weblogit_julkisuutena

Suomalaisten weblogien verkostokeskustelevana julkisuutena

Jere Juhana Majava

Helsingin yliopisto

Valtiotieteellinen tiedekunta

Sosiologia

Pro gradu -tutkielma

Toukokuu 2006

Sisällysluettelo

Johdanto ........................................................................................................................ 1

1 Mitä ovat weblogit?................................................................................................... 31.1 Weblogin määritelmä......................................................................................... 31.2 Weblogit viestintävälineenä .............................................................................. 81.3 Linkkiblogit ja nettipäiväkirjat........................................................................10

2 Julkinen sfääri..........................................................................................................112.1 Julkisuuden eri merkityksiä.............................................................................112.2 Julkisuuden syntyhistoriaa...............................................................................122.3 Julkisen keskustelun kriteerit ..........................................................................132.4 Välineitä julkisuuden arviointiin.....................................................................21

3 Weblogien verkosto osallistuvan tutkimuksen kohteena......................................253.1 Suomalaiset weblogit.......................................................................................263.2 Osallistuva havainnointi tutkimusmenetelmänä ............................................283.3 Virtuaalinen yhteisö ja asuinpaikka................................................................313.4 Tutkimusblogi osana tutkimusmenetelmää....................................................333.5 Teknologisesta determinismistä ......................................................................34

4 Weblogit verkostoyhteisönä ...................................................................................354.1 Weblogit suhdeverkostona ..............................................................................354.2 Linkkien merkitykset .......................................................................................374.3 Verkostojen rakenteet ja statushierarkiat........................................................394.4 Suomalaisten weblog-yhteisöjen verkostorakenteita.....................................43

5 Weblogit julkisuutena .............................................................................................525.1 Weblogit mahdollisuutena ja uhkana..............................................................525.2 Osallistumisen avoimuus ja tasa-arvoisuus....................................................555.3 Verkostojulkisuuden tasot ...............................................................................575.4 Weblogit ja tiedotusvälineet............................................................................625.5 Vertaistuotanto ja muut osallistumisen muodot.............................................64

6 Tekijänoikeuskeskustelu.........................................................................................696.1 Tekijänoikeuskeskustelun taustaa...................................................................716.2 Keskeiset toimijat ja autonomia......................................................................716.3 Julkisen mielipiteen muodostuminen..............................................................746.4 Dialogisuus ja vastakkaisten näkemysten huomioiminen .............................766.5 Tekijänoikeuskeskustelun vaikutukset ...........................................................78

7 Yhteenveto ja johtopäätökset..................................................................................79

Lähteet.........................................................................................................................83

Johdanto

Tutkimus käsittelee weblogeja uudenlaisena verkostojulkisuuden muotona. Web-

logit tai blogit – muodoltaan päiväkirjaa muistuttavat, säännöllisesti päivittyvät ja

vuorovaikutteiset verkkosivustot – ovat yleistyneet nopeasti vuosituhannen vaih-

teesta lähtien. Weblogit ovat keskeinen teknologia kehityksessä, joka on tuonut

laajojen verkkosivustojen julkaisemisen ja ylläpidon välineet aiemmin pääosin tie-

don vastaanottajan roolissa toimineiden internetin käyttäjien saataville. Demokra-

tisoidessaan verkkojulkaisemista weblogit ovat muuttamassa WWW:n maisemaa

ja luonnetta. Yksityishenkilöiden blogien yleistyminen ja niiden saama huomio on

tällä hetkellä tärkein vastavoima kehitykselle, joka WWW:n alkujaoista on johta-

nut kohti yhä suurempaa kaupallisten toimijoiden ja pääoman valtaa internetissä

(Dahlberg, 2005a). Weblogit ovat myös muuttamassa WWW:n luonnetta perustal-

taan yksisuuntaisesta julkaisukanavasta vuorovaikutteisesi ja monenkeskiseksi in-

formaation vertaistuotannon ja julkisen keskustelun alueeksi.

Weblogien suosion nopea kasvu on maailmanlaajuinen ilmiö. Eri kielialueilla blo-

git synnyttävät kuitenkin omia paikallisia blogikulttuureita tai julkisuuksia, joilla

on omat erityispiirteensä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan weblogeja erityisesti

suomalaisten blogien muodostaman julkisuuden näkökulmasta. Viimeisen puolen-

toista vuoden aikana blogit ovat olleet näkyvästi esillä suomalaisissa tiedotusväli-

neissä ja julkisessa keskustelussa. Blogit ovat herättäneet kiinnostusta erilaisten

toimijoiden ja instituutioiden piirissä. Tiedotusvälineet perustavat kilvan omia

blogeja pysyäkseen mukana verkkopohjaisen viestinnän murroksessa. Poliittiset

päättäjät hakevat blogien kautta näkyvyyttä, ehkä myös uusia tapoja tuoda poliit-

tista päätöksentekoa lähemmäksi kansalaisia. Esimerkiksi vuoden 2006 presiden-

tinvaaleissa lähes kaikilla ehdokkailla oli oma blogi tai kannattajien blogeista

koostuva verkosto ja blogit olivat näkyvästi esillä sekä osana kampanjointia että

vaaleja käsitellyttä uutisointia. Myös organisaatiot ja yritykset ovat kiinnostuneita

blogeista tiedotuksen, tiedon hallinnan, koulutuksen, suhdetoiminnan ja markki-

noinnin välineinä. Yksityiset ihmiset ovat kuitenkin jo vuosien ajan ylläpitäneet

2

blogeissa julkisia linkkilistoja, kirjoittaneet päiväkirjoja, luoneet ystävyyssuhteita

ja tuoneet julki mielipiteitään. Yksityishenkilöiden ”autonomiset” blogit muodos-

tavatkin blogien suuren enemmistön.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen, millaista julkisuutta weblogien avoin keskustelu-

verkosto muodostaa? Millaisena niissä käyty keskustelu näyttäytyy erilaisten jul-

kisen keskustelun teorioiden ja ideaalityyppien valossa? Mitä uutta weblogeilla on

tarjota internet-julkisuudelle suhteessa muihin julkisen keskustelun kanaviin? Jul-

kisuuden käsitteen ohella tutkimukselle keskeisiä käsitteitä ovat yhteisö ja verkos-

to. Yhteisö on ollut keskeinen metafora hyvin erilaisissa internet-pohjaista vuoro-

vaikutusta käsittelevissä tutkimuksissa. Sen hallitseva ja melko kirjava käyttö on

jättänyt vähemmälle huomiolle erityisesti internetin tutkimuksen julkisuutena.

Vuorovaikutteisena julkaisualustana weblogien toiminta yhteisönä ja julkisuutena

limittyvät kuitenkin toisiinsa.

Word Wide Web kokonaisuutena muodostaa verkkosivustojen ja -sivujen edusta-

mien solmujen ja näiden välisten linkkien yhdistämän verkoston. Sekä WWW:n

yhteisöjä että julkisuuksia käsittelevissä empiirisissä tutkimuksissa on yleensä

keskitytty teknisesti rajatun alueen, kuten keskustelupalstan tai vastaavan yhteis-

työympäristön sisäiseen vuorovaikutukseen. Tällöin laajemman toimintaympäris-

tön verkostoluonne on jäänyt yleensä taka-alalle. Selvärajaisista ympäristöistä poi-

keten weblogit muodostavat avoimen vuorovaikutusverkoston, jolla ei ole yhtä

keskusta. Verkoston rakenne ja sen ominaisuudet ovat siten keskeisiä weblogien

arvioinnissa julkisuutena.

Weblogien muodostaman keskusteluympäristön verkostomainen ja hajautettu

luonne eivät ole ainoita juuri weblogeille tyypillisiä ominaisuuksia. Kysymys in-

ternetin mahdollistamien viestintävälineiden erosta onkin tärkeä ja internetiä käsit-

televässä sosiologisessa tutkimuksessa usein vähälle huomiolle jäänyt seikka. Py-

rin siten suhteuttamaan weblogeja vuorovaikutusvälineenä ja keskusteluverkostona

muihin internet-pohjaisiin viestintävälineisiin erityisesti julkisen keskustelun mah-

dollistamisen näkökulmasta.

3

Tarkastelen tutkimuksessani, millaisia verkostorakenteita suomalaisten weblogien

välille muodostuu. Arvioin lisäksi sitä, täyttääkö weblog-keskustelu eri julkisuus-

teorioiden asettamat informatiivisuuden, rationaalisuuden ja osallistumisen avoi-

muuden vaatimukset. Kiinnitän myös huomiota siihen, miten weblogien verkoston

vuorovaikutussuhteet eroavat rakenteellisesti muiden internetiin perustuvien tie-

dostusvälineiden luomista vuorovaikutussuhteista.

Etsin vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin suomalaisten weblogien virtuaa-

lietnografisen tutkimuksen avulla. Kokoan yhteen weblog-ilmiön tavoin nopeasti

kasvavan yhteiskunnallisen blogitutkimuksen tuloksia, ja arvioin niitä suhteessa

omiin tuloksiini. Osallistuvan havainnoinnin lisäksi hyödynnän kahta erillistä ai-

neistoa blogeissa käytävän julkisen keskustelun sekä sivustojen ja blogien yhteyk-

sien muodostamien keskusteluverkostojen analyysissa.

Vaikka aihetta sivutaan tapaustutkimuksen ja kirjallisuuden valossa, en pyri tutki-

muksessani selvittämään weblogien muodostaman julkisuuden vaikutusta niiden

ulkopuoliseen julkiseen keskusteluun, poliittiseen päätöksentekoon tai valtamedi-

aan. Sen sijaan pyrin luomaan kattavan yleiskatsauksen weblogeista uutena ja so-

siologisesti vähän tutkittuna ilmiönä. Tutkimuksen taustalla on ajatus siitä, että

blogit heijastavat myös laajemmin digitaalisessa kulttuurissa vallitsevia käytäntöjä

ja käsityksiä yhteiskunnallisesta osallistumisesta ja vuorovaikutuksesta.

1 Mitä ovat weblogit?

1.1 Weblogin määritelmä

Termillä weblog ei ole olemassa kuvaavaa vastinetta suomen kielessä. Toisinaan

käytetyt käsitteet verkko- tai nettipäiväkirja viittaavat vain tiettyyn osaan weblo-

geista ja suomennosyritykset, kuten verkkoloki eivät ole vakiintuneet käytössä.

Weblogien kirjoittajien käyttämät anglismit weblog tai blogi ovatkin vakiintumas-

sa yleistermeiksi myös Suomessa. Samalla tavoin kirjoittajiin viitataan yhä use-

4

ammin bloggaajina (käännöksenä englanninkielisestä termistä blogger) ja sivuston

ylläpitoon liittyvästä toiminnasta bloggaamisena tai blogaamisena (blogging).

Muodollisesti weblog tai blogi on loki- tai päiväkirjan tavoin päivätyistä, itsenäi-

sistä merkinnöistä koostuva websivusto. Weblog muodostaa aina kumuloituvan

prosessin: uusi tuotettu sisältö ei korvaa vanhaa vaan kaikki merkinnät arkistoitu-

vat. Uusien merkintöjen ilmaantumistahti vaihtelee käytännössä useista merkin-

nöistä päivässä pariin kuukaudessa. Uusimmat merkinnät esitetään aina sivuston

etusivulla, vanhemmat löytyvät yleensä kuukausittain järjestetyistä arkistoista.

Blogien lukijat, joiden määrä voi vaihdella muutamasta kymmeniin tuhansiin,

saattavat olla vakituista yleisöä tai satunnaisia kävijöitä. Kronologisen järjestyksen

lisäksi blogin merkintöjä on usein mahdollista seurata esimerkiksi teemojen tai

kategorioiden avulla. Weblogit ovat yleensä yksityishenkilöiden julkaisemia ja

tyyliltään henkilökohtaisia ja epämuodollisia. Weblogit ilmestyivät 1990-luvun

puolivälissä ja tulivat suosituiksi ilmaisten julkaisutyökalujen myötä vuosituhan-

nen vaihteessa. Koska nykyisin kuka tahansa verkkoyhteyden omaava pystyy jul-

kaisemaan omaa weblogia, niiden laatu, sisältö ja tavoitteet vaihtelevat suuresti.

Kuvatun muodon puitteissa weblogeihin liittyy monia juuri niille tyypillisiä tekni-

siä ominaisuuksia ja sosiaalisia käytäntöjä. Osa näistä on weblogeille tyypillisiä,

osaa voidaan määritelmästä riippuen pitää weblogeille välttämättöminä.

Media. Weblogit koostuvat yleensä pääosin hypertekstistä, mutta sivustolle ja yk-

sittäisiin merkintöihin on mahdollisuus liittää myös multimediaa – kuvia, ääntä ja

liikkuva kuvaa. Myös erilaiset ensisijaisesti valokuvien, piirrosten tai ääni- tai vi-

deotallenteiden1 julkaisemiseen keskittyvät weblogit ovat yleisiä.

- Henkilökohtaisuus. Kuten perinteiset henkilökohtaiset kotisivut, weblogit

ovat tyypillisesti yhden henkilön julkaisemia. Kotisivun tavoin henkilökoh-

tainen weblog toimii kirjoittajansa merkitsijänä verkossa. Tietyn aiheen tai

olemassa olevan yhteisön, kuten perheen tai ystäväpiirin ympärille peruste-

1 Blogeissa ja RSS-uutisvirtoina julkaistuja äänitiedostoja kutsutaan podcasteiksi, kannettavaniPod-soittimenmukaan. ”Äänibloggaamiselle” tai podcastaamiselle ei ole blogien tavoin olemassasujuvaa suomennosta.

5

tut usean kirjoittajan ryhmäblogit ovat myös yleisiä. Kuitenkin myös ryh-

mäblogeissa jokainen kirjoittaja yksilöidään yleensä selvästi ja kirjoittajat

vastaavat omista puheenvuoroistaan.

- Viitattavuus. Yksittäisillä blogimerkinnöillä on yleensä yksilöllinen, pysy-

vä osoite, niin sanottu permalinkki tai ikilinkki, joka mahdollistaa yksittäi-

seen merkintään viittaamisen hyperlinkillä. Samoin vanhat merkinnät ovat

löydettävissä sivuston arkistojen kautta. Permalinkit ovat yksinkertaisuu-

destaan huolimatta keskeinen vuorovaikutustekniikka. Ne ovat edellytys

merkintöjen välisille viittauksille ja sitä kautta linkkien välittämille weblo-

gien välisille keskustelusuhteille.

- Vuorovaikutteisuus. Blogit mielletään usein paitsi julkaisu- myös vuoro-

vaikutusalustaksi. Merkinnät sisältävät yleensä toiminnon, jolla kävijät

voivat jättää julkisia kommentteja. Blogit keskustelevat myös keskenään

viittaamalla toisiinsa. Yksittäiset merkinnät eri blogeissa ovat puheenvuo-

roja keskustelussa ja mikä tahansa merkintä on potentiaalinen keskuste-

lunavaus. Blogit muodostavat hajautettuja, hyperlinkein nivottuja keskuste-

luja, jotka synnyttävät avoimia, verkostomaisia keskusteluyhteisöjä. Blo-

gosfääri on käsite, jolla viitataan blogeihin yhteisönä tai sosiaalisena ver-

kostona.

- Julkaisujärjestelmät. Teknisesti weblogit ovat osa laajempaa viestintäväli-

neiden ryhmää, jotka mahdollistavat verkkosivujen julkaisemisen ja muok-

kaamisen yksinkertaisen käyttöliittymän kautta. Erilaisten WWW-

pohjaisten, selainohjelman kautta toimivien julkaisupalvelujen ja järjestel-

mien tarjonta on ollut keskeinen syy weblogien yleistymiseen (Blood 2000

ja 2004). Käyttäjien saatavissa on sekä useita ilmaisia ja maksullisia julkai-

supalveluja. Ainoa edellytys blogille on siten internetyhteys. Toinen mah-

dollinen tapa julkaista blogia on käyttää jotain useista avoimen lähdekoo-

din ohjelmia jotka tarjoavat monipuolisempia ominaisuuksia, mutta jotka

vaativat erillisen web-hotellin tai oman palvelimen. Ohjelmien ja valmii-

den palvelujen avulla sivuston päivittäminen on erittäin helppoa, eikä vaadi

6

juurikaan teknistä asiantuntemusta. Järjestelmät huolehtivat automaattisesti

merkintöjen arkistoinnista ja mahdollistavat kommentoinnin, uutisvirrat ja

muut sivuston vuorovaikutteiset ominaisuudet.

- Uutisvirrat tai -syötteet. Weblogien uusimmat merkinnät julkaistaan yleen-

sä verkkosivujen lisäksi myös uutisvirtana tai -syötteen2 (newsfeed). Syöte

on julkaisujärjestelmän automaattisesti tuottama, strukturoidussa muodossa

esitetty XML-kielinen uutiskooste toisille ohjelmille. Syötteet mahdollista-

vat muun muassa usean eri blogin (tai muun uutisvirtoja tarjoavan tietoläh-

teen, esimerkiksi uutissivuston) seuraamisen keskitetysti uutistenlukuoh-

jelman avulla tai merkintöjen julkaisemisen automaattisesti toisaalla ver-

kossa.

Kuva 1 on esimerkki weblog-sivustolle tyypillisestä rakenteesta ja sisältöelemen-

teistä. Weblogin sisällölliset elementit ja niiden asettelu voivat vaihdella suuresti

riippuen käytetystä julkaisujärjestelmästä, sivupohjasta ja käyttäjän valinnoista.

Ainoa yhteinen ja määrittelevä tekijä on, että blogin uusimmat uusin tai uusimmat

merkinnät löytyvät sivuston etusivulta. Kuvan esimerkin edustama kaksipalstainen

rakenne on kuitenkin hyvin yleinen ja kuvaava.

2 Yleisin uutissyötteiden formaatti on RSS (Rich Site Summary tai Really Simple Syndication) jasen eri versiot. Atom on toinen, toiminnallisesti vastaava uutisvirtojen merkkauskieli. Käyttäjänkannalta näillä ei juuri ole eroa ja useimmat uutisvirtoja lukevat ohjelmat osaavat käsitellä molem-pia formaatteja.

7

Kuva 1. Esimerkki weblogin etusivusta, Kuu-blogi (30.4.2005)3.

Sivuston kaikilla sivuilla toistuva ylätunniste sisältää sivuston nimen sekä kuvaa-

van tai alaotsikon tai taglinen. Ylätunniste toimii yleensä myös navigaationlinkki-

nä sivuston etusivulle. Varsinainen sisältökenttä koostuu etusivulla uusimmista

päivätyistä ja usein otsikoiduista merkinnöistä. Merkinnän permalinkkisivuilla si-

sältöalueessa esitetään merkintä ja usein sen perässä siihen jätetyt kommentit.

Merkintöjen pituus voi vaihdella lauseesta useaan sivun. Erityisesti lyhyissä mer-

kinnöissä linkit (esimerkkisivulla himmeänä näkyvä teksti) ovat usein merkinnän

keskeinen sisältö. Sivuston sivupalkista löytyviä sisältöelementtejä ovat tyypilli-

sesti erilaiset linkkilistan, kuten linkit sivuston vanhempien merkintöjen arkistoi-

3 URL: http://peruna.fi/kuu/

http://peruna.fi/kuu/

8

hin, usein kuukausittain sekä aiheittain, mikäli käytetty julkaisujärjestelmä tukee

merkintöjen jaottelua kategorioiden avulla. Näiden sisäisten linkkien lisäksi tyypil-

lisiä ulkoisia linkkejä ovat ns. blogrollit, linkit kirjoittajan seuraamiin ja/tai tämän

tuntemien henkilöiden blogeihin. Näiden lisäksi sivupalkkien toistuvia elementtejä

ovat kirjoittajan lyhyet esittelyt itsestään tai linkki erilliselle esittelysivulle, linkki

sivuston uutissyötteeseen, hakukentät, koosteet ulkoisista web-palveluista ja mai-

nokset. Erilaisten myös linkkeinä toimivien bannereiden ja kuvakkeiden avulla

bloggaajat osoittavat tukea, sitoutumista tai kuulumista johonkin ryhmään. Esi-

merkkiblogin Olen rikollinen? -banneri osoittaa kirjoittajan vastustavan uutta teki-

jänoikeuslakia (ks. luku 6).

1.2 Weblogit viestintävälineenä

Yksittäisiltä teknisiltä ominaisuuksiltaan weblogeissa ei ole juuri mitään ainutlaa-

tuista. Teknisesti blogien erityisyys perustuukin lähinnä erilaisten ominaisuuksien

yhdistelmään: julkaisujärjestelmien mahdollistamaan päivittämisen helppouteen,

verkkojulkaisemisen ja vuorovaikutuksen yhdistämiseen sekä informaation siirret-

tävyyteen uutisvirtojen avulla. Herring ym. katsovat weblogien muodostavan täy-

dentävän viestintäkanavan perinteisten staattisten verkkosivustojen ja asynkronis-

ten vuorovaikutusmedioiden (kuten sähköposti tai keskustelupalsta) välillä (Her-

ring ym. 2005).

9

Taulukko 1. Weblogit jatkumona verkkosivujen ja asynkronisten vuorovaikutusvälineiden

välillä. (Herring ym. 2005)

Perinteiset verkkosivut Weblogit Asynkroniset vuorovaiku-tusvälineet

Päivittyvät harvoin Päivittyvät usein Päivittyvät jatkuvasti

Asymmetrinen lähetys Asymmetrinen vuorovaikutus Symmetrinen vuorovaikutus

Multimedia Pääsääntöisesti teksti Pelkkä teksti

Päivitystahdin nopeutuminen, siirtymä perinteisiä henkilökohtaisia verkkosivuja

luonnehtivasta harvasta julkaistutahdista blogien säännönmukaiseen, usein päivit-

täiseen tai jopa useita kertoja päivässä tapahtuvaan julkaisemiseen muuttaa tulkin-

takehystä, jolla yksityishenkilöiden verkkosivuja arvioidaan. Yochai Benkler

(2006, 217) vertaa kehitystä siirtymäksi esseiden kirjoittamisesta uutisraportointiin

ja samalla tiedotusvälineiden ajalliseen rytmiin. Blogien asymmetrinen vuorovai-

kutteisuus – asymmetrinen, sillä blogin ylläpitäjällä on mahdollisuus moderoida

saamiaan kommentteja – asettaa sen vuorovaikutusvälineenä yksisuuntaisten verk-

kojulkaisujen ja keskustelupalstojen välimaastoon. Aluksi puhtaasti tekstipohjaisia

sivuja tuottaneet julkaisujärjestelmät ja niiden tavoin toimivat palvelut mahdollis-

tavat nykyisin myös muiden mediamuotojen julkaisemisen. Multimedia on nope-

asti yleistymässä myös blogeissa, erityisesti äänitiedostoja välittävien uutisvirtojen

eli podcastien ja videoblogien muodossa.

Elmine Wijnia (2004) esittää, että weblogit muodostavat kokonaan uuden ja muis-

ta internet-pohjaisista viestimistä itsenäisen median. Tämä perustuu weblogien

ominaisuuteen yhdistää konsultaation, rekisteröinnin ja keskustelun viestinnällisiä

tasoja. Yksittäisinä verkkojulkaisuina weblogit toteuttavat konsultoivaa viestin-

täsuhdetta, jossa vastaanottajat hakevat tietoa sitä välittävästä keskuksesta. Perin-

teisistä viestimistä konsultoiva suhde on tyypillinen perinteisille verkkosivuille ja

sanomalehdille. Keskustelun ja rekisteröinnin tasoja weblogit toteuttavat vuoro-

vaikutteisena ja informaatiota välittävänä verkostona, jossa yksittäisen sivuston

rooli ei ole samalla tavoin merkityksellinen. Keskusteleva suhde perustuu sivusto-

10

jen väliseen vaihtoon ja on aktiivisinta blogien muodostamien avointen yhteisöjen

sisällä. Rekisteröivä toiminta taas perustuu keskukseen, joka kerää tietoa eri läh-

teistä ja välittää sitä eteenpäin. Weblogeissa rekisteröivä viestintä ylittää helpom-

min keskustelevien yhteisöjen rajat, kun tunnettavuuden perusteella eritasoisina

keskuksina toimivat weblogit välittävät toisilleen kiinnostavaksi katsomaansa tie-

toa. Päiväkirjamaiset blogit operoivat lähinnä keskustelun, kun taas linkkiblogit

rekisteröinnin tasolla.

1.3 Linkkiblogit ja nettipäiväkirjat

Verrattain yksinkertaisen muotonsa puitteissa weblogeilla on loputtomasti erilaisia

genrejä ja tyylejä. Weblogeja voidaan luokitella muun muassa sisällön, käyttötar-

koituksen ja käytettyjen tiedotusvälineiden perusteella (Herring ym. 2005). Jaotte-

lu linkkiblogeihin ja päiväkirjoihin on yksi perustavimmista ja yleisimmistä genre-

jaotteluista (esimerkiksi Blood 2000). Jako perustuu weblogien syntyhistoriaan.

Linkkiblogi on weblogien historiallisesti varhaisin muoto. Ensimmäiset blogit oli-

vat nimensä mukaisesti4 webin lokikirjoja: kommentoituja, päivitettäviä linkkilis-

toja vierailluista ja kiinnostavista verkkosivuista. Linkkiblogit toimivat – ja toimi-

vat edelleen - eräänlaisina informaatiosuodattimina kirjoittajan valitsemasta ai-

heesta tai teemasta. Linkkiblogien viitatessa kirjoittajan näkökulmasta ulkoisiin

resursseihin päiväkirjat käsittelevät lähinnä kirjoittajan omaa elämää (Herring ym.

2005). Weblogeista alun perin erillään syntynyt nettipäiväkirja on muotona lähes

täysin sulautunut weblogeihin omaksumalla näiden teknisen muodon ja viittaus-

käytännöt erityisesti ilmaisten julkaisupalvelujen yleistymisen myötä (Blood

2004).

Biz Stone (2004) jakaa blogit kolmeen luokkaan tyypillisimpien aiheiden mukaan.

Nämä ovat teknologia, politiikka ja henkilökohtainen päiväkirja. Teknologiaa kä-

sittelevien blogien suuri määrä selittyy pitkälti julkaisumuodon kontekstilla. Poliit-

tiset blogit ja päiväkirjat sen sijaan perustuvat vanhempiin kirjallisiin traditioihin

4 Ensimmäisen kerran termiä “weblog” käytti Jorn Barger 1999 sivustostaan Robot Wisdom Sivus-to on edelleen hyvä esimerkki perinteisestä linkkiblogista, eikä juuri muistuta ulkoasultaan nykyis-ten julkaisujärjestelmien tuottamia huoliteltuja blogeja. URL: http://www.robotwisdom.com

http://www.robotwisdom.com

11

ja jakoon julkisen poliittisen ja yksityisen tunnustuksellisen diskurssin välillä

(Chesher 2005). Poliittiset blogit, sekä tiettyyn puolueeseen tai kantaan sitoutuneet

sekä sitoutumattomasti politiikkaa kommentoivat blogit ovat yleisiä erityisesti Yh-

dysvalloissa. Suomessa politiikka aihealueena on ollut blogeissa melko marginaa-

linen, mutta poliittiset blogit ovat nopeasti yleistymässä täälläkin.

Erilaiset luokittelut ovat yleistäviä ja suurta osaa yksittäisistä weblogeista ei voida

yksiselitteisesti asettaa mihinkään valmiiseen luokkaan. Weblogien tekninen kehi-

tys on nopeaa ja erilaisten käyttötarkoitusten jatkuva innovointi tekee erilaiset luo-

kittelut väliaikaisiksi ja arbitraarisiksi (Bernstein 2004, 19-20). Weblogien hyvin

yksityiskohtainen luokittelu ei siten välttämättä ole mahdollista tai mielekäs tavoi-

te tutkimukselle. Perustavanlaatuiset tyypittelyt auttavat kuitenkin hahmottamaan

weblogien erilaisia funktioita ja ilmiön sisäisiä jännitteitä.

Keskeisimmät jaottelut operoivat yksityisen ja julkisen välisellä jännitteellä. Yksit-

täisten blogien osalta tätä luonnehtii jännite intiimiin piiriin paikantuvien päiväkir-

jojen ja julkista piiriä edustavien poliittisten blogien ja linkkiblogien välillä. Sisäi-

senä jännitteenä julkisen ja yksityisen välinen rajankäynti luonnehtii toisaalta

kaikkia henkilökohtaisia blogeja genrestä riippumatta (Jacobs 2003).

2 Julkinen sfääri

2.1 Julkisuuden eri merkityksiä

Julkisuudelle voidaan käsitteenä antaa useita eri merkityksiä. Julkisuus voidaan

ymmärtää normatiivisena periaatteena, jonka mukaan kansalaisten muodostama

julkinen mielipide muodostaa perustan poliittiselle päätöksenteon legitiimiydelle.

Toiseksi julkisuus voidaan ymmärtää siksi keskustelun alueeksi, jossa julkinen

mielipide muodostuu. Moderneissa demokratioissa tämä on tarkoittanut tiedotus-

välineiden välittämää mediajulkisuutta. Puhekielessä julkisuudella tarkoitetaan

usein näkyvyyttä tässä mediajulkisuudessa.

12

Kolmas tapa ymmärtää julkisuus on tarkastella prosesseja, joissa julkinen mielipi-

de syntyy. Julkisuus voidaan tällöin määritellä yhteisestä ongelmasta tai aiheesta

julkisesti keskustelevien ihmisten joukoksi, tai tämän keskustelun ympärille syn-

tyneeksi sosiaaliseksi tilaksi. Asiakeskeisenä ja kaikille osallistujille avoimena jul-

kisuus on tyypillisesti vuorovaikutusta toisilleen vieraiden ihmisten välillä. Julki-

suus edellyttää myös sitä välittävien teknologioiden (kirjapaino, internet) ja insti-

tuutioiden (kahvila, lehdistö) olemassaoloa.

Tutkimuksessani käsittelen weblogien välittämiä julkisuuksia. Tarkastelen weblo-

gien verkostojen ominaisuuksia ja asemaa julkisuuksia ylläpitävänä viestintätekno-

logiana ja sosiaalisena käytäntönä.

2.2 Julkisuuden syntyhistoriaa

Jürgen Habermasin (1962/2004) Julkisuuden rakennemuutos paikantaa julkisen

sfäärin synnyn 1700-luvun Eurooppaan, jossa itsenäisen porvariston keskuudessa

syntyi julkista hyvää ja sen tavoitteita käsittelevä avoin keskustelukulttuuri. Tämän

kulttuurin ideaalit ja käsitykset oikeuksiltaan ja näkemyksiltään tasaveroisten osal-

listujien rationaalisesta keskustelusta poliittisen päätöksenteon perustana loi poh-

jan käsityksille kansalaisyhteiskunnasta ja sen asemasta. Keskustelussa vallinnut

osallistujien tasa-arvoisuuden ja rationaalisuuden ideaali edellytti osallistujien va-

rallisuuden ja aseman jättämistä huomiotta. Tämä tarkoitti, että keskusteluissa esi-

tettyjä argumentteja tuli arvioida niiden esittäjän statuksesta riippumatta.

Mielipiteiden kriittinen ilmaisu kehittyi ensin kirjallisen julkisuuden piirissä, mutta

muuttui laajetessaan pian poliittiseksi. Keskeisiä instituutioita olivat kahvilta ja

salongit, jotka toivat yhteen toimijoita sekä porvaristosta että hovista. Julkisuuden

piirin laajetessa lehdistö otti entistä suuremman roolin julkisuuden välittävänä in-

stituutiona sen alun perin mahdollistaneiden kahviloiden ja salonkien sijaan. Va-

kiintuessaan poliittisesta julkisesta sfääristä muotoutui kansalaisyhteiskunnan kes-

keinen vaikuttamisen keino suhteessa valtioon, joka joutui vähitellen hyväksy-

mään julkisen mielipiteen aseman poliittista päätöksentekoa ohjaavana ja säätele-

vänä tekijänä.

13

Varhaisen porvarillisen julkisuuden ideaaleja olivat keskustelun avoimuus ja kriit-

tinen mielipiteen muodostus. Julkisuuden sfäärin kasvaessa julkisuuden rakenne

kuitenkin muuttui. Mediavälitteistä julkista sfääriä hallitsevat joukkoviestinnän ja

mainonnan toimintaperiaatteet perustuivat dialogin sijaan enenevässä määrin mie-

lipiteiden manipulaatioon. Habermas kutsuu prosessia julkisuuden refeodalisaa-

tioksi, rakenteelliseksi paluuksi keskustelevaa julkisuutta edeltäneeseen esittävään

julkisuuteen, jossa julkisuus keskittyi hallitsijan vallan seremonialliseen esittämi-

seen.

Habermasin Julkisuuden rakennemuutos kertoo vain yhden, alueellisesti ja histori-

allisesti rajatun version kansalaisyhteiskunnan synnystä. Kansalaisyhteiskunnaksi

tai julkiseksi sfääriksi mielletyllä toiminnan alueella on eri maissa ja yhteiskunnis-

sa toisistaan poikkeavia syntyhistorioita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kansalaisyh-

teiskunta ei niinkään erottautunut valtion hallinnosta itsenäiseksi toiminnan alu-

eekseen kuin toimi valtion rakentumisen perustana (Dewey 1927/2006). Rakenne-

muutos on kuitenkin keskeinen kahdesta syystä. Ensinnäkin, juuri rakennemuutok-

sessa esitetty ideaali julkisesta sfääristä toimii edelleen vertailukohtana nykyisille

käsityksille julkisesta sfääristä, huolimatta siitä, että diskursiivisen julkisuusteorian

perustana toimiva Habermasin myöhempi kommunikatiivisen toiminnan teoria on

etääntynyt kauas julkisuuden rakennemuutoksen lähtökohdista. Toiseksi, tarina

keskustelevan julkisen sfäärin rappeutumisesta tiedotusvälineiden välittämäksi

mediajulkisuudeksi muodostaa tulkintakehyksen puhuttaessa internetistä uudenlai-

sen keskustelevan julkisuuden foorumina ja blogeista 1700-luvun kahviloiden vir-

tuaalisina perillisinä (esimerkiksi Blood 2000, Mortensen & Walker 2002).

2.3 Julkisen keskustelun kriteerit

Habermasin mukaan julkisen sfäärin kolme keskeisintä ominaisuutta ja siten vähit-

täisvaatimuksia ovat osallistumisen avoimuus, osallistujien tasa-arvoisuus ja mah-

dollisuus nostaa mikä tahansa aihe rationaalisen keskustelun kohteeksi. Erilaiset

julkista sfääriä käsittelevät teoreetikot ovat kuitenkin esittäneet myös Habermasin

edustamasta diskursiivisesta teoriaperinteestä poikkeavia kriteereitä julkiseen kes-

14

kusteluun osallistumista, vuorovaikutuksen muotoa, prosessia ja päämääriä koske-

viin kysymyksiin. Teoriasuuntausten erojen ja yhtäläisyyksien pohjalta Ferree ym.

(2002) ovat jakaneet nykyisen demokratiatutkimuksen eri suuntaukset neljään

luokkaan niiden julkiselle sfäärille ja sen toiminnalle esittämien edellytysten pe-

rusteella. Demokratian ja julkisen sfäärin tutkimusperinteet ovat vahvasti toisiinsa

linkittyneitä, ja niiden väliset erot löytyvät lähinnä painotuksista. Demokratiatut-

kimuksen käsitellessä erityisesti vastuunalaisuutta ja julkisen mielipiteen huomi-

oimista poliittisessa päätöksenteossa julkiseen sfääriin keskittyvät teoriat keskitty-

vät julkisen keskustelun rooliin näiden prosessien mahdollistajana. Ferreen ym.

esittämät tyypit ovat 1) edustuksellinen liberaali, 2) osallistava liberaali, 3) dis-

kursiivinen ja 4) konstruktionistinen teoria. Nämä teoriaperinteet eroavat osin toi-

sistaan käsityksissään siitä, mitä julkisen keskustelun tulisi käsitellä, kenen siihen

tulisi osallistua ja miten ja millaisiin tavoitteisiin julkisella keskustelulla pyritään

sekä millaiset ilmaisumuodot ovat toivottavia. Eroja löytyy myös siitä, millainen

suhteellinen painoarvo näille ulottuvuuksille annetaan. Tutkimuksen kannalta kes-

keisiä ovat eri suuntausten käsitykset julkisen keskustelun muodosta ja prosessista.

Tehty jaottelu koskee alun perin nimenomaan erilaisten teoreettisten suuntausten

yhteisiä ja toisistaan eroavia piirteitä. Sellaisena ne tarjoavat mahdollisuuden arvi-

oida tutkimuksen kohteena olevaa weblog-julkisuutta eri suuntausten näkökulmis-

ta. Jaottelua voidaan kuitenkin soveltaa myös weblogeista itsestään käydyn kes-

kustelun ja näkökulmien arviointiin.

Edustuksellinen liberaali teoria

Tähän ryhmään kuuluu useita eri teorioita, jotka pitävät julkisen sfäärin olemassa-

oloa toivottavana, mutta joiden mukaan siihen osallistumista on rajoitettava. Suun-

tauksen klassisia edustajia ovat erityisesti John Stuart Mill ja Edmund Burke sekä

myöhemmin Jospeh Schumpeter, Anthony Downs ja William Kornhauser. Osallis-

tuminen julkiseen keskusteluun on tässä perinteessä yleensä rajattu kansalaisia

edustavalle päätökset tekevälle eliitille. Julkisen keskustelun tehtävä varmistaa,

että päätöksenteko tapahtuu mahdollisimman läpinäkyvästi, mikä osaltaan varmis-

taa päätöksenteon legitimiteettiä. Edustavuuden suhteellisuus koskee myös julki-

15

suutta, ja näkyvyyden julkisuudessa tulisikin vastata yhteiskunnallisten toimijoi-

den edustusta päättävissä elimissä. Yksityisten kansalaisten ei sen sijaan yleensä

tulisi osallistua julkiseen keskusteluun. Tästä poikkeuksen muodostavat vain riit-

tävästi informoidut, ulkopuoliset asiantuntijat, joilta edellytetään neutraalia suhtau-

tumista käsiteltävään asiaan. Sisällöllisesti mitään aiheita ei etukäteen tule rajata

julkisen keskustelun ulkopuolelle, mutta muodollisesti keskustelussa tulee välttää

tunnepitoisia kannanottoja, ja muiden esittämiin puheenvuoroihin tulee suhtautua

asiallisesti. Keskustelun tavoitteena tulee aina olla päätös, johon päädyttyä keskus-

telu tulee sulkea. Edustuksellisen liberaalin teorian painotuksissa päätös (closure)

ymmärretään ennen kaikkea poliittisena päätöksentekona, ei niinkään yhteiseen

julkisen mielipiteeseen päätymisenä. Päätöksenteon jälkeen jatkuva keskustelu voi

vaarantaa jo saavutetun sovun ja kyseenalaistaa päättäjien kyvyn vastata kansalais-

ten tarpeisiin tehokkaasti. (Ferree ym. 2002, 290–295.)

Osallistava liberaali teoria

Osallistavien teorioiden mukaan edustava julkisuus ei tarjoa kansalaisille riittävästi

vaikutusmahdollisuuksia. Suuntaukseen kuuluvien teorioiden yhteinen tekijä onkin

pyrkimys kansalaisten maksimaaliseen osallistumiseen heitä koskevassa päätök-

senteossa. Laajan osallistumisen katsotaan olevan hyväksi sekä julkisen sfäärin,

että osallistujien itsensä kehitykselle poliittisina kansalaisina. Traditioon kuuluva

suoran demokratian ihanne suhtautuu epäillen edustavalle perinteelle tyypillisiin

institutionaalisiin esteisiin ja välittäviin rakenteisiin. Keskittyneet ja byrokraattiset

rakenteet voivat tehokkuutensa vuoksi toimia välineinä kansalaisten poliittisessa

mobilisoinnissa, mutta organisaation jäsenten ja näille vastaavien edustajien väli-

seen suhteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. (Ferree ym. 2002, 295–296.)

Teoriasuuntauksen mukaan poliittiset intressit eivät voi muodostua a priori vaan

vasta osana poliittista prosessia: vasta kansalaisten aktiivinen ja jatkuva osallistu-

minen poliittiseen toimintaan tekee heistä asioihin sitoutuneita, julkisia kansalai-

sia. Usein ollaan sitä mieltä, että erilaiset yhteiskunnalliset liikkeet toteuttavat sen

parhaiten. Osana osallistumisen avoimuuden periaatetta julkisuutta välittävän me-

dian on aktiivisesti etsittävä ja tuotava julki erilaisia mielipiteitä. Median tehtävä

16

on yleensäkin lisätä kansalaisten osallistumismahdollisuuksia, ja mediadiskurssin

tulisi heijastella tätä tavoitetta. Muodollinen asiantuntijuus ei saa olla edellytys

julkisen keskusteluun osallistumiselle. Samoin teoriaperinne hylkää asiallisuuden

ehdottomana periaatteena mielipiteiden esiintuomisessa. Erilaisten, myös tunnepi-

toisten ilmaisutapojen moninaisuus palvelee paremmin julkisuuden osallistumi-

seen kannustavaa tavoitetta. Poliittinen osallistuminen, asioista keskustelu ja kriit-

tisten näkökulmien tuominen esiin katsotaan arvokkaaksi päämääräksi sinänsä,

eikä keskustelua tulisi rajoittaa vain välineeksi päätöksenteolle. (Ferree ym. 2002,

296–299.)

Diskursiivinen teoria

Diskursiivinen teoria tulee monilta osin lähelle osallistavaa liberaalia teoriaa ja

eroaa siitä lähinnä painotuksiltaan. Diskursiivista suuntausta luonnehtii erityinen

kiinnostus kommunikaation muotoja, prosesseja ja viestinnän organisaatiota koh-

taan. Jürgen Habermasin, diskursiivisen teoriasuuntauksen merkittävimmän edus-

tajan mukaan avoimen osallistumisen periaatteen lisäksi julkisen sfäärin tulisi ak-

tiivisesti etsiä toimijoita poliittisen toiminnan keskiön ulkopuolisesta periferiasta,

erityisesti ruohonjuuritason ”autonomisten” kansalaistoimijoiden keskuudesta. Au-

tonomisia toimijoita luonnehtii organisatorisesti heikommin keskittynyt ja vä-

hemmän byrokraattinen toimintatapa, jonka ansioista poliittinen keskustelu voi

olla läheisemmässä yhteydessä toimijoiden omaan elämismaailmaan. Autonomi-

suus viittaa näiden toimijoiden vapauteen formaaleista organisatorisista päätöksen-

tekoprosesseista. Autonomia synnyttää organisatoriseen viestintään nähden laadul-

taan erilaista, avoimempaa kommunikaatiota, joka mahdollistaa myös vastakkais-

ten näkökulmien aidon huomioon ottamiseen. Elämismaailmaan muodostettavan

sidoksen kautta Habermasin autonomialle ja ”aidolle periferialle” asettamat or-

ganisatoriset kriteerit ovat jossain määrin tiukemmat kuin osallistavassa liberaalis-

sa traditiossa ruohonjuuritason toiminnalle yleensä. (Ferree ym. 2002, 300–301.)

Diskursiivisen teorian traditiossa julkisen sfäärin lopullisena tavoitteena on saavut-

taa tila, jossa parhaimmat ja toimivimmat ideat pääsevät esiin niiden esittäjien

17

asemasta riippumatta. Nämä kriteerit täyttävää tilannetta Habermas kuvaa ideaali-

sen puhetilanteen käsitteellä. Ideaalisen puhetilanteen edellytyksiä ovat seuraavat:

- Kuka tahansa keskusteluun kykenevä saa osallistua keskusteluun.

- Mikä tahansa väite voidaan kyseenalaistaa, ja kaikilla on oikeus esittää uu-

sia väitteitä sekä ilmaista näkemyksiään ja toiveitaan.

- Osallistujia ei saa estää tai painostaa luopumaan edellä esitetyistä oikeuk-

sista.

Myös muun muassa Amy Gutmannin ja Dennis Thompsonin käyttämä deliberatii-

visen demokratian käsite perustuu normatiivisilta kriteereiltään ideaaliseen puheti-

lanteeseen. Vaikka deliberatiivisesta demokratiasta on kehitetty myös osin Haber-

masin teorioista poikkeavia variaatioita, ne perustuvat kaikki samalle periaatteelle,

jonka mukaan kansalaisten on pyrittävä näkemään tilanne omia intressejään laa-

jemmasta näkökulmasta. Keskustelun osallistujien tulee ottaa lähtökohdakseen se,

mitä he voivat oikeutetusti perustella niille, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä.

Sinänsä toivottava osallistumisen avoimuus on periaatteena toissijainen suhteessa

tähän deliberatiivisuuden tavoitteeseen. Deliberatiivisuutta palvelevat myös sille

alisteiset, keskustelun muotoa ohjaavat asiallisuuden ja keskinäisen arvostuksen

vaatimukset. Ideaalisesti deliberatiivisen prosessin tavoitteena on yksimielisyys

keskusteltavasta aiheesta. Keskinäisen arvostuksen vaatimus pitää sisällään val-

miuden ylläpitää keskustelusuhdetta myös silloin, kun yksimielisyyttä ei voida

saavuttaa. Habermasille keskeinen dialogin käsite viittaakin keskustelun muotoon,

jossa paitsi väitteiden tueksi tulee esittää järkiperäisiä ja ymmärrettäviä argument-

teja, myös eri mieltä olevien esittämiä argumentteja pyritään aktiivisesti ymmär-

tämään ja ottamaan huomioon. Deliberatiivisessa demokratiassa hyväksyttävän

diskurssin muodot saatetaan määritellä jossain määrin laajemmin kuin Habermasil-

la. Kaikille diskursiivisen tradition edustajille on kuitenkin yhteistä käsitys yhtei-

seen hyvään perustuvasta konsensuksesta julkisen keskustelun lopullisena tavoit-

teena. Yhteisymmärrykseen pyrkivät argumentit ja ilmaisun muodot ovat siten toi-

18

vottavia ja päätöksenteon tulisi aina perustua vähintäänkin riittävälle konsensuk-

selle. (Ferree ym. 2002, 302-306.)

Diskursiivisen suuntauksen deliberatiivisen demokratian käsitteen jakaa myös niin

sanottu kansalaisjournalistinen liike. Liikkeen ehkä tunnetuimmat edustajat Jay

Rosen5 ja Dan Gillmor6 ovat myös aktiivisia bloggajia ja blogien puolestapuhujia.

Ferree ym. sijoittavat diskursiivisen suuntauksen yhteyteen myös kommunitaristit,

kuten Amitai Etzionin. Lincoln Dahlberg (2001) tekee kuitenkin erilaisia verkko-

demokratiaohjelmia esittelevässä artikkelissaan selvän eron deliberatiivisten ja

kommunitarististen projektien välillä. Korostaessaan yhteisöllisyyttä ja jaettua ar-

vomaailmaa kommunitaristit eivät ota deliberatiivisten projektien tavoin huomioon

pluralistisen yhteiskunnan moninaisuutta vaan ottavat eriytyneiden toimijoiden

sijaan lähtökohdakseen yhtenäisen ja eriytymättömän yhteisöllisen subjektin

(Dahlberg 2001, 616). Kommunitaristit eivät myöskään korosta julkisuuden merki-

tystä yhtä paljon, vaan katsovat demokratian perustuvan yhteisiin ja ihmisiä yhtei-

söiksi sitoviin arvoihin ja käsityksiin hyvästä. Vaikka nämä arvot ja käsitykset ki-

teytyvät demokraattisessa dialogissa, kommunitaristit mieltävät dialogin yleensä

avoimen julkisen keskustelun sijaan yhteisön kollektiiviseksi keskinäistoiminnaksi

(Pietilä 2002, 343-344).

Konstruktionistinen teoria

Konstruktionistiseen tradition kuuluvia teoreetikkoja, joiden joukkoon voidaan

laskea muun muassa Nancy Fraser, Seyla Benhabib ja Iris Marion Young, yhdistää

kriittinen pyrkimys paljastaa vallitsevissa merkitysrakenteissa piilevä epätasa-

arvoisuus ja tyypillisesti diskursiivista perinnettä pessimistisempi näkemys vallan-

käytöstä vapaan vuorovaikutuksen mahdollisuudesta. Suuntauksen edustajat jatka-

vat Michel Foucault’n synnyttämää tutkimustraditiota, jonka näkökulmasta myös

näennäisesti neutraaleja tiedon kategorioita hyödyntävä puhe voi sisältää vaikut-

tamaan pyrkiviä ja poliittista toimijuutta rakentavia merkityksiä. Näin ollen poliit-

tinen toiminta ei ole rajattavissa muodollisten instituutioiden piiriin. Poliittinen

5 PressThink. URL: http://journalism.nyu.edu/pubzone/weblogs/pressthink/6 Dan Gillmor’s eJournal. URL: http://www.bayosphere.com/blog/dangillmor

http://journalism.nyu.edu/pubzone/weblogs/pressthink/

http://www.bayosphere.com/blog/dangillmor

19

prosessi onkin kontingenttia ja jatkuvasti konstruoituvaa. Myös politiikan ja yksi-

tyisen tai julkisen ja yksityisen sfäärien erottelut ovat konstruktioita, jotka piilotta-

vat näkyvistä valtasuhteiden jatkumot ja diskursiivisen vallankäytön muodot. Näi-

den vain näennäisen luonnollisten kategorioiden hyväksyminen myös asettaa rajo-

ja sille, mitä asioita voidaan määritellä poliittisiksi ongelmiksi tai miten näitä on-

gelmia voidaan käsitellä. (Ferree ym. 2002, 306-307.)

Tradition mukaan julkisessa keskustelussa tulisi esiintyä ja tunnustaa mahdolli-

simman laajasti erilaisia ja toisistaan poikkeavia näkökulmia. Samalla formaalin

asiantuntijuuden sijaan tulisi kaikkia osallistujia arvostaa näiden henkilökohtaisen

tilanteen ja näkökulman asiantuntijoina. Osa erilaisten näkökulmien tunnustamista

on mielipiteiden ja identiteettien radikaalin erilaisuuden ja oman toiseuden ym-

märtäminen suhteessa keskustelukumppaniin. Vasta erilaiseksi tekemisen ja toi-

seuden kokemisen kautta voidaan tehdä näkyviksi muutoin kyseenalaistamattomat

läsnäolot ja merkitykset. Koska etukäteen laaditut kriteerit sallituista asioiden il-

maisumuodoista voivat konventioihin perustuvina tahallisesti tai tahattomasti ra-

joittaa osallistujien tai esitettävien näkökulmien joukkoa, diskursiivisen suuntauk-

sen esittämää deliberatiivisuutta ja liberaalien kannattamaa asiallisuuden periaatet-

ta ei sellaisenaan voida hyväksyä keskustelun muodollisiksi rajoitteiksi. Luovuutta

arvostetaan tapana tuoda esiin uusia ideoita. Muodollisen argumentaation rinnalla

narraatioiden merkitystä korostetaan tapana tuoda esiin henkilökohtaisiin koke-

muksiin perustuvia näkökulmia ja keinona ylittää yksityisen ja julkisen välinen

käsitteellinen kuilu. Konstruktionistien tavoitteena ei ole niinkään mahdollisim-

man laajan joukon osallistuminen erilliseksi miellettyyn poliittiseen sfääriin, kuin

poliittiseksi mielletyn alueen jatkuva laajentaminen. Tämän vuoksi traditiossa suh-

taudutaan epäillen käsityksiin keskustelusta pelkkänä välineenä päätöksentekoon,

sillä keskustelun päätös tarkoittaisi samalla vallitsevien poissulkevien rakenteiden

hyväksymistä. Konsensukseen sijaan tavoitteeksi voikin asettua esimerkiksi jatku-

vasti keskusteleva yhteisö. (Ferree ym. 2002 307-314.)

Ajatusten ja näkökulmien moninaisuuden tärkeys on saanut jotkut konstruktionistit

kyseenalaistamaan myös yhden kaikille yhteisen julkisen sfäärin toivottavuuden.

20

Toisaalta kriitikoiden mukaan konstruktionistinen lähestymistapa ja identiteettipo-

litiikka luovat näennäistä ongelmanasettelua ja voivat johtaa julkisen sfäärin pirs-

taloitumiseen ja ryhmäidentiteettien syntyyn aidosti yksilöllisten näkemysten si-

jaan (Ferree ym. 2002, 309; 311.)

Konstruktionistisen suuntauksen mukaan diskursiivisten teorioiden julkiselle kes-

kustelulle asettamat ehdot ovat ideologisia: suosimalla valta-asemassa olevien

ryhmien edustamia ilmaisumuotoja ne sulkevat marginaalisessa asemassa olevat

ryhmät julkisuuden ulkopuolelle. Suuntaus voidaankin nähdä diskursiivisen lähes-

tymistavan ja habermasilaisen julkisuuskäsityksen kritiikkinä. Kritiikin kohteita

ovat erityisesti esteettis-affektiivisen ilmaisumuotojen poissulkeminen, käsitys val-

lasta vapaan diskurssin mahdollisuudesta ja konsensus keskustelun lopullisena ta-

voitteena. (Dahlberg 2005b.)

Eri teoriasuuntausten väliset erot esitetään tiivistetysti seuraavassa taulukossa, joka

on lainattu tähän kokonaisuudessaan. Teoriasuuntausten erityiset painotukset on

kursivoitu.

21

Taulukko 2. Julkisuutta käsittelevien teoriasuuntausten erot ja painotukset. Lähde: Ferree

ym. 2002

Julkiselle keskustelulle asetetut kriteeritTeoriasuuntaukset

Ketkä osallis-tuvat?

Millaisen proses-sin keskustelumuodostaa?

Millaiset periaat-teet säätelevätajatusten esittä-mistä?

Mikä on keskus-telun ja päätök-senteon välisensuhteen lopputu-los?

Edustuksellinenliberaali

Eliitin hallit-seva asema

Asiantuntijuus

Suhteellinenedustavuus

Avoin ajatustenmarkkinapaikka

Transparenssi

Etäännyttäminentai ulkopuolisuusAsiallisuus

Tavoitteena lo-pullinen päätös

Osallistava liberaali Osallistumisenavoimuus

Mahdollistaminen(empowerment)

Tyylien moninai-suus

Pakotetun pää-töksen välttämi-nen

Diskursiivinen Osallistumisenavoimuus

Osallistumisenulottaminenperiferioihin

Deliberatiivisuus Dialogi

Molemminpuolinenarvostus

Asiallisuus

Ennenaikaisen,konsensukseenperustumattomanpäätöksen välttä-minen

Konstruktionistinen Osallistumisenavoimuus

Epäilevä suh-tautuminenasiantuntijuu-teen

Mahdollistaminen

Osallistujien tun-nustaminen

Narratiivisuus

Luovuus

Poissulkevanpäätöksen vält-täminen

Poliittisen yhtei-sön laajentami-nen

2.4 Välineitä julkisuuden arviointiin

Vaikka edustava liberaali teoria asettaa selviä kriteereitä julkisen keskustelun

muodolle ja prosesseille, avoimeen osallistumiseen lähtökohtaisesti rajoittavasti

suhtautuvana se tarjoaa hyvin vähän välineitä blogeissa käytävän julkisen keskus-

telun arvioimiseen. Keskustelu internetistä demokratiaa lisäävänä mediana perus-

22

tuukin yleensä osallistavan liberaalin teorian edustamiin käsityksiin kansalaisuu-

desta ja julkisesta keskustelusta. Liberaalia suuntausta edustavat tekstit ja konk-

reettiset demokratiahankkeet keskittyvät kuitenkin ennemmin yksilösubjektille tar-

joutuviin mahdollisuuksiin saada tietoa ja osallistua julkiseen keskusteluun, kuin

keskustelun prosesseihin (Dahlberg 2001, 616; 618-619).

Diskursiivinen teoriasuuntaus tarjoaa melko selkeitä suuntalinjoja julkisten kes-

kustelun empiiriseen tarkasteluun. Vaikka konstruktionistinen suuntaus ei tarjoa

yhtä konkreettisia kriteereitä hyvän julkisen diskurssin arvioinnille, diskursiivisen

teorian on kuitenkin vastattava konstruktionistisen suuntauksen esittämään kritiik-

kiin. Lincoln Dahlbergin (2005b) mukaan konstruktionistien esittämät argumentit

julkisen keskustelun muotojen moninaisuuden puolesta ovat päteviä, mutta eivät

välttämättä ristiriidassa diskursiivisen tradition kanssa.

Tulkinta, jonka mukaan kommunikatiivinen rationaalisuus sulkisi kokonaan pois

esteettis-affektiiviset ilmaisumuodot, edustaa Dahlbergin mukaan kapeaa tulkintaa

habermaslaisesta rationaalisuudesta. Reflektiivisyyteen kuuluu aina myös affektii-

vinen ja hermeneuttinen ulottuvuus, joka edellyttää tunteisiin perustuvaa intuitiota

ja mielikuvitusta (Dahlberg 2005b, 116-117). Samoin asiallisuus keskustelun muo-

toa säätelevänä kriteerinä ei edellytä kuivan analyyttista ilmaisua, vaan jättää run-

saasti tilaa konstruktionistien peräänkuuluttamalle narratiiviselle ja retoriselle il-

maisulle. Diskursiivisen suuntauksen epäilevä suhtautuminen retoriikkaan periytyy

Habermasilta, jonka mukaan erityisesti poliittinen retoriikka voi olla vaaraksi deli-

beraatiolle. Puhunnan muotoa ei kuitenkaan voida erottaa sen sisällöstä, ja reto-

riikka on siten aina osa viestintää. Dahlbergin mukaan retorisia keinoja voidaan

käyttää paitsi vallitsevien näkökohtien tukemiseen myös deliberatiivisen keskuste-

lun pohjustamiseen etsittäessä keinoja puhutella tiettyjä julkisuuksia. Keskustelun

ilmaisumuotoja ei tulisikaan arvioida järkeen tai tunteisiin vetoavuuden mukaan

vaan niiden ymmärrystä lisäävän vaikutuksen kautta. Rationaalisessa keskustelus-

sa tulisi siten välttää sekä erilaisuuden poissulkevaa yliasiallisuutta että manipulaa-

tioon pyrkiviä retorisia keinoja. Samoin narraatiot voivat olla jopa keskeisiä ratio-

naaliselle kommunikaatiolle, erityisesti tehtäessä ymmärrettäväksi marginalisoituja

23

näkökulmia ja hegemonisen diskurssin mahdollisesti sivuuttamien asioiden tärke-

yttä. (Dahlberg 2005b, 118-121.)

Manipulaation ja pakottamisen erottaminen vakuuttamisesta on saanut konstruk-

tionistit esittämään, että Habermas ja diskursiivinen perinne yleisemmin ymmärtä-

vät vallan puhtaasti rajoittavana (ts. negatiivisena), läpinäkyvänä ja siten kommu-

nikaatiosta erotettavissa olevana. Erityisesti viitaten Foucault’hon ja muihin jälki-

strukturalisteihin konstruktionistit huomauttavat, ettei valtasuhteita voida koskaan

kokonaisuudessaan paljastaa tai poistaa kommunikaatiosta. Valta ei myöskään

toimi vain negatiivisesti vaan myös positiivisesti, konstituoimalla subjekteja. Pa-

himmillaan ajatus vallasta vapaasta rationaalisesta kommunikaatiosta voi toimia

ideologiana, joka vääristää ja piilottaa näkyvistä sisältämänsä valtasuhteet. Tosi-

asiassa julkisen keskustelun normit konstituoivat ja ”normalisoivat” sivistyneen

kansalaisen ja rationaalisen toimijan subjektin, joka on sisäistänyt hegemoniset

käsitykset yhteisestä hyvästä ja argumenttien paremmuudesta. (Dahlberg 2005b,

121-122.)

Dahlbergin mukaan kritiikki nostaa esiin tärkeitä näkökulmia ja painotuksia, mutta

yksinkertaistaa Habermasin käsitystä vallasta ja subjektista. Rationaalisessa kom-

munikaatiossa pyritään painostuksesta, ei vallasta sinänsä vapaaseen kommunikaa-

tioon. Vaikka täysin tasa-arvoinen keskustelu on ideaali, jonka saavuttaminen ei

ole koskaan mahdollista, tasa-arvoisuuden esteitä voidaan kuitenkin paljastaa ja

purkaa. Ideaalin olemassaolo on myös edellytys keskustelun valtasuhteiden kritii-

kille. Valta ei myöskään ole Habermasille vain negatiivinen suhde. Keskustelussa

osallistujat käyttävät sanoja tehdäkseen asioita ja saadakseen aikaan vaikutuksia.

Keskusteluprosessi konstituoi ja muokkaa subjekteja, mutta kohti vapautta ja au-

tonomiaa, ei alistamista tai normalisointia: normin mukaan toimiminen ei tarkoita

välttämättä normalisoitumista. Päinvastoin julkisuuden normi tarjoaa rakenteen,

jonka kautta alistavien normien kritisointi tulee mahdolliseksi. Kommunikaatio on

siten kehämäinen, omia edellytyksiään kehittävä prosessi. Subjektin toimijuus ja

autonomia saavutetaan osallistumalla keskusteluun, ei esidiskursiivisen ja abstrak-

tin subjektin kautta. (Dahlberg 2005b, 122-125.)

24

Dahlberg (2001, 623) on esittänyt mallin, jossa hän asettaa kuusi edellytystä ideaa-

liselle julkiselle keskustelulle.

- Käytännöllis-moraalisten väitteiden vaihto ja kritiikki. Deliberaatioon kuu-

luu perusteltujen normatiivisten näkemysten vaihtaminen ja vastavuoroinen

kritisointi.

- Reflektiivisyys. Osallistujien tulee tarkastella kriittisesti omia arvojaan, ole-

tuksiaan ja etujaan laajemmassa sosiaalisessa kontekstissa

- Rooleihin asettuminen. Osallistujien tulee yrittää ymmärtää argumentteja

toisten näkökulmasta. Tämä edellyttää sitoutumista jatkuvaan dialogiin,

jossa osallistujat kunnioittavasti kuuntelevat toisiaan.

- Rehellisyys. Osallistujien tulee vilpittömästi pyrkiä tarjoamaan kaikki käsi-

teltävään aiheeseen liittyvä informaatio, mukaan lukien tieto aikeista,

eduista, tarpeista ja haluista.

- Keskustelun avoimuus ja tasa-arvo. Jokaisella osallistujalla, jota asia kos-

kee, on yhtäläinen oikeus esittää mitä tahansa kysymyksiä tai kantoja.

Osallistumisen avoimuutta voivat rajoittaa keskustelun ulkopuolinen ja si-

säinen epätasa-arvo sekä muodolliset tai epämuodolliset osallistumisen es-

teet.

- Autonomia. Keskustelun tulee olla ennemmin yhteisistä asioista kiinnostu-

neiden kansalaisten kuin hallinnon tai pääoman ohjaamaa.

Dahlbergin esittämä malli perustuu soveltavaan Habermasin kommunikatiivisen

toiminnan teorian luentaan, jossa painotetaan ensisijaisesti keskustelun prosesseja

ja muotoa konsensuksen saavuttamiseen sijaan. Malli ei myöskään ole ristiriidassa

osallistavan liberaalin tradition julkiselle keskustelulle asettamien vaatimusten

kanssa. Pitäen mielessä myös osallistavan liberaalin suuntauksen erityispainotuk-

set sekä ennen kaikkea mallin pohjana olevalle deliberatiiviselle teorialle esitetyn

konstruktionistisen kritiikin Dahlbergin malli tarjoaa hyvät välineet weblogeissa

25

käydyn julkisen keskustelun arviointiin. Dahlberg (2001) on soveltanut malliaan

arvioidessaan minnesotalaisen paikallisen verkkodemokratiahankkeen keskustelu-

foorumin toimintaa. Mallissa esitettyjä kriteereitä voidaan soveltaa sekä yleisellä

tasolla tarkasteltaessa weblogien ja niiden muodostaman keskusteluverkoston

ominaisuuksia erityisesti suhteessa muihin verkkopohjaisiin vuorovaikutusmedioi-

hin, että tapaustutkimuksessa arvioitaessa yksittäisiä keskusteluja tai keskusteluyh-

teisöjä rajatun aineiston perusteella. Tutkimuksen ensisijaisena menetelmänä ei ole

ainoastaan tarkkailla blogeissa käytävää keskustelua ja arvioida sitä edellä esitetyn

kriteeristön pohjalta. Tavoitteena on luoda osallistuvan havainnoin kautta käsitys

blogien mahdollisuuksista julkisen keskustelun alueena suhteessa luettelon kiteyt-

tämiin ideaaleihin.

3 Weblogien verkosto osallistuvan tutkimuksenkohteena

Tutkimus perustuu laajamittaiseen osallistuvaan havainnointiin tai viruaaliseen

etnografiaan (Hine 2000) suomalaisista weblogeista. Olen osallistunut suomalai-

seen blogosfääriin vuodesta 2003, jolloin perustin henkilökohtaisen blogini, Työ-

nimen7. Systemaattisempi, tämän tutkimuksen kysymyksenasettelusta lähtevä ha-

vainnointi kattaa ajanjakson vuoden 2005 tammikuusta vuoden 2006 huhtikuuhun.

Osallistuva havainnointi on ollut lähes päivittäistä ja kattaa kaiken kaikkiaan tu-

hansia merkintöjä sadoissa blogeissa. Selvemmin rajattavissa ovat tutkimuksen

kaksi osa-aineistoa, linkitetyimpien blogien verkostoaineisto sekä niin kutsutun

tekijänoikeuskeskustelun aineisto. Verkostoaineisto on kerätty suomalaisen blogi-

hakemiston blogilista.fi:n viidestäkymmenestä linkitetyimmästä blogista heinä-

kuussa 2005 ja näiden blogroll-linkeissä listatuista blogeista. Se koostuu yhteensä

257 blogista ja näiden välisistä linkityssuhteista. Verkostoanalyysiä blogiverkoston

yhteisöllisistä rakenteista käsitellään luvussa 4. Toinen osa-ainesto koostuu yh-

teensä 280 blogimerkinnästä eli blogeissa kirjatuista itsenäisistä kirjoituksista syk-

syltä 2005. Niissä käsitellään tuolloin eduskunnan päätettäväksi tuotua uutta teki-

7 Työnimi. URL: http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jjmajava/

http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jjmajava/

26

jänoikeuslakia. Tekijänoikeuskeskustelua käsitellään luvussa 6. Edellä mainittujen

aineistojen lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään jotain havainnollistavia lukuja

esimerkiksi blogien iästä tai linkkien jakautumisesta eri blogien välillä. Nämä ai-

neistot kuvataan niistä tehtyjen havaintojen yhteydessä.

3.1 Suomalaiset weblogit

Suomenkieliset blogit muodostavat oman kansallisen alajulkisuutensa osana kan-

sainvälistä, maailmanlaajuista blogosfääriä. Suomalaiset blogit eivät ryhmänä ra-

jaudu ainoastaan suomenkielisiin blogeihin, vaan niihin voidaan laskea tiiviiden

vuorovaikutusyhteyksien vuoksi myös useita suomalaisten tai suomessa asuvien

henkilöiden kirjoittamia englanninkielisiä blogeja. Suomalaisissa blogeissa viita-

taan paljon kansainväliseen blogosfäärin, etenkin tekniikkaa tai muuta erityisaihet-

ta käsittelevissä blogeissa. Kielen vuoksi suomalaisten blogien yhteydet kansain-

väliseen, erityisesti englanninkieliseen blogiverkostoon jäävät yksisuuntaisiksi.

Suomalaisten blogien määrää on vaikea määritellä, ja erilaiset arviot vaihtelevat

suuresti. Matti Lintulahden lokakuussa 2005 esittämän laskelman mukaan suoma-

laisia weblogeja olisi perustettu yli 170 0008. Koska blogien perustaminen on il-

maisten julkaisupalvelujen avulla hyvin helppoa ja tapahtuu usein myös osana jo-

tain muuta verkkopalvelua (esimerkiksi ilmaisen sähköpostiosoitteen perustamis-

ta), perustettujen blogien määrä ei kerro mitään aktiivisesti käytössä olevien sivus-

tojen määrästä. Blogien määrän kasvu on joka tapauksessa nopeaa. Kansainvälisen

Technorati-blogihakemiston indeksoimien blogien määrä on kaksinkertaistunut 5 –

6 kuukauden välein vuodesta 20039. Lähes vastaava kasvuvauhti näyttäisi koske-

van suomalaisen blogihakemiston Blogilista.fi:n10 perusteella myös suomalaisia

8 Lähde: Mediablogi 11.10.2005: Perustettujen blogien määrä kasvoi Suomessa neljässä kuukau-dessa 65 % 172 000 blogiin. URL:http://mediablogi.typepad.com/mediablogi/2005/10/_blogien_mrn_ka.html9 Lähde: Technorati Weblog 17.4.2006: State of the Blogosphere, April 2006 Part 1: On Blo-gosphere Growth. URL: http://technorati.com/weblog/2006/04/96.html10 URL: http://www.blogilista.fi/

http://mediablogi.typepad.com/mediablogi/2005/10/_blogien_mrn_ka.html

http://technorati.com/weblog/2006/04/96.html

http://www.blogilista.fi/

27

blogeja. Hakemistoon ilmoitettujen blogien määrä oli vajaa 2000 kesäkuussa 2005,

noin 3000 lokakuussa11 ja noin 6000 huhtikuussa 2006.

Blogilista.fi-sivustoon ilmoitetut blogit kattavat yllä esitettyjen arvioiden valossa

vain murto-osan suomalaisista blogeista. Blogilistaa voidaan silti pitää Suomen

blogosfäärin historiallisena ja sosiaalisena keskuksena. 2002 perustettu ja kesään

2005 asti Pinseri-blogin yhteydessä ylläpidetyn blogihakemiston tarjoama omat

suosikit -palvelu on tarjonnut välineen valittujen blogien seurantaan jo ennen RSS-

uutisvirtojen ja uutistenlukuohjelmien yleistymistä. Se on edelleen monille ensisi-

jainen blogien seuraamisen väline. Listan ylläpitämät, suosikkeihin perustuva top-

lista ja linkitetyimpien blogien lista ovat keskeinen blogien statusaseman indeksi.

Monille suomalaisille bloggaajille blogosfääri tai ”blogistan” vastaa blogislistalle

ilmoittautuneita blogeja.

Kansainvälisesti blogit ovat olleet merkittävä ilmiö jo joitain vuosia. Suomessa

blogit nousivat laajempaan julkisuuteen vasta vuoden 2005 kuluessa. Vuoden 2005

alussa blogien kannalta merkittävä tapahtuma oli sukellusharrastajien ylläpitämän

Sukellus.net-blogin keskeinen asema tiedotusvälineenä Kaakkois-Aasian tsunami-

katastrofin aikana. Vaikka tapauksen yhteydessä ei julkisuudessa juurikaan puhut-

tu blogeista, vuoden aikana tiedotusvälineet löysivät blogit ilmiönä ja uutisoivat

niistä laajasti. Useat tiedotusvälineet perustivat omia blogejaan, mukaan lukien

Helsingin Sanomat, Yle ja MTV3. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa president-

tiehdokkaiden blogit olivat keskeinen osa kampanjointia ja näkyvästi esillä vaalien

uutisoinnissa. Vaaliblogien lisäksi sekä ammattipoliitikkojen että kansalaisten yl-

läpitämät poliittiset blogit näyttäisivät olevan yleistymässä laajemminkin. Tämä

tutkimuksen aiheen näkökulmasta kiinnostava kehityssuunta jää kuitenkin pääosin

tutkimukseni ajallisen rajauksen ulkopuolelle.

11 Lähde: Pinseri 11.10.2005: Montako weblogia suomessa on? URL:http://www.pinseri.com/2005/10/11/blogiasuomessa/

http://www.pinseri.com/2005/10/11/blogiasuomessa/

28

3.2 Osallistuva havainnointi tutkimusmenetelmänä

Liz Lawley (2004) jakaa weblogeista eri aloilla tehtävän tutkimuksen viiteen eri

luokkaan. Nämä ovat

1. kuvaileva tai weblogeja muotona määrittelevä tutkimus,

2. weblogien välisen vuorovaikutuksen tutkimus sekä vuorovaikutuksen

muodostaminen verkostojen ja yhteisöjen tutkimus,

3. weblogien muodostamien verkkoyhteisöjen etnografinen tutkimus,

4. sisällön ja tyylin analyysi sekä

5. tutkimus weblogien hyödyntämisestä välineinä organisaatioissa tai erilai-

siin viestinnällisiin tarkoituksiin.

Tämä tutkimus sisältää elementtejä kaikista edellä mainituista, mutta sijoittuu

Lawleyn luokituksessa lähinnä weblogien välisen vuorovaikutuksen kartoittamisen

ja etnografisen tutkimuksen välimaastoon. Kuvaileva tai määrittelevä osuus on

jossain määrin välttämätön osa mitä tahansa weblogeja käsittelevää tutkimusta,

osin aiheen uutuuden ja heikon tunnettavuuden, mutta myös weblogien määritel-

män kiistanalaisuuden vuoksi. Kuvaileva osuus rajaa siiten osin myös tutkimuksen

alan ja asemoi sen suhteessa muuhun aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Vuorovaiku-

tuksen tutkimusta edustaa erityisesti tutkimuksen verkostoaineisto ja sisällöllistä

analyysiä tekijänoikeuskeskustelun tarkastelu julkisena keskusteluna. Tutkimuksen

perustan luo tutkijan osallistuva havainnointi blogien verkostoyhteisöissä. Tutki-

muksen osallistuvaa menetelmää voidaan luonnehtia virtuaaliseksi etnografiaksi,

eli virtuaalisessa tilassa toteutetuksi etnografiseksi tutkimukseksi. (Hine 2000).

Virtuaalinen tila on vuorovaikutteinen tila, joka on irrallaan tavanomaisista alueel-

lisista, aineellisista ja ruumiillisista rajoitteista. Virtuaalisen tilan lisäksi virtuaalis-

ta etnografiaa määrittelee myös virtuaalisen toinen merkitys ”lähes todellisena”.

Virtuaalinen etnografia vaikkakin muistuttaa, ei vastaa täysin perinteistä etnografi-

aa (Hine 2000, 65).

29

Perinteisen etnografian kanssa yhteistä on tutkijan läsnäolo kentällä yhdistettynä

aktiiviseen osallistumiseen tutkittavan yhteisön jokapäiväiseen toimintaan ja vuo-

rovaikutukseen. Virtuaalinen tila ja teknologiavälitteinen vuorovaikutus luovat

myös tiettyjä erityisvaatimuksia osallistuvalle tutkimukselle. Yhteisön tai kulttuu-

rin käsite rajattavana alueena nousee uudella tavalla ongelmalliseksi, koska kult-

tuuri tai yhteisö ei sijaitse fyysisesti määriteltävässä paikassa. Sijainnin ja rajan

käsitteiden sijaan keskeisiksi nousevat virtauksen ja yhteyksien käsitteet. Merkit-

täväksi haasteeksi muodostuu tutkimuskentän rajojen ja yhteyksien määrittely,

myös virtuaalisen tilan ja sen ulkopuolisen ”todellisen” tilan välillä. Käsittelen vir-

tuaalisen yhteisön ja -alueen käsitteitä tarkemmin seuraavassa luvussa. Alueen kä-

sitteen tavoin myös käsityksiä tutkijan ja tutkittavien paikallisesta ja ajallisesta

läsnäolosta joudutaan tarkastelemaan uudella tavalla. Vuorovaikutus weblogeissa

on kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta ja joistain muista verkkovuorovaikutuksen

muodoista (esimerkiksi chatit tai pelien virtuaalimaailmat) poiketen asynkronista.

Osallistuminen ja toiminta tapahtuvat myös yhdessä ja samanaikaisesti muihin

sfääreihin ja vuorovaikutuskanaviin osallistumisen kanssa. Läsnäolo blogissa on

siten sekä teknologisesti välittynyttä että osittaista, ja kilpailee aina muiden toi-

minnan kontekstien kanssa osallistujien huomiosta. Tämän vuoksi immersio, osal-

listujan uppoutuminen vuorovaikutustilanteeseen, on aina hetkellistä ja väliaikais-

ta. Blogien verkostojen ja yhteisöjen jäsenet ovat blogiensa kautta jatkuvasti läsnä-

ja poissaolevia. (Hine 2000, 63-65.)

Virtuaalisen asuinpaikan rajojen häilyvyys tekee virtuaalisista yhteisöistä ja niistä

esitetyistä tulkinnoista hyvin yksilöllisiä. Tämä koskee erityisesti blogiyhteisöjä,

joissa osallistujien on mahdollista säädellä omaa osallistumistaan, oman bloginsa

kautta tarjoamaansa informaatiota ja siten kuvaa itsestään. Osallistujat voivat myös

määritellä suhteensa toisiinsa hyvin vapaasti ilman alueellisia tai teknisen alustan

muodostamia rajoitteita. Esimerkiksi omissa blogeissani olen välttänyt päiväkirjo-

jen tunnustuksellista ja henkilökohtaista tyyliä, en niinkään osana tutkimusmene-

telmää kuin henkilökohtaisena valintana. Olen luonut blogini kautta satunnaisia ja

pysyvämpiä vuorovaikutussuhteita muihin blogien pitäjiin, mutta nämä suhteet

perustuvat ensisijaisesti yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin ja eroavat laadullisesti

30

esimerkiksi sellaisista henkilökohtaisista suhteista, jotka näyttäisivät olevan tyypil-

lisiä esimerkiksi joidenkin nettipäiväkirjojen välille muodostuville pienyhteisöille.

Erityyppistä blogia ylläpitävän ja erilaisiin yhteisöihin osallistuvan kirjoittajan

perspektiivi ja sitä kautta muodostuva kuva suomalaisesta blogosfääristä saattaa

siten erota suurestikin omastani ja tässä tutkimuksessa esitetystä. (Hine 2000, 63-

65.)

Osallistuvalla lähestymistavalla on siten blogien tutkimuksessa omat vahvuutensa

ja puutteensa. Oman kokemukseni mukaan osallistuvan havainnoinnin kautta on

mahdollista päästä ilmiön havaittavissa olevia ominaisuuksia syvemmälle luomaan

perusteellisempi kuva blogissa vallitsevista sosiaalisista käytännöistä, vallitsevista

normeista ja merkityksistä. Tutkijan osallistuminen avaa näkökulmia viestintäväli-

neen käyttöön ja mahdollistaa tutkijan omien kokemusten hyödyntämisen reflek-

tiivisenä informanttina (Hines 2000, 65). Nicholas Packwood (2004) esittää, että

blogien samanaikaisesti globaalissa ja paikallisessa, alati muuttuvien yhteyksien ja

merkitysten verkostossa antropologinen tutkimusote saattaa olla ainoa mahdolli-

nen menetelmä blogien muodostaman sosiaalisen muodon ymmärtämiselle.

Osallistumiseni tutkittavaan ilmiöön on ehkä poikkeuksellisenkin moninainen.

Olen ylläpitänyt omalla nimelläni henkilökohtaista weblog-sivustoa vuodesta

2003. Sivuston päivitys on ollut satunnaista ja käsittelemäni aiheet ovat olleet en-

nemmin yleisiä (omaa alaani, harrastuksia ja yhteiskunnallisia aiheita käsitteleviä)

kuin henkilökohtaisia. Sivuston kautta olen kuitenkin luonut melko pysyvän virtu-

aalisen läsnäolon osana blogosfääriä ja jonkinlaisen aseman suomalaisten blogien

keskikastissa. Toiseksi, olen työssäni Helsingin yliopistossa osin osana työnkuvaa,

mutta myös henkilökohtaisesta kiinnostuksesta, toiminut aktiivisesti blogien ope-

tuskäytön yleistymisen puolesta. Kehittämäni Lokari-julkaisujärjestelmä toimii

alustana noin 250:lle yliopistolla aktiivisesti ylläpidetylle blogille.

Vaikka pyrin luomaan tutkimuksessa yleiskuvan suomalaisista blogeista, osallistu-

van havainnoinnin osalta tutkimuksen tulkinnat painottuvat niihin blogeihin, yhtei-

söihin ja alakulttuureihin, joihin olen itse osallistunut aktiivisena toimija, en vain

ulkopuolisena tarkkailijana. Oma verkkoyhteisöni muodostuu pääosin yhteiskunta-

31

tieteellisesti orientoituneista, verkosta vuorovaikutteisena ja sosiaalisena mediana

kiinnostuneista bloggaajista. Tutkimukseni etnografinen perusta keskittyy näitä

teemoja käsittelevien blogien välisen vuorovaikutuksen analyysiin. Tekijänoikeus-

keskustelun sekä blogien suhdeverkostojen aineistot on koottu tavanomaista otan-

taa edustavilla menetelmillä ja niiden on tarkoitus osaltaan tasapainottaa osallistu-

van havainnoinnin tuottamaa vinoumaa.

3.3 Virtuaalinen yhteisö ja asuinpaikka

Internet-tutkimuksessa on ollut tyypillistä hahmottaa vuorovaikutusta verkossa

yhteisön käsitteen kautta. Ehkä merkittävin suunnannäyttäjä yhteisön käsitteen

yleistymiselle on ollut Howard Rheingoldin The Virtual Community (1993).

Rheingold määrittelee virtuaaliset yhteisöt sosiaalisiksi yhteenliittymiksi verkos-

tossa, jotka syntyvät kun tarpeeksi suuri määrä ihmisiä keskustelee julkisesti riit-

tävän kauan ja riittävällä tunteella muodostaakseen henkilökohtaisten suhteiden

verkostoja kyberavaruudessa12. Rheingoldin määritelmä yhteisölle on melko ylei-

nen ja kaikenkattava. Yhteisön käsite onkin vakiintunut jonkinlaiseksi yleiskäsit-

teeksi sekä arkikäytössä että internetiä käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa ku-

vaamaan mitä tahansa verkkopohjaista vuorovaikutusta.

Rheingoldin määritelmä korostaa virtuaalisten yhteisöjen keskustelevaa ja julkista

luonnetta sivuten siten näennäisesti myös vuorovaikutuksen luonnetta julkisuute-

na. Rheingoldille julkinen keskustelu on kuitenkin vain yhteisöihin johtava proses-

si. Käytännössä yhteisön käsitteen hallitseva asema on jättänyt varjoonsa verkko-

vuorovaikutuksen, erityisesti verkon hahmottamisen julkisuutena (Calhoun 2004,

243-244). Kysymys ei ole erilaisten sosiaalisten yhteyksien muodostamisen pa-

remmuudesta. On kuitenkin tärkeää pystyä tekemään ero näiden kahden käsitteen

ja niiden välillä. Siinä missä julkisuusnäkökulma korostaa julkisten keskustelujen

prosesseja ja sisältöä, yhteisönäkökulma tarkastelee osallistujien välisiä sosiaalisia

sidoksia. Julkinen keskustelu tuo yhteen toisilleen vieraita ihmisiä, yhteisö taas

12 Virtual communities are social aggregations that emerge from the Net when enough people carryon those public discussions long enough, with sufficient human feeling, to form webs of personalrelationships in cyberspace.

32

perustuu yhteenkuuluvuuden tunteeseen siihen kuuluvien kesken. Yhteisön ja jul-

kisuuden välinen suhde voidaan mieltää dialogiseksi. Jonkinasteinen yhteisöllinen

side osallistujien kesken, vähimmillään muiden mieltäminen potentiaalisiksi kes-

kustelukumppaneiksi, on edellytys julkisuuden muodostumiselle. Julkinen keskus-

telu taas voi voimistaa osallistujien yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteisöllisyyttä.

Yhteisö toimii siten sekä julkisen keskustelun kontekstina että lopputuloksena.

Quentin Jones (1997) esittää, että tyypillisin virhe virtuaalisista yhteisöistä puhut-

taessa on samastaa virtuaalinen yhteisö sen asuttamaan alueeseen. Tällainen virtu-

aalinen asuinpaikka on vain yksi virtuaalisen yhteisön olemassaolon edellytys.

Täyttääkseen virtuaalisen asuinpaikan kriteerit virtuaalisessa tilassa on voitava ha-

vaita 1) tietty vähimmäismäärä vuorovaikutusta, 2) useita toimijoita, 3) vähim-

mäistason täyttävää jatkuvaa osallistumista sekä 4) virtuaalinen yhteisöllinen tila,

jossa merkittävä osa ryhmän vuorovaikutuksesta tapahtuu. Vasta nämä ehdot täyt-

tävän virtuaalisen asuintilan olemassaolo on todiste sitä asuttavan virtuaalisen yh-

teisön olemassaolosta.

Verkkoyhteisöjen kohdalla virtuaalisen tilan paikantaminen ja edellä lueteltujen

kriteereiden soveltaminen sen arviointiin on yleensä melko ongelmatonta, sillä pe-

rinteisesti verkkoyhteisöjen asuinpaikat on toteutettu teknisesti rajatussa ympäris-

tössä. Esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi USENET-ryhmät, IRC-kanavat, sähkö-

postilistat, erilaiset verkkopelimaailmat ja webin erilaiset keskustelupalstat tai yh-

teisöportaalit. Yhteisön asuinpaikan selvärajaisuus on toisaalta helposti aiheuttanut

Jonesin (1997) kritisoiman itse yhteisön ja sen asuinpaikan välisen käsitteellisen

eron hämärtymisen. Virtuaalista tilaa tutkittaessa tutkittavan alueen rajoja ei tulisi-

kaan määritellä ennalta, vaan osana tutkimusta (Hine 2000, 64).

Weblogien kohdalla yhteisöllisen alueen käsite nousee erityisen ongelmalliseksi.

Blogiyhteisöt eivät tyypillisesti toimi yhden blogin puitteissa (vaikka saattavatkin

muodostua yksittäisen weblogin ympärille), vaan tyypillisesti useamman weblogin

välisessä vuorovaikutuksessa. Yhden yhteisöllisen alueen sijaan blogiyhteisöt ra-

kentuvat siten vuorovaikutukselle itsenäisten tilojen välillä. Blogiyhteisöjen asuin-

alueet ovat rakenteeltaan aidosti verkostomaisia, eikä niillä siten ole yleensä ole-

33

massa selkeitä tai edes määriteltävissä olevia rajoja tai keskusta. Efimova ja Hen-

drick (2005) vertaavat weblogeja yhteisönä kaupunkiin. Molemmat koostuvat yk-

sityisistä tiloista, mutta merkittävä osa sosiaalisesta elämästä tapahtuu näiden tilo-

jen välisellä alueella. Näissä julkisissa tiloissa yksilöt voivat nähdä ja tulla näh-

dyiksi tavalla, joka on aktiivisempaa kuin passiivinen tarkkailu ollen siten sosiaali-

sessa vuorovaikutuksessa olematta yhteydessä kehenkään erityisesti (Efimova ja

Hendrics 2005, 2-3).

3.4 Tutkimusblogi osana tutkimusmenetelmää

Tarkoituksena hyödyntää tutkimuksen osallistuvaa luonnetta mutta samalla erottaa

tutkimus muusta vapaamuotoisesta ja ammatillisesta osallistumisestani blogosfää-

riin perustin henkilökohtaisen Työnimi-weblogini lisäksi vuoden 2005 alusta eril-

lisen weblogin tätä tutkimusta varten13. Erillisen tutkimusweblogin ylläpitäminen

oli kokeilu, johon kannustivat erityisesti Torill Mortensenin ja Jill Walkerin (Mor-

tensen & Walker 2002) sekä Sebastian Paquet’n (2002) esittämät näkökulmat web-

logien hyödyntämisestä tutkimuksessa. Käytännössä havaitsin tutkimuksen edetes-

sä, että erillinen tutkimusblogi ei täysin palvellut sille alkuperäistä tarkoitustaan.

Sen sijaan käsittelin tutkimukseen liittyviä aiheita myös ja lopulta ensisijaisesti

henkilökohtaisessa blogissani. Koen, että tämä heijastaa kuitenkin lähinnä tarkkai-

lun ja osallistumisen toisistaan erottamisen vaikeutta, ei niinkään itse tutkimusblo-

gin konseptin toimimattomuutta.

Tutkimusblogi voi palvella monia tarkoituksia erityisesti virtuaalisen tilan ja inter-

net-yhteisöiden tutkimuksessa. Ensimmäinen on toimiminen muistiinpanovälinee-

nä: tutkimussivusto tarjoaa keskitetyn paikan muistiinpanoille, satunnaisille aja-

tuksille ja havainnoille tai tutkimukseen liittyville linkeille. Näiden yleensä tutki-

musprosessissa yksityisiksi jäävien materiaalien tekeminen julkiseksi voi palvella

toista funktiota, palautteen hankkimista. Edellä mainittujen materiaalien lisäksi

olen julkaissut sivuilla myös alustavia versioita tutkimusraportin eri osista, joihin

saatua palautetta olen voinut käyttää hyväksi materiaalin jatkotyöstämisessä. Mor-

13 Blogitutkimus. URL: http://www.valt.helsinki.fi/blogs/blogresearch/

http://www.valt.helsinki.fi/blogs/blogresearch/

34

tensen ja Walker (2002, 263) huomauttavat, että vielä keskeneräisen tutkimuksen

tai tutkimusideoiden julkaiseminen verkkosivuilla on jo julkaisu ja toimii siten en-

nakoivana suojana tutkimusideoiden varastamista vastaan. Sen sijaan blogi voi

toimia tehokkaana verkostoitumiskanavana muihin samasta aiheesta kiinnostunei-

siin tutkijoihin. Oman blogini kautta sain useita yhteydenottoja blogeja käsittele-

vää pro gradu -työtä valmistelevilta opiskelijoilta ja näiden ohjaajilta. Omassa tut-

kimuksessani kansainväliset blogitutkimusblogit ovat olleet keskeinen tietolähde.

Internet-yhteisöjä tutkittaessa jatkuvan ja pitkäjänteisen virtuaalisen läsnäolon yl-

läpitäminen voi olla tärkeää tutkimusprosessin legitimoimiseksi ja luottamukselli-

sen suhteen muodostamiseksi tutkimuskohteeseen. Tämä funktio ei omassa tutki-

muksessani ole keskeinen, sillä tutkimus rajautuu julkisiin verkkosivuihin, eikä

välttämättä edellytä keskustelevan yhteyden luomista sivustojen kirjoittajiin. Tut-

kimusblogi voi myös tuottaa muiden funktioidensa ohessa julkisen, tutkimuksen

aineisto- ja menetelmälukua täydentävän dokumentin tutkimusprosessin ajallisesta

etenemisestä.

3.5 Teknologisesta determinismistä

Teknologian tutkimus joutuu aina ottamaan kantaa keskusteluun teknologisesta

determinismistä. Teknologisen determinismin mukaan tekniikka itsessään toimii

kehityksen ja muutoksen suunnan määräävänä voimana ja tekniikkaan liittyvät so-

siaaliset muutokset ovat seurausta tekniikan sisäisistä ominaisuuksista. Tälle vas-

takkaista näkemystä edustaa puhdas sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan

myös tekniikka on sosiaalisen vuorovaikutuksen tulos. Hine (2000, 14) esittää tälle

dikotomialle perustuen kysymyksen internetin luonteesta suhteessa sitä ympäröi-

vään yhteiskuntaan: onko internet tuote vai tila; kulttuurin tuottama artefakti vai

muodostaako se oman itsenäisen kulttuurinsa?

Tekniikka sekä vaikuttaa yhteiskuntaan että heijastaa sitä. Internet ja blogit edus-

tavat siten sekä tilaa että tuotetta. Blogien verkosto on sekä erityisesti henkilökoh-

taisen itseilmaisun ja informaation välittämisen tapoja ja merkityksiä aktiivisesti

muokkaava tila, että heijastuma sitä ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista.

35

Käyttäjien on myös aina mahdollista käyttää teknologiaa toisin kuin sen suunnitte-

lijat ovat tarkoittaneet (Hine 2000, 8). Weblogien kohdalla tekniikan kehityksen ja

käytön kontingentti luonne on erityisen keskeinen. Vaikka blogien päivitykseen

käytettävät julkaisujärjestelmät ohjaavat blogeja tietynlaiseen tekniseen muotoon

ja käyttötarkoituksiin, ne mahdollistavat myös variaatiot muodon sisällä ja myös

muodon rikkomisen. Toiseksi, järjestelmien tekniikka on verraten yksinkertaista,

ja monet käyttäjät luovatkin omat julkaisutyökalunsa. Edes tekniikkaan perintei-

sesti liitetty kahtiajako tekniikan kehittäjien ja käyttäjien välillä ei siten ole selvä-

rajainen. Weblogien muoto on suhteellisen löyhä ja mahdollistaa loputtomasti eri-

laisia käyttötapoja. Erilaisia käyttötapoja tai blogigenrejä syntyy jatkuvasti uusia.

Tämä tekniikan ja sen soveltamisen välinen dialogi, jossa uudenlaisten käyttötar-

koitusten sosiaalinen innovointi käytäntöjen yleistyessä heijastuu takaisin välineen

kehitykseen, tapahtuu weblogien tapauksessa hyvin nopeasti.

4 Weblogit verkostoyhteisönä

4.1 Weblogit suhdeverkostona

Sosiaaliset verkostot ovat ihmisiä, organisaatioita ja muita toimijoita yhdistävien

sosiaalisten tai muiden vuorovaikutteisten suhteiden muodostamia kokonaisuuksia.

Sosiaalinen verkostoanalyysi on viimeisten vuosikymmenten aikana kehittynyt

joukko tutkimusmenetelmiä näiden verkostojen tutkimiseen. Verkoston yksittäisiä

solmuja määrittää niiden asema, minkä vuoksi verkostotutkimus on kiinnostunut

ensisijaisesti toimijoiden välisistä suhteista, niiden laadusta ja voimakkuudesta.

(Scott 1991.)

Useimmat tietotekniset verkostot ovat käytännössä myös sosiaalisia verkostoja,

jotka yhdistävät ihmisiä, organisaatioita ja tietoa (Wellman 2001). Monimutkaisia

sosiaalisia verkostoja on aina ollut olemassa, mutta teknologinen kehitys on tehnyt

verkostoista hallitsevan sosiaalisen organisaation muodon (erit. Castells 1996).

Internet ja erityisesti WWW onkin ollut yksi verkostonanalyysin keskeisimmistä

tutkimuskohteista viime vuosina. WWW muodostaa valtavan hyperlinkkien toi-

36

siinsa sitomien dokumenttien verkoston. Se on sikäli kiitollinen tutkimuskohde

verkostoanalyysille, että hyperlinkit tekevät solmujen väliset yhteydet eksplisiitti-

sesti näkyviksi. Linkkien muodostamia verkostoja voidaan myös verraten helposti

seurata ohjelmallisesti.

Verkoston käsite on weblogeja tutkittaessa keskeinen näkökulmasta tai tutkimus-

kysymyksestä riippumatta. Weblogit muodostavat vuorovaikutusympäristöjä ensi-

sijaisesti itsenäisten blogien välisenä verkostona. Tämä hajautettuihin verkostoihin

perustuva rakenne erottaa blogit useimmista muista WWW-pohjaisista ympäris-

töistä, joissa vuorovaikutus tapahtuu yhden keskitetysti hallinnoidun sovelluksen

puitteissa. Weblogien verkosto ja sen ominaisuudet määrittävät perustavalla taval-

la weblogien muodostamia yhteisöjä ja julkisuuksia. Verkostonäkökulma on siten

keskeinen blogien hahmottamiselle yhteisöinä tai julkisuuksina, erityisesti määri-

teltäessä julkisuuden rakenteellisia toimintaedellytyksiä. Toimivan julkisuuden

voidaan esittää edellyttävän nimenomaan verkostorakennetta. Habermasin Julki-

suuden rakennemuutoksessa esittämässä kehityksessä porvarillisesta edustavasta

julkisuudesta mediavetoiseen esittävään julkisuuteen on osin kyse kehityksestä (tai

paluusta) verkostona rakentuneesta julkisuudesta hierarkkisesti organisoituneeseen

julkisuuteen.

Verkoston rakennetta tutkittaessa hahmotetaan verkoston yksittäisten solmujen

(weblogien tapauksessa yksittäisten blogien) suhteita tosiinsa sekä niiden asemaa

verkostoon kokonaisuudessa. Verkoston keskiössä ovat runsaasti yhteyksiä sisäl-

tävät ja sen periferiassa heikosti linkittyneet solmut. Huomion kohteiksi asettuvat

siten weblogien asemoituminen ja suhteet, joiden pohjalta voidaan selvittää esi-

merkiksi verkostossa ilmeneviä yleisiä säännönmukaisuuksia tai valta-asemia.

Verkostotutkimusta voidaan käyttää myös avuksi paikannettaessa tiiviimmän vuo-

rovaikutuksen blogiyhteisöjä.

Weblogit ja näiden kirjoittajat voidaan usein mieltää vaihdannaisina yksiköinä.

Weblogien muodostama verkosto ei kuitenkaan ole sama asia kuin blogien kirjoit-

tajien välinen sosiaalinen verkosto. Nicholas Packwood (2004) huomauttaakin,

että blogi ei ole vain merkitsijä ja bloggaaja merkitty. Vaikka weblog konkreetti-

37

sesti olemassa olevana merkkinä vihjaa bloggaajan olemassaoloon, voimme hyper-

tekstin välityksellä olla suorassa vuorovaikutuksessa vain blogien kanssa. Blogien

takana olevien kirjoittajien läsnäolo on tavallaan kuvitelmaa (Packwood 2004).

Tutkittaessa puhtaasti weblogien välittämää vuorovaikutusta kyse on siten nimen-

omaan weblogien, eikä niiden kirjoittajien, muodostamien sosiaalisten verkostojen

tutkimuksesta.

4.2 Linkkien merkitykset

Weblogien muodostama keskusteluverkosto perustuu rakenteellisesti hyperlinkki-

en muodostamiin yhteyksiin. Linkit toimivat blogien välisissä keskusteluissa yksit-

täisten puheenvuorojen yhdistäjinä ja pysyvämpien vuorovaikutussuhteiden mer-

kitsijöinä. Erilaiset linkit muodostavat weblogeissa verraten kodifioidun järjestel-

män, minkä vuoksi linkeistä voidaan tehdä pelkän yhteyden olemassaolon totea-

mista monipuolisempia solmujen välisiä suhteita koskevia tulkintoja. Linkit ja nii-

den vakiintuneiden sosiaalisten konventioiden mukainen käyttö ovat verkoston

kannalta keskeisiä, eivät ainoastaan dialogisten suhteiden indikaattoreina vaan nii-

den ylläpitäjinä. Weblogeille ominainen tapa käyttää hyperlinkkejä ja linkittämi-

selle annetut merkitykset tekevät weblogeista osin omalakisen ekologisen järjes-

telmän osana WWW:a. Linkit välittävät merkityksiä ja luovat suhteita sivustojen

välille.

Blogien linkit voidaan jakaa karkeasti kahteen eri luokkaan: merkinnöissä ja mer-

kintöjen ulkopuolella esiintyviin. Merkinnöissä esiintyvät linkit voidaan edelleen

jakaa viiteen luokkaan.

Tiedotuslinkki. Merkinnät ovat usein linkkejä muualla verkossa olevaan hyödylli-

seen tai kiinnostavaan tietoon, resurssiin tai palveluun. Linkki ja kirjoittajan siitä

mahdollisesti esittämä kuvaus on tällöin merkinnän keskeisin sisältöelementti.

Niin sanottu linkkiblogit tai suodattimet koostuvat pääosin tiedotuslinkeistä.

38

Via-linkki. Via-linkki osoittaa lähteeseen, jonka kautta merkinnän käsittelemä aihe

tai linkki on tullut kirjoittajan tietoon - yleensä toiseen blogiin tai sen nimenomai-

seen merkintään. Via-linkin avulla kirjoittaja antaa tunnustusta tiedon ”löytäjälle”.

Keskusteluviittaus. Merkintä voi toimia kommenttina toiseen blogimerkintään tai

keskustelupuheenvuorona jo toisaalla aloitettuun keskusteluun. Linkki merkinnäs-

sä kommentoitavaan puheenvuoroon yhdistää merkinnät osaksi samaa keskustelua

ja mahdollistaa lukijalle sivustolta toiselle jatkuvien verkostomaisten keskustelu-

jen seuraamisen.

Taustoittava linkki. Taustoittava linkki osoittaa merkinnän aiheen kannalta kes-

keistä tietoa sisältävään aineistoon ja toimii merkinnän aihetta taustoittavana tai

syventävänä tietona lukijalle. Taustoittavaa linkkiä voidaan verrata alaviitteeseen

tai se voidaan mieltää sekundaarisena tiedotuslinkkinä.

Identifioiva linkki. Merkinnöissä mainitut keskeiset henkilöt, instituutiot, asiat ja

niin edelleen identifioidaan usein linkillä näitä edustavalle tai lisätietoja tarjoavalle

sivulle. Ihmisten tai organisaatioiden kohdalla kyse on yleensä kotisivusta tai blo-

gista tai esimerkiksi tätä käsittelevästä merkinnästä Wikipediassa.

Niin sanotut tagit eli merkinnän sisältöä kuvaavat ad hoc -avainsanat muodostavat

tavallaan linkkien kuudennen luokan. Siinä missä edellä erotetut linkkityypit eroa-

vat toisistaan ainoastaan tulkinnallisesti, tagit ovat teknisesti määritelty ja erillisel-

lä koodilla muista linkeistä erotettava mikroformaatti. Tagit ovat siten ennemmin

funktionaalinen toiminnallisuus kuin sosiaalinen käytäntö. Tagit ovat verraten uusi

tekninen innovaatio ja ne ovat suomalaisissa blogeissa vielä melko harvinaisia.

Merkintöjen ulkopuoliset linkit (pois lukien sivuston sisäinen navigaatio) osoitta-

vat yleensä kirjoittajan toisaalla tuottamaan tai ylläpitämään materiaaliin, hyödyl-

lisiin tai säännöllisesti seurattaviin verkkosivustoihin, ja niin edelleen Merkintöjen

ulkopuoliset linkit on liitetty sivuston harvemmin muuttuviin rakenne-

elementteihin, tyypillisesti sivupalkkiin, minkä vuoksi ne ovat pysyvämpiä, eli ei-

vät merkintöjen tavoin katoa etusivulta arkistoihin uusien merkintöjen tieltä. Toi-

39

saalta ne eivät arkistoidu merkintöjen tavoin, vaan katoavat niitä muutettaessa py-

syvästi. Merkintöjen ulkopuolelle jäävistä linkkirakenteista tyypillisin on niin sa-

nottu blogroll, eli linkkilista toisiin blogeihin. Blogrollien merkitystä ja niiden

muodostamia suhdeverkostoja käsitellään tarkemmin luvussa 4.4.

Weblogien kohdalla linkeissä ei ole kysymys vain viestintäalustana toimivan

WWW:n arkkitehtuuriin kuuluvasta teknisestä mahdollisuudesta. Alkuperäisiin

lähteisiin linkittäminen on osa weblogien perustavia viestinnällisiä käytäntöjä ja

linkkien puute niitä sisällöllisesti edellyttävässä merkinnässä on vallitsevien käy-

täntöjen ja blogiyhteisössä vallitsevien normien vastaista. Normin olemassaoloa

valaisevat hyvin poikkeukset, joissa linkki jätetään tarkoituksella tekemättä. Tyy-

pillinen esimerkki ovat blogimerkinnät, joissa suhtaudutaan voimakkaan negatiivi-

sesti käsiteltyyn aiheeseen, ja joissa linkin puuttuminen on merkki kirjoittajan an-

tagonistisesta suhtautumisesta kohteeseen.

4.3 Verkostojen rakenteet ja statushierarkiat

Verkoston yksittäisen solmun asema verkostossa perustuu sen yhteyksien mää-

rään. Weblogien tapauksessa tämä tarkoittaa sivustoon muilta sivuilta osoittavien

linkkien määrää. Vaikka weblogien sosiaalinen status koostuu useasta eri ran-

kiulottuvuudesta, joista linkitys on weblogien kohdalla vain yksi, linkit ovat ehkä

keskeisin monesta syystä. Ensinnäkin linkit toimivat indeksinä monista muista

keskeisistä statusmuuttujista, kuten huomiosta muissa blogeissa ja sivuston luki-

jamääristä. Linkittäminen toiseen blogiin toimii aina tunnustuksena kohteen arvos-

ta. Linkkien määrä ei ole vain arbitraarinen statussymboli, vaan sivustoon johtavat

linkit nostavat sivuston huomiota ja vaikutusvaltaa ohjaamalla sivuille lukijoita ja

nostamalla sivuston näkyvyyttä hakukoneissa. Esimerkiksi internetin suosituin ha-

kukone Google käyttää sivustoon johtavia linkkejä keskeisenä muuttujana määri-

teltäessä sivuston merkittävyyttä, mikä nostaa sivujen näkyvyyttä hakutulokissa.

Näkyvyys hakukoneissa on merkittävä tekijä kilpailtaessa internet-näkyvyydestä,

mistä kertoo hakukoneoptimointiin (search engine optimization) eli sivustojen nä-

kyvyyttä hakukoneissa parantamaan erikoistuneiden yritysten valtava määrä. Tieto

40

linkkien määrästä on erilaisten blogihakemistojen ja hakukoneiden ansiosta myös

verraten helposti saatavilla ja blogien väliset linkityssuhteet siten vertailtavissa.

WWW:n linkkien, kuten useimpien luonnollisesti kehittyvien verkostojen, on to-

dettu muodostavan niin sanottu mittakaavattoman verkoston (Barabasi 2002). Mit-

takaavattomissa verkostoissa solmujen väliset yhteydet eivät ole jakautuneet tasai-

sesti satunnaisjakauman mukaisesti, vaan suurin osa yhteyksistä keskittyy suhteel-

lisen harvoihin solmuihin, verkoston napoihin. Mittakaavattomille verkostoille

tyypillisiä ovat myös klusterit. Nämä ovat muusta verkostosta verraten erillisiä

osaverkostoja, joilla on omat paikalliset napansa. Verkostojen mittakaavattomuus

viittaakin siihen, miten nämä verkostot muistuttavat rakenteeltaan sekä omia osa-

verkostojaan, että laajempia verkostoja, joihin ne kuuluvat. Muita esimerkkejä mit-

takaavattomista verkostoista ovat muun muassa lentoreittien muodostuminen len-

tokenttien välillä ja useimmat viestintäverkostot. Samoin weblogien on todistettu

muodostavan mittakaavattoman verkoston sekä linkkien että lukijamäärien jakau-

tumisen suhteen (Shirky 2003).

Vuorovaikutuksen rakenteiden näkökulmasta Habermasin ym. (1962/2004) me-

diavälitteistä massajulkisuutta vastaan esittämä arvostelu voidaan lukea kritiikiksi

sen hierarkkista rakennetta kohtaan, joka jakaa julkisuuteen osallistujat rakenteel-

lisesti eriarvoisiin tiedon välittäjien ja vastaanottajien asemiin, eikä enää mahdol-

lista tasavertaisia ja dialogisia suhteita osallistujien välillä. Mittakaavattomat ver-

kostot synnyttävät kuitenkin omat statushierarkiansa.

Mittakaavattomissa verkostoissa yhteyksien jakautuminen verkoston solmujen

kesken noudattaa ns. potenssilakeja. Potenssilain kaava on yksinkertaistettuna seu-

raava: N:n sijan arvo, esimerkiksi weblogin vastaanottama linkkien osuus suhtees-

sa suosituimman weblogin vastaanottamiin linkkeihin, on 1/N. Mitä suurempi

ryhmä on kyseessä, sitä jyrkempi muutos asemien N ja N+/-1 välillä on. Koska

verkoston yhteydet painottuvat niin voimakkaasti kytkeytyneimmille solmuille,

useimpien solmujen yhteyksien määrä jää alle keskiarvon. Nämä muodostavat

verkoston ”pitkän hännän”, eli vähemmän yhteyksiä omaavien solmujen enemmis-

tön.

41

Potenssilain mukaisia mittakaavattomia verkostoja syntyy tarpeeksi suuressa jär-

jestelmässä, jossa järjestelmään mukaan tulevilla toimijoilla (ts. verkostoon lisät-

tävillä solmuilla) on mahdollisuus tehdä vapaita valintoja luotavien yhteyksien

kohteista. Todennäköisyys luoda yhteys yksittäiseen solmuun on verrannollinen

siihen kytkeytyneiden linkkien määrän. Tämä kytkennän suosimisen laki (Barabási

2000, 90-91), johtaa siihen, että verkoston kasvaessa suurin osa yhteyksistä keskit-

tyy verraten pieneen osaan verkoston solmuista, sen sijaan että ne jakautuisivat

tasaisesti solmujen kesken. Satunnaisvalinta johtaisi tasaiseen jakautumiseen, mut-

ta jo tehdyt valinnat vaikuttavat vahvistavasti järjestelmään myöhemmin liittyvien

toimijoiden valintoihin (Shirky 2003).

Kuvio 1. Blogilista.fi:n 50 linkitetyintä blogia järjestettynä blogiin osoittavien linkkien

määrän mukaan (kerätty 23.4.2006).

0

100

200

300

400

500

600

700

1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49

42

Kuvio 2. Technorati.com:n 100 linkitetyintä blogia järjestettynä blogiin osoittavien linkki-

en määrän mukaan (kerätty 23.4.2006).

0

10000

20000

30000

40000

50000

60000

70000

1 5 9 13 17 21 25 29 33 37 41 45 49 53 57 61 65 69 73 77 81 85 89 93 97

Potenssilaikien voidaan havaita pätevän hyvin esimerkiksi Suomen blogilistan se-

kä kansainvälisen Technorati-blogihekemiston14 tietoihin linkitetyimmistä blogeis-

ta. Linkkien jakautuma blogien välillä muodostaa potenssilaeille tyypillisen jyr-

kästi laskevan käyrän. (Kuviot 1 ja 2.)

Blogien keskinäisiä suhteita kuvaavien linkkien epätasaisen jakauman synty on

helppo ymmärtää. Luodessaan yhteyksiä muihin blogeihin uudet sivustot linkittä-

vät tyypillisesti jo olemassa oleviin blogeihin. Nämä ovat kuitenkin jo muodosta-

neet sosiaaliset verkostonsa ja uusien blogien voi olla vaikea herättää niiden huo-

miota. Potenssilait suosivat siten varhaisia toimijoita. Blogilistan satunnainen blogi

-toiminnolla kerätty satunnaisotos antaa keskimääräisen edelleen päivitettävän

blogin iäksi 12 kuukautta. Perustamisajankohta on laskettu vanhimman arkistoista

löytyneen merkinnän päiväyksestä. Blogilistan viisikymmentä linkitetyintä blogia

taas ovat keskimäärin 18 kuukauden ikäisiä. Huomioon ottaen blogi-ilmiön uutuu-

den eroa voidaan pitää merkittävänä. Taulukko 3 osoittaa, ettei järjestelmä ole sul-

jettu, vaan myös linkitetyistä blogeista löytyy useita alle vuoden vanhoja blogeja.

14 URL: http://www.technorati.com/

http://www.technorati.com/

43

Taulukko 3. Weblogien perustamisajankohtien jakautuminen (kerätty 25.4.2006).

Perustamisajankohta 50 satunnaista blogia 50 linkitetyintä

2002 (tammi-kesäkuu) 0 3

2002 (heinä-joulukuu) 3 2







2006 (tammi-huhtikuu) 14 3

Asema verkoston statushierarkiassa vaikuttaa blogien kykyyn muodostaa vuoro-

vaikutteisia suhteita toisiin blogeihin. Clay Shirky (2003) jakaa blogit tämän pe-

rusteella kolmeen luokkaan. Linkkien muodostaman rankiulottuvuuden huipulla

olevat blogit, niin sanottu A-lista, eivät voi vastata saamansa huomioon vastavuo-

roisesti ja toimivat siten pääosin yksisuuntaisina julkaisukanavina ilman merkittä-

vää vuorovaikutusta tai keskustelua muiden blogien kanssa. Enemmistön pitkän

hännän muodostavat hyvin rajatun lähipiiriin tai yleisön blogit, joiden vuorovaiku-

tus on symmetristä ja keskustelunomaista. Näiden väliin sijoittuvat blogit, jotka

pystyvät ylläpitämään jossain määrin sitoutunutta ja vuorovaikutteista suhdetta

yleisöönsä ja toisiin blogeihin. Keskikasti jää kuitenkin alakynteen suhteessa suo-

situimpiin blogeihin lukijoiden määrässä ja suhteessa pienempiin blogeihin sivus-

tojen määrässä.

4.4 Suomalaisten weblog-yhteisöjen verkostorakenteita

Monet weblogien välisistä vuorovaikutussuhteista ovat näkyviä. Tällaisia yhteyk-

siä ovat erityisesti linkit ja kommentit, jotka eivät ole vain merkkejä sosiaalisesta

44

vuorovaikutuksesta, vaan itsessään sosiaalisia suhteita välittäviä tekijöitä. Weblo-

gien erilaisista linkityssuhteista yhteisöllisen sidoksen – yhteenkuuluvuuden, iden-

titeetin ja samastumisen – kannalta kiinnostavia ovat erityisesti sivustojen väliset

pysyvät niin sanottu blogroll-tyyppiset linkit. Blogroll-listat ovat alkujaan toimi-

neet ja ne on myös yleensä mielletty lähinnä kirjoittajan omaan käyttöön tarkoite-

tuiksi kirjainmerkeiksi. Linkkilistat eivät enää erityisesti weblogien seurantaan

käytettävien uutistenlukuohjelmien yleistyttyä näytä kuitenkaan toimivan ensisijai-

sesti linkkeinä kirjoittajalle itselleen, vaan viestinä muille. Sivuston lukijoille

suunnattuna viestinä ne toimivat suosituksena vierailijoille, tunnustuksen osoituk-

sena linkkien kohteille ja myös tapana määritellä omaa virtuaalista identiteettiä ja

asemoitumista suhteessa blogien muodostamaan verkostoon ja yhteisöihin. Pysyvä

linkki on myös osa blogien linkkeihin perustuvaa lahjataloutta. Linkin lahja-arvo

koostuu symbolisesta tunnustuksesta mutta myös konkreettisemmista eduista, joita

ovat lukijoiden ohjaaminen sivustolle sekä yksinkertaisesti linkeissä mitattavan

statuksen kohottaminen. Erityisesti pysyvät linkit ovat voimakas merkki tunnus-

tuksesta, joka on rinnastettavissa jopa poliittiseen tai taloudelliseen liittoon (Pack-

wood 2004). Pysyviin linkkeihin liittyy myös lahjan tapaan tietty vastavuoroisuu-

den velvoite, jota ei kuitenkaan voi pitää sitovana ja joka on myös riippuvainen

kirjoittajien välisestä arvioidusta statuksesta.

Kuva 2. User Friendly (27.2.2006)15.

15 URL: http://ars.userfriendly.org/cartoons/?id=20060228

http://ars.userfriendly.org/cartoons/?id=20060228

45

Blogroll-listat eivät välttämättä korreloi sen kanssa, mihin blogeihin kirjoittaja

viittaa merkinnöissään. Tämän vuoksi ne on joissain tutkimuksissa sivuutettu ”to-

dellisten” yhteisöllisten suhteiden kannalta epäolennaisina (esimerkiksi Efimova ja

Hendrics 2005).

Blogrollit ovat eksplisiittisia ilmaisuja sosiaalisesta suhteesta. Merkintöjen linkit

taas ovat aina riippuvaisia kyseisen merkinnän kontekstista. Pitemmällä aikavälillä

toistuessaan linkit merkinnöissä ovat blogrolleja luotettavampi indeksi vuorovai-

kutuksesta blogien välillä. Blogroll-linkit ja linkit merkinnöissä edustavat kahta

erilaista ja toisistaan erillistä sosiaalisen viittauksen muotoa (Marlow 2004, 4).

Blogroll-listoja ei siten tulisi tulkita indeksinä muista yhteydenpidon muodoista

vaan itsenäisenä ja monenlaisia ja blogien alakulttuureittain vaihtelevia merkityk-

siä välittävänä sosiaalisena muotona.

Kuviossa 3 on esitetty 257 suomalaisen weblogin blogroll-linkkien muodostama

verkosto. Verkoston asettelu on laskettu spring embedding -algoritmin avulla16.

Siten on pyritty asemoimaan toisiinsa linkittävät sivustot lähelle toisiaan ja pitä-

mään yhteyksiä kuvaavat viivat samanpituisina. Tämän seurauksena tiiviisti linkit-

tyneet weblogit päätyvät kuvion keskelle ja heikommin linkittyneet reuna-alueille.

Sivustoja kuvaavien ympyröiden koko on suhteessa siihen osoittaviin linkkeihin

verkostossa. Verkosto sisältää blogilistan linkitetyimmät blogit sekä näiden blog-

rolleissa 12.7.2005 listatut weblogit. Blogroll-linkiksi on tulkittu kaikki sivuston

pysyvistä sivupalkeista löydetyt weblogeihin osoittavat linkkilistat.

16 URL: http://www.algorithmic-solutioniin sanot-tuinfo/leda_guide/graph_algorithms/spring_embedding.html

http://www.algorithmic-solutioniin

46

Kuvio 3. 50 linkitetyimmän suomalaisen blogin suhdeverkosto (kerätty 12.7.2005).

Kuvion 3 avulla voidaan hahmottaa verkostossa yhteisöllisiksi tulkittavissa olevien

suhteiden tiivistymiä eli potentiaalisia blogiyhteisöjen asuinpaikkoja.

Verkosto on jakautunut selvästi kahteen erilliseen ja rakenteelliselta topologialtaan

erilaiseen klusteriin. Vasen klusteri on yleisrakenteeltaan hajautettu, eli sen yhtey-

det näyttävät satunnaisilta, eikä verkostossa ole havaittavissa ilmeisiä keskuksia.

Kuvion oikeanpuoleinen, tähtimäisen kuvion muodostava klusteri taas on raken-

teeltaan keskitetty ja koostuu kokonaisuudessaan neuleblogeista. Neuleblogit kä-

sittelevät nimityksen mukaisesti ensisijaisesti neulomista, tyypillisesti kirjoittajan

47

omia valmiita, työn alla tai suunnitteilla olevia neuleita. Neuleblogien muodosta-

man verkoston tähtimäisestä rakenteesta nähdään, että neuleblogit sisältävät hyvin

vähän pysyviä linkkejä muihin blogeihin, mutta ovat kaikki yhteydessä kaksisuun-

taisin linkein yhteen keskuksena toimivaan solmuun, Suomalaiset neuleblogit -

sivustoon17. Tämä keskussivusto ei kuitenkaan toimi Jonesin kuvaamana yhteisöl-

lisenä tilana. Suomalaiset neuleblogit on käytännössä vain neuleblogien hakemis-

to, jonka uusissa merkinnöissä vain ilmoitetaan verkostoon liittyneistä uusista blo-

geista. Keskusblogissa ei tapahdu lainkaan Jonesin verkkoyhteisön yhteisölliseltä

tilalta edellyttämää vuorovaikutusta, mutta se toimii silti eksplisiittisesti ilmaistu-

jen kahdenvälisten linkkien puuttuessa neuleblogiyhteisöä ja siihen kuuluvia sivus-

toja toisiinsa sitovana merkitsijänä. Tähän yhteiseen merkitsijään kiinnittymisen

välikappaleena blogroll-tyyppisillä linkeillä on siten neuleblogien alakulttuurissa

oma, sille tyypillinen funktionsa, joka poikkeaa muiden kuviossa mukana olevien

blogien vallitsevasta käytännöstä ja synnyttää myös muusta verkostosta selvästi

poikkeavan topografian. Vastavuoroinen, kahdenvälinen linkittäminen on verraten

harvinaista myös neuleblogien merkinnöissä. Sivustojen ylläpitäjien välinen vuo-

rovaikutus on tiivistä, mutta tapahtuu lähes kokonaisuudessaan sivustojen kom-

mentointipalstoilla.

Neuleblogit havainnollistavat, miten blogit voivat muodostaa osallistujien omista

ja yksityisistä virtuaalisista asuinpaikoista koostuvan yhteisön ilman yhtä yhteisöl-

listä tilaa. Tällainen hajautuneiden verkostojen rakenne luonnehtii blogiyhteisöjä

yleisemminkin. Sen sijaan juuri neuleblogeille tyypilliset vuorovaikutukselliset

käytännöt – yksittäisten blogien välisten linkitysten puute, jota korvaavat yksi blo-

gihakemisto ja kommenttipalstojen runsas käyttö – havainnollistavat myös, miten

blogiyhteisöt voivat muodostaa juuri niille tyypillisiä vuorovaikutuksen käytäntö-

jä.

Kuvion 3 vasemmanpuoleinen klusteri sisältää sisällöllisesti hyvin erilaisia bloge-

ja. Joukkoon kuuluu sekä nettipäiväkirjoja että tiettyyn aiheeseen keskittyneitä si-

vustoja, esimerkiksi kokeellista kirjoittamista, politiikkaa, teknologiaa ja kuvablo-

17 URL: http://finnishknitblogs.blogspot.com/

http://finnishknitblogs.blogspot.com/

48

geja sekä näiden erilaisia välimuotoja. Verkoston rakenteen kannalta on kiinnosta-

vaa, että erilaiset lajityypit tai aiheet eivät muodosta selvästi erotettavia erillisiä

klustereita, vaan sivustojen väliset yhteydet näyttävät ylittävän erilaiset sisällölliset

tai muodolliset rajat. Neuleblogit pois lukien tunnetuimmat suomalaiset weblogit

muodostavatkin blogroll-linkkien valossa hyvin tiiviin vuorovaikutusverkoston.

Virtuaaliset yhteisöt eivät edellytä henkilökohtaisen siteen luomista yhteisön jä-

senten välille. Blogeissa syntyy kuitenkin myös astetta vahvempia yhteisöjä, joissa

samastumiseen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen perustuvat suhteet ovat vastavuo-

roisesti tunnustettuja. Vasemman puoleisesta tiivistä verkostoklusterista voidaan

paljastaa tällaiset vahvat yhteisölliset suhteet poistamalla kuviosta vain yksisuun-

taiset linkit. Näin kuvioon jäävät vain kaksisuuntaisten, vastavuoroisten blogroll-

linkkien kautta toisiinsa yhteydessä olevat sivustot. Kaksisuuntainen pysyvä linkki

on merkki vastavuoroisesta ja verraten pysyvästä yhteisöllisestä suhteesta sivusto-

jen välillä.

Kuvioon 3 verrattuna kuviosta 4 puuttuvat siis neuleblogien lisäksi myös sivustot,

joilla ei ole lainkaan pysyviä linkkejä toisiin blogeihin tai joiden linkki on jäänyt

yksisuuntaiseksi. Kuvio 4 paljastaa verkoston aiemmin täysin hajautetulta vaikut-

taneen verkoston keskittämättömän luonteen: verkostossa ei siis ole yhtä selkeää

keskusta, mutta yhteydet eivät ole täysin satunnaisiakaan.

49

Kuvio 4. 50 linkitetyimmän suomalaisen blogin vastavuoroiset pysyvät linkit (kerätty

12.7.2005).

Libertaristit

Uusmediablogit

Dadaistit

A

B

C

Verkostosta voidaan havaita sekä yksittäisiä napoja sekä useamman blogien muo-

dostamia klustereita. Tällaiset vahvemmat yhteisöt muodostavat verkostossa tiivii-

tä, muuhun verkostoon nähden paikallisia ja melko rajattuja vuorovaikutuksen tii-

vistymiä. Verkoston selkein tiivistymä (B) koostuu joukosta tiiviisti päivittyviä,

nettipäiväkirjoiksi määriteltäviä blogeja. Tässä klusterissa ei ole yhtä selkeää kes-

kusta, vaan tiivistymän blogit vaikuttavat olevan suhteessa toisiinsa verraten sa-

manarvoisessa asemassa. Nämä blogit muodostavat siten tiiviin, mutta reunoiltaan

avoimen verkkoyhteisön.

Henkilökohtainen suhde voi myös olla yksisuuntainen, jolloin samastuminen syn-

nyttää yhteisöjen sijaan ihailijakerhoja ”blogijulkkisten” ympärille. Tällainen on

verkoston keskeisin solmu, (A) henkilökohtaiseksi päiväkirjaksi luokiteltava Me-

50

nopaussi18. Se oli aineiston keräämisen aikana linkkien määrässä mitattuna yksi

Suomen suosituimpia blogeja. Blogin ympärillä on muodostunut tiivis vastavuo-

roisten yhteyksien muodostama keskitetty verkosto, joka muistuttaa rakenteellises-

ti neuleblogien yhteisön rakennetta. Menopaussiin linkittävät blogit eivät ole pää-

sääntöisesti yhteydessä toisiinsa. Kyseessä onkin ennemmin seuraajien tai ihaili-

joiden verkosto, kuin vastavuoroisten osallistujien yhteisö. Michael Keren (2004)

esittää, että tällaiset ”kultinomaiset yhteisöt” olisivat erityisen leimallisia blogeille.

Kerenin kuvaamia vuorovaikutusrakenteita on löydettävissä blogeista laajalti. Joh-

topäätös niistä tyypillisenä tai leimallisena ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Monet linkkien määrässä laskettuna suosituimmat blogit puuttuvat kokonaan kuvi-

osta tai niiden asema kuviossa on perifeerinen. Näistä blogeista joko puuttuu blog-

roll-linkitys tai linkit eivät ole kaksisuuntaisia. Tämä on linjassa Shirkyn (2004)

esittämän yleisemmän väitteen kanssa, jonka mukaan suosituimpien blogien on

vaikea ylläpitää vastavuoroista suhdetta kaikkiin niihin linkittäviin blogeihin.

Verkoston tiiviys on merkillepantavaa. Siinä missä neuleblogit muodostavat selke-

ästi erottuvan klusterin, muut teemat, kuten esimerkiksi uusmediaa tai politiikkaa

käsittelevät blogit eivät muodosta verkostossa erillisiä saarekkeita. ButtUgly web-

log19 (C) on esimerkki solmusta, joka ei ole kaikkein keskeisin yhteyksiensä mää-

rän puolesta, mutta joka kytkee toisiinsa hyvin erilaisia weblogeja. Tällaiset kes-

kenään erilaisiin blogeihin ja yhteisöihin suhteita muodostavat kytkeytyjät pitävät

A-listan ohella yllä verkoston yhtenäisyyttä.

Henkilökohtaisia sosiaalisia suhteita syntyy tyypillisesti erityisesti nettipäiväkir-

joiksi määriteltävien blogien välille. Muuttuessaan julkiseksi hyvin yksityiseksi ja

henkilökohtaiseksi perinteisesti mielletyt päiväkirjat synnyttävät tiiviitä vuorovai-

kutuksellisia yhteisöjä. Tämä on erikoista, muttei yllättävää. Mitä enemmän kir-

joittaja blogissaan paljastaa itsestään ja persoonastaan, sitä enemmän lukijoilla on

mahdollisuuksia luoda käsityksiä blogin takana olevasta henkilöstä ja samastua

tähän. Temaattisissa blogeissa viittaukset toisiin sivustoihin ovat tyypillisemmin

18 URL: http://www.melankolia.net/menopaussi/19 URL: http://www.ecyrd.com/ButtUgly/

http://www.melankolia.net/menopaussi/

http://www.ecyrd.com/ButtUgly/

51

merkintäkohtaisia ja blogroll-linkit ovat harvinaisempia. Tämä kuvastaa blogroll-

linkkien luonnetta ja funktiota ensisijaisesti sosiaalisena siteenä.

Kuvioiden 3 ja 4 kaltaiset staattiset rakennekaaviot ovat vain hetkellisiä tuokioku-

via. Todellisuudessa verkoston rakenne on jatkuvassa muutostilassa. Muutoksia

tapahtuu nopeimmin erityisesti verkoston heikosti linkittyneiden solmujen osalta.

Verkoston tiiviisti toisiinsa linkittyneiden blogien asema on sen sijaan vakaampi.

Tiivis ristiinlinkitys on vähemmän riippuvainen yksittäisistä blogeista tai näiden

linkeistä. Näitä sivustoja yhdistävät toisiinsa monenlaiset tekijät, kuten samankal-

taiset kiinnostuksen kohteet, historia ja yhteisöllisyyden tai yhteenkuuluvuuden

tunne, mahdollisesti myös verkoston ulkopuoliset sosiaaliset suhteet. Periferisesti

asemoituneet blogit voivat nousta osaksi keskusta bloggaamalla keskukselle kes-

keisistä aiheista ja osallistumalla näissä käytäviin keskusteluihin. Asema keskus-

tassa voi vakiintua verraten nopeastikin, esimerkiksi osa kuvion 4 tiivistymän blo-

geista oli aineiston keräämisen hetkellä vain pari kuukautta vanhoja.

Kuvioita 3 ja 4 ei tule tulkita kokonaiskuvaksi suomalaisten blogien yhteisöllisistä

verkostosuhteista. Verkoston tiiviyteen vaikuttavat osaltaan otantamenetelmä ja

suomalaisen blogosfäärin pienuus. Tämän lisäksi mittakaavattomissa verkostoissa

yhteydet jakautuvat tyypillisesti epätasaisesti ja aineistoa suurentamalla verkosto

olisi todennäköisesti reunoiltaan heikommin linkittynyt ja selvemmin klusteroitu-

nut. Kuvion perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että rakenteellisesti tunnetum-

mat suomalaiset blogit muodostavat hyvin tiiviin keskusteluverkoston. Blogit ovat

aiheiltaan ja tyyleiltään hyvin erilaisia, mutteivät ole fragmentoituneet erillisiksi

vuorovaikutussaarekkeikseen. Poikkeuksen muodostavat neuleblogit, jotka muo-

dostavat sekä aiheensa sekä verkostosuhteidensa perusteella muusta blogiverkos-

tosta eriytyneen ja rakenteellisesti erilaisen osaverkoston.

Suhteessa muihin verkkosivustoihin weblogit muodostavat muuhun internetiin

nähden vuorovaikutuksen muodoiltaan eriytyneen ja hyvin tiiviisti linkittyneen

keskusteluverkoston. Weblogien tapa muodostaa ja ylläpitää yhteyksiä verkossa

linkkien avulla poikkeaa niitä edeltävien verkkosivustojen logiikasta. Tämä tar-

koittaa, että blogit voivat muodostaa vahvoja dialogisia yhteyksiä vain toisiin blo-

52

gien logiikalla toimiviin sivustoihin. Useimmat poliitikkojen, kansalaisjärjestöjen

ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden verkkosivustot toimivat ensisijaisesti yk-

sisuuntaisina julkaisukanavina, eivätkä siten avaudu weblogeissa käytävälle kes-

kustelulle. Monet potentiaalisesti keskustelevammat sivustot tai eivät taas tekni-

sesti mahdollista yksittäisiin puheenvuoroihin linkittämistä tai tarjoa uutisvirtoja

päivittyvästä sisällöstään. Tämä rajaa ne tehokkaasti weblogeissa muodostuvien

keskusteluverkostojen ulkopuolelle.

5 Weblogit julkisuutena

5.1 Weblogit mahdollisuutena ja uhkana

Varhaisessa blogeja käsittelevässä akateemisessa tutkimuksessa Torill Mortensen

ja Jill Walker (2002) näkevät blogeissa mahdollisuuksia habermasilaisen julkisen

sfäärin elvyttämiseen. Habermasin tavoin Walker ja Mortensen esittävät, että mas-

samedian hallitsemassa nyky-yhteiskunnassa yksilöt ovat pitkälti menettäneet

mahdollisuutensa osallistua julkiseen keskusteluun. Yksilöillä ei ole pääsyä julki-

suutta ylläpitäviin tiedotuskanaviin, eikä yksittäisillä puheenvuoroilla esimerkiksi

televisiossa ei ole juurikaan vaikuttamisen mahdollisuuksia, vaan ne sulautuvat

osaksi esitystä.

Blogit voidaan sen sijaan nähdä kahviloiden ja salonkien virtuaalisina perillisinä,

joissa yksityisistä kysymykset voidaan nostaa keskusteltaviksi ja tehdä yleisiksi.

Blogit heijastavat kirjoittajiensa henkilökohtaisia näkemyksiä, mutta tekevät ne

julkisiksi ja esittävät samalla kysymyksiä, joilla saattaa olla laajempaa merkitystä.

Blogit toimivat siten puskurivyöhykkeenä ja yhdistävänä linkkinä yksityisen ja

julkisen välillä. Myöhemmässä weblogeja käsittelevässä yhteiskuntatieteellisessä

keskustelussa on esitetty hyvin erilaisia ja myös Walkerin ja Mortensenin näke-

myksille vastakkaisia johtopäätöksiä blogeista julkisen keskustelun tai poliittisen

emansipaation kanavana. Tulkinnoista voidaan löytää erilaisia jännitteitä ilmiön

eri ulottuvuuksilla.

53

Poliittisen emansipaation sijaan blogien on esitetty heijastelevan ennemminkin ny-

kykulttuurin narsistisuutta kuin julkisen keskustelun ja tiedonvälityksen demokra-

tisoitumista. Jacobsin (2003) mukaan blogien kiinnostavuus perustuu ensisijaisesti

kirjoittajien yksityiselämien seurantaan. Blogit toimivat kanavana, jonka kautta

kirjoittajat esittävät ajatuksiaan ja itsenäisyyttään. Samanaikaisesti kirjoittajat mit-

taavat menestymistään sivustojensa suosiolla, mikä täyttää narsistisen persoonalli-

suuden kriteereinä toimivan riippuvuuden toisista ja oman riippumattomuuden ko-

rostamisen. Tämä ilmenee pinnallisena itsetutkisteluna ja laskelmoituna viettele-

misenä. Weblogit ovat siten verrattavissa tosi-tv:hen ja niitä voidaan pitää yksi

modernille yhteiskunnalle leimallisen narsistisen kulttuurin selkeimmistä ilmen-

tymistä. Blogien kirjoittajat eivät itsessään edusta narsistista persoonia, vaan hei-

jastelevat yleisemmin viestintäkulttuurin narsistisuutta. (Jacobs 2003.)

Suhteessa julkista keskustelua välittäviin instituutioihin blogit on paikoin esitetty

uudenlaisena osallistavan ja keskustelevan kansalaisjournalismin muotona. Blogit

on nähty mahdollisuutena tiedotusvälineille uudistaa käytäntöjään (erit. Gillmore

2002) tai jopa valtamediat kokonaan korvaavana uutena tiedonvälityksen muotona

(esimerkiksi MacKinnon 2005). Toisaalta erityisesti massatiedotusvälineiden

edustajat ovat esittäneet varoituksia blogeissa julkaistavan informaation epäluotet-

tavuudesta. Blogien on pelätty muodostavan samanmielisten enklaaveja (Roberts-

Miller 2004) tai ”kaikukammioita” (Sunstein 2004), joissa informaation vertais-

suodattaminen ohjaa vain omia ennakkokäsityksiä vahvistaviin tietolähteisiin.

Keskustelun tasa-arvoisuuden ja osallistumisen avoimuuden näkökulmasta blogit

mielletään usein tasa-arvoiseksi keskusteluareenaksi, joka antaa yksityishenkilöille

ja marginalisoiduille ryhmille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin. Blogit ei-

vät kuitenkaan ole täysin riippumattomia kirjoittajien ulkoisesta statuksesta (Ó

Baoill 2004). Mittakaavattomien verkostojen potenssilait luovat myös rakenteelli-

sia hierarkioita blogien välille (Shirky 2004). Verkostojen joustavuus ja nopeus

tiedon välityksessä tapahtuu osin osallistujien samanarvoisuuden ja avoin osallis-

tuminen argumentoinnin ja dialogisuuden kustannuksella.

54

Parhaimmillaan blogit edistävät yhteiskunnallista läpinäkyvyyttä. Tämän kääntö-

puolena blogit voidaan nähdä oireena tietoyhteiskunnan yksityisyyden katoamises-

ta. Edistynyt informaatioteknologia uhkaa yksityisyyttä lisääntyneen valvonnan

avulla, blogeissa mekanismi on toisenlainen. Yksityisyyden rapautuminen tapah-

tuu nyt kirjoittajien omasta aloitteesta, osana narsistista pyrkimystä hakea toisilta

huomiota ja tukea omalle persoonalle (Jacobs 2003).

Kaikille avoimena, joustavan tiedonvälityksen itseorganisoituvana verkostona blo-

git voivat tarjota uuden kanavan julkiselle keskustelulle ja kansalaisliikkeiden or-

ganisoitumiselle. Edustuksellisen liberaalin teoriasuuntauksen kritiikin mukaan

blogikeskustelu häiritsee aitoa julkista keskustelua ja sen instituutioiden toimintaa.

Tämä konservatiivinen näkemys ei kuitenkaan kohdistu vain blogeihin vaan kan-

salaislähtöiseen julkiseen keskusteluun yleisesti. Sen sijaan vakavammin on esitet-

ty epäilyksiä blogien mahdollisuuksista synnyttää aitoa poliittista osallistumista.

Poliittisten kysymysten käsittelyä ei voida suoraan mieltää poliittiseksi emansipaa-

tioksi, ellei tämä johda poliittiseen tai sitoutuneeseen toimintaan tai kannanottoi-

hin. Keren (2004) näkee blogit melankolian politiikan (Lash 2002, 138-140) il-

mentymänä, passiivisena vetäytymisenä aktiivisesta julkisesta sfääristä virtuaali-

seen todellisuuteen.

Weblogeissa voidaan siis nähdä mahdollisuuksia, mutta myös varauksia tai jopa

uhkia julkiselle keskustelulle. Taulukossa 4 kootaan yhteen weblogien saamia tul-

kintoja tiedonvälityksen ja journalismin, keskustelun tasa-arvoisuuden, yksilön ja

julkisuuden välisen suhteen sekä kansalaisyhteiskunnan ja politiikan ulottuvuuksil-

la.

55

Taulukko 4. Blogien mahdollisuudet ja uhat julkiselle keskustelulle.

Ulottuvuus Mahdollisuus / positiivinentulkinta

Uhka / negatiivinen tulkinta /kritiikki

Suhde julkisen kes-kustelun instituutioi-hin

Uudenlaisen kansalaisjourna-lismin muoto, ohittaa perintei-sen tiedonvälityksen valtaraken-teet

Samanmielisten ”kaikukammi-oita”, vaarantavat objektiivisenuutisoinnin

Keskustelun tasa-arvoisuus

Statuksesta riippumaton ja tasa-arvoinen keskusteluareena,mahdollistaa yksityishenkilöi-den ja marginalisoitujen ryhmi-en saada äänensä kuuluviin

Epätasa-arvo sivustojen välillä,taustalla verkostovaikutus jakirjoittajien asema blogosfäärinulkopuolella

Yksityisen ja julki-sen välinen suhde

Edistää yhteiskunnallista lä-pinäkyvyyttä

Narsistisen kulttuurin ilmen-tymä, edistää osaltaan yksityi-syyden katoamista

Kansalaisyhteiskuntaja poliittinen eman-sipaatio

Kanava julkiselle mielipiteen-muodostukselle ja kansalaisliik-keiden organisoitumiselle

Näennäispoliittinen, ei synnytäaitoa poliittista osallistumista

5.2 Osallistumisen avoimuus ja tasa-arvoisuus

Osallistumista julkiseen keskusteluun weblogien kautta rajoittaa luonnollisesti

pääsy internetiin. Tässä mielessä mikään verkkojulkisuuden väline tai kanava ei

mahdollista universaalia osallistumista. Internetyhteyden omaaville weblogit ja

niiden julkaisuun käytettävät työkalut ovat kuitenkin merkittävästi laskeneet verk-

kojulkaisemisen edellyttämää teknisten taitojen tai rahallisten resurssien tarvetta.

Blogien voidaankin katsoa olevan merkittävin julkaisemista mahdollistava kehi-

tysaskel WWW:n historiassa (Blood 2000).

Yksittäisessä weblogissa kommenttien mahdollistama kirjoittajan ja lukijan väli-

nen vuorovaikutussuhde on osallistujien vaikutusmahdollisuuksilta asynkroninen.

Sivuston ylläpitäjä voi määritellä osallistumisen laajuuden ja halutessaan moderoi-

da keskustelua mielensä mukaan. Useamman weblogin välillä viestijän ja vastaan-

ottajan suhteet ovat kuitenkin vastavuoroisia ja vaihdannaisia, ja vastaanottaja voi

56

oman bloginsa kautta helposti vaihtaa roolinsa tasa-arvoiseksi julkaisijaksi (Wijnia

2004, 68). Blogien välisen verkoston muodostama avoin vuorovaikutusjärjestelmä

ei siis erottele keskusteluun osallistujia sitä seuraavasta yleisöstä, ei aseta teknisiä

rajoja keskustelun kestolle tai sille, mitkä ja missä esitetyt puheenvuorot voivat

osallistua keskusteluun.

Julkisen keskustelun ideaaleihin kuuluu periaate parhaan argumentin voimasta.

Tämä sisältää vaatimuksen ulkoisen statusaseman sulkeistamisesta. Blogeissa ja

internetin keskustelukulttuurissa yleisemmin tämä periaate on laajalti hyväksytty.

Toisaalta weblogit noudattavat muita verkkoviestinnän muotoja uskollisemmin

vallitsevaa tekstin tulkintaa koskevaa sosiaalista konventiota, jonka mukaan teks-

tin kirjoittajan identiteetti on keskeinen tekijä tekstin merkityksen tulkinnassa

(Chesher 2005). Tämä tarkoittaa, että myös kirjoittajan status vaikuttaa yksittäisten

puheenvuorojen arvioinnin taustatekijänä. Kirjoittajan status verkossa ei kuiten-

kaan ole suoraan riippuvainen tämän statukseen verkoston ulkopuolella. Muodos-

tamalla virtuaalisen läsnäolon weblogissa kirjoittaja voi synnyttää erillisen toimi-

jan tai identiteetin, jonka statusasema muodostuu ensisijaisesti verkkovuorovaiku-

tuksen kautta ja jonka yhteydet kirjoittajan ulkopuoliseen statukseen ovat vain sa-

tunnaisia. Anonyymit weblogit mahdollistavat jopa täysin ulkoisesta statuksesta

riippumattoman kirjoittajaidentiteetin rakentamisen.

Ulkoista statusta voimakkaimmin statushierarkioita synnyttävät kuitenkin weblo-

gien muodostaman verkostojen rakenteelliset ominaisuudet, joita on käsitelty lu-

vussa 4.3. Potenssilakien mukainen näkyvämpi asema ei kuitenkaan vapauta A-

listaa perustelemasta mielipiteitään, sillä muiden arvioista riippuvainen asema al-

tistaa kohteen lausunnot myös muita toimijoita laajamittaisemmalle vertaisarviolle.

Mittakaavattomien verkostojen rakenteelle tyypillisen jyrkän statushierarkian syn-

tyminen näyttäisi silti tekevän blogien verkostosta rakenteeltaan epätasa-arvoisen

ympäristön. Vaikka weblogin perustamisen kynnys onkin matala, suurimman osan

kohtalona on jäädä tuntemattomiksi. Voidaan kuitenkin esittää, että vaikka järjes-

telmä synnyttääkin hierarkioita, ne eivät välttämättä luo epätasa-arvoa, ja että tällä

57

rakenteella on funktionsa keskusteluverkoston yhtenäisyyden ja tiedonvälityksen

kannalta.

Asema blogien hierarkiassa perustuu verkoston sisäisiin valintoihin ja aitoon suo-

sioon, ei ulkoisiin pakotteisiin tai eliitin keskinäiseen sopimukseen. Näkyvä asema

perustuu siten viime kädessä verkoston osallistujien vertaisarvioon ja on helposti

menetettävissä. Blogin asema linkkeihin perustuvassa statushierarkiassa ei myös-

kään määrää ennalta siinä esitettyjen merkintöjen vaikuttavuutta. Myös heikom-

massa asemassa olevat blogit ovat osa samaa järjestelmää ja niissä esitetyt näkö-

kulmat ja mielipiteet voivat saada laajempaa näkyvyyttä tai aloittaa yleisempiä

keskusteluja tulemalla viitatuiksi toisissa blogeissa. Sivustojen välinen jatkuva

viittaaminen ja siteeraaminen pitävät yksittäisten sivustojen väliset asemat dynaa-

misina ja mahdollistavat erityisesti yksittäisten puheenvuorojen ja ideoiden leviä-

misen yli ne alun perin esittämän ne blogin rankiaseman määrittelemän lähipiirin.

A-lista toimii siten keskeisenä kanavana, jonka välityksellä ajatukset, aiheet tai

mielipiteet voivat nousta verkoston yleiseen julkisuuteen (ks. luku 5.3). Tässä roo-

lissa ne myös suojelevat heterogeenistä blogijulkisuutta fragmentaatiolta. Keskuk-

set yhdistävät toisiinsa blogiverkoston muutoin toisistaan erillisiä saarekkeita sekä

yhteyksien että jaettujen merkitysten avulla.

5.3 Verkostojulkisuuden tasot

Blogien kaikille osallistujille avoin luonne, näkyvyyden jyrkkä mutta samalla jous-

tava jakautuminen ja mahdollisuus käsitellä julkisesti sekä yksityisiä että yleisiä

asioita tekevät blogien arvioinnin julkisuuden näkökulmasta haastavaksi. Blogeis-

sa käytävää julkista vuorovaikutusta tulisikin arvioida ei vain esitettyjen puheen-

vuorojen sisällön perusteella, vaan myös suhteessa blogien vuorovaikutusverkos-

ton kontekstiin. Tämä konteksti koostuu muun muassa osallistuvien blogien sta-

tuksesta, osallistujien määrästä, keskustelun näkyvyydestä ja oletetusta tai tosiasi-

allisesta yleisöstä. Kontekstin arviointia voidaan helpottaa luokittelemalla erilaisia

julkisuuden tasoja. Blogit, blogeissa käytävät yksittäiset keskustelut ja muut vuo-

rovaikutustilanteet voidaan asettaa tarkastelun kohteen edellyttämään tulkintake-

58

hykseen määrittelemällä julkisuuden taso, jossa vuorovaikutus tapahtuu. Nämä

tasot ovat yleinen, keskusteleva ja intiimi julkisuus.

Blogijulkisuuden tasoja voidaan havainnollistaa vertaamalla luokittelua Shirkyn

(2002) blogien statushierarkiaan perustuvana jaotteluun, jota se muistuttaa. Myös

blogijulkisuuden tasot perustuvat pitkälti vuorovaikutustilanteiden näkyvyyteen.

Jaottelut eivät kuitenkaan ole päällekkäisiä, eli statushierarkian eri tasoilla toimivat

blogit voivat operoida julkisuuden kaikilla tasoilla. Shirkyn blogien statushierarkia

kiinnittyy selkeisiin kvantitatiivisiin määreisiin, toisin sanoen blogiin osoittavien

linkkien määrään. Blogijulkisuuden tasot ovat kuitenkin ensisijaisesti käsitteelli-

nen työkalu, eivät empiirinen luokittelujärjestelmä.

Yleinen julkisuus

Blogijulkisuuden yleisimmän tason muodostavat ne blogit ja keskustelut, joista

useimmat bloggaajat ovat tietoisia. Ne toimivat alajulkisuuksina ja niihin osallis-

tuvia blogeja yhteen sitovina merkitsijöinä ja edellyttävät jonkintasoista reaktiota

tai asemoitumista suhteessa niihin. Yleisen tason julkisuus poimii aiheita ja ideoita

seuraavan tason blogeista ja näissä käydyistä keskusteluista. Yleisimmällä julki-

suuden tasolla käytävät keskustelut koostuvat tyypillisesti lyhytaikaisista piikeistä

(Gruhl ym. 2004, 494-496), jonka aikana jokin tietty aihe on pinnalla synnyttäen

runsaasti kirjoituksia. Informaation kulkua ja keskustelujen topografiaa blogeissa

tutkineiden Gruhl ym. (2004) mukaan piikkien taustalla on tyypillisesti jokin ul-

koinen tapahtuma, josta kirjoittajat ovat saaneet tietoa lähinnä tiedotusvälineistä.

Suomalaisissa blogeissa laajuudeltaan jopa merkittävimpien ulkoisten tapahtumien

synnyttämiin piikkeihin (esimerkiksi presidentinvaalit) verrattavia ”buumeja” voi-

vat kuitenkin muodostaa myös täysin blogien sisäiset (kuten meemit20) tai ensisi-

jaisesti blogien sisäisen tiedonvälityksen motivoimat aiheet, kuten luvussa 6 käsi-

teltävä tekijänoikeuskeskustelu. Tämä selittyy pitkälti suomalaisten blogien vähäi-

20 Blogeissa meemillä viitataan melko löyhästi mihin tahansa blogeissa leviävään sosiaaliseen muo-toon. Blogroll-linkkilista on klassinen esimerkki laajalle levinneestä ja vakiintuneesta blogimee-mistä. Erityisesti suomalaisissa blogeissa meemin käsite on erkaantunut melko kauas meemin al-kuperäisestä merkityksestä. Tyypillinen esimerkki tällaisesta blogimeemistä on kysymyssarja, jo-hon jokainen ”meemiin osallistuva” vastaa omassa blogissaan.

59

sellä määrällä, mutta on myös indeksi niiden muodostaman verkoston tiiviydestä

ja yhtenäisyydestä.

Tapahtuman tai muun aihe nousee blogeissa yleiseen julkisuuteen vaiheittain.

Aluksi aiheesta kirjoitetaan yhdessä tai useammassa, mahdollisesti vähemmän

tunnetussa blogissa. Kyseessä saattaa olla yksittäinen merkintä tai useamman blo-

gin välinen keskustelu. Aihe nousee yleisempään tietoisuuteen toisessa vaiheessa,

jolloin sitä käsitellään verkoston keskeisissä solmuissa eli tunnetuimmissa blogeis-

sa. Tämä nostaa aiheen laajemmalti blogien tietoisuuteen. Blogien A-lista ei voi

kuitenkaan yksin dominoida julkisuuden yleistä tasoa. Aihe saturoituu yhteiseksi

ja yleiseksi vasta, kun sitä käsitellään laajasti myös verkostostatukseltaan alem-

missa blogeissa. Mikäli tätä kiinnostusta ja kriittistä massaa ei saavuteta, vaaditta-

vaa piikkiä ei synny ja kirjoittelu aiheesta joko jatkuu pienemmässä mittakaavassa

tai se hiipuu.

Verkostojulkisuuden yleisimmällä tasolla korostuvat weblogien luonne julkaisuvä-

lineenä, informaatiota välittävänä verkostona sekä konsultaation ja rekisteröinnin

viestinnälliset tasot. Julkisuuden yleisin taso taustoittaa weblogeissa käytävää kes-

kustelua, mutta ei juuri sisällä puheenvuorojen vastavuoroista vaihtoa. Tässä mie-

lessä se muistuttaa yleistä mediajulkisuutta, mutta eroaa siitä ennen kaikkea

epäinstitutionaalisen luonteensa vuoksi. Vaikka toimijoilla on erilaiset mahdolli-

suudet vaikuttaa yleiseen julkisuuteen nousevista aiheista, se vaatii aina laajaa

osallistumista blogien statushierarkian eri tasoilla.

Intiimi julkisuus

Blogijulkisuuden intiimillä tasolla käydään aiheiltaan yksityiskohtaisimmat ja

myös yksityisimmät keskustelut. Tällä tasolla tehdyt merkinnät ja käytävät keskus-

telut ovat julkisia, mutta käsittelevät tyypillisesti ensisijaisesti siihen osallistuvia

henkilökohtaisesti koskettavia aiheita. Julkisuuden tälle tasolle voidaan sijoittaa

myös seurallinen rupattelu ja muu sosiaalista sidosta ylläpitävä viestintä.

Intiimiä julkisuutta edustavat erityisesti henkilökohtaiset nettipäiväkirjat. Monien

nettipäiväkirjojen tarkoitus ei ehkä niinkään ole osallistua julkiseen keskusteluun,

60

kuin luoda suhteita toisiin samanhenkisiin ja selvittää kirjoittajille itselleen, keitä

he ovat. Tämän julkisen ja vastavuoroisen itsetutkiskelun liittäminen kulttuuriseen

narsismiin (Jacobs 2003) ei välttämättä ole erehdys, mutta se ei tee päiväkirjoista

julkiselle keskustelulle merkityksettömiä. Se, missä määrin nämä yksityiset kes-

kustelut ovat osa julkisuutta, riippuu vallitsevista viestintäkäytännöistä ja konteks-

tista. Henkilökohtaiset weblogit ja niiden kirjallinen tyyli mahdollistavat operoi-

misen intiimin ja yleisen välillä saman verkkosivuston puitteissa. Samoin weblogi-

en suhdeverkosto ainakin suomalaisten blogien kohdalla ei erota intiimejä päivä-

kirjoja ja ”asiablogeja” toisistaan erillisiksi leireiksi.

Keskusteleva julkisuus

Yleisen ja intiimin julkisuuden väliin jää taso, jota voidaan luonnehtia keskustele-

vaksi julkisuudeksi. Tällä julkisuuden tasolla aiheiden käsittely on samanaikaisesti

omakohtaista että yleistä. Keskustelut ovat kaikille avoimia ja käsittelevät sel-

keimmin jotain tiettyä kysymystä. Yleisimpään tasoon nähden osallistujien määrä

on kuitenkin rajatumpi ja vuorovaikutus dialogisempaa. Tällä tasolla puheenvuo-

rojen esittäjä voi yleensä esittää tiettyjä oletuksia yleisöstään, esimerkiksi käsitel-

tävän aiheen tuntemusta. Toisaalta viestit eivät edelleenkään ole suunnattu kenel-

lekään erityisesti, eikä kirjoittaja välttämättä tunne yleisöään henkilökohtaisesti.

Tämä edellyttää puheenvuorossa esitettävien argumenttien perustelemista. Julki-

suuden tällä tasolla blogeilla onkin parhaimmat edellytykset toteuttaa julkisen kes-

kustelun ideaaleja.

Julkisuuden tasojen arviointia

Weblogjulkisuuden tasojen erottelun on tarkoitus havainnollistaa, ettei blogeja ole

mielekästä arvioida vain yhtenä eriytymättömänä kokonaisuutena. Samoin kuin

erilaisten vuorovaikutusmuotojen tulkinta edellyttää näille artefakteille niitä ympä-

röivässä yhteisössä annettujen merkitysten tuntemista, blogien arviointi julkisuute-

na edellyttää tutkittavan tapauksen kontekstin, eli sen julkisuuden tason tunnista-

mista. Blogiverkoston yleisluontoisessa tarkastelussa korostuvat helposti tunne-

tuimmat blogit ja osallistujien pienimpänä yhteisenä nimittäjänä toimivat yleisim-

61

mät keskusteluaiheet tai -teemat. Blogien yleistä julkisuutta tarkasteltaessa blogeja

on helppo kritisoida yksittäisiin aiheisiin keskittymisestä ja dialogin puutteesta.

Koska suurin osa blogeista edustaa vähän tunnettujen blogien pitkää häntää, yksit-

täisten blogien satunnaisotannassa korostuu vastaavasti intiimi julkisuus. Tällöin

blogit voidaan mieltää parhaimmillaan sinänsä kiinnostaviksi pienyhteisöiksi, joil-

la ei kuitenkaan juuri ole merkitystä yhteisön ulkopuoliselle verkostolle tai julki-

selle keskustelulle – ja pahimmillaan eristyneeksi ja narsistiseksi itsekorostuksek-

si.

Julkisuuden yleisimmällä tasolla blogien avoin ja rajaamaton luonne voi asettua

rajoitteeksi keskustelun vastavuoroisuudelle ja keskusteluihin sitoutumiselle.

Avoimen osallistumisen ja argumentaation välillä vallitsee ristiriita: mitä enem-

män ihmisiä osallistuu keskusteluun, sitä vaikeampaa sitä on säilyttää rationaalis-

kriittisenä (Roberts-Miller, 2004). Kriittisen ajatusten vaihdon, reflektiivisyyden ja

jopa dialogisuuden kriteerit eivät siten ole yhtä mielekkäitä arvioitaessa blogikes-

kusteluja ja blogijulkisuutta kokonaisuudessaan kuin pienemmän ryhmän tai yhtei-

sön sisäisessä keskustelussa Laajemman, esim. kansallisen julkisuuden tasolla

keskustelijoilta ei voida edellyttää täydellistä sitoutumista, vastavuoroisuutta ja

asettumista muiden keskustelijoiden rooleihin. Vaikka blogit tarjoavat moniin

muihin verkkopohjaisiin viestintäkanaviin nähden hyvät edellytykset aidolle julki-

selle keskustelulle, ne eivät pysty itsessään sovittamaan yhteen pluralistisessa yh-

teiskunnassa vallitsevaa intressien ja näkökulmien moninaisuutta.

Ó Baoill (2004) esittää, että blogikeskusteluiden voima on keskusteluaiheiden no-

peassa leviämisessä ja niiden roolissa mediavetoista julkisuutta täydentävänä välit-

tömän palautteen ja kritiikin tarjoavana kanavana. Nämä ominaisuudet perustuvat

lähinnä osallistumisen avoimuuteen ja keskusteluverkoston rakenteisiin ja ovat

sellaisina blogien vahvuuksia nimenomaan julkisuuden yleisimmällä tasolla. Ai-

dosti deliberatiivista blogijulkisuutta tulisi kuitenkin etsiä pienemmästä mittakaa-

vasta, jossa keskustelulle on määriteltävissä yhteinen päämäärä tai jossa osallistu-

jien määrä on rajatumpi.

62

Toisin kuin mediajulkisuus, blogijulkisuuden yleinen taso ei muodosta muista ta-

soista erillistä instituutiota. Samoin weblogien intiimi julkisuus ei ole vain pienten

yhteisön sisäistä vuorovaikutusta, vaan myös vähemmän tunnetut blogit voivat

osallistua yleisempään keskusteluun tai informaation vertaistuotantoon. Eräs oleel-

linen kysymys julkisuuden toiminnan kannalta on, missä määrin sen muodostavat

julkisuuden areenat ovat yhteydessä toisiinsa (Pietilä 2002, 346). Weblogit muo-

dostavat täysin avoimen verkoston ilman institutionaalisia tai teknisten alustojen

muodostamia rajoja julkisuuden tasojen tai keskusteluverkoston tiivistymien välil-

lä.

5.4 Weblogit ja tiedotusvälineet

Suhteessa tiedotusvälineisiin blogeilla on keskeinen asema keskustelussa interne-

tin vaikutuksista journalismiin ja tiedotusvälineisiin. Tässä keskustelussa blogeihin

on tiedotusvälineissä suhtauduttu selvästi muita verkkokirjoittamisen muotoja va-

kavammin (Chesher 2005). Matheson (2004, 451) näkee keskustelussa kolme hal-

litsevaa teemaa tai näkökulmaa: 1) weblogit kaupallisen tiedonvälityksen haasta-

vana uudenlaisena journalistisena käytäntönä, 2) weblogit institutionaalisen jour-

nalismin säännöistä ja rajoituksista vapaana alueena ja 3) weblogit demokraattise-

na, vuorovaikutteisena alueena. Erilaisten julkisuusteorioiden näkökulmasta Mat-

hesonin jaottelu vastaa aiemmin esiteltyjen julkisuuden teoriasuuntauksen paino-

tuksia, järjestyksessä osallistava, konstruktionistinen ja diskursiivinen teoria.

Mathesonin luokittelua voidaan jatkaa myös neljännellä luokalla. Tätä blogeihin

kielteisesti suhtautuvaa näkökulmaa ovat keskustelussa yleensä edustaneet tiedo-

tusvälineet. Sen mukaan blogit ovat objektiiviselle tiedonvälitykselle vähintäänkin

haitallisia ja pahimmillaan vaarallisia. Ajatellaan, että tiedotusvälineiden toimintaa

säätelevä lainsäädäntö, eettinen koodisto ja journalistiset käytännöt eivät koske

yksityishenkilöiden ylläpitämiä weblogeja eikä bloggaajilla ole velvollisuutta tar-

kistaa lähteitään, minkä vuoksi blogit levittävät enimmäkseen perättömiä huhuja,

jopa tarkoitusperäistä disinformaatiota. Tällaiset kannanotot heijastelevat edusta-

van liberaalin teoriasuuntauksen käsitystä, jonka mukaan julkinen keskustelu tulisi

63

rajata neutraalien asiantuntijoiden ja julkisuutta välittävien instituutioiden – toisin

sanoen lehdistön – piiriin.

Blogit siten sekä häiritsevät tai haastavat julkisuutta välittävien tiedotusvälineiden

asemaa instituutiona, että uhkaavat journalismin asemaa professiona (Singer

2003). Toisaalta hyväksyvä suhtautuminen voi sekin olla reaktio blogien muodos-

tamaan uhkaan. Monet tieodotusvälineet, (Suomessa esimerkiksi Yle21 ja Helsin-

gin Sanomat22) julkaisevat nykyään omia blogejaan. Matheson (2004) näkee val-

tamedian blogit julkisen keskustelun kannalta pääosin positiivisena kehityksenä.

Blogeissa toimittajien sallitaan usein esittää tavallista henkilökohtaisempia ja nor-

maalista uutisdiskurssista poikkeavia puheenvuoroja. Merkinnät saattavat sisältää

linkkejä aiheeseen liittyviin resursseihin ja muihin vaihtoehtoisiin uutislähteisiin.

Tiedotusvälineiden blogit sisältävät usein kommentointimahdollisuuden, vaikkakin

harvemmin kuin blogit keskimäärin. Median kaltaiset instituutiot ja yksilöllisyy-

teen perustuvat weblogit toimivat kuitenkin monella tapaa eri säännöillä ja periaat-

teilla, joiden yhteensovittaminen voi osoittautua ongelmalliseksi.

Jason Gallo (2004) huomauttaa, että rahallisesti tuettu tai institutionalisoitu blog-

gaus on vaarassa ajautua perinteisen median kontrollimekanismien alaiseksi. Kon-

vergenssi perinteisen median kanssa voi vaarantaa siten vaarantaa weblogien au-

tonomian. Tiedotusvälineiden asennoitumisessa blogeihin julkisen keskustelun

alueena paljastavaa ei olekaan suhtautuminen blogeihin muotona, kuin suhtautu-

minen yksityishenkilöiden ja kansalaisjournalistien autonomisiin blogeihin. Torill

Mortensen (2004) huomauttaa, että median weblogeja kohtaan osoittama kiinnos-

tus ja joidenkin blogien mieltäminen journalismiksi on sekin eräs tapa kolonisoida

alue. Jos blogit voidaan määritellä valmiiden tyypittelyjen ja näiden asettamien

rajojen puitteissa, niitä voidaan myös hallita ja rajoittaa sekä pakottaa ennalta laa-

dittuun muottiin.

Erityisesti niin sanotun kansalaisjournalistisen liikkeen piirissä weblogit ja henki-

lökohtainen verkkojulkaiseminen on nähty perinteistä tiedonvälitystä aidosti täy-

21 URL: http://blogit.yle.fi/22 URL: http://blogit.hs.fi/

http://blogit.yle.fi/

http://blogit.hs.fi/

64

dentävänä ja demokratisoivana tekijänä (erit. Gillmor 2004). Massamedian ongel-

mia, joihin verkko ja blogit voivat tuoda parannusta, ovat muun muassa tiedonväli-

tyksen yksisuuntaisuus, omistuksen keskittyminen ja mediaorganisaatioiden lä-

pinäkyvyyden puute. Mahdollistaessaan laajan julkisen keskustelun uutisista web-

logien verkosto voi toimia julkisen palautteen, korjausten ja kritiikin välineenä.

Kirjoittajat voivat täydentää uutistarjontaa erityisesti paikallisissa asioissa sekä

nostaa julkisuuteen valtamedian ohittamia aiheita. Perinteisten journalististen pro-

sessien kiertäminen antaa keskustelijoille enemmän valtaa sisältöön nähden ja

mahdollistaa suoran vuorovaikutuksen muiden kanssa. Vuorovaikutteisuus ja tois-

ten kirjoittajien huomiot voivat toimia vertaisarvion tavoin johtaen keskustelun ja

tiedonvälityksen avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen (Gallo 2004). Erityisesti Yhdys-

valloissa, jossa blogien asema on hyvin vakiintunut, valtamedia seuraa blogeissa

käytävää julkista keskustelua säännöllisesti ja huomioi sen sekä julkisen keskuste-

lun alueena, että palautekanavana. Esimerkkejä julkista blogikeskustelua perintei-

siin uutisointiin integroivista käytännöistä löytyy lähinnä englanninkielisistä tiedo-

tusvälineistä. Time-lehden paperiversiossa julkaistavalla Blogwatch-palstalla refe-

roidaan kiinnostavia ajankohtaisia blogikeskusteluja. Newsweekin ja Washington

Postin verkkosivuillaan julkaisemien uutisten yhteydestä löytyvät myös linkit yksi-

tyishenkilöiden blogeissa kyseistä uutista käsitteleviin merkintöihin.

Liberaaleissa näkemyksissä blogeista esitetyt visiot yksilöllisten toimijoiden ver-

kostosta heijastelevat lähinnä osallistavien julkisuusteorioiden ideaaleja. Kansa-

laisjournalismin perinteeseen kuuluu myös ajatus tiedonvälityksestä keskusteleva-

na prosessina, mikä liittää sen vahvasti diskursiiviseen traditioon. (Ferree ym.

2002, 305).

5.5 Vertaistuotanto ja muut osallistumisen muodot

Vertaistuotannon määritelmä

Blogien välityksellä kirjoittajat luovat virtuaalisia identiteettejä ja ylläpitävät hen-

kilökohtaisia suhteita toisiinsa. Blogien verkosto toimii myös mielipiteiden ja yh-

teiskunnallisen keskustelun areenana. Merkittävä osa blogien välisestä vuorovai-

65

kutusta orientoituu kuitenkin ensisijaisesti käytännöllisen tiedon tuottamiseen ja

jakamiseen, ei niinkään sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen tai julkiseen keskus-

teluun näkemysten esiin tuomisen ja niistä keskustelemisen muodossa. Tätä toi-

mintaa voidaan kuvailla vertaistuotannon käsitteellä.

Vertaistuotanto koostuu prosesseista, joiden tavoitteena on lisätä mahdollisimman

laajaa osallistumista toimintamahdollisuuksiltaan samanarvoisten toimijoiden kes-

ken. Vertaistuotanto tuottaa käyttöarvoa jaettua pääomaa käyttävien tuottajien va-

paaehtoisen yhteistoiminnan avulla, ja on tuottajien yhteisön itsensä hallinnoimaa.

Tuotettu käyttöarvo tarjotaan kaikkien hyödynnettäväksi. (Bauwens 2005.)

Vertaistuotanto kuvaa siten joukkoa jaetun lisäarvon tuotantoon perustuvia käytän-

töjä. Vertaistuotannossa tuotanto on riippuvaista hajautetusta, osallistuvien yksi-

löiden itsensä valitsemasta toiminnasta. Hajautettu toiminta viittaa tässä olosuhtei-

siin, jossa toiminta ei ole hierarkkisesti määrättyä tai koordinoitua, ja joissa usei-

den osallistujien toiminta on tehokasta ilman että toiminnan suuntaa ohjaavien ih-

misten määrää on tarvetta rajata. (Benkler 2006, 62.)

Blogit ja vertaistuotanto

Niin kutsutun avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat yleisin ja parhaiten tunnettu

esimerkki vertaistuotannosta, mutta esimerkkejä on myös muita. Esimerkki blogi-

en tavoin käytännöllisen informaation tuotantoon perustuvasta vertaistuotannosta

ovat avoin tietosanakirja Wikipedia23 sekä muut wiki-pohjaiset yhteistuotanto-

hankkeet. Wikit ovat verkkosivustoja, joissa kuka tahansa voi muokata tai lisätä

wikiin kuuluvia sivuja. Vaikka vertaistuotanto ei periaatteessa ole sidottu digitaali-

sen informaation piiriin, vasta internet ja WWW ovat tarjonneet riittävän teknisen

infrastruktuurin sen toiminnalle. WWW-pohjaisten julkaisujärjestelmät, erityisesti

juuri blogit ja wikit muodostavat vertaistuotannon ohjelmallisen infrastruktuurin

selkärangan (Bauwens 2005).

23 URL: http://www.wikipedia.org

http://www.wikipedia.org

66

Vertaistuotanto hämärtää rajaa tuottajien ja kuluttajien väliltä. Harrastajien ja ta-

vallisten käyttäjien saatavissa olevien ohjelmistojen ja laitteiden saatavuuden, laa-

dun ja tehokkuuden kehitys on yksinkertaistanut aiemmin vaikeita ja monimutkai-

sia tuotantoprosesseja kaikilla mediatuotannon alueilla (Coates 2004). Blogien

avulla asian osallistujat voivat välittää toisilleen ohjeita, kokemuksia ja ideoita.

Blogit voivat myös toimia informaatiotuotteiden (kuten avoimen lähdekoodin oh-

jelmien, suunnittelukaavioiden, tekstien, kuvien tai musiikin) jakelun ja välittämi-

sen kanavana. Blogit muodostavat siten osan vertaistuotannon teknistä alustaa.

Motivaatiot oman tietämyksen tai materiaalin julkaisemiseen voivat vaihdella suu-

resti. Vertaistuotantomallin kannalta oleellista on, että käytettävissä olevan julkai-

sutekniikan ansiosta omaksutun tiedon tai tuotetun materiaalin julkaisemisen vaa-

timat kustannus on minimaalinen.

Blogit toimivat paitsi vertaistuotannon mahdollistavan alustana, osa blogeissa ta-

pahtuvasta vuorovaikutuksesta voidaan mieltää toteuttavan vertaistuotantoa itses-

sään. Tämä koskee erityisesti blogeissa ja internetissä yleisemmin julkaistun mate-

riaalin suodattamista ja sen merkityksen ja luotettavuuden arviointia. Materiaalin

uudelleenjulkaiseminen tai siihen linkittäminen on arvio sen hyödyllisyydestä.

Blogissa uudelleenvälitettävä uutinen tai linkki on informaatiotuote, joka syntyy ja

jonka arvo määritellään itse blogimerkinnässä. Linkittämisen ja uudelleenjulkai-

semisen avulla toimiva kollektiivinen vertaisarvio nostaa esiin tärkeimmät uutiset

ja hyödyllisimmät ohjeet, jolloin blogien verkosto toimii uutisten ja tiedon suodat-

timena.

Yksittäiset bloggaajat tuottavat tai muokkaavat materiaalia itsenäisesti ilman kes-

kitettyä koordinointia, mutta jokainen vertaistuotantoon osallistuva bloggaaja tuot-

taa osaltaan lisäarvoa koko verkostolle. Toiminta ei perustu vastavuoroisuuteen,

eikä sitä siten voida kuvat lahjataloutena. Ennemminkin vertaistuotanto toteuttaa

käytännössä Marxin kommunistista maksiimia ”jokaiselta kykynsä mukaan, jokai-

selle tarpeensa mukaan”. Ideaalityyppisesti vertaistuotantoon osallistuvat ovat en-

sisijaisesti kiinnostuneita tuotetun informaation käyttöarvosta, eivät niinkään hen-

kilöistä blogien takana. Käytännössä vertaistuotanto esiintyy kuitenkin aina nivou-

67

tuneena yhteen muihin vuorovaikutuksen muotoihin. Esimerkiksi harrasteblogit

käsittelevät usein paitsi juuri harrastusta, myös kirjoittajan omaa elämää ja blogien

tyyli on usein henkilökohtainen. Käsityöblogien pitäjät hyötyvät toistensa tuotta-

masta materiaalista, mutta muodostavat blogien kautta myös henkilökohtaisia suh-

teita.

Blogit ja osallistumisen muodot

Blogien välinen vuorovaikutus voi näyttäytyä erilaisena valitusta näkökulmasta

riippuen. Blogien välityksellä kirjoittajat luovat virtuaalisia identiteettejä ja ylläpi-

tävät henkilökohtaisia suhteita toisiinsa. Blogien verkosto voi toimia myös imper-

sonaalisen tiedon välittämiseen, jakamiseen ja käsittelyn välineenä. Blogit voivat

toimia erilaisten mielipiteiden ja yhteiskunnallisten kysymysten esiin tuomisen ja

keskustelun areenana Tutkimuksessa weblogeista löydetyt osallistumisen muodot

voidaan jakaa toiminnantavoitteiden ja orientaation perusteella kolmeen luokkaan,

jota ovat sosiaalisuus, julkinen keskustelu ja vertaistuotanto. luokittelun voi myös

nähdä kuvaan blogien erilaisia funktioita tai sosiaalisia käyttötrakoituksia. Erilaisia

osallistumisen muotoja on vertailtu suhteessa toisiinsa taulukossa 5.

68

Taulukko 5. Blogien verkoston mahdollistamat vuorovaikutteisen osallistumisen muodot.

Osallistumisenmuoto

Sosiaalisuus Julkinen keskustelu Vertaistuotanto

Toiminnan tavoite Identiteetin raken-taminen, kokemus-ten jakaminen

Vaikuttaminen, mie-lipiteen muodostus

Informaation tuo-tanto, käsittely javälittäminen

Orientaation kohde Blogi toisen rep-resentaationa

Keskusteltava epä-kohta tai asia

Informaatio lisäar-vona

Blogin arkkityyppi Nettipäiväkirja Poliittinen blogi, mie-lipideblogi

Linkkiblogi, har-rasteblogi, teema-blogi

Merkinnän muoto Kertomus Puheenvuoro Raportti

Premissi Kokemus Mielipide Informaatio

Tila, vaikutusalue Yhteisö Julkisuus Verkosto

Tyypillinen blogienvälisiä suhteita välit-tävä linkki

Blogroll Viittaus edeltäväänpuheenvuoroon

Via-linkki

Keskeinen vuoro-vaikutteinen tekniik-ka

Kommentointi Trackback / pingback Uutisvirrat

Nämä vuorovaikutuksen muodot esiintyvät aina limittäin, toisiinsa sulautuneina ja

toisiaan tukien. Henkilökohtainen tarina huonosta kohtelusta voi muiden koke-

muksiin yhdistyessään synnyttää keskustelun yleisestä epäkohdasta, joka leviää

uutisena blogien vertaisverkostossa. Samoihin keskusteluihin osallistuminen tai

tiivis informaatioresurssien vaihto synnyttää samastumista ja yhteenkuuluvuuden

kokemuksia osallistujien välillä. Sama linkki toiseen blogimerkintään voi toimia

sekä hyödynnettävänä tietona, merkkinä sosiaalisesta suhteesta, että mielipiteen

ilmaisuna.

Eri muodot suhteutuvat eri tavoin niiden alustana toimivan mittakaavattoman blo-

giverkoston rakenteisiin. Vertaistuotannon näkökulmasta mittakaavaton verkosto

69

toimii nopeana ja skaalautuvana alustana informaation välittämiseen. Blogien

enemmistö kollektiivisesti tuottaa ja arvioi informaatiota, josta oleellisin suodattuu

ensisijaisesti julkaisukanavina toimiviin A-listan blogeihin. Julkinen keskustelu

hyötyy rakenteista nopean tiedonvälityksen ja sosiaalisen mobilisaation alustana,

mutta verkoston rakenteiden synnyttämät hierarkiat voivat vaikuttaa julkisen kes-

kustelun ideaalien näkökulmasta ongelmallisilta. Henkilökohtaisten suhteiden

luomisen kannalta verkoston mittakaavattomuus on vähemmän tärkeä, mutta sen

avoin ja verkostomainen rakenne on tärkeä mahdollistaen näiden suhteiden yksilö-

kohtaisen valikoitavuuden ja mahdollisten yhteyksien kirjon.

Vaikka onkin analyyttisesti julkisesta keskustelusta erillinen osallistumisen muoto,

vertaistuotanto vahvistaa weblogien toimintaa tasa-arvoisena ja tehokkaana julki-

sen keskustelun alueena. Yhteistoiminnallisen tiedon suodattamisen kautta ja mit-

takaavattoman verkoston lähettiminä toimivien näkyvimpien solmujen välityksellä

verkosto antaa osallistumismahdollisuuden ja äänen myös potenssijakauman pit-

kästä hännästä muodostuvalle enemmistölle (Benkler 2006, 255).

6 Tekijänoikeuskeskustelu

Tässä luvussa käsittelen syksyllä 2005 suomalaisissa blogeissa käytyä keskustelua

uudesta tekijänoikeuslaista ja sen synnyttämää kansanliikettä esimerkkinä poliitti-

seen toimintaan johtaneesta julkisesta keskustelusta blogiverkostossa. Kirjoittelu

ilmentää hyvin useita yleisen tason verkostojulkisuudelle tyypillisiä ominaisuuksia

ja kertoo blogien verkoston mahdollisuuksista julkisen mielipiteen muodostamisen

ja vaikuttamisen areenana.

Tekijänoikeuskeskustelun alustava aineisto kerättiin hakemalla tekijänoikeuksia

käsitteleviä merkintöjä weblogien keskustelutrendejä seuraavan Blogpulse-

sivuston24 kautta hakusanalla ”tekijänoikeu*”. Haun tuottamaa kuviota tuloksena

saatujen merkintöjen ajallisesta jakaumasta (kuvio 6) käytin keskusteluaineoston

ajalliseen rajaamiseen. Haun tuloksena saadusta alustavasta aineistosta karsittiin

24 URL: http://www.blogpulse.com/

http://www.blogpulse.com/

70

yksittäiset merkinnät, jotka eivät käsitelleet uutta tekijänoikeuslakia. Tämän jäl-

keen aineistoa täydennettiin alustavaan aineistoon kuuluvien merkintöjen linkkien

kautta löydetyillä merkinnöillä. Tällä tavoin on koottu edustava, vaikkakaan ei ko-

ko keskustelua kattava aineisto aihetta käsittelevistä blogimerkinnöistä. Aineistoon

kuuluu yhteensä 280 blogimerkintää eli yksittäistä päivättyä kirjoitusta ajalta 1.9. –

15.10.2005.

Kuvio 5 esittää tekijänoikeuksista käydyn keskustelun tiiviyttä lokakuusta 2005

helmikuuhun 2006. Kuviosta nähdään, että tekijänoikeudet ovat muodostaneet

weblogeissa lain käsittelyn aikana verraten pitkäkestoisen piikin, jolloin aiheesta

on kirjoiteltu laajalti. Kuviosta nähdään myös, että aiemmin varsin vähän käsitelty

aihe on tämän jälkeen vakiintunut melko pysyväksi keskusteluaiheeksi.

Kuvio 5. Tekijänoikeuslakia koskeva kirjoittelu weblogeissa (lähde: Blogpulse).

Lähestyn aineistoa lähiluvun avulla. Olen tarkastellut arvioinut keskustelua Lin-

coln Dahlbergin (2001, 623) laatiman ja luvussa 2.4 esitellyn ideaalin julkisen

keskustelun kriteereiden näkökulmasta sekä selvittänyt merkintöjen välisiä dialo-

gisia suhteita ja keskustelun dynamiikkaa.

71

6.1 Tekijänoikeuskeskustelun taustaa

Uusi EU:n direktiiveihin perustuva laki laajentaa tekijänoikeuksia ja asettaa aiem-

paa tiukempia rajoituksia erityisesti digitaalisen teosten käytölle ja kopioinnille.

Lain eduskuntakäsittelyn aikaan käyty blogikirjoittelu tunnetaan blogeissa ”teki-

jänoikeuskeskusteluna”. Keskusteluksi siihen osallistuneet blogikirjoitukset olivat

kuitenkin hyvin yksimielisiä: lähes kaikissa aihetta käsitelleissä blogimerkinnöissä

asetuttiin voimakkaasti vastustamaan uutta lakia, eikä kerätystä aineistosta löyty-

nyt yhtään lakia puolustavaa puheenvuoroa. Uuden lain katsottiin kirjoituksissa

palvelevan yksipuolisesti tekijänoikeuksia hallinnoivien yritysten ja näiden etujär-

jestöjen vaatimuksia. Ehdottomasti suurin osa lakia vastaan esitetyistä perusteluis-

ta perustui digitaalisen median, erityisesti musiikin, käyttöön liittyviin rajoitteisiin.

Kirjoittelu johti myös konkreettisiin toimenpiteisiin, kuten laajaan sähköpostipa-

lautteeseen kansanedustajille ja mielenosoitukseen lakiesityksen toisen eduskunta-

käsittelyn yhteydessä. Pelkän keskustelun sijaan kyseessä oli tekijänoikeuslakia

vastustanut kansalaisliike, joka sekä organisoitui että toimi oleellista osin yksityis-

henkilöiden blogien kautta. Blogien asema liikkeen tiedotuksessa ja vaikutus liik-

keen synnyttäneen julkisen mielipiteen muodostumisen taustalla oli merkittävä.

6.2 Keskeiset toimijat ja autonomia

Tekijänoikeuskeskustelusta voidaan erottaa toimijoita tai toimijaryhmiä, joilla oli

erilaisia rooleja keskustelussa. Tarkastelen seuraavassa lyhyesti näitä toimijaroole-

ja keskustelun auktoriteetteina tai tiedon välittäjinä.

Linkkejä keskusteluun osallistuvissa merkinnöistä voidaan käyttää keskustelun

keskeisten toimijoiden ja puheenvuorojen paikantamiseen. Tällä menetelmällä

keskustelun alkuun paneviksi puheenvuoroiksi paikantui kansanedustaja Jyrki J J

Kasvin kirjoitus (eduskunnan kansanedustajille tarjoamilla henkilökohtaisilla ko-

tisivuilla) eduskunnalle esitettävän uuden tekijänoikeuslain epäkohdista

8.9.200525, sekä MikroBitti-lehden avustajan Janos Honkasen lehden NetNyt-

25 Kasvin alkuperäinen merkintä eduskunnan verkkosivuilla ei enää ole saatavissa.

72

blogiin tekemä merkintä 8.9.200526. Keskustelun käynnistyttyä Kasvi osallistui

siihen keskeisenä toimijana oman bloginsa27 välityksellä. Honkasen kirjoitus toimi

selväsanaisena kehotuksena toimintaan lakiehdotuksen kumoamiseksi, mukaan

lukien suorat yhteydenotot kansanedustajiin.

”Uudesta tekijänoikeuslaista hyötyvät vain tekijänoikeusjärjestöt ja kulut-tajaa viedään kuin pässiä narussa. Mitä tavallinen kansalainen voi tehdä?Ei oikeastaan muuta kuin pitää meteliä. Se "joku" jonka pitäisi tehdä jo-tain olet juuri sinä siellä monitorin toisella puolella. Lain viimeineneduskuntakäsittely on huomenna, joten tänään voit vielä vaikuttaa te-hokkaasti.”

Näiden lisäksi kolmas keskeinen toimija oli lakia kritisoiva kansalaisjärjestö EFFI,

jonka sivuillaan ylläpitämiin tekijänoikeus FAQ:iin28 ja muihin aihetta käsittele-

viin teksteihin viitattiin keskustelussa tiheästi. Tekijänoikeuslain nousu julkisen

keskustelun aiheeksi ja kansalaisliikkeeksi tapahtui kuitenkin ensisijaisesti yksi-

tyishenkilöiden blogeissa. Tässä prosessissa erityisesti tunnetuimmat A-listan blo-

git olivat keskeisessä asemassa, ja näiden tekijänoikeuslakia koskevat merkinnät

muuttuivat pian tyypilliseksi linkin kohteeksi koko tekijänoikeuskeskusteluun vii-

tattaessa. Keskustelu synnytti blogeissa myös omat ikoninsa ja keskuksensa toi-

minnan organisoitumiselle. Näkyväksi merkiksi lain vastustamisesta muodostui

Olen rikollinen -sivuston29 tarjoaminen bannereiden tai kuvakkeiden lisääminen

blogisivulle. Sivuston tarjoamia tekijänoikeuslakia vastustavia bannereita on sivus-

ton omien tietojen mukaan ollut yli 550 blogissa tai verkkosivustossa.

Julkisen keskustelun ideaalien mukaan keskustelun tulee olla ennemmin yhteisistä

asioista kiinnostuneiden kansalaisten kuin hallinnon tai pääoman ohjaamaa. Kes-

kustelun alkuun panevien puheenvuorojen lähteet nostavatkin esiin kysymyksen

keskustelun autonomiasta. Toimijoiden voitaisiin nähdä edustavan jopa hyvin ark-

kityyppisesti hallintoa ja kaupallista mediaa. Keskustelun tarkempi analyysi ei kui-

tenkaan tue näkemystä masinoidusta kampanjasta, jollaiseksi kulttuuriministeri

26 URL: http://www.mbnet.fi/net.nyt/juttu.aspx?id=82827 URL: http://www.kasvi.org/28 URL: http://www.effi.org/tekijanoikeus/laki/tekijanoikeus-faq.html29 URL: http://www.olenrikollinen.org/

http://www.mbnet.fi/net.nyt/juttu.aspx?id=828

http://www.kasvi.org/

http://www.effi.org/tekijanoikeus/laki/tekijanoikeus-faq.html

http://www.olenrikollinen.org/

73

Tanja Karpela luonnehti kansanedustajien keskustelun tiimoilta saamaa sähköpos-

tipalautetta30.

Kansanedustaja Kasvin puheenvuorojen ei voi katsoa heijastavan hallintoa vain

puhujan parlamentaarisen aseman perusteella. Tämä status on tarjonnut hänelle

erityisaseman mitä tulee pääsyyn perinteisiin tiedotusvälineisiin. Blogien kannalta

näkyvin panos keskusteluun tapahtui kuitenkin Kasvin oman blogin kautta, eli

käytännössä samoja kanavia pitkin kuin muidenkin osallistujien. Kasvin saama

huomio blogien keskuudessa ei sekään perustune niinkään asemaan kansanedusta-

jana, kuin pitkäaikaisena tietotekniikka-alan aktiivina ja asiantuntijana.

NetNyt on MikroBitti-lehden toimittajien ja vakinaisten avustajien blogi ja osa

lehden verkkosivuja. Se ei kuitenkaan ole osa lehden toimitettua sisältöä, vaan kir-

joittajat vastaavat teksteistään yksityishenkilöinä. Toisaalta blogi hyötyy asemas-

taan osana suositun tietotekniikka-alan julkaisun verkkosivuja ja sen lukijamäärä

heijastelee tätä asemaa. NetNyt asemoituu siis toisaalta tiedotusvälineeksi, toisaalta

epämuodollisemmaksi, autonomisen blogiverkoston keskusteluihin osallistuvaksi

toimijaksi.

NetNytin ohella toinen esimerkki tiedotusvälineiden erityislaatuisesta roolista kes-

kustelussa on Digitoday-verkkolehden teemablogi tekijänoikeuslaista31. Blogia

pitää yllä toimittaja Jaakko Kuivalaisen, ja blogi heijastelee ennen kaikkea hänen

näkemyksiään32, mutta on selkeästi osa lehden uutistarjontaa. Tekijänoikeuslaki-

blogi on kiinnostava täsmäjournalistinen ilmiö ja merkki median reaktiivisuudesta

ja sopeutumisesta uudenlaisiin keskustelevan journalismin muotoihin.

Onko tekijänoikeuskeskustelussa siis kyse harvojen toimijoiden organisoimasta

joukkoliikkeestä vai vuorovaikutuksen ja tiedonhankinnan kautta aidosti synty-

neestä, valveutuneesta näkemyksestä? Vaikka keskustelun aloittaneet poliitikko ja

toimittaja edustavat perinteistä julkista keskustelua hallitsevia toimijarooleja, yksi-

30 Esim. Kaleva 16.9.2005. URL: http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=50794631 URL: http://www.digitoday.fi/tekijanoikeus/32 Tutkimuksen valmistumisen aikaan blogiin ollaan ottamassa vastaan kirjoituksia myös lukijoilta.URL: http://www.digitoday.fi/tekijanoikeus/?p=263

http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=507946

http://www.digitoday.fi/tekijanoikeus/

http://www.digitoday.fi/tekijanoikeus/?p=263

74

tyiset bloggaajat ottivat keskustelun hallintaansa ja käynnistivät kansalaisliikkeen.

Hyvin erilaiset toimijat nostivat siis uuden tekijänoikeuslain julkiseen keskuste-

luun. Tämä on kuvaavaa sille, miten blogit hämärtävät julkisen keskustelun vakiin-

tuneita rooleja keskusteluun osallistujista yksityishenkilöinä tai tietyn aseman, in-

stituution tai organisaation edustajina.

6.3 Julkisen mielipiteen muodostuminen

Tekijänoikeuskeskustelussa aiheen nouseminen yleiseen julkisuuteen ja sen satu-

roituminen tapahtui poikkeuksellisen nopeasti herättäen jopa epäilyksiä masinoin-

nista ja ohjatusta kampanjasta. Blogien verkostolla on ominaisuuksia, jotka tekevät

siitä otollisen alustan nopealle tiedonkululle ja sosiaalisten liikkeiden synnylle ja

itseorganisoitumiselle. Ensinnäkin, rakenteeltaan satunnaisiin verkostoihin nähden

mittakaavaton verkosto on rakenteeltaan erittäin tehokas informaation välitykseen.

Minkä tahansa verkoston yksittäisen solmun välimatka toiseen solmuun (laskettu-

na askelina solmusta toiseen) on keskusten ansioista hyvin lyhyt. A-listan blogien

merkitys tiedon leviämiselle on siten keskeinen, ei auktoriteettina vaan yleensä

informaatiolähteenä. Toiseksi, bloggaajat ovat passiivisen yleisön sijaan aktiivisia

toimijoita ja kuka tahansa tiedon vastaanottaja toimii myös potentiaalisena tiedon

eteenpäin välittäjänä. Kuten todettua, blogeissa on tyypillistä kommentoida tärke-

äksi koettuja merkintöjä omassa blogissa, olipa ensisijainen tarkoitus välittää tietoa

eteenpäin tai vain käsitellä aihetta itse. Kolmanneksi, blogien verkosto on avoin ja

vuorovaikutuksen ja keskusteluun osallistumisen välineet ovat toimijoiden itsensä

hallinnoimia. Osallistumisen kynnys on alhainen, mutta tieto leviää aina jollain

lailla asiaan sitoutuneiden toimijoiden välityksellä. Tiedonvälitys on siten aina

henkilökohtainen valinta ja käsiteltävään aiheeseen sitouttava teko.

Aiheen nouseminen yleiseen julkisuuteen edellyttää, että merkittävä osa bloggaa-

jista kokee aiheen kiinnostavaksi ja käsittelyn arvoiseksi. Tämä asettaa tiettyjä ra-

joituksia sille, mitkä aiheet voivat nousta yleiseen julkisuuteen varsin hetero-

geenisten blogien verkostossa. Analysoiduista merkinnöistä yksityishenkilöiden

75

blogeista ei löytynyt yhtään lakiehdotusta kannattavaa tai puolustavaa puheenvuo-

roa.

Tekijänoikeuskeskustelun laaja konsensus onkin erikoislaatuista ja vaatii selityk-

sen. Uuden lain synnyttämä voimakas kielteinen reaktio kuvastaa monia asioita,

ilmeisimmillään bloggaajien taustaa erityisesti internetin ja digitaalisten medioiden

käyttäjinä. Vastustuksen voi katsoa heijastavan nettikulttuurille leimallista liberaa-

lia ja informaation vapautta korostava arvomaailmaa, johon kuuluu lähtökohtaises-

ti torjuva asenne tiedon käsittelyä tai levitystä koskevia rajoituksia kohtaan. Tähän

liittyen taustalla voidaan nähdä myös johdonmukainen pyrkimys suojella blogien

itsensä edellytyksiä toimia avoimena keskustelun ja tiedonvälityksen kanavana.

Blogien edustaman vertaistuotantomallin toimintaedellytyksiin kuuluvat tietoverk-

kojen ja ohjelmistojen muodostaman teknisen infrastruktuurin lisäksi laillinen inf-

rastruktuuri (Bauwens 2005). Blogien toiminta informaatiota suodattavana vertais-

tuotantona edellyttää suhteellista vapautta käyttää ja välittää eteenpäin jo julkaistu-

ja materiaaleja. Monet blogit julkaisevatkin materiaalinsa Creative Commons33 -

lisenssien alla, jotka sallivat tavallista enemmän oikeuksia materiaalin uusiokäyt-

töön. Tiukentuvat tekijänoikeussäännökset voidaan nähdä uhkaksi tai hyökkäyk-

seksi tätä blogiverkoston laillista infrastruktuuria kohtaan. Tätä näkökulmaa ei esi-

tetä eksplisiittisesti aineistoon kuuluvissa merkinnöissä (mitä – sikäli kuin tulkinta

pitää paikkansa – ei voida laskea keskustelun eduksi arvioitaessa sen reflektiivi-

syyttä). Tulkinnalle antaa kuitenkin tukea se, että blogeissa reagoidaan yleensä

voimakkaasti toimiin, joiden voidaan katsoa uhkaavan autonomisten blogien toi-

minnan riippumattomuutta. Esimerkkejä vastustusta herättäneistä tapauksista ovat

muun muassa suunnitelmat verkon sisältöä seulovien ohjelmien käyttöönotoksi

kirjastoissa ja kouluissa, sekä suomalaisen blogosfäärin ”kaupallistuminen”, kuten

kaupallisten blogien ilmestyminen Suomen blogilistalle ja aiemmin puhtaasti har-

rastuspohjalta ylläpidetyn palvelun siirtyminen kaupalliseen omistukseen.

33 URL: http://www.creativecommons.org

http://www.creativecommons.org

76

6.4 Dialogisuus ja vastakkaisten näkemysten huomioimi-nen

Tekijänoikeuskeskustelun merkintöjen välisiä viittaussuhteita voisi olla hyödyllistä

havainnollistaa suosituimpien blogien blogroll-suhteiden (ks. kuviot 3 ja 4) tavoin

verkostokuviona. Tässä yhteydessä tyydytään kuitenkin merkintöjen välisten viit-

taussuhteiden sisällölliseen analyysiin.

Dialogissa on kysymys toisistaan eroavien mielipiteiden ja näkökulmien esittämi-

sestä. Tekijänoikeuskeskustelua luonnehtiva yksimielisyys tekee siten vaikeaksi

keskustelun dialogisuuden arvioinnin. Yksimielisenkin keskustelun dialogisuutta

voidaan kuitenkin arvioida sen perusteella missä määrin esitetyissä puheenvuo-

roissa otetaan huomioon keskustelussa aiemmin esitetyt näkemykset. Blogeissa

aiemman puheenvuoron huomioiminen tarkoittaa käytännössä siihen linkittämistä.

Blogijulkisuuden yleisellä tasolla keskustelu voi saturoitua nopeasti niin laajaksi,

etteivät osallistujat pysty seuraamaan kaikkia tai edes suurinta osaa aiheesta käytyä

kirjoittelua. Blogien välisissä keskusteluissa puheenvuorojen seuraaminen voi olla

vaikeaa, eikä kommentoitu osapuoli välttämättä edes tiedä, milloin hänen merkin-

tänsä on synnyttänyt reaktion toisessa blogissa (Vuorinen 2004, 52). Erilaiset tek-

niset ratkaisut kaksisuuntaisen yhteyden muodostamiseksi muutoin yksisuuntaisen

linkittäjän ja linkitettävän kohteen välille (kuten trackback ja pingback) ovat käy-

tössä vain pienessä osassa blogeista. Näin ollen blogijulkisuuden yleisellä tasolla

keskustelu on harvoin vastavuoroista ja aidon dialogista. Tämä näkyi selvästi

myös tekijänoikeuskeskustelussa. Aihetta käsittelevät merkinnät sisälsivät usein

runsaasti viittauksia keskustelun aiempiin puheenvuoroihin, toisin sanoen keskus-

telijat reagoivat toistensa kirjoituksiin. Useimmat viittaukset olivat kuitenkin sisäl-

löltään aihetta taustoittavia, ja hyvin harvoin vastavuoroisia tai dialogisia siten,

että reagoiva puheenvuoro olisi synnyttänyt uuden, tähän reagoivan puheenvuoron

alkuperäisessä blogissa.

Blogiverkoston sisäisen dialogin puutetta selittää osaltaan aiheesta vallinnut laaja

konsensus. Kysymystä dialogisuudesta voidaan lähestyä myös tutkimalla, millä

77

tavoin keskusteluun osallistuvat huomioivat oman keskustelupiirinsä ulkopuoliset

viestit. Mitä tiiviimmin keskustelun huomio rajoittuu keskustelualueen sisäisiin

viesteihin, sitä eristyneempi areena on. Tällöin vaarana on Sunsteinin (2004) esit-

tämä huoli blogeista samanmielisten kaikukammiona, joka vain vahvistaa jo ryh-

mässä vallinneita käsityksiä uusien näkökulmien synnyttämisen sijaan. Erimieli-

syyden esiintyminen on keskustelun deliberaation perusedellytys ja saa keskuste-

lunosapuolet etsimään lisäinformaatiota sekä perustelemaan ja oikeuttamaan mie-

lipiteensä (Pietilä 2002, 349). Reagointi ulkopuolisiin viesteihin taas solmii kes-

kustelun ympäröivään julkisuuteen. Näiden kysymysten kannalta on siten oleellis-

ta, missä määrin keskusteluun poimittiin tietoa ja näkemyksiä myös blogiverkos-

ton ulkopuolelta.

Kirjoituksissa viitattiin tiheästi tiedostusvälineiden uutisointiin aiheesta ja näiden

kautta myös lakia puolustaviin puheenvuoroihin. Näihin kantoihin tartuttiin kes-

kustelussa varsin usein, ja keskusteluun poimittiin aktiivisesti puheenvuoroja myös

blogien ulkopuolelta: tiedotusvälineistä, lakia valmistelleiden ja sitä kannattanei-

den tahojen lausunnoista ja eduskuntakeskusteluista34. Erilaisten puheenvuorojen

käsittelyssä keskustelun ei voi katsoa täyttävän julkisen keskustelun ideaalien aset-

tamaa vaatimusta vastakkaisiin rooleihin asettumisesta. Pääosin havainnot asetet-

tiin yhtenäiseen tulkintakehykseen, jonka mukaan vastakkaiset näkemykset edusti-

vat joko puhujan taloudellisia tai strategisia etuja tai ymmärtämättömyyttä käsitel-

tävästä aiheesta. Monissa puheenvuoroissa vastakkaista kantaa edustavat puheen-

vuorot pyrittiin tekemään epäilyttäviksi tai naurettaviksi. Argumentointi oli silti

pääosin julkisuuden kriteerein vilpitöntä ja kattavasti linkein taustoitettua. Laajasti

taustoitetut ja hyvin perustellut puheenvuorot saivat myös osakseen eniten linkke-

jä.

Keskustelun tasoa voidaan myös arvioida tarkastelemalla dialogin tasa-arvoisuutta.

Tällöin voidaan havaita, että linkitetyimmät ja siten eniten huomiota saaneet mer-

kinnät olivat pääosin tunnetuista A-listan blogeista. Tulosta ei sinällään voida las-

kea niinkään keskustelun ominaispiirteeksi, kuin heijastumaksi aiemmin estetyistä

34 URL: http://skrubu.net/?p=1062

http://skrubu.net/?p=1062

78

mittakaavattomien verkostojen ominaispiirteestä. Varsinainen epätasa-arvoisuus –

tai paremminkin epäyhdenmukaisuus – vallitsi keskustelussa blogien ja niiden ul-

kopuolisen julkisuuden välillä. Lakia valmistellut opetusministeriön työryhmä,

kulttuuriministeri ja lakia kannattavat etujärjestöt osallistuivat keskusteluun lähin-

nä perinteisten tiedotusvälineiden välityksellä. Koska tutkimusaineisto koostuu

konsensusta edustavista blogeista, näiden ”vastapuolta” edustavien puheenvuoro-

jen tavasta käsitellä blogeissa esitettyjä näkemyksiä voidaan esittää vain joitain

yleisluontoisia huomioita. Siinä missä blogikeskustelu huomioi verkoston ulko-

puolisia yksittäisiä puheenvuoroja, blogeissa esitetyt yksittäiset puheenvuorot sai-

vat osakseen hyvin vähän huomiota muiden kuin toisten bloggaajien osalta. Lakia

vastustaneet kannat näyttävät nousseen poliittisten päättäjien tietoisuuteen ensisi-

jaisesti suorien sähköpostiyhteydenottojen välityksellä.

6.5 Tekijänoikeuskeskustelun vaikutukset

Tekijänoikeuskeskustelu on ollut formaalien julkisuusideaalien näkökulmasta esi-

tetyistä puutteistaan huolimatta monella tapaa merkittävä suomalaisten weblogien

asemalle julkisen keskustelun foorumina. Tapaus on ensimmäinen, jossa blogeissa

käyty julkinen keskustelu on johtanut spontaanin kansanliikkeen syntyyn. Keskus-

telu osoittaa, että tiedotusvälineiden yksipuolisesti nettipäiväkirjoiksi leimaamien

blogien kirjoittajat ovat kiinnostuneita ja halukkaita osallistumaan poliittisesta pää-

töksenteosta käytävään keskusteluun. Arviot blogien poliittisesta passiivisuudesta

eivät siis ole yleispäteviä. Tekijänoikeuskeskustelu on myös osoitus autonomisten

blogien mahdollisuuksista julkisen mielipiteen muodostamisen ja esille tuomisen

foorumina. Tapauksella on ollut selvästi vaikutusta myös suomalaisen blogosfää-

rin kollektiiviseen itseymmärrykseen julkisen keskustelun ja poliittisen toiminnan

alueena. Näyttää siltä, että politiikkaa käsittelevät blogit ja yhteiskunnalliset tee-

mat ovat yleistymässä. Tekijänoikeuskeskustelu on erikseen mainittu vaikuttimek-

si esimerkiksi kokeneiden bloggaajien ylläpitämän poliittisen Vahtikoira-

ryhmäblogin35 ja perusteilla olevan tietoyhteiskuntapuolueen36 taustalla.

35 URL: http://www.vahtikoira.net/

http://www.vahtikoira.net/

79

7 Yhteenveto ja johtopäätökset

Olen edellä tarkastellut suomalaisten weblogien muodostamaa verkostoa keskuste-

levana julkisuutena. Olen lähestynyt aihetta erilaisten julkisuusteorioiden näkö-

kulmasta sekä osallistuvan havainnoinnin, verkostoanalyysin, keskusteluaineiston

lähiluvun keinoin. Samalla olen pyrkinyt asettamaan tutkimustulokset osaksi tut-

kimuksen näkökulman kannalta oleellista weblogeja käsittelevää tutkimuskeskus-

telua.

Weblogien muodostamat yhteisöt eivät yleensä muodostu yksittäisen weblogin

ympärille, vaan tyypillisesti useamman weblogin välisessä vuorovaikutuksessa.

Blogiyhteisöt rakentuvat siten yhden yhteisöllisen alueen sijaan vuorovaikutuksel-

le itsenäisten tilojen välillä. Tämä tekee blogiyhteisöjen virtuaalisista asuinalueista

rakenteeltaan aidosti verkostomaisia, eikä niillä siten ole yleensä olemassa selkeitä

tai edes määriteltävissä olevia rajoja tai keskusta. Yhteisöjen verkostomainen

luonne tekee blogiyhteisöjen tutkimuksen haasteelliseksi. Tutkijan osallistuminen

tutkittavaan ilmiöön voi auttaa tutkimuskentän hahmottamisessa ja syventää yhtei-

söjen muodostaminen alakulttuurien ja niissä vallitsevien käytäntöjen ymmärtä-

mistä.

Hyperlinkit ovat blogeissa keskeinen merkityksiä ja sosiaalisia suhteita välittävä

tekniikka. Linkkien käytölle on blogeissa tietyt vakiintuneet tietyt muodot ja nor-

mit, jotka tosin saattavat vaihdella eri alakulttuureissa. Linkeillä on myös keskei-

nen asema blogien välisten statusasemien indeksinä ja mittana. Blogien väliset

yhteydet muodostavat rakenteellisesti mittakaavattoman verkoston, jolle on tun-

nusomaista yhteyksien keskittyminen harvalukuisille solmuille potenssilakien mu-

kaisesti. Sivustojen välisten pysyvien linkkien perusteella suomalaiset weblogit

muodostavat tiiviisti linkittyneen vuorovaikutusverkoston, joka sisältää rakenteil-

taan erityyppisiä verkostoyhteisöjä. Mittakaavattomien verkostojen potenssilakeja

noudattava yhteyksien jakauma asettaa verkostoon kuuluvat osallistujat yhteyksien

ja näkyvyyden kannalta epätasa-arvoiseen asemaan. Asemat hierarkiassa ovat kui-

36 URL: http://www.tietoyhteiskuntapuolue.fi/

http://www.tietoyhteiskuntapuolue.fi/

80

tenkin joustavia ja verkostojen rakenne tekee weblogeista tehokkaan järjestelmän

tiedon välittämiseen ja suojaa weblogien julkisuutta fragmentoitumiselta.

Weblogeista on esitetty useita, paikoin keskenään ristiriitaisia näkemyksiä toimi-

van julkisen keskustelun ja demokraattisen vaikuttamisen kanavana. Toisistaan

poikkeavat johtopäätökset ovat usein seurausta havaintojen puutteellisesta kon-

tekstualisoinnista. Blogeissa käytävät keskustelut voivat osallistua julkiseen kes-

kusteluun yleisellä, keskustelevalla ja intiimin julkisuuden tasolla. Näillä tasoilla

on julkisen keskustelun kannalta erilaisia ominaisuuksia. Blogeilla on parhaimmat

edellytykset toteuttaa julkisen keskustelun ideaaleja keskustelevan julkisuuden ta-

solla. Tutkimusten johtopäätökset perustuvat kuitenkin usein havaintoihin blogien

yleisellä tasolla käytävistä keskusteluista tai pääsääntöisesti intiimillä tasolla toi-

mivista blogeista.

Sosiaalisten suhteiden muodostamisen ja julkisen keskustelun lisäksi blogien ver-

kosto mahdollistaa osallistumisen muodon, joka voidaan nimetä vertaistuotannok-

si. Blogien kohdalla vertaistuotannossa on kyse informaation hajautetusta tuotan-

nosta ja jakamisesta, kuten uutisten ja muun tiedon kollektiivisesta suodattamisesta

ja vertaisarvioinnista. Osallistumisen kolme muotoa – sosiaalisuus, julkinen kes-

kustelu ja vertaistuotanto – nivoutuvat käytännössä aina toisiinsa, mutta voidaan

erottaa analyyttisesti toisistaan toiminnan tavoitteiden ja orientaation perusteella.

Blogit paitsi mahdollistavat mielipiteiden ja näkemysten esittämisen voivat myös

toimia alustana yhteiskunnallisten liikkeiden mobilisoimiselle. Syksyllä 2005 käy-

ty uutta tekijänoikeuslakia vastustava keskustelu kertoo sekä blogien mahdolli-

suuksista poliittisena vaikutuskanavana että bloggaajien halukkuudesta toimia ja

osallistua ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Olen tutkimuksessa arvioinut blogien mahdollisuuksista julkisen keskustelun alu-

eena suhteessa erilaisiin julkisuusteorioihin. Osallistavan liberaalin, diskursiivisen

ja konstruktionistisen teorioiden mukaan blogien mahdollistama osallistumisen

avoimuus on julkisuuden perusedellytys. Blogit eivät edellytä julkisen keskustelun

ideaaleja noudattavaa argumentaatiota tai erityisesti ohjaa siihen, mutteivät toisaal-

81

ta estäkään sitä. Julkisen keskustelun kannalta blogien suurin ansio on se, että ne

tarjoavat osallistumisen keinot määrittelemättä osallistumisen laatua. Blogien mah-

dollisuudet julkiselle keskustelulle vaikuttavat myönteisimmältä osallistavan libe-

raalin ja konstruktionistisen teorian viitekehyksistä. Blogit voivat kehittää osallis-

tavan teorian peräänkuuluttamaa suoraa demokratiaa tarjoamalla kanavan julkisel-

le toiminnalle ja osallistumiselle sekä luomalla uusia keskusteluyhteyksiä kansa-

laisten ja poliittisten päättäjien välille. Konstruktionistisen suuntauksen näkökul-

masta weblogien ilmaisunvapaus ja tyylillinen kirjo sekä saumaton liikkuminen

yksityisen ja julkisen sfäärien välillä mahdollistavat laajan osallistumisen ja poliit-

tisen sfäärin käsitteellisen laajentamisen. Sen sijaan blogikeskustelu ei tarjoa teho-

kasta tai kattavaa keinoa vastata yleisesti diskursiivisen teoriasuuntauksen vaati-

muksiin deliberaatioon kuuluvasta oman toimintakontekstin ylittävästä laaja-

alaisesta erilaisten näkökulmien huomioon ottamisesta ja erityisesti keskusteluihin

sitoutumisesta.

Edustava liberaali teoria eroaa muista esitellyistä teoriasuuntauksista erityisesti

edellyttäessään keskustelun osallistujien joukon rajaamisesta sitovaa päätöstä kes-

kustelun lopputuloksena. Sen näkökulmasta blogien kaikille avoimet, usein vaike-

asti paikannettavat ja verkostomaiset keskustelut ovat ennemminkin häiriöksi kuin

eduksi julkiselle keskustelulle.

Blogien muodostamaa verkostoa julkisuutena ei ehkä tulisi arvioida ensisijaisesti

suhteessa erilaisiin julkisuuden ideaalityyppeihin, vaan tarkastella, mitä uusia

vaihtoehtoja ja parannuksia internetillä blogien myötä on tarjota nykyiselle me-

diavälitteiselle julkisuudelle. Tästä näkökulmasta weblogit tarjoavat mallin verkot-

tuneesta julkisesta sfääristä, joka pystyy reagoimaan nopeasti ja tarjoaa kansalaisil-

le osallistumismahdollisuuksia. Jyrkästi jakautuvista statusasemista huolimatta yk-

sittäiset tahot tai toimijat eivät voi dominoida keskustelua tai määritellä käsiteltä-

viä aiheita. Weblogeilla on myös muita verkkopohjaisia vuorovaikutusmedioita,

kuten keskustelupalstoja, paremmat mahdollisuudet luoda dialogisia yhteyksiä

verkon ulkopuoliseen julkisuuteen.

82

Suomalainen blogijulkisuus muodostaa vielä melko erillisen ja itsenäisen saarek-

keen suhteessa muuhun julkiseen keskusteluun. Esteitä suomalaisten weblogien

muodostamalle julkisuudelle osana laajempaa mielipiteenmuodostusta ovat toistai-

seksi suomalaisen blogosfäärin suhteellinen pienuus ja weblogien tuntemattomuus.

Suomalaiset blogit ovat myös verraten epäpoliittisia. Aktiivisten toimijoiden, ku-

ten aktivistien, kansalaisjärjestöjen, poliitikkojen, tutkijoiden ja journalistien osal-

listumien panos erityisesti blogosfäärin kansallisen profiilin ja sosiaalisten käytän-

töjen määrittelyssä on ollut vähäinen. Kansainväliseen blogosfääriin verrattuna

suomalaisessa blogikulttuurissa sosiaalisuus ja identiteetin rakentaminen korostu-

vat suhteessa julkiseen keskusteluun ja vertaistuotantoon.

Blogit ovat lyhyen historiansa aikana muuttuneet ja kehittyneet jatkuvasti. On vai-

kea ennustaa, millaista mediakokonaisuutta ”blogi” tarkoittaa viiden vuoden kulut-

tua ja mitä yhteistä sillä on blogin nykymuodon kanssa. Blogit voivat kadota ja

jäädä internetin historiaan 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle leimallise-

na verkkoviestintävälineenä. Historiallisen asemansa ne ovat joka tapauksessa

saavuttaneet muotona, jonka puitteissa WWW kehittyi yksisuuntaisesta julkaisu-

kanavasta monelta monelle suuntautuneeksi, matalan julkaisukynnyksen keskuste-

luverkostoksi.

Kiinnostavaa on myös nähdä, miten autonomisten tai vapaiden blogien suhde vies-

tinnän instituutioihin ja organisaatioihin kehittyy. Muotoutuvatko blogit itsessään

instituutioksi, joka kollektiivisesti määrittelee omat norminsa ja eettiset säännös-

tönsä? Nähtäväksi jää, kehittyvätkö blogit aktiiviseksi julkisen keskustelun ja kan-

salaistoiminnan verkostoksi vai hajottavatko valtamedian kolonisaatio ja kaupalli-

set pyrkimysten toisistaan eriytyneiksi yhteisöiksi?

Internetin ja laajemmin digitaalisen verkostoympäristön vaikutuksia julkiseen kes-

kusteluun ei voida arvioida kattavasti yksittäisiä teknologioita tarkastelemalla.

Verkostoitunut julkinen sfääri ei koostu sitä ylläpitävistä viestintävälineistä, vaan

niistä sosiaalisista käytännöistä, jotka nämä välineet mahdollistavat. Tässä koko-

naisuudessa weblogeja ei tule nähdä vain yksittäiseksi, vaikkakin julkisen keskus-

telun muutoksen kannalta merkittäväksi ja ajankohtaiseksi viestintätekniikaksi.

83

Weblogit ovat oma itsenäinen sosiaalisen vuorovaikutuksen muotonsa, joka kui-

tenkin heijastaa laajemmin digitaalisessa kulttuurissa vallitsevia käytäntöjä ja käsi-

tyksiä osallistumisesta. Weblogit tarjoavat ikkunan niihin kehityssuuntiin, jotka

muokkaavat julkisuutta verkottuvassa yhteiskunnassa.

Lähteet

Barabási, Albert-László (2002). Linkit - verkostojen uusi teoria. Terra Cognita,

Helsinki.

Bauwens, Micel (2005). The Political Economy of Peer Production. CTheory.net,

12.1.2005. URL: http://ctheory.net/articles.aspx?id=499 (Haettu 29.4.2006)

Benkler, Yochai (2006). The Wealth of Networks - How Social Production Trans-

forms Markets and Freedom. Yale University Press, London.

Bernstein, Mark (2004). The Social Physics of Weblogs. Teoksessa blogTalks 2.0,

Burg, Thomas N. (Toim.)

Blood, Rebecca (2000). Weblogs: a history and perspective. URL:

http://www.rebeccablood.net/essays/weblog_history.html (Haettu

29.4.2006)

Blood, Rebecca (2004). How Blogging Software Reshapes the Online Commu-nity.

Communications of the ACM, December 2004/Vol. 47, No. 12

Calhoun, Craig (2004). Information technology and the International Public Sphe-

re. Teoksessa Shaping the Network Society: The New Role of Civil Soci-

ety in Cyberspace, Shuler, Douglas & Day, Peter (Toim.), MIT Press,

Cambridge

Castells, Manuel (1996). The Rise of the Network Society. Blackwell Publishers

Ltd, Cornwall.

http://ctheory.net/articles.aspx?id=499

http://www.rebeccablood.net/essays/weblog_history.html

84

Chesher, Chris (2005). Blogs and the crisis of authorship. URL:

http://incsub.org/blogtalk/?page_id=40

Coates, Tom (2003). (Weblogs and) The Mass Amateurisation of (Nearly) Every-

thing. Plasticbag.org. URL:

http://www.plasticbag.org/archives/2003/09/weblogs_and_the_mass_amate

urisation_of_nearly_everything.shtml (Haettu 29.4.2006)

Dahlberg, Lincoln (2001). The Internet and Democratic Discourse: Exploring the

prospects of online deliberative forums extending the public sphere. Infor-

mation, Communication & Society 4:4 2001: 615-633

Dahlberg, Lincoln (2005a). The Corporate Colonization of Online Attention and

the Marginalization of Critical Communication?. Journal of Communica-

tion Inquiry 29:2 (April 2005). 160-180

Dahlberg, Lincoln (2005b). The Habermasian public sphere: Taking difference

seriously. Theory and Society (2005) 34: 111-136

Dewey, John (1927/2006). Julkinen toiminta ja sen ongelmat. Vastapaino.

Efimova, Lilia & Hendrick, Stephanie (2005). In search for a virtual settlement:

An exploration of weblog community boundaries. URL:

https://doc.telin.nl/dscgi/ds.py/Get/File-

46041/weblog_community_boundaries.pdf (Haettu 29.4.2006)

Ferree, Myra Marx & William A. Gamson & Jürgen Gerhards & Dieter Rucht

(2002). Four models of the Public Sphere in Modern Democracies. Theory

and Society 31: 289-324.

Gallo, Jason (2004). Weblog Journalism: Between Infiltration and Integration.

Into the Blogosphere. URL:

http://blog.lib.umn.edu/blogosphere/weblog_journalism.html (Haettu

29.4.2006)

http://incsub.org/blogtalk/?page_id=40

http://www.plasticbag.org/archives/2003/09/weblogs_and_the_mass_amate

https://doc.telin.nl/dscgi/ds.py/Get/File-

http://blog.lib.umn.edu/blogosphere/weblog_journalism.html

85

Gillmor, Dan (2004). We The Media - Grassroot Journalism by the People, for the

People. O'Reilly media, Sebastobol. Verkkoversion URL:

http://www.oreilly.com/catalog/wemedia/book/ (Haettu 29.4.2006)

Gruhl, D. & Liben-Nowell, David & Guha, R. & Tomkins, A. (2004). Information

Diffusion Through Blogspace. URL:

http://www.www2004.org/proceedings/docs/1p491.pdf (Haettu 29.4.2006)

Habermas, Jürgen (1962/2004). Julkisuuden rakennemuutos. Vastapaino.

Herring ym. (2005). Weblogs as a Bridging Genre. URL:

http://www.blogninja.com/it&p.final.pdf (Haettu 29.4.2006)

Hine, Christine (2000). Virtual Etnography. Sage, London.

Jacobs, Joanne (2003). Communication over Exposure: The Rise of Blogs as a

Product of Cybervoyeurism. Konferenssipaperi ANZCA03 Conference,

Brisbane, July 2003. URL:

http://www.bgsb.qut.edu.au/conferences/ANZCA03/Proceedings/papers/jja

cobs_full.pdf (Haettu 29.4.2006)

Jones, Quentin. (1997). Virtual-communities, virtual settlements & cyber-

archaeology: A theorethical outline. Journal of Computer Supported Coop-

erative Work, 3 (3). URL: http://jcmc.indiana.edu/vol3/issue3/jones.html

(Haettu 29.4.2006)

Keren, Michael (2004). Blogging and the Politics of Melancholy. Canadian Jour-

nal of Communication, Vol 29 (2004) 5-23. URL: http://www.cjc-

online.ca/include/getdoc.php?id=1043&article=856&mode=pdf (Haettu

29.4.2006)

Lash, Scott (2002). Critique of Information. Sage, London.

http://www.oreilly.com/catalog/wemedia/book/

http://www.www2004.org/proceedings/docs/1p491.pdf

http://www.blogninja.com/it

http://www.bgsb.qut.edu.au/conferences/ANZCA03/Proceedings/papers/jja

http://jcmc.indiana.edu/vol3/issue3/jones.html

http://www.cjc-

86

Lawley, Liz (2004). Blog research issues. Many-to-many. URL:

http://www.corante.com/many/archives/2004/06/24/blog_research_issues.p

hp (Haettu 29.4.2006)

MacKinnon, Rebecca. (2005). Blogging Journalism & Credibility: Battleground

and Common Ground Conference Report. Cambridge, MA: Berkman Cen-

ter for Internet & Society, Harvard University. URL:

http://cyber.law.harvard.edu/webcred/ (Haettu 29.4.2006)

Marlow, Cameron (2004). Audience, structure and authority in the weblog com-

munity. Overstated.net. URL: http://overstated.net/media/ICA2004.pdf

(Haettu 29.4.2006)

Matheson, Donald (2004). Weblogs and the epistemology of the news: some trends

in online journalism. New media and society, Vol6(4).443-468.

Mortensen, Torill & Walker, Jill (2002). Blogging thoughts: personal publication

as an online research tool. Teoksessa Researching ICTs in Context, An-

drew Morrison (Toim.), Inter-Media Report, 3/2002, Oslo 2002. URL:

http://www.intermedia.uio.no/konferanser/skikt-

02/docs/Researching_ICTs_in_context-Ch11-Mortensen-Walker.pdf (Ha-

ettu 29.4.2006)

Ó Baoill, Andrew (2004). Weblogs and the Public Sphere. Teoksessa L.J. Gurak,

S. Antonijevic, L. Johnson, C. Ratliff, & J. Reyman (Toim.), Into the blo-

gosphere: Rhetoric, community, and culture of weblogs. URL:

http://blog.lib.umn.edu/blogosphere/weblogs_and_the_public_sphere.html

(Haettu 29.4.2006)

Packwood, Nicholas (2004). Geography of the Blogosphere: Representing the

Cul-ture, Ecology and Community of Weblogs. Teoksessa L.J. Gurak, S.

An-tonijevic, L. Johnson, C. Ratliff, & J. Reyman (Toim.), Into the blo-

gosphere: Rhetoric, community, and culture of weblogs. URL:

http://www.corante.com/many/archives/2004/06/24/blog_research_issues.p

http://cyber.law.harvard.edu/webcred/

http://overstated.net/media/ICA2004.pdf

http://www.intermedia.uio.no/konferanser/skikt-

http://blog.lib.umn.edu/blogosphere/weblogs_and_the_public_sphere.html

87

http://blog.lib.umn.edu/blogosphere/geography_of_the_blogosphere.html

(Haettu 29.4.2006)

Paquet, Sébastien (2002). Personal knowledge publishing and its uses in research.

URL:

http://radio.weblogs.com/0110772/stories/2002/10/03/personalKnowledge

PublishingAndItsUsesInResearch.html (Haettu 29.4.2006)

Pietilä, Veikko (2002). Verkkokeskusteluareenat - deliberatiivista julkisuuttako?

Politiikka 44: 4, s. 343-354, 2002.

Rheingold, Howard (1994). The virtual community: Homesteading on the elec-

tronic frontier. Minerva, London.

Roberts-Miller, Trish (2004). Parody Blogging and the Call of the Real. Teoksessa

L.J. Gurak, S. Antonijevic, L. Johnson, C. Ratliff, & J. Reyman (Toim.),

Into the blogosphere: Rhetoric, community, and culture of weblogs. URL:

http://blog.lib.umn.edu/blogosphere/parody_blogging.html (Haettu

29.4.2006)

Scott, John (1991). Social Network Analysis - A Handbook. Biddles Ltd, Surrey.

Singer, Jane B. (2003). Who are these guys? The online challenge to the notion of

journalistic professionalism. Journalism: Theory, Practice and Criticism

Vol. 4(2). 139-163

Shirky, Clay (2003). Power Laws, Weblogs, and Inequality. Clay Shirky's Writ-

ings About the Internet 8.3.2003. URL:

http://www.shirky.com/writings/powerlaw_weblog.html (Haettu

29.4.2006)

Stone, Biz (2004). Who Let the Blogs Out: A Hyperconnected Peek at the World of

Weblogs. Farrar, Straus, and Giroux.

http://blog.lib.umn.edu/blogosphere/geography_of_the_blogosphere.html

http://radio.weblogs.com/0110772/stories/2002/10/03/personalKnowledge

http://blog.lib.umn.edu/blogosphere/parody_blogging.html

http://www.shirky.com/writings/powerlaw_weblog.html

88

Sunstein, Cas (2004). Democracy and filtering. Communications of the ACM, De-

cember 2004, Vol. 47, No. 12.

Wellman, Barry (2001). Computer networks as social networks. Science, Vol.

293, Issue 5537.

Wijnia, Elmine (2004). Understanding Weblogs: a communicative perspective.

Teoksessa Burg, Thomas (2004). BlogTalks 2004.

Vuorinen, Kimmo (2005). Using weblogs for discussion. Tietojenkäsittelytieteen

pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto. URL:

http://www.cs.uta.fi/research/theses/masters/Vuorinen_Kimmo.pdf (Haettu

29.4.2006)

http://www.cs.uta.fi/research/theses/masters/Vuorinen_Kimmo.pdf

weblogit_julkisuutena

Documents

public sphere

edustuksellinen

4 suomalaisten

osallistava

blogien verkosto

keskustelun

tm tarkoittaa

konstruktionistinen