-
DIALOGI YKSILÖSTÄ JA YHTEISÖSTÄ • OPETTAJAN AINEISTO78
Rajallinen vai rajatonmaailma?Ota kantaa!
Huonoimmissa talousohjelmissa otetaan huomioon vaintalous.
Tämäkin lausahdus on peräisin Samuli Parosenaforismikokoelmasta
Maailma on sana. Tavallaan juuritästä kriitikot ovat syyttäneet
suuria talousjärjestöjä (WTO,IMF jne.): ne pitävät talouden
tehokkuuden mittarina ta-loutta itseään. Osa ekonomisteista onkin
sitä mieltä, ettätalouden indikaattorit osoittavat parhaiten
talouden kas-vusta. Talouden tehostuessa ja kansantuotteen
kasvaes-sa yleinen hyvinvointi lisääntyy. Kansantuotteen kasvus-ta
tihkuu jotain myös alimman tulosentiilin väestölle.
Vasta-argumentti on, että vasta seurattaessa taloudenvaikutuksia
suhteessa sosiaaliseen, poliittiseen, kulttuu-riseen ja ekologiseen
todellisuuteen tiedetään, toteuttaa-ko talous tehokkaasti
toivottuja päämääriä vai ei. Muunmuassa kestävän kehityksen mukaan
talouden toiminta-kykyä on arvioitava talouden ulkopuolisilla
mittareilla. Ta-loutta ei esimerkiksi voi pitää tehokkaana, jos se
käyttääluonnonresursseja tuhlailevasti. Toivottava ei olisi
myös-kään sellainen talous, joka tuottavuuden ohella kasvat-taa
elintasokuilua ihmisten ja maiden välille. On myösmuistutettu
siitä, ettei ole selvää, mitä kaikkea otetaanhuomioon taloudesta
puhuttaessa: aivan tavallisesti epä-virallinen rahatalous sekä
kaikki ilman rahaa tehtävätvaihdot ja työ jäävät talousmittareiden
ulkopuolelle. Mo-nissa niin sanotuissa kehitysmaissa suurin osa
taloudel-lisesta toiminnasta on virallisen
bruttokansantuotteenulottumattomissa.
Rahalla ei ole isänmaata, mutta sen äidinkieli on eng-lanti.
Suomessakin on noussut pieniä kansanliikkeitäpuolustamaan
symboliarvoltaan tärkeinä pidettyjä suo-malaisia tuotteita (Turun
sinappia, Koskenkorvaa, Valionpingviinejä), kun niiden
valmistajille on ilmaantunut ulko-mainen ostaja. Mistä huoli
kertoo, ja mihin se perustuu?Yleensä on vastustettu esimerkiksi
määräysvallan siirty-mistä ulkomaille ja pelätty kyseisten
tuotemerkkien lopet-tamista. Taustalla lienee myös ajatus, että
toisessamaassa sijaitsevassa pääkonttorissa ei ymmärretä
pai-kallisia perinteitä ja arvoja. Mutta mitä oikeastaan halu-taan
puolustaa, kun puolustetaan kansallisia symbolei-ta? Kiinnostavaa
on kaupallisten tuotemerkkien kohoami-nen kansallisiksi symboleiksi
saunan ja sisun rinnalle.
Yritysten tilannetta kuvastaa, ettei esimerkiksi
Nokianmaailmanlaajuinen menestys liity mitenkään suomalai-seen
kulttuuriin: yli 95 prosenttia myynnistä ja yli puolethenkilöstöstä
ja omistuksesta on ulkomailla, yrityskiele-nä on englanti, eivätkä
Nokian tuotteet yhdisty mieliku-viin suomalaisuudesta.
(Suunnittelun lähtökohtana onpäinvastoin välttää paikallisesti
rajautuneita mielikuvia,
jotka haittaisivat markkinointia). Harva Nokian
tuotteitakäyttävä tietää, mikä on yrityksen kotimaa. Mitä väliä
siisTurun sinapillakaan on?
Toinen ja perinteikkäämpi esimerkki talouden ja kan-sallisen
kulttuurin sidoksesta on ollut kansallisissa raha-yksiköissä. Oma
valuutta kuului pitkään itsenäisyydenmerkkeihin. Kaikille
siirtyminen euroon ei sopinutkaan, jamm. britit pitivät puntansa ja
ruotsalaiset kruununsa.Valuuttaankin liitetään perinne- ja
tunnearvoja. Taskustavoi kaivaa euroseteleitä ja tutkailla,
millaista symboliik-kaa niihin on haluttu ikuistaa.
Yksi talouden globaalistumisen tuoma piirre on
eng-lanninkielisyys. Kyse ei ole vain kaupallisesta viihde-
jamediakulttuurista tai tietokoneista ja Internetistä,
joidenhallitseva kieli englanti on. Esimerkiksi yhä uudet
ammat-tinimikkeet vaihtuvat englanninkielisiksi. Omistussuhtei-den
ja ulkomaisen kaupan vuoksi yhä useammat työteh-tävät edellyttävät
englannin käyttöä. Kielellinen muutoskoskettaakin tuotemerkkejä ja
valuuttoja paljon syvempiäkulttuurisia kerrostumia.
On sanottu, että ”välttävästä englannista” on tullut ai-noa
maailmankieli. Opiskelijoiden keskuudesta voi ottaatilaston
kielivalinnoista. Liittyminen Euroopan unioniin eiole vaikuttanut
englannin ylivoimaiseen asemaan ensim-mäisenä vieraana kielenä.
Pitäisikö asiasta huolestua? Vaionko vain hyvä, että jokin kieli
yhdistää yli kulttuurirajojen?
Länsimaiden syrjäytyneetkin voivat liian paksusti
ka-pinoidakseen. Pitkään eriarvoisuudesta puhuttiin
lähinnätarkastellen yksilöitä saman yhteiskunnan puitteissa.
Onkuitenkin selvää, että suurimmat eriarvoisuuteen
liittyvätongelmat vallitsevat maiden ja maanosien välillä. Yksilöei
voi valita syntyperäänsä, joten köyhässä maassa, rau-hattomissa
oloissa, toistuvien luonnonkatastrofien alueil-la ja heikon
demokratian valtiossa kasvavalla ihmisellävoi olla hyvin vähän tai
ei lainkaan mahdollisuuksia vai-kuttaa omaan hyvinvointiinsa.
Tilanne on toinen kuin län-simaissa, joissa vallitsee ainakin
periaatteellinen mahdol-lisuuksien tasavertaisuus ja poliittinen
demokratia. Tie-tenkin periaatteelliset mahdollisuudetkin ovat
joskus vainnäennäisiä.
Passivoiko länsimaiden syrjäytyneitä elintaso vai ehkäsittenkin
epäusko omiin mahdollisuuksiin toimia? Joskyse on elintasosta, voi
jatkaa kysymällä, kuinka paljonsyrjäytyneet voisivat kurjistua,
ennen kuin kapinoita syt-tyisi. Synnyttäisikö suurempi
kurjistuminen yhteiskunnal-lista liikehdintää? Näin on ainakin
näyttänyt käyvän histo-riassa joinain aikoina. Voisiko
yhteiskunnallisia muutok-sia seurata siitä, että ihmiset
kapinoisivat avoimesti jär-jestelmää vastaan – vai johtaisiko se
vain lakien koventa-miseen ja poliisien lisäämiseen? Globaalisti
tärkein eettis-poliittinen kysymys on kuitenkin se, ovatko ihmiset
valmii-ta protestoimaan ja toimimaan myös toisten ihmisten
hy-vinvoinnin vuoksi.
Nisäkkäiden tappaminen ravinnoksi on eettisesti ar-veluttavampaa
kuin kalojen tai äyriäisten. Kasvissyöjis-
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4478
-
79RAJALLINEN VAI RAJATON MAAILMA? 79
tä osa on vegaaneja, jotka eivät käytä mitään eläinkun-nan
tuotteita. Osa hyväksyy eettisesti kohennetun hyöty-eläinten
kasvatuksen (esim. luomumaidon, -voin ja ka-nanmunat) vaikka
torjuukin lihansyönnin. Monet ovat va-likoivia lihansyöjiä, jotka
eivät syö nisäkkäitä ja lintujamutta hyväksyvät vaikkapa kalat ja
äyriäiset. Näkemyserottelee eläimet mm. hermoston ja tuntoisuuden,
älyk-kyyden tai ruuantuotannon ekologisten vaikutusten
perus-teella. Ekologisesti ajatteleva voi torjua vaikkapa
kalan-kasvatuksen tai kaukaa rahtina tuotavan kalan muttahyväksyä
paikallisen kalastuksen. Myös lihansyöjä voirajoittua vain
luomukarjaan tai riistaan ekologisista syis-tä. On siis monia
eettisiä, poliittisia, terveydellisiä ja eko-logisia kriteereitä,
joiden varassa harkintaa tehdään, jajokainen piirtää rajansa
jollain tavalla.
Joka tapauksessa valintojen perusteena on yhä useam-min eettinen
harkinta: ruuasta on tullut uusi arvokeskus-telun areena.
Arvolajeja ovat mm. ekologiset arvot, elä-män mahdollinen
itseisarvo, kärsimyksen ehkäisemisel-le ja tuntevien olentojen
hyvinvoinnille annettu arvo (esim.utilitarismi), terveysarvot,
ruokaperinteisiin liittyvät kult-tuuriarvot jne. Toisinaan arvoista
seuraa myös sosiaali-sia törmäyksiä esimerkiksi nuorten ja
aikuisten välillä.Kun eettiset kysymykset tulevat hyvin lähelle
arkea ja va-kiintuneita elämäntapoja kritisoidaan, se myös
närkästyt-tää monia. Toisaalta ruokakeskustelu on jo kauan ja
va-kiintuneesti nivoutunut etiikkaan terveysarvojen
kautta(ravintoympyrä jne.) sekä monien uskontojen opeissa.Muutamat
utilitaristiset eetikot ovat esittäneet, että ruu-an ajattelu
terveysarvojen kautta on pohjimmiltaan egois-mia (perustumista
omaan etuun) mutta eläinten oikeuk-sien tai ekologisten arvojen
kautta utilitarismia (kokonais-hyvään perustumista).
Koskematon luonnonmaisema on arvokkaampi kuinkaupunkimaisema.
Ympäristöestetiikka tutkii luonnolli-sen ja rakennetun ympäristön
maisema-arvoja. Onko mai-semaa ilman näkijää? Entä onko arvokkuus
silloin kiinnitarkastelijan näkökulmasta vai onko olemassa yleisiä
kri-teereitä, joiden kautta kauneusarvoja arvioidaan?
Jokatapauksessa myös subjektiivisista elämyksistä
voidaankeskustella ja väitellä, esittää perusteita puolesta ja
vas-taan. Onko jokin tuntemus toista perustellumpi ja paina-vampi
arvoltaan?
Ehkei väite viittaakaan esteettisiin arvoihin vaan muu-hun
luonnontilaisen ja rakennetun ympäristön vertailuun.Onko
luonnontila joidenkin arvojen valossa rakennettuaarvokkaampi?
Suomessa on mm. laki ympäristövaikutus-ten arvioinnista (YVA), joka
vaatii selvittämään luonnollekoituvat seuraukset ennen suurten
rakennushankkeidentoteuttamista (kuten moottoritien rakentaminen).
Kysy-myksen kautta voi motivoida pohdinnan siitä, kuinkamonella eri
tavalla nykyihmiset arvottavat luontoa ja senkäyttöä. Herää myös
kysymys, onko (enää) olemassa kos-kematonta luontoa vai ulottuuko
ihmisen toiminnan vaiku-tus kaikkialle.
Oppikirjassa mainittu Kasvun rajat -raportti herättiaikanaan
maailmanlaajuista huomiota, ja Roomanklubi vakiintui
instituutioksi. Klubiin kuuluu nykyisinsata jäsentä 30 eri maasta.
Suomea klubissa edustavatTulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja
MarkkuWilenius sekä myös tulevaisuudentutkijana tunnetuksitullut
professori Pentti Malaska. Presidentti MaunoKoivisto on klubin
kunniajäsen. Vuoden 2004 loka-kuussa klubi kokoontui ensimmäisen
kerran Suomes-sa teemalla ”Limits to Ignorance: The Challenge
ofInformed Humanity”. Klubin Suomen yhdistyksenkotisivut ovat
osoitteessa www.roomanklubi.fi ja kan-sainväliset pääsivut
osoitteessa www.clubofrome.org.
Tulevaisuudentutkimus on nuorimpia tieteenaloja.Monitieteisenä
alana se soveltuu erinomaisesti katso-musopetuksen käyttöön, sillä
ihmisen ja yhteiskunnantoiminnassa aina projisoidutaan
katsomuksellisesti tu-levaisuuteen. Varhaiskristillisistä
milleniaalisista odo-tuksista aivan arkisiin laskelmiin valtion tai
yritystenbudjeteissa ihminen on ollut jatkuvasti tulevaa enna-koiva
olento. Tulevaisuudentutkimuksen yhteys esi-merkiksi
utopiapohdintoihin on ilmeinen. Aineistona(nro 67) on tieteenalalle
perusteita luoneen WendellBellin näkemys siitä, millaisten
indikaattorien avullatulevaisuuden mahdollisia ja todennäköisiä
kehitys-kulkuja voidaan yrittää kartoittaa eli miten
tulevaisuu-desta saadaan mahdollista tietoa.
Tulevaisuudentutkimusta käsitteleviä resurssejaovat
esimerkiksi:– Tulevaisuuden tutkimuskeskus: www.tukkk.fi/tutu/
(ks. linkkejä)– Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia:
www.tukkk.fi/tutu/tva/– kirjallisuusluettelo sekä hyvä johdanto
tulevaisuu-
dentutkimuksen menetelmiin Opetushallituksensivuilla: www.oph.fi
(→ Kehittämishankkeet → En-nakointi → Ennakoinnin tietopalvelu
ENSTI →Ennakoinnin välineet ja menetelmät).
Tulevaisuusskenaarioiden käyttöä esitellään mainituil-la
sivuilla monipuolisesti. Niiden ideaa kuvataan mm.seuraavasti: ” –
– skenaariot ovat uskottavantuntuisia,osuvia, vaihtoehtoisia
kertomuksia, jotka koskevat pi-kemminkin strategista ajattelua ja
erityisesti ajattelunlaatua kuin strategista suunnittelua...
Skenaariot pyr-kivät laajentamaan näkemystä rajoittuneiden
ajattelu-tapojemme ja -malliemme ohi ottamalla huomioonsen, että
erilaisten mahdollisten tulevaisuuksien toteu-tuminen on
riippuvainen hyvin laajoista joukoista ih-misiä ja että heidän
maailmankuvansa poikkeavatomastamme.”
”Skenaariot ovat vaihtoehtoisten tulevaisuudenkä-sitysten
tyypiteltyjä kuvauksia, jotka on luotu käsite-kartoista tai
malleista. Nämä käsitekartat ja mallit hei-jastavat erilaisia
näkökulmia menneisyyden, nykyhet-
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4479
-
DIALOGI YKSILÖSTÄ JA YHTEISÖSTÄ • OPETTAJAN AINEISTO80
ken ja tulevaisuuden kehityskulkuihin. Parhaimmil-laan
skenaarioiden tulisi olla sisällöllisesti johdonmu-kaisia,
uskottavia ja tunnistettavia kertomuksia, jotkatutkivat
tulevaisuuteen johtavia polkuja... Siten ainoamerkityksellinen
kysymys, johon skenaariot voivatvastata, ei ole se, tapahtuuko
jokin asia tulevaisuudes-sa vaan se, mitä me voisimme tehdä, jos se
tapahtuu.”
Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä on monen-laisia.
Skenaarioiden rakentaminen on vain yksi niis-tä, joskin hyvin
suosittu. Tieteenala on kehittänyt usei-ta metodeja skenaarioiden
rakentamiseen, mutta poh-jimmiltaan skenaario on yksinkertaisesti
mahdollistentapahtumien horisontti: kuvaus jostakin mahdollises-ta
tulevaisuuden tilanteesta sekä prosesseista, joidenkautta tästä
voidaan päätyä sinne. Tässä mielessä ske-naarioiden rakentaminen on
versio utopioiden ja dys-topioiden hahmottelusta. Parhaassa
tapauksessa se onkeino viedä eteenpäin konkreettisia utopioita,
joidentoteuttamisen edellytykset voidaan analysoida vallitse-vasta
tilanteesta käsin.
Skenaarioajattelua voi hyödyntää opetuksessa monin ta-voin. Yksi
vaihtoehto on antaa itsenäisen tai ryhmätyönaiheeksi jonkin
skenaarion hahmotteleminen. Se voi ollahyvin yleinen (maailma/Suomi
vuonna 2050/2100 jne.),tiettyyn aihepiiriin kohdennettu
(sodankäynnin luonne /uskontojen tila ja merkitys /
kansallisvaltioiden tilannevuonna X jne.) tai tarkkaan rajattu
(esim. millaista on elä-mä opiskelijoiden omalla asuinalueella
vuonna X). Tunti-keskustelun kannalta voi olla hedelmällistä antaa
kaikil-le sama skenaarioaihe, jotta tuloksia voidaan
vertailla.Skenaarioiden rakentelun pohjaksi voi antaa Bellin
luet-telon tutkimuksen lähtökohdista tai edellyttää
lisätiedonetsimistä. Tietopohjaa skenaarioille saa tietysti
mistätahansa: muista oppikirjoista, mediasta,
tietokirjoista,Internetistä.
Toinen vaihtoehto on etsiä valmiita skenaariokuvauk-sia
opiskelijoiden tutustuttavaksi. Kullekin ryhmälle voi-daan antaa
yksi sellainen ja tehtäväksi sen esittely ja us-kottavuuden
arviointi muulle luokalle pidettävässä esitel-mässä. Esimerkiksi
World Future Societyn nettisivulla onpienimuotoisemmin
tarkasteltavaksi kiinnostavia poimin-toja tuoreista tulevaisuuden
kehityssuunnista esitetyistätrendeistä, ennusteista ja
ehdotuksista: www.wfs.org(etusivu → Future Survey Picks).
Globalisaatio (s. 139–143)
Globaali kokemus ja kulttuurien kohtalo(s. 141–143)
Sosiologi Ulrich Beckin näkemyksistä voi lukea enem-män
perusteellisesta teoksesta Mitä on globalisaatio?Beckin
sosiologista teoriaa myöhäismodernista yhteis-kunnasta käsittelevät
myös kirja Riskiyhteiskunnanvastamyrkyt ja yhdessä Giddensin ja
Lashin kanssakirjoitettu Nykyajan jäljillä. Globalisaation
teemastalähteitä ovat esimerkiksi Väyrysen Globalisaatiokritiikkija
kansalaisliikkeet (Väyryseltä on ilmestynyt myös kak-si muuta
globalisaatioaiheista kirjaa) sekä Patomäen jaTeivaisen Globaali
demokratia. Globalisaation histo-riasta on kirjoitettu paljon.
Tuoreen näkökulman ai-heeseen tarjoaa Meiksins Woodin Pääoman
imperiu-mi, jossa tarkastellaan myös teoreetikoiden ja filosofi-en
panosta globaalin taloushistorian kehityksessä. Da-vid Heldin ja
Anthony McGrew’n Globalisaatio onhyvä ajankohtainen katsaus ilmiön
eri puoliin. Vielätiiviimpi esitys on tutkija Jussi Raumolinin
artikkeli”Mitä globalisaatio on?”:
www.ykliitto.fi/maapyora/raumolin.htm.
Vuosituhannen vaihde tuotti suorastaan boominkirjoja, joissa
yritettiin antaa kokonaiskuva uudestamaailmanjärjestyksestä.
Suurimpaan osaan tästä kir-jallisuudesta voi suhtautua
varauksellisesti. Monissakirjoissa on myös poliittinen päämäärä,
kuten Hun-tingtonin kirjassa Kulttuurien kamppailu ja uusi
maail-manjärjestys. Huntingtonin perusväitteet sivilisaatioi-den
törmäyksestä on tarkemmissa empiirisissä kat-sauksissa osoitettu
epämääräiseksi populaaritieteeksi,mutta kirjalla on ollut
vaikutusvaltaa. Teoksen heik-kouksia käy läpi esim. Anssi Kullberg
Historiallisenyhdistyksen nettijulkaisussa www.ennenjanyt.net/(→
Historiallisia arvosteluja, kirja-arviot 2004).
Globalisaatiota tai maailman tilaa kartoittavia net-tisivuja
ovat esim.– Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston
global.finland
-sivut: global.finland.fi/. Sivuilta löytyy mm. hyö-dyllinen
kouluille suunnattu osio (etusivulta linkkiOikopolut, kouluille).
Osiosta kannattaa kokeillaerityisesti Keskellä konfliktia
-kokonaisuutta, jossaon laajasti tietoa maailman konfliktialueilta
sekäyleisiä informaatio-osioita (ks. esim. globalisaatio-osio,
jossa on ilmiön historiaa ja esittely Tobinin ve-rosta, joka
mainitaan oppikirjassakin).
– Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen kattava sivus-to:
www.kepa.fi.
Hyödyllisiä kansalaisjärjestöjen sivuja ovat esimerkiksi–
www.oneworld.net sekä sen suomenkielinen sivus-
to maailma.net (ks. esim. Kansainvälisyyskasvatus→
Tietopaketit)
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4480
-
81RAJALLINEN VAI RAJATON MAAILMA? 81
– Suomen YK-liitto: www.ykliitto.fi– Institute for Global
Communications:
www.igc.apc.org.
Kulttuurien moninaisuus ja niiden elinvoimaisuudensäilyminen on
erityinen globalisaatioon kuuluva kysy-mys, jota ei aina muisteta
tarkastella taloudellisten japoliittisten teemojen saadessa
päähuomion. Katso-musopetuksessa se on erityisen tärkeä, koska
kulttuu-rit ja kulttuurien kohtaaminen ovat monin tavoin ope-tuksen
ydinaluetta. Kulttuurinen rikkaus tukee katso-muksellista
rikkautta, mutta erot pakottavat myös ky-symään, mitä yhteistä
kosketuspintaa kulttuureilla jakatsomuksilla on yhteiselon
perustaksi esim. etiikassaja yhteiskuntakäsityksissä.–
Kulttuuriperinnön merkitystä maailmanlaajuisesti
pyrkii edistämään YK:n alajärjestö Unesco:portal.unesco.org/ (→
Culture). Sivujen kautta löy-tyy mm. Unescon julistus ”Universal
Declaration ofCultural Diversity”.
– YK:n kehitysjärjestö UNDP on puolestaan julkais-sut
vuosiraporttinaan 2004 kulttuurista vapauttatarkastelevan
katsauksen Cultural Liberty inToday’s Diverse World: hdr.undp.org/
(→ HumanDevelopment Report 2004).
– Raportin yhteenveto löytyy suomeksi osoitteestawww.fi.undp.dk
(→ Human Development Report2004).
Mainittu raportti käy läpi ongelmia ja haasteita. Sekäsittelee
myös poliittisen vallan (valtioiden) ja kult-tuurisen moninaisuuden
suhdetta, kulttuurien suhteitasekä valtioiden sisällä että niiden
välillä ja kulttuurien,talouden ja kehityksen globaaleja
kytkentöjä. Rapor-tissa kumotaan ”5 myyttiä”, joilla on vastustettu
mo-nikulttuurisuutta, ja esitellään avaimia kestävällä taval-la
monikulttuurisen yhteiskunnan rakentamiseen.Näistä näkemyksistä on
koottu tiivistelmä aineistoon(nro 68). Monikulttuurisuuden
vastaisia viittä myyttiäraportti kritisoi seuraavasti:1)
Monikulttuurisuus ei heikennä kansalaisten sitou-
tumista valtioon ja yhteisten asioiden hoitamiseen.Ihmisillä on
joka tapauksessa monitahoinen identi-teetti, jonka osia ovat mm.
tietyn valtion kansalaisuusja kuuluminen johonkin etniseen tai
kulttuuriryh-mään. Näiden ei tarvitse olla keskinäisessä
ristiriidas-sa. Monikulttuurisuuden hyväksyminen (vastakoh-tana
nationalismille ja yhtenäiskulttuurin myytille)päinvastoin
helpottaa niiden yhteensovittamista.
2) Monikulttuurisuus ei heikennä rauhaa ja turvallisuut-ta eikä
synnytä lisää konflikteja kulttuuriryhmienvälillä.
Identiteettipolitiikka on tietysti tullut osaksikonflikteja, ja
kulttuurista identiteettiä käytetäänpoliittisessa retoriikassa
vihamielisyyden lietson-nassa. Kuitenkin vain hyvin harvoin
konfliktien
syynä ovat arvo- ja kulttuurierot, sillä
taloudelliset,alueelliset ja yhteiskunnalliset syyt ovat
tavallisem-pia. Monikulttuurisuuden hyväksyminen on päin-vastoin
omiaan ehkäisemään kulttuurista funda-mentalismia, joka lietsoo
kulttuurikonflikteja.
3) Monikulttuurisuus ei tarkoita sen hyväksymistä,että
kulttuuriset perinteet pyhitetään ihmisoikeuk-sia tai demokratiaa
tärkeämmiksi tai ne nostetaanesteeksi ihmisten (esim. miesten ja
naisten) tasaver-taiselle asemalle yhteiskunnassa. Kulttuuriset
perin-teet eivät ole muuttumattomia, vaan ne ovat jat-kuvassa
liikkeessä. Perinteiden muuttumattomuus eiole itseisarvo.
Monikulttuurisuus tuo näkyville kult-tuurien arvostukset ja tekee
niistä yhteisiä moraalis-poliittisia keskustelunaiheita. Tätä
kautta moni-kulttuurisuus pyrkii antamaan ihmisille lisää va-pautta
ja liikkumavaraa.
4) Monikulttuurisuus ei hidasta demokratian, talou-den tai
hyvinvoinnin kehitystä yhtenäiskulttuuri-seen valtioon verrattuna.
On toki monia maita(esim. Afrikassa), joissa etniset ristiriidat
ovat po-liittisen muutoksen esteenä, mutta juuri sellaisiamaita ei
voi pitää monikulttuurisina, koska niissävallasta kamppailevat
etniset ryhmät eivät suo toi-silleen yhdenveroista asemaa
valtiossa. Monikult-tuurisuuden hyväksyminen on tällöin ratkaisu
eikäongelma.
5) Kulttuurien välillä ei ole pysyviä eroja niiden sisäi-sen
muutoskyvyn tai demokraattisuuden suhteen.Kaikissa
kulttuuriperinteissä on mahdollisuus sekärajoittuneeseen ja
autoritaariseen hallintoon ettäavautumiseen demokratialle ja
ihmisoikeuksien to-teuttamiselle. Ei ole olemassa kulttuurista
determi-nismiä, joka määräisi mihin suuntaan kulttuuripe-rinne
kehittyy. Ei myöskään ole mekanismia, jossakulttuuri ohjaisi
suoraan politiikan ja valtion kehi-tystä. Samat kulttuuriset ja
uskonnolliset perinteetovat elinvoimaisia mitä erilaisimmissa
poliittisissajärjestelmissä, joten suoraa yhteyttä kulttuurin
japolitiikan välillä ei ole. On monien
historiallistenyhteensattumien tuotetta, että demokratia on
vah-vempaa yhtäällä kuin toisaalla. Näiden yhteensattu-mien
vaikutukset voivat myös kääntyä. Jokainenkulttuuri on muuttunut
läpi historian, usein pientenja satunnaisten sysäyksien voimalla,
ja näin tapahtuumyös tulevaisuudessa. Kulttuurien suopeutta
demo-kratialle ja ihmisoikeuksille on mahdollista tukea.
– Kulttuurista diversiteettiä käsittelee laajasti Hollan-nin
valtion rahoittama mutta myös englanniksikäännetty sivusto
www.powerofculture.nl/uk/. Senkautta pääsee käsiksi osittain
verkossa julkaistuunUnescon raporttiin ”Our Creative Diversity”
kult-tuuridiversiteetistä ja -politiikasta (valitse linkitCultural
diversity → Our creative diversity).
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4481
-
DIALOGI YKSILÖSTÄ JA YHTEISÖSTÄ • OPETTAJAN AINEISTO82
– Kulttuuriperintöopetusta voidaan pitää
keskeisenäkatsomusopetuksen aihealueena. Sitä edistää Suo-men Tammi
-hanke, jonka Internet-osoite onwww.edu.fi/projektit/tammi/.
(Sivuilta löytyy ope-tusvihjeitä sekä tietoa hankkeen aikana
julkaistuistamateriaaleista kulttuuriperintöopetusta tukemaan.)
Kielet ovat elimellisessä yhteydessä kulttuurin perustaan,joten
kielten tilanne kuvaa hyvin erilaisten kulttuurien jaelämänmuotojen
kohtaloa. Unescon sivuilla esitetäänglobalisaatiosta ja kulttuurien
kohtaamisesta mm. seu-raavia tilastotietoja:– Maailmassa on n. 6
000 kieltä, joista monet ovat hyvin
pieniä: 96 prosenttia maailman väestöstä puhuu 4prosenttia
olemassa olevista kielistä.
– Puolta maailman kielistä uhkaa näin ollen katoaminen– 90
prosenttia maailman kielistä ei ole lainkaan läsnä
Internetissä.Opiskelijoille voi antaa tehtäväksi jonkin suomen
su-
kukielen tilanteen selvittämisen tai yhteisesti voidaan
ku-vitella tulevaisuutta, jossa suomen kieli on kadonnut.Mikä
maailmassa on muuttunut vai onko mikään? Muu-tamien filosofien
kuten Martin Heideggerin ja Ludwig Witt-gensteinin mukaan kieli
kantaa mukanaan kokonaista elä-mänmuotoa. Mitä opiskelijoiden
mielestä tarkoittaa hei-dän väitteensä, että kieli on kulttuurin
tai ajattelun ”koti”?
Oppikirjassa mainitun antropologi Sarmelan puheen-vuoro aiheesta
ilmestyi 1989 kirjana nimeltä Rakenne-muutos tulevaisuuteen.
Postlokaalinen kulttuuri ja Suo-mi. (Vielä kriittisempi on Sarmelan
Hiidenkivi-leh-dessä julkaistu esitelmä, jonka lyhyempi versio
löytyyInternetistä:
www.finnica.fi/seminaari/99/luennot/sarmela.htm.)
Postlokaalisella Sarmela tarkoittaa paljolti samaakuin
globaalilla, mutta hän arvottaa sen negatiivisesti.Paikallisuuden
jälkeinen aika on aikaa, jolloin kulttuu-riperinteet ja
elämänmuodot eivät enää ole aidosti si-doksissa mihinkään
lähtökohtaan. Niiltä katoaa perus-ta ja perustelu. Sarmelan
mielestä globaali, paikatonkulttuuri esim. viihdetuotannon ja
digitodellisuudenverkoissa ei ole kirjaimellisestikaan mistään
kotoisin.
Varsinaisessa työssään Sarmela on tullut tunnetuksisekä
suomalaisten perinteiden että Kaakkois-Aasiantiettyjen alueiden
tutkijana. Molemmissa paikoissahän katsoo tutkimustensa selvästi
osoittavan, että mo-dernisaatio ja sen jälkeinen globalisaatio ovat
heiken-täneet omaperäisten paikallisten kulttuurien elinvoi-maa.
Tällöin seurauksena ei ole rikas monikulttuuri-suus vaan
kulttuuriperinteiden heikkeneminen ja latistu-minen. Jotta voisi
olla monikulttuurisuutta, pitää senperustalla olla vahvojen
itsenäisten kulttuurien moneus,josta yhteiseen iloon voidaan
kulttuurisia vaikutteitaammentaa. Nykyhetken kohtalonkysymys on,
millä ta-valla tätä kulttuurista moninaisuutta voidaan tukea ja
edistää vastavoimana kaupalliselle
kulttuurituotannolle.Monikulttuurisuus on kuitenkin jännitteinen
käsi-
te, jota käytetään eri merkityksissä. (Ks. aineisto nro69, jossa
käsitettä on jäsennelty ao. perusteella.) Yh-täältä sillä
tarkoitetaan erilaisia etnisiä, kansallisia taikulttuurisia
perinteitä ylläpitävien ryhmien eloa sa-massa yhteiskunnassa. Tässä
merkityksessä voidaanpuhua esimerkiksi Suomen
monikulttuuristumisestamaahanmuuttajien lisääntyessä. Osin puhetapa
onharhaanjohtava, sillä omaksi kulttuuri- tai kieliryh-mäkseen
itsensä lukevat eivät ole Suomessa uusia tu-lokkaita: saamelaiset
ovat maan alkuperäiskansaa, jaromaneilla on hyvin pitkä historiansa
täällä, samointietysti ruotsin- ja venäjänkielisillä
vähemmistöillä.Suomalaisen kulttuurin historia ja mainitut
ryhmätusein unohdetaan puhuttaessa monikulttuurisuudestatuoreena
ilmiönä.
Monikulttuurisuuden toinen merkitys viittaa eri ih-misryhmien
sijasta kulttuuristen vaikutteiden moninais-tumiseen. Myös tämä
puhetapa johtaa usein harhaan,sillä helposti unohtuu, että
suomalainen kulttuuri onollut aina moninainen. Ei ole yhtä
alkuperäistä suoma-laista kulttuuria vaan sekoitus mitä
erilaisimpia kult-tuurisia vaikutteita – joista on kansallisvaltion
luomis-prosessissa keitetty kokoon uudenlainen soppa. Vastatuon
kerrostumisen jälkeen 1900-luvulla on vallinnutvaltakulttuurin
osalta jossain määrin yhtenäinen tilan-ne. Se on nyttemmin
murroksessa.
Nykyisistä kulttuurivaikutteista voimakkaimpia ei-vät suinkaan
ole vähemmistöinä elävien ryhmien Suo-meen tuomat
kulttuuriperinteet. Pikemmin voi väit-tää, että suomalainen
yhteiskunta on varsin tietämä-tön (ja välinpitämätön)
vähemmistöryhmien perin-teistä. Valtakulttuuriin kohdistuvista ja
sitä muuttavis-ta vaikutteista vahvimpia ovat sen sijaan
Eurooppaanja Yhdysvaltoihin suuntautuva (usein englanninkieli-nen)
tiede- ja sivistysvaihto, yleislänsimainen korkea-kulttuuri (taide,
kaunokirjallisuus, klassinen musiikkijne.) sekä ylikansallinen
kaupallinen kulttuurituotan-to, joka on paljolti
angloamerikkalaista.
Vaikutteiden yhdensuuntaisuuteen voi suhtautuakriittisesti myös
ilman Sarmelan pessimististä visiotakulttuurien kuolemasta. Asiaan
liittyy toinenkin piir-re, joka on kohtalokas globalisaation
aikakaudella:maailmankuvamme ja empatiakykymme kaventumi-nen.
Vähemmistöjen tai muuten eroteltujen ihmisryh-mien syrjintä
kaikkina aikoina on liittynyt näitä ryh-miä koskevaan
puutteelliseen, kärjistettyyn tai valheel-liseen informaatioon.
Yhtä vakavaa voi olla, ettei yk-sinkertaisesti ole mitään
kulttuurista kosketusta: tietytryhmät, yhteiskunnat, perinteet ja
kokonaiset maail-mankolkat pysyvät pimennossa. Media- ja
populaari-kulttuuri on viestintää, jossa meille välittyy kuvia
elä-mästä eri puolilla. Mitä läheisemmiksi koemme
tietytkulttuurivaikutteet, sitä läheisemmiksi tunnemme nii-
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4482
-
83RAJALLINEN VAI RAJATON MAAILMA? 83
den alkuperänä olevat yhteiskunnat ja koemme myösemotionaalista
läheisyyttä niissä eläviin ihmisiin.(Näin on riippumatta siitä,
tunnemmeko todella näitäyhteiskuntia realistisesti, vai ovatko
mediakulttuurissavälittyvät mielikuvat fiktiivisiä.) Ruandan, Bamin
taiDarfurin tapahtumat olisivat liikuttaneet ihmisiäenemmän, jos
noissa paikoissa eläviin ihmisiin olisiollut kulttuurinen yhteys.
Sen sijaan länsimaissa ta-pahtuvat pienetkin katastrofit saavat
valtaisasti huo-miota. Aasian tsunamistakin kantautui tietoa
suosi-tuilta loma-alueilta pian reaaliaikaisesti, kun taas
yli-voimaisesti pahimmin kärsineestä Indonesian Acehistakuultiin
tietoja vasta neljä päivää tapahtuneen jälkeen.
Brittisanomalehti The Guardian pohti helmikuussa 2003uutisoinnin
logiikkaa ja painotuksia tuolloin ajankohtaisel-la esimerkillä,
jonka voi antaa opiskelijoille pohdittavaksi.Tuona helmikuisena
viikonloppuna seitsemän lasta kuolilumivyöryssä Kanadassa,
seitsemän afrikkalaista turvapai-kanhakijaa hukkui laivan upotessa
Espanjan rannikolla jaseitsemän astronauttia menehtyi
avaruussukkula Colum-bian tuhoutuessa. Mikä näistä sai
ylivoimaisesti enitenuutisaikaa ja -tilaa? Mikä perustelee median
valintoja?
Olennaisempaa kuin maantieteellinen etäisyys onkulttuurinen
etäisyys, kuten on helppo todeta opiske-lijoiden kanssa esimerkiksi
tutkimalla karttapalloamittanauhalla. Jos halutaan saada aikaan
kosmopoliit-tista tunnetta, tarvitaan tutustumista muihinkin
kuineuroamerikkalaiseen kulttuuriin. Ilman muiden kult-tuurien
tuntemusta globaali välittäminen ei voi saadavoimaa
ruohonjuuritasolla. Poliittisilla ja taloudellisil-la teoillamme
vaikutamme jatkuvasti kaukaisiin ihmi-siin planeetan eri puolilla.
Jotta vastuu vaikuttamisentuloksista kasvaisi, ihmisten pitäisi
kiinnostua vaiku-tusten kohteina olevista ihmisistä ja
kulttuureista.
Sama pätee myös eurooppalaisuuteen: ellei kulttuu-rivaihto
Euroopan maiden välillä lisäänny, ei euroop-palaisuudesta voi tulla
emotionaalisesti koetun identi-teetin lähdettä, eivätkä
eurovaalitkaan ala kiinnostaa.Suomessa on käyty EU-debattien
yhteydessä hyvinvähän keskustelua eurooppalaisen kulttuurin tai
iden-titeetin merkityksestä (toisin kuin monissa muissamaissa).
Kiinnostus on suuntautunut lähes yksin-omaan lyhyen aikavälin
pragmaattisiin aiheisiin, talou-teen ja maatalouteen, nettosaantiin
tai -maksamiseen.Missä määrin opiskelijat mieltävät itsensä
”eurooppa-laisiksi”, ja mitä se heille tarkoittaa? Onko
Euroopanunioni todellakin ”yhteisö”? (Eurooppalaisen identi-teetin
pohdinnasta on ilmestynyt laaja teemakokonai-suus lehdessä Niin
& näin 2/2004.)
Maailman pienentyessä ja tekojemme ulottuessayhä kauemmas
kansainvälistyminen ja kulttuuriensekä alueiden välinen kosketus
olisivat tärkeämpiäkuin koskaan. Kansainvälisyyskasvatuksella on
pitkät
perinteet, mutta aihe on koulussa sivuraiteilla. Lisäksise
suuntautuu tavallisesti kielenopetuksen kautta
ang-loamerikkalaisiin ja eurooppalaisiin yhteyksiin, jotensuurin
osa maapallon kansoista ja kulttuureista jää hy-vin vähälle, monien
nuorten kohdalla mediakulttuurinvaraan. Nykyisistä
kansainvälisyyskasvatuksen aloit-teista katso
esimerkiksiwww.kansainvalisyyskas-vatus.net. (Ks. myös jäljem-pänä
osio ”Globaalista oikeudenmukaisuudesta” jamm. maailmankansalaisen
kypsyyskokeesta.)
Kulttuuriperintöopetuksen yksi idea on, että pienet
kult-tuuriset merkit (musiikki ja rytmit, arkkitehtuuri tai
vaikkavain asumismuodot, ihmisten eleet ja ilmeet jne.) välittä-vät
viestejä kokonaisesta elämänmuodosta. Tällöin neavaavat
maailmankuvaamme jollekin uudelle. Kurssin ai-kana jokin teema
voitaisiin käsitellä niveltämällä se kult-tuuriperintöopetukseen.
Tällainen voisi olla esim. museo-tai muu vierailu, kirjallinen
aineisto tai jonkin muun kuinangloamerikkalaisen elokuvan
katsominen. Ideana ontällöin ohjeistaa opiskelijat seuraamaan
jonkin tälle kurs-sille kuuluvan teeman esiintymistä annetussa
aineistossa(esim. valtasuhteet, yhteisöllisyyden muodot,
luontosuhdejne.). Ks. myös Dialogi 2:n opettajan aineisto, s.
54–55.
Talous (s. 143–159)
Talous edellyttää aina ihmisten välisiä suhteita. His-toriassa
elinkeinojen muutos ja vuorovaikutus kulttuu-rin kanssa ovat
vaikuttaneet yhteisöjen muuttumiseen,kuten opiskelijat
todennäköisesti muistavat. Heitä voitoki muistuttaa metsästyksen ja
keräilyn, nomadisminja karjatalouden sekä maanviljelyn historiasta
ja niidenmukanaan tuomista erilaisista yhteisömuodoista.
Mo-dernisaation aikaisia muutoksia käsiteltiin puolestaantoisessa
pääluvussa.
Eräs tapa jäsentää taloudellisia suhteita on oppikir-jassa
mainittu Braudelin jako kolmeen tasoon. Jos ta-louden käsitteen
ulkopuolelle jätetään ne toiminnot,joissa ihminen tekee työtä vain
omien tarpeidensa jaitsesäilytyksen vuoksi, tällöin ainakin kaikki
yhteisö-muodot, joissa on ollut jonkinlaista vaihdantaa ja
työnja-koa, ovat jo taloutta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Filosofian historiassa ensimmäinen kokonaisesitystaloudesta on
Aristoteleen teoksessa Politiikka. Senensimmäinen kirja käsittelee
enimmäkseen juuri koti-taloutta ja kreikan termiä oikonomia, joka
on Politiikankäännöksessä suomennettu ’tilayhteisöksi’.
(Historial-lisesti tämä on osuva käännös, kuvaavampi kuin
esi-merkiksi oppikirjassa käytetty ”kotitalous”, joka viittaasamaan
asiaan.) Aristoteles antaa tilayhteisölle keskei-sen paikan
yhteiskuntaa käsittelevässä tutkimukses-saan, koska hän katsoo sen
yhteiskunnan luonnollisek-si ytimeksi, jonka ympärille kaikki muu
on kehittynyt.
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4483
-
DIALOGI YKSILÖSTÄ JA YHTEISÖSTÄ • OPETTAJAN AINEISTO84
”Päivittäisiä tarpeita varten luonnostaan muodostu-nut yhteisö
on tilayhteisö, johon kuuluvia Kharondaskutsuu leipäkumppaneiksi ja
kreetalainen Epimenideskotipalstalaisiksi. Ensimmäinen useampien
tilojenmuodostama yhteisö, jonka tehtävänä on muidenkinkuin
jokapäiväisten tarpeiden tyydyttäminen, on kylä.Luonnollisin kylä
näyttäisi olevan eräänlainen tilayh-teisön siirtokunta, jonka ovat
perustaneet lapset ja lap-senlapset, joita eräät kutsuvat
rintamaitoveljiksi. – –
Useiden kylien muodostama täydellinen yhteisö onkaupunkivaltio,
sikäli kuin se on niin sanoaksemmesaavuttanut kokonaan
itseriittoisuuden rajan. Se onsyntynyt itse elämän turvaamista
varten, mutta se onolemassa hyvää elämää varten. (Politiikka, s. 8.
Ks.myös aineisto nro 37.) Aristoteles ei käsittele nomadi-sia
yhteisömuotoja vaan pitää varsinaisen yhteiskunnanperusmallina
kreikkalaista kaupunkivaltiota, polista.
Taloudenhoito tarkoittaa Aristoteleelle kaikkea val-taa, jota
tilan isäntä käyttää tilallaan aviopuolisona, isä-nä, orjien
omistajana ja suhteessa kiinteään ja irtai-meen omaisuuteen.
Aristoteleelta voi helposti poimiatekstiotteita, jos haluaa
tarkastella opiskelijoiden kans-sa varhaista filosofista näkemystä
taloudesta. Omai-suuden hoitoa, kauppaa ja rikastumista
käsittelevätPolitiikan ensimmäisen kirjan luvut 8–11. Niissä
esi-tetään mm. Aristoteleen (ja monien aikansa kreikka-laisten)
tunnettu varauksellinen näkemys rahalla ta-pahtuvan kauppavaihdon
epäluonnollisuudesta ja ri-kastumisen taipumuksesta muuttua
välineestä pää-määräksi. Sellaista se on ylittäessään ne
”luonnolliset”tarpeet, jotka tyydytetään tilayhteisön
taloudenhoidonkautta: ”Kuten sanoimme, rikkauden hankkimistaitoaon
kahta lajia, kaupankäyntiä ja taloudenhoitoa. Ta-loudenhoito on
välttämätöntä ja arvostettua. Kaupan-käynti perustuu pelkkään
vaihtoon ja on oikeutetustipaheksuttua. Se ei ole luonnonmukaista,
vaan perus-tuu toisten hyväksikäyttöön. Täydestä syystä
vihataankoronkiskontaa, koska siinä tuotto saadaan itse rahas-ta
eikä siitä asiasta, jota varten raha on otettu käyttöön.Raha syntyi
vaihdon välineeksi, mutta korko kasvat-taa itse rahaa. Korkoa
kutsutaan rahan jälkikasvuksi,sillä kaikkien olentojen jälkeläiset
ovat vanhempiensakaltaisia, ja korko on rahasta syntynyttä rahaa.
Siksitämä on kaikista rikastumistavoista
luonnonvastaisin.”(Politiikka, s. 23.)
Aristoteles puolustaa tilayhteisöjen omavaraista-loutta
yhteiskunnan tukirankana, osin ilmeisesti vas-tustaakseen aikansa
rikastuvan kauppiaskunnan (jaesim. laivanvarustajien) lisääntyvää
valtaa. Nykyaikaanmennessä talous on muuttunut kuitenkin niin
perus-teellisesti, että luonnollisuuden kriteerillä ei ole
juurikäyttöä taloudellisessa argumentaatiossa, ja harva tu-lee
miettineeksi rahatalouden tai kaupankäynnin filo-sofista
oikeutusta.
Toisella tapaa aihetta voidaan viritellä esimerkiksi
mietti-mällä yhdessä, mitä kaikkia sosiaalisia suhteita kuvaa-via
käsitteitä talouteen liittyy. Esiin voivat nousta mm.– vaihto,
kaupankäynti, markkinat– työ, työnjako– yhteistyö, kilpailu–
yritys, yhdistys, osuuskunta– osakkuus, kumppanuus. (Latinan sana
societas tar-
koittaa molempia ja on myös romaanisten kielten yh-teiskuntaa
tarkoittavien termien kantasana.)Tämän jälkeen voidaan miettiä,
millaisia mielikuvia liitäm-
me näihin käsitteisiin ja mitä käsitteet ja mielikuvat
mah-dollisesti taloudesta ja elämänmuodostamme kertovat.
Talouspoliittiset aatteet: ”yhteismaantragedia” (s. 144–146)
Eräs pysyvä kiistanaihe talousteoreettisessa keskuste-lussa on
liittynyt oletuksiin ihmisen perusluonteesta.Niin sanottu
uusklassinen taloustiede – suuri osa ta-loustieteen valtavirrasta –
on perustunut rationaalisentoimijan oletukselle, joka tunnetaan
myös termillähomo economicus. Tällainen taloudellisen toimijan
mal-litapaus on omaa etuaan järkevästi laskelmoiva valit-sija, joka
punnitsee (tietojensa rajoissa) panos–hyöty-suhteita ja pyrkii
maksimoimaan saatavansa. Oletuk-sessa on monta aspektia:– Ihmisiä
tarkastellaan yksilöinä pikemminkin kuin
riippuvuussuhteissa toisiinsa.– Ihmisten oletetaan pyrkivän
maksimoimaan hyötynsä.– Ihmisten välinen vuorovaikutus (talouden
alueella)
hahmotetaan keskinäiseksi kilpailuksi.
Klassinen taloustiede kehittyi yhtä jalkaa utilitarisminkanssa
ja läheisessä yhteydessä sopimusteorioihin.Hobbesin ja Locken
näkemykset luonnontilasta jasiirtymisestä yhteiskuntasopimuksen
piiriin ovat ol-leet keskeisiä taloustieteellisiäkin lähtökohtia.
JohnStuart Mill on ollut sekä tärkeimpiä utilitarismin
ettäkansantaloustieteen klassikoista. Luonnontilan meta-forasta
kumpuavat ajatukset ihmisten välisistä kon-flikteista ja
kilpailusta, yksityisomistuksesta keskeise-nä yksilöllisenä
tavoitteena ja oikeutena sekä sopimus-järjestelmän
välttämättömyydestä rauhan tilaa jaomistusoikeuksia takaamassa.
Utilitarismi puolestaanon vaikuttanut perinteisen taloustieteen
tyypillisenämoraaliteoriana juuri siksi, että siinä voidaan
yksilöntavoitteellisuus nähdä hyödyn maksimoinnin kautta.
Rationaalisen toimijan oletus on ollut vahva, vaik-ka sitä ei
varsinaisesti ole pystytty todentamaan esi-merkiksi
historiallisissa, vertailevissa tai empiirisissätutkimuksissa.
(Homo economicuksen kritiikistä ks.esim. Jan-Otto Andersonin ja
Pekka Pihlannon artik-kelit Niin & näin -lehden 2/2002
talousteemassa.)
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4484
-
85RAJALLINEN VAI RAJATON MAAILMA? 85
Eräs tunnettu tutkimus on perustunut peliteoreettiseenkokeeseen,
jota voi testata myös opiskelijoiden kanssa.Koeasetelmaan kuuluu–
kaksi osallistujaa– jaettavissa oleva todellinen panos (tutkijan
lahjoittama
rahasumma, makeisia tms.).Toinen osallistujista on ehdottaja,
joka voi tarjota toi-
selle 0–100 % kokonaissummasta, toinen on vastaanot-taja, joka
joko hyväksyy tai hylkää tarjouksen. Jos vastaan-ottaja hyväksyy
tarjouksen, molemmat saavat osuutensa,jos hylkää, kumpikaan ei saa
mitään.
Jos kumpikin toimisi täydellisen taloudellisen rationaa-lisuuden
mukaan, tarjoaja tarjoaisi vain hiukan yli 0 pro-senttia summasta,
ja vastaanottaja hyväksyisi tarjouk-sen. Tällöin tarjoaja
maksimoisi oman saatavansa ja vas-taanottaja asetetussa tilanteessa
samoin (hylätessääntarjouksen hän ei saa mitään, joten olisi
järkevämpääottaa edes vähän kuin ei mitään). Tästä logiikasta
poike-ten monien eri kulttuurien piirissä tehdyissä tutkimuksis-sa
on kuitenkin todettu, että tarjottu summa liikkuu taval-lisesti
40–50 prosentin paikkeilla.
Yhdessäkään yhteiskunnassa koehenkilöt eivät toimi-neet
ainoastaan taloudellisen rationaalisuuden mukaan,mutta
käyttäytymiserot korreloivat jossain määrin vallitse-van
yhteiskunnan talouskäsitysten kanssa. Tästä voi pää-tellä, ettei
homo economicusta universaalisti ole olemas-sa eikä talouden
rakenteita voi perustaa oletuksen va-raan. Kulttuuri sen sijaan
vaikuttaa siihen, millaisiksi ih-misten taloudellinen ajattelu ja
arvostukset kehittyvät.Klassista liberalismia ei voi perustella
sillä, millainen ih-minen on luonnostaan (kuten klassikot itse
olettivat) –mutta klassisen liberalismin mukainen kapitalistinen
ta-lous kehittää ihmisissä kapitalistista ajattelua.
Koe tuo esiin, miten taloudelliseen valintaan – jopaäärimmilleen
yksinkertaistetuissa ja hyvin informoi-duissa tilanteissa –
vaikuttavat myös muut harkinnanmuodot kuin oman edun maksimoiminen.
Miksi ih-miset tarjoavat paljon enemmän, kuin olisi välttämä-töntä?
Tyypillisten selitysten mukaan ihmiset toisaal-ta liittävät
taloudellisiin valintoihin moraalin ja soli-daarisuuden
periaatteita, vaikkei tämä olisi taloudelli-sesti kannattavinta,
toisaalta ihmiset eivät usko mui-den toimivan puhtaan taloudellisen
rationaalisuudenperusteella (he esim. epäilevät, että jos tarjottu
summaei ole riittävä, vastaanottaja hylkää sen kateuttaan
taityytymättömyyttään, koska tällöin tarjoajakaan ei
saamitään).
Taustalla vaikuttaa tuttu inhimillinen oletus sosiaa-lisen
toiminnan (myös talouden) vastavuoroisuudesta:ihmiset olettavat
toisten toimivan heitä kohtaan (hy-vässä ja pahassa), kuten he
toimivat näitä kohtaan.Koska ihmiset tietävät, etteivät he itse
toimi puhtaastitaloudellista etua ajatellen, he osaavat päätellä,
ettei-vät myöskään toiset toimi niin. Samalla yhteistoimin-
nan ja yhteisen edun koetaan olevan monessa tapauk-sessa yhtä
tärkeitä tai tärkeämpiä kuin yksityinen etuja luottamusta pidetään
epäluottamusta parempana.Luottamus puolestaan syntyy
yhteistoiminnasta, vas-tavuoroisuudesta ja kommunikaatiosta eli
siitä, ettäihmiset voivat viestiä toisilleen, mitä haluavat,
mihinpyrkivät ja mitä arvostavat. Onkin todettu, että
kom-munikaation lisääminen voi olla tehokkaimpia keino-ja talouteen
liittyvien yhteiskunnallisten ja ekologistenongelmien
kohtaamisessa. (Tästäkin näkökulmasta voipalata aikaisempaan
väitteeseen, jonka mukaan kosmo-poliittisen etiikan kehittymisessä
avainasemassa olisikulttuurinen yhteys toisissa oloissa eläviin
ihmisiin.)
Esimerkki rationaalisen valinnan oletuksen ongel-mista ei kerro
rationaalisuuden puuttumisesta vaan sii-tä, että ihmisten
todellinen rationaalisuus on laajaa jamonikriteeristä. Eikä
laajennetunkaan rationaalisuu-den käsitteen avulla tavoiteta kuin
osa ihmisten talou-dellisesta toiminnasta. Viime aikoina on
uudelleenkiinnostuttu mm. varhaisemmista sosiologisista ja
antro-pologisista tutkimuksista, joissa rationaalisen
toimijanmyyttiä puretaan esimerkiksi osoittamalla tuhlauksentai
lahjojen antamisen yhteisöllinen merkitys
monissaheimokulttuureissa.
Taloustiede pitää kiinni oletuksesta paljolti siksi,että se
kuitenkin kertoo edes jotain taloudellisen toi-minnan luonteesta
(esim. yritysten toimintaa on jomahdollista ennakoida sen kautta
hieman paremminkuin yksittäisten ihmisten valintoja) eikä laajempi
ra-tionaalisuus ole mallinnettavissa tilastollisen ja mittaa-van
tutkimuksen käyttöön – mitä valtaosa taloustie-teestä on ollut.
Realistisempiakin rationaalisuudenmalleja on pyritty rakentamaan,
mutta niistä tulee yh-täältä liian mutkikkaita ja toisaalta nekään
eivät tavoi-ta toiminnan tilanne- ja kulttuurisidonnaisuutta.
Taloustiede on hyödyntänyt usein peliteoreettisiamalleja, joissa
tutkitaan hyödyn jakautumista ja yksi-löllisiä valintoja
rajatilanteissa. Yksi niistä on oppikir-jan ”yhteismaiden
tragedia”, jonka alkuperä on tosinekologisessa ajattelussa. (Ks.
myös peliteoreettisista ti-lanteista edellä.) Se on peräisin
yhdysvaltalaisen Gar-rett Hardinin esseestä ”Tragedy of the
Commons”(1968), jossa hän pyrki selvittämään ekologisten on-gelmien
historiallista alkujuurta. Hardinin mukaanselityksenä oli
yksityisomistuksen puuttuminen: ilmanyksityisomistuksen ideaa
kaikki ”laitumen” (yhteistenresurssien, luonnonvarojen) käyttäjät
pyrkivät vapaa-matkustajiksi ja lopputuloksena on kaikkien
tappio.Aineistona (nro 70) on Olli Tammilehdon kriittinennäkemys
Hardinin väitteestä. Tammilehto tuo esiinoppikirjassa mainitun
historiallisen seikan: päinvas-toin kuin Hardin oletti, yhteismaita
on pääsääntöises-ti käytetty säästeliäästi ja järkevästi ennen
yksi-tyisomistuksen kehittymistä.
Oppikirjassa yhteismaiden tragediaa käytetään ha-
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4485
-
DIALOGI YKSILÖSTÄ JA YHTEISÖSTÄ • OPETTAJAN AINEISTO86
vainnollistamaan arkkityyppistä näkemystä kapitalis-tisesta ja
sosialistisesta taloudesta. (Kummastakaan eitietenkään ole olemassa
puhdasta muotoa, vaan reaa-litaloudet ovat sekoituksia.)
Tarkastelun voi yhdistääedellisen pääluvun kuvaukseen ideologioista
ja niidenperusoletuksista.
Vertaus on äärimmilleen yksinkertaistettu (ja
teo-riakirjallisuudessa sen käsittely on paljon mutkik-kaampaa),
mutta se toimii tässä keskustelun avaajana.Sen kautta myös
havaitaan, miten nykyinen, moni-mutkainen globalisoitunut talous ei
vastaa klassisen li-beralismin optimitilannetta (jossa tarkastelun
kohtee-na on ollut suljettu kansantalous tai paljon
yksinker-taisempi kansainvälinen kauppa kuin nykyään) eikäsen
paremmin ole hallittavissa keskitetyllä suunnitte-lutaloudella.
Tällä hetkellä taloudellisen toiminnanvaikutuksista ei palaudu
riittävästi tietoa eivätkä rik-kaimmat toimijat joudu ottamaan
tietoa vakavasti:ympäristö- ja haittaverot tai palkka- ja
sosiaalikustan-nukset ovat kehitysmaissa alhaiset länsimaisten
yritys-ten maksukykyyn nähden. Sama pätee kuluttajiin:
län-simaisille kuluttajille tuotetut tavarat ovat hyvin hal-poja,
joten niitä ostettaessa hinta ei enää ole missäänsuhteessa
kulutuksen ekologiseen kestävyyteen. ”Rik-kaimmat karjanomistajat”
voivat ehdyttää koko laitumen.
Talousteoreettisesta kirjallisuudesta katsomusope-tuksen
taustaksi sopii esimerkiksi uudehko kokoelmaMoraalitalous (toim.
Kauppinen), jonka artikkeleissakoetetaan tarkastella taloutta
moraalin ja politiikannäkökulmista. Verkossa ovat Helsingin
yliopiston so-siologian laitoksen järjestämän laajan Talous ja
yhteis-kuntateoria -luentosarjan luentotiivistelmät sekä kaik-ki
luennot äänitiedostoina (yllä esitetty peliteoreetti-nen esimerkki
on otettu Uskali Mäen luennosta):www.valt.helsinki.fi/sosio/tyt/ (→
Verkkoluennot).
Kriittisistä sävyistään huolimatta Weber myös ar-vosti
kapitalismin ja protestanttisen eetoksen henkeä.Ne olivat
mahdollistaneet maailmanhistoriassa poik-keuksellisen tuottavuuden,
jolla kyettiin elättämäänenemmän ihmisiä kuin millään aikaisemmalla
talous-muodolla. Näin ajatteli myös Marx, joka ei ollut
talou-dellisen kasvun kriitikko, kuten toisinaan
kuvitellaan.Weberin pelkona oli se, että kapitalismin ja
byrokratiankylmä välineellinen järki valtaisi koko elämänmuotom-me
ja ajaisi muunlaiset maailmankuvat ja -katsomuksetahtaalle. Marx
puolestaan kritisoi sitä, ettei taloudelli-nen hyvinvointi
jakautunut oikeudenmukaisesti.Omana aikanaan he eivät vielä voineet
täysin nähdäkolmatta, yhä tärkeämmäksi noussutta
huolenaihetta:talouden ekologisia vaikutuksia. Välineellisen
ajattelunylivalta, syvenevä taloudellinen eriarvoisuus sekä
eko-loginen tuhoisuus ovat talousjärjestelmän
suurimmatongelmat.
Työyhteiskunta (s. 147–148)
Työn lopun utopia (s. 151)
Työyhteiskunta tarkoittaa palkkatyön määrittämää ta-loudellista
järjestelmää, joka leimaa koko sosiaalistaelämää – ei pelkästään
työtä vaan myös vapaa-aikaa,ihmiskuvaa, ikäkausia, sosiaalista
verkostoa, perhettä,sosialisaatiota jne. Teollistuminen ja työn
rakenne-muutos palkkatyöksi mullistivat koko vanhan Euroo-pan. Nyt
myöhempi rakennemuutos, jälkiteollinenyhteiskunta ja globalisaatio
ovat mullistaneet uudel-leen työelämän perustukset.
Epätyypillisestä työstä ontullut tyypillistä, talouskasvun ja
työllisyyden yhteys ontaittunut, ja työtä koskevat katsomukset ovat
murrok-sessa. Tämä tulee vaikuttamaan radikaalisti niin
yh-teiskunnan makrorakenteisiin kuin yksilöiden
arjenmikrokokemuksiin.
Oman aikamme utopiattomuus kuvastuu siinä, ettävielä 1970- ja
80-luvuilla esitettiin aktiivisesti vaihto-ehtoja
työyhteiskunnalle. Palkkatyön yhteiskunnannähtiin jo tuolloin
olevan kriisissä, vaikka työttömyyt-tä silloisten kriisien oloissa
ei ollut edes sen vertaa kuinnyt normaalitilanteessa. Nykyisin
muutokseen asen-noidutaan usein alistuneesti ja hyväksyen
välttämättö-myysretoriikka tai työolosuhteiden
huononeminen.Työntekijöiden autonomian heikentäminen,
pätkä-työläisyyden ja uudelleenkouluttautumisen leimaamajatkuva
joustavuus (ei siis rakenteiden joustavuus –kuten pitäisi olla –
vaan yksilöiden joustavuus), vaki-oksi muuttunut rakenteellinen
työttömyys, työtahdinkiristäminen tuottavuusvaatimusten vuoksi ja
ammat-tiyhdistysliikkeiden heikkeneminen ovat kaikki tulleetosaksi
normaalitilannetta.
Kriitikoita syytetään kärjistämisestä ja
liioittelusta.Indikaattoreiden mukaan näyttäisi kuitenkin
pitävänpaikkansa, että palkkatyöläisten asema monilla aloillaon nyt
keskimäärin heikompi, työtahti kovempi jatyöttömyys korkeammalla
kuin 70- ja 80-luvuilla.Edellisten vuosikymmenten positiivisten
ehdotusten(kansalaispalkka, negatiivinen tulovero, työn
jakaminen,työajan lyhentäminen jne.) ja työyhteiskunnan jälkeis-ten
mallien utooppisen hahmottelun korvasi 90-luvullapelkkä toivomus
siitä, että muutostahti hidastuisi.
Aiheesta on suomeksi julkaistu runsaasti
laadukastakirjallisuutta. Richard Sennettin Työn uusi järjestys
onmaailmanmaineen saavuttanut moraalihistoriallinentutkimus siitä,
miten työelämän murros on muuttanutihmisten persoonallisuudelle,
moraalille ja sosiaalisillesuhteille asettuvia vaatimuksia.
Sennettin kirja onenemmän kuin tarina työstä, se on
aikalaisanalyyttinenja mukaansatempaava kuvaus nykyajan keskeisistä
di-lemmoista. (Ks. myös kirjan arvio, Niin & näin
-lehti4/2002.) Kirjan perussanoma on, että nykytalous rik-koo
aiemman palkkatyön johdonmukaisuuden ja pit-
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4486
-
87RAJALLINEN VAI RAJATON MAAILMA? 87
käjänteisyyden. Tämä heijastuu ihmisten sosiaalisiinsuhteisiin
(mm. jatkuvasti vaihtuvat työ- ja asuinpai-kat), oman elämän
hallintaan ja luonteen kehitykseen:elämää ja arkea jäsentävä
fragmentaarinen työ varaapaikan vain fragmentaariselle
persoonallisuudelle jamoraalille. Elämänhallinta tulee
vaikeammaksi. Jousta-vuutta ja jatkuvaa muutosta vaativa
yhteiskunta hävit-tää myös pitkäjänteisyyden ja sitoutumisen
eettisenmerkityksen. Muutos ei vaikuta vain tapaamme kokeatyö vaan
koko moraaliimme ja elämäämme.
Suomessa Julkusen, Nätin ja Anttilan Aikanyrjäh-dys. Keskiluokka
tietotyön puristuksessa raportoi tutki-muksista, joissa
selvitettiin ns. tietotyötä tekevän aka-teemisen keskiluokan
työaikoja ja kokemuksia työn jamuun elämän yhteensovittamisesta.
Erityisen paljonhuomiota ovat saaneet työterveyslääkäri Juhani
Sep-päsen Hullu työtä tekee sekä historioitsija Juha
SiltalanTyöelämän huonontumisen lyhyt historia. Seppäsen
väit-teistä yksi on se, että jatkuvasti kasvava kulutus ja
senmuuttuminen eräänlaiseksi pakoksi ajaa ihmiset teke-mään enemmän
työtä. Päädytään oravanpyörään, jo-hon kukaan ei oikeastaan
haluaisi, jos pysähtyisi ky-seenalaistamaan tilannetta. Vetävästi
kirjoitetussa kir-jassa Seppänen pyrkii kyseenalaistamaan monet
muut-kin arkiajattelun selviöt – palkkatason määräytymises-tä
kiireeseen ja työn merkitykseen ihmiselle. Siltalanteos on
tutkimusaineistoihin perustuva katsaus siihen,mitä talouden ja työn
murros on saanut aikaan.
Siltalan teos on hyvä esimerkki ns. yhteiskunnalli-sesta
metatutkimuksesta, jossa hyödynnetään aiemmintehtyjä empiirisiä ja
tilastollisia tutkimuksia. Yhteis-kuntatutkimus ei voi osoittaa
välttämättömyyksiä taiehdottomia totuuksia. Yksittäiset ihmiset
voivat kokeaoman työnsä täysin erilaisena kuin tilastollinen
keski-arvo. Makrotasolla tutkimukset osoittavat
kuitenkintendenssejä, jotka kertovat muutoksen suunnista eli
sii-tä, minne keskimäärin ollaan menossa.
Työaiheen käsittelyn tueksi on ohessa kaksi muutakinaineistoa.
Toinen (nro 71) on luettelo erilaisista arvoistatai merkityksistä,
joita eri aikoina on yhdistetty työhön.Toinen (nro 72) on kahden
tekstiotteen moniste, johon onpoimittu Marxin ja oppikirjan
mainitseman André Gorzinnäkemyksiä työn tulevaisuudesta.
Gorzilta suomennetussa kirjassa Eläköön työttömyys!(s. 78–83) on
myös nykyään harvinaislaatuinen yritys:Gorz on rohjennut esittää
uuden utooppisen kuvauksensiitä, millainen hänen visioimansa uusi
yhteiskunta voisiolla (”Yksi utopia muiden mahdollisten joukossa”).
Kos-ka kuvaus on arkea ja politiikka sekoittava sekä sopivanlyhyt,
sen voi helposti monistaa, ja sitä voi käyttää kurs-silla
integroimaan utopian ja työn teemat. Vastaavaa ai-neistoa tarjoaa
Gorzin hengenheimolaisen Ivan Illichinsuomennettu kirja Oikeus
hyödylliseen työttömyyteen.
Aineiston Marx-lainauksesta näkyvät hyvin hänenajattelunsa
pääpiirteet:– Kaiken lähtökohtana ovat ohittamattomat luonnon
välttämättömyydet: ihmisen on tavalla tai toisellatyydytettävä
perustarpeensa (ruoka, suoja, turvalli-suus jne.).
– Näiden tarpeiden tyydyttämisen muotona on kai-kissa
yhteiskunnissa ja talous- ja tuotantomuodois-sa työ, joka on näin
elämän perusta.
– Välttämättömyyksien ohjaamaa työtä tehdessäänihminen jää
kuitenkin epävapaaksi, koska ollessaansidottu välineelliseen ja
ulkoamäärättyyn työhön,hän ei kykene toteuttamaan vapauttaan ja
kehittä-mään inhimillisiä mahdollisuuksiaan.
– Työn ja talouden toteutumista ei siis pidä jättää so-keiden
voimien (”markkinavoimien”) armoille, vaanse pitää ottaa
rationaalisen inhimillisen suunnitte-lun piiriin (tähän kykenee
omasta yhteiskunnalli-sesta asemastaan ja yhteiskunnan kehityksestä
tie-toinen, yhteiskunnallistunut ihminen).
– Työ pitää suunnitella ja järjestää siten, että se parhai-ten
vastaa ihmisen perusluontoa ja antaa mahdolli-suuksia toteuttaa
inhimillisiä kykyjä monipuolisesti.
– Myös kaikkein parhaiten ihmisluontoa vastaava työon sekin
vielä välttämättömyyden valtakuntaa: vält-tämättömän työn osuutta
ihmisen elämässä on siispyrittävä systemaattisesti vähentämään,
jotta jääyhä enemmän aikaa todelliselle vapaudelle eli itsen-sä
kehittämiselle ja itseisarvoisissa tiloissa olemiselle.
– Inhimillisen hyvän tavoittelussa keskeinen ele-mentti on näin
työajan lyhentäminen.
Näistä lähtökohdista osan myös Gorz hyväksyy. Hänkirjoittaa
kuitenkin aikana, jolloin täystyöllisyys on ohija työn kriisi
näyttää väistämättömältä. Hänen mu-kaansa muutos ei enää ole
idealismia vaan pakko: onvalittava työttömyysyhteiskunnan ja
vapaa-ajan yh-teiskunnan väliltä.
Lainaukset tarjoavat lähtökohdan pohtia yhä edel-leen
taloudellisissa ja poliittisissa keskusteluissa pil-kahtelevia
ihanteita sekä työn luonnetta. Onko idea-lismia ajatella, että
ihmiset kokevat itsensä vapaiksi jasuuntautuvat itsensä
kehittämiseen työaikansa ulko-puolella? Onko niin sanotusta
vapaa-ajasta tullut uusivälttämättömyyksien valtakunta, joka
tuottaa uusiastressaantumisen syitä: huoltaa ihmissuhteita,
huoleh-tia terveydestä, harrastaa oikeita asioita, viihtyä
par-haansa mukaan, olla hyvä kuluttaja ja tehdä ”kulutus-työtä”
kansantalouden nostattamiseksi? (Ks. seuraavaalaluku.) Onko
perusteltua, että työ on paitsi välttä-mättömyys myös
elämänsisältö?
Työtä on kuitenkin monenlaista. Monet opiskelijateivät koskaan
pääse toivomalleen opintouralle ja senjälkeiseen ihannetyöhönsä.
Nuorille tämä on kiperim-piä omaan tulevaisuuteen, arvoihin ja
ihanteisiin liit-
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4487
-
DIALOGI YKSILÖSTÄ JA YHTEISÖSTÄ • OPETTAJAN AINEISTO88
tyviä kysymyksiä, joten sitä voi käsitellä perusteellises-tikin.
Harvat asiat vaikuttavat yhtä voimakkaasti tulevai-suuteen kuin
nuoruusiässä tehtävät opinto- ja ammatti-valinnat.
Onko niillä, jotka viihtyvät työssään ja kokevat
senmielekkääksi, oikeus olettaa, että muutkin kokevat sa-moin?
Työttömyys koetaan stigmaksi, joka on raskassekä sosiaalisesti että
taloudellisesti, joten ihmiset yrit-tävät yleensä hakeutua johonkin
työhön, vaikka eivätsiitä pitäisikään. (Yhä enemmän on näkyvissä
se, ettätällaiseen asemaan joutuvat työmarkkinoiden
syrjimätmaahanmuuttajat, jotka joutuvat vastaanottamaan vä-hiten
haluttuja työtehtäviä.) Jos osa työstä on vasten-mielistä tai
vastentahtoisesti tehtyä, miksi valtiolla oli-si oikeus pakottaa
ihmiset tekemään työtä? Pitäisiköihmisillä olla oikeus
vastikkeettomaan toimeentuloon(esim. ns. kansalaispalkka) jo siksi,
että he ovat synty-neet tähän valtioon?
Mitä mieltä opiskelijat ovat työajan lyhentämisenihanteesta?
Entä miten työajan lyhentämiseen yleisestiyhteiskunnassa nykyään
suhtaudutaan? Viimeksi mai-nitulle keskustelulle saa empiiristä
taustaa erilaisia työ-aikamalleja kartoittavasta kirjasta Julkunen
& Nätti,Työn jakaminen – moraali, talous, politiikka. Kirja
onhyvä katsaus työn jakamisen (ja työajan
lyhentämisen)nykyaikaisiin perusteisiin ja niihin yrityksiin,
joitamaailmalla tähän suuntaan on tehty, sekä esteisiin, joi-ta
hanke kohtaa.
Askeetti ja hedonisti (s. 148–150)
Kansalainen vai kuluttaja? (s. 151–152)
Monet ovat skeptisiä arvioidessaan koulun mahdolli-suuksia
kuluttajakasvatuksessa. Kulutustottumuksetopitaan kotona, osin jo
ennen kouluikää, ystäväpiiris-sä sekä median opastuksella. Koulun
yksittäiset oppi-tunnit unohtuvat nopeasti, ainakin verrattuna
arjenvaikuttajien pysyvyyteen ja toistuvuuteen.
Kestävintäkuluttajakasvatusta koulu kykenisi toteuttamaan
erilai-sina projekteina (kierrätys, energiansäästö, reilun kau-pan
tuotteet jne.), jotka ulottuisivat koko koulun arki-päivään
yksittäisten oppituntien infoväläysten sijasta.
Kriittisten kuluttajien kasvattaminen on niin mit-tava tehtävä,
että kovin pienillä panostuksilla ei paljoaaikaan saada. Tämän voi
päätellä siitä, miten kaukanatavoitteista ollaan. Yhä edelleen
enemmistö suomalai-sista kuluttajista on valmis maksamaan samasta
val-misteesta enemmän mielikuvien vuoksi: merkkituot-teiden hinnat
voivat olla monta kertaa korkeampiakuin täsmälleen samojen
tuottajien valmistamissa sa-moissa tavaroissa, jotka on pakattu
kauppaketjujenomien halpabrändien kuoriin. Kuluttaja maksaa
täl-löin lisää muun muassa mainonnasta – joka saa hänetostamaan
kyseisen tuotteen! Sen sijaan harva maksaa
enemmän ostaakseen eläin- tai ihmisystävällisillä me-netelmillä
tuotettuja tai vähemmän luontoa kuluttaviatuotteita.
Luomutuotteiden tai reilun kaupan mainos-budjetit ovat vähäiset, ja
niiden kysyntä on sen mu-kaista.
Kulutuskritiikkiä on esitetty etenkin seuraavilla pe-rusteilla:–
Kulutuksen kasvu on ekologinen ongelma (luonnon-
varojen ja energian liikakulutus, saasteet, jätteet).–
Kulutuksen rakenteet varsinkin halpatuotannossa
ovat haitallisia köyhemmille maille (myös kulutuksenekologiset
haitat kohdistuvat lopulta voimakkaimminköyhimpiin, jotka vähiten
kykenevät suojautumaan).
– Kuluttaminen välineellistää tarpeita, haluja ja ihan-teita
sekä sosiaalisia suhteita.
– Kulutuskulttuuri heikentää perinteisiä arvoja ja
elä-mänmuotoja, ja latistaa kulttuurisia eroja ja perinteitä.
– Kuluttamisen ja valmistuotteiden keskeisyys elä-mäntavassa ja
-arjessa vahingoittaa lasten persoo-nallisuuden ja luovuuden
kehitystä.
Kaikista väitteistä ei tarvitse olla yhtä mieltä ajatellak-seen,
että kulutukseen perustuvan elämäntavan rajoit-teita tai
vaihtoehtoja olisi hyvä etsiä. Onko kuluttami-nen sitten aina ja
kokonaan epäekologista ja ratkaisu-na vain elämänmuodon täydellinen
muutos? Näinajattelevat nykymenon kovimmat kriitikot Pentti
Lin-kolan tapaan. Ajatus kulutuskulttuurin lakkauttami-sesta ei
liene realistinen. On mahdoton kuvitella, ettäsuomalaiset yhdessä
palaisivat maaseudulle ja 1930–40-luvuista muistuttaviin
kyläyhteisöihin tai vielä var-haisempaan aikaan
omavaratalouksineen. Sen sijaanvoi kysyä, onko kulutuksen
jatkuvalle kasvulle tehtävis-sä jotakin. Samoin voi miettiä, miten
suuria eroja ku-lutuksen muodoissa voi olla. Valmistuotteissa on
huo-mattavia eroja muun muassa– valmistustavan–
luonnonvarakulutuksen ja ekologisten vaikutusten– kuljetus- ja
kauppaprosessien– tuotteiden kestävyyden, korjattavuuden ja
kierrätet-
tävyyden– niiden valmistuksen aikaisten työolojen välillä.
Ongelmana on, etteivät erot näyttäydy juuri miten-kään
asiakkaalle, joka kykenee kaupan tarjoamien tie-tojen perusteella
usein vertailemaan vain hintaa. Vaa-tii omaa aktiivisuutta
selvittää enemmän tuotteidentaustoja – mihin ihmisillä ei voi
olettaa olevan arjes-saan kovin paljon aikaa. Olisikin tärkeää
kehittää jär-jestelmiä, joilla kaupat ja valmistajat
velvoitettaisiinvälittämään enemmän vertailukelpoista
informaatiotatuotteiden mukana.
Luonteva kulutusta koskeva päätelmä olisi seuraa-vanlainen:
tehdään vähemmän töitä ja vietetään enem-män vapaa-aikaa mieluummin
ihmisten kuin tavaroi-
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4488
-
89RAJALLINEN VAI RAJATON MAAILMA? 89
den parissa. Tavarakauppa on ekologisesti raskaintakulutusta. Se
myös työllistää vähän verrattuna palve-luihin, joita usein
tuotetaan pienyrityksissä. Esimerk-kejä löytyy arjesta. Olisi
ekologisesti parempi mennäparturiin kuin ostaa hiustenleikkuulaite
kotiin. Olisiekologisesti parempi mennä kuntosalille kuin
ostaakuntopyörä kotiin. Tämän tajuaa jo välineiden käyttö-asteesta.
Teräslaitteeseen, joka seisoo 23 ja puoli tun-tia vuorokaudesta
nurkassa, on satsattu paljon luon-nonvaroja ja energiaa.
Käsitteellä ekotehokkuus (ks. oppikirjan tehtävä 7s. 181)
kuvataan pyrkimystä tuottaa samalla luonnon-varojen ja energian
käytöllä enemmän hyötyä. Tämätarkoittaa esimerkiksi
palveluorientoitunutta taloutta:jokaisen ei ole tehokasta omistaa
yksityisesti kaikkiatarvitsemiaan laitteita, vaan niiden käytön
tehokkuut-ta voidaan lisätä esim. vuokra- tai
osaomistuspalveluil-la. Kulutuspäätöksiin vaikuttavat toki monet
asiat. Voiolla hyviä perusteita ostaa mieluummin
kuntopyörä.Ekologisesti katsoen on kuitenkin ongelma, että
Suo-meenkin on levinnyt kulutusrakenne, joka suosii tava-roiden
runsautta ja eristäytymistä koteihin tavaroidenpariin.
Tuotteiden ekologisia vaikutuksia tutkitaan esim.MIPS-,
ekologinen jalanjälki - ja ekologinen selkä-reppu -laskennoilla.
Näitä ja muuta ekotehokkuuteensekä luonnonvarakulutuksen
arviointiin liittyvää esi-tellään selkeästi Suomen
luonnonsuojeluliiton sivuil-la: www.sll.fi (→ Toiminta → Kulutus ja
jäte).
Kuluttajan oppaita löytyy lisäksi esimerkiksi seuraa-vista
paikoista:– Kuluttajavirasto: www.kuluttajavirasto.fi (Ks.
esim.
Opettajalle tai Kuluttajalle ja Ostajan oppaat →Eko-opas)
– Kuluta harkiten: www.rauhanpuolustajat.fi (→ Ku-luta
harkiten)
– Kansalaisjärjestöjen ja kirkon
Ruoka-aika-kampanja:www.ruoka-aika.net
– Reilun kaupan edistämisyhdistys:www.reilukauppa.fi
– Luonto-liiton kampanjat ja oppaat:www.luontoliitto.fi (→
Toiminta; ks. mm. Älä ostamitään -päivä ja Nuukuusviikko)
– Luterilaisen kirkon vastuuviikkojen
kotisivut:www.evl.fi/kua/vastuuviikko/ (ks. ruokaostoskirja)
– Co-op American yhteen keräämiä kuluttajavalistuk-sen muotoja
Yhdysvalloissa: www.coopamerica.org
– Vastamainoksia ja -kampanjoita tekevän Adbuster-sin sivut:
adbusters.org/home/.
Yksityiselämässä kulutus koetaan tavallisesti vapaa-aikaan
liittyväksi ilmiöksi. Tämänkin vuoksi on paikallaanpysähtyä
pohtimaan työn merkityksen rinnalla vapaa-ajanmerkitystä ihmisen
elämässä ja sosiaalisissa suhteissa.Yksinkertaisimmillaan voidaan
esimerkiksi luetteloida
yhdessä tai ryhmissä piirteitä, jotka koetaan yhtäältä työnja
toisaalta vapaa-ajan käsitteisiin kuuluviksi.
Hyvin todennäköisesti käsitteiden merkityksissä ansioi-den
hankkiminen lasketaan tärkeimmäksi piirteeksi työs-sä, vapaa-ajassa
taas jonkinlaisen osan saa niiden kulut-taminen. Opiskelijat myös
pitänevät työtä pakkona ja va-paa-aikaa nimensä mukaisesti
vapautena.
Filosofi Lauri Mehtonen kyseenalaistaa vakiintuneentulkinnan
vapaudesta ja pakosta: ”Viedäkseni tarkas-telua eteenpäin teen
kaksi naiivia vastakysymystä.Voimmeko millään mielekkäällä tavalla
ymmärtäätyön ja vapauden liittyvän toisiinsa? – – Voimmekoymmärtää
missään järkevässä mielessä joutilaisuudenolevan pakonomaista,
vastakkaista vapaudelle?
Se että näillä kysymyksillä voi sukeltaa
juutalais-kreikkalais-kristillisen kulttuurin syviin vesiin,
paljas-tuu nopeasti kolmella huomiolla. Ensinnäkin
Vanhantestamentin syntiinlankeemuksen vaikutuksia formu-loidaan
seuraavasti: miehen on otsansa hiessä hankit-tava elantonsa ja
naisen on kivulla synnytettävä. Kar-kotus paratiisista oli
karkotusta joutilaisuudesta työ-hön. Toiseksi Uudessa testamentissa
Paavali konsep-tuaalisena intellektuellina formuloi meille kaikille
niintutulla tavalla: joka ei työtä tee, hänen ei syömänkäänpidä.
Luonnollisesti Paavalin sana ei kohdistu niille,jotka eivät tee
työtä vaan niille, joiden tehtävänä olitehdä työtä. Sivunmennen
sanoen: Paavalin formu-loinnin löydämme parituhatta vuotta
myöhemmin –tosin vailla lähdeviittausta –
marxilais-leniniläisissäoppikirjoissa. Kolmanneksi muistakaamme
historial-lisesta eilisestä erilaiset protestanttisen etiikan
työnuudelleenartikuloinnit maallisen asketismin, maail-man sisäisen
asketismin ja kilvoittelun alueeksi.”
Mehtosen mukaan on perusteita ajatella, että myösvapaa-ajasta on
tullut kulttuuristen pakkojen aluetta.Merkittävin kulttuurinen
pakko on kulutuskulttuuriinosallistuminen. Vain hyvin harva pääsee
kulutuksenvälttämättömyyksien ulkopuolelle, koska kulutuskult-tuuri
muokkaa vääjäämättä halujamme ja persoonalli-suuttamme
syntymästämme asti. Tässä suhteessa va-paa-ajan viettämisen
kulttuurinen ja sosiaalinen muu-tos on ollut radikaali.
1900-luvulle asti tavalliset huvittelumuodot olivatihmisten
sosiaalista toimintaa. Kokoonnuttiin yhteenseurustelemaan,
tanssimaan, esittämään näytelmiä taipelaamaan seurapelejä.
Toisinaan joku kertoi tarinoitatai luki ääneen romaaneja ja
novelleja. 1900-luvun alku-vuosikymmeninä tilalle alkoi tulla yhä
enemmän kau-pallisia vaihtoehtoja: ravintoloita, konserttihalleja
jarahapelikeskuksia. Itse esitettyjen näytelmien tilalletulivat
valkokankaalle massayleisön eteen heijastetutkuvat, joiden
tuottamisesta tuli 1900-luvun suurinviihdebisnes.
Samaan aikaan alkoi käsityötaidon heikkeneminen.
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4489
-
DIALOGI YKSILÖSTÄ JA YHTEISÖSTÄ • OPETTAJAN AINEISTO90
Kaupasta ostettavat esineet olivat tietysti houkuttele-via
verrattuna arkisiin käsityövalmisteisiin – vaikkameistä asia voi
tuntua päinvastaiselta nyt, kun käsityötovat puolestaan muuttuneet
harvinaisuudeksi ja teh-dasvalmisteisuus arkiseksi. Käsintehdyt
puulelut eivätsäilyttäneet lumovoimaansa kaupan värikkään
tarjon-nan rinnalla. Eksoottinen muovi aloitti
maailmanval-loituksensa, jonka aikana se on sittemmin
täyttänytkodit ja kaatopaikat.
Kaatopaikkojen täyttyminen kertoo jotain keskeis-tä
kulutusyhteiskunnasta: valmistuotteiden käyttöikäoli alusta asti
vastaavia kotitekoisia lyhyempi. Syntyikertakäyttötuotteiden
luokka. Koska näiden ainekse-na käytettiin muovia, seurasi
erikoinen tilanne. Tuot-teet olivat kuoreltaan kestäviä, mutta
haluttavuudel-taan ja mekaanisilta osiltaan lyhytikäisiä.
Kaatopai-koille kuskataan maailmassa päivittäin miljoonia ton-neja
kestävää, maatumatonta ja tuhoutumatonta ma-teriaalia, koska muoti
tai tekniikan kehitys on syystätai toisesta ajanut tuotteiden
ohi.
Suomessa kulutuskulttuuriin siirryttiin monia muita länsimai-ta
myöhemmin. Syynä tähän oli pitkään säilynyt asutus-ja
elinkeinorakenteen maatalousvaltaisuus. Maaseudul-la perinteinen
elämänmuoto ja esimerkiksi itse tehdyt tar-vikkeet, leikkikalut ja
koristeet olivat arkipäivää paljonkaupunkeja pidempään – ja ovat
osin edelleen. Muutoson ollut nopeutuvaa. Useimpien opettajien
ikäluokan lap-suus poikkeaa suurestikin nykyisten lukiolaisten
lapsuu-desta, ja vielä jyrkempi on ero nykylapsiin nähden.
Tätäasiaa voidaan opiskelijoiden kanssa miettiä kunkin lap-suutta
muistelemalla ja verraten tietoihin nykylasten elä-mästä: millaisia
leikkejä ja välineitä on ollut? Miten aikaakulutettiin? Miten
ajankäyttö on jakaantunut eri toimienja välineiden parissa? Mistä
muutokset kertovat? Millai-sia vaikutuksia muutokset saavat aikaan
lapsissa, kas-vussa ja yhteiskunnassa? Aihe on merkittävä, koska
lap-suuden sosialisaatiomuotojen muutos vaikuttaa suures-ti siihen,
millaisia persoonallisuustyyppejä ja sosiaalisiasuhteita
tulevaisuudessa on olemassa.
Aika ajoin herää kaupallisen kulutuskulttuurin kritiik-kiin
yhdistyvää nostalgista paluuta käsityökulttuurin jaihmisten vapaan
yhteisöllisyyden ihanteisiin. Tyypilli-siä esimerkkejä tästä
nuorison keskuudessa ovat olleet1960-luvun hippikausi
Yhdysvalloissa tai 1970–80-lukujen taitteessa Euroopassa
esiinnoussut vaihtoehto-kulttuurien kirjo, joka ylsi
punkkulttuurista aina vih-reän liikkeen syntyyn. Näissäkin
liikkeissä kulutusta jatyötä koskevat käsitykset kulkevat käsi
kädessä: toisenmuuttuessa myös toinen muuttuu.
Maailma yhtiöiden vallassa?( s. 154–156)
Yhtiövallan kritiikki lisääntyi 1990-luvun aikana –yhtiöiden
vallan kasvaessa. Siitä on suomennettu vii-me vuosina useita
lukukelpoisia kirjoja, joista osa onmaltillisten tai jopa
konservatiivisten kirjoittajien tuo-toksia. Chomskyn ja Kleinin
teosten ohella voi maini-ta esimerkiksi seuraavat kirjat:
saksalaisen Spiegel-lehden toimittajien Hans-Peter Martinin ja
HaraldSchumannin Globalisaatioloukku sekä taloustieteenprofessorin
David C. Kortenin Maailma yhtiöiden val-lassa ja sen jatko-osa
Elämä kapitalismin jälkeen sekätaloustieteen professorin Michel
Chossudovskyn Köy-hyyden globalisaatio. Myös sijoituskapitalismin
teoree-tikot ja tukijat ovat kirjanneet epäkohtia ja
kritisoineetnykytilannetta. Tunnetuimpia heistä ovat
maailmanrikkaimpiin kuuluva sijoittaja George Soros
(Kansain-välisen kapitalismin kriisi) ja taloustieteen nobelisti
Jo-seph Stiglitz (Globalisaation epäkohdat).
Kriittinen mutta tasapainoinen ja laaja tietopakettion Jaana
Airaksisen Maailmankauppaa kaikille. Se sisäl-tää paitsi kattavan
kokonaiskuvan maailman talousti-lanteesta ja linkki- ja
kirjallisuusvihjeitä, myös runsaastitieto-, tiivistelmä- ja
tilastomateriaalia kätevinä tietois-kuina, joita voi monistaa
opiskelijoille jaettavaksi.
Internet on nykyään täynnä sivuja, jotka tarkastele-vat
kansainvälisen talouden ja kaupan epätasaisestijakaantunutta valtaa
ja tarkkailevat jättiyritysten ja ta-lousjärjestöjen toimien
vaikutuksia. Näkökulmia asiaanlöytyy useimmilta edellä tai
jäljempänä luetelluilta glo-balisaatiota, taloutta tai kehitystä
käsitteleviltä sivuil-ta:– Maailma.net: www.maailma.net (→
Kansainvälinen
talous)– eurooppalainen CEO, seuraa mm. Brysselissä EU:n
päätöksentekoon vaikuttavaa
yrityslobbausta:www.corporateeurope.org
– Bretton Woods Project, pääasiassa brittiläisten
kan-salaisjärjestöjen ja tutkijoiden projekti, jossa seura-taan
Maailmanpankin ja IMF:n toimien vaikutuk-sia maailmassa:
www.brettonwoodsproject.org
– brittiläinen Ethical Consumer:www.ethicalconsumer.org
– Britanniassa toimiva CorporateWatch:
www.corporatewatch.org
– Yhdysvalloissa toimiva CorpWatch: www.corpwatch.org
– tunnettu yhdysvaltalainen Institute for Policy Stu-dies;
tutkimuksia, joissa korporaatioiden kasvua jatoimintaa kuvataan
havainnollisesti: www.ips-dc.org(→ Projects / Global Economy →
esim. Top 200:The Rise of Corporate Global Power).
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4490
-
91RAJALLINEN VAI RAJATON MAAILMA? 91
Viimeksi mainitun raportin luvut suhteuttavat korporaati-oita
maailmatalouteen (vastaavia vertailulukuja myös kir-joissa Maailman
tila ja Suomi sekä Maailmankauppaakaikille). Opiskelijoille voi
antaa tehtäväksi etsiä tietoaverkkosivuja apuna käyttäen.
Raporteista voi tiivistääesimerkiksi seuraavia tietoja:–
Suuryritysten koko taloudellisina toimijoina on häm-
mästyttävän suuri. Noin puolet maailman 100 suurim-masta
taloudesta on yrityksiä ja vain toinen puoliskovaltioita (kun
verrataan yritysten liikevaihtoa ja valtioi-den
kansantuotetta).
– Jos jätetään laskuista kymmenen suurinta valtionta-loutta, 200
suurimman korporaation yhteenlaskettu lii-kevaihto on suurempi kuin
kaikkien muiden maailmanvaltioiden kansantuote yhteensä.
– 200 suurinta korporaatiota vastaavat yli 25 prosen-tista koko
maailman yhteenlasketusta bruttokansan-tuotteesta.
– Maailman 200 suurimmasta yrityksestä noin 80
onyhdysvaltalaisia ja 40 japanilaisia.
– Kymmenen suurimman yrityksen joukossa on useitaöljy- ja
autoyhtiöitä (Ford, Shell, Exxon, DaimlerChrys-ler, Toyota jne.).
Liikevaihdoltaan kaikkein suurin yrityson pitkään ollut
yhdysvaltalainen General Motors.
Lukujen valossa ei ole ihmeellistä, että yritysten
talou-dellinen valta ja niiden vaikutusvalta poliittiseen
pää-töksentekoon herättävät keskustelua. Voi miettiä, mis-tä
yhtäällä kertoo ja mihin toisaalla vaikuttaa
omassaelämänmuodossamme (niin ulkopolitiikassa, verotuk-sessa kuin
kaupunkisuunnittelussa jne.) esimerkiksi se,että öljy- ja
autoyhtiöt ovat erittäin suuria ja kansanta-louksia heiluttavia
taloudellisia toimijoita. Monet yri-tykset ovat taloudellisilta
voimavaroiltaan paljon suu-rempia kuin maat, joissa ne toimivat.
Tämä pätee eri-tyisen hyvin Afrikkaan sekä maailman
köyhimpiinmaihin. Tämä selittää myös, miksi esimerkiksi monil-la
luonnonvaroja (öljy, kaivostoiminta jne.) etsivilläyrityksillä on
valtaa vaikuttaa hallituksiin.
Monet länsimaiset hallitukset käyvät
eräänlaistapuolustustaistelua, jossa tehdään vähitellen
myönny-tyksiä sen pelossa, että yritykset siirtävät
tuotantoaanmuualle. Käytännössä tämä merkitsee verotuksen
(yk-silö-, yritys- ja osakeverotuksen) keventämistä, julki-sen
sektorin leikkaamista ja suoraa rahallista tai lain-säädännöllistä
tukea yritysten toiminnalle.
Valtionyritysten yksityistämistä tai talouden laa-jempaa
vapauttamista valtion sääntelystä on yleensävaadittu talouden
tehokkuuden lisäämiseksi sekä senvuoksi, että vapaat markkinat
kohdentavat resurssitoptimaalisesti. Kilpailu pitää huolen siitä,
että tarjontaseuraa kysyntää ja hyödykkeitä saadaan sinne,
missäniitä eniten tarvitaan. Samaa perustetta käyttävät ne,joiden
mielestä maailmankaupan vapauttaminen koi-tuu juuri köyhimpien
eduksi.
Kokonaan ilman tarpeellisia hyödykkeitä jäävätkuitenkin ne,
joilla ei ole varaa maksaa lainkaan – vaik-ka tarve juuri heidän
keskuudessaan on suurin. Samal-la lisääntyneen kaupan hyötyjen
jakautumiseksi kaikil-le kansalaisille edellytetään vahvaa mutta
korruptoitu-matonta hallintoa, pyrkimystä taata
peruspalveluitakaikille valtion toimesta, toimivaa
verotusjärjestelmääja niin edelleen. Sen sijaan köyhimpien asema
heikke-nee usein myös absoluuttisesti mitattuna maissa, joi-den
ulkomaankauppa lisääntyy mutta tuloerot kasva-vat ja hyvinvointi
kasaantuu vähäiselle eliitille. Taval-laan siis talouden
vapautumisesta ja tehostumisestahyötyvät eniten ne, jotka asuvat
maissa, joissa talous onsuhteellisen voimakkaasti säädeltyä ja
kansalaisten jul-kiset edut ovat taattuja.
Ongelman käsittely ei ole yksinkertaista, koska onvaikeaa löytää
indikaattoreita, joiden avulla selvittää,miten muutokset
vaikuttavat ihmisten elinolosuhtei-siin. On selvää, ettei
bruttokansantuotteen kasvu riitätämän kuvaamiseen. Lisääntynyt BKT
tarkoittaa jos-kus vain sitä, että aiemmin omavaraisuudessa tai
viral-lisen talouden ulkopuolella eläneitä ihmisiä
siirtyybruttokansantuotteen mittareiden piiriin. Vaikka hei-dän
resurssinsa ja elinolosuhteensa heikkenisivät,näyttää muutos
kansantulomittarilla myönteiseltä ke-hitykseltä. Dilemmaa koettaa
purkaa Olli Tammileh-don teos Yhden taalan kysymys – globalisaatio
ja köyhyys-kiista. Hyviä käytännönläheisiä katsauksia
arkitodelli-suuteen maailman eri puolilla on teoksessa Köyhdyte-tyt
– ihmiskunnan epävirallinen enemmistö.
Yritystoiminnan muodoista ja päämääristä voidaan kes-kustella
esim. siten, että opiskelijat keräävät lehdistä ai-hetta koskevia
juttuja ja analysoivat niiden sisältöä. Mil-laisia tavoitteita,
moraalisia velvoitteita, ihanteita tai ra-joitteita yritysten
toiminnassa voi päätellä olevan juttujenperusteella?
Talouden vapauttamisen perusteena käytetty taloudentehostumisen
argumentti on pohjautunut siihen, että yri-tysten katsotaan
toimivan tehokkaimmin silloin, kun nevoivat tavoitella omaa
itsekästä etuaan ilman valtion oh-jailua ja väliintuloja.
Rationaalisen taloudellisen toimijanoletus viedään tällöin
yritystasolle. Ei ole kuitenkaan yhtäyksiselitteistä yrityksen
etua. Yritystä voi johtaa esimer-kiksi joko omistajien, asiakkaiden
tai työntekijöiden etuaensisijaisesti tavoitellen (tai miksei myös
yhteistä kollek-tiivista tai ekologista hyötyä silmällä pitäen).
Myös yritys-muodot ovat tässä suhteessa erilaisia: riittää, kun
vertai-lee vaikkapa yksityisyrittäjää, perheyritystä,
pörssiyhtiötäja osuuskuntaa toisiinsa.
Puhdas taloudellinen harkinta ilman muita vaikuttaviatekijöitä
on lähimpänä silloin, kun omistajat ja työntekijätovat erillään ja
omistaminen perustuu vapaasti liikutelta-viin sijoituspääomiin,
kuten pörssiyhtiöissä. Kaikissa yh-teiskunnissa myös kulttuuriset
arvostukset vaikuttavat
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4491
-
DIALOGI YKSILÖSTÄ JA YHTEISÖSTÄ • OPETTAJAN AINEISTO92
siihen, millaista yritystoimintaa pidetään ihanteellisena,joten
tästäkään syystä täysin puhdasta taloudellista ra-tionaalisuutta ei
ole olemassa ilman sitä kehystäviä mo-raalisia ja poliittisia
katsomuksia.
Valtionyhtiöt ovat olleet käytännön esimerkki
suun-nittelutalouden ja vapaan talouden vastakkainasette-lussa
käydyissä kiistoissa. Niiden yksityistämistä onvaadittu toiminnan
tehostamisen tarpeella. Yksityistä-minen ja valtion vetäytyminen
ovat olleet keskeinenosa uusliberalistista talouspolitiikkaa, joka
eteni vauh-dilla ensin Britanniassa ja Yhdysvalloissa
1980-luvullaja levisi sittemmin muualle. Yleisradioyhtiöitä,
pankki-ja vakuutuspalveluita, tele-, posti-, lento-, linja-auto-
jaraideliikennettä, alkoholitehtaita, terveyspalveluita,koulutusta
ja muuta mahdollista yksityistettiin.
Selvästikin johonkin on vedettävä rajoja sen suh-teen, mitä
valtion kannattaa itse tuottaa ja mikä voi-daan jättää vapaille
markkinoille. On helppo huoma-ta, että tietyillä aloilla valtion
monopoli olisi tarpee-ton, mahdoton tai tehoton. Joillain toisilla
aloilla yksi-tyistäminen voi johtaa katastrofeihin,
kohonneisiinkustannuksiin ja järjestelmän sekavuuteen usean
itse-näisen toimijan luodessa omaa
infrastruktuuriaanpäällekkäisesti. Tunnettuja esimerkkejä ovat
Britanni-an onnettomuusaltis raideliikenne ja Yhdysvaltain
ter-veydenhoitojärjestelmä, joka on kansalaista kohti las-kettuna
maailman kallein eikä silti pysty tarjoamaanmuiden länsimaiden
veroista terveydenhuoltoa kaikil-le. Myös koulujen yksityistäminen
herättää kovaa kri-tiikkiä, ja esimerkiksi posti- ja
telepalveluiden tavoi-tettavuutta pidetään monissa maissa
sellaisena kansa-laisoikeutena, jota ei voi kokonaan jättää
markkinoi-den varaan. Monessa asiassa rajat ovat kuitenkin
jat-kuvassa liikkeessä, ja esimerkiksi Suomessa keskustel-laan
jatkuvasti mm. julkisen liikenteen, terveyden-huollon ja
alkoholikaupan alueella siitä, kuinka paljonja missä suhteessa
palveluita tuotetaan yksityisesti jajulkisesti.
Brendan Martinin teos Kenen etu? Yksityistäminenja julkisen
sektorin uudistaminen tarkastelee yksityistä-mistä
maailmanlaajuisesti. Suomessa teemaa on pitä-nyt puheenvuoroissaan
esillä professori Raija Julku-nen. Julkusen näkemyksiin voi
tutustua vaikka hänensuomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan
käännekohtaa1990-luvulla tarkastelevassa teoksessaan
Suunnan-muutos. 1990-luvun sosiaalipoliittinen reformi Suomes-sa.
Yksi Julkusen puheenvuoroista on
Internetissä:www.ennenjanyt.net/4-01/julkunen.htm.
Yksityistämisestä ja julkisista palveluista käytävää
kes-kustelua voi motivoida monista näkökulmista. Se tuoesiin
talouden ja politiikan suhteen: millainen toiminnanja vallan
tasapaino niiden välillä on tai pitäisi olla? Kes-kustelu
muistuttaa oppikirjassa aiemmin tehdystä kolmi-
jaosta valtioon, talouteen ja kansalaisyhteiskuntaan.
Kan-salaiset ovat palvelujen nauttijoita, mutta tuottaako val-tio
vai yksityinen talouselämä palvelut paremmin? Millai-sia keinoja
kansalaisilla on vaikuttaa valtioon ja talou-teen? Miten valtio ja
yritykset saavat selville kansalais-ten tarpeet?
Asiaan liittyvät myös ihmisoikeudet eli TSS-oikeuksienkattavuus
ja se, miten ne taataan. Viime kädessä kaikkilaajenee pohdintoihin
oikeudenmukaisuudesta ja hyvästäyhteiskunnasta. Esimerkiksi
liikenteen, terveydenhuollon,alkoholikaupan ja koulutuksen
esimerkkejä käyttäen voijohdattaa opiskelijat konkretisoimaan omia
käsityksiääntoivottavista ja negatiivisista yhteiskunnallista
kehitys-kuluista.
Globaali oikeudenmukaisuus(s. 157–159)
Koko pääluvun kannalta suositeltavin taustalukemistoon
Tieto-Finlandian voittanut kirja Maailman tila jaSuomi (toim. Anu
Kantola ym.). Tietoteos on onnis-tuttu kirjoittamaan
poikkeuksellisen havainnolliseksija mukaansatempaavaksi, vaikka
aihe on mitä vakavin.Kirjassa käsitellään kattavasti maailman tilaa
mm.maailmantalouden, ympäristön, konfliktien, ihmisoi-keuksien sekä
yleisten kehityskysymysten näkökul-masta. Aineistoina on runsaasti
taulukoita ja tilastoja,joita voi käyttää opetuksen apuna. Lisäksi
kirja opas-taa suureen määrään lisälähteitä kirjallisuudessa
jaInternetissä. Hyödyllisiä ovat myös edellä mainittu
JaanaAiraksisen Maailmankauppaa kaikille, samoin jo
aiemminsuositeltu Juha Sihvolan Maailmankansalaisen etiikkasekä
Olli Tammilehdon Maailman tilan kootut selitykset.
Oppikirjassa mainittua kiistanalaista kysymystäväestönkasvusta
käsitellään monissa lähteissä. Eräs sellai-nen on Helsingin
yliopiston sosiologian laitoksen julkai-sema verkkokirja
väestötieteestä: www.valt.helsinki.fi/sosio/vaesto/. (Kirjassa on
muutamia muitakin kurssinkannalta kiinnostavia jaksoja, mutta
väestökehitystäkäsittelee viimeinen eli kahdeksas luku.)
Väestönkas-vu oli nopeimmillaan 1960- ja 70-luvuilla yli 2
pro-senttia vuodessa, ja se on sen jälkeen laskenut. 1980-luvulla
kasvu oli keskimäärin 1,7 ja 2000-luvun alussan. 1,2 prosenttia
vuodessa. Tätäkään määrää ei voi vä-hätellä. Se on lukemattomien
ongelmien taustalla, jarajattujen resurssien planeetalla jo
entuudestaan mo-nilukuisen ihmisväestön kasvu on ongelmallista.
Eri-tyisesti paikallisilla ympäristöongelmilla ja köyhyydel-lä on
usein suora suhde liian nopeaan väestönkasvuun.
Toisaalta väestönkasvun osuutta ongelmien synnyt-täjänä ei pidä
myöskään paisutella. Kuten kirjassa to-detaan, ruokaongelmien syynä
ei yleensä ole väestön-kasvu vaan ruoantuotannon ja -jakelun
vääristymä.Kaikkein tavallisimpia tekijöitä nälänhätien
taustallaovat valtioiden epädemokraattisuus ja yksisuuntaiset
26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4492
-
93RAJALLINEN VAI RAJATON MAAILMA? 93
valtasuhteet, joiden vallitessa kansalaisilla ei ole
mah-dollisuutta saada hätäänsä kuuluville, vaikuttaa
vallan-pitäjien toimintaan tai saattaa heitä vastuuseen. Mo-nesti
myös kansainvälinen yhteisö on katsonut läpisormien
hallintojärjestelmiä, jotka omalla toiminnal-laan aiheuttavat
nälänhätiä – etenkin jos kyseessä onollut ideologinen tai
taloudellinen liittolainen, tärkei-den luonnonvarojen lähde tai
käänteisesti suurvaltapo-liittisesti täysin yhdentekevä valtio.
(Aihetta käsitteleeFrances Moore Lappén ym. tutkimus 12 myyttiä
maa-ilman nälästä sekä samojen tutkijoiden varhaisempitunnettu
perusteos Ruokaa kaikille.)
Maailmanlaajuisten ongelmien (ilmastonmuutos,luonnonvarojen
käyttö, saasteet) kannalta hankalintaon väestönkasvun yhdistyminen
tuotannon ja kulutuk-sen kasvuun. Tämä ilmiö taas on
voimakkaimmillaanlänsimaissa. On tavallista ajatella, että ongelmat
ovatniin sanotussa kolmannessa maailmassa (eli kaukana),siinä missä
länsimainen korkea elintaso ei ole ongel-ma vaan ihanne. Niillä,
joilla on eniten valtaa, on val-taa myös määritellä, mitä pidetään
ongelmana. Voi-daan jo ennakoida, että Kiinan ja Intian (sekä
mm.Brasilian) mahdollinen elintason nousu tulee mullis-tamaan
tapamme ajatella globaaleja ongelmia.
Näkemyksiä maailmanlaajuisesta oikeudenmukai-suudesta ja
hyvinvoinnista on mahdoton irrottaa glo-baaleista valtasuhteista.
Oppikirjassa luetellaan hyvinepätasaisesti jakautuneen vallan
aspekteja:– teknologinen ylivoima– luonnonvarojen käytön hallinta
(Myös köyhempi-
en valtioiden luonnonvarat tai vähintään luonnon-varojen käyttö
eli jatkojalostus ovat useimmissa ta-pauksissa länsimaisten
yritysten hallussa.)
– sotilaallinen valta, aseteknologia ja -kauppa (Yh-dysvallat on
maailman suurin aseiden myyjä, senaseteollisuus vastaa yli 40 %
kansainvälisestä ase-kaupasta, Venäjä on toinen suuri aseiden
viejä, jatietenkin maat ovat myös suurimmat ydinasevallat.)
– median ja tietoliikennevirtojen hallinta (kulttuuri-nen
globalisaatio ja kulttuurinen valta)
– taloudellinen valta ja pääomat. (Varakkailla mailla onpaitsi
eniten puhdasta pääomaa, suurin bruttokan-santuote ja suurimmat
yritykset, myös eniten puhe-ja päätösvaltaa kansainvälisissä
rahoituslaitoksissa.)
Vielä keskittyneemmältä valta näyttää, kun katsotaan,kuka
varakkaiden maiden sisällä hallitsee mainittujaresursseja ja vallan
lähteitä. Myös demokraattisissa val-tioissa poliittiset,
taloudelliset ja kulttuuriset eliitit (pi-kemmin kuin kyseisten
valtioiden kansalaiset kollek-tiivisesti) voivat päättää
mainittujen resurssien käytös-tä. Kun tähän yhdistetään
globalisaatio eri muodois-saan ja maailmanlaajuiset
riippuvuussuhteet, on ole-tettavaa, ettei yhtä paljon valtaa ole
minään aikaisem-pana aikakautena keskittynyt yhtä harvoille kuin
nyt.
Samalla resurssien uusjakoon olisi yhä suurempitarve. Myöskään
varallisuus- ja hyvinvointierot eivätkoskaan ole olleet yhtä suuret
kuin nyt. Lisääntynyttävaltaa ja resursseja ei ole kyetty
käyttämään ongelmienratkaisemiseen. Länsimaisten ihmisten on jopa
vaikeauskoa, että valtaisan talouskasvun aikakausi on mer-kinnyt
käytännössä elinolosuhteiden taantumista mo-nin paikoin.
Kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen jaapua tarvitsevien maiden
on ollut vastaavalla tavallavarmasti vaikea uskoa, että valtaisasta
talouskasvustahuolimatta edes yksinkertaisimpien
köyhyysongelmienratkaisemisesta ei ole kyetty sopimaan.
Globaalien erojen tasoittamiseksi suunnatuistahankkeista tällä
hetkellä laajin ja näy