Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo ......Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 1 / 21 Suomalaisten esihistoriaa,

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 1 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Seppo Liukko kotisivut © Seppo Liukko

Seppo Liukko kotisivut - n. 700 sivua

printattuna : http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/ ; suomalaisten ja suomensukuisten väestöjen esihistoriaa, arkeologiaa, gentiikkaa,

suomensukuisten väestöjen laajat alueet eli taustaselvityksiä liukkohistoria

tutkimukselle, ks. sisällysluettelo.

Geenitulosten johtopäätelmissä on perusteena käytetty Family Tree DNA ja National

Genoraphic- geenitutkimuslaitosten tutkimustuloksia: Tekstin argumentteina on pääasiassa käytetty tutkimuslaitosten julkaisemia tietoja ja kirjoittajan (Seppo Liukko) omat tiedot mm. yDNA N- L550 haplogroup (Proto-Rurik, Finnic Vikings) ja mtDNA U5b1b1a

Laskuri, käynnit kotisivuilla 26.1.2008 alk. krt.

Liukko - sukuseuran vaakuna - kilpi

Sukuvaakuna, Heraldinen Seura nro 1571 (ks. vaakunan perusteet, syntyhistoria-, symbooli- ja heraldinen selitys)

Sisällysluettelo (otsikkosivut - ks. sin.alleviiv. linkit ko. sivuille):

Liukkohistoriasivujen yhteenveto

(-kotisivutekstien perusteita, linkit yhteenveto ja 1-4, alla lyhyesti)

Liukkohistoriasivujen yhteenveto 1- 4 1. Suomensukuisten väestöjen laajat alueet, puhuttu kieli ja genetiikkaa, Seppo Liukko

2. Suomalaisten ja suomensukuisten asutushistoriaa, Euroopassa ja Suomessa, Seppo Liukko 3. Suomalaisuuden perusteet, Kalevala - oma historia, oma kieli - väestö, Seppo Liukko 4. Liukko- nimitutkimuksen perusteita, Seppo Liukko

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 2 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Suomensukuiset väestöt Euroopassa (laajalla alueella Eurasiassa) -linkki > Suomensukuiset väestöt, Seppo Liukko Erillisartikkelit

(tutkimustuloksiin perustuen kirjoittajan Seppo Liukko yhteenvetoja ja johtopäätelmiä >ks. linkit

Vanha vuosien 1996-2008 aikana tehty artikkeli verrattuna nykyiseen geenitietoon (2013), linkki > https://sites.google.com/site/liukkohistoria/home/suomalaiset eurooppalaisia alkuperäväestöjä - jatkuvuusteoria 1996-2006, seppo liukko

vs. > 2013 viimeisin yhteenveto 10.siv. artikkeli suomalaisten ja suomensukuisten väestöjen geneettisestä matkasta Eurooppaan

Yhteenvedot linkkeineen:

1. Mistä suomensukuisilla yleisin N-haploryhmä on peräisin ja milloin

suomensukuinen väestö on saanut alkunsa:

(ks. alla - kohdassa 4, suomensukuisille ominainen vaaleus, jossa mm. biologisin perustein

ilmenee suomensukuisille väestöille ominainen vaaaleus - kirjoitus laaditty prof. tason

tutkimustuloksiin perustuen).

Suomensukuinen N-ryhmä on todennäköisesti muodostunut Intian ja Siperian välisellä

alueella n. 25-35.000 eaa., tai Kiinassa.

On mahdollista, että Siperian N-ryhmä on siirtynyt ensin Eurooppaan Uralvuorten kautta jo

ennen jääkauden maksimia (LGM). N-ryhmän ensimmäisen mutaation M231 ja sitä

seuraavan LLY22g- mutaation genetiikkaa sekä myös N1C-haploryhmää (ks. linkki:

Kiinan N1C -Fylogen.tree by Yurgan) löytyy suurinakin pitoisuuksina alueittain

Kiinasta, jonka uusimmat TMRCA- laskelmat osoittavat olevan n. 22.000 vuotta vanhaa

(YBP- lähde: http://dienekes.blogspot.fi/2013/10/ancient-y-chromosomes-of-west-liao.html ). Kiinaan N1C siirtyminen Siperiasta olisi tämän teorian mukaan tapahtunut

Eurooppaan siirtymisen jälkeen, todennäköisesti ennen jääkauden maksimia (LGM):

Tämän Siperian N-haploryhmän autosomalista genetiikkaa (siis yDNA:n liittyvää mt

DNA- autosomalgeonomia) on siirtynyt myös Beringin salmen kautta Amerikkaan, on

arvioitu tämän tapahtuneen n. 14.000 eaa. aikana.

Siksi esim. suomalaisilta N-ryhmän väestöiltä voi löytyä samaa genetiikkaa esim. Maya-

intiaanien jälkeläisten kansssa (esim. tämän kirjoittajalla yli 2%).

Uralvuorten ja Euroopan alueen N-haloruyhmää voidaan pitää suomensukuisten

väestöjen genetiikkana, silloin Ukrainan- refugissa molemmin puolin on jo muodostunut

suomensukuisten kieli ja suomensukuisille tyypillisin vaaleus ja mm. siniset silmät (ks. Prof.

Frost ja Rees- kirjoitukset ja kartat artikkelissa - kohta 4 > Suomalaisten ja suomensuisten

väestöjen biologiset ominaisuudet- vaaleus, Seppo Liukko).

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 3 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Jääkauden maksimi (LGM). 22.000- 16.000 eaa. - laajuus Euroopassa,

- kartta prof. Frost (Rees ja Frost suomensukuisten vaaleus tekstit+ kartat- alla)

Vuonna 2012 Seppo Liukko arvioi artikkelissaan (linkki

Finns_of_genetic_continuity_theory._N1c1+SNPs_Seppo_Liukko_23.7.2012.pdf ), että

suomensukuisten N1C -L729 mutaatio olisi muodostunut jääkauden maksimin

jälkeen 16.000-10.000 eaa. (kuten myös väestön suomensukuisten kieli).

Artikkelissa määriteltiin ilman MRCA-laskelmia (jotka silloin eivät vielä olleet

relevantteja) suomensukuisten seuraava N- haploryhmän mutaatio (M46/Tat), jonka

levinneisyyttä (su-väestöjen paleo- mesoliittisen ajan metsästäjien alueet) on edelleen

laajoilla alueillaEuroopassa.

Tämän yDNA N1c1 haploryhmän nutaation M46 /Tat ikäarvio oli arvioitu

kirjoituksessa aikavälille 10.000- 6.000 eaa. (suomensukuisten metsästäjien aikana

Euroopassa Alppien pohjoispuolisilla alueilla , ennen Kampakeramiikan aikaa ja ennen

sen päälle tullutta neoliittisen vallankumouksen maanviljelyä ja indoeuroopplaista kieltä). Nyt ko. 2012 arviota voidaan verrataan viimeisimpiin yDNA SNPs- kautta laskettuihin

TMRCA- ikälaskelmiin. Laskelmien tulos on 10200 YBP eli 8200 eaa,, lähdeviite

21.10.2013, Juhani Wäyrynen- N1c1 TMRCA > http://koti.mbnet.fi/juhani39/TMRCA_E.pdf (20.10.2013 taulukko). Esihistoria- /arkeologiatietojen ja suomensukuisten asutushistorian perusteella tehty arvio

on ollut paikkansa pitävää tietoa. Ennuste on 2012 kirjoitettuna osoittaa tavallaan, että

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 4 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

kirjoittajan suomalaisten- ja suomensukuisten esihistoria- ja väestöliiketiedot sekä

esihistoriakirjoitukset ovat olleet oikeita johtopäätelmiä, jota uusi TMRC-laskenta nyt

tarkoittaa. Aika-arviot ovat oikein myös kaikkien muiden artikkelissa mainittujen N-

ryhmän 9:n viimeisimmän - mutaatioiden kohdalla (Seppo Liukko suomensukuisten

väestöryhmien, ikäarviot ovat siis tehty kokonaan esihistorialisten suomensukuisten

väestöliiketutkimuksen perusteella v. 2012).

Ks. lisätietoja asiasta tarkemmin erillisartikkelien 10.siv. yhteenveto Suomalaisten ja suomensukuisten väestöjen geneettisestä matkasta Eurooppaan.

Geneettiset ja arkeologiset tutkimukset- linkki >

http://www.nytimes.com/2008/08/13/science/13visual.html?_r=0 Dr. M. Kayser, O.

Lao, jotka osoittavat, että suomensukuiset eroavat muista merkittävästi (metsästäjä

genetiikkaa?) ja siksi johtopäätelmät suomensukuisten jatkuvuusteoriasta on mahdollista.

Euroopan alkuperäisväestöjä ovat toisaalta Euroopan vaaleaihoiset suomensukuiset (the

Finns) metsästäjät Alppien pohjoispuolella (Pohjois-Euroopan metsästäjät-

Geno2), toinen väestöjen "alkuperä" lähtee Alppien eteläpuolelta (sardinialaiset

maanviljelijät Geno2- määritelmä 2013).

Tutkimustulokset Dr. Kayser ja O. Lao 13.8. 2008 julkaistu tutkimus esittää: "The map

also identifies the existence of two genetic barriers within Europe. One is between the

Finns and other Europeans. ...The other is between Italians and the rest. This may reflect

the role of the Alps in impeding free flow of people between Italy and the rest of Europe".

Alppien pohjoispuolella metsästäjinä olleiden suomalaisisten suurin osa polveutuu jo

muinoin Suomen alueelle jääkauden jälkeen asettuneesta väestöstä (se on Kundan-

kulttuurin väestöä- suomensukuisten jatkuvuusteoriaan liittyvä evidenssi).

Uudet Geno2 (National Genographic) tutkimukset osoittavat, että

Alppien pohjoispuolisten alueiden asukkailla on edelleen yli puolet tai ainakin lähes

puolet geeneistään vanhinta metsästäjien genetiikkaa, aikaisemmin oli suhteellisen

yleisesti oletus, että metsästäjien genetiikkaa olisi huomattavasti vähemmän kuin

maanviljelyväestön geenejä (ks. tarkemmin tämän tutkimuksen sivuilta mm. kirjoittajan

omat tulokset, Geno2, jossa esim. Britannian tai Saksan väestöjen genetiikassa on n. 50%

Pohjois-Euroopan metsästäjien osuutta, 2013). Kaiser ja Lao tutkimus osittaa kuitenkin sen

tosiasian, että suomalaiset ja suomensukuiset väestöt edustavat eniten tätä metsästäjien

genetiikkaa Euroopassa.

Vielä 4500 eaa. Finns eli suomensukuiset olivat Kampakeramiikan alueilla ja

Skandinaviassa: Kartta McEvedy liittyy Neoliittiseen vallankumouksen leviämiseen etelästä suomensukuisille alueille:

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 5 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

2. Suomensukuisten väestöjen ja - kielen jatkuvuusteoria geneettisten yDNA

/ isälinjan tietojen pohjalta N- M231 ja LLY22g mutaatioista alkaen.

Nämä N- haploryhmän ensimmäisten SNPs - yDNA tiedot ovat suomensukuisten

väestöjen alkuperää - esihistoriaa (esim. N-M231 löytyy mm. tekstin kirjoittajalta). N-

haploryhmän ketjun jatkumo löytyy geenitutkimuksien perusteella myös useimmilta N-

haploryhmän suomalaisilta tai Baltian, Ruotsin ja Venäjän, Euroopan

alkuperäisväestöjen N-ryhmän väestöiltä.

Suomensukuisten N-ryhmää on myöhemmin levinnyt ympäri maailmaa (Esim. John

Morton suku USA:ssa, tämä on N-ryhmän väestöjä Suomesta- Marttinen).

Geenitutkimus (mm.FTDNA+GENO2) avaa esihistoriatutkimuksessa uutta vahvaa

evidenssiä (faktatietoa) suomensukuisten jatkuvuusteorian perusteluille linkki

> http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Finns_of_genetic_continuity_theory._N1c1+SNPs_Seppo_Liukko_23.7.2012.pdf

Suomensukuisia N-haplogroup alkuperäisväestöjä on eniten Euroopassa Suomessa ja

Baltiassa sekä Venäjällä, lisäksi ko. alkuperäistä N-ryhmää löytyy laajoilla alueilla

Euroopassa,, lisäksi Ruotsiin on siirretty valtapolitiikan vuoksi 1200- 1600- luvulla

huomattava määrä suomalaisia (aluksi pääasiassa miehiä), joiden N-ryhmän osuus on ollut

n. 60% . Siksi Ruotsissa löytyy nyt n. 7% verran N-ryhmää, joka näkyy ko. Eurogenes

kartassa olevien nykyisten mittaustuloksien määrästä (osuudesta koko väestöstä), linkki

> http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Finnic_yDNA-N-haplogroup-Europe-EUPEDIAmap.pdf. Tässä on tämänhetkinen miesten yDNA N-L550 Finnic Varangian haploryhmää ja Proto-

Rurik esiintymät 2013 Family Finder tutkimustuloksien (Semargl) perusteella laadittu

kartta. Huom. Finnic Varangian N-haploryhmän esiintymä tilastossa N1c1-L550 esiintymiä

on eniten Suomessa (ks. oheiset syyt; suomensukuisten väestöjen haploryhmä on N- ryhmä)

ja linkki> http://www.semargl.me/en/dna/ydna/haplotypes/maps/153/

Geenitutkimusten ja väestölaskelmien perusteella myös baltilaiset ja ruotsalaiset N-

ryhmän väestöt ovat alkuperäistä suomensukuista tai Suomalaista perimää Baltiassa ja

Ruotsissa. Baltian suomensukuisten N-ryhmästä geenitutkimus, lähde, Suomalaisten geneettiset

alkujuuret, Idästä vai lännestä, Huopana, Lappalainen, Savontaus 2006 lainaus:

" Suomalaisten lisäksi (N-halporyhmän) TatC- muotoa esiintyy yleisenä balteilla, joiden

isälinjoista noin 30–40 % on tätä itäistä tyyppiä (Laitinen ym. 2002). Toinen N-ryhmän

TatC-muodon ydinalue on idässä, jossa sitä löytyy Siperian jakuuttien ja Mongolian

burjaattien isälinjoissa (Zerjal ym. 1997).

Suomalaisten ja balttilaisten isälinjojen samankaltaisuus kertoo läheisestä

geneettisestä sukulaisuudestamme balttien kanssa. Tämä ei enää näy

kielisukulaisuudessa, sillä latvialaisten ja liettualaisten arvellaan

vaihtaneen suomalais-ugrilaisen kielensä indoeurooppalaiseen kieleen (Laitinen ym. 2002) .

Ruotsin N-ryhmän esiintymistiheys on nykyisin n. 7%, mistä se on tullut Ruotsiin, ks.

väestölaskelma N-ryhmästä, lähde: Onko N-ryhmä Ruotsissa kokonaan suomensukuisten- tai Suomesta tullutta genetiikkaa (ja myös Proto-Rurik N1c1-L550 members) ?

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 6 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Suomensukuisten väestöjen kielenvaihto on tapahtunut Skandinaviassa ja Baltiassa

vasta länsigermaani- kielisen- väestön nousun jälkeen (Baltiassa vastaavasti

slaavinkielisten-). Kielenvaihtuminen on tapahtunut pääosin vasta kansainvaelluksen

aikoina ja sen jälkeen 800- 1200- luvulla (AD). Ruotsinkieleen liittyvänä asiasta on

kirjoittanut suomenkielen prof. T. Lehtinen: varsinainen muinais- ruotsinkielen murre on

syntynyt ja muodostunut vasta n. 850- 1500 aikana (Prof. Lehtinen 2007:234). Kun

vertailuna on osoitettavissa, että suomenkieli eli suomensukuisten puhuma kieli on

ainakin 10- 16.000 vuotta vanhaa metsästäjien, laajalla alueella Euroopassa, puhumaa

kieltä.

Katso samasta Ruotsin alueen väestöistä (germaani muuttojen alueella muodostui

ruotsinkieli n. 1100-luvulle mennessä) jossa suomensukuisten väestöjen alueilla vielä

silloin (n. 1100 AD) Tukholman -Uppsalan korkeudella ja siitä ylöspäin olevilla

alueilla puhuttiin vielä suomensukuisia kieliä. Asiasta on myös linkki > en.Wikipedia Finnic peoples - kartta, jossa on tilanne 900-luvulla (AD) suomensukuisten väestöjen (ja

kielisten) alueista ja niiden supistumisesta voidaan arvioida nykypäivinä- eli karttatilanteen

900 AD jälkeen. Nämä alkuperäisväestöt ovat olleet geneettisesti N1c1 suomensukuisten (-

ja kielistä) väestöryhmää, Suomesta on Rurikin -suku, kirjoittaa Venäjän Historian "isä" Vasili Tatishchev 1783,

myös Katarina II (Suuri) mainitsi asiasta ks. artikkeli:

3. Tässä alla karttakuva allekirjoittaneen DNA- tutkimuksen (Geno2)

määritelmästä suomensukuisten N-ryhmän henkilökohtaisesta esi-isälinjasta, Seppo Liukko kit 236032, N-L550 (Proto-Rurikid) ja muuttoreitistä - migraatioista

Afrikasta- Aasian kautta Eurooppaan ja Pohjois-Eurooppaan (se on pääsiassa ns. Pohjois-

Euroopan metsästäjien klusteria).

Lähde/source: Karttakuva National Genographic GENO2 -

Seppo Liukko N-L550 Proto Rurik, FinnicVikings (Baltic Sea areas)

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 7 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

4. Suomalaisten ja suomensukuisten (su) Euroopan alkuperäisväestöjen

biologiset ja genettiset ominaisuudet esim. ihmisten vaaleus.

Tämä suomensukuisten väestöjen vaaleus on nähtävissä ja todettavissa edelleen. Vaikka

N-haploryhmä on peräisin Kiinasta n. 22-30. 000 vuotta sitten, ja ennen jääkauden maksimia

LGM) Siperiaan siirtynyt väestö sopeutui vähäiseen auringonvaloon ja siten myös

melamiiinitasoon, jonka vuoksi N-ryhmän Eurooppalaiset ovat erittäin valkoihoista väestöä.

Tämä muutos näkyy autosomalisissa geneettisissä tutkimuksissa, ja eroaa huomattavasti

esim. Kiinalaisten N- ryhmän väestön ulkonäkögenetiikasta.

Ks. useat prof. tason tutkimukset ko. asiasta, teksti + kartat, linkki >

Suomalaisten ja suomensuisten väestöjen biologiset ominaisuudet (vaaleus; -vaaleat hiukset, -vaalea iho, -siniset silmät), Seppo Liukko.

Huomaa myös suomalaisten ja saamelaisten geneettinen- ja biologinen (autosomalinen)

- vaaleus ero, vaikka puhekieli on samaa suomensuisten kieltä. Saamelaiset eivät ole ns.

tundravaaleiden Alppien pohjoisalueiden alkuperäisasukkaita (joita suomalaiset ovat), vaan

saamelaiset ovat tulleet Komsaan Iberian refugista Hmpurin-kulttuurin suomensukuisten

alueiden läpi n. 12- 9.000 eaa. aikana (vrt. Seppo Liukko kirjoitus 1996).

Pohjois- saamelaisten vaaleus prosentti on ko. tutkimuksessa alle 20%, kun

suomalaisten on 80% (ks. Prof. Rees ja Frost kartta). Saamelaiset ovat tulleet Iberian -

refugista ja saaneet Hampurin -kulttuurin aikana kontaktin suomensukuisiin väestöihin, joka

on aiheuttanut saamelaisille vuorikauriin hoitajille kielenvaihdon jo noin 10-12.000 eaa.

aikana (myös jonkin verran suomensukuisten yDNA ja mtDNA-, eutosomal-geenejä). Sen

jälkeen saamelaiset ovat siirtyneet Norjan sulaa rannikkoa pitkin Skandinavian pohjoisosiin

mm. Komsaan saakka (tarkemmin näillä sivuilla, otsikon suomensukuiset ja- kioeliset

väestöt Euroopassa).

Suomalaisten vaaleus todetaan tutkimuksessa, 27.9.2002 Prof. Jonathan Rees,

University of Edinburg (BBC News, WORLD EDITION): "Researchers predict the last

truly natural blonde will be born in Finland – the country with the highest proportion

of blondes". Tutkijat ennustavat viimeiset aidosti luonnolliset blondit on syntyneet

Suomessa, - maassa, jossa suurin osa blondia.

Laajemmin määriteltynä vaaleus on erityisesti alkuperäisten suomensukuisten

ominaisuus, joka juontuu jo jääkauden maksimin (LGM) ajoista alkaen ja Ukrainan

Refugista.

On huomattava neoliittisen vallankumouksen jälkeen eteläosien Keski-Euroopan

suomensukuisten alueille on tullut uutta indoeurooppalaista väestöä niin, että vaaleus

väestöosuutena on vähentynyt (se näkyy nykymittauksissa- siirtymänä - ks. alla kartta ).

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 8 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Kartta Frost 1, vaaleat hiukset Eurooppassa ja – lähialueilla

(Huom. tutkimus on nykyisistä väestöistä).

5. Suomensukuisten kampakeramiikan alueille tullut ensimmäinen migraatio

oli Nuorakeraaminen - Vasarakirveskulttuurien maanviljelyä levittänyt

muuttoaalto n. 3000- 2000 eaa. alkaen (N1c1 – genetiikka+ R / I-ryhmää).

Sen vaikutukset alkuperäisiin suomensukuisiin väestöihin mm. Baltiassa, Suomessa ja

Ruotsissa oli merkittävä, se oli syy elinkeinon muuttumiseen metsästyksestä maanviljelyyn

(hitaasti 2000 - 4000- vuoden aikana), kieli ei vaihtunut, mutta suomensukuiseen kieleen tuli

suuri määrä esigermaanikielen lainasanoja (maanviljelyyn liittyvää sanastoa).

Kaskiviljelyn aloittaminen tapahtui vasarakirveskulttuurien eli nuorakeramiikan

aikana Suomessa ja Baltiassa. Alla lainaus Viron esihistoriasta: ”Pohjois- Viron

nuorakeraamisilta löytöpaikoilta mm. järvien rannoilta ja soista on löydetty ohran ja

vehnän siitepölyä, joka on ajoitettu n. vuoteen 2000 eaa.” Prof. Kriiska. Ja

"Nuorakeramiikan vasarakirvesajan esigermaaninkielisiä miesryhmiä muutti Baltiasta

Viron kautta Suomeen n. 2800- 2000 eaa." Prof. Aivar Kriiska 2007: 73-81.

Vasarakirveskulttuuri on tullut Suomeen Baltian kautta ja levinnyt Suomesta Ruotsiin

(tässä yhteydessä myös vaaleaa N-ryhmää Suomesta Ruotsiin). Aikaisemmin oli oletettu

päinvastoin, M. Huurre 1995;71-72.

Vasarakirveskulttuurin myötä Suomen alueen väestön geneettiseen N- ryhmään tuli

uutta suomensukuisten N- ryhmän genetiikkaa, joka on Baltian (Itämeren suomalaista)

alueella n. 3000-2000 eaa. aikana tapahtunutta L550+ ja L1025-mutaatioita (ks.

eriittäin pätevä TMRCA- laskelma -Juhani Wäyrynen taulukko N1c1 - haploryhmän eri

muttatioiden SNPs - ajoituksesta- ks. linkki -

http://koti.mbnet.fi/juhani39/NsubcladesD2.jpg)

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 9 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Weikselin alueelta (Puolan-Saksan ja Baltian kautta) Suomeen ja täältä Ruotsiin

tulleiden Vasarakirves-kulttuurien väestöjen on todettu (mm. TMRC tutkimus edellä),

olleen jo osaksi Itämeren alueen (South Balt) suomensukuisten N1c1 -väestöjä (silloiset su-

väestöt olivat yDNA N-ryhmää).

Myöhemmin mm. Baltian, Preussin, Venäjän –(Moskovasta pohjoiseen), Valkovenäjän

ja Ruotsin ko. väestöille tuli 500. eaa. - 900 jaa. germaanien, slaavien ja barbaarien

kansainvaellusten seurauksena - kielenvaihtoja. Siksi monet aikaisemmin N- ryhmän su-

väestöt puhuvat nykyisin erilaisia indoeurooppalaisia kieliä- nykyisissä kansallisuus-

valtioissaan, kuten venäjä, baltti, ruotsi, saksa, puola jne.. On huomattava, että vaikka

joillakin aikaisemmin suomensukuisilla väestöalueilla on nykyisin erilainen

indoeurooppalainen kieli, kuin alkuperäisväestön puhuma su- kieli, niin tosiasia on, että ko.

väestön kieli ja N- ryhmän geneettinen alkuperä on edelleen su- väestöjen N-ryhmää ja

näiden puhuma kieli on aikoinaan ollut suomensukuisten su-kieli

(suurriistanmetsätäjien Pohjois-Euraasian genetiikkaa*).

Vasarakirveskulttuurien migraatio 3200- 2000 eaa. oli pääasiassa suomalaisväestöjen

ITÄMEREN alueen migraatio (Weikselin - Preussin alueelta, Baltian kautta Suomeen, ja

täältä Ruotsiin, ks. esim. vaaleus - leviäminen kohta4.), mutta samalla se oli

jo "kaksikielinen" eli suomensukuistenkielinen - ja esigermaanikielinen migraatio (ks.

asiasta mm. Jouko Vahtola, Suomen Historia 2003, s 14-15).

6. Pohjois-Euroopan (koko Euraasian pohjoisosien) alkuperäinen väestö on

suomensukuisten metsästäjien (suurriistanmetsästäjien*) yDNa N-

haploryhmää sekä H- ja U- mtDNA- haploryhmiä (esim. GENO2).

Laajojen aluiden suomensukuisten väestöjen kieli ei vaihtunut ennen kansainvaelluksia

mm. Ruotsissa, Venäjällä, Baltiassa (pl.Estonia-Viro); Belaruss, Puola, Preussi, Skandinavia

- Ruotsi ( kielenvaihtuminen on on alkanut pääasiassa n. 500- 900AD välisenä aikana-

jatkuu edelleen).

Suomalaisten ja suomensukuisten geenit ovat Pohjois-Euroopan metsästäjien

genetiikkaa- (ja su- kieli), ne ovat samalla alkuperäisväestöjen yDNA isälinjan N-

haploryhmää (PS. Seppo Liukko isälinja haplotyyppi on N1c1-L550 Finnic Varangian,

Proto -Rurik) ja äitilinjat H sekä U mtDNA halploryhmiä.

HUOM. Euroopan vanhinta äitilinjaa mtDNA genetiikka esiintyy eniten Euroopassa

suomalaisilla ja saamelaisilla, ks. suomalainen geenitutkimus 2006- lainaus alla:

"Nykyisten pohjoissaamelaisten äitilinjojen genetiikka eroaa muista suomalaisista ja

eurooppalaisista, sillä heillä yleinen äitilinjan mtDNA haploryhmä on H1 ja

U5b1b" (PS. tekstin kirjoittaneella äitilinja on U5b1b1a), "nämä olisivat peräisin Iberian

refugista. Tämä olisi tapahtunut niin, että Iberian väestöä olisi siirtynyt pohjoiseen ja

Fennoskandian läntistä reittiä Norjan silloista "kuivaa" rannikkoa pitkin mm. Komsaan n.

9000 eaa" Suomalaisten geneettiset alkujuuret, Idästä vai lännestä, Huopana,

Lappalainen, Savontaus 2006;12 (1);63-81).

Kartta, U halporuhmän mtDNA - äitilinjan matka Afrikasta

Eurooppaan ja Suomeen,

Lähde Natinal Genographic GENO2 tutkimus

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 10 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

PS. Tekstin kirjoittaneella äitilinja on U5b1b1a

7. Suomalaisilla yleisen N- ryhmän laajat alueet Euroopassa ja lähtöalueella

Aasiassa; Ketkä henkilöt tai mm. mitkä tunnetut väestörymät (hallitsijat),

voisivat olla alkuperältään N-ryhmää:

Esimerkiksi Kiinan alkuaikojen dynastia, järjestyksessä II, oli N-ryhmän (Liu- Li

sukunimisten) Han- dynastian ensimmäinen keisäri oli keisari Gaozuna, nimeltään Liu

Bang (sukunimi ensin).

Länsi Han- dynastia (220eaa-9 jaa), alue lähellä Xi,an ja Itä Han-kausi (9 - 200jaa. )

Shandong, Keltaisen joen alueella ja lähellä- etelään nyk. Peking (PS. Kongfutse syntyi

Shandongissa 555 eaa.).

Myös ns. Itä-Vikings Rurik-ruhtinaat olivat suomensukuista N-ryhmää, joka on levinnyt

Viikinkien mukana myös mm. Ranskaan, Espanjaan ja Brittein saarille mm. Stuart-

suku, joka oli Skotlannin hallitsijoita.

Suomensukuista N-ryhmää on mm. varsinainen Proto-Rurik-isälinja, jonka pohjalta ovat

mm. Rurik- dynastia (n. 820-1600 jaa. tätä Rurikids- sukua oli myös myöhemmissä

Romanovien hallinnossa).

Samaa N-ryhmää ovat myös Liettua- Puola (Valko-Venäjän- Ukrainan alueiden) aluksi

pakanallisen / katolisen personaliunionin suurvallan 1200-1700-lukujen Gediminid -

Jagello hallitsijat (nämä ovat geneettistä N-L550 jatkumoa Proto-Rurik > Proto

Gegiminid jne..alkaen n. 2200 eaa./mm. Wäyrynen table 20.10.2013 -yllä).

Suomalaista N-ryhmää on myös mm. USA:n tsenäisyysjulistuskomitean

puheenjohtaja, John Morton vuodelta 1776 ( alkujaan Marttinen, Suomesta).

Ks. John Morton historia; Marttinen sukua Suomessa ja Ruotsissa (metsäsuomalaisia),

muutto Värmlannista USA:n 1600-luvulla, valittu Philadelphian edustajaksi USA

itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajaksi 1776 jne. Uusia tietoja John Mortonista, hänen

elämästään sekä aikaisesta kuolemasta (ilm. tuberkuloosi) ja - muistomerkeistään

synnyinalueellaan, kirjoittajan matkakertomus 2013 matkasta, USA/ Philadelphia -tulossa.

Ks. myös Anjalan-liitto, miten USA:n itsenäisyysjulistus on vaikuttanut Suomalaisten

itsenäisyysajatuksiin mm. Yrjö Maunu Spregtporten ja Benjamin Franklin (-John Morton

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 11 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

suomalaista sukujuurta) linkki > https://sites.google.com/site/liukkohistoria/home/suomalaisuus-artikkelit--suomensukuisten-kalevala-oma-kieli-oma-historia-vieraan-vallan-vastustus--lalli-david-nuijasota-itsenaeisyys-ajatukset-anjalan-liitto

8. Ruotsin (- ja Norjan) N-haploryhmä (n. 7%) on kokonaan suomensukuisten

(alkuperäisväestöä Ruotsissa) tai Suomesta 1100- 1600- luvuilta peräisin

(siirrettyä) olevaa yDNA-linjaa

Siksi mm. Ruotsin nykymittausten mukaiset Proto- Rurikit ovat suomensukuista Itämeren

altaan ympäristön N-ryhmän alkuperäväestöä (Finnic) tai Ruotsiin Roslagenin alueelle

1100-1400 AD siirrettyjä maanviljey-, kaivos- ja myöhempiä 1500-1600 AD

metsäsuomalaisia Suomesta.

Ks. artikkeli. Onko N-ryhmä Ruotsissa kokonaan suomensukuisten- tai Suomesta tullutta genetiikkaa? 8.3.2013 Seppo Liukko.

Yurgan fylogenettinen puu nykyisten N-haploryhmän klusterista (Molgen sivusto) L550 Finnic Varangian , Rurik linjaa tai L1025 on Finnic-Itämerensuomalaisten Gediminid-ryhmää:

alla- esim. N- L550 Proto- Rurik yDNA on Rurikids- linjan esi-isiä

(ks. kirjoittaja 236032 Liukko FIN)

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 12 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

9. -Liukko- nimitutkimuksen tuloksia- geenitutkimusten pohjalta - ks. artikkelit (ks. lyhyt yhteenveto alla s. 13-21). - Suomalaisten ja suomensukuisten esihistoriaa, -kieli ja - genetiikkaa (N-haploryhmän genetiikka korreloi su-kieliä, ks.tark. sivujen yhteenveto- kohta 1), -

Suomensukuisten väestöjen asutushistoriaa Euroopassa ja Suomessa

Liukko - nimitutkimus esihistoriaa ja historiaa - linkit alla > Liukko - nimitutkimus I, Seppo Liukko Liukko- nimihistoria koontisivut II Liukko nimitutkimus koonti III, Seppo Liukko Liukko- nimitutkimus- koonti IV- V, Seppo Liukko

Liukko - nimitutkimukseen liitttyvät matkat - karttojen paikannimet Liuko- Liukko tai osoitetiedot Liukko - nimipesyeennimet, kuvat ja

kartat sekä nykyisten Liukko- nimisten alueiden omistajien haastatteluja.

- Liukko - nimitutkim. matkat 2005-2013, -linkki >

- Liukko- paikannimien matkakohde - luettelo - täydennetään jtkvsti

Kalevala artikkelit (suomensukuisten väestöalueiden esihistoriaa ja historiaa) >

- teksti 1: Kalevalainen esihistoria - historiatutkimus, Seppo Liukko , - teksti2 : KALEVALAINEN -suomalainen historia- koonti, Seppo Liukko - artikkeli: Kalevala_kulttuurin_esihistoriatutkimus_SeppoLiukko_2011.pdf

Suomalaisuus artikkelit, esim. Anjalan Liitto

(- mistä kumpuaa aatelisten suomalaisuus 1700 luvulta alkaen)

-Suomalaisuus artikkelit, koonti:

-Suomensukuisten itsenäisyys mahdollisuudet, oli perusteet: Kalevala-kulttuuri, oma kieli,

oma historia, oma talonpoikaienen yhteiskuntajärjestys (ennen ruotsinvaltaa) vieraan vallan

vastustus- Lalli-, David-, Nuijasota, - - --Suomessa syntyneiden aatelisten itsenäisyys ajatukset

USA:n itsenäisyysjulistuksen perusteella- Anjalan Liitto.

Kronologinen aikajärjestys Liukkohistorian pohjalta- esihistoriasta nykyaikaan

saakka- linkki > Kronologinen aikajärjestys Liukkohistorian pohjalta- esihistoriasta nykyaikaan

saakka, Seppo Liukko

Suomalaisten ja suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteorian perusteet -

esihistoriaa, yhteenveto, Seppo Liukko -linkki> -Suomalaisten - ja suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoria- perusteet - koonti yhteenveto, Seppo Liukko

Seppo Liukko kotisivuilla (myös):

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 13 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Tekstien vanhat mittayksiköt (- muunnokset nykymitoiksi -) selvityksiä Kuvagalleria yhteenveto- infotekstillä varustettuna Artikkelien- ja tutkimusten kirjallisuusluettelo ja lähteet

Suomalaisten esihistoriaa ja historiaa muinaissuomalaisen - kalevalaisen Liukko -

nimitutkimuksen avulla.

Liukko - nimitutkimus; tarkistettu paikannimi- ja etymologiatutkimuksen

sekä mm. arkeologia- ja geenitutkimusten kautta, kirj. Seppo Liukko

kirjoittajan-omat-tiedot-ydna-N-L550-ja mtdna U5b1b1a-seppo-liukko

Sukuvaakuna, Heraldinen Seura nro 1571

Ks. Liukko- sukuseuran kotisivut

Liukko - nimihistorian tutkimusselosteita yhteensä n. 600 sivua (printattuna)

Tutkimus sisältää myös Liukko - nimitutkimukseen liittyvän laajan kartta ja kuvagallerian.

Muita ko. nimitutkimukseen ja nimihistoriaan liittyviä lisäselvityksiä ja erillisartikkeleita yht.

n.170s.

Liukko- paikannimistön laajuus ja määrä Suomessa Lisäksi Baltiasssa ja Ruotsissa

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 14 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Liukko - nimipesyeen paikannimistö Suomessa, n. 300 paikannimeä ks. karttakuva alla.

Milloin ja miksi nimistö on levinnyt näin laajalle?

Miksi Liukko - nimistö on otettu paikannimiksi, - mikä on nimen etymologia?

Ks. tarkemmin tutkimuksen selvitykset mm. siitä mikä on nimipesye ja miten Liukko -

nimipesye on muodostunut.

Liukko - nimi on erityisen vanhaa mm. paikannimistön laajuuden perusteella, yli 300

paikannimeäLounais- Suomesta alkaen, levinneenä tasaisesti lähes ympäri Suomen, ks. Liukko -

paikannimistökartta Suomessa; 317/MML/08- käyttölupa; Seppo Liukko.

Vanhin Liuko- nimistöön liittyvä paikannimi on ilmeisesti Liukolan- kylännimi Turun

lentokentän vieressä (Rusko). Tämä voisi olla ensimmäisiä kylännimiä, joka on muodostunut jo

mahdollisesti pronssikaudella, ensimmäisillä kaski- maanviljejyalueilla Suomessa ( ks. tarkemmin

ko. tutkimusperusteet ja argumentit).

Paikannimistön lisäksi Liukon- Luikon- (-ui- tai -iu- diftongi) nimisiä osoitepaikkoja on lähes

60 (n. 30 kumpaakin), ks. ko. Liukko- nimipesyeen osoitepaikka- tiedot Suomessa, kartta (lupa

317/MML/08 - SL).

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 15 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Ks. myös: in English Link to -> HISTORY OF ANCIENT FINNISH NAME LIUKKO tai Liukko - nimeen

liittyvä selvitys suomenkielisten väestöjen Kalevalaisen kulttuurin olemassaolosta; Kalevala-

kulttuurin esihistoriatutkimus, Kalevalaisen kulttuurin todellisuus, kirj. Seppo Liukko.

Liukko- nimitutkimuksen yhteenveto:

Alla esitellyn tutkimusyhteenvedon lisäksi asiaan liittyy varsinainen tutkimusraportti Liukko

- nimen esihistoriaa*; sisältö nyt n. 170s. kirj. Seppo Liukko 2005 - 2009 (Nimitutkimus on

keskeneräinen, Liukko- nimitutkimusta tarkennetaan jatkuvasti, kun siihen liittyvää laajaa

aineistomäärää edelleen analysoidaan ja selvitetään).

Näillä Seppo Liukko kotisivuilla käsitellään Liukko - nimitutkimuksen taustojen

selvittämiseksi myös suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoriaa ja asutushistoriaa. Liukko -

nimitutkimuksen laajan aineiston ja muiden argumenttien perusteella ja tämän kotisivun

tiivistelmän ja loppuyhteenvedon (alla) monien perusteiden mukaan, Liukko - nimi kuuluu

suomalaisten esihistoriaan.

Tutkimustuloksien perusteella on voidaan sanoa, että Liukko - nimen käyttö on ollut osa

Suomen alueen asutushistoriaa jo n. 4500 vuoden ajalta.

Liuko - Liukko - nimen merkitystä ja tarkoitusta ei enää tunneta, mutta paikannimen yleisyydestä

päätellen voidaan sanoa, että nimi on proprisoitunut, ja jäänyt suomalaisten käyttöön lähes

alkuperäisessä muodossaan (vrt. suomalaiset proprit; Saimaa, Päijänne).

Liukko - nimitutkimus osaltaan vahvistaa useiden tutkijoiden

hyväksymää suomalaistenjatkuvuusteoriaa. Liukko - nimen osalta se on todettavissa tämän

nimitutkimuksen monissa eri kohdissa mm. miten Liukko - nimi on muotoutunut jo varhaiskanta-

suomenkielisenä aikana. Ja miten uusi vieraskielinen lainasana (- nimi) on saapunut

jatkuvuusteorian mukaiselle suomensukuisten alueelle (nimen etymologia) ja miten uusi elinkeino,

kaski-maanviljely, on vaikuttanut mm. paikannimistön käyttöön ottoon suomenkielisellä alueella.

Tässä tutkimuksessa käsitellään tämän uuden elinkeinon ja - kielen merkittävää vaikutusta mm.

alkuperäisten suomalaisten asutushistoriaan, suomenkieleen ja suomalaisten käyttämään

nimistöön.Liukko - nimi liittyy tutkimuksessa mainituilta osiltaan myös suomalaisten

jatkuvuusteoriaan, alkaen n. 2500 vuotta ennen ajanlaskua, suomensukuisten väestöjen siirtyessä

kaskiviljelyyn.

Liukko- nimi on saatu (lainasana muunnoksena) suomalaisten käyttöön esigermaanikielisiltä

vasarakirves- kulttuurin väestöiltä, jotka saapuivat Weikselin - alueelta ensin Baltian

suomensukuisten alueelle. Nämä kaskiviljelyä levittäneet miesryhmät olivat esigermaani nimeltää -

liuti*> liuta > liukko.Ne olivat kaskiviljely joukkoa - ryhmiä. Liuti -sanassa on säilynyt , sen

vanhuutta osoittava, esigermaanikielen iu- diftongi, joka on nuoremmista germaanikielistä

kokonaan hävinnyt. Mutta iu- diftongi on säilynyt nimenomaan vain suomensukuisten (kieli-)

alueilla joissakin lainasanoissa. Liukko (liuti) sanassa se on säilynyt nykyaikaan saakka, mm.

sukuniminä ja laajalti paikannimistössä, esim. Suomen kartoissa on edelleen n. 300 paikannimeä

(ks. kartta alla).

Liukko - nimi kuvaa kaskiviljelijöitä ja vanhaa kaskiviljelypaikkaa mm. Suomessa ja

Liettuassa.

Kaski

Nykyisin kaskiperinnettä edustaa mm. Juhannuskokko Suomessa ja myös entisillä suomensukuisten

alueilla esim. Baltiassa, kuva Seppo Liukko.

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 16 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Loppuosassa on Liukko - nimitutkimus, osa - IV, joka selvittää lyhyesti Suomalaisten

jatkuvuusteoriaa jääkauden maksimin jälkeen n. 80 siv. (alla- loppuosa) ja

erillinen artikkeli; suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoriaa - ja suomalaisten esihistoriaa

Euroopassa ja Suomessa (Uralic > Finnish Continuity Theory).

Lyhyt Liukko - nimitutkimuksen tiivistelmä em. karttakuvan paikannimistön ja

tutkimuksen loppuyhteenvedon perusteella (kirj. Seppo Liukko):

Liukko - nimi juontuu vasarakirveskulttuurien (= nuorakeraamiikan /

nauhakeramikan) ajalle n. 3200- 2000 eaa., jolloin ensimmäisen kerran Baltian ja Suomen (ns.

jatkuvuusteorian mukaiselle suomensuk. metsästäjien alueelle) alkuperäiselle (varhaiskanta >

itämeren-) suomenkielisen väestön asuttamalle alueelle

saapui vieraskielistä indoeurooppalaiskielistä väestöä. Suomeen saapui samalla Baltian kautta

maanviljelykulttuuri kaskiviljelynä ja esigermaanisia kieliä puhuvaa väestöä, joiden vaikutuksesta

myös suomenkieli muuttui (ks. tässä tutkimuksessa esiteltyjen kielitieteen perustelujen lisäksi mm.

suomalaisten ja suomensukuisten jatkuvuusteoriasta, arkeologiasta, esihistoriasta ja väestöjen

genetiikasta sekä - asutushistoriasta).

Kivikauden lopulla tuli, vähäisessä määrin, (esi-) germaaniskielisen vasarakirveskulttuurin

kaskimaanviljelyä levittäneiden miesryhmien (liuti*) migraatioita Veikselin alueelta Suomeen,

Baltian suomenkielisen metsästäjäväestöalueen kautta.

Näiden mukana tulivat myös uudet (esi-) germaaniset pääasiassa kaskimaanviljelyyn liittyvät

lainasanat (superstraatit) ja mm. Liukko- sanaan / nimeen kuuluva iu-

diftongi varhaiskantasuomenkielisellealueelle (PS. alkuperäisessä suomenkielessä ei ole iu-

diftongia, prof. Lehtinen).

Vasarakirveskulttuuri ja sen kieli esigermaani on saapunut Suomeen Baltian kautta. Näin

vanhaa esigermaanikieltä ei ole enää säilynyt kuin alkuperäisillä suomensukuisten kielialueilla

(suomenkielinen alue on ollut esigermaanikielen alkuperäisille lainasanavartaloille, kuin säilövä

pakastin, prof. Koivulehto). Ainoastaan tässä vanhassa esigermaanikielisten

vasarakirvesgermaanien leviämissuunnassa (varhaisin esigermaanisten lainasanojen leviämiskiila

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 17 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

pohjoiseen, silloin suomenkieliselle alueelle)Baltiaan ja Suomeen, ovat säilyneet vanhimmat

indoeurooppalaisen kielen - esigermaanin, pääasiassa maanviljelyyn ja perhesuhteisiin liittyvät

lainasanat, mm. äiti - tai iu - diftongin sisältävät sanat (kuten liuti* > Liuko - Liukko - nimikin).

Vaikka Baltiassa alkuperäinen suomensuk. kieli on vaihtunut slaavin vaikutuksesta baltinkieleksi

ovat vanhimmat esigermaanin lainasanat säilyneet ja pakastuneet itämerensuomenkielessä (ims.)

n. 3500 vuoden aikana (n. 3200 eaa. - 400 jaa.). On huomattava, että baltinkieli on muodostunut

itämerenkantasuomesta vasta n. 400 - 1800- lukujen aikana, kansainvaellusten aikaisten

sloveenin- (eteläslaavin-) ja myöhempien venäjän sekä puolankielien vaikutuksesta (ks.

tutkimusraportista tarkemmat perustelut esigermaanin ja sitä huomattavasti nuorempien

indoeurooppalaiskielien - mm. länsigermaanisen ruotsin- tai baltoslaavin- muodostumisajoista

Euroopassa).

Liukko- nimistö Suomessa ja Baltiassa on niin vanhaa, että nykyisin ko. nimen käyttöönoton

syytä tai merkitystä ei enää tunneta, mutta jostakin merkittävästä syystä nimi on levinnyt erityisen

laajalle alueelle Suomessa, joka on todettavissa nykyisenkin paikannimistön perusteella

(paikannimiä n. 300). Myöhemmin se on proprisoitunut erisnimeksi tiettyä paikkaa

osoittavaksi nimeksi suomalaisten käyttöön. Nimi on merkinnyt alkujaan erityistä liuko -

väestöryhmän alueella olevaa kaskiviljelypaikkaa (tässä esitetty tutkimus valottaa tarkemmin

Liukko - nimen etymologista alkuperää ja muutoinkin Liukko - nimen erityisen laajan levikin syitä

ja perusteita).

Liukko - paikannimistön nimeämisperuste näyttää, nimessä olevan iu - diftongiin perustuvan

erikoisuuden vuoksi, olleen näiden vasarakirveskulttuurin miesryhmien, alkuperäistä kaskiviljelyä

harjoittaneiden ja sitä levittäneiden ihmisten (ryhmän- joukon), kaskiviljelyalueille antama

omakielinen nimi liuti* > liuta > Liuko (tai Leute > Leuco > Liuco).

Vasarakirveskulttuurin (= nuorakeraamiikka)kaksikieliset ryhmät assimiloituivat muutaman

sadan vuoden kuluessa ko. alkuperäisten hämäläisten kanssa, ja muodostivat Suomen ensimmäisen

maanviljelyväestön (viimeistään Kiukaisten kulttuurin 2000- 1600 eaa. aikoihin),

joiden äidinkieleksi jäi äitien varhaiskantasuomenkieli muuttuneena. Suomessa ja Itämeren

alueella puhekieli muuttui ainoastaan esigermaanikielisten miesryhmien välittämien uusien

pääasiassa maanviljelytermistöön kuuluvien uusien lainasana-

superstraattien vaikutuksesta kantasuomeksi (ims.). Suomessa kantasuomi levisi lounaiselta

rannikkoalueelta hitaasti maanviljelyn leviämisen mukanasisämaahan pronssikauden- rautakauden

aikana. Koko eteläinen Suomi, Oulujoelle saakka on siirtynyt kantasuomenkieleen (murre) vasta

rautakauden lopulla, maanviljelyn levittyä näille alueille (sisämaan metsästäjä- keräilijä väestöt

olivat jopa 1000- 1200- luvulle saakka varhaiskantasuomessa, ks. Suomen esihistoriatiedot mm.

arkeologia-genetiikka ja - sanojen etymologiset sanakirjat).

Liuko- Liukko - nimi on levinnyt paikannimenä jo 1600 eaa. - 500 eaa. aikana laajalle Suomen

alueella, alkaen lounais- rannikolta. Kaskiviljelyyn liittyvä nimistö on levinnyt sisämaahan samalla

kun vanhimman maanviljelyn väestö ja kaskiviljely levisivät vesistöjä pitkin rannikolta

sisämaahan.

Liukko (liuti* > liuko) - sana / nimi on muuttunut myöhemmin alkuperäisten (esi - ) varhaiskanta

suomen kielisten hämäläisten kaski- maanviljelijöiden alueella, pronssi - rautakaudella,

muinaissuomalaiseen muotoon paikanniminä ja henkilöniminä Liuko > Liukola -nimeksi.

Sisämaassa, joka vielä rautakaudella oli osittain ( maanviljelijöiden alueiden ulkopuolella)

varhaiskantasuomen murrealuetta, Liukko - Liukkolanimeksi. Nimi muuttuu lännestä > itään

Liuko > Liukola > Liukko > Liukkola muotoon (Ks. Karttapaikkatiedot Suomessa).

Esigermaanista kantasuomalaistunut Liukon - paikannimistö näyttää säilyneen myös Suomen

lisäksi Baltian (Liuettua) alueella. Liettuassa nimen iu- diftongista ei ole kaikissa tapauksissa

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 18 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

liudentunut toista vokaalia, vaikka nuoremmat indoeurooppalaiset kielet (mm. baltti ja ruotsi) eivät

tunnetusti taivu iu- diftongin käyttöön.

Liukon- nimistö ei näytä tutkimuksen perusteella muuttuneen Baltian kielenvaihdonkaan vuoksi, jos

nimi on ehtinyt proprisoitua paikannimistöön pysyvästi. Tämä proprisoituminen selittää sen miksi

aikaisemman kielen - suomensuk. kielen - sanoja / paikannimiä on säilynyt balttilaisten

kielenvaihdoksesta huolimatta. Liettuassa on myös nuorempia Liukon - nimiä, jotka ovat

myöhemmän (balto-) slaavinkielen vaikutuksesta liudentuneet Luko - muotoon, kuten vastaavasti

on todellisuudessa tapahtunut myös mm. Ruotsin VärmlanninLiukko - nimistölle viimeisen 400-

vuoden aikana (ks. tarkemmin tutkimuksen selvitysosat, alla, jossa myös todellinen historiaan

perustuva esimerkki).

Liukko - nimipesyeen nimet ovat siirtyneet myös Kalevalaiseen loitsurunouteen

kantasuomalaisena Kalevala- aikana, mahdollisesti jo pronssi- rautakaudella Länsi- Suomen

alueelta alkaen. Liukko - nimipesyeen nimiä löytyy lähes neljästäkymmenestä Kalevalamittaisesta

muinaisrunosta, joita on kerätty kokoelmaan nimeltä Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR).

Kalevalamittaisessa runoudessa mainitaan usein nimipari Liuko- Laukon... tai Liukko-

Laukko. Tämä nimipari on siirtynyt vasarakirveskulttuurin leviämisen aikana Baltiasta - Suomeen

(Baltiassa Liukonys- Laukonys- kyliä). Baltiassa ja Suomessa on useita pronssikautisia

talonpoikaisalueita, joiden paikannimistöön ja talojen nimistöön kuuluvat nimiparina Liukko ja

Laukko. Vanhimmat kylät Liukola ja Laukola ovat Turun - Ruskon alueella ja

nimiparintunnetuimmat Liukko ja Laukko - talonpoikaistalot, rustholli - ja aateliskartano

sijaitsevat Vesilahdella (tästä asiasta tarkemmin tutkimusraportin sivuilla).

Liuko- Liukko - nimi levinnyt asutushistoriallisten vesireittien varsilla olevien varhaisimpien

kaskialueiden nimeksi ja siten muodostunut yhdeksi Suomen vanhimmista asutusnimistä.

Nimi on otettuvakiintuneen maanviljelyn alueilla käyttöön paikannimien lisäksi, talojen - ja

kylien nimiksi, ns. siirrynnäisnimenä, aluksi paikannimiksi kaskiviljelyn levitessä sisämaan

suuntaan (ks. muinaispitäjien paikallishistoriat).

Vanhimpien talonpoikaistalojen nimet ovat siirtyneet jo pronssi- rautakaudella n. 1000 eaa. -

500 jaa.aikana muodostuneiden Suomen vanhimpien kylien nimiksi (kylien nimien muodostuminen

alkaa pronssikaudella - esim. Unto Salo), kuten esim. Nousiaisen- Ruskon Liukolan - kylän nimi.

Liukko - nimi on otettu myös eräsijoilla varustettujen talonpoikaistalojen nimiksi ja

todennäköisesti, viimeisimpien tietojen perusteella, myös sukunimiksi pronssikaudella viimeistään

rautakauden aikana Länsi- Suomen kaski- maanviljelyseuduilta alkaen.

Nykyisistä paikannimistökartoista (yllä) on nähtävissä, että Liukko - nimi on yksi laajimmalle

levinneistä, ellei peräti laajin paikannimistö muinaissuomalaisista nimistä (yli 300

paikannimeä Liukko - nimipesyeen nimillä). Nimi on ollut hyvin laajassa käytössä ns.

esikristillisenä aikana Suomessa, jo huomattavasti ennen ruotsinvallan aikoja.

Liukko- nimipesye on laajentunut pääosin juuri ruotsinvallan aikana (1100- 1700 lukujen aikana)

ruotsinkielisten virkamiesten reversaali virheen vuoksi (ks. tutkimuksen tarkemmat selvitykset

nimipesyeen variaatioiden muodostumisesta, tässä mm. iu- ja ui diftogien virheellinen kuuleminen

ja kirjoittaminen).

Liukko - nimi on levinnyt vanhasta Hämeestä (nyk. Varsinais-Suomi - Satakunta - Häme) -

Ruoveden - Kyrön- Rautalammin- eräsijojen - (esim. Liukko- kylät Keuruu ja Perho) ja toisaalta

myös Päijänteen poikki vanhojen hämäläisalueiden kautta Savoon, Mikkeliin (mm. Liukkolan kylä,

nykyinen Otava sekä Kuopio- Leppävirta alueille ja Karjalaan (esim. Taipaleen> Taipalsaaren

Liukkolan kylä). Näille em. alueille on syntynyt uusia Liukko- nimisiä paikannimiä, vanhimmista

talojen nimistä on muodostunut useita Liukko- nimisiä kylien nimiä (ks. kylät / haku nimillä;

Karttapaikka - Maanmittauslaitos) .

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 19 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Mainittakoon tässä, että vanhimpia asutusniminä ovat vesistöjen ja kylien nimet.

Liukko - nimellä olevia kyliä on Suomen alueella kuudella (6) eri alueella, lännestä alkaen;

Ruskon Liukola, Kangasalan Luikala, Keuruun Liukko, Perhon Liukko, Otavan Liukkola,

Taipalsaaren Liukkola sekä Baltian alueella Virossa Liukylä ja Liettuassa Liukonys (-

ys tarkoittavat kylää) sekä lisäksi Liukko - nimestä iu- diftongin liudentumisen vuoksi

muuttuneet Luko - kylät, Suomessa ja myös Ruotsissa sekä Baltiassa (ks. mm. Sprengtportenin

Savo- kartasto 1700-luvulta ja tässä tutkimuksessa alla mm. iu- diftongin liudentumisesta

tarkemmin).

Liuko - Liukko - nimistö on laajentunut nimipesyeeksi, koska suomenkieltä taitamaton

vieraskielinen esivalta 1100- luvulta alkaen ei ole kuullut- tai ei ole osannut kirjoittaa oikein

suomenkielisiä nimiä, erityisesti juuri Liukko- nimeen kuuluvaa iu- diftongia, tällaista kutsutaan

kielitieteessä reversaalivirheeksi. Siksi Liuko- Liukko - nimestä syntyi Suomessa näiden 700-

vuoden aikana useita nimivariaatioita Liukka, Liukku, Liuke, Luiko, Luikko, Luika, Luikki,

Luikka, Luikku, Luike (Liuha)jne. sekä mm. Luko - nimet Suomessa (em. Savon kartat), mutta

myös Ruotsissa ja Baltiassa. (Ks. tarkemmin tutkimusselosteen määritelmät, kartat, muut

argumentit. Liukko - nimipesyeen nimistön laajentumisesta ja muuttumisesta mm- reversaali

virheen vaikutuksesta sekä Luko - nimen syntymisestä Liukko - nimestä on historiallisia näyttöjä).

Savo- Karjalan Liukko - paikannimistö pohjautuu vanhimmalta osaltaan kaskiviljelyalueiden

Liukko - nimiin. Sukunimistö on usein otettu käyttöön kaskiviljelypaikannimen ja myöhemmin

syntyneiden Liukko - paikannimien perusteella. Suurin osa Liukko - sukunimistöstä on

kuitenkin peräisin Vesilahden Liukkotalon laajojen eräsijojen asuttamisen vuoksi ja pääasiassa

tämän Liukko - talon - ratsutila- rusthollin Liukko - nimisten henkilöiden / - suvun välityksellä.

Vesilahden Liukko- talon (Järvenrannan kylän) vanhin tieto on historiakirjojen tulkinnan

perusteella vuodelta 1438, Davidin kapinan ajoilta olevan merkinnän vuoksi (Vesilahden Historia).

Vesilahden historiakirjoissa (Arajärvi ja Vahtola) mainitaan myös, että Vesilahden vanhimpien

talojen-, mukaan lukienLiukko - talon, olemassaolo voi ulottua rautakaudelle saakka.

Päijänteen itäpuolella ja Savon alueella Liukko - paikannimistö on laajentunut myös pääasiassa

alkuperäisen Vesilahden Liukko - talon / rustohollin eräsijojen asuttamisen vuoksi. Näiden

Liukko - nimisten henkilöiden (perheiden) vaikutuksesta, paikannimistö (-ja suku) on levinnyt

Savoon jo 1500- luvulla. Näiden historiallisten asiakirjojen perusteella on nähtävissä kuinka ko.

asuinpaikoille on syntynyt ja jäänyt pysyvästi karttoihin Liukko - paikannimiä. Nämä

asutusniminä käyttöön jääneet ja asiakirjoihin perustuvat paikannimet ovat peräisin 1600- luvulta.

Tällainen on todettavissa mm. myllyveroasiakirjan ja henkikirjojen perusteella, koska näillä

nykyisten karttamerkintöjen Liukko - paikoilla on asunut ko. suvun henkilö.

Vanhin henkilötieto tieto Savossa on vuodelta 1633, kun Erik Erickss Liukko maksanut

myllyveroa kruunulle, tälle paikalle on jäänyt karttoihin useita Liukko – paikannimiä

Ks. kuva Tuusniemen myllyveropaikasta nykyisin 2013 + kartta mm. Liukonpelto, kuva

Seppo Liukko

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 20 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Patronyymitietojen täsmääminen ajallisesti osoittaa, että nämä Kuopio-Tuusniemi- Leppävirta-

alueelle siirtyneet Liukko - nimiset henkilöt olisivat lähtöisin Vesilahden Liukko- talosta, jonka

asutushistoria lähtee keskiajalta tai jopa rautakaudelta (Vesilahden Historia).

Kuopion nykyisen Pitkälahden alueen Liukontien - Matkusjärven rannoilla todennäköisesti jo

aikaisemmin - ja sen jälkeen Tuusniemessä asunut Erik Erikss Liukko on ollut nimen ja

suvun välittäjänä. Asiakirjojen ja kirkonkirjojen perusteella on tiedossa, että hän ja hänen

poikansa ovat nykyisen Leppävirran Liukko - sukuhaaran vanhimpia Savon alueella tulleita esi-isiä.

Näiden tietojen pohjalta tämän Liukko sukuhaaran sukujuuri alkaa Vesilahden Liukko -

rusthollitalosta (ks. tutkimuksen sisällöstä tarkempi selvitys).

Tällaisia asiakirjatietojen mukaan Liukko - henkilön mukaan nimettyjä yleiseen käyttöön

jääneitä asutushistoriallisia paikannimiä on nähtävissä Suomen paikannimikartoissa, tällaisia

ovat erityisesti Päijänteen itäpuolen Joutsa - Mikkeli (Liukkola) välisellä alueella (nämä jo

keskiajalla) sekä Tavisalmi - Kuopion ja Leppävirran - Heinäveden alueella olevat Liukko -

paikannimet, kuten Liukonpelto, Liukonniemi, Liukonjoki, Liukonsaari, Liukonvirta jne.

Näillä viimeksi mainituilla karttapaikoilla ovat jo 1500- 1600- luvulla asuneet, viljelleet maataan ja

pitäneet esim. myllyään em. asiakirjasta tunnistettava mm. Tuusniemen (Kuopio) Erik Liukko -

niminen henkilö, jonka vaikutuksesta Liukko- paikannimiä on jäänyt käyttöön.

Nämä paikannimet löytyvät edelleen nykyisistä kartoista.

Erilaiset asiakirjat, henki- ja kirkonkirjat osaltaan osoittavat, että ko. Liukko -

paikannimen nimenantoperusteena ainakin Savossa, on ollut ko. paikkaa 1500- 1600-

luvulla asuttaneet Liukko - nimiset henkilöt (kuten tutkimuksessa on tarkemmin esitetty).

Suurin osa nykyisestä Liukko - nimisestä suvusta olisi maakirjojen isäntäluetteloiden ja

asiakirja merkintöjen perusteella lähtöisin rautakautisesta Vesilahden Liukko - talosta /

rusthollista.

Sukuhaaroista Leppävirran Liukot - ja Vesilahden Liukon eräsijojen alkuperäiset Liukot 1500-

luvulta ovat lähtöisin asiakirjojen mukaan ainakin Visuveden Alisen-ja Ylisen talon Liukot ja

mahdollisesti myös Hannoinlahden, Keuruun, Perhon ja Merikaarron (Kyrö) alkuperäiset asukkaat.

Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 21 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet

Toisaalta osa nykyisistä Liukko - sukunimisistä on otettu käyttöön jo aikaisemmin pronssi-

rautakaudella nimetyn vanhan Liukko - paikannimen mukaan (näitä ja uudempia Liukko-

nimipesyeen paikannimiä on n. 300) silloin, kun ko. nimellä nimettyä maa- aluetta on uudelleen

asutettu uusien ja nykyisten omistajien toimesta, yleensä 1500- 1800 lukujen aikana, kuitenkin

ennen vuotta 1934 (nimi on suojattu 1934).

Liukko - sukunimiä käyttäviä henkilöitä on nyt n. 600 ja muita Liukko - nimipesyeen nimillä

olevia sukunimen käyttäjiä on n. 500 (esim. Liukku n. 200 ja Liukka n. 200, muut n. 100).

Suomen paikannimistökartoissa Liukko - nimipesyeen paikannimiä on edelleen nykyisiin

sukunimien määrään verrattuna suhteellisen paljon, n. 300 (ks. paikannimistökartta) ympäri

Suomen, joitakin ruotsinkielisiä rannikkoalueita lukuun ottamatta.

Liukko - nimi on suojattu 1934.

Näillä Seppo Liukko kotisivuilla on selvitetty Liukko - nimitutkimuksen pääperiaatteita ja muita

asiaan liittyviä argumentteja, jotka valottavat Liukko - nimen taustaa. Tämän kotisivun loppuosassa

on tutkimuksen tiivistelmä sekä Liukko- nimitutkimukseen liittyvänä osana suomalaisten

esihistoriaa jatkuvuusteorian pohjalta (tässä tutkimuksessa esitetään useita eri lähdetietoihin

perustuvia argumentteja, jotka osaltaan osoittavat suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteorian eri

aikakausilla kivikaudesta alkaen pronssi- rautakaudelta, keskiajalle saakka).

Tutkimukseen liittyviä artikkeleja on nyt yhteensä n. 600 sivua (printattuna).

Ks. myös ko. artikkelien yhteenveto (vas. laita), otsikossa; kotisivun pääasiallinen sisältö.

LINKIT: JATKA:Liukkohistoriasivujen yhteenveto 1- 4

JATKA1: 1. Suomensukuisten väestöjen laajat alueet, puhuttu kieli ja genetiikka

JATKA 2: 2. Suomalaisten ja suomensukuisten asutushistoriaa, Euroopassa ja Suomessa JATKA 3: 3. Suomalaisuuden perusteet, Kalevala - oma historia, oma kieli - väestö, Seppo Liukko

JATKA 4: 4. Liukko- nimitutkimuksen perusteita, Seppo Liukko

Seppo Liukko