asiakas.kotisivukone.com  · Web view1958 - Van Allenin säteilyvyöhyke löydetään (varautuneiden hiukkasten vyöhyke jossa hiukkaset ovat jääneet satimeen yli 3.000 kilometrin

Kirja:

Enkelit eivät soita tätä harppua:Teslan teknologiassa tapahtunut kehitys 

Angels Don't Play This HAARP:Advances In Tesla Technology

By Jeane Manning and Nick Begich

*** SUOM.HUOM: KIRJAN KÄÄNTÄMINEN JA KÄÄNNÖKSEN TARKASTAMINEN ON KESKEN ***

TAKAKANSI

Ympäristö-sodankäynti?

USA:n hallituksella on uusi maan päälle rakennettu "Star Wars" -ase jota kokeillaan syrjäisessä paikassa Alaskassa. Tämä uusi järjestelmä manipuloi ympäristöä tavalla joka voi:

Häiritä ihmisen henkisiä prosesseja Tukkia kaikki globaalit tietoliikenne-järjestelmät Muuttaa säätä isoilla alueilla Häiritä villieläinten muuttoreittejä Vaikuttaa kielteisesti sinun terveyteesi Vaikuttaa luonnottomasti maapallon ylempään ilmakehään.

USA:n armeija kutsuu sitä nimellä HAARP (High-Frequency Active Auroral Research Program). Mutta tämä taivaiden räjäyttäjä ei ole suunniteltu revontulia varten. Tämä laite kääntää valot päälaelleen tavalla jota ei ole ollut koskaan aikomus toteuttaa.

Heidän ensimmäinen kohteensa on sähköinen suihkuvirtaus - elektronien joki joka virtaa tuhansia maileja taivaan poikki ja laskeutuu napa-alueille. Tästä sähköisestä suihkuvirtauksesta tulee värähtelevä keinotekoinen antenni joka lähettää sähkömagneettisen säteilyn sadetta alas maan päälle. USA:n armeija voi sitten "röntgensädettää" maapallon ja puhua sukellusveneille. Mutta on paljon enemmänkin mitä he voivat tehdä HAARP:illa. Tämä kirja paljastaa yllätyksiä salaisista tapaamisista.

PROJECT CENSORED - Arvovaltainen journalistien paneeli valitsi HAARP:in yhdeksi kymmenestä aliarvostetuimmasta aiheesta mediassa vuonna 1994.

POPULAR SCIENCE - Etusivun juttuna, HAARP alkoi paljastua syyskuussa 1995. Tämä kirja kertoo loput tarinasta.

LYHYT TAPAHTUMIEN HISTORIA

1886-1888 - Nikola Tesla hakee patenttia laitteelle "kuljettaa sähköistä energiaa luonnollisten välittäjäaineiden kautta".

1905 - Yllä olevalle keksinnölle myönnetään patentti numero 787.412.

1924 - Saadaan vahvistus sille, että radioaallot kimmahtavat ionosfääristä (sähköisesti varautunut kerros joka alkaa 50 kilometrin korkeudesta).

1938 - Tiedemiehet ehdottavat yötaivaan valaisemista voimakkaan lähettimen avulla.

1940 - Tesla kertoo "kuoleman säde" -keksinnöstään.

1945 - Atomipommia aletaan testata - seuraa 40.000 sähkömagneettista pulssia.

1952 - W.O. Schumann tunnistaa maapallon värähtelytaajuudeksi 7,83 hertsiä.

1958 - Van Allenin säteilyvyöhyke löydetään (varautuneiden hiukkasten vyöhyke jossa hiukkaset ovat jääneet satimeen yli 3.000 kilometrin korkeudelle). Niitä häiritään väkivaltaisesti tänä samana vuonna.

1958 - Project Argus, USA:n laivasto räjäyttää kolme ydinpommia Van Allenin vyöhykkeessä.

1958 - Valkoisen Talon säänmuokkaus-neuvonantaja sanoo puolustusministeriön tutkivan keinoja manipuloida "maan ja taivaan sähkövarauksia, ja täten vaikuttaa säähän".

1960 - Alkaa sarja sää-katastrofeja.

1961 - Kuparineuloja laitetaan ionosfääriin "telekommunikaatio-kilveksi".

1961 - Tiedemiehet ehdottavat kokeita keinotekoisten ionipilvien luomiseksi. 1960-luvulla aloitettiin bariumjauheen ”dumppaaminen” satelliiteista/raketeista.

1961-1962 - Neuvostoliitto ja USA luovat monia sähkömagneettisia pulsseja ilmakehässä; 300 megatonnin ydinlataukset ohentavat otsonikerrosta noin 4%.

1962 - Kanadalaisten satelliittien laukaisu. Aletaan stimuloida plasma-resonanssia avaruusplasman sisällä olevien antennien avulla.

1966 - Gordon J.F. MacDonald julkaisee sotilaalliset ideansa ympäristön manipuloimiseksi.

1960-luku - Wisconsinissa USA:n laivaston Project Sanguine pystyttää ELF-antenneja.

1968 - Moskovalaiset tiedemiehet kertovat Lännelle, että he ovat selvittäneet millaiset pulssimaiset magneettikentät auttavat henkisiä ja fysiologisia toimintoja ja mitkä taajuudet vahingoittavat niitä.

1972 - Ensimmäiset raportit kokeista "ionosfäärin kuumentajilla" korkeiden radiotaajuuksien kera Arecibossa, Karibianmerellä. Sadan megawatin kuumennin joka rakennetaan myöhemmin Norjaan tällä vuosikymmenellä voi muuttaa ionosfäärin sähkönjohtokykyä.

1973 - Dokumentoidaan että Skylabin laukaisu puolitti ionosfäärin elektronipitoisuuden kolmeksi tunniksi raketin pakokaasuista johtuen.

1973 - Laivasto tyrmää ehdotukset Project Sanguinen biologisten vaikutusten tutkimisesta.

1974 - Korkean taajuuden kokeita Plattesvillessa, Coloradossa, Arecibossa, Puerto Ricossa, ja Armidalessa, New South Walesissa "ionosfäärin alimman kerroksen" kuumentamiseksi.

1974 – Kokeita joissa ilma saadaan hehkumaan pommittamalla ionosfääriä happiatomeilla elektronien stimuloimiseksi.

1975 - Stanfordin professori Robert Helliwell raportoi, että voimalinjojen hyvin matalataajuinen värähtely (VLF) muuttaa ionosfääriä.

1975 - Amerikkalainen senaattori Gaylord Nelson pakottaa laivaston julkaisemaan tutkimustietoa siitä, että äärimmäisen matalataajuinen värähtely (ELF) voi muuttaa ihmisen veren kemiaa.

1975 - Senaatin alakomitea ehdottaa, että siviilivirasto joka vastaisi USA:n Kongressille, valvoisi sään ja ilmaston muokkausta. Näin ei tapahdu.

1975 - Venäläiset aloittavat pulssimaisten "Woodpecker" -ELF-aaltojen lähettämisen samassa tahdissa aivoaaltojen rytmin kanssa. Eugene, Oregon, oli eräs paikoista joissa ihmiset altistuivat näille aalloille.

1976 - Tri. Susan Bawin & Tri. W. Ross Adey osoittavat että ELF-kentät vaikuttavat hermosoluihin.

1979 - NASA:n kolmannen High-Energy Astrophysical Observatoryn laukaisu saa aikaan laajamittaista, keinotekoista hävikkiä ionosfäärissä. Muodostui plasma-aukko, jonka sai aikaan "nopea kemiallinen prosessi" rakettien pakokaasujen ja otsonikerroksen välillä. "Ionosfäärissä oli merkittävää hävikkiä 300 kilometrin korkeudella joidenkin tuntien ajan."

1985 - Bernard J. Eastlund hakee patenttia "menetelmälle ja sovellukselle muuttaa aluetta maapallon ilmakehässä, ionosfäärissä ja/tai magnetosfäärissä". [Ensimmäinen kolmesta Eastlundin patentista jotka yhdistetään ARCO Power Technologies¨ Incorporatediin.

1986 - USA:n laivaston Project Henhouse -niminen koe. Hyvin matalataajuiset pulssimaiset magneettikentät vaurioittavat kanan sikiöitä.

1980-luku - Vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla Yhdysvalloissa aletaan rakentaa Ground Wave Emergency Network (GWEN) -torneja joista jokainen tuottaa hyvin matalataajuisia (VLF) -aaltoja puolustustarkoituksiin.

1987-1992 - Muut Arco Power Technologies Incorporatedin (APTI) tiedemiehet rakentavat Eastlundin patenttien pohjalta kehittääkseen uusia aseita.

1994 - Sotilaallinen aliurakoitsija E-Systems ostaa APTI:n, säilyttää Eastlundin patentteja ja sopii rakentavansa maailman suurimman ionosfäärin kuumentimen; High-Frequency Active Auroral Research Program:in (HAARP),

1994 - Kongressi jäädyttää HAARP:in rahoituksen.

1995 - Raytheon ostaa E-Systemsin sekä vanhat APTI:n patentit. Tämä teknologia on nyt kätketty tuhansien patenttien joukkoon yhden suurimman puolustus-aliurakoitsijan piirustuskansioiden sisään.

1995 - Kongressi budjetoi 10 miljoonaa dollaria HAARP-projektiin vuodelle 1996.

1995 - HAARP:in suunnittelijat testaavat patenttia numero 5.041.834 syyskuussa.

1994-1996 - Ensimmäisen vaiheen HAARP-laitteistojen testaaminen jatkuu vaikka rahoitus oli jäädytettynä.

1998 - Euroopan parlamentin turvallisuuden ja aseistariisunnan alakomitea järjestää kuulemistilaisuuden HAARP:ista 5.2.1998. Kirjan toinen kirjoittaja Nick Begich kertoo HAARP:ista ja uusista ase-teknologioista.

2001-2017 - Suunniteltu periodi HAARP-operaatioille. Täysin toimiva HAARP-prototyyppi jakson alkupuolella.

PÄIVITETTYÄ TIETOA VUODELTA 2001

Helmikuussa 1998, todistaessani Euroopan Parlamentissa, minä vihjasin että Yhdysvallat rikkoisi ohjustorjunta (ABM) -sopimusta entisen Neuvostoliiton kanssa. Minä vakuutin että Yhdysvallat ottaisi tämän askeleen koska Neuvostoliitto oli hajonnut, eikä sopimus ollut enää voimassa. Tässä kohden, komitean jäsenet eivät voineet olla samaa mieltä meidän kanssamme, sillä useimmat uskoivat että Yhdysvallat kunnioittaisi tätä sopimusta, ymmärtäen että se olisi vakautta lisäävä dokumentti koko maailman osalta. Alle kymmenen kuukauden kuluttua meidän ilmoituksestamme, Yhdysvallat ilmoitti uudesta aloitteesta ohjuspuolustus-järjestelmäksi sopimuksen ulkopuolella. Amerikkalainen senaattori Ted Stevens antoi juuri sellaiset tekosyyt kuin mitä me ennustimme.

Tämä alkuperäinen ABM-sopimus sallii ainoastaan yhden puolustusjärjestelmän jokaiseen maahan - Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon. On ollut meidän väitteemme, että HAARP edustaa tutkimusta joka voisi johtaa lopulta uuden ohjuspuolustus-järjestelmän käyttöönottoon jolla olisi tukikohta Alaskassa. Me myös teimme selväksi, että Yhdysvallat oli menossa eteenpäin uusien teknologioiden kanssa samalla kun antaa maailmalle ja meidän liittolaisillemme sen kuvan, että heillä oli vakavia pyrkimyksiä kohti aseiden vähentämistä. Todellisuus, kuten aika tulee osoittamaan on, että on menossa uusi kilpajuoksu kohti tätä uutta teknologiaa.

Mitä tapahtui Tähtien sodalle?

Muistatko Tähtien sodan, konseptin jonka oli tarkoitus tuoda sota avaruuteen? Vuonna 1995, Tähtien sodan rahoituksen raportoitiin olevan kuollut kysymys kun kongressi torjui rahoituksen. Tähtien sota ei kuitenkaan loppunut kuten monet epäsuositut ohjelmat tekevät - ne vain saavat uuden nimen.

"Tänä vuonna tämä Ballistic Missile Defense Organization sai 3,7 miljardia. Tässä on 0,9 miljardia lisäystä vuoteen 1995 verrattuna, ja se on hyvin lähellä Kylmän sodan huippulukemia." [Adrienne Fox, "Star Wars: Force Not With Us, US Remains Defenseless Against Missile Attack", Investor's Business Daily, 25.8.1997]

Ongelma oli siinä että Yhdysvallat ei ollut täysin suojattu yhden ABM-järjestelmän alla, jättäen Alaskan ja Havaijin vaille suojaa. Alaska tuottaa noin 22% USA:n tarvitsemasta öljystä, sieltä saadaan kaikkia 33:a strategista mineraalia ja sillä on valtavat luonnonvarat. Havaiji on koko Tyynenmeren alueen strateginen piste. Näitä kahta aluetta, armeijan suunnittelijoiden mukaan, täytyi suojella. Tarve järjestelmälle suojella Alaskaa ja Havaijia on tunnustettu, ja me olemme samaa mieltä siitä, että näitä alueita tulisi suojella. Me uskomme että tämä voitaisiin toteuttaa avoimempaan ja rehellisempään tapaan, varsinkin kun se koskee meidän liittolaisiamme ja tavallisia amerikkalaisia.

On mielenkiintoista, että miljardit jotka käytettiin Tähtien sota -järjestelmään, olivat ainoastaan "tutkimukseen", armeijan lausuntojen mukaan. Teknologiaa kehitettiin toivossa että tämä järjestelmä saataisiin kehitettyä varhain seuraavan vuosisadan aikana. Näitä ulkoisia uhkia luonnehditaan nyt termeillä "roistovaltiot" ja "terrori-järjestöt", jotka saattaisivat onnistua hankkimaan tai rakentamaan ydinaseen. Vaikka nämä uhat eivät ole kuviteltuja ja niihin täytyy suhtautua vakavasti, ei ole vastuullista luoda sanapelejä jotka lopettavat julkisen keskustelun.

Toinen Reaganin hallinnon Strategic Defense Initiative:n versio, satelliitteja tuhoavat laserit on kehitetty. Koe vuoden 1997 lopulla, jossa ei käytetty täyttä voimaa, suoritettiin jotta voitaisiin esitellä tämän järjestelmän kykyä osua kohteeseensa. Tämä koe oli menestys ja nyt monet ovat huolissaan siitä, että tämä saattaisi lietsoa asevarustelu-kilvan avaruudessa.

Se mikä on tullut selväksi on, että se mitä Yhdysvallat sanoo kansalaisilleen tai ystävilleen tai vihollisilleen näyttää olevan hiukan eri versio samasta valhe-informaatiosta ja faktojen manipuloinnista.

H.A.A.R.P.

Tämä on se mistä meidän tarinamme alkaa. HAARP - High Frequency Active Auroral Research Programme on USA:n armeijan Ilmavoimien ja laivaston yhteinen projekti jolla on tukikohta Alaskassa. Tämä projekti on tutkimusohjelma joka on suunniteltu tutkimaan ionosfääriä uusien aseiden kehittämiseksi.

Tämä HAARP-järjestelmä on suunniteltu manipuloimaan ionosfääriä, kerrosta joka alkaa 45 kilometriä maanpinnan yläpuolelta. Tämä lähetin tai HAARP-laite maan pinnalla on tahdistettu rykelmä antenneja , suuri antennien pelto jotka on suunniteltu toimimaan yhdessä keskittämään tadiotaajuus-energiaa ionosfäärin manipuloimiseksi. Tämä radiotaajuus-energia voi olla pulssitettua ja muokattua tavalla joka ei olisi mahdollista muiden lähettimien kohdalla.

Tällä laitteella tulee olemaan miljardin watin teho kun se on valmis projektin ensimmäisessä vaiheessa. Sitä tullaan käyttämään "maapallon läpäisevään tomografiaan" (katsotaan maapallon kerrosten läpi paikallistamaan esimerkiksi maanalaisia bunkkereita tai mineraaleja),

Aseet eroavat aiemmista siinä, että ”lähiavaruudesta tulee kerralla suoran vaikutuksen kohde."

"Nämä johtopäätökset teki Duuman kansainvälisten asioiden komitea ja puolustuskomitea; näissä lausunnoissa lukee: Nämä komiteat raportoivat, että USA suunnittelee testaavansa kolmea tällaista laitosta. Yksi niistä sijaitsee sotilasalueella Alaskassa ja sen täysimittaiset testaukset alkavat alkuvuonna 2003. Toinen on Grönlannissa ja kolmas Norjassa."

"'Kun nämä laitokset ammutaan avaruuteen Norjasta, Alaskasta ja Grönlannista, luodaan ääriviivat todella fantastiselle integraalille potentiaalille vaikuttaa maan lähiavaruuteen', Duuma sanoi."

"Yhdysvallat suunnittelee suorittavansa laajamittaisia tieteellisiä kokeita HAARP-ohjelman varjossa, globaalin yhteisön kontrollin ulottumattomissa, aikoo luoda aseita jotka kykenevät rikkomaan radio-kommunikaatiolinjat sekä laitteet jotka on asennettu avaruusaluksiin ja raketteihin, vahingoittamaan vakavasti sähköverkkoja sekä öljy- ja kaasuputkia, sekä vahingoittamaan ihmisten henkistä terveyttä kokonaisilla maa-alueilla, valtiopäivien edustajat sanoivat."

"He vaativat kansainvälistä kieltoa tällaisille laajamittaisille geofysikaalisille kokeille."

"Tämä vetoomus jonka 90 kansanedustajaa allekirjoitti, on lähetetty presidentti Vladimir Putinille, Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja muihin kansainvälisiin organisaatioihin, YK:n jäsenmaiden parlamenteille ja johtajille, tiedemiehille sekä joukkoviestimille."

"Niiden joukossa jotka allekirjoittivat tämän vetoomuksen ovat: Tatjana Astrakhankina, Nikolai Haritonov, Jegor Ligatshov, Sergei Reshulski, Vitali Sevastjanov, Viktor Cherepkov, Valentin Zorkeltsev ja Aleksei Mitrofanov."

ESIPUHE

Kohottamassa maailman kattoa

Nelivuotias lapsi hiekkalaatikolla katsoo ylös siniselle taivaalle silmät täynnä luottamusta. Hänen äitinsä laittaa olkihatun päähänsä, aurinkovoidetta iholleen ja odottaa että koska hän on suojannut itsensä ultraviolettisäteilyltä hän on turvassa tältä haitalliselta säteilyltä. Mutta onko hän? Sekä hänen ruumiinsa että meidän planeettamme ovat ihmisen aiheuttaman säteily-sekoituksen lävistämiä ja nyt Yhdysvaltain armeija suunnittelee sekoittavansa tätä keitosta vieläkin enemmän. He saattavat mennä liian pitkälle tällä kertaa.

Tämä kirja kertoo ihmisistä jotka etsivät totuutta tästä Pentagonin projektista jota ollaan vaivihkaa rakentamassa syrjäiseen paikkaan Alaskassa. Tämä 30 miljoonan dollarin projekti, jota kaunistelevasti kutsutaan nimellä HAARP (High-Frequency Active Auroral Research Program) on rakennettu lähettämään 1,7 gigawattia (miljardia wattia) säteilytettyä voimavirtaa ionosfääriin - sähköisesti varattuun kerrokseen maapallon ilmakehän yläpuolella.

Yksinkertaisesti, tämä laite on käänteinen radioteleskooppi - lähetin sen sijaan että se vastaanottaisi jotakin. Se kuumentaa ilmakehän yläosaa. Häirittyään ionosfääriä, säteily kimmahtaa takaisin maanpinnalle pitkien aaltojen muodossa jotka läpäisevät meidän ruumiimme, maanpinnan ja meret.

Voisiko säteilyn invaasio vahingoittaa kasveja ja eläimiä maan pinnalla? Eräs teknikko/tutkija kertoi radiossa: "Minä tuskin löydän asiantuntijaa joka tietää tästä mitään, koska he kaikki tekevät töitä hallitukselle. Tai tekevät töitä yliopistolle joka on käytännössä sama kuin tekisivät töitä hallitukselle sillä puolustusministeriö rahoittaa heitä alihankkijoidensa kautta."

"Tehdä töitä hallitukselle" voi varmasti olla kunnioitettava asema. Mutta tieteen ollessa kyseessä, objektiivisuus voi kärsiä. Koko tämän vuosisadan ajan, tiedemiehet ovat olleet yhä vastahakoisempia tutkimaan vapaasti heidän oman alueensa ulkopuolella. He ovat kaikki täysin tietoisia siitä, että armeija/teollisuus/akateeminen maailma päättää siitä kuka saa rahaa, konsultointia tai akateemisen aseman. Kuitenkin on olemassa itsenäisiä asiantuntijoita jotka katsovat sisään HAARP:iin. He puhuvat tämän kirjan sivuilla.

Nämä tutkijat oppivat että HAARP edustaa teknologiaa joka voisi johtaa uudentyyppisiin aseisiin jotka voisivat muuttaa meidän maailmaamme läpikotaisin. Sellaisiin kaikkeen soveltuvaan sotilaalliseen työkaluun. Jos sitä käytetään väärin se voisi sekoittaa säätä. Sitä voitaisiin käyttää ihmiskuntaa vastaan tavalla joka muuttaisi ihmisten ajattelua, uskomuksia ja tunteita. Sitä voitaisiin käyttää hyvään tai pahaan, aivan kuten harpulla voidaan soittaa Mozartia tai kuoleman marssia.

HAARP kykenee:

manipuloimaan globaalia säätä vahingoittamaan ekosysteemiä pysäyttämään sähköisen tietoliikenteen muuttamaan meidän mielialojamme tai henkistä tilaamme

Tämä viimeinen kohta yllättää tutkijat jotka ovat katsoneet ainoastaan HAARP-tyyppisen teknologian ympäristövaikutuksiin. Kuitenkin nämä kirjoittajat uskovat, että kukaan järkevä ihminen ei halua että hänet alistetaan keinotekoisille tunteille tai toimille, ja nämä mahdollisuudet ovat todellisia. Kuten sinä tulet näkemään tutkimuksissa joita lainataan tässä kirjassa, amerikkalaiset päättäjät ovat ensimmäistä kertaa ehdottamassa armeijan ja poliisin resurssien sekoittamista ihmisten kontrolloimiseen tarkoitettujen "ei-tappavien" aseiden mainoskyltin alla.

Tämä kirja tarkastelee mitä voidaan tehdä manipuloiduilla radiotaajuuksilla - HAARP-kokeiden kamaa - ja mitä ympäristövaikutuksia nämä kokeet voisivat laukaista.

Tämän kirjan tarkoitus on pyytää maksuajan pidennystä super-voimakkaiden ionosfäärin kuumentimien käytölle kunnes itsenäiset tutkijat ja päätöksentekijät joilla ei ole sidoksia armeijaan ovat selvillä siitä

mitä nämä kokeet voisivat saada aikaan. Yksinkertaistaen, kukaan ei valvo isoja poikia joilla on isot lelut ja paksut mustat lompakot.

Huolimatta kylmän sodan loppumisesta, heidän valtansa on yhä kadehdittava. Vaikka heidän rahoitustaan on jonkin verran leikattu, armeija saa enemmän kuin muut sektorit. Yhtenä esimerkikkinä Clintonin hallitus toukokuussa 1995 päätti käyttää ainakin 15 miljardia dollaria "ohjuspuolustusjärjestelmään" seuraavan seitsemän vuoden aikana. Me väitämme että yleisön olisi aika katsoa tarkemmin mihin rahat menevät. Niitä ollaan käyttämässä maailman katon kohottamiseen.

Kirjoittajien tarkoitus ei ole pelästyttää sinua, vaan sen sijaan informoida kertomatta jätetyistä elintärkeistä asioista, sekä tarjota lähteitä joista hankkia lisää informaatiota. HAARP on ollut aliedustettuna sekä armeijan että vastustajiensa taholta. On aika avata keskustelu ja tuoda se informoidun yleisön keskuuteen. Näillä sivuilla sinä tapaat joitakin ihmisiä, Alaskan erämaista Princetonin tieteellisiin laboratorioihin, jotka urheasti kaivautuvat tähän aiheeseen, ja mobilisoivat muita ihmisiä.

LUKU 1 - VELHON OPPIPOJAT

Salamat välähtelivät ja ukkonen jyrisi vuoristo-ilmassa aivan kuin merkkinä International Tesla Societyn heinäkuun 1986 symposiumille. Nainen ihaili näitä risareunaisia salamanauhoja kun hän käveli Colorado Springsin keskikaupungista Canyon Collegeen.

Salamoiden ja äänien esityksellä oli oma elämänsä, ja ne saivat ajattelemaan maapallon elämää suojelevia kerroksia. Nämä kerrokset näyttävät paksuilta ihmisen perspektiivistä, mutta nämä muutaman sadan mailin paksuiset kerrokset ovat kuin maalipinta karttapallossa opiskelijan työpöydällä.

Häntä lohdutti ajatus että kukaan ei voisi valjastaa/alistaa maapallon dynaamista ilmakehää. Varmasti, luontoa koetellaan muualla. Insinöörit räjäyttävät villejä jokia ja valjastavat ne kulkemaan betoni-kanavissa. He hakkaavat maapallon metsiä ja kuivattavat vuoroveden peittämiä alueita. Mutta kuka on riittävän röyhkeä sanomaan että hän omistaa taivaan?

Lyhyen kaatosateen jälkeen, myrskyn esirippu avasi sähköisen sinisen taivaan, ja ilma kipinöi elinvoimaa. "Ei ihme että Tesla teki kaikkein dramaattisimmat kokeet täällä", Jeane Manning ajatteli.

Freelance-journalistina, hän oli Coloradossa oppiakseen enemmän heidän sankarinsa, Nikola Teslan töistä. Tutkiessaan epätavanomaisia energia-teknologioita hän oli käynyt läpi useamman kuin muutaman kirjan Teslasta, ja todennut että on kummallista että valtavirran tietokirjat ylenkatsovat tällaisen historiallisen hahmon. 1800-luvulla hän patentoi vaihtovirta-järjestelmän (AC) jota käytetään kaikkialla maailmassa. Hänen nerokkuutensa ei kuitenkaan loppunut tähän, ja ennen kuin hän kuoli vuonna 1943 hän oli tehnyt vieläkin radikaalimpia keksintöjä- ilmeisesti enemmän kuin mitä 1900-luvun varhaiset herrat halusivat nähdä kehitettävän.

Nämä kertomukset kiehtoivat Manningia. Lähettikö Tesla todellakin sähköä yli 20 mailia ilman sähköjohtoja? On olemassa myös legenda että Tesla keksi "avaruusenergian vastaanottajan". Kuitenkin hän kuoli rahattomana vuonna 1943.

Manning odotti että tämä konferenssi antaisi laajemman kuvan Teslasta kuin mikä hänen näkemyksensä oli, näkemys joka tuli hänen nähtyään valokuvia Teslasta jossa sähköä virtaa hänen sormistaan. Laboratoriossaan New Yorkin kulttuuri-eliitin edessä, hän salli satojen tuhansien volttien läpäistä ruumiinsa ja sytyttää lamppuja sekä sulattaa metallia.

Opistossa jossa tämä konferenssi pidettiin, hän otti esille lehdistöpassinsa ja liittyi sitten muiden vieraiden mukana Armstrong-auditorioon. Lavalla keinotekoiset salamat kulkivat ilman poikki, lähtien suuresta sähköisestä laitteesta jota kutsutaan Teslan käämiksi, ja jonka ääressä insinöörit vaikuttivat pieniltä. Siniset salamat kulkivat kummennetun ilman käytävää pitkin ja yleisö peitti korvansa rätinän takia.

Se näytti vaaralliselta, mutta esittelijä selitti että vaikka Tesla käytti suuren volttimäärän omaavaa virtaa, sen taajuus oli niin korkea että se tanssi hänen ihollaan sen sijaan että olisi vahingoittanut hänen sisäelimiään. Mies istui aparaatin päälle korvia vihlovan ulvonnan kera, sitten pitkät sähköjuovat nousivat hänen päästään.

Toisessa huoneessa oltiin teoreettisempia. Eräs puhujista oli Robert Golka, roteva mies jolla oli yksinäisen seikkailijan itserakas persoonallisuus. Hän ylpeili sillä että hän kykeni saamaan aikaan tulipalloja millä tahansa keinoin. Tulipallo, tai hehkuva pallosalama, on hehkuva pallo joka näyttää kaasusta valmistetulta. Tämä puhuja sanoi että Nikola Teslan "langattoman voiman" kokeet lähellä Colorado Springsiä saivat aikaan 30 sekuntia kestäneen golfpallon kokoisen pallosalaman vuonna 1899.

Miksi joku haluaisi leikkiä salamoilla, minkään muotoisilla? Golka selitti: pallosalamat saattaisivat pitää sisällään lämpöydin-fuusion salaisuudet ja ne olisivat lopulta halpaa energiaa. Tesla oli vuokrannut tyhjän hangarin Wendoverista, Utahista -- saman hangarin jossa atomipommi nostettiin koneeseen -- ja rakensi 80 metrin levyisen Teslan käämin kokeisiin. Golka puhui 15 miljoonan voltin energiamääristä sekä 15 metrin sähköjuovista. Hän vihjasi että tätä teknologiaa voitaisiin käyttää "ultra-korkeana megavoltin lähteenä sädeaseelle".

Manning ihmetteli/pohti että mitä tämä insinööri lavalla todella halusi tehdä - lähettää sähköistä energiaa ilman lankoja vai saada tunnustuksen armeijalta? Vai molempia? Aivan kuin vastauksena hänen kysymykseensä, Golka alkoi puhua langattomasta voimansiirrosta. Nikola Tesla väitti kykenevänsä lähettämään sähköistä energiaa ilman johtoja ennen vuosisadan vaihdetta, ja hän visioi että ihmiset kaikkialla maailmassa voisivat iskeä terässauvan maahan saadakseen energiaa ilmaiseksi. Hän ei kuitenkaan lähettänyt energiaa ihmisille. Sen jälkeen kun Tesla myönsi rahoittaja J.P. Morganille että kokeiluasteella olevan tornin Long Islandilla oli tarkoitus lähettää energiaa samoin kuin viestejä hänen julkinen uransa loppui. Vaikka hän jatkoi keksimistä ja tutkimista, hänet potkaistiin ulos valokeilasta. Yritysjohtajat jotka olivat kiinnostuneita luomaan monopoleja ja laskuttamaan sähköstä hylkivät häntä.

Golka puhui omasta Project Teslasta johon kuului 44 metriä korkea resonoiva torni korkealla vuoristossa. Manning kamppaili ymmärtääkseen mitä hän tarkoitti pyrkimyksillään saada "maapallo resonoimaan". Hän kykeni visualisoimaan paljon helpommin musiikki-instrumenttien resonoinnin, ja tämä auttoi häntä muodostamaan kuvan värähtelevästä maapallosta. Jos joku painaa pianon koskettimia samalla äänenkorkeudella kuin lähellä olevan viulun kieli, tämä kieli alkaa värähdellä. Nuotin korkeus tulee siitä kuinka monta kertaa sekunnissa tämä ääni värähtelee. Samoin, maapallolla saattaa olla värähtelytaajuus; jos sähköisellä oskillaattorilla soitettaisiin tiettyä sävelmää maapallon läpi riittävän pitkän ajan, tämä pieni rajallisen ajan kestävä syöttö voisi saada aikaan suuren värähtelyn. Voitaisiinko Teslan tietoa resonanssista todella käyttää edistyneeseen teknologiaan?

"Me häviämme japanialisille", Golka väitti. "Meillä on teknologia ja me nukumme sen päällä."

Toinen lyhyt, eloisa puhuja, professori ja insinööri, sanoi että on olemassa "ehdottomia todisteita että Nikola Tesla magnetisoi/ärsytti Schumannin onkaloa vuonna 1899." [Schumannin onkalo on alue maanpinnan ja sähköisesti varautuneen ionosfäärin välillä.]

Mies Albaquerquesta, uudesta Meksikosta, toi keskustelun maan pinnalle esittelemällä laitetta nimeltään Tesla Earthquake Oscillator. Hipelöiden partaansa hän vakuutti yleisölle että tätä oskillaattoria ei kytkettäisi maahan demonstraation aikana ja että täten se ei aiheuttaisi maanjäristyksiä. Tässä mekaanisessa laitteessa oli mäntä raskaassa suojuksessa. "Tämä oskillaattori jyskyttää maata ja vaikuttaa sen rytmiseen värähtelyyn tietyillä kontrolloitavilla taajuuksilla", hän sanoi. Nämä värähtelyt

kimmahtaisivat edestakaisin "heijastavan kaavan mukaan joka tuottaa pysyviä limittäin meneviä aaltoja tai solmukohtia, jotka toimivat linsseinä lietsoakseen aaltoja jotka luovat resonanssi-olosuhteet".

Siellä oli tämä sana, "resonanssi" taas. Nämä sähköinsinöörit puhuivat jopa vieläkin voimakkaampien efektien rakentamisesta. Manningilla oli kenties ollut hämmästynyt ilme kasvoillaan, sillä eräs mies kääntyi hänen puoleensa ja tarjosi selityksen resonanssista. Hän antoi esimerkin lapsesta joka työntää keinussa istuvan suuremman henkilön vauhtiin. Pienet työnnöt, oikein ajoitettuna, asteittain lisäävät keinumista. Toisin sanoen, pieni sisään syöttö säännöllisten intervallien kera voi tuottaa suuren vaikutuksen. Resonanssi voisi osoittautua tärkeäksi konseptiksi, jota käytettäisiin tarkoituksella tai tarkoituksettomasti miesten toimesta jotka yrittävät kesyttää taivaan ja tässä projektissa vahingossa sekoittavat meidän säätämme, terveyttä ja mieltämme. Mutta Manning ei joutuisi tekemisiin taivaiden murskaajien kanssa ennen kuin vasta viisi vuotta myöhemmin.

Toisessa tapaamishuoneessa, opiskelija Montanan valtion yliopistosta, Kyle Klicker, puhui William Hooperin hypoteesista, joka antoi uutta vauhtia magneettisuus-teorialle. 1970-luvun alkupuolella, Hooper oli osoittanut että kaikki sähkökentät eivät ole samanlaisia. Se mitä hän kutsui "motionaaliseksi sähkökentäksi" oli erilainen kuin hyvin tunnetut elektrostaattiset kentät; tämä motionaalinen sähkökenttä saa aikaan voiman joka läpäisee lyijyn. Toisin sanoen, tämä kenttä läpäisee kaiken.

Erilaista sähköä? Manning ei ollut valmis tällaiseen paljastukseen; hän edelleen tutki aloittelijoiden kirjojen standardia sähköoppia käydessään kirjastossa. Aiempien vuosien aikana hän oli ymmärtänyt että oli pulaa journalisteista jotka tutkisivat tätä aluetta. Sähkötekniikan luennot olivat kaukana hänen yliopisto-opinnoistaan jotka koskivat sosiaalityötä, sekä hänen työstään toimittajana, mutta hän katsoisi taaksepäin tähän vuoden 1986 konferenssiin, sekä yli tusinaan muuhun energia-konferenssiin tutustumisena tähän näyttämöön. He tutustuttivat hänet tähän nopeasti kasvavaan tutkimuskenttään nimeltään "ei-tavanomaiset energiateknologiat". Jopa William Hooperin patentti kääntäisi Manningin elämän myöhemmin; tätä patenttia lainattiin taivaanhalkaisija-dokumentissa joka tulisi pelottamaan joitakin muuten niin tasapainoisia tiedemiehiä.

Tässä vuoden 1986 tapaamisessa, kuitenkin, hän yritti kaventaa sitä mitä hän oli oppimassa saadakseen sen kuulostamaan järkevältä. Historia; hän kykeni helposti tarrautumaan historiaan. Seuraavaksi esiintymisvuorossa oli sotilasupseerin näköinen mies rosoisine kasvonpiirteineen. Tri. Bill Jones Los Angelesista oli fyysikko sekä eläkkeellä oleva armeijan upseeri, Top Gun -pilotti joka puhui Nikola Teslan paikasta historiassa. Onneksi, Jones piti puheensa hitaampaan tahtiin kuin Mach-2 -nopeus jolla hän oli lennellyt hävittäjää. Tämä fyysikko teki selväksi että hän halusi Teslalle maineenpalautuksen. Esimerkiksi, Jones sanoi, Marconi sai tunnustuksen radiosta, mutta Tesla oli esitellyt radio-ohjattavaa venettä Madison Square Gardenilla useita vuosia ennen Marconin ilmoitusta. Tri. Jones myös kertoi sellaisista tapahtumista kuten vuonna 1911 jolloin Tesla kuvaili kuinka tutka voisi toimia. Tesla oli liian paljon aikaansa edellä tullakseen kuulluksi. Kuusi vuotta myöhemmin Tesla oli tarjonnut sädease-keksintöään USA:n sotaministeriölle ja hänet oli naurettu ulos toimistosta. Taas kerran, hän oli liian varhaisessa vaiheessa vuosisataa jotta häntä olisi uskottu.

Koska hänellä oli toimittajan tapa tehdä muistiinpanoja, Manning otti ylös puhujan sanoja. "Mitä me todella tiedämme magnetismista? Mitä me todella tiedämme elektrostaattisuudesta?"

Tri. Jones puhui myös sellaisesta jota voitaisiin kuvailla sanoilla "potentiaalinen voima joka tulee ilmi jännityksessä/kuormituksessa, eikä välttämättä massan läsnäolossa". Jotkin tutkijat katsovat tähän potentiaaliseen voimaan "skalaari-sähkömekaniikkana". Valtavirran tiedemiehet ovat haluttomia hyväksymään näitä uusia ja vallankumouksellisia ajatuksia, Tri. Jones sanoi, mutta nämä ajatukset pitävät sisällään lupauksen puhtaasta energia-teknologiasta.

Konferenssin viimeisenä päivänä kun ihmiset virtasivat auditorioon, väkijoukko kerääntyi rautakangen näköisen miehen ympärille, joka oli luultavasti vähän yli 35-vuotias, ja joka puhui epätavallisen voimakkaalla äänellä joka kuului kaikkialle halliin.

"Minä vastustan kultin rakentamista Teslan ympärille -- viitaten asioihin joita hän ei koskaan keksinyt, koskaan sanonut, kuten 'Tesla-tiede'!"

Tällä agitaattorilla oli negatiivinen vaikutus ihmisiin jotka väittelivät hänen kanssaan sädease-keksinnöstä. Hän näytti ruokkivan heidän ärtymystään. Myöhemmin iltapäivällä Manning taas kerran vaelsi pois kokoussalista väliajalla pää täynnä uusia konsepteja. Tämä sama äänekäs mies, jota me kutsumme nimellä Gregory Jones, puhui eräälle toiselle miehelle ja nämä kaksi vetivät hänet mukaan keskusteluun. Kysyttäessä että miksi hän loukkasi Nikola Teslaa Tesla-symposiumissa hän vastasi: "Minä pidän idolien halventamisesta."

Tämä kuvainraastaja oli kokopäiväinen tutkija koskien sitä minkä hän sanoi olevan näkymätöntä/hienovaraista, voimakasta mutta vähän tunnettua dynaamista energiaa jota on ilmakehässä ja melkein kaikkialla. Hän sanoi lukemattomien kokeiden osoittaneen että dynaamista ei-materiaalista energiaa on kaikissa elämänmuodoissa.

Manningilla oli jo tarpeeksi villejä konsepteja yhdelle päivälle. Kuitenkin, hän tunsi että se oli totta. Elävät ihmiset, eläimet, kasvit ja jopa ilmakehä näytti tihkuvan jonkintyyppistä sähköä tai elinvoimaa ollessaan terveenä ja vapaana saasteiden vaikutuksilta. Oliko mahdollista että virallinen tiede ei todellakaan tiedä paljon näin perusasioista, sillä mittauslaitteita ei ollut vielä kehitetty havaitsemaan sitä?

Gregory sanoi että jos Tesla olisi kyennyt lähettämään sähköä langattomasti kaikkialle maailmaan se olisi johtanut ekologiseen katastrofiin.

"Ihmiset. Minun kaikkein eniten inhoama eliölaji", Gregory karjui, seuraten tätä journalistia kohti kokoushallin ovea. "Kuuntele tämä. Minut juuri potkittiin ulos tästä kokouksesta. Minä menin mikrofonin luokse; sinä kuulit mitä hän puhui?"

Tämä sähkötekniikan insinööri ja professori jonka Gregory mainitsi näytti olevan yleisön kovasti arvostama. Tämä tiedemies oli tehnyt paljon kokeita joiden päämääränä oli toistaa Teslan langattoman sähkön kokeet. Hän oli puhunut siitä että hän haluaisi saada "Schumannin onkalon resonoimaan". Mutta Gregoryllä ei ollut akateemista tutkintoa; hän oli ilmeisesti saanut aikaan toisen mellakan eteishallissa ottamalla yhteen tämän professorin kanssa. "Minä kerroin hänelle että jos hän yrittäisi olla toinen Tesla, hän voisi saada aikaan suurimman ekologisen katastrofin mikä meillä on koskaan ollut."

Gregoryn maailmankuvan mukaan oli onni tälle planeetalle että Teslan torni - jonka oli tarkoitus lähettää sähkövirtaa kaikkialle maailmaan - ei koskaan valmistunut. Sen jälkeen kun pankkiiri J.P. Morgan veti rahoituksensa, kukaan toinen rahoittaja ei halunnut koskea tähän projektiin. Se oli aivan oikein; tämä projekti olisi ollut mielisairas. Olisivat he sitten lähettäneet sähköä ilman tai maapallon läpi, hän sanoi, nämä kokeet olisivat olleet leikkimistä meidän planeetallamme suuressa mittakaavassa.

"Joten mitä tämä professori sanoi?"

"Hän sanoi: 'Meidän täytyy vain kokeilla ja ottaa selvää.'"

Kuultuaan tämän, Manning vain seisoi hiljaa. Gregoryn huoli planeettansa tulevaisuudesta tuntui aidolta. Gregory pyysi Manningilta käyntikorttia. Manningin yllätykseksi, Gregory soitti hänelle kuusi vuotta myöhemmin, ja hän näytti olevan julman älykäs, ja kaikkein heltymättömin informaation metsästäjä jonka hän tulisi tapaamaan tulevina vuosina matkustaessaan keksijöiden ja energiantutkijoiden konferensseissa. Manning oli huolellinen siinä että hän antoi Gregorylle ainoastaan ei-salaista informaatiota julkisista lähteistä, ollen koskaan täysin luottamatta Gregoryyn hänen räiskyvän/tasapainottoman luonteensa takia. Mutta Manning arvosti näitä kaukopuheluita joita Gregory soitti hänelle seuraavien vuosien aikana informoidakseen häntä siitä mitä hän kutsui termillä "hullu tiede".

LUKU 2 - TESLASTA TÄHTIEN SOTAAN

Palattuaan kotiinsa Vancouveriin, Kanadaan, Manning raportoi uudelle ystävälle joka halusi kuulla tästä Tesla-konferenssista. Hän oli John Hutchison, keksijä, joka oli löytänyt epäsäännöllisen/poikkeavan "anti-gravitaatio" -efektin joitakin vuosia aiemmin kun hän oli olut restauroimassa antiikkista sähkölaitetta sekä rakentamassa Teslan käämiä. Aiempien vuosien aikana, Kanadan ja USA:n armeijan epäviralliset delegaatiot olivat vierailleet hänen laboratoriossaan jotta he näkisivät "Hutchisonin efektin". Nyt hän teki töitä yksin; vierailijat olivat ilmeisesti nähneet kaiken tarpeellisen. Kun hän halusi nähdä kopiot videoista joita nämä sotilashenkilöt olivat ottaneet hänen laboratoriossaan hänelle sanottiin: "Sorry, me tuhosimme nämä videot koska niissä ei ollut mitään kiinnostavaa." Hän ei uskonut sitä.

John Hutchison kertoi Manningille joistakin huvittavista sattumuksista. "Minä soitin Pentagoniin ja kysyin henkilöä nimeltä 'John South' sillä minulle kerrottiin että tämä oli eräs henkilö joka oli vieraillut minun laboratoriossani. Vahingossa sihteeri yhdisti minut henkilölle jota minä kuvailin ja tuli ilmi että hän oli luutnantti John Alexander."

Tämä nimi nousisi taas pintaan viisi vuotta myöhemmin kun Manning asteittain sai selville mitä muuta voitaisiin tehdä "Tesla-teknologialla" -- niin kutsutuilla ei-tappavilla aseilla. John Hutchison kuvaili Luutnantti Alexanderia mukavaksi persoonalliseksi ihmiseksi joka kierteli ympärillä niinä päivinä kun John suoritti "anti-gravitaatio" -kokeita laboratoriossaan Vancouverissa.

Hutchisonilla oli vapaata aikaa keskustella Manningin kanssa nyt niin hiljaiseksi käyneessä laboratoriossa. John jakoi Teslan huhun sädeaseista ja kertoi Manningilla että Neuvostoliitto oli tehnyt arvoituksellisia kokeita radiotaajuus-signaaleilla, pommittaen niillä Amerikkaa. Alkaen loppuvuodesta 1976, hän oli ollut eräs monista radio-operaattoreista jotka alkoivat poimia 10 Hertzin (pulssia per sekunti) taajuuksia radiovastaanottimilla. Operaattorit kutsuivat näitä signaaleja nimellä "Neukkujen tikka" koska tämä terävä nakutus jonka he kuulivat tuli äärimmäisen matalalla (ELF) taajuudella. Jotkin tutkijat spekuloivat että tämä Tikka-signaali oli Tesla-tyyppinen ase mielenhallintaan sillä tämä ELF oli taajuus joka kykeni resonoimaan ihmisaivojen neuronien kanssa, ja tämä lähetys olisi voinut olla kantoaalto joka moduloitiin kantamaan piilotettu vaikutus.

"Spoo-kyyy", hän vitsaili, karkoittaen mielestään sen mikä näytti olevan paranoidista spekulointia.

Manning oppi enemmän Nikola Teslasta kaksi vuotta myöhemmin, erään toisen symposiumin jälkeen joka pidettiin Colorado Springsissä. Eräs puhujista oli historioitsija ja psykologian professori, Marc Seifer. Manning muistaisi sen vuosia myöhemmin lukiessaan julkaisemattomista kokeista joissa pyrittiin valaisemaan ylempi ilmakehä.

Seifer antoi Teslalle ansion loisteputken keksimisestä, aivan kuten Thomas Edison keksi hehkulampun. Tämä elämänkerran kirjoittaja huomauttaa että Tesla ja Edison ottivat yhteen Edisonin peräänantamattomuudesta johtuen, että maan pitäisi ottaa käyttöön hänen tasavirta (DC) -järjestelmänsä. Teslan vaihtovirta (AC) oli parempi sillä AC voisi matkata satoja maileja voimalinjoja pitkin, kun taas DC ei kykenisi sytyttämään hehkulamppua mailin päässä voimalaitoksesta.

Omituista, Edison oli se jota ylistettiin amerikkalaisissa historiankirjoissa. Eräs tarinoista joita on kerrottu yhä uudestaan on se, kuinka hän lähetti miehiä Amazonille etsimään kaikkein parasta materiaalia hehkulangaksi hänen hehkulamppuunsa. Edisonin peräänantamattomuutta on suuresti ylistetty. Kuitenkin, useimmat ihmiset eivät ole tietoisia siitä että Teslan demonstraatiot osoittivat että hehkulanka on tarpeeton -- sitä ei tarvita sähkövalossa. Käyttäen hyvin korkeita taajuuksia, hän osoitti että ilma oli tärkeämpi elementti kuin hehkulanka. Ja täten hän päihitti Edisonin, Tri. Seifer sanoi.

Seifer käytti 53 lähdeteosta esitelmäänsä Nikola Teslasta, joka on nimeltään Nikola Tesla: The History of Lasers and Particle Beam Weapons. Esimerkkinä Tesla-tutkijoista, kaksi veljestä, molemmat tiedemiehiä, matkustivat Tesla-museoon Jugoslaviassa ja lukivat materiaalia jota ei ole saatavilla Pohjois-Amerikassa. He ehdottivat että Teslan sädease kehittyi hänen röntgensäde-kokeistaan, samoin kuin hänen ajatuksensa valaista taivas hänen "valtavalla lähettimellään" lähettämällä energiaa stratosfääriin, 10-50 kilometrin korkeuteen.

"Tämä olisi melkoinen valonäytös", Manning ajatteli kun hän luki tätä artikkelia. Kuitenkin, hän ihmetteli onko siinä järkeä että kohdellaan yläilmakehää kuin että se olisi ainoastaan kaasua jättimäisessä loisteputki-valaisimessa.

Hän säpsähti kun hän luki listaa monien Teslan keksintöjen sotilaskäytöstä: maanjäristyksiä aiheuttavat laitteet, maailmantutka, sädease ja aivoaaltojen manipulointi. "Yksi tai useampi suuri lähetin voisi teoreettisesti lähettää tuhoisia impulsseja maapallon läpi mihin tahansa paikkaan", Seifer sanoi. Esimerkiksi, miljoonien volttien huolellisesti suunniteltu salamanisku voisi teoreettisesti tuhota minkä tahansa suuren kaupungin tietoliikenneverkot."

Sädease oli sellainen korkean tason salaisuus että CIA ja DIA eväsivät Presidentti Jimmy Carterilta tiedot elintärkeistä teknisistä kehityksistä." [Kenraali George Keenan, entinen ilmavoimien tiedustelun päällikkö.]

Wright-Pattersonin lentotukikohta Daytonissa, Ohiossa, mainittiin, koskien sitä että tässä ilmavoimien tukikohdassa käytettiin nuoria neroja heidän yrittäessään läpimurtoa Teslan teknologiassa.

Perustuen CIA:n tiedostoihin kuten myös muuhun kirjallisuuteen Seifer päätteli: "Suurta tukea lainataan hypoteesille että Teslan työt ja paperit systemaattisesti piilotettiin yleisöltä jotta suojeltaisiin tämän huippusalaisen työn polkua, joka tänään tunnetaan Tähtien sotana."

Se oli paradoksi. Nikola Teslan nimeen vedotaan kun kuvaillaan ehdotettua teknologiaa joka on yhtä potentiaalisesti planeettaa puhdistavaa kuin "vapaa energia" -- saasteeton voimanlähde. Samaan aikaan hänelle luetaan ansio aseiden keksimisestä jota voitaisiin käyttää Tähtien sotaan. Ja hänen "langattoman voiman" kokeensa olivat saattaneet johtaa katastrofiin Siperiassa. [Tunguskan "meteori". Suom. huom.] Tämän Manning oppi myöhemmin tiedemies Oliver Nichelsonilta. Teslan rakkaus luontoon näytti olevan ristiriidassa hänen haluunsa röyhkeästi manipuloida sitä -- valaista taivaat. Seuraavan yhdeksän vuoden aikana, Manningilla oli tilaisuuksia pohtia tätä syvää turhautumista jota hän näki Gregoryn silmissä tässä Tesla-konferenssissa kun tämä kuvaili professorin asennetta "meidän pitää vain kokeilla ja ottaa selville".

Manning oli hämmästynyt kun hän luki patenttia otsikolla "Menetelmä ja laite muuttaa maapallon ilmakehää, ionosfääriä ja magnetosfääriä". Millä tahansa tavalla hän katsoikin sitä, tämä ehdotettu radiotaajuusenergian sädettäminen yläilmakehään kuulosti järjettömältä. Esimerkiksi, tämä patentti sanoi että tämä teknologia voisi manipuloida globaaleja sääjärjestelmiä. Gregory oli lähettänyt hänelle artikkeleita jotka osoittavat että sähköiset voimat vaikuttavat säähän, joten se ei tullut yllätyksenä.

Mikä vielä kauhistuttavampaa, hän muisti mitä nerokas fyysikko Walter Richmond oli kirjoittanut mahdollisesta teknologiasta joka kuulosti hyvin paljon samalta kuin Eastlundin konsepti. Tämä Walter Richmond ja antropologi Leigh Richmond kirjoittivat kirjan nimeltään The Lost Millenium, käyttäen novelli-muotoa saadakseen ajatuksensa ulos maailmaan. Katastrofaalinen teknologia jota kuvataan termillä "solar tap" tässä kirjassa oli hätkähdyttävällä tavalla samankaltainen Eastlundin patenttien kanssa.

Vaikka ionosfäärin kuumentajat lähettävät säteitä maan päällä olevista antenneista ylös ionosfääriin, ja Richmondien "solar tap" menee toiseen suuntaan, molemmissa on mukana maapallon yhdistäminen ionosfäärin kanssa. Tässä novellissa kuvataan "aurinko-hanaa" joka vain ei pysähdy. Se alkaa teknologialla joka käynnistyy maan pinnalla insinöörien toimesta jotka sädettävät ylös polun

jonkinlaiselle ionosfääriselle sähkölle joka päällä ratsastaa takaisin alas. Tämä planetaarinen oikosulku kestää tavallisesti vain sekunnin murto-osan mutta eräänä päivänä nämä fiktionaaliset insinöörit tekevät kohtalokkaan virheen. He pitävät aurinko-hanaa päällä samalla kun auringonpurkaus laskeutuu ionosfääriin ja sen mukana maahan sädelaitteen rakentamaa ionisoitua polkua pitkin.

"Ja voiman virrasta joka oli peräisin tästä hanasta tuli lumivyöry. Miljardi energian watti-sekuntia vapautti raivonsa polaarisilla navoilla. Vapautuneenakin, ionosfääri muuttui aurinkoiseksi hornankattilaksi. Kuutiokilometri kuutiokilometrin jälkeen tätä jäätynyttä joutomaata kiehui pois. Watti toisensa jälkeen yhä kasvava energian lumivyöry sytytti palamaan polaarista napa-aluetta tavalla jollaista ei ole koskaan nähty..."

Voisiko tällainen katastrofi tapahtua todellisessa elämässä? Manning luki uudestaan kirjan The Lost Millenium esipuheen. Siinä sanottiin että vuonna 1962 Walter Richmond oli tutkimassa ilmakehän sähköä ja kehitti teorian jopa ihmiset kutsuvat nimellä "solar tap" -- runsaan suihkuvirtausten energian lähde joka on olemassa "potentiaalisena" maanpinnan ja ionosfäärin välillä. "Fysiikka on eksaktia. Voima on siellä valmiina hyödynnettäväksi."

Tällaisia massiivisia energiamääriä jaettaisiin lähettämällä sitä ilman kautta, "jonka Nikola Tesla oli osoittanut että näin voitaisiin tehdä, ennen vuotta 1911". Nämä kaksi tiedemiestä uskoivat että automobiilit, tehtaat ja kodit voisivat saada virtansa lähettimistä lähetetyllä sähkövirralla aivan kuten radiot viritetään tietylle taajuudelle. Huono uutinen on se, että jollei asiaa huolellisesti hallita, tämä lähettimestä lähetetty sähkövirta voisi resonoida teräsrakennusten kanssa tuhoisalla tavalla, Richmond sanoi.

Tämä visio fiktionaalisesta aurinko-hanasta jäi elämään Manningin mieleen. Tässä kirjassa kuvataan pieleen mennyttä koetta joka käynnistyi ennustamattomasta elektronien lumivyörystä. Eräs hahmo tässä kirjassa sanoi: "Voima on siellä. Tarpeeksi räjäyttämään maapallon jos sitä käytetään väärin."

Onko tämä se minkä Walter Richmond tiesi, asia joka täytyi salata? Jos tämä sähköinen virta ionosfääristä vyöryisi maan pinnalle jatkuvalla syötöllä, hänen kirjansa hahmo sanoi, "se voisi polttaa tuhkaksi sen kohdan missä se koskettaa maata. Tyhjentää ionosfäärin, sekä saada energiaa suoraan aurinkotuulesta, maapallon sähköisestä moottorista... Kun tämä moottori alkaa pyöriä hallitsemattomasti, se lisäisi pyörimisnopeuttaan... Lopulta, maapallo räjähtäisi palasiksi keskipakoisvoiman vaikutuksesta."

Manning luki tämän novellin kuvauksen tästä planeetan tulisesta, höyryisestä, äänekkäästä tuhosta. "Shokkiaalto, edeten äänen nopeudella, kukistaa suuret kaupungit." Tuho jatkui useita päiviä ja planeetta huojui akselinsa ympärillä. Tämä Richmondin novelli nosti värikkäästi esiin kysymyksen onko viisasta lähettää pulssimaisia radiotaajuus-säteitä jotka voisivat luoda ionisoidun (ja täten sähköä johtavan) kanavan maapallon ja ionosfäärin välille.

Vaikka ei olisikaan tällaisen katastrofin vaaraa, ilmakehän yläosan häiritseminen on itsessään vaarallinen koe, Manningille kerrottiin myöhemmin itsenäisten tiedemiesten taholta. Ionosfäärin kuumentajat eivät olleet mitään uutta, Manning oli lukenut artikkeleista jotka Gregory oli lähettänyt hänelle. Kuitenkin, Eastlundin keksintö teki mahdolliseksi puukottaa ionosfääriä paljon voimakkaammilla ja keskitetymmillä säteillä.

Muutama vuosi myöhemmin Gregory soitti hänelle ja sanoi tukahtuneella äänellä: "Nämä hullut ovat itse asiassa aikeissa tehdä näin. Alaskassa."

USA:n laivasto ja ilmavoimat maksaisivat rakennuttajalle, Arco Power Incorporatedille jotta se rakentaisi super-voimakkaan ionosfäärin kuumentajan -- antennirykelmän -- Alaskaan Anchoragen ulkopuolelle. Seuraavan vuoden aikana Gregory postitti hänelle artikkeleita, ionosfäärin kuumentimista ja siihen liittyvistä aiheista joita hän löysi tiedelehdistä 1970-luvulta lähtien. Gregory antoi hänelle Clare Zickuhr -nimisen miehen puhelinnumeron, joka asui Anchoragessa. Gregorystä tuli yhä vihaisempi ja

pessimistisempi näkemyksessään planeetan terveydentilasta, ja lopulta hän lähetti kaikki tiedostonsa ionosfäärin kuumentimista hänelle. "Minä luovutan. Minä olen kirjoittanut jokaiselle mielessäni olleelle henkilölle. Sinä olet journalisti; tee jotakin tämän asian suhteen."

Hänen sanansa ajatuksensa siitä mitä hän kutsui "hulluksi tieteeksi meidän taivaallamme" teki vaikutuksen Manningiin, mutta eräs Brittiläisen Kolumbian sanomalehti oli palkannut hänet eikä hänellä ollut aikaa käynnistää minkäänlaista kampanjaa. Eräänä päivänä hän otti valokopioita joistakin tiedostoissa/kansioissa olleista asioista, kirjoitti esipuheen ja antoi tämän paketin sanomalehden johtavalle toimittajalle. Hän lähetti sen sanomalehti-ketjun kolumnistille Ottawaan, mutta tämä mies ei koskaan julkaissut sanaakaan näistä ionosfääri-kokeista.

Alkuvuonna 1994, Manning soitti eräälle Anchoragelaisen sanomalehden toimittajalle; Gregory oli sanonut että tämä mies oli kirjoittamassa artikkelia projektista joka sädettäisi niin paljon voimavirtaa ylös ionosfääriin sotilaallisia kokeita varten. Lannistavalla äänensävyllä tämä toimittaja sanoi että tämä päätoimittaja ei ollut kiinnostunut artikkelista joka olisi tutkinut tätä projektia; tämän sanomalehden asenne oli että armeija toisi työpaikkoja. Manning otti valokopiot hänen nyt paksusta aineistostaan joka koski ionosfäärin kuumentimia sekä sähköisiä säävoimia ja lähetti sen tälle toimittajalle joka tapauksessa.

Seuraavaksi hän soitti Clare Zickuhrille. Vuotta myöhemmin, hän olisi Alaskassa haastattelemassa häntä sekä muita jotka olivat huolestuneita tästä "taivaanhalkojasta". kuten Tri. Richard Williams Princetonista oli nimennyt tämän super-voimakkaan ionosfäärin kuumentimen. Tämä tapahtumaketju joka toi hänet Anchorageen alkoi kun Dennis Specht, ydinvoiman vastainen aktivisti, joka asui silloin Alaskassa, lähetti uutisen eräälle australialaiselle sanomalehdelle.

LUKU 3 - MITÄ SIELLÄ YLHÄÄLLÄ ON OIKEIN MENEILLÄÄN?

Nick Begichiä ei voida luonnehtia hänen pitkän poninhäntänsä ja nuorekkaan ulkonäkönsä perusteella; hän aloitti ensimmäisen liiketoimensa vuonna 1974 ja 16-vuotiaana hän toimi kaivosteollisuudessa, rakennusteollisuudessa, kiinteistöbisneksessä, ja aivan äskettäin, keskitason johtotehtävissä Anchoragen koulupiirissä.

Hänen palveluksensa Alaskan politiikassa ja ammattiliittojen organisoinnissa toi hänelle julkista kiitosta, pari nimitystä Alaska Council for Economic Educationiin, ja hän oli myös kahteen otteeseen Alaska Federation of Teachersin presidenttinä. Mutta se oli hänen pitkäaikainen kiinnostuksensa tieteeseen joka toi hänelle "laajakatseisin tiedemies" tittelin.

Hänen elämänsä otti uuden suunnan kun hän selasi australialaisen sanomalehden huhtikuun 1994 numeroa jonka Patrick Flanagan oli ojentanut hänelle, kun Nickin kotikaupungin sanomalehden nimi pisti häntä silmään. "Outoa että Nexus mainitsisi Anchorage Daily Newsin sivuillaan", hän kommentoi vaimolleen Shelahille.

Tämän uutisen sisältö hätkähdytti heitä - Liittovaltio oli aikeissa ottaa käyttöön jonkinlaista omituista teknologiaa aivan heidän takapihallaan, kuvainnollisesti puhuen. Nick kopioi viiteluettelon ja suuntasi Anchoragen kirjastoon etsiäkseen käsiinsä alkuperäisen tarinan, Eric Nashlundin kirjeen Anchorage Daily News -lehdelle 20.11.1994. Se kertoi armeijan rahoittamasta projektista nimeltään HAARP jonka oli tarkoitus "sekoittaa" ionosfääriä puolustusministeriön kokeilla.

Nashlundin kirjeessä sanottiin:

"Joitakin hätkähdyttäviä paljastuksia tuli ilmi tutkiessani armeijan rahoittaman rakennusprojektin taustoja Gakonassa--- HAARP:ia tullaan käyttämään jotta ymmärrettäisiin, stimuloitaisiin ja kontrolloitaisiin ionosfäärisiä prosesseja jotka voisivat muuttaa kommunikaatio- ja seurantajärjestelmiä. Viralliset tahot väittävät että tällä ei ole vaikutuksia säähän tai otsonikerrokseen... Patentilla numero 4.686.605 on seuraavanlaisia käyttötarkoituksia: 'Saada aikaan täydellinen tietoliikenneyhteyksien pettäminen suurella alueella... ei ainoastaan maan päällä tapahtuvan tietoliikenteen vaan myös ilmassa ja veden alla tapahtuvan tietoliikenteen häiritseminen, ohjusten tai lentokoneiden tuhoaminen, säänmuokkaus auringonsäteiden imeytymiskyvyn muuttamisella... otsonin, typen, jne. pitoisuutta voidaan keinotekoisesti lisätä..."

Riippumatta siitä että käytetäänkö tätä kyseistä patenttia HAARP:iin, Begich kyseenalaisti koko projektin järkevyyden. "Jos tämä teknologia toimii, onko ihmiskunnan edun mukaista että salainen byrokratia kontrolloi jotakin sellaista mikä voisi pysäyttää kaiken sähköisen tietoliikenteen tai muuttaa planeetan säätä?"

Kun Begich tutki tämän patentin osaston otsikkoa "prior art", hän yllättyi nähdessään viittauksia Nikola Teslaan. Eastlundin kaavailut näyttivät samanlaisilta kuin patentit joita Nikola Tesla haki 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella!

Teslan nimi oli yhdistetty villeihin teemoihin, ja Begich halusi selvittää miksi insinöörit edelleen lainasivat tätä kuollutta keksijää. Begich tiesi että Teslan kerrotaan keksineen maanjäristyksiä aiheuttavan laitteen, luoneen "sähkömagneettisen energian palloja" sekä muita ihmeitä. Elämänsä loppupuolella Tesla oli väittänyt että hänellä on avaimet kuinka luoda kilpi ilmakehän yläosaan joka tuhoaisi kaikki kohti tulevat lentokoneet.

Kylmä väre kulki Begichin läpi kun hän luki lainattuja artikkeleita. Ensimmäinen oli New York Timesista 22.9.1940.

"Nikola Tesla, eräs todella suurista keksijöistä, joka juhli 80-vuotispäiväänsä heinäkuun kymmenentenä, kertoo kirjoittajalle että hän on valmis ojentamaan USA:n hallitukselle 'televoimansa' salaisuudet. Sen avulla lentokoneen moottorit sulaisivat 250 mailin etäisyydellä niin että se olisi kuin rakennettaisiin näkymätön Kiinan muuri maan ympärille..."

"Tämä 'televoima', hän sanoi, perustuu kokonaan uudenlaisen fysiikan periaatteille jollaisesta 'kukaan ei ole koskaan uneksinut', joka on erilainen kuin periaatteet joita käytetään hänen keksinnöissään lähettää sähköistä voimaa matkan päähän, josta hän on jo saanut useita patentteja. Tämä uudentyyppinen voima, herra Tesla sanoi, toimisi säteiden kautta joiden koko on senttimetrin sadasmiljoonas osa, ja jotka voitaisiin luoda voimalaitoksen avulla joka ei maksaisi enempää kuin kaksi miljoonaa dollaria ja jonka rakentaminen kestäisi vain kolme kuukautta."

"Tähän säteeseen, hän kertoo, liittyy neljä uutta keksintöä joista kahta on jo kokeiltu. Eräs näistä on menetelmä ja laite joka tuottaa säteitä ja 'muita energian ilmenemismuotoja' tyhjään ilmaan, eliminoiden tyhjiön tarpeellisuuden; toinen on menetelmä ja prosessi joka tuottaa 'hyvin suurenmoista sähköistä voimaa'; kolmas on menetelmä vahvistaa tämä voima ja neljäs on uusi menetelmä tuottaa 'suunnatonta sähköistä vastustavaa/takaisin työntävää voimaa'. Tämä olisi järjestelmän projektori, tai ase. Säteiden tuottamiseen liittyisi 50.000.000 voltin sähkövirta."

"Tällaisen suunnattoman volttimäärän kera, hän sanoi, aineen mikroskooppiset sähköiset partikkelit lähetettäisiin tuhoisaan tehtäväänsä. Hän on tehnyt töitä tämän keksintönsä parissa, hän lisäsi, monien vuosien ajan ja hän on tehnyt siihen jo monia parannuksia."

Oli toinenkin viite, ilmeisesti Teslan kirjoittama jota Begich ei kyennyt saamaan käsiinsä. Begich uskoi että jos tällaista teknologiaa oltiin toteuttamassa, se pitäisi tehdä avoimesti ja rehellisesti, ja ainoastaan silloin kun se on turvallista sekä parantaa ihmisten elämänlaatua. Ajatus tällaisen voiman syöttämisestä planeetan ionosfääriin häiritsi häntä suuresti.

Begich soitti puheluita, luki enemmän ja kuuli muutaman itsenäisen tiedemiehen reaktioista tälle armeijan rahoittamalle projektille. Heidän reaktionsa oli yksinkertaisuudessaan tämä: "Tämä on myös meidän planeettamme."

Oli myös toinen näkökohta joka huoletti häntä sen lisäksi että HAARP:illa oli mahdollinen vaikutus säähän ja tietoliikenneyhteyksiin. Vuosien ajan hän oli nähnyt painokkaita tutkimuksia joissa sanottiin että pulssimaisten radiotaajuuksien vähäinenkin sädettäminen voisi vaikuttaa ihmisten psykologiaan, mieleen ja tunteisiin. Hän päätti etsiä enemmän tietoa arvostetuista lähteistä. Olisi typerää painaa hälytysnappia HAARP:ista ilman että olisi varma.

Eräs huolenaihe oli selvästikin spekulatiivinen. Eräässä HAARP-dokumentissa kerrottiin että "ionosfäärin häiriötilojen on havaittu aiheuttavan maanjäristyksiä kuten Alaskan maanjäristys 28.3.1964". Hän pohti että voisivatko tarkoituksella aikaansaadut ionosfäärin häiriötilat resonoida maan päällä olevan materiaalin kanssa ja laukaista maanjäristyksen.

Tämä maanjäristys-kysymys oli vain eräs kysymys joka vaivasi itsenäisiä tutkijoita. Begich ei tiennyt sitä siihen aikaan, mutta tämä tutkimus keskitti hänen energiansa siihen tapaan joka viehättäisi samanmielisiä ihmisiä. Lopulta heidän kohdistetut energiansa voisi "hämmentää" jotakin suurempaa kuin heitä itseään. Kenties hänen elämänsä oli johdattanut häntä tähän.

Nick Begich, oli kasvanut poliittisessa perheessä jossa "muutoksen aikaansaaminen" oli elämäntapa. Hänen isänsä, Nick Begich, Sr., palveli osavaltion senaattorina ja myöhemmin edustajana USA:n kongressissa, ja hänen äitinsä Pegge oli poliittisesti aktiivinen Alaskassa yli 30 vuoden ajan.

Sen jälkeen kun lentokone joka kuljetti hänen isäänsä ja USA:n kongressin enemmistö-johtajaa Hale Boggsia vuonna 1972 katosi Nickin ollessa teini-ikäinen, hänen elämänsä muuttui peruuttamattomasti. Kuitenkin teema jonka hänen vanhempansa olivat istuttaneet häneen jäi elämään. Hän ja hänen viisi sisarustaan olivat myös poliittisesti aktiiveja.

Mutta yhtä vahva lanka Nickin elämässä oli hänen kiinnostuksensa tieteeseen. Hänen varhaiset tutkimuksensa johtivat hänen kutsumiseensa vuoden 1978 International Biorhythm Research Associationin konferenssiin Atlantassa, nuorena "ulkopuolisena" osanottajana viidenkymmenen vanhan tiedemiehen joukossa jotka olivat tulleet ympäri maailmaa. Useimmat olivat olleet tiedemiehiä koko elämänsä. Tämä nuori kaveri esitteli paperilla ajatuksensa että hänen maansa tutkijat olivat liian erikoistuneita yhteen aiheeseen ja että useiden eri alojen tiedemiehistä koostuvat joukkueet olivat keino päästä läpimurtoihin tieteessä. Hänen assosiaationsa tästä varhaisesta kokemuksesta johtivat pysyvään kiinnostukseen elektrofysiologiasta ja elämän tieteistä. Tutkimuksesta tuli hänelle luova pakopaikka silloin kun hän työskenteli kunnallisissa hallinnollisissa tehtävissä.

Tämä taustanaan hän kykeni lukemaan teknisiä HAARP-dokementteja ja näkemään sen osuuden ionosfäärin häirintään. Kuten hän näki sen, että hallitus oli vähätellyt riskejä. Koska hänellä oli ystävänään alaskalainen Clare Zickuhr sekä muita, hän lähetti kasoittain materiaalia ystäville kaikkialla maailmassa ja informaatiota tulvi takaisin.

Kesällä 1994, Begich kirjoitti artikkelin HAARP:ista Nexus-aikakauslehteen saadakseen tarinan ulos. Hän mainitsi Eastlundin patentin, mutta myönsi että se oli ristiriitainen.

"USA:n armeija kieltää, että HAARP-projektilla olisi mitään tekemistä näiden patenttien kanssa. Kuitenkin huolellinen katsaus hallituksen dokumentteihin pakottaa tekemään sen johtopäätöksen että armeija pyrkii tahallaan johtamaan harhaan."

"Vaikka on totta että laite jota ollaan rakentamassa ei täysimääräisesti hyödynnä näitä patentteja, se on välttämätön askel tämän teknologian tehokkuuden osoittamisessa suuren antennirykelmän edellä..."

"Patentti numero 4.686.605, joka myönnettiin 11.8.1987, on yksi kolmesta saman keksijän hakemasta tähän liittyvästä patentista, jotka laivasto on julistanut salaiseksi 1980-luvun loppupuolella."

Tässä hänen Nexus-lehden artikkelissa, Begich sanoi että Eastlundin patentit menevät niiden sovellusten yläpuolelle joista Tesla uneksi. Tässä Eastlundin patentissa sanottiin että tiedemiehet aiempina vuosina olivat yrittäneet oppia satimeen joutuneiden elektronien ja ionien vyöhykkeistä maapallon yläpuolella, jotta voitaisiin kontrolloida ja käyttää tätä ilmiötä hyödyksi:

"Esimerkiksi 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvun alkupuolella sekä Yhdysvallat että Venäjä räjäyttivät sarjan ydinlatauksia luodakseen suuria määriä varautuneita hiukkasia eri korkeuksiin..."

"Tämä voi aiheuttaa sekaannusta tai häiriötä, tai jopa lentokoneiden ja ohjusten täydellisen ohjausjärjestelmän menetyksen."

"Tämä kyky ottaa käyttöön ja lähettää eri taajuisia sähkömagneettisia aaltoja tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden häiritä kaikkea kommunikaatiota maalla, merellä ja ilmassa samaan aikaan."

Eastlund puhui super-kuumentimensa muista mahdollisista käyttötarkoituksista:

"Ohjusten tai lentokoneiden tuhoaminen tai sekoittaminen voisi olla tuloksena kun relativistiset hiukkaset otetaan käyttöön."

"Sään muokkaus on mahdollista esimerkiksi muuttamalla yläilmakehän tuuliolosuhteita rakentamalla yhden tai useamman ilmakehän hiukkasten peitteen joka toimii kohdistavan laitteen linssinä."

"Myös ilmakehän hiukkasten taholla tapahtuva muokkaus on mahdollista niin että voidaan saavuttaa myönteisiä ympäristövaikutuksia. Sen lisäksi että muutettaisiin ilmakehän alueen molekyylistä koostumusta, tietty molekyyli tai molekyylejä voidaan valita pysymään koossa pidempään. Esimerkiksi otsonin, typen, jne. määrää ilmakehässä voidaan keinotekoisesti lisätä. Samoin, ympäristön tilaa voidaan parantaa pilkkomalla useita kemikaaleja kuten hiilidioksidi, hiilimonoksidi, typen oksideja, jne."

Begich huomautti Nexus-lehden lukijoille, että HAARP-laite jota siihen aikaan rakennettiin ei ollut tarpeeksi iso jotta sillä olisi voitu testata kaikkia Eastlundin ajatuksia. Mutta näytti totisesti siltä kuin armeija oli kiinnostunut hänen patenteistaan. Begichillä oli kokemusta "procurement"-prosessista (=hankinta, toimittaminen jonkun myötävaikutuksella) - byrokraattinen termi saada hallituksen urakoita - ja tämän tapauksen faktat pistivät häntä silmään.

3.11.1993, USA:n ilmavoimat ilmoitti, että HAARP:in ensimmäisen vaiheen ensisijainen alihankkija oli ARCO Power Technologies Incorporated (APTI). APTI oli ARCO:n tytäryhtiö ja omisti patentit Eastlundin ionosfääriä muuttaviin laitteisiin. Begich tutki asiaa ja sai selville että APTI:lla oli presidentti Los Angelesissa ja 25 työntekijää Washington D.C:ssä ja että firman liikevaihto oli ainoastaan 5 miljoonaa dollaria vuodessa.

Kuinka tällainen pieni tytäryhtiö saa armeijalta tällaisen suuren projektin? Asiakirjojen mukaan, se voitti oikeuden rakentaa tämän projektin. Tämä HAARP-urakka oli yli viisi kertaa suurempi kuin APTI:n vuosittainen liikevaihto. Kuten Begich näki sen, ainoa tapa jolla käytännöllisesti katsoen tuntematon yhtiö voisi saada tällaisen urakan on että sillä on tarkoituksenmukaista informaatiota jota tällaisessa projektissa tarvitaan. Polku johtaa takaisin Eastlundin patentteihin.

Begich lainasi Microwave News -lehden touko-kesäkuun 1994 numeroa jossa Eastlund kuvaili kiihdytettyjen elektronien "täydellistä, globaalia kilpeä" joka luotaisiin radiotaajuus (RF) -lähettimillä. Tämä HAARP-projekti "ilmiselvästi näyttää ensimmäiseltä askeleelta tätä tavoitetta kohti", Eastlund kertoi toimittajalle. Kuitenkin hän mainitsi, että hänen kuvailemansa käyttötarkoitus vaatisi

huomattavasti suuremman virtalähteen ja huomattavasti suuremman antennin kuin tämä HAARP-antennirykelmä.

Samalla kun Eastlundin polemiikki jatkui, Begich kirjoitti että helmikuussa 1990, laivaston ja ilmavoimien paperi teki selväksi että tämän projektin päämäärä on oppia kuinka manipuloida ionosfääriä paljon suuremmassa mittakaavassa kuin mitä Neuvostoliitto voisi tehdä samanlaisilla laitteilla. HAARP olisi maailman suurin ionosfäärin kuumennin, ja sijaitsi sellaisella leveysasteella jolla olisi kaikkein parhain sähkönjohtokyky soveltamaan Eastlundin keksintöjä käytäntöön. Revontulten tutkiminen ei ollut HAARP:in päämäärä. Begich lainasi USA:n ilmavoimien "Record of Decision, High-Frequency Active Auroral Research Program (HAARP), Final Environmental Impact Statement" -lausuntoa joka oli päivätty 18.10.1993:

"Tätä dataa jota ehdotettu tutkimus hankkisi, voitaisiin käyttää analysoimaan ionosfäärisiä ominaisuuksia sekä arvioimaan potentiaalia kehittää ionosfääristä parannus-teknologiaa kommunikaatio- ja seurantajärjestelmiin. Potentiaalinen puolustusministeriön sovellus tähän tutkimukseen liittyen olisi luoda kommunikaatiomahdollisuudet sukellusveneisiin. Näiden ja monien muiden tutkimus-sovellutusten odotetaan suuresti parantavan nykyistä puolustusministeriön teknologiaa."

"Ilmavoimat ja laivasto ehdottavat rakennettavaksi maailman kaikkein monikäyttöisimmän ja parhaimman ionosfäärin tutkimuslaitteiston. Hallitus aikoo hyödyntävänsä käyttämätöntä tutkatukikohtaa lähellä Gakonaa Alaskassa tähän ohjelmaan. Tutkimusvaatimukset määräävät että tämän valitun paikan täytyy sijaita 61 ja 65 leveysasteen välillä joko pohjoisessa tai etelässä. Paikan täytyy myös sijaita USA:n maaperällä ja puolustusministeriön mailla..."

Reagointi tähän Nexus-lehden artikkeliin osoitti, että ihmiset olivat paljon kiinnostuneempia HAARP:ista kuin mitä alaskalaiset tutkijat olivat alun perin odottaneet. Begich huomautti että monet itsenäiset tutkijat pelkäsivät tunnistaa itsensä ja "pelata hallitusta vastaan". Erääseen ryhmään yksilöitä - jotka halusivat pysyä nimettöminä - ja joihin Nick alkoi viitata termillä "kaverit erämaassa" lähettivät hänelle paljon materiaalia joiden he sanoivat liittyvän HAARP:iin. Kirjoja, papereita, lehtileikkeitä ja internetistä poimittua materiaalia saapui joka viikko, kuten myös hallituksen muistiinpanoja. Hän pani vähemmän painoarvoa internetissä olleelle materiaalille, jollei niissä mainittu kirjoja tai artikkeleita tai patentteja joista hän voisi selvittää asian. Eräänä päivänä Begichin perheen kotiin saapui paketti joka sisälsi 18 tuuman paksuudelta asiakirjoja.

Näihin aikoihin, Sir Anton Jayasuriya Open International University of Complemantary Medicinesistä kutsui Begichin esittelemään paperia Vaihtoehtoisen lääketieteen maailmankongressissa, sekä vastaanottamaan perinteisen lääketieteen tohtorin arvon. Tämä kunnianosoitus oli täysin odottamaton ja hän pakkasi matkalaukkunsa. Kuten osoittautui, olosuhteet eivät sallineet hänen matkustaa Sri Lankaan, joten hän suunnitteli sen sijaan matkaavansa Suomeen. Suomessa hän ainakin näkisi vanhan ystävänsä (vuoden 1978 kongressin ajoilta sekä kirjeenvaihdosta), Tri. Reijo Mäkelän, ja voisi puhua Mäkelän tieteellisistä löydöistä sähköfysiologiassa.

Sillä välin eräs HAARP-tutkijoista Kanadassa oli kirjoittanut kiittääkseen häntä Nexus-lehden artikkelistaan. Jeane Manning oli kirjoittaja joka oli juuri saanut valmiiksi kirjan The Coming Energy Revolution käsikirjoituksen. Hän ehdotti että he yhdessä kirjoittaisivat artikkelin amerikkalaiseen julkaisuun. Begich vastasi soittamalla hänelle Vancouveriin. He molemmat tulivat siihen johtopäätökseen että heillä oli liian paljon painavaa informaatiota jotta sen olisi voinut supistaa artikkeliksi. Sen täytyi olla kirja.

Pysähdyttyään Seattlen lentokentällä ennen lähtöään Suomeen, Begich tapasi Manningin muutaman tunnin ajan ja huomasi että heillä oli samanlaiset arvot. He päättivät kokeilla kirjan kirjoittamista siten että eivät olleet henkilökohtaisesti yhteydessä toisiinsa.

Kun hän oli Suomessa, ainoa hermostuttava tapahtuma oli se, että HAARP:ia koskevat kansiot jotka hän oli ojentanut Reijo Mäkelälle olivat mystisesti kadonneet Reijon toimistosta. Nämä kaksi miestä

kuitenkin keskustelivat tästä projektista, ja päättelivät että HAARP oli vastoin tervettä järkeä myös uhka turvallisuudelle. Tämä johtopäätös perustui Mäkelän suurelle tietämykselle siitä miten radioaallot vaikuttavat ihmisiin.

Tultuaan takaisin Anchorageen vuonna 1995 Begich lähetti lentolipun Jeane Manningille sekä hänen yhdeksänvuotiaalle pojalleen jotka muuttivat hänen sisarensa makuuhuoneeseen asumaan kahdeksi viikoksi. Nick otti kaksi viikkoa lomaa töistä ja he levittivät HAARP:ia koskevat kansiot seitsemän metrin pituiseksi kasaksi lattialle. Shelah liittyi heihin tehdäkseen vierailun HAARP:ia vastustavien aktivistien Clare Zickuhrin ja hänen vaimonsa luokse ja he ajoivat tuntikausia Alaskan erämaassa keskustellakseen muiden aktivistien kanssa. Kaikkein paljastavimmat haastattelut kuitenkin tapahtuivat puhelimitse. Ollessaan Alaskassa, Jeane soitti Houstoniin, Teksasiin, ja haastatteli miestä joka oli erotettu gigawatin kuumennusprojektin suunnittelijoiden sisäpiiristä. Tapahtuiko näin siksi että hän oli puhunut liikaa medialle?

LUKU 4 - TAIVAANHALKOJA SALAILUN ALLA

Tri. Bernard Eastlund hihittää kun hän kertoo ajasta jolloin kuvainnollinen hehkulamppu syttyi hänen mielensä ja Tri. Simon Ramon mielen välillä.

"Hän on merkittävä kaveri sotilastieteissä", Eastlund selitti Manningille puhelinhaastattelussa. "Hän oli TRW:n ja kaikkien näiden suurten yhtiöiden perustaja. Ne ovat suuria armeijan aliurakoitsijoita. Siihen aikaan hän oli ARCO:n (Atlantic Richfield Oil Company) hallituksen jäsen."

Kun Eastlund käveli sisään tuona päivänä 1980-luvulla antaakseen esityksen, hän oli tietoinen läsnä olevista vanhemmista tiedemiehistä. Eastlundilla oli kokoelma piirtoheitinkalvoja valmiina havainnollistamaan hänen uutta konseptiaan voimakkaiden radiotaajuusaaltojen tai mikroaaltoenergian lähettämisestä ionosfääriin. Hänellä oli useita syitä odottaa hyväksyntää. Esimerkkinä tästä oli se, että kuka sitten toimittaisikin sähkögeneraattoreita hänen ehdottamaansa valtavaan lähettimeen saisi toimittaa laitteita myös ARCO:n maakaasukentille Alaskaan.

"Minä tulin grafiikoitteni kanssa", Eastlund muistelee. "Minä näytin yhden kuvan sijaintipaikasta Pohjois-Alaskassa, missä maapallon magneettikenttä ja missä Venäjä sijaitsee ja sen sellaista. Sitten minulla oli toinen kuva kaasukentästä, antennista ja radioaaltojen lähettämisestä ilmakehään."

Eastlundin ei tarvinnut näyttää seuraavaa kalvoa. Ajatus meni läpi ja armeijan rakennusyrityksen edustaja halusi miettiä sitä hetken.

"Ramo käski minun sulkea suuni ja istui siihen ja sanoi: 'Tällainen suurenmoinen ajatus!' Minun ei tarvinnut näyttää mitään yksityiskohtia", Eastlund sanoi tuntien ilmiselvää ylpeyttä. "Se on tällainen konsepti. Oli hienoa olla tekemisissä asioista perillä olevien ihmisten kanssa. Minun ei tarvinnut mennä kolmatta kalvoa pidemmälle, kun he kaikki alkoivat itse uurastaa asian parissa."

Tämä vanhempi tiedemies, johon Eastlund teki vaikutuksen, on keksijä jolla on patentteja mikroaalto-teknologiassa, elektroniikka-optiikassa ja ohjusten ohjausjärjestelmissä. Ramo on kirjan Fields and Waves in Modern Radio (1944) toinen kirjoittaja, ja yleisesti hän on asioista hyvin perillä oleva insinööri.

Eastlundia on kuvailtu pehmeä-ääniseksi, hyvin arvostetuksi fyysikoksi, erään houstonilaisen teknologia-alan yrityksen presidentiksi. "Eastlund ei ole pörrötukkainen hullu", Omni-aikakauslehti sanoi, siteeraten hänen ansioitaan MIT:ssä ja Columbian yliopistossa. Ollessaan töissä Atomienergia-komission fuusio-ohjelmassa 1970-luvun alkupuolella, yhtenä esimerkkinä, hän oli toinen "fuusiosoihdun" keksijöistä joka käyttää fuusioreaktorista jäljelle jäänyttä plasmaa kierrätettävänä kiinteänä jätteenä.

Jokin aika sen jälkeen kun Ramo oli kuullut Eastlundin sateiden keskittämisajatuksesta tässä kokouksessa, nämä kaksi tekivät yhdessä töitä ja saivat aikaan keksinnön jolle he hakivat patenttia vuoden 1985 alkupuolella. Heidän "Menetelmä ja sovellus elektronien kuumentamiseksi" (Method and Apparatus for Creating an Artificial Electron Cyclotron Heating Region of Plasma) oli toinen kolmen patentin sarjasta jotka Eastlund luovutti ARCO:n tytäryhtiölle, APTI:lle. Ramon osuus tähän konseptiin oli käyttää suurta superjohtavaa käämiä maan päällä manipuloimaan maapallon magneettikenttää suuressa korkeudessa, Eastlund sanoi.

Se oli ollut hyvää aikaa Eastlundille. Riitely Eastlundin patenteista ei ollut vielä alkanut. Kukaan fyysikko ei ollut vielä varoittanut että kokeet hänen patenteillaan voisivat muuttua "globaaliksi vandalismiksi".

ARCO oli palkannut Eastlundin neuvonantajaksi, liittyen 30 miljardin kuutiojalan maakaasuvaroihin joita ARCO:lla on Alaskassa. ARCO:n ongelmana oli tämän kaasun kaukainen sijainti. Putkiston rakentaminen ja kaasun johtaminen asutuskeskuksiin ei ollut vastaus ongelmaan; tämä putkiston megaprojekti oli ollut öljyteollisuuden agenda yli 20 vuoden ajan ilman kehitystä. Yhtiö voisi maksimoida voittonsa mikäli se pystyisi hyödyntämään kaasun paikan päällä.

Kuka voisi olla tällä harvaan asutulla alueella tällaisen suuren energiamäärän asiakas? Jos tätä kaasua poltettaisiin paikan päällä antamaan voimaa generaattorille joka tuottaisi sähköä, Eastlund tajusi että he puhuivat miljardeista wateista sähköä. Ei ainoastaan miljoonista wateista johonkin kaupungin voimalaan. Mitä hänen pomonsa tekisi näin suurella määrällä sähköä?

Hän hylkäsi jokaisen ajatuksen johon tarvittiin vähemmän sähköä. Lopulta Eastlundille tuli villi suunnitelma - käyttää kaikki energia jotta rakennettaisiin maailman suurin ionosfäärin kuumennin. Nämä laitteet maan päällä sädettäisivät kohdistettua energiaa ionosfääriin, jossa säteinä lähetetyt radiotaajuusaallot reagoisivat voimakkaasti varautuneiden hiukkasten kanssa jotka ovat jo siellä satimessa. Näiden kohdistettujen säteiden kuumennusvaikutus dramaattisesti työntäisi suurta osaa ionosfääriä kauemmaksi maapallosta.

Myöhemmin tämä suuri ionosfäärin kuumennin Alaskassa tuli sijaitsemaan kaukana kaasukentistä, mutta Eastlundille oli tullut tilaisuus osoittaa keksijänkykynsä.

Jokainen sotilaallis-teollis-akateemisen kompleksin ulkopuolella, joka seuraa Eastlundin ionosfäärin kuumentimeen liittyvän tutkimuksen historiaa, saattaisi ihmetellä miksi kukaan haluaisi kuumentaa ja kohottaa ilmakehän yläosaa? Oliko motiivina saada etumatkaa Venäjään, joka oli suorittanut kokeita samanlaisella teknologialla? Ainoastaan he tiesivät varmasti. Defense Advanced Research Projects Agency(DARPA) tuki joitakin Eastlundin tutkimuksia "Alaska North Slope Electric Missile Shield":in alla.

Yhdysvalloilla oli jo pienempiä antenneja useilla paikkakunnilla, tarkoituksenaan saada radioaallot kimpoamaan ionosfääristä. Suuremmalla laitteella sekä kyvyllä kohdistaa säteet, Yhdysvaltain armeija voisi tuhota kohti tulevat ohjukset, häiritä globaalia tietoliikennettä, muuttaa kemikaalien koostumusta ja jopa muokata säätä ohjaamalla uudestaan ilmakehän suihkuvirtauksia.

Toisesta tempusta johon hänen keksintönsä pystyisi, keskusteltaisiin muutamaa vuotta myöhemmin. "Maan läpäisevä tomografia" (maan skannaaminen säteillä jotka tulevat alas taivaalta - periaatteessa röntgensädettää maapalloa jotta löydettäisiin salaiset tunnelit ja piilopaikat) on käyttötarkoitus joka mainittaisiin vuoden 1995 puolustusselonteossa. Ja on olemassa mahdollisia käyttötarkoituksia jotka ovat futuristisempia kuin tomografia.

1980-luvulla ei ollut helppoa myydä patenttia patenttitoimistolle. Kun hän haki ensimmäistä useista patenteista ionosfäärin kuumenninta varten, toimiston tarkastaja kertoi Eastlundille että hänen keksintönsä kuulosti tieteiskirjallisuudelta. Eastlund vastasi että tämä teknologia oli kaikkien tuntemaa. Askel askeleelta hän puolusti väitteitään paperityöllä joka osoitti, että tämä teknologia oli mahdollista. Sitten hallituksen viranomaiset olivat vakuuttuneita. Mutta ennen kuin tämä dokumentti tuli julkisuuteen vuonna 1991, laivasto julisti patentin numero 5.038.664 salaiseksi yhdeksi vuodeksi. Tässä

patentissa kerrottiin kuinka luoda "relativististen hiukkasten kilpi" korkealle taivaalle. "Relativistiset" hiukkaset kulkevat liki valon nopeudella.

Kun Eastlund oli saanut armeijan mielenkiinnon heräämään, Pentagon avasi lompakkonsa ja käytti satoja tuhansia dollareita tutkiakseen hänen väitteitään. Eastlund sanoi vuonna 1988 radiohaastattelussa että puolustusministeriö oli tehnyt paljon töitä hänen konseptinsa kimpussa, mutta että hänellä ei ollut lupaa kertoa yksityiskohtia. Hän kertoi myöhemmin Manningille että sen jälkeen kun hän oli tehnyt töitä ARCO:lle vuoden ja hakenut patentteja, DARPA oli seulonut hänen teorioitaan ja sitten tehnyt sopimuksen hänen kanssaan jotta hän opettaisi heille kuinka luoda relativistisia elektroneja ionosfääriin.

Vuoden 1986 jälkeen hän ei ollut enää ARCO:n palkkalistoilla, ennen kuin keksintö otti paljon tulta mediassa. Sen ensimmäinen suuri julkistaminen tapahtui vuonna 1988, vuosi sen jälkeen kun yksi hänen patenteistaan - kuinka sädettää suuria määriä sähkömagneettista energiaa ylemmän ilmakehän valituille alueille - tuli julkiseksi.

Tämä julkistettu patentti oli nimeltään "Menetelmä ja sovellus muuttaa aluetta maapallon ilmakehässä, ionosfäärissä ja magnetosfäärissä". Eastlund kertoi Alex Chadwickille National Public Radiossa, että tämän patentin olisi ollut parempi pysyä hallituksen salaisuutena. Hän sanoi olleensa onneton siitä että se julkistettiin, mutta niin kuin hän ymmärsi asian, patenttitoimisto ei pidä perus- "fundamentaalista informaatiota" salassa. "Sinä et saa patenttia jos sinä et kuvaile riittävän yksityiskohtaisesti toiselle ihmiselle kuinka käyttää sitä", hän sanoi. Hänen patenttinsa tietyt sotilaalliset sovellukset pysyvät salaisina, hän lisäsi.

Tämä radion haastattelija, Chadwick, asettui vastatusten Eastlundin kanssa näkökohdista jotka vaivasivat tätä haastattelijaa - pääasiassa - pääasiassa siitä, kuinka suunnattomia asioita tämä keksijä väitti hänen keksintönsä pystyvän tekemään. Vaikutukset kuten planeetan ilmakehän muuttaminen kuulostaa siltä kuin se olisi peräisin Jules Vernen novellista.

Kuulostaen ylpeältä saavutuksistaan, Eastlund vastasi että mikään tässä patentissa ei ollut tieteiskirjallisuutta. Se perustui olemassa olevien teknologioiden yhdistelmiin. "Monet saavutuksista on tarkoitettu hyödyksi."

Ovatko keinotekoiset auringonpilkkuvaikutukset hyödyksi? Chadwick viittasi patentin sivulle 11, jossa Eastlund väitti että hänen keksintönsä voisi häiritä tietoliikennettä kaikkialla maailmassa. Lyhyen naurun kera keksijä myönsi tämän väitteen. "Ilmiselvästi tämä ei kuulosta järin hyödylliseltä, joten olen ristiriidassa väitteeni kanssa. Mutta tämä patentti itsessään vahvistaa että sinä voit tehdä tämän. Auringonpilkut tai auringonpurkaukset häiritsevät tietoliikennettä pahasti. Tämä tekisi samoin periaatteessa saman mekanismin kautta."

Eastlundin into planeetanlaajuiselle muokkaukselle tuli esiin aivan yhtä selvästi kuin Omni-aikakauslehden haastattelussa. Vaikka hän myönsikin että monet hänen keksintönsä käyttötarkoituksista ovat sotaisia, hän puhui myös "hyväntahtoisemmista" käyttötarkoituksista. Hänen näkemykseensä hyväntahtoisuudesta liittyi teknologia jolla muutettaisiin suihkuvirtausten reittejä, jotka ovat merkittävä tekijä joka määrää globaalista säästä. Toinen keino kontrolloida säätä tällä teknologialla olisi rakentaa "ilmakehän hiukkasten rykelmiä jotka toimisivat linsseinä kohdistaen auringonvaloa", hän kertoi Omnille. Täten ihmiset jotka kontrolloivat antenneja voisivat kohdistaa ne siten että takaisin tulevat säteet iskisivät tiettyyn paikkaan maapallolla. Tällä kuumennuskyvyllä he voisivat tehdä kokeita kunnes he kykenisivät kontrolloimaan tuulia tietyssä paikassa.

Tässä Omnin artikkelissa selitettiin: "Tämä tarkoittaa sitä, hän sanoo, että kontrolloimalla paikallista säätä he voisivat tuoda sadetta Etiopiaan, tai muuttaa Karibian syysmyrskyjen reittejä. Hänen laitteensa voisi jopa auttaa paikkamaan otsoniaukkoa Etelämantereella, tai hajottaa ilmakehän saasteita kuten hiilimonoksidia tai typen oksideja."

Kaikki tiedemiehet eivät jakaneet Eastlundin intoa tehdä kokeita ionosfäärillä. Tri. Richard Williams, fyysikko David Sarnoff Research Centeristä joka sijaitsee New Jerseyn Princestonissa, lähetti kirjeen tiedelehteen varoittaen että Eastlundin keksinnöstä voisi tulla vakava uhka maapallon ilmakehälle. Williams teki yhteenvedon Eastlundin patentista muuttaa ilmakehää, ionosfääriä ja/tai magnetosfääriä:

"Tämän keksinnön ideana on luoda valtavan voimakkaiden radioaaltojen sateita ja kohdistaa ne kohti ylempää ilmakehää. Tietyillä korkeuksilla olemassa olevien elektronien elektroni-syklotroni resonanssi-kuumennus voisi aiheuttaa ilmakehän neutraalien partikkelien ionisaatiota. Tämän keksinnön aiottujen käyttötarkoitusten joukossa on 'satelliittien mikroaaltolähetysten häiritseminen' tai saada aikaan 'täydellinen tietoliikenteen pysäyttäminen suurella alueella maapalloa'. Muihin aiottuihin käyttötarkoituksiin liittyy säänmuokkaus, ilmakehän suurten alueiden kohottaminen sekä kohti tulevien ohjusten tuhoaminen."

Suurienergiset kokeet ovat uhka ylemmälle ilmakehälle, Williams sanoi. Sitten hän viittasi Eastlundin lausuntoon radio-haastattelussa - että salainen sotilaallinen projekti oli jo meneillään jotta tutkittaisiin ja sovellettaisiin tätä keksintöä. Williamsilla oli hyytävä varoitus:

"Tällaiset kokeet voisivat aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa."

Williams huomautti fyysikko-kaverilleen että vähäisillä muutoksilla ylemmässä ilmakehässä, kuten teollisten saasteiden jäännöksillä, on suunnaton vaikutus. Esimerkki tästä on tuhoisa vaikutus maapallon otsonikerrokselle, maapallon ilmakehää suojaavalle kerrokselle joka imee haitallisen ultraviolettisäteilyn. Samalla kun hän teki selväksi että otsonikerros ja ionosfääri ovat erillisiä kerroksia, fyysikot sanovat että nämä kerrokset ovat toisiinsa kytkettyinä samoin kuin erillisiä. Koskien otsonikerrosta, Williams sanoi: "Pitkien neuvottelujen jälkeen, Liittovaltio oli liittynyt kansainväliseen sopimukseen jonka tavoitteena on suojella otsonikerrosta. Muutama testi Eastlundin keksinnöllä saattaisi tehdä tyhjäksi kaiken minkä me olemme saavuttaneet tällä sopimuksella."

Vaikutuksia yläilmakehässä ei voida rajata yhteen pisteeseen, Williams huomautti.

Elokuussa 1992, Jeane Manning kohtasi APTI:n presidentin, Ramy Shannyn International Energy Conversion Engineering Conference:ssa. Hän oli tullut tähän IECEC:n tapaamiseen voidakseen sivistää itseään edelleen eri energia-vaihtoehdoista, mutta eräs kohta ohjelmassa veti hänet pois aamun "advanced and innovative systems" -luennolta. Mainoslehtisessä sanottiin että APTI:n edustaja pitäisi seminaarin energiasäteistä, ja hän halusi kysyä tältä henkilöltä että oliko APTI aikeissa rakentaa Eastlundin keksintöjä.

Manning livahti tähän huoneeseen ilman että hänen olisi tarvinnut näyttää lehdistöpassiaan. Tämä seminaari oli pikemminkin kollegojen intiimi kokoontuminen kansallisista laboratorioista, Liittovaltion energiavirastosta ja yliopistoista; tässä kokoushuoneessa oli alle 30 ihmistä. Huoneessa oli toinenkin nainen, joka näytti vakavan ammattimaiselta, kuten kansallisen laboratorion vanhemmalle tutkijalle sopii.

Tämä keskustelu poukkoili aiheesta toiseen, aivan kuin osanottajilla olisi kiire viralliseen kokoukseen. Kanada oli mukana kokeellisessa lentokoneessa joka lensi 150 mailin matkan maanpinnalta lähetettyjen mikroaaltojen ohjauksessa, Manning oppi. ARCO, Raytheon, Jet Propulsion Laboratory ja japanilaiset tiedemiehet tekivät historiaa mikroaaltosäteillä. Näitä lentokoneita tai satelliitti-projekteja voidaan käyttää seurantaan, puhujat kerskailivat. Tai vapauttamaan voimaa "etäisten luonnonvarojen kehittämiseen".

Eräs hyvin pukeutunut mies nousi ylös ja pyysi että ihmiset tekisivät yhteistyötä "...jotta saataisiin selville mitä tämän teknologian avulla pystytään tekemään. Kootkaamme joukkueemme yhteen ja anokaamme rahaa ihmisiltä."

Erään suuren yliopiston projekti-insinööriltä kysyttiin mikroaaltosäteiden ympäristövaikutuksista. Hän vastasi että suurin haaste näille ihmisille tässä huoneessa oli yleisön käsitys ympäristövaikutuksista. Tutkimuksia mikroaaltoenergiasta ja mikroaaltouuneista tehtiin 1970- ja 1980-luvulla hän huomautti, mutta siitä lähtien tutkimukset ovat keskittyneet 60 hertsin siirtolinjoihin. "Mutta minä ajattelen, sen datan myötä joka on siellä jossakin, sinä voit osoittaa että sillä voimataajuudella josta me puhumme ei ole minkäänlaisia lämpövaikutuksia, ja että nämä voimataajuudet joiden lähelle ihmiset joutuvat tulevat olemaan sellaisia että sinulla ei tule olemaan ongelmia."

Manningin yllätykseksi hän myönsi, että "suuri kysymys on, millaisia (silloin kun ihmiset altistuvat energiasäteille) nämä matalan taajuuden pitkäaikaiset vaikutukset ovat. Ei ole ollut minkäänlaisia tutkimuksia siitä, ja tämä tulee olemaan tällainen yksityiskohtainen intensiivinen tutkimus jota ei tulla tekemään lähitulevaisuudessa."

Manning puhui hiljaa nauhuriinsa: "Miksi ihmeessä he sitten pyytävät rahaa lelujensa rakentamiseksi ennen kuin tällainen tutkimus on tehty?" Hän ei esittänyt tätä kysymystä ääneen, sillä hän halusi kuulla seuraavalta puhujalta - APTI:n presidentiltä - niin paljon kuin mahdollista. Kenties hän voisi saada selville että josko säteilykokeet ionosfääriin olisi peruttu.

Tri. Shanny oli melko tummapintainen ja suurikokoinen mies, pukeutuneena hyvin räätälöityyn tummaan pukuun. Hänen esityksensä oli lyhyt; audiovisuaalinen esitys ARCO:n kokeista mikroaaltojen lähettämisestä lentokoneeseen Kanadassa sekä muutama kommentti. Kenties paikalla oleminen oli tärkeämpää kuin yksityiskohtainen raportti.

Jälkeenpäin Manning odotti kokoushuoneen oven ulkopuolella ja pysäytti Shannyn kun hän tuli ulos. Manning esitteli itsensä ja antoiExplore-aikakauslehden käyntikortin, ja kysyi sitten Bernard Eastlundin patentoiman teknologian asemaa.

Shanny peräytyi, elehti käsillään ja kasvoillaan antaakseen vaikutelman että Eastlund oli hullu ja että tällä yhtiöllä ei ollut mitään tekemistä Eastlundin futurististen patenttien kanssa.

Ohimenevästi, vakuuttaen Manningin siitä, ettei APTI tulisi rakentamaan minkäänlaista mega-instrumenttia, Shanny jätti hänet ja suuntasi ravintolaan. Manning kertasi kaiken mielessään ja tajusi että hänelle ei ollut annettu yhtä ainutta täydellistä lausetta jota hän voisi lainata. Tämä viesti - jossa vähäteltiin Eastlundin töitä ja vakuuteltiin ettei APTI rakentaisi tällaista teknologiaa - oli välitetty taitavasti niin että tätä asiaa ei varsinaisesti sanottu.

Muutama vuosi myöhemmin, tämä jättimäinen armeijan aliurakoitsija E-Systems osti Shannyn yhtiön, APTI:n. Eastlundin suunnitelmien polku haudattiin syvemmälle vuonna 1995, sen jälkeen kun Raytheon osti HAARP-sopimuksen - ja täten APTI:n patentit - E-Systemsiltä.

Ollessaan Manningin haastateltavana, Eastlund selitti miksi hänen metodinsa luoda suuren energian ohjussuoja oli parannus nykyiseen Tähtien sotaan: satelliitteja ei tarvittu. Tämä antenni maan päällä säteilyttäisi energiaa korkealle maapallon yläpuolelle kiihdyttääkseen elektroneja ionosfäärissä. Suurissa korkeuksissa vaikutus moninkertaistuisi mikäli käytettäisiin tarpeeksi suurta voimaa.

Onko mahdollista että HAARP-tiedemiehet olisivat pienentäneet teknologiaa, niin että he eivät tarvitsisi tällaista suurta maa-aluetta ja sähkövirtaa kuten Eastlundin patenteissa vaadittiin, Manning kysyi häneltä.

"Se on mahdollista", Eastlund vastasi. Heillä on ollut paljon hyviä insinöörejä tämän projektin parissa jo jonkin aikaa. Minä toivon että he olisivat parantaneet sitä."

Vuonna 1994 Eastlund kirjoitti eräälle australialaiselle joka oli huolissaan HAARP:in vaikutuksista Uuteen Seelantiin ja Australiaan. Hänen nimensä oli David White. "Kuten me keskustelimme, tämä HAARP-antenni saattaa olla ensimmäinen askel kohti sen määrittelemistä että onko mahdollista rakentaa

joitakin sovelluksia joista minun patenteissani puhutaan. Useimmat sotilaallisista sovelluksista vaativat relativististen elektronien luomista ionosfääriin. Olen ymmärtänyt, että eräs HAARP-antennin tarkoituksista on tutkia relativististen elektronien luomista."

Nämä nopeutetut elektronit kulkisivat maapallon magneettikenttiä pitkin ja joko "kimmahtaisivat" kenttälinjan päälle Australian yllä ja palaisivat pohjoiseen "tai joutuisivat kadoksiin ja laskeutuisivat ilmakehään". "Ei syytä paniikkiin", Eastlund kirjoitti, "tämä tapahtuu hyvin korkealla ilmakehässä".

"On vielä vuosia siihen, että voitaisiin luoda riittävä määrä energiaa jotta se antaisi aiheen huoleen eteläisellä pallonpuoliskolla, ja tämä vain mikäli voidaan osoittaa että tällaisia elektroneja voidaan luoda antennin avulla."

Eastlund sanoi, "Koska minä lopetin työskentelyn ARCO:lle, olen viettänyt aikaa tutkimalla antennien käyttöä otsoniaukkojen paikkaamiseen sekä suihkuvirtausten uudelleen ohjaamiseen sään muokkaamiseksi."

Kun nämä ionisoivat säteet tuottavat otsonia hajotessaan ilmakehässä, hän kertoi myöhemmin Manningille, ne voivat myös lisätä typen määrää siellä ylhäällä. "Ongelma on siinä että vaatii paljon energiaa jotta tuotettaisiin paljon otsonia." Tiedemiehet suunnittelivat jatkavansa työskentelyä tämän ongelman parissa.

Hän haluaisi saada tunnustuksen siitä mikä on ollut hänen osuutensa ionosfäärin kuumentimen keksimisessä. "He omistavat sen, mutta he eivät voi ottaa ansiota siitä", hän sanoi. "Olin järkyttynyt, sillä 'sisäinen politiikka' oli syy miksi minun annettiin lähteä. Minä menin patentti-asianajajan luokse, ja hän sanoi: 'Ben, älä huolehdi siitä. Se on pitkän tähtäimen ajatus. Jos se toimii, USA:n hallitus sanoo että sinä keksit sen. Ja he eivät voi ottaa sitä pois sinulta.'"

Todisteeksi siitä, että HAARP perustui Eastlund-tyyppiseen teknologiaan, hän sanoi: "He sanoivat että relativististen elektronien luominen oli ohjelman eräs tavoite."

Eastlund antoi eloisan kuvan siitä kuinka energisiä nämä elektronit ovat. Elektroni joka osuu sinun televisioosi liikkuu 25.000 elektronivoltin nopeudella. Kun ne liikkuvat yli puolen miljoonan elektronivoltin nopeudella, sinä voit kutsua niitä relativistisiksi. HAARP puhuu 1-3 miljoonan elektronivoltin nopeuksista."

Tämä patentti jonka hän kirjoitti Simon Ramon kanssa käsitteli sitä, että "kuinka sinä käännät antennisi nuppia ja säteilytät asioita ja saat asioita tapahtumaan". Koska maapallon magneettikenttä riittää juuri ja juuri kääntämään kompassin neulaa, Ramo lisäsi konseptin käyttää hyvin suurta maan päällä olevaa superjohtavaa käämiä muokkaamaan maapallon magneettikentän voimakkuutta tietyllä korkeudella, Eastlund kertoi Manningille. "Antamaan sinulle vähän enemmän kykyä kontrolloida asioita... Se sallisi sinun tehdä tehokkaammin asioita suurissa korkeuksissa."

Manning kysyi: "Onko kukaan nostanut esille ajatusta että asiat karkaisivat hallinnasta?"

Eastlund ei näyttänyt panevan merkille raivoa joka oli tämän kysymyksen takana, hän antoi innostuneen teknisen vastauksen. "Minä en tarkoita kontrollia tässä merkityksessä", hän sanoi. "Sanotaanpa että sinä haluat elektronit kuumiksi. Sinä lähetät aaltojasi ja ne tulevat kuumiksi, mutta ainoastaan käyttävät yhden prosentin siitä mitä sinä lähetät... Joten sinun täytyy käyttää valtavaa antennia..."

Eastlund painotti että hän kannattaa HAARP:ia. "Jos kymmenen prosenttia kaikista näistä asioista toimii, se olisi hyvin siisti asia."

Kasvava määrä ihmisiä ei ole samaa mieltä. Ennen kuin me tapaamme Clare Zickuhrin ja "nämä kaverit erämaassa", tässä seuraavassa luvussa me katsomme takaisin historiaan heidän yritettyään tehdä "jänniä asioita" yläilmakehässä.

LUKU 5 - KORKEALLA TAIVAALLA

Lukemattomat auringot ja muut galaksit levittävät kosmista säteilyä kaikkiin suuntiin jatkuvasti. Lähempänä kotia, meidän oma aurinkomme säteilee gammasäteitä, röntgensäteitä sekä lyhytaaltoisempaa ultraviolettivaloa. Kun nämä säteet iskevät maapallon ilmakehän ylempiin kerroksiin, atomit absorboivat nämä kosmiset säteet, mutta tässä prosessissa elektroneja irtoaa atomeista. Täten käynnissä on jatkuva elektronien vuoto (virta) tässä korkeudessa, ja atomit muuttuvat positiivisesti varautuneiksi ioneiksi. Tämä prosessi antoi nimen ionosfäärille. Vaikka ionisaatiota tapahtuu niinkin korkealla kuin 1.000 kilometriä maanpinnan yläpuolella ja niinkin matalalla kuin 50 kilometrin korkeudessa, positiivisesti varautuneet ionit ja negatiiviset elektronit ovat tiheimmillään 80 - 400 kilometrin korkeudessa.

Tämä luonnollinen sähköisesti varautunut kilpi suodattaa auringonsäteiden haitalliset aallonpituudet, suojellen maanpintaa merkittävältä pommitukselta.

Puhaltaen kohti maata aurinkotuulen mukana, sähköisesti varautuneet hiukkaset seuraavat maapallon magneettikentän viivoja. Tällaisilla vähäisen resistanssin poluilla, suuren energiavarauksen omaavat hiukkaset kulkevat kohti maapallon magneettisia napoja, puristuen virraksi jota kutsutaan sähköiseksi suihkuvirtaukseksi ja putoavat kohti maata. Joskus tämä virtaus hupenee, mutta muina aikoina aurinkotuulen mukana järjestelmään virtaa korkean energiatason omaavia hiukkasia ja taivaalle muodostuu revontulia. Eteläisellä pallonpuoliskolla näitä kutsutaan nimellä Aurora Australis ja pohjoisella pallonpuoliskolla nimellä Aurora Borealis.

Ikuisuuden ajan tämä sähköinen suihkuvirtaus on virrannut suoran virtauksen muodossa maapallon navoille. Kuka haluaisi muuttaa tätä virtausta?

Polku gigaprojektille

Tavallaan se alkoi muutaman hämmentyneen radiokuuntelijan toimesta. Vuona 1933, eräs mies Eindhovenissa, Hollannissa, yritti kuunnella radioasemaa Beromunsterissa, Sveitsissä. Äkkiä hän kuuli kaksi asemaa. Tämän voimakkaan Radio Luxemburgin ei olut tarkoitus kuulua tällä taajuudella vaan aivan asteikon toisessa päässä, mutta tässä se päihitti sveitsiläisen aseman.

Tämä Luxemburg Effect, kuten sitä myöhemmin kutsuttiin, ei säilynyt arvoituksena pitkään. Hollantilainen tiedemies nimeltään Tellegen havaitsi että radiosignaalien risti-modulaatio oli interaktiivinen aalto joka aiheutti non-lineaarisia luonteenpiirteitä ionosfääriin. Mitä tämä tarkoittaa selkokielellä on, että ionosfäärin reaktiot ovat ennustamattomia.

Muut tiedemiehet myös tajusivat että voimakkaat radioaallot muuttivat elektronien lämpötilaa ja tiheyttä ionosfäärissä ja että se sai aikaan vaikutuksia muissa radiosignaaleissa jotka menivät tämän alueen läpi. He tekivät kokeita kolmenkymmenen vuoden ajan ja olivat lopulta varmoja että voimakkaiden aaltojen johtaminen ionosfääriin sai aikaan epävakaisuutta. Heidän työkalunsa oli rykelmä antenneja - nimeltään ionosfäärin kuumennin. Enimmäkseen yliopistot ja tutkimuslaitokset puuhailivat ionosfäärin kuumentimien parissa. Stanford Research Institute (SRI) kehitti suuren osan näistä suuren taajuuden lähetysohjelmista, ja rahoitus tuli Defense Nuclear Agencyltä. Uuden, monikäyttöisen työkalun kehitys jota HAARP:ia varten rakennetaan tapahtuu Phillips Air Force Basen ohjauksessa.

Penn State tekemässä pioneerityötä kuumentimien parissa

Anthony Ferraro on sähköisen insinöörityön professori Penn Staten yliopistossa, koulussa jossa ensiksi suoritettiin kokeita tämän tiedon pohjalta. Vuonna 1966, sähköinsinöörit rakensivat 500 kilowatin

ionosfäärin kuumentimen paikkaan lähelle kampusta; tämän laitteen säteilytehon voimakkuus oli 14 megawattia. Ferraro kehitti tekniikan jolla säteilytettiin virtaa kahdesta lähettimestä samaan aikaan, samaan tapaan kuin kaikuluotauksessa. Suuritehoinen lähetin kuumentaisi aluetta alemmassa ionosfäärissä samaan aikaan kun heikompi lähetin lähettää pulsseja. Näiden kokeiden avulla voidaan tutkia miten nämä aallot suhtautuvat toisiinsa. Penn Statelle on maksettu ionosfäärin tutkimisesta jo 30 vuoden ajan.

Vaikka heillä oli tämä kuumennin ennen Alaskaa tai Norjaa, tämän yliopiston täytyi lopettaa tutkimus naapurien valitettua asiasta. Palomiehillä esimerkiksi Koillis-Kanadassa oli korkeaa taajuutta käyttävät radiot lentokoneissaan. Vaikka Penn Staten ionosfäärin kuumennin ei käyttänyt samaa taajuutta, se oli niin voimakas että lentokoneiden radiot mykistyivät, Ferraro muistelee. "Me kehitimme yhteistyö-tekniikoita; me suljimme laitteemme milloin he halusivat meidän sulkevan sen, mutta siitä tuli niin vaikeaa että meidän täytyi luovuttaa. Kuumentimet siirrettiin syrjäisille alueille kuten Puerto Ricoon."

Ensimmäinen suuri ionosfäärin kuumennin Yhdysvalloissa rakennettiin Plattesvilleen, Coloradoon, 1960-luvulla. Vuonna 1983 tämä lähetin siirrettiin Coloradosta paikkaan joka sijaitsi 40 kilometriä itään Fairbanksista, Alaskassa. Tämä Penn Staten tutkimusryhmä oli niiden joukossa jotka voittivat Laivaston tarjouskilpailun suorittaa kokeita käyttäen High Power Auroral Simulation (HIPAS) -laitosta siellä.

"Tämä alkuperäinen ajatus, joka ei liittynyt minun työhöni, oli luoda keinotekoisia revontulia", Tony Ferraro sanoi. "Meillä ei ollut riittävän suurta voimaa tehdä tätä."

Miksi luoda keinotekoisia revontulia? Hän vastasi että plasma-fyysikot halusivat kontrolloida revontulia oppiakseen enemmän fysiikasta joka loi ne. Ferraro sen sijaan tuli sisään ja käytti tätä laitosta moduloidakseen sähköistä suihkuvirtausta. "Näitä virtauksia voidaan moduloida voimakkailla lähettimillä niin että ne voidaan panna käyttäytymään kuin pienet antennit." Ferraro selitti että luonnollisessa olotilassaan nämä ionosfäärin virtaukset ovat tasavirtaa, kuten myös akusta tuleva virta. "Moduloimalla tätä ilmakehän aluetta näillä voimakkailla lähettimillä me voimme kääntää tämän tasavirtauksen vaihtovirraksi. Johdossa virtaava vaihtovirta käyttäytyy antennin tavoin. Nyt ne eivät virtaa johdossa vaan avaruudessa. Mutta se on sama periaate. Me voimme luoda pienen antennin."

Nämä kokeilijat halusivat luoda hyvin matalataajuisia (VLF) ja erittäin matalataajuisia (ELF) -sähkömagneettisia aaltoja tämän antennin kautta ylemmässä ilmakehässä, sillä VLF- ja ELF-aallot voivat matkata melkein koko maapallon ympäri hyvin vähäisellä hävikillä. "...Mutta ei riittävän voimakkaita jotta sitä kohtaan olisi tunnettu käytännön mielenkiintoa... Tämä sai laivaston ja ilmavoimat rahoittamaan vieläkin suurempaa ionosfäärin muokkaajaa - HAARP:ia. HAARP:ia ei tarkoitettu ainoastaan luomaan matalataajuisia aaltoja joita tapahtuisi voimakkaan suihkuvirtauksen kera, Ferraro sanoi. "Sillä on laaja, vaihteleva käyttötarkoitus."

Operaattoreilla jotka istuvat HAARP-instrumentin valvontakeskuksessa on totisesti monipuolinen työkalu sormissaan. Siihen kuuluu aaltoja muodostava generaattori joka kykenee lähettämän laajan valikoiman moduloituja signaaleja tähän antenni-rykelmään. Siten operaattorit voivat temmata tämän kapean radioaaltoisen energiasäteen taivaalle niin tahtoessaan. Penn Staten julkaisun eräässä artikkelissa sanotaan, että "laitteen hallinta sallii säteen kääntämisen mielivaltaiseen paikkaan 30 asteen kartion kera kymmenessä mikrosekunnissa."

Visuaalinen esitys kertoo operaattorille kuinka tämä koe edistyy, ja paikalliset sekä kauko-ohjauksella toimivat sensorit tarkkailevat ionosfääriä.

Jo kauan ennen kuin HAARP keksittiin, entinen Neuvostoliitto rakensi vieläkin voimakkaampia kuumentimia (yhden gigawatin, Zelenogradskajaan, lähelle Moskovaa) kuin länsi, ja maalla oli enemmän tiedemiehiä ionosfääriä muuttavissa kokeissa kuin länsimailla. Aivan äskettäin, Max Planck Institute Saksassa rakensi kuumentimen Tromssaan, Norjaan. Vuonna 1991 eurooppalaiset saivat kiinni venäläiset lähettämällä taivaalle yhden gigawatin verran energiaa Tromssasta.

Tämänlaiset kirjoitukset joissakin dokumenteissa viittaavat siihen että kilpailu siitä kenellä on suurin laite kannusti amerikkalaiset rakentamaan laitoksen joka olisi kolme kertaa voimakkaampi kuin venäläisten tai saksalaisten laitos. Mitä suurempi antennirykelmä, sitä voimakkaampi laitos.

Vaikka heillä itsellään ei olekaan enää ionosfäärin kuumenninta, Penn State on kuitenkin mukana ionosfäärin muokkaamisen tutkimisessa. Siitä mitä ennen kutsuttiin ionosfäärin tutkimuslaboratorioksi on tullut Communications and Space Sciences.

"Se oli ennen todella suuri ja hyvin monipuolinen, matematiikan, kemian ja fysiikan alan ihmisten ollessa mukana siinä. Nyt se on ensisijaisesti sähköinsinöörien alaa", Ferraro sanoi.

John D. Matthews on fyysikko joka löysi itsensä Penn Staten sähköisen insinööritaidon osastolta osastojen yhteen sulauttamisen seurauksena. Hänen erikoisalaansa on ionosfäärin alue alle 100 kilometrin korkeudessa. Puhelinhaastattelussa hän huomautti että päätutka (korkean taajuuden ionosfäärin kuumennuskokeisiin tarkoitettu) Arecibossa, Puerto Ricossa, kykenee kuumentamaan merkittävästi alempaa ionosfääriä samoin kuin ylempääkin. Tämä kuumeneminen on seurausta voimakkaista "diagnosistisista" instrumenteista. Areciboon tehdään parhaillaan merkittäviä parannuksia.

Suurin osa kuumennuksesta tapahtuu noin 200 kilometrin korkeudessa jota kutsutaan ionosfäärin "Lower F" -alueeksi, koska on helpompi kuumentaa tätä alempaa aluetta maksimiinsa.

Penn State pääsi pohjakerrokseen HAARP:in suhteen. Vuonna 1991 tämän yliopiston useat osastot - Applied Research Laboratory,Computer Engineering ja Engineering Electronic Services - yhdistivät resurssinsa huomattavan sopimuksen jälkeen. He olivat voittajien joukossa. Penn Statelle, APTI:lle ja Raytheon Corporationille annettiin jokaiselle sopimuksia tutkia kuinka suunnitella HAARP-laitosta. Jälkeenpäin, APTI kutsui Penn Staten liittymään SRI Internationalin ja Athna Corporationin kanssa tiimiksi. The Office of Naval Research valitsi heidän tiiminsä rakentamaan ja esittelemään voimakasta ionosfäärin kuumenninta lähellä Gakonaa Alaskassa. "Tätä kapasiteettia edelleen laajennetaan sen lopulliseksi maailmanluokan suoritus-kapasiteetiksi vuonna 1996."

HAARP: salaiset duetot ja triot?

Ionosfäärin kuumentimet ovat hyvin erikoistunutta tutkimusalaa. "On kaksi ryhmää Neuvostoliitossa, useita ihmisiä Euroopassa ja kenties kymmenen ihmistä Yhdysvalloissa. Tämä siitä", sanoi Sacha Koustov, Kanadalais-venäläinen ionosfääri-tutkija Saskatchewanin yliopistosta. Kuten useimmat ilmakehän tutkijat kertovat haastattelussa, HAARP-kirjallisuus ei ollut hänelle tuttua.

Ainoa tapa jolla voitaisiin suorittaa sähkömagneettisten aaltojen vahvistamista sitten kun ne saavuttavat ionosfäärin, hänen näkemyksensä mukaan, olisi erityinen koe jossa käytetään kahta lähetintä samassa pisteessä. Näiden radioaaltojen vaikutus toisiinsa voisi saada aikaan vahvistusta, sanoi Koustov. Tällaiset korkean energiamäärän reaktiot voivat jopa luoda niin kutsuttuja gravitaatio-aaltoja, hän sanoi. Mutta tämä menee alueelle joka on tämän kirjan ulkopuolella.

Kirjan Angels Don't Play This HAARP toinen kirjoittaja, Nick Begich oppi hiljattain, että HAARP-suunnittelijoilla on aikomus käyttää enemmän kuin yhtä ionosfäärin kuumenninta samaan aikaan. Tämä koe on tarkoitus suorittaa 11.9.1995 ja 22.9.1995 välisenä aikana käyttäen HIPAS ja HAARP -laitteita. Se mitä tapahtuu tällä vähäisenkin energiamäärän kokeella ei tiedetä.

Hullun tieteen historia

Begichin koti-osavaltio Alaska on kohdannut kunnianhimoisia tiedemiehiä menneisyydessä. Eräällä heistä on saattanut olla enemmän akateemista arvostusta. Tri. Edward Teller, joka tunnetaan "vetypommin isänä" matkusti Alaskaan vuonna 1958 kera ehdotuksen räjäyttää viipale Alaskan rannikkoa kartalta. Hän halusi osoittaa että ydinräjäytykset olivat oiva työkalu maantieteelliseen

muokkaukseen. Alaskalaiset ovat usein kertoneet Tellerin sanoneen heille: "Jos sinun vuoresi ei ole oikealla paikalla, lähetä meille kortti."

Tellerin työtoverit Lawrence Radiation Laboratorystä tulivat esiin Project Chariotin myötä joka oli osa Project Plowsharea. Heidän suunnitelmansa oli räjäyttää kuusi lämpöydinpommia Cape Thompsonin alla sataman rakentamiseksi.

Kritiikittömät teknofiilit melkein hyväksyivät tämän suunnitelman.

Lopulta he eivät räjäyttäneet reikää rannikolle. Koska alkuperäisasukkaat sekä kolme rohkeaa tiedemiestä vastustivat suunnitelmaa, sitä ei toteutettu.

Esimerkkinä sille mitä akateemikoille tapahtuu kun he esittävät itsenäisiä mielipiteitä, nämä kolme rohkeaa tiedemiestä, jotka vastustivatProject Chariotia menettivät työnsä yliopistossa. Yhden täytyi lähteä maasta löytääkseen töitä. Kun O'Neill tutki hänen kirjaansa, hän kertoi sanomalehden toimittajalle myöhemmin: "Oli kuitenkin paljon ihmisiä kampuksella jotka olivat hyvin herkkiä tämän aiheen suhteen. He eivät puhuneet siitä vuosiin, vuosikymmeniin."

Tuhoamassa säteilyvyöhykettä

Ylimielisen tieteen merkkipaaluihin kuuluvat myös kolme avaruusräjäytystä jotka USA:n armeijan Project Argus suoritti vuonna 1958. Jokainen räjäytys levitti atomi-hiukkasia maapallon magneettikenttään mihin ne jäivät loukkuun ja vaeltelivat edestakaisin suurella nopeudella. "Yhteenvetona", sanoi New York Times "nämä Argusin kokeet tuottivat keinotehoisen vyöhykkeen joka on verrattavissa luonnolliseen Van Allenin vyöhykkeeseen (korkean energiavarauksen omaavien hiukkasten vyöhyke 3.000 - 19.000 kilometrin korkeudessa). Täten jokaisen räjäytyksen jälkeen säteilyverho - äärimmäisen nopeista hiukkasista koostuva - leviää ympäri maapalloa."

Kirjailijoiden mielipide on, että psykiatrien pitäisi tutkia jokaisen aivoriiheen osallistuvan henkilön pää sen jälkeen kun on tehty päätös "muokata" maapallon suojelevia kerroksia. Pian sen jälkeen kun tri. James A. Van Allen löysi kaksi säteilyvyöhykettä maapallon yltä kansainvälisenä geofysikaalisena vuotena (IGY) vuonna 1958, kaksi fyysikkoa Minnesotan yliopistosta ehdotti vetypommin räjäyttämistä säteilyvyöhykkeen sisällä. New York Timesin mukaan nämä kaksi fyysikkoa kirjoittivat: "Saattaisi olla hauskaa päättää IGY tuhoamalla jonkin verran säteilyvyöhykettä joka löydettiin IGY:n aikana."

Kuparia taivaalle

Varhain 1960-luvulla, joku USA:n armeijasta ilmeisesti päätti että ionosfääri tuli korvata koska se oli ennustamaton (dynaaminen, se tanssi varautuneiden hiukkasten virran mukana). He ajattelivat että sitä täytyi kontrolloida. Heidän mielenlaatunsa mukaan telekommunikaatio oli tärkeämpää kuin maapallon luonnollisen sähkövirran koskemattomuus.

Nämä insinöörit yrittivät korvata 10-40 kilometrin kaistaleen ionosfääriä "telekommunikaatiokilvellä" joka koostuisi 350.000 kuparineulasta jotka dumpattaisiin kiertoradalle.

USA:n armeija ei tiennyt mitä olisi tuloksena 1960-luvun alkupuolella kun he suunnittelivat hyökkäystä maapallon magneettikenttää vastaan kuparineuloilla (jokainen 2-4 cm pitkä). He suunnittelivat lisäävänsä neulojen määrää mikäli projekti osoittautuisi menestykselliseksi. Ilmiselvästi se oli fiasko; se salattiin medialta.

Eräs toinen itsenäinen tutkija, Leigh Richmond Donahue jäljitti tapahtumia sodanjälkeisinä vuosina, ja vuonna 1977, entisen aviomiehensä kanssa hän kirjoittaa: "Kun armeija lähetti kuparineuloja ionosfääriin kiertämään planeettaa 'heijastaakseen radioaaltoja ja saadakseen kuuluvuudesta paremman', meillä oli 8,5 asteen maanjäristys Alaskassa ja Chile menetti osan rannikostaan. Nämä kuparineulat häiritsivät planeetan magneettikenttää."

Usein tiedemiehillä Pohjois-Amerikassa oli enemmän rahaa käytettävissään ja siksi he kykenivät saamaan aikaan enemmän vahinkoa. Entisen Neuvostoliiton kerrotaan olleen valmiina muuttamaan ilmastoa ennen 1970-lukua. Maan hydrometeorologisen laitoksen johtaja kuvaili ehdotuksia tehdä Venäjästä miellyttävämpi paikka asua. Ehdotuksiin sisältyi arktisen jääkentän poistaminen, Beringin salmen patoaminen sekä Siperian jokien ohjaaminen uusille urille.

Jos maalaisjärjellä varustettuja ihmisiä kutsuttaisiin armeijan aivoriiheen äänestämään tällaisista projekteista, mitä he sanoisivat näille isoille pojille joilla on isot lelut?

LUKU 6 - POHJOINEN NÄYTTEILLEPANO

Noin 50 vuoden ikäisenä, Clare Zickuhr otti aikaa pohdiskelulle, ja hän oli tyytyväinen kun hän katsoi ympärilleen 1990-luvun alkupuolella. Hän oli ollut töissä kansainvälisen öljy-yhtiön, ARCO:n kirjanpitäjänä. Tähän hyvään elämään sisältyi 300 neliömetrin suuruinen talo kalliojyrkänteellä Anchoragen ulkopuolella josta oli näköala Cookin salmeen. Clare ja Barbara viettivät aikaansa katsellen valaita jotka uivat salmessa, tai ihaillen auringonlaskua etäisten vuorten yllä. Barbara oli tyytyväinen myös omiin harrastuksiinsa, jotka ulottuivat taiteen keräämisestä lääketieteen antropologian opiskeluun.

Se että Zickuhreista tulisi laajakatseisen ympäristönsuojeluryhmän aktivisteja oli liian outo asia pohdittavaksi. Vierailu naapurissa lokakuussa 1993 kuitenkin muutti heidän näkemyksensä. Jim joka oli Alaska Airlinesin lentäjä, vaihtoi puolta eränä iltana ja mainitsi että lentäjien kokouksessa hän oli kuullut hallituksen projektista nimeltään HAARP jota toteutettaisiin koilliseen Anchoragesta. Jim tiesi että Clare oli radioamatööri joka vietti pari yötä viikossa lyhytaaltovastaanottimiensa parissa ja että hän piti yllä kolmea radio-amatööriverkkoa. Jim antoi hänelle lehtisen jossa sanottiin että HAARP oli akronyymi jonka sotilaalliset virastot olivat valinneet heidän projektilleen johon kuuluisi suuri rykelmä antenneja maan päällä jotka lähettäisivät miljardeja watteja sähkömagneettista virtaa - radiotaajuuksilla - ylös ilmakehän läpi. Se olisi maailman suurin "zapper" (zap = iskeä, käydä jonkin kimppuun). Vaikka se ei menisi yli megawatin (miljoona wattia) tällainen lähetin häiritsisi varmasti yhteydenpitoa erämaassa. Ihmisille Alaskan syrjäseuduilla radio on elämän ja kuoleman kysymys kuten Medival-lentokone lasten hengen pelastajana.

Jim pohti miten HAARP vaikuttaisi hänen lentokoneeseensa. Tällainen lentokone olisi alttiimpi suurelle energiapulssille joka voisi häiritä ohjaamista. Liittovaltion ilmailuviraston vakuuttelut eivät olleet viimeinen sana mitä lentäjien huoleen tulee.

Sinä iltana kun Zickuhr istui alas lyhytaaltolaitteensa ääreen ja lähti maailmalle, hän kysyi muilta radioamatööreiltä olivatko he kuulleet HAARP:ista. He eivät olleet kuulleet mutta halusivat tietoa maailman suurimmasta "ionosfäärin kuumentajasta". He lukivat että samanlaiset antennit muissa maissa olivat sädettäneet sähkömagneettista virtaa jo vuosia, mutta HAARP olisi kaikkein voimakkain. Planeetan ympäristön muokkauksesta tulisi uusi leikki.

Jotkut radioamatöörit asuivat alueilla joilla HAARP:in PR-ihmiset olivat pitäneet tiedotustilaisuuksia ja he raportoivat takaisin. Pentagon oli ollut ostamassa paikkaa, sillä HAARP aiheuttaisi liian voimakasta häiriötä sotilastukikohdan lähellä.

"Miksi he ajattelevat että me haluamme sen omalle takapihallemme", kysyivät jotkut, joiden naapurustoja pidettiin mahdollisina sijaintipaikkoina. Kun tehtiin päätös rakentaa se lähelle Gakonaa, 140 mailia pohjoiseen Prinssi Williamsin salmesta, keskustelu laantui jonkin verran.

Kun hänellä edelleen oli aikaa istua tuolissa lukemassa kirjoja, Clare oli saanut luettua kirjan nimeltä Miles From Nowhere. Se kertoi ihmisistä jotka asuivat muualla Yhdysvalloissa, alueilla joilla

asuu alle yksi ihminen neliökilometrillä. Armeija oli valinnut tällaiset alueet vaarallisille kokeilleen esimerkkinä ydinräjäytykset.

"Gakona muistuttaa minua Miles From Nowhere -teemasta", hän kertoi Barbaralle. "On vain vähän ihmisiä ympärillä jotka valittaisivat."

Vaikka hän tunsi sympatiaa kaikkia erämaassa asuvia kohtaan jotka olivat huolestuneita siitä kuinka lähellä he olivat HAARP:in sähkömagneettista säteilyä, hänen ensisijainen kysymyksensä oli globaalimpi. "Mitä tämä tekee ylemmälle ilmakehälle?"

HAARP:in PR-ihmiset kuvailivat sitä puhtaan tieteelliseksi tutkimukseksi joka koskee revontulia sekä tutkimukseksi ionosfäärin kyvystä vaikuttaa tietoliikenteeseen. USA:n ilmavoimat ja laivasto maksoivat tämän projektin, mutta he sanoivat että se ei ole ase. Myöhemmin, Clare Zickuhr oppisi että tätä teknologiaa voitaisiin ehdottomasti käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin. Hän mietti että mitä muuta he eivät kerro veronmaksajille HAARP:ista.

Hänen työnsä kirjanpitäjänä sai hänet pohtimaan tilanteen plussia ja miinuksia. HAARP:in suunnittelijat tekisivät kokeita varautuneiden hiukkasten vaipalla joka kiertää planeettaa - ionosfäärillä, joka suojelee maapallon asukkaita kuin sateenvarjo avaruudesta tulevilta kosmisilta säteiltä. "Yhteenvetona", hän päätteli, "armeija on antamassa ionosfäärille suuren potkun takamukseen nähdäkseen mitä tapahtuu. Minun suurin huolenaiheeni on se, että mitä he ovat tekemässä kun he iskevät reikiä ionosfääriin tai kuumentavat sitä. Se saattaa aiheuttaa reaktioita joita he eivät osaa ennustaa. Katso menneisyyteen - he räjäyttivät ydinlatauksia ilmakehässä ennen kuin he saivat selville että se saa aikaan ongelmia ja se muutti tuulia vuosiksi."

Barbara jakoi hänen näkemyksensä: "He ovat kuin isoja poikia terävän tikun kanssa jotka löytävät nukkuvan karhun ja tökkivät sitä nähdäkseen mitä tapahtuu."

Clare tilasi kopion HAARP Environmental Impact Statementista josta hän otti niiden nimet ylös jotka kyseenalaistivat HAARP:in. Hän käytti tätä ensimmäisenä postituslistanaan ottaakseen yhteyttä ihmisiin jotka halusivat oppia siitä enemmän, ja hän yritti saada ryhmän matkustamaan Anchorageen.

Vuoden 1993 lopulla, Zickuhrit isännöivät paria kokousta kotonaan. Ensimmäisessä kokouksessa, kun koolle kutsutut alaskalaiset ilmaisivat näkemyksensä, Barbara ymmärsi että hän ja Clare avasivat ovensa ihmisille joita he eivät luultavasti olisi tavanneet missään muussa sosiaalisessa tilanteessa.

Se oli pieni shokki. Hän vitsaili että hän itse edusti liberaalia maailmankuvaa ja Clare oli enemmän keskitien kulkija näkemyksissään. Vieraiden sävelasteikko kuitenkin vaihteli äärimmäisyydestä toiseen, kuten "ammutaan hallituksen ihmiset" tai "avaruusoliot ovat mukana tässä". Joskus tuntui siltä kuin hän olisi mukana kehnossa mysteeri-novellissa. Aiemmin kummallakaan Zickuhreista ei ollut äärimmäisyyksiin meneviä poliittisia mielipiteitä asioista, josta lievänä esimerkkinä ovat "mustan budjetin projektit" joista edes lainsäätäjät eivät tiedä.

Barbara totesi myöhemmin: "Minulle se oli harjoittelua sosiaalisessa pidättyvyydessä, mikä ei ollut minun lahjani. Mutta minä kasvoin todella hyväksymään nämä ihmiset sellaisina kuin he olivat ja tekemään töitä heidän kanssaan. Siellä oli hämmästyttävä näkemysten kirjo, mutta lopuksi minä kykenin näkemään että se oli todellinen plussa."

Seuraavaan tapaamiseen mennessä, useampi ihminen oli mukana yrittäen vakavasti saada vastauksia HAARP:ista. Eräs ihminen huomautti että "hallituksen ympäristöselonteko vähättelee vaikutuksia ionosfääriin". Eräässä toisessa kokouksessa pohdittiin millainen vaikutus HAARP:illa olisi riistalintuihin. Joku mainitsi että tämä selonteko vähätteli vaikutusta muuttaviin vesilintuihin, vaikka hallituksen tiedemiehet myönsivät että "me emme todella tiedä millaisia nämä vaikutukset tulevat olemaan".

Ensimmäinen postituslista henkilöistä joille lähetettiin päivitettyä tietoa ja jossa oli noin 15 nimeä kasvoi 150 nimen mittaiseksi. HAARP-dokumentit joita he vastaanottivat siihen aikaan käsittelivät lähinnä armeijan suunnitelmia pitää silmällä sukellusveneiden sijaintia ja sitä mitä saattaisi tapahtua mahdollisessa taistelussa.

"Kyse on ELF-aalloista joita he käyttävät tähän tarkoitukseen", Clare huomautti. "Erittäin matalataajuisia aaltoja, joita vastaan ihmiset muualla Yhdysvalloissa taistelevat terveysriskin takia. Mutta me olemme täällä 'keskellä ei-mitään' eikä kukaan reagoi siihen."

Jos kukaan muu ei ollut aikeissa vastustaa tätä tungettelevaa teknologiaa, hän itse joutuisi tekemään kaiken voitavansa. Kuka muu nousisi seisomaan? Hän törmäsi apatian muuriin:

Paikalliset ihmiset on saatu näkemään HAARP työpaikkoja lisäävänä laitoksena. Anchoragelaisen sanomalehden toimittaja avusti NO HAARP -"kirjastoa" antamalla heille

informaatiota jota hänelle oli lähetetty. Kuitenkaan, hänen pomonsa ilmeisesti eivät tukeneet hänen toivettaan saada kirjoittaa seikkaperäisiä artikkeleita tästä projektista.

Sen jälkeen kun Clare Zickuhr lähetti tietopaketin kaupungin TV-asemalle, hän ei koskaan saanut vastausta.

"Ruohonjuuritason" ympäristöryhmät osoittivat kiinnostusta mutta eivät tehneet mitään. Vaikka tämä NO HAARP -ryhmä lähetti informaatiota "vesilinnut vastaan HAARP" Audubon

Societyn päämajaan, tämä järjestö ei vastannut.

Zickuhrit käyttivät noin 3.000 dollaria puhelinlaskuihin ja postituksiin vastustaessaan HAARP:ia. Sillä välin, eräs "erämaan ihminen" rohkaisi muita aktivisteja kirjoittamaan parin tuhannen sanan esseen HAARP:ista, ja Clare päätti tehdä sen. Hän kirjoitti artikkelin otsikolla "Hirviö erämaassa" ja lähetti sen Gar Smithille, Earth Island Journal -lehden toimittajalle San Franciscoon. Eräs tekninen avustaja kertoi lehdelle että tämä oli mahdotonta. Hän esti artikkelin painamisen kunnes eräs toinen väsymätön verkostoon kuuluva henkilö, Remy Chevalier Connecticutista, kehotti Garia harkitsemaan asiaa uudelleen. Clare lähetti lisää informaatiota ja lopuksi tämä julkistettu kanssa-kirjailijan artikkeli liitettiin kirjan Project Censored "epäoikeudenmukaisesti kaikkein vähiten huomiota vuonna 1994 saaneiden uutisten" luetteloon.

Koska hän teki töitä ARCO:lle, ja sen tytäryhtiöllä APTI:lla oli sopimus rakentaa HAARP, Clare lähetti sisäisen tiedonannon alkuvuonna 1994 niin että hänen työnantajansa tietäisivät että hän vastusti projektia jonka parissa yhtiön toinen käsivarsi teki töitä.

Varhaisessa vaiheessa Clare turhautui koska hän ei saanut hallitukselta vastauksia HAARP:ista. Myös Barbara turhautui lopulta. "Minä tunnen että me olemme kuin ympärillä iniseviä hyttysiä, joita kohdellaan ikään kuin me emme olisi sen arvoisia että meihin kannattaisi kiinnittää huomiota."

Kuten tapahtui, Zickuhrien uhraukset esittivät suurta roolia - pitäen vastustuksen elossa siihen asti että NO HAARP -liike kasvoi vahvemmaksi vuonna 1995 jolloin media oli noteerannut sen "Project Censored" -statuksen. Kun Clare joutui eläkkeelle työstään ARCO-yhtiössä leikkausten seurauksena ja hän ja Barbara myivät talonsa ja lähtivät kiertämään muita osavaltioita, kaverit erämaassa jatkoivat. Oli maaliskuu 1995.

LUKU 7 - ERÄMAASSA

Tämä tukeista rakennettu koti oli eräällä pienellä hakkuuaukiolla jollaiset peittävät suurta osaa Alaskaa - tätä suurelta osin hiljaista kuusimetsää jota kutsutaan nimellä "the bush". Tämä pieni talo sijaitsee

huutoetäisyydellä kaksikaistaiselta päällystetyltä tieltä. Sinä helmikuun päivänä jona Nick Begich ja Jeane Manning vierailivat, kuollut hirvenraato hallitsi tätä tietä.

Ilmestyen talon viereen parkkeeratun moottorikelkan takaa, vanttera talonomistaja tarjosi lämpimän kädenpuristuksen. Wally oli pukeutunut NRA:n baseball-lippalakkiin, flanellipaitaan, lumikenkiin ja lämpimään tervetuliais-hymyyn.

Tähän hetkeen asti nämä kaksi kirjoittajaa tunsivat hänet ainoastaan monitaitoisena miehenä, jonka taidot ulottuivat kuorma-auton kuljettamisesta riistanhoitoon, ja joka käytti 500 dollaria kuukaudessa puhelinlaskuihin vastustaessaan HAARP:ia.

Talon sisällä kengät ja hupputakit jätettiin keittiöön kuivumaan, ja sitten tämä kolmikko käveli suurempaan huoneeseen. Puisen pöydän päällä, jonka ympärille he asettuivat oli Mac-tietokone modeemin ja kirjoittimen kera. Huoneen kaukaisessa päässä oli suuri televisio ja takka. Kuoritut kuusitukit tukivat kattoa.

Kun hän sammutti television, Wally kommentoi kuinka elämä erämaassa oli muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa. Satelliittilautanen hänen takapihallaan keräsi uutisia maailmalta. Hän usein kuunteli Moskovan englanninkielisiä uutisia ja radiolähetyksiä Australiasta ja Uudesta Seelannista. Mökki oli talvisin saarroksissa, joten se antoi hänelle aikaa kuunnella lyhytaaltoradiota samoin kuin lukea, hän huomautti. Tämän kaiken sekä internetin myötä heistä voisi tulla paremmin informoituja kuin kaupungin asukkaista.

Hän kuljeskeli hermostuneesti ja sitten ehdotti vierailleen että he kiipeäisivät hänen lava-autoonsa ja ajaisivat paikalle jonne HAARP oli tarkoitus rakentaa, lähelle Gakonaa. Matkalla he voisivat esittää hänelle kysymyksiä.

Wally muisteli kuinka hän oli törmännyt HAARP:iin. Metsäpalojen sammutuskurssilla hän oli tutustunut yhteen muista protestoijista johon hän viittasi nimellä Ed. Wally tunnisti tämän miehen nimen paikallisiin Copper River Journaliin ja Anchorage Daily News -lehteen lähetetyistä kirjeistä.

Kaikkein suurin huolenaihe näille paikallisille aktivisteille olivat HAARP-dokumentit, joissa selvästi sanottiin että tämän projektin oli tarkoitus saada selville kuinka ionosfääriä voitaisiin hyödyntää sotilaallisiin tarkoituksiin. Se ei ollut pelkkää revontulten tutkimista. He epäilivät myös HAARP:in ympäristöselontekoa jossa sanottiin, että sillä ei olisi vaikutusta ilmastoon, otsonikerrokseen tai säähän.

Kun Wally kertoi meille vastahakoisuudestaan mennä mukaan NO HAARP -kampanjaan, Jeane Manning muisteli vuonna 1994 saamaansa kirjettä jota hän säilytti taskussaan aikomuksenaan soittaa tälle kirjoittajalle käydessään pohjoisessa. "Useimmat alaskalaiset ovat luonnonsuojelun vastustajia", Howard kirjoitti. "Sillä on jotakin tekemistä rajaseudun mentaliteetin ja sen kanssa että melkein kaikki raha tulee öljyteollisuudesta ja kaivosteollisuudesta." Sitten hän kirjoitti HAARP:ista: "Tämä ympäristöselonteko sekä Ilmavoimien useiden osastojen lehdistötiedotteet ovat petollisesti kuvailleet tämän projektin kansainväliseksi tutkimusprojektiksi jossa - todella mehukkaana/typeränä yksityiskohtana - jopa paikallisen lukion oppilaat olisivat vapaita käyttämän tätä laitosta revontulten tutkimiseen! Tietysti, tämä projekti on puhdasta Tähtien sotaa, pyrkimyksenä häiritä vihollisen tietoliikennettä häiritsemällä ionosfääriä."

Kaksi pääryhmää jotka vastustavat HAARP:ia, hän sanoi. Metsästäjät, kaivosmiehet ja muut erämaassa asuvat ovat riippuvaisia radio-kommunikaatiosta koska heillä ei ole puhelimia ja sitten lentäjät. "Olen varma että nämä sotilaalliset suunnittelijat, kuten useimmat amerikkalaiset, pitävä Alaskaa sen verran tyhjänä että yksittäisellä metsästäjällä tai epäonnisella linnulla olisi vain vähäinen merkitys, ja kenties he olivat yllättyneitä paikallisen vastustuksen määrästä."

Wally ja Nick keskustelivat kun ajoneuvo ponnisteli pitkin valkoista maisemaa jossa silloin tällöin näkyi mustaa asfalttia. Keskustelu palasi HAARP:iin. Koska hänen taustaansa kuului tietokoneita ja hallituksen

sopimuksia, Wally oli yrittänyt saada töitä APTI:sta, jolla oli sopimus rakentaa HAARP tuohon aikaan. Nämä ponnistelut saada töitä eivät tuottaneet tulosta mutta Wallyllä oli katse HAARP-sopimukseen.

Tapa jolla informaatiota käsiteltiin ei sopinut kuvaan:

"Kaiken täytyi mennä John Hecksherin (HAARP:in puheenjohtaja) kautta Massachusettsissa; paikalliset ihmiset eivät tienneet mitään.”

"Mitä syvemmälle me kaivauduimme, sitä varmemmin me tiesimme että se oli salainen projekti; siellä oli paljon keskustelua meneillään asioista joita hallitus ei halunnut tuoda esiin. Sopimuksessa oli lisäyksiä jotka saivat kellot soimaan minun päässäni. ’Alihankkijat eivät voi tuoda esiin projektille vahingollista materiaalia’, yhtenä esimerkkinä."

Wally sanoi että hän oli sitten soittanut kahdelle miehelle jotka julkisesti vastustivat HAARP:ia. Clare Zickuhr, joka siihen aikaan oli edelleen kirjanpitäjänä ARCO:ssa, Anchoragessa, kertoi Wallylle että ympäristönsuojelullisista syistä Clare halusi nähdä tämän paikan suljettuna. Ed myönsi ja oli samaa mieltä siitä että radioamatöörinä hän oli huolissaan siitä että häiritsikö suurienerginen radiotaajuus-säteilytys elämän ja kuoleman kysymyksiä erämaassa.

"Ed kannusti minua etsimään asioita internetistä, menemään Kongressin kirjastoon sekä useisiin tietokantoihin. Lopulta jotkin meistä muodostivat verkoston."

Jotkut ihmiset olivat huolestuneita teknologiasta joka voisi jumittaa internetin tai katkaista sähkön sekä sen sotilaallisista vaikutuksista. He käsittivät että sen mikä menee ylös sen täytyy myös tulla alas, erityisesti jos tämä säteily kimpoaa alas ionosfääristä. Wally oli huolissaan kun hän kuuli puheita että HAARP-teknikot suunnittelivat asentavansa suodattimia jokaisen lähiseudun talon radio- ja TV-lautasiin. Nämä suodattimet suodattaisivat pois tulevan häiriön, hänelle kerrottiin. Hän otti yhteyttä erääseen elektroniikan asiantuntijaan joka asui kaukana ihmisten ilmoilta tutkiakseen tätä esitystä suurienergisestä säteilytyksestä. Huolestuneena heidän perheidensä terveydestä he tekivät johtopäätöksen: "Se ei ole vaaratonta."

Ei ollut myöskään ehdotettu maapallon ilmakehän sähköjärjestelmän vahingoittamista, hän sanoi. "Sinä luet ylemmän ilmakehän nostamisesta, ja että se voisi vaikuttaa säähän, ja että varsinaisia vaikutuksia voidaan vielä vahvistaa. Sitten HAARP:in puhemiehet sanovat: 'Älkää olko huolissanne.'"

Hän oli huolissaan - perheestään maan pinnalla joka saisi heijastunutta säteilyä, sekä linnuista jotka voisivat paistua näiden voimakkaiden radiotaajuus-säteiden vaikutuksesta lentäessään paikan yllä. Tämä ionosfäärin kuumennin, kuten näitä HAARP-antenneja kutsuttiin, lähettäisi säteitä aivan muuttolintujen reitillä.

Toinen erämaan kaveri oli huolissaan siitä, että lohi katoaisi kun nämä käyttävät geomagneettista kenttää osana karttaansa jonka avulla ne suunnistavat takaisin kutupaikoilleen. Tätä magneettisesti herkkää materiaalia on löydetty lohista, kuten myös ihmisaivoista. Täten muutokset magneettikentässä voisivat olla sekoittavia, hän sanoi. Voimakas ionosfäärin kuumennin kuten HAARP voisi luoda keinotekoisen sähkömagneettisen myrskyn korkealle maan pinnan yläpuolelle.

"Ei meillä ole muuta kuin John Heckscherin kommentti siitä, että ei tule olemaan enempää magneettisia häiriöitä kuin se määrä mitä sitä esiintyy luontaisesti", Wally sanoi skeptisesti.

Nämä erämaan asukkaat ja heidän tieteelliset neuvonantajansa, toisaalta, väittivät että jopa luonnolliset häiriöt, auringonpurkausten aiheuttamat, häiritsevät elollisia järjestelmiä. Alaskan yliopiston psykologi teki tutkimuksia yrittäessään yhdistää korkeat itsemurhaluvut revontulten aiheuttamiin sähkömagneettisiin myrskyihin. Ja tieteelliset artikkelit elävien solujen ja hermojärjestelmien herkkyydestä sanovat, että ei tarvita voimakkaita magneettisia kenttiä jotta jotakin tapahtuu; hyvin heikkojenkin kenttien epävakaisuudet voivat dramaattisesti vaikuttaa elämään solutasolla. Nojaten auton

sivuikkunaan, Nick nyökkäsi hyväksyvästi tälle NO HAARP -tutkijalle. Hänen omat tutkimuksensa vahvistivat tämän näkemyksen.

Kun hänen autonsa huojui kovissa lunta tuiskuttavissa tuulenpuuskissa, Wally muisteli heidän taistelunsa varhaisia päiviä. "Me yritimme löytää keinoja tuoda se huomion keskipisteeksi. Mutta sanomalehdet eivät halunneet käsitellä sitä. Me ajattelimme että meillä oli hyvä kontakti suureen alaskalaiseen sanomalehteen, mutta tämä toimittaja kertoi meille että tämä tarina oli peruutettu."

Tämä aktivistien löyhä verkosto yritti pitää voimaa yllä huolimatta vähäisestä julkisuudesta. "Meillä oli omat kokouksemme. Joe tiesi paljon tästä ”kohdistettu ase”-aiheesta. Ed toisaalta tunsi teknisen puolen erittäin hyvin. Hän suoritti kaikki laskutoimitukset tietokoneellaan ja hänen laskutoimitustensa tulokset eivät olleet yhteneväisiä Mitre Corporationin raporttien kanssa."

Wally silmäili ympärilleen nähdäkseen kiinnittivätkö hänen kuulijansa huomiota tarinan tähän osioon. Mitre Corporation tekee töitä ainoastaan NSA:lle (National Security Agency). Mitre Corporation on pääasiallisin USA:n armeijan tietoliikenteen urakoitsija."

NO HAARP -ryhmän jäsenet tutkivat palapelin eri osia, jokainen ottaen erilaisen näkökulman. He eivät koskaan kokoontuneet samaan huoneeseen, vaan tekivät yhteistyötä tietoliikenteen välityksellä. Wally tapasi Clare Zickuhrin kerran Anchoragessa, ja vastaanotti kopioita dokumenteista joita Clare oli kaivanut kirjastosta. Kun Wally palasi kotiin tietokoneensa luokse, hän jätti anomuksen saada lisää informaatiota HAARP:ista.

"Minä ajattelin että tämä anomus menisi Hecksherille mutta se lähetettiinkin edelleen Kirtlandin lentotukikohtaan. Kun tämä tapahtui, minä muistin että Kirtland isännöi Ilmavoimien avaruus-komentokeskusta ja että sillä on varastossaan ydinaseita. Ja he tekevät mustan budjetin hommia Los Alamosissa. Minua pelästytti kun vastaus pyyntööni tulikin Kirtlandin lentotukikohdasta. Silloin minä tiesin että tähän projektiin kuluu luultavasti paljon salaista materiaalia."

Huolimatta halustaan olla patrioottisia, hän sanoi, meillä oli aina tunne että me teimme oikein vastustaessamme HAARP:ia. Joten he eivät säästelleet kustannuksissaan. Wally arveli että nämä muutamat yksilöt käyttivät 5.000 - 10.000 dollaria valokopioihin ja postituksiin.

"Viimeinen paketti jonka me lähetimme Claren kanssa lähti eräälle kirjoittajalle New Yorkiin joka oli National Environmental News Servicestä. Sanottiin että hän voisi tehdä hyvää työtä. Minä ajoin koko matkan kaupunkiin ja lähetin tämän tavaran hänelle FedExin kautta. Kyllä, se oli seitsemän tai kahdeksan tunnin matka. Miten sinä määrittelet ajan hinnan?"

Wally poikkesi yhtäkkiä tieltä auratulle ajotielle. Lukittu puomi aidan keskellä tuli vastaan, ja aitaan kiinnitetyt kyltit varoittivat että nämä kolme olivat kontrolloidulla alueella. "On lainvastaista astua sisään tälle alueelle ilman lupaa." "Ei läpikulkua" -kyltti riippui erään varoituksen vieressä.

Tämä kolmikko hyppäsi ulos autosta tutkiakseen aluetta josta käsin antennit lähettäisivät taivaalle enemmän energiaa kuin mihin ihmiskunta on aiemmin kyennyt. Kuusien takana oli jokin rakennuksen näköinen, teollisuusvaraston tai viljasiilon kokoinen. Se häämötti heidän ja antenneja varten rakennetun sora-alustan välissä. Manning muisteli että Clare Zickuhr tuli kerran esiin erään melodramaattisen nimen kera jonka hän oli antanut tälle vaarattomalta näyttävälle rakennelmalle - hirviö erämaassa. Hän myös muisteli että eräs tiedemies Princetonista, New Jerseystä, tri. Richard Williams David Sarnoffin tutkimuslaboratoriosta keksi yksinkertaisemman nimen HAARP-tyyppisille ionosfäärin kuumentimille - taivaanhalkojat. Hän sanoi että ne voivat saada peruuttamatonta vahinkoa aikaan lyhyessä ajassa. Vaikutukset voivat levitä ympäri maailman. "Se mitä me tiedämme", tämä fyysikko lisäsi, "on että salailu aina alentaa ympäristöllisen vastuun standardeja."

Tiedemiehen varovaiseen tapaan, Williams oli vienyt huolensa Physics and Society -nimiseen lehteen joukkoviestimien sijaan. Yhä lailla kohtelias vastaus joka painettiin lehteen tuli Caroline

Herzenbergiltä Argonne National Laboratorystä; hän kirjoitti yksityishenkilönä vuonna 1988 ja uudestaan huhtikuussa 1994. Caroline varoitti että kehittyneitä ionosfäärin kuumentimia voitaisiin käyttää aseena, ja että ne rikkoisivat ympäristön muokkauksen kieltävää sopimusta jonka Yhdysvallat oli ratifioinut vuonna 1979. Ilmakehä, ionosfääri ja lähiavaruus kuuluvat tähän sopimukseen. Herzenberg vaati fyysikkoja kritisoimaan HAARP-teknologiaa. Analyysiä ei tehty.

Manning otti valokuvan Nickistä hytistelemässä helmikuun tuulessa, mutta Wally ei halunnut tulla kuvaan mukaan. He vitsailivat kiipeävänsä aidan yli. Kapuaminen takaisin autoon vaikutti paremmalta ajatukselta.

Ajaessaan takaisin Wally sanoi epäilevänsä että olisiko laitoksesta luvattua hyötyä paikallisille. "Se on lyhytkestoinen sopimus - yksi kesä, kaksi kesää ja rakennustyöt ovat ohi. He sanoivat että tulisi paljon sivutuotteita. Vierailevia tiedemiehiä. Mutta sopimuksessa sanottiin että tämä laitos rakennetaan muualta ohjattavaksi. Ainoa henkilö joka tulee tienaamaan tällä on polttoöljyn myyjä, sillä miljoonia gallonia polttoaineita tullaan polttamaan siellä. He myivät meille paljon potaskaa."

Paluumatkalla oli pitkiä hiljaisia hetkiä, kun kaikki kolme miettivät näkemäänsä. Näillä suurienergisillä säteillä voisi muutaman itsenäisen tiedemiehen mukaan olla maailmanlaajuiset seuraukset.

Tajuten että tunnelma kaipaa keventämistä Nick kertoi puhelusta jonka hän sai eräältä suuren sanomalehden toimittajalta joka oli kuullut että Nick tutki HAARP:ia. "Tämä toimittaja sanoi jutelleensa E-Systemsin ihmisten kanssa (armeijan rakennusyhtiö joka osti APTI:n), ja että he olivat kuulleet huhuja Alaskassa mustista helikoptereista ja avaruusoiloista ja mustista autoista jotka ahdistelevat ihmisiä... Ihmisistä joita mustapukuiset miehet pahoinpitelevät! Minä sanoin: 'Sinä tiedät, on hassua että sinä kuulet näitä huhuja Washington D.C:ssä, kun minä en ole koskaan kuullut mitään tällaista Alaskassa. Ja minä elän täällä.'"

Nick heitti mielestään tämän toimittajan yritykset houkutella esiin maaseudun vainoharhaa. "Hän pelasi vain omaa peliään, nyt kun minä muistelen sitä."

Kun tämän toimittajan artikkeli julkaistiin, nämä alaskalaiset tutkijat suuttuivat nähtyään mitä lehdessä luki:

"Huhut kiertävät kaikkialla internetissä että Pentagonin fyysikoiden kokeella tuulenpyyhkimällä maakaistaleella USA:n ilmavoimien omistamalla maaperällä Alaskassa on salainen tarkoitus - kaivaa ylös UFO-avaruusolioiden ruumiita. Toinen huhu kertoo että miehet mustissa puvuissaan ajelevat ympäriinsä pahoinpidelläkseen alaskalaisia projektin vastustajia. Näiden outojen spekulaatioiden vastustaminen on Ramy Shannyn kokopäiväistä työtä..." [John Mintz, "Pentagon Fights Secret Scenario Speculation Over Alaska Antennas", Washington Post, 11.4.1995]

Pelien pelaaminen. Tämä lause tarttui Manningin mieleen. Onko tämä sitä mitä armeijan urakoitsijat ja armeijan PR-miehet tekevät? Tämä PR-mies kertoo toimittajalle että ei, me emme aio suorittaa mitään kunnianhimoisia kokeita ylemmässä ilmakehässä. Vain jotakin megawatin luokkaa. Jos tämä toimittaja kaivautuu vähänkin syvemmälle, hän kuitenkin löytää paperin Penn Statesta, esimerkiksi. Se esittää graafisen kuvan kynnysten hierarkiasta siitä, mitä radiotaajuus-syötön lisääminen saa aikaan. Lämpeneminen tulee ensin, sitten "parametriset epävakaisuudet ja stimuloitu sähkömagneettinen säteily": Pumppaa lisää radiotaajuus-energiaa ja sinä nostat elektronien vauhtia kunnes ilma hehkuu. Seuraava kynnys on "shokkirintamat ja stimuloitu ionisaatio". Nämä Penn Staten kokeiden tekijät sanovat ylpeänä että he eivät tiedä mitä tapahtuu kun tämä uusi supervoimakas HAARP-instrumentti ylittää voimakkuudessaan uuden kynnyksen.

Kun tämä kolmikko palasi Wallyn kotiin, hänen vaimonsa istui sohvalla opettajan uupuneen katseen kera hänen levätessään kovan työpäivän jälkeen. Kolme teini-ikäistä tuli sisään ja jäi katsomaan hänen kanssaan uutislähetystä.

Kun Nick soitti paikallisen sanomalehden toimittajalle pyytääkseen valokuvaa HAARP:in paikasta, Jeane kysyi Wallyltä suhtautuivatko paikalliset asukkaat edelleen ristiriitaisesti tähän projektiin. Hän vastasi että monet hänen naapureistaan, jotka ovat hajaantuneet ympäri Copper Riverin laaksoa olivat osallistuneet julkisiin kokouksiin aiemmin. "He tulivat esiin yksi toisensa jälkeen sanoen olevansa huolissaan. Sitten myöhemmin HAARP:in organisoijat tulivat esiin ja sanoivat että he olivat ottaneet huomioon kaikki huolet, ja alkaneet rakentaa tätä projektia. Ihmiset tuntevat itsensä voimattomiksi."

Ulkona tuuli moukaroi tukeista rakennettuja seiniä. Jäähyväiset olivat lyhyet.

LUKU 8 - KUKA VOI PYSÄYTÄÄ TÄMÄN SUUREN ZAPPERIN?

Itsenäiset tiedemiehet kaipaavat "paluuta järkeen"

William van Bise Nevadasta on tiedemies jonka intohimona on hänen lastensa ja lastenlastensa hyvinvointi, eikä hän voi ymmärtää miksi jotkut korkean tason sotilas-suunnittelijat eivät ajattele samoin. HAARP-dokumenttien mukaan armeijan epäkunnioitus dynaamisia luonnon järjestelmiä kohtaan ei ole muuttunut paljon vuosikymmenten aikana siitä lähtien kun ydinpommit olivat mieluisia välineitä tutkittaessa maapallon geomagneettista kenttää.

Van Bise, elektroniikan asiantuntija sekä biolääketieteen insinööri sanoi suoraan: "He ovat itsetuhoisia!" Hän antoi tämän kommentin luettuaan HAARP:ista, armeijan suunnitelmasta pumpata uskomattomia määriä radiotaajuus-energiaa ylemmän ilmakehän läpi kuumentamaan ionosfääriä. Hänen huolensa on että nämä kokeiden tekijät myöntävät, että he eivät tiedä mikä lopputulos saattaisi olla.

Yllättävän harvat tiedemiehet tietävät ionosfäärin kuumentimista. "Miksi hitossa kukaan haluaisi kuumentaa ionosfääriä? Se on jo riittävän kuuma", sanoi eräs suuren yliopiston fysiikan laitoksen päällikkö. Monet osastopäälliköt yliopistoissa joissa oli suuria ilmakehän tutkimusosastoja olivat kuulleet ionosfäärin kuumentimista mutta sanoivat että heidän tietonsa tutkimuksesta olivat epämääräisiä.

Alaskan yliopiston geofysiikan laitos tietää mikä ionosfäärin tutkimuslaite on, sillä tämä yliopisto on suoraan mukana HAARP:in rahoituksessa. Mutta vaikka "revontulten tutkiminen" on Alaskan yliopiston työtä lehdistötiedotteiden mukaan, HAARP:in sisäiset dokumentit sanovat että näiden kokeiden päämäärä on hallita ionosfäärin prosesseja niin, että puolustusministeriö voisi hyödyntää näitä.

Huolestuneet tiedemiehet kuten van Bise ovat kaksinkertaisesti lannistuneita, sillä ihmiset jotka haluavat hallita sähköistä suihkuvirtausta tai tehdä "ydinräjäytysten kokoisia räjäytyksiä" tai "keinotekoisen syklotronin" ylemmässä ilmakehässä ovat kaikkein vaikeimpia pysäyttää. Perinteisesti heillä on ollut kaikkein eniten veronmaksajien rahaa käytettävissään. Heidän valtakuntaansa kuluvat armeijan alihankkijoiden mega-korporaatiot sekä heidän lobbaajansa. Vain harvat fyysikot ovat halukkaita vaarantamaan elinkeinonsa ( = hallituksen urakat) vastustamalla näitä ihmisiä.

Rötösten paljastajat

Elizabeth Rauscherilla on filosofian tohtorin tutkinto sekä vaikuttava ura suurten energiamäärien fyysikkona, ja hän on julkaissut tiedelehtiä ja kirjoja. Kuitenkin hänen varoituksensa kaikuvat kuuroille korville. Esimerkiksi, Vuonna 1984 hän esitteli tieteelliset löytönsä Pentagonille ja sitten hän yritti kertoa luutnanteille ja kenraaleille henkilökohtaisesti globaaleista ympäristöasioista. He kieltäytyivät vastaamasta hänen suoriin kysymyksiinsä. "Ettekö te ole huolissanne lapsistanne ja lastenlapsistanne?"

Seitsemän vuotta sitten Rauscher ja hänen puolisonsa William van Bise kirjoittivat paperin jossa keskusteltiin maapallon magneettikentän virtauksista/säteilystä tieteellisin termein, mutta se loppui voimakassanaisiin varoituksiin.

Maapallo ja elämänmuodot sen pinnalla värähtelevät ja resonoivat harmoniassa, he huomauttivat; auringon säteilyenergia sekä maapallon materiaalit ja värähtelyt ylläpitävät elämää. "Onko olemassa symbioosi maapallon ja sen elämänmuotojen välillä?" Mainittuaan kemiallisen ja radioaktiivisen saasteen, he kertoivat vähemmän julkisuutta saaneesta huolenaiheesta: "Joillakin ihmisten tuottamilla sähkömagneettisilla aalloilla saattaa olla maailmanlaajuiset vaikutukset..."

Vahinkoa ionosfäärille

Tässä paperissa keskusteltiin sähkömagneettisten aaltojen luonnollisista lähteistä kuten maapallon mekaanisesta pyörimisliikkeestä, maanjäristyksistä ja vulkaanisesta aktiivisuudesta, aurinkotuulesta sekä auringon "monitahoisesta meluisasta aktiviteetista". Ihmisten päästöt, nämä kaksi asiantuntijaa sanoivat, häiritsevät tätä harmoniaa. "Jotkin näistä päästöistä saattavat aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa ionosfäärille sekä maapallolle ja se puolestaan uhkaa meidän olemassaoloamme."

Yhteisöjen ja kansakuntien täytyy tutkia mitä me olemme tekemässä sekä kehittää uutta valveutuneisuutta, nämä kaksi tiedemiestä varoittavat, tai seurauksena on välitön elämän tuhoutuminen. Aivan kuten ennustaen HAARP:in päämäärät, he huomauttavat että kaikkein uusimmat teknologiat on kohdistettu suojelemaan ihmisiä luonnolta, "valloittamaan ja kontrolloimaan sitä, samalla kun pyritään kehittämään yhä vaarallisempia aseita jotka yhä tehokkaammin kykenevät hävittämään kaiken elämän tältä planeetalta".

Rauschler ja van Bise päättivät tämän paperin ehdotukseen, että yhteiskunta tutkisi miksi me olemme kulkeneet kohti tällaista järjetöntä motivaatiota, ja että me tulisimme järkiimme.

Sähköisten hiukkasten kupla

Toukokuussa vuonna 1995, Tri. Rauschleria pyydettiin kommentoimaan erityisesti HAARP:ia. "Te pumppaatte hirvittäviä energiamääriä äärimmäisen hauraaseen molekyyliseen konfiguraatioon josta koostuvat nämä monet kerrokset jota me kutsumme ionosfääriksi", hän vastasi. ”Tämä ionosfääri on altis katalyyttisille reaktioille. Toisin sanoen jos pieni osa muutetaan, ionosfäärissä voi tapahtua suuri muutos.”

Kuvaillessaan ionosfääriä äärimmäisen herkästi tasapainotettuna järjestelmänä, tri. Rauscher jakoi henkisen kuvan joka hänellä oli siitä - saippuakupla ympäröimässä maapallon ilmakehää, virtaukset kieppumassa kuplan pinnalla.

"Jos sinä olet koskaan katsellut suurta kuplaa läheltä, sinä näet nämä sateenkaaren näköiset virtaukset sen pinnalla. Sitten sinä näet mustan pisteen paikassa missä valon aallonpituudet ovat niin lyhyitä että ne eivät voi näyttää kuplaa. Mutta se ei ole hajonnut vielä. Sitten muodostuu reikä, ja sitten se hajoaa."

Projekti-suunnittelijat jotka tekevät töitä ionosfäärillä eivät ole samaa mieltä hänen mallinsa kanssa siitä mitä voisi tapahtua, Rauscher sanoi. "Mutta minä vahvasti uskon että ionosfääri toimii tähän tapaan."

Kun ihmisen toimet tekevät massiivisia reikiä todelliseen ionosfääriin, nämä aukot pohjois- ja etelänavalla liikkuvat aivan kuin kuplassa. Tämä selittää miksi dramaattista otsonin häviötä tapahtuu Australian yllä, esimerkiksi.

"Päätösten tekijät tietävät syyn - tämä SST (ääntä nopeammat alukset) sekä avaruussukkula ja sen venäläinen vastine. Minulla on venäläinen raportti jossa lasketaan kuinka monta avaruussukkulaa tarvitaan tuhoamaan ionosfääri."

Vastaten tilannetta alemmissa ilmakehän osissa, jokainen joka käyttää ponnekaasua on saatu tuntemaan syyllisyyttä otsoniaukosta. Tiedemiehet jatkavat rakettien ja satelliittien laukaisemista tarkoituksenaan tutkia otsonikerrosta! Jokainen raketti polttaa pois pienen osan otsonikerrosta.

Ylpeilemässä nyrkiniskuista

Palaten suuremmille korkeuksille, me näemme että tiedelehdet 1980-luvulla avoimesti raportoivat ionosfäärin häiritsemisestä johon tiedemiehet itse olivat syyllisiä. NASA:n High-Energy Astrophysical Observatoriesin laukaisu 20.9.1979 Atlas-Centaur -kantoraketilla "tuotti ainutlaatuisen tilaisuuden tarkkailla suurta, keinotekoisesti aikaansaatua hävikkiä maapallon ionosfäärissä", tiedemiehet riemuitsivat. Heille maksettiin siitä että he tutkivat toistuvien rakettien aiheuttamien palokaasujen vaikutusta ionosfäärissä. Data osoitti että "aukko seurasi raketin reittiä ulottuen ainakin 2.000 kilometriä ja luultavasti 3.000 kilometriä itään Cape Canaveralista. Sen laajuus pohjois-etelä -akselilla oli 600 - 1000 kilometriä ja kaiken kaikkiaan häiriölle altistunut alue oli 1-3 neliökilometrin suuruinen." Noin kolmen tunnin ajan tämä ohentunut alue seurasi raketin reittiä, sitten se siirtyi pohjoiseen. Tuntien kuluessa, aukko katosi.

Viipaloimassa ionosfääriä

David Yarrow Albanysta, New Yorkista, on tutkija taustanaan elektroniikka, ja hän on käyttänyt lukemattomia tunteja ajatusten vaihtoon fyysikko, tri. Daniel Winterin kanssa, joka asuu nyt Waynesvillessä, Pohjois-Carolinassa. Yarrow pukee Winterin näkemykset yksinkertaisempiin termeihin. "Dan Winter selitti että HAARP:in korkeataajuiset päästöt voivat sulautua (heterodyne, teknisin termein) pitkäaaltoisten (matalataajuisten, eli EFF) -pulssien kanssa joita maapallon verkko käyttää jakamaan informaatiota värähtelyinä synkronoimaan elämän tanssia biosfäärissä. Dan määrittelee tämän geomagneettisen toiminnan 'maapallon informaatio-verenkiertona'. Todennäköisesti, HAARP:in korkeataajuisen säteilyn sulautuminen luonnollisen EFL-säteilyn kanssa aiheuttaa arvaamattomia sivuvaikutuksia."

Toisin sanoen, David Yarrow kuvaili HAARP-säteilyn mahdollista sekoittumista ionosfäärin ja maan magneettikentän kanssa seuraavin sanoin:

"HAARP ei polta 'reikiä' ionosfääriin. Tämä on vaarallista aliarvioimista sen suhteen mitä HAARP:in jättimäinen gigawatin säde tekee. Maapallo pyörii suhteessa 'ionosfäärien' ohuisiin monikerroksisiin sähköisiin kalvoihin, jotka absorboivat ja suojelevat maapallon pintaa voimakkaalta auringon säteilyltä, mukaanlukien varautuneiden hiukkasten myrskyt jotka purkautuvat auringosta. Maapallon pyöriminen tarkoittaa sitä että HAARP - purkauksessa joka kestää enemmän kuin muutaman minuutin - viipaloi ionosfääriä mikroaalto-veitsen tapaan. Tämä ei saa aikaan 'aukkoa', vaan viillon."

"Akuutti huoli tässä on maapallon ionisoituneen molekyylisen hapen ohut kerros - otsonikerros..."

Julmasti kiskaisemassa naruista

"Toinen konsepti: kun maapallo pyörii, HAARP tunkeutuu geomagnettisen virtauksen läpi, donitsin muotoisten magneettisten narujen läpi - kuten pituusasteet kartalla. HAARP ei kenties 'katkaise' näitä naruja Gaian magneettisessa verhossa, vaan lähettää jokaiseen säikeeseen karkeaa epäharmonista korkeaa aaltopituutta. Nämä äänekkäät impulssit saavat geomagneettiset voimalinjat värähtelemään, lähettäen värähtelyä kaikkialle geomagneettiseen verkkoon; jopa yksittäisen ukkosmyrskyn salamanisku lähettää pulsseja jotka herkät sensorit aistivat kaikkialla maailmassa."

"Tulee mielikuva hämähäkistä verkossaan. Hyönteinen laskeutuu verkkoon, ja verkon värähtelyt hälyttävät hämähäkin mahdollisesta saaliista. HAARP on ihmisen valmistama mikroaalto-sormi joka tökkii tätä verkkoa, lähettäen hämmentäviä signaaleja, tai sitten repii aukkoja tähän verkkoon."

"Gaian geomagneettisen harpun sinfonian häiriöiden vaikutukset ovat tuntemattomia, ja minä luulen että näitä asioita on tuskin edes ajateltu. Ja vaikka niitä olisikin ajateltu, HAARP:in tarkoitus on hyödyntää kaikkia vaikutuksia, ei soittaa harmoniassa globaalien sinfonioiden kanssa."

"Oikeat" sanat

Mikä on ionosfäärin kunto sen jälkeen kun tiedemiehet ovat 15 vuoden ajan polttaneet sitä rakettien palokaasuilla sekä ionosfäärin kuumentimien varhaisella sukupolvella? Onko se vahingoittunut?

Manning havaitsi että tiedemiehet inhoavat sanaa "vahingoittunut"; se on lian voimakas, eräs ionosfäärin fyysikko sanoi. "Me sanomme ' häiritty '. Sinä tiedät että se tulee olemaan samanlainen kuin mitä se oli ennen. Jos sinä menetät jalkasi, tämä on vaurio, mutta jos sitä on vain leikattu, se ei ole vaurio."

Hänen osastonsa päällikkö määräsi tällaisesta asenteesta. Vaikka hänen henkilökunnassaan oli ionosfääri-spesialisteja, hän kertoi Manningille että hänellä ei ollut kiinnostusta eikä aikaa paneutua kovin syvällisesti tähän aiheeseen, eli ionosfäärin kuumentimiin. "Miksi sinä olet kiinnostunut HAARP:ista?"

Tämä journalisti vastasi että hänellä oli joitakin kysymyksiä koskien uusien ionosfääri-instrumenttien moninkertaistavia vaikutuksia, ja hänen vastauksensa sävy oli hämmästyttävän teennäinen. "Jos sinä olet huolissasi siitä että ionosfääri häviää Vancouverin yltä..."

Ei ihme ettei media ole kiinnostunut ympäristö-näkökohdista, Manning ajatteli.

Katumaton varoittelija

Tämä osaston pomo ei toivottaisi tervetulleeksi Paul Schaeferin näkemyksiä, sillä hän varoittelee innokkaasti. Hän on oppinut sähkötekniikan insinööri ja hän vietti neljä vuotta rakentaen ydinaseita. "Mutta useimmat teorioista joita tiedemiehet ovat opettaneet meille jotta me uskoisimme niihin näyttävät menevän palasiksi", hän sanoo.

Julkaisussa nimeltään Energia ja meidän maapallomme hän tekee yhteenvedon tutkimuksesta joka koskee teollistumisen ja atomiajan aikaansaamaa epätasapainoa, erityisesti pienten, nopeiden hiukkasten säteilytyksellä. "Nämä suuren energiatason omaavat hiukkaset säteilevät maahan ja sen ilmakehään, häiriten luontaista tasapainoa ketjureaktion tapaan kun nämä epätoivoisesti pyrkivät pääsemään tasapainoon ympäristönsä kanssa." Tällaiset hiukkaset kasaantuvat napa-alueille talvella. "Kun polaarinen kevät tulee, auringon energia saa koko joukon negatiivisesti varautuneita hiukkasia siirtymään kohti maapalloa, luoden reiän otsonikerrokseen."

Suurienergisten hiukkasten luonnottomat tasot ilmakehässä sekä maapalloa ympäröivillä säteilyvyöhykkeillä ovat syyllisiä säähäiriöihin tämän mallin mukaan mikä kuvaa maapalloa vapauttamassa kasaantunutta kuumuutta ja stressiä sekä palauttamassa tasapainoa maanjäristysten ja vulkaanisen toiminnan kautta. Niiden teknologioiden joukossa jotka tuottavat hiukkasten pilviä - luonnottomasti suuren sähkövarauksen saaneita - ovat suurjännitelinjat, sähköisen sodankäynnin järjestelmät, avaruuslentojen komento-, kontrolli- ja kommunikaatiojärjestelmät sekä Tähtien sota -tyyppisten asejärjestelmien testaaminen.

"Voisi verrata maapalloa ja sen ilmakehän epänormaalia energeettistä tilaa auton akkuun josta on tullut ylivarautunut normaalin energiavirran jäätyä jumiin, ja tuloksena on kuumia pisteitä, fyysistä säröilyä ja yleistä turbulenssia kun tämä padottu energia yrittää löytää paikan minne mennä."

Toisessa analogiassa Schaefer sanoo: "Mikäli me emme kaipaa planeettamme kuolemaa, meidän täytyy lopettaa epävakaiden hiukkasten tuottaminen, sillä ne lisäävät maapallon kuumetta. Etusijalla tämän katastrofin estämisessä olisi kaikkien ydinvoimaloiden sulkeminen, ydinkokeiden, sähköisen sodankäynnin ja 'Tähtien sodan' lopettaminen."

William van Bise ja Elizabeth Rauscher huomauttavat, että maata kiertäviä satelliitteja ylistetään keinona tutkia otsonikerrosta. Mutta joka kerta kun avaruussukkula polttaa tiensä taivaan läpi se tuhoaa ionosfääriä aivan kuin jokainen meteoriittikin tekee. Sitten, ikään kuin raketin palokaasut eivät olisi tarpeeksi, avaruuskapselit ovat vuodattaneet kemikaaleja jotka dramaattisesti reagoivat varautuneiden hiukkasten kanssa.

"Sitten he nostavat revontulten valaistusta (keinotekoisesti). Mutta valitettavasti se kun he tekevät sen täydellisesti aiheuttaa todella suurta vahinkoa ionosfäärisille kerroksille."

Sillä välin armeija rakentaa suurinta ionosfäärin kuumenninta, tarkoituksenaan luoda enemmän epävakaisuutta valtavaan plasma-kerrokseen - ionosfääriin - sekä kasvattaa varautuneiden hiukkasten energiatasoja.

LUKU 9 - Teslan sää-oppipojat

Archimedes (287-212 e.Kr) aloitti kunnianhimoisten insinöörien pitkän tradition jotka haluavat jättää jälkensä maailmaan. "Anna minulle tarpeeksi pitkä vipuja paikka missä seisoa ja minä liikutan maapalloa", Archimedes sanoi. Onneksi hän ei koskaan löytänyt näin suurta työkalua. Yli kaksikymmentä vuosisataa myöhemmin, hänen henkensä jatkaa elämistä sotilas-insinöörien parissa. Nämä haluaisivat vähintäänkin kyetä liikuttamaan yläilmakehän suihkuvirtauksia, muuttaa globaalia säätä jonkin maan eduksi.

Onko sähkömagnetismi tämä työkalu? Kaksi tiedemiestä Stanfordin yliopiston radiotieteen laboratoriosta, H.C. Chang ja U.S. Iman, ovat niiden asiantuntijoiden joukossa jotka tarjoavat todisteita siitä, mitä meidän teknologiamme voi tehdä vaikuttaakseen taivaaseen tekemällä radioaaltoja maan päällä. He ovet julkaisseet dokumentteja elektronien sateesta magnetosfääristä (varautuneiden hiukkasten ulompi vyöhyke joka virtaa kohti maapallon magneettisia napoja) jonka ihmisten tekemät hyvin matalataajuiset sähkömagneettiset aallot ovat aiheuttaneet. "Nämä saostuneet/alas laskeutuneet hiukkaset voivat aikaansaada sekundaarista ionisaatiota, lähettää röntgensäteitä ja saada aikaan merkittävää sekasortoa alemmassa ionosfäärissä."

Vuonna 1974 Tri. Robert Helliwell ja John Katsufrakis Stanfordin yliopiston radiotieteen laboratoriosta osoittivat, että hyvin matalataajuiset radioaallot voivat saada magnetosfäärin värähtelemään. Etelämantereella antennin ja viiden kilohertsin lähettimen kanssa he oppivat, että magnetosfääriä voidaan moduloida niin, että suuren energiamäärän omaavat hiukkaset syöksyvät maapallon ilmakehään. Kääntämällä tämän signaalin päälle tai pois päältä, he voivat pysäyttää energeettisten hiukkasten virran.

Sään kontrollointi

Radioaaltojen siirtämät energiavyöryt voivat iskeä meihin raskaasti. "Teoreettinen seuraamus johon heidän työnsä vihjaavat on, että globaali sään kontrollointi voidaan saavuttaa lähettämällä suhteellisen pieniä 'signaaleja' Van Allenin vyöhykkeisiin (säteilyvyöhykkeet maapallon ympärillä) - jotakin sellaista kuin super-transistori efekti", sanoi Frederic Jueneman. Industrial Research -aikakauslehden kolumnisti spekuloi edelleen: "Jos Teslan resonanssi-vaikutus, kuten Stanfordin tiimi on osoittanut, voi kontrolloida suunnattomia energiamääriä vähäisillä signaaleilla, silloin meidän pitäisi kyetä vaikuttamaan aivan taivaan tähtien kenttäympäristöön... Jumalan kaltaisella ylimielisyydellä, jonakin päivänä me voimme ohjata tähtiä niiden radoillaan."

Kysymys kuuluu: ovatko nämä sotaan vai biosfääriin suuntautuneita tiedemiehiä jotka käyttävät tätä tietoa hyväkseen?

Saturday Review -lehden vuoden 1977 päätoimittaja varoitti sääsodankäynnistä ja kutsui sitä moraalikysymykseksi sanoen: "Jos maailma on pitkällä sään lamauttamisessa, silloin me olemme typeriä ja hirviöitä jos me emme liity yhteen tarkoituksena panna toimeen vastalause aivan kuin meidän elämämme riippuisi siitä - ja se totisesti riippuu."

Sarja sää-katastrofeja alkoi vuonna 1960, CIA:n raportin mukaan jonka tämä toimittaja mainitsi, mutta siihen aikaan ilmastotieteilijät eivät kyenneet katsomaan eteenpäin ja näkemään että kuivuudet, tulvat ja epänormaalit lämpötilat jatkuisivat tämän vuosikymmenen tuolle puolen. Ja jos luonnononnettomuudet eivät olleet tarpeeksi pahoja, CIA raportoi että kansalliset hallitukset olivat jo kykeneviä manipuloimaan säätä sotilaallisiin tarkoituksiin. Tällä toimittajalla oli sopimaton ajatus: "On vaikea lukea CIA:n raporttia ilman että joutuisi miettimään olisivatko jotkin viime vuosien ilmastolliset poikkeavuudet osa armeijan kokeellisia ohjelmia."

Tämä päätoimittaja käytti voimakkaita sanoja kuvaillakseen yleisön ja päätöksentekijöiden tunteettomuutta - moraalisen närkästymisen puutetta joka tuli superaseiden loputtoman juhlakulkueen näkemisestä. Tätä prosessia kuvailtiin ihmisen hulluutena. "Jos kollektiivinen omatunto ei reagoi, silloin kaikki meidän filosofiamme ja uskontomme ja koulutuksemme ovat olleet abstrakteja, järjettömiä ja turhia."

Tämä kollektiivinen omatunto oli kuitenkin hiljaa, ja vuoteen 1995 mennessä armeijalla oli toiset 18 vuotta takanaan tehden töitä sääsodankäynnin menetelmien parissa, jota hyväntahtoisesti kutsutaan sään muokkaukseksi. Esimerkiksi sateen luomista kokeiltiin muutamaan otteeseen Vietnamissa. Puolustusministeriö kokeili salamoinnin ja hurrikaanien muokkausta Project Stormfuryn alla. Ja he katsoivat joihinkin edistyksellisiin teknologioihin jotka tuottaisivat suuren efektin. Lowell Ponte, kirjan The Cooling kirjoittaja sanoo, että armeija tutki sekä lasereita että kemikaaleja joten he ajattelivat voivansa vahingoittaa otsonikerrosta vihollisen yltä. Keinojen etsiminen maanjäristysten aikaan saamiseksi oli osa projektia koodinimeltään Prime Argus, vuosikymmeniä siten. Raha tuli Defense Advanced Projects Agencyltä (DARPA).

Vuonna 1993 Ilmavoimien henkilöstöpäällikkö, kenraali Merrill McPeak kertoi U.S. Space Foundationin tapaamisessa, että niiden jotka vastustavat armeijan suurempaa roolia avaruudessa tulisi harkita näkemystään. Hän painotti että tämän maan täytyy kehittää uusia järjestelmiä niin, että se voi kontrolloida avaruus-ympäristöä tulevaisuudessa. Hän ja muut Ilmavoimien viranomaiset eivät sanoneet mitä heillä on mielessään, vaan sanoivat että nämä uudet järjestelmät ovat enemmänkin poliittinen kysymys kuin teknologinen haaste.

Seuraavana vuonna Ilmavoimat paljasti hiukan enemmän - Ilmavoimien Spacecast 2020 -suunnitelmaan sisältyy sään kontrolloiminen mahdollisena uudenaikaisena aseena. Defense News -lehti poimi otteen tästä raportista. Otsikon "Weather Control" -alla tässä artikkelissa sanottiin että tiedemiehet ovat kokeilleet sään kontrollointia 1940-luvulta lähtien, mutta Spacecast 2020 huomautti että "ympäristönmuokkaus-tekniikoiden käyttö toisen valtion tuhoamiseksi tai vahingoittamiseksi on kiellettyä". Sanottuaan tämän, Ilmavoimat väitti että edistysaskeleet teknologiassa "pakottavat arvioimaan uudelleen tämän herkän ja potentiaalisesti riskialttiin aiheen".

Mitä tämä uusi teknologia voisi tehdä? Armeijalla saattaa esimerkiksi olla työkalu jolla polttaa reikä pilvien läpi saadakseen vihollisen tähtäimeensä. Tämä olisi kallista ja riskialtista, mutta "mahdolliset hyödyt kansalliselle turvallisuudelle olisivat tätäkin suurempia".

Ilmavoimien viranomaiset sanoivat että heidän raporttinsa säänmuokkaus-osio on salainen ja että sitä ei tulla julkistamaan.

40 vuotta taivaiden polttamista?

Niinkin varhain kuin vuonna 1958, Valkoisen Talon neuvonantaja, kapteeni Howard T. Orville, sanoi että USA:n puolustusministeriö tutki "keinoja manipuloida maapallon varauksia ja taivasta, ja täten vaikuttaa säähän" käyttämällä elektronista sädettä ionisoimaan tai de-ionisoimaan ilmakehää tietyllä alueella.

Vuonna 1966, professori Gordon J.F. MacDonald, Kalifornian yliopiston geofysiikan ja planetaarisen fysiikan laitoksen johtaja, oli presidentin tieteellisen neuvonantaja-komitean jäsen, ja myöhemmin President's Council on Environmental Qualityn jäsen. Hän julkaisi papereita ympäristön kontrollointi-teknologioiden käytöstä sotilaallisiin tarkoituksiin. MacDonald antoi paljastavan kommentin:

"Avain geofysikaaliseen sodankäyntiin on ympäristön tasapainottomuuksien tunnistaminen. Jos näihin tasapainottomuuksiin lisätään pieni määrä energiaa, voidaan vapauttaa huomattavasti suurempia energiamääriä."

MacDonaldilla oli lukuisia ajatuksia ympäristön käyttämisestä aseena ja hän toimi sen eteen mikä oli siihen aikaan futuristin unelma. Kun hän kirjoitti luvun nimeltä "Kuinka tuhota ympäristöä", kirjassaan Unless Peace Comes, hän oli tosissaan. Tässä tekstissä hän kuvailee sään manipuloimista, napa-alueiden sulattamista, otsonin hävittämis-tekniikoita, maanjäristysten aikaansaamista, valtamerten aaltojen kontrolloimista, sekä aivoaaltojen manipuloimista hyödyntämällä planeetan energiakenttiä. Hän sanoi myös että tällaisia aseita tultaisiin kehittämään, ja kun niitä käytettäisiin, uhrit eivät pystyisi jäljittämään niitä. Hän ei ollut minkäänlainen pörröpäinen fanaatikko kun hän teki nämä havainnot vuonna 1966 - hänellä oli maailman tunnettujen tiedemiesten valtakirjat. Mitä hänen futuristisista konsepteistaan tuli, ne ovat asioita joista projektit kuten HAARP on tehty.

USA:n kongressin alakomitean kuulemistilaisuudessa ”Valtameret ja kansainvälinen ympäristö” tutustuttiin armeijan sään ja ilmaston muokkaukseen jota suoritettiin 1970-luvun alkupuolella. "Se mitä tuli esiin oli pelottava kuva laajamittaisesta tutkimuksesta ja kokeista joita puolustusministeriö suoritti etsiessään keinoja ympäristön käyttämisestä aseena", sanoi Lowell Ponte. ["The Cooling", Lowell Ponte, Prentice-Hall Incorporated, NJ 1976]

Nämä paljastuneet salaisuudet yllättivät lainsäätäjät. Yllättäisikö tutkimus nykyaikaisista sähkömagneettisesta manipuloinnista lainsäätäjät tänä päivänä? He saattaisivat saada selville, että teknologiat joita HAARP-kokeissa kehitellään voisivat toteuttaa Gordon MacDonaldin vision. Johtavat tiedemiehet eivät näe globaalia säätä ainoastaan ilmanpaineena ja termaalisena järjestelmänä, vaan myös sähköisenä järjestelmänä.

Pieni syöttö, suuri efekti

Asia joka tulisi muistaa on, että ionosfääri on aktiivinen sähköinen kilpi joka suojaa planeettaa jatkuvalta avaruudesta tulevalta suuren energiavarauksen omaavien hiukkasten pommitukselta. Tämä sähköä johtava plasma, yhdessä maapallon magneettikentän kanssa, vangitsee avaruuden sähköisen plasman ja estää sitä saavuttamasta maapallon pinnan, sanoo Charles Yost Dynamic Systemsistä, Leicesteristä, Pohjois-Carolinasta.

HAARP iskee ionosfääriin siellä, missä se on suhteellisen epävakaa.

"Jos ionosfääriä suuresti häiritään, myös ilmakehä alapuolella häiriintyy."

On järkevää olettaa että ympäröivät sähköiset voimat työntäisivät ja painaisivat eristävästä kaasusta (vesihöyry) muodostuvaa ohutta ilmakehää, Yost sanoo. Ionosfäärin sähköisten virtausten sanotaan olevan sata kertaa suurempia kuin mitä kaikki maailman ukkosmyrskyt saavat aikaan alempana. Yost päättelee että sähköiset voimat pitäisi liittää mukaan termodynamiikkaan, gravitaatioaaltoihin sekä maapallon pyörimisen aikaansaamiin vaikutuksiin sään vaihteluiden aiheuttajana. Hänen kokeidensa ja analyysiensä mukaan ionosfäärin virtausten ja muuttuvien magneettikenttien täytyy tuottaa "globaaleja oskilloivia gradientteja" jotka laskeutuvat aivan maanpinnalle asti.

Yhteys ihmisten luomien sähkömagneettisten voimien ja sään välillä osoitettiin dokumentissa, jonka Yost kirjoitti salamoinnista ja maapallon harmoniasta. Tämä sähköisten myrskyjen globaali vaikutus sai Yostin ottamaan toisen katseen siihen miten pilvet muodostuvat. Hän sai selville että sähköstaattiset voimat voivat vaikuttaa cumulus-pilvien dynamiikkaan. Selonteossaan jonka Yost lähetti Jeane Manningille, hän kirjoitti että "ihminen voi luoda näitä voimatasoja keinotekoisesti".

Varhaisessa kehitysvaiheessaan Cumolo Nimbus -pilvien muutoskerros on vesihöyry-pitoisuuden, lämpötilan ja ilmanpaineen herkkä tasapaino. Yostin mukaan "pieni muutos laukaisee tiivistymisen. Säteilevä hiukkanen, paikallinen sähkökenttä tai pieni paikallinen lämpötilan häiriö saattaa laukaista muutoksen", Yost sanoi.

Nämä kaksi ensimmäistä tekijää saattavat auttaa selittämään omituisia äärimmäisiä sääilmiöitä teollistuneessa, sähköistyneessä ja ydinvoimalla sähkönsä tuottavassa Pohjois-Amerikassa. Yhtenä esimerkkinä, nämä luonnottomat 60 Hertzin sähkömagneettiset vaihtelut voimalinjojen tiheissä verkoissa ovat sekoittaneet ionosfäärin värähtelyjä joillakin paikoilla. Taas kerran Teslan suosikki-ilmiö - resonanssi - selittää kuinka suhteellisen pienillä voimilla voi olla suuri vaikutus.

Tri. Robert O. Becker selittää kuinka yksi ihmisen luoma sähköinen vaikutus - voimalinjan harmoninen resonanssi - saa aikaan varautuneiden hiukkasten laskeutumista Van Allenin vyöhykkeeltä, ja kuinka laskeutuvat ionit aikaansaavat jää-kristalleja (jotka edistävät sadepilviä).

Entäpä HAARP? Energia jonka ionosfäärin kuumennin lähettää ylös ei ole paljon verrattuna koko ionosfääriin, mutta HAARP-dokumenteissa myönnetään että ionosfäärissä voidaan vapautta tuhansia kertoja suurempia energiamääriä kuin mitä sinne syötetään. Kuten MacDonaldsin kirjassa Key to Geophysical Warfare, "non-lineaariset" efektit tarkoittavat pientä sisäänsyöttöä ja suurta ulosvirtausta.

Vuoden 1983 tiedekonferenssissa Atlantassa, E.E. Richards puhui yllä mainitusta Stanfordin yliopiston kokeesta jossa lähetettiin VLF-radioaaltoja säteinä magnetosfääriin. Nämä signaalit seurasivat magneettikentän ratoja ja laskeutuivat takaisin maahan. Ne havaittiin puolen maapallon etäisyydellä lähtöpaikastaan joka oli Kaliforniassa. Joissakin tapauksissa signaalit olivat vahvistuneet tuhatkertaiseksi.

Mikä vahvistaa nämä radiosignaalit tuhatkertaiseksi? Richardsin tutkimusten mukaan nämä signaalit keräävät energiaa Van Allenin säteilyvyöhykkeestä joka ympäröi maapallon ilmakehää. Joka kerta kun jokin maapallon viidestäkymmenestä VLF-lähettimestä (3 - 30 KHz) lähettää signaaliaan, varautuneiden hiukkasten virta magnetosfäärin uloimmista kerroksista virtaa meidän ilmakehäämme. "Jopa alhaiset radiotaajuudet (30 - 300 kHz) vuotavat sisään ylempiin kerroksiin aiheuttaen samanlaisen ilmiön. Pienten signaalien syöttäminen näihin energiavyöhykkeisin luo supertransistori-efektin kaltaisen asian, muuttaen vapaiden elektronien liikettä tuhansien mailien korkeudella. Tämä Teslan moninkertaistuva resonanssi-efekti voi kontrolloida valtavia energiamääriä vähäisillä ohjaus-signaaleilla." Kuten jo teki Nikola Tesla, tekee Richards nyt töitä resonanssin samojen periaatteiden kanssa.

Äskeisessä haastattelussa, Richards selitti tätä supertransistori-efektiä jota muut kuvailevat elektronien lumivyöryksi. Tietyillä taajuuksilla ja tietyllä energeettisellä kynnyksellä tapahtuu suuri energian siirto ylemmän ilmakehän tasojen välillä.

Vaikutukset saavuttavat maanpinnan

Kuinka alas voi tällainen "lumivyöry" tulla läpi ilmakehän magnetosfääristä tai ionosfääristä? Yllättävästi, useilla paikoilla Richards löysi vaikutuksia jotka olivat saavuttaneet maanpinnan. Ensimmäisellä kerralla kun hän näki tämän tallennettuna tieteellisillä instrumenteilla, hän asui 2.500 metriä merenpinnan yläpuolella Uuden Meksikon länsiosassa missä ilma oli kirkasta ja sähkömagneettisesti rauhallista. Sinä päivänä siellä oli suuri sähköisen energian kasaantuminen ilmakehässä hyvin lähellä maan pintaa, mutta ei sellainen kasautuminen kuin ukkosmyrskyssä. Samalla kun tämä ei-salamoiva sähköinen ilmiö kulki tämän alueen läpi, Richards ja hänen työtoverinsa

havaitsivat yllättävän laajan oskillaation (värähtelyn) heidän antenni-rykelmässään ja oppivat millä taajuuksilla ilmakehä mielellään värähtelee. Nämä värähtelyt täyttivät kapasitaattorit (energian varastointi-yksiköt) melko suurella volttimäärällä.

Eräänä rauhallisena marraskuun päivänä tarkkaillessaan venäläisiä ja amerikkalaisia ELF-lähetyksiä, he kokeilivat antenni-rykelmää (kierteille väännettyjä metallilankoja) mailin matkalla maan pinnalla, ja vastaanottivat odottamattoman voimakkaita ja jatkuvia signaaleja. Lyhyesti sanottuna, nämä löydöt ja niiden jatkotutkimukset olivat ponnahduslauta sille, että löydettiin harmonisen vastavuoroisuuden korrelaatiot planeettojen välillä. He myös oppivat kuinka luonto käsittelee kosmisen energian sisäänvirtausta kohti maapallon pintaa revontulten värähtelyjen kautta. Nämä tutkijat näkivät kuinka energioita voidaan varastoida magnetosfäärin sisään, ja "meillä on mekanismi, jonka Tesla vahvistaa, jolla vetää tämä energia alempaan ilmekehään".

Ionosfäärin ja sään "yhdistäminen"

Samalla kun Richardsin intressi työssään oli löytää käyttökelpoisia puhtaan energian lähteitä maapallon asukkaille, fyysikot Stanfordin yliopistossa tekivät töitä hallituksen rahoittamassa projektissa. He halusivat vahvistaa aaltoja magnetosfäärissä päämääränään globaali kommunikaatio matalilla taajuuksilla.

Tämän kirjan kirjoittajilla on erilainen päämäärä - ymmärtää näiden korkean tason kokeiden seurannaisvaikutukset. Voisiko se vaikuttaa meidän säähämme? Näillä ilmakehän fyysikoilla joille me olemme puhuneet on epämääräiset vastaukset.

Richardsin paperit antavat vahvoja viitteitä. Tuoreet tieteelliset todisteet vihjaavat, että on olemassa vahva sähköinen sidos ionosfäärin ja alemman ilmakehän välillä, hän sanoi. Laajat horisontaaliset sähkökentät laskeutuvat magnetosfääristä ja ionosfääristä, vain vähäisen hävikin kera, noin kymmenen kilometrin korkeudelle maan pinnasta, hän sanoi.

Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa voimakas sähköinen yhteys ionosfäärin ja alemman ilmakehän välillä. Juuri alemmasta ilmakehästä tulee meidän säämme. Edelleen, tieteelliset teoriat kuvailevat kuinka sähköisen energian tasot ilmakehässä ovat yhteydessä pilvien muodostumiseen.

E.E. Richards raportoi seuraavanlaisista johtopäätöksistä jotka hän teki tutkiessaan kirjallisuutta. "Tämä sähköä johtava ionosfääri voi vaikuttaa epävakaisuuteen tekemällä oikosulun maapallon sähköisen kentän elektrostaattiseen osaan, täten vaatien vähemmän energiaa vapauttamaan varauksia ylemmistä kerroksista. Nämä auroraaliset valokaaret johtavat nopeuttamisprosessiin nimeltään rengasvirtaukset edeten magneettikentän viivoja pitkin jotka yhdistävät magneettohännän ionosfääriin. Tämä on revontulten ensisijainen energialähde..."

Hän selittää kuinka sähköstaattiset aallot stimuloivat ionosfääriä, sallien yllä kuvatun voimakkaan säteilyn virtaavan avaruudesta. Hän lisää että satelliiteista ja maanpinnalta tehdyt havainnot näyttävät vahvistavan Nikola Teslan väitteet hänen Colorado Springsin kokeistaan. "Oskillattorinsa avulla, hän kykeni stimuloimaan ionosfääriä korkeilla volttimäärillä, ja sitten hän sai ylemmän kerroksen virtausten virtaamaan alaspäin, täten simuloiden revontulten ja salamoinnin luonnollista toimintaa."

Tesla oli eräs useista E.E. Richardsin siteeraamista keksijöistä jotka olivat polulla joka johtaisi käyttämään "suunnatonta energialähdettä joka ympäröi meitä joka minuutti." Ihmiskunta elää magnetosfäärissä olevan kosmisesti stimuloidun kuplan sisällä; Richards sanoi, sekä pyörivän pallonmuotoisen generaattorin päällä jota kutsutaan maapalloksi. Aiemman sukupolven tiedemiesten hengessä, joita kutsuttiin luonnonfilosofeiksi, häntä kiehtoo tämän järjestelmän kauneus. Meidän kokemuksemme mukaan tämä universumin prosessien ihailu tulee usein itsenäisiltä tutkijoilta jotka pyrkivät tekemään töitä harmoniassa luonnon kanssa. Toisin sanoen, resonanssi näyttää olevan hellävaraisempi tapa siirtää energiaa kuin suora polttaminen (=zapping).

Säätä voidaan muuttaa käyttäen elektrostaattisuutta. Löytö joka sallii sään manipuloimisen tehtiin pienen venäläisen yhtiön, Elate Intelligent Technologiesin toimesta. He löysivät keinon hienosäätää sääkuvioita yli 200 mailin alueella. Tämä "järjestelmä koostuu kymmenistä antenneista, jokainen 25 jalkaa korkea, jotka syöttävät sähköistä energiaa ylös reagoimaan ilmakehän ionien kanssa". Nämä antennit on yhdistetty tietokone-järjestelmiin sekä voimanlähteeseen jota operaattori kontrolloi luodakseen halutunlaisen vaikutuksen.

Lev Pokhmeinykh on tämän yhtiön perustaja ja arvostettu fyysikko. Hän esitteli tätä järjestelmää Wall Street Journalin toimittajalle hätkähdyttävien tulosten kera. Hän käytti tätä järjestelmää selkiyttämään taivasta muuten synkkänä päivänä. Tämä teknologia osoittaa kuinka vähän me tiedämme tällaisista efekteistä sekä keinoista jolla säätä voidaan manipuloida.

Joet ilmassa

Tehtiin toinenkin odottamaton löytö ilmakehän ilmiöiden suhteen vuonna 1993. Löydettiin että alempi ilmakehä sisältää "vesihöyry-jokia jotka kilpailevat Amazonin kanssa virran suuruudessa". Reginald E. Newell MIT:stä raportoi, että nämä vesihöyry-joet olivat pää-mekanismi siirtämään vettä päiväntasaajalta navoille. Kuitenkaan hän ei odottanut löytävänsä että tämä vesihöyry virtasi leveinä jokina jotka olivat 420 - 480 mailia (noin 700 kilometriä) leveitä ja 4.800 mailia (noin 7.300 kilometriä) pitkiä. Nämä joet sijaitsevat 1,9 mailin (noin 3 kilometrin) korkeudella ja niissä virtaa 165 miljoonaa kilogrammaa vettä sekunnissa. Nämä havainnoitsijat löysivät, että pohjoisella pallonpuoliskolla on viisi tällaista jokea ja eteläisellä pallonpuoliskolla myös viisi jokea.

Me spekuloimme että jos HAARP sijaitsisi oikeassa paikassa, sitä voitaisiin käyttää tukkimaan näitä virtauksia tavalla joka vaikuttaa säähän. Tämä on toinen huolenaihe jota pitäisi pohtia suhteessa HAARP:iin - fakta jota ei tunnettu ennen kuin HAARP suunniteltiin.

Sädettämässä Teslan sähköisellä aseella

Ase-orientoituneet tutkijat toisaalta ovat erittäin kiinnostuneita muista, tuhoisammista Teslan tiedon aspekteista jotka menevät resonanssin tuolle puolelle, kuten "ilman räjähtävä kanavointi" josta sanotaan että hän sai tietää tästä ilmiöstä kun hän lähetti toisiaan seuraavia energiapulsseja samaa kanavaa pitkin. 1930-luvulle mentäessä Tesla oli keksinyt "kanavoidun säteen joka koostui sähköisesti varattujen materiaali-hiukkasten yhtenäisistä purkauksista" jotka kulkevat valon nopeudella. Kolme tiedemiestä - tri. J.F.X. Daum, Ken Corum ja tri. James Corum laskivat että tällainen hiukkassäde repisi helposti suojatun ajoneuvon.

Voisivatko he saada maapallon oikosulkuun?

Maapallo pallonmuotoisena sähköisenä järjestelmänä on melko hyvin hyväksytty malli. Kuitenkin, nämä kokeidentekijät jotka haluavat tehdä luonnottomia energialiitoksia tämän järjestelmän osien välille eivät kenties edesajattele mahdollisia seurauksia. Sähköiset moottorit ja generaattorit voidaan saada huojumaan kun niiden virtapiireihin vaikutetaan. Voisiko ihmisen toiminta aiheuttaa huomattavan muutoksen planeetan sähköisessä virtapiirissä tai sähköisessä kentässä? Science-lehden lainaus käsittelee ihmisen tekemää ionisaatiota radioaktiivisesta materiaalista, mutta kenties sitä voitaisiin myös tutkia HAARP-tyyppinen taivaanräjäyttäjä- näkökulmasta:

"Esimerkiksi, kun muutoksilla maapallon sähköisessä kentässä jotka ovat seurausta auringonpurkausten muutoksista sähkönjohtavuuteen saattaa olla ainoastaan tuskin huomattava vaikutus meteorologiaan, tämä tilanne saattaa olla erilainen koskien sähköisen kentän muutoksia jotka ovat ihmisen aikaansaaman ionisaation aiheuttamia..."

Meteorologia, tietysti, tutkii ilmakehää ja säätä. Ionisaatiota tapahtuu kun suurella energiamäärällä isketään atomeihin ja irrotetaan elektronit atomeista. Nämä varautuneet hiukkaset jotka ovat tuloksena

ovat HAARP:in erikoisalaa. "Luomalla katseen säähän, meidän pitäisi huomata, että me olemme väärällä polulla", sanoo Paul Schaefer, sähköinsinööri, kommentoiden HAARP-tyyppisiä teknologioita.

NOAA:n johtaja sanoi kerran: "Ei ole mahdollista vetää selkeää rajaa tutkimuksen ja teknologisen kehityksen välille vihamielisiin ja ei-vihamielisiin tarkoituksiin kun puhutaan sään muokkauksesta"

LUKU 10 - LÄMMITTÄMÄSSÄ MAA-ÄITIÄ

Tämä tutkimusmatka kohti "Tesla-teknologian" ymmärtämistä oli vienyt Jeane Manningin tiede-konferensseihin Saksaan vuonna 1987 ja Sveitsiin kaksi vuotta myöhemmin. Molemmissa kokouksissa hän kuuli amerikkalaisen astrofyysikon, Adam Tromblyn, pitävän kaunopuheisen puheen ympäristöasioista. Trombly oli perustanut voittoa tavoittelemattoman Project Earthin jonka kautta hän teki töitä muiden tiedemiesten kanssa kohti globaalien ekosysteemien ymmärtämistä.

Heinäkuussa 1995 Manning soitti Tromblylle Institute of Advanced Studiesiin Aspeniin, Coloradoon, kysyäkseen mahdollisista HAARP-tyyppisten kokeiden vaikutuksista joka loisi keinotekoisia sähkömagneettisia myrskyjä maapallon yläpuolelle - kokeita jotka nostaisivat osia ionosfääristä ja kirjaimellisesti laajentaisivat näitä alueita samalla kun kiihdyttäisivät lisää suurienergisiä hiukkasia jo valmiiksi energisessä ionosfäärissä.

HAARP lisäisi enemmän energiaa globaaliin systeemiin kuin mihin se on nyt venytetty, tämä tiedemies vastasi. "Venyttämisellä" hän tarkoittaa aurinkotuulen hiukkasten virtaa. Jotta saisit asian oikeaan perspektiiviin, ajattele meidän planeettaamme jossain määrin huojuvana dynamona joka kiertää aurinkoa. Meidän aurinkokuntamme on ikääntyvä tähti ja tulossa epävakaaksi. Teleskoopin avulla ihmiset ovat tarkkailleet auringonpilkkuja Galileon ajoista lähtien ja oppineet että magneettiset myrskyt maapallon yläpuolella sekä revontulet liittyvät näihin mustiin laikkuihin auringon pinnalla. Viime vuosikymmeninä aurinko on singonnut epätavallisen suuria korkean energiamäärän omaavien hiukkasten purkauksia meidän planeettamme järjestelmiin. Osa tästä hyperaktiivisuudesta käynnistyi ennen kuin ihminen alkoi tehdä kokeita ydinräjäytyksillä. Koska vaikutukset ovat samanlaisia kuin auringonpurkauksissa, ydinteknologiasta peräisin oleva säteily lisää tätä supernopeiden hiukkasten ristitulta jossa me elämme.

On vaikea kertoa kuinka pitkään aurinko on ollut tässä hyperaktiivisessa syklissä, koska herkät tieteelliset instrumentit jotka mittaavat auringon koronan aktiivisuutta ovat melko uusia. Seikkaperäinen tutkimus on ollut mahdollista vasta parina viime vuosikymmenenä.

Maanpinnalla kuultavan geomagneettisen "melun" (häiriöt maapallon magneettikentässä) lisääntymisen myötä jotkin tiedemiehet spekuloivat että aurinko saattaa olla lähestymässä muutosta. Riippumatta siitä käykö aurinko lähitulevaisuudessa läpi erityisen aktiivisen vaiheen lähettäen vieläkin enemmän hiukkasia maan pinnalle, tosiasia on että vaikutukset ovat havaittavissa planeetallamme juuri nyt.

Maapallo on muuttumassa kuumemmaksi

"Yksitoista vuotta sitten me ennustimme maapallon kuumenemista", Trombly sanoi. "Itse asiassa maapallo kuumenee induktiivisesti."

Ymmärtääksemme mistä hän puhui, Manningin täytyi myöhemmin kääntyä tieteen sanakirjan puoleen. Induktio-kuumennus tarkoittaa sitä että sähköä johtava materiaali - tässä tapauksessa Maapallon materiaali - kuumenee seurauksena sähkövirrasta jonka indusoitu magneettinen vaihtovirta on saanut aikaan (seurauksena vuorovaikutuksesta auringon ja jopa kuun kanssa). Hän alkoi nähdä kuinka maapallon magneettikenttä voisi olla vaarassa romahtaa ja avata tien napojen siirtymiselle. Kuumuus on

magneetin voimakkuuden vihollinen. Se tosiasia että maapallo on kuumenemassa raportoitiin New York Timesissä vuonna 1991. Tässä artikkelissa sanottiin että arktinen jääpeite on kutistunut 2% yhdeksässä vuodessa.

Trombly oli sanomassa että jo ennen kuin ihminen teki ydinkokeita tai mitään muuta joka hyökkäisi maapallon järjestelmien tasapainotilaa vastaan, me asuimme epävakaalla planeetalla. Milloin maapallo kyllästyy elektrodynaamisesti auringosta tulevalla "energia-rasituksella"? "Meidän mielestämme tämä järjestelmä on jo lähellä kapasiteetin äärirajaa", sanoi Trombly.

Sitten HAARP tulee kuvaan mukaan... "Projekti joka voisi edelleen epätasapainottaa maapalloa joka on jo nyt epävakaa ympäristö", kuten Trombly sanoi sen. Ajatus planeetasta jonka järjestelmät ovat yliladattuja, ja joka pian saattaisi saavuttaa sen pisteen jossa se ei voi ottaa vastaan enempää suurienergisiä hiukkasia oli vakavamielinen. Manning ajatteli tiedemiesten ja armeijan urakoitsijoiden innokkaita ajatuksia, joita NO HAARP -ryhmä kutsui "isoiksi pojiksi isojen lelujen kera". Nämä kokeiden tekijät myöntävät että he eivät tiedä mitä tapahtuu kun he työntävät ionosfäärin kuumennus -kokeensa seuraavalle tasolle. He tuntuvat olevan innoissaan tästä macho-seikkailusta päästä seuraavalle "efektien kynnykselle" ionosfäärissä., eivätkä he epäröi pumpata gigawatteja energiaa sinne ylös ja tarkoituksella kiihdyttää hiukkasia ionosfäärissä "relativistiselle" nopeudelle - melkein valon nopeudelle. Miksi he ovat niin vastuuttomia?

Trombly vastasi yhdellä sanalla: kiistäminen. Nämä päätöksentekijät eivät ole pahantahtoisia, Trombly sanoi; he vain kieltäytyivät kohtaamasta tosiasioita siitä kuinka ohut elämän verkko maapallolla on. "Me emme halua myöntää että me olemme tilanteessa joka on köykäinen, missä on asteittaisia (planetaarisia) prosesseja jotka ovat katastrofaalisten prosessien pilkuttamia."

Asiantuntijoilla on tapana katsoa omiin kokeisiinsa erillisinä tapahtumina, ilman että he näkisivät suurempien järjestelmien pitkäaikaisia vaikutuksia, Trombly huomautti. Manning kuunteli hänen puhuvan kunnioituksen puutteesta maapallon järjestelmiä kohtaan, ja samalla ajatteli erästä professoria jota hän oli haastatellut ja joka oli yhteydessä HAARP:iin. Tämän professorin innokkuus liittyi mahdollisuuteen että HAARP voisi luoda massiivisen hehkun ionosfääriin, ja että hän voisi siten antaa joitakin haasteita oppilailleen niin että he saisivat oman tohtorin arvonimensä.

Voisivatko heidän kokeensa saada aikaan katastrofin? Tämä Institute for Advanced Studiesin tutkimus katsoo tällaisiin kysymyksiin. Maapalloa tarkkailevat herkät instrumentit esimerkiksi paljastivat yhteyksiä maanalaisten ydinkokeiden ja maanjäristysten välillä.

Samalla kun ydinräjäytykset lähettävät lisää suurienergisiä hiukkasia meidän globaaliin ympäristöömme, HAARP erityisesti antaa terävän pistoksen ionosfääriin. Trombly on huolissaan ilmakehän myrskyistä. "Sitten kun sinä luot jännite-eroja... Jotka avaavat portin hiukkasten sisäänvirtaukselle alas ionosfääristä... Meillä on ongelmia jo nyt hiukkasten sisäänvirtauksen kanssa."

Napojen siirtyminen

Venäläiset ovat huolissaan sähkömagneettisen savusumun vaikutuksesta eläviin organismeihin. He päättelivät että koska elävät organismit kehittyivät maapallon magneettikentän mikropulssien vaikutuksen alla, muutokset näissä pulsseissa saattaisivat muuttaa fundamentaalisia ruumiin rytmejä, mukaan lukien nopeuden jolla DNA kopioituu. Neuvostoliittolaisesta perspektiivistä sähkömagneettiset pulssit voivat vaikuttaa kaikkeen terveydestä käytökseen. Venäläiset tiedemiehet ovat myös huolestuneita siitä, että jatkuva sähkömagneettisen säteilyn lisääntyminen voisi edesauttaa tuhoisaa maapallon napojen siirtymistä.

Länsimaiset tiedemiehet ovat huomauttaneet, että tapahtuu kemiallisia muutoksia joilla saattaa olla joitakin vaikutuksia elävien järjestelmien sähkömaneettisiin pulsseihin. James D. Hays Columbia Universitystä löysi mikro-organismien sukupuuttoon kuolemisia jotka vastasivat ajallisesti napojen siirtymistä. Hän uskoo että jollakin tavalla nämä elävät olennot hyödynsivät maapallon magneettikenttiä.

Kun nämä kentät muuttuivat siirtymisen myötä, ne kuolivat. Tätä asiaa tutki myös eräs maan johtava biosfäärin asiantuntija, Robert O. Becker. Myös hänen tutkimuksensa viittasivat samanlaisiin löytöihin kuin venäläistenkin tutkimukset - eläinten sukupuuttoon.

Se mahdollisuus että sähkömagneettinen saaste saa aikaan muutoksia jotka voisivat saada aikaan napojen siirtymisen on hälyttävä. Kuitenkin maapallon liikkeiden ja ilmakehän vaikutusten suhteesta keskusteltiin vuoden 1991 artikkelissa. Tiedetään että maapallon pyörimisliike hidastuu noin 1,4 millisekuntia vuosisadassa, mutta tiedemiehet äskettäin löysivät että tämä voi tapahtua myös hyppäyksinä.

He tietävät jo että vuorovesivoimat jotka ovat peräisin kuun, auringon ja muiden taivaankappaleiden vetovoimasta auttavat hidastamaan maapallon pyörimisliikettä. Uusi löytö on että tuulet, napajään sulaminen, valtamerien virtaukset ja maapallon sisuksen liikkeet lisäävät hidastumista. Ilmakehän liikkeen aikaansaamilla voimilla on kaikkein suurin vaikutus pyörimisen hidastumiseen tai nopeutumiseen. Tässä artikkelissa tri. Jean Dickey Jet Propulsion Laboratorystä sanoi että "muutokset tuulissa aiheuttavat yhdeksänkymmentä prosenttia näistä variaatioista", kun kuvataan muutoksia ilmakehän massassa kuten sellaiset jotka yhdistetään El Ninoon. Tri. Dickey sanoi: "Jos ilmakehän liike nopeutuu, maapallon pyörimisnopeus hidastuu."

Tämä ilmakehän massan liike lisää stressiä maapallon osien ylle, ja vähentää stressiä muissa osissa. Tämä paineen muutos planeetalla voi lisätä maanjäristysten tiheyttä kaikilla alueilla jotka kokevat ilmakehän luoman stressin muutoksia.

Tämä voi olla sukua HAARP-teknologioille, sillä ionosfäärin tasapainon muutos saattaisi muuttaa sääkuvioita jotka jo nyt edesauttavat planeetan epävakaisuutta. Sitä kuinka paljon stressiä tarvitaan tai kuinka paljon stressiä tällaiset kokeet luovat ei tiedetä. Se mitä tiedetään on että maapallo on tasapainotettu organismi johon vastuuttomat kokeet vaikuttavat.

Ajatus että tällaisia asejärjestelmiä voitaisiin käyttää sään muokkaukseen ei ole uusi. Todellinen työ joka johti geofyysisen sodankäynnin alueelle alkoi jo vuonna 1958 jolloin Valkoisen Talon neuvonantaja, kapteeni Howard T. Orville sanoi että puolustusministeriö tutki "keinoja manipuloida maapallon ja taivaan muutoksia ja täten vaikuttaa säähän käyttämällä elektronista sädettä ionisoimaan tai de-ionisoimaan ilmakehää tietyn alueen yllä".

Jo vuonna 1977, tiedemiehet havaitsivat että voimalaitokset voivat vaikuttaa säähän yhtä paljon kuin tarkoituksella aikaansaatu energian syöttäminen ilmakehään. He löysivät että kun voimalaitokset on liitetty yhteen, ne vaikuttavat paikalliseen säähän. 6-12 mailia tuulensuuntaan näistä laitoksista, sademäärä voi olla jopa 25% yli normaalin. He päättelivät että nämä muutokset olivat seurausta lämmöstä. Yksin tällä teknologian vapauttamalla lämpöenergialla voi olla heikentävä vaikutus säähän!

Maapallon tasapainotila käy läpi muitakin häiritseviä muutoksia. Tämä uudestaan osoittaa meidän ymmärryksen puutteemme planeettamme prosessien kompleksisuudesta. New York Timesin artikkelissa sanottiin, että aaltojen koko koillisella Atlantilla on kasvanut 20 prosenttia 1960-luvulta lähtien. Tätä raporttia valmisteltiin 20 vuotta joten kyse ei voi olla vuodenajan vaihteluista. Tässä artikkelissa selitettiin että nämä aallot on voinut saada aikaan sään muutos tuhannen mailin ( noin 1600 kilometrin) päässä. Peukalointi HAARP:illa ainoastaan lisää tällaisia epäsäännöttömyyksiä ylemmässä ilmakehässä, ja kenties saa aikaan ketjureaktion.

Sähkön tuottaminen ja energian käyttö Yhdysvaltain koillisosassa on kasvanut tasaisesti näiden kahden vuosikymmenen aikana.

Voisiko olla niin, että tämä ”tuulen alapuolinen” vaikutus josta puhuttiin aiemmin voisi edesauttaa tätä aaltojen kasvua?

Voisimmeko me olla saavuttamassa uutta tasoa, jossa tasapainottomuudet ylittävät jonkin tuntemattoman kynnyksen saaden aikaan odottamattomia geofysikaalisia reaktioita?

Akupunktiopisteet

On yksinkertaisempiakin tapoja katsoa sisään Maa-äitimme luonnolliseen sähköjärjestelmään. Esimerkkinä, Adam Trombly sanoi että akupunktio-malli on relevantti. "Mitä tapahtuu kun sinä ylistimuloit akupunktiopistettä? Sinä voit antaa jollekulle sydänkohtauksen hyvin helposti hyvin vähäisellä sisäänsyötöllä... Iske joihinkin näistä ionosfäärisistä akupunktiopisteistä ionosfäärin dynaamisessa matriisissa/kehdossa - millaisia vaikutukset tulevat olemaan?"

Hän haastaa HAARP-tiedemiehet vastaamaan suureen kysymykseen ennen kuin he syöttävät multi-gigawattipulsseja ylös ionosfääriin: "Millaisia ovat ionosfäärin kyllästyneisyys-parametrit?"

Manning kysyi häneltä varoituksesta johon viitattiin Walter ja Leigh Richmondin kirjassa Lost Millenium. Tässä novellissa, "edistynyttä" teknologiaa syötettiin ionosfääriin menestyksekkäästi, siihen asti kunnes eräänä päivänä ajoitus oli epäonninen. Auringonpurkaus sai aikaan elektronien lumivyöryn joka kulki sädettä pitkin alaspäin ja paistoi planeetan. Voisivatko tämän päivän ionosfääriä peukaloivat tiedemiehet tehdä samanlaisen virheen?

"Tämä on sitä mistä minä puhun", Trombly sanoi hiljaa.

Käytännössä hän selitti mitä voisi tapahtua elektrodynaamisesti kyllästyspisteen saavuttaneessa tilanteessa. Jos luonnollinen lähde - aurinko - hyperstimuloi koko järjestelmän, se voisi aiheuttaa "kaoottisia hajottavia liikkeitä". Tapahtumat ionosfäärissä voisivat sitten venyä energian säilymistä koskevien fysiikan lakien normaalien rajojen ulkopuolelle. "Se tarkoittaa että alkuperäiseen ympäristöön on tullut paljon enemmän energiaa kuin mitä me olemme ottaneet huomioon." Luonnon pyrkiessä hävittämään tämän energian, kehittyy suunnaton turbulenssi ionosfääriin ja magnetosfääriin.

Manning mietiskeli mitä hän oli oppinut New Energy Science -konferensseissa.

Onko 1900-luvun tieteen oppikirjoissa epätäydellinen kuva siitä mitä "tyhjä avaruus" on? Voisiko olla olemassa jonkinlaista vuorovaikutusta sähkömagneettisen säteilyn taustamerellä -

jopa etäisillä tähdillä - joka välkkyy avaruuden läpi?

Hän muisteli artikkeleita arvovaltaisissa tiedelehdissä joissa vihjattiin että meitä ympäröivän avaruuden energeettisessä luonteessa on paljon opittavaa.

Trombly oli sanomassa että vuosien ajan tiedemiehet ovat dokumentoineet epätavallisista vaikutuksista jotka rikkovat fyysikkojen odotuksia - "nonlineaariset ei-termodynaamiset vaikutukset jotka rikkovat entropiaa ilmakehän resonoivassa järjestelmässä".

Näiden odottamattomien energeettisten vaikutusten löytöjen valossa hän nosti esiin muutaman lisäkysymyksen taivaantuhoamista harjoittaville tiedemiehille:

"Mistä nämä energiat tulevat? Kerro minulle missä on piste missä sinä saavutat epävakauden! Kerro minulle millaisia teidän kriittiset pisteenne ovat ennen kuin te teette tämän!"

Ionosfääri on olemassa "magnetoplasma-dynaamisen järjestyksen" tietyllä tasolla. Lukuisilla energiatasoilla, on olemassa tiettyjä kaasuja tai elementtejä. Jos tämä energiataso dramaattisesti muuttuu, tämä järjestelmä käy läpi kaoottisen muutoksen ennen kuin se kokoaa itsensä järjestykseen uudella tavalla. Nobel-voittaja Ilja Prigogine dokumentoi tämän itsensä järjestävän prosessin kemiallisissa järjestelmissä. Siitä lähtien, Trombly ja monet muut jatkavat ilmakehän prosessien havainnoimista tämän taustatietämyksen valossa.

Resonanssi - ilmiö joka on sukua systeemin jokaisen osan luonnolliseen taajuteen - on mukana lujasti Tesla-teknologiassa samoin kuin vuorovaikutuksessa sähkömagnetismin ja henkisten prosessien tai elävien solujen välillä joita Tri. Nick Begich tutki. Koskien globaaleja systeemejä yhteys resonanssin

kautta on kiistämätön, Trombly sanoi. "Me olemme havainnoineet, että kun systeemi on lähellä kyllästymispistettä, sinä et tiedä mikä lähettää sen rajan yli."

Laajamittaista sähkömagnetismia

Tämä yhteys ionosfäärin ja lithosfäärin (maapallon kuori) tai ionosfäärin ja maapallon ytimen välillä on osa induktiivista suhdetta, hän sanoi. Mitä Trombly tarkoittaa kun hän käyttää sähköistä termiä kuten "induktiivinen" suhteessa maapallon kerroksiin? Hän myöntää että jotkin ihmiset jotka kutsuvat itseään geofyysikoiksi raapivat päätään; he eivät tietäisi mistä minä puhun. Mutta on runsaasti muita jotka tuntevat sähkömagneettiset järjestelmät riittävän hyvin, jotka pysäyttäisivät kokeet ennen kuin he tekevät mitään tyhmää, kuten että lähettäisivät useiden gigawattien pulsseja ionosfääriin.

Koska maanjäristysten tiedetään saavan ionosfäärin reagoimaan sähkömagneettisesti, Manning kysyi että voisiko tapahtua päinvastoin - voisivatko pulssimaiset häiriöt ionosfäärissä käynnistää maanjäristyksiä?

Trombly vastasi että hän ei olisi niin naiivi että vastaisi yksinkertaisesti "kyllä, jos he stimuloivat ionosfääriä tähän tapaan he loisivat maanjäristyksiä. Kuitenkaan, EN olisi niin ylimielinen että sanoisin, että jos he sattuvat stimuloimaan ionosfääriä hetkellä jolloin se on jo kyllästetty, tai lähellä kyllästymispistettä, että he EIVÄT kykenisi laukaisemaan tilannetta joka voisi aiheuttaa kaaoksen - magneettisen myrskyn, melkein ’pillastuneen’ tapahtuman siellä ylhäällä".

Dokumenteissa joita HAARP-suunnittelijat kokosivat 1990-luvulla, he sanoivat että he tarkoituksellisesti yrittivät saada aikaan "pillastuneen" efektin ionosfäärissä. Tämä efekti oli uusi ja se edustaisi energia-kynnystä jota ei ollut vielä saavutettu tällaisilla sotilaallisilla työkaluilla. Tässä dokumentissa sanottiin: "...että nämä korkeimmat HF (korkeataajuiset) voimat joita lännessä on saatavilla, nämä tasapainottomuudet joita yleisesti tutkitaan ovat saavuttamassa niiden maksimisuuruisen RF-energian hävittämis/johtamiskapasiteetin, jonka toisella puolella nämä plasmaprosessit 'pillastuvat' kunnes seuraava rajoittava tekijä saavutetaan." Mitä tapahtuu kun tämä pillastumis-efekti saavutetaan?

Trombly huomautti samankaltaisuuksista ensimmäisten atomiaseiden ja sen päätöksen välillä että syötetään useita gigawatteja energiaa ionosfääriin. Vuosia tämän atomiase-testin jälkeen, Robert Oppenheimer myönsi että tiedemiehillä ei ollut aavistustakaan mitä tapahtuisi kun he laukaisevat pommin - pysähtyisikö ketjureaktio vai jatkuisiko se. "Hallitus tiesi että tiedemiehet eivät tienneet!"

Myöhemmin, spektri-analyysit, erityisesti sähkömagneettisen spektrin ultramatalien (ULF) taajuuksien tutkiminen on selkeästi osoittanut kuinka nonlineaarisia nämä ydinkokeiden vaikutukset ovat, Trombly sanoi. [Nonlineaarinen tarkoittaa että on takaisintuleva vaikutus joka ei ole suorassa suhteessa sisään syötettävään vaikutukseen. Toisin sanoen, odottamaton tai ennustamaton vaikutus.] Tiedemiehet olivat täysin yllättyneitä näistä tuloksista.

HAARP: vaarallinen koe

Manning kommentoi että tri. Bernard Eastlund, ionosfäärin kuumennus-teknologian keksijä (HAARP:in edelläkävijä), väittää että tämä ionosfäärin kuumennin voisi muuttaa ionosfäärin kemiaa hyväntahtoisesti. Trombly osoitti että oli turvallisempiakin keinoja lisätä otsonipitoisuutta.

"Minun näppituntumani on edelleen sama", hän sanoi. "Koska systeemi on niin lähellä kyllästyspistettä kuin se on, miksi minä uskoisin tätä kaveria kun hän sanoo että säteiden syöttäminen ionosfääriin parantaa sitä? Minä en myöskään halua olla dogmaattinen ja sanoa että se ei toimi, mikäli se tehdään kunnolla. Mutta minusta se ei vain tunnu viisaalta toimelta."

Trombly kuulosti lannistuneelta. Hän ja hänen kollegansa voittoa tavoittelemattomassa Institute for Advanced Studiesissa käyttävät kaiken saamansa rahan tutkiakseen asiaa edelleen. Hän kuitenkin pitää

heidän pyrkimyksiään ajan tuhlauksena jos ihmiset suurten lompakkojensa kera eivät tee mitään rakentavaa globaalin ympäristö-tilanteen suhteen.

"On olemassa hyvin perustavan luokan asioita joita me voimme tehdä jos me haluamme parantaa stratosfääriä. Me tiedämme jo että nämä asiat ovat tehokkaita..."

Jatkaako suuri raha tuhoamista sen sijaan että suorittaisi rakentavia kokeita?

* Luku 11 puuttuu* Luku 12 puuttuu* Luku 13 puuttuu* Luku 14 puuttuu* Luku 15 puuttuu

LUKU 16 - KÄÄNTÄMÄSSÄ PÄÄLLE MILJARDI WATTIA

Tämä varsinainen HAARP-instrumentti - tämä "biosfäärin kuumentaja" kuten armeija kuvailee sitä oli suunniteltu modulaariseksi yksiköksi niin että sen kokoa voitaisiin kasvattaa jotta hyödynnettäisiin täydellisesti kaikkea aiemmin rakennettuja osia. Toisin sanoen, he voisivat tehdä siitä yhä vain suuremman ilman että heidän tarvitsisi hylätä jo paikalleen pystytettyjä osia. Tämän ohjelman "proof-of-concept" -vaihe voisi pehmeästi muuttua täydelliseksi asejärjestelmä-vaiheeksi. Edelleen, tämä koko järjestelmä voitaisiin sijoittaa uudelleen minne tahansa maailmassa muutamassa kuukaudessa.

Tämä on tärkeä tekijä järjestelmän laajentamista tai siirtämistä ajatellen. Ensimmäinen HAARP-kuumentimen rakennusvaihe on valmis ja sen kokeilu alkoi joulukuussa 1994, ja kokeiden on tarkoitus jatkua koko seuraavan vuoden. Urakan toinen vaihe on kuumentimen tehon nostaminen moninkertaiseksi. Projektin ensimmäinen vaihe tarjoaa tehokasta säteilytettyä energiaa yhden gigawatin verran, kun taas projektin toinen vaihe antaa tehokasta säteilytettyä voimaa "ainakin 100 dbW", mikä tarkoittaa kymmentä miljardia wattia. Tämän konseptin havainnollisti Princetonin fyysikko, tri. Richard Williams. Kommentoidessaan HAARP-projektia hän sanoi:

"Minun suurin syyni vastustaa HAARP:ia on että he aikovat dumpata sähkömagneettista säteilyä hyvin suurina annoksina... Tämä säteilytetty energiataso tulee olemaan '90 dbW - 100 dbW'... He vihjaavat yhdessä kohdassa tarvitsevansa ainakin 100 dbW. Eräs tapa visualisoida tätä energiatasoa on että kymmenen miljardin watin generaattori, jota pidetään käynnissä yhden tunnin ajan, tuottaisi energiaa joka vastaisi Hiroshiman kokoista atomipommia."

Tämä on merkittävä määrä energiaa, kun sitä säteilytetään planeetan ylemmän ilmakehän dynaamiseen osaan jotta luotaisiin keinotekoisesti kontrolloitavaa suurienergistä vuorovaikutusta.

Tässä kaikkein hämärimmässä dokumentissa, näiden ohjelman suunnittelijoiden tulevaisuuden toivoksi osoitettiin 100 gigawattia (100 miljardia wattia) tehokasta säteilytettyä energiaa. Tämä on futuristista sillä tällä paikalla ei ole käytettävissä sellaisia virtalähteitä jotka tarjoaisivat riittävän suuren energiamäärän sisäänsyötön joka vaaditaan 100 miljardin watin efektin aikaansaamiseksi.

Tätä säteilyenergiaa kohdistetussa säteessä, jollaisen HAARP tuottaa, voidaan muokata monin tavoin, antaen operaattorin käyttöön uskomattoman monipuolisen aseen. Tämä järjestelmän monikäyttöisyys mainitaan sekä APTI:n patenteissa että muissa hallituksen dokumenteissa.

On ollut aina jonkin verran hämmennystä monien HAARP:in vastustajien osalta sen energiamäärän suhteen mitä HAARP käyttää. Hallitus selittää tämän "erotuksena 'totaalisen säteilyenergian' ja

'tehokkaan säteilyenergian' välillä. Tämä erotus on antennin nettovoitto, joka HAARP:in tapauksessa on melkein 1.000 (10 megahertsillä)". Mitä tämä tarkoittaa on, että saadakseen aikaan yhden gigawatin efektin (output) vaaditaan yksi megawatti sisään syötettävää (input) energiaa joka voidaan tuottaa paikan päällä olevilla generaattoreilla. Toinen tapa ilmaista tämä olisi: yksi megawatti sisäänsyöttö-voimaa on yhtä kuin miljoona wattia, joka kerrotaan tuhannella (antennien nettovoitto). Tämä antaa miljardi wattia tehokasta säteilytettyä energiaa - yhden gigawatin.

* Luku 17 puuttuu* Luku 18 puuttuu

LUKU 19 - VARATTUJEN HIUKKASTEN SADE - KRIITTINEN LAIMINLYÖNTI

Artikkeli Science News -lehdessä vuonna 1982 sanoi että Lockheed Space Sciences Laboratoryn ja Stanfordin yliopiston tiedemiesten yhteisessä tutkimusprojektissa oli saatu selville että hyvin matalataajuiset lähettimet (HAARP tuottaa tällaisia ’päästöjä’ joissakin sovelluksissa) saivat aikaan hiukkasten sateen ilmakehän ylemmistä alueista. Office of Naval Research (eräs HAARP:in kontrolloijista) rahoitti tämän tutkimuksen. Heidän kokeensa vahvistivat että "jopa matalataajuiset radioaallot vuotavat magnetosfääriin aiheuttaen tämän ilmiön. Nämä radiosignaalit vahvistuvat jopa tuhatkertaisiksi, muuttaen vapaiden elektronien liikettä tuhannen mailin korkeudessa". Vaikka tässä artikkelissa lainattiin erästä tiedemiestä joka on mukana HAARP:issa, tri. Amran Imania, ympäristöselonteossa ei ollut tästä informaatiosta mitään. John Heckscher, HAARP-ohjelman johtaja vahvisti tämän tiedemiehen mukanaolon tässä nykyisessä projektissa. Tri. Iman, joka oli siihen aikaan Stanfordin yliopiston tutkija, näki tämän tilaisuutena käyttää magneettisia viivoja ylemmässä ilmakehässä parantaakseen kommunikaatiota sekä kyetäkseen suorittamaan kontrolloituja kokeita ionosfäärissä (josta myöhemmin tuli HAARP-ohjelman mielenkiinnon kohde).

Kuten luvussa yhdeksän mainittiin, Stanfordin yliopiston työ ulottuu pidemmälle, Robert Helliwellin tutkimuksiin jotka paljastivat vuonna 1975 että me tiedostamattamme muutamme ionosfääriä hyvin matalataajuisilla (VLF) -radioaalloilla jotka ovat peräisin voimalinjoista. Tehdessään töitä Etelämantereella, hän löysi että nämä energiasignaalit voisivat vahvistua tuhatkertaiseksi oltuaan vuorovaikutuksessa säteilyvyöhykkeen hiukkasten kanssa. Nämä radioaallot aiheuttavat "elektronien sateen ionosfäärissä". Puolustusministeriö teki töitä tämän konseptin parissa ennen vuotta 1976. Myös John Heckscher, HAARP-ohjelman johtaja, antoi selonteon koossapysyvien VLF-aaltojen käytöstä, koskien geofysikaalista luotaamista maapallon läpäisevällä tomografialla joka on myös eräs HAARP:in sovellus.

Tässä selonteossa, hän ei mainitse tätä moninkertaistuvaa tekijää (mikä tapahtuu kun tämä signaali VLF-alueella saavuttaa ionosfäärin). Tämä tuhatkertainen vahvistuminen luo valtavan kysymyksen, suuren aukon tähän ympäristö-selontekoon, ja se kenties häiritsee normaaleja sääkuvioita. Myös Paul C. Roosa, taajuus-sopimuksia hallitsevan viraston puheenjohtaja mainitsee nämä "koossapysyvät signaalit".

Myös Roosan ryhmä ylenkatsoi tämän moninkertaistuvan tekijän tai sitten heiltä puuttui ymmärtämystä tämän ylemmän ilmakehän vuorovaikutteisuuden suhteen. Tämä "varautuneiden hiukkasten sateen" tutkiminen alkoi Etelämantereella, siirtyi sieltä Stanfordiin ja sitten Alaskaan - maapallon pohjalta maapallon huipulle. HAARP-dokumenteista jätettiin pois tieto että nämä energian/ilmakehän vuorovaikutukset, jo nykyisillä ihmisten aiheuttamilla säteilymäärillä, aiheuttavat mahdollisia sää- ja muita ympäristövaaroja. Siitä että tarkoituksella syötetään energiaa ylempään ilmakehään ionosfäärin kuumentimien kautta, tulee hirvittävä huonon arviointikyvyn toimenpide. Itse asiassa tri. W. Volkrodt Bad Neustadtista, Länsi-Saksasta, raportoi että tämä matalataajuinen radiosäteily saattaisi olla vastuussa ongelmista jotka koskevat sekä ympäristöä että ihmisten terveyttä.

Armeijan edustajien lehdistötiedotteiden mukaan, painopiste on kyselyissä jotka koskevat HAARP:illa suoritettavaa akateemista/tieteellistä tutkimusta. Tämä on eksytystä ja se suuntaa mielenkiinnon pois ohjelman todellisesta "sydämestä", jota kuvailtiin projektin varhaisissa suunnittelukokouksissa. Täydellinen lista kaikista osanottajista paljastettiin, ja siinä on mukana kaikki ensisijaiset pelurit yliopistoista, APTI:sta ja armeijasta. Nämä samat yksilöt tekivät töitä yhdessä seuraavien vuosien aikana suunnaten yleisön huomion pois tästä projektista.

Sitä kuinka paljon nämä ihmiset yksilöllisesti tiesivät projektin todellisesta tarkoituksesta ei tunneta. Seuraten armeijan tavanomaista lähestymistapaa tämäntyyppisiin ponnistuksiin, me oletamme että osanottajille annettiin ainoastaan se määrä informaatiota minkä he tarvitsivat tehdäkseen työnsä. Tämä tutkimus osoittaa että APTI oli Atlantic Richfield Corporationin (ARCO) Tähtien sota -tytäryhtiö, ja että jotkin APTI:n avainhenkilöt jotka yhdistettiin tähän projektiin olivat joidenkin näiden patenttien keksijöitä jotka mainittiin HAARP-projektin armeijan asiakirjoissa.

Tämä HAARP-järjestelmä on työkalu, radiotaajuuslähetin ja suunnattoman energiamäärän lähetysjärjestelmä. Geofyysikon perspektiivistä sillä on tiettyjä sovelluksia, mutta fysiologeille ja käyttäytymistieteiden tutkijoille se kenties tarjoaa huomattavasti erilaisen kokoelman mahdollisuuksia.

Huolimatta Heckscherin ja muiden PR-proklamaatioista, asiakirjat sanovat sen kaiken:

"Tämän ohjelman sydän tulee olemaan ainutlaatuisen ionosfäärisen kuumennuskyvyn kehittäminen suorittamaan pioneeri-kokeita joita vaaditaan jotta saavutettaisiin riittävä potentiaali hyödyntämään ionosfäärin nostamis-/vahvistamisteknologiaa puolustusministeriön tarkoituksia varten."

Ovatko nämä puolustusministeriön aikeet viatonta tieteellistä tutkimusta vai jonkun visio parantaa Yhdysvaltain sodankäyntikykyä?

LUKU 20 - ARMEIJAN EPÄSELVÄT VISIOT

Office of Naval Research ja Phillips Laboratory julkaisivat HAARP:ista seuraavanlaisen tiedonannon 4.11.1993:

"Tämä ehdotettu tutkimus suoritetaan käyttäen suuritehoisia radiolähettimiä luotaamaan ionosfääriä, yhdistettynä moderneihin tieteellisiin diagnostisiin instrumentteihin tutkimaan vuorovaikutteisuuden tuloksia."

"HAARP tullaan rakentamaan revontulten leveysasteille Alaskaan. Tämän tutkimuslaitoksen ainutlaatuinen piirre olisi suuritehoinen, suuritaajuuksinen radiolähetin varustettuna kyvyllä lähettää kapea energiasäde kohti haluttua aluetta taivaalla. Samanlaisia, kuitenkin vähemmän kyvykkäitä tutkimuslaitoksia on tänä päivänä monissa paikoissa maailmassa ja niitä operoidaan rutiininomaisesti tarkoituksena ionosfäärin tieteellinen tutkiminen. Yhdysvalloissa tällaisia systeemejä on Arecibossa, Puerto Ricossa ja Fairbanksissa, Alaskassa. Muita laitoksia on Tromssassa, Norjassa, Moskovassa, Nitzhni Novgorodissa ja Apatityssä, Venäjällä, Harkovassa Ukrainassa ja Dushanbessä, Tadzhikistanissa.

Millään näistä olemassa olevista järjestelmistä ei kuitenkaan ole samanlaista kykyä taajuuksien yhdistelmiin tai säteiden kohdistus-tarkkuutta kuin suunnitellulla HAARP:illa."

Merkittävä ero HAARP:in ja muiden laitosten välillä on se että HAARP suunniteltiin kohdistamaan radiotaajuuslähetys kapeaan säteeseen. Siihen aikaan kun Eastlund keksi tahdistetun antennien menetelmänsä keskittää radiotaajuus-säteilyä maasta sadan kilometrin korkeuteen, paras tulos mikä voitiin saavuttaa oli WATIN MILJOONASOSA KUUTIOSENTTIMETRILLÄ.

Käyttäen täysikokoista Eastlundin ionosfäärin kuumentajaa, voitaisiin saavuttaa taso joka olisi YKSI WATTI KUUTIOSENTTIMETRILLÄ, miljoonakertainen lisäys lähetetyllä energiamäärällä. Pienemmälläkään antennimäärällä, kuten ensimmäisen vaiheen HAARP, ei voida rehellisesti tehdä vertailuja muihin ionosfäärin kuumentajiin, sillä jopa tässä pienemmässä HAARP-lähettimessä olisi monta kertaa enemmän voimaa kuin missään mitä maailmassa on tällä hetkellä. Nämä muut ionosfäärin kuumentimet levittävät säteilyä ympäriinsä pikemmin kuin keskittävät sitä niin kuin HAARP-lähetin.

Tapa jolla energiaa kohdistetaan voidaan visualisoida käyttämällä yhtä Eastlundin piirtämistä diagrammeista jonka hän aikanaan antoi patentin tarkastajalle. Tämä diagrammi näyttää vanhan teknologian syöttämässä energiaa ylös ionosfääriin kartion muotoisena säteenä joka laajenee ylöspäin mentäessä. Tämä uusi teknologia hyödyntää vastakkaista lähestymistapaa: tämä säteenä lähetettävä energia kohdistetaan tiettyyn pisteeseen ionosfäärissä. Se on tämä konsepti joka erottaa Eastlundin konseptin muista olemassa olevista radiolähettimistä joita käytetään ionosfäärin kuumentamiseen. Se on tämä konsepti mitä kohti armeija kulkee, vaikka täysikokoista Eastlundin systeemiä ei tällä hetkellä käytetä. Tällä toisen vaiheen HAARP:illa tulee olemaan 4,7 - 10 miljardia wattia tehokasta säteilyvoimaa (ERP) joka lähtee ulos antenneista maan päällä. Kuitenkaan, tämä ei ole sitä mitä kaivattiin. Se mitä suunnittelutiimi haluaa olisi 100 miljardia wattia ERP:tä.

Kiinnostava aihe ionosfäärin vahvistamisessa on sen potentiaali kontrolloida ionosfäärisiä prosesseja niin, että se suuresti parantaa C3-järjestelmien suorituskykyä ( Kommunikaatio, Kontrolli ja Komennusjärjestelmät). Ohjelman tärkein tavoite on ionosfääristen prosessien ja ilmiöiden identifiointi ja tutkimus niin, että DOD (puolustusministeriö) voi niitä hyväksikäyttää niin kuin alla on kuvattu….ELF-aaltojen luominen….Geofyysinen tutkimus….Ionosfääristen linssien luominen…Elektronien kiihdyttäminen…Geomagneettisen kentän järjestetyn ionisaation luominen…Ionisointikerrosten luominen alle 90 kilometrissä…

Armeija jatkaa kuvailemalla innostustaan mahdollisuudesta ottaa haltuun ionosfääri ja taivuttaa se sellaiseen muotoon, että se mahdollisimman hyvin palvelee heidän tarkoitustaan. Tällaiset armeijan kommentit hallituksen raporteissa käyvät parhaiten yhteen Eastlundin, APTI:n alkuperäisten patenttien keksijän havaintojen kanssa.

Katsaus hallituksen kertomiin mahdollisuuksiin tulee seuraavana, ja se on selitetty tarkemmin muualla tässä kirjassa.

Geofysikaalinen luotaus

Vuoden 1990 suunnittelukokouksen yhteenvedossa, nämä HAARP-suunnittelijat omistivat muutaman sanan geofysikaaliselle luotaukselle. He sanovat että tämä on HAARP-lähettimen muiden sovellusten "sivutuote". Kuitenkin kun vuodet kuluivat, tästä sovelluksesta tuli yhä tärkeämpi osa tätä projektia. Ajatusta että tätä työkalua, HAARP:ia, voitaisiin käyttää maapallon luotaamiseen ei koskaan paljastettu projektin ympäristöselonteossa. Tämä dokumentti sanoo että HAARP:ista tuleva radiotaajuus-säteily ohjataan ylöspäin ja että sillä ei ole vaikutusta asioihin maan pinnalla, kun taas muut HAARP-asiakirjat puhuvat vaikutuksista maan pinnalla. Kuitenkin, se on juuri tämä sovellus jolla saattaa olla kaikkein kauaskantoisimmat vaikutukset eläinten muuttoreitteihin ja ihmisten terveyteen.

Jotta ymmärtäisimme paremmin HAARP:in tätä sovellusta - maapallon läpäisevää tomografiaa - meidän täytyy paljastaa muutamia erilaisia dokumentteja. Ensiksi, katsotaanpa uudestaan tähän vuoden 1990 HAARP-yhteenvetoon, johon kuuluu osio joka käsittelee erittäin matalien taajuuksien luomista sekä hyvin matalataajuisia (ELF- ja VLF-) aaltoja. Nämä energia-aallot lähetetään ylös antenni-rykelmästä (HAARP) siihen tapaan että ne "tuottavat virtuaalisen antennin ionosfääriin radioaaltojen säteilyttämiseksi" takaisin maapallolle. Tämä antenni joka luodaan ionosfääriin, sitten säteilee, tai lähettää takaisin, jaksottaista (pulssitettua) taajuutta. Se läpäisee sitten maan pinnan, antaen armeijalle kyvyn paikallistaa maanalaisia suojia, ydinlaitoksia, öljykenttiä, tunneleita, sekä muita luonnollisia tai ihmisen rakentamia muodostelmia.

Tämä toinen dokumentti joka selittää tätä sovellusta paljastetaan vasta ohjelman myöhemmässä vaiheessa. Vuonna 1994 Yhdysvaltain Senaatti pysäytti lisärahoituksen tälle projektille kunnes armeija tekisi yhteenvedon suunnitelmistaan joihin liittyi täydellinen ohjelma maapallon läpäisevän tomografian käyttämiseksi.

Senaatti jatkoi armeijan kritisoimista siitä, että se ei tuonut esiin täydellistä suunnitelmaa tämän erityisen kyvyn toteuttamiseksi osana HAARP-ohjelmaa. He käskivät armeijaa tulemaan takaisin yksityiskohtaisemman suunnitelman kera ennen kuin he saisivat yhtään lisää rahaa.

Palapelin kolmas informaatiota sisältävä pala tuli esiin radiohaastattelussa 23.12.1994, jossa Linda Moulton Howe haastatteli HAARP-ohjelman johtajaa John Heckscheriä. Heckscher ilmaisi turhautumisensa siitä että hän ei kykene etenemään tässä projektissa Senaatin toimien takia. Hän teki selväksi, että HAARP ei voisi jatkua jolleivät "non-proliferation" -ihmiset anna kunnollisia dokumentteja jotka selkiyttäisivät maapallon läpäisevää tomografiaa HAARP-projektin tehtävänä. Nämä "non-proliferation" -ihmiset joihin Heckscher viittaa ovat niitä jotka Pentagonissa ja muualla kehittävät suunnitelmia maanalaisten sotilaallisten laitosten, erityisesti ydinaseiden tutkimus- ja kehityslaitosten sijoittamisesta.

Meidän tutkimuksemme, sekä itsenäisten tiedemiesten kritiikki, nosti esiin kysymyksiä siitä toimisiko maapallon läpäisevä tomografia sodan aikana. Toimiakseen se tarvitsee instrumentteja maan päällä, tai ainakin hyvin matalilla korkeuksilla. Meidän tekninen tarkastelumme osoittaa että olisi hyvin vaikea toteuttaa tämä taistelutilanteessa. Mutta sitä voitaisiin käyttää muissa tilanteissa. Sitä voitaisiin käyttää rauhansopimusten vahvistamisessa missä luodattava valtio sallisi USA:n armeijan sijoittaa sensoreita maan päälle.

Maapallon läpäisevää tomografiaa voitaisiin käyttää myös mineraalien ja öljyn etsintään.

Öljyn etsiminen on eräs monista HAARP-kokeista joka ei ole osa arvioitua 175 miljoonan dollarin budjettia, joka on tarkoitettu projektin kahdelle ensimmäiselle vaiheelle.

Saadakseen selville lisää maapallon läpäisevien säteiden suunnitelmista, kirjan kirjoittajat ottivat yhteyttä HAARP-ohjelman johtajaan helmikuun lopulla vuonna 1995. Hän sanoi että hän käyttäisi "taajuuden termein, kuten 10 tai 20 Hertsiä (pulssia per sekunti) tai kenties yhden Hertsin tyyppisiä aaltoja". Tämä taajuusalue on hyvin mielenkiintoinen seikka. Nämä taajuudet ovat niitä samoja hallitsevia taajuuksia joilla ihmisaivot normaalisti toimivat! Tästä potentiaalisesta vaikutuksesta keskustellaan myöhemmässä luvussa.

Ajatus HAARP:in käyttämisestä maapallon läpäisevän tomografiaan oli esillä aivan HAARP-projektin alusta asti. Se että tätä työkalua voitaisiin käyttää tämän projektin "sivutuotteena" oli aina tunnettua mutta siitä vaiettiin. Tätä käyttötarkoitusta on kuitenkin täytynyt pitää esillä myytäessä tätä projektia USA:n senaatille. Odottamaton seuraus oli että Senaatti antoi etusijan tälle näkökohdalle.

Se tosiasia että tämä systeemi lähettää valtavia määriä energiaa ionosfääriin, ja palauttaa suuren osan tästä energiasta takaisin maan pinnalle mahdollisen ionosfäärisen vahvistuksen kera tai saaden aikaan varautuneiden hiukkasten sateen, on hälyttävää. Potentiaalisia ympäristövaikutuksia ei ole täysin selvitetty, ja kaikkein todennäköisimmin niitä ei edes ymmärretä kunnolla.

HAARP-projektin vastustajat eivät saaneet selville näitä käyttötarkoituksia ennen kuin vasta vuoden 1994 lopulla, ja Kongressin asiakirjat olivat ainoa lähde jotka vahvistivat tämän niihin aikoihin. Me emme voineet selkeästi saada selville faktoja ennen kuin tammikuussa 1995, sen jälkeen kun viranomaiset olivat jo antaneet luvan jatkaa HAARP-kokeita. Ainoa jäljellä oleva muuri jonka USA:n senaatti oli pystyttänyt oli kysymys rahoituksesta. Tämä kysymys ratkaistiin osittain vuonna 1996 puolustusbudjetin rahoituksessa johon sisältyi 10 miljoonaa dollaria HAARP:ille.

ELF/VLF -aaltojen luominen

Tällaisia aaltoja ei käytetä puolustusministeriön kommunikaatiojärjestelmissä. Tällä hetkellä aaltoja tuottavat "laivaston olemassa olevat antennijärjestelmät Wisconsinissa ja Michiganissa. Koska tämä tutkimusalue näyttää lupaavalta, ja koska puolustusministeriöllä on vaatimuksia ELF:n ja VLF:n osalta, se on jo ensisijainen motivaatio ehdotetulle HAARP-tutkimusohjelmalle."

"Ensisijaisena motivaationa" tämä taas osoittaa että tämä projekti on tärkeä armeijalle puolustusministeriön sovellusten termein. Kommunikaatio-mahdollisuuksien tuolla puolen, tämäntyyppisiä radiotaajuuksia voitaisiin käyttää manipuloimaan ionosfäärin säteilyvyöhykkeitä tavalla mikä sallisi satelliittien toimivan turvallisesti näillä alueilla ilman pelkoa satelliittien elektronisten osien vaurioitumisesta. Tästä käyttötarkoituksesta keskusteltiin Eastlundin patenteissa samoin kuin HAARP:in asiakirjoissa.

Mahdollisuus käyttää HAARP:ia näihin moniin tarkoituksiin viehättää armeijaa erityisesti nyt kun rahoitus on yhä suurempi kysymys kaikissa USA:n hallituksen virastoissa. Tämä HAARP voisi sulauttaa yhteen usean puolustusjärjestelmän kulut yhdistämällä ne yhdeksi työkaluksi.

Toinen merkittävä asia josta ympäristöselonteossa ei keskustella juuri lainkaan, on käynnissä oleva tieteellinen keskustelu ELF-aaltojen vaikutuksesta eläviin organismeihin, mukaan lukien ihmiset. Armeijan edustaja, tri. Klanenberg, eräässä projektiin liittyvässä kuulemistilaisuudessa teki huomautuksen viitaten suureen määrään asiakirjoja jotka sisältävät materiaalia HAARP:in lähettämistä lukuisista säteily-lajeista ja sanoi sitten: "Minä jaan teidän huolenne."

Armeija, erityisesti Ilmavoimat ja laivasto, suorittavat laajaa tutkimusta ELF-aaltojen negatiivisista vaikutuksista. Nämä vaikutukset on hyvin dokumentoitu perustutkimuksella joka laajenee geometrisesti joka vuosi. Hallitus kätevästi johtaa toisaalle julkisissa kuulemistilaisuuksissa esiin nostetut huolet vähättelemällä näitä tutkimustuloksia ja manipuloimalla riskejä. Tämä oli sama taktiikka jolla hallitus mainosti muita sotilaallisia järjestelmiä samalla kun vähätteli yleisön huolia alueilla kuten ydinkokeet, kokeet LSD:llä pahaa-aavistamattomiin ihmisiin, säteilykokeet ihmisiin joita ei ollut informoitu riskeistä sekä monilla muilla alueilla - kansallisen turvallisuuden verhon suojissa.

Elektronien kiihdyttäminen

HAARP sallisi armeijan muokkaavan ionosfääriä tavalla mikä tehokkaasti estäisi satelliiteista käsin tapahtuvan maanpinnan tarkkailun halutun alueen yltä. Täten armeija voisi helpommin "kunnostaa ionosfääriä niin että se parantaisi HF- (korkeataajuista) sähkönjohtokykyä niinä jaksoina jolloin luonnollinen ionosfääri on poikkeuksellisen heikko. Tätä voitaisiin potentiaalisesti hyödyntää pitkänmatkan korkeataajuiseen kommunikaatioon/vakoiluun."

Eastlund ja muut visioivat tätä käyttötarkoitusta aiemmin.

HAARP-laitos sijaitsee paikalla joka oli alun perin tarkoitettu "horisontin taakse näkevän tutkan" valvomoksi, mutta tästä luovuttiin kylmän sodan lopussa hallituksen asiakirjojen mukaan. HAARP-laitos sallii hallituksen korvaavan tuon tutkan monipuolisemmalla laitoksella.

Nämä projektiot jotka HAARP-teknologia korvaa tekevät siitä potentiaalisesti yhden kaikkein voimakkaimmista ja kustannustehokkaimmista asejärjestelmistä joita armeija on koskaan kehittänyt, ja se on samalla potentiaalisesti eräs kaikkein vaarallisimmista aseista lämpöydinaseen kehittämisen jälkeen.

Ionisaation luominen

HAARP:ia kuvailevien armeijan dokumenttien tässä osiossa, ionosfääristen prosessien kontrollointi sallisi armeijan säilyttää tietoliikenneyhteydet ydinaseiden häiritsemien ionosfääristen alueiden yllä, sekä sallisi ohjusten huomattavasti kaukaisemman jäljittämisen. Tämä dokumentti mainitsi myös vuoden 1992 satelliitti-kokeen joka testasi tätä teoriaa, käyttäen "kuumenninta Alaskassa".

Ainoa toinen tunnettu kuumennin Alaskassa on HIPAS, Alaskan yliopistolle kuuluvassa laitoksessa lähellä Fairbanksia. HAARP ei ollut valmis vielä vuonna 1992.

Tällä käyttötarkoituksella täytyy olla jotain tekemistä ionosfäärin kontrolloimisen ja manipuloimisen kanssa sotilaallisiin tarkoituksiin. Tähän teknologiaan joka saa aikaan nämä efektit viitataan useissa APTI:n patenteissa.

Kalteva HF-kuumennin

Tämä alue pitää sisällään sateen projektoinnin/heijastamisen muuttaakseen ionosfääriä jopa 1.000 kilometrin päässä laitteesta. Tämä on mielenkiintoinen kyky ottaen huomioon armeijan lausunnot aiheesta. Niiden mukaan alue johon HAARP vaikuttaa olisi pääsääntöisesti kohtisuoraan laitoksen yläpuolella. Ajatusta että sädettä saatettaisiin ohjata niin, että se kulkee vinosti ei selvästi käsitelty tässä ympäristöselonteossa. Ideana tässä on että tämä laite voi muokata ionosfääriä laajalla alueella, ei ainoastaan kuumentimen yläpuolelta.

Kalteva HF-kuumennin on käyttökelpoinen horisontin taakse näkevää tutkaa ajatellen, kuten myös moniin muihin armeijan kaipaamiin käyttötarkoituksiin. Me puhuimme ohjaamisesta aiemmin, kun keskustelimme HAARP-lähettimen käytöstä armeijan pitkään kaipaamana RF-säteilyaseena. Eräs ilmavoimien kapteeni, joka raportoi uusista teknologioista sotilaallisessa konferenssissa vuonna 1984 oli ensimmäinen joka julkisesti puhui tämän kaltaisesta käytöstä. Tällainen ase voisi lamaannuttaa ihmisiä sekä häiritä heidän ajattelukykyään.

Ionisoivien kerrosten luominen alle 90 kilometrin korkeuteen

Tällainen käyttö on jo osoitettu mahdolliseksi ilmavoimien ja laivaston HAARP-yhteenvedon mukaan.

"Ilmavoimat erityisesti on toteuttanut tämän konseptin, jolle on annettu nimi 'keinotekoinen ionosfääinen peili', siihen pisteeseen että kyetään esittelemään sen tekninen käyttökelpoisuus sekä ehdottamaan uusia suunnitelmia toteuttamaan 'proof-of-concepts' -kokeita."

Tämä konsepti johtaa lukuisiin muihin käyttötarkoituksiin, mukaan lukien "horisontin tuolle puolen näkevä tutka, HF/VHF/UHF -vakoilu mukaan lukien risteilyohjusten jäljittäminen".

Tämä on armeijalle ”enemmän vähemmällä rahalla” ja miellyttää, ainakin pintapuolisesti amerikkalaisia veronmaksajia. Ajatus että yhtä työkalua voidaan käyttää näiden kaikkien mahdollisuuksien saavuttamiseen on tyrmistyttävä. Ajatus siitä, että niin monesta vihollisen aseesta tulisi museokapine on kauaskantoinen mahdollisuuksissaan. Kuitenkaan hallituksen dokumenteissa riskit eivät ole kattavasti käsitelty.

Tätä projektia ei ole katsastettu, sillä informaatiota on paljastettu hyvin rajoitetusti, ja tämä on estänyt objektiivisemmilta tarkkailijoilta ja muilta tiedemiehiltä tilaisuuden pohtia HAARP:ia. Fundamentaalinen kysymys, johon ei ole vielä vastattu ja jota ei ole edes esitetty, kohdistuu riskeihin jotka yhdistetään tämän ylemmän ilmakehän elintärkeän osan stimuloimiseen.

Patentit jotka APTI kehitti ja jotka kuvailevat nämä järjestelmät löydettiin tätä kirjaa tehdessä huhtikuussa 1995. Silloin tuntui itsestään selvältä miksi armeija oli sisällyttänyt paljon tärkeää henkilökuntaansa APTI:n sopimukseen. Se että projektin toteuttajissa olisi mukana teknologian keksijöitä ja kehittäjiä teki siitä vieläkin uskottavamman. Armeijan sopimus käytti selkeää kieltä jossa se vaati näiden avainhenkilöiden mukana oloa. Sopimuksessa sanottiin, ettei heidän korvaamisensa ollut sallittua ilman hallituksen lupaa. Lisäksi armeija lisäsi että näiden henkilöiden poisjättäminen saattaisi antaa syyn sopimuksen purkamiseen.

Patenttien salaaminen HAARP:in ensimmäisen osion valmistumiseen ja testaamiseen asti vähensi projektin mahdollisen pysäyttämisen mahdollisuutta. Meidän löytömme todisti, ettei HAARP ollut mikään yliopiston tutkimusprojekti, vaan se armeijan työkalu miksi NO-HAARP järjestö oli sen luokitellutkin.

Lehdistötiedotteet ja muu informaatio jota armeija julkaisi projektista ovat jatkuvasti vähätelleet HAARP:in mahdollisuuksia. HAARP:in yhteenvedossa hallitus käsittelee tarvetta korkeatehoiselle lämmittimelle. Samalla julkisissa dokumenteissa ja kirjeissä joita kongressin edustajille, lainsäätäjille ja muille lähetettiin korostetaan sitä, ettei HAARP poikkea muista eri puolilla maailmaa turvallisesti operoitavista lämmittimistä.

Se mitä HAARP-suunnittelijat toistavat yhä uudestaan kun viitataan ionosfäärin kuumentamiseen on, että he ovat varmoja että he voivat "merkittävästi muuttaa sen termaalista, valontaittamis- ja säteilyluonnetta laajalla sähkömagneettisella (radiotaajuus) ja optisella spektrillä.

HAARP eroaa muista vastaavista laitteista maailmassa siinä, että se pystyy keskittämään lähettimensä voimasäteen. Energian keskittäminen tiettyyn pisteeseen on ainutlaatuinen aspekti josta suunnittelijat ovat niin innoissaan.

Yhteenvetona, sotilaallisten asiakirjojen mukaan, meillä on projekti joka on suunniteltu toteuttamaan konseptit joista alun perin keskusteltiin helmikuussa 1990 ja jotka syntyivät vuosia aikaisemmin. Suunta jota kohti armeija oli kääntymässä tutkimuksissaan oli lopultakin mahdollinen Eastlundin keksimän ionosfäärin kuumentimen myötä. Se on kaikkien aikojen kaikkein voimakkain energia-ase.

Armeijan mukaan tällä laitteella oli mahdollisten käyttötarkoitusten suurin kokoelma. Nämä ovat käyttötarkoituksia jotka Eastlund on jo osoittanut toimiviksi USA:n patenttitoimiston iloksi ja armeija on myös testannut näitä. Oli selvää että jos armeija, yhteistyössä Alaskan yliopiston kanssa Fairbanksissa, kykenisi osoittamaan että tämä uusi maanpäällinen "Star Wars" -teknologia toimii, he molemmat voittaisivat.

Armeijalla olisi suhteellisen edullinen puolustuskilpi suunnittelijoiden taloudellisesti saavutettavissa, ja tämä yliopisto saisi tunnustusta siitä että se oli mukana kehittämässä laitetta kaikkein voimakkaimpaan geofysikaaliseen manipulointiin ilmakehässä suoritettujen ydinkokeiden jälkeen. Ne mitä kokeiden menestyksellisestä suorittamisesta seuraisi olisivat armeijan tulevaisuuden megaprojekteja, sekä suuria markkinoita Alaskan maakaasulle.

Kun katsotaan muihin patentteihin jotka on rakennettu Eastlundin keksinnöille, tulee selvemmäksi kuinka armeija suunnittelee käyttävänsä tätä HAARP-lähetintä. Se tekee myös hallituksen kiistämisestä vähemmän uskottavaa. Armeija tietää miten he aikovat käyttää tätä teknologiaa, ja on myös tehnyt tämän selväksi heidän dokumenteissaan. Armeija on tarkoituksellisesti johtanut yleisöä harhaan, taitavien sanaleikkien kautta, sekä suoralla valheinformaatiolla.

Tämä HAARP-järjestelmä voisi antaa armeijalle työkalun korvata lämpöydinaseiden sähkömagneettinen pulssi-efekti.

Se voisi korvata äärimmäisen matalataajuisen (ELF-) sukellusveneiden kommunikaatiojärjestelmän jota johdetaan Michiganista ja Wisconsinista uudella ja paremmalla teknologialla.

Sitä voitaisiin käyttää korvaamaan horisontin taakse näkevä tutkajärjestelmä, jota aikoinaan suunniteltiin nykyiselle HAARP-laitteiston paikalle, joustavammalla ja tarkemmalla järjestelmällä.

Se voisi tarjota keinon pyyhkiä tietoliikenneyhteydet erittäin laajalta alueelta, mutta samalla pitää operaattorin kontrolloimat tietoliikennejärjestelmät toiminnassa.

Se voisi tarjota laajan alueen maapallon läpäisevää tomografiaa joka, yhdistettynä EMASS- ja Cray-supertietokoneiden laskentatehoon, tekisi mahdolliseksi varmistaa aseistariisunta- ja rauhansopimusten noudattamisen.

Se voisi tarjota työkalun geofyysiselle luotaukselle, joka löytäisi öljy-, kaasu- ja mineraalivarat laajalta alueelta.

Sitä voitaisiin jopa käyttää havaitsemaan lähestyvät, matalalla lentävät koneet ja risteilyohjukset, tehden muista teknologisista eduista tarpeettomia.

Nämä yllä mainitut mahdollisuudet näyttävät hyviltä ajatuksilta kaikille jotka uskovat että kotimaata pitäisi puolustaa ja maailmasta tehdä turvallisempi paikka. Nämä edistysaskeleet näyttävät järkeviltä niiden mielestä jotka ovat huolissaan siitä että yhä suurempi määrä kansallisesta tuottavuudesta käytetään entistä kalliimpiin asejärjestelmiin aikana jolloin hallituksen rahankäyttö ei ole enää hallinnassa.

Kuitenkin, mahdolliset käyttötarkoitukset joita HAARP-dokumentit eivät selitä, ja mitkä voidaan löytää ainoastaan Ilmavoimien, Laivaston ja muiden hallituksen virastojen asiakirjoista, ovat hälyttäviä. Edelleen, tällaisten energiamäärien huolimaton käyttö meidän luonnollisessa suojakilvessämme, ionosfäärissä voisi aiheuttaa uskomattomien mittasuhteiden katastrofin.

Se mitä armeija ei sano on että he eivät tiedä mitä tarkasti ottaen tulee tapahtumaan. Pitäisi muistaa että tämä projekti edustaa suurimpia energiatasoja joita isoilla pojilla jotka leikkivät isoilla leluilla on koskaan ollut. Tämä projekti on koe, ja kokeita suoritetaan kun me haluamme saada selville jotakin mitä me emme jo tiedä.

Joten mitä tulee tapahtumaan? Kun me saamme selville vastauksen, saattaa olla liian myöhäistä katua.

* Luku 21 puuttuu

LUKU 22 - TUNKEUTUMASSA AIVOIHIN

Uusilla teknologioilla on uskomattomia mahdollisuuksia parantaa ihmisaivojen potentiaalia. Näitä teknologioita käytetään parantamaan oppimista, muistia ja käyttäytymistä. Nämä tulevaisuuden korkean teknologian työkalut ovat täällä nyt, ja niitä tuodaan markkinoille. Johtava kirjoittaja aivoteknologioiden alueella on ollut Michael Hutchison, joka avasi tämän kentän ihmisille.

Kuten Hutchison sitä kuvailee, aivot toimivat suhteellisen kapealla taajuusalueella. Nämä hallitsevat aivoaalto-taajuudet osoittavat millaista aktiviteettia aivoissa tapahtuu. On olemassa neljä aivoaalto-alueiden perusryhmää jotka yhdistetään suurimpaan osaan henkistä aktiviteettia. Ensimmäiset, beta-aallot (13-35 Hz tai pulssia per sekunti) yhdistetään normaaliin aktiivisuuteen kun henkilön mielenkiinto on suuntautunut ulos, kohti normaaleja aktiviteetteja.

Tämän alueen korkea ääripää yhdistetään stressiin tai kiihtyneeseen mielentilaan joka voi häiritä ajattelua ja järkeilyä. Toinen ryhmä, alfa-aallot (8-12 Hz) voivat osoittaa rentoutumista. Alfa-taajuudet ovat ihanteellisia oppimiselle ja kiihtyneeseen henkiseen toimintaan. Kolmas ryhmä, theta-aallot (4-7 Hz) viittaavat mielikuvitukseen, niillä on pääsy muistoihin ja sisäiseen henkiseen keskittymiseen. Tämä tila yhdistetään usein pieniin lapsiin (suom.huom: 3-6 vuotiaat?), käyttäytymisen muokkaukseen sekä unitilaan. Viimeinen ryhmä, ultralyhyet delta-aallot (0,5-3 Hz) ovat vallalla kun henkilö on syvässä unessa.

Yleinen sääntö on että aivojen hallitseva taajuus on matalin kun henkilö on rentoutunut ja korkein kun henkilö on valppaana tai kiihtynyt. Aivojen ulkoinen stimulointi sähkömagneettisin keinoin voi sekoittaa aivoja tai lukita ne tiettyyn tilaan ulkopuolisen signaaleja luovan generaattorin avulla. Hallitsevat aivoaallot voidaan ajaa tai työntää uudelle taajuudelle ulkoisen stimuloinnin keinoin. Toisin sanoen nämä ulkoiset impulsseja luovat generaattorit tunkeutuvat aivoihin, tukahduttavat normaalit taajuudet saaden

aikaan muutoksia aivoaalloissa; jotka sitten saavat aikaan muutoksia aivojen kemiassa; jotka sitten saavat aikaan muutoksia ulosvirtauksessa ajatusten, tunteiden tai fyysisen kunnon muodossa. Aivojen manipulointi voi olla joko hyödyllistä tai vahingollista yksilölle johon sitä kohdistetaan.

Tiettyjen aaltojen yhdistelmä muodostaa useita taajuuksia jotka laukaisevat kemiallisia reaktioita aivoissa. Näiden neurokemikaalien vapautuminen saa aikaan tiettyjä reaktioita aivoissa jotka johtavat pelon, himon, masennuksen, rakkauden, jne. tunteisiin. Kaikki nämä sekä laajan kokoelman emotionaalisia/intellektuaalisia reaktioita saavat aikaan aivan tietyt aivokemikaalien yhdistelmät joita tietyn taajuiset sähköiset impulssit vapauttavat. "Tietty sekoitus näitä aivomehuja voi tuottaa tarkkaan ennalta määrättyjä mielialoja, kuten pimeän pelko tai tiivis keskittyminen." Tutkimustyö tällä alueella etenee hyvin nopeasti uusien löytöjen myötä joita tehdään säännöllisesti. Käsiksi pääseminen tietoon näiden tiettyjen taajuuksien luonteesta johtaa merkittäviin läpimurtoihin ihmisen terveyden ymmärtämisessä. Radiotaajuus-säteilyä, joka toimii ELF-aaltojen kantajana, voidaan käyttää sekoittamaan aivoja johdottomasti. Tämä on se mitä HAARP voi tehdä tiettyinä sovelluksina. Kuitenkaan HAARP-asiakirjoissa ei paljasteta mitä sivuvaikutuksia tällä voisi olla ihmisiin, mutta niistä kerrotaan muissa dokumenteissa joihin tässä kirjassa viitataan.

Hra. Light, tutkija ja Biomedical Instruments Incorporatedin omistaja - tämä on organisaatio joka markkinoi elektromedikaalisia laitteita joita käytetään kontrolloimaan tai manipuloimaan aivojen aktiviteettia - oli henkilö jota Hutchison lainasi laajasti kirjassaan Mega Brain Power. Energiataso joka tarvitaan saamaan yliote aivojen aktiviteetista on hyvin pieni - 5-200 mikroampeeria - mikä on tuhat kertaa vähemmän kuin energia mikä vaaditaan sytyttämään 60 watin hehkulamppu. Me puhumme hyvin, hyvin alhaisista energiavaatimuksista. Temppu jolla vaikutetaan aivojen toimintaan on taajuuden, energiatason ja aaltomuodon yhdistelmä. Se mitä on tapahtunut kahden viimeisen vuosikymmenen aikana, ja aivan erityisesti viime vuosina, edustaa valtavaa askelta eteenpäin.

Tutkijat löysivät että aivoihin voidaan helposti tunkeutua tai että niihin voidaan vaikuttaa tilaa muuttavasti ulkoisten sähkömagneettisten kenttien avulla. Nämä löydöt ovat tarjonneet uusia työkaluja maallikoille ja tiedemiehille. Näihin uusiin työkaluihin kuuluu sähköisiä pääkallon stimulointilaitteita, äänijärjestelmiä, valopulssijärjestelmiä sekä laaja valikoima muita aivojen sekoittajia/aivoihin tunkeutujia feedback-laitteita. Teknologisia edistysaskeleita on myös sovellettu erityisiin tarkkailu- ja kontrollointilaitteisiin jotka sallivat ihmisten oppivan kuinka kontrolloida ja manipuloida heidän omaa aivoaktiivisuuttaan heidän omaksi hyödykseen. Raportteihin kuuluu muiden muassa rentoutuminen, kivunhallinta, nopea oppiminen ja muistin parantaminen.

Kaikkein tuoreimmassa teoksessaan Hutchison antaa upean selostuksen mielenhallinta-teknologioista joita on pantu yhteen. Hänen uusin kirjansa, Mega Brain Power, antaa lukijoille päivitettyä tietoa alueelta joka muuttuu niin nopeasti että tiede kulkee nopeammin kuin mitä sen tuottamia sovelluksia voidaan täysin ymmärtää. Tuloksena tästä hän on noin kolmen vuoden ajan kertonut uusimmista tutkimuksista. Tuoreessa uutiskirjeessä keskusteltiin teknologioista hermojärjestelmän häiriöiden parantamiseksi, keskittymiskyvyn puutteen ja hyperaktiivisuuden korjaamiseksi lapsissa, sekä huume- ja alkoholiriippuvaisten hoidosta muiden asioiden ohella. Tämäntyyppinen elektroninen lääketiede nousee esiin lääketieteellisen tutkimuksen eräänä kaikkein jännittävimpänä alueena.

Tämä tutkimustyö viime vuosina on laajentunut lääketieteellisiin ja psykologisiin sovelluksiin hätkähdyttävien positiivisten tulosten kera. USA:n ilmavoimat on antanut tunnustusta joillekin näistä tuloksista kuten sinä tulet huomaamaan seuraavassa luvussa. Valitettavasti armeija tutkii näitä teknologioita asejärjestelminä mieluummin kuin ihmisen potentiaalia parantavana työkaluna.

Eräs USA:n lahjakkaimmista keksijöistä, tri. Patrick Flanagan, ennusti vuonna 1962 että lääketiede muuttuisi. Hän sanoi: "Minä uskon että jonakin päivänä koko käytännön lääketieteen konsepti muuttuu elektroniseksi. Ihmisiä hoidetaan elektronisesti mieluummin kuin lääkkeillä." Tuohon aikaan Flanagan oli juuri saanut tunnustusta keksinnöstä joka oli kaikkein edistynein aivoja parantava laite - Neurofoni.

Kuten Flanagan huomautti äskeisessä haastattelussaan, tämä HAARP-projekti ei ole ainoastaan maailman surin ionosfäärin kuumennin vaan myös suurin aivoihin tunkeutuva laite mikä on koskaan keksitty. HAARP-asiakirjojen mukaan, kun tämä laite on rakennettu täyteen voimaansa, se voi lähettää VLF- ja ELF-aaltoja käyttäen monia aaltomuotoja energiatasoilla jotka pystyvät vaikuttamaan väestöön suurella alueella.

HAARP-suunnittelijat eivät ole keskustelleet lainkaan tällaisesta tutkimuksesta, vaikka Ilmavoimat ja Laivasto ovat tehneet töitä näillä alueilla 1960-luvun alusta lähtien. On todennäköistä että useimmat näistä, jos eivät kaikki, jotka olivat mukana HAARP-projektin rakentamisessa ja operoimisessa tässä varhaisessa vaiheessa, olivat tietämättömiä näistä mahdollisista sovelluksista.

Tri. Robert O. Becker teki 1960-luvun alkupuolella kokeita ELF-aalloilla istuttamalla tämän signaalin tasavirran päälle joka kuljettaisi tämän ELF-signaalin määränpäähänsä. Toisin sanoen, ELF kulki kuten matkustaja bussissa säilyttäen oman koskemattomuutensa mutta päästen määränpäähänsä. Tri. Becker testasi tätä konseptia käyttäen 1-10 Hertzin (pulssia per sekunti) ELF-signaalia ihmisiin, joka sai aikaan tietoisuuden hämärtymistä kohteena olleilla ihmisillä. Tällä heikolla ELF-aallolla itsessään ei ole vaikutusta, eikä tasavirta-lähetyksellä itsessään ole juurikaan vaikutusta, silloin kun nämä eivät ole yhdessä. Yli kymmenen Hertzin taajuudella tasavirta-lähetyksen kera signaalin vaikutus vähenee kunnes se on yhtä vähäinen kuin tasavirta-lähetyksen vaikutus yksinään. Se mitä tämä todistaa on, että niitä ELF-taajuuksia jotka vaikuttavat ihmisaivojen toimintaan voidaan manipuloida ulkoa käsin syvällisten tulosten kera.

Flanaganin aivo-työkalu

Vuonna 1958 jolloin Patrick Flanagan oli 14-vuotias hän keksi Neurofonin, jolla hän voitti itselleen arvostuksen eräänä maailman loistavimpana keksijänä. Tämä Neurofoni-laite voi muuttaa äänen (kuten puhe tai musiikki) sähköisiksi impulsseiksi jotka voidaan siirtää mistä tahansa ruumin kohdasta suoraan aivoihin, ohittaen kokonaan kuulomekanismin. Kuuden vuoden ajan USA:n patenttitoimisto kieltäytyi myöntämästä patenttia tälle laitteelle, samalla kun he väittelivät teknologian hienouksista. Lopuksi hallitus julisti että Neurofoni ei koskaan tulisi toimimaan, ja kieltäytyi antamasta patenttia. Patrick ja hänen lakimiehensä menivät sitten Washingtoniin mukanaan toimiva malli laitteestaan jotta sitä voitaisiin esitellä patentin tarkastajalle. Tämä tarkastaja kertoi tälle kaksikolle että jos tämä laite auttaisi erästä työntekijää joka oli kuuro, hän myöntäisi patentin. Laitetta testattiin, työntekijä "kuuli" ja patentti myönnettiin.

Myöhemmin tri. Flanagan meni töihin Tufts Universityyn ja aloitti seuraavan tutkimusvaiheensa Neurofonin parissa. Tuftsin tutkivana tiedemiehenä hän alkoi tehdä töitä kehittääkseen Laivastolla laitteen jolla voitaisiin kommunikoida delfiinien kanssa. Tämä tutkimustyö johti kolmiulotteisen holografisen äänijärjestelmän kehittämiseen. Se kykenee saamaan äänet missä tahansa avaruuden paikassa kuulijan havaittavaksi.

Lisätutkimus johti huomattavasti parannetun digitaalisen Neurofonin kehittämiseen. Välittömästi DIA (Yhdysvaltojen puolustustiedustelupalvelu) julisti keksinnön salaiseksi kansallisen turvallisuuden nimissä. Tri. Flanagania kiellettiin tekemästä enempää tutkimusta tai edes puhumasta kenellekään teknologiastaan neljän vuoden ajan.

Tämä teknologia on nyt korvattu paremmalla teknologialla joka kehitettiin Euroopassa vuonna 2001. Tämä uusi teknologia tarjoaa huomattavasti suuremman energia-tehokkuuden sekä biologisesti soveltuvamman signaalin. Tämä teknologia tulee olemaan käyttökelpoista vuonna 2001 tai 2002 parempina oppimis-sovelluksina, ruumiin tasapainottajana sekä sovelluksina jolla parannetaan kuuloa.

Näistä vuosista lähtien tri. Flanagan on jaksottaisesti leikitellyt Neurofoni-teknologian uusilla konsepteilla. Tätä laitetta voitaisiin käyttää laitteena joka yhdistää aivot tietokoneeseen. Ajatus että suuria määriä kunnolla formatoitua tietoa voitaisiin siirtää pitkäkestoiseen muistiin aiheuttaisi

vallankumouksen opetuksessa, tehden nykyisestä mallista tarpeettoman. Opetuksessa voitaisiin antaa suurempi painopiste strategioiden oppimiselle kirjatiedon pänttäämisen sijaan.

Tämä Neurofoni oli eräs kaikkein voimakkain aivoihin tunkeutuva laite kunnes uusia edistysaskeleita otettiin Euroopassa vuonna 2001. Viime vuosina nämä muut tutkijat ovat parantaneet teknologiaa ja jatkaneet työskentelemistä niiden mahdollisuuksien parissa joita se tarjoaa, painopisteenä muut lähetystavat. Koska DIA osoitti kiinnostusta aiempiin laitteisiin, on hyvin todennäköistä että he myös jatkoivat niiden parantamista. Keskustelut HAARP-projektista useiden keksijöiden kanssa paljastivat, että tätä radiolähetintä, tätä ionosfäärin kuumentajaa, voitaisiin mahdollisesti käyttää johdottomasti aivoihin tunkeutuvana laitteena.

Tällaisella käytöllä olisi suuria hyökkääviä/loukkaavia mahdollisuuksia.

Aivojen bio-palaute

Reaaliaikainen aivojen bio-palaute on toinen aivotutkimuksen alue joka alkaa tarjota suuria mahdollisuuksia monille yksilöille. Tämä alue on tarjonnut uusia lähestymistapoja mielen saamiseksi kontrolliin. Interaktiivisen tietokone-teknologian kautta on nyt mahdollista tarkkailla aivoja reaaliaikaisesti, niin että yksilö joka käyttää näitä työkaluja voi nähdä miltä aivoaallot graafisesti näyttävät tietokoneella silloin kun ihminen ajattelee.

Markkinoilla on nyt useita järjestelmiä, joista hienoimman on kehittänyt yritys nimeltä American Biotech Corporation. Käyttäen näitä järjestelmiä, ihminen voi oppia manipuloimaan omia aivoaaltojaan perinpohjaisella tavalla. Joihinkin asioihin jotka on saavutettu kuulu korkean meditatiivisen tason saavuttaminen (tietoisuuden tila jota ei voi muuten saavuttaa kuin vuosikausien harjoittelun tuloksena), parantunut muistiinpalauttamiskyky aivovaurion jälkeen sekä erilaisista keskittymiskyvyn häiriöistä kärsivien lasten parantaminen.

Näitä uusia aivoteknologioita käytetään auttamaan ihmisiä selviämään monenlaisista ongelmista. Lukuisat tutkijat ovat osoittaneet aivojen bio-palautteen tehokkuuden huume- tai alkoholiriippuvuuden katkaisemisessa. Näitä työkaluja ja tekniikoita on käytetty henkisten häiriöiden hoitoon opettamalla ihmiselle kuinka luoda aivokuvioita itse, omasta tahdosta, tietoisuuden tilan muuttamiseksi. Tutkijat saivat selville että 30-60 päivän sisällä useimmat ihmiset voivat oppia kuinka luoda henkisiä tasoja itse ilman jatkuvaa koneiden käyttöä. Nämä koneet toimivat siltana henkisen hallinnan uusille tasoille. Tekniikat joita nämä tietokoneistetut vastavuoroisuus-laitteet käyttävät voidaan selittää yksinkertaisesti opetus-systeeminä kuinka kontrolloida omaa ajattelua omalla tavalla tiettyjen tulosten aikaansaamiseksi. Se voidaan nähdä ikään kuin niin, että pieni lapsi opettelee hallitsemaan jalkojaan ensin ryömimällä, sitten kävelemällä ja sitten juoksemalla. Me olemme aikuisina edelleen ryömimisvaiheessa mitä tulee henkiseen kontrolliin. Nämä teknologiat antavat meille tilaisuuden ottaa tiukempi kontrolli itsestämme ottamalla oma mielemme paremmin hallintaamme. Tämän teknologian arvoa ei pidä aliarvioida.

Ajattelutapamme muuttaminen, jos me kykenemme hallitsemaan omia muutoksiamme, on terveellinen asia. On häiritsevää tajuta että hallitukset ovat kiinnostuneita näistä teknologioista, ei kuitenkaan hyödyllistä omaehtoista käyttöä varten vaan saadakseen yhä paremmin kontrolliinsa populaatiot joita he pitävät vaarallisina. Nämä teknologiat tarjoavat sekä suuren lupauksen että suuren tilaisuuden väärinkäyttöön. Koska nämä teknologiat ovat täällä nyt, kaikki tällä alueella suoritettava tutkimus pitäisi olla avointa yleisön arvosteltavaksi. Tämä auttaisi varmistamaan meidän kaikkien fundamentaalisimman ihmisoikeutemme säilymisen, oikeuden ajatella omalla tavallamme.

Työllä jota tehdään näillä alueilla on syvällisiä merkityksiä meille kaikille. Tieto joka hallituksen virastoilla on kansallisen turvallisuuden verhon suojissa nopeuttaisi näiden teknologioiden ja niiden merkitysten ymmärtämistä. Jos hallituksen tutkimuksista tehtäisiin julkisia, meillä olisi merkittävä etu eräisiin inhimillisen kehityksen kaikkein tärkeimpiin alueisiin. Ihmisaivojen tehokkaan käytön lisääminen tekisi entistä todennäköisempää siitä, että me kykenisimme ratkaisemaan nämä hyvin monimutkaiset ongelmat joita meidän maailmassamme on, sekä lisäksi parantaisi monien ihmisten elämänlaatua.

Seuraavassa luvussa me alamme tutkia sitä tiedon tasoa mikä armeijalla on käytössä sekä miten armeija käyttää näitä teknologioita, perustuen ilmavoimien, suurten yliopistojen sekä yksityisen teollisuuden tutkimuksiin.

LUKU 23 - PSYKOSIVILISOITU YHTEISKUNTA JA CIA

Tämä luku tutkii monimutkaista aihetta - sähkömagneettisten aaltojen käyttämistä mielen manipulointiin. Tämä materiaali on muokattu yksinkertaisempaan konseptiin ja sen voi ymmärtää ilman suurta teknistä tietämystä. Eräs näiden kirjailijoiden ensisijaisista päämääristä on saada nämä konseptit tavallisen ihmisen ymmärrettäväksi.

Ajatus HAARP-järjestelmän käyttämisestä mielenhallintaan on iso askel eteenpäin ionosfääristä. Matalan tason sotilaallisille suunnittelijoille se saattaa hyvinkin olla. Kuitenkin, tarkasteltuamme huolellisesti mahdollisuuksia joita HAARP-sopimuksen asiakirjoissa ja suunnittelu-asiakirjoissa on kuvattu, yhdistettynä Ilmavoimien materiaaliin jota nämä kirjailijat ovat saaneet kerättyä, nämä mahdollisuudet ovat todettavissa. HAARP-järjestelmää voidaan käyttää tahtomatta tai tieten tahtoen muuttamaan henkisiä funktioita. Nämä seuraavat luvut informoivat lukijaa ja nostavat esiin vakavia kysymyksiä koskien sitä mitä HAARP-projektin takana saattaa olla piilossa.

"Minä näen ajan jolloin meillä on keinot, ja täten, väistämättä houkutus manipuloida kaikkien ihmisten käyttäytymistä ja älyllisiä toimintoja aivojen ympäristön ja biokemian manipulaatiolla." Tämä New York Timesissa vuonna 1986 ilmestynyt artikkeli lainasi tri. David Krechiä Berkeleyn yliopistosta. Hän ennusti uuden teknologian josta tulisi tulevina vuosina totta. Työ tällä alueella on mennyt paljon pidemmälle kuin mitä kukaan olisi pitänyt mahdollisena muutama vuosi sitten. Nämä edistysaskeleet nostavat esiin syvällisen kysymyksen jota pitäisi käsitellä rehellisesti ja avoimesti, pohtien niiden pitkäaikaisia vaikutuksia. Edelleen, ionosfäärin käyttö antennina USA:n tai minkä tahansa muun maan taholta tarkoituksena manipuloida armeijaa itsekkääseen tapaan luultavasti rikkoo kansainvälisiä sopimuksia ja kansainvälisten organisaatioiden pitäisi kieltää tämä.

Marylandista kotoisin oleva tri. Jose M.R. Delgado on tutkinut ihmisaivoja ja on julkaissut tuloksensa ammatillisissa papereissa vuodesta 1952 lähtien. Hän sai koulutuksensa Espanjassa ja hän tuli Yhdysvaltoihin tekemään töitä Yalen yliopistossa vuonna 1950. Hänestä tuli fysiologian professori Yalessa jossa hän jatkoi tutkimustyötään keskittyen mielenhallintaan. Hänen varhainen työnsä pyrki selittämään ihmisaivoja ja hän teki siitä yhteenvedon vuonna 1969 kirjassaan nimeltä Physical Control of the Mind: Toward a Psychosivilized Society.

Tämä varhainen teos käsitteli pääasiassa eläinten tutkimista, ja siihen liittyi eläinten aivoihin asennettavat elektrodit. Hän sai selville että johtamalla sähkövirtaa kohteena olevan aivoihin hän kykeni muokkaamaan sen käyttäytymistä. Delgado löysi että hän kykeni luomaan lukuisia efektejä unesta hyvin kiihtyneeseen mielentilaan.

Hänen myöhemmät tutkimuksensa suoritettiin langattomasti; hänen kaikkein edistyneimmissä kokeissaan ei käytetty elektrodi-implantteja lainkaan. Toisella tavalla kerrottuna, hän saavutti aivoja muokkaavat efektit etäältä, ilman minkäänlaista fyysistä kontaktia tai laitetta joka olisi liitetty manipuloitavaan elolliseen olentoon.

Tri. Delgado löysi että muuttamalla taajuutta ja aaltomuotoa hän kykeni täydellisesti muuttamaan heidän ajatteluaan ja emotionaalista tilaansa. Tri. Delgadon työ asetti perustukset monille muille tutkijoille, samalla kun se avasi väärinkäytön mahdollisuuden hallitukselle. Kirjansa sivulla 229 hän lainaa UNESCO:n perustuslakia joka yhdistettynä hänen työhönsä ja kirjaansa on pelottava: "Koska sota alkaa ihmisten mielissä, myös ihmisten mielissä täytyy rauhan defenssit rakentaa."

Kirjassa joka kertoo CIA:n mielenhallinta-teknologiasta, käytetään tri. Delgadon tutkimusta väärin. Tri. Delgadon tutkimuksen kävi läpi vuonna 1969 Tri. Gottlieb etsiessään mahdollisia käyttötarkoituksia tälle teknologialle. Hän työskenteli CIA:n tutkimus- ja kehitysvirastossa. Tuohon aikaan teknologia oli edelleen alkeellista, vaikkakin CIA jakoi Tri. Delgadon vision tekniikoista jotka sallisivat "psykosivilisoidun yhteiskunnan".

Tähän aikaan eräs neurokirurgi Tulanen yliopistosta, tri. Robert G. Heath, toi tämän näkymän lähemmäksi todellisuutta työskennellessään aivojen sähköisen stimuloinnin parissa. Kuten eräs tutkija hiljattain selitti: "Kuten tri. Delgado, tämä neurokirurgi päätteli että ESB (aivojen sähköinen stimulointi) voisi saada aikaan hallusinaatioita samoin kuin pelkoa ja iloa. Se voisi kirjaimellisesti manipuloida ihmisen tahtoa niin haluttaessa."

CIA:n mielenkiinto mielenhallintaa kohtaan alkoi Korean sodassa, jolloin pohjoiskorealaiset esittelivät taitojaan tällä alueella, taitoja joita ei ollut aiemmin nähty Lännessä. CIA käynnisti merkittävän tutkimusohjelman tällä alueella josta seurasi useita epäonnistumisia. Jotkut näistä skandaaleista tulivat ilmi esimerkkinä tapaukset joissa Kanadan kansalaisia manipuloitiin henkisesti ilman heidän suostumustaan, tai tuhansien yliopisto-opiskelijoiden ja armeijan henkilökunnan hoitaminen LSD:llä.

CIA:lle, Tri. Delgadon "langattomat" vaikutukset olivat ajatuksia herättäviä. Hän sai selville että eläimiä voidaan laittaa sähkömagneettisen kentän (EMF) sisälle ja manipuloida ilman minkäänlaista fyysistä kontaktia.

Edelleen, "kentät joita Delgado käyttää olivat voimakkuudeltaan vain viideskymmenesosa maapallon magneettikentän voimakkuudesta... Kuitenkin, kun tämä signaali käännetään tietyille taajuuksille, Delgado pystyy tekemään paljon enemmän kuin saamaan apina uniseksi." ["Omni Magazine", helmikuu 1985]

Muut tutkijat arvostavat näitä teknologioita yhä suuremmassa määrin, ja tietokanta on saavuttanut varmuustason jota ei ymmärretty kymmenen vuotta sitten. Tänään, lukuisia työkaluja aivojen kehittämiseksi on markkinoilla. Hyvin kehittyneitä aivojen biopalaute-laitteita on myös kehitetty joita käytetään opettamaan yksilöitä muuttamaan omaa aivo-aktiviteettiaan halutumpiin tiloihin. Näitä laitteita käytetään auttamaan ihmisiä joilla on erilaisia henkisiä häiriöitä sekä muita saavuttamaan korkeampia henkisiä tiloja. Näitä laitteita voidaan verrata henkisiin voimistelulaitteisiin jotka on suunniteltu luomaan yksilöllisesti kontrolloituja harjoitusohjelmia aivoille, joista tuloksena on parantunut henkinen toiminto. Täytyisi pitää mielessä että John Heckscher, HAARP-ohjelman johtaja, teki haastattelussa selväksi että taajuudet ja energiamäärät joita HAARP:issa käytetään olivat kontrolloitavia ja joissakin sovelluksissa niitä voitaisiin lähettää pulssimaisina 1-20 Hertsin taajuudella. Hän myös sanoi, että tämä taajuuksien ja energiatasojen vaihteluväli oli kapea, mutta erotettavissa maapallon omasta lähetyksestä.

Heckscher vahvisti tämän huomion kun hän sanoi: "Näillä ELF/ULF -aalloilla joita luodaan HAARP:illa polaarisen suihkuvirtauksen vuorovaikutteisuuden kautta on niin matalat energiatasot verrattuna olemassa olevaan taustaan, että tarvitaan erityisiä vastaanottimia niiden löytämiseksi."

Kysymyksessä on yksi kontrolloiduista koossapysyvistä signaaleista joka, kuten me mainitsimme ylempänä, voi olla yksi viideskymmenesosa maapallon luonnollisesta kentästä ja kuitenkin sillä on huomattavia vaikutuksia aivojen aktiviteettiin. Tämä HAARP-järjestelmä luo valtavan koossapysyvän sähkömagneettisen kentän mitä voitaisiin verrata Delgadon EMF:ään, paitsi että HAARP ei täytä huonetta; se potentiaalisesti täyttää Arizonan kokoisen alueen ja mahdollisesti kokonaisen pallonpuoliskon.

Periaatteessa HAARP-lähetin tässä sovelluksessa lähettää energiaa mikä on samalla tasolla maapallon kanssa, ja mikä on 50 kertaa enemmän kuin mitä tri. Delgadon langattomissa kokeissa tarvittiin. Se mitä tämä tarkoittaa on, että jos HAARP säädetään oikealle taajuudelle, käyttäen juuri oikeita aaltomuotoja,

kokonaisen alueen ihmisten henkinen häiriötila voisi tapahtua tarkoituksella tai lähetyksen sivuvaikutuksena.

Toinen tärkeä tekijä, jota HAARP-dokumenteissa ei käsitelty, on syklotroni-resonanssi. HAARP-signaali käyttää tätä konseptia säteilytetyssä energiassaan. Syklotroni-resonanssin vaikutus on suuri reaktioiden lisääntyminen ionosfäärissä sekä elävissä organismeissa maan pinnalla tietyissä olosuhteissa. Varatut hiukkaset ovat mukana elävien solujen monissa aktiviteeteissa, ja syklotroni-resonanssi sallii energian siirtymisen saaden ionit liikkumaan nopeammin.

Juuri tämä syklotroni-resonanssi sallii hyvin heikkojen sähkömagneettisten kenttien, yhdessä maapallon magneettikentän kanssa, saamaan aikaan merkittäviä biologisia vaikutuksia. Se tapahtuu koska tällä totaalisella efektillä on vaikutus tiettyihin hiukkasiin oikealle taajuudelle säädettynä. Yhdistettynä maapallon normaaleihin magneettikenttiin, on tärkeää huomioida, että ainoastaan ELF-taajuuksilla (1-100 Hertziä) näyttää olevan biologisia vaikutuksia. Syklotroni-resonanssi voidaan visualisoida hiukkasena joka kieppuu kuten kierteinen jousi ja sitten ruuvautuu suoraan soluseinän läpi sisälle soluun. Tämä efekti on eräs tärkeimmistä huomioon otettavista seikoista sähköisessä lääketieteessä.

Jossain määrin tämä selittää miksi ei-ionisoivat säteilytasot tuottavat sellaisia efektejä kuin mitä ne tuottavat.

Toisin sanoen, syklotroni-resonanssi tarjoaa olosuhteet missä voi tapahtua merkittävää vuorovaikutusta, saaden aikaan kemiallisia reaktioita tai muita reaktioita. Energian manipulointia, kun sitä sovelletaan, voidaan käyttää nostamaan ihmisten potentiaalia tai tekemään heille pahaa. Se on tässä missä reaktioita tapahtuu johtaen hyviin, neutraaleihin tai negatiivisiin terveysvaikutuksiin.

Tämä syklotroni-resonanssin konseptia sovellettiin tutkimuksessa jota U.S. Naval Medical Research Center suoritti. He kykenivät soveltamaan ulkoisia kenttiä siihen tapaan että se vaikutti rottien aivojen kemiaan. Näitä samoja efektejä voidaan luoda ihmisiin. Laivaston tutkimus osoitti että he kykenivät vaikuttamaan litium-ioniin jota on luontaisesti aivoissa samalla tavalla kuin että tätä litiumia olisi lisätty ulkoisesti (kemiallisesti) aivoihin - litium on voimakas masennusta karkottava aine. Kerrottuna toisella tavalla, sinä voisit sanoa että harmonisoimalla tai resonoimalla luonnollisesti aivoissa olevien kemikaalien taajuudella, sinä voit vahvistaa niiden potentiaalia ihmisruumiissa, täten luoden samanlaisia kemiallisia muutoksia kuin mitä olisi tapahtunut antamalla massiivisia määriä kemikaalia ulkoisesti.

Eräs tämän tiedon sotilaallinen sovellus olisi antaa viholliselle taistelukentällä jotain tiettyä kemikaalia veden tai ilman kautta, tai jotain muuta tietä ja sitten aktivoida tämä kemikaali kun se on heidän ruumiissaan. Se aiheuttaisi lamaannuttavia vaikutuksia. Kemikaalimäärät olisivat sellaisenaan vaarattomia mutta muuttuisivat oikeaa taajuutta lähettämällä myrkyllisiksi. Tämä olisi tapa jolla valtio voisi kiertää kemialliset aseet kieltävät sopimukset. Ilmavoimien dokumenteissa ymmärretään ja kuvaillaan tämä teknologia. ["Final Report On Biotechnology Research Requirements For Aeronautical Systems Through the Year 2000", Southwest Research Institute, San Antonio, Texas, 1982] Nämä dokumentit tarjoavat selkeän esimerkin "sähköisestä lääketieteestä" jota Tri. Patrick Flanagan ennusti syyskuussa 1962. Valitettavasti, armeijan sovelluksia kehitetään väärin tarkoituksiin.

Parempi sovellus tälle teknologialle olisi tasapainottaa ihmisten kemikaalien määrä käyttäen pieninä annoksina käytettävien kemikaalien yhdistelmiä huolellisesti säädettyjen lähettimien kera. Tätä teknologiaa sovelletaan parantamiseen Euroopassa ja Aasiassa laseria hyödyntävän akupunktio-tekniikoiden kautta jonka näiden alueiden tutkijat ovat tehneet täydelliseksi. Tri. Reijo Mäkelä on kehittänyt hoitojärjestelmän jolla muokata ruumiin energiatasoja sellaiseen tapaan että se saa aikaan kemiallisia muutoksia johtaen potilaan paranemiseen. Tri. Mäkelän töihin sisältyy syövän, diabeteksen ja muiden tautien hoito. Hän on luennoinut Euroopassa ja Aasiassa metodeista joita hän käyttää ja hän on arvostettu vaihtoehtoisen lääketieteen johtohahmo. Hän on kouluttanut lukuisia tekniikoita Euroopassa sekä toimii klinikoilla Espanjassa ja Suomessa. Menestyksensä seurauksena, johon kuuluu 12.000 potilaan parantuminen 12 vuodessa, yli 600 potilasta liittyi yhteen perustaakseen organisaation

tukemaan tri. Mäkelän tutkimustyötä. Ajatus että ryhmä potilaita liittyisi yhteen tällaisen päämäärän takia on tuntematon USA:ssa.

HAARP säteilyttää energia-pulsseja, ja aaltomuodot joista dokumenteissa puhuttiin ovat niiden aallonpituuksien sisällä joista tiedemiehet sanovat että ne ovat vastuussa mielen ja ruumiin kontrolloimisesta sekä manipuloimisesta. Tämä on tärkeä tekijä jota armeija ei koskaan paljasta missään dokumenteissaan, varsinkaan ympäristöselonteossa.

Vaikutuksiin joita Delgadon tiimit tutkivat Espanjassa kuuluu eläinten käyttäytymisen muokkaaminen, bakteerien kasvun rajoittaminen, sekä rottien luunmurtumien parantaminen. Sähkömagneettiset kentät (EMF) ovat myös aikaansaaneet joitakin efektejä joilla on negatiivisia haarautumia, mukaan lukien geneettiset mutaatiot hedelmäkärpäsillä sekä epämuodostumat kananpoikien sikiöillä. Se mihin tämä vihjaa on, että nämä matalan energiatason efektit muuttavat solujen rakennuspalikoita jotka sitten muuttavat ruumiin komponentteja jotka sitten muuttavat itse ruumista. Tästä kehkeytyy sitten suuria ongelmia ihmisille kun tätä sovelletaan ihmisten psykologiaan. Tiedemiehet ovat tienneet jo jonkin aikaa että suuret määrät tällaista säteilyä voivat lämmittää (ionisoiva säteily) ruumista, mutta he ovat olettaneet että matalat tasot eivät ole ongelma. Kuitenkin, nykyinen tutkimus, mukaan lukien sotilaallinen tutkimus, osoittaa että tämä ei ole totta. "Heikot sähkömagneettiset kentät nousevat esiin voimakkaana biologisena voimana - löytö jolla on hätkähdyttävät seuraamukset tulevaisuuden lääketieteelle, tieteelle, teollisuudelle ja jopa armeijalle... Asiantuntijoiden joukossa kasvaa huoli, että sähkömagneettisia kenttiä on käytetty tai tullaan käyttämään aseena häiritsemään aivotoimintoja ja terveyttä". [Suom.huom. "The Mind Fields", Kathleen McAuliffe, Omni Magazine, helmikuu 1985]

Tämä Delgadon työ ei olisi niin hälyttävä jos se olisi erillinen. Kuitenkin, "eläimet jotka altistuvat radioaaltojen säteilylle osoittavat vaivihkaisia muutoksia verisolujen määrässä, immuunijärjestelmässä/vastustuskyvyssä, hermojärjestelmässä ja käyttäytymisessä, vuoden 1984 EPA-dokumentin mukaan". Enemmistö näistä havaituista vaikutuksista oli seurausta altistumisesta sellaisille joita hallitus pitää turvallisina.

Tämä on se kohta missä Ofice of Naval Research, meidän "hyvä ystävämme" tässä HAARP-projektissa, palaa näyttämölle. Nämä ovat samoja ihmisiä jotka väittävät, että HAARP on turvallinen ja että se toimii hallituksen määräämien turvallisuus-rajojen sisällä. Kuitenkin amerikkalaiset turvarajat ovat 1.000 kertaa löyhempiä kuin venäläisten vastaavat, mikä nostattaa esiin kysymyksen miksi amerikkalaiset standardit ovat niin matalia ja mitä sellaista venäläiset ovat havainneet joka vakuutti heidät siitä että turvarajojen pitää olla tiukempia.

Laivasto tuki kansainvälistä tutkimusta jossa pyrittiin toistamaan Delgadon kananpoikien sikiöille tehdyt kokeet käynnistämällä Project Henhousen jossa oli mukana kuusi laboratoriota. Vuonna 1988 näistä tuloksista raportoitiin Bioelectromagnetics Societyn kokouksessa jossa viisi kuudesta laboratoriosta raportoi, että "hyvin heikot, hyvin matalataajuiset pulssimaiset magneettiset kentät edesauttavat lisääntyvää epänormaaliutta kananpoikien sikiöissä." (Suom.huom."Cross Currents, the Perils of Electropollution, the Promise of Electromedicine", Robert O. Becker, s. 210)

Tämä tutkimus jonka Laivasto rahoitti, osoitti että hyvin alhaiset säteilytasot voivat aiheuttaa terveys ongelmia. Laivasto on tietoinen kaikesta globaalista tutkimuksesta jota tapahtuu ei-ionisoivan (ei-lämmittävän) säteilyn alueella. Tämä Laivaston tutkimuskeskus on kerännyt julkaistuja tieteellisiä raportteja ei-ionisoivan sähkömagneettisen säteilyn biologisista vaikutuksista, sekä julkaissut koottuja yhteenvetoja vuodesta 1974 lähtien. Näiden yhteenvetojen määrä on kasvanut pisteeseen missä yli tuhat selontekoa luokitellaan joka vuosi. Nämä tieteelliset selonteot osoittavat erilaisia tuloksia, ja niitä voidaan valikoiden käyttää tekemään minkä tahansa määrän huomioita jotka voivat olla positiivisia, neutraaleja tai negatiivisia. Tässä tehdään se huomio että HAARP-porukka supisti tämän valtavan tutkimuksen avulla saadun tiedon pariin riviin tässä ympäristöselonteossa, mikä on täysin riittämätöntä kun otetaan huomioon energiatasot joita tämä "ionosfäärin kuumennin" tulee käyttämään.

Voidaan ottaa vertailukohdaksi vanha tarina että hyvä lakimies voi väitellä mistä näkökohdasta käsin hyvänsä ja voittaa jutun valitsemalla oikeat lainaukset. HAARP-suunnittelijoiden suhteen on sama asia. He voivat valikoivasti valita tutkimuksen jonka he tarvitsevat osoittaakseen että heidän radiotaajuuslähettimellään ei ole sivuvaikutuksia Sitten he voivat valita toisen tutkimuksen mikäli he haluavat osoittaa että tällä lähettimellä tosiaankin on sivuvaikutuksia ja että se siten soveltuu aseeksi. HAARP:in tapauksessa, on olemassa potentiaalisia negatiivisia vaikutuksia joita ei ole paljastettu.

Eräs neurotiedemies Loma Lindassa, Kaliforniassa, Veterans Administration Hospitalissa, tri. Ross Adey, on esitellyt että eläinten aivoaaltoja voidaan manipuloida. Hän on osoittanut että ne voidaan lukita tiettyyn vaiheeseen ulkoisten pulssimaisten aaltojen avulla, jotka täten saavat aikaan vaivihkaa muutoksia käyttäytymisessä mukaan lukien parantunut oppimiskyky. Hän on edelleen esitellyt, artikkelissa jonka hän on kirjoittanut tri. Suzanne Bawinin kanssa, että kentät jotka ovat liian heikkoja laukaisemaan hermoimpulssin voivat muuttaa tapaa jolla kalsium-ionit kiinnittyvät solun pintaan, saaden aikaan kemiallisen reaktion solun sisällä. Se mitä tämä tarkoittaa on, että sellaisia kemiallisia muutoksia joita tarvitaan saamaan aikaan muutoksia ajattelussa tai terveydessä voidaan käynnistää kontrolloidun energian hyvin pienillä annoksilla, ymmärrettävin ja manipuloitavissa olevin keinoin. Tämä kohta on äärimmäisen tärkeä kun tutkitaan HAARP-teknologioita.

Adey on myös ainoa amerikkalainen tiedemies joka on testannut venäläistä laitetta joka luo pulssimaisia radiotaajuuksia. Yhdessä muiden stimulanttien kanssa, sen on raportoitu saavan aikaan syvän unen. Haastattelussa Adey myönsi että tämä laite toimi, mutta kieltäytyi kommentoimasta sitä miten USA:n armeija käyttää tätä teknologiaa. Laajassa artikkelissa Wall Street Journal -lehdessä keskusteltiin armeijan ottamasta suunnasta kehittää sellaisia mitä e kutsuvat ei-tappaviksi aseiksi. Tässä artikkelissa tutkittiin uuden luokan aseiden käyttöä joita voitaisiin käyttää tietoliikenne-yhteyksien häirintään, tutkiin ja muihin elektronisiin laitteisiin.

Kyseisessä artikkelissa eläkkeellä oleva kenraali Richard Trefry, Presidentti Bushin sotilaallinen neuvonantaja sanoi: "Ne ovat kaikki todellisia". Sitten hän jatkoi sanomalla: "Mutta tässä liikutaan nyt salaiseksi luokitellun materiaalin rajamailla".

Artikkelissa kuvaillaan sarja uusia keksintöjä jotka johtavat näihin teknologioihin joita ei ollut olemassa kymmenen vuotta sitten. Aikataulu näiden teknologioiden kehittämiselle oli annettu vuonna 1982, ja näiden järjestelmien oletettiin olevan valmiina käyttöön 1990-luvun alussa tai puolivälissä. Eräs merkittävä ei-tappavien aseiden avustaja oli John Alexander, joka mainittiin luvussa kaksi ja joka oli kirjoittanut Military Review -aikakauslehteen artikkelin "uudesta henkisestä taistelukentästä". Tässä artikkelissa kuvailtiin esiin nousevia teknologioita joita voitaisiin käyttää telepaattisiin aseisiin sekä järjestelmiin jotka häiritsisivät aivojen sähköistä toimintaa. Tämä artikkeli kiinnitti armeijaan huomion ja se alkoi tutkia tätä aluetta.

John Alexander oli eräs ei-tappavien järjestelmien kehityksen edistäjistä, toimistostaan Los Alamos Laboratoriesista käsin. Hän seurasi intressejään hämärissä tieteissä ja parapsykologiassa, yhteydessä Janet Morrisiin jonka kanssa hän kirjoitti kirjaa mielen kouluttamis-tekniikoista. Alexander ilmiselvästi tiesi että näiden teknologioiden käyttö oli ongelmallista, koska jotkin näistä järjestelmistä rikkoivat kansainvälisiä sopimuksia. Edelleen, yksilöt alkoivat ilmaista huolensa vihjaten että "ei-tappavat" pikemminkin kiihdyttäisivät kuin hillitsisivät konflikteja.

Pentagonin ei-tappavien tutkimusryhmä päätteli, että pitäisi ahkerasti pyrkiä kehittelemään näitä teknologioita, ja ehdotti että Presidentti Bush julistaisi uuden aloituksen tällä alueella, samanlaisen kuin oli Presidentti Reaganin ilmoitus Tähtien Sodasta.

Armeijan viranomaiset vastustivat että tällaisella ilmoituksella "uudesta lähtölaukauksesta" saattaisi olla sellainen vaikutus että se yllyttäisi muita hallituksia ja mahdollisia vihollisia kehittelemään omia järjestelmiään. Nämä henkilöt saivat aikaan sen että ohjelmasta tehtiin salaisempi, ja Janet Morris ja Ray Cline erotettiin sisäpiiristä. Nämä politiikantekijät sitten määräsivät että tähän ei-tappavaan teknologiaan viitattaisiin pehmeämmin termein kuten "lamaannuttavat järjestelmät" tulevaisuudessa.

Tämä uuden teknologian kilpajuoksu oli jo käynnissä, ja näyttää siltä että USA:n "viholliset" ovat jo ottaneet merkittäviä edistysaskeleita uusien asejärjestelmien kehittelyssä. Mikroaaltojen haitallisen voimakkuuden raja on Yhdysvalloissa tuhat kertaa korkeampi kuin Venäjällä. Syy miksi venäläisillä on näin tiukka raja on se, että he havaitsivat biologiset vaikutukset joita lännessä ylenkatsottiin. Venäläiset hylkäsivät lämpövaikutukseen perustuvan mallin jonka USA:n armeija hyväksyi kun he laativat amerikkalaiset standardit 1950-luvulla (standardit jotka siviilipäättäjät tämän jälkeen omaksuivat).

Tämä termaalinen malli tunnistaa ainoastaan lämpövaikutuksen potentiaalisesti haitallisena eikä ota huomioon alemman tason säteilyjä joilla on merkittävä vaikutus kun ne ovat tekemisissä elävien asioiden kenttien kanssa. Venäläiset osoittivat että sähkömagneettiset kentät, vaikka ne olisivat amerikkalaisten "turvarajojen" sisällä voivat häiritä sydämen rytmiä, verenpainetta ja aineenvaihduntaa.

Lisäksi venäläinen tiedemies A.S. Presman sanoi ,että nämä kentät voivat tuottaa "visuaalisia, kuulo- tai tuntoaistimuksia ihmisille samoin kuin emotionaalisia tiloja eläimille narkoosin kaltaisesta tilasta kiihtyneeseen, epilepsiaa lähentelevään tilaan". Presman jatkoi kertomalla todetuista negatiivisista vaikutuksista elollisiin olentoihin, sikiövaiheesta sukupuolisen kypsyyden alkuun.

Ajatus siitä että geneettistä muokkausta voitaisiin saada aikaan matalatasoisilla sähkömagneettisilla kentillä saaden aikaan epämuodostumisia, kuolemaa tai muita tuhoisia vaikutuksia oli ongelma. Valtavirran lääketieteellisen ymmärryksen puute, se että näistä asioista tiedetään ainoastaan johtavissa tutkimuslaitoksissa, oli tämä este riskien tunnistamiseksi. Se mitä tämä kaikki tarkoittaa on, että todellista haittaa eläville olennoille, mukaan lukien ihmiset saadaan aikaan käyttämällä lähettimiä kuten HAARP. Kun taas toisaalta, jos me ymmärrämme paremmin näitä energian ei-termaalisia tasoja, myönteisiä sovelluksia voitaisiin käyttää laajalti.

Säteilytiimi

1960-luvulta läpi 1970-luvun, oli uutisia ja tiedustelupalveluiden raportteja siitä, että mikroaaltosäteilyä kohdistettiin USA:n suurlähetystöön Moskovassa. On joitakin viitteitä siitä, että tätä säteilyä lähetettiin niinkin myöhään kuin vuonna 1983. Tämä sädetys on ollut suuren spekulaation kohde vuosien aikana. Hallitus ei ole paljastanut koko tarinaa, ja suurimmaksi osaksi se säilyy salaisena. Oletettuihin vaikutuksiin kuuluu terveyden vahingoittaminen ja mielen manipuloiminen. Alkaen vuonna 1965, hallitus testasi lähetystön henkilökuntaa geneettisten vaurioiden varalta, jotka olisivat voineet olla mikroaaltosäteilyn aiheuttamia. Samaan aikaan, he käynnistivätOperation Pandoran, jossa apinoita altistettiin samantyyppisille signaaleille voidakseen mitata niiden vaikutuksia.

Vaikka hallituksen edustajat ovat väittäneet että mikroaalloilla ei ollut haittavaikutuksia, lähetystön henkilökunnan testaamisen tulokset sekä Operaatio Pandoran tulokset pidettiin salaisina. Vaikka venäläisten mikroaaltosäteilyn vaikutuksista ei olla selvillä, näyttää siltä että sillä on hyvinkin saattanut olla jonkinlaisia vaikutuksia. Kun tri. Gottbieb, CIA:n MK-UKTRA-ohjelman (http://www.bibliotecapleyades.net/sociopolitica/sociopol_mindconMKULTRA.htm) johtaja todisti USA:n kongressille, hän sanoi että kun Presidentti Nixon kävi Neuvostoliitossa vuonna 1971, hänen seurueensa jäsenillä oli epänormaalia käyttäytymistä mukaan lukien itkukohtaukset ja masennus. Vakoojien yhteisö tiesi jo että neukut olivat kehittäneet mikroaaltosäteilyteknologiaa joka voi vaikuttaa mieleen, muistiin ja terveyteen. Venäläinen tutkimus oli jo osoittanut että oli mahdollista luoda hallusinaatioita ja merkittäviä muutoksia ihmisten havainnointikykyyn.

CIA:n käyttämä mielenhallinta-teknologioiden käyttö ei ole uutta. MK-ULTRA:n alaisuudessa, CIA suoritti muistikokeita tuhansille ihmisille kaikkialla Yhdysvalloissa 180 sairaalassa, tutkimuslaitoksessa ja vankilassa. CIA käytti LSD:tä ja muita huumeita, aivopesua, aistien tukahduttamista, hypnoosia sekä monia muita mielenhallinta-tekniikoita vuoteen 1976 asti, jolloin USA:n senaatti tutki näitä toimia. Näyttää siltä että ohjelmien nimet ja lähestymistavat muuttuivat mutta nämä ohjelmat ovat saattaneet jatkua vuoden 1976 jälkeenkin.

Sillä välin, Neuvostoliitto oli ottanut Yhdysvaltoihin etumatkaa mielenhallinta-teknologioiden kehittämisessä. He olivat rakentaneet laitteen nimeltään Lida, joka tuotti äärimmäisen matalataajuista (ELF) pulssimaista kenttää. Lidaa käytettiin vaivuttamaan sotavangit transsiin, niin että he paljastaisivat salaisuudet helpommin. T. Ross Adey testasi tätä laitetta Yhdysvalloissa Loma Lindan sairaalassa Virginiassa. Lisäksi venäläiset saivat selville että pienellä manipuloinnilla - kääntämällä aivojen polaarisuus (syöttämällä hyvin heikkoa virtaa aivojen etulohkosta aivojen takalohkoon) - se saivat koehenkilön vaivutettua syvään uneen. Valtava todistusaineisto myös osoittaa että he ovat kenties luoneet "telepaattisen hypnoosin" joka toimisi satojen mailien etäisyydellä koehenkilöstä.

Neuvostoliittolaiset tekivät valtavan edistysaskeleen teknologiassaan vuonna 1975. Silloin he alkoivat käyttää seitsemää jättikokoista radiolähetintä lähettämään pulssimaisia ELF-aaltoja 3,26 - 17,54 megaHertzin alueella; näitä aaltoja jaksotettiin 6 ja 11 Hertzin mukaan - aivoaaltojen avainrytmi - ja se tuli tunnetuksi radioamatöörien keskuudessa nimellä "Tikka" (=Russian Woodpecker).

Tämä tarina, kuten HAARP-tarinakin, osoitti että näitä laitteita ja taajuuksia käytettiin kommunikointiin sukellusveneiden kanssa, mutta monet uskovat että negatiiviset sivuvaikutukset olivat tarkoituksellisia. Näiden "sivuvaikutusten" on spekuloitu aiheuttaneen häiriöitä tietoliikenneyhteyksiin, sähkökatkoksia, ihmisten mielialojen muutoksia suurten etäisyyksien päässä, vaikuttaen suureen osaan väestöä sekä sään muokkaukseen jolla on ollut tuhoisia vaikutuksia ruoantuotantoon 1970-luvulta lähtien.

Nerokas elektrofysiologi tri. Mäkelä opiskeli fysiikkaa ja kemiaa vuosina 1953-1959, jota seurasivat kahden vuoden opinnot psykologiassa sekä elektrofysiologiassa. Hän jatkoi opiskelemalla länsimaista ja kiinalaista lääketiedettä sekä akupunktiota, ja hän on harjoittanut lääketiedettä joko tutkijana, tiedemiehenä tai fyysikkona yli neljäkymmentä vuotta.

Vuoden 1994 visiitillään tri. Mäkelän luona, tri. Nick Begich keskusteli HAARP-projektista. Ajatusta siitä että HAARP-järjestelmää voitaisiin käyttää lähetinjärjestelmänä aivoihin tunkeutumiseksi tutkittiin, ja se muistutti tri. Mäkelää lukuisista laitteista joiden piirteet olivat hänelle tuttuja. Ajatus siitä että HAARP voisi luoda lukuisia aaltomuotoja, sähkömagneettisen spektrin suuren segmentin poikki oli huolenaihe, mitä terveysriskeihin tulee. Tällä järjestelmällä oli väärinkäytön mahdollisuus, eikä riskejä oltu määritelty kunnolla. Sillä voisi olla myös negatiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen jos operaattorit eivät olleet tietoisia pulssimaisen sähkömagneettisen säteilyn seurauksista - aaltojen jotka kimpoavat takaisin maan pinnalle ionosfääristä.

Tarkasteltuaan tätä HAARP-materiaalia tri. Mäkelä muisti, että tällainen laite oli markkinoilla lyhyen ajan Japanissa. Tämä laite oli radiolähetin joka lähetti 6-12 Hertzin pulssimaista aaltoa. Nämä pulssit olivat resonanssissa radioaaltojen kanssa, niin että nämä radioaallot toimivat kantavina aaltoina luodakseen halutun efektin. Tätä laitetta käytettiin rentoutumiseen tai huomion keskittämiseen. Tämä vaikutus luotiin langattomasti ja tietyn matkan päässä. Pitäisi muistaa että USA:n sotilasedustajat ovat jo myöntäneet että he aikovat käyttää HAARP:ia siirtämään pulssimaista (jaksottaista) radiotaajuus-säteilyä (joka oikealla tavalla moduloituna ja oikean aaltomuodon kanssa voisi aiheuttaa negatiivisia terveysvaikutuksia ihmisille ja eläimille).

Nämä teknologiat ovat hyvin tuttuja USA:n armeijalle. Kapteeni Paul Tyler oli USA:n laivaston sähkömagneettisen säteily-projektin päällikkö vuosina 1970-1977. Häntä lainattiin Omni-lehden artikkelissa helmikuussa 1985 koskien sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksia. Hän päätteli että vaikutuksia, joita voidaan saada aikaan kemiallisesti voidaan saada aikaan myös sähköisesti. "Oikeanlaisella sähkömagneettisella kentällä, esimerkiksi, sinä saattaisit kyetä tuottamaan samat efektit kuin psykoaktiivisilla lääkkeillä/huumeilla." Armeija alkoi tavoitella näitä ajatuksia, joita CIA ja varhaiset tutkijat ensin pohtivat, käyttääkseen niitä ihmisten käyttäytymisen kontrolloimiseksi.

Toinen tämän päällepäin epäyhtenäisen ryhmän pelaaja oli Arthur Guy. Tehdessään töitä Ilmavoimille hän auttoi toimittamaan kirjan nimeltään Radio Frequency Radiation Dosimetry Handbook. Tämä kirja on vain yksi monista joka tutkii lukuisia alueita joita vaaditaan asejärjestelmien kehittämiseen. Tässä julkaisussa kuvailtiin työtä jota Guy teki Washingtonin yliopistossa. Tässä yliopistossa hän altisti rottia

heikolle sähkömagneettiselle säteilylle. Näiden altistusten vaikutuksiin kuului immunologinen stressi sekä lisääntynyt kasvainten muodostuminen - neljä kertaa yleisemmin kuin rotilla jotka eivät olleet altistuneet säteilylle. Tässä tutkimuksessa tuotettiin negatiivisia vaikutuksia säteilytasoilla jotka olivat kahdeskymmenesosa USA:n hallituksen vaarallisena pitämästä rajasta!

Tutkimusta Ei-termaalisilla vaikutuksilla on suoritettu ympäri maailman. Saksassa, Deutsche Forschungsgemein-Schaft - vastineAmerican Academy of Sciencesille - julisti tutkimustuloksensa koskien ELF-aaltoja. He päättelivät että "non-termaalisia vaikutuksia koskien altistumista sähkömagneettiselle kentälle voi tapahtua elävissä soluissa tietyissä olosuhteissa". Kerrotaan että heidän tutkimustyönsä tällä alueella jatkuu.

Tämä luku on osoittanut että teknologinen taso ihmisen psykologian ymmärtämisessä jatkaa kehittymistään hyvin suurella vauhdilla. Tuloksena on ollut sellaisten vaikutusten löytyminen joita aiemmin ei oltu tunnettu tai ymmärretty. Ongelma joka edelleen ympäröi näitä alueita ei ole niinkään "toimiiko se vai eikö se toimi", vaan ennemminkin laaja tietämättömyys energiakenttien vaikutuksista jotka ympäröivät kaikkea elämää.

Tiedemiehillä lukuisilla kentillä on tapana erikoistua edelleen. Perustutkimus unohdetaan - joskus vuosikymmeniksi - sen sijaan että se yhdistettäisiin sovellettuun teknologiaan. Tämä tapahtuu suurelta osin siksi että vanhat standardit ovat vallalla ja uusia läpimurtoja tiedossa sovelletaan hitaasti. Kestää useita vuosia ennen kuin uudet löydöt siirtyvät armeijan korkean teknologian laboratorioista käytännön fysiikkaan. Sillä välin armeijalla on vapaat kädet käyttää näitä uusia teknologioita asejärjestelmiin mieluummin kuin terveyden edistämiseen.

LUKU 24 - POLTTAMASSA "EI-TAPPAVAAN" TAPAAN

Tämä "ei-tappavien" teknologioiden alue on viime vuosina saanut yhä enemmän julkista huomiota. Lukuisat Liittovaltion virastot yli vuosikymmenen ajan ovat asteittain lisänneet lehdistötiedotteiden määrää koskien tätä teknologiaa. Ihmisten "herkistäminen" hyväksymään nämä uudet aseet on hitaasti tullut avoimemmaksi. Tutustuttaminen näihin teknologioihin on toteutettu huolellisesti jotta vältettäisiin "muutos-shokki" ja saataisiin yleisö suopeammaksi asialle.

Lukuisat virastot ottivat iloiten vastaan mahdollisuudet joita "ei-tappavien" järjestelmien kehittäminen tarjosi puolustusministeriölle, oikeusministeriölle sekä tiedusteluyhteisöille. Eldon Byrd Naval Surface Weapons Centeristä tutki vuosina 1981-1982 mahdollisuutta kehittää sähkömagneettisia laitteita joita voitaisiin käyttää "ei-tappavina" aseina mellakoiden hillitsemiseen, panttivankien vapauttamiseen, suurlähetystöjen vartiointiin ja muihin salamyhkäisiin operaatioihin. Byrd päätteli että etäältä tapahtuva mielen manipulointi oli mahdollista. Rahoitus keskeytettiin vuonna 1982 - ainakin näin yleisölle on kerrottiin. On todennäköisempää että tällainen tutkimus julistettiin salaiseksi ja että se siirtyi muihin laitoksiin ja uusien työntekijöiden asiaksi salaisissa projekteissa.

Ei-tappava konferenssi

Vuonna 1986, Yhdysvaltain puolustusministeri isännöi konferenssia joka käsitteli näiden uusien korkean teknologian aseiden kehitystä. Siitä tehtiin yhteenveto seuraavana vuonna raportissa jossa keskusteltiin sellaisten alueiden ongelmista ja ratkaisuista joilla uskottiin olevan merkittäviä tulevaisuuden mahdollisuuksia. Useiden alueiden raportoitiin tarjoavan uusia mahdollisuuksia oikeusministeriölle.

Tässä oikeusministeriön raportissa paljastettiin että:

"Osanottajat keskustelivat myös useiden aallonpituuksien sekä sähkömagneettisen energian käyttämisestä ei-tappavana aseena. Huomattava määrä esitutkimusta suoritettiin tällä alueella... Eräs osanottaja huomautti että tieto ihmisen fysiologiasta on edistymässä siihen pisteeseen, että saattaa olla

pian mahdollista ottaa tähtäimeen tietyt fysiologiset järjestelmät sähkömagneettisen säteilyn tiettyjen taajuuksien avulla saamaan aikaan vaivihkaisempia ja hienovaraisempia vaikutuksia kuin ne joita tuotetaan valo-opillisella ajamisella".

Valo-opillinen ajaminen tarkoittaa näkyvän valon pulssimaista syöttöä taajuuksilla joilla tiedetään olevan vaikutuksia aivoihin. Joillakin ihmisillä ne aiheuttavat epileptisiä kohtauksia. Raportti jatkui:

"On jonkin verran todisteita (ja paljon oletuksia) siitä, että jatkuva altistuminen erittäin matalataajuiselle (ELF-) säteilylle voi saada aikaan pahoinvointia tai todellisuuden tajun hämärtymistä. Eräs tutkija on altistanut eläimiä ELF-säteilylle elektrodi-implanttien kautta, ja tuntee että samanlaisia tuloksia voitaisiin tuottaa etäältä, ilman elektrodeja. Eräs osanottaja ehdotti että teoriassa voitaisiin kehittää kyky suunnitella näitä sähkömagneettisia kenttiä erityistarkoituksiin, esimerkiksi tuottamaan uneliaisuutta tai sekaannusta. Tiedetään että ihminen voidaan saada uneen kiinnittämällä elektrodeja aivoihin, ja venäläiset tiedemiehet väittävät kykenevänsä tuottamaan unta etäältä (electrosleep)".

Se mihin nämä konferenssin osanottajat viittasivat oli tutkimus jota tri. Jose Delgado Yalen yliopistosta suoritti sekä venäläinen Lida-kone jota tri. Adey testasi.

Los Alamos ja ystävät

Tässä raportissa joka käsitteli oikeusministeriön vuoden 1986 konferenssia huomautettiin myös: "Testattavien aseiden luonne, sekä näiden kokeiden välttämättömyys eivät saa olla salaisia, sillä 'vuoto' johtaisi liioiteltuihin paljastuksiin ja tähän liittyvään julkiseen vastalauseeseen". Tämä raportti jatkui tunnustamalla, että armeija oli tehnyt useita edistysaskeleita näillä alueilla mutta että nämä edistysaskeleet olivat salaisia.

Huoli avoimesta tutkimuksesta oli laitettu syrjään kun armeijan edistysaskeleiden todellinen laajuus lopulta ymmärrettiin. Ajatus avoimesta keskustelusta joka olisi koskenut näitä esiin nousevia alueita hylättiin salailun ja piilottelun agendojen varjoisaan maailmaan. Seuraava suuri konferenssi jossa armeija kertoi uusista teknologioistaan oikeusministeriölle oli salainen, eikä se ollut avoin lehdistölle eikä yleisölle. Siitä minkä oli tarkoitus olla avoin haudattiin salailun alle samojen ihmisten toimesta jotka rajoittivat pääsyä tiedon ytimeen menneisyydessä. Näitä julkisia vastalauseita joita he halusivat välttää esitetään nyt oikeutetusti niiden monien toimesta jotka vastustavat tällaisia aseita.

Marraskuussa 1993 noin 400 tiedemiestä kokoontui John Hopkinsin yliopiston sovelletun fysiikan laboratorioon keskustelemaan tutkimuksista jotka koskivat ei-tappavia aseteknologioita, mukaan lukien radiotaajuus-säteily (RF), sähkömagneettiset pulssit (EMP), ELF-kentät, laserit ja kemikaalit. Tämä kokous oli salainen, eikä yksityiskohtaisia raportteja koskaan julkaistu. Lehdistötiedotteiden ja konferenssin agendan mukaan (jotka julkaistiin), ohjelmat kehittää näitä teknologioita olivat ottaneet useita merkittäviä edistysaskeleita. Oltiin otettu riittävästi edistysaskeleita että niiden varjolla konferenssi voitiin julistaa salaiseksi. Tämä konferenssi otti askeleen eteenpäin koskien kokonaista ei-tappavien aseiden ohjelmaa tuomalla johtavat asiantuntijat yhteen tähän tapahtumaan. Tämän konferenssin rahoitti Los Alamosin kansallinen laboratorio ja siinä keskityttiin näiden teknologioiden käyttöön sekä sotilaallisessa, että ei-sotilaallisessa merkityksessä. Tri. Edward Teller ja oikeusministeri Janet Reno olivat listan mukaan avainpuhujia vaikka Reno ei pystynyt osallistumaan tähän kokoukseen. [Tämä sama tri. Teller, "vetypommin isä", oli ehdottanut ydinaseiden käyttöä satamien louhimiseksi Alaskaan 1960-luvun alkupuolella sekä mainostanut Tähtien Sota -asejärjestelmää 1980-luvun alkupuolella; nyt hän oli ei-tappavan sähkömagneettisuuden cheerleader.]

Tri. Clay Easterly Oak Rodge National Laboratoriesista johti istuntoa ELF:istä ja sähkömagneettisista kentistä. "Minun pääpointtini oli että näyttää olevan jonkinlaista biologista herkkyyttä tai reagointia sähkömagneettisiin kenttiin jota voitaisiin hyödyntää ei-tappavassa teknologiassa". Hän ei voinut kertoa tarkemmista sovelluksista, sillä armeija oli julistanut informaation salaiseksi. Hän jatkoi sanomalla että armeija oli kiinnostunut ei-ionisoivan (ei-lämmittävän) säteilyn käytöstä vihollisen elektroniikan tuhoamiseen, vaikka hänen esityksensä käsitteli käyttötarkoituksia jotka vaikuttaisivat ihmisiin. Tämä

taas havainnollistaa tiedon tasoa jonka armeija jättää pois yleisölle tarkoitetuista HAARP-selonteoista - potentiaalisista käyttötarkoituksista tai riskeistä jotka yhdistetään ELF-säteiden tuottamiseen laajoilla alueilla Alaskaa ja lopulta koko planeettaa.

Lukuisa määrä papereita esiteltiin tässä konferenssissa, sekä annettiin viimeisintä tietoa teknologisista sovelluksista tällä alueella. Tri. Henry Brisker USA:n armeijan tutkimuslaboratoriosta esitteli tutkimuksen joka käsitteli suuren energian mikroaalto-teknologiaa, kun taas tri. George Baker Defense Nuclear Agencystä esitteli paperia otsikolla "RF-aseet: hyvin houkutteleva ei-tappava optio".

Mikä on ilmiselvää lukuisten osanottajien ja aiheen myötä on se, että näiden ajatusten kehittely uusissa sotilaallisissa ratkaisuissa ei vain ilmestynyt näyttämölle tyhjästä, vaan paremminkin se oli ollut osa sotilaallista agendaa jo jonkin aikaa. Tämä nykyinen painotus näihin teknologioihin heijastaa hallituksen mielenkiinnon tasoa, ja tämä lisääntyvä näkyvyys jonka hallitus antaa näille alueille osoittaa aikomusta käyttää näitä järjestelmiä entistä avoimemmin.

On yleinen käytäntö antaa asioiden kuten tämäntyyppisten teknologisten edistysaskeleiden tulla ulos pieninä palasina testaamaan julkisen mielipiteen "vesiä". Tähän tapaan väestö voidaan totuttaa hyväksymään hallituksen virastojen yhä kasvava tunkeutuminen ihmisten elämään. Ajatuksena on ihmisten opettaminen uskomaan, sen sijaan että järkevä henkilö voisi ajatella näitä asioita ja tehdä sen pohjalta omat johtopäätöksensä. Tämä kontrasti voitaisiin paremmin ilmaista sanoilla "propaganda vastaan suostuttelu järkisyihin vetoamalla".

Nämä teknologiat ulottuvat ilmavoimien, CIA:n ja laivaston tuolle puolen:

"USA:n armeijalla on oma tuotteensa - radiotaajuus (RF) -ase. Defense News -lehden numerossa 24.8.1987 lainattiin John Rosadoa Harry Diamond Laboratoriesista Marylandissa joka sanoi että 'sodankäynnin luonne tulee täydellisesti muuttumaan RF-aseiden käytön myötä'. Rosado myös huomautti että RF-säteilyä voitaisiin käyttää laajan taistelukentän yllä tahdistettujen antennien avulla". Tahdistetut antennit ovat juuri sitä mitä HAARP käyttää lähettäessään signaaleita ionosfääriin.

Vihollisista liittolaisiksi

Nyt kun kylmä sota on ohi ja on yhä lisääntyvää yhteistyötä supervaltojen välillä, venäläiset ja amerikkalaiset tiedemiehet ovat alkaneet tehdä yhteistyötä lukuisissa tutkimusprojekteissa mukaan lukien sähkömagneettisuus. Venäläinen vastine Los Alamosin laboratoriolle,Arzamas-16 joka sijaitsee Moskovasta itään on alkanut tehdä yhteistyötä USA:n kanssa.

1990-luvun alkupuolella, nämä kaksi laboratoriota tekivät yhteistyötä tutkimuksissa jotka koskivat "sähkömaneettista super-generaattoria joka kykenisi luomaan sähköisen energian pulssin joka olisi voimakkaampi kuin mikään luonnosta löytyvä". Toinen testi suunniteltiin "Amerikan ainoaa samanlaista pulssimaisen energian ohjelmaa varten" joka sijaitsi Los Alamosin kansallisessa laboratoriossa. Nämä ydinlataukset ylemmässä ilmakehässä joita aikoinaan käytettiin luomaan sähkömagneettisia pulsseja voitaisiin nyt korvata käyttäen Eastlundin luomaa teknologiaa.

Sähkömagneettisen pulssin aseet ovat myös jatkuvan tutkimuksen kohde ei-tappavassa järjestelmässä. Tämäntyyppiset järjestelmät ovat suuria haasteita ja riskejä terveydelle. HAARP edustaa enemmän kuin kokeellista ilmakehän fysiikan laitetta. Sillä on potentiaalia syvällisiin ja pitkälle ulottuviin vaikutuksiin syöttämällä vaarallisia sähkömagneettisia pulsseja (EMP).

Tässä venäläisessä "ei-tappavasta", tai kenties oikeammin, tappavasta teknologiasta keskusteltiin vuoden 1993 artikkelissa. Siinä valotetaan kylmän sodan aikana kehitettyä laitetta nimeltä "gyrotron", joka suunniteltiin "pyyhkimään taivaalta länsimaiden sotilaskoneet" käyttäen korkean teknologian mikroaaltoja. Tämä artikkeli kuvaa tätä asetta sellaisena, että se kykenee puhdistamaan ilmakehän kemikaaleista jotka ohentavat otsonikerrosta. Kehittäessään näitä asejärjestelmiä, venäläiset löysivät

että tätä teknologiaa voitaisiin käyttää otsoni-ongelman ratkaisemiseksi tai muulla tavalla muokkaamaan ylemmän ilmakehän kemiallista koostumusta.

Tällä teknologialla joka suunniteltiin pyyhkimään taivaalta vihollisen hävittäjäkoneet on sama käyttö josta Nikola Tesla visioi 1940-luvulla kun hän tarjosi teknologiaansa USA:n hallitukselle. Edelleen, Eastlund kuvaili kuinka hänen patenttejaan voitaisiin käyttää muuttamaan ionosfäärin kemiallista koostumusta, mukaan lukien otsonin lisääminen tai valikoitujen kemikaalien tuhoaminen.

Tämä gyrotron jota tässä artikkelissa kuvailtiin kehitettiin eräänlaiseksi "woodpecker" (tikka) -radiolähettimeksi, ja se toimii samojen periaatteiden mukaan kuin länsimaiset laitteet. Kylmän sodan aikana venäläinen tutkimus oli paljon edistyneempää kuin mitä se oli Yhdysvalloissa. Venäläiset tiedemiehet tekevät nyt yhteistyötä Lawrence Livermore National Laboratoryn kanssa näissä projekteissa.

Kansallisesta puolustuksesta oikeusministeriöön

21.7.1994, tri. Christopher Lamb, Policy Planningin johtaja käynnisti prosessin joka johti säädöksiin ei-tappavista aseista. Näiden säädösten oli tarkoitus tulla voimaan 1.1.1995, ja muodollisesti ne olivat yhteydessä armeijan ei-tappavien aseiden tutkimukseen jota suoritettiin siviilien lainvalvonta-organisaatioita varten.

Hallituksen suunnitelma kehittää pulssimaisia sähkömagneettisia ja radiotaajuutta käyttäviä laitteita ei-tappavana teknologiana oikeusministeriön käyttöön huolestuttaa joitakin tarkkailijoita. Kuitenkin suunnitelma integroida nämä järjestelmät menee eteenpäin. Näiden käytön yhdistäminen sotilaallisiin tehtäviin on jopa vieläkin häiritsevämpää. Tämä yhdistetty tehtävä nostaa esiin lisää perustuslaillisia kysymyksiä koskien Liittovaltion valtaa.

Haastatellessani puolustusministeriön jäseniä, tämän politiikan kehittyminen sai vahvistuksen. Näissä helmikuussa 1995 käydyissä keskusteluissa havaittiin, että nämä säädökset olivat virastojen sisäisiä, eivätkä ne olleet minkäänlaisen julkisen tarkasteluprosessin kohteena.

Nykyisessä muodossaan nämä säädökset antavat suuremman etulyöntiaseman näiden teknologioiden kehittämiselle ja niillä on kaikkein todennäköisimmin kaksinkertainen käyttötarkoitus: lainvalvontaan ja sotilaallisiin sovelluksiin. Tämän dokumentin mukaan, ei-tappavia aseita tullaan käyttämään hallituksen kotimaisia "vihollisia" vastaan. "Vihollisen" määritelmä on lavennettu tässä politiikassa:

"Termiä 'vihollinen' käytetään yllä sen laveimmassa merkityksessä, mukaan lukien ne joita ei ole julistettu vihollisiksi mutta jotka ovat sekaantuneet aktiviteetteihin joista me emme pidä. Tämä politiikka ei sulje pois ei-tappavien aseiden laillisesti valtuutettua kotimaista käyttöä USA:n armeijan toimesta lainvalvonta-viranomaisten tukena." [Suom.huom: Department of Defense Directive, Policy for Non-Lethal Weapons, Office of the Assistant Secretary of Defense, Draft July 21, 1994]

Tämä sallii armeijan käytön niitä kansalaisia vastaan joita heidän kuuluisi suojella. Tämä lausunto herättää kysymyksen: keitä ovat nämä viholliset jotka ovat mukana toimissa joista he eivät pidä, ja kuka tekee päätökset näiden toimien lopettamisesta?

Eräs mielenkiintoinen ei-tappavien asejärjestelmien näkökohta on se että termi "ei-tappava" on tarkoituksellisesti harhaanjohtava. Tässä lausunnossa kerrotaan lisäksi: "On tärkeää että yleisö ymmärtää, että aivan kuten tappavat aseet eivät tapa kaikkia, myöskään 'ei-tappavat' aseet eivät kykene aina estämään kuolemantapauksia tai ei-toivottua epäsuoraa vahinkoa". [Kts. edellinen lähde.] Toisin sanoen, sinä edelleen saattaisit tuhota omaisuutta ja tappaa ihmisiä näillä uusilla aseilla.

Pentagonin viranomaiset sanovat, että he haluaisivat saada 41 miljoonaa dollaria vuonna 1995 kehitelläkseen näitä aseita joihin kuuluu sähkömagneettisen pulssin järjestelmät. Tämä "laiha" summa riittää, sillä se on ainoastaan olemassa olevan teknologian parantamiseksi, ase-prototyyppien

kehittelemiseksi jonka osat saadaan "suoraan hyllystä". Ainoa haaste on näiden osien liittäminen kiinni toisiinsa. Näiden teknologioiden perustutkimus suoritettiin "mustan budjetin" rahoilla. Nämä rahat ovat niin salaisia että edes kongressi ei tiedä kuinka tämä raha käytetään, ja jonka taakse organisaatiot kuten CIA, sekä hallituksen laboratoriot joita armeija ja muut tiedustelujärjestöt johtavat, kätkevät ohjelmansa. Pentagon itse asiassa sai 50 miljoonaa dollaria käytettäväksi yhdessä oikeusministeriön kanssa näiden "ei-tappavien" aseiden kehittelyyn.

Lehdistötiedotteissa hallitus jatkaa järjestelmään liitettyjen riskien aliarvioimista, vaikka tämä tappava potentiaali myönnetään heidän omissa dokumenteissaan. Orwellilaisessa kaksoispuheessa, se mikä on ei-tappavaa voi olla tappavaa.

Näiden teknologioiden kehittelyä valvoo Non-Lethal Weapons Steering Committee jota johtavat Undersecretary of Defense for Acquisition And Technology sekä Office of the Assistant Secretary of Defense for Special Operations And Low Intensity Conflict. Tämä vahvistaa tämän uuden oikeusministeriön ja puolustusministeriön liiton tulevia lainvalvonta operaatioita sekä sotilaallisia hankkeita varten Yhdysvalloissa.

Puolustusministeriön tehtävien kutominen yhteen oikeusministeriön (siviili-) tehtävien kanssa on ennenkuulumatonta. Sisällissodan ajoista lähtien tämä sotilaskoneisto - lukuun ottamatta hyvin rajoitettuja mellakoiden hillitsemis-operaatioita - ei ole kääntynyt Yhdysvaltain kansalaisia vastaan. Ajatus näiden vaarallisten ja loukkaavien/tunkeutuvien systeemien käytöstä on vastoin hyvää julkista politiikkaa. Tämä nostaa esiin vakavia kysymyksiä koskien puolustusministeriön käyttöä maan sisäisiin poliisitehtäviin, joka saattaa rikkoa perustuslakia olemalla ristiriidassa lain kanssa joka määrittelee tarkasti armeijan käytöstä "kansalliseen puolustukseen".

Kansainväliset hälytyskellot alkavat soida

Tämän kirjan kirjoittajat eivät ole ainoita, jotka nostavat esiin kysymyksiä. Niitä nostaa esiin myös Punaisen Ristin Kansainvälinen Komitea. Heidän raportissaan vuoden 1994 puolivälissä nostettiin esiin lukuisia kohtia.

Ajatus "sodasta ilman kuolleita" ei ollut uusi vaan alkoi raporttien mukaan 1950-luvulla. Armeijan kiinnostus näihin systeemeihin koski kemiallisia aseita, myöhemmin se eteni säteilyaseisiin. Tämä raportti katsoi kansainvälisen lain haarautumiin koskien näiden uusien teknologioiden käyttöä. Se viittasi kansainvälisten sopimusten heikkouksiin koskien kemiallisten aseiden käyttöä:

"Täten, kun sopimus kemiallisista aseista tulee voimaan ensi vuonna, niihin liittyvistä aktiviteeteista - kuten kehittäminen, tuotanto, varastointi ja käyttö - tulee laitonta jollei niiden tarkoitus ole sellainen joka ehdottomasti ei ole kielletty tässä sopimuksessa".

Eräs tällainen tarkoitus on 'lain valvominen mukaan lukien sisäisten mellakoiden kontrollointi', vaikka se toki määrittelee mitä 'mellakoiden hillitsemis-aineet' tarkoittaa nimeten sen 'miksikä tahansa kemikaaliksi mikä voi tuottaa nopeasti ihmisten aistimuksia ärsyttävää tunnetta tai lamaannuttavia fysikaalisia vaikutuksia jotka häviävät lyhyen ajan kuluessa altistumisesta'.

Osapuolet lupaavat 'olla käyttämättä mellakoiden hillitsemis-aineita sodankäynnin metodina'. [Suom.huom: "Expert Meeting on Certain Weapon Systems And on Implementation Mechanisms in International Law", Report of the International Committee of the Red Cross, Geneva, Switzerland, May 30 - June 1, 1994]

Toisin sanoen, me voimme käyttää omiin kansalaisiimme aineita ja keinoja mitä me emme voi käyttää sodankäynnissä niitä todellisia vihollisia vastaan jotka ovat uhka kansalliselle turvallisuudelle. Tämä selittää miksi ei-tappavien kehittely on siirtynyt puolustusministeriöltä oikeusministeriöön, sillä se että puolustusministeriö jatkaisi työskentelemistä näiden aseiden parissa sodankäynnin instrumentteina on nyt laitonta kansainvälisen lain mukaan. Tämä Punaisen Ristin raportti jatkui keskustelemalla aseiden

käytön muuttamisesta sodankäynnin välineistä poliisin työkaluiksi joita he kutsuvat "mellakoiden hillitsemis-agenteiksi".

Mitä tämä tarkoittaa amerikkalaisten osalta?

Tämä asettaa amerikkalaiset, sekä muiden maiden kansalaiset vähemmän suojelluksi luokaksi kuin yksilöt jotka pyrkivät tuhoamaan meidän maamme - meidän todelliset vihollisemme. Tämä kieli todellakin edustaa tapaa jolla maa todellakin voisi jatkaa näiden aseiden kehittelyä. Tämä on sopimuksen porsaanreikä. Joten samalla kun tämä sopimus näyttää hyvältä pinnalta katsoen on se sisältä ontto.

Raportin toisessa osassa, "tulevaisuuden aseista jotka käyttävät voimakkaita mikroaaltoja" keskustellaan pitkään. Tämä osio kuvailee mikroaalto-taajuuksia joita HAARP luo käytettäväksi aseissa koneita ja ihmisiä vastaan.

Eräs käyttötarkoituksista joita kuvaillaan on sähkömagneettisen pulssin (EMP-) ase joka antaa operaattorille samanlaisen kyvyn tuhota sähköiset piirit kuin minkä ydinpommi tarjoaa. Suurin ero on siinä että tämä uusi teknologia on kontrolloitavissa, ja sitä voidaan käyttää ilman ydinaseiden käytön kieltävän sopimuksen rikkomista.

Raportin tämä osio sitten kuvailee energiatasoja joita tarvitaan jotta saadaan aikaan seuraavia asioita:

"Eläinten kudosten kuumentaminen ja vahingoittaminen." "Mahdolliset vaikutukset hermojärjestelmään." "Vahingot suojaamattomissa tietokoneissa." "Vastaanottavien suojaamattomien diodien ja antennien palaminen."

Nämä vaikutukset perustuvat radiotaajuus-säteilyyn jonka jaksoluku on "10-100 pulssia per sekunti". Tämä raportti vahvisti että ei-termaalisia vaikutuksia ei ollut tutkittu. Näihin ei-termaalisiin vaikutuksiin kuuluivat ihmisten terveyden vahingoittaminen kun vaikutuksia tapahtui "niin kutsutun modulaatio-taajuus -ikkunan sisällä (10 Hertziä on eräs tällainen ikkuna) tai voimantiheys-ikkunan sisällä".

Tapa jolla nämä aseet toimivat oli selkeästi kuvailtu kun tämä raportti kertoi niiden vaikutuksista koneisiin:

"HPM (High-Power Microwave) -ase käyttää korkeaa energiatasoa, nopeaa pulssilla toimivaa mikroaalto-sädettä joka läpäisee sähköiset komponentit. Tämä jaksottainen toiminta saa komponentit sisäisesti värähtelemään joka saa ne höyrystymään tai sulamaan, aiheuttaen täten oikosulun."

Tesla kuvaili hänen valonnopeus-järjestelmäänsä sellaiseksi että se kykeni sulattamaan lentokoneet satojen mailien etäisyydeltä. Tämä Punaisen Ristin raportti kaikuu Teslaa:

"HPM-aseet hyökkäävät valon nopeudella, tehden täten säteen välttämisestä mahdottoman. Seurauksena on, että asejärjestelmien kehittyminen kuten nopeat taktiset ohjukset ovat yhtä tyhjän kanssa."

Toisin sanoen, tällaisia aseita vastaan ei ole laitetta joka voisi läpäistä tämän suunnattoman näkymättömän muurin. HAARP antaa alkusysäyksen järjestelmälle jolla voisi olla nämä vaikutukset koko maailmaan.

Raportin viimeisessä osassa energiataso, jota Punainen Risti odottaa käytettävän vuosituhannen loppuun mennessä on 100.000.000 wattia. Tämä on sama 100 gigawatin taso jollaisen HAARP:in suunnittelijat haluavat.

Toinen raportti ei-tappavista teknologioista, jonka Council on Foreign Relations julkaisi huomauttaa että "Nairobin kokouksessa, jonka päätöslauselman Yhdysvallat allekirjoitti, kielletään elektronisten signaalien lähettäminen suvereenia valtiota vastaan ilman sen suostumusta rauhan aikana".

Tämä raportti avaa keskusteltavaksi näiden aseiden käytön terroristeja ja huumeiden salakuljettajia vastaan. Tämä CFR:n raportti suosittelee että aseita käytettäisiin salaa niin että uhrit eivät tiedä mistä hyökkäys tulee, tai että onko hyökkäystä tapahtunut laisinkaan. Tässä lähestymistavassa on ongelma. Näiden aseiden käyttö, jopa tällaisia yksilöitä vastaan, saattaa rikkoa Yhdysvaltain lakia siinä, että se ei pidä henkilöä syyttömänä kunnes toisin todistetaan. Toisin sanoen poliisista, CIA:sta, DEA:sta tai muista lainvalvonta-organisaatioista tulee tuomari, tuomarineuvosto ja teloittaja/tuomion täytäntöön panija.

Universaali työkalu - HAARP

Yhteenveto-dokumentissa joka laadittiin Maxwellin lentotukikohdassa, HAARP:ia kuvataan todellisena vahvuutena näiden aseiden käytölle universaalina sotilaallisena työkaluna. Vaikka armeijan tuottama HAARP-kirjallisuus pysyy hiljaa aiheista joista yllä on keskusteltu, Ilmavoimat osoitti tällä julkaisullaan että he ovat hyvin tietoisia lähetysjärjestelmän kuten HAARP käyttökohteista. Vielä tärkeämpää on poliittisesti tämä "Newt Gingrich -verkko" joka laitettiin kehityspyrkimysten ylle. Se tuli ilmi alkusanoissa jotka nykyinen (1995) Senaatin puhemies kirjoitti sotilasraporttiin.

Alkusanat raporttiin Low-Intensity Conflict And Modern Technology kirjoitti kongressiedustaja Newt Gingrich ennen kuin hän nousi puhemiehen asemaan. Tämä asema tekee hänestä Yhdysvaltain hallituksen kolmanneksi mahtavimman ihmisen. Gingrichin näkemyksistä jotka käsittelevät "matalan intensiteetin konflikteja" tuli ajankohtaisia kun niitä käsiteltiin ei-tappavan teknologian kehittämisen yhteydessä. Hän keskittyy luomaan lähestymistapoja konflikteihin joilla voidaan vapautua radikaaleista jotka, hänen sanojensa mukaan, "kietoutuvat hiljaisesti pieniin sotiin kaukaisissa paikoissa ilman että asiaan voitaisiin puuttua juuri lainkaan kansainvälisen lain teknisten ongelmien vuoksi".

Yhdysvaltain kyvystä kohdata nämä haasteet keskusteltiin myös alkusanoissa kun Gingrich kirjoitti:

"Vallan organisaatiot sisä- ja puolustusministeriössä sekä kongressin, valta-median ja maamme johdon väliset suhteet ovat kaikki epäsopivia taistelemaan matalan intensiteetin konflikteissa tehokkaasti."

Hän jatkaa kuvailemalla armeijan rajoituksia toimia tämän typpisissä konflikteissa sekä kiittää armeijaa poliittisen opin sekä uusien teknologisten suuntien kehittämisestä. Newt Gingrich on näkyvästi ei-tappavien aseiden fani, jotka hän näkee käyttökelpoisena teknologiana kotimaiselle lainvalvonnalle. Kommentoidessaan näitä teknologioita hän sanoi, että "ne ovat meidän todellisia pääsylippujamme rauhaan", ja että ne "pitävät yllä puolustusteollisuuden pohjaa, stimuloivat työpaikkoja korkean teknologian teollisuudessa, ja tarjoavat uusia vaihtoehtoja paikalliselle poliisille ja lainvalvonta-viranomaisille".

Ajatus että tällaisia järjestelmiä voidaan käyttää manipuloimaan ihmisten käyttäytymistä ja ajattelua melkein ilman mahdollisuutta jäljittää näitä järjestelmiä herättää moraalisia kysymyksiä. Niiden käyttö myös näyttää olevan ristiriidassa niiden perustuslaillisten oikeuksien kanssa jotka koskevat puheen ja ilmaisun vapautta. Sen tosiasian että armeija yhdessä USA:n oikeusministeriön kanssa voi käyttää näitä teknologioita niiden lavean määritelmän mukaan, pitäisi saada hälytyskellot soimaan ihmisten päässä, ei ainoastaan amerikkalaisten päässä.

Meidän mielipiteemme mukaan, ainoa vapauttava keskustelu teoksessa Low-Intensity Conflict and Modern Technology (kokoelma papereita jotka esiteltiin vuonna 1984) oli että jotkut tässä kokouksessa näkivät nämä "uudet" teknologiat sellaisina kuin mitä ne olivat, ja aloittivat kivaan keskustelun näiden asejärjestelmien käytön moraalisuudesta. Teknologisen yleiskatsauksen viimeisellä sivulla kerrottiin:

"Paul Tyler myös keskustelee sähkömagneettisen säteilyn (EMR) sovelluksista matalan intensiteetin konflikteissa. Hän tarkastelee jatkuvaa tieteellistä tutkimusta sähkömagneettisen säteilyn biologisista vaikutuksista. Tyler kertoo meille nykyisten todisteiden osoittavan että tiettyjä biologisia vaikutuksia voidaan saavuttaa kontrolloimalla ihmisiin kohdistettavan sähkömagneettisen säteilyn kehää. Täten on olemassa potentiaalia käyttää EMR:ää kontrolloimaan ihmisten käyttäytymistä tai jopa vammauttaa tai surmata vastustajia. Tyler ehdottaa että Yhdysvaltojen pitäisi uhrata huomattavia resursseja tutkiakseen

EMR-aseteknologian kehittämisen mahdollisuuksia, joilla olisi huomattavaa arvoa vähäisen intensiteetin skenaariossa." [Suom.huom: Low-Intensity Conflict and Modern Technology", Lt. Col. David J. Dean, USAF, Editor, Air University Press, Maxwell Air Force Base, Alabama, June 1986]

Tulee yhä ilmeisemmäksi että puolustusministeriön sisäpiiri uhrasi huomattavia ponnistuksia sekä painoarvoa näille alueille.

Tämä kirjoittaja jatkaa:

"Sekä Tylerin että Ruotasen (toinen teoksen Low-Intensity Conflict and Modern Technology kirjoittaja) paperit loivat kiihtynyttä keskustelua. Jotkut paneelin jäsenet kyseenalaistivat ydinaseiden, EMP:n (sähkömagneettinen pulssi) ja EMR (sähkömagneettinen säteily) -aseiden järkevyyden. He tunsivat että aina läsnä oleva eskalaation (konfliktin yltymisen) vaara tekisi tyhjäksi kaikki edistysaskeleet jotka saavutettaisiin koskien kirurgisen tarkkoja maanpäällä tai ilmassa suoritettavia ydinpurkauksia. Jotkut paneelin jäsenet näkivät Tylerin artikkelin olevan lähellä moraalista harhaoppia. On hyväksyttävää omistaa aseita ja strategioita räjäyttämään ruumiita pieniksi palasiksi tai polttaa ne korpuksi, mutta ei käyttää lääketieteellistä tutkimusta ja tekniikoita kehittämään hienovaraisempia tapoja eliminoida tai hallita vihollisia. Oli sellainen ilmapiiri että kaikki etu mikä saavutettaisiin EMR-efektien tutkimuksella - vaarallista itsessään - saattaisi hyvinkin joutua niiden henkilöiden vastalauseiden varjoon jotka vastustavat EMR-aseiden käyttöä ihmisiä vastaan." [Kts. edellinen lähde]

Näiden uusien aseiden kehittely auttaa demonstroimaan yleistä sodan kuolemattomuutta, erityisesti kun armeijan virastot esittelevät mielen manipulaation suotavampana vaihtoehtona kuolemalle. Kirjan Angels Don't Play This HAARP -kirjan kirjoittajat uskovat että me tarvitsemme avoimen keskustelun tämäntyyppisistä aseista. Näiden keskusteluiden pitäisi olla samantyyppisiä kuin ydinaseiden ollessa kyseessä.

Kirjan Low-Intensity Conflict and Modern Technology toinen paljastava osa on ilmeisesti tarkoitettu vetoamaan järkeen, mikä tuntuukin järkevältä toimenpiteeltä näiden puolustus-suunnittelijoiden taholta ja auttaisi heitä käsittelemään moraaliset kysymykset:

"Nämä artikkelit ja keskustelut teknologia-paneeleissa saivat aikaan kuumentunutta keskustelua. Valoon tuotujen konseptien joukossa oli, että tämän teknologisen sovelluksen, jota voitaisiin käyttää matalan intensiteetin konflikteissa, ei pitäisi olla riippuvainen keskusteluista joissa käsitellään aihetta "simppelit vai kehittyneet järjestelmät", tai "korkeat vastaan matalat teknologiat"... Avain on tunnustaa tietyt vaatimukset sekä soveltaa sopivia järjestelmiä ja teknologioita kohtaamaan nämä vaatimukset." [Kts. edellinen lähde]

Kertoen toisella tavalla, sotilaalliset keinot oikeuttavat sotilaalliset lopputulokset.

Ilmiselvästi armeija ymmärsi hyvin nämä konseptit vuonna 1984 jolloin esiteltiin alkuperäinen selonteko joka johti tämän kirjan julkaisemiseen vuonna 1986. Tämän järjestelmän kehittely jatkui - kaikkein todennäköisimmin "mustien budjettien" turvin - vuodesta 1984 eteenpäin. HAARP-järjestelmä on suurin armeijan alusta loppuun saakka rakentama järjestelmä joka voisi luoda efektit joita vuonna 1984 kuvailtiin.

Kirjan Low-Intensity Conflict and Modern Technology seuraava luku on kapteeni Paul Tylerin kirjoittama. Tyler keskustelee, jossain määrin, ei-ionisoivan säteilyn sovelluksista käyttäen ulkoisia kenttiä mukaan lukien radiotaajuus-säteily ja muut sähkömagneettisen säteilyn lajit. Hän keskustelee tämän energian joistakin hyödyllisistä vaikutuksista haavojen hoitoon, luiden kasvattamiseen, kivun lievitykseen ja akupunktioon.

Sitten hän hyppää tämän teknologian sotilaallisiin sovelluksiin.

"Keinotekoisten sähkömagneettisten kenttien potentiaaliset sovellukset ovat laajoja, ja niitä voidaan käyttää monissa sotilaallisissa ja kvasi-sotilaallisissa tilanteissa... Joihinkin näistä potentiaalisista käyttötarkoituksista kuuluu välien selvittäminen terroristi-ryhmien kanssa, väkijoukkojen hallitseminen, vartiointi sotilaallisissa laitoksissa ja taktinen sodankäynti. Kaikissa näissä tapauksissa, näitä EM-järjestelmiä voitaisiin käyttää tuottamaan lieviä tai vakavia fysiologisia häiriötiloja tai sekavuutta. Lisäksi yksilöiden kykyä toimia heikennettäisiin siihen pisteeseen että heidän taistelunsa olisi tehotonta. Toinen sähkömagneettisten järjestelmien etu on että ne voivat peittää laajan alueen yksittäisellä järjestelmällä. Ne ovat äänettömiä ja niille on vaikea kehittää vastalääkettä." [Suom.huom: Kts. edellinen lähde]

Tylerin kommentit viittaavat sovelluksiin joita on jo kenties jossain määrin kehitetty. Hän viittaa aiempaan ilmavoimien dokumenttiin radiotaajuus-säteilyn käytöstä taistelutilanteissa (huomioi että HAARP on kaikkein monipuolisin ja suurin radiotaajuus-säteilyä syöttävä lähetin maailmassa). Hän myös huomauttaa että näihin käyttötarkoituksiin saattaa liittyä "epäsäännöllisten ilmiöiden" korottaminen yksiköillä. Epäsäännölliset ilmiöt ovat sellaisia asioita joita ei voida kunnolla selittää. Sinä saattaisit sanoa että nämä ovat oikkuja inhimillisissä vahvuuksissa. Niitä voitaisiin kutsua extra-herkiksi tai yliluonnollisiksi ilmiöiksi. Tätä merkittävää aluetta tutkitaan huolellisesti tässä kirjoituksessa. Hän viittaa itäeurooppalaisiin ja venäläisiin tutkimuksiin, ilman että paljastaisi mitä he tarkkaan ottaen tekivät tällä teknologialla.

Toinen dokumentti joka tehtiin Ilmavoimille vuonna 1982 paljastaa suunnan jonka armeija otti tämän teknologian suhteen. Kommentoidessaan radiotaajuus-säteilyn käyttöä tämä raportti sanoi:

"Bioteknologisen tutkimuksen täytyy ottaa huomioon merkittävät edistysaskeleet joita voidaan tehdä sähkömagneettista säteilyä käyttävissä aseissa ja puolustusjärjestelmissä jotka voisivat olla valmiita vuoteen 2000 mennessä... Tutkimus on ensimmäinen tarvittava asia jotta kehitettäisiin ja sovellettaisiin menetelmiä pulssimaisen RFR:n (radiotaajuus-säteilyn) vaikutusten arviointiin. Tekniikoita tarvitaan RFR:n kohdistamiseksi valittuihin elimellisiin paikkoihin. Matemaattisia malleja ja fysikaalista mittauskykyä täytyy kehittää jotta voitaisiin seurata reaaliaikaisesti RFR-energian syöttämistä näihin elimellisiin paikkoihin fysiologisten prosessien toimintona kuten diffuusio ja verenkierto. Nämä tutkimukset vaativa fysikaalisen ja fysiologisen tiedon järkevää päättelemistä jota hankitaan koe-eläimistä ja ihmisistä operationaalisissa ympäristöissä." [Suom.huom: "Final Report on Biotechnology Research Requirements for Aeronautical Systems Through the Year 2000", Southwest Research Institute, San Antonio, Texas, 1982, s. 44]

Tämä vuoden 1982 raportti vaati tutkimuksia jotta voitaisiin kehittää laitteita Ilmavoimille jotka voisivat lähettää säteilyä uusien aseiden kautta.

Kirjassa Radio Frequency Dosimetry Handbook - teos johon koottiin Ilmavoimien valtuuttaman tutkimuksen tulokset - kuvailtiin näitä malleja. Se valmistui juuri oikeaan aikaan toteuttamaan aikataulu jonka he olivat laatineet vuonna 1982. Tämä kirja tarjoaa matemaattiset kaavat joiden avulla laskea tarvittava säteilyannos jolla saada aikaan muutoksia eläimissä ja ihmisissä. Tämä kirja kokosi yhteen viiden vuosikymmenen tutkimukset ja se sisältää bibliografian (kirjaluettelon) joka on 29 sivua pitkä. Se on ainoa saatavilla oleva kirja tästä aiheesta. Tämä kirja, sekä varsinkin tutkimus sen takana muodostaa ajatus- ja teoria-matriisin hienoimmille parantamiseen tarkoitetuille elektro-lääketieteellisille laitteille mitä on koskaan pohdittu. Kuitenkaan, tätä sotilaallista tutkimusta ei käytetä ihmisten parantamiseen; sitä käytetään kehittämään parempia tappamiskeinoja.

Eräs kirjan ensisijaisia tarkastajia oli tri. Herman P. Schwan. Tri. Schwan oli myös kirjan merkittävä avustaja; hänen tutkimuksiaan siteerattiin kahden sivun verran kirjan bibliografiassa. Hänen perustutkimustaan käytettiin länsimaiden sotilaslaitteiden kehittämiseen. Mielenkiintoinen seikka tämän yksilön historiassa on että toisen maailmansodan aikaan hän työskenteli saksalaisessa tieteellisessä laboratoriossa. Myöhemmin hän pääsi Yhdysvaltoihin erityisen sotilaallisen operaation, Project Paperclipin kautta, jonka oli tarkoitus tuoda huomattavia natsi-tiedemiehiä Yhdysvaltoihin. Vuonna 1957 tri. Schwan teki töitä biologisen sodankäynnin laboratoriossa Fort Detrickissä, Marylandissa, missä

USA:n armeija antoi hänelle "Top secret" -turvaluokituksen. Schwan on nyt töissä Pennsylvanian yliopistossa.

Palaten hetkiseksi takaisin vuoteen 1982, tämän radiotaajuus-säteilyn käytön uusissa asejärjestelmissä joita ilmavoimat pohti, oli tarkoitus muuttaa keskeistä hermojärjestelmää, sydämen verisuonijärjestelmää ja keuhkojärjestelmää. Meitä hirvitti lukea ajatuksesta käyttää tätä teknologiaa muuttamaan tapaa jolla ihmiset ajattelevat jotta tehtäisiin hallituksen "vihollisista" kykenemättömiä käymään sotaa. Tällainen teknologisten edistysaskeleiden käyttö on kirjan kirjoittajien mukaan läpikotaisin pahaa. Ajattelu on kaikkien ihmisten fundamentaalinen oikeus. Minkään yksilön tai hallituksen ei pitäisi häiritä yksilöiden vapaata tahtoa tällä tavalla. Edelleen, se tosiasia että nämä teknologiat ovat salaisia - ja piilossa lääkäreiden yhteisöltä - kieltää ihmiskunnalta mahdollisuuden tutkia näitä alueita ihmisten parantamiseen tuhoisien tarkoitusperien sijaan.

Tämä raportti puhuu tämän teknologian käytöstä tavalla joka voisi toimia vuorovaikutuksessa biologisten tai kemiallisten aineiden kanssa. Tämä raportti sanoo: "Saattaa olla mahdollista herkistää suuret sotilaalliset ryhmät erittäin hajanaisesti levitetylle määrälle biologisia ja kemiallisia aineita. Pitäisi huomauttaa että tämä saattaa vaatia vähäistä radiotaajuus-säteilyä (RFR)." Ajatus joka ilmaistiin tässä on se, että syöttämällä pieniä määriä kemikaaleja henkilön fysiologiseen järjestelmään sen verran pieninä pitoisuuksina että fyysisiä vaikutuksia ei tiedetä tapahtuvan, varmistetaan ettei niillä ole havaittavia vaikutuksia ennen RFR:n lisäämistä. Sitten kun kohdetta säteilytetään RFR:llä, se aiheuttaa hänelle vahingollisia fysiologisia reaktioita.

Tämä sallii yksilöiden (omien sotilaiden) jotka eivät ole altistuneet kemikaaleille astuvan RFR:n saastuttamalle alueelle ilman että se vahingoittaisi heidän ruumistaan. Kun operaattori säätää RFR:n juuri oikealle taajuudelle, atomien energiatiloissa tapahtuu muutoksia, jotka saavat aikaan kemiallisia reaktioita ruumiissa, mitkä vuorollaan tulevat ilmi fysiologisina tai psykologisina muutoksina.

Pienten kemikaalimäärien syöttäminen on hyvin tärkeä konsepti kun pohditaan syklotroni-resonanssia. HAARP-lähetin käyttää syklotroni-resonanssia syöttäessään energiapulsseja ionosfääriin. Tämä saa aikaan reaktioiden määrän huomattavan lisääntymisen ionosfäärissä ja elävissä organismeissa. Syklotroni-resonanssi tapahtuu kun, monimutkaisten sähkömagneettisten vuorovaikutusten seurauksena, varautunut hiukkanen tai ioni alkaa tehdä orbitaalista kiertoliikettä. Hiukkasen varauksen ja koon suhde määrää vauhdin sekä kentän voimakkuuden. Sitten kun tämä tapahtuu ja tietyn varautuneen hiukkasen taajuus on määritelty, lisättäessä sähköinen kenttä joka on harmoniassa tämän taajuuden kanssa oikeassa kulmassa magneettikenttään nähden energiaa siirtyy sähköisestä kentästä varautuneeseen hiukkaseen.

Moniin elävien solujen toimintoihin liittyy varautuneita hiukkasia. Syklotroni-resonanssi sallii energian siirtymistä saaden ionit liikkumaan nopeammin. Se on juuri syklotroni-resonanssi joka sallii hyvin heikkojen sähkömagneettisten kenttien, yhdessä maapallon magneettikentän kanssa, saavan aikaan suuria biologisia vaikutuksia. Se tapahtuu koska tämä totaalinen efekti vaikuttaa vain tiettyihin hiukkasiin kun säteily säädetään oikealle taajuudelle. Jossain määrin tämä selittää miksi säteilyn ei-ionisoivat tasot tuottavat sellaisia vaikutuksia kuin mitä ne tuottavat. Oikeanlainen asejärjestelmä voitaisiin kirjaimellisesti säätää radion tapaan operaattorin toimesta suurimmalle negatiiviselle efektille. Tätä periaatetta voitaisiin myös soveltaa parantamiseen.

Yhdistettynä maapallon normaaliin magneettikenttään, on tärkeää huomioida että ainoastaan ELF- (1-100 Hz) taajuudet voivat saada aikaan kontrolloituja tai vahingossa aiheutettuja negatiivisia terveysvaikutuksia. Niin pitkälle kuin yleisesti tiedetään, tämä on totta kunnes säteilyn voimakkuus nousee ionisoivalle tasolle.

Syklotroni-resonanssin konseptia sovellettiin tutkimukseen jota U.S. Naval Medical Research Center suoritti. He kykenivät soveltamaan ulkoisia kenttiä tavalla mikä vaikutti eläinten aivojen kemiaan. He kykenivät vaikuttamaan litium-ioniin luodakseen saman vaikutuksen kuin sillä, että tätä ainetta olisi annettu kemiallisesti. Monet luontaisesti esiintyvät kemikaalit eivät ole vaarallisia sellaisina

määrinä jollaisina ne esiintyvät ruumiissa. Kuitenkin, jos nämä kemikaalit altistuvat säteilylle, niiden väkevyys kasvaa siihen pisteeseen jossa ne ovat vaarallisia. RFR:n syöttäminen saa aikaan muutoksia energiatiloissa, mikä saa aikaan kemiallisia reaktioita. Lopputulos riippuu aaltomuodosta, taajuudesta ja energiatasosta muiden asioiden ohella. HAARP:ia voitaisiin käyttää tuottamaan sen tyyppistä radiotaajus-säteilyä jota Tyler ja muut kuvailevat. HAARP:in käyttö tähän tapaan voisi olla tarkoituksellista tai vahingossa tapahtuvaa, riippuen operaattoreiden tiedon tasosta.

Tämä vuoden 1982 raportti, Final Report on Biotechnology Research Requirements for Aeronautical Systems Through the Year 2000jatkui kuvailemalla elävästi tutkimusponnisteluja, hajottamalla ne kolmeen pääalueeseen.

"Pulssimaiset RFR-efektit" jotka kattoivat tutkimusjakson vuosilta 1980-1995, painottaen "huomattavasti lisääntyneitä ponnisteluja" tällä alueella.

"RFR:n mekanismeihin elävien järjestelmien kanssa" viitattiin "jatkuvan tutkimuksen alueena" alkaen vuodesta 1980 ja päättyen vuoden 1997 tienoilla.

Viimeinen painotuksen alue oli "RFR:llä aikaansaadut repivät/räjähtävät ilmiöt" joita he pitivät "merkittävänä uutena alueena". Sen oli määrä alkaa vuoden 1996 tienoilla ja jatkua vuoteen 2010 asti. Tätä viimeistä aluetta voitaisiin luonnehtia sovellettuna teknologiana jonka oli määrä alkaa samoihin aikoihin kuin Radiofrequency Radiation Dosimetry Handbook saatiin valmiiksi. Tämä käsikirja antoi tarvittavan perustiedon kehittää uusia ja voimakkaita asejärjestelmiä joilla olisi negatiivinen vaikutus ihmisiin ja elektroniikkaan mutta joka jättäisi muun omaisuuden koskemattomaksi. Vuoden 1990 puolivälin kohdalla oltiin aikataulussa tai edellä sitä.

Tämä yllä oleva raportti poiki toisen painoksen joka antoi yksityiskohtaisempaa tietoa siitä tiedon tasosta mikä ilmavoimilla oli vuonna 1982 radiotaajuus-säteilyn (RFR) vaikutuksista ihmisiin. Tässä raportissa sanotaan: "Kun teknologinen kilpailu jatkuu, tieto RFR:n toimintamekanismeista eläviin järjestelmiin sekä pulssimaisen (jaksottaisen) RFR:n arviointi havainnollistaa ihmisten haavoittuvuuden jaksollisia (pulssimaisia) sähkömagneettisen säteilyn kenttiä kohtaan yhdistettynä muihin stressin aiheuttajiin."

Tässä ilmavoimien dokumentissa laadittiin perusteet ja lähestymistavat teknologisen asiantuntemuksen kehittämiseksi tehdä vihollisista avuttomia. Näiden teknologioiden käyttö kiteytyi kirjassa Radiofrequency Radiation Dosimetry Handbook jota aiemmin siteerattiin. Näiden tutkijoiden aikomus oli tarkkailla radiotaajuus-säteilyn vaikutuksia kemiallisella, molekyylisellä ja atomitasolla. Tässä dokumentissa sanottiin:

"Tällä hetkellä käytettävissä oleva tieto sallii suunnitelmat että erityisesti luodut radiotaajuus-säteily (RFR) kentät saattavat toimia voimakkaana ja vallankumouksellisena sotilaallisena uhkana. Sähköshokki-terapia osoittaa indusoitujen sähköisten virtausten kykyä häiritä täydellisesti henkisiä toimintoja lyhyen aikaa.

Kokemukset sähköshokki-terapioista, RFR-kokeet sekä lisääntynyt ymmärrys aivoista sähköisesti toimivana elimenä vihjaavat vakavaan mahdollisuuteen että juurrutetut sähkömagneettiset kentät voivat häiritä tarkoituksenmukaista käyttäytymistä sekä saattavat kyetä ohjaamaan ja/tai kuulustelemaan tällaista käyttäytymistä. Edelleen, sadan milliampeerin virta sydänlihaksen läpi voi johtaa sydämen pysähtymiseen ja kuolemaan, taas kerran viitaten valon nopeudella toimiviin ase-efekteihin." [Final Report on Biotechnology Research Requirements for Aeronautical Systems Through the Year 2000", Southwest Research Institute, San Antonio, Texas, s. 181-188]

Edistysaskeleet langattomissa energiansiirroissa tällaisia aseita varten on saavuttanut vaiheen jossa me voimme nähdä niitä käytettävän tulevana vuosikymmenenä. On todennäköistä että tämä tutkimus antaa teknikoille yhä monipuolisempia ja kontrolloidumpia vaikutuksia.

Tämä dokumentti käsitteli sitten villejä ajatuksia, jotka ensilukemalta eivät sopineet tutkittavaan materiaaliin. Me emme esimerkiksi voineet ymmärtää mitä ilmavoimat tarkoitti "käyttäytymisen kuulustelemisella", ja kuinka tämä sopi kuvaan radiotaajuus-säteilyä käyttävistä aseista.

Asia tuli selväksi kun minä luin seuraavan katkelman:

"Samalla kun alkuperäinen huomio pitäisi olla suunnattuna ihmisen suorituskyvyn alentamiseen termaalisella lataamisella ja sähkömagneettisen kentän efekteillä, toissijaisen työn pitäisi koskea mahdollisuuksia ohjata ja kuulustella henkisiä funktioita, käyttäen ulkoisesti sovellettuja kenttiä mahdollisuudella johon liittyy vallankumouksellinen kyky puolustautua vihollisen toimia vastaan, sekä kerätä tiedustelutietoa ennen konfliktin puhkeamista..." [Kts. edellinen lähde]

Se mitä tämä näyttää sanovan on, että tutkimuksen kohde olisi mielen manipuloiminen etäältä, missä armeija kykenisi muokkaamaan mitä ihmiset ajattelevat ja, samaan aikaan, tietää mitä he ajattelevat. Tämä kuulostaa liian paljon tieteiskirjallisuudelta.

Miten ihmeessä tällainen vaikutus voisi olla mahdollinen? Kuinka pitkään asian tiimoilta on tehty tutkimusta, niin että armeija voi niin röyhkeästi julkaista

tällaista materiaalia ei-salaisessa dokumentissa? Voisiko olla niin että he ovat vaivihkaa edistyneet tutkimuksissaan näiden teknologioiden

suhteen salaisuuden verhon alla?

Toisaalta tämä Neurofoni-teknologia on ollut olemassa 1960-luvulta lähtien. Se on läpikotaisin tutkittu ja kaikkein todennäköisimmin sitä on käytetty pohjana uusille aseille. Loppujen lopuksi armeijahan oli takavarikoinut tämän teknologian ja hallinnut sitä salassa jo vuosikymmeniä sitten.

Tämä raportti jatkui kuvailemalla järjestelmää mikä taas kerran viittasi tähän HAARP-projektiin. Tässä raportissa vaadittiin seuraavanlaisen asian kehittämistä:

"Nopeasti skannaava RFR-järjestelmä joka voisi tarjota tehokkaan kapasiteetin tainnuttaa/huumata tai tappaa laajalla alueella. Systeemin tehokkuus olisi aaltomuodon funktio, kentän voimakkuus, pulssien leveys, toistumis-taajuus sekä kantoaallon taajuus. Tämä systeemi voidaan kehittää käyttäen tutkimuksia jotka käsittelevät sekä eläimiä kokonaisuudessaan että niiden kudosta, yhdistettynä tutkimuksiin jotka käsittelevät aaltomuodon vaikutuksia ja mekanismeja".

Tämä on se mitä HAARP on. Kirjan HAARP High-Frequency Active Aurotal Research Program: Joint Program Plans And Activitiessivulla V kerrotaan että tällä RFR-kuumentimella täytyy olla nopea skannauskyky. Muut HAARP-dokumentit määrittelevät aaltomuodon ja taajuuden luonteenpiirteet ikään kuin sama kirjoittaja olisi kirjoittanut kaikki dokumentit. Se on uusi työkalu armeijalle joka toteuttaa heidän itse itselleen antaman "teknologisen kilpajuoksun" haasteet. HAARP on tämä "yksi koko sopii kaikille" universaali RFR-työkalu.

Suuresti kovaonninen osa tämän tyyppistä kokeilua on se kuinka sitä käytetään. Meidän mielipiteemme mukaan, RFR:n ja muiden energioiden käyttö ihmiselämän tuhoamiseksi on moraalitonta. Armeija ei pohdi näiden energiatieteiden uusia suuntauksia ihmisten parantamiseen ja terveyden edistämiseen - irvikuva ja karhunpalvelus meille kaikille. Näihin aikoihin jolloin terveydenhoidon kustannukset ovat nousussa, ja suuren konfliktin uhka vähenee, meidän hallituksemme edelleen käyttää miljardeja dollareita tappamiseen ihmisten parantamisen sijaan. Nämä alueet ovat tärkeitä, ja tutkimustuloksia pitäisi olla saatavilla niin että voitaisiin kehittää järkevämpiä käyttötarkoituksia. Jos näin tapahtuu, me uskomme että se vauhdittaisi myönteisiä edistysaskeleita niiden taholta joilla on energiaa ja luovuutta mutta rajalliset resurssit.

Valitettavasti, RFR:n käyttäminen tuhoisiin tarkoituksiin tekee tyhjäksi kokonaisen alueen positiivisia elämäntieteiden sovelluksia. Tämä tutkimus elämäntieteissä käyttäen sähkömagneettista säteilyä (EMR) etenee valtavirran lääketieteellisten laitosten ulkopuolella, mutta sen käyttöä ollaan aloittamassa myös niiden sisältä. Esimerkiksi jotkut geneettisen muokkauksen tutkijat käyttävät jo tätä tietoa työssään.

Palataksemme takaisin kapteeni Paul Tylerin tekstiin, me voimme katsoa väittelyä joka on käynnissä klassisten teorioiden ja viimeaikaisen tutkimuksen välillä. Näiden kahden koulukunnan välillä on suuri

rako. Tämä väittely keskittyy klassisen ajattelun ympärille että ainoastaan ionisoiva säteily (joka luo lämpöä kudokseen) voi aiheuttaa reaktioita ruumiissa kun taas uudet tutkimukset osoittavat että vaivihkaiset, pienet energiamäärät voivat aiheuttaa reaktioita samalla tavalla. Laivasto on tehnyt yhteenvedon yli tuhannesta kansainvälisestä ammatillisesta tutkimuksesta - sekä yksityisten että hallituksen tiedemiesten tekemistä - joissa tutkitaan näitä asioita. Laivasto on hyvin tietoinen tämänhetkisistä tutkimuksista joissa osoitetaan lukuisten sähkömagneettisen säteilyn lajien ei-termaaliset vaikutukset kun ne ovat vuorovaikutuksessa elävien solujen kanssa.

Asiat tässä luvussa voisivat elävöittää väittelyä koskien armeijan teknologioita. Pitäisikö kansalaisten osoittaa suurempaa mielenkiintoa julkisia asioita kohtaan sekä siirtää syrjään salailun verhot jotka peittävät nämä tutkimusponnistelut? Nämä ovat asioita joiden kanssa me olemme nyt kasvokkain, ja me olemme sitä edelleen kun me kuljemme eteenpäin tämän uuden teknologian tietä.

LUKU 25 - SOITTAMASSA HAARP:IA

HAARP-ohjelman rahoitus oli tilapäisesti jäissä vuonna 1995 USA:n Senaatin toimesta. Tämä projekti meni kuitenkin eteenpäin saaden rahoitusta tuntemattomista lähteistä. Tämä toiminta oli suurimmalta osaltaan aikataulussa ja siihen kuului normaali käynnistys-aktiviteetti. Tämä aikataulu oli seuraavanlainen:

Joulukuu 18-22, 1994 - Tämä periodi käytettiin integroimaan tämä järjestelmä lukuisten testien kautta.

Tammikuu 18-25, 1995 - Järjestelmän integroimisvaihe testausten kera jatkui. Helmikuu 21 - maaliskuu 2, 1995 - Lukuisa määrä suorituskykyyn liittyviä testejä suoritettiin

tällä järjestelmällä. Maaliskuu 29 - huhtikuu 13, 1995 - Laitteiston testaukset oli saatu päätökseen. Heinäkuu 25 - elokuu 10, 1995 - Suoritettiin laitteiston parantamiseen liittyviä arviointeja, jotta

korjattaisiin lähettimen kanssa esiintyviä ongelmia. Alhaisen energian testauksia suoritettiin, jossa armeija "pyyhki 5.000 kanavaa 3,2 sekuntia kestäneillä pyyhkäisyillä 2,8 - 10 MHz:n alueella".

Syyskuu 11-22, 1995 - Tätä systeemiä tullaan käyttämään patentin numero 5.041.834 testaamiseen. Tätä HIPAS-laitosta lähellä Fairbanksia tullaan käyttämään yhdessä HAARP:in kanssa. Molemmat kuumentimet tulevat lähettämään energiaa samaan pisteeseen ionosfäärissä näiden testien aikana. Tämä kuumennus tulee tapahtumaan 250 - 300 kilometriä maapallon yläpuolella. Aistivia instrumentteja tullaan pystyttämään Alaskalaisiin laitoksiin Anchorageen, Glenalleniin sekä lähelle Fairbanksia.

Talvi/kevät 1996 - Maapallon läpäisevän tomografian testaukset alkavat. Tämä testi on osa kymmenen miljardin dollarin määrärahaa joka HAARP:ille myönnettiin vuonna 1996. Tämä budjetti oli osa rahoitusta joka on tarkoitettu rajoittamaan ja tarkkailemaan ydinaseiden kehittelyä muissa maissa.

Jokainen yksittäinen HAARP-antenni on mitoitettu syöttämään 10.000 wattia energiaa. HAARP-projektin toisessa vaiheessa energiamäärä tulee olemaan kokonaisuudessaan 4,7 - 10 miljardia wattia tehokasta säteilytettyä energiaa.

HAARP tulee menemään eteenpäin mutta on yhä joitakin mekaanisia ongelmia jotka viivästyttävät tätä prosessia. Nämä viivästykset ovat seurausta joistakin ongelmista energiatasojen kanssa jotka tulevat ulos antenneista. Tämä energiamärän nettovoitto on seurausta efektistä johon viitataan termillä "negatiivinen impedanssi". Tätä efektiä kuvaillaan siten että "enemmän virtaa palaa lähettimeen kuin mitä lähetetään ulos vierekkäisistä antenneista". Sen sijaan että energiataso olisi sama - sanotaanpa että 10.000 wattia lähtee ulos ja 10.000 wattia palaa takaisin - palaavan energian määrä on 12.000 - 18.000 wattia. Mitä tämä tarkoittaa? Se on odottamaton tulos joka tapahtuu alhaisen energiatason testauksilla.

Se mitä tapahtuu suuremmilla energiatasoilla joita tulevaisuudessa on tarkoitus kokeilla ei tiedetä. Voisiko tapahtua onnettomuus?

* Luku 26 puuttuu

LUKU 27 - PANDORAN LIPAS JA SUURI VIETTELYS

Jotkut sanovat että hallitus ei tulisi tekemään sellaisia asioita joita näillä sivuilla kuvaillaan.

Tämän materiaalin kokoajat toivovat että asia olisi näin. USA:n historia on kuitenkin roskattu pahan tieteen ja huonoja hedelmiä tuottavien teknologioiden raadoilla. Joka vuosi, itse asiassa joka kuukausi, näyttää siltä että maailman kaikkien maiden kansalaiset saavat tutustua armeijan, tiedustelupalvelun ja hallituksen väärinkäytösten uusille skandaaleille. Viettelys, pakkomielle ja himo saada yhä enemmän valtaa ja kontrollia ihmisten yli ovat ensimmäisiä pahuuksia joita modernin teknologian Pandoran lippaasta vapautuu. Tämän kirjan kirjoittajat eivät ole teknologisia edistysaskeleita vastaan, vaan pikemminkin toivovat että tiedettä voitaisiin harjoittaa avoimessa päivänvalossa ja että se voisi johtaa ihmisten parantuneisiin elinolosuhteisiin.

"Poliittisia strategisteja kiehtoo ajatus päästä käsiksi aivoihin ja ihmisten käyttäytymiseen. Geofyysikko Gordon J.F. MacDonald - sodankäynnin ongelmien asiantuntija - sanoo että tarkkaan ajoitetut keinotekoiset sähköiset salamaniskut 'voisivat johtaa oskillaatioiden kaavaan jotka tuottavat suhteellisen suuria energiatasoja maapallon tiettyjen alueiden ylle... Tähän tapaan voitaisiin kehittää järjestelmä joka vakavasti häiritsisi suurten populaatioiden aivotoimintaa valitulla alueella tietyn ajan...' Ei väliä kuinka syvästi häiritsevää on ajatus käyttää ympäristöä manipuloimaan joidenkin käyttäytymistä kansallisen edun nimissä, teknologia joka sallii tällaisen käytön tullaan luultavasti kehittämään muutaman seuraavan vuosikymmenen kuluessa." [Suom.huom: "Between Two Ages: America's Role in the Technotronic Era", Zbiegnew Brzezinski, Penguin Books, Massachusetts, 1976]

Tämä lausunto oli annettu yli kaksikymmentä vuotta sitten ja se oli edeltäjä sille mistä tuli totta vuonna 1995.

Vuonna 1966, MacDonald oli President's Science Advisory Committeen jäsen sekä myöhemmin President's Council on Environmental Qualityn jäsen. Hän julkaisi papereita ympäristöä kontrolloivien teknologioiden käytöstä sotilaallisiin tarkoituksiin. Kaikkein syvällisin kommentti jonka hän antoi geofyysikkona oli seuraavanlainen: "Avain geofysikaaliseen sodankäyntiin on ympäristön epävakaisuuksien tunnistaminen, ja kun niihin syötetään pieniä määriä energiaa saataisiin vapautettua huomattavasti suurempia energiamääriä." [ Suom.huom: "The Cooling", Lowell Ponte, 1976, s. 166-169] Samalla kun eilispäivän geofyysikot ennustivat tämän päivän edistysaskeleet, HAARP-ohjelman johtajat tekevät tästä visiosta totta.

Nämä geofyysikot tunnustivat että energian syöttämisellä ympäristölliseen soppaan voisi olla suuria vaikutuksia. Se mitä ei pohdittu on se fakta, että ihmiskunta on jo lisännyt huomattavia määriä sähkömagneettista energiaa ympäristöömme ymmärtämättä milloin saavutetaan kriittinen massa.

Kysymyksiä tulee...

Ovatko nämä lisäykset tapahtuneet ilman että niillä olisi ollut jotain vaikutusta, vai onko olemassa kumulatiivinen määrä jonka jälkeen tapahtuu korvaamatonta vahinkoa?

Onko HAARP yksi askel lisää tutkimusmatkalla jolta me emme voi kääntyä takaisin? Olemmeko me antautumassa toiselle energiakokeelle joka vapauttaa uuden annoksen demoneja

tästä Pandoran lippaasta?

Jo niin varhain kuin vuonna 1980, Zbiegniew Brzezinski, josta myöhemmin tuli Presidentti Carterin turvallisuusneuvonantaja, ennusti "kontrolloidumpaa ja ohjatumpaa yhteiskuntaa" joka tulisi asteittain, linkitettynä teknologiaan. Tätä yhteiskuntaa hallitsisi eliittiryhmä joka pestaa äänestäjät väkivalloin/tekee syvän vaikutuksen äänestäjiin väitetyllä ylivoimaisella tieteellisellä tietotaidolla.

"Perinteisten liberaalien arvojen rajoitusten ulkopuolella, tämä eliitti ei epäröisi poliittisten päämääriensä saavuttamista käyttämällä uusimpia teknologioita jotka vaikuttaisivat yleisön käyttäytymiseen ja pitämällä yhteiskuntaa tiukassa valvonnassa ja kontrollissa. Tekninen ja tieteellinen liikevoima ruokkisi sitten tilannetta jota hyödyntää", Brzezinski ennusti ["Between Two Ages"]

Hänen ennustuksensa osoittautuivat tarkemmiksi kuin mitä useimmat ihmiset olivat odottaneet. Tänään lukuisa määrä uusia työkaluja "eliitille" nousee pintaan, ja houkutus käyttää niitä kasvaa tasaisesti. Käytännöt joka antaa luvan käyttää niitä on jo paikallaan. Me olemme aivan "uljaan uuden maailman" ovella.

Kuinka Yhdysvallat muuttuisi, pala palalta, tähän ennustettuun vahvasti kontrolloituu tekno-yhteiskuntaan? Brzezinskin odottamien "askelmien" joukossa olisivat itsepintaiset sosiaaliset kriisit sekä joukkoviestimien käyttö yleisön luottamuksen saamiseksi. [Kts. edellinen lähde]

Brzezinski ilmiselvästi näki että sekä konservatiivit että "opillisesti vasemmalla olevat" taivutettaisiin hyväksymään raskaskätiset taktiikat. Vasemmisto voisi sanoa että se palvelee edistystä ja konservatiivit "jotka ovat keskittyneet julkiseen järjestykseen ja joita modernit laitteet ihastuttavat, tuntisivat houkutusta käyttää näitä teknologioita vastauksena levottomuuksiin, sillä he eivät osaisi tunnustaa että sosiaalinen kontrolli ei ole ainoa tie käsitellä nopeita sosiaalisia muutoksia".

Jopa tänään, 25.2.1995, jolloin me kirjoitamme näitä sanoa, NBC Nightly News ilmoittaa laajasta amerikkalaisiin ja muihin kohdistuvasta sisäisestä valvonnasta joka tapahtuu internetiä tarkkailemalla CIA:n ja NSA:n toimesta.

Brzezinskin visio, joka ilmaistiin hänen kirjassaan 25 vuotta sitten, oli profeetallinen näkemys maailman tilasta. Se ennusti suunnan jonka aika on osoittanut todeksi. Nämä ennustukset jotka eivät ole vielä toteutuneet ovat syvällisiä, ja voisivat johtaa hyvin erilaiseen ja vähemmän miellyttävään maailmaan. Ajatus on että tiede on poliitikkojen vasara. Se on todellisuus jota ihmiset eivät voi ylenkatsoa. Hallituksen pitäisi pohtia muutosta - sodasta rauhaan - näiden hyvin edistyneiden tutkimus-ponnistelujen hyödyntämiseksi.

Näiden innovaatioiden mahdollisuudet tarjoavat kaikille ihmisille tilaisuuden kunnostautua älyssä ja terveydessä. Kaikkien miesten ja naisten pitäisi painostaa poliitikkoja näiden teknologioiden avaamiseksi positiiviseen ja rakentavaan käyttöön tuhoisien tarkoitusten sijaan. Mikä ohjaa näitä edistysaskeleita väärään suuntaan? Ovatko syynä pahaa-aavistamattomien amerikkalaisten verorahat?

Systeemit jotka edistävät salailua armeijan ja tiedustelupalvelun johtajien toimesta ovat fundamentaalisesti väärin. Niitä todennäköisesti tullaan käyttämään väärin. Hallitus lähtee ihmisistä, ja sen pitäisi heijastaa täysin ihmisten arvoja ja uskomusjärjestelmiä eikä niiden tahtoa joilla on salaisia agendoja ja jotka piileskelevät vainoharhaisuuden pimeissä huoneissa. Meidän täytyy painostaa hallitusta jotta se heijastaisi meidän kollektiivisia näkemyksiämme kohti tasapainoisempaa maailmaa, syleillen perustuslaillisia ajatuksia joiden pohjalle hyvät hallitukset ovat muodostuneet.

LUKU 28 -- VALTA JA KONTROLLI VAPAUDEN LOPETTAMISEKSI

Tämä Manhattan Project joka loi ensimmäisen atomipommin käynnistyi vuonna 1942. Ensimmäinen atomipommi räjäytettiin 16.7.1945, yli 50 vuotta sitten. Tämä projekti käynnistyi 6.000 dollarilla, mutta vuoteen 1945 mennessä projekti oli niellyt 1,7 miljardia dollaria (20 miljardia dollaria nykyrahaa). USA:n

ydinaseohjelman kokonaiskustannukset Manhattan projektista lähtien on ollut 4 biljoonaa dollaria. Onko HAARP taas uusi ohjelma syöstä maailma tuhlailun ja inhimillisen kärsimyksen syövereihin?

Sota demokratiaa vastaan

"Nämä salaperäiset sanat jotka kummittelevat Pentagonissa tänään ovat 'vallankumous sotilasasioissa'. Tämä ajatus, yksinkertaistettuna, on että samalla teknologialla joka on muuttanut amerikkalaisia saattaa olla aivan yhtä syvällinen vaikutus amerikkalaiseen tapaan käydä sotaa." [Eliot A. Cohen, "Come the Revolution", Defense And Technology Issue; National Review, July 31, 1995]

Tämä käsite, "vallankumous sotilasasioissa" (RMA), nousi ensin pintaan dokumentissa jonka U.S. Army War College julkaisi heinäkuussa 1994 -- The Revolution in Military Affairs. Tässä dokumentissa sanottiin että "sotaa vähäisempien konfliktien" (terrorismi, taistelut huumekauppiaita vastaan) filosofia vaatii uusia aseita sekä muutosta julkisessa mielipiteessä. Se vakuuttaa että tällaisen mielipiteen muutoksen ei tarvitse kehittyä luonnollisesti, vaan että se voi myös olla hallituksen tarkoituksellisesti muovaamaa. Ajatus on että amerikkalaisten uskomusjärjestelmää voidaan hitaasti muuttaa hyväksymään se että armeija saisi esitellä uusia ase-teknologioita joita, tällä hetkellä, useimmat amerikkalaiset vastustaisivat.

Se mitä tämä kirja tuo esille on seuraavaa:

"Kaikkein puhtaimmassa merkityksessä, vallankumous saa aikaan muutoksen joka on pysyvä, perusteellinen ja nopea. Sodankäynnin vallankumouksen perusedellytys on yksinkertainen: läpi historian, sodankäynti on usein kehittynyt evolutionääriseen tapaan, mutta satunnaisesti ideat ja keksinnöt ovat yhdistyneet vauhdittaakseen dramaattisia muutoksia. Tämä ei vaikuttanut ainoastaan armeijan sovelluksiin, vaan usein se muutti geopoliittista tasapainoa, niiden eduksi jotka hallitsivat sodankäynnin uuden muodon."

Tämä kirja, The Revolution in Military Affairs, kuvailee "ihmisten sotaa" jonka se rajoittaa marxilaisiin ideologioihin. Tätä lausetta voitaisiin yhtä lailla soveltaa siihen mitä tapahtui Filippiinien ja itäisen Euroopan kansan vallankumouksissa 1980-luvun lopulla. Armeijan kirjoittajat sanovat että on olemassa muutos "hengellisiin" ja "kaupallisiin" kapinallisiin tai kapinoihin joita he eivät määrittele kunnolla. He vihjaavat että tällaiset "kapinalliset" edustavat kansallista turvallisuusriskiä jota vastaan pitäisi puolustautua. Tämä saattaa olla totta, mutta kuka päättää mikä on "hengellisesti" tai "kaupallisesti" oikein?

Nämä armeijan kirjailijat keskustelevat esiin nousevista teknologioista jotka saattavat käydä amerikkalaisten uskomuksia vastaan sellaisissa asioissa kuten henkilön pitäminen syyttömänä kunnes toisin todistetaan, oikeus olla eri mieltä hallituksen kanssa, sekä oikeus vapaaseen mielipiteen ilmaisuun ja liikkumiseen maailmassa. Yhdessä kohtaa tässä dokumentissa he keskustelevat tarpeesta käyttää uutta teknologiaa pitämään silmällä niitä amerikkalaisia jotka matkustavat Yhdysvaltain ulkopuolella:

"Samalla kun edistysaskeleet robotiikassa ja informaatio-teknologioissa saattavat tehdä mahdolliseksi suorittaa monia kaupallisia aktiviteetteja vähemmällä henkilökunnalla vaarallisilla alueilla, ne amerikkalaiset jotka ovat ulkomailla tulevat olemaan eristyneempiä ja hajaantuneempia. Tämä on ei-sotilaallisten evakuointi-operaatioiden (NEO) ongelma: tunnistaa ja huomioida evakuoitavat yksilöt, turvallisten pakoreittien tunnistaminen, sekä evakuoinnin uhkien arviointi. Teknologia voisi vähentää näitä ongelmia. Lähitulevaisuudessa jokainen vaarassa oleva amerikkalainen voitaisiin varustaa elektronisella paikallistajalla (IPLD). Tämä laite, joka on johdettu sähköisestä nilkkarenkaassa joita käytetään joidenkin rikollisten kontrolloimiseen, voisi jatkuvasti informoida keskustietopankkiin missä turisti liikkuu. Lopulta, tällainen laite voitaisiin pysyvästi istuttaa ihon alle, automaattisen kauko-aktivoinnin kera joka aktivoituisi kun henkilö astuu ulos USA:n maaperältä (esimerkiksi kulkiessaan turvatarkastuksen läpi lentokentällä). Tämä IPLD voisi myös toimia IFFN:n muotona (tunnistaa onko henkilö ystävä, vihollinen vai neutraali) mikäli USA:n sotilashenkilökunta varustettaisiin kunnollisilla reagointi-laiteilla."

Kaikkein todennäköisimmin implantteja saavat henkilöt ovat armeijan henkilökuntaa joille kerrotaan että tämä helpottaa heidän pelastamistaan mikäli heidät vangitaan. He saattavat olla ensimmäisiä, jotka valmistavat näyttämön muita kansalaisia varten. Tulevatko meidän sotilaamme vastustamaan tätä? Ymmärtävätkö meidän puolustajamme että tämä on hyökkäys meidän hallituksemme taholta Perustuslain takaamia oikeuksia vastaan -- oikeuksia joita he ovat vannoneet puolustavansa?

Toinen teknologia joka mainittiin on menetelmä häiritä aktiviteetteja jotka hallituksen mielestä ovat vääriä. Annettuina esimerkkeinä, useimmat meistä olisivat yhtä mieltä siitä että väliintuloa pitäisi tapahtua ainakin jollain tasolla. Kuitenkin, pohditut metodit ovat äärimmäisiä. Tekisivätkö ne, joilla on valta hyökätä yksityisyyttä vastaan, tämän ilman tekosyytä? Luottaisiko väestö vallan huipulla oleviin? Armeijan suunnittelijat odottavat että yleisö vastustaisi tällaisia hankkeita. Siksi, he ehdottavat tapahtumasarjaa muuttamaan populaari näkemys vastakkaiseksi. He ehdottavat yhteiskunnallista vallankumousta joka sallii vallankumouksen sotilasasioissa. Tssä kohdassa, he laativat fiktionäärisen skenaarion jossa voitaisiin luoda illuusio tällaiselle kontrollille. Tässä skenaariossa, käynnistetään suunnitelma saada väestö hyväksymään yhä lisääntyvä kontrolli ja uuden teknologian käyttöönotto hallituksen manipulaation ja valheinformaation kautta.

E-Systems kehitti GPS-teknologioita jotka voivat paikallistaa kohteet missä tahansa maailmassa puolen metrin etäisyydellä. He ovat myös kehittäneet järjestelmiä poliisia varten jotka voivat siepata fakseja, puheluita, sähköistä tiedonsiirtoa sekä videolähetyksiä. He kehittivät EMASS-tietokoneita jotka ovat riittävän tehokkaita lajittelemaan informaatio jota tarvitaan miljardin ihmisen seuraamiseen. Nämä olivat HAARP:in omistajia, yhtiönsä Rayheonin alla.

Ei-fiktionäärisessä skenaariossaan armeijan kirjoittajat sanovat:

"Esimerkiksi, ulkomaisia pankkeja tarkkailevat tietokoneet voisivat tunnistaa talletukset jotka ovat yhteydessä rahanpesuun. Tarvittaessa tällaiset tilit voitaisiin elektronisesti tyhjentää."

Toisessa osiossa, tämä dokumentti painottaa käyttäytymisen ja asenteiden muuttamista. Tämä on RMA:n sydän.

"Suuresti parantunut tiedustelutietojen kokoaminen ja fuusiointi on RMA:n ensisijainen komponentti, ja ehdotetut informaatio-sodankäynnin kyvyt saattaisivat ihanteellisesti sopia auttamaan haluttujen tunteiden, asenteiden ja käyttäytymisen kehittämistä."

Koko tämän pienen kirjan teksti jättää lukijat ihmettelemään, että jos tämä on sellaista materiaalia jonka julkaisemisen armeija sallii, mitä he sitten piilottelevat näissä miljardin dollarin "mustissa ohjelmissaan"? Kirjan The Revolution in Military Affairs toisessa kohdassa keskusteltiin RMA:n realiteetista:

"Jopa kaikkien rajoitteiden ja vastatoimien kera, on jotain arvoa siinä että sovelletaan esiin nousevia teknologioita käyttäen olemassa olevia strategioita, doktriinia, organisaatioita, voimarakenteita, konsepteja, asenteita ja normeja. Mutta on olemassa toinenkin vaihtoehto: me voisimme tarkoituksellisesti järjestää vallankumouksen, etsien lopullista transformaatiota mieluummin kuin yksinkertaista seikkailullista uuden teknologian käyttöä. Kuitenkin, tällainen ohjelma on täynnä salaisia vaaroja ja ei-tarkoituksellisia seurauksia. Toisin kuin Manhattan Project, meidän ei ole pakko tehdä vallankumousta ilman seurausten pohtimista. Sotaa vähäisemmissä konflikteissa, RMA on Pandoran lipas jota on välttämätöntä tutkia ennen avaamista."

Tässä National Review -lehden artikkelissa jota aiemmin tässä luvussa lainattiin sanotaan että tämä laatikko on jo avattu ja että Pentagonin viisaimmat ihmiset tekevät jo töitä RMA:n konseptin parissa.

Uusi ajattelutapa

Kylmä sota ei ole ohi vaan se on muuttunut. Me tiedämme että on huolenaiheita joita meidän, vapaina ihmisinä täytyy kohdata ja tuoda toisten huomion kohteeksi. Me uskomme että suurin uhka vapaudelle on tukahduttava ja yhä salailevampi hallitus. Monille, hallitus on muuttunut "ihmistä palvelevasta instituutiosta" erityisten intressien instituutioksi joka toimii oman edun tavoittelemiseksi kansalaisten kustannuksella. Se mikä meni pieleen, ja missä se meni pieleen, suuressa määrin, on tiedustelupalvelun byrokraattinen tuote joka kasvaa hallintorakennuksesta toiseen hillitsemättömällä vauhdilla. Nämä salailevat byrokraatit kätkevät yhä enemmän salaisuuksiaan "kansallisen turvallisuuden" verhon alle samalla kun he kulkevat yhä kauemmaksi periaatteista jotka ovat sallineet Yhdysvaltojen olla olemassa yli kaksisataa vuotta. Salainen hallituksen politiikka uhkaa vapauden ydin-arvoja ja julkista vastuuta.

Ainoat todella vapaat ihmiset ovat niitä jotka elävät avoimessa yhteiskunnassa joka arvostaa yli kaiken miesten ja naisten oikeutta hallita ja asettaa arvot joita heidän hallituksensa pitäisi heijastaa. Nämä ovat kansalaisten asettamia arvoja jotka täytyy painaa kaikkien projektien filosofioihin, politiikkaan, sekä hallituksemme ohjelmiin. Yhdenkään ohjelman ei tulisi sallia kasvavan ulos demokraattisesta hallituksesta joka ei heijasta alamaistensa arvoa ja tahtoa. On ollut liian monta Watergatesia, Irangatesia, sekä poliittisia sotia jotka ovat ainoastaan palvelleet poliitikkoja ja suojelleet amerikkalaisia suuryrityksiä. Meidän sotilas- ja talouspolitiikkamme on yhä tyhjempi arvoista joihin meidän demokraattisen muotoinen hallituksemme nojaa.

Kun me katsomme HAARP-dokumentteihin, me näemme että armeija, aliurakoitsijat, sekä Alaskan yliopisto tarkoituksellisesti johtavat harhaan yleisöä ja vaaleilla valittuja viranomaisia.

Muiden projektien kohdalla -- kuten ehdotettu louhinta ydinaseiden avulla, josta keskustelimme aiemmin -- ne olivat yliopiston biologeja jotka vastustivat. Tässä HAARP-projektissa, ympäristöä, biologiaa ja elämäntieteitä ei ole tutkittu tarpeeksi. Tämä projekti pitäisi alistaa jatkuvalle, tinkimättömälle ja riippumattomalle tutkimukselle joita asiantuntijat elämäntieteissä ja ilmakehän tieteissä suorittaisivat. Niitä jotka saavat elantonsa HAARP-tyyppisistä projekteista ei pitäisi kutsua jäljellä olevan maailman intressien vartijoiksi. On mahdotonta että näillä geofyysikoilla olisi kaikki tarpeellinen koulutus jotta he voisivat arvioida kaikki riskit. Tämä ei tarkoita että hallituksen tiedemiehet olisivat selkärangattomia, vaan että ovatko he täysin tietoisia potentiaalisista ympäristöön ja terveyteen kohdistuvista riskeistä?

Onko HAARP alku "uljaalle uudelle maailmalle"? On aika ajatella muutosta siihen jolla me sallimme hallituksemme kehittyvän -- alistajaksi palvelijan sijaan. Meidän demokraattinen järjestelmämme perustettiin palvelemaan ja parantamaan elämää, vapautta ja onnen tavoittelemista. Ovatko nämä kuolleita käsitteitä? Me ajattelemme että eivät ole; on aika nousta ylös välinpitämättömyyden tuhkasta ja ottaa askel parantaaksemme meidän maailmaamme.

LUKU 29 -- SELKEÄ HUOMAUTUS

Nick Begichin tutkimusretki HAARP:in vastustajien pariin toi hänet kirjaimellisesti maailman loppuun. Heinäkuussa 1995 hän ja Shelah veivät heidän lapsensa Homeriin, yhteisöön jota alaskalaiset kutsuvat nimellä "Land's End". Pystyttäessään leiriä rannalle, heitä tervehti sydämellinen alaskalainen karhun syleilijä, eräs aktivisti jonka kanssa Nick oli käynyt kirjeenvaihtoa. Kuten muut tässä erämaassa jotka valitsivat anonyymiyden heidän NO HAARP- aktiviteettinsa tähden, hänet tunnettiin lempinimellä Joe.

Joe oli roteva mies, lähestyen keski-ikää, ja joka ilmiselvästi välitti suuresti planeetastaan. Kenties liiankin suuresti. Vaikka hänellä oli säännölliset tulot, hän oli käyttänyt liian paljon rahaa ja voimavaroja NO HAARP- kampanjaan, ja hän oli loppuun palanut, ja vasta äskettäin toipunut. Hänen näkemyksensä, että hän oli eristäytynyt oli ollut emotionaalinen haaste aiempina vuosina kun hän oli henkilökohtaisesti joutunut tekemisiin huolien kanssa joita tässä kirjassa kuvailtiin. Nyt, kuitenkin, hän ymmärsi että vahvuus tulee siitä kun saa olla yhteydessä verkostoon joka koostuu ihmisistä jotka jakavat hänen huolensa: Joe oli oppinut että ihmiset voivat saada aikaan muutoksen.

Lukiessaan tämän kirjan ensimmäistä käsikirjoitusta, Joe huomioi että itsenäiset tiedemiehet tunsivat paljolti samoin kuin mitä hän tunsi. Esimerkiksi, Tri. Elizabeth Rauscher ja William van Bise päättivät tieteellisen paperin huomauttamalla että surin osa viimeaikaisista teknologioista on etäännyttänyt ihmiset luonnosta. Liian monen teknologin päämäärä näyttää olevan "suojella meitä luonnolta, 'valloittaa' ja hallita sitä samalla kun kehitellä yhä vaarallisempia asejärjestelmiä jotka yhä tehokkaammin pystyvät pyyhkimään kaiken elämän planeetalta", he sanoivat. Nämä kaksi huolestunutta tiedemiestä olivat lisänneet, että "meidän täytyy tutkia miksi ihmiskunta on toiminut tällaisen mielipuolisen motivaation vallassa, kohti molemminpuolista tuhoa". He päättelivät että "meidän tulee kysyä että haluaisiko yhteiskunta taas kerran tavoitella kunniallisia asioita". [Elizabeth Rauscher & William van Bise, "Fundamental Excitatory Modes of the Earth And Earth-Ionosphere Resonant Cavity", Proceedings of the 1988 International Tesla Symposium, Colorado Springs]

Sillä välin, yksilöt kuten nämä alaskalaiset aktivistit tekevät mitä he voivat. Clare Zickuhr ojensi Joelle NO HAARP- kampanjan johtajuuden ennenkuin Clare ja Barbara myivät talonsa ja lähtivät matkustamaan.

Tri. Bernard Eastlundin ideoista puhuttiin edelleen, mutta ei mediassa jota hän suosi. Pienten julkaisujen toimittajat ja radion puheohjelmien isännät huomasivat hänen patenttiensa ja HAARP:in välisen yhteyden, mutta valitettavasti monet näistä raporteista olivat epätarkkoja joidenkin yksityiskohtien suhteen. Tarkat raportit, kuitenkin, nostivat esiin yleisiä kysymyksiä. Tultaisiinko nämä tiedemiehet jotka antavat nyrkiniskuja ionosfäärille muistamaan vuosisadan todellisina hulluina tiedemiehinä? Velhon oppipoikien henki on elävänä noissa jotka saavat National Science Foundationin palkinnon siitä että he "kääntävät revontulet päälle kuumentamalla ionosfääriä radioaalloilla" ja "hämmentämällä magnetosfäärisiä myrskyjä".

Samalla kun Begichit keskustelivat näistä asioista alaskalaisten ystäviensä kanssa, kirjan toinen kirjoittaja, Jeane Manning, soitti Philip Callahanille joka on radiojärjestelmien/elektroniikan samoin kuin biologian asiantuntija. Callahanilla on teräviä sanoja ihmisille jotka suunnittelevat HAARP:ia: "Puhuessaan reikien ampumisesta ionosfääriin, he eivät tiedä ionosfääristä yhtään mitään! Ei ole mitään väärää siinä että tutkitaan luontoa ja sitten kopioidaan sitä. Mutta he yrittävät tukkia tämän järjestelmän, siinä on ongelma."

Callahan tuntee matalan taajuuden järjestelmät; hän pystytti niitä Japanissa USA:n puolustusministeriölle ennenkuin hän palasi takaisin kouluun ja valmistui hyönteistutkijaksi sekä biofyysikoksi. [Hän oppi että on mahdollista torjua ei-toivottuja hyönteisiä kun tiedetään niiden antennien värähtelytaajuus. Tämän tiedon ansiosta, hän on taistellut tuholaisia vastaan 35 vuoden ajan. Tämä myrkytön vaihtoehto jumittaa hyönteisten tutkajärjestelmän sähkömagneettisella staattisuudella.]

Jeane Manning kysyi häneltä että onko HAARP:ista mitään uhkaa maailman hyönteisille. Calahan vastasi: "Kyllä, sillä niiden antennit on säädetty jollekin taajuudelle joka kimmahtaa alas HAARP:in ionosfäärisestä modifikaatiosta."

Hän teki töitä hallituksen virastolle kun tämä HAARP-suunnitelma eteni. "Minä sain puhelun heiltä; he halusivat tietää mitä minä ajattelin sen tekevän hyönteisille. Minä sanoin: 'Sinä luultavasti sekoitat niistä muutamia sillä myös voimalinjat sekoittavat hyönteisiä. Minä olen nähnyt koiperhosten lentävän ympärillä ja syövän päivisin kun ne ovat voimalinjojen alla. Minä olen myös nähnyt niitä voimalinjojen alla syömässä kunnes ne turpoavat ja halkeavat. Se on kuin silloin kuin hyönteismyrkyt tulivat markkinoille -- me emme tiedä mitä ne saavat aikaan.'"

HAARP menee eteenpäin, kuitenkin, huolimatta varoituksista että sillä olisi mahdollisia biologisia vaikutuksia. Callahan lisää: "Kukaan ei tutki sitä; he vain istuvat siellä ja sanovat: 'Siitä ei ole haittaa.' Poissa silmistä, poissa mielestä."

Kieltäkää senttimetri-aallot!

Tri. Wolfgang Volkrodt Saksasta ottaa äärimmäisen asenteen tähän haasteeseen joka kohtaa maapallon ihmisiä. "Senttimetri-aalto -teknologian täytyy kadota meidän ympäristöstämme! Me tarvitsemme YK:n päätöksen joka kieltää kokonaisen kentän sähkömagneettisten aaltojen teknologiaa joka aiheuttaa tuhisaa resonanssia biologisissa järjestelmissä", Volkrodt väittää. Hän vaatii tarkkailukeskuksia jotka voisivat tarkkailla kiellettyjä aallonpituuksia kaikkialla, silloinkin mikäli näitä aaltoja lähetetään satelliiteista.

Samalla kun tämän kirjan kirjoittajat näkevät mikroaalto-alueen ja radiotaajuus-alueen täydellisen kiellon epärealistisena, me olemme samaa mieltä Volkrodtin kanssa että vaarojen olemassaolo kiistetään laajalti. Tri. Volkrodt sanoo: "Tämä polku näyttää pitkältä ja vaivaloiselta kunnes meidän poliitikkomme ymärtävät mitä on tapahtumassa suurvaltojen tutkimuslaitoksissa, ja millaiset räjähtävät löydöt kohtaavat tämän uhanalaisen maailman asukkaita ennen vuosisadan loppua. Toivokaamme että ne jotka ovat korkeissa asemissa heräävät ennenkuin on liian myöhäistä."

Nämä kirjailijat haastattelivat muitakin asiantuntijoita joiden varoitukset olivat varovaisempia. Esimerkiksi, James Beale Louisianasta, jonka uraan ovat kuuluneet useat sähkömagneettisen säteilyn tutkimukset, pahoittelee että biosähkö-magnetismin alalla ei ole montaa asiantuntijaa, ja vielä vähemmän niitä jotka ovat armeijasta riippumattomia. Edelleen, Beale sanoi, nämä asiantuntijat pitävät parempana puhua keskenään sen sijaan että menisivät yleisön joukkoon. "Tämä on se missä sinä tarvitset 'tieteen sillan', mikä toteutuu kun keskustellaan internetissä."

Siltojen rakentaminen eri alojen välille sekä tiedemiesten että yleisön välille on eräs suurimpia tarpeita jonka meidän tutkimuksemme on paljastanut. On vaikea toteuttaa tämä. Tämän päivän insinöörit voivat kävellä kirjastoon tai kampuksen läpi biologisten tieteiden osastolla ja löytää pinoittain informaatiota siitä miten maapallon sähköiset, magneettiset ja biologiset järjestelmät ovat sidoksissa toisiinsa. Mutta missä määrin he viitsivät katsoa oman erikoisalansa ulkopuolelle?

Elämäntieteet kuten biologia katsoo yhteyksien verkkoon elävien organismien ja maapallon luonnollisten järjestelmien välillä. Tieteet jotka käsittelevät sitä mikä on elotonta tai mekaanista ovat yliedustettuina huoneissa joissa armeijan projekteja kehitellään. Esimerkiksi, eräs insinööri kommentoi kersantti John A. Alexanderin, USA:n armeijan ei-tappavien aseiden kampanjan puhemiehen koulutuksellista taustaa: "Hän on ainoa henkilö jonka minä olen tavannut, joka kerskuu sillä että hänellä on tutkinto tanatologiassa, kuoleman tieteissä."

Nikola Teslan ajattelu oli aikansa tuote, ja siten hänen neroutensa oli rajoittunut jossain määrin mekanistiseen maailmankuvaan. Tesla halusi että hänen keksintönsä auttaisivat ihmiskuntaa. Hänelle voidaan antaa anteeksi että hän ei maininnut ekologiaa, sillä hänen aikanaan maailma ei ollut vielä havahtunut siihen. Uraa uurtavana teknofiilinä, hän ajatteli että olisi jännittävää manipuloida säätä ja valaista ionosfääri. Hän kuvitteli kuinka ylempi ilmakehä hehkuisi valitun alueen kaupunkien yllä valaisten maapalloa öisin. Tämän megaprojektin mielenlaatu jatkaa elämistään, vuosisata myöhemmin.

Mitä on tapahtunut Teslan ajatuksille lähettää suuria määriä sähköenergiaa langattomasti? Nämä ajatukset ovat vanhentuneita, nyt kun keksijät ottavat nopeita edistysaskeleita imiessään ilmaista energiaa avaruudesta, minkä Tesla ennusti. [Tämä aihe menee kirjan ulkopuolella, mutta me tahdomme mainita että vuonna 1995 John Hutchison, joka mainittiin ensimmäisessä luvussa, oli ers niistä jotka onnistuneesti rakensivat tällaisen keksinnön -- pienen mittakaavan sähköä tuottavan laitteen joka tekisi voimalaitoksista tarpeettomia.] Joka tapauksessa, näyttää siltä että langaton konsepti edelleen kiehtoo insinöörejä. Paperi jonka insinöörien yhteisö esitteli puhuu Teslan ajatuksista käyttää sähköä johtavia kerroksia ylemmässä ilmakehässä sähköä johtavana polkuna, sekä muista mahdollisuuksista energian lähettämiseen säteinä. Me otamme esiin kommentin paperin "Weather Modification" -luvusta jossa sanotaan: "Koska elektrosfäärin vahvuus on 300 kilovolttia suhteessa maapalloon, ja tämä langaton järjestelmä sellaisena kuin Tesla ehdotti oli suunniteltu toimimaan 30-100 megavoltin teholla, on olemassa merkittävä riski häiritä ilmakehään. Ei tiedetä etä onko tämä hyödyllistä vai haitallista." [Kurt L. van Vorhies & James E. Smith, "The Promises And Prospects of Worldwide Wireless Power Transfer: An Overview", 1991, Intersociety Energy Conversion Engineering Conference Proceedings]

Toisaalta, tiedemiehen aliarvioimisen tyylillään Rosalie Bertell sanoi HAARP:ista: "Minä olen myös huolissani." Hän oli kirjoittamassa kirjaa Women's Pressille Lontooseen, Englantiin, laajemmin mutta rajoitetusta aiheesta -- militarismi ja ympäristö.

Kuinka me käännämme sen ympäri?

Tri. Bertell sanoo että naiset voivat kääntää päinvastaiseksi nämä tuhoisat trendit. Bertell, jolla on tohtorin tutkinto biometriassa, ja joka on tehnyt töitä syövän/syntymävikojen tutkimuksen parissa vuosikymmeniä, kuvailee vaikutusta maapallon ympäristöön valmisteluna sotaan.

"Naisten väkivallattomien taipumusten sekä heidän sosiaalisten taitojensa ansiosta, on välttämätöntä että naiset ottavat oikeutetun paikkansa päätöksen tekijöinä. Tämä on erityisesti totta mitä tulee osanottoon strategisissa aivoriihissä, armeijan komentoketjussa sekä kansainvälisen lain alueilla."

Hän edelleen huomauttaa että konfliktien ratkaisu ilman suurta vahinkoa meidän elämää ylläpitäville järjestelmille ei ole puhtaasti naisten taito eikä kaikilla naisilla ole sitä. Mutta naisten pääsy vallan ytimeen avaisi ovet.

Tri. Bertell ehdottaa millaisia olisivat suuntaviivat joiden avulla parantaa meidät riippuvuudesta väkivaltaan. Tässä on lyhennetty lista hänen ehdotuksistaan:

Myöntää että sota ei ole inhimillinen luonteenpiirre vaan pikemminkin opittu käyttäytymismalli. Omaksua oikeudenmukaisuus ja kansainvälinen samanarvoisuus tienä rauhaan. Vaatia kuulemistilaisuutta kaikkien sotilaallisten hankkeiden ympäristövaikutuksista

mukaanlukien avaruusohjelmat. Paljastaa sodankäynnin itsetuhoisat taipumukset. Jäädyttää sotilasbudjetit nykyiselle tasolle, sekä vähentää niitä joka vuosi 20 prosentilla tallettaen säästöt YK:n rahayksikön muodossa jossa niitä voidaan käyttää ainoastaan inhimillisiin kohteisiin mukaanlukien ympäristön puhdistaminen.

Opetella rakastamaan ja arvostamaan biologisia organismeja, sekä elämän verkon vuorovaikutteisuutta.

Opettamalla lapset murtamaan väkivaltaiset tottumukset. Näkemällä itsensä osana planeettaa, universumin lapsena, kykenevänä tuntemaan isku joka

kohdistuu mihin tahansa elämän järjestelmän osaan missä tahansa paikassa universumia. Elämänverkko on monimutkaisesti vuorovaikutteinen. Riko se ja me olemme kaikki tuomittuja. [Rosalie Bertell, "Exposing the Agenda of the Military Establishment", syyskuu 1993]

Tämän kirjan kirjoittajat eivät odota että elämäntieteiden tutkijat tai naiset äkkiä ilmestyisivät pöytien ympärille Pentagonissa merkittävässä määrin. Kuitenkin, meidän toivomme on että laajempi valikoima ääniä kuultaisiin kun tehdään päätöksiä siitä että vahingoitetaanko valtavan luonnon järjestelmän kuten ionosfäärin koskemattomuutta.

Niin pitkään kuin macho-asenne vallitsee, ihmiset veronmaksajien rahat taskussaan haluavat yrittää "muokata" planetaarisia järjestelmiä. Kun yhä useammat tavalliset ihmiset ymmärtävät että USA:n armeija haluaa tehdä kokeita maapallon sähköisellä kilvellä, he ilmaisevat tunteita jotka ovat verrattavissa siihen mitä tiedemies Tri. Malcolm tunsi elokuvassa Jurassic Park. Hän sanoi että hän oli täynnä nöyryyden puutetta luontoa kohtaan -- ihminen jolla oli pelottava valta, "kuten lapsi joka löytää isänsä aseen".

Sillä välin, Tri. Robert Becker ilmaisee mielipiteenään että "armeija edelleen uskoo että sotilaallisen organisaation eloonjäänti on sen arvoista että sen eteen voidaan uhrata monien amerikkalaisten henki ja terveys".

Tämän kirjan kirjoittajat eivät ole teknofiilejä tai armeijan vastaisia. Kuitenkin, armeijan rahoittaman teknologian on sallittu jyräävän yli koko planeetan. Eikö ole koulutettujen kansalaisten aika leikata

isojen poikien palkkioita ja valvoa heitä tarkemmin? Eikö ole aika jotta pelkoon perustuva ajattelu korvattaisiin harkitsevammalla politiikalla?

Nämä kirjailijat ehdottavat että jokainen joka on huolestunut HAARP:ista ottaisi yhteyttä Liittovaltion lakimieheen protestoidakseen sekä vaatisi että elämäntieteet saisivat kunnollista rahoitusta ja että heillä olisi enemmän päätösvaltaa. Ja että esiin nousevat teknologiset edistysaskeleet olisivat meidän viisaiden miesten ja naisten käsissä, eikä kaikkein aggressiivisempien tai niiden käsissä jotka ovat ympäröityjä suurimmilla budjeteilla.

Me toivomme että riippumattomat tiedemiehet tapaisivat toisiaan kasvoista kasvoihin kuten myös internetissä, koskien HAARP:iin liittyviä aiheita. Kansainvälistä symposiumia tarvittaisiin kiireellisesti. Filantroopikot voisivat avustaa rahallisesti näiden tiedemiesten matkoissa ja tutkimuksissa, sillä riippumattomat ajattelijat on savustettu ulos hyväpalkkaisista töistä. Esimerkiksi, taloudellisesti tiukoilla olevat konsultoijat eivät edes vuodessa tienaa sitä summaa mikä tarvitaan jotta he pääsisivät käsiksi USA:n ilmatieteen laitoksen tiedostoihin.

Tutkijat jotka karttavat armeijan ohjelmien "mustien budjettien" maailmaa tarvitsevat "valkoisen budjetin". Valkoisen budjetin projekteihin voisi kuulua vulkaanisen kiven levittäminen ympäristöön maapallon paramagneettisuuden palauttamiseksi. Tri. Callahan sanoo että kemiallinen maatalous sekä metsien avohakkuut muuttavat maaperän paramagneettisuutta tai huuhtovat sen mereen. Tällaisia rakentavia projekteja voisivat suorittaa ihmiset kaikkialla maailmassa, korvaten pelon tunteet jotka vallan kahvassa istuvat ihmiset ovat saaneet aikaan.

Kirjassaan Brave New World Revisited Aldous Huxley sanoi vuonna 1958:

"Sillä välin maailmassa on yhä jonkin veran vapautta jäljellä... Jotkut meistä uskovat että ilman vapautta ihmisestä ei voi tulla täysin inhimillistä, ja että vapaus on täten äärimmäisen arvokasta. Kenties voimat jotka nyt uhkaavat vapautta ovat liian voimakaita jotta niitä voitaisiin vastustaa pitkään. On kuitenkin meidän velvollisuutemme tehdä kaikki voitavamme niiden vastustamiseksi."

Matkalla tätä päämäärää kohti, muut ajattelijat viittaavat ihmistekoisiin esteisiin. He kysyvät, että häiritseekö yhä painostavammaksi käyvä sähkömagneettinen ympäristö selkeää ajattelua suuressa mittakaavassa. Jos näin on, silloin yhteiskunnan tietämättömyys tästä näkymättömästä hulluksi tekevästä vaikutuksesta on ongelma. Ihmiskunnalla on resurssit muuttaa teknologiaansa jos meillä on poliittista tahtoa tehdä näin. Ihmisten jotka eivät ole tiedemiehiä täytyy kouluttaa itseään ja tuoda äänensä kuuluville; tieteen asema itse itsensä säätävänä järjestelmänä näyttää murtuneen. Näiden tieteiden pirstoutuminen yhä kapeammiksi erikoisaloiksi on tehnyt vaikeaksi tiedemiehille yhdistää suuri faktojen kirjo koskien meidän planeettaamme sekä tulla järkiinsä.