VASARA€RY:N€EKSKURSIO€ETELÄNORJAAN€18.5 ...€¦ · VASARA€RY:N€EKSKURSIO€ETELÄNORJAAN€18.5.€–€31.5.2007 Päiväkirja...

1

VASARA RY:N EKSKURSIO ETELÄ­NORJAAN 18.5. – 31.5.2007

Päiväkirja

Ekskursiomme  Norjaan  alkoi  aikaisin 18. päivän  aamuna.  Asetuimme  bussiin  ja  ajelimme  Turkuun,josta  Seawindillä  matkamme  jatkui  Tukholmaan.  Pari  tuntia  Tukholmassa  vietettyämme  jatkoimmeajoa  Osloa  kohti.  Matka  oli  pitkä  ja  kylmä  (bussin  lämmitys  saatiin  kuntoon  vasta  parinmatkustuspäivän  jälkeen),  mutta  kommelluksitta  pääsimme  majoitukseemme  19.  päivän  aikana.  Sepäivä kuluikin sitten lepäillessä…

Seuraavien  viikkojen  ajan  matkasimme  läpi  Etelä­Norjan  geologisen  maiseman.  Osallistujat  pitivätekskursion ohjelmapäivistä päiväkirjaa, jonka juuri olet avannut. Tervetuloa ekskutunnelmiin!

Matkan  loputtua oli  tunnelma haikea, mutta mukavia muistoja  ja opittuja  asioita on hauska kertailla.Paluumatkamme alkoi 30.5. lähetettyämme norjalaiset oppaamme kotejaan kohti. Ajoimme jälleen yönajan  läpi  Ruotsin  ja  aamulla  Tukholmassa  nousimme  Seawindiin.  Päivä  kului  laivalla  ja  illansuussaolimmekin sitten Kumpulassa, josta matkamme oli kaksi viikkoa aiemmin alkanut.

Lämmin kiitos kaikille ekskursioon osallistuneille!

Ekskuilijat Nigardsbreenin jäätiköllä

Terveisin,ekskursiosihteerinne  Mari ja Taina

2

Erityinen kiitos kaikille matkaamme tukeneille tahoille:

3

Oslon ympäristön geologiaa

Ayhan Türkmen ja Tuulia Häkkinen

Päiväkirja 20.05.2007 – Sunnuntai

Ayhanin aamutunnelmia

Aurinko  paistoi  jo  ikkunasta  sisälle  Vandrerhjem  Haraldsheim  hostellissa,  kun  huonekaverini  Pasinherätyskello  soi  7:15.  Heräsin  syvästä  unesta  ja  avasin  silmäni.  Olin  nukkunut  11  tuntia  raskaanbussimatkan jälkeen Tukholmasta Osloon. Tämä oli nyt ensimmäinen aamu Norjassa.

Pasi  ei  herännyt  vielä.  Tunsin,  kuinka  hän  itsekseen  tunsi  "  vielä  viisi  minuuttia".  Kaksi  muutahuonekaverini  Majid  ja  Teemu  kuorsasivat  vielä  täysillä.  Minä  sitten  nousin  sängystä  pitäen  kovaaääntä ja lopulta sain kaikki kaverukset heräämään. He olivat varmasti kiitollisia minulle, sillä piti ehtiävielä  aamupalalle ennen ensimmäisen päivän ohjelmaa. Aamupala  aluksi näytti  ja myöhemmin myösmaistui  hyvältä.  Tarjolla  oli  muroja,  leipää,  voita,  kananmunaa  ja  erikoista  vuohenjuustoa,  sitäruskeata, sekä erilaisia hilloja ja juomaksi otin itse teetä.(Tuulian aamu oli silkkaa koomaa.  Siitä ei sitten muuta...)

Ja matkaan...

Bussissa  olimme  taas.  Mari  laski  26  ja  Harri  painoi  kaasua.    Mukana  oli  myös  professori  TomAndersen  Oslon  yliopistosta  meitä  ohjaamassa.  Kaupungilla  huomion  veti  heti  jalankulkijoidenkaksoset punaiset valot ja liikenneympyröiden runsaus. Ensimmäinen kohteemme oli Kongsveien, jostaaukesi näkymä  Oslo  riftille.  Tom sellitti  taidokkaasti maiseman avulla, miksi  Oslo  rift  on  rift  (samamaisema  on  muuten  taustalla  myös  Munchin  kuuluisassa  Huuto  maalauksessa).    Seisoimmeprekambristen  gneissien  päällä,  kun  alhaalla  vuonossa  oli  ordoviki  ja  siluurikautisia  sedimenttejä.Vastarannalla näkyi  laavapurkauksien muodostamat  ”pöytävuoret”.  Kauniista  maisemasta  tuli  otettuapaljon kuvia, mutta huutokuva ikävä kyllä unohtui...

Seuraavaksi  huristelimme  Oslon  yliopistolle,  mistä  matkaamme  tarttui    professori  Odd  Nilsenoppaaksi. Odd seuranamme jatkoimme loppupäivän kohteille.

Slemmestadin  Bødalenissa  oli  näkyvissä  kambrikautinen  pohjakonglomeraatti  prekambristenrapautuneiden gneissien päällä. Kyseessä oli  siis prekambrisen pohjan  ja kambri­siluuri sedimenttienraja,  joiden  välissä  oli  konglomeraattia.  Kohde  ei  ollut  häävin  näköinen,  mutta  sitäkin  tärkeämpi.Konglomeraatin  matriksissa  on  fosfaattia,  mikä  tarkoittaa,  että  konglomeraatti  on  kerrostunut  aivantietynlaisissa  merellisissä  olosuhteissa.  Alueella  on  ollut  etelään  etenevää  transgressiota.  Keski­Kambrin iän on muuten  varmistanut tietynlainen annelidi.

Seuraava  stoppi  oli  aivan  lähistöllä,  Slemmestadin  Morbergissä,  missä  näimme  goottilaisenmetaryoliitin,  jota  leikkasi  permikautinen  diabaasijuoni.  Ignimbriittisessä  metaryoliitissa  oli  fiammerakenteita, eli  lasinpalasia, jotka ovat suuntautuneet hitsautumisen aikana.   Lasi oli  toki jo muuttunutkvartsiksi.

4

Nœrsneskapellissa näimme ensi kertaa Norjalaisten kalliorakennusammattilaisten painajaisen, nimittäinalunaliuskeet. Liuske on ruosteisen näköistä ja käsissä hajoavaa mössöä, joka sisältää hiiltä, pyriittiä jarunsaasti  uraania.  Liuskeissa  olevat  kiisut  muodostavat  litkuja,  jotka  ovat  erittäin  haitallisiarakennuksille.  Mikäli  talon  alla  sattuu olemaan  tätä  liusketta,  voi  kellarissa  olla huomattavat  määrätradon kaasua. Alueen stratigrafiassa  liuskeita halkoo permikautiset  juonet. Liuske­juoni­  setti  loppuusiirrokseen,  missä  on  nähtävissä  alaosien  breksiaa  (ja  tämä  toistuu).  Alueella  oli  muuten  tekojärvi,mihin muodostuva jää lähetettiin laivoihin ”jääkaapiksi”.

Seuraavaksi  kaikkien  helpotukseksi  oli  evästauko,  joka  syötiin  romanttisesti  Kalvøyan  saarella.Takapuoliemme  alla  oli  vuorottelevina  kerroksina  ordoviki­kautista  kalkkikiveä  ja  liuskeita.Onnistuimme  löytämään  jopa  yhden  fossiilin  siinä  eväitä  mussutellessa.    Joskus  kalkkikivi  etenee”nodulaariseksi” rakenteeksi mahdollisesti budinoitumisen  takia (kyseessä ei siis ole oikeat noduulit,kolmiulotteisina  kalkkikivikeskittymät  näyttävät  enemminkin  makkaroilta).  Kerroksia  leikaavatpermikautiset  diabaasijuonet,  jotka  erottuvat  korkeampina  maisemassa.  Rannalta  löytyi  myöskuorisoraa, mitä olimme siihen mennessä nähneet vain laitoksen pölyisissä laatikoissa, eikä ensinkään”livenä”.  Evästauon  jälkeen  kaikilla  oli  taas  vessahätä,  mikä  riemastutti  oppaamme,  koska  olimmemyöhässä  aikataulusta.  Niinpä  ekskutädit  Mari  ja  Taina  käskivät  kävelemään  vähän  nopeammin  jaryhmässä.

Diabaasijuonen ihmettelyä

5

Edessä  oli  päivän  massiivisin  kohde,  nimittäin  Kolsås.  Valtavan  normaalisiirroksen  ansiosta  onmahdollista  nousta  kukkulaa  ylöspäin  ja  seurata  Oslo­riftin  stratigrafiaa  ja  riftiytymis­historiaaaikajärjestyksessä.  Ensimmäiseksi  katsoimme  tieleikkauksesta  ala­siluurin  ikäistä  kalkkikiveä,  jotaleikkaa diabaasijuonia.   Kivessä oli  nähtävillä  runsaasti  riuttafossiileja, mitkä  edustavat  riftiytymisenensimmäistä  vaihetta,  matalaa  merta.  Ajoimme  hieman  ylemmäksi,  kohti  hiilikautisia  hiekkakiviä.Kivet ovat kerrostuneet hyvin kuumissa olisuhteissa  ja niistä on löydetty myös sadepisaroitten  jälkiä.Aloimme  kiivetä  jyrkkää  mäkeä  ylöspäin  ja  havaitsimme  kivilajin  vaihtuvan  kerralliseksikonglomeraatiksi, missä oli kvartsipallosia. Tässä vaiheessa on selvästi alkanut tapahtua radikaalimpaahuuhtoutumista.  Pienen könyämisen  jälkeen saavuimme B1  laavoille,  jotka olivat    kvartsitholeiitteja.Laavakerros  oli  30  metriä  korkea,  eli  purkauksen  on  täytynyt  olla  valtava.  Kerroksen  yläosissa värimuuttuu rapautumisen takia punertavaksi ja mukaan tulee ilmakuplia eli scoriaa. Saavuimme kukkulanhuipulle, missä oli näkyvillä kummallisinta laavakiveä, mitä kuunnaan nähty, nimittäin rombiporfyyriä.Oslon  alueen  lisäksi  rombiporfyyrejä  on  löydetty  vain  Kilimanjarolta  ja  Antarksikselta,  missä  eikuitenkaan ole rombiporfyyrin syväkivi­vastinetta eli larvikiittia. Rombiporfyyri on erittäin alkalista jasiinä  on  rombisen  muotoisia  maasälpäkiteitä,  joissa  on  albiitti­  ja  ortoklaasilamelleja.  Maasälpienolemuksen perusteella (muoto, runsaus, koko) voidaan erottaa 30 erilaista rombiporfyyrivirtaa.

Geologit  löytäessään  hienon  näköalapaikan  katsovat  ensin  tietysti  maassa  olevia  hienoja  kiviä.Kuitenkin  kun  rombiporfyyrin  aiheuttama  ensijärkytys  oli  ohi,  tuli  huomattua  myös  mahtavatmaisemat, sillä Kolsåsilta avautui koko Oslo­rift kauneuksineen päivineen   ihastelua + kuvia.

Viimeisellä  kohteella  (minkä nimi on  jäänyt  unholaan) oli kyseessä  rengasjuoni,  joka oli  aiheuttanutympäröivään  kalkkikiveen  kontaktimetamorfoosia.  Hienolla  paljastumalla  näkyi,  kuinkametamorfoosiasteet vaihettuivat toisikseen. Karsissa oli hienoja mineralisaatioita, kuten molybdeeniä jascheeliittiä. Tältä kohteelta alkoi Elinan ura ekskursion  fluoriitin bongaajana. Tulevina päivinä Elinalöysi fluoriittia myös sellaisista paikoista, missä sitä ei pitänyt olla...

Hikisinä  ja uupuneina, mutta  tyytyväisinä hienosta päivästä  löntystelimme  takaisin bussille,  joka veimeidät  takaisin  hostellille.  Jotkut  hurjat  jaksoivat  vielä  lähteä  Vigelundsparkiin  katsomaanihmispatsaita  ja  nauttimaan  paikallista  olutta.  Hetken  nautiskeltuaan  he  totesivat  ”kappastakapuolemme ovat rombiporfyyrin päällä”.

 Tässä kaikki tältä erää ja joo, tämä oli kuulemma vielä kevyt alku...

6

Pasi Heikkilä & Sini Kokko

Maanantai 21.5.

Päivä Oslon yliopiston geologian laitoksella ja

kaupunkikartoitusta Oslon keskustassa

Toinen  varsinainen  ekskursiopäivä  oli  varattu  retken  teoriaosuudelle  Oslon  yliopiston  geologianlaitoksella.  Aamupala  Haraldsheimin hostellilla  alkoi  seitsemältä  ja puoli  yhdeksältä  Harri  käynnistibussin.  Tapaaminen  Tomin  kanssa  oli  sovittu  Oslon  yliopiston  Blindernin  kampuksella,  geologianlaitoksella klo 9:15. Matka sujui jälleen ongelmitta, kiitos kaikkitietävän GPS­navigaattorinaisen.

Luentosaliin  ahtautumisen  jälkeen  Tom  kertoi  meille  lyhyesti  Oslon  yliopistosta  ja  sen  geologianlaitoksesta. Oslon yliopisto on muuten melko nuori ­ se perustettiin vasta vuonna 1811. Tämän jälkeensaimme  kuulla  pikaisen  läpileikkauksen  Oslon  alueen  geologisesta  kehityksestä  ja  tulevienekskursiopäivien  ohjelmasta.  Oslon  seutu  kuuluu  Fennoskandian  kilven  nk.  Lounais­Skandinavianpääalueeseen  (engl.  Southwest  Scandinavian  Domain).  Eteläisen  Norjan prekambrisen  pohjagneissinvanhimmat  kuoren  komponentit  edustavat  varhais­mesoproterotsooista  TIB  (TransscandinavianIgneous  Belt)  magmatismia.  Pohjagneissi on  kuitenkin  enenevässä  määrin uudelleenkiteytynyt  länttäkohti kuljettaessa,  joten kuoren vanhimmat kivilajit  ovat tunnistettavissa ainoastaan Norjan  itäosissa.Myöhempää  kuoren  kasvua,  vanhan  kuoren  uudelleenkiteytymistä  ja  deformaatiota  on  tapahtunutainakin Goottilaisen (1700–1500Ma), Svekonorjalaisen (1250–900 Ma) ja Kaledonisen (500–400 Ma)orogenian aikana.

Oslo  rift  (300–250  Ma)  leikkaa  vanhoja  prekambrisen  kuoren  tektonisia  linjoja,  mutta  ainakin  osasiirroksista  saattaa  olla  uudelleenaktivoituneita  prekambrisia  rakenteita.  Repeämälaakson  yleinenmuoto  on  vuorottelevia  itään  ja  länteen  kaatuvia  puoligraabeneita.  Riftin  kehitys  jaetaan  viiteenvaiheeseen: 1)  repeämistä edeltävä sedimenttialtaan kehitys, 2)  alkava  repeämävaihe  (B1 basaltit), 3)repeämisen  päävaihe  (rombiporfyyri  vulkanismi,  ensimmäiset  larvikiitit  ja  grabenin  synty),  4)repeämisen myöhäisvaihe (keskustulivuoret ja suhteellisen lähellä pintaa sijaitsevat magmasäiliöt) ja 5)aktiivisuuden loppuvaihe (syeniittiset ja alkaligraniittiset syväkivet).

Tomin  osuuden  päätteeksi  Geologian  laitoksen  esimies  kävi  pitämässä  meille  lyhyentervetuliaispuheen.  Pikaisen  tauon  jälkeen  Henning  Dypvik  jatkoi  kertomalla  meille  rentoon  jahumoristiseen  tapaansa  öljygeologian  perusteita.  Öljyesiintymän  synty  edellyttääsedimenttikiviseurannolta  kolmea  kivilajiyksikköä  oikeassa  kerrosjärjestyksessä:  1)  alinna  orgaanistaainesta sisältävä lähtökivilaji  (source rock) 2) päällä huokoinen  ja  läpäisevä varastokivilaji  (reservoirrock)  ja  3)  ylimpänä  läpäisemätön  kansi  öljy­/kaasuesiintymälle  (seal  rock,  cap  rock).  Tyypillinenlähtökivilaji  Norjan  öljyesiintymillä  on  ylä­jurakautiset  öljyliuskeet  (oil  shale).  Tyypillisiävarastokivilajeja  ovat  hiekkakivet  ja  kalkkikivet.  Varastokivilajin  ominaisuuksista  tärkeimpiä  ovathuokoisuus  (kuinka  paljon  öljyä  ja  kaasua  huokostiloihin  sopii)  ja  läpäisykyky  (ovatko  huokostilatyhteydessä toisiinsa, eli pääsevätkö öljy ja kaasu kulkeutumaan kivilajissa). Hiekkakivillä on yleensä

7

suhteellisen hyvä läpäisykyky, mutta alhainen huokoisuus. Kalkkikiven huokoisuus puolestaan voi ollasuuri, mutta läpäisykyky heikko.

Öljyesiintymän  kannalta  potentiaalinen  lähtökivilaji  sisältää  1–20  %  orgaanista  hiiltä  (mihinkarbonaatit  eivät  luonnollisesti  kuulu).  Tämä  on  lähtökivilajissa  liukenemattomassa  vahamaisessamuodossa,  kerogeeninä  (kerogen).  Aika,  paine  ja  lämpötila  hapettomissa  oloissa  edesauttavatkerogeenin  muuntumisesta  bitumiksi  (bitumen).  Se  muuttuu  edelleen  tervamaiseksi  asfaltiksi(asphaltenes),  joka puolestaan  vapauttaa haluttuja neste­  ja  kaasumaisia  hiilivetyjä.  Eli  lopulta hyvinpieni  osa  lähtökivilajin  orgaanisesta  aineesta  päätyy  muodostamaan  öljy­  ja  kaasuesiintymiä.  Se,tuottaako  esiintymä  öljyä  vai  kaasua  riippuu  puolestaan  alkuperäisen,  sedimentoituneen  orgaanisenaineksen  luonteesta.  Kasviperäinen  aines  sisältää  ligniiniä,  joka  monimutkaisenatukirakennemolekyylinä ei tuota pitkäketjuisia hiilivetyjä, mutta sopivissa oloissa kylläkin maakaasua.Eläinperäisistä rasvahapoista ja lipideistä, sekä levämateriaalista muodostuu erinomaista öljyä.

Kerogeenin  muuntuminen  öljyksi  ja  kaasuksi  edellyttää  sopivia  paine­  ja  lämpötilaolosuhteita,  jotakutsutaan  öljyikkunaksi.  Tämä  on  noin  60–150  °C  ja  2–3  km  (1–4  km).  Sopivan  lähtökivilajinetsinnässä  käytetään  heijastuskykyä  kerogeenin  kypsyysasteen  mittarina  ja  vety/hiili  ja  happi/hiili  ­suhteita kerogeenin tyypin määrityksessä. Leväperäiset alginiitit (öljyn lähde), merelliset exiniitit (öljynlähde) ja mantereiset vitriniitit (maakaasun lähde) kuvautuvat eri trendeille H/C vs. O/C diagrammilla.

Kentällä  öljyn  etsinnässä  käytetään  lukuisia  menetelmiä,  mm.  kairausta,  heijastusseismiikka,radioaktiivisuuden  mittausta,  jne.  Norjan  tärkeimmät  öljy­  ja  kaasukentät  ovat  (nimi,  sijainti,löytövuosi, tuotanto 1 bbl = 159 l):­ Ekofiskin alue Pohjanmerellä, 1969, 2000 milj. bbl öljyä­ Heidrunin öljykenttä Pohjanmerellä, 1985, 750 milj. bbl öljyä­ Snøhvit Barentsinmerellä, 1984, 130 milj. bbl öljyä ja 176 mrd. m3 kaasuaNorjan tämänhetkisten öljy­ ja kaasuvarantojen arvioidaan riittävän vielä noin 60–70 vuodeksi.

Ruokatauko tapahtui naapurirakennuksen kahvilassa, missä tarjoiltiin lähinnä voileipiä ja tavanomaisiakahvilatuotteita. Kävi ilmi, että Norjalaisten lounas onkin usein omana eväänä mukaan tuotuja voileipiä­ yksinkertaista, mutta maan hintatasoon nähden edullista.

Iltapäivän  luentopaketista  vastasi  Roy  Gabrielsen,  joka  kertoi  öljyn  ja  maakaasun  taloudellisistanäkymistä, tuotannosta ja moderneista etsintämenetelmistä. Uudet tuotantomenetelmät ovat parantuneetmerkittävästi  ja kun öljykentän varannoista  saatiin  aikaisemmin  talteen 30–35 %, on saanto nykyisinjopa 70 %. Toisaalta  taloudellisen paineen  alla öljyä  saatetaan  yrittää pumpata  liian nopeaan  tahtiin,mistä  seuraa  öljygeologin  painajainen  –  veden  läpimurto  (water  breakthrough).  Vettä  kevyempänäsedimenttikivissä  oleva  öljytasku  sijaitsee  läpäisemättömän  kattokivilajin  alla  olevassa  nestettä  jakaasua  läpäisevässä  hiekkakivikerroksessa.  Sen  alla  puolestaan  on  jälleen  vettä.  Jos  öljyesiintymäätyhjennetään  yhdestä  kohtaa  liian  nopeasti,  nousee  pohjaveden  pinta  paikallisesti  läpäiseväänkerrokseen saakka, minkä jälkeen esiintymä tuottaa pelkkää vettä ja tila on käytännössä palautumaton.

Myös öljyesiintymän  tuotantokaari  edellyttää  suunnittelua. Esiintymän  löytymisen  jälkeinen  tuotantovoidaan  jakaa  kolmeen  osaan:  a)  varhainen  tuotanto,  b)  päätuotantovaihe  ja  c)  viimeistely  (tailproduction).  Varhainen  tuotanto  on  suhteellisen  vähäistä.  Sen  tehtävänä  on  hankkia  yhtiölle  rahaa

8

kattamaan  etsintään  ja  infrastruktuuriin  uponneita  kuluja,  sekä  esiintymän  tutkiminen.  Itsepäätuotantovaiheen  suorittavat  yleensä  suuret  yhtiöt  ja  se  voidaan  toteuttaa  kahdella  tapaa:  a)  pitkä,tasainen  tuotanto  tai b)  heti  kaikki  irti.  Näistä  vaihtoehto  a) on  luonnollisesti  parempi,  sillä  se  antaataloudellista  tuottoa  vakaaseen  tahtiin  pidemmällä  aikavälillä  sekä  antaa  aikaa  tuotantomenetelmienkehittymiselle ja sitä kautta suuremmalle kokonaistuotannolle. Esiintymän viimeistelyn hoitavat jälleenpienet yhtiöt.

Taloudellinen  paine  ohjaa  myös  tieteellistä  tutkimusta.  Matka  tutkijan  ajatuksesta  tai  hypoteesistateknologian  hyötykäyttöön  tuottaa  parhaan  tuloksen  jos  aikaa  riittää  perustutkimusvaiheeseen  jasoveltavaan  tutkimukseen,  mutta  kiire  lyhentää  tutkimuskaarta  ja  teknologiaa  yritetään  hyödyntääkeskeneräisenä. Tämä aiheuttaa vaaratilanteita ja riskejä.

Hyvän  öljykentän  vaatimuksiin  kuuluvat  seuraavat  kriteerit:  1.  lähtökivilaji,  2.  kypsymis­  jaerottumisaika,  3.  öljyn  kulkeutuminen,  4.  varastokivilaji,  5.  sinettinä  toimiva  kattokivilaji,  6.rakenteellinen tai stratigrafinen este ja 7. tektonisen uudelleenaktivoitumisen puuttuminen (ei vuotoja).Monimutkaisesta vaatimussarjasta huolimatta öljyesiintymiä tavataan kaikkialta maapallolta – miksi?Nämä  vaatimukset  toteutuvat  automaattisesti  altaanmuodostukseen  liittyvien  geologisten  prosessienmyötä (vrt. Oslo rift).

Nykyaikainen  öljykenttien  tutkimus  käyttää  apunaan  digitaalista  3D­tekniikkaa  ja  yhdistää  sujuvastikentältä kerätyn datan ja tieteelliset mallit. Käytännön etsintätyön suorittaa kourallinen asiantuntijoita,jotka  tutkivat  samanaikaisesti  hyvin  monentyyppistä  dataa  3D­huoneessa.  Tulevaisuudessamenetelmään  lisätään  vielä  neljäs  ulottuvuus  ­  aika,  sillä  dataa  kertyy  jatkuvasti  myös  tuotannonedetessä:  Jos  veden  läpimurto  uhkaa,  voidaan  tuotanto  keskeyttää  ja  jatkaa  toisaalta.  Myös  kairaus­menetelmät  ovat  kehittyneet  ja  uusia  käsitteitä  ovat  MWD  (measurement  while  drilling)  ja  LWD(logging while drilling). Kairauksen suuntaa voidaan muuttaa kesken kairauksen ja edetä vaikkapa vainläpäisevän  varastokivilajin  kerroksessa.  Monenlaista  dataa  kerätään  koko  ajan  kairauksen  edetessä.Data  on  kuitenkin  sinänsä  hyödytöntä,  jollei  sitä  tulkita.  Rakennegeologista  tulkintaa  tarvitaanöljygeologiassa  paljon  ja  esimerkiksi  siirrosten  rakenteet  ovat  eräs  tärkeä  tutkimuskohde:  asiaanperehtyneelle siirros ei ole pelkkä pinta, vaan monimutkainen kivilajiyksikkö sinänsä. Siirrospintojen javarastokivilajien  rakenteen  ja  läpäisykyvyn  mallintaminen on  tärkeää  esimerkiksi  injektiomateriaaliavalittaessa.

Luentojen päätteeksi halukkaat pääsivät tutustumaan Tomin isotooppilaboratorioon, missä hierottiinkinjo kontakteja tulevia yhteistyöprojekteja varten. Kello puoli kolmen tienoilla päivän virallinen ohjelmapäättyi ja porukka suuntasi tutustumaan Blindernin kampuksen akateemisen kirjakaupan valikoimiin.

Oslon keskustan rakennuskivet

Iltapäivän  bonuksena  oli  tarjolla  Tomin  opastamana  Oslon  keskustassa  käytettyjen  rakennuskiviengeologiaa.  Tapaaminen  oli  sovittu  keskustassa,  yliopiston  päärakennuksen  edustalla  kello  neljältä.Halukkaat hakeutuivat paikalle kukin haluamallaan menetelmällä, pikaisen lounaan saattelemana.

Retki alkoi yliopiston päärakennuksen pylväitä tarkastelemalla (Grefsenin syeniittiä) ja jatkui satamansuuntaan  "nenät  kiinni  seinässä"  ­periaatteella.  Näimme  yllättävän  paljon  Norjasta  peräisin  olevia

9

rakennuskiviä,  kuten  Grefsenin  punaista  syeniittiä,  Drammenin  punaista  kalimaasälpägraniittia,kambro­silurista  nodulikalkkikiveä,  erilaisia  larvikiittimuunnoksia  Oslo­riftin  alueelta,  kaledonisialiuskeita,  Iddefjordin  harmaata  svekonorjalaista  graniittia  ja  goottilaisen  orogenian  muokkaamiagneissejä Oslon edustan saarilta. Päivän erikoisuus oli vasta tämän retken aikana löytynyt lardaliitti jasiinä oleva nefeliinisyeniittipegmatiitti eräässä sataman veistoksessa.

Prekambrin  –  keski­kambrin  epäjatkuvuuspinta  pohjakonglomeraatteineen  ja  alunaliuskeineenkaikkineen  on  Oslon  yliopiston  klassinen  ja  historiallisestikin  merkittävä  opetuskohde  Akershusinlinnakkeen  satamanpuoleisessa  kallioleikkauksessa.  Linnakkeen  sisältä  tapasimme  vanhan  tuttummerombiporfyyrin  ­  tällä  kertaa  pohjagneissiä  leikkaavana  juonikivenä.  Linnakkeen  seinämissä  olikäytetty  läheisellä  saarella  sijainneesta  luostarirakennuksesta  purettuja  ja  kierrätettyjä  ala­ordovikinkalkkikivilohkoja,  sekä  laaja  kirjo  muita  paikallisia  kivilajeja.  Koristeveistetyissä  tiilissä  näimmerapautumiselle  altista  triaskautista  tuulen  kerrostamaa  hiekkakiveä,  mikä  edustaa  samalla  ainoaakohtaamistamme tämän Oslo­riftin nuorimman sedimenttikiven kanssa.

Jos  Oslon  alueen  rakennuskivet  herättivät  mielenkiintosi,  niitä  voi  tarkastella  lisää  internetissä,osoitteessa  http://folk.uio.no/toanders/.  Kierroksen päätteeksi Tom  johdatti  retkikuntamme  keskustanpuistoravintolaan, mikä kuitenkin hajotti porukan melko tehokkaasti kalliiden hintojensa vuoksi.

Päivän  kysymys:  Mistä  erottaa  kaupungilla  tavallisen  turistin  jageoturistin?

10

Tiistai 22.5.2007

Kolmannen ekskupäivän aiheena oli erityisesti Drammenin biotiittigraniitti eri muunnoksineen sekä senintruusioon liittyvä kontaktiaureoli ja mineralisaatiot. Lähdimme aamulla kahdeksalta Oslosta ajamaankohti Drammenia. Oppaana toimi  jälleen Tom Andersen, sitä vastoin mukaan  lupautunut Drammeningraniitista gradua tekevä opiskelija Lars Erik Haug ei päässyt flunssan takia mukaan.

Lierskogen, hienorakeinen graniitti & intruusion kontaktiEnsimmäisellä pysähdyksellä Lierskogenin kylässä parkkipaikan reunalla oli paljastuneena Drammeninbiotiittigraniitin hienorakeista, hieman porfyyristä muotoa.  Kyseinen  graniitti  on  alkalimaasälpärikas,mutta  sisältää  verrattain  vähän  kvartsia.  Tummana  mineraalina  kohteen  graniitistä  löytyy  biotiittia,mikä on tyypillistä Drammenin batoliitin graniiteille.

Noin  sadan  metrin  kävelyn  päässä  oli  paikallisen  tehtaan  takana  kallioseinämä,  jossa  näkyi  selvästipermikautisen  drammenin  graniitin  sekä  varhaisemmin  kerrostuneen  siluurikautisen  kalkkikivenkontakti.  Graniitti­intruusion  lämmittävä  vaikutus  on  aiheuttanut  kalkkikiven  metasomaattistamuuttumista  karsikiveksi.  Tämän  johdosta  siihen  syntyy  ominainen  mineralogiansa,  joka  koostuulukuisista  eri  kalkki­silikaattimineraaleista.  Seinämän  juurella  olleesta  kivikasasta  löytyi  etenkindiopsidia  (Ca­Mg  pyrokseeni)  ja  andradiittia  (Ca­Fe  granaatti),  lisäksi  harvinaisempana  mineraalinamuun muassa vesuvianiittia.

Gjellebekk, marmorilouhosKolmas  kohde  oli  marmorilouhos  Gjellebekissä,  muutaman  kilometrin  päässä  edellisistä  kohteista.Marmori  syntyy  puhtaan  kalkkikiven  uudelleenkiteytyessä  metamorfoosin  johdosta.  Gjellebekinesiintymässä  on  kontaktimetamorfoosin  johdosta  syntynytttä  vihreää  marmoria.  Esiintymässä  onmarmorin  seassa  kalsiittikiteitä  linssimäisinä  osueina  sekä  wollastoniittipitoisia  silikaattiraitoja.Gjellebekin  marmoria  on  käytetty  useissa  Oslon  keskustan  rakennuksissa  sekä  Kuningas  FrederikinKirkossa  Kööpenhaminassa.  Louhoksen  vieressä,  varsin  epätavallisessa  paikassa  metsän  keskellä  onKuningas  Frederik  V:n  monumentti,  joka  on  tehty  paikallisesta  marmorista.  Gjellebekkin  marmoriaalettiin louhia Tanskaa ja Norjaa hallinneen Frederik V:n toimesta 1700­luvun puolivälissä. Louhintaajatkui 1950­luvulle asti.

Gjellebekk, kaivosSeuraava  kohde  oli  Gjellebekin  kaivos,  joka  on  pieni,  suljettu  avolouhos.  Kyseessä  on  kuparilyijy­sinkki­mineralisaatio,  jonka  isäntäkivenä  on  andradiittipitoinen  karsi.  Viereisestä  sivukivikasastalöytyviä mineraaleja ovat esimerkiksi sinkkivälke, magnetiitti, kuparikiisu sekä malakiitti. Ehkä enitenetsitty mineraali oli  vismuttihohde, mutta sitä  löytyi vasta porukan ollessa  jo  lähdössä kohteelta, kunJussi H vasaroi esiin näyttäviä vismuttihohdekiteitä.

Kuuluisa  geokemisti  V.M.  Goldschmidt  tutki  tämän  alueen  kiviä  ja  mallinsi  niiden  avullakontaktimetamorfoosiin  liittyvän  termodynamiikan  perusteita,  mitä  voidaan  pitää  moderninmetamorfisen petrologian alkuna.

Teemu Voipio

11

Konnerudin suljettu Zn­Pb­Cu­kaivosKonnerudin vanha Zn­Pb­Cu­kaivos, jota louhittiin 1700­luvulta vuoteen 1913, edustaa Paleotsooisiinsedimenttimentteihin  intrudoituneen  Drammenin  biotiittigraniitin  kontaktiaureolille  tyypillisiämineralisaatioita (kohde 3.5). Vietimme iloisen 1h 15min murskaten edesmenneen sinkkikaivoksen jovarsin  sammaloitunutta  raakkukasaa.  Silmissä  väikkyivät  mm.  sinkkivälke  (ZnFeS),  pyriitti  elirikkikiisu  (FeS2),  kuparikiisu  (CuFeS2),  borniitti  (Cu5FeS4),  granaatti[(Mg,Fe,Ca,Mn,Cr)3Al2(SiO4)3, lyijyhohde (PbS), kalsiitti  (CaCO3), apatiitti  [Ca5(PO4)3(OH,F,Cl)]sekä  ns.  vuorikiteet  eli  omamuotoiset  kvartsikiteet  (SiO2).  Sitten  nokka  kohti  Eikererinalkalimaasälpägraniittia, kohdetta 3.6!

Torrudin ekeriittiPysähdyksemme  kohteena  Torrudissa  oli  W.C.Brøggerin  ”ekeriitiksi”  nimeämä,  egiriiniaugiitti­arfvedsoniitti  pitoinen,  geokemiallisesti  graniitille  korkean  Mn  ja  Fe­pitoisuuden  omaavaalkalimaasälpägraniitti.  Egiriini­augiitti  on  nimi  Na­pyrokseeni  egiriinin  ja  klinopyrokseeni  augiitinkiinteäliuosseokselle,  jossa on vaihtelevasti natriumia, usein n.4 painoprosenttia Na2O. Arfvedsoniitti[Na3Fe2+4Fe3+(Si8O22)(OH)2],  joka  näkyi  tässä  graniitissa  mustana,  on  Na­Fe  amfiboli.Nykytulkinnan  mukaan  fluidit  eivät  ole  poistuneet  tästä  graniittimagmasta  ja  siksi  vesipitoistamineraalia (amfibolia) on kiteytynyt.

EidfossEidfossissa tutustuimme Sanden kalderan romahdusvaiheeseen liittyvien 250­260 Ma vuotta vanhojengraniittien  syöttöjuoniin.  Näiden  ryoliittisten  kvartsi­alkalimaasälpä  porfyyrijuonten  piippumainenesiintyminen kertoo räjähtävästä happamasta vulkanismista. Juonten kvartsi on alunperin ollut korkeanasteen  ­kvartsia,  mikä  näkyy  kiteiden  esiintymisestä  heksagonisina  prismoina.  ­kvartsinpseudomorfit  kertovat  magman  vähintään  550°C  lämpötilasta  purkauksen  aikana.  Piiput  leikkaavatrombiporfyyrilaavoja  sekä  trakyyttisen  koostumuksen  omaavaa  piippua.  Kalderan  romahtamisenaikaiset siirrokset,  joita esiintyy erityisesti renkaana tyhjentyneen magmasäiliön ympärillä, toimivat n.20  Ma  graniitteja  nuorempien  larvikiitti­  ja  nordmarkiittimagmojen  kulkukanavina  maankuoressa.Sanden  kalderan  keskiosan  mäkinen  (suomalaisittain  varmaankin  mieluummin  vuorinen)  topografiajohtuu näiden nuorempien intruusioiden olemassaolosta. Oppaamme Tom suositteli käymistä Eidfossinmuseoidussa 1600­luvun rautasulattokylässä, joka on Norjan ensimmäisiä teollisuuskyliä, mikäli joskustulisimme seudulla vielä liikkumaan. Antoisa päivä oli venähtänyt jo varsin pitkäksi, joten ”paattimme”alkoi  puksuttaa  kohti  Osloa  ja  Haraldsheimiä.  Matkalla  Tom,  turistiopaamme,  kertoili  faktojaVestfoldin  alueesta.  Korkein  mäki  alueella  on  700m  merenpinnasta  ja,  yllättäen,  se  koostuurombiporfyyrilaavasta;  laavavirrat  alueella  ovat  paksuja,  jopa  100  m.  Ajoimme  useiden  jylhienjyrkänteiden ohitse; eräässä oli näkyvissä trakyytin ja rombiporfyyrin kontakti. Rombiporfyyri on useinpunaista  ja  näkemämme  trakyytti  oli  väriltään  tummempaa.  Lähitarkastelussa  olisimme  havainneetlisäksi  hajarakeiden  olevan  hienorakeisempia  kuin  rombiporfyyrissä.  Riftin  alueen  siirroksetaiheuttavat pulmia kalliorakentamisessa; Vestfoldin alue on yksi Norjan siirrostuneimmista ja viimeksivuoden 2006 jouluna E18­tie oli poikki n. 7 v aiemmin rakennetun tunnelin romahdettua.

Ilona Romu

12

Punaisia rombiporfyyriksenoliitteja tummassaryoliitissa. Kolikon halkaisija 25 mm. Kuva: Ilona Romu

Lierin alueen molybdeenihohdekaivosTästä  kohteesta  alkaa  Lierin  alueen  biotiittigraniitin  tutkiminen.  Kohde  4  oli  sen  verran  vaikeallapaikalla,  että  bussi  piti  jättää  noin  kilometrin  päähän.  Perille  saavuttiinkin  sitten  kävellen.  Kunkilometrin  kävelymatka  oli  takana,  pääsimme  vihdoin  molybdeenihohdekaivannolle.  Tällä  alueellabiotiittigraniitissa  esiintyy  korkean  lämpötilan  kvartsi­molybdeniittijuonia,  joissa  molybdeenihohteenmäärä on sen verran suuri, että sitä kannattaa hyödyntää. Lisäksi kvartsi­molybdeniitin kanssa alueellaesiintyy  rajatussa  määrin  scheeliittiä. Tosin kohteella  emme  löytäneet  näytteitä  siitä.  Graniitti  tämänkaivannon  alueella  on  tyypillisesti  hienorakeista  ja osittain porfyyristä. Lisäksi  se on peralumiinista.Lierin molybdeenikaivannon graniitti on tyypillistä graniittia, toisin kuin muualla Drammenissa. Tämäjohtuu  siitä,  että  molybdeenikaivannon  graniitin  plagioklaasia  on  enemmän,  kuin  muuallaDrammenissa. Lisäksi Siinä ei ole tapahtunut paljoa fraktioitumista kiteytymisen aikana. Molybdeeniäei esiinny muilla alueilla.

Lierin alueen karkearakeinen graniittiDrammenin  biotiittigraniitti  koostuu  noin  kymmenestä  eri  intruusiosta.  Tämän  kohteen  5  graniittiedustaa niistä  tyypillisintä ja pisimmälle levinnyttä graniittityyppiä, eli karkearakeista ja massamaistagraniittia.  Kyseessä  on  subalkalinen  graniitti.  Siinä  on  huomattavasti  vähemmän  plagioklaasia  kuinesimerkiksi  Suomen  graniiteissa. Tätä  graniittityyppiä  on  käytetty  useisiin hyötytarkoituksiin.  Oslonalueelle on  rakennettu useita  rakennuksia  käyttäen  materiaalina  tätä  alkalimaasälpägraniittia.  Lisäksitämän kohteen graniitin tiimoilta pystytään valmistamaan kipsiä useisiin hyötytarkoituksiin.

Drammenin rapakivigraniittiKohteella 6 tutustuttiin Drammenin rapakivigraniittiin. Se on erittäin harvinaista graniittia Drammeninbiotiittigraniitin  alueella,  eikä  sitä  muualla  tavatakkaan,  kuin  tällä  kohteella.  Tämän  graniitinrapakivirakenne poikkeaa hieman normaalista. Graniitti  koostuu kalimaasälpäovoideista,  kvartsista  jaerittäin pienissä  määrin myös plagioklaasista. Plagioklaasi esiintyy  siellä  täällä  kalimaasälpäovoidejareunustavina kehinä. Kuitenkin sitä on tässä graniitissa niin pieniä määriä, että suurin osa ovoideista onilman  plagioklaasikehää,  kun  taas  normaalissa  rapakivigraniitissa  lähes  jokaista  ovoidia  reunustaaplagioklaasikehä.  Tämä  plagioklaasin  vähäisyys  on  erittäin  tyypillistä  lähes  kaikille  Drammeningraniiteille,  joten  myös  rapakivigraniittialueella  plagioklaasin  vähäisyys  heijastuu  ovoidejaympäröivien plagioklaasikehien puuttumisena.

Jaakko Saloranta

13

Ke 23.5.2007 Vestfold Graben Jussi NiemeläEsa Heilimo

Söimme  Skienin  vandrarhjem­  majoituksessa  aamupalan  urheiluhallin  kahvilassa.  Tämän  jälkeenpakkasimme  ahkerasti  tavarat  bussiin  ja  lähdimme  matkaan.  Ekskursio oppaan  mukaan  tuleva päiväsisälsi runsaasti mielenkiintoisia larvikiitti (Huom. lausutaan lärvikiitti) nimistä kiveä.

Ensimmäinen kohteemme päivälle oli Molen­ niemeke Vestfold grabenin alueella. Pettymyksemme olisuunnaton  kun  päivä  ei  alkanutkaan  kunnon  larvikiitilla,  vaan  oppaamme  aloittivat  päivänkeskiaikaisen  haudan  luona  verisellä  historian  katsauksella  Norjan  keskiajasta.  Suojellustaniemekkeestä löytyi myös Ra­moreeni kivikkoa. Kivikko oli muodostunut meren pinnan alle, joten siitäoli  huuhtonut  kaiken  hienoaineksen  pois.  Ra­moreeni  on  yli  100  kilometriä  pitkä  jäätikön  reunamuodostuma, jota on korreloitu Suomen salpausselkien kanssa saman ikäiseksi.

Tämän  jälkeen  kävimme  käsiksi  koviin  asioihin  kun  Odd  kertoi  lisää  Molenin  niemen  geologiasta.Kävimme  katsomassa  B1­  basaltteja,  jotka  ovat  paksuja  nefeliittisiä  ja  perovskiittisiä  n.  300  Mavanhoja vulkaniitteja. Paljastuman B1­ basaltti sisälsi scoria­ rakenteisia laavoja, joiden kaasu rakkulatolivat myöhemmin  täyttyneet  zeoliittilla  ja  albiittia.  Alueen B1­  basalteista oli  erotettu 16 eri­ikäistälaava  virtaa.  Molenin  alueen  kallioperän  vanhimmat  kivet  ovat  prekambrisia  kun  nuorimmat  ovatkvartäärin.  Ylipäätään  Molen  oli  geologisesti  uniikki  kohde,  joka  on  myös  useiden  lintulajienmuuttopaikka.

Seuraava  kohderykelmämme  sijaitsi  meren  rannalla  Gurvikassa,  jossa  larvikiittisia  pegmatiittijuoniaosittain  plastisessa  rombiporfyyrissä.  Paikoin  rombiporfyyri  oli  assimiloitunut  larvikiitilla.Rombiporfyyrin  kappaleet  olivat  käyttäytynyt  kuin  saippua  kelluen  larvikiittisulassa  kun  magma  olikiteytynyt.  Kohde  lisäsi  päivämme  teeman  dilemman  ovatko  rombiporfyyri  ja  larvikiitti  samastalähteestä  lähtöisin,  vaikka  ovat  hieman  eri­ikäisiä.  Saman  lähteen  puolesta    oli  havaittavissa  joitaingeokemiallisia todisteita, mutta yksimielisyyttä asiasta ei ollut. Gurvikassa vietetyn evästauon jälkeenjatkoimme bussilla matkaamista.

Iltapäivän ajomatkalla Tom kuulutti turisti oppaan tavoin selkeällä äänellä milloin ajoimme paikallistentärkeitten  geologisten  tai  yhteiskunnallisten  kohteitten  ohi.  Kesken  ajomatkan  teimme  nopeanpysähdyksen  Tjøllingen  kirkon  hautausmaalla  missä  päivän  oppaamme  esittelivät  lähes  sukulaistentavoin  hautausmaan  kivistä  erityyppisiä  larvikiitteja.  Tässä  vaiheessa  meille  kaikille  tulivat  tutuiksierinäköisten  larvikiittien  kaupalliset  nimet  niin  Blue  Pearl,  Black  Pearl,  Emerald  Pearl,  kuin  RedLarvikitekin.

Seuraava  kohteemme  oli  Klåstadin  larvikiittilouhos.  Louhoksella  louhittiin  rakennuskiveksi  EmeraldPearl  tyyppistä  larvikiittia.  Kivilevyjen  louhinta  tapahtui sahaamalla  teräs  ketjuilla  kiveä. Odd kertoimeille  pällistellessämme  louhoksen  laidalla  larvikiitin  optisesta  heijastus  ilmiöstä.  Ilmiö  perustuumaasälpien miksroskooppiseen tekstuuriin, jonka perimmäistä luonnetta ei vielä täysin ymmärretä.

14

Klåstadin larvikiittilouhos

Päivän viimeisellä kohde  alue oli Ulan  satamassa. Siellä oli esillä eritäin karkearakeinen pegmatiitti,joka  koostui  pää  asiassa  kalimaasälvästä  ja  sarvivälkkeestä.  Pegmatiitin  kalimaasälpien  raekoko  olinoin  10­30  cm.  Lähistöllä  oli  suojeltu  kuukivi­  kohde  (sininen  hohto  maasälvässä).  Paljastuma  olitörkeästi  aidattu,  lähestulkoon  yllyttäen  asiaan  vihkiytyneitä  kiertämään  tai  ryömimään  ruosteisenteräsaitauksen  sisälle  keräämään omaan  kokoelmaan näytteitä. Tämän  aitauksen  luona Tom  kruunasipäivän kertomalla sellaisella vauhdilla, että muitakin kuin fukseja alkoi hirvittämään, teorian Oslo riftinsynnystä.  Tieteellinen  esitelmä  tihkusateessa  perustui  monipuolisiin  kokeellisen  petrologian,seismologian  ja  geokemian  perusteisiin.  Joukossa  viuhuivat  päivän  tutut  termit  B1­laavat,rombiporfyyri ja larvikiittikin. Kauempana rannassa oli kerroksellista felsistä larviikiittia. Amfiboliitti­ja augiittipitoiset mafisemmat kerrokset larvikiitissa olivat selkeämmin suuntautuneempia kuin felsisetkerrokset. Meren voimasta sammalet pysyivät poissa komeilta jääkauden pyöristämiä kallioita.

Pitkän päivän päätteeksi jätimme Oddin Larviikin kaupunkiin, josta hän jatkoi matkaa junalla. Tämänjälkeen jatkoimme matkaa Skieniin pakollisten kauppa ja huoltoasema pysähdyksien kautta.

15

Norjan ekskursio, torstai 24.5.2007

Elina Lehtonen, Jussi Heinonen, Marja Lager

Lähdimme  matkaan  Skienin  Fritidsparkenilta,  tuolta  mökkimäiseltä  majoituspaikalta  jossasaimme ihmetellä aamupalaa jäähallin uumenissa. Päivän ohjelmana oli pääasiassa tutustuaVestfold­grabenin syväkiviin  ja niiden keskinäisiin suhteisiin. Alkumatkasta Tom ilmoitti myöstarvitsevansa  neljä  nuorinta  opiskelijaa  ryhmätöihin  päivän  eräällä  kohteella.  KippasimmeTomille  kuitenkin  neljän  sijasta  kuusi  onnellista  matkalaista  holhottavaksi  (Ayhan,  Emilia,Elina, Sini, Jaakko ja Jussi N).

Aamupäivästä  ajoimme  devoni­kivihiilikautisten  hiekkakivien  ja  niiden  päällä  olevien  B1­basalttien  läpi  kohti  ensimmäistä  pysähdyspaikkaa,  joka  tosin  oli  suunnittelematon.  Tomintarkoituksena oli näyttää meille miltä se peruslarvikiitti nyt näyttää – eli ei siis lähelläkään sitärakennuskiveä. Tämä kyseinen larvikiittiplutoni oli  iältään (noin 295 Ma)  ja koostumukseltaansamanlainen  kuin  Larvikin  plutoni  (josta  siis  larvikiitti  on  saanut  nimensä).  Plutonia,  jossavierailimme,  kartoittivat  Kööpenhaminan  yliopiston  henkilökunta  ja  oppilaat  vuodesta  1988kymmenen  vuotta  eteenpäin.  Näissä  tutkimuksissa  selvisi,  että  plutoni  asettui  paikalleenmonissa eri vaiheissa. Kauniilla kallioisella  järvenrannalla auringon jälleen kerran paistaessaoli  geologien  aika  taas  kyykkiä  larvikiitin  äärellä.  Mineraaleina  erottuivat  anortoklaasi,punertava  mikrokliini,  sekä  tumma  sarvivälke,  lisäksi  klinopyrokseenia  ja  biotiittia.  Tämänlarvikiitin  alla  on  graniitti,  joka  intrudoituessaan  oli  metasomatoinut  larvikiittia  antaen  sillevoimakkaan punaisen värin.

Mykle­järven eteläkärki

Päivän  ensimmäinen  suunniteltu  pysähdys  oli  Mykle­järven  eteläkärjessä,  missä  ylitimmekorkean padon ja ihastelimme alhaalla uivia kohtuullisen suuren näköisiä kaloja. Järven pintaoli kuuleman mukaan yllättävän alhaalla,  johon Tomin mukaan yhtenä osatekijänä vaikuttivatmajavat. Nuo edellä mainitut rantojen pikku samurait ovat yksiä maailman suurimpia jyrsijöitä.Rannalta  pystyimme  myös  ihailemaan  taivaanrannassa  siintävää  Surim  vuoriin  kuuluvaaOslo­riftin korkeinta kohtaa. Useimmat näistä vuorista ovat larvikiittia.

Varsinaisena  kohteena  oli  porfyyrinen  syeniitti  ja  sen  kontakti  larvikiittiin.  Tom  antoiryhmällemme  tehtäväksi  selvittää  niiden  keskinäisen  suhteen,  sekä  etsiä  intruusioistamahdollisia ksenoliitteja. Hetken pälyilyn jälkeen ainakin mafisia syvälle kuluneita ksenoliittejaoli  löytynyt.  Intruusioiden  keskinäisen  suhteen  selvittäminen  jäi  kuitenkin  Tomin  tehtäväksi,koska kuten Tomkin myönsi, paljastuma oli aikojen saatossa ainakin paikoin mennyt huonoonkuntoon. Mutta  kyllähän  sitä sitten näki,  kun  joku  näytti.  Porfyyrisestä  syeniitistä muodostuihienorakeinen  jäähtymisreunus  larvikiittia  vasten  ja  larvikiittiin  oli  tunkeutunut  ohuita  juoniasyeniitistä.  Tästä  voi  siis  jo  nuorempikin  opiskelija  päätellä,  että  larvikiitti  on  vanhempaa.Kaikkein  vanhinta  ainesta  tällä  paljastumalla  on  kuitenkin  gabro,  joka  esiintyi  ksenoliitteinalarvikiitissa. Porfyyrinen syeniittimagma on kalkkialkalisten kivilajien (1,6­1,2 Ga ikäisten TTGkivilajien  eli  tonaliitti­trondhjemiitti­granodioriitti)  syvemmällä  kuoressa  kontaminoima,  mistäovat viitteenä sen initiaaliset Sr ja Nd  isotooppikoostumukset. Maasälpiä on tutkittu  ja niidenon havaittu olevan hyvin monimutkaisia.

16

Matkalla seuraavalle kohteelle kohtasimme yhden Norjan erikoisuuksista, eli tietullin keskellämetsää mitättömällä hiekkatiellä.

Pysähdyksiä Mykle­järven itärannalla

Seuraavaksi  saavuimmekin  mukavan  pienen  sillan  ja  kuohuvan  Smalvannelvan  koskenäärelle.  Harrikin  innostui  niin,  että  käveli  suoraan  vuolteeseen.  Varsinaisena  kohteena  olimikrosyeniitti,  joka oli tunkeutunut larvikiittiin  ja oli nyt nähtävissä ksenoliittina nuoremmassaalkaligraniitissa.  Tom  antoi  tehtäväksi  tarkastella  mikrosyeniitissä  esiintyviä  mafisiamineraaleja,  varsinkin  pyrokseenia  ja  sen  mahdollista  vyöhykkeisyyttä.  Kosken  äärelläkilkuttelu  tuottikin  aimo  kasan  käsinäytteitä,  joista  osassa  näkyi  tummia  pyrokseeneja  (Na­augiitti)  joilla oli vihertävä ulkokehä (egiriini­augiitti). Tämä tarkoittaa sitä, että syeniittimagmakehittyi  kahdessa  eri  vaiheessa  ja  se  saattaakin edustaa  puuttuvaa  linkkiä  larvikiittien  (vainNa­augiittia) ja graniittien (vain egiriini­augiittia) välillä. Edellä mainittu vyöhykkeisyys on alunperin  opiskelijoiden  löytämä  ja  tämän  havainnon  perusteella  Tom  analysoi  pyrokseenin  erivyöhykkeet huomaten voimakkaan koostumusvaihtelun.

Jussi Heinonen etsii mikrosyeniittiä

Seuraavalla kohteella meidän ei alun perin pitänyt käydä, mutta Tom halusi kuitenkin näyttäämeille hienot  mingling­rakenteet graniitissa. Tosin hienoimmat paljastumat  jäivät näkemättä,koska  ne  olivat  kaukana  Mykle­järven  länsirannalla.  Vähemmän  differentioitunuttrakyandesiittinen  magma  oli  aikoinaan  tunkeutunut  jo  osittain  kiteytyneeseen  graniittiin.

17

Suuren  koostumus­  ja  sitä  kautta  lämpötilaeron  vuoksi  magmat  eivät  sekoittuneet,  vaanemäksisempi  magma  hajosi  palleroiksi  graniitin  sekaan.  Nämä  pallerot  näkyivätkin  paikoinhyvin tässä tieleikkauksessa.

Mingling­rakenteiden  ihmettelyn  jälkeen  oli  aika  päästä  purkamaan  patoutumia  vasaroidenkanssa.  Purkauksen  kohteena  oli  alkaligraniitti,  jossa  oli  runsaasti  miaroliittisia  onkaloita.Onkaloita  muodostui  siksi,  koska  ensin  oli  vanhempi  hienorakeinen  graniitti  ja  sitten  tulivolatiilirikas,  nuorempi  karkeampirakeinen  graniitti.  Tämä  graniitti  oli  ekeriittinen  ja  sisälsirunsaasti kaliumia, natriumia  ja alumiinia. Näitä alkuaineita heijastivat myös graniitin mafisetmineraalit,  joita  olivat  egiriini­augiitti  ja  arfvedsoniitti.  Intruusiolla  oli  hienorakeinenjäähtymisreunus,  johon  oli  tunkeutunut  miaroliittisia  piippuja,  jotka  siis  edustavat  sulastaerkautuneita  fluäidirikkaita  faaseja.  Tieleikkauksen  tasaisesti  muretessa  monille  jäi  käteenhyviä maasälpä­ ja kvartsikiteitä,  joita paukahteli irti miaroliittisista onkaloista, joissa oli myösmustia kiteitä amfibolia ja pyrokseeniakin. Poikittaisrakoilua esiintyi runsaasti.

Raubern­järven nefeliinisyeniitti

Tässä  vaiheessa  päivää  alkoi  olla  jo  nälkä  ja  siirryimme  Raubern­järven  rannalleevästelemään.  Ruokailu  sujui  leppoisasti  kanervikossa  istuen  (nopeimmat  pääsivät  jopapenkille asti istumaan) ja Tomin kertoessa vitsejä suomalaisista, norjalaisista ja ruotsalaisista.Yhteistä maillemme tuntui olevan se, että ruotsalaisille käy aina kehnosti.

”Long live the Nordic co­operation!”

Varsinaiselle  kohteelle  ruokailupaikalta  oli  matkaa  noin  20  metriä  (karkea  arvio).Tieleikkauksessa  oli  nähtävissä  alkaligraniitin  ja  nefeliinisyeniitin  kontaktivyöhyke,  jossaalkaligraniitti  oli  paikoin  voimakkaasti  muuttanut nefeliinisyeniittiä.  Paikka on siitä erikoinen,että  samassa  käsinäytteessä  voi  tavata  sekä  kvartsia  että  nefeliiniä,  joiden  ei  siis  pitäisiesiintyä tasapainoisesti yhdessä. Puhdas nefeliinisyeniitti erottui kiiltävän valkoisena, kun taasmuuttuneet  vyöhykkeet  olivat  harmahtavia.  Tosin  täydellinen  erottaminen  kentällä  vaatisikuuleman mukaan muutaman kesän harjoitusta.

Vasarat  saivat  taas  kyytiä,  kun  Tom  kertoi  että  nefeliinisyeniitistä  voisi  löytyä  harvinaistamagmaattista  hydroandradiittia  (granaattia).  Täältä  Elina  löysikin  fuksituurillaan  (kuulemma)suurimman  honey­bunny  granaattikiteen  joka  on  koskaan  paikalta  tavattu.  Fluoriittia  löytyimyös ja lisäksi sodaliittia.

Helvetti (Herlandin jokilaakso)

Matkalla  helvettiin  jäimme  mustien  infernaalisten  jättietanoiden  lisäksi  ihmettelemäänpohjamoreenia  glasifluviaalisen  kerroksellisen  hiekan  päällä.  Jäätikkö  oli  tehnyt  niille  jotaintosi näppärää.

Helvetissä hämmästelimme veden pauhaamista ja putouksen vierustalle rakennettua muuria.Vastaus muuriin keskellä metsikköä ja varsin kauniin paikan nimeen löytyi ajasta, jolloin joella

18

kuljetettiin tukkeja. Ilmeisesti paikka oli astetta verran haastavampi paikka tukkien uittamiseenja meinasi tukkimiehillä muutamaan otteeseen käpy kärähtää.

Itse  geologinen  äimistelyn  aihe  paikan  päällä  oli  se,  kuinka  monta  kehitysvaihettalöytäisimmekään  biotiittigraniittiplutonin  kattovyöhykkeestä.  Tom  kertoi,  että  aloittelevatgeologian  opiskelijat  tuodaan  usein  tähän  paikkaan  sen  selkeyden  ja  havainnollisuudenvuoksi.  Ja  täällä  siis  aiemmin  päivällä  valitut  nuoremmat  opiskelijat  pääsivät  Tomintenttaukseen. Varmoja  magmaattisia  vaiheita  löytyi  seitsemän,  joista  kuusi  vanhinta  kuuluukolmeen  eri  päävaiheeseen.  Ja  nämä  kaikki  vaiheet  pystyi  erottamaan  jo  pelkkienleikkaussuhteiden perusteella.

1. Rombiporfyyri vanhinta.

2.1. Karkearakeinen biotiittigraniitti (vanhempi).2.2. Hienorakeinen biotiittigraniitti.2.3. Karkearakeinen biotiittigraniitti (nuorempi).

3.1. Plagioklaasiporfyyrinen basaltti.3.2. Afyyrinen basaltti.

Edellä mainittujen lisäksi löytyi fluoriittijuonia, jotka leikkasivat kaikkia muita kivilajeja ja joidenvuoksi Tom ei halunnut vasaroita paikalle. Olihan näitä  juonia aikoinaan verottanut riittämiinSaksan armeija.

Leikkaussuhteiden  ihmettelyn  jälkeen  kiipesimme  pusikoita  pitkin  takaisin  tielle  ja  kävimmebongailemassa joen yläjuoksulla hiidenkirnuja diabaasijuonien kohdalla.

Kalliota tutkittiin Helvetissä

19

 Nefeliinisyeniitti.

Kahvitauon jälkeen tien vierestä Gjonessa löytyi nefeliinisyeniittiä, jossa esiintyi aksessorisinamineraaleina  sodaliittia  ja  natroliittia.  Itse  intruusio  kuului  Larvikin  plutonin  magmaattisiinvaiheisiin. Mineraalien etsintä oli suhteellisen helppoa sillä sodaliitti oli sinistä  ja natroliitti olipunaista. Jos sodaliitti on vihreää (mitä se ei tässä ollut), se viittaa sulfaatin läsnäoloon. Tosinkaikkea  sodaliittia  ei  pysty  kuulemma  värin  perusteella  erottamaan.  Mikroskoopillakatsottaessa  ilmenee  sodaliittien  hyvin  alhainen  taitekerroin.  Autot  väistelivät  hullun  kiiltosilmissä riehuvia geologeja ja ainakin Mimmin paukutus kuului varmasti Osloon asti.

Takaisin autolle kävellessä Tom osoitti meille vielä toisesta tieleikkauksesta nefeliinisyeniittiähieman  vanhemman  lardalitiin.  Lardaliitti  ­nimitystä  käytetään  nefeliinirikkaista  larvikiiteista.Voimakkaasti  alkalisessa  kivessä  muodostuu  Na­Ca­K­silikaatteja.  Tom  kertoi,  ettämaanantaina Oslossa kaupunkikävelyllä nähty punainen hapettunut lardaliitti on tønsbergiittiä.

Lardaliitti.

Viimeisenä  pysähdyksenä  meillä  oli  Gjønnes,  missä  oli  tieleikkauksessa  karkearakeinenlardaliittipaljastuma,  jossa  erotti  hyvin  nefeliinin  ja  anortoklaasin  erilaisenrapautumiskäyttäytymisen. Nefeliini oli rapautunut syvemmälle ja saven näköiseksi, sekä kivituntui  nefeliinin  kohdilta  silitettäessä  hiekkapaperilta.  Anortoklaasi  paremmin  rapautumistakestävänä oli koholla, vaaleampi ja sileäpintainen. Tuoreella pinnalla nefeliini oli rusehtava jasillä oli rasvainen kiilto. Ragge löysi tästä kallioleikkauksesta irtihakattavaa.

Illan  hämärtyessä  palasimme  takaisin  Skienin  kotoisaan  mökkimajoitukseen.  Ilta  jatkuiriehakkaissa  merkeissä,  kun  suuri  osa  porukasta  kerääntyi  ekskutätien  mökin  eteenheimomaljan äärelle juttelemaan, leikkimään (tämä on ping  ja tämä on pong) ja tumuttamaan(osa  tumautti  ja  tumahti).  Tomia  alkoi  ensimmäistä  kertaa  ekskun  aikana  pelottamaan,saadaanko  ryhmä  aamulla  yhtenä  kappaleena  liikenteeseen.  Jatkot  vietettiin  urheilukentänvieressä olevissa kotarakennelmissa, joissa päästiin jo elämän peruskysymysten äärille.

20

Päiväkirja 25.5.Johannes Nurmi

Aamulla  lähdimme  Skienistä  kello 8.00  kohti  Kongsbergin  kaivosta.  Matkalla  pysähdyimme  eräällätieleikkauksella katselemaan paljastumia, kuten punaista nordmarkiitiksi kutsuttua alkalisyeniittiä, jokaliittyi paikalliseen rengaskompleksiin.

Kongsbergin hopeakaivos oli toiminnassa vuodesta 1623 vuoteen 1958 ja sen huippuvuodet sijoittuvat1770­luvulle. Se on useine satoine eri kaivoksineen Norjan suurin kaivoskompleksi, alueelta  louhitunhopean  kokonaismäärä  on  noin  1300  tonnia.  Osallistuimme  opastettuun  kierrokseen  alueenpääkaivoksessa.  Jännittävästi  kaivostunneliin  kuljettiin  vanhalla  kaivosjunalla,  jonka  vaunuihin  saiahdettua yllättäviä määriä ihmisiä. Parin kilometrin oikein tasainen, valoisa ja äänetön kyyti kyseisellävekottimella oli elämys, joka sai arvostamaan ekskubussissa matkustamista aivan toisella tavalla.

Matkalla Kongsbergin kaivokseen

Sisällä  kaivoksessa  saimme kypärät päihimme  ja kiersimme oppaan  perässä kaivosta  jonkin  aikaa  jakuuntelimme selostusta.  Esimerkiksi  louhimismetodeista  selvisi,  että  ennen dynamiitin  käyttöönottoalouhinta  tapahtui  lämmittämällä  seiniä  ensin  nuotiolla  ja  sitten  hakulla hakkaamalla.  Louhittu  hopeasijaitsi  kalsiittijuonissa,  jotka  risteilevät  kallioperän  prekambrisissa  gneisseissä  ja  amfiboliiteissa.Lopuksi  luovutimme  kypärät  ja  matkustimme  takaisin  lähtöpisteeseen  jälleen  samalla  hienollajunajärjestelmällä. Söimme kaivosturistikylässä lounaan ja kävimme turistiesinekaupassa.

21

Kaivosmuseolta  bussimme  suuntasi  Kongsbergin  kaupunkiin,  jonne  muun  muassa  aikoinaan  tuotiinkaivoksilta louhittu hopea. Siellä tutustuimme hienoon mineraalinäyttelyyn, missä Norjasta löydettyjenmineraalikiteiden  lisäksi  oli  esillä  suuri  kokoelma  hopeakaivoksista  louhittua  hopeaa.  Museosta  jahopeasta oli meille kertomassa yliopiston professori. Hopeamalmi on rikastunut kallioperän rakoihin jailmataskuihin  niissä  kiertäneistä  fluideista.  Sopivissa  olosuhteissa  fluidien  alkuaineet  reagoivatkallioperän sulfidimineraalien kanssa muodostaen puhdasta hopeaa kvartsin ja kalsiitin lisäksi. Tämänhydrotermisen  toiminnan  tuloksena on  syntynyt mielikuvituksellisen  muotoisia hopeakimpaleita  joitakelpaakin laittaa näytille. Esillä oli sekä suuria mohkäleitä, joista kookkain painoi 12 kiloa, että ohuitalankamaisia saostumia, joille oli vieläpä annettu nimiä niiden ulkomuodon perusteella.

Illaksi  olimme  jälleen  Oslossa  jo  tutuksi  tulleessa  hostellissamme.  Vasaran  heavymusiikkijaostosuuntasi vielä illalla menestyksekkäästi keskustaan aitoon norjalaiseen heavymusiikkikonserttiin. Muutluultavasti puuhastelivat majapaikassa asioita, mitä nyt majapaikoissa yleensä puuhastellaan.

Lankahopeaa Kongsbergin museossa

26.5. Lauantai, vapaapäivä

Vapaapäivä  jakoi  porukan  ryhmiin.  Osa  tutustui  luonnontieteelliseen  museoon,  muutama  jopa  senlukittujen  ovien  takana  olevaan  osaan.  Tutustuimme  Osloon  ja  norjalaiseen  elämäntyyliin,  söimmehyvin  ja  rentouduimme  valmistautuen  matkan  loppuosioon.  Valasta  tai  hyljettä  ei  kukaan  päässytmaistamaan, koska niitä tarjoava kehuttu ravintola oli suljettu kyseisenä päivänä…

22

Sunnuntai 27.5. Gardnosin breksia Mari Tuusjärvi

Aamu valkeni  aurinkoisena  ja kirpeänä  ja matkalaiset olivat  jälleen  täysissä voimissa vapaapäivän  jahyvin  nukutun  yön  jäljiltä.  Lähdimme  Haraldsheimiltä  hieman  yhdeksän  jälkeen  kun  tavarat,ekskulaiset  ja  Tom  oli  mahdutettu  bussiin.  Käväisimme  nopeasti  yliopistolla  nappaamassa  mukaanhieman lisävarusteita ja suuntasimme Oslosta luoteeseen kohti Gardnosin impaktibreksiaa. Matkaa olivajaa  200  kilometriä  mutkittelevaa  norjalaista  tietä  pitkin  ja  matkalla  Tom  kertoili  juttuja  mm.Vigelandin patsaspuistosta.  Puisto  oli  perustettu  1920­luvulla  Gustav  Vigelandin  aloitteesta.  Puistonkeskellä  sijaitseva  suihkulähde  rakennettiin  ensin  jotakin  näyttelyä  varten  ja  1930­luvulla  puistoaalettiin  täydentää  erilaisilla  alastonpatsailla  Norjassa  tuolloin  vallinneen  työttömyyden  alentamiseksi.Vigeland oli kuulemma aikamoinen supliikkimies ja sai vielä Oslon kaupungin rakennuttamaan hänelleoman ateljeenkin. Tämä oli mielenkiintoinen tietopähkinä, sillä olihan suurin osa ekskulaisista käynyttutustumassa kyseiseen puistoon jo aiemmin kuluneella viikolla...

Gardnosin  breksialle päästäksemme  ajoimme hyvän  matkaa hiekkaista pikkutietä,  joka nousi  lopultakorkealle  kukkulalle.  Kukkulan  päällä  oli  jonkinlainen  turistikeskus  (Dokkelvi),  mutta  koska  se  olisuljettu  jatkoimme  matkaa  kävellen  suoraan  kohteelle.  Kohde  osoittautui  kuivuneeksi  joenuomaksi,jonka sileästä pohjasta pystyimme helposti  tarkastelemaan  impaktin rikkomaa kiveä. Koska matka oliollut  pitkä  päätimme  pitää  lounastauon  samalla  kun  Tom  kertoi  perustietoja  kohteesta,  jolle olimmesaapuneet. Gardnosin impaktimuodostuman arvellaan syntyneen noin 600 Ma vuotta sitten meteoriitinmaahan  putoamisen  seurauksena.  Alueen  kivilajit  ovat  pääasiassa  prekambrisia  metasedimenttejä  jametavulkaniitteja ja Dokkelvissa impaktin alle joutunut kivilaji on n. 1500 Ma vuotta vanha kvartsiitti.Alueen breksioituneet kivilajit kuvattiin ensimmäisen kerran 1945, jolloin niiden arveltiin edustaneentulivuorikraatterissa  syntyneitä  kivilajeja.  1980­luvulla  Gardnosin  todellinen  luenne  alkoi  selvitä  ja1988  todettiin, että rakenteet ovat  todellakin meteoriitti­impaktin aiheuttamia. Tämän jälkeen alueellaon suoritettu porauksia, kartoitusta ja väitöskirjatutkimusta.

Kun  eväät  oli  saatu  syötyä,  tutustuimme  tarkemmin  itse  kiveen.  Joen  pohjasta  löytyi  kahta  erilaistaalueelle tyypillistä kivilajia: Gardnosin breksia ja sueviitti. Näistä ensimmäinen oli alueella vallitseva jasen  tunnisti  kulmikkaista  kvartsiittikalsteista,  jotka  makoilivat  hienoksi  jauhautuneessa  matriksissa.Matriksin  värisävy  oli  tumma  ja  klastit  monomiktisia,  eli  ne  kaikkikoostuivat  käytännössä  kvartsiitista.  Breksiasta  esiintyy  alueellamonenlaisia  muotoja,  joissa  klastien koko  ja  matriksin määrä vaihtelevat.Toisessa  ääripäässä  ovat  suuria,  paikallaan  breksioituneitakvartsiittiklasteja ja vähän matriksia sisältävät breksiat ja toisessa runsaastimatriksia ja vain vähän pieniä kvartsiittiklasteja sisältävät breksiat. Suurinosa  joenpohjassa  olleesta  kivestä  sijoittui  näiden  kahden  ääripään  väliin,mutta  myös  suuriklastista  versiota  joku  onnistui  bongaamaan.  Gardnosinbreksian  on  arveltu  syntyneen  impaktin  aiheuttamien  paineaaltojenvaikutuksesta, jotka ovat rikkoneet kiven.

Toinen kivilaji, jota tarkastelimme oli sueviitti. Tässä tapauksessaosa  kivestä  on  impaktin  aiheuttamassa  kovassa  lämpötilassaosittain  sulanut.  Sueviittikin  näyttää  erehdyttävästi  breksialta,mutta tässä tapauksessa matriksi on klastista ja ”klastit” kokonaantai  osittain  sulaneita  kiven  kappaleita.  Kivilaji  on  voimakkaastipolymiktinen,  eli  se  sisältää  osia  kaikista  tai  suurimmasta  osasta

23

alueella  esiintyvistä  kivilajeista.  Tämä  on  merkki  siitä,  että  kiviaines  on  törmäyksen  vaikutuksestanoussut  ilmaan,  sekoittunut  ja  laskeutunut  uudelleen  alas  muodostaen  kivisekamelskan.  Sueviittianähtiin vain  joen  yläjuoksun  lohkareessa,  joka oli  rapautunut  vaalean  ruskean sävyiseksi. Tom antoimeille  myös  tehtävän  etsiä  sueviitin  ja  breksian  kontaktia,  mutta  sitä  ei  tainnut  kukaan  löytääetsinnöistä huolimatta.

Joen uoma oli varsin pitkä ja jyrkästi alasviettävä ja sen alta löytyi mukava pieni lammikko, jossa pienijoukko kävi kastamassa varpaansa. Lammikon rannalla oli myös mukavaa viettää kevätpäivää aurinkoapalvoen. :)

Kun  joenuomasta  oli  selvitty,  kokoonnuimmetaas bussiin  ja  ajoimme hetken matkaa  takaisintulosuuntaan,  jossa  kävimme  vielä  katsomassaimpaktiaaltojen rikkomaa kvartsiittia. Tämä kiviei  enää  ollut  breksioitunut,  mutta  voimakasrakoilu  antoi  merkkejä  siitä  että  emme  vieläolleet  kovin  kaukana  kraatterista.  Tästä  kivestäoli  tehty  jonkin  verran  fluidisulkeuma­tutkimuksia,  joista  Tom  selvitti  meille  senverran,  että vettä  (H2O)  ja  hiiltä  (C)  sisältäviensulkeumien  arvellaan  olevan  impaktin  aikaisia,kun  taas  metaanipitoisten  (CH4)  sulkeumienarvellaan  edustavan  kaledonidien  aikaistametamorfoosia.

Näin ollen oli aika jättää Gardnosin impaktikraatteri oman onnensa nojaan ja suunnata kohti Jostedalia.Jätimme Tomin  matkan varrella  olleeseen pikkukaupunkiin  ja  jatkoimme  keskenämme matkaa kohtihuimia vuonomaisemia. Maisemien lisäksi ihastelimme matkan varrella mm. keskiaikaista puukirkkoaja  lammaslaumoja. Ekskutäti sai myös melkein sydänkohtauksen  sen ainoan serpentiinitien kohdalla,jonka jälkeen bussin jarruja jäähdyteltiin vartin verran.

Jostedaliin saavuttiin myöhään illalla pitkän ajomatkan  ja pienen eksymisen jälkeen (”I can see yourbuss,  you  are  here!”).  Hotellin  ikkunasta  näkymät  olivat  huikaisevat  ja  mieli  jo  seuraavan  päivänjäätikköseikkailussa!

24

Maanantai 28.5. ”Jäätikköpäivä”

Aamulla  meidän  oli  määrä  lähteä  kohti  lähellä  sijaitsevaa  Nigardsbreeniä,  joka  sijaitsi  noin  kuusikilometria  meidän  hotellilta.  Lähtö  tapahtui  noin  klo  8.15  Jostedal­  hotellilta  niin  kuin  oli  sovittu.Päätieltä  käännyimme  pikkutielle,  joka  vei  laakson  läpi  kohti  jäätikön  reunaa.  Myös  tämän  Tienvarrella oli tietulli, niin kuin monilla muilla teillä.

Tapasimme  oppaat  Björnarin  ja  Monan  jäätikön  reunan  lähellä  olevalla  parkkipaikalla,  jossa  meillejaettiin  jäähakut  ja kenkiin raudat,lähinnä sellaiset  jääpiikit että pyysyy jäätiköllä pystyssä. Kun vieläallekirjoitimme paperit  joissa vakuutimme että  se on  täysin oma  vikamme,  jos  kuolemme  jäätiköllä,olimme valmiita lähtöön. Hyppelimme silokallioiden yli kohti jäätikön reunaa jonne oli yllättävän pitkämatka. Jäätikön edustalla oli hieno sandur, jota pysähdyimme ihastelemaan.

Jäätikön  vieressä  meille  jaettiin  valjaat  jotka  muistuttivat  valjaita  joita  käytetään  kiipeilyssä. Tämänjälkeen meidät köytettin toisiimme kiinni niin että puolet ryhmästä meni Monan kanssa ja toinen meniBjörnarin  kanssa.  Tässä  vaiheessa  kiinnitimme  myös  raudat  kenkiin.  Björnar  piti  meille  lyhyenopastuksen  siitä  miten  rautojen  kanssa,  ja  jäätiköllä  ylipäänsä,  pitää  kävellä  sekä  myös  muistaturvallisuusasioista.  Rautojen  kanssa  käveltäessä  jalkojen  pitää  olla  tarpeeksi  kaukana  toisistaan,etteivät ne  tartuisi  toisiinsa kiinni, mikä  johtaisi  siihen että  lentäisi naamalleen.  Kengällä pitää myösaina astua jään pinnan suuntaisesti, jotta rautojen ote pitää. Lapsille asia kuulemma selitetään että pitääkävellä kuin norsut, joten sitten kävelimme ympäri jäätkköä kuin pieni norsulauma.

Kävelyn aikana pysähdyimme pari kertaa ihailemaan maisemia ja syömään eväitä. Koska vaikutimmeniin  päteviltä  jäätikkökävelijöiltä,  Björnar  valitsi  meille  haastavamman  reitin,  joka  kulki  kielekkeenkoillisreunaa  pitkin.  Matkalla  hypittiin  muutamien  pelottavan  näköisten  railojen  yli,  mutta  onneksikukaan ei niihin pudonnut (vaikka kovaa yritystä tuntui olevan). Kun pääsimme huipulle (tai siis niinkorkealle  kuin  meidät  päästettiin)  otettiin  yhteiskuva  ja  tuhansia  maisemakuvia  ja  yritettiin  ollakompastumatta köysiimme.

Paluumatkalla kävelimme kielekkeen lounaisreunaa ja oppaat kertoivat, että koska kesällä on sateista,kävelyreitti  jäätikölle  joudutaan  sulkemaan  ja  turistit  tuodaan  veneillä  jäätikön  reunaan.  Kesäaikaanvain kielekkeen keskiosassa kävellään, koska sateiden takia jäätikköä ympäröiviltä rinteiltä voi putoillakiviainesta. Kun pääsimme takaisin alas, irrottauduimme köysistä, valjaista ja kenkäraudoista ja jotkutkeräsivät jäätä viskiä varten ­ joka kuitenkin ehti sulaa, ennen kuin pääsi viskilasiin. Silokallioiden ylihypeltiin  takaisinpäin  mentäessä  hieman  hajaantuneemmassa  kokoonpanossa.  Kallioita  ylös  ja  alaskönyttiinkin erilaisin tyylein, välillä jopa pyllymäkeä.

Kun  pääsimme  takaisin  parkkipaikalle,  hyvästelimme  oppaamme  ja  suuntasimme  kohtijäätikkökeskusta,  jossa  vietimme  noin  puoli  tuntia  tutustuen  Jostedalsbreenin  jäätikön  ja  erityisestiNigardsbreenin  historiaan.  Matkamuistokaupan  kautta  poistuimme  keskuksesta  ja  suuntasimmepunakat  poskemme  kohti  hotellia.  Aiemmin  suunniteltu  proglasiaalisessa  uomassa  pelehtiminenperuuntui,  koska  jäätikkö  ja  silokallioiden  seinämiä  ylös  ja  alas  könyäminen  olivat  vieneet  kaikistaylimääräisen pelehtimisenergian.

Takaisin  hotellille  saavuimme  noin  kolmen  aikaan,  jota  seurasi  vapaata  oleskelua  ja  illallisetkotvirallisessa tumutushuoneessa 204.

25

Illallinen tarjoiltiin hotellin ravintolassa, ei kuitenkaan ennen kuin olimme säätäneet istumajärjestyksenkanssa.  Kun  olimme  säätäneet  kylliksemme,  pystyimme  vihdoin  rauhoittumaan  ja  syömään.Kasvissyöjille oli tarjolla pastaa, salaattia ja leipää ja lihansyöjille perunoita, lihaa, keitettyjä herneitä japorkkanoita. Ragge ja Emilia intoutuivat pitämään puheet, joiden jälkeen juotiin kahvia ja keskusteltiingeologiasta.

Illallisen  jälkeen  jotkut  siirtyivät  terassille  rymyämään,  mutta  kiltit  tytöt  menivät  huoneisiinsakirjoittamaan päiväkirjaa. Illallisen jälkeen siirryttiin hieman vapaammalle vaihteelle, eli tumuttamaan.Meno  jatkui  riehakkaana  aina  aamuun  asti  ja  jotkut  jopa  uskaltautuivat  kokeilemaan  rullalautailua,Vaihtelevalla menestyksellä. Seuraavana aamuna oli hilpeätä porukkaa liikkeellä kun oli bussimatka japaikanvaihdos edessä.

Nigardsbreen

26

                                                            Taru Toppi                                                                    Teea Paasi

Tiistai 29.5.2007

Aamiainen alkoi kello 7,  ja  liikkeelle lähdimme Jostedal Hotellista noin 7.30. Moni tuntui kärsivän myöhäiseksivenähtäneestä nukkumaanmenoajankohdasta. Olimme luvanneet hakea Tomin Fagernäsistä  rautatieasemalta,ja ajoajaksi arvioitiin 6,5 tuntia. Lautalle saavuimme yhdeksän jälkeen. Koska matkalla ei ollut nyt opasta eikämuutakaan ohjelmaa ennen Tomin saapumista, pidimme muutamia valokuvaustaukoja huikaisevien maisemienvangitsemiseksi. Ensimmäinen pysähdys oli 960 metrissä, jossa ihastelimme läpi ajamamme laakson ympärilläolevia  pilvipeitteisiä  huippuja.  Vaikka  toukokuu  oli  jo  lopuillaan,  niin  silti  näillä  korkeuksilla  oli  vielä  runsaastilunta.  Toinen  valokuvaustauko  pidettiin  tunnin  kuluttua  Vangissa,  missä  jyrkkärinteiset  kukkulat  heijastuivatpeilityynestä järven pinnasta. Kello 12.30 pidimme kauan kaivatun vessatauon. Saavuimme Fagernäsiin hyvissäajoin  ja pitkän  istumisen  jälkeen  jaloittelimme kaupungilla  lounaspaikkoja etsien.  Monet  päätyivät  paikalliseenkiinalaiseen.

Norjalainen maisema

Tom  aloitti  päivän  opastuksen  kahdelta  kiinalaisen  ravintolan  takana  olleen  parkkipaikan  kallioleikkauksella.Fagernäsin ympäristö koostui ordoviikkisesta alhaisen metamorfoosin kiilleliuskeesta. Saimme päivää koskevanreittiehdotelman.

Lähdimme ajamaan lyhyempää ja vähemmän mäkistä reittiä pitkin. Tomin ohjelma oli hyvin vapaamuotoinen japäivä  kohteet  lähinnä  improvisoituja.  Tämä  taasen  johtui  siitä  että  toukokuussa  kaikki  lumet  eivät  ole  siissulaneet niillä korkeuksilla  joille me olimme menossa. Ensimmäinen varsinainen pysähdys  tuli melko nopeasti,kohteena  1500­1600  miljoonaa  vuotta  vanha  heikosti  metamorfoitunut  ortogneissi  CALC­ALKALINE.Jatkaessamme matkaa  Tom  kertoi  maan olevan  rinteillä  melko hedelmällistä  sivumoreenin  takia.  Talot,  jotka

27

sijaitsivat teiden varsilla matkallamme, olivat mustia.

Iltapäivällä  olimme  jo  1160  metrissä  katselemassa  metakvartsiittia,  tai  tarkemmin  kvartsi­maasälpäliusketta,jonka Tom sanoi olevan neoproterotsooista. Mineraaleissa oli nähtävissä hieman hiertymistä,  joka liittyi alueentyöntösiirrosten kontakteihin.

Matkan jatkuessa yhä pidemmälle huippujen joukkoon bussimme katosi täyteen valkeuteen. Olimme saapuneetnoin  1400  metrin  korkeuteen.  Tietä  oli  näkyvissä  edessä,  samoin  kuin  takana,  vain  joitain  metrejä  usvansakeuden takia mutta ikkunoista näki vain kasvavia lumipenkkoja kunnes vallin yli ei enää nähnyt. Onneksi täyttävalkeutta kesti vain hetken. Kaikki kunnia Tomille joka yritti puutteellisesta näkyvyydestä huolimatta pitää meilleluentoa  alueen  kehityksestä.  Muutamissa  tienvarsipysähdyksissä,  joissa  ei  siis  ollut  lumipeitettä,  näimmeylemmän  alloktonisen  kivimuodostuman,  joka  koostui mereisten  kivien  ja  ofioliittikompleksien  ja  ­fragmenttienpatjasta.  Kauempana  tien  toisella  puolella  kukkuloiden  kivimateriaali  oli  keski­alloktonista,  jota  pidetäänFennoskandian kilven  rajana  ja  joka on metamorfoitunutta  ja  voimakkaasti  deformoitunutta neoproterotsooistakiviainesta.

Kuuden aikaan pidimme kommuunipysähdyksen, ja vain tuntia myöhemmin Tom ilmoitti jättävänsä loput päivänsuunnitelluista kohteista käymättä, koska "we have seen these kinds of rocks before".

Ajoimme  viimeiseen  majapaikkaamme  vuorten  keskelle  Sjusjoen  Vandrarhjemiin,  jossa  olimme  perilläiltakahdeksalta.  Seuraavan  päivän  oppaamme,  myös  Oslon  yliopiston  geologian  laitokselta  lainassa  olevaHenning Dypvik oli saapunut majoituspaikkaamme ja yöpyi kanssamme. Korkeaan sijaintiimme nähden ilma oliyllättävän  lämmin. Majatalo oli  ulkoa  vaatimaton,  kaksikerroksinen puutalo  jonka  takapihalla  oli musta  järvi  jakuluneita lasten leikkipuistovälineitä. Järveä reunustivat komeat vuoret. Huoneet jaettuamme lähes kaikki lähtivätvalmistamaan ruokaa, ja koska päivä oli ollut pitkä, kaikki menivät hyvissä ajoin nukkumaan.

Geologiaa talven keskellä

28

Keksiviikko 30.5.2007, päiväkirjavuorossa Tuomas ja Mimmi

Tänään on hyvä päivä, vaikka sää onkin ensimmäistä kertaa koko ekskursion aikana sateinen. Aamullaheräsimme hostellissa Sjusjøenissa. Aamupala oli runsas ja maukas. Tosin suihkussa käyminen oli ihanoma  kokemuksensa  `pienehkön`homevaurion  takia.  Sekä  myös  eväät  joutui  useampi  heittämäänroskiin, koska jääkaappi oli joko lämpökaappi tai teknisen vian takia paska. Leivänpaahdinkin käräyttijoidenkin aamuleivät. Kuitenkin pääsimme heti kahdeksan aikoihin lähtemään kohti uusia seikkailuja.Mari, Tuulia ja Ragnar pääsivät matkustamaan Hentsun ralliautossa, kun taas muut jäivät mäkikotkaan.Bussin  tunnelma oli hiljainen  ja  väsynyt,  johtuen ehkä  siitä,  että  useimmilla päivän kohteilla oli Nohammering  allowed.  Päivän  tutustumisen  kohteena  oli  Hedmark­ryhmä,  joka  on  300  m  paksukerrossarja siliklastisia  sedimenttejä sorasta saveen,  ja  jossa on  lisäksi yksi karbonaattiyksikkö (Biri­muodostuma).

Päivän ensimmäinen kohde oli Maihaugenissa tien vieressä oleva kallioleikkaus, joka on osa Brøttum­muodustumaa.  Kivet  olivat  alueen  (ja  myös  sen  päivän)  vanhimpia.  Henningin  toiveesta  aluksikatselimme itsenäisesti paljastumaa  ja  jokainen pohti kuumeisesti mielessään mikä kivi oli kyseessä,mitä oli tapahtunut ja kuinka se oli kerrostunut? Jotkut huomasivatkin kerroksien olevan vertikaaleja, jalöysivät  sekä  hiekkakiveä  että  liusketta.  Paikoin  oli  nähtävillä  myös  kvartsiklasteja.  Mutta  mikä  olinuorentumissuunta ja kerrallisuus?  Kivessä siis vuorottelivat liuske ja grauvakka. Kiveen oli syntynytpainaumarakenteita, koska saven päälle oli kerrostunut hiekkaa. Hiekkakivessä olevat klastit hienonivatnuorentumissuuntaa kohden.  Kysessä oli  turbidiitti,  joka on osa Bouma­sarjaa.  Tällainen on  vaatinuterittäin  korkean  reliefin  muodustuakseen.  Kivi  muodostui  n.  750  Ma  sitten  myöhäis­keskiproterotoosisella  maailmankaudella  (”Riphean”)  ja  kääntyi  syntynsä  jälkeen  Kaledonidienorogeniassa 90 ° siten,  että nuorentumissuunta on nyt oikealta vasemmalle. Tiiraillessamme kohdettaohitsemme ajoi Volvo, joka sai äkillisen kiihdytyskohtauksen. Henningin selitys tälle: ”They saw somechicks.”

Henning kertoo Brøttum­muodostumasta.

29

Kohteessa  2  oli  Brøttum­  ja  sitä  seuraavan  Biskopsåsen­muodostumien  kontakti.  Ensiksimainitunyläpuolella oli  jälkimmäisen  konglomeraatti,  joka  oli  syntynyt  riftissä.  Konglomeraatin  klastit  olivatpyöristyneitä, minkä on esitetty viittaavan glasifluviaaliseen syntyyn.  Isot klastit olivat kalkkikiveä taialkalimaasälpää.  Kalkkikiviklastit oli paljon suurempia, koska ne olivat peräisin lähempää. Mukana olilisäksi graniittisia  ja gneissiklasteja, karbonaatit olivat paikoin liuenneet pois. Paikalla saattoi havaitamerkkejä erityisestä  liukenemisen  muodosta, paineliukenemisesta,  jossa  kaksi  tiiviisti  toisiaan  vastenjoutuvaa  klastia  liukenevat  kontaktin  kohdalta  paineen  vaikutuksesta.  Joissakin  kohdissa  saattoihyvinpyöristyneiden  klastien  seassa  nähdä  yllättäen  hyvinkin  kulmikkaita  klasteja.  Nämä  ovatseurausta kuljetuksen aikaisesta rikkoutumisesta.

Sitten ajettiin pitkin tosi pitkää (1420 m) Mjoel­siltaa, ja kattoluukusta satoi vettä päälle.

Kohde 3 oli  jo  aiemmin mainittu Biri­muodostuma Kremmeroddenissa.  Kyseessä on n. 690­670 Mavanha  (Ediacara­kautinen),  200  m  paksu  kalkkikivikerrostuma,  joka  oli  edellisen  kohteenkonglomeraatin  päällä.  Kivessä  oli  tosi  hienoina  laminaatioina    harmaita  kalsiitteja  ja  punaisiadolomiitteja.  Dolomiittien punaisuus  viittaa  rautapitoisen  aineksen  rapautumiseen,  jolloin on päässytsyntymään rautaoksideja. Kohde oli ollut  leväinen matalan meren alue,  jolle oli paistanut aurinko,  jasinne  oli  muodostunut  karbonaattikiveä,  jossa  oli  stromatoliitteja.  Stromatoliitithan  muodostuvattunnetusti sinilevä­ eli syanobakteerimattojen toiminnasta, jossa hiilidioksidin ja soluliman eritys sitookalsiittia  ja  pieniä  klasteja  muodostaen  joko  vaakasuoria  kerroksia  (syntyneet  tasaisemmissairtausoloissa) tai tunnetumpia, tornimaisia muodostumia. Kohteen levät olivat jännästi vinossa, sillä neolivat  kasvaneet  virran  suuntaisesti,  ja  virransuunta  oli  vaihdellut.  Havaittavissa  oli  myös  uomissaolevia  muodostuman  sisäisiä  konglomeraatteja,  jotka  sisältävät  levämattosedimenttien  kappaleitasikinsokin  kerrostuneina.  Uomien  ja  niiden  sisältämien  konglomeraattien  synnystä  on  useitahypoteeseja, huikeimpana varmaan se, jossa konglomeraatin esitetään syntyneen Gardnosin meteoriitti­impaktin  synnyttämässä  tsunamissa.  Ajankohdat  eivät  kuulemma  kuitenkaan  täsmää.Todennäköisemmin  kanavat  siis  ovat  vuoroveden  synnyttämiä  uomia,  ja  sedimenttikappaleet  ovatliukuneet/romahtaneet uomantäytteeksi sivuilta.

 Biri­muodostuman uomantäytekonglomeraattia.

30

Seuraavana  oli  vuorossa  lounastauko,  joka  vietettiin  hyvinvarustellulla  huoltamolla.  Toinenallekirjoittaneista  huomasi  asemalla  olevan  langattoman netiyhteyden,  ja  veti  läppärinsä  esiin. Tämämahdollisti Nightwishin uuden laulajan ihmettelemisen suurella joukolla.

Kohde 4 oli  Moelvbryggen  tilliitti,  joka on n. 650 Ma vanha  ja 20­150  m paksu. Kasvillisuus peittihienot graniittiklastit.  Alemmassa osassa paljastumaa oli havaittavissa  suuria klasteja hienorakeisessamatriksissa,  ylemmässä  taas  laminaatiorakenteita,  jotka  olivat  paikoin  suurten,  kulmikkaidenlohkareiden lävistämiä: dropstones! Jäätikön toiminnan vaikutusta havaittavissa tässäkin. Mutta mikseitätä  rakennetta  voisi  yhtä  hyvin  tulkita  turbidiittivyöryn  synnyttämäksi?  Vyöryt  ovat  paikallisestirajoittuneita,  kun  taas  tämä  rakenne  on  havaittavissa  laajalle  ulottuvissa  kerrostumissa.  Lisäksirakenteissa on havaittavissa abraasiota ja mekaanista rapautumista, eikä lainkaan savea, jota vyöryissäyleensä  esiintyy.  Tässä  vaiheessa  repeäminen  (rifting)  alkoi  olla  päätöksessään  ja  alue  jäiaulakogeeniksi.

 Moelvbryggenillä(kin) satoi rankasti

Kohde  5  oli  Steinsodden,  joka  sijaitsee  ajallisesti  prekambrin  ja  kambrin  rajalla.  Raja  oli  helpostihavaittavissa:  prekambriset  kvartsiitit  vaihtuvat  jyrkästi  kambrisiin  liuskeisiin  ja  karbonaatteihin.

31

Alueella  on  tapahtunut  kambrin  aikainen  transgressio  pohjoisesta  etelään.  Fossiileja  luvattiin  täältälöytyvän, ja  jälkiä  löytyikin,  fyysisen  ja repussa kulkevan elektroniikan terveyden uhalla – rantakivetolivat  sateen  myötä  petollisen  liukkaita.  Jokin  kaivautuva  matomainen  eliö  jätti  jälkeensäpohjasedimentin  tason  vaihtelujen  myötä  ylös  ja  alas  siirtyviä  U:n  muotoisia  kaivautumiskäytäviä,minkä  johdosta  jälkifossiili  tunnetaan  nimellä Diplocraterion  yoyo.  Jojomerkkien  lisäksikaivautumisreiät  voi  havaita  suoraan  päältä  kiven  halkeamis­/rapautumispinnasta  riippuen,  jolloinkiven  pinta  on  reikäinen.  Paikalta  löytyi  myös  horisontaalisia  ryömimisjälkiä  ja  käytäviä. D.  yoyonkäytävät  ovat  biomarkkereita  virtausten  säätelemistä  korkean  energian  ympäristöistä,  minkä  voihuomata  matojen  jatkuvasta  tarpeesta  säädellä  käytävänsä  korkeutta  sedimenttimäärän  vaihdellessapohjalla.  Kambrinen  liuske  osoittautui  erinomaiseksi  leivänheittokiveksi,  jota  testattiin  joukolla.Henningillä  oli  mukanaan  mittari,  jolla  mittasimme  eri  kivilajien  gammasäteilyä.  Prekambrinenhiekkakivi  antoi vaatimattomia 15­17  lukemia, mutta kambrinen  liuske säteili  jo voimakkuudella 45­47. Säteilyn lähteenä ovat kaliumia sisältävät savimineraalit, kalimaasälpä ja muskoviitti ja uraani, jotaon  orgaanisessa  aineksessa.  Paluumatkalla  poikkesimme  rannalle,  jonka  alumiiniliuske  antoi  todellasuuren  lukeman. Liuske on erinomainen hiilivetylähde.  Alueella on 500  Ma sitten ollut  laaja  matalameri,  jonka  pohjaolosuhteet  ovat  olleet  anoksiset.  Sedimentaationopeus  on  ollut  huikea  1  mm 1000vuodessa.  Palatessamme  takaisin  excumobiilille  Linda  onnistui  bongaamaan  rannalta  pienenpieniä,todennäköisesti Agnostus­suvun trilobiitteja.

Diplocraterion yoyon reikiä Steinsoddenissa.

32

Kambrinen liuske on hyvä leipäkivi.

Tässä  välissä  oli  jälleen  tankkaamisen  paikka,  nyt  Rudshøgdassa.  Moni  herkutteli  kahvin  kanssapaikallisella erikoisuudella,  rahkavohveleilla. Mistähän se kastike on  tehty? Kermavaahdon  ja  rahkansekoitusta veikkailtiin. Esa ja Teea onnistuivat saamaan suomalaisuudella alennusta suklaasta ja Burn­energiajuomasta. On lottovoitto syntyä Suomeen ja käydä Norjassa! Miinus pari miljoonaa euroa.

Viimeisenä kohteenamme oli Furuberget, jossa sijaitsee Mjøsa­kalkkikiven louhos. Emme suunnanneetlouhokselle asti, vaan keskityimme ankaraan fossiilijahtiin louhokselle  johtavan  tien varrella. Kivestälöytyy  mm.  sienieläimiä,  leviä,  ammoniitteja,  lonkerojalkaisia  ja  trilobiitteja.  Melkein  kaikkia näistäkuopimisemme tuottikin, puhumattakaan ”elävistä” trilobiiteista, siiroista, jotka vipelsivät lohkeilevienkivenshkabbaleiden  lomassa.  Paleohommissa  aika  lensi  kuin  siivillä,  ja  kylliksemme  kaivettuammesiirryimme  takaisin  bussille.  Vuorossa oli  jäähyväisseremonia,  sillä  tässä vaiheessa Henning  ja  Tomsiirtyivät  elämässään  eteenpäin  ja  jättivät  meidät  kotiinpaluuta  varten.  Oli  siis  aika  kiittää  ja  tullakiitetyksi.  Selvästi  liikuttunut  Tom,  joka  kesti  (tai  saisi  kai  aivan  rehellisesti  sanoa,  että  viihtyi)seurassamme erinomaisesti nämä kaksi viikkoa, sai excutädeiltämme läksiäislahjaksi Fazerin sinistä japullon hyvää punaviiniä. Kiitos Tompalle mahtavasta ekskursiosta!

33

Jäähyväiset Tomille.

Jäähyväisten  jälkeen Harri  käänsi uljaan kulkuneuvomme keulan kohti Hamaria,  jossa hakeuduimmesyömään ketkä minnekin. Syöminkien jälkeen osa porukasta kävi myös norjalaisessa Alkossa, kyllähänsellainen elämys on koettava. Paria paikallista olutta lukuun ottamatta mitään suurostoksia ei ei­niin­yllättäen tehty. Bussiin levisi joka tapauksessa riehakas tunnelma, kun lähdimme liikkeelle Hamarista.Ekskursio  oli  ohi,  mutta  kaikilla  tuntuivat  fiilikset  olevan  katossa.  Ragge  tarjosi  skumppaa  kokokonkkaronkalle ja Tuomaskin sai vihdoin pitkään himoitsemansa jääkylmän Burnin. Bussin huristaessahiljakseen kohti Tukholmaa meno vähitellen rauhoittui ja kukin vuorollaan käpertyi kuka kuinkakin jakenenkäkin  viereen  viettämään  vilpoisaa  bussiyötä  ennen  laivamatkaa  Tukholmasta  Turkuun.Tuntemattomaksi  jääneessä  paikassa  pidimme  McDonald’sissa  vessatauon  ja  lannistumatonkuljettajamme suunnistustauon.