-
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
Turvetutkimusraportti 405 2010
Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1
Abstract: Th e peatlands and peat reserves of Uusikaarlepyy,
Part 1
Abstrakt: Undersökta myrar i Nykarleby och deras torvtillgångar,
Del 1
Tapio Toivonen ja Onerva Valo
-
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
Turvetutkimusraportti 405
Espoo 2010
Tapio Toivonen ja Onerva Valo
GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND
Report of Peat Investigation 405
UUDESSAKAARLEPYYSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Abstract:The peatlands and peat reserves of Uusikaarlepyy, Part
1
Abstrakt:Undersökta myrar i Nykarleby och deras torvtillgångar,
Del 1
-
Toivonen, Tapio ja Valo, Onerva 2010. Uudessakaarlepyyssä
tutkitut suot ja niiden turve varat. Osa 1. Geologian tutkimus
keskus, Turve tutkimus raportti 405, 127 sivua, 77 kuvaa,
3 tauluk koa ja 3 liitettä.
Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tutkinut Uudenkaarlepyyn
turvevaroja vuosina 1997, 2004, 2006 ja 2007. Kaikkiaan on tutkittu
110 suota yhteispin-ta-alaltaan 11 047 ha. Kaikki kokonsa
puolesta turve tuotantoon mahdollisesti soveltuvat suot on
tutkittu.
Tässä osaraportissa on tiedot 68:sta vuosina 2006 ja 2007
tutkitusta suosta, joiden yhteispinta-ala on 5 861 ha.
Soissa on turvetta yhteensä 44,9 milj. suo-m3. Soiden
keski syvyys on 0,8 m, josta heikosti maatu neen rahka
valtaisen pin-taturvekerroksen osuus on 0,2 m. Turpeen keski
maatu neisuus on 5,0. Yli 1,5 m syvän alueen pinta-ala on
900 ha ja sen turvemäärä on 18,6 milj. suo-m3.
Turpeista on rahka valtaisia 54 % ja loput 46 % sara
valtaisia. Uudenkaar-lepyyn soille on tyypillistä ohuehko heikosti
maatunut rahka valtainen pin-taturvekerros, jonka alla on maatu
neempaa sararahka- tai rahkasaraturvetta. Suoalasta on ojitettu yli
91 %. Yleisimpiä suo tyyppejä ovat turvekankaiden ohella rahka
räme, isovarpu räme ja tupasvillaräme.
Turpeen keski määräinen tuhka pitoisuus on 3,1 % kuiva
painosta, vesi-pitoisuus märkä painosta 91,3%, kuiva-aineen määrä
eli tiheys 90 kg/suo-m3 ja rikkipitoisuus 0,18 % kuiva
painosta. Kuivan turpeen teholli nen lämpö arvo on keski määrin
19,4 MJ/kg.
Tutkituista soista 22 soveltuu turve tuotantoon. Niistä yksi
soveltuu pelkästään kasvu- tai ympäristöturvetuotantoon, 15 aluksi
parhaiten kasvu- tai ympäristö-turve tuotantoon ja sen jälkeen
energia turve tuotantoon, ja loput 6 energia-turve tuotantoon.
Turve tuotantoon sovel tuvien alueiden kokonais pinta-ala on
741 ha. Tuotanto kelpoiset energia turve varat ovat
8,83 milj. suo-m3 ja energia-sisältö 50 %:n kosteu
dessa 4,13 milj. MWh. Kasvu- ja ympäristö turpeen
tuo-tantoon soveltuvien alueiden pinta-ala on 345 ha ja
tuotanto kelpoinen turve-määrä 4,63 milj. suo-m3.
Avainsanat: suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve,
ympäristöturve, Uusikaarlepyy
Tapio Toivonen ja Onerva ValoGeologian tutkimuskeskusPL 9767101
Kokkola
Sähköposti: [email protected] [email protected]
ISBN 978-952-217-123-8ISSN 1235-9440
-
Toivonen, Tapio and Valo, Onerva 2010. Uudessakaarlepyyssä
tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. The peatlands and peat
reserves of Uusikaarlepyy. Part 1. Geologian tutkimus keskus, Turve
tutkimus raportti 40x. Geological Sur-vey of Finland, Peat
Researches, Report of Peat Investigation 405, 127 pages, 77
figures, 3 tables and 3 appendices.
The Geological Survey of Finland studied peatlands and peat
reserves in the area of Uusikaarlepyy in 1997, 2004, 2006 and 2007.
111 mires covering a to-tal of 10 047 hectares were
studied.
This report contains the information of 68 mires studied in 2006
and 2007. The total area of studied peatland is 5 861
hectares, which contains 44.9 mil-lion m3 peat in situ.
The mean depth of the mires is 0.8 m, including the aver-agely
0.2 m thick poorly humified Sphagnum predominant sur face
layer. The mean humification degree (H) of the peat is 5.0. The
area deeper than 1.5 m covers 900 ha and contains 41% of
the total peat quantity (18.6 million m3).
Fifty-four per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the
remain-ing 46% is Carex predominant. The majority of the mires is
drained. The most common mire site types are Sphagnum fuscum pine
bog, dwarf-shrub pine bog and cottongrass pine bog.
The average ash content of peat is 3.1% of dry weight, the water
content 91.3% of wet weight, the dry bulk density
90 kg per m3 in situ and the sulphur content
0.18% of dry weight. The effective calorific value of the dry peat
is 19.4 MJ/kg on an average.
Twenty two of the investigated mires are suitable for peat
production. One mire suits only for horticultural peat production,
and 15 of them for horticul-tural peat production before fuel peat
production. The total area suitable for peat production is
741 ha. The available amount of fuel peat is
8.83 million m3 in situ and the energy content is
4.13 million MWh at 50% moisture content. The area
suitable for horticultural and environmental peat production is
345 ha and the available amount of the peat is
4.63 million m3 in situ.
Key words: raised bog, peatland, mire, peat, inventory, fuel
peat, horticultural peat, environmental peat, Uusikaarlepyy
Tapio Toivonen and Onerva ValoGeological Survey of FinlandP.O.
Box 97FI-67101 KokkolaFinland
E-mail: [email protected] [email protected]
-
Toivonen, Tapio och Valo, Onerva 2010. Uudessakaarlepyyssä
tutkitut suot ja niiden turvevarat. Undersökta myrar i Nykarleby
och deras torvtillgångar, del 1. Geolo gi an tutki muskeskus, Turve
tut kimus raportti - Geologiska forsk-ningscentralen,
Torvundersökningsrapport 405, 127 sidor, 77 figurer, 3 tabel-ler
och 3 bilagor.
Geologiska forskningscentralen har åren 1997, 2004, 2006 och
2007 un-dersökt 110 myrar med en sammanlagd areal av
11 047 ha inom Nykarleby stads gränser.
Denna delraport innehåller information om 68 myrar som har
undersökts 2006 och 2007. Deras sammanlagd areal är 5 861 ha
och torvmängden 44,9 milj. myr-m3. Myrarnas medeldjup
är 0,8 m, varav det låghumifiera-de, vitmossdominerade
ytlagrets andel är 0,2 m. Torvens medelhumifierings-grad är
5,0. Den över 1,5 m djupa myrarealen är 900 ha och
torvmängden 18,6 milj. myr-m3.
Den vitmossdominerade torven uppgår till 54 % och resten,
46 %, är starr-dominerad. Typiskt för myrarna i Nykarleby är
det grunda låghumifierade, vitmossdominerade ytlagret, under vilket
det finns en mera humifierad starr-vitmosstorv. Myrarealen har till
91 % utdikats. De allmännaste myrtyperna är fuscum-tallmyr
(RR), rismyr (IR) och tuvdunmyr (TR).
Askhalten i torven är i medeltal 3,1 % av torrvikten.
Vattenhalten är 91,3 % av våtvikten, torrsubstansen eller
torvens täthet är 90 kg/myr-m3 och svavel-halten är
0,18 % av torrvikten i medeltal. Torrsubstansens effektiva
värmevär-de är i medeltal 19,4 MJ/kg.
22 av de undersökta myrarna är lämpliga för torvproduktion. En
av myrar-na är lämpad bara för växt- eller miljötorvproduktion, och
15 av dem först för växt- eller miljötorvproduktion och sedan för
energitorvproduktion. De sista sex myrarna är lämpliga för
energitorv produktion. Den sammanlagda arealen som lämpar sig för
torvproduktion är 741 ha. De energitorvtillgångar som är
lämpade för torvproduktion uppgår till 8,83 milj. myr-m3
och energiinnehål-let med 50 %:s fukthalt är
4,13 milj. MWh. Växt- och miljötorvmängden upp-går till
4,63 milj. myr-m3.
Nyckelord: myr, torv, inventering, energitorv, växttorv,
miljötorv, Nykarleby
Tapio Toivonen och Onerva ValoGeologiska forskningscentralenPB
9767101 Karleby
E-post: [email protected] [email protected]
-
SISÄLLYSLUETTELO
JOHDANTO.............................................................................................................................................
9
TUTKIMUSMENETELMÄT
.................................................................................................................
9Kenttätutkimukset
............................................................................................................................
9Laboratoriotutkimukset....................................................................................................................
9
AINEISTON KÄSITTELY
...................................................................................................................
13
ARVIOINTIPERUSTEET
.....................................................................................................................
13Energiaturve
...................................................................................................................................
13Kasvu- ja ympäristöturve
...............................................................................................................
14
TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET
..............................................................................................
14
UUDESSAKAARLEPYYSSÄ TUTKITUT SUOT
..............................................................................
151. Larvmossen
................................................................................................................................
152. Storträsket
..................................................................................................................................
173. Långrapan
..................................................................................................................................
184. Klubbkärret
................................................................................................................................
195. Forsmossen
................................................................................................................................
206. Norrmossen
................................................................................................................................
217. Pömpölinmäki
............................................................................................................................
228. Pässinmäki
.................................................................................................................................
239.
Suckholmsmossen......................................................................................................................
2410. Träskesmossen
.........................................................................................................................
2511. Hirvineva
.................................................................................................................................
2712. Lilla Hirvane
............................................................................................................................
2913. Storkärret
.................................................................................................................................
3014. Dalamossen
..............................................................................................................................
3115. Vattumossen
.............................................................................................................................
3316. Järvimossen
.............................................................................................................................
3517. Kontan
......................................................................................................................................
3718. Bergträsket
...............................................................................................................................
3919. Stormossen
...............................................................................................................................
4020. Kvarnträskmossen
....................................................................................................................
4121. Söderhaimik
.............................................................................................................................
4322. Slätbergen
................................................................................................................................
4423. Slätmossen
...............................................................................................................................
4524. Lenikamossen
..........................................................................................................................
4725. Norrmossen
..............................................................................................................................
4926. Stormossen
...............................................................................................................................
5227. Torkaträsket
..............................................................................................................................
5428. Degelmossen
............................................................................................................................
5529. Stavurkärret
..............................................................................................................................
5630. Turuträsket
...............................................................................................................................
5731. Bovallsträsket
...........................................................................................................................
5832. Göstahagamossen
....................................................................................................................
5933. Stormossen
...............................................................................................................................
6134. Dragsmed
.................................................................................................................................
6335. Hakolamossen
..........................................................................................................................
6436. Tistronfallmossen
.....................................................................................................................
6537. Timmerbackmossen
.................................................................................................................
66
-
38. Ormmossen
..............................................................................................................................
6739. Paikanmossen
..........................................................................................................................
6840. Brunnilandet
............................................................................................................................
7041. Untippmossen
..........................................................................................................................
7242. Inmossen
..................................................................................................................................
7443. Skottasmossen
..........................................................................................................................
7644. Makkarusneva
..........................................................................................................................
7845. Runkkoosneva
..........................................................................................................................
7946. Tierimossen
..............................................................................................................................
8047. Kainuunlampi
..........................................................................................................................
8148. Kaitsarmossen
..........................................................................................................................
8249. Jinjärvträsket
............................................................................................................................
8450. Dansarmossen
..........................................................................................................................
8551. Marbackmossen
.......................................................................................................................
8752. Stenmossen
..............................................................................................................................
8853.
Sakarihaudanmäki....................................................................................................................
9054. Storträsket
................................................................................................................................
9155. Rudmossen
...............................................................................................................................
9256. Rudsjön
....................................................................................................................................
9357. Hästmossen
..............................................................................................................................
9458. Skutsundsmossen
.....................................................................................................................
9759. Åkerholmsmossen
....................................................................................................................
9860. Stormossen
...............................................................................................................................
9961. Småholmsviken
......................................................................................................................
10062.
Abborvattenmossen................................................................................................................
10163. Soldatlampen
.........................................................................................................................
10364. Ämträsket
...............................................................................................................................
10465. Västermossen
.........................................................................................................................
10566. Kalimossen
............................................................................................................................
10667.
Brännmossen..........................................................................................................................
10768. Mudine
...................................................................................................................................
108
TULOSTEN TARKASTELU
..............................................................................................................
109Suot ja turvekerrostumat
..............................................................................................................
109Laboratoriomääritysten tulokset
..................................................................................................
110Soiden soveltuvuus turvetuotantoon
............................................................................................
111Soidensuojelu
...............................................................................................................................
116Kiitokset
.......................................................................................................................................
116
KIRJALLISUUTTA
.............................................................................................................................
117
LIITTEET
............................................................................................................................................
118
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
9
JOHDANTO
Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt val-takunnalliseen
turvevarojen kartoitukseen liittyviä turve tutkimuksia
Uudenkaarlepyyn kaupungin alu-eella vuosina 1997, 2004, 2006 ja
2007. Valtaosa soista on tutkittu vuosina 2006 ja 2007.
Turvetutki-musten tarkoituksena on etsiä kasvu- ja ympäristö-turve
tuotantoon sekä energia turve tuotantoon sovel-tuvat suoalueet
huomioiden myös soiden mahdol-liset luontoarvot.
Uudessakaarlepyyssä on tutkittu kaikkiaan 110 suota
yhteispinta-alaltaan 11 047 ha. Tutkimukset ovat kohdis
tuneet yli 20 ha suuruisiin soihin. Kaikki kokonsa puolesta
turve tuotantoon mahdolli sesti soveltuvat suot on tutkittu. Tähän
osa-raporttiin on koottu 68 suota, joiden yhteispinta-ala on 5 681
ha (kuva 1). Loput suot raportoidaan myö-hemmin ilmestyvässä
toisessa osaraportissa.
Tässä tutkimus tuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet
selostukset tutkituista soista sekä yhteen-veto tutkimustuloksista.
Jokaisesta tutkitusta suos-ta esitetään tutkimus piste kartta,
jonka mittakaava on 1:20 000, ellei toisin mainita. Tämä
paperitulostee-na tehty raportti löytyy myös GTK:n
internet-sivuil-ta (www.gtk.fi).
Raportissa esitettyjen soiden yksityis kohtai sem-mat suo
selostukset, jotka sisältävät suo kartan, suu-rim mista soista
poikki leikkaus kuvat ja laboratorio-analyysien tulokset, ovat
tilattavissa GTK:n Länsi-Suomen yksiköstä. Esimerkki suokartasta on
kuvas-sa 2 ja suon poikki leikkauksesta kuvassa 3.
TUTKIMUSMENETELMÄT
Kenttätutkimukset
Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että suurim-mille tutkit
taville soille laadittiin kartta pohjalle linja-verkosto, joka
koostuu suon hallit sevan osan poikki vedetystä selkä linjasta ja
sitä vastaan kohti suoraan sijoittuvista poikki linjoista
(Lappalainen, Stén ja Häikiö 1984). Tutkimus pisteet ovat
linjoilla 100 m:n välein. Useimmat tutkimus linjat vaaittiin
suon pin-nan kaltevuus suhteiden selvit tämiseksi. Pieni alaiset ja
rikkonaiset suoalueet tutkittiin hajapistein.
Tutkimuspisteillä määritettiin suo tyyppi (liite 1), mättäisyys
peittävyys prosentteina taso pinnasta ja mättäi den keski määräinen
korkeus. Lisäksi määritet-tiin puuston puu laji suhteet, tiheys
luokka ja kehitys-luokka. Kairauksin tutkittiin turve kerros tuman
ra-kenne 10 cm:n tark kuudella. Pääturve lajien ja
mah-dollisten lisä tekijöiden suhteel liset osuudet määri-
tettiin 6-asteikolla, turpeen maatu neisuus von Postin
10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuitui suus asteikolla
0–6. Lisäksi ero tettiin mahdol liset lieju-kerros tumat ja määri
tettiin pohja maalaji. Tutkimus-tiedot tallennettiin maastossa
tietokoneelle paikka-tietoineen.
Heikosti maatunut (H1–4) rahka turve on kenttä-tutki muksen
yhteydessä jaoteltu kasvi jäänne koos-tu muksen mukaan kol meen
ryhmään (Acuti folia-, Cus pi data- ja Pa
lustria -ryhmät).
Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (lie-kojen) määrän arvi
oimi seksi kunkin yli metrin sy-vyisen tutkimus pisteen ympäristö
pliktattiin metalli-sauvalla 2 m:n syvyyteen asti kymmenessä
eri koh-dassa.
Laboratoriotutkimukset
Useimmista soista, jotka kenttä tutkimusten perus-teella
soveltuvat turve tuotantoon, otettiin suon koos-ta riippuen
1–2 näyte sarjaa laboratorio tutkimuksia varten. Näytt eistä
määri tettiin Kuopiossa Labtium Oy:n laborato riossa pH-arvo, vesi
pitoisuus paino-prosentteina (105 °C:ssa kuivaa malla) ja
tuhka-pitoisuus prosent teina (815 ± 25 °C:ssa
hehkutet-tuna) kuiva painosta. Lämpö arvot on määri tetty la-
boratoriossa IKA (C 5000 DUO) -kalorimetrillä
(ASTM D 3286-77). Samoista näyt teistä analysoitiin rikki
pitoisuus prosent teina kuiva painosta Leco SC-132
-rikkianalysaattorilla. Tilavuus tarkoista näyt-teistä määri
tettiin lisäksi kuiva-aineen määrä eli tihe-ys (kg/suo-m3).
Laboratoriotutkimusten perusteella määritetään mm. energiaturpeen
laatu uusien ohjear-vojen mukaisesti (Energia turpeen laatuohje
2006).
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
10
Kuva 1. Uudenkaarlepyyn turvetutkimusraportin osan 1 suot.
1 Larvmossen 2 Storträsket 3 Långrapan 4 Klubbkärret 5
Forsmossen 6 Norrmossen 7 Pömpölinmäki 8 Pässinmäki 9
Suckholmsmossen10 Träskesmossen11 Hirvineva12 Lilla Hirvane13
Storkärret14 Dalamossen15 Vattumossen16 Järvineva17 Kontan
18 Bergträsket19 Stormossen20 Kvarnträskmossen21 Söderhaimik22
Slätbergen23 Slätmossen24 Lenikamossen25 Norrmossen26 Stormossen27
Torkaträsket28 Degelmossen29 Stavukärret30 Turuträsket31
Bovallträsket32 Göstahagamossen33 Stormossen34 Dragsmed
35 Hakolamossen36 Tistronfallmossen37 Timmerbackmossen38
Ormmossen39 Paikanmossen40 Brunnilandet41 Untippmossen42 Inmossen43
Skottasmossen44 Makkarusneva45 Runkkoosneva46 Tierimossen47
Kainuunlampi48 Kaitsarmossen49 Jinjärvträsket50 Dansarmossen51
Marbackmossen
52 Stenmossen53 Sakarihaudanmäki54 Storträsket55 Rudmossen56
Rudsjön57 Hästmossen58 Skutssundsmossen59 Åkerholmsmossen60
Stormossen61 Smalholmsviken62 Abborvattenmossen63 Soldatlampen64
Ämträsket65 Västermossen66 Kalimossen67 Brännmossen68 Mudine
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
11
Kuva 2. Esimerkki suokartasta.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
12
Kuva 3. Esimerkki turvelaji- ja maatuneisuusprofiilista.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
13
AINEISTON KÄSITTELY
Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turve lajien ja turve
tekijöiden osuudet on laskettu GTK:ssa laadi-tulla vuonna 2009
käyttöön otetulla laskentaohjel-malla ns. vyöhyke lasku tapaa
käyttäen, joka perustuu v. 1983 kehitettyyn laskentamenetelmään
(Hänni-nen, Toivonen ja Grund ström 1983). Siinä jokainen suo
kartalle piir retyn kahden vierekkäisen syvyys-käyrän tai syvyys
käyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyys vyöhyk keensä
(0,3–1 m, 1–1,5 m, 1,5–2 m jne). Jokaiselta syvyys
vyöhykkeeltä laske-taan erikseen turve määrä, jotka yhdistämällä
saa-daan suon koko nais turve määrä selville.
Maatu neisuudet sekä turve lajien ja turve tekijöiden määrät ja
suhteet on laskettu turve määrillä painotta-
en. Pliktauksien lieko-osumat on laskettu erikseen 0–1 ja
1–2 m:n välisissä syvyys kerroksissa kanto-pitoisuus prosent
teina turve määrästä. Kun liekoi-suusprosentti on alle 1 %,
liekoja on ilmoitettu ole-van erittäin vähän. Liekoisuusprosentissa
1–2 % lie-koja on vähän, 2–3 %:ssa kohtalaisesti,
3–4 %:ssa runsaasti ja yli 4 %:ssa erittäin
runsaasti.
Tuotantokelpoisen turpeen energia sisältö on las-kettu sekä
täysin kuivalle turpeelle että jyrsin turpeen tuotanto kosteu dessa
(50 %) olevalle turpeelle. Jos suolta ei ole otettu
tilavuustarkkoja laboratorio-näytteitä, on energia sisällön
arvioimisessa käytetty Mäkilän (1994) esittämää laskenta
menetelmää.
ARVIOINTIPERUSTEET
Turvekerrostuman koko ja paksuus, turvelaji, tur-peen
maatuneisuus, muut fysikaaliset ja kemialli-set ominaisuudet sekä
kuivatettavuus ovat tärkeim-piä tekijöitä arvioitaessa suon
soveltu-vuutta turve-tuotantoon. Käyttösuosituksissa otetaan
huomioon myös luonnonsuojelulliset arvot.
Jos turvetuotantoalue on yli 10 hehtaaria, suon ojittamiselle
tai turvetuotannolle on oltava ympäris-tölupa, jonka myöntää
nykyisin aluehallintovirasto (Väyrynen ym. 2008). Luvassa lupa
viranomainen ot-taa kantaa hankkeen toteutukseen, vesienkäsittelyyn
ja ympäristö vaikutuksiin. Ympäristöluvassa määrä-
tään mm. sallituista päästöistä suoja-alueista ja
puh-distuslaitteista, sekä velvoitetarkkailusta ja mahdol-lisista
korvausvelvoitteista. Alle 10 ha:n alueesta on tehtävä
ilmoitus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristö-keskukselle. Mikäli
turvetuotantoalue on yli 150 ha, alueelle pitää tehdä YVA-lain
mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista. Uusille
turvetuotan-toon otettaville alueille tehdään luontoselvitys, jossa
selvitetään mm. suon kasvillisuus, linnusto, pöly- ja
meluvaikutukset, maiseman muutokset, sekä vaiku-tukset terveyteen
ja yleiseen viihtyvyyteen (Turve-teollisuusliitto 2002).
Energiaturve
Soiden soveltuvuus energia turve tuotantoon riip-puu mm.
turvelaji koos tumuksesta, turpeen maatu-neisuudesta ja tuhka
pitoisuudesta. Rahka turpeen (S) katsotaan soveltuvan energia
turpeeksi, jos sen maa-tuneisuus on korkeampi kuin H4, kun taas
sara val-tainen (C) turve sopii energia turpeeksi heikom min kin
maatu neena. Toisinaan käyte tään myös H1–3-maa-tunutta rahka
turvetta ja H4-maatu nutta rahka valtaista turvetta energia
turpeena jyrsin menetelmällä tuotet-tuna varsinkin, jos
kuljetusetäisyys tuotantoalueelta käyttökohteeseen ei ole kovin
pitkä.
Suon on tässä raportissa katsottu soveltuvan
ener-giaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähin tään 5
ha:n laajuinen yhtenäinen, turve lajiltaan ja maa-tuneisuudeltaan
tuotan toon soveltuva yli 1,5 m syvä alue. Paksu, heikosti
maatunut rahka valtainen pinta-turve kerros eli ns. pinta rahka on
usein este pala turve-tuotannon aloitta miselle. Ohutta pinta rahka
kerrosta ei kuitenkaan ole vähen netty tuotanto kelpoista
turve-määrää lasket taessa, koska se voidaan sekoittaa
alla olevaan turpeeseen ja tuottaa heikko laatuisena energia
turpeena. Tuotanto kelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keski
syvyydestä vähennetty pohjan epä tasaisuu desta riippuen
0,2–0,5 m, mikä vastaa suon pohjalle jäävää, yleensä vaikeasti
hyödyn nettävää, usein runsas tuhkaista kerrosta. Suo kohtaisissa
selos-tuksissa on ilmoitettu turve tuotantoon soveltuvaksi
määritelty pinta-ala ja alueen tuotanto kelpoinen tur-vemäärä. Nämä
suot ovat mukana turve tuotantoon sovel tuvien alueiden kokonais
määrässä.
Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta poltto aineeksi on nojauduttu
energia turpeen uusiin laatu ohjeisiin (Energia turpeen laatuohje
2006). Soista, joista on otettu turvenäytteitä laboratorio
määrityksiä varten, ja jotka soveltuvat energia turve tuotantoon,
on il-moitettu jyrsin turpeen laatu luokka energia turpeen laatu
ohjeessa olevan taulukon 6 mukaisesti (liite 3). Oletuksena on
ollut, että turpeen kosteus vastaa M50-kosteusarvoa. Palaturpeen
laatuluokat ovat tau-lukossa 5 (liite 3).
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
14
Kasvu- ja ympäristöturve
Heikosti maatunutta rahkaturvetta käytetään ym-päristö- ja
kasvualustakäytössä. Ympäristöturpeel-la tarkoitetaan
viherrakentamiseen, maatalouskäyt-töön, nesteiden, kaasujen,
ravinteiden ja raskasme-tallien sitomiseen sekä erilaisten
jätteiden kompos-tointiin ja biologiseen hajotukseen soveltuvia
tur-peita. Heikosti maatunut rahkaturve soveltuu hyvin karjan ja
turkiseläinten kuivikkeeksi. Jätehuollos-sa turve soveltuu
orgaanisten yhdyskunta- ja teol-lisuusjätteiden, kuten
jätevesilietteiden ja elintarvi-keteollisuusjätteiden
kompostointiin. Heikosti maa-tunutta rahkaturvetta käytetään myös
jonkin verran öljyntorjunnassa sekä suodatinaineena ilman ja
jä-teveden puhdistuksessa. Teollisuudessa ja jätevesi-en puhdistuk
sessa turve toimii paitsi ravinteiden pi-dättäjänä, myös tehokkaana
raskasmetallien sitoja-na. Vaaleaa rahkaturvetta käytetään lisäksi
maatalo-udessa maanparannusaineena lisäämässä maaperän kuohkeutta
ja orgaanisen aineksen määrää.
Korkealaatuisen kuivike- ja jätevesien imeytystur-peen tunnus
merkkejä ovat hyvä nesteen ja hajun pi-dätyskyky sekä
kompostoitavuus. Parhaiten ne täyt-tyvät tutkimusten mukaan
Acutifolia-valtaisella rah-katurpeella (mätästurve) ja heikoimmin
Cuspidata-valtaisella rahkaturpeella (kuljuturve).
Kasvualustakäytössä vaalea rahkaturve on kasvi-en
lasinalaisviljelyn tuotantomenetelmien uudistu-misen myötä
menettämässä aiempaa valta-asemaan-sa tummille turvelaaduille.
Heikosti maatuneiden vaaleiden rahkaturpeiden käyttö kasvuturpeina
pe-rustuu rahka sammalten veden ja ravinteiden pidä-tyskykyyn sekä
suureen huokostilavuuteen, joilla ei ole nykyisessä
lasinalaisviljelytekniikassa niin suur-
ta merkitystä kuin aiemmin. Vihannesten ja kukkien
kasvihuoneviljelyssä ollaan usein siirtymässä maa-tuneen
kasvuturpeen käyttöön. Uudet kasvuturpeet koostuvat usein eri
maatumisasteella olevien turve-laatujen ja muiden materiaalien
sekoituksista.
Arvioitaessa suon soveltu vuutta kasvu turve-tuotantoon on
arviointi perus teina huomioitu myös Maa- ja metsä talous
ministeriön päätöstä eräis-tä lannoite valmisteista (Suomen säädös
kokoelma N:o 45–47 1994) ja Kauppapuutarhaliiton,
Turveteol-li suusliiton ja Viherympäristöliiton (2009) laatima
Kasvuturpeen ja turvepohjaisten kasvualustojen laa-tuohje. Kasvu-
ja maan parannus turpeen määri telmä on melko väljä. Turpeen on
oltava koostu mukseltaan vain pääosin suo kasvien jäännöksiä ja
orgaanisen ai-neksen määrän on oltava vähintään 80 %
kuiva-ai-neesta.
Kasvu- ja ympäristö turve tuotantoon sovel tuvan alueen
pinta-ala on ilmoitettu raportissa vain sellais-ten soiden
kohdalla, joissa on ainakin 5 ha:n laajui-sella alueella
vähintään 0,6 m paksu H1–4-maatunut rahka valtainen pinta
turvekerros.
Tutkittujen soiden tuotanto kelpoisen alueen hei-kosti maatunut
(H1–3) rahka turve on tässä rapor-tissa jaettu
rahkasammalkoostumuksen perusteel-la kolmeen pää laatu luokkaan,
joiden määräytymis-perusteet on selitetty liitteessä 2
(Toivonen 1997). H4-maatunut rahka valtainen turve on jaettu
kahteen laatu luokkaan, mikäli kerros on yhtenäinen. Usein tämä
kerros on kuitenkin hyvin epä yhtenäinen. Pinta kerroksen
maatuneisuus vaihtelun takia kaik-kien tuotantoon soveltuvien
soiden rahka valtaista pinta kerrosta ei ole voitu jakaa eri
laatuluokkiin.
TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET
Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa ole-van
selostuksen lisäksi laadittu yksityis kohtaisempi tutkimus
selostus, jossa on tiedot suon sijainnis-ta, ympäristöstä, suo
tyypeistä, ojitus tilanteesta, lasku suhteista, turve määristä,
turve lajeista, maatu-neisuudesta, liekoi suudesta, laboratorio
tuloksista sekä soveltu vuudesta turve tuotantoon.
Yksityiskohtaiseen tutkimus selostukseen liittyy suo kartta,
johon on merkitty tutkimus linjat ja -pis-teet, turve paksuudet
sekä turpeen keski mä äräinen maatumis aste tutkimus pisteillä. Suo
kartassa on ero-tettu turve kerrostuman paksuutta osoit tavat
syvyys-vyöhykkeet eri väreillä (kuva 2).
Turvekerrostuman rakenteen selven tämiseksi on vaaituista
linjoista laadittu poikki leikkaus profiileja, joihin maatu
neisuudet, turve lajit ja pohja maa lajit
on merkitty symbolein. Niihin on lisäksi merkitty lyhen tein suo
tyypit (liite 1) sekä lieko-osumien mää-rät (kuva 3).
Edellä mainittujen perus tulosteiden lisäksi GTK:n turve
tutkimuksista on laadittu atk-ohjelmia, joiden avulla on
mahdollista saada moni puolisia tulostei-ta suosta tai halutusta
suon osasta. Tulosteet voivat olla karttoja, taulukko muotoisia
listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esi merkiksi
kartat, joil-la tutkimus pisteittäin voidaan esittää mm.
suotyyp-pi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohja maa laji, lieju
kerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pin-nan mättäi syys ja
vetisyys. Samaan karttaan yhdel-le tutkimus pisteelle voidaan
merkitä kerralla kaksi edellä mainittua tietoa.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
15
UUDESSAKAARLEPYYSSÄ TUTKITUT SUOT
1. Larvmossen
Larvmossen (kl. 2312 05, x = 7028,4,
y = 3280,9) sijaitsee noin 31 km Uudenkaarlepyyn
keskustasta etelään, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Se
rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen moreenimaastoon. Länsi- ja
pohjoisreunaan ulottuu metsäautotie. Suol-la on 38 tutkimuspistettä
ja 32 syvyyspistettä (kuva 4). Tutkimuspisteitä on 5,2/10 ha.
Suon kokonais-pinta-ala on 73 ha, yli 1 m syvän alueen
42 ha, yli 1,5 m syvän 33 ha ja yli 2 m syvän
17 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 45–47 m, ja pinta
viettää keskeltä pohjoiseen ja etelään. Larv-mossen on kokonaan
ojitettu. Suon eteläosan vedet virtaavat etelään Puni järven ojaan
ja edelleen Eko-luoman kautta Lapuanjokeen. Pohjoisosasta vedet
virtaavat pohjoiseen Kruunun ojaan ja siitä Munsa-lajokeen. Suon
eteläosa kuuluu vesistöalueeseen 44.016, Ekoluoman valuma-alue;
pohjoisosa vesis-töalueeseen 84.006, Munsalajoen valuma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,4 m. Suon pohja
on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (70 %) ja
moreeni (21 %).
Larvmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 66 %, korvessa
1 % ja turvekankaalla 33 %. Suon kes-kiosa on
pääasiassa isovarpuräme- ja tupasvillarä-memuuttumaa. Reunoilla on
yleisimmin mustikka-turvekangasta. Keskimääräinen suon pinnan
rahka-mättäisyys on 9 % ja mättäiden korkeus 2,1 dm.
Puus-to on harvaa, paikoin keskitiheää, nuorehkoa mänty-valtaista
sekametsää.
Larvmossenin turpeista on rahkavaltaisia 40 % ja
saravaltaisia 60 %. Pääturve lajeittain jakauma on:
rahkaturve (S) 21 %, sararahkaturve (CS) 19 %, sa-raturve
(C) 18 % ja rahkasara turve (SC) 42 %. Tu-
pasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 62 %,
puun jäännöksiä (L) sisältäviä 46 % ja var-pujen jäännöksiä
(N) sisältäviä 1 % kokonais turve-määrästä.
Suon keskellä on turvekerrostuman pintaosassa paikoin yli metrin
paksuinen heikosti (H1–4) maa-tunut rahkaturve kerros, joka koostuu
pääosin Cus-pidata- ja Palustria-ryhmien rahka sammalien
jään-nöksistä. Tupasvillan jäännökset ovat tässä kerrok-sessa
yleinen turpeen lisätekijä. Syvemmällä ja suon pohjois- ja
eteläosassa on yleensä maatu neempaa rahkasara- ja saraturvetta,
missä puun jäännökset ovat yleinen turpeen lisätekijä.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pinta-turve kerroksen maatuneisuus on 2,5
ja hyvin maatu-neen pohja kerroksen 5,8. Liekoja on erittäin
vähän.
Larvmossenilta on otettu näytteet yhdeltä pisteel-tä. Turpeen
keskimääräinen tuhka pitoisuus on 2,6 % kuivapainosta,
vesipitoisuus märkä painosta 89,6 % ja kuiva-ainemäärä
111 kg/suo-m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on
keskimäärin 20,3 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 8,9
MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,22 % kuivapainosta.
Larvmossen soveltuu turvetuotantoon. Suon 33 ha:n
laajuisella yli 1,5 m syvällä alueella on 0,56 milj.
suo-m3 parhaiten energiaturvetuotan-toon soveltuvaa turvetta.
Tarvittaessa suon keskel-tä on tuotettavissa aluksi jonkin verran
ympäristötur-vetta (0,17 milj. suo-m3). Suositeltava
tuotantomuo-to on jyrsinturvemenetelmä. Energiaturpeen laatuoh-jeen
(2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0,
S0.25.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
16
3280000
3280000
3281000
3281000
3282000
3282000
7028
000
7028
000
7029
000
7029
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 4. Larvmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
17
2. Storträsket
Storträsket (kl. 1344 11, x = 7035,9,
y = 3271,3) sijaitsee noin 21 km Uudenkaarlepyyn
keskustasta lounaaseen. Se rajoittuu lännessä peltoihin ja idäs-sä
jyrkkärinteiseen moreeni maastoon. Itäreunaa si-vuaa metsäautotie.
Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 13 syvyys pistettä (kuva 5).
Tutkimus pisteitä on 6,0/10 ha. Kokonaispinta-ala on
27 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 8–10 m, ja pinta
viettää loivasti länteen. Storträsket on kokonaan ojitettu. Vedet
virtaavat suon länsireunaa sivuavaan Rutubäckeniin ja siitä
Kimojokeen. Suo kuuluu ve-sistöalueeseen 43.005, Munsolbäckenin
valuma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Suon pohja
on tasainen. Pohjamaalajit ovat hieta (59 %), savi (17 %)
ja savilieju (24 %). Liejua on pohjalla laajalla alueella
keskimäärin puolen metrin paksuinen kerros.
Storträsketin tutkimuspisteistä on avosuolla 10 %, korvessa
17 % ja turvekankaalla 73 %. Yleisimmät
suotyypit ovat mustikkaturvekangas, ruoho- ja
hei-näkorpimuuttuma ja puolukka turvekangas. Rahka-mättäisyyttä ei
ole havaittu. Puusto on melko koo-kasta kuusen, koivun ja männyn
sekametsää.
Storträsketin turpeista on rahkavaltaisia 8 %,
sa-ravaltaisia 89 % ja rusko sammal valtaisia 3 %.
Pää-turvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 8 %, sara-turve
(C) 27 %, rahkasaraturve (SC) 62 % ja rusko-sammalturve
(B) 3 %. Tupasvillaa (ER) lisä tekijänä sisältäviä turpeita on
2 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 4 % kokonais
turvemäärästä.
Suon turvekerros koostuu valtaosin kohtalaisen hy-vin
maatuneesta rahkasara- ja sara turpeesta. Koko turvekerrostuman
keskimaatuneisuus on 5,2. Heikos-ti maatuneen rahka valtaisen
pintakerroksen maatunei-suus on 1,4 ja hyvin maatuneen pohja
kerroksen 5,6.
Ohuen turvekerroksen takia Storträsket ei sovellu
turvetuotantoon.
3270000
3270000
3271000
3271000
3272000
3272000
7035
000
7035
000
7036
000
7036
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 5. Storträsketin tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
18
3. Långrapan
Långrapan (kl. 1344 11, x = 7035,5,
y = 3272,2) sijaitsee noin 23 km Uudenkaarlepyyn
keskustasta lounaaseen. Se rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen
mo-reenimaastoon. Suon länsipuolella kulkee noin puo-len kilometrin
etäisyydellä metsäautotie. Suolla on 7 tutkimuspistettä ja 2
syvyyspistettä (kuva 6). Tut-kimuspisteitä on 3,1/10 ha.
Kokonaispinta-ala on 22 ha ja yli 1 m syvän alueen
1 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 21–24 m, ja pinta
viettää etelään noin 2 m/km. Långrapan on kokonaan ojitettu.
Vedet virtaavat ojia pitkin etelään Munsolbäckeniin ja edelleen
Kimojokeen. Suo kuu-luu vesistöalueeseen 43.005, Munsolbäckenin
valu-ma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,0 m. Suon pohja
on epätasainen. Pohjamaalajit ovat mo-reeni (67 %), hiekka
(22 %) ja hieta (11 %).
Långrapanin tutkimuspisteistä on rämeellä 67 % ja
turvekankaalla 33 %. Eteläosassa on eniten
iso-varpurämemuuttumaa, pohjoisosassa puolukka- ja mustikka
turvekangasta. Keski määräinen pinnan rah-
kamättäisyys on 14 % ja mättäiden korkeus 2,0 dm. Suo
on kauttaaltaan keskitiheän, nuorehkon mänty-valtaisen puuston
peitossa.
Långrapanin turpeista on rahkavaltaisia 26 % ja
saravaltaisia 74 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve
(S) 12 %, sararahkaturve (CS) 14 % ja rahkasaraturve (SC)
74 %. Tupasvillaa (ER) lisäteki-jänä sisältäviä turpeita on
24 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 34 % ja varpujen
jäännöksiä (N) sisältäviä 6 % kokonaisturvemäärästä.
Turvekerros koostuu suurimmaksi osaksi hyvin maa tuneesta
rahkasaraturpeesta. Muutamassa koh-das sa pintaosassa on alle
puolen metrin paksuinen heikosti maatunut rahkaturvekerros. Puun
jäännök-set ovat yleinen turpeen lisätekijä.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pinta kerroksen maatuneisuus on 1,9 ja
hyvin maatuneen pohja-kerroksen 6,5. Liekoja on vähän.
Ohuen turvekerroksen takia Långrapan ei sovellu
turvetuotantoon.
3271000
3271000
3272000
3272000
3273000
3273000
7035
000
7035
000
7036
000
7036
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 6. Långrapanin tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
19
4. Klubbkärret
Klubbkärret (kl. 1344 11, x = 7036,1,
y = 3272,3) sijaitsee noin 23 km Uudenkaarlepyyn
keskustasta lounaaseen. Se rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen
mo-reenimaastoon. Itäosaan ulottuu metsäautotie. Suol-la on 16
tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä (kuva 7). Tutkimus pisteitä
on 4,9/10 ha. Kokonaispinta-ala on 33 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 20–27 m, ja pinta
viettää luoteeseen noin 7 m/km. Klubbkär-ret on kokonaan
ojitettu. Vedet virtaavat luoteeseen Kvarnbäckeniin ja edelleen
Rutubäckenin kautta Kimo jokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen
43.005, Munsolbäckenin valuma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Suon pohja
on epätasainen. Pohjamaalaji on moreeni.
Klubbkärretin tutkimuspisteet sijoittuvat kaik-ki
turvekankaalle. Suolla esiintyy vaihtelevasti puo-
lukka-, mustikka- ja ruohoturvekangasta. Puusto on keskitiheää,
varttunutta koivuvaltaista sekametsää.
Klubbkärretin turpeista on rahkavaltaisia 19 % ja
saravaltaisia 81 %. Pääturve lajeittain jakauma on:
rahkaturve (S) 16 %, sararahkaturve (CS) 3 % ja
rahkasara turve (SC) 81 %. Puun jäännöksiä (L) lisä-tekijänä
sisältäviä turpeita on 47 % ja varpujen jään-nöksiä (N)
sisältäviä 2 % kokonaisturvemäärästä.
Suon turvekerros on ohut, ja se koostuu valtaosin hyvin
maatuneesta rahkasara turpeesta. Puun jään-nökset ovat erittäin
yleinen turpeen lisätekijä.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pinta kerroksen maatuneisuus on 1,0 ja
hyvin maatuneen pohja ker-roksen 7,5.
Ohuen turvekerroksen takia Klubbkärret ei sovel-lu
turvetuotantoon.
3271000
3271000
3272000
3272000
3273000
3273000
3274000
3274000
7036
000
7036
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 7. Klubbkärretin tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
20
5. Forsmossen
Forsmossen (kl. 2312 02, x = 7035,3,
y = 3275,0) sijaitsee noin 22 km Uudenkaarlepyyn
keskustas-ta etelään. Se rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen
mo-reenimaastoon. Suon kaakkoispuolella on muinais-hautoja.
Pohjois- ja lounaisosan tuntumaan ulottuu metsäautotie. Suolla on
25 tutkimuspistettä ja 20 sy-vyyspistettä (kuva 8).
Tutkimuspisteitä on 6,0/10 ha. Kokonaispinta-ala on 42
ha, yli 1 m syvän alueen 6 ha ja yli 1,5 m syvän
3 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 22–25 m, ja pinta
viettää luoteeseen noin 4 m/km. Forsmos-sen on kokonaan
ojitettu. Pohjoispäästä on laskuo-ja Mossabäckeniin, joka johtaa
Munsalajokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 84.006, Munsalajoen
valu-ma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,2 m. Suon pohja
on epätasainen. Pohjamaalajit ovat mo-reeni (71 %) ja hiesu
(29 %).
Forsmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 32 % ja
turvekankaalla 68 %. Suo on pääosin mustikka-turve kangasta.
Paksuturpeisempi alue eteläosassa on
3273000
3273000
3274000
3274000
3275000
3275000
3276000
3276000
7035
000
7035
000
7036
000
7036
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
tupasvilla räme muuttumaa. Rahkamättäisyyttä ei ole havaittu.
Puusto on keskitiheää, melko varttunutta männyn, koivun ja kuusen
muodostamaa sekamet-sää.
Forsmossenin turpeista on rahkavaltaisia 33 % ja
saravaltaisia 67 %. Pääturve lajeittain jakauma on:
rahkaturve (S) 26 %, sararahkaturve (CS) 7 %, sara-turve
(C) 17 % ja rahkasara turve (SC) 50 %. Tupas-villaa (ER)
lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16 % ja puun jäännöksiä
(L) sisältäviä 55 % kokonais-turvemäärästä.
Turvekerros koostuu suurimmaksi osaksi kohta-laisesti
maatuneesta rahkasara- ja saraturpeesta. Pie-nialaisen yli
1,5 m syvän alueen pintaosassa on yli metrin paksuinen
heikosti rahkaturvekerros.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maa tuneisuus on 3,0 ja
hyvin maatuneen pohja-kerroksen 5,9. Liekoja on erittäin
vähän.
Ohuen turvekerroksen takia Forsmossenia ei suo-sitella
turvetuotantoon.
Kuva 8. Forsmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
21
6. Norrmossen
Norrmossen (kl. 2312 02, x = 7035,7,
y = 3275,6) sijaitsee noin 22 km Uudenkaarlepyyn
keskustas-ta etelään. Se rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen
mo-reenimaastoon. Suon pohjoisosaa on raivattu pel-loksi,
eteläpuolella on muinaishautoja. Etelä-, itä- ja pohjoispuolella
kulkee metsäautotie. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 19
syvyyspistettä (kuva 9). Tut-kimuspisteitä on 5,8/10 ha.
Kokonaispinta-ala on 37 ha ja yli 1 m syvän alueen
9 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 18–20 m, ja pinta
viettää loivasti itään. Norrmossen on koko-naan ojitettu. Vedet
virtaavat ojia pitkin itään Mun-salajokeen. Suo kuuluu
vesistöalueeseen 84.006, Munsalajoen valuma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 1,4 m. Suon pohja
on epätasainen. Pohjamaalajit ovat mo-reeni (74 %) ja hiesu
(26 %).
Norrmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 41 %,
turvekankaalla 49 % ja pellolla 10 %. Suon keskiosa on
pääasiassa tupasvillaräme- ja isovarpu-rämemuuttumaa. Reuna-alueet
ovat lähinnä mustik-
ka- ja puolukkaturvekangasta. Puusto on enimmäk-seen
keskitiheää, männyn, koivun ja kuusen muo-dostamaa
harvennusmetsää.
Norrmossenin turpeista on rahkavaltaisia 27 % ja
saravaltaisia 73 %. Pääturve lajeittain jakauma on:
rahkaturve (S) 16 %, sararahkaturve (CS) 11 %, sa-raturve
(C) 31 % ja rahkasara turve (SC) 42 %. Tu-pasvillaa (ER)
lisätekijänä sisältäviä turpeita on 5 % ja puun jäännöksiä (L)
sisältäviä 48 % kokonais-turvemäärästä.
Suolla on ohut heikosti maatunut rahkavaltainen
pintaturvekerros. Suurin osa turvekerroksesta koos-tuu
kohtalaisesti maatuneesta rahkasara- ja saratur-peesta.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,0 ja
hyvin maatuneen pohja ker-roksen 5,5. Liekoja on erittäin
vähän.
Ohuen turvekerroksen takia Norrmossen ei sovel-lu
turvetuotantoon.
3274000
3274000
3275000
3275000
3276000
3276000
3277000
3277000
7036
000
7036
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 9. Norrmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
22
7. Pömpölinmäki
Pömpölinmäki (kl. 2312 05, x = 7028,9,
y = 3282,3) sijaitsee noin 31 km Uudenkaarlepyyn
keskustasta etelään, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Suo on
muodoltaan rikkonainen, ja se ra-joittuu loivapiirteiseen
moreenimaastoon. Pohjois-reunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 19
tutki-muspistettä, yhteensä 2,0/10 ha (kuva 10).
Koko-naispinta-ala on 95 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 41–45 m, ja pinta
viettää eri suuntiin. Pömpölinmäki on koko-naan ojitettu.
Koillislahdekkeista vedet valuvat poh-joiseen Kruununojaan ja siitä
Munsalajokeen. Suon muista osista vedet virtaavat etelään
Korvenojaan ja edelleen Ekoluoman kautta Lapuanjokeen. Koillis-osa
kuuluu vesistöalueeseen 84.006, Munsalajoen valuma-alue; suon muut
osat kuuluvat vesistöaluee-seen 44.016, Ekoluoman valuma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Suon pohja
on kohtalaisen tasainen. Pohjamaalajit ovat moreeni (74 %),
hiekka (16 %) ja hieta (10 %).
Pömpölinmäen tutkimuspisteistä on rämeel-lä 32 % ja
turvekankaalla 68 %. Ylei simmät suo-
tyypit ovat puolukka turvekangas ja isovarpu räme-muuttuma.
Keski määräinen pinnan rahka mättäisyys on 18 % ja mättäiden
korkeus 2,3 dm. Puusto on enimmäkseen keskitiheää,
kehitysluokaltaan vaihte-levaa mäntyvaltaista sekametsää.
Pömpölinmäen turve on rahkavaltaista. Pääturve-lajeittain
jakauma on: rahkaturve (S) 7 % ja sararah-katurve (CS)
93 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä si-sältäviä turpeita on
11 % ja puun jäännöksiä (L) si-sältäviä 4 %
kokonaisturvemäärästä.
Suo on hyvin ohutturpeinen, monin paikoin bio-logista suota.
Heikosti maatunut rahkavaltainen pin-taturvekerros on ohut tai se
puuttuu usein kokonaan. Valtaosa turvekerroksesta on kohtalaisen
hyvin maa-tunutta sararahkaturvetta.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pintaker roksen maa tuneisuus on 1,0 ja
hyvin maatuneen pohjakerrok-sen 6,2.
Ohuen turvekerroksen takia Pömpölinmäki ei so-vellu
turvetuotantoon.
3281000
3281000
3282000
3282000
3283000
3283000
7028
000
7028
000
7029
000
7029
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 10. Pömpölinmäen tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
23
8. Pässinmäki
Pässinmäki (kl. 2312 05, x = 7029,0,
y = 3282,7) sijaitsee noin 32 km Uudenkaarlepyyn
keskustasta etelään, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Se
rajoittuu etelässä peltoihin ja muualla moreenimaas-toon.
Luoteisreunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 5 tutkimuspistettä,
yhteensä 3,1/10 ha (kuva 11). Kokonaispinta-ala on
16 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 41–43 m, ja pinta
viettää kaakkoon noin 4 m/km. Pässinmäki on kokonaan ojitettu.
Vedet virtaavat kaakkoon Kos-kenojaan ja edelleen Ekoluoman kautta
Lapuanjo-keen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 44.016, Ekoluo-man
valuma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Suon pohja
on tasainen. Pohjamaalajit ovat hiekka (80 %) ja hieta
(20 %).
Pässinmäki on kokonaan puolukkaturvekangas-ta. Keskimääräinen
pinnan rahka mättäisyys on 2 % ja mättäiden korkeus
2,0 dm. Puusto on keskitiheää, melko varttunutta
männikköä.
Pässinmäen koko turvekerros on sararahkaturvetta (CS).
Tupasvillan (ER), puun (L) tai varpujen jään-nöksiä (N) ei ole
havaittu lainkaan.
Suo on hyvin ohutturpeinen, suureksi osaksi bio-lo gista suota.
Turvekerros on kohtalaisen hyvin maa-tu nutta rahkasaraturvetta.
Koko turvekerrostuman kes kimaatuneisuus on 6,0.
Ohuen turvekerroksen takia Pässinmäki ei sovel-lu
turvetuotantoon.
3282000
3282000
3283000
3283000
3284000
3284000
7029
000
7029
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 11. Pässinmäen tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
24
9. Suckholmsmossen
Suckholmsmossen (kl. 2312 02, x = 7030,8,
y = 3278,6) sijaitsee noin 30 km Uuden kaarle pyyn
keskustasta etelään, Oravaisten rajan tuntumassa. Se rajoittuu
kallioiseen ja mäkiseen moreenimaastoon. Pohjoisreunaan ulottuu
metsäautotie. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä
(kuva 12). Tut-kimuspisteitä on 6,0/10 ha. Kokonaispinta-ala
on 37 ha, yli 1 m syvän alueen 13 ha, yli 1,5 m
syvän 10 ha ja yli 2 m syvän 5 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 45–47 m, ja pinta
viettää loivasti luoteeseen. Suckholms-mossen on kokonaan ojitettu.
Vedet virtaavat suo-ojia myöten luoteeseen Rauskasbäckeniin ja
edel-leen Munsalajokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 84.006,
Munsalajoen valuma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,5 m. Suon pohja
on epätasainen. Pohjamaalajit ovat mo-reeni (64 %), hiesu
(29 %) ja hieta (7 %). Liejua on suon pohjalla etelä- ja
keskiosassa paikoin ohut ker-ros.
Suckholmsmossenin tutkimuspisteistä on rämeel-lä 97 % ja
turvekankaalla 3 %. Pohjoisosa on pääasi-assa pallosara räme
muuttumaa, keski- ja eteläosa on tupasvilla räme- ja rahkaräme
muuttumaa. Puusto on suon keskellä harvaa ja kitukasvuista,
reunemmalla keskitiheää, kehitysluokaltaan vaihtelevaa
männik-köä.
Suckholmsmossenin turpeista on rahkavaltai-sia 95 % ja
saravaltaisia 5 %. Pääturve lajeittain ja-kauma on: rahkaturve
(S) 45 %, sararahkaturve (CS) 50 %, saraturve (C)
1 % ja rahkasaraturve (SC) 5 %. Tupasvillaa (ER)
lisätekijänä sisältäviä turpeita on 28 % ja puun jäännöksiä
(L) sisältäviä 21 % koko-naisturvemäärästä.
Suon kaakkoisosassa on paikoin yli metrin pak-suinen heikosti
(H1–4) maatunut rahka valtainen pin taturvekerros, joka koostuu
suurimmaksi osak-si Cuspidata-ryhmän rahka sammalien jäännöksistä.
Tupasvillan jäännökset ovat kerroksessa yleinen tur-peen
lisätekijä. Muualla rahkavaltainen pintaturve-kerros on selvästi
ohuempi. Syvemmällä on kohta-laisesti maatunutta rahka- tai
sararahkaturvetta.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pinta-kerroksen maatuneisuus on 2,7 ja
hyvin maatuneen pohja ker roksen 5,6. Liekoja on erittäin
vähän.
Suckholmsmossenilla on 10 ha:n laajuinen yli 1,5 m
syvä alue, joka soveltuu pienimuotoiseen tur-vetuotantoon.
Turvekerroksen pintaosasta on tuotet-tavissa aluksi ympäristö
turvetta 0,08 milj. suo-m3. Kerroksessa on hyvin
maatuneita rahkalinssejä. Heikosti maatuneen rahkakerroksen alla on
noin 0,09 milj. suo-m3 energia turve tuotantoon
soveltuvaa turvetta.
3277000
3277000
3278000
3278000
3279000
3279000
3280000
3280000 7030
000
7031
000
7031
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 12. Suckholmsmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
25
10. Träskesmossen
Träskesmossen (kl. 2312 02, x = 7030,6,
y = 3279,3) sijaitsee noin 29 km Uudenkaarlepyyn
keskustasta etelään. Se rajoittuu mäkiseen ja osin lohkareiseen
moreenimaastoon. Suon pohjoispuo-lella on muinaishautoja. Pohjois-,
itä- ja lounaisreu-naan ulottuu metsäautotie. Suolla on 116
tutkimus-pistettä ja 94 syvyyspistettä (kuva 13). Tutkimuspis-teitä
on 5,0/10 ha. Kokonaispinta-ala on 234 ha, yli 1 m
syvän alueen 139 ha, yli 1,5 m syvän 84 ha ja yli
2 m syvän 40 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 40–48 m, ja pinta
viettää luoteeseen ja koilliseen noin 4 m/km. Träskesmossen
on kokonaan ojitettu. Pohjois- ja luoteispäästä on laskuojat
Munsalajokeen. Suo kuu-luu vesistö alueeseen 84.006, Munsalajoen
valuma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,6 m. Suon pohja
on epätasainen. Yleisimmät pohjamaala-jit ovat moreeni (71 %),
hiesu (11 %) ja hieta (9 %). Liejua on suon pohjalla
pienellä alueella lammen ympärillä ohut kerros.
Träskesmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 61 % ja
turvekankaalla 39 %. Suon keskiosa on pää-asiassa
isovarpuräme- ja tupasvilla räme muuttumaa. Paikoin on myös
kanerva- ja variksenmarjarahka-rämemuuttumaa. Reunoilla ja
eteläosassa on lähin-nä puolukka- ja mustikka turvekangasta.
Keskimää-räinen pinnan rahkamättäisyys on 15 % ja mättäi-den
korkeus 2,3 dm. Puusto on keskitiheää tai tihe-ää,
kehitysluokaltaan vaihtelevaa mäntyvaltaista se-kametsää.
Träskesmossenin turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja
saravaltaisia 16 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve
(S) 36 %, sararahkaturve (CS) 48 %, sa-raturve (C)
1 % ja rahkasara turve (SC) 15 %. Tupas-villaa (ER)
lisätekijänä sisältäviä turpeita on 41 %, puun jäännöksiä (L)
sisältäviä 21 % ja varpujen jään-nöksiä (N) sisältäviä
6 % kokonaisturvemäärästä.
Suon paksuturpeisimmalla alueella on paikoin yli 2 m:n
paksuinen heikosti (H1–4) maatunut rahka-valtainen
pintaturvekerros, jossa on kuitenkin maa-tuneempia rahka linssejä.
Muualla heikosti maatu-nut rahkavaltainen pintaturvekerros on
oleellisesti ohuempi. Etelälahdekkeesta se puuttuu lähes koko-naan.
Tupasvillan jäännökset ovat tässä kerrokses-sa erittäin yleinen
turpeen lisätekijä. Syvemmällä on yleensä kohta laisen hyvin
maatunutta rahkavaltaista turvetta. Etelälahdekkeen
turvekangasalueella turve-kerros on pinnasta asti melko hyvin
maatunutta sara-rahka- ja rahkasaraturvetta.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pintaker roksen maatuneisuus on 3,1 ja
hyvin maatuneen pohjakerrok-sen 6,1. Liekoja on vähän.
Träskesmossenilta on otettu näytteet kahdelta pis-teeltä.
Turpeen keski määräinen tuhka pitoisuus on 4,1 %
kuivapainosta, vesi pitoisuus märkäpainos-ta 90,1 % ja
kuiva-ainemäärä 99,6 kg/suo-m3. Kui-van turpeen tehollinen
lämpöarvo on keskimäärin 20,1 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa
8,8 MJ/kg. Rikki-pitoisuus on keskimäärin 0,27 %
kuivapainosta.
Träskesmossenin pohjoisosassa on 70 ha:n laa-juinen,
yhtenäinen yli 1,5 m syvä alue, joka sovel-tuu
turvetuotantoon. Myös suon eteläosassa on noin 14 ha:n
laajuinen yli 1,5 m syvä turvetuotantoon so-veltuva alue.
Paksuturpeisimmalla noin 10 ha:n alu-eella on tuotettavissa
ensin noin 0,08 milj. suo-m3 ympäristöturvetta. Koko
tuotantoon soveltu valla 84 ha:n alueella on noin
1,34 milj. suo-m3 energia-turvetuotantoon soveltuvaa turvetta.
Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan suurin osa turpeesta
kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.30. Tur-vetuotantoa suunni
teltaessa on huomioitava syvim-män alueen pohjaturpeen korkea
tuhka- ja rikkipitoi-suus (0,4–0,8 %).
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
26
3278000
3278000
3279000
3279000
3280000
3280000
7029
000
7029
000
7030
000
7030
000
7031
000
7031
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 13. Träskesmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
27
11. Hirvineva
Hirvineva (kl. 2312 05, x = 7031,0,
y = 3281,0) sijaitsee noin 28 km Uudenkaarlepyyn
keskustasta etelään. Se rajoittuu moreenimaastoon. Luoteisosaa sekä
etelä- ja itäreunaa sivuaa metsäautotie. Suol-la on 75
tutkimuspistettä ja 65 syvyyspistettä (kuva 14). Tutkimus pisteitä
on 5,0/10 ha. Kokonaispinta-ala on 150 ha, yli 1 m
syvän alueen 103 ha, yli 1,5 m syvän 77 ha ja yli
2 m syvän 61 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 35–42 m, ja pinta
viettää pohjoiseen noin 3 m/km. Hirvineva on kokonaan
ojitettu. Suon halki virtaa Kruununo-ja, jota pitkin vedet
virtaavat pohjoiseen Munsalajo-keen. Suo kuuluu vesistöalueeseen
84.006, Munsa-lajoen valuma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 4,3 m. Suon pohja
on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (38 %),
hiesu (24 %) ja hieta (20 %). Liejua on suon pohjalla
pohjoisosassa paikoin ohut kerros.
Hirvinevan tutkimuspisteistä on rämeellä 41 % ja
turvekankaalla 59 %. Pohjoispään keskiosa on pää-asiassa
varsinaista sararämemuuttumaa; eteläpäässä vallitsee tupasvilla
räme muuttuma. Paikoin on myös isovarpurämemuuttumaa. Reuna-alueet
ja luoteis-lahdeke ovat puolukka- ja mustikkaturvekangasta.
Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 8 % ja mättäiden
korkeus 2,4 dm. Puusto on keskitiheää, melko varttunutta
mäntyvaltaista sekametsää.
Hirvinevan turpeista on rahkavaltaisia 48 % ja
sa-ravaltaisia 52 %. Pääturvelajeittain jakauma on:
rah-katurve (S) 13 %, sararahkaturve (CS) 35 %,
saratur-ve (C) 7 % ja rahkasaraturve (SC) 45 %.
Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 11 %,
puun jäännöksiä (L) sisältäviä 21 % ja varpujen jäännök-siä
(N) sisältäviä 5 % kokonaisturvemäärästä.
Suon pohjoisosassa turvekerros on yleensä pin-nasta pohjaan asti
saravaltaista. Turve on paikoin puhdasta saraturvetta. Turpeen
keski maatuneisuus on alle H5. Suon keski- ja eteläosassa on
pinnassa paksu kerros (paikoin yli 2 m) heikosti maatunut-ta
rahkavaltaista turvetta, joka sisältää usein toisena päätekijänä
saraa. Suoleväkön jäännökset ovat ylei-nen turpeen lisätekijä tässä
kerroksessa. Pohjalla on kohtalaisesti maatunutta sararahka- ja
rahkasaratur-vetta, jossa on lisätekijänä puun tai kortteen
jään-nöksiä. Luoteislahdekkeessa on maatumisasteeltaan vaihtelevaa
sararahka- ja rahkasaraturvetta.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maa tuneisuus on 3,6 ja
hyvin maatuneen pohja ker-roksen 5,2. Liekoja on erittäin
vähän.
Hirvinevalta on otettu näytteet kahdelta pisteel-tä. Turpeen
keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,1 % kuivapainosta,
vesipitoisuus märkä painosta 91,2 % ja kuiva-ainemäärä
84,3 kg/suo-m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on
keskimäärin 19,6 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 8,6
MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,19 % kuivapainosta.
Hirvineva soveltuu turvetuotantoon. Suolla on 75 ha:n
laajuinen, yhtenäinen yli 1,5 m syvä alue, jolla on
1,87 milj. suo-m3 parhaiten energiaturve-tuotantoon
jyrsin menetel mällä soveltuvaa turvet-ta (pohjalta vähennetty
0,3 m paksu kerros). Koska suon eteläosan paksu heikosti
maatunut rahkavaltai-nen pintaturvekerros sisältää monin paikoin
toise-na päätekijänä saraa ja lisätekijänä suoleväkön jään-nöksiä,
se on laskettu mukaan energiaturvemäärään. Turpeen kuiva-ainemäärä
tilavuus yksikköä kohden jää kuitenkin tällä alueella melko
alhaiseksi. Ener-giaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu
laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.20.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
28
3280000
3280000
3281000
3281000
3282000
3282000
7030
000
7030
000
7031
000
7031
000
7032
000
7032
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 14. Hirvinevan tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
29
12. Lilla Hirvane
Lilla Hirvane (kl. 2312 05, x = 7030,9,
y = 3281,8) sijaitsee noin 29 km Uudenkaarlepyyn
keskustasta etelään, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Se
rajoittuu kallioiseen ja lohkareiseen moreenimaas-toon.
Länsireunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 19 tutkimus pistettä
ja 14 syvyyspistettä (kuva 15). Tutkimuspisteitä on 3,7/10 ha.
Kokonaispinta-ala on 52 ha, yli 1 m syvän alueen
15 ha ja yli 1,5 m sy-vän 5 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 43–44 m, ja pinta
viettää luoteeseen noin 2 m/km. Lilla Hir-vane on kokonaan
ojitettu. Vedet virtaavat ojia pit-kin Kruununojaan ja edelleen
Munsalajokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 84.006, Munsalajoen
valu-ma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,0 m. Suon pohja
on epätasainen. Pohjamaalajit ovat mo-reeni (97 %) ja kallio
(3 %).
Lilla Hirvasen tutkimuspisteistä on rämeellä 97 % ja
avosuolla 3 %. Suon keskiosa on pääasiassa variksenmarja
rahkaräme muuttumaa ja -ojikkoa. Pai-koin on pallosara räme- ja
isovarpu räme muuttumaa. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on
62 % ja
mättäiden korkeus 2,4 dm. Puusto on enimmäkseen
keskitiheää, nuorta männikköä.
Lilla Hirvasen turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja
saravaltaisia 25 %. Pääturve lajeittain jakauma on:
rahkaturve (S) 24 %, sararahkaturve (CS) 51 % ja
rahkasara turve (SC) 25 %. Tupasvillaa (ER) lisäte-kijänä
sisältäviä turpeita on 20 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä
5 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältä-viä 3 % kokonais
turvemäärästä.
Suon keskellä on yli puolen metrin paksuinen hei-kosti maatunut
rahkavaltainen pinta turve kerros, joka koostuu vaihtelevasti
Cuspidata- ja Acutifolia-ryh-män rahka sammalien jäännöksistä.
Kerroksen alla on maatuneempaa rahka- ja sararahka turvetta.
Tu-pasvillan jäännökset ovat yleinen turpeen lisätekijä.
Suurimmassa osassa suota turvekerros on alle met-rin paksuinen.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pintaker roksen maa tuneisuus on 2,1 ja
hyvin maatuneen pohja ker-rok sen 6,4. Liekoja on vähän.
Suo on suurimmaksi osaksi ohutturpeinen. Lilla Hirvasta ei
suositella turvetuotantoon.
3281000
3281000
3282000
3282000
3283000
3283000
7031
000
7031
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 15. Lilla Hirvasen tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
30
13. Storkärret
Storkärret (kl. 2312 05, x = 7033,9,
y = 3281,6) sijaitsee noin 24 km Uudenkaarlepyyn
keskustas-ta etelään. Se rajoittuu lohkareiseen moreenimaas-toon.
Suon eteläpuolella on muinaishautoja. Etelä- ja kaakkoisreunaan
ulottuu metsäautotie. Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 14
syvyyspistettä (kuva 16). Tutkimuspisteitä on 6,1/10 ha.
Kokonaispinta-ala on 31 ha ja yli 1 m syvän alueen
4 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 27–30 m, ja pinta
viettää luoteeseen noin 3 m/km. Storkärret on kokonaan
ojitettu. Suon kautta virtaa Kruununo-ja, jota pitkin vedet
virtaavat pohjoiseen Munsalajo-keen. Suo kuuluu vesistöalueeseen
84.006, Munsa-lajoen valuma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 1,1 m. Pohja on
epätasainen. Pohjamaalajit ovat moreeni (70 %), hiesu
(15 %) ja hieta (15 %). Liejua ei ole havaittu.
Storkärretin tutkimuspisteistä on korvessa 18 % ja
turvekankaalla 82 %. Suo on suurim maksi osaksi
mustikkaturvekangasta. Eteläosassa on jonkin ver-ran
mustikkakorpea. Puusto on enimmäkseen harvaa tai keskitiheää, melko
nuorta koivun ja kuusen seka-puustoa.
Storkärretin turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja
saravaltaisia 46 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve
(S) 5 %, sararahkaturve (CS) 49 % ja rah-kasaraturve (SC)
46 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on
23 % ja puun jäännöksiä (L) si-sältäviä 91 % kokonais
turvemäärästä.
Suon turvekerros koostuu kohtalaisen hyvin maa-tuneesta
sararahka- ja rahkasaraturpeesta. Heikos-ti maatunut rahkavaltainen
pintaturvekerros puuttuu lähes kokonaan.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pinta kerroksen maatuneisuus on 3,7 ja
hyvin maatuneen pohja ker-roksen 6,5. Liekoja on vähän.
Ohuen turvekerroksen takia Storkärret ei sovellu
turvetuotantoon.
3281000
3281000
3282000
3282000
3283000
3283000
7034
000
7034
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 16. Storkärretin tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
31
14. Dalamossen
Dalamossen (kl. 2312 05, x = 7032,3,
y = 3282,9) sijaitsee noin 25 km Uudenkaarlepyyn
keskustas-ta etelään, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Se
rajoittuu etelässä ja pohjoi sessa paikoin suohon, muualla
kallioiseen ja mäkiseen moreenimaastoon. Eteläosan
moreenikumpareilla on muinaishautoja. Keski osan noin 12 ha:n
laajuinen turvetuotantoalue on jätetty tutkimusten ulko puolelle.
Suon pohjois-reunaan sekä keskelle turvetuotanto alueelle ulottuu
tie. Suolla on 52 tutkimuspistettä ja 48 syvyyspistet-tä (kuva 17).
Tutkimus pisteitä on 4,6/10 ha. Koko-naispinta-ala on
113 ha, yli 1 m syvän alueen 69 ha, yli 1,5 m
syvän 50 ha ja yli 2 m syvän 34 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 30–39 m, ja pinta
viettää pohjoiseen noin 5 m/km. Dalamossen on suurimmaksi
osaksi ojitettu. Pohjoispäästä lähtee laskuoja, joka johtaa
Jeppobäckenin kautta Lapuan-jokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen
44.017, Jep-pobäckenin valuma-alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,6 m. Suon pohja
on epätasainen. Yleisimmät pohjamaa-lajit ovat moreeni (68
%), hieta (14 %) ja hiekka (7 %). Liejua ei ole
havaittu.
Dalamossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 55 %, avosuolla
15 %, korvessa 1 % ja turve kankaalla 29 %.
Turvetuotanto alueella ei ole tutkimuspisteitä. Suon eteläosassa on
keskellä luonnontilaista lyhyt-korsinevaa ja lyhytkorsi neva
rämettä, reunoilla enim-mäkseen tupasvilla räme muuttumaa. Suon
pohjois-osassa vallitseva suotyyppi on puolukka turvekangas.
Tuotanto alueen pohjoispuolella on lyhytkorsineva- ja
tupasvillaräme muuttumaa. Keski määräinen pin-nan rahkamättäisyys
on 9 % ja mättäiden korkeus 2,1 dm. Eteläosa on
puustoltaan harvaa, kitukasvuis-ta tai nuorta männikköä,
pohjoisosassa on tiheäm-pää, varttunutta mäntyvaltaista
sekametsää.
Dalamossenin turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja
saravaltaisia 34 %. Pääturve lajeittain jakauma on:
rahkaturve (S) 38 %, sararahkaturve (CS) 28 %,
sa-raturve (C) 1 % ja rahkasara turve (SC) 33 %.
Tupas-villaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 %,
puun jäännöksiä (L) sisältäviä 11 % ja varpujen jään-nöksiä
(N) sisältäviä 7 % kokonaisturvemäärästä.
Suon pohjoispäässä turvekerros on pinnasta asti sarapitoista ja
muuttuu melko nopeasti saravaltai-seksi. Keskimaatuneisuus on
yleensä alle H5. Tuo-tantoalueen pohjoispuolella on pinnassa
1,5 m paksu kerros heikosti maatunutta rahkaturvetta, joka
koos-tuu Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäännöksis-tä. Syvemmällä
turve muuttuu sarapitoiseksi tai -val-taiseksi. Tuotantoalueen
eteläpuolella on pinnassa paksu kerros heikosti maatunutta
Cuspidata-valtais-ta rahkaturvetta, jonka alla on yleensä hieman
maa-tuneempaa rahkavaltaista turvetta. Tupasvillan jään-nökset ovat
yleinen turpeen lisätekijä.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pinta ker roksen maatuneisuus on 3,2 ja
hyvin maatuneen pohja-kerroksen 5,6. Liekoja on erittäin
vähän.
Dalamossenilta on otettu näytteet kahdelta pisteel-tä. Turpeen
keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,5 % kuivapainosta,
vesipitoisuus märkä painosta 91,7 % ja kuiva-ainemäärä
81,7 kg/suo-m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on
keskimäärin 19,1 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 8,3
MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,15 % kuivapainosta.
Dalamossen soveltuu turvetuotantoon. Tuotan-toalueen pohjois- ja
eteläpuolella on yhteensä noin 30 ha lähinnä yli 1,5 m
syvää tuotantoon soveltu-vaa aluetta. Noin 15 ha:n alueella on
välttävästi ym-päristöturvetuotantoon soveltuvaa heikosti
maatu-nutta (H1–4) rahkaturvetta noin 0,23 milj. suo-m3.
Kerroksen ympärillä ja alla on 0,57 milj. suo-m3 energia
turve tuotantoon soveltuvaa turvetta, joka energiaturpeen
laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatu luokkaan M50, A4.0, Q8.0,
S0.20.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
32
3282000
3282000
3283000
3283000
3284000
3284000
7032
000
7032
000
7033
000
7033
000
7034
000
7034
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 17. Dalamossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
33
15. Vattumossen
Vattumossen (kl. 2312 05, x = 7032,5,
y = 3284,4) sijaitsee noin 25 km Uudenkaarlepyyn
keskustasta etelään, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Se
rajoittuu etelässä peltoihin ja muualla moreenimaas-toon. Pelloille
johtaa tilustie. Suolla on 32 tutkimus-pistettä ja 28
syvyyspistettä (kuva 18). Tutkimuspis-teitä on 3,5/10 ha.
Kokonaispinta-ala on 90 ha, yli 1 m syvän alueen
17 ha ja yli 1,5 m syvän 2 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 32–37 m, ja pinta
viettää pohjoiseen noin 4 m/km. Vattumos-sen on kokonaan
ojitettu. Vedet virtaavat suon kaut-ta kulkevaa Vesinevanojaa
pitkin pohjoiseen Lapu-anjokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen
44.011, Uu-sikaarlepyyn alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,1 m. Suon pohja
on epätasainen. Yleisimmät pohjamaa-lajit ovat moreeni (57
%), hiekka (27 %) ja hieta (13 %). Liejua on suon
pohjalla muutamassa koh-dassa yleensä alle puolen metrin paksuinen
kerros.
Vattumossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 29 %,
turvekankaalla 55 % ja pellolla 16 %. Keskiosa on
pääasiassa isovarpurämemuuttumaa, muualla val-litseva suotyyppi on
puolukka turvekangas (kuva 19).
Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 26 % ja mättäiden
korkeus 2,8 dm. Puusto on enimmäkseen keskitiheää,
kehitysasteeltaan vaihtelevaa mäntyval-taista sekametsää.
Vattumossenin turpeista on rahkavaltaisia 34 % ja
saravaltaisia 66 %. Pääturve lajeittain jakauma on:
rahkaturve (S) 5 %, sararahkaturve (CS) 28 %, ruskosammal
rahkaturve (BS) 1 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasaraturve
(SC) 65 %. Tupasvillaa (ER) lisä-tekijänä sisältäviä turpeita
on 18 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 10 % ja varpujen
jäännöksiä (N) sisäl-täviä 12 % kokonais turve määrästä.
Suon heikosti maatunut rahkavaltainen pintatur-vekerros on ohut
tai se puuttuu kokonaan. Turveker-ros koostuu suurimmaksi osaksi
kohtalaisen hyvin maatuneesta rahkasara- ja sararahka
turpeesta.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pinta ker roksen maa tuneisuus on 2,5 ja
hyvin maatuneen poh ja ker-roksen 6,5. Liekoja on vähän.
Ohuen turvekerroksen takia Vattumossenia ei suo-sitella
turvetuotantoon.
3283000
3283000
3284000
3284000
3285000
3285000
7032
000
7032
000
7033
000
7033
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 18. Vattumossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
34
Kuva 19. Umpeenkasvanut oja Vattumossenin keskiosan
isovarpurämealueella (kuva Samu Valpola).
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
35
16. Järvimossen
Järvimossen (kl. 2312 05, x = 7034,4,
y = 3284,2) sijaitsee noin 23 km Uudenkaarlepyyn
keskustasta kaakkoon. Se rajoittuu koillisessa ja luoteessa
pel-toihin ja muualla kallioiseen ja mäkiseen moreeni-maastoon.
Suon ympärillä on muinais hautoja. Lou-naiskulmaan ulottuu
metsäautotie. Suolla on 34 tut-kimuspistettä ja 28 syvyyspistettä
(kuva 20). Tut-kimuspisteitä on 4,6/10 ha. Kokonaispinta-ala
on 74 ha, yli 1 m syvän alueen 51 ha, yli 1,5 m
syvän 27 ha ja yli 2 m syvän 4 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 30–32 m, ja pinta
viettää loivasti pohjoiseen. Järvimossen on suurimmaksi osaksi
ojitettu, keskiosa vain reunoilta. Vedet virtaavat
Järvimossadiketiä pitkin pohjoiseen Lapuanjokeen. Suo kuuluu
vesistöalueeseen 44.011, Uusikaarlepyyn alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,4 m. Suon pohja
on epätasainen. Pohjamaalajit ovat mo-reeni (89 %), hiekka
(8 %) ja hieta (3 %). Liejua on suon pohjalla lähes koko
alueella, pohjoislahdeket-ta lukuun ottamatta, keskimäärin puolen
metrin pak-suinen kerros.
Järvimossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 68 %, avosuolla
2 %, korvessa 3 %, turve kankaalla 19 %, pellolla
5 % ja turvetuotantoalueella 3 %. Suon keskiosa on
pääasiassa isovarpu rahkarämettä, sekä luonnontilaisena että
muuttumana. Paikoin on tupasvilla räme muuttumaa ja reunoilla
puolukka-turvekangasta. Keskimääräinen pinnan rahkamättäi-syys on
42 % ja mättäiden korkeus 2,5 dm. Puus-to on suon
keskellä kitukasvuista ja harvaa männik-köä, reunaosissa paikoin
tiheämpää ja varttuneem-paa mäntyvaltaista metsää.
Järvimossenin turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja
saravaltaisia 44 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve
(S) 31 %, sararahkaturve (CS) 25 %, sa-raturve (C)
3 % ja rahkasara turve (SC) 41 %. Tupas-villaa (ER)
lisätekijänä sisältäviä turpeita on 39 %, puun jäännöksiä (L)
sisältäviä 13 % ja varpujen jään-nöksiä (N) sisältäviä
5 % kokonais turvemäärästä.
Suon itäosassa on yli metrin paksuinen heikos-ti maatunut
rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu vaihtelevasti
Acutifolia-, Cuspidata- ja Palustria-ryhmien rahkasammalien
jäännöksistä. Muualla tämä kerros on huomattavasti ohuempi.
Sy-vemmällä on kohtalaisen hyvin maatunutta sararah-ka- ja
rahkasaraturvetta. Tupasvillan jäännökset ovat yleinen turpeen
lisätekijä.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti
maatuneen rahka valtaisen pinta kerroksen maatuneisuus on 2,4 ja
hyvin maatuneen pohja ker-roksen 6,6. Liekoja on paikoin
erittäin runsaasti.
Järvimossenilta on otettu näytteet yhdeltä pisteel-tä. Turpeen
keskimääräinen tuhka pitoisuus on 1,0 % kuivapainosta,
vesipitoisuus märkäpainosta 92,2 % ja kuiva-ainemäärä
66,9 kg/suo-m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on
keskimäärin 18,2 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 7,9
MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,08 % kuivapainosta.
Järvimossen soveltuu turvetuotantoon. Suon itä-osassa on noin
6 ha:n laajuisella alueella 0,07 milj. suo-m3 ympäristö
turve tuotantoon soveltuvaa H1–4-maatunutta turvetta, joka kuuluu
laatuluokkaan 3a. Heikosti maatuneen rahkakerroksen alla ja
muual-la yli 1,5 m syvällä noin 22 ha:n alueella on
noin 0,21 milj. suo-m3 energiaturvetuotantoon soveltuvaa
turvetta.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio
Toivonen ja Onerva Valo
36
3283000
3283000
3284000
3284000
3285000
3285000
7034
000
7034
000
7035
000
7035
000
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10
0 1 km
Kuva 20. Järvimossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.
-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological
Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405,
2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa
1
37
17. Kontan
Kontan (kl. 2312 05, x = 7036,4,
y = 3282,8) si-jaitsee noin 20 km Uudenkaarlepyyn
keskustas-ta kaakkoon. Se rajoittuu idässä peltoihin ja muu-alla
moreenimaastoon. Suon poikki kulkee suurjän-nitelinja.
Pohjoisreunaan ulottuu tilustie. Suolla on 39 tutkimuspistettä ja
36 syvyyspistettä (kuva 21). Tutkimuspisteitä on 5,0/10 ha.
Kokonaispinta-ala on 78 ha, yli 1 m syvän alueen
32 ha, yli 1,5 m syvän 18 ha ja yli 2 m syvän
1 ha.
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 25–29 m, ja pinta
viettää koilliseen noin 3 m/km. Kontan on kokonaan ojitettu.
Pohjoispäästä on laskuoja Lapu-anjokeen. Suo kuuluu
vesistöalueeseen 44.011, Uu-sikaarlepyyn alue.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,1 m. Suon pohja
on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (32 %),
hiesu (32 %) ja hieta (25 %). Liejua on suon pohjalla
pohjoisosassa pienellä alu-eella yli metrin paksuinen kerros.
Kontanin tutkimuspisteistä on rämeellä 44 %,
tur-vekankaalla 49 % ja pellolla 7 %. Keskiosa on
pää-asiassa isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttumaa. Reunaosat ja
lahdekkeet ovat lähinnä puolukka- ja mustikkaturvekangasta.
Keskimääräinen pinnan rah-kamättäisyys on 11 % ja mättäiden
korkeus 2,2 dm. Puusto on enimmäkseen keskitiheää, keskiosassa
riukumaista, reunoilla varttu neempaa mäntyvaltais-ta
sekametsää.
Kontanin turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja sara-valtaisia
42 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahka-turve (S)
33 %, sararahkaturve (CS) 25 %, saratur-ve (C) 5 %
ja rahkasaraturve (SC) 37 %. Tupasvillaa
(ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 32 %, puun
jäännöksiä (L) sisältäviä 36 % ja varpujen jäännök-siä (N)
sisältäviä 18 % kokonaisturvemäärästä.
Suon itäosassa on paikoin yli metrin paksuinen heikosti maatunut
rahkavaltainen pintaturve kerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi
Cuspidata-ryh-män rahkasammalien jäännöksistä. Suurin osa suon
turvekerrostumasta on kohtalaisesti maatunutta sara-rahka- ja
rahkasara turvetta. Tupasvillan jäännökset ovat pintakerroksessa ja
puun jäännökset syvemmäl-lä yleinen turpeen lisätekijä.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti
maatuneen rahka valtai sen pinta kerroksen maatuneisuus on 3,1 ja
hyvin maatuneen pohja ker-roksen 5,9. Liekoja on
kohtalaisesti.
Kontan