuotantoon muuten hyvi n

sopivilla soilla epämiellyttäviä yllätyksiä . Näiltä voi välttyä laatimall a

suolle ennen tuotantoa mandollisimman tiheä syvyyspisteverkko .

Liekoisuus el yleensä ole kovin korkea, mutta paikallisesti se vo i

joillakin pienillä soilla aiheuttaa hankaluuksia . Useat tuotantoon muute n

hyvin sopivat suot rajoittuvat järveen, jolloin lopullinen kelpoisuus o n

raLkaistava kuivatus- ja ympäristönäkökohtien perusteella .

Joillakin soilla on 0,5 - 1,0 m paksu yleensä H 3-4 maatunut rahkavaltai-

nen pintakerros, joka soveltuu parhaiten turvepehkun tai välttäväst i

kasvuturpeen tuotantoon . Määrät ovat kuitenkin pieniä, ja niiden käyttö

kasvu-, kuivike- tai polttotarkoitukseen riippuu lähinnä tuotantomuodosta

ja paikallisesta kysynnästä . Pintarahkan käyttöä rajoittaa usein runsa s

Lupasvillan määrä .

Suon

nimi

Käyttä-

kelpoi-

Keski-

syvyys

Turve-

määrä

Kuiva -

tila-

Kuiva -

ainetta

Tuhka -

pitoi-

Lämpöarv o

MJ/kg

Energiasisältö Energiasisältö Suositeltavi n

tuotantomuotokuiva turve 50 % :n

kosteu s

nen vuus- suus

pinta- pain o

ala milj . kg/ milj . kuiva 50 % :n milj . milj . milj . milj .

ha m suo-m ' suo-m ' tn % turve kosteus GJ MWh GJ MW h

5 .

PIHTINEVA 20 2,00 0,40 78 0,031 2,3 21,1 9,3 0,65 0,18 0,58 0,16 Pientuotant o

6 .

ISONEVA 91 2,45 2,24 67 0,150 3,6 21,0 9,3 3,15 0,88 2,79 0,77 Teollinen

tuotant o

7 .

RANTALANNEVA 35 2,25 0,78 91 0,071 5,6 21,2 9,4 1,51 0,42 1,33 0,37 Teoll ./pientuotant o

9 .

PALONEVA 40 2,55 1,02 (90) 0,092 - (21,2) (9,4) 1,95 0,54 1,73 0,48 Teoll ./pientuotant o

11 .

PÖKKELISTÖNNEVA 50 2,30 1,15 (90) 0,104 - {21,2) (9,4) 2,20 0,61 1,96 0,54 Pientuotant o

14 .

KIVISAARENSUO 63 2,35 1,47 103 0,151 4,3 21,5 9,6 3,25 0,90 2,90 0,81 Teoll ./pientuotant o

15 .

LUODESNEVA 42 2,50 1,05 (90) 0,095 - (21,2) (9,4) 2,01 0,56 1,79 0,50 Teoll ./pientuotant o

16 .

KAPEENNEVA 15 1,85 0,28 (90) 0,025 - (21,2) (9,4) 0,53 0,15 0,47 0,13 Pientuotant o

18 .

POHJOISP)UNSUO 15 2,30 0,34 (90) 0,031 - (21,2) (9,4) 0,66 0,18 0,58 0,16 Pientuotant o

19 .

HAAPANEVA 15 2,00 0,30 (90) 0,027 - (21,2) (9,4) 0,57 0,16 0,51 0,14 Pientuotant o

20 .

POHJASNEVA 30 2,45 0,73 73 0,053 3,3 21,1 9,3 1,12 0,31 0,99 0,28 Teoll ./pientuotanto

22 .

PALONEVA 70 2,15 1,50 97 0,146 2,8 22,2 9,9 3,24 0,90 2,89 0,80 Teollinen

tuotant o

23 .

KAIVOSNEVA 30 2,35 0,70 (90) 0,063 - (21,2) (9,4 1,34 0,37 1,18 0,33 Teoll ./pientuotanto

25 . SAMMALNEVA 27 2,50 0,67 79 0,053 4,9 20,6 9,1 1,09 0,30 0,96 0,27 Teoll ./pientuotanto

26 .

HIRVINEVA 37 2,20 0,81 77 0,062 3,2 21,1 9,4 1,31 0,36 1,17 0,33 Teoll ./pientuotanto

27 .

SUNTINNEVA 12 2,10 0,25 (90) 0,023 - (21,2) (9,4) 0,49 0,14 0,43 0,12 Pientuotant o

29 .

HANHISUO 75 2,00 1,50 97 0,146 2,3 22,3 9,9 3,26 0,91 2,89 0,80 Teollinen tuotant o

30 . ÄIJÄNNEVA 139 1,75 2,46 90 0,221 4,7 20,8 9,2 4,60 1,28 4,07 1,13 Teollinen tuotant o

31 .

KOKKONEVA 180 2,00 3,60 108 0,389 3,2 20,9 9,2 8,13 2,26 7,16 1,99 Teollinen tuotant o

33 .

KOTANEVA 10 1,60 0,16 (90) 0,014 - (21,2) (9,4) 0,30 0,08 0,26 0,07 Pientuotanto

Suon nimi

Käyttö-

kelpoi-

Keski-

syvyys

Turve -

määrä

Kuiva-

tila-

Kuiva-

ainetta

Tuhka-

pitoi-

Lämpöarv o

MJ/kg

Energiasisältö Energiasisältö Suositeltavi n

tuotantomuot okuiva turve 50 i :n kosteu s

nen vuus- suu s

pinta- paino

ala milj . kg/ milj . kuiva 50 % :n milj . milj . milj . milj .

ha m suo-m ' suo-m ' tn % turve kosteus 6J MWh 6J MWh

37 . SAARINEVA 15 2,10 0,32 113 0,036 1,6 21,7 9,6 0,78 0,22 0,69 0,19 Pientuotanto

39 .

KONTONEVA 11 1,80 0,20 (90) 0,018 - (21,2) (9,4) 0,38 0,11 0,34 0,09 Pientuotanto

40 . HEININEVA 10 2,00 0,20 (90) 0,018 - (21,2) (9,4) 0,38 0,11 0,34 0,09 Pientuotanto

41 .

RAHKANEVA 41 1,65 0,68 71 0,048 4,5 19,9 8,7 0,96 0,27 0,84 0,23 Teollinen tuotanto

45 .

LAMPISTENNEVA 83 2,40 2,00 86 0,172 3,4 21,1 9,3 3,63 1,01 3,20 0,89 Teollinen tuotanto

46 .

ISONEVA 23 2,60 0,60 (90) 0,054 - (21,2) (9,4) 1,14 0,32 1,02 0,28 Pientuotanto

47 .

TEERINEVA 15 2,00 0,30 (90) 0,027 - (21,2) (9,4) 0,57 0,16 0,51 0,14 Pientuotanto

YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN 1

194 2,15 25,71 90 2,320 21,2 9,4 49,20 13,69 43,58 12,09

-223 -

8 SUOJELUSUOT

Virtain kaupungin alueella on tutkittu kaikkiaan viisi suota ta i

suokokonaisuutta, jotka on nimetty valtakunnallisessa soidensuojelu n

perusohjelmassa (1981) . Osa näistä soista on jo suojelussa . Suot ovat Is o

Närhinneva (10), Isoneva (24), Silmäneva (32), Ruuhineva (35) ja Haukka -

neva (38) . Suojelualueiden yhteispinta-ala on 2 365 ha, johon kuuluu myö s

mineraalimaasaarekkeita . Tutkittu alue kattaa 2 176 ha . Yksityiskohtaise t

tiedot ovat suoselostusten yhteydessä .

Isoneva kuuluu lähinnä Sisä-Suomen keidassuovyöhykkeeseen ja muut Pohjan -

maan aapasuovyöhykkeeseen . Suot eivät ole kovin helposti sijoitettaviss a

kumpaankaan suoyhdistymätyyppiin, joskin alueen soilla on yleensä enemmän

aapasoiden kuin keidassoiden piirteitä . Suot ovat yleensä lähes luonnon-

tilaisia . Ojitus on rajoittunut reunaosiin ja landekkeisiin . Kokonsa j a

suotyyppiensä puolesta suot ovat huomattavan edustavia alueen muihi n

soihin verrattuna ja soveltuvat siten hyvin suojelutarkoituksiin .

Turvekerros on yleenSä keskimääräistä heikommin maatunut, ja se on usei n

rahkavaltaista . Pinta on myös yleensä vetinen . Turve ei ole kovin hyvä-

laatuista polttotarkoitukseen eikä metsänkasvatukseenkaan, ja osaksi siks i

suot ovatkin jääneet ojittamatta . Tutkituista soista on lisäksi Pahkanevan

(4) luonnontilainen osa sijoitettavissa kokonsa ja luontonsa puolest a

suojelusoiden tasolle .

- 224 -

9 YHTEENVETO

Virtain kaupungissa tutkittujen 49 suon yhteenlaskettu pinta-ala o n

7 420 ha . Tutkituilla soilla on yli 1 m :n syvyistä aluetta 4 880 ha ja yl i

2 m :n 2 465 ha . Soiden keskisyvyys on 1,60 m, josta heikosti maatunutt a

pintakerrosta on 0,41 m .

Tutkituista soista useimmat ovat ainakin osittain ojitettuja, joskin myö s

laajoja luonnontilaisia alueita löytyy . Laskennallinen ojitusprosentti on

59 . Suotyypeistä on 30 % avosoita, 61 % rämeitä, 2 % korpia ja 7 % muit a

(turvekankaat, pellot ja turpeennostoalueet) .

Turpeista on rahkavaltaisia 43 % ja saravaltaisia 57 % . Lisätekijöist ä

ovat tupasvillan ja puun jäänteet yleisimmät . Turpeen keskirnaatuneisuus on

H 5,6 . Heikosti maatuneen pintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja se on

yleensä suhteellisen ohut .

Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 119,02 milj . suo-m3 . Yli 1 m : n

syvyisellä alueella on 88 % koko turvemäärästä eli 105,12 milj . suo-m3 j a

yli 2 m :n syvyisellä alueella 60 % eli 71,08 milj . suo-m3 .

Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,1 % kuivapainosta, pH-arvo 4,2, vesi -

pitoisuus märkäpainosta 91,2 % ja kuivatilavuuspaino 86 kg/suo-m 3 . Kuivan

turpeen tehollinen lärnpöarvo on keskimäärin 21,0 MJ/kg ja 50 % : n

kosteudessa 9,3 MJ/kg . Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,15 % kuiva -

painosta .

Tutkituista soista 27 soveltuu polttoturvetuotantoon . Varsinaisia kasvu-

turvetuotantoon soveltuvia alueita ei tutkituilla soilla ole . Turvetuotan-

toa vaikeuttavia tekijöitä ovat joillakin soilla epätasainen moreenipohj a

ja rajoittuminen vesistöön . Polttoturvetuotantoon soveltuvien alueide n

yhteispinta-ala on 1 194 ha, käyttökelpoinen turvemäärä 25,71 milj . suo-m3

ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 12,09 milj . MWh .

Soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvia tai jo suojeltuja ovat tutkituist a

soista Iso Närhinneva (10), Isoneva (24), Silmäneva (32), Ruuhineva (35 )

ja Haukkaneva (38) .

- 22 5

KIRJALLISUUTTA

Lappalainen, E . ,Sten,C-G ja Häikiö J ., 1984 . Turvetutkimusten maasto -

opas . Geologian tutkimuskeskus, Opas N :o 12 . 62 s .

Lappalainen, E . ja Toivonen, T . , 1985 . Laskelmat Suomen turvevaroista .

Yhteenveto vuosien 1975 — 1933 turvetutkimuksista . Geologian

tutkimuskeskus, tutkimusraportti 72 . 109 s .

Lappalainen, E . ja Häikiö, J., 1985 . Suomen suovarat . Geologian tutkimus -

keskus, maaperäosasto, raportti P 13 .4/85/148 . 77 s .

Maa- ja metsötalousministeriö, 1981 . Valtakunnallinen soidensuojelu n

perusohjelma .

Turvekomitean mietintö 1983 .Komitenmietintö 1983:4.teanmMetintö 1983 :4 .

LIITE 1

Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeet .

PALATURPEEN LUOKITUS 198 2

POS . *

OMINAISUUS

YKSIKKÖ

LAATU PlO

LAATU P12

LAATU P1 3

3

Kosteus, toimituserä

30—50

30—45

20—384 .4

Tehollinen lämpöarvo

MJ/kg

10

12

1 3

saapumistilassa, vähintään

MWh/m '

1,0

1,2

1, 35 .1

Tuhka kuiva—aineessa, max

— kuukausikeskiarvo 10 10 7

— toimituserä (tarvitteessa) % 15 15 1 0

6

Tuhkan sulamis -

käyttäytyminen**

8

Kappalekoko, max mitat

mm

150x200x

150x200x

10xlOO x

300

300

200

10

Murskan määrä ,

alle 20 mm, max

20

15

5

11

Rikkipitoisuus, ilmoitetaa n

jos yli

0,3

0,3

0, 3

*

Positionumerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeesee n

** Ilmoitetaan, jos pyaolipallopiste on alle 1120 ° C

(Turveteollisuus 3 — 1982 )

JYRSINTURPEEN LUOKITUS 1976

POS .

OMINAISUUS

YKSIKKÖ

LAATU J9

LAATU J11

LAATU J11 S

3

Kosteus

40—55

40—55

40—5 54 .4

Tehollinen lämpöarvo Hu

MJ/kg

yli 8

11 ± 2

11 ± 2

MJ/m '

yli 2500

yli 3000

yli 30005 .1

Tuhka, kuukausikeskiarvo ,

max

10

8

8

yksittäinen näyte, max

14

12

1 2

5 .2

Tuhkan sulamiskäyttäytyminen

x

x

x

5 .3

Tuhkan kemiallinen koostumus

x

x

x

6

Kuljetustilavuuspain o

likimain

kg/m '

250—450

250—450

250—45 07

Karkeus, ritilän mitat

mm

100 x 200

100 x 200

40 x 409

Puun määrä, max

8

8

811

Rikkipitoisuus

%

y

y

y

Tuotanto—, käsittely— ja kuljetus

tapa ym . lisätiedot

x

x

x

HUOM . :

Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mandollisimman vapaa lumesta ja jäästä .

x — ilmoitetaan tarvittaessa

y — ilmoitetaan, jos on yli 0,3 %

Eo . standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäistapauksiss a

soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia .

Pos .—numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeesee n

(Turveteollisuus 3 — 1976)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 191weppi.gtk.fi/data/tr/Virrat_191.pdf · GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 191 TAPIO TOIVONEN VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN

Documents