Polku Magazine - Issue #3

Tommi LehTonen

Tenerife

XC eLiminaTor

Suomi-Cup

GirLS, GirLS, GirLS...

bikes and cultureN u m e r o 3 + 4

w i n t e r 2 0 1 2

[email protected] puh. 050 380 4577

[email protected] puh. 040-592 4664

”The best pedaling trail bike on the market!”

Koeaja niin tiedät!

Nyt myös hiilikuituisena.

THE RIGHT GEAR

Cycle Service Nordicwww.cycleservicenordic.com

FLY YOUR COLORS

X0 brings the right gear to your most

heated battles—any terrain, every time.

Get there and back in the style that’s right

for your ride.

RELENTLESS

X0_SILVER_210x297.indd 1 07-12-2011 12:46:51

CONTENTS

Foto .6

VPCX .16

Tommi Lehtonen .20

Elise’s Column .24

Team Finland .26

Tuntematon Endurokuski .30

Dirt jumping .32

Tenerife .40

Girls girls girls .44

Kuka - Mitä - Miten .52

XC eliminator .54

DH Suomi-Cup .56

POLKUN U M E R O 3 + 4

POLKUNUMERO 3+4/Winter/2012

Julkaisija:Vauhtilajien jaosto

Päätoimittaja:Aku Hjelm

Taitto:Jimmy Doyle

Kuvat:Jimmy DoyleJuho SipiläMikko Hallikainen

Toimitus:Juho Sipilä

Palautteet, juttuideat ja ilmoitusmyynti:[email protected]

POLKU:Ménage à trois

Päätoimittajalla on tunnustettavaaVuoden aikana tulee eniten ajotunteja vanhalla yksivaihteisel-la maantiepyörällä. Toivoin itsekin jotain repäisevämpää. Vaikka tunnustusta siitä, kuinka koko toimitus on lahjottu kiiltävillä maas-topyörillä, kausikorteilla ja voideltu vodkalla vip-tiloissa yön myö-häisinä tunteina.

Jälkimmäinen on tosiaan haaveilua, mutta ensimmäisessä lau-seessa on pointti. Fanitetaan pyöräilyä ihan yleisesti ja kaikissa muodoissaan. Sen on myös tarkoitus näkyä lehden sivuilla entis-tä vahvemmin tulevaisuudessa. Täytyy tosin sanoa, että maan-tiepuolelle löytyy jo yksi laadukas julkaisu suomessa, joten sinne ei ole tarkoitus lähteä kilpailemaan. Vauhti- ja maastopuolella ei kuitenkaan ole meille lajia, jonka tähdistä ja ilmiöistä ei voisi ker-toa Polku-lehden sivuilla.

Lehti on kypsynyt kolmen numeronsa aikana huomattavasti ja tämä numero tarjoaakin jo paljon kattavamman käsityksen kai-kesta siitä, joka on meistä hienoa. Nauttikaa lehdestä ja talves-ta! Kuntoilukin on hauskempaa, kun muistelee kesän tuskaisia ylämäkia ja haaveilee niiden valloittamisesta ilman huolestuneita katseita ohikulkijoilta, kun puuskuttava peto rynnii.

Aku Hjelm

Kansikuva: Matti Salo ajaa mutkaa lihasmuistilla Ounasvaaran Freeride polulla kun joenpinnasta heijastuva aurinko sokaisee hänet hetkeksi. Tällaiset heinäkuiset ke-säillat Ounasvaaralla tarjosivat muutamia siistejä ruutuja, mutta sitäkin enemmän mahtavia laskuja ja mäkäräisten puremia. Kuvaaja Jaakko Posti.

Numero 3+4

POLKU:Ménage à trois

GRAVITYENDURO.IE

GRAVITYENDURO.IE

The inaugural Irish Gravity Enduro Series will see com-petitors battle it out over five events held around the country, with the winner crowned as the best all round rider in Ireland. This is a true test of man and machine as riders tackle all terrain in all weather, using the same bike for all special stages.

FOTO

6

• There’s a Pot of Gold at the end of each special stage! (Cash prize)

• Irish pub on Saturday night for the pre race “Energy Guinness”

• No transition time limits so you can relax and enjoy the day.

• Natural trails.

• You can start the event in any order; you could ride together with a group of your pals for example.

Round 1: Wicklow - 7th/8th April

Round 2: Dublin - 16th/17th June

Round 3: Limerick - 30thJune/1st July

National Championships: 11th/12th August

Round 4: Wicklow - 8th/9th September

Victor Lucas

7

Mikko Hallikainen

FOTO

8

Hyvät kuvat otetaan sillon, kun tapahtuu ja nyt oli 24 astetta pakkasta, paristot jäässä, radiolähetti-met roudassa ja sormet kohmeessa.

9

FOTO

10

LasT RideMikko Nieminen whipping one out as the sun sets over Calpis for the the last ride of 2011.

Jimmy Doyle

11

Joonas Vinnari

FOTO

12

GRaNT “ChOPPeR” FieLdeR suOmessa. Viimeinen päivä Suomessa. Vettä tuli joka tuutista mutta käytiin silti pikaisesti yh-dellä vanhalla tehdasalueella. Kuva tuli ja mies saatiin takki märkänä lentokentälle.

13

Se kuuluisa Laajavuoren kesäkisa, jolloin touko-kuussa (2008) sunnuntain kisa-aamuna maa oli valkeana ja kuraa riitti. Kuva radan testeistä Matin-mäen (joo just se Matti) alta. Kuski Rob Kearney

FOTO

14

Toni Rutanen

15

idiot bikes stupid trails

VPCX-Väärät Polut CycloXrossKirjoittaja: Paulus PalmqvztKuvat: © Jimmy Doyle

16

Cyclocross, tuo muinaisten keskieuroop-palaisten huvittelutapa kun maantiepyö-räilykausi on ohi.. mutta ei siitä ei sen enempää.

VPCX muistuttaa cyclocrossia ainoastaan parilla yhtäläisyydellä: kisa ajetaan lyhy-ehköllä radalla 50-60 minuuttia ja kisaan osallistuvat ovat jonkin sortin masokisti-sia ääliöitä.

Muita sääntöjä ovat vain droppitanko ja jäykkä keula, mikäli ”pisteille” haluaa. Siis millä tahansa kaksipyöräisellä polkupyö-rällä saa osallistua.

Kisatyyli lähti taannoin siitä, että Helsingin Kallopaitojen maastopyörä-osasto ajatte-li kokeilla cyclocrossia maastopyöräilyn oheen. Pojat ja tytöt löysivät aina itsensä cc-pyörineen ihan vääristä paikoista täys-notkupoluilta. Joku muinainen sankari lohkaisi ensim-mäisenä ”nyt ollaan niin väärillä poluilla!” ja ”hei, pitäiskö järjestää tällainen kisa”.

VPCX-Väärät Polut CycloXross-idiot bikes, stupid trails-

17

18

Siitä se sitten lähti. sen verran on hiontaa tapahtunut perus-cyclocrossin suuntaan, että ratoihin yleensä kuuluu mielen-kiintoisten polkuosuuksien lisäksi ”puistokrossimainen” hiek-katiebaana ja jonkinasteinen kanto-osuus.. jos ei osaa ajaa. Niin ja tietysti krossiahan ajetaan syksyllä ja talvella, joten cup sijoittuu yleensä syyskuun ja joulukuun väliin neljällä osakil-pailulla, jotka sijoittuvat jollakin tapaa eteläiseen suomeen.

Tänä vuonna (2011) osakilpailuja oli Keuruu, Vantaan Keimo-la, Helsingin Kivikko ja Kangasala. Joista Kivikko on perin-teinen ja ohjelmassa joka vuosi. Myös nimensä mukaisesti kaukana nopeasta baanasta.

Koska virallista tahoa ja lajiliittoa ei ole, kisojen ilmapiiri on leppoisa ja lämmin. Voittajakin muistetaan ehkä jopa muuta-man tunnin ajan, koska tärkeintä on ajo, ei ne tulokset. Siksi kisat yritetään pitää mukavana tapahtumana.

Kisojen päätteeksi puutuneita selkiä ja happoisia jalkoja helli-tään ruualla ja juomalla, sekä saunan lämmöllä.

Koska säännöissä lukee droppitanko ja jäykkä keula kah-den polkupyörän renkaan päällä, voisi kuvitella kaluston olla melko kirjavaa. Mutta koska ajetaan ”oikeasti” on kalustoksi muodostunut joko ihan täysiverinen CC-pyörä vaihteilla tai vaihteeton/kiinteä vastaava tai ns. monstercross-pyörä, eli 29-tuumainen maasturi sääntöjen mukaisilla varusteilla.

Siinäpä se VPCX lyhykäisyydessään on, mikäli haluaa syven-tyä siihen tarkemmin pitää valitettavasti tulla ajamaan mes-singin maku suussa.. tätä ei valitettavasti voi oppia internetin keskustelupalstoilta.

Yhteys: Fbook ja hakusanaksi VPCX Community.

19

Tommi Lehtonen on Polku-lehden lukijoille tuttu edellisen numeron BMX-tutustumispäivän artikke-lista. Tommilla on kuitenkin ollut aina paljon fiksua sanottavaa ajamisesta ja elämästä nauhurin läh-dettyä käyntiin, joten nyt saatte tutustua Tommiin vähän laajemmassa henkilökuvassa, kun miestä on haastateltu kesän temmellyksessä Latviassa ja kauden loppumisen jälkeen koto Suomessa. Itsensä kehuminen ei perisuomalaiseen tapaan ole Tomminkaan vahvuuksia, joten jää toimittajan tehtäväksi mainita, että kyseeessä on yksi lupaavimmista suomalaisista kisakuskeista.

Tommi LehtonenKirjoittaja: Kari WalleniusKuvat: © Juho Sipilä

20

Kesä

Saavuin Latviaan Valmieran rata-alueelle kymmenen aikaan torstaiaamupäivänä. Tommin asuntovaunu oli helppo löytää ja se näkyi heti radalle käännyttäessä. Rata-alue alkoi huoltoaseman takaa ja sieltä löytyivät vuokramökit, BMX Hall of Fame, golfkenttä ja -kauppa, minigolf, tennis-kentät, sekä tekolampi. Luonnollisesti myös suihku- ja huoltotilat olivat radan välittömässä läheisyydessä. Lämpötila lähenteli aamupäivästä jo 30 astetta, ja Tommi löytyikin kesäkotinsa takapihalta katoksen alta lehteä lukemasta ja aamu-kahvia nauttien.

Heti alkuun pitikin kysellä miehen päi-värutiineista: mitä siis kuuluu ohjel-maan?Aamulenkki on juostu 08.00, aamupa-lat jo syötynä. Seuraavaksi ohjelmassa kahden tunnin junnutreenit 11.00 ja illem-malla 17.00 alkaen vielä treenit todella kovien kuskien kanssa. Illan treeneissä harjoitellaan radalla ja treenataan lisäksi muun muassa tasamaasprinttejä. Lähtö-harjoituksia tehdään paljon. Sprinttihar-joituksissa parinani oli MM-sarjasta tuttu Arturs Matisons. Matisons on paikallinen suuruus, jonka ympärille Valmieran BMX-toiminta on pitkälti rakennettu. Lisäksi treeneissä käy myös Maris Strombergs, MM- ja Olympiavoittaja. Kirittäjiä siis riit-tää.

Erittäin helteistä ja kolmet treenit päi-vässä, mitäs muuta olet touhunnut?Rata-alueella on kaikki mitä tarvitsee, viereisellä huoltoasemalla pidetään leirin ruokailut ja sieltä saa ostaa juomista ja muuta tarvittavaa. Aika menee siis tree-natessa, syödessä ja rentoutuessa. (toim. huom. Tommin isä Juha oli jättänyt töihin Suomeen lähtiessään vaunuun laatikon olutta, päiväohjelman ja Tommin asen-teen huomioiden ei tarvinnut tarkistaa

oliko vielä jäljellä). Valmieran kaupungis-sa on kaikkea mitä tarvitsee, mutta ei ole tarvinnut muuta kuin kerran käydä paik-kauttamassa kättä. Sielläkin hoitajat hoi-tivat asian ”takaoven kautta”, ettei lääkä-rikäynnistä edes tullut maksettavaa.

Miten homma siis toimii?Leiripakettiin olisi kuulunut majoitus, val-mennus ja ruokailut, mutta otimme mie-luummin oman vaunumajoituksen, kun kuitenkin vaunu on kisojen takia muka-na. Hinta on todella edullinen. Eli radan suihkuja ja vessoja saa käyttää ja tosiaan huoltoasemalla on kaikkien leiriläisten ruokailut. Leiri on siis Latvialaisten järjes-tämä, mutta samaan aikaan paikalla lei-reilee myös muun muassa Venäjän jouk-kue. Leireilijöitä käy paljon, koska rata on sopiva vaikeustasoltaan ja toisaalta myös supercrossratakin löytyy. Minulla on siis paikallinen valmentaja ja sitä kautta nämä hommat ovat alkaneet pyöriä.

Tommilla on nyt käytössä paikallisen seuran paita nimellä ja numerolla varus-tettuna. Hihaan on painettu Latvian lipun lisäksi myös Suomen lippu. Ulkopuolisen silmin näyttäisi, että ovat ottaneet hyvin mukaan toimintaan.

Viikonloppuna oli kaksipäiväiset Latvi-an GP-kisat samaisella radalla: miten meni?Ajoin luokassa 17+, jota voisi sanoa ”har-rasteluokaksi”, B-finaaleista voitto ja toi-nen sija. Tasosta kertoo se, että saman luokan voittaja on EM-sarjaakin kiertänyt jäähdyttelijä. A-finaalipaikat olivat erittäin lähellä.

Saman ikäinen Junior Men-luokan kuski oli paikalla treenaamassa ja Tommi ker-toikin, että kaveri ajaa Intensen Euroopan teamissa ammattilaisena. Koko kuskin olemus ja tekeminen osoittivat, että ta-kana on jo monet vuodet määrätietoista

harjoittelua huippuolosuhteissa. Voisi-kin verrata Suomesta ulkomaille BMX-kisoihin lähtemistä golfiin. Eli ainoastaan minigolf-ratoja treenaamalla suoraan Eu-roopan kiertueelle.

Mitäs seuraavaksi?Kun tämä viikon leiri on ohi, niin isä tulee hakemaan ja matka jatkuu suoraan Tarton kilpailuihin viikonlopuksi ja sieltä kotiin.

Rullailin itsekin radan läpi ja totesin, että rataan pitäisi omalla taitotasollani vähän perehtyä tarkemmin, jotta hauskuus ja rytmi löytyisi. Radan pituus ja fyysinen raskaus olivat aivan toista luokkaa mihin olin tottunut. Samoin hyppyjen ja kumpu-jen terävyys oli haastavaa. Siirryin suosi-olla seuraamaan Venäjän joukkueen al-kamassa olevia harjoituksia. Teini-ikäiset tytöt ajoivat uskomatonta vauhtia, hyp-pivät isoja tuplia ja nuoret miehet ajoivat pro-linjan hyppyjä ja supercross-rataa. Heidän jälkeensä alkoikin paikallisten junnutreenit, joissa ikähaarukka oli noin 8-13v. Tässäkin ryhmässä oli ikäluokkien-sa Euroopan parhaimmistoa ja se näkyi. Etenkin manuaalitekniikka oli jo junnuilla hienosti hallinnassa.

Kaiken kaikkiaan paikka ja olosuhteet olivat aivan mahtavat ja paikalla oli kai-ken ikäisiä huippukuskeja treenaamassa Kööpenhaminan MM-kisoja varten. Rata on avoin kaikille ja harjoituksiinkin olisi päässyt mukaan.

Tommin toimintaa seuratessa ja kerto-muksia kuunnellessa ei voi muuta kuin todeta, että miehellä on asenne kohdal-laan. Rohkeasti menemällä ulkomaille op-pii uutta, kehittyy ja varmasti myös naut-tii olostaan. Olosuhteiden aiheuttama purema vaatinee kunnon reissun paikan päälle. Päiväretken päästä radalta löytyy lukuisia muita ratoja, mikäli Valmiera ei enää tarjoa haasteita. Go For It!!

Nimi: Tommi Lehtonen

Ikä: 18

Seura: RMR

Kotipaikka: Kouvola

21

“Tunnollinen koulunkäynti ja treenaus yhdessä tekevät sinusta mestarin.”

22

SyksyKisakauden ollessa jo ohi Tommi istutettiin uudestaan nauhurin eteen tarkoituksena kysellä tunnelmia, kun uuteen kauteen val-mistautuminen on jo täysillä käynnissä ja kesän kokemuksia on ehditty sulatella. Toi-mittajalla on myös oma lusikkansa sopassa kansallisessa bmx-toiminnassa, joten tilai-suus käytettiin hyödyksi utelemalla Tommin ajatuksia kotimaan tohinoista.

Mitä mies on tehnyt kisakauden jälkeen?Kausi päättyi normaalia aikaisemmin, koska halusin keskittyä syyskaudella opiskeluun. Harjoitusohjelman siirtymäkausi siirrettiin siten kuukautta aikaisemmaksi.

Minkälaisia suunnitelmia on ensi kautta ajatellen? Kuuluuko talven harjoitteluun treenimatkoja vai meneekö talvi kuntoil-lessa?Ensi kauden kilpailuohjelman suunnitte-len valmentajan kanssa hieman normaalia myöhemmin. Vuosi 2012 ei ole muutenkaan vielä selvillä, on muun muassa kilpailemista, armeija ja jatko-opintojen suunnittelua. Pää-paino kilpailemiseen tulee olemaan kuiten-kin syksyllä. Talvella harjoitusleirejä on kaksi ja molemmat suuntautuvat Latviaan.

VoittojaSuomen BMX-historian toinen kausi on paketissa ja molemmilta kausilta voitot. Miltä kaudet vaikuttivat toisiinsa verrat-tuna?Kilpailu on kiristynyt koko ajan ja ajajien tai-dot ovat kehittyneet vuodessa paljon. Kiso-jen määrä on tsempannut monet harjoittele-maan. Nyt kun ratojakin on tullut enemmän, se tietää että ensivuonna mennään kovaa kaikissa sarjoissa.

Ajoit viidestä kilpailusta kolme ja voitit kaikki, tulivatko voitot helposti?Kyllä jokaiseen lähtöön oli tsempattava. Ei kukaan Elitessä saanut alkuerissä voittoa helpolla. Pienikin epäonnistuminen lähdös-sä tietää lyhyellä ja helpolla radalla kärki-sijoituksien menetystä. Oli hienoa kilpailla kovien kuskien kanssa. Kyllä Suomessakin monet kanssakilpailijat on kovia polkemaan. Kuka vain meistä olisi hyvänä päivänä voi-nut voittaa osakilpailun.

Sportmagasinet teki lajista juttua ja kävi haastattelemassa. Onko ohjelmasta tul-lut palautetta muualta kuin lajin parissa toimivilta?Varmaan kaikki BMX:ää harrastavat ja moni tuttuni katsoivat tv-lähetyksen. Itse lajille se oli hienoa. Oli myös mukava kun monet nuoret pääsivät televisioon. Ilmeisesti tv-oh-jelmasta sana oli kiertänyt, sillä silloin tällöin saa positiivista palautetta lähetyksestä ja kiinnostuksesta lajia kohtaan.

Laji on pieni ja uusi Suomessa, ovatko mestaruudet tai TV-esiintyminen tuoneet yhteydenottoja tai yhteistyötarjouksia? Katetaanko kauden kulut omasta takaa vai onko mukaan saatu yhteistyökump-paneita?BMX on Suomessa vielä tuntematon laji. Kun tietää mitkä lajit on perinteisesti olleet

suomalaisille tärkeitä ja kun niitä halutaan pitää edelleenkin valokeilassa niin uusi-en lajien läpimurto ei ole itsestään selvää. Laji ei ole kallis harrastaa ja se sopii kaiken ikäisille. Matkustaminen ulkomaille ja kilpai-leminen siellä on sitten asia erikseen. Jos aikoo pyrkiä kansainväliselle tasolle niin ai-noa keino on harjoitella ulkomailla, vaativilla radoilla.

Minulla on tällä hetkellä vain yksi sponsori-sopimus – minä ajan ja isä maksaa.

KuskiSuomen mittapuulla startit näyttävät ole-van sinun vahvuutesi, onko näinmyös Suomen rajojen ulkopuolella? Entä suurimmat haasteet?Ulkomailla olen harjoitellut paljon lähtöjä. Lähdöt poikkeavat kotimaan manuaaliläh-döistä aika paljon. Suomessa lähtöportilta lähdöt tuntuu välillä vaikealta kun on tottu-

Racing & SuomiJos saisit toivoa kolmea asiaa, mitä toi-voisit Suomen BMX-skeneen?Ratoja, uusia kuskeja ja nuorille kuskeille huippuvalmentajia.

Voidaan puhua jonkinlaisesta buumis-ta tällä kaudella Suomessa, kuskeja on koko ajan enemmän ja toiminta kehittyy. Mikä on mielestäsi parasta Suomessa tällä hetkellä BMX:n parissa? Entä huo-noin asia?Hienoa , että yhä useampi nuori on ottanut omakseen harrastuksen. Olen tyytyväinen seuramme vetäjiin ja rataryhmään, jotka uu-rastavat paljon meidän eteen. Lajin päättäjät ja puuhamiehet vievät hienosti Suomessa lajia eteenpäin. Miinuksena tietysti, niin kuin kaikki tietävät, meiltä puuttuu kansainväli-sen tason BMX-rata.

Lopuksi kysytään vinkkejä mestarilta. Mitä juniori-ikäisten kannattaisi tehdä talven aikana, että kisavire olisi jo kau-den alussa kohdallaan?Mestarista en tiedä mutta junioreille muu-tama hyvä neuvo: Harjoitelkaa talvella mo-nipuolisesti ja kiinnittäkää erityisen paljon huomiota taito- ja tekniikkaharjoituksiin. Harjoitelkaa tasapainoa ja takapyörällä ajoa. Taidot on oltava kunnossa kun vauhti lisään-tyy. Tunnollinen koulunkäynti ja treenaus yh-dessä tekee sinusta mestarin.

Minkälaisia terveisiä haluat lähettää Pol-ku-lehden lukijoille näin vuoden synkim-pään ajankohtaan?Nyt jos milloinkaan, tee viisas päätös, vaih-da ykköslajiksi BMX-racing!(Mutta varo, saatat jäädä koukkuun;) )

nut ulkomailla automaattisiin valolähtöihin. Kyllä haastetta vielä riittää, jotta pääsisi huippulähtöihin portista. Siinä on vielä ke-hittämistä. Voima, reaktio, poljinnopeus ja –tekniikka, kaikki yhdistettynä tietää kilpai-lussa keulapaikkaa. Kyllä ulkomailla ajajien pitkään jatkunut harjoittelu näkyy myös hei-dän starteissa, lähinnä varmuutena. Meillä on onneksi kaikilla lähtöportilla sama läh-töviiva ja aina kun menen portille haastan kaikki kilpailijat.

Sinulla on kaksi valmentajaa? Mitä lat-vialainen valmentaja on tuonut harjoitte-luun?Tällä hetkellä isäni toimii fyysisenä- ja Janis Lapsins tekniikkavalmentajanani. Leireillä ohjelman suunnittelee molemmat yhdessä. Suomessa tietotaito BMX:n parissa on vä-häistä, joten taitopuolta oli lähdettävä hake-maan ulkomailta. Tänä vuonna kiinnitettiin huomiota lähinnä hyppyihin. Aloitin myös harjoittelun Latviassa supercross-radalla. 23

Polku-lehden ensimmäinen kuskipalsta Mikäli olet kesällä käynyt ajelemassa bike parkeissa oletkin saattanut jo törmätä Eliseen. Oikeastaan on todennäköisempää, että Elise on törmännyt sinuun. Puhutaan siis siitä äänekkäästä tytöstä, joka hymyilee aina, omaa duracell puvun voimat ja ke-nellä on kaikille asiaa. Useimmilla lukijoilla ei varmaan sytyttänyt yhtään kenestä puhutaan, joten päätettiin toimituksessa laittaa

vahinko eteenpäin ja antaa Eliselle lehden historian ensimmäi-nen kuskipalsta. Oltiin tottakai myös vähän kiinnostuneita ajamisesta ja vakuut-tuneita vauhdista, jolla Elise on tullut kisalaskuja. Kehdataanko sanoa, että vaikka voittoja ei ole napsunut niin Elise on puskenut naisten tasoa eteenpäin jo ensimmäisen kesän aikana pelottele-malla kilpasiskojaan harjoituksien vauhdillaan?

Kuvat: © www.vesahenrik.com

24

Ajomotivaatio oli aivan katossa ja tavoittee-na saada Patriot iskuun. Muutaman ajoker-ran jälkeen oli pakko todeta, että haluan täy-siverisen DH:n alleni. Joten Patriot myyntiin ja taas olin ilman pyörää. Tähtäimessä oli kumminkin ajaa vielä loputkin Suomi cupin kisat, onnekseni Laajavuoren Bikeparkin pojat antoivat Konan alleni ja se natsasi mun ajoon oikein hyvin. Kisoja edeltävänä yönä heräsin hieman kuplivaan oloon vat-sassa ja pian halailinkin jo vessanpönttöä. Kisat meni Katjan kannustusjoukoissa oman ajamisen sijaan.

Seuraavat kisat oli Sappeessa. Kävin viikkoa aikaisemmin ajamassa kisalinjaa ja fiilistelin rataa. Ihan mun makuun oleva rata: juuria, kiviä, vauhtia… No, tällä kertaa kohtaloksi koitui keuhkoputkentulehdus ja kisat jäi taas väliin. Harmitti, mutta onhan niitä kisoja ensi kesänä taas.

Kunto reenit ensi kautta ajatellen alkoivat lo-kakuussa, puntti kolme kertaa viikossa sekä aerobista muutaman kerran. Tarkoitus olisi ajaa ensi kautena niin paljon kun mahdol-lista, ehkäpä käydä ajamassa PM kisatkin. Riippuen täysin miten saan kesytettyä Ko-nan. Ensi kauden ehdoton tavoite on ottaa matsia Katjan kanssa, siinä on kova pala.

Ensimmäisen kisakesän jälkeen voin sanoa, että hienointa on ollut tuki ystäviltä sekä muilta kuskeilta. Tästä isot kiitokset, muuta-man mainitakseni: Olli Vilppola, Pouta, Ju-hana, Petrik, Joonas Riihelä, Tatu Suonpää sekä, totta kai, äiti.

Ensi kautena fillari tuskin vaihtuu joka ki-saan, nimittäin ensi kaudella raidataan Kona Grass teamissa!

Ensimmäinen kesä alamäkeen, mitä

jäi käteen?

Jos ekan ajokesän jälkeen kädessä on kou-

rallinen kuluneita jarrupaloja, rikkinäinen ky-

pärä ja kasa mäkkärin kuitteja Kalpalinnan

reissujen jäljiltä, kannattiko? No kannatti.

Toissakesään asti pyörävalikoimaani oli kuu-

lunut kyykky katupyörä, bmx jossa oli miltei

vuosikymmenen pölyt, minimotocross ja…

no, siinä se. Ensimmäisen maastopyöräni,

Orangen Five:n ostin, kun halusin päästä

ajelemaan maastoon ja ehkäpä jopa kokeil-

la alamäkeäkin. Olihan siinä opettelemista,

kun katupyörään verrattuna jarrut oli väärin-

päin ja kytkin puuttui kokonaan. Eka pyörä-

reissu oli Tampereella Mustavuoren päälle.

Leppoisa maisemareissu vaihtui ensimmäi-

seen alamäkikokeiluun. Näin jälkeenpäin

ajatellen hihaton ja shortsit ei ehkä ihan ollut

turvallisin ajoasu mutta onneksi eka kerta

meni alottelijan tuurilla. Myöhemmin kypärä

onkin ollut tarpeen, varsinkin kun edes his-

sistä poistuminen ei alkuun onnistunut kuin

pää edellä hyppyreistä puhumattakaan.

Alamäestä innostuneena suuntasin pian

Sappeeseen jatkamaan alamäkikokeiluja.

Siellä oli samaan aikaan Starless Downhill

teamin Olli Vilppola, joka sattumalta ajoi pe-

rässäni yhden laskun ja saman tien ilmoitti,

että ”sä muuten alat ajamaan kisaa meidän

tiimissä”. Ihan kiva tarjous ekan ajopäivän

jälkeen, mutta juuri siitä syystä vastasin ei

kiitos – ei näillä taidoilla. Sitkeä painostus

jatkui kuitenkin talven yli ja viime kevää-

nä annoin periksi. Voin ajaa kisaa, jos joku

vaan opettaa! Pian sen jälkeen löysin itseni

Ollin, Riihelän Joonaksen ja Lehtisen Miikan

kanssa Kangasalan montulta ottamassa op-

peja haltuun.Ensimmäiset kisani oli Suomi Cup Kalpalin-

nassa kuukauden ajamisen jälkeen. Orange

Five vaihtui laina-Evoon niinkin ajoissa kuin

edellisenä iltana ja tietysti tuntui täysin eri-

laiselta kuin edellinen fillari. Kaikilla muilla

tytöillä ajo näytti hyvältä ja itse vetelin lip-

poja joka harjoituslaskussa. Yllätyksekseni

selvisin aika-ajot ja kisalaskun kaatumatta

ja sijoitus 4.Kesäkuussa huomattiin Ollin kanssa, että

Five ei enää riitä ja tilaukseen laitettiin Oran-

gen Patriot. Tarkoitus oli, että pyörä olisi

alla muutamaa viikkoa ennen laajavuoren

SM-kisoja. Toisin kävi, sillä runko hukkui

kuljetuksessa. DHL:n toimipisteessä näh-

tiin pikkasen hiiltynyt nainen, mutta pyörän

katoaminen oli mysteeri kaikille. Kun lopulta

vahingossa maateitse tullut pyörä tuli perille

kisoja edeltävänä päivänä, oli jo myöhäis-

tä alkaa säätää iskareita. Tilanteen pelasti

Juhana, joka antoi oman Trekkinsä lainaan.

Kisalasku tuntui itsestä kestävän ikuisuu-

den ja sinne mahtui ihan ääliömäisiä virhei-

tä. Niinpä en ollut uskoa kun seuraavana

maaliin tullut Katja huusi, että hullua vauhtia

ajoit. Jäin Katjalle kaksi sekkaa ja hopeami-

talihan sillä tuli.

25

TeamFinland

downhill

Kirjoittaja: Aku Helm

Kesän tiivistämisen kahteen aukeamaan saa tuntu-maan helposti mahdottomalta tehtävältä. Sanottavaa olisi kirjan verran ja kuvia parituhatta. Seuraavalla au-keamalla kuitenkin tiukkaa tiivistelmää kuvien muo-dossa ja muutama ajatus, jotka täytyi päästä sano-maan. Maajoukkueen katseet ovat tässä vaiheessa jo tiukasti tulevassa kaudessa ja lähdetäänkin rakenta-maan menestystä kokemuksen päälle entistä innok-kaampina.

Kausi 2011

26

Finland

Kuvat: © Keith Valentine

27

MJ-kuljettajat: Markus Olkkonen, Miikka Lehtinen, Joonas Savolainen, Ville Ormo ja Riku Länsiö.

Joukkueenjohtaja: Aku Hjelm

Valmentaja: Kari Ormo

Autolla ajetut kilometrit ulkomailla: 22.016 km

Pisin yhtäjaksoinen ajomatka: 2490 km

Poltettu dieseliä: 3300 litraa

Lentokilometrit: 36.000 km

Kisa-auto tienpäällä: 75 päivää

Poliisilla asiaa: 7 kertaa

Ajetut kilpailut ulkomailla: 1 x MM-kilpailut, 3 x WC-osakilpailu, 3 x IXS-European osakilpailu ja 1 x IXS-Germany osakilpailu

Parhaat tulokset: IXS-Europe osakilpailuissa junnuissa sijat 2,5,7 ja 8. Maailmancupissa kaikilla junnuilla splittejä 80 joukossa, ei jatkopaikko-ja. MM-kilpailuissa aika-ajossa 12. sija.

N u m e r o t j a f a k t a t

1: Peseminen, huoltaminen, säätäminen ja vielä kerran peseminen ovat tuttua ohjelmaa kisaviikon aikana. Champeryssä oli mukana oma kärcheri eikä tarttenut jonotella pesupaikalle. Piste meille!

Kuvat: © Aku Helm

28

2: Ruokailu muutaman muun kohdan ohella ansaitsisi oman artikkelin. Kuinka paljon voi kuskit syödä! Eikä siinäkään mitään vielä, mutta kun kaupan valikoima menee uusiksi joka kisan jälkeen ja hyväksi todettu ravin-tola jää sunnuntai-iltana muistoksi vain. Kuvassa valmistuu mainetta niittänyt pähkinämunakas, joka jäi yhden kerran hitiksi sattuneista syistä.

3: Tästä kuvasta eli radankävelystä alkaa kuskien viikonloppu ja sunnuntaina se loppuu kisalaskuun. Välissä ratkaisee edellisenä talvena tehty työ, harjoituksien onnistuminen, kisalaskulla pään kasassa pitäminen ja moni muu pikkuasia. Alamäkiajo vaan on hienoa.

4: WWW on huomattava ilo, kun katsellaan samoja naamoja päivästä toiseen. Val Di Solessa majoituttiin asuntoautossa team-alueella ja elektroniikan latailu aiheutti ongelmia, kunnes tajuttiin ottaa jatkojohto netti-kahvilaan mukaan ja jemmata se reppuun.

5: Sveitsistä matkalla Saksaan lentokentälle kisan jälkeen. Täytyy sanoa, että kuskit nukkui kesällä monien upeiden maisemien ohi! Tällä kertaa unenlahjoistaan tunnettu Markus sinnitteli melkein auringon laskemiseen saakka. Onneksi tälläiset hetket jää muistoihin ja muistikuvat rekkajonossa seisomisesta Puolassa pyyhkiytyy talven myötä. Voitte arvata kumpi oli lähempänä todellisuutta.

Kauden reissublogi löytyy osoitteesta www.mountainbike.fi/vauhtijaosto.

2: 3:

5: 4:

Iso kiitos myös yhteistyökumppaneille:

29

P O L K U

Ystäväni sai minut kokeilemaan maastopyöräilyä viisi vuotta sitten. Innostus oli välitön, sytykkeeksi riitti yksi lainapyörällä tehty lenkki polulla. Seuraavalle lenkille olin jo tulossa omalla jäykkäperäisellä kulkuvälineellä. Jyrkällä ohjauskulmalla tankoa kääntävä porukka oli kokenut ja tiesi kuinka maastopyöräilyyn varustaudutaan ja heidän ohjeillaan tarvittavat rätit hankittiin pikapuolin. Tietämättömänä mutta innokkaana ujuttauduin ihon-myötäiseen ajoasuun ja aloitin totuttelun tärinään.

Roikuin porukan mukana ja ensimmäiseksi opin, että lajin nau-tittavuudella ja hengitystaajuudella on yhteys. Toisesta yhtey-destä, nimittäin polkimen ja kengän välisestä, opin pian, että se yhteys on kyettävä katkaisemaan kun liike pysähtyy. Kantapään kautta tämäkin oppi meni perille; ulospäin kiertämällä, ei nosta-malla.

Roikkuminen muuttui jossain vaiheessa perässä pysymiseksi ja nautittavuus lisääntyi. Taidon myötä omat luonteenpiirteeni maastokuskina alkoivat nousta esiin. Piirteet olivat sitä koko-luokkaa, että ohjaamo jäi tuon tuosta jalkoihin ja poistumisreitti oli liikkeen suuntaan. Lajin maanläheisyys tuli siis tutuksi. Ajava porukka tiesi, että luonteellani moiseen touhuun on syytä tottua. Onneksi luonteen lujuutta ei tarvinnut pitkään testata, sillä totut-telu tärinään hajotti pyörän ennen luita.

Olin ajanut jo sen verran, että tiesin sitoutumiseni lajiin pyhittä-vän taloudelliset panostukset. Panosten kohotessa päätin ottaa asioista selvää; millä kalustolla tästä eteenpäin? Löysin foorumit ja seurasin sivusta keskusteluja, joissa tietoa tuntui olevan ja herkästi sitä myös annettiin. Kirjoittajien tietämys oli vakuutta-vaa mutta olivatko he todella ajajia? Ehkä en vain onnistunut löytämään näiden kahden yhteyttä. Hämmentyneenä valitsin itselleni sopivan välineen ja ainut, joka asiassa oli selvää, oli hankintaväylä. Porukka, joka ajoi ja tiesi, ohjeisti verkkokaup-poihin, sillä siellä saisin hinnan ja laadun kohtaamaan.

Pian uusi, molemmista päistä joustava, maastoväline saapui ja ylpeys kiristi lisää jo entisestään napakkaa ajoasua. Ensimmäi-nen ajokokemus oli huumaava. Kaikki esteet tuntuivat madal-tuneen ja maasto vaihtui silmäkulmissa aivan toisella vauhdilla kuin olin tottunut. 140 millimetriä silkkaa rajattomuutta ja pelk-kää mahdollisuutta, ajattelin. Välittömästi kohonnut itsetunto koki pian kolauksen sillä porukka, joka ajoi ja tiesi, kyseenalaisti hankinnan järkevyyden. Kannattiko hankkia moista, kun ei jäykkäperällä osannut edes kunnolla mennä? – hämmennyin kysymyksestä. Olinko sittenkin hankkinut enemmän rajoitteita jouston ja painon myötä kuin saavuttanut sitä jotain, josta niin ylpeä olin? Ei auttanut kuin polkea ja todeta itse.

Tuli toinen kesä, aikaa ja varaosia kului poluilla. Ajolinjat suoris-tuivat ja keskinopeus kasvoi. Kaatumistiheys alkoi lähestyä po-rukan keskiarvoa. Ensimmäiset piirteet erilaisuudestani ajoporu-kassa alkoivat nostaa päätään - peruslenkkipolkujen tasaisuus tylsistytti ja haasteet olivat mielestäni liian yksipuoleisesti vain fyysisiä. Haasteiden toivossa ja jonkun vinkistä kokeilin nume-rolappua tankoon. Valintani osui alalajiin, jossa ajotaito ja kunto olisivat menestyksen edellytys.

Elettiin loppukesää ja osallistuin kauden viimeisiin kisoihin har-rasteluokassa. Ensimmäinen kisa oli järkytys. Huomasin olevani taidoton, melko tietämätön ja huonokuntoinen. Tunne oli tuttu, se maistui samalta kuin alkumetrit maastopyörällä metsässä. Selvisin silloin ja päätin selvitä nytkin. Ei auttanut kuin ottaa selvää niiltä jotka kisasivat ja tiesivät.

Loppusyksystä tarjoutui mahdollisuus testata maastopyöriä oikealla tavalla. Polulla ja usealla laatumerkillä toteutunut testi paljasti armottomasti kuinka huolettomasti edellisen kalustova-lintani olin tehnyt. Kauniit kuvat ja osaluettelo riitti silloin ja tässä kohtaan menneiden muistelu hieman kirveli. Testi tuli kalliiksi ja valintani myötä luovuin selityksistä kaluston suhteen.

Kolmas kesä tuli ja suunnitelmissa oli kisata ensimmäinen kokonainen kausi. Edeltäneen syksyn testitulokset toivat lisää joustoa uuteen pyörään ja vähemmän kireyttä ajoasuun. Liityin pyöräseuraan ja sen myötä vaihtuivat lenkkikaverit ja polut. Motivaatio ajamiseen vain kasvoi ja taidot kohenivat merkittä-västi, kun uudet piirit mahdollistivat parempien kuskien joukos-sa ajamisen. Kisapuolella kello tykkäsi kauden menemisestä sen verran, että harrasteluokassa tuli tunnustettua menestystä.

Tämä kolmas pyöräilykesäni oli näin jälkeenpäin mietittynä merkittävä – tunnistin maastopyöräilystä ne osa-alueet joista eniten nautin.

Seuraavat kaksi vuotta voidaankin pikakelata, sillä ne ovat pyöräilyssäni menneet tuon kolmannen kesän viitoittamina. Vauhtilajit imaisivat lopullisesti. Joustoa ja pyöriä on tullut lisää. Kisalisenssejä on nyt parikin, ne vauhdikkaimmat sieltä alamäen puolelta. Oppimiskäyrä on edelleen jyrkästi yläviistoon paljolti siksi, että uusien lajien kanssa on taas joutunut aloittamaan tietyllä tavalla alusta. Ajointo on säilynyt ennallaan.

Mitä tästä omasta lyhyestä maastopyörähistoriastani muille jakaisin? Kaikki lähtee innostuksesta ja alkuun, kuten ei varsat-kaan, kukaan meistä ei osaa sitä omaa syntymäniittyään epäillä. Alussa kaikki tietäminen otetaan vastaan ja enempää miettimät-tä toimitaan sen mukaisesti, koska halutaan olla osa porukkaa. Halu leikkimään muiden kanssa on suuri. Olin onnekas, koska innostukseni kantoi yli alkuvaikeuksien. En todellakaan tiennyt kuinka monella eri tavalla pyöräilystä löytyy puolia, jotka tekevät harrastuksesta nautinnollisen omien kykyjen ja mieltymysten mukaisesti. Oikotie oppimisessa ja sen oman jutun löytämi-sessä, on hakeutua pois sieltä tutuilta poluilta, tutustua uusiin lenkkiporukoihin ja kokeilla eri lajeja ennakkoluulottomasti. Vältä tietämistä, omaa ja toisten. Kuuntele, mutta perusta päätöksesi omiin kokemuksiisi - varsinkin kalustoa valitessasi.

Ja aja, sillä ne jotka ajavat, tietävät miksi.

- nimimerkki

Ajan – siis tiedän

31

DirtJumping

Kuvaaja: Petri AnttilaPaikka: SavelaAika: Marraskuun puoliväliTemppu: 360 tabletop

32

Nimi: Aaro VisalaSponssit: Zoo York clothing ja GravitymtbIkä: 19 vuottaKotipaikka: HelsinkiSiviilisääty: Sinkku

Kenen ajamista tuli fiilisteltyä junnuna?: J-M Pouta. Ulkomaisista kuskeista varmaan britti-kuski Jimmy Prattia.

Suosikkipaikkani ajaa on: Mustavuori sekä Savelan dirtti silloin, kun nuoriso ei ole käynyt hajoittamassa hyppyreitä.

Koska aloitit dirtin ajamisen: 2007 keväällä, Linnainen opetti.

Tämän hetkinen pyörän kokoonpano: Dart-moor Cody ryssäargylella (302), Mavicin/Ns bikesin kiekot ja muut osat onkin sitten Dart-mooria.

Suosikkitemppu dirtillä: Truckdriver eli 360 barspin.

24” vai 26”: 26’’

Dirttipyöräilyssä kiehtoo: Onnistumisen ilo ja ajamisen hauskuus. Juhliminen on kanssa iso osa lajin lifestyleä, niinkun on jokaisen dirttiska-ban jatkoilta jo huomattukin... ja toki ajokaverit!

Elokuvaproduktiot: Karumtb meanwhile in fin-land 2.0 tulossa 2012 alkuvuodesta!

Tätä kuvaa ottaessa...: Tultiin mestoille Petrin kanssa, Petri laitto settinsä kuntoon ja meikä otti vähän lämpöä. Parit runit ja kuva oli kame-ralla

Tavoitteena tulevaisuudessa on..: Kehittää ajoa isompaan ja tyyliltään hienom-paan suuntaan. Rakas autoni Datsun olis kans-sa tarkotus saada taas leimaan, pitäs vähän hitsailla.

Mitä terveisiä lähetät juniorille, joka haluaa alkaa harrastamaan dirttipyöräilyä: Tulkaa rohkeesti juttelemaan vanhemmille kus-keille ajomestoilla, treenatkaa maltillisesti hy-vällä mielellä sekä nauttikaa mahtavasta lajista!

33

Nimi: Antti RissanenSponssit: Dartmoor bikes ja BestBrakesIkä: 18 vuottaKotipaikka: Kalakukkojen luvatusta maasta ponnistetaan! (Se on Kuopio, jos joku muuta meinaa väittää..)Siviilisääty: Villi ja vapaa, saa tosiaan soi-tella ;)

Kenen ajamista tuli fiilisteltyä junnuna: Paul Basagoitia, John Cowan yms. NWD dirttitähdet tais olla suosikkeja juniorina kun hommaa alottelin. Nykyään fiilikset tulee enemmänkin yksittäisistä tapauksis-ta, harvemmin yhden tietyn kuskin ajosta kokonaisuudessaan (mutta koska Andreu Lacondeguy on niin helkkarin kova, niin sitä tulee kyl fiilisteltyä!!).

Suosikkipaikkani ajaa on: No lokaa-litrailssit on varsin suosittu ajomesta meikän osalta, tosin Mustavuori kans lukeutuu meikän suosikkeihin. Oulun be-toniparkki on myös yks niistä suosikeista, joka pitänee mainita!

Koska aloitit dirtin ajamisen: Taisin saada ekan BMX:n 12v synttärilahjaks. Naapurin mukana ekan kerran eksyin tsekkaamaan paikallista dirttiä. Perus pik-kupyörällä tuli siis otettua ensituntumaa jo edellisenä syksynä. Dirtin kaikki hyppyrit tais tulla korkattua siinä sit oikeen pyörän tultua alle suhteellisen nopeesti ja temp-pujen treenaus pistettiin tulille. Homma jatkuu vieläkin...

Tämän hetkinen pyörän kokoonpano: Dartmoorin pyörät löytyy tallista, sekä bemaksi että dirttipyörä. Maasturissa on Dartmoor ghetto runko, manitou circus expert joustokeula edessä ja muita dart-moorin kilkkeitä ympäri pyörää. Takajarru myös usein kiinni. Bemaksi kans Dart-moorin mallistosta Nami rungon ympärille kasattu.

Suosikkitemppu dirtillä: Tää on paha, mut ehkä se suosikkitemppu on joku näistä perustempuista kuten toboggan, nofootcancan, nohander tai barspin. To-sin löysin innostuksen flatspinneihin täs-sä syksyn aikana, ja nekin tuntuu aika mukavilta tehdä kun on tarpeeks ilmaa alla! Ja ylipäänsä kolmoset on kans lä-hellä sydäntä. Eli tästä vois melkein ve-tää johtopäätöksen, että ei mulla mitään varsinaista suosikkitemppua oo. Teen sitä mieluiten mikä tuntuu päivästä riippuen parhaalta!

24” vai 26”: Ajan 24”:lla, mutta sydän sykkii kyllä isommille renkaille, eli pitää sanoa 26”. Ens kaudella tosiaan tarkoitus siirtyä tästä välivaiheesta ihan täyskokoi-seen hyppypyörään!

leffa tulee olemaan, että uskaltaako sitä koskaan mainostaa missään... :D

Tätä kuvaa ottaessa...: Ei pahemmin oltu keretty tehdä mitään kummempia valmis-teluja tai lämmittelyjä, muutaman hypyn olin tehny aiemmin, ja tää oli päivän eka yritys kyseisestä tempusta. Suhteelisen hyvin meni siihen nähden. Kuvaajakin oli tyytyväinen, kun saatiin heti kuva talteen, että jos sit ryssitään myöhemmin urakalla nii on edes jotain mitä näyttää. Kokonai-suudessaan noi kuvaussessiot oli ehkä elämäni onnistuneimmat, ei oo varmaan koskaan aiemmin menny kaikki jutut niin tatsilla kuin tuolloin.

Dirttipyöräilyssä kiehtoo: Ehdottomasti omien rajojen jatkuva eteenpäin puske-minen ja kehittyminen. Myös ne kaverit joitten kaa tulee touhuttua tekee tästä hommasta entistä kivempaa. Myös se palkitsevuus, mikä tulee kun jotain temp-pua on työstäny tarpeeks kauan ja se lopulta meneekin kliinisti, on jotain joka koukuttaa.

Elokuvaproduktiot: Lyhyitä pätkiä tois-taseks vaan tullu tehtyä, ois kyl erisiistiä olla joskus mukana tekemässä jotain vä-hän pidempää leffaa. Saa nähdä millanen leffaproduktio tuo tän vuoden karuMTB

34

Tavoitteena tulevaisuudessa on..: Oon vähän suuntaillu kiinnostuskiikareita Eu-roopan skaboja päin, FMB world tourille tekis mieli lähtee kokeilemaan rahkeita ensi kesänä. Katsotaan sit rahoituksen mukaan, että mitä tapahtuu. Myös haave isommista töyräistä tässä Kuopion alu-eella elää mun unelmissa, katotaan mitä ens kesä tuo tullessaan. Meinaa nykyiset hypyt käydä vähän pienehköiksi treenaa-mista varten. Hupiajelussa toki mitä oival-lisimmat setit! Myös täs talvella ois kiinos-tusta lähtee kuvausreissulle Barcelonaan, mutta nekin kuviot on vielä jokseenkin auki. Opiskelijabudjetti on kuitenkin sen

verran mittava, että sillä ei rahoiteta ihan kaikkea tuosta reissusta...

Mitä terveisiä lähetät juniorille, joka haluaa alkaa harrastamaan dirttipyö-räilyä: Menkää ja ajakaa jos yhtään mieli tekee! Tästä hommasta saa semmosia kiksejä ajoittain, että harvasta muusta puuhasta samaa fiilistä saa luultavasti koskaan. Ajokavereita löytyy takuulla ja kun skeneen pääsee sisään, niin yhteis-henki on paikkakunnasta riippumatta aja-jien kesken hiton hyvä!

Kuvaaja: Lars ScharlPaikka: Kuopio, Huuha trails

Aika: syyskuussa 2011Temppu: Cash roll

35

Kuvaaja: Jesse LeinonenPaikka: tillinmäkiAika: marraskuussa 2011Temppu: No footed can can

36

Nimi: Markus Mikael KainulainenSponssit: Mutsi ja faija, hyvin on riittänyt.Ikä: 18v.Kotipaikka: EspooSiviilisääty: Sinkku

Kenen ajamista tuli fiilisteltyä junnuna: Entisen itäblokin alueelta tulee aivan järkyttävä määrä uskomattomia kavereita, joiden touhuja on tullut seurattua aika paljon. Martin Söderström on kuitenkin se jota on eniten tullut fiilisteltyä, sillä sen tyyli ja tailwhipit on ihan omaa luokkaansa. Li-säksi lajia aloittaessa tuli ihmeteltyä Ryan Leechin trial touhuja. Ei mei-nannut ymmärrys riittää miten joku voi hyppiä asteita rautatien kiskolta toiselle, eikä sitä meinaa ymmärtää kunnolla vieläkään.

Suosikkipaikkani ajaa on: Tillinmäki, koska ollaan paikallisten kanssa tehty siitä just sellainen kun halutaan. Mustis ja Kuopion trailssit on var-masti myös käymisen arvoisia, mutta niihin en ole vielä ehtinyt.

Koska aloitit dirtin ajamisen: Noin 10 vuotiaana kaveri kertoi mulle lä-heisestä hiekkamontusta ja sillon tuli ensimmäistä kertaa käytyä dirtillä hakemassa ilmaa kumien alle. Parin vuoden päästä alkoi sitten tulla en-simmäiset one händerit ja no footerit mukaan, ja homma alkoi rullata.

Tän hetkinen pyörän kokoonpano: Aika nykystandardien mukainen pyörä on alla, eli runkona cromorunko Octane One:lta ja keulilla palape-linä kasattu Rock Shox. Hussefeltin kampia on tullut modattua rautasa-halla ja pylväsporalla, jotta voin käyttää mohdollisimman pientä ratasta edessä ilman, että ketjulinja on vinossa. Loput osat on aika peruskauraa. Takakehä ja etunapa on Atomlabilta, etukehä Sun Ringlen EQ 31, stemmi ja takanapa NS Bikesin tuotantoa, Shimanon jarru on vain takana, pol-kimet metalliset XLC:t, tankona Deity, tolppa on Dartmoorin pivotal ja satula Unitedin, renkaina edessä Kendan SB8 ja takana joku Michelinin xc nakki, ketjuna KMC bmx ketjut. Siinä tais olla tärkeimmät.

Suosikkitemppu dirtillä: Nappiin onnistuneen nosedive 360:n jälkeen on tosi hyvä fiilis, sellaista ei tuu mulle mistään muusta tempusta.

24” vai 26”: 26”

Dirttipyöräilyssä kiehtoo: Se tunne kun ländää jonkin vaikean tempun ja lisäksi rento meininki. Ei ole aamuheräämisiä klo 6.00, kuten aikoinaan lätkää pelatessa.

Elokuvaproduktiot: Ei mitään hauskoja pannuttelukotivideoita kummal-lisempaa ainakaan toistaiseksi.

Tätä kuvaa ottaessa...: Aluksi oli tarkoitus napata ruutu musta ja toises-ta paikallisesta, Oscar Tulanderista, yhtä aikaa ilmassa, mutta se homma meni kiville heti alussa kuvausvarusteiden puutteessa. Päädyttiin sitten pimeän lähestyessä ottamaan yksittäisiä kuvia ja valittiin niistä paras. Tarkoitus ei ollut kuvata mitään erityisen spektaakkelimaista suoritusta, vaan ilmavaa trails-ajoa, ja Jesse sai toteutettua idean hienosti.

Tavoitteena tulevaisuudessa on..: Pysyä terveenä ja ehtiä ajamaan opiskelun ja armeijan lomassa sen verran, että saisi nykyiset ajamisen alkeet säilytettyä. Voltit ei kiinnosta mua oikeastaan pätkääkään, mutta 720 astetta, tupla tailwhip, ja 360 tupla barspin eli tupla truck olisi jees saada suoritettua.

Mitä terveisiä lähetät juniorille, joka haluaa alkaa harrastamaan di-rttipyöräilyä: Kannattaa kysellä netissä suosituksia fillareista, koska se kaupasta löytyvä ”1800€ dirt-pyörä levyjarruilla” ei yleensä ole se paras vaihtoehto. Kun kertoo minkälainen ajo kiinnostaa ja paljonko on valmis uhraamaan kesätyörahoistaan, saa yleensä aika hyviä vinkkejä pyörän valintaan.

37

Nimi: Juho Pekka Olavi SärkilahtiSponssit: NS Bikes, Hi5bikes, Vans, ContinentalIkä: lähes 21 vuotta

Kotipaikka: Pirkkala mun kotipaikka on periaatteessa, mut-ta virallisesti mun kotikunta on tällä hetkellä Ikaalinen opis-kelujen takia.

Siviilisääty: Naimaton ja ikisinkku.

Kenen ajamista tuli fiilisteltyä junnuna: Palmeria ja Benderiä.

Suosikkipaikkani ajaa on: Tampereen seudulla ei oo pal-jon Mustavuoren lisäks ollu vaihtoehtoja, mutta kiva paik-kahan se on. Linnaisten töyräillä oli myös mukava käydä hyppimässä sillon kun ne vielä oli pystyssä.

Koska aloitit dirtin ajamisen: 2004 keväästä asti oon aja-nu, tosin pari ensimmäistä vuotta meni keulimiseen ja muu-hun kikkailuun. Mitä nyt 13 – 14-vuotiaat pojat yleensäkin tykkää tehdä. Harrastus lähti yhden kaverin innottamana samoihin aikoihin, kun hiipuneen skeittausinnostuksen tilal-le piti keksiä jotain muuta tekemistä.

Tämän hetkinen pyörän kokoonpano: NS Bikes Majesty dirt -runkoon NS Trailmaster -sarjan osista kasattu hyppy-fillari. Joustokeula on ainakin tän kauden loppuun asti RS Argyle 409.

Suosikkitemppu dirtillä: Linkut ja muut vääntötemput on siistejä. Myös kolmekuuskymppisiä on kiva tehä komboilla tai ilman.

24” vai 26”: Nykyään ajan pelkästään 26-tuumasilla. 24-tuumastakin tuli jossain vaiheessa käytettyä pari vuotta, mutta kun fillarissa on kaikki muukin kohdallaan, niin 26-tuumasissa on jotenki vaan parempi meininki.

Dirttipyöräilyssä kiehtoo: Vauhti ja isot hypyt. Myös se, että tää on melko uus laji, eikä oo vielä ehtiny mennä liian kaavamaiseks suorittamiseks, on aika jees. Oon myös saa-nu paljon kavereita eri puolilta Suomee tän lajin myötä, mikä on siisti juttu.

Elokuvaproduktiot: Vähän on ollu hiljasta ton kuvailun suhteen, kun kaikki kuvaamisesta innostuneet kaverit asuu niin kaukana, mutta semmosia parin minuutin pätkiä yritän saada tehtyä tasaseen tahtiin. Project Northissa esiinnyin silloin 2008-vuonna.

Tätä kuvaa ottaessa...: Tais olla toisiks tai kolmanneks viimiset dirttiajelut tällä kaudella. Kuva otettiin joskus lo-kakuun loppupuolella. Yks viikonloppu sattui vielä tähän aikaan vuodesta tuleen täys auringonpaiste ja jotain +10 lämmintä, niin pyysin mu isää dirtille nappaamaan muuta-man kuvan.

Tavoitteena tulevaisuudessa on..: Yritän opetella mah-dollisimman paljon uusia temppuja. Haluaisin myös käydä jossain Suomen ulkopuolella ajamassa jotkut kisat, mutta mielenkiintosimmat on valitettavasti alkukeväästä, kun ite on vielä ihan ruosteessa talven jäljiltä. Myös uusien ajopaik-kojen rakentelu on suunnitelmissa.

Mitä terveisiä lähetät juniorille, joka haluaa alkaa har-rastamaan dirttipyöräilyä: Siitä vaan hauskan pitoon, mutta muistakaa pitää järki päässä ja välillä lapio kädessä.

38

Kuvaaja: Jukka SärkilahtiPaikka: Mustavuori

Aika: Lokakuu 2011Temppu: 360 unturndown

39

T e n e r i f e

f o r t h e l a s t f e w w i n t e r s i h av e t a k e n a w i n t e r t r i p t o t e n e r i f e w i t h t h e f a m i ly a n d t o r i d e s o m e

b i k e s . i m e t a g u y t h e r e c a l l e d d a r r e n ( d a z ) h e r u n s l ava t r a x . h e p r o v i d e s g u i d e d t o u r s a r o u n d

t h e i s l a n d a n d h e ’ s a d a m n i c e g u y t o o , a n d p r o b a b ly h a s t h e b e s t j o b i n t h e w o r l d , e v e r !

- j i m m y d o y l e -

40

I’ve been riding (and breaking) bikes for as long as I can remember. Some of my best summer holidays were spent building jumps and berms in the fields by my home, my record jump was to clear 6 of my mates although I’m not sure what would have happened if I’d come up short!Anyway, back in 2005 I came to Tenerife for a long weekend break and found myself being very bored sat by the pool after the first morning. So I set about looking for someone to show me some mountain bike trails. That turned out to be an impossible task as I couldn’t find anyone on the island offering such a service. So it was, that I was having a meal with my parents one evening and mentioned this, they asked why I didn’t do it myself if there was a demand. A good question and one that set my dreams in motion.Back in the UK I ran the idea past my partner and kids and surprisingly they were all for the new life in a foreign country!So we arrived in the summer of 2006, full of excitement but also a little trepidation as at that time I didn’t even know what the trails in Tenerife would be like, but I was sure that there must be plenty given the topology of this lump of volcanic rock in the middle of the Atlantic.The remainder of 2006 was spent studying Google Earth for potential trails and then going out to find and ride them, without too much success at first it must be said. In the meantime we also had to find somewhere to live and get the kids into a school. I did start to think that we were a little bit mad!By early 2007 we had the website up and running, Lavatrax Tenerife MTB was born and our first two completed trails available. We also started to pick up our first trickle of bookings.The early trails were all very XC based which suited me perfectly, but I quickly found that the trails that I was finding were getting

progressively more and more technical and difficult. Over the last couple of years this type of trail has become the norm for us and our riding has turned towards the Trail or All Mountain style and then in 2010 we started to offer full DH weeks to cater for the ever growing requests from DH riders. We still offer easier XC type routes but to be honest we don’t get asked for them very often anymore.People often ask what the trails here are like, in the main I think they are best described as rocky and loose with added rocks and looseness! It can take a couple of rides to get used to the loose drifty terrain, but give it time and most people grow to love it and loosen up a little!One of the things that I think has made the business more successful is that we try to be pretty flexible, giving riders the opportunity not just to take a full weeks riding holiday, but also to squeeze in a day or two’s biking as part of the family holiday. That has made a great difference with lots of riders making that break from the pool or beach to shred in the hills.There are also plenty of other things for riders and families to do, with 2 water parks in the South, a couple of small Zoo’s in the South and the famous Loro Parque in the North. There are also loads of water sports, Scuba diving, Snorkelling, Surfing, Wind Surfing, Kite Boarding, Sailing- For a more sedate activity, try some hiking up in the hills or just take a drive and visit some of the spectacular scenery and grab a fabulous Tapas lunch in a small village somewhere. Oh and if the lady in your life demands shopping, there are plenty of opportunities to flex the plastic in Las Americas or further afield in Santa Cruz (the islands capital city), La Laguna or Puerto de La Cruz.Anyone interested in sampling what Tenerife has to offer can contact: www.lavatrax.com

r o c k y a n d l o o s e w i T h a d d e d r o c k s

a n d l o o s e n e s s !

y e a r r o u n d s u n s h i n e , a m a z i n g T r a i l s f o r a l l T y p e s o f r i d i n g ,

p r o b a b l y T h e b e s T p l a c e T o g o T o a n d r i d e . . .

41

EriKoiS TArJouS PoLKu-LEHDEn LuKiJoiLLE

Muista mainita “Polku tarjous” tilatessasi.Tarjous voimassa 29.02.2012

-20% -30%

FOX Takaiskari huollot

FOX Takaiskari ja Joustokeula huollot

Kona Grassroots Team Finland 2012

DownhillElise Kulmala

Toni BergMikko Hänninen

Reko MeriöTuomas Mervola

Luukas Klar

EnduroKaisa HärkönenJuhani Kettunen

Tapio Kymäläinen

Varaa kalenterista 15.-17.6.2012

Tulossa uusi tapahtumakokonaisuus Laajavuori Bike Parkkiin

trial

downhill maratonslopestyle

enduro

Laajavuori Bike Park kuulumisia:Uusi myymälä avattu Laajavuoressa!

Uudet nettisivut ja verkkokauppa avataan tammikuun alussa.

Bike Park alue laajenee. Takarinteen hissi otetaan käyttöön kesällä 2012.

Nasseista ei ole toivuttu vieläkään.

Uusi rinnealue otetaan käyttöön kesälle 2012. 100m pitkä dirtti hissillä!

Kausi 2012 käynnistyy 17.5.2012!

dirt

Tuomas Mervola @ laajavuori

Mikko Hänninen @ laajavuori

Polku-lehden toimitus innostui ajatuksesta saada tyttöjä lehden sivuille, kun kerran neitoja on ilmes-tynyt enemmänkin mäkeen ja kaikilla vielä näyt-tää olevan aina hauskaa ajaessa. Selkeästi oli siis tapahtumassa jotain mitä aikaista aamuherätystä ensimmäisenä mäkeen lähtiessä kiroileva toimit-taja ei voinut ymmärtää. Haastattelua edeltävänä päivänä facebookissa tytöille lähetetty haastatte-lukutsu oli tavoittanut Pia Höckertin ja Anitra Hirvi-sen. Tytöt istutettiinkin kalpalinnan kulmapöytään kahvin eteen kertomaan ajatuksiaan alamäkiajos-ta. (Toim. Huom. Saattoi olla, että tytöt muutenkin sattuivat olemaan paikalla.)

Polku-lehdenreportaasi tytöistä

alamäkiajostaja

Kirjoittaja: Aku HjelmKuvat: © Mikko Hallikainen

44

AKU: Noniin nyt nauhottaa ja vuosihan on tällä hetkellä 2011. Minäs vuonna te olette aloittanut ajamisen?PIA: Mun eka reissu on ollut 2006. Lähdin suoraan morzineen ranskaan ajamatta ikinä alamäkiajoa aikasemmin. Olin liikkeellä ihan maastopyörällä.

Kuinka sinne päädyit?PIA: Meidän pyöräseurassa oli valokuvailta ja näin siellä valokuvia morzinesta. Aki ja noi on ollut aikasemmin siellä ja sitten en ees tuntenut ketään. Otin vaan Akiin yhteyttä, kun se oli ainoa ihminen kenet tunsin tai edes tiesin. Kysyin ottaako ne yhden tälläsen alottelija tytön mukaan ja ne ei kehdannut kieltäytyä. Niin tulin ja

rymistelin koko kymmenen päivää niitten perässä.

Oliko sen jälkeen lajivalinta selvä?PIA: Oli se aika selvä joo.

Mikä siinä sitten oli heti tollasen alotuksen jälkeen niin hienoa?PIA: Se oli vaan jotenkin jo se selvityminen. Joka päivä kun selviyty pystyssä, pääsi alas ja robinsoniin kaljalle niin olin kuin naantalin aurinko. Tajus sen, että mitä kaikkea on tehnyt sen päivän aikana ja on vieläkin hengissä. Enää en oo saanut niitä samalaisia fiiliksiä, mutta ne oli ihan mielettömiä ne ekat fiilikset..

Morzine ei kyllä ookkaan yhtään hullumpi paikka aloittaa alamäkiajo. Miten Anitra sitten, kuinka aloitit alamäkiajon?ANITRA: Aloitin viimekesänä eli 2010. Sillon olin ekan kerran täällä kalpalinnassa ajamassa. Heti seuraavana päivänä oli kisat täällä, jotka kävin ajamassa. Olin sitä ennen ollut keväällä ajamassa etelä-espanjassa bubionissa Se tosin oli vielä enemmän maastopyöräilyä. Oon myös isän mukana ollut jonkun verran maastopyöräilemässä, mutta alamäkiajoa ajoin tosiaan viimekesän alussa ekan kerran.

KUINKA TähäN TULTIIN

45

Tulitko tänne sitten isän mukana vai kuka pakotti?ANITRA: Joo iskän kanssa tultiin ekan kerran ja ei sekään ollut ennen ajanut alamäkeen. Ei kyl tarttenu pakottaa!

Aloittamisesta vielä. Oliko iso kynnys tulla, kun täällä on pelkkiä poikia paikalla?PIA: Mun mielestä tietyllä tavalla se on. Kokee, että on aika tyhmä noitten pyörien kanssa. Ei ymmärrä mitään säädöistä ja tämmösistä näin. Sen takia sitä tuntee itsensä niin noviisiksi ainakin siinä asiassa. Kaikki pojat tuntuu tietävän kaikesta kaiken, pyörien asetuksista ja niin edespäin. Se on sellanen, että koen itseni ainakin tosi noloks.

Poikia ei vaan kiinnosta. Eihän se Joonaskaan osaa säätää takavaihtajaa. (Anteeksi Joonas. Oli tyttöjä paikalla niin aloin lirkuttelemaan.)PIA: Niin, mutta meillä naisilla on sellainen käsitys, että miehet osaisi. Tai siis aloittaessa on ollut sellanen ajatus, että kaikki miehet tietää kaiken pyöristä ja niitä kiinnostaa se asia.

Miten sitten Anitra?ANITRA: Ei mua ainakaan mitenkään sen takia jännittänyt, että ois poikia ollut. Aika rauhassa tuolla saa mennä, jos valitsee sellasia helppoja reittejä aluks. Et ei kai siinä, kun ne hyvät on kuitenkin jossain toisilla reiteillä.PIA: Tää on kanssa sellanen minkä tietää, että on vähän kynnys. Pelätään et jäädään jalkoihin. Tätä mulle käy vieläkin,

kun ollaan euroopassa. Esimerkiksi mun legendaarinen kokemus nyt viimekesänä, kun ajoin alas tai siis talutin alas champeryn MM:n kisareitin. Sitä on yhäkin ihan paniikissa, että on siellä tientukkona.ANITRA: Oon ollut jossain maastopyörä jutuissa mukana ja siellä se on jännittävämpää, että pysyykö perässä. Täällä ei tavallaan tartte kenenkään perässä pysyä. Voi mennä ihan omaan tahtiin. Et joudu mistään porukasta jälkeen, kun meet tota tavallaan samaa reittiä kokoajan edestakasin. Ettei siinä mun mielestä sinällään mitään kynnystä oo.

Olitko sitten paljon ajanut maastopyörällä ennen alamäkiajon alottamista?ANITRA: Tosi satunnaisesti. Lähinnä jollain meidän klubin(MTBCF) ajoilla käynyt. En todellakaan mitenkään paljoa.

Oliko siitä apua tonne mäkeen lähtiessä, että on ajanut vai?ANITRA: Oli siitä varmaan jotain apua ja silleen se helpotti, että kun alotti niin oli sama pyörä millä oon maastopyöräillyt.

Miten sitten Piia, oot kanssa ajanut maastopyörää aikasemmin?PIA: Joo oon ajanut paljon. Kisasin maastopyörä maratonia sillon 2006 ja siitähän se oikeastaan lähtikin. Treenasin sinä vuonna niin paljon, että halusin lähteä lomallanikin vielä alpeille ajamaan. Ajattelin, että jos en siihen alamäkeen pysty niin voin sitten ajaa ylämäkeen,

mutta yhtään ylämäkeä en ajanut! Koko viikko sitten meni, kun innostuin niin hirveesti siihen alamäen ajamiseen. Koskakohan alotin maastopyöräilyn, joskus 2000-luvun alussa varmaan.

Koitin jo kysellä tästä teemasta, että oliko jännä tulla tänne, kun pelkkiä poikia mäessä. Kumpikaan ei kuitenkaan myöntänyt mitään. Miten sitten, kun sivusta katsoo niin tytöt hakeutuu aina omaan seuraansa?ANITRA: En kyl koe hakeutuvani. Yleensä tuntuu, että menee aika omaan tahtiin tuolla. PIA: Silloin ekoina vuosina koin, että ajoin tosi paljon yksin. Täällä ei ollut sillon muita tyttöjä. Nykyäänhän täällä on melkeen joka kerta joku tyttö. Kyllä itse ainakin mielelllään hakeudun tyttöjen seuraan. Meillä on samanlaiset ajatukset, pelot ja sitten tsempataan toisiamme. Tyttöjen kanssa on helpompi puhua siitä miksi pelkää jotain juttua tai miksi joku juttu ei onnistu ja niin edespäin. Sitten se, että mun mielestä me ajetaan paljon samanlaisempaa tahtia. Näkeehän sen jo, että en pysty ajaan Akin kanssa. Enhän mitenkään pysyisi sen perässä. Sitten jos me aletaan etsimään semmosta seuraa kenen kanssa pystyisin ajaan, etten häiritsisi, niin sitten se on varmaan joku alotteleva kymmenen vee poika.

Nyt hei vähän reteempi ote tähän juttuun!PIA: Ei mut se on ihan fakta! Sama juttu, kun kisoissa vertaan mun tuloksia miehet kymppi luokkaan.

46

Sitten ihan Piialle kysymys, kun oot ollut mukana jo enemmän tai vähemmän 2006 vuodesta asti. Onko tyttöjä tullut lisää paljon vai miten?PIA: Ihan ehdottomasti tullut lisää. Mehän ollaan varmaan triplaannuttu. Useinhan täällä on aina joku ulkomaalainen tyttö, joko venäläisiä tai virolaisia. Niitä on melkeen aina yks täällä ja sitten ihan sellasia satunnaisiakin. Meidän seurastakin on sellasia, jotka ei vielä niinsanotusti kauheasti harrasta alamäkeä, mutta kuitenkin näkyy täällä ajamassa. Parhaimpina päivinä meitä on viis kuus ollut, kun me on ajettu yhdessä. Kaks vuotta sitten niin noway, että meitä olisi ikinä ollut täällä kuutta tyttöä yhtä aikaa! Ei koskaan! Näkeehän sen kisoissakin, että vaikka en ookkaan tänä vuonna enää montaa kisaa käynyt.ANITRA: On meit ollut aika paljon, seitsemän kahdeksan jossain kisoissa.

KiLPAiLEMinEn

Mennään seuraavaksi aiheeseen kilpaileminen. Ettekö te molemmat oo kisoissa käynyt? Oliko se ihan itestään selvä asia, kun aloititte ajamaan, että kisoihin mennään vai?ANITRA: No mulla oli silleen, että kun tulin ekaa kertaa kalpikseen niin seuraavana päivänä oli kisat. Et se oli aika.. mun mielestä se oli tosi hyvä alotus! Jos tuolla ois vaan ite laskenut niin ei ois yhtään yrittänyt ylittää itteensä. Kisassa oli pakko yrittää ajaa jotakin pahojakin paikkoja.

Se sitten heti nappas selkeesti, kun oot käynyt sen jälkeenkin kisoissa vai?ANITRA: Oli se mun mielestä hauska ajaa kisaa, kun oli pakko ajaa täysiä tai siis omaa täysiä. Ei olisi tuntunut, että siinä kehittyy, jos tuolla itekseen hissukseen ois harjotellut. Kisoissa on aina vähän pakko silleen ylittää ittensä.

41! Ei herranjumala! Miten sitten Anitra, onko kilpailu sulle kuinka totista? Ootko katsonut vanhempien naisten aikoja ja miettinyt, että noista pitää päästä ohitse?ANITRA: Tottakai aina koittaa päästä mahdollisimman lujaa, mutta ei se silleen totista oo. Olisihan se tietenkin hauska saavuttaa muita tai huomata, kun itse kehittyy. Aina täytyy yrittää parantaa tuloksia!

Eikö kisan jälkeen kotimatkalla tuloksia katsellessa tule sitten koskaan sellanen olo, että kaks polkasua ja oisin päässyt yhden pykälän korkeammalla tuloslistassa?ANITRA: Yleensä sitä mietti aika-ajon jälkeen, että kaks polkasua niin pääsee tosta ohitse.PIA: Mulla voi mennä monta päivää, että mökötän. Et en puhukkaan ees kellekkään.Aivan, ja sitten ei muka ajetan tosissaan. Tulee selkeä haastattelu.

Piiakin on käynyt kisoja vaikka kuinka. Onko kuinka totista se kisailu tytöillä? Puhutteko te kisaviikonlopun aikana toisillenne vai onko se niinku pojilla, että jokanen on vähän omalla autollansa?PIA: Kyllä me puhutaan ja me tsempataan toisiamme. Harjotellaankin kisaratoja yhdessä ainakin jotkut ihmiset. En oo varmaan ikinä harjotellut yksin, jos on noita muita ollut paikalla.ANITRA: Kyllä aika paljon pystyy kyseleen muilta linjavalintoja ja silleen. Ettei kukaan koita salailla niitä omia linjavalintojansa. PIA: Ei se oo mitenkään sillä tavalla vakavaaa, mutta on se sitten omalla henkisellä puolella vakavaa. Kyllähän sitä yrittää aina oman parhaansa tehdä..

No mutta, eikö olisi kätevintä pojilta udella niitä linjoja ja sitten olla kertomatta muille tytöille niitä linjoja. Sillähän sitä etua saa, jos ajaa tyttöjen sarjan voitosta? Siis jos

ajetaan pojat vastaan tytöt niin sittenhän se on fiksua tehdä tiimityötä , mutta nyt te vaan sahaatte omaan nilkkaanne kun autatte toisianne siellä.PIA: Oon ainakin sen verran vanha, että ei sillä mulle ole merkitystä. Mielelläni opetan noille muille ajolinjoja, jos keksin jotain mitä mun mielestä kannattaa tehdä. Itse ainakin toivoisin, että nää kaikki nuoret ajaisi mun ohitse. Niillä on tulevaisuutta, mulla ei. Paitsi voin päästä johonkin veteraanien joukkueeseen.

Ei muuten taideta ajaa naiset kolmekymmentä luokkaa missään.PIA: Eikun tarviin jo naiset neljäkymmentä luokan!

Ei helkata, aivan. Minkäs ikäsiä te olittekaan?ANITRA: Oon yhdeksäntoista.PIA: Neljäkymmentäyksi.

48

TyTöT JA ALAMäKiAJo oSA 1.

Palataan tyttö-poika teemaan takaisin. Miten laji sopii tytöille teidän mielestä? Sivuttiinkiin asiaa jo aluksi ja tää on vähän provosoiva kysmys, mutta miten on?ANITRA: No siis en tiedä. Mun mielestä tää sopii ylipäätänsä kenelle tahansa. Helppo alottaa, kun se on vähän niinkun joku lumilautailu, että siinä aluks kehittyy nopeesti ja se on heti hauskaa.PIA: Tää sopii tosi hyvin tytöille. Miksi ei sopis tytöille? Ainoa asia mikä tässä on ongelma niin on noi pyörät. Ne vaatii niin paljon enemmän säätöä ja sitten se huoltopuoli. En sano etteikö tyttö pystysi tekemään sitä huoltopuoltakin, mutta sun pitää olla todella innostunut. Itse mielummin kudon sukkaa tai tiskaan, kun huollan pyörää.

No eikö tosta saa tehtyä diilin Akin kanssa? PIA: No niin siis mulla on Aki, mutta kaikilla ei oo. Sitten, kun miettii esimerkiksi kaveria, kuka on sinkku niin sillä menee ihan hitosti rahaa siihen. No Aki huoltaa aika paljon senkin pyörää, mutta se, että se vie sitä kauppaan niin se on sata euroa joka kerta, jos silläkään pääsee.

Te ajatte niin paljon, että niitä pitää huoltaa. En oo tänäkesänä edes pessyt pyörää ja ihan kivasti se toimii.. Renkaan vaihdoin jossain vaiheessa.PIA: Asun Akin kanssa, joka puhuu, että kun ajat 20 jotain tuntia niin keulasta pitää vaihtaa öljyt. No siis niinhän ne pitääkin tosissaan puhuessaan.PIA: Koen sen kauheen haasteelliseksi.ANITRA: En oon tota miettinyt, kun ei oo koskaan tarttenut huoltaa. En oo tajunnut, että se voisi olla jollekkin tytölle kynnys.

Kuka sulla sitten huoltaa pyörän?ANITRA: Isä huoltaa tai sitten jos se ei osaa niin se vie sen huoltoon jonnekkin. Tai siis jos siinä on jotain vikaa niin viedään huoltoon, muuten se huoltaa ite perusjutut.

FAniTTAMinEn

Asiasta kolmanteen. Ketkä on esikuvat lajissa? Onko sellaisia?ANITRA: En oo harrastanut niin kauaa, että olisi ehtinyt tollasta miettiä. Tai jos olisi alottanut nuorempana niin ois ehkä tullut seurattua enemmän.

Eikö tuu fanitettua yhtään vai?ANITRA: En oo seurannut mitään kisoja. Futiksen aloitti niin paljon nuorempana, että sillon vielä mietti tollasta ja seuras enemmän.PIA: Mulla on ihan sama. Jos mun pitäisi sellasia sanoa niin tota, ööh.. Haluaisin sanoa esikuvakseni jonkun naisajajan, mutta oon kauheen vähän seurannut naisia maailmalla. Miten ne ajaa ja niin edespäin. Kiipeilystä, jos pitäisi sanoa esikuva niin tulis heti, että tiedän kuka mun esikuva on. Kyllähän se Matti on aikalailla sellanen, että kunnioitan ja arvostan sitä. Miettii tota viimetalvea, kun oltiin ajamassa niin samalla tavalla se oli työntämässä mäkeä ylös ja lapioi polkuja auki lumesta meidän kanssa. Kyllä sanon, että pitää nostaa hattua.

Oon nyt ihan pettynyt, kun ei ollut lyödä tyttöjen nimiä tiskiin. Miten voi harrastaa jotain fanittamatta? Te ootte vaan hauskaa pitämässä täällä. Ei sillä, että itsekkään osaisin nimetä yhtään kiipeilijää vaikka harrastankin.PIA: Kiipeilyssä mulla tulisi heti useampi esikuva mieleen tosiaan. Ehkä tossa on just se, että on tän verran ikää niin ei enää fanita.ANITRA: Tietenkin, jos seuraisi kisoja, mutta kun ei niitä näytetä. Tai siis näytetäänhän niitä, mutta toi pyöräily ei oo semmonen suuri juttu niinkuin futis, että kaikki seuraisi niin ei se oo esillä silleen, että jostain lehdestä lukisit pyöräilijästä.

ALAMäKiAJon ALoiTTAMinEn

Mitä terveisiä haluatte lähettää tytöille ja naisille, jotka miettivät lajin aloittamista tai kokeilemista?PIA: Ei siinä muuta terveisiä ole kuin, että rohkeasti vaan mukaan kokeilemaan!

Saako teitä tulla nykimään hihasta, jos näkee tuolla mäessä?PIA: Saa aina! Oon melkein tyrkyttämässä itseäni tossa, kun nään, että on jotain uusia tyttöjä. Meen tosi herkästi kyllä puhumaan ja jokaiselta kysyn kukas sä oot.ANITRA: Veikkaan, että monella on se, että tossahan pitää ostaa hirveesti kaikkea kamaa aluksi. Tedät, että jos sä et jaksa harrastaa sitä niin sulla on mennyt hirveästi rahaa hukkaan. Voihan jossain paikoissa vuokraa kamat niin kuin haarniskoja, pyöriä ja tollasia. Ehkä ihmiset ei sitä sitten tiedä. En nyt koskaan voisi alottaa tälläistä lajia jos ei tietäis mihin lähtee. PIA: On tää alkusijoitus aika iso mikä tässä on jos miettii, että johonkin toiseen lajiiin vertaa, mitkä pystyisi jo parilla sadalla aloittaan. Tässä kuitenkin puhutaan monista tuhansista, jos haluut ostaa alamäkipyörän.

Eiiiii.. polku-lehden linjaus on, ettei haluta yhtään liioitella sitä mitä alamäkiajo maksaa. Tonnin maksaa pyörä, sen laitan lehteen! Sekin on sitten jo alamäkipyörä.ANITRA: Tosiaan pystyy tietty vuokraan kamat ettei tartte heti päättää, että onks siitä oikeesti kiinnostunut vai ei.

49

ALAMäKiAJo JA HAAVEriT

Miten sitten lajin vaarallisuus. Onko sattunut tähän mennessä mitään?PIA : Ei mitään ihmeempää. Ainoa isompi oli viimesyksynä kylkiluiden murtumat ja sitten onhan näitä mustelmia ja naarmuja vähän väliä.ANITRA: Mulla oli kanssa meri-teijossa silleen, että tulin jostain dropista olkapää edelllä alas. Se on ehkä pahin mitä kävi ja sekin vaan sattu vähän aikaa. Yleensä tosiaan vaan pelästyy. Aika pehmeesti sitä tulee, jos kaatuu ja mulla ainakin on hirveesti suojia niin en tiedä miten täs pystys edes sattua. PIA: Kyllä uskon, että voisi sattua. Mulla se ainakin aika paljonkin rajoittaa ajamista. Miettii mitä tekee ennen kuin tekee. Haluaisin mielummin tehdä asioita tekniikalla, kuin rämäpäisyydellä. Tuntuu että kehitysaika hidastuu, kun haluaa tehdä sen varmasti eikä silleen, että lähtee vaan hutikoiden kokeileen onnistuuko tää juttu. En halua enää kauheesti hajotella itseäni.ANITRA: Ei tää laji oo mun mielestä silleen vaarallinen, että kyllähän kaikki etenee omaa tahtia. Eihän tuolla pysty mennä kovempaa kuin oikeesti osaa. Sähän lennät heti sieltä polulta ulos. Menee omaan tahtiin niin ei kai siinä oikeen mitään voi käydä.

Oliko loukkaantumisen mahdollisuus tai se, että laji näyttää vaaralliselta sellanen asia, joka mietitytti aloittaessa?PIA: Sitä en kyllä ajatellut ikinä.ANITRA: En mäkään kyllä. Isä sano silleen, kun harjoiteltiin lukoilla polkemista tuossa parkkipaikan portaikossa, että kun on kakstoista kertaa kaatunut tai tippunut ne portaat alas niin sitten sen on oppinut.

Sitten kun on kakstoista kertaa kaatunut? Mikä logiikka toi oli?ANITRA: En tiedä, mutta kyllä siinä oppi kaatumaan. PIA: Enneminkin on tullut silleen, että alussa en ikinä miettinyt tän lajin vaarallisuutta. Eikä tullut mieleenkään, että sen takia ei voisi aloittaa. Kyllä se sitten enemmänkin on tietyllä tasolla kehittynyt tässä matkan varrella, kun on nähnyt kaikenlaista. Näkee mitä kaikkea sattuu ja tapahtuu niin on oppinut tajuamaan sen, että onhan tässä nyt omat riskinsä.

Eikö se ole ihan itsestään selvää, että ajamista hillitsee se, että pelottaa? Kyllä itse ainakin ajan sen mukaan mitä uskaltaa ajaa..PIA: Kyllä kyllä..ANITRA: Sillä just siinä ei oikeen voi sattua, kun eihän kukaan nyt niin jääräpäinen ole että menis vaan vaikka tietäs ettei pysty. PIA: No kyllä niitäkin ihmisiä löytyy.

PArASTA ALAMäKiAJoSSA

Mikä alamäkiajossa on sitten se siistein juttu? Nytkin on jo syksy pitkällä, ulkona kylmää ja täällä sitä ollaan ajamassa kuitenkin.ANITRA: Aluksi, kun on vaan vähän aikaa harrastanut niin se on se, että kehittyy niin nopeesti. Se on kaikkein hauskinta. Jonkun asian oppii niin voi aina alkaa harjotteleen uusia juttuja.

Onnistumisen tunne siis. Satunnainen onnistuminen..PIA: Niin ja sitten sä oot ulkona! On ihanaa olla ulkona ja no mulla ehkä se kehittyminen ei ole niin nopeaa enään. On se kuitenkin se tekniikan hiominenkin, kun se on ihan loputonta. Tykkään siitä ja jonkunnäköinen vauhdin hurma on kanssa mukana. Vapaaehtosesti tänne joka kerta lähden! Tää on vaan jotenkin niinku.. en oikeen osaa sanoa sitä, mutta sitten kun onnistut jonkun jutun tekemään. Tulet jostain pienestäkin hyppyristä tai dropista alas, niin se vaan tuntuu niin kivalle.

Veikkaan, että pojilla olisi paljon tylsempiä syitä tohon miksi ne tykkää alamäkiajosta. Puolet vastaisi sen, että voi ostella uusia osia ja toinen puolisko käy mäessä sen takia, että saisi sen siistin kuvan facebookkiin joskus. (Toim. Huom. Toimittajalla on profiilikuvana ajokuva) PIA: No en osta kauheasti vaatteita. Yhden puseron ostanut tänä vuonna. Tässäkin just puhuttu siitä, että pojat on tarkempia sen kanssa, että niillä on sävy sävyyn housut, paidat ja hanskat. Oon nyt ekan kerran ostanut paidan ja hanskat sävy sävyyn!

Eikö tule alipukeutunut olo, jos pojillakin kaikki värisävyt täsmää ja muuta. Eikö yhtään hävetä?ANITRA: Mun mielestä se ois noloo tavallaan, että kun tulee aluksi mäkeen ja sul on hirveen hienot kamat ja sitten et osaa mitään. Mua ainakin hävettäs se kaikista eniten. Oli se aluks noloa, kun tuli maastopyörä ajoihin ekaa kertaa ja oli hirveen hieno pyörä, kun isä oli ostanut ja sit ei osannut mitään.

MATKuSTAMinEn

Mitä tässä olikaan vielä asialistalla?PIA: No siitä matkustelusta piti kysellä?(Pia etenee suoraan vastaamaan omaan kysymykseensä, kun toimittaja keskittyy pullaan.)PIA: Eli se on yksi lajin suola miksi jaksaa käydä täälläkin kalpalinnassa koko aika. Tietyllä tavalla toivoisi, että kehittyisi sen verran, että nauttisi noista matkoista vielä enemmän. Parastahan on se, kun pääset reissaan ulkomaille pyörän kanssa. Kyllä mielummin ajattelen omaa harjotteluani niin, että teen sitä tulevia reissuja varten ennemmin, kuin tulevia kisoja silmällä pitäen. On se paljon kivempi päästä ajamaan hienoihin isoihin mäkiin. Enskerrallla vaikka se champeryn rata ajaen vois olla tavoitteena.

Mikä ulkomailla ajamisessa sitten on niin kivaa? Ei nyt ilmeisesti puhuta automatkoista tai polkupyörälaatikon raahaamiesta lentokentällä? PIA: Ei nekään oo pahoja, kun tietää mitä tuleman pitää.

No mitä tulemaan pitää on kysymys!PIA: Hienoja mäkiä, isoja mäkiä, pitkiä laskuja ja mielettömiä bermejä, jotka on isoja ja niihin voi nojata ja kivoja hyppyreitä joihin uskallan ajaa ja sitten on sellasia joita en uskalla ajaa javoi ei vaikka mitä kaikkea!ANITRA: Se on kiva, kun pääsee ajamaan jokapäivä tai siis varsinkin, jos talven jälkeen menee. Se on hyvä aloitus kauteen. Sulla tulee siellä monta laskupäivää. PIA: Ja sitten se, kun oot jossain isossa keskuksessa niin joka päivä voi aina treenata uutta. Ei tartte aina tahkota samaa mäkeä. Se on super hienoa!ANITRA: Tavallisetkin polut saattaa olla ihan erilaisia, sellasia hiekkasia ja semmosia ihan erilaisia.PIA: Sitten kun miettii jotain whistlerinkin hyppyreitä. Ne on niin hienosti merkattuja ja ei ole mitään möykkyjä ja patteja missään. Siellä on kokoajan joku haravoimassa ja sulla voi tulla vaikka karhu vastaan. Sehän on ihan mielettömän hienoa. Elämyksiä.

Mikä on sitten hienoin paikka ulkomailla missä olette käynyt?PIA: No whistlerihän mulle, mutta onhan niiitä monta. Kyllä meidän tää viimekesänkin reissu oli tosi hieno ja kyllä se talven kruunaa, kun pääsee sinne malagaan lämpimään ajaan.ANITRA: Bubion oli kanssa aika kiva.PIA: Niin se on makee.

50

TyTöT JA ALAMäKiAJo oSA 2.

Asiasta kolmanteen. Jos voidaan myöntää, että tytöt on yleisesti vähän pienempiä kuin pojat niin onko fysiikan puolesta mitään ongelmia? Löytyykö välineitä nykyään, jaksaako ajaa ja onko ikinä sellanen olo, että antaa fysiikan puolesta pojille tasoitusta? Auttaisko iso haukkari mäessä?ANITRA: Pidän tätä haarniskaa niin näyttää siltä, että ois lihaksia.PIA: En ehkä noin ajattele. On mulla ehkä pikkuisen ollut ongelmia, kun oon ite aika pieni, niin isoja ongelmia kypärän löytämisessä ja joittenkin muiden vaatteiden. Ei meinaa saada vaatteita, jotka on sopivan kokosia. Nyt on jopa tullut muutamia polkupyöriä, että voi ostaa ihan oikeita.

Miten siis eroaa tyttöjen ja poikien polkupyörät?PIA: Eikun tarkotan siis vaan kokoa. Ei ole ollut hirveästi S-kokoja alamäkipyöristä ja sitten vaikka on ollutkin niin ne on kuitenkin ollut liian isoja mulle. Joudunhan jokaiseen pyörään minkä ostan niin jouset vaihtaa löysemmiksi ainakin.

Unohdin jo mikä se mun kysymys oli.ANITRA: Jotain fysiikasta kysyit.

Aivan, päädyttiin vaatteiden kautta polkupyöriin. ANITRA: Ei täällä Suomessa oo niin raskasta, että jos vaan menee noita reittejä täällä. Jossain ulkomailla saattaisi näkyä se, jos ois jotenkin erilainen kunto.PIA: No se on peruskunnosta kiinni, että kyllähän nainen pystyy ihan yhtä hyvään kestävyyskuntoon. Jossain jutuissa tosin tulee se, että huomaan, etten jaksa ihan painaa sitä pyörää tarpeeks kurveihin ja muuta vastaavaa.ANITRA: Eikä tässä väsymys näy sellaisena, että olisit ihan hengästynyt. Ennemmin et sitten jaksa tekniikkaan keskittyä niin paljon. Ei tää siis sellanen laji oo, että jos tätä muutenvaan harrastelee niin tarttisi tän takia käydä lenkillä tai punttiksella. Tietenkin jos harrastaa tosissaan niin toinen juttu.PIA: No jos nyt Akilta kysyis, kun se kattelee tuolla pöydän päässä ulos sen näkösenä, että ois sanottavaa.. Se sanoo kokoajan, että mun pitäisi käydä punttisalilla.

Huutelu vieraisiin pöytiin alkaa kolmannen kerran haastattelu aikana. Tähän on siis hyvä lopettaa. Ehtii vielä ajamaankin pari laskua, jos vaikka toimittaja sais uuden kuvan facebookkiin..

Drop-OFF

Ajokoulussa droppaillaan tällä kertaa ja mallinukkena toimii pit-kän linjan alamäkisankari Aki romppanen. Vapaakortti miehet-30 luokkaan on ollut hallussa jo useamman vuoden, mutta mies nöyryyttää mieluummin kanssakilpailijoitaan ja nuorempiaan Elite-luokassa. Paikka taivaassa eli mallinuken pesti aukesi mie-hen varmojen ajosuorituksien seurauksena. Tarkoituksenahan oli kuvata kaiken kattava ajoasento spektaakkeli, jossa miehen loistava pyöränhallinta olisi ollut paikallaan, mutta syksyinen sää ei antanut myöten ja päädyimme droppailemaan.

Ajokouluosiossa on käyty läpi tähän mennessä manuaali ja bun-nyhop. Molempia on perusteltu kikkailun hienouden sijaan pyö-rän hallinnan tarpeellisuudella ihan normaalissa maastoajossa. Samalla linjalla jatketaan motivoinnin osalta tälläkin kertaa. Eri-koisuutena tosin se, että nyt ei oikeastaan tarvitse edes oppia mitään uutta. Artikkelin lukemisen tuomalla itsevarmuudella ja manuaalin perusteilla selviää mukavasti kaikista eteen sattuvis-ta pudotuksista poluilla.

Droppeja on siis periaatteessa kahta tyyppiä. Vauhdikkaammis-sa pudotuksissa, kuten kuvasarjan suorituksessa, ei kuljettajan tarvitse tehdä juuri mitään. Hitaampivauhtisissa pudotuksissa joudutaan taas aggressiivisemmin pitämään huolta siitä, että pyörä lähtee putoamaan vaakatasossa eikä keula sukella. Käy-tännössä tämä tehdään nykäisemällä keulaa ylöspäin juuri en-nen pudotusta, mutta paremmat ohjeet saat lukemalla ykkös-numeron manuaalioppaan. Polkaisemalla keulan nostaminen ennen pudotusta on järjestäen huono valinta. Muuttujia tulee mukaan aivan liikaa: pomppaako ketju, onko sopiva vaihde, su-taiseeko takapyörä ja niin edelleen. Keskeinen tekijä on myös alastulon muoto, laskeudutaanko tasamaalle vai jonkunlaiseen alastuloon. Tässä oppaassa unohdetaan kuitenkin isommat ta-samaalle päättyvät pudotukset täysin. Poluilla vastaan tulevat pudotukset ovat usein tasaiselle, mutta puhutaan niin pienistä pudotuksista, että jousitus ja raajoilla joustaminen nielee tärä-yksen täysin.

Harjoittelupaikan valinnasta täytyy myös sanoa muutama sana heti alkuun. Aloita pienestä! Korkea katukiveys antaa jo hyvän kuvan siitä mitä on edessä ja aloittaa itseluottamuksen rakenta-misen siihen, että keula ei sukella omia aikojaan poluillakaan.

[1]

[2]

52

Kuka - Mitä - Miten

Aki romppanen - Droppaaminen

[1] nyt ja aina aloitan painottamalla rau-hallisen lähestymisen tärkeyttä. yhdek-sänkymmentä prosenttia kuperkeikkaan johtavista virheistä tehdään hätiköimällä lähestymisessä. ota siis tasainen ajoasen-to pyörän päällä, älä säädä enää vauhtia polkemalla tai jarruttelemalla ja katso, että kammet ovat vaakatasossa. Samoin katseen tulisi levätä etunapaa pidemmällä horisontissa.

[2] Pudotuksen kulmalla alkaa tapahtu-maan sen mukaan millainen pudotus on kyseessä. Mikäli kyseessä on kuvasarjan mukainen pudotus jossa vauhtia hyvin ja alastulo odottamassa niin riittää, että py-syt tasapainoisesti pyörän päällä. Keula putoaa tällöin hieman alempana, joka on toivottua. useissa tilanteissa saadaan hallitumpi suoritus, kun pudotuksen kul-man lähestyessä lähdetään painopistettä pyörän päällä laskemaan ennen varsinais-ta tyhjän päälle jäämistä. Kontrolloit täl-löin itse tulevaa lentorataa ja mm. vauhdin sovittaminen ei ole niin tarkkaa, kun voit vaikuttaa alastulon kohtaan vielä nokalla. Aki toimii juuri näin kuvasarjassa. Hitaam-massa vauhdissa haluat taas ennakoida keulan putoamista, jolloin painopistettä tulee siirtää taakse aivan kuten manuaa-liin lähtiessä.

Heti dropin nokalta lähdettyäsi katseen tulisi viimeistään olla suunnattuna pitkäl-le eteenpäin polulle, jotta saat jatkettua ajamista sujuvasti. Katsesuunnan merki-tyksen tärkeyttä ei voi korostaa koskaan liikaa. ihminen nyt vain on niin hölmö olen-to, että tekeminen ja meneminen kohdis-tuu katseen suuntaan. Tämän tajuamalla voi tietenkin helpottaa omaa ajamistaan, kun katseen ohjailu on helpompaa kuin koko miehen.

[3] olemme tukevasti ilmassa. Mikäli kaik-ki meni lentoonlähdössä hyvin niin riittää, että oikaiset jalkoja ja käsiä sen verran, että on tilaa pehmentää alastuloa jousta-malla edellä mainituilla raajoilla.

[4] Maakosketuksen kohdalla tulisi raajo-jen olla täysin ojennettuina, kuten Akilla kuvassa. Täysin ojennettuna ei tietenkään tarkoita lukossa olevia niveliä vaan men-nään hyvän maun rajoissa.

[5] Alas tullessa joustat raajoilla eli käy-tännössä painat vastaan, kun maa vetää puoleensa. Alastulon ei missään nimessä kuuluu olla väkivaltainen tapahtuma. Mi-käli näin on niin kannattaa etenkin poluil-la keskittyä alastulokohdan valintaan. Jo todella pieni myötämäki kohdassa, jossa renkaat koskevat maata, tekee huikean eron.

[3]

[4][5]

Kirjoittaja: Aku HjelmKuvat: © Mikko Hallikainen

53

Jukka Vastaranta:”XCE:stä mulla on vain yksi kunnollinen kokemus. Ajoin Saksan, Offenburgin maailman cupin yhteydessä. Olin aika-ajossa 9., mutta karsiuduin ensimmäisessä erässä”.

”Totta puhuakseni, laji on mielestäni vähän outo. Samanlaista säätöä kuin hiihdossa. Ei kestävyysmies ole sprintteri! Mielestäni se on väärä suuntaa muokata lajia tuohon suuntaan. Tai ongelmana on, että XCO-kuskien odotetaan ottavan osaa lajiin, joka on jotain aivan muuta kuin oma laji. Radat ovat tai ainakin olleet monesti pelkkää asfalttia eli kyseessä alkaa olemaan maantiepyöräilyä yksillä rappusilla. Mielestäni paha homma on myös se, että se on MM-kisalaji nyt, laskee MM-paidan arvostusta. Lajissa ei ole vielä oikeita kuskeja joten miksi maailmanmestari? Useat kärkitiimit tulevat boikotoimaan lajia, näin kuiskitaan”.

”Laji olisi ihan hyvä kun siihen satsaisi. Eli keskittyisi pelkästään siihen. Siinä

tarvittaisiin riittävästi kisoja, jotta sitä voisi ajaa. Ratoihin tarttis myös satsata. Nyt ne ovat olleet aivan hutaistuja: kuka ekana ekassa mutkassa, tämä ratkaisee. Jotkut 4X-miehet ovat koittaneet lajia, mutta ne on liian huonossa kunnossa. Jaksaa startin ja sit menee hapoille. Brian Lopes jaksaa vetää hyvin. Ei ole siis ehkä mun juttu. Kaikki vaaralliset lajit pelkissä trikoissa on vähän outoja”, Vastaranta päättä.

undereissa ajavan Pertti Pärssisen näkemykset edustavat toista äärilaitaa.

”Laji vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! Siinä on potentiaalia näkyvyydelle ja uskon myös omiin mahdollisuuksiini menestyä siinä”.

”Fillarifoorumilla “asiantuntijat” pohtivat mitä sen pitäisi olla ja sitä sun tätä, kommentoijat eivät juurikaan edes aja XCO:ta ja tietävät silti mitä sen pitäisi olla. Pari poikkeusta siellä oli kommentoijien joukossa, kuitenkin. Suomessa ajettavan

XCE:n tulee edustaa ja olla 100%:sesti sama laji, jota maailman cupissa ajetaan, paljon pyydetty, mutta se on paras vaihtoehto ajatellen kokonaisuutta. Mikäli omien suunniteltujen kilpailujen yhteydessä ajetaan XCE-kisa, haluaisin, että kotimaan startit tukisivat mahdollisimman pitkälle sitä mitä ulkomailla tuleman pitää. Suomi-XCO:ssa on vielä matkaa siihen mitä Suomen rajojen ulkopuolella ajetaan”.

”Tiivistetysti voisi sanoa, että kyseessä on laji, joka tulee herättämään tunteita niin puolesta kuin vastaan. Lajien rikkominen ja monipuolisuus on hyvä juttu, muttei lajia voi muokata joksikin mitä sen ei kuulu. Lajilla on mahdollisuus herättää uudenlaista kiinnostusta ja saada näkyvyyttä myös valtamediassa. Tämähän on se mistä suuri yleisö on kiinnostunut. Ja MM-arvo on mielestäni jokaiselle lajille tarpeellinen. Laji on MC-kisoissa kokeiltu ja todettu hyväksi. EM-arvo olisi kanssa huippujuttu, sitä toivottavasti pohditaan”. päättää Pärssinen.

Eliminator strikes back

Maastopyöräilyn ammoisina alkuaikoina Kaliforniassa si-jaitseva Mammoth Mountain oli yksi lajin mekkoja. Vuosit-taisten MTB-festivaalien kovin juttu oli pahamaineinen Ka-mikaze Downhill, jonka kautta monet lajin legendat kuten muun muassa John Tomac pohjustivat tulevaa paikkaansa auringossa. 1993 kuvaan astui sponssiraha ja tuotekehitys: Kamikazea alettiin vetää parikisana ja näin kiihdytysajoista lainattu termi, eliminator, istutettiin osaksi maastopyöräilyä. Kisamuotona eliminator hengitti muutaman vuoden, mutta lajia ei koskaan virallistettu. Suomen Turussa vedettiin parit DH-kauden päätöskisat eliminator-hengessä, kuskit ja ylei-sö tykkäsivät, mutta se siitä. nyt reilun kymmenen vuoden seesteisemmän ajanjakson jälkeen laji nousee uudestaan parrasvaloihin kun XCE Eliminatorille myönnettiin MM-arvo kaudelle 2012.

Lajin lyhenne XCE viittaa jo siihen, että tällä kertaa elimina-tor on istutettu maaston kestolajien tuoteperheeseen. yti-mekkäästi ilmaistuna kyseessä on maaston sprinttilaji, jota vedetään 500-1000 metrin mittaisella radalla neljän kuskin

heateissa: kaksi nopeinta jatkoon, kaksi hitainta mars laulu-kuoroon. Heatit muodostetaan alkajaisiksi pidetyn aika-ajon kautta. Toimintamalli on hyvin 4X-mäinen setti.

yksi lajin kantava pointti on tuttu jo sprinttihiihdosta: tuoda uutta myönteistä säpinää kestolajiin, joka samalla suo mah-dollisuuden viedä kisatapahtumat urbaaneihin olosuhtei-siin eli ihmisten ilmoille. Eliminatoria on vedetty muutamien maaston MC-kisojen yhteydessä, ja myönteisen palautteen johdosta uCi toimi ripeästi. Laji integroidaan osaksi ensi vuo-den maailman cupia ja kuten jo mainittu, lajin omat sateen-kaaripaidat pistetään jakoon maaston MM-kisoissa Saalfel-denissä, itävallassa. Myös SPu toimi nopeasti. Eliminator sai liiton syysvuosikokouksessa SM-arvon kaudelle 2012 lähtien ja nyt jaosto värkkää kovalla hopulla lajille kisoja.

utelimme maaston maajoukkuekuskien, Jukka Vastarannan ja Perttu Pärssinen mielipiteitä uudesta lajista, vaikka koke-mus on toistaiseksi enemmän mielikuvien kuin empiirisen kokemuksen varassa.

Teksti: Mikko P

eltinen Peltonen

Kuvat: Veikko H

alme

54

Kuten edeltä huomattu, laji ei jätä kylmäksi. Väijyä tulevan kauden kisa- ja tapahtumakalenterin muotoutumista maaston saitilla www.mountainbike.fi

P.S. Muista myös ZZ Top:n Eliminator vuodelta 1983. Ohittamaton levyklassikko Texasin partasuilta.

Eliminator strikes back

55

Kirjoittaja: Aku HelmKuvat: © Juho Sipilä

Aki Färm 1:02.95Jari Karjalainen 1:03.19Toni Berg 1:03.28

Joonas Savolainen 1:02.71Mika Sukanen 1:02.97Ville Ormo 1:05.79

Anton Walden 1:09.97Atte Atrava 1:10.21Joona Karjalainen 1:12.84

Mikael Rintala 1:07.19Mikko Hänninen 1:08.01Janne Lampen 1:08.08

Katja Lähteinen 1:18.03Anitra Hirvinen 1:22.54Susanna Hirvinen 1:25.68

Elite

M-18

M-16

M-14

Naiset

MESSILä #3, 13.8.2011Messilässä ajettiin kauden kolmas Suomi-Cup osakilpailu ja RMR:n puuharyhmä oli saanut aikaiseksi jälleen kerran hienon tapahtuman. Rata oli taattua lahtelaista tyyliä eli vauhdikas ja lennokas. Oikeastaan parasta mitä minuutin mittaiseen mäkeen mahtuu. Muutamaa kuukaut-ta aikaisemmin näytti vielä huonolta, kun metsänharvennus rinteiden laidoilla osui keskelle kesää ja rata piti laittaa paikoin aivan uusille urille. Hatunnosto kuitenkin täältä tekijöille, kun ei jääty tumput ojossa ihmettelemään!

Itse kilpailussa kuninkuusluokan eli miehet eliten voiton vei kotira-dallaan ajanut Aki Färm. Päivän kovimmat suoritukset nähtiin kuiten-kin M-18 luokassa, jossa Joonas Savolaisen voittoaika olisi riittänyt ykkössijalle myös Elitessä. Samoin M-18 luokassa toiseksi tullut Mika Sukanen kellotti päivän kolmanneksi nopeimman ajan ehtien Elitessä toiseksi tulleen Jari Karjalaisen edelle. Edellisessä osakilpailussa suo-menmestaruuden kotiinsa napannut Toni Berg jätettiin Elitessä kolman-neksi, mutta pysyi täpärästi kiinni pistejohdossa.

M-16 luokassa Mikael Rintala jatkoi voittoputkeaan jo kolmannessa osakilpailussa peräkkäin ja näin käytännössä varmisti Cup-mesta-ruuden luokassaan. Elite luokassa kilpaileva maajoukkuekuljettaja Markus Olkkonen teki myös paluun kisaradoille kesäkuussa sattuneen loukkaantumisen jälkeen ja vauhti riitti kahdeksanteen sijaan miehen valitellessa ajotuntuman puutetta.

DH Suomi-Cup

56

Kirjoittaja: Aku HelmKuvat: © Juho Sipilä Jari Karjalainen 1:04.06

Toni Berg 1:04.53Aki Färm 1:05.85

Joonas Savolainen 1:05.98Mika Sukanen 1:06.90Ville Ormo 1:07.3

Atte Atrava 1:13.53Joona Karjalainen 1:18.25Reko Meriö 1:25.02

Janne Lampen 1:11.37Sami Poutiainen 1:13.41Mikael Rintala 1:15.02

Katja Lähteinen 1:24.83Outi Marttila 1:35.51Anitra Hirvinen 1:37.27

Elite

M-18

M-16

M-14

Naiset

Kaikkien osakilpailuiden tapahtumavideot katsottavissa netistä: http://dspmedia.org/vauhtijaosto/Täydelliset tulokset ja kisauutiset: www.mountainbike.fi/vauhtijaosto

SAPPEE #4, 24.9.2011Sappeella ajettiin jo toista vuotta peräkkäin kauden päätösosakilpailu ja jälleen kerran keli oli sen mukainen eli haasteita riitti voittotaisteluun mielivillä. Vettä ja lisää vettä taivaalta. Mudassa ajamisessa ei nyt itses-sään mitään vikaa, mutta radan pinnan pehmentyessä vauhdit hyytyivät paikoitellen turhan paljon vaikka radasta olikin oikaistu mutkia sitten viime osakilpailun. No onneksi puitteet on muuten spot-on ja vähän tökkivämmästäkin laskusta löytyy huumori puoli, kun sitä saa kerrata kavereille ravintolassa ruuan kera.

Varmaan aikaisemminkin todettu asia, mutta Jari Karjalaisella on vauh-tia ja tekemisen maku ajamisessa. Palkinnoksi tuli Elite luokan voitto ennen kokonaiskilpailun voiton itselleen varmistanutta Toni Bergiä. Edellisen osakilpailun kuningas Aki Färm jätettiin kolmanneksi. Kilpai-lusta ei puuttunut draamaa, kun ratkaisevassa kohdassa ratamerkintä oli päätynyt optimi ajolinjalle ja radalle pysyminen meni sääntöjen puit-teissa hiusten halkomiseksi pahimmillaan. Aika-ajossa jaettiinkin hyl-käyksiä reippaalla kädellä ja myös palkintopallin valloittanut kolmikko joutui lähtemään kisa-laskulle ilman vertailuaikaa aika-ajosta. Draamaa ei vähentänyt yhtään myöskään se, että Elite luokan kokonaiskilpailun voitto oli vielä auki kauden viimeiselle kilpailulaskulle lähdettäessä.

M-18 luokassa Joonas Savolainen otti kauden kolmannen osakilpailu voittonsa ja Cup-voiton. Toiseksi tuli loppukaudesta tahtiaan huikeasti kiristänyt Mika Sukanen. M-16 luokassa nähtiin ensimmäistä kertaa kaudella voittajan vaihtuminen, kun Janne Lampen hallitsi kelin ja vei voiton selkeällä erolla.

57

www.bikeking.fi

Suvantokatu 10, Tampere

[email protected] / 050 55 30 200

Tampereen kuninkaallisin pyörähuolto.Kylän laajin bmx-valikoima niin radalle kuin parkkeihin.Fox:n ja Bluegrass:n ajokamat, Pro Bmx Skills -kirjat...

Stay happy, ride