Vuorovaikutuksen haasteita varhaiskasvatuksen arjessa suhonen.pdf · Kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus Kasvattajan haasteet Lasten välinen vuorovaikutus ja sen tukeminen.

Vuorovaikutuksen haasteita varhaiskasvatuksen arjessa

FT, yliopistonlehtori Eira Suhonen

Helsingin yliopisto

Erityispedagogiikka

Luennon teemat

� Keskeisiä käsitteitä

� Tutkimuksen kertomaa

� Kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus

� Kasvattajan haasteet

� Lasten välinen vuorovaikutus ja sen tukeminen

Päiväkoti kasvatusinstituutiona

� sosiokulttuurinen viitekehys (Vygotsky 1978)

� lapsi kohtaa kulttuurin sosiaalisessa kontekstissa

� päivähoito on heijastuma laajemmasta sosiaalisesta

systeemistä

� institutionaalistuminen on osa modernia lapsuutta

� lapsuus muotoutuu kahdessa erilaisessa

systeemissä

�perhe – perhekulttuurinen kasvatustraditio

�päivähoito – ammattikasvatuksen traditio

oppiminen ja kehittyminen

� oppiminen on sosiaalinen

ilmiö, joka tapahtuu

vuorovaikutuksessa

� yksilön psyykkinen kehitys

rakentuu sosiaalisissa

suhteissa yksilön sitoutuessa

kollektiiviseen, sosiaalisesti

organisoituun toimintaan

(Vygotsky 1978)

Sopeutuminen

� mahdollisuus käyttää olemassa

olevaa ympäristöä hyödykseen

(Reunamo 2007)

� lapsi mukautuu sekä ohjattuun

että omaehtoiseen toimintaan

(Keskinen & Hopearuoho-Saajala

2000)

� yksilön tarpeiden tyydytys, johon

liittyy yhteisöllisyys

� tarpeet ovat sekä biologisia

että kulttuurisia (Malinowski

1992)

sitoutuneisuus toimintaan

� inhimillisen toiminnan ominaisuus,

johon liittyy mm:

� keskittyminen

� sinnikkyys

� tyydytys toiminnasta

� sitoutuneisuus on korkeimmillaan

silloin kun tilanne vastaa lapsen

perustarpeita ja hän voi

emotionaalisesti hyvin, lapsi toimii

omalla lähikehityksen

vyöhykkeellään (Laevers 1997,

Vygotsky 1978)

Tutkimustehtävä

� miten taaperon ja häntä

kasvattavan

aikuisen/aikuisten suhde

rakentuu

� miten erityistä tukea

tarvitsevan taapero liittyy

mukaan vertaisryhmään

� miten vuorovaikutussuhteet

rakentuvat lasten välillä

Aineiston laadullinen analyysi

� lasten sitoutuneisuus toimintoihin koko vuoden ajan melko

matalaa (lukuun ottamatta viidettä lasta)

� yhteistä toimintaa toisten lasten kanssa esiintyi melko

vähän

� pulmat liittyivät:

� lasten intentioiden havaitsemiseen ja tulkitsemiseen,

myös lapsilla vaikeaa lukea toisten lasten intentioita

� tarkkaavaisuuden ylläpitäminen

� toiminnan ohjaaminen

Hypoteesin asettaminen

� laadullisen analyysin jälkeen asetettu hypoteesi:

� kasvattajan rooli on merkittävin tekijä ryhmään

sopeutumisessa, aikuisen sitoutuminen

vuorovaikutukseen lapsen kanssa ennustaa lapsen

sitoutuneisuutta toimintoihin sekä lasten välisen

yhteisen toiminnan syntymistä

� hypoteesi testaus tilastollisin menetelmin

� korrelaatiot

� monimuuttujamenetelmät, yleinen lineaarinen malli

(GLM)

� regressioanalyysi

ilmiön selittäminen tilastollisin analyysein

� analyysin kohteena 341 episodia

� sitoutuneisuudessa toimintoihin lasten välillä tilastollisesti

merkitsevä ero [F(4)7,66, p<.001].

� yksittäisen lapsen kohdalla eri mittauskerroilla ei tilastollisesti

merkitseviä eroja

lapsiviineekookaayy

laps

en s

itout

unei

suus

5

4

3

2

1

Aikuisen teot ratkaisevat

� aikuisen sitoutumisella ja lapsen sitoutuneisuudella voimakas

tilastollisesti merkitsevä yhteys [F(4)26,45, p<.000].

aikuisen sitoutuminen

täysin sitoutunutpääosin sitoutunutsitoutuminen ja sitoutumattomuus ei-

dominoi

pääosin sitoutumatontäysin sitoutumaton

lapse

n sito

utune

isuus

5

4

3

2

1

miksi näin?

� aikuisten tapa ohjata lasta

nousee keskeiseksi tekijäksi

arvioitaessa lapsen kokemaa

turvallisuuden tunnetta ja

emotionaalista hyvinvointia

päivähoitoon

sopeutumisessa

Kasvattajien tapa ohjata lasta

� lapsilähtöinen ohjaus;

� aikuinen reagoi ja vastaa lapsen aloitteisiin, mutta ei

ole itse aktiivinen aloitteen tekijä

� aikuisjohtoinen ohjaus;

� aikuinen ohjaa lapsen toimintaa ja suuntaa lapsen

huomiota tahtomalleen taholle

� vuorovaikutteinen ohjaus;

� lasten intentioiden lukeminen

� leikkialoitteiden tekeminen edellisen pohjalta

� rohkaisu toistamaan, matkimaan

� vuorottelu, kysymykset, pyynnöt, kommentointi

kasvattajan tehtävä

� rakentaa turvallinen fyysinen ja psyykkinen

ympäristö

� tunnistaa lapsen leikin taso

� rohkaista ja aktivoida leikkiin

� aluksi lapsi tutkii esineitä, katselee, laittaa suuhunsa,

maistelee

�katseen ja käden koordinaation hallinta on

edellytyksenä esineiden käytölle ja tutkimiselle

� n. 1-vuoden ikäisenä lapsi alkaa suunnata toimintansa

siihen mitä aikuiset tekevät

� esineille alkaa lapsen mielikuvissa tarkentua oma

käyttötarkoituksensa

� Kahden-kolmen vuoden ikäisenä aikuisen merkitys leikin

ohjaajana korostuu.

� aikuinen opettaa esineiden käyttötarkoituksia, liittää niihin

puheen ja näin samalla tukee lapsen kielen kehitystä

� 2½-4-vuotiaana roolileikkiin siirtymisen vaihe

� voimakas kielen kehittymisen vaihe

� esine ilmaise jotakin mielikuvaa jostakin tapahtumasta

kasvattajan valta suhteessa lapseen

� luo struktuurin toiminnoille, määrittelee

toiminnan sisällön

�kasvattajan koulutus, kokemus, käsitykset ja

uskomukset pienistä lapsista ohjaavat

toiminnan suunnittelua, mikä on lapselle

hyväksi?

�pieni lapsi on riippuvainen aikuisen hoidosta ja

huolenpidosta

kasvattajan on;

� vastattava empaattisesti lapsen tunneilmaisujen

jakamiseen ja säätelyyn

� kannateltava lapsen kiintymyssuhdetta omaan

vanhempaan/vanhempiin

� tunnistettava lapsen yksilölliset taidot ja rajoittimet

� tunnistettava lapsen vuorovaikutustaidot

�esikielellinen kommunikaatio

� luotava edellytykset kommunikaatioon

Haasteita kasvattajille

� Kasvattajat tarvitsevat lisätietoa esikielellisestä

kommunikaatiosta

� esikielellinen kommunikaatio (Bruner 1981)

� liittyy toiminnan ja interaktion maailmaan

� lapsi etsii kontaktia ensin katseellaan( joint

attention)

�kohdistaa huomion katseeseen

�pyrkii yhteisen toimintaan (joint action)

�elehtii ja ääntelee havaitessaan jotakin

kiinnostavaa

� lapsi on siis kommunikoija ennen kuin hän on

kielen käyttäjä

Sopeutuminen vertaisryhmään

� lapsi on ryhmässä, jossa on muita suurin piirtein

samanikäisiä ja kehitykseltään samalla tasolla olevia

lapsia

� vertaissuhteissa lapsi saa tietoa itsestään ja muista

lapsista

� lapsi samaistuu paitsi omaan kulttuuriin, ennen kaikkea

ryhmän muihin lapsiin

� liittyminen ryhmään on kokemus, jota lapsi representoi

myöhemmin liittyessään erilaisiin ryhmiin

� usein erityistä tukea tarvitseva lapsi sijoitetaan

päivähoitoon vertaisryhmän vuoksi

Tutkimuksen kertomaa…

� lasten väliset kontaktinotot (244 episodia)

0

20

40

60

80

100

120

140

160

ei ko

ntak.

fyys,

aggr.

kosk

ettaa

kutsu

u muk

aan

liittyy

muk/m

atkii

non v

erb.

epis

odie

n m

äärä

toista lasta lähestyminen

toinen lapsi lähestyy

� tarjoaako siis ryhmähoito vaihtoehdon sille, että aikuinen-

lapsi vuorovaikutus on vähemmän tärkeää?

� emotionaalisesti lapsi kokee iloa ystävistään

� lapsi oppii luomaan ystävyyssuhteita, toimimaan ja

leikkimään yhdessä, hän oppii myös riitelemään, tekemään

sovintoja jne.

� vertailemalla kokemuksiaan ja itseään muihin lapsiin lapsi

tuntevat kuuluvansa samaan yhteisöön

� vertaisryhmässä saa harjoitella sosiaalisia taitoja, jota

kautta ymmärrys sosiaalisesta todellisuudesta kasvaa

� turvallinen suhde kasvattajaan luo edellytykset sille, että

lapsi voi turvallisesti liittyä vertaisryhmään ja kasvattaja

mahdollistaa liittymisen

siksi… � aikuisen on tunnistettava

lapsen taidot ja rajoittimet

leikissä ja toiminnassa

� …ja vastattava sensitiivisesti

lapsen tarpeisiin

� ..mikä johtaa lapsen

turvallisuuden tunteen

kokemiseen päivähoidossa

� …mikä johtaa emotionaaliseen

hyvinvointiin

� … mikä taas johtaa

sitoutumiseen toimintaan..

� …mikä johtaa oppimiseen ja

kehittymiseen