Nina Lindström.pdf

EMAKOIDEN LIHANTARKASTUSLÖYDÖKSET

SUOMESSA

Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma

ELK Nina Lindström-Kippola

Eläinlääketieteellinen tiedekunta

Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto

Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto

Helsingin yliopisto

2016

Tiedekunta - Fakultet – Faculty

Eläinlääketieteellinen tiedekunta

Osasto - Avdelning – Department¨

• Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto

Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto

Tekijä - Författare – Author

ELK Nina Lindström-Kippola

Työn nimi - Arbetets titel – Title

Emakoiden lihantarkastuslöydökset Suomessa

Oppiaine - Läroämne – Subject

Lihantarkastus ja teurastamohygienia

Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoito

Työn laji - Arbetets art –

Level

lisensiaatin tutkielma

Aika - Datum - Month and

year

toukokuu 2016

Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages

27

Tiivistelmä - Referat – Abstract

Tämä alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatin tutkielman tavoitteena on kerätä

kuvaileva tieto siitä kuinka paljon ja minkälaisia löydöksiä emakoilla on lihantarkastuksessa

yhdellä teurastamolla Suomessa. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lihantarkastuksen

lainsäädäntöä ja perusteita sekä emakoiden yleisimpiä poistosyitä ja yleisesti sikojen

yleisimpiä lihantarkastuslöydöksiä. Tutkimusosan tarkoitus on selvittää emakoiden

teuraslöydösten määrä prosentuaalisesti ja kilomääräisesti. Yhdeltä suomalaiselta sianliha-

alan laitokselta saatiin vuoden 2010 emakoiden lihantarkastuslöydökset, jossa oli tuottaja- ja

eläintasolle asti jäljitettävissä oleva numerokooditettu valikoimaton tiedosto emakoiden

teuraslöydöksistä ja niiden seurauksena hylätyistä lihan kilomääristä. Vuonna 2010

kyseisessä teurastamossa teurastettiin yhteensä 17624 emakkoa, mikä vastasi n. 40 %:a

Suomessa teurastetuista emakoista.

Aineisto käsiteltiin Excel-taulukkolaskelmaohjelmalla käyttäen ohjelman Pivot-apuohjelmaa.

Noin 70 %:lla vuoden aikana teurastetuista emakoista ei ollut teuraslöydöksiä, kun taas

5297 emakolle oli merkitty yksi tai useampi teuraslöydös. Yhteensä 85 %:lla oli havaittu

vain yksi lihantarkastuslöydös. Eniten merkintöjä kerääntyi märkäpesäkkeistä,

keuhkokalvojen tulehduksista, makuuhautumista ja teurasvirheistä. Seurantavuoden

aikana teuraslöydöksiä kerääntyi keskimäärin 15 emakolta tuottajaa kohden. Lihaa hylättiin

emakkoa kohden keskimäärin 26 kg ja tuottajaa kohden 382 kg. Märkäpesäkkeet aiheuttivat

kolmanneksen (44000 kg) teuraslöydöksistä aiheutuvista hylätyistä kiloista. Keuhkokalvojen

tulehduksia oli 17 %:lla ja makuuhautumia 9 %:lla teurastetuista emakoista. Vaikka

keuhkokalvon tulehduksia esiintyi määrällisesti paljon ei niistä aiheutunut ruhohylkäyksiä.

Vaikka teuraslöydöksistä aiheutuva tuotannollinen tappio tuottajaa kohden ei ole suuri,

vaikuttavat ne eläinten hyvinvoinnin huonontumisen lisäksi tuotannon heikkenemiseen ja

työnmäärän lisääntymiseen eläinten sairastuvuudesta johtuen.

Avainsanat - Nyckelord – Keywords

slaughter, sow, pig, post mortem, ante mortem

Säilytyspaikka - Förvaringställe - Where deposited

Eläinlääke- ja elintarviketieteiden talon (EE-talo) Oppimiskeskus

Työn johtaja (tiedekunnan professori tai dosentti) ja ohjaaja(t) - Instruktör och ledare - Director and

Supervisor(s)

Johtaja: Mari Heinonen, Ohjaajat: Maria Fredriksson-Ahomaa ja Mari Heinonen

Sisällys 1 JOHDANTO...........................................................................................................................1

2 KIRJALLISUUSKATSAUS.................................................................................................1

2.1 Lainsäädäntöä..............................................................................................................1

2.2 Emakoiden määrä.......................................................................................................4

2.4 Lihantarkastus............................................................................................................5

2.4.1 Ante mortem..........................................................................................................5

2.4.2 Post mortem...........................................................................................................6

2.4.3 Emakkojen ja sikojen sairastuvuuden seurannasta Suomessa...........7

2.6 Lihan arvostelu............................................................................................................9

2.6.1 Keuhkot..................................................................................................................9

2.6.2 Sydän....................................................................................................................10

2.6.2 Maksa....................................................................................................................11

2.6.3 Tuki- ja liikuntaelimet.....................................................................................12

2.6.3.1 Niveltulehdus..................................................................................................12

2.6.3.2 Osteokondroosi..............................................................................................12

2.6.3.3 Murtumat.........................................................................................................13

2.6.4 Iho- ja pehmytkudokset..................................................................................13

2.6.5 Muut yleiset löydökset.....................................................................................15

2.6.5.1 Märkäpesäkkeet.............................................................................................15

2.6.5.2 Torsio.................................................................................................................16

2.6.5.4 Munuaistulehdus ja virtsatietulehdus...................................................16

3 AINEISTO JA MENETELMÄT........................................................................................17

3.1 Aineisto.........................................................................................................................17

3.2 Tulokset.......................................................................................................................19

3.3 Pohdinta.......................................................................................................................25

LÄHTEET.................................................................................................................................28

1

1 JOHDANTO

Sikojen elinolosuhteiden merkitystä häiriökäyttäytymisiin ja

tuotossairauksiin on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota.

Vuonna 2011 lihateollisuus (Sikava) otti käyttöön eläinten hyvinvointia

kuvaavat tunnusluvut, jotka perustuvat terveydenhuoltokäynnin

yhteydessä laskettuihin tietoihin teurastietojen koko- ja

osaruhohylkäyksistä sekä eläinten kuolleisuudesta. Tunnuslukujen

tavoitteena on edistää eläinten hyvinvointia.

Tutkimukset tuotoskauden olosuhteiden ja sian hyvinvoinnin

vaikutuksesta teurastuksen yhteydessä havaittuihin

lihantarkastuslöydöksiin koskevat useimmiten lihasikoja eikä vastaavia

tutkimuksia emakoille juurikaan ole tehty. Etenkään emakoiden

lihantarkastuslöydöksistä ei ole aiempaa tietoa.

Työni tutkimusosan tavoitteena on kerätä kuvaileva tieto siitä, paljonko

ja minkälaisia löydöksiä emakoilla on lihantarkastuksessa

teurastamolla Suomessa. Tavoitteena on selvittää löydösten määrä sekä

prosentuaalisesti että kilomääräisesti. Kirjallisuuskatsauksessa tämän

lisäksi vielä perehdyn asioihin, mitkä seikat tilatasolla voivat vaikuttaa

teuraslöydösten esiintyvyyteen.

2 KIRJALLISUUSKATSAUS

2.1 Lainsäädäntöä

Lihantarkastus aloitettiin 1800-luvun lopulla, kun havaittiin

ensimmäiset elintarvikkeista ihmisiin tarttuvat eläintaudit (Harley S

ym. 2012). Heti alkuun lihantarkastuksen tavoitteena oli turvata

ihmisten turvallisuus tunnistamalla ja hävittämällä tarttuvia tauteja

kantavat ruhot (Harley S ym. 2012).

2

Nykyisin lihantarkastus on monipuolistunut. Edelleen tarkoituksena on

taata kuluttajalle turvallinen ja laadukas elintarvike, joka on

mikrobiologisesti ja aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan moitteeton

Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus ((EY) 854/2004)

liite 1. Lisäksi tehtävänä on havaita eläintautien ilmoittamisesta ja

mikrobikantojen toimittamisesta annetun maa- ja

metsätalousministeriön asetuksen 1 §:n muuttamisesta (MMMa

808/2014) 1 §:n ja eläintautien ilmoittamisesta ja mikrobikantojen

toimittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen

(MMMa 1010/2013) 3. §:ssä määritetyt eläintaudit kotieläintuotannon

toimintaedellytysten turvaamiseksi Eläintautilaki (441/2013) 1 §.

Lihantarkastuksen yhteydessä tarkkaillaan myös eläinten hyvinvoinnin

toteutumista Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus ((EY)

854/2004) liite 1. Lihasioilla seurataan erityisesti tuottajakohtaisesti

niveltulehduksen, sydänpussintulehduksen, keuhkokalvontulehduksen

ja keuhkotulehduksen sekä suolinkaisvaurioiden, märkäpesäkkeiden ja

hännänpurennan esiintymistä asetuksen sikojen sairastuvuuden

seurannasta (MMMa 6/EEO/2012) 2§:n mukaisesti. Näiden lisäksi

emakoilla valvotaan lapahaavaumien esiintymistä asetus sikojen

sairastuvuuden seurannasta (MMMa 6/EEO/2012) 2§.

Lihantarkastuksessa teurastettavalle eläimelle tehdään ensin

elintarvikeketjua koskevien tietojen tarkistus, tunnistus ja elävänä

tarkastus eli ante mortem. Teurastuksen jälkeen tehdään varsinainen

lihantarkastus eli post mortem sekä vaadittavat tutkimukset ja

lihantarkastuksesta seuraavat toimenpiteet eläimistä saatavien

elintarvikkeiden valvonta-asetus ((EY) 854/2004) 1 luku 5 artikla.

Elävänä tarkastamisen ja lihantarkastuksen sekä ketjuinformaation

luoman kokonaiskuvan perusteella liha ja elimet joko hyväksytään tai

hylätään ihmisravinnoksi kelpaamattomana asetus lihantarkastuksesta

MMMa 590/2014) 8 §.

3

Ruhon ja elinten hylkäykseen johtaa eläimelle annetun lääkkeen

varoajan aikana teurastettu eläin, jollei voida

Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) hyväksymän laboratorion

tutkimuksissa osoittaa, että ruhossa tai elimissä ei ole sallittujen

enimmäismäärien ylittäviä lääkejäämiä tai ei voida osoittaa, että eläintä

on lääkitty komission asetuksen farmakologisesti vaikuttavista aineista

ja niiden eläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvien jäämien

enimmäismääriä koskevasta luokituksesta 37/2010 liitteen taulukossa

1 olevalla lääkeaineella, jolle ei edellytetä MRL-arvoa asetus

lihantarkastuksesta (MMMa 590/2014) liite 1 luku 5. Jos post mortem-

tarkastuksessa havaitaan syy, jonka perusteella eläin olisi pitänyt

hylätä jo ennen teurastusta, liha ja elimet hylätään myös

ihmisravinnoksi kelpaamattomana asetus lihantarkastuksesta (MMMa

590/2014) liite 1 luku 5.

Ruhon ja/tai elinten osittaiseen hylkäykseen johtaa

lihantarkastuspäätöksen viivästyminen yli kolme (3) vuorokautta

teurastuksesta, paikalliset kokonaisuudessaan poistettavissa olevat

muutokset tai jos elintarviketurvallisuuden vuoksi lihalle asetettuja

käsittelyvaatimuksia ei ole toteutettu asianmukaisesti asetus

lihantarkastuksesta (MMMa 590/2014) liite 1 luku 5.

Erityisvaatimuksina sian post mortem-tarkastukseen kuuluu

trikiinitutkimus Asetus virallisia lihan trikiinitarkastuksia koskevista

erityissäännöistä ((EU) 2015/1375) II luku 2 artikla. Trikiinitutkimus ei

ole pakollinen valvotuista pito-olosuhteissa tulleilta sioilta, joilla

trikiiniriski on vähäinen asetus virallisia lihan trikiinitarkastuksia

koskevista erityissäännöistä ((EU) 2015/1375) II luku 3 artikla.

Sianlihan keittokoe, pH-mittaus, bakteriologinen tutkimus sekä

mikrobilääkejäämien varalta tehtävä tutkimus suoritetaan tarvittaessa

asetus lihantarkastusasetuksesta (MMMa 590/2014) liite 2 luku 2.

4

2.2 Emakoiden määrä

Vuonna 2010 2040 tilaa kasvatti sikoja. Tiloista 615 harjoitti

porsastuotantoa, 705 kasvatti lihasikoja ja 716 tilalla oli

yhdistelmätuotantoa (Väre M 2011). Luonnonvarakeskuksen

tilastopalvelukeskuksen (LUKE) kokoamassa tilastossa Suomessa oli

vuonna 2010 yhteensä 146 400 elopainoltaan yli 50 kg emakkoa, joista

vähintään kerran porsineita emakoita oli 102 200 ja loput 44 200

porsimattomia. Porsimattomista emakoista astutettuja oli 19 300

(LUKEc). Samana vuonna teurastettiin yhteensä 2 247 761 sikaa, joista

emakoita oli 44 372 (LUKEa). Vuoden aikana ruhomäärä oli yhteensä 8

106 852 kg ja emakon keskimääräinen ruhopaino oli 183 kg. (LUKEa).

Määrät ovat laskeneet vuosittain koko sianlihantuotannossa ja vuonna

2015 teurastettiin vain 37573 emakkoa (LUKEa). Luken teurastilastot

perustuvat kuukausittain kerätystä tiedoista Eviran hyväksymiltä liha-

alan EU-laitoksilta ja pienimuotoisilta liha-alan laitoksilta, joista 38

laitoksella teurastetaan sikoja (EviraD).

Vuosittain emakoista karsitaan keskimäärin 50 %:a (D'Allaire S ym.

1987). Karsinnan laajuus vaihtelee tilasta riippuen 15 – 85 %:in

emakoista (D'Allaire S ym. 1987). On osoitettu, että emakoiden karsinta

on voimakkaampaa tiloilla, joilla emakot ovat tiineysaikana osittain tai

kokonaan ritiläritilälattialla (Engblom L 2008A). Karsitut emakot ovat

porsineet keskimäärin 3,8 kertaa, mutta viidennes poistetuista on vielä

ensikoita eli ensimmäisen kerran porsineita (D'Allaire S ym. 1987).

Vanhuuden takia poistettiin keskimäärin 7 kertaa porsineet emakot

(D'Allaire S ym. 1987).

Suunnitellun poistamisen lisäksi emakoita karsiutuu ennenaikaisesti

sairauden tai kuoleman takia (Jensen T ym. 2010). Jensen, T ym.

(2010) tutkimuksessa ennenaikaisesti sairauden takia karsittiin 10 %

emakoista ja 11 % kuoli äkillisesti. Ennenaikaista karsintaa ja

äkkikuolemia ilmeni eniten 1-5 viikkoa porsimisen jälkeen ja

useimmiten heinä-lokakuussa (Engblom L 2008B, Kirk R ym. 2005,

Chagnon M ym. 1991).

5

Sydämen vajaatoiminta (31 %), torsiot (15 %) ja munuaissairaudet (8 %)

olivat yleisimmät syyt emakoiden äkkikuolemiin Chagnon M ym. (1991)

tutkimuksessa. Muita syitä ennenaikaisiin kuolemiin olivat

synnytyselinten ulosluiskahdukset, keuhkokuume, mahahaava ja

makaamaan jääminen (Chagnon M ym. 1991).

Liikuntaelinsairaudet ja lisääntymisongelmat ovat yleisimmät syyt

ennenaikaiseen karsintaan (D'Allaire S ym. 1987). Ontuminen on

emakoilla erittäin yleinen ongelma ja vaikuttaa emakon hyvinvointiin

(Engblom L ym. 2008B, Heinonen M ym. 2006). Oireilu estää emakon

lajinmukaisen käyttäytymisen, aiheuttaa stressiä (Heinonen M ym.

2006). Suomessa vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa 8,8 %

emakoista todettiin ontuvan (Heinonen M ym. 2006). Ontuminen on

yleistä niveltulehdusten lisäksi luun ja ruston kehityshäiriössä

(osteokondroosi), murtumissa (Engblom L ym. 2008B), sorkka- ja

ihovaurioissa (Heinonen M ym. 2006).

Heikko tiinehtyvyys on yleisempi poistosyy useasti porsineilla

emakoilla, kun taas kiimattomuus on ensikoilla kaksi kertaa yleisempi

poistosyy mitä emakoilla (D'Allaire S ym. 1987). Suorituskyvyn

puutteen tai sen heikkenemisen takia karsittiin emakot, joilla

pahnuekoot ovat pieniä tai porsaskuolleisuus imetyskaudella oli suuri

(D'Allaire S ym. 1987).

Ennenaikaiset poistot vaikuttavat voimakkaasti koko porsastuotantoon,

tuottavat taloudellista tappiota tilalliselle ja voivat vaikuttaa emakoiden

hyvinvointiin (Engblom L 2008B, Jensen T ym. 2010).

2.4 Lihantarkastus

2.4.1 Ante mortem

Ante mortem-tarkastus tapahtuu ennen teurastusta elävästä eläimestä

24 tunnin sisälle saapumisesta teurastamoon tai maksimissaan 24

tuntia ennen teurastamista (EviraB). Tarkastuksessa havainnoidaan

onko eläimessä havaittavissa tarttuvaa eläintautia tai tautia, joka voi

tarttua eläimestä ihmiseen tai muuta syytä, jonka takia eläimen liha

6

olisi elintarvikkeeksi kelpaamaton (EviraB). Ante mortem-tarkastuksen

yhteydessä valvotaan myös eläinsuojelumääräysten toteutumista

erityisesti eläinten hyvinvoinnin kautta (EviraB).

On raportoitu, että ante mortem-kuolemissa 61 % sioista kuolee

kuljetuksen aikana ja 39 % hylättiin kuolemisen takia teurastamon

karsinoissa (Garcia-Diez ym 2014). Kaikkiaan ante mortem-kuolemia oli

0,2 % teurastetuista sioista (Garcia-Diez J ym. 2014).

2.4.2 Post mortem

Post mortem on teurastuksen jälkeinen ruhon tarkastus eli

lihantarkastus. Lihantarkastuksessa siirryttiin riskiperusteiseen

arviointiin elintarvikelain muututtua syyskuussa 2011 (EviraA).

Aiemmasta poiketen nuorten eläinten ruhon ja elinten kunto arvioidaan

silmämääräisesti asetus lihantarkastusasetuksesta (590/2014) 7 §, ja

vain poikkeustapauksissa imusolmukkeita, sisäelimiä tai lihaa

tunnustellaan tai viilletään (Fredriksson-Ahomaa M 2014, asetus

lihantarkastusasetuksesta ((590/2014) liite 1 luku 3.

Aiemmissa tutkimuksissa on mm. havaittu, että normaalit ja

epänormaalit imusolmukkeet ovat yhtä saastuneita, jolloin

imusolmukkeiden viiltäminen on ristikontaminaatiolähde (Hamilton D

ym. 2002). Silmämääräisen tarkastuksen etuna on ristikontaminaation

välttäminen ruhosta toiseen ja yhteisten taudintautien leviämisen

riskin väheneminen (Harley S ym. 2012, Fredriksson-Ahomaa M 2014).

Toistaiseksi silmämääräisen tarkastuksen antamaa hyötyä ei ole voitu

aukottomasti todentamaan (Hamilton D ym. 2002). Toimiakseen

silmämääräiseen lihantarkastukseen tulevien teuraseläinten on oltava

terveitä (Fredriksson-Ahomaa M 2014).

Lihantarkastuksessa havaitut poikkeavuudet ruhon puolikkaissa

vaikuttavat lihasta tehtävään lihantarkastuspäätökseen

(Lihantarkastusasetus 590/2014 8 §, Berardinelli P ym. 2014).

Päätökseen vaikuttaa mm. onko löydös akuutti vai krooninen,

paikallinen vai levinnyt tai onko kyseessä ensisijainen vai jonkin muun

7

muutoksen seurauksena syntynyt toissijainen muutos (Berardinelli P

ym. 2014).

Teurastamon olosuhteet vaikuttavat lihantarkastajien herkkyyteen

havainnoida sairauksia tai vaurioita (Harley S ym. 2012). Merkittäviä

tekijöitä ovat etenkin aikarajoitukset ja tarkastusolosuhteet (Harley S

ym. 2012). Havainnointiin käytettävissä oleva aika on rajallinen

teurastamossa ja sen lisäksi karsinoiden täyttöaste, tilan valaistus,

linjanopeus ja tallennettavien tietojen määrä vaikuttavat

lihantarkastukseen (Nielsen S ym. 2015, Harley, S ym. 2012). Myös

lihantarkastajien saama koulutus ja työympäristön asettamat

vaatimukset vaikuttavat lihantarkastuslöydösten havaitsemiseen

(Harley, S ym. 2012).

2.4.3 Emakkojen ja sikojen sairastuvuuden seurannasta

Suomessa

Suomessa sikojen ja emakoiden sairastuvuutta on seurattu pitkään.

Kun 1960-luvulla sianlihan tuotannon nopea kasvu alkoi ja tilakoot

suurenivat, oli terveydenhuolto alkutekijöissään ja koski lähinnä

jalostuseläimiä tuottavia sikaloita (Riihikoski U 2007a). 1970-luvulla

heräsi Suomessa keskustelu ruotsalaisen terveydenhuoltojärjestelmän

(Djurha lsova rden) mallin mukaiseen sikatautien vastustamiseen ja

ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon (Riihikoski, U 2007a). Vuonna

1972 sikojen sairastuvuuden seuranta aloitettiin Tampereen

Satahameen osuusteurastamossa (SOT), jonka johdosta vuonna 1973

aloitettiin neliosainen sikaloiden terveydenhuoltokoe (Riihikoski, U

2007b). Koe osoitti, että hyvin suunniteltu terveydenhuolto ja

sairastuvuuden seuranta mahdollistaa tuotannon nopean kasvun ja

sairauksia vähentämällä lihanlaatuun voitiin vaikuttaa (Riihikoski, U

2007b). Vuonna 1975 Eläinten terveydenhuolto ja

sairastuvuusmääritykset aloitettiin virallisesti SOT:ssa ja samalla

aloitettiin yhteistyö Ruotsin terveydenhuollon kanssa (Riihikoski, U

2007A, Riihikoski, U 2007b).

8

Emakoilla on keskimäärin vähän teuraslöydöksiä, mutta sikaloiden

välillä on suurta vaihtelua (Cleveland-Nielsen A ym. 2004).

Todennäköisesti sikaloiden väliset erot liittyvät sikaloiden erilaiseen

tuotantotapaan, mutta tunnistamattomaan hyvinvointiongelmaan ei ole

tehokasta hoitoa (Cleveland-Nielsen A ym. 2004) Lihantarkastuksesta

saatujen tietojen avulla tuotannon tehokkuutta voidaan parantaa sekä

sairauksia että loukkaantumisen riskiä vähentää, mutta tutkimuksissa

saatujen palautteiden mukaan teurastamoilta ei ole tullut riittävästi

palautetta tuottajille, jolloin hyvinvointiongelmaa ei pystytty

korjaamaan (Harley S ym. 2012, Knage-Rasmussen K ym. 2015).

Kehitystyö on kuitenkin ollut jatkuvaa ja vuonna 2011 Suomalaisessa

sianlihateollisuudessa otettiin käyttöön vastuullisen tuotannon mittarit

(taulukko 1), joilla arvioidaan eläinten hyvinvointia (ETTe). Nämä

tuotannon mittarit ovat osa Euroopan komission rahoittaman Welfare

Quality® -järjestelmää, jossa vuosien 2004-2009 aikana suoritetun

tutkimushankkeen aikana määritettiin tuotantoeläinten hyvinvoinnin

kriteerit ja kehitettiin eurooppalaiset mittauskeinot maatilojen

hyvinvoinnin tarkkailuun ja keinoja eläinten hyvinvoinnin

parantamiseen (ETTa, Welfare Quality® 2016). Mitattavat tiedot ovat

sikojen kokoruho- ja osaruhohylkäykset sekä kuolleisuus, joille on

asetettu raja-arvot (ETT 2015). Raja-arvon toistuvasta ylityksestä tila

putoaa kansalliselta terveysluokitukselta perustasolle, jolloin tilallisen

tulee esittää toimenpidesuunnitelma tilanteen korjaamiseksi (ETTa).

Raja-arvot ylittäneiden maatilojen määrä on vuosien 2013 ja 2014

välisenä aikana vähentyneet (ETTa).

Taulukko 1 Sikava: Vastuullisen tuotannon mittarit

Hälytysrajat Lihasiat Emakot

Kokoruhohylkäykset, % 1,1 7,0

Osaruhohylkäykset, % 12,0 —

Kuolleisuus, % 4,0 25,0

9

2.6 Lihan arvostelu

Eläinlääketieteentohtori Riihikoski Urho laati vuonna 1972 Suomen

ensimmäisen koodijärjestelmän sikojen löydösten kirjaamiseksi

lihantarkastuksen yhteydessä (Riihikoski, Ua 2007). Sittemmin

koodijärjestelmiä on kehitetty jokaiseen teurastamoon omansa, joka

hankaloittaa löydösten vertailua. Evira on oman koodijärjestelmän

ohjeeksi lihantarkastuksen suorittamiseksi kotieläiminä pidettäville

lajeille (EviraC). Järjestelmässä on koodit hyväksytylle lihalle, ante

mortem- ja post mortem-löydöksille sekä hylätylle lihalle (EviraC).

2.6.1 Keuhkot

Hengityselinten sairaudet aiheuttavat maailmanlaajuisesti merkittäviä

tappioita sikateollisuudelle ja vaikuttavat sikojen hyvinvointiin (Eze J

ym. 2015). Yleisimmät hengityselinlöydökset ovat

keuhkopussintulehdus ja katarraallinen keuhkotulehdus (Meyns T ym.

2011, Eze J ym. 2015). Meyns T ym. (2011) tutkimuksessa

teurastettujen sikojen keuhkokalvon tulehduksia oli 21 % ja

keuhkotulehduksia 24 %, kun taas Jirawattanapong P ym. (2010)

raportoi keuhkokalvontulehdusten määrän nousseen ja tutkimuksen

keuhkovauriotaso osoitti 45 % keuhkokalvontulehdusta, 14 % paiseista

keuhkotulehdusta 38 % katarraalista keuhkokuumetta. Knauer, M ym

(2006) tutkimuksessa 10 % tutkimuksen teurastetuista emakoista oli

keuhkokuume ja 6 % kiinnikkeitä keuhkopussissa. Kiinnikkeitä oli

yleisempiä emakoilla, joilla oli heikko yleiskunto (Knauer M ym. 2006).

M. hyopneumoniae aiheuttaa keuhkojen lihamaisia tulehdusmuutoksia

keuhkojen kranio-ventraalilohkoihin (Meyns T ym. 2011).

Keuhkotulehdusmuutosten väritys voi vaihdella harmahtavan

vaaleanpunaisesta tummanpunaiseen (Meyns T ym. 2011, Eze J ym.

2015). Nykytutkimusten perusteella lihamaiset muutokset voivat

aiheutua useiden tekijöiden vaikutuksesta (Eze J ym. 2015).

Keuhkokalvontulehduksen syy on monitahoinen, johon useat virukset

ja bakteerit ovat osallisia (Eze J ym. 2015). Merkittävimmät

taudinaiheuttajat ovat bakteerit Actinobacillus pleuropneumoniae,

10

Pasteurella multocida, Mycoplasma hyopneumoniae ja Mycoplasma

hyorhinis, Haemophilus parasuis sekä virukset sikainfluenssa (H1N1,

H1N2 ja H3N2), PRRS syndrome virus (PRRSV) ja sian sirkovirus tyypin

2 (PCV2) (Eze J ym. 2015). Keuhkopussintulehduksessa muutokset

ovat suurimmalta osin keuhkojen kaudaalilohkojen ympärillä (Meyns T

ym. 2011). Taudinkulku alkaa yleisesti keuhkotulehduksella, mikä

lisää verisuonten läpäisevyyttä (Jirawattanapong P ym. 2010).

Keuhkopussintulehdus vaikuttaa suoraan ruhopainoon sian

heikentyneen syömiskyvyn takia. Ennaltaehkäisyssä sikalan osastojen

kertatäyttöisyys on avainasemassa, jolloin heikkokasvuiset siat

karsitaan eikä niitä jätetä osastolle tai siirretä seuraavalle (Eze J ym.

2015).

Hengitystiesairauksien esiintymisessä on selkeä kausivaihtelu (Eze J

ym. 2015). Kesä-aikaan keuhkotulehduksia ja

keuhkokalvontulehduksia esiintyi talvikautta vähemmän (Eze J ym.

2015). Kausivaihtelu voidaan arvioida johtuvan lämpötilan

muutoksesta, ilman kosteudesta sekä ilmanvaihdosta (Eze J ym. 2015).

2.6.2 Sydän

Perikardiitti on sikojen yleisin sydänpussisairaus (Coelho C ym. 2010).

Muita sydänpussinsairauksia ovat hemoperikardium, jossa sydänpussi

täyttyy verellä tai hydrokardium, jolloin neste on kellertävää tai

kirkasta transudaattia. Perikardiitista poiketen hemoperikardium ja

hydrokardium eivät ole tulehduksellisia sairauksia (ym 2010).

Perikardiitin taudinaiheuttajabakteereita ovat Actinobacillus

pleuropneumoniae, Actinomyces pyogenes, Haemophilus parasuis,

Mycoplasma hyopneumoniae, Mycoplasma hyorhinis, Pasteurella

multocida ja Streptococcus suis (Coelho C ym. 2010). Bakteerit

kulkeutuvat sydämeen pääasiassa veriteitse, mutta heikentyneen

imujärjestelmän kautta tulehdusprosessi pystyy kulkeutumaan

ympäröiviin kudoksiin, kuten keuhkoihin (Coelho C ym. 2010).

Perikardiitti voi esiintyä piilevänä tai kroonisena, joten sydänsairautta

ei välttämättä havaita kuin vasta lihantarkastuksen yhteydessä (Coelho

11

C ym. 2010). Sioilla esiintyy sydämessä synnynnäisiä epämuodostumia,

jotka voivat olla vaikeusasteeltaan lieviä tai äkkikuolemaan johtavia.

(Coelho C ym. 2010).

2.6.2 Maksa

Sikojen yleisin sisäloinen on suolinkainen (Ascarisis suum) (Sanchez-

Vazquez M ym. 2012). Sanchez-Vazquez M ym. (2012) tutkimuksessa

havaittiin, että 4 % teurastetuista sioista oli suolinkaisvaurioita

maksassa sekä 67 %:lla sikatilallisista oli vähintään yksi

suolinkaisvaurio (Sanchez-Vazquez M ym. 2012). Suolinkaisia esiintyy

kaiken ikäisillä sioilla, mutta eniten vieroitetuilla porsailla ja lihasioilla

(Boes J ym. 2010). Löydöksiä on eniten loppukesän ja alkusyksyn

välisenä aikana ja vähiten talvella (Sanchez-Vazquez M ym. 2012).

Toukkavaiheen aikana suolinkaiset kulkevat maksan ja keuhkojen

kautta takaisin suolistoon, jossa loisnaaras aloittaa munantuotannon

(Roepstorff A ym. 2011) Maksan valkoiset arvet ovat sian

puolustusjärjestelmän reaktio maksan lävitse vaeltaviin

suolinkaistoukkiin (Sanchez-Vazquez M ym. 2012) Boes J ym. (1998)

tutkimuksessa luonnollisen loistartunnan saaneilla teurastetuilla sioilla

oli 84 %:lla vähäinen määrä (vaihteluväli: 1-35) valkoisia arpia ja lievää

tai kohtalaista maksan sidekudostumista.

Suolinkaistartuntaa ei useinkaan havaita elävällä sialla vaan tartunta

havaitaan teuraslöydöksenä. Huomaamattomuudesta huolimatta loiset

voivat maksahylkäysten lisäksi heikentää sikojen rehunkäyttökykyä ja

voivat siten hidastaa kasvua (Sanchez-Vazquez M ym. 2012).

Suolinkaiset voivat aiheuttaa lievää yskää ja altistavat

keuhkoinfektioille suolinkaistoukkien kulkeutuessa keuhkojen lävitse

Boes J ym. 2010). Suolinkaistartunnan on todettu heikentävän myös

Mycoplasma hyopneumoniae –rokotteen tehoa (Sanchez-Vazquez M ym.

2012).

Sikalan kunto ja puhtaus sekä sikojen ruokintatapa vaikuttavat

merkittävästi suolinkaisten esiintymiseen (Sanchez-Vazquez M ym.

2012). Suolinkaisten munat kestävät hyvin ympäristötekijöitä ja voivat

12

säilyä jopa 6 vuotta, mutta emakoiden ryhmäkarsinakasvatus

tasapohjaisella olkikuivitetulla pehkulla sekä viilennyssuihkutukset

luovat madonmunien säilymiselle otolliset olosuhteet (Roepstorff A ym.

2011). Tarvittaessa ulostetutkimuksen perusteella loistartunta voidaan

hoitaa oikein suunnitellulla loishäätönä (Sikava)

2.6.3 Tuki- ja liikuntaelimet

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat emakon yleisimmistä karsintasyistä

(Jensen, T ym 2010). 70 %:lla karsituista emakoista oli

teuraslöydöksenä joko niveltulehdus tai osteokondroosi (Kirk R ym.

2005).

2.6.3.1 Niveltulehdus

Engblom L ym. (2008B) tutkimuksessa 36,4 %:lla lopetetuista

emakoista oli niveltulehdus. Lähes kaikissa tapauksissa tulehdus oli

krooninen ja märkäinen ja se sijaitsi useimmiten joko polvi-, kyynär- tai

olkanivelessä (Engblom L ym. 2008B).

Niveltulehdus voi olla akuutti tai krooninen ja sijaita yhdessä tai

useammassa nivelessä ja pahimmillaan levitä yleistulehdukseksi

(Engblom L ym. 2008B, EviraC). Tyypillisesti tulehtunut nivel turpoaa

ja nivelkapseli paksuuntuu (Linden J ym. 2014). Tulehtuneessa

nivelessä nivelneste vaihtelee taudinaiheuttajasta riippuen rihma-

ainetta (fibriini) sisältävästä märkäiseen (Linden J ym. 2014). Lisäksi

voi esiintyä ruston villusten liikakasvua (Linden J ym. 2014).

Niveltulehdus aiheuttaa eläimen ontumista (Engblom L ym. 2008B).

Niveltulehdus on usein seurausta trauman aiheuttamasta syvästä

haavasta tai esim. hännänpurennasta, jolloin mahdolliset

taudinaiheuttajat kuten Streptococcus spp, Erysipelothrix rhusiopathiae,

Haemophilus parasuis, mykoplasmat ja Trueperella (Arcanobacterium)

pyogenes pääsevät kulkeutumaan veriteitse niveleen (Engblom L ym.

2008B, Linden J ym. 2014).

2.6.3.2 Osteokondroosi

13

Osteokondroosia on luutumishäiriö, jota esiintyy vanhemmilla

emakoilla etenkin polvi- ja olkanivelessä (Linden J ym. 2014, Engblom

L ym. 2008B). Luutumishäiriön seurauksena rustoon syntyy

haavaumia, surkastumista ja vaurioita ja se saattaa johtaa raajan

virheasentoon (Linden J ym. 2014). Sairaan nivelen nivelnesteen määrä

lisääntyy ja se on usein veristä, toisinaan sameaa tai hiutalemaista

(Linden J ym. 2014). Perinnöllisyyden lisäksi osteokondroosin

kehittymiseen vaikuttaa ruokinnan vahvuus, eläimen kasvunopeus ja

rasitus (Engblom L ym. 2008B).

2.6.3.3 Murtumat

Emakoilla esiintyvät murtumat ovat useimmiten seurausta tappeluista

(Engblom L ym. 2008B). Etenkin emakoiden taistellessa

laumahierarkiasta raajojen murtumat ovat mahdollisia (Engblom L ym.

2008B). On kuitenkin huomioitava, että Engblom L ym. (2008B)

tutkimuksessa 43 %:ssa murtumaepäillyistä todettiin post mortem-

tutkimuksessa niveltulehdukseksi, joten välttämättä kliininen tutkimus

ei anna oikeaa diagnoosia.

2.6.4 Iho- ja pehmytkudokset

Emakoilla esiintyy kohtuullisen paljon iho- ja pehmytkudosvaurioita.

Haavaumia syntyy toistuvasta tai pitkäaikaisesta kudokseen

kohdistuvasta paineen aiheuttamasta mekaanisesta rasituksesta, kun

kudoksella ei aikaa toipua hapen ja verenpuutteesta (Lundgren H ym.

2012). Haavaumat aiheuttavat emakolle vaihtelevaa kipua ja

haavaumat ovat infektioportti jos iho rikkoontuu (Lundgren H ym.

2012). Ruhossa olevat haavaumat vähentävät ruhonarvoa ja voivat

johtaa ruhon osittaiseen hylkäykseen tai kokoruhon hylkäykseen

(Lundgren H ym. 2012).

Haavaumat ovat seurausta monista ympäristötekijöistä (Lundgren H

ym. 2012). Lundgren H ym. (2012) tutkimuksessa havaittiin merkittävä

ero lapahaavaumien esiintymisessä eri sikaloiden välillä. Knauer M ym.

(2006) tutkimuksessa lapahaavaumien esiintyminen vaihteli 6 %:sta 21

14

%:in eri tilojen välillä. Vaikutusta oli sikaloiden ruokintarutiineissa,

ilmankosteudella, rakenteilla sekä sisä-, ja ulkolämpötilalla (Cleveland-

Nielsen A ym. 2004, Lundgren H ym. 2012). Eri tutkimuksissa on

havaittu eroja makuuhautumien esiintymiseen eri tilojen välillä

(Lundgren H ym. 2012). Heinä-ja syyskuun välisenä aikana

lapahaavaumia esiiintyy 5 %:a muita vuodenaikoja yleisimmin, koska

ilman lämpötilan noustessa emakot syövät vähemmän ja makaavat

enemmän (Lundgren H ym. 2012). Lattiapinnan materiaalilla ei

juurikaan ollut vaikutusta haavaumien esiintyvyyteen, mutta

lattiarakenteista täysrakolattia lisäsi haavaumien riskiä, kuten myös

lattiapinnan likaisuus ja märkyys (Cleveland-Nielsen A ym. 2004).

Emakoiden iällä, rakenteella ja rodulla on vaikutusta haavaumien

esiintymiseen (Lundgren H ym. 2012). Mitä vanhempi emakko oli, sitä

enemmän sillä esiintyi haavaumia (Lundgren H ym. 2012). Vanhempien

emakoiden suuremman koon vuoksi porsimishäkit voivat olla ahtaita,

jolloin emakolla on suurempi riski rakenteiden aiheuttamaan

painevaurioon (Lundgren H ym. 2012). Tyypillisesti rakenteiden

aiheuttama painevaurio syntyy hännäntyveen (Lundgren H ym. 2012).

Nuoren emakon on kuntoluokan ylläpitäminen voi olla vaikeaa emakon

kasvun vaatiman energian tarpeen ja lauman arvojärjestyksen takia

(Lundgren H ym. 2012). Nuori emakko on usein arvojärjestyksessä

vanhaa emakkoa alempana, jolloin aremman syöminen voi olla

heikompaa (Lundgren H ym. 2012). Agressiot emakoiden välillä

lisääntyvät erityisesti kun ryhmiä sekoitetaan (Calderón Díaz ym.

2013). Kuntoluokan heikentyessä haavaumien riski lisääntyy (Lundgren

H ym. 2012, Knauer M 2006).

Emakon rakenteesta lapaluun muoto voi myös lisätä riskiä saada

lapahaavauma (Lundgren H ym. 2012). Lapahaavaumien esiintymisessä

on myös havaittu eroja eri rotujen välillä (Lundgren H ym. 2012). Syitä

rotujen välisiin eroihin ei ole tutkittu, mutta vaihtoehtosyinä on epäilty

sikojen rakennetta, käyttäytymistä sekä erilaista stressinsietokykyä

(Lundgren H ym. 2012). Myös pitkä imetyskausi, suuret pahnueet,

entiset haavaumat, jalkasairaudet sekä muut sairaudet, jotka lisäävät

15

emakoiden makuulla vietettyä aikaa sekä heikentävät emakoiden

yleiskuntoa, altistavat lapahaavaumille, kun taas ennakoiva

terveydenhoito suojaa emakoita (Cleveland-Nielsen A ym.2004,

Lundgren H ym. 2012). Lapahaavaumia esiintyy eniten porsasosastolla

4.-5. imetysviikolla (Cleveland-Nielsen A ym. 2004, Lundgren H ym.

2012). Tiineysosastolla haavaumia esiintyy vähiten, mutta osastolla

vietetty aika ei välttämättä riitä parantamaan jo syntynyttä vauriota

(Cleveland-Nielsen A ym. 2004) Uusia haavaumia kehittyy herkemmin,

jos niitä on ollut edellisellä tuotoskaudella (Lundgren H ym. 2012).

2.6.5 Muut yleiset löydökset

2.6.5.1 Märkäpesäkkeet

Cleveland-Nielsen ym. (2004) tutkimuksessa märkäpesäkkeet

aiheuttivat eniten post mortem- löydöksiä, mutta märkäpesäkkeiden

esiintymisessä oli vaihtelua tilojen välillä. Engblom L ym. (2008A) post

mortem tutkimuksessa 39 % emakoista oli yksi tai useampi

märkäpesäke. Huey R (1996) tutkimuksessa teurastetuista sioista 2,9

%:lla oli märkäpesäkkeitä ruhon toisessa puolikkaassa ja 0,3 %:lla

ruhon molemmissa puolikkaissa. Toisessa tutkimuksessaan Englom L

ym. (2008B) havaitsivat, että 7 %:lla emakoista oli selkärangassa

märkäpesäke. Selkärangassa, keuhkoissa, kylkiluuväleissä,

vatsakalvossa tai jaloissa sijaitsevat märkäpesäkkeet ovat usein

seurausta tulehtuneen hännän kautta selkäydinnesteeseen tai

imunestekiertoon levinneestä taudinaiheuttajasta (Huey R 1996).

Hännänpurenta on yleistä kasvavilla lihasioilla olosuhdeongelmien

myötä, mutta sitä ei juurikaan esiinny emakoilla (Engblom L ym.

(2008B). Märkäpesäkkeitä aiheutui myös traumasta, haavainfektiosta

ja karheasta lattiasta sekä injektion aiheuttamasta kudosreaktiosta

pään ja niskan alueella (Huey R 1996). Viljeltynä märkäpesäkkeestä

eristetään useimmiten gram-positiivinen Trueperella pyogenes-bakteeri,

joka ei juurikaan uhkaa kuluttajan terveyttä, mutta aiheuttaa

laatuongelman lihaan (Huey R 1996). Muita märkäpesäkkeistä

16

eristettyjä bakteereita ovat Corynebacterium pseudotuberculosis ja

staphylokokit (Huey R 1996).

2.6.5.2 Torsio

Yleisin (40 %) torsioista on mahalaukun kiertymä, jolloin mahalaukku

on kiertynyt oman akselinsa ympäri joko vasempaan tai oikeaan

kierrokseen (Morin M ym. 1984). Oikeaan kiertyminen on yleisin muoto.

Useimmiten kiertymää seuraa nopea äkkikuolema, mutta torsion

ollessa lievä kuolemaa voi edeltää lyhytkestoinen ruokahaluttomuus,

vatsan laajeneminen, ihon sinisyys ja runsas kuolaaminen (Morin M

ym. 1984). Pernan kiertyessä, veri pakkaantuu ja pernan revetessä

täyttyy vatsaontelo verellä (Morin M ym. 1984). Suolisto voi kiertyä joko

osin tai kokonaan ohutsuolen ympäri tai kiertyminen voi tapahtua

paksusuolen, umpisuolen tai peräsuolen ympäri (Morin M ym. 1984).

Mahalaukun kiertymän arvellaan liittyvään harvoihin

ruokintakertoihin, ahneuteen, kuivarehuun yhdistettynä runsaaseen

juomiseen (Morin M ym. 1984). Pernankiertyminen johtuu mahalaukun

ja pernan välisestä kiinnityksestä, mikä on pitkä ja löysä aikuisella

sialla (Morin M ym. 1984). Aikuisella sialla voi myös kiertyä maksan

lohkot toistensa ympäri (Morin M ym. 1984). Nuorilla esiintyy eniten

suoliston kiertymisiä (Morin M ym.1984). Äkkikuolema tapahtuu

pernan ja maksan kiertyessä, jolloin veri pakkaantuu sisäelimeen ja

haljetessaan aiheuttaa massiivisen verenvuodon (Morin M ym. 1984).

2.6.5.4 Munuaistulehdus ja virtsatietulehdus

Munuaisaltaantulehdus tai virtsatietulehdus aiheuttaa jopa 20 %:a

emakoiden äkkikuolemista (Stalder K ja Serenius T 2004). Ensisijainen

taudinaiheuttaja 90 %:ssa tapauksista on Corynebacterium suis (Carr J

ym. 1995, Isling L 2010). Escherichia coli, streptokokit ja Enterococcus

faecalis voivat liittyä tapauksiin (Carr, J ym. 1995, Isling L 2010).

Merkkejä munuaisten vajaatoiminnasta voi ennen kuolemaa olla

verivirtsaisuutta tai ruokahaluttomuutta (Carr,J ym. 1995, Isling L

2010). Myös vatsaontelon kipu, virtsaamattomuus, hengenahdistus,

17

ummetus ja tiheävirtsaisuus ovat munuaisoireita, jotka ilmenevät

nopeasti, jopa parissa päivässä (Carr J ym. 1995). Sian lämpötila pysyy

normaalina tai hieman laskee (Carr J ym. 1995). Munuaisongelmat

mielletään usein huonoon vedensaantiin, joten emakon tulisikin saada

riittävästi vettä (Stalder K ja Serenius T 2004). Keinosiemennyksen

suosiminen emakoilla voi myös estää C. Suis aiheuttaman

munuaisaltaantulehduksen (Isling L 2010) Kroonisissa

munuaissairauksissa munuaisten kuorikerros ja keskiosa reagoivat

aiheuttaen arpeutumista, laihtuminen voi olla nopeaa ja kroonista

munuaisten vajaatoimintaa sairastava sika on tyypiltään hoikka (Carr J

ym.1995).

3 AINEISTO JA MENETELMÄT

3.1 Aineisto

Aineisto oli Excel-tiedosto yhden sianliha-alan laitoksen vuoden 2010

aikana teurastettujen emakoiden lihantarkastuslöydöksistä.

Teurasraportti vastasi noin 40 %:a kyseisen vuoden aikana Suomessa

teurastetuista emakoista. Vuonna 2010 emakosta saatava tuottajahinta

oli 63,55 €/100 kg ja lihasiasta 141 €/100 kg (LUKEb).

Teurasraportti muodostuu tarkastuseläinlääkärin suorittamasta

lihantarkastuksesta. Teurasraportti oli tuottaja- ja eläintasolle asti

jäljitettävissä oleva numerokooditettu tiedosto 5297 emakon

teuraslöydöksistä ja niiden seurauksena hylätyistä kilomääristä.

Teurastamoilla on käytössä omat numerokoodit

lihantarkastuslöydöksille, joten teurastamoraportin teuraslöydösten

avaamiseen vaadittiin lisäksi kyseisen teurastamon koodiavain

(Taulukko 1).

18

Taulukko 1 Teuraslöydösten koodiavain

LIHANTARKASTUSLÖYDÖSTEN NUMEROKOODIT

NRO Kuvaus NRO Kuvaus

1 Märkämyrkytys 50 Limapussintuledus

2 Verenmyrkytys 51 Niveltulehdus

3 Bakteerikasvua ruhossa 52 Märkivä moniniveltulehdus

4 Vieras haju lihassa 53 Luunmurtuma

5 Kuihtunut 54 Ruhjeita,vertymiä

6 Vieras väri (ikterus; muu vieras

väri

55 Lihasrevähtymä

7 Leukoosi(verisyöpä) 56 Makuuhautumia

8 Kasvaimia 57 PSE eli rasituslihasrappeuma

9 Korkea PH-arvo (huono lihan

säilyvyys)

58 Voimakkaat PSE-muutokset

10 Vetinen liha 59 Verinen liha

11 Krooninen tulehdus 60 Lihaskuolioita

12 Ruiskekuolioita 61 Ihotulehdus

13 Lääkeaineita ruhossa 62 Lantapanssarinauta

14 Imusolmukenäyte 63 Virtsa- tai lantahautumia

15 Turvotusta 64 Arpikudosta

16 Voimakkaasti laihtunut 65 Tulehtunut

17 Epämuodostumia 66 Lihasrappeutuma

18 Likaantunut 67 Voimakas anemia

19 Pilaantunut 68 Herakalvojen tulehdus

20 Pintasively näyte 69 Nivelrikko

21 Keuhkotulehdus 70 Suolinkaisvaurio (ei hylätty)

22 Märkivä keuhkotulehdus 71 Suolinkaisvaurioita maksassa

23 Keuhkopussintulehdus 72 Loismuutoksia

24 Sydänpussintulehdus 73 Maksa / Sappitul.

25 Homepölykeuhko 74 Trikiinejä

26 Paiseinen keuhkotulehdus 75 Maksamatoja

27 Keuhkokalvojen tulehdus 76 Tyrä

28 Elävänä hylätty 77 Anemia

29 Mykobakterioosi 79 Loisvaurioita

30 Vatsakalvontulehdus 80 Elinmykobakterioosi

31 Maha- tai suolistotulehdus 81 Märkäpesäkkeitä

32 Kiinnikk. elimissä 82 Sikaruusu

33 Vieras esine 83 Sydänläppätulehdus

34 Rasvoittuminen 84 Bakteeripesäkkeitä pää

19

35 Maksarappeutuma 85 Salmonellabakteereita

36 Maksan kovettuma (kirroosi) 86 Teurastusvirhe

37 Kuoliopesäkkeitä maksassa 87 Pisto epäonnistunut

38 Täplämaksa 88 Muu syy

39 Elimet rappeutuneet 89 Ehdollisesti hyväksytty

40 Maha täysi 91 Nyljetty karju

41 Utaretulehdus 92 Ante Mortem tod.puuttuu

42 Utare- tai vedinvika 93 Ei tatuointia

43 Kohtutulehdus 94 Märkivä keuhkokalvojentulehdus

44 Juoksutusmahan kierre 95 Kuljetuksen vastuu

45 Hännänpurenta 96 Nivelvika (OD, rust.)

46 Munuaisaltaan tulehdus 97 Itsestään kuollut

47 Munuaistulehdus (nefritis) 98 kuollut

48 Virtsamyrkytys 99 kuollut

49 Munuaisinfarkteja

Aineistoa on järjestetty Excel-ohjelmiston pivot-apuohjelman avulla ja

saadut tiedot on avattu koodiavaimen avulla.

3.2 Tulokset

Vuonna 2010 toimitettiin teurastettavaksi 17624 emakkoa sianliha-

alan laitokselle, on noin 400 sianlihan sopimustuottajaa Suomessa.

Teuraslöydöksiä oli yksi tai useampi 30 %:lla emakoista. Näistä 85

%:lla oli vain yksi teuraslöydös (Kuva 1). Teuraslöydöksiä oli yhteensä

354 tuottajalla. Tuottajaa kohden teuraslöydöksiä oli keskimäärin 15

(vaihteluväli 1-406, sd 48,05) emakolla.

20

Kuva 1 Löydösten määrä emakoilla, joilla teuraslöydöksiä, n= 5297 emakkoa

Vajaalla 40% tuottajista eniten hylkäyksiä aiheuttava syy oli

märkäpesäkkeet. Kahdellakymmenelläviidellä prosentilla tuottajista

eniten hylkäyksiä aiheutti keuhkokalvojentulehdus. Tuottajasta

riippumattomasta teurasvirheestä aiheutui noin 10 %:lla tuottajista

eniten hylkäyksiä (Kuva 2).

Kuva 2 Tuottajakohtaisesti eniten teuraslöydöksiä aiheuttava tekijä, n=354 tilaa

Märkäpesäkkeet aiheuttivat eniten löydöksiä (2062 kpl) emakoilla.

Toiseksi suurin syy oli keuhkokalvojen tulehdus (1349 kpl).

Kolmanneksi suurin löydös oli makuuhautumat. Samassa

84,55%

9,11%

2,79%1,77%

Teuraslöydöstenmäärä/ruho 1 2 3 ≥4

39,1%

23,5%

9,6%

7,1%

5,7%

2,8%

12,2%

Märkäpesäkkeet Keuhkokalvojentulehdus Teurasvirhe

Makuuhautumia Niveltulehdus Suolinkaisvaurioitamaksassa

Muut

21

suuruusluokassa oleva teurastusvirhe on teurastuksessa tapahtunut

teurastustekniikasta johtuva virhe (Kuva 3).

Kuva 3 Teuraslöydösten jakautuminen kaikilla teurastetuilla emakoilla, n= 17 624

Teuraslöydösten takia hylättiin yhteensä 135 000 kg lihaa. Hävikki

emakkoa kohden oli keskimäärin 26 kg (vaihteluväli 0-350 kg, sd 50 kg)

tuottajaa kohden oli keskimäärin 382 kg (vaihteluväli 0-7489 kg, sd

864 kg). Emakon tuottajahinnalla teuraslöydösten aiheuttama hävikki

tuottajaa kohden oli keskimäärin 243 € (vaihteluväli 0-4759 €, sd 549

€) vuonna 2010.

Kilomääräisesti eniten hävikkiä aiheuttivat märkäpesäkkeet (44000 kg)

(Kuva 4). Märkäpesäkkeiden osuus teuraslöydöksistä aiheutuvasta

hävikistä on reilu kolmannes (Kuva 5). Tuottajaa kohden

märkäpesäkkeistä aiheutuneen hävikin määrä oli keskimäärin 125 kg

(vaihteluväli 0-2591 kg, sd 342 kg) vuodessa.

0%

5%

10%

15%

20%

25%

30%

Keuh

kotulehd

us

Keuh

kokalvojen

tulehd

us

Niveltulehd

us

Makuu

hautum

ia

Ihotuleh

dus

Suolinkaisv

aurio

itamaksassa

Märkäpe

säkkeitä

Teurastusvirh

e

Ehdo

llisestihyväksytty

Märkivä

keuh

kokalvojen

tulehd

us

Muu

t

170 1349 477 723 150 327 2062 740 173 155 1297

22

Kuva 4 Teuraslöydöskohtainen hävikki (Lihantarkastuksessa hylätty liha, kg) vuonna 2010

teurastetuista emakoista, n=17623 kpl

Kuva 5 Teuraslöydösten aiheuttaman hävikin prosentuaalinen suuruus emakoilla joilla on

teuraslöydös, n= 7623 emakkoa

Kilo- ja kappalemäärällisesti eniten hylkäyssyitä aiheuttavat syyt, kuten

märkäpesäkkeet eivät aiheuttaneet koko ruhon hylkäystä toisin kuin

esim. tulotarkastuksessa (ante mortem) havaitut löydökset (Kuva 6).

0kg 7000kg 14000kg 21000kg 28000kg 35000kg 42000kg

Hylättyantemortemissa

Kuihtunut

Kuollut

Makuuhautumia

Märkiväkeuhkokalvojentulehdus

Märkämyrkytys

Märkäpesäkkeitä

Niveltulehdus

Teurasvirhe

Vatsakalvontulehdus

Vierasväri

Voimakkaastilaihtunut

0%

5%

10%

15%

20%

25%

30%

35%

23

Kuva 6 Teuraslöydöksestä aiheutuva keskimääräinen hävikki ruhossa, hylätty kilomäärä per

ruho, n=7236 emakkoa

Lainsäädännössä emakoiden hyvinvointia seurataan kuvien 7 ja 8

löydöksillä. Merkittävimmät löydökset emakon kannalta ovat

märkäpesäkkeet, keuhkokalvontulehdus ja makuuhautumat.

0kg 20kg 40kg 60kg 80kg 100kg120kg140kg160kg

Hylättyantemortemissa

Kuihtunut

Kuollut

Makuuhautumia

Märkiväkeuhkokalvojentulehdus

Märkämyrkytys

Märkäpesäkkeitä

Niveltulehdus

Teurasvirhe

Vatsakalvontulehdus

Vierasväri

Voimakkaastilaihtunut

24

Kuva 7 Lainsäädännöllisesti raportoitavat löydökset emakoilla, joilla on lihantarkastuksessa

havaittu teuraslöydös, n= 5297

Kaavio 8 Lainsäädännöllisesti tarkkailtavat teuraslöydökset v. 2010 teurastetuilla emakoilla,

n=17 624

0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35% 40% 45%

sydänpussintulehdus

keuhkokalvontulehdus

suolinkaisvauriot

niveltulehdus

märkäpesäkkeet

lapahaavaumat

hännänpurenta

0 2 4 6 8 10 12 14

sydänpussintulehdus

keuhkokalvontulehdus

suolinkaisvauriot

niveltulehdus

märkäpesäkkeet

lapahaavaumat

hännänpurenta

%

25

3.3 Pohdinta

On merkittävää, että vaikka teuraslöydöksiä on paljon, 2/3 osalla

vuoden aikana teurastetuista emakoista ei ole lainkaan teuraslöydöksiä

ja kolmasosalla emakoista on pääsääntöisesti vain yksi teuraslöydös.

Tuottajaa kohden teuraslöydöksiä oli keskimäärin 15, mutta löydösten

määrä tuottajien välillä vaihteli suuresti (1-406 kpl/tuottaja). Myös

teuraslöydösten aiheuttama hylättyjen lihakilojen määrä vaihteli

suuresti eri tilallisten välillä. Tutkimuksessaan Cleveland-Nielsen A ym.

(2004) pohtivan tilakohtaisten erojen johtuvan hyvinvointiongelmasta,

joka tunnistamattomana vaikeutti ongelmaan puuttumisen.

Tutkimuksen tiloja ei voinut suoraan verrata keskenään, koska tieto

teurastettujen emakoiden kokonaismäärä tuottajittain puuttui

kokonaan.

Merkittävin yksittäinen teuraslöydös on märkäpesäkkeet.

Märkäpesäkkeet olivat suurimmalle osalle tuottajista emakoilla yleisin

hylkäyssyy ja aiheutti eniten tappiota tuottajaa kohden.

Märkäpesäkkeet aiheutuvat ulkoisista tekijöistä (Huey R 1996), joihin

voisi olla mahdollista vaikuttaa elinolosuhteita kehittämällä.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on viitteitä, että mm. hännänpurennalla

ja traumoilla on syy-yhteys märkäpesäkkeiden syntyyn (Huey R 1996,

Englom L ym. 2008B). Emakoilla ei juurikaan esiinny, joten

märkäpesäkkeiden synty trauman tai infektioiden seurauksena on

todennäköisempää (Englom L ym. 2008B). Emakoilla traumoja syntyy

useimmiten johtajuuskiistoissa eläinten siirtyessä osastolta toiselle

(Englom L ym. 2008B). Lisäksi vanhoilla suurilla emakoilla

karsinarakenteet voivat käydä ahtaiksi, jolloin syntyy herkästi

painevaurioita ja traumoja, jotka voivat altistaa märkäpesäkkeiden

kehittymiselle (Lundgren H ym. 2012). Märkäpesäkkeet heikentävät

lihanlaatua (Huey R 1996), mutta eivät ole merkittävä syy emakoiden

ennenaikaiseen poistoon tuotannosta.

Keuhkokalvojen tulehdus on yleisin teuraslöydös emakoilla

märkäpesäkkeiden jälkeen ja lähes neljännesosalla tuottajista

26

keuhkokalvojen tulehdus on suurin emakoilla oleva hylkäyssyy. Vaikka

määrällisesti keuhkokalvojen tulehdusta on merkittävästi, se ei aiheuta

juurikaan hävikkiä ruhossa. Aiemmissa tutkimuksissa keuhkokalvojen

tulehdusta esiintyi 21-45% teurastetuista emakoista (Meyns T ym.

2011, Jirawattanapong P ym. 2010. Aineiston emakoilla

keuhkokalvojen tulehdusta esiintyi lähes yhtä paljon, noin 17 %.

Keuhkokalvojen yhteydessä esiintyy monesti kiinnikkeitä. Kiinnikkeitä

voi olla toiseen elimeen tai koko elinpaketissa tai elinpaketti voi olla

kiinnittynyt rintaonteloon. Knauer, M ym (2006) tutkimuksessa

mukaan 6 %:lla emakoista esiintyi kiinnikkeitä. Knauer, M ym. (2006)

mukaan kiinnikkeet ovat yleisempiä heikkokuntoisilla emakoilla.

Keuhkokalvojen tulehduksen syy on moninainen ja useat virukset ja

bakteerit ovat mukana tulehduksen kehityksessä.

Yleisimmät syyt ennenaikaiseen poistoon ovat tuki- ja

liikuntaelintensairaudet (Jensen, T ym. 2010). Emakoiden ontuminen

on erittäin yleistä (Heinonen M ym. 2006, Engblom L ym. 2008B).

Ontumisen syynä emakon hyvinvointia alentava kipu, joka voi johtua

johtuu niveltulehduksesta, osteokondroosista tai murtumasta

(Heinonen M ym. 2006, Engblom L ym. 2008B). Teuraslöydöksen

saaneista emakoista 6 %:lla oli niveltulehdus.

Kymmenellä prosentilla teurastetuista emakoista oli makuuhautumia.

Makuuhautuma oli kolmanneksi yleisin teuraslöydös ja 7 %:lla

tuottajista se oli yleisin teuraslöydössyy emakoilla. Makuuhautumia oli

noin 9 %:lla teurastetuista emakoista. Makuuhautumien esiintyminen

riippuu ympäristötekijöistä ja eri tutkimuksissa makuuhautumien

esiintymisessä on havaittu eroa eri tilojen välillä (Lundgren H ym. 2012,

Knauer M 2006). On havaittu, että lattiapinnan materiaalilla ei ole

niinkään vaikutusta vaikutusta makuuhautumien esiintymiseen, kuin

makuulla vietetty aika (Cleveland-Nielsen A ym. 2004).

Makuuhautumia esiintyy etenkin porsitusosastolla, jossa ahtaat

rakenteet, imetyskausi, pahnuekoko lisäsivät makuulla oloa ja

aiheuttivat painevaurioita sekä haavaumia etenkin vanhemmille

emakoille (Lundgren H ym. 2012).

27

Työssä ei käsitelty lainkaan teurasvirheeseen johtavia tekijöitä. On

kuitenkin huomattavaa, että teurasvirhe on yleisin teuraslöydös

emakoilla noin 10 % tuottajista. Teurasvirhe oli kolmanneksi suurin

hylkäykseen johtava tekijä märkäpesäkkeiden ja makuuhautumien

jälkeen. Teuraslöydösten koodiavaimesta on löydettävissä omat

koodinumerot teurasvirheelle ja piston epäonnistumiselle, joten

teurasvirheessä on kyseessä piston jälkeinen tapahtuma, mikä

aiheuttaa ruhon osittaiseen tai kokohylkäykseen. Teurasvirheestä

johtuvat hylkäykset ovat määrällisesti ja tuottajakohtaisesti niin

merkittävät, että teurastamon kannalta virheeseen johtavat syyt olisi

hyvä kartoittaa.

Todennäköisesti aineiston tuloksia voidaan soveltaa koko Suomen

emakkokantaan. Aineisto on melko iso ja kattava vastaten 40% yhden

vuoden aikana teurastetuista emakoista ilman valikointia. Aiemmassa

tutkimuksessa lihantarkastuksen luotettavuuteen vaikuttavana

tekijänä esitettiin lihantarkastuksen ns. käsityönä tehtävää

suoritustapaa, mutta suuremmassa mittakaavassa tällä ei ole suurta

vaikutusta, kun seuranta-aika on koko vuosi.

Vaikka raportissa oli tilakohtaiset tiedot eläimistä, tutkimuksesta jäi

puuttumaan emakoiden poistosyy tuotannosta, teurastettujen eläinten

kokonaismäärä sekä selvitys emakoiden tuotantoympäristöstä, joilla

voitaisiin arvioida laajemmin elinympäristön vaikutusta emakolta

löydettäviin teuraslöydöksiin. Teurastettujen emakoiden kokonaismäärä

tuottajaa kohden olisi mahdollistanut teuraslöydösten vertailun

tuottajien kesken ja auttanut suhteuttamaan löydösten määrän

tilakokoon nähden. Jatkotutkimuksessa voisi vastaavasta

tuoreemmasta teurasraportista selvittää tilakohtaisesti elinympäristön

vaikutusta sekä millä toimenpiteillä voitaisiin tehdä ehkäiseviä

toimenpiteistä. Tilojen avulla olisi mahdollisuus verrokkitutkimukseen.

Mielenkiintoista olisi myös selvittää onko jollain tilalla erityisen vähän

märkäpesäkkeitä ja pohtia miksi asianlaita on näin.

28

LÄHTEET

Asetus lihantarkastuksesta.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140590, haettu 10.5.2016.

Asetus sikojen sairastuvuuden seurannasta (MMMa 6/EEO/2012).

http://mmm.fi/documents/1410837/1818689/asetus_j81_6_eeo_2012

_fi.pdf/8b956432-dd2c-4449-aafc-2fa1c76779b5, haettu 10.5.2016.

Asetus eläintautien ilmoittamisesta ja mikrobikantojen toimittamisesta.

MMMa 808/2014.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131010?search%5Btype%5

D=pika&search%5Bpika%5D=asetus%20eläintautien%20ilmoittamisest

a%20ja%20mikrobikantojen%20toimittamisesta, haettu 10.5.2016.

Asetus eläintautien ilmoittamisesta ja mikrobikantojen toimittamisesta

annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1 §:n

muuttamisesta. MMMa 808/2014.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140808?search%5Btype%5

D=pika&search%5Bpika%5D=asetus%20eläintautien%20ilmoittamisest

a%20ja%20mikrobikantojen%20toimittamisesta, haettu 10.5.2016.

Asetus virallisia lihan trikiinitarkastuksia koskevista erityissäännöistä.

(EU) 2015/1375.

https://www.evira.fi/files/attachments/fi/laboratoriotoiminta/hyvaksy

tyt_laboratoriot/lainsaadanto/1375_2015.pdf, haettu 10.5.2016.

Berardinelli P, Ianniciello R, Russo V, Ninios T. Post-Mortem Inspection

and Related Anatomy. Teoksessa: Ninios T, Lundén J, Korkeala H,

Fredriksson-Ahomaa M (toim.) Meat Inspection and Control in the

Slaughterhouse. 1. p. John Wiley & Sons Ltd 2014: 74-155.

Boes J, Medley F, Eriksen L, Roepstorff A ja Nansen P. Distribution of

Ascaris suum in experimentally and naturally infected pigs and

comparison with Ascaris lumbricoides infections in humans.

Parasitology 1998, 598-596.

Boes J, Kanora A, Havn K, Christiansen S, Vestergaard-Nielsen K,

Jacobs J, Alban L. Effect of Ascaris suum infection on performance of

fattening pigs. Veterinary Parasitology 2010, 187: 269-276.

29

Borgsteedea F, Gaasenbeeka CPH, Nicollb S, Domanguec RJ ja Abbottb

EM. A comparison of the efficacy of two ivermectin formulations against

larval and adult Ascaris suum and Oesophagostomum dentatum in

experimentally infected pigs. Veterinary Parasitology 2007, 146: 288–

293.

Bracke, M, De Lauwere , C, Wind S, Zonerland J. Attitudes of Dutch

Pig Farmers Towards Tail Biting and Tail Docking. J Agric Environ

Ethics 2013, 26: 847–868.

Calderón Díaz J, Fahey A, Boyle L. Effects of gestation housing system

and floor type during lactation on locomotory ability; body, limb, and

claw lesions; and lying-down behavior of lactating sows. J. Anim. Sci.

2014, 92:1673–1683.

Carr J, Walton J, Done S. Cystitis and ascending pyelonephritis in the

sow. In Practice 1995, 17:71-79.

Chagnon M, D'Allaire S, Drolet S. A prospective study of sow mortality

in breeding herds. Can J Vet Res. 1991,55(2): 180–184.

Cleveland-Nielsen A, Christensen G, Ersbøll A. Prevalences of welfare-

related lesions at post-mortem meat-inspection in Danish sows. Prev

Vet Med. 2004,64:123-31.

Coelho C, Zlotowski P, Andrade C, Borowski S, Gaggini T, de Almeida L,

Driemeier D, de Barcellos D. Pericardite em suínos ao abate no Rio

Grande Sul: avaliação de agentes bacterianos e lesões associadas. Pesq.

Vet. Bras 2014, 34.

Engblom L. Culling and Mortality among Swedish Crossbred Sows.

Sveriges lantbruksuniv., Acta Universitatis agriculturae Sueciae. 2008,

7: 1652-6880 (A).

Engblom L, Eliasson-Selling L, Lundeheim N, Belák K, Andersson K,

Dalin A-M. Post mortem findings in sows and gilts euthanised or found

dead in a large Swedish herd. Acta Vet Scand 2008, 1: 25 (B).

Eläinten terveys ETT ry (ETTa). Elinkeinon toimilla vaikutusta sikojen

hyvinvointiin, 4.2.2015.

http://www.ett.fi/terveydenhuolto/sikaterveydenhuolto, haettu

11.1.2016.

30

Elintarviketurvallisuuslaitos (EviraA). Elintarvikelaki muuttuu –

riskiperusteisuus korostuu elintarvikevalvonnassa.

http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ajankohtaista/?bid=2695,

haettu 20.12.2015.

Elintarviketurvallisuuslaitos (EviraB). Eviran ohje 16028/1. Eläimen

elävänä tarkastaminen (ante mortem -tarkastus) osana

lihantarkastusta.

http://www.evira.fi/files/attachments/fi/evira/lomakkeet_ja_ohjeet/eli

ntarvikkeet/laitokset/eviran_ohje_16028_1.pdf, haettu 20.2.2016.

Elintaviketurvallisuuslaitos EviraC. Eviran ohje 16002/2. Ohje lihan

arvostelusta lihantarkastuksen yhteydessä.

http://www.evira.fi/files/attachments/fi/evira/lomakkeet_ja_ohjeet/eli

ntarvikkeet/laitokset/eviran_ohje_16002_2.pdf, haettu 29.12.2015.

Elintarviketurvallisuuslaitos EviraD. Liha-alan laitokset.

https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-

myynti/elintarvikehuoneistot/hyvaksytyt-

elintarvikehuoneistot/laitokset/, haettu 1.5.2016.

Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus. (EY) N:o

854/2004. http://eur-

lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2004:139:0206:032

0:FI:PDF, haettu 10.5.2015.

Eläintautilaki. 441/2013.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130441#Pidp1396944,

haettu 29.12.2015.

Eze J, Correia-Gomes C, Borobia-Belsue J, Tucker A, Sparrow D,

Strachan D, Gunn G. Comparison of respiratory disease prevalence

among voluntary monitoring systems for pig health and welfare in the

UK. PLoS One. 2015: 10(5).

Farmakologisesti vaikuttavista aineista ja niiden eläinperäisissä

elintarvikkeissa esiintyvien jäämien enimmäismääriä koskevasta

luokituksesta. Komission asetus (EU) 37/2010.

http://ec.europa.eu/health/files/eudralex/vol-

5/reg_2010_37/reg_2010_37_fi.pdf, haettu 10.5.2016.

31

Fredriksson-Ahomaa M. Risk-Based Meat Inspection. Teoksessa: Ninios

T, Lundén J, Korkeala H, Fredriksson-Ahomaa M (toim.) Meat

Inspection and Control in the Slaughterhouse. 1. p. John Wiley & Sons

Ltd 2014: 157-161.

Garcia-Diez J, Coelho A. Causes and factors related to pig carcass

condemnation. Veterinarni Medicina 2014, 4: 194–201.

Hamilton D, Gallas P, Lyall L, McOrist S, Hathaway S, Pointon A. Risk-

based evaluation of postmortem inspection procedures for pigs in

Australia. Veterinary Record 2002 (151):110-116.

Harley S, More S, Boyle L, O’ Connell N, Hanlon A. Good animal welfare

makes economic sense: potential of pig abattoir meat inspection as a

welfare surveillance tool. Ir Vet J 2012, 65:11.

Heinonen M, Oravainen J, Orro T, Seppä-Lassila L, Ala-Kurikka E,

Virolainen J, Tast A, Peltoniemi O. Lameness and fertility of sows and

gilts in randomly selected loose-housed herds in Finland. Vet Rec.

2006, 12: 383-387.

Huey R. Incidence, location and interrelationships between the sites of

abscesses recorded in pigs at a bacon factory in Northern Ireland. Vet

Rec. 1996, 38:511-514.

Isling L, Aalbæk B, Schrøder M, Leifsson P. Pyelonephritis in slaughter

pigs and sows: Morphological characterization and aspects of

pathogenesis and aetiology. Acta Veterinaria Scandinavica 2010, 52:48

Jensen T, Bonde M, Kongsted A, Toft N, Sørensen J. The

interrelationships between clinical signs and their effect on involuntary

culling among pregnant sows in group-housing systems. Animal 2010:

1922–1928.

Jirawattanapong P, Stockhofe-Zurwieden N, van Leengoed P, Wisselink

H, Raymakers R, Cruijsen T, van der Peet-Schwering C ,Nielen M, van

Nes A. Pleuritis in slaughter pigs: Relations between lung lesions and

bacteriology in 10 herds with high pleuritic. Research in Veterinary

Science 2010, 88: 11–15.

Kirk R, Svensmark B, Ellegaard L, Jensen H. Locomotive disorders

associated with sow mortality in Danish pig herds. Journal of

32

Veterinary Medicine Series A – Physiology Pathology Clinical Medicine

2005, 52: 423–428.

Knage-Rasmussen K, Rousing T, Sørensen, J ja Houe H Animal welfare

in sow herds using data on meat inspection, medication and mortality.

The Animal Consortium 2014, 9: 509–515.

Knauer M, Stalder K, Karriker L, Johnson C, Layman L. Factors

Influencing Sow Culling. Proc. NSIF Ann. Mtg :2006

Lindén J, Pohjola L, Rossow L, Tognetti D. Meat Inspection and Control

in the Slaughterhouse. Teoksessa: Ninios T, Lundén J, Korkeala H,

Fredriksson-Ahomaa M (toim.) Meat Inspection and Control in the

Slaughterhouse. 1. p. John Wiley & Sons Ltd 2014: 163-198.

Lundgren H, Zumbach B, Lundeheim N, Grandinson K, Vangen O Olsen

D, Rydhmer L. Heritability of shoulder ulcers and genetic correlations

with mean piglet weight and sow body condition. Animal 2012, 6: 1–8.

Luonnonvarakeskus LUKEa. Lihantuotanto vuosittain (teurastukset

teurastamoissa).

http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous

__04%20Tuotanto__06%20Lihantuotanto/02_Lihantuotanto_teurastam

oissa_v.px/table/tableViewLayout1/?rxid=c0eb2b38-43f4-4312-b2bc-

07b26503cf2e, haettu 1.5.2016.

Luonnonvarakeskus LUKEb. Lihan tuottajahinnat vuosittain (€/100

kg). Luke tilastotietokanta.

http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous

__06%20Talous__02%20Maataloustuotteiden%20tuottajahinnat/04_Tu

ottajahinnat_Liha_v.px/table/tableViewLayout1/?rxid=ad79f3db-8ae9-

463b-8537-117bae62bcb6, haettu 1.5.2016.

Luonnonvarakeskus LUKEc. Sikojen lukumäärä 1.12.2010. Luke

tilastotietokanta. http://stat.luke.fi/nautojen-ja-sikojen-lukumaara-

1122010_fi, haettu 1.5.2016.

Meyns T, Steelantb J, Rollyc E, Dewulfc J, Haesebroucka F, Maesc D. A

cross-sectional study of risk factors associated with pulmonary lesions

in pigs at slaughter. The Veterinary Journal 2011,187:388–392.

33

Morin M, Sauvageau R, Phauneuf J.-B., Teuscher J, Beaurugard M,

Lagact A. Torsion of Abdominal Organs in Sows: A Report of 36 Cases.

Can Vet J 1984, 25: 440-44.

Nielsen S, Nielsen G, Denwood M, Haugegaard J ja Houe H.

Comparison of recording of pericarditis and lung disorders at routine

meat inspection with findings at systematic health monitoring in

Danish finisher pigs. Acta Veterinaria Scandinavica 2015: 18.

Riihikoski, Ua. Elainten terveydenhuollon alkuvaiheet SOT:ssa 1973-

1986. Teoksessa Riihikoski, U (toim) Eläinten terveydenhuolto 25

vuotta. Nettikirja 2007:7-29.

http://www.riihikoski.com/urhokotisivu/terveydenhuolto.pdf, haettu

1.5.2016.

Riihikoski Ub. Eläinten terveydenhuollon ja eri sidosryhmien yhteistyön

historiaa. Teoksessa Riihikoski, U (toim) Eläinten terveydenhuolto 25

vuotta. Nettikirja 2007:4-6.

http://www.riihikoski.com/urhokotisivu/terveydenhuolto.pdf, haettu

1.5.2016.

Roepstorff A, Mejer H, Nejsum P, Thamsborg S. Helminth parasites in

pigs: New challenges in pig production and current research highlights.

Veterinary Parasitology 2011, 180: 72–81.

Sanchez-Vazqueza M, Nielenb M, Gunna G, Lewisc F. National

monitoring of Ascaris suum related liver pathologies in English

abattoirs: A time-series analysis, 2005–2010. Veterinary Parasitology

2012, 184: 83–87.

Sikatilojen terveysluokitusrekisteri Sikava. Toimintaohje: Sikavan ohje

suolinkaisen torjumiseksi, Sikatilojen terveysluokitusrekisteri Sikava.

https://www.sikava.fi/PublicContent/Instructions, haettu 4.5.2016.

Stalder, K ja Serenius, T. Sow Longevity Scrutinized. National Hog

Farmer 2004: 26.

Väre M. Suomalainen maatila. Teoksessa Niemi J ja Ahlstedt J (toim.)

Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2011. Maa- ja

elintarviketalouden tutkimuskeskus, 2011, 111:14.

34

Welfare Quality®: Science and society improving animal welfare in the

food quality chain.

http://www.welfarequality.net/everyone/26536/5/0/22, haettu

1.5.2016.