-
Perjantai 18. joulukuuta 2009 Pyhäjärveläisyyden vaalija –
Karjalan puolustaja N:o 12 54. vuosikerta
Minne menee Kirkon Ulkomaanapu?
Joulu on taas, joulu on taas...
Kun laitoit roposesi ko-lehtiin Kirkon Ulkomaan-avun
tukemiseksi, ajattelitehkä, minnekähän eurotpäätyivät. Menivätkö
sin-ne, missä avun tarve onsuurin, ja mitä saatiin ai-kaan. Niihin
pohdintoihinetsii työkseen vastauksiaMari Paajanen, Vpl.
Py-häjärven Yläjärven Paa-jasten sukua.
- Kirkoissa kerätyt ko-lehdit Ulkomaanavulle,seurakuntien
budjetit, ul-koministeriö ja EU ovatmuiden muassa kukin kir-kon
kansainvälistä diako-niaa toteuttavan KirkonUlkomaanavun
rahoittajia.Työssäni selvitän, mitenapu tavoittaa kaukaisissamaissa
katastrofien uhreik-si joutuneita.
- Myös näin joulun allaKirkon Ulkomaanavunverkkokaupasta
hankitutToisenlaiset Lahjat ovat”rikkana rokassa” kartut-tamassa
mm. tätä katast-rofiapua.
JATKUU sivuilla 8-9
Mouhijärvellä Karjala-seuraa johdetaan MattiHassin
”sorvaamalla”puheenjohtajan nuijalla.
Huittisten Karjala-Seuran pienet tytöt tanhusivat Niina Naatulan
johdollaseuran pikkujouluissa. PIKKUJOULUISTA lisää sivut 6-7.
Tampereen Pyhäjärvi-kerhon joulujuhlaa tunnel-maa toivat mm.
Pyhäjärven Laulurastaat.
Kauvatsan pienet karjalaiset leikkivät Elina Pruu-kin johdolla.
Kuvassa lapset: Aino Sippola, jonkaisoäiti oli Jaamassa syntynyt
Sylvi Sippola o.s.Tomperi, Susanna ja Johanna Vuori, joiden
isoisäon Lahnavalkamassa syntynyt Pertti Koiranen jaVuoren tyttöjen
välissä on Arttu Pruuki. Artunisoäiti on Lahnavalkamassa Aira
Pruuki o.s Itäsalo.
Rauhallista joulua ja Onnellista uutta vuottakaikille
jäsenillemme, ystävillemme ja
yhteistyökumppaneillemme!
Kuluneesta vuodesta kiittäenVpl. Pyhäjärvi-seura ry
Kiitos kuluneesta vuodesta pyhäjärveläiset,ystävät ja
yhteistyökumppanit.
Rauhallista Joulua ja Onnellista Vuotta 2010!
Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö ja Vpl. Pyhäjärvi -lehti
Myanmarin suistoalueella on heikosti teitä. Paikasta toiseen
siirrytään yleensäveneellä tai mopon kyydissä, kuten Mari Paajanen
tässä.
-
Perjantai 18. joulukuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI2
18. joulukuuta 2009
Tänä vuonna tuli 70vuotta talvisodan sytty-misestä.
Itsenäisyyspäi-vänä syttyivät lukuisatkynttilät sankarivainaji-en
haudoille. Niin myöspyhäjärveläisten sanka-rivainajien
muistomer-keille.
On paljon puhuttu tal-visodan hengestä. Puna-armeija kävi
propagan-dassaan muka sotaa val-kosuomalaisia kapinalli-sia
vastaan, oikea Suo-men hallitushan heidänmielestään istui
Terijo-ella. Torjuessaan Neu-vostoliiton valloitusai-keet Suomi
oikeastaankävi toista vapaussotaa.Tällä kertaa vuoden 1918punaiset
ja valkoiset tais-telivat samalla puolellaja se yhtenäisyys oli
to-della luja. Kaveria ei jä-tetä. Tässä mielessäpuhe talvisodan
henges-tä on totta. Tämän yhte-näisyyden hengen supisuomalaiseen
tapaan ku-vaa Väinö Linna erin-omaisesti teoksessaanTuntematon
Sotilas.
Kenraali Ehrnrooth to-tesi joukoissaan taistel-leista
karjalaismiehistä:”Kun suomalainen miesomassa maakunnassaan,omassa
syntymäpitäjäs-sään, jopa omalla piha-maallaan ase
kädessäänpuolustaa kotiaan ja sitäympäröiviä elämänarvo-ja, niin
siinä on enem-män kuin tosi kysymyk-sessä”.
SankarivainajienmuistomerkkiPyhäjärvelläAntti Musakka
Pyhäjär-ven Lomarannasta kävi tä-män vuoden itsenäisyyspäi-vänä
sytyttämässä kyntti-län kotiseutunsa mullassalepäävien
Pyhäjärveläistensankarivainajien muisto-merkille.
Matti Ahvosen suunnit-telema Sankarivainajienmuistomerkki
paljastettiin12. heinäkuuta 1994. San-karihauta-alue rajattiin
val-koisella aidalla. Säätiöm-me lisäksi, monet yksityi-set ja
Suomen Opetusmi-nisteriö osallistuivat muis-tomerkin
kustannuksiin.
5. heinäkuuta 2003 pal-jastettiin muistomerkin ta-kaosaan
kiinnitetty nimi-taulu, jossa on kaikkien Py-häjärvelle haudattujen
san-karivainajien nimet. Nimi-taulun kaiverruksineen
jatalkoolaisten matkat kus-tansi Irja ja Einari Jäppisenlahjoittama
rahasto. IrjaJäppisen veli Antero Pärs-sinen vastasi nimikilven
val-mistumisesta ja hän var-misti, että kaikki nimettulevat
nimitauluun oikeinkirjoitettuna.
PaljastustilaisuudessaOpetusministeriötä edustiosastopäällikkö
Kari Pou-tanen.
”Ikuisesti olkoon kunnioitettuheidän muistonsa”
Äiti Karjala patsaan paljastustilaisuudesta syyskuussa 1993.
Kuva: Reino Äikiä.
Äiti Karjala -monumenttiLappeenrannassa
Orvokki Vanhanen,Lappeenrannan Pyhäjärvi-kerhon sihteeri on jo
mo-nena jouluna vienyt kyntti-lät Äiti Karjala- monu-mentille
Pyhäjärven nimi-en kohdalle. Nyt tämänvuoden kynttilät Orvokkivei
itsenäisyyspäivänä ÄitiKarjala-patsaalle ja tämänlisäksi kynttilät
myös Lap-peenrannan sankarihauta-usmaalle, jossa on
viidenpyhäjärveläisen sankarihau-ta.
Äiti Karjala-monument-ti paljastettiin Lappeenran-nassa
19.9.1993. Monu-mentin muodostavat ku-vanveistäjä Kauko
Räsäsenveistämä metrin korkuisel-la jalustalla seisova
neljä-metrinen Äiti Karjala- pat-sas ja sitä kolmelta suun-nalta
ympäröivä 70 metriäpitkä graniittimuuri. Patsasesittää kaatunutta
poikaan-sa surun murtamana muttasilti ylväänä kantavaa
äitiä.Veistoksesta löytää yhty-mäkohtia vanhoihin Pieta´-ja
Lemminkäisen äiti-aiheisiin. Muuriin on kai-verrettu luovutetun
Etelä-ja Keski-Karjalan sankari-hautoihin haudattujen taikadonneina
siunattujen5500 sankarivainajien ni-met. Pyhäjärven pitäjänkohdalla
on 112 nimeä. Py-häjärven nimien keruun yh-teyshenkilö aikoinaan
olirovasti Kaarle Viika. Pyhä-järven sankarivainajia olinimittäin
haudattu sodanaikana myös muihin luovu-tetun alueen hautoihin.
Muurin otsikkoelemen-tissä ovat mm. sanat:
IKUISESTI KUNNI-OITETTU OLKOONHEIDÄN MUISTONSA.
SALME RINTALA
Venäjää oppimaanAdolf Ivar Arwidsson lausui aikanaan
kuuluisantoteamuksen: ”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläi-siksi
emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.”Arwidsson lausui tämän
ajatuksensa tilanteessa,jolloin Suomen asema Venäjän
suuriruhtinaskunnanosana oli vasta muotoutumassa. Siinä
pyrittiintorjumaan uhkakuva, joka oli todellinen myös Arwids-sonin
aikaa paljon myöhemmin.
Meille karjalaisille Arvidssonin lausuma on varmaan-kin ollut
tavallista läheisempi. Sen sisältämä tunnela-taus on vuosikymmenten
saatossa vaihdellut sekäsävyltään että voimaltaan. Nykyisin
voisimme pitääsitä enemmän terveen isänmaallisuuden ilmauksenailman
toisiin kansoihin kohdistuvaa torjuntaa.
Vain tasapainoisesta kansallisesta itsetunnosta voikasvaa
uhkakuvien sijasta myönteinen kiinnostusnaapureihimme, jotka ovat
ratkaisevalla tavallavaikuttaneet maamme historiaan. Yksi
parhaistavaikkakin työläimmistä tavoista tutustua toisiinkansoihin
on niiden kielen oppiminen. Ruotsinkielellä on niin olennainen osa
Suomen historiassa janykyajassa, että meillä ei ole mitään syytä
heikentääruotsin kielen asemaa koulujemme
opetussuunnitel-missa.
Sotien jälkeen suomalaisten kiinnostus vieraisiinkieliin on
keskittynyt englannin kieleen. Kiinnostustaon virittänyt ennen
muuta amerikkalaisen nuorisokult-tuurin vetovoima. Sen ohessa
suomalaiset ovatpäässeet myös muilla alueilla kosketuksiin
englanninkielen myötä leviävän muun kulttuurin kanssa.Englannin
kielen ylivoimaan liittyy kuitenkin myön-teisten piirteiden lisäksi
myös kielteisiä. Valitettavinseuraus on muiden maailmankielten
opiskelunkaventuminen.
Suomen tavoitellessa itsenäisen kansakunnanasemaa Venäjän
suuriruhtinaskuntana oli monensuomalaismielisen koululaisen
mielestä kunniasaada venäjän kielestä huono arvosana. Samatoistui
puoli vuosisataa myöhemmin Saksan Demo-kraattisessa Tasavallassa,
jonka koulujen ”pakkove-näjää” torjuttiin opiskelemalla sitä
mahdollisimmanlaiskasti. Sotien jälkeen meilläkin oli ainakin
muuta-missa kouluissa venäjä pakollisena pitkänä kielenä.Tässäkin
tapauksessa pakollisuudesta voi ollamontaa mieltä, mutta sen
myönteisenä puolenavoidaan nähdä, että meillä oli vuosien
päästävenäjäntaitoisia henkilöitä, joita maassamme ei ilmanheitä
olisi ollut.
Nyt tarvittaisiin Suomessa ja muuallakin Euroopassaaivan uutta
myönteistä liikkeellelähtöä Venäjän kielenopiskelemisessa. Se
vaatii suurta asennemuutosta.Pitää osata erottaa toisistaan se
paha, mitä Venäjä jaerityisesti Neuvostoliitto on saanut aikaan
muillekansoille ja se hyvä, mitä venäjän kielellä syntynee-seen
kulttuuriin sisältyy. Parhaita esimerkkejä tästäon television YLE
Teema-kanavalla viime aikoinalähetetyt venäläiset sarjat Venäjän
eturivin kirjailijoi-den saavutuksista (Dostojevski, Bulgakov,
Turgenjev,Gogol). Jos vielä osaisimme lukea näitä
alkukielellä,myönteinen vaikutelma voisi moninkertaistua.
Meillä karjalaisilla voi olla vielä enemmän kuin
muillasuomalaisilla varauksia venäjän kielen
opiskelunvahvistamiseksi. Ei pitäisi olla. Kuinka upeaa olisi,jos
meillä olisi matkoilla entiselle kotiseudullemmehyvin venäjää
taitavia heimolaisiamme. Koko maataajatellen on päivänselvää, että
ilman nykyistäparempaa ja laajempaa venäjänkielen taitoa
eivätmaittemme kulttuuriset ja kaupalliset suhteet pääsekehittymään
toivottavalla tavalla.
JUHANI FORSBERGSäätiön hallituksenvarapuheenjohtaja
Erillinen Pataljoona 6:n (ErP6)Asevelijuhla ja Keljan
taistelujen 70-vuotismuistotilaisuuspidetään Lempäälän Ehtookodossa
su 27.12.2009Jumalanpalvelus Lempäälän kirkossa klo 10Kirkkokahvit
Ehtookodossa (Katepalintie 9) klo 12-13Juhla alkaa klo 13,
ohjelmassa tervehdyksiä, musiikkia,runonlausuntaa, juhlapuhe
valtiot. tri, eversti IlkkaPuukka. Talvisotaan ja Keljaan liittyvä
valokuvanäyttely.Ruokailu klo 14.30. Ohjelma 25 euroa,sis. kahvit
ja aterian seisovasta pöydästä.Tiedustelut ja ilmoittautumiset
20.12. mennessä:Hannu Turkkinen p. 040 581
4398,[email protected] avoin kaikille aiheesta
kiinnostuneille –tervetuloa! Tumma puku, kunniamerkitJärjestää
Erillinen Pataljoona 6:n Perinneyhdistys
Sankarihauta Pyhäjärvellä.
-
Perjantai 18. joulukuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 3
Aikaa talvisodan alkamises-ta tuli marraskuun 30 päi-vänä
kuluneeksi jo 70 vuot-ta. Talvisodan veteraanienrivit ovat jo
kovasti har-ventuneet. Huittisissa hei-tä on vielä elossa 11.
Ainoakarjalaiset taustat omaavaon Taipaleen taistelija ArvoIjäs.
Hän on syntynyt Vpl.Pyhäjärvellä 27.5.1915.Arvo viettää rauhaisia
elä-kepäiviään vielä suhteelli-sen hyväkuntoisena van-hustentalo
Kaarirannassa.
Talvisotaan Arvo Ijäsosallistui Taipaleessa. Suu-rin osa
Pyhäjärven miehis-tä oli jo asevelvollisuudenaikana saanut
koulutuksen-sa rannikkotykistöön. Niin-pä Arvokin oli saanut
YH:naikana komennuksenKaarnajoen patterille RT-3riveihin.
Kaarnajoki oliLaatokan linnakkeista ai-noa, joka ei sijainnut
Laa-
Neljä joulua rintamallaTaipaleen ja Syvärin taistelija Arvo
Ijäs
tokan rannassa tai saares-sa. Se oli sijoitettu siis
”si-sämaahan” eikä nimikäänollut omiaan kertomaan sentarkkaa
sijaintia.
Linnake oli perustettu1930-luvun puolivälissä.Patterilla oli
neljä kuudentuuman Canet-tykkiä sijoi-tettuna neliön
muotoon.Talvisodan alussa patteri saivielä viiden tykin, jokaolikin
varsin järeää teko(105 K/36 Bofors).
Arvo Ijäs on muistellutkokemuksiaan varusmiehe-nä ja
talvisodassa mm. Ola-vi Väliahon kirjassa ”Laa-tokan linnakkeet
talvisodantaisteluissa” seuraavasti:
Suoritin asevelvollisuu-teni RT 3:ssa, palvelinVahtiniemen,
Konevit-san Eteläpatterilla jaPohjoispatterilla 1936-37.Sain
palvelukseen astu-
mismääräyksen 10.9.-39.Meidän kuljetettiin Sor-tanlahdesta
Kaarnajoenpatterille Sakkolaan. Kuntalvisota syttyi, me
tyh-jensimme ammuskella-rin ammuksista ja sijoi-timme ne metsään.
Nytpääsimme asumaan ka-semattiin. Minun tehtä-väkseni muodostui
toi-mia ammusjohtajan alai-sena. I jaoksen johtaja-na toimi
vänrikki AarnoVarheenmaa ja jaokseenkuului 1. ja 2. tykki.
IIjaoksen johtajana toimivänrikki Paavo Järveläi-nen ja tähän
jaokseenkuuluivat 3. ja 4 tykki.Saimme uuden tykin (105K/36
Bofors), tästä tulilinnakkeen 5. tykki ja ty-kin johtajaksi
määrättiinalikersantti Reino Fors-berg. Hän oli myöskinPyhäjärven
poikia.
Kaarnajoen patteri olivalmiina ampumaan etu-käteen tarkoin
kohdistet-tuja maaleja kohden. Talvi-sodan ensimmäisinä päivi-nä
patteri ampui Metsäpir-tin alueelle edenneitä vi-hollisia saadenkin
tuntuvaatappiota aikaan. Tappioitaaiheutui myöskin venäläi-selle
kalustolle, sillä mm.Metsäpirtin Palkealan hau-tausmaan maastoon
sijoit-tunut useita tykkipattereitakäsittävä osasto sai
lukuisiaosumia. Venäläiset lento-koneet yrittivät
paikallistaaKaarnajoen patteria siinäkuitenkaan onnistumatta.Toki
joitakin satunnaisiaammuksia löysi tiensäKaarnajoellekin.
Viidenensimmäisen sodan päivänaikana Kaarnajoki oli am-punut jo yli
1000 ammusta.Sen sijaan toinen, Järisevänpatteri; paikallistettiin
josodan alkuvaiheessa ja tämäpatteri olikin sitten ehkätalvisodan
eniten pommi-tettu alue. Kaarnajoen pat-teri osallistui myöskin
Kel-jan taisteluihin.
Nuorempi polvi pystyytalvisodan ja jatkosodantaisteluita
seuraamaan mo-nien kirjojen, karttojen jahistorioiden
välityksin.Vaikka useimmat sodassamukana olleet veteraaniteivät
kovin mielellään ker-ro noista ankarista sodanpäivistä olemme
kuitenkinpäässeet heitä haastattele-maan. Talvisodan vete-raaneja
ei enää ole Huitti-sissa keskuudessamme ko-vin monta. Huittisten
mie-het osallistuivat talvisotaanlähinnä toisella kovia ko-neella
Summan lohkolla.Eri pitäjien menetyksiä ei
suoranaisesti voida verratatoisiinsa. Eri aselajit ja
jouk-ko-osastot joutuivat eri ta-voin osallistumaan
sotaan.Tykistössä palvelleet voi-vat tuliasemissaan
useinkinsuojautua paremmin kuinmonesti avoimen taivaanalla
taistelevat jalkaväkijou-kot. Huittisissa kotipaik-kansa omaavia
sankari-vainajia talvisodassa oli 95,Keikyässä 17, Kokemäellä44,
Punkalaitumella 76,Vampulassa 30, Köyliössä10 ja Kauvatsalla 18.
Luo-vutetun alueen pitäjistä san-karivainajina menehtyi:
Vpl.Pyhäjärvi 14, Sakkola 53,Räisälä 69 ja Kaukola 48.
JatkosodassaSyvärilleJatkosodassa Arvo Ijäs pal-veli edelleen
tykistössä. Sor-tavalan kautta hyökättiineteenpäin. Vanha raja
yli-tettiin Salmissa ja matkajatkui varsin nopeasti
kohtiSyväriä.
Tykkiosasto käsitti paitsiraskaat tykit myöskin run-saasti
hevosia ja varsinaistamiehistöä. Niinpä Syvärin
ylitys pienehköillä lautoillaei tapahtunut aivan hetkes-sä.
Joukot etenivät Syvärinkaupungin kohdalla useitakilometrejä vielä
eteenpäin.Sitten alkoi asemasotavai-he, jota kesti lähes
kolmevuotta. Lyhyitä lomia lu-kuun ottamatta Syvärinmaastossa
oltiin kesät jatalvet ja kolme joulua tulimyöskin vietettyä
siellä.Aikanaan sitten joukot ve-täytyivät Syväriltä Petros-koihin
ja sieltä käsin Sorta-valan kautta uudelle raja-linjalle. Arvo
muistelee aja-neensa hevosella tuon kokopitkän matkan ja matkakesti
useita päiviä.
Jatkosodan aikana kaatuimonia tuttuja poikia. Syvä-rillä
oltaessa kiiri tieto mm.entisen naapurin pojanEino Olkinuoran
kaatumi-sesta. Peräytymisvaiheenaikana kaatui naapurin poi-ka
Martti Eeva.
Sodan muistot ovat vuo-sikymmenien jälkeenkinelävästi Arvon
muistissa.
REINO ÄIKIÄ
Kaarnajoen tykkipatteri.
Arvo Ijäs.
Arvo Ijäs äärimmäisenä vasemmalla Syvärin tykkiasemassa.
-
Perjantai 18. joulukuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI
Kirkonsanoma4
Kirkonsanoma
Meillä on tapana sytyttäävalo ikkunalla riippuvaanjoulutähteen
ensimmäise-nä adventtina. Se tähti onHerrnhutista, itäisestä
Sak-san osasta. Siinä on 25pyramidimaista sakaraajoka
ilmansuuntaan.
Alun perin tähden suun-nitteli eräs matematiikanopettaja
geometrian ope-tusta varten. Ensi kertaa seloisti 110-sakaraisena
1800-luvun alussa 50-vuotisjuh-lan kunniaksi herrnhutilai-sen
veljesseurakunnan poi-kakoulun pihalla. Sitä val-mistetaan osittain
vam-maisten työpajassa ja siitäsaatuja varoja käytetään
lä-hetystyöhön. Tuo tähti lois-taa joulukuun pimeinä tun-teina ja
tuo mieliin paitsihyviä muistoja myös jou-lun sanoman.
Joulutähti
Joulun profetia Jesajankirjasta sanoo: ”Kansa, jokapimeydessä
vaeltaa, näkeesuuren valon.” Vapahtajansyntymä merkitsi
ihmisillelohdutusta ja se antoi toi-von.
Viime aikoina on eri yh-teyksissä puhuttu siitä, mikäsaa aikaan
onnellisen elä-män. Monien taloudellis-ten ja henkilösuhteisiin
liit-tyvien huolien paineessaihmiset kaipaavat helpotus-ta
taakkaansa. Viisaita neu-
voja voidaan kyllä jakaa,mutta ihmismielen syvim-piä kysymyksiä
ja pelkojaeivät parhaimmatkaan oh-jeet tavoita.
Ihmiskunta on etsinyt jaetsii elämänsä perustaa jajohtotähteä.
Jo kirkkoisäAugustinus lausui viisau-den: ”Sydämemme on le-voton,
kunnes se löytää le-von Jumalassa.” Sitä var-ten on meille annettu
Raa-matun ilmoitus. Siitä pu-huu joulun sanoma: ”Niil-le, jotka
asuvat kuolemanvarjon maassa, loistaa kirk-kaus.”
Jumalan lohdutus kohtaameidät Vapahtajassamme.Jumala tulee meitä
niin lä-helle, että hän puhuu meil-le pienen lapsen
riemastut-tavassa ja liikuttavassa ole-muksessa.
Joulun turvallinen ilma-piiri syntyy enkeleistä ja pai-menista
nuoren perheenesikoisen ympärillä ja täh-destä, joka loistaa
kertoenJumalan kirkkaudesta.Tämä näkymä siirtää si-simpään sanoman
Jumalanläsnäolosta elämän moni-en haasteiden keskellä. Ke-nelläkään
ei ole heti valmii-ta vastauksia, mutta polunpää voi löytyä. Valoa
alkaanäkyä edessäpäin. Jumalavoi tehdä suurempia asioi-ta kuin
osaamme ajatella-kaan.
Herrnhutin tähti, jossaon monta sakaraa, loistaakaikkiin
suuntiin. Se ker-too, että joulun julistus kuu-luu kaikille. Lupaus
suu-resta valosta tarkoittaa jo-kaisen elämää.
SILJA FORSBERGRakkaamme
Tenho AsserViitalas. 24.6.1922 Pyhäjärvi Vpl.k. 16.9.2009
Pori
IkävöidenSinikkaAino-Liisa ja IikkaIlona, Anneli ja
OtsoKaisu-sisarmuut sukulaiset ja ystävät
Poissa on tuskat, ohi arki ja työ.Vain lempeät mainingit rantaan
lyö.- Isän kotiin matkaaja palaa.
Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos
osanotosta.
Maanviljelijä Asser Viita-la kuoli Porissa 87 vuodeniässä
16.9.2009.
Asser Viitala oli Liisa jaKaarlo Viitalan pesueennuorimmainen.
Hän syntyikotona Konnitsan kylänÄijönniemessä juhannus-päivänä v.
1922. Lapsuu-den maisemissa Asser kas-voi sisarustensa kanssa
va-paudesta nauttien, samoilimetsiä ja kalasti
innokkaastikirkasvetisen Kiimajärvensekä Hassinlammen
ran-noilla.
Evakkoonlähtö talviso-dan jaloista painui lähte-mättömästi
nuoren miehenmieleen. Monesti joulun ai-kaan hän muisteli,
mitenjoutui aatonaattoiltana v.1939 viemään
pimeässäevakuointisanoman ÄijönMartille Niinikorpeen.Jouluaattona
Asser lähtievakkojunalla perheen leh-
Rakkaamme
Edith Luukkanen*18.3.1920 Vpl. Pyhäjärvi+19.11.2009 Helsinki
Siionin tytär kerran saasauvansa maahan laskeakun saapuu vieraat
taivaastanoutamaan häntä kotia.
Kiittäen ja kaivatensisarusten lapset perheineenmuut sukulaiset
ja ystävätuskonsisaret ja -veljet
Siunattu Munkkivuoren kirkossa 4.12.2009ja Etin arkku on
laskettu Savonlinnan hautausmaalle.
Kiitämme osanotosta.
Etti Luukkanen syntyi18.3.1920 Vpl PyhäjärvelläKonnitsan kylässä
Marita-lon Heikki ja Varpu Luuk-kasen perheeseen. Hän oli13
lapsesta toiseksi nuorin.
Etti kuoli 19.11.2009Helsingissä Laakson sairaa-lassa. Hänet
siunattiin Kar-jalan hiekalla, jonka olim-me yhdessä tuoneet
Laato-kan rannalta, Pyhäjärveltä.Etin siunasi 4.12.2009Munkkivuoren
kirkossa
Asser Viitala(1922-2009)
mien kanssa kohti Isoaky-röä. Evakkomatkalaiset ei-vät kaikessa
tohinassa jou-lua muistaneet, kunnes yöl-lä joku havahtui, että
onjouluaatto. Härkävaunussalaulettiin sitten yhdessä”Enkeli
taivaan”.
Vaasan konepajalla As-ser aloitti veturinkuljettaja-kurssin,
joka keskeytyi jat-kosodan alussa käskyn käy-dessä rintamalle. Hän
haa-voittui kranaatinsirpaleista19-vuotiaana Syvärillä vainmuutaman
kuukauden rin-tamallaolon jälkeen. Para-neminen Vaasan
sotilassai-raalassa kesti yli vuoden jatoinen jalka jäi
rammaksi.21-vuotiaana sotainvalidi-na Asser lähti vuodeksiRuotsiin
opiskelemaan hio-jantaitoja Tukholmassa jaGöteborgissa.
Puhuttuaruotsin kieltä hän oppi vuo-dessa niin hyvin, että
toimivielä 1990-luvulla tulkkinaRuotsin matkoilla.
Perheen evakkotaival kul-ki Isostakyröstä Taipalsaa-ren kautta
kotiin Konnit-saan. Jatkosodan jälkeen
mentiin ensin Laukaaseenja sieltä Tyrvään kautta Po-riin, missä
Asser jatkoi van-hempiensa jälkeen maan-viljelystä perheen
maatilal-la. Käsistään kätevänä mie-henä hän valmisti itse suu-ren
osan traktorin työka-luista ja innovoi erilaisiateknisiä laitteita
helpotta-maan karjatilan työvaihei-ta. Hän toimi myös kylä-seppänä
valmistaen ja kor-jaillen naapureillekin työ-kaluja.
Viljelyä Asser jatkoi in-nokkaasti aina vuoteen2002, jolloin hän
80-vuoti-aana alkoi seurailla luon-nonkulkua yhä
enemmänkeinutuolista tuvan ikku-nan äärestä. Vapaa-aika-naan hän
oli intohimoinenlukija koko ikänsä. Asseroli elämänmyönteinen,
seu-rallinen ja innokas keskus-telija. Heikompiosaisia lä-himmäisiä
hän auttoi ky-kynsä mukaan.
Pyhäjärvelle ja Konnit-saan Asser teki vaimonsakanssa useita
matkoja 1990-luvulla rajan auettua. Myös
jälkikasvu vietiin kotipaik-kaa katsomaan, uimaan Kii-majärvessä
ja kävelemääntuttua koulureittiä kylätietäpitkin. Asser kirjoitti
useitamuistelmapätkiä lapsuudenkylästä tehtyyn kaksiosai-seen
kyläkirjaan, jonka nimion Kotikylämme Konnit-sa.
Kaipaamaan jäivät vaimoSinikka ja tytär perheineenPorissa sekä
sisar KaisuSeppä Valkeakoskella.
AINO-LIISAAHONEN
tytär
EdithLuukkasenmuistolle
pastori Matti Hyry ja pai-kalla oli suuri joukko suku-laisia ja
ystäviä. Tunnelmamuistotilaisuudessa olipoikkeuksellisen lämmin
jaharras. Etin nuoret kantto-riopiskelijaystävät toteutti-vat Etin
toiveen laulamalla“Laps olen köyhän kauniinKarjalan”. Vaikka
Etti-tätioli päässyt eläkkeelle jo yli32 vuotta sitten, paikallaoli
monta entistä työtove-ria, jotka lämpimin sanoin,kortein ja kirjein
muisteli-vat Ettiä.
Siunausta seuraavana päi-vänä Etin arkku laskettiinäitinsä
viereen Savonlinnanhautausmaahan. Mummo-ni Varpu Luukkanen,omaa
sukua Pärssinen,kuoli vuonna 1944 evakko-matkalla ja hänet
haudat-tiin Savonlinnaan.
Mui s to t i l a i suudessamuistelin Etti-tätiä seuraa-vin
sanoin:
”Etti-täti sai elää pitkänja tapahtumarikkaan elä-män. Hän oli
karjalaisenvilkas, sanavalmis ja nopea
kaikissa töissään ja liikkeis-sään. Sodan syttyessä nuo-rena
tyttönä hän lähti leh-mien kanssa Karjalasta.Hän oli kotiapulaisena
pro-fessori ja säveltäjä-kuoron-johtaja Heikki Klemetil-lä. Rouva
Armi Klemetinsuosituksesta hän kävi las-tenhoitajakoulun ja oli
yli30 vuotta Helsingissä Las-tenklinikalla lastenhoitaja-na.
Itse perheettömänä hänkävi auttamassa sukulais-tensa perheissä
aina kunapua tarvittiin: milloin hei-näpellolla, milloin
kauranniitossa tai järjestämässä jaleipomassa rippi- sekä
yli-oppilasjuhlia. Hänet kut-suttiin myös rauhoittele-maan suvun
yöitkuisia pik-kuvauvoja. Etti laittoi le-vottoman vauvan
napak-kaan kapaloon, tutin suu-hun ja niin yörauha laskeu-tui
kotiimme. Hän myösvalvoi usean sisarensa javeljensä kuolivuoteiden
vie-rellä.
Etti-tädillä oli taito luo-
da ympärilleen rauhoitta-va, turvallinen ja usein
sa-dunomainenkin ilmapiiri.Senpä vuoksi hän olikinkaikkien lasten,
kissojen jakoirien - jopa varsojenkinsuosikkitäti, jonka
tuloaodotettiin ja jonka saapu-minen oli juhlahetki.
Etti-tädin kanssa oli myöshauskaa. Hän kertoi itse,että silloin
kun hän mat-kusteli ulkomailla, hänelläei ollut milloinkaan
vaike-uksia saada huonetoveria.Kaikki Etin tunteneet tie-sivät,
että hän oli helppo javaivaton matkakumppani.Hän ei hermostunut,
josjokin asia meni toisin kuinoli alunperin suunniteltu.Hän sanoi
aina: ”Ei hait-taa!”. Lisäksi hän osasi nau-raa arkielämän
sattumuk-sille ja kömmähdyksille -itselleenkin. Hän ei
jäänytmurehtimaan tai hauto-maan ikäviä asioita, vaikkaniitähän
meidän kaikkienosalle väistämättä tulee.Etillä oli luja usko
siihen,että kyllä elämässä kaikki
järjestyy.Kaipuu kotiin Karjalaan
oli Etin mielessä aina. Itsesain nähdä kahdesti koti-karjalan
Etti-tädin kanssa.Saimme yhdessä kokea, ettäalkukesän Karjalassa
onaurinkoista ja lämmintä,käet kukkuvat ja satakieletlaulavat läpi
yön.
Etti-tädillä oli pistämä-tön ja tarkka tyylitaju. Hänosasi
yhdistellä värejä. Tai-de, taulut ja vanhat tavarat,”aarteet”,
kuten hän itseniitä kutsui, olivat hänelletärkeitä.
PukeutuessaanEtti-täti oli niitä, ”jotkaerottuvat
seinäpaperista”.Hän osasi nähdä kauneuttasiellä, missä valtaosa ei
sitänäe eikä ymmärrä.
Lainatakseni kirjailijaEeva-Liisa Joenpeltoa:Etti-täti oli niitä
ihmisiä,”joilla on sellainen asema,että vaikka hän ei
olisikaanollut paikalla, hän oli siltiläsnä”.
EIJA HEINIMÄKIo.s LUUKKANEN
Tuomas Luukkasen tytär
Rakas poikani ja veljemme
Matti Tapio SIMOLA s. 27.5.1964 k. 15.11.2009
Syvästi kaivatenäiti
sisarukset Marja, Arja,Antti ja Sirkku perheineenmuut sukulaiset
ja ystävät
Tuonen lehto, öinen lehtosiell’ on hieno hietakehtosinnepä
lapseni saatan.
äiti
Vaikka mä lapsi olinsyksyn vaan
ja istuja pitkän illan,sain soittaa mä kielillä
kukkivan maanja maalata auringon sillan.
Siunaus toimitettu.Lämmin kiitos osanotosta.
Vpl. Pyhäjärvi-juhlat
KAUVATSALLA17.-18.7. 2010
-
Perjantai 18. joulukuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 5
Merkkipäiviä Nuijan varresta
Tänä vuonna tulee kulu-neeksi 70 vuotta siitä kuntalvisota alkoi
ja karjalaisetjoutuivat lähtemään kodeis-taan. Alkoi yli viisi
vuottakestänyt poikkeusaika, jokaon lähtemättömästi jäänyttuon ajan
kokeneiden hen-kilöiden mieliin. Suomalai-set selvisivät noista
hirvit-tävistä koettelemuksienvuosista, eikä maatammekoskaan
miehitetty. Itsenäi-syytemme säilyi äärimmäi-sin ponnistuksin,
josta kii-tos ja kunnia niille veteraa-nisukupolville, jotka
olivatsilloin vastuun kantajina.
Joulun ajanmietteitä
Harjavallan sankarihau-dan Vartiosotilas.
Harjavallan Karjalaisten pystyttämä muistokivi:”Kultaiset langat
kulkevat taivaasta maahan”.Suomi jäi, vapaus säilyi,kaunis Karjala
katosi. Al-koi rauhan, sopeutumisen,rakentamisen ja kehityksenaika,
joka on jatkunut näi-hin päiviin asti.
Nykyisin maamme kuu-luu hyvinvointi valtioidenjoukkoon. Meillä
on paljonhyvää. Kansainvälisissä ver-tailuissa on nykyinen
kou-lutusjärjestelmämme todet-tu maailman huippuluok-kaan
kuuluvaksi. Kaikillahalukkailla on mahdollisuusopiskella kykyjensä
mu-kaan. Meillä on tietoa jataitoa vaikka muille
jakaa.Aineellisesti meillä on lä-hes kaikkea yllin kyllin.Tasa-arvo
kulttuurimmeherättää ihmetystä maail-malla. Toisaalta kaikenlai-nen
eripura ja riitely yleis-tyvät jopa eduskuntaa myö-ten. Tuntuu
joskus siltä,että se kuuluu nykyiseenaikaan. Ei ole aikaa
rau-hoittua, koska pitää ollaentistä tehokkaampi. Tämäjohtaa
helposti henkiseenpahoinvointiin ja yleiseenrauhattomuuteen,
jonkamerkit ovat jo selvästi ha-vaittavissa. Kansalaistenfyysisen
kunnon heikkene-minen huolestuttaa asian-tuntijoita. Voisimmeko
op-
pia edellisien sukupolvienkokemuksista? Onko meil-lä halua ja
henkistä lujuuttatarttua näihin epäkohtiin?
Me suomalaiset olemmevoineet viettää rauhanajanjouluja jo kauan.
Valmis-taudumme Joulun 2009viettoon. Ulkona on lunta,pakkasta ja
pimeätä, jotenjoulun ulkoiset tunnusmer-kit täyttyvät.
Haluan kiittää kaikkialehtemme avustajia, yhteis-työkumppaneita
ja lukijoi-ta sekä toivottaa Hyvää Jou-lua 2009 ja Onnea vuodel-le
2010. Olkoon rauhamaassa ja ihmisillä hyvä tah-to!
YRJÖ S.KAASALAINEN
Vpl.Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen puheenjohtaja
Helka Raakel Valkamao.s. Kukko syntyi24.08.1929 Pyhäjärven
Tii-tualla. Äiti oli Hilma o.s.Äikäs s.1904 ja isä HeikkiKukko
s.1902.
Raakel menetti vanhem-pansa hyvin varhain, äitikuoli
lapsivuoteeseen jaisän ampui kotitalon vintil-le piiloutunut
desantti Tii-tualla kesällä v. 1941 Hei-kin ollessa kylän
puhdis-tuspartion päällikkönä.
Talvisodan evakkojunaanRaakel pakkasi koulurep-puun kolmen
päivän eväätollen junassa kipinämikko-na. Kiskot veivät
Alavudenkautta Virroille, jossa hänasui Kukon mamman jamuun suvun
kanssa. Ko-tiin palattiin ja jatkosodanlopussa Raakel toimi
Tiitu-
RaakelValkama 80vuotta
alla ahkerana ”juoksutyttö-nä” auttaen mm. muoni-tuksessa
suomalaisia soti-laita sekä venäläisiä vanke-
ja muiden jo lähdettyä evak-koon. Hän ajoi myös evak-kolehmiä
Pyhäjärveltä Sa-vonlinnaan jalkaisin mui-den mukana kesällä
1944.Matka oli raskas nuorelletytölle, joka menetti nytkotinsa jo
toisen kerran.
Hänelle on myönnettyveteraanitunnus
toimistasotatoimialueella.
Raakel muutti monienmutkien jälkeen OrivedeltäMouhijärvelle 1946
asuensetänsä Lauri Kukon kans-sa pappilassa.
Hän oli Mouhijärvelläkaupassa työssä päivisin jahoiti ohessa
lehmiä. 1952avattiin uusi kauppaliikeLaviaan, jonne Raakel siir-tyi
työhön.
Laviasta löytyi puolisoOlavi Valkama, he muut-tivat Tampereelle
ja Mika-poika syntyi. Raakel oliliike-elämän
palveluksessaTampereella 80-luvulle astijääden eläkkeelle.
Suurisuru oli, kun hän jäi les-keksi v. 1983 Olavin sairas-tuttua
vakavasti.
Kaiken keskellä tärkeäharrastus on ollut puutar-hamökki, jossa
hän hoitaayhä lukuisat kukkaset, mar-jat ja omenapuut.
Hyvä kunto ja iloinenmieli on hankittu puutar-han parissa ja
pyöräillensekä aktiivisesti osallistuenmoniin juhliin ja
tapahtu-miin vuosittain. Lukuisatovat ne arpaliput, jotka hänon
myynyt Pyhäjärvijuh-lissa kesäisin.
Mieluista on ollut myösmatkustelu, kaamosaikaanKanarialla ja
käynnit Ka-nadassa sukulaisten luona.Mikan perhe, Lotta-vaimoja
heidän kaksi vilkasta poi-kaa, Viktor ja Vincent,ovat pitäneet
mummonvirkeänä.
Raakel vietti syntymäpäi-viä poikansa perheen luo-na
Kirkkonummella me-ren tuntumassa, pienet po-jat olivat leiponeet
mum-molle täytekakun, joka syö-tiin kokonaan yhdessä.
PAULA ÄIKÄS
MerkkipäiviäBenjamin Johannes Kai-
nulainen Vpl. PyhäjärvenHaapaniemestä vietti 85-vuotispäiviään
26.11.2009Valkeakoskella läheisten jalaajan ystäväpiirin
läsnäol-lessa.
Sydämellinen kiitos suu-remmoisesta muistamises-ta! - BK
MerkkipäiviäTampereen Seudun VplPyhäjärvikerhon puheen-johtaja
Laila Innanen, o.s.Inkinen täytti 70 vuotta8.11.2009. Hän on
synty-nyt Pyhäjärven LohijoellaAnselmi Inkisen ja Tyy-ne o.s.
Ukkosen tyttärenä.
Syntymäpäiviään hänvietti kaukana kotoa kesänlämmössä, mutta
18.11.kerhon tarinatuokiossanautittiin Lailan
tarjoamatsyntymäpäiväkahvit.
Talvisodan evakkoonlähtöä Pyhäjärven Lohijo-elta Laila ei
luonnollisesti-kaan muista, mutta tunteesuurta kotiseuturakkautta
jaon toiminut lukuisten mat-kojen vetäjänä Pyhäjärvel-
le. Lailalla on myös laulunja runonlausunnan lahja jahän onkin
rikastuttanutmonia tilaisuuksia esiinty-misellään. Isä oli
Pyhäjär-vellä kalastaja ja asettui jat-kamaan ammattiaan Sai-maan
rannalle, jossa Laila-kin yhä viettää kesiään. Ker-ho toivottaa
puheenjohta-jalleen paljon hyviä vuosia.- PK
Vihittyjä Valmistuneita
Sirpa ja Teijo Miko-la vihitty Huittisten kirkos-sa 26.09.2009.
Morsiamenvanhemmat Yrjö ja MerjaInkinen. Yrjön vanhem-mat ovat
Pauli InkinenNoitermaa ja Aune Inki-nen o.s Viskari
Porsaan-mäki.
Helsingin yliopistosta val-mistui filosofian maisterik-si
10.11.2009 Ville TapioOllikainen.
Vanhemmat Vilho Olli-kainen, Varpaisjärvi, ja IrjaOllikainen
o.s. Halonen,Vpl Pyhäjärvi, Saapru.
Isovanhemmat JuhoHalonen, Vpl Pyhäjärvi,Saapru ja Helvi
Haloneno.s. Pitkänen, Sakkola.
Reetta Uusihakala onvalmistunut valtiotieteidenmaisteriksi
Helsingin yli-opistosta kesäkuussa 2009.Reetta Uusihakala on
Kaa-rina Uusihakalan, o.s.Kukko, lapsenlapsi.
Laura Gering on suorit-tanut indogermaanistenkielten maisterin
tutkinnonBerliinissä Humbold yli-opistossa. Tieteellisen
tut-kimustyön hän teki aihees-ta ”Vanhan armenian kie-len
avioliittosanastoa”.
Indogermaanisten kiel-ten lisäksi hän hallitseemyös niin
harvinaista ja vai-keaa kieltä kuin suomea.Hän kävi 3-vuotiaasta
asti17 vuotta opiskelemassasuomen kieltä ja kulttuuriakoulutyönsä
ohella SuomenOpetusministeriön tuke-massa Mannheimin kieli-koulussa
ja sai pitää Suo-men kansalaisuuden, kos-ka näytti toteen
oleskel-leensa Suomessa mummo-lan lain määräämän ajan elihänellä on
siteet Suomeen.
Vpl. Pyhäjärvellä ja Sak-
kolassa hän kävi ihailemas-sa maisemia ja katsomassavielä
paikallaan olevatmummon ja äijän kotitalot.
Lauran isovanhemmatovat Hassinmäeltä Anna jaOnni Kaasalainen,
jotkasaivat siirtotilan KiikoistenNevanperältä.
KERRO PERHEUUTISET Pyhäjärvi-lehdessä. Julkaisemme joka
numerossa tietoja perhetapahtumista,kuten merkkipäivistä,
poisnukkuneista, vihityistä ja valmistuneista. Lähetä tiedot
toimitukseen, kerro
sukujuuret ja laita mukaan myös valokuva. Muistathan kysyä
asianosaisilta luvan tietojen julkaisuun, kiitos!
-
Turun Vpl. Pyhäjärvi ker-ho kokoontui lauantaina21.11.2009
Insinööritoi-misto Tuomo Hinkkasentoimiston tiloihin viettä-mään
joulujuhlaansa. Ker-ho on aloittanut toimin-tansa 11.11.1983 ja
toimi-nut siitä lähtien pyhäjärve-läisyydestä
kiinnostuneidenyhdyssiteenä Turun kau-pungissa.
Elsa Kaasalainen esit-teli kerhon toimintaa, jo-hon on
osallistuttu aikai-semmin hyvinkin runsas-lukuisesti ja
ansiokkaasti –mm. kahdet Vpl. Pyhäjärvi-juhlatkin on järjestetty,
jaensi vuoden juhliin valmis-taudutaan.
Yhteensattumista huoli-matta paikalla oli lähes 20henkilöä.
Tilaisuuden isän-tänä toiminut TuomoHinkkanen toivotti mei-dät
tervetulleeksi. Järjestel-lessään maittavaa puuro- jakahvitarjoilua
hän samallakertoi insinööritoimiston-sa 30 vuoden
toiminnanvaiheista.
Lauantai-illasta huolimat-ta Tuomon poika Joonasja hänen
tyttöystävänsä
Turun seudun pyhäjärveläiset kokoontuivat joulujuhlaansa
Pikkujoulutunnelmissa vasemmalta Elsa Kaasalai-nen, Terttu
Bylina, Helvi Wilkko ja Tuomo Hink-kanen kuuntelevat Yrjö S.
Kaasalaisen tuomia Sää-tiön terveisiä juhlaväelle. Kuva: Mauri
Hauhia.
Eeva piipahtivat meitä pi-kaisesti tervehtimässä.
Turun Karjala-Seuranpuheenjohtaja Terttu By-lina kertoi seuransa
tule-vasta toiminnasta ja lähes-tyvästä merkkivuodesta.Seura on
Suomen vanhim-pia karjalaseuroja, joka täyt-tää ensi vuonna 70
vuotta,ja sen tilaisuuksiin ovatkaikki tervetulleita.
Tämän jälkeen oli esitte-lyjen vuoro, jokaisen vuo-rollaan
esitellessä itsensä,sukujuurensa ja elämänta-rinansa. Yhteenvetona
to-dettakoon, että lähes kaik-kien työkiireet olivat jovaihtuneet
eläkeläisten mie-luisiin harrastuksiin.
Yrjö S. Kaasalainen toitilaisuuteen säätiön tervei-set ja
ajankohtaiset kuulu-
miset tuoreen Pyhäjärvi-lehtinipun kera.
Joulupuuro oli juuri ka-tettu nautittavaksi, kun kou-luneuvos
Jaakko Lavastesaapui parahiksi paikalle pi-tämään puuropuheen.
Hy-viä olivat kummatkin, niinpuhe kuin puurokin! Joulutovat
erilaisia, mutta toisaal-
ta samanlaisia kuten AnttiKinnasen kertomuksessa;Joulu 1940.
Seuraavaksi Helvi Wilk-ko lausui Kaarlo Sarkiankoskettavan
runon, Lap-suuden Joulu. Välillä lau-loimme yhdessä tuttuja
jou-lulauluja. Lämmin sää jalumen puute esti tällä ker-
ralla joulupukin saapumi-sen, mutta pakettilähetysoli iloksemme
tullut peril-le.
Mieluisa yhdessäolo päät-tyi hyvän joulun toivotuk-siin ja
odotuksiin. Kiitos,että sain olla mukana.
YRJÖ S.
Pikkujouluviikonvaihde jaensimmäinen adventtisun-nuntai oli
säätilaltaan kaik-kea muuta kuin jouluinen,mutta joulutunnelmia
viri-teltiin silti Tampereen Vpl.Pyhäjärvi-kerhon joulujuh-lassa
29.11.
Jouluiset pakinat, runotja laulut kuuluivat ohjel-maan, ja
maittava perintei-nen jouluateria. Eikä käy-nyt
arpajaispöytääkäänmoittiminen; arvottaviapaketteja oli valtava
määrä,ja joitain onni suosi use-ammankin kerran. Ja josvoittoarpa
ei osunut koh-dalle, niin paketti löytyi jo-kaiselle joulupukin
pussis-ta.
Joulunajan muistelujenohella tilaisuudessa oli esillä70 vuoden
takainen talvi-sodan alku ja sitä seuran-neet tapahtumat.
Tamperelaisten Pyhäjär-vi-kerhon puheenjohtajaLaila Innanen
muistutti,että vaikka sota ajoi karja-laiset kotikonnuiltaan,
oliheillä sittemmin voimia su-lautua ja sopeutua kanta-väestön
joukkoon. Lailaitse oli sylivauva ensim-mäisen
evakkoonlähdönhetkellä, mutta saanut kuul-la tapahtumista
äidiltään:vauvakin selvisi matkassapaukkupakkasten keskellä.
Juhlassa olikin aika on-nitella Lailaa
marraskuisen70-vuotispäivän johdosta!Mm. monia Karjalanmat-koja
vetänyt Laila Innanen
Joulu joutui TampereenkinPyhäjärvi-kerhon keskelle
iloitsi siitä, että matkoillelöytyy edelleen ensikerta-laisia ja
uusia sukupolvia,jotka ovat juuristaan kiin-nostuneita.
Pyhäjärvi-Säätiön terveh-dyksen ja kuulumiset juh-laan toi
hallituksen puheen-johtaja Yrjö S. Kaasalai-nen. Hän puolestaan
muis-teli oman armeija-aikansajoulua vuonna 1965 Paro-lannummen
autokomp-paniassa. Hän toimi auton-kuljettajana, kun vääpelikomensi
joulukuusen ha-kuun, kaksi pioneeria olimatkassa maastokuorma-auton
lavalla. Vääpelin käs-kystä kaadettiin komea tuk-kipuu, josta
otettiin mu-kaan vain kolmimetrinenlatva. Kun sen kävyt
koris-teltiin hopeamaalilla, ja lai-tettiin kynttilät, niin
varus-kuntaankin saatiin jouluntunnelmaa.
Kun Yrjö sitten uuden-vuoden maissa pääsi kotiinlomalle, oli
äidiltä tullutitku; ihan kuin isä olisi tul-lut sodasta.
– Elämäntilanteista joh-tuen ihmisillä on niin mo-nenlaisia
jouluja. Valmis-tautumista, läheisten muis-tamista,
poisnukkuneidenmuistamista, kirkot täytty-vät sanankuulijoista.
Toi-vottavasti joulun perinteetsiirtyvät tulevillekin
suku-polville.
Joulutunnelmia luotasimyös Pirjo Kiialan esittä-
mä F. E. Sillanpään van-ha joulupakina. Uudempiatuulahduksia
joulusauno-miseen kertoi tarina, mitenmoninaisesti eri
horos-kooppimerkit suhtautuvatsaunomiseen. Härkä tun-tui olevan
sinnikkäin löy-lyttelijä…
Laila Innasen runo-osuu-dessa kuultiin Yrjö Jylhääja Oiva
Paloheimoa. Py-häjärven Laulurastaat esit-tivät karjalaisia ja
jouluisiakappaleita, ja johdattelivatväkeä myös yhteislauluihinEino
Lammisen säestä-essä haitarillaan.
Tilaisuuden juontamises-ta huolehti Pentti Päivä-läinen.
Väkeä pikkujouluihinsaapui nelisenkymmentähenkeä.
Tampereen Vpl. Pyhä-järvi-kerho sai kiitosta ak-tiivisuudestaan:
kokouksiapidetään nykyisin joka kuu-kauden kolmas
keskiviikkoTampereen Karjalaseurankokoustiloissa,
osoitteessaKoulukatu 12.
Vuoden 2010 aloittaakeskiviikon 20.1. tapaami-nen, johon
kutsutaan kak-kukahveille vuoden aikanapyöreitä vuosia
täyttäneetkerholaiset.
MARJORISTILÄ-TOIKKA
Pikkujoulun tärkeä tekijä on joulumakujen täyttämä pöytä.
Matti Hassi (s. 1940) ja Jouko Karmala (s. 1935) muistelivat
vanhoja kotikontu-jaan Pyhäjärvellä, ja joitain muistikuvia oli
tallessa myös sota-ajoilta.
Perjantai 18. joulukuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI6
-
Kauvatsan Karjalaiset pitivät perinteisen pikkujoulunsa
Kauvatsan Osuuspankinkerhohuoneella marraskuun viimeisenä
viikonloppuna. Yhteensattumien vuoksi vä-keä oli viimevuotista
juhlaa vähemmän. Kuitenkin karjalaishenkisiä paikalle oli
tullutnoin kaksikymmentä henkilöä. Mikä yllättävää, niin alle
kaksikymmentävuotiaitapaikalla olleista oli noin puolet. Ohjelma
oli perinteinen joulupuuro, joka olipuheenjohtaja Tuomo Hinkkasen
tekemää. Rovasti Tauno Wikström kertoijoulusanomasta ja Hannu
Pruuki laulatti tuttuja joululauluja. Pikkujoulu tunnelmaatoi myös
Korvatunturin isännän eli joulupukin vierailu. Kahvit joimme
Osuuspankinlahjoittamien torttujen kera.
Tuomo Hinkkanen ja Aira Pruuki kertoivat olleensa kilttejä
joulupukintullessa paikalle.
Kauvatsan Karjalaiset hyvin kiltteinä
Aloitetaan tuoreimmilla ter-veisillä. Vpl. Pyhäjärvijuh-lat 2008
Mouhijärvellä he-rättivät uinuvan karjalaseu-ran unesta.Entisestä
kolmi-jäsenisestä MouhijärvenKarjalaiset ry:stä on muo-dostunut 35
jäsenen Mou-hijärven Karjala Seura ry.uusine sääntöineen ja
jä-senmäärä kasvaa hiljalleen.
Kiitos siitä että seura eitäysin hiipunut, kuuluu seu-ran
pitkäaikaiselle puheen-johtajalle Eino Puraselleja Viljo Kukolle,
jotka ovatnyt seuramme kunniajäse-niä, Jouko Äikäs oli kol-mas
seuraa pystyssä pitä-nyt jäsen.
Jäsenemme ovat, kutenitse sanomme, joko aitojatai naituja.
Pyrimme saa-maan jäseniksi myös mui-ta, eli Karjalasta ja
karjalai-suudesta kiinnostuneita.
Matti Hassi luovuttiseuralle puheenjohtajan vi-sakoivuisen
nuijan. TimoKukon lahjoittamasta vi-sakoivusta Matti
kätevänäkäsistään oli loihtinut esiinsen kauneuden, kiitos
vieläMatille. Olemme sopineet,että emme järjestä liikaatapahtumia
tai tapaamisia,jotta innostus ei laantuisi.
Vietimme juuri puuro-juhlaa ja paikalla oli lähes30 jäsentä
vaihtamassa kuu-lumisia ja haastelemassa.Puuro oli hyvää, vielä
kii-
Hilkka Lehtosen (Puputti) ja Matti Hassin laskemien kukkien
nauhaan olikirjoitettu. ”Lepäätte kotiseudun mullassa mutta
kuitenkin vieraalla maalla”
Jouluisia terveisiäMouhijärveltä,nykyisestäSastamalasta!
tos emännällemme, Mar-ja-Leenalle.
Teimme kuluneena kesä-nä Pyhäjärvi-juhlien talkoo-laisten kanssa
neljän päi-vän matkan kotiseudulle.Mukana oli monta
ensiker-talaista, joten matkaohjel-ma oli varsin tiivis ja
jokai-selle jotakin tyyliin. Ensim-mäisenä päivänä ehdimmekäymään
taistelupaikoilla jayön vietimme Kiviniemes-sä samoissa
hotellihuoneis-sa kuin ensivisiitillä vuon-na 1990. Toisen päivän
vie-timme Käkisalmessa jaKonevitsan luostarisaarel-la Musakan Antin
opas-tamana.
Varasimme mukaammesini-valkoiset kukat lasket-taviksi
sankarihaudalle. Pie-nimuotoinen muistotilai-suus jonka
sankarihaudallavietimme, oli varsin läm-minhenkinen ja
vaikuttava,olihan se monen matkalai-sen läheisen tai
tuttavanviimeinen leposija.
Muistelimme sankari-vainajia ja menneitä suku-polvia sekä heidän
uhriaanja työtään sekä aherrustaanmeidänkin eteemme.
Päivän päätteeksi nautim-me Antin saunan löylyistäja Pyhäjärven
laineista.
Kolmas päivä oli varattuTiitualle ja Musakanlahteensekä muihin
kotikyliin, mat-
kaa tehtiin linja-autolla jaAntti käytti kotona pienem-piä
ryhmiä. Osa matkasimyös kompassi suunnassa.Kaikkia toiveita ei
pystyttytoteuttamaan, koska ajoit-tain runsas sade vaikeuttihieman
liikkumista (emmeolleet varautuneet sateeseenkoska Karjalassa
paistaaaina aurinko). Ilta sujui to-tutusti Antin vieraana sau-noen
ja syöden, taisipa jokuehtiä laittaa ”jalalla koreas-tikin”.
Kotiinlähtö koittaa ainaja jätimme haikeat jäähy-väiset
kotiseudullemme,mutta palaamme jälleen!
Saimme hyvän läpikeik-kauksen Karjalasta, paljonjäi näkemättä.
Matkalla he-räsi ajatus talvisesta Karja-lasta, ehkä talvinen
käynti”kotona” toteutuukin.
Oivia oppaita ja asioiden
muistajia matkalla olivatIrja Siirtonen (Puputti)ja Matti Hassi,
meillä Leh-tosen Keijon kanssa olipaimenpojan rooli. Irja
oliylivoimainen tietokilpailunvoittaja,
mieleenpainuvinmurresanoista lienee ”pet-täjäiset”.
Päällimmäiseksi matkas-ta jäi se hyvä henki ja
yh-teenkuuluvaisuuden tunne,joka oli alkanut jo kesällä2008.
Tuolloin kiire hioimeistä joukkueen, nytotimme rennommin ja
tu-tustuimme toisiimme. Seu-ramme jäsenet tulevat eri-puolilta
Suomea, kaukaisinSaksasta ja Mouhijärvi onmeille kaikille yhdistävä
te-kijä.
Talvisodan syttymisestätuli kuluneeksi 70 vuotta jakyseessä
tuolloin oli Suo-
men itsenäisyys, vaikkaKarjala menetettiin, itse-näisyys
säilytettiin.
”Kotona” käydessä miet-tii usein kahta asiaa, min-kälainen
Karjala olisi nyt,jos olisimme saaneet tätärauhassa rakentaa ja
mitä-hän se tälläkin tekee?
Kirjoitin viime vuonnaMouhijärven Joululehteenjutun, josta
lainaan seuraa-van lauseen. ”Me elimmelähes 50 vuoden ajan
pää-semättä käymään kotona,aina joku kuitenkin salaakävi, kuin
varas, … koto-naan”.
Rauhaisaa Joulua ja On-nellista Uutta Vuotta 2010
Toivottelee
KARI ÄIKÄSMouhijärvenKarjala Seura ryPuheenjohtaja
Huittisten ja Vampulan Karjala-Seurojen yhteistäpikkujoulujuhlaa
vietettiin Huittisten Osuuspankil-la, jonne oli kokoontunut lähes
viisikymmentäkarjalaista ystävineen.
Juhlan tervehdyssanat lausui Huittisten Karjala-Seuran
puheenjohtaja Markku Evala, jonka jäl-keen pienet Karjala-Seuran
tytöt tanhusivat NiinaNaatulan johdolla säestäjänään Ilkka Naatula.
Mu-siikkia esittivät Saana Naskali huilulla ja EssiNaskali
pianolla.
Huittisten seurakunnan uusi kappalainen AnneliSalenius toi
juhlaan seurakunnan tervehdyksen.
Paavo Punkari kertoi Huittisten sotilaspoikienmatkasta
Muurmanskiin ja Petsamoon. Sotilaspoi-kien matkalla oli mukana myös
neljä Karjalanpoikaa. Menomatkalla sotilaspojat kävivät
Raatteentiellä ja Venäjän puolella Kiestingissä, joissa mo-lemmissa
suomalaiset kävivät ankaria taisteluja vi-hollisen kanssa.
Joulujuhlassa nautittiin hyvä joulupuuro ja hyvätjoulukahvit,
myös pukki lahjoineen vieraili.
Joulujuhlan päätössanat esitti Heikki Kiiski päät-täen puheensa
kauniisti esittämäänsä ”Evakon lau-luun”.
PAAVO PUNKARI
Karjalaisillailoinen pikkujouluHuittisissa
Vaakunapaitoja, do-kumentt ie lokuvaaMuistojen järvi jaseuran
historiikkia onedelleen saatavana. Han-ki edullisesti
joululah-jaksi esim. perhepiiriä taisukua yhdistävä Vpl.Pyhäjärven
vaakunapai-ta!.Tilaukset:Kaarina Pärssinen040-519
3036,[email protected] taiKaisa-Liisa Korhonen050-590
5433,[email protected] värisellä Vpl.
Py-häjärven vaakunan ku-valla ja tekstillä PYHÄ-JÄRVI VPL
varustettua,erittäin hyvälaatuista T-paitaa löytyy joko val-koisena
tai helmenhar-maana, koot S, M, L,XL, XXL ja XXXL, hin-ta 12
eur/kpl, jos tilaat10 kpl saat ne yhteishin-taan 100 eur.
Doku-menttielokuva Muisto-jen järvi vuosilta 1939-44 Pyhäjärvellä,
saata-vana DVD-versio ja VplPyhäjärvi-seuran 50-vuotishistoriikki,
kum-mankin hinta 20 eur/kpl. Postitettavien lähe-tyksien laskuun
lisätääntuotteen postituskulut. Vpl. Pyhäjärvi-seura
ry
Toivotammesukulaisille ja tuttavilleRAUHAN JOULUA ja
MENESTYSTÄVUODELLE 2010!Kiitos merkkipäivän
muistamisesta.RAAKEL VALKAMA jaMIKAEL perheineen
Hyvää joulua jaonnellista
uutta vuottakaikille sukulaisille
sekä tuttaville!Kyllikki ja
Mauri Skaffari
Toivotan kaikillesukulaisille, ystäville
ja tuttavilleHyvää Joulua ja
Onnellista Uutta VuottaLilja Salonen
Pyhäjärvi-tuotteitasaatavana
* Tilaukset säätiönasiamies Pirjo Kiiala
puh. [email protected]
Perjantai 18. joulukuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 7
-
Humanitaarisen avun koor-dinaattori Mari Paajanenkertoo
työkentästään:
- Selvitystyö on vastuul-lista ja tarkkaa, koska ra-hoittajista
esim. Suomen ul-koministeriö ja Euroopanunioni vaativat
perusteelli-set selvitykset siitä, mitäon saatu aikaa, vastaa
MariPaajanen tavoittaessani hä-net Skypen näköpuhelullajoulun alla
tämänhetkiseltäasemapaikaltaan Bangko-gista Thaimaasta. Siinä
sitäistumme kumpikin työpöy-tämme ja tietokoneemmeääressä ja
haastelemme kas-votusten kuin tavattaisiinkahvilassa kulman
takana.
- Samaa työtä teen myösollessani Suomessa. Muttapaikan päälle
esim. Myan-mariin (entiseen Burmaan),päästyään, näkee
konkreet-tisesti, onko rahoittamis-samme kohteissa edistytty,onko
elämä pääsemässä rai-teilleen, asuntoja ja koulu-ja noussut. Onko
voitupalata valtavien tuhojen jäl-keen kiinni elämään sellai-sena,
mitä se oli ennenkevään 2008 Myanmariakohdannutta
luonnonkata-strofia.
Mari syntyi v. 1969 An-neli ja Viljo (Ville) Paaja-sen
kolmityttärisen per-heen jäseneksi. Viljon, s.1939, juuret ovat
vahvastiVpl. Pyhäjärven Yläjärvel-lä, jossa asuneiden Jalmarija
Tyyne Paajasen poikahän on. Isänsä vahvan kar-jalaistaustan vuoksi
Mari-kin kasvoi karjalaiseen pe-rinteeseen kiinni lapsuu-dessaan,
vaikka Lounais-Hämeessä asuikin. Kan-sainvälisyyttä hän koki
jolapsena, kun ammattikou-lunopettajana Forssassaelämäntyönsä
tehnyt Vil-le-isä palveli vuoden YK:njoukoissa Siinailla.
Sielläperhe vietti yhdessä mm.joulua Marin ollessa 9-vuo-tias. Tänä
vuonna Ville jaAnneli viettävät joulunsa
Humanitaarisen avun koordinaattori Mari PaajanenMissä apua
tarvitaan - nyt Myanmarissa
monen edellisen vuodentapaan Fuengirolassa, jos-sa he
terveydellisistä syistäasuvat talvisin. Mari vuo-rostaan piipahtaa
asema-paikkansa 30 asteen hel-teestä pariksi viikoksi Suo-meen
tavatakseen nyt jou-lun aikaan sisaruksensa.Työ Bangkokissa
jatkuukuitenkin jo ennen uuttavuotta ja jakso kestää huh-tikuun
puoliväliin asti.
KasainnvälinentyökenttäMari Paajanen opiskeli yli-oppilaaksi
Forssassa pääs-tyään Venäjällä Kiovassa,missä siihen aikaan
opiske-lijoita oli n. sataa eri kan-sallisuutta. Hän
valmistuimyöhemmin Jyväskylän yli-opistossa yhteiskuntatietei-den
maisteriksi.
Venäjänkielen vahva tai-taja sai helposti töitä 1990-luvulla,
kun venäjänkaup-pa kukoisti. Noina Venäjä-vuosina hän tarttui
myösvapaaehtoistyöhön. Senalku oli, kun Kiovassa,Marin
organisoimana apu-na, venäläiset opiskeluto-verit perheineen saivat
niinvaate- kuin muustakinavustustoiminnasta osansa.
Mukaan tulivat 90-luvunalusssa myös Karjala, Py-häjärvi ja
Konevitsa, joissahän kävi useita kertoja Ko-nevitsan luostarin
jälleen-rakennustoiminnassa aktii-visen isänsä kanssa.
Villenkuvaukset tyttäriensä ja ser-kustensa lukuisista yhtei-sistä
käynneistä ja avunviemisestä Yläjärvelle su-vun kotikonnuille
olivat,näin muistan, hellyttäviä.Karjalan avautumisen in-nostamana
venäjän kielentaidot 90-luvun alkupuo-lella
ylioppilaskirjoituksiinosallistumista myöten ai-kuislukiossa
hankkinut Vil-le alkoi pärjätä ilman Ma-rin tulkkiapua ja on
jatka-nut työtä Konevitsassa vii-me vuosiin asti ollen useita
vuosia myös Konevitsa ry:nhallituksessa.
- Nyt kun olen nähnytniin paljon avun tarvettatyöskenneltyäni
Karjalaakauempana mm. Zimbab-wessa, Irakissa, Tšetšenias-sa,
Liberiassa ja parina vii-me vuonna luonnonkata-strofien
runtelemassaMyanmarissa, Karjalankannaksen tilanne ja avuntarpeet
siellä näyttävät mie-lessäni erilaisilta kuin miltätuntui 90-luvun
alkupuo-lella, Mari pohtii näkökul-man muuttumista .
Marin tie humanitaarisiinauttamistöihin avautui vä-hitellen, kun
työ venäjän-kaupan hiipuessa loppui 90-
luvun lopussa. Hän hakeu-tui 7 vuotta sitten Pelasta-kaa Lapset
ry:n henkilös-töreservikurssille, jossa val-mennettiin mm.
humani-taariseen työhön. Heti kurs-sin jälkeen seurasi työru-peama
Irakin Basrassa hu-manitaarisessa avustustyös-sä. Aivan ensimmäinen
ru-peama kehitysyhteistyötäoli jo tosin ollut Zimbab-wessa v. 1994.
Irakissahän työskenteli v. 2003 Pe-lastakaa Lapset ry:n
palve-luksessa ja koki sinä aikanamm. täpärän pelastumisenrunsaasti
ihmisiä surman-neesta pommi-iskusta. Kir-kon Ulkomaanavun
palve-luksessa hän aloitti v. 2004,jolloin ensimmäinen työ-kohde
oli Tšetšeniassa. Pit-kä kokemus Venäjästä tulihyvään käyttöön.
Ulkomaanavun työssäMari Paajasen tehtävänä onkohdemaissa valvoa,
ettäapu päätyy niille ihmisille,joille se on tarkoitettu javarat
käytetään mahdolli-simman kustannustehok-kaasti. Hän on
sitoutunuttoimimaan osan ajastaankentällä ulkomailla ja
osanUlkomaanavun Suomentoimistossa.
Ihmisten tarpeetetusijallaSilloin tällöin käy niin,
ettäitsenäisenä järjestönä toi-mivan Ulkomaanavuntyöntekijät kuten
Mari Paa-janenkin, sekoitetaan us-konnollista lähetystyötä
te-keviin. Hän kertoo saavan-sa tavan takaa Suomessa-kin selittää,
ettei ole lähe-tystyöntekijä, ei pappi, eikä
tee mitään kirkollisia toi-mituksia saati käännytys-työtä.
Kirkon Ulkomaanaputoimii yli 30 maassa, siellä,missä hätä on
suurin. Seon suurin Suomen kehitys-yhteistyöjärjestöistä ja
toi-seksi suurin humanitaari-sen avun järjestö. Asema-paikallaan
Bangkokissa hänon lähellä paitsi Myanma-ria myös Ulkomaanavunmuita
kohteita kuten Indo-nesiaa, Sri lankaa, Bangla-deshia ja Intiaa,
missä koh-teena on erityisesti tsuna-min jälleenrakennustyö,sekä
yleensäkin tehtävä-kenttää Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa.
Työtä tehdään kaikkeinköyhimpien ihmisten kans-sa uskontoon,
etniseentaustaan tai poliittiseen va-kaumukseen
katsomatta.Ulkomaanapu on ulkomi-nisteriön kumppanuusjär-jestö ja
osa kirkkojen kan-sainvälistä avustusverkos-toa.
Kauhea tsunami jatuntematon NargisMyanmarissaMarraskuussa Mari
Paaja-nen matkusti kolmen vii-kon ajan Ulkomaanavunkohteissa
Myanmarin joki-suistoissa ja viidakoissa.Tiettömillä taipaleilla
liiku-taan milloin veneellä, mil-loin mopolla. Kovaa
maatasuistoalueella on niukastieikä kulkukelpoisia teitä si-ten
kaikkialla ole.
Kun hirmumyrsky Nar-gis iski v. 2008 toukokuun2. ja 3. päivän
välisenä yönäMyanmariin, sen nostatta-
ma tulva pirstoi 2,4 miljoo-nan ihmisen elämän. Kaik-kiaan yli
450.000 kotia tu-houtui ja 140.000 ihmistäsai surmansa. YK:n
arvionmukaan nyt puolentoistavuoden jälkeen yli miljoo-na ihmistä
asuu pressunalla edelleen.
Tapaninpäivänä 2004 In-tian valtamerellä tapahtu-neen
maanjäristyksen aihe-uttaman tsunamin seu-rauksena kuoli
200.000.Kun täällä Suomessakinvähitellen havahduttiin ta-juamaan
tsunamituhojenkauheus, tiedotusvälineidenhuomio asiaan vai
valtaisatmittasuhteet. Suomalaisia jamuita raportoijia riitti
eri-tyisesti Thaimaan lomakoh-teisiin. Osittain juuri siksi,että
turisteja, myös suoma-laisia menehtyi. Sen sijaanMyanmaria
kohdanneestaluonnonkatastrofista onpuhuttu tsunamiin verrat-tuna
hyvin vähän. Kysekun ei ollut länsimaistenihmisten suosimasta
mat-kailukohteesta.
Ensimmäiselle matkal-leen Myanmariin siellä tou-kokuussa 2008
sattuneenluonnonkatastrofin jälkeen,Mari Paajanen lähti jo
ju-hannuksena 2008 ja olikenttätyössä siellä silloinkolme
kuukautta. Hän onkäynyt siellä jo kaikkiaanneljä kertaa ja menee
alu-eelle taas tammikuulla. Alu-eella on organisoitu kaik-kensa
menettäneille niinruokaa ja vedenpuhdistus-tabletteja kuin
kalastusve-neitäkin ja verkkoja, jottaihmiset pääsisivät
jälleenkiinni elinkeinoonsa. Tä-
Mari Paajanen matkalla Myanmarin suistoalueen kylään, missä
vieraat toivotetaan lämpimästi tervetul-leiksi.
Väliaikaisesti hirmumyrskyn jälkeen kyhätyissä lastentarhoissa
ei yleensä olemitään muuta kuin seinät ja katto. Lapset päiväunilla
Labuttassa.
Perjantai 18. joulukuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI8
-
Olen täällä Afganistanissarauhanturvaajana osanamonikansallista
ISAF-orga-nisaatiota, jossa suomalai-sia on tällä hetkellä
reilusata.
Suomalaiset joukot toi-mivat yhdessä ruotsalaisenpääjoukon
kanssa ja tuki-kohtanamme on Masar-eSharifissa sijaitseva
CampNorthern Lights (CNL).Ruotsalaisia alueella
toimiiviitisensataa.
Päällimmäisinä tehtävi-nämme on tukea
paikallisiaturvallisuusjoukkoja, kutenarmeijaa (ANA, AfghanNational
Army) ja poliisia(ANP, Afghan NationalPolice).
Toinen päätehtävistäm-me on auttaa paikallishal-lintoa viemään
läpi erinäi-siä kehitysprojekteja, joillaparannetaan kylien
elinolo-ja. Tällaisia ovat esimerkik-si kaivojen ja teiden
paran-taminen. Molemmat näistätehtävistä kulkevat käsi kä-dessä ja
harmiksemme use-alla alueella turvallisuusti-lanne on vielä niin
heikko,että kehitysprojekteille eivielä ole sijaa.
Tulin toimialueelle uu-
denvuodenpäivänä 2008,jolloin aloitin työskentelynesikunnassa
G3-toimistonalaisessa TOC:ssa (TacticalOperations Centre).
Työs-kentelin tilannepäivystäjienalaisuudessa avustajana
jatyönkuvani oli pitkälti päi-vittäistä raportointia päi-vän
tilanteesta ja tapahtu-mista ylös alueemme esi-kuntaan. Nyt
kuitenkin elo-kuun puolivälissä toimis-tohommat vaihtuivat japääsin
pitkän odotuksenjälkeen kentälle tarkkailija-ryhmään.
Toimin MOT-ryhmän(Mobile ObservationTeam) yhteyshenkilönä
jatehtäviini kuuluu maasto-automme kuljettaminen jasuojaaminen.
Sijoituspaikkanamme onturvatalo Sar-e Pol:in kau-pungissa, joka
on noin kah-densadan kilometrin pääs-sä CNL:n pääleiristä. On-neksi
tuo matka on hyvä-kuntoista asfalttitietä, jo-ten ajoaika jää
tunteihin,eikä päiviin, kuten normaa-listi alueellamme
liikkumi-nen.
Turvatalolta käsin suori-tamme päivittäiset partiom-me ja
pääleirissä käymmevain harvakseltaan huolta-massa ajoneuvojamme
jamuuta kalustoa. Vastuualu-eemme tiestö on heikko-kuntoista
kivikkoa ja kui-vuneita joenpohjia. Päivätkuluvat suunnilleen
käve-lyvauhtia körötellessä, vaik-ka parhaimmillaan
päästääntaajamanopeuksiinkin.
Heikko teiden kunto jareittien vähyys luo haastei-ta
päivittäiseen partiointiin,jotka kuitenkin päättyvätonnellisesti
takaisin turva-talolle. Heikkojen teidenvuoksi vinssaus ja tien
pa-rantaminen lapioilla on jo
hän mennessä on jo raken-nettu monia kouluja sekäasuntoja ja
käymälöitä. Jarakentaminen jatkuu.
Enemmän apua Kaak-kois- ja Etelä-Aasiaan
Paljon nähneeltä ja koke-neelta Mari Paajaselta tuleevastaus
kakistelematta, kunkysyn, mihin Kirkon Ulko-maanavun ja muiden
hu-manitaaristen avustus- jakehitysapujärjestöjenkin tu-lisi
painottaa työtään.
- Kyllä ainakin KirkonUlkomaanavun työ on hy-vin
Afrikka-painotteista.Toivoisin enemmän satsa-usta tänne Kaakkois-
jaEtelä-Aasiaan, jotka ovatmuita herkempiä katastro-fialueita.
Harva nelikymppinen onsaanut nykyaikana nähdä jakokea niin
konkreettisellatavalla humanitaarisen työntarvetta kuin Mari
Paaja-nen. Juuret Karjalassa jasieltäkö peräisin ne ovat,ne
samanlaiset, evakkomat-kat kokeneiden geeneihintarttuneet sitkeys,
määrä-tietoisuus ja lujatahtoisuus,joita ominaisuuksia MariPaajasen
pitkään lähemmintunteneet pitävät hänenvaltteinaan?
Maailmankan-salaisuus ja vastuunottami-nen jo geeniperinnössä?
Sii-täkö tässä on kysymys?
KAARINAPÄRSSINEN
Etelä- Shanilaisen lastentarhan lapsia uuden raken-nuksensa
terassilla. Kuvat: Mari Paajanen.
Myanmarilaisia naisia Pohjois-Shanin alueen ky-lässä.
Kirkon Ulkomaanapuwww. kirkonulkomaanapu.fi
Luotsikatu 1 A, 00160 HelsinkiAsiakaspalvelu:
(09) 1802 583 (09) 1802 583 (klo
9-16),asiakaspalvelu(at)kirkonulkomaanapu.fi
Nyt ajankohtainen on netin kautta lähetettävä Toi-senlainen
Lahja. Se on eettinen ja ekologinen lahja,jolla ilahdutat ystävääsi
ja autat samalla kehitysmaidenihmisiä. Voit lahjoittaa ystäväsi
puolesta esimerkiksivuohen, koulupuvun, 6 kanaa, kuokan ja siemeniä
taipuuntaimia, jouluaterian tai puhdasta vettä…
Puolitoista vuotta hirmumyrskyn jälkeen miljoonaihmistä asuu
edelleen muovipressun alla Myanma-rissa, kuva Labuttasta.
Rauhanturvaajan terveiset
ehtinyt tulla tutuksi ja var-sinkin ryhmämme ensim-mäisessä
autossa joutuuharmillisen usein turvau-tumaan vetoapuun, kun
tieyllättäen sortuu alta. Vas-tuualueellamme on suuriakorkeuseroja
ja vuoristo-maisema kohoaa näyttävä-nä jo muutaman kilomet-rin
päässä turvatalosta.Korkeuskäyrä kohoaa par-haimmillaan reilusti
yli kah-dentuhannen metrin.
MOT-ryhmämme toimiiyhdessä paikallisviranomais-ten kanssa
turvallisuusti-lanteen kohentamiseksi jatämän vuoksi
yhteispartiotAfganistanin armeijan, po-liisin ja eri
turvallisuusyksi-köiden kanssa ovat yleisiä.
Yhteispartiot ruotsalais-ten ja amerikkalaisten kans-sa tuovat
myös vaihteluapäiviimme.
Kiristynyt turvallisuusti-lanne Afganistanissa on ha-vaittavissa
hyvin myösomalla vastuualueellammeja tiedustelutietoa talebani-en
ja rikollisten liikkeistäalueellamme saadaan jokapäivä. Alueemme
vaaralli-suudesta kertoo myös se,että useat eri yksiköt ovatkäyneet
tulitaisteluita alu-eellamme, joten jokainenpartio suunnitellaan
huo-lella ja riskit otetaan huo-mioon.
Ryhmämme partioi vai-keakulkuista ja noin8000km2 kokoista
aluetta,joten partiomme ovat useinpäivien mittaisia. Vertailu-na
voidaan sanoa, että kokoKosovon pinta-ala on noin
11000km2, joten alueem-me on kohtuullisen laaja.Pisin operaatio
on kestä-nyt 8 päivää, jolloin ruoka,vesi ja polttoaine on
jou-duttu kuljettamaan paikal-le helikoptereilla.
Lämpiminä aikoina yö-vymme taivasalla tähtienloisteessa, mutta
kylmem-pinä aikoina turvaudum-me puolijoukkuetelttaan jakamiinan
lämpöön. Kor-keasta vuoristosta johtuenon hyvin todennäköistä,että
pääsemme kokemaanvielä myös lumisten vuori-en haasteet.
Ryhmämme harjoitteleemiltei päivittäin uhkatilan-teiden
kohtaamista janiissä toimimista, joten val-miustila on hyvä.
Jokainenryhmämme jäsen on am-mattitaitoinen ja hyvin kou-lutettu,
jonka vuoksi aina-kin omasta mielestäni voinpartioida alueellamme
luot-tavaisin mielin. Kuitenkinkaiken varalta tarkkailija-ryhmissä
on aina sairaan-hoitaja, joka pystyy hoita-maan
kriittisemmätkinvammat heti kenttäolosuh-teissa.
Omassa ryhmässämmeensihoidon rooli korostuu,koska etäisyydet
apujouk-koihin ovat pitkät, eivätkähelikopteritkaan pääse
jo-kaiseen solaan.
Myös varusteemme ovatpuolustusvoimien par-haimpia ja
turvallisuuteenon panostettu reilusti. Jo-kaisella
rauhanturvaajallaon henkilökohtaiset suoja-liivit ja kattava
ensiapulauk-ku heti saatavilla varuste-
liiveissä. Ajoneuvomme onpanssaroitu kestämään tu-litusta ja
yhteydenpito tu-kikohtaan on varmistettuusealla erilaisella
radiolla japuhelimella, joten hätäsa-noma saadaan
lähetettyävälittömästi.
Oma palvelusaikani onjo reilusti yli puolivälin,mutta minusta
tuntuu,että missioni on vasta alka-nut MOT-ryhmään siirty-misen
jälkeen. Jokainenpäivä on erilainen ja mie-lenkiintoista
partiointiavaihtelevassa maastossa onmukava tehdä.
Tilanne vaihtelee vastuu-alueellamme päivittäin, eikäkoskaan voi
varmaksi tie-tää mitä seuraavana päivä-nä tapahtuu.
Jokapäiväinenrutiinitapaaminen saattaavaihtua päiviä kestäväksi
ri-kollisjahdiksi silmän räpä-yksessä, joten kaikkeen onoltava
valmiina. Siksi ryh-mällä on mukanaan useanpäivän varusteet
jokaisellapartiolla.
Vaikkei työmme jäl-keä välttämättä heti huo-maa, toivon että
saammeautettua Afganistania taaspiirun verran parempaansuuntaan,
samalla tehdenmaailmasta ja ennen kaik-kea omasta koto-Suomes-tamme
turvallisemman pai-kan elää ja asua.
Terveisinkersantti ARI
Kirjoittaja onEsko Pohjolaisen
tyttären poika
Afganistanista
Perjantai 18. joulukuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 9
-
Perjantai 18. joulukuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI10
Akateemikko Mika Wal-tari kuului aikanaan Suo-men
tuotteliaimpiin kirjai-lijoihin – kymmeniä romaa-neja, niistä
Sinuhe egyptiläi-nen kansainvälisesti tunne-tuin, pari tusinaa
näytel-mää, 36 hänen teksteihinsäperustuvaa elokuvaa – Ko-misario
Palmut sun muut,lisäksi runoteoksia ja tieto-teoksia suorastaan
hengäs-tyttävän suuri määrä.
Viime vuosi 2008 oliMika Waltarin juhlavuosi –hänen syntymästään
tulikuluneeksi sata vuotta. Mi-kan suku oli isän puoleltalähtöisin
Hämeestä, Hattu-lasta; äidin suku Pornais-ten Laukkoskelta. Mika
itseoli paljasjalkainen helsinki-läinen, mutta hänellä olikytköksiä
myös Kannak-selle ja Etelä-Karjalaan. Joi-takin 1930-luvun
alkuvuo-sien kesiä hän vietti Terijo-ella, sitten Samaan kana-van
Sulosaaresta vuokraa-massaan kesähuvilassa vuo-desta 1935 alkaen.
”Se onmaailman suloisin paikka,niin kuin nimestäkin kuu-luu”,
kirjoitti Waltari tal-vella 1939.
Sulosaaresta käsin Wal-tari kävi moottoriveneelläViipurissa
ostoksilla –omaksi ihmeekseen hän olioppinut käyttämään
veneenmoottoria. Mikahan oli tun-netusti hyvin epäkäytännöl-linen –
autoakaan hän eikoskaan opetellut ajamaan.
Elokuun alussa 1939Mika Waltari osti Sulosaa-ren huvilan
omakseen. Sa-man kuun viimeisenä päi-vänä Waltarit laittoivat
hu-vilan talvikuntoon, jättivätsinne astiat ja vuodevaat-teet.
Moskovan rauha 1940tiesi paikan menettämistäja jäämistä uuden rajan
vää-rälle puolen. Kesällä 1941perääntyvät viholliset polt-tivat
huvilan – jäljelle jäivätvain mustuneet rauniot. JaMoskovan
pakkorauhasyyskuussa 1944 sinetöimenetyksen lopullisesti.”Maailman
suloisin paik-ka” oli menetetty.
Mika Waltarin vuonna1946 kirjoittamassa näytel-mässä Omena
putoaa onmuistumia tästä kirveleväs-tä menetyksestä:
perämies-Jaskalla on näytelmässä ol-lut huvila luovutetulla
alu-eella ja sinne muka kätket-ty sodan aikana kulta-aar-re. Kun
näytelmästä tehtiinvuonna 1952 elokuvasovi-tus, huvilan paikka oli
siir-retty jonnekin ulkosaaris-toon.
Eräässä Mika Waltarinelokuvaa varten
tekemässäalkuperäiskäsikirjoituksessaon pääosassa
karjalainenorpotyttö – kyseessä onelokuva Pikku Ilona ja
hänenkaritsansa, joka filmattiinkesällä 1956.
Alkuperäisenkäsikirjoituksen Waltari tekitilaustyönä jo vuonna
1941– SF:n pääjohtaja T.J.Särkkä oli nähnyt SuomenKuvalehdessä
henkivakuu-tusyhtiö Suomen ilmoituk-sen, missä pieni tyttö
istui
Kohtaamisia Mika Waltarin kanssa
sylissään valkoinen karitsa(”pienet kädet
suojelevinakietoutuneet karitsan ym-pärille”). SF-Uutisten1941:6
mukaan Särkkä an-toi Waltarin tehtäväksi elo-kuvakäsikirjoituksen
laati-misen tämän valokuvanpohjalta. Ja lehti jatkaa:
”Sattui niin, että MikaWaltarin oli lähdettävä pit-kähkölle
linja-automatkal-le, tapaamaan parantolassaolevaa veljeään.
Varhaissyk-syn alakuloisten, kuulaidenmaisemien lipuessa
hänenkatseensa ohitse pienen ty-tön ja karitsaisen kuva al-koi elää
hänen mielikuvi-tuksessaan. ”Pikku Ilona”valloitti runoilijansa
rynnä-köllä. Vuoden 1940 suuretkansalliset tapahtumat kas-voivat
tyttösen kohtalontaustaksi.
Waltari kertoi, ettei mi-kään aihe ole häntä vallan-nut
sellaisella yllätyshyök-käyksellä kuin tämä kah-den henkilön
silmään ja sy-dämeen niin välittömästivedonnut kuva…
Kanssamatkustajat katse-livat varmaankin ihmetel-len
kirjailijaa, joka lakkaa-matta tuijotti ohikiitäviinmaisemiin
koettaen hillitäiloaan ja liikutustaan aiheentulviessa hänen
mieleensä.Niin syntyi ”suomalainenfilmisatu aikuisille ja
lapsil-le”, ”liikuttava tarina pie-nen karjalaistytön
vaiheista”välirauhan” vuotena tyn-kä-Suomessa”.
Elokuvan kuvaustyötaloitettiin myöhäsyksyllä1941, nimiosassa
Suomi-sen perheen Pipsana tun-netuksi tullut Maire Su-vanto. Muihin
pääroolei-hin kiinnitettiin HugoHytönen, Siiri Angerkos-ki ja
Sirkka Sipilä sekätalvisodassa toisen kätensämenettänyt Alf Salin.
En-sin oli Särkän määrä ohjataelokuva, sen jälkeen OrvoSaarikiven.
Alun tapahtu-mia ehdittiinkin jo kuvata:kohtaus jossa lumipukui-nen
sotilas pelastaa Ilonankaritsoineen palavasta ta-losta, sekä Ilonan
tulo Hel-singin rautatieasemalle.”Nykyisen [poikkeus] tilan-teen
vuoksi” kuvaukset kui-tenkin talvella 1942 kes-keytettiin
”toistaiseksi” –todellisuudessa ja itse asi-assa neljäntoista
seuraavanvuoden ajaksi. Tuotanto-suunnitelmassa hanke roik-kui
kuitenkin edelleen mu-kana aina vuoden 1943 al-kupuolelle
saakka.
Käsikirjoitus kaivettiinuudelleen esiin kesällä1955, jolloin
Särkän huo-mio oli kiinnittynyt ”Savonsatutytöksi” kutsuttiin
9-vuotiaaseen Riitta Hämä-läiseen. Syksyn 1955 koe-kuvausten
innoittamanaSärkkä aikoi jälleen itse oh-jata elokuvan, mutta
siirsisitten tehtävän JormaNortimolle. Nortimomuokkasi
käsikirjoitustamieleisekseen – mm. talvi-
sota vaihtui nyt jatkoso-daksi. Elokuvan kuvausryh-mään 1956
kuului studio-apulaisena 23-vuotias val-tiotieteen ylioppilas
KariUusitalo. Kaikki elokuvanhienot kamera-ajot ovatminun
käsialaani ja niistäolen edelleenkin ylpeä!
Mika Waltari oli ollut kir-jallinen ihastukseni lukio-vuosista
saakka – tykästyinhänen tuotantoonsa joskusaivan 1950-luvun
alussa.Mikael Karvajalka taisi ollaensimmäinen teos,
jonkaWaltarilta talvella 1949 luin;muut seurasivat sitten
pe-rässä.
Pian ryhdyin myös ke-räämään Mika Waltarintuotantoa omaan
kirjahyl-lyyni, keräilijä kun olenluonteeltani. Alkuunpääsyoli
helppoa – WSOY:mnkirjavarastosta löytyi tuol-loin mm. Dshinnistanin
prins-sin ensimmäistä painosta,edelleen teoksia Aiotko
kir-jailijaksi, Appelsiininsiemen,Siellä missä miehiä
tehdään,Yksinäisen miehen juna jne.Porilaisen Vuorelaisen
kir-jakaupan kautta tilasinnämä ensimmäiset teoksetMika Waltari
-kokoelmaa-ni. Ja mikäli oikein muis-tan, näiden
varastoteostenhinnat eivät olleet seuran-neet edes
inflaatiokehitys-tä.
Sattuman johdatusta kaivarmaan oli, että syksyllä
1953 osui kanssani samaanaikaan RUK:hon, vieläpäsamaan
komppaniaan, kir-jastoneuvos E.J. EllilänJorma-poika. Kun hän
saikuulla Waltari-harrastuk-sestani, sain tultuani syk-syllä 1954
Helsinkiin opis-kelemaan ennen pitkää hä-nen välittämänään
ostaakirjastoneuvokselta kokojoukon Waltari-harvinai-suuksia,
vieläpä todellaedulliseen hintaan – niidenjoukossa mm. Yö yli
Euroo-pan, Suomalainen lauantaieh-too ja Riimikronikka
joulu-kirjoista, jälkimmäistä vie-läpä kaksi kappaletta!
Kun toisen niistä annoinhuutokaupattavaksi Vam-malan vanhojen
kirjojenpäivillä kesällä 1994, uusiostaja maksoi siitä 5900markkaa
eli siis suunnil-leen tuhat euroa! Tämä en-nätys särkyi kesällä
2008,kun eräs keräilijä, rovastiAri Suutarla, maksoi Suo-malaisesta
lauantaiehtoostaperäti 1900 euroa eli noin15 400
mummonmarkkaa.Myyjä en ollut minä – omaSuomalainen
lauantaiehtoonion edelleenkin kirjahyllys-säni.
Talvella 1961 siirryin vii-purilaissyntyisen elokuva-tuottaja
Veikko Laihasenpalvelukseen, ja kun sittenvuonna 1962 teimme
Suo-men Säästöpankkiliiton ti-laamana lyhytelokuvasarjaaSuomen
Akatemian jäse-
nistä, halusin ehdottomas-ti ottaa omalle vastuulleniMika
Waltarin. Tapasin hä-net ensimmäisen kerrantoukokuussa 1962,
kunSäästöpankkiliiton johtajaLauri Siltala, elokuvantuottaja Veikko
Laihanenja minä kävimme tapaa-massa Waltaria Laukkos-kella ja
sopimassa alusta-vasti aikataulusta. Käsikir-joituksen laadin
erityisellähuolella ja myös jonkinas-teisena Mika Waltarin
tuo-tannon asiantuntijana. Wal-tari hyväksyi tekstin sellai-senaan,
sillä pienellä lisäyk-sellä, että kirjoitti itse ku-vajaon ja
repliikit jaksoon,joka kertoi perheen kesäi-sestä
kahvinjuontihetkestäLaukkosken huvilan piha-maalla. Se oli
tiettävästi vii-meinen kerta, kun Waltariyleensä
elokuvakäsikirjoi-tuksia teki. Jaksoa vartenhän myös oli
kirjoittanutpienen runon, joka sittenvuonna 1967 ilmestyi
pai-nettuna Pöytälaatikko-ko-koelmassa:
Pääskyset korkealla /ja hauki sillan alla /myös kissat ahkerat
/ihan kuorossa laulavat: /Miten kaunis päivä on
tänään. /Sama riemu myyrissä, hii-
rissä /ja sammakot loikkivat pii-
rissä, /röhkäisee metsäsika, /mutta runon teki isoisä /Mika
Mika Waltaria kuvataan heinäkuussa 1962 Laukkoskella. Kameran
takana luottokuvaajani Reijo Hassinen; Waltarin ja Kari
Uusitalonvälissä kuvausapulainen Risto Mäkinen.
-
Perjantai 18. joulukuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 11
Yksi kaunis kesäinen päi-vä noissa Laukkosken ku-vauksissa
vierähti melkotarkkaan, kameran takanaluottokuvaajani
ReijoHassinen. Kuvasimmekirjailijaa myös hänen ylä-kerran
työhuoneessaan kir-joituskoneensa ääressä.Mika oli kiltti ja
kärsivälli-nen eikä esittänyt missäänkohtaa eriävää
mielipidet-tään. Luonnollisestikin kir-jailijaa puhutellessani
tei-tittelin häntä. Laukkoskenpihapiiriä esitellessään Mikavei
meidät myös alas huvi-lan saunarantaan Mustion-joen varteen. Hieman
kau-empana vinottain vastaran-nalla oli Mikan mukaan ky-län
eukkojen pyykkilaituri.”Minä en kuitenkaan käytäuimahousuja”, Mika
selitti.”Minulla on vähän huononäkö enkä oikein hyvin ero-ta heitä.
Minä ajattelen, ett-eivät hekään sitten näe mi-nua niin kovin
tarkasti…”
Laukkosken jälkeen ku-vauksia oli määrä jatkaaHelsingissä pari
viikkoamyöhemmin, mm. Mikankotona Tunturikadulla jahänen
lapsuutensa maise-missa Tehtaankadun var-rella. Sovittuna
ajankohta-na soitin Mikan ovikelloa –tarkoitus oli ottaa ulkoku-vat
ensin, sää kun oli kau-nis, ja niin muu kuvausryh-mä odotti
autossa. Mikatuli avaamaan ja pyysi mi-nua sisälle. Hän oli
tullutmaalta kaupunkiin edellise-nä iltana ja omien sanojen-sa
mukaan joutunut huo-noille teille. ”Emmekö voi-si sinutella, niin
tuntuisihelpommalta”, hän ehdot-ti minulle, eikä minulla
tie-tenkään ollut mitään sitävastaan.
Kuvaukset sujuivat sinä-kin päivänä mallikkaasti –Mikalla oli
mukanaan pienitaskumatti, josta hän ainavälillä siemaili
vahvistusai-netta. ”Sovitaan, että tämäon lääkettä”, hän sanoi.Kun
kuvausten päätteeksiehdotin, että saisin nimi-kirjoituksen kaikkiin
hal-lussani oleviin Mikan teok-siin, myös tulevan appiuk-koni
vuonna 1944 Fenniantoimitusjohtajana kustanta-maan Unohduksen
pyörre -teokseen, jonka Mika olikirjoittanut Leo Arnen
sa-lanimellä, Mika lempeästitorjui ajatuksen, mutta an-toi sen
sijaan minulle lah-jaksi todellisen harvinaisuu-den, vuonna 1937
WSOY:npienoisromaanikilpailuunosallistuneen, mutta siinäyhteydessä
julkaisemattajääneen – Mika Waltari kunolisi voittanut myös
sekäensimmäisen että myös toi-sen palkinnon – Ei kos-kaan
huomispäivää -teoksenE.J. Ellilän aikoinaan kir-jaksi sidotuttaman
korjaus-vedoskappaleen, varustet-tuna omistuskirjoituksella:Kari
Uusitaloa sydämelli-sesti kiittäen kaikesta hy-västä yhteistyöstä,
ymmär-tämyksestä ja ystävyydestä,aina lämpimästi Sinulle hy-vää
toivottaen, Mika Wal-tari.
Kirjailijasta Tunturika-dun työpöydän ääressä ot-
tamani valokuvan suuren-nokseen jälkikäteen myöspyysin ja sain
omistuskir-joituksen: Kari Uusitalolle,lämpimästi kiittäen
harvi-naisesta ymmärtämyksestä-si onnistuneen filmikuva-uksen
luomisessa, sydämel-lisin tervein ystäväsi Mika.
Elokuvan valmistuttua senäytettiin ennakolta lehdis-tölle. Mika
oli myös itsepaikalla, vaatimattomana jaitsestään numeroa
tekemät-tä. Olen edelleen sitä miel-tä, että tuota elokuvaa mi-nun
ei tarvitse tänäänkäänhävetä. Yhteistyö Mikankanssa sujui täysin
ilmansoraääniä tai ongelmia.Ehkä osasyynä luottamuk-sellisen
suhteemme synty-miseen johtui sukunimes-täni sekä siitä, että
asuinHyvinkäällä. Kuvauksiaaloittaessamme Mika ky-syikin, olinko
kenties su-kua ratamestari Kalle Uu-sitalolle, miehelle jonkaluona
hän nuorukaisenavietti useita 1920-luvun ke-siään Hyvinkäällä ja
jotahän myöhemmin kuvailisanoilla ”miellyttävä, ystä-vällinen mies,
rehti myötä-kasvattaja”. Sukua KalleUusitalolle en tiettävästi
ol-lut, mutta ehkä kauttaninuo Hyvinkään nostalgisetkesät
palautuivat kultahoh-teisina kirjailijan mieleen.
Viimeisen kerran tapasinMika Waltarin Suomi-Fil-min pääjohtaja
Risto Or-kon 70-vuotispäivillä syys-kuussa 1969. Esittelin vai-moni
Mikalle, ja muistaak-seni kerroin vaimoni isänaikoinaan olleen tuon
Unoh-duksen pyörre -teoksen kus-tantaja. Ja kun Mika Walta-ri
-seura vuonna 2000 pe-rustettiin, olin läsnä perus-tavassa
kokouksessa ja tu-lin jopa valituksi seuran en-simmäiseen
hallitukseen.Lähdin puuhaan mielellänija ilman, että olisin
itseänisiihen tyrkyttänyt. Katsoinolevani sen velkaa Mikalleja
hänen muistolleen. Jayhdistyksen kuudenneksikunniajäseneksi minut
kut-suttiin viime keväänä.
Tuoreimpana tietonavoin tässä yhteydessä ker-toa, että WSOY on
juuriäskettäin hyväksynyt kus-tannusohjelmaansa teok-sen, jonka
työnimenä –ehkä lopullisenakin nime-nä – on Valkokankaan
Val-kokankaan Waltarina. Mi-nun ja Sakari Toiviaisenkirjoittama,
runsaasti kuvi-tettu teos käy läpi eloku-vat, jotka tavalla tai
toisellaperustuvat Mika Waltarinkynänjälkiin. Lahjakirjako-koinen
teos ilmestyy syk-syllä 2010 tai keväällä 2011.
KARI UUSITALO
Teksti perustuuVpl. Pyhäjärvi-seura
ry:n syyskokouksessa7.11.2009 pidettyyn
esitelmään
Tänä syksynä ilmestyiOtavan kustantamana VesaKarosen ja Panu
Rajalankirja ”Yrjö Jylhä – talviso-dan runoilija.” Ainakaanmeille
vähän varttuneem-mille nuorille ei juuri tar-vitse erikseen
selvittää, mis-tä on kyse, kun teoksennimen näkee. Varmaanuseimmat
muistavat 50- ja60-lukujen koulutunneillavähän rahisevilta
äänilevyil-tä kuunnellut ”Kiirastulen”runot Yrjö
Jyrinkoskenpateettisina tulkintoina.Eikä taatusti ketään
jätäkylmäksi nyt talvisodan 70-vuotissyksynä ja Joulun lä-hestyessä
Pyhä yö -runontiivis tunnelma: ”Oli muu-an Jooseppi kirvesmies,hän
siellä missä me muut-kin…”
Kun avasin appeni lah-joittaman kirjan papereis-taan
syntymäpäivänäni, niinaavistin jo, mitä teoksestalöytyy.
Kirjallisuudentutki-ja, tohtori Panu Rajala onperehtynyt Jylhän
varhais-runouteen ja runoilijan vii-meisiin vaiheisiin,
kirjalli-suuskriitikko ja sotahisto-rian asiantuntija Vesa Ka-ronen
puolestaan Jylhäntoimintaan talvi- ja jatko-sodassa. Sitä kautta on
löy-tynyt myös tieto upseerienmajoituksesta Vpl Pyhäjär-ven Enkkuan
kylään, jostaTaipaleenjoen taistelupai-koille oli matkaa n. 25
km.
Luutnantti ja komppani-an päällikkö Yrjö Jylhä olijuuri ennen
talvisodan al-kua yhdessä joukkueenjoh-tajansa, vänrikki
MaunoPohjolan kanssa majoitet-tuna Kopperoisten talos-sa Enkkuassa.
Tuolloin ei
Yrjö Jylhä isovanhempieni luonaPyhäjärven Enkkuassa
siviiliväestöä vielä oltu eva-kuoitu pois. Kopperoiset,eli Maria
(1901-1970) jaMatti (1894-1975), olivatisovanhempani, jotka soti-en
jälkeen muuttivat nimen-sä Pirkkamaaksi ja aset-tuivat asumaan
Huittisiin.
Mauno Pohjola on ker-tonut Jylhän pitäneen kar-jalaisista
ruuista, varsinkinpatakaalista, jota mummo-ni oli heille toisinaan
laitta-nut. Muistan itsekin mum-mon kertoneen, että kunupseerit
olivat pyytäneet,että laittaisiko emäntä heil-le oikein karjalaisen
ruoan,niin ”no mie sit laito senminkä niist ruokatarpeistko sillo
ol ni tehhä saatto.”Kotiruoka oli maittanut, sil-lä Jylhä ei ollut
sotaväen
kenttäkeittiön ruokiin eri-tyisemmin ihastunut. Kop-peroisten
5-vuotias Leo-poika oli ollut kovasti Jyl-hän mieleen ja saanut
syö-däkin upseerien kanssa,vaikka emäntä siitä oli yrit-tänyt
kiellellä. Leo oli kol-me vuotta sitten edesmen-neen isäni Väinön
nuo-rempi veli, joka kuoli jo v.1941 Alavudella. Isäni pal-veli
talvisodan Pyhäjärvensuojeluskunnassa ja jatko-sodassa
rintamalla.
Mummoni kertoi käy-neensä sotien jälkeen ta-paamassa Yrjö Jylhää
Hel-singissä. Runoilijaa vaivasi-vat jo tuolloin sairaudet,eikä
Kiirastulen kaltaisiasuurteoksia enää yrityksis-tä huolimatta
syntynyt.
Maineikkaan Tulenkantajat-ryhmän jäsen, runoilija,suomentaja,
nyrkkeilijä jaupseeri, poistui elämästä v.1956.
Lopuksi lainaan eräänkohdan uutuuskirjasta, sil-lä se kuvaa
paitsi Jylhäämyös tavallaan karjalaisia.Jyri Schreckin mukaan”Hän
ei ihannoi sotaa, hänkatsoo sodan yli tulevai-suuteen, elämään,
parem-paan aikaan. Varjon altaon pyrittävä valoon, us-kottava
ihmisyyteen, siinäYrjö Jylhän runouden lo-pullinen suunta,
vastaan-sanomaton tänään ja tästäeteenpäin.”
JUHA PIRKKAMAAJokioinen
Maria ja Matti Pirkkamaa Huittisissa 1960-luvulla.
Suvannon seudun sukututkimuspiiri on perustanut
vapaaehtoistyöryhmän, joka ryhtyy selvittämään
tapahtumiaaikavälillä 1917 – 1920. Tuolta ajalta – erityisesti
vuodelta 1918 – on laadittu runsaasti kirjallista
tuotantoa.Suvannon alueen pitäjähistoriat eivät kaikilta osin
valaise asiaa riittävästi. Tapahtumia on valotettu niukasti,
tainiistä ei ole mainittu sanaakaan. Tämä on luonnollista, koska
silloin kun pitäjähistoriat on kirjoitettu, kaikkiarkistot eivät
olleet järjestetyt ja avautuneet tutkijoille. Aihe oli lisäksi
arkaluontoinen ja vaiettu.
Tänään aiheesta on tuotu julki paljon yleistietoa, mutta
paikallinen tieto tuon ajan tapahtumista, niidenmerkitys
sukututkimuksiin ja väestön yleisiin elinolosuhteisiin Suvannon
alueelta on jäänyt ohueksi. Selvitettyäm-me lähemmin aihepiiriä
olemme todenneet, että yleiskirjallisuudessa - jopa Suomen
sotasurmat 1914 – 1922projektissa - on ristiriitaista,
puutteellista ja osin suodatettua tietoa. Yksityiskohtaisesti on
kuvattu ainoastaaneräitä taistelutapahtumia. Esim. Raudun,
Kiviniemen ja Noitermaan vankileireistä paikallishistoriat
vaikenevat.
Työryhmän tavoitteena on tosiasioihin ja dokumentoituihin
tietoihin perustuen* kokonaiskuvan aikaansaaminen; mitä tapahtui,
milloin ja miten tuo aika vaikutti ihmisten elämiseen,*
paikallishistoriatietojen täsmentäminen pitäjä-, koulupiiri- ja
kyläkirjallisuutta varten,* täydentävien tietojen aikaansaaminen
sukututkimuksiin sekä* objektiivinen ja avoin käsittely, mitä
oikeasti on tapahtunut.
Tietojen hankinta merkitsee kirjallisuusselvityksen ohella
tutkimustyötä eri arkistoissa; kansallisarkistossa,sota-arkistossa
ja Mikkelin maakunta-arkistossa. Päästäkseen käsiksi todellisiin
tietoihin, työtyhmän onperehdyttävä arkistojen
alkuperäismateriaaliin mm. kirkonkirjoihin.
Tavoitteeksi on asetettu tehdä selvitystyö vuoden 2010 aikana.
Tähän työhön tarvitaan täydentävinä kirjallisinatietoina ihmisten
muistitietoa, kertomuksia ja kuva-aineistoa ko. ajan tapahtumista.
Työryhmä vastaanottaapienetkin tiedon muruset, joilla voidaan
rakentaa kokonaisuutta.
Selvitystyön tuloksilla täydennetään virallisia
sotasurmaprojektin tietoja ja ne esitetään yhteenvetona
mm.pitäjälehdissä ja Suvannon seudun sukututkijoiden
internetsivuilla ottaen huomioon sukututkijoita
sitovatkäytännesäännöt.
Työryhmän jäsenet vastuualueineen ovat seuraavat: Ilmi Pesonen,
Metsäpirtti; Osmo Tuokko, Sakkola;Pekka Intke ja Eeva Malkamäki,
Rautu ja Pentti Warvas, Vuoksela. Pyhäjärven osalta tietoja
vastaanottaaallekirjoittanut.
KAUKO HINKKANEN, Pudasrinne 4 A 13 01600
[email protected]
Sotasurmat 1917-1920
-
12 Perjantai 18. joulukuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI
Reino Äikiä on LC Laut-takylän jäsenenä osallistu-nut yhdessä
Antti Niemi-sen, Kalevi Vatjan, AnttiSepän ja Uuno Kulma-lan kanssa
Huittisten ky-listä ja koulupiireistä kerto-van kuvateoksen
aikaansaa-miseen.
Edellisenä vuonna ilmes-tyi saman työryhmän toi-mesta Huittisten
keskusta-ajamaa Lauttakylää esitte-levä teos. Kirjojen synty-misen
taustalla on kerho-neuvoja Junno Välimaanarvokkaan, 7000
diakuvaakäsittävän kuva-arkistontaltioiminen. Parhaita otok-sia
kuvista on nyt valittutähän uuteen kirjaan. Li-säksi jokaisesta
koulupiiris-tä on lyhyt selostus.
Junnu Välimaan on itseaktiivisesti osallistunut
kir-jatoimikunnan kokouksiin.Junnon aloittaessa työnsä1940-luvun
lopulla Huitti-sissa toimi 19 eri koulupii-riä antaen opetusta
eriko-koisille luokille. Kylien vä-kimäärä oli lisääntynyt var-sin
tuntuvasti karjalaisensiirtoväen asuttamisen ai-koihin, sillä
Huittisiin ko-tiutui lähes 2000 uutta asu-kasta. Tämä oli omiaan
tuo-maan väriä paitsi kylien elä-mään myös uusien koulu-jen
rakentamiseen, entis-ten laajentamiseen ja opet-tajien
lukumääräiseen lisää-miseen.
Koulukuljetuksista ei vie-lä silloin osattu edes unek-sia.
Koulumatkat taitettiinpyörällä tai talvisin hiihtä-en. Tiheä
kouluverkosto oli
Elämää Huittisten kylissä ja koulupiireissä
Monet sodan jälkeen rakennetut karjalaistalot ovat edelleen
peltonä-kymiä kaunistamassa. Tässä kuvassa Edla ja Eino Pakarisen
taloVesiniityllä kevättulvan ahdistelemana.
Raijalan koulun oppilaita opettaja T. J. Mattilan ja Sirkka
Suurkarinjohdolla maastoretkellä.
kuitenkin omiaan lyhentä-mään koulumatkoja kansa-kouluasetuksen
vaatimiinenintään viiden kilometrinrajoihin.
.Tällä hetkellä Huittisten
kaupungissa on ainoastaanneljä ala-astetta: Lauttaky-lä, Sampu,
Suttila ja Sallila,viimeksi mainitun toimies-sa entisen Vampulan
kun-nan alueella. Peruskoulunyläasteen koulu toimii yh-dessä
pisteessä Pellonpuis-ton peruskouluna.
Puhuttaessa Huittistenkouluopetuksen varhaisim-mista vaiheista
on syytä to-deta Huittisten olleen yksieturivin pitäjistä.
1800-lu-vun lopun vuosikymmeni-en jahkailujen ja arvailujenjälkeen
koulutyö lähti vauh-dilla käyntiin monissa pitä-jän kylissä. Tämän
kirjaneri koulupiirien esittelystäilmenee useimpien koulu-jen
perustamisajankohta jakoulun myöhemmät vai-heet aina kylän koulun
lo-pettamiseen saakka.
Monen kylän kohdallakoulu ja sen ympäristömuodostivat
luonnollisenkokoontumispaikan myös-kin moniin kokoontumi-siin ja
vapaa-ajan harras-tuksiin. Monesti, vaikkakoulu loppuikin kylästä,
toi-minta tutun kouluraken-nuksen ympärillä jatkui.
Vuosien saatossa ja aivanerityisesti karjalaisväestönsijoituttua
pitäjään koulu-piirien rajat muuttuivat vä-
estöpohjan mukaisesti.Koulupiirejä yhdistettiin jakoulut saivat
kokonaan uu-sia nimiä mm. Suttilassa jaHuhtamossa.
Sivukulmien koulujensuurin lopettamisajankoh-ta sattui
1970-luvun alku-puolelle. Eräiden koulujenlopettamisesta käytiin
hy-vinkin tiukkaa kädenvään-töä. Kirjan työryhmä ei olehalunnut
puuttua näihinkiistoihin, vaan kuvailee ku-takin koulua ja sen
ympä-rille muodostunutta koulu-piiriä kyläyhteisöä ja senihmisiä
sekä toimintaa esi-tellen.
Ainutlaatuiseksi kirjan si-sällön tekee se, että kerho-neuvoja
Välimaa on siis tal-lentanut kirjan sivuille huit-tislaisten kylien
ja koulujensekä niissä toimineiden ih-misten, niin lasten kuin
ai-kuisten elämää, yli kuudenvuosikymmenen aikana.Samasta kirjasta
löytyy si-ten isovanhempien, van-hempien kuin lastenkin elä-mää
samoilla pihoilla ja ku-jilla.
LC Lauttakylän kustan-tamaa Huittisten kylät- Jun-non koulukirja
on saatavis-sa on saatavissa HuittistenKirjakaupasta ja mm. Rei-no
Äikiältä 40 euron hin-taan. Kirjassa on yli 400värivalokuvaa ja
sivumää-räkin on yli 200 sivua.
Tilauksen voi tehdä puh.040-769 5775 tai sähkö-posti
[email protected] kirjan hintaan lisä-tään
postikulut.
Suomen Ulkoministeriö jasen Eurooppa-tiedotus ti-lasi Markku
Heikkilältäteoksen Kiotosta Kööpenha-minaan EU, Suomi ja
Ilmas-tonmuutos. 141-sivuinen teosjulkistettiin 26.11.
2009Helsingissä. Tiedotustilai-suudessa olivat mukanamm.
ulkoministeriön Eu-rooppatiedotuksen päällik-kö Marja Aspelund ja
ym-päristöministeri PaulaLehtomäki.
Yhteiskuntatieteidenmaisteri Markku Heikkiläon syntynyt Nokialla
1961.Hän on työskennellyt Ou-lussa ilmestyvässä Kaleva -lehdessä
vuodesta 1986 toi-mittajana, poliittisena toi-mittajana ja
poliittisen toi-mituksen päällikkönä. Ny-kyisin hän on lehden
pää-kirjoitustoimittaja.
Hän on julkaissut aiem-min kolme tietokirjaa jasaanut valtion
tiedonjulkis-tamispalkinnon. Vuonna2006 häneltä ilmestyi Laa-tokan
kevät, jota ehdotet-tiin Vuoden Karjala-kir-jaksi. Heikkilä oli
perusta-massa Barentsin alueen toi-mittajafoorumia BarentsPress
Internationalia jatoiminut sen puheenjohta-
Markku Heikkilän matkassa Kiotosta Kööpenhaminaan
jana sekä hallituksen jäse-nenä.
Heikkilä on seurannutpaikan päällä useita YK:nilmastoon,
ympäristöön jakehitykseen liittyviä huip-pukokouksia. Lisäksi
hänkirjoittaa Suomen politii-kasta ja yhteiskunnastaPohjoismaiden
neuvostonja ministerineuvoston verk-kojulkaisuun AnalysNor-den.
Markku Heikkilän äitiAnna-Liisa Heikkilä o.s.Pulakka on
PyhäjärvenNoitermaasta.
KiotostaKööpenhaminaanHeikkilän teos ei kerro il-
mastomuutoksesta itses-tään. Siitä kertovaa tietoaon jo
saatavilla paljon muu-tenkin.
Tämä on kertomus siitä,miten Kööpenhaminan ko-kousta odottavaan
syksyynon päädytty: YK:n ilmas-toneuvotteluista, Eu-roopan
unionista ja Suo-mesta – nämä liittyvät erit-täin tiiviisti yhteen.
Tiiviim-min kuin yleensä ymmär-retään.
Äkkiä ajateltuna maapal-lon lämpötilan nousun py-säyttämine