weblogit_julkisuutena
Post on 15-Oct-2014
197 Views
Preview:
DESCRIPTION
Transcript
Suomalaisten weblogien verkostokeskustelevana julkisuutena
Jere Juhana Majava
Helsingin yliopisto
Valtiotieteellinen tiedekunta
Sosiologia
Pro gradu -tutkielma
Toukokuu 2006
Sisällysluettelo
Johdanto ........................................................................................................................ 1
1 Mitä ovat weblogit?................................................................................................... 31.1 Weblogin määritelmä......................................................................................... 31.2 Weblogit viestintävälineenä .............................................................................. 81.3 Linkkiblogit ja nettipäiväkirjat........................................................................10
2 Julkinen sfääri..........................................................................................................112.1 Julkisuuden eri merkityksiä.............................................................................112.2 Julkisuuden syntyhistoriaa...............................................................................122.3 Julkisen keskustelun kriteerit ..........................................................................132.4 Välineitä julkisuuden arviointiin.....................................................................21
3 Weblogien verkosto osallistuvan tutkimuksen kohteena......................................253.1 Suomalaiset weblogit.......................................................................................263.2 Osallistuva havainnointi tutkimusmenetelmänä ............................................283.3 Virtuaalinen yhteisö ja asuinpaikka................................................................313.4 Tutkimusblogi osana tutkimusmenetelmää....................................................333.5 Teknologisesta determinismistä ......................................................................34
4 Weblogit verkostoyhteisönä ...................................................................................354.1 Weblogit suhdeverkostona ..............................................................................354.2 Linkkien merkitykset .......................................................................................374.3 Verkostojen rakenteet ja statushierarkiat........................................................394.4 Suomalaisten weblog-yhteisöjen verkostorakenteita.....................................43
5 Weblogit julkisuutena .............................................................................................525.1 Weblogit mahdollisuutena ja uhkana..............................................................525.2 Osallistumisen avoimuus ja tasa-arvoisuus....................................................555.3 Verkostojulkisuuden tasot ...............................................................................575.4 Weblogit ja tiedotusvälineet............................................................................625.5 Vertaistuotanto ja muut osallistumisen muodot.............................................64
6 Tekijänoikeuskeskustelu.........................................................................................696.1 Tekijänoikeuskeskustelun taustaa...................................................................716.2 Keskeiset toimijat ja autonomia......................................................................716.3 Julkisen mielipiteen muodostuminen..............................................................746.4 Dialogisuus ja vastakkaisten näkemysten huomioiminen .............................766.5 Tekijänoikeuskeskustelun vaikutukset ...........................................................78
7 Yhteenveto ja johtopäätökset..................................................................................79
Lähteet.........................................................................................................................83
Johdanto
Tutkimus käsittelee weblogeja uudenlaisena verkostojulkisuuden muotona. Web-
logit tai blogit – muodoltaan päiväkirjaa muistuttavat, säännöllisesti päivittyvät ja
vuorovaikutteiset verkkosivustot – ovat yleistyneet nopeasti vuosituhannen vaih-
teesta lähtien. Weblogit ovat keskeinen teknologia kehityksessä, joka on tuonut
laajojen verkkosivustojen julkaisemisen ja ylläpidon välineet aiemmin pääosin tie-
don vastaanottajan roolissa toimineiden internetin käyttäjien saataville. Demokra-
tisoidessaan verkkojulkaisemista weblogit ovat muuttamassa WWW:n maisemaa
ja luonnetta. Yksityishenkilöiden blogien yleistyminen ja niiden saama huomio on
tällä hetkellä tärkein vastavoima kehitykselle, joka WWW:n alkujaoista on johta-
nut kohti yhä suurempaa kaupallisten toimijoiden ja pääoman valtaa internetissä
(Dahlberg, 2005a). Weblogit ovat myös muuttamassa WWW:n luonnetta perustal-
taan yksisuuntaisesta julkaisukanavasta vuorovaikutteisesi ja monenkeskiseksi in-
formaation vertaistuotannon ja julkisen keskustelun alueeksi.
Weblogien suosion nopea kasvu on maailmanlaajuinen ilmiö. Eri kielialueilla blo-
git synnyttävät kuitenkin omia paikallisia blogikulttuureita tai julkisuuksia, joilla
on omat erityispiirteensä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan weblogeja erityisesti
suomalaisten blogien muodostaman julkisuuden näkökulmasta. Viimeisen puolen-
toista vuoden aikana blogit ovat olleet näkyvästi esillä suomalaisissa tiedotusväli-
neissä ja julkisessa keskustelussa. Blogit ovat herättäneet kiinnostusta erilaisten
toimijoiden ja instituutioiden piirissä. Tiedotusvälineet perustavat kilvan omia
blogeja pysyäkseen mukana verkkopohjaisen viestinnän murroksessa. Poliittiset
päättäjät hakevat blogien kautta näkyvyyttä, ehkä myös uusia tapoja tuoda poliit-
tista päätöksentekoa lähemmäksi kansalaisia. Esimerkiksi vuoden 2006 presiden-
tinvaaleissa lähes kaikilla ehdokkailla oli oma blogi tai kannattajien blogeista
koostuva verkosto ja blogit olivat näkyvästi esillä sekä osana kampanjointia että
vaaleja käsitellyttä uutisointia. Myös organisaatiot ja yritykset ovat kiinnostuneita
blogeista tiedotuksen, tiedon hallinnan, koulutuksen, suhdetoiminnan ja markki-
noinnin välineinä. Yksityiset ihmiset ovat kuitenkin jo vuosien ajan ylläpitäneet
2
blogeissa julkisia linkkilistoja, kirjoittaneet päiväkirjoja, luoneet ystävyyssuhteita
ja tuoneet julki mielipiteitään. Yksityishenkilöiden ”autonomiset” blogit muodos-
tavatkin blogien suuren enemmistön.
Tässä tutkimuksessa tarkastelen, millaista julkisuutta weblogien avoin keskustelu-
verkosto muodostaa? Millaisena niissä käyty keskustelu näyttäytyy erilaisten jul-
kisen keskustelun teorioiden ja ideaalityyppien valossa? Mitä uutta weblogeilla on
tarjota internet-julkisuudelle suhteessa muihin julkisen keskustelun kanaviin? Jul-
kisuuden käsitteen ohella tutkimukselle keskeisiä käsitteitä ovat yhteisö ja verkos-
to. Yhteisö on ollut keskeinen metafora hyvin erilaisissa internet-pohjaista vuoro-
vaikutusta käsittelevissä tutkimuksissa. Sen hallitseva ja melko kirjava käyttö on
jättänyt vähemmälle huomiolle erityisesti internetin tutkimuksen julkisuutena.
Vuorovaikutteisena julkaisualustana weblogien toiminta yhteisönä ja julkisuutena
limittyvät kuitenkin toisiinsa.
Word Wide Web kokonaisuutena muodostaa verkkosivustojen ja -sivujen edusta-
mien solmujen ja näiden välisten linkkien yhdistämän verkoston. Sekä WWW:n
yhteisöjä että julkisuuksia käsittelevissä empiirisissä tutkimuksissa on yleensä
keskitytty teknisesti rajatun alueen, kuten keskustelupalstan tai vastaavan yhteis-
työympäristön sisäiseen vuorovaikutukseen. Tällöin laajemman toimintaympäris-
tön verkostoluonne on jäänyt yleensä taka-alalle. Selvärajaisista ympäristöistä poi-
keten weblogit muodostavat avoimen vuorovaikutusverkoston, jolla ei ole yhtä
keskusta. Verkoston rakenne ja sen ominaisuudet ovat siten keskeisiä weblogien
arvioinnissa julkisuutena.
Weblogien muodostaman keskusteluympäristön verkostomainen ja hajautettu
luonne eivät ole ainoita juuri weblogeille tyypillisiä ominaisuuksia. Kysymys in-
ternetin mahdollistamien viestintävälineiden erosta onkin tärkeä ja internetiä käsit-
televässä sosiologisessa tutkimuksessa usein vähälle huomiolle jäänyt seikka. Py-
rin siten suhteuttamaan weblogeja vuorovaikutusvälineenä ja keskusteluverkostona
muihin internet-pohjaisiin viestintävälineisiin erityisesti julkisen keskustelun mah-
dollistamisen näkökulmasta.
3
Tarkastelen tutkimuksessani, millaisia verkostorakenteita suomalaisten weblogien
välille muodostuu. Arvioin lisäksi sitä, täyttääkö weblog-keskustelu eri julkisuus-
teorioiden asettamat informatiivisuuden, rationaalisuuden ja osallistumisen avoi-
muuden vaatimukset. Kiinnitän myös huomiota siihen, miten weblogien verkoston
vuorovaikutussuhteet eroavat rakenteellisesti muiden internetiin perustuvien tie-
dostusvälineiden luomista vuorovaikutussuhteista.
Etsin vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin suomalaisten weblogien virtuaa-
lietnografisen tutkimuksen avulla. Kokoan yhteen weblog-ilmiön tavoin nopeasti
kasvavan yhteiskunnallisen blogitutkimuksen tuloksia, ja arvioin niitä suhteessa
omiin tuloksiini. Osallistuvan havainnoinnin lisäksi hyödynnän kahta erillistä ai-
neistoa blogeissa käytävän julkisen keskustelun sekä sivustojen ja blogien yhteyk-
sien muodostamien keskusteluverkostojen analyysissa.
Vaikka aihetta sivutaan tapaustutkimuksen ja kirjallisuuden valossa, en pyri tutki-
muksessani selvittämään weblogien muodostaman julkisuuden vaikutusta niiden
ulkopuoliseen julkiseen keskusteluun, poliittiseen päätöksentekoon tai valtamedi-
aan. Sen sijaan pyrin luomaan kattavan yleiskatsauksen weblogeista uutena ja so-
siologisesti vähän tutkittuna ilmiönä. Tutkimuksen taustalla on ajatus siitä, että
blogit heijastavat myös laajemmin digitaalisessa kulttuurissa vallitsevia käytäntöjä
ja käsityksiä yhteiskunnallisesta osallistumisesta ja vuorovaikutuksesta.
1 Mitä ovat weblogit?
1.1 Weblogin määritelmä
Termillä weblog ei ole olemassa kuvaavaa vastinetta suomen kielessä. Toisinaan
käytetyt käsitteet verkko- tai nettipäiväkirja viittaavat vain tiettyyn osaan weblo-
geista ja suomennosyritykset, kuten verkkoloki eivät ole vakiintuneet käytössä.
Weblogien kirjoittajien käyttämät anglismit weblog tai blogi ovatkin vakiintumas-
sa yleistermeiksi myös Suomessa. Samalla tavoin kirjoittajiin viitataan yhä use-
4
ammin bloggaajina (käännöksenä englanninkielisestä termistä blogger) ja sivuston
ylläpitoon liittyvästä toiminnasta bloggaamisena tai blogaamisena (blogging).
Muodollisesti weblog tai blogi on loki- tai päiväkirjan tavoin päivätyistä, itsenäi-
sistä merkinnöistä koostuva websivusto. Weblog muodostaa aina kumuloituvan
prosessin: uusi tuotettu sisältö ei korvaa vanhaa vaan kaikki merkinnät arkistoitu-
vat. Uusien merkintöjen ilmaantumistahti vaihtelee käytännössä useista merkin-
nöistä päivässä pariin kuukaudessa. Uusimmat merkinnät esitetään aina sivuston
etusivulla, vanhemmat löytyvät yleensä kuukausittain järjestetyistä arkistoista.
Blogien lukijat, joiden määrä voi vaihdella muutamasta kymmeniin tuhansiin,
saattavat olla vakituista yleisöä tai satunnaisia kävijöitä. Kronologisen järjestyksen
lisäksi blogin merkintöjä on usein mahdollista seurata esimerkiksi teemojen tai
kategorioiden avulla. Weblogit ovat yleensä yksityishenkilöiden julkaisemia ja
tyyliltään henkilökohtaisia ja epämuodollisia. Weblogit ilmestyivät 1990-luvun
puolivälissä ja tulivat suosituiksi ilmaisten julkaisutyökalujen myötä vuosituhan-
nen vaihteessa. Koska nykyisin kuka tahansa verkkoyhteyden omaava pystyy jul-
kaisemaan omaa weblogia, niiden laatu, sisältö ja tavoitteet vaihtelevat suuresti.
Kuvatun muodon puitteissa weblogeihin liittyy monia juuri niille tyypillisiä tekni-
siä ominaisuuksia ja sosiaalisia käytäntöjä. Osa näistä on weblogeille tyypillisiä,
osaa voidaan määritelmästä riippuen pitää weblogeille välttämättöminä.
Media. Weblogit koostuvat yleensä pääosin hypertekstistä, mutta sivustolle ja yk-
sittäisiin merkintöihin on mahdollisuus liittää myös multimediaa – kuvia, ääntä ja
liikkuva kuvaa. Myös erilaiset ensisijaisesti valokuvien, piirrosten tai ääni- tai vi-
deotallenteiden1 julkaisemiseen keskittyvät weblogit ovat yleisiä.
- Henkilökohtaisuus. Kuten perinteiset henkilökohtaiset kotisivut, weblogit
ovat tyypillisesti yhden henkilön julkaisemia. Kotisivun tavoin henkilökoh-
tainen weblog toimii kirjoittajansa merkitsijänä verkossa. Tietyn aiheen tai
olemassa olevan yhteisön, kuten perheen tai ystäväpiirin ympärille peruste-
1 Blogeissa ja RSS-uutisvirtoina julkaistuja äänitiedostoja kutsutaan podcasteiksi, kannettavaniPod-soittimenmukaan. ”Äänibloggaamiselle” tai podcastaamiselle ei ole blogien tavoin olemassasujuvaa suomennosta.
5
tut usean kirjoittajan ryhmäblogit ovat myös yleisiä. Kuitenkin myös ryh-
mäblogeissa jokainen kirjoittaja yksilöidään yleensä selvästi ja kirjoittajat
vastaavat omista puheenvuoroistaan.
- Viitattavuus. Yksittäisillä blogimerkinnöillä on yleensä yksilöllinen, pysy-
vä osoite, niin sanottu permalinkki tai ikilinkki, joka mahdollistaa yksittäi-
seen merkintään viittaamisen hyperlinkillä. Samoin vanhat merkinnät ovat
löydettävissä sivuston arkistojen kautta. Permalinkit ovat yksinkertaisuu-
destaan huolimatta keskeinen vuorovaikutustekniikka. Ne ovat edellytys
merkintöjen välisille viittauksille ja sitä kautta linkkien välittämille weblo-
gien välisille keskustelusuhteille.
- Vuorovaikutteisuus. Blogit mielletään usein paitsi julkaisu- myös vuoro-
vaikutusalustaksi. Merkinnät sisältävät yleensä toiminnon, jolla kävijät
voivat jättää julkisia kommentteja. Blogit keskustelevat myös keskenään
viittaamalla toisiinsa. Yksittäiset merkinnät eri blogeissa ovat puheenvuo-
roja keskustelussa ja mikä tahansa merkintä on potentiaalinen keskuste-
lunavaus. Blogit muodostavat hajautettuja, hyperlinkein nivottuja keskuste-
luja, jotka synnyttävät avoimia, verkostomaisia keskusteluyhteisöjä. Blo-
gosfääri on käsite, jolla viitataan blogeihin yhteisönä tai sosiaalisena ver-
kostona.
- Julkaisujärjestelmät. Teknisesti weblogit ovat osa laajempaa viestintäväli-
neiden ryhmää, jotka mahdollistavat verkkosivujen julkaisemisen ja muok-
kaamisen yksinkertaisen käyttöliittymän kautta. Erilaisten WWW-
pohjaisten, selainohjelman kautta toimivien julkaisupalvelujen ja järjestel-
mien tarjonta on ollut keskeinen syy weblogien yleistymiseen (Blood 2000
ja 2004). Käyttäjien saatavissa on sekä useita ilmaisia ja maksullisia julkai-
supalveluja. Ainoa edellytys blogille on siten internetyhteys. Toinen mah-
dollinen tapa julkaista blogia on käyttää jotain useista avoimen lähdekoo-
din ohjelmia jotka tarjoavat monipuolisempia ominaisuuksia, mutta jotka
vaativat erillisen web-hotellin tai oman palvelimen. Ohjelmien ja valmii-
den palvelujen avulla sivuston päivittäminen on erittäin helppoa, eikä vaadi
6
juurikaan teknistä asiantuntemusta. Järjestelmät huolehtivat automaattisesti
merkintöjen arkistoinnista ja mahdollistavat kommentoinnin, uutisvirrat ja
muut sivuston vuorovaikutteiset ominaisuudet.
- Uutisvirrat tai -syötteet. Weblogien uusimmat merkinnät julkaistaan yleen-
sä verkkosivujen lisäksi myös uutisvirtana tai -syötteen2 (newsfeed). Syöte
on julkaisujärjestelmän automaattisesti tuottama, strukturoidussa muodossa
esitetty XML-kielinen uutiskooste toisille ohjelmille. Syötteet mahdollista-
vat muun muassa usean eri blogin (tai muun uutisvirtoja tarjoavan tietoläh-
teen, esimerkiksi uutissivuston) seuraamisen keskitetysti uutistenlukuoh-
jelman avulla tai merkintöjen julkaisemisen automaattisesti toisaalla ver-
kossa.
Kuva 1 on esimerkki weblog-sivustolle tyypillisestä rakenteesta ja sisältöelemen-
teistä. Weblogin sisällölliset elementit ja niiden asettelu voivat vaihdella suuresti
riippuen käytetystä julkaisujärjestelmästä, sivupohjasta ja käyttäjän valinnoista.
Ainoa yhteinen ja määrittelevä tekijä on, että blogin uusimmat uusin tai uusimmat
merkinnät löytyvät sivuston etusivulta. Kuvan esimerkin edustama kaksipalstainen
rakenne on kuitenkin hyvin yleinen ja kuvaava.
2 Yleisin uutissyötteiden formaatti on RSS (Rich Site Summary tai Really Simple Syndication) jasen eri versiot. Atom on toinen, toiminnallisesti vastaava uutisvirtojen merkkauskieli. Käyttäjänkannalta näillä ei juuri ole eroa ja useimmat uutisvirtoja lukevat ohjelmat osaavat käsitellä molem-pia formaatteja.
7
Kuva 1. Esimerkki weblogin etusivusta, Kuu-blogi (30.4.2005)3.
Sivuston kaikilla sivuilla toistuva ylätunniste sisältää sivuston nimen sekä kuvaa-
van tai alaotsikon tai taglinen. Ylätunniste toimii yleensä myös navigaationlinkki-
nä sivuston etusivulle. Varsinainen sisältökenttä koostuu etusivulla uusimmista
päivätyistä ja usein otsikoiduista merkinnöistä. Merkinnän permalinkkisivuilla si-
sältöalueessa esitetään merkintä ja usein sen perässä siihen jätetyt kommentit.
Merkintöjen pituus voi vaihdella lauseesta useaan sivun. Erityisesti lyhyissä mer-
kinnöissä linkit (esimerkkisivulla himmeänä näkyvä teksti) ovat usein merkinnän
keskeinen sisältö. Sivuston sivupalkista löytyviä sisältöelementtejä ovat tyypilli-
sesti erilaiset linkkilistan, kuten linkit sivuston vanhempien merkintöjen arkistoi-
3 URL: http://peruna.fi/kuu/
8
hin, usein kuukausittain sekä aiheittain, mikäli käytetty julkaisujärjestelmä tukee
merkintöjen jaottelua kategorioiden avulla. Näiden sisäisten linkkien lisäksi tyypil-
lisiä ulkoisia linkkejä ovat ns. blogrollit, linkit kirjoittajan seuraamiin ja/tai tämän
tuntemien henkilöiden blogeihin. Näiden lisäksi sivupalkkien toistuvia elementtejä
ovat kirjoittajan lyhyet esittelyt itsestään tai linkki erilliselle esittelysivulle, linkki
sivuston uutissyötteeseen, hakukentät, koosteet ulkoisista web-palveluista ja mai-
nokset. Erilaisten myös linkkeinä toimivien bannereiden ja kuvakkeiden avulla
bloggaajat osoittavat tukea, sitoutumista tai kuulumista johonkin ryhmään. Esi-
merkkiblogin Olen rikollinen? -banneri osoittaa kirjoittajan vastustavan uutta teki-
jänoikeuslakia (ks. luku 6).
1.2 Weblogit viestintävälineenä
Yksittäisiltä teknisiltä ominaisuuksiltaan weblogeissa ei ole juuri mitään ainutlaa-
tuista. Teknisesti blogien erityisyys perustuukin lähinnä erilaisten ominaisuuksien
yhdistelmään: julkaisujärjestelmien mahdollistamaan päivittämisen helppouteen,
verkkojulkaisemisen ja vuorovaikutuksen yhdistämiseen sekä informaation siirret-
tävyyteen uutisvirtojen avulla. Herring ym. katsovat weblogien muodostavan täy-
dentävän viestintäkanavan perinteisten staattisten verkkosivustojen ja asynkronis-
ten vuorovaikutusmedioiden (kuten sähköposti tai keskustelupalsta) välillä (Her-
ring ym. 2005).
9
Taulukko 1. Weblogit jatkumona verkkosivujen ja asynkronisten vuorovaikutusvälineiden
välillä. (Herring ym. 2005)
Perinteiset verkkosivut Weblogit Asynkroniset vuorovaiku-tusvälineet
Päivittyvät harvoin Päivittyvät usein Päivittyvät jatkuvasti
Asymmetrinen lähetys Asymmetrinen vuorovaikutus Symmetrinen vuorovaikutus
Multimedia Pääsääntöisesti teksti Pelkkä teksti
Päivitystahdin nopeutuminen, siirtymä perinteisiä henkilökohtaisia verkkosivuja
luonnehtivasta harvasta julkaistutahdista blogien säännönmukaiseen, usein päivit-
täiseen tai jopa useita kertoja päivässä tapahtuvaan julkaisemiseen muuttaa tulkin-
takehystä, jolla yksityishenkilöiden verkkosivuja arvioidaan. Yochai Benkler
(2006, 217) vertaa kehitystä siirtymäksi esseiden kirjoittamisesta uutisraportointiin
ja samalla tiedotusvälineiden ajalliseen rytmiin. Blogien asymmetrinen vuorovai-
kutteisuus – asymmetrinen, sillä blogin ylläpitäjällä on mahdollisuus moderoida
saamiaan kommentteja – asettaa sen vuorovaikutusvälineenä yksisuuntaisten verk-
kojulkaisujen ja keskustelupalstojen välimaastoon. Aluksi puhtaasti tekstipohjaisia
sivuja tuottaneet julkaisujärjestelmät ja niiden tavoin toimivat palvelut mahdollis-
tavat nykyisin myös muiden mediamuotojen julkaisemisen. Multimedia on nope-
asti yleistymässä myös blogeissa, erityisesti äänitiedostoja välittävien uutisvirtojen
eli podcastien ja videoblogien muodossa.
Elmine Wijnia (2004) esittää, että weblogit muodostavat kokonaan uuden ja muis-
ta internet-pohjaisista viestimistä itsenäisen median. Tämä perustuu weblogien
ominaisuuteen yhdistää konsultaation, rekisteröinnin ja keskustelun viestinnällisiä
tasoja. Yksittäisinä verkkojulkaisuina weblogit toteuttavat konsultoivaa viestin-
täsuhdetta, jossa vastaanottajat hakevat tietoa sitä välittävästä keskuksesta. Perin-
teisistä viestimistä konsultoiva suhde on tyypillinen perinteisille verkkosivuille ja
sanomalehdille. Keskustelun ja rekisteröinnin tasoja weblogit toteuttavat vuoro-
vaikutteisena ja informaatiota välittävänä verkostona, jossa yksittäisen sivuston
rooli ei ole samalla tavoin merkityksellinen. Keskusteleva suhde perustuu sivusto-
10
jen väliseen vaihtoon ja on aktiivisinta blogien muodostamien avointen yhteisöjen
sisällä. Rekisteröivä toiminta taas perustuu keskukseen, joka kerää tietoa eri läh-
teistä ja välittää sitä eteenpäin. Weblogeissa rekisteröivä viestintä ylittää helpom-
min keskustelevien yhteisöjen rajat, kun tunnettavuuden perusteella eritasoisina
keskuksina toimivat weblogit välittävät toisilleen kiinnostavaksi katsomaansa tie-
toa. Päiväkirjamaiset blogit operoivat lähinnä keskustelun, kun taas linkkiblogit
rekisteröinnin tasolla.
1.3 Linkkiblogit ja nettipäiväkirjat
Verrattain yksinkertaisen muotonsa puitteissa weblogeilla on loputtomasti erilaisia
genrejä ja tyylejä. Weblogeja voidaan luokitella muun muassa sisällön, käyttötar-
koituksen ja käytettyjen tiedotusvälineiden perusteella (Herring ym. 2005). Jaotte-
lu linkkiblogeihin ja päiväkirjoihin on yksi perustavimmista ja yleisimmistä genre-
jaotteluista (esimerkiksi Blood 2000). Jako perustuu weblogien syntyhistoriaan.
Linkkiblogi on weblogien historiallisesti varhaisin muoto. Ensimmäiset blogit oli-
vat nimensä mukaisesti4 webin lokikirjoja: kommentoituja, päivitettäviä linkkilis-
toja vierailluista ja kiinnostavista verkkosivuista. Linkkiblogit toimivat – ja toimi-
vat edelleen - eräänlaisina informaatiosuodattimina kirjoittajan valitsemasta ai-
heesta tai teemasta. Linkkiblogien viitatessa kirjoittajan näkökulmasta ulkoisiin
resursseihin päiväkirjat käsittelevät lähinnä kirjoittajan omaa elämää (Herring ym.
2005). Weblogeista alun perin erillään syntynyt nettipäiväkirja on muotona lähes
täysin sulautunut weblogeihin omaksumalla näiden teknisen muodon ja viittaus-
käytännöt erityisesti ilmaisten julkaisupalvelujen yleistymisen myötä (Blood
2004).
Biz Stone (2004) jakaa blogit kolmeen luokkaan tyypillisimpien aiheiden mukaan.
Nämä ovat teknologia, politiikka ja henkilökohtainen päiväkirja. Teknologiaa kä-
sittelevien blogien suuri määrä selittyy pitkälti julkaisumuodon kontekstilla. Poliit-
tiset blogit ja päiväkirjat sen sijaan perustuvat vanhempiin kirjallisiin traditioihin
4 Ensimmäisen kerran termiä “weblog” käytti Jorn Barger 1999 sivustostaan Robot Wisdom Sivus-to on edelleen hyvä esimerkki perinteisestä linkkiblogista, eikä juuri muistuta ulkoasultaan nykyis-ten julkaisujärjestelmien tuottamia huoliteltuja blogeja. URL: http://www.robotwisdom.com
11
ja jakoon julkisen poliittisen ja yksityisen tunnustuksellisen diskurssin välillä
(Chesher 2005). Poliittiset blogit, sekä tiettyyn puolueeseen tai kantaan sitoutuneet
sekä sitoutumattomasti politiikkaa kommentoivat blogit ovat yleisiä erityisesti Yh-
dysvalloissa. Suomessa politiikka aihealueena on ollut blogeissa melko marginaa-
linen, mutta poliittiset blogit ovat nopeasti yleistymässä täälläkin.
Erilaiset luokittelut ovat yleistäviä ja suurta osaa yksittäisistä weblogeista ei voida
yksiselitteisesti asettaa mihinkään valmiiseen luokkaan. Weblogien tekninen kehi-
tys on nopeaa ja erilaisten käyttötarkoitusten jatkuva innovointi tekee erilaiset luo-
kittelut väliaikaisiksi ja arbitraarisiksi (Bernstein 2004, 19-20). Weblogien hyvin
yksityiskohtainen luokittelu ei siten välttämättä ole mahdollista tai mielekäs tavoi-
te tutkimukselle. Perustavanlaatuiset tyypittelyt auttavat kuitenkin hahmottamaan
weblogien erilaisia funktioita ja ilmiön sisäisiä jännitteitä.
Keskeisimmät jaottelut operoivat yksityisen ja julkisen välisellä jännitteellä. Yksit-
täisten blogien osalta tätä luonnehtii jännite intiimiin piiriin paikantuvien päiväkir-
jojen ja julkista piiriä edustavien poliittisten blogien ja linkkiblogien välillä. Sisäi-
senä jännitteenä julkisen ja yksityisen välinen rajankäynti luonnehtii toisaalta
kaikkia henkilökohtaisia blogeja genrestä riippumatta (Jacobs 2003).
2 Julkinen sfääri
2.1 Julkisuuden eri merkityksiä
Julkisuudelle voidaan käsitteenä antaa useita eri merkityksiä. Julkisuus voidaan
ymmärtää normatiivisena periaatteena, jonka mukaan kansalaisten muodostama
julkinen mielipide muodostaa perustan poliittiselle päätöksenteon legitiimiydelle.
Toiseksi julkisuus voidaan ymmärtää siksi keskustelun alueeksi, jossa julkinen
mielipide muodostuu. Moderneissa demokratioissa tämä on tarkoittanut tiedotus-
välineiden välittämää mediajulkisuutta. Puhekielessä julkisuudella tarkoitetaan
usein näkyvyyttä tässä mediajulkisuudessa.
12
Kolmas tapa ymmärtää julkisuus on tarkastella prosesseja, joissa julkinen mielipi-
de syntyy. Julkisuus voidaan tällöin määritellä yhteisestä ongelmasta tai aiheesta
julkisesti keskustelevien ihmisten joukoksi, tai tämän keskustelun ympärille syn-
tyneeksi sosiaaliseksi tilaksi. Asiakeskeisenä ja kaikille osallistujille avoimena jul-
kisuus on tyypillisesti vuorovaikutusta toisilleen vieraiden ihmisten välillä. Julki-
suus edellyttää myös sitä välittävien teknologioiden (kirjapaino, internet) ja insti-
tuutioiden (kahvila, lehdistö) olemassaoloa.
Tutkimuksessani käsittelen weblogien välittämiä julkisuuksia. Tarkastelen weblo-
gien verkostojen ominaisuuksia ja asemaa julkisuuksia ylläpitävänä viestintätekno-
logiana ja sosiaalisena käytäntönä.
2.2 Julkisuuden syntyhistoriaa
Jürgen Habermasin (1962/2004) Julkisuuden rakennemuutos paikantaa julkisen
sfäärin synnyn 1700-luvun Eurooppaan, jossa itsenäisen porvariston keskuudessa
syntyi julkista hyvää ja sen tavoitteita käsittelevä avoin keskustelukulttuuri. Tämän
kulttuurin ideaalit ja käsitykset oikeuksiltaan ja näkemyksiltään tasaveroisten osal-
listujien rationaalisesta keskustelusta poliittisen päätöksenteon perustana loi poh-
jan käsityksille kansalaisyhteiskunnasta ja sen asemasta. Keskustelussa vallinnut
osallistujien tasa-arvoisuuden ja rationaalisuuden ideaali edellytti osallistujien va-
rallisuuden ja aseman jättämistä huomiotta. Tämä tarkoitti, että keskusteluissa esi-
tettyjä argumentteja tuli arvioida niiden esittäjän statuksesta riippumatta.
Mielipiteiden kriittinen ilmaisu kehittyi ensin kirjallisen julkisuuden piirissä, mutta
muuttui laajetessaan pian poliittiseksi. Keskeisiä instituutioita olivat kahvilta ja
salongit, jotka toivat yhteen toimijoita sekä porvaristosta että hovista. Julkisuuden
piirin laajetessa lehdistö otti entistä suuremman roolin julkisuuden välittävänä in-
stituutiona sen alun perin mahdollistaneiden kahviloiden ja salonkien sijaan. Va-
kiintuessaan poliittisesta julkisesta sfääristä muotoutui kansalaisyhteiskunnan kes-
keinen vaikuttamisen keino suhteessa valtioon, joka joutui vähitellen hyväksy-
mään julkisen mielipiteen aseman poliittista päätöksentekoa ohjaavana ja säätele-
vänä tekijänä.
13
Varhaisen porvarillisen julkisuuden ideaaleja olivat keskustelun avoimuus ja kriit-
tinen mielipiteen muodostus. Julkisuuden sfäärin kasvaessa julkisuuden rakenne
kuitenkin muuttui. Mediavälitteistä julkista sfääriä hallitsevat joukkoviestinnän ja
mainonnan toimintaperiaatteet perustuivat dialogin sijaan enenevässä määrin mie-
lipiteiden manipulaatioon. Habermas kutsuu prosessia julkisuuden refeodalisaa-
tioksi, rakenteelliseksi paluuksi keskustelevaa julkisuutta edeltäneeseen esittävään
julkisuuteen, jossa julkisuus keskittyi hallitsijan vallan seremonialliseen esittämi-
seen.
Habermasin Julkisuuden rakennemuutos kertoo vain yhden, alueellisesti ja histori-
allisesti rajatun version kansalaisyhteiskunnan synnystä. Kansalaisyhteiskunnaksi
tai julkiseksi sfääriksi mielletyllä toiminnan alueella on eri maissa ja yhteiskunnis-
sa toisistaan poikkeavia syntyhistorioita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kansalaisyh-
teiskunta ei niinkään erottautunut valtion hallinnosta itsenäiseksi toiminnan alu-
eekseen kuin toimi valtion rakentumisen perustana (Dewey 1927/2006). Rakenne-
muutos on kuitenkin keskeinen kahdesta syystä. Ensinnäkin, juuri rakennemuutok-
sessa esitetty ideaali julkisesta sfääristä toimii edelleen vertailukohtana nykyisille
käsityksille julkisesta sfääristä, huolimatta siitä, että diskursiivisen julkisuusteorian
perustana toimiva Habermasin myöhempi kommunikatiivisen toiminnan teoria on
etääntynyt kauas julkisuuden rakennemuutoksen lähtökohdista. Toiseksi, tarina
keskustelevan julkisen sfäärin rappeutumisesta tiedotusvälineiden välittämäksi
mediajulkisuudeksi muodostaa tulkintakehyksen puhuttaessa internetistä uudenlai-
sen keskustelevan julkisuuden foorumina ja blogeista 1700-luvun kahviloiden vir-
tuaalisina perillisinä (esimerkiksi Blood 2000, Mortensen & Walker 2002).
2.3 Julkisen keskustelun kriteerit
Habermasin mukaan julkisen sfäärin kolme keskeisintä ominaisuutta ja siten vähit-
täisvaatimuksia ovat osallistumisen avoimuus, osallistujien tasa-arvoisuus ja mah-
dollisuus nostaa mikä tahansa aihe rationaalisen keskustelun kohteeksi. Erilaiset
julkista sfääriä käsittelevät teoreetikot ovat kuitenkin esittäneet myös Habermasin
edustamasta diskursiivisesta teoriaperinteestä poikkeavia kriteereitä julkiseen kes-
14
kusteluun osallistumista, vuorovaikutuksen muotoa, prosessia ja päämääriä koske-
viin kysymyksiin. Teoriasuuntausten erojen ja yhtäläisyyksien pohjalta Ferree ym.
(2002) ovat jakaneet nykyisen demokratiatutkimuksen eri suuntaukset neljään
luokkaan niiden julkiselle sfäärille ja sen toiminnalle esittämien edellytysten pe-
rusteella. Demokratian ja julkisen sfäärin tutkimusperinteet ovat vahvasti toisiinsa
linkittyneitä, ja niiden väliset erot löytyvät lähinnä painotuksista. Demokratiatut-
kimuksen käsitellessä erityisesti vastuunalaisuutta ja julkisen mielipiteen huomi-
oimista poliittisessa päätöksenteossa julkiseen sfääriin keskittyvät teoriat keskitty-
vät julkisen keskustelun rooliin näiden prosessien mahdollistajana. Ferreen ym.
esittämät tyypit ovat 1) edustuksellinen liberaali, 2) osallistava liberaali, 3) dis-
kursiivinen ja 4) konstruktionistinen teoria. Nämä teoriaperinteet eroavat osin toi-
sistaan käsityksissään siitä, mitä julkisen keskustelun tulisi käsitellä, kenen siihen
tulisi osallistua ja miten ja millaisiin tavoitteisiin julkisella keskustelulla pyritään
sekä millaiset ilmaisumuodot ovat toivottavia. Eroja löytyy myös siitä, millainen
suhteellinen painoarvo näille ulottuvuuksille annetaan. Tutkimuksen kannalta kes-
keisiä ovat eri suuntausten käsitykset julkisen keskustelun muodosta ja prosessista.
Tehty jaottelu koskee alun perin nimenomaan erilaisten teoreettisten suuntausten
yhteisiä ja toisistaan eroavia piirteitä. Sellaisena ne tarjoavat mahdollisuuden arvi-
oida tutkimuksen kohteena olevaa weblog-julkisuutta eri suuntausten näkökulmis-
ta. Jaottelua voidaan kuitenkin soveltaa myös weblogeista itsestään käydyn kes-
kustelun ja näkökulmien arviointiin.
Edustuksellinen liberaali teoria
Tähän ryhmään kuuluu useita eri teorioita, jotka pitävät julkisen sfäärin olemassa-
oloa toivottavana, mutta joiden mukaan siihen osallistumista on rajoitettava. Suun-
tauksen klassisia edustajia ovat erityisesti John Stuart Mill ja Edmund Burke sekä
myöhemmin Jospeh Schumpeter, Anthony Downs ja William Kornhauser. Osallis-
tuminen julkiseen keskusteluun on tässä perinteessä yleensä rajattu kansalaisia
edustavalle päätökset tekevälle eliitille. Julkisen keskustelun tehtävä varmistaa,
että päätöksenteko tapahtuu mahdollisimman läpinäkyvästi, mikä osaltaan varmis-
taa päätöksenteon legitimiteettiä. Edustavuuden suhteellisuus koskee myös julki-
15
suutta, ja näkyvyyden julkisuudessa tulisikin vastata yhteiskunnallisten toimijoi-
den edustusta päättävissä elimissä. Yksityisten kansalaisten ei sen sijaan yleensä
tulisi osallistua julkiseen keskusteluun. Tästä poikkeuksen muodostavat vain riit-
tävästi informoidut, ulkopuoliset asiantuntijat, joilta edellytetään neutraalia suhtau-
tumista käsiteltävään asiaan. Sisällöllisesti mitään aiheita ei etukäteen tule rajata
julkisen keskustelun ulkopuolelle, mutta muodollisesti keskustelussa tulee välttää
tunnepitoisia kannanottoja, ja muiden esittämiin puheenvuoroihin tulee suhtautua
asiallisesti. Keskustelun tavoitteena tulee aina olla päätös, johon päädyttyä keskus-
telu tulee sulkea. Edustuksellisen liberaalin teorian painotuksissa päätös (closure)
ymmärretään ennen kaikkea poliittisena päätöksentekona, ei niinkään yhteiseen
julkisen mielipiteeseen päätymisenä. Päätöksenteon jälkeen jatkuva keskustelu voi
vaarantaa jo saavutetun sovun ja kyseenalaistaa päättäjien kyvyn vastata kansalais-
ten tarpeisiin tehokkaasti. (Ferree ym. 2002, 290–295.)
Osallistava liberaali teoria
Osallistavien teorioiden mukaan edustava julkisuus ei tarjoa kansalaisille riittävästi
vaikutusmahdollisuuksia. Suuntaukseen kuuluvien teorioiden yhteinen tekijä onkin
pyrkimys kansalaisten maksimaaliseen osallistumiseen heitä koskevassa päätök-
senteossa. Laajan osallistumisen katsotaan olevan hyväksi sekä julkisen sfäärin,
että osallistujien itsensä kehitykselle poliittisina kansalaisina. Traditioon kuuluva
suoran demokratian ihanne suhtautuu epäillen edustavalle perinteelle tyypillisiin
institutionaalisiin esteisiin ja välittäviin rakenteisiin. Keskittyneet ja byrokraattiset
rakenteet voivat tehokkuutensa vuoksi toimia välineinä kansalaisten poliittisessa
mobilisoinnissa, mutta organisaation jäsenten ja näille vastaavien edustajien väli-
seen suhteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. (Ferree ym. 2002, 295–296.)
Teoriasuuntauksen mukaan poliittiset intressit eivät voi muodostua a priori vaan
vasta osana poliittista prosessia: vasta kansalaisten aktiivinen ja jatkuva osallistu-
minen poliittiseen toimintaan tekee heistä asioihin sitoutuneita, julkisia kansalai-
sia. Usein ollaan sitä mieltä, että erilaiset yhteiskunnalliset liikkeet toteuttavat sen
parhaiten. Osana osallistumisen avoimuuden periaatetta julkisuutta välittävän me-
dian on aktiivisesti etsittävä ja tuotava julki erilaisia mielipiteitä. Median tehtävä
16
on yleensäkin lisätä kansalaisten osallistumismahdollisuuksia, ja mediadiskurssin
tulisi heijastella tätä tavoitetta. Muodollinen asiantuntijuus ei saa olla edellytys
julkisen keskusteluun osallistumiselle. Samoin teoriaperinne hylkää asiallisuuden
ehdottomana periaatteena mielipiteiden esiintuomisessa. Erilaisten, myös tunnepi-
toisten ilmaisutapojen moninaisuus palvelee paremmin julkisuuden osallistumi-
seen kannustavaa tavoitetta. Poliittinen osallistuminen, asioista keskustelu ja kriit-
tisten näkökulmien tuominen esiin katsotaan arvokkaaksi päämääräksi sinänsä,
eikä keskustelua tulisi rajoittaa vain välineeksi päätöksenteolle. (Ferree ym. 2002,
296–299.)
Diskursiivinen teoria
Diskursiivinen teoria tulee monilta osin lähelle osallistavaa liberaalia teoriaa ja
eroaa siitä lähinnä painotuksiltaan. Diskursiivista suuntausta luonnehtii erityinen
kiinnostus kommunikaation muotoja, prosesseja ja viestinnän organisaatiota koh-
taan. Jürgen Habermasin, diskursiivisen teoriasuuntauksen merkittävimmän edus-
tajan mukaan avoimen osallistumisen periaatteen lisäksi julkisen sfäärin tulisi ak-
tiivisesti etsiä toimijoita poliittisen toiminnan keskiön ulkopuolisesta periferiasta,
erityisesti ruohonjuuritason ”autonomisten” kansalaistoimijoiden keskuudesta. Au-
tonomisia toimijoita luonnehtii organisatorisesti heikommin keskittynyt ja vä-
hemmän byrokraattinen toimintatapa, jonka ansioista poliittinen keskustelu voi
olla läheisemmässä yhteydessä toimijoiden omaan elämismaailmaan. Autonomi-
suus viittaa näiden toimijoiden vapauteen formaaleista organisatorisista päätöksen-
tekoprosesseista. Autonomia synnyttää organisatoriseen viestintään nähden laadul-
taan erilaista, avoimempaa kommunikaatiota, joka mahdollistaa myös vastakkais-
ten näkökulmien aidon huomioon ottamiseen. Elämismaailmaan muodostettavan
sidoksen kautta Habermasin autonomialle ja ”aidolle periferialle” asettamat or-
ganisatoriset kriteerit ovat jossain määrin tiukemmat kuin osallistavassa liberaalis-
sa traditiossa ruohonjuuritason toiminnalle yleensä. (Ferree ym. 2002, 300–301.)
Diskursiivisen teorian traditiossa julkisen sfäärin lopullisena tavoitteena on saavut-
taa tila, jossa parhaimmat ja toimivimmat ideat pääsevät esiin niiden esittäjien
17
asemasta riippumatta. Nämä kriteerit täyttävää tilannetta Habermas kuvaa ideaali-
sen puhetilanteen käsitteellä. Ideaalisen puhetilanteen edellytyksiä ovat seuraavat:
- Kuka tahansa keskusteluun kykenevä saa osallistua keskusteluun.
- Mikä tahansa väite voidaan kyseenalaistaa, ja kaikilla on oikeus esittää uu-
sia väitteitä sekä ilmaista näkemyksiään ja toiveitaan.
- Osallistujia ei saa estää tai painostaa luopumaan edellä esitetyistä oikeuk-
sista.
Myös muun muassa Amy Gutmannin ja Dennis Thompsonin käyttämä deliberatii-
visen demokratian käsite perustuu normatiivisilta kriteereiltään ideaaliseen puheti-
lanteeseen. Vaikka deliberatiivisesta demokratiasta on kehitetty myös osin Haber-
masin teorioista poikkeavia variaatioita, ne perustuvat kaikki samalle periaatteelle,
jonka mukaan kansalaisten on pyrittävä näkemään tilanne omia intressejään laa-
jemmasta näkökulmasta. Keskustelun osallistujien tulee ottaa lähtökohdakseen se,
mitä he voivat oikeutetusti perustella niille, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä.
Sinänsä toivottava osallistumisen avoimuus on periaatteena toissijainen suhteessa
tähän deliberatiivisuuden tavoitteeseen. Deliberatiivisuutta palvelevat myös sille
alisteiset, keskustelun muotoa ohjaavat asiallisuuden ja keskinäisen arvostuksen
vaatimukset. Ideaalisesti deliberatiivisen prosessin tavoitteena on yksimielisyys
keskusteltavasta aiheesta. Keskinäisen arvostuksen vaatimus pitää sisällään val-
miuden ylläpitää keskustelusuhdetta myös silloin, kun yksimielisyyttä ei voida
saavuttaa. Habermasille keskeinen dialogin käsite viittaakin keskustelun muotoon,
jossa paitsi väitteiden tueksi tulee esittää järkiperäisiä ja ymmärrettäviä argument-
teja, myös eri mieltä olevien esittämiä argumentteja pyritään aktiivisesti ymmär-
tämään ja ottamaan huomioon. Deliberatiivisessa demokratiassa hyväksyttävän
diskurssin muodot saatetaan määritellä jossain määrin laajemmin kuin Habermasil-
la. Kaikille diskursiivisen tradition edustajille on kuitenkin yhteistä käsitys yhtei-
seen hyvään perustuvasta konsensuksesta julkisen keskustelun lopullisena tavoit-
teena. Yhteisymmärrykseen pyrkivät argumentit ja ilmaisun muodot ovat siten toi-
18
vottavia ja päätöksenteon tulisi aina perustua vähintäänkin riittävälle konsensuk-
selle. (Ferree ym. 2002, 302-306.)
Diskursiivisen suuntauksen deliberatiivisen demokratian käsitteen jakaa myös niin
sanottu kansalaisjournalistinen liike. Liikkeen ehkä tunnetuimmat edustajat Jay
Rosen5 ja Dan Gillmor6 ovat myös aktiivisia bloggajia ja blogien puolestapuhujia.
Ferree ym. sijoittavat diskursiivisen suuntauksen yhteyteen myös kommunitaristit,
kuten Amitai Etzionin. Lincoln Dahlberg (2001) tekee kuitenkin erilaisia verkko-
demokratiaohjelmia esittelevässä artikkelissaan selvän eron deliberatiivisten ja
kommunitarististen projektien välillä. Korostaessaan yhteisöllisyyttä ja jaettua ar-
vomaailmaa kommunitaristit eivät ota deliberatiivisten projektien tavoin huomioon
pluralistisen yhteiskunnan moninaisuutta vaan ottavat eriytyneiden toimijoiden
sijaan lähtökohdakseen yhtenäisen ja eriytymättömän yhteisöllisen subjektin
(Dahlberg 2001, 616). Kommunitaristit eivät myöskään korosta julkisuuden merki-
tystä yhtä paljon, vaan katsovat demokratian perustuvan yhteisiin ja ihmisiä yhtei-
söiksi sitoviin arvoihin ja käsityksiin hyvästä. Vaikka nämä arvot ja käsitykset ki-
teytyvät demokraattisessa dialogissa, kommunitaristit mieltävät dialogin yleensä
avoimen julkisen keskustelun sijaan yhteisön kollektiiviseksi keskinäistoiminnaksi
(Pietilä 2002, 343-344).
Konstruktionistinen teoria
Konstruktionistiseen tradition kuuluvia teoreetikkoja, joiden joukkoon voidaan
laskea muun muassa Nancy Fraser, Seyla Benhabib ja Iris Marion Young, yhdistää
kriittinen pyrkimys paljastaa vallitsevissa merkitysrakenteissa piilevä epätasa-
arvoisuus ja tyypillisesti diskursiivista perinnettä pessimistisempi näkemys vallan-
käytöstä vapaan vuorovaikutuksen mahdollisuudesta. Suuntauksen edustajat jatka-
vat Michel Foucault’n synnyttämää tutkimustraditiota, jonka näkökulmasta myös
näennäisesti neutraaleja tiedon kategorioita hyödyntävä puhe voi sisältää vaikut-
tamaan pyrkiviä ja poliittista toimijuutta rakentavia merkityksiä. Näin ollen poliit-
tinen toiminta ei ole rajattavissa muodollisten instituutioiden piiriin. Poliittinen
5 PressThink. URL: http://journalism.nyu.edu/pubzone/weblogs/pressthink/6 Dan Gillmor’s eJournal. URL: http://www.bayosphere.com/blog/dangillmor
19
prosessi onkin kontingenttia ja jatkuvasti konstruoituvaa. Myös politiikan ja yksi-
tyisen tai julkisen ja yksityisen sfäärien erottelut ovat konstruktioita, jotka piilotta-
vat näkyvistä valtasuhteiden jatkumot ja diskursiivisen vallankäytön muodot. Näi-
den vain näennäisen luonnollisten kategorioiden hyväksyminen myös asettaa rajo-
ja sille, mitä asioita voidaan määritellä poliittisiksi ongelmiksi tai miten näitä on-
gelmia voidaan käsitellä. (Ferree ym. 2002, 306-307.)
Tradition mukaan julkisessa keskustelussa tulisi esiintyä ja tunnustaa mahdolli-
simman laajasti erilaisia ja toisistaan poikkeavia näkökulmia. Samalla formaalin
asiantuntijuuden sijaan tulisi kaikkia osallistujia arvostaa näiden henkilökohtaisen
tilanteen ja näkökulman asiantuntijoina. Osa erilaisten näkökulmien tunnustamista
on mielipiteiden ja identiteettien radikaalin erilaisuuden ja oman toiseuden ym-
märtäminen suhteessa keskustelukumppaniin. Vasta erilaiseksi tekemisen ja toi-
seuden kokemisen kautta voidaan tehdä näkyviksi muutoin kyseenalaistamattomat
läsnäolot ja merkitykset. Koska etukäteen laaditut kriteerit sallituista asioiden il-
maisumuodoista voivat konventioihin perustuvina tahallisesti tai tahattomasti ra-
joittaa osallistujien tai esitettävien näkökulmien joukkoa, diskursiivisen suuntauk-
sen esittämää deliberatiivisuutta ja liberaalien kannattamaa asiallisuuden periaatet-
ta ei sellaisenaan voida hyväksyä keskustelun muodollisiksi rajoitteiksi. Luovuutta
arvostetaan tapana tuoda esiin uusia ideoita. Muodollisen argumentaation rinnalla
narraatioiden merkitystä korostetaan tapana tuoda esiin henkilökohtaisiin koke-
muksiin perustuvia näkökulmia ja keinona ylittää yksityisen ja julkisen välinen
käsitteellinen kuilu. Konstruktionistien tavoitteena ei ole niinkään mahdollisim-
man laajan joukon osallistuminen erilliseksi miellettyyn poliittiseen sfääriin, kuin
poliittiseksi mielletyn alueen jatkuva laajentaminen. Tämän vuoksi traditiossa suh-
taudutaan epäillen käsityksiin keskustelusta pelkkänä välineenä päätöksentekoon,
sillä keskustelun päätös tarkoittaisi samalla vallitsevien poissulkevien rakenteiden
hyväksymistä. Konsensukseen sijaan tavoitteeksi voikin asettua esimerkiksi jatku-
vasti keskusteleva yhteisö. (Ferree ym. 2002 307-314.)
Ajatusten ja näkökulmien moninaisuuden tärkeys on saanut jotkut konstruktionistit
kyseenalaistamaan myös yhden kaikille yhteisen julkisen sfäärin toivottavuuden.
20
Toisaalta kriitikoiden mukaan konstruktionistinen lähestymistapa ja identiteettipo-
litiikka luovat näennäistä ongelmanasettelua ja voivat johtaa julkisen sfäärin pirs-
taloitumiseen ja ryhmäidentiteettien syntyyn aidosti yksilöllisten näkemysten si-
jaan (Ferree ym. 2002, 309; 311.)
Konstruktionistisen suuntauksen mukaan diskursiivisten teorioiden julkiselle kes-
kustelulle asettamat ehdot ovat ideologisia: suosimalla valta-asemassa olevien
ryhmien edustamia ilmaisumuotoja ne sulkevat marginaalisessa asemassa olevat
ryhmät julkisuuden ulkopuolelle. Suuntaus voidaankin nähdä diskursiivisen lähes-
tymistavan ja habermasilaisen julkisuuskäsityksen kritiikkinä. Kritiikin kohteita
ovat erityisesti esteettis-affektiivisen ilmaisumuotojen poissulkeminen, käsitys val-
lasta vapaan diskurssin mahdollisuudesta ja konsensus keskustelun lopullisena ta-
voitteena. (Dahlberg 2005b.)
Eri teoriasuuntausten väliset erot esitetään tiivistetysti seuraavassa taulukossa, joka
on lainattu tähän kokonaisuudessaan. Teoriasuuntausten erityiset painotukset on
kursivoitu.
21
Taulukko 2. Julkisuutta käsittelevien teoriasuuntausten erot ja painotukset. Lähde: Ferree
ym. 2002
Julkiselle keskustelulle asetetut kriteeritTeoriasuuntaukset
Ketkä osallis-tuvat?
Millaisen proses-sin keskustelumuodostaa?
Millaiset periaat-teet säätelevätajatusten esittä-mistä?
Mikä on keskus-telun ja päätök-senteon välisensuhteen lopputu-los?
Edustuksellinenliberaali
Eliitin hallit-seva asema
Asiantuntijuus
Suhteellinenedustavuus
Avoin ajatustenmarkkinapaikka
Transparenssi
Etäännyttäminentai ulkopuolisuusAsiallisuus
Tavoitteena lo-pullinen päätös
Osallistava liberaali Osallistumisenavoimuus
Mahdollistaminen(empowerment)
Tyylien moninai-suus
Pakotetun pää-töksen välttämi-nen
Diskursiivinen Osallistumisenavoimuus
Osallistumisenulottaminenperiferioihin
Deliberatiivisuus Dialogi
Molemminpuolinenarvostus
Asiallisuus
Ennenaikaisen,konsensukseenperustumattomanpäätöksen välttä-minen
Konstruktionistinen Osallistumisenavoimuus
Epäilevä suh-tautuminenasiantuntijuu-teen
Mahdollistaminen
Osallistujien tun-nustaminen
Narratiivisuus
Luovuus
Poissulkevanpäätöksen vält-täminen
Poliittisen yhtei-sön laajentami-nen
2.4 Välineitä julkisuuden arviointiin
Vaikka edustava liberaali teoria asettaa selviä kriteereitä julkisen keskustelun
muodolle ja prosesseille, avoimeen osallistumiseen lähtökohtaisesti rajoittavasti
suhtautuvana se tarjoaa hyvin vähän välineitä blogeissa käytävän julkisen keskus-
telun arvioimiseen. Keskustelu internetistä demokratiaa lisäävänä mediana perus-
22
tuukin yleensä osallistavan liberaalin teorian edustamiin käsityksiin kansalaisuu-
desta ja julkisesta keskustelusta. Liberaalia suuntausta edustavat tekstit ja konk-
reettiset demokratiahankkeet keskittyvät kuitenkin ennemmin yksilösubjektille tar-
joutuviin mahdollisuuksiin saada tietoa ja osallistua julkiseen keskusteluun, kuin
keskustelun prosesseihin (Dahlberg 2001, 616; 618-619).
Diskursiivinen teoriasuuntaus tarjoaa melko selkeitä suuntalinjoja julkisten kes-
kustelun empiiriseen tarkasteluun. Vaikka konstruktionistinen suuntaus ei tarjoa
yhtä konkreettisia kriteereitä hyvän julkisen diskurssin arvioinnille, diskursiivisen
teorian on kuitenkin vastattava konstruktionistisen suuntauksen esittämään kritiik-
kiin. Lincoln Dahlbergin (2005b) mukaan konstruktionistien esittämät argumentit
julkisen keskustelun muotojen moninaisuuden puolesta ovat päteviä, mutta eivät
välttämättä ristiriidassa diskursiivisen tradition kanssa.
Tulkinta, jonka mukaan kommunikatiivinen rationaalisuus sulkisi kokonaan pois
esteettis-affektiiviset ilmaisumuodot, edustaa Dahlbergin mukaan kapeaa tulkintaa
habermaslaisesta rationaalisuudesta. Reflektiivisyyteen kuuluu aina myös affektii-
vinen ja hermeneuttinen ulottuvuus, joka edellyttää tunteisiin perustuvaa intuitiota
ja mielikuvitusta (Dahlberg 2005b, 116-117). Samoin asiallisuus keskustelun muo-
toa säätelevänä kriteerinä ei edellytä kuivan analyyttista ilmaisua, vaan jättää run-
saasti tilaa konstruktionistien peräänkuuluttamalle narratiiviselle ja retoriselle il-
maisulle. Diskursiivisen suuntauksen epäilevä suhtautuminen retoriikkaan periytyy
Habermasilta, jonka mukaan erityisesti poliittinen retoriikka voi olla vaaraksi deli-
beraatiolle. Puhunnan muotoa ei kuitenkaan voida erottaa sen sisällöstä, ja reto-
riikka on siten aina osa viestintää. Dahlbergin mukaan retorisia keinoja voidaan
käyttää paitsi vallitsevien näkökohtien tukemiseen myös deliberatiivisen keskuste-
lun pohjustamiseen etsittäessä keinoja puhutella tiettyjä julkisuuksia. Keskustelun
ilmaisumuotoja ei tulisikaan arvioida järkeen tai tunteisiin vetoavuuden mukaan
vaan niiden ymmärrystä lisäävän vaikutuksen kautta. Rationaalisessa keskustelus-
sa tulisi siten välttää sekä erilaisuuden poissulkevaa yliasiallisuutta että manipulaa-
tioon pyrkiviä retorisia keinoja. Samoin narraatiot voivat olla jopa keskeisiä ratio-
naaliselle kommunikaatiolle, erityisesti tehtäessä ymmärrettäväksi marginalisoituja
23
näkökulmia ja hegemonisen diskurssin mahdollisesti sivuuttamien asioiden tärke-
yttä. (Dahlberg 2005b, 118-121.)
Manipulaation ja pakottamisen erottaminen vakuuttamisesta on saanut konstruk-
tionistit esittämään, että Habermas ja diskursiivinen perinne yleisemmin ymmärtä-
vät vallan puhtaasti rajoittavana (ts. negatiivisena), läpinäkyvänä ja siten kommu-
nikaatiosta erotettavissa olevana. Erityisesti viitaten Foucault’hon ja muihin jälki-
strukturalisteihin konstruktionistit huomauttavat, ettei valtasuhteita voida koskaan
kokonaisuudessaan paljastaa tai poistaa kommunikaatiosta. Valta ei myöskään
toimi vain negatiivisesti vaan myös positiivisesti, konstituoimalla subjekteja. Pa-
himmillaan ajatus vallasta vapaasta rationaalisesta kommunikaatiosta voi toimia
ideologiana, joka vääristää ja piilottaa näkyvistä sisältämänsä valtasuhteet. Tosi-
asiassa julkisen keskustelun normit konstituoivat ja ”normalisoivat” sivistyneen
kansalaisen ja rationaalisen toimijan subjektin, joka on sisäistänyt hegemoniset
käsitykset yhteisestä hyvästä ja argumenttien paremmuudesta. (Dahlberg 2005b,
121-122.)
Dahlbergin mukaan kritiikki nostaa esiin tärkeitä näkökulmia ja painotuksia, mutta
yksinkertaistaa Habermasin käsitystä vallasta ja subjektista. Rationaalisessa kom-
munikaatiossa pyritään painostuksesta, ei vallasta sinänsä vapaaseen kommunikaa-
tioon. Vaikka täysin tasa-arvoinen keskustelu on ideaali, jonka saavuttaminen ei
ole koskaan mahdollista, tasa-arvoisuuden esteitä voidaan kuitenkin paljastaa ja
purkaa. Ideaalin olemassaolo on myös edellytys keskustelun valtasuhteiden kritii-
kille. Valta ei myöskään ole Habermasille vain negatiivinen suhde. Keskustelussa
osallistujat käyttävät sanoja tehdäkseen asioita ja saadakseen aikaan vaikutuksia.
Keskusteluprosessi konstituoi ja muokkaa subjekteja, mutta kohti vapautta ja au-
tonomiaa, ei alistamista tai normalisointia: normin mukaan toimiminen ei tarkoita
välttämättä normalisoitumista. Päinvastoin julkisuuden normi tarjoaa rakenteen,
jonka kautta alistavien normien kritisointi tulee mahdolliseksi. Kommunikaatio on
siten kehämäinen, omia edellytyksiään kehittävä prosessi. Subjektin toimijuus ja
autonomia saavutetaan osallistumalla keskusteluun, ei esidiskursiivisen ja abstrak-
tin subjektin kautta. (Dahlberg 2005b, 122-125.)
24
Dahlberg (2001, 623) on esittänyt mallin, jossa hän asettaa kuusi edellytystä ideaa-
liselle julkiselle keskustelulle.
- Käytännöllis-moraalisten väitteiden vaihto ja kritiikki. Deliberaatioon kuu-
luu perusteltujen normatiivisten näkemysten vaihtaminen ja vastavuoroinen
kritisointi.
- Reflektiivisyys. Osallistujien tulee tarkastella kriittisesti omia arvojaan, ole-
tuksiaan ja etujaan laajemmassa sosiaalisessa kontekstissa
- Rooleihin asettuminen. Osallistujien tulee yrittää ymmärtää argumentteja
toisten näkökulmasta. Tämä edellyttää sitoutumista jatkuvaan dialogiin,
jossa osallistujat kunnioittavasti kuuntelevat toisiaan.
- Rehellisyys. Osallistujien tulee vilpittömästi pyrkiä tarjoamaan kaikki käsi-
teltävään aiheeseen liittyvä informaatio, mukaan lukien tieto aikeista,
eduista, tarpeista ja haluista.
- Keskustelun avoimuus ja tasa-arvo. Jokaisella osallistujalla, jota asia kos-
kee, on yhtäläinen oikeus esittää mitä tahansa kysymyksiä tai kantoja.
Osallistumisen avoimuutta voivat rajoittaa keskustelun ulkopuolinen ja si-
säinen epätasa-arvo sekä muodolliset tai epämuodolliset osallistumisen es-
teet.
- Autonomia. Keskustelun tulee olla ennemmin yhteisistä asioista kiinnostu-
neiden kansalaisten kuin hallinnon tai pääoman ohjaamaa.
Dahlbergin esittämä malli perustuu soveltavaan Habermasin kommunikatiivisen
toiminnan teorian luentaan, jossa painotetaan ensisijaisesti keskustelun prosesseja
ja muotoa konsensuksen saavuttamiseen sijaan. Malli ei myöskään ole ristiriidassa
osallistavan liberaalin tradition julkiselle keskustelulle asettamien vaatimusten
kanssa. Pitäen mielessä myös osallistavan liberaalin suuntauksen erityispainotuk-
set sekä ennen kaikkea mallin pohjana olevalle deliberatiiviselle teorialle esitetyn
konstruktionistisen kritiikin Dahlbergin malli tarjoaa hyvät välineet weblogeissa
25
käydyn julkisen keskustelun arviointiin. Dahlberg (2001) on soveltanut malliaan
arvioidessaan minnesotalaisen paikallisen verkkodemokratiahankkeen keskustelu-
foorumin toimintaa. Mallissa esitettyjä kriteereitä voidaan soveltaa sekä yleisellä
tasolla tarkasteltaessa weblogien ja niiden muodostaman keskusteluverkoston
ominaisuuksia erityisesti suhteessa muihin verkkopohjaisiin vuorovaikutusmedioi-
hin, että tapaustutkimuksessa arvioitaessa yksittäisiä keskusteluja tai keskusteluyh-
teisöjä rajatun aineiston perusteella. Tutkimuksen ensisijaisena menetelmänä ei ole
ainoastaan tarkkailla blogeissa käytävää keskustelua ja arvioida sitä edellä esitetyn
kriteeristön pohjalta. Tavoitteena on luoda osallistuvan havainnoin kautta käsitys
blogien mahdollisuuksista julkisen keskustelun alueena suhteessa luettelon kiteyt-
tämiin ideaaleihin.
3 Weblogien verkosto osallistuvan tutkimuksenkohteena
Tutkimus perustuu laajamittaiseen osallistuvaan havainnointiin tai viruaaliseen
etnografiaan (Hine 2000) suomalaisista weblogeista. Olen osallistunut suomalai-
seen blogosfääriin vuodesta 2003, jolloin perustin henkilökohtaisen blogini, Työ-
nimen7. Systemaattisempi, tämän tutkimuksen kysymyksenasettelusta lähtevä ha-
vainnointi kattaa ajanjakson vuoden 2005 tammikuusta vuoden 2006 huhtikuuhun.
Osallistuva havainnointi on ollut lähes päivittäistä ja kattaa kaiken kaikkiaan tu-
hansia merkintöjä sadoissa blogeissa. Selvemmin rajattavissa ovat tutkimuksen
kaksi osa-aineistoa, linkitetyimpien blogien verkostoaineisto sekä niin kutsutun
tekijänoikeuskeskustelun aineisto. Verkostoaineisto on kerätty suomalaisen blogi-
hakemiston blogilista.fi:n viidestäkymmenestä linkitetyimmästä blogista heinä-
kuussa 2005 ja näiden blogroll-linkeissä listatuista blogeista. Se koostuu yhteensä
257 blogista ja näiden välisistä linkityssuhteista. Verkostoanalyysiä blogiverkoston
yhteisöllisistä rakenteista käsitellään luvussa 4. Toinen osa-ainesto koostuu yh-
teensä 280 blogimerkinnästä eli blogeissa kirjatuista itsenäisistä kirjoituksista syk-
syltä 2005. Niissä käsitellään tuolloin eduskunnan päätettäväksi tuotua uutta teki-
7 Työnimi. URL: http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jjmajava/
26
jänoikeuslakia. Tekijänoikeuskeskustelua käsitellään luvussa 6. Edellä mainittujen
aineistojen lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään jotain havainnollistavia lukuja
esimerkiksi blogien iästä tai linkkien jakautumisesta eri blogien välillä. Nämä ai-
neistot kuvataan niistä tehtyjen havaintojen yhteydessä.
3.1 Suomalaiset weblogit
Suomenkieliset blogit muodostavat oman kansallisen alajulkisuutensa osana kan-
sainvälistä, maailmanlaajuista blogosfääriä. Suomalaiset blogit eivät ryhmänä ra-
jaudu ainoastaan suomenkielisiin blogeihin, vaan niihin voidaan laskea tiiviiden
vuorovaikutusyhteyksien vuoksi myös useita suomalaisten tai suomessa asuvien
henkilöiden kirjoittamia englanninkielisiä blogeja. Suomalaisissa blogeissa viita-
taan paljon kansainväliseen blogosfäärin, etenkin tekniikkaa tai muuta erityisaihet-
ta käsittelevissä blogeissa. Kielen vuoksi suomalaisten blogien yhteydet kansain-
väliseen, erityisesti englanninkieliseen blogiverkostoon jäävät yksisuuntaisiksi.
Suomalaisten blogien määrää on vaikea määritellä, ja erilaiset arviot vaihtelevat
suuresti. Matti Lintulahden lokakuussa 2005 esittämän laskelman mukaan suoma-
laisia weblogeja olisi perustettu yli 170 0008. Koska blogien perustaminen on il-
maisten julkaisupalvelujen avulla hyvin helppoa ja tapahtuu usein myös osana jo-
tain muuta verkkopalvelua (esimerkiksi ilmaisen sähköpostiosoitteen perustamis-
ta), perustettujen blogien määrä ei kerro mitään aktiivisesti käytössä olevien sivus-
tojen määrästä. Blogien määrän kasvu on joka tapauksessa nopeaa. Kansainvälisen
Technorati-blogihakemiston indeksoimien blogien määrä on kaksinkertaistunut 5 –
6 kuukauden välein vuodesta 20039. Lähes vastaava kasvuvauhti näyttäisi koske-
van suomalaisen blogihakemiston Blogilista.fi:n10 perusteella myös suomalaisia
8 Lähde: Mediablogi 11.10.2005: Perustettujen blogien määrä kasvoi Suomessa neljässä kuukau-dessa 65 % 172 000 blogiin. URL:http://mediablogi.typepad.com/mediablogi/2005/10/_blogien_mrn_ka.html9 Lähde: Technorati Weblog 17.4.2006: State of the Blogosphere, April 2006 Part 1: On Blo-gosphere Growth. URL: http://technorati.com/weblog/2006/04/96.html10 URL: http://www.blogilista.fi/
27
blogeja. Hakemistoon ilmoitettujen blogien määrä oli vajaa 2000 kesäkuussa 2005,
noin 3000 lokakuussa11 ja noin 6000 huhtikuussa 2006.
Blogilista.fi-sivustoon ilmoitetut blogit kattavat yllä esitettyjen arvioiden valossa
vain murto-osan suomalaisista blogeista. Blogilistaa voidaan silti pitää Suomen
blogosfäärin historiallisena ja sosiaalisena keskuksena. 2002 perustettu ja kesään
2005 asti Pinseri-blogin yhteydessä ylläpidetyn blogihakemiston tarjoama omat
suosikit -palvelu on tarjonnut välineen valittujen blogien seurantaan jo ennen RSS-
uutisvirtojen ja uutistenlukuohjelmien yleistymistä. Se on edelleen monille ensisi-
jainen blogien seuraamisen väline. Listan ylläpitämät, suosikkeihin perustuva top-
lista ja linkitetyimpien blogien lista ovat keskeinen blogien statusaseman indeksi.
Monille suomalaisille bloggaajille blogosfääri tai ”blogistan” vastaa blogislistalle
ilmoittautuneita blogeja.
Kansainvälisesti blogit ovat olleet merkittävä ilmiö jo joitain vuosia. Suomessa
blogit nousivat laajempaan julkisuuteen vasta vuoden 2005 kuluessa. Vuoden 2005
alussa blogien kannalta merkittävä tapahtuma oli sukellusharrastajien ylläpitämän
Sukellus.net-blogin keskeinen asema tiedotusvälineenä Kaakkois-Aasian tsunami-
katastrofin aikana. Vaikka tapauksen yhteydessä ei julkisuudessa juurikaan puhut-
tu blogeista, vuoden aikana tiedotusvälineet löysivät blogit ilmiönä ja uutisoivat
niistä laajasti. Useat tiedotusvälineet perustivat omia blogejaan, mukaan lukien
Helsingin Sanomat, Yle ja MTV3. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa president-
tiehdokkaiden blogit olivat keskeinen osa kampanjointia ja näkyvästi esillä vaalien
uutisoinnissa. Vaaliblogien lisäksi sekä ammattipoliitikkojen että kansalaisten yl-
läpitämät poliittiset blogit näyttäisivät olevan yleistymässä laajemminkin. Tämä
tutkimuksen aiheen näkökulmasta kiinnostava kehityssuunta jää kuitenkin pääosin
tutkimukseni ajallisen rajauksen ulkopuolelle.
11 Lähde: Pinseri 11.10.2005: Montako weblogia suomessa on? URL:http://www.pinseri.com/2005/10/11/blogiasuomessa/
28
3.2 Osallistuva havainnointi tutkimusmenetelmänä
Liz Lawley (2004) jakaa weblogeista eri aloilla tehtävän tutkimuksen viiteen eri
luokkaan. Nämä ovat
1. kuvaileva tai weblogeja muotona määrittelevä tutkimus,
2. weblogien välisen vuorovaikutuksen tutkimus sekä vuorovaikutuksen
muodostaminen verkostojen ja yhteisöjen tutkimus,
3. weblogien muodostamien verkkoyhteisöjen etnografinen tutkimus,
4. sisällön ja tyylin analyysi sekä
5. tutkimus weblogien hyödyntämisestä välineinä organisaatioissa tai erilai-
siin viestinnällisiin tarkoituksiin.
Tämä tutkimus sisältää elementtejä kaikista edellä mainituista, mutta sijoittuu
Lawleyn luokituksessa lähinnä weblogien välisen vuorovaikutuksen kartoittamisen
ja etnografisen tutkimuksen välimaastoon. Kuvaileva tai määrittelevä osuus on
jossain määrin välttämätön osa mitä tahansa weblogeja käsittelevää tutkimusta,
osin aiheen uutuuden ja heikon tunnettavuuden, mutta myös weblogien määritel-
män kiistanalaisuuden vuoksi. Kuvaileva osuus rajaa siiten osin myös tutkimuksen
alan ja asemoi sen suhteessa muuhun aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Vuorovaiku-
tuksen tutkimusta edustaa erityisesti tutkimuksen verkostoaineisto ja sisällöllistä
analyysiä tekijänoikeuskeskustelun tarkastelu julkisena keskusteluna. Tutkimuksen
perustan luo tutkijan osallistuva havainnointi blogien verkostoyhteisöissä. Tutki-
muksen osallistuvaa menetelmää voidaan luonnehtia virtuaaliseksi etnografiaksi,
eli virtuaalisessa tilassa toteutetuksi etnografiseksi tutkimukseksi. (Hine 2000).
Virtuaalinen tila on vuorovaikutteinen tila, joka on irrallaan tavanomaisista alueel-
lisista, aineellisista ja ruumiillisista rajoitteista. Virtuaalisen tilan lisäksi virtuaalis-
ta etnografiaa määrittelee myös virtuaalisen toinen merkitys ”lähes todellisena”.
Virtuaalinen etnografia vaikkakin muistuttaa, ei vastaa täysin perinteistä etnografi-
aa (Hine 2000, 65).
29
Perinteisen etnografian kanssa yhteistä on tutkijan läsnäolo kentällä yhdistettynä
aktiiviseen osallistumiseen tutkittavan yhteisön jokapäiväiseen toimintaan ja vuo-
rovaikutukseen. Virtuaalinen tila ja teknologiavälitteinen vuorovaikutus luovat
myös tiettyjä erityisvaatimuksia osallistuvalle tutkimukselle. Yhteisön tai kulttuu-
rin käsite rajattavana alueena nousee uudella tavalla ongelmalliseksi, koska kult-
tuuri tai yhteisö ei sijaitse fyysisesti määriteltävässä paikassa. Sijainnin ja rajan
käsitteiden sijaan keskeisiksi nousevat virtauksen ja yhteyksien käsitteet. Merkit-
täväksi haasteeksi muodostuu tutkimuskentän rajojen ja yhteyksien määrittely,
myös virtuaalisen tilan ja sen ulkopuolisen ”todellisen” tilan välillä. Käsittelen vir-
tuaalisen yhteisön ja -alueen käsitteitä tarkemmin seuraavassa luvussa. Alueen kä-
sitteen tavoin myös käsityksiä tutkijan ja tutkittavien paikallisesta ja ajallisesta
läsnäolosta joudutaan tarkastelemaan uudella tavalla. Vuorovaikutus weblogeissa
on kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta ja joistain muista verkkovuorovaikutuksen
muodoista (esimerkiksi chatit tai pelien virtuaalimaailmat) poiketen asynkronista.
Osallistuminen ja toiminta tapahtuvat myös yhdessä ja samanaikaisesti muihin
sfääreihin ja vuorovaikutuskanaviin osallistumisen kanssa. Läsnäolo blogissa on
siten sekä teknologisesti välittynyttä että osittaista, ja kilpailee aina muiden toi-
minnan kontekstien kanssa osallistujien huomiosta. Tämän vuoksi immersio, osal-
listujan uppoutuminen vuorovaikutustilanteeseen, on aina hetkellistä ja väliaikais-
ta. Blogien verkostojen ja yhteisöjen jäsenet ovat blogiensa kautta jatkuvasti läsnä-
ja poissaolevia. (Hine 2000, 63-65.)
Virtuaalisen asuinpaikan rajojen häilyvyys tekee virtuaalisista yhteisöistä ja niistä
esitetyistä tulkinnoista hyvin yksilöllisiä. Tämä koskee erityisesti blogiyhteisöjä,
joissa osallistujien on mahdollista säädellä omaa osallistumistaan, oman bloginsa
kautta tarjoamaansa informaatiota ja siten kuvaa itsestään. Osallistujat voivat myös
määritellä suhteensa toisiinsa hyvin vapaasti ilman alueellisia tai teknisen alustan
muodostamia rajoitteita. Esimerkiksi omissa blogeissani olen välttänyt päiväkirjo-
jen tunnustuksellista ja henkilökohtaista tyyliä, en niinkään osana tutkimusmene-
telmää kuin henkilökohtaisena valintana. Olen luonut blogini kautta satunnaisia ja
pysyvämpiä vuorovaikutussuhteita muihin blogien pitäjiin, mutta nämä suhteet
perustuvat ensisijaisesti yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin ja eroavat laadullisesti
30
esimerkiksi sellaisista henkilökohtaisista suhteista, jotka näyttäisivät olevan tyypil-
lisiä esimerkiksi joidenkin nettipäiväkirjojen välille muodostuville pienyhteisöille.
Erityyppistä blogia ylläpitävän ja erilaisiin yhteisöihin osallistuvan kirjoittajan
perspektiivi ja sitä kautta muodostuva kuva suomalaisesta blogosfääristä saattaa
siten erota suurestikin omastani ja tässä tutkimuksessa esitetystä. (Hine 2000, 63-
65.)
Osallistuvalla lähestymistavalla on siten blogien tutkimuksessa omat vahvuutensa
ja puutteensa. Oman kokemukseni mukaan osallistuvan havainnoinnin kautta on
mahdollista päästä ilmiön havaittavissa olevia ominaisuuksia syvemmälle luomaan
perusteellisempi kuva blogissa vallitsevista sosiaalisista käytännöistä, vallitsevista
normeista ja merkityksistä. Tutkijan osallistuminen avaa näkökulmia viestintäväli-
neen käyttöön ja mahdollistaa tutkijan omien kokemusten hyödyntämisen reflek-
tiivisenä informanttina (Hines 2000, 65). Nicholas Packwood (2004) esittää, että
blogien samanaikaisesti globaalissa ja paikallisessa, alati muuttuvien yhteyksien ja
merkitysten verkostossa antropologinen tutkimusote saattaa olla ainoa mahdolli-
nen menetelmä blogien muodostaman sosiaalisen muodon ymmärtämiselle.
Osallistumiseni tutkittavaan ilmiöön on ehkä poikkeuksellisenkin moninainen.
Olen ylläpitänyt omalla nimelläni henkilökohtaista weblog-sivustoa vuodesta
2003. Sivuston päivitys on ollut satunnaista ja käsittelemäni aiheet ovat olleet en-
nemmin yleisiä (omaa alaani, harrastuksia ja yhteiskunnallisia aiheita käsitteleviä)
kuin henkilökohtaisia. Sivuston kautta olen kuitenkin luonut melko pysyvän virtu-
aalisen läsnäolon osana blogosfääriä ja jonkinlaisen aseman suomalaisten blogien
keskikastissa. Toiseksi, olen työssäni Helsingin yliopistossa osin osana työnkuvaa,
mutta myös henkilökohtaisesta kiinnostuksesta, toiminut aktiivisesti blogien ope-
tuskäytön yleistymisen puolesta. Kehittämäni Lokari-julkaisujärjestelmä toimii
alustana noin 250:lle yliopistolla aktiivisesti ylläpidetylle blogille.
Vaikka pyrin luomaan tutkimuksessa yleiskuvan suomalaisista blogeista, osallistu-
van havainnoinnin osalta tutkimuksen tulkinnat painottuvat niihin blogeihin, yhtei-
söihin ja alakulttuureihin, joihin olen itse osallistunut aktiivisena toimija, en vain
ulkopuolisena tarkkailijana. Oma verkkoyhteisöni muodostuu pääosin yhteiskunta-
31
tieteellisesti orientoituneista, verkosta vuorovaikutteisena ja sosiaalisena mediana
kiinnostuneista bloggaajista. Tutkimukseni etnografinen perusta keskittyy näitä
teemoja käsittelevien blogien välisen vuorovaikutuksen analyysiin. Tekijänoikeus-
keskustelun sekä blogien suhdeverkostojen aineistot on koottu tavanomaista otan-
taa edustavilla menetelmillä ja niiden on tarkoitus osaltaan tasapainottaa osallistu-
van havainnoinnin tuottamaa vinoumaa.
3.3 Virtuaalinen yhteisö ja asuinpaikka
Internet-tutkimuksessa on ollut tyypillistä hahmottaa vuorovaikutusta verkossa
yhteisön käsitteen kautta. Ehkä merkittävin suunnannäyttäjä yhteisön käsitteen
yleistymiselle on ollut Howard Rheingoldin The Virtual Community (1993).
Rheingold määrittelee virtuaaliset yhteisöt sosiaalisiksi yhteenliittymiksi verkos-
tossa, jotka syntyvät kun tarpeeksi suuri määrä ihmisiä keskustelee julkisesti riit-
tävän kauan ja riittävällä tunteella muodostaakseen henkilökohtaisten suhteiden
verkostoja kyberavaruudessa12. Rheingoldin määritelmä yhteisölle on melko ylei-
nen ja kaikenkattava. Yhteisön käsite onkin vakiintunut jonkinlaiseksi yleiskäsit-
teeksi sekä arkikäytössä että internetiä käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa ku-
vaamaan mitä tahansa verkkopohjaista vuorovaikutusta.
Rheingoldin määritelmä korostaa virtuaalisten yhteisöjen keskustelevaa ja julkista
luonnetta sivuten siten näennäisesti myös vuorovaikutuksen luonnetta julkisuute-
na. Rheingoldille julkinen keskustelu on kuitenkin vain yhteisöihin johtava proses-
si. Käytännössä yhteisön käsitteen hallitseva asema on jättänyt varjoonsa verkko-
vuorovaikutuksen, erityisesti verkon hahmottamisen julkisuutena (Calhoun 2004,
243-244). Kysymys ei ole erilaisten sosiaalisten yhteyksien muodostamisen pa-
remmuudesta. On kuitenkin tärkeää pystyä tekemään ero näiden kahden käsitteen
ja niiden välillä. Siinä missä julkisuusnäkökulma korostaa julkisten keskustelujen
prosesseja ja sisältöä, yhteisönäkökulma tarkastelee osallistujien välisiä sosiaalisia
sidoksia. Julkinen keskustelu tuo yhteen toisilleen vieraita ihmisiä, yhteisö taas
12 Virtual communities are social aggregations that emerge from the Net when enough people carryon those public discussions long enough, with sufficient human feeling, to form webs of personalrelationships in cyberspace.
32
perustuu yhteenkuuluvuuden tunteeseen siihen kuuluvien kesken. Yhteisön ja jul-
kisuuden välinen suhde voidaan mieltää dialogiseksi. Jonkinasteinen yhteisöllinen
side osallistujien kesken, vähimmillään muiden mieltäminen potentiaalisiksi kes-
kustelukumppaneiksi, on edellytys julkisuuden muodostumiselle. Julkinen keskus-
telu taas voi voimistaa osallistujien yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteisöllisyyttä.
Yhteisö toimii siten sekä julkisen keskustelun kontekstina että lopputuloksena.
Quentin Jones (1997) esittää, että tyypillisin virhe virtuaalisista yhteisöistä puhut-
taessa on samastaa virtuaalinen yhteisö sen asuttamaan alueeseen. Tällainen virtu-
aalinen asuinpaikka on vain yksi virtuaalisen yhteisön olemassaolon edellytys.
Täyttääkseen virtuaalisen asuinpaikan kriteerit virtuaalisessa tilassa on voitava ha-
vaita 1) tietty vähimmäismäärä vuorovaikutusta, 2) useita toimijoita, 3) vähim-
mäistason täyttävää jatkuvaa osallistumista sekä 4) virtuaalinen yhteisöllinen tila,
jossa merkittävä osa ryhmän vuorovaikutuksesta tapahtuu. Vasta nämä ehdot täyt-
tävän virtuaalisen asuintilan olemassaolo on todiste sitä asuttavan virtuaalisen yh-
teisön olemassaolosta.
Verkkoyhteisöjen kohdalla virtuaalisen tilan paikantaminen ja edellä lueteltujen
kriteereiden soveltaminen sen arviointiin on yleensä melko ongelmatonta, sillä pe-
rinteisesti verkkoyhteisöjen asuinpaikat on toteutettu teknisesti rajatussa ympäris-
tössä. Esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi USENET-ryhmät, IRC-kanavat, sähkö-
postilistat, erilaiset verkkopelimaailmat ja webin erilaiset keskustelupalstat tai yh-
teisöportaalit. Yhteisön asuinpaikan selvärajaisuus on toisaalta helposti aiheuttanut
Jonesin (1997) kritisoiman itse yhteisön ja sen asuinpaikan välisen käsitteellisen
eron hämärtymisen. Virtuaalista tilaa tutkittaessa tutkittavan alueen rajoja ei tulisi-
kaan määritellä ennalta, vaan osana tutkimusta (Hine 2000, 64).
Weblogien kohdalla yhteisöllisen alueen käsite nousee erityisen ongelmalliseksi.
Blogiyhteisöt eivät tyypillisesti toimi yhden blogin puitteissa (vaikka saattavatkin
muodostua yksittäisen weblogin ympärille), vaan tyypillisesti useamman weblogin
välisessä vuorovaikutuksessa. Yhden yhteisöllisen alueen sijaan blogiyhteisöt ra-
kentuvat siten vuorovaikutukselle itsenäisten tilojen välillä. Blogiyhteisöjen asuin-
alueet ovat rakenteeltaan aidosti verkostomaisia, eikä niillä siten ole yleensä ole-
33
massa selkeitä tai edes määriteltävissä olevia rajoja tai keskusta. Efimova ja Hen-
drick (2005) vertaavat weblogeja yhteisönä kaupunkiin. Molemmat koostuvat yk-
sityisistä tiloista, mutta merkittävä osa sosiaalisesta elämästä tapahtuu näiden tilo-
jen välisellä alueella. Näissä julkisissa tiloissa yksilöt voivat nähdä ja tulla näh-
dyiksi tavalla, joka on aktiivisempaa kuin passiivinen tarkkailu ollen siten sosiaali-
sessa vuorovaikutuksessa olematta yhteydessä kehenkään erityisesti (Efimova ja
Hendrics 2005, 2-3).
3.4 Tutkimusblogi osana tutkimusmenetelmää
Tarkoituksena hyödyntää tutkimuksen osallistuvaa luonnetta mutta samalla erottaa
tutkimus muusta vapaamuotoisesta ja ammatillisesta osallistumisestani blogosfää-
riin perustin henkilökohtaisen Työnimi-weblogini lisäksi vuoden 2005 alusta eril-
lisen weblogin tätä tutkimusta varten13. Erillisen tutkimusweblogin ylläpitäminen
oli kokeilu, johon kannustivat erityisesti Torill Mortensenin ja Jill Walkerin (Mor-
tensen & Walker 2002) sekä Sebastian Paquet’n (2002) esittämät näkökulmat web-
logien hyödyntämisestä tutkimuksessa. Käytännössä havaitsin tutkimuksen edetes-
sä, että erillinen tutkimusblogi ei täysin palvellut sille alkuperäistä tarkoitustaan.
Sen sijaan käsittelin tutkimukseen liittyviä aiheita myös ja lopulta ensisijaisesti
henkilökohtaisessa blogissani. Koen, että tämä heijastaa kuitenkin lähinnä tarkkai-
lun ja osallistumisen toisistaan erottamisen vaikeutta, ei niinkään itse tutkimusblo-
gin konseptin toimimattomuutta.
Tutkimusblogi voi palvella monia tarkoituksia erityisesti virtuaalisen tilan ja inter-
net-yhteisöiden tutkimuksessa. Ensimmäinen on toimiminen muistiinpanovälinee-
nä: tutkimussivusto tarjoaa keskitetyn paikan muistiinpanoille, satunnaisille aja-
tuksille ja havainnoille tai tutkimukseen liittyville linkeille. Näiden yleensä tutki-
musprosessissa yksityisiksi jäävien materiaalien tekeminen julkiseksi voi palvella
toista funktiota, palautteen hankkimista. Edellä mainittujen materiaalien lisäksi
olen julkaissut sivuilla myös alustavia versioita tutkimusraportin eri osista, joihin
saatua palautetta olen voinut käyttää hyväksi materiaalin jatkotyöstämisessä. Mor-
13 Blogitutkimus. URL: http://www.valt.helsinki.fi/blogs/blogresearch/
34
tensen ja Walker (2002, 263) huomauttavat, että vielä keskeneräisen tutkimuksen
tai tutkimusideoiden julkaiseminen verkkosivuilla on jo julkaisu ja toimii siten en-
nakoivana suojana tutkimusideoiden varastamista vastaan. Sen sijaan blogi voi
toimia tehokkaana verkostoitumiskanavana muihin samasta aiheesta kiinnostunei-
siin tutkijoihin. Oman blogini kautta sain useita yhteydenottoja blogeja käsittele-
vää pro gradu -työtä valmistelevilta opiskelijoilta ja näiden ohjaajilta. Omassa tut-
kimuksessani kansainväliset blogitutkimusblogit ovat olleet keskeinen tietolähde.
Internet-yhteisöjä tutkittaessa jatkuvan ja pitkäjänteisen virtuaalisen läsnäolon yl-
läpitäminen voi olla tärkeää tutkimusprosessin legitimoimiseksi ja luottamukselli-
sen suhteen muodostamiseksi tutkimuskohteeseen. Tämä funktio ei omassa tutki-
muksessani ole keskeinen, sillä tutkimus rajautuu julkisiin verkkosivuihin, eikä
välttämättä edellytä keskustelevan yhteyden luomista sivustojen kirjoittajiin. Tut-
kimusblogi voi myös tuottaa muiden funktioidensa ohessa julkisen, tutkimuksen
aineisto- ja menetelmälukua täydentävän dokumentin tutkimusprosessin ajallisesta
etenemisestä.
3.5 Teknologisesta determinismistä
Teknologian tutkimus joutuu aina ottamaan kantaa keskusteluun teknologisesta
determinismistä. Teknologisen determinismin mukaan tekniikka itsessään toimii
kehityksen ja muutoksen suunnan määräävänä voimana ja tekniikkaan liittyvät so-
siaaliset muutokset ovat seurausta tekniikan sisäisistä ominaisuuksista. Tälle vas-
takkaista näkemystä edustaa puhdas sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan
myös tekniikka on sosiaalisen vuorovaikutuksen tulos. Hine (2000, 14) esittää tälle
dikotomialle perustuen kysymyksen internetin luonteesta suhteessa sitä ympäröi-
vään yhteiskuntaan: onko internet tuote vai tila; kulttuurin tuottama artefakti vai
muodostaako se oman itsenäisen kulttuurinsa?
Tekniikka sekä vaikuttaa yhteiskuntaan että heijastaa sitä. Internet ja blogit edus-
tavat siten sekä tilaa että tuotetta. Blogien verkosto on sekä erityisesti henkilökoh-
taisen itseilmaisun ja informaation välittämisen tapoja ja merkityksiä aktiivisesti
muokkaava tila, että heijastuma sitä ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista.
35
Käyttäjien on myös aina mahdollista käyttää teknologiaa toisin kuin sen suunnitte-
lijat ovat tarkoittaneet (Hine 2000, 8). Weblogien kohdalla tekniikan kehityksen ja
käytön kontingentti luonne on erityisen keskeinen. Vaikka blogien päivitykseen
käytettävät julkaisujärjestelmät ohjaavat blogeja tietynlaiseen tekniseen muotoon
ja käyttötarkoituksiin, ne mahdollistavat myös variaatiot muodon sisällä ja myös
muodon rikkomisen. Toiseksi, järjestelmien tekniikka on verraten yksinkertaista,
ja monet käyttäjät luovatkin omat julkaisutyökalunsa. Edes tekniikkaan perintei-
sesti liitetty kahtiajako tekniikan kehittäjien ja käyttäjien välillä ei siten ole selvä-
rajainen. Weblogien muoto on suhteellisen löyhä ja mahdollistaa loputtomasti eri-
laisia käyttötapoja. Erilaisia käyttötapoja tai blogigenrejä syntyy jatkuvasti uusia.
Tämä tekniikan ja sen soveltamisen välinen dialogi, jossa uudenlaisten käyttötar-
koitusten sosiaalinen innovointi käytäntöjen yleistyessä heijastuu takaisin välineen
kehitykseen, tapahtuu weblogien tapauksessa hyvin nopeasti.
4 Weblogit verkostoyhteisönä
4.1 Weblogit suhdeverkostona
Sosiaaliset verkostot ovat ihmisiä, organisaatioita ja muita toimijoita yhdistävien
sosiaalisten tai muiden vuorovaikutteisten suhteiden muodostamia kokonaisuuksia.
Sosiaalinen verkostoanalyysi on viimeisten vuosikymmenten aikana kehittynyt
joukko tutkimusmenetelmiä näiden verkostojen tutkimiseen. Verkoston yksittäisiä
solmuja määrittää niiden asema, minkä vuoksi verkostotutkimus on kiinnostunut
ensisijaisesti toimijoiden välisistä suhteista, niiden laadusta ja voimakkuudesta.
(Scott 1991.)
Useimmat tietotekniset verkostot ovat käytännössä myös sosiaalisia verkostoja,
jotka yhdistävät ihmisiä, organisaatioita ja tietoa (Wellman 2001). Monimutkaisia
sosiaalisia verkostoja on aina ollut olemassa, mutta teknologinen kehitys on tehnyt
verkostoista hallitsevan sosiaalisen organisaation muodon (erit. Castells 1996).
Internet ja erityisesti WWW onkin ollut yksi verkostonanalyysin keskeisimmistä
tutkimuskohteista viime vuosina. WWW muodostaa valtavan hyperlinkkien toi-
36
siinsa sitomien dokumenttien verkoston. Se on sikäli kiitollinen tutkimuskohde
verkostoanalyysille, että hyperlinkit tekevät solmujen väliset yhteydet eksplisiitti-
sesti näkyviksi. Linkkien muodostamia verkostoja voidaan myös verraten helposti
seurata ohjelmallisesti.
Verkoston käsite on weblogeja tutkittaessa keskeinen näkökulmasta tai tutkimus-
kysymyksestä riippumatta. Weblogit muodostavat vuorovaikutusympäristöjä ensi-
sijaisesti itsenäisten blogien välisenä verkostona. Tämä hajautettuihin verkostoihin
perustuva rakenne erottaa blogit useimmista muista WWW-pohjaisista ympäris-
töistä, joissa vuorovaikutus tapahtuu yhden keskitetysti hallinnoidun sovelluksen
puitteissa. Weblogien verkosto ja sen ominaisuudet määrittävät perustavalla taval-
la weblogien muodostamia yhteisöjä ja julkisuuksia. Verkostonäkökulma on siten
keskeinen blogien hahmottamiselle yhteisöinä tai julkisuuksina, erityisesti määri-
teltäessä julkisuuden rakenteellisia toimintaedellytyksiä. Toimivan julkisuuden
voidaan esittää edellyttävän nimenomaan verkostorakennetta. Habermasin Julki-
suuden rakennemuutoksessa esittämässä kehityksessä porvarillisesta edustavasta
julkisuudesta mediavetoiseen esittävään julkisuuteen on osin kyse kehityksestä (tai
paluusta) verkostona rakentuneesta julkisuudesta hierarkkisesti organisoituneeseen
julkisuuteen.
Verkoston rakennetta tutkittaessa hahmotetaan verkoston yksittäisten solmujen
(weblogien tapauksessa yksittäisten blogien) suhteita tosiinsa sekä niiden asemaa
verkostoon kokonaisuudessa. Verkoston keskiössä ovat runsaasti yhteyksiä sisäl-
tävät ja sen periferiassa heikosti linkittyneet solmut. Huomion kohteiksi asettuvat
siten weblogien asemoituminen ja suhteet, joiden pohjalta voidaan selvittää esi-
merkiksi verkostossa ilmeneviä yleisiä säännönmukaisuuksia tai valta-asemia.
Verkostotutkimusta voidaan käyttää myös avuksi paikannettaessa tiiviimmän vuo-
rovaikutuksen blogiyhteisöjä.
Weblogit ja näiden kirjoittajat voidaan usein mieltää vaihdannaisina yksiköinä.
Weblogien muodostama verkosto ei kuitenkaan ole sama asia kuin blogien kirjoit-
tajien välinen sosiaalinen verkosto. Nicholas Packwood (2004) huomauttaakin,
että blogi ei ole vain merkitsijä ja bloggaaja merkitty. Vaikka weblog konkreetti-
37
sesti olemassa olevana merkkinä vihjaa bloggaajan olemassaoloon, voimme hyper-
tekstin välityksellä olla suorassa vuorovaikutuksessa vain blogien kanssa. Blogien
takana olevien kirjoittajien läsnäolo on tavallaan kuvitelmaa (Packwood 2004).
Tutkittaessa puhtaasti weblogien välittämää vuorovaikutusta kyse on siten nimen-
omaan weblogien, eikä niiden kirjoittajien, muodostamien sosiaalisten verkostojen
tutkimuksesta.
4.2 Linkkien merkitykset
Weblogien muodostama keskusteluverkosto perustuu rakenteellisesti hyperlinkki-
en muodostamiin yhteyksiin. Linkit toimivat blogien välisissä keskusteluissa yksit-
täisten puheenvuorojen yhdistäjinä ja pysyvämpien vuorovaikutussuhteiden mer-
kitsijöinä. Erilaiset linkit muodostavat weblogeissa verraten kodifioidun järjestel-
män, minkä vuoksi linkeistä voidaan tehdä pelkän yhteyden olemassaolon totea-
mista monipuolisempia solmujen välisiä suhteita koskevia tulkintoja. Linkit ja nii-
den vakiintuneiden sosiaalisten konventioiden mukainen käyttö ovat verkoston
kannalta keskeisiä, eivät ainoastaan dialogisten suhteiden indikaattoreina vaan nii-
den ylläpitäjinä. Weblogeille ominainen tapa käyttää hyperlinkkejä ja linkittämi-
selle annetut merkitykset tekevät weblogeista osin omalakisen ekologisen järjes-
telmän osana WWW:a. Linkit välittävät merkityksiä ja luovat suhteita sivustojen
välille.
Blogien linkit voidaan jakaa karkeasti kahteen eri luokkaan: merkinnöissä ja mer-
kintöjen ulkopuolella esiintyviin. Merkinnöissä esiintyvät linkit voidaan edelleen
jakaa viiteen luokkaan.
Tiedotuslinkki. Merkinnät ovat usein linkkejä muualla verkossa olevaan hyödylli-
seen tai kiinnostavaan tietoon, resurssiin tai palveluun. Linkki ja kirjoittajan siitä
mahdollisesti esittämä kuvaus on tällöin merkinnän keskeisin sisältöelementti.
Niin sanottu linkkiblogit tai suodattimet koostuvat pääosin tiedotuslinkeistä.
38
Via-linkki. Via-linkki osoittaa lähteeseen, jonka kautta merkinnän käsittelemä aihe
tai linkki on tullut kirjoittajan tietoon - yleensä toiseen blogiin tai sen nimenomai-
seen merkintään. Via-linkin avulla kirjoittaja antaa tunnustusta tiedon ”löytäjälle”.
Keskusteluviittaus. Merkintä voi toimia kommenttina toiseen blogimerkintään tai
keskustelupuheenvuorona jo toisaalla aloitettuun keskusteluun. Linkki merkinnäs-
sä kommentoitavaan puheenvuoroon yhdistää merkinnät osaksi samaa keskustelua
ja mahdollistaa lukijalle sivustolta toiselle jatkuvien verkostomaisten keskustelu-
jen seuraamisen.
Taustoittava linkki. Taustoittava linkki osoittaa merkinnän aiheen kannalta kes-
keistä tietoa sisältävään aineistoon ja toimii merkinnän aihetta taustoittavana tai
syventävänä tietona lukijalle. Taustoittavaa linkkiä voidaan verrata alaviitteeseen
tai se voidaan mieltää sekundaarisena tiedotuslinkkinä.
Identifioiva linkki. Merkinnöissä mainitut keskeiset henkilöt, instituutiot, asiat ja
niin edelleen identifioidaan usein linkillä näitä edustavalle tai lisätietoja tarjoavalle
sivulle. Ihmisten tai organisaatioiden kohdalla kyse on yleensä kotisivusta tai blo-
gista tai esimerkiksi tätä käsittelevästä merkinnästä Wikipediassa.
Niin sanotut tagit eli merkinnän sisältöä kuvaavat ad hoc -avainsanat muodostavat
tavallaan linkkien kuudennen luokan. Siinä missä edellä erotetut linkkityypit eroa-
vat toisistaan ainoastaan tulkinnallisesti, tagit ovat teknisesti määritelty ja erillisel-
lä koodilla muista linkeistä erotettava mikroformaatti. Tagit ovat siten ennemmin
funktionaalinen toiminnallisuus kuin sosiaalinen käytäntö. Tagit ovat verraten uusi
tekninen innovaatio ja ne ovat suomalaisissa blogeissa vielä melko harvinaisia.
Merkintöjen ulkopuoliset linkit (pois lukien sivuston sisäinen navigaatio) osoitta-
vat yleensä kirjoittajan toisaalla tuottamaan tai ylläpitämään materiaaliin, hyödyl-
lisiin tai säännöllisesti seurattaviin verkkosivustoihin, ja niin edelleen Merkintöjen
ulkopuoliset linkit on liitetty sivuston harvemmin muuttuviin rakenne-
elementteihin, tyypillisesti sivupalkkiin, minkä vuoksi ne ovat pysyvämpiä, eli ei-
vät merkintöjen tavoin katoa etusivulta arkistoihin uusien merkintöjen tieltä. Toi-
39
saalta ne eivät arkistoidu merkintöjen tavoin, vaan katoavat niitä muutettaessa py-
syvästi. Merkintöjen ulkopuolelle jäävistä linkkirakenteista tyypillisin on niin sa-
nottu blogroll, eli linkkilista toisiin blogeihin. Blogrollien merkitystä ja niiden
muodostamia suhdeverkostoja käsitellään tarkemmin luvussa 4.4.
Weblogien kohdalla linkeissä ei ole kysymys vain viestintäalustana toimivan
WWW:n arkkitehtuuriin kuuluvasta teknisestä mahdollisuudesta. Alkuperäisiin
lähteisiin linkittäminen on osa weblogien perustavia viestinnällisiä käytäntöjä ja
linkkien puute niitä sisällöllisesti edellyttävässä merkinnässä on vallitsevien käy-
täntöjen ja blogiyhteisössä vallitsevien normien vastaista. Normin olemassaoloa
valaisevat hyvin poikkeukset, joissa linkki jätetään tarkoituksella tekemättä. Tyy-
pillinen esimerkki ovat blogimerkinnät, joissa suhtaudutaan voimakkaan negatiivi-
sesti käsiteltyyn aiheeseen, ja joissa linkin puuttuminen on merkki kirjoittajan an-
tagonistisesta suhtautumisesta kohteeseen.
4.3 Verkostojen rakenteet ja statushierarkiat
Verkoston yksittäisen solmun asema verkostossa perustuu sen yhteyksien mää-
rään. Weblogien tapauksessa tämä tarkoittaa sivustoon muilta sivuilta osoittavien
linkkien määrää. Vaikka weblogien sosiaalinen status koostuu useasta eri ran-
kiulottuvuudesta, joista linkitys on weblogien kohdalla vain yksi, linkit ovat ehkä
keskeisin monesta syystä. Ensinnäkin linkit toimivat indeksinä monista muista
keskeisistä statusmuuttujista, kuten huomiosta muissa blogeissa ja sivuston luki-
jamääristä. Linkittäminen toiseen blogiin toimii aina tunnustuksena kohteen arvos-
ta. Linkkien määrä ei ole vain arbitraarinen statussymboli, vaan sivustoon johtavat
linkit nostavat sivuston huomiota ja vaikutusvaltaa ohjaamalla sivuille lukijoita ja
nostamalla sivuston näkyvyyttä hakukoneissa. Esimerkiksi internetin suosituin ha-
kukone Google käyttää sivustoon johtavia linkkejä keskeisenä muuttujana määri-
teltäessä sivuston merkittävyyttä, mikä nostaa sivujen näkyvyyttä hakutulokissa.
Näkyvyys hakukoneissa on merkittävä tekijä kilpailtaessa internet-näkyvyydestä,
mistä kertoo hakukoneoptimointiin (search engine optimization) eli sivustojen nä-
kyvyyttä hakukoneissa parantamaan erikoistuneiden yritysten valtava määrä. Tieto
40
linkkien määrästä on erilaisten blogihakemistojen ja hakukoneiden ansiosta myös
verraten helposti saatavilla ja blogien väliset linkityssuhteet siten vertailtavissa.
WWW:n linkkien, kuten useimpien luonnollisesti kehittyvien verkostojen, on to-
dettu muodostavan niin sanottu mittakaavattoman verkoston (Barabasi 2002). Mit-
takaavattomissa verkostoissa solmujen väliset yhteydet eivät ole jakautuneet tasai-
sesti satunnaisjakauman mukaisesti, vaan suurin osa yhteyksistä keskittyy suhteel-
lisen harvoihin solmuihin, verkoston napoihin. Mittakaavattomille verkostoille
tyypillisiä ovat myös klusterit. Nämä ovat muusta verkostosta verraten erillisiä
osaverkostoja, joilla on omat paikalliset napansa. Verkostojen mittakaavattomuus
viittaakin siihen, miten nämä verkostot muistuttavat rakenteeltaan sekä omia osa-
verkostojaan, että laajempia verkostoja, joihin ne kuuluvat. Muita esimerkkejä mit-
takaavattomista verkostoista ovat muun muassa lentoreittien muodostuminen len-
tokenttien välillä ja useimmat viestintäverkostot. Samoin weblogien on todistettu
muodostavan mittakaavattoman verkoston sekä linkkien että lukijamäärien jakau-
tumisen suhteen (Shirky 2003).
Vuorovaikutuksen rakenteiden näkökulmasta Habermasin ym. (1962/2004) me-
diavälitteistä massajulkisuutta vastaan esittämä arvostelu voidaan lukea kritiikiksi
sen hierarkkista rakennetta kohtaan, joka jakaa julkisuuteen osallistujat rakenteel-
lisesti eriarvoisiin tiedon välittäjien ja vastaanottajien asemiin, eikä enää mahdol-
lista tasavertaisia ja dialogisia suhteita osallistujien välillä. Mittakaavattomat ver-
kostot synnyttävät kuitenkin omat statushierarkiansa.
Mittakaavattomissa verkostoissa yhteyksien jakautuminen verkoston solmujen
kesken noudattaa ns. potenssilakeja. Potenssilain kaava on yksinkertaistettuna seu-
raava: N:n sijan arvo, esimerkiksi weblogin vastaanottama linkkien osuus suhtees-
sa suosituimman weblogin vastaanottamiin linkkeihin, on 1/N. Mitä suurempi
ryhmä on kyseessä, sitä jyrkempi muutos asemien N ja N+/-1 välillä on. Koska
verkoston yhteydet painottuvat niin voimakkaasti kytkeytyneimmille solmuille,
useimpien solmujen yhteyksien määrä jää alle keskiarvon. Nämä muodostavat
verkoston ”pitkän hännän”, eli vähemmän yhteyksiä omaavien solmujen enemmis-
tön.
41
Potenssilain mukaisia mittakaavattomia verkostoja syntyy tarpeeksi suuressa jär-
jestelmässä, jossa järjestelmään mukaan tulevilla toimijoilla (ts. verkostoon lisät-
tävillä solmuilla) on mahdollisuus tehdä vapaita valintoja luotavien yhteyksien
kohteista. Todennäköisyys luoda yhteys yksittäiseen solmuun on verrannollinen
siihen kytkeytyneiden linkkien määrän. Tämä kytkennän suosimisen laki (Barabási
2000, 90-91), johtaa siihen, että verkoston kasvaessa suurin osa yhteyksistä keskit-
tyy verraten pieneen osaan verkoston solmuista, sen sijaan että ne jakautuisivat
tasaisesti solmujen kesken. Satunnaisvalinta johtaisi tasaiseen jakautumiseen, mut-
ta jo tehdyt valinnat vaikuttavat vahvistavasti järjestelmään myöhemmin liittyvien
toimijoiden valintoihin (Shirky 2003).
Kuvio 1. Blogilista.fi:n 50 linkitetyintä blogia järjestettynä blogiin osoittavien linkkien
määrän mukaan (kerätty 23.4.2006).
0
100
200
300
400
500
600
700
1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49
42
Kuvio 2. Technorati.com:n 100 linkitetyintä blogia järjestettynä blogiin osoittavien linkki-
en määrän mukaan (kerätty 23.4.2006).
0
10000
20000
30000
40000
50000
60000
70000
1 5 9 13 17 21 25 29 33 37 41 45 49 53 57 61 65 69 73 77 81 85 89 93 97
Potenssilaikien voidaan havaita pätevän hyvin esimerkiksi Suomen blogilistan se-
kä kansainvälisen Technorati-blogihekemiston14 tietoihin linkitetyimmistä blogeis-
ta. Linkkien jakautuma blogien välillä muodostaa potenssilaeille tyypillisen jyr-
kästi laskevan käyrän. (Kuviot 1 ja 2.)
Blogien keskinäisiä suhteita kuvaavien linkkien epätasaisen jakauman synty on
helppo ymmärtää. Luodessaan yhteyksiä muihin blogeihin uudet sivustot linkittä-
vät tyypillisesti jo olemassa oleviin blogeihin. Nämä ovat kuitenkin jo muodosta-
neet sosiaaliset verkostonsa ja uusien blogien voi olla vaikea herättää niiden huo-
miota. Potenssilait suosivat siten varhaisia toimijoita. Blogilistan satunnainen blogi
-toiminnolla kerätty satunnaisotos antaa keskimääräisen edelleen päivitettävän
blogin iäksi 12 kuukautta. Perustamisajankohta on laskettu vanhimman arkistoista
löytyneen merkinnän päiväyksestä. Blogilistan viisikymmentä linkitetyintä blogia
taas ovat keskimäärin 18 kuukauden ikäisiä. Huomioon ottaen blogi-ilmiön uutuu-
den eroa voidaan pitää merkittävänä. Taulukko 3 osoittaa, ettei järjestelmä ole sul-
jettu, vaan myös linkitetyistä blogeista löytyy useita alle vuoden vanhoja blogeja.
14 URL: http://www.technorati.com/
43
Taulukko 3. Weblogien perustamisajankohtien jakautuminen (kerätty 25.4.2006).
Perustamisajankohta 50 satunnaista blogia 50 linkitetyintä
2002 (tammi-kesäkuu) 0 3
2002 (heinä-joulukuu) 3 2
2003 (tammi-kesäkuu) 3 1
2003 (heinä-joulukuu) 3 3
2004 (tammi-kesäkuu) 3 8
2004 (heinä-joulukuu) 2 4
2005 (tammi-kesäkuu) 6 11
2005 (heinä-joulukuu) 18 10
2006 (tammi-huhtikuu) 14 3
Asema verkoston statushierarkiassa vaikuttaa blogien kykyyn muodostaa vuoro-
vaikutteisia suhteita toisiin blogeihin. Clay Shirky (2003) jakaa blogit tämän pe-
rusteella kolmeen luokkaan. Linkkien muodostaman rankiulottuvuuden huipulla
olevat blogit, niin sanottu A-lista, eivät voi vastata saamansa huomioon vastavuo-
roisesti ja toimivat siten pääosin yksisuuntaisina julkaisukanavina ilman merkittä-
vää vuorovaikutusta tai keskustelua muiden blogien kanssa. Enemmistön pitkän
hännän muodostavat hyvin rajatun lähipiiriin tai yleisön blogit, joiden vuorovaiku-
tus on symmetristä ja keskustelunomaista. Näiden väliin sijoittuvat blogit, jotka
pystyvät ylläpitämään jossain määrin sitoutunutta ja vuorovaikutteista suhdetta
yleisöönsä ja toisiin blogeihin. Keskikasti jää kuitenkin alakynteen suhteessa suo-
situimpiin blogeihin lukijoiden määrässä ja suhteessa pienempiin blogeihin sivus-
tojen määrässä.
4.4 Suomalaisten weblog-yhteisöjen verkostorakenteita
Monet weblogien välisistä vuorovaikutussuhteista ovat näkyviä. Tällaisia yhteyk-
siä ovat erityisesti linkit ja kommentit, jotka eivät ole vain merkkejä sosiaalisesta
44
vuorovaikutuksesta, vaan itsessään sosiaalisia suhteita välittäviä tekijöitä. Weblo-
gien erilaisista linkityssuhteista yhteisöllisen sidoksen – yhteenkuuluvuuden, iden-
titeetin ja samastumisen – kannalta kiinnostavia ovat erityisesti sivustojen väliset
pysyvät niin sanottu blogroll-tyyppiset linkit. Blogroll-listat ovat alkujaan toimi-
neet ja ne on myös yleensä mielletty lähinnä kirjoittajan omaan käyttöön tarkoite-
tuiksi kirjainmerkeiksi. Linkkilistat eivät enää erityisesti weblogien seurantaan
käytettävien uutistenlukuohjelmien yleistyttyä näytä kuitenkaan toimivan ensisijai-
sesti linkkeinä kirjoittajalle itselleen, vaan viestinä muille. Sivuston lukijoille
suunnattuna viestinä ne toimivat suosituksena vierailijoille, tunnustuksen osoituk-
sena linkkien kohteille ja myös tapana määritellä omaa virtuaalista identiteettiä ja
asemoitumista suhteessa blogien muodostamaan verkostoon ja yhteisöihin. Pysyvä
linkki on myös osa blogien linkkeihin perustuvaa lahjataloutta. Linkin lahja-arvo
koostuu symbolisesta tunnustuksesta mutta myös konkreettisemmista eduista, joita
ovat lukijoiden ohjaaminen sivustolle sekä yksinkertaisesti linkeissä mitattavan
statuksen kohottaminen. Erityisesti pysyvät linkit ovat voimakas merkki tunnus-
tuksesta, joka on rinnastettavissa jopa poliittiseen tai taloudelliseen liittoon (Pack-
wood 2004). Pysyviin linkkeihin liittyy myös lahjan tapaan tietty vastavuoroisuu-
den velvoite, jota ei kuitenkaan voi pitää sitovana ja joka on myös riippuvainen
kirjoittajien välisestä arvioidusta statuksesta.
Kuva 2. User Friendly (27.2.2006)15.
15 URL: http://ars.userfriendly.org/cartoons/?id=20060228
45
Blogroll-listat eivät välttämättä korreloi sen kanssa, mihin blogeihin kirjoittaja
viittaa merkinnöissään. Tämän vuoksi ne on joissain tutkimuksissa sivuutettu ”to-
dellisten” yhteisöllisten suhteiden kannalta epäolennaisina (esimerkiksi Efimova ja
Hendrics 2005).
Blogrollit ovat eksplisiittisia ilmaisuja sosiaalisesta suhteesta. Merkintöjen linkit
taas ovat aina riippuvaisia kyseisen merkinnän kontekstista. Pitemmällä aikavälillä
toistuessaan linkit merkinnöissä ovat blogrolleja luotettavampi indeksi vuorovai-
kutuksesta blogien välillä. Blogroll-linkit ja linkit merkinnöissä edustavat kahta
erilaista ja toisistaan erillistä sosiaalisen viittauksen muotoa (Marlow 2004, 4).
Blogroll-listoja ei siten tulisi tulkita indeksinä muista yhteydenpidon muodoista
vaan itsenäisenä ja monenlaisia ja blogien alakulttuureittain vaihtelevia merkityk-
siä välittävänä sosiaalisena muotona.
Kuviossa 3 on esitetty 257 suomalaisen weblogin blogroll-linkkien muodostama
verkosto. Verkoston asettelu on laskettu spring embedding -algoritmin avulla16.
Siten on pyritty asemoimaan toisiinsa linkittävät sivustot lähelle toisiaan ja pitä-
mään yhteyksiä kuvaavat viivat samanpituisina. Tämän seurauksena tiiviisti linkit-
tyneet weblogit päätyvät kuvion keskelle ja heikommin linkittyneet reuna-alueille.
Sivustoja kuvaavien ympyröiden koko on suhteessa siihen osoittaviin linkkeihin
verkostossa. Verkosto sisältää blogilistan linkitetyimmät blogit sekä näiden blog-
rolleissa 12.7.2005 listatut weblogit. Blogroll-linkiksi on tulkittu kaikki sivuston
pysyvistä sivupalkeista löydetyt weblogeihin osoittavat linkkilistat.
16 URL: http://www.algorithmic-solutioniin sanot-tuinfo/leda_guide/graph_algorithms/spring_embedding.html
46
Kuvio 3. 50 linkitetyimmän suomalaisen blogin suhdeverkosto (kerätty 12.7.2005).
Kuvion 3 avulla voidaan hahmottaa verkostossa yhteisöllisiksi tulkittavissa olevien
suhteiden tiivistymiä eli potentiaalisia blogiyhteisöjen asuinpaikkoja.
Verkosto on jakautunut selvästi kahteen erilliseen ja rakenteelliselta topologialtaan
erilaiseen klusteriin. Vasen klusteri on yleisrakenteeltaan hajautettu, eli sen yhtey-
det näyttävät satunnaisilta, eikä verkostossa ole havaittavissa ilmeisiä keskuksia.
Kuvion oikeanpuoleinen, tähtimäisen kuvion muodostava klusteri taas on raken-
teeltaan keskitetty ja koostuu kokonaisuudessaan neuleblogeista. Neuleblogit kä-
sittelevät nimityksen mukaisesti ensisijaisesti neulomista, tyypillisesti kirjoittajan
47
omia valmiita, työn alla tai suunnitteilla olevia neuleita. Neuleblogien muodosta-
man verkoston tähtimäisestä rakenteesta nähdään, että neuleblogit sisältävät hyvin
vähän pysyviä linkkejä muihin blogeihin, mutta ovat kaikki yhteydessä kaksisuun-
taisin linkein yhteen keskuksena toimivaan solmuun, Suomalaiset neuleblogit -
sivustoon17. Tämä keskussivusto ei kuitenkaan toimi Jonesin kuvaamana yhteisöl-
lisenä tilana. Suomalaiset neuleblogit on käytännössä vain neuleblogien hakemis-
to, jonka uusissa merkinnöissä vain ilmoitetaan verkostoon liittyneistä uusista blo-
geista. Keskusblogissa ei tapahdu lainkaan Jonesin verkkoyhteisön yhteisölliseltä
tilalta edellyttämää vuorovaikutusta, mutta se toimii silti eksplisiittisesti ilmaistu-
jen kahdenvälisten linkkien puuttuessa neuleblogiyhteisöä ja siihen kuuluvia sivus-
toja toisiinsa sitovana merkitsijänä. Tähän yhteiseen merkitsijään kiinnittymisen
välikappaleena blogroll-tyyppisillä linkeillä on siten neuleblogien alakulttuurissa
oma, sille tyypillinen funktionsa, joka poikkeaa muiden kuviossa mukana olevien
blogien vallitsevasta käytännöstä ja synnyttää myös muusta verkostosta selvästi
poikkeavan topografian. Vastavuoroinen, kahdenvälinen linkittäminen on verraten
harvinaista myös neuleblogien merkinnöissä. Sivustojen ylläpitäjien välinen vuo-
rovaikutus on tiivistä, mutta tapahtuu lähes kokonaisuudessaan sivustojen kom-
mentointipalstoilla.
Neuleblogit havainnollistavat, miten blogit voivat muodostaa osallistujien omista
ja yksityisistä virtuaalisista asuinpaikoista koostuvan yhteisön ilman yhtä yhteisöl-
listä tilaa. Tällainen hajautuneiden verkostojen rakenne luonnehtii blogiyhteisöjä
yleisemminkin. Sen sijaan juuri neuleblogeille tyypilliset vuorovaikutukselliset
käytännöt – yksittäisten blogien välisten linkitysten puute, jota korvaavat yksi blo-
gihakemisto ja kommenttipalstojen runsas käyttö – havainnollistavat myös, miten
blogiyhteisöt voivat muodostaa juuri niille tyypillisiä vuorovaikutuksen käytäntö-
jä.
Kuvion 3 vasemmanpuoleinen klusteri sisältää sisällöllisesti hyvin erilaisia bloge-
ja. Joukkoon kuuluu sekä nettipäiväkirjoja että tiettyyn aiheeseen keskittyneitä si-
vustoja, esimerkiksi kokeellista kirjoittamista, politiikkaa, teknologiaa ja kuvablo-
17 URL: http://finnishknitblogs.blogspot.com/
48
geja sekä näiden erilaisia välimuotoja. Verkoston rakenteen kannalta on kiinnosta-
vaa, että erilaiset lajityypit tai aiheet eivät muodosta selvästi erotettavia erillisiä
klustereita, vaan sivustojen väliset yhteydet näyttävät ylittävän erilaiset sisällölliset
tai muodolliset rajat. Neuleblogit pois lukien tunnetuimmat suomalaiset weblogit
muodostavatkin blogroll-linkkien valossa hyvin tiiviin vuorovaikutusverkoston.
Virtuaaliset yhteisöt eivät edellytä henkilökohtaisen siteen luomista yhteisön jä-
senten välille. Blogeissa syntyy kuitenkin myös astetta vahvempia yhteisöjä, joissa
samastumiseen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen perustuvat suhteet ovat vastavuo-
roisesti tunnustettuja. Vasemman puoleisesta tiivistä verkostoklusterista voidaan
paljastaa tällaiset vahvat yhteisölliset suhteet poistamalla kuviosta vain yksisuun-
taiset linkit. Näin kuvioon jäävät vain kaksisuuntaisten, vastavuoroisten blogroll-
linkkien kautta toisiinsa yhteydessä olevat sivustot. Kaksisuuntainen pysyvä linkki
on merkki vastavuoroisesta ja verraten pysyvästä yhteisöllisestä suhteesta sivusto-
jen välillä.
Kuvioon 3 verrattuna kuviosta 4 puuttuvat siis neuleblogien lisäksi myös sivustot,
joilla ei ole lainkaan pysyviä linkkejä toisiin blogeihin tai joiden linkki on jäänyt
yksisuuntaiseksi. Kuvio 4 paljastaa verkoston aiemmin täysin hajautetulta vaikut-
taneen verkoston keskittämättömän luonteen: verkostossa ei siis ole yhtä selkeää
keskusta, mutta yhteydet eivät ole täysin satunnaisiakaan.
49
Kuvio 4. 50 linkitetyimmän suomalaisen blogin vastavuoroiset pysyvät linkit (kerätty
12.7.2005).
Libertaristit
Uusmediablogit
Dadaistit
A
B
C
Verkostosta voidaan havaita sekä yksittäisiä napoja sekä useamman blogien muo-
dostamia klustereita. Tällaiset vahvemmat yhteisöt muodostavat verkostossa tiivii-
tä, muuhun verkostoon nähden paikallisia ja melko rajattuja vuorovaikutuksen tii-
vistymiä. Verkoston selkein tiivistymä (B) koostuu joukosta tiiviisti päivittyviä,
nettipäiväkirjoiksi määriteltäviä blogeja. Tässä klusterissa ei ole yhtä selkeää kes-
kusta, vaan tiivistymän blogit vaikuttavat olevan suhteessa toisiinsa verraten sa-
manarvoisessa asemassa. Nämä blogit muodostavat siten tiiviin, mutta reunoiltaan
avoimen verkkoyhteisön.
Henkilökohtainen suhde voi myös olla yksisuuntainen, jolloin samastuminen syn-
nyttää yhteisöjen sijaan ihailijakerhoja ”blogijulkkisten” ympärille. Tällainen on
verkoston keskeisin solmu, (A) henkilökohtaiseksi päiväkirjaksi luokiteltava Me-
50
nopaussi18. Se oli aineiston keräämisen aikana linkkien määrässä mitattuna yksi
Suomen suosituimpia blogeja. Blogin ympärillä on muodostunut tiivis vastavuo-
roisten yhteyksien muodostama keskitetty verkosto, joka muistuttaa rakenteellises-
ti neuleblogien yhteisön rakennetta. Menopaussiin linkittävät blogit eivät ole pää-
sääntöisesti yhteydessä toisiinsa. Kyseessä onkin ennemmin seuraajien tai ihaili-
joiden verkosto, kuin vastavuoroisten osallistujien yhteisö. Michael Keren (2004)
esittää, että tällaiset ”kultinomaiset yhteisöt” olisivat erityisen leimallisia blogeille.
Kerenin kuvaamia vuorovaikutusrakenteita on löydettävissä blogeista laajalti. Joh-
topäätös niistä tyypillisenä tai leimallisena ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Monet linkkien määrässä laskettuna suosituimmat blogit puuttuvat kokonaan kuvi-
osta tai niiden asema kuviossa on perifeerinen. Näistä blogeista joko puuttuu blog-
roll-linkitys tai linkit eivät ole kaksisuuntaisia. Tämä on linjassa Shirkyn (2004)
esittämän yleisemmän väitteen kanssa, jonka mukaan suosituimpien blogien on
vaikea ylläpitää vastavuoroista suhdetta kaikkiin niihin linkittäviin blogeihin.
Verkoston tiiviys on merkillepantavaa. Siinä missä neuleblogit muodostavat selke-
ästi erottuvan klusterin, muut teemat, kuten esimerkiksi uusmediaa tai politiikkaa
käsittelevät blogit eivät muodosta verkostossa erillisiä saarekkeita. ButtUgly web-
log19 (C) on esimerkki solmusta, joka ei ole kaikkein keskeisin yhteyksiensä mää-
rän puolesta, mutta joka kytkee toisiinsa hyvin erilaisia weblogeja. Tällaiset kes-
kenään erilaisiin blogeihin ja yhteisöihin suhteita muodostavat kytkeytyjät pitävät
A-listan ohella yllä verkoston yhtenäisyyttä.
Henkilökohtaisia sosiaalisia suhteita syntyy tyypillisesti erityisesti nettipäiväkir-
joiksi määriteltävien blogien välille. Muuttuessaan julkiseksi hyvin yksityiseksi ja
henkilökohtaiseksi perinteisesti mielletyt päiväkirjat synnyttävät tiiviitä vuorovai-
kutuksellisia yhteisöjä. Tämä on erikoista, muttei yllättävää. Mitä enemmän kir-
joittaja blogissaan paljastaa itsestään ja persoonastaan, sitä enemmän lukijoilla on
mahdollisuuksia luoda käsityksiä blogin takana olevasta henkilöstä ja samastua
tähän. Temaattisissa blogeissa viittaukset toisiin sivustoihin ovat tyypillisemmin
18 URL: http://www.melankolia.net/menopaussi/19 URL: http://www.ecyrd.com/ButtUgly/
51
merkintäkohtaisia ja blogroll-linkit ovat harvinaisempia. Tämä kuvastaa blogroll-
linkkien luonnetta ja funktiota ensisijaisesti sosiaalisena siteenä.
Kuvioiden 3 ja 4 kaltaiset staattiset rakennekaaviot ovat vain hetkellisiä tuokioku-
via. Todellisuudessa verkoston rakenne on jatkuvassa muutostilassa. Muutoksia
tapahtuu nopeimmin erityisesti verkoston heikosti linkittyneiden solmujen osalta.
Verkoston tiiviisti toisiinsa linkittyneiden blogien asema on sen sijaan vakaampi.
Tiivis ristiinlinkitys on vähemmän riippuvainen yksittäisistä blogeista tai näiden
linkeistä. Näitä sivustoja yhdistävät toisiinsa monenlaiset tekijät, kuten samankal-
taiset kiinnostuksen kohteet, historia ja yhteisöllisyyden tai yhteenkuuluvuuden
tunne, mahdollisesti myös verkoston ulkopuoliset sosiaaliset suhteet. Periferisesti
asemoituneet blogit voivat nousta osaksi keskusta bloggaamalla keskukselle kes-
keisistä aiheista ja osallistumalla näissä käytäviin keskusteluihin. Asema keskus-
tassa voi vakiintua verraten nopeastikin, esimerkiksi osa kuvion 4 tiivistymän blo-
geista oli aineiston keräämisen hetkellä vain pari kuukautta vanhoja.
Kuvioita 3 ja 4 ei tule tulkita kokonaiskuvaksi suomalaisten blogien yhteisöllisistä
verkostosuhteista. Verkoston tiiviyteen vaikuttavat osaltaan otantamenetelmä ja
suomalaisen blogosfäärin pienuus. Tämän lisäksi mittakaavattomissa verkostoissa
yhteydet jakautuvat tyypillisesti epätasaisesti ja aineistoa suurentamalla verkosto
olisi todennäköisesti reunoiltaan heikommin linkittynyt ja selvemmin klusteroitu-
nut. Kuvion perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että rakenteellisesti tunnetum-
mat suomalaiset blogit muodostavat hyvin tiiviin keskusteluverkoston. Blogit ovat
aiheiltaan ja tyyleiltään hyvin erilaisia, mutteivät ole fragmentoituneet erillisiksi
vuorovaikutussaarekkeikseen. Poikkeuksen muodostavat neuleblogit, jotka muo-
dostavat sekä aiheensa sekä verkostosuhteidensa perusteella muusta blogiverkos-
tosta eriytyneen ja rakenteellisesti erilaisen osaverkoston.
Suhteessa muihin verkkosivustoihin weblogit muodostavat muuhun internetiin
nähden vuorovaikutuksen muodoiltaan eriytyneen ja hyvin tiiviisti linkittyneen
keskusteluverkoston. Weblogien tapa muodostaa ja ylläpitää yhteyksiä verkossa
linkkien avulla poikkeaa niitä edeltävien verkkosivustojen logiikasta. Tämä tar-
koittaa, että blogit voivat muodostaa vahvoja dialogisia yhteyksiä vain toisiin blo-
52
gien logiikalla toimiviin sivustoihin. Useimmat poliitikkojen, kansalaisjärjestöjen
ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden verkkosivustot toimivat ensisijaisesti yk-
sisuuntaisina julkaisukanavina, eivätkä siten avaudu weblogeissa käytävälle kes-
kustelulle. Monet potentiaalisesti keskustelevammat sivustot tai eivät taas tekni-
sesti mahdollista yksittäisiin puheenvuoroihin linkittämistä tai tarjoa uutisvirtoja
päivittyvästä sisällöstään. Tämä rajaa ne tehokkaasti weblogeissa muodostuvien
keskusteluverkostojen ulkopuolelle.
5 Weblogit julkisuutena
5.1 Weblogit mahdollisuutena ja uhkana
Varhaisessa blogeja käsittelevässä akateemisessa tutkimuksessa Torill Mortensen
ja Jill Walker (2002) näkevät blogeissa mahdollisuuksia habermasilaisen julkisen
sfäärin elvyttämiseen. Habermasin tavoin Walker ja Mortensen esittävät, että mas-
samedian hallitsemassa nyky-yhteiskunnassa yksilöt ovat pitkälti menettäneet
mahdollisuutensa osallistua julkiseen keskusteluun. Yksilöillä ei ole pääsyä julki-
suutta ylläpitäviin tiedotuskanaviin, eikä yksittäisillä puheenvuoroilla esimerkiksi
televisiossa ei ole juurikaan vaikuttamisen mahdollisuuksia, vaan ne sulautuvat
osaksi esitystä.
Blogit voidaan sen sijaan nähdä kahviloiden ja salonkien virtuaalisina perillisinä,
joissa yksityisistä kysymykset voidaan nostaa keskusteltaviksi ja tehdä yleisiksi.
Blogit heijastavat kirjoittajiensa henkilökohtaisia näkemyksiä, mutta tekevät ne
julkisiksi ja esittävät samalla kysymyksiä, joilla saattaa olla laajempaa merkitystä.
Blogit toimivat siten puskurivyöhykkeenä ja yhdistävänä linkkinä yksityisen ja
julkisen välillä. Myöhemmässä weblogeja käsittelevässä yhteiskuntatieteellisessä
keskustelussa on esitetty hyvin erilaisia ja myös Walkerin ja Mortensenin näke-
myksille vastakkaisia johtopäätöksiä blogeista julkisen keskustelun tai poliittisen
emansipaation kanavana. Tulkinnoista voidaan löytää erilaisia jännitteitä ilmiön
eri ulottuvuuksilla.
53
Poliittisen emansipaation sijaan blogien on esitetty heijastelevan ennemminkin ny-
kykulttuurin narsistisuutta kuin julkisen keskustelun ja tiedonvälityksen demokra-
tisoitumista. Jacobsin (2003) mukaan blogien kiinnostavuus perustuu ensisijaisesti
kirjoittajien yksityiselämien seurantaan. Blogit toimivat kanavana, jonka kautta
kirjoittajat esittävät ajatuksiaan ja itsenäisyyttään. Samanaikaisesti kirjoittajat mit-
taavat menestymistään sivustojensa suosiolla, mikä täyttää narsistisen persoonalli-
suuden kriteereinä toimivan riippuvuuden toisista ja oman riippumattomuuden ko-
rostamisen. Tämä ilmenee pinnallisena itsetutkisteluna ja laskelmoituna viettele-
misenä. Weblogit ovat siten verrattavissa tosi-tv:hen ja niitä voidaan pitää yksi
modernille yhteiskunnalle leimallisen narsistisen kulttuurin selkeimmistä ilmen-
tymistä. Blogien kirjoittajat eivät itsessään edusta narsistista persoonia, vaan hei-
jastelevat yleisemmin viestintäkulttuurin narsistisuutta. (Jacobs 2003.)
Suhteessa julkista keskustelua välittäviin instituutioihin blogit on paikoin esitetty
uudenlaisena osallistavan ja keskustelevan kansalaisjournalismin muotona. Blogit
on nähty mahdollisuutena tiedotusvälineille uudistaa käytäntöjään (erit. Gillmore
2002) tai jopa valtamediat kokonaan korvaavana uutena tiedonvälityksen muotona
(esimerkiksi MacKinnon 2005). Toisaalta erityisesti massatiedotusvälineiden
edustajat ovat esittäneet varoituksia blogeissa julkaistavan informaation epäluotet-
tavuudesta. Blogien on pelätty muodostavan samanmielisten enklaaveja (Roberts-
Miller 2004) tai ”kaikukammioita” (Sunstein 2004), joissa informaation vertais-
suodattaminen ohjaa vain omia ennakkokäsityksiä vahvistaviin tietolähteisiin.
Keskustelun tasa-arvoisuuden ja osallistumisen avoimuuden näkökulmasta blogit
mielletään usein tasa-arvoiseksi keskusteluareenaksi, joka antaa yksityishenkilöille
ja marginalisoiduille ryhmille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin. Blogit ei-
vät kuitenkaan ole täysin riippumattomia kirjoittajien ulkoisesta statuksesta (Ó
Baoill 2004). Mittakaavattomien verkostojen potenssilait luovat myös rakenteelli-
sia hierarkioita blogien välille (Shirky 2004). Verkostojen joustavuus ja nopeus
tiedon välityksessä tapahtuu osin osallistujien samanarvoisuuden ja avoin osallis-
tuminen argumentoinnin ja dialogisuuden kustannuksella.
54
Parhaimmillaan blogit edistävät yhteiskunnallista läpinäkyvyyttä. Tämän kääntö-
puolena blogit voidaan nähdä oireena tietoyhteiskunnan yksityisyyden katoamises-
ta. Edistynyt informaatioteknologia uhkaa yksityisyyttä lisääntyneen valvonnan
avulla, blogeissa mekanismi on toisenlainen. Yksityisyyden rapautuminen tapah-
tuu nyt kirjoittajien omasta aloitteesta, osana narsistista pyrkimystä hakea toisilta
huomiota ja tukea omalle persoonalle (Jacobs 2003).
Kaikille avoimena, joustavan tiedonvälityksen itseorganisoituvana verkostona blo-
git voivat tarjota uuden kanavan julkiselle keskustelulle ja kansalaisliikkeiden or-
ganisoitumiselle. Edustuksellisen liberaalin teoriasuuntauksen kritiikin mukaan
blogikeskustelu häiritsee aitoa julkista keskustelua ja sen instituutioiden toimintaa.
Tämä konservatiivinen näkemys ei kuitenkaan kohdistu vain blogeihin vaan kan-
salaislähtöiseen julkiseen keskusteluun yleisesti. Sen sijaan vakavammin on esitet-
ty epäilyksiä blogien mahdollisuuksista synnyttää aitoa poliittista osallistumista.
Poliittisten kysymysten käsittelyä ei voida suoraan mieltää poliittiseksi emansipaa-
tioksi, ellei tämä johda poliittiseen tai sitoutuneeseen toimintaan tai kannanottoi-
hin. Keren (2004) näkee blogit melankolian politiikan (Lash 2002, 138-140) il-
mentymänä, passiivisena vetäytymisenä aktiivisesta julkisesta sfääristä virtuaali-
seen todellisuuteen.
Weblogeissa voidaan siis nähdä mahdollisuuksia, mutta myös varauksia tai jopa
uhkia julkiselle keskustelulle. Taulukossa 4 kootaan yhteen weblogien saamia tul-
kintoja tiedonvälityksen ja journalismin, keskustelun tasa-arvoisuuden, yksilön ja
julkisuuden välisen suhteen sekä kansalaisyhteiskunnan ja politiikan ulottuvuuksil-
la.
55
Taulukko 4. Blogien mahdollisuudet ja uhat julkiselle keskustelulle.
Ulottuvuus Mahdollisuus / positiivinentulkinta
Uhka / negatiivinen tulkinta /kritiikki
Suhde julkisen kes-kustelun instituutioi-hin
Uudenlaisen kansalaisjourna-lismin muoto, ohittaa perintei-sen tiedonvälityksen valtaraken-teet
Samanmielisten ”kaikukammi-oita”, vaarantavat objektiivisenuutisoinnin
Keskustelun tasa-arvoisuus
Statuksesta riippumaton ja tasa-arvoinen keskusteluareena,mahdollistaa yksityishenkilöi-den ja marginalisoitujen ryhmi-en saada äänensä kuuluviin
Epätasa-arvo sivustojen välillä,taustalla verkostovaikutus jakirjoittajien asema blogosfäärinulkopuolella
Yksityisen ja julki-sen välinen suhde
Edistää yhteiskunnallista lä-pinäkyvyyttä
Narsistisen kulttuurin ilmen-tymä, edistää osaltaan yksityi-syyden katoamista
Kansalaisyhteiskuntaja poliittinen eman-sipaatio
Kanava julkiselle mielipiteen-muodostukselle ja kansalaisliik-keiden organisoitumiselle
Näennäispoliittinen, ei synnytäaitoa poliittista osallistumista
5.2 Osallistumisen avoimuus ja tasa-arvoisuus
Osallistumista julkiseen keskusteluun weblogien kautta rajoittaa luonnollisesti
pääsy internetiin. Tässä mielessä mikään verkkojulkisuuden väline tai kanava ei
mahdollista universaalia osallistumista. Internetyhteyden omaaville weblogit ja
niiden julkaisuun käytettävät työkalut ovat kuitenkin merkittävästi laskeneet verk-
kojulkaisemisen edellyttämää teknisten taitojen tai rahallisten resurssien tarvetta.
Blogien voidaankin katsoa olevan merkittävin julkaisemista mahdollistava kehi-
tysaskel WWW:n historiassa (Blood 2000).
Yksittäisessä weblogissa kommenttien mahdollistama kirjoittajan ja lukijan väli-
nen vuorovaikutussuhde on osallistujien vaikutusmahdollisuuksilta asynkroninen.
Sivuston ylläpitäjä voi määritellä osallistumisen laajuuden ja halutessaan moderoi-
da keskustelua mielensä mukaan. Useamman weblogin välillä viestijän ja vastaan-
ottajan suhteet ovat kuitenkin vastavuoroisia ja vaihdannaisia, ja vastaanottaja voi
56
oman bloginsa kautta helposti vaihtaa roolinsa tasa-arvoiseksi julkaisijaksi (Wijnia
2004, 68). Blogien välisen verkoston muodostama avoin vuorovaikutusjärjestelmä
ei siis erottele keskusteluun osallistujia sitä seuraavasta yleisöstä, ei aseta teknisiä
rajoja keskustelun kestolle tai sille, mitkä ja missä esitetyt puheenvuorot voivat
osallistua keskusteluun.
Julkisen keskustelun ideaaleihin kuuluu periaate parhaan argumentin voimasta.
Tämä sisältää vaatimuksen ulkoisen statusaseman sulkeistamisesta. Blogeissa ja
internetin keskustelukulttuurissa yleisemmin tämä periaate on laajalti hyväksytty.
Toisaalta weblogit noudattavat muita verkkoviestinnän muotoja uskollisemmin
vallitsevaa tekstin tulkintaa koskevaa sosiaalista konventiota, jonka mukaan teks-
tin kirjoittajan identiteetti on keskeinen tekijä tekstin merkityksen tulkinnassa
(Chesher 2005). Tämä tarkoittaa, että myös kirjoittajan status vaikuttaa yksittäisten
puheenvuorojen arvioinnin taustatekijänä. Kirjoittajan status verkossa ei kuiten-
kaan ole suoraan riippuvainen tämän statukseen verkoston ulkopuolella. Muodos-
tamalla virtuaalisen läsnäolon weblogissa kirjoittaja voi synnyttää erillisen toimi-
jan tai identiteetin, jonka statusasema muodostuu ensisijaisesti verkkovuorovaiku-
tuksen kautta ja jonka yhteydet kirjoittajan ulkopuoliseen statukseen ovat vain sa-
tunnaisia. Anonyymit weblogit mahdollistavat jopa täysin ulkoisesta statuksesta
riippumattoman kirjoittajaidentiteetin rakentamisen.
Ulkoista statusta voimakkaimmin statushierarkioita synnyttävät kuitenkin weblo-
gien muodostaman verkostojen rakenteelliset ominaisuudet, joita on käsitelty lu-
vussa 4.3. Potenssilakien mukainen näkyvämpi asema ei kuitenkaan vapauta A-
listaa perustelemasta mielipiteitään, sillä muiden arvioista riippuvainen asema al-
tistaa kohteen lausunnot myös muita toimijoita laajamittaisemmalle vertaisarviolle.
Mittakaavattomien verkostojen rakenteelle tyypillisen jyrkän statushierarkian syn-
tyminen näyttäisi silti tekevän blogien verkostosta rakenteeltaan epätasa-arvoisen
ympäristön. Vaikka weblogin perustamisen kynnys onkin matala, suurimman osan
kohtalona on jäädä tuntemattomiksi. Voidaan kuitenkin esittää, että vaikka järjes-
telmä synnyttääkin hierarkioita, ne eivät välttämättä luo epätasa-arvoa, ja että tällä
57
rakenteella on funktionsa keskusteluverkoston yhtenäisyyden ja tiedonvälityksen
kannalta.
Asema blogien hierarkiassa perustuu verkoston sisäisiin valintoihin ja aitoon suo-
sioon, ei ulkoisiin pakotteisiin tai eliitin keskinäiseen sopimukseen. Näkyvä asema
perustuu siten viime kädessä verkoston osallistujien vertaisarvioon ja on helposti
menetettävissä. Blogin asema linkkeihin perustuvassa statushierarkiassa ei myös-
kään määrää ennalta siinä esitettyjen merkintöjen vaikuttavuutta. Myös heikom-
massa asemassa olevat blogit ovat osa samaa järjestelmää ja niissä esitetyt näkö-
kulmat ja mielipiteet voivat saada laajempaa näkyvyyttä tai aloittaa yleisempiä
keskusteluja tulemalla viitatuiksi toisissa blogeissa. Sivustojen välinen jatkuva
viittaaminen ja siteeraaminen pitävät yksittäisten sivustojen väliset asemat dynaa-
misina ja mahdollistavat erityisesti yksittäisten puheenvuorojen ja ideoiden leviä-
misen yli ne alun perin esittämän ne blogin rankiaseman määrittelemän lähipiirin.
A-lista toimii siten keskeisenä kanavana, jonka välityksellä ajatukset, aiheet tai
mielipiteet voivat nousta verkoston yleiseen julkisuuteen (ks. luku 5.3). Tässä roo-
lissa ne myös suojelevat heterogeenistä blogijulkisuutta fragmentaatiolta. Keskuk-
set yhdistävät toisiinsa blogiverkoston muutoin toisistaan erillisiä saarekkeita sekä
yhteyksien että jaettujen merkitysten avulla.
5.3 Verkostojulkisuuden tasot
Blogien kaikille osallistujille avoin luonne, näkyvyyden jyrkkä mutta samalla jous-
tava jakautuminen ja mahdollisuus käsitellä julkisesti sekä yksityisiä että yleisiä
asioita tekevät blogien arvioinnin julkisuuden näkökulmasta haastavaksi. Blogeis-
sa käytävää julkista vuorovaikutusta tulisikin arvioida ei vain esitettyjen puheen-
vuorojen sisällön perusteella, vaan myös suhteessa blogien vuorovaikutusverkos-
ton kontekstiin. Tämä konteksti koostuu muun muassa osallistuvien blogien sta-
tuksesta, osallistujien määrästä, keskustelun näkyvyydestä ja oletetusta tai tosiasi-
allisesta yleisöstä. Kontekstin arviointia voidaan helpottaa luokittelemalla erilaisia
julkisuuden tasoja. Blogit, blogeissa käytävät yksittäiset keskustelut ja muut vuo-
rovaikutustilanteet voidaan asettaa tarkastelun kohteen edellyttämään tulkintake-
58
hykseen määrittelemällä julkisuuden taso, jossa vuorovaikutus tapahtuu. Nämä
tasot ovat yleinen, keskusteleva ja intiimi julkisuus.
Blogijulkisuuden tasoja voidaan havainnollistaa vertaamalla luokittelua Shirkyn
(2002) blogien statushierarkiaan perustuvana jaotteluun, jota se muistuttaa. Myös
blogijulkisuuden tasot perustuvat pitkälti vuorovaikutustilanteiden näkyvyyteen.
Jaottelut eivät kuitenkaan ole päällekkäisiä, eli statushierarkian eri tasoilla toimivat
blogit voivat operoida julkisuuden kaikilla tasoilla. Shirkyn blogien statushierarkia
kiinnittyy selkeisiin kvantitatiivisiin määreisiin, toisin sanoen blogiin osoittavien
linkkien määrään. Blogijulkisuuden tasot ovat kuitenkin ensisijaisesti käsitteelli-
nen työkalu, eivät empiirinen luokittelujärjestelmä.
Yleinen julkisuus
Blogijulkisuuden yleisimmän tason muodostavat ne blogit ja keskustelut, joista
useimmat bloggaajat ovat tietoisia. Ne toimivat alajulkisuuksina ja niihin osallis-
tuvia blogeja yhteen sitovina merkitsijöinä ja edellyttävät jonkintasoista reaktiota
tai asemoitumista suhteessa niihin. Yleisen tason julkisuus poimii aiheita ja ideoita
seuraavan tason blogeista ja näissä käydyistä keskusteluista. Yleisimmällä julki-
suuden tasolla käytävät keskustelut koostuvat tyypillisesti lyhytaikaisista piikeistä
(Gruhl ym. 2004, 494-496), jonka aikana jokin tietty aihe on pinnalla synnyttäen
runsaasti kirjoituksia. Informaation kulkua ja keskustelujen topografiaa blogeissa
tutkineiden Gruhl ym. (2004) mukaan piikkien taustalla on tyypillisesti jokin ul-
koinen tapahtuma, josta kirjoittajat ovat saaneet tietoa lähinnä tiedotusvälineistä.
Suomalaisissa blogeissa laajuudeltaan jopa merkittävimpien ulkoisten tapahtumien
synnyttämiin piikkeihin (esimerkiksi presidentinvaalit) verrattavia ”buumeja” voi-
vat kuitenkin muodostaa myös täysin blogien sisäiset (kuten meemit20) tai ensisi-
jaisesti blogien sisäisen tiedonvälityksen motivoimat aiheet, kuten luvussa 6 käsi-
teltävä tekijänoikeuskeskustelu. Tämä selittyy pitkälti suomalaisten blogien vähäi-
20 Blogeissa meemillä viitataan melko löyhästi mihin tahansa blogeissa leviävään sosiaaliseen muo-toon. Blogroll-linkkilista on klassinen esimerkki laajalle levinneestä ja vakiintuneesta blogimee-mistä. Erityisesti suomalaisissa blogeissa meemin käsite on erkaantunut melko kauas meemin al-kuperäisestä merkityksestä. Tyypillinen esimerkki tällaisesta blogimeemistä on kysymyssarja, jo-hon jokainen ”meemiin osallistuva” vastaa omassa blogissaan.
59
sellä määrällä, mutta on myös indeksi niiden muodostaman verkoston tiiviydestä
ja yhtenäisyydestä.
Tapahtuman tai muun aihe nousee blogeissa yleiseen julkisuuteen vaiheittain.
Aluksi aiheesta kirjoitetaan yhdessä tai useammassa, mahdollisesti vähemmän
tunnetussa blogissa. Kyseessä saattaa olla yksittäinen merkintä tai useamman blo-
gin välinen keskustelu. Aihe nousee yleisempään tietoisuuteen toisessa vaiheessa,
jolloin sitä käsitellään verkoston keskeisissä solmuissa eli tunnetuimmissa blogeis-
sa. Tämä nostaa aiheen laajemmalti blogien tietoisuuteen. Blogien A-lista ei voi
kuitenkaan yksin dominoida julkisuuden yleistä tasoa. Aihe saturoituu yhteiseksi
ja yleiseksi vasta, kun sitä käsitellään laajasti myös verkostostatukseltaan alem-
missa blogeissa. Mikäli tätä kiinnostusta ja kriittistä massaa ei saavuteta, vaaditta-
vaa piikkiä ei synny ja kirjoittelu aiheesta joko jatkuu pienemmässä mittakaavassa
tai se hiipuu.
Verkostojulkisuuden yleisimmällä tasolla korostuvat weblogien luonne julkaisuvä-
lineenä, informaatiota välittävänä verkostona sekä konsultaation ja rekisteröinnin
viestinnälliset tasot. Julkisuuden yleisin taso taustoittaa weblogeissa käytävää kes-
kustelua, mutta ei juuri sisällä puheenvuorojen vastavuoroista vaihtoa. Tässä mie-
lessä se muistuttaa yleistä mediajulkisuutta, mutta eroaa siitä ennen kaikkea
epäinstitutionaalisen luonteensa vuoksi. Vaikka toimijoilla on erilaiset mahdolli-
suudet vaikuttaa yleiseen julkisuuteen nousevista aiheista, se vaatii aina laajaa
osallistumista blogien statushierarkian eri tasoilla.
Intiimi julkisuus
Blogijulkisuuden intiimillä tasolla käydään aiheiltaan yksityiskohtaisimmat ja
myös yksityisimmät keskustelut. Tällä tasolla tehdyt merkinnät ja käytävät keskus-
telut ovat julkisia, mutta käsittelevät tyypillisesti ensisijaisesti siihen osallistuvia
henkilökohtaisesti koskettavia aiheita. Julkisuuden tälle tasolle voidaan sijoittaa
myös seurallinen rupattelu ja muu sosiaalista sidosta ylläpitävä viestintä.
Intiimiä julkisuutta edustavat erityisesti henkilökohtaiset nettipäiväkirjat. Monien
nettipäiväkirjojen tarkoitus ei ehkä niinkään ole osallistua julkiseen keskusteluun,
60
kuin luoda suhteita toisiin samanhenkisiin ja selvittää kirjoittajille itselleen, keitä
he ovat. Tämän julkisen ja vastavuoroisen itsetutkiskelun liittäminen kulttuuriseen
narsismiin (Jacobs 2003) ei välttämättä ole erehdys, mutta se ei tee päiväkirjoista
julkiselle keskustelulle merkityksettömiä. Se, missä määrin nämä yksityiset kes-
kustelut ovat osa julkisuutta, riippuu vallitsevista viestintäkäytännöistä ja konteks-
tista. Henkilökohtaiset weblogit ja niiden kirjallinen tyyli mahdollistavat operoi-
misen intiimin ja yleisen välillä saman verkkosivuston puitteissa. Samoin weblogi-
en suhdeverkosto ainakin suomalaisten blogien kohdalla ei erota intiimejä päivä-
kirjoja ja ”asiablogeja” toisistaan erillisiksi leireiksi.
Keskusteleva julkisuus
Yleisen ja intiimin julkisuuden väliin jää taso, jota voidaan luonnehtia keskustele-
vaksi julkisuudeksi. Tällä julkisuuden tasolla aiheiden käsittely on samanaikaisesti
omakohtaista että yleistä. Keskustelut ovat kaikille avoimia ja käsittelevät sel-
keimmin jotain tiettyä kysymystä. Yleisimpään tasoon nähden osallistujien määrä
on kuitenkin rajatumpi ja vuorovaikutus dialogisempaa. Tällä tasolla puheenvuo-
rojen esittäjä voi yleensä esittää tiettyjä oletuksia yleisöstään, esimerkiksi käsitel-
tävän aiheen tuntemusta. Toisaalta viestit eivät edelleenkään ole suunnattu kenel-
lekään erityisesti, eikä kirjoittaja välttämättä tunne yleisöään henkilökohtaisesti.
Tämä edellyttää puheenvuorossa esitettävien argumenttien perustelemista. Julki-
suuden tällä tasolla blogeilla onkin parhaimmat edellytykset toteuttaa julkisen kes-
kustelun ideaaleja.
Julkisuuden tasojen arviointia
Weblogjulkisuuden tasojen erottelun on tarkoitus havainnollistaa, ettei blogeja ole
mielekästä arvioida vain yhtenä eriytymättömänä kokonaisuutena. Samoin kuin
erilaisten vuorovaikutusmuotojen tulkinta edellyttää näille artefakteille niitä ympä-
röivässä yhteisössä annettujen merkitysten tuntemista, blogien arviointi julkisuute-
na edellyttää tutkittavan tapauksen kontekstin, eli sen julkisuuden tason tunnista-
mista. Blogiverkoston yleisluontoisessa tarkastelussa korostuvat helposti tunne-
tuimmat blogit ja osallistujien pienimpänä yhteisenä nimittäjänä toimivat yleisim-
61
mät keskusteluaiheet tai -teemat. Blogien yleistä julkisuutta tarkasteltaessa blogeja
on helppo kritisoida yksittäisiin aiheisiin keskittymisestä ja dialogin puutteesta.
Koska suurin osa blogeista edustaa vähän tunnettujen blogien pitkää häntää, yksit-
täisten blogien satunnaisotannassa korostuu vastaavasti intiimi julkisuus. Tällöin
blogit voidaan mieltää parhaimmillaan sinänsä kiinnostaviksi pienyhteisöiksi, joil-
la ei kuitenkaan juuri ole merkitystä yhteisön ulkopuoliselle verkostolle tai julki-
selle keskustelulle – ja pahimmillaan eristyneeksi ja narsistiseksi itsekorostuksek-
si.
Julkisuuden yleisimmällä tasolla blogien avoin ja rajaamaton luonne voi asettua
rajoitteeksi keskustelun vastavuoroisuudelle ja keskusteluihin sitoutumiselle.
Avoimen osallistumisen ja argumentaation välillä vallitsee ristiriita: mitä enem-
män ihmisiä osallistuu keskusteluun, sitä vaikeampaa sitä on säilyttää rationaalis-
kriittisenä (Roberts-Miller, 2004). Kriittisen ajatusten vaihdon, reflektiivisyyden ja
jopa dialogisuuden kriteerit eivät siten ole yhtä mielekkäitä arvioitaessa blogikes-
kusteluja ja blogijulkisuutta kokonaisuudessaan kuin pienemmän ryhmän tai yhtei-
sön sisäisessä keskustelussa Laajemman, esim. kansallisen julkisuuden tasolla
keskustelijoilta ei voida edellyttää täydellistä sitoutumista, vastavuoroisuutta ja
asettumista muiden keskustelijoiden rooleihin. Vaikka blogit tarjoavat moniin
muihin verkkopohjaisiin viestintäkanaviin nähden hyvät edellytykset aidolle julki-
selle keskustelulle, ne eivät pysty itsessään sovittamaan yhteen pluralistisessa yh-
teiskunnassa vallitsevaa intressien ja näkökulmien moninaisuutta.
Ó Baoill (2004) esittää, että blogikeskusteluiden voima on keskusteluaiheiden no-
peassa leviämisessä ja niiden roolissa mediavetoista julkisuutta täydentävänä välit-
tömän palautteen ja kritiikin tarjoavana kanavana. Nämä ominaisuudet perustuvat
lähinnä osallistumisen avoimuuteen ja keskusteluverkoston rakenteisiin ja ovat
sellaisina blogien vahvuuksia nimenomaan julkisuuden yleisimmällä tasolla. Ai-
dosti deliberatiivista blogijulkisuutta tulisi kuitenkin etsiä pienemmästä mittakaa-
vasta, jossa keskustelulle on määriteltävissä yhteinen päämäärä tai jossa osallistu-
jien määrä on rajatumpi.
62
Toisin kuin mediajulkisuus, blogijulkisuuden yleinen taso ei muodosta muista ta-
soista erillistä instituutiota. Samoin weblogien intiimi julkisuus ei ole vain pienten
yhteisön sisäistä vuorovaikutusta, vaan myös vähemmän tunnetut blogit voivat
osallistua yleisempään keskusteluun tai informaation vertaistuotantoon. Eräs oleel-
linen kysymys julkisuuden toiminnan kannalta on, missä määrin sen muodostavat
julkisuuden areenat ovat yhteydessä toisiinsa (Pietilä 2002, 346). Weblogit muo-
dostavat täysin avoimen verkoston ilman institutionaalisia tai teknisten alustojen
muodostamia rajoja julkisuuden tasojen tai keskusteluverkoston tiivistymien välil-
lä.
5.4 Weblogit ja tiedotusvälineet
Suhteessa tiedotusvälineisiin blogeilla on keskeinen asema keskustelussa interne-
tin vaikutuksista journalismiin ja tiedotusvälineisiin. Tässä keskustelussa blogeihin
on tiedotusvälineissä suhtauduttu selvästi muita verkkokirjoittamisen muotoja va-
kavammin (Chesher 2005). Matheson (2004, 451) näkee keskustelussa kolme hal-
litsevaa teemaa tai näkökulmaa: 1) weblogit kaupallisen tiedonvälityksen haasta-
vana uudenlaisena journalistisena käytäntönä, 2) weblogit institutionaalisen jour-
nalismin säännöistä ja rajoituksista vapaana alueena ja 3) weblogit demokraattise-
na, vuorovaikutteisena alueena. Erilaisten julkisuusteorioiden näkökulmasta Mat-
hesonin jaottelu vastaa aiemmin esiteltyjen julkisuuden teoriasuuntauksen paino-
tuksia, järjestyksessä osallistava, konstruktionistinen ja diskursiivinen teoria.
Mathesonin luokittelua voidaan jatkaa myös neljännellä luokalla. Tätä blogeihin
kielteisesti suhtautuvaa näkökulmaa ovat keskustelussa yleensä edustaneet tiedo-
tusvälineet. Sen mukaan blogit ovat objektiiviselle tiedonvälitykselle vähintäänkin
haitallisia ja pahimmillaan vaarallisia. Ajatellaan, että tiedotusvälineiden toimintaa
säätelevä lainsäädäntö, eettinen koodisto ja journalistiset käytännöt eivät koske
yksityishenkilöiden ylläpitämiä weblogeja eikä bloggaajilla ole velvollisuutta tar-
kistaa lähteitään, minkä vuoksi blogit levittävät enimmäkseen perättömiä huhuja,
jopa tarkoitusperäistä disinformaatiota. Tällaiset kannanotot heijastelevat edusta-
van liberaalin teoriasuuntauksen käsitystä, jonka mukaan julkinen keskustelu tulisi
63
rajata neutraalien asiantuntijoiden ja julkisuutta välittävien instituutioiden – toisin
sanoen lehdistön – piiriin.
Blogit siten sekä häiritsevät tai haastavat julkisuutta välittävien tiedotusvälineiden
asemaa instituutiona, että uhkaavat journalismin asemaa professiona (Singer
2003). Toisaalta hyväksyvä suhtautuminen voi sekin olla reaktio blogien muodos-
tamaan uhkaan. Monet tieodotusvälineet, (Suomessa esimerkiksi Yle21 ja Helsin-
gin Sanomat22) julkaisevat nykyään omia blogejaan. Matheson (2004) näkee val-
tamedian blogit julkisen keskustelun kannalta pääosin positiivisena kehityksenä.
Blogeissa toimittajien sallitaan usein esittää tavallista henkilökohtaisempia ja nor-
maalista uutisdiskurssista poikkeavia puheenvuoroja. Merkinnät saattavat sisältää
linkkejä aiheeseen liittyviin resursseihin ja muihin vaihtoehtoisiin uutislähteisiin.
Tiedotusvälineiden blogit sisältävät usein kommentointimahdollisuuden, vaikkakin
harvemmin kuin blogit keskimäärin. Median kaltaiset instituutiot ja yksilöllisyy-
teen perustuvat weblogit toimivat kuitenkin monella tapaa eri säännöillä ja periaat-
teilla, joiden yhteensovittaminen voi osoittautua ongelmalliseksi.
Jason Gallo (2004) huomauttaa, että rahallisesti tuettu tai institutionalisoitu blog-
gaus on vaarassa ajautua perinteisen median kontrollimekanismien alaiseksi. Kon-
vergenssi perinteisen median kanssa voi vaarantaa siten vaarantaa weblogien au-
tonomian. Tiedotusvälineiden asennoitumisessa blogeihin julkisen keskustelun
alueena paljastavaa ei olekaan suhtautuminen blogeihin muotona, kuin suhtautu-
minen yksityishenkilöiden ja kansalaisjournalistien autonomisiin blogeihin. Torill
Mortensen (2004) huomauttaa, että median weblogeja kohtaan osoittama kiinnos-
tus ja joidenkin blogien mieltäminen journalismiksi on sekin eräs tapa kolonisoida
alue. Jos blogit voidaan määritellä valmiiden tyypittelyjen ja näiden asettamien
rajojen puitteissa, niitä voidaan myös hallita ja rajoittaa sekä pakottaa ennalta laa-
dittuun muottiin.
Erityisesti niin sanotun kansalaisjournalistisen liikkeen piirissä weblogit ja henki-
lökohtainen verkkojulkaiseminen on nähty perinteistä tiedonvälitystä aidosti täy-
21 URL: http://blogit.yle.fi/22 URL: http://blogit.hs.fi/
64
dentävänä ja demokratisoivana tekijänä (erit. Gillmor 2004). Massamedian ongel-
mia, joihin verkko ja blogit voivat tuoda parannusta, ovat muun muassa tiedonväli-
tyksen yksisuuntaisuus, omistuksen keskittyminen ja mediaorganisaatioiden lä-
pinäkyvyyden puute. Mahdollistaessaan laajan julkisen keskustelun uutisista web-
logien verkosto voi toimia julkisen palautteen, korjausten ja kritiikin välineenä.
Kirjoittajat voivat täydentää uutistarjontaa erityisesti paikallisissa asioissa sekä
nostaa julkisuuteen valtamedian ohittamia aiheita. Perinteisten journalististen pro-
sessien kiertäminen antaa keskustelijoille enemmän valtaa sisältöön nähden ja
mahdollistaa suoran vuorovaikutuksen muiden kanssa. Vuorovaikutteisuus ja tois-
ten kirjoittajien huomiot voivat toimia vertaisarvion tavoin johtaen keskustelun ja
tiedonvälityksen avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen (Gallo 2004). Erityisesti Yhdys-
valloissa, jossa blogien asema on hyvin vakiintunut, valtamedia seuraa blogeissa
käytävää julkista keskustelua säännöllisesti ja huomioi sen sekä julkisen keskuste-
lun alueena, että palautekanavana. Esimerkkejä julkista blogikeskustelua perintei-
siin uutisointiin integroivista käytännöistä löytyy lähinnä englanninkielisistä tiedo-
tusvälineistä. Time-lehden paperiversiossa julkaistavalla Blogwatch-palstalla refe-
roidaan kiinnostavia ajankohtaisia blogikeskusteluja. Newsweekin ja Washington
Postin verkkosivuillaan julkaisemien uutisten yhteydestä löytyvät myös linkit yksi-
tyishenkilöiden blogeissa kyseistä uutista käsitteleviin merkintöihin.
Liberaaleissa näkemyksissä blogeista esitetyt visiot yksilöllisten toimijoiden ver-
kostosta heijastelevat lähinnä osallistavien julkisuusteorioiden ideaaleja. Kansa-
laisjournalismin perinteeseen kuuluu myös ajatus tiedonvälityksestä keskusteleva-
na prosessina, mikä liittää sen vahvasti diskursiiviseen traditioon. (Ferree ym.
2002, 305).
5.5 Vertaistuotanto ja muut osallistumisen muodot
Vertaistuotannon määritelmä
Blogien välityksellä kirjoittajat luovat virtuaalisia identiteettejä ja ylläpitävät hen-
kilökohtaisia suhteita toisiinsa. Blogien verkosto toimii myös mielipiteiden ja yh-
teiskunnallisen keskustelun areenana. Merkittävä osa blogien välisestä vuorovai-
65
kutusta orientoituu kuitenkin ensisijaisesti käytännöllisen tiedon tuottamiseen ja
jakamiseen, ei niinkään sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen tai julkiseen keskus-
teluun näkemysten esiin tuomisen ja niistä keskustelemisen muodossa. Tätä toi-
mintaa voidaan kuvailla vertaistuotannon käsitteellä.
Vertaistuotanto koostuu prosesseista, joiden tavoitteena on lisätä mahdollisimman
laajaa osallistumista toimintamahdollisuuksiltaan samanarvoisten toimijoiden kes-
ken. Vertaistuotanto tuottaa käyttöarvoa jaettua pääomaa käyttävien tuottajien va-
paaehtoisen yhteistoiminnan avulla, ja on tuottajien yhteisön itsensä hallinnoimaa.
Tuotettu käyttöarvo tarjotaan kaikkien hyödynnettäväksi. (Bauwens 2005.)
Vertaistuotanto kuvaa siten joukkoa jaetun lisäarvon tuotantoon perustuvia käytän-
töjä. Vertaistuotannossa tuotanto on riippuvaista hajautetusta, osallistuvien yksi-
löiden itsensä valitsemasta toiminnasta. Hajautettu toiminta viittaa tässä olosuhtei-
siin, jossa toiminta ei ole hierarkkisesti määrättyä tai koordinoitua, ja joissa usei-
den osallistujien toiminta on tehokasta ilman että toiminnan suuntaa ohjaavien ih-
misten määrää on tarvetta rajata. (Benkler 2006, 62.)
Blogit ja vertaistuotanto
Niin kutsutun avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat yleisin ja parhaiten tunnettu
esimerkki vertaistuotannosta, mutta esimerkkejä on myös muita. Esimerkki blogi-
en tavoin käytännöllisen informaation tuotantoon perustuvasta vertaistuotannosta
ovat avoin tietosanakirja Wikipedia23 sekä muut wiki-pohjaiset yhteistuotanto-
hankkeet. Wikit ovat verkkosivustoja, joissa kuka tahansa voi muokata tai lisätä
wikiin kuuluvia sivuja. Vaikka vertaistuotanto ei periaatteessa ole sidottu digitaali-
sen informaation piiriin, vasta internet ja WWW ovat tarjonneet riittävän teknisen
infrastruktuurin sen toiminnalle. WWW-pohjaisten julkaisujärjestelmät, erityisesti
juuri blogit ja wikit muodostavat vertaistuotannon ohjelmallisen infrastruktuurin
selkärangan (Bauwens 2005).
23 URL: http://www.wikipedia.org
66
Vertaistuotanto hämärtää rajaa tuottajien ja kuluttajien väliltä. Harrastajien ja ta-
vallisten käyttäjien saatavissa olevien ohjelmistojen ja laitteiden saatavuuden, laa-
dun ja tehokkuuden kehitys on yksinkertaistanut aiemmin vaikeita ja monimutkai-
sia tuotantoprosesseja kaikilla mediatuotannon alueilla (Coates 2004). Blogien
avulla asian osallistujat voivat välittää toisilleen ohjeita, kokemuksia ja ideoita.
Blogit voivat myös toimia informaatiotuotteiden (kuten avoimen lähdekoodin oh-
jelmien, suunnittelukaavioiden, tekstien, kuvien tai musiikin) jakelun ja välittämi-
sen kanavana. Blogit muodostavat siten osan vertaistuotannon teknistä alustaa.
Motivaatiot oman tietämyksen tai materiaalin julkaisemiseen voivat vaihdella suu-
resti. Vertaistuotantomallin kannalta oleellista on, että käytettävissä olevan julkai-
sutekniikan ansiosta omaksutun tiedon tai tuotetun materiaalin julkaisemisen vaa-
timat kustannus on minimaalinen.
Blogit toimivat paitsi vertaistuotannon mahdollistavan alustana, osa blogeissa ta-
pahtuvasta vuorovaikutuksesta voidaan mieltää toteuttavan vertaistuotantoa itses-
sään. Tämä koskee erityisesti blogeissa ja internetissä yleisemmin julkaistun mate-
riaalin suodattamista ja sen merkityksen ja luotettavuuden arviointia. Materiaalin
uudelleenjulkaiseminen tai siihen linkittäminen on arvio sen hyödyllisyydestä.
Blogissa uudelleenvälitettävä uutinen tai linkki on informaatiotuote, joka syntyy ja
jonka arvo määritellään itse blogimerkinnässä. Linkittämisen ja uudelleenjulkai-
semisen avulla toimiva kollektiivinen vertaisarvio nostaa esiin tärkeimmät uutiset
ja hyödyllisimmät ohjeet, jolloin blogien verkosto toimii uutisten ja tiedon suodat-
timena.
Yksittäiset bloggaajat tuottavat tai muokkaavat materiaalia itsenäisesti ilman kes-
kitettyä koordinointia, mutta jokainen vertaistuotantoon osallistuva bloggaaja tuot-
taa osaltaan lisäarvoa koko verkostolle. Toiminta ei perustu vastavuoroisuuteen,
eikä sitä siten voida kuvat lahjataloutena. Ennemminkin vertaistuotanto toteuttaa
käytännössä Marxin kommunistista maksiimia ”jokaiselta kykynsä mukaan, jokai-
selle tarpeensa mukaan”. Ideaalityyppisesti vertaistuotantoon osallistuvat ovat en-
sisijaisesti kiinnostuneita tuotetun informaation käyttöarvosta, eivät niinkään hen-
kilöistä blogien takana. Käytännössä vertaistuotanto esiintyy kuitenkin aina nivou-
67
tuneena yhteen muihin vuorovaikutuksen muotoihin. Esimerkiksi harrasteblogit
käsittelevät usein paitsi juuri harrastusta, myös kirjoittajan omaa elämää ja blogien
tyyli on usein henkilökohtainen. Käsityöblogien pitäjät hyötyvät toistensa tuotta-
masta materiaalista, mutta muodostavat blogien kautta myös henkilökohtaisia suh-
teita.
Blogit ja osallistumisen muodot
Blogien välinen vuorovaikutus voi näyttäytyä erilaisena valitusta näkökulmasta
riippuen. Blogien välityksellä kirjoittajat luovat virtuaalisia identiteettejä ja ylläpi-
tävät henkilökohtaisia suhteita toisiinsa. Blogien verkosto voi toimia myös imper-
sonaalisen tiedon välittämiseen, jakamiseen ja käsittelyn välineenä. Blogit voivat
toimia erilaisten mielipiteiden ja yhteiskunnallisten kysymysten esiin tuomisen ja
keskustelun areenana Tutkimuksessa weblogeista löydetyt osallistumisen muodot
voidaan jakaa toiminnantavoitteiden ja orientaation perusteella kolmeen luokkaan,
jota ovat sosiaalisuus, julkinen keskustelu ja vertaistuotanto. luokittelun voi myös
nähdä kuvaan blogien erilaisia funktioita tai sosiaalisia käyttötrakoituksia. Erilaisia
osallistumisen muotoja on vertailtu suhteessa toisiinsa taulukossa 5.
68
Taulukko 5. Blogien verkoston mahdollistamat vuorovaikutteisen osallistumisen muodot.
Osallistumisenmuoto
Sosiaalisuus Julkinen keskustelu Vertaistuotanto
Toiminnan tavoite Identiteetin raken-taminen, kokemus-ten jakaminen
Vaikuttaminen, mie-lipiteen muodostus
Informaation tuo-tanto, käsittely javälittäminen
Orientaation kohde Blogi toisen rep-resentaationa
Keskusteltava epä-kohta tai asia
Informaatio lisäar-vona
Blogin arkkityyppi Nettipäiväkirja Poliittinen blogi, mie-lipideblogi
Linkkiblogi, har-rasteblogi, teema-blogi
Merkinnän muoto Kertomus Puheenvuoro Raportti
Premissi Kokemus Mielipide Informaatio
Tila, vaikutusalue Yhteisö Julkisuus Verkosto
Tyypillinen blogienvälisiä suhteita välit-tävä linkki
Blogroll Viittaus edeltäväänpuheenvuoroon
Via-linkki
Keskeinen vuoro-vaikutteinen tekniik-ka
Kommentointi Trackback / pingback Uutisvirrat
Nämä vuorovaikutuksen muodot esiintyvät aina limittäin, toisiinsa sulautuneina ja
toisiaan tukien. Henkilökohtainen tarina huonosta kohtelusta voi muiden koke-
muksiin yhdistyessään synnyttää keskustelun yleisestä epäkohdasta, joka leviää
uutisena blogien vertaisverkostossa. Samoihin keskusteluihin osallistuminen tai
tiivis informaatioresurssien vaihto synnyttää samastumista ja yhteenkuuluvuuden
kokemuksia osallistujien välillä. Sama linkki toiseen blogimerkintään voi toimia
sekä hyödynnettävänä tietona, merkkinä sosiaalisesta suhteesta, että mielipiteen
ilmaisuna.
Eri muodot suhteutuvat eri tavoin niiden alustana toimivan mittakaavattoman blo-
giverkoston rakenteisiin. Vertaistuotannon näkökulmasta mittakaavaton verkosto
69
toimii nopeana ja skaalautuvana alustana informaation välittämiseen. Blogien
enemmistö kollektiivisesti tuottaa ja arvioi informaatiota, josta oleellisin suodattuu
ensisijaisesti julkaisukanavina toimiviin A-listan blogeihin. Julkinen keskustelu
hyötyy rakenteista nopean tiedonvälityksen ja sosiaalisen mobilisaation alustana,
mutta verkoston rakenteiden synnyttämät hierarkiat voivat vaikuttaa julkisen kes-
kustelun ideaalien näkökulmasta ongelmallisilta. Henkilökohtaisten suhteiden
luomisen kannalta verkoston mittakaavattomuus on vähemmän tärkeä, mutta sen
avoin ja verkostomainen rakenne on tärkeä mahdollistaen näiden suhteiden yksilö-
kohtaisen valikoitavuuden ja mahdollisten yhteyksien kirjon.
Vaikka onkin analyyttisesti julkisesta keskustelusta erillinen osallistumisen muoto,
vertaistuotanto vahvistaa weblogien toimintaa tasa-arvoisena ja tehokkaana julki-
sen keskustelun alueena. Yhteistoiminnallisen tiedon suodattamisen kautta ja mit-
takaavattoman verkoston lähettiminä toimivien näkyvimpien solmujen välityksellä
verkosto antaa osallistumismahdollisuuden ja äänen myös potenssijakauman pit-
kästä hännästä muodostuvalle enemmistölle (Benkler 2006, 255).
6 Tekijänoikeuskeskustelu
Tässä luvussa käsittelen syksyllä 2005 suomalaisissa blogeissa käytyä keskustelua
uudesta tekijänoikeuslaista ja sen synnyttämää kansanliikettä esimerkkinä poliitti-
seen toimintaan johtaneesta julkisesta keskustelusta blogiverkostossa. Kirjoittelu
ilmentää hyvin useita yleisen tason verkostojulkisuudelle tyypillisiä ominaisuuksia
ja kertoo blogien verkoston mahdollisuuksista julkisen mielipiteen muodostamisen
ja vaikuttamisen areenana.
Tekijänoikeuskeskustelun alustava aineisto kerättiin hakemalla tekijänoikeuksia
käsitteleviä merkintöjä weblogien keskustelutrendejä seuraavan Blogpulse-
sivuston24 kautta hakusanalla ”tekijänoikeu*”. Haun tuottamaa kuviota tuloksena
saatujen merkintöjen ajallisesta jakaumasta (kuvio 6) käytin keskusteluaineoston
ajalliseen rajaamiseen. Haun tuloksena saadusta alustavasta aineistosta karsittiin
24 URL: http://www.blogpulse.com/
70
yksittäiset merkinnät, jotka eivät käsitelleet uutta tekijänoikeuslakia. Tämän jäl-
keen aineistoa täydennettiin alustavaan aineistoon kuuluvien merkintöjen linkkien
kautta löydetyillä merkinnöillä. Tällä tavoin on koottu edustava, vaikkakaan ei ko-
ko keskustelua kattava aineisto aihetta käsittelevistä blogimerkinnöistä. Aineistoon
kuuluu yhteensä 280 blogimerkintää eli yksittäistä päivättyä kirjoitusta ajalta 1.9. –
15.10.2005.
Kuvio 5 esittää tekijänoikeuksista käydyn keskustelun tiiviyttä lokakuusta 2005
helmikuuhun 2006. Kuviosta nähdään, että tekijänoikeudet ovat muodostaneet
weblogeissa lain käsittelyn aikana verraten pitkäkestoisen piikin, jolloin aiheesta
on kirjoiteltu laajalti. Kuviosta nähdään myös, että aiemmin varsin vähän käsitelty
aihe on tämän jälkeen vakiintunut melko pysyväksi keskusteluaiheeksi.
Kuvio 5. Tekijänoikeuslakia koskeva kirjoittelu weblogeissa (lähde: Blogpulse).
Lähestyn aineistoa lähiluvun avulla. Olen tarkastellut arvioinut keskustelua Lin-
coln Dahlbergin (2001, 623) laatiman ja luvussa 2.4 esitellyn ideaalin julkisen
keskustelun kriteereiden näkökulmasta sekä selvittänyt merkintöjen välisiä dialo-
gisia suhteita ja keskustelun dynamiikkaa.
71
6.1 Tekijänoikeuskeskustelun taustaa
Uusi EU:n direktiiveihin perustuva laki laajentaa tekijänoikeuksia ja asettaa aiem-
paa tiukempia rajoituksia erityisesti digitaalisen teosten käytölle ja kopioinnille.
Lain eduskuntakäsittelyn aikaan käyty blogikirjoittelu tunnetaan blogeissa ”teki-
jänoikeuskeskusteluna”. Keskusteluksi siihen osallistuneet blogikirjoitukset olivat
kuitenkin hyvin yksimielisiä: lähes kaikissa aihetta käsitelleissä blogimerkinnöissä
asetuttiin voimakkaasti vastustamaan uutta lakia, eikä kerätystä aineistosta löyty-
nyt yhtään lakia puolustavaa puheenvuoroa. Uuden lain katsottiin kirjoituksissa
palvelevan yksipuolisesti tekijänoikeuksia hallinnoivien yritysten ja näiden etujär-
jestöjen vaatimuksia. Ehdottomasti suurin osa lakia vastaan esitetyistä perusteluis-
ta perustui digitaalisen median, erityisesti musiikin, käyttöön liittyviin rajoitteisiin.
Kirjoittelu johti myös konkreettisiin toimenpiteisiin, kuten laajaan sähköpostipa-
lautteeseen kansanedustajille ja mielenosoitukseen lakiesityksen toisen eduskunta-
käsittelyn yhteydessä. Pelkän keskustelun sijaan kyseessä oli tekijänoikeuslakia
vastustanut kansalaisliike, joka sekä organisoitui että toimi oleellista osin yksityis-
henkilöiden blogien kautta. Blogien asema liikkeen tiedotuksessa ja vaikutus liik-
keen synnyttäneen julkisen mielipiteen muodostumisen taustalla oli merkittävä.
6.2 Keskeiset toimijat ja autonomia
Tekijänoikeuskeskustelusta voidaan erottaa toimijoita tai toimijaryhmiä, joilla oli
erilaisia rooleja keskustelussa. Tarkastelen seuraavassa lyhyesti näitä toimijaroole-
ja keskustelun auktoriteetteina tai tiedon välittäjinä.
Linkkejä keskusteluun osallistuvissa merkinnöistä voidaan käyttää keskustelun
keskeisten toimijoiden ja puheenvuorojen paikantamiseen. Tällä menetelmällä
keskustelun alkuun paneviksi puheenvuoroiksi paikantui kansanedustaja Jyrki J J
Kasvin kirjoitus (eduskunnan kansanedustajille tarjoamilla henkilökohtaisilla ko-
tisivuilla) eduskunnalle esitettävän uuden tekijänoikeuslain epäkohdista
8.9.200525, sekä MikroBitti-lehden avustajan Janos Honkasen lehden NetNyt-
25 Kasvin alkuperäinen merkintä eduskunnan verkkosivuilla ei enää ole saatavissa.
72
blogiin tekemä merkintä 8.9.200526. Keskustelun käynnistyttyä Kasvi osallistui
siihen keskeisenä toimijana oman bloginsa27 välityksellä. Honkasen kirjoitus toimi
selväsanaisena kehotuksena toimintaan lakiehdotuksen kumoamiseksi, mukaan
lukien suorat yhteydenotot kansanedustajiin.
”Uudesta tekijänoikeuslaista hyötyvät vain tekijänoikeusjärjestöt ja kulut-tajaa viedään kuin pässiä narussa. Mitä tavallinen kansalainen voi tehdä?Ei oikeastaan muuta kuin pitää meteliä. Se "joku" jonka pitäisi tehdä jo-tain olet juuri sinä siellä monitorin toisella puolella. Lain viimeineneduskuntakäsittely on huomenna, joten tänään voit vielä vaikuttaa te-hokkaasti.”
Näiden lisäksi kolmas keskeinen toimija oli lakia kritisoiva kansalaisjärjestö EFFI,
jonka sivuillaan ylläpitämiin tekijänoikeus FAQ:iin28 ja muihin aihetta käsittele-
viin teksteihin viitattiin keskustelussa tiheästi. Tekijänoikeuslain nousu julkisen
keskustelun aiheeksi ja kansalaisliikkeeksi tapahtui kuitenkin ensisijaisesti yksi-
tyishenkilöiden blogeissa. Tässä prosessissa erityisesti tunnetuimmat A-listan blo-
git olivat keskeisessä asemassa, ja näiden tekijänoikeuslakia koskevat merkinnät
muuttuivat pian tyypilliseksi linkin kohteeksi koko tekijänoikeuskeskusteluun vii-
tattaessa. Keskustelu synnytti blogeissa myös omat ikoninsa ja keskuksensa toi-
minnan organisoitumiselle. Näkyväksi merkiksi lain vastustamisesta muodostui
Olen rikollinen -sivuston29 tarjoaminen bannereiden tai kuvakkeiden lisääminen
blogisivulle. Sivuston tarjoamia tekijänoikeuslakia vastustavia bannereita on sivus-
ton omien tietojen mukaan ollut yli 550 blogissa tai verkkosivustossa.
Julkisen keskustelun ideaalien mukaan keskustelun tulee olla ennemmin yhteisistä
asioista kiinnostuneiden kansalaisten kuin hallinnon tai pääoman ohjaamaa. Kes-
kustelun alkuun panevien puheenvuorojen lähteet nostavatkin esiin kysymyksen
keskustelun autonomiasta. Toimijoiden voitaisiin nähdä edustavan jopa hyvin ark-
kityyppisesti hallintoa ja kaupallista mediaa. Keskustelun tarkempi analyysi ei kui-
tenkaan tue näkemystä masinoidusta kampanjasta, jollaiseksi kulttuuriministeri
26 URL: http://www.mbnet.fi/net.nyt/juttu.aspx?id=82827 URL: http://www.kasvi.org/28 URL: http://www.effi.org/tekijanoikeus/laki/tekijanoikeus-faq.html29 URL: http://www.olenrikollinen.org/
73
Tanja Karpela luonnehti kansanedustajien keskustelun tiimoilta saamaa sähköpos-
tipalautetta30.
Kansanedustaja Kasvin puheenvuorojen ei voi katsoa heijastavan hallintoa vain
puhujan parlamentaarisen aseman perusteella. Tämä status on tarjonnut hänelle
erityisaseman mitä tulee pääsyyn perinteisiin tiedotusvälineisiin. Blogien kannalta
näkyvin panos keskusteluun tapahtui kuitenkin Kasvin oman blogin kautta, eli
käytännössä samoja kanavia pitkin kuin muidenkin osallistujien. Kasvin saama
huomio blogien keskuudessa ei sekään perustune niinkään asemaan kansanedusta-
jana, kuin pitkäaikaisena tietotekniikka-alan aktiivina ja asiantuntijana.
NetNyt on MikroBitti-lehden toimittajien ja vakinaisten avustajien blogi ja osa
lehden verkkosivuja. Se ei kuitenkaan ole osa lehden toimitettua sisältöä, vaan kir-
joittajat vastaavat teksteistään yksityishenkilöinä. Toisaalta blogi hyötyy asemas-
taan osana suositun tietotekniikka-alan julkaisun verkkosivuja ja sen lukijamäärä
heijastelee tätä asemaa. NetNyt asemoituu siis toisaalta tiedotusvälineeksi, toisaalta
epämuodollisemmaksi, autonomisen blogiverkoston keskusteluihin osallistuvaksi
toimijaksi.
NetNytin ohella toinen esimerkki tiedotusvälineiden erityislaatuisesta roolista kes-
kustelussa on Digitoday-verkkolehden teemablogi tekijänoikeuslaista31. Blogia
pitää yllä toimittaja Jaakko Kuivalaisen, ja blogi heijastelee ennen kaikkea hänen
näkemyksiään32, mutta on selkeästi osa lehden uutistarjontaa. Tekijänoikeuslaki-
blogi on kiinnostava täsmäjournalistinen ilmiö ja merkki median reaktiivisuudesta
ja sopeutumisesta uudenlaisiin keskustelevan journalismin muotoihin.
Onko tekijänoikeuskeskustelussa siis kyse harvojen toimijoiden organisoimasta
joukkoliikkeestä vai vuorovaikutuksen ja tiedonhankinnan kautta aidosti synty-
neestä, valveutuneesta näkemyksestä? Vaikka keskustelun aloittaneet poliitikko ja
toimittaja edustavat perinteistä julkista keskustelua hallitsevia toimijarooleja, yksi-
30 Esim. Kaleva 16.9.2005. URL: http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=50794631 URL: http://www.digitoday.fi/tekijanoikeus/32 Tutkimuksen valmistumisen aikaan blogiin ollaan ottamassa vastaan kirjoituksia myös lukijoilta.URL: http://www.digitoday.fi/tekijanoikeus/?p=263
74
tyiset bloggaajat ottivat keskustelun hallintaansa ja käynnistivät kansalaisliikkeen.
Hyvin erilaiset toimijat nostivat siis uuden tekijänoikeuslain julkiseen keskuste-
luun. Tämä on kuvaavaa sille, miten blogit hämärtävät julkisen keskustelun vakiin-
tuneita rooleja keskusteluun osallistujista yksityishenkilöinä tai tietyn aseman, in-
stituution tai organisaation edustajina.
6.3 Julkisen mielipiteen muodostuminen
Tekijänoikeuskeskustelussa aiheen nouseminen yleiseen julkisuuteen ja sen satu-
roituminen tapahtui poikkeuksellisen nopeasti herättäen jopa epäilyksiä masinoin-
nista ja ohjatusta kampanjasta. Blogien verkostolla on ominaisuuksia, jotka tekevät
siitä otollisen alustan nopealle tiedonkululle ja sosiaalisten liikkeiden synnylle ja
itseorganisoitumiselle. Ensinnäkin, rakenteeltaan satunnaisiin verkostoihin nähden
mittakaavaton verkosto on rakenteeltaan erittäin tehokas informaation välitykseen.
Minkä tahansa verkoston yksittäisen solmun välimatka toiseen solmuun (laskettu-
na askelina solmusta toiseen) on keskusten ansioista hyvin lyhyt. A-listan blogien
merkitys tiedon leviämiselle on siten keskeinen, ei auktoriteettina vaan yleensä
informaatiolähteenä. Toiseksi, bloggaajat ovat passiivisen yleisön sijaan aktiivisia
toimijoita ja kuka tahansa tiedon vastaanottaja toimii myös potentiaalisena tiedon
eteenpäin välittäjänä. Kuten todettua, blogeissa on tyypillistä kommentoida tärke-
äksi koettuja merkintöjä omassa blogissa, olipa ensisijainen tarkoitus välittää tietoa
eteenpäin tai vain käsitellä aihetta itse. Kolmanneksi, blogien verkosto on avoin ja
vuorovaikutuksen ja keskusteluun osallistumisen välineet ovat toimijoiden itsensä
hallinnoimia. Osallistumisen kynnys on alhainen, mutta tieto leviää aina jollain
lailla asiaan sitoutuneiden toimijoiden välityksellä. Tiedonvälitys on siten aina
henkilökohtainen valinta ja käsiteltävään aiheeseen sitouttava teko.
Aiheen nouseminen yleiseen julkisuuteen edellyttää, että merkittävä osa bloggaa-
jista kokee aiheen kiinnostavaksi ja käsittelyn arvoiseksi. Tämä asettaa tiettyjä ra-
joituksia sille, mitkä aiheet voivat nousta yleiseen julkisuuteen varsin hetero-
geenisten blogien verkostossa. Analysoiduista merkinnöistä yksityishenkilöiden
75
blogeista ei löytynyt yhtään lakiehdotusta kannattavaa tai puolustavaa puheenvuo-
roa.
Tekijänoikeuskeskustelun laaja konsensus onkin erikoislaatuista ja vaatii selityk-
sen. Uuden lain synnyttämä voimakas kielteinen reaktio kuvastaa monia asioita,
ilmeisimmillään bloggaajien taustaa erityisesti internetin ja digitaalisten medioiden
käyttäjinä. Vastustuksen voi katsoa heijastavan nettikulttuurille leimallista liberaa-
lia ja informaation vapautta korostava arvomaailmaa, johon kuuluu lähtökohtaises-
ti torjuva asenne tiedon käsittelyä tai levitystä koskevia rajoituksia kohtaan. Tähän
liittyen taustalla voidaan nähdä myös johdonmukainen pyrkimys suojella blogien
itsensä edellytyksiä toimia avoimena keskustelun ja tiedonvälityksen kanavana.
Blogien edustaman vertaistuotantomallin toimintaedellytyksiin kuuluvat tietoverk-
kojen ja ohjelmistojen muodostaman teknisen infrastruktuurin lisäksi laillinen inf-
rastruktuuri (Bauwens 2005). Blogien toiminta informaatiota suodattavana vertais-
tuotantona edellyttää suhteellista vapautta käyttää ja välittää eteenpäin jo julkaistu-
ja materiaaleja. Monet blogit julkaisevatkin materiaalinsa Creative Commons33 -
lisenssien alla, jotka sallivat tavallista enemmän oikeuksia materiaalin uusiokäyt-
töön. Tiukentuvat tekijänoikeussäännökset voidaan nähdä uhkaksi tai hyökkäyk-
seksi tätä blogiverkoston laillista infrastruktuuria kohtaan. Tätä näkökulmaa ei esi-
tetä eksplisiittisesti aineistoon kuuluvissa merkinnöissä (mitä – sikäli kuin tulkinta
pitää paikkansa – ei voida laskea keskustelun eduksi arvioitaessa sen reflektiivi-
syyttä). Tulkinnalle antaa kuitenkin tukea se, että blogeissa reagoidaan yleensä
voimakkaasti toimiin, joiden voidaan katsoa uhkaavan autonomisten blogien toi-
minnan riippumattomuutta. Esimerkkejä vastustusta herättäneistä tapauksista ovat
muun muassa suunnitelmat verkon sisältöä seulovien ohjelmien käyttöönotoksi
kirjastoissa ja kouluissa, sekä suomalaisen blogosfäärin ”kaupallistuminen”, kuten
kaupallisten blogien ilmestyminen Suomen blogilistalle ja aiemmin puhtaasti har-
rastuspohjalta ylläpidetyn palvelun siirtyminen kaupalliseen omistukseen.
33 URL: http://www.creativecommons.org
76
6.4 Dialogisuus ja vastakkaisten näkemysten huomioimi-nen
Tekijänoikeuskeskustelun merkintöjen välisiä viittaussuhteita voisi olla hyödyllistä
havainnollistaa suosituimpien blogien blogroll-suhteiden (ks. kuviot 3 ja 4) tavoin
verkostokuviona. Tässä yhteydessä tyydytään kuitenkin merkintöjen välisten viit-
taussuhteiden sisällölliseen analyysiin.
Dialogissa on kysymys toisistaan eroavien mielipiteiden ja näkökulmien esittämi-
sestä. Tekijänoikeuskeskustelua luonnehtiva yksimielisyys tekee siten vaikeaksi
keskustelun dialogisuuden arvioinnin. Yksimielisenkin keskustelun dialogisuutta
voidaan kuitenkin arvioida sen perusteella missä määrin esitetyissä puheenvuo-
roissa otetaan huomioon keskustelussa aiemmin esitetyt näkemykset. Blogeissa
aiemman puheenvuoron huomioiminen tarkoittaa käytännössä siihen linkittämistä.
Blogijulkisuuden yleisellä tasolla keskustelu voi saturoitua nopeasti niin laajaksi,
etteivät osallistujat pysty seuraamaan kaikkia tai edes suurinta osaa aiheesta käytyä
kirjoittelua. Blogien välisissä keskusteluissa puheenvuorojen seuraaminen voi olla
vaikeaa, eikä kommentoitu osapuoli välttämättä edes tiedä, milloin hänen merkin-
tänsä on synnyttänyt reaktion toisessa blogissa (Vuorinen 2004, 52). Erilaiset tek-
niset ratkaisut kaksisuuntaisen yhteyden muodostamiseksi muutoin yksisuuntaisen
linkittäjän ja linkitettävän kohteen välille (kuten trackback ja pingback) ovat käy-
tössä vain pienessä osassa blogeista. Näin ollen blogijulkisuuden yleisellä tasolla
keskustelu on harvoin vastavuoroista ja aidon dialogista. Tämä näkyi selvästi
myös tekijänoikeuskeskustelussa. Aihetta käsittelevät merkinnät sisälsivät usein
runsaasti viittauksia keskustelun aiempiin puheenvuoroihin, toisin sanoen keskus-
telijat reagoivat toistensa kirjoituksiin. Useimmat viittaukset olivat kuitenkin sisäl-
löltään aihetta taustoittavia, ja hyvin harvoin vastavuoroisia tai dialogisia siten,
että reagoiva puheenvuoro olisi synnyttänyt uuden, tähän reagoivan puheenvuoron
alkuperäisessä blogissa.
Blogiverkoston sisäisen dialogin puutetta selittää osaltaan aiheesta vallinnut laaja
konsensus. Kysymystä dialogisuudesta voidaan lähestyä myös tutkimalla, millä
77
tavoin keskusteluun osallistuvat huomioivat oman keskustelupiirinsä ulkopuoliset
viestit. Mitä tiiviimmin keskustelun huomio rajoittuu keskustelualueen sisäisiin
viesteihin, sitä eristyneempi areena on. Tällöin vaarana on Sunsteinin (2004) esit-
tämä huoli blogeista samanmielisten kaikukammiona, joka vain vahvistaa jo ryh-
mässä vallinneita käsityksiä uusien näkökulmien synnyttämisen sijaan. Erimieli-
syyden esiintyminen on keskustelun deliberaation perusedellytys ja saa keskuste-
lunosapuolet etsimään lisäinformaatiota sekä perustelemaan ja oikeuttamaan mie-
lipiteensä (Pietilä 2002, 349). Reagointi ulkopuolisiin viesteihin taas solmii kes-
kustelun ympäröivään julkisuuteen. Näiden kysymysten kannalta on siten oleellis-
ta, missä määrin keskusteluun poimittiin tietoa ja näkemyksiä myös blogiverkos-
ton ulkopuolelta.
Kirjoituksissa viitattiin tiheästi tiedostusvälineiden uutisointiin aiheesta ja näiden
kautta myös lakia puolustaviin puheenvuoroihin. Näihin kantoihin tartuttiin kes-
kustelussa varsin usein, ja keskusteluun poimittiin aktiivisesti puheenvuoroja myös
blogien ulkopuolelta: tiedotusvälineistä, lakia valmistelleiden ja sitä kannattanei-
den tahojen lausunnoista ja eduskuntakeskusteluista34. Erilaisten puheenvuorojen
käsittelyssä keskustelun ei voi katsoa täyttävän julkisen keskustelun ideaalien aset-
tamaa vaatimusta vastakkaisiin rooleihin asettumisesta. Pääosin havainnot asetet-
tiin yhtenäiseen tulkintakehykseen, jonka mukaan vastakkaiset näkemykset edusti-
vat joko puhujan taloudellisia tai strategisia etuja tai ymmärtämättömyyttä käsitel-
tävästä aiheesta. Monissa puheenvuoroissa vastakkaista kantaa edustavat puheen-
vuorot pyrittiin tekemään epäilyttäviksi tai naurettaviksi. Argumentointi oli silti
pääosin julkisuuden kriteerein vilpitöntä ja kattavasti linkein taustoitettua. Laajasti
taustoitetut ja hyvin perustellut puheenvuorot saivat myös osakseen eniten linkke-
jä.
Keskustelun tasoa voidaan myös arvioida tarkastelemalla dialogin tasa-arvoisuutta.
Tällöin voidaan havaita, että linkitetyimmät ja siten eniten huomiota saaneet mer-
kinnät olivat pääosin tunnetuista A-listan blogeista. Tulosta ei sinällään voida las-
kea niinkään keskustelun ominaispiirteeksi, kuin heijastumaksi aiemmin estetyistä
34 URL: http://skrubu.net/?p=1062
78
mittakaavattomien verkostojen ominaispiirteestä. Varsinainen epätasa-arvoisuus –
tai paremminkin epäyhdenmukaisuus – vallitsi keskustelussa blogien ja niiden ul-
kopuolisen julkisuuden välillä. Lakia valmistellut opetusministeriön työryhmä,
kulttuuriministeri ja lakia kannattavat etujärjestöt osallistuivat keskusteluun lähin-
nä perinteisten tiedotusvälineiden välityksellä. Koska tutkimusaineisto koostuu
konsensusta edustavista blogeista, näiden ”vastapuolta” edustavien puheenvuoro-
jen tavasta käsitellä blogeissa esitettyjä näkemyksiä voidaan esittää vain joitain
yleisluontoisia huomioita. Siinä missä blogikeskustelu huomioi verkoston ulko-
puolisia yksittäisiä puheenvuoroja, blogeissa esitetyt yksittäiset puheenvuorot sai-
vat osakseen hyvin vähän huomiota muiden kuin toisten bloggaajien osalta. Lakia
vastustaneet kannat näyttävät nousseen poliittisten päättäjien tietoisuuteen ensisi-
jaisesti suorien sähköpostiyhteydenottojen välityksellä.
6.5 Tekijänoikeuskeskustelun vaikutukset
Tekijänoikeuskeskustelu on ollut formaalien julkisuusideaalien näkökulmasta esi-
tetyistä puutteistaan huolimatta monella tapaa merkittävä suomalaisten weblogien
asemalle julkisen keskustelun foorumina. Tapaus on ensimmäinen, jossa blogeissa
käyty julkinen keskustelu on johtanut spontaanin kansanliikkeen syntyyn. Keskus-
telu osoittaa, että tiedotusvälineiden yksipuolisesti nettipäiväkirjoiksi leimaamien
blogien kirjoittajat ovat kiinnostuneita ja halukkaita osallistumaan poliittisesta pää-
töksenteosta käytävään keskusteluun. Arviot blogien poliittisesta passiivisuudesta
eivät siis ole yleispäteviä. Tekijänoikeuskeskustelu on myös osoitus autonomisten
blogien mahdollisuuksista julkisen mielipiteen muodostamisen ja esille tuomisen
foorumina. Tapauksella on ollut selvästi vaikutusta myös suomalaisen blogosfää-
rin kollektiiviseen itseymmärrykseen julkisen keskustelun ja poliittisen toiminnan
alueena. Näyttää siltä, että politiikkaa käsittelevät blogit ja yhteiskunnalliset tee-
mat ovat yleistymässä. Tekijänoikeuskeskustelu on erikseen mainittu vaikuttimek-
si esimerkiksi kokeneiden bloggaajien ylläpitämän poliittisen Vahtikoira-
ryhmäblogin35 ja perusteilla olevan tietoyhteiskuntapuolueen36 taustalla.
35 URL: http://www.vahtikoira.net/
79
7 Yhteenveto ja johtopäätökset
Olen edellä tarkastellut suomalaisten weblogien muodostamaa verkostoa keskuste-
levana julkisuutena. Olen lähestynyt aihetta erilaisten julkisuusteorioiden näkö-
kulmasta sekä osallistuvan havainnoinnin, verkostoanalyysin, keskusteluaineiston
lähiluvun keinoin. Samalla olen pyrkinyt asettamaan tutkimustulokset osaksi tut-
kimuksen näkökulman kannalta oleellista weblogeja käsittelevää tutkimuskeskus-
telua.
Weblogien muodostamat yhteisöt eivät yleensä muodostu yksittäisen weblogin
ympärille, vaan tyypillisesti useamman weblogin välisessä vuorovaikutuksessa.
Blogiyhteisöt rakentuvat siten yhden yhteisöllisen alueen sijaan vuorovaikutuksel-
le itsenäisten tilojen välillä. Tämä tekee blogiyhteisöjen virtuaalisista asuinalueista
rakenteeltaan aidosti verkostomaisia, eikä niillä siten ole yleensä olemassa selkeitä
tai edes määriteltävissä olevia rajoja tai keskusta. Yhteisöjen verkostomainen
luonne tekee blogiyhteisöjen tutkimuksen haasteelliseksi. Tutkijan osallistuminen
tutkittavaan ilmiöön voi auttaa tutkimuskentän hahmottamisessa ja syventää yhtei-
söjen muodostaminen alakulttuurien ja niissä vallitsevien käytäntöjen ymmärtä-
mistä.
Hyperlinkit ovat blogeissa keskeinen merkityksiä ja sosiaalisia suhteita välittävä
tekniikka. Linkkien käytölle on blogeissa tietyt vakiintuneet tietyt muodot ja nor-
mit, jotka tosin saattavat vaihdella eri alakulttuureissa. Linkeillä on myös keskei-
nen asema blogien välisten statusasemien indeksinä ja mittana. Blogien väliset
yhteydet muodostavat rakenteellisesti mittakaavattoman verkoston, jolle on tun-
nusomaista yhteyksien keskittyminen harvalukuisille solmuille potenssilakien mu-
kaisesti. Sivustojen välisten pysyvien linkkien perusteella suomalaiset weblogit
muodostavat tiiviisti linkittyneen vuorovaikutusverkoston, joka sisältää rakenteil-
taan erityyppisiä verkostoyhteisöjä. Mittakaavattomien verkostojen potenssilakeja
noudattava yhteyksien jakauma asettaa verkostoon kuuluvat osallistujat yhteyksien
ja näkyvyyden kannalta epätasa-arvoiseen asemaan. Asemat hierarkiassa ovat kui-
36 URL: http://www.tietoyhteiskuntapuolue.fi/
80
tenkin joustavia ja verkostojen rakenne tekee weblogeista tehokkaan järjestelmän
tiedon välittämiseen ja suojaa weblogien julkisuutta fragmentoitumiselta.
Weblogeista on esitetty useita, paikoin keskenään ristiriitaisia näkemyksiä toimi-
van julkisen keskustelun ja demokraattisen vaikuttamisen kanavana. Toisistaan
poikkeavat johtopäätökset ovat usein seurausta havaintojen puutteellisesta kon-
tekstualisoinnista. Blogeissa käytävät keskustelut voivat osallistua julkiseen kes-
kusteluun yleisellä, keskustelevalla ja intiimin julkisuuden tasolla. Näillä tasoilla
on julkisen keskustelun kannalta erilaisia ominaisuuksia. Blogeilla on parhaimmat
edellytykset toteuttaa julkisen keskustelun ideaaleja keskustelevan julkisuuden ta-
solla. Tutkimusten johtopäätökset perustuvat kuitenkin usein havaintoihin blogien
yleisellä tasolla käytävistä keskusteluista tai pääsääntöisesti intiimillä tasolla toi-
mivista blogeista.
Sosiaalisten suhteiden muodostamisen ja julkisen keskustelun lisäksi blogien ver-
kosto mahdollistaa osallistumisen muodon, joka voidaan nimetä vertaistuotannok-
si. Blogien kohdalla vertaistuotannossa on kyse informaation hajautetusta tuotan-
nosta ja jakamisesta, kuten uutisten ja muun tiedon kollektiivisesta suodattamisesta
ja vertaisarvioinnista. Osallistumisen kolme muotoa – sosiaalisuus, julkinen kes-
kustelu ja vertaistuotanto – nivoutuvat käytännössä aina toisiinsa, mutta voidaan
erottaa analyyttisesti toisistaan toiminnan tavoitteiden ja orientaation perusteella.
Blogit paitsi mahdollistavat mielipiteiden ja näkemysten esittämisen voivat myös
toimia alustana yhteiskunnallisten liikkeiden mobilisoimiselle. Syksyllä 2005 käy-
ty uutta tekijänoikeuslakia vastustava keskustelu kertoo sekä blogien mahdolli-
suuksista poliittisena vaikutuskanavana että bloggaajien halukkuudesta toimia ja
osallistua ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Olen tutkimuksessa arvioinut blogien mahdollisuuksista julkisen keskustelun alu-
eena suhteessa erilaisiin julkisuusteorioihin. Osallistavan liberaalin, diskursiivisen
ja konstruktionistisen teorioiden mukaan blogien mahdollistama osallistumisen
avoimuus on julkisuuden perusedellytys. Blogit eivät edellytä julkisen keskustelun
ideaaleja noudattavaa argumentaatiota tai erityisesti ohjaa siihen, mutteivät toisaal-
81
ta estäkään sitä. Julkisen keskustelun kannalta blogien suurin ansio on se, että ne
tarjoavat osallistumisen keinot määrittelemättä osallistumisen laatua. Blogien mah-
dollisuudet julkiselle keskustelulle vaikuttavat myönteisimmältä osallistavan libe-
raalin ja konstruktionistisen teorian viitekehyksistä. Blogit voivat kehittää osallis-
tavan teorian peräänkuuluttamaa suoraa demokratiaa tarjoamalla kanavan julkisel-
le toiminnalle ja osallistumiselle sekä luomalla uusia keskusteluyhteyksiä kansa-
laisten ja poliittisten päättäjien välille. Konstruktionistisen suuntauksen näkökul-
masta weblogien ilmaisunvapaus ja tyylillinen kirjo sekä saumaton liikkuminen
yksityisen ja julkisen sfäärien välillä mahdollistavat laajan osallistumisen ja poliit-
tisen sfäärin käsitteellisen laajentamisen. Sen sijaan blogikeskustelu ei tarjoa teho-
kasta tai kattavaa keinoa vastata yleisesti diskursiivisen teoriasuuntauksen vaati-
muksiin deliberaatioon kuuluvasta oman toimintakontekstin ylittävästä laaja-
alaisesta erilaisten näkökulmien huomioon ottamisesta ja erityisesti keskusteluihin
sitoutumisesta.
Edustava liberaali teoria eroaa muista esitellyistä teoriasuuntauksista erityisesti
edellyttäessään keskustelun osallistujien joukon rajaamisesta sitovaa päätöstä kes-
kustelun lopputuloksena. Sen näkökulmasta blogien kaikille avoimet, usein vaike-
asti paikannettavat ja verkostomaiset keskustelut ovat ennemminkin häiriöksi kuin
eduksi julkiselle keskustelulle.
Blogien muodostamaa verkostoa julkisuutena ei ehkä tulisi arvioida ensisijaisesti
suhteessa erilaisiin julkisuuden ideaalityyppeihin, vaan tarkastella, mitä uusia
vaihtoehtoja ja parannuksia internetillä blogien myötä on tarjota nykyiselle me-
diavälitteiselle julkisuudelle. Tästä näkökulmasta weblogit tarjoavat mallin verkot-
tuneesta julkisesta sfääristä, joka pystyy reagoimaan nopeasti ja tarjoaa kansalaisil-
le osallistumismahdollisuuksia. Jyrkästi jakautuvista statusasemista huolimatta yk-
sittäiset tahot tai toimijat eivät voi dominoida keskustelua tai määritellä käsiteltä-
viä aiheita. Weblogeilla on myös muita verkkopohjaisia vuorovaikutusmedioita,
kuten keskustelupalstoja, paremmat mahdollisuudet luoda dialogisia yhteyksiä
verkon ulkopuoliseen julkisuuteen.
82
Suomalainen blogijulkisuus muodostaa vielä melko erillisen ja itsenäisen saarek-
keen suhteessa muuhun julkiseen keskusteluun. Esteitä suomalaisten weblogien
muodostamalle julkisuudelle osana laajempaa mielipiteenmuodostusta ovat toistai-
seksi suomalaisen blogosfäärin suhteellinen pienuus ja weblogien tuntemattomuus.
Suomalaiset blogit ovat myös verraten epäpoliittisia. Aktiivisten toimijoiden, ku-
ten aktivistien, kansalaisjärjestöjen, poliitikkojen, tutkijoiden ja journalistien osal-
listumien panos erityisesti blogosfäärin kansallisen profiilin ja sosiaalisten käytän-
töjen määrittelyssä on ollut vähäinen. Kansainväliseen blogosfääriin verrattuna
suomalaisessa blogikulttuurissa sosiaalisuus ja identiteetin rakentaminen korostu-
vat suhteessa julkiseen keskusteluun ja vertaistuotantoon.
Blogit ovat lyhyen historiansa aikana muuttuneet ja kehittyneet jatkuvasti. On vai-
kea ennustaa, millaista mediakokonaisuutta ”blogi” tarkoittaa viiden vuoden kulut-
tua ja mitä yhteistä sillä on blogin nykymuodon kanssa. Blogit voivat kadota ja
jäädä internetin historiaan 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle leimallise-
na verkkoviestintävälineenä. Historiallisen asemansa ne ovat joka tapauksessa
saavuttaneet muotona, jonka puitteissa WWW kehittyi yksisuuntaisesta julkaisu-
kanavasta monelta monelle suuntautuneeksi, matalan julkaisukynnyksen keskuste-
luverkostoksi.
Kiinnostavaa on myös nähdä, miten autonomisten tai vapaiden blogien suhde vies-
tinnän instituutioihin ja organisaatioihin kehittyy. Muotoutuvatko blogit itsessään
instituutioksi, joka kollektiivisesti määrittelee omat norminsa ja eettiset säännös-
tönsä? Nähtäväksi jää, kehittyvätkö blogit aktiiviseksi julkisen keskustelun ja kan-
salaistoiminnan verkostoksi vai hajottavatko valtamedian kolonisaatio ja kaupalli-
set pyrkimysten toisistaan eriytyneiksi yhteisöiksi?
Internetin ja laajemmin digitaalisen verkostoympäristön vaikutuksia julkiseen kes-
kusteluun ei voida arvioida kattavasti yksittäisiä teknologioita tarkastelemalla.
Verkostoitunut julkinen sfääri ei koostu sitä ylläpitävistä viestintävälineistä, vaan
niistä sosiaalisista käytännöistä, jotka nämä välineet mahdollistavat. Tässä koko-
naisuudessa weblogeja ei tule nähdä vain yksittäiseksi, vaikkakin julkisen keskus-
telun muutoksen kannalta merkittäväksi ja ajankohtaiseksi viestintätekniikaksi.
83
Weblogit ovat oma itsenäinen sosiaalisen vuorovaikutuksen muotonsa, joka kui-
tenkin heijastaa laajemmin digitaalisessa kulttuurissa vallitsevia käytäntöjä ja käsi-
tyksiä osallistumisesta. Weblogit tarjoavat ikkunan niihin kehityssuuntiin, jotka
muokkaavat julkisuutta verkottuvassa yhteiskunnassa.
Lähteet
Barabási, Albert-László (2002). Linkit - verkostojen uusi teoria. Terra Cognita,
Helsinki.
Bauwens, Micel (2005). The Political Economy of Peer Production. CTheory.net,
12.1.2005. URL: http://ctheory.net/articles.aspx?id=499 (Haettu 29.4.2006)
Benkler, Yochai (2006). The Wealth of Networks - How Social Production Trans-
forms Markets and Freedom. Yale University Press, London.
Bernstein, Mark (2004). The Social Physics of Weblogs. Teoksessa blogTalks 2.0,
Burg, Thomas N. (Toim.)
Blood, Rebecca (2000). Weblogs: a history and perspective. URL:
http://www.rebeccablood.net/essays/weblog_history.html (Haettu
29.4.2006)
Blood, Rebecca (2004). How Blogging Software Reshapes the Online Commu-nity.
Communications of the ACM, December 2004/Vol. 47, No. 12
Calhoun, Craig (2004). Information technology and the International Public Sphe-
re. Teoksessa Shaping the Network Society: The New Role of Civil Soci-
ety in Cyberspace, Shuler, Douglas & Day, Peter (Toim.), MIT Press,
Cambridge
Castells, Manuel (1996). The Rise of the Network Society. Blackwell Publishers
Ltd, Cornwall.
84
Chesher, Chris (2005). Blogs and the crisis of authorship. URL:
http://incsub.org/blogtalk/?page_id=40
Coates, Tom (2003). (Weblogs and) The Mass Amateurisation of (Nearly) Every-
thing. Plasticbag.org. URL:
http://www.plasticbag.org/archives/2003/09/weblogs_and_the_mass_amate
urisation_of_nearly_everything.shtml (Haettu 29.4.2006)
Dahlberg, Lincoln (2001). The Internet and Democratic Discourse: Exploring the
prospects of online deliberative forums extending the public sphere. Infor-
mation, Communication & Society 4:4 2001: 615-633
Dahlberg, Lincoln (2005a). The Corporate Colonization of Online Attention and
the Marginalization of Critical Communication?. Journal of Communica-
tion Inquiry 29:2 (April 2005). 160-180
Dahlberg, Lincoln (2005b). The Habermasian public sphere: Taking difference
seriously. Theory and Society (2005) 34: 111-136
Dewey, John (1927/2006). Julkinen toiminta ja sen ongelmat. Vastapaino.
Efimova, Lilia & Hendrick, Stephanie (2005). In search for a virtual settlement:
An exploration of weblog community boundaries. URL:
https://doc.telin.nl/dscgi/ds.py/Get/File-
46041/weblog_community_boundaries.pdf (Haettu 29.4.2006)
Ferree, Myra Marx & William A. Gamson & Jürgen Gerhards & Dieter Rucht
(2002). Four models of the Public Sphere in Modern Democracies. Theory
and Society 31: 289-324.
Gallo, Jason (2004). Weblog Journalism: Between Infiltration and Integration.
Into the Blogosphere. URL:
http://blog.lib.umn.edu/blogosphere/weblog_journalism.html (Haettu
29.4.2006)
85
Gillmor, Dan (2004). We The Media - Grassroot Journalism by the People, for the
People. O'Reilly media, Sebastobol. Verkkoversion URL:
http://www.oreilly.com/catalog/wemedia/book/ (Haettu 29.4.2006)
Gruhl, D. & Liben-Nowell, David & Guha, R. & Tomkins, A. (2004). Information
Diffusion Through Blogspace. URL:
http://www.www2004.org/proceedings/docs/1p491.pdf (Haettu 29.4.2006)
Habermas, Jürgen (1962/2004). Julkisuuden rakennemuutos. Vastapaino.
Herring ym. (2005). Weblogs as a Bridging Genre. URL:
http://www.blogninja.com/it&p.final.pdf (Haettu 29.4.2006)
Hine, Christine (2000). Virtual Etnography. Sage, London.
Jacobs, Joanne (2003). Communication over Exposure: The Rise of Blogs as a
Product of Cybervoyeurism. Konferenssipaperi ANZCA03 Conference,
Brisbane, July 2003. URL:
http://www.bgsb.qut.edu.au/conferences/ANZCA03/Proceedings/papers/jja
cobs_full.pdf (Haettu 29.4.2006)
Jones, Quentin. (1997). Virtual-communities, virtual settlements & cyber-
archaeology: A theorethical outline. Journal of Computer Supported Coop-
erative Work, 3 (3). URL: http://jcmc.indiana.edu/vol3/issue3/jones.html
(Haettu 29.4.2006)
Keren, Michael (2004). Blogging and the Politics of Melancholy. Canadian Jour-
nal of Communication, Vol 29 (2004) 5-23. URL: http://www.cjc-
online.ca/include/getdoc.php?id=1043&article=856&mode=pdf (Haettu
29.4.2006)
Lash, Scott (2002). Critique of Information. Sage, London.
86
Lawley, Liz (2004). Blog research issues. Many-to-many. URL:
http://www.corante.com/many/archives/2004/06/24/blog_research_issues.p
hp (Haettu 29.4.2006)
MacKinnon, Rebecca. (2005). Blogging Journalism & Credibility: Battleground
and Common Ground Conference Report. Cambridge, MA: Berkman Cen-
ter for Internet & Society, Harvard University. URL:
http://cyber.law.harvard.edu/webcred/ (Haettu 29.4.2006)
Marlow, Cameron (2004). Audience, structure and authority in the weblog com-
munity. Overstated.net. URL: http://overstated.net/media/ICA2004.pdf
(Haettu 29.4.2006)
Matheson, Donald (2004). Weblogs and the epistemology of the news: some trends
in online journalism. New media and society, Vol6(4).443-468.
Mortensen, Torill & Walker, Jill (2002). Blogging thoughts: personal publication
as an online research tool. Teoksessa Researching ICTs in Context, An-
drew Morrison (Toim.), Inter-Media Report, 3/2002, Oslo 2002. URL:
http://www.intermedia.uio.no/konferanser/skikt-
02/docs/Researching_ICTs_in_context-Ch11-Mortensen-Walker.pdf (Ha-
ettu 29.4.2006)
Ó Baoill, Andrew (2004). Weblogs and the Public Sphere. Teoksessa L.J. Gurak,
S. Antonijevic, L. Johnson, C. Ratliff, & J. Reyman (Toim.), Into the blo-
gosphere: Rhetoric, community, and culture of weblogs. URL:
http://blog.lib.umn.edu/blogosphere/weblogs_and_the_public_sphere.html
(Haettu 29.4.2006)
Packwood, Nicholas (2004). Geography of the Blogosphere: Representing the
Cul-ture, Ecology and Community of Weblogs. Teoksessa L.J. Gurak, S.
An-tonijevic, L. Johnson, C. Ratliff, & J. Reyman (Toim.), Into the blo-
gosphere: Rhetoric, community, and culture of weblogs. URL:
87
http://blog.lib.umn.edu/blogosphere/geography_of_the_blogosphere.html
(Haettu 29.4.2006)
Paquet, Sébastien (2002). Personal knowledge publishing and its uses in research.
URL:
http://radio.weblogs.com/0110772/stories/2002/10/03/personalKnowledge
PublishingAndItsUsesInResearch.html (Haettu 29.4.2006)
Pietilä, Veikko (2002). Verkkokeskusteluareenat - deliberatiivista julkisuuttako?
Politiikka 44: 4, s. 343-354, 2002.
Rheingold, Howard (1994). The virtual community: Homesteading on the elec-
tronic frontier. Minerva, London.
Roberts-Miller, Trish (2004). Parody Blogging and the Call of the Real. Teoksessa
L.J. Gurak, S. Antonijevic, L. Johnson, C. Ratliff, & J. Reyman (Toim.),
Into the blogosphere: Rhetoric, community, and culture of weblogs. URL:
http://blog.lib.umn.edu/blogosphere/parody_blogging.html (Haettu
29.4.2006)
Scott, John (1991). Social Network Analysis - A Handbook. Biddles Ltd, Surrey.
Singer, Jane B. (2003). Who are these guys? The online challenge to the notion of
journalistic professionalism. Journalism: Theory, Practice and Criticism
Vol. 4(2). 139-163
Shirky, Clay (2003). Power Laws, Weblogs, and Inequality. Clay Shirky's Writ-
ings About the Internet 8.3.2003. URL:
http://www.shirky.com/writings/powerlaw_weblog.html (Haettu
29.4.2006)
Stone, Biz (2004). Who Let the Blogs Out: A Hyperconnected Peek at the World of
Weblogs. Farrar, Straus, and Giroux.
88
Sunstein, Cas (2004). Democracy and filtering. Communications of the ACM, De-
cember 2004, Vol. 47, No. 12.
Wellman, Barry (2001). Computer networks as social networks. Science, Vol.
293, Issue 5537.
Wijnia, Elmine (2004). Understanding Weblogs: a communicative perspective.
Teoksessa Burg, Thomas (2004). BlogTalks 2004.
Vuorinen, Kimmo (2005). Using weblogs for discussion. Tietojenkäsittelytieteen
pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto. URL:
http://www.cs.uta.fi/research/theses/masters/Vuorinen_Kimmo.pdf (Haettu
29.4.2006)