SELVITYS NUORISOALAN KOULUTUSTOIMIKUNNAN · PDF filedolla 1970-luvun lopulla. Vuonna 1979 opetusministeriön työryhmä selvitti, miten sosiaali- ... Raittiustyön koulutus tuli....

1

SELVITYS NUORISOALAN KOULUTUSTOIMIKUNNAN

TOIMIALAAN KUULUVASTA KOULUTUKSESTA

PIIA PÄIVÄNSALO

NUORISOALAN KOULUTUSTOIMIKUNTA 2002

MONISTE 10/2002

2

Opetushallitus

©Nuorisoalan koulutustoimikunta, Opetushallitus ja tekijä

ISBN 952-13-1577-6

ISSN 1237-6590

Moniste 10/2002

Painopaikka: Oy Edita Prima Ab, Helsinki 2002

3

SISÄLLYSLUETTELO

Esipuhe 4

Lukijalle 6

1. Vapaa-aika-alan vaiheet – koulutusalan tutkintojen ja nimikkeiden muutokset 7

2. Perustiedot koulutuksesta

2.1 Yleistä 11

2.2 Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto 13

2.3 Lapsi- ja perhetyön perustutkinto 16

4 Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto 17

2.5 Asioimistulkin ammattitutkinto 18

2.6 Suntion ammattitut 21

2.7 Vapaa-ajan-alan ammatillisen koulutuksen aloituspaikat 23

2.8 Tutkinnon suorittaneet 27

3. Tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen 30

3.1 Työllisyys 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa 30

3.2 Vapaa-ajan alan tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen työelämään ja koulutukseen 30

3.3 Jatko-opinnot 38

3.3.1 Ammattikorkeakoulutus 39

3.3.2 Opisto- ja ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikat 42

3.3.3 Tutkinnon suorittaneet 44

3.3.4 Yliopistokoulutus 45

4. Alan tulevaisuus 46

4.1 Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan sekä lastenohjaajan tutkintojen kehitys 47

4.2 Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto 53

4.3 Viittomakielentulkin amk-koulutus 55

4.4 Asioimistulkin ammattitutkinto 56

4.5 Suntion ammattitutkinto 57

4.6 Aloituspaikkatarve tulevaisuudessa 59

5.Yhteenveto 65

Lähteet

Liite 1. Alojen koulutusta antavat oppilaitokset syksyllä 2002

4

Liite 2. Tutkintojen suuntautumisvaihtoehdot

Liite 3. Vapaa-ajan alan ammattikuvauksia

ESIPUHE

Tämä raportti on perusselvitys nuorisoalan koulutustoimikunnan toimialaan kuuluvasta kou-

lutuksesta. Selvitykseen on koottu eri lähteistä alaa koskevia tausta- ja ennakointitietoja.

Koonnin perusteella koulutustoimikunta voi paremmin seurata, arvioida ja ennakoida ammat-

tialansa kehitystä koulutuksessa ja työelämässä tarvittavaa osaamista. Selvityksen tietojen

perusteella voidaan myös paremmin tehdä ehdotuksia alan koulutuksen määrälliseksi ja laa-

dulliseksi kehittämiseksi opetusministeriön ja Opetushallituksen päätöksenteon pohjaksi. Sel-

vityksen tekeminen sisältyi koulutustoimikunnan vuoden 2002 työsuunnitelmaan.

Nuorisoalan koulutustoimikunta on yksi opetusministeriön alaisesta 31 koulutustoimikunnas-

ta, jotka on nimetty 1.2.2001–31.1.2004 väliseksi ajaksi. Edellisellä koulutustoimikuntakau-

della vuosina 1998–2000 ei ollut erillistä nuorisoalan koulutustoimikuntaa, vaan opetusalan

koulutustoimikunnan alaisuudessa toimi nuoriso- ja kulttuurialan jaosto (puheenjohtaja Timo

Heinola). Kyseinen jaosto pohjusti monia tässä selvityksessä esitettyjä tietoja ja kannanottoja

alan tulevaisuudesta.

Nuorisoalan koulutustoimikunnan toimialaan, kuten myös tämän selvityksen piiriin, kuuluvat

ammatillisista perustutkinnoista nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen, lapsi- ja perhetyön ja viit-

tomakielisen ohjauksen perustutkinnot. Lapsi- ja perhetyön perustutkinnosta valmistuvien

lastenohjaajien työ on hyvin lähellä nuorisotyötä. Kaikkien näiden tutkintojen yhteinen ni-

mittäjä on kasvatuksellinen ohjaus.

Toimikunnan alaan kuuluvat myös aikuisten ammattitutkinnoista asioimistulkin ja suntion

ammattitutkinnot sekä vuonna 2001 koulutusrakenteeseen liitetty lasten ja nuorten erityisoh-

jaajan ammattitutkinto. Toimikunnan tehtäviin kuuluu seurata myös alaan kuuluvien tutkin-

tojen jälkeistä ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutusta.

Nuorisolan määrittely ei ole yksiselitteistä. Nuorisoala määritellään nuorisotyölain 2 §:n mu-

kaan (L235/1995, A410/1995) nuorisotyöksi ja nuorisotoiminnaksi. Nuorisotyöllä tarkoite-

taan sitä työtä, jolla parannetaan nuorten elinoloja ja luodaan edellytyksiä nuorisotoiminnalle.

5

Lain mukaan nuorisotoiminta on nuorten kansalaistoimintaa, joka edistää nuorten kasvua ja

kansalaisvalmiuksia.

Nuorisotyö on kunnan tai muun organisaation ammattilaisen johtamaa ja ohjaamaa nuorisolle

suunnattua toimintaa / elinolojen parantamista (ns. normaali kunnan nuorisotyö nuorisotaloi-

neen ja muine harrasteineen, erityisnuorisotyö kaikkine muotoineen, nuorison elämänhallin-

nan parantaminen mm. nuorten työpajoissa jne.). Nuorisotoiminta taas on vapaaehtoista kan-

salais- ja järjestötoimintaa, jota nuorisoalan ammattilaiset voivat olla organisoimassa ja oh-

jaajat ohjaamassa. Nuorisoalaan on tässä selvityksessä haluttu kuitenkin määritellä laajasti

mukaan lasten ja nuorten kanssa muukin yhteisöllisesti toimiminen ja heidän elinolojensa

parantaminen.

Tähän selvitykseen on koottu perustietoja alan koulutuksen taustasta, aloituspaikkojen kehi-

tyksestä, tutkinnon suorittaneista ja työhön sijoittumisesta. Selvityksessä on käsitelty myös

tutkinnon suorittaneiden jatkokoulutustarpeita sekä alan tulevaisuuden näkymiä. Tiedot on

kerätty monista määrällisistä ja laadullisista lähteistä ja joskus tulkintaa käyttäen. Tämä joh-

tuu osittain alan koulutuksen valtakunnallisesti pienistä aloituspaikkamääristä sekä siitä, että

koulutusalakohtaiset tiedot on usein yhdistetty osaksi laajempaa koulutusluokitusta.

Nuorisoalan koulutustoimikunta kiittää selvityksen tekijää, kasvatustieteiden ylioppilas Piia

Päivänsaloa, perusteellisesta työstä. Selvitys laadittiin kesän 2002 aikana ja sitä ohjasi koulu-

tustoimikunnan sihteeri, ylitarkastaja Ulla Aunola Opetushallituksesta.

Helsinki 23.9.2002

Koulutustoimikunnan puheenjohtaja Marja-Leena Toivanen

6

LUKIJALLE

Selvityksen ammattialojen kuvauksia ja tulevaisuuden näkymiä laatiessani käytin lähdemate-

riaalina opetussuunnitelmien perusteita ja koulutustoimikunnan pöytäkirjoja sekä koulutus-

toimikunnan jäsenten asiantuntijalausuntoja. Selvityksessä käytettiin uusinta mahdollista läh-

demateriaalia. Tilastojen päivitysaikataulujen takia kaikista osa-alueista ei kuitenkaan ollut

saatavilla uutta tilastotietoa. Tilastoja tarkasteltaessa on myös otettava huomioon tilastointi-

virheiden ja eri lähdetietojen aiheuttamat poikkeavuudet luvuissa. Koska vapaa-ajan alan

opiskelijamäärät ovat suhteessa pieniä, tilastolliset ristiriidat luvuissa aiheuttavat merkittäviä

eroja. Näissä tilanteissa selvityksessä esitettiin molemmat luvut. Ongelmallista oli myös va-

paa-ajan alan opiskelijoiden erottaminen laajemmista luokituksista. Useissa tilanteissa se ei

ollut mahdollista tämän lähdeaineiston perusteella, joten vapaa-ajan alan tiedot oli suhteutet-

tava suuntaa antavista laajemmista luokituksista.

Kiitän nuorisoalan koulutustoimikunnan jäseniä, erityisesti koulutustoimikunnan sihteeriä

Ulla Aunolaa, heiltä saamistani tiedoista, vinkeistä ja palautteesta työtä tehdessäni.

Helsingissä 26.9.2002 Piia Päivänsalo

7

1. VAPAA-AIKA-ALAN VAIHEET – KOULUTUSALAN TUTKINTOJEN JA

NIMIKKEIDEN MUUTOKSET

Tässä luvussa on käytetty lähteenä Suomalaisen ammattikasvatuksen historia -teoksen (2000)

Mirja Virtalan kirjoittamaa kappaletta ”Vapaa-aika- ja liikunta-ala”.

Kunnallinen kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimi syntyi pääosin toisen maailmansodan jälkeen,

jolloin nuorisotyön, liikunnan ja kulttuuritoiminnan koulutusta alettiin alun perin kehittää

kansalais- ja järjestötoiminnan tarpeisiin ja kirkon koulutusta puolestaan seurakuntatyön tar-

peisiin. Koulutus toteutettiin kansanopistoissa ja urheiluopistoissa, joilla oli läheiset yhteydet

erilaisiin kansalaisjärjestöihin tai kirkollisiin suuntauksiin.

1970-luku

Nuorisoalalle säädettiin valtionapulaki vuonna 1972, liikuntaan 1979, raittiustyöhön 1982 ja

kulttuuritoimintaan 1982. Näiden lakien säätäminen sai niin alojen sektoriviranomaisten kuin

oppilaitostenkin huomion kiinnittymään koulutuksen järjestämiseen. Vapaa-aika- ja liikunta-

alan koulutuskokonaisuutta ruvettiin järjestelmällisesti kehittämään opetusministeriön joh-

dolla 1970-luvun lopulla. Vuonna 1979 opetusministeriön työryhmä selvitti, miten sosiaali-

huollon, kodinhoitajan, vajaamielishoitajan, kehitysvammaohjaajan, askartelunohjaajan, nuo-

risotyön ja siihen mahdollisesti liittyvän muun vapaa-aikatyön sekä liikunnanohjaajakoulutus

olisi paras sijoittaa keskiasteen ammatillisen koulutuksen järjestelmään.

Työryhmä katsoi, että toimeksiannon piiriin kuuluva koulutus voitiin jakaa sosiaalialan ja

vapaa-aikatyön koulutukseen. Vapaa-aikatyötä työryhmä luonnehti kasvatukselliseksi toimin-

naksi, jossa korostuu yksilön luovuuden ja itseilmaisun kehittäminen.

Opistoasteelle ehdotettiin muodostettavaksi nuorisonohjaajan, liikunnanohjaajan ja askarte-

lunohjaajan erilliset opintolinjat. Kulttuuritoiminnan, vanhusten vapaa-ajanohjauksen sekä

järjestötyön koulutus ehdotettiin järjestettäväksi ammatillisena lisäkoulutuksena soveltuvan

ammatillisen peruskoulutuksen saaneille. Raittiustyön koulutus tuli järjestää toisaalta amma-

tillisena lisäkoulutuksena, toisaalta sisällytettynä nuorisonohjaajan ja liikunnanohjaajan kou-

lutukseen.

8

1980-luku

Opetusministeriö asetti vuonna 1981 toimikunnan laatimaan askartelunohjaajan, liikun-

nanohjaajan, nuorisotoiminnan ohjaajan ja evankelisen kirkon nuorisotyön ohjaajan opinto-

linjojen opetussuunnitelmia sekä ehdotusta koulutuksen mitoittamisesta. Myöhemmin toimi-

kunta sai tehtäväkseen liittää vapaa-aikatyöhön myös kulttuuritoiminnan.

Kouluhallituksen alaisen ammatillisen koulutuksen kehittämisohjelmassa vuosille 1986–88

määriteltiin vapaa-aikatoiminnan uusimuotoisen koulutuksen rakenne, perustamisvuodet ja

aloituspaikkamäärät. Vuonna 1987 aloitettiin kulttuurisihteerin, liikunnanohjaajan, nuoriso-

toiminnan ohjaajan, kirkon nuorisotyön ohjaajan ja raittiussihteerin opistoasteen opintolinjat.

Koulutusta tuli järjestää sekä peruskoulu- että ylioppilaspohjaisena. Koulutusaika oli perus-

koulun pohjalta neljä vuotta ja ylioppilastutkinnon suorittaneille kolme vuotta. Ylioppilas-

pohjaisten vapaa-aikatoiminnan opiskelijoiden osuus sai olla tällöin enintään 60 prosenttia,

mutta osuus nostettiin vuosien 1989–91 kehittämisohjelmassa 70 prosenttiin. Viittomakie-

lentulkin kaksivuotinen ylioppilaspohjainen koulutus aloitettiin vuonna 1986, mutta sitä ei

tuolloin vielä luettu vapaa-aikatoiminnan koulutuskokonaisuuteen.

Samalla kun Kouluhallituksen alainen ammatillinen koulutus liitettiin osaksi keskiasteen am-

matillisen koulutuksen järjestelmää kansanopistojen ja urheiluopistojen koulutuksen rahoituk-

sessa alettiin soveltaa ammatillisen koulutuksen rahoitusperiaatteita ja opintososiaaliset edut

ulotettiin kansanopistojen ja urheiluopistojen ammatillisiin opiskelijoihin.

Seurakuntien lasten- ja leikinohjausta sekä kunnallista ja yksityistä leikkitoimintaa varten

perustettiin 1988 lastenohjaajan opintolinja, jonka pituus oli peruskoulupohjaisena 2,5 vuotta

ja ylioppilaspohjaisena 1,5 vuotta. Lastenohjaajan koulutusta ei vielä tuolloin luettu vapaa-

aikatoiminnan koulutukseen.

1990-luku

Vaikka päätös vapaa-aikatoiminnan koulutuksen rakenteesta oli tehty, ei tilanne vielä vakiin-

tunut. Vapaa-aikatoiminnan koulutuksen ongelmana pidettiin opintolinjojen kapea-alaisuutta

ja päällekkäisiä sisältöjä. Laaja-alaisuutta nuorisotyön koulutukselle pyrittiin luomaan liittä-

mällä siihen entistä painokkaammin vapaa-ajan ohjaus.

9

Opistoasteen koulutus oli painotuksiltaan pitkälti hallinnollis-organisatorista, joten liikuntaan

ja nuorisotyöhön tarvittiin opistotutkintojen lisäksi käytännön ohjaajia valmistava koulutus.

Kouluhallitus oli kehittämissuunnitelmaesityksessään vuosille 1991–96 ehdottanut liikunta-

alalle ja mahdollisesti myös nuorisotyöhön koulutusrakennetta, jossa kouluaste sisältyy opis-

toasteeseen. Lukuvuonna 1993–94 aloille perustettiinkin uudet kouluasteen tutkinnot, joissa

kouluaste sisältyi opistoasteeseen. Liikunnassa ja nuorisotyössä toteutettu ns. sisäkkäinen pe-

räkkäinen rakenne ei nostanut opistoasteen koulutusta riittävän korkeatasoiseksi ammattikor-

keakoulu-uudistusta silmällä pitäen, joten tämä rakenne oli purettava ja koulutustasot erotet-

tava selkeästi toisistaan. Liikunnan ohjauksen perustutkinnon sekä nuoriso- ja vapaa-ajan oh-

jaajan koulutuksen laajuudeksi tuli 80 opintoviikkoa, opistokoulutuksen laajuudeksi 120

opintoviikkoa. Päästäkseen peruskoulupohjalta opisto- tai ammatilliselle korkea-asteelle opis-

kelijan oli ensin suoritettava ammatillinen perustutkinto. Uusitun koulutusrakenteen mukainen

koulutus aloitettiin jo syksyllä 1994, joten sisäkkäinen peräkkäinen rakenne oli voimassa vain

vuoden. Vuonna 1995 kaikessa peruskoulupohjaisessa ammatillisessa koulutuksessa siirryttiin

rakenteeseen, johon kuului kouluasteen koulutusta vastaavia perustutkintoja ja toisen asteen

koulutukseen pohjautuva opistoaste.

Vuonna 1995 toteutettiin myös Opetushallituksen ehdottamat luokitusten ja nimikkeiden

muutokset. Uudeksi koulutusalaksi luokituksiin perustettiin humanistinen ja opetusala, johon

nuorisotyön, liikunnan ja kulttuuritoiminnan koulutukset siirrettiin kulttuurin lohkolta. Erilli-

nen kapea-alainen raittiussihteerikoulutus lakkautettiin. Vuonna 1992 kolmivuotiseksi piden-

netty viittomakielen tulkin koulutus siirrettiin sosiaali- ja terveysalan koulutuslohkosta huma-

nistiseen ja opetusalaan. Samoin sinne siirrettiin toisen asteen perustutkintoihin kuuluva las-

tenohjaajatutkinto, joka ei olisi sosiaalialan yhteydessä todennäköisesti säilynyt kristillisille

arvopohjalle rakentuvana erillisenä tutkintona.

Vuonna 1998 toteutettiin koululainsäädännön kokonaisuudistus. Tällöin määriteltiin koulu-

tusalat koulutuksen järjestämistä ja rahoitusta varten ammatillisesta koulutuksesta annetun

lain (630/1998) nojalla vuoden 1999 alusta voimaan tulleessa asetuksessa ammatillisesta

koulutuksesta (N:o 811/1998, 1§). Tässä yhteydessä vapaa-aika- ja liikunta-ala sai nykyisen

nimensä. Humanistinen ja opetusala-nimikkeen ei katsottu sopivan toiselle asteelle, jolla ei

ole opettajankoulutusta.

10

2000-luku

Vuoteen 2001 mennessä kaikki toisen asteen ammatilliset perustutkinnot pitenivät aloittain

120 opintoviikon laajuisiksi. Vapaa-aika- ja liikunta-ala siirtyi uuteen koulutuspituuteen vii-

meisten joukossa. Uutena tutkintona vapaa-aika-alalle perustettiin viittomakielisen ohjauksen

perustutkinto vuonna 2001. Lastenohjaajan tutkintorakenne muutettiin lapsi- ja perhetyön

perustutkinnoksi, joka sisältää yhden koulutusohjelman, lapsi- ja perhetyön. Tutkintonimike

on edelleen lastenohjaaja.

Taulukko 1.

YHTEENVETO VAPAA-AIKA- JA LIIKUNTA-ALAN KEHITYKSESTÄ1945– Nuorisotyön, liikunnan ja kulttuurin koulutus kansan- ja urheiluopistoissa.

1945– Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa alkoi yksivuotinen nuoriso-ohjaajalinja.

1937– Liikunnanohjaajan koulutus alkoi Suomen urheiluopistossa.

1949– Kirkon nuorisonohjaajien koulutus alkoi.

1974– Kaksivuotinen nuorisotyön opistotutkinto alkoi.

1976– Kirkon nuorisonohjaajien koulutus piteni kolmevuotiseksi.

1981– Kaksivuotinen kulttuuritoiminnan koulutus aloitettiin Alkio- ja Sirola-opistoissa sekä

Työväen akatemiassa.

1982– Kristillisissä kansanopistoissa lastenohjaaja-leikinohjaajakoulutus piteni aikaisemmas-

ta kurssimuotoisesta koulutuksesta vuoden mittaiseksi.

1985– Yksivuotinen viittomakielen tulkin koulutus alkoi Turun kristillisessä opistossa ja sa-

manpituinen opettajan koulutus Rovala- ja Pohjois-Savon-opistoissa

1986– Viittomakielen tulkin kaksivuotinen opintolinja perustettiin. Sitä ei kuitenkaan luettu

vapaa-aikatoiminnan koulutuskokonaisuuteen.

1987– Vapaa-ajan koulutusalalla aloitettiin kulttuurisihteerin, liikunnanohjaajan, nuoriso-

toiminnan ohjaajan, kirkon nuorisotyön ohjaajan ja raittiussihteerin opistoasteiset

opintolinjat (peruskoulupohjaisena 4 vuotta ja ylioppilaspohjaisena 3 vuotta).

1988– Lastenohjaajan opintolinja perustettiin (peruskoulupohjaisena 2,5 vuotta ja ylioppilas-

pohjaisena 1,5 vuotta). Sitä ei kuitenkaan luettu vapaa-aikatoiminnan koulutukseen.

1993–94 Tutkintouudistus. Perustettiin kouluasteiset nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan sekä lii-

kunnan ohjauksen perustutkinnot (80 ov), jotka tuli suorittaa ennen mahdollista jat-

kamista opistoasteiseen 120 opintoviikon tutkintoon.

1994– Kouluasteen ja opistoasteen koulutus eriytyvät omiksi kokonaisuuksikseen.

1995– Uuden koulutuslohkon nimeksi tuli humanistinen ja opetusala, johon nuorisotyön, lii-

kunnan ja kulttuuritoiminnan koulutukset siirrettiin kulttuurin koulutuslohkosta. Viit-

tomakielen tulkin ja lastenohjaajan koulutus siirrettiin sosiaali- ja terveysalan koulu-

tuslohkosta. Raittiussihteerikoulutus lakkautettiin.

1998– Nimi muuttui vapaa-aika- ja liikunta-alan koulutusalaksi. Ensimmäiset asioimistulkki-

11

en ammattitutkinnot järjestettiin näyttökokeena.

2000 Suntion ammattitutkintoja alettiin järjestää näyttökokeena.

–2001 Ammatillisen koulutuksen tutkinnonuudistuksen myötä siirryttiin uuteen 120 opinto-

viikon koulutuspituuteen. Uutena tutkintona vapaa-aika-alalle perustettiin viittomakie-

lisen ohjauksen perustutkinto. Lastenohjaajan tutkintorakenne muuttui lapsi- ja perhe-

työn perustutkinnoksi, lapsi- ja perhetyön koulutusohjelmaan tuli lastenohjaajan tut-

kintonimike.

2001 Uutena tutkintona perustettiin lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto, joka

oli tarkoitus sijoittaa vapaa-aika-alalle, mutta teknisen virheen vuoksi siirtyikin toistai-

seksi sosiaali- ja terveysalan alaisuuteen.

2. PERUSTIEDOT KOULUTUKSESTA

2.1 Yleistä

Vapaa-aika- ja liikunta-alaa ryhdyttiin tarkastelemaan yhtenäisenä koulutuskokonaisuutena

1970-luvulla, kun suunniteltiin koulun uudistusta. Alasta on käytetty vaihtelevia nimikkeitä:

vapaa-aikatoiminta, muut opintolinjat / kulttuurin lohko, humanistinen ja opetusala ja vuoden

1999 alusta vapaa-aika- ja liikunta-ala. Koulutuslinjan ytimen ovat muodostaneet kulttuuri-

toiminta, liikunta- ja nuorisotyö. Siihen on kuulunut myös raittiustyö ja myöhemmin viitto-

makielen tulkkaus ja seurakuntien lapsityö. Käytännössä vapaa-aika- ja liikunta-alaan kuuluu

entinen kouluhallituksen alainen kansan- ja urheiluopistojen ammatillinen koulutus. Lähialoi-

hin voidaan lukea sosiaali- ja terveysala sekä kulttuuriala. Vapaa-aika- ja liikunta-alaan kuu-

luvia koulutuksia onkin siirretty lähialojen kesken alalta toiselle. Ammattikorkeakoulu-

uudistuksessa vapaa-aika- ja liikunta-alan opistoasteinen koulutus siirtyi ammattikorkeakou-

luun vuosina 1997–2000. 1

Vapaa-aika- ja liikunta-alalla järjestetään toimintoja ja tuotetaan palveluja eri-ikäisten ihmis-

ten monipuolista ja yhteisöllistä vapaa-aikaa varten. Samalla edistetään ihmisten terveellisiä

liikuntatottumuksia. Alalla tehtävä työ on ohjaus- ja avustustyötä, jonka tavoitteena on edistää

ihmisen kasvua ja auttaa häntä tunnistamaan voimavaransa, vahvistamaan identiteettiään ja

kehittämään oman elämänsä hallintaa. Alan ammatilliset perustutkinnot ovat kaikki kolme-

vuotisia ja 120 opintoviikon laajuisia.

1 Lähde: Virtala 2000, 154.

12

Nuorisoalan koulutustoimikunnan työkenttään kuuluvat nykyisen toisen asteen koulutus-

luokituksen mukaisesti vapaa-aika- ja liikunta-alan tutkinnoista, vapaa-ajan toiminnoista seu-

raavat:

• nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto

• lapsi- ja perhetyön perustutkinto

• viittomakielisen ohjauksen perustutkinto

sekä aikuisten ammatillisesta koulutuksesta seuraavat ammattitutkinnot:

• asioimistulkin ammattitutkinto

• suntion ammattitutkinto.

Joulukuussa 2001 uutena alan ammattitutkintona on koulutusrakenteeseen lisätty lasten ja

nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto (OPM:n asetus 3.12.2001), jonka opetussuunnitelman

perusteita Opetushallitus ei ole vielä laatinut.

Taulukko 2.

Vapaa-aika- ja liikunta-alan toisen asteen ammatilliset perustutkinnot 1.8.2001 lukien

sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot 26.7.1999 lukien.

Vapaa-aika-ala Liikunta-ala

Ammatilliset perustutkinnot Ammatilliset perustutkinnot

Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto Liikunnanohjauksen perustutkinto

Lapsi- ja perhetyön perustutkinto Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot

Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto Liikuntapaikkojen hoitajan ammatti-

Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot tutkinto

Asioimistulkin ammattitutkinto Liikuntapaikkamestarin erikois-

Suntion ammattitutkinto ammattitutkinto

(Lasten ja nuorten erityisohjaajan Valmentajan erikoisammattitutkinto

ammattitutkinto)

Ammatillisten perustutkintojen laajuus on 120 opintoviikkoa ja koulutuksen kesto kolme

vuotta. Perustutkinnon voi suorittaa oppilaitoksessa tai näyttötutkintona. Koulutus valmistaa

alan perustason tehtäviin. Kolmevuotisen perustutkinnon suorittaneella on yleinen jatko-

13

opintokelpoisuus, jonka mukaan hän on kelpoinen pyrkimään ammattikorkeakouluihin ja yli-

opistoihin.

Näyttötutkintoihin osallistumiselle ei muodollisesti voida asettaa koulutukseen osallistumista

koskevia ennakkoehtoja. Pääsääntöisesti tutkinnot suoritetaan kuitenkin erilaisen valmistavan

koulutuksen yhteydessä. Näyttötutkinnot ovat rakenteeltaan modulaarisia, eli tutkinnon osat

muodostuvat ammattipätevyyden osa-alueista. Näytöt järjestetään ja suoritetaan joustavasti

tutkinnon osa kerrallaan. Koko tutkinnon sijasta tavoitteena voi olla myös tietyn tai tiettyjen

tutkinnon osien suorittaminen. Ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavaan perustutkin-

toon sisältyvät yhteiset opinnot eivät ole pakollisia koulutuksessa, joka valmistaa näyttötut-

kintona suoritettavaan perustutkintoon. Näyttötutkintoina suoritettavissa tutkinnoissa ne si-

sältyvät tutkinnon osien tavoitteisiin ja osaaminen osoitetaan osana ammattitaitoa.2

Perustutkinnon näyttötutkintona suorittaneella on yleinen jatko-opintokelpoisuus ammattikor-

keakouluun. Yliopistoasetuksen nojalla yliopisto voi halutessaan todeta, että myös näyttötut-

kintona suoritettu ammatillinen perustutkinto tuottaa opintoja varten riittävät tiedot ja valmiu-

det ja kelpoisuuden yliopisto-opintoihin3. Yliopistot asettavat kelpoisuusehtoja näyttötutkin-

non suorittaneille, koska yleisten opintojen osa-alueiden osaaminen tulee näyttötutkinnoissa

todennettua vain niiltä osin, kuin ne ilmenevät osana ammattiosaamista.

Ammattitutkinnolla saavutetaan alan ammattipätevyys, ja erikoisammattitutkinnon suorittanut

hallitsee alan vaativimmat työtehtävät. Tutkinto suoritetaan näyttötutkintona, joka edellyttää

yleensä alan tuntemusta, työkokemusta ja koulutusta. Työkokemusta koskevia ehtoja ei näyt-

tökokeisiin osallistumiselle kuitenkaan aseteta.

2.2 Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto

2 Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto. Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttö-

tutkinnon perusteet 2001.3 OPM:n kirje 11.5.1999 drno 21/500/99, laki ammatillisesta peruskoulutuksesta 630/98, asetus ammatillisesta

koulutuksesta 811/98, yliopistoasetus 115/98, laki ammattikorkeakouluopinnoista 255/95, OPM:n määräys kel-

poisuudesta ammattikorkeakouluopintoihin 30.12.1998, drno 18/011/98.

14

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja suunnittelee ja ohjaa lasten, nuorten ja aikuisten vapaa-ajan

toimintaa. Hänen tehtävänään on myös luoda sille edellytyksiä. Nuoriso-ohjauksen erityis-

osaamista on nuorten elinolojen ja elinympäristön kehittäminen.

Työpaikat

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja voi toimia kunnassa, järjestössä, laitoksessa ja yrityksessä sekä

itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Tutkinnon kehitysvaiheet

Nuorisotyöalan koulutusta ryhtyi Suomessa ensimmäisenä järjestämään korkeakoulutuksena

Yhteiskunnallinen Korkeakoulu. Vuonna 1945 alkoi yksivuotinen nuorisonohjaajalinja, josta

kehittyi myöhemmin alempi korkeakoulututkinto. Nuorisonohjaus kuului myös monen kan-

sanopiston opetusalaan.4 Ensimmäisinä vuosikymmeninä nuorisotyön koulutuksessa ei ollut

yhtenäistä järjestelmää, vaan koulutus oli yleensä täysin vapaamuotoista. Järjestöt ja kunnat

kouluttivat pitkään omia ohjaajiaan lyhytkursseilla ja työpaikkakoulutuksessa. Monilla nuori-

sojärjestöillä oli monipuolista koulutusta, joka antoi valmiudet toimia järjestön eri koulutus-

tehtävissä. Kansalais- ja työväenopistoissa ja joissakin kansanopistoissa oli mahdollista suo-

rittaa noin 120 tunnin nuorisotyön peruskurssi, joka antoi valmiudet toimia sivutoimisissa

nuorisotyön tehtävissä. Kurssin opinnot käsittelivät pääasiassa nuorisotyön organisaatiota,

tehtävää, toimintamuotoja ja menetelmiä sekä nuorison asemaa. Lisäksi koulutusaiheina oli

nuoren kehitys, ryhmätoiminta, järjestötoiminta ja johtamistaito. 5

Kirkon nuorisotyöntekijöitä alettiin kouluttaa, kun nuorisotyö voimistui sotien jälkeen. Kir-

kon nuoriso-ohjaajien koulutus aloitettiin syksyllä 1949. Vuodesta 1976 koulutus muuttui

kolmevuotiseksi. 6

Kunnallisen nuorisotyön lakisääteiseksi tuleminen vuonna 1972 nosti esiin kuntien viranhal-

tijoiden kouluttamisen tarpeet. Kaksivuotisen nuorisotyön opistotutkinnon opinnot alkoivat

vuonna 1974. Myös useissa kansanopistoissa annettiin kunnan nuorisonohjaajan virkoihin

kelpoisuuden tuottavaa koulutusta, joka kesti 1-2 vuotta. Koulutusta oli kahdentyyppistä.

4 Virtala, 155.5 Veijola.6 Virtala, 155.

15

Puolueiden ylläpitämät Paasikivi-, Alkio- ja Sirola-opistot sekä Työväen Akatemia antoivat

kaksi vuotta kestävää koulutusta, joka tuotti ensisijaisesti ohjaajia puolueen omiin järjestöihin,

mutta antoi myös yleisen nuorisonohjaajakelpoisuuden. Nuorisotyöaineiden lisäksi opintoihin

kuului yhteiskunnallisia ja aatteellisia sisältöjä. Toinen koulutustyyppi oli kansanopistoissa

järjestetty yksivuotinen koulutus, joka antoi yleisten valmiuksien lisäksi erityisalan koulutuk-

sen: kulttuurin, luovan toiminnan, ilmaisu- ja taideaineiden tai leiri- ja retkitoiminnan paino-

tuksen.7

Vuonna 1982 nuorisotoiminnan ohjaajan koulutus määriteltiin opistoasteiseksi ammatilliseksi

koulutukseksi, jonka Opetushallitus (silloinen Ammattikasvatushallitus) vahvisti 1986. Tut-

kinnon suorittaminen peruskoulupohjaisena kesti neljä ja ylioppilaspohjaisena kolme vuotta.

Peruskoulupohjalta aloittavat suorittivat yleissivistäviä perusaineita sisältävän ensimmäisen

vuosikurssin Haapaveden tai Pohjois-Karjalan opistossa, minkä jälkeen he siirtyivät opiske-

lemaan ylioppilaiden kanssa Kanneljärven, Keski-Suomen tai Peräpohjolan opistoon tai Suo-

men Nuoriso -opistoon. Seurakuntien nuorisotyönohjaajien koulutus järjestettiin samojen pe-

riaatteiden mukaan kuin nuorisotoiminnan ohjaajakoulutus, mutta se painottui erityisesti seu-

rakunnan toimintaan ja teologisiin aineisiin. Koulutusta järjestettiin Luther-opistossa, Helsin-

gin Evankelisessa kansankorkeakoulussa, Raudaskylän kristillisessä opistossa, Suomen raa-

mattuopistossa, Lärkullan opistossa ja Sisälähetysseuran opistossa. 8

Nuorisotoiminnan ohjaajan opistotasoisen koulutuksen tultua valmiiksi alalle alettiin kehittää

ohjaajakoulutuksen aikuiskoulutusta ja oppisopimuskoulutusta, joka vahvistettiin vuonna

1989. Koulutusmuodosta tulikin varsin suosittu. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun

lain mukaan ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa näyttötutkintona, jossa osoitetaan am-

mattitaidon edellyttämät tiedot ja taidot näyttökokein. 9

Opetushallitus uudisti vapaa-ajan toiminnan toisen asteen koulutuksen perusteet vuonna 2001.

Perustutkinnot ovat yhteensä 120 opintoviikon mittaiset. Ne muodostuvat 20 opintoviikon

yhteisistä opinnoista, 90 opintoviikon ammatillisista opinnoista ja 10 opintoviikon vapaasti

valittavista opinnoista.

7 Veijola.8 Veijola.9 Em.

16

Toisen asteen ammatillisten tutkintojen uudistamisen yhteydessä tavoitteena oli parantaa

koulutuksen työelämävastaavuutta. Kaikkiin ammatillisena peruskoulutuksena suoritettaviin

120 opintoviikon laajuisiin perustutkintoihin sisällytettiin vähintään 20 opintoviikon mittainen

työssäoppiminen.

Jatko-opinnot

Kolmevuotisen perustutkinnon suorittaneella on yleinen jatko-opintokelpoisuus, joka oikeut-

taa pyrkimään ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Perustutkinnon näyttötutkintona suo-

rittaneella on yleinen jatko-opintokelpoisuus ammattikorkeakouluun. Luontevia jatkokoulu-

tusväyliä nuoriso- ja vapaa-aika-alan perustutkinnon suorittaneelle ovat muun muassa am-

mattikorkeakouluissa humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinto sekä yliopistoissa kas-

vatus-, valtio- tai yhteiskuntatieteelliset opinnot.

2.3 Lapsi- ja perhetyön perustutkinto

Lapsi- ja perhetyön koulutusohjelmasta valmistunut lastenohjaaja toimii kasvatus- ja ohjaus-

tehtävissä. Työ on kokonaisvaltaista lapsen kasvatusta, hoitoa ja huolenpitoa sekä perhetyötä.

Ennen kaikkea siihen kuuluu varhaiskasvatustyö, mutta toimintaympäristöjen muuttuessa työ

on laajentunut käsittämään koko lapsuuden ja perheen kanssa toimimisen. Lastenohjaajan

tulee tietää ja tuntea lapsen kehitysvaiheet sekä tunnistaa tämän yksilölliset tarpeet kasvun ja

kehityksen eri osa-alueilla. Lastenohjaajan erityisosaamista on kristillinen sekä uskonto- ja

arvokasvatus. Lastenohjaaja toimii lasten ja perheiden parissa niin kirkossa kuin muillakin

yhteiskunnan sektoreilla ja tekee yhteistyötä muiden kasvatustyöhön osallistuvien kanssa.

Kasvatustyö on verkostotyötä, jolla pyritään vaikuttamaan lapsen kasvuympäristöön.

Työpaikat

Alan keskeisiä työympäristöjä ovat seurakunnan lapsi- ja perhetyö sekä päivähoito. Las-

tenohjaaja työskentelee seurakunnan päivä-, perhe- ja avoimissa kerhoissa, perhekahviloissa,

leireillä ja muussa vapaa-ajan toiminnassa. Hän voi olla myös kunnan, yksityisen tai erilaisten

järjestöjen palveluksessa päiväkodissa, perhepäivähoidossa ja leikkitoiminnassa.

17

Tutkinnon kehitys

Seurakuntien päiväkerhotoiminta syntyi 1970-luvulla, kun kristillisissä kansanopistoissa ryh-

dyttiin järjestämään siihen koulutusta. Aluksi järjestettiin vain kursseja, mutta lukuvuodesta

1982–83 jo yksivuotista lastenohjaaja-leikinohjaajakoulutusta. Keskiasteen koulutusta las-

tenohjaajan opintolinjasta tuli vuonna 1988. Varhaiskasvatuksen koulutuksena se sijoitettiin

aluksi vuonna 1992 sosiaalialan yhteyteen, mutta siirrettiin vuonna 1995 silloiseen humanisti-

seen ja opetusalaan.

Jatko-opinnot

Kolmivuotisen perustutkinnon suorittaneella on yleinen jatko-opintokelpoisuus, joka oikeut-



tusväyliä lapsi- ja perhetyön perustutkinnon suorittaneelle ovat muun muassa ammattikorkea-

kouluissa kirkon nuorisotyönohjaajan tai diakonin virkoihin kelpoisuuden tuottava sosiaali- ja

kasvatusalan sosionomitutkinto sekä yliopistoissa kasvatus- ja erityiskasvatustieteen opinnot.

2.4 Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto

Viittomakielisen ohjauksen koulutusohjelmasta valmistunut viittomakielen ohjaaja toimii

viittomakielisen yhteisön sekä viittomia kommunikaatiossaan hyödyntävien henkilöiden ohja-

us- ja avustustehtävissä.

Työpaikat

Viittomakielen ohjaaja voi toimia kouluissa, oppilaitoksissa, päiväkodeissa, hoitolaitoksissa

sekä erilaisilla kursseilla, leireillä ja kerhoissa esimerkiksi henkilökohtaisena avustajana tai

ohjaajana. Hän voi tarjota tukihenkilöpalvelujaan myös oman yrityksensä kautta.

Tutkinnon kehitys

Kouluhallituksessa ryhdyttiin vuonna 1983 laatimaan suunnitelmia viittomakielen koulutuk-

sen järjestämiseksi. Vuonna 1985 viittomakielen tulkin yksivuotinen koulutus alkoi Turun

kristillisessä opistossa ja samanpituinen opettajan koulutus Pohjois-Savon opistossa ja Rovala

-opistossa. Ammatillisen koulutuksen järjestelmään viittomakielentulkin koulutus tuli kaksi-

vuotisena ylioppilaspohjaisena opistotutkintona vuonna 1986, mutta sitä ei vielä tuolloin lu-

ettu vapaa-aikatoiminnan koulutuskokonaisuuteen. Vuonna 1992 koulutus sijoitettiin sosiaa-

18

lialan yhteyteen, josta se vuonna 1996 siirrettiin silloiseen humanistiseen ja opetusalaan.

Viittomakielen kohdalla alalta on puuttunut jatko-opintojen kannalta soveltuva perustutkinto,

joten vuonna 2001 perustettiin toisen asteen ammatilliseksi tutkinnoksi viittomakielen ohjaa-

jan perustutkinto.

Jatko-opinnot

Kolmevuotisen perustutkinnon suorittaneella on yleinen jatko-opintokelpoisuus, joka oikeut-



tusväyliä viittomakielisen ohjauksen perustutkinnon suorittaneelle ovat ammattikorkeakou-

luissa humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinto, esimerkiksi viittomakielen tulkin am-

mattikorkeakoulututkinto, joka on 160 opintoviikon laajuinen syksystä 2003 lähtien. Yliopis-

toissa luontevia jatkokoulutusväyliä ovat kasvatustieteelliset opinnot, esimerkiksi viittoma-

kielinen luokanopettajakoulutus, viittomakielen aineenopettajakoulutus ja erityisopettajakou-

lutus.

2.5 Asioimistulkin ammattitutkinto

Pakolaisille järjestettyjen tulkkaus- ja käännöspalvelujen kehittyminen Suomessa 10

Euroopan ulkopuolisten kielten tulkkaus- ja käännöspalveluja alettiin tarvita Suomessa 1970-

luvun lopulla, kun maamme otti vastaan vietnamilaisia pakolaisia. Kiintiöpakolaisten vas-

taanotto vakiintui 1980-luvun puolessa välissä ja seuraavan vuosikymmenen alusta myös tur-

vapaikanhakijoiden määrä alkoi maassamme nousta. Euroopan ulkopuolisten kielten tulkkaus-

ja käännöspalveluja tarvittiin yhä useammin eri puolilla maata. Tulkit etsittiin aikaisemmin

tulleiden, suomen kieltä oppineiden pakolaisten joukosta.

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrän kasvaessa koettiin tarpeelliseksi kehittää tulk-

kauspalveluja. Sosiaalihallitus teki sopimuksen tulkkaus- ja käännöspalveluiden ostamisesta

yksityiseltä, erityisesti tähän tarkoitukseen vuonna 1990 perustetulta Tulkkikeskus Lingua

Nordica Oy:ltä, jonka toiminnan tavoitteena oli tuottaa tulkkaus- ja käännöspalveluita kun-

nille ja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksille. Tulkkikeskuksen tehtävänä oli myös

10 Maahanmuuttajille tarkoitettujen tulkkaus- ja kielipalvelujen kehittämissuunnitelma. Työministeriö.

19

kouluttaa tulkkipalveluiden käyttäjiä, rekrytoida ja kouluttaa uusia tulkkeja sekä järjestää jat-

kokoulutusta jo työssä oleville tulkeille. Lingua Nordica on edelleen ainoa valtakunnallisesti

toimiva asioimistulkkausta tarjoava keskus.

Turvapaikanhakijoiden ja kuntiin sijoittuvien pakolaisten määrä nousi voimakkaasti vuosina

1992–94. Tulkkipalvelujen tarvetta lisäsi myös entisen Neuvostoliiton alueelta Suomeen

suuntautuva paluumuutto. Vastaanottavien kuntien tulkkaus- ja käännöspalvelujen varmista-

miseksi alettiin perustaa alueellisia tulkkikeskuksia.

Tällä hetkellä maassa toimii seitsemän alueellista tulkkikeskusta: Tampereella, Lahdessa, Tu-

russa, Vaasassa, Jyväskylässä, Oulussa ja Helsingin seudun asioimistulkkikeskus Vantaalla.

Alueellisia tulkkikeskuksia ylläpitävät kunnat. Niiden työntekijät ovat kunnan työntekijöitä,

jotka noudattavat kunnallista työehtosopimusta.

Tulkkaus- ja käännöspalveluita annetaan Suomessa yli 60 kielellä, joista useimmin käytettyjä

on noin 30. Tärkeimmät Euroopan ulkopuolisista kielistä ovat arabia, kurdi, farsi, somali ja

vietnam. Eurooppalaisista kielistä venäjä, albania, bosnia/serbokroatia, viro, ranska ja turkki

ovat tavallisia asioimistulkkauksen kieliä.

Suomessa huomattava osa asioimistulkeista kuuluu ensimmäisen polven maahanmuuttajiin ja

usein pakolaisperustein maahan tulleisiin henkilöihin. Tulkin taitoja on pyritty välittämään

erimittaisilla asioimistulkkauksen koulutusjaksoilla, jotka on toteutettu työvoimapoliittisena

aikuiskoulutuksena. Suuri osa tulkkeina työskentelevistä on oppinut ammatin näiden kurssien

lisäksi käytännössä. Ensimmäinen ammattitutkintolain mukainen tulkkitutkinto järjestettiin

näyttökokeena vuoden 1998 alussa arabian, soranin ja somalin kielen tulkeille, joiden toinen

työkieli oli suomi. Tavoitteena on järjestää tutkintotilaisuudet kaikissa Suomessa harvinaisissa

pakolaiskielissä lähitulevaisuudessa.

Tulkkien ammattitaidon mittaaminen oli pitkään alan ongelma. Asioimistulkkitutkinnolla mi-

tataan ja varmistetaan tulkkien ammattitaitoa sekä tavoitellaan yhtenäistä koulutusta. Vuonna

1994 voimaan tulleen ammattitutkintolain (306/94) myötä Opetushallituksessa laadittiin asi-

oimistulkin ammattitutkinnon perusteet. Tällä hetkellä on voimassa laki ammatillisesta ai-

kuiskoulutuksesta (631/98).

20

Ammattialan kuvaus ja koulutus

Tulkkausta tarvitaan, kun ei ole yhteistä kieltä tai kun on ehdottoman tärkeää, että viestit tule-

vat oikein ymmärretyiksi. Asioimistulkkaus auttaa yksityishenkilöitä ja viranomaisia kommu-

nikoimaan keskenään kieli- ja kulttuurimuurista huolimatta. Tulkkausta tarvitaan myös päi-

vittäisessä arkielämässä, esimerkiksi koulunkäynnissä tai lääkärin vastaanotolla. Tulkkauksen

avulla henkilö kykenee täysivaltaisesti huolehtimaan velvollisuuksistaan ja oikeuksistaan yh-

teiskunnassa. Lisäksi asioimistulkkia tarvitaan erilaisissa tilaisuuksissa, kuten seminaareissa

ja opetustilanteissa. Työ voi olla myös etätulkkausta puhelimen ja videon välityksellä. Etä-

tulkkaus sopii erityisesti silloin, kun etäisyydet ovat pitkät ja tulkattavat asiat selkeitä ja

luonteeltaan informatiivisia.

Asioimistulkilla on viestintätilanteessa puhtaasti viestinnällinen ammattirooli. Asioimistulkki

ei asioi, hän yksinomaan tulkkaa asioimistilanteessa käytetyt puheenvuorot. Tulkin vastuulla

on välittää viestit, sanomat ja ajatukset. Hän selvittää myös sanoman ymmärtämisen kannalta

oleellisia kulttuuritaustoja.

Asioimistulkin ammattitaito hankitaan opiskelemalla ammattiin. Koulutusta on yliopistota-

solla, toisella asteella ammatillisena aikuiskoulutuksena ja yksityisellä sektorilla.

Asioimistulkin ammattitutkinnon suorittamiselle ei aseteta koulutusta tai työkokemusta kos-

kevia ehtoja. Asioimistulkin taidot voi osoittaa suorittamalla ammattitutkintolain mukaisen

näyttötutkinnon. Tutkintoon kuuluu seuraavat osat:

•asioimistulkin työn eettiset ja juridiset perusteet

• viestintä, työkielen hallinta, kulttuuri- ja asiatiedon hallinta

• tulkkaus

• yrittäjyys.

Asioimistulkki on ammattipuhuja, jolta edellytetään kielen ja kulttuurin tuntemuksen lisäksi

soveltuvuutta ja harjaantuneisuutta viestintään, selkeää artikulointia ja häiriötöntä, miellyttä-

vää puheilmaisua.

21

Ongelmalliseksi on koettu11, että asioimistulkkikoulutuksesta puuttuu varsinainen perustut-

kinto ja siinä on mahdollista suorittaa vain ammattitutkinto. Ammatti- ja erikoisammattitut-

kinnot on tarkoitettu perustutkintojen jatkotutkinnoiksi, joten toisen asteen koulutuksessa on

tältä osin epäjohdonmukaisuutta. Asioimistulkin tutkinnon suoritettuaan henkilö on suoritta-

nut ensin ns. jatkotutkinnon, ja jos hän haluaa laajentaa asiantuntemustaan suorittamalla jon-

kin perustutkinnon, hän joutuu palaamaan alemman tason tutkintoon.

Asioimistulkit toimivat tulkkikeskuksissa tai freelance-tulkkeina, joilla on usein sopimus

tulkkikeskuksen kanssa. Tulkkikeskukset ovat toimistoja, jotka välittävät tulkin tarvitsijoille

tulkkaus- ja käännöspalveluja. Välittäjä ottaa tilauksen vastaan ja ohjaa sen vapaana olevalle

tulkille sovittaen yhteen tulkkien osaamisalueet ja vahvuudet sekä tulkin tarvitsijan tarpeet ja

toiveet.

Tulkkikeskuksissa tuetaan maahanmuuttajatyöntekijöitä oppimaan työn ohessa lisää suomen

kieltä, perehtymään yhteiskunnan toimintatapaan ja työelämään sekä ylläpitämään omaa äi-

dinkieltään. Lisäksi järjestetään tarvittaessa työnohjausta ja ohjataan jatko- ja täydennyskou-

lutukseen.

2.6 Suntion ammattitutkinto

Suntion tehtävät ovat kehittyneet sivutoimisesta kirkon ja hautausmaan hoidosta sekä seura-

kunnan taloudenpidosta kohti monialaista palvelutyön ammattilaisuutta. Seurakunnan tehtävi-

en laajentuessa suntion tehtävät ovat laajentuneet ja monipuolistuneet sekä erikoistuneet.

Tutkinnon suorittaminen

Suntion ammattitutkintoja alettiin järjestää vuonna 2000, mutta kansanopisto-opintoina alan

koulutusta on ollut tarjolla jo pitkään. Esimerkiksi Jyväskylän kristillinen opisto on antanut

alan koulutusta jo parikymmentä vuotta.

Suntion ammattitutkinto suoritetaan näyttötutkintona yksi tutkinnon osa kerrallaan, niin että

tutkinnon suorittajan ammattitaitoa verrataan tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksiin.

11

Opetusalan koulutustoimikunnan alaisuudessa toimineen nuoriso- ja kulttuurialan jaoston pöytäkirjat.

22

Näyttökokeissa arvioidaan ammatilliset ydintaidot, työn perustana olevan tiedon hallinta,

työmenetelmien, työvälineiden ja materiaalien hallinta sekä työprosessien hallinta.

Suntion ammattitutkinto muodostuu kahdesta pakollisesta ja kolmesta valinnaisesta tutkinnon

osasta. Tutkinnon kaksi pakollista osaa ovat jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset ja

seurakunnan tilaisuudet sekä seurakunnan kiinteistöjen ja viheralueiden hoito. Seuraavista

valinnaisista osista on suoritettava yksi: hautausmaat ja kiinteistöt, ruokapalvelu ja viihtyi-

syys, yrittäjyys.

Tutkinnon tavoitteita

Tutkinnon suorittaneen tulee hallita erilaisten jumalanpalvelusten, kirkollisten toimitusten ja

seurakunnan tiloissa vietettävien tilaisuuksien etukäteisjärjestelyt ja jälkityö, toimitusten suo-

rittajien avustaminen ja niihin osallistujien opastus. Työtä koskevat kirkkolain säädökset ja

seurakunnan ohje- ja johtosäännöt hänen pitää tuntea, ja ottaa työssään huomioon kirkkovuo-

teen liittyvä kristillinen symboliikka. Tutkinnon suorittaneelta vaaditaan myös ihmissuhde-

taitoja, koska työ edellyttää seurakuntalaisten kohtaamista ja palvelemista heidän erilaisissa

elämäntilanteissaan. Tavoitteena on, että tutkinnon suorittanut osaa käyttää kellonsoittolait-

teita soitto-ohjesäännön mukaan ja huolehtia äänentoisto- ja AV-välineiden toimintakunnosta.

Hänen on myös osattava hoitaa yleisimpiä sisäkasveja ja tunnettava kukkasidonnan ja -

asettelun pääperiaatteet. Seurakunnan kiinteistöjen hoitamisen perusteet ja työtavat sekä kiin-

teistönhoidon sopimuksiin liittyvät perusasiat on hallittava. Tutkinnon suorittaneen tulee tie-

tää myös ylläpito- ja perussiivoukseen liittyvät menetelmät, aineet ja välineet. Ympäristön-

hoito- ja huoltotyöt eri vuodenaikoina sekä työhön liittyvät jätehuoltoa koskevat lait on hal-

littava. Ammattitaitoon kuuluu myös, että osaa perehdyttää uuden työntekijän tai opiskelijan

tehtävään ja ohjata hänen työskentelyään.

Suntion tutkinnon voi suorittaa tällä hetkellä Jyväskylän ja Raudaskylän kristillisessä opistos-

sa sekä Sisälähetysseuran oppilaitoksessa, jotka ovat myös olleet aktiivisia tutkinnon perus-

teiden laatimisessa. Syksyllä 2002 järjestämissopimus on solmittu Turun kristillisen opiston

kanssa. Järjestämissopimusta on hakenut myös Kristliga folkhögskola i Nykarleby, ja muuta-

mat muutkin oppilaitokset ovat ilmaisseet mielenkiintoa suntion ammattitutkintoa kohtaan.

Työtehtävät

23

Tutkinnon suorittaneet toimivat seurakunnan tilojen ja tilaisuuksien järjestely-, valmistelu- ja

avustustehtävissä sekä kiinteistöjen ja hautausmaiden hoito- ja huoltotehtävissä. Suntiot voi-

vat olla seurakunnan koon mukaan joko erikoistuneita tiettyihin työtehtäviin tai vastuussa

koko toimialasta. Suurissa seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä, joissa toiminta on laajaa ja

kiinteistöjä paljon, tiettyihin työtehtäviin erikoistuminen (esimerkiksi vahtimestarin, hautaus-

maatyöntekijän, varsinaisen kirkossa toimivan suntion, emännän jne. tehtäviin) on välttämä-

töntä. Pienissä seurakunnissa sama työntekijä hoitaa koko laajaa toimialaa yleensä seurakun-

tamestarin nimikkeellä, mikä edellyttää monialaista ammatillisuutta.

2.7 Vapaa-ajan alan ammatillisen koulutuksen aloituspaikat

Koulutuksen kysyntä

Koulutukseen hakeneiden määrät heijastavat alakohtaisen suosion lisäksi yhteiskunnallista

tilannetta. 1990-luvulla talouden lama, julkisen sektorin säästötarpeet, nuorisotyöttömyys ja

työelämän rakennemuutokset muokkasivat koulutuksen sisältöjä, kysyntää ja tarjontaa.

Vuosina 1997–1999 ammatilliseen toisen asteen koulutukseen yhteishaussa hakeneiden mää-

rät vähentyivät noin 10 prosentilla. Vapaa-ajan alalle hakeneiden määrä väheni vajaalla 14

prosentilla: vuonna 1997 hakijoita oli 922 ja 1999 enää 795. Vuonna 2000 hakijoiden määrä

kasvoi lähes kaksinkertaiseksi (1 552) edellisvuoteen verrattuna, minkä jälkeen se lähti jälleen

laskuun (1 464 hakijaa vuonna 2001).

Kuva 1.

Vapaa-aika- ja liikunta-alan koulutukseen hakeneet vuosina 1997–2001

24

922781 795

1 552

600

800

1000

1200

1400

1600

1997 1998 1999 2000 20

Taulukko 3.

Vapaa-ajan ala Ensisijaisesti ha-

keneet

Aloittaneet Aloittaneet/1.sij.

hakeneet %

1998 729 227 31,1 %

1999 727 232 31,9 %

2000 1552 517 33,3 %

2001 1464 607 41,5 % Lähde: Opetushallitus, Yhteishakujärjestelmän rekisterit

Vapaa-ajan ala on kasvanut vuosina 1997–2001 voimakkaasti. Ensisijaisten hakijoiden määrä

kasvoi aikajaksolla kaksinkertaiseksi. Myös hakijoiden pääsy koulutukseen helpottui, vuonna

2001 reilu 40 prosenttia ensisijaisista hakijoista pääsi aloittamaan koulutuksen, 10,4 prosenttia

enemmän kuin vuonna 1998. Ruotsinkieliseen koulutukseen pääsee jonkin verran suomenkie-

listä helpommin: koulutukseen ensisijaisesti hakeneista hiukan alle kolme neljästä pääsee

aloittamaan koulutuksen.

Taulukko 4.

Ammatillisen koulutuksen täyttöaste (%) vapaa-ajan alalla vuosina 1993,

1995, 1997, 1998 ja 2000

Vapaa-ajan ala 1993 1995 1997 1998 2000

Toinen aste 93 98 92 101 98 Lähde: Opetushallitus, Opti-tietokanta 2001.

25

Koulutuksen täyttöaste eli koulutuksen aloittaneiden määrä aloituspaikkoihin nähden kuvastaa

myös alan suosiota, joka puolestaan vaikuttaa alan aloituspaikkojen lisäämispaineeseen. Va-

paa-ajan alan toisen asteen koulutuksen täyttöaste vuonna 1997 oli 7 prosenttia kaikkien alo-

jen täyttöastetta suurempi (85 %). Vuonna 2000 vastaavat luvut olivat 11 prosenttia ja 87 pro-

senttia. Verrattaessa vapaa-ajan alan täyttöastetta sosiaali- ja terveysalaan on vapaa-ajan ala

ollut toisen asteen koulutuksessa suositumpi kuin sosiaali- ja terveysala, ja opisto- ja ammat-

tikorkeakoulutuksessa sosiaali- ja terveysala puolestaan on ollut vapaa-ajan alaa suositumpi.

Sosiaali- ja terveysalan täyttöaste oli toisen asteen koulutuksessa 85 prosenttia vuonna 1997 ja

91 prosenttia vuonna 2000. Opisto- ja ammattikorkeakoulutuksen täyttöaste on kyseisellä

alalla ollut 99 prosenttia vuonna 1997 ja 100 prosenttia vuonna 2000.

Koulutuksen tarjonta

Ammatilliseen perustutkintoon johtavaan koulutukseen on tullut yhteensä 1 706 aloituspaik-

kaa lisää vuodesta 1996 vuoteen 2000. Aloituspaikkojen määrä oli korkeimmillaan vuonna

1998, laski seuraavana vuonna 1 852 paikalla ja nousi taas vajaalla 600 paikalla vuonna 2000.

Taulukko 5. Tutkintoon johtavan ammatillisen peruskoulutuksen toisen asteen aloitus-

paikat vuosina 1996–2000

1996 1997 1998 1999 2000 Muutos

1996–2000

Muutos

1999–2000

53 099 54 346 56 065 54 213 54 802 1 703 589Lähde: Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001, 61.

Merkittävä syy aloituspaikkojen lisääntymiseen on ollut nuorisotyöttömyyden torjuminen ja

tietyillä aloilla vallitseva työvoimapula. Vuodesta 1992 vuoteen 1998 aloituspaikat ovat li-

sääntyneet kaikilla koulutusaloilla yhteensä 20 prosentilla. Vapaa-aika-alalla ammatillisen

peruskoulutuksen aloituspaikat lisääntyivät merkittävästi em. vuosien aikana: 157 paikasta

466 paikkaan eli aloituspaikkojen määrä kasvoi kolminkertaiseksi.

26

Taulukko 6. Tutkintoon johtavan ammatillisen peruskoulutuksen toisen asteen aloitus-

paikat vuosina 1997–2002 vapaa-aika -alalla

1997 1998 1999 2000 2001 2002 Muutos

1998- 2002

536 466 548 674 773 941 475Lähde: Opti-tietokanta 7/2002.

Kuva 2.

Vapaa-ajan alan ammatillisen koulutuksen aloituspaikat vuosina 1997–2002

388 401 418

557

687

14865

130 117 86

536466

548

674773

16 1476 92 52

0100200300400500600700800900

1000

1997 1998 1999 2000 2001

Alo

itusp

aika

t

Nuoret Aikuiset Yhteensä Aikuisten lisäkou

Lähde: Opti-tietokanta 7/2002.

Vapaa-aika-alalla nuorten aloituspaikkojen määrä on noussut 41 prosentilla vuodesta 1997

(388 aloituspaikkaa) vuoteen 2002 (677 aloituspaikkaa, kun vuonna 2001 uutena tutkintona

tullutta viittomakielisen ohjauksen perustutkintoa ei verrannollisuuden säilyttämiseksi lasketa

mukaan). Aikuisten aloituspaikkojen määrä on ollut vaihteleva, tällä hetkellä se on nou-

susuuntainen.

27

Lapsi- ja perhetyön perustutkinnon nuorten aloituspaikat ovat lisääntyneet 37 prosentilla vuo-

den 1997 tasosta (158 aloituspaikkaa) vuoteen 2002 (251 aloituspaikkaa). Aikuisten aloitus-

paikkojen määrä on vaihdellut vuosina 1997–2002 huomattavasti: 107 aloituspaikkaa vuonna

1997 ja 30 vuonna 2001. Vuonna 2002 aloituspaikkoja oli aikuisille 159. Nuoriso- ja vapaa-

ajan ohjauksen perustutkinnon nuorten aloituspaikat ovat lisääntyneet 46 prosenttia vuoden

1997 tasosta (230 aloituspaikkaa) vuoden 2002 aloituspaikkoihin (426) verrattuna. Aikuisten

aloituspaikkoja on ollut enimmillään 41 (vuonna 2002) ja vähimmillään 20 (vuosina 1998 ja -

99). Viittomakielisen ohjauksen aloituspaikkoja oli perustutkinnon alkamisvuotena (vuonna

2001) 42 ja vuonna 2002 paikkojen määrä nousi 62:teen.

Kuva 3.

Nuoret Aikuiset Yhteensä

Lähde: Opti 7/2002

Kuva 4.

Lastenohjaajan perustutkinnon aloituspaikat vuosina 1997–2002

230

40

270215

20

235231

20

251

345

0

345372

36

408426

40

467

0

50100150200250

300

350

400

450

1997 1998 2000 2001 2002

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan perustutkinnon aloituspaikat vuosina 1997–2002

Alo

itus p

aika

t

1999

28

Lähde: Opti 7/2002

Ammattitutkinnoista asioimistulkkien aloituspaikkojen määrä on ollut tasaisesti 14–16 tasolla

lukuun ottamatta vuosia 1999 (76 aloituspaikkaa) ja 2000 (32 aloituspaikkaa). Suntion am-

mattitutkinnon aloituspaikkoja oli 60 vuonna 2000, 30 vuonna 2001 ja 63 vuonna 2002. Am-

mattitutkintojen aloituspaikkojen määrä on vapaa-ajan alalla kasvanut runsaasti vuodesta

1997, jolloin alalla oli vain 16 aloituspaikkaa, vuoteen 2002, jolloin niitä on jo 134.

Vapaa-aika- ja liikunta-ala oli kolmanneksi eniten kasvanut koulutusala viime vuosikymme-

nen lopulla. Alan aloituspaikkojen osuus kaikista aloituspaikoista kasvoi 0,8 prosenttia vuo-

desta 1996 vuoteen 2000 mennessä. Kulttuuriala kasvoi voimakkaimmin (1,7 %) ja kaupan ja

hallinnon ala toiseksi voimakkaimmin (0,9 %).

Taulukko 7. Vapaa-aika- ja liikunta-alan osuus (%) kaikista aloituspaikoista

1996 1997 1998 1999 2000 Muutos %

1996/2000

0,6 1,2 1,0 1,3 1,4 0,8Lähde: Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001, 62.

2.8 Tutkinnon suorittaneet

158186 187 212

273 25

10845

110 117

50

159

266231

297329 323

410

655

0 50 100 150 200 250 300 350

1997 1998 1999 2000 2001 2002

Nuoret Aikuiset Yhteensä Aikuisten lisäkoulutus

Alo

itus p

aika

t

29

Viime vuosikymmenen lopulla ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden määrä kaiken

kaikkiaan väheni: 11 prosentilla vuodesta 1995 vuoteen 1998. Vapaa-aika- alalla tutkinnon

suorittaneiden määrä kuitenkin kasvoi noin kolminkertaiseksi: vuonna 1995 vapaa-aika- ja

liikunta-alalla suoritettiin 120 tutkintoa12 ja vuonna 1997 vapaa-ajan alalla 393 tutkintoa13.

Vapaa-aika- ja liikunta-ala on kasvattanut osuuttaan ammatillisessa peruskoulutuksessa suo-

ritetuista tutkinnoista yhdellä prosentilla vuosina 1995–1998.

Taulukko 8. Vapaa-aika- ja liikunta-alan tutkintojen %-osuus kaikista ammatillista pe-

rustutkinnoista vuosina 1995–1998

1995 1996 1997 1998

0,3 % 0,6 % 1,0 % 1,3 %Lähde: Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001, 64.

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen sekä lapsi- ja perhetyön perustutkintojen suoritusmäärät

ovat pysyneet melko tasaisina vuosina 1997–2000. Näyttötutkintoina suoritettiin nuoriso- ja

vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnoista vuonna 1997 ja 1998 noin kuusi prosenttia, vuonna

1999 kahdeksan prosenttia ja vuonna 2000 jo 35 prosenttia. Lastenohjaajan perustutkinnoista

näyttöinä suoritettujen osuus on ollut näinä vuosina 62–85 prosenttia. Perustutkinto-

opiskelijoista näyttötutkinnon suorittajat ovat iältään keskimäärin kymmenen vuotta koulu-

muotoisesti opiskelevia vanhempia. Näyttötutkinnon suorittajilla on myös hiukan harvemmin

ylioppilastutkinto, ero on nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan tutkinnon suorittaneiden joukossa

noin kuusi prosenttia ja lastenohjaajan tutkinnon suorittaneissa alle kaksi prosenttia. Nuoriso-

ja vapaa-ajan ohjaajan tutkinnon koulumuotoisesti suorittaneista noin kolmasosa on miehiä ja

näyttötutkinnon suorittaneista noin 44 prosenttia. Lastenohjaajan tutkinnon suorittajat ovat

pääosin naisia, näyttötutkinnon suorittajista naisia on jopa 98 prosenttia.

Ammattitutkinnoista asioimistulkkien suoritettujen tutkintojen määrä on kaksinkertaistunut

vuosittain 1997–2000 välisenä aikana. Suntion ammattitutkinnot alkoivat vuonna 2000, jol-

loin tutkinnon suoritti 12 henkilöä.

12 Lähde: Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001, 64.13 Lähde: Tilastokeskus AMO_0a5.

30

Taulukko 9.VAPAA-AJAN ALAN TOISELLA ASTEELLA SUORITETUT TUTKINNOTVUOSINA 1997–2000

Perustutkinnot1997 1998 1999 2000 Yht. Miehiä

% (ka)Naisia % (ka)

Keski -ikä (ka)

Tutkinnonsuorittaneillaylioppilastut-kinto %

Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan perustutkinto

173 190 155 182 700* 32,3 67,7 21,1 25,2

Näyttötutkinto 10 12 12 64 98* 43,8 56,2 29,2 18,8Lapsi- ja perhetyön pe-rustutkinto(Lastenohjaaja)

114 104 121 97 436* 5,3 94,7 19,5 25,4

Näyttötutkinto 96 67 75 82 320* 1,9 98,1 33,1 23,7Perustutkintojayhteensä

393 373 363 425 1551* 79,2 25,7 23,3

Joista näyttötutkintojayhteensä

106 79 87 146 418* 22,9 77,1 31,2 21,3

AmmattitutkinnotAsioimistulkin amm.t. 0 9 10 20 39* 23,5 76,6 37,5 17,3Suntion ammattitutk. 0 0 0 12 12 83,3 16,7 36 16,7Ammattitutkinnot yh-teensä

0 0 10 32 51

Kaikki yhteensä 393 382 373 457 1605 31,7 68,3 29,4 21,2

Lähde: Tilastokeskus AMO_0a5.

Tähdellä (*) merkityissä kohdissa ilmoitetaan Tilastokeskuksen AMO_0b5- tilaston mukaiset

luvut, jotka poikkeavat pääasiallisen lähdetilaston luvuista. Edellä mainitun tilaston mukaan

suoritettiin 714 nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan perustutkintoa, joista näyttötutkintoja 66, lap-

si- ja perhetyön perustutkintoja 643, joista näyttötutkintoja 309, sekä perustutkintoja yhteensä

1 357, joista näyttötutkintoja 375. Tämän tilaston mukaan asioimistulkkien ammattitutkintoja

oli 38.

Vapaa-ajan alalla suoritettiin näyttötutkintoina 27 prosenttia kaikista perustutkinnoista. Valta-

osa lapsi- ja perhetyön perustutkinnoista suoritettiin näyttötutkintoina. Näyttötutkintojärjes-

telmä on kehitetty lähinnä työssäkäyvän aikuisväestön tarpeisiin. Näyttöihin valmistavaa

koulutusta järjestetään oppilaitoksissa ja oppisopimuskoulutuksena, joka soveltuu ammatilli-

seen perus- ja lisäkoulutukseen. Lisäkoulutusta on ammatti- ja erikoisammattitutkintoon val-

mistava oppisopimuskoulutus sekä muu kuin näyttötutkintoon valmistava lisäkoulutus. Esi-

merkiksi vuonna 1999 vapaa-ajan alan oppisopimuskoulutukseen osallistui 1 076 opiskelijaa.

Näyttötutkintojen osatutkintoja suoritettiin 459 vuonna 2000.

31

3. TUTKINNON SUORITTANEIDEN SIJOITTUMINEN

3.1 Työllisyys 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa

Taulukko 10. Tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen työelämään ja koulutukseen (…ei tietoja)

Tutkintoja kpl Työlliset % Työttömät % Opiskelijat % Muut %

Tutkintosuoritettu

1995 1997–2000

1995 1997–2000

1995 1997–2000

1995 1997–2000

1995 1997–2000

Toinenaste

38 297 152 856 41,5 63,3 27,4 15,0 21,8 10,8 9,3 10,9

Opistoaste 21 916 65,7 18,0 10,5 5,8

Amm.kor-kea-aste

2 822 74,8 11,1 10,7 3,3

AMK 1 611 30 403 72,7 84,7 14,5 6,6 7,0 3,8 5,8 4,9

Yhteensä 78 878 183 259 56,6 … 20,4 … 15,7 … 7,3 …

Lähteet: Vuoden 1996 tiedot Ammatillinen koulutus…, Vuonna 1995 ammatillisen tutkinnon suorittaneiden

toiminta vuoden 1996 lopussa (s. 247) sekä vuoden 2000 tiedot Tilastokeskuksen tilasto AMO_0b5.

Vuonna 1995 suoritettiin kaikilla koulutusaloilla ja -asteilla yhteensä kaikkiaan 78 880 tut-

kintoa. Vuoden 1996 lopussa näistä tutkinnon suorittaneista 57 prosenttia oli työllistynyt, 20

prosenttia työttömänä, 16 prosenttia opiskeli ja 7 prosenttia kuului ryhmään muut. Toisen

asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyys parantui vuosikymmenen lopulla noin kolmannek-

sella ja työttömyys lähes puolittui vuoden 1996 tasoon nähden. Työllisyystilanne heijastuu

myös tutkinnon suorittaneiden jatko- ja lisäopiskeluun, joka oli puolet yleisempää vuosikym-

menen puolivälissä kuin sen lopussa. Mitä korkeamman asteen tutkinnon henkilö oli suoritta-

nut, sitä paremmin hän oli työllistynyt.

3.2 Vapaa-ajan alan tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen työelämään ja koulutukseen

Humanistiselta ja opetusalalta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 78 prosenttia

sijoittui töihin vuonna 1996. Opistoasteen koulutuksen käyneistä 63 prosenttia ja alemman

korkeakoulututkinnon suorittaneista 60 prosenttia oli töissä. Sen sijaan ammatillisen perus-

koulutuksen suorittaneista vain 35 prosenttia oli töissä ja 24 prosenttia työttömänä vuoden

32

kuluttua valmistumisesta. Noin 35 prosenttia näistä perustutkinnon suorittaneista jatkoi opis-

kelua.14

Taulukko 11. Vuonna 1995 tutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toimintavuoden 1996 lopussa

Toiminta vuoden 1996 lopussaHumanistinenja opetusala(Vapaa-aika- jaliikunta-ala)

Tutkintovuonna1995 %

Työlliset %

Työttömät %

Opiskelijat %

Muut %

Kouluaste, toi-nen aste

252 89 35,3 61 24,2 88 34,9 14 5,6

Opistoaste 451 285 63,2 76 16,9 69 15,3 21 4,7Alempikk.tutkinto

959 573 59,7 119 12,4 181 18,9 86 9,0

Ylempikk.tutkinto

2 907 2 272 78,2 243 8,4 242 8,3 150 5,2

Lisensiaattitut-kinto

228 173 75,9 10 4,4 35 15,4 10 4,4

Tohtorin tutkin-to

121 101 83,5 3 2,5 7 5,8 10 8,3

Muu opintoaste 73 64 87,7 2 2,7 6 8,2 1 1,4YHTEENSÄ 4 991 100 3 557 71,3 514 10,3 628 12,6 292 5,9Sosiaali- ja ter-veysala yht.(Vertailu)

17 632 100 11516 65,3 3 087 17,5 1828 10,4 1 201 6,8

Lähde: Ammatillinen koulutus… 248.

Nuorisoalan perus- ja opistotutkinnon suorittaneiden työllisyys oli 1990-luvun lopussa koh-

talainen. Lastenohjaajan tutkinnon vuosina 1996–99 suorittaneiden työllistymisprosentti oli

59,5 prosenttia vuonna 1999, nuoriso- ja vapaa- ajan ohjaajan tutkinnon suorittaneiden 55,8 ja

asioimistulkin ammattitutkinnon suorittaneiden 71,5 prosenttia. Vapaa-ajan alojen työllisty-

misprosentin keskiarvo oli siis 62,3 vuonna 1999, mikä oli hiukan kaikkien tutkinnon suorit-

taneiden keskiarvoa (58,7 %) korkeampi ja sosiaali- ja terveysalan tutkinnon suorittaneiden

keskiarvoa (65,8 %) matalampi. Verrattaessa vuoden 1999 työllistymistä vuoden 2000 työl-

listymiseen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajien työllisyys parantui vuodessa noin 4 ja lastenoh-

jaajien noin 10 prosenttia.

14 Ammatillinen koulutus…, 29.

33

Taulukko 12.Toisen asteen ammatillisen tutkinnon 1997–7/2000 suorittaneiden pääasiallinentoiminta vuonna 2000

Työllisiä Työttömiä Päätoimisiaopiskelijoita

Työn ohessaopiskelevia(sis. työllisiin)

MuutVapaa-ajantoiminta

Tutkinnonsuorittaneita1997–7/2000

Osuus valmistuneista %Perustutkinnot

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan perus-tutkinto

714 58 17 16 11 9

Joista näyttötutkin-non suorittaneita

66 60,6 24,3 3,2 8,6 11,9

Lapsi- ja perhetyönperustutkinto(Lastenohjaaja)

643 67,1 15,7 9,9 8,7 7,3

Joista näyttötutkin-non suorittaneita

309 72,7 17,9 6,8 3,5 2,6

Vapaa-ajan toimintaperustutkinnot yh-teensä

982 62.6(60,6)

16,4(14,8)

13(16,0)

9,9(13,4)

8,2(8,7)

Näyttöinä suoritetutperustutkinnot yh-teensä

375 66,7(70,1)

21,1(18,1)

5,0(6,7)

6,1(5,1)

7,3(5,1)

AmmattitutkinnotAsioimistulkin am-mattitutkinto

38 74 22,5 1,8 6,8 1,8

(Ammattitutkinnotyhteensä)

(46) (69,6) (23,9) (2,2) (4,3) (4,3)

Kaikki ammatillisentoisen asteen tutkin-non 1997–7/2000 suo-rittaneet yhteensä

152 856 63,3 15,0 10,8 8,2 10,9

Lähde: Tilastokeskus AMO_0b5 ja suluissa olevat luvut AMO_0b1.

Taulukossa on esitetty Tilastokeskuksen kahteen eri tilastoon perustuvia lukuja. Toisessa ti-

lastossa (AMO_0b5) hakuperusteena olivat tutkintonimikkeen perusteella listautuneet, kou-

lutuksen järjestäjän mukaiset tutkintotilastot ja toisessa (AMO_0b1) opintoalan mukaan lis-

tautuvat tutkintotilastot. Molempien tilastojen luvut on esitetty, koska ne poikkesivat toisis-

taan. Poikkeamat saattavat aiheutua esimerkiksi tilastointivirheistä, puutteellisista tai virheel-

lisistä lähdetiedoista tms. syistä. Pienillä opintoaloilla edellä mainitun kaltaiset virheet aihe-

uttavat merkittäviä tilastollisia eroja. Tässä taulukossa erot prosenttiosuuksissa vaihtelevat 0,5

prosentista jopa 3,5 prosenttiin tilastolähteen mukaan.

Suntion ammattitutkintoja oli suoritettu Tilastokeskuksen Vapaa-ajan alan suoritetut tutkinnot

1997–2000 -tilaston (AMO_0a5) mukaan 12 kpl vuonna 2000, mutta työllisyystietoja tutkin-

34

non suorittaneista ei ole kuin yleensä vapaa-ajan alan ammattitutkinnon suorittaneiden tasolla,

eli tutkintotasoiset työllistymistiedot puuttuvat. Tilaston mukaan asioimistulkin ammattitut-

kinnon olisi suorittanut 39 henkilöä, joten ammattitutkintoja olisi tämän tilastolähteen mukaan

suoritettu 51 kappaletta vuosina 1997–2000.

Vapaa-ajan alan toisen asteen perustutkinnon suorittaneiden työllistyminen parantui hiukan

yli 27 prosentilla vuodesta 1996 vuoteen 2000, jolloin työssä oli 62,6 prosenttia (60,6 %).

Lapsi- ja perhetyön perustutkinnon suorittaneet työllistyivät nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen

tutkintoa suorittaneita paremmin, samoin molempien tutkintojen näyttötutkintojen suorittajat

työllistyivät koulumuotoisesti opiskelleita paremmin. Vapaa-ajan alan tutkinnon suorittanei-

den työllisyys oli vuonna 2000 samaa luokkaa kuin kaikkien tutkinnon suorittaneiden yhteen-

sä. Työttömänä heistä oli vuoteen 1996 verrattuna entistä harvempi: vuonna 2000 enää 16,4

prosenttia aiemman 24,2 prosentin sijaan. Työttömyysaste oli kuitenkin 1,4 prosenttia korke-

ampi kuin kaikkien vuonna 2000 tutkinnon suorittaneiden yhteensä. Vapaa-ajan perustutkin-

non vuonna 2000 koulumuotoisesti suorittaneista opiskeli päätoimisesti 13 prosenttia (16 %),

joka on keskimääräistä tasoa hiukan korkeampi osuus, kun kaikista tutkinnon suorittaneista

opiskeli 10,8 prosenttia.

Tutkinnon suorittaneista ei ole saatavilla kaikilta osin kattavaa uutta tilastotietoa. Nuorisotyön

puolella tietoa on vain aiemman opistoasteen tutkinnosta valmistuneista. Ammattikorkeakou-

lusta valmistuivat ensimmäiset nuorisoasteen opiskelijat syksyllä 2001, ja muutamia kymme-

niä aikuisopiskelijoita on valmistunut vuosittain jo vuodesta 1999 lähtien.

Kanneljärven opistosta vuosina 1993–95 opistoasteen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajiksi val-

mistuneista tehdyn seurantaselvityksen mukaan kolme neljäsosaa oli töissä ja työttömänä sel-

västi alle kymmenes. Samansuuntaisia tuloksia on antanut kysely vuosina 1998–2000 val-

mistuneiden sijoittumisesta. Suomen Nuoriso-opistossa tehdyn uusimman valmistuneiden

seurannan mukaan 42 prosenttia työllistyi, yhtä henkilöä lukuun ottamatta koulutusta vastaa-

viin työtehtäviin, 32 prosenttia jatkoi opiskelua ja työttömäksi jäi 3 prosenttia. Muusta syystä

koulutukseen tai työelämään ei sijoittunut 29 prosenttia valmistuneista. Nämä tutkinnon suo-

rittaneet menivät asepalvelukseen tai aikoivat pitää lomaa ennen töiden haun aloittamista.

Valmistuneiden ryhmä oli viimeinen 2-vuotisen 80 opintoviikon mittaisen tutkinnon suoritta-

nut, mikä selittää jatko-opintoihin hakeutumishalukkuutta osaltaan. Suurin osa jatkaa opinto-

jaan Suomen Nuoriso-opistossa, jossa he suorittavat 120 opintoviikon vastaavan tutkinnon.

35

Myös Seurakuntaopistossa tehtiin perustutkinnon suorittaneista vuonna 1999 seurantaselvitys.

Sen mukaan lastenohjaajiksi valmistuneista kaksi kolmannesta oli töissä, työttömänä oli vajaa

kymmenesosa ja jatko-opintoja suoritti vajaa viidennes. Kirkkohallituksen uusimman selvi-

tyksen mukaan vuonna 2000 ja 2001 valmistuneista lastenohjaajan tutkinnon suorittaneista,

joita oli 74 henkilöä, työllistyi 73 prosenttia, työttömänä oli 5 prosenttia ja opiskelijoita 11

prosenttia. Äitiysloman tai muun syyn vuoksi töissä tai opiskelemassa ei ollut 8 prosenttia

valmistuneista. Yli 96 prosenttia työllistyneistä sijoittui koulutusta vastaaviin työtehtäviin:

lastenohjaajiksi, kerho-ohjaajiksi, henkilökohtaisiksi avustajiksi, koulunkäyntiavustajiksi tai

perhepäivähoitajiksi. Työnantajasektoreina olivat seurakunnat, kunta, koulutoimi sekä yksi-

tyinen sektori.

Nuorisoalalta valmistuneista reilusti yli puolet on naisia. Miesopiskelijoiden osuus on kuiten-

kin kasvamassa.

Tällä hetkellä työllisyystilanne erityisesti pääkaupunkiseudulla ja isoissa asutuskeskuksissa on

hyvä. Sen uskotaan pysyvän hyvänä myös lähivuosina. Erityisesti projektitöitä on hyvin tar-

jolla. Työllistyminen riippuu tulevaisuudessa entistä enemmän ihmisen omista kyvyistä

markkinoida itseään uusille työympäristöille ohjaamisen ammattilaisena. Oma yritystoiminta

lisää työllistymismahdollisuuksia. Työllisyyden painopiste on siirtymässä: julkisen sektorin

asema ei ole niin keskeinen, kun sekä kolmas että yksityinen sektori vahvistuvat. Pitkällä ai-

kavälillä saatetaan kärsiä paikallisesti jopa työvoimapulasta. Todennäköisesti tullaan tarvit-

semaan erityisryhmien ohjaamisen ammattilaisia esimerkiksi päihde-, mielenterveys- ja kri-

minaalihuollossa.

Valmistumassa olevien nuorten ammattikorkeakouluopiskelijoiden työllistymistilanne näyttää

tällä hetkellä erinomaiselta, esimerkiksi vuonna 1998 aloittaneista nuorisoasteen opiskelijoista

huomattava osa on työssä muutamaa kuukautta ennen valmistumistaan. Työmarkkinoiden

kysynnän takia ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua liian varhainen työllistyminen, joka

heijastuu opiskeluaikojen venymisenä. Myös kaikki muuntokoulutettavat ovat olleet työssä

koko opiskeluajan, ja työmarkkinatilanne on venyttänyt heidänkin opiskeluaikaansa pidem-

mäksi kuin 1½ vuoden ohjeaika antaisi odottaa. Työvoimatarpeessa on kuitenkin eroja eri

puolilla Suomea, työpaikkoja on varsinkin eteläisessä Suomessa.

36

Työllisten määrät työnantajasektoreittain ja toimialoittain

Tilastokeskuksen toimialaluokituksessa nuorisoala on vaikeasti sijoitettavissa. Nuorisoalan eli

lastenohjaajan tai nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan tutkinnon suorittaneiden työnantajasekto-

reina ovat pääasiassa kunnat, seurakunnat ja järjestöt sekä yritykset.

Kuva 5.

Nuorisoalan ammatillisen toisen asteen tutkinnon vuonna 1996–7/1999

suorittaneiden pääasialliset työnantajasektorit

18,223

36,440,1

45,5

34,4

05

101520253035404550

% tu

tkin

non

suor

ittan

eist

a

Yritykset Kuntien jakuntayhtymien virastot

ja laitokset

Järjestöt, kirkot, muut

TyönantajasektoriLastenohjaaNuoriso- ja

Lähde: Tilastokeskus AMO_9d4.

Nuorisoalan koulutuksesta sijoitutaan edelleenkin perinteiseen kunnalliseen nuorisotyöhön,

seurakuntien lapsi- ja nuorisotyöhön (kirkossa toimii noin 3 800 lapsi- ja nuorisotyöntekijää),

järjestöjen ja yhdistysten palvelukseen nuoriso-ohjaajiksi, kerho-ohjaajiksi, erityisnuoriso-

työntekijöiksi, projektityöntekijöiksi, hallinnollisiksi nuorisosihteereiksi (ks. liite 3.), toimin-

nanohjaajiksi ja -johtajiksi sekä enenevässä määrin erilaisiin kunnallisiin ja EU-rahoitteisiin

syrjäytymiseen liittyviin projektitehtäviin, aktivointi- ja osallistumishankkeisiin ja työpaja-

projekteihin. Myös lastensuojelulaitokset, perhekodit ym. lähikasvatustoiminta työllistävät

37

monia alalta valmistuneita. Edelleen erityisryhmät kuten kehitysvammaiset ja erityyppiset

vähemmistöt ovat työn kohteina aikaisempaa enemmän. Samoin yrittäjyyden, lähikasvatuksen

ja seikkailu- ja elämystoiminnan sektorit ovat selvästi nousussa.

Nuorisoalan koulutuksen saaneet sijoittuvat jossakin määrin myös muun ohjaamisen ammat-

tilaisiksi erillisiin projekteihin, ohjausalan yrityksiin, laitoksiin, sairaaloihin ja matkailupal-

veluihin, kuten hotelleihin, kylpylöihin, laivoille, hiihtokeskuksiin sekä ulkomaan lomakoh-

teisiin. Tehtäväkenttä on kansainvälistymässä ja laajentumassa taide- ja kulttuurityöhön. Nä-

mä uudet sijoittumispaikat työllistävät tulevaisuudessa nykyistä merkittävämmin. Ammat-

tinimikkeiden kirjo tulee monipuolistumaan, erityisesti kun ammattikorkeakoulututkinnon

suorittaneet valmistuvat.

Kuva 6.

Toisen asteen ammatillisen tutkinnon 1996–7/1999 suorittaneiden työllisten toimiala

tutkinnoittain vuonna 1999

6,36,5 9,6 3,3 3,7

18,917,9

63,9

28,638,8

16,7

15,4

0

10

20

30

40

50

60

70

% ty

öllis

istä

tutk

inno

n su

oritt

anei

sta

Lastenohjaaja Asioimistulkki Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja

Lähde: Tilastokeskus, AMO_9d2.

Kauppa,majoitus,ravitsemus-toiminta

Julkinenhallinto,maanpuo-lustus

Oppilaitokset,muut koulu-tusyksiköt

Terveyden-huolto, sosi-aalipalvelut

Muut yhteis-kunnalliset jahenkilökohtai-set palvelut

38

Työllisyys ao. toimialoilla ja ammateissa tulee olemaan hyvä. Joissakin tehtävissä voi olla

jopa työvoimapulaa, varsinkin kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.

Yleensä voidaan arvioida, että kolmannen sektorin työvoimatarve kasvaa. Erityisesti kasva-

tus- ja opetuskentän työvoimatarve kasvaa lähivuosina voimakkaasti erityisnuorisotyössä,

koulujen ja nuorisotoimen uusien yhteistyömuotojen, syrjäytymisen sekä päihdeongelman

ennaltaehkäisytyön myötä. Kulttuurin kentällekin syntyy uusia työpaikkoja eri tehtävissä.

Moniammatillisen nuorten parissa tehtävän työn tarve ja osaaminen kasvaa. Tähän ammatti-

korkeakoulutuksen odotetaan antavan valmiuksia perustutkintoa paremmin, ja siitä on tulossa

mahdollisesti myös alan amk-jatkotutkinnon erikoistumisopintojen teema.

Viittomakielisen ohjauksen perustutkinnon suorittaneista ei ole vielä valmistunut opiskelijoi-

ta, koska koulutus aloitettiin vasta syksyllä 2001. Ensimmäisten vuonna 2004 valmistuvien

odotetaan työllistyvän hyvin. Toisaalta he joutuvat uutena ammattiryhmänä etsimään oman

paikkansa työmarkkinoilta, kun valmiita malleja ei ole olemassa. Todennäköisesti ensimmäi-

set valmistuvat sijoittuvat hyvin erilaisiin työtehtäviin – alalla toimivat ovat olleet kiinnostu-

neita koulutuksesta.

Asioimistulkkikoulutuksen suorittaneet sijoittuvat asioimistulkkaukseen erityisesti maahan-

muuttajien asioissa sosiaali-, terveys ja oikeustoimeen. Seitsemän alueellisten tulkkikeskuk-

sen palveluksessa toimii tällä hetkellä 88 päätoimista asioimistulkkia ja sen lisäksi suuri jouk-

ko freelance-tulkkeja. Heitä työskentelee opetustoimessa erilaisissa yleissivistävissä ja am-

matillisissa oppilaitoksissa opetustulkkeina. Heitä sijoittuu lisäksi erilaisiin kielitaitoa ja

kulttuurin tuntemusta vaativiin projekteihin. Tulkkeja ja kääntäjiä koulutetaan myös yliopis-

toissa. Koulutuksen suorittaneet sijoittuvat erilaisiin simultaani- ja konsekutiivitulkkaustehtä-

viin sekä kielenkääntäjiksi.

Asioimistulkkien lähivuosien työllisyystilanne vaikuttaa hyvältä ja pidemmälläkin aikavälillä

positiiviselta. Tämä on lisääntyneen kansainvälisyyden, EU:n itälaajenemisen ja ihmisten li-

sääntyneen liikkumisen ansiota. Myös epävakaa maailmantilanne lisää asioimistulkkaustar-

vetta, kun syntyy uusia pakolaisryhmiä. Alan työllisyys riippuu kuitenkin Suomen ja muiden

39

maiden maahanmuuttaja- ja pakolaispoliittisista toimista. Kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta

vaativat tehtävät lisääntyvät lähivuosina ja todennäköisesti pidemmälläkin aikavälillä.

Yliopistokoulutuksen saaneiden tulkkien ja kääntäjien työllisyystilanne on parantunut Euroo-

pan unioniin liittymisen myötä. Asioimistulkin tutkinnon suorittaneiden työllisyystilanne on

myös hyvä ja ammattitutkinnolle on kysyntää. Työllistyminen kuitenkin vaihtelee kielittäin.

Viime vuosina idänkaupan romahduksen takia moni kaupallisella alalla toiminut yliopistota-

solla koulutettu venäjän kielen neuvottelutulkki on menettänyt työpaikkansa ja hakeutunut

asioimistulkkausalalle. Lisäksi viime vuosina on koulutettu venäjän kielen asioimistulkkeja

toisen asteen ammatillisena aikuiskoulutuksena. Asioimistulkin ammattitutkinnon suoritta-

neen on kuitenkin vaikea kilpailla työpaikoista yliopistotasolla koulutetun tulkin kanssa. Tällä

hetkellä venäjän kääntäjiä ja tulkkeja on enemmän kuin asioimistulkkausalalla tarvitaan. Toi-

saalta joissakin kielissä on suurta pulaa koulutetuista asioimistulkeista. Asioimistulkkien

koulutuksen järjestämisessä tulisikin pyrkiä kiinteämmin huomioimaan työmarkkinoiden tar-

peet. Joidenkin pienten kielten asioimistulkkien tarvetta ja työllistymistä on kuitenkin vaikea

arvioida etukäteen, se riippuu maailman pakolaistilanteesta. Nopeasti saatetaan tarvitaan vä-

hemmän yleisten kielten, kuten dinkan, myanmarin tai darin tulkkeja. Toisaalta myös vietna-

min kielen tulkit ovat kysyttyjä, vaikka vietnamilaisia on ollut maassa yli 20 vuotta.

Suntion ammattitutkinnon suorittaneet sijoittuvat lähes poikkeuksetta seurakuntien tehtäviin.

Seurakunnissa näitä kirkonpalvelijan ammatin harjoittajia oli vuonna 2000 yhteensä 3 929.

Kirkonpalvelijoiden lukumäärä on ollut vuosina 1996–2000 hyvinkin tasaisesti noin 3 950–4

050. Vakinaisia työntekijöitä kiinteistö- ja kirkonpalvelutyössä oli vuonna 2000 kaikkiaan 76

prosenttia ja määräaikaisia 24 prosenttia 15. Ammattinimikkeitä, joissa valmistuneet voivat

toimia, on lähes 200. Yleisimpiä ovat seurankuntamestari, suntio, vahtimestari, ylivahtimesta-

ri, siivooja-vahtimestari, emäntä ja emäntä-vahtimestari. Naisten osuus näissä ammateissa

toimivista on noin 65 prosenttia. Uusia työntekijöitä otetaan seurakuntien palvelukseen lähin-

nä entisten työntekijöiden lähtiessä eläkkeelle tai siirtyessä muihin tehtäviin.

3.3. Jatko-opinnot

15 Kirkon tilastollinen vuosikirja 2000.

40

Vapaa-ajan alan tutkinnon suorittaneet ovat hiukan keskimääräistä kiinnostuneempia jatko-

opiskelusta. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan nuoriso- ja vapaa-ajan perustutkinnon

suorittaneita kiinnostavat jatko-opinnoista eniten ammattikorkeakouluopinnot, ja vähiten yli-

oppilastutkinnon suorittaminen. Nuoriso- ja vapaa-ajan tutkinnon suorittaneet ovat noin

puolta kiinnostuneempia ammatillisista jatko-opinnoista kuin perustutkinnon suorittaneet kes-

kimäärin, kun kaikkien tutkinnon suorittaneiden keskiarvo on 10,2 prosenttia. He ovat myös

keskimääräistä (keskiarvo 1 %) kiinnostuneempia yliopisto-opinnoista. Myös toisen ammatil-

lisen tutkinnon suorittaminen kiinnostaa hiukan keskimääräistä (8,3 %) enemmän, samoin

ylioppilastutkinnon suorittaminen (keskiarvo 1 %).

Lastenohjaajan perustutkinnon suorittaneet ovat kiinnostuneimpia toisen ammatillisen perus-

tutkinnon suorittamisesta. Muut jatkokoulutusvaihtoehdot koetaan hiukan kiinnostavammaksi

kuin perustutkinnon suorittaneet keskimäärin, mutta erot eivät ole suuret. Lastenohjaajan

näyttötutkinnon suorittaneet eivät ole yhtä kiinnostuneita jatko-opinnoista kuin peruskoulu-

tuksen suorittaneet lukuun ottamatta yliopisto-opiskelua. Tähän saattaa vaikuttaa se, että

näyttötutkinnon suorittaneet ovat keskimäärin kymmenen vuotta vanhempia. Kiinnostus yli-

opisto-opiskelua kohtaan on merkittävän suurta, noin 17 prosenttia, kun kaikkien näyttötut-

kinnon suorittaneiden keskimääräinen arvo on noin prosentti.

Taulukko 13.

VAPAA-AJAN ALAN AMMATILLISEN TOISEN ASTEEN TUTKINNON1997-7/2000 SUORITTANEIDEN JATKO-OPINTOJENTAVOITETUTKINTO 2000 (… ei tietoja)

Opiskelun tavoitetutkinto

% valmistuneista

Tutkinnonsuorittaneita1997 -31.7.2000 AMK-

tutkintoYliopisto-tutkinto

Amma-tillinentutkinto

Ylioppi-lastutkin-to

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan perustutkintoPerustutk. suorittaneilla 585 19,6 7,9 11 2,4Näyttötutk. suorittaneilla 46 … … … …Yhteensä: 631Lapsi- ja perhetyön perustutkintoPerustutk. suorittaneilla 508 10,1 4,5 10,4 2,5Näyttötutk. suorittaneilla 314 4,7 17,1 6,8 0,9Yhteensä: 822 7,4 10,8 8,6 1,7Lähde: Tilastokeskus AMO_0c3.

3.3.1 Ammattikorkeakoulutus

41

Vapaa-aika- ja liikunta-alan opistoasteen koulutus siirtyi ammattikorkeakouluihin vuosina

1997–2000. Sopivan ammattikorkeakouluratkaisun löytäminen tuotti aluksi vaikeuksia kan-

sanopistoille, koska ammattikorkeakoulut olivat pääosin kuntayhtymien omistamia usean

koulutusalan kokonaisuuksia, kansanopistot puolestaan pieniä yksityisoikeudellisten yhteisö-

jen ylläpitämiä oppilaitoksia. Kansanopistoja liittyi ammattikorkeakouluihin, mutta kehitettiin

myös maanlaajuinen verkosto-oppilaitoksena toimiva Humanistinen ammattikorkeakoulu,

joka aloitti väliaikaisena syksyllä 1998 ja vakinaistui 1.8.2000. Humanistinen ammattikorkea-

koulu on valtakunnallisesti johdettu, usealla paikkakunnalla toimiva pieni yhden alan yksityi-

nen ammattikorkeakoulu. Kirkon alaan liittyvissä koulutuksissa toteutettiin samantapainen

ratkaisu perustamalla Diakonia-ammattikorkeakoulu. Ammattikorkeakoulussa vapaa-aika- ja

liikunta-alaa vastaa humanistinen ja opetusala. Alalla on kaksi ammattikorkeakoulututkintoa,

joiden laajuus on 140 opintoviikkoa.

Jatko- ja täydennyskoulutuksena ammattikorkeakoulut tarjoavat aikuiskoulutusta pääasiassa

alan opistoasteen tutkinnon suorittaneille. Nämä ovat pedagogisia opintoja ja erikoistu-

misopintoja, joiden laajuus on henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaisesti 15–60

opintoviikkoa.

Humanistisen ja opetusalan ammattikorkeakoulututkintoja ovat:

• Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma

Koulutusohjelman keskeisinä sisältöinä ovat kolmannen sektorin ja vapaan kansalaistoimin-

nan kehittäminen, syrjäytymisprosessien tunnistaminen ja ehkäiseminen sekä erilaisten vapaa-

aikapalveluiden tuottaminen. Koulutus antaa valmiudet toimia alan asiantuntijana erilaisissa

ohjaus-, koulutus-, suunnittelu- ja esimiestehtävissä sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Opiskelijat sijoittuvat kuntien nuorisotoimien palvelukseen vaativiin nuorisotyöhön ja syr-

jäytymisen ehkäisyyn liittyviin tehtäviin, järjestöihin kouluttajiksi ja suunnittelijoiksi sekä

vapaa-aikapalveluita tuottavien yritysten palvelukseen esimerkiksi seikkailuohjaajiksi. Työn-

antajat odottavat työntekijöiltään vuorovaikutustaitoja, projektityön osaamista ja kykyä syn-

nyttää uudenlaisia ja luovia ratkaisuja muuttuvan yhteiskunnan synnyttämiin haasteisiin.

Kirkon nuorisotyön koulutus jatkuu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa humanisti-

seen ja opetusalaan kuuluvassa koulutusohjelmassa, Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosiaa-

lialaan kuuluvassa diakonisen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelmassa.

42

Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelman voi suorittaa seuraavissa ammattikor-

keakouluissa:

• Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (vuonna 2002 aloituspaikkoja 114)

• Mikkelin ammattikorkeakoulussa (vuonna 2002 aloituspaikkoja 20)

• Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa (vuonna 2002 aloituspaikkoja 20).

Myös Diakonia – ammattikorkeakoulussa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjel-

massa on sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto (vuonna 2002 aloituspaikkoja

166).

• Kulttuuripalvelujen koulutusohjelma

Ammattitaidon perustan luovat laaja kulttuurintuntemus ja monipuoliset viestintätaidot. Opis-

kelun tavoitteena on oppia toimimaan kulttuurialan eurooppalaisissa ja muissa kansainvälisis-

sä ympäristöissä sekä käyttämään uutta viestintää ja tietoteknologiaa. Opiskelussa korostetaan

tiimi- ja projektityötä, oppimiskykyä sekä laaja-alaista kulttuurin ja taiteen tuntemusta.

Kulttuurialan ammattilaisia tarvitaan kulttuuritapahtumissa, järjestöissä, kulttuuri- ja taide-

projektien suunnittelijoina ja vetäjinä sekä kuntien ja valtion kulttuurihallinnossa. Myös kult-

tuurialan yrittäjyys on yleistymässä. Työn sisältö ja vastuualueet vaihtelevat suuresti, mutta

keskeisiä ammattitaidon osia ovat tuotantosuunnittelun, rahoituksen, projektijohtamisen, tie-

dottamisen ja markkinoinnin hallinta.

Kulttuuripalvelujen koulutusohjelmasta valmistuvien mahdollisia tehtävänimikkeitä ovat mm.

tuottaja, tuotantoassistentti, toiminnanjohtaja, järjestösihteeri, projektipäällikkö, projektisih-

teeri ja kulttuurisihteeri. Yrittäjänä kulttuurisektorilla voi toimia muun muassa managerina tai

ohjelmapalvelujen tuottajana.

Kulttuuripalvelujen koulutusohjelman voi suorittaa

• Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (vuonna 2002 aloituspaikkoja 36) ja

• Mikkelin ammattikorkeakoulussa (vuonna 2002aloituspaikkoja 20).

•Viittomakielen tulkin koulutusohjelma

Tavoitteena on kouluttaa viittomakielen kääntäjiä ja tulkkeja viittomakielisen vähemmistön ja

suomenkielisen enemmistön tarpeisiin. Tulkin tehtäväkenttä on laaja ja vaativa. Tulkit tarjoa-

vat tulkkipalveluita niissä elämäntilanteissa, joihin ihmiset työssä, koulutuksessa tai vapaa-

43

aikanaan osallistuvat. Tämä edellyttää hyvää yleissivistystä, sujuvaa suomen ja viittomakielen

taitoa sekä molempien kulttuurien hyvää tuntemusta, tulkkauksen teorian ja käytännön taito-

jen osaamista sekä ammattietiikan tuntemista ja noudattamista. Viittomakielentulkit toimivat

laaja-alaisesti viittomakielialan asiantuntijoina työpaikoillaan, esimerkiksi tulkkikeskuksissa

ja oppilaitoksissa. Ensisijainen tehtävä on tulkkaus ja kielenkääntäminen, mutta myös puheen

selventäminen ja puheen tulkkaus on sisältynyt koko ajan viittomakielentulkin tehtäviin. Tul-

kin tehtäviin kuuluvat myös ympäristön kuvailu ja opastaminen. Siksi ammattitaitoinen kuu-

rosokean tulkki tarvitsee tietoa mm. kuurosokeudesta, näkemisestä, kuulemisesta, kommuni-

kaatiosta, kuvailusta ja opastamisesta.

Opiskelija voi opintojensa aikana suuntautua esimerkiksi kääntämisen opintoihin tai pedago-

gisiin opintoihin, jotka valmentavat viittomakielen ja viittomakommunikaation opiskelun oh-

jaamiseen. Nykyisessä koulutuksessa voi erikoistua kuurosokeille tulkkaamiseen, jonka toi-

votaan laajentuvan.

Viittomakielentulkin koulutusohjelman soi suorittaa

• Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (vuonna 2002 aloituspaikkoja 38) ja

• Diakonia-ammattikorkeakoulussa (vuonna 2002 aloituspaikkoja 20).

3.3.2 Opisto- ja ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikat

Koulutustarjonnan kasvu kaikilla aloilla on painottunut ammattikorkeakoulutasolle. Opisto-

tasoisen koulutuksen uusien opiskelijoiden viimeinen sisäänotto oli vuoden 1998 syksyllä,

jolloin alalla oli enää 160 aloituspaikkaa. Vähennys on vuoteen 1992 verrattuna 70 % eli 370

aloituspaikkaa. Ammattikorkeakoulussa oli 380 vapaa-aika ja liikunta-alan aloituspaikkaa

vuonna 1998. Ammatillisen peruskoulutuksen jälkeisten aloituspaikkojen määrä on siis alalla

pysynyt vertailuaikana lähes muuttumattomana, kun vuonna 1992 opistokoulutuksen aloitus-

paikkoja oli 530 ja ammattikorkea- sekä opistokoulutuksen aloituspaikkoja vuonna 1998 yh-

teensä 540.

AloituspaikatVapaa-aika ja liikunta-ala

1992 1998

Muutos

+/–

Opisto 530 160 –370Ammattikorkeakoulu 0 380 380

44

Taulukko 14. Ammattikorkeakoulutukseen hakeneet ja aloittaneet vuosina 2000–2001

Humanistinen ja opetusala

Amk-koulutuksen Amk-koulutuksessa

Amk-koulutukseen hakeneet aloituspaikat aloittaneet/1.sij. hakeneet %

1998 1999 2000 2001 1998 1999 2000 2001 1998 1999 2000 2001

1447 1265 1626 1510 230 258 344 303 15,9 20,4 21,2 20,1Lähde: Opetushallitus, Yhteishakujärjestelmän rekisterit.

Kirkon nuorisotyön aloituspaikkojen määrä on tilastojen mukaan laskenut vuosina 1997–

2002, ja se on huomattavan pieni alan aikaisempiin aloituspaikkamääriin verrattuna.

Esimerkiksi vuonna 1994 aloituspaikkoja oli opistotasolla 175 ja vuonna 1995 vielä 132.

Seuraavana vuonna paikkojen määrä laski jo alle puoleen (52:een). Vuonna 1997 paikkoja oli

opistotasoisessa kirkon nuorisotyön ohjaajan koulutuksessa 18 ja ammattikorkeakoulun

kirkollisen nuorisotyön koulutuksessa 20 eli yhteensä 38 paikkaa. Vuonna 1999

suomenkielisiä kirkollisen nuorisotyön aloituspaikkoja ei ollut: tilastoidut 33 paikkaa ovat

ruotsinkielisen koulutuksen (Up. för kyrkans arbete) paikkoja. Vuonna 2000 oli vielä 20

suomenkielistä aloituspaikkaa, vuosina 2001 ja 2002 ei yhtään. Syynä tähän on paikkojen

siirtyminen ammattikorkeakouluihin sosiaali- ja terveysalan sosionomikoulutuksen sekä

humanistisen ja opetusalan aloituspaikoiksi.

Nuorisotyön koulutusohjelmaksi seuraavassa kuviossa nimitettyyn koulutukseen kuuluvat

vuosien 1997–1998 opistotasoisen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajakoulutuksen, ammattikor-

keakoulun vuosien 1999–2000 nuoriso- ja vapaa-aikatyön koulutusohjelman sekä vuosien

2001–2002 kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelman aloituspaikat. Paikkojen

määrä on ollut vuosittain vaihteleva, mutta koko aikajaksoa tarkastellen noususuuntainen.

Vähiten paikkoja koulutusohjelmassa oli vuonna 1998 (125) ja eniten vuonna 2001 (340).

Viittomakielentulkin opistotasoisessa koulutuksessa oli vuonna 1997 yhteensä 36 ja vuonna

1998 enää 15 aloituspaikkaa. Vuonna 1998 myös ammattikorkeakoulussa oli 20 aloituspaik-

kaa. Paikkojen määrä nousi vuoteen 2001 asti. Vuonna 2002 paikkoja oli 30 edellisvuotta

vähemmän, koska aikuisten aloituspaikkoja ei kyseisenä vuonna ollut.

45

Kuva 7.

Humanistisen ja opetusalan aloituspaikat ovat lisääntyneet ammattikorkeakoulutuksen aloit-

tamisesta vuoteen 2000 asti. Vuonna 2001 aikuiskoulutuksen paikkojen määrä laski kolmas-

osaan vuoden 2000 tasosta. Nuorten aloituspaikkojen määrä pysyi vuoden 2000 tasolla.

Vuonna 2002 humanistisen ja opetusalan koulutusohjelmiin hakijoita oli yhteensä 1 489,

joista opiskelun aloitti 248 eli noin 17 prosenttia hakijoista. Hakijat ja aloittaneet jakautuivat

koulutusohjelmittain seuraavasti:

• kansalaistoiminnan ja nuorisotyön ko: hakijoita 450 ja valittuja 136 eli noin 30 prosenttia

• kulttuuripalvelujen ko: hakijoita 537 ja valittuja 58 eli noin 11 prosenttia

• viittomakielentulkin ko: hakijoita 502 ja valittuja 54 eli noin 11 prosenttia.

Koulutuksen täyttöaste eli koulutuksen aloittaneiden määrä aloituspaikkoihin nähden kuvastaa

alan suosion ohella työelämän kehitystarpeita. Opisto- ja ammattikorkeakoulutuksessa vapaa-

ajan alan täyttöaste jäi vuonna 1997 reilun viidenneksen pienemmäksi kuin kaikkien alojen

täyttöaste yhteensä (92 %). Vuonna 2000 alan täyttöaste oli enää 13 prosenttia pienempi, kun

kaikkien alojen täyttöaste 105 prosenttia. Sosiaali- ja terveysalan opisto- ja ammattikorkea-

koulutuksen täyttöaste oli 99 prosenttia vuonna 1997 ja 100 prosenttia vuonna 2000.

38

189

36 28

125

35 33

259

68 20

216

72

0

340

88

0

227

58

0

50

100

150

200

250

300

350A

loitu

spai

kat

Opisto- ja ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikat vuosina 1997–2002

Kirkon nuoriso-

työn koulutusohjelmaNuorisotyön

koulutusohjelma

Viittomakielentulkin

koulutusohjelma

1997 1998 1999 2000 2001 2002

46

Lähde: Opti 2001.

3.3.3 Tutkinnon suorittaneet

Diakonia-ammattikorkeakoulussa on järjestetty sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmassa

sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihdon sosionomiksi valmistavaa koulutusta sekä

viittomakielentulkin koulutusta. Näitä tutkinnon suorittaneita ei ollut mahdollista erottaa

käytettävissä olleissa tilastoissa muista sosionomitutkinnon suorittaneista, joten heitä ei lis-

tattu seuraavaan taulukkoon mukaan.

Taulukko 16. Suoritetut ammattikorkeakoulututkinnot 1997–2000 tutkinnoittain ammattikorkeakou-lun mukaan (…Tutkinnon suorittaneita alle 5, ei muita tietoja)

TutkintovuodetTutkinnon 1997–2000 suorittaneita

1997 1998 1999 2000 Yht. Miehiä%

Naisia%

Keski-ikä(mediaani)

Tutk.suoritta-neillaylioppilas-tutk. %

Kansalaistoiminnan januorisotyön koulutusoh-jelma

0 0 42 59 101 4 %(ka)

96 %(ka)

25,5vuotta

87,30 %(ka)

Viittomakielentulkki(AMK)

0 0 0 3 3 … … … …

Kulttuuripalvelujenkoulutusohjelma

0 0 0 18 18 11,1 88,9 %(ka)

27vuotta

72,2

Yhteensä(% -luvuista keskiarvot)

0 0 42 80 122 7,6 % 92,5 % 26vuotta

79,8 %

Lähde: Tilastokeskus AMK_0a1.

3.3.4 Yliopistokoulutus

Yliopistotutkinnot valmistavat suunnittelu-, tutkimus-, hallinto- ja opetustehtäviin. Vapaa-

aika-alan jatko-opiskelijat voivat hakeutua esimerkiksi seuraaville koulutuslinjoille:

Taulukko 15.Ammatillisen koulutuksen täyttöaste (%) vuosina 1993, 1995, 1997, 1998 ja 2000Humanistinen jaopetusala

1993 1995 1997 1998 2000

Opistoaste 92 91 70 89Ammattikorkeakoulu 111 93

47

Humanistiset tieteet

Esimerkiksi kielitiede, historia, taiteidentutkimus, filosofia ja viestintä. Maisterin tutkinto 160

opintoviikkoa ja keskimääräinen opiskeluaika 7 vuotta.

Kasvatustiede

Kandidaatin tutkinto 120 opintoviikkoa (lastentarhanopettaja), opiskeluaika 3 vuotta. Maiste-

rin tutkinto 160 opintoviikkoa, keskimääräinen opiskeluaika 5 vuotta.

Liikuntatieteet

Maisterin tutkinto 160 opintoviikkoa, keskimääräinen opiskeluaika 6 vuotta.

Psykologia

Maisterin tutkinto 180 opintoviikkoa, keskimääräinen opiskeluaika 6,5 vuotta.

Teologia

Maisterin tutkinto 160 opintoviikkoa, keskimääräinen opiskeluaika 7 vuotta.

4. ALAN TULEVAISUUS

Ennakoitaessa ammattialojen kehityssuuntaa tulevaisuudessa MITENNA-raportin16 mukaan

suurimpia uuden työvoiman tarvitsijoita ovat myyntityö, sosiaali- ja vapaa-ajantyö sekä tek-

niikan suunnittelu-, tutkimus- ja johtotyö.

Taulukko 17. Sosiaali- ja vapaa-aika-alan työn* ammatit, työlliset vuonna 1995 ja arvi-

oitu suhteellisen osuuden muutos ammattiryhmän sisällä:

Työlliset 1995AmmattiMäärä %

Suhteellisen osuudenmuutos 1995–2010

Johto- ja hallintotehtävissä toimivat sosiaa-lityöntekijät

1 900 1,9 -

Muut sosiaalialan ja lastenpäivähoitotyönte-kijät (ei kodeissa), harrastus- ja vapaa-aikatoiminnan ohjaus

50 950 51,6 +

Kotitaloudenhoitajat (kotiapulaiset) sekäperhepäivähoitajat ja lastenhoitajat (kodeis-sa)

20 160 20,4

Kodinhoitajat, kotiavustajat 19 960 20,2 +Uskonnollis-sosiaalisen työn tekijät 3 700 3,8Liikunnanohjaajat, urheiluvalmentajat ym. 2 070 2,1 +Yhteensä 98 740 100Lähde: Ammatillinen koulutus 2010, 167.

16 Ammatillinen koulutus 2010, 78.

48

*Ammatillinen koulutus 2010-teoksessa käytetty yhdistetty luokitusperuste, jossa vapaa-aika-

alan ja sosiaalialan tutkinnon suorittaneita. Uskonnollis-sosiaalisen työn tekijät, esimerkiksi

evankelistat, seurakunnan päiväkerhon toiminnan ohjaajat, lapsityönohjaajat ja nuoriso-

työnohjaajat tekevät sosiaalista ja uskonnollista työtä seurakuntien ja muiden yhdyskuntien

palveluksessa. Ryhmään kuuluvat myös ne pappistyötä tekevät, jotka työskentelevät muissa

kuin evankelisluterilaisissa tai ortodoksisissa yhteisöissä.

Sosiaali- ja vapaa-aika-alan töissä toimivien määrä yli kaksinkertaistui vuodesta 1970 vuoteen

1990. Erityisen voimakasta kasvu oli vuosina 1975–1980, keskimäärin lähes 17 prosenttia

vuosittain. 1990-luvulla määrä laski lievästi, mutta kaudella 1995–2010 työllisten määrän

ennakoidaan lisääntyvän keskimäärin 1,9 prosentilla vuosittain. Sosiaali- ja vapaa-aika-alan

töissä toimi noin 5 prosenttia kaikista työllisistä vuonna 1995. Osuuden ennakoidaan kasva-

van vuoteen 2010 mennessä 6 prosenttiin. Ammattiryhmästä sijoittuu eniten sosiaalihuollon

(71 %), järjestötoiminnan (6 %) ja terveydenhuollon (6 %) toimialoille. Vuoteen 2010 men-

nessä ennakoidaan tarvittavan lähes 70 000 uutta työntekijää. Poistuman osuus vuoden 1995

työllisten määrästä on 39 prosenttia. Osuus on hieman pienempi kuin koko työvoimasta kes-

kimäärin. Ikäpoistuman osuus ammattiryhmän työllisten määrästä on keskimääräistä suurempi

ja työkyvyttömyyspoistuma keskimääräistä pienempi. Ammattiryhmän ikäjakauman keskiar-

vo vuonna 1995 oli 42 vuotta, joka on hieman keskimääräistä korkeampi, kun keskiarvo kai-

killa aloilla oli 40,5 vuotta.17

Taulukko 18. Työllisten määrä ammattiryhmittäin sekä ennuste vuodelle 2010

Ammatti-ryhmä

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2010

Sosiaali- javapaa-aika-alan työ

42 700 35 070 76 140 97 130 101 920 98 740 129 970

Lähde: Ammatillinen koulutus 2010, 250.

Taulukko 19. Mediaani-ikä ja poistuma ammattiryhmittäin

Mediaani-ikä1995

Poistuma kaudella1995–2010, henkilöä

Poistuman osuus vuoden1995 työllisistä, %

Sosiaali- ja vapaa-aika-alan työ

41,7 38 300 39Lähde: Ammatillinen koulutus 2010, 252.

17 Ammatillinen koulutus 2010, 168–169.

49

4.1 Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan sekä lastenohjaajan tutkintojen kehitys

Nuoriso- ja vapaa-ajan alan koulutustoimikunnan mukaan suurten ikäluokkien eläkkeelle

jääminen heijastuu myös nuorisoalalla. Alalta eläkkeelle jääminen on kuitenkin vähäistä,

koska alan työntekijät siirtyvät ikääntyessään usein jonkin muun alan työpaikkoihin. Toisaalta

alan tehtävien laajentuminen syrjäytymisen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisten projekti-

en alueilla on luonut uusia tehtäviä ja työpaikkoja, joihin koulutuksella pitäisi pystyä vastaa-

maan.

Lastenohjaajien työvoiman ja koulutustarpeeseen vaikuttaa tulevaisuudessa henkilöstön elä-

köityminen: seurakuntien lapsityöntekijöistä eli lastenohjaajista ja lapsityönohjaajista 48 % on

yli 50-vuotiaita18. Lisäksi kokenutta työvoimaa siirtyy kunnan ja järjestöjen virkoihin, joiden

palveluksessa olevien lastenohjaajien määrän on arvioitu kasvavan edelleen. Vuonna 1999

lastenohjaajia oli seurakuntien palveluksessa 2 231 ja lapsityönohjaajia 216. Vastaavat luvut

olivat 2 302 ja 209 vuonna 2000. Ajanjaksolla lapsityöntekijöiden lukumäärä kasvoi vajaalla

neljällä prosentilla. Lastenohjaajista 34 prosenttia oli vuonna 2000 kokoaikaisia, 64 prosenttia

osa-aikaisia ja 11 prosenttia sivutoimisia. Kokoaikaisessa työsuhteessa olleiden lastenohjaaji-

en määrä kasvoi vuodesta 1999 vuoteen 2000 kaikkiaan 16,4 prosentilla.19

Kuva 8.

Kirkon lapsityöntekijöiden lukumäärä vuosina 1996–2000 ja ikäjakauma vuonna 2000

Kirkon lapsityöntekijöiden lukumäärä Kirkon lapsityöntekijöidenvuosina 1996–2000 ikäjakauma vuonna 2000

18 Kirkon tilastollinen vuosikirja 2000.19 Em.

50

2 4142 464 2 435 2 447

2 511

2 000

2 1002 200

2 300

2 400

2 5002 600

2 700

1996 1997 1998 1999 2000

207

384

707

951

256

200300400500600700800900

1000

alle 30 30-40 40-50 50-60 yli 60

Lähde: Kirkon tilastollinen vuosikirja 2000.

Seurakuntien varhaiskasvatus on jonkin verran supistunut, kun esiopetuksesta tuli lakisäätei-

nen. Myös ikäluokat ovat pienentyneet. Lisäksi yhä useampi yli 3-vuotias lapsi on päiväko-

dissa, eivätkä nämä lapset juuri käy seurakunnan päiväkerhoissa. Seurakunnan päiväkerholai-

sia oli 41,9 prosenttia 4–6-vuotiaiden ikäluokasta vuonna 2001. Määrä vähentyi edellisvuo-

desta vajaalla 10 prosentilla 20. Toisaalta seurakunnat ovat ottaneet enemmän vastuuta iltapäi-

väkerhotoiminnasta, joten seurakunnan järjestämä iltapäivähoito työllistää yhä enemmän lap-

si- ja perhetyön tutkinnon suorittaneita: määräksi on arvioitu noin kymmenen prosenttia vuo-

20 Seurakuntien väkiluku ja toiminta 2001.

51

sittain. Seurakuntien iltapäiväkerhoihin osallistuneiden lasten määrä kasvoi 10,8 prosenttia

vuodesta 2000 vuoteen 2001. Kaikkiaan kerhoihin osallistui 16 340 koululaista, joka on 12,5

prosenttia 6–7-vuotiaiden ikäluokasta. Seurakunnan iltapäiväkerhoihin osallistuneiden määrä

on kolminkertaistunut viiden viime vuoden aikana.

Perhetyö on niin ikään lisääntynyt ja arvioiden mukaan lisääntyy edelleen. Kun koulutukses-

sakin painotetaan entistä enemmän perhetyötä (vrt. aiemmin lastenohjaajan perustutkinto, nyt

lapsi- ja perhetyön perustutkinto), on lastenohjaajilla hyvät valmiudet perhetyössä toimimi-

seen. Tutkinto tarjoaa valmiudet toimia myös lastensuojeluun ja kehitysvammahuoltoon liit-

tyvissä tehtävissä, jotka tulevat työllistämään lastenohjaajia aiempaa enemmän. Vastaisuudes-

sa lastenohjaajien työllisyystilanteeseen vaikuttaa positiivisesti myös se, että työnantajat op-

pivat paremmin tuntemaan tutkinnon ja sen tuottaman pätevyyden. Esimerkiksi lapsi- ja per-

hetyön perustutkinnon suorittaneen pätevyyttä toimia myös päiväkotityössä ei aina ole työn-

antajatasolla tiedetty.

Kirkon palveluksessa olevien nuorisotyöntekijöiden lukumäärä kasvoi ajanjaksolla 1996–

2000 yhteensä 7,5 prosentilla. Kirkon nuorten ryhmiin osallistuvien määrä on vähentynyt

jatkuvasti, lähes puolella vuodesta 1980 vuoteen 2000. Varhaisnuorten (7–14-vuotiaat)

osallistuminen on vastaavana ajankohtana vähentynyt lähes 30 prosentilla. Ajanjaksolla

1996–1999 nuorten ryhmien määrä väheni 14 prosentilla. Vuonna 1995 ryhmiä oli 1 740,

vuonna 2000 enää 1 458. Vuonna 1999 osallistui seurakuntien säännölliseen kokoavaan

toimintaan 23 000 nuorta, mikä oli noin 9 prosenttia kaikista 15–18-vuotiaista. Määrä laski

seuraavana vuonna vajalla 8 prosentilla 21 241 osallistujaan. Vuonna 2001 osallistujamäärä

oli 19 570 nuorta, joka oli taas noin 8 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Seurakunnilla

oli kuitenkin säännöllistä yhteistoimintaa oppilaitosten kanssa, minkä ansiosta toiminta

tavoitti paikkakunnittain vaihdellen noin 90 prosenttia ikäluokasta. Seurakunnat tekevät

yhteistyötä myös kunnallisen nuorisotoimen, koulujen vanhempainyhdistysten sekä erilaisten

nuorten kanssa toimivien järjestöjen kanssa. 21

21 Lähteet: Seurakuntien väkiluku ja toiminta vuonna 2001 sekä Kirkon nelivuotiskertomus 1996–99.

52

Kuva 9.

Kirkon nuorisotyöntekijöiden lukumäärä vuosina 1996–2000 ja henkilöstön ikäjakauma

vuonna 2000.

Kirkon nuorisotyöntekijöiden lukumäärä Kirkon nuorisotyöntekijöidenvuosina 1996–2000 ikäjakauma vuonna 2000

11791207 1214

12451274

1000

1050

11001150

1200

1250

1300

1996 1997 1998 1999 2000

435359

272184

200

100

200

300

400

500

alle 30 30–40 40–50 50–60 yli 60


Tilastokeskuksen kunnallisen henkilörekisterin mukaan nuorisotyön tehtäväalueella oli vuosi-

na 1996–2000 työntekijöitä seuraavasti:

1996 1997 1998 1999 2000

3 736 3 633 3 436 3 418 3 240

53

Vähennys vuodesta 1996 vuoteen 2000 oli nuorisotoimessa siis yhteensä lähes 500 työnteki-

jää. Lukuun sisältyvät kuukausipalkkaiset, osa-aikaiset, sivutoimiset, tuntipalkkaiset ja jopa

palkattomalla virkavapaalla olevat. Kokonaisarviona todettiin, että nuorisotoimi työllistää

noin 3 300 työntekijää kunnissa.

Nuorisotoimeen vaikuttaa nuorten ohjaamisen muuttuminen yhä vaativammaksi. Syrjäyty-

misvaarassa olevien lasten ja nuorten prosentuaalinen osuus saattaa pysyä lähitulevaisuudessa

samansuuntaisena, mutta jo nyt on nähtävissä, että ongelmat ovat vaikeampia ja moniulottei-

sempia kuin aikaisemmin. Koulutusalalla tulee siis pystyä paitsi vastaamaan entistä monipuo-

lisemmin koko väestön vapaa-ajanohjauksen haasteisiin myös pystyä kouluttamaan erityisesti

nuorten ohjauksen pariin sijoittuvia ihmisiä entistä haasteellisempien nuorten ohjaajiksi.

Myös monikulttuurisuus-opintojen tarve koulutusalalla tulee kasvamaan.

Nuorisotoimessa siirryttiin 1990-luvulla selvästi hallinnollisesta painotuksesta kenttätoimin-

taan ja tuottajuuteen. Ohjaajan täytyy hallita sekä ihmisen kasvuprosessi että myös yhteiskun-

nassa vaikuttamisen prosessit. Tärkeitä kehittämisen alueita nuorisotyön koulutuksessa ovat

myös ryhmäprosessit, ohjaus sekä tuottajuus.

Koulutusrakenteen muutokset ovat osaltaan aiheuttaneet sen, että perustutkintoon tulevat pe-

ruskoulupohjaiset opiskelijat (nuorisoaste) ovat entistä nuorempia ja myös heidän opiskelu-

valmiutensa vaihtelevat. Näiden nuorten valmiuksia työelämässä on tuettava. Jatkokoulutuk-

sen tarve alalla tulee siis lisääntymään. Nuorten opiskelijoiden ohjaus ja koulutus tuo pedago-

gisia ja menetelmällisiä haasteita opettajien työhön. Käytännössä opiskelijoidenkin elämän

hallinnan tukemiseen liittyvät tehtävät lisääntyvät. Työssäoppiminen on tullut keskeiseksi

osaksi ammattiin opiskelua, joten sen ohjaamiseen ja yhteistyöhön työelämän kanssa tarvitaan

kohtuulliset resurssit. Työssäoppimisjaksot on myös organisoitava niin, että ne tukevat ope-

tuksen teoreettisen puolen soveltamista tehokkaalla tavalla ja oikeaan aikaan opiskeluvaihee-

seen nähden.

Nuoriso- ja vapaa-aika-alalla on koulutusrakenteen muutosten takia monia eri tutkintonimik-

keillä valmistuneita henkilöitä. Työelämä ei ole täysin tietoinen uusista tutkinnoista ja niiden

sisällöistä. Epäselvää on, millaisiin tehtäviin perustutkinnon suorittanut henkilö on saanut

koulutuksensa, ja toisaalta se, miten nämä koulutukset eroavat amk-tutkinnoista. Tiedon li-

sääminen ja tutkintojen vahvempi profiloituminen työelämässä onkin suuri tämän hetken ja

54

lähitulevaisuuden haaste. Keskeistä on myös pohtia koulutusjatkumon loogisuutta. Lapsi- ja

perhetyön perustutkinnon sekä nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon uudistus kol-

mivuotiseksi luo paineita amk-tutkinnon sisällöille ja eri kouluasteiden jatkuvan vuoropuhe-

lun kehittämiselle. Alaluokitusta tullaankin lähiaikoina uudistamaan.

Nuorisotyön yhteistyö muiden alojen, kuten kulttuuritoimen, kulttuurisen nuorisotyön sekä

perus- ja toisen asteen koulujen pajojen, projektien ja iltapäiväkerhojen kanssa tiivistyy.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja nuorisotyöttömyys ovat tuottaneet noin 230 nuorten työpa-

jaa ja lähinnä epätyypillisiä työpaikkoja. Työpajatoiminnassa on mukana vuosittain noin

10 000 nuorta ja vähän alle 1 000 ohjaajaa.

Paavo Lipposen asettaman nuorten osallisuuden edistämishankkeen yhteistyöryhmän toimin-

taehdotuksen (2002) mukaan kuntien nuorisosihteerin tehtäviä tulisi kehittää nuorisopoliitti-

sen koordinaattorin ja nuorisoasiamiehen suuntaan. Tämä laajentaisi nuorisosihteerin toimen-

kuvaa nykyistä kokonaisvaltaisemmaksi. Nuorisoasiamiehen tehtäviä voisivat olla mm:

• nuorten asioiden hoitaja linkkinä nuoren ja koulun, vanhempien, viranomaisten ja kansa-

laisjärjestöjen välillä

• nuorten osallisuutta tukevan nuorisopoliittisen verkoston koordinaattori kunnassa

• koulun oppilashuoltoryhmän jäsen

• koululaisten iltapäivätoiminnan organisaattori ja yhteyshenkilö alueen kansalaisjärjestöihin

(urheiluseurat, nuorisoyhdistykset, asukasjärjestöt jne.) päin.

Kehitettäessä nuorisosihteerin tehtäviä kunnallisen nuorisopolitiikan koordinaattorina ja uu-

dentyyppisenä nuorisoasiamiehenä on tärkeää, että hänellä on hyvät yhteydet ja toimintamah-

dollisuudet eri ympäristöissä, joissa nuoret ovat tavoitettavissa. Ennalta ehkäisevän nuoriso-

työn ja nuorten sosiaalisen vahvistamisen kannalta peruskoulu on keskeinen ympäristö, koska

sitä kautta kaikki kunnan lapset ja nuoret ovat tavoitettavissa. Yhteistyöryhmän mukaan kun-

nan koulutoimen ja nuorisotoimen yhteistyöllä on strateginen merkitys. Tämä työ kohdentuu

nuoren koko elämänkaareen, mutta erityisesti siirtymävaiheisiin, kuten peruskoulun päättämi-

seen. Nuorisoasiamiehen erääksi sijoituspaikaksi harkitaankin koulua.

Avoimen ja joustavan ryhmätoiminnan tarpeet näyttävät lisääntyvän. Näissä toiminnoissa

kynnykset ovat matalalla ja niitä voi joustavasti sijoittaa erilaisiin toimintaympäristöihin. Ilta-

päivätoiminta, lasten- ja nuorten vapaa-ajan ohjaus ja perhelähtöinen toiminta kokonaisuutena

55

edellyttää lisää työvoimaa. Erityistä ohjausta ja huolenpitoa tarvitsevien lasten määrä on li-

sääntynyt ja tarpeet tällä alueella kasvavat. Nuorisoalan eri toimijoiden yhteistyö koulujen

kanssa on yleisesti lisääntymässä, kyseeseen saattaa tulla esimerkiksi myös luokka-

avustajan/iltapäivätoiminnan ohjaajan tehtävänkuva.

Alan voimakkaan kehityksen takia tehtiin syksyllä 2001 esitys lasten ja nuorten erityisohjaa-

jan ammattitutkinnon aikaansaamiseksi. Se lisättiin opetusministeriön asetukseen 3.11.2001.

Opetushallitus asetti kesällä 2002 näyttötutkinnon perusteita laativan työryhmän.

Nuorisoalan työtehtävien laaja-alaistuminen ja monipuolistuminen vastaa ongelmaksi koet-

tuun vähäiseen nuoriso-ohjaajien urakiertomahdollisuuteen. Opetusalan koulutustoimikunnan

alaisen nuoriso- ja kulttuurialan jaoston (1999) mukaan nuoriso-ohjaajien vertikaalisen ete-

nemisen on estänyt sopivien työtehtävien puute. Jotta horisontaalinen eteneminen ja ammatis-

sa kehittyminen olisi mahdollista myös niille opiskelijoille, jotka eivät välttämättä halua jat-

kaa korkeakoulussa, mutta haluisivat kuitenkin syventää ammattitaitoa omalla alallaan, tulisi

mahdollistaa lisäpätevöitymistä varten tarkoitettuja ammatti- ja erikoisammattitutkintoja, joita

alalla ei vielä ole. Jatkotutkinnot tarvitaan myös humanistisen ja opetusalan amk-sektorille,

koska osaamisvaatimukset kasvavat jatkuvasti.

Tulevaisuudessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen

alan koulutuksen järjestämislupia myönnetään harkitusti. Kouluttavia oppilaitoksia ei tulisi

lisätä, vaan mieluummin keskittyä nykyisten oppilaitosten ja koulutuksen laadun kehittämi-

seen. Koulutuksen järjestäjillä tulee olla valmiudet toimia tällä alalla, samoin myös alan

opettajilla. Alan työkokemus on erittäin tarpeellista opetustyössä. Nuorisotyö- ja vapaa-aika-

alan ammatillinen koulutustausta, korkeakoulututkinto ja opettajan pedagogiset opinnot luovat

vahvan pohjan alan kouluttajille.

Alalla tarvitaan näyttötutkintotoiminnan valtakunnallista arviointia. Tällä hetkellä näyttöjen

toteuttamistavat poikkeavat paljon toisistaan ja tasovaatimukset ovat erilaisia. Kokemusta on

saatu lastenohjaajien näyttötutkintotoiminnan arvioinnista, josta on saatu hyvää palautetta.

Nuorisoalan yliopistokoulutus on pyrittävä järjestämään, jotta alan perustutkimuksen ja teo-

riankehittämisen tarpeet voidaan toteuttaa. Tilanne tulisi selvittää opetusministeriön, yliopis-

tojen ja muiden nuorisoalalla toimivien instituutioiden yhteistyönä.

56

4.2 Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto

Viittomakielisen ohjauksen perustutkinnon suorittaneiden työllisyyden kehittymistä on vaikea

arvioida pitkällä aikavälillä. Viittomakieliala on hyvin nuori, ja tulevaan kehitykseen vaikut-

tavat monet tekijät, joiden merkitystä on vaikea ennakoida. Alan työtilanteeseen vaikuttaa

ratkaisevasti järjestöjen, seurakunnan ja kuntasektorin taloudellinen tilanne ja halu panostaa

viittomakielisten ja viittomia käyttävien lasten ja vanhusten ohjaus- ja avustuspalveluihin.

Viittomakielen aseman vahvistuessa tarvittaneen enemmän erilaisten viittomakielisiä palve-

luja. Viittomakielisen väestön ikääntyminen tullee osaltaan lisäämään erilaisten avustustehtä-

vien tarvetta. Viittomakommunikaatiota on käytetty viime vuosina yhä enemmän kuulevien,

esimerkiksi dysfaattisten ja kehitysvammaisten lasten kielellisessä kuntoutuksessa. Tähän

liittyvät avustus- ja ohjaustehtävät tullevat lisääntymään. Koska näitä palveluja ei tähän men-

nessä juuri ole ollut saatavissa, kaikki tarpeet eivät liene vielä nousseet yleiseen tietoisuuteen.

Yleinen yhteiskunnan talouden kehitys tulee vaikuttamaan siihen, kuinka paljon resursseja

yllä mainittujen tarpeiden täyttämiseen tullaan sijoittamaan. Se vaikuttaa luonnollisesti suo-

raan viittomakielen ohjaajien työllistymismahdollisuuksiin.

Aloituspaikkojen tarvetta on vaikea arvioida aikaisemman kokemustiedon puuttuessa. Tä-

mänhetkinen aloituspaikkamäärä on riittävä ja maantieteelliset tarpeet on otettu huomioon.

Eläköityminen ei tule olemaan pitkään aikaan ongelma alalla, mutta se, että ei ole olemassa

perinteisiä valmiita työpaikkoja, saattaa aiheuttaa saman ilmiön kun viittomakielentulkkien

koulutuksessa: vaarana on, että koulutuksen saaneet hakeutuvat lyhyen työuran jälkeen muille

aloille.

Ohjaajalta edellytetään hyvin laaja-alaisia kommunikaatiotaitoja, erityisesti monivammaisten

ohjaamisessa ja avustamisessa. Myös terveydenhoidollisen tietämyksen ja osaamisen tarve

tulee kasvamaan varsinkin viittomakielialan avustustehtävissä, lähinnä vanhustyössä. Viitto-

makielisen ohjauksen perustutkintoon ei tällä hetkellä sisälly näitä opintoja. Alan kelpoisuus-

kysymyksiä tulisi myös selvittää.

Viittomakielisen ohjauksen koulutuksen määrällisiä ja laadullisia kehittämistarpeita arvioita-

essa tulisi turvata viittomakieltä äidinkielenään käyttävien mahdollisuudet sijoittua opiskele-

57

maan alalle. Heitä tulisi saada koulutukseen tutkintoa suorittamaan sekä työelämään, koska he

ovat selvinneet näissä vaativissa tehtävissä erittäin hyvin. Parhaiten viittomakieltä äidinkiele-

nään käyttävien koulutus tapahtuisi järjestämällä mahdollisuus opiskella omassa viittomakie-

lisessä ryhmässä viittomakielisessä oppimisympäristössä.

Viittomakielialaan liittyvästä koulutuksesta ja sen kehittämistarpeista eri koulutusaloilla ja

-asteilla tulisi tehdä kokonaisselvitys ja sen pohjalta kehittämissuunnitelma.

Alalla tulee erottaa tulkin ja ohjaajan/avustajan työ. Uudet tulkit pyrkivät profiloitumaan kie-

litulkkien suuntaan – ohjaajat/avustajat täyttävät siten avustajatarvetta.

4.3 Viittomakielentulkin amk-koulutus

Suomen kuurosokeat ry22 on esittänyt, että viittomakielentulkin toimenkuvaan jo perinteises-

tikin kuulunut puhetta käyttävien tulkkina toimiminen säilytettäisiin tulkin toimenkuvassa.

Tulkkipalvelu sulkeutuu suurimmalta osalta kuurosokeita, jos viittomakielentulkin tehtävät

muuttuvat kielenkääntäjän tehtäviksi ja tulkki työskentelee vain viittomakieltä käyttävien

tulkkina.

Viime vuosina puhetta ja induktiokuuntelua käyttävien ryhmä on kasvanut. Heistä moni

käyttää kommunikaation tukena myös tukiviittomia, sormittamista, suuraakkosia tai kirjoi-

tusta. He tarvitsevat viittomakielen opetusta, puhetta tukevia menetelmiä ja vamman edetessä

viitotun puheen tulkkausta. Heille uusi koulutusohjelma, viittomakielen ohjaajan koulutus, voi

tuoda apua avustaja- ja opastarpeeseen. Tulkit tulkkaavat tilanteissa ja viittomakieliset ohjaa-

jat tarjoavat ohjaus- ja avustuspalveluja asiakkaille tulkkaustilanteiden ulkopuolella.

Suomen kuurosokeat ry on huolestunut ammattitaitoisten kuurosokeiden tulkkien riittävyy-

destä. Vain muutamat tulkkiopiskelijat ovat valinneet erikoistumisalakseen kuurosokeille

22 Jurvanen, S. 2001.

58

tulkkaamisen. Suuri ongelma on myös, että työmarkkinoille tulevat ammattitaitoiset tulkit

eivät sijoitu tasaisesti eri puolille maata. Kuurosokeiden tulkeista on jo suuri pula joillakin

alueilla, ja kuurosokean tulkiksi ohjataan paikkakunnan muita viittomakielen tulkkeja, joilla

ei ole riittäviä valmiuksia toimia kuurosokean tulkkina. Ammattitaitoisten kuurosokeiden

tulkkien saanti on turvattava, jotta kuurosokeiden syrjäytymisvaara vähenisi ja heidän tasa-

vertainen osallistumisensa yhteiskunnassa olisi mahdollista.

Viittomakielen tulkkikoulutusta toivotaan kehitettävän siten, että kaikille opiskelijoille annet-

taisiin riittävät perusvalmiudet toimia kuurosokean tulkkina. Tämä edellyttää kuurosokeustie-

don opintoviikkojen lisäämistä viittomakielen tulkkien koulutuksessa kaikille tulkkiopiskeli-

joille joko perusjaksolle tai myöhemmin opiskelun kuluessa.

Myös valmistuneet ja työssä olevat tulkit tarvitsevat lisäkoulutusta kuurosokeille tulkkaami-

sessa. Humanistinen ammattikorkeakoulu suunnittelee lisäkoulutuksen tarjoamista lähitule-

vaisuudessa, mahdollisesti jo vuonna 2002.

4.4 Asioimistulkin ammattitutkinto

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä (16.10.1997) hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispo-

liittiseksi ohjelmaksi maahanmuuttajille tarkoitetut tulkkaus- ja kielipalvelut sekä tiedotus

nostettiin yhdeksi kehittämiskohteeksi. Ohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on, että

tulkkaus- ja käännöspalveluiden sekä muun tiedottamisen avulla taataan pysyvästi Suomessa

asuville maahanmuuttajille tasavertaiset mahdollisuudet käyttää julkisia palveluja. Viran-

omaisille asetetaan velvoite huolehtia tulkkauksen ja käännösten saatavuudesta sekä resurs-

seista. Lisäksi eri viranomaisten on tuotettava maahanmuuttajille tiedotusmateriaalia heidän

omalla äidinkielellään.23 Tähän mennessä tutkintokielet eivät ole kaikilta osin vastanneet työ-

elämän ja yhteiskunnan todellisia tarpeita.

Kehittämissuunnitelmassaan työministeriön työryhmä ehdotti Opetushallituksen kiinnittävän

huomiota seuraaviin seikkoihin:

• asioimistulkkikoulutuksessa toimivien opettajien täydennyskoulutuksen tarpeeseen ja alalta

puuttuvan oppimateriaalin tuottamiseen

23 Maahanmuuttajille tarkoitettujen tulkkaus- ja kielipalvelujen kehittämissuunnitelma, 4.

59

• alalle tulisi määritellä jo olemassa olevien asioimistulkin ammattitutkinnon perusteiden li-

säksi myös perus- ja erikoistutkinnon perusteet

• asioimistulkkikoulutuksen yhtenäistämiseksi opetukseen tulisi laatia ohjeisto.

Työryhmä ehdotti edelleen, että Opetushallitus sekä tulkkipalveluiden käyttäjät ja tuottajat

kiinnittäisivät huomiota asioimistulkkausalan tutkimuksen edistämiseen ja osoittaisivat siihen

resursseja.24

Asioimistulkkien tarve on lisääntynyt jatkuvasti 1970-luvulta lähtien. Asioimistulkkausta tar-

vitsevien määrä tulee vääjäämättä edelleen lisääntymään paitsi pakolaismäärän jatkuvan kas-

vun myös asioimistulkkaukseen velvoittavan lainsäädännön kehittymisen myötä (esimerkiksi

ulkomaalaislaki, hallintolainkäyttölaki, laki potilaan asemasta ja oikeuksista, laki maahan-

muuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta jne.).

Tähänastinen asioimistulkkauksen taso on ollut vaihtelevaa. Alalle on palkattu suomen kielen

oppineita maahanmuuttajia joko suoraan ilman koulutusta tai ad hoc -periaatteella järjestetty-

jen 3–8 kk:n asioimistulkkikurssin jälkeen. Lisäksi vuodesta 1998 lähtien on ollut mahdollista

suorittaa asioimistulkin ammattitutkinto, joka toimii tällä hetkellä alan ainoana tutkintona.

Euroopan valtakielten tulkkeja koulutetaan yliopistoissa ja viittomakielentulkkeja ammatti-

korkeakoulussa, mutta maahanmuuttajien edustamien kielten asioimistulkkeja enintään 8

kuukauden kursseilla. Tulkin ammatin tiedolliset ja taidolliset kvalifikaatiovaatimukset ovat

kuitenkin kaikissa kielissä samat.

Koska tulkeille ei ole olemassa ammatinharjoittamislakia, kelpoisuusehtoja eikä jatkuvaa

ammatillista peruskoulutusta, tulkkauksen asianmukaisuudesta ja laadusta joutuu ensisijassa

vastaamaan tulkin palkannut viranomainen. Tämä on ongelmallista sekä viranomaisten oike-

usturvan että maahanmuuttaja-asiakkaiden tasa-arvoisen kohtelun kannalta.

Asioimistulkkauksessa tällainen käytäntö on toiminut välttävästi vuosituhannen vaihteeseen

asti. Kuitenkin tämän päivän maahanmuuttajien kotouttamisjärjestelmä laajenevine asiakas-

kuntineen ja laatuvaatimuksineen sekä maahanmuuttajien tasa-arvoinen kohtelu ja viran-

omaisten tarve saada asianmukaista ammatillista asioimistulkkausta edellyttävät asioimistulk-

24 Em. 25.

60

kien koulutuksen uudelleenjärjestämistä. Tarvitaan jatkuva, valtion kustantama perustutkin-

toon johtava koulutusjärjestelmä, esimerkiksi ammattikorkeakouluissa rinnan viittomakielen-

tulkkien kanssa. Ammattikorkeakoulutus edistäisi alan ammatillistumiskehitystä sekä kiin-

nostusta asioimistulkkaukseen liittyvään tutkimukseen.

4.5 Suntion ammattitutkinto

Suntion työn palvelutehtävän luonteen vuoksi soveltuvuus alalle on tärkeää. Opiskelijoita

koulutukseen valittaessa tämä tulee ottaa huomioon. Suntion työnkuva on erityislaatuinen:

vaaditaan hyvää yhteistyökykyä ja sosiaalista osaamista, kykyä käytännön järjestelytehtäviin

ja kiinteistönhoitoon. Ihmisen kohtaaminen erilaisten kirkollisten toimitusten yhteydessä

edellyttää hyviä ihmissuhdetaitoja ja erinomaista tilanteen tajua.

Tulevaisuudessa potentiaalisia ammattitutkinnon suorittajia ovat nyt ammatissa toimivat hen-

kilöt sekä alalle eläköitymisen myötä vapautuviin paikkoihin hakeutuvat henkilöt. Tällä het-

kellä alan työntekijöillä on suhteellisen alhainen ammatillisen peruskoulutuksen taso, johon

koulutus vastaa. Alan aloituspaikkatarvetta on vaikea arvioida tämänhetkisten tietojen poh-

jalta. Koska valmistava koulutus järjestetään lääninhallituksen rahoittamana ammatillisena

lisäkoulutuksena, aloituspaikkojen määrä on tällä hetkellä riittämätön ja maantieteellisesti

epätasapainossa. Oppisopimuksena suoritetaan tällä hetkellä alle kolmasosa tutkinnoista,

mutta määrän odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Koulutusmuotona oppisopimus on tule-

vaisuudessakin perusteltu väylä ammattiin valmistumisessa. Koulutuksessa tulee myös entistä

voimakkaammin painottaa koulutusta yrittäjyyteen vastauksena seurakuntien palvelujen mah-

dolliseen ulkoistamispaineeseen.

Näköpiirissä ei ole seurakuntien toimitilojen merkittävää lisääntymistä. Työtehtävät, kuten

koulutuskin ovat kuitenkin valtakunnallisia, jokaisessa seurakunnassa tarvitaan kirkon palve-

luskuntaa. Työn tulevaisuuden trendejä ovat yhtäältä erikoistuminen ja toisaalta laaja-

alaisuus. Seurakunnissa, joissa toiminta on laajaa ja kiinteistöjä runsaasti, erikoistuminen

tiettyihin työtehtäviin on välttämätöntä. Pienissä seurakunnissa toiminnalliset ja taloudelliset

puitteet mahdollistavat vain yhden henkilön palkkaamisen hoitamaan koko tehtäväkenttää.

Työllisyystilanne näyttää lähivuosina kohtalaisen hyvältä. Alan työntekijöiden ikäkehitys

vastaa muun työelämän ikäkehitystä, joten myös lähivuosien eläköityminen avaa työpaikkoja.

61

Kuva 9.

Kiinteistö- ja kirkonpalvelustyöntekijöiden ikäjakauma vuonna 2000

567 576

1 013

1 298

428400

600

800

1000

1200

1400

alle 30 30–40 40–50 50–60 yli 60


4.6 Aloituspaikkatarve tulevaisuudessa

Arviot vuosien 2001–2005 koulutustarpeista perustuvat Opetushallituksen MITENNA-

projektissa (1999) tuotettuun julkaisuun Ammatillinen koulutus 201025. MITENNAssa käy-

tettiin työvoima- ja koulutustarpeen ennakointiin kehitettyä laskentamallia, jonka avulla on

mahdollista tuottaa koulutustarve-ennusteita eri opintoaloille ja -asteille. Seuraavaksi esitetyt

ennusteet perustuvat laskentamallin tuloksiin, koulutustoimikuntien kannanottoihin sekä niitä

täydentäviin muihin koulutustarveselvityksiin.

Uutta koulutettua työvoimaa tarvitaan korvaamaan kysynnän kasvua ja työvoiman poistumaa.

Työvoiman kysynnän kasvun osuus on yleisesti noin 20 prosenttia ja poistuman osuus

80 prosenttia uuden työvoiman tarpeesta. Työvoiman kysynnän kasvusta johtuva koulutustar-

25 Ammatillinen koulutus 2010, 9–11, 27.

62

ve kohdentuu lähinnä ammattikorkeakoulu- tai yliopistokoulutuksen suorittaneisiin. Näiden

osuus on yhteensä noin 75 prosenttia kysynnän kasvusta aiheutuvasta uuden työvoiman tar-

peesta. Sen sijaan 65 prosentilta poistumaa korvaavasta uudesta työvoimasta edellytetään

ammatillista peruskoulutusta.

Nuorten perus-, ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutuksen laskennallinen tarve perustuu

vuotta kohti laskettuun keskimääräiseen uuden työvoiman tarve-ennusteeseen vuosiksi 1995–

2010. Tämä on muunnettu ammatillisen peruskoulutuksen, ammattikorkeakoulujen sekä yli-

opistojen aloituspaikkatarpeeksi.

Aloituspaikkojen mitoitusparametrit ja muuttujien kuvaus26

Työelämän tarpeiden lisäksi eri alojen aloituspaikkatarpeeseen vaikuttaa koulutusjärjestelmän

toimivuus. Sitä kuvataan tunnusluvuilla, joita kutsutaan mitoitusparametreiksi. Aloituspaik-

kojen mitoitusparametreilla tarkoitetaan niitä opintoala ja -astekohtaisia muuttujia, jotka vai-

kuttavat koulutuksen mitoitukseen ja koulutustarpeeseen. Mitoitusparametreja ovat täyttöaste,

tutkintojen läpäisyosuudet, moninkertainen koulutus ja tutkinnon suorittaneiden työvoi-

maosuudet. Nämä tekijät vaikuttavat siihen, kuinka paljon tarvitaan aloituspaikkoja, jotta

ammatteihin saadaan tarvittava määrä työvoimaa. Ammattikorkeakoulujen tietoihin on yh-

distetty opistoasteen, ammatillisen korkea-asteen ja ammattikorkeakoulujen tilastotiedot. Mi-

toitusparametrien pohjana käytetty tilastotieto saatiin Tilastokeskuksen tiedostoista ja julkai-

suista.

Täyttöaste

Täyttöaste on laskettu siten, että opintolinjan aloittaneiden määrää on verrattu aloituspaikko-

jen määrään eli aloittaneiden osuuteen aloituspaikoista. Vuonna 1997 tutkintoon johtavan

ammatillisen koulutuksen täyttöaste oli keskimäärin 94 prosenttia.

Tutkintojen läpäisyosuudet

Tutkintojen läpäisyosuudella tarkoitetaan sitä, kuinka moni koulutuksen aloittaneista suorittaa

tutkinnon loppuun. Tutkinnolla tarkoitetaan nuorisoasteen opintolinjan tai tutkintoon johtavan

aikuislinjan suorittamista. Läpäisykertoimet on laskettu vertaamalla keskenään tietoja amma-

tillisten oppilaitosten aloittaneista ja tutkinnon suorittaneista opintolinjoittain. Esimerkiksi

26 Em. 182, 243–245.

63

läpäisykertoimen arvo 0,90 tarkoittaa, että 90 prosenttia aloittaneista valmistuu tarkastelta-

valta opintoalalta ja -asteelta. 1990-luvulla läpäisykertoimen vaihteluväli oli keskimäärin

0,50–0,90. Laskentamallissa käytettyjen läpäisykertoimien pohjana ovat vuosien 1986–1996

läpäisykertoimien keskiarvot.

Moninkertainen koulutus

Moninkertainen koulutus tarkoittaa useamman tutkinnon suorittamista. Henkilö, joka suorittaa

jotain toista (uutta) tutkintoa, lasketaan pois aikaisemman tutkinnon alan tehtäviin liittyvästä

työvoimasta. Uudeksi tutkinnoksi ei lueta saman opintoalan saman asteen tutkintoa, esimer-

kiksi kaksivuotisen tutkinnon jatkoksi suoritettua kolmivuotista tutkintoa ammatillisessa pe-

ruskoulutuksessa. Korkeakouluissa tämä koskee myös saman alan jatkotutkintoja. Uusi tut-

kinto lasketaan ensisijaiseksi tutkinnoksi henkilön tiedoissa. Laskentamallissa käytetty tie-

dosto koostuu tutkinnon suorittaneista ja jatkotutkinnon suorittaneista opintoaloittain ja -

asteittain.

Työvoimaosuudet

Työvoimaosuus tarkoittaa sitä, kuinka suuri osuus tutkinnon suorittaneista siirtyy työvoimaan.

Laskelmissa on käytetty pohjatietona 25–49-vuotiaiden työvoimaosuutta vuoden 1995 väes-

tölaskennassa.


Aloituspaikkatarve-ennakointia varten tehtyjen laskelmien tuloksia tulkittaessa on käytetty

hyväksi MITENNA-raporttia varten koottuja koulutustoimikuntien kannanottoja ja muuta

tulevaisuustietoa, esimerkiksi tutkimustietoa uusien ammattialojen syntymisestä. Tältä poh-

jalta on tehty suositus keskimääräiseksi vuotuiseksi aloituspaikkojen ja aloittajien tarpeeksi

kaudelle 2001–2005. Nuorten koulutuksen laskennallinen aloituspaikkatarve kaikilla aloilla

Taulukko 20. Vapaa-ajan alan täyttöaste, läpäisykertoimet, moninkertainen koulutus ja

työvoimaosuudet

Opintoaste Täyttöaste1997%

Läpäisy-osuus%

Moninkertaisen kou-lutuksen osuus%

Työvoimaosuus(25–49-vuotiaat)%

Amm.peruskoulutus 102 85 50 86Ammattikorkeakoulu 98 86 20 86

64

keskimäärin vastaa melko pitkälti vuoden 1999 koulutustarjonnan tasoa, jota on käytetty seu-

raavassa taulukossa vertailukohtana.27

Taulukko 21. Vapaa-aika ja liikunta-alan (humanistisen ja opetusalan) ammatillisen

peruskoulutuksen, yliopistokoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen laskennallinen tarve

ja aloituspaikkasuositusAmmatillisen perus-koulutuksenja AMK:n aloituspaikat 1999sekäyliopistojen aloittaneet 96–98keskimäärin vuodessa yht.

Keskimääräinen laskennallinentarve kaudelle 1995–2010Aloituspaikkoja/vuosi

Nuoret Aikuiset Yhteensä Nuoret Aikuiset Yhteensä

Suositus kaudelle2001–2005Aloituspaikkoja taialoittajia/vuosi

6 570 230 6 800 6 120 150 6 270 6500Lähde: Ammatillinen koulutus 2010.

Vapaa-aika ja liikunta-alalla aloituspaikkojen tarve vähenee noin 4 prosentilla.28 Vapaa-aika-

alan ammatillisen koulutuksen aloituspaikat lisääntyivät runsaasti 1990-luvulla. Viime vuosi-

na taso on vakiintunut 1 100–1 300:n paikkeille. Humanistisen ja opetusalan yliopistollisen

peruskoulutuksen aloittajia on 1990-luvulla ollut vuosittain keskimäärin 5 200. Eniten aloitta-

jia oli vuosikymmenen puolivälissä, noin 5 700. Teologisessa koulutuksessa aloittajamäärä on

ollut vuosittain hieman yli 200 ja psykologisessa koulutuksessa 140–190. Humanistisessa

koulutuksessa aloittajia on ollut 2 500–3 000 ja kasvatustieteellisessä koulutuksessa 1 900–

2 500 vuosittain.29

Taulukko 22. Vapaa-aika-alan koulutuksen aloituspaikat, laskennallinen tarve ja aloi-

tuspaikkasuositus.

Opintoaste Aloituspaikat 1999Vapaa-ajan toiminta Nuoret Aikuiset Yht.

Keskimääräinen lasken-nallinen tarve kaudelle1995–2010Aloituspaikkoja/vuosi

Suositus kaudelle2001–2005Aloituspaikkoja/vuosi

Peruskoulutus 440 130 570 300 400Ammattikorkeakoulu 400 100 500 610 570Vapaa-ajan toimintayhteensä

840 230 1 070 910 970

Vapaa-aika- ja liikunta-ala yhteensä

1 080 230 1 310 1 160 1 250


27 Ammatillinen koulutus 2010, 184–185.28 Ammatillinen koulutus 2010, 186.29 Ammatillinen koulutus 2010, 210.

65

Vapaa-ajan toiminnan aloituspaikkatarpeeksi ennustettiin koulutuksen ennakointiraportissa

kaudelle 1995–2010 peruskoulutuksen puolella 270 paikkaa vähemmän kuin vuonna 1999.

Vapaa-ajan toiminnan läpäisyosuus on ollut peruskoulutuksessa alhaisempi kuin tavoitteelli-

nen vähintään 90 prosenttia, mikä pienentää laskennallista aloituspaikkatarvetta. Suositus pe-

ruskoulutuksen aloituspaikoiksi on kuitenkin 100 paikkaa laskennallista tarvetta suurempi.

Osa perusopetuksen aloituspaikkojen vähennyksistä kompensoituu ammattikorkeakoulutuk-

sen aloituspaikkojen lisäyksellä, ammattikorkeakoulun puolella aloituspaikat lisääntyvät

70:llä, ja tarve on vielä hiukan suurempi. Vapaa-ajan alan työtehtävät edellyttävät usein pitkää

työ- ja elämänkokemusta, etenkin nuorten vaikeita ongelmia kohdattaessa, joten ammattikor-

keakoulutukseen ja aikuiskoulutukseen panostaminen on tältäkin osin perusteltua. Vapaa-ajan

toiminnan aloituspaikkojen määrä vähenee kuitenkin suosituksen mukaan 9,4 prosentilla eli

sadalla paikalla kaudella 2001–2005.

Koulutuksen ennakointiraportissa arvioitiin vapaa-ajan alalle keskimääräiseksi laskennallisek-

si aloituspaikkatarpeeksi kaudelle 1995–2010 peruskoulutukseen 300 aloituspaikkaa ja am-

mattikorkeakoulutukseen 610 aloituspaikkaa vuodessa. Kaudelle 2001–2005 määriteltiin suo-

situkseksi peruskoulutukseen 400 ja ammattikorkeakoulutukseen 570 aloituspaikkaa vuodes-

sa. Vuonna 2002 nuorten perustutkintoon tähtäävien aloituspaikkojen määrä on 741 ja ai-

kuisten vastaava 200 eli yhteensä 941 aloituspaikkaa vapaa-aika-alan toisen asteen koulutuk-

sessa. Tulevaisuudessa aloituspaikkojen tarve tulee kasvamaan ammattikorkeakoulutuksen

puolella ja vähenemään toisen asteen koulutuksessa.

• Nuorisoala eli lapsi- ja perhetyön perustutkinto sekä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan perus-

tutkinto

Toisen asteen koulutuksessa nuorisoalalla aloituspaikkojen kokonaismäärään ei kohdistu lä-

hitulevaisuudessa lisäämistarpeita, jos ala työvoimatarpeineen kehittyy oletetulla tavalla.

Mahdollinen työvoimapula toteutuu ja siitä johtuva koulutustarve lisääntyy, jos ammattitaitoi-

set työntekijät siirtyvät käytännön ohjaustehtävistä suunnittelu- ja kehittämistehtäviin tai

vaihtavat alaa. Lisäkoulutustarvetta tulee, kun perustutkinnon aloittaneet opiskelijat jatko-

koulutusta valitessaan sijoittuvat erityisesti oman alan jatkokoulutuspaikkoihin, amk- tai am-

mattitutkintoa suorittamaan sekä muuhun ammatilliseen lisäkoulutukseen.

66

Nuorisoalalla työpaikkoja avaavat työntekijöiden liikkuminen alan sisällä ja jossain määrin

myös suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen. Myös alan tehtävien laajentuminen on luonut

uusia työtehtäviä ja työpaikkoja, joihin koulutuksen tulisi valmistaa.

Tarpeita ja kysyntää muuntokoulutukselle sekä sen erityiselle valtionavustukselle on olemas-

sa. Muuntokoulutus tarkoittaa vanhan kouluasteisen 80 opintoviikon koulutuksen muunta-

mista 120 opintoviikon tutkinnoksi suorittamalla 40 opintoviikon lisäopinnot. Vaihtoehtoi-

sesti yleisen jatko-opintokelpoisuuden saavuttaa myös kouluasteisen tutkinnon jälkeen kol-

men vuoden alan työkokemuksen kautta. Oppilaitoksilta tulleen palautteen mukaan virallista

muuntokoulutusta on vaikeaa järjestää ilman siihen suunnattua erityistä valtionapua. Tällä

hetkellä osa opiskelijoista suorittaa 40 opintoviikon lisäopintoja maksullisilla opintolinjoilla.

Suuret työnantajat painottavat uusissa henkilöstöstrategioissaan amk-tutkintoa. Jatkossa suu-

rissa kaupungeissa esimerkiksi nuorisotalon johtajilta ja siitä ylöspäin hierarkiassa tultaneen

vaatimaan vähintään amk-tutkintoa, joten muuntokoulutuspaikkoja tarvittaneen enemmänkin.

Aikuiskoulutuksen lisäpaikkoja tarvitaan alalle sekä perus- että korkea-asteella. Kentällä on

alalla pitkään työskennelleitä, joilta puuttuu ammatillinen koulutus kokonaan tai joilla on jon-

kun muun alan perus- tai opistoasteen koulutus. Tälle aikuisryhmälle tarvittaisiin omat aloi-

tuspaikat, ja voitaisiin rakentaa lyhyempiä 60–100 opintoviikon opinto-ohjelmia, joissa työ-

kokemus ja aikaisempi ammatillinen koulutus voitaisiin lukea hyväksi. Esimerkiksi perustut-

kinnon suorittaneille ja vähintään 10 vuotta alalla työskennelleille tulisi räätälöidä oma

muuntokoulutus, jossa työkokemusta hyödyntäen olisi mahdollista suorittaa amk-tutkinto 60–

80 opintoviikon opinnoilla.

Nuorisoalalle tarvitaan lisää aloituspaikkoja nimenomaan ammattikorkeakoulusektorille, kos-

ka työtehtävät ovat yhä useammin moniammatillista osaamista vaativia asiantuntijatehtäviä.

Tähän suositukseen päätyy myös Opetushallituksen selvitys ”Ammatillinen koulutus 2010,

Työvoiman tarve vuonna 2010 ja ammatillisen koulutuksen mitoitus”.30

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon antama pätevyys ja kelpoisuus sekä kilpai-

lukyky amk-tutkinnon suorittaneiden kanssa työmarkkinoilla ovat herättäneet keskustelua.

30 s. 210–211.

67

Tulevaisuudessa saattaa muodostua ongelmalliseksi tutkinnon antaman pätevyyden ja työteh-

tävien kelpoisuusvaatimusten kohtaamattomuus. Perustutkinto on laajuudeltaan ja vaatimuk-

siltaan lähellä vanhaa opistoasteen tutkintoa ja tuottaa hyvän pätevyyden kasvatus- ja ohjaus-

tehtäviin. Amk-tutkinnon suorittaneiden laajemmat kelpoisuudet sekä etulyöntiasema työ-

markkinoilla voivat kuitenkin johtaa siihen, että perustutkinnosta tulee vain ponnahduslauta

ammattikorkeakoulutukseen, jolloin koulutuspolku työelämään muodostuu hyvin pitkäksi.

• Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto

Aloituspaikkojen tarvetta on vaikea arvioida aikaisemman kokemustiedon puuttuessa. Tä-

mänhetkisen aloituspaikkamäärän katsotaan olevan riittävä ja maantieteelliset tarpeet on

otettu huomioon. Eläköityminen ei tule olemaan alalla ongelma pitkään aikaan. Kuitenkin

se, että ei ole olemassa perinteisiä valmiita työpaikkoja, saattaa aiheuttaa saman ilmiön kuin

viittomakielentulkkien koulutuksessa: vaarana on, että koulutuksen saaneet hakeutuvat lyhyen

työuran jälkeen muille aloille.

• Asioimistulkit

Monilta asioimistulkkeina toimivilta puuttuu ammattitutkinto. Tarvetta asioimistulkkien aloi-

tuspaikkojen lisäämiseen on jonkin verran, vaikka tutkintoon valmistavaa koulutusta järjeste-

tään osittain työvoimakoulutuksena tarpeen mukaan. Ongelmana on jatkuvuuden puute. Jat-

kuvaa koulutusta ei ole, koska sitä järjestetään ad hoc -periaatteella. Ilman koulutusta tulkin ei

ole ollut mahdollista rahoitussyistä osallistua tutkintoon, vaikka hänellä olisi valmiudet siihen.

Asioimistulkkien ammattitaidon standardisointi ei onnistu ilman pysyviä koulutuspalveluja.

Alueelliset tulkkikeskukset haluavat palkata nimenomaan ammattitutkinnon suorittaneita

tulkkeja. Asioimistulkkauksen alalla ei ole tehty tarkkaa kartoitusta työvoiman nykyisestä

ikärakenteesta. Tietyissä tapauksissa tarvitaan nimenomaan naistulkkeja.

Asioimistulkkeja poistuu jonkin verran tulkin työstä, koska he saavat enemmän omaa alkupe-

räistä koulutustaan vastaavaa työtä tai haluavat lähteä opiskelemaan kielitaidon jälkeen muuta

ammattia. Tulkin työ on jossain määrin välivaihe muihin ammatteihin. Tämäkin poistuma

lisää jatkuvasti tarvetta koulutukseen.

• Suntiot

Alan koulutustarpeissa painottuvat aikaisemmin mainitut sisällölliset tarpeet. Lisäksi täytyy

korvata eläköitymisen aiheuttama luonnollinen poistuma. Suntion ammattitutkinnon tulevai-

68

suuden kannalta on syytä laatia kehittämissuunnitelma, jossa tarkastellaan tutkinnon sisältöä,

rakennetta ja jatko-opintomahdollisuuksia.

5. YHTEENVETO

Koulutuksen kysyntä

Vuosina 1997–1999 ammatillisen toisen asteen koulutukseen ensisijaisesti hakeneiden määrät

vähentyivät noin 10 prosentilla. Vapaa-ajan alalla hakijoiden määrä väheni kyseisellä aikajak-

solla vajaalla 14 prosentilla. Vuonna 2000 hakijoiden määrä kasvoi kuitenkin lähes kaksin-

kertaiseksi 1 552:een, josta se laski seuraavana vuonna 1 464 hakijaan.

Vapaa-aika-alan toisen asteen koulutuksen täyttöaste oli vuonna 1997 kaikkien alojen täyttö-

astetta 7 prosenttia suurempi ja vuonna 2000 jo 11 prosenttia suurempi.

Koulutuksen tarjonta

Vuodesta 1992 vuoteen 1998 aloituspaikat ovat lisääntyneet kaikilla koulutusaloilla yhteensä

20 prosentilla. Vapaa-aika-alalla ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikat lisääntyivät

merkittävästi em. vuosien aikana: 157 paikasta 466 paikkaan, eli aloituspaikkojen määrä kas-

voi kolminkertaiseksi. Vapaa-aika-alalla aloituspaikkojen määrä on nuorten koulutuksessa

noussut 41 prosentilla vuodesta 1997 vuoteen 2002. Aikuisten aloituspaikkojen määrä on

ollut vaihteleva, tällä hetkellä noususuuntainen. Ammattitutkintojen aloituspaikkojen määrä

on kasvanut runsaasti, vuoden 1997 vain 16 aloituspaikasta vuoden 2002 peräti 134 aloitus-

paikkaan. Vapaa-aika- ja liikunta-ala oli kolmanneksi eniten kasvanut koulutusala viime vuo-

sikymmenen lopulla. Alan aloituspaikkojen osuus kaikista aloituspaikoista kasvoi 0,8 prosen-

tilla vuodesta 1996 vuoteen 2000.

Tutkinnon suorittaneet

Viime vuosikymmenen lopulla ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnon suorittaneiden määrä

väheni, 11 prosentilla vuodesta 1995 vuoteen 1998. Vapaa-aika-alalla tutkinnon suorittanei-

den määrät kuitenkin kasvoivat noin kolminkertaisiksi. Vuonna 1995 vapaa-aika- ja liikunta-

alalla suoritettiin 120 tutkintoa ja vuonna 1999 vapaa-aika-alalla 373 tutkintoa. Nuoriso- ja

vapaa-ajan ohjauksen sekä lapsi- ja perhetyön perustutkintojen suoritusmäärät ovat pysyneet

melko tasaisina vuosina 1997–2000. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan tutkinnon koulumuotoi-

sesti suorittaneista noin kolmasosa on miehiä ja näyttötutkinnon suorittaneista noin 44 pro-

69

senttia. Lastenohjaajan tutkinnon suorittajat ovat pääosin naisia: näyttötutkintojen suorittajista

98 prosenttia. Vapaa-aika-alalla suoritettiin näyttötutkintoina 27 prosenttia kaikista perustut-

kinnoista.

Sijoittuminen

Vapaa-aika-alan toisen asteen perustutkinnon suorittaneet työllistyivät aiempaa paremmin

1990-luvun lopulla: työssä olevien osuus nousi yli 27 prosenttia vuodesta 1996 vuoteen 2000,

jolloin työllisiä oli 62,6 prosenttia tutkinnon suorittaneista. Lapsi- ja perhetyön perustutkinnon

suorittaneet työllistyivät nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen tutkinnon suorittaneita paremmin,

samoin molempien tutkintojen näyttötutkintojen suorittajat työllistyivät koulumuotoisesti

opiskelleita paremmin. Vapaa-ajan alan tutkinnon suorittaneiden työllisyys oli vuonna 2000

samaa luokkaa kuin kaikkien tutkinnon suorittaneiden yhteensä. Vapaa-aika-alan perustutkin-

non suorittaneiden työttömyys laski vuoteen 1996 verrattuna 7,8 prosenttia, niin että enää 16,4

prosenttia oli työttömänä vuonna 2000. Työttömyysaste on 1,4 prosenttia korkeampi kuin

kaikkien vuonna 2000 tutkinnon suorittaneiden yhteensä. Alan perustutkinnon vuonna 2000

koulumuotoisesti suorittaneista opiskeli päätoimisesti 13 prosenttia, mikä on keskimääräistä

tasoa hiukan korkeampi luku, koska kaikista tutkinnon suorittaneista opiskeli 10,8 prosenttia.

Valmistumassa olevien amk-opiskelijoiden työllistymistilanne näyttää tällä hetkellä erinomai-

selta. Ongelmaksi saattaa muodostua ennemmin opiskelujen loppuun saattamisen kannalta

liian varhainen työllistyminen.

Nuorisoalan koulutuksesta sijoitutaan edelleenkin perinteiseen kunnalliseen nuorisotyöhön,

seurakuntien lapsi- ja nuorisotyöhön, järjestöjen ja yhdistysten palvelukseen nuoriso-

ohjaajiksi, kerho-ohjaajiksi, erityisnuorisotyöntekijöiksi, projektityöntekijöiksi, hallinnollisik-

si nuorisosihteereiksi, toiminnanohjaajiksi ja -johtajiksi sekä enenevässä määrin myös erilai-

siin kunnallisiin ja EU-rahoitteisiin syrjäytymiseen liittyviin projektitehtäviin, aktivointi- ja

osallistumishankkeisiin ja työpajaprojekteihin. Myös lastensuojelulaitokset, perhekodit ym.

lähikasvatustoiminta työllistää monia alalta valmistuneita. Erityisryhmät, kuten kehitysvam-

maiset ja erityyppiset vähemmistöt, ovat työn kohteina aikaisempaa enemmän. Yrittäjyys,

lähikasvatus sekä seikkailu- ja elämystoiminta ovat myös selvästi nousussa.

Työllisyys toimialoilla ja ammateissa, joihin nuorisoalan koulutuksen suorittaneet tyypillisesti

sijoittuvat, tulee olemaan näillä näkymin hyvä. Joissakin tehtävissä voi olla työvoimapulaa,

varsinkin kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Yleensä voidaan arvioida, että kolmannen

sektorin työvoimatarve kasvaa. Erityisesti kasvatus- ja opetuskentän työvoimatarve kasvaa

70

lähivuosina voimakkaasti, varsinkin erityisnuorisotyö, koulujen ja nuorisotoimen uudet yh-

teistyömuodot sekä syrjäytymisen ehkäisy, johon kuuluu myös päihdeongelman ennaltaehkäi-

sy. Nuorten parissa tehtävän moniammatillisen työn ja osaamisen tarve kasvaa. Tähän amk-

koulutuksen odotetaan antavan valmiuksia perustutkintoa paremmin, ja siitä on tulossa mah-

dollisesti myös alan amk-jatkotutkinnon erikoistumisopintojen teema.

Viittomakielisen ohjauksen perustutkinnon opiskelijoita ei ole vielä valmistunut, koska kou-

lutus aloitettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2001. Ensimmäisten vuonna 2004 valmistuvien

odotetaan työllistyvän hyvin.

Asioimistulkin ammattitutkinnolle on kysyntää. Työllistyminen kuitenkin vaihtelee kielittäin.

Tällä hetkellä venäjän kääntäjiä ja tulkkeja on enemmän kuin asioimistulkkausalalla tarvitaan.

Toisaalta joissakin kielissä on suurta pulaa koulutetuista asioimistulkeista. Asioimistulkkien

koulutuksen järjestämisessä tulisi pyrkiä kiinteämmin huomioimaan työmarkkinoiden tarpeet.

Joidenkin vähän käytettyjen kielten asioimistulkkien tarvetta ja työllistymistä on kuitenkin

vaikea arvioida etukäteen, koska se riippuu mm. maailman pakolaistilanteesta.

Suntioiden työllisyystilanne näyttää lähivuosina kohtalaisen hyvältä. Alan työntekijöiden ikä-

kehitys vastaa muun työelämän ikäkehitystä, joten myös lähivuosien eläköityminen avaa työ-

paikkoja.

Jatko-opinnot

Vapaa-ajan alan tutkinnon suorittaneet ovat keskimääräisesti hiukan tavanomaista kiinnos-

tuneempia jatko-opiskelusta. Nuoriso- ja vapaa-ajan perustutkinnon suorittaneita kiinnostaa

jatko-opinnoista eniten ammattikorkeakouluopinnot ja vähiten ylioppilastutkinnon suorittami-

nen. Lastenohjaajan perustutkinnon suorittaneet ovat eniten kiinnostuneita toisen ammatillisen

perustutkinnon suorittamisesta. Muut jatkokoulutusvaihtoehdot kiinnostavat hiukan enemmän

kuin perustutkinnon suorittaneita keskimäärin, mutta erot eivät ole suuret.

Ammattikorkeakoulutuksen humanistisen ja opetusalan aloituspaikat ovat lisääntyneet kou-

lutuksen aloittamisesta vuoteen 2000 asti. Vuonna 2001 aikuiskoulutuksen aloituspaikkojen

määrä laski kolmasosaan vuoden 2000 tasosta. Nuorten aloituspaikkojen määrä kuitenkin py-

syi vuoden 2000 tasolla. Vuonna 2002 humanistisen ja opetusalan koulutusohjelmiin hakijoita

oli yhteensä 1 489, joista opiskelun aloitti 248 eli noin 17 prosenttia hakijoista.

71

Alan tulevaisuus

Nuorisoalan koulutustoimikunnan mukaan suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen heijastuu

myös nuorisoalalla. Alalta eläkkeelle jääminen on kuitenkin vähäistä, koska monet siirtyvät

ikääntyessään eri työtehtäviin alan sisällä. Toisaalta alan tehtävien laajentuminen, esimerkiksi

syrjäytyminen, monikulttuurisuus ja kansainväliset projektit, ovat luoneet uusia tehtäviä ja

työpaikkoja, joihin koulutuksella pitäisi pystyä vastaamaan.

Nuorten ohjaaminen tulee vaativammaksi. Syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten pro-

sentuaalinen osuus saattaa pysyä lähitulevaisuudessa samansuuntaisena, mutta jo nyt on näh-

tävissä, että ongelmat ovat vaikeampia ja moniulotteisempia kuin aikaisemmin. Koulu-

tusalalla tulee siis pystyä paitsi vastaamaan entistä monipuolisemmin koko väestön vapaa-

ajanohjauksen haasteisiin myös pystyä kouluttamaan erityisesti nuorten ohjauksen pariin si-

joittuvia ihmisiä entistä haasteellisempien nuorten ohjaajiksi. Myös monikulttuurisuus-

opintojen tarve koulutusalalla tulee kasvamaan. Tärkeitä kehittämisen alueita nuorisotyön

koulutuksessa ovat myös ryhmäprosessit, ohjaus ja tuottajuus.

Nuorisotyön yhteistyö muiden alojen kanssa tiivistyy, esimerkiksi kulttuuritoimen ja kulttuu-

risen nuorisotyön sekä perus- ja toisen asteen koulujen erilaisten yhteistyömuotojen, kuten

pajojen, projektien, iltapäiväkerhojen. Nuorisoalan eri toimijoiden yhteistyö koulujen kanssa

on yleisesti lisääntymässä, tulevaisuudessa saattaa tulla kyseeseen esimerkiksi myös luokka-

avustaja/iltapäivätoiminnan ohjaajan tehtävänkuva. Nuorten osallisuuden edistämishankkeen

toimintaehdotuksen mukaan kuntien nuorisosihteerin tehtäviä tulisi kehittää nuorisopoliittisen

koordinaattorin ja nuorisoasiamiehen suuntaan, jonka työskentelypiste sijoittuisi mahdollisesti

juuri kouluun. Avoimen ja joustavan ryhmätoiminnan tarpeet näyttävät yleisesti lisääntyvän.

Iltapäivätoiminta, lasten- ja nuorten vapaa-ajan ohjaus sekä perhelähtöinen toiminta edellyttä-

vät myös lisää työvoimaa. Alan voimakkaan kehityksen vuoksi lasten ja nuorten erityisohjaa-

jan ammattitutkinto tulee lähiaikoina uudeksi alan tutkinnoksi.

Horisontaalinen eteneminen ja ammatissa kehittyminen pitäisi olla mahdollista myös niille

opiskelijoille, jotka eivät välttämättä halua jatkaa korkeakoulussa, mutta haluisivat kuitenkin

syventää ammattitaitoa omalla alallaan. Heitä varten tulisi luoda lisäpätevöitymiseen tarkoi-

tettuja ammatti- ja erikoisammattitutkintoja, joita vapaa-aika-alalla ei nyt ole. Jatkotutkinnot

tarvitaan myös humanistisen ja opetusalan amk-sektorille, koska osaamisvaatimukset kasva-

vat jatkuvasti.

72

Nuoriso- ja vapaa-aika-alalla on koulutusrakenteen muutosten takia monia eri tutkintonimik-

keillä valmistuneita henkilöitä. Työelämä ei ole täysin tietoinen uusista tutkinnoista ja niiden

sisällöistä. Epäselvää on, millaisiin tehtäviin perustutkinnon suorittanut on saanut koulutuk-

sensa, ja toisaalta se, miten nämä koulutukset eroavat amk-tutkinnosta. Tiedon lisääminen ja

tutkintojen vahvempi profiloituminen työelämässä onkin suuri tämän hetken ja lähitulevai-

suuden haaste. Keskeistä on myös pohtia koulutusjatkumon loogisuutta. Lapsi- ja perhetyön

perustutkinnon sekä nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon uudistus kolmivuotiseksi

luo paineita amk-tutkinnon sisällöille ja eri kouluasteiden jatkuvan vuoropuhelun kehittämi-

selle.

Viittomakielialan koulutuksesta ja sen kehittämistarpeista eri koulutusaloilla ja -asteilla tulisi

tehdä kokonaisselvitys ja sen pohjalta kehittämissuunnitelma. Alalla tulee myös selkeästi

erottaa tulkin ja ohjaajan/avustajan työ.

Asioimistulkkausalan ongelmana on, ettei jatkuvaa koulutusta ole. Asioimistulkkien ammat-

titaidon standardisointi ei onnistu ilman pysyviä koulutuspalveluja. Alan koulutuksen kehi-

tyskohteita ovat myös oppimateriaalin tuottaminen sekä opetushenkilöstön didaktinen ja pe-

dagoginen koulutus. Alalle tarvittaisiin jatkuva, valtion kustantama perustutkintoon johtava

koulutusjärjestelmä. Tarvetta olisi myös suunnata resursseja alan tutkimukseen.

Suntioiden ammattitutkinnon potentiaalisia suorittajia ovat nyt ammatissa toimivat sekä alalle

hakeutuvat henkilöt. Alan työntekijöillä on suhteellisen alhainen ammatillisen peruskoulutuk-

sen taso, johon koulutus vastaa. Tulevaisuuden trendeinä on nähtävissä toisaalta työtehtäviin

erikoistuminen ja toisaalta työn laaja-alaisuus. Koulutuksessa tulee myös entistä voimak-

kaammin painottaa koulutusta yrittäjyyteen, jotta pystytään vastaamaan seurakuntien palve-

lujen mahdolliseen ulkoistamispaineeseen. Alan aloituspaikkatarve tulee huomioida, sillä lää-

ninhallituksen rahoittama valmistava koulutus on alueellisesti ja oppilaitoskohtaisesti riittä-

mätöntä.

Aloituspaikkatarve

Koulutuksen ennakointi on arvioinut vapaa-ajan alalle keskimääräiseksi laskennalliseksi

aloituspaikkatarpeeksi kaudelle 1995–2010 peruskoulutukseen 300 aloituspaikkaa ja ammat-

tikorkeakoulutukseen 610 aloituspaikkaa vuodessa. Kaudelle 2001–2005 määriteltiin suosi-

tukseksi peruskoulutukseen 400 ja ammattikorkeakoulutukseen 570 aloituspaikkaa vuodessa.

73

Vuonna 2002 nuorten perustutkintoon tähtäävien aloituspaikkojen määrä on 741 ja aikuisten

vastaava 200 eli yhteensä 941 aloituspaikkaa vapaa-aika-alan toisen asteen koulutuksessa.

Tulevaisuudessa aloituspaikkojen tarve tulee kasvamaan ammattikorkeakoulutuksen puolella

ja vähenemään toisen asteen koulutuksessa.

Aikuiskoulutuksen lisäpaikkoja tarvitaan alalle sekä perus- että korkea-asteella. Kentällä on

alalla pitkään työskennelleitä, joilta puuttuu ammatillinen koulutus kokonaan tai joilla on jon-

kun muun alan perus- tai opistoasteen koulutus. Tälle aikuisryhmälle tarvittaisiin omat aloi-

tuspaikat, ja heille voitaisiin rakentaa lyhyempiä opinto-ohjelmia, joissa työkokemus ja aikai-

sempi ammatillinen koulutus voitaisiin lukea hyväksi. Opetusministeriö on suunnitellut tähän

tarpeeseen nosto-ohjelma-koulutusta.

Lähteet:

- Ammattikorkeakoulujen valintaopas 2002. Opetushallitus. Rauma: Kirjapaino Oy West

Point.

- Asioimistulkin ammattitutkinto 1996. Näyttötutkinnon perusteet. Opetushallitus. Määräys

42/011/96.

- Asioimistulkin ammattitutkinnon perusteet 2002. Opetushallitus. Määräys 33/011/2002.

- Autio, V. ym. (1999) Ammatillinen koulutus 2010. Työvoiman tarve vuonna 2010 ja amma-

tillisen koulutuksen mitoitus. Opetushallitus. Helsinki: Hakapaino.

- Kirkon tilastollinen vuosikirja 2000. Kirkkohallitus 2001. Hämeenlinna: Karisto Kirjapaino

Oy.

- Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001. Opetushallitus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapai-

no Oy.

- Koulutusopas peruskoulun jälkeiseen koulutukseen 2002. Opetushallitus. Rauma: Kirjapaino

Oy West Point.

74

- Lapsi- ja perhetyön perustutkinto 2001. Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman

ja näyttötutkinnon perusteet. Opetushallitus. Määräys 72/011/2000.

- Maahanmuuttajille tarkoitettujen tulkkaus- ja kielipalvelujen kehittämissuunnitelma. Työ-

ministeriö 1999. Työhallinnon julkaisu no 231.

- Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto 2001. Ammatillisen peruskoulutuksen ope-

tussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet. Opetushallitus. Määräys 74/011/2000.

- Seurakuntien väkiluku ja toiminta 2001. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tilastoja.

Kirkkohallitus 2002. Helsinki.

- Suomalaisen ammattikasvatuksen historia. (2000) Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen

OKKA-säätiön julkaisuja. Saarijärvi: Saarijärven Offset oy.

- Suntion ammattitutkinto 2000. Näyttötutkinnon perusteet. Opetushallitus. Määräys

38/011/2000.

- Tilasto- ja ennakointitietoa ammatillisesta koulutuksesta koulutustoimikunnille. Opetushal-

litus 2001.

- Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto 2001. Ammatillisen peruskoulutuksen opetus-

suunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet. Opetushallitus. Määräys 75/011/2000.

Painamattomat lähteet:

- Jurvanen, S. (2001) Viittomakielentulkin toimenkuva säilytettävä ennallaan ja kuurosokeus-

tietoutta lisättävä koulutuksessa. Suomen kuurosokeat ry.

- Kirkkohallituksen selvitys vuonna 2000 ja 2001 lastenohjaajatutkinnon suorittaneiden si-

joittumisesta.

- Koulutustoimikunnan alakohtaiset katsaukset.

- Opetusalan koulutustoimikunnan alaisuudessa toimineen nuoriso- ja kulttuurialan jaoston

pöytäkirjat.

- Nuorten osallisuuden edistämishankkeen yhteistyöryhmä II: Ehdotukset nuorten osallisuutta

edistäviksi toimiksi, Liite II.

- Veijola, E. (1999) Vapaa-ajan toiminnan koulutus ja erityisesti nuorisotyön ammatillinen

peruskoulutus ja ammattikorkeakoulutus. Opetusministeriö.

www.edu.fi

www.evl.fi/kkh/ktk/kertomus96-99/nelivuotiskertomus-05.shtml (Haettu 13.9.2002.)

75

www.mol.fi. Koulutus- ja ammattitietopalvelun tietojärjestelmä, ammatinkuvaukset. Työmi-

nisteriö.

www.stat.fi

www.tilastokeskus.fi

sekä lisäksi monet nuorisoalan koulutustoimikunnan jäseniltä saadut tiedot, joista kiitän.

Tilastot:

Tilastokeskus

Opetushallituksen Opti-tietokanta

Liite 1. Nuorisoalan koulutustoimikunnan toimialaan kuuluvien alojen koulutusta anta-

vat oppilaitokset syksyllä 2002

Oppilaitos

Viit

tom

akie

lisen

ohja

ukse

n pe

rus-

tutk

into

Laps

i- ja

per

hety

önpe

rust

utki

nto

Nuo

riso-

ja v

apaa

-aj

an o

hjau

ksen

pe-

rust

utki

nto

Asi

oim

istu

lkin

amm

attit

utki

nto

Tutk

into

on v

al-

mis

tava

kou

lutu

s

Sunt

ion

amm

atti-

tutk

into

Tutk

into

on v

al-

mis

tava

kou

lutu

s

Etelä-Pohjanmaan opisto pk, yo

Haapaveden opisto pk, yo

Helsingin yliopisto kyllä, kyllä

Jyväskylän kristillinen opisto pk, yo kyllä, kyllä

Kalajoen kristillinen opisto pk, yo

Kanneljärven opisto pk, yo

Karhumäen kristillinen opisto pk, yo

76

Kaustisen evankelinen kansanopisto pk

Keski-Pohjanmaan opisto pk

Keski-Suomen opisto pk, yo

Lahden diakonian instituutti yo

Luther-opisto pk pk

Orimattila-instituutti pk, yo

Partaharjun opisto pk, yo

Peräpohjolan opisto pk, yo

Pohjois-Karjalan opisto pk, yo

Pohjois-Savon opisto pk, yo

Portaanpään kristillinen opisto pk

Raudaskylän kristillinen opisto kyllä, kyllä

Rovala-opisto pk, yo

Sisälähetysseuran opisto kyllä, ei

Suomen nuoriso-opisto pk, yo

Turun ammatillinen aik.koul.keskus kyllä, ei

Turun kristillinen opisto pk, yo pk, yo kyllä, kyllä

Tuusulanjärven amm.opisto

sosiaali- ja terveysala

pk

Ylitornion kristillinen opisto pk, yo

Lähde: Koulutusopas peruskoulun jälkeiseen koulutukseen 2002.

Liite 2.

Nuorisoalan koulutustoimikunnan toimialaan kuuluvien tutkintojen suuntautumisvaih-

toehdot/erikoisosaamisalueet

Perustutkinnoissa on vain yksi koulutusohjelma, jonka valinnaiset ammatilliset opinnot suo-

ritetaan tutkinnon yhteisten ammatillisten opintojen jälkeen.

Koulutusohjelma Ammatillisen koulutusohjelman valinnaiset erikoisosaamisalueet

Lapsi- ja perhetyönperustutkinto

- ilmaisutaitojen ohjaus- erityistä tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus- monikulttuurisessa työympäristössä toimiminen

Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen pe-

- nuorisotoiminnan ohjaus- vapaa-aikatoiminnan ohjaus

77

rustutkinto - kansalais- ja järjestötoiminnan ohjaus- projektitoiminnan ohjaus- nuorten syrjäytymisen ehkäisy- monikulttuurisen toiminnan ohjaus- nuoriso- ja vapaa-aika-alan palvelujen tuottaminen

Viittomakielisenohjauksen perustut-kinto

- viitotuissa ja puhutuissa kieli- ja kulttuuriympäristöissä toimiminen- viittomakieltä käyttävien ohjaus ja avustaminen- kuurosokeiden ohjaus ja avustaminen- viittomakommunikaatiota käyttävien ohjaus ja avustaminen- ilmaisutaitojen ohjaus

Suntionammattitutkinto

- hautausmaat ja kiinteistöt- ruokapalvelu ja viihtyisyys- yrittäjyys

Asioimistulkin am-mattitutkinto

Liite 3 Vapaa-ajan alan koulutuksesta valmistuneiden ammattikuvauksia 31

1. Nuoriso-ohjaaja

Työtehtävät ja työpaikat

Nuoriso-ohjaajan työnkuva on laaja ja monipuolinen. Työtehtävät, työpaikat, työajat ja am-

matinvaatimukset vaihtelevat laajasti jopa alueellisesti. Nuoriso-ohjaaja voi työskennellä

esim. kuntien, seurakuntien tai erilaisten järjestöjen palveluksessa. Työpaikkoina voivat olla

nuorisotalot tai -kahvilat, erilaiset kerhot, nuorisotapahtumat ja -projektit. Nuoriso-ohjaajia

työskentelee myös erilaisissa laitoksissa, kuten lastenkodeissa ja sisäoppilaitoksissa. Myös

vammaisten nuorten parissa tai perhetyön piirissä työskentelee nuoriso-ohjaajia. Järjestöissä

nuoriso-ohjaajat voivat tehdä myös erilaisia tiedotus- tai koulutustehtäviä. Nuorisotaloilla

31 Lähde: www.mol.fi, Ammatinkuvaukset.

78

ohjaaja järjestää erilaista ohjelmaa tai ohjaa nuorten itse järjestämää toimintaa. Toimintana

ovat usein erilaiset vapaa-ajan harrastukset. Ohjaajia on myös mm. nuorten työpaja-

toiminnassa. Osa nuoriso-ohjaajista on erityisnuoriso-ohjaajia eli he työskentelevät vaikeissa

elinolosuhteissa elävien nuorten kanssa. Kirkon nuorisotyön koulutuksesta valmistuneet työs-

kentelevät seurakunnan nuorisotyönohjaajina, kristillisissä järjestöissä sekä lasten- ja nuoriso-

kotien ohjaajina. Kristillisen nuorisotyön tavoitteet liittyvät kirkon kasvatustoiminnan yleisiin

tavoitteisiin kristillisen uskon ja ihmiskäsityksen pohjalta.

Nuorisotyö on useissa kunnissa liitetty 1990-luvun alun kunnallishallinnon muutosten yhtey-

dessä osaksi kunnallista vapaa-ajan toimintaa. Toiminnat vaihtelevat kunnittain, koska kunnat

päättävät itse tehtävien hoitamistavat. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaukseen kuuluu myös kulttuu-

rin ja liikunnan ohjausta sekä syrjäytymisen ehkäisyä. Usein työntekijä määrittelee lopulta itse

todellisen toimenkuvansa, joten ohjaajalla on oltava selkeä kuva ammattiroolistaan. Nuoriso-

ohjaajan työ on usein iltapainotteista. Työajat vaihtelevat työpaikan ja työtehtävien mukaan.

Koulutus

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto tai humanistisen alan ammattikorkeakoulutut-

kinto ovat sopivia tutkintoja alalle. Myös yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnosta voi val-

mistua nuorisotyöhön. Samoin sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja, voi olla sopi-

va koulutus alan tehtäviin.

Ammatin vaatimukset

Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaus on ihmissuhdetyötä, joka edellyttää laaja-alaista tietämystä ih-

misen elämänkaaresta, kulttuurista ja yhteiskunnan rakenteiden vaikutuksesta ihmisen kas-

vuun. Nuoriso-ohjaajan työssä vaaditaan monipuolista osaamista, koska tulevaisuudessa am-

mattialat, esimerkiksi kunnallisessa vapaa- ajan toimessa, yhdistyvät. Nuoriso-ohjaajan työssä

on tunnettava paikallinen ja alueellinen hallinto. Työssä tulee tuntea järjestöjä ja julkisen

sektorin palveluja sekä mahdollisesti nuorille suunnattuja opiskelu- ja harjoittelutahoja sekä

kansainvälisiä yhteistyötahoja.

Tärkeimpiä nuoriso-ohjaajalta vaadittuja ominaisuuksia ovat vastuullisuus ja kyky tukea

nuorta hänen kasvussaan ja taito kunnioittaa persoonan kehittymistä sekä ymmärrys hyväksyä

erilaisuutta ja eri kulttuureja. Nuoriso-ohjaajan työssä tarvitaan myös vuorovaikutus- ja vies-

tintätaitoja, kekseliäisyyttä ja luovuutta. Ohjaus on myös taitoa kehittää erilaisia työmenetel-

miä sekä suunnitella, toteuttaa ja luoda edellytyksiä lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa

79

vapaaehtoiselle omista lähtökohdista kehittyvälle toiminnalle. Vapaa-ajanohjauksen alalla

työskentely vaatii joustavuutta, yhteistyötaitoja ja sosiaalista herkkyyttä.

Palkkatietoja

Nuoriso-ohjaajan palkkaus määräytyy kuntien tai seurakuntien työehtosopimusten mukaan.

Palkkaan vaikuttavat erilaiset ikä- tai kokemuslisät sekä ilta- ja viikonlopputyöstä tulevat li-

sät. Järjestöjen työntekijöiden palkat saattavat vaihdella työtehtävien mukaan.

Työmarkkinat

Vapaa-aikatoiminnan tehtävät ja työtilanteet ovat hyvin erilaisia eri kunnissa. Virkojen täyttö-

asteesta ja valtion ja kuntien taloudellisesta tilanteesta johtuen ei entisenlaista virkojen kasvua

ole odotettavissa. Tulevaisuudessa nuoriso- ja vapaa-aikatyö painottuu nuorten elinolojen

kehittämiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Työ muuttuu projektiluonteiseksi ja yritystoimin-

nan rooli siinä tulee kasvamaan. Nuoriso-ohjaajan tulee perehtyä yrittäjyyteen yhtenä työllis-

tymiskeinonaan. Tavoitteena on palveluyritykseen liittyvän liiketaloudellisen ja asiakassuun-

taisen markkinointiajattelun hallinta sekä valmiudet toimia itsenäisenä elinkeinonharjoittaja-

na. Vuonna 2001 avoimia työpaikkoja oli koko maassa 2160 ja työnhakijoita työvoimatoi-

mistossa 2029.

Vaihtoehtoiset nimikkeet Kerho-ohjaaja, vapaa-aikaohjaaja

2. Nuorisosihteeri


Nuorisosihteerin tehtäviä hoidetaan valtion, kuntien ja erilaisissa nuorisotoimintaan liittyvien

järjestöjen palveluksessa. Tehtävät vaihtelevat eri työpaikkojen toimenkuvien mukaan. Usein

tehtävät liittyvät hallinnollisiin, suunnittelu-, organisointi- ja yhteydenpitotehtäviin. Työhön

voi kuulua myös varsinaista nuorison ohjaustyötä, esim. pienissä kunnissa. Suurten kuntien

nuorisosihteerit hoitavat pitkällekin eriytyneitä tehtäviä, mm. yhteyksiä nuorisojärjestöihin ja

alueensa nuorisotyön organisointia.

Kunnallishallinnon muutosten yhteydessä 1990-luvun alusta lähtien nuorisosihteerin toimen-

kuva on saattanut täysin muuttua. Aikaisemmin nuorisosihteeri toimi monissa kunnissa nuori-

solautakunnan valmistelutehtävissä ja lautakunnan kokousten sihteerinä. Lisäksi tehtävinä

saattoi olla yhteydenpito alueen eri järjestöihin. Tehtävänkuvat vaihtelivat kuntien koon mu-

80

kaan. 1990- luvun alun jälkeen nuorisotoiminta on yhdistetty usein osaksi vapaa-

ajantoimintaa. Nuorisotoiminta saattaa olla yhdistettynä myös osaksi sivistys- tai koulutoimea

kunnallishallinnossa. Toiminnat vaihtelevat kunnittain, koska kunnat saavat itse päättää tehtä-

vien hoitamistapansa. Monissa kunnissa nuorisosihteerin työt ovat osa vapaa-ajansihteerin

työtä. Tavoitteena on edistää ihmisten kasvua ja auttaa nuoria ja aikuisia omien voimavarojen

tunnistamisessa ja elämänhallinnan taitojen kehittämisessä. Tehtävien yhdistäminen on tyy-

pillistä pienille kunnille. Suurissa kunnissa ovat säilyneet edelleen erilliset hallinnot ja nuori-

sosihteereillä on entisenlaisia hallintoon ja yhteydenpitoon liittyviä tehtäviä. Pienissä kunnissa

toimintojen yhdistäminen on esimerkiksi poistanut nuorisosihteereiltä entisenlaisia rutiinin-

omaisia toimistotehtäviä. Erilaiset kuntakulttuurit määrittelevät nuorisosihteerin työn, tavoit-

teet ja tehtävät kunnittain ja alueittain. Nuorisotyöntekijät on perinteisesti jaettu hallintotyön-

tekijöihin ja kenttätyöntekijöihin. Kuntien omien toimenkuvien mukaan nuorisosihteerin työ

jakautuu hallinnolliseen puoleen tai kenttätyöhön.

Nuorisosihteerin työajat vaihtelevat tehtävien ja työpaikkojen mukaan. Mikäli toimenkuvaan

ei kuulu varsinaista nuorison ohjaustyötä, on työ päivätyötä.

Koulutus

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto tai ammattikorkeakoulun nuorisotyön ja va-

paa-aikatoiminnan tutkinto ovat sopivia nuorisosihteerille. Tampereen yliopistossa voidaan

suorittaa alempana korkeakoulututkintona yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto nuoriso-

työn koulutusohjelmassa. Tutkintoja voi suorittaa myös oppisopimuksena työn ohessa. Oppi-

sopimuskoulutus voi olla sekä ammatillista peruskoulutusta että lisäkoulutusta. Tutkinnon

perusteiden pohjalta oppisopimusopiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opiskeluohjelma,

jossa otetaan huomioon jo hankitut alan taidot. Ohjelma tehdään yhdessä opiskelijan, työnan-

tajan ja paikallisen opetushallintoviranomaisen kanssa. Vuonna 1994 voimaan tulleen am-

mattitutkintolain mukaan ammattitaito voidaan osoittaa myös nk. näyttökokeissa.

Ammatin vaatimukset

Nuorisosihteerin varsinaiset ammatilliset vaatimukset vaihtelevat työpaikan ja työtehtävien

mukaan. Nuorisotyön parissa työskenteleviltä vaaditaan aloitekykyä ja järjestelytaitoa. Muo-

dollinen pätevyys ei takaa onnistumista, vaan työntekijän tulee kehittää itseään ja pitää am-

mattitaitoaan ajan tasalla. Tarvitaan laaja-alaisia valmiuksia, pitkäjänteisyyttä ja oma-

aloitteisuutta. Nuorisotyön parissa työskentelevältä vaaditaan myös innostuneisuutta, yleissi-

81

vistystä ja uusiutumiskykyä. Jotta nuorten asioita voidaan edistää, tarvitaan tietoa käytännössä

ja teoriassa nuorten elämäntilanteista ja niihin vaikuttavista seikoista, mm. alueellisesta hal-

linnosta, järjestöistä ja julkisen sektorin palveluista. Nuorisosihteerin on hallittava asioita nuo-

risopoliittisesta vaikuttamisesta yksittäisen nuoren auttamiseen.

Palkkatietoja

Julkisella sektorilla työskennellessään nuorisosihteerin palkkaus määräytyy näiden alojen

työehtosopimusten mukaan. Palkkaan vaikuttavat ikä- tai kokemuslisät. Mahdollisista ilta- ja

viikonlopputöistä tulee palkkaan omat lisänsä. Järjestöissä palkkaus saattaa vaihdella järjestö-

kohtaisesti.

Työmarkkinat

Vapaa-aikatoiminnan tehtävät ja työtilanteet ovat hyvin erilaisia eri kunnissa. Virkojen täyttö-

asteesta ja valtion ja kuntien taloudellisesta tilanteesta johtuen ei entisenlaista virkojen kasvua

ole odotettavissa. Tulevaisuudessa nuoriso- ja vapaa-aikatyö painottuu nuorten elinolojen

kehittämiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Työ muuttuu projektiluonteiseksi ja yritystoimin-

nan rooli siinä tulee kasvamaan. Nuorisosihteerinkin tulee perehtyä yrittäjyyteen yhtenä työl-

listymiskeinonaan.

Vaihtoehtoiset nimikkeet Vapaa-aikasihteeri

3. Lastenohjaaja


Lastenohjaaja toimii lasten, varhaisnuorten ja heidän perheidensä parissa seurakunnan tai

muun yhteisön palveluksessa. Lastenohjaaja ohjaa työssään yksittäistä lasta sekä suunnittelee

ja ohjaa ryhmien leikkejä ja muuta toimintaa. Työ kohdistuu lisääntyvässä määrin myös per-

heeseen. Yhteiskunnan muutokset, esimerkiksi turvattomuus, vaikuttavat lasten kasvuun ja

elämäntilanteiden hallintaan, joten lastenohjaajan on työssään osattava tukea perheitä. Työssä

ollaan nykyisin yhteydessä myös eri kulttuureihin kuuluvien ja erilaisen elämänkatsomuksen

omaavien lasten ja heidän perheidensä kanssa. Lastenohjaaja tekee myös yhteistyötä päivä-

hoidon ja koulun sekä muiden lasten ja varhaisnuorten kulttuuri- ja vapaa-aikatoiminnan

kanssa. Työhön kuuluu myös syrjäytymisen ehkäisyä sekä kulttuurin ja liikunnan ohjausta.

82

Lastenohjaajan työ on osa kirkon lapsi-, perhe- ja nuorisotyön kokonaisuutta. Kerhotiloja,

joissa lastenohjaaja esimerkiksi voi työskennellä, on seurakuntien omien tilojen lisäksi kunti-

en nuorisotiloissa, kouluilla ja kerrostaloissa. Kerhotoiminnan muotoja voivat olla esim. luo-

va- tai opintotoiminta, askartelu, pelit ja leikit, retkeilytoiminta sekä erilaiset kilpailut ja ta-

pahtumat.

Työajat lastenohjaajilla vaihtelevat työpaikan ja työtehtävien mukaan. Työtä tehdään kuukau-

sipalkkaisena kokopäiväisenä työntekijänä tai tuntityöntekijänä.

Koulutus

Lastenohjaajan perustutkinto antaa hyvät edellytykset lastenohjaajan työhön. Tutkinto ei ole

ehdoton edellytys lastenohjaajana toimimiselle. Tutkinnon voi suorittaa myös oppisopimuk-

sena työn ohessa. Oppisopimuskoulutus voi olla sekä ammatillista peruskoulutusta että lisä-

koulutusta. Tutkinnon perusteiden pohjalta oppisopimusopiskelijalle laaditaan henkilökohtai-

nen opiskeluohjelma, jossa otetaan huomioon jo hankitut alan taidot. Ohjelma tehdään yhdes-

sä opiskelijan, työnantajan ja paikallisen opetushallintoviranomaisen kanssa. Vuonna 1994

voimaan tulleen ammattitutkintolain mukaan ammattitaito voidaan osoittaa myös nk. näyttö-

kokeissa.

Ammatin vaatimukset

Seurakunnan lapsityössä lastenohjaajilta odotetaan kristillisen kasvatuksen antamista lapsille

ja ohjaaja toimii kristillisenä lähikasvattajana. Tämä edellyttää kristillisen kasvatuksen ja sen

eri ikäkausien soveltamisen toteutustapojen tuntemista ja sisäistämistä. Lastenohjaajalla on

oltava perusvalmiudet ihmissuhde- ja sielunhoitotyöhön. Kommunikointikykyä, viestintätai-

toja, vuorovaikutustaitoja sekä yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitoja lastenohjaaja tarvitsee

työssään kohdatessaan eri-ikäisiä lapsia ja heidän perheitään. Työskentely edellyttää kasva-

tustieteen ja psykologian perustietoutta ja kykyä soveltaa näitä tietoja. Tiedollinen ja taidolli-

nen osaaminen merkitsee myös vastuullisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä sekä kykyä tukea

lasta hänen omassa kasvussaan. Arvoja ja periaatteita, joita työssä on otettava huomioon, ovat

kestävän kehityksen-periaate ja ympäristökasvatus sekä kansainvälistymisen, tasa-arvon ja

turvallisuuden huomioiminen. Oleellista lastenohjaajan työssä on oma aktiivinen ja myöntei-

nen elämänasenne ja innostava ja toimintaan aktivoiva työskentelytapa.

83

Palkkatietoja

Lastenohjaajat työskentelevät usein kuukausipalkalla ja palkka määräytyy Kirkon työ-

ehtosopimuksen mukaan. Koulutuksella hankittu pätevyys vaikuttaa palkkaukseen. Mahdolli-

set ilta- ja viikonloppulisät vaikuttavat myös palkkaan.

Työmarkkinat

Työllisyysmahdollisuudet vaihtelevat alueellisesti. Avoimia työpaikkoja oli vuonna 2001 ko-

ko maassa 356 ja työnhakijoita työvoimatoimistossa maassa 135.

SELVITYS NUORISOALAN KOULUTUSTOIMIKUNNAN · PDF filedolla 1970-luvun lopulla. Vuonna 1979 opetusministeriön työryhmä selvitti, miten sosiaali- ... Raittiustyön koulutus tuli....

Documents