Pori 17.11.2011

Lasten ja nuorten osallisuusresurssit vai asenne?

Pori 17.11.2011

Pori 17.11.2011 1Varsinais-Suomen ELY-keskus, Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman

Eurooppalaisessa ja pohjoismaisessa lapsi- ja nuoriso-

Politiikassa osallistuminen ja osallisuus ovat olleet

pitkään yhtenä painopistealueena.

Lähtökohtana on,että lapset ja nuoret toimivat osaamisensa

ja kokemustensa pohjalta asiantuntijoina valmisteluissa ja

päätöksenteossa.

Mutta…..

Pori 17.11.2011Varsinais-Suomen ELY-keskus, Sivistystoimentarkastaja Erik Häggman 2

Alkusysäys

Ovatko asenteet kohdallaan ?

”Osallistuminen on asennekysymys, ei lakikysymys.”

”Osallistumisen tulisi lähteä lapsista itsestään.”

Tutkintaan osallistuneiden suomalaisten lastenkommentteja


Lasten ja nuorten osallistuminen päätöksentekoon Suomessa OKM:27 (2011)

Juridiset taustat ja pohjat

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan:

1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

2. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.


perustuslain (731/1999) toisen luvun 6 §:ssä, jossa todetaan, että ”lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti”.

Lisäksi lain 14 §:ssä velvoitetaan julkista valtaa edistämään yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa henkilöä itseään koskevaan päätöksentekoon.



Kuntalain (365/1995) 27 § määrittelee puolestaan kuntalaisten yleiset osallistumis- ja vaikuttamis-mahdollisuudet.

Perusopetuslaki (628/1998), jonka 47 a §:ssä todetaan, että koululla voi olla sen oppilaista muodostuva oppilaskunta.

Opiskelijoiden osallistumisesta ja kuulemisesta säädetään puolestaan lukiolaissa (629/1998) ja laissa ammatillisesta koulutuksesta (630/1998).

Lasten ja nuorten osallistumisesta ja kuulemisesta säädetään myös vuoden 2008 alusta voimaan tulleessa lastensuojelulaissa (417/2007).



Tämän lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja

itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja

nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten

kasvu- ja elinoloja.

Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys,

yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuuri-

suus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä

ympäristön ja elämän kunnioittaminen.



Nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja

alueellista nuorisotyötä ja –politiikkaa koskevien asioiden

käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa

asioissa.



Euroopan neuvoston tutkinnan päätelmiä

Nämä ovat esimerkkejä suomalaisen osallistumis-järjestelmän vahvuuksista. Osallisuutta koskevien lakien ja politiikkojen analyysi osoittaa, että suomalaisten lasten ja nuorten osallistumisesta on säädetty laajasti eri laeissa ja että edellä mainitut viralliset kanavat perustuvat näihin lakeihin.


Osallistumisen rakenteet Satakunnassa


Tilanne valtakunnallisesti 2010


Tilanne Lounais-Suomessa 2010


Huonot mandaatit ?


Huonot mandaait - ohjelmat


Osallistumisenjärjestelmät 2010


Kohderyhmätapaamisissa tuli ilmi, että ikätoverit ja läheiset

aikuiset kuuntelevat yleensä lasten ja nuorten näkemyksiä,

mutta lasten kanssa ja lasten hyväksi työskentelevien

ammattilaisten kanssa kuulluksi tulemisen todennäköisyys

on pienempi. Lasten mukaan tämä johtuu aikuisten

ennakkokäsityksistä, kuten auktoriteetin menettämisen

pelosta, tai ajan ja voimavarojen puutteesta.



Lasten haastattelujen ja nykyisten osallistumisrakenteiden

analyysin perusteella voidaan tehdä se yleinen johto-

päätös, että lasten kanssa ja lasten hyväksi työskentelevien

ammattilaisten koulutusta pitää kehittää.

Tämä koskee esimerkiksi opettajia, oikeusalan ammatti-

laisia, terveydenhoidon työntekijöitä, poliiseja, sosiaali-

työntekijöitä ja kansalaisjärjestöjen edustajia sekä

kunnallisen, alueellisen ja kansallisen tason viranomaisia.

Lapsille ja nuorille koulutusta



Tutkinnassa huomautetaan, että erilaiset osallistumis-

Rakenteet voivat tukea toisiaan. Oppilailla on esimerkiksi

tavallista myönteisempi näkemys osallistumis-

Mahdollisuuksistaan sellaisissa kunnissa, joissa on

nuorisovaltuusto



Toinen yleinen johtopäätös on, että lapset eivät aina saa tietoa lapsiystävällisessä muodossa ja että lapsille ja nuorille on tiedotettava osallistumisrakenteista nykyistä paremmin.

Lapsiasiavaltuutettu on onnistunut työssään erinomaisesti, mutta muiden asiamiesten toiminta ei yleensä ole lapsiystävällistä eivätkä lapset siksi käytä heidän palvelujaan



Vanhempien näkemykset otetaan hyvin huomioon koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä, mutta oppilaiden näkemykset otetaan huomioon kohtalaisesti tai heikosti.

Toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijoilla on huomattavasti paremmat osallistumismahdollisuudet kuin perusasteen oppilailla.

Lasten osallisuudesta esiopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa ei ole saatavilla tietoa. Tämä voi tarkoittaa, että lapsilla ei ole lainkaan osallistumismahdollisuuksia tai he voivat osallistua vain tietyissä asioissa.

Lasten ja nuorten osallisuutta koskevaa lainsäädäntöä on parannettava kaikilla koulutusasteilla.

Oppilaskuntien pitäisi olla pakollisia kaikissa oppilaitoksissa



Oppilaskuntien on oltava nykyistä tärkeämmässä asemassa koulujen työjärjestyksessä. Tämä tavoitevoidaan saavuttaa opetus- ja kulttuuriministeriön ja kansalaisjärjestöjen välisten yhteistyösopimusten avulla ja sisällyttämällä oppilaskunnan toiminnot esimerkiksi kansalaiskasvatuksen opetussuunnitelmaan.

Lasten ja nuorten osallisuutta kouluissa koskevaa tietoa on jaettava nykyistä enemmän

Vaikka ihmisoikeuskasvatus ja lapsen oikeuksiin liittyvä koulutus on otettu huomioon. Suomen lainsäädännössä ja kansallisissa opetussuunnitelmissa, koulutuksen toteutuminen vaihtelee käytännössä merkittävästi.



Paikallishallinnon on velvoitettava myös perusasteen oppilaitokset perustamaan oppilaskunta. Tämä voidaan varmistaa esimerkiksi järjestämällä koulutusta oppilaitosten henkilökunnalle. Näin on toimittu Tampereella, jossa jokaisessa koulussa on oltava oppilaskunta.

Muualla oppilaskuntia on pääasiassa yläasteilla ja lukioissa. Lapsilla ja nuorilla on oltava edustajat kuntahallinnon lautakunnissa

Pietarsaaren ja Tampereen esimerkin mukaisesti Paikallistasolla on enemmän vaikuttajaryhmiä vanhemmille kuin nuoremmille

ikäryhmille. Alle 13-vuotiaiden lasten osallisuutta paikallistason päätöksenteossa on edistettävä nykyistä voimakkaammin



Nuorisolakia on tehtävä nykyistä tunnetummaksi lasten ja nuorten keskuudessa, ja nuorison osallistumisen käsitettä on tarkennettava. Nuorisolain pitäisi myös velvoittaa kunnat ottamaan käyttöön paikallinen nuorisostrategia tai toimintasuunnitelma, jossa olisi koulua, terveydenhoitoa ja muita tilanteita koskevia toimenpiteitä.



Yhteinen tahtotila


Miten eteenpäin ?

Koulutus, koulutus, koulutus kaikille– MLL, kunnat ja Ely-keskus

Nuorisotiedotuksen rakennetta kehitettävä Satakunnassa– Rahoitus ELY-OKM

Lapsi- ja Nuorisopolitiikan strategiat, pohjana hyvinvointiohjelmat– Kunnat

Maakunnallinen erityispanostus lasten osallistumiseen ?


MLL:n projekti jatkunee… Tausta-aineisto: http://

www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011/liitteet/OKM27.pdf?lang=fi

Lasten ja nuorten osallistuminen päätöksentekoon Suomessa; Euroopan neuvoston politiikkatutkinta


Miten eteenpäin ?

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011/liitteet/OKM27.pdf?lang=fi



Pori 17.11.2011

Documents