PUUTAVARAYHTIÖIDEN TAPIO MAANHANKINTA JA …jultika.oulu.fi › files › isbn9514256247.pdfKarjalainen, Tapio, Puutavarayhtiöiden maanhankinta ja -omistus Pohjois-Suomes-sa vuosina

PUUTAVARAYHTIÖIDEN MAANHANKINTA JA -OMISTUS POHJOIS-SUOMESSA VUOSINA 1885 - 1939

Abstract and Summary in English

TAPIOKARJALAINEN

Historian laitos

OULU 2000

OULUN YLIOPISTO, OULU 2000

PUUTAVARAYHTIÖIDEN MAANHANKINTA JA -OMISTUS POHJOIS-SUOMESSA VUOSINA 18851939

TAPIO KARJALAINEN

(Abstract and summary in English) Esitetään Oulun yliopiston humanistisentiedekunnan suostumuksella julkisestitarkastettavaksi Linnanmaan Kuusamonsalissa(YB 210), 3. kesäkuuta 2000 klo 12.

Copyright © 2000Oulu University Library, 2000

OULU UNIVERSITY LIBRARYOULU 2000

ALSO AVAILABLE IN PRINTED FORMAT

Käsikirjoitus vastaanotettu 13. huhtikuuta 2000Hyväksytty 26. huhtikuuta 2000

Esittäneet Professori Jorma Ahvenainen Dosentti Karl-Erik Michelsen

ISBN 951-42-5624-7

ISBN 951-42-5623-9ISSN 0355-3205

Karjalainen, Tapio, Land acquirement and ownership by timber companies in Nort-hern Finland in 1885-1939Department of History, University of Oulu, FIN-90014 University of Oulu, Finland 2000Oulu, Finland(Manuscript received 13 April 2000)

Abstract

The aim of this work was to determine the extent of land ownership by companies in NorthernFinland over the period 1885-1939, what companies acquired land, what prices they paid for it andthe reasons for them doing this. Attention is also paid to the general and regional causes of thesesales of land. The perspective adopted is largely that of the industrial sector, so that the economicand social repercussions are deemed to lie beyond the scope of this work, and even the immediateconsequences of the purchases of land are touched on only in passing.

The timber companies were most active in acquiring land in 1900-1920, over which period theirholdings increased more than 6-fold (from 79 690 ha to 513 450 ha). In 1915 the companies owned3.6% of the total surface area of Northern Finland, 8.8% of the private land and 5.7% of the totalnumber of farm or forest properties. The land holdings of the timber companies decreased from1920 onwards and became established at around 450 000 ha in the 1930s. This took place throughthe companies releasing land for settlement purposes, either voluntarily or under the LandRestoration Law of 1925, seeking in this way to rid themselves of land that was of no use to them.The chief focus of purchases of land by the timber companies in Northern Finland was in Kainuu,where they owned a total of 292 820 ha at the peak in this trend, in 1920. Over the period 1915-1939 about 60% of the land owned by such companies in Northern Finland was situated in Kainuu,and even by 1915 they had acquired about 27% of all the privately-owned land in the region.

The main reason for the timber companies' interest in purchasing land was the expansion insawn timber production, which meant that the volume of timber required for this purpose increasedfrom 2.6 million stems in 1870 to 34 million by 1910. At the same time the pulp and paperindustries were also stepping up production. There was a fear that Finland's forest reserves wouldbe exhausted by this level of utilization. At the time of this great expansion in the forest industriesthe peasant farming population of Finland were still living at a more or less subsistence level.Productivity in agriculture was low, poverty and years of crop failure tried the limits of humanendurance, and there were few opportunities for the farmers of Northern Finland to gain anything inthe way of an income. One possible means of raising some cash was by selling timber from one'sforest or undertaking lumbering work, and another was to sell one's whole farm to a timbercompany. Gradually a situation arose in which the peasant farmers became anxious to sell forestland and the industry was eager to buy it.

The most prominent landowners were the trading houses of Oulu. Their land ownership wastransferred in 1912 to Ab Uleå Oy, whose landed property was over 200 000 ha at its peak. Anotherprominent landowner was Puutavara Osakeyhtiö Kemi with its 75 000 ha of land. From 1925onwards the companies' land ownership was concentrated in the hands of three major owners owingto selling and buying of land between the companies. Kajaanin Puutavara Osakeyhtiö owned 223000 ha, Puutavara Osakeyhtiö Kemi 84 000 ha and Kymmene Ab 36 600 ha.

The companies cannot be accused of having been dishonest in their buying of land. A marketprice was formed to woodland, and this price determined the value of the forests. The state alsoexercised some influence on the market price by selling its own forests.

Keywords: timber companies, the price of land, selling of land, land ownership

Karjalainen, Tapio, Puutavarayhtiöiden maanhankinta ja -omistus Pohjois-Suomes-sa vuosina 1885–1939Historian laitos, Oulun yliopisto, 90014 Oulun yliopisto2000Oulu(Käsikirjoitus vastaanotettu 13. huhtikuuta 2000)

Tiivistelmä

Tässä tutkimuksessa pyritään esittämään puutavarayhtiöiden maanomistuksen laajuus Pohjois-Suomessa (entinen Oulun lääni, vuodesta 1938 lähtien Oulun ja Lapin läänit) vuosina 1885–1939ja maata hankkineet yhtiöt, maasta maksettu hinta sekä maanhankintaan johtaneet tekijät. Työssä ontarkasteltu niitä yleisiä ja alueellisia syitä, jotka vaikuttivat maakauppoihin. Tutkimuksessapainottuu teollisuuden näkökulma, maanomistuksen taloudelliset ja yhteiskunnalliset seuraukset onjätetty tutkimusongelman ulkopuolelle. Maanhankinnan välittömiä seurauksia on tutkimuksessavain sivuttu.

Puutavarayhtiöiden maanhankinnan aktiivisin kausi oli vuosina 1900–1920. Yhtiöidenmaaomaisuus kuusinkertaistui 20 vuoden aikana: sen laajuus kasvoi 79 690 hehtaarista 513 450hehtaariin. Vuonna 1915 puutavarayhtiöt omistivat Pohjois-Suomen kokonaispinta-alasta 3,6 %,yksityisestä maasta 8,8 % ja tilojen kokonaismäärästä 5,7 %. Vuodesta 1920 lähtien yhtiöidenmaaomaisuuden määrä väheni vakiintuen 1930-luvulla noin 450 000 hehtaariin. Puutavarayhtiötluovuttivat maata asutuskäyttöön joko vapaaehtoisesti tai vuoden 1925 palautuslain velvoittamana.

Puutavarayhtiöiden maaomaisuus keskittyi Pohjois-Suomessa Kainuuseen. Suurimmillaanyhtiöiden maanomistus oli Kainuussa vuonna 1920, jolloin ne omistivat 292 820 hehtaaria maata.Vuosina 1915–1939 Kainuussa sijaitsi noin 60 % yhtiöiden Pohjois-Suomessa omistamasta maasta.Yksityisestä maasta yhtiöt omistivat vuonna 1915 noin 27 %.

Tärkein syy puutavarayhtiöiden maanhankintaan oli sahateollisuuden tuotannon kasvu.Metsäteollisuuden tarvitsema tukkien määrä kasvoi vuodesta 1870 vuoteen 1910 2,6 miljoonasta 34miljoonaan. Samaan aikaan myös selluloosa- ja paperiteollisuus lisäsi tuotantoaan. Tuotannonkasvun myötä metsäteollisuudessa huolestuttiin raaka-aineen saatavuudesta, koska Suomenmetsävarojen pelättiin loppuvan käytön myötä. Toisaalta talonpoikasväestö eli metsäteollisuudenmurrosvaiheessa miltei luontaistaloudessa. Maatalouden tuotto oli alhainen, köyhyys ja katovuodetkoettelivat ihmisten sietokykyä. Miltei ainoat keinot ansaita rahaa olivat metsätyöt ja metsänmyynti.Yhtenä vaihtoehtona oli myös maatilojen myynti puutavarayhtiölle. Vähitellen syntyi tilanne, jossatalonpojilla oli tarve myydä metsää ja teollisuudella oli tarve sitä ostaa.

Huomattavampia maanomistajia olivat oululaiset kauppahuoneet. Niiden maaomaisuus siirtyivuonna 1912 Ab Uleå Oy:lle, jonka maaomaisuus oli laajimmillaan yli 200 000 hehtaaria.Puutavara Osakeyhtiö Kemi oli toinen huomattava maanomistaja noin 75 000 hehtaarinmaaomaisuudellaan. Vuodesta 1925 lähtien yhtiöiden maaomaisuus keskittyi yhtiöiden välistenmaakauppojen myötä kolmelle suuromistajalle. Kajaanin Puutavara Osakeyhtiö omisti 223 000,Puutavara Osakeyhtiö Kemi 84 200 ja Kymmene Ab 36 600 hehtaaria.

Yhtiöitä ei voida syyttää epärehellisyydestä kaupanteossa. Metsämaalle muodostuimarkkinahinta, jonka mukaan metsän arvo määräytyi. Myös valtio vaikutti hintatasoon myymälläomia metsiään.

Avainsanat: puutavarayhtiöt, maanhinta, maanosto, maanmyynti, maanomistus

Esipuhe

Metsä, erämaa ja selkonen ovat olleet elämäni mieluisimpia paikkoja. Keskellä metsääolen kasvanut, metsätöistä olen saanut ensimmäisen palkkani ja suurimman osan vapaa-ajastani olen viettänyt erämaita samoillen. Minua ovat kiinnostaneet erityisesti metsätyötja niiden tekijät. Mieluisimmat lapsuusmuistoni liittyvät savotoihin sekä suruttomiin jahuolettomiin kulkujätkiin, jotka kiertelivät Pohjoisessa Kemi-yhtiön tai "Repolan" savo-toilla etsien jokapäiväistä leipäänsä. Opin tuntemaan nuo kälväkkäät miehet rehellisinä,reiluina ja ahkerina ihmisinä. Jätkät vaikuttivat olemuksellaan elämänkatsomukseenienemmän kuin koulujen opettajat.

Miettiessäni väitöskirjan aihetta ensiksi mieleeni tulivat jätkät ja heidän työnsä. Saa-tuani valmiiksi savottaperinnettä käsittelevän tutkimussuunnitelman samaan aikaan val-mistui HANNA SNELLMANIN tekemä väitöskirja Kemijoen tukkilaisista, joten jouduinluopumaan minulle mieluisesta tutkimusaiheesta. Pidin kuitenkin sinnikkäästi kiinni met-säaiheesta, ja professori Jouko Vahtolan innostamana päätin tutkia puutavarayhtiöidenmetsänomistusta. Pidin aihetta tutkimisen arvoisena, koska siitä ei ollut vielä tehty laajaatieteellistä tutkimusta ja metsä liittyy tärkeänä osana Suomen kansantalouteen sekä suo-malaiseen kulttuuriin. Lisäksi maanomistussuhteet ovat tärkeitä yhteiskunnalliseen kehi-tykseen vaikuttavia tekijöitä.

Professori Jouko Vahtolan kannustamana ja ohjaamana tutkimustyöni eteni suunnitel-mien mukaisesti. Asiantuntijana ja kokeneena tutkijana hän ohjasi työtäni ja osasi kiinnit-tää huomion niihin seikkoihin, jotka veivät tutkimustani eteenpäin. Häneltä saamanirehellinen, avoin ja kannustava kritiikki oli parasta mitä väitöskirjan tekijä voi osakseentoivoa. Professori Jouko Vahtolan lisäksi kiitoksen ansaitsee historian laitoksen henkilö-kunta: FM Reija Satokangas, FM Matti Enbuske, FL Matti Salo ja FT Antero Tervonen.He ovat suhtautuneet tutkimustyöhöni kannustavasti ja neuvoneet minua ongelmatilan-teissa. Olen kiitollinen siitä, että sain tehdä tutkimustyötä rakentavassa ja motivoivassailmapiirissä. Lisäksi FT Antero Tervonen ansaitsee erityiset kiitokset piirtämistään kar-toista.

Mielenkiintoni taloushistoriaan heräsi opiskellessani Suomen historiaa Jyväskylän yli-opistossa. Taloushistoria oli omana oppiaineena, jota opiskelin professori Jorma Ahvenai-sen johdolla. Hänen monipuolisista luennoistaan opin taloushistorian perusteet sekä tutki-

musmenetelmät. Opiskeluaikanani taloushistorian opetus laajeni Jyväskylän yliopistossa,joten minulle tarjoutui mahdollisuus peruskursseja laajempiin taloushistorian opintoihin.Ilman niitä olisin tuskin valinnut tutkimusaiheekseni puutavarayhtiöiden maanomistusta.

Työni vastaväittäjää professori Jorma Ahvenaista haluan kiittää saamastani taloushis-torian opetuksesta Jyväskylän yliopistossa. Lisäksi hän on kannustanut ja ohjannut tutki-mustyötäni Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian historian tutkijaseminaarissa. Alanasiantuntijana hän esitti tutkimukseeni huomionarvoisia korjausehdotuksia ja vaihtoehtoi-sia ratkaisumalleja. Tutkimukseni toista tarkastajaa dosentti Karl-Erik Michelseniä haluankiittää hänen antamastaan palautteesta.

Lähdeaineistoa etsiessäni olen käyttänyt runsaasti Oulun maakunta-arkiston palveluja.Ammattitaitoinen henkilökunta, osaava, opastava ja ripeä palvelu ovat olleet suureksiavuksi asiakirjoja etsittäessä. Lisäksi arkiston kahviossa tutkijoiden kanssa käydyt kes-kustelut ovat olleet minulle erityisen piristäviä ja tärkeitä. Tutkimukseeni liittyvän valo-kuvamateriaalin toimittamisesta haluan kiittää Museovirastoa, Lapin metsämuseota, Tur-kansaaren ulkomuseota, Kainuun museota ja Posion kotiseutuseuraa, sen puheenjohtajaaReino Hämeenniemeä sekä toimittaja Vesa Rinnettä, jonka yksityiskokoelmasta oliminulle paljon hyötyä.

Väitöskirjani kieliasun on tarkastanut FM Ulla Kurikka. Olen kiitollinen siitä, että hänuhrasi vapaa-aikaansa tekstini lukemiseen ja kielivirheiden etsimiseen. Häneltä saamanipalaute oli hyödyllistä, koska sain paljon käyttökelpoista tietoa ja ohjausta kielenhuollostasekä tieteellisen tekstin kirjoittamisesta. Englanninkielisen tiivistelmän on kääntänyt Mal-com Hicks, suuret kiitokset myös hänelle.

Taloudellisesti tutkimustani ovat tukeneet apurahoin Suomen Kulttuurirahaston Poh-jois-Pohjanmaan rahasto ja Metsämiesten säätiö. Ilman taloudellista tukea tutkimustyöniolisi ollut mahdotonta.

Kitkajärven rannalla aurinkoisena kevätiltana 2000

Tapio Karjalainen

Taulukot, kartat, kuviot

Taulukko 1. Metsien ikä kasvullisella metsämaalla vesistöalueittain vuonna 1924,% kokonaispuumäärästä ............................................................................. 43

Taulukko 2. Puuston vahvuusluokat vesistöalueittain vuonna 1924, senttimetriä rinnankorkeudelta, miljoonaa m3 ............................................................... 44

Taulukko 3. Metsien puulajisuhteet vesistöalueittain vuonna 1924, miljoonaa m3 ...... 45

Taulukko 4. Maa-alan jakautuminen eri pääluokkien kesken vesistöalueittain vuonna 1924, % pinta-alasta ...................................................................... 45

Taulukko 5. Pohjois-Suomen ruukkien sekä niiden yhteydessä toimineiden sahojen maaomaisuus tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan vuosina 1845–1880, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................ 87

Taulukko 6. Ruukkien ja niiden yhteydessä toimineiden sahojen maaomaisuus pitäjittäin Pohjois-Suomessa vuosina 1845–1880 tilojen lukumääränja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha .......................................... 89

Taulukko 7. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien maaomaisuus Kainuussa vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 100

Taulukko 8. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Kainuussa vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 104

Taulukko 9. A. Ahlström Oy:n, W. Gutzeit & Co:n, J. E. Salvesenin, Halla Ab:nja Kymmene Ab:n maaomaisuus Kainuussa vuonna 1915 tilojen luku-määrän ja niiden yhteispinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha....... 107

Taulukko 10. Kauppahuone J. W. Snellman G:sonin tila- ja lohkokauppojen lukumäärä sekä ostetun maan pinta-ala vuosina 1900–1910,lkm/ pinta-ala, ha .......................................................................................112

Taulukko 11. Verojen ja veroluontoisten maksujen suuruus Kainuussa vuosina 1905–1907 manttaalia ja 1/8, 1/16 ja 1/24 manttaalin esimerkkitilojakohden, mk ............................................................................................... 120

Taulukko 12. Yhtiöille päätyneiden J. W. Snellman G:sonin tervavelallisten tilojen absoluuttinen ja suhteellinen määrä Kainuussa vuosina 1880–1915 sekä puutavarayhtiöiden omistamien tilojen määrä ja niiden suhteellinen osuus kaikista tiloista Kainuussa vuonna 1915.................... 123

Taulukko 13. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien maaomaisuus Koillis-Pohjanmaalla vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 130

Taulukko 14. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Koillis-Pohjanmaalla vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 132

Taulukko 15. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Koillis-Pohjanmaalla vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 134

Taulukko 16. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien maaomaisuus Lapissa ja Peräpohjolassa vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alanmukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 138

Taulukko 17. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Lapissa ja Peräpohjolassavuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 140

Taulukko 18. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Lapissa ja Peräpohjolassavuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 143

Taulukko 19. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien maaomaisuus Oulun seudulla vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 148

Taulukko 20. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Oulun seudulla vuosina1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojenlkm/pinta-ala, ha ....................................................................................... 150

Taulukko 21. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Oulun seudulla vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ....................................................................................... 151

Taulukko 22. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien maaomaisuus Salon kihlakunnassa vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alanmukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 152

Taulukko 23. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus Salon kihlakunnassa yhtiöittäin vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 154

Taulukko 24. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Salon kihlakunnassa vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala ................................................................................. 155

Taulukko 25. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus Haapajärven kihlakunnassa vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 157

Taulukko 26. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Haapajärven kihlakunnassa vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................ 159

Taulukko 27. Yhteenveto puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien maaomaisuu-desta Pohjois-Suomessa vuosina 1885–1915 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/ pinta-ala, ha ........................................... 161

Taulukko 28. Yhteenveto puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien suhteellisesta maaomaisuuden ja tilojen määrästä Pohjois-Suomessa vuonna 1915...... 164

Taulukko 29. Puutavarayhtiöiden vuokraamat tilat Pohjois-Suomessa vuosina 1905–1915, % yhtiöiden tilojen kokonaismäärästä.................................. 165

Taulukko 30. Puutavarayhtiöiden, apuyhtiöiden sekä yhtiöiden omistajien maaomaisuus Kainuussa vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/ pinta-ala, ha .......................................... 182

Taulukko 31. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Kainuussa vuosina1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 184

Taulukko 32. Apuyhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Kainuussa vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 186

Taulukko 33. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Kainuussa vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha. ...................................................................................... 187

Taulukko 34. Puutavarayhtiöiden, apuyhtiöiden sekä yhtiöiden omistajien maaomaisuus Koillis-Pohjanmaalla vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha .................... 190

Taulukko 35. Puutavara- ja apuyhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Koillis-Pohjanmaalla vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 191

Taulukko 36. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Koillis-Pohjanmaalla vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 192

Taulukko 37. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien maaomaisuus Lapissa ja Peräpohjolassa vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................ 193

Taulukko 38. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Lapissa ja Peräpohjolassavuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 194

Taulukko 39. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Lapissa ja Peräpohjolassavuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 195


Taulukko 41. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Oulun seudulla vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 197

Taulukko 42. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Oulun seudulla vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 198


Taulukko 44. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Salon kihlakunnassavuosina1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 200

Taulukko 45. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Salon kihlakunnassa vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 200

Taulukko 46. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien maaomaisuus Haapajärven kihlakunnassa vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alanmukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 203

Taulukko 47. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Haapajärven kihlakunnassa vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alanmukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 204

Taulukko 48. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Haapajärven kihlakunnassa vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alanmukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 205

Taulukko 49. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien sekä apuyhtiöiden laittomasti hankkima maaomaisuus Pohjois-Suomessa vuosina 1915–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 207

Taulukko 50. Pohjois-Suomessa vuosina 1916–1925 laittomasti maata hankkineet puutavarayhtiöt ja hankitun maan määrä tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................ 210

Taulukko 51. Yhteenveto puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien sekä apuyhtiöiden maaomaisuudesta Pohjois-Suomessa vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 212

Taulukko 52. Kymmenen eniten maata omistanutta yhtiötä Pohjois-Suomessa vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/ pinta-ala, ha........................................................................... 214

Taulukko 53. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Pohjois-Suomessa vuosina 1916–1925 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 215

Taulukko 54. Suomen metsäteollisuustuotteiden hintojen kehitys vuosina1922–1937, 1922 = 100........................................................................... 225

Taulukko 55. Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön selluloosa-, paperi-, ja hioketeollisuuden tuottama voitto/tappio sekä yhtiön voitto vuosina 1928–1937, mk tonnia kohden, mk sahatavarakuutiometriäkohden, yhtiön voitto milj. mk ................................................................. 227

Taulukko 56. Puutavara Osakeyhtiö Kemin sahatavaran ja selluloosan tuotanto kuutiometreinä ja tonneina sekä yhtiön tulos vuosina 1926–1932........... 229

Taulukko 57. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien sekä apuyhtiöiden maa-omaisuus Kainuussa vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/ pinta-ala, ha .......................................... 232

Taulukko 58. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Kainuussa vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 234

Taulukko 59. Apuyhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Kainuussa vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 236

Taulukko 60. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Kainuussa vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan,tilojen lkm/pinta-ala, ha............................................................................ 237

Taulukko 61. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien sekä apuyhtiöiden maaomaisuus Koillis-Pohjanmaalla vuosina 1926–1939 tilojenlukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha .................... 239

Taulukko 62. Puutavara- ja apuyhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Koillis-Pohjanmaalla vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 241

Taulukko 63. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Koillis-Pohjanmaalla vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha .............................................................................................. 242

Taulukko 64. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien maaomaisuus Lapissa ja Peräpohjolassa vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alanmukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 243

Taulukko 65. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Lapissa ja Perä-pohjolassa vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan,tilojen lkm/pinta-ala, ha .............................................................. 245

Taulukko 66. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Lapissa ja Perä-pohjolassa vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/ pinta-ala, ha ............................................................ 246


Taulukko 68. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien maaomaisuus yhtiöittäin ja henkilöittäin Oulun seudulla vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/ pinta-ala, ha ................... 249


Taulukko 70. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Salon kihlakunnassavuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala,ha............................................................................. 251

Taulukko 71. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Oulun ja Raahen seudulla vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 252

Taulukko 72. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien maaomaisuus Haapajärven kihlakunnassa vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alanmukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 253

Taulukko 73. Puutavarayhtiöiden maaomaisuus yhtiöittäin Haapajärven kihlakunnassa vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................ 254

Taulukko 74. Puutavarayhtiöiden omistajien maaomaisuus Haapajärven kihlakunnassa vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................ 255

Taulukko 75. Ab Uleå Oy:n tukkien hankintamäärät vuosina 1923–1935 luovuttajien mukaan, tuhatta j3, prosentteina kokonaismäärästä ............. 257

Taulukko 76. Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön omista metsistä hankkima puumäärä vuosina 1924–1934, m3 ........................................................... 258

Taulukko 77. Yhteenveto puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien sekä apu-yhtiöiden maaomaisuudesta Pohjois-Suomessa vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ......... 267

Taulukko 78. Kymmenen eniten maata omistanutta puutavarayhtiötä Pohjois-Suomessa vuosina 1926–1939 tilojen lukumäärän ja pinta-alan mukaan, tilojen lkm/pinta-ala, ha ............................................................. 270

Taulukko 79. Puutavarayhtiöiden ja talollisten välisten tilakauppojen lukumäärä Kainuussa vuosina 1900–1915 hehtaarihinnan mukaan, kpl ................... 274

Taulukko 80. Puutavarayhtiöiden ja talollisten välisten tilakauppojen lukumäärä yhtiöittäin hehtaarihinnan mukaan Kainuussa vuosina 1900–1915, kpl ......................................................................................... 276

Taulukko 81. Puutavarayhtiöiden talollisilta hankkiman maa-alan laajuushehtaarihinnan mukaan Kainuussa vuosina 1900–1915, ha, sekä yhtiöiden ostaman maa-alan osuus eri hintaluokissaniiden maaomaisuuden kokonaismäärästä, % .......................................... 277

Taulukko 82. Puutavarayhtiöiden ja apuyhtiöiden sekä talollisten välisten tilakauppojen lukumäärä hehtaarihinnan mukaan Kainuussa vuosina 1916–1930, kpl ........................................................................... 279

Taulukko 83. Puutavarayhtiöiden, apuyhtiöiden ja niiden omistajien Kainuussavuosina 1916–1930 talollisilta hankkiman maa-alan laajuus eri hintaluokissa, ha ....................................................................................... 280

Taulukko 84. Puutavarayhtiöiden ja apuyhtiöiden sekä niiden omistajien talollisille maksamien kauppasummien kokonaismäärä Kainuussa vuosina 1900–1930, mk ........................................................................... 282

Taulukko 85. Sahayhtiöiden ja niiden omistajien maanhankinnan laajuus eri hintaluokissa Koillis-Pohjanmaalla vuosina 1879–1899, ha.................... 284

Taulukko 86. Puutavarayhtiöiden ja talollisten välisten tilakauppojen lukumäärä Koillis-Pohjanmaalla mukaan vuosina 1900–1915 hehtaarihinnan mukaan, kpl .............................................................................................. 285

Taulukko 87. Puutavarayhtiöiden talollisilta hankkiman maa-alan laajuus hehtaarihinnan mukaan Koillis-Pohjanmaalla vuosina 1900–1915,ha, sekä yhtiöiden ostaman maa-alan osuus eri hintaluokissa niiden omaisuuden kokonaismäärästä, %................................................. 286

Taulukko 88. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien talollisille maksamien kauppasummien kokonaismäärä Koillis-Pohjanmaalla vuosina 1900–1920, mk ........................................................................... 288

Taulukko 89. Puutavarayhtiöiden ja talollisten välisten tilakauppojen lukumäärä Lapissa ja Peräpohjolassa vuosina 1900–1915 hehtaarihinnan mukaan, kpl .............................................................................................. 289

Taulukko 90. Puutavarayhtiöiden talollisilta hankkiman maa-alan laajuus hehtaarihinnan mukaan Lapissa ja Peräpohjolassa vuosina 1900–1915, ha, sekä yhtiöiden ostaman maa-alan osuus eri hintaluokissa niiden maaomaisuuden kokonaismäärästä, % ..................................................... 291

Taulukko 91. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien talollisille maksamien kauppasummien kokonaismäärä osassa Lappia ja Peräpohjolaavuosina 1915–1920, mk ........................................................................... 292

Taulukko 92. Puutavarayhtiöiden ja talollisten välisten tilakauppojen lukumäärä osassa Oulun seutua vuosina 1900–1915 hehtaarihinnan mukaan, kpl.... 294

Taulukko 93. Puutavarayhtiöiden talollisilta hankkiman maa-alan laajuus hehtaarihinnan mukaan osassa Oulun seutua vuosina 1900–1915, ha, sekä yhtiöiden ostaman maa-alan osuus eri hintaluokissa niiden maaomaisuuden kokonaismäärästä, % .......................................... 295

Taulukko 94. Puutavarayhtiöiden talollisille maksamien kauppasummien kokonaismäärä osassa Oulun seutua vuosina 1900–1915, mk................. 295

Taulukko 95. Puutavarayhtiöiden ja talollisten välisten tilakauppojen lukumäärä Haapajärven alueella vuosina 1900–1915 hehtaarihinnan mukaan, kpl .. 296

Taulukko 96. Puutavarayhtiöiden talollisilta hankkiman maa-alan laajuus hehtaarihinnan mukaan Haapajärven alueella vuosina 1900–1915, ha, sekä yhtiöiden ostaman maa-alan osuus eri hintaluokissa niiden maaomaisuuden kokonaismäärästä, % .......................................... 297

Taulukko 97. Puutavarayhtiöiden talollisille maksamien kauppasummien kokonais-määrä osassa Haapajärven aluetta vuosina 1900–1925, mk..................... 298

Taulukko 98. Yhtiöiden vuoden 1916 loppuun mennessä tekemien tilakauppojen hehtaarihintojen keskiarvot Haapajärven, Kajaanin, Oulun, Kemin ja Lapin kihlakunnassa maanomistustilaston mukaan, kauppojen lkm/mk/ha................................................................................................. 301

Taulukko 99. Puutavarayhtiöiden hankkiman metsämaan osuus eri hintaluokissa niiden vuosina 1900–1915 ostamasta maasta, % ..................................... 302

Taulukko 100.Valtion yleisissä puutavarahuutokaupoissa myytyjen sahapuidenkeskihinnat Oulujärven, Iin, Kemin ja Lapin tarkastuspiireissä vuosina 1900–1916, mk/kpl ..................................................................... 308

Taulukko 101.Metsämaan hinnan painottuminen tilakaupoissa eri hintaluokkiinja sitä vastaava tukkipuiden lukumäärä Pohjois-Suomessa vuosina 1900–1915 (mk/ha, kpl/ha) ...................................................................... 309

Kartta 1. Tutkimustehtävän alueellinen rajaus .......................................................... 31

Kartta 2. Pohjois-Suomen metsävarat vuonna 1850 Gyldénin mukaan .................... 37

Kartta 3. Pohjois-Suomen metsävarat vuonna 1903 ................................................. 39

Kartta 4. Pohjois-Suomen päävesistöalueet .............................................................. 42

Kuvio 1. Metsämaan hinnan painottuminen eri hintaluokkiin Pohjois-Suomessa vuosina 1885–1899.................................................................. 298

Kuvio 2. Metsämaan hinnan painottuminen eri hintaluokkiin Pohjois-Suomessa vuosina 1900–1915.................................................................. 299

Kuvio 3. Puutavarayhtiöiden maanomistus Pohjois-Suomessa v. 1885–1939, ha ...................................................................................... 314

Kuvio 4. Puutavarayhtiöiden maanomistus alueittain Pohjois-Suomessa v. 1885–1939, ha ..................................................................................... 315

Sisällys

Abstract TiivistelmäEsipuhe Taulukot, kartat, kuviot1. Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

1.1. Tutkimusaihe ja aikaisempi tutkimus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 231.2. Kysymyksenasettelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 281.3. Lähteet ja tutkimusmenetelmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32

2. Maanhankinnan edellytykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 362.1. Pohjois-Suomen metsien taloudellinen hyödynnettävyys . . . . . . . . . . . . . . . . . 36

2.1.1. Metsävarat ja metsien kunto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 362.1.2. Metsänomistussuhteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 472.1.3. Kuljetusmahdollisuudet ja metsien nollaraja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49

2.2. Pohjois-Suomessa puunjalostusteollisuutta harjoittaneet yhtiöt . . . . . . . . . . . . 572.2.1. Sahateollisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57

2.2.1.1. Oulun seutu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 572.2.1.2. Lappi ja Peräpohjola . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 632.2.1.3. Koillis-Pohjanmaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 662.2.1.4. Raahen–Ylivieskan alue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 702.2.1.5. Kainuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72

2.2.2. Hioke- ja selluloosateollisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 742.2.3. Puutavarayhtiöiden hankintaorganisaatio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78

2.3. Puun- ja maanhankinnan parhaat alueet metsäteollisuuden näkökulmasta . . . . 823. Kauppahuoneiden ja puutavarayhtiöiden maanhankinta ja -omistus

Pohjois-Suomessa vapaan maanosto-oikeuden vuosina 1885–1915 . . . . . . . . . . . . 843.1. Ruukkien maanomistus ennen kauppahuoneiden aikaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84

3.1.1. Pohjois-Suomen ruukit maanomistajina . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 843.1.2. Ruukkien maanhankinta ja -omistus – lähtökohta

kauppahuoneiden ja puutavarayhtiöiden maanhankinnalle . . . . . . . . . . 913.2. Puutavarayhtiöiden maanhankinnan ja talollisten maanmyynnin yleiset syyt . . 943.3. Kauppahuoneiden ja puutavarayhtiöiden ostamien tilojen määrä,

pinta-ala ja alueellinen jakaantuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1003.3.1. Kainuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100

3.3.1.1. Tilojen määrä, yhteispinta-ala ja maata hankkineet yhtiöt . . . 1003.3.1.2. Maakauppoihin vaikuttaneet tekijät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108

3.3.2. Koillis-Pohjanmaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1293.3.3. Lappi ja Peräpohjola . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1373.3.4. Oulun ja Raahen seudut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1473.3.5. Haapajärven alue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156

3.4. Puutavarayhtiöiden maanhankinnan ja -omistuksen keskittyminen Kainuuseen ja Aktiebolaget Uleå Osakeyhtiölle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161

4. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien sekä apuyhtiöiden maanhankinta ja -omistus vuoden 1915 asetuksesta vuoden 1925 Lex Pulkkiseen . . . . . . . . . . . 1694.1. Puutavarayhtiöiden maakauppaa rajoittava asetus vuodelta 1915 . . . . . . . . . . 169

4.1.1. Keskustelu yhtiöiden maanhankinnasta – tukkihuijausta, maatalouden rappeuttamista vai teollisuuden elinehto? . . . . . . . . . . . 169

4.1.2. Asetuksen sisältö ja merkitys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1744.2. Puutavarayhtiöiden maanhankintakeinot vuoden 1915 asetuksen jälkeen . . . . 1774.3. Puutavarayhtiöiden ja niiden omistajien sekä apuyhtiöiden omistamien

tilojen määrä, pinta-ala sekä alueellinen jakaantuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . 1814.3.1. Kainuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1814.3.2. Koillis-Pohjanmaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1884.3.3. Lappi ja Peräpohjola . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1924.3.4. Oulun ja Raahen seudut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1964.3.5. Haapajärven alue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 202

4.4. Laittomasti hankitut tilat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2064.5. Maanhankintaa metsäkapitalistien ja apuyhtiöiden nimiin – maanmyyntiä

maatalouden tarpeisiin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2115. Puutavarayhtiöiden maanhankinta ja -omistus vuosina 1926–1939 . . . . . . . . . . . . 217

5.1. Valtion 1920-luvun asutuspolitiikka ja puutavarayhtiöiden maanomistus . . . 2175.1.1. Lex Kalliosta Lex Pulkkiseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2175.1.2. Lex Pulkkisen sisältö ja merkitys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 219

5.2. Puutavarayhtiöiden kannattavuus 1920-luvun nousukaudesta 1930-luvun talouspulaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 222

5.3. Puutavarayhtiöiden omistamien tilojen lukumäärä ja yhteispinta-ala . . . . . . . 2315.3.1. Kainuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2315.3.2. Koillis-Pohjanmaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2385.3.3. Peräpohjola ja Lappi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2425.3.4. Oulun ja Raahen seudut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2475.3.5. Haapajärven alue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252

5.4. Tilojen käyttö yhtiöiden tarpeisiin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2565.5. Maanhankinta ja -omistus talouspulan puristuksessa ja Lex Pulkkisen ehdoin 267

6. Puutavarayhtiöiden ostamien tilojen hinta ja käypä arvo vuosina 1885–1934 . . . . 2726.1. Maasta maksettu hinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272

6.1.1. Kainuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2726.1.2. Koillis-Pohjanmaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2826.1.3. Lappi ja Peräpohjola . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2886.1.4. Oulun seutu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2936.1.5. Haapajärven alue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 295

6.2. Metsämaan hinnan alueelliset ja yhtiökohtaiset erot sekäniihin vaikuttaneet tekijät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 298

6.3. Maakeinottelua vai markkinahintojen mukaista sijoitustoimintaa? . . . . . . . . . 3077. Puutavarayhtiöiden maanomistus Pohjois-Suomessa – ruukkien ja

kauppahuoneiden perinnöstä laajenevan metsäteollisuuden omaisuudeksi . . . . . . 312Summary: Land acquirement and ownership by timber companies in Northern

Finland in 1885–1939 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 319Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 330

Arkistolähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 330Virallisjulkaisut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 332Lähdekirjallisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 333Tutkimuskirjallisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 333Lehdet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 338Suulliset tiedonannot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 339

1. Johdanto

1.1. Tutkimusaihe ja aikaisempi tutkimus

Varsinkin maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa tärkeimpiä taloudelliseen toimintaan vai-kuttaneita tekijöitä olivat maanomistussuhteet. Maaomaisuuden myötä eri omistajaryh-mät pääsivät osalliseksi varallisuudesta ja sen hyödyntämismahdollisuuksista. Maanomis-tussuhteissa ilmenneet epäkohdat saattoivat oleellisesti heikentää taloudellista kehitystä jahorjuttaa yhteiskuntarakennetta sekä yhteiskuntarauhaa. Mikäli maan tuottamaa raaka-ainetta ei saatu teollisuuden käyttöön riittävästi vaikutusvaltaisen omistajaryhmän pidät-täytyessä myynnistä, seuraukset voivat olla yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kohtalok-kaat: ainakin tuotannon supistuminen, työttömyys ja tuonnin kasvu ovat todennäköisiäongelmia. Maanomistuksen jakautumisesta aiheutuneita epäkohtia oli vaikea korjata, kos-ka yleensä niistä aiheutui vääryyttä jollekin osapuolelle, usein myyjälle joskus jopa osta-jalle tai viime kädessä valtiovallalle.1 Erityisen hankalaa on ollut maanomistussuhteidenmuuttaminen pakkolunastuksen avulla, koska taustalla olivat syvät ristiriidat maankäytös-tä ja myyntihinnasta. Vilkkaimpana tilakauppojen aikana metsävarojen, Suomen oloissakansallisvarallisuuden, taloudellinen hyödyntäminen päättyi harvoin kaikkia osapuoliatyydyttävään kompromissiin: julkisuudessa myyjien katsottiin häviävän ja menettävänreaaliomaisuuden tuoman taloudellisen turvallisuuden ja hyödyn.

Maakaupat ja maan laajamittainen siirtyminen omistajaryhmältä toiselle eivät olleetvaikutukseltaan yksinkertaisia asioita, ja siitä syystä ne eivät jääneet vaille julkista huo-miota. Vaikutukset olivat sen mukaisia, minkä omistajaryhmän haltuun huomattavat maa-omaisuudet siirtyivät. Maaomaisuus metsineen voi olla yksityisen puunjalostusteollisuu-den raaka-ainevarasto, jolla pyritään turvaamaan raaka-aineen saatavuus ja säätelemäänkantohintatasoa. Se voi olla talonpoikain turva taloudellista hätää vastaan ja maatalouttatukeva voimavara. Uudistalojen perustamisen jälkeen valtio sai verotuloja, maattomattilan ja toimeentulon, joten sosiaalipoliittista näkökulmaa ei voida jättää huomiotta. Suur-yhtiöiden laajamittaisen maanhankinnan ennustettiin uhkaavan 1900-luvulla perinteisensuomalaisen talonpojan asemaa: maanviljelijä-metsänomistaja -asetelman pelättiin horju-van. Omistavasta tilallisesta oli kovin monessa tapauksessa tulossa arentimies. Valtio voi

1. Harve 1947, s. 7.

24

laajojen metsäalueiden omistajana vaikuttaa koko maan harjoittamaan metsäpolitiikkaanniin hakkuiden kuin metsänhoidonkin osalta. Suuret metsäteollisuuden alalla toimivatvaltionyhtiöt säätelivät työllisyyttä ja kantohintaa, erityisesti silloin kun niiden toimintaperustui omiin metsiin.

Tiheään asutetuissa maissa maanomistussuhteet ovat yleensä vakiintuneet historiansaatossa. Niissä vain valtiovallan toimet ja rajut yhteiskunnalliset mullistukset voivatmuuttaa maanomistuksen rakennetta. Jälkipolvet eivät voi luopua vuosisatoja vanhasta”isien maasta” ilman arvojen täydellistä muutosta. Harvaan asutussa maassa tilanne olikokonaan toinen. Suomessa isojako, joka suurelta osin toteutettiin vasta 1700-luvunlopulla ja 1800-luvulla, loi perustan maanomistuksen rakenteille. Vasta isonjaon tulok-sena syntyi 1800-luvulla yksityinen metsänomistus. Pohjois-Suomessa, missä isojakopäättyi varsin myöhään, esimerkiksi Koillismaalla vasta vuoden 1960 vaiheilla, vapaankilpailun vallitessa saattoi siirtyä huomattavia maa-aloja tai metsälohkojen osuuksiaomistajaryhmältä toiselle. Asutus oli harvaa ja maata oli runsaasti saatavilla; maan arvoatalolliset eivät välttämättä ymmärtäneet. Lisäksi taloudelliset tekijät saattoivat helpostimuokata maaperää ostajalle suosiolliseksi. Puunjalostusteollisuuden maanhankinta 1900-luvun alussa oli huomattavimpia maanomistusoloihin vaikuttaneita tekijöitä Suomessa.2

Puutavarayhtiöiden maanhankinta alkoi laajamittaisesti 1900-luvun alussa. Pelättiin,että maakaupat kärjistävät yhteiskunnallisia ongelmia. Talonpojat luopuivat tiloistaan jakodeistaan alihintaan, työttömyyden; toimeentulovaikeuksien ja irtolaisuuden ennustet-tiin yleistyvän. Yhteiskunnallisten ongelmien pelko aiheutti laajan julkisen keskustelunmm. sanomalehdissä. Asiaa tutkittiin myös komiteoissa. Vuonna 1908 valmisteltiin puun-jalostusteollisuuden maanhankinnan rajoittamiseksi asetus, joka tuli voimaan vasta15.1.1915. Se pyrki estämään puunjalostusyhtiöitä hankkimasta viljeltyä maata, viljelys-ten laajentamiselle tarpeellista maata ja viljelmien tarkoituksenmukaiselle käytölle tar-peellisia metsämaita. Maakauppoja varten oli anottava lupa sen läänin maaherralta, jossakiinteistö sijaitsi. Lääninhallitus velvoitettiin pitämään luetteloa myönnetyistä luvista.3

Maanhankintaa rajoittavaa asetusta kierrettiin usealla tavalla. Puutavarayhtiöt ostivattiloja omistajiensa nimiin, koska asetus ei koskenut yksityisiä henkilöitä. Maanviljelysyh-tiöt tai muut apuyhtiöt, joiden liiketoimiin eivät kuuluneet puutavarakauppa tai puunjalos-tus, oli toinen tapa välttyä lainlaatijan pakotteista. Laittomasti hankittujen tilojen palautta-misesta säädettiin vuonna 1925 Lex Pulkkinen, jonka mukaan yhtiöiden oli luovutettavaasetuksen vastaisesti hankittu maa maata viljelevälle väestölle, kunnille tai valtiolle.Lisäksi puutavarayhtiöiden oli palautettava mahdollinen voitto valtiolle.4

Lakia kiertämällä hankituista tiloista puutavarayhtiöiden oli tehtävä kiinteistöjenmenettämisen uhalla ilmoitus asutushallitukselle, joka tutki mahdolliset laittomuudet.Valtioneuvoston luvalla yhtiöt saattoivat erityistapauksessa pitää hallussaan maata, jonkahankkimista oli pyritty lain ja asetuksen turvin rajoittamaan. Mainituista tiloista tuli pitääluetteloa maatalousministeriössä.

Vuoden 1915 asetus ja Lex Pulkkinen rajoittivat ja vaikeuttivat yhtiöiden maanhankin-taa, mutta eivät kieltäneet sitä täysin. Luvan hankinta, tarkastukset ja viranomaisten lau-

2. Harve 1947, s. 7.3. Armollinen asetus koskeva rajoituksia eräänlaatuisten yhtiöiden ja yhdistysten oikeuteen kiinteistön

hankintaan maalla 15.1.1915. Suomen suuriruhtinaanmaan asetuskokoelma. 4/1915.4. Kotonen–Kivimäki 1925, s. 15.

25

sunnot tekivät maanhankinnasta työlään ja aikaa vievän. Jos kyseessä oleva alue oli pieni,saattoivat kaupasta aiheutuneet kustannukset tehdä oston kannattamattomaksikin.

Puutavarayhtiöiden maanhankinta liittyy oleellisena osana kiihtyvään teollistumiseen.Puunjalostusteollisuus siirtyi 1860-luvulta lähtien vesivoiman sijasta höyryyn. Sahausra-joitukset poistettiin, ja yrittäjämaailmassa vallitsi liberalismi. Suomalaiselle sahateolli-suudelle avautuivat maailmanmarkkinat. Nousevasta sahateollisuudesta pääsi osalliseksimyös Pohjois-Suomi. Kauppahuoneet J. W. Snellman G:son, G. & C. Bergbom sekä Uleå-borgs Sågverk Aktiebolaget, Varjakka Trävaruaktiebolaget ja myöhemmin AktiebolagetUleå sekä Trävaruaktiebolaget Kemi olivat aikoinaan huomattavia sahaajia. Tuotannonkeskittyessä ja kasvaessa luotiin pääomia, joita voitiin sijoittaa metsien- ja maanostoon.Raaka-aineen hankinta kaikin toteutettavin keinoin oli luonnollisesti tärkeä kysymys elin-kelpoiselle sahateollisuudelle.

Puutavarayhtiöiden maanhankinnasta ja -omistuksesta on tehty useita selvityksiä,mutta perusteellista tieteellistä tutkimusta aiheesta ei ole tehty. Ensimmäiset oman ajanselvitykset puutavarayhtiöiden maanhankinnasta tehtiin vuonna 1898, jolloin yksityismet-säkomitea tiedusteli kunnallislautakunnilta yhtiöiden maanomistuksen laajuutta. Kolmevuotta myöhemmin maanviljelyshallitus tiedusteli kiertokirjeellä maanviljelys- ja talous-seuroilta sekä lääninagronomeilta vastaavia tietoja. Molemmissa tiedusteluissa saadut tie-dot olivat sangen epäluotettavia ja kokonaiskäsitystä asiasta ei saatu.5

Vuonna 1901 asetettiin Tilattoman väestön komitea ja sen alakomitea tutkimaan erivaihtoehtoja asutustoiminnan kehittämiseksi ja maan hankkimiseksi tilattomalle väestölle.Alakomitea teki laajoja tutkimuksia maanomistuksesta ja niiden pohjalta J. H. Vennolajulkaisi tutkimuksen Tilastollinen tutkimus yhteiskunta-taloudellisista oloista Suomenmaalaiskunnissa v. 1901. Maanomistus Suomen maalaiskunnissa. Tutkimus sisältää pel-kästään tilastotauluja. Taulu n:o 5 käsittelee6 ”Tilusalan yhteissummaa maanomistajillaeri yhteiskunta- ja ammattiryhmissä”. Tilastoissa puutavarayhtiöitten omistama maa onmainittu kunnittain hehtaareina.

Maanviljelyshallitus päätti tutkia puutavarayhtiöiden maanomistuksen laajuuden julkisenkeskustelun kiihdyttyä ja mahdollisten yhteiskunnallisten epäkohtien noustua esille puuta-varayhtiöiden maanhankinnan seurauksena. Suomen senaatti nimitti 30.5.1902 komiteantutkimaan, missä määrin sahayhtiöt ja puunjalostusteollisuutta harjoittavat yritykset ovathankkineet maata. Asiantuntijoista kootun komitean kokoonpano vaihtui usein. Mietinnönvalmistuttua vihdoin vuonna 1905 allekirjoittajina olivat puheenjohtaja P. W. Hannikainenja muut jäsenet: Johannes Zitting, G. I. von Fieandt, Matti Rossi, Edv. Björkenheim, HeikkiRenvall ja Frans Fr. Ekqvist.7 Heidän valmistelemansa työ julkaistiin nimellä Puutatavara-liikkeiden maanostoja tutkinut komiteamietintö n:o 8 . Vuodelta 1906.

Komitea keräsi tiedot puutavaraliikkeiden omistamista tiloista, niiden viljelysten jarakennusten kunnosta, heinäsadosta ja metsän käytöstä kuntien kunnallislautakunniltavarta vasten painetuilla lomakkeilla. Lisäksi kyselyn avulla pyrittiin kartoittamaan entis-ten omistajien maanmyynnin jälkeisiä elämänvaiheita. Tiedot julkaistiin lääneittäin jamietinnön liiteosassa ilmoitettiin kunnittaiset tiedot ilman pinta-alamääriä.8

5. Komitealta puutavarayhtiöiden maanostojen tutkimista varten. Komiteamietintö 8/1906, s. 1–3.6. Vennola 1917, s. 238–239.7. Komitealta puutavarayhtiöiden maanostojen tutkimista varten. Komiteamietintö 8/1906, s. I–VI.8. Komitealta puutavarayhtiöiden maanostojen tutkimista varten. Komiteamietintö 8/1906, s. 3–4.

26

Kunnallislautakunnille lähetetyt tiedustelut palautettiin komitealle kevättalvella 1903.Kysymyksiin oli yritetty vastata tunnollisesti, mutta vaillinaisuuksia oli verrattain paljon.Uutta tiedustelua ei järjestetty, vaan osa komitean jäsenistä teki tarkastuksia eri osiinmaata. Näin menetellen komitea sai riittävästi luotettavaa tietoa mietintönsä perustaksi.9

Komitean hankkima aineisto perustuu kunnallislautakuntien käsityksiin, ja tietojenluotettavuus on riippuvainen kunnallislautakuntien kyvykkyydestä selvittää oman alu-eensa maanomistussuhteita. Puutavarayhtiöiden ja sahanomistajien omiin ilmoituksiin eiole turvauduttu lainkaan, ei edes tietojen luotettavuuden tarkistamiseksi. Mietinnössä eiilmene maanomistuksen kehityssuuntaa, vaan pelkästään vuoden 1902 tilanne. Näin ollenmietinnön anti on nähtävä lähinnä puutavarayhtiöiden maanhankinnan lähtökohdan selvi-tyksenä, koska tiedot eivät ulotu puutavarayhtiöiden maanhankinnan vilkkaimpaan kau-teen.

Maanhankintaa rajoittavasta asetuksesta huolimatta puutavarayhtiöt hankkivat edel-leen tiloja. Oikeustoimituskunnan esityksestä päätti Senaatin Talousosasto 30.1.1917toteuttaa tilastollisen tiedustelun kaikista puutavara-, teollisuus- ym. yhtiöiden sekä yksi-tyisten puutavaraliikkeiden omistajien ja teollisuudenharjoittajien tiloista sekä myösmuista vähintään 2 000 hehtaarin suuruisista samalle omistajalle kuuluvista maaomai-suuksista, kuitenkin lukuun ottamatta valtiolle, kunnalle tai yleiselle laitokselle kuuluvaamaaomaisuutta.10 Tutkimustulokset julkaistiin Suomen Virallisessa tilastossa: SuomenVirallinen tilasto, XXXIII Maanomistustilastoa 1. Yhtiöiden y.m. suurmaanomistajienmaanomistus Suomessa 1 p:nä tammikuuta 1917.

Tutkimus toteutettiin professori Kyösti Haatajan suunnitelmien mukaan. Kyselylomak-keet ohjeineen toimitettiin kuvernöörien välityksellä kunnallislautakunnille, jotka tarvit-taessa kääntyivät maanviljelysseurojen viranomaisten puoleen mahdollisimman luotetta-van tiedon saamiseksi.11 Kuitenkin kysely ensimmäisellä kerralla epäonnistui miltei täy-sin: lomakkeet palautettiin takaisin 53 kunnallislautakunnalle, ja 232 kunnalta pyydettiinlisäselvityksiä. Tilaston tekijän mukaan on todennäköistä, että kaikkia tiloja ei otettu huo-mioon uusintakyselystä huolimatta.12

Huomattavia puutteita ilmeni myös pinta-alatiedoissa. Kyselyn lisäksi tietoja tarkistet-tiin maanmittauksen ylihallitukselta, läänien maanmittauskonttoreilta ja suurmaanomista-jilta. Apuna käytettiin Tilattoman väestön alakomitean vuonna 1901 keräämää aineistoasekä vuoden 1910 maataloustiedustelun ensiaineistoa. Eräiden tilojen pinta-alatiedot oninterpoloitu siten, että niiden tilojen, joiden pinta-aloista ja manttaaleista oli tiedot, lasket-tiin manttaalin ja eri tiluslajien suhde, jonka perusteella laskettiin puuttuvien tilojen pinta-alat.13

Tiedustelua tehtäessä isojako oli vielä kesken Kuusamon, Kuolajärven, Kemijärvenkunnissa sekä suurimmassa osassa Sodankylää. Tiloille ei ollut vielä määritelty pinta-aloja lainkaan lukuun ottamatta Sodankylää, jossa oli tiedossa 28 tilan pinta-alat jalopuille 21 tilalle laskettiin manttaaliluvun perusteella samassa suhteessa pinta-alat. Mui-den isojaottomien kuntien osalta meneteltiin seuraavasti: tutkittavien tilojen manttaali-

9. Komitealta puutavarayhtiöiden maanostojen tutkimista varten. Komiteamietintö 8/1906, s. 4.10. SVT XXXIII:1, s. 2.11. SVT XXXIII:1, s. 3–10.12. SVT XXXIII:1, s. 13.13. SVT XXXIII:1, s. 14.

27

määrät laskettiin yhteen ja summalla kerrottiin manttaalia kohden tuleva pinta-ala. Oulunläänin maanmittauskonttorin mukaan manttaalia kohden verollista maata tuli Kemijärvenkunnassa 1 800 ha sekä Kuusamossa ja Kuolajärvellä 2 500 ha. Joutomaan osuudeksiarvioitiin 50 % verollisen maan alasta. Näin ollen Kuusamossa ja Kuolajärvellä manttaa-lia kohden arvioitiin maata 3 750 ha ja Kemijärvellä 2 700 ha.14

Edellä mainittu laskentatapa ei ole luotettava, koska siinä ei oteta huomioon jyvitystä.Isonjaon yhteydessä luokiteltiin maa sen laadun mukaan. Hyvää, kasvukelpoista maataannettiin tiloille vähemmän kuin huonokasvuista maata. Saman manttaaliluvun tilojenpinta-alat saattoivat Lapissa tai Peräpohjolassa poiketa toisistaan satoja hehtaareja. Toi-saalta on muistettava, että tiedustelussa käytetty laskentatapa oli omana aikanaan ainutmahdollinen menetelmä pinta-ala-arvioita tehtäessä.

Tilastossa mainittujen Oulun läänin tilojen pinta-alat määriteltiin seuraavia lähteitäkäyttäen15:

kunnallislautakunnat 302 tilaamaarekisteri 813 tilaamaanviljelysseurat 64 tilaainterpoloimalla 241 tilaayhteensä 1 420 tilaaSuurin osa tilojen pinta-aloista on saatu maarekisteristä, joka on luotettavin lähde.

Edellytyksenä on kuitenkin se, että kaikki tutkimukseen otettavat tilat on otettu huo-mioon ja saatu tarkastelun kohteeksi.

Laajempaan aineistoon perustuva Paavo Harven vuonna 1947 julkaisema tutkimusPuunjalostusteollisuutta ja puutavarakauppaa harjoittavien yhtiöiden maanhankinta Suo-messa tehtiin maatalousministeriön toimeksiannosta Metsätieteellisellä tutkimuslaitok-sella. Tutkimuksen päälähteenä vuoteen 1915 ulottuvasta maanhankinnasta on käytettyPuunjalostusteollisuuden keskusliiton Metsätieteelliselle tutkimuslaitokselle luovuttamaaaineistoa. Kaikkien tilojen siirtymisvuotta yksityiseltä yhtiölle ei kuitenkaan ole voitu sel-vittää, mutta HARVEN mukaan virhe ei kuitenkaan ole huomattava.16

Tiedot vuoden 1915 jälkeisestä yhtiöiden maanhankinnasta on saatu lääninhallitustenja maatalousministeriön luetteloista. Vuoden 1915 asetuksen mukaiset, laillisesti hankituttilat luetteloitiin lääninhallituksissa ja senaatin tai valtioneuvoston poikkeusluvalla hanki-tut tilat maatalousministeriössä. Lain vastaisesti hankituista tiloista pidettiin luetteloa asu-tushallituksessa ja maatalousministeriössä.17

Pinta-alalaskelmissa on käytetty maarekisteritietoja, mutta alueista, joissa isojako olitoteuttamatta, HARVE on laskenut läänikohtaiset kertoimet. Oulun läänissä HARVENmukaan manttaalia kohden tuli keskimäärin 3 200 ha maata.18 Mainittua hehtaarimäärääei voida soveltaa koko Oulun lääniin, koska olot maantieteellisesti suurella alueella poik-kesivat huomattavasti toisistaan. Manttaaliluku määrättiin tilan tuoton perusteella. Pelto-jen, niittyjen ja karjan tuotto, samoin kuin maan laatu, vaihtelivat huomattavasti eri osissaOulun lääniä.

14. SVT XXXIII:1, s. 15.15. SVT XXXIII:1, s. 16.16. Harve 1947, s. 29–30.17. Harve 1947, s. 23–24.18. Harve 1947, s. 31.

28

Harven tutkimus painottuu vuoden 1915 jälkeiseen maanhankintaan ja on luonteeltaanyleiskatsaus koko Suomen tilanteeseen. Tiedot ovat läänikohtaisia kunnittaisten tietojenpuuttuessa. Lisäksi tutkimuksesta eivät selviä maata omistaneet yhtiöt. Syyt puutavarayh-tiöiden maanhankintaan nähdään yleisluonteisina paneutumatta alueellisiin eroihin jatekijöihin.

Puunjalostusteollisuuden maanhankintaa ovat käsitelleet aikanaan Heikki Renvallvuonna 1914 valmistuneessa julkaisussaan Teollisuuden ja maatalouden välinen taisteluSuomen metsistä. Metsäpoliittinen tutkimus, Bertel Fabritius vuonna 1922 julkaisemas-saan tutkimuksessa Suomen puunjalostusteollisuuden suhde nykyhetken maakysymyksiinI. Puunjalostus ja Lex Pulkkinen sekä Aarne Bomanin vuonna 1920 valmistuneessa esi-tyksessä Yksityisten ja yhtiöiden maanomistus. Taloudellis-tilastollinen tutkielma. Fabri-tiuksen ja Bomanin tutkielmat ovat varsin suppeita. Boman käsittelee pelkästään Mul-tian, Heinäveden, Sulkavan, Ruokolahden ja Luumäen kuntia. Fabritiuksen työssä ei oleotettu huomioon lainkaan Oulun lääniä.

Puunjalostusteollisuuden keskusliitto kokosi puunjalostusteollisuutta harjoittaviltayhtiöiltä tietoja niiden maanomistuksesta. Tulokset julkaisi Jarl Lindfors artikkelissaanTietoja Suomen puunjalostusteollisuuden metsätaloudesta vuonna 1938. Artikkelissa onilmoitettu yhtiöiden maanomistus eri osissa maata 31.12.1938. Kuitenkin Kuusamon,Posion, Kemijärven ja Kuolajärven tiedot puuttuvat toteutumattoman isojaon vuoksi.19

Yliopistollisista opinnäytetöistä tämän tutkimuksen kannalta käyttökelpoisia ovatKimmo Moilasen pro gradu -tutkielma Kauppahuone J. W. Snellman G:sonin metsäkau-pat teollisuuden tuleviin tarpeisiin Oulujärven vesistöalueella 1900–1912 ja HannelePuukilan pro gradu -tutkielma Puutavaraliikkeen kehitys Kajaanin kihlakunnassa v.1878–1918 sekä Heikki Kupiaisen lisensiaatintyö Suurmaanomistuksen ja pientilallistenlääni. Kaksijakoisen Kuopion läänin maanomistusolojen päälinjat v. 1890–1941.

Mainitut tilastolliset ja muut tutkimukset painottuvat puutavarayhtiöiden maanhankin-nan alkuvaiheeseen, ja Harven sekä Kupiaisen tutkimusta lukuun ottamatta niissä ei poh-dita omistuksen kehityssuuntaa. Puutteellisuuksista huolimatta aiempien tutkimusten jatämän tutkimuksen tuloksia voidaan vertailla.

Puutavarayhtiöiden maanhankintaa on käsitelty yleisluonteisesti paikallis- ja puutava-rayhtiöiden historioissa. Niiden merkitys tämän tutkimuksen kannalta rajoittuu lähinnäperus- ja taustatietojen hankkimiseen helpottaen varsinaiseen tutkimusaiheeseen suuntau-tumista.

1.2. Kysymyksenasettelu

Tutkimuksessani pyrin selvittämään Pohjois-Suomessa maata ostaneet yhtiöt ja niidenhankkiman tilojen määrän ja pinta-alan sekä alueellisen jakaantumisen niin vapaan kuinrajoitetun osto-oikeuden aikana. Kysymykseen tulevat sekä laillisesti että laittomasti han-kitut tilat. Huomion kiinnitän laittomien menetelmien käyttöön sekä niiden yleisyyteen jalaajuuteen. Tutkin myös sitä, montako prosenttia tiloista ja yksityisestä maasta päätyipuutavarayhtiöiden omistukseen.

19. Lindfors 1939, s. 128–130.

29

Tavoitteenani on kartoittaa puutavarayhtiöiden haltuun päätyneiden tilojen alueelliseenjakaantumiseen ja määrään vaikuttaneet syyt, siis ilmiön selittäminen. Kainuun osalta onyhtenä tarkastelukulmana tervatalonpoikien velkaantumisen vaikutus maakauppoihin.Unohtaa ei myöskään voi Kainuun katovuosia, kehittymätöntä maataloutta ja ”nälkämaa”-käsitystä. Pyrin tutkimaan myös, miksi puutavarayhtiöiden mielenkiinto suuntautui tie-tyille alueille ja miksi muutamat seudut eivät houkutelleet lainkaan yhtiöiden ostomiehiä.

Myös maatiloista maksettu hinta on mielenkiintoinen kysymys. Julkisuudessa on vie-läkin vallalla näkemys siitä, että talollisia huijattiin. Tutkimuksessa pyrin osoittamaan netekijät, jotka vaikuttivat tilojen hintaan ja kauppasumman määräytymiseen. Ostohintojenalueellisten erojen tarkastelu on myös tärkeä osa tutkimusongelmaa. Tutkimuksessa pyrinarvioimaan myös sitä, kuinka puutavarayhtiöiden maksama hinta vastasi tilojen todellistaarvoa. Yhtiön tiloista tehtiin arvio, jossa ilmoitettiin puuston kokonaiskuutiomäärä. Puu-määrän ja voimassa olleen kantohinnan avulla voidaan laskea puuston kokonaisarvo, jotaverrataan kauppasummaan. Maatilojen arvoon vaikuttaa myös niiden luonne, toisinsanoen, millainen oli metsä-, jouto- ja viljelymaan osuus kokonaispinta-alasta. Lisäksiviljelymaan omistussuhteet olivat tärkeä tekijä aikakautena, jolloin maatalouden tuotto eiollut hyvä. Puutavarayhtiöitä usein syytettiin viljelykelpoisen maan anastamisesta viljeli-jäväestöltä.

Tarkastelen tutkimusongelmaa lähinnä puutavarayhtiöiden näkökulmasta. Kartoittaavoisi myös niitä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia seurauksia, jotka aiheutuivat maakau-poista. Tällöin tutkimuskohteena olisi se, kuinka paljon maakaupat lisäsivät irtolaisuutta,minne maansa myyneet sijoittuivat kaupan jälkeen, miten viljelymaan siirtyminenyhtiölle vaikutti maatalouden tuottoon. Maakauppojen yhteiskunnalliset seuraukset ovatoma tutkimustehtävänsä, minkä vuoksi olen rajannut ne tutkimukseni ulkopuolelle.

Tutkimus käsittää ajanjakson vuodesta 1885 vuoteen 1939. Tutkimustehtävä jakaan-tuu kronologisesti kolmeen pääosaan. Kronologisella jaottelulla pyrin tuomaan esille puu-tavarayhtiöiden maanomistuksessa ja sen luonteessa ajan kuluessa tapahtuneet muutokset.Ensimmäinen osa kattaa ajanjakson vuodesta 1885 vuoteen 1915. Tällöin maanhankintaaei ollut vielä rajoitettu lainsäädännöllä. Toinen osa kattaa vuodet 1916–1925. Mainittunaajanjaksona asetuksella pyrittiin estämään maanhankintaa, mutta puutavarayhtiöt kiersi-vät lainlaatijan määräyksiä. Kolmannessa, vuodet 1926–1939 käsittävässä osassa tarkas-tellaan palautuslaki Lex Pulkkisen jälkeistä maanhankintaa. Viimeksi mainittuun ajanjak-soon sisältyy 1930-luvun lama, ja tutkimuksen tärkeänä tavoitteena on selvittää puutava-rayhtiöiden maanhankintaa myös talouspulan aikana. Pula-aika kosketti ankarasti talon-poikaisväestöä. Maatilojen pakkohuutokaupat olivat velkaantuneiden kohtalona. Julkisuu-dessa on esitetty näkemyksiä siitä, miten puutavarayhtiöt olisivat häikäilemättömästikäyttäneet talonpoikain taloudellista ahdinkoa hyväksi. Toisaalta puutavarayhtiöt kärsivätmyös lamasta ja niiden liiketaloudellinen kannattavuus oli heikko.

Tutkimukseen liittyvinä taustatietoina tarkastellaan ruukkien maanomistusta, koskasitä on pidettävä puutavarayhtiöiden maanomistuksen alkuna. Malminjalostusta harjoitta-neet porvarit olivat samanaikaisesti tai myöhemmin sahanomistajia. Pohjois-Suomenruukkien toiminta heikkeni 1880-luvulla olemattomiin ja osa niiden hankkimasta maa-omaisuudesta siirtyi sahayhtiöille. Niin ikään tervatalous menetti vähitellen merkitystään1880-luvulta lähtien. Molemmat olivat väistyviä elinkeinoaloja heräävän sahateollisuudenrinnalla. Tervatalouden jatkeeksi tuli kaupallinen metsäteollisuus, tosin Kemijokialueellaalkoi ensimmäinen suursavottakausi Kainuuta aiemmin jo 1870-luvulla. Oululaiset kaup-

30

pahuoneet ja porvarit siirtyivät sahauksessa höyryvoimaan 1860-luvulta lähtien, jollointuotanto kasvoi ja raaka-ainekysymys nousi entistä enemmän esille. Höyrysahojen raken-taminen vaati keskittymistä ja pääomia. Maanhankinta tuli mukaan liiketoimiin tietylläviipeellä, vasta 1880-luvun puolivälistä lähtien. Edellä mainittujen tekijöiden perusteellatutkimuksen lähtökohtavuodeksi on määritelty vuosi 1885.

Tutkimus päättyy vuoteen 1939. Tuolloin lama oli hellittänyt ja talouden vauriot alkoi-vat tasoittua. Talouspula katsotaan päättyneeksi vuonna 1934, mutta siitä huolimatta tut-kimus ulottuu toiseen maailmansotaan, jotta mahdollisella viipeellä syntyneet tilakaupatvoidaan ottaa huomioon. Todennäköisesti kaikki talolliset eivät selvinneet veloista nousu-kaudesta huolimatta. Tietysti toinen maailmansota toi rajun muutoksen ulkomaankaup-paan ja puutavarayhtiöiden kehitykseen: se supisti yhtiöiden taloudellista toimintaa halon-hakkuuta lukuun ottamatta.

Maantieteellisesti rajaan tutkimukseni Pohjois-Suomeen, jolla tarkoitan entisen Oulunläänin, nykyisten Oulun ja Lapin läänien aluetta. Alueen pinta-ala oli laaja, Tarton rauhanjälkeen 179 007 neliökilometriä.20 Maa- ja metsätalous oli pohjoissuomalaisten tärkeintoimeentulon lähde. Vuosina 1880–1940 noin 80 % asukkaista sai toimeentulonsa maa- jametsätaloudesta. Ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä Oulun läänin väestöstä asuinoin 91 % maaseudulla. Pohjois-Suomen varhaisin teollisuustuotannon ala oli metsäteol-lisuus. Kemi, Tornio, Oulu–Haukipudas ja Kajaani olivat tärkeimmät keskukset, joissa olisuurteollisuutta. Ammatissa toimivasta väestöstä noin 5–6 % työskenteli teollisuudessa.Vuonna 1920 Oulun läänissä oli Suomen kaikista tehtaista vain 5,8 % ja koko teollisuu-den tuotannon arvosta ainoastaan 6,7 %.21

Puutavarayhtiöiden maanhankintaan vaikutti tilojen määrä. Ne olivat kauppa-artikke-leita sijoitustoimintaa harjoittaville yhtiöille, ja mitä enemmän tiloja oli, todennäköisestisitä enemmän oli myös mahdollisia myyjiä. Vuosisadan vaihteessa Oulun läänissä, Tun-turi-Lappia lukuun ottamatta, oli noin 12 200, vuonna 1915 noin 19 200 ja ennen toistamaailmansotaa noin 36 900 tilaa. Tilojen lukumäärän kasvuun vaikuttivat 1920-luvultalähtien asutustoiminta, torpparivapautus ja kruunun metsätorppien muodostaminen uudis-tiloiksi.22

Taloudelliset edellytykset poikkesivat alueen eri osissa huomattavasti toisistaan erilais-ten luonnonolojen vuoksi. Tästä syystä tutkimusalue on ryhmitelty maantieteellisten jataloudellisten olojen perusteella viiteen ryhmään: 1) Lappi ja Peräpohjola (= Lapin lääni),2) Koillis-Pohjanmaa (= Kuusamo, Taivalkoski ja Pudasjärvi), 3) Oulun ja Raahen seutu(= Kuivaniemi, Ii, Haukipudas, Hailuoto, Kiiminki, Ylikiiminki, Oulunsalo, Oulujoki,Kempele, Utajärvi, Muhos, Tyrnävä, Liminka, Lumijoki, Ruukki, Temmes, Saloinen,Pyhäjoki, Merijärvi, Oulainen, Sievi, Ylivieska, Alavieska, Kalajoki, Rautio, Siikajoki,Revonlahti, Paavola, Rantsila, Pattijoki ja Vihanti), 4) Kainuu (= Kuhmoniemi, Sotkamo,Ristijärvi, Hyrynsalmi, Puolanka, Paltamo, Säräisniemi, Vuolijoki ja Kajaanin mlk), 5)Haapajärven alue (= Haapavesi, Pulkkila, Kestilä, Piippola, Pyhäntä, Kärsämäki, Pyhä-

20. Suomenmaa. IX.1. 1929, s. 3.21. Suomenmaa IX.1. 1929, s. 39. Ahvenainen 1985, s. 292–293. Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina

1880–1975. Tilastollisia tiedonantoja n:o 63, s. 332–338. Tilastokeskus 1979.22. Ahvenainen 1985, s. 306. Komitealta puutavaraliikkeen maanostoja varten. Komiteamietintö 8/1906. Liite

11. Ks! Taulukko 31, s. 122.

31

järvi, Haapajärvi, Reisjärvi ja Nivala). Edellä mainittu aluejako helpottaa tutkimustulos-ten vertailua ja johtopäätösten teko on yksiselitteisempää.

Tutkimuksessa otetaan huomioon ajan kuluessa tapahtuneet kuntien rajamuutokset.Esimerkiksi Sodankylästä erotettiin itsenäisiksi kunniksi Savukoski ja Pelkosenniemi jaKuusamosta erotettiin Posio. Puutavarayhtiöiden tilat tilastoidaan aina vallitsevan kunta-jaon mukaan. Pohjois-Suomen kaupungit on jätetty tutkimuksesta pois, koska puutavara-yhtiöt omistivat niissä pelkästään tontteja sekä lastaus- ja varastopaikkoja. Pohjois-Lappi,Enontekiön, Utsjoen, Inarin ja Petsamon kunnat, olen rajannut tutkimusaiheen ulkopuo-lelle niiden heikkojen puuvarojen ja huonojen kaukokuljetusmahdollisuuksien vuoksi.

Kartta 1. Tutkimustehtävän alueellinen rajaus

Lähde: Suomen kartasto vuodelta 1910. Suomen maantieteellinen seura. Kartta N:o 1. –Piirros Antero Tervonen.

Muonio Kittilä

Sodankylä

Kolari

Turtola

Ylitornio

Karunki

Alatornio

Rovaniemi

Kemijärvi

Tervola

Kemi Simo

Kuolajärvi

Kuusamo

TaivalkoskiPudasjärvi

Suomussalmi

Puolanka

HyrynsalmiUtajärvi

UtajärviMuhos

Kuhmo

Ristijärvi

SotkamoKajaani

Säräisniemi Paltamo

PyhäntäPiippola

Kestilä

Kuivaniemi

Ii

HaukipudasKiiminki

YlikiiminkiOulu

OulunsloTyrnävä

Temmes

Lumijoki

Hailuoto

SiikajokiRevonlahti

Paavola

Vihanti Rantsila

Pulkkila

Haapavesi

Kärsämäki

Salo

Pyhäjoki

Kalajoki

Rautio

Sievi

Merijärvi

Reisjärvi PyhäjärviHaapajärvi

Haapavesi

OulainenAlavieska

Ylivieska

50 100 km

Koillis-Pohjanmaa

Lappi ja Peräpohjola

Oulunja Raahenseudut

Haapajärvenalue

KainuuLiminka

32

Tutkimuksen ulkopuolelle on jätetty tilat, joiden käyttötarkoitus oli muu kuin raaka-aineen turvaaminen teollisuudelle. Kaupungeissa ja kirkonkylissä puutavarayhtiöillä oliasutustarpeeseen varattuja tontteja, jokivarsilla lanssipaikkoja, vesijättömaita vesioikeuk-sien hankkimiseksi, koskitiloja mahdollisten voimalaitosten varalta, soramonttuja raken-nustarkoituksiin. Lukumääräisesti mainittuja maakaistoja oli paljon, mutta pinta-alallamitattuna niiden merkitys oli vähäinen.

Tutkimuksen kaksi keskeisintä käsitettä ovat tila ja puutavarayhtiö. Tilalla tarkoite-taan kiinteistöä, jossa oli rakennukset ja maa, sekä myös lohkotilaa, joka saattoi olla ulko-metsäpalsta tai erotettu määräala ilman asumuksia. Kruununtiloja ja perintötiloja ei oleerotettu toisistaan, koska niiden väliset erot metsänkäytössä olivat kaventuneet olematto-miin tutkimusajanjaksoon tultaessa. Kruununtilallinen ei omistanut maata, vaan hänelläoli veronmaksua vastaan tilan hallintaoikeus. Kruununtilallinen saattoi lunastaa talonperintötilaksi maksamalla etukäteen kolmen vuoden verot.23 Tarvittaessa tilan hallintaoi-keus oli siirrettävissä toiselle24, joten puutavarayhtiöillä ja niiden omistajilla oli mahdolli-suus hankkia kruununtilojen käyttöoikeuksia. JUTIKKALAN mukaan kruununtilat olivat"melkein tykkänään hävinneet" 1800-luvun loppuun mennessä. Oulun läänissä talonpojatostivat vilkkaasti 1890-luvulta lähtien kruununtiloja perinnöksi.25 Henkikirjojen mukaankruununtiloja oli vähän, ja puutavarayhtiöiden maanostoa rajoittaneessa asetuksessa vuo-delta 1915 niitä ei enää lainkaan mainittu.26

Puutavarayhtiöllä tarkoitetaan yritystä, jolla oli omaa puunjalostusteollisuutta tai jokakävi pelkkää puutavarakauppaa. Osa maata omistaneista yhtiöistä osti metsiä, hakkauttine ja myi puun raakana puunjalostajille tai ulkomaalaiselle ostajalle.

Tiloista maksettua kauppasummaa arvioitaessa joudutaan käyttämään käsitteitä, jotkaovat suhteellisia. Huokea, edullinen ja kallis eivät ole yksiselitteisiä sanoja, koska samansuuruiset hehtaarihinnat eri aikoina tai eri ympäristöissä eivät useinkaan ole vertailukel-poisia keskenään. Huokealla ja edullisella hinnalla tarkoitetaan hintatasoa, joka oli vallit-sevan hintatason mukainen tai sitä alhaisempi. Kallis kauppasumma tarkoittaa keskimää-räistä korkeampaa hehtaarihintaa. Sanaa halpa on pyritty välttämään, koska se voidaanymmärtää negatiiviseksi tai asenteelliseksi ilmaisuksi.

1.3. Lähteet ja tutkimusmenetelmät

Keskeisin lähdeaineisto koostuu kihlakuntien henkikirjoittajien pitämistä henkikirjoista,maarekisteristä ja puutavarayhtiöitten maanomistukseen ja -hankintaan liittyvistä asiakir-joista. Henkikirjoissa on mainittu kihlakunnan alueella olevien pitäjien tilat ja lohkotilatkylittäin. Lähteestä saadaan selville tilan nimi, numero, manttaaliluku, omistaja ja asuk-kaat. Lisäksi henkikirjoissa on torpat, kruununtorpat ja mäkituvat. Jos tila oli puutavara-yhtiön omistuksessa, lähteessä on merkintä mahdollisesta vuokralaisesta. Henkikirjat ovatkoko tutkimusalueelta ja tutkimusajalta täydelliset lukuun ottamatta Kuolajärven, Kitti-

23. Jutikkala 1946, s. 121.24. Jutikkala 1946, s. 181.25. Jutikkala 1946, s. 182.26. Armollinen asetus koskeva rajoituksia eräänlaatuisten yhtiöiden ja yhdistysten oikeuteen kiinteistön

hankintaan maalla 15.1.1915. Suomen suurruhtinaanmaan asetuskokoelma. 4/1915.

33

län, Sodankylän, Pelkosenniemen, Savukosken ja Muonion vuoden 1926 henkikirjoja. Neovat Kansallisarkistossa, mutta huonokuntoisuuden vuoksi niille on määrätty käyttörajoi-tus. Henkikirjojen puuttuminen mainitulta vuodelta ei ole tutkimuksen kannalta suuripuute, koska vuoden 1925 henkikirjoja ja Oulun maakunta-arkiston ylläpitämää lainhuu-tokortistoa hyväksi käyttäen saadaan kerättyä puuttuvat tiedot. Lainhuutokortistoon onmerkitty tilakohtaiset omistajavaihdokset lainhuutopäivämäärineen. Tarvittaessa omista-javaihdokset ja hintatiedot voidaan selvittää lainhuudon liitteenä olevasta kauppakirjanjäljennöksestä.

Henkikirjoista poimittujen tilojen nimen ja numeron perusteella on etsitty kunnittainpidetystä maarekisteristä tilakohtaiset pinta-alatiedot. Maarekisteriin on merkitty omis-taja, jos tilalla on tehty jakotoimituksia. Näin ollen maarekisterin tietoja omistajan osaltavoidaan vertailla henkikirjojen tietoihin. Tilaluetteloita ja pinta-alatietoja on myös puuta-varayhtiöiden omissa arkistoissa.

Pinta-alalaskelmien teko kunnissa, joissa isoajakoa ei ollut vielä tehty tutkimusajan-jakson aikana, tuottaa erityisiä ongelmia. Tässä tutkimuksessa on pinta-alat entisten knih-tikontrahtipitäjien Kuusamon, Posion, Kuolajärven ja Kemijärven osalta laskettu ison-jaon toteuttamisen jälkeen vallinneen tilanteen mukaan. Esimerkiksi Posion ja Kuusamonisojako päättyi 1960-luvun vaiheilla, ja silloin tiloille määrättyjä pinta-aloja on sovellettutakautuvasti aina tutkimusajanjakson alkuvaiheeseen saakka. Menetelmä ei anna tarkkojatietoja tilakohtaisista pinta-aloista takautuvasti, koska tilojen manttaaliluku muuttuiisoonjakoon tultaessa. Jos isojako olisi tehty aikaisemmin, tilat olisivat todennäköisestisaaneet enemmän maata. Tiloille tehtiin ennen isoajakoa manttaalitarkastus, ja jos tila olirappeutunut ja sen tuotto oleellisesti heikentynyt, isossajaossa pinta-alan perustana ollutmanttaaliluku aleni. Maatalouden tuotto saattoi heiketä kahdesta syystä: vuokraviljelijä eikehittänyt tilaansa yhtä innokkaasti kuin tilanomistaja olisi tehnyt, ja tilat oli ostettuenemmän metsätalouden kuin maatalouden harjoittamista varten.27

Toisena ongelmana on yhteismetsäosuuden määritteleminen. Osa manttaaliluvun edel-lyttämästä pinta-alasta sisältyi yhteismetsäosuuteen. Osakastilojen manttaaliluvun perus-teella voidaan antaa vain karkea arvio yhteismetsäosuuden teoreettisesta pinta-alasta. Täl-löin kerrotaan tilan manttaaliluvulla se hehtaarimäärä, joka yhtä manttaalia kohden olimäärätty yhteismetsäosuudeksi. Esimerkiksi Kuusamossa 0,0985 manttaalin tilan teoreet-tinen yhteismetsäosuus määräytyy seuraavan laskutoimituksen kautta: 0,0985 x 750,0 ha/1 manttaali = 73,9 ha. Mainittu arvio koskee pelkästään verollista maata, tilakohtainenjoutomaan osuus on laskettava koko yhteismetsän joutomaasta. Esimerkiksi Kuusamonyhteismetsässä oli joutomaata manttaalia kohden 277 ha. Näin ollen esimerkkitilan jouto-maan osuus on 0,0985 x 277/1 manttaali = 27,3 ha.28 Laskettaessa Kuolajärven ja Kemi-järven tilojen yhteismetsäosuudet on otettu huomioon paikkakuntakohtaiset manttaaliakohden määrätyt maalajisuhteet.

Eri menetelmillä laskettuja pinta-aloja havainnollistaa seuraava esimerkki. Kuusamonkunnan Alakitkan kylässä sijaitsevan Hietalan tilan n:o 61 manttaaliluku on 0,0985, ja

27. Oulun metsäkonttorin toiminta v. 1934, s. 1–3. Ab Uleå Oy:n metsäosaston toimintakertomuksia v. 1923–1934. Ab Uleå Oy. II E 2. OMA.

28. Kuusamon yhteismetsän erottamisesta ja sijoittamisesta v. 1953–1956. Kuusamon yhteismetsän asiakirjatTN 50531. II osa, s. 2–55. Tehneet maanmittausinsinöörit Veijola Veikko ja Savola Eljas. 63.31, Pohjois-Pohjanmaan maanmittaustoimiston arkisto. Oulu.

34

isossajaossa sen pinta-alaksi määriteltiin 197,560 ha. Edellä laskettu yhteismetsän teoreet-tinen pinta-ala on verollisen maan osalta 73,9 ha ja joutomaan osalta 27,3 ha. Tilan”yhteispinta-ala ” on 197, 560 ha + 73,9 ha + 27,3 ha = 298,76 ha.

Saman tilan pinta-alaksi HARVEN laskentamallin mukaan tulee 0,0985 x 3 200 ha /manttaali = 315,2 ha. Vuoden 1917 Maanomistustilastossa käytetyn laskentatavanmukaan pinta-alaksi saadaan 0,0985 x 3 750 ha = 369,4 ha. Tätä arviota on pakko pitääliioittelevana, koska siinä joutomaan osuus on arvioitu liian suureksi. Käytetty kerroin3 750 ha sisältää joutomaaksi arvioidun osuuden, joka on arvioitu 50 %:ksi tilojen koko-naispinta-alasta. Esimerkiksi Kuusamon yhteismetsässä joutomaata oli perustamisvai-heessa noin 30 %.29

Tutkimuksessa käytetty menetelmä pinta-alojen arvioimiseksi entisissä knihtikontrah-tipitäjissä on ainoa vaihtoehto, jos pinta-alatietoja halutaan esittää. Pinta-alatietojenarvioiminen on perusteltua, jotta voitaisiin vertailla eri alueita keskenään. Aiemmissa tut-kimuksissa käytetyt menetelmät ovat epätarkempia, koska aikoinaan ei ollut käytössä riit-tävästi isojakotietoa. Esimerkiksi yhteismetsäosuutta ei ole voitu ottaa huomioon, ja jou-tomaiden laajuudesta ei ollut vielä tuolloin riittävästi selvyyttä.

Henkikirjoista ja maarekisteristä hankitut tiedot tilastoidaan kunnittain viiden vuodenvälein. Tutkimuksen päälukujen rajakohdat selvitetään molempien vuosien osalta (vuodet1915 ja 1916, 1925 ja 1926). Mainitut vuodet ovat tutkimusaiheen kannalta tärkeitä,koska niihin kohdistuvat lainsäädännön muutokset. On hyvinkin mahdollista, että henki-kirjoihin ei aina ajoissa keritty ilmoittaa omistajavaihdoksia. Tästä syystä asiaa on tarkas-teltu tarkemmin.

On syytä tähdentää, että henkikirjoissa tiedot ilmoitettiin tammikuun 1. päivänä vallin-neen tilanteen mukaan. Tästä syystä puutavarayhtiöiden ilmoittamissa pinta-alatiedoissaesiintyy pieniä ristiriitaisuuksia. Puutavarayhtiöt ilmoittivat yleensä pinta-alatiedot vuosi-kertomuksissaan, joiden aineisto oli kerätty kesällä tai syksyllä. Tilojen lohkominen olikuitenkin maarekisteritietojen mukaan miltei jatkuva tapahtuma. Näin ollen on mahdol-lista, että maarekisteristä ja henkikirjoista hankitut tiedot eivät vastaa kaikilta osin puuta-varayhtiöiden ilmoituksia.

Tärkeimpiä puutavarayhtiöiden arkistoja ovat Pohjois-Suomessa puunjalostusteolli-suutta harjoittaneiden J. W. Snellman G:sonin, Ab Uleå Oy:n, Kemin Puutavara Osakeyh-tiön ja Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön asiakirjat, joita säilytetään Oulun maakunta-arkistossa. Elinkeinoelämän keskusarkistossa säilytettävissä Anders Kurth & Co:n30 ja A.Santaholma Oy:n asiakirjoissa on vain muutamia mainintoja maaomaisuuden määrästä.Eteläsuomalaisten yhtiöiden maanomistus Pohjois-Suomessa oli vähäistä, joten pääpainoon pohjoissuomalaisten yhtiöiden asiakirja-aineiston tutkimisessa.

Puunjalostusteollisuuden maanhankintaa rajoittavan asetuksen jälkeen lääninhallituk-set velvoitettiin luetteloimaan kaikki puutavarayhtiöitten laillisesti ostamat tilat. Oulunlääninhallituksen arkistosta ei kuitenkaan löydy mainittua luetteloa. Mainitun lähdeaineis-ton puuttuminen voidaan korvata yhdistämällä eri asiakirjojen tietoja. Henkikirjoista poi-mitaan vuoden 1915 jälkeen puutavarayhtiöiden omistukseen siirtyneet tilat, ja niitä ver-

29. Kuusamon yhteismetsän erottamisesta ja sijoittamisesta v. 1953–1956. Kuusamon yhteismetsän asiakirjatTN 50531. II osa, s. 2–55. Tehneet maanmittausinsinöörit Veijola Veikko ja Savola Eljas. 63.31, Pohjois-Pohjanmaan maanmittaustoimiston arkisto. Oulu.

30. W. Rosenlew & Co:n arkiston yhteydessä.

35

rataan asutushallituksen luetteloon, jossa on mainittu laittomasti hankitut tilat. Näin saa-daan selvyys sekä laillisesti että laittomasti hankituista tiloista.

Tervatalonpoikain velkaantumista on tutkittu tervanostajien velkaluetteloista, joista onpoimittu velallisen kotikylä ja talon nimi. Mainittua tilaa on verrattu henkikirjojen tietoi-hin omistajan osalta. Mainitulla menetelmällä voidaan selvittää ne tervavelallisten tilat,jotka päätyivät puutavaraliikkeen omistukseen. Velkaantumista on selvitetty myös kruu-nun voutien pitämistä ulosotto- ja pakkohuutokauppa-asiakirjoista.

1900-luvun alkuvaiheen puutavarayhtiöiden maakauppoihin liittyvää keskustelua onseurattu Perä-Pohjolaisesta, Kaiusta, Kalevasta ja Kainuun San

PUUTAVARAYHTIÖIDEN TAPIO MAANHANKINTA JA …jultika.oulu.fi › files › isbn9514256247.pdfKarjalainen, Tapio, Puutavarayhtiöiden maanhankinta ja -omistus Pohjois-Suomes-sa vuosina

Documents