Historiallisen kielitieteen peruskurssi (5 op) (1) luentosarjan teema ja luentojen aiheita # kielihistorian tutkimuksen yleiset perusteet erityisesti suomen kielen kehitysvaiheiden valossa • kielijärjestelmän osa-alueet • kielihistorian asema kielentutkimuksen kentässä • kielen muutoksen ja vaihtelun suhde • historiallisen kielihistorian menetelmät • kantakieli, kielisukulaisuus ja rekonstruointi • äänteenmuutos; analogia ja lainaaminen • kielisukulaisuuden mallintaminen ja kielten luokittelu • morfologiset ja syntaktiset muutokset • sanaston muuttuminen • kielikontaktien vaikutus; lainasanakerrostumat • kielitypologian ja kielihistorian suhde • muutosten syyt ja niiden kuvaaminen • kielihistorian ja asutushistorian suhde • historiallisen kielitieteen tutkimushistoria kielijärjestelmän osa-alueet (kaavio) SEMANTIIKKA ––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––– syntaksi morfosyntaksi ↕ SANASTO ↔ KIELIOPPI morfologia morfofonologia ↕ fonologia ––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––– FONETIIKKA
33
Embed
syntaksi KIELIOPPI fonologia - helsinki.fitasalmin/hkp.pdf · Historiallisen kielitieteen peruskurssi (5 op) (1) luentosarjan teema ja luentojen aiheita # kielihistorian tutkimuksen
This document is posted to help you gain knowledge. Please leave a comment to let me know what you think about it! Share it to your friends and learn new things together.
Transcript
Historiallisen kielitieteen peruskurssi (5 op)
(1) luentosarjan teema ja luentojen aiheita
# kielihistorian tutkimuksen yleiset perusteet erityisesti suomen kielen kehitysvaiheiden valossa
• kielijärjestelmän osa-alueet
• kielihistorian asema kielentutkimuksen kentässä
• kielen muutoksen ja vaihtelun suhde
• historiallisen kielihistorian menetelmät
• kantakieli, kielisukulaisuus ja rekonstruointi
• äänteenmuutos; analogia ja lainaaminen
• kielisukulaisuuden mallintaminen ja kielten luokittelu
(2) kielihistorian asema kielentutkimuksen kentässä
# kielentutkimuksen ulottuvuuksia: • kieli irrallisena objektina: autonominen kielitiede • kieli ja mieli: psykolingvistiikka • kieli suhteessa puhujayhteisöön: sosiolingvistiikka • kieli ajan saatossa: historiallinen kielitiede
# kielentutkimuksen lähestymistapoja: • kieliteoreetikot: Kieli • kielitypologit: kielet • kielispesialistit: kieli
# kielihistorian tutkimusala: • miten kieli muuttuu ja miksi kieli muuttuu • muutosten säännöllisyys ja poikkeusten selitettävyys (analogia ja lainautuminen) • Die Lautgesetze kennen keine Ausnahmen vs chaque mot a son histoire
viron loppuheitto (taulukko)
(1) kala ~ kala raha ~ rahanimi ~ nimi paju ~ pajukäsi ~ käsi itä ~ ida
(2) laulu ~ laul jalka ~ jalglintu ~ lind lukko ~ lukkverkko ~ võrk linna ~ linn ’kaupunki’kieli ~ keel tulta ~ tuldmarja ~ mari seura ~ sõber ’ystävä’tunti ~ tund
(3) jumala ~ jumal satama ~ sadamkuusikko ~ kuusik linnasta ~ linnast ’kaupungista’
(4) kaste ~ kaste laine ~ laineanna ~ anna hakata ~ hakata ’ruveta’
(5) vanha ~ vana karhu ~ karu
(6) myyjä ~ müüja tekijä ~ tegijaparantaja ~ parandaja kanala ~ kanalaSuomi ~ Soome
(7) auto – auto firma – firmarupla – rubla
• kaksitavuinen sananmuoto, lyhyt ensi tavu: ei loppuheittoa • kaksitavuinen sananmuoto, pitkä ensi tavu: loppuheitto • kolmitavuinen sananmuoto: loppuheitto
(3) kielen muutoksen ja vaihtelun suhde, historiallisen kielitieteen menetelmät
# muutoksen ja vaihtelun vuorovaikutus • vaihtelu syntynyt muutosten kautta = vaihtelun ikä aina rajallinen • vaihtelu toimii muutoksen katalysaattorina
# kielen vaihtelun tutkimusta • dialektologia: yhteisöjen välinen vaihtelu • sosiolingvistiikka: yhteisön jäsenten välinen vaihtelu • diskurssianalyysi, pragmatiikka, keskusteluntutkimus: tilanteiden välinen vaihtelu
# kielihistorian menetelmät • kielenmuistomerkkien tutkimus • sisäinen rekonstruktio: kielimuodon sisäinen vaihtelu, erityisesti morfofonologia • historiallis-vertaileva menetelmä: murteiden ja sukukielten välinen vaihtelu • lainasanatutkimus: kielikontaktien tarjoama evidenssi
# kantakieli • luonnollinen kieli (= vaihteleva ja muuttuva) • kantakieltä vastaa rekonstruktiotaso (= vajavainen, mutta välttämätön)
# kielisukulaisuus • ehdoton, yhtäläinen, pysyvä ja puhtaasti historiallinen kielen ominaisuus • kieli ei siirry kielikunnasta tai sen haarasta toiseen • historiallinen jatkuvuus: sukupolvien katkeamaton ketju (keskinäinen ymmärrettävyys) • yhtäläisyyksien takana kielisukulaisuus tai kielikontaktit tai kielitypologia (sattuma) • ajassa taaksepäin liikuttaessa sukukielillä vähenevät erot, kontaktikielillä yhtäläisyydet
(5) kielikunta, sukupuu
# kielikunta • yhteiset perussanat ja yhteinen ydinkielioppi • sekakielet äärimmäisen harvinaisia; pidginit ja kreolit typologisesti tunnistettavia • sattuma vai kielisukulaisuus: säännölliset äännevastaavuudet • etäsukukielten vastineet tyypillisesti ei-triviaaleja; vanhoissa lainoissa kuitenkin sama tilanne • kontaktit vai kielisukulaisuus: perus- ja kulttuurisanaston suhde, usein eri kerrostumia • kielikunta vs kieliliitto
# sukupuu • kielen ikä vs kielten ikä; muutosten nopeus • muutoksia säätelevät jatkuvasti vastakkaiset erilaistumis- ja yhtenäistymispaineet • syyt sosiaalisia; kielikontaktien osuus kielellisten muutosten katalysaattoreina • kantakielen jakaantuminen tytärkieliksi • lingvistinen kielikäsitys: kielirajojen synty siirtymämurteiden sukupuuton kautta • sosiolingvistinen kielikäsitys: kielen viljely, erityisesti kirjallinen käyttö; hallinnollinen asema
ui veden alla (kaavio)
kantaurali*wetin i̮lana ujik
↙ ↘ kantasuomi kantasamojedi
*uik veδen alla *wetən i̮lə̑nå ujk ↙ ↘
suomi kantanenetsiui‘ veden alla *wyitəŋ ŋiləna ŋúq
↘ metsänenetsi
wyĭt° ŋĭł°na ŋŭq
pitkät välivokaalit (taulukko)
suomi viro vatja vepsä kantasuomi
juo- joo- joo- jo- *joo-suo soo soo so *sootuo- too- too- to- *too-tie tee tee te *teevie- vii- vee- ve- *vee-työ töö töö tö *töövyö vöö vöö vö *vööyö öö öö ö *öö
kieli keel' čeeli kel' *keelisuoli sool' sooli sol' *soolipieni peeń ’ohut, hieno’ peeni peń *peenisieni seeń seeni seń *seenisuoni sooń sooni soń *soonituomi toom toomi tom *toominiemi neem neemi nem *neemiliemi leem leemi lem ~ len *leemi
• äänteenmuutosten suuntaisuus: välivokaaleille tyypillistä diftongiutuminen, ei päinvastoin • etäsukukielten evidenssi: kantasuomeen syntynyt nimenomaan pitkiä vokaaleja • enemmistöperiaate: suurimmassa osassa itämerensuomalaisia kieliä pitkät välivokaalit
• foneemien sulautuminen (”merger”), esim. kantasuomen palataalit ja spirantit • foneemien jakautuminen (”split”), esim. vepsän liudentuneet konsonantit • assimilaatio: progressiivinen, esim. halla < *šalna, tullut < *tulnut • • regressiivinen, esim. linna < *litna, sadetta < *saδekta, lunta < *lumta • • etäassimilaatio, esim. vokaalisointu ja umlaut (liivin läpš < *lapsi) • dissimilaatio, esim. kaloina < *kalajna • sisäheitto, esim. Naklam paplan tytre riitlevä ja taplevak kesknäs • loppuheitto, esim. lounaismurteissa, virossa ja vepsässä • pro(s)teesi, esim. kantasamojedin *i̮nə̑pə̑ > kantanenetsin *ŋinəpə ’appi, anoppi’ • epenteesi, esim. suomen murteiden švaa-vokaali (kolome, palakka), limpsa jne. • sijaispidennys, esim. kaakkoismurteiden kylääs jne., viron põõsas < *pensas • metateesi, esim. lounaismurteiden murhe < *mureh, ihme < *imeh • haplologia, esim. karjalainen, lempääläinen • soinnillistuminen, esim. karjalan pada < *pata, käzi < *käsi, jalga < *jalka • denasalisaatio, esim. vatjan paratan ’parannan’ < *parantan, suurõpi < *suurempi • diftongiutuminen ja monoftongiutuminen (esim. au > ō, ai > ē) • vokaalinsiirros (esim. a > ā > ō > ū > u > o > a) • heikennys (esim. kk > k > g > γ > ∅) ja vahvennus • geminoituminen, esim. lounaismurteiden toimen tultti, ja iha yht tyytyväissi oltti
(8) sporadisista äänteenmuutoksista
# esimerkkejä sporadisista äänteenmuutoksista:
• kantauralin *mińä > kantasuomen *minjä > miniä – muuten aina *ń > *n
• kantasuomen 1sg *-n > pohjoisviron -n (annan) – muuten aina *n > ∅ / _#
a ä o ö u ü e i (*ö vain ensi tavussa) ¹aa ää oo öö uu üü ee ii (vain ensi tavussa paitsi *ii) ²ai äi oi öi ui üi ei (*öi vain ensi tavussa, vertaa edellä)au ou eu iu (vain ensi tavussa)
äü eü iü (vain ensi tavussa) ³
¹ jälkitavuissa suomen ö:n paikalla kantasuomessa *o, esim. näkö < *näko² jälkitavujen *ii osa diftongisarjaa, esim. pret. revin ~ Satak. revein ~ Et.-Pohj. reviin < *reβiin³ suomen öy < *eü, esim. höyhen < *heühen
(b) kantasuomen konsonantit ja astevaihtelu
# kantasuomen konsonanttijärjestelmä: yksinäis- ja kaksoiskonsonantit (rekonstruktioita)
p t k s h m n l r j v (/nk/ = [ηk])pp tt kk cc ss mm nn ll
# astevaihtelu: vahva ja heikko aste
kantasuomi (rekonstruktioita)
p t k ht hk lp lt lk rp rt rk mp nt ηk pp tt kk ccβ δ γ hδ hγ lβ lδ lγ rβ rδ rγ mb nd ηg p̆p t̆t k̆k c̆c
länsisuomi (rekonstruktioita)
p t k ht hk lp lt lk rp rt rk mp nt ηk pp tt kk θθv δ γ hδ hγ lv ll lγ rv rδ rγ mm nn ηη p t k θ
muinaiskarjala (josta itäsuomi, karjala, aunus eli livvi ja inkeroinen; rekonstruktioita)
b d g ht hk lb ld lg rb rd rg mb nd ηg pp tt kk cc st sk tkv ∅ ∅ h h lv ll l rv rr r mm nn ηη p t k č ss s t
(c) radikaali astevaihtelu (1)
• perussääntö: vahva aste avotavun (lyhyen tavun), heikko aste umpitavun (pitkän tavun) edellä*jalka : *jalγat > jalka : jalat ~ (Häme, Etelä-Pohjanmaa) jalaat*kota : *koδan > kota : kodan*iγes : *ikehet > ies /i.es/ : ikeet ~ ikehet*akka : *ak̆kan > akka : akan*kaccoβi : *kac̆con > katsoo ~ kattoo ~ kahtoo : katson ~ katton ~ katon
• painottoman diftongin edellä oli alkuaan ja lounaismurteissa sekä osassa Ala-Satakuntaa on edelleen heikko aste, mutta muissa murteissa tähän asemaan kehittyi vahva aste
mutta lounaismurteissa tavo, anno, kullane, kukovrt. viron kullane ~ (analoginen) kuldne ja livvin kukoi, mutta kuldaine
(c) radikaali astevaihtelu (2)
• painottoman tavun jälkeiset konsonanttiyhtymät ovat oletettavasti alkuaan olleet astevaihtelun ulkopuolella, mutta suomessa ne ovat yleisesti astevaihtelussa
vrt. viron emand : emandad, kuusik : kuusikud /kuusikkut/, kummardada : kummardan ja livvin emändü : emändät, paimendua : paimendan, vanhembi : vanhembat, mutta kuuzikko : kuuzikot
• suomessa on yleensä myös painollisen diftongin edellä heikko aste*mansikkoita > *mansik̆koita > mansikoita*kasvantainen > *kasvandainen > kasvannainen*emäntöiδäk > *emändöiδäk > emännöidä
mutta kaakkoismurteissa vahva aste, esim. kasvantaine, emäntöin ’emännöin’
# nykysuomen triviaalit poikkeukset • geminaatan heikon asteen edellä heikko aste
esim. hakata < *hak̆kat̆tak, parrakas < *parδak̆kas, kannetut < *kandet̆tut • toisen tavun pitkän vokaalin tai sekundaarin diftongin edellä vahva aste
esim. sateen < *sateγen, varkailla < *varkahilla, mutta pelloilla < *pelδoilla • kadonneen (mutta loppukahdennuksena säilyneen) loppukonsonantin edellä heikko aste
esim. hylje < *hülγeh, sade < *saδek, anna < *andak# muut muutokset analogiaa, esim. omistusmuodot ja passiivin preesens
• lounaismurteiden pohjoisosassa /δ/ ~ Satakunnassa ja sen ympäristössä /ð/
• ruotsin naapuruudessa /b d g/
• lounaismurteiden pohjoisosassa ja Satakunnassa /θ/
• lounaismurteiden pohjoisosassa pitkään /γ/
• Itä- ja Pohjois-Suomessa / ’/ (laryngaaliklusiili)
• laajasti itämurteissa / ´/ (liudennus)
• laajasti länsimurteissa /. / (tavunraja)
kantauralin konsonanttijärjestelmä
m n ń ηp t k
č ćs š śδ δ'l l'r
w j γ
kantasuomen konsonanttijärjestelmä
m np t k
cs h
lr
v j
kantauralista kantasuomen kautta suomeen (1): vokaalijärjestelmä
# alla olevista rekonstruktioista ensimmäinen edustaa aina kantauralia ja viimeinen kantasuomea (esim. [kantauralin] *sewi- > [kantasuomen] *söö- > [nykysuomen] syö- tai välivaiheen kanssa [kantauralin] *käγli > *kääli > [kantasuomen] *keeli > [nykysuomen] kieli); jos kantasuomen muoto ei eroa nykysuomesta muuten kuin vain *ü:n käytön osalta eikä muitakaan välivaiheita tarvita, niin pelkkä kantauralilainen rekonstruktio on mainittu (esim. *wiγti > viisi)
• kantauralin ensi tavun vokaalit *i *e *ä *ü *i̮ *a *o *u ovat säilyneet muuten paitsi suppea lavea takavokaali *i̮ on ensi tavussa langennut yhteen *a:n kanssa: *i̮ > a, esim.
*mi̮ksa > maksa (~ selkupin mī̮tə)*i̮mta- > anta-
• jälkitavuissa vain *a *ä *i (*i:n vokaalisointuparia *i̮ ei merkitä, esim. *lumi [lumi̮] > lumi) • jälkitavuissa sanansisäinen *i > e, esim.
*kätit > *käδet > kädet*weniš > *veneh > vene
• kantasuomen *ö on sekundaari ja kehittynyt ensin supistuman kautta pitkänä vokaalina, esim.*sewi- > *söö- > syö- (~ ersän śeve-)
• monissa tapauksissa myös kantasuomen *ü on sekundaari, esim.*jewä > jyvä (~ muinaisintian yáva ’vilja, ohra’ < ieur. *jeva-)*šelkiš > *hülγeh > hylje (~ ruotsin säl < germ. *selχa-s)
• tuoreet tutkimukset ovat paljastaneet, että kantauralin vokaalijärjestelmää on syytä laajentaa niin, että on ollut myös *e:tä ja *o:ta väljemmät vokaalifoneemit, mutta nämä vokaalioppositiot ovat nimenomaan kantasuomessa neutraalistuneet
kantauralista kantasuomen kautta suomeen (2): pitkien vokaalien synty
• kantauralissa ei ollut pitkiä vokaaleita, vaan kantasuomen pitkät vokaalit kehittyivät ensiksi tavunloppuisen velaarispirantin kadon aiheuttamasta sijaispidennyksestä: *Vγ > VV, esim.
*wiγti > viisi (~ pohjoissaamen vihtta ~ unkarin öt ~ nganasaanin bii’)*tuγli > tuuli
• sijaispidennyksestä syntyneet ei-suppeat pitkät vokaalit suppenivat: *aγ > *aa > *oo > uo, *äγ > *ää > *ee > ie, *oγ > *oo > *uu > uu, esim.
kantauralista kantasuomen kautta suomeen (3): yksitavuisten sanojen synty
• myöhemmin pitkiä vokaaleita kehittyi myös supistumista, ja kantasuomen yksitavuisissa sisältösanoissa on aina kantauralin kaksitavuisesta sekvenssistä kehittynyt pitkä vokaali: (a) *Vγi > VV, esim.
• tietyissä asemissa myös *s > h (ja siitä seuraavia vokaaliassimilaatioita), esim.*kirwisit > *kirvehet > kirveet*kimtasit > *kintahat > kintaat*sän > hän
• persoonapäätteet syntyneet persoonapronominien (m- : t- : s-) agglutinoitumisesta
• alkuperäinen kaksikon ja monikon ero ehkä säilynyt monikon 1. ja 2. persoonan päätteiden vokaalin murrevaihtelussa -mme, -tte (kaksikosta) ~ -mma, -tta (monikosta)
• kantasuomen 3. persoonan muodot kehittyneet *pa-partisiipista
• imperatiivin monikon 2. persoonan päätteessä vastaava murrevaihtelu kuin muissakin moduksissa, mutta a:llinen laajalevikkisempi ja vakiintunut kirjakieleen, esim.
juokaa < *jookaδa ~ juokai < *jookaδek
• imperatiivin 3. persoonan labiaalivokaalin alkuperä epäselvä, esim. juokoon < *jookohon, lopussa 3. persoonan pääte; murteiden ja lähisukukielten kesken paljon vaihtelua
• eteläisten itämerensuomalaisten kielten ksi-konditionaali toisesta kantauralin johtimesta
verbintaivutuksen historiaa (4): refleksiivitaivutus ja passiivi
# refleksiivitaivutus ja passiivi
• itämurteista ja itäisistä lähisukukielistä tunnetaan vanha refleksiivinen taivutus, esim.peseksen ’peseytyy’ : pesihen ’peseytyi’heitäksen < *heit̆täksen ’heittäytyy’ : heittihen ’heittäytyi’
• -ksen sisältää preesensin k-tunnuksen ja 3. persoonan päätteen • -ihen sisältää vastaavasti preteritin tunnuksen ja 3. persoonan päätteen
• passiivi (eli impersonaali) itämerensuomalainen uudennos, alkuaan kausatiivijohdoksen refleksiivimuoto, esim.
annettiin < *andettihen < *i̮mtattajsan
• suomessa, karjalassa, livvissä ja inkeroisessa (= länsisuomessa ja muinaiskarjalassa) passiivin preesens analoginen, esim.
saadaan < *saaδahan ← *saaδaksensaatiin < *saatihin < *saatihen
• nykymurteissa passiivi laajasti monikon 1. persoonan funktiossa, mikä on myöhäinen ilmiö, vrt. karjalassa passiivi monikon 3. persoonan funktiossa
verbintaivutuksen historiaa (5): ei-finiittinen verbintaivutus
# ei-finiittinen verbintaivutus
• *ta-infinitiivin tunnus kantauralilainen, joskin vastineita vain saamessa ja hantissa • 1. infinitiivin lyhyt muoto *-ta-k (latiivi) : pitkä muoto *-ta-kse- (translatiivi)
(1) antaa < *antaδak < *i̮mtatak : antaa < *antaβi < *i̮mtapa(2) juoda < *jooδak < *juγitak : juo ~ juopi < *joopi < *juγipa(3) tulla < *tulδak < *tulitak : tulee < *tuleβi < *tulipa
• prolatiivi maitse‘ ilmeisesti kaikkialla epäproduktiivinen
• murteissa myös eksessiivi, esim. (menkää pois) vastuksinta, (toi kengät) korjattavanta
(f) muut monikon sijapäätteet: *-j + vastaava yksikön pääte
(g) persoonapronominien akkusatiivin -t (minut, meidät, kenet) ehkä monikon t-tunnuksesta
(h) kaksikon tunnus katosi kantasuomessa, mahdollisia jälkiä persoonapäätteiden variaatiossa (-mme ~ -mma, -tte ~ -tta) ja persoonapronominien taivutusvartalossa (minu-, sinu-)
• useimpien nykymurteiden yhden omistuspäätesarjan sijalla kantasuomessa kaksi sarjaa, n:ttömät suffiksit yksikön nominatiivissa ja n:lliset muissa muodoissa (= obliikvisarja)
• alkuperäinen kaksikon ja monikon ero ehkä säilynyt monikon 1. ja 2. persoonan päätteiden vokaalin murrevaihtelussa -mme, -nne (kaksikosta) ~ -mma, -nna (monikosta)
• kantauralissa erikseen genetiivi- ja akkusatiivisarja sekä mahdollisesti kaksikin monikkosarjaa
1sg -ni < *-mi : *-ni, esim. *luumi : *luuni (= genetiivi tai monikko)2sg -si < *-si : *-nsi, esim. *luusi : *luunsi3 -Vn ~ -nsa‘ < *-hen ~ *-sen : *-nsAk (paljon vaihtelua, esim. -nsA ilman loppukahdennusta)1pl -mme ← *-nnek, esim. *luunnek ¹2pl -nne < *-ndek, esim. *luundek
¹ monikon 1. persoonan m:llinen pääte analoginen; Kymenlaaksossa säilynyt alkuperäinen n:llinen pääte (Anjala myö otetah meitin konttinna)
• Kymenlaakso (Iitti) 1sg nom.sg poikam : gen.sg/nom.pl pojain : part.sg poikajain : iness.sg pojassain; 2sg obliikvimuodoissa -nsi (Iitti älä anna hattuans, runokielessä ole terve tultuansi)
historiallista lauseoppia (1)
# NP:n sanajärjestysnuo ystäväsi kymmenen isoa juoksevaa poroa
• Dem–Gen–Num–Adj–Rel–N jo kantauralissa, useimmissa kontaktikielissäkin sama järjestyslaatikon siinä osastossa
• fokusointi muuttaa sanajärjestystä, sekin yleinen ja vanha piirre
# perussanajärjestyskoira syö kalaa = S–V–O < S–O–V
• (kohtalaisen tiukka) SOV alkuperäinen, (vapaa) SVO ainakin osin kielikontaktien tulostakoira ei syö kalaa = S–Neg–V[conneg]–O < S–O–Neg–V[conneg]
• kieltolauseiden lopussa alunperin kieltoverbi ja pääverbin konnegatiivi tässä järjestyksessämissä olitte eilen? = Q–V–Adv < Adv–Q–V (”eilen missä olitte?”)
• kysymyslauseissa alunperin sama järjestys kuin väitelauseissa eli kysymyssana in situ
# NP:n kongruenssiairot ovat kahdessa isossa veneessä < ”…kaksi iso veneessä”
+ subjekti ja predikaatti kongruoivat jo kantauralissa ja edelleen kantasuomessa
+ subjektin asemassa pronomineja käytetty alkuaan vain erittäin painokkaissa yhteyksissä
historiallista lauseoppia (2)
# nominilause ja kopulavene on iso = S–Cop–Pred < S–Pred (”vene iso”)
• tavallisessa predikatiivilauseessa ei alunperin kopulaase ei ole iso = S–Neg–Cop[conneg]–Pred < S–Pred–Neg–Cop[conneg] (”se iso ei ole”)
• esimerkiksi kieltolauseessa kuitenkin oli kopula
# tempus, modus ja kieltosöi : ei syönyt = Neg–V[partic] < Neg[pret]–V[conneg] (vrt. eteläviron es sööq)
• kaikki taivutuskategoriat ilmaistiin kieltoverbissä, suomen kielteinen preteriti myöhäinenolette syöneet = Cop–V[partic] < V[partic/modus]
• (kopulallisten) liittotempusten asemesta käytettiin alunperin pelkkiä partisiippeja tai moduksia
# nesessiivirakenteetmeidän täytyy opiskella hyvin
• nesessiivirakenteissa ei tavallista nominatiivimuotoista subjektia, ilmeisesti vanha piirre
# objektin sijamerkintähän söi kalan : syö tämä kala!
• subjektittomissa lauseissa nominatiivi (joissain sukukielissä objektin ollessa epämääräinen)
+ kantauralissa ei partitiivia, joten osaobjektia ei voitu ilmaista morfologisesti
historiallista lauseoppia (3)
# alisteiset rakenteetisä kertoo, että hänen lapsensa ovat terveitä < isä kertoo lastensa olevan terveitä
• alunperin käytettiin vain ei-finiittisiä rakenteita alisteisten konjunktiolauseiden asemestakoira näki miehen, joka nukkui veneessä < koira näki veneessä nukkuvan miehen
• relatiivilauseiden asemesta käytettiin partisiippimääreitäkun lumi on sulanut, maa vihertää < lumen sulettua maa vihertää
• lauseenvastikkeen subjekti on alunperinkin ollut genetiivissätiesikö ystävänne, missä he asuvat? < ”ystävänne heidän missä asumisensa tiesikö?”
• myös epäsuorien kysymyslauseiden tilalla käytettiin ei-finiittisiä rakenteita
# komparaatioisoisämme on pidempi kuin isämme < isoisämme on isäämme pidempi < ”… pitkä”
• vertailu ilmaistiin alunperin vain erosijan avulla
# adpositiotpaitsi naaleja metsästäjät kaatoivat kymmenen kettua < ”naalien paitsi…”
• käytössä alunperin vain postpositioita, ei ollenkaan prepositioita, edeltävä sana genetiivissä
+ artikkelittomuus alkuperäistä, määräisyyttä voitu ilmaista omistusmuodoilla
historiallista lauseoppia (4)
# rinnastusjokemme ja järvemme ovat kalaisia < ”jokemme, järvemme kalaisat”
• rinnastus tapahtui ilman konjunktioita, usein parataktisesti eli ilman mitään ainesta • rinnastuksessa voitiin käyttää verbin ei-finiittisiä muotoja • rinnastuksessa voitiin käyttää adverbejä, joilla kuitenkin oli myös muuta käyttöä
isoäiti ja isoisä adoptoivat lapsenlapsensa < ”isoäiti.DU isoisä.DU …” • kahta rinnastettaessa käytettiin kaksikkomuotoja
# löytää, ostaa, jättää, unohtaa -tyyppisten verbien rektiohän löysi lassonsa tavaroiden seasta : löysin hänet tasangolta
• näille verbeille ominainen rektio on vanhastaan ero- tai tulosija, ei olosija
# pelätä-verbin rektiohän ei pelkää mitään
• alkuperäinen rektio on erosija
# omistusrakennemeillä on puuta ? < ”puumme EKSISTENTIAALIVERBI”
• omistettu ollut alunperin omistusmuodossa, muuten ei rakenteesta varmuutta