SAVONANNAN SANOMAT 2-2011

 Avoimes puolueellinen Savonrannan asukkaiden ja kesäasukkaiden äänenkanna aja jo vuodesta 1995

SAVONRANNANSAVONRANNAN

SANOMATSANOMAT Nro 1 / 2011Nro 1 / 2011 SAVONRANNAN

SAVONRANNAN

SANOMATSANOMAT Nro 2 / 2011Nro 2 / 2011

www.savonranta.fi

2 

DarekonDarekon‐‐Electro Ky vastaa Electro Ky vastaa haasteisiin Savonrannallahaasteisiin Savonrannalla

Savonrannalla sijaitsevan Darekon‐ryhmään kuuluvan Dare‐kon‐Electro Ky:n mi ava  laajennus  alkaa olla  valmis.  Lääke e‐teen  lai eiden  ja teollisuuselektroniikan sopimusvalmistukseen keski yvän yrityksen tuhannen neliömetrin laajennus on toteu‐tunut suunnitelman mukaises .  

‐  Laajennusosan  päätyyn  on  rakenne u  kaksikerroksinen toimisto‐osa, mu a muu  osa  on  yhtenäistä  laa. Nyt  käytös‐sämme on 2400 neliömetriä nykyaikaista  ja  toimivaa  tehdas ‐laa, tehtaanjohtaja Kimmo Tur ainen kertoo. 

Tuotanto lat ovat nyt korkeita. Koneet tuo avat  lämpöä  ja ovat äänekkäitä. Lämpö la pysyy paremmin  tasaisena  lämmön noustessa ylös ja  lojen korkeus hävi ää osan äänistä.  

Laajennustyön suuri haaste käy äjien kannalta on ollut toi‐minnan siirtäminen vanhoista  loista uusiin  ja vanhojen  lojen vapau aminen saneerausta varten. Tämä työ on pitänyt tehdä nopeas  ja niin, e ä se ei ole häirinnyt tuotantoa. 

Tällä hetkellä Savonrannan  tehdas  työllistää noin 50 henki‐löä.  Uudet  ja  toimivat  lat  mahdollistavat  työntekijämäärän kasva amisen tarvi aessa 70–80:een. Tällä hetkellä suurin osa työntekijöistä on Savonrannan kylältä. Yritys työllistää vaihtele‐vas  myös ympäristökun en asukkaita.  

‐  Työllistämme  paljon  ihmisiä,  jolla  ei  ole  alan  koulutusta. Koulutamme heidät tehtäviinsä joko oppisopimuksella tai siten, e ä  kokenut  työntekijä  ohjaa  heitä.  Joihinkin  tehtäviin  vaadi‐taan sähköalan perustutkinto. Hyvä  työmo vaa o on  työnteki‐jän paras ominaisuus, Tur ainen huomau aa. 

Asiakkaan  tarpeet  tuo eelle  ovat  nopeita.  Tästä  johtuen yrityksessä  tehdään  tarvi aessa  osi ain  kaksivuorotyötä.  Työ on  pääasiassa  elektroniikan  loppukokoonpanoa,  testauksia  ja vanhennuksia. Vanhennuksessa lämpö laa muutetaan nopeas  kahdenkymmenen pakkasasteen  ja  viidenkymmenen  lämpöas‐teen välillä.  

‐ Tilanne maailmalla ja Euroopan rahakriisi vaiku avat myös meihin. Suuri osa tuo eista menee vien in päämiesten kau a. Liikevaihto on kuitenkin kehi ynyt koko ajan. Erikoistuminen on se,  millä  pärjäämme.  Investoimme  jatkuvas   osaamiseen  ja tuotantolai eisiin ja ‐menetelmiin. Meidän pitää pystyä valmis‐tamaan asiakkaiden haluamia tuo eita kilpailukykyises   ja ole‐maan samalla kanna ava, Tur ainen sanoo. 

Darekon‐ryhmään kuuluu neljä tehdasta ja Espoossa sijaitse‐va  pääkon ori.  Darekon  työllistää  koko  organisaa ossa  noin 250 henkilöä.  

Klaukkalan  tehtaalla  tehdään ohutlevyosia  ja  loppukokoon‐panoa. Puolassa  tehdään samantyyppistä  työtä kuin Savonran‐nalla.  Siellä  Darekon  keski yy  enemmän militääripuoleen.  Se valmistaa muun muassa Patrian panssariajoneuvoihin merki ä‐viä  sähkömekaanisia  kokoonpanoja.  Haapaveden  tehtaan  eri‐tyisosaamista  on  vesipestävien  fluksien  ja  pastojen  käy ö tuo eiden  valmistusprosessissa.  Tehtaalla  valmistetaan  myös johdinsarjoja käy äen nykyaikaisia katkonta‐, kuorinta‐ ja liitok‐senvalmistuslai eita.  Savonrannan  tehtaalla  keskitytään  eri‐tyyppisiin elektroniikan  ladonta‐  ja  loppukokoonpanotöihin  se‐kä testauksiin  ja vanhennuksiin. Tuo eiden  loppukokoonpanon osuus tuotannossa lisääntyy koko ajan.  

Raija Heikkilä 

LUMENLUONTI KATOILTA

Kiitämme lämpimästi kyläläisiä, talkoolaisia ja ystäviämme yhteistyöstä v. 2011. Toivotamme kaikille OIKEIN HYVÄÄ JOULUA ja UUTTA VUOTTA 2012! SÄIMEN–SÖNKKÄ KYLÄYHDISTYS RY Kylätoimikunta

3 

Pasi Mononen esi eli Darekon‐Electro Ky:n uusia toimi loja ja tuotantolai eita Punkaharjulla suomen kieltä opiskeleville maahanmuu ajille.

Itä‐Karjalan Kansanopistossa opiskelevat maahan‐muu ajat perehtyivät työelämään tutustumalla Darekon‐Electro Ky:n uusiin toimi loihin Savonran‐nalla.

Kari Muhonen vali in Vuoden yri äjäksiKari Muhonen vali in Vuoden yri äjäksi Savonrantalaiset  yri äjät 

antoivat  tunnustusta  Kari  Mu‐hoselle  valitsemalla  hänet  Sa‐vonrannan  Vuoden  Yri äjäksi marraskuun 25. päivänä. Arvos‐tusta  anne in  ihan  oikealle miehelle, sillä Kari Muhonen on ollut yri äjänä jo kaksikymmen‐täkahdeksan vuo a. 

Yritystoiminan  Kari  Muho‐nen  aloi   vuonna  1984.  Tuol‐loin  hän  toimi maatalousyri ä‐jänä  ja  maidontuo ajana  kah‐deksan  vuoden  ajan.  Tämän jälkeen  yri äjä  löysi  haasteita samanpituisen  jakson metsäko‐neiden parissa.  

Tänä päivänä Muhonen työl‐listää itsensä huoltamalla autoja ja  myymällä  käyte yjä  autoja AutoMet Ky:ssä. Muhosen tallis‐sa  hoituvat  erilaiset  autojen huoltotyöt  siinä  missä  renkai‐den ja öljyjen vaihto.  

Yrityksen  pyöri äminen yksin on  rankkaa. Päivän pituu‐deksi  kahdeksan  tun a  ei  riitä. Pitämä ä  jäävät  useimmiten niin  viikkovapaat  kuin  vuosilo‐matkin.  Yri ämisen  rankkuu a Muhonen  ei  näytä  ulospäin, vaan  on  aina  hyväntuulisena valmis palvelemaan. 

Savonrannan  Yri äjät  ry:n puheenjohtaja  Juha Vou lainen luovu   Kari Muhoselle  kunnia‐kirjan  ja  Vuoden  yri äjän  pal‐kinnon,  joka  on  savonrantalai‐sen  kultaseppämestarin  Ma  Honkasen suunni elema. 

4 

Toimi ajan turinoitaToimi ajan turinoita

Jälleen on se toinen aika vuodesta, kun käsissä on uunituore Savonrannan  Sanomat.  Tällä  kertaa  lehdessä  on  anne u  run‐saas  palsta laa paikkakunnan pienimmille. He ovat ope ajien‐sa  johdolla piirtäneet  joulu‐  ja maisema‐aiheisia  töitä sekä kir‐joi aneet joulumuistoistaan – muutamat jopa runoilemalla. 

Tosiasia on, e ä suurin osa nuorista on muu anut ko seu‐dultaan  leveämmän  leivän perässä tai opiskelemaan. Nykyajan vies ntätekniikka  mahdollistaa  hyvin  yhteydenpidon,  joten lukijat  saavat  etää, mitä muutamille muualla  eläville  nuoril‐lemme kuuluu.  

Savonlinnan  kaupungin  kansliapäällikkö  An   Erämaa  on tämän lehden uskollinen kirjoi aja. Hän valo aa muun muassa Savonlinnan  kaupungin,  aluejohtokunnan  ja  Savonrannan  ke‐hi ämissää ön  tämän  hetken  asioita.  Kehitysnäkymät  ovat hyvät – taantumasta ei ole Savonrannalla  etoakaan, ainakaan matkailullises . 

Rönkönvaarassa  ihmetellään  ammoisina  aikoina  ollu a  ja tapahtunu a  sekä  eletään  tässä  hetkessä  perustamalla  uu a vesiosuuskuntaa. Kylätalolla palaa  iltaisin  valot  kodikkaan  kut‐suvina.  Kylätalolla  jumpataan,  pidetään  ikäihmisten  kerhoja, tehdään käsitöitä, opiskellaan  etotekniikkaa  ja  kieliä  sekä pi‐detään kokouksia ajankohtaisista asioista. Ei sovi unohtaa niitä kuuluja piirakanpaistotalkoita, joiden tuotolla kylätalo on aikoi‐naan kunnalta oste u. Kylä näy ää tänä päivänä elinvoimansa sellä vallitsevan hyvän yhteishengen myötä. 

Säimen‐Sönkkä  Kyläyhdistys  ry:n  kesäinen  rantakalajuhla löysi  ensä maailmalle. Saksassa  ja muualla maailmassa  ihme‐tellään, miten  tavalliset  tallaajat asuvat para isissaan Saimaan alueella.  Ohjelmantekijät  haasta elivat  paikallisia  asukkaita, kyselivät miten he leipänsä  enaavat ja miten nau vat elämäs‐tään? Rönkön  lavalla ohjelman haasta elija  vasi ainakin kym‐menen eri kertaa, e ä miten  ihmiset hankkivat  toimeentulon‐sa. No – heille on ihme elemistä siinä, mikä meille on luonnol‐lista. 

Tämän  kulmakunnan  parhaita  toimeentulon  antajia  on ei ämä ä Darekon‐Electro Ky, joka mi avan laajennuksen val‐mistu ua pystyy tarvi aessa tarjoamaan työtä 70 ‐ 80 mo voi‐tuneelle tekijälle. Oli se luojanlykky, e ä kaupunki ei onnistunut kaappaamaan  yritystä  keskustaan!  Pää äjät  unoh vat,  e ä yrityksen  johdon kanssa olisi hyvä edes keskustella asiasta en‐nen kuin puuhaan ryhdytään. 

Meillä on nyt Darekon‐Electro ja Noidanka la hyvinä käyn‐kor eina  ja  lisää  on  valmistumassa.  Leko n  ja  Saarilandian 

neljä  tasokasta  vapaa‐ajanasuntoa  tarjoavat matkailijoille  laa‐tua asumiseen. Lisää asumis laa on tulossa molempien kohtei‐den  lisäksi myös Kääpäsaareen. Kääpäsaaren nykyisiä mökkejä on  kunnoste u  ja  viime  aikoina  siltaa  yli äessään  tarkkaavai‐simmat  voivat  huomata  valojen  vilkkuvan mökeissä  en mo‐lemmin puolin. 

Mikäpä meidän on täällä asustellessa? Joulu on kynnyksellä. Toivotaan taas kovas  puhdasta ja valkoista lunta. Leko  tarjo‐aa  laske elijoille  virkistystä  ja muut  voivat  hakea  sitä murto‐maaladuilta.  Savonrannalla  on  hyvä  hiihdellä.  Hiihtäessä  voi ajatella  syntyjä  syviä  ja  saada  silloin  tällöin  välähdyksen  siitä, mikä elämässä on hyvää ja arvokasta. 

Toivotan  lehden  lukijoille oikein hyvää  joulua  ja menestyk‐sekästä tulevaa vuo a 2012! 

Raija Heikkilä toimi aja, mummo 

5 

Nimi ruotsin kielestä:

KUN SAVONRANTA OLI VUOKALA

 *Savonrannan  Vuokala‐nimistö  on  peräisin  ruotsin  kielen  sa‐nasta  våg,  vog  tarkoi aen  ’lahtea,  järveä’  Vuokolanjärven  ni‐menä,  josta koko Vuokala‐nimirypäs on  tullut  jo ainakin 1400‐luvulla.*  **  Kun Ruotsin sotajoukot miehi vät vähitellen Suomea yhä  laa‐jemmin,  Ruotsin  herrat  o vat  haltuunsa  kaikki  parhaat maa‐paikat, kalakosket  ja muut  luonnonvarat. Ja nuo ruotsalaisher‐rat  samalla  kirjoi vat torppalue eloihin  ja  kar oihinsa  paljon  nimiä  ruotsinkielellä, aivan erämaapaikkojen niminä. 

Jotka  nimet  si en  tuota  perua  ovat  säilyneet  nykyaikaan professoreille  aivan  outoina  ja  tuntema omina  sanastoina. Vaikka  he  etävät,  e ä  Suomi  oli  yli  600  vuo a  Ruotsin  osa. Näitä nimiä olen nyt avannut kirjoituksessani. Ne ovat selostuk‐sia  ikivanhoista paikannimistä,  jo a niitä voidaan selostaa mo‐nien Pyhien Polkujen vaellusten reiteillä. 

Suomalaisessa  paikannimikirjassa  2007  Sirkka  Paikkala  se‐li ää nimen Vuokala Savonrannalta.   Kirjassa mainitaan,   e ä nimen alkuperänä voisi olla saamen sana *vuogga* ’onki’. 

Mu a selitys on virheellinen. 

Suomessa on  järviä nimeltä Vuokkijärvi  ja Vuokonjärvi. Sa‐vonrannan Vuokala‐nimistö on ainoa laatuaan. On 28 km pitkä Vuokalanjärvi,  jonka  pohjoispäässä  on  Vuokalanpää‐niminen talo Heinäveden puolella. 

Muunnimisten vesien  läpi  järvi  laskee Savonrannan kirkolla Orivedestä  tulevaan  virtaan  yksi  virran haara,  joka on Vuoka‐lanvirta. Se oli aikoinaan hyvin tärkeä puunui oväylä. 

Jo  vuonna  1562  asiakirjoissa  mainitaan  *Vokala  taifvual* tarkoi aen  ilmeises   Vuokalanjärven  rei n  Vuokalankoskea. *Wuokolanjärvi  *mainitaan  asiakirjoissa  v.  1799.  Vuokala  on kirkon seudun maarekisterikylä. 

Rukoushuonekunnan nimenäkin maini in *Vuokala* koski‐lan mukaan jo ennen rukoushuonekunnan perustamista.  

Vuokalan mylly  rakenne in  jo  vuonna  1860. Koski  jauhaa vielä nytkin sähköä paikkakunnalle. 

Vuok‐nimien ja myös saamen sanan *vuogga* ’onki’ takana on muinaisruotsin  sana  *våg,  vog*  ’lah ,  järvi’. Mu a  sanat tarkoi avat myös aivan pientä vesinoroakin,  kuten kynnökseen jäte yä ’vesivakoa’.  Ja våg tarkoi aa  myös ’laineita’. 

Sanojen pitkänä ääntyvä –oo‐ vain muu uu suomenkielessä 

lainasanoissa muotoon –uo‐. 

Sana  selitetään  tarkoin  kaikissa  muinaisruotsin  ja  ‐norjan sanastoissa. Tarkoi aa usein pitkänomaisia ja  lah maisia virta‐järviä.  Jollainen Vuokalanjärvikin on  luonteeltaan. Ruotsissa  ja Norjassa  on  useita tuonnimisiä paikkakun a. Juuan Vuokonjärvi  ja Suomussalmen Vuokkijärvi ovat  juuri sellaisia, viimemaini u erityises . Sotka‐mon vaara Vuoka  lienee saanut nimensä lukuisista pikkulam‐mista ja puroista. Pohjoisessa on talonnimiä Vuokila. 

Nimen *Vuoko* antoivat Savonrannalle tuon kosken  ja pit‐kän  järven perusteella ne  ruotsalaiset  sotaherrat,  jotka  jo en‐nen  v.  1595  tehtyä  Täyssinän  rauhaa miehi vät  sotaväellään näitä  rajaseutuja  Pähkinäsaaren v. 1323 tehdyn rauhan jälkeen jo 1400‐luvulla. He rakennu vat jo silloin Orivirran saarron varustuksen. 

Vasta  v.  1829 mainitaan  Kerimäen  kirkonkirjoissa myöhäi‐nen nimi *Savonranda*.   Oliko silloinen Kerimäen kirkkoherra, läänin maaherra tai kuka muu herra,  joka halusi rukoushuone‐kunnan nimeksi nimen Savonranta v. 1870 sen perusteella, e ä se oli Savon viimeinen pitäjä Karjalan rajalla? 

Vuokalan nimessä ei siis ole  ’kakkuvuokaa’  tarkoi avaa sa‐naa vuoka  eikä saamen ’onkea’  tarkoi avaa sanaa, vaan nimi on  vahvaa  ruotsinkieltä.  Tämä  on  opete ava  Vuokolan/Vuokalan lapsille koulussa. 

Ei  vain  pidä  uskoa  noiden  niin  kielitaido omien  ja maas‐tosanastoa ja Suomen valloi ajien historiaa niin heikos  tunte‐vien  professoreiden  nimiselityksiä,  vaan  on  itse  etsi ävä  seli‐tykset niin Vuokalanjärven nimelle kuin muillekin nimille. 

lmari Kosonen konsul  ja metsänhoitaja Jyväskylästä  

6 

SAVONRANNAN YRITTÄJÄT TEKEVÄTSAVONRANNAN YRITTÄJÄT TEKEVÄT YHTEISTYÖTÄYHTEISTYÖTÄ

Pienellä  paikkakunnalla  yri äjät  tuntevat  toisensa  ja etävät, mitä palveluja kukin yri äjä tarjoaa. Yri äjät kerto‐

vat  yhteisissä  tapahtumissa  ja  kokoontumisissa  tarjoamis‐taan palveluista  toisilleen. Näin yri äjät voivat kertoa pal‐veluja kysyvälle myös muiden yri äjien tarjonnasta.  

‐  Yri äjien  yhteys edot  löytyvät  en sen  Savonrannan kunnan ne sivuilta osoi eesta www.savonranta.fi. Yri äji‐en omat ko sivut ovat yleistyneet viime aikoina. Lähes puo‐let yri äjistä kertoo palveluistaan ko sivuillaan, Juha Vou ‐lainen lisää. 

Savonrannan Yri äjät  ry  täy  30 vuo a marraskuussa. Yhdistykseen  kuuluu  viisitoista  savonrantalaista  yri äjäjä‐sentä.  

‐ Paikkakunnalla yri äjiä on kyllä enemmän, mu a kaik‐ki eivät ole nähneet  tarpeelliseksi  lii yä yhdistykseen. Toi‐voisin,  e ä  useampi  lii yisi  jäseneksi,  jo a  voisimme  ke‐hi ää  yhteistyötä  ja  suunnitella paremmin mielekästä  toi‐mintaa yri äjien kesken, toteaa toista kau aan yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Juha Vou lainen. 

En nen  Savonrannan  kunta  ja  kuntaliitoksen  jälkeen toimintansa  aloi anut  aluejohtokunta  saavat  Vou laiselta kiitosta yhdistyksen toiminnan tukemisesta. 

Jos ei viikkoon nähdä, niin jo kaivataan  

Polarstone Oy:n Allan Ruotsalainen  ja Maansiirto  ja Au‐raus Laamanen Oy:n Mikko Laamanen tekevät saumatonta yhteistyötä.  

‐ Mikko hoitaa  kivien  kuljetuksen  louhokselta  tehtaalle sekä  jätekiven kuljetuksen. Hän  tekee  louhoksella  tarvi a‐vat kaivuupalvelut sekä hoitaa raskaiden koneiden ja lai ei‐den siirtokuljetukset, Allan Ruotsalainen kertoo. 

Mikko  Laamanen  louhii  ylimääräisen  aineksen  vuoluki‐ven edestä pois. Hän saa näin tavaraa omaan toimintaansa muun muassa  enpohjien rakentamista varten.   Laamanen huoleh i myös tarvi aessa lumitöistä sekä louhoksella e ä tehtaalla.  

‐ Yhteistyötä Polarstone Oy:n kanssa on viikoi ain. Use‐amman  vuoden  jälkeen  yhteistyö on  automaa sta. Ostan Allanilta  tarvitsemani  uunit  ja  takat.  Niitä  on  tullut  han‐ki ua jo neljä enkä muualta ole tarjouksia kysellyt. Jos em‐me viikkoon kuule toisistamme, niin alamme jo kysellä, e ä mitä on tapahtunut, Laamanen huomau aa. 

Paikkakunnan palvelut etusijalla 

Allan  Ruotsalainen  ja Mikko  Laamanen  käy ävät  run‐

7 

KOKONAISVALTAISTA SÄHKÖURAKOINTIA

T:mi Mikko Käyhkö

SAVONRANTA puh. 0440 979 617 [email protected]

saas  paikkakunnan muiden yritysten tarjoamia palveluja.  

‐ Korjaamo Pesonen hoitaa viikoi ain erilaiset  korjaus‐työt, kuten laakereiden vaihdon ja hitsaukset. Arto Pesonen huoleh i kahden viikon välein tuotannossa syntyvän kivijau‐hon kulje amisen pois. Ainesta kertyy parissa viikossa 8–16 kuu ota.  Aimo  Muhoselta  Rönkönvaarasta  hankin  suoja‐esiliinat ja suojahihat. Pol oainetankkaukset hoidan paikka‐kunnan omalla huoltoasemalla,  Juha Vou lainen majoi aa tehtaalla  vierailevat  asiakkaat  sekä  asennuskoulutukseen tulevat oppilaat, Ruotsalainen lue elee.  

‐ Palveluiden säilyminen kylällä on tärkeää. Toivon, e ä muutkin  käy äisivät  samalla  tavalla  oman  paikkakunnan yri äjien tarjoamia palveluja, Laamanen lisää. 

Esimerkki  hyvästä  yhteistyöstä  yri äjien  kesken  on  se, e ä Mikko  Laamanen,  Arto  Pesonen  ja  Niilo  Hämäläinen perus vat  yhteisen  yrityksen  Kaivuupalvelut  Savonranta Oy:n. Yhteisen  yrityksen  rinnalla  kukin osakas  toimii myös oman yrityksensä nimissä.  

Arto  Pesoselta  luonnistuvat  erilaiset  traktorityöt,  lu‐miurakoinnit, likakaivojen tyhjennykset ja ojien kaivaminen. Niilo Hämäläinen urakoi rakentamisen parissa ja Mikko Laa‐manen  hoitaa  siirtokuljetuksia, maansiirtoja  ja  trukkitöitä. Laamasella  on  siirre ävä  roskalava.  Hän  huoleh i  myös lumitöistä ja teiden kunnossapidosta.  

‐ Yri äjien välinen yhteistyö  ivistyy, kun otetaan osak‐kuuksia  toisen  yrityksestä.  Kaikilla meillä  oli  tarve a  tois‐temme palveluille, Laamanen kitey ää. 

. 

PolarStone Oy:n Allan Ruotsalainen (oik.) ja Maansiirto ja Au‐raus Laamanen Oy:n Mikko Laamanen tekevät ivistä yhteis‐työtä viikoi ain. Jos toisesta ei viikkoon kuulu mitään, niin aletaan jo kysellä, e ä mikä on, tuumivat molemmat yhteisen kahvipöydän ääressä.

8 

Historian siipien havinaa Rönkönvaarassa

Yhden aamupäivän mi ainen kävelyretki Akseli Tur aisen  ja Esko Makkosen  jalanjäljissä Rönkönvaarassa  avaa  silmät  näke‐mään, e ä ele y on ennenkin. Eri puolilta kylää  löytyy mielen‐kiintoisia jälkiä asumisesta ja tekemisestä aikoja si en. 

Salovaaran en varrella on selväs  näkyvissä vii eitä kivikau‐della  eläneiden  ihmisten  asumuksista. Metsässä  joen  rannalla on pyöreitä kuoppia,  jotka ovat pehmeän sammalen pei ämiä. Muoto kertoo, e ä paikalla on joskus ollut ko a.  

‐  Joen  rannalla sorapohjaisella kankaalla on silmin havai a‐via  pyöreitä  alueita,  joissa  kasvillisuus  poikkeaa  ympärillä  ole‐vasta. Suuri  ja pyöreä pelkästään kellertävää sammalta kasvava alue muutoin vihreän  varpukasvillisuuden keskellä  kertoo, e ä paikalla on  luultavas   sijainnut kivikau nen kota,  jossa yhteisö on  asunut. Niitä  on  täällä  ollut  useampiakin, Akseli  Tur ainen sanoo ja vii oo kädellään paikkoja osoi aen. 

‐ Kivikaudella ihmiset etsivät asuinsijoikseen matalia lah a ja sorakankaita. Myös jokien varret olivat suosi uja asuinpaikkoja, kertoo historianharrastaja ja tutkija Sulo Strömberg.    

Vesi on aikoinaan ollut paljon nykyisen vedenpinnan yläpuo‐lella. Penkka pyöreiden asumisen jälkien edustalla antaa vii eitä siitä, e ä siinä on ollut aikoinaan  ranta  ja ympärillä oleva maa on järven pohjaa.  

‐ On selvää, e ä tällä alueella on ollut kivikau sta asutusta. Ihmisten  jä ämiä  jälkiä  löytyy paljon. Vedenkorkeus näkyy ran‐tapenkereissä  selväs .  Seitsemäntuha a  vuo a  si en  se  on ollut  tällä korkeudella  ja viisituha a vuo a si en  tuossa vähän alempana. Merkit näkyvät selväs , Strömberg vii löi. 

‐ Tänne saa avat arkeologit tulla  lusikalla kaivelemaan, e ä josko löytyisi kivikaudenaikaisia esineitä, as oita tai työvälineitä, Tur ainen tuumaa. 

Eletty on ennenkin Eletty on ennenkin -- kivikautinen kylä, kivikautinen kylä, tervahauta ja louhoksia tervahauta ja louhoksia

Esko Makkonen (vas.) ja Akseli Tur ainen tutkivat Lietelammista Saunalahteen laskevasta Suurjoesta löytyneitä kirveellä veiste yjä patolautoja.

9 

Tervahauta kertoo tervanpoltosta 

Tervahauta ero uu muusta  luonnosta pienenä kumparee‐na. Lähemmin tarkasteltaessa voi huomata, e ä pyöreän hau‐dan pohja on syvällä.  

‐ Tässä keskellä on kuoppa. Kuopan pohjalla oli terva‐as a. Terva‐as an päällä oli hirsikerros ja sen päällä tervahauta. Hii‐liä  voisi  löytyä,  jos  kuopan  ympärillä  olevaa  maata  kaivaisi, Esko Makkonen selvi ää. 

Tervahaudan  läheltä  Suurjoesta  löytyi  pari  vuo a  si en vanhoja  kirveellä  veiste yjä  patolautoja.  Laudat  löysi  Aimo Tur ainen kaivaessaan jokeen uin paikkaa, johon saunomisen jälkeen voisi pulahtaa.  

‐ Nämä ovat  ihmiskädellä veiste yjä. Toinen pää on muo‐toiltu pyöreäksi. Nämä löytyivät joesta osi ain soraan hautau‐tuneina.  Huomasin  he ,  e ä  nämä  ovat  vanhempaa  tekoa, Aimo Tur ainen huomau aa.  

‐  Hyvin  ovat  osat  vedessä  säilyneet.  Eri äin  harvinainen tekele  tämä  on.  Aja elin  ensin,  e ä  kysymyksessä  voisi  olla vesipato,  jolla  veden  korkeu a  on  säännöstelty.  Tarkemmin katso uani käännyn kuitenkin sille kannalle, e ä kysymyksessä on kalapato. Joen sorapohja jatkuu pitkälle. Vesi on puhdasta. Joessa on voinut hyvinkin elää lohi, Strömberg tuumii. 

‐ Pato saa aa hyvinkin lii yä siihen, e ä tervaa on polte u ja  kuljete u  veneellä  jokea pitkin  Saunalahteen, missä  se on edelleen laiva u vietäväksi suurempiin asutuskeskuksiin, Akse‐li Tur ainen puolestaan arvelee. 

Vuolukivitehdas 1900‐luvun alussa 

Akseli Tur aisen  lalla on ollut 1900‐luvun alussa vuolukivi‐tehdas. Vuolukiveä louhi in saksalaisilla koneilla ja vie in Sak‐saan.  Hio una  kivi  näy ää  todella  hienolta.  Se  on  väriltään hennon vaaleanvihreää toisin kuin Hankavaaran vuolukivi, joka 

on mustaa ja serpen inikuvioista. 

‐  Isä  teki muun muassa  uunin  arinan  tästä  kivestä.  Sau‐nanuunikivenä tätä on paljon käyte y, koska tämä kivi ei sisäl‐lä  rikkiä.  Aikoinaan  louhivat  kaksi  autokuormallista  ja  veivät yleisiin saunoihin, Tur ainen muistaa. 

Noin kahden hehtaarin alue on valla u. Valtaus on savon‐rantalaisen vuolukiviyri äjän Allan Ruotsalaisen nimissä. 

Lähellä  sijaitsee  kumpare,  josta on  rautakangella  irrote u liuskekiveä.  Kiviliuskoja  käyte in  kaikessa, mihin  kivilaa oja tarvi in. 

Valkeiskiveksi sanotaan Akseli Tur aisen kesämökin lähellä Pyöriinniemellä olevaa paikkaa,  josta on  louhi u  kvartsia. Ki‐veä sanotaan myös piikiveksi ja valkoiseksi kiveksi, koska se on väriltään  valkoista.  Sitä  on  louhi u,  lasta u  laivaan  ja  viety Pietariin. Pietarissa kiveä on käyte y julkisivumateriaalina. 

Voidaan  todeta, e ä Rönkönvaarasta on  löyde y vuoluki‐veä, jota on louhi u ja viety Saksaan sekä kvartsia, jota on niin ikään louhi u ja viety Pietariin. Kylällä on ollut elämää ja yri ä‐misen halua  jo  ammoisina  aikoina.  Turhaan Rönkönvaaraa  ei nime y vuonna 2010 Etelä‐Savon Vuoden kyläksi. 

Paluumatkalla  ohi mme  Suurvuoden  kallion.  Lapsuudesta muistan,  e ä  kallion  yläpuolella  kaartelivat  taivaanvuohet. Kallion  päältä  voi  nähdä  hyvällä  säällä  Joensuun  kaupungin keskussairaalan tornin. 

Suuret muurahaispesät metsässä  kuusten oksien  alla  taas kertovat,  e ä  ainakaan  käärmeitä  ei  alueella  tarvitse  pelätä. Lapsuuden  marjamatkoilla  isän  ope ama  luontoasia  oli  se, e ä käärmeet eivät viihdy muurahaisten kanssa samoilla  tan‐huvilla. 

Akseli Tur aisen maalla olevan vuolukiviesiintymän kivi on hio una väriltään hennonvihre‐ää. Vuolukivitehdas on ollut kylällä 1900‐luvun alussa.

Pienemmän louhoksen valkois‐ta kvartsikiveä eli piikiveä lou‐

hi in ja vie in Pietariin as julkisivumateriaaliksi.

10 

Savonrannan Vanhustentukiyhdistys ry on peruste u 1972. Tuolloin yhdistys rakennu  kunnan omistamille vuokratonteille kaksi  vanhusten  vuokrataloa.  Toiminta  kuitenkin  hiipui  1980‐luvulla  ja  talot  siirtyivät  monen  mutkan  kau a  Savonrannan kunnan omistukseen.  Yhdistystä  ei  ollut  poiste u  rekisteristä, joten se heräte in jälleen henkiin 1999. Tuolloin Vanhusten‐ ja vammaistentuki  hankki  jälleen  itselleen  vuokra‐asuntoja  kun‐nan  keskustasta.  Samalla  sääntöjä  uudiste in  ja  nimi  muu‐te in Savonrannan Vanhusten‐ ja vammaistentuki ry:ksi.  

Toiminnan  tarkoituksena  on  ollut  parantaa  vanhusten  ja vammaisten  asuinoloja  sekä  lisäksi  tuo aa  erilaista  viriketoi‐mintaa asukkaille joko itse tai eri yhdistysten yhteistyön tuella. Asunnot ovat pääsääntöises   tarkoite u  itsenäises   toimeen‐tuleville  vanhuksille  ja  vammaisille. Paikkakunnan  sijain  huo‐mioon o aen asuntoja vuokrataan myös muille henkilöille tar‐vi aessa.  

Talot  vaa vat  kuitenkin  korjauksia,  joten  vuonna  2002  ‐ 2003  teh in mi avia perusparannuksia Vuokalan  ja Ruukinky‐län  rivitaloihin sekä vuonna 2007 Pinkkiin  ja Puisto‐lan rivitaloihin. Tällä hetkellä asunnot ovat hyväkun‐toisia, mu a vuokralaisia kaiva aisiin lisää. Asukkaat ovat  paikallisia  sekä  syrjäkyliltä  tulleita  lupsakoita ihmisiä,  jotka  haluavat  palvelut  lähelleen.  Kylältä löytyy  terveyspalvelut,  apteekki,  kaupat  ja  pankki sekä  pos .  Peruspalvelut,  joita  jokainen  tarvitsem‐me,  ovat  kaikki  kävelymatkan  päässä  asunnoista. Lisäksi  Savonrannan  kauniit  kylämaisemat  ja muka‐vat ihmiset tuovat oman lisän asumiseen.  

Vuokalan  kaksi  rivitaloa  sijaitsevat  Yläsulun e 3:ssa,  kauniin  Koskilammen  rannalla.  Voidaan  siis ajatella,  e ä  tässä  täy yy monen  haave  ”talo  kes‐kustassa  järven  rannalla”. A‐talossa on myös kerho‐huone ja sauna lat. 

Pinkki sijaitsee terveystalon vieressä Lamminnie‐men e 5:ssä. Pinkki on pieni mukava  kaksikerroksi‐nen  neljän  huoneiston  kerrostalo.  Tämä  en nen terveystalo  on muute u  asuinkäy öön  peruskorja‐uksien yhteydessä. Lisäksi talossa on sauna lat. Talo ei  kuitenkaan  sovellu  huonojalkaisille  henkilöille. Vieressä  virtaa  Sahalampi  sekä  lisän  tuo  idyllinen vanha mylly.  

Ruukinkylän  kolme  rivitaloa  sijaitsevat  Puisto e 3:ssa  ja Puistolan kaksi  rivitaloa Puisto e 5:ssä. Nä‐mäkin asunnot ovat lähellä terveyspalveluja. Ruukin‐kylässä on lisäksi erillinen rakennus, jossa on kerhohuone, sau‐na ja pesula.  

Ruukinkylän pesula lat ovat vuokra u Savonrannan Toimin‐takeskus  ry:lle. Toimintakeskus  tarjoaa pesulapalveluja  kaikille kyläläisille  ja  lomalaisille.  Toimita e  pyykin  pesulalle  ja  se  on noude avissa muutaman päivän kulu ua. Hinta sisältää pesun sekä silityksen tai mankeloinnin. 

Vuokalan  ja  Ruukinkylän  kerhohuoneet  ovat  kaikkien  käy‐te ävissä.  Tiloissa  järjestävät  eri  yhdistykset monenlaista  toi‐mintaa vanhuksille  ja vammaisille. Tiloja voi myös varata yksi‐tyiset henkilöt omia  laisuuksia varten. Käytäntö on ollut, e ä Vanhusten‐  ja vammaistentuki ry vuokraa  lat käy öön, mu a lan  käy äjät  tuovat  tarvitsemansa  välineistön  sekä  siivoavat 

itse jälkensä, jo a seuraavien on hyvä tulla. 

Vapaat asunnot: 

Vuokala:  2 kpl   28 m2:n   tupakei öitä. 

Pinkki:   2 kpl   40,5 m2:n   1 h + tupakei ötä.      1 kpl yläkerrassa ja 1 kpl alakerrassa. 

Ruukinkylä: 6 kpl 29,0 m2:n   tupakei öitä.  

Puistola:   1 kpl   59,0 m2:n   2 h + k. 

Kaikissa asunnoissa on myös wc ja suihku lat. 

Näin lopuksi Savonrannan Vanhusten‐ ja vammaistentuki ry 

haluaa  toivo aa eri äin hyvää  joulua  kaikille  ja  kii ää  kaikkia menneestä  vuodesta  sekä  toivo aa  eri äin  hyvää  ja  antoisaa vuo a 2012. 

Pirjo Väntsi 

Hyväkuntoiset asunnot palvelujen lähelläHyväkuntoiset asunnot palvelujen lähellä

11 

Oriniemen Savu ry lahjoi urheiluvälineitä koululaisille 

Orinemen  Savu  ry:n  varapuheenjohtaja Risto Kosonen pii‐pah  eräänä marraskuisena perjantaina  lahjoi amassa Savon‐rannan koululle  ja  iltapäiväkerholle urheiluvälineitä. Lahjoitus‐kassissa oli peliliivejä (20 kpl), sählymailoja (10 kpl), sählymaali‐vahdin maskit (2 kpl) sekä erilaisia palloja.  

‐ Urheiluvälineet jäivät Savulle tarpee omiksi, koska töiden vuoksi  jumppakerhon vetäminen kävi mahdo omaksi  ja uu a vetäjää ei löytynyt, kerhoa aikaisemmin vetänyt Risto Kosonen kertoi.  

Tällä hetkellä Savulla ei ole mitään erityistä nuorisotoimin‐taa, vaan toiminta keski yy erilaisten tapahtumien  järjestämi‐seen ja niihin ovat kaikki ikään ja kuntoon katsoma a tervetul‐leita.  

Savonrannan koulun rehtori Jukka Yli‐Peltola oli tyytyväinen lahjoitukseen.  

‐  Tarpeeseen  tulivat.  Kaupungin  määrärahojen  jatkuvas  pienentyessä  tällainen  lahjoitus  on  hieno  ele  urheiluseuralta, rehtori Jukka Yli‐Peltola kii eli.  

Nuori uroskarhu kohtasi matkansa pään syyskuussa  Savonrannan  Hankavaarassa. Karhun ampui ky äysjahdissa Savonrannan karhupäällikkönä toimiva Aki Tur ainen.  

‐ Olen  jo pitkin kesää  ja  syksyä  seuran‐nut karhun  liikkeitä. Meillä oli aikaisemmin lupa jo neljänä iltana, mu a silloin ei onnis‐tanut.  Nyt  se  vihdoin  saa in  kelliste yä, Tur ainen kertoo. 

Onnekkaaseen  metsästykseen  osallistuivat karhunkaatajan lisäksi Tero Tur ainen, An  Jääskeläinen,  Niilo  Hämäläinen,  Sirkka  Hä‐mäläinen ja Juha Mononen.  

Suuret  kiitokset  täytyy  antaa  An   Jääske‐läisen  omistamalle  Viklamäen  Moskulle. Tämä  norjanharmaapystykorva  kävi  rohke‐as   elävän  karhun  kimppuun,  Tur ainen kehuu. 

Kaatamisen jälkeen karhu nylje in ja pun‐ni in metsästysmajalla. Karhun painoksi  tode in 150 kg. 

Kuvassa vasemmalta oikealle: ope aja Tanja Paukkunen, Senja Staufenbiel, Tiia Mu kainen, Joonas Janhunen, Eki Reinikainen, rehtori Jukka Yli‐Peltola ja Savun varapuheenjohtaja Risto Koso‐nen, edessä Simo Vou lainen ja Tuukka Mononen. Kuvan o Juho Kosonen.

SAVONRANNAN KUNTOUTUS HANNU LOIKKANEN Puisto e 10, 58300 Savonranta 

Puh. 040‐538 6359 

Karhu kaatui Savonrannalla

Karhunkaataja Aki Tur ainen (oikealla) ja muut tyytyväiset metsästäjät Tero Tur ainen, Niilo Hämäläinen, Juha Mononen ja An Jääskeläinen kanna elevat kaatamansa 150‐kiloisen uroskarhun taljaa.

12 

PAKARINEN KARI Laadukasta uuni‐ ja takkapuuta, 

halkoja, koivupropsia ja puunpilkontaa  nykyaikaisella koneella. 

Kortemäen e 51, 58360 SÄIMEN Puh. 040‐564 5327 

KAIKKI KODIN

13 

KALLE MAKKONEN Säimenentie 857, 58300 SAVONRANTA

Ternimaitoa, sahatavaraa ja runsaasti erilaisia kiviä pihojen rakentamiseen ja koristeluun.

Puh. 050-552 8385

RÖNKÖNVAARAN ALUEEN KIINTEISTÖNOMISTAJILLE

RÖNKÖNVAARAN ALUEEN JA SAUNANIEMEN ASEMAKAAVA‐ALUEEN VESI‐ JA VIEMÄRIVERKOSTOJEN RAKENTAMINEN

Savonlinnan Savonrannan alueelle Saunaniemeen ollaan kaavoi amassa lomakylää. Kaava‐alue a kutsutaan Saarilandiak‐si. Saunaniemen ranta‐asemakaavaprosessi on käynnistynyt vuoden 2006 alussa ja ranta‐asemakaava on valmistunut ja tullut lainvoimaiseksi vuoden 2010 aikana. Kaavan laa misesta vastaa alueen maanomistaja, Saarilandia Oy. 

Kaava‐alueelle  ollaan  järjestämässä  keskite yä  vesihuoltoa.  Koska  alue  sijaitsee  kaukana  jo  rakennetuista  vesijohto‐  ja viemäriverkostoista, ei ole kustannustehokasta lii ää alue a jo rakenne uihin verkostoihin, vaan alueelle tulee rakentaa ver‐kostojen lisäksi myös oma vedeno amo sekä jäteveden pienpuhdistamo.  

Rakenne aessa kaava‐alueelle vesihuolto, olisi samassa yhteydessä mahdollista  laajentaa vesijohto‐  ja viemäriverkostoja myös Rönkönvaaran kylälle, jolloin kylän alueella olisi kiinteistöillä mahdollisuus lii yä vesijohto‐ ja viemäriverkostoihin. 

Rönkönvaaran alueella ei ole tällä hetkellä olemassa olevaa vesiosuuskuntaa, joten vesi‐ ja viemäriverkostojen rakentamis‐ta  varten  alueelle perustetaan oma  vesi‐  ja  jätevesiosuuskunta  yhteistyössä  alueen asukkaiden  ja  Saarilandia Oy:n  kanssa. Peruste ava osuuskunta tulisi rakennu amaan vesihuollon sekä ylläpitämään vesi‐  ja viemäröin järjestelmiä rakennushank‐keen valmistumisen  jälkeen. Verkostoihin  lii yvät kiinteistönomistajat tulevat olemaan myös peruste avan osuuskunnan  jä‐seniä. Rönkönvaaran vesiosuuskunnan perustava kokous pide in sunnuntaina 4.12.2011 klo 12 Rönkkötalolla, os. Rönkön‐vaaran e 801. 

Saunaniemen kaava‐alueen sekä Rönkönvaaran alueen vesihuollosta on tehty alustava suunnitelma. Viemäröin järjestel‐mä toteute aisiin pääosin paineviemäröin nä, jolloin kiinteistöille tulisi kiinteistökohtaiset jätevedenpumppaamot. Rakenta‐minen tapahtuisi todennäköises  vuosien 2012‐2013 aikana. Vesihuollon  edotus laisuus pide in vesiosuuskunnan perusta‐van kokouksen yhteydessä Rönkkötalolla. 

LIITTYMISKUSTANNUKSET 

Varsinaiset lii ymissopimukset vesi‐ ja viemäriverkostoon lii ymisestä tehdään erikseen sen jälkeen, kun hankkeen lopulli‐set rahoituspäätökset on saatu Etelä‐Savon ELY‐keskukselta ja Savonlinnan kaupungilta. Vesi‐ ja viemärilii ymien lii ymismak‐sut maksetaan vasta sen jälkeen, kun kiinteistö on liite y toimivaan järjestelmään. Rakentamisaikaisten pääomakulujen ka a‐miseksi voidaan osa  lii ymismaksusta periä  jo  rakentamisen alkaessa. Lii ymismaksun  suuruudesta päätetään  sen  jälkeen, kun  edetään  lopulliset rakentamiskustannukset  ja  lii yjien  lukumäärä. Kun kokonaisinvestoin kustannuksista vähennetään avustusten osuus, muodostunee lii yjien makse avaksi ne oinvestoinniksi 10 000 euroa / kiinteistö.  

Vesihuoltojärjestelmän ylläpito rahoitetaan vuosi ain peri ävällä kiinteällä perusmaksulla ja veden kulutukseen perustu‐villa käy ömaksuilla. Peruste ava osuuskunta määri ää perusmaksujen ja kulutusmaksujen suuruuden.  

LISÄTIETOJA HANKKEESTA 

Tarvi aessa lisä etoja voi kysyä seuraavilta yhdyshenkilöiltä: 

Rönkönvaara‐Lapinlah  Kyläyhdistys: Anne Käyhkö 040 515 6326 

Kiuru & Rau ainen Oy:  Jyri Rau ainen  010 3872 551 

Rönkönvaara‐Lapinlah  Kyläyhdistyksen puolesta, 

Savonlinnassa 11.11.2011 

Kiuru & Rau ainen Oy 

RÖNKÖNVAARAN KYLÄN VESIHUOLTOHANKE  TIEDOTE 11.11.2011 

14 

SUKUPOLVI VAIHTUI HASUKUPOLVI VAIHTUI HANKAVAARAN VETO NKAVAARAN VETO RY:N JOHDOSSARY:N JOHDOSSA

Urheiluseura Hankavaaran Veto ry:n johto nuorentuu vuo‐denvaihteessa. Seuraa puheenjohtajana luotsannut Esko Suo‐malainen sekä sihteerin ja rahastonhoitajan tehtäviä hoitanut Raija Heikkilä ilmoi vat syyskokouksessa antavansa  laa nuo‐remmille.  

Jäsenet valitsivat johtokunnan puheenjohtajaksi jo useita vuosia varapuheenjohtajana toimineen O o Makkosen. Hän toimii myös seuran puheenjohtajana. Johtokunta nuorentui muutenkin. Uutena jäsenenä johtokuntaan vali in 16‐vuo as Tomi Ruotsalainen. Muut johtokunnan jäsenet ovat Maija Ka‐panen, Riikka Lindholm ja Ari Lajunen. 

Syyskokouksessa muiste in s pendein seuraa ak ivises  kilpailuissa myös oman paikkakunnan ulkopuolella edustaneet Juuso Janhunen ja Joonas Janhunen. Muuten ak ivisesta osal‐listumisesta seuran kilpailuihin ja tapahtumiin palki in Tomi Ruotsalainen ja Säde Ruotsalainen. 

Seura muis  kunniapokaalein pitkäaikaisia toimihenkilöitä. Pokaalin saivat Väinö Makkonen, joka joh  urheiluseuraa vuo‐desta 1989 vuoteen 2000 eli kaksitoista vuo a sekä Esko Suo‐malainen, joka joh  seuraa vuodesta 2001 vuoteen 2011 eli 

yksitoista vuo a. Sihteerintehtävistä palki in viisitoista vuo a sihteerinä ja rahastonhoitajana toiminut Raija Heikkilä sekä kahdeksan vuo a sihteerinä ja rahastonhoitajana toiminut Sari Hämäläinen.  

Hankavaaran Veto ry on peruste u vuonna 1945. Seuran toiminta uinui välillä joitakin vuosia, kunnes se vuonna 1981 heräte in uudelleen henkiin. Muutaman vuoden kulu ua edessä ovat seuran 70‐vuo sjuhlat. Seuran johtotehtävistä vetäytyvät vetosivat nuorempiin, e ä näin iäkkään seuran toi‐mintaa ei saa päästää loppumaan, vaan nuoruuden innolla ja täysin purjein on porhalle ava eteenpäin. 

Hankavaaran Veto ry on yleisurheiluseura, joka järjestää erilaisia kilpailuja ja muita kuntoilutapahtumia. Suosi uja ovat muiden muassa saappaanhei okilpailu, lippiksenhei okilpailu, karkkikisat, lasten yleisurheilukisat ja hiihtokilpailut. Kuntoilu‐tapahtumista maini akoon Yö ömän yön kävely (24 km) ja pyöräilytapahtuma Helve nlenkki (72 km). Seura osallistuu myös muiden paikkakunnalla toimivien järjestöjen ja yritysten järjestämiin tapahtumiin avustamalla esim. ajanotossa. 

Juuso Janhunen (vas.) ja Joonas Janhunen ovat edusta‐neet seuraa hyvällä menestyksellä lukuisissa kilpailuis‐sa myös oman paikkakunnan ulkopuolella. Tomi Ruot‐salainen ja Säde Ruotsalainen ovat näy äneet ak ivi‐suutensa Savonrannalla järjestetyssä toiminnassa.

Ikäihmiset väistyvät urheiluseuran johdosta. Ansiokkaasta toiminnasta urheilun hyväksi pal‐

ki in Esko Suomalainen (oik.), Väinö Makkonen, Sari Hämäläinen ja Raija Heikkilä.

15 

SAVONRANNAN TAKSIT Huttunen Mika 044 313 2259 Käyhkö Pekka 0400 150 114 Parkkinen Matti-Pekka 0500 257 211 Sairanen Erkki 0400 254 190 Sairanen Jani 0500 678 315 Suomalainen Heikki 0500 679 222

Ihmetellä soppii, kuinkas tässä näin kävi?  

Viime vuosien  touhujen  ja  tohinoiden painolas   juuri vuo‐denvaihteessa  2010‐  2011  oli  mukavas   keventynyt.  Lupaus itselle:  ”Hiukka  rauhallisemmasta  kesästä”,  tuli  siinä  nanva‐luun  ja  ilotulitusten  loisteessa  vanno ua.  ……mu a  kuinkas si en kävikään…… 

Mikäpä  sitä  jos  joku  toinen  hupsu  ylly ää  niin  pi äähän sitä.  Jo  kevväällä  ol  Säimen‐  Sönkkä  kyläyhdistyksellä  kaiken‐laista rien oo; Laavuretkiä, risusavo oo jne. Kessee koh  hom‐mat vuan ylty;  

Tuli  Säimenen Myllyalueen  kunnostaminen,  Säimenen  Ui‐malan  rakentaminen, Rannan Kemujen Lastentapahtuman  jär‐jestäminen, Säimenen  rukoushuoneen hankintaan kyläyhistyk‐selle  lii yvät  tuummailut,  onkikilippailut  ja  laavuretkii.  Olhan siinä kesätea eriniin  tehtävii Säimenen myllyllä  ja myllymuse‐oon ja valokuvanäy elyyn lii yvii tehtävii. Kohokohtana  etys  perinteinen  Kyläjuhla/Rantakala,  jonka  imoilta  saksalainen televisio  kuvas meitä  ihan  tokumen i  varten.  Siellähän  nuo Saksan  TV:ssä  pyörähtellöö  immeisten  ihailtavana  meijännii kylän  erikoisuuvet.  Hyvä  kun  on  vuali u  perin eitä.  Nyt  ne sua in talteen muillennii. 

Talkkoissa  ja  juhlissa huomas, et oman kylän pärjjeeminen mualiman kartalla on aika  tärkkeetä. Arvoon arvaama omaan nous myös tämä ak ivinen kesäkyläläisten  joukko,  joka osallis‐tu niin  innokkaas  et myö hi aammat silimät pyörreinä  ihme‐tel in. Siin myö heijän mukana pela i petankkee, käy i yhes‐sä talkkoissa ja juhlissa. Yhessä myös nau in oman kylän kau‐neuvesta! 

Mikäpä siinä ol touhutessa, muutaman tunnin talkkoo rup‐peeman jälkkeen nau in nokipannu kahvii ja makkarroo. Vai‐he in kuulumiset ja naure in toinen toisillemma.  

Miulle  itselleni  tässä  kesässä  ol  parasta,  kun  suru‐uu sen jälkeen omat voimavarat tuntu tyys n hiipuvan eikä elämä tun‐tunu  löytävän  oikeeta  polkkuu  tallustella,  niin  ystävän  käsi ojentautui  ja  rauhaisa pyyntö; Tulehan mukkaan, sai ajatukset aurinkopoluille  takaisin  ja  elämän  varjot  siirtyivät  taustalle. Ihannoo ol huomataku ite ei jaksannukkaan tehhä sitä luva uu hommoo, nii joku toinen pyy ee ömäst tarjoutu au ammaan. Nuina kesän päivinä myös huomas, e ä hallaus,  tutulta  ja vä‐hän tuntema omaltakin on se parantava  liäke,  jota myö  ihmi‐set  ällä mualimassa tassutellessamme tarvitsemma. 

Nyt  Joulun  ja  Uuden  Vuoden  kynnyksellä  ymmärtää mitä pienelle  immiselle merkihtöö se, e ä suap osallistuu  johonkin, mikä on aivan ommoo ja kuitennii hiukka vierasta. Mikä meijän sytämmiin on piirtäny sen Säimen‐ Sönkkä logon? Ihan vuan se, e ä Ko kylä on rakkain paikka mualimassa. 

Nyt ymmär ää myös e ei luppauksia kannata an oo, ei ne pijä kuitenkkaan. Kun kyläyhdistyksen toiminta on kerran saanu pikkusormen, niin kyllä se viep koko käjen. 

Niin, e ä mitä virkoo on tekemä ömillä käsillä tai sormilla, kun niillä voipi suaha aikaan jo ain illoo toisille immeisille. Vie‐köön vuan, kun hyvässä viepi!  Joten  ihmetellään vuan mitä se ens vuos tuop tullessaan! 

Nyt  ihme elijä kii ää  ja kumartaa, niijoo  ja niksau aa: Kii‐tos  teille  kaikille:  kyläläiset,  talkkoolaiset,  kesäkyläläiset  ja matkkailijat  sekä  kylä‐  toimikunnan  ja  ‐yhistyksen  jäsenet  ja etenniin meijän  Kyläpiällikkö,    ku  Sie  niin  ahkerast  oot meitä ylly ämässä kaikenlaisiin touhhuihin! 

Rauhallista Joulun Aikaa ja Onnea Vuodelle 2012! 

Ihme elijänä: Ker u Kyö nen, Säimen‐Sönkkä  kyläyhdistyksen jäsen  

SäimenSäimen‐‐Sönkkä Kyläyhistys viep Sönkkä Kyläyhistys viep pikkusormen…pikkusormen…

.lankkui pölkkyin piälle vaan, näin tässä ruuva aan , Uimala valmiiks rakenne aan si en ve een pulskahe aan...

16 

Merki ävin  tapahtuma  Savonrannalla  on  tänä  vuonna ollut Darekon‐hallin  laajennus, mikä on turvannut yrityksen työpaikat  Savonrannalla.  Yritys  työllistää  nykyisin  noin  60 henkilöä,  se  on  yhtä  paljon  kuin mitä  Savonrannan  kunta työllis  viimeisenä vuotenaan. Hallin laajennuksen ja sanee‐rauksen kokonaiskustannusarvio on yli 2 000 000 euroa eli Darekon‐hallin  rakentaminen on ollut myös  yksi  Savonran‐nan suurimmista rakennushankkeista kau a aikojen. 

Leko n  lomakylän  rakentaminen  on  alkanut  ja  ensim‐mäiset neljä mökkiä ovat  valmiit.  Leko n uusi  kaava mah‐dollistaa yhteensä noin 50 mökin rakentamisen. Myös Saari‐landia  Oy:n  lomakylän  kaavoitus  on  menossa  eteenpäin, ellei siitä nyt taas valiteta. Se kaavahan mahdollistaisi myös yli 40 loma‐asunnon rakentamisen. 

Savonlinnan kaupungin  ja Savonrannan kunnan kuntalii‐tossopimuksessa  sovi ujen  ns.  porkkanarahainvestoin en toteutus  on  vielä  kesken.  Kuntokeskus  on  tarkoitus  to‐teu aa KRV‐ urakkana. Tarjouspyynnöt on tehty ja rakenta‐maan on tarkoitus päästä vuoden 2012 puolella. Myös Kää‐päsaaren  lomakylän  rakentaminen  on  tarkoitus  toteu aa vuoden 2012 aikana.  

Savonrannan  kehi ämissää ön  omista  Savonrannan Sampo  Oy  on  kunnostanut  neljä  Kääpäsaaren  lomakylän mökkiä  ja vuokraa niitä mm. Lomarenkaan kau a. Asiakas‐kunnasta yli puolet on ollut venäläisiä. Muiden ulkomaisten asiakkaiden osuus on ollut vähäinen eli reilus  alle kymme‐nen prosen a. 

Savonrannan Sampo Oy on kunnostanut Orinimen  leiri‐alue a ja vuokraa myös sitä. Sinne on rakenne u uusi pää‐

rakennus ja vanha on pure u pois. Savonrannan kirkonkylän asemakaava on menossa kaupunginvaltuuston pääte äväk‐si ensi helmikuussa ja se mahdollistaa Kääpäsaaren lomaky‐län huoma avan laajentamisen. Kääpäsaaren vesi‐ ja viemä‐rilinjojen rakentaminen aloitetaan jo tänä syksynä. 

Savonrannan  aluejohtokunta  on  vuoden  2011  aikana tee änyt  matonpesupaikan  Kääpäsaaren  pohjoisosaan  ja uuden torin Salen parkkipaikan ja Sahalammen väliin. Tosin 

ELÄMÄÄ SAVONRANNANELÄMÄÄ SAVONRANNAN KAUPUNGINOSASSAKAUPUNGINOSASSA VUONNA 2012VUONNA 2012

Juha Rau o vie kesän Ruusintorpalla

Tamperelainen  runoilija,  kääntäjä  Juha  Rau o  vie   viime kesän Kansan Sivistysrahaston  kirjailijaresidenssivieraana Ruu‐sintorpalla.  Kesän  aikana  hän  viimeisteli  amerikkalaisen  Ray‐mond Carverin  runojen  suomennostyön  ja  kirjoi   runoja  kol‐manteen kokoelmaansa. 

Kääntämisen ja kirjoi amisen ohella Juha Rau o teki yhteis‐työtä Savonrannan kirjaston  ja paikallisten asukkaiden kanssa. Hän esiintyi muun muassa Savonranta‐päivillä yhdessä serkkun‐sa Henri Rau on kanssa sekä ravintola Myllykartanossa nykysir‐kusryhmä Agit‐Cirkin kanssa.  

‐ Kesä sujui Savonrannalla mukavas . Ruusintorppa oli hyvä paikka työskentelyä varten. Olin suuren osan ajasta yksin. Alku‐kesän  käänsin  amerikkalaisen  runoja  ja  loppukesän  kirjoi n runoja omaan kokoelmaani, Rau o kertoo. 

Rau o  työskenteli  Ruusintorpalla  kesäkuun  puolivälistä syyskuun  loppuun. Hän on Kansan Sivistysrahaston  toinen kir‐jailijaresidenssivieras.  

‐ Toki vieraitakin kävi kesän mi aan. Torpalla kustannustoi‐mite in,  kirjoite in,  harjoitel in  poikkitaiteellista  Periferia‐projek a,  lämmitel in  saunaa,  soudel in,  kalaste in  sekä suunnitel in  tulevia.  En  olisi  uskonut  talvella  residenssiä  ha‐kiessani, e ä päädyn paikallisen muusikon  Jari Laamasen ko ‐studiolle ääni ämään  iskelmäversiota  laulustani, Rau o muis‐telee. 

17 

uusi  tori ei kuitenkaan ehdi valmistua vuoden 2011 aikana aivan  kokonaan,  vaan  alueen  asfaltoin   jää  keväällä  2012 tehtäväksi. Miinan puiston leikkikentälle hanki in n. 10 000 eurolla leikkivälineitä, jotka tulevat käy öön vuonna 2012.  

Aluejohtokunta on tukenut vuonna 2011 savonrantalais‐ten  järjestöjen  toimintaa  laajas   antamalla  avustuksia  ja s pendejä,  mm.  Savonrantapäivän  juhlan  järjestämiseen. Em.  lisäksi aluejohtokunta on tukenut Savonrannan koulun toimintaa mm. hankkimalla koululle opetusvälineistöä. 

Savonrannan  kehi ämissää ö  julkaisee  tätä  kahdes  vuodessa ilmestyvää Savonrannan Sanomat  

‐lehteä  ja ylläpitää www.savonranta.fi ko sivuja. Sää ö tukee  Savonrannan  kädentaitajat  ry:n  toimintaa  antamalla yhdistykselle  Vuokalan myllyn  lat  käy öön  korvaukse a. Tuloja  sää ö on  saanut  sähkövoimalaitoksesta  ja puutava‐ran myynnistä. Viime vuosien huono vesi lanne on kuiten‐kin  laskenut  voimalaitoksen  tuo oa  olennaises .    Sää ö omistaa myös Harjunjärven alueen Rönkönvaarassa, joka on anne u rönkönvaaralaisille virkistyskäy öön. 

Kuntaken ä  elää  muutosten  aikaa  ja  Savonlinnankin alueella on vireillä useita kuntaliitoshankkeita. 

Kunnille on anne u vuosikymmenten ajan uusia  tehtä‐viä  ja  pienet  sekä  taloudellises   heikot  kunnat  ovat me‐ne ämässä mahdollisuutensa  täy ää ala  uudistuvan  lain‐säädännön ase amia vaa muksia.  

Pienkun en  lalle ovat tulossa suuret vahvat peruskun‐nat.   Uudistuksen  tavoi eena on, e ä nämä vahvat perus‐kunnat pystyvät tuo amaan itse kaikki palvelut lukuun o a‐

ma a vaa vaa erikoissairaanhoitoa ja vaa vaa sosiaalihuol‐toa.  Tämä merkitsee  siten myös  lukuisten  kuntayhtymien purkamista. 

Nämä uudet  suuret,  jopa  lähes puolen maakunnan  ko‐koiset peruskunnat  tulevat  luomaan paine a uudenlaiselle paikallishallinnolle, mitä ovat edustaneet tähän as  aluejoh‐to‐ ja toimikunnat.   

Monessa  kaupungissa  niiden  toiminnan  merkitys  on jäänyt  kuitenkin  varsin  vähäiseksi  ja paikallishallinto on  si‐ten  kadonnut  en sistä  kuntakeskuksista.  Jo a  näin  ei  ta‐pahtuisi,  pitäisi  aluejohtokun en  roolia  vahvistaa  ja  antaa niille mahdollisuus ihan oikeas  vaiku aa ja pää ää paikal‐lisista asioista. 

Viime yönä satoi Linnosaareen talven ensilumi ja ilmassa alkaa olla muutoinkin jo talven tuntua sekä joulun odotusta. Ihmiset  viri elevät  pihoilleen  jouluvaloja  ja  joulukuukin alkaa  jo parin päivän päästä,  joten  toivotan kaikille  savon‐rantalaisille  rauhallista  joulua  2011  ja  onnellista  uu a vuo a 2012. 

An  Erämaa 

Periferia  on  projek ,  jonka  esityksissä  yhdistetään  runoa, musiikkia  ja sirkusta. Sitä esitetään pienillä paikkakunnilla, kup‐piloissa  ja  toreilla. Esiintymisen aikana  jutellaan paikallisten  ih‐misten kanssa ja tutustutaan paikalliseen elämään. 

Juha  Rau on  esikoisrunokokoelma  ”Olen  matkinut  kaikkia lintuja” julkais in syksyllä 2009. Toinen kokoelma ”Häkki” ilmes‐tyi vuonna 2011. 

1 Juha Rau o vie kesän Ruusintorpalla. Hän oli toinen Suomen Kansansivistysrahaston

residenssivieras Savonrannalla.

2 Juha Rau o esiintyi Savonranta‐päivän juhlassa yhdessä serkkunsa Henri Rau on kanssa.

18 

URHO KÄYHKÖ Säimenenniementie 60, 58300 SAVONRANTA

Likakaivojen tyhjennykset, lumien linkous, teiden lanaukset, puunajot ja maansiirrot

traktorilla, multaa ja pilkkeitä

Puh. 0500 318 842

Nuoremme maailmallaNuoremme maailmalla

Nimi:  Eetu‐Pekka  Parkkinen,  Itä‐Suomen  yliopiston historian opiskelija Paikka: Valencia, Espanja Vaihtokoulu: Universitat de Valencia, oikeus eteet Vaihtoaika: 9 kk 

Viime  vuoden  syksynä  se  ajatus  vain  syntyi; Miksen hakisi vaihtoon  vuodeksi?  Olin  opiskellut  jo  neljä  vuo a  Joensuun yliopistossa (nykyinen  Itä‐Suomen yliopisto)  ja tuntui, e ä olin jo nähnyt Suomessa  tarpeeksi opiskelutapoja, elämää  ja  ihmi‐siä. Yhtäkkiä minussa  vain  syntyi  tunne, e ä nyt  äijä, on  aika lähteä  vaihtoon!  Tunteen  perästä  seurasivat  myös  sanalliset vakuu elut  itselleni: haluan oppia uuden kielen, haluan  tutus‐tua uuteen kul uuriin, haluan tutustua eri kul uurien ihmisiin, haluan  nähdä miten  eläminen  ja  opinnot  hoidetaan  toisessa maassa jne. Tämän lisäksi  esin, e ä haluan oppia itsestä‐ni jotain uu a, mikä ei tällä hetkellä Suomen 

maakamaralla olisi ollut mahdollista. Niinpä kylmän‐

viileäs  pää n  lähteä vaihtoon, pis n paperit vetämään Es‐panjaan ja täällä sitä jo ollaan!  

Valitsin Espanjan vaihtomaakseni kahdesta syystä: 1. Espan‐jan  kieltä  käytetään monessa maassa  ja halusin oppia  sen. 2. Täällä  ihmisten sano in olevan ystävällisiä  ja avoimia,  ja tämä tulisi helpo amaan työtäni paikallisiin tutustuessa.  

Ensinnäkään  minkäänlaista  kul uurishokkia  en  ole  täällä kokenut kahden ja puolen kuukauden oleskelun jälkeen. Täällä ihmisten  tavat  ja  toiminnat eivät paljon eroa suomalaisten  ta‐voista, mitä nyt asiat hoidetaan täällä vähän lunkimmin. Espan‐jan  kielen  opiskelu  on  ollut  vähän  hitaanlaista, mu a  kielen tunteminen paranee minulla koko ajan. Paikalliset ihmiset har‐voin osaavat puhua  täällä englan a,  joten on miltei pakollista osata  käy ää  espanjan  kieltä.  Enemmän  on  kuitenkin  tullut tutustu ua muihin  vaihto‐opiskelijoihin  kuin  paikallisiin, mikä vero aa espanjan kielen käy öä. Vaihto‐opiskelijat kun mielel‐lään  käy ävät  englannin  kieltä  kommunikoidakseen  toistensa kanssa.  

Paikalliset  ovat  todellakin  avoimempia  ja  väli ömämpiä kuin  Suomessa,  ainakin  ensisilmäyksellä.  Paikalliset  tuntuvat myös  olevan  hyvin  kiinnostuneita  ulkomaalaisista,  mu a  sy‐vempi kommunikoin  heidän kanssaan on ollut vaikeata yhtei‐sen  kielen  puu een  takia.  Ja  isoon  maahan  mahtuu  myös enemmän  tai  vähemmän  avoimempia  ihmisiä.  Kyllä  täältäkin ujoja espanjalaisia löytyy. 

Olen  tällä  hetkellä  opiskelemassa  oikeus eteitä  Valencian yliopistossa. On ollut hyvin mielenkiintoista seurata  tämän yli‐opiston opetustapoja  ja toimintaa. Tämä siitä syystä, e ä aion tulevaisuudessa valmistua neljän aineen ope ajaksi. Koin vaih‐toon lähtöni tärkeäksi myös tästä nimenomaisesta syystä: jo a voisin olla parempi ope aja, on minun näh‐tävä  myös  vähän  elä‐

mää Suomen  ulkopuolella.  Tulin 

syventämään myös  etou ani etenkin kansainväli‐sen  lain  suhteen,  sillä  näitä  asioita minä  pääsen  ope amaan tulevaisuudessa monia vuosia.  

Valencia on kaupunkina minulle sopivan iso ja sopivan pieni. Täällä on paljon nähtävää  ja  täällä kävelee vastaan  joka päivä joku tu u,  jonka kanssa voi  jäädä kadulle rupa elemaan. Joka kulman takaa löytyy aina jokin uusi patsas, muistomerkki, suih‐kulähde  tai  rakennus,  jota  et muista  nähneesi  ennen.  Teke‐minenkään ei täällä  lopu koskaan kesken kunhan vain osaa et‐siä  tarpeeksi  tekemistä  ja  omaa  halua  toteu aa  niitä  kave‐reidensa  kanssa.  Se on  loppujen  lopuksi niin paljon  ihmisestä itsestään kiinni, millainen vaihtovuosi hänellä tulee olemaan.  

Itse  jo  tässä vaiheessa  suosi elen  lämpimäs  kaikille vaih‐toon  lähtöä,  joille  se  vain  suinkin  on  mahdollista  toteu aa. Vuosi on loppujen lopuksi lyhyt aika ja kuitenkin siinä ajassa voi oppia niin paljon uu a maailmasta ja itsestään. Kunhan kesällä tulen takaisin Suomeen osaan varmas  sanoa paljon enemmän. Koen, e ä olen vasta kokenut pintaraapaisun koko vaihtoajas‐tani.  Jänni ävimmät  ajat  ovat  vasta  edessäpäin (tarkoituksenani on mm. kiertää vähän Espanjaa). Hasta luego! 

EETU‐PEKKA OPISKELEE OIKEUSTIETEITÄ JA

PEREHTYY KULTTUURIIN ESPANJASSA

19 

Valencian Katedraalitornista on hyvä  näköala yli kaupungin. Huipulle saa kiivetä kaksi‐sataa askelmaa, mu a aukeava näkymä palkit‐see kyllä vaivan. 

Eetu‐Pekka Parkkinen etualalla edustaa Suomea viikinkipuvussa ja on lähdössä kavereidensa kanssa 

vie ämään Halloweenia.  

20 

• Teiden auraukset, lanaukset ym. kunnostukset • Soraa, multaa, täytemaata • Traktori- ja kaivinkonetyöt

Kiitämme asiakkaitamme ja yhteistyötahoja vuodesta 2011 ja toivotamme Rauhallista Joulua ja Onnellista vuotta 2012!!

Nuoremme maailmallaNuoremme maailmalla

Käryävä kalauuni ja kään‐Käryävä kalauuni ja kään‐teinen hana teinen hana ‐‐ muistoja muistoja maailman toiselta puolenmaailman toiselta puolen

‐Nummer 15!, huutelin kämppäkaverilleni, kun poimin varo‐vas  mustaksi kärventyny ä paahtoleipää savuavasta kalauunis‐ta. Hetken jäähdy elyn jälkeen o n veitsen ja raapu elin nume‐ron 15. Ruotsalainen kämppikseni pyyhälsi paikalle, ja huomasin kul uurinvaihdon  onnistuneen  yli  odotusten,  kun  hän  ykskan‐taan  totesi  ”No  perkkele”.  Kuten  edelliset  neljätoista  kertaa, laitoin  hänet  poseeraamaan  kameralle  hiiltyneen  aamiaisensa kera  ja mie mään, kanna aako paahtoleipiä  jä ää valvoma a. Karma  tasasi  lejämme  väli ömäs ,  kun  kei ön  hana  jälleen kerran pärskäy  vedet päälleni. Japanilaisen logiikan mukaises  hana suljetaan vetämällä sitä ylöspäin. 

Kalauunikommelluksista  alkaa  olla  jo  yli  kuusi  vuo a  aikaa. Aloi aessani 2004 Joensuun yliopistossa, eksyin sa umalta japa‐nin  kielen  tunneille.  He   toisena  opiskeluvuonna  hakeuduin vaihtoon  Japaniin.  Opiskelin  syyslukukauden  2005  Ryukokun yliopistossa, joka tunnetaan yhtenä maan vanhimmista buddha‐laisista yliopistoista. Perinteikäs opinahjo on peruste u jo vuon‐na 1639  ja  se on  ripoteltu kolmelle kampukselle Kioton maise‐miin. 

Tauno Hooru 

Ennen  luulin,  e ä meillä  Suomessa  on  kovas   byrokra aa. Se, mitä meillä  kutsutaan  turhaksi papereiden pyöri elyksi, on Japanissa kuitenkin vasta lämmi elyä. Yli 20 sivun opiskelijavaih‐tohakemus terveystodistuksineen  ja keuhkoröntgenkuvineen oli vasta alkusoi oa. Erityises  vaihto‐opiskelijoille erilaisia  lomak‐keita  ja  lipukkeita  ilmaantui  jatkuvas   täyte äväksi.  Pelkkä täy ely ei toki rii änyt, vaan papereita tuli kiiku aa myös erilai‐siin virastoihin leima aviksi. 

Jokin tuiki tärkeä lomake oli määrä viedä kaupungintalolle, ja jostain syystä olin  liikkeellä yksin. Olin saanut  japanilaiselta tuu‐

toriltani huolellisen ohjeistuksen, joten meni likipitäen var tun‐,  kun  olin  yhtä  huolellises   eksyksissä.  Tietenkin  taivaalle  hi‐

nautui sopivas  sadekuuro. En aikaillut, vaan marssin ensimmäi‐seen liikkeeseen, joka oli sa umoisin Vodafonen kauppa. 

Kysyin  englanniksi, missä  etsimäni  ”town  hall”  (suom.  kau‐pungintalo) mahtoi sijaita. Vastapuoli silmäili kauppaan pyrähtä‐ny ä  gaijinia  (gaijin=  ulkomaalainen)  ja  oli  selvää,  e ei myyjä puhunut sanaakaan englan a. Yri n uudelleen englanniksi, eleh‐en  ja  kaavake ani näy äen. Myyjä  kutsui  jo  apuvoimia  taka‐

huoneesta, vaikka englanninkielen taso ei siitä juuri kohentunut. 

En  todellakaan  ennyt, mikä  ihme  kaupungintalo  voisi  olla japaniksi.  Japanin  kielen  viehä ävä puoli  kuitenkin on, e ä  sii‐hen  on  laina u  runsain mitoin  sanoja muista  kielistä. Melkein mitä tahansa englannin sanaa voi siis kokeilla,  jos vain muu aa ääntämisasun  japanilaiseksi. Veikaten  voi oon,  aja elin,  ja  ky‐syin: ”Tauno hooru (= town hall) wa doko desu ka?” (”Missä kau‐pungintalo on?”). Myyjä o  sateenvarjonsa  ja saa oi minut kä‐destä pitäen oikeaan osoi eeseen. 

Syksyn leh ä ja kirsikankukkia 

Japanissa  toinen  toistaan upeammilta  rakennuksilta  ja puu‐tarhoilta ei voi mitenkään väl yä, ellei si en kulje silmät kiinni. Tosin  silmätkin  ummiste uina  ero aa  esimerkiksi  syksyllä  pui‐den  tuoksun. Vuodenajat piirtyvät selväs  niin kuin meillä Suo‐messakin, mu a voisin väi ää, e ä emme kiinnitä niihin samalla tavalla  huomiota  kuin  japanilaiset.  Esimerkiksi  syksyyn  kuuluu Japanissa  ”momiji”,  jolla  viitataan  syksyisten  värien  ihasteluun. Tätä voi harjoi aa erityises  buddhalaisten temppelien alueilla, joiden yhteydessä on usein upea puutarha. Keväällä puolestaan odotetaan kirsikkapuiden kukintaa,  ja kukkimisen vaiheista ker‐rotaan TV:ssä erityisissä kukkasää edotuksissa. Hieman jänni ä‐vämpää verra una meidän siitepölyennusteisiimme! 

Uuden vuoden  juhlinnan  jälkeen maan tapa on käydä temp‐pelissä hakemassa ennustus seuraavalle vuodelle. Itse suuntasin Kiyomizu‐deraan, ”Puhtaan veden temppeliin”, joka on yksi Kio‐ton merki ävimmistä nähtävyyksistä. Uuden vuoden ennustuk‐set on paine u pienille paperilapuille. Hyvä ennuste  kanna aa 

21 

Himejin linna on Unescon maailmanperintökohde.

pitää. Huonon taas voi taas sitoa temppelin aitaan, jolloin se ei pääse  toteutumaan.  Kävin  temppelissä  japanilaisen  tuutorini kanssa,  ja  kun  pyysin  häntä  tulkkaamaan  ennustukseni,  hän pyöri eli  vakavana  päätään.  Allekirjoi aneen  vuodesta  2006 tuli ennakko‐odotuksista huolima a hyvä, liekö osasyynä si en kiotolaisen temppelin aitaan visus  sido u paperinpalanen. 

Valkoisen haikaran linnassa 

Yksi vaiku avimpia historiallisia kohteita  joihin olen saanut tutustua on Himejin linna. Se liite in Unescon maailmanperin‐tölue eloon vuonna 1993. Se kantaa  lisänimeä Valkoisen hai‐karan linna, sillä sen puiset seinät on kalki u valkoisiksi. Paikal‐le  rakenne in  linnoitus ensimmäisen  kerran  jo  vuonna 1333. Nykyinen linnoitus saa in valmiiksi kahdeksan vuoden rakenta‐misen jälkeen vuonna 1609. 

Linnaan  pääsee  tutustumaan,  mu a  omat  kengät  on  jä‐te ävä  vierailun  ajaksi  lokeroon.  Vierailijat saavat puutarhakenkiä muistu avat läpsykät, 

sillä  valtavat  kävijämäärät  koe elevat  linnan  puisia  la oita. Ihan  loppuun as  mie y  ju u  läpsykät eivät kuitenkaan ole, sillä vierailijoiden tasapainoa  ja reak onopeu a testataan hui‐kean jyrkissä ja kapeissa portaissa, jotka vievät linnan ylimpään kerrokseen  saakka. Näkymät  palkitsevat  uhkarohkean  kiipeili‐jän. 

*** 

Loppujen  lopuksi  maailmalla  matkatessa  ei  juuri  kiinnitä huomiota kul uurin eroihin  ja omituisuuksiin, vaan siihen, mi‐ten samankaltaisia  ihmiset pohjimmiltaan ovat. Siksi kysymyk‐seen ”Millaista siellä Japanissa nyt si en oli?” on vaikea vastata kovin  kiinnostavas   –  jaa‐a,  asuin  asunnossa,  kuljin  bussilla koululle, kävin ruokakaupassa, nukuin ja söin. Arki on arkea, oli maa mikä vain. Kiintoisaksi sen kuitenkin tekevät uudet maise‐mat, kul uuri, historia ja asiat, joita ei voi kokea muualla. 

Teks ja kuvat: Marjukka Räisänen 2011

Marjukka Ja Josefine Osakassa

Marjukka Räisänen Kiyomizuderassa Kiotossa.

22 

Nuoremme maailmallaNuoremme maailmalla

Olipa  kerran nuori  ty ö,  joka halusi nähdä maailmaa. Ty ö päätyi Rovaniemelle opiskelemaan fysioterapiaa  ja aikanaan ajautui hetken mielijohteesta koulunsa vaihto‐koordinaa orin  koirankopin  kokoiseen  huoneeseen  puhumaan  vaihto‐opiskelusta. Leikkimielises   siinnyt ajatus kasvoi,  ja ennen kuin hän huomasikaan, oli hakupaperit Shanghain  Ins tute of Medical Scienceen  lähete y matkaan. Vaihto‐opiskelu Kiinassa kävi kuin kävikin toteen, ja ty ö astui 9. syyskuuta 2011 koneeseen, joka kiidä  hänet koh  idän ihmemaata ja Shanghaita. 

Shanghai  (上海) on Kiinan  suurin  kaupunki noin  kahdellakymmenellä miljoonalla asukkaallaan.  Se  on  yksi  Kiinan  tärkeimmistä  kaupallisista,  taloudellisista  ja vies nnällisistä keskuksista,  ja sen katuja koristavat tuhannet pilvenpiirtäjät. Shanghai ei ole paitsi geologises ,  vaan myös  kulturellis   täysin erilainen paikka  kuin  yksikään Suomen kaupungeista. Shanghaita voisi kuvata suurena muurahaiskekona, joka kuhisee elämää niin monilla eri tasoilla ja tavoilla, e ä niitä on hankala kuvitellakaan näkemä ä niitä  itse.  Yksikään  päivä  ei mene  ohi  näkemä ä  jotain  uu a,  joka  tuuppaa maail‐mankuvaasi  vielä  hieman  toisenlaiseen  asentoon.  Parhaimpana  esimerkkinä  voisin mainita  päivän  vaihdon  loppupuolelta,  kun matkus n  linja‐autossa  ja  aja elin,  e ä Shanghai  lienee  jo  nähty.  Kerkesin  ehkä  juuri  lope aa  ajatukseni,  kun  linja‐auton ikkunasta  näen  jalankulkukäytävällä  kävelevän  kamelin.  Ja  kyllä,  tässä  konteks ssa kameli  tarkoi aa  juurikin  sitä  kaksimetristä,  kahta  ky yrää  karvaisella  selällään  kan‐na elevaa nisäkästä, joka asuu Luoteis‐Kiinan aavikoilla. Voi e siis vain kuvitella kuinka väärässä olin. Kiinaan ei totu hetkessä, eikä kahdessa kuukaudessa.  

Kiinalaiset  ihmiset olivat kuitenkin suurin yllätysten  lähde. Eniten kosketusta pai‐kallisiin  tuli  ken es  sairaalassa,  johon  pääsimme suori amaan  syventävää  harjoi elujaksoamme. Kielimuurin  vuoksi  emme  juuri  päässeet  sisälle 

keskusteluihin,  ja  harjoi elu  pohjautuikin  pikemminkin  tarkkailuun  kuin  tekemiseen. Olimme  harjoi elussa  yhdeksän  viikkoa  maanantaista  keskiviikkoon,  ja  tällä  ajalla kerkesimme  nähdä  useanlaista  linkkaajaa  ja  menijää.  Me  olimme  heille  yhtä  suuri ihmetyksen lähde päätellen kaikesta siitä tuijotuksen määrästä, jota osaksemme saim‐me. Meitä osoitel in ja kuva in, meille naure in ja huudel in ”Hello!” kun kävelimme ohi.  Kaikki  tämä oli pikemminkin hyvätahtoista uteliaisuu a  kuin  töykeää  ilkkumista. Olimme kuin supertäh ä. 

Mu a  kuten  kaikki  supertähdet, myöskään me  emme  voineet  viihdy ää  ihmisiä ikuisuuksiin.  Joulukuun  alussa,  he   harjoi elun  lopu ua  suuntasimme  pakolliselle pitkälle viikonloppureissulle Pekingiin. Kun saavumme jouluksi ko in, on Kiinasta nähty‐nä kaksi sen merki ävintä kaupunkia, Kiinan Floridan eli Hainanin,  ja sen kauneimmat vuoret, Huangshanin. Uskon, e ä  se  rii ää  vaihtoreissun  saldoksi.  Sitä paitsi,  tulihan sitä jo ikävä suomalaista ruokaa kaikesta kunpao kanasta huolima a, ja onko parempaa tapaa palautella sen maku mieleen, kuin jouluaterialla?  

Kiinaa  suosi elen  siis  lämpimäs   kaikille  niille,  jotka  haluavat  vähän mausteita elämäänsä. Ruokaansa, ja muutenkin. 

Laura kui aa. Over and out. 

SINNE JA TAKAISIN SINNE JA TAKAISIN –– Vaihtokohteena ShanghaiVaihtokohteena Shanghai Laura Kosonen kertooLaura Kosonen kertoo  

23 

SAVONRANNAN SANOMAT 2/2011 Julkaisija: Savonrannan Kehittämissäätiö Vastaava toimittaja: Raija Heikkilä, puh. 040 521 0136, email: [email protected] Ilmoitusmyynti: Tarmo Heikkilä, puh. 045 114 0870, email: [email protected] Taitto ja painatus: Harri Voutilainen [email protected] www.voutilainen.info

Kansikuva: Piippuhalli, Rita Kuismin 7. lk

Lehden kestotilaus 10.- €/v. tilaukset sähköpostilla toimitukselta

Välivuosi Itä‐Karjalan kan‐sanopistolla Punkaharjulla 

Menin  lukioon,  jo a  saisin  aikaa  mie ä  tulevaisuu ani, koska  aja elin  kolmen  vuoden  olevan  rii ävän  pitkä  aika  sii‐hen. Si en kävikin niin, e ä oli  jo kolmannen vuoden kevät  ja tajusin, e ei minulla ollut aavistustakaan  jatkosuunnitelmista. Vanhempani  ehdo vat  Itä‐Karjalan  kansanopistoa  ja  sieltä lasten‐  ja kodinhoidon  linjaa. Mitä enemmän mie n asiaa, sitä enemmän  lämpenin ajatukselle  ja kohta olen kohta opiskellut tätä linjaa kolme kuukau a.  

Ensimmäiset kaksi viikkoa meni niin, e ä vie n paljon aikaa omassa  huoneessani  huonekaverini  kanssa,  olimme  kumpikin ujoja  luonteita emmekä olleet tutustuneet kovinkaan moneen ihmiseen. Lisäksi  itselläni oli pelko, e ä  jäisin  täysin yksin, ku‐ten  kävi  lukiossa. Pikkuhiljaa  aloin  sosiaalistua  ja uskalsin pu‐hua  ihmisille  yhä  enemmän  ja  enemmän,  mu a  varsinaisia kavereita en  vielä  saanut.  Si en eräänä  aurinkoisena päivänä vie n aikaa opiston asuntolan pääoven  luona  ihmisten kanssa, ja ennen kuin ehdin kunnolla tajuta asiaa, istuin maassa nyppi‐mässä ruohoa. Lui e aivan oikein, nyppimässä ruohoa. Taisim‐me koristella kenkiämme ja kaverin kainalosauvaa. Siinä samal‐la  ju elimme,  tutustuimme  ja  lopulta ystävystyimme. Kolmen kuukauden  jälkeen olen  sosiaalisempi  kuin  koskaan  aikaisem‐min. Tästä haluan kii ää ystäviäni, sillä ilman heitä en olisi iloi‐sempi ja nauravaisempi.  

Pidän  opistolla  erityises   yhteishengestä.  Kaikki  tulevat toimeen keskenään eikä ketään jätetä ulkopuoliseksi. Opistolla tunnen ensimmäistä kertaa, miltä tuntuu kuulua johonkin, olla 

sisäpiiriä.  Lukiossa  koin  sitä  kovin  vähän,  peruskoulussa  vielä vähemmän. Vaikka opistolla jokainen on yksilö, muodostamme kuitenkin  ikään  kuin  yhteiskunnan  pienoiskoossa  ja  opitaan vastuuta  ja toisten huomioimista.  Joskus välillä tulee sellainen olo,  e ei  jaksa muiden  seuraa, mu a ei onneksi  kovin usein. Sitä  paitsi,  opistolla  tulee  harvoin  sellaisia  hetkiä,  jolloin  jäisi oikeas   yksin,  koska  aina  löytyy  joku,  jonka  seurassa  vie ää aikaa. 

Tärkeimpiä asioita, joita olen oppinut opistolla, ovat sosiaa‐liset taidot sekä monet käytännön taidot, joita tarvitaan tavalli‐sessa  arkielämässä.  En  ollut  aikaisemmin  juurikaan  lai anut ruokaa  tai ommellut, paitsi yläasteella viimeksi. Opistolla opin molemmat,  tällä  hetkellä  työn  alla  on  vauvanvaate.  Kaikkien näillä edellä maini ujen  taitojen  lisäksi voin sanoa olevani  tä‐män  vuoden  jälkeen  valmiimpi muu amaan omilleni eikä mi‐nun tarvitse mureh a pärjäämisestäni. Ja sosiaalisista taidoista maini akoon  sen  verran,  e ä  hallitsen  ne  nyt  paljon  parem‐min, kuin esimerkiksi  lukion alussa, puhuma akaan peruskou‐lusta. 

Kaiken kaikkiaan olen muu unut opistolla nuoresta tytöstä aikuiseksi naiseksi, joka on löytänyt itsestään sen jota on kauan kaivannut. Kiitos Juulia, Maria ja kaikki muut opistolla olevat. 

Mirva Muhonen Rönkönvaara 

24 

Jouluna Kerran pukki tuli meille, lahjat jakoi kaikille. Iloises  lauloimme hälle. Pukki onnellises  läh . Lahjat nopeas  ava in, ja kinkkua syö in, ahmi in. Nukkumaan men in keskiyöllä, joulukuusi lois  kyn lävyöllä. Maiju Mononen 6. lk ** Lumityöt tee ja glögille mee. Siinä on joulumieltä, jee. Voi o Kon nen 6. lk ** Jouluaamuna On jouluinen aamu, olen kuin haamu. Katsoin ulos ikkunasta. Näin tontun. Ton u se sieltä vain katseli ja etsiskeli rekeään. Samu Silventoinen 6. lk ** Ajatukseni joulusta Aja elen joulusta kaikkea kivaa, esimer‐kiksi: joulukuusta, lahjoja, lunta, kinkkua, punaista väriä, rauhaa, pipareita, joulu‐tor uja, glögiä, herkkuja ja joulumielisiä ohjelmia. Jouluna voi olla ulkona pitämäs‐sä hauskaa kaverei en kanssa, lasketella rinteillä, hiihtää, luistella, laskea pulkka‐mäkeä. Petra 5. lk ** Paras joulumuistoni on, kun toin iskän kanssa joulukuusen sisälle. Joulukuusi oli niin iso, e ä se o  joka paikkaan kiinni. Si en kun laite in kuusi jalkaan, niin jalka kaatui. Siten, kun mie koristelin, niin oksa katkesi. Jani 5. lk ** Runo/laulu Joulumuori Joulumuori, joulumuori, ilman partaa, vanha tä ,  eikös leivonnaiset paina selkää, käypä kei öön, en mä pelkää. Joulumuori, joulumuori, hyvä leipomaan, huono ajamaan.  Leipää lisää, kakkuja ei pannukakkuja, käy toimistoos et sä pelkää. Kiitos, kiitos, kil t tontut, herkkusuut, pikku‐ukot, apurit joulupukin. Sanoi aja: Juhana Immonen 5. lk

** Joulupukki ylös nousi, joulumuori puuroa kei . Joulupukki takin hei . Puuro oli kuumaa, tämän joulun huumaa.  Kun joululahjat oli anne u ja kinkkua maiste u, alkoi olla ilta, tämän joulupukin paras ilta. On jouluaamu. Herään kuin haamu. Joku oveen kopu aa. Se taitaa olla pukki, 

valkoparta vanha ukki, punatakki, puna‐lakki. Antoi hän meille joululahjat, ava in ja  syö in kinkkua. Oli juhlat parhaat. Iida Jääskeläinen 6. lk

** Erikoinen ja jännä päivä  Korvatunturilla Eräänä kauniina jouluaa ona joulupukki heräsi kauheaan töminään, kun joulu‐muori juoksi sisään pukin huoneeseen. ”Pe eri on varaste u!” muori huusi. ”Voi ei”, pukki sanoi ja läh  etsimään Pe eriä lentämällä. Hän kulki kolme kilometriä, näki poron ja laskeutui poron luo. Se söi poronjäkälää. Pukki kysyi porolta: ”Pe eri, mitä nenällesi on tapahtunut?”  Samaan aikaan muori oli jo valmistele‐massa pukin syntymäpäiviä. Muori oli hommannut paikalle Korvatunturin par‐haan bändin, joka oli lupautunut soi a‐maan pari kappale a. Si en kaikki tontut tulivat paikalle ja kertoivat muorille, e ä he olivat lai aneet reen lentokuntoon ja Pe eri oli jo valmiina iltalähtöön. Muori soi  pukille, e ä tontut löysivät Pe erin. Kun pukki kuuli sen, hän kii  ton uja. Muori sanoi pukille, e ä tontut tulisivat hakemaan tätä Pe erin kanssa. Si en kotona muori ja bändi olivat vas‐tassa. He söivät kinkkua, si en Pukki läh  matkaan ja huusi: ”Ho Ho Ho Ho Hoo Hyvää Joulua!!!!! Pasi 6. lk ** Jouluaa opäivä Aamulla, kun herään, koristellaan joulu‐kuusi. Si en ripustetaan jouluvalot ulos. Päivällä menemme mummolaan syö‐mään. Mummolassa vietämme aikaa noin tunnin. Sieltä menemme ko in odo a‐maan lahjoja. Illalla avaamme lahjat. Mi‐nulla on yleensä sohvan pituinen lahjaka‐sa. Meidän koirakin saa hirveäs  lahjoja. Si en se aukaisee ne tassulla ja kuonolla. Äi  ja iskä eivät saa kuin viisi tai kuusi lahjaa. Siihen pää yy meidän jouluaa o. Noora Mononen 5. lk ** Paras joulumuistoni oli oma helikopteri.  Kinkku paiste in  ja sen jälkeen sitä maiste in. Illalla elokuva katso in  ja ruokaa santsa in.  Kirjaa lue in ja lauluja laule in. kuusi metsästä etsi in ja si en se kat‐ko in.  Lahjoja ava in ja  kirjeitä kirjoite in. Kari Suomalainen 5. lk

** Kerran jouluaa ona sain lahjan. Jee, se oli haauuskaaa. 

KOULUMAAILMASTA

Maiju Mononen  6 lk 

Veera Mononen eskari 

Ville Soisalo 4 lk 

Vilma Jääskeläinen 3 lk 

Ju a Soivio 7 lk 

25 

Joulun aikaa Ai, kuinka ihanaa!  Hevosillakin voi ratsastaa.  Joulun rauha, rakkaus, ystävät,  kaikki asiat nuo niin tärkeät. Pipareja paistellaan ja hymy suussa tor ujakin maistellaan. Pullat niin ihanat, lämpiävät uunissa. Saunaakin taas lämmitetään  ja puuroa vaan keitellään. Nau taan joulun an mista,  ihanista sen suomista. Muistellaan joulun merkitystä. Yhdessä sitä pohditaan ja  tarinoita kerrotaan. Säde Ruotsalainen 5. lk

** Kirje joulupukille Olen pieni 11‐vuo as poika Savonrannal‐ta. Tykkään joulusta ja talvesta, kun voi lasketella, luistella ja hiihtää. Jouluna on hyviä ruokia ja on hauska olla perheen kanssa. Hauskaa, kun tulet taas tänä joulu‐na Savonrannalle. Mitä Korvatunturille kuuluu? Tänne kuuluu hyvää. Kimi 5. lk ** Joulu tullut on   ‐ vai onko? Valkeat hongat ja hehkuvat hanget Joulu tullut on   ‐ vai onko? Kulkusten kilinä ja lahjojen rapina Joulu tullut on   ‐ vai onko? Piparin tuoksu ja kinkun huntu Joulu tullut on   ‐ vai onko? Rauha päällä maan ja kaikki on sees Joulu tullut on   ‐ Hyvää Joulua! Leena Syrjälä 9. lk

Jouluruno Joulun täh  kaunis on, koristeena verraton. Kyn lät, piparit, ton uset, puut lumiset ja valkoiset. Kaikki ne lii yvät jouluun, voi, kun ei tarvitsisi mennä kouluun. Markus 9. lk

** Joulu 2001 Odotetaan Joulupukkia.  Linda 5 v. nousee seisomaan ja kysyy: ”Tuleeko ne jeesukset meille?” Linda 9. lk P.S. Hyvää Joulua! 

** Joulusuklaata Sain vitosluokalla joululahjaksi suklaata eräältä tytöltä. No, hautasin ne lumen alle piiloon. Isoveli löysi ne sieltä ja söi ne. Poika 8. lk ** Kävin ennen jouluaa oa risteilyllä ja os n sieltä kaverilleni suklaalevyn joululahjaksi. Kun syntymäpäiväni koi  (8. tammikuuta) kaverini ojensi sen saman suklaalevyn syn ärilahjaksi!! Teemu 8. lk ** Yhtenä jouluna pukki tuli tuomaan lahjoja. Menin pukin syliin ja revin hänen partansa ir . Samalla huomasin, e ä pukki oli mei‐dän naapuri. Sen jälkeen meille ei ole tul‐lut joulupukkia. Konsta Pesonen 8. lk

** Eräänä jouluna sain joululahjaksi vain yh‐den lahjan, mu a se oli niin hyvä, e ä en tarvinnut muuta‐   Poika 8. lk

Aapo Käyhkö 7 lk  Tanja Mu kainen 8 lk 

Joonas Janhunen 4 lk 

Joonas Sairanen 2 lk 

Hannes Käyhkö eskari 

Elli Suomalainen 2 lk 

Tanja Muhonen 4 lk 

26 

Nyt alkaa päivä uusi ja loistaa joulukuusi. Oudolta kinkku maistui, kun se liikaa paistui. Kun joulupukki tuli, niin kaikki lumi suli. On joulukuusi suuri kuin vanha Kiinan muuri. On jouluton u pieni kuin Paavo pesusie‐ni. Kun joulupukki kinkkua syö, niin repeää häneltä XL‐vyö. Meinaa pieleen mennä joulun tarina, kun pukilta hajoaa Toyota Carina. Juuso Janhunen 6. lk

** Jouluaamu 

Heräsin siihen, kun Täplä söi korvaani. Avasin radion ja laitoin vaa eet päälle ja juoksin alas. Näin, e ä lunta oli satanut ja pääs n Täplän ulos. Menin syömään aa‐mupalaa. Söin hetken, kunnes muis n, e ä oli jouluaa o. Kun olin syönyt, pääs‐n Täplän sisälle ja menin ylös syömään 

suklaata ja juomaan mehua. Samalla kuuntelin musiikkia ja katsoin ulos, ja näin joulupukin. Tuomas 6. lk

** Joulun Ongelma 

Oli kaksi päivää jouluun. Joulupukin pajal‐la kaikki tontut olivat sairastuneet in‐fluenssaan. Muori antoi kaikille tontuille puuroa ja glögiä. Muori sanoi Pukille: ”Sinun pitää hankkia jostain ton uja.”  ”Kuule Muori hyvä, kyllä minä ne tontut hankin jostain”, sanoi Pukki. ”Miksi et käytä  etokone a?”, kysyi Muori. ”En minä osaa käy ää  etokone a”, tuskaili Pukki. Pukki ja Muori mie vät, mitä tekevät. Si en Pukki sai loistavan idean, e ä kaik‐ki lapset, jotka halusivat, saivat olla ton uja. Seuraavana päivänä Pukin idea toteutui ja lapsia tuli ainakin kaksisataa. He  aa‐mulla lapset olivat työn touhussa. Jotkut lapsista olivat au amassa Muoria pipa‐rei en ja kinkun teossa. Jotkut paketoi‐vat lahjoja, joita Pukki lue eli. Jouluaa ona vain kuusi lasta sai tulla mukaan jakamaan lahjoja. Kahdestasa‐dasta nimestä arvo in kuusi nimeä. Nä‐mä Onnekkaat olivat: Janne, Simo, Niina, Onni, Annika, Nico. Pukki ja apulaiset jakoivat lahjat ja kaikki olivat tyytyväisiä. Severi 6. lk

Hauda u suklaa 

Muutama vuosi si en jouluna annoin eräälle pojalle joululahjaksi suklaata. Hän oli niin paniikissa, e ä hautasi suklaat lumen alle, e ä hänen äi nsä ei saisi etää. Hänen isoveljensä löysi suklaat ja 

söi ne. 

Moona 8. lk

** Joulu on kivaa aikaa, ruoka on hyvää ja sitä on paljon. Myös sukulaisten luona käyn  kuuluu jouluun. En tosin iloitse siitä. Lahjatkaan ei oo niin tärkeitä. Mu a onhan se joskus kiva jotain saada. Myös kuusi hankitaan joka joulu. Siinä kaikki joulusta.  

Poika 11 v.

** Jouluna sisälle kannetaan kuusi. Joskus pukki kaataa sen, mu a se ei hai aa. Pukki syö aina koko kinkun eikä jätä mi‐nulle yhtään. Se ei ole haauuskaaa. Jos‐kus puurosta löytyy kokonainen manteli ja silloin saa toivoa jotain hauskaa. Joulu‐pukilla on punainen takki ja se keulii Tun‐turi Tigerillä. Pieni poika 9 v. si en ** Jouluna ihmiset usein tapaavat tu ujaan. Jouluna kuusi otetaan sisälle ja syödään kinkkua ja muita jouluruokia. Joulujuoma on usein glögi. Myös suklaa kuuluu jou‐luun. Poika 8. lk ** On Joulu  On joulua edeltävä yö. Lapset ja vanhem‐mat nukkuvat. Lapset ovat varanneet pukille maitoa ja pipareita. Joulupukki saapuu lai amaan lahjat kuusen alle ja hän syö piparit ja lähtee takaisin korva‐tunturille. Aamulla lapset heräävät ja näkevät poron jälkiä lumihangessa ja huutavat yhteen ääneen: ”Jee joulupukki kävi täällä!” He ryntäävät rappuset alas ja rupeavat avaa‐maan lahjoja. Oh, what a Christmas Nimetön ** TÄH, joulu… Joulukuun 23. päivä, kauhea hälinä, koristeet ikkunoissa ja Possulla pärinä. Ei lapsilla huolta kun ruokaa on, mut onko joulupukki kuolematon? Kun joulu tulee ei hätää, ei minua sa unut huuleen… By Rita

KOULUMAAILMASTA

Siri Suomalainen 4 lk 

Karoliina  Hirvonen 1 lk 

Noora Mononen 5 lk 

Juhana Immonen 5 lk 

Linda Väntsi 9 lk 

27 

Olen asunut koko  ikäni, yli 60 vuo a, Siikalahden ran‐nalla.  Innokkaana  kalamiehenä  ja  luonnonystävänä  tun‐nen perin pohjin tämän vesialueen – myös sen haavoi u‐vuuden. Siksi pidänkin eri äin hyvin perusteltuna sitä esi‐tystä,  jonka  ympäristöpäällikkö Ma   Rau ainen  oli  val‐mistellut Savonlinnan ympäristölautakunnan  lausunnoksi, joka  oli  tarkoitus  antaa  Korkeimmalle  hallinto‐oikeudelle sen käsitellessä Vapon Siikasuolle kaavaileman uuden tur‐vetuotantoalueen lupahakemuksesta tehtyjä valituksia. 

Rau aisen  esityksessä  todetaan  muun  muassa,  e ä valituksen kohteena olevassa  luparatkaisussa on  tyydy y yleises  turvetuotannolle myönne yihin lupamääräyksiin, jotka eivät väl ämä ä ota huomioon paikallisia olosuhtei‐ta, joista erityisen keskeisiä tässä tapauksessa ovat purku‐vesistönä  toimivan Siikalahden mataluus  ja veden huono vaihtuvuus.  Sikalah   sijaitsee  nimi äin  Suomen  Natura 2000  ‐verkostoon  kuuluvan  Joutenvesi‐Pyyvesi  ‐kohteen väli ömässä  läheisyydessä  ja  lahden  vedet  kulkeutuvat lopulta sinne. Seurauksena onkin enemmän kuin todennä‐köises   ensin  Siikalahden  veden  humuspitoisuuden  nou‐su,  rehevöityminen  ja  lie yminen  sekä myöhemmin  seu‐rausten leviäminen Natura‐alueelle. 

Edelleen  esityksessä  todetaan,  e ä muualta  saatujen kokemusten mukaan esite yjä selvityksiä turvetuotannon vaikutuksista  Siikalahteen ei  voida pitää usko avina eikä lupamääräyksissä tuotantoalueelle asete uja vesiensuoje‐lutoimenpiteitä rii ävinä. 

Tästä huolima a  lautakunta pää  äänin 4 – 3 hyväk‐syä vastaesityksen,  jonka mukaan  tässä asiassa  tehdyissä valituksissa esille tuodut seikat ”eivät pidä paikkaansa”! 

Näiden  omatekoisten  asiantun joiden  olisikin  syytä käydä  opintomatkalla  turvesuolla.  Siikasuon  ohella  olisi aihe a  tutustua  vaikka  Pylkönmäen  Luotojärvellä  synty‐neisiin  karmiviin  tuloksiin  –  vaikka  asete uja  lupaehtoja on  e äväs  noudate u. Siellä kalaiset vedet, joilla ennen oli vahvat kuha‐, siika‐ ja muikkukannat, ovat nykyään kuin muisto vain: arvokalat ovat kuolleet  ja  jäljelle  jääneet ah‐venet ja särjet ovat mustanpuhuvia. Eikä ihme, sillä vesis‐sä ajeleh i turve a niin, e ei siellä voi enää kalastaa eikä uidakaan. 

Sama kohtalo odo anee ennen pitää myös Siikalahtea. Ja  tuskinpa alueen norpatkaan enää pystyisivät siellä elä‐mään.  Kaiken  kaikkiaan  turvetuotannon  aloituksella  olisi yleisen edun kannalta niin moninaiset ja kalliit seurausvai‐kutukset,  e ä  yksi äisen  liikeyrityksen  tavoi elemia  ta‐loudellisia etuja ei mitenkään voitane pitää tärkeämpinä! 

Käyköhän  tässäkin  asiassa  niin,  e ä  vasta  EU‐tuomioistuin saa viranomaiset ruotuun? 

Aulis Kaihovaara 

Siikalah vaarassa

Joulun taikaa Aurinko paistaa ikkunaan, taloon ja kaikkialle maailmaan. Joulukuusen alla lahjoja ‐ pieniä ja isoja. Ulos menen, hevoseni haen. Sen valjastan, reen perään asetan. Lähdemme liikkeelle lumiselle elle. 

Kulkuskellot kilisevät, kaviot maahan kopisevat. Ihmisiä ilahdutamme, suklaata jakelemme. Ihmisiä kyy in otamme, joululau‐luja laulamme. Se on joulun aikaa, sitä oikeata taikaa. Elisa 6. lk

Joulupukille kirje Hyvä Joulupukki! Mitäs oot teh‐ny? Onko ollu hirveitä kiireitä? Miulla on ollu. Toivo avas  tulee lunta, e ä pääset tulemaan. T: Aapo K ** Joulumaa Alla mistelin oksien, vieressä parhaan kaverin. Piparkakkuja paistaen ja taikinaa maistellen. Kuusen alla leikkien ja lahjoja availlen. Löydän  eni sinne, missä joululaulut raikaa ja ilmassa on taikaa. Maria O

Monthagarn Suepchat 8 lk 

Juuso hanhunene 6 lk 

Mia Eklund 9 lk 

Ju a Sairanen 1 lk 

28 

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Kiitokset kuluneesta Vuodesta! Kaivuupalvelut Savonranta Oy

HANKAVAARAN VETO RY:N TOIMINTAA: la 18.2. klo 14 perinteinen potkukelkkaviesti. Kolmihenkisin joukkuein potkutellaan Sahalammen ympäri. Sarjat: naiset, miehet, sekajoukkueet. Kilpailuasu vapaa. Paras asu palkitaan. Lähtö Myllykartanon piha-alueelta.

la 31.3. klo 10–14 pilkkikilpailut Lekotin edustalla Kaitajärvellä. Osanottomaksu 10 euroa sisältää makkaran, kahvin ja munkin.

KAIKKI TERVETULOA! 

HUOLTOASEMA

29 

Savonrantaa markkinoidaan Savonrantaa markkinoidaan Saksassa yhtenä ihanimmis‐Saksassa yhtenä ihanimmis‐ta para iseistata para iseista 

Saksalainen  kameraryhmä  filmasi  Claudia  Buckenmaierin johdolla viime kesänä Säimen‐Sönkkä Kyläyhdistys ry:n kesäjuh‐lassa, miten  rantakalaa  keitetään  sekä Rönkönvaara‐Lapinlah  Kyläyhdistys ry:n latotansseja Rönkön lavalla. Ryhmä liikkui Sai‐maan  alueen  pienillä  paikkakunnilla  aina  Lappeenrannasta  Jo‐ensuuhun as . Ryhmä kuvasi tavallisten ihmisten elämää tuhan‐sien järvien maan useissa para iseissa.  

Saksalaisella  lähes  puolen  tunnin mi aisella  filmillä  esitel‐lään  edellä maini ujen  tapahtumien  lisäksi muun muassa  tu‐kinui oa,  savusaunan  lämmitystä,  kirkkovenesoutua,  haudan‐kaivajan amma a, nuotanvetoa jne.  

Asiasta  tarkemmin  kiinnostuneet  voivat  katsoa  filmin osoi eessa:  h p://www.ardmediathek.de/ard/servlet/content/3517136?documentId=8158738 

Saksalainen filmiryhmä tallentaa rantakalan valmistamista Säimenen myllyllä järjestetyssä kesätapahtumassa.

30 

Olen  asunut USA:ssa  vuodesta  1995 läh en,  Alaskaan muu n  vuonna  1997. Alaskan  ilmasto  on  hyvin  samankaltai‐nen  kuin  Suomen,  pitkät  talvet  ja  kesä aina liian lyhyt.  

Minä  asun  Anchoragessa,  joka  on Alaskan suurin kaupunki. Täällä on noin 260000 asukasta. Alaska on suuri ja kau‐nis  osaval o.  Täällä  on  paljon  vuoria, eläimiä  ja  kalaa.  Minusta  onkin  si en tullut suuri kalastaja ja metsästystä tulee myös  harraste ua.  Pakkanen  on  aina täynnä lohta ja hirvenlihaa. 

Minulla on yksi poika, Renny 15‐vuo as teini,  ja olen uusissa naimisissa Warren Hoflichin  kanssa.  Olen  opinto‐ohjelmasihteeri yhdessä kaupungin  luki‐oista. Olin matkailualalla pitkään, mu a 9/11  toi  paljon  muutoksia  tähän  maa‐han,  joten vuonna 2009 pää n, e ä nyt on aika vaihtaa alaa.  

Elämä  täällä  on  hyvä,  mu a  sil   aina kaipaan Suomeen, Savonrantaan ja ko i‐

ni,  missä  kasvoin,  Monninsaareen.  Vii‐meksi  olen  ollut  siellä  kolme  vuo a si en,  valite avas   äi ni  hautajaisissa. Suomi  on  aina  mielessä,  ja  olen  aina ylpeä perinteistäni. Elämä hei ää meitä sinne  ja  tänne, mu a  SISU on  se, millä mennään.  

Hyvää Joulun odotusta kaikille ja toivot‐tavas  nähdään ensi kesänä!  Minna A very proud FINN 

Tervehdys Savonranta!

Perhekuva niiltä ajoilta, kun Minna ja Warren menivät naimisiin. Kuvassa ovat

myös Warrenin pojat sekä Minnan Renny, joka on tällä hetkellä äi ään pidempi.

Minnan kodin ovipielessä Alaskan Anchoragessa liehuu

sekä USA:n e ä Suomen lippu. Minnan ko seudulla on paljon eläimiä, joten

metsästys on Minnalle luonnollinen harrastus.

Muistoja kylä‐koulusta

Kävin neljä ensimmäistä koulu‐vuo ani  Hankavaaran  kansakou‐lua,  joka  oli  tuon  ajan  tyypillinen kyläkoulu. Ele in 50‐luvun  loppu‐puolta. Koulussa oli ala‐  ja yläluo‐kat  ja  yhteensä  kaksi  ope ajaa. Yläluokkien  ope ajat  vaihtuivat, mu a  alaluokkien  ope ajana  oli koko  ajan  Aili  Ihalainen.  Koulura‐kennus  oli  komea  puna ilinen talo,  ja  siellä  oli  luokkahuoneiden lisäksi asunnot ope ajille  ja vah ‐mestarin  perheelle,  Kar usille. Usko  oli  vah mestari  ja  Hilkka‐vaimo kei äjä. 

Syksyllä  hyvissä  ajoin  alkoivat valmistelut  joulujuhlaa  varten. 

Ensimmäisten  joukossa  olivat  lau‐luharjoitukset.  Laulut  pi   osata ulkoa  sanasta sanaan,  ja kuorossa lauloivat kaikki. Äänialoja taisi olla yhtä  monta  kuin  laulajiakin.  Aili‐ope aja  soi   tarmokkaas   urku‐harmonia, e ä pysyimme jotenku‐ten nuo ssa ja tahdissa.  

Joulujuhlasta  ei  kuitenkaan käyte y nimeä  joulujuhla  tai edes kuusijuhla,  vaan  kaikki  sanoivat, e ä mennään  kuuselle.  Joulukor‐teissakin  luki  osoiterivillä `kuusella´.  Kuka  ne  kor t  mahtoi jakaa?  Joulupukkiko?  Ja  kuinka monella  mahtaa  olla  aarteena silloisia pieniä  joulukor eja?  Itsel‐läni on säilynyt muutama.  

Juhlan ajankohta oli erikoinen, sillä  kuuselle men in  aikaisin  aa‐mulla pitkienkin matkojen päästä. Jos oli kova pakkanen, pi  pukeu‐tua sen mukaises  ja ainakin ty ö‐jen  juhlavaa eet  vaihde in  vasta 

31 

Rönkönvaara‐Lapinlah   Kyläyhdistys ry järjestää  

17.12. Joulumyyjäiset  Rönkkötalolla klo 10‐ 14 

17.12. Erätulet  Rönkön lavalla klo 15.00  

31.12. Uudenvuoden vastaan‐oton Rönkkötalolla klo 21.30  

Kaikki ovat lämpimäs   tervetulleita! 

Kerimäen e 4, 58200 KERIMÄKI Puh. +358 15 541 146, Jyrki Kosonen GSM: +358 400 272 829 kosonen(at)matka-kosonen.fi www.matka-kosonen.fi

paikan  päällä.  Muistan,  miten vah mestari ennen juhlan alkua syty  kuusen ylimmäiset kyn ‐lät kar akeppiin sidotulla kyn ‐lällä,  sillä  kuusi  oli  korkea  ja komea  ja  latva  hipoi  ka oa. Luokkahuoneiden  välinen palje‐ovi  ava in,  sillä  varmaankin joka  kodista  tul in  juhlaan. Vä‐keä oli salin täydeltä. 

Nykyinen  uskonnonvapaus oli  tuntematon käsite, eikä olisi tullut kuuloonkaan, e ei  juhlas‐sa  olisi  laule u  ainakin  Enkeli taivaan  ‐vir ä.  Pienen  koulum‐me  laisuus  oli  hyvin  harras, joskin  loppua  koh   ohjelma keveni.  Enkeleillä  ja  Jeesus‐lapsella  aloite in  ja  ton uihin lopete in.  Laululeikkejä  oli harjoiteltu  ahkeras ,  sillä  jokai‐sen  askeleen  oli  osu ava  koh‐dalleen.  Pukeutumis lana  toimi koulun  kei ola,  jossa  keijunsii‐vet  ja  ton ulakit  odo vat  hy‐vässä järjestyksessä. 

Juhlan  pää eeksi  saimme todistukset syksyn puurtamises‐ta.  Vasta  ko matkalla  päivä rupesi  valkenemaan.  Siitä  alkoi joululoma  ja  varsinainen  joulun odotus. 

 Maija Pursiainen Turku