-
Ilmastonmuutoksen torjuminen:Ihmistenvälinen solidaarisuus
jakautuneessa maailmassa
TIIVISTELMÄ
Inhimillisen kehityksen raportti 2007/2008
Printed by United Nations Development Programme (UNDP)Nordic
O�cePhone: (45) 35 46 70 00Fax: (45) 35 46 70 95P.O. Box
2530DK-2100 Copenhagen
-
TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I 2007/2008
�
Esipuhe
Kaikki, mitä tänään teemme ilmastonmuutok-sen torjumiseksi tai
kiihdyttämiseksi, vaikuttaa vielä sadan vuoden päästä. Vuonna 2008
ilma-kehään päästetyt kasvihuonekaasut ovat siellä sitomassa lämpöä
vielä vuonna 2108. Siksi kä-sillämme olevat valinnat eivät koske
vain itse- ämme vaan ennen muuta lapsiamme ja lasten-lapsiamme.
Tämä tekee ilmastonmuutoksesta poliittisesti vaikean haasteen.
Ilmastonmuutos on tieteellisesti todis-tettu tosiasia.
Kasvihuonekaasujen aiheutta-mia muutoksia on vaikea ennustaa, ja
siltä osin tieteessä on paljon epävarmuustekijöitä. Tie-dämme
kuitenkin, että edessä on valtavia, jopa katastrofaalisia riskejä.
Jääkenttien sulaminen Grönlannissa ja Etelämantereella uhkaa
jät-tää useita maita veden alle, ja muutokset Golf-virrassa
saattavat muuttaa lämpötiloja ja säätä dramaattisesti.
Huoli tulevaisuudesta ja lapsistamme edel-lyttää nopeita toimia.
Kyse on eräänlaisesta va-kuutuksesta uhkaavia jättivahinkoja
vastaan. Vaikka vahinkojen tarkka suuruus tai tapah-tumishetki ei
ole tiedossa, vakuutus kannattaa silti ottaa. Riittää, kun tiedämme
varmuudella, että vaara on todellinen. Tiedämme myös, että
kasvihuonekaasujen aiheuttamat vahingot ovat peruuttamattomia hyvin
pitkän aikaa. Ja tie-dämme, että vahingot kasvavat jokainen päivä,
kun niiden estämiseksi ei tehdä mitään.
Maapallo on monimuotoinen paikka. Ih-misten varallisuus
vaihtelee suuresti, ja niin vaihtelevat myös ilmastonmuutoksen
vaikutuk-set eri puolilla maailmaa. Siksi on toimittava nopeasti.
Ilmastonmuutos rasittaa jo nyt kaik-kein köyhimpiä ja
haavoittuvimpia yhteisöjä eri puolilla maailmaa. Kolmen asteen
nousu koko maapallon lämpötilassa (verrattuna esiteolli-
seen aikaan) voi johtaa jopa kaksinkertaiseen muutokseen osissa
maailmaa. Kuivuus, äärim-mäiset sääilmiöt ja merenpinnan nousu
tekevät tuhoaan Afrikassa, saarivaltioissa ja rannik-koalueilla jo
meidän elinaikanamme. Muutos koko maailman bruttokansantuotteessa
voi lyhyellä aikavälillä jäädä suhteellisen pieneksi, mutta monille
maailman köyhimmistä ihmi-sistä sillä voi olla katastrofaaliset
seuraukset.
Pitkällä aikavälillä ilmastonmuutos uhkaa inhimillistä
kehitystä, kuten on jo monin pai-koin nähtävissä. Muutokset
hidastavat köyhyy-den vähentämistä. Kamppailu köyhyyttä vas-taan ja
kamppailu ilmastonmuutosta vastaan ovat riippuvaisia toisistaan.
Niiden on täyden-nettävä toisiaan ja edistystä on tapahduttava
yhtäaikaa molemmilla rintamilla. Onnistumi-nen edellyttää vahvaa
tukea ilmastonmuutok-seen sopeutumiselle, koska muutokset tulevat
merkittävästi vaikuttamaan köyhiin maihin, vaikka päästöjä
leikattaisiin heti.
Ehkä suurin poliittinen ongelma liittyy kus-tannusten
jakamiseen. Ongelmaa pahentaa se, että ne, jotka ovat
ilmastonmuutoksen aiheut-taneet - rikkaat maat - eivät kärsi
seurauksista ensimmäisenä. Seuraukset näkyvät ensin köy-hissä
maissa, jotka eivät ole päästöjä synnyttä-neet. Väliin mahtuu
keskituloisia maita, joiden päästöt kasvavat mutta ovat edelleen
henkeä kohden laskettuna alhaiset.
Nyt on löydettävä eettisesti ja poliittisesti hyväksyttävä
ratkaisu, joka mahdollistaa pääs-töjen vähentämisen, vaikka sopua
lopullisten kustannusten jakamisesta ei ole. Toivottavasti tämä
Inhimillisen kehityksen raportti osaltaan auttaa löytämään
ratkaisut, jotta työ pääsee vauhtiin.
Jakob SimonsenJohtajaUNDP:n Pohjoismaiden toimisto
-
Copyright © 2007by the United Nations Development Programme
(UNDP) Nordic Office
All rights reserved. No part of this publication may be
reproduced, stored in a
retrieval system or transmitted, in any form or by any means,
electronic, mechanical,
photocopying, recording or otherwise, without prior
permission.
Printed by Phoenix Design Aid
Technical editing: Christine Drud, UNDP Nordic Office
Cover: talking-box
Information design: Mapping Worlds, Phoenix Design Aid and
Zago
Layout: Phoenix Design Aid
For a list of any errors or omissions found subsequent to
printing, please visit our
website at http://hdr.undp.org
-
� TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I
2007/2008
Sisällysluettelo
OsaI Ilmastonmuutoksen torjuminen: Ihmistenvälinen solidaarisuus
jakautuneessa maailmassa
Vuoden 2007/2008 Inhimillisen kehityksen raportin suomenkielinen
tiivistelmä s. 5
OsaII Taulukot ja erilliset tekstilaatikot
Figure 1: Rising CO2 emissions are pushing up stocks &
increasing temperature s. 7Figure 2: Rich countries – deep carbon
footprints s. 12Figure 3: The 21st Century carbon budget is set for
early expiry s. 14Figure 4: Halving emissions by 2050 could avoid
dangerous climate change s. 15Figure 5: Disaster risks are skewed
towards developing countries s. 16Figure 6: Climate change will
hurt developing countries agriculture s. 16Figure 7: Latin
America’s retreating glaciers s. 17Figure 8: Coal set to raise CO2
emissions in power sector s. 21Figure 9: Increased coal efficiency
could cut CO2 emissions s. 22Figure 10: Developed country
investments dwarf international adaptation funds s. 23
Special contribution from Ban Ki-moon s. 9Special contribution
from Desmond Tutu s. 24
Table 1: Carbon footprints at OECD levels would require more
than one planet s. 8Table 2: Emission reduction targets vary in
ambition s. 19Table 3: The multilateral adaptation financing
account s. 23Table 4: Investing in adaptation up to 2015 s. 25
Map 1: Mapping the global variation in CO2 emissions s. 13
Recommendations s. 27
Appendix table 1 s. 29
OsaIII Tilastot
Inhimillisen kehityksen mittarit: vuoden 2007/2008 Inhimillisen
kehityksen raportista poimittuja indeksejä
Käsitteet ja lyhenteet s. 30Table 1: Human development index s.
31Table 1a: Basic indicators for other UN member states s. 35Table
3: Human and income poverty: developing countries s. 36Table 10:
Survival: progress and setbacks s. 39Table 17: OECD-DAC country
expenditures on aid s. 43Table 22: Energy and the environment s.
44Table 23: Energy sources s. 48Table 24: Carbon dioxide emissions
and stocks s. 52Table 25: Status of major international
environmental treaties s. 56Table 28: Gender-related development
index s. 60
-
TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I 2007/2008
�
“Inhimillinen edistys ei ole automaattista eikä väistämätöntä.
Meidän on nähtävä, että huominen on tänään. Meidät haastaa
nykyhetken polttava kiireellisyys. Elämän ja historian suuri
arvoitus avautuu edessämme, mutta me saatamme myöhästyä. Voimme
epätoivoisina vaatia aikaa pysähtymään, mutta aika on kuuro
vetoomuksille ja jatkaa kiiruhtamistaan. Lukuisten sivilisaatioiden
haalenneiden luiden ja sekaisten jäännösten ylle on kirjoitettu
surulliset sanat ’Liian myöhäistä’.”
Martin Luther King Jr. , ‘Where do we go from here: chaos or
community’
Martin Luther King lausui nämä sanat yhteis-kunnallista
oikeudenmukaisuutta käsittele-vässä saarnassaan neljä vuosikymmentä
sitten. Hänen sanoissaan on edelleen vahva viesti. Nyt uuden
vuosituhannen alussa käsissämme on kriisi, joka yhdistää nykypäivän
ja tulevaisuu-den. Kriisi on ilmastonmuutos. Tämä kriisi voidaan
vielä torjua, mutta aika on käymässä vähiin. Maailmalla on alle
vuosikymmen aikaa muuttaa suuntaa. Siksi ilmastonmuutos edel-lyttää
välittömiä toimia.
Ilmastonmuutos on sukupolvemme tär-kein inhimilliseen
kehitykseen liittyvä ky-symys. Kaikessa kehityksessä on loppujen
lopuksi kyse ihmisten mahdollisuuksien lisää-misestä ja vapauden
laajentamisesta; niiden voimavarojen kehittämisestä, joiden
ansiosta ihmiset voivat tehdä valintoja ja elää arvokasta elämää.
Ilmastonmuutos uhkaa vapauksia ja rajoittaa
valinnanmahdollisuuksia. Se kyseen-alaistaa valistuksen ajan
ajatuksen siitä, että mitä pidemmälle ihmiskunta kehittyy, sitä
paremmalta tulevaisuus menneisyyteen ver-rattuna näyttää.
Varoitusmerkit ovat jo nähtävissä. Todis-tamme aitiopaikalta
muutosta, joka saattaa kääntää kehityksen suunnan jo omana
elinai-kanamme. Miljoonat maailman köyhimpään
väestönosaan kuuluvat ihmiset joutuvat jo nyt taistelemaan
ilmastonmuutoksen vaiku-tuksia vastaan. Muutokset eivät ole
riittävän näyttäviä saadakseen tiedotusvälineiden huo-miota eivätkä
ne näy rahamarkkinoilla tai maailman bruttokansantuotteessa.
Jatkuva altistuminen kuivuudelle, myrskyille, tul-ville ja
ympäristön kuormittumiselle kuiten-kin estää maailman köyhimpiä
rakentamasta parempaa elämää.
Ilmastonmuutos vaikeuttaa köyhyyden vastaista kamppailua.
Seitsemän vuotta sit-ten maailman johtajat kokoontuivat sopi-maan
Vuosituhattavoitteista, jotta inhimil-linen kehitys nopeutuisi.
Kehitystä onkin tapahtunut, vaikka monet maat ovat jääneet jälkeen.
Ilmastonmuutos vaikeuttaa ponnis-teluita entisestään. Vaarana on,
että se pysäyt-tää kehityksen ja pyyhkii pois sukupolvien aikana
saadut tulokset köyhyyden poistami-sessa, terveydenhuollossa,
ravitsemuksessa ja koulutuksessa.
Se miten nyt puututaan ilmastonmuu-tokseen vaikuttaa suoraan
siihen, millai-set kehitysmahdollisuudet suurella osalla maapallon
väestöstä on. Epäonnistuminen rajoittaisi etenkin köyhyydessä
elävien 2,6 miljardin ihmisen tulevaisuuden mahdolli-
TIIVISTELMÄ
Ilmastonmuutoksentorjuminen:Ihmistenvälinensolidaarisuusjakautuneessamaailmassa
-
� TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I
2007/2008
suuksia. Se syventäisi maidenvälistä epätasa-arvoa ja tuhoaisi
pyrkimykset tasapuoliseen globalisaatioon.
Nykyisin ilmastonmuutoksesta kärsivät etenkin köyhät, mutta
tulevaisuudessa lämpe-nemisen riskit koskettavat koko ihmiskuntaa.
Kasvihuonekaasut kasaantuvat ilmakehään nopeasti, minkä vuoksi
tulevien sukupolvien il-masto on ratkaisevasti erilainen kuin
nykyisten. Lähestymme kriittisiä pisteitä eli ennakoimat-tomia ja
epäjohdonmukaisia tapahtumia, jotka voivat aiheuttaa ekologisia
katastrofeja, myl-lertää ihmisasutuksen nykymuodot ja tuhota
kansantalouksien kannattavuuden. Maapal-lon suurten jäätiköiden
romahtaminen on yksi esimerkki tällaisesta tapahtumasta. Oma
sukupolvemme ei ehkä näe seurauksia, mutta lapsemme ja
lastenlapsemme joutuvat elämään niiden kanssa.
Meillä on siis painavat syyt toimia pikai-sesti: nykymaailman
köyhyys ja tulevaisuuden katastrofit.
Epävarmuus seurauksista on joillekin riit-tävä syy olla
toimimatta. Tällainen lähtökohta on virheellinen.
Epävarmuustekijöitä toki on, koska ilmastotiede perustuu
todennäköisyyk-siin ja riskien arviointiin. Jos kuitenkin
arvos-tamme lastemme ja lastenlastemme hyvinvoin-tia, meidän
kannattaa toimia, jos vain pienikin katastrofin riski on olemassa.
On myös muis-tettava, että epävarmuus toimii molempaan suuntaan eli
riskit voivat olla jopa ennakoitua suuremmat.
Toimiin on ryhdyttävä pikaisesti, koska uhka kohdistuu kahteen
ihmisryhmään, jolla ei ole poliittista sananvaltaa: köyhät ja
tulevat sukupolvet. Kyse on maiden ja sukupolvien välisestä
oikeudenmukaisuudesta, tasapuoli-suudesta ja ihmisoikeuksien
toteutumisesta. Inhimillisen kehityksen raportti 2007/2008
käsittelee näitä kysymyksiä. Raportin lähtö-kohta on, että
ilmastonmuutos voidaan – ja se tulee – torjua. Maailmasta ei puutu
siihen ta-loudellisia resursseja sen enempää kuin tekno-logisia
toimintaedellytyksiäkään. Jos epäon-nistumme ilmastonmuutoksen
torjumisessa, se johtuu siitä, ettemme onnistuneet syn-nyttämään
riittävää poliittista tahtoa tehdä yhteistyötä.
Tällainen lopputulos ei olisi ainoastaan osoitus mielikuvituksen
ja johtamistaidon puutteesta, vaan myös kaikkien aikojen valta-vin
moraalinen epäonnistuminen. 1900-luvulla poliittisen johtamisen
epäonnistumiset johti-vat kahteen maailmansotaan. Miljoonat
jou-tuivat maksamaan kipeästi katastrofeista, jotka olisi voitu
estää. Vaarallinen ilmastonmuutos on 2000-luvun ja sen jälkeisen
ajan katastrofi, joka voidaan vielä estää. Tulevat sukupuolet
tu-levat tuomitsemaan jyrkästi nykyisen sukupol-ven, joka näki
todisteet ja ymmärsi seuraukset mutta silti jatkoi tiellä, joka
ajoi miljoonia köy-hyyteen ja altisti tulevat sukupolvet
ekologiselle katastrofille.
Ekologinen keskinäisriippuvuusIlmastonmuutos eroaa muista
ihmiskuntaa ravistelevista ongelmista ja se haastaa mei-dät
ajattelemaan monia eri asioita uudella ta-valla. Ennen kaikkea se
haastaa meidät poh-timaan sitä, millaista on elää ihmisyhteisössä,
jonka jäsenet ovat ekologisesti riippuvaisia toisistaan.
Ekologinen keskinäisriippuvuus ei ole ab-strakti käsite. Elämme
maailmassa, joka on ja-kautunut useilla eri tavoilla. Vauraus ja
mahdol-lisuudet ovat jakautuneet kovin epätasaisesti. Kilpaileva
nationalismi synnyttää konflikteja eri puolilla. Uskonto, kulttuuri
ja etninen tausta ovat aivan liian usein erottavia tekijöitä.
Näiden erojen keskellä ilmastonmuutos toimii hyvänä
muistutuksena siitä, mikä meille kaikille on yhteistä: maapallomme.
Kaikki kan-sat ja ihmiset ovat riippuvaisia samasta ilmake-hästä,
ja meillä on vain yksi ilmakehä.
Ilmaston lämpeneminen on todiste siitä, että olemme ylittäneet
ilmakehän kantokyvyn. Lämpöä sitovat kasvihuonekaasut kasaantuvat
ilmakehään ennätysvauhtia. Nykyiset pitoisuu-det ovat nousseet 380
miljoonasosaan (ppm) hiilidioksidiekvivalenttia, mikä on enemmän
kuin koskaan 650 000 viime vuoden aikana. Maapallon keskilämpötilat
voivat nousta yli viidellä asteella 2000-luvun aikana tai hieman
sen jälkeen.
Nousu vastaa lämpötilassa tapahtunutta muutosta sitten viime
jääkauden, jolloin suuri osa Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta oli
yli
Ilmastonmuutos toimii
hyvänä muistutuksena
siitä, mikä meille kaikille
on yhteistä: maapallomme.
Kaikki kansat ja ihmiset
ovat riippuvaisia
samasta ilmakehästä
-
TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I 2007/2008
7
kilometrin paksuisen jääpeitteen alla. Vaaral-lisen
ilmastonmuutoksen raja on noin kahden celsiusasteen
lämpötilannousu. Sen jälkeen voi olla vaikea estää inhimillisen
kehityksen taantumista ja peruuttamatonta ekologista vahinkoa.
Lukujen takaa paljastuu musertava totuus: Hoidamme ekologista
riippuvuussuhdettamme täysin holtittomasti, minkä seurauksena
tule-ville sukupolville kasaantuu kestämätön ekolo-ginen
velkataakka. Kulutamme lastemme eko-logista pääomaa.
Tulevat sukupolvet ei ole ainoa ihmisryhmä, jonka on
selviydyttävä ongelmasta, jota se ei ole itse aiheuttanut.
Ensimmäisenä ja pahiten kärsii maailman köyhä väestö. Rikkaat maat
ja niiden kansalaiset ovat tuottaneet suurimman osan
kasvihuonekaasuista. Korkeimman hin-nan ilmastonmuutoksesta
maksavat kuitenkin köyhät maat ja niiden asukkaat.
Tämä ilmastonmuutoksen syiden ja vai-kutusten välinen käänteinen
suhde unohtuu joskus. Rikkaissa maissa käytävä julkinen kes-kustelu
korostaa enenevissä määrin kehitys-maiden päästöjen aiheuttamaa
uhkaa. Uhka on todellinen mutta se ei saa peittää perimmäistä
ongelmaa. Mahatma Gandhi pohti aikanaan, kuinka monta planeettaa
tarvittaisiin, jos Intia teollistuisi Britannian tavoin. Tämän
raportin mukaan tarvittaisiin yhdeksän planeettaa, jos kaikki
maailman ihmiset tuottaisivat kasvi-huonekaasuja yhtä paljon kuin
kehittyneiden maiden kansalaiset.
Vaikka köyhien ekologinen jalanjälki on pieni, he joutuvat
kohtaamaan pahimmat seuraukset ekologisen riippuvuuden
kestä-mättömästä hoidosta. Rikkaissa maissa il-mastonmuutokseen
sopeutuminen on tähän mennessä vaatinut lähinnä termostaattien
säätämistä, pidempien ja kuumempien ke-säkausien sietämistä ja
vuodenaikojen muu-toksia. Merenpinnan nousu uhkaa Lon-toon ja Los
Angelesin kaltaisia kaupunkeja, mutta niiden asukkaita suojaavat
hienot tul-vajärjestelmät. Afrikan sarvessa säämuutok-set sen
sijaan johtavat maatalouden satojen epäonnistumiseen ja nälkään tai
siihen, että naiset ja lapset joutuvat käyttämään veden-hakuun yhä
enemmän aikaa. Ilmastonmuu-toksen aiheuttamat myrsky- ja tulvauhat
ovat jo nyt todellisia Gangesin, Mekongin ja Niilin suistoilla sekä
kehitysmaiden kas-vavissa slummeissa.
Ilmastonmuutokseen liittyvät uhat ja riskit ovat fyysisten
prosessien seurausta. Mutta ne ovat myös ihmisten toimien ja
valintojen tulosta. Tämä on toinen ekolo-giseen
keskinäisriippuvuuteen liittyvä asia, joka joskus unohdetaan. Kun
ihmiset pa-nevat ilmastointilaitteensa päälle amerik-kalaisessa
kaupungissa tai ajelevat autolla jossakin päin Eurooppaa, heidän
teoillaan on seurauksensa. Seuraukset luovat yhtey-den heidän ja
bangladeshilaisten maaseutu-yhteisöjen, etiopialaisten
maanviljelijöiden ja haitilaisten slummiasukkaiden välille. Nämä
inhimilliset yhteydet tuovat muka-naan moraalisia velvollisuuksia,
mukaan lukien velvollisuuden muuttaa energiapoli-
Rising CO2 emissions are pushing up stocks and increasing
temperature
Figure 1
–0.10.00.1
1856 1870 1890 1910 1930 1950 1970 1990 2004
Temperature (°C) relative to pre–industrial levels
Source: CDIAC 2007; IPCC 2007a.
0.70.80.9
250
275
300
350375400
Atmospheric CO2 concentration(ppm CO
2)
0
5
25
30
CO2 emissions (Gt CO
2)
Hoidamme ekologista
riippuvuussuhdettamme
täysin holtittomasti,
minkä seurauksena
tuleville sukupolville
kasaantuu kestämätön
ekologinen velkataakka
-
8 TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I
2007/2008
tiikkaa, joka aiheuttaa haittaa muille ihmi-sille tai tuleville
sukupolville.
Syy toimiaJos maailmassa aletaan nyt toimia, on mahdol-lista –
mutta vain mahdollista – pitää 2000-luvun ilmaston lämpeneminen
enintään kah-dessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan. Tämän
saavuttaminen vaatii vahvaa johta-juutta ja ennennäkemätöntä
kansainvälistä yh-teistyötä. Ilmastonmuutos on kuitenkin uhka, joka
tarjoaa myös mahdollisuuden. Ennen kaikkea se antaa mahdollisuuden
tiiviimpään kansainväliseen yhteistyöhön yhteisen ratkai-sun
löytämiseksi.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julis-tus on hyvä
vertailukohta. Julistus oli vastaus poliittiseen epäonnistumiseen,
joka synnytti äärinationalismia, fasismia ja maailmansodan. Siinä
määriteltiin erinäisiä oikeuksia “ihmis-kunnan kaikille jäsenille”.
Julistuksen poh-jana olevat arvot nähtiin toimintaohjeena, sillä
”kun ihmisoikeuksia on väheksytty tai ne on jätetty huomiota
vailla, on tapahtunut raaka-laistekoja, jotka ovat järkyttäneet
ihmiskunnan omaatuntoa”.
Ihmisoikeusjulistuksen laatijoilla oli mie-lessään inhimillinen
tragedia, joka oli jo ta-pahtunut - toinen maailmansota.
Ilmaston-muutoksessa on kyse erilaisesta tilanteesta, koska
tragedia on vasta syntymässä. Trage-dian salliminen olisi sellainen
poliittinen epäonnistuminen, jonka voisi hyvällä syyllä sanoa “
järkyttävän ihmiskunnan omaatun-toa”. Se olisi systemaattinen
rikkomus maa-ilman köyhimmän väestön ja tulevien suku-polvien
ihmisoikeuksia vastaan ja merkitsisi askelta taaksepäin
yleismaailmallisten arvo-jen toteuttamisessa.
Vaarallisen ilmastonmuutoksen estämi-nen antaisi toivoa
monenvälisten ratkaisujen löytämisestä kansainvälisen yhteisön
laaja-mittaisiin ongelmiin. Ilmastonmuutoksen vuoksi joudumme
pohtimaan erittäin moni-mutkaisia kysymyksiä, jotka koskettavat
niin tiedettä, taloutta kuin kansainvälisiä suhtei-takin. Niihin on
keksittävä käytännöllisiä ratkaisuja, mutta samalla on tärkeää
pitää mielessä myös suuremmat kysymykset. Po-liittisten johtajien
ja tavallisten kansalaisten on nyt tehtävä valinta universaalien
inhimil-listen arvojen ja laajamittaisten ihmisoikeus-rikkomusten
välillä.
Ilmastonmuutoksen torjuminen lähtee sen kolmen erityispiirteen
tunnustamisesta. Niistä ensimmäinen on muutoksen etene-misvoiman ja
sen kumulatiivisten seurausten yhteisvaikutus. Kun hiilidioksidia
(CO2) ja muita kasvihuonekaasuja on päässyt ilmake-hään, ne pysyvät
siellä pitkään. 2100-luvun ihmiset joutuvat kärsimään meidän
päästö-jemme seurauksista aivan kuten meidän pitää sopeutua
teollisen vallankumouksen jälkeen syntyneiden päästöjen
seurauksiin. Tiukatkin ilmastonmuutoksen hillitsemistoimet
vaikut-tavat lämpötilanmuutoksiin todenteolla vasta 2030-luvun
puolivälissä eivätkä lämpötilat saavuta huippuaan ennen 2050-lukua.
Toi-sin sanoen 2000-luvun ensimmäisellä puolis-kolla koko maailma,
erityisesti sen köyhim-mät asukkaat, joutuvat väistämättä kärsimään
ilmastonmuutoksesta.
Ilmastonmuutoksen kumulatiivinen luonne merkitsee ennen kaikkea
sitä, että hii-lisykli ei noudata poliittisia syklejä. Nykyinen
CO2
emissions per capita
Equivalent global CO2
emissions bEquivalent number of
sustainable c carbon
budgets
(t CO2) (Gt CO2)
2004 2004
World d 4.5 29 2
Australia 16.2 104 7
Canada 20.0 129 9
France 6.0 39 3
Germany 9.8 63 4
Italy 7.8 50 3
Japan 9.9 63 4
Netherlands 8.7 56 4
Spain 7.6 49 3
United Kingdom 9.8 63 4
United States 20.6 132 9
Table 1
CarbonfootprintsatOECDlevelswouldrequiremorethanoneplaneta
a. As measured in sustainable carbon budgets.b. Refers to global
emissions if every country in the world emitted at the same per
capita level as the specified country.c. Based on a sustainable
emissions pathway of 14.5 Gt CO2 per year. d. Current global carbon
footprint.
Source: HDRO calculations based on Indicator Table 24.
-
TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I 2007/2008
�
poliittisten johtajien sukupolvi ei voi ratkaista
ilmastonmuutosongelmaa, sillä kestävää pääs-töpolitiikkaa on
noudatettava vuosikymmen-ten ajan. Nykyisillä johtajilla on
kuitenkin valta antaa tuleville sukupolville mahdollisuus torjua
ongelma.
Kiireellisyys on ilmastonmuutoshaasteen toinen erityispiirre.
Kiireellisyys on seurausta muutoksen etenemisvoimasta ja
vaikutusten viiveestä. Monilla muilla kansainvälisen poli-tiikan
osa-alueilla toimimattomuuden seura-ukset ovat rajalliset.
Kansainvälinen kauppa on hyvä esimerkki. Kauppaneuvottelut voivat
keskeytyä ja jatkua uudelleen ilman, että siitä koituu pitkällä
aikavälillä haittaa kaupan-käynnin perusjärjestelmälle – kuten
Dohan kierroksen epäonninen historia osoittaa. Il-mastonmuutoksessa
jokainen vuosi, jolla yh-teisymmärrys päästövähennyksistä
viiväs-tyy, lisää kasvihuonekaasuja ja nostaa tulevia
lämpötiloja. Niinä seitsemänä vuonna, jotka Dohan kierros on
kestänyt, kasvihuonekaasut ovat lisääntyneet noin 12 ppm
hiilidioksidiek-vivalenttia. Nämä päästöt ovat edelleen
ilma-kehässä, kun 2100-luvun kauppakierrokset käynnistyvät.
Historiasta ei löydy tapausta, joka vastaisi kiireellisyydeltään
ilmastonmuutosta. Kylmän sodan aikana kaupunkeja kohti suunnatut
ydinohjukset olivat vakava uhka ihmisten tur-vallisuudelle.
Tuolloin toimettomuus oli stra-tegia riskien hallitsemiseksi.
Molemminpuo-lisen tuhoamiskyvyn tunnustaminen takasi kieroutuneen
mutta ennustettavan tasapainon. Ilmastonmuutoksen kohdalla
toimettomuus takaa ainoastaan kasvishuonekaasujen lisään-tymisen ja
inhimillisen kehityspotentiaalin tuhoutumisen.
Kolmas tärkeä erityispiirre on ilmaston-muutoksen
maailmanlaajuisuus. Maapallon
The Human Development Report 2007/2008 comes at a time when
climate change—long on the international agenda—is starting
to
receive the very highest attention that it merits. The recent
find-
ings of the IPCC sounded a clarion call; they have
unequivocally
affirmed the warming of our climate system and linked it
directly
to human activity.
The effects of these changes are already grave, and they are
growing. This year’s Report is a powerful reminder of all that
is at
stake: climate change threatens a ‘twin catastrophe’, with early
set-
backs in human development for the world’s poor being
succeeded
by longer term dangers for all of humanity.
We are already beginning to see these catastrophes unfold.
As
sea levels rise and tropical storms gather in intensity,
millions of
people face displacement. Dryland inhabitants, some of the
most
vulnerable on our planet, have to cope with more frequent
and
more sustained droughts. And as glaciers retreat, water
supplies
are being put at risk.
This early harvest of global warming is having a dispropor-
tionate effect on the world’s poor, and is also hindering
efforts to
achieve the MDGs. Yet, in the longer run, no one—rich or
poor—
can remain immune from the dangers brought by climate
change.
I am convinced that what we do about this challenge will
define
the era we live in as much as it defines us. I also believe that
climate
change is exactly the kind of global challenge that the United
Na-
tions is best suited to address. That is why I have made it my
per-
sonal priority to work with Member States to ensure that the
United
Nations plays its role to the full.
Tackling climate change requires action on two fronts.
First,
the world urgently needs to step up action to mitigate
greenhouse
gas emissions. Industrialized countries need to make deeper
emission reductions. There needs to be further engagement of
developing countries, as well as incentives for them to limit
their
emissions while safeguarding economic growth and efforts to
eradicate poverty.
Adaptation is the second global necessity. Many countries,
es-
pecially the most vulnerable developing nations, need assistance
in
improving their capacity to adapt. There also needs to be a
major
push to generate new technologies for combating climate
change,
to make existing renewable technologies economically viable,
and
to promote a rapid diffusion of technology.
Climate change threatens the entire human family. Yet it
also
provides an opportunity to come together and forge a collec-
tive response to a global problem. It is my hope that we will
rise
as one to face this challenge, and leave a better world for
future
generations.
Ban Ki-moon
Secretary-General of the United Nations
Special contribution Climatechange—togetherwecanwinthebattle
-
10 TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I
2007/2008
ilmakehä ei erottele kasvihuonekaasuja alku-perämaan mukaan.
Tonni kasvihuonekaasuja Kiinasta vastaa tonnia kasvihuonekaasuja
Yh-dysvalloista, ja yhdessä maassa tuotetut pääs-töt ovat muidenkin
maiden ongelma. Tämän vuoksi mikään maa ei voi yksin voittaa
tais-telua ilmastonmuutosta vastaan. Yhteistyö ei ole vaihtoehto
vaan välttämättömyys. Kun Benjamin Franklin allekirjoitti
Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen vuonna 1776, hänen kerrotaan
todenneen: “Meidän tulee vetää yhtä köyttä tai joudumme kaikki
köyden jat-koksi.” Eriarvoisessa maailmassamme köyhät joutuvat
kärsimään aiemmin kuin rikkaat. Loppujen lopuksi kyseessä on
kuitenkin kriisi, joka uhkaa meitä kaikkia. Meidänkin on
va-littava, haluammeko toimia yhdessä vai kärsiä erikseen.
Tilaisuus yhteistyöhönIlmastonmuutos on niin valtava ongelma,
että luovuttaminen ja pessimismi saattavat tuntua perustelluilta.
Luovuttaminen on kuitenkin luksusta, johon maailman köyhillä
ihmisillä ja tulevilla sukupolvilla ei ole varaa. Muitakin
vaihtoehtoja on olemassa.
Optimismiin on aihetta. Viisi vuotta sit-ten maailmalla käytiin
vielä keskustelua siitä, onko ilmastonmuutos ylipäätään käynnissä
ja onko se ihmisen aiheuttama. Nyt väittely on ohi ja
ilmastonmuutoksen epäilijät yhä harvemmassa. Hallitustenvälisen
ilmasto-paneelin neljäs arviointiraportti sai aikaan mittavan
tieteellisen yhteisymmärryksen siitä, että ilmastonmuutos tapahtuu
ja se on ihmisen toiminnan seurausta. Tähän yhtyvät lähes kaikki
hallitukset. Ilmastonmuutoksen taloudellisia vaikutuksia arvioineen
Sternin raportin jälkeen useimmat maat hyväksyivät ajatuksen, että
ongelman ratkaisemiseen on varaa ja että se tulee halvemmaksi kuin
toi-mettomuuden seuraukset.
Myös poliittinen sitoutuminen voi-mistuu. Moni maa on asettanut
rohkeita päästövähennystavoitteita, ja ilmaston-muutos on
vakiinnuttanut paikkansa G8-maiden asialistalla. Myös vuoropuhelu
kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä on lisääntymässä.
Nämä ovat hyviä uutisia, mutta käytän-nön tulokset ovat vähemmän
vakuuttavia. Vaikka hallitukset tunnustavatkin maa-pallon
lämpenemisen realiteetit, poliittiset toimet jäävät pahasti jälkeen
siitä, mitä pitäisi vähintään tehdä. Tieteellisten todisteiden ja
poliittisten toimien välinen epäsuhta on edelleen suuri. Osa
rikkaista maista ei ole vielä asettanut selkeitä
kasvihuonekaasu-päästöjen vähennystavoitteita. Toiset maat ovat
kyllä asettaneet tavoitteita mutta eivät ole tehneet niiden
vaatimia energiapoliitti-sia uudistuksia. Perimmäinen ongelma on
selkeän, uskottavan ja pitkäaikaisen kansain-välisen viitekehyksen
puute. Monenkeskinen viitekehys tarvitaan osoittamaan, miten
ilmastonmuutos torjutaan, ja yhdistämään poliittinen sykli
hiilisykliin.
Kioton pöytäkirjan nykyisen sitou-muskauden umpeutuessa vuonna
2012 kansainvälisellä yhteisöllä on tilaisuus luoda tämä
viitekehys. Tilaisuuteen tarttuminen vaatii rohkeaa johtajuutta.
Tilaisuuden menet-täminen suuntaa maailman kohti vaarallista
ilmastonmuutosta.
Kehittyneiden maiden on otettava ohjat käsiinsä, koska niiden
harteilla on histori-allinen vastuu ilmastonmuutoksesta. Niillä on
myös riittävästi taloudellisia ja teknisiä resursseja päästöjen
nopeaan vähentämiseen riittävässä määrin. Hiilidioksidipäästöjen
hinnoittelu verotuksen tai päästökaupan (cap-and-trade) avulla on
hyvä lähtökohta, mutta markkinahinnoittelu ei yksin riitä. Lisäksi
on tärkeää luoda sääntelyjärjestel-miä sekä lisätä julkisen ja
yksityisen sektorin yhteistyötä, jotta siirtyminen vähähiiliseen
talouteen etenee.
Kioton pöytäkirjan periaate yhtei-sestä mutta eriytetystä
vastuusta ei tarkoita, ettei kehitysmaiden tarvitse tehdä mitään.
Kansainvälisen sopimuksen uskottavuus riippuu siitä, ottavatko
siihen osaa myös kehitys-maiden suurimmat päästäjät.
Tasapuolisuuden ja inhimillisen kehityksen nimissä kehitys-maille
on kuitenkin annettava mahdollisuus siirtyä vähähiiliseen kasvuun
sitä tahtia, kun niiden kapasiteetti sallii.
Mikään maa ei voi
yksin voittaa taistelua
ilmastonmuutosta vastaan.
Yhteistyö ei ole vaihtoehto
vaan välttämättömyys
-
TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I 2007/2008
11
Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää monella eri tasolla.
Ilmastonmuutoksen hillit-seminen tehostuisi huomattavasti, jos
vuoden 2012 jälkeiseen sopimukseen sisällytettäisiin mekanismit
rahoitukselle ja teknologian siir-rolle. Mekanismien avulla
voitaisiin edistää vähähiilisen tekniikan käyttöönottoa. Yhteistyö
on tärkeää myös sademetsien suoje-lussa ja kestävässä käytössä.
Myös ilmastonmuutokseen sopeutu-mista on korostettava.
Sopeutuminen on jätetty liian vähälle huomiolle, vaikka se pitäisi
nähdä olennaisena osana köyhyyden vähentämistä. Ilmastonmuutoksen
hillitse-mistoimenpiteet ovat toki ensisijaisia, koska vaarallisen
ilmastonmuutoksen torjuminen riippuu niistä. Sopeutumisessa rikkaat
maat eivät kuitenkaan saa tyytyä suojelemaan vain omia
kansalaisiaan ja jättää maailman köyhät oman onnensa nojaan.
Oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen edellyt-tävät
vahvempaa kansainvälistä sitoutumista sopeutumistoimiin.
Nykypolven perintöVuoden 2012 jälkeinen sopimusmalli vaikut-taa
ratkaisevasti siihen, miten ilmastonmuu-tos voidaan välttää ja
miten väistämättömistä muutoksista selvitään. Neuvotteluja tulee
vä-rittämään hallitusten hyvin vaihteleva neuvot-teluvoima. Myös
liikemaailma tulee saamaan äänensä kuuluville. Kun hallitukset
neuvot-televat Kioton pöytäkirjan jatkosta, niiden tulee huomioida
myös ne kaksi ihmisryhmää, joiden ääni ei kuulu: maailman köyhät ja
tule-vat sukupolvet. Myös heidän oikeuksiaan on kunnioitettava.
Musertavan köyhyyden ja nälän keskellä kamppailevat ihmiset
ansaitsevat enemmän solidaarisuutta. Poliitikot asettavat
huip-pukokouksissaan hienolta kuulostavia kehi-tystavoitteita mutta
vesittävät ne, kun eivät ryhdy toimiin ilmastonmuutoksen
pysäyt-tämiseksi. Tulevilla sukupolvilla on oikeus asettaa
nykypolvi vastuuseen siitä, että hei-dän tulevaisuutensa ja jopa
selviytymisensä vaarantuu. Ei ole oikein tulevia polvia koh-taan,
että nykyiset poliittiset johtajat kohtaa-vat ihmiskunnan kaikkien
aikojen suurim-
man haasteen eivätkä tee mitään. Maailman köyhillä ja tulevilla
sukupolvilla ei ole varaa siihen itsetyytyväisyyteen ja
päättämättö-myyteen, joka leimaa kansainvälisiä
ilmas-toneuvotteluja. Heillä ei myöskään ole varaa siihen valtavaan
epäsuhtaan, joka vallitsee maailman johtajien puheiden ja
energiapo-liittisten toimien välillä.
Kaksikymmentä vuotta sitten brasilialai-nen ympäristöaktivisti
Chico Mendes kuoli yrittäessään suojella Amatsonin sademetsää.
Ennen kuolemaansa hän puhui siitä, miten hänen paikallinen
taistelunsa liittyi kan-sainväliseen yhteiskunnallisen
oikeudenmu-kaisuuden tavoitteluun: “Luulin ensin, että taistelin
pelastaakseni kumipuut. Sitten ku-vittelin taistelevani Amatsonin
sademetsän puolesta. Nyt tajuan, että taistelen ihmiskun-nan
puolesta.”
Ilmastonmuutosta vastaan käytävä tais-telu on taistelua
ihmiskunnan puolesta. Taistelun voittaminen vaatii kauaskantoisia
muutoksia niin kulutuksessa, energiantuo-tannossa ja
-hinnoittelussa kuin kansain-välisessä yhteistyössäkin. Ennen
kaikkea se kuitenkin vaatii kauaskantoisia muutoksia siihen, miten
suhtaudumme ekologiseen kes-kinäisriippuvuuteen, köyhien
oikeudenmu-kaiseen kohteluun ja tulevien sukupolvien
ihmisoikeuksiin.
Vuosisatamme ilmastohaasteIlmaston lämpeneminen on jo käynnissä.
Lämpötilat ovat nousseet ympäri maail-maa noin 0,7 asteella
teollistumisen alusta, ja nousuvauhti vain kiihtyy. Lämpöti-lan
kohoamisesta ja maapallon ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien
välisestä yhteydestä on runsain mitoin tieteellistä
todistusaineistoa.
Ei ole olemassa selvää rajaa, joka erottaisi “vaarallisen”
ilmastonmuutoksen “turvalli-sesta”. Monet köyhät väestönosat ja
herkim-mät ekologiset systeemit ovat jo joutuneet sopeutumaan.
Kahden asteen kynnyksen ylittäminen kasvattaisi kuitenkin
merkittä-västi inhimillisen kehityksen taantuman ja
peruuttamattomien ekologisten katastrofien todennäköisyyttä.
Maailman köyhillä ja tulevilla
sukupolvilla ei ole varaa
siihen itsetyytyväisyyteen
ja päättämättömyyteen,
joka leimaa kansainvälisiä
ilmastoneuvotteluja
-
12 TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I
2007/2008
Kynnys ylittyy selvästi, jos jatkamme niin kuin ennenkin.
Viidenkymmenen prosen-tin todennäköisyys pysäyttää lämpeneminen
kahteen asteeseen esiteollisesta ajasta saavute-taan, jos
kasvihuonekaasupitoisuudet saadaan pysymään noin 450
miljoonasosassa hiilidiok-sidiekvivalenttia. Jos ne vakautetaan 550
mil-joonasosaan, kynnyksen ylittämisen todennä-köisyys nousee 80
prosenttiin. Harva ottaisi vastaavan suuruista riskiä omassa
elämäs-sään. Maailmanlaajuisena yhteisönä otamme kuitenkin
huomattavasti suurempia riskejä. 2000-lukua koskevat arviot
viittaavat siihen, että pitoisuudet vakautuvat yli 750
miljoonas-osan hiilidioksidiekvivalentin tasolle. Se voi merkitä
ilmaston lämpenemistä yli viidellä asteella.
Lämpötila-arviot eivät kerro muutoksen vaikutuksista
inhimilliseen kehitykseen. Nykyvauhdilla keskilämpötila saavuttaa
tason, joka vie inhimillistä kehitystä taak-sepäin, tuhoaa
elinkeinoja ja johtaa massa-muuttoihin. Kuluvan vuosisadan loppuun
mennessä kauhukuvat katastrofaalisista ekologisista seurauksista
ovat voineet muut-tua mahdollisista todennäköisiksi. Viime-aikaiset
todisteet jäätiköiden kiihtyneestä sulamisesta Antarktiksella ja
Grönlannissa, merten happamoitumisesta, sademetsien kutistumisesta
ja arktisen ikiroudan sula-misesta voivat kaikki – yhdessä tai
erikseen – johtaa kriittisiin pisteisiin.
Eri maiden osuus kasvihuonepäästöistä vaihtelee. Rikkaat maat,
joiden väestö muo-dostaa 15 prosenttia maailman väestöstä,
tuottavat hiilidioksidipäästöistä lähes puolet. Kiinan ja Intian
voimakkaan talouskasvun vuoksi niiden päästöjen kokonaismäärät
lä-henevät rikkaiden maiden tasoa. Niiden hen-keä kohden laskettu
ekologinen jalanjälki on kuitenkin vielä paljon pienempi.
Yhdysvalta-laisen ekologinen jalanjälki on viisi kertaa niin suuri
kuin kiinalaisen ja 15 kertaa niin suuri kuin intialaisen.
Etiopiassa ekologinen jalan-jälki on 0,1 tonnia hiilidioksidia
asukasta koh-den, Kanadassa 20 tonnia.
Mitä olisi sitten tehtävä päästöjen va-kauttamiseksi sellaiselle
tasolle, että vaa-rallinen ilmastonmuutos estetään? Ilmasto-
mallit auttavat määrittelemään 2000-luvun hiilidioksidibudjetin.
Jos kaikki muu pysyy ennallaan, maailman energiantuotannon
hiilidioksidibudjetti olisi noin 14,5 Gt ek-vivalenttista
hiilidioksidia vuodessa. Nykyi-sin päästöt ovat kaksi kertaa niin
suuret ja – mikä huolestuttavinta – kasvussa. Loppu-tulos on, että
kuluvan vuosisadan hiilidiok-sidibudjetti saattaa huveta jo vuonna
2032. Syntyy ekologista velkaa, jonka tulevat su-kupolvet joutuvat
maksamaan vaarallisena ilmastonmuutoksena.
Hiilibudjettianalyysi valottaa kehitys-maiden osuutta maailman
kasvihuonekaa-supäästöistä. Osuus on kasvussa, mutta se ei poista
sitä tosiasiaa, että perimmäinen vastuu on rikkaiden maiden
harteilla. Jos jokaisella kehitysmaan asukkaalla olisi yhtä suuri
eko-loginen jalanjälki kuin keskivertosaksalai-sella tai britillä,
maailman päästömäärä olisi jo nyt nelinkertainen kestäväksi
määriteltyyn tasoon verrattuna. Jos jokaisen kehitysmaan asukkaan
ekologinen jalanjälki olisi yhdys-valtalaisten tai kanadalaisten
tasolla, vas-taava päästömäärä olisi yhdeksän kertaa niin
suuri.
Tämän tulevaisuudenkuvan muuttaminen vaatii merkittäviä
toimenpiteitä. Jos maailma olisi yksi maa, sen tulisi leikata
kasvihuonekaa-supäästönsä puoleen vuoteen 2050 mennessä (vuoden
1990 tasosta) ja jatkaa leikkauksia vuosisadan loppuun saakka.
Maailma ei kui-tenkaan ole yksi maa. Rikkaiden maiden täy-tyy
leikata päästöjään 30 prosenttia vuoteen 2020 ja vähintään 80
prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Kehitysmaiden päästöt kohonnevat
huippuunsa noin vuonna 2020, ja niiden olisi leikattava päästöjä 20
prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
Vakauttamistavoite on tiukka mutta siihen on varaa. Nykyhetken
ja vuoden 2030 väliseksi vuosittaiseksi keskihinnaksi muodostuisi
1,6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se ei ole pieni investointi,
mutta se on alle kaksi kol-masosaa maailman sotilasmenoista.
Toimet-tomuus tulisi paljon kalliimmaksi. Sen kus-tannukset
voisivat Sternin raportin mukaan nousta laskutavasta riippuen 5–20
prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Figure 2 Rich countries— deep carbon footprints
Canada20.015.0
United States20.619.3
RussianFederation10.613.4 (1992)
United Kingdom9.810.0
France6.06.4
China3.82.1
Brazil 1.8 1.4
Egypt 2.3 1.5
Bangladesh 0.3 0.1
Tanzania 0.1 0.1
Ethiopia 0.1 0.1
Source: CDIAC 2007.
CO2 emissions(t CO2 per capita)
20041990
Viet Nam 1.2 0.3
India 1.2 0.8
Nigeria 0.9 0.5
-
TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I 2007/2008
1�
Päästötrendien tarkastelu osoittaa, kuinka valtavasta haasteesta
on kyse. Ener-giantuotantoon liittyvien hiilidioksidipääs-töjen
määrä on noussut jyrkästi vuoden 1990 jälkeen, joka on Kioton
pöytäkirjan vertailuvuosi. Kaikki rikkaat maat eivät
al-lekirjoittaneet pöytäkirjan tavoitteita, joi-den mukaan niiden
olisi pitänyt vähentää keskimääräisiä päästöjään noin viidellä
pro-sentilla. Useimmat allekirjoittajamaistakin ovat jäämässä
tavoitteista. Niidenkin enem-mistö, jotka ovat onnistuneet pitämään
kiinni tavoitteista, ovat onnistuneet muista syistä kuin
poliittisesta sitoumuksesta hil-litä ilmastonmuutosta. Kioton
pöytäkir-jassa ei asetettu kehitysmaiden päästöille määrällisiä
rajoitteita. Jos päästöt kasvavat seuraavien viidentoista vuoden
aikana yhtä suoraviivaisesti kuin viimeisten viidentoista vuoden
aikana, vaarallista ilmastonmuu-tosta ei voida estää.
Energiankäyttöennusteet osoittavat täs-mälleen samaan suuntaan –
tai pahempaan. Nykyiset investointimallit tukevat runsaasti
hiilidioksidipäästöjä tuottavaa energiainfra-struktuuria, jossa
hiilivoima on pääosassa. Ny-kytrendien ja -politiikan perusteella
energian-tuotannon hiilidioksidipäästöt voivat nousta yli 50
prosentilla vuosien 2004 ja 2030 välillä. On ennustettu, että
energiantarpeen tyydyt-tämiseksi vaaditaan vuosina 2004–2030
kak-sikymmentä tuhatta miljardia dollaria. Tämä veisi maailman
väistämättä kestämättömälle tielle. Vaihtoehtona on investoida
puhtaam-paan talouskasvuun.
Äärimmäiset sääilmiöt ja haavoittuvuusÄärimmäisillä sääilmiöillä
on jo nyt merkit-tävä rooli köyhien elämässä. Kuivuuden, tul-vien
ja myrskyjen kaltaiset ilmiöt uhkaavat ihmishenkiä ja aiheuttavat
epävarmuutta. Ääri-ilmiöt pilaavat pitkän aikavälin
kehi-tysmahdollisuudet, sillä ne nakertavat tuot-tavuutta ja
heikentävät ihmisten toimin-taedellytyksiä. Yksittäisiä
ääri-ilmiöitä on vaikea selittää ilmastonmuutoksella.
Ilmas-tonmuutos kuitenkin kasaa vähitellen köy-hiin kohdistuvia
uhkia. Ilmastonmuutos
Energy-related CO2 emissions (Gt CO2)
Mapping the global variation in CO2 emissionsMap 1
United StatesChina
World total
IndiaNorth Africa
Sub-Saharan Africa
Latin America
Russian Federation
JapanEuropean Union
6.0 Gt CO2 5.0 Gt CO
2
1.3 Gt CO2
0.5 Gt CO2
0.7 Gt CO2
1.4 Gt CO2
1.5 Gt CO2
1.3 Gt CO2
4.0 Gt CO2
The size of this square equals 1 Gt CO2 29.0 Gt CO2
Each country’s size is relative to its annual CO2 emissions
Source: Mapping Worlds 2007, based on data from CDIAC.
Note: The boundaries and names shown and the designations used
on this map do not imply offical endorsement or acceptance by the
United Nations. Dotted lines represent approximately the Line of
Control in Jammu and Kashmir agreed upon by India and Pakistan. The
final status of Jammu and Kashmir has not yet been agreed upon by
the parties.
-
1� TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I
2007/2008
kuormittaa jo ennestään ylikuormittuneita selviytymismekanismeja
ja syöksee ihmiset köyhyyskierteeseen.
Katrina-hurrikaani osoitti, kuinka haa-voittuvainen ihminen on
ilmastonmuutoksen kourissa jopa rikkaissa maissa – etenkin jos
il-mastonmuutoksen vaikutukset liittyvät raken-teelliseen
epätasa-arvoon. Kehitysmaiden huoli äärimmäisistä sääilmiöistä
kasvaa jokaisen tul-van, myrskyn ja helleaallon myötä.
Ilmasto-katastrofit ovat keskittyneet köyhiin maihin. Niistä kärsi
vuosina 2000–2004 yhteensä noin 262 miljoonaa ihmistä, joista yli
98 prosenttia asuu kehitysmaissa. OECD-maissa vain yksi ihminen
1500:sta kärsi äärimmäisistä sääil-miöistä, kun taas kehitysmaissa
vastaava luku oli joka yhdeksästoista. Kehitysmaissa riski on
79-kertainen.
Köyhyys ja alhainen kehitystaso vähentävät kotitalouksien
mahdollisuuksia vastata ilmas-touhkiin. Koska köyhillä
kotitalouksilla on vähän omaisuutta ja rajallinen mahdollisuus
saada lainaa, niiden on selvittävä sääilmiöistä vaikeissa
olosuhteissa.
Sopeutumiskeinot voivat jopa lisätä puu-tetta. Kuivuudelle
herkillä alueilla viljelijät vaihtavat usein heikommin tuottaviin
mutta kestävämpiin lajikkeisiin. Kun jokin äärim-mäinen sääilmiö
iskee, köyhät joutuvat usein myymään tuottavaa omaisuutta, joka
voisi myöhemmin auttaa heitä pääsemään jaloil-leen. Jos sekään ei
riitä, perheiden on keksit-tävä muita selviytymiskeinoja:
vähennettävä aterioiden määrää, leikattava terveysmenoja tai
otettava lapset pois koulusta. Nämä epä-toivoiset keinot saattavat
jättää heikoim-massa asemassa olevat kotitaloudet pysyvään
köyhyysloukkuun.
Raporttia varten tehty tutkimus osoit-taa, kuinka voimakkaita
tällaiset loukut voi-vat olla. Tutkimus hyödynsi kotitaloustason
tilastotietoja ja tarkasteli sääilmiöiden pit-käkestoisia
vaikutuksia köyhien elämään. Kahdessa kuivuusherkässä maassa,
Etiopi-assa ja Keniassa, kuivuuden aikana syntyneet viisivuotiaat
tai sitä nuoremmat lapset olivat 36 ja 50 prosenttia
todennäköisemmin alira-vittuja kuin muina aikoina syntyneet lapset.
Etiopiassa tämä merkitsi, että vuonna 2005 maassa oli noin kaksi
miljoonaa aliravittua lasta enemmän kuin normaalisti. Nigeriassa
kuivuusvuonna syntyneillä kaksivuotiailla tai sitä nuoremmilla
lapsilla oli 72 prosenttia suuremmalla todennäköisyydellä
kasvuhäiri-öitä kuin muilla. Intiassa 1970-luvun tulvien aikana
syntyneet naiset olivat 19 prosenttia pienemmällä
todennäköisyydellä käyneet ala-asteen kuin muut.
Sääilmiöiden pitkäaikaiset vaikutukset inhimilliseen kehitykseen
eivät saa riittävästi huomiota. Media on tärkeä
mielipidevaikut-taja ja sillä on merkittävä rooli sääilmiöiden
aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen ku-vaajana. Tiedotusvälineet
antavat kuitenkin ilmiöistä usein sen kuvan, että ne tulevat ja
menevät, eikä kuivuuskausien ja tulvien pit-käaikaisiin seurauksiin
kiinnitetä riittävästi huomiota.
Ilmastonmuutos ei näy köyhien elämässä yksittäisinä
suurkatastrofeina eikä yksittäisiä tapahtumia voi suoraan selittää
ilmastonmuu-toksella. Ilmastonmuutos kuitenkin altistaa köyhiä
talouksia enenevissä määrin ääri-ilmi-
The 21st Century carbon budget is set for early expiryFigure
3
2000 2032 2042 2100
Cumulative total CO2 emissions (Gt CO2)
Source: Meinshausen 2007.
1
2
3
4
5
6
71,456
0
2,000
1,000
3,000
4,000
5,000
6,000
7,0001 IPCC scenar io A1Fl2 IPCC scenar io A23 IPCC scenar io
A1B4 IPCC scenar io B25 IPCC scenar io A1T6 IPCC scenar io B17 Sus
ta inab le emiss ions pa thway
Carbon budget to avoid dangerous climate change
-
TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I 2007/2008
1�
öille. Se kasaa paineita omaksua selviytymiskei-noja, jotka
nakertavat inhimillisen kehityksen edellytyksiä.
Ilmastonmuutos hidastaa inhimillistä kehi-tystä eri tavoin:•
Maataloustuotanto ja ruokaturval-
lisuus. Ilmastonmuutos vaikuttaa sademääriin, lämpötiloihin ja
veden saata-vuuteen haavoittuvilla maanviljelysalueilla.
Kuivuudesta kärsivät alueet Saharan etelä-puolisessa Afrikassa
voivat laajeta 60–90 miljoonaa hehtaaria. Kuivat maa-alueet
kärsisivät 26 miljardin dollarin tappiot vuoteen 2060 mennessä
(2003 vuoden hinnoilla), mikä on enemmän kuin alu-
eelle annettiin kahdenvälistä apua vuonna 2005.
Maataloustuotanto laskee myös muilla kehittyvillä alueilla,
Latinalainen Amerikka ja Etelä-Aasia mukaan lukien. Tämä vaikeuttaa
pyrkimyksiä vähentää maaseudun köyhyyttä ja voi lisätä
alira-vittujen määrää 600 miljoonalla vuoteen 2080 mennessä.
• Vesipula ja vedensaannin epävarmuus. Valumien muutokset ja
jäätiköiden sula-minen lisäävät ympäristörasitusta ja vaa-rantavat
samalla kastelu- ja käyttöveden saannin. Vedenpuutosalueilla
elävien ihmisten määrä saattaa kasvaa 1,8 mil-jardilla vuoteen 2080
mennessä. Keski-
0%1990
–50%
+50%
+100%
–100%
20502040 206020302020201020001990
Greenhouse gas emissions, CO2e (% of 1990 emissions)
=
IPCC scenarios
50% chance
-
1� TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I
2007/2008
Aasiassa, Pohjois-Kiinassa ja Etelä-Aasian pohjoisosissa
jäätiköiden sulamiseen liitty-vät uhat ovat valtavat. Himalajalla
jäätikkö perääntyy 10–15 metrin vuosivauhtia. Jäätiköiden sulaminen
ensin lisää virta-usta Aasian suurissa joissa, mutta sitten virtaus
laskee. Myös Andeilla trooppisten alueiden vuoristojäätiköiden
sulaminen synnyttää veteen liittyviä uhkia. Useat jo ennestään
kuivat alueet, kuten Lähi-itä, saattavat joutua kokemaan
merkittäviä vedensaantivaikeuksia.
• Merenpinnan kohoaminen ja äärim-mäiset sääilmiöt. Merenpinta
saattaa nousta nopeasti jäätiköiden kiihtyneen sulamisen
seurauksena. Jos maapal-lon lämpötila nousee kolmesta neljään
astetta, tulvat voivat ajaa 330 miljoonaa ihmistä kodeistaan
ainakin väliaikaisesti. Merenpinnan kohoaminen vaikuttaisi yli 70
miljoonan bangladeshilaisen, kuuden miljoonan egyptiläisen ja 22
miljoo-nan vietnamilaisen elämään. Seuraukset saattaisivat ol la
katastrofaaliset Tyynenmeren ja Karibianmeren saarival-
tioille. Lämpenevät meret synnyttäisivät myös yhä voimakkaampia
myrskyjä. Tällä hetkellä trooppisille pyörremyrskyille altistuu yli
344 miljoonaa ihmistä, mutta voimistuessaan myrskyt levittäi-sivät
tuhoaan suuressa joukossa maita. Kaupungeissa hauraille rinteille
tai tulva-alttiille jokisuistoille rakennetuissa slummeissa vaara
on akuutti.
• Ekosysteemit ja luonnon monimuotoisuus. Ilmastonmuutos muuttaa
ekosysteemejä jo nyt. Noin puolet maailman koralliriu-toista on
“vaalentunut” merten lämpene-misen johdosta. Merten
happamoitumi-nen on toinen pitkäkantoinen uhka meren
ekosysteemeille. Etenkin arktisilla alueilla jääpohjaiset
ekosysteemit ovat nekin kärsi-neet huomattavasti. Vaikka jotkut
eläin- ja kasvilajit sopeutuvatkin ilmastonmuutok-seen, muutostahti
on monille aivan liian nopea: sääjärjestelmät muuttuvat niin
no-peasti, etteivät lajit pysy perässä. Jos maa-pallo lämpenee
kolme astetta, 20–30 pro-senttia maalla elävistä lajeista saattaa
kuolla sukupuuttoon.
• Terveys. Rikkaissa maissa valmistellaan jo nyt julkisia
terveydenhuoltojärjestel-miä tulevien sääilmiöiden varalle.
Sellaisia
Disaster risks are skewed towards developing countries
Figure 5
Source: HDRO calculations based on OFDA and CRED 2007.
Risk of being affected by natural disaster(per 100,000
people)
1980–84 2000–04
Developing countries
High-income OECD
50 people per 100,000
Africa
Climate change will hurt developing countries agriculture
Figure 6
World
Industrial countries
Developing countries
Asia
Middle East & North Africa
Latin America
rr
gg
ss
rr
cc
Source: Cline 2007.
–20 –10 0 10 20
Change in agricultural output potential (2080s as % of 2000
potential)
-
TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I 2007/2008
17
voisivat olla esimerkiksi vuoden 2003 Euroopan lämpöaallon
kaltainen ilmiö tai sitä äärimmäisemmät kesä- ja tal-visäät.
Suurimmat terveysvaikutukset ravistelevat kuitenkin kehittyviä
maita, koska niissä köyhyysaste on suuri ja ter-veydenhuollon
toimintamahdollisuudet katastrofitilanteissa rajalliset. Yleisimmät
tappavat taudit saattavat levitä. Malarialle altistuvien määrä voi
nousta 220–400 miljoonalla tämän hetken miljoonasta.
Erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja eräissä Itä-Aasian
osissa denguekuume on noussut jo ylemmäksi merenpinnasta kuin
koskaan ennen. Ilmastonmuutos voisi levittää tautia entisestään.
Nämä viisi tekijää eivät ole erillisiä. Ne
liittyvät laajoihin yhteiskunnallisiin, talou-dellisiin ja
ekologisiin prosesseihin, jotka määrittävät ihmiskunnan
kehitysmahdolli-suudet. Se, miten ilmastonmuutos vaikuttaa
inhimilliseen kehitykseen, tulee vaihtele-maan maiden sisällä ja
välillä. Epävarmuus-tekijöitä on paljon. Varmaa on kuitenkin se,
että ilmastonmuutos voi suuresti järkyttää in-himillistä kehitystä
lukuisissa maissa. Toisin kuin talouden järkkyminen, joka vaikuttaa
kasvuun tai inf laatioon, ilmastonmuutoksen aiheuttama inhimillisen
kehityksen järkky-minen on monilta osin pysyvää. Terveyteen ja
koulutukseen liittyviä menetettyjä mah-dollisuuksia,
tuotantopotentiaalia tai elin-tärkeitä ekosysteemejä ei ehkä
koskaan saada takaisin.
Ilmastonmuutoksen hillitsemiskeinotE n n e n n ä k e m ä t t ö m
ä n s u u r t e n ilmastouhkien torjuminen edellyttää
ennen-näkemätöntä kansainvälistä yhteistyötä. Kioton pöytäkirjan
jatkoa koskevissa pääs-tövähennysneuvotteluissa täytyy määritellä
maailmanlaajuinen hiilidioksidibudjetti. Kestävien päästöjen
määrittämisellä on mer-kitystä vain silloin, jos se johtaa
maakohtaisiin käytännön strategioihin ja kansallisiin
hii-lidioksidibudjetteihin. Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on
kyse siitä, miten tuotamme ja käytämme energiaa. Siinä on kyse myös
pysymisestä ekologisen kestävyyden rajoissa.
Kestävien päästöjen tielle päästään aset-tamalla uskottavat
päästövähennystavoitteet. Ne luovat pohjan
hiilidioksidibudjetoinnille, joka yhdistää nykyhetken
tulevaisuuteen. Tavoitteet ovat kuitenkin uskottavia vain, jos
niiden lisäksi luodaan selkeät toimin-taperiaatteet. Tähän mennessä
tässä ei ole merkittävästi edetty. Useimmat kehittyneet maat ovat
jäämässä Kioton pöytäkirjan tavoit-teista, ääriesimerkkinä Kanada.
Toiset, kuten Iso-Britannia ja koko Euroopan unioni, ovat
Latin America’s retreating glaciers
Figure 7
Source: Painter 2007, based on data from the Andean
Community.
Peru2006 1,370sq.km 1970 1,958sq.km
Bolivia2006 396sq.km 1975 562sq.km
Ecuador2006 79sq.km 1976 113sq.km
Colombia2006 76sq.km 1950 109sq.km
Venezuela2006 2sq.km 1950 3sq.km
Ilmastonmuutoksen
hillitsemisessä on kyse
siitä, miten tuotamme
ja käytämme energiaa.
Siinä on kyse myös
pysymisestä ekologisen
kestävyyden rajoissa
-
18 TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I
2007/2008
hyväksyneet kunnianhimoisia “Kioto plus” -tavoitteita. Ne
kuitenkin epäonnistuvat tavoitteissaan, elleivät nopeasti nosta
ilmas-tonmuutosta energiapoliittisten uudistusten keskiöön.
Kahta suurta OECD-maata Kioton tavoit-teet eivät sido. Australia
päätti mieluummin ryhtyä erilaisiin vapaaehtoisiin toimiin, jotka
ovat johtaneet sekalaisiin tuloksiin. Yhdysvallat ei ole asettanut
liittovaltiota-soista päästövähennystavoitetta. Sen sijaan se
tavoittelee “hiili-intensiteetin” vähentä-mistä seuraamalla
tehokkuutta. Ongelmana on, että tehokkuuden parantaminen ei ole
estänyt päästöjen kokonaismäärän suurta kasvua.
Liittovaltiotasoisten tavoitteiden puuttuessa useat Yhdysvaltojen
osavaltiot ovat asettaneet omia vähennystavoitteitaan.
Kaliforniassa vuonna 2006 toimeenpantu Global Warming Solutions
-laki on rohkea yritys yhdistää kasvihuonekaasupäästö-jen
vähennystavoitteet ja energiapoliittiset uudistukset.
Kunnianhimoisten vähennystavoittei-den asettaminen on tärkeä
ensimmäinen askel. Poliittisesti haastavampaa on tavoit-teiden
muuttaminen toimintamalleiksi. Lähtökohtana tulee olla
hiilidioksidipääs-töjen hinnoittelu. Kannustinrakenteiden muutokset
ovat elinehto sille, että voidaan nopeasti siirtyä vähähiiliseen
kasvuun. Ihannetapauksessa hiilidioksidin hinta olisi
maailmanlaajuinen. Tämä on lyhyellä aikavälillä poliittisesti
epärealistista, koska tarvittavaa hallintojärjestelmää ei ole
ole-massa. Realistisempi vaihtoehto on, että rikkaat maat luovat
ensin hiilidioksidin hinnoittelumalleja. Mallien kehittyessä
kehi-tysmaat voisivat tulla mukaan sitten, kun niillä on siihen
institutionaaliset edellytykset.
Hiilidioksidin voi hinnoitella kahdella eri tavalla. Ensimmäinen
tapa on verottaa suoraan hiilidioksidipäästöjä. On tärkeää
huo-mata, ettei hiilidioksidin verotuksen tarvitse kasvattaa
kokonaisverotusta. Verotulot voitai-siin käyttää
valtiontaloudellisesti neutraalilla tavalla ympäristöystävällisten
verouudistusten tukemiseen, kuten työn ja investointien vero-tuksen
keventämiseen. Marginaaliverotasoja
tulisi muokata kasvihuonepäästötrendit huo-mioiden. Eräs
kestävien päästöjen mukainen verotusmalli olisi, että
hiilidioksiditonnia kohden perittäisiin vero, joka vuonna 2010
olisi 10–20 dollaria ja jota korotettaisiin vuo-sittain 5–10
dollarilla aina 60–100 dollariin saakka. Malli antaisi
sijoittajille ja markki-noille ennakoitavat puitteet, joissa
suunnitella tulevaisuuden investointeja. Se toimisi myös vahvana
kannustimena siirtymiselle alhaisiin hiilidioksidipäästöihin.
Toinen tapa hinnoitella hiilidioksidia on
päästökauppajärjestelmä (cap-and-trade). Siinä hallitus asettaa
yleisen päästökaton ja myöntää vaihdettavia päästöoikeuksia, jotka
antavat yrityksille oikeuden tuottaa tietyn määrän päästöjä. Yksi
mallin heikkouksista on ener-giahintojen epävakaus. Sen vahvuus on
selkeä yläraja päästöille, mikä on ympäristön kan-nalta varminta.
Koska kasvihuonepäästöjä on leikattava runsaasti ja pian, hyvin
suunnitellut päästökauppamallit saattaisivat nousta avain-asemaan
ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Euroopan unionin päästökauppajärjes-telmä ETS on maailman
suurin. Järjestelmällä on saavutettu paljon mutta sillä on edessään
monia vakavia ongelmia. Päästökiintiöt on asetettu aivan liian
suuriksi etupäässä siksi, että Euroopan unionin jäsenmaat eivät
kyenneet vastustamaan vaikutusvaltaisia edunvalvojia. Erityisesti
energia-alan onnis-tui saada ylimääräistä etua yhteiskunnan
kustannuksella. Vain pieni osa EU:n pääs-tökaupan luvista – alle 10
prosenttia toisessa vaiheessa – voidaan huutokaupata. Tämä on
tehotonta ja vie hallituksilta tuloja, jotka voi-taisiin käyttää
verouudistuksiin. Päästölupien rajoittaminen vastaamaan Euroopan
unionin päästövähennyssitoumuksia (20–30 pro-senttia vuoteen 2020
mennessä) helpottaisi hiilidioksidimarkkinoiden ja
vähennysta-voitteiden yhteensovittamista.
Hiilidioksidimarkkinat ovat välttämätön muttei riittävä ehto
siirtymiselle vähähiiliseen talouteen. Hallitusten on luotava
sääntelyä ja tuettava hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen
liittyvää tutkimusta, kehitystä ja teknologian käyttöönottoa.
-
TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I 2007/2008
1�
Myönteisiä esimerkkejä on paljon. Uusiutuvan energian tarjonta
on kasvussa osittain lainsäädännön tarjoamien kannus-timien
ansiosta. Saksassa ns. syöttötariffi on lisännyt uusiutuvien
energialähteiden osuutta valtakunnallisessa sähköverkossa.
Yhdysvallat
on veroetujen avulla kehittänyt elinvoimaisen
tuulivoimateollisuuden. Kehitys on uusiutu-vien energiamuotojen
rohkaisevasta kasvusta huolimatta jäänyt jälkeen siitä, mikä on
mahdollista ja mitä ilmastonmuutoksen hil-litseminen edellyttää.
Useimmat OECD-maat
Table 2 Emissionreductiontargetsvaryinambition
Greenhouse gas reduction targets and proposals
Near term(2012–2015)
Medium term(2020)
Long term(2050)
HDR sustainable emissions pathway (for developed countries)
Emissions peaking 30% at least 80%
Selected countries
Kyoto targets a
(2008–2012) Post-Kyoto
Source: Council of the European Union 2007; Government of
Australia 2007; Government of California 2005; Government of Canada
2007; Government of France 2007; Government of Germany 2007;
Government of Norway 2007; Government of Sweden 2006; Pew Center on
Climate Change 2007c; RGGI 2005; The Japan Times 2007; UNFCCC 1998;
USCAP 2007.
European Union b 8% 20% (individually) or 30% (with
international agreement)
60–80% (with international agreements)
France 0% – 75%
Germany 21% 40% –
Italy 6.5% – –
Sweden 4% increase (4% reduction national target) (by 2010)
25% –
United Kingdom 12.5% (20% national target) 26–32% 60%
Australia c 8% increase – –
Canada 6% 20% relative to 2006(12% increase relative to
1990)
60–70% relative to 2006(84–98% reduction relative to 1990)
Japan 6% – 50%
Norway 1% increase(10% reduction national target)
30% (by 2030) 100%
United States c 7% – –
Selected United States state-level proposals
Arizona – 2000 levels 50% below 2000 (by 2040)
California 2000 levels (by 2010) 1990 levels 80% below 1990
levels
New Mexico 2000 levels (by 2012) 10% below 2000 levels 75% below
2000 levels
New York 5% below 1990 (by 2010) 10% below 1990 levels –
Regional Greenhouse Gas Initiative (RGGI) d
Stabilization at 2002–2004 levels (by 2015)
10% below 2002–2009 levels (by 2019)
–
Selected United States Congress proposals
Climate Stewardship and Innovation Act 2004 levels (by 2012)
1990 levels 60% below 1990 levels
Global Warming Pollution Reduction Act – 2% per year reduction
from 2010–2020
80% below 1990 levels
Climate Stewardship Act 2006 level (by 2012) 1990 levels 70%
below 1990 levels
Safe Climate Act of 2007 2009 level (by 2010) 2% per year
reduction from 2011–2020
80% below 1990 levels
United States non-governmental proposals
United States Climate Action Partnership 0–5% increase of
current level (by 2012)
0–10% below “current level” (by 2017)
60–80% below “current level”
a. Kyoto reduction targets are generally against 1990 emission
levels for each country, by 2008–2012, except that for some
greenhouse gases (hydrofluorocarbons, perfluorocarbons and sulphur
hexafluoride) some countries chose 1995 as their base year.
b. Kyoto targets only refer to 15 countries which were members
of the European Union in 1997 at the time of signing.c. Signed but
did not ratify the Kyoto Protocol, therefore commitment is not
binding.d. Participating states include Connecticut, Delaware,
Maine, Maryland, Massachusetts, New Hampshire, New Jersey, New
York, Rhode Island and Vermont.
Kehitys on uusiutuvien
energiamuotojen
rohkaisevasta kasvusta
huolimatta jäänyt jälkeen
siitä, mikä on mahdollista
ja mitä ilmastonmuutoksen
hillitseminen edellyttää
-
20 TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I
2007/2008
voisivat nostaa uusiutuvien energiamuotojen osuutta
energiantuotannosta vähintään 20 prosenttiin.
Parempi energiatehokkuus voi tuottaa kaksinkertaista hyötyä.
Sillä voi sekä vähentää hiilidioksidipäästöjä että leikata
energiamenoja. Jos kaikki OECD-maissa käytettävät elek-troniset
laitteet olisivat vuonna 2005 olleet energiatehokkuudeltaan
huipputasoa, sillä olisi säästetty 322 miljoonaa tonnia
hiilidioksidi-päästöjä vuoteen 2010 mennessä. Vaikutus olisi sama
kuin jos autojen määrää vähennettäisiin 100 miljoonalla.
Kotitalouksien sähkönkulu-tus laskisi neljänneksellä.
Liikenne on toinen alue, jossa sään-tely voi kaksinkertaistaa
hyödyn. Autot tuottavat noin 30 prosenttia kehittynei-den maiden
kasvihuonekaasupäästöistä – ja osuus on kasvussa. Sääntelyllä on
merkitystä, koska sillä voi vaikuttaa autokannan polt-
toainetehokkuuteen tai keskimääräiseen matkustuskilometrimäärään
litraa kohden (ja siten hiilidioksidipäästöihin). Yhdysvalloissa
polttoainetaloutta koskevat vaatimukset ovat löystyneet ajan
mittaan. Ne ovat nyt alhai-semmalla tasolla kuin Kiinassa.
Vaatimusten nostaminen 7,4 kilometriin litraa kohden vähentäisi
öljynkulutusta 3,5 miljoonalla barrelilla päivässä ja vähentäisi
hiilidioksidi-päästöjä 4000 miljoonalla tonnilla vuodessa –enemmän
kuin Thaimaan päästöt yhteensä. Kulutusnormien kiristäminen kohtaa
kuitenkin eri eturyhmien vastustusta. Esimerkiksi Euroopassa
autonvalmistajat ovat vastustaneet komission vaatimuk-sia
polttoainetehokkuuden kiristämisestä. Useat jäsenmaat ovat
hylänneet ehdotukset, mikä herättää epäilyksiä Euroopan unionin
kyvystä muuttaa ilmastonmuutostavoitteet toiminnaksi.
Kansainvälisellä kaupalla voisi olla merkittävämpi rooli
vaihtoehtoisten polttoai-nemarkkinoiden laajentamisessa. Brasilia
on tehokkaampi etanolintuottaja kuin Euroopan unioni tai
Yhdysvallat. Sokerista valmistettu etanoli on myös tehokkaampi
kasvihuonekaasu-jen vähentäjä. Ongelmana on, että brasilialaisen
etanolin tuontia rajoitetaan korkeilla tuon-titulleilla. Niiden
poistaminen hyödyttäisi
paitsi Brasiliaa, myös ilmastonmuutoksen hillitsemistä.
Vähähii l isen teknologian nopea kehittäminen ja käyttöönotto on
ilmas-tonmuutoksen hillitsemisen edellytys. Oikeiden teknologioiden
valinta on vaikeaa, eivätkä hallitukset ole aina onnistuneet siinä.
Ilmastonmuutoksen kokoluokkaa ole-van kansallisen ja
maailmanlaajuisen uhan edessä hallitukset eivät kuitenkaan voi
jäädä toimettomiksi ja odottaa, että mark-kinat hoitavat asian.
Energiapolitiikassa ennakkoinvestointien suuruus, aikajänne ja
epävarmuus takaavat sen, että markkinat eivät yksin kykene
vastaamaan teknologiseen haasteeseen vauhdilla, jota
ilmastonmuu-toksen hillitseminen edellyttää. Suuret tekniset
läpimurrot ovat ennenkin synty-neet hallitusten tuella.
Tärkeimmät teknologiset läpimurrot liittyvät hiilidioksidin
talteenottoon ja varas-tointiin (Carbon Capture and Sequestration,
CCS). Kivihiili on merkittävin sähköntuo-tannossa käytetty
energiamuoto maailmassa, koska sitä löytyy eri puolilta maapalloa.
Helppo saatavuus yhdessä öljyn ja maakaa-sun hinnannousun kanssa
selittää, miksi kivihiilellä on niin merkittävä osuus suurten
päästömaiden kuten Kiinan, Intian ja Yhdys-valtojen energ ia ntuota
nnossa. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi tarjoaa
mahdol-lisuuden tuottaa kivihiilellä energiaa lähes päästöttömästi.
Aktiivisemmat julkisen ja yksityisen sektorin yhteisinvestoinnit ja
hiilidioksidin hinnoittelu voisivat mahdol-listaa talteenotto- ja
varastointiteknologian nopeamman kehittämisen ja käyttöönoton.
Yhdysvalloilla ja Euroopan unionilla on mahdollisuudet pystyttää
ainakin 30 koeteh-dasta vuoteen 2015 mennessä.
Kehitysmaiden alhainen energiatehok-kuus uhkaa tällä hetkellä
ilmastonmuutoksen hillitsemistyötä. Tehokkuuden parantami-nen
kansainvälisen yhteistyön avulla kääntäisi uhan mahdollisuudeksi ja
edistäisi samalla inhimillistä kehitystä. Kiinassa uuden
teknolo-gian käyttöönottoa vauhdittava ohjelma laskisi päästöt 1,8
gigatonnia alle kansainvälisen ener-giajärjestön ennusteen vuodelle
2030. Luku
-
TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I 2007/2008
21
vastaa noin puolta Euroopan unionin pääs-töistä. Vastaava
tehostaminen on mahdollista muuallakin.
Kaikki osapuolet voittavat, kun ener-giatehok kuus paranee.
Kehitysmaat hyötyisivät parantuneesta energiatehok-kuudesta ja
vähentyneistä saasteista, ja kaikki hyötyisivät
hiilidioksidipäästöjen hillitsemisestä. Valitettavasti tällä
hetkellä ei ole olemassa uskottavaa mekanismia, jonka avulla tämä
molemminpuolinen hyöty voidaan saavuttaa. Puute tulee korjata
perustamalla vuoden 2012 jälkeisen Kioton pöytäkirjan puitteissa
uusi rahasto ilmas-tonmuutoksen hillitsemiseksi (Climate Change
Mitigation Facility, CCMF ). Rahasto investoisi vuosittain 25–50
mil-jardia dollaria kehitysmaiden vähähiilisiin energiamuotoihin.
Rahoitusehdot kytket-täisiin kunkin maan olosuhteisiin, ja tarjolla
olisi erimuotoista avustusta. Tuki olisi ohjelmapohjaista ja se
kattaisi määriteltyjen
päästövähennystavoitteiden aiheuttamat lisäkustannukset. Tuen
avulla voitaisiin lisätä kansallisia toimintamalleja, jotka
koskevat esimerkiksi uusiutuvaa energiaa, puhdasta hiiltä sekä
liikenteen ja rakennus-ten energiatehokkuutta.
Metsien hupeneminen on toinen avainalue, jossa tarvitaan
kansainvälistä yhteistyötä. Tällä hetkellä luovutaan sademetsien
kyvystä sitoa hiilidioksidia murto-osalla niiden markkina-arvosta
alhaisillakin hiilidioksidihinnoilla. Indonesiassa jokainen
dollari, joka ansaitaan hakkaamalla metsää palmuöljyntuotantoa
varten, merkitsee 50–100 dollarin tappiota verrattuna menetetyn
hiilikapasiteetin arvoon EU:n päästökaupassa. Tämän lisäksi
sade-metsien hakkuussa tuhotaan voimavaraa, joka on ratkaisevan
tärkeä niin köyhille ihmisille, ekosysteemin toiminnoille kuin
monimuotoi-suuden säilymisellekin.
Hiilidioksidimarkkinat voisivat toimia kannustimena metsien
säilyttämiselle laajem-minkin. Hiilirahoitusta voisi käyttää myös
metsittämiseen, mikä tukisi ilmastonmuutok-sen hillitsemistä,
sopeutumista ja ympäristön suojelua.
Sopeutuminen väistämättömään Vaarallista ilmastonmuutosta ei voi
estää ilman nopeita toimenpiteitä. Tiukimmatkaan hillit-semistoimet
eivät kuitenkaan kokonaan estä inhimillisen kehityksen taantumista.
Maapallo lämpenee väistämättä jonkin verran, sillä ilmas-tolle on
tyypillistä muutoksen etenemisvoima sekä hillitsemistoimien ja
tulosten välinen viive. Kuluvan vuosisadan ensimmäisellä
puoliskolla meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua
ilmastonmuutokseen.
Rikkaat maat ovat jo hyväksyneet sopeu-tumisen
välttämättömyyden, ja monet niistä tekevät suuria investointeja
tarvittavaan infrastruktuuriin. Monissa maissa luodaan kansallisia
strategioita äärimmäisten ja epä-varmojen sääolosuhteiden varalle.
Britan-nia käyttää vuosittain 1,2 miljardia dollaria
tulvasuojeluun. Hollannissa ihmiset ostavat koteja, jotka kelluvat
tarvittaessa vedessä. Sveitsin Alpeilla hiihtokeskukset hankkivat
keinolumitykkejä.
CoalOil
GasGas
0
1
2
3
4
5
6
2004
United States
Russian Federation
EuropeanUnion
2030 2004 2030 2004 2030 2004 2030 2004 2030 2004 2030
Coal set to raise CO2 emissions in power sector
Figure 8
Source: IEA 2006c.
Note: 2030 emissions refer to the IEA Reference scenario as
defined in IEA 2006c.
CO2 emissions from power generation, 2004 and 2030 (projected Gt
CO2)
AfricaChina India
-
22 TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I
2007/2008
Kehitysmaita uhkaavat sopeutumishaas-teet ovat paljon
vakavammat. Sekä valtioiden että köyhien ihmisten mahdollisuudet
vas-tata haasteeseen ovat hyvin rajalliset. Afrikan sarvessa
“sopeutuminen” merkitsee sitä, että naiset ja lapset joutuvat
tekemään pidempiä vedenhakumatkoja. Ganges-joen suistossa ih-miset
pystyttävät bambusta rakennettuja tul-vasuojia. Mekong-joen
suistossa puolestaan istutetaan mangrove-metsää myrskyjen
nos-tattamien hyökyaaltojen varalle ja opetetaan ihmisiä
uimaan.
Sopeutumismahdollisuuksien väli-set erot käyvät yhä selvemmiksi.
Rikkaissa maissa sopeutuminen tarkoittaa monipuo-lisen
infrastruktuurin luomista ja kellu-vien talojen rakentamista, kun
taas köyhissä maissa ihmiset itse varautuvat kellumaan
tulvavedessä. Toisin kuin tulvasuojien ta-kana asuvilla
lontoolaisilla ja losangelesilai-silla, Afrikan sarven tai
Ganges-joen suiston ihmisten ekologinen jalanjälki ei ole suuri.
Kapkaupungin entinen arkkipiispa Desmond Tutu on sanonut, että
maailma kulkee kohti ”sopeutumisapartheidia”.
Sopeutumisen suunnittelu asettaa kehi-tysmaat monentasoisten
haasteiden eteen. Egyptissä jokisuiston tulviminen myller-täisi
maanviljelysolosuhteet. Eteläisessä Af-
rikassa rannikkovirtausten muutokset voi-vat vaarantaa Namibian
kalastuselinkeinon. Vesivoiman tuotanto kärsii monissa maissa.
Sopeutuminen täytyy sisällyttää kaikkeen poliittiseen ja köyhyyden
vähentämistä koske-vaan suunnitteluun.
Useat tekijät kuitenkin rajoittavat maiden
sopeutumisvalmiuksia:• Tiedonsaanti. Monilla maailman köyhim-
mistä maista ei ole mahdollisuuksia tai resursseja arvioida
ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkia. Saharan eteläpuoli-sessa
Afrikassa maaseutu kärsii korkeasta köyhyysasteesta ja on
riippuvainen maa-taloudesta. Siellä ilmatieteellinen tieto olisi
sopeutumiselle välttämätöntä, mutta alueella on vähiten
säähavaintoasemia maailmassa. Ranskassa ilmatieteeseen käy-tetään
vuosittain 388 miljoonaa dollaria, kun taas Etiopiassa vastaava
budjetti on vain kaksi miljoonaa dollaria. Vuoden 2005
G8-kokouksessa luvattiin panostaa Afrikan säähavainnointikykyyn.
Sitoumuksista ei ole pidetty kiinni.
• Infrastruktuuri. Sopeutumiseen pätee sama periaate kuin moneen
muuhunkin asiaan: ennaltaehkäisy on parempi vaihtoehto kuin
jälkihoito. Kehitysmaissa jokainen ennakoi-vaan katastrofien
hallintaan käytetty dollari voi estää 7 dollarin tuhot.
Bangladeshin jokisuistoissa asuvan köyhän väestön kes-kuudessa
tehty tutkimus osoittaa, että tulviin varautuminen parantaa
toimeentu-loa myös ääriolosuhteissa. Monilla mailla ei kuitenkaan
ole infrastruktuuriin vaaditta-via varoja. Ruohonjuuritason
järjestelmät sadeveden talteenottoon ovat yksi keino auttaa ihmisiä
pärjäämään ilmastoriskien kanssa. Tulokset Andhra Pradeshin ja
Gujaratin osavaltioissa Intiassa ovat hyvä esimerkki siitä, mitä
paikallisten viran-omaisten ja kyläläisten yhteistyöllä voidaan
saada aikaan.
• Sosiaalinen suojelu. Ilmastonmuutos tuo köyhien elämään
riskejä. Sosiaalisen suojelun ohjelmat voivat auttaa ihmisiä
selviytymään uhista ja parantaa samalla elinoloja. Etiopiassa
Tuottava turva-verkko -ohjelma pyrkii vahvistamaan
Increased coal efficiency could cut CO2 emissionsFigure 9
Source: Watson 2007.
China
IEA referencescenario
IEA alternativepolicy scenario
Enhancedtechnology scenarioa
India
a. Based on IEA alternative policy scenario but assumes 45%
average efficiency levels in coal power plants and 20% carbon
capture and storage (CCS) for new plants (2015-2030)
0 1,000 2,000 3,000 4,000 5,000
Projected CO2 emissions from coal-fired power generation, 2030
(Mt CO2)
IEA referencescenario
IEA alternativepolicy scenario
Enhanced technology scenarioa
-
TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I 2007/2008
2�
köyhien talouksien mahdollisuuksia selviytyä kuivuudesta ilman,
että ne jou-tuisivat tinkimään terveydenhuollosta ja koulutuksesta.
Latinalaisessa Amerikassa ehdolliset käteisavustukset ovat
edistäneet kehitystavoitteita ja tarjonneet perustur-vaa äkillisten
kriisien aikana. Eteläisessä Afrikassa avustuksia on käytetty
kuivien kausien aikana turvaamaan pitkän aika-välin tuotantokyky.
Sosiaalinen suojelu ei juuri näy nykyisissä
sopeutumisstrategi-oissa mutta sillä voisi olla suuri merkitys
inhimilliselle kehitykselle. Perusteita kansainvälisille
sopeutumista
tukeville toimille löytyy aiemmista sitoumuk-sista, yhteisistä
arvoista, maailmanlaajuisesta köyhyydenvähentämistavoitteesta sekä
rik-kaiden maiden vastuusta ilmastonmuutok-sen aiheuttajina. YK:n
ilmastosopimuksen (UNFCCC) mukaan pohjoisen hallituksilla on
velvollisuus tukea sopeutumisvalmiuk-sien parantamista.
Vuosituhattavoitteet ovat myös peruste toimia, koska sopeutuminen
on tärkeä edellytys tavoitteiden saavuttamiselle. Myös ihmisten
suojelua ja vahingonkorvauk-sia koskevat oikeudelliset periaatteet
antavat syyn toimia.
Kansainvälinen yhteisö ei ole tukenut sopeutumista tarpeeksi.
Tarkoitukseen on luotu useita monikansallisia rahoitusmeka-nismeja,
kuten vähiten kehittyneiden mai-den rahasto ja
erityisilmastorahasto, mutta niitä ei ole käytetty riittävästi.
Rahoitusta on tähän mennessä annettu yhteensä noin 26 miljoonaa
dollaria, joka mitättömän vähän. Vertailun vuoksi mainittakoon,
että summa on samansuuruinen kuin se, jonka Britannia käyttää
viikossa tulvantorjuntaohjelmaansa. Rahoituslupauksia on annettu
279 miljoo-nan dollarin edestä useiden vuoden aikana jaettavaksi.
Tämä on parannusta aiempaan mutta vain murto-osa tarvittavasta
mää-rästä. Se on alle puolet siitä, mitä saksalainen
Baden-Würtembergin osavaltio aikoo käyt-tää
tulvajärjestelmiinsä.
Myös kehitysavun on sopeuduttava ilmas-tonmuutokseen. Noin
kolmannes nykyisestä kehitysavusta keskittyy alueille, joihin
kohdis-tuu eritasoisia ilmastoriskejä. Riskien huomi-
oiminen edellyttää noin 4,5 miljardin dollarin
lisäinvestointeja. Samaan aikaan ilmastonmuu-tos on osasyy siihen,
että rahaa ohjataan en-tistä enemmän katastrofiapuun. Vuonna 2005
14 prosenttia maksusitoumuksista annettiin katastrofiapuun.
Avustustarpeen arvioiminen on vaikeaa. Koska yksityiskohtaisia
maakohtaisia arvi-oita ilmastonmuutoksen riskeistä ja vaaroista ei
ole, kaikki arviot ovat väistämättä sum-mittaisia. Karkea arvio on,
että vuoteen 2015 mennessä tarvitaan vuosittain vähintään 44
miljardia dollaria, jotta kehitysinvestoin-neista voitaisiin tehdä
”ilmastonmuutosta kestäviä” (laskettu vuoden 2005 hintatason
perusteella). Ihmisten kestokyvyn kohenta-minen on toinen tärkeä
kohde. On panos-tettava sosiaaliseen suojeluun ja laajempiin
inhimillisen kehityksen strategioihin, jotta heikossa asemassa
olevien ihmisten kyky sietää riskejä paranee. Kansallisten
köyhyy-denvähentämisstrategioiden vahvistamiseen tarvitaan
ilmastonmuutoksen vuoksi kuta-kuinkin 40 miljardia dollaria vuoteen
2015 mennessä. Summa vastaa 0,5 prosenttia pieni- ja keskituloisten
maiden arvioidusta bruttokansantuotteesta vuonna 2015. Rahaa on
varattava myös katastrofien kohtaamiseen ja niistä toipumiseen,
sillä kuivuus, tulvat, myrskyt ja maanvyöryt ovat entistä suurempi
uhka. Tähän vaaditaan lisävaroja arviolta 2 miljardia dollaria.
Sopeutumiseen vaadittavaa rahoitusta tulee lähestyä uusien
lisäsitoumusten kautta. Toisin sanoen olemassa olevia
avustussitoumuksia ei
Adaptation fund
Total pledged
(US$ million)
Total received
(US$ million)
Total disbursed (less fees)
(US$ million)
Least Developed Countries Fund 156.7 52.1 9.8
Special Climate Change Fund 67.3 53.3 1.4
Adaptation Fund 5 5 –
Sub-total 229 110.4 11.2
Strategic Priority on Adaptation 50 50 14.8 a
Total 279 160.4 26
a. Includes fees.Note: data are as of 30th April 2007.
Table 3 Themultilateraladaptationfinancingaccount
Source: GEF 2007a, 2007b, 2007c.
Developed country invest-ments dwarfinternationaladaptation
funds
Source: Abbott 2004; DEFRA 2007 and GEF 2007.
US$ million
UK annualflood and
coastaldefence
(2004–2005)
Venice floodgate (annually2006–2011)
Aggregatedonor
adaptationfund pledges
as of June2007
(SCCF, LDCF)
100
0
200
300
400
500
600
700
800
900
1000
1100
1200
1300
Figure 10
-
2� TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I
2007/2008
tule kohdistaa uudelleen, vaan niitä tulee täy-dentää uusilla.
Pohjoisen hallitukset ovat lu-vanneet kaksinkertaistaa apunsa
vuoteen 2010 mennessä, mutta tulokset ovat olleet vaihte-levia.
Lupausten rikkominen hidastaa vuosi-tuhattavoitteiden saavuttamista
ja pahentaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä
ongelmia.
Jotta tarvittavia varoja ei vietäisi muista avustuskohteista,
tarvitaan noin 86 miljar-din dollarin lisärahoitus vuoteen 2015
men-nessä. Summa kuulostaa suurelta, mutta sitä on tarkasteltava
oikeaa taustaa vasten. Summa vastaisi noin 0,2 prosenttia
kehittyneiden maiden kansantuotteesta eli noin kymme-
nesosaa siitä, mitä maat tällä hetkellä käyttä-vät
sotilasmenoihin. Ihmisten turvallisuuden näkökulmasta sopeutumiseen
panostaminen on erittäin tuottoisaa. Varat voitaisiin hank-kia
erinäisten innovatiivisten mekanismien avulla. Näihin lukeutuvat
muun muassa hiili-dioksidivero, päästökauppaohjelmiin liittyvät
maksut sekä lentomatkustuksen ja ajoneuvo-jen haittaverot.
Kansainvälisen yhteisön on tuettava sopeu-tumista myös muutoin
kuin rahoittamalla. Tä-mänhetkiset kansainväliset pyrkimykset ovat
paitsi alirahoitettuja, myös huonosti koordi-noituja ja
epäyhdenmukaisia. Monikansallisten mekanismien tilkkutäkki tuottaa
vain vähän
In a world that is so divided by inequalities in wealth and
opportu-
nity, it is easy to forget that we are part of one human
community.
As we see the early impacts of climate change registering
across
the world, each of us has to reflect on what it means to be part
of
that family.
Perhaps the starting point is to reflect on the inadequacy
of
language. The word ‘adaptation’ has become part of the
standard
climate change vocabulary. But what does adaptation mean?
The
answer to that question is different things in different
places.
For most people in rich countries adaptation has so far been
a relatively painfree process. Cushioned by heating and
cooling
systems, they can adapt to extreme weather with the flick of a
ther-
mostat. Confronted with the threat of floods, governments can
pro-
tect the residents of London, Los Angeles and Tokyo with
elabo-
rate climate defence systems. In some countries, climate
change
has brought benign effects, such as longer growing seasons
for
farmers.
Now consider what adaptation means for world’s poorest and
most vulnerable people—the 2.6 billion living on less than
US$2
a day. How does an impoverished woman farmer in Malawi adapt
when more frequent droughts and less rainfall cut
production?
Perhaps by cutting already inadequate household nutrition, or
by
taking her children out of school. How does a slum dweller
liv-
ing beneath plastic sheets and corrugated tin in a slum in
Manila
or Port-au-Prince adapt to the threat posed by more intense
cy-
clones? And how are people living in the great deltas of the
Gan-
ges and the Mekong supposed to adapt to the inundation of
their
homes and lands?
Adaptation is becoming a euphemism for social injustice on a
global scale. While the citizens of the rich world are protected
from
harm, the poor, the vulnerable and the hungry are exposed to
the
harsh reality of climate change in their everyday lives. Put
bluntly,
the world’s poor are being harmed through a problem that is
not
of their making. The footprint of the Malawian farmer or the
Haitian
slum dweller barely registers in the Earth’s atmosphere.
No community with a sense of justice, compassion or respect
for basic human rights should accept the current pattern of
ad-
aptation. Leaving the world’s poor to sink or swim with their
own
meager resources in the face of the threat posed by climate
change
is morally wrong. Unfortunately, as the Human Development
Report
2007/2008 powerfully demonstrates, this is precisely what is
hap-
pening. We are drifting into a world of ‘adaptation
apartheid’.
Allowing that drift to continue would be short-sighted. Of
course, rich countries can use their vast financial and
technolog-
ical resources to protect themselves against climate change,
at
least in the short-term—that is one of the privileges of wealth.
But
as climate change destroys livelihoods, displaces people, and
un-
dermines entire social and economic systems, no country—how-
ever rich or powerful—will be immune to the consequences. In
the
long-run, the problems of the poor will arrive at the doorstep
of the
wealthy, as the climate crisis gives way to despair, anger and
col-
lective security threats.
None of this has to happen. In the end the only solution to
cli-
mate change is urgent mitigation. But we can—and must—work
together to ensure that the climate change happening now does
not
throw human development into reverse gear. That is why I call
on
the leaders of the rich world to bring adaptation to climate
change
to the heart of the international poverty agenda—and to do it
be-
fore it is too late.
Desmond Tutu
Archbishop Emeritus of Cape Town
Special contribution
Wedonotneedclimatechangeapartheidinadaptation
-
TIIVISTELMÄ InhImIll Isen kehI t yksen raport t I 2007/2008
2�
rahoitusta ja toimii etupäässä yksittäisten pro-jektien
välityksellä, jolloin transaktiokustan-nukset nousevat korkeiksi.
Vaikka projekteihin perustuva tuki onkin tärkeää,
sopeutumissuun-nittelu on keskitettävä kansallisiin ohjelmiin ja
budjetteihin.
Sopeutumissuunnittelun yhdistäminen
köyhyydenvähentämisstrategioihin (PRSP-strategioihin) on
ensisijaisen tärkeää. Kan-sallisiin prosesseihin pohjautuva
köyhyy-denvähentämisstrategioiden uudistaminen tarjoaa
mahdollisuuden selvittää sopeutu-misen rahoitustarpeita sekä
vaihtoehtoisia toimintamalleja ja siten yhdistää sopeutu-minen
köyhyyden vähentämisen suunnitte-luun. Strategioista käytävä
vuoropuhelu tar-joaa mahdollisuuden myös kansainväliselle
yhteistyölle.
Johtopäätökset ja suosituksetIlmastonmuutos asettaa ihmiskunnan
karujen valintojen eteen. Voimme estää inhimilli-sen kehityksen
taantumisen 2000-luvulla ja tuleville sukupolville aiheutuvat
katastrofaa-liset riskit mutta vain, jos päätämme toimia nopeasti.
Tällaista päätöstä ei ole vielä tehty. Hallitukset puhuvat
ilmastonmuutoksesta maailmanlaajuisena turvallisuusuhkana, mutta
energiapoliittiset uudistukset – tai niiden puute – kertovat
toista. Toiminnan ja poliittisen johtamisen on lähdettävä siitä,
että valtiot tunnustavat, että edessä on ken-ties vakavin
ihmiskuntaa koskaan kohdannut uhka.
Uhkaan vastaaminen luo monenlaisia haasteita. Ehkä kaikkein
suurin haaste on, että ilmastonmuutos kyseenalaistaa käsi-tyksemme
kehityksestä. Ilmastonmuutos osoittaa poikkeuksellisen selkeästi,
että taloudellinen menestys ei ole yhtä kuin ihmiskunnan kehitys.
Nykyisellä energia-politiikalla taloudellinen vaurastuminen lisää
ihmiskuntaan kohdistuvia uhkia ja vaarantaa tulevien sukupolvien
hyvinvoin-nin. Hiili-intensiivinen talouskasvu on oire syvemmästä
ongelmasta. Yksi ilmastonmuu-toksen vakavimmista opetuksista on,
että kasvua tavoitteleva talousmalli ja siihen liit-tyvä
tuhlaavainen kulutus on ekologisesti
kestämätöntä. Eniten käsityksiämme edistyk-sestä koettelee se,
että taloudellinen toiminta ja kulutus täytyy muuttaa vastaamaan
ekolo-gisia tosiasioita.
Taistelu ilmastonmuutosta vastaan vaatii, että ekologiset
välttämättömyydet ase-tetaan talouden keskipisteeseen. Muutoksen on
käynnistyttävä kehittyneistä maista – jo tänään. Epävarmuustekijät
on tunnustettava. Oikeanlaisilla uudistuksilla kasvihuonepääs-töt
voidaan vähentää kestävälle tasolle ilman, että talouskasvu
vaarantuu. Vaurauden kasvu ja ilmastoturvallisuus eivät ole
vastakkaisia tavoitteita.
Nykyinen kansainvälinen ilmastoyh-teistyö ei kuitenkaan riitä
pysäyttämään ilmastonmuutosta. Maailma tarvitsee ennen kaikkea
sitovan kasvihuonepäästöjen vähentämistä koskevan kansainvälisen
sopi-muksen, joka ulottuu pitkälle tulevaisuuteen mutta sisältää
myös tiukkoja lyhyen aikavä-lin tavoitteita. Suurimpien
kehitysmaiden on sitouduttava päästöjen vähentämiseen. Sitoumusten
tulee heijastaa maiden toimin-taedellytyksiä ja tukea niiden
pyrkimyksiä v