Omannäköinen elämä vahvistuu · 1/2010 Työvalmentajia saatiin lisää Perhehoidon merkitys kasvaa Akvaariosta kurkistetaan Melukylään s. 2 s. 8 s. 11 Eteva kuntayhtymän sidosryhmälehti

1/2010

Työvalmentajia saatiin lisää

Perhehoidonmerkitys kasvaa

AkvaariostakurkistetaanMelukylään

s. 2

s. 8

s. 11

Eteva kuntayhtymän sidosryhmäleht i 1 / 2013

Omannäköinen elämä vahvistuus.5

”Yhteistoiminnalla kohti vammaisen lapsen ja perheen hyvää elämää” -teemaverkoston tilaisuus 7.3.2013 Riihimäellä kokosi paikalle 20 henki-löä. Osallistujista 9 edusti perheitä.

Teemaverkosto on jatkoa viime marraskuussa järjestetylle Asiakasfoo-rumille. Tavoitteena oli koota verkos-to, joka kehittää yhdessä vammaisten lasten perheiden palveluja Hyvinkään ja Riihimäen alueilla. Alustuksien jäl-keen osallistujat jakautuivat ryhmiin. Ryhmissä keskusteltiin eri teemoista, ideoitiin parempaa huomista ja tehtiin parantamisehdotuksia.

Alueellinen teemaverkosto on osa Innokylän vammaisasioiden oppimis-verkoston toimintaa. Tilaisuus toteutet-tiin osana Etevan, Hyvinkään ja Riihi-mäen yhteistyöhanketta vammaispal-veluhankkeessa.

Miia Koski, kehittämissuunnittelijaKuva: Miia Koski

Pidempi juttu Etevan www- sivujen Ajankohtaista-osiossa.Tilaisuuden materiaalit: http:// vammaispalveluhanke.eteva.fi/108

Yhä useampi Etevan asiakas saa kou-lutetun työvalmentajan tukea toimin-takeskuksen ulkopuolisen, tuetun työpaikan etsimisessä sekä työtehtä-vien oppimisessa.

Eteva kuntayhtymän ja Kiipula-sääti-ön järjestämästä koulutuksesta valmistui viime syksynä 10 uutta työvalmentajaa ja keväällä valmistuu seuraavat kymme-nen. Lisäksi kaksi Etevan ohjaajaa, Pir-jo Mikkola Porvoosta ja Jaana Lautala Mäntsälästä, suorittaa uudentyyppisen työvalmennuksen erikoisammattitutkin-non Keskuspuiston ammattiopistossa.

Eteva kuntayhtymän ja Kiipula-sääti-ön koulutus antaa ohjaajille valmiuksia toimia työvalmentajina muun työn ohes-sa. Opetushallituksen tuoreiden vaati-musten mukaisen erikoisammattitutkin-non suorittaneet voivat käyttää työval-mentajan ammattinimikettä.

Pirjo Mikkola ja Jaana Lautala teke-vät parhaillaan kehittämistehtävää, jon-ka aiheena on työvalmennuksellisen nä-kökulman tuominen toimintakeskusten asiakkaaksi ottoon.

He haastattelevat muutaman uu-den asiakkaan ja suunnittelevat heidän kanssaan työllistymisen polun.

”Uuden asiakkaan tausta kartoitetaan opiskelujen, aiempien työharjoittelujen, harrastusten, perustaitojen ja kiinnostuk-senkohteiden kannalta ja pohditaan asi-akkaan työmahdollisuuksia ja omia tavoit-teita. Pyrimme vahvistamaan käytäntöä kaikkialla Etevassa työvalmentajaverkos-ton avulla ja tarkoitus on liittää tiedot myös Efficaan”, Pirjo Mikkola kertoo.

”Teemme tavoitteet, jotka saavutta-malla asiakas pärjää toimintakeskuksen ulkopuolella”, Pirjo kertoo.

Jaana Lautala työskentelee muun muassa Kirsi Niinivirta-Harjun kanssa. Kirsille löytyi työpaikka Etevan hallinnon tiloista Mäntsälästä, missä hän hoitaa palaverikahvitukset ja huolehtii keittiön siisteydestä.

”Tällaista vastuuta minulla ei ole en-nen ollut. Nautin työpäivistä kovasti”, Kir-si toteaa.

Työvalmentajakoulutus tuo uusia osaajia

Yksilöllisesti suunniteltua palvelua asiakkaan kotiin

1-2013 Eteva 32 Eteva 1-2013

Porvoossa valmistellaan etevalaisten ja Porvoon Teatterin yhteistyönä Ruma ankanpoikanen -esitystä.

Ensi-ilta on 4. toukokuuta Porvoon Te-atterissa. Esiintymässä ovat silloin sekä ohjaajat että asiakkaat.

Esityksen rakentaminen on iso työ. Tammikuussa ryhmä on tutustunut tari-nan käsikirjoitukseen ja miettinyt hahmo-ja, rooleja ja rekvisiittaa. Helmikuussa on jaettu repliikkejä ja tehty puvustajan kans-sa katselmus. Harjoituksiin otettiin jo hie-man rekvisiittaa mukaan. Vuorosanojakin päästiin jo hieman harjoittelemaan.

Eteva lahjoitti joulukorttirahat produk-tiolle, mutta lisärahoitusta on anottu mo-

nesta eri paikasta, mikä sekin teettää työ-tä. 4. huhtikuuta klo 16 Porvoon toimin-takeskuksella on lehdistötilaisuus, johon tulee vierailulle Jani Toivola ja tuo mu-assaan toivottavasti lisäjulkisuutta tapah-tumalle.

Ohjaajat suunnittelevat tällä hetkellä esityspäiviä, puffettia, työnjakoa, rekvisii-tan hankintoja ja muuta tarvittavaa.

Ryhmän yhteinen kommentti on, että teatterinteko on ihanaa, kivaa ja antoisaa.

”Olemme nauttineet kaikki täysin rinnoin yhteisistä hetkistämme torstai-iltaisin!”

Tiina RoikonenKuva: Eija Forsell

Nurmijärvelle on rakennettu 16 asuk-kaan ryhmäkoti Laidunkaaren alueel-le. Vihdissä valmistui viidelle asiakkaal-le talo Putikankujalla. Talot valmistuivat maaliskuussa.

Samaan aikaan aloitettiin rakennus-työt Tuusulan Kellokoskella ja Porvoon Omenatarhassa. Kumpaankin paikkaan tulee 15 asuntoa ja niiden arvioidaan valmistuvan ensi vuoden alussa.

Syksyn Aran haussa saatiin Aran kor-kotukiavustusvaraus Vihdin ja Lohjan uusille ryhmäkodeille. Niiden arvioidaan valmistuvan vuoden 2014 lopulla.

Järvenpään toimintakeskukselle val-mistui Alhotiellä uudet tilat kesällä 2012.

Tiloissa voi työskennellä 50–60 asiakas-ta ja 13–15 Etevan työntekijää.

Mäntsälän Karhukujalle valmistui Ete-van ja kunnan muodostaman kiinteis-töyhtiön rakennuttama toimistotalo, jossa Etevan hallinto, taloushallinto ja henkilös-tötoimi on toiminut viime syksystä lähtien.

Vesisammutus- ja paloilmoitinjärjes-telmät on rakennettu asuntokiinteistöi-hin. Korjaus- ja kunnossapitotöitä sekä kodinkone- ja laitehankintoja tehdään koko ajan. Laajoja peruskorjauksia on tehty muun muassa Orimattilan Hakalan tilalle ja Saukkolan Jokitien taloille.

Yleisiä hoitopolkuja jalisää asiantuntijoita

Eteva tänään

Etevan nettisivut uudistuivatOletko jo tutustunut uudistunei-siin nettisivuihimme?

Sivuilla on kaksi uutta palvelua, jotka on suunnattu erityisesti kunti-en ammattilaisille. Palvelupyynnön voit nyt tehdä sähköisesti suoja-tun lomakkeen avulla. Samalla voit lähettää tarvittavan asiakastiedon. Myös yksityishenkilö voi tehdä pal-velupyynnön.

Koulutuksemme ovat nyt kaikil-le avoimia. Koulutus-sivuilta löydät kevään koulutuskalenterin ja kou-lutuskuvaukset.

Sivuilta voit myös saada tietoa asiakkaiden ja heidän läheisten-sä kokemuksista. Sieltä löytyvät myös kuvaukset Etevan yksiköis-tä.

Ajankohtaiset-osiosta löydät Etevan uutiset ja tapahtumat ja voit tilata sähköisen uutiskirjeen tai ilmoittaa osoitteenmuutoksen. Myös tämä lehti ja aiemmat Eteva-lehdet löytyvät sivuilta. Voit seura-ta toimitusjohtajan tai asiakkaiden mediapajan blogeja ja kommentoi-da niiden kirjoituksia.

www.eteva.fi

Eteva tänään

Vihtiin valmistui viidelle asiakkaalle ryhmä-koti Katinkulma.

Ruma ankanpoikanen on kevään tapaus PorvoossaNurmijärven ja Vihdin talot valmistuivat

Rekvisiitta on tärkeä osa draamaa. Ruman Ankanpoikasen ensi ilta on 4.5.

Yhdenvertainen terveydenhoito on mahdollista vain yleisiä palveluja kehit-tämällä. Kehitysvammaisten henkilöi-den terveyspulmat tulisi hoitaa saman-laisilla hoitopoluilla kuin muidenkin.

”Psykiatrisissa ongelmissa lievemmin kehitysvammaiset, puheella kommuni-koivat henkilöt hoidettaisiin terveyskes-kuksissa ja yleispsykiatriassa. Haas-teellisimmissa tilanteissa, kun on mer-kittäviä kommunikoinnin puutteita tai neurologisia lisävammoja, tarvitaan ke-hitysvammapsykiatriaa”, psykiatri Terhi Koskentausta jaottelee.

Hänen työpaikkansa, HYKS:n ke-hitysvammapsykiatrian poliklinikka, on esimerkki tieteenalan sisälle kasvanees-ta kehitysvamma-alan osaamisesta. Po-liklinikka on ensimmäinen yliopistollisen sairaalan kehitysvammapsykiatrinen yk-sikkö Suomessa. Terhin työpanos on os-tettu lähes kokonaan Etevan käyttöön.

Terveydenhoitoa saatava tarpeeseen Etevan toimitusjohtaja Markku Niemelä pitää erikoisena sitä, että monessa kun-nassa kehitysvammaisten henkilöiden terveydenhoitotarve arvioidaan sosiaali-palveluissa.

”Näin ei tapahdu muun väestöryhmän kohdalla. Lääketieteellisen hoidon tarpeen arvioivat sen alan ammattilaiset. Toisaalta lääkärit joutuvat kirjoittamaan paljon todis-tuksia asioista, jotka tulisi ratkaista sosiaa-lisin perustein”, Markku Niemelä sanoo.

Sama eriytymättömyys saattaa olla vastassa myös kehitysvammalääkäri-mallissa.

”Toki kehitysvammalääkärit ovat yleensä yleisosaajia tai oman erikois-alansa huippuja. Mutta tarvitessaan po-tilaan pitäisi päästä psykiatrin vastaan-otolle”, Terhi Koskentausta tähdentää.

Kehitysvammaisten henkilöiden psy-kiatriset häiriöt ovat vaikeita tunnistaa ja haastavat tilanteet johtuvat usein muista kuin psykiatrisista syistä. Haasteena on myös psyykenlääkitys, jonka seurantaan tarvittaisiin enemmän osaamista. Resurs-seja on monessa kunnassa liian vähän.

Tavoitteena on, että jo lääkärien kou-lutuksessa lisättäisiin mahdollisuutta pe-rehtyä kehitysvammaisuuteen. Kehitys-vamma-alan erikoisyksiköt, joissa asian-tuntemus olisi laajaa, ja joita olisi Suo-messa noin viisi, olisivat myös toivottava kehityssuunta.

Kuvat: Keravan toiminta-keskuksen taideryhmä

Onnettomuus - Juha Mattila

Ai mua pelottaa - Nora Brommels

Nimetön

- Jyri Lempiäinen

Kirsi Niinivirta-Harju huolehtii palaverien kahvituksista Etevassa.

Etevan palveluiden käyttäjät ovat huolestunee-na kyselleet miten palvelujen käy, kun sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen (sote-uudistuksen) selvityshenkilöt esittivät erityishuolto-piirien purkamista.

Mikäli ehdotusten mukaan valtioneuvoston bud-jettiriihessä ja sosiaali- ja terveysministeriössä ede-täänkin, rakennemuutos ei uhkaa Etevan (eli Uuden-maan ja Etelä-Hämeen erityishuoltopiirin) palveluja, ainoastaan päättäjät ja rahoittajat voivat muuttua. Todennäköisesti rahoittajain hartiat ovat tulevaisuu-dessa nykyistä leveämmät. Se auttaa turvaamaan ja samalla myös uudistamaan vammaispalveluja. Eteva on hyvä työrukkanen siinä työssä. Sote-uudistuksen tavoite on vahvistaa nykyisin riittämättömästi toimivia peruspalveluja ja turvata riittävät lähipalvelut. Nämä tarkoitukset sopivat yh-teen toisen tärkeän linjauksen kanssa: marraskuussa 2012 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen kehitys-vammaisten henkilöiden yksilöllistä asumista ja pal-velujen turvaamisesta. Periaatepäätöksellä haluttiin varmistaa lasten mahdollisuus asua kotonaan kotiin annettavalla avun ja tuen sekä toimivien yleispalve-lujen, kuten päivähoidon, koulun ja terveydenhuol-lon avulla. Vammaisten ihmisten palvelujen suurimmat haasteet ovat perus- ja lähipalvelujen toimivuudes-sa ja saatavuudessa, eivät niinkään erityispalveluissa, joita Eteva tuottaa.

Palvelurakenneuudistuksen yhteydessä esiin nos-tettu kysymys erityishuoltopiirien asemasta on luon-teeltaan lähinnä lainsäädäntötekninen. Etevan jäsen-kunnat ovat miettineet nämä asiat kaukonäköisesti jo Paras-uudistuksen yhteydessä vuonna 2007. Silloin päädyttiin siihen, että Eteva jatkaa keskeytyksettä palvelujen tuottajana, vaikka erityishuoltopiirejä kos-kevat lain pykälät kumottaisiin. Asia on kirjattu kun-tien vahvistamaan perussopimukseen. Jo vuosikau-det on yhteistyössä kuntien kanssa rakennettu Etevan

uutta toimintamallia ja kehitetty työnjakoja.

Lue lisää aiheesta sivulta 15.

Markku Niemelä, Etevan toimitusjohtaja

Eteva tuottaa palveluja sote-uudistuksen jälkeenkin

Komment t i

Tässä numerossa

Eteva kuntayhtymän sidosryhmälehti

1/2013

Janakkalan ryhmäkodeissa on kirkas kevättalvinen päivä. Huoltoyhtiö pudot-telee lumia vasta vuosi sitten valmistu-neiden rakennusten katoilta. Osa asuk-kaista on Kanta-Hämeen liikkuvan päi-vätoiminnan matkassa työtehtävissä tai retkeilemässä. Tommi Nuutinen istuu asuntonsa ikkunan edessä nappulape-liinsä syventyen ja sisäpihan ohikulkijoi-ta moikkaillen. Merja Mäkinen katselee televisiota oman talonsa yhteisissä ti-loissa asuinkaverin kanssa.

D-talossa asuvan nuoren naisen isä on tullut pitkän matkan päästä tapaa-maan tytärtään.

”Huoneet todettiin käytännöllisiksi ja niihin mahtuu myös vierailija yöpy-mään”, kertoo Janakkalan asumispalve-luiden esimies Johanna Pulkkinen.

Janakkalan asumispalveluissa Ete-van uuden palvelutuotteen kehittäminen innostaa koko henkilökuntaa.

”Henkilökunnan yhteisöpalaverissa heti huomattiin, että vaikka palvelurat-kaisujen hiominen vaatii työtä, niin siitä on varmasti meidän toiminnalle hyötyä ja asiakkaiden yksilöllisyys tulee parem-min esiin”, Johanna Pulkkinen sanoo.

Design muovaa yksilöllisen ratkaisunDesign-projekti alkoi vuoden 2012 alus-sa, kun haluttiin muodostaa Etevalle uu-denlaiset, yksilöllisempiä kokonaisrat-kaisuja tuottavat tuotteet.

Tarkoituksena on, että jatkossa pys-tytään reagoimaan asiakkaan tarpeisiin

nopeasti ja joustavasti palveluratkaisun muodossa.

”Tarjoamme palveluratkaisuja, joista sovitaan yhdessä vammaisen henkilön, kunnan edustajien ja Etevan kesken. Niihin määritellään sisälle asumisen ja päiväaikaisen tuen tarve ja ennakoi-daan lyhytaikaisen lisätuen ja asiantun-tijatuen tarve”, palvelupäällikkö Miina Laru kertoo.

Mikäli pilotti vaikuttaa onnistuneel-ta, tarkoitus on suunnitella vuoden 2014 aikana uudenlaiset tuotteet kaikille Ete-van palveluissa oleville, ympärivuoro-kautista tukea tarvitseville.

Kuntien kannalta se tarkoittaa, että osalla asiakkaista palvelun tarve voi olla kevyempi kuin aiemmin, osan asiakkais-ta saatetaan huomata tarvitsevan aiem-

Palvelujen uudistumista käsitellään Eteva-sidosryhmälehden tässä numerossa monesta näkökulmasta.Teemajutuissa kerrotaan, miten Etevan uudet palveluratkaisut vaikuttavat yhteistyöhön kuntien kanssa, miten räätälöidyllä tuella voidaan auttaa asiakkaita haastavimmissakin tilanteissa ja miten vammaispalveluja Ruotsissa tuotetaan.

Etevan uudenlaiset ympärivuorokautisen tuen palveluratkaisut etenivät vuoden alus-sa pilotoinnin valmisteluvaiheeseen. Niitä testataan Janakkalan, Lopen ja Heinolan ryhmäkotien tiettyjen asiakkaiden kanssa. Tavoitteena on, että vuonna 2015 Etevan asiakkailla on mahdollisimman osuvasti tarpeeseen kohdentunut tuki elämässään.

Janakkalan ryhmä koti on mukana Etevan uusien palvelu tuotteiden pilotoinnissa. Merja Mäkisen koti sijaitsee C-talossa. Rakennukset valmistuivat keväällä 2012.

23

4

5

6

78

101112131415

16

Päätoimittaja Markku Niemelä, EtevaToimitussihteeri Tiina Roikonen, EtevaToimitusMedita Communication Oy, www.medita.fiTuottaja Arja Liinamaa, p. 040 [email protected] ja kuvat Arja Liinamaa, jos ei muuta ole mainittu.Ulkoasu ja taitto Pekka SellPainos 3800 kappalettaEsa Print Oy, LahtiSähköposti Etevassa työskenteleville: [email protected]

Eteva kuntayhtymä on 47 kun-nan omistama, Suomen suurin vammaispalvelujen tuottaja. Etevan jäsenkuntien ja palvelu-jen kartta löytyy tämän lehden takasivulta.

Eteva tarjoaa asumispalve-luja, perhehoitoa ja työ- ja päi-vätoimintapalveluja erityisesti paljon apua tarvitseville henki-löille, kriisi- ja kuntoutuspalve-luja erityisesti kehitysvamma-psykiatrisiin tarpeisiin sekä asiantuntijapalveluja kouluil-le, perusterveydenhuoltoon, asumispalveluihin ja työ- ja toimintakeskuksiin. www.eteva.fi

T E E m a na U U di S T U VaT Pa lV E lU T

Eteva tänään: Työvalmentajat, Uudet talot, Innokylä

Eteva tänään: Yleiset hoitopolut, Ruma ankanpoika-nen ja Etevan uudet nettisivut

Markku Niemelä: Etevaa tarvitaan jatkossakin

Johanna Pulkkinen: Uudet palveluratkaisut hyödyttävät kaikkia

Pirjo Levo: Klinikkaopetus toi tuloksia, Susanna Kortelainen: Räätälöity päivätoiminta onnistui

Riitta-Leena Karlsson: Laitostavoista on luovuttava

Nina Saastamoinen: Perhehoitajia tarvitaan lisää

Satu Raninen: Nyt uskallan puhua

Marketta Kyttä: Melukylässä aistitaan ja opitaan

Anja Alasilta: Otetaan mielipiteet vastaan

Jani Mäkelä: Oppisopimus kannattaa

Tilaajapäivä herätti ajatuksia

Jukka T. Salminen: Eteva on hyvä yhteistyökumppani, Harry Yltävä: Sote-ratkaisu ei lopeta Etevaa

Heidi Saukonoja: Hälytysvalmius parani

1-2013 Eteva 54

Etevan uudet tuotteet testataan pilottikodeissa

>>>

avulla pilottiasiakkaiden voimavaroja, vahvuuksia, tuen tarpeita, päiväaikaista toimintaa sekä kartoitamme nykytilaa ja tulevaisuuden toiveita”, Johanna Pulkki-nen kertoo.

Etevan sosiaalityöntekijät tulevat ta-paamaan Janakkalan esimiestä ja oh-jaajia. Asiakkaat ovat omien voimavaro-jensa mukaan mukana tilanteessa.

Tuen voimakkuuden arvioinnin taulu-kon suunnitellaan toimivan jatkotyökalu-na, kun palveluista kuntien kanssa sovi-taan. Sen avulla saadaan osviittaa hin-noitteluun.

Sosiaalityöntekijä Hanna Kurtti Ete-vasta on mukana pilotointiprojektissa viiden asiakkaan kanssa.

”Muutos teettää nyt paljon työtä, kun asiakkaalle tehdään ensimmäistä pal-veluratkaisua. Yhteistyössä on mukana niin asumispalvelujen työntekijöitä kuin Etevan asiantuntijoita. Näin rakennetaan hyvä pohja, jota jatkossa on helpompi

työstää, jos asiakkaan palveluihin tarvi-taan muutosta”, Hanna Kurtti sanoo.

Pilotoinnin jälkeen jatketaan uusilla tuotteilla tutun vuosikellon rytmissä. Seu-raavaan vuoteen valmistautuminen aloi-tetaan keväällä, kun vastuualuejohtajat aloittavat neuvottelut kuntien kanssa.

Siirtyminen uusiin tuotteisiin tullaan aikatauluttamaan ja suunnittelemaan huolella, jotta siirtymisestä tulisi mahdol-lisimman onnistunut.

Tällä hetkellä esimerkiksi Janakka-lan asumispalveluissa näkyvät kuntien eri käytännöt päivätoiminnan myöntämi-sessä.

”Joillakin asukkaillamme ei ole yhtään päivää päivätoimintaa, suurimmalla osal-la on 1–5 päivää. Tulevaisuuden palvelu-ratkaisussa mietimme kokonaisvaltaisen asiakkaiden tarpeiden tuntemuksen pe-rusteella, millainen päiväaikainen toiminta kullekin olisi mielekäs. Tuomme tätä tietoa kuntaan”, Johanna Pulkkinen kertoo.

T E E m a na U U di S T U VaT Pa lV E lU T T E E m a na U U di S T U VaT Pa lV E lU T

paa enemmän tukea.Toiminnan läpinä-kyvyys on avainasia ja raportointi siinä olennaisessa osassa. Kirjaaminen ei tar-koita sen kertomista, miten kukin on syö-nyt tai nukkunut, vaan sen tavoitteena on antaa tietoa siitä, miten asiakkaan omat voimavarat saadaan parhaiten käyttöön sekä siitä, miten toiminnassa on onnis-tuttu.

Kuntien on jatkossa helpompaa seu-rata palvelun vaikuttavuutta.

Pilottiasiakkaiden tilanteet selvitetäänNyt on suunniteltu, millä tavalla asiak-kaiden YKS-suunnitelmat, tukiprofiilit ja Effica-kirjaukset tarkistetaan ja miten nii-tä muutetaan.

Janakkalassa pilotointivaihe merkit-see kunkin mukana olevan asiakkaan ti-lanteen perusteellista selvittämistä.

”Selvitämme kysymyslomakkeen

Antin oloon vaikuttivat kehitysvam-man lisäksi autistisen kirjon piirteet, epilepsia, pakkotoiminnat ja levotto-muus. Miten järjestää lapselle perus-koulutus ja oma koti?

Entä miten saada pitkään päivätoi-minnan ulkopuolella ollut, haastavasti käyttäytyvä aikuinen mielekkääseen yh-teyteen muiden kanssa?

Antin tie vei Karuselliin

Antti sai ensin lyhytaikaishoitoa, mutta muutti sitten Tikkarelliin arkipäiviksi ja asui kotona vain viikonloput. Käytös oli raisua ja lakkaamattoman energistä. Hän tarvitsi useamman henkilön avustusta jatkuvasti.

Antti oli Etevan ensimmäinen klinik-kaopetuksen oppilas. Kun kunnan sivis-tyslautakunta hyväksyi suunnitelman, saatettiin aloittaa kahden kuukauden in-tensiivijakso Tikkarellissa.

”Kerättiin tietoa Antin aiemmalta kou-luilta ja otettiin HOJKS käyttöön. Yhteis-työssä olivat mukana Etevan psykologi, toiminta-, puhe- ja autismikuntoutuste-rapeutit”, opetuksesta vastannut Pirjo Levo kertoo.

Aistikartoituksen avulla ymmärrettiin, miksi tilanteet koulussa olivat haasteel-lisia, ja etsittiin toimintamalleja helpot-tamaan koulupäiviä. Intensiivijaksolla vahvistettiin toimintamalleja ja kirjattiin ne kirjalliseen muotoon tulevan kodin, Karusellin, sekä Karusellin lähellä sijait-sevan, tulevan koulun käyttöön.

”Lasten ryhmäkoti Karusellin ohjaajia ja kunnan edustajia kävi tutustumassa Anttiin Tikkarellissa. Autoin Anttia muut-toon sopeutumisessa, olin uudella kou-lulla mukana alkupäivät ja toimin työnoh-jaajana koululla”, Pirjo Levo kertoo.

Nykyään Antti elää arkea Karusellis-sa ja käy tapaamassa perhettään sään-nöllisesti. Koulupäivän päätyttyä hän suorittaa tutut rituaalinsa, kunnes aset-tuu esimerkiksi kokoamaan palapelejä – jotka valmistuvatkin hetkessä.

Hän purkaa energiaansa pitkillä len-keillä kahden ohjaajan kanssa ja saa Karusellissa työskentelevän ohjaajansa kunnan kouluun avustajakseen.

Suomen vaikein keissi onnistuiOli henkilö joka oli ollut pitkään päivätoi-minnan ulkopuolella, sillä hänen käytök-sensä oli ollut erityisen haastavaa.

Kunnalta tuli palvelupyyntö yksilölli-sesti räätälöidyn päivätoiminnan järjes-tämisestä tälle henkilölle.

Asumisen esimies ja autismiasiantun-tija Susanna Kortelainen siirtyi toiminta-keskukseen erityisohjaajaksi ja suunnitte-li asiakkaan toiminnan asumispalveluista määräaikaisesti työ- ja päivätoimintapal-veluihin siirtyneiden ohjaajien Mia Lepo-sen ja Kirsi Virta-Säderbergin kanssa. Tiimin tukena oli moniammatillinen työ-ryhmä.

”Valmistimme yksilöllisen autismikun-toutuksen mukaisen toimintaohjeiston. Yksi meistä ohjasi toimintaa, toinen kuva-si ja kolmas kirjoitti toimintaohjetta. Teim-me niistä niin selkeät, että kuka tahansa pystyy toteuttamaan kuntoutusta ja kaikki toimivat samalla tavalla”, Susanna kertoo.

Asiakas pääsi purkamaan energi-aa liikkumalla, valmistamaan ruokaa, käymään kaupassa ja asioimassa sekä osallistumaan alihankintatöihin, kommu-nikointiharjoituksiin ja aistiharjoituksiin. Aluksi ohjaajia oli koko ajan kolme, myö-hemmin vähennettiin kahteen ja lopulta osassa tilanteista vain yhteen ohjaajaan.

Kolmen kuukauden kokeilun ajan yh-teistyö kunnan kanssa oli tiivistä. Joka kuukausi tehtiin yhteenveto: miten ohja-usta muokattu ja mitoitettu ja miten ta-voitteet on saavutettu.

”Ennakoivalla tilanteen rauhoittami-sella, kokoaikaisella läsnäololla, hyväl-lä henkilön tuntemuksella ja reagointi-valmiudella toiminta onnistuu nyt hyvin. Asiakas pystyy osallistumaan päivätoi-mintaan kokopäiväisesti viitenä päivänä viikossa”, Susanna Kortelainen kertoo.

”Perustana hinnalle ei ole laitosyk-sikkö ja se, minkä verran henkilökun-taa ja euroja per asukas tälle yksiköl-le kuuluu, vaan asiakkaan tarpeet”, Riitta- Leena Karlsson kuvaa.

Tukholman ja Göteborgin käytössä oleva tuen tarpeen arviointi -malli on ollut esikuvana Etevassakin käytössä oleville palvelutarpeen kartoituksille.

”Määritellään henkilön tuen tarve eri toiminnoissa. Tukholman mallissa pää-dytään pistemäärään, joka korreloi kor-vaustaulukkoon. Toimintayksikön ra-hoitus muodostauu asiakaskohtaisista korvauksista, jolla on luotava lainsää-dännön mukaisesti hyvä elämänlaatu kehitysvammaiselle henkilölle”, Riitta-Leena Karlsson kertoo.

Kuva: Tukholman kaupunki

Antti on taitava palapelien kokoaja.

Ruotsissa lopetettiin laitosasuminen jo vuonna 2000, kun Suomessa takaraja asetettiin vuoteen 2020.

Muutama vuosi sitten Ruotsissa sää-dettiin uusi valinnanvapauslaki, lagen om valfrihet (LOV). Tukholma on yksi la-kia pisimmälle tulkinneista kunnista.

”Kun henkilö on saanut sosiaalityön-tekijältä päätöksen, että hänellä on oi-keus hakemaansa tukitoimeen, hän saa valita valinnanvapausjärjestelmään hy-väksytyistä toimintakohteista, missä si-jaitsevan ja minkä tyyppisen toiminnan hän ottaa vastaan. Valinnanvapausjär-jestelmään hyväksytään uusia yrittä-jiä neljä kertaa vuodessa”, Riitta-Leena Karlsson kertoo.

”Tukholmassa laki toimii hyvin esi-merkiksi kehitysvammaisille henkilöille tarkoitetussa päivätoiminnassa, saatta-ja-avustajien kohdalla ja perhelomituk-sessa. Asumisen kohdalla valinnanva-paus on käytännössä olematon, koska tätä nykyä täällä on suuri puute lain sää-tämistä ryhmä- ja palveluasunnoista”, Riitta-Leena Karlsson kertoo.

Kun laitokset purettiin, Tukholmassa-kin rakennettiin suuri määrä uusien mää-räysten mukaisia, korkeintaan 6-paikkai-sia ryhmäasuntoja, joiden kuuluu olla ta-vallisissa asuinympäristöissä yhteiskun-nan muiden kansalaisten keskuudessa. Nyt vailla asuntoa on kasvava määrä ke-hitysvammaisia nuoria, jotka asuvat van-hempiensa luona.

Kilpailuasetelma syntyi

Valinnanvapauslaki toi kilpailuasetelman Tukholman vammaispalveluihin.

”Osa yksityisistä palveluntuottajista ei hyväksy valinnanvapausjärjestelmän korvaustasoa. Osa yksityisistä asunto-palvelujen tuottajista on erikoistunut esi-merkiksi haastavasti käyttäytyviin henki-löihin ja kun kunnalla on puute asumis-

ratkaisuista, kunta ostaa palveluja heiltä korkeammasta hinnasta huolimatta.”

Valinnanvapausjärjestelmä ei ole vie-lä tuonut toivottua yrittäjien kirjoa ja mo-ninaista palvelutarjontaa.

”On osoittautunut, että suuri osa va-linnanvapausjärjestelmän sisällä olevas-ta palveluntuotannosta on neljän suuren yhtiön hallussa. Jos pienempiä on tul-lut, suuremmat ovat ajan mittaan osta-neet ne.”

Suuri toimija voi olla taloudellisesti turvallinen, mutta toimintatapa on ajoit-tain herättänyt kritiikkiä.

”Jokin aika sitten keskustelua herät-ti muutamien yhtiöiden päätös hankkia henkilökunnalle työvaatteet, joissa oli jopa heidän logonsa. Työvaatetus on kuitenkin tapa korostaa henkilökunnan erillisyyttä asiakkaistaan ja ideologinen valinta laitosmaisuuden suuntaan.”

”Silloin ei olla kohtaamassa ihminen ihmistä vaan piiloudutaan roolin taakse. Laitostapoja vastaan on jatkuvasti tais-teltava”, Riitta-Leena Karlsson sanoo.

Palvelutarve pistemääränä

Palvelutarpeen tarkka selvittäminen on yksi tapa poistaa laitostapoja.

1-2013 Eteva 76 Eteva 1-2013

>>>

Räätälöity tuki auttaa haasteellisimmissakin tilanteissa

Valinnanvapaus vahvistui Tukholmassa

”Valinnanvapauslaki ei ole vielä tuottanut toivottua yrittäjien kirjoa ja moni-puolista palvelutarjontaa.”

Tukholman vammaisasiamies, suomalaissyntyinen Riitta-Leena Karlsson on nähnyt vammaisalan uudistukset etuajassa.

1-2013 Eteva 98 Eteva 1-2013

Etevan perhehoito

Perhehoito yhä

Maaret Terävä ja Mervi Mattila vaihtoivat kuulumisia Kortiston tilalla.

perhehoitajilla on mahdollisuus osallis-tua Etevan omiin ja ulkopuolisiin koulu-tuksiin”, Nina Saastamoinen kertoo.

– Toivon, että perhehoito ja sen mah-dollistama tuki perheelle ja perhehoi-dettavalle tiedostetaan kattavammin. Perhe hoito voi olla uusi palvelu kuntalai-selle, mutta se voi olla myös vaihtoeh-to jo Etevan tai muun palvelun tuottajan palveluissa olevalle. Perhehoito voi olla vaihtoehto myös aikuisille tai ikääntyvil-le kehitysvammaisille, silloin kun muut-tumattoman lähiympäristön tarve on ko-rostunut, Nina Saastamoinen sanoo.

Etevan perhehoito

Työ ja perhe yhdistyvätMaaret työskentelee osa-aikaisesti Ete-van asumispalveluissa. Mervi Mattila on ollut kokoaikainen perhehoitaja vuodes-ta 2002 lähtien. Vuonna 2002 hän sai ensimmäisen pysyvän perhehoitoasiak-kaan ja vuonna 2003 toisen.

”Siitä eteenpäin meillä on ollut koko ajan 2–3 lasta tai nuorta pysyvässä per-hehoidossa ja lyhytaikaisessa perhe-hoidossa keskimäärin kolme henkilöä”, Mervi kertoo.

Sekä Maaretin että Mervin puolisot ovat mukana perhehoitotyössä. Maaret sopii puolisonsa kanssa työvuoronsa niin, että jompikumpi on kotona aina. Mervin puoliso auttaa iltaisin ja viikonloppuisin.

Ystävyyssuhteita ja tulevaisuuden haaveitaMervi kertoo, että osa lyhytaikaisessa perhehoidossa olevista on viettänyt vii-konloppuja heillä yli kymmenen vuotta.

”Vakituisesti meillä olevat tutkivat ka-lenteria, milloin kaverit ovat tulossa meil-le. Ja pulputtavat puhelimessa heidän kanssaan kun he ovat muualla. Ihmeel-listä, miten kivaa heillä puhelimessa on-kaan, vaikka puhuminen ei ole heille helppoa”, Mervi hymyilee.

Maaretin perheessä asuvan Villen koulussa oli puhuttu kotoa pois muuttami-sesta. Tämä oli ahdistanut nuorukaista.

”Minä sanoin Villelle, että saat asua täällä niin kauan kuin haluat. Se rauhoit-ti Villen. Mutta hän tietää, että hän voi itse kertoa, kun haluaa muuttaa muuan-

ne asumaan”.Perhehoitajan tehtäviin kuuluu myös

nuoren itsenäistymisen tukeminen. Mer-vin perheen koti on maalaiskylässä, jos-sa on paljon hevosia. Lapset käyvät rat-sastamassa ja koulun urheilukenttä hou-kuttelee pelailemaan myös heitä.

”Nyt oli ensimmäinen vuosi, etten ol-lut valvomassa urheilukentällä. Tosin vä-hän salaa autosta vakoilen, että menee-kö kaikki varmasti hyvin”, Mervi kertoo.

Tukea ja omaa elämää

Mervi ja Maaret ovat osallistuneet Ete-van koulutuksiin ja käyttäneet tukitiimiä.

”Palveluohjaaja Anna Lindqvist on super. Hän auttaa meitä kaikessa: bio-logisten vanhempien, koulun ja lapsen kanssa. Saan Annalta vahvistusta omiin ajatuksiini ja se on tarpeen. Välillä kun on isojakin päätöksiä tehtävänä eikä kaikkea voi itse tietää”, Mervi kertoo.

Omaa elämää ei tarvitse unohtaa, vaikka toimisi perheenäitinä isommalle-kin perheelle. Sijaisjärjestelyillä perhehoi-taja pääsee lomalle haluaminaan aikoina.

Rakkaat harrastukset auttavat myös jaksamaan. Maaretin intohimoinen käsi-työharrastus sopii hyvin perhe-elämään. Perhehoitajien virkistyspäivänäkin hän kutoi vauhdikkaasti valokranssia.

”Työkaveri näki näitä ja mä innostuin. Kudottu kangas laitetaan rullalle ja pyö-räytetään donitsiksi, jonka sisään jää me-tallirengas ja valot. Omat pojat, shiatsu-hoitaja ja tukiperhe saavat omansa joulu- ikkunoiden somisteiksi”, Maaret kertoo.

Maaret ja Mervi ovat pitkän linjan perhehoitajiaVihtiläiset Maaret Terävä ja Mervi Mat-tila nauttivat Etevan järjestämästä per-hehoitajien virkistyspäivästä Kortiston tilalla alkutalven pyryttävänä päivänä. Ohjelmassa oli keskustelujen lisäksi ruo-kailua, jalkahoitoja, Malike-välineisiin tu-tustumista, saunomista ja yöpyminen luo-mutilan tunnelmallisissa tiloissa.

Maaretille perhehoitajien tapaamiset ovat samalla vanhojen ystävien ja työto-verien tapaamisia.

”Esimerkiksi Mervin tapasin aikoinaan kun kumpikin työskentelimme Etevassa Vihdin asumispalveluissa”, Maaret kertoo.

Maaretin kotona asuu puolison ja oman 12-vuotiaan kuopuksen lisäksi jo lapsena perheeseen Etevan kautta tullut 20-vuoti-as Ville. Kolme lyhytaikaisessa perhehoi-dossa olevaa, parikymppistä Etevan asia-kasta on heidän luonaan viikonloppuisin. Perhe toimii myös tukiperheenä Helsingin kaupungin lastensuojelun asiakkaille.

”Kolme aikuista omaa poikaa ovat jo muuttaneet kotoa pois. Siitä se motivaatio perhehoitoon tulikin, kun tykkään lapsista ja nuorista ja koti jäi tyhjäksi”, Maaret kertoo.

Perhehoidon esimies Nina Saas-tamoinen oli mukana perhehoitaji-en virkistyspäivässä, johon kuului myös illan pimetessä ulkoilua py-rysäässä ja saunomista höyry- ja savusaunassa, avantouintia sekä

kelluntaa kuumavesialtaassa.

perhehoitajille tarjottavan tuen, neuvon-nan ja avun lisääminen ja monipuolistami-nen, koulutusten toteuttaminen ja tiedot-taminen sekä näkyvyyden tehostaminen.

”Suurena haasteena on uusien per-hehoitajien rekrytointi. Perhehoidon asi-akkaiden ja heidän perheidensä erilaiset tarpeet ja odotukset edellyttävät monen-laisia perhehoitokoteja ja myös monen-laista osaamista. On myös tärkeää miettiä perhehoitajien asemaa Etevassa”, Nina Saastamoinen toteaa.

Työnjako selkeytti palvelumalliaPerhehoidossa on uudenlainen työnjako . Aiemmin perhehoidon ohjaajien tehtä-viin kuului yhteydenpito sekä perhehoi-tajien, biologisten perheiden että kunnan suuntaan.

Nyt Etevassa on kolme alueellista perhehoidon ohjaajaa, jotka keskittyvät perhehoitajien tukemiseen laajemmin: Marjo-Riitta Nieminen, Tuula Suokon-autio ja Anna Lindqvist. Heidän esi-miehenään toimii Nina Saastamoinen ja hänen esimiehenään asumisen palvelu-

päällikkö Kirsi Reunanen. Perhehoito kuuluu asumispalveluihin.

Asiakkaisiin kohdistuva työ sekä yhteis-työ kuntien kanssa hoidetaan Etevassa palveluratkaisuyksikön kautta. Siellä työs-kentelee sosiaalityöntekijöitä ja -ohjaajia.

Eteva tarjoaa moniammatillisen tuenKehitysvammaisille henkilöille perhe-hoitoa tarjoavat perhehoitajat päättä-vät itse, mitä kautta he toimivat. Etevan kautta toimiessaan perhehoitajalla on mahdollisuus saada laaja-alaisesti kou-lutusta, monenlaisia tukitoimintoja per-hehoitajan työhön (työnohjaus, vertais-tuki), asiantuntija-apua (terapeutit) sekä hyödyntää tukitiimien ja perhehoidon alueellisen ohjaajan työpanosta.

Asenne ratkaisee perhehoitajuuteen soveltumisessa.

”Halu ja kyky pyörittää arkea ja ottaa uusi ihminen osaksi omaa perhettä rat-kaisee paljon. Koulutus on hyväksi, mut-ta ei välttämätön. Eteva järjestää Pride- ja KeVa- ennakko- ja perhehoitajaval-mennusta uusille perhehoitajille. Lisäksi

”Pieni osa lapsista ei perheelle annetus-ta tuesta huolimatta voi asua omassa kodissaan, joten perhehoidonkin tarvet-ta on jatkuvasti”, toimitusjohtaja Markku Niemelä taustoittaa.

Perhehoitajien joukkoon tarvitaan siis vahvistusta. Etevassa vastattiin haas-teeseen perustamalla vuoden 2012 alussa perhehoitoyksikkö.

”Perhehoitoyksikkö työskentelee per-hehoitajien ja perhehoitokotien kanssa. Etevassa haluttiin keskittää resursse-ja perhehoitoon ja lisätä osaamista ke-hitysvammaisten henkilöiden perhehoi-dosta”, perhehoidon esimies Nina Saas-tamoinen kertoo.

Perhehoitoyksikön tehtäviin kuuluu

Etevan alueen kuntien väestö kasvaa vuosittain 16–17 000 lapsella, joista noin kolmella sadalla lapsella on laajan erityisen tuen tarvetta.

Lisätietoja: Perhehoitoyksikön esimies Nina Saasta-

moinen, [email protected], p. 040 3047356

Perhehoidon ohjaaja Marjo-Riitta Nieminen, [email protected], p. 040 – 3047075 (itäinen alue)

Perhehoidon ohjaaja Tuula Suokon-autio, [email protected], p. 040-3047802(keskinen alue)

Perhehoidon ohjaaja Anna Lindqvist, [email protected], p. 040-3047801 (läntinen alue)

tärkeämmässä osassa Etevassa

1-2013 Eteva 1110 Eteva 1-2013

”Nyt on tullut sellainen muutos, että olen rohkaistunut. Se näkyy monessa asias-sa. Olin ennen paljon ujompi, nyt puhun enemmän. Se tuntuu aika ihmeelliseltä,” Satu kertoo.

YKS-suunnittelu avasi ovet

33-vuotias Satu on elänyt lapsuutensa lastenkodissa ja käynyt peruskoulua Hel-singissä Porvoosta käsin. Hän on käynyt aikuisuuteen valmentavan koulutuksen ja asunut useissa ryhmäkodeissa.

YKS-työskentelyssä hänen nykyises-sä kodissaan paljastui yllättävä asia.

”En pidä ryhmäkodissa asumises-ta. Haluan asua omassa kodissa”, Satu kertoo.

Kun Sadun toive omasta kodista sel-visi, asian hyväksi alettiin toimia.

”Porvooseen alettiin suunnitella Ete-valle uutta ryhmäkotia, Omenatarhaa. Suunnittelussa jo otettiin huomioon Sa-dun toive omaan asuntoon. Rakentami-nen alkaa pian, olemme jo saaneet va-lokuvan kaivuutöistä”, kertoo ohjaaja Carina Nordström.

Sadun tuleva koti on uuden ryhmä-kodin yhteydessä sijaitseva yksiö. Siellä Satu saa oman rauhan, mutta myös tar-vitsemansa tuen ja ohjauksen.

Uusi koti on kävelymatkan päässä Porvoon toimintakeskuksesta, jonka lan-

katuvassa Satu valmistaa työkseen ka-navatöitä.

Retkiä ja oman maun mukaista ruokaaSatu viihtyy paljon huoneessaan, jossa hän lukee kirjoja, tekee palapelejä ja kä-sitöitä, pelaa tietokoneella ja surfaa Fa-cebookissa.

Hän tapaa säännöllisesti äitiään ja isosiskoaan, mutta YKS-keskusteluissa kävi ilmi sekin, että hän kaipasi vähän vilkkaampaa sosiaalista elämää.

”Mä olen saanut henkilökohtaisen avustajan. Gitten kanssa on käyty kau-pungilla ostoksilla ja kirjastossa, Hesas-sa ja Itäkeskuksessa.”

Kun avustajaa etsittiin, Satu itse ker-toi kriteerit ja haastatteli ehdokkaat sekä teki itse valinnan.

”Siitä kun hakemus täytettiin kunnal-le, meni puoli vuotta siihen, että avustaja saattoi aloittaa työnsä”, ohjaaja Carina Nordström kertoo.

Eräs vaihe YKS-työskentelyssä saa-vutettiin, kun Satu ymmärsi, ettei hänen tarvitse hienotunteisesti työntää kurkku-ja lautasen reunalle enää.

”Satu rohkaistui vasta nyt kertomaan, ettei hän pidä tuorekurkusta missään muodossa. Emme siis sitä enää hänelle tyrkytäkään”, Carina kertoi.

Unelmille tarvitaan ääni

Xxxxxxxxxx Xxxxxxxx

Mutta yksi asia on vielä kesken.”Mä en tällä hetkellä harrasta mi-

tään. Ohjaaja antoi tehtäväksi, että mie-tin mikä kiinnostaa. Joskus mulle vaan käy niin, että en uskalla sanoa ääneen asioitani. Mutta aion kyllä pian kirjoittaa tuohon vihkoon, mikä minua kiinnostaa”, Satu salaperäisesti lopuksi lupaa.

Kuva: Elisa Kajaste

”Etsin kirpparilta hiphoppia, räppiä ja he-viä. Yks Antti aina töissä sanoo, mikset sää tuonu mulle veturia. Täytyy joku kerta muistaa sitä.”

”Kaupassa näkee tuttuja. Hedelmä-pelin luona jotkut vieraatkin juttelee.”

”Rupeen kulkemaan bussilla töihin kierrä-tyskeskukseen. On mu-kavaa, mutta vähän jännittää. Kiva tutus-tua uusiin ihmisiin.”

”Taksiaseman seudulle ei saa mennä yksin illalla. Siellä on levo-tonta ja pultsareita.”

”Poikaystävä halaa ja antaa suudelman.””Mennään taksilla

Tikkurilan urheilutaloon keilaamaan. Marian kans-sa tipahetaan, nauretaan ihan liikaa välillä.”

”Menen mielelläni käsityöker-hoon Keravalle.. Virkkaan ja kudon, villa puseroita, patalap-puja, nyt on tekeillä villainen risti. Marja on siellä ja siellä jutellaan paljon.”

”Jos kirpparille menee ilta-päivällä, hyllyt on jo ihan tyhjät, eikä löydy Suuri Käsi-työ -lehtiä eikä virkkauslan-kaa. Pitää mennä aamulla.”

Pois akvaariosta, kohti melukylää

Tällä sivulla on sovellettu pehmoGIS-menetelmää, jolla kerätään ihmisten ko-kemuksia ympäristöstä paikkaan kiinnit-tyen ja kommentoidaan ympäristön piir-teitä kartalle merkiten.

Sirkka Salonen ja Jonna Lehtonen Norpan ryhmäkodista kertoivat, mitkä lä-hiympäristön paikat ovat heille tärkeitä ja mitä tunteita näihin paikkoihin liittyy.

Flamingo tuo mieleen iloiset kellun-nat, keilapaikka tipahduttavat naurukoh-taukset, Kerava käsityökerhon. Epämiel-lyttäviä paikkoja on vain yksi: Korson taksiaseman lähiympäristö.

Sirkalle ja Jonnalle merkityksellisiä paikkoja on paljon. Tästä voi päätellä, ettei ympäristö ole laitosmainen.

Marketta Kyttä jaotteli erilaisia ympä-ristösuhteita käsitteillä aavikko, selli, ak-vaario ja melukylä. Aavikossa ei ole ’tar-joomaa’. Sellissä sitä on, mutta ympäris-töä ei pääse näkemään. Akvaariossa tar-joomaa voi tarkastella esimerkiksi auton ikkunan takaa. Melukylässä on vapaa pääsy kokemaan, aistimaan, ottamaan

riskejä ja oppimaan kokemuk-sista.

Olemme matkalla inkluusioon

Laitosten purkauduttua, ryhmäkotien synnyttyä, toi-

mintekeskusten avauduttua, tuetun työn lisääntyessä, De-

sign-palveluratkaisujen kehitty-essä ja yhä yksilöllisemmän palve-

lun syntyessä Etevan asiakkaiden ympäristösuhteet kehittyvät lähem-

mäs normaalielämää eli inkluusiota.”Aloitan tänä keväänä kulkemaan itse

bussilla, kun aloitan uuden työn kierrä-

tyskeskuksessa. Kävelen bussi-pysäkille ja kuljen matkan itse. On mukavaa, kun bussissa nä-kee uusia ihmisiä, vaikken heidän kanssaan juttelekaan”, Sirkka Sa-lonen kertoo.

Sirkka tykkää myös käydä Jum-bossa ihan vain siksikin, että siellä voi katsella erilaisia ihmisiä. Jon-na saattaa Korson S-marketissa vaihtaa muutaman sanankin he-delmäpeliä pelaavien kanssa.

Kaikki tarvitsevat hyvän olon paikkojaJonna ilmoitti, että kaikkein mukavin-ta on omassa kodissa, varsinkin kun tuore kihlattu tulee kylään ja hänen kanssaan voi istua sängyllä kaulak-kain.

Käsitöiden teosta hyvää mieltä saava Sirkka kertoo menevänsä mie-lellään käsityökerhoon, jossa hän viet-tää joka toisen perjantain kokonaan.

Tilaajapäivässä palvelupäällikkö Oili Sauna-aho kommentoi Marketta Kytän esitystä tuomalla esiin mahdollisuuden kulkea itsenäisesti ja palvelujen saata-vuuden.

”On tärkeää, etteivät ryhmäkodit ja toimintakeskukset sijaitse korvessa, vaan ovat siellä, missä muutakin palve-lua on tarjolla”, hän sanoi.

Toimitusjohtaja Markku Niemelä näki aavikko-selli-akvaario-melukylä –metaforan olevan hyvin osuva vammais-ten ihmisten elinympäristöissä.

”Laitoksesta on siirrytty pikkuhiljaa akvaarioon ja vähän jo kurkistellaan me-lukylän puolelle. Mutta askelten ottami-nen on arkaa. Nyt vain rohkeutta ja us-kallusta myös positiivisten riskien otta-miseen”, hän kannustaa.

Kartta: Maamittauslaitos

Etevan Tilaajapäi-vässä kuultiin tut-kija, FT Marketta Kytän mielenkiin-toinen luento, jossa käsiteltiin elinym-päristön merkitystä hyvinvoinnille.

”Flamingon

porealtaassa

vesisuihkut nosti

mut kellumaan!”

Satu Raninen ei ennen pitänyt melua itsestään tai omista toiveistaan.

Satu Ranisen YKS-kansi-osta löytyy lehtijuttu, joka kertoo SPR-keräyksessä kerääjänä toimimisesta.

Sirkka Salosen hyvän olon paikka on käsityökerho.

Jonna Lehtosen hyvän olon paikka on oma huone poikaystävän läsnä-ololla kruunattuna.

<

<

Outi Itäranta, Juha T. Kovanen ja Anja Alasilta näkevät paljon hyvää, mutta myös paljon parannettavaa kehitysvammais-ten henkilöiden palveluissa. Avoin keskustelu auttaa – vaikenemalla ei saavuteta mitään.

12 Eteva 1-2013

Alan töi ssäOmaisten näkökulma

Outi Itäranta toimii Keski-Uudenmaan kehitysvammaisten Tukiyhdistyksessä. Anjan sisko on kehitysvammainen, Ju-halla on autistinen poika ja Outilla kehi-tysvammainen tytär. Heitä yhdistää halu edistää tasavertaisia oikeuksia palve-luissa, perusterveydenhuollossa ja eri-koissairaanhoidossa.

”Tutustuin Juhaan sekä alusta alka-en verkoston kantavana voimana toi-mineeseen Pirkko Leskiseen vuonna 2010, kun siskollani ja meillä oli vaikeaa ja aloin pitää blogia”, Anja kertoo.

Ihmisoikeudet vammaisten arkeen -verkoston alkuunpanijoille oli yhteistä, että omainen oli kokenut epäoikeuden-mukaisuutta palvelujärjestelmässä. He olivat aitiopaikalla näkemään, miksi ke-hitysvammaisen henkilön ihmisoikeudet eivät aina toteudu.

46 poliitikkoa lähti mukaan

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ver-

kostolla oli mahdollisuus vaikuttaa poliit-tisesti. He saivat 46 kansanedustajaeh-dokasta allekirjoittamaan vetoomuksen, jossa esitettiin hallitusohjelmaan paran-nuksia kehitysvammaisten henkilöiden asumiseen, itsemääräämisoikeuteen ja sosiaaliseen elämään.

Eduskuntavaalivuonna verkostolle perustettiin myös Facebook-sivu ja Twit-ter-tili, jotka ovat vilkkaassa käytössä.

”15 henkilön ydinjoukko on myös käy-nyt useamman ministerin ja kansanedus-tajan puheilla ja muun muassa kiirehtinyt YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifiointia”, kertoo Juha T. Kovanen.

Anjan Sydän paikaltaan -blogi on ver-koston yksi keskipiste. Se uutisoi ver-koston toiminnasta ja toimii keskustelu-alustana.

Terveydenhuollossa isoja pulmiaIhmisoikeudet vammaisten arkeen -ver-kosto on käsitellyt seminaareissaan yli-lääkitystä sekä psykiatrisia palvelu-ja. Ensimmäinen seminaari järjestettiin Keski-Uudenmaan Vammaismessujen kanssa, toinen Etevan kanssa.

Yksi asia, joka seminaareissa, mut-ta myös Keski-Uudenmaan kehitysvam-maisten tukiyhdistyksessä on noussut esiin, liittyy terveydenhoitoon.

Perheissä on muutosvoimaa

Oppisopimuksella uusi ammatti

”Kehitysvammaisten kaikkien asi-oiden hoitaminen vammaispalvelujen kautta asettaa heidät eriarvoiseen ase-maan muihin kuntalaisiin verrattuna ter-veydenhuollossa. Sosiaalitoimi vam-maispalveluissa voi arvioida lääkinnälli-sen kuntoutuksen tarpeen, vaikka heillä ei olisi terveydenhuollon asiantuntijoita”, Outi Itäranta sanoo.

Tärkeää on myös, että perustervey-denhuoltoon ja sairaaloihin koulutetaan lisää kehitysvamma-alan osaajia.

Omainen – piikki lihassa vai hyvä kumppani?Omaisen rooli on usein olla aktiivinen, hankala ja tulla leimatuksi. Mutta heitä tarvitaan – muutoin esimerkiksi eräskin puhevammainen henkilö ei olisi saanut tulkkipalvelua ja väärin toimiva edunval-voja olisi voinut jatkaa häiriöttä.

”Meillä on myös erittäin hyviä koke-muksia esimerkiksi kehitysvammaneu-voloista ja yksittäisistä työntekijöistä”, Anja Alasilta korostaa.

”Tärkeää vain on, että kolmikanta, joka koostuu kehitysvammaisista itses-tään, työntekijöistä ja omaisista, keskus-telisi enemmän. Kutsuisi toisiaan juttele-maan ja ottaisi mielipiteet avoimesti vas-taan”, Anja kannustaa.

Anja Alasilta ja Juha T. Kovanen halusivat parantaa vammaisten ihmisoikeuksia ja perustivat verkoston.

Metallimies Jani Mäkelä päätti aloittaa uuden työ-elämän puhtaalta pöydäl-tä. Hän päätyi Tikkarelliin ohjaamaan lasten ja nuor-ten ryhmää ja suoritta-maan oppisopimusta, jolla pätevöityy lähihoitajaksi.

32-vuotias Jani on lähtöisin Tampereel-ta, jossa hän oli työskennellyt 8 vuotta metallialalla.

”Perheen kanssa päätettiin muuttaa Etelä-Suomeen, joten otin lopputilin ja aloin etsiä täältä uutta työtä. Ensin olin päiväkodissa tuuraamassa ja kun olin Seurakuntaopistolla kurssilla, näin ilmoi-tustaululla ilmoituksen, että Eteva hakee keikkalaisia”, hän kertoo.

”Keikkaa tein kesän 2011, sitten oli vähän aikaa kesäsijaisuutta, kun esi-mies Varpu Tyyskä-Korhonen tuli kysy-mään, että kiinnostaisiko minua oppi-sopimus. Kuulin, että pätevöityisin sillä lähihoitajaksi ja voisin hakea vakituisia paikkoja”, hän kertoo.

Oppisopimus merkitsee sitä, että hän opiskelee Järvenpään seurakuntaopis-tossa 3 päivää kuukaudessa ja on muut työajat Tikkarellissa autismiryhmää ohjaa-massa päivää viikossa, pääasiassa aamu- ja iltavuoroja, välillä myös yövuoroja.

”Opinnot kestävät 3 vuotta. Ensim-mäisen puolikkaan aikana opintojen ajasta ei saa palkkaa, toisen puolikkaan aikana opiskelu on palkallista. Opintotu-kea oppisopimuksen suorittamiseen ei saa”, Jani kertoo.

Nyt hän on ohittanut opiskelujen puo-livälin ja valmistuminen häämöttää vuo-den 2014 toukokuussa.

Työ ja opiskelu antavat vaihtelua Aluksi työ naisvaltaisella hoitoalan työ-paikalla oli Janille hyvinkin uudenlaista.

”En ollut koskaan istunut palavereis-sa, nyt niitä oli aika paljonkin.

”Työkaverit oli kivoja, opettivat alussa tosi paljon ja antoivat aikaa. Kaikkea ei tarvinnut heti tietää ja se oli hyvä, sillä aloitin aika lailla tyhjältä pöydältä, ilman ennakko-odotuksia.”

Autismiryhmän asiakkaat ovat lapsia tai nuoria, iältään kuudesta ikävuodes-ta 17 ikävuoteen ja kaikilla heillä on ke-hitysvamma ja autismikirjon piirteitä. Vä-lillä Jani työskentelee myös muissa ryh-missä.

”Vaihtelua on paljon, koska asiakkaat ja ryhmät ovat hyvin erilaisia. Ohjaustyö on se, mikä minua kiinnostaa, siinä on haastetta ja se palkitsee”, hän sanoo.

Opiskelun ja työjaksojen yhdistäminen on onnistunut pääosin hyvin. Työtä harjoi-tellaan myös Tikkarellin ulkopuolella.

”Oppisopimus edellyttää, että yksi harjoittelupaikoista ei ole kehitysvamma-alan työpaikka”, hän kertoo.

Tuntui omalta hommalta

Jani sanoo, että työ Tikkarellissa tuntui jotenkin omalta hommalta.

”Oli helppo jäädä, eikä ole ollut tarvetta etsiä muita töitä tänä aikana”, hän kertoo.

”Työ on kiinnostavaa, sillä ihmisten kanssa työskennellessä tulee aina yllä-tyksiä, metallityössä tiesi tasan tarkkaan seuraavan päivän. Ja miessukupuol-ta tälle alalle tarvittaisiin minun lisäkseni vielä paljon lisää, sillä on merkitystä var-masti myös asiakkaille.”

Ja kun päiväohjelmassa on liikuntaa, Jani pääsee hyödyntämään harrastuksi-aan.

”Pallopelejä ja kävelylenkkejä teh-dään asiakkaiden kanssa paljon ja kesä-tapahtumiin on hauska keksiä liikunnalli-sia ohjelmanumeroita”, hän sanoo.

Kuva: Anni Kortelainen

lisätietoja oppisopimuksesta:[email protected]

Jani Mäkelä pitää ohjaajan työn mo-

nipuolisuudesta. Asiakkaiden kanssa voi myös hyödyntää liikuntaharrastusta.

1-2013 Eteva 13

Kehitysvammahuollon sosiaaliohjaaja Vir-pi Laiho Hyvinkään vammaispalveluis-ta pohti eri lakien vaikutusta kehitysvam-maisten lasten oikeuksien toteutumiseen.

”Omien kokemusteni mukaan lapsen sijoituttua uuteen kotiin kehitysvamma-lain mukaisesti, tietyt lastensuojelulain mukaiset lapsen edut eivät välttämättä toteudu. Siksi olisi tärkeää, että pitkä-aikaisia ratkaisuja pohdittaessa päätök-senteossa ovat mukana lastensuojelun osaajat”, hän sanoo.

Kehitysvammalaki ei esimerkiksi tun-ne 18-vuotiaaksi perhehoidossa kasva-neen lapsen oikeutta jälkihuoltoon, ku-ten lastensuojelulaki. Lastensuojelulaki tarkastelee päätöksiä tarkemmin lapsen näkökulmasta.

”Voi käydä niinkin, että lapsi asuu vaik-kapa kaksi vuotta uudessa kodissaan, ja kun biologinen perhe haluaa lapsen ta-kaisin kotiin ja viranomaiset katsovat sen olevan mahdollista, ei kehitysvammalaki edellytä samanlaista lapsen edun tarkis-telua kuin lastensuojelulaki. Ymmärtääkö kehitysvammainen lapsi tai nuori muutok-sen vaikutukset”, Virpi Laiho kysyy.

Design tuo tukea vaihteleviin tilanteisiinEspoon kaupungin vammaispalvelupääl-likkö Nina Hiltunen on osallistunut Etevan uusien palveluratkaisujen kehittämiseen, josta voi lukea lisää tämän lehden sivulta 5.

”Olen ollut pariin otteeseen haastatel-tavana tuotteiden valmisteluvaiheessa. Olen oman työn kautta tunnistanut haas-teet palvelujen järjestämisen kohdalla,

kun on monta palveluntuottajaa, kunta vastaamassa palvelujen järjestämisestä ja vielä loppukäyttäjä. Designissa tavoit-teena on tuottaa sellaisia tuloksia, jot-ka ovat loppukäyttäjälle merkityksellisiä. Myös palvelun läpinäkyvyys on kunnalle hyvä asia”, Nina Hiltunen sanoo.

Hän kiittää Design-projektissa myös sitä, että yhteen palveluratkaisuun saa-taisiin sisältymään lyhytaikaistakin tukea ilman erillistä palvelupyyntöä.

”Meillä on palveluissa kehitysvam-maisia henkilöitä, joiden tuen tarve eri ajanjaksoina vaihtelee. Oikea-aikaisuus painottuu silloin. Maksusitoumusten ja erilaisten palvelupyyntöjen käsittely ai-heuttaa viivästystä”, Nina sanoo.

Työssäkäynti vahvistaa itsetuntoa ja sosiaalisuuttaLaurea Tikkurilassa opiskeleva ja työn ohessa työvalmentajana toimiva Kim Lautamo kiinnostui Tilaajapäivän työllis-tymistä koskevasta työpajasta.

”Työllistymistä koskevassa työryh-mässä keskustelu lähti palkasta. Mun kokemuksen mukaan työ on kuitenkin kehitysvammaisille aikuisille huomatta-vasti paljon muutakin: kuulumista yhteis-kuntaan, sosiaalista kanssakäymistä ja onnistumisen tunnetta.”

”Mä panostaisin työnantajille annet-tavaan tietoisuuteen kehitysvammai-suudesta. Usein työnantajat pelkäävät eivätkä ole tietoisia kehitysvammaisuu-desta eivätkä siitä, että palkkakuluihin saa rahallista tukea ja työvalmentaja tu-lee opettamaan työtä”, hän sanoo.

1-2013 Eteva 1514 Eteva 1-2013

Tilaajapäivä Ajankohtai sta

Olen työni kautta ollut mukana Ete-van johdon kanssa käytävissä neu-votteluissa kymmenen vuoden ajan. On ollut mukavaa huomata, että näissä kokouksissa eivät asiat pysähdy turhaan pyörittelyyn vaan niissä edetään konk-reettisiin ratkaisuihin.

Olen myös huomannut, että Eteva on kuunnellut hyvin kunta-asiakasta ja läh-tenyt toteuttamaan tilaajan tarpeita.

Suurimmaksi haasteeksi näen pro-sessien sujuvoittamisen tarpeen. Kun kunta ostaa ulkopuolelta toimintaa, jota se itsekin järjestää, on näiden toiminto-jen oltava samansuuntaisia.

Sujuvoittaminen on tärkeää myös ta-louden kannalta. Menokasvu voi nykyi-sessä tilanteessa olla korkeintaan hy-vin pientä, joten resursseja ei ole varaa hukata ja tuottavuudesta on syytä pitää kiinni. Olemassa olevalla rahalla toimi-malla, painopistettä muuttamalla, voi-

daan monia kehitysvammaisia henkilöitä tukea itsenäisempään, heitä itseään pa-remmin tyydyttävään elämään. Uudella teknologialla on paljon annettavaa tähän tavoitteeseen.

On ollut hienoa nähdä, että kehitys-vammaiset asiakkaat on Etevan toimin-nassa ykkösasemassa. Heidän olosuh-teensa ovat edenneet hyvään suuntaan. Ollaan siirtymässä laitoksista yksilölli-seen asumiseen ja tuettuun työhön. Ke-hitysvammaisten kansalaisten soisinkin näkyvän arjessa nykyistä paljon enem-män. Meillä Vantaan sosiaali- ja terveys-toimen hallinnossa olen tavannut tuetun työn tekijöitä ja olen heidän työpanok-seensa ja olemassaoloonsa työyhtei-sössä hyvin tyytyväinen.

Toivon Etevalle, sen henkilöstölle ja asiakkaille mitä parhainta menestystä tuleviin rientoihin ja mukavaan kevään odotusta!

Sote-selvityshenkilötyöryhmän rapor - tissa tehdään Etevaa koskien neljä eh-dotusta. Selvitän alla, mitä niillä yrite-tään sanoa. Ehdotusten jatkokäsittely tapahtuu Valtioneuvoston budjettiriihes-sä ja Sosiaali- ja terveysministeriössä.

”Esitetyt järjestämisvastuulliset tahot kantavat järjestämisvastuun myös ke-hitysvamma- ja vammaispalvelujen kokonaisuudesta.”Järjestämisvastuullisilla tahoilla tarkoite-taan jatkossa joko vahvoja peruskuntia tai sote-alueita. Selvityshenkilöitten eh-dotuksen mukaan Uudellemaalle tulee metropolialueelle Espoon, Helsingin ja Vantaan muodostamat vastuukunnat ja lisäksi Keski-, Länsi- ja Itä-Uudenmaan muodostamat sote-alueet. Tämä merkit-see sitä, että Etevan kumppaneina jat-kossa on nykyisen 25 kunnan sijasta kuusi vahvaa toimijaa. Uusi malli tulee merkitsemään asiakkaitten yhdenvertai-suuden selvää parantumista kuntakoh-taisten palvelutasoerojen poistuessa. Etevalle muutos merkitsee nykyisen so-pimusohjaus- ja neuvottelumekanismin huomattavaa yksinkertaistumista.

”Erityishuoltopiiri on perusteltua purkaa.” Sairaanhoitopiirit esitetään lakkautetta-vaksi ja on perusteltua, että malli toteu-tetaan myös erityishuoltopiirien osalta.

Kyseessä on tehtävien jakaminen uu-della tavalla. Kehitysvammalaissa tar-koitettu kuntayhtymän järjestämisvastuu loppuu ja kehitysvammalain kyseiset py-kälät kumotaan.

”Järjestämisvastuun muutos voidaan haluttaessa ratkaista niin, että Eteva jatkaa kuntien omistamana palvelujen tuottajana.” Etevan toimintojen suhteen noudate-taan samaa mallia kuin yliopistollisten sairaaloitten suhteen tehdään. Peruste-taan liikelaitoskuntayhtymä, joka omista-jina ovat järjestämisvastuulliset tahot eli kunnat ja sote-alueet. Myöhemmän siir-tymäkauden aikana arvioidaan tarkempi työnjako niitten kanssa.

”Kehitysvamma- ja vammaispalve-lujen erityistason järjestämisvastuu kuuluu erva:lle.” Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisvas-tuualue koostuu Etevan osalta nykyisestä HUS-erva-alueesta ja TAYS-erva-aluees-ta Kanta- ja Päijät-Hämeen osalta. Ehdo-tuksen mukaan Etevan TAYS-erva-alueen Etevan vaativan tason tehtävät siirrettäi-siin osaksi keskussairaaloitten palvelutuo-tantoa ja pääosa Etevan alueitten toimin-nasta osaksi laajan perustason toimintaa. Vammaispalvelujen ja kehitysvammahuol-lon erityistaso siirtyy Uudellamaalla perus-tettavalle Etelä-Suomen ervalle.

Sote-selvitys ja Etevan kohtalo

Harry YltäväTurun yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueen selvityshenkilö

Jukka T. SalminenVantaan apulaiskaupunginjohtaja

Edistysaskelia Etevan kanssa ottamassa

Etevan asiakkaille tarkoitetussa Tilaajapäivässä marras -kuussa keskusteltiin vilkkaasti ajankohtaisista aiheista.

”Design-projekti tuottaa loppukäyttäjälle merkityksellisiä tuloksia. Myös palvelun läpi näkyvyys on kunnalle hyvä asia.”Nina Hiltunen, Espoonvammaispalvelupäällikkö

Kim Lautamo näkee työnantajien tietämyksen lisäämisen tuetun työn onnistumisen edellytykseksi.

Virpi Laiho pohti kehitysvammaisten lasten oikeuksien toteutumista.

Nina Hiltunen näki Etevan uusissa palvelurat-kaisuissa monia hyviä asioita kunnan kannalta.

Tilaajapäivä herätti ajatuksia

Toimintayksiköt ja muut palvelut 2013

Perhehoito, pitkäaikainen

Perhehoitoa on myös alueen ulkopuolella.

Kuntayhtymän tukipalvelut(hallinto, henkilöstötoimi, taloushallinto)

Kommunikointipalvelut

Asumispalvelut

TukikeskuspalvelutHämeenlinna, Kerava ja Lahti

Työ- ja päivätoimintapalvelut

Liikkuva päivätoiminta

Kerava Tuusula

Vantaa Sipoo

Lapinjärvi Myrskylä

Lahti Nastola

Hollola Hämeen-

koski

Hämeenlinna

Kärkölä Janakkala

Porvoo

Askola Järvenpää

Pornainen Lohja

Siuntio Kirkko- nummi

Kauniainen Espoo

Karkkila

Nurmijärvi Vihti

Jokioinen

Humppila Forssa

Ypäjä Tammela

Hattula

Mäntsälä Pukkila Hyvinkää

Hausjärvi

Riihimäki

Loviisa

Orimattila Iitti

Loppi

Heinola Asikkala

Sysmä

Padasjoki

Inkoo Raasepori

Hanko

Palveluratkaisut ja Arjen tukipalvelevat koko Etevan aluetta

Etevan toimiyksiköt ja muut palvelut

Turvallisuutta kotiin ja työpaikkaanTurvallisuutta parannetaan par-haillaan monilla eri tavoilla ja ta-soilla. Pelastus- ja valmiussuun-nitelmia ajantasaistetaan, työtur-vallisuuden riskit selvitetään ja radontilannekin tutkitaan.

Kiinteistöistä vastaava Uuden-maan Vammaispalvelut Oy (UVP) on rakentanut vesisammutus- ja pa-loilmoitinjärjestelmät ryhmäkoteihin.

Esimerkiksi Vihdin asumispalve-luissa kaikki kuusi ryhmäkotia sai-vat Fidelix-turvajärjestelmän alku-vuodesta.

”Puhelimella on yhteys muihin taloihin yhden näppäimen päässä. Hälytyksestä lähtee automaattisesti tieto palolaitokselle sekä tekstiviestit kaikkien talojen kännyköihin”, kertoo ohjaaja Heidi Saukonoja.

Turvallisuutta Vihdin ryhmäko-teihin tuo myös kamera, joka ottaa öisin kuvaa yhteisistä tiloista. Kuva näkyy talossa, jossa toinen yöpäi-vystäjä työskentelee.

Esimies Sari Peltomäki kertoo, että poistumisharjoitukset ovat tärkei-tä varsinkin niiden ryhmäkotien koh-dalla, joissa ei ole öisin valvontaa.

”Silloin testataan, reagoiko asia-kas riittävän nopeasti hälytykseen. Mikäli reaktioaika on hidastunut, asiakkaalle järjestetään koti, jossa on yövalvonta”, hän kertoo.

Sosiaalitekniikalla riskit haltuunUVP rakennuttaa Etevan talot sellai-siksi, että niihin on helposti liitettävis-sä sosiaalitekniikkaa eli esimerkiksi puheyhteys, hätäkutsujärjestelmä, kuvallinen turvallisuusseuranta, ku-lunseurantajärjestelmä, oven auki/kiinni pitotoimintoja, paloilmaisimien

Hälytyksen teko on helppoa uudella turvajärjestelmällä Vihdissä.

rinnakkaishälytyksiä, liesivahteja ja veden kulutusseurantaa. Turvalli-suus koostuu myös opasteista, va-laistuksesta ja paikannuksesta.

Esimerkiksi 17 asunnon asumis - yksi kön kohdalla sosiaalitekniikan järjestelmät sekä suunnittelu- ja korkokulut, ilman rakennustekni-siä töitä, maksavat noin 135 000 euroa.