-
Liite 1/2011 n 28.3.2011
On taas aika miettiä ensi kesän lajikevalintoja
Vadelma tuottaa satoa myös melko pohjoisessa
Tämän Maaseudun Tiede -liitteen teema on viralliset
lajikekokeet, joissa MTT tutkii kas-vilajikkeiden viljelyarvon
Suomen oloissa. Kokeissa selviävät niin lajikkeen satoisuus,
kasvuaika, lakoutumisen kesto kuin taudin- ja tarvittaessa myös
talvenkestävyys. Viralli-seen lajikeluetteloon on saatu monia
tasok-kaita uutuuksia.
Sivu 3
MTT on selvittänyt vadelmalajik-keiden menestymistä pohjoisessa
Suomessa kolmella paikkakunnal-la. Sotkamossa vadelmasta saatiin
hyvät sadot, mutta Ruukissa esiin-tyi jo enemmän talvivaurioita.
Ro-vaniemellä vadelmasadot jäivät hyvin heikoiksi. Satoisimmiksi
la-jikkeiksi osoittautuivat Jenkka ja Glen Ample.
Sivu 12Myllyvehnäksi viljeltävällä vehnällä on ol-tava korkea
valkuaispitoisuus ja sakoluku.
Pohjois-Suomen lajikekokeen erikoisuus oli keltai-nen Fallgold,
joka on ns. jatkuvasatoinen.
Viljataudit yleistyneetSuomen viljapelloissa viih-tyvät
taudinaiheuttajat ovat yleistyneet entisestään. Mo-nipuoliset
viljelytoimet vä-hentäisivät niiden runsastu-mista.
Sivu 5
KauravalikoimauudistumassaKaurojen lajikevalikoima uudistuu
lähivuosina. Viljan menekkinäkymät ovat hy-vät, mikä vauhdittanee
uusi-en, entistä satoisampien la-jikkeiden tuloa viljelyyn.
Sivu 7
Öljykasvien viljelyala kasvoiKevätrypsin ja -rapsin vil-jelyala
kasvoi viime kesänä noin 157 000 hehtaariin. Sa-totasot jäivät
kuitenkin ma-taliksi sääolojen ja tuholais-ten takia.
Sivu 10
Luonnonhoito-pellolla pöriseeLuonnonhoitopelto voi ol-la tärkeä
elinympäristö mo-nille pölyttäjähyönteisille. Luonnonhoitopelto
kannat-taa pitää samalla lohkolla usean vuoden ajan.
Sivu 15
Mallasohran hyvä olla aikainen
Sivu 4Hirssi kasvaa Suomessakin
Sivu 11NAP antaa suuntaa kasvinsuojelulle
Sivu 14
Yrjö Salo Kati Hoppula
MTT on Suomen johtava maatalous- ja elintarviketut-kimusta sekä
maatalouden ympäristöntutkimusta teke-vä laitos. Maaseudun Tiede
-liite kertoo MTT:n ja sen yh-teistyötahojen uusimmista
tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Martti KuHno
Sertifioitu siemen isoissa eris-sä ostettuna ei välttämättä
tu-le kalliimmaksi kuin kotona kunnostettu.
Suomessa sertifioidun sie-menen osuus käytetystä
kyl-vösiemenestä on noin 30 pro-senttia. Muualla Euroopassa
sertisiementä käytetään sel-västi enemmän.
Ainakin karjatiloilla kan-nattaa aika käyttää muuhun kuin
siementen lajitteluun ja peittaamiseen.
Pyhäjärveläinen Ilpo Kar-vonen on kylvänyt sertifioi-dulla
siemenellä jo 15 vuotta. Siemenet hän hakee suoraan pakkaamosta
isoissa erissä.
Sertifioidun siemenen kus-tannus on 65–80 euroa heh-taaria
kohti. Halvemmallakin siementä voi saada, mutta sen laadusta ei ole
takeita.
Peltoviljelyssä paljon voi mennä pieleen. Sato-odotuk-sia ei
kannata riskeerata huo-nolla siemenellä.
Sekä siemenen käyttäjä et-tä myyjä toivovat, että viljan
hintaheilahtelu tasoittuisi.
Sivut 8–9
Sertifioidun siemenen osuus kylvösiemenestä noin 30
prosenttia
Pohjolan Jyväjemmari Oy:n varastossa Kiuruvedellä on
monenlaista siementä. Matti Lappalainen on teh-
nyt siemenkauppaa 15 vuotta.
-
2
Lajikeluettelon lajike on varma valinta
Uutta lajiketta harkitessaan viljelijän kannattaa sel-vittää,
mihin perustuvat tiedot sen ominaisuuksista. Suomen kansalliseen
lajikeluetteloon merkittyjen lajikkeiden viljely- ja käyttöarvo on
tutkittu mei-dän oloissamme ja ne on todettu sopivaksi viljelyyn
täällä. Luettelon ulkopuolella viljelyyn tulevien la-jikkeiden
menestyminen ja satoisuus selviävät ta-vallisesti vasta käytännön
kokemusten myötä.
Peltokasvien lajikeluetteloa ylläpitää Eviran yh-teydessä
toimiva Kasvilajikelautakunta. Se päättää vuosittain luetteloon
hyväksyttävät lajikkeet. Pääs-täkseen lajikeluetteloon lajikkeen
täytyy olla erot-tuva, pysyvä ja yhtenäinen. Sen täytyy
viljelyarvon-sa puolesta olla parannus lajikevalikoimaan.
Lajikkeen viljelyarvo selvitetään MTT:n viralli-sissa
lajikekokeissa. Satoisuus on aina ylivoimaisesti tärkein
viljelyarvotekijä. Monivuotisilla ja syyskyl-vöisillä kasveilla
kriittisin ominaisuus on talvenkes-tävyys. Suomi on maailman
pohjoisin monipuolis-ta peltoviljelyä harjoittava maa. Valtaosa
maailman kasvinjalostajien tuottamista lajikkeista ei talvehdi
täällä. Myös kasvuaika ja lakoutumisen kesto ovat tärkeitä
viljoilla ja öljykasveilla. Lajikkeiden laatu eri
käyttötarkoituksiin on keskeinen osa viljelyar-voa. Erityisesti
viljoilla taudinkestävyys on tärkeä.
MTT tekee yhteistyökumppaniensa kanssa viral-lisia lajikekokeita
12 koepaikalla eri puolilla maata Piikkiöstä Rovaniemelle. Kokeissa
uusia lajikkei-
ta verrataan tunnettuihin mittarilajikkeisiin, ja ne antavat
luotettavan kuvan uusien lajikkeiden satoi-suudesta ja muusta
viljelyarvosta.
Lajikkeiden luettelointi ja niiden viljelyarvon sel-vittäminen
perustuu EU-lainsäädäntöön. Saman-laista lajikeluetteloa pidetään
kaikissa EU-maissa, ja toisen EU-maan lajikeluetteloon merkittyjä
la-jikkeita voidaan ottaa viljelyyn meillä. Niiden vil-jelyarvoa ei
ole kuitenkaan selvitetty meidän olois-samme.
Suomessa ei toistaiseksi ole viljelyssä muuntogee-nisiä
lajikkeita. Viime vuonna hyväksyttiin EU:ssa viljelyyn ensimmäinen
gm-perunalajike, Amflora. Sitä on kokeiltu Suomessakin, mutta
kaupalliseen viljelyyn se ei ole tulossa lähivuosina. EU:ssa on
koeviljeltävänä muitakin uusia gm-perunalajikkei-ta. Jossain
vaiheessa joitain niistä voi tulla koevilje-lyyn Suomessakin.
Perinteisen lajiketestauksen lisäksi muuntogee-niset kasvit
käyvät EU:ssa läpi Euroopan elintar-viketurvallisuusviranomaisen
EFSA:n tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat turvallisuusarviot,
joissa määritellään lajikkeen turvallisuus sekä ihmiselle että
luonnolle.
Arjo Kangas, asiakaspäällikkö, MTT Jussi Tuomisto, johtaja,
Perunantutkimuslaitos
MTT:n tuomikirvaennuste povaa ensi kesästä suhteelli-sen
siedettävää. Suurimmassa osassa maata tuomikirvojen aiheuttama
tuhoriski jää pieneksi, ja suuri riski on vain Lopella ja
Tammelassa. Tuhot ovat mahdollisia myös Pohjanmaalla.
Tuomikirvojen kotimainen kanta jää ensi kesänä viime vuotta
pie-nemmäksi, sillä sateinen ja viileä alkukesä 2010 oli
tuholaisille tiuk-kaa aikaa: viljapelloilta ei löytynyt riittävästi
oraita syötäväksi vielä siinä vaiheessa, kun kirvat laskeu-tuivat
tuomilta maahan.
Tämän talven ankarista pakka-sista ja massiivisesta
lumikuormas-ta sen sijaan ei ole haittaa tuomikir-vojen
talvimunille. Tutkija Irmeli Markkula MTT:stä kertoo, että pakkasen
ja suojasään jatkuva vaih-telu rasittaisi talvimunia huomatta-vasti
enemmän.
MTT:n ennusteen mukaan tuo-mikirvat eivät siis pahasti uhkaa
ensi kesän satonäkymiä. Torjunta-tarvetta saattaa ilmetä paikka
pai-koin Lopella ja Tammelassa, mutta paikalliset erot ovat
näissäkin kun-nissa suuria. Lisäksi kirvoja esiin-tyy Pohjanmaalla
yleensä hieman enemmän kuin muualla maassa.
Tuuli voi sotkea ennusteenMarkkula muistuttaa, että
ilmavir-tojen mukana Suomeen saapuvat kirvat voivat vielä sotkea
koko en-nusteen. Etelästä ja kaakosta puhal-tavat kesätuulet
saattavat tuoda tu-holaisia jopa Mustaltamereltä asti.
– Esimerkiksi viime vuonna il-mavirtojen mukana tuli suuret
määrät koivukirvoja ja myös hie-man tuomikirvoja. Hyönteisten
aiheuttamat tuhot riippuvat sii-
tä, missä vaiheessa kasvukautta ne sattuvat tänne leijailemaan,
Mark-kula toteaa.
MTT, Ilmatieteen laitos ja Hel-singin yliopisto ovat useana
kesä-nä seuranneet tuulentuomien tu-holaisten rantautumista Suomeen
säätutkan ja pelloille pystytettyjen viirihaavien avulla. Ensi
kesän tu-holaisseurannasta ei vielä ole var-muutta, sillä sen
rahoitus on auki.
Virustartunta alentaa satoaTuomikirvat vioittavat ohra-, kau-ra-
ja vehnäpeltoja imemällä viljo-jen oraita, minkä lisäksi ne
saattavat levittää viljoihin kääpiökasvuvirus-ta. Markkula
huomauttaa, että virus saa aikaan suurempia satotappioita kuin
kirvojen suora vioitus.
– Oraat kituvat, jos kirvat imevät niitä, mutta jos
kasvuedellytykset ovat hyvät, oraat kestävät sen kyllä.
Kääpiökasvuvirus sen sijaan saa ai-kaan pahaa jälkeä, sillä sen
tartutta-ma kasvi jää pieneksi ja samoin käy sadolle, hän
selventää.
Oksia ympäri SuomeaTuomikirvaennusteita on laadittu MTT:ssä
1980-luvun lopulta läh-tien. Sitä varten kerätään 40–45
paikkakunnalta eri puolilta Suo-mea tuomenoksia, jotka lähetetään
MTT:lle. Tutkimuskeskuksessa jo-kaisesta puusta otetusta
oksanipus-ta lasketaan sadan silmun ympärillä talvehtivat
kirvanmunat, ja ennus-te laaditaan niiden perusteella.
MTT:n tuomikirvaennuste on lähes ainutlaatuinen palvelu, sil-lä
samantapainen ennuste laadi-taan Suomen lisäksi vain Ruotsis-sa.
Monissa maissa tuomikirvojen tuhoriskiä ennakoidaan vain
imu-pyydyksillä ja pelloille asetettavilla keltapyydyksillä.
Minna Nurro
Luvassa siedettävä tuomikirvakesä
Hannu ojanen
MTT:n tekemässä Lisäarvoa laatutyöstä -tutkimuksessa
määriteltiin yli 20 asiaa, joista suomalainen ruokaketju voi olla
ylpeä. Ruokaketjun helmiksi nousivat tuotetur-vallisuus,
kotieläintuotannon salmonellattomuus, lääke-jäämien vähäisyys ja
kasvun-edistäjähormonien käyttä-mättömyys sekä kuluttajille
tarkoitettu monipuolinen ravitsemusinformaatio. Tutkimus tunnisti
myös kehittämiskohteita: näitä ovat esimerkiksi ruokaketjun
toiminnan läpinäkyvyyden lisääminen sekä siitä kertovan
kuluttajaviestinnän tehosta-minen.
Ostopäätöksillään voi vaikuttaa Itämeren tilaanJokainen
kuluttaja voi vaikuttaa Itämeren tilaan. MTT:n uudes-sa
FOODWEB-hankkeessa luo-daan toimintatapoja, joilla Itäme-ren maiden
asukkaat voivat omalta osaltaan huolehtia meren tilasta ja
kiinnittää huomiota siihen liittyviin ruokariskeihin. Hankkeessa
kerä-tään tietokantaan ja nettisivuille merestä saatavaan ruokaan
liitty-vät ravitsemustiedot, ympäristöin-dikaattorit sekä
alueelliset riskitie-dot. Kolmivuotisessa hankkeessa ovat mukana
myös Syke, Latvian ja Tarton yliopistot sekä virolainen tiedekeskus
AHHAA.
Suomella hyvä asema CAP-uudistuksessaEU:n uusi ohjelmakausi
alkaa vuon-na 2014. MTT selvitti, miten uudet, vaihtoehtoiset
maataloustukimal-
lit vaikuttaisivat eurojen jakau-tumiseen jäsenvaltioiden
kesken. Siirtyminen EU-laajuiseen tasatu-keen johtaisi suuriin
muutoksiin: menettäjiä olisivat monet vanhat jäsenvaltiot, kun taas
Suomi ei täs-sä muutoksessa juuri hyötyisi tai menettäisi. Ns.
ostovoimakorjattu tasatukimalli huomioisi paremmin jäsenmaiden
erilaisen kustannusta-son. Tässä mallissa Suomi voittaisi
nykytilanteeseen verrattuna: heh-taarikohtainen tuki nousisi 23
pro-senttia nykyisestä tukitasosta.
Paikalliset nautarodut käyttämätön voimavaraEuroopassa on tällä
hetkellä yli 500 nautarotua, joista suurin osa on pai-kallisia – ja
uhanalaisia. EURECA-hankkeessa kymmenen Euroopan maan
kotieläintutkijat paneutuivat Euroopan paikallisiin nautarotui-hin
ja niiden säilymisen mahdol-lisuuksiin. Suomesta mukana oli MTT:n
asiantuntijoita. Hankkees-
sa todettiin, että paikalliset rodut rikastavat geneettistä
vaihtelua ja tarjoavat runsaasti mahdollisuuk-sia
elintarviketuotannolle ja maa-seudun kehittämiselle. Niillä on
merkittävä arvo kulttuurin, histo-rian, yhteiskunnan ja ympäristön
kannalta.
Nakkilan muinaisnauta eleli yli 3 000 vuotta sittenSuomessa
harjoitettiin karjata-loutta jo yli 3 000 vuotta sitten. MTT:n
arkeologisen genetiikan tutkijat ja Helsingin yliopiston
ajoituslaboratorio ovat ajoitta-neet vanhimman Suomesta löy-tyneen
kotieläimen luun varhai-selle pronssikaudelle. Nakkilan Viikkalan
kaivauksilta löytynyt hammas on kuulunut naudalle, joka on elänyt
noin 1300-luvulla ennen ajanlaskun alkua. MTT:n muinaisgenetiikan
laboratorios-sa hampaasta on saatu eristettyä myös DNA:ta.
Suomalaisen ruokaketjun ylpeydenaiheet selvitettiin
Salmonellattomuus on yksi suomalaisen ruokaketjun
ylpeydenaiheis-ta.
eSKo KeSKi-oja/Mtt:n arKiSto
-
3
Kotimainen Camilla hyväksyt-tiin ensimmäisenä
camelina-lajikkeena Suomen kasvilaji-keluetteloon. Uutuuslajikkeen
erukahappopitoisuus on alhainen, mikä on edistysaskel tämän
arvokasta öljyä sisäl-tävän kasvilajin teollisessa käytössä.
Omega 3-rasvahappokoostumuk-sensa vuoksi camelina on
mielen-kiintoinen öljykasvi. Siksi on hyvä, että kasvilajina sekin
esiintyy nyt Suomen kasvilajikeluettelossa. Ca-melinasta käytetään
myös nimiä ki-tupellava ja ruistankio.
Lajikeluetteloon pääsyn edellytys on kattavilla kokeilla todettu
riittä-vä viljelyarvo Suomen olosuhteissa. Erikoiskasvien
lajikevalikoima on yleensä niukka, sen sijaan laajassa viljelyssä
olevien kasvilajien lajike-valikoima on runsas ja uusiutuu
no-peasti.
Satoisia viljalajikkeitaLuetteloon hyväksytyt viljalajikkeet
parantavat valikoiman satoisuutta. Syysvehnä Skagen on Urhoa kolme
päivää myöhäisempi ja satoisa laji-ke. Sen korsi on lyhyt,
siemenkoko suuri ja sakolukuominaisuudet ovat hyvät.
Toria on erittäin satoisa ohrala-jike, monitahoisista
lajikkeista kaik-kein satoisin sekä myöhäisin. Sen korrenlujuus on
hyvä, ja se kestää hyvin verkko- ja rengaslaikkua.
Kaksitahoisia ohria hyväksyttiin lajikeluetteloon neljä: Grace,
Posa-da, Propino ja Sunshine. Grace ja Posada ovat Scarlettia kolme
vuoro-kautta myöhäisempiä erittäin satoi-sia lajikkeita. Propino ja
Sunshine ovat hieman näitä myöhäisempiä. Kaikkien uusien
kaksitahoisten la-
jikkeiden taudinkestävyys on hyvä.Mirella-kaura on Belindaa
kaksi
vuorokautta aikaisempi, mutta yh-tä satoisa lujakortinen lajike.
Hyvää satoisuutta on kokeissa osoittanut myös uutuusherne Jermu. Se
on viidenneksen valtalajike Karitaa sa-toisampi.
Kevätrapsit uudistuvat Uusia kevätrapsilajikkeita on tullut
lajikeluetteloon vuoden 2008 jäl-keen jo kaikkiaan kahdeksan. Tänä
vuonna lajikeluetteloon hyväksyt
Brando ja Tamarin ovat satoisuu-deltaan valikoiman parhaita.
Molemmat ovat noin kaksi päivää valtalajike Marieta
myöhäisempiä, suurisiemenisiä, pitkävartisia lajik-keita. Niiden
valkuais- ja öljysadot ovat suuret. Brando on hybridilaji-ke. Se
tuotti kokeissa satoa peräti 26 % Marieta enemmän.
Monipuolisuutta nurmiinTimotein uutuuslajikkeita ovat Li-dar ja
Swich. Ne ovat molemmat aikaisia lajikkeita. Niiden kevätsato on
keskimääräistä pienempi, mutta jälkikasvukyky ja sen myötä
koko-naissatoisuus on hyvä. Molemmat ovat satoisia pohjoisinta
Suomea myöten.
Nurminata Klaara on aikainen lajike, joka talvehti kokeissa
erin-omaisesti koko maassa. Sen kevät-sato on nurminatalajikkeista
suurin ja laatu kohtuullisen hyvä.
Ruokonata Swaj talvehti kokeissa hyvin, ja sen talvenkestävyys
onkin kotimaisten ruokonatalajikkeiden veroinen. Pohjoisessa se
talvehtii selvästi Kora-ruokonataa parem-min. Swajn satoisuus on
korkea, ko-konaissadossa se jää vain hieman sa-toisammasta
Korasta.
Lajikeluetteloon hyväksyttiin myös nurmikkoheininä käytetyt
punanadat Litango ja Charme se-kä niittynurmikka Linares.
Arjo Kangas, Antti Laine, Mark-ku Niskanen ja Yrjö Salo MTT
Virallisten lajikekokeiden tulokset 2003–2010. MTT Kasvu 13.
osoittees-sa www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/mtt-kasvu13.pdf
Camelina uutena kasvilajina lajikeluetteloon
Kasvilajikeluetteloon 2011 hyväksytyt peltokasvilajikkeet.
Lajikkeen nimi Linjanumero Hakija (Asiamies)
SyysvehnäSkagen PF 798-398B Nordic Seed (Hankkija-Maatalous)
Monitahoinen ohraToria GN 03269 Graminor (Rautakesko)
Kaksitahoinen ohraGrace NORD 2298 (NORD 05/2410) Nordsaat
Saatzuchtgesellschaft (Plantanova)Posada AC 02/810/10 Ackermann
Saatzucht (Hankkija-Maatalous)Propino NFC 406-119 SyngentaSunshine
Br 8403c2 Saatzucht Josef Breun (S.G. Nieminen)
KauraMirella Bor 04114 Boreal Kasvinjalostus
HerneJermu Bor 00006 Boreal Kasvinjalostus
KevätrapsiBrando SW J2827 Lantmännen SW Seed (Rautakesko)Tamarin
SW L2838 Lantmännen SW Seed (Rautakesko)
CamelinaCamilla Bor 06002 Boreal Kasvinjalostus
TimoteiLidar LOTI 9941 Graminor (DFL Trifolium)Switch SW TT2528
Lantmännen SW Seed (Rautakesko)
NurminataKlaara Bor 20202 Boreal Kasvinjalostus
RuokonataSwaj SW VS4509 Lantmännen SW Seed (Rautakesko)
Punahomeet ja niiden muo-dostamat toksiinit heikentä-vät
viljasadon laatua. MTT kehittää norjalaisen mallin pohjalta
viljelijöiden käyttöön riskiennustetta, jonka avulla voi ennakoida
hometoksiinien esiintymistä. Ennuste yhdistää kasvukauden
säätietoja sekä tietoja lajikkeiden taudin- alttiudesta ja
viljelymenetel-mistä.
Punahomeita esiintyy kaikilla vilja-lajeilla, runsaimmin
kauralla ja oh-ralla; syysviljoilla tartunta on usein vähäistä.
Myös hometoksiineja ha-vaitaan vuosittain eniten kevät-viljoilla.
Fusarium-homeiden ja hometoksiinien määrä vaihtelee kasvuolojen
mukaan vuosittain.
Tietoa eri lajikkeiden alttiudesta punahomeille saadaan viljojen
jat-kuvan turvallisuustietoseurannan aineistosta, josta on vuosina
2007–2010 tutkittu hometoksiinien lisäksi punahomeita aiheuttavat
Fusarium-lajit. Näytteitä on eri puolilta Suo-mea ja useilta
lajikkeilta, pääasiassa kevätviljoilta.
Oppia otetaan NorjastaNorjassa tulee ensi kesänä käyt-töön
internetissä toimiva kauran punahomeiden ja toksiinien
riski-ennuste, joka perustuu säähän ja viljelytekijöihin. MTT
kehittää Safe-cereal-hankkeessa samantyyppistä toksiiniennustetta,
jonka testaami-seen käytetään turvallisuustieto-seurannan
aineistoa. Tavoitteena on
saada ennuste suomalaisviljelijöille kokeiltavaksi kesällä
2012.
Punahomeiden tartunnan kriitti-nen ajanjakso alkaa ennen
tähkälle tuloa ja jatkuu jyvien alkukehityk-sen ajan. Homeiden
määrä tähkissä lisääntyy aina korjuuseen asti. Tok-siineja
muodostuu jo kasvavassa vil-jassa, ja sadonkorjuuta edeltävät
sa-teiset säät lisäävät niiden riskiä.
Ennusteeseen pyritään saamaan myös lajikkeiden
taudinalttiustie-toa. Koska punahomeet säilyvät talven yli oljessa
ja sängessä, tok-siiniriskiin vaikuttavat myös muok-kaustapa ja
esikasvi.
Lajikkeiden välillä erojaPunahometartunta vaihtelee
huo-mattavasti eri vuosina, mutta myös viljelyalueiden välillä on
eroja. Run-
saasti toksiineja muodostavia ho-meita on havaittu useimmin
Län-si-Suomen viljasadossa, lähinnä Satakunnassa ja
Etelä-Pohjanmaal-la. Erityisesti kauralla on esiintynyt korkeita
toksiinipitoisuuksia länti-sessä ja pohjoisessa Suomessa.
Erilaisissa oloissa viihtyviä As-lak-, Veli- ja Roope-lajikkeita
viljel-lään usein noilla alueilla. Kosteina kasvukausina
erityisesti Aslak-la-jikkeella on ollut runsaasti deok-sinivalenoli
(DON)-toksiinin tuot-tajia. Kuivissa oloissa tartuntaa on vähemmän,
ja tällöin vallalla voi-vat olla T-2/HT-2-toksiinien ja ni-
valenolin (NIV) tuottajat. T-2/HT-2-tuottajat olivat runsai-
ta kesällä 2010 erityisesti Roope-la-jikkeella. Uusista
kauralajikkeista esimerkiksi Venlalla on usein muita vähemmän
Fusarium-tartuntaa.
Mallastus kärsii homeistaOhralla on runsaasti
punahometar-tuntaa, mutta yleensä vähemmän hometoksiineja kuin
kauralla. Mal-lasohralajikkeilla on havaittu muita ohria useammin
T-2/HT-2-toksii-neja ja nivalenolia (NIV) tuottavia homeita.
Homesienet vaikuttavat ohran
mallastuskelpoisuuteen, vaikka tok-siineja ei esiintyisikään.
Laatuongel-mia on todettu usein Barke- ja NFC Tipple
-lajikkeilla.
Kevätvehnällä on havaittu kor-keita hometoksiinipitoisuuksia
har-vemmin kuin kauralla tai ohralla. Riski kuitenkin kasvaa
pohjoisessa, jossa toksiineja on esiintynyt mer-kittävästi
Anniina-lajikkeen sados-sa.
Päivi Parikka, Veli Hietaniemi ja Timo Kaukoranta MTT
Lisätietoja: [email protected], puh. 040 508 5794
Viljan punahomeiden ennustemalli kehitteillä
Toksiineja muodostavien punahomeiden määrä kauralajikkeilla
vaihteli eri vuosina ja siihen vaikutti selvästi kasvukauden
sateisuus.
Toksiineja tuottavat punahomeet kaurassaFusarium-tartunta %
2007 2008 20102009
0
10
20
30
40
50
60
NIV-tuottaja T-2/HT-2-tuottajat DON-tuottajat
Marika
Eem
eli
Pep
pi
Fiia
Asl
ak
Ro
op
e
Belin
da
Eem
eli
Pep
pi
Veli
Ro
op
e
Belin
da
Pep
pi
Fiia
Asl
ak
Veli
Belin
da
Fiia
Asl
ak
Veli
Belin
da
Toksiineja tuottavat punahomeet kaurassaFusarium-tartunta %
2007 2008 20102009
0
10
20
30
40
50
60
NIV-tuottaja T-2/HT-2-tuottajat DON-tuottajat
Marika
Eem
eli
Pep
pi
Fiia
Asl
ak
Ro
op
e
Belin
da
Eem
eli
Pep
pi
Veli
Ro
op
e
Belin
da
Pep
pi
Fiia
Asl
ak
Veli
Belin
da
Fiia
Asl
ak
Veli
Belin
da
Kansalliseen lajikeluetteloon otetaan vain lajikkeet, joilla on
kattavilla kokeilla todettu riittävä viljelyarvo Suomessa.
Boreal KaSvinjaloStuS oY
Punahomeen ruskettamat tähky-lät erottuvat hyvin kesällä ohran
tähkissä.
päivi pariKKa
-
4
Mallasohran tuotanto perus-tuu pääasiallisesti
sopimus-tuotantoon. Sillä varmistetaan raaka-aineen riittävä saanti
ja oikea laatu. Mallasohran vilje-lysopimuksia tehdään
lajik-keista, jotka Panimolaborato-rion ohrakomitea on hyväk-synyt.
Lajikeominaisuuksien kannalta aikaisuus on Suomen kasvuoloissa
tärkeä viljelyvar-muustekijä.
Aikaisimmat kaksitahoiset lajikkeet alkavat tuleentua vasta
samaan ai-kaan myöhäisimpien monitahois-ten kanssa, ja
myöhäisimpien kak-sitahoisten tuleentumiseen kuluu vielä
keskimääräisissä sääoloissa viikko. Siksi myöhäisimpien
lajik-keiden suositeltu viljelyalue rajoit-tuu vain I-vyöhykkeelle
ja II-vyö-hykkeen eteläosiin. Aikaisimpia kaksitahoisia mallasohria
voidaan viljellä vielä III-vyöhykkeen etelä-osissa ilman
tuleentumisen viiväs-tymisen riskiä.
Mallasohran laatuvaatimuksissa olevaan siemenen lajittelukokoon
voidaan vaikuttaa lajikkeen taudin ja laonkestävyyden avulla.
Kasvi-tautien kestävyydessä lajikkeiden välillä on suuria eroja.
Valitsemal-la taudinkestäviä lajikkeita voidaan vähentää
kemiallisen torjunnan tar-vetta.
Kaksitahoiset lajikkeetKaksitahoisista mallasohrista
sopi-muslajikkeita olivat vuonna 2010 seuraavat lajikkeet kasvuajan
mu-kaisessa järjestyksessä.
Saana (Boreal 1996) hyväksyttiin mallasohraksi 1998.
Kaksitahoisista ohrista se menestyy kohtuullisesti myös happamilla
mailla, maalajeis-ta savimailla hietamaita paremmin. Saana on
aikainen, mutta lyhyes-tä korresta johtuen kärsii herkästi
kuivuudesta. Lajike soveltuu rehu-, mallas- ja tärkkelysohraksi.
Sillä ei ole tavattu härmää, mutta lehti-laikkutauteja ja
fysiologisia laikkuja esiintyy jonkin verran.
Scarlett (BayWa, Saksa 1998) hyväksyttiin mallasohralajikkeeksi
vuonna 2000. Se on Saanaa päivän myöhäisempi lyhytkortinen
rehu-
aja mallasohra. Scarlettin hehtolit-rapaino on korkea, jyvä
suuri ja la-jitteluaste korkea. Se soveltuu myös vientiin.
Braemar (Syngenta, Englan-ti 2005) hyväksyttiin mallasohrak-si
vuonna 2005. Se on Scarlettin satoisuusluokkaa oleva mallasoh-ra.
Braemerin jyväkoko on suuri ja lajitteluaste korkea. Se on hieman
laonarempi kuin Barke, ja sen jy-vien valkuaispitoisuus on hieman
Scarlettia pienempi. Braemar ei ole erityisen taudinarka.
Xanadu (Nordsaat, Saksa 2007) hyväksyttiin mallasohraksi 2009.
Se on Scarlettia hiukan satoisampi ja kolme päivää myöhäisempi.
Xana-dun jyväkoko on suuri ja hehtolitra-paino korkea. Se on melko
lujakor-tinen. Maan happamuutta Xanadu sietää muita mallasohria
hieman paremmin. Tauteja sillä on ollut hy-vin vähän.
Prestige (Monsanto, Belgia 2006) on mallasohra, jonka jyvä-koko
on suuri ja täysjyväprosentti
korkea, mistä on seurauksena lajik-keen korkea mallastuslaatu.
Lajik-keen valkuaispitoisuus on Scarlettin luokkaa, mutta häviää
sille selvästi sadossa. Prestige on lujakortinen, fysiologisia
laikkuja esiintyy jonkin verran.
Barke (BayWa, Saksa 2000) hy-väksyttiin mallasohraksi 2002. Se
on kolme päivää Scarlettia myöhäi-sempi mallasohra, jonka satoisuus
on kaikilla viljelyvyöhykkeillä pa-rempi kuin Scarlettin. Barken
jyvä-koko on suuri ja valkuaispitoisuus
alhainen. Mallastusominaisuudet ovat Scarlettia paremmat ja se
sovel-tuu hyvin vientimaltaaksi. Barke la-koutuu Scarlettin tapaan,
ja sen vil-jelyssä tulee varautua lentonokeen.
Annabell (Nordsaat, Saksa 2003) hyväksyttiin mallasohraksi
vuonna 2004. Se on melko satoisa lajike, jonka tuhannen jyvän paino
on pie-ni, mutta valkuaispitoisuus alhai-nen. Lajike ei menesty
happamilla mailla. Sen taudinkestävyys on olo-suhteisiimme
riittävä, jonkin verran esiintyy lehtilaikkutauteja ja
fysiolo-gisia laikkuja.
NFC Tipple (Syngenta, UK 2008) on mallasohra, jonka kas-vuaika
on viikon Saanaa pidempi. Se on hyvin satoisa ja lujakortinen. NFC
Tipplen tuhannen jyvän paino on erittäin suuri ja valkuaispitoisuus
matala. Lajikkeella ei ole erityistä taudinalttiutta.
Teollisuuskokeisiin hyväksyttyjä lajikkeita olivat Marthe
(Nordsaat, Saksa 2008) ja Quench (Syngenta, Englanti 2008).
Marthe on melko satoisa, kolme päivää Scarlettia myöhäisempi. Se
edustaa monessa suhteessa lajikkei-den keskitasoa.
Quench on yhtä myöhäinen kuin kaksi edellistä ohraa ja erittäin
sa-toisa. Kasvuaikansa puolesta kol-me viimeksi mainittua ohraa
ovat eteläisimmän Suomen lajikkeita. Quenchin valkuaispitoisuus on
al-hainen. Lajikkeella ei ole rengas-laikkua lainkaan eikä sillä
ole muu-tenkaan erityistä taudinalttiutta.
Monitahoinen lajikeMonitahoisista lajikkeista valmis-tetaan
maltaita, joille on tyypillistä korkea entsyymiaktiivisuus.
Polartop (Boreal 2005) hyväk-syttiin mallasohraksi vuonna 2007.
Parhaat sadot se on antanut Kun-nariin verrattuna II
viljelyvyöhyk-keeltä. Polartop sisältää runsaasti valkuaista ja sen
jyväkoko on suu-ri. Lajike tuleentuu noin viisi päivää aikaisimpien
ohrien jälkeen. Polar-topilla esiintyy härmää jonkin ver-ran, ja
korrenpituudeltaan se on pi-sin ohramme.
Antti Laine ja Arjo Kangas MTTLisätietoja:
[email protected],
puh. (02) 477 2284
Karitan suosio viljellyimpänä hernelajikkeena on pitänyt
pintansa jo useiden vuosien ajan. Huldan viljelylaajuus nousi viime
vuonna yhtä sel-väksi kakkoseksi.
Vuonna 2010 herneen koko vilje-lyala oli 6 138 ha. Siitä
Karita-lajik-keen viljelyosuus oli 47 %, seuraa-vina tulivat Hulda
23 %:n ja Stok 10 %:n osuuksilla. Viime vuonna her-neen
viljelyalasta vajaa kolmannes viljeltiin rehuksi.
Rokka (Lantmännen SW 2006) on kasvuajaltaan aikainen lajike. Sen
varsi on lajikkeiden lyhin ja kestää parhaiten lakoa. Rokan sie-men
on suuri ja valkuaispitoisuu-deltaan korkea, myös keitossa
peh-menneiden siementen osuus on suuri.
Karita (Lantmännen SW 1995) on aikainen ja satoisa lajike, jonka
hyvä laonkestävyys on sen viljely-suosion takana. Karitan siemen on
suurikokoinen ja valkuaispitoisuus keskimääräistä parempi.
Perttu (Bor 2001) on satoisa, mutta erittäin laonarka lajike. Se
sopii rehuherneeksi. Stok (Toft
Plantbreeding 2003) on satoisa keskiaikainen lajike, jonka
varren lujuus on keskimääräinen. Keitos-sa pehmenneiden siementen
osuus on korkea.
Hulda (Bor 2003) on keskiaikai-nen, suhteellisen hyvin pystyssä
pysyvä lajike pitkästä varresta huo-limatta. Sen valkuaispitoisuus
on korkea ja keitto-ominaisuudet hy-vät. Zekon (Bor 2004) on
myöhäi-
nen lajike, jonka varren lujuus on hieman keskimääräistä
heikompi. Sen valkuaispitoisuus on matala.
Nitouche (Limagrain 2005) on erittäin satoisa, myöhäinen
laji-ke, joka on suhteellisen laonkestä-vä. Sen siemen on suuri ja
keitos-sa pehmenneiden siementen osuus on korkea. Brutus (Limagrain
2005) on suurisatoinen ja lajikelis-tan myöhäisin lajike. Se on
melko
laonkestävä. Sen siemen on suuri-kokoinen ja keitossa hyvin
pehme-nevä.
Antti (Lantmännen SW 2010) on suurisatoinen ja pitkävartinen
lajike. Pituudestaan huolimatta sen lakoutuminen on ollut vähäistä.
Sa-don tuleentumiseen menee kolme vuorokautta pidempään kuin
aikai-
semmilla lajikkeilla. Lajikkeen sie-menet ovat pienikokoisia.
Keitossa pehmenneiden siementen osuus on suuri.
Antti Laine ja Marja Kujala, MTT
Lisätietoja: [email protected], puh. (02) 477 2284
Aikaisuus on mallasohran hyve
Karita on yhä suosituin herne
Mallasohralajikkeiden sato virallisissa lajikekokeissa
2003–2010, lajik-keet kasvuajan mukaisessa järjestyksessä.
Hernelajikkeiden sato virallisissa lajikekokeissa vuosina
2003–2010.
0
1 000
2 000
3 000
4 000
5 000
6 000
7 000
SAAN
A
PRES
TIGE
POLA
RTOP
SCAR
LETT
BRAE
MAR
BARK
E
XANAD
U
ANNA
BELL
MAR
THE
NFC
TIPP
LE
QUE
NCH
kg/ha
Lajike ja omistaja
Suhde- luku
Kasvu- aika pv
Lako- %
Pituus cm
Tsp g
Valk.- %
Keitto 60 min.
Perttu, Bor 119 95 79 78 238 24,3 85
Rokka, SW 95 96 35 57 276 23,5 95
Karita, SW 100 96 36 63 274 23,3 94
Hulda, Bor 97 97 43 80 241 23,6 96
Stok, Toft 95 97 54 70 254 22,5 96
Zekon, Bor 103 98 57 72 217 20,8 89
Nitouche, Lim 105 99 47 64 273 22,7 96
Antti, SW 109 99 46 90 243 22,6 96
Brutus, Lim 103 100 46 69 261 22,8 96
Karitan sato 3803 kg/haHernelajikkeiden sato ja valkuaissato
I-kasvuvyöhykkeellä, lajikkeet aikaisuusjärjestyksessä virallisissa
lajikekokeissa vuosina 2003–2010.
0
1 000
2 000
3 000
4 000
5 000
6 000
PERT
TU
ROKK
A
KARI
TA
HULD
A
STOK
ZEKO
N
NITO
UCHE
ANTT
I
BRUT
US
kg/ha
0
200
400
600
800
1 000
1 200
1 400
valk.sato kg/ha
kg/ha valk. sato kg/ha
Laadukas Scarlett-mallasohra soveltuu myös vientiin.
Yrjö Salo
-
5
Suurin osa sekä kaksi- että monitahoisista ohralajik-keista
kuuluu rehu- ja tärk-kelysohriin. Merkittävä osa myös
mallasohralajikkeiden sadosta käytetään rehuna, jos sato ei täytä
mallasohran laatuvaatimuksia.
Tiken tilastojen mukaan vuonna 2010 viljeltiin rehu- ja
tärkkelys-ohria 368 800 hehtaarilla ja malla-sohria noin 78 000
hehtaarin alal-la. Edelliseen vuoteen verrattuna ohran viljelyala
väheni erittäin paljon, 155 000 hehtaarin verran. Rehu- ja
tärkkelysohran viljelyala väheni 18 %.
Ohran kokonaisalasta viljeltiin Voittoa 12 %, Saanaa 10 %,
Vildeä 10 %, Barkea 7 %, Jyvää 6 % ja NFC Tippleä 5 %.
Lajikeluettelossa on tällä het-kellä yhteensä 70 kaksi- ja
moni-tahoista ohralajiketta. Lajikkeiden suuren määrän takia
seuraavas-sa kuvataan vain vuosina 2009 ja 2010 listalle tulleet
lajikkeet.
Monitahoiset lajikkeetAukusti (Boreal 2010) on erittäin aikainen
ja hyvin satoisa. Sen heh-tolitrapaino sekä tuhannen jyvän paino on
melko korkea. Taudeista sillä esiintyy verkkolaikkua ja jon-kin
verran viirutautia.
Wolmari (Boreal 2010) on erit-täin aikainen, hyvin satoisa ja
luja-kortinen. Siihen ei kohdistu mer-kittäviä tautipaineita.
Altti (Boreal 2010) on satoisa ja lujakortinen, sillä on sama
kasvuai-ka Gauten kanssa. Altin jyvän koko on suurempi kuin
muutamilla kak-sitahoisilla lajikkeilla. Sillä on här-mää jonkin
verran.
Brage (Graminor, Norja 2010) on monitahoiseksi ohraksi erittäin
satoisa, ja sen hehtolitrapaino on suuri. Lajike on lujakortinen.
Sillä ei esiinny rengaslaikkua lainkaan ja muitakin tauteja
kohtalaisen vä-
hän. Bragen edustaja Suomessa on Rautakesko.
Eerik (Boreal 2009) on päivän aikaisempi kuin Kunnar,
lujakorti-nen ja monitahoisten ohrien suuri-jyväisin lajike.
Lajikkeella on jon-
kin verran arkuutta rengaslaikulle. Sillä ei ole
siementuotantoa.
Elmeri (Boreal 2009) on vyö-hykkeillä I ja II erittäin satoisa
lu-jakortinen lajike, jonka jyväkoko on suuri. Monitahoiseksi
ohraksi
se sisältää vähän valkuaista. Tau-deista esiintyy eniten
rengaslaik-kua ja viirutauteja, mutta se on härmänkestävä.
Lehtilaikkutau-teja ja fysiologisia laikkuja on vä-hän.
Kaksitahoiset lajikkeet Eliseta (Edelhof, Itävalta 2009) on
melko satoisa, sen jyväkoko on suuri ja hehtolitrapaino ohrien
kor-kein. Jonkin verran sillä esiintyy fy-siologisia laikkuja,
muuten tauteja on melko vähän. Elisetan edustaja-na Suomessa on
S.G. Nieminen.
Rambler (Boreal 2009) on mel-ko satoisa lajike, joka on
parhaim-millaan karkeilla kivennäismailla. Taudeista se on
suhteellisesti alt-tein rengaslaikulle.
Streif (Streng, Saksa 2009) on lujakortinen ja erittäin satoi-sa
lajike varsinkin I- ja II-viljely-vyöhykkeillä. Sillä ei ole
erityis-tä taudinalttiutta. Streifia edustaa Suomessa
Plantanova.
Conchita (Lochow, Saksa 2009) on suurijyväinen lajike, joka on
ol-lut kokeissa erittäin satoisa eteläi-simmillä
viljelyvyöhykkeillä. Sen taudinkesto on hyvä. Lajikkeen edustaja
Suomessa on Intergreen.
Harbinger (Boreal 2009) on sa-toisa ja lisäksi lujakortisin
kaksita-hoinen lajike. Sen taudinkesto on hyvä.
Fairytale (Sejet, Tanska 2009) on Borealin edustama lajike, joka
on erittäin satoisa ja vähän valku-aista sisältävä. Sen tuhannen
jyvän paino on pieni ja taudinkesto hyvä.
JB Maltasia (BayWa, Saksa 2009) on satoisa kahdella
eteläi-simmällä vyöhykkeellä. Ominai-suuksiltaan se on monessa
suh-teessa Scarlettin tapainen. Sillä ei ole erityistä
taudinalttiutta. JB Maltasiaa edustaa Suomessa S.G. Nieminen.
Amber (Svalöf Weibull, Ruotsi 2009) on satoisa ja muuten
ominai-suuksiltaan keskitasoa. Lajikkeessa ei ole erityistä
taudinalttiutta. Sitä edustaa Suomessa Rautakesko.
Antti Laine ja Merja Högnasbacka, MTT
Lisätietoja: [email protected],
puh. (02) 477 2284
Kasvitauteja aiheuttavat pieneliöt kehittyvät ympä-ristön
jatkuvassa muutok-sessa, mutta uusia taudinai-heuttajia ilmaantuu
harvoin. Sen sijaan Suomen viljapel-loissa viihtyvät
taudinai-heuttajat ovat yleistyneet entisestään.
MTT:n vuosina 2009–2010 te-kemässä viljojen
lehtilaikkukar-toituksessa selvitettiin
lehtilaik-kutaudinaiheuttajien yleisyyttä Suomen eri
viljelyalueilla. Muka-na oli 255 kevätviljalohkoa.
Maitotuleentumisasteella ke-rätyt kasvustonäytteet osoittivat,
että täysin terve kasvusto on har-vinaisuus. Lähes joka
ohralohkol-ta eristettiin sekä ohrantyvi- ja lehtilaikun että
verkkolaikun ai-heuttajasieni. Ohranrengaslaik-ku oireili joka
toisella pellolla.
Kevätvehnäpelloilla esiintyi yhtä yleisenä rusko- ja
pistelaik-kua (DTR-laikku). Pistelaikku on yleistynyt koko
vehnänviljely-alueella. Aiemmin syysvehnällä esiintynyt
harmaalaikku on run-sastunut, ja sen todettiin vioitta-van myös
kevätvehnää.
Kauralla selkeästi yleisin oli kauranlehtilaikku, jota esiintyi
noin 2/3 lohkoista. Kauran kehä-laikkua aiheuttavaa bakteeria oli
noin joka kolmannella pellolla.
Viljelyn yksipuolisuus suosii
lehtilaikkutautejaLehtilaikkutautien aiheuttajasienet säilyvät
kasvukaudesta toiseen joko kasvijätteessä tai kylvösiemenessä. Yksi
välivuosi monokulttuurissa vä-hentää merkittävästi
taudinaiheut-tajan määrää, mutta ei täysin hävi-tä sitä.
Alkutartunnan saaneessa kasvus-tossa itiöntuotto runsastuu
kasvu-kauden edetessä ja on voimakkaim-millaan heinä-elokuun
vaihteessa. Itiöt lentävät tuulen mukana myös puhtaille
lohkoille.
Viljojen laaja viljelyala mahdol-listaa ravinnonlähteen
valikoiville-kin taudinaiheuttajille. Esimerkiksi ohran viljelyala
on lähes kolminker-taistunut 50 vuoden aikana, mistä ovat hyötyneet
ohran lehtilaikku-taudin aiheuttajasienet.
Ruosteet viihtyvät kuivassa ja lämpimässäLämmin ja vähäsateinen
kasvukausi 2010 suosi ilmalevintäisiä ruosteita. Ne tartuttivat
Etelä-Suomen vilja-peltoja voimakkaimman sadonmuo-dostuksen
aikaan.
Ruosteiden taudinaiheuttamisky-ky on muuttunut ja ne sopeutuvat
aiempaa laajempiin olosuhteisiin. Keskieuroopalaisten lajikkeiden
taudinkestävyyden murtuminen on osaltaan runsastuttanut
epidemioi-ta.
Osa ruosteista voi talvehtia Suo-messa, mutta myös
kaukolevinnällä
on merkittävä vaikutus. Ruosteiden esiintymiseen vaikuttavat
erityises-ti tartuntojen voimakkuus lähimais-sa sekä paikalliset
sääolosuhteet. Torjunnan onnistuminen perustuu tarkkailuun.
Viljelijällä käsissään tuhoriskin pienentäminenTieto
taudinaiheuttajien yleisyy-destä viestii kasvitautiriskistä.
Kar-toituksessa seurattiin ohran osalta myös oireiden runsautta,
joilla to-dettiin olevan selkeä yhteys lohkol-la tehtyihin
viljelytoimiin.
Ohran lehtilaikkutautien oireet olivat runsaammat suorakylvö- ja
kevytmuokatuilla kuin kynnetyil-lä lohkoilla. Muokkausmenetelmä ei
lisännyt ohran rengaslaikkua, jos esikasvina oli vehnä tai kaura.
Verkkolaikkutartunnat olivat run-saimmat, jos neljän vuoden aika-na
samalla lohkolla kasvoi kahtena vuonna ohraa. Verkkolaikun
kestä-villä lajikkeilla tartuntamäärät py-syivät alhaisina.
Torjunta-aineruis-kutukset vähensivät oireita, mutta eivät
poistaneet taudinaiheuttajaa.
Monipuolisilla viljelytoimilla voi-daan merkittävästi vähentää
taudin-aiheuttajien runsastumista. Lopulli-sen tautitartunnan,
uusien itiöiden muodostuksen ja leviämisen mää-räävät
lohkokohtaiset sääolosuh-teet.
Marja Jalli, MTT Lisätietoja: [email protected],
puh. 040 763 5055
Rehuohran viljely väheni rajusti
Viljojen kasvitautilajisto vakiintunut pelloillemme
Monitahoisten rehu- ja tärkkelysohrien sato lajikekokeissa
2003–2010, lajikkeet kasvuajan mukaisessa jär-jestyksessä.
Pistelaikku (aiheuttaja Pyrenophora tritici-repentis) on
tunnistettu Suomen vehnäpelloilta jo 1970-luvulla, mutta viime
vuosina se on le-vinnyt vehnän koko viljelyalueelle.
Marja jalli
0
1 000
2 000
3 000
4 000
5 000
6 000
7 000
Arttu
riAr
veRo
lfiPi
lvi
Auku
sti
Voitt
o
Wolm
ari
Tiril
Gaut
eAl
ttiJy
väOl
avi
Vilde
Brag
eEr
kki
Eina
rEe
rik
Elm
eri
Kunn
ari
Edel
Edvin
Toria
kg/ha
Kaksitahoisten rehu- ja tärkkelysohrien sato virallisissa
lajikekokeissa 2003–2010, lajikkeet kasvuajan mu-kaisessa
järjestyksessä.
0
1 0 0 0
2 0 0 0
3 0 0 0
4 0 0 0
5 0 0 0
6 0 0 0
7 0 0 0
Min
ttu
SW M
itja
Mar
gare
t
Aur ig
a
Tolki
en
Elise
ta
Ram
bler
Maa
ren
Ingm
ar
Stre
if
Conc
hita
Gra
ce
Fairy
tale
JB M
alta
sia
Posa
da
Har
bing
er
Crui
ser
Beat
r ix
Ambe
rA l
ina
Suns
hine
Opt
ima
Tola
r
Toca
da
Wiki
nget
t
Prop
ino
Just
ina
Publ
ican
Que
nch
kg/ha
-
6
Myllyvehnälajikkeella pitää ol-la korkea valkuaispitoisuus ja
sakoluku. Lajikkeen on oltava riittävän aikainen ja satoisa.
Kevätvehnälajikkeiden satotaso kasvaa kasvuajan pidentyessä,
mut-ta samalla valkuaispitoisuus alenee. Lujakortisuuteen ja
taudinkestoon on kiinnitettävä huomiota. Seuraa-vassa esitellään
lajikkeet aikaisuus-järjestyksessä. Mukana eivät enää ole vanhat
Bastian, Mahti, Manu, Tjalve ja Vinjett. Trappe ei ole
laji-kelistalla.
Anniina on aikainen lajike, jon-ka sato on vaatimaton I ja
II-vyö-hykkeillä. Sen korsi on luja. Valku-aispitoisuus ja
hehtolitrapaino ovat korkeat, mutta sakoluku laskee her-kästi.
Anniina on altis lehtilaikku-taudeille ja ruskolaikulle. Jauhojen
sitkopitoisuus on korkea.
Aino on aikainen ja sen sato on vaatimaton. Hehtolitrapaino on
al-hainen ja valkuaispitoisuus vain Kruunun tasaa. Lajikkeen
sakoluku on alhainen ja se on altis härmälle. Wanamo on aikainen
lajike, jonka satotaso on vaatimaton. Sen korsi on laonarka, mutta
sakoluku on korkea ja kestävä, samoin valkuaispitoisuus on korkea.
Wanamolla voi esiintyä ruskolaikkua.
Bjarne on erittäin lyhyt- ja luja-kortinen lajike, mutta sato on
vaa-timaton. Sen valkuaispitoisuus on korkea, samoin sakoluku.
Quarnan korsi on lyhyt, mut-ta voi lakoutua. Se on laatuvehnä,
jonka valkuaispitoisuus on korkea, ja sakoluku korkea ja kestävä.
Lei-vontalaatua kuvaavat Zeleny-luku ja jauhojen vedensidonta ovat
kor-keat.
Kruunun korsi on pitkä ja se voi lakoutua. Lajikkeen
hehtolitra-paino on alhainen, mutta sakoluku korkea ja kestävä. Se
on altis här-mälle ja ruskolaikulle. Aallottaren siemenkoko on
pieni ja sakoluku al-
hainen. Sillä voi esiintyä härmää ku-ten Kruunulla, mutta
Aallotar kestää haisunokea hyvin. Koeleivän arvo-luku on
korkea.
Wellamon korsi on pitkä ja voi lakoutua. Sen hehtolitrapaino on
korkea. Zebra on pitkäkortinen laji-ke, joka on kestävä
lehtilaikkutaute-
ja vastaan. Demonstrant on satoi-sa lajike ja myös sen
hehtolitrapaino on korkea. Se kestää härmää ja
lehti-laikkutauteja.
Picolo on lyhytkortinen laji-ke, jonka hehtolitrapaino on
alhai-nen. Se on altis lehtilaikkutaudeille.
Marblen jyväkoko on suuri ja heh-tolitrapaino korkea. Bombona on
myöhäinen, pitkäkortinen lajike. Sen sakoluku on alhainen ja laskee
herkästi, mutta taudinkestävyys on melko hyvä.
Amaretto on myöhäinen ja erit-
täin satoisa lajike. Sen korsi on pitkä ja laonarka, mutta
jyväkoko on suuri ja valkuaispitoisuus alhainen. Viih-tyvä lajike,
jonka sato on hyvä eri sa-totasoilla. Myllyssä jauhosaanto on
korkea. Sertori on myöhäinen laji-ke, jonka korsi on lyhyt ja luja.
Heh-tolitrapaino on korkea ja sakoluku hyvä. Sertori kestää hyvin
tauteja, mutta on arka haisunoelle.
Puntari on erittäin myöhäinen ja satoisa, lähinnä rehuvehnäksi
sovel-tuva lajike. Sen sakoluku on alhainen ja laskee herkästi.
Hehtolitrapaino on korkea, mutta valkuaispitoisuus matala. Viihtyvä
lajike, jonka sato on hyvä eri satotasoilla. Lajike on arka
haisunoelle.
Epos on erittäin myöhäinen ja sa-toisa lajike. Kasvuaika on
Amaretto-akin päivän myöhäisempi. Epoksen korsi on erittäin luja ja
sakoluku kor-kea. Sen hehtolitrapaino on alhai-nen ja
taudinkestävyys hyvä.
Yrjö Salo, MTT ja Patrik Erlund, ProAgria
Lisätietoja: [email protected], puh. 040 580 4215
Syysrukiin lajikevalikoimaan ei ole tänä vuonna tulossa
uutuuksia. Vuonna 2010 syys-ruista viljeltiin 20 183 ha alalla.
Elvin osuus alasta oli 22 %, Riihen 17 % ja Amilon 15 %.
Hybridirukiiden viljely on lisäänty-nyt viime aikoina, mutta
niiden yh-teenlaskettu viljelyosuus tilastois-sa nimetyistä
lajikkeista jää viiden prosentin tuntumaan. Tällä hetkel-lä
Suomessa viljelyssä olevia hybri-dirukiita ovat mm. Evolo,
Kaskelott ja Picasso.
Hybridirukiiden siementuotan-toa ei Suomessa ole. Hybridirukiin
viljellyt lajikkeet vaihtuvat perintei-siä populaatiolajikkeita
nopeammin siementarjontaa seuraten.
Reetta (Bor 2009) on melko sa-toisa syysruislajike kaikilla
viljely-alueilla. Sen talvituhot ovat alhaiset ja kasvuaika lyhyt.
Reetan lakoutu-minen ja korren pituus ovat koti-maisten lajikkeiden
alhaisimmat.
Riihi (Bor 1999) on aikaisin ja tal-vituhon kestävin
lajikkeemme. Sen lakoutuminen ja korren pituus ovat lajikelistan
lajikkeista suurimmat.
Kier (Danko 2005) on satotasol-taan keskimääräinen, erittäin
luja-kortinen lajike.
Picasso (KWS 2002) on satoisa hybridiruis, jonka talvenkestävyys
on ollut hyvä, vaikka se kärsiikin lu-mihomeesta. Lajike on lyhyt
ja luja-kortinen, ja sen sakoluku on korkea ja kestävä.
Elvi (Jõgeva 2001) on kasvuajal-taan keskimääräinen. Sen
sakoluku on jäänyt alhaiseksi.
Walet (Danko 2004) on laonkes-tävä, Etelä-Suomeen soveltuva
laji-ke. Sen hehtolitrapaino on korkea.
Amilo (Ro 1995) on talvituhoille arka lajike, jonka sakoluku ja
sako-luvun kestävyys ovat yhä lajikelistan korkeimmat.
Evolo (KWS 2009) on erittäin sa-toisa hybridiruis kaikilla
viljelyalu-eilla. Se on kasvuajaltaan myöhäi-nen lajike, mutta sen
sakoluku on korkea ja kestävä.
Antti Laine ja Merja Högnasbacka, MTT
Lisätietoja: [email protected], puh. (02) 477 2284
Kevätvehnälajikkeet leipäviljantuotantoon
Syysrukiista ei ole tulossa lajikeuutuuksia
Syysruislajikkeiden viljelyominai-suuksia 2003–2010 virallisissa
la-jikekokeissa.
Lajike ja omistaja Suosit.viljelyalueSato kg/ha
viljely-vyöhykkeillä I-III Talvi- Kasvuaika Lämpö- Lako- Pituus Tjp
Hlp Valk.- Sako- Kasvitautien määrä %
I II III tuho % pv summa % cm g kg % luku Lumihome Härmä
Laikkutaudit
Riihi, Bor I-III 4457 4742 4859 14 337 910 52 146 31,6 72 11,6
152 12,6 3,9 9
Reetta, Bor I-III 5362 4845 5828 14 338 927 38 129 31,7 73,8
11,3 155 11,3 0,9 10,2
Kier, Danko I-II 5332 3981 5292 25 338 930 30 117 35,3 72,9 10,9
156 11,6 2,1 12,2
Walet, Danko I-II 5266 4986 5227 23 339 938 32 120 36,3 74,2
10,7 154 8,1 1,3 9,8
Elvi, Jõgeva I-III 4752 4541 5228 22 339 934 50 136 34,8 72,6
11,1 133 16,7 5,8 8,6
Amilo, Rolimpex I-II 5027 4596 5206 26 339 946 39 120 34,8 74,4
10,8 206 10,1 2,3 9,3
Picasso, KWS I-III 5829 5053 6110 25 340 950 40 110 35,3 72,8
9,8 185 17,3 2,6 8,8
Evolo, KWS I-III 6500 6308 6758 17 340 955 46 111 37,1 73,8 9,7
202 13 1,8 9,9
Kevätvehnälajikkeiden valkuaispitoisuus ja sakoluku virallisissa
lajikekokeissa vuosina 2003–2010. Lajik-keet
aikaisuusjärjestyksessä.
Syysrukiin sato ja syksyisellä tautitorjunnalla saavutettu
sadonlisä alhaisen ja korkean talvituhon olosuh-teissa virallisissa
lajikekokeissa 2003–2010.
0
1 000
2 000
3 000
4 000
5 000
6 000
7 000
8 000
Elvi Picasso Kier Riihi Reetta Evolo Elvi Picasso Kier Riihi
Reetta Evolo
kg/ha
sato sadonlisäruiskutuksella
Korkea talvituhoAlhainen talvituho
0
1 000
2 000
3 000
4 000
5 000
6 000
7 000
8 000
Elvi Picasso Kier Riihi Reetta Evolo Elvi Picasso Kier Riihi
Reetta Evolo
kg/ha
sato sadonlisäruiskutuksella
Korkea talvituhoAlhainen talvituho
0
1 000
2 000
3 000
4 000
5 000
6 000
7 000
8 000
Elvi Picasso Kier Riihi Reetta Evolo Elvi Picasso Kier Riihi
Reetta Evolo
kg/ha
sato sadonlisäruiskutuksella
Korkea talvituhoAlhainen talvituho
Kevätvehnä on valmista puita-vaksi.
Yrjö Salo
0,0
2,0
4,0
6,0
8,0
10,0
12,0
14,0
16,0
Valkuais-%
Anniina
Aino
Wanamo
Bjarne
Quarna
Kruunu
Aallotar
Wellamo
Zebra
Demonstrant
Picolo
Marble
Bombona
Amaretto
Sertori
Puntari
Epos0,0
2,0
4,0
6,0
8,0
10,0
12,0
14,0
16,0
Valkuais-%
Anniina
Aino
Wanamo
Bjarne
Quarna
Kruunu
Aallotar
Wellamo
Zebra
Demonstrant
Picolo
Marble
Bombona
Amaretto
Sertori
Puntari
Epos
60
100
140
180
220
260
300
340
380
Anniina
Aino
Wan
amo
Bjarne
Qua
rna
Kruu
nu
Aallotar
Wellamo
Zebra
Demon
strant
Pico
lo
Marble
Bombo
na
Amaretto
Serto
ri
Puntari
Epos
Korjuussa
Sakoluku
Myöhemmin
60
100
140
180
220
260
300
340
380
Anniina
Aino
Wan
amo
Bjarne
Qua
rna
Kruu
nu
Aallotar
Wellamo
Zebra
Demon
strant
Pico
lo
Marble
Bombo
na
Amaretto
Serto
ri
Puntari
Epos
Korjuussa
Sakoluku
Myöhemmin
60
100
140
180
220
260
300
340
380
Anniina
Aino
Wan
amo
Bjarne
Qua
rna
Kruu
nu
Aallotar
Wellamo
Zebra
Demon
strant
Pico
lo
Marble
Bombo
na
Amaretto
Serto
ri
Puntari
Epos
Korjuussa
Sakoluku
Myöhemmin
-
7
Myllyvehnän pitää sisäl-tää riittävästi valkuaista ja sakoluvun
on oltava vähin-tään 180. Lajikkeen leivon-taominaisuuksien pitää
olla hyvät. Syysvehnälajikkeista viljellyimmällä eli Urholla on
virallisissa lajikekokeissa ollut korkein valkuaispitoisuus ja
sakoluku.
Syysvehnän viljelyala oli 21 800 ha vuonna 2010. Ylivoimaisesti
viljel-lyin lajike oli edelleen Urho, jonka viljelylaajuus oli 44
prosenttia. Mui-ta yleisiä lajikkeita olivat Olivin, SW Magnifik,
Gunbo ja Tarso.
Syysvehnälajikkeen talvenkestä-vyyden ja satoisuuden on oltava
hy-vät. Talvenkestävyys on ollut paras Arktikalla ja heikoin
Olivinilla. Luja korsi ja kestävä sakoluku ovat niin ikään hyvän
lajikkeen ominaisuuk-sia. Korkea valkuaispitoisuus on myllyvehnän
vaatimus. Urhon val-kuaispitoisuus on ollut syysvehnä-lajikkeista
korkein.
Myös taudinkestävyys korostuu syysvehnälajkkeilla.
Lajikelistal-la ovat Lars, Ramiro, Rehti, Tarso, Tryggve ja Veeti,
mutta niistä ei ole
enää riittävästi tuloksia yhteenve-don tekemiseksi. Veetin
siementä ei ole saatavissa ja Rehdin viljelyala on vähäinen.
Urho on paljon viljelty, aikainen lajike. Sen talvenkestävyys on
hy-vä, mutta satotaso jää myöhäisem-piä lajikkeita heikommaksi.
Urho on pitkäkortinen, sen valkuaispi-toisuus on korkea ja
sakolukuomi-naisuudet hyvät. Urholla on leivon-nassa tärkeää sitkoa
paljon ja sen vedensidontakyky on korkea.
SW Magnifik on satoisa lajike, joka on melko talvenkestävä. Sen
korsi on lyhyt ja luja. Lajikkeen jy-väkoko on pieni ja
valkuaispitoisuus alhainen, mutta hehtolitrapaino on korkea. SW
Magnifikin sakoluku laskee herkästi. Taudeista sillä voi esiintyä
lumihometta. Lajikeen lei-vontalaatua kuvaava Zeleny-luku on
korkea.
Arktika on talvenkestävyydel-tään hyvä: lajike kestää hyvin
pak-kasta ja lumihometta. Sen korsi on
pitkä, jyväkoko pieni ja valkuaispi-toisuus alhainen, mutta
hehtolit-rapaino on korkea. Arktika on arka lehtilaikkutaudeille.
Sen jauhosaan-to on ollut alhainen.
Olivin on myöhäinen ja satoi-sa lajike, jonka talvenkestävyys on
kuitenkin heikko. Sen korsi on lyhyt ja luja. Olivinin
hehtolitrapaino on korkea. Taudeista sillä voi esiintyä
lumihometta. Lajikkeen leivonta-laatua kuvaava Zeleny-luku on
kor-kea.
Gunbo on myöhäinen ja satoi-sa lajike, jolla kuitenkin voi
esiin-tyä talvituhoa. Sen korsi on luja. Gunbon hehtolitrapaino on
korkea, mutta valkuaispitoisuus alhainen. Lajikkeen jyväkoko on
suuri. Koe-leivän huokoisuus on ollut hyvä ja arvoluku korkea.
Yrjö Salo, MTT ja Patrik Erlund, ProAgria
Lisätietoja: [email protected], puh. 040 580 4215
Viljelyssä olevien kaurojen lajikevalikoima uudistuu
lähi-vuosina. Viime vuonna viljel-lyimmät kauralajikkeet olivat
Fiia, Belinda, Veli ja Aslak. Niiden osuus viljelyalalasta oli
tasan puolet. Kaikkien näiden kärkilajikkeiden viljelyosuus on
kuitenkin laskussa.
Kauraa viljeltiin viime vuonna Suo-messa 295 000 ha alalla. Ensi
kasvu-kaudella ala kasvaa viljan menek-kinäkymien kohenemisen
myötä. Tämä vauhdittaa uusien, entistä sa-toisampien lajikkeiden
tuloa vilje-lyyn.
Pohjoisessa aikaisuus tärkein ominaisuusLähes kymmenesosa kauran
vilje-lyalasta on Pohjois-Pohjanmaalla, ja Kainuussakin sitä
viljellään yli tu-hannella hehtaarilla. Pohjoisella
vil-jelyalueella leikkuupuitava kaurala-jike on valittava aikaisten
joukosta. Aikaisuus on tärkeä etu myös maan keskiosissa.
Eemeli on lajikkeista kaikkein aikaisin. Pienijyväinen Aslak ja
uu-dehko Sofiina ovat sitä päivän myö-häisempiä, mutta myös
satoisempia ja ohutkuorisia.
Aarre-lajikkeen sato on laadu-kas, mutta sen korsi on muita
aikai-sia lajikkeita heikompi. Aikaisten lajikkeiden ryhmään kuuluu
myös 2009 lajikeluetteloon tullut Akse-li. Sen satoisuus on
erinomainen ja korsi hyvä, ja hehtolitran paino on saman
aikaisuusluokan lajikkeista
paras. Akseli saa varmuudella mer-kittävän viljelyalan
lähivuosina.
Fiia on viime vuodet ollut eni-ten viljelty kauralajikkeemme.
Marikan kasvuaika on sama kuin Fiian, mutta satoisuus hieman Fii-aa
parempi ja jyvä suurempi, jos-kin paksukuorisempi. SW Vaasa, Venla
ja Peppi ovat päivän Fiiaa aikaisempia.
Roope on satoisa lajike, mutta keltakuorisuus heikentää sen
suo-siota. Myös hehtolitran paino on alhainen. Roopea hieman
myöhäi-semmät keltakuoriset lajikkeet Ef-fektiv ja Bessin on
hyväksytty la-
jikeluetteloon, mutta viljelyyn ne eivät toistaiseksi ole
tulleet. Kelta-kuorisuus on laatuhaitta vientikau-passa, vaikka
rehukäytössä sillä ei merkitystä olekaan.
Ringsaker on hieman Roopea satoisampi valkokuorinen lajike. Sen
hehtolitran paino on Roopea suurempi.
Julius on Roopea pari päivää myöhäisempi, lähes yhtä satoi-sa,
lujakortinen ja ohutkuorinen. Lujakortinen Steinar on Roo-pea
päivän ja Viviana kaksi päivää myöhäisempiä. Molemmat ovat
satoisia.
Myöhäisyys lisää satoa ja riskejä Kauran lajikevalikoimassa
satoisuus riippuu selvästi kasvuajasta. Keski-määrin sato lisääntyy
90 kg/ha yh-tä kasvuajan lisävuorokautta kohti. Toisaalta pitkä
kasvuaika lisää epä-varmuutta korjuun onnistumisesta sekä
fusarium-sienten ja hometok-siinien esiintymisen riskiä.
Kasvi-tautien vaikutus kauran satoon on selvästi vähäisempi kuin
vehnän ja ohran satoon.
Myöhäiset kauralajikkeet sopi-vat viljelyyn vain Etelä-Suomeen.
Eniten viljelty myöhäinen lajike on
Belinda. Bettina, Iiris ja SW In-geborg ovat Belindaa hieman
ai-kaisempia ja yhtä satoisia lajikkeita. Uutuuslajike Iiris on
lujakortinen ja Belindaa hieman suurijyväisempi ja ohutkuorisempi.
SW Ingeborg on myöhäisistä lajikkeista heikkokor-tisin.
Ivory ei yllä aivan Belindan sa-totasoon, mutta se on
lajikevalikoi-man suurijyväisin lajike. Suuri jyvä on tärkeä
elintarvikekäytössä.
Kuorettomat Lisbeth- ja Avenu-da-lajikkeet on myös hyväksytty
la-jikeluetteloon. Sadon erinomaisesta laadusta huolimatta niiden
viljely on viime vuosina jäänyt vähäiseksi.
Arjo Kangas ja Harri Huhta MTTLisätietoja:
[email protected],
puh. 0500 761 383
Kauran lajikevalikoima uudistumassa
Kauralajikkeiden sato ja kasvuaika virallisissa lajikekokeissa
2003–2010. Lajikkeet ovat kasvuajan mukai-sessa järjestyksessä.
Lajikenimen yläpuolella on kasvuaika vuorokausina.
Yrjö Salo
0
1 000
2 000
3 000
4 000
5 000
6 000
7 000
EEM
ELI
ASLA
K
SOFIIN
A
AARR
EVE
LI
AKSE
LI
SW V
AASA
VENL
A
PEPP
I
MAR
IKA
FIIA
RING
SAKE
R
ROOPE
SUOM
I
EFFE
KTIV
VING
ER
STEI
NAR
JULIUS
BESS
IN
VIVI
ANA
BETT
INA
IIRIS
IVORY
SW IN
GEB
ORG
BELIND
A
kg/ha
kuori ydinsato
kasvuaika vrk93 94 94 95 95 95 96 96 96 97 97 98 99 99 100 100
100 101 101 101 103 103 103 103 104
0
1 000
2 000
3 000
4 000
5 000
6 000
7 000
EEM
ELI
ASLA
K
SOFIIN
A
AARR
EVE
LI
AKSE
LI
SW V
AASA
VENL
A
PEPP
I
MAR
IKA
FIIA
RING
SAKE
R
ROOPE
SUOM
I
EFFE
KTIV
VING
ER
STEI
NAR
JULIUS
BESS
IN
VIVI
ANA
BETT
INA
IIRIS
IVORY
SW IN
GEB
ORG
BELIND
A
kg/ha
kuori ydinsato
kasvuaika vrk93 94 94 95 95 95 96 96 96 97 97 98 99 99 100 100
100 101 101 101 103 103 103 103 104
Satoisa Aslak oli yksi viime vuo-den viljellyimpiä
kauralajikkeita.
Boreal KaSvinjaloStuS oY
Syysvehnälajikkeiden valkuaispitoisuus ja sakoluku virallisissa
lajike-kokeissa vuosina 2003–2010.0,0
2,5
5,0
7,5
10,0
12,5
15,0
UR
HO
SW
MA
GN
IFIK
AR
KTIK
A
OLIV
IN
GU
NB
OValkuais-%
0,0
2,5
5,0
7,5
10,0
12,5
15,0
UR
HO
SW
MA
GN
IFIK
AR
KTIK
A
OLIV
IN
GU
NB
O
Valkuais-%
60
100
140
180
220
260
300
340
URHO
SW
MAG
NIFI
K
ARKT
IKA
OLIV
IN
GUNB
O
Korjuussa MyöhemminSakoluku
Syysvehnälajikkeet leipäviljantuotantoon
Syysvehnän lajikekokeet Piikkiössä kesällä 2010.
-
8
Viljanviljelyssä on paljon riskejä, joista osaan ei voi edes
varautua. Sertifioidun siemenen käyttö vähentää huonon siemenen
tuomia riskejä, pyhäjärveläinen maanviljelijä Ilpo Karvonen
sanoo.
Karvonen ostaa joka kevät noin 25 tonnia siemenviljaa. 120
hehtaa-rin peltoalasta noin neljännes on ohralla, loput suopellot
kasvavat kauraa.
Vuosittain ostettavasta siemen-viljasta riittäisi eläimille
apetta noin kuukaudeksi. Karvosella on 25 lypsylehmää ja noin 170
liha-sonnia.
Sertifioidun siemenen kustan-nus on noin 65–80 euroa hehtaaria
kohti. ”Lasku on iso, mutta sieme-nen laatua ei tarvitse miettiä”,
Kar-vonen sanoo.
Karvonen on tehnyt suoraa sie-menkauppaa Pohjolan Jyväjemma-ri
Oy:n kanssa jo 15 vuotta. Toiseen-kin suuntaan tavaraa on
kuljetettu, tila oli aikoinaan heinänsiemenen sopimustuottaja.
”Huonolla siemenellä tulos on epävarma. Kaikki muu työ
pelloil-la voi mennä hukkaan huonon sie-menen takia”, Karvonen
muistut-taa.
Säästäisikö oma siemen?Karvonen on ajoittain pohtinut, paljonko
rahaa säästyisi oman sie-menen käyttämisellä. Ei kovin pal-jon, jos
ollenkaan.
Pitäisi rakentaa varastosiiloja,
Sertifioidun siemenen käyttö vähentää peltoviljelyn riskejä
Kuvat: Martti KuHno
Matti Lappalaisen sylissä istuva reilun vuoden ikäinen
Aarne-poika on kenties tuleva siemenkauppias.
Yli 90 prosenttia siemenistä myydään jo suursäkeissä, Pohjolan
Jyväjemmari Oy:n toimitusjohtaja Matti Lappalainen sanoo.
-
9
hankkia lajittelin ja peittauslait-teet.
Rehuviljan hintapiikit ovat kiu-sallisia. Jos tonni maksaa alle
sa-ta euroa, kenenkään ei kannattaisi viljellä. Jos hinta on yli
250 euroa tonnilta, kenenkään ei kannata os-taa.
Karvonen myy kuivuriaikaa toi-sille. Omat rehuviljat hän säilöö
pääosin murskeviljana.
Verot ja peittaus huomioon vertailussaPohjolan Jyväjemmari Oy:n
toi-mitusjohtaja Matti Lappalainen harmittelee, kun sertifioidun
sie-menen arvonlisäverollista hintaa verrataan alvittoman
rehuviljan hintaan. Siinä vertailussa sertifioi-tu ostosiemen
saattaa näyttää kal-liilta.
Hintavertailijoiden Lappalai-nen toivoo laskevan, paljonko oman
siemenen tilalla peittaami-nen maksaisi.
Rahdin osuus sertifioidun sie-menen hinnasta ei ole kovin suuri.
Tavallisin Lappalaiselta lähtevä erä on kuorma-auton
nuppikuorma.
Parin uutuuslajikesäkin ostajalle kilohinta on aivan toinen kuin
ko-ko kuorman vakiintunutta siemen-tä hankkivalle.
Suursäkeissä lähtee jo 90 pro-senttia viljansiemenestä.
Nurmi-kasvien siemeniäkin on jo pakattu suursäkkeihin.
Hukkakaura hallinnassaHukkakaura on monin paikoin le-viämässä
vaarallisesti. Pohjois-Sa-vossa siitä ei vielä suurta riesaa
ole.
Yhtiön pääpaikka on Kiuruve-dellä. Sopimustuottajien tuhannen
hehtaarin pellot ovat lähistöllä.
Lappalaisen mielestä lajikkeita on nykyisin jo liikaa. Ainakin
Kiu-ruveden ympäristössä riittäisi yksi aikainen vehnä, yksi kaura
sekä ai-kainen ja myöhäinen ohra.
Siemenkauppiaan valikoimissa on silti oltava paljon
vaihtoehtoja. Pakkaamot tekevät hyvää yhteis-työtä, jotta asiakas
saa haluamaan-sa siementä.
Apilan kysyntä on lisääntynyt. Luomusiemenen käyttöpakkoon ja
lupakäytäntöön Lappalainen toivoo joustoa.
Kotimainen jalostus suuriarvoinen asiaLappalaisen mielestä
kotimainen kasvinjalostus on arvokas asia. Korrenlujuus on
parantunut hur-jasti, vuodesta 1974 itse viljellyt Lappalainen
tietää. Oman sieme-nen käytöstä perittävällä tos-mak-sulla pidetään
jalostusta yllä. Tos-maksun kerää siemenviljelijöiden yhdistys.
Suomessa sertifioidun siemenen käyttö on vähäisempää kuin
muu-alla Euroopassa. Suomessa noin kolmannes kylvösiemenestä on
sertifioitua.
Einari kevään suosikkiLappalaisen pakkaamo on myynyt jo noin
puolet kevään siemenistä. Siementä menee normaalikeväinä 3 000
tonnia.
”Kevään kiire kuuluu asiaan”, Matti Lappalainen sanoo.
Ohransiemenellä tuntuu olevan kovempi kysyntä kuin viime
ke-väänä. ”Kaikki haluavat ostaa Ei-nari-ohraa”.
Puna-apilan siemenestä saattaa tulla keväällä pulaa.
REIJO VESTERINEN
Jalostus
Sertifioidun siemenen matka jalostuksestamyyntiin
1
1
2
45
7
8
6
3
Testaus
2Korkeimmatsiemenluokat,tuotanto
Testaus
Testaus
3
Sertifioidunsiemenentuotanto
4
Kunnostus
6
Testaus
7
Sertifiointi
8
Korkeimpientuotantojatkuu
5
Jalostuksenkin perustana ovat villit kannat sekä vanhat
lajikkeet, joista jalostaja risteyt-tämällä pyrkii luomaan uusia
muunnoksia. Aikaa risteytyksestä uuteen lajikkeeseen kuluu usein
10–15 vuotta.
Kun jalostaja on saanut
kehitettyä uuden lajikkeen, se testataan virallisissa
lajike-kokeissa ennen mahdollista hyväksymistä
lajikeluetteloon.
Hyväksymisen jälkeen lajik-keen jalostaja tai edustaja
ryhtyy tuottamaan lajikkeesta niin sanottuja korkeimpia
sie-menluokkia eli esiperussiementä (PB) ja perussiementä (B).
Perussiemenestä tuotetaan puolestaan varsinaista myy-
tävää siemensukupolvea eli sie-menluokkaa C1. Ruista
lukuunot-tamatta viljoilla voidaan C1-luok-kaa vielä lisätä yhden
sukupol-ven verran, jolloin myytävä suku-polvi on C2.
Perussiemenestä tuotetaan edel-leen myytävää serti�oitua
sie-
mentä. Sitä viljelevät siemen-viljelytilat. Viljely on
sopimus-tuotantoa.
Myös korkeimpien siemen-luokkien viljelyä jatketaan,
koska serti�oidun siemenen tuot-tamiseen tarvitaan B-sukupolvea.
Kantasiemenen aitoutta testataan jatkuvasti. Aitous varmistetaan
virallisella kenttäkoetestauksella.
Sadonkorjuun jälkeen siemen kunnostetaan laitoksissa, jotka
käsittelevät vain kylvösiemeneksi tarkoitettua viljaa.
Ennen serti�ointia siemen tarkastetaan Eviran Siemen-
tarkastusosaston laboratoriossa Loimaalla.
Serti�oidulle siemenelle annetaan vakuustodistus,
jonka siemenen ostava viljelijä saa ostamansa siemenerän mukana.
Se on todiste lajikkeen aitoudesta ja siemenen laadusta.
Lähde. Evira, www.serti�oitusiemen.�
Matti Lappalaisen kannattelemalla siemenkuormalla kylvää melkein
yhden hehtaarin.
-
10
Öljykasvien viljelyala lisääntyi vuonna 2010 suuresti.
Kevät-rypsin ja -rapsin viljelyala oli yhteensä noin 157 000 ha.
Satotasot jäivät kuitenkin sää-oloista ja tuholaisista johtuen
alhaisiksi, rypsin keskisato oli 1 120 kg/ha ja rapsin 1 220
kg/ha.
Yleisimmät kevätrypsilajikkeet vuonna 2010 olivat SW Petita ja
Cor-delia, Apollo, Valo, Eos ja Hohto se-kä kevätrapsilajikkeet
Marie, Trap-per, Sheik, Ilves ja Campino.
Kevätrypsiä voidaan viljellä aina III-vyöhykkeelle asti, mutta
kevät-rapsia pitkän kasvuajan vuoksi vain Etelä-Suomen edullisilla
alueilla. Sa-toisuus on rypsi- ja rapsilajikkeiden tärkein
ominaisuus. Korkea öljypi-toisuus ja alhainen lehtivihreäpitoi-suus
ovat tavoitteina. Seuraavassa esitellään lajikelistalla olevat
lajik-keet aikaisuusjärjestyksessä.
KevätrypsilajikkeetKulta, Tuli ja Harmoni ovat väisty-viä,
samoin möhöjuuren kestävää SW Rebus-lajiketta viljellään vain
vähän. Ne eivät enää ole mukana tässä katsauksessa.
Aurea CL on aikainen lajike, jon-ka satotaso on vaatimaton. Sen
varsi on lyhyt ja laonkestävä. Valkuaispi-toisuus on korkea, mutta
öljypitoi-suus ja öljysato alhaisia. Lajike on
kestävä imidatsolinoni-herbisidille, ja Clamox 3093 -valmiste on
hyväk-sytty rikkakasvien torjuntaan tällä lajikkeella.
Valo on aikainen lajike, jonka varsi on heikko ja satotaso
alhainen. Hohto on aikainen lajike, jonka var-si on pitkä ja
heikko. Myös sen sato-taso on alhainen. Apollo on pitkä- ja
heikkovartinen, mutta sadon lehti-vihreäpitoisuus on alhainen.
Eos on pitkä- ja lujavartinen. Sen valkuaissato on korkea. Myös
Juliet on pitkä- ja lujavartinen lajike. Se on satoisa erityisesti
III-vyöhykkeellä.
Julietin valkuaissato ja öljypitoisuus ovat korkeita.
SW Petita on kaksi päivää Valoa myöhäisempi. SW Petitan varsi on
lyhyt ja laonkestävä. Sen valkuaispi-toisuus on alhainen, mutta
öljypitoi-suus korkea. Cordelia on satoisa la-jike erityisesti
III-vyöhykkeellä. Sen varsi on pitkä, mutta melko luja, ja
valkuaissato korkea.
KevätrapsilajikkeetWildcat on väistyvä lajike ja Merry-lin
siementä ei ole saatavissa. Dorot-hy ei ole lajikelistalla.
Highlight on aikainen lajike, jon-ka varsi on matala ja heikko.
Sen öl-jysato on alhainen. Trapper on satoisa hybridilajike, jota
Boreal edustaa. Sen varsi on pitkä ja luja, ja valkuais- ja
öljysato ovat korkeat.
Ilves on satoisa lajike. Sen varsi on pitkä ja arka lakoutumaan,
mut-ta öljypitoisuus ja öljysato ovat kor-keat. Marien varsi on
matala, mutta valkuaispitoisuus korkea. Sen satoi-suus jää uusia
lajikkeita heikom-maksi, samoin öljysato. Rikkakas-vitorjunta-aine
Galera ja kiinnite Dassoil voivat vioittaa Marieta.
Campino on myöhäinen ja satoi-sa lajike. Sen varsi on pitkä ja
luja. Lajikkeen valkuaispitoisuus on al-hainen, muta öljysato
korkea. Myös lehtivihreäpitoisuus on korkea. Sheik on myöhäinen ja
satoisa la-jike. Sen varsi on pitkä, mutta luja. Lajikkeen
valkuaispitoisuus ja val-kuaissato ovat korkeat. Sheikin sie-menet
saattavat itää jo liduissa.
Yrjö Salo MTT ja Patrik Erlund ProAgria
Lisätietoja: [email protected], puh. 040 580 4215
Viralliset lajikekokeet tuot-tavat tietoa viljalajikkeiden
kyvystä vastustaa yleisimpiä taudinaiheuttajia. Lajikkeen
taudinkestävyyden tuntemi-nen on osa tarpeenmukaisen
kasvitautitorjunnan suunnit-telua.
Taudinkestävyys on lajikeominai-suus. Taudinkestävä lajike
tunnis-taa taudinaiheuttajan iskeytymisen ja puolustautuu sitä
vastaan erilai-sin reaktioin. Selvimmin kestävyy-serot ilmenevät,
kun tautipaine on voimakas.
Osa kestävyydestä on täydellistä kestävyyttä, jolloin
taudinaiheutta-jan eteneminen kasvissa estyy. Osa on
kenttäkestävyyttä, joka ilmenee kasvitaudin hitaampana etenemi-senä
alttiiseen lajikkeeseen verrat-tuna.
Ohrilla hyvää kestävyyttäOhralajikkeiden verkkolaikunkes-tävyys
on parantunut, koska tau-dille alttiit lajikekandidaatit
kar-siutuvat jo jalostusprosessissa.
Verkkolaikkusieni oireilee kestä-vässäkin lajikkeessa, mutta
laikun eteneminen pysähtyy ja tyypillistä verkkokuviota ei pääse
muodostu-maan.
Lajikkeiden enemmistö kes-tää verkkolaikkua paremmin kuin
mittarilajikkeet Rolfi ja Vilde. Hy-vin kestäviä ovat kaksitahoiset
la-jikkeet Fairytale, Xanadu, Justina, Conchita, Streif, Tolkien,
Anna-bell, Cruiser, JB Maltasia, Harbin-ger, Margret, Scarlett,
Tolar, NFC Tipple, Maaren, Minttu, Breamar ja Saana. Monitahoisista
lajikkeista verkkolaikkua hyvin kestäviä ovat Elmeri, Eerik, Edvin,
Einar, Polar-top, Jyvä, Kunnari ja Olavi.
Sen sijaan ohran rengaslaikkua hyvin kestäviä lajikkeita on
vähän. Erinomaisesti rengaslaikkua kes-täviä lajikkeita ovat
kaksitahoiset Publican ja Quench. Monitahoisis-ta lajikkeista muita
paremmin ren-gaslaikkua kestävät Brage, Vilde, Pilvi ja
Kunnari.
Ohralajikkeiden härmänalttiu-dessa on selviä eroja. Suurimpaan
osaan kaksitahoisista lajikkeista härmä ei iskeydy lainkaan,
mut-
ta sen tarkkailuun on kiinnitettä-vä erityistä huomiota, jos
lajike on Rolfi, Artturi, Jyvä, Polartop, Altti, Einar, Kunnari,
Pilvi, Gaute, Tiril, Wolmari, Erkki, Aukusti, Brage tai Eerik.
Vehnien erot vähäisiäLehtilaikkutauteja erinomaisesti kestäviä
kevätvehnälajikkeita ei Suomessa ole viljelyssä. Jonkin-asteisia
kestävyyseroja kuitenkin on.
Ruskolaikkua on esiintynyt mui-ta lajikkeita hieman vähemmän
seuraavilla lajikkeilla: Sertori, Epos, Demonstrant, Wellamo,
Bombona, Zebra, Puntari, Marble ja Amaret-to. Pistelaikkua on
esiintynyt vä-hemmän Sertori-, Demonstrant-, Puntari- ja
Amaretto-lajikkeissa.
Sääoloihin vahvasti sidonnais-ta vehnänhärmää esiintyy paikoin
runsaasti. Kokeissa puhtaita här-mäoireista ovat olleet Zebra,
Pun-tari, Demonstrant, Amaretto ja Bombona.
Haisunokea täysin kestäviä la-jikkeita ei ole viljelyssä. Muita
la-jikkeita hieman kestävämpiä ovat
Aino, Mahti, Wanamo, Anniina ja Picolo.
Myöhäiset kaurat kestävämpiäSuurin osa kauralajikkeista on
kent-täkestäviä. Roope-mittarilajiketta paremmin kauranlehtilaikkua
kes-tävät SW Ingeborg, Avenuda, Stei-nar ja Belinda-lajikkeet.
Aikaisista lajikkeista paras kestävyys on Ak-selilla.
Viljalajikkeiden ruostesienistä on toistaiseksi vain vähän
tietoa.
Kasvukauden 2010 perusteella la-jikkeiden välillä on eroja
vehnän-ruskearuostetta vastaan. Kauran rengasruostetta vastaan erot
olivat pieniä voimakkaassa tartunnassa. Ennen kuin lajikkeiden
kestävyy-destä ruosteita vastaan tiedetään enemmän, on kaikkien
lajikkeiden kanssa oltava valppaana.
Marja Jalli, Yrjö Salo ja Antti Laine MTT
Lisätietoja: [email protected], puh. 040 763 5055
Kevätrypsin ja -rapsin viljelyala kasvoi
Kevätviljojen taudinkestävyydessä on eroja
Monitahoisten ohralajikkeiden taudinkestävyys ohranverkkolaikkua
vastaan on hyvä. Pylväät kuvaavat lajik-keiden keskimääräistä
tartuntaa virallisissa lajikekokeissa vuosina 2003–2010. Käytettävä
asteikko 0–100 %.
0
10
20
30
40
50
Elmeri
Edvin
Eerik
Einar
Jyvä
Polartop
Altti
Kunnari
Erkki
Olavi
Artturi
Brage
Rolfi
Vilde
Edel
Wolmari
Gaute
Pilvi
Tiril
Aukusti
Voitto
Arve
%
Lajikkeiden taudinkestävyyttä testataan infektiokokeissa
Jokioisilla. Testattavat lajikkeet kylvetään pottiputkella.
Marja jalli
Kevätrypsi- ja kevätrapsilajikkeiden öljyprosentti 9 %:n
kosteudessa. Lajikkeet aikaisuusjärjestyksessä. Lähde: Viralliset
lajikekokokeet vuosina 2003–2010.
39,5 40,1 40,241,4 42,0 42,4 42,9 42,0
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
50%
AUREA CL VALO HOHTO APOLLO EOS JULIET SW PETITA
CORDELIA
43,5 42,9 43,7 43,1 43,1 42,4
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
50%
HIGHLIGHT TRAPPER ILVES MARIE CAMPINO SHEIK
-
11
Uudet nurminatalajikkeet ovat tuottaneet suuria ja laa-dukkaita
kevätsatoja. Ruoko- ja rainatalajikkeiden vahvuus on niiden suuret
syyssadot: sen sijaan sadon laatu jää nykyisellä
korjuuaikarytmi-tyksellä selvästi nurminatoja heikommaksi.
Lajikeluetteloon hyväksytyt uusim-mat nurminatalajikkeet ovat
ko-timainen Valtteri (2010) ja ruot-salainen SW Revansch (2007).
Molempien kevätsato on muita na-talajikkeita suurempi. Erinomaisen
jälkikasvukykynsä ansiosta Valtteri on kokonaissadoltaan paras
nurmi-natalajike.
Etelä-Suomessa Valtteri on SW Revanschia satoisampi, mutta
kah-della pohjoisimmalla viljelyvyö-hykkeellä sadot ovat yhtä
suuria. Pohjoisimmilla viljelyvyöhykkeillä molemmat lajikkeet ovat
Kasperia satoisampia.
Molempia lajikkeita voidaan hy-vän talvenkestonsa vuoksi
suositel-la viljelyyn koko nurmiviljelyalu-eelle. Valtterin ja SW
Revanschin sulavuus on sekä kevät- että syysnii-tossa hyvä.
Toistaiseksi lajikkeista ei ole ollut saatavilla siementä
käytän-nön viljelyyn.
Inkeri kestää hyvin talveaInkerin (2003) kokonaissato on Etelä-
ja Keski-Suomessa suurem-pi kuin Kasperin ja Valtterin. La-jikkeen
kevätsato on korkea, mutta jälkikasvukyky ei ole aivan Valtterin
luokkaa. Kahdella pohjoisimmalla viljelyvyöhykkeellä Inkerillä ei
ole satoeroa Kasperiin verrattuna. Poh-joisessa Valtteri on ollut
Inkeriä sa-toisampi lajike.
Hyvän talvenkestävyyden vuok-si Inkeri sopii viljelyyn koko
nur-miviljelyalueelle. Röyhylle se tulee hieman muita nurminatoja
myö-
hemmin ja varsinkin kevätniitossa sen D-arvo on ollut erittäin
korkea. Inkerin siementuotanto on saatu hyvään alkuun ja siementä
alkaa ol-la saatavilla myös käytännön nurmi-viljelyyn.
Ruokonadoilla iso syyssatoLajikeluettelossa on kolme
ruoko-natalajiketta: tšekkiläistä alkupe-rää oleva Kora sekä
kotimaiset la-jikkeet Retu ja Karolina. Kaikkien kolmen lajikkeen
siementä on ollut viime vuosina vaihtelevasti saata-villa.
Kora on ruokonadoista satoisin kolmella eteläisimmällä
viljelyvyö-hykkeellä, mutta pohjoisempana Retu ja Karolina ovat
sitä viljelyvar-mempia paremman talvenkestä-vyytensä ansiosta.
Epävarman tal-vehtimisen vuoksi Koraa voidaan suositella viljelyyn
vain kolmelle
eteläisimmälle viljelyvyöhykkeelle. Koran ensimmäisen niiton
sato
on matala, ja sen suuri kokonaissa-to perustuu Retua ja
Karolinaa sel-västi parempaan jälkikasvuun. Re-tu ja Karolina ovat
samantyyppisiä
lajikkeita. Paremman jälkikasvunsa vuoksi Karolinan kokonaissato
on hieman Retua suurempi. Kahdella pohjoisimmalla
viljelyvyöhykkeellä Karolina talvehtii Retua huonom-min, mutta
selvästi Koraa parem-
min. Karolinan kevätsadon sulavuus on
parhaiden nurminatalajikkeiden ta-soa. Koran ja Redun kevätsadon
su-lavuudet ovat selvästi Karolinaa pie-nempiä. Kaikkien
lajikkeiden toisen niiton sulavuudet ovat selvästi
nur-minatalajikkeita pienempiä saman-aikaisessa niitossa.
Rainatoja lähinnä eteläänHykor- ja Felina-rainatojen korkea sato
perustuu lajikkeiden hyvään niiton jälkeiseen kasvukykyyn. Nii-den
talvituhot ovat suuria erityisesti kahdella pohjoisimmalla
viljelyvyö-hykkeellä, minkä vuoksi kevätsadot jäävät pieniksi.
Heikon talvenkestä-vyytensä vuoksi nykyiset lajikkeet soveltuvat
lähinnä Etelä-Suomen nurmiseoksiin lisäämään syyssato-ja.
Rainatojen kevät- ja syyssadon su-lavuus on ollut
samanaikaisessa kor-juussa muita natalajeja pienempi.
Markku Niskanen ja Jukka Kemppainen MTT
Lisätietoja: [email protected],
puh. 044 332 6802
Hirssit ovat eteläisten alu-eiden viljakasviryhmä, joka soveltuu
gluteenittomana keliaakikkojen ruokavalioon. Viljahirssin
lajikkeita testattiin viime kesänä menestyksek-käästi
Varsinais-Suomessa.
Satafood Kehittämisyhdistys ry ja MTT:n kasvintuotannon tutkimus
testasivat viime kesänä kymmenen hirssilajiketta Kaarinassa.
Tutki-musta rahoitti EU Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma
Tut-kimusta rahoitti EU Manner-Suo-men maaseudun
kehittämisohjel-ma.
Testattujen hirssilajikkeiden vä-lillä oli suuria eroja
kasvuajassa, pi-tuudessa, siemenen koossa ja väris-sä sekä
siemensadossa. Siemensadot vaihtelivat lajikkeesta riippuen 1 570–3
530 kg/ha. Näyttää siltä, että hirssin siemensatoviljely on
mah-dollista Etelä-Suomessa etenkin, jos ilmasto lämpenee.
Monikäyttöinen viljaHirssistä voi keittää puuroa ja pais-taa
leipää, ja sen siementä myydään pikkulintujen ruokintaan.
Rehevä-kasvuisia lajikkeita voi viljellä myös vihantarehuksi ja
käyttää koriste-heinänä kukkasidonnassa.
Hirssistä tunnetaan monia lajeja. Yleisin viljeltävä hirssi on
viljahirssi, Panicum miliaceum.
Hirssi on maissin tavoin ns. C4-kasvi, joka yhteyttää
tehokkaasti
valon voimakkuuden ollessa kor-kea. Se kasvaa vähäsateisissa,
jopa kuivissa oloissa. Hirssiä viljellään etelässä, etenkin
kehittyvissä mais-sa. Viljely kiinnostaa myös pohjoi-sessa.
Euroopassa hirssiä viljellään 400–500 hehtaarilla, eniten
Venä-jällä ja Ukrainassa. Keskisato on 1 200 kg/ha (FAO). Ranskan
viljely-ala oli 7 000 ha ja satotaso yli 5 700
kg/ha vuonna 2009.
Pieniä siemeniä Satafoodin ja MTT:n hirssinviljely-kokeen
siemenet saatiin Tšekistä, Sveitsistä ja Vavilov Instituutista
Ve-näjältä. Hirssi on hallanarka, joten kylvöt tehtiin vasta
keväthallojen jälkeen kesäkuun 1. ja 9. päivänä.
Hirssin siemen on pientä, tuhan-nen siemenen paino on noin 6–12
g.
Kylvömääränä käytettiin ulkomailla suositeltua 50 itävää
siementä/m2, kylvömäärä oli vain 3–6 kg/ha.
Useimmat maissin rikkakas-vien torjunta-aineet soveltuvat myös
hirssille, mutta niitä ei ole hyväksytty Suomessa. Kokees-ta
rikkakasvit kitkettiinkin kä-sin. Lannoituksena annettiin 300 kg/ha
Nurmen NK1:tä, typpeä 66 kg/ha.
Tšekkilajike satoisin
Hirssit kasvoivat hyvin Kaarinassa vuonna 2010. Lajikkeilla oli
suuria pituuseroja, lyhimmät alle 100 cm ja korkeimmat yli 140 cm.
Pitkät lajikkeet olivat hyvin versoutuvia, lehteviä ja reheviä.
Lakoutumista ei esiintynyt.
Aikaisimmat lajikkeet vaalenivat jo elokuun lopussa. Ne
leikkuupui-tiin 10.9. ja myöhäisimmät korjat-tiin 28.9. Hirssin
laajassa röyhyssä siemenet tuleentuvat eri aikaan, kärkisiemenet
aikaisemmin kuin tyvessä.
Parhaan sadon tuotti tšekkiläinen Unicum-lajike, 3 530 kg/ha.
Seu-raavina olivat Vavilov Instituutin aikaiset 2825 Omsk ja 9684
Orel, jotka kumpikin tuottivat yli 3 300 kg/ha.
Hirssin leikkuupuinnissa on on-gelmana se, että lehdistö ei
tuleen-nu samalla tavalla kuin siemenet. Varret ja lehdet ovat
vielä vihreitä, kun siemenet ovat jo kypsiä. Lajik-keiden
siemenväri vaihtelee mus-tasta ruskeaan ja vaaleankeltaiseen.
Tuleentumattomat siemenet ovat yleensä vihertäviä tai
kellertäviä.
Marketta Saastamoinen Satafood
Kehittämisyhdistys ry, Yrjö Salo ja Martti Vuorinen
MTTLisätietoja:
marketta.saastamoinen@ satafood.net,
puh. 050 537 5034
Uusilla natalajikkeilla potkua kevät- ja syyssatoihin
Hirssin koeviljely onnistui
Ruokonadan jälkikasvu on voima-kasta nurmintaan verrattuna.
MTT ja Satafood Kehittämisyhdistys testasivat hirssinviljelyä
viime kesänä Varsinais-Suomessa. Tulosten mukaan hirssin
siemensatoviljely näyttää mahdolliselta Etelä-Suomessa.
MarKKu niSKanen
Yrjö Salo
Natalajikkeiden jälkikasvukyky kg ka/ha (2. ja 3. niitto) ja
talvituhoprosentti virallisissa lajikekokeissa 1994–2010. Tulokset
koko maasta.
0
2
4
6
8
10
12
14
16
KORA
HYKO
R
KARO
LINA
FELIN
A
RETU
FURE
VALT
TERI
REVA
NSCH
INKE
RI
KASP
ER
ILMAR
I
KALE
VI
%
0
1 000
2 000
3 000
4 000
5 000
6 000
7 000
8 000Kg ka/haJälikasvukyky Talvituhot
-
12
MTT:n lajikekokeissa Sotka-mossa, Rovaniemellä ja Ruu-kissa oli
vuonna 2010 mukana yhteensä 22 eri vadelmalaji-ketta. Satoisimmiksi
osoittau-tuivat Jenkka ja Glen Ample.
Parhaat sadot saatiin Sotkamossa. Ruukissa vadelmalajikkeet
saivat selvästi enemmän talvivaurioita kuin Sotkamossa, mutta
tuottivat kuitenkin kohtalaisen sadon. Ro-vaniemellä vadelmat
olivat äärira-joillaan, ja sadot jäivät hyvin hei-koiksi.
Sotkamossa tavanomaisen tai hy-vän sadon tuottivat Jenkka,
Otta-wa, Glen Ample, Kolokolsik ja Muskoka. Ruukissa satoisimmat
la-jikkeet olivat Jenkka ja Glen Ample, joista vain Jenkka pääsi
lähelle ta-vanomaista satotasoa. Rovaniemel-lä kaikkien lajikkeiden
sadot jäivät heikoiksi, eivätkä olleet enää talou-dellisesti
kannattavalla tasolla.
Sotkamossa hyväsatoisiksi osoit-tautuivat uudet lajikkeet
Borgunn, K93-11 ja Illuzia. Vähäisten taimi-määrien takia niistä ei
kuitenkaan voitu tehdä luotettavia päätelmiä.
Talvenkestävyys koetinkiviTalvenkestävyydeltään Sotka-mon ja
Ruukin paras lajike oli Glen Ample. Sotkamossa se selvisi tal-vesta
2009–2010 ilman vaurioita ja Ruukissakin vain pienillä vauri-oilla.
Sotkamossa hyvin talvehtivat myös Ville ja Jenkka, joiden
talvi-vauriot jäivät vähäisiksi. Ruukissa Jenkka talvehti
keskivertoa huo-nommin. Ruukissa lajikkeet kärsi-vät selvästi
enemmän talvivaurioi-ta kuin Sotkamossa.
Rovaniemellä kaikki vadelma-lajikkeet kärsivät mittavia
talvi-vaurioita ja olivat kitukasvuisia verrattuna Ruukin ja
Sotkamon kasvustoihin. Talvenkestävyydel-tään hieman muita parempi
lajike oli Ville.
Mukana uusia lajikkeitaUusien vadelmalajikkeiden mar-jat olivat
totuttua marjakokoa suu-
rempia ja joukossa oli useita suip-pomarjaisia lajikkeita.
Suurimmat marjat olivat lajikkeilla Glen Amp-
le, Borgunn, K93-11 ja Fertödi Venusz.
Lajikekokeen erikoisuus oli kel-tainen, ns. ”jatkuvasatoinen”
Fall-gold, joka tuotti uusien versojen-sa latvaosiin kukkia ja
raakileita syksyllä, ja varsinaisen sadon lop-puun 2/3 versoonsa
vasta seuraa-vana kesänä. Mukana lajikekokeis-sa oli myös
syysvadelma Polka, joka tuotti satoa saman vuoden versoilla.
Taustalla kehittämishankeVadelman lajikekokeet ovat osa
Marjanviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen -hanketta, jot-ta
rahoitetaan EU:n maaseutura-hastosta Kainuun, Lapin ja
Poh-jois-Pohjanmaan ELY-keskusten kautta. Lajikekokeet perustettiin
MTT:n toimipaikoille Sotkamoon ja Rovaniemelle vuonna 2008 ja
Ruukkiin 2009. Kokeiden tavoit-teena on saada tietoa uusien
lajik-keiden menestymisestä pohjoisissa oloissa sekä verrata
lajikkeiden vä-lisiä satoeroja ja talvenkestävyyt-tä.
MTT:n lajikekokeilla käytetty is-tutustiheys oli tavallista
käytäntöä noin puolet tiheämpi. Vadelmat istutettiin
mansikkamuovilla ka-tettuun, tihkuletkuilla kasteltuun penkkiin
avomaalle. Lajikekokeen taimivälinä oli 50 cm ja riviväli-nä 2
metriä. Vadelmien tuentana käytettiin päällekkäistä
parilan-katuentaa. Satoversot leikattiin ja harvennettiin keväällä
tavallisen viljelykäytännön mukaan.
Kati Hoppula, Kalle Hoppula ja Anu Räty MTT
Lisätietoja: [email protected], puh. 040 194 8018
Timotein lajikevalikoima on laajentunut viime vuosina. Tarjolla
on sekä kotimaassa että Pohjoismaissa jalostettu-ja lajikkeita.
Uusien timotei-lajikkeiden siementuotanto käynnistyy hitaasti ja
kestää vuosia, ennen kuin siementä on saatavilla käytännön
nur-miviljelyyn.
Eteläisen tyypin timoteilajikkeiden suuri kokonaissato perustuu
kevät-niiton jälkeiseen voimakkaaseen jälkikasvuun. Ne talvehtivat
yleen-sä hieman muita lajikkeita heikom-min, sillä ne eivät asetu
talvilepoon ajoissa.
Uusimmista lajikkeista Rigel (2007) ja Nuutti (2005) ovat
jäl-kikasvukyvyltään parhaimmat he-ti Grinstadin jälkeen.
Kokonaissa-doltaan ne eivät kuitenkaan yllä sen tasolle millään
viljelyvyöhykkeellä, vaikka molempien talvenkestävyys on
Grindstadia parempi. Nuutin siementuotanto on aluillaan, mut-ta
Rigelistä ei toistaiseksi ole lain-kaan siementuotantoa.
Ruotsalaisen Tryggven (2009) kevätsato on korkea. Lajikkeen
jälkikasvukyky on kohtuullinen, vaikka ei aivan parhaiden
lajikkei-den tasoa. Talvenkestävyys on hy-vä, kuitenkin aivan
pohjoisessa on esiintynyt talvituhoja keskimää-räistä enemmän.
Toistaiseksi lajik-keesta ei ole ollut siementä saata-villa.
Tuure (2002) on ollut lajikelis-talla useamman vuoden ja sen
sie-menlisäys on saatu hyvään alkuun. Lajike talvehtii hyvin koko
nurmi-viljelyalueella ja sen kevätsato on erityisen korkea. Myös
jälkikasvu-kyky on hyvä, mutta ei kuitenkaan aivan parhaiden
lajikkeiden tasoa.
Talvenkestävyyttä pohjoisen oloihinTenho (2004) on lajike, joka
sopii
viljelyyn koko nurmiviljelyalueelle. Sen jälkikasvukyky on hyvä,
mut-ta kokonaissato jää hieman parhai-ta lajikkeita pienemmäksi.
Tenhon talvenkestävyys on riittävän hyvä myös Lapin ankariin
talviin.
Niilo (2006) ja Uula (2004) ovat uusimmista lajikkeista selvästi
tal-venkestävimpiä. Talvea hyvin kes-tävien lajikkeiden tapaan
molempi-en lajikkeiden kevätsato on korkea. Hieman heikon
jälkikasvukyvyn
vuoksi Niilon kokonaissato ei yllä parhaiden lajikkeiden
tasolle. Lapis-sa Niilo on ollut Uulaa satoisampi. Niilon
siementuotanto on alkuvai-heessa. Uulan siementä on jo liikku-nut
markkinoilla jonkin verran.
Sulavuuden erot syytä huomioidaKokeissa niitot suoritetaan
yksittäi-sillä koepaikoilla kaikilla lajikkeilla samanaikaisesti.
Tämä vaikeuttaa
lajikkeiden sulavuuserojen vertailua varsinkin ensimmäisessä
niitossa, jossa aikaisten lajikkeiden sulavuus laskee jonkin
verran, kun niitto teh-dään keskimäärin myöhäisten lajik-keiden
kasvurytmin mukaan.
Vaikka aikaisuus selittää sulavuu-den eroja, myös lajikkeet
eroavat sii-nä, kuinka nopeasti niiden sulavuus laskee korjuun
viivästyessä. Tätä ei kuitenkaan voida selvittää luotetta-vasti
nykyisellä koesysteemillä.
Lajikkeiden erot tähkälle tulossa ovat noin 2–3 päivää. Tämä
kannat-taa huomioida suunniteltaessa seok-sia käytännön viljelyssä.
Grindstad on nykyisistä lajikkeista selvästi ai-kaisin ja
lajikekokeissa sen sulavuus on kevätniitossa hieman keskimää-räistä
pienempi. Myöhäisempien la-jikkeiden Tuuren, Nuutin, Tryggven ja
Uulan kevätsadon sulavuus on ko-keiden korjuuaikaan ollut kaikkein
suurin.
Syyssadon sulavuuden kehitys ei ole niin suoraviivaista kuin
kevätsa-don, joten sulavuuserot lajikkeiden välillä muodostuvat
suuremmik-si. Vähäsöyringin paikalliskanta ja Niilo ovat tuottaneet
syyssados-sa selvästi parhaiten sulavaa rehun raaka-ainetta.
Grindstadin ja Rigelin sulavuus puolestaan jää syyssadossa selvästi
pienimmäksi.
Markku Niskanen ja Antti Hannukkala MTT
Lisätietoja: [email protected],
puh. 044 332 6802
Vadelma tuottaa satoa Pohjois-Suomessa
Uudet timoteilajikkeet yleistyvät vähitellen
Vadelman satotasot ja marjakoot paikkakunnittain lajikekokeissa
2010.
Timoteilajikkeiden kevätsato ja jälkikasvukyky (kg ka/ha)
virallisissa lajikekokeissa 1989–2010.
Sotkamo Rovaniemi Ruukki
Lajike Kg/ha Kg/ha Kg/haFallgold 2375 343 1293Heisa 3351 426
2406Jatsi 1839 944 2573Jenkka 4765 699 3757Maurin Makea 2321 94
2949Muskoka 3862 276 2871Ottawa 4116 772 1671Ville 3657 1709
.Borgunn 6623 . .Fertödi Venusz 2461 16 1216Glen Ample 4026 191
3309Illuzia 4023 491 .K93-11 5322 . .Kolokolsik 3901 205 .Kredo
2846 . .Meteor 3151 . .Polka 3101 . .Trojana 2830 159 .Värjätty
ruutu = 2008 istutettu koe