SOSIAALIHUOLTOLAIN MUKAISEN PERHETYO dž N RAJAPINNAT - SOSIAALISEN RAPORTOINNIN PILOTTI VANTAAN PERHEPALVELUISSA Raportissa kuvataan 113 perhepalveluiden työntekijän näkemyksiä sosiaalihuoltolain mukaisesta perhetyöstä, muista lapsiperheiden palveluista ja ajankohtaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä. Anne Kantoluoto & Johanna Hedman
61
Embed
SOSIAALIHUOLTOLAIN MUKAISEN PERHETYO ÆN RAJAPINNAT … · 2.1 Rakenteellinen sosiaalityö ja sosiaalinen raportointi Rakenteellisesta sosiaalityöstä on säädetty laissa (SHL 7
This document is posted to help you gain knowledge. Please leave a comment to let me know what you think about it! Share it to your friends and learn new things together.
Transcript
0
SOSIAALIHUOLTOLAINMUKAISENPERHETYON
RAJAPINNAT-SOSIAALISENRAPORTOINNINPILOTTI
VANTAANPERHEPALVELUISSA
Raportissa kuvataan 113 perhepalveluiden työntekijän näkemyksiäsosiaalihuoltolain mukaisesta perhetyöstä, muista lapsiperheiden
palveluista ja ajankohtaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä.
- Onko lähetteessä mainittu, että on haettu tai tehty lastensuojelun arviota.
- Onko lapsella lastensuojelun historiaa (ATJ:sta tiedot).
- Millä alueella (lastensuojelun kolmesta alueesta) perhe asuu.
- Vastuutyöntekijäryhmä.
- Lastensuojelun aiempi asiakkuus tai lastensuojelutarpeen selvitys/palvelutarpeen arvio,
jonka yhteydessä on arvioitu lastensuojelun tarve.
- Perhetilanne.
- Muut palveluntarjoajat (esim. terveydenhuolto, vammaispalvelut, ei perhepalveluiden
sisäiset).
1 Haetut tukiperheet tilastoitiin myös aineiston käsittelyn helpottamiseksi ja mahdollista myöhempää analyysia varten. Perheet,joille haettiin vain tukiperhettä, siirrettiin erilliselle listalle.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
7
- Kuka on tällä hetkellä vastuutyöntekijä.
Lähetteistä ja taustatiedoista syntynyttä aineistoa käytettiin taustamateriaalina sosiaalisessa
raportoinnissa. Aineistoon oli pääsy ainoastaan niillä työntekijöillä, jotka olivat vastuussa
sosiaalisesta raportoinnista tai olivat mukana suunnittelussa. Kun tarvittava tieto oli saatu
kerättyä ja anonymisoitua, alkuperäinen aineisto tunnistetietoineen tuhottiin.
2.3 Ryhmäkeskustelu sosiaalisen raportoinnin tiedontuottamisen välineenä
Valitsimme työntekijöiden osallistumisen tavaksi ryhmäkeskustelut, joihin olimme
valmistelleet samanlaisena toistuvan, edellä kuvatusta aineistosta muodostetun rungon
(Liite 1). Päädyimme tähän ratkaisuun siksi, että tiedon kerääminen työntekijöiltä yksittäin
tai tiimeittäin kirjallisesti olisi ollut aikataulullisesti haastavaa ja lisäksi halusimme varmistaa,
että osallistuvilta työntekijöiltä saatu tieto olisi tasalaatuista. Tämän pystyimme
varmistamaan parhaiten siten, että tiedonkeruu tapahtui samalla tavalla kaikkien
osallistujien kanssa.
Ryhmäkeskusteluiden kysymysrunko (Liite 1) muodostui siten, että ensin esitimme
kysymyksen jostakin sosiaalihuoltolain mukaiseen perhetyöhön liittyvästä aiheesta, esim.
”Mistä lähetteitä sosiaalihuollon mukaiseen perhetyöhön on tehty?”. Työntekijät vastasivat
kysymykseen omiin kokemuksiinsa perustuen.
Kun teemasta oli käyty keskustelua kokemuksiin perustuen, näytimme dian, jossa esiteltiin
tilastotietoa tai muuta keräämäämme aineistoa kyseisestä teemasta, esimerikiksi
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
8
pylväskuvio, joka kuvasti sitä, mitkä ammattiryhmät olivat tehneet lähetteitä. Ryhmä kävi
dian nähtyään keskustelua siitä, vastasiko tilastotieto koettua tilannetta kentällä.
Diasarjan rakenne osoittautui erittäin toimivaksi ja se teki selkeästi näkyväksi sen, että
tilastoidessa jokin olennainen asia saattaa vääristyä tai näyttäytyä toisenlaisena kuin
arkitodellisuus. Toisessa raportissa on kuvattu sitä, miten tilastot ja arkikokemukset
vastasivat toisiaan. Jokaisen luvun loppuun on koottu kyseiseen osa-alueeseen liittyvät
kehittämisehdotukset, joita työntekijät esittivät.
Jätimme ryhmäkeskusteluissa tilaa myös vapaalle keskustelulle, jonka ei tarvinnut liittyä
esitettyihin aiheisiin. Ryhmäkeskustelun lopussa kysyimme, miten työntekijät kehittäisivät
lapsiperheiden palveluita Vantaalla ja miten he toivoisivat seuraavan sosiaalisen
raportoinnin prosessin etenevän. Nämä viemme sovitusti tiedoksi perhepalveluiden
johtoryhmään.
Ryhmäkeskusteluiden käytännön toteutus oli pääasiassa lastensuojelun kehittämisestä
vastaavan sosiaalityöntekijöiden, Johanna Hedmanin ja Anne Kantoluodon vastuulla. Pia
Pajari Psykososiaalisista palveluista osallistui koulukuraattorien ryhmäkeskusteluihin sekä
yhteen lastensuojelun avohuollon ryhmäkeskusteluun.
Sosiaalista raportointia lähdettiin suunnittelemaan prosessina, jota voidaan jatkaa
ensimmäisen vaiheen jälkeen. Suunnitteluvaiheessa teimme seuraavan sivun kuvion
esittämään sosiaalisen raportoinnin prosessin mahdollista etenemistä.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
9
Kuvio 1. Sosiaalisen raportoinnin suunniteltu prosessi.
2.4 Osallistujat
Valtaosa ryhmäkeskusteluihin kutsutuista työntekijöistä pääsi paikalle, ja yhtä lukuun
ottamatta kaikki ryhmäkeskustelut pystyttiin käymään maaliskuussa 2017. Sosiaalisen
raportoinnin ryhmä keskusteluita oli yhteensä 15. Osallistujia oli yhteensä 108 ja he
jakautuivat yksiköihin seuraavasti:
Koulukuraattorit
o 18 kuraattoria kolmessa eri keskustelussa.
o 3 vastaavaa kuraattoria.
Kuraattoripalveluista osallistui yhteensä 21 työntekijää.
Aineiston alustavakäsittely jatilastointi
Huomiottilastoidustaaineistosta
RyhmäkeskustelutRyhmäkeskustelujen
materiaalinjatkotyöstä ja
raportointi
Uudet kysymyksetaiemman pohjalta
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
10
Aikuissosiaalityö
o 9 työntekijää perheiden ja aikuisten sosiaalineuvonnasta (sosiaalityöntekijöitä ja
sosiaaliohjaajia).
o 5 sosiaaliohjaajaa aikuissosiaalityöstä.
o 10 työntekijää nuorten aikuisten tiimistä (sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia).
o 19 osallistujaa yli 25-vuotiaiden aikuissosiaalityöstä.
o 5 aikuissosiaalityön johtavaa sosiaalityöntekijää.
Aikuissosiaalityöstä osallistui yhteensä 48 työntekijää.
Lastensuojelun avohuolto
Myyrmäen toimintayksikkö
o 6 osallistujaa suunnitelmallisista tiimeistä.
o 6 osallistujaa vastaanottotiimistä.
Koivukylän toimintayksikkö
o 6-9 osallistujaa vastaanottotiimistä (osa joutui lähtemään kesken keskustelun
asiakastapaamiseen).
Tikkurilan toimintayksikkö
o 5 osallistujaa suunnitelmallisesta tiimistä.
o 8 osallistujaa vastaanottotiimistä.
o 6 lastensuojelun johtavaa sosiaalityöntekijää kaikista yksiköistä.
Lastensuojelusta osallistui yhteensä 39 työntekijää.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
11
3Sosiaalihuoltolainmukainenperhetyövantaalla
3.1 Palveluun lähettäminen
Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö alkoi neljän työntekijän voimin toukokuussa 2015.
Perhetyön sosiaaliohjaajat työskentelivät perheiden kanssa yksin ja palvelun työskentelyn
kesto oli enimmillään kolme kuukautta.
Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön alkaminen oli näkynyt eri työntekijäryhmille hieman
eri tavoin. Lähes kaikilla ryhmäkeskusteluihin osallistuneilla työntekijäryhmillä oli
kokemuksia lähetteiden tekemisestä tai niiden tekemiseen osallistumisesta. Poikkeuksen
tekivät aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajat, joiden työrooliin sosiaalihuoltolain mukaisen
perhetyön lähetteiden tekeminen ei kuulunut.
Lastensuojelun työntekijöitä ei näy seuraavan sivun lähetteiden tekijätahoa kuvaavassa
kaaviossa lainkaan, mihin on yksinkertainen syy: vaikka lastensuojelussa oli saatettu arvioida
perheen palveluntarve ja tehty lähete sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin, lähetteen
laatijaksi merkittiin se työntekijä, joka jatkoi perheen kanssa arvioinnin jälkeen.
Lastensuojelussa oltiin siis oltu aktiivisesti mukana sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin
ohjaamisessa, vaikka he eivät näykään tilastoissa. Tilastollinen tieto täydentyi tältä osin
olennaisesti ryhmäkeskusteluiden avulla.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
12
Kuvio 2. Sosiaalihuoltolain mukaisten perhetyötä hakenut taho. Kuvion pta-yksikkö on
perheiden ja aikuisten sosiaalineuvonta.
Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön hakemiseen oli saatavilla ohje, jossa kerrottiin
selkeästi sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön prosessista: minne lähete tulee osoittaa,
miten työskentely aloitetaan ja millaisella syklillä sitä arvioidaan. Ohjetta pidettiin selkeänä
kuvauksena työskentelyprosessista, joskin se oli ollut hyvin vaihtelevasti saatavilla eri
yksiköissä. Uudet työntekijät eivät ääritapauksessa olleet ryhmäkeskusteluihin tullessaan
kuulleet palvelusta lainkaan.
Muut kuin lastensuojelun työntekijät tai lastensuojelussa aiemmin työskennelleet
työntekijät olisivat toivoneet prosessikuvauksen lisäksi huomattavasti enemmän ja
laajempaa tietoa siitä, millaisissa tilanteissa ja millä perustein palvelua tulisi hakea. Toivetta
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
13
perusteltiin sillä, että kaikilla työntekijöillä ei välttämättä ollut aiempaa työhistoriaa
lapsiperheiden kanssa työskentelystä. Työntekijöiden epävarmuus liittyi esimeriksi siihen,
mitä konkreettisia asioita perheen vahvuuksiin, tarpeisiin ja huoliin liittyen arvioidaan
yhdessä perheenjäsenten kanssa, kun palvelun tarvetta selvitetään.
Lähetteitä tehdessä laissa säädetty salassapito aiheutti haasteita: työntekijäryhmistä kukaan
ei nähnyt kaikkien muiden kirjauksia ja tästä oli ajoittain ollut seurauksena perheen tilanteen
arviointi kahdessa paikassa samaan aikaan. Lisähaasteita aiheutti se, että lastensuojelussa
kirjataan muistiinpanot lapsen tietoihin, aikuissosiaalityössä aikuisen tietoihin. Tästä aiheutui
tiedonkulun haasteita etenkin palvelun alkamisvaiheessa, kun yksiköissä ei välttämättä ollut
ensisijassa katsottu kuin lapsen tai aikuisen asiakastietoihin kirjatut muistiinpanot. Perheillä
itsellään ei välttämättä ollut selkeää käsitystä siitä, oliko jossakin muualla mahdollisesti
menossa arviointityöskentelyä, joten asia selvisi joskus varsin myöhään.
Kuraattoreilla saattoi olla koululla asiakkuudessaan ennestään vain yksi perheen lapsista
muiden ollessa vielä alle kouluikäisiä, mikä loi sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön
lähetteen tekemisestä hankalaa – luontevaa yhteyttä koko perheeseen ei ole samalla tavalla
kuin palveluissa, joissa koko perhe voidaan tavata ongelmitta samaan aikaan. Kuraattoreiden
asiakkaina olleet perheet olivat toisaalta saaneet palvelua varsin nopeasti lähetteen
tekemisen jälkeen, mitä pidettiin perheiden kannalta erittäin tärkeänä.
Sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä oli haettu yleensä kaikkien sektoreiden
työntekijöiden mukaan varhaisessa vaiheessa, heti perheen tuen tarpeen ilmettyä. Aina
palvelua ei kuitenkaan ollut saatu, perusteina esimerkiksi se, että perheellä oli asiakkuus
esimerkiksi perheneuvolassa tai hoitotaho psykiatrisissa palveluissa. Joissain tapauksissa
perheiden avun tarvetta ja toivetta ei työntekijöiden mukaan ollut asiakasohjausryhmässä
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
14
kuultu syystä tai toisesta. Ryhmäkeskusteluissa ei käynyt selkeästi ilmi, millaisia nämä
tilanteet olivat olleet.
Muutkin sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut olivat työntekijöiden mukaan tarpeellisia ja
toivottuja. Perhekoutsien matalan kynnyksen neuvonta- ja ohjaustyö perheiden arjen
pulmiin mainittiin lähes kaikissa keskusteluissa paikkansa löytäneenä ja tarpeellisena
palveluna. Esimerkiksi kuraattorit ohjasivat perheitä usein myös muihin sosiaalihuoltolain
mukaisiin palveluihin tai lastensuojeluun.
Joissain tapauksissa kiire oli vaikuttanut siihen, että palvelua oli haettu aiottua hitaammin.
Jos palveluun ohjaamisen ja perheen tilanteen arvioinnin kriteerit ja toimitavat eivät olleet
työntekijälle tuttuja, aikaa kului joskus runsaastikin. Myös muut työtehtävät katkaisivat
lähetteenteon etenemistä, mikä mainittiin useammassa eri työntekijäryhmässä
ylisektorisesti.
Moni työntekijä kertoi pohtineensa lähetettä tehdessään sitä, että asiakasta edelleen
kierrätetään eri palveluissa. Suuressa osassa organisaatioita sosiaali- ja terveydenhuollossa
on olemassa aikaraja asiakkuuden kestolle tai tapaamisten maksimimäärälle, joiden jälkeen
asiakkuus loppuu. Asiakkaan tulee tällöin hakeutua uutena asiakkaana palvelun piiriin, mikä
tarkoittaa arviointiprosessia ja useimmissa palveluissa myös sen jälkeen vaihtuvaa
työntekijää, joka hoitaa suunnitelmallisen, pitkäkestoisen työskentelyn.
Aikuissosiaalityössä ja lastensuojelussa käytettiin pääsääntöisesti rajana vuoden mittaista
jaksoa: jos sen aikana ei ole ollut aktiivista työskentelyä perheen tai lapsen kanssa, asiakkuus
katsottiin loppuneeksi ja asiakkaan tilanne tuli arvioida uudelleen. Asiakas kierrätettiin
joissain tapauksissa työntekijöiden mukaan täysin turhaan arvioivan yksikön kautta, joka teki
arvion ja sen perusteella lähetteen sosiaalihuoltolain mukaiseen perhetyöhön. Näin tapahtui
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
15
monesti siitä huolimatta, että tosiasiassa käyntejä suunnitelmallisen työn yksikössä oli
saattanut olla kohtalaisen hiljattainkin – niistä saattoi löytyä yllättäen maininta jostakin
asiakastiedoista.
Kehittämisehdotukset
Tiedon jakamista säännönmukaisesti esimeriksi työyksikkökokouksissa pidettiin tärkeänä
sähköpostilla tiedottamisen lisäksi.
Asiakkaiden saaman palvelun sujuvoittamiseksi toivottiin muutosta siten, että asiakkuuden
”määräaika” ei olisi niin tarkkaan rajattu. Tällöin esimerkiksi perhe, jolla on sama
palveluntarve, vaikka aikaa edellisestä käynnistä onkin kulunut, pääsisi suoraan asiakkaaksi
siihen yksikköön, johon tulee jäämään. Kun lähetteen tehnyt henkilö olisi myös arvioimassa
tilanteen muuttumista perheen kanssa, perhe saisi asiantuntevampaa tukea.
3.2 Palvelua saaneet perheet
Kun tarkastelimme asiakasperheiden sosiaalityön suunnitelmia ja palvelutarpeen arviointeja
tehdessämme ryhmäkeskustelun runkoa, huomasimme tiettyjen taustatekijöiden tulevan
mainituksi usein: perheiden maahanmuuttajatausta, vanhemman, lapsen tai molempien
saama psykiatrinen hoito, suuri lapsimäärä ja yksinhuoltajuus. Poimimme nämä erilliseen
taulukkoon siten, että jokainen maininta esimerkiksi mielenterveyden haasteista kirjattiin
itsenäisesti – jos sekä vanhemmalla että lapsella oli kontakti psykiatrisiin palveluihin,
perheestä tehtiin kaksi merkintää.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
16
Tämän vuoksi alla oleva kuvio antaa suuntaa-antavasti käsitystä taustatekijöiden
esiintyvyydestä, ei siitä, kuinka monessa perheessä oli kyseistä taustatekijää. Epätarkkuutta
aiheuttaa myös se, että osa taustatekijöistä ei välttämättä ole näkynyt viimeisimmissä
asiakastietojärjestelmän kirjauksissa. Lista taustatekijöistä on kuitenkin vahvasti suuntaa-
antava ja keskusteluissa saimme palautetta siitä, että kuvio tuki työntekijöiden kokemusta.
Mainittujen taustatekijöiden lisäksi sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä saaneiden
perheiden tilanteita yhdisti kaikkien osallistujaryhmien mukaan vanhempien halu saada
tukea tilanteeseensa ja kyky ottaa sitä vastaan.
Kuvio 3. Perheiden taustatekijöitä.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
17
Työntekijöiden mukaan etävanhempi ei välttämättä saanut samanlaista sosiaalihuoltolain
mukaista perhetyötä tuekseen kuin lähivanhempi, vaikka esimerkiksi lapsen oireilua tapahtui
kummankin vanhemman kanssa, mikä koettiin joidenkin perheiden kohdalla merkittäväksi
puutteeksi.
Eri palveluissa on lähtökohtaisesti eri-ikäisiä asiakkaita, joten sosiaalihuoltolain mukaiset
palvelut painottuvat joihinkin asiakasryhmiin toisia enemmän. Nuorten, alle 25-vuotiaiden
sosiaalityön yksikössä asiakkaiden perhekoot olivat vielä pieniä, eikä sosiaalihuoltolain
mukaista perhetyötä ollut juuri haettu tälle ryhmälle. Työntekijät arvelivat, että yhden
lapsen perhe pärjäsi ylipäätään keskimäärin melko hyvin neuvolan tuella, ja mahdollinen
palvelun tarve realisoituisi perheiden elämässä myöhemmin, jos lapsia tulisi lisää tai
vanhemmat eroaisivat. Suuri lapsimäärä nähtiin kaikenikäisillä vanhempien jaksamista
haastavana tekijänä, varsinkin jos perheen tilanteessa oli muita haasteita kuten sairautta tai
työttömyyttä.
Kuraattoreiden asiakasperheissä toistuivat eniten kokemukset esiopetuksessa ja alakouluissa
toimivien kuraattoreiden omatyöntekijyydestä tai työpariudesta sosiaalihuollon mukaisessa
perhetyössä. Lukiossa tai ammattioppilaitoksissa opiskelevista suurin osa joko asui yksin tai
oli aikuistumassa lapsuudenkodista, joten kokemus oli samankaltainen kuin alle 25-
vuotiaiden kanssa työskentelevillä – jos lapsia ylipäätään oli, perhekoot olivat pieniä ja
haasteet sellaisia, että perhetyötä ei juuri tarvittu.
Mikään Kuvio 3:ssa kuvatuista taustatekijöistä ei työntekijöiden mukaan ole itsessään riski.
Riskiksi se muodostuu silloin, kun taustatekijöitä on useita tai vanhemman jaksaminen alkaa
pitkittyneessä, haastavassa tilanteessa heikentyä. Erityisen vaikeaksi tilanne koettiin niissä
perheissä, joissa kuormittavia tekijöitä oli useita. Esimerkkinä kerrottiin vanhemmasta, joka
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
18
oli useamman lapsen ulkomaalainen yksihuoltaja, joka ei ymmärtänyt, mistä perhetyössä oli
kyse, eikä siksi ottanut sitä vastaan. Pelko lastensuojelusta kummitteli usein tällöin taustalla.
Niillä perheillä, jotka olivat olleet joko lastensuojelun asiakkuudessa tai joiden lastensuojelun
tarve oli selvitetty, oli työntekijöiden mukaan positiivisempi suhtautuminen
sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin kuin perheillä, jotka eivät olleet saaneet palveluita.
Perheet eivät aina ottaneet palvelua vastaan silloin kun työntekijät tarjosivat siihen
mahdollisuutta. Palveluihin haluttomat perheet eivät työntekijöiden mukaan välttämättä
pystyneet hahmottamaan omaa avun tarvettaan ja tällöin tilanne saattoi pahentua hiljalleen
siten, että perheen tilanne lopulta pahimmillaan kriisiytyi. Näiden perheiden tuki tarjottiin
viime kädessä lastensuojelusta, koska peruspalvelun tuet eivät olleet enää riittäviä.
Joissain tapauksissa palvelua vastaanottomaan halukas perhe saattoi jäädä kokonaan ilman
tukea. Tällaiseksi mainittiin tilanne, jossa lastensuojelun vastaanottotiimissä oli arvioitu, että
perhe selviää sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla. Perheen aikuiset olivat myös itse
halukkaita palvelun vastaanottamiseen. Asiakkuus siirtyi neuvottelussa aikuissosiaalityöhön
ja perheelle haettiin sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä. Palvelun aloittaminen kuitenkin
kesti varsin kauan ja perhe ilmoitti lopulta, että ei ole enää kiinnostunut palvelun
saamisesta, koska perheen tilanne oli muuttunut.
Tässä tapauksessa perhe jäi ilman palveluita siksi, että palvelussa oli jonoa. Palvelun
löydettyä paikkansa oli keskusteluihin osallistuneiden mukaan ymmärrettävää, että kysyntää
on enemmän kuin tarjontaa ja jonoja syntyy. Perheiden kannalta tilanne nähtiin kuitenkin
vaikeana ja epäoikeudenmukaisena, jos apua ei saatu silloin, kun sitä tarvittaisiin.
Sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden ongelmaksi koettiin ylipäätään se, että niitä ei ollut
tarjolla kuin vähän ja kapealla skaalalla.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
19
Toisaalta palvelu saattoi joskus jäädä alkamatta tilanteessa, jossa lastensuojelussa oli
arvioitu, että perheessä tarvitaan tukea, mutta perhe tarvitsisi ensi sijassa sosiaalihuoltolain
mukaisia palveluita. Arviossa oli saatettu esittää vaihtoehtoisina joko lastensuojelun
asiakkuus tai se, että perhe ottaa vastaan tukea arjen rutiinien hallintaan siten, että
vanhemmat pystyvät takaamaan pikkulapsen tarvitseman perushoivan.
Kun perhe oli siirtynyt asiakkaaksi aikuissosiaalityöhön ja sosiaalihuoltolain mukainen palvelu
oli yritetty aloittaa, perheen vanhemmat olivat toistuvasti peruneet tapaamisia ja lopulta
jättäneet kokonaan tulematta. Työntekijöiden mukaan näissä tilanteissa on riskinä, että
perheen arki luisuu yhä kaoottisemmaksi ja pienen lapsen kannalta kestämättömäksi, mutta
jos esimeriksi aikuissosiaalityön vastuusosiaalityöntekijä on vaihtunut, tieto asiasta ei
välttämättä olekaan kulkeutunut hänelle ja sitä kautta lastensuojeluun. Tämä saattoi
pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa vanhemmat jäävät vaille tukea lapsen tarpeiden
huomioimisessa ja arjen rakentamisessa.
Kehittämisideat
Kun kokosimme ryhmäkeskusteluiden tausta-aineistoa, kävi ilmi, että lapsen tai perheen
vastuutyöntekijää ja palveluiden etenemistä on todella haastavaa seurata
asiakastietojärjestelmän avulla. Ryhmäkeskusteluissa tämän nähtiin johtavan siihen, että
perheet saattoivat jäädä ilman palvelua esimerkiksi työntekijävaihdoksien myötä.
Jotta voitaisiin taata, että perhe sekä saa toivomaansa palvelua tai ei putoa pois palveluista
omasta halustaan, tulisi pystyä seuraamaan, miten asiakkaan prosessi etenee ja kuka on
työntekijänä siitä vastuussa. Tekniset ratkaisut, joissa näkyisivät esimerkiksi viimeksi haetut
palvelut, olisivat yksi keino estää putoamista palveluista. Veimme tämän toiveen tiedoksi
myös Apotti-hankkeeseen.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
20
Ryhmäkeskusteluissa toivottiin, että lapsen elämässä olevat etä- ja lähivanhempi voitaisiin
ottaa tasavertaisesti huomioon, kun perheille suunnitellaan tukea. Myös muita lapselle
tärkeitä ihmisiä pitäisi voida ottaa mukaan perhekäsitystä laajentaen niin, että lapsi ja hänen
lähipiirinsä saisivat parhaan mahdollisen tuen.
3.3 Lastensuojelun ja sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden rajapinta
Kysyimme ryhmäkeskusteluissa, miten osallistujat arvioivat sosiaalihuoltolain mukaisen
perhetyön vaikuttaneen lastensuojeluun ohjautuvien perheiden määrään. Useimmissa
ryhmissä keskusteltiin tässä vaiheessa oma-aloitteisesti myös siitä, millaisia matalan
kynnyksen palveluita perheille oli aiemmin ollut tarjolla ja miten tilanne oli muuttunut
sosiaalihuoltolain päivityksen myötä.
Ryhmissä oltiin varsin yksimielisiä siitä, että sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö on tärkeä
matalan kynnyksen palvelu. Perheet olivat aiemmin hakeutuneet lapsiperheiden
kotipalvelun ja neuvolan perhetyön asiakkaiksi silloin, kun tuen tarve oli kohtalaisen
vähäinen. Perheneuvolan lisäksi vahvempaa tukea oli ollut tarjolla pääasiassa lastensuojelun
asiakkaille ja lastensuojelun asiakkuuden kriteerit olivat tämän vuoksi olleet nykyistä
löyhemmät. Tämä näkemys oli erityisesti lastensuojelussa vallitseva.
Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön asiakasperheistä suurimmalla osalla oli aiempi
lastensuojelun asiakkuus tai perheen lapsille/lapselle oli lastensuojelussa tehty
palvelutarpeen arviointi (Kuvio 4). Tämän arvioitiin ryhmissä johtuvan paljolti siitä, että
lastensuojelussa on aiemmin hoidettu kaikki sellaiset asiat, joihin ei ollut löytynyt luontevaa
tekijää tai tukea muualta. Monet hankalasti eri palvelujen väliin jäävät lapset ja perheet
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
21
olivat aiemmin ohjautuneet viimesijaisiin palveluihin matalamman kynnyksen palveluiden
puuttuessa, eivät välttämättä siksi, että lastensuojelun asiakkuus olisi muuten ollut tarpeen.
Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön myötä perheille katsottiin olevan tarjolla nopeampaa
ja sopivammin mitoitettua tukea, joka oli usein myös riittävää. Perhekoutsit, joihin asiakkaat
voivat olla itse yhteydessä pienissä arjen pulmatilanteissa, mainittiin useissa ryhmissä
yhtälailla tärkeänä matalan kynnyksen tukena, johon perheet saattoivat hakeutua jo ennen
kuin sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö oli tarpeen.
Kaikissa työntekijäryhmissä koettiin, että entistä haastavammissa tilanteissa olevat perheet
siirtyivät lastensuojeluun ja sellaiset perheet, joiden katsottiin pärjäävän kevyemmällä tuella,
jäivät useammin sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin. Lastensuojelun ja
sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden rajapinnassa käydään kuitenkin sekä lastensuojelun
että muiden palveluiden edustajien mukaan neuvotteluita siitä, minkä tahon palvelu oli
kulloinkin lapselle tai perheelle sopivin.
Lastensuojelun työntekijöiden mukaan heidän asiakkaakseen ohjataan perheitä, joita voisi
auttaa peruspalveluiden keinoin. Syyksi arvioitiin sitä, että eri ammattiryhmillä on eri tavoin
tietoa lastensuojelun asiakkuuden kriteereistä. Toisaalta muualla kuin lastensuojelussa
työskentelevät olivat sitä mieltä, että perheet eivät välttämättä pääse lastensuojeluun
riittävän nopeasti silloin, kun sitä tarvitaan. Yhteisesti jaettua käsitystä siitä, millaisissa
tilanteissa lasten ja perheiden tulisi saada lastensuojelun palveluita, ei ollut löydettävissä,
vaan määrittely oli työntekijäryhmäkohtaista.
Sille, miksi raja lastensuojelun ja muiden palveluiden välillä ei näyttäydy kovin
selkeärajaisena, ei löytynyt keskusteluissa yhtä selittävää tekijää. Osittain vaikuttanee se,
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
22
että arvio tehdään jokaisen lapsen ja perheen erityinen tilanne ja tarpeet huomioiden, eikä
yksiselitteisiä kriteereitä ole mahdollista laatia.
Lastensuojelussa tehty lapsen ja palvelutarpeen arviointi koettiin kaikissa yksiköissä
laadukkaaksi ja perheiden tilanne kokonaisvaltaisesti arvioiduksi. Kun palvelutarpeen
arviointi on yhteisellä, perhepalveluiden eri työntekijäryhmille näkyvällä pohjalla, se on myös
käytettävissä muissa perheen saamissa palveluissa.
Useiden yksiköiden työntekijät arvelivat ryhmäkeskusteluissa, että aiemmin lastensuojelun
asiakkaina olleet perheet olivat muita halukkaampia ottamaan vastaan sosiaalihuoltolain
mukaista perhetyötä. Syyksi arvioitiin se, että heillä oli positiivisia kokemuksia
palvelujärjestelmästä. Sen, että lastensuojeluun oli siirtynyt vain pieni osa perheistä, joille oli
haettu sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä, nähtiin merkkinä uuden palvelun
tarpeellisuudesta. Palvelun piiriin jääneiden perheiden määrä nähtiin myös osoituksena sen
onnistumisesta ja toisaalta myös siitä, että perheiden tilanteita oli saatu aiemmin
helpotettua lastensuojelun asiakkuuden aikana ja he pärjäsivät uusien haasteiden ilmetessä
kevyemmällä tuella kuin aiemmin.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
23
Kuvio 4. Perheiden aiempi asiakashistoria ja siirtyminen palveluiden välillä tarkastelujakson
aikana. (N = 53)
Muista työntekijäryhmistä poiketen lastensuojelun työntekijät olivat sitä mieltä, että
pelkästään sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön avulla pärjänneiden perheiden määrä ei
täysin vastannut todellisuutta ryhmäkeskusteluiden käymisen aikaan, maaliskuussa 2017.
Ryhmäkeskusteluissa käytettiin taustamateriaalina 2015–2016 kerättyä aineistoa, minkä
vuoksi työntekijöiden kokemukset ja tilastot eivät koskeneet välttämättä samaa ajankohtaa.
Lastensuojelun työntekijät olivat sitä mieltä, että sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö
monesti edelsi lastensuojelun asiakkuutta tai sitä haettiin lastensuojelun asiakkuuden
päättyessä. Syiksi tälle arvioitiin esimerkiksi sitä, että matalan kynnyksen palveluita ei ole
aiemmin ollut juurikaan saatavilla, ja perheet eivät todellisuudessa vielä saaneet tukea niin
aikaisin kun olisivat tarvinneet.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
24
Lastensuojeluun siirtyvien perheiden siirtymisen syitä oli työntekijöiden mukaan
monenlaisia. Väkivalta nähtiin selkeänä lastensuojelun asiakkuuden kriteerinä ja se oli myös
taustatietojen mukaan ollut suurin yksittäinen syy lastensuojelun asiakkuuteen (Kuvio 5,
lastensuojelun asiakkuuteen siirtymisen pääasiallinen syy). Väkivalta kattaa tässä kaikki
lähisuhdeväkivallan muodot perheessä: vanhempien keskinäisen ja vanhemman lapseen
kohdistaman väkivallan sekä lasten välisen ja lapsen vanhempaan kohdistaman väkivallan.
Päihteiden käyttö oli myös keskeisessä roolissa sekä työntekijöiden oman arvion että
asiakkaiden taustatietojen perusteella.
Kukaan keskusteluihin osallistunut ei pitänyt taloudellisia syitä perusteena lastensuojelun
asiakkuudelle, vaikka se olikin kirjoitettu auki useissa suunnitelmissa tai palvelutarpeen
arvioinneissa, joita tarkastelimme kerätessämme taustatietoa ryhmäkeskusteluihin.
Kuvio 5. Lastensuojelun asiakkuuteen siirtymisen pääasiallinen syy.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
25
Syyksi taloudellisen tilanteen ylikorostuneelle näkymiselle arveltiin, että taloudellinen
tilanne oli vain osa perheen haasteista, mutta helpommin määriteltävissä kuin muut,
samoista elämänhallinnan ongelmista koituneet pulmat perheen elämässä. Syynä
taloudellisen tuen näkymiselle arveltiin myös sitä, perhe oli saattanut olla taloudellisten
ongelmien vuoksi esimerkiksi heikommassa asemassa joidenkin lasten tarvitsemien
harrastusten tai muun avun osalta. Toisaalta harrastusten tukeminen ei ole peruste
lastensuojelun asiakkuudelle, mikä myös todettiin ryhmäkeskusteluissa.
Ryhmäkeskusteluissa todettiin, että tältä osin tilastotieto ei vastaa minkään
työntekijäryhmän kokemuksia siitä, millä perusteilla asiakkuudet lastensuojelussa alkavat.
Jos peruspalveluiden riittämättömyys oli mainittu palvelutarpeen arvioinnissa tai
suunnitelmassa perusteena sille, että lapsi siirtyy lastensuojelun asiakkuuteen, syyksi
siirtymiselle oli tilastoitu ”muut syyt”. Ryhmäkeskusteluissa kerrottiin konkreettisia
esimerkkejä siitä, mitä tämä tarkoittaa. Tukihenkilöä lapsiasiakkaalle ei saanut
ryhmäkeskusteluiden järjestämisen aikana vielä hankkia ostopalveluna sosiaalihuoltolain
mukaisissa palveluissa, vaikka lapsella olisi ollut tarve siihen. Tukihenkilöä ei myöskään ollut
saatavana sosiaalihuoltolain mukaisena kunnan omana palveluna. Tämän nähtiin olevan yksi
syy siihen, että lastensuojeluun siirtymisen syyksi merkittiin peruspalveluiden
riittämättömyys.
Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön alkaessa siihen nimetyt neljä sosiaaliohjaajaa
työskentelivät perheiden kanssa ilman työparia. Silloin, kun perheessä oli monta lasta tai
tilanne edellytti muusta syystä kahta työntekijää, perheen asiakkuus oli välttämätöntä siirtää
lastensuojeluun, jossa perhetyötä tehdään parityönä. Ryhmäkeskusteluissa pohdittiin sitä,
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
26
oliko näillä perheillä välttämättä todellisuudessa tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle, vai
paikattiinko näissä tilanteissa peruspalveluita edelleen lastensuojelulla.
Syyksi peruspalveluiden riittämättömyydelle esitettiin myös sitä, että kun sosiaalihuoltolain
mukaista perhetyötä alettiin hakea monien eri työntekijäryhmien toimesta ja kysyntä kasvoi,
perheet joutuivat jonottamaan palvelun alkamista. Odottamisaikana perheen tilanne saattoi
vaikeutua siten, että perhe ei enää pärjännyt sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla ja he
siirtyivät lastensuojelun asiakkaiksi.
Eri yksiköiden välillä neuvoteltiin monesti siitä, mikä olisi sopivin taho ottamaan vastuun
perheen omatyöntekijyydestä. Parhaimmissa tapauksissa palvelu alkoi hyvin nopeasti, jopa
muutamien päivien päästä hakemisesta. Näin kuvattiin tapahtuneen esimerkiksi silloin, kun
kuraattori sekä haki palvelua että oli omatyöntekijänä. Tällöin prosessissa ei ollut siirtoa
arvioivasta yksiköstä asiakkuuden vastaanottavaan yksikköön, mikä hidasti monesti palvelun
aloittamista.
Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö nähtiin toisaalta kouluissa tervetulleena ammatillisena
haasteena, toisaalta sen nähtiin vievän aikaa kuraattorien perustyöltä oppilaitoksissa,
etenkin jos entistä haastavammat perheet jäävät jatkossa sosiaalihuoltolain mukaisiin
palveluihin.
Kuraattorien osalta omat haasteensa tuo se, että he saattavat siirtyä sivistystoimeen, jolloin
he eivät voisi enää toimia sosiaalihuoltolain mukaisina omatyöntekijöinä. Kuraattoreiden
rooli mahdollisen muutoksen jälkeen oli vielä hämärän peitossa, minkä vuoksi työskentelyä
asiakkaiden kanssa ei voitu suunnitella pidemmälle kuin lähitulevaisuuteen. Kuraattoreiden
mahdollinen siirtymä nähtiin heikennyksenä asiakkaiden saamiin sosiaalihuoltolain mukaisiin
palveluihin.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
27
Kehittämisideat
Lastensuojelun ja sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden sekä kunnan ja terveydenhuollon
muiden palveluiden keskinäinen suhde ja rajapinnat haastavat työntekijöitä ja
organisaatioita. Työntekijät näkivät uuden tilanteen pahimmillaan loputtomana arviontina,
jossa jokainen yksikkö arvioi perheen tilannetta uudestaan omista lähtökohdistaan.
Asiakkaiden näkökulmasta rajankäynnin ja määrittelyn katsottiin olevan raskasta ja sekavaa,
eikä asiakas aina tiedä, missä palvelussa on asiakkaana. Yhteisen, monialalaisen arvioinnin
nähtiin olevan tulevaisuutta ja selkiyttävän myös kriteereitä eri palveluihin pääsemisestä.
3.4 Omatyöntekijyys ja erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi
Sosiaalihuollon 42 § mukaan asiakkaalle on nimettävä asiakkuuden ajaksi omatyöntekijä.
Työntekijää ei tarvitse nimetä, jos asiakkaalle on jo nimetty muu palveluista vastaava
työntekijä tai nimeäminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.
Omatyöntekijällä on oltava asiakkaan palvelukokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen