Sosiaalinen pääoma työelämän muutoksissa: Vaikutukset mielenterveyteen ja depression ilmaantuvuuteen? Tuula Oksanen, Jussi Vahtera, Anne Kouvonen, Marianna Virtanen, Anne Linna, Marko Elovainio, Jaana Pentti, Mika Kivimäki Työterveyslaitos 2008 Työsuojelurahaston hanke 103 432
42
Embed
Sosiaalinen pääoma työelämän muutoksissa: Vaikutukset ...Oikeuskäytännön tutkimuksista saatu yhteinen havainto oli, että ihmiset, jotka saivat tuoda esiin oman käsityksensä
This document is posted to help you gain knowledge. Please leave a comment to let me know what you think about it! Share it to your friends and learn new things together.
Transcript
Sosiaalinen pääoma työelämän
muutoksissa: Vaikutukset mielenterveyteen ja depression
ilmaantuvuuteen?
Tuula Oksanen, Jussi Vahtera, Anne Kouvonen, Marianna Virtanen, Anne Linna, Marko Elovainio, Jaana Pentti,
Mika Kivimäki
Työterveyslaitos
2008
Työsuojelurahaston hanke 103 432
2
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ .......................................................................................... 3 JULKAISUT ............................................................................................... 4 1. JOHDANTO ........................................................................................... 5 1.1. TUTKIMUKSEN TAUSTA ............................................ 5 1.2. SOSIAALINEN PÄÄOMA TYÖSSÄ ............................ 6 1.2.1. Sosiaalista pääomaa muodostuu (työ)yhteisössä ........ 8 1.2.2. Sosiaalinen tuki työpaikoilla ja työyhteisön ilmapiiri... 8 1.2.3. Johtamisen oikeudenmukaisuus ................................... 10 1.3. SOSIAALISEN PÄÄOMAN MITTAAMINEN ............ 13 1.3.1. Sosiaalisen pääoman mittaamismenetelmissä on suuria eroja ... 13 1.3.2. Objektiiviset muutokset työpaikalla .................................... 14 1.4. TÄSMENNETYT TUTKIMUSKYSYMYKSET...................... 16 2. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT 18 3. TUTKIMUKSEN TULOKSET 21 3.1. Psykososiaalinen työkuormitus mielenterveyden häiriöiden etiologiassa 21 3.1.1. Psykososiaalinen työilmapiiri ja masennuksen ilmaantuminen 21 3.1.2. Psykososiaaliset työnpiirteet ja psyykkisten oireiden ilmaantuminen 23 3.1.3. Työn vaatimukset ja vähäiset hallintamahdollisuudet lisäävät psyykkisistä rasitusoireista kärsivien sairauslomia 26 3.1.4. Henkilöstösupistukset ja mielenterveys 26 3.2. Sosiaalinen pääoma työssä 27 3.2.1. Sosiaalinen tuki työpaikoilla 27 3.2.2. Työyhteisön sosiaalisen pääoman mittaaminen 28 3.2.3. Työyhteisön sosiaalinen pääoma vaikuttaa kuntatyöntekijöitten terveyteen 30 3.2.4. Työyhteisön sosiaalinen pääoma ja unihäiriöitten kehittyminen 33 3.3. Sosiaalinen pääoma mielenterveyden häiriöiden etiologiassa 34 3.3.1. Työyhteisön sosiaalinen pääoma ja masennus 34 4. JOHTOPÄÄTÖKSET 36 5. TULOSTEN HYÖDYNTÄMINEN 37 6. YHTEISTYÖKUMPPANIT 39 7. LÄHTEET 40 8. LIITTEET 1. Soca-projektin itsearviointi Suomen Akatemialle 2.-9. Projektin julkaisut 10 Kuntakohtaiset kuvaukset tulosten hyödyntämisestä
3
TIIVISTELMÄ Sosiaalinen pääoma työelämän muutoksissa: vaikutukset mielenterveyteen ja depression ilmaantuvuuteen. Vastuututkija: Prof. Mika Kivimäki, Työterveyslaitos TUTKIMUKSEN TAUSTA: Kyseessä on Suomen Akatemian SoCa-tutkimusohjelmaan kuuluvaan tutkimukseen liittyvä TSR:n rahoittama erillishanke, jolla syvennetään tietoa työssä olevan sosiaalisen pääoman merkityksestä erityisesti työntekijöiden mielenterveyden kannalta. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET: Tutkimuksessa selvittiin 1) työpaikan piirteiden ja työelämän muutoksien vaikutuksia mielenterveyden häiriöiden, erityisesti depression, ilmaantumiseen ja 2) missä määrin hyvällä työpaikan sosiaalisella pääomalla voidaan vaikuttaa myönteisesti mielenterveyteen. AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimus perustuu Kunta 10-tutkimukseen kuuluvien kaupunkien ja Sairaalahenkilöstön hyvinvointitutkimukseen kuuluvien 21 sairaalan koko henkilöstöltä kerättyyn kyselyaineisto ja siihen liitettyihin työpaikkaa ja työntekijöitä koskeviin rekisteritietoihin. Työpaikan psykososiaalisina piirteinä mitattiin mm. henkilöstön kokemalla oikeudenmukaisuuden toteutumisella päätöstentekoperiaatteissa, johtamiskäytännöissä ja työyksikköjen toiminnassa. Mielenterveyden häiriöitä mitattiin toistokyselyin sekä rekistereistä masennuslääkkeiden käytöllä (KELA). TUTKIMUSTULOKSET: Tutkimuksen päätulokset ovat seuraavat: (1) Koetut epäedulliset työn psykososiaaliset piirteet (esim. vähäinen johtamisen oikeudenmukaisuus, heikko työyhteisön ilmapiiri) olivat yhteydessä lisääntyneeseen psyykkisten oireiden ilmaantumiseen työntekijöillä, jotka eivät aiemmin kärsineet tällaisista oireista. (2) Kielteinen muutos koetuissa työn psykososiaalisissa piirteissä kolmen vuoden seurannassa lisäsi koettujen psyykkisten oireiden riskiä; myönteinen muutos puolestaan vähensi sitä. (3) Tutkimuksessa kehitettiin psykometrisesti luotettava mittausmenetelmä työpaikan sosiaalisen pääoman määrittämiseksi. (4) Sekä yksilön oma arvio että työtovereiden arvio työpaikan vähäisestä sosiaalisesta pääomasta oli yhteydessä koetun terveyden heikkenemiseen ja unihäiriöiden lisääntymiseen. (5) Vähäinen työpaikan sosiaalinen pääoma ennusti masennuksen ilmaantuvuutta: sekä itseraportoitu lääkärin diagnosoima masennus että masennuslääkityksen käyttö kasvoivat verrattuna niihin joilla oli paljon sosiaalista pääomaa. Työtoverien arvioimalla työpaikan sosiaalisen pääomalla ei kuitenkaan ollut yhteyttä todennettuun masennuksen ilmaantumiseen. JOHTOPÄÄTÖS: Työn psykososiaaliset piirteet ja työpaikan sosiaalinen pääoma näyttäisivät vaikuttavan työntekijöiden hyvinvointiin. Työpaikan sosiaalisella pääomalla saattaa olla myös merkitystä työntekijöitten mielenterveyden kehittymiselle. Näyttö tästä ei kuitenkaan ollut aukoton, sillä työntekijästä riippumattomasti mitattu työpaikan sosiaalinen pääoma ei ennustanut lääkitystä edellyttävän masennuksen puhkeamista.
4
JULKAISUT Projektin julkaisut kansainvälisissä tieteellisissä aikakauslehdissä
1. Ylipaavalniemi J, Kivimäki M, Elovainio M, Virtanen M, Keltikangas-Järvinen L, Vahtera J. Psychological work characteristics and incidence of newly diagnosed depression: a prospective cohort study of three different models. Social Science and
Medicine 2005; 61: 111–22. 2. Ferrie, J. E., Head, J., Shipley, M. J., Vahtera, J., Marmot, M. G., & Kivimäki, M.
Injustice at work and incidence of psychiatric morbidity: the Whitehall II Study. Occupational and Environmental Medicine 2006, 63, 443-450.
3. Virtanen M, Vahtera J, Pentti J, Honkonen T, Elovainio M, Kivimäki M. Job strain
and psychologic distress: Influence on sickness absence among Finnish employees. American Journal of Preventive Medicine 2007; 33:182-7.
4. Kivimäki M, Honkonen T, Wahlbeck K, Elovainio M, Pentti J, Klaukka T,
Virtanen M, Vahtera J. Organizational downsizing and increased use of psychotropic drugs among employees who remain in employment. Journal of
Epidemiology and Community Health 2007; 61:154-8. 5. Virpi Liukkonen, Pekka Virtanen, Mika Kivimäki, Jaana Pentti, Jussi Vahtera.
Social capital in working life and the health of employees. Social Science &
Medicine 2004; 59:2447-2458 6. Kouvonen A, Kivimaki M, Vahtera J, Oksanen T, Elovainio M, Cox T, Virtanen
M, Pentti J, Cox SJ, Wilkinson R. Psychometric evaluation of a short measure of social capital at work. BMC Public Health 2006; 6:251.
7. Oksanen T, Kouvonen A, Kivimäki M, Pentti J, Virtanen M, Linna A, Vahtera J.
Social capital at work as a predictor of employee health - multilevel evidence from work units. Social Science & Medicine 2008; 66:637-649.
8. Anne Kouvonen, Tuula Oksanen, Jussi Vahtera, Mai Staffors, Richard Wilkinson,
Justin Schneider, Ari Väänänen, Marianna Virtanen, Sara Cox, Jaana Pentti, Marko Elovainio, Mika Kivimäki. Low workplace social capital as a predictor of depression: the Finnish Public Sector Study. American Journal of Epidemiology.
(painossa).
5
1. JOHDANTO
1.1. Tutkimuksen tausta
Mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä työikäisen väestön keskuudessa. Psyykkisiä
rasitusoireita raportoi 25 % työssäkäyvistä. Yleisin mielenterveyden häiriö on masennus;
vuosittain 5 % suomalaisista kärsii vakavan masennusjakson (Pirkola ym. 2002).
Mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat jatkaneet kasvua viime vuosina,
ja varsinkin masennuksesta johtuvat sairauspoissaolot ovat Suomessa lähes
kaksinkertaistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mielenterveyden häiriöt ovat
tuki- ja liikuntaelinsairauksien ohella yleisin syy pitkiin sairauspoissaoloihin .
Mielenterveyden häiriöt ovat myös tärkein syy ennenaikaiseen eläköitymiseen. Vuonna
2005 uusia työkyvyttömyyseläkkeitä myönnettiin mielenterveyden häiriöiden perusteella
työeläkejärjestelmässä lähes 7500 kpl. Näistä lähes puolessa sairautena oli masennus.
Vuositasolla masennuksen johdosta myönnettävät yksityisen sektorin työeläkejärjestelmän
myöntämät työkyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet selvästi vuodesta 1998, jolloin
myönnettiin 2214 uutta työkyvyttömyyseläkettä masennuksen vuoksi. Vuonna 2005
vastaava luku oli 3537. Muissa mielenterveyshäiriöryhmissä vastaavaa kasvua ei ole
tapahtunut. Työkyvyttömyyseläkkeissä kasvu on kuitenkin tasaantunut kolmen viimeisen
vuoden aikana (Ahola ym. 2007).
Useimpien mielenterveyden häiriöiden etiologia on monitekijäinen. Vaikka
psykososiaalisten tekijöiden osuutta mielenterveyden häiriöiden syntyyn on tutkittu paljon,
on työperäisten kuormitustekijöiden merkityksestä vasta viime vuosina alkanut kertyä
tutkimustietoa. Tutkimusten perusteella mielenterveyteen vaikuttavat työyhteisön sisäinen
6
vuorovaikutus työtovereiden kesken ja esimiehen ja alaisten välillä sekä
päätöksentekoperiaatteiden oikeudenmukaisuus koko organisaation tasolla. Myös
työpaikan sosiaalisella pääomalla voi olla suuri merkitys työntekijöiden mielenterveydelle.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää (1) työpaikan piirteiden ja työelämän muutoksien
vaikutuksia mielenterveyden häiriöiden, erityisesti depression ilmaantumiseen ja (2) missä
määrin hyvällä työpaikan sosiaalisella pääomalla voidaan vaikuttaa myönteisesti
mielenterveyteen. Kyseessä on Suomen Akatemian SoCa-tutkimusohjelmaan kuuluvaan
hankkeeseen liittyvä TSR:n rahoittama erillistutkimus, jolla syvennetään tietoa työssä
olevan sosiaalisen pääoman merkityksestä erityisesti työntekijöiden mielenterveyden
kannalta. Kokonaishankkeen itsearviointiraportti on liitteenä 1.
1.2. Sosiaalinen pääoma työssä
Läheiset sosiaaliset suhteet ovat ihmiselle jo lajityypillisesti tärkeitä. Niinpä meille on
pitkän kehityksen myötä muodostunut varsin hyvät, tehokkaat ja automaattiset tavat
havainnoida sosiaalista ympäristöämme ja siinä tapahtuvia muutoksia. Aivomme
hahmottavat erittäin hyvin sosiaalisia tapahtumia, sääntöjä ja säännönmukaisuuksia. Tässä,
samoin kuin yleensäkin olemassaolollemme tärkeissä ilmiöissä, tunteet ovat kiinteästi
mukana tuomassa ilmiöille merkityksiä ja sisältöjä. Sosiaalisten suhteiden yhteys
terveytemme kehittymiseen on vilkkaan teoreettisen ja empiirisen tutkimuksen kohteena.
Sosiaalisella pääoman käsite on yksi viitekehys tarkastella sosiaalisten suhteiden
ominaisuuksia.
Sosiaalinen pääoma nousi suosituksi tutkimuskohteeksi viime vuosikymmenellä
yhteiskunta- ja taloustieteitten parissa. Sosiaalinen pääoma on käsitteenä moniulotteinen ja
7
sen tarkka määritelmä riippuu määrittelijästä. Yleisimmin käsitteen määrittelyn yhteydessä
viitataan kolmeen pääteoreetikkoon: Pierre Bourdieu (1986), James Coleman (1988) ja
Robert Putnam (1993). Bourdieun mukaan sosiaalinen pääoma liittyy jäsenyyteen
samankaltaisten tai toisiaan arvostavien henkilöitten verkostoissa. Hänen mukaansa
sosiaalinen pääoma on olemassa oleva tai potentiaalinen resurssi, jota yksilöt ja ryhmät
käyttävät hyväkseen yhteiskunnan eri kentillä kilpaillessaan. Coleman puolestaan
määrittelee sosiaalisen pääoman toiminnan kautta. Se mahdollistaa tiettyjen päämäärien
saavuttamisen. Colemanin mukaan sosiaalisen pääoman muotoina ovat sosiaalisissa
suhteissa luottamukseen perustuvat velvoitteet ja odotukset, sosiaalisiin rakenteisiin
liittyvät informaatiovirrat sekä sosiaaliset normit ja niitä ylläpitävät tehokkaat sanktiot.
Coleman painottaa sosiaalisen pääoman olevan yksilöitten eikä niinkään yhteisöjen
ominaisuutta, toisin kuin Putnam.
Usein käytetty sosiaalisen pääoman määritelmä on Putnamin. Hän tarkoittaa sosiaalisella
pääomalla luottamusta, normeja ja verkostoja, jotka edistävät yhteistyötä ja jotka
parantavat yhteiskunnan tehokkuutta helpottamalla sen toimintoja. Putnam käsittelee
sosiaalista pääomaa yhteisön ominaisuutena. Hän painottaa vapaaehtoista
yhdistystoimintaa ja kansalaisaktiivisuutta. Putnamin kanssa samoilla linjoilla käsitteen
määrittelyssä on Woolcock (2001). Hänen mukaansa sosiaalinen pääoma viittaa normeihin
ja sosiaalisiin verkostoihin, jotka mahdollistavat ihmisten yhteistoiminnan. Molemmat
korostavat toimimista aktiivisesti yhteisen hyvän vuoksi ja yhteisten päämäärien
saavuttamiseksi.
8
1.2.1. Sosiaalista pääomaa muodostuu (työ)yhteisössä
Sosiaalinen pääoma syntyy sosiaalisissa verkostoissa. Ihmisten väliset jatkuvat sosiaaliset
siteet ja jatkuva yhteistyö mahdollistavat luottamuksen ja sosiaalisen pääoman syntymisen
yksilöiden välille. Sosiaalisen pääoman muodostuminen edellyttää toimijoitten välisen
luottamuksen lisäksi vastavuoroisuutta ja aktiivista toimintaa. Sosiaalinen pääoma
muodostuu verkostoissa yhteisesti jaetuista normeista, arvoista ja ymmärtämistavoista,
jotka helpottavat yhteistoimintaa ryhmien sisällä ja niiden välillä. Sosiaaliseen pääomaan
kuuluvat siten yhteisössä vallitsevat normit ja arvot kuten suvaitsevaisuus. Yhteisönä voi
toimia esimerkiksi kunta, koulu, yhdistys tai naapurusto. Kawachin (1999) mukaan on
tärkeää tutkia uusia sosiaalisen pääoman lähteitä yhteisöissä, joissa ihmiset viettävät paljon
merkityksellistä aikaa. Tällainen on myös työyhteisö.
1.2.2. Sosiaalinen tuki työpaikoilla ja työyhteisön ilmapiiri
Sosiaalisen tuki ja luottamus ovat sosiaalisen pääoman osatekijöitä ja niiden on osoitettu
olevan yhteydessä terveyteen (Berkman & Syme 1979). Siten sosiaalisella
vuorovaikutuksella työpaikalla voi olla terveyttä tukevaa tai heikentävää vaikutusta. On
ajateltu, että työssä esimiehiltä tai työtovereilta saatu sosiaalinen tuki voi suoraan vaikuttaa
hyvinvointiin tai se voi toimia eräänlaisena työympäristön kuormitustekijöiden puskurina
ja siten vähentää sairastumisalttiutta.
Tutkimusnäyttö on kuitenkin ristiriitaista. Joiden tutkimusten mukaan työssä saatu
sosiaalinen tuki voisi vaikuttaa myönteisesti työntekijöiden psyykkiseen hyvinvointiin
Trendi# p<0.0001 p<0.01 p=0.24 †Vakioitu sosiodemograafiset tekijät. ‡Vakioitu edellisen lisäksi terveysriskikäyttäytyminen § Vakioitu edellisen lisäksi psyykkinen rasittuneisuus #Lineaarinen trendi, sosiaalinen pääoma jatkuvana muuttujana.
Tulosten mukaan yksilön havaitsemalla sosiaalisella pääomalla työssä on merkitystä
liittyi 20- 50 % suurempi todennäköisyys sairastua masennukseen seurannan aikana. Tämä
yhteys ei selittynyt yksilöllisillä tekijöillä tai terveyskäyttäytymisellä. Sen sijaan
psyykkisen rasittuneisuuden (GHQ 12) lisääminen tilastolliseen malliin vähensi yhteyttä
36
selkeästi, mutta se pysyi tilastollisesti merkittävänä. Työyhteisötason sosiaalinen pääoma
ei ollut yhteydessä masennusriskiin.
Lähde: Anne Kouvonen, Tuula Oksanen, Jussi Vahtera, Mai Staffors, Richard Wilkinson,
Justin Schneider, Ari Väänänen, Marianna Virtanen, Sara Cox, Jaana Pentti, Marko
Elovainio, Mika Kivimäki. Low workplace social capital as a predictor of depression: the
Finnish Public Sector Study. American Journal of Epidemiology. (painossa)
4. JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkimuksen päätulokset ovat seuraavat:
1. Itseraportoiduilla epäedullisilla työn psykososiaalisilla piirteillä, kuten puutteellisella
johtamisen oikeudenmukaisuudella ja heikolla työyhteisön ilmapiirillä, on yhteys
lisääntyneeseen koettujen psyykkisten oireiden ilmaantumiseen työntekijöillä, jotka eivät
aiemmin kärsineet tällaisista oireista.
2. Kielteinen muutos itseraportoiduissa työn psykososiaalisissa piirteissä lisää koettujen
psyykkisten oireiden riskiä; myönteinen muutos puolestaan vähentää sitä.
3. Psyykkisistä oireista kärsivät työntekijät jäävät useammin sairauslomalle niissä
työpaikoissa, joissa muu henkilöstö arvioi työn vaatimukset koviksi ja
hallintamahdollisuudet vähäisiksi, kuin niissä työpaikoissa, joissa vaatimukset arvioidaan
kohtuullisiksi ja hallintamahdollisuudet hyviksi.
37
4. Objektiivisesti mitatut henkilöstövähennykset ovat yhteydessä lisääntyneeseen
psyykelääkkeiden käyttöön työpaikkansa säilyttäneillä miehillä ja naisilla.
5. Työpaikan sosiaalista pääomaa on mahdollista mitata luotettavasti kyselylomakkeella.
6. Sekä yksilön oma arvio että työtovereiden arvio työpaikan vähäisestä sosiaalisesta
pääomasta on yhteydessä koetun terveyden heikkenemiseen ja lisääntyneisiin
itseraportoituihin unihäiriöihin.
7. Itseraportoitu vähäinen työpaikan sosiaalinen pääoman ennustaa lisääntynyttä
itseraportoidun ja masennuslääkityksen käytöllä todennetun masennuksen ilmaantumista.
Työtoverien arvioimalla työpaikan sosiaalisen pääomalla ei kuitenkaan ollut yhteydessä
todennetun masennuksen ilmaantumiseen.
Nämä tulokset tukevat sitä hypoteesia, että työn psykososiaaliset piirteet ja työpaikan
sosiaalinen pääoma vaikuttavat työntekijöiden kokemaan hyvinvointiin. Työpaikan
sosiaalisella pääomalla saattaa olla merkitystä myös työntekijöitten mielenterveyden
kehittymiselle. Työpaikan sosiaalisen pääoman vaikutuksesta lääkitystä edellyttävän
masennuksen puhkeamiseen ei kuitenkaan saatu aukotonta näyttöä, koska työntekijästä
riippumattomasti mitattu työpaikan sosiaalinen pääoma ei ollut yhteydessä masennuksen
puhkeamiseen.
Työyhteisöissä olisi mahdollista edistää myönteisiä asioita ja kannustaa sellaiseen
toimintaan, joka lisää suvaitsevaisuutta, luottamusta ja sosiaalista tukea työntekijöitten
välillä. Työyhteisöjen sosiaalisen pääoman kehittäminen saattaa osoittautua tärkeäksi
38
vaikutuskeinoksi työntekijöitten hyvinvoinnin edistämisessä. Työolosuhteiden huomioon
ottaminen mielenterveyden edistämisessä on tärkeää.
5. TULOSTEN HYÖDYNTÄMINEN
(1) Kyselytutkimusten tulokset raportoitiin säännönmukaisesti palautetilaisuuksissa ensin
kuntien ja sairaanhoitopiirien johtoryhmille ja sitten alemmille organisaatiotasoille.
Kyselytulosten hyödyntämistä varten kehitettiin helppokäyttöinen selainpohjainen
ohjelma, jonka avulla työelämän laatua ja sen kehittymistä koskevat keskeiset tulokset
näkyvät kaikilla hierarkiatasoilla työpaikkatasolla asti. Sisältöalueet valittiin yhdessä
organisaatioiden edustajien kanssa. Vuoden 2004 ja 2006 kyselyn tulokset palautettiin tällä
uudella menetelmällä. Lähes kaikissa organisaatioissa on tehty päätös siitä, että jokaisen
esimiehen velvollisuus on työpaikassaan yhdessä henkilöstönsä kanssa käsitellä omat
tuloksensa ja raportoida ylöspäin keskeiset kehittämiskohteet ja keinot tavoitteeseen
pääsemiseksi. Näiden lisäksi palautetilaisuuksien lisäksi kunnissa ja sairaaloissa on pidetty
tiedotustilaisuuksia sekä teemaseminaareja, joissa tutkimustuloksia on esitelty.
(2) Tutkimustulokset on huomioitu kaikkien Kunta 10-tutkimukseen osallistuvien
kaupunkien henkilöstöstrategian painopistealueissa. Liitteenä 10 kuntakohtaisia kuvauksia
tutkimustulosten hyödyntämisestä.
39
6. YHTEISTYÖKUMPPANT
Kansalliset yhteistyökumppanit
Suomessa on hankkeen yhteydessä tehty yhteistyötä seuraavien tahojen kanssa:
• KELA (Prof. Timo Klaukka),
• Tampereen yliopisto (Dos. Pekka Virtanen ja erikoislääkäri Virpi Liukkonen),
• Stakes (Prof. Krister Wahlbeck ja Dos. Marko Elovainio),
• Helsingin yliopisto (Prof. Liisa Keltikangas-Järvinen)
Kansainväliset yhteistyökumppanit
Kansainvälistä yhteistyötä on tehty seuraavien tutkimusryhmien kanssa:
• University College London, UK (Sir Prof. Michael Marmot, Dr Jane E. Ferrie, Ms
Jenny Head, Mr Martin J. Shipley, Dr Robert De Vogli, Dr Mai Stafford, Whitehall
II tutkimusryhmä)
• University of Nottingham (Prof. Richard Wilkinson, Prof. Tom Cox, Dr Sara Cox,
Dr Justin Schneider ja Dr Amanda Griffiths).
40
7. LÄHTEET
Ahola K, Joensuu M, Kivistö S. (2007). Mielenterveys. Teoksessa Kauppinen T, Hanhela R, Heikkilä P, Kasvio A, Lehtinen S, Lindström K, Toikkanen J, Tossavainen A (toim.) Työ ja terveys Suomessa 2006. Helsinki: Työterveyslaitos. Berkman L and Syme SL (1979): Social networks, host resistance and mortality. A nine year follow-up study of Almeida County residents. American Journal of Epidemiology 109: 186-204. Bourdieu P (1986): The Forms of Capital. In Handbook of Theory and Research for the Sociology of Education, ss. 241 - 258. Edit. John G. Richardsson, Greenwood Press, New York. Bromet E J, Dew M A, Parkinson D K, Schulberg H C (1988). Predictive effects of occupational and marital stress on the mental health of male workforce. J Organizational Behav 9: 1-13. Coleman J (1988): Social capital in the creation of human capital. American Journal of Sociology 94: Suppl: 95-120. Coleman J (1990): Foundations of Social Theory. The Belknap Press of Harvard University Press, Cambridge. De Silva MJ, Harpman T and Huttly SRA (2005): Social capital and mental illness: a systematic review. Journal of Epidemiology and Community Health 59: 619-627. Elovainio M, Kivimäki M, Vahtera J. (2002) Organizational justice: Evidence of a new psychosocial predictor of health. American Journal of Public Health 92:105-108. Iisakka L (2004): Sosiaalinen pääoma suomalaisissa haastattelu- ja kyselyaineistoissa vuoden 1990 jälkeen. Tilastokeskus 2005. Karasek, R., & Theorell, T. (1990). Health, work, stress, productivity, and the reconstruction of working life. New York: Basic Books. Kawachi I (1999): Social capital and Community effects on Population and Individual Health. Annals of the New York Academy of Sciences 896: 120-130. KivimäkiM, Vahtera J, Pentti J, Ferrie J. (2000) Factors underlying the effect of organisational downsizing on health of employees: longitudinal cohort study. British Medical Journal 320: 971-975. Kivimäki M, Sutinen R, Elovainio M, Vahtera J, Räsänen K, Töyry S, Ferrie J, Firth-Cozens J. (2001) Sickness absence in hospital physicians: a 2-year follow-up study on determinants. Occupational and Environmental Medicine 58: 361-366. Kivimäki, M., Elovainio, M., Vahtera, J. & Ferrie, J.E. (2003). Organisational justice and health of employees: prospective cohort study. Occupational and Environmental Medicine, 60, 27-34.
41
Kivimäki M, Ferrie JE, Brunner E, Head J, Shipley MJ, Vahtera J, Marmot MG. (2005) Justice at work and reduced risk of coronary heart disease among employees: the Whitehall II study. Archives of Internal Medicine 165:2245-2251. Lehto A-M ja Sutela H (2004): Uhkia ja mahdollisuuksia. Työolotutkimusten tuloksia 1977-2003. Tilastokeskus 2004. Pirkola, S., Lönnqvist, J., Ahola, K., Heikkinen, M., Honkonen, T., Isometsä, E., Joukamaa, M., Kalimo, R., Kiviruusu, O., Kärnä, T., Lahtinen, E., Lehtinen, V., Poikolainen, K., Raitasalo, R., Salminen, J. & Suvisaari, J. (2002). Psyykkinen oireilu ja mielenterveyden häiriöt. Teoksessa A. Aromaa & S. Koskinen (toim.) Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3, 51-54. Helsinki: Kansanterveyslaitos. Putnam RD (1993): Making Democracy Work. Civic Traditions in Modern Italy. Princeton: Princeton University Press. Stansfeld S A, Fuhrer R, Head J, Ferrie J, Shipley M.(1997) Work and psychiatric disorder in the Whitehall II study. J Psychosom Res 43: 73-81. Wiesenfeld BM, Brockner J, Thibault V V. (2000) Procedural Fairness, Managers' Self-Esteem, and Managerial Behaviors Following a Layoff.Organ Behav Hum Decis Process. 83(1):1-32. Woolcock M (2001): The Place of Social Capital in Understanding Social and Economic Outcomes. ISUMA.
42
8. LIITTEET
1 Suomen Akatemina SoCa-tutkimusohjelman itsearviointi
2-9 Projektin julkaisut kansainvälisissä tieteellisissä aikakauslehdissä