RAKENTAMINEN - Helda...Ympäristöopas 9 RAKENTAMINEN Tuomo Hatva, Toivo Lapinlampi, Juhani Gustafsson, Leena Hiisvirta, Jouko Liimatainen, Laina Salonen, Erkki Santala & Harri Seppänen

LzRAKENTAMINEN

Kaivo-opas

SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS

Ympäristöopas 9

RAKENTAMINEN

Tuomo Hatva, Toivo Lapinlampi, Juhani Gustafsson, Leena Hiisvirta,Jouko Liimatainen, Laina Salonen, Erkki Santala & Harri Seppänen

Kaivo-opas

HELSINKI 1996

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS

PiirroksetJorma Laakso ja Matti Koivisto

DTP-taittoTuire Kauhanen

ISSN1238-8602

ISBN952-11-0066-4

PainoOy Edita Ab, Helsinki 1 996

0 Ympäristöopas 9

SisäHys.. . .. . .. .. . . . .. .. . .. ... . .. . ... .. .........

Alkusonat 4

Johdanto 5

1 Mitä on pohjavesi? 6

2 Alueelliset erityispiirteet 8

3 Pohjaveden laatu 9

4 Kaivoveden pilaantuminen 1 1

5 Kaivon paikan valinta 13

6 Millainen kaivon tulisi olla? 15

7 Rengaskaivon rakentaminen 18

8 Kaivon kunnossapito ja huolto 22

9 Kaivoveden käsittely 27

10 Ohjeita kaivon omistajalle 28

Kirjallisuutta 29

Liitteet 3 1

Kuvailulehdet 36

Ympäristöopas9 0

Alkusanat

.........................................

Lähtökohtana tämän oppaan laatimiselle oli se tietous, mitä saatiin vuosina 1990-1991 toteutetusta valtakunnallisesta kaivovesitutkimuksesta. Siinä tutkittiin noin1400 yksityistä kaivoa, jotka oli valittu siten, että otanta edusti mahdollisimmanhyvin haja-asutusalueilla käytettäviä kaivoja. Tutkimuksen mukaan veden terveydellinen laatu ei aina vastannut talousveden laatuvaatimuksia, eivätkä veden käyttökelpoisuuteen vaikuttaville muille ominaisuuksille annetut tavoitteet yleensä täyttyneet.

Kaivon rakenteiden vaikutus veden laatuun näkyi selvästi kaivovesien analyysituloksissa. Noin puolet kaivoista oli heikkokuntoisia, jolloin sade- ja sulamisvedet sekä lika-aineet pääsivät kulkeutumaan suoraan kaivoon. Kaivovesi voidaankuitenkin pitää hyvänä riittävällä ennakkohuollolla ja korjaamalla rikkoontuneetrakenteet ajoissa.

Kaivon sijainti lähellä lian aiheuttajaa oli toinen kaivoveden laatuun vaikuttavatekijä. Lian aiheuttajia ovat mm. karjasuojat, käymälät, virheellinen jätevesien maaperäkäsittely, puutarhat, pellot tai suolattava maantie. Huonolla paikalla sijaitsevakaivo tulisi poistaa käytöstä rakentamalla uusi kaivo paremmalle paikalle, elleilian aiheuttajaa voi poistaa. Liittyminen yleiseen vesijohtoverkostoonkin voi ollamahdollista haja-asutusalueella, joskus jopa loma-asuntoalueella.

Uuden kaivon paikan valintaan vaikuttavat kaivon antoisuus ja kaivovedenpilaantumista aiheuttavien haittatekijöiden puuttuminen. Kaivon hankintaa suunniteltaessa tulisi harkita, minkälainen kaivotyyppi soveltuu parhaiten omalle tontille vai olisiko veden laatu parempi rakennettaessa kaivo kauemmaksi. Tietoa tarvitaan myös käytössä olevaa kaivoa korjattaessa.

Tähän kaivo-oppaaseen on koottu käytännönläheistä tietoa kaivon rakentamisesta ja kunnostamisesta sekä pohjaveden laatuun ja käsittelyyn liittyvien ongelmien ratkaisemisesta. Näistä asioista kaivon käyttäjän on ollut aikaisemmin vaikeaa saada tietoa. Opas on laadittu useiden osapuolien yhteistyönä. Työryhmäänovat kuuluneet Suomen ympäristökeskuksesta hydrogeologi Tuomo Hatva, toimistoinsinööri Erkki Santala, suunnittelija Juhani Gustafsson ja LVI-insinööri Toivo Lapinlampi, sosiaali- ja terveysministeriöstä yli-insinööri Leena Hiisvirta jafil.kand. Sirkka Koskela, Suomen Kuntaliitosta vesihuoltoinsinööri Jouko Liimatainen ja Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry:stä toiminnanjohtaja HarriSeppänen sekä Säteilyturvakeskuksesta erikoistutkija Laina Salonen. Oppaassa esitetyt kuvat ovat piirtäneet Jorma Laakso ja Matti Koivisto.

0

Johdanto.........................................

O Tarvitsenko oman kaivon?

O Miten naapurit ovat ratkaisseetvedensaantinsa?

O Onko mahdollista liittyäkunnalliseen vesijohtoverkkoon?

O Kunnostanko vanhan kaivonvai rakennanko uuden?

O Kuinka paljon vettä tarvitsen?

O Voinko saada pohjavettämaaperästä tai kalliosta omaltatontiltani?

O Minne kaivon voisi sijoittaa?Onko kauempana kiinteistöstäniehkä paremmat mahdollisuudethyvälaatuisen pohjaveden saantiin?

O Ovatko pohjavedet mahdollisestipilaantuneet lannoituksen, jätevesien, tiesuolauksen yms.seurauksena?

O Kenet valitsen kaivon tekoon,takaako tekijä veden laadun tairiittävyyden ja mitkä kustannuksetjäävät rakentajan maksettavaksi, joskaivo rakennetaan virheellisesti?

O Millainen sopimus kaivontekemisestä laaditaan?

O Mitä varusteita vedenhankintajärjestelmä sisältää?

O Minne voisin lähettää vesinäytteettutkittavaksi?

Pohditko edellä esitettyjä kysymyksiä?Tämä opaskirja on tarkoitettu juuri Sinulle, joka suunnittelet uuden kaivonrakentamista tai vanhan kaivon kun-nostamista. Opas antaa tietoja ja neuvoja moniin kysymyksiin kaivojen sijoituksesta, rakenteista, rakentamisesta jakunnossapidosta, sekä kaivoveden laadusta, pohjaveden käsittelystä ja suojelusta.

Maassamme on noin 300 000 koti-taloutta ja saman verran vapaa-ajanasuntoja, jotka jo ottavat talousvetensä omasta kaivosta. Myös uusia kaivoja rakennetaan jatkuvasti, minkävuoksi on tärkeä tietää, kuinka pohjavesi esiintyy maa-ja kallioperässä jaminkälaisia toimenpiteitä tarvitaansen käyttöönottamiseksi. Kaivon rakentamista suunniteltaessa on siltisyytä aina selvittää, minkälaiset ovatmahdollisuudet liittyä kunnalliseenvesijohtoverkostoon tai vesiosuuskuntaan. Joskus vedenhankinnan voijärjestää sopimalla naapurin kaivonkäyttöoikeudesta.

Yksiselitteisiä vastauksia kaikkiinvedenhankinnasta aiheutuviin ongelmiin ei ole, joten hankalien ongelmien vuoksi joudut turvautumaan alanasiantuntijoihin. Oppaan lopussa onluettelo haja-asutuksen vedenhankintaa käsittelevästä kirjallisuudesta.Tässä oppaassa on käytetty nimitystärengaskaivo, kun tarkoitetaan betonirenkaista rakennettua kuilukaivoa.Porakaivolla tarkoitetaan huoltokaivolla varustettua kallioporakaivoa, japutkikaivolla tarkoitetaan siiviläputkikaivoa.

0Ympäristöopas 9

Pohjavesi muodostuu sade- ja sulamisvesistä, jotka imeytyvät maaperään.Pohjavettä on myös kallion ruhjevyöhykkeissä ja halkeamissa. Pohjavesi uusiutuu jatkuvasti veden kiertokulussa(kuva 1).

Pohjavesi virtaa vettäjohtavissa maakerroksissa painovoiman vaikutuksesta alempiin maastokohtiin. Maastomuotojen perusteella voikin usein päätellä,miltä suunnalta pohjavesiä virtaa kaivoon. Vieläkin saatetaan uskoa vesisuoniin, joiden kuvitellaan putkimaisinaristeilevän maaperässä. Tosiasiassapohjavesi esiintyy maaperän huokosissa ja kallioperän raoissa siellä, missä väliaineen huokoisuus on suurin. Vedensuotautuessa maakerrosten läpi se puhdistuu ja samalla siihen liukenee ihmisen terveydelle tärkeitä hivenaineita.

Haja-asutusalueilla käytetään pääasiassa moreenikerrostumista tai kallio-perästä saatavaa pohjavettä. Yhdyskuntien ja taajamien vesilaitoksille pohja-vesi otetaan sen sijaan yleensä soraharjujen pohjavesialueilta, joille on rakennettu valtaosa maamme pohjavedenottamoista. Yhteensä pohjavettä käyttääjuoma- ja talousvetenä noin kolme neljäsosaa suomalaisista.

0

Mitä on pohjavesilOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO..

Haihdunta

1’Harju:

hiekkaa ja soraa

Pohjaveden

Kalliovesi

-1

Rengaskaivo

Rantakerrostuma: hiekkaa

Kuva 1.Veden kiertokulkuluonnossa jaerilaisia

Huonoporakaivo

rakoilua

Ympäristäopas 9 0

Alueelliset erityispiirteet. .. . . . ..... . ... . . . ........ ...... . . ... . ..... ..

Kaivoveden saantiin vaikuttavatmonet erilaiset alueelliset tekijät kuten maa-ja kallioperän geologiset ominaisuudet ja syntyhistoria sekä maan pinnarimuodot. Maammejakautuu tässä suhteessa pohjaveden saannin kannalta erilaisiin alueisiin.

Kaakkois-Suomi

Salpausselkien eteläpuolinen alue onmaastomuodoiltaan tasainen alue, jokaon valtaosiltaan savikerrosten peittämää. Jääkauden lopulla jäätikköjokienkerrostamat suuret harjumuodostumatovat usein osittain myös savikerrostenpeittämiä. Alueelle ovat ominaisia muinaisen meren paljaaksi huuhtomat kalliokumpareet, joiden reunoilta tavallisesti löytyy huuhtoutunutta moreenia.Kaakkois-Suomen alueelle ovat tyypillisiä pienialaiset hiekka- ja soramuodostumat sekä muinaisen meren huuhtelemat ja lajittelemat rantakerrostumat.

Lounais-Suomi

Maastomuodoltaan rannikkoalue onverrattain tasainen. Samoin kuin Kaakkois-Suomen alue Lounais-Suomenalue on pääosin savikerrostumien peittämä. Jäätikköjokien muodostumat,harjut, ovat joko osittain tai kokonaansavikerrosten peittämiä. Kalliokumpareet ovat paljaiksi huuhtoutuneita. Alueelle ovat ominaisia hiekka- ja soramuodostumat sekä rantakerrostumat, kutenKaakkois-Suomenkin alueelle.

Sisä-Suomi

Alue on kohtalaisen laaja ns. Järvi-Suomen alue, joka rajautuu etelässä Sai

0

pausselkiin. Maastomuodoiltaan alueon vaihtelevaa ja pienipiirteistä. Maaperä on pääasiassa moreenia. Alueelleovat tyypillisiä luode-kaakkosuuntaisetselännemäiset harjut. Kallioalueet ovatosittain tai kokonaan moreenipeitteisiä.Kallio- ja moreenimäkien reunoilla tavataan pienialaisia rantakerrostumia.

Pohjois-Karjala

Maastomuodoiltaan alue on vaaramainen. Korkeuserot ovat suhteellisen suuria. Maaperä koostuu pääasiassa moreenista. Harjut ovat alueella luode-kaakkosuuntaisia maastosta selvästi erottuvia selänteitä.

Pohjanmaa

Alue ulottuu Länsi-Suomen rannikollaaina Peräpohjan alueelle saakka. Maastomuodoiltaan alue on tasaista ja paikoin soistunutta ja tässä suhteessa sepoikkeaa muista alueista. Maaperä onpääosiltaan savea ja silttiä. Harjumuodostumat ovat muinaisten rantavoimien tasoittamia ja matalia. Harjujen yhteydessä on laajoja hiekka- ja silttivyöhykkeitä.Kaffio- ja moreenialueita on vähän.

Pohjois-Suomi

Alue käsittää Pohjois-Suomen tunturialueet ja Koillis-Suomen vaaramaat. Korkeuserot ovat suuria. Maaperä on pääasiassa moreenia. Vedenhankintaan soveltuvialajittuneita ja vettä hyvin läpäiseviä maalajeja esiintyy pääasiassa harjumuodostumissa ja rantakerrostumissa. Moreenitovat yleensä huonosti lajittuneita ja tätenmyös huonosti vettä johtavia.

Ymparistöopas 9

................... 3Alueellisten erityispiirteiden lisäksipohjaveden laatuun vaikuttavat monetpaikalliset tekijät, kuten pohjavesiesiintymän geologinen rakenne, pohjavedenvirtausolosuhteet, maa- ja kallioperänlaatu, vuodenajat, meren läheisyys sekäihmisen toiminta. Erilaisilla kaivorakenteilla hyödynnettävän pohjavedenlaatu vaihteleekin olosuhteista riippuen huomattavasti.

Rengaskaivojen vesi on koko maassa yleensä lievästi hapanta ja hyvin pehmeää. Laatusuositusten mukaisen talousveden pH-arvon tulisi olla 6,0- 9,5.Kokonaiskovuus ilmaisee vedessä olevien maa-alkalien, kalsiumin (Ca) jamagnesiumin (Mg) pitoisuutta. Suomessa pohjavedet ovat yleisesti pehmeitä. Kaivovesistä noin 63 % on ent-

täin pehmeitä, 28 % pehmeitä ja 8 % hieman tai melko kovia, ja vain yksi prosentti luokitellaan koviksi. Porakaivoissa vesi on yleensä kovempaa kuin rengaskaivoissa. Myös liuenneiden aineiden pitoisuudet ovat suurempia porakaivoissa kuin rengaskaivoissa, mikä ilmenee mm. korkeampana veden sähkönjohtokykynä (taulukko 1).

Talousveden rautapitoisuuden tulisi laatusuositusten mukaan olla alle0,5 mg/l. Paikallisesti pohjavesien rautapitoisuus voi olla korkea myös hiekka- ja sora-alueilla sijaitsevissa rengaskaivoissa, vaikkakin porakaivojen rautapitoisuudet ovat yleensä selvästi korkeampia. Myös porakaivojen mangaanipitoisuudet ovat korkeampia kuinmuiden kaivotyyppien. Raudan ja man-

Taulukko 1. Pohjaveden laadun mediaani- (Md) ja keskiarvoja (X) rengas- ja porakaivoissa.

(Suomen kartasto, vihko 123-126 Geologia. Maanmittaushallitus, 1992)

Rengaskaivot PorakaivotKiekka ja sora Moreeni Kallioperä

Parametri Yksikkö X Md X Md X Md

Happamuus pH 6,35 6,30 6,34 6,30 6,81 6,60Rauta mg/I 0,43 0,06 0,37 0,01 0,69 0,07Mangaani mg/l 0,08 0,02 0,09 0,02 0,18 0,04Johtokyky mS/m 20,50 15,10 22,80 18,50 36,70 27,40KMnO4-kulutus mg/I 11,50 6,50 14,60 9,20 9,30 4,00Kloridi mgII 15,20 7,50 16,30 8,80 24,10 2,00Nitraatti mg/I 13,20 3,80 14,60 6,30 9,80 1,50Kokonaiskovuus °dH 3,30 2,50 3,90 3,10 5,70 4,30Eluoridi mg/I 0,23 0,10 0,19 0,10 0,54 0,21

Yksityisten kaivojen talousveden laatovaatimokset ja laatusuositukset (ote sosiaali- ja terveysministeriön päätöksestä 953/94)ovat tämän oppaan liitteenä.

Ympäristöopas 9 0

Pohjaveden laatu..........................

gaanin korkeisiin pitoisuuksiin pohja-vedessä liittyy yleensä veden alhainenhappipitoisuus. Rannikkoalueilla onyleistä pohjavesien korkea rauta- jamangaanipitoisuus sekä korkea väriluku ja sameus. Tämä johtuu alueille tyypillisestä savipeitteisestä maaperästä.Näiden alueiden veden sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus ovat muitaalueita korkeammat. Suolaa voi esiintyä paikallisesti myös sisämaan porakaivovedessä, tällöin suolapitoisuus aiheutuu vanhoista pohjavesiesiintymistä. Pohjanmaalle on lisäksi ominaistasuovesistä johtuva korkea orgaaniseneli eloperäisen aineksen pitoisuus(KMnO4-luku). Orgaanisen aineksen pitoisuudet ovat alhaisimmat porakaivojen vedessä.

Sisä-Suomen, Pohjois-Karjalan jaPohjois-Suomen pohjavesille on tyypillistä rannikkoalueita pienemmät rauta-ja mangaanipitoisuudet, kovuudet jasähkönjohtavuudet. Kaivovesien iikaantumista osoittava nitraattipitoisuus on näillä alueilla sen sijaan selvästikorkeampi kuin rannikolla. Suurempinitraattipitoisuus aiheutuu muun muassa maaperän paremmasta veden läpäisevyydestä ja kaivojen heikosta kun-nosta. Myös kaivojen sijainti lähellä likaavia kohteita kasvattaa nitraattipitoisuutta. Lian aiheuttajia voivat olla esimerkiksi karjasuojat, pellot ja jätevesien imeytysalueet. Talousveden kemial

lisissa laatuvaatimuksissa on nitraattipitoisuudelle asetettu 25 mg/l enimmäispitoisuus.

Eräillä alueilla Suomessa on todettugeologisista syistä johtuvia korkeita arseeni-, fluoridi- ja radonpitoisuuksia.Korkeat pitoisuudet ovat pääasiassakalliopohjavesien ongelma. Suurimmatarseenipitoisuudet on todettu tummissa kivilajeissa, gabrossa ja kiilleliuskeissa, sijaitsevissa porakaivoissa. Fluoridiaesiintyy eniten rapakivialueilla Kaakkois-Suomessa ja Varsinais-Suomessa,jossa kallioperä on rapakivigraniittia.Suurimmat fluoridipitoisuudet ovat porakaivoissa, joissa kuitenkin vain paikoittain ylitetään 1,5 mg/l pitoisuus.Fluoridin optimiarvon (1,0 mg/l) alapuolelle jää noin 93 % kaivovesistämme. Korkeita radioaktiivisuuspitoisuuksia on tavattu eniten eteläisen Suomen graniittialueiden porakaivoissa.Myös muualla Suomessa mitatut korkeat pitoisuudet sijoittuvat pääasiassagraniittisten kivilajien alueille.

Taulukosta 1 voidaan todeta, ettäpohjavesi on rengas- ja porakaivoissalaadultaan yleensä hyvää (mediaaniarvot). Mediaaniarvoja selvästi suuremmat keskiarvot osoittavat kuitenkin,että kaivovesissä voi esiintyä korkeita-km pitoisuuksia rautaa, mangaania, orgaanista ainesta (KMnO4-luku), klorideja, nitraatteja ja fluoridia.

0 Ympäristöopas 9

Kaivoveden pilaantuminen. .. . . .. ... . . . . . . . .. . . . . . ... . . . . . . . . .. . . . . . . . .

Kaivon ympäristössä voi olla monia tekijöitä, jotka saattavat liata pohjavettä.Vuotavista jätevesien saostus- tai umpikaivoista, likaojista sekä lannoitetuilta pelloilta ja puutarhasta voi kulkeutua niiden läheisyydessä olevaan kaivoon typpiyhdisteitä. Myös karjasuojista valuvat lantavedet, virtsa ja säiliörehun puristenesteet pilaavat pohjavesiäja saastuttavat kaivoja (kuva 2). Muitakaivoa likaavia tekijöitä ovat esimerkiksi tunkiot, käymälät, väärin toteutettujätevesien maahan imeytys ja vuotavatöljysäiliöt (kuva 3). Maanteiden varsil

la olevissa kaivoissa voi pohjavedenkloridipitoisuus kohota tien liukkaudentorjumiseksi tai pölyämisen estämiseksi tehdyn suolauksen seurauksena.

Jos kaivo on huonokuntoinen, voisin-ne päästä pintavesiä rakenteiden halkeamien kautta. Valumavesissä olevatbakteerit, orgaaninen aines, typpiyhdisteet, kloridi ja torjunta-aineet likaavatkaivoveden. Halkeamista ja raoista kaivoon pääsee myös pieneläimiä, jotkavoivat saastuttaa veden. Vedessä voi ollapintavesien mukana kulkeutunutta kuntoainesta, mikä voi samentaa veden.

Ympäristöopas 9 Q

Kuva 2.Karjasuojista valuvatIantavedei puutarhanlannoitus ja tiesuo/ojen

käyttö voivat pilatakaivoveden.

.%r. r

Kuva 3.Virheellinen jätevesien maahanimeytys voi pilatakaivoveden.

Ympäristöopas 9

/

Vuotavatsaostuskaivoi

VirheeIIinen’jätevesien \maahan imeytys’\

Likaantuva kaivo

Kaivon paikan valinta

Paras mahdollinen kaivon rakennus-paikka on vettä hyvin läpäisevässähiekka- ja soramuodostumassa, missäpohjavettä on runsaasti ja missä seyleensä on laadultaan hyvää ja kelpaakäytettäväksi sellaisenaan juoma- ja talousvedeksi. Moreenikerrostumista saatavan veden määrä ja laatu riippuu moreenikerrosten paksuudesta, laadusta jarakenteesta. Pohjavettä saadaan kohtalaisen hyvin löyhistä, osittain lajittuneistamoreeneista, joita esiintyy varsinkin rannikkoalueifia. Tiiviit, kiviset moreenitovat huonoja kaivon paikkoja.

Kallioperästä saatavan pohjavedenmäärään vaikuttaa kallioperän laatu jarakenne. Antoisuudeltaan parhaat porakaivot sijaitsevat kallion ruhjevyöhykkeissä, joita esiintyy kaikkialla Suomessa (kuva 1). Kalliovettä saadaanuseimmiten yhden talouden vedentarvetta vastaavia määriä kuitenkin myöskalliosta, jossa on vain vähän rakoja.

Porakaivon sijoitukseen vaikuttaalähinnä kallioperän rakoilu. Runsaastirakoja sisältävät kallioperän ruhjevyöhykkeet sijaitsevat usein maaston alavimmissa osissa. Kalliomäet ovat usein

Kuva 4.Kaivon oikea sjoitusmahdollisimmanluonnontilaisellealueelle rinteenalaosaon, missäei ole pahjavedenlikaantumisriskiå jopohjavedenpinnanvaihtelut ovat pieniä.

Kaivon vääräsijoitus,

ajoittain kuiva

Kaivonoikea

sijoitus

Pintavesi

1’

n pohja-veden pintakeväällä jasyksyllä

Kallio

,.--x 1Alin pohjavedenpinta talvella jaloppukesällä

Ympäristöopas 9 0

heikosti rakoilleita ja huonoja kaivonpaikkoja (kuva 1).

Kaivon paikan tärkein valintaperuste on riittävän ja laadullisesti hyvänveden saaminen. Hyvää paikkaa kannattaa etsiä melko kaukaakin mahdollisimman luonnontilaiselta alueelta,missä ei ole likaantumisriskiä. Parhaitarengaskaivon paikkoja ovat rinteidenalaosat, missä pohjavesi purkautuu jokolähteinä tai pohjavettä tihkuu soffle, puroihin, jokiin tai järviin.

Kaivoa sijoitettaessa on otettava huomioon pohjaveden pinnan vaihtelussaesiintyvät erot eri maalajeissa ja vuodenaikojen vaikutus. Vähäsateisina vuosinapohjaveden pinta voi laskea poikkeuksellisen alas. Moreeneissa vaihtelu voiolla jopa useita metrejä, hiekka- ja sora-alueilla yleensä alle metrin. Kaivo kannattaa tehdä silloin, kun pohjavedenpinta on alimmillaan talvella tai loppu-kesästä (kuva 4). Porakaivoja rakennet

taessa pohjaveden pinnan vaihteluilia eiole merkitystä.

Maakerroksiin sijoitettavien kaivojenpaikkoja voidaan tutkia monilla eri tavoilla. Yleensä kaivon paikan valintaperustuu silmämääräiseen maastotarkasteluun. Veden saanti rengaskaivoavarten varmistetaan kaivinkoneella tehtävän koekuopan avulla. Maakerrostenlaatu, rakenne ja syvyys voidaan selvittää myös kairauksilla. Kalliokaivojenpaikkoja voidaan arvioida silmämääräisesti ja peruskartan avulla. Pohjavesinäytteillä varmistetaan, että saatavapohjavesi on laadultaan käyttökelpoista. Vesinäyte voidaan ottaa myös alueella mahdollisesti olevasta lähteestä.Vesinäytteitä otettaessa tulee varmistuasiitä, että vesi on kirkasta. Sameaa vesinäytettä ei kannata tutkia. Ennennäytteenottoa tulee ottaa yhteyttä vesilaboratorioon, mistä saa näytteenottoakoskevat ohjeet ja näytepullot.

O Ympäristöopas 9

Millainen kaivon tulisi ollaIOO O O O O O O O O O O O O O O O O O OO O O OO O O O OO OOO O OOOOOOOOO O O

D

Kuva 5.Hyvä rengaskaivo.Kaivon antoisuuttalisäävä hiekkalsora-kerros hienojakeisissa maalajeissakuten silteissä jamoreenissa estäähienojokeisenmaa-aineksenkulkeutumisenkaivoon kaivantoaympäräivästämaaperästä,Suodatin-sorakerroksen rakeisuudensuhde kaivon pohjaaympäräivään maalajiin nähden tuleeolla nelinkertainen.

Kaivotyyppejä voi olla maaperäolosuhteista riippuen hyvin erilaisia. Yleisinkaivotyyppi on rengaskaivo, joka soveltuu vedenottoon hiekka-, sora- ja moreenialueilla, silloin kun pohjavesi on

lähellä maanpintaa. Tällainen kaivovoidaan rakentaa nopeasti ja helpostitraktorikaivurilla, jos pohjaveden pinta on alle neljän metrin syvyydellämaanpinnasta (kuva 5). Jos maaperä on

0

Penger

Routaeristys

Routimatontöyttö

11

Pohjavedenpinta

Täyttökaivumailla

Kaivonantoisuuttalisäävä hiekka! ‘somkerms

Mikäli kaivannonpohjalle ennenensimmäisenkaivonrenkaanasentamista eiole lisättysuodatinsoraa,lisätään suodatin

N sorakerros kaivonohiallalle.

Ympäristöopas 9

hiekkaa tai soraa ja pohjaveden pinta onsyvällä, kysymykseen voi tulla myösputkikaivon rakentaminen (kuva 6).Hiekkaiseen, kivettömään maahan putkikaivo voidaan tehdä huuhtelumenetelmällä. Yleensä rakentamiseen tarvitaan kuitenkin porauskalustoa.

Hyvin rakennettu kaivo on edellytyslaadultaan hyvän ja määrältään riittävän veden saamiselle. Riittävän korkealle maanpinnan yläpuolelle ulottuvakaivorakenne, kunnollinen penger,hyvä renkaiden liitosten tiivistys, läpivientien tiivistys ja ehjä kansi estävätkaivovettä likaavien pintavesien japienten eläinten pääsyn kaivoon. Hyvä

kaivo sijaitsee mahdollisimman luonnontilaisella alueella. Kaivon oikeallarakentan-zisella estetään myös routavaunoiden syntyminen (kuva 5).

Hyvää kaivon paikkaa kannattaa etsiä kauempaakin mahdollisimmanluonnontilaiselta alueelta. Kysymykseen voi tulla myös useamman kiinteistön yhteisen vedenhankinnan järjestäminen tai kurmalliseen vesijohtoverkostoon liittyminen. Oikein sijoitettu porakaivo voi olla myös ratkaisu, jos yhteistä vedenhankintaa ei voida järjestää japohjavesi on liian syvällä rengaskaivontai putkikaivon rakentamiselle (kuva 1).

Porakaivon veden laatua voidaanparantaa tiivistämällä rikkonaisen kalliopinnan ja maakerrosten välinen vyöhyke niin, etteivät maanpinnalta valuvat vedet pääse suoraan porareikään(kuva 7). Jos kallio on laajalta alueeltarikkonainen, pääsee pintavesi kauempaakin halkeamia pitkin porareikään,eikä pelkkä rakenteiden tiivistys tällöinestä pintaveden pääsyä suoraan porareikään. Joillakin alueilla porakaivove

SavieristysTättö

Nurmetusjohtokaivannon

eristys

Kuva 6.Putkikaivo.

Muovinen silviläosalla varustettuputkiø 160-400 mm

Kuva 7.Parakaiva.

0 ‘r’mpäristöopas 9

sien ongelmia ovat liian korkeat kloridi-, fluoridi-, arseenipitoisuudet tai radioaktiiviset aineet. Ennen kaivon poraamista on syytä selvittää em. aineidenesiintymistodennäköisyyttä ja mitämuita vedenhankintamahdollisuuksiaon olemassa.

Tietoja porakaivojen vedenlaadustavoi kysyä kunnan terveyden viranomaisilta ja ympäristönsuojeluviranomaisilta, alueellisista ympäristökeskuksista ja naapureilta, mikäli lähialueella on porakaivoja joiden vedenlaatuon tutkittu. Myös vedenhankinnan asiantuntijat voivat arvioida porakaivontoteuttamiseen liittyviä riskejä paikallistuntemuksen ja kallioperäkarttojenavulla. Mikäli kaivon poraaminen onainoa vaihtoehto, on varauduttavamahdolliseen vedenkäsittelyyn. Kunnollinen vedenkäsittelylaitteisto nostaahuomattavasti sekä järjestelmän hankinta- että käyttökustannuksia.

Kuinka paljon vettätarvitaan?

Asuinrakennuksessa vettä tarvitaan juomiseen, ruoanlaittoon, astianpesuun,pyykinpesuun, siivoukseen, henkilökohtaiseen hygieniaan ja WC:n huuhteluun.Lisäksi maatilalla vettä tarvitaan mm.eläintenhoitoon ja kasteluun. Veden kokonaiskulutukseen vaikuttavat kuluttajien lukumäärä, kertakulutuksen suuruusja käyttötottumukset. Haja-asutuksenkotitalous kuluttaa vettä noin 100-160 1/vrk henkeä kohti, kun rakennuksessa onpaineellinen vesijohto, nykyaikaiset vesikalusteet ja viemäröinti. Jos vesi joudutaan kantamaan kaivolta tai pumppaamaan käsipumpulla, kulutus on arviolta5-20 l/vrk henkeä kohti. Maatiloilla karjan vedentarve määräytyy sekä eläimienjuomavedentarpeesta että eläen hoitoon kohdistuvasta vedentarpeesta. Siipikarjan ja turkiseläinten vedenkulutus on0,3-3 l/vrk eläintä kohti, muulla karjallavedentarve vaihtelee 5-120 l/vrk eläin

Ympäristöopas 9

tä kohti. Yksityiskohtaisempia kulutustietoja löytyy kirjallisuusluettelossa olevistajulkaisuista.

Huonokuntoinen kaivoHuomattava osa vanhoista rengaskaivoista on kunnoltaan huonoja. Tavallisimpia epäkohtia ovat kaivon pohjanliettyminen, suodatinkerroksen puuttuminen kaivon pohjalta, huonokuntoisetrenkaat, maa-aineksen kulkeutuminenkaivoon vuotavien rengasliitosten kautta, riittämätön lämmöneristys, vettä pidättävän maakerroksen puuttuminenkaivon ylärakenteesta, routavaunot, johtokaivantoa pitkin kaivoon tulevat sadevedet, pintavesien pääsy suoraan kaivoon sekä kaivon mataluus ja siitä johtuva ajoittainen kuivuminen (kuva 8).

Huonokuntoinen kaivo kannattaakunnostaa, jos veden riittävyys on hyväja jos veden laatuongelmat johtuvat ainoastaan pintavesien pääsystä kaivoon.Jos pohjavesi on jo likaaritunut ja likaantumisen aiheuttajaa ei voida helpostipoistaa, tulee rakentaa uusi kaivo sellaiselle alueelle, missä pohjavesi on hyvää ja pohjaveden likaantuminen ei oletodennäköistä.

Pinta-vesi

Kuva 8.Huonorengaskaivo.

4.*

Tyoaikainen p0:t . alentaminen työ

Kuva 9Kuopan koivu.

Kaivonantoisuuttaiisäävä ?4

hiekkalsorakerro .w’ ‘.;a-’.’

o

Renaskaivon rakentaminen

eden pinnan)umpuiia ..*;; ),ar

-,.

Rakentamisen kulku

Nos ite

Työvaiheet

1. Kaivetaan valittuun kohtaan kaivanto, jonka pohjan halkaisija on metrinsuurempi kuin kaivorenkaan halkaisija ja seinämän kaltevuus maalajista riippuen 1:1 tai loivempi. Kaivumassat sijoitetaan riittävän etäälle kaivannonreunasta sortumavaaran vuoksi. Turvallinen etäisyys on vähintään yhtäsuuri kuin kaivannon syvyys.

2. (Kuva 9) Kuoppa voidaan kaivaakerralla lopulliseen syvyyteen pumppaamalla samanaikaisesti kaivantoontuleva vesi pois pumpulla, jos veden-tulo kaivantoon ei ole runsasta, eivätkäkaivannon seinämät ole vaarassa sortua. Mikäli kaivantoa ei voi tehdä kerralla, kaivetaan ensin ylimpään pohjavedenpintaan asti riittävän laaja kaivan

Kuva 10.Renkoiden osennus.

Ympäristöopas 9

to, tavallisesti noin 2 - 3 metrin syvyyteen, jonka jälkeen renkaat voidaanupottaa tarvittavaan syvyyteen kaivamalla maata renkaiden sisältä. Näin meneteltäessä maa-aines ei saa sisältääsuuria kiviä, ja renkaiden sisältä joudutaan pumppaamaan vettä pois kaivunedistyessä. Jos maaperä on hienoainespitoista, on vaarana hydraulinen murtuma. Tämän estämiseksi kaivu joudutaan tekemään joko osittain tai kokonaan veden alla. Hydraulisella murtumalla tarkoitetaan kaivannon pohjanylöspäin nousemista kaivantoa ympäröivien massojen aiheuttaman paineenvuoksi. Murtuman vuoksi kaivanto voisortua kokonaan.

3. (Kuvat 10 ja 11) Kaivannon pohjallelevitetään noin 50 cm:n sorakerros. Osasorakerroksesta voidaan korvata kai-von pohjalle suodatinsorakerroksenalapuolelle ja kaivon sivuille levitettävällä kalkkikivellä (CaCO3),joka vähentää veden happamuutta. Sorakerroksenpäälle lasketaan kaivonrenkaat ja saumoihin asennetaan elastiset tiivisteet.Tiivisteet voidaan jättää pois renkaista,jotka jäävät pysyvästi vedenpinnan alapuolelle. Jos tiivisteiden tilalla käytetään laastisaumaa, voi saumojen tiivistäminen myöhemmin olla tarpeellista,koska renkaat liikkuvat aina hiukan,joko painumisen tai lämpötilojen vaihtelusta johtuvan maaperän routimisenvuoksi. Renkaita lasketaan kaivosta lähtevän vesijohdon tasolle saakka, jonkajälkeen renkaiden ulkopuoli täytetäänsuodatinhiekalla tai soralla.

4. (Kuva 11) Vesijohdon läpivienti kaivoon tiivistetään joko käyttäen tiivistysholkkia tai juomavesikäyttöön soveltuvaa tiivistemassaa. Kaivon sisään asennettavan putken pystysuoran osan javaakasuoran osan välisessä liitoksessakäytetään sellaista kulmaliitintä, jostairrottamalla saadaan pystysuora osa

Kuva IIVes/ohdonasennus.

Kuva /2.Renkaidenrautasuajaus.

0Ympäristöopas 9

nostettua pois kaivosta pohjaventtiilintai uppopumpun huoltoa varten. Putkikaivantoon tehdään savisulku n. 2-5metriä ennen kaivokaivannon reunaaestämään putkikaivantoa toimin asta salaojana rakennukselta valuvffle perusvesille. Kaivon kaivantoon asennetaan vesijohto ennen kaivon yläosarakenteidenpeittämistä ja putkelle tehdään tarvittava lämmöneristys, ettei kaivantoa tarvitse enää uudelleen kaivaa auki, kunputkiasennukset viimeistellään. Kaivonsisään tulevan vesijohdon pystysuoraosuus asennetaan vasta kaivon puhdistuspumppauksen jälkeen.

5. (Kuvat 12 ja 13) Mikäli kaikkia renkaita ei nostettu paikoilleen ennen vesijohdon asennustyötä, nostetaan loputrenkaat kaivoon siten että kaivon kansijää noin puoli metriä valmiin maapinnan yläpuolelle. Pohjaveden alimman

pinnan yläpuolella olevat rengasliitokset on tiivistettävä hyvin. Kaivon ylä-osan renkaiden ulkopintaan kiedotaankaksinkertainen polyeteenimuovikalvoestämään roudan renkaisiin kohdistamaa nostetta. Muovikalvo voidaan jättää pois, jos ulkopinnalla käytetäänlämmöneristettä. Renkaiden ulkopuolinen täyttö pohjavedenpinnan yläpuolella voidaan tehdä kaivumailla, josmaa-aines on puhdasta, eikä sisällä routimista aiheuttavaa hienoainesta. Kunulkopuolinen täyttö on ulotettu noin 0,4metrin päähän valmiista maanpinnasta, tehdään vaakasuora tiivistysverhoushuonosti vettä läpäisevästä maalajista,tarvittaessa lisätään vaakasuorat lämmöneristyslevyt ja lopuksi muotoillaanpengerrys.

6. (Kuva 13) Kaivon yläosaan rakennetaan noin 5 metrin etäisyyteen kaivosta

Kuvo 13.Kaivoon liittyvätmoarakenteet

Ympäristöopas 9

ulottuva kalteva verhous estämään pintavesien valuminen kaivonviertä pitkinkaivoon. Paras materiaali on puhdas jahelposti muovautuva savi, jota laitetaannoin 20 - 30 cm paksuudelta. Samoinasennetaan vaakasuorat lämmöneristyslevyt, jos on oletettavissa kaivon jäätymisestä aiheutuvia ongelmia. Savenpäälle asennetaan kaivolta ulospäinviettävä muovikalvo. Muovikalvo tiivistetään yhdessä kaivonrenkaan ylä-osaan tulevan routanostoa estävänmuovikalvon kanssa betonirengastavasten siten että vesi ei pääse virtaa-maan muovin ja renkaan välistä. Muoym kiinnitys kaivonrenkaaseen voidaantehdä joko lujalla teipillä tai esimerkiksi sitomalla useita kierroksia renkaanympärille nailonnarua siten, että muoviosan kaulus kiinnittyy tiiviisti rengasta vasten. Muovikalvon päälle ei saapanna sellaisia maa-aineksia, jotka puhkaisevat kalvon. Savi voidaan korvatatiiviillä silttimoreenilla. Kaivon ympärille pintakerrokseksi pannaan tiivistämaata tai multaa, joka nurmetetaan.Mikäli maa-ainestäyttöä ei tiivistetä,

painuu maa ajan kuluessa hiukan. Tällöin joudutaan pintarakenteet korjaamaan myöhemmin ja ehkä suorittamaan lisätäyttöä.

7. Kaivosta pumpataan hienoaines poispienituottoisella työmaapumpulla. Vedenpinta saa alentua korkeintaan metrin verran pumppauksen aikana. Kai-von pohjalle lisätään 30 cm hiekkakerros suodattimeksi. Jos kaivoon sijoitetaan uppopumppu, lisätään suodatinhiekan pinnalle kerros karkeampaa ainesta, esimerkiksi soraa tai pieniä kiviä.Näin estetään hienoainesten nousu vedessä pumppauksen yhteydessä. Pohjaventtiili sijoitetaan vähintään 0,3 mkorkeudelle ja uppopumppu 0,5 m korkeudelle kaivon pohjasta.

8. (Kuva 14) Kaivon kansilaatta varustetaan lukittavalla, avattavalla ja tiiviillähuoltoluukulla sekä tuuletusputkella.Tuuletusputkena voidaan käyttää polyeteenimuoviputkea, joka varustetaanhyönteisverkolla ja suojahatulla.

Kuva 14.Kaivarakenteidenviimeistely.

1.11

1

Ympäristöopas 9 0

Haivon kunnossapito ja huolto.............................................

Tässä yhteydessä käsitellään lähemminbetonirenkaista rakennetun kaivon(rengaskaivon) huoltoa ja korjauksia.Ohjeita voidaan käyttää soveltuvastimyös porakaivojen, lähdekaivojen javanhojen luonnonkivirakenteisten kaivojen kunnossapitoon.

Veden laatuun vaikuttaa haitallisesti sulamis- ja sadeveden pääsy suoraankaivoveteen ilman maaperän suodattavaa ja puhdistavaa vaikutusta. Tiiviskansirakennelma varustettuna huoltoluukulla ja ilmanvaihtopuLkella sekärenkaiden saumojen ja putkiläpivientien tiivistäminen estää pintaveden pääsyn suoraan kaivoon.

Kunnostuksessa käytettävien tiivistysaineiden tulee olla sellaisia, ettei tiivisteistä aiheudu kaivoveden laadunheikkenemistä. Kaivon yläosan saumojen ulkopuoliseen tiivistämiseen soveltuvat tavalliset rakentamisessa käytettävät tiivistemassat. Jos tiivistemassajoutuu kosketukseen kaivon sisäpinnantai kaivoveden kanssa, on tiivisteaineenlaadun sovelluttava juomavesikäyttöön. Sisäpuoliseen tiivistämiseen soveltuvat lähinnä sementtilaasti ja erikoisesti juomavesikäyttöön tarkoitetut tiivistemassat ja eristeet.

Huonokuntoisesta kansirakennelmasta voi kaivoon päästä myös pieneläimiä ja niiden jätteitä. Kansilaatanhuoltoluukun on oltava lukittava taimuuten sen mallinen, etteivät lapsetpääse putoamaan kaivoon. Huonostisulkeutuva luukku kunnostetaan tiiviisti sulkeutuvaksi, samalla korjataanja vaihdetaan mahdollisesti ruostuneettai vioittuneet saranat ja kahvat. Ilmanvaihtoputki varustetaan sadevedenkaivoon pääsyn estävällä suojahatulla

tai putkiosalla. Putkessa tulisi olla helposti puhdistettava hyönteisverkko,joka tarkastetaan ja puhdistetaan tarvittaessa. Jos kaivoon on asennettu sisäpuolinen lämmöneriste, puhdistetaaneriste ja tarvittaessa vaihdetaan vuosittain uuteen ja puhtaaseen. Mikäli kai-yo sijaitsee aurinkoisella paikalla, nousee kaivon sisäpuolen lämpötila kesällä korkeaksi. Tällöin sisäpuolinen lämmöneriste on poistettava kesäksi, koska useimmat eristeet muodostavat hyvän kasvualustan erilaisille bakteerikannoille lämpimissä olosuhteissa.Myös puurakenteiden asentamista kaivoon esimerkiksi välikanneksi olisi vältettävä samasta syystä. Painekyllästettyä puutavaraa ei saa käyttää.

Putkiston kunto tarkastetaan silmämääräisesti ja huonokuntoinen putkisto uusitaan. Putkiston läpiviennin tiiviys korjataan, jos siinä havaitaan puutteita. Jos rakennukseen menevään putkikaivantoon ei rakennusvaiheessa olelaitettu savisulkua tai vastaavaa rakennetta, lisätään sulku, jos on oletettavissa, että rakennuksen ympäristön pinta-vedet valuvat kaivoon. Savisulku onnoin metrin mittainen savesta tai muusta tiivistävästä aineesta putkikaivantoon asennettu vettä pidättävä pato,joka estää putkikaivantoa toimimastasalaojana. Kaivon ympärillä oleva maaperä painuu usein jonkin verran ajanmyötä. Tällöin myös kaivoon kiinnitetty vesieristeeksi tarkoitettu tiivistyskalyo voi irrota tai revetä. Tarvittaessa pintamaa poistetaan kalvon päältä ja kalvon kiinnitys ja kunto tarkastetaan. Kaivon ympäryspengerrys kunnostetaansiten, että maasto saadaan viettämäänkaivolta poispäin. Kaivon ulkopuolisiin

Ympäristöopas 9

rakenteisiin kuuluvat routaeristeet tarkastetaan ja kunnostetaan, jos pintarakenteita joudutaan kaivamaan auki.Puuttuvat eristeet lisätään tarvittaessa.

Huonoon antoisuuteen vaikuttavatmm. kaivon mataluus pohjaveden pinnan tasoon verrattuna, suodatinsorantukkeutuminen, pohjan liettyminen javedenottolaitteistojen huono kunto.Kovilla pakkasilla vedenottolaitteistotsaattavat jäätyä. Hyvinkin tehdyn kai-von huoltoon tulee kiinnittää huomiota. Vedenpinnan vaihtelua on syytä seurata. Kaivon sisäpuoli tulee tarkastaasilmämääräisesti vähintään kerran vuodessa. Veden väri, haju ja maku antavat yleiskuvan veden laadusta, muttaeivät kerro vedessä mahdollisesti esiintyvistä hajuttomista ja mauttomistahaittatekijöistä. Tämän vuoksi vesianalyysi tulisi teettää joka kolmas vuosi.Kaivon pohjalle mahdollisesti laskeutuva sakka poistetaan tarvittaessa.

Kaivon korjaustoimenpiteitä

Ylimpien renkaiden uudelleensaumaus ja tiivistys

Kaivo tyhjennetään ja tarvittaessa pohjaveden pinnan alapuolella olevat saumat tiivistetään kaivon sisältä sementtipohjaisella tai muulla haitattomallasaumausaineella. Bitumiset tiivisteeteivät sovellu juomavesikäyttöön. Kai-von ulkopuoli kaivetaan auki routasyvyyteen, mieluiten vähän pohjavedenpintaa alemmas ja tällä osuudella olevat saumat tiivistetään sekä sisä- ettäulkopuolelta, samoin putkien läpiviennit tiivistetään. Kaivon yläosa kääritään2-3 kertaiseen tukevaan polyeteemkalvoon tai paksumpaan yksinkertaiseenumpisolumuovieristeeseen routanoston estämiseksi. Kaivoon tai liian lähellesitä kasvaneet puiden juuret poistetaansaumauksen yhteydessä. Haitallisetpuut kaadetaan.

Älä mene kaivoon, jos työ on Varmista, että kaivossa on

tehtävissä maaripinnalta! riittävästi hengitysilmaa.

Tuuleta kaivoa. Käytä puhallinta!

Älä mene kaivoon, jos apumiestä

ei ole maanpinnalla! Estä kaivoon laskettavien

tikkaiden pystypuiden

Käytä turvavaljaita, kun menet painuminen suodatinhiekkaan

kaivoon. joko ripustamalla tikkaat

kansilaatan varaan esimerkiksi

Sido turvavaljaisiin apuköysi, rautakangen avulla, tai tukemalla

jonka avulla apumies saa Sinut tikkaat alapäästä kaivon pohjaa

ylös nopeasti tarvittaessa! vasten riittävän leveällä levyllä!

Kaivossa työskenneltäessä Käytä ehdottoman turvallisia

käytä suojakypärää! työkaluja!

1-larkitse työn tilaamista kokeneilta tekijöiltä!

Ympanstoopas 9 0

Lämmöneristys

Kaivon yläosan betonirenkaiden ulko-pintaan asennetaan maata vasten noin1,2 - 2 m korkea pystysuora lämmöneriste joko taipuisasta umpisolumuovieristeestä tai kaistoihin leikatusta lämmöneristyslevystä. Routaantumisalttiilla paikalla asennetaan myös vaaka-suora lämmöneriste pintavesien ohjaamiseen tarkoitetun suojamuovin alle.Jos putkisto on perustettu matalaan,eristetään putkikaivanto ja asennetaanlämmöneristyslevy kaivoon.

Kaivon ympäristön muotoilu

Ympäristö muotoillaan puhtaalla vettäpiclättävällä maalajilla pintavesien johtamiseksi vähintään 5 metrin päähänkaivosta. Tälle alueelle asennetaan tii

vis muovikalvo, joka kiinnitetään tiiviistikaivoon ja peitetään tiiviillä maalajifia.

Kansityöt

Kansilaatan tulisi olla teräsbetoninen jalaatassa on oltava aukot sekä huoltoluukkua että tuuletusputkea varten.Kansiluukun tulee olla lukittava ja tiivis, jotta sadevedet eivät pääse kannelta kaivoon. Kaikkien materiaalien on oltava ruostumattomia, eikä lahosuojattua puuta saa käyttää.

Ilmanvaihto

Kaivossa on oltava halkaisijaltaan vähintään 50 mm ilmanvaihtoputki, joka tuulettaa kaivon ja jonka yläpäähän asennettu suojahattu estää sadeveden ja hyönteisten pääsyn kaivoon. Suojahatun tilallavoidaan käyttää mutkaosaa tai T-haaraa.

Putkisto

Muoviset putket ja tarvikkeet soveltuvat parhaiten vesijohtolaitteisiin. Materiaalit eivät saa huonontaa veden laatua.

Antoisuuden parantaminen

Kaivon antoisuutta voidaan parantaavaihtamalla kaivon pohjan tukkeentunut suodatinsora ja tarvittaessa painamalla kaivon pohjalle rei’itetty siiviläputki(kuva 15). Joskus on mahdollista upottaakaivoa kaivamalla maata kaivon sisältäja lisäämällä yläpäähän renkaita tai syventää kaivoa asentamalla alapäähän alkuperäisiä kapeampia renkaita.

Mikäli käytettävissä on puhdasta järvi- tai jokivettä voidaan sitä imeyttää tekopohjavedeksi joko rantaimeytyksenätai esimerkiksi imeytyskaivoihin tai-kuoppiin pumppaamalla. Vaakasuoran imeytysmatkan tulisi olla maan sisällä vähintään 50 metriä. Veden laatuatulee seurata analyyein.

Kuva 15.Rengaskaivanantaisuudenlisääminensiiviläputkenavulla.

Ympäristöapas9

Kaivon puhdistus

Ennen puhdistustoimenpiteiden aloittamista selvitetään, mistä veden likaantuminen aiheutuu ja vasta sen jälkeenvalitaan puhdistusmenetelmä. Parasmenetelmä kaivon veden puhdistamiseksi on poistaa ensin lian aiheuttaja javasta sitten pumpata kaivosta vettä poisriittävän paljon ja tarpeeksi kauan. Ainasellaiseen ei ole mahdollisuutta.

Sähkölaitteista turvallisimpia ovatakkukäyttöiset laitteet. Jos akkukäyttöisiä työkaluja ei ole saatavissa, vikavirtasuojakytkin lisää turvaffisuutta käytettäessä suojamaadoitettuja tai kaksoiseristettyjä työkaluja. Työskermeltäessä kaivonsisällä erittäin vaaraffisissa olosuhteissa,on ehdottomasti käytettävä suojaerotusmuuntajaa. Työturvaifisuuteen on kiinnitettävä erityisesti huomiota.

Talouskäyttöön varataan riittävästikäyttökelpoista vettä puhdistuksenajaksi. Jos vesi on ollut juomakelpoistaja kaivorakenteet ovat ehjiä, riittää pelkkä kaivon ympäristön puhtaanapitosekä kaivon sisäpuolinen tarkastus vähintään kerran vuodessa. Tarkastuksenyhteydessä veden pinnalta poistetaansinne mahdollisesti kerääntynyt kelluva aines.

Jos kaivoon on päässyt likaa kaivonulkopuolelta, poistetaan ensin lian aiheuttaja. Tämän jälkeen vettä pumpataan niin kauan, että kaikki pilaantunutvesi on poistettu alueelta, josta vesi virtaa kaivoon. Saastuneen alueen laajuusvaikuttaa puhdistuspumppauksen kestoon, pumppaus voi kestää muutamasta päivästä useaan kuukauteen. Kunkaivoon tuleva vesi on puhdasta, kaivopuhdistetaan sisäpuolelta harjan ja puhtaan veden avulla ja vasta tämän jälkeentehdään vastaavat toimenpiteet kuinuutta kaivoa käyttöönotettaessa.

Jos ulkopuolista saastuttajaa ei voipoistaa, rakennetaan uusi kaivo paikkaan, josta saadaan riittävästi juomakel

poista vettä. Vanha kaivo poistetaankäytöstä tarpeettomana täyttämällä sesopivalla puhtaalla maa-aineksella, ellei likaantunutta kaivoa voida hyödyntää esimerkiksi kastelukaivona. Hyväkuntoiset kaivonrenkaat voidaan kaivaa pois maasta ja käyttää uudelleen.Jos renkaat jätetään maahan, poistetaanylimmät renkaat noin metrin korkeudelta ja maasto muotoillaan muuta ympäristöä vastaavaksi.

Jos veden pilaantuminen on aiheutunut huonokuntoisista kaivorakenteista, ne korjataan ennen kaivon puhdistamista. Korjauksen jälkeen kaivostapumpataan vettä pois niin paljon, ettäpohjavesi virtaa kohti kaivoa. Vedenpinta pidetään tällä tasolla koko puhdistustoimenpiteen ajan. Pumppauksessa käytetään apuna tarkoitukseensoveltuvaa työmaapumppua ja likainenvesi ohjataan paikkaan, missä siitä eiaiheudu haittaa. Kaivon seinämät harjataan puhtaaksi ylhäältä alkaen. Harjaus voidaan suorittaa joko käsiharjallatai käyttäen apuna painepesuria. Vanhat rakenteet eivät ehkä kestä voimakasta harjausta tai painepesurin käyttöä. Harjauksen jälkeen poistetaan pohjalta likainen liete. Lopuksi menetelläänkuten uutta kaivoa käyttöönotettaessa.

Joskus kaivovesi on pilattu kaivonkansiaukon kautta. Tällöin kyseessä voiolla ilkivaltaisesti, vahingossa tai muutoin hetkeksi veteen päässyt pilaavaaine, esine tai eliö, joka tekee veden juomakelvottomaksi. Kansirakenne kunnostetaan sellaiseksi, ettei vastaava pääse toistumaan ja sen jälkeen kaivo puhdistetaan. Usein riittää kaivon pumppaaminen lähes tyhjäksi. Runsastuottoisesta kaivosta poistetaan vettä ainakinsen normaalisti sisältämä määrä. Joskuskaivon tuotto on niin pieni, että haitalliset bakteerit ennättävät lisääntyä yhtänopeasti kuin kaivosta pystytään vettäpoistamaan. Tällöin vesi joudutaan desinfioimaan.

0Ympäristäopas 9

Ennen desinfiointia kaivo tyhjennetään mahdollisimman tyhjäksi varoenpohjan hydraulista murtumaa. Vesi desinfioidaan joko kiehuvan veden, höyryn tai kemikaalien avulla. Kiehuva vesitai höyry sopivat erinomaisesti puhdistamiseen silloin kun kaivorakenteetkestävät kuumaa. Kiehuvan veden taihöyryn pitää vaikuttaa kaivossa 5-10minuuttia, minkä jälkeen vettä pumpataan riittävästi pois kaivosta. Kaivo desinfioidaan edellä mainitulla tavallakaksi tai kolme kertaa.

Toinen desinfiointimenetelmä onkäyttää kemikaaleja, jotka ovat mahdollisimman mietoja, mutta kuitenkin riittävän tehokkaita. Kemikaalien käyttöaiheuttaa ongelman, kun likaantunut,kemikaalia sisältävä kaivovesi joudutaan palauttamaan luontoon. Vettä eivoi tavallisesti johtaa asuinrakennuksenjätevesien käsittelyjärjestelmään, koskakemikaalit voivat haitata vakavasti saostuskaivon ja maapuhdistamon toimintaa. Ennen kemikaalikäsittelynaloittamista kaivo pumpataan mahdollisimman tyhjäksi, jotta tarvittava kemikaalien määrä olisi pieni. Pumppauksessa on varottava kaivon pohjan hydraulista murtumaa. Kemikaali annostellaan veteen aineen käyttöohjeen mukaisesti. Erilliseen astiaan liuotetulla kemikaalilla käsitellään kaivon sisäpuolenseinämät. Erityisesti on pidettävä mielessä työturvallisuusohjeet ja ensisijaisesti on käytettävä terveydelle mahdollisimman haitattomia kemikaaleja. Kaivoveden desinfiointiin voidaan käyttäämm. seuraavia kemikaaleja:

O Natriumhypokloriitti, 10 % liuos,annostelu:0,1 - 1,0 1/kaivon vesikuutiometri

O Kalsiumhypokioriiffi, jauhe tai tabietti,annostelu valmistajan ohjeen mukaan.

O Vetyperoksidi,annostelu:300 g/kaivon vesikuutiometri

Suositeltavinta on käyttää vetyperoksidia, joka hajoaa pelkistyessään vedeksija hapeksi. Kemikaali levitetään kaivonseinämiin esimerkiksi ruiskun avulla,pumpataan vedenottolaitteisiin ja annostellaan kaivossa olevaan veteen tarvittava määrä. Aineen annetaan vaikuttaakäyttöohjeessa mainitun ajan, jonka jälkeen kaivon sisäseinämät valellaan puhtaalla vedellä ja putkisto huuhdellaanpumppaamalla, kunnes kaikki kemikaali on poistunut. Vettä ei saa käyttää puhdistuksen aikana! Veden hygieenisestälaadusta teetetään laboratorioanalyysi ennen kuin vettä käytetään juomavedeksi.Tähän kuluu aikaa käytännössä viikonverran. Desinfiointiaineen jäännöstä eisaa enää olla vedessä, kun laboratorioanalyysi teetetään, jonka vuoksi vesinäyteotetaan aikaisintaan viikon kuluttua puhdistuksesta. Desinfiointi voidaan joutuatoistamaan. Desinfiointi voi aiheuttaarautapitoisuuden hetkeifisen nousun,koska kaivossa mahdoffisesti olevat rautaa saostavat rautabakteerit kuolevat janäin veden rautapitoisuus kohoaa. Muutterveydelle haitalliset bakteerit voivat lisääntyä kaivon lisäksi putkistossa, painesaili ssä, lämminvesijärjestelmässä tai hanojen tiivisteissä. Mikäli pilaantuminentapahtuu vedenottojärjestelmässä, kunnostetaan järjestelmä. Tällöin kaivoa eivälttämättä tarvitse desinfioida.

Voimakkaat kernikaalit voivat aiheuttaa vedenottojärjestelmälle vahinkoa. siksi on ennen kemikaalien hankintaa tarkoin selvitettävä, minkälaista kemikaaliaja millaisia mäan sitä desin’oixmissa voidaan käyttää. Tällöin on tiedettävä mitämateriaaleja kiinteistön vesijärjestelmässä on käytetty. Esimerkiksi kupari ja messinkisietävät huonosti klooria. Ohjeita kemikaalien vaikutuksesta antavat kunnanterveystarkastajat ja asiaan perehtyneetputkiurakoitsijat. On muistettava, ettäkaivon desinfiointi ei poista pilaantumista, jos se aiheutuu kaivon ulkopuolisestatekijästä tai kaivorakenteiden puutteista!

0 Ympäristöopas 9

Uuden tai käytössä olevan kaivon vedenlaatua voidaan useimmiten parantaa käsittelyn avulla, jos kaivon vesi eiole laadullisesti riittävän hyvää (liite 1).Käsittely tulee yleensä kysymykseenmaa- ja kallioperästä johtuvien luonnollisten vedenlaatuhaittojen poistamiseksi. Haitta voi olla esimerkiksi liian korkea rauta- ja mangaanipitoisuus. Muita kaivoveden käsittelytarvetta edellyttäviä tavallisia syitä ovat liian korkeaorgaanisen aineksen määrä ja vedenhappamuus. Suomessa veden kovuus eiyleensä ole ongelma. Eräillä alueilla käsittelytarvetta aiheuttaa kallioperän laadusta johtuva pohjaveden korkea fluoridi-, arseeni-, radon- tai uraanipitoisuus. Jos kaivovedessä on sen pilaantumisesta johtuvia laatuongelmia, kuten liian korkea nitraattipitoisuus taibakteereja, kannattaa poistaa ensin pilaantumista aiheuttavat syyt ja harkitatämän jälkeen kaivon kunnostamista,uuden kaivon rakentamista tai liittymistä kunnalliseen tai muuhun yleiseen

vesijohtoverkostoon.Käsittelymenetelmiä on hyvin mo

nenlaisia ja eri tarkoituksiin soveltuvia.Menetelmän valintaan vaikuttavat veden laatu ja käytettävissä oleva laitteensijoitustila. Laitteita, jotka samanlaisinasopisivat kaikkiin tarkoituksiin, ei ole.Neuvoja käsittelymenetelmän valintaansaa esimerkiksi vesinäytteen tutkineelta laboratoriolta, kunnan terveystarkastajalta, kaivourakoitsijoilta ja laitetoimittajilta tai alueellisilta ympäristökeskuksilta.

Liitetaulukossa (liite 2) on esitettyveden laatutietoja ja laatuhaittojen aiheuttamia ongelmia sekä tavallisimpiakäsittelymenetelmiä kuvattujen vedenlaatuhaittojen korjaamiseksi. Kun oikean laitteen valintaan vaikuttavat veden laadun ja laitetilan lisäksi myöslaitteiden melko korkea hinta, asiantuntijan neuvot ovat tarpeen. Kaikkia laitteita on lisäksi hoidettava ja tarvittaessa huollettava ohjeiden mukaisesti, jotta ne toimisivat moitteettomasti.

Ympäristöopas 9 0

Haivoveden käsittely

Tutki kaivosi veden laatu kolmen vuoden välein. Neuvoja saat terveystarkastajalta, vesilaboratoriosta ja alueellisilta ympäristökeskuksilta.

2

Varmista, että kaivosi lähistöllä ei olepohjavettä likaavia tekijotä. Muistatarkastaa viemäreiden ja jätevesienkäsittelylaitteiden kunto. Poista likaantumislähteet kaivosi ympäristöstä.

3

Kunnosta vanha kaivosi, jos veden likaantumisriskiä ei ole ja vettä on riittävästi saatavilla.

4

Harkitse veden käsittelyä, jos vedessä on liikaa esimerkiksi rautaa taimangaania eikä parempaa vettä olesaatavilla. Likaantunutta vettä ei kan

nata puhdistaa. Yleensä vain kaivondesinfiointi voi tulla kysymykseen.Selvitä radonin ja muiden radioaktiivisten aineiden poistomahdollisuuttaporakaivovedestä, mikäli vesi onmuuten hyvälaatuista.

5

Jos ongelmaa ei voi ratkaista vanhaakaivoa kunnostamalla, etsi uusi kai-von paikka, tee uusi rengas- tai porakaivo tai liity yleiseen vesijohtoverkostoon. Harkitse myös yhteisen vedenhankinnan järjestämistä naapureittesi kanssa.

6

Opastusta saat kunnista, maatalous-keskuksista ja alueellisista ympäristö-keskuksista. Niiltä saat tietoja myösrahoitustuesta, jota voi saada valtiolta erilaisiin vesihuoltohankkeisiln,kuten kaivojen rakentamiseen ja vanhojen kaivojen kunnostamiseen. Myöseräät kunnat avustavat hankkeidenrahoituksessa.

0 Ympäristöopas 9

Ohjeita kalvon omistajalle

1

KirjallisuuttaO OO OlO OOOOOOOOO OOOOOOO OOOOOO OOOOOOO O O OOOO

Backman B., Hiisvirta L., Maija 1. ja Lahermo P.,Arseenin ja muiden raskasmetallien sekä näihin liittyvien anionienesiintyminen porakaivoissa.Vesitalous 35 no: 5/1994 s. 11-18.

Liukkonen-Lilja, H., Mustaniemi, A. ja Hallikainen A.,Kotikäyttöisten vedensuodattimien toimivuuden vertailututkimus.Elintarvikevirasto: Tutkimuksia 1/1996. Helsinki 1996.ISBN 951-732-027-2, ISSN 1235-2764

Haj a-asutuksen vedenhankinnan kehittäminen.Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja - sarja A:57. Helsinki 1990. 80 s.ISBN 951-47-3722-9.

Korhonen L., Hedlund M., Heinonen-Tanski H., Martikainen P., Salonen L. ja Taipalinen 1.1-osa: Pohjaveden laatu. 11-osa: Pohjaveden käsittely.Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 251. Helsinki 1990. 46, 64 s.ISBN 951-47-3034-8.

Korkka-Niemi K.,Kaivovesien happamoituminen Suomessa.Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja - sarja A:47. Helsinki 1990. 74 s.ISBN 951-47-3613-3.

Korkka -Niemi K., Sipilii A., Hatva T., Hiisvirta L., Lahti K. ja Alftan G.,Valtakunnallinen kaivovesitutkimus:talousveden laatu ja siihen vaikuttavat tekijät.Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja - sarja A:146. Helsinki 1993. 228 s.ISBN 951-47-7567-8 vesi- ja ympäristöhallitus, 951-47-7382-9 sosiaali ja terveysniinisteriö.

Maatilan vedenhankintaMaatalouskeskusten Liiton julkaisuja No 702. Helsinki 1984.ISBN 951-9474-64-1, ISSN 0355-1296, ISSN 0357-7295.

Miikelä J.,1-osa: Maapohjaveden hankinta. 11-osa: Kalliopohjaveden hankinta.Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 252. Helsinki 1990. 83 s.ISBN 951-47-3035-6.

Ojanperä A. ja Lakso E.,Osa 1. Talvilomakeskusten vedenkulutus ja sen vaihtelu.Nieminen M. ja Lakso E.,Osa II. Haja-asutuksen vedenkulutus ja sen vaihtelut.Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 540. Helsinki 1994. 115 s.ISBN 951-47-8245-3.

Ympäristöopas 9

Rontu M. ja Santala E. (toim.)Haja-asutuksen jätevesien käsittely.Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 584. Helsinki 1995. 94 s.ISBN 951-47-9130-4.

RT 61-10606, LVI 22-10252. 1996.Juomavesikaivot.Helsinki. 8 s. Rakennustietosäätiö, RT/LVI-ohjetiedosto.

RT 66-10587, LVI 23-10247. 1995.Asumisjätevesien käsittely haja-asutusalueella.Helsinki. 12 s. Rakennustietosäätiö, RT/LVI-ohjetiedosto.

Salonen L. 1995.Luonnon radioaktiiviset aineet pohj avesiongelmana Suomessa.Vesitalous, nro 4, s. 13-18

Santala E. (toim.) 1990.Pienet jäteveden maapuhdistamot.Ohjeita 1 - 10 talouden jätevesien maaperäkäsittelystä.Helsinki, Vesi- ja ympäristöhailitus. 117s. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja B 1.ISBN 951-37-0018-6 (kust.); 951-47-3064-X (julk.), ISSN 0786-9606.

Sorva 1. ja Lakso E.,Vedenkulutus erityyppisissä kiinteistöissä.Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 401. Helsinki 1992. 55 s.ISBN 951-47-5605-3.

Sosiaali- ja terveysministeriön päätös pienten yksiköiden talousveden laatu-vaatimuksista ja valvontatutkimuksista.Suomen Säädöskokoelma (953/1994).

Suomen kartasto, vihko 123-126.GeologiaMaanmittaushallitus, Suomen maantieteellinen seura. Helsinki 1992. 58s.ISBN 951-48-0518-6.

Suomen ympäristökeskus. 1996.Porakaivo uppopumpulla.Helsinki. 2 s. SYKE 8208/1996

Suomen ympäristökeskus ja Hämeen ympäristökeskus. 1996Porakaivon rakentamissopimus.Liiteselitys porakaivon rakentamissopimukseen. 7 s. SYKE 8216/1996.

Säteilyturvakeskus 1994.Talousveden radioaktiiviset aineet.Säteily- ja ydinturvallisuuskatsauksia. LS/6. 1994 Helsinki.

Työtehoseuran maataloustiedote 9-1995Maapuhdistamo haj a-asutusalueen jätevesille.

Ympäristöopas 9

LIITE 1.1

Yksittäisten kotitalouksien käyttämän talousvedenlaatuvaatimukset ja laatusuositukset

TERVEYDELLISET LAATUVAATIMUKSET

OTE SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN PÄÅTÖKSESTÅSUOMEN SÄADÖSKOKOELMA 953/1994

Mikrobiologiset laatuvaatimukset

EnimmäistiheysEscherichia coli (alustava tunnistus) alle 1/100 mlKoliformiset bakteerit alle 100/100 ml

Kemialliset laatuvaatimukset

Enimmäispitoisuus, mgIlEluoridi 1,5Nitraatti 2) NO; 25Nitraattityppi N03-N 6,0Nitriitti 2) NO2- 0,1Nitriittityppi N02-N 0,03

*Antimoni Sb 0,005*Arseeni As 0,01*Barjum Ba 0,7*Boorj B 0,3*Elohopea Hg 0,001*Kadmjum Cd 0,005*Kloorifenolit (summa) 3) 0,01*Kromj Cr 0,05*Lyijy Pb 0,01*Njkkelj Ni 0,02*Molybdeeni Mo 0,07*Seleenj Se 0,01*Syanidi CN- 0,03*Pestisidit

1) jos talousveden käyttäjinä ei ole lapsia, joiden hampaat ovat muodostumassa,tai odottavia äitejä, alle 2 mg/l:n fluoridipitoisuudet ovat hyväksyttäviä

2) jos talousveden kä>rttäjinä ei ole imeväisikäisiä lapsia tai odottavia äitejä, alle50 mg/l:n nitraattipitoisuudet ja alle 1 mg/l:n nitriittipitoisuudet ovat hyväksyttäviä

3) summa — tri-, tetra- ja pentakioorifenolien yhteispitoisuus

näiden aineiden määritykset on tehtävä, jos on perusteltua syytä olettaaniitä esiintyvän talousvedessä

Ympäristöopas 9 0

TEKNIS-ESTEETTISET LAATUSUOSITUKSET

OTE SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN PÄÄTÖKSESTÄSUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA 95311994

Enimmäispitoisuus, mg/I

Ammonium NH4* 05

Ammoniumtyppi NH4-N 0,4Kloridi C1 100

KMnO4-luku 20

CODM 5KupaH Cu 1,0Mangaani Mn 0,2

Rauta Fe 0,5*Alumiini Al 0,2*Hopea Ag 0,01*Mineraaliöljyt 0,1*Natrium Na ISO*Sjnkki Zn 3,0*Sulfaati SO4 250

Suositustaso

pH 6,0-9,5

Sameus (ETU) < 5

Väriluku <20

Haju ja maku ei selvää vierasta hajua tai makua

* Näiden aineiden määritykset suositellaan tehtäväksi, jos on perusteltua

syytä epäillä niitä esiintyvän talousvedessä.

0 Ympäristäopas 9

LII TE 1.2

S ÄT E LYT U RVA L LIS U U STAV 01TT E ET

OTE SÄTEILYTURVAKESKUKSEN V. 1993 ANTAMISTA TURVALLISUUSTAVOITTEISTA . ST-OHJE 12.3

Säteilyturvakeskus on antanut vuonna 1 993turvallisuustavoitteet vesilaitoksien veden jaelintarvikkeiden valmistukseen käytettävänveden radioaktiivisuudelle (ST-ohje 1 2.3).Ta-voitteena on, ettei säteilyannos saa ylittää 0,5mSv vuodessa. Jos näin ei ole, on vesilaitoksen tai muun veden jakajan ryhdyttävä toimenpiteisiin veden laadun parantamiseksi.Ohje ei koske yksityisen henkilön omaan käyttöön tarkoitettuja kaivoja, niiden osalta veden laadun parantaminen on vapaaehtoista.

Säteilyannosta laskettaessa otetaan huomioon radon sekä pitkäikäiset alfa- ja beetasäteilijät, mutta ei vedestä huoneilmaan vapautuvaa radonia. Seuraavassa tekstissä onesitetty eri radioaktiivisten aineiden pitoisuudet, mistä jokaisesta aiheutuu 0,5 mSv:n säteilyarmos vuodessa, kun vettä käytetään 2,2litraa päivittäin. Radonin osalta oletetaan, että0,5 litraa vedestä käytetään juomavetenä,josta radon ei ole vapautunut

Radioaktiivinen aine Pitoisuus

(Bq/l)

Radon 222Rn 300Uraani 238U 20Uraani 234U 20Radium 226Ra 3Radium 228Ra 2Lyijy 210Pb 0,5Polonium 210Po 3Cesium ‘37Cs 50Strontium 90Sr 20

Uraani on haitallisempi kemiallisena myrkkynä kuin radioaktiivisena aineena. Pitoisuusraja asetetaankin sen kemiallisen myrkyllisyyden perusteella ja on alempi kuin tässä annettu raja-arvo. Tätä raja-arvoa ei ole vieläasetettu Suomessa, mutta se tullee olemaanvälillä 0,02 - 0,1 mg/l.Tämä vastaa 238U:n ja234U:n aktiivisuuspitoisuutta 0,5 - 2,5 BqIl, joson kysymys luonnon uraanista.

Käytännössä ohje merkitsee sitä, että vedenradonpitoisuus saa olla korkeintaan 300 Bq/l,jolloin veden pitkäikäisistä radioaktiivisista aineista ei saa aiheutua annosta ollenkaan. Koska vesissä esiintyy lähes aina radonin ohellanäitä aineita, veden radonpitoisuus jää tämänenimmäisarvon alapuolelle ja vastaavasti pitkäikäisten radioaktiivisten aineiden pitoisuudet usein vain kymmenesosiin niille sallituistaenimmäisarvoista.

Ympäristöopas 9 0

LI TE 2

Kaivovedestä analysoitavat suureet,haitan aiheuttaja ja korjaustoimenpiteet

Väri

Sameus

Kovuus

Rauta

Mangaani

Kupari

Sinkki

KMnO4-luku

Kloridi

Ammonium

Nftraatti

Nitriitti

Fluoridi

E. coli

Kokonaiskolifor-mit

Radon

Uraani

Arseeni

HAITAN ILMENEMINEN

Alhainen - putkiston ja laitteiden syöpyminen

Korkea - vaahtoaminen ja ‘liukkaus”

Ruskea • harmaa . sinivihreä

Harmaa tai ruskea väri

Alhainen - putldston ja laitteiden syöpyminen

Korkea - saostuminen lämminvesijärjestelmässä

Keltainen tai ruskea väri . sakat

Harmaa väri mustia sakkoja

Sinivihreät kerrostumat saniteettikalusteissa “vihreät hiukset”

Maitomainen sameus

Keltainen tai ruskea väri • maamainen haju

Putkiston ja laitteiden syöpyminen • suolaisuus

Haju

Ripuli oksentelu

Ei välttämättä ilmene millään tavalla voi liittyä ripulia, oksentelua

Ei ilmene aistinvaraisesti voi aiheuttaa syöpää

Ei ilmene aistinvaraisesti voi aiheuttaa munuaisvaurioita ja syöpää

Ei ilmene aistinvaraisesti voi aiheuttaa verenpainetautia

0 Ymparistöopas 9

ANALYSOITAVA SUURE

pH

Ei ilmene aistinvaraisesli imeväisikäisten methemoglobinemia

Ei ilmene aistinvaraisesti osoittaa bakteeritoimintaa

Ei ilmene aistinvaraisesti hampaiden laikkukiiheisyys . luuston murtumaherkkyys

HAITAN AIHEUTTAJA KORJAUSTOIMIA

Maaperän happamuus Alkalointi tai kalkkikivisepelikerros kaivon pohjalle

Pesuaineet Kaivon kunnostus tai uusi kaivon paikka

Rauta • humus mangaani kupari Alkalointi ja/tai suodatus

Sinkki • rauta ilmakupiat kiintoaine Alkalointi ja/tai suodatus

Maaperän happamuus Alkalointi

KalkId Neutralointi

Maaperasta Iiuennut rauta Hapetus alkalointi ja suodatus

Maaperästä liuennut mangaani Hapetus . alkalointi ja suodatus

Kupariputkista Iluennut kupari Alkalointi ja suodatus tai putkiston vaihto

Gaivanoitujen putlden syöpyminen Alkalointi ja suodatus tai putkiston vaihto

Humus pintavedet Kaivon kunnostus tai uusi kaivon paikka

Meren läheisyys . tiesuolaus . jätevesien vaikutus Uusi kaivon paikka

jätevesien vaikutus . vanhaa merenpohjaa Kaivon kunnostus tai uusi kaivon paikka

Lannortus jätevesien tai jätteiden vaikutus Kaivon kunnostus tai uusi kaivon paikka

Lannoitus . jätevesien tai jätteiden vaikutus Kaivon kunnostus tai uusi kaivon paikka

Maa-tai kallioperän luohdit Muuta vettä juomavedeksi

Jätevesien vaikutus Kaivon kunnostus desinfiointi tai uusi kaivon paikka

Pintavesien vaikutus Kaivon kunnostus desinfiointi

Kallioperän uraani Ilmastus • aktiivihiilisuodatus tai vedenhankint.a muualta

Kallioperän uraani Muuta vettä juotavaksi

Kallioperän arseeni Kallis kemiallinen käsittely tai muuta vettä juotavaksi

Ympäristöopas 9 0

Huvailulehtijulkaisija julkaisuaika

Suomen ympäristökeskus Syyskuu 1996

Tekija(t) Tuomo Hatva, Toivo Lapinlampi, Juhani Gustafsson, Leena Hiisvirta,Jouko Liimatainen, Laina Salonen, Erkki Santala & Harri Seppänen

julkaisun nimi

Kaivo-opas

julkaisun osat!muut saman projektintuottamat julkaisutTiivistelmä

Kaivo-opas on laadittu erityisesti uuden kaivon rakentamista tai vanhan kunnostamista suunnitteleville. Oppaaseen on koottu tiivistettyä tietoa pohjavedenesiintymisestä maa- ja kallioperässä, pohjaveden laadusta ja sitä heikentävistätekijöistä sekä kaivon paikan valinnasta. Tavallisen rengaskaivon rakentaminen onkuvattu yksityiskohtaisesti piirroksilla havainnollistettuna. Piirroksia on myösporakaivosta ja eräistä muista kaivotyypeistä. Oppaassa selostetaan lisäksi vanhankaivon kunnostus- ja huoltotoimenpiteet. Liitteissä on esitetty yksityisten kaivojentalousveden laatuvaatimukset ja -suositukset, yleisimmät veden laatuhaitat janiiden poistamismahdollisuudet.

Asiasanat .

Kaivot, juomavesi, kaivovesi, pohjavess, rakentaminen, veden laatu,haja-asutus, radioaktiivisuus

julkaisusarjan nimija numero Ympäristöopas 9

julkaisun teema

Rakentaminen

Prajektihankkeen nimi . .

ja prajektinumera Vesihuollon ohjeet ja valsstus, projektsno XC 223

Rahaittaja!taimeksiantaja Suomen ympäristökeskus

Projektiryhmäänkuuluvat organisaatiot

ISSN ISBN1238-8602 952-11-0066-4

Sivuja Painos Kieli

40 6 000 kpl Suomi

L.uattamuksellisuus Hinta

Julkinen 38mk

julkaisun myynti! Suomen ympäristökeskus, asiakaspalvelu puh. (09) 4030 0100, fax (09) 4030 0190jakaja Oy Edita Ab, julkaisumyynti puh. (09) 566 0266, fax (09) 566 0380

julkaisun kustantaja Suomen ympäristökeskus, sosiaah- ja terveysministeriö,Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto, Suomen Kuntaliitto, Säteilyturvakeskus

Painopaikka ja -aikaOy kuta Ab, Helsinki 1996

Muut tiedotOppaasta on tekeillä myös ruotsinkielinen laitos

0 Ympäristöopas 9

PresentationsbladUtgivore Dotum

Finlands miljöcentral September 1996Författore Tuomo Hatva, Toivo Lapinlampi, Juhani Gustafsson, Leena Hiisvirta,

Jouko Liimatairien, Laina Salonen, Erkki Santala & Harri SeppänenPublikationens nomn

Brunnsguide

Publikotioners delarlandro publikotionerinom sommo projektSommondrag .

Brunnsguiden har gjorts sarskilt med tanke pa dem som planerar att bygga en nybrunn eller restaurera en gammal. 1 guiden har man samlat information omgrundvattenförekomst i mark och i berggrund, grundvattnets kvalitet och faktorersom försämrar kvaliteten samt valet av brunnsplatsens geografiska läge. Byggande avvanliga brunnar med cementringar finns detaljerat beskrivet och detta har illustreratsmed bilder. Det finns också bilder av borrbrunnar och några övriga bruxmstyper.1 guiden finns dessutom beskrivet restaurerrngs- och underhållsåtgerder för gamlabrunnar. 1 bilagorna finns förevisat kvalitetskrav och rekommedationer förhushållsvatten från privata brunnar, de vanhigaste kvalitativa bristerna i vattnet samtåtgerder för att avhjälpa dem.

Nycke/ord Brunnar, dricksvatten, hushållsvaten, grundvatten, brunnsvatten vattenkvalitet,spridd bebyggelse, byggande,_radioaktivitet

Publikotionsserie ochnummer Miljöhandledning 9 -

Publikationens ternoByggande

Projekttets nomnoch nummer Handledningar och information om vattenförsörjning, projektnr. XC 223

Finansiöriuppdrogsgivore Finlands miljöcentral

Organisationer1 projektgruppen

ISSN ISBN

1238-8602 952-11-0066-4

Sidontol Upplag Språk40 6000 st. FinskaOffentlighet oh ondra vilkor Pris

Offentlig 38 mkBestaliningari Finlands miljöcentral, kundservice tel. 09-4030 0100, fax 09-4030 0190d,stribut:on

Edita Ab, publikationsförsäljning tel. 09-566 0266, fax 09-566 0380Forlaggore Finlands miljöcentral, social- ja hälsovårdsministeriet, Förbundet för Vattenskydds

föreningarnas i Finland, Finlands Kommunförbund, StråltsäkerhetscentralenTryckeriltryckningsort och -år Oy Edita Ab, Helsingfors 1996

Ovrigo uppgifterHandledningen skall publiceras också på svenska

Ympäristöopas 9 0

Documentation paePublisher Date

Finnish Environment lnstitute September 1996

Authar(s) Tuomo Hatva, Toivo Lapinlampi, Juhani Gustafsson, Leena Hiisvirta,Jouko Liimatainen, Laina Salonen, Erkki Santala & Harri Seppänen

TitIe afpublicatian

Well Guide

Parts ofpublicationlother prajectpublicatiansAbstract

There is a constant need for information and practical advice among those utilizingprivate wells for their drinking water supply. The most common method forgroundwater withdrawal in Finland is to construct a shallow dug well using prefabricated concrete rings. Also drilled bedrock wells are widely used.

In this publication, information on the occurence and quality of groundwaterin the soil layers and in the bedrock is presented, together with guidance on howto select the well location. Instructions with detailed illustrations are given especiallyon the construction of dug wells. In addition, the publication includes guidance onthe maintenance and rehabilitation of old wells. In the annexes, information is alsogiven on the quality requirements and recommendations for private wells and onsuitable water treatment methods.

KeywardsWells, drinking water, welI water, groundwater, building, water quality,rural water supply, radio activity

Publicatian series andnumber Environment Guide 9

Theme afpublicatianBuilding

Praject name andnumber, if any Information and Guidelines on Water Supply and Sanitation, projectno. XC 223

FinancierlCammissianer Finnish Environment Institute

Praject arganizatian

ISSN ISBN

1238-8602 95241-0066-4

Na. afpages Na. afcapies Language

40 6000 Finnish

Restrictians Price

Public 38 mk

For sale ati Finnish Environment Institute, customer service tel. +3589 4030 0100, fax +3589 4030 0190d,stnbutar

Edita Ltd. tel. +3589 566 0266, fax +3589 566 0380Financier af publicatian Finnish Enviranment Institute, Ministry af Sacial Affairs and Health, The Finnish Federatian af Water

Pratectian, The Association af Finnish Lacal Autharities, Finnish Centre far Radiatian and Nuclear Safety

Printing place and yearEdita Ltd., Helsinki 1996

Other infarmatianThis guide will be published also in swedish

0

7

Kaivo—opas

Tämä käytännönläheinen opaskirja neuvoo uuden kaivon rakentajaa ja vanhan

kaivon kunnostajaa. Oppaassa on tietoa pohjavesien esiintymisestä, laadusta,

kaivon paikan valinnasta sekä kaivoveden laatuhaittojen poistamis

mahdollisuuksista. Erilaiset kaivotyypit esitellään havainnollisin piirroksin.

Rengaskaivon rakentaminen kuvataan vaiheittain. Lisäksi oppaassa on luettelo

kaivoveden laatuvaatimuksista ja laatuhaittojen korjaustoimenpiteistä.

Oppaan ovat laatineet yhteistyössä:

Sosiaali- ja terveysministeriö

Suomen Kuntaliitto

Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto

Säteilyturvakeskus

Suomen ympäristökeskus

Ympäristöopas

ISBN 952-11-0066-4

ISSN 1238-8602

Myynti:

Oy Edita Ab, julkaisumyynti

puh. (09) 566 0266, fax (09) 566 0380

Suomen ympäristökeskus, asiakaspalvelu,

puh. (09) 4030 0100, fax (09) 4030 0190

“E!’ E D 1 T R Ali Mli IiIUIillH MM9 789521 100666

O 0 0 O 0 0 0 0 0 0 0 0 O O 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

SUOMENYMPÄRISTÖKESKUS PL 140,00251 HELSINKI 1000