-
Georgij Alafuzoff, Anders Blom, Mihail Kurvinen, Juha Pyykönen,
Vilma Luoma-aho, Katerina Tsetsura
Govorit Moskva – Moskova puhuuVenäjän strategisen viestinnän
erityispiirteet
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimus- toiminnan
julkaisusarja
2020:16
ISSN 2342-6799
ISBN PDF 978-952-287-944-8
-
Govorit Moskva – Moskova puhuuVenäjän strategisen viestinnän
erityispiirteet
Valtioneuvoston kanslia, Helsinki 2020
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisuja
2020:16
-
Valtioneuvoston kanslia
ISBN PDF: 978-952-287-944-8
Tekijän organisaatio: MDI Public Oy
Helsinki 2020
-
Kuvailulehti
Julkaisija Valtioneuvoston kanslia 4.5.2020
TekijätGeorgij Alafuzoff, Anders Blom, Mihail Kurvinen, Juha
Pyykönen, Vilma Luoma-aho, Katerina Tsetsura
Julkaisun nimiGovorit Moskva – Moskova puhuuVenäjän strategisen
viestinnän erityispiirteet
Julkaisusarjan nimi ja numero
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja
2020:16
ISBN PDF 978-952-287-944-8 ISSN PDF 2342-6799
URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-944-8
Sivumäärä 239 Kieli suomi
AsiasanatVenäjä, viestintä, informaatiopolitiikka,
informaatiovaikuttaminen, kulttuuri, arvot,tutkimus,
tutkimustoiminta
Tiivistelmä
Selvityksessä käsitellään Venäjän strategista viestintää ja sen
erityispiirteitä. Selvityksessä on keskitytty ylimmän valtiojohdon
viestintään erotuksena alemman tason informaatiovaikuttamisesta.
Siinä ei ole käsitelty viestintäalan teknologiakehitystä eikä
syvennetty alalla esiintyviin uusiin lieveilmiöihin. Pääpaino on
ollut venäläisen strategisen tason viestinnän ymmärtämisen
lisäämisessä.
Selvityksessä analysoidaan valikoituja aihealueita, kuten kieli
ja kulttuuri, tärkeät historialliset tapahtumat, yhteiskunnalliset
valtarakenteet sekä informaatiopolitiikan normatiiviset
lähtökohdat. Selvitys pyrkii myös selvittämään ja lisäämään
ymmärrystä sosiaalisista ja yhteiskunnallisista taustatekijöistä
sekä niiden yhteyksistä laajempaan kansainväliseen kokonaisuuteen
ja viestintään. Selvitys eroaa monesta lännestä tuotetusta
tutkimuksesta siinä, että se perustuu suurelta osin
venäjänkielisiin alkuperäislähteisiin. Lisäksi on haastateltu
Venäjän viranomaisia, asiantuntijoita ja korkean tason
vaikuttajia.
Strateginen viestintä on kamppailua vaikutusvallasta ja
narratiiveista, joilla pyritään vaikuttamaan toisten valtioiden
ajatteluun ja toimintaan. Putinin Venäjän narratiivissa Venäjä
kokee olevansa suurvalta, joka on pettynyt sääntöpohjaisen
kansainvälisen järjestelmän epäonnistumiseen.
Selvitystyön valossa Venäjän strateginen sanoma on säilytyt
lähes muuttumattomana Putinin vuoden 2007 Münchenin puheen jälkeen.
Loukattuna olemisen ja petetyksi tulemisen kokemuksella on hyvin
keskeinen osa venäläisessä ajattelussa. Näitä yhdistää
suvereniteetin ja koskemattomuuden ja ennen kaikkea itsenäisen ja
vapaan päätöksenteon äärimmäinen korostaminen.
Suomen kannalta Venäjän strateginen ajattelu on Neuvostoliiton
romahtamisen jälkeen muuttunut merkittävästi. Suomi on EU:n
jäsenmaa, demokraattinen oikeusvaltio ja hyvä naapuri. Venäjä ei
koe Suomea vaikutusvaltaiseksi EU:n jäsenvaltioksi. Siksi ei Suomi
myöskään ole Venäjän strategisen viestinnän tärkeäksi koettu
kohde.
Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja
tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun
sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö
välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.
Kustantaja Valtioneuvoston kanslia
Julkaisun myynti/jakaja
Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fiJulkaisumyynti:
vnjulkaisumyynti
https://vnjulkaisumyynti.fi/
-
Presentationsblad
Utgivare Statsrådets kansli 4.5.2020
FörfattareGeorgij Alafuzoff, Anders Blom, Mihail Kurvinen, Juha
Pyykönen, Vilma Luoma-aho, Katerina Tsetsura
Publikationens titel
Govorit Moskva – Moskova puhuuVenäjän strategisen viestinnän
erityispiirteet(Govorit Moskva – Moskva talarSärskilda funktioner i
Rysslands strategisk kommunikation)
Publikationsseriens namn och nummer
Publikationsserie för statsrådets utrednings- och
forskningsverksamhet 2020:16
ISBN PDF 978-952-287-944-8 ISSN PDF 2342-6799
URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN: 978-952-287-944-8
Sidantal 239 Språk Finska
NyckelordRyssland, kommunikation, informationspolitik,
informationspåverkan, kultur, värden, forskning,
forskningsverksamhet
Referat
Rapporten diskuterar Rysslands strategiska kommunikation och
dess speciella funktioner. Rapporten fokuserar på kommunikation
från den högsta statsledningen, i motsats till information på lägre
nivå. Det handlar inte om den tekniska utvecklingen inom
kommunikationssektorn eller går djupare i nya fenomen i sektorn.
Tyngd har lagts på att öka förståelsen för rysk kommunikation på
strategisk nivå.
Studien analyserar utvalda ämnen, såsom språk och kultur,
viktiga historiska händelser, sociala maktstrukturer och normativa
metoder för informationspolitik. Studien syftar också till att
klargöra och öka förståelsen för det sociala och samhälleliga
sammanhanget och deras kopplingar till det bredare internationella
sammanhanget och kommunikationen. Studien skiljer sig från många
studier som producerats i Väst genom att den till stor del baseras
på ryskspråkiga originalkällor. Dessutom har ryska myndigheter,
experter och inflytelserika personer på hög nivå intervjuats.
Strategisk kommunikation är en kamp för inflytande och
narrativer som försöker påverka andra lands tänkande och handling.
I Putins ryska narrativ ser Ryssland sig som en stormakt som är
besviken över misslyckandet med ett regelbaserat internationellt
system.
Mot bakgrund av utredningen har Rysslands strategiska budskap
varit praktiskt taget oförändrat sedan Putins München-tal 2007.
Upplevelsen av att bli förolämpad och lurad är en mycket central
del av det ryska tänkandet. Dessa förenas av en extrem betoning på
suveränitet och integritet och framför allt på självständighet och
fria beslutsfattande.
Ur Finlands synvinkel har Rysslands strategiska tänkande
förändrats avsevärt sedan Sovjetunionens kollaps. Finland är medlem
i EU, en demokratisk stat som styrs av rättsstatsprincipen och en
god granne. Ryssland ser inte Finland som en inflytelserik
EU-medlemsstat. Därför är Finland inte heller ett viktigt mål för
Rysslands strategiska kommunikation.
Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets
utrednings- och forskningsplan. (tietokayttoon.fi) De som
producerar informationen ansvarar för innehållet i publikationen.
Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets
ståndpunkt
Förläggare Statsrådets kansli
Beställningar/ distribution
Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fiBeställningar:
vnjulkaisumyynti
https://vnjulkaisumyynti.fi/
-
Description sheet
Published by Prime Minister’s Office 4 May 2020
AuthorsGeorgij Alafuzoff, Anders Blom, Mihail Kurvinen, Juha
Pyykönen, Vilma Luoma-aho, Katerina Tsetsura
Title of publication
Govorit Moskva – Moskova puhuu. Venäjän strategisen viestinnän
erityispiirteet(Govorit Moskva – Moscow speakingSpecial features of
Russian Strategic Communication)
Series and publication number
Publication series of the Government’s analysis, assessment and
research2020:16
ISBN PDF 978-952-287-944-8 ISSN (PDF) 2342-6799
Website address (URN)
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-944-8
Pages 239 Language Finnish
KeywordsRussia, communication, information policy, influence
through information, culture, values, research, research
activities
Abstract
The report discusses Russia's strategic communications and its
unique features. The report focuses on communication by senior
government officials, as opposed to lower-level information. It
does not deal with technological developments in the communications
sector or delve deeper into new peripheral phenomena in the sector.
Emphasis has been placed on increasing understanding of Russian
strategic level communication.
The study analyzes selected topics, such as language and
culture, important historical events, social power structures and
normative approaches to information policy. The study also seeks to
clarify and increase understanding of the social and societal
context and their links with the broader international context and
communication. The study differs from many studies produced in the
West. It is largely based on Russian-language sources. Besides,
Russian authorities, experts and high-level figures have been
interviewed.
Strategic communication is a struggle for influence and
narratives that seek to influence other countries' thinking and
action. In Putin's narrative of Russia, Russia sees itself as a
superpower that is disappointed with the failure of a rule-based
international system.
In the light of the inquiry, Russia's strategic message has
remained virtually unchanged since Putin's 2007 Munich speech. The
experience of being offended and being deceived is a very central
part of Russian thinking. An extreme emphasis on sovereignty and
integrity and, above all, on independent and free decision-making
unites this kind of thinking.
From Finland's point of view, Russia's strategic thinking has
changed significantly since the collapse of the Soviet Union.
Finland is a member of the EU, a democratic state governed by the
rule of law and a good neighbour. Russia does not see Finland as an
influential EU Member State. Therefore, Finland is not an essential
target for Russia's strategic communications either.
This publication is part of the implementation of the Government
Plan for Analysis, Assessment and Research. (tietokayttoon.fi) The
content is the responsibility of the producers of the information
and does not necessarily represent the view of the Government.
Publisher Prime Minister’s Office
Distributed by/ Publication sales
Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fiPublication sales:
vnjulkaisumyynti
https://vnjulkaisumyynti.fi/
-
Sisältö
Esipuhe
.....................................................................................................................................................................................................................
8
Tiivistelmä
..........................................................................................................................................................................................................
11
1 Johdanto
....................................................................................................................................................................................................
141.1 Kennanin pitkä sähke
...................................................................................................................................
141.2 Tavoitteet ja tutkimuskysymykset
...........................................................................................................
151.3 Metodologia ja lähteet
................................................................................................................................
18
2 Venäjä on toista maata
.................................................................................................................................................................
292.1 Venäjän poliittinen systeemi
.....................................................................................................................
342.2 Sosiaalinen järjestys Venäjällä – vallan vertikaali
...............................................................................
372.3 Venäjän poliittinen talous
...........................................................................................................................
422.4 Vallanperimyksen ongelma Venäjällä
.....................................................................................................
46
3 Venäjän strategisen viestinnän käsitteet ja lähtökohdat
.............................................................................
493.1 Venäjän strategisen viestinnän käsitteet
...............................................................................................
493.2 Epäläpinäkyvyys: strategisen viestinnän vaikutusmekanismit
...................................................... 633.3
Normatiiviset lähtökohdat
.........................................................................................................................
66
4 Venäjän informaatiopolitiikan ja strategisen viestinnän
toteutus ......................................................
754.1 Strategisen viestinnän toteuttamisen erityispiirteet
........................................................................
754.2 Tiedotusvälineiden ja PR:n rooli
...............................................................................................................
874.3 Mitä Putin on puhunut?
..............................................................................................................................
98
5 Kielen ja kulttuurin merkitys
................................................................................................................................................
1135.1 Kieli avaa kulttuurin
....................................................................................................................................
1145.2 Voiko Venäjää ymmärtää järjellä?
..........................................................................................................
1166 Suomi Venäjän ajattelussa
...................................................................................................................................................................
1296.1 Kaksi osapuolta on muuttunut
...............................................................................................................
1296.2 Strateginen intressi turvallisuuseduissa
..............................................................................................
137
7 Venäjän käsitys EU:sta ja Suomesta sen jäsenmaana
....................................................................................
1487.1 Eurooppa venäläisessä poliittisessa ajattelussa
................................................................................
1487.2 Venäjän ja Euroopan väliset kiistat
........................................................................................................
1507.3 EU-Suomi Kremlin
näkökulmasta...........................................................................................................
155
-
8 Venäjän kohdalla on katsottava pidemmälle
.........................................................................................................157
9 Johtopäätökset ja suositukset
............................................................................................................................................
168
Liite 1: Influence Mechanisms of Strategic Communication of
Russia
........................................................176
Liite 2: Semi-Structured Interview Protocol
......................................................................................................................
190
Liite 3: English Summary
......................................................................................................................................................................192
Lähteet
..............................................................................................................................................................................................................197
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
8
ESIPUHE
Tämän raportin tehtävänä on lisätä ymmärrystä Venäjän
kehityksestä ja sen strategi-sesta viestinnästä arvioimalla maan
virallisesti tarjoamaa tarinaa Euroopalle. Itäisellä lähinaapurilla
on ollut lännen ajattelussa suuri osa. Myös suomalaisessa
tutkimuk-sessa Venäjän toiminnan vaikutus Suomeen on ollut satojen
vuosien kyllästämä suuri tarina. Suomi, suomalaiset ja suomalaisuus
on tarinassa vain yksi pieni juonen osuus, mutta suomalaisille se
on paljon, paljon enemmän.
Eurooppa elää murrosvaihetta, jossa Venäjän kansainvälisestä
roolista on tullut Kri-min valtauksen jälkeen merkittävä aihealue.
Venäjästä on tullut subjekti, toimija kyber- ja
hybridivaikuttamisen alueella. Tämä selvitys kuitenkin pyrkii
tuomaan keskusteluun strategisen tason eli ylimmän valtiotason
näkökulmia, jotka perustuvat Venäjän strate-giseen ajatteluun.
Selvityksessä on pyritty vastaamaan myös siihen, miten Venäjän
strateginen viestintä on näkynyt Suomessa.
Selvitys on toteutettu osana Valtioneuvoston selvitys- ja
tutkimustoimintaa. Kirjoitta-jissa yhdistyy sotilastiedustelun,
turvallisuuspolitiikan, strategisen viestinnän ja talous-suhteiden
kokemus yhdistettynä Venäjään liittyvään
kokemusasiantuntemukseen.
Tässä selvityksessä on pyritty eri oppiaineiden tuoman lisäarvon
yhdistämiseen ja vuorovaikutukseen. Tutkimuskohde itsessään on
moniulotteinen ja monikerroksinen ongelma, jonka syvyys ja
haastavuus yllättää kokeneenkin asiantuntijan. Selvityksen
toteuttajakonsortion erilaiset näkökulmat ja kokemus luovat
yhdistelmän, jossa on tie-toa rikastuttavia jännitteitä.
Hankkeen ja konsortion johtajana toimii kontra-amiraali Georgij
Alafuzoff, jolla on sy-vällinen kokemus ja osaaminen
sotilastiedusteluun ja Venäjään liittyen. Alafuzoff on toiminut
muun muassa Puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä ja Euroopan
unionin sotilastiedustelun päällikkönä. Alafuzoff on suorittanut
Suomen pääesikunnan komen-nuksella Venäjän armeijan
yleiskunta-akatemian.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
9
VTT Anders Blom edustaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen,
poliittisen riskienhallinnan ja Venäjään liittyvää asiantuntemusta.
Blomin edustama yritys Eurofacts Oy on palvel-lut suomalaisia ja
muita ulkomaisia yrityksiä, julkisyhteisöjä ja viranomaisia
Venäjällä lähes 30 vuoden ajan. Blom on toiminut myös Pietarin
kuvernöörin suomalaisen neu-vonantajaryhmän koordinaattorina. Blom
toimii nykyisin työelämäprofessorina Turun yliopiston
yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.
VTM Mihail Kurvinen toimii analyytikkona Eurofacts Oy:ssä, jossa
hän on tuottanut ja toimittanut suomalaiselle asiakaskunnalle
raportteja Venäjän yhteiskunta- ja talouske-hityksestä. Hänen
erikoisosaamisalueitaan ovat yhteiskunnallinen monitorointi sekä
toimintaympäristön analysointi. Lisäksi hän on osallistunut kolmeen
poliittisen histo-rian väitöskirjaprosessiin tutkimusavustajana.
Hän on editoinut tämän selvityksen.
Prikaatikenraali evp, valtiotieteen lisensiaatti Juha Pyykönen
on toiminut muun mu-assa Porin Prikaatin komentajana,
Puolustusvoimien apulaissuunnittelupäällikkönä,
Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen johtajana sekä Naton
päämajassa esikuntaupseerina ja Naton kumppanuuksia kehittävän
ajatushautomon johtajana. Hän oli luomassa EU:n
kriisinhallintakykyä ja johti EU:n turvallisuus- ja
puolustuskor-keakoulua. Hänen viimeaikaiset tieteelliset julkaisut
ovat käsitelleet Pohjois-Euroopan turvallisuuskehitystä.
Hankkeen puitteissa tehtiin erillinen englanninkielinen
”Influence Mechanisms of Stra-tegic Communication of Russia”
-taustapaperi (Luoma-aho & Tsetsura 2020), joka löy-tyy
raportin liitteestä. Taustapaperin tarkoituksena on lisätä
ymmärrystä strategisen viestinnän käsitteistä länsimaisen
viestintätutkimuksen näkökulmasta, selvittää epälä-pinäkyvyyden
strategista hyödyntämistä Venäjän viestinnässä sekä identifioida
epälä-pinäkyvyyden tunnistamisen mahdollisuuksia. Taustapaperi
summaa strategisen vies-tinnän trendejä ja haasteita julkisen
sektorin toimijoille globaalissa ympäristössä hel-pottaen
strategisen epäläpinäkyvyyden tunnistamista ja vähentäen sen
vaikuttavuutta.
FT Vilma Luoma-aho on Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulun
viestinnän johta-misen professori erikoistumisalueenaan strateginen
viestintä. Hän on myös Helsingin ja Vaasan yliopistojen
yhteisöviestinnän dosentti. Luoma-aholla on useita kansainväli-siä
tieteellisiä tutkimushankkeita ja vastuita
yhteistyöverkostoista.
FT Katerina Tsetsura on professori julkissuhteiden ja
strategisen viestinnän professori Oklahoman yliopistossa. Hänellä
on tutkinto myös Voronežin valtionyliopistosta. Hä-net on palkittu
Yhdysvalloissa useilla korkeilla viestintäalan arvonimillä. Hänen
tutki-musalueensa erityiskohteina on viestinnän ja uutisten
piilevät asialistat, hallitussuh-teet ja julkinen PR-toiminta
(diplomatia).
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
10
Raportin tiedontuotanto on perustunut monipuoliseen tutkimukseen
ja sen yhteydessä käytyyn aivoriihityöskentelyyn tutkimusryhmän
sisällä. Kirjoittajien näkemyksistä syn-tynyt englanninkielinen
väliraportti on ollut Euroopan hybridiuhkien torjunnan
osaamis-keskuksen järjestämän kansainvälisen paneelin
kommentoitavana FT Hanna Smithin johdolla. Hybridiosaamiskeskus ei
ole osallistunut raportin kirjoittamiseen eikä vastaa selvityksen
tuloksista tai raportissa esitetyistä näkemyksistä.
Kansainvälisessä paneelissa saatu palaute on ollut pohjana
selvityksen loppuvaiheen kirjoittamisessa, minkä lisäksi tekijät
ovat ottaneet huomioon myös ohjausryhmältä saadut palautteet.
Georgij Alafuzoff Helmikuu 2020
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
11
TIIVISTELMÄ
Hanke on toteutettu osana vuoden 2019 valtioneuvoston selvitys-
ja tutkimussuunni-telman toimeenpanoa. Selvityksessä käsitellään
Venäjän strategisen viestinnän eri-tyispiirteitä. Raportti on
otsikoitu ”Govorit Moskva” – Moskova puhuu – joka viittaa ylimmän
valtiojohdon viestintään erotuksena alemman tason
informaatiovaikuttami-sesta. Tässä selvityksessä ei ole käsitelty
viestintäalan teknologiakehitystä eikä sy-vennytty alalla
esiintyviin lieveilmiöihin kuten suunnattu mielipidevaikuttaminen,
peite-tyt informaatio-operaatiot ja trollaus. Selvityksen pääpaino
on ollut venäläisen strategi-sen tason viestinnän ymmärtämisen
lisäämisessä.
Selvityksessä analysoidaan valikoituja aihealueita, kuten kieli
ja kulttuuri, tärkeät his-torialliset tapahtumat, yhteiskunnalliset
valtarakenteet sekä informaatiopolitiikan nor-matiiviset
lähtökohdat. Selvitys pyrkii lisäämään ymmärrystä sosiaalisista ja
yhteis-kunnallisista taustatekijöistä sekä niiden yhteyksistä
laajempaan kansainväliseen ko-konaisuuteen ja viestintään.
Venäjän strategisen tason viestintä sisältää kolme
pääelementtiä, joista ensimmäinen on Venäjän presidentin ja
presidentinhallinnon toteuttama valtiollinen
informaatiopoli-tiikka, toinen on ulkoministeriön toteuttama
ulkoinen viestintä ja kolmas julkisuusdiplo-matia ulkomaille
suunnattujen viestintäkanavien (esimerkiksi RT) kautta. Venäjä ei
ole vielä kehittänyt yhteistä ja yleisesti hyväksyttyä ymmärrystä
venäläisestä strategisestä viestinnästä. Sellaisenaan käsitettä ei
käytetä hallintoon tai puolustukseen liittyvissä dokumenteissa,
vaan puhuttaessa esimerkiksi ulkoisesta viestinnästä ja
informaatio-vaikuttamisesta käytetään muita käsitteitä, kuten
pehmeä valta ja julkisuusdiplomatia. Selvitystyössä päädyttiin
näkemykseen, että Venäjällä ei ole käytössään selvää ja
ko-herenttia pitemmäksi ajaksi ulottuvaa suunniteltua
toimintastrategiaa, mutta viestin-nällä on suunta, päämäärä ja
tavoite.
Tämä selvitys eroaa monesta lännestä tuotetusta tutkimuksesta
siinä, että se perus-tuu suurelta osin venäjänkielisiin
alkuperäislähteisiin. Tämän lisäksi selvitystyön ai-kana
haastateltiin luottamuksellisesti Venäjän viranomaisia,
asiantuntijoita ja korkean tason vaikuttajia. Selvityksen
liitteessä olevan taustapaperin (”Influence Mechanisms of Strategic
Communication of Russia”) tarkoituksena on lisätä ymmärrystä
strategi-sen viestinnän käsitteistä länsimaisen
viestintätutkimuksen näkökulmasta ja selvittää epäläpinäkyvyyden
strategista hyödyntämistä Venäjän viestinnässä.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
12
Strateginen viestintä on kamppailua vaikutusvallasta ja
narratiiveista, joilla pyritään vaikuttamaan toisten valtioiden
ajatteluun ja toimintaan. Strategisen tason viestin-nässä painottuu
kahdensuuntaisuus erotuksena propagandasta. Putinin Venäjän
nar-ratiivissa Venäjä kokee olevansa suurvalta, joka on pettynyt
sääntöpohjaisen kansain-välisen järjestelmän epäonnistumiseen.
Venäjä kokee lännen pyrkivän vaikuttamaan sen sisäisiin asioihin,
elämäntapoihin ja arvomaailmaan. Venäjä toteuttaa omaa
suve-reeniksi tai hallituksi kutsuttua demokratiaansa, jossa
presidentin johtama valtio ar-vostetaan yksilön edelle. Ulkoisten
vaikutteiden torjumiseksi ollaan Venäjän perustus-lakia nostamassa
kansainvälisen oikeuden edelle.
Ei ole mitään merkkejä siitä, että Venäjän linja oman asian
ajamisessa olisi löysty-mässä tai että Venäjä olisi yhteisen hyvän
nimissä vetäytymässä tästä kamppailusta. Venäjä ei voi myöskään
hyväksyä itsensä syrjäyttämistä tulevan maailmanjärjestyk-sen ja
sopimusrakenteen kehittämisestä ja tulee politiikassaan ja
viestinnässään pitä-mään itseään esillä. Selvitystyön valossa
Venäjän strateginen sanoma on säilynyt lä-hes muuttumattomana
Putinin vuoden 2007 Münchenin puheen jälkeen. Venäjän johto kokee
turhautuneisuutta, koska sen viesti ei ole mennyt perille.
Loukattuna ole-misen ja petetyksi tulemisen kokemuksella on hyvin
keskeinen osa venäläisessä ajat-telussa. Näitä yhdistää
suvereniteetin ja koskemattomuuden ja ennen kaikkea itsenäi-sen ja
vapaan päätöksenteon äärimmäinen korostaminen.
Suomen kannalta Venäjän strateginen ajattelu on Neuvostoliiton
romahtamisen jäl-keen muuttunut merkittävästi. Suomea varten ei ole
perustettu erityistä suunnitelmaa tai vaikuttajajärjestelmää, jolla
Suomi pidetään Moskovan vaikutuspiirissä. Suomi on EU:n jäsenmaa,
demokraattinen oikeusvaltio ja hyvä naapuri, jonka kanssa Venäjällä
ei ole rajaongelmia verrattuna sen muihin rajoihin Euroopassa.
Venäjä ei koe Suomea vaikutusvaltaiseksi EU:n jäsenvaltioksi, jonka
kautta sillä olisi erityisiä toivomuksia ja pyrkimyksiä vaikuttaa
EU:n päätöksentekoon. Siksi ei Suomi myöskään ole Venäjän
strategisen viestinnän tärkeäksi koettu kohde.
Selvityksessä esitetään arvio, että Putinin ja hänen edustamansa
pietarilaisen koulu-kunnan valta-asema jatkuu pitkälle vuoden 2024
jälkeenkin. Venäjällä ollaan lännen politiikasta hyvin
huolestuneita, vaikka koetaan, että kielteinen asenne Venäjää
vas-taan lännessä näyttää olevan heikentymässä. Venäjä kokee EU:n
aseman maail-massa heikentyneen ja kysymys Euroopan tulevaisuudesta
askarruttaa sitä. Moskova on kääntänyt voimallisesti katseen myös
itään. Globaalissa kilpailussa Venäjä näkee Koillisväylän ja
pohjoisen pallonpuoliskon merialueet omina merinään ja sen
yhteis-ymmärrys Kiinan kanssa Silkkitiestä (One Belt One Road /
Belt and Road Initiative) perustuu yhteisymmärrykselle siitä, että
eteläinen globaali väylä on Kiinan vaikutuspii-riä.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
13
Suomen strateginen merkitys Venäjän poliittisella agendalla on
pienempi kuin Neu-vostoliiton aikana, jolloin Suomea pidettiin
hyvän naapuruuden esimerkkinä. Päinvas-toin Suomen on tehtävä
jatkuvasti paljon työtä tullakseen kuulluksi ja ymmärretyksi
Moskovassa.
Selvityksen lopussa esitetään joukko suosituksia, jotka eivät
ole ulko- tai turvallisuus-politiikan alueella. Suosituksia ovat
Pietarin nostaminen Suomen strategisessa ajatte-lussa, dialogin
vahvistaminen kansalaisyhteiskunnan alueella, Venäjään liittyvien
tie-dollisten valmiuksien vahvistaminen, suomalaisen median ja
erityisesti sen ulkomaan-raportoinnin vahvistaminen, Venäjän kielen
ja kulttuurin osaamiseen panostaminen, sekä korkeatasoisen
kansainvälisen seminaarin perustaminen Suomen aseman
vah-vistamiseksi. Lisäksi selvitystyö on osoittanut selkeän tarpeen
Venäjän strategisen viestinnän edelleen tutkimiselle ja siihen
perehtymiselle.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
14
1 Johdanto
1.1 Kennanin pitkä sähke Yhdysvaltojen ja miksei lännenkin
Venäjän-politiikan nykyinen henki muistuttaa aja-tuksiltaan ja
retoriikaltaan George Kennanin vuoden 1946 niin sanotun pitkän
säh-keen1 tunnelmia. Kennanin tavoitteena oli antaa Yhdysvaltain
hallinnolle realistinen kuva Stalinin ajan Neuvostoliitosta, padota
kommunismin leviäminen diplomaattisin, ei sotilaallisin keinoin.
Kennanin sähke oli aikanaan perusta Yhdysvaltain ulkopolitiikalle
Neuvostoliiton suuntaan, ns. Trumanin opille, jonka mukaan
Yhdysvaltojen tuli tukea niitä kommunismin uhkaamia maita, jotka
vielä olivat itäblokin ulkopuolella. Nykyään monet näistä
perustekijöistä ovat heränneet henkiin ja saamassa uuden
elämän.2
Kennanin kuvaama Venäjä on poliisi- ja autoritaarinen valtio,
jonka aggressiivinen hal-litus vastustaa rauhaa rakastavia ihmisiä.
Tämä sopii nykyisin käytössä olevaan varoi-tukseen, jonka mukaan
Venäjä haluaa hajottaa länsimaisen yhteisön ja puuttua kaik-kialla
muiden maiden sisäisiin asioihin.
Vuoden 2024 vallanvaihto on suuri ongelma Venäjälle. Kennanin
viittaukset vallan siirtoon Leninin ja myöhemmin Stalinin toimesta
löytyvät lukuisissa teoksissa, jotka käsittelevät tätä Venäjä
Putinin jälkeen -ongelmaa. Venäjä on monimutkainen yhteis-kunta ja
valtio, ja samalla hyvin erilainen kuin sen edeltäjät tai naapurit.
Se on yhteis-kunta, joka näyttää olevan jatkuvan ja pitkittyneen
siirtymävaiheen tilassa. Viimeaikai-set tapahtumat ovat vain
vaiheita jatkuvassa dynamiikassa, jota ei voida pelkistää
tut-tuihin malleihin.
Vuonna 1946 Neuvostoliiton arvostus toisen maailmansodan yhtenä
voittajavaltiona oli Yhdysvalloissa edelleen korkea. Kennanin sähke
voidaan nähdä pyrkimyksenä avata silmät, yrittää ymmärtää, vaikka
ei hyväksyä.3 Toisin kuin Neuvostoliitto silloin, tämän päivän
Venäjä ei todennäköisesti aiheuta ideologista uhkaa
Yhdysvalloille.
1 George Kennan 22.2.1946, “Long Telegram”. Wilson Center
Digital Archive. WWW-dokumentti [luettu 10.9.2019]. 2 Kennanin
roolia Yhdysvalloissa voi hyvin verrata Suomessa Max Jakobsoniin,
jonka ajattelulla on ollut suuri vaikutus Suomen ulkopolitiikkaan
kylmän sodan aikana. Ks. esim. Jakobson 1999. 3 Pavlovski 2015, 26.
Kennanin arvoa nostaa Venäjällä se, että muun muassa Pavlovski
näkee Kennanin kyenneen kuvaamaan Neuvostoliiton järjestelmää, ja
sen strategista käyttäytymistä, ko-rostamatta Stalinin roolia.
Diktaattori on mainittu dokumentissa vain kolme kertaa.
https://digitalarchive.wilsoncenter.org/document/116178.pdf
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
15
Koska normatiivista ja poliittisideologista uhkaa ei ole, ei
myöskään ole tarvetta sa-manlaisiin, symmetrisiin vastatoimiin.
Lännen tulee kuitenkin olla äärimmäisen huolellinen yrittäessään
ymmärtää Venäjän ulkopolitiikan motiiveja. Kennan huomasi
aikoinaan, että Venäjän poliittinen kulttuuri liittyy suuremman
haavoittuvuuden ja turvattomuuden kokemiseen kuin mitä lännessä
käsitettiin tai tiedettiin.4 Tämä tunne voi johtaa politiikkaan,
jota lännessä pidetään hyökkäyksellisenä, mutta joka perusteiltaan
on itse asiassa puolustuksellista. Sen väärin ymmärtäminen,
rajaaminen ja Venäjän valtapolitiikaksi mieltäminen vain lisää
olemassa olevaa haavoittuvuuden ja turvattomuuden tunnetta
Venäjällä.
Suomi ei ole vuosikymmeniin ollut poliittisesti riippuvainen
Venäjästä, kuten se oli au-tonomian aikana tai eräinä jaksoina
Neuvostoliiton naapurina. Suomen ulkopolitiikka tai sisäpolitiikka
ei ole seurausta Venäjän harjoittamasta politiikasta, mutta
suurvalta-naapurin hyvä ymmärtäminen on myös uudessa
maailmantilanteessa poliittista ja so-siaalista pääomaa. Sillä on
arvoa Brysselissä, Pekingissä, Washingtonissa ja Mosko-vassa.
1.2 Tavoitteet ja tutkimuskysymykset Tämän selvitystyön kohteena
on Venäjän ylimmän valtiollisen johdon strateginen vies-tintä, jota
pyritään tulkitsemaan hakematta siitä piilotettuja tai
piilottamattomia lisämer-kityksiä, jotka pahimmillaan voivat johtaa
viestin vastaanottajan harhaan. Selvitystyön keskeisenä tavoitteena
on ollut nimenomaan ymmärryksen lisääminen Venäjän strate-gisen
viestinnän rakentumisesta, toteutuksesta, sisällöstä ja
tavoitteista.
Venäjän strategisen viestinnän ollessa valtiollista toimintaa ei
sen tulkitseminen ole mahdollista ilman Venäjän valtiollisuuden,
hallinnon ja hallintojärjestelmän analysoin-tia. Kielen ja
kulttuurin vaikutus strategiseen viestintään on myös välttämätöntä
ottaa huomioon. Ne heijastavat maailmakatsomusta ja
maailmankuvaa.
4 Lännessä ei hahmotettu venäläistä sotakokemusta, jossa kuoli
noin 23 miljoonaa neuvostokan-salaista taistelujen ulottuessa
Euroopassa Berliinistä Volgogradiin (entinen Stalingrad).
Sotakoke-musta edelsivät Stalinin vainot, joissa menehtyi 1934–1939
miljoonia neuvostokansalaisia. Euroo-pan parlamentti antoi
23.10.2008 päätöslausuman Ukrainan Holodomorin eli keinotekoisen
nälän-hädän (1932–1933) muistamisesta, jossa Euroopan parlamentti
katsoo, että ”Stalinin hallinto suunnitteli kyynisesti ja julmasti
miljoonien ukrainalaisten hengen vaatineen holodomor-nälänhä-dän
vuosina 1932–1933 toteuttaakseen maatalouden pakkokollektivisointia
koskevan Neuvosto-liiton politiikan vastoin Ukrainan
maaseutuväestön tahtoa”. EUVL C 15E , 21.1.2010, s. 78–79.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
16
Historiallisella jatkumolla on erityinen merkityksensä
strategisessa viestinnässä. Tämä ilmenee hyvin esimerkiksi siinä,
että vuoden 2020 eräänä tärkeimpänä valtiollisena ta-pahtumana on
suuressa isänmaallisessa sodassa saavutetun voiton 75 vuotispäivän
juhlinta. Presidentti Putinin asettama viestinnällinen tavoite on
”estää yritykset vääris-tää tapahtuman historiallinen totuus”,
johon hänen mukaansa osallistuvat myös jotkut kunnioitettavat
kansainväliset instituutiot ja eurooppalaiset rakenteet.5
On luonnollista, että Venäjän strategisen viestinnän yksi
tarkoitus on oman näkemyk-sen esilletuomisen ohella mielipiteeseen
vaikuttaminen ja myönteisen Venäjä-kuvan rakentaminen.
Selvitystyössä ei kuitenkaan olla pureuduttu mielipidevaikuttamisen
kielteisiin ilmiöihin.
Tarkasteltaessa varautumista Venäjän strategisen tason
viestintään on alkuasetel-mana ollut venäläinen arvio ja näkemys
tulevaisuuden kehityksestä, joka samalla myös ennakoi Venäjän
tulevaisuuden viestinnällisiä tavoitteita ja painopistealueita.
Tutkimuksen tekee haasteelliseksi strateginen viestintä
-käsitteen ja sitä lähellä ole-vien käsitteiden hyvin kirjava ja
moniulotteinen määrittely ja tulkinta. Tämän selvityk-sen
lähtökohdaksi on otettu tulkinta, jossa strateginen viestintä
ymmärretään viestin-tänä, jolla on selkeä kohdeyleisö; joka on
jatkuvaa; ja jolla on selkeä poliittinen ta-voite. Tämän
määritelmän kautta on mahdollista tarkastella Venäjän poliittista
tavoite-asettelua ja tavoitteiden saavuttamiseksi tehtäviä toimia.
Tässä raportissa Venäjän strategista viestintää käsiteltäessä ei
tukeuduta länsimaiden valtionhallinnoissa tai puolustusvoimissa
käytettyihin strategisen kommunikaation konseptin (StratCom) eli
informaatiovaikuttamisen määrittelyihin tai käytäntöihin.
Haasteen muodostaa Venäjän ja läntisen maailman välillä
vallitseva syvä erimielisyys koskien eri tapahtumia ja niiden
tulkintoja ja tämän seurauksena syntyvä erimielisyys tulevaisuuden
suunnasta. Venäläisen ja läntisten narratiivien erilaisuus
heijastuu ulko-politiikassa. Esimerkiksi Euroopan Parlamentin
näkemyksen mukaan ”Venäjän strate-ginen viestintä on osa laajempaa,
kumouksellista kampanjaa EU-yhteistyön sekä unionin ja sen
jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuden, poliittisen
riippumattomuuden ja alueellisen koskemattomuuden
heikentämiseksi.”6 Venäjän hallituksen todetaan käyttävän
”monenlaisia välineitä ja kanavia, kuten ajatushautomoja ja
erityissäätiöitä (esim. Russkij Mir), erityisviranomaisia
(Rossotrudnitšestvo), monikielisiä televisioka-navia (esim. RT),
näennäisuutistoimistoja ja -multimediapalveluja (esim. Sputnik),
ra-jat ylittäviä yhteiskunnallisia ja uskonnollisia ryhmiä
hallinnon halutessa esittää itsensä 5 Presidentti Putinin
puheenvuoro presidentin alaisen Voitonpäivän komitean kokouksessa
11.12.2019. 6 Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. marraskuuta
2016 ”EU:n strategisesta viestinnästä kolmansien osapuolten
levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi”
(2016/2030(INI)). EUVL C 224/08, 27.6.2018, s. 61.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
17
ainoana perinteisten kristillisten arvojen puolustajana, sekä
sosiaalista mediaa ja in-ternetin trolleja, ja että se pyrkii
niiden avulla kyseenalaistamaan demokraattisia ar-voja, jakamaan
Eurooppaa, kokoamaan sisäistä tukea ja luomaan mielikuvaa
toimin-takykynsä menettäneistä valtioista unionin itäisessä
naapurustossa.”7
Lisäksi heijastevaikutuksena on ilmeinen venäläisten ja
läntisten lähdeaineistojen kes-kinäinen yhteensovittamattomuus tai
kelpaamattomuus. Tässä informaatiosodan kal-taisessa tilanteessa
venäläiset lähteet todetaan jo ennalta vääriksi tai
harhaanjohta-viksi ja tukeudutaan pelkästään läntiseen tulkintaan
asioista ja tapahtumista. Tämä on omiaan synnyttämään yksipuolisia
tulkintoja. Paremman ymmärryksen lisäämiseksi on välttämätöntä
arvioida ja tuntea myös venäläislähteet ja niiden keskinäiset
jännit-teet.
Tutkimuskysymykset
Selvityksessä on tarkasteltu seuraavia tutkimuskysymyksiä ja
pyritty vastaamaan:
Tutkimuskysymys 1: Mitkä ovat Venäjän strategisen viestinnän ja
informaatiopolitii-kan taustat, perusteet, käsitteet, logiikka ja
keskeinen sisältö sekä menetelmät?
Tutkimuskysymys 2: Mitkä ovat Venäjän Suomea koskevan
strategisen viestinnän sekä informaatiopolitiikan ilmentymät?
Tutkimuskysymys 3: Miten Suomi asemoituu Venäjän strategisessa
viestinnässä suhteessa muihin EU-maihin?
Tutkimuskysymys 4: Miten Suomi voi lisätä ymmärrystään Venäjän
strategisesta viestinnästä ja informaatiopolitiikasta ja mitkä ovat
ymmärtämisen edellytykset, mu-kaan lukien yhteiskunnalliset,
kielelliset ja kulttuuriset erot ja vuorovaikutus?
Lisäksi selvityksessä pyritään parantamaan Suomen ennakointia ja
varautumista an-tamalla kuva Venäjän näkemyksistä kansainvälisen
tilanteen tulevasta kehittymisestä sekä tekemällä suosituksia,
miten Suomi voisi edistää dialogia ja parantaa ymmär-rystä.
7 Ibid.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
18
1.3 Metodologia ja lähteet Selvityksen metodologia perustuu
suurelta osin poliittisen historian traditioon, jota täy-dentää
pyrkimys ottaa huomioon viestintätutkimuksessa käytettyjä
menetelmiä. Meto-dologian kannalta lähdekritiikki ilmenee toisaalta
lähdeaineiston keskinäisen ristiriitai-suuden tunnustamisena ja
kilpailuna narratiiveista sekä toisaalta lähteisiin kohdistu-vasta
yleisestä kriittisyydestä.
Selvitys analysoi valikoituja aihealueita, kuten kieli ja
kulttuuri, tärkeät historialliset ta-pahtumat, yhteiskunnalliset
valtarakenteet sekä informaatiopolitiikan normatiiviset
läh-tökohdat. Selvitys pyrkii myös selvittämään ja lisäämään
ymmärrystä sosiaalisista ja yhteiskunnallisista taustatekijöistä
sekä niiden yhteyksistä laajempaan kansainväli-seen
kokonaisuuteen.
Aiheen rajaus ei ole ollut helppo tehtävä, koska käsitetasolla
länsimaisessa tutkimuk-sessa aihealue voidaan tulkita rajautuvan
laveammin kuin mitä venäläisessä käsite-maailmassa.
Viestinnän vaikuttavuutta ja sanoman perille menoa kuvaa
kaksisuuntaisuuden ehto. Jos B ymmärtää A:n sanoman ”punainen”
olevan ”vihreä”, väärinymmärrys on ilmei-nen, kaksisuuntaisuus ei
toimi. A voi olla ihmeissään B:n reaktiosta. Jossakin on sil-loin
vika. Kun kysymyksessä on valtioiden ja valtiojohtojen tasolla
tapahtuvan viestin-nän häiriö, kysymyksessä on vakava ilmiö.
Viestintään vaikuttavat myös kohderyh-mien reaktiot ja odotukset
niistä. Siksi kaksisuuntaisuus laajentaa ahdasta tulkintaa
viestinnästä. Suomalaisten herkkyyttä kasvattanee se, että kohteena
on Venäjän stra-teginen viestintä mukaan lukien sen Suomeen
kohdistuva osa ja miten se Suomessa ymmärretään.
Tärkeä ulottuvuus on ollut pohtia, mikä on venäjän kielen ja
kulttuurin taito sekä sitä kautta kyky päästä lähelle venäläisen
tieteellispoliittisen keskustelun ydintä. Se rajaa ymmärtämisen
piirejä eriarvoisiksi. Venäjän ja lännen vastakkainasettelulla ei
nyky-näkemyksen mukaan ole ideologista taustaa kuten oli kylmässä
sodassa. Kuitenkin jos tukeudutaan niin sanottuun neutraaliin
ideologiakäsitykseen8, jonka mukaan ideo-logia tarkoittaa ajatusten
ja uskomusten järjestelmää ja näkemystä maailmasta, on idän ja
lännen vastakkainasettelussa kysymys juuri siitä. Vastakkain ovat
erilaiset nä-kemykset maailmasta sekä Venäjän ja lännen erilaiset
tulkinnat esimerkiksi oikeuden-
8 Pietikäinen 2000, 191–218.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
19
mukaisuudesta, ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Tämän
vastakkainasettelun tarkas-telu ei ole tämän selvityksen
tavoitteena, mutta se näkyy selvästi Venäjän strategisen viestinnän
sisällössä ja ilmentää siten vallitsevaa tilannetta.
Suhde aikaisempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen
Kilpailu voittavasta tarinasta Venäjän näkökulmasta ja sen
ymmärtämisestä on tämän selvityksen pääkohde ja siksi selvityksen
asemointi muuhun tutkimukseen on haasta-vaa. Tätä selvitystä ei ole
helppo sijoittaa suomalaisessa tutkimustraditiossa yhteen selkeään
laatikkoon, oppisuuntaan tai koulukuntaan. Selvitys ei ole pyrkinyt
noudatta-maan aiheen tarkastelua yhden tutkimusalan ehdoilla.
Selvitys kuitenkin sisältää yli oppituolien pyrkivää näkemystä,
joka kuvaa suomalaisen Venäjään liittyvän tutkimuk-sen
kehitysvaiheita Suomen EU-jäsenyyden kaudella. Aikaisempien
käsitysten väisty-minen, uusien tietojen kumotessa vanhat
narratiivit, on ollut realiteetti myös Suo-messa. Tähän on
heijastunut myös 1990-luvulla lisääntynyt Venäjän oman
historian-kirjoituksen pyykinpesu.
Tämän selvityksen taustalla on paljon vaikutteita, jotka
tunnistavat historian tutkimuk-sen jännitteet oman aikamme
suomalaisklassikkojen (Osmo Jussila, Keijo Korhonen, Matti Klinge,
Markku Kuisma, Ohto Manninen, Jukka Nevakivi, Juhani Paasivirta,
Kimmo Rentola, Timo Soikkanen, Timo Vihavainen) ansiokkaasta
Venäjän ja Suomen suhteita analysoivasta tuotannosta. Selvityksessä
on pyritty myös huomioimaan vii-meaikainen keskustelu, johon ovat
osallistuneet muun muassa Martti Häikiö, Lasse Lehtinen, René
Nyberg ja Risto Volanen sekä 1990-luvulla julkisuuteen
asiantunti-joina tulleet sotilaat. Heistä Pekka Visuri on ollut
tuotteliain.
Historian pitkän linjan esille tuomisen tehtävä on
havainnollistaa, että kilpailu narratii-veista on myös maan
sisäinen asia. Suomen suureen tarinaan Venäjä liittyy
olennai-sesti. Ollaan myös tietoisia siitä, että
suomettumiskeskustelu on tärkeä osa kilpailua tarinoista,
kansallisesta narratiivista.
Max Jakobsonin laaja tuotanto on esimerkki siitä, kuinka
yhteiskunnallisesti merkittä-vässä asemassa ollut henkilö on
analyyseillaan näyttänyt keskustelulle ja myös tutki-mukselle
suuntaa eli luonut narratiivin. Suomen asema on suomalaisille
tärkeä, mutta maailmassa on paljon muita tärkeämpiä asioita. Myös
Mauno Koiviston harrastunei-suus Venäjää kohtaan tuotti kirjan
”Venäjän idea”, jonka pohdinta vie suomalaista ym-märrystä ja
samalla tätä selvitystä tarkastelemaan Pietarin ja Leningradin
merkitystä. Tämä raportti tuo lisävalaistusta Pietarin ja
Leningradin vaikuttajien asemaan Venäjän ja Neuvostoliiton
sisäisissä valtasuhteissa, missä vain Rentola lienee ollut
liikkeellä aiemmin. Pietarissa vaikuttanut Blom on jakanut
kokemuksiaan pietarilaisesta koulu-kunnasta.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
20
Uudemman polven tutkijat ovat vieneet historiantutkimusta osaksi
laajempaa euroop-palaista viitekehystä ja syvemmälle Venäjään. Muun
muassa Aleksi Mainio ja Kari Kaunismaa ovat syventäneet
Venäjä-käsitystämme uusin perusteluin. Selvityksen te-kijät ovat
tutustuneet myös muun muassa Markku Kivisen, Katri Pynnöniemen,
Kari Liuhdon, Jouko Rautavan, Pekka Sutelan, Veli-Pekka Tynkkysen,
Christer Pursiaisen ja Sinikukka Saaren tutkimuksiin.
Venäjän historian ja politiikan tutkimuksen päätyö tehdään
Turun, Helsingin, Tampe-reen ja Itä-Suomen yliopistoissa. Venäjän
historian ja politiikan tutkimuksessa on EU-jäsenyyden aikana
kuitenkin tapahtunut huomattavaa erikoistumista ja kehitystä.
Tär-keitä toimijoita ovat esimerkiksi Helsingin yliopiston
yhteydessä toimiva Aleksanteri-Instituutti ja Ulkopoliittinen
instituutti. Suomalaistutkimus on neljännesvuosisadassa
ankkuroitunut EU:n kehittyvään ja muuttuvaan näkökulmaan.
Selvitystä tehtäessä on tutustuttu muun muassa Tuomas Forsbergin
ja Hiski Haukka-lan Euroopan ja Venäjän suhteiden arvioihin.
Tutkimusryhmän sotilaat (Alafuzoff ja Pyykönen) ovat tuoneet esille
kokonaisnäkemyksen, joka perustuu EU:n ja Naton esi-kunnista
saatuun henkilökohtaiseen kokemukseen.
Tämä selvitys pyrkii myös valottamaan Venäjän johdon ravinto- ja
komentoketjuja po-liittisen talouden näkökulmasta. Suomessa tämä on
vasta alkutekijöissään, vaikka Ve-näjän talouden energiariippuvuus
on tunnettu asia. Talous ei ole selvityksen fokus, mutta sen
yhteyttä poliittiseen päätöksentekoon Venäjän sisäisessä tarinassa
on py-ritty hahmottamaan.
Viestinnän ja kommunikaatiojärjestelmien murros vaikutti
erityisesti Suomessa joukko-tiedotusvälineiden ansainnan ja
toimintatapojen muuttumiseen. Tämä selvitys on hyö-dyntänyt Vilma
Luoma-ahon ja hänen tutkijakollegansa Katerina Tsetsuran
strategisen viestinnän asiantuntemusta, minkä lisäksi selvityksessä
on hyödynnetty strategisen viestinnän viimeisen vuosikymmenen
tuotoksia. Yhteistä kaikille on pyrkimys hahmot-taa
kokonaiskuva.
Suomeen perustetun Euroopan hybridiuhkien torjunnan
osaamiskeskuksen (Hybrid CoE) järjestämän, kansainvälisistä
osanottajista koostunut asiantuntijapaneeli kävi kaksipäiväisen
keskustelun selvityksen englanninkielisestä väliraportista, jonka
poh-jalta saatiin hyödyllisiä kriittisiä kommentteja. Keskustelussa
venäläistä alkuperää oleva aineisto todettiin arvokkaaksi.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
21
Venäjän ulkopoliittisen viestinnän ja informaatiovaikuttamisen
näkökulmasta merkittä-viä suomalaisia tutkimuksia, joiden tuloksiin
on selvityksen kirjoittamisen aikana tutus-tuttu, ovat esimerkiksi
Katri Pynnöniemen tutkimus9 Venäjän informaatiovaikuttamisen
juurista ja tänään käytössä olevista menetelmistä sekä Kaisa
Laineen Venäjän ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan
narratiiveja käsittelevä tutkimus10, joka on hyvä esi-merkki
aineiston laajuuden kuvauksesta.
Haasteiden Venäjä (2008), Muutosten Venäjä (2012) ja Voiman
Venäjä (2019), jotka ovat olleet puolustusministeriön sekä
sisäministeriön ja ulkoministeriön yhteistyössä tilaamia
selvityksiä, ja ovat kukin palvelleet keskustelua. Niiden tehtävänä
on ollut li-sätä ymmärrystä Venäjästä. Tekijät ovat tietoisia
siitä, että keväällä 2020 ymmärryk-sen lisääminen on yhä suuri
tehtävä, vaikka tietoa on runsaasti tarjolla.
Tämä selvitys eroaa monesta lännestä tuotetusta tutkimuksesta
siinä, että se perus-tuu suurelta osin venäjänkielisiin
alkuperäislähteisiin. Tämän lisäksi selvitystyön ai-kana on voitu
haastatella aiheen ymmärtämisen kannalta keskeisiä Venäjän
viran-omaisia, asiantuntijoita ja korkean tason vaikuttajia. Tässä
selvityksessä ei ole käsi-telty viestintäalan teknologiakehitystä
eikä syvennytty alalla esiintyviin lieveilmiöihin kuten suunnattu
mielipidevaikuttaminen, peitetyt informaatio-operaatiot ja
trollaus.
Ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen
Selvityksen tekijöitä koottaessa haettiin erilaisia näkökulmia,
kokemusta ja monipuoli-suutta. Toimeksiantoon sisältyi tavoite
tuoda uutta tietoa ja ennen kaikkea lisätä ym-märrystä Venäjän
strategisesta viestinnästä. Tutkimusryhmän sisäinen keskustelu on
ollut tärkeä elementti kriittisen tutkimusotteen
ylläpitämisessä.
Ymmärtäminen ei ole sama asia kuin hyväksyminen eikä toinen
edellytä toista. Venä-jän strategisen viestinnän ajattelun logiikka
lepää valtiokäsitteessä ja sen historialli-sessa jatkumossa eri
aikakausina sekä maassa vallitsevassa sosiaalisessa
järjestyk-sessä, jota kieli, kulttuuri ja arvot heijastavat.
Venäjää kohtaan esiintyy yleisesti ja myös Suomessa runsaasti
kriittisyyttä. Venäläisvastaisuudella tarkoitetaan Venäjän valtioon
– sen valtiomuodosta riippumatta – ja Venäjän keskushallintoon sekä
venäläi-siin kohdistuvaa kielteistä asennoitumista.
Venäjän strategista viestintää, aivan kuten ulkopolitiikkaakin
toteutetaan globaaleista lähtökohdista. Tämän vuoksi myös
kansainvälinen näkemys Venäjästä on tärkeä huo-
9 Pynnöniemi 2016. 10 Laine 2019.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
22
mioida. Pew-tutkimuskeskuksen vuonna 2018 teettämän tutkimuksen
mukaan Venä-jällä on tärkeämpi rooli kansainvälisissä asioissa kuin
mitä sillä oli vuosikymmen sit-ten. Mutta lisääntynyt vaikutusvalta
ei ole tarkoittanut suosion kasvamista. Tutkimuk-sessa todettiin,
että näkemykset niin presidentti Putinista kuin Venäjästä ovat
suurelta osin kielteisiä. Enemmistö niin Pohjois-Amerikassa ja
suuressa osassa Eurooppaa näkee Venäjän negatiivisessa valossa.
Euroopassa tutkimuksen kohteena olleessa 10 maassa noin 27
prosentilla kansalaisista oli myönteinen mielipide Venäjästä.
Yhdys-valloissa osuus oli vain 21 prosenttia. Luottamus Venäjän
presidenttiin Vladimir Puti-niin on samansuuntainen. Kaikissa 25
tutkitussa maassa vain 26 prosentilla vastan-neista on näkemys,
että presidentti Putin tekee oikeita asioita verrattuna 63
prosent-tiin, joiden mukaan hän ei näin tee. Tämä on jyrkässä
ristiriidassa Putinin Venäjällä saaman kansansuosion kanssa.11
Kaksi kolmasosaa venäläisistä katsoo, että Venäjän ja
Yhdysvaltojen suhteet ovat vii-leät ja jännittyneet. Samankaltaisen
arvion EU:n suhteen antaa noin puolet Levada-keskuksen kyselyn
mukaan. Positiivisesti Yhdysvaltoihin suhtautuu 42 prosenttia
ve-näläisistä ja negatiivisesti 44 prosenttia. Syyskuussa 2019
kerättyjen viimeisempien tietojen mukaan puolet venäläisistä
suhtautuu Euroopan unioniin myönteisesti. Kieltei-sesti suhtautuvia
oli vastaavasti 34 prosenttia.12
Venäjä-kuvan muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat
tutkimusten, kirjallisuuden ja kulttuurin kautta syntyneet
käsitykset sekä median kautta rakentunut Venäjä-kuva. Suomalaisten
Venäjä-kuvaa leimaavat myös monet entiseen Neuvostoliittoon ja
kom-munismiin liitetyt piirteet, kuten mystisyys, outous ja
pelottavuus.13
Selvityksen lähtökohtana on ollut myös pääsy mahdollisimman
lähelle alkuperäisläh-teitä ja vallan ydintä. Siksi
tutkimusobjektia on pitänyt lähestyä toisaalta kaukaa histo-riasta
ja toisaalta tarttua kysymykseen tässä ajassa.
Venäjää koskevan keskustelun hahmottaminen
Vaalivaikuttaminen, hybridivaikuttaminen,
informaatiovaikuttaminen ja kybervaikutta-minen ovat termejä, jotka
ovat 2010-luvun aikana nousseet kasvualustaksi ja osin
hal-litsevaksi viitekehykseksi analysoida Venäjää. Analyysin
kasvanut kysyntä on lisännyt
11 Pew Research Center 6.12.2018, “Image of Putin, Russia
Suffers Internationally” [luettu 15.5.2019]. 12 Levada-keskus
10.9.2019, ”Suhtautuminen muihin maihin”. Kyselytutkimuksen
tulokset [luettu 1.10.2019]. 13 Vrt. esimerkiksi Parvilahti 1957;
Luukkanen 2010 ja 2019; Aro 2019.
https://www.pewresearch.org/global/2018/12/06/image-of-putin-russia-suffers-internationally/https://www.levada.ru/2019/09/10/otnoshenie-k-stranam-4/
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
23
Venäjään liittyvän asiantuntemuksen kysyntää ja käyttöä. Venäjän
johdon esittämä ajatus suvereenista valtiosta on aiheuttanut
keskustelua.
Läntisessä keskustelussa Venäjä koetaan aktiiviseksi subjektiksi
eikä niinkään objek-tiksi samalla kun läntiset valtiot Euroopassa
kokevat olevansa Venäjän aggressiivisen toiminnan objekteja
(kohteita). Keskustelussa läntisen kulttuurin omat toimenpiteet,
kuten julkisuusdiplomatia ja arvojen edistäminen, nähdään
dialogisena ja ei-propa-gandistisena. Venäjän näkemyksessä
maailmanpolitiikkaa leimaa kilpailu, joka ylettyy myös
informaatiotilaan. Esimerkiksi pehmeän vallan käyttö on nähty myös
yhteiskun-nan arvoja, kulttuuria ja identiteettiä vaarantavana.
Venäjän ja lännen suhteiden kiris-tymisen myötä, myös lännessä
viestintään alettiin suhtautua uhkana vakaudelle ja ar-voille.
Ukrainan kriisin alettua vuonna 2014 länsi ja Venäjä ovat
ajautuneet legitimi-teettikamppailuun siitä, kumman viestintä- ja
vaikuttamistoiminta on hyväksyttävää ja kumpi on sananvapautta
rajoittava propagandisti.14 Siksi muun muassa trollauk-sesta15
internetin sosiaalisissa medioissa on tullut ilmiö, jonka arvellaan
olevan strate-gista.
Raportoinnin ajankohtaisuuden vaatimus on tehnyt selvityksestä
haastavaa. Tapahtu-mia tulkitaan ja uutisoidaan usein tulkitsijan
ja hänen edustamansa asiakaskunnan, kuten lukijoiden ja
kuluttajien, maailmankuvan mukaisesti. Tulkinnat jättävät joskus
huomiotta venäläisen maailmankuvan. Esimerkiksi professori Markku
Kuisman mu-kaan venäläisillä on aina ollut itsetunto-ongelmia
suhteessa länteen. Edes Neuvosto-liiton aikoina se ei ollut oikea
haastaja Yhdysvalloille, eikä se ole sitä vieläkään. ”Hol-lywoodin
voimaan verrattuna Venäjän trollit ovat yhtä voimakkaita kuin
Terijoen halli-tus.”16
Lähteet ja lähteiden käyttö
Venäjän strategista viestintää arvioitaessa on tukeuduttu
ensisijaisesti venäläisiin al-kuperäislähteisiin. Keskeisenä
tarkastelukohteena on valtion ylimmän johdon, henkilö-kohtaisesti
toteuttama viestintä kohdeyleisölle. Tarkastelu sisältää lähes aina
myös viestinnän tavoiteasettelun. Aineistona ovat myös Venäjän
valtion viralliset asiakirjat ja johtavien viranomaisten
näkemykset.
Venäjänkielisiin lähteisiin tukeutuminen on välttämätöntä, kun
tavoitteena on selven-tää ja ymmärtää, mitä Venäjä ja venäläiset
ovat viestinnällään tarkoittaneet ja mikä on
14 Laine 2019. 15 Trollaus tulee englanninkielisestä sanasta
trolling, joka tarkoittaa alun perin vetouistelua. 16 HS
29.7.2018
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
24
heidän itsensä mieltämä tavoite. Kielen ja kulttuurin merkitystä
asian ymmärtämisessä ei voi liikaa korostaa.
Selvityksen primaarilähteinä ovat Venäjän lainsäädäntö,
presidentinhallinnon ja halli-tuksen julkistamat strategiat sekä
Venäjän presidentin julkiset puheet. Nämä aineistot muodostavat
perustan myös Venäjän strategisen toiminnan tarkastelulle.
Primaariläh-teet kuvaavat Venäjän hierarkkisen
hallintoarkkitehtuurin, jonka rakenteet ja toiminta-logiikat
näyttävät olevan useille läntisen tutkimuksen edustajille
tuntemattomia. Pää-osa primaariaineistosta on 2000-luvulla
syntynyttä, pois lukien Venäjän perustuslaki, jolla on suuri
erityismerkitys presidenttikeskeisen hallintotradition
kivijalkana.
Kirjallisten aineistojen lisäksi on luottamuksellisesti
haastateltu johtavia venäläisiä ja muita venäjänkielisiä alan
asiantuntijoita, jotka edustavat tutkimustehtävän kannalta
relevanteinta asiantuntemusta. Edelleen on haastateltu Venäjän
presidentinhallintoa avustavia Suomen kannalta keskeisiä
henkilöitä, jotka ovat riittävän lähellä päätök-senteon sisäpiiriä
ja Suomea koskevaa mielipiteen muodostamista. Haastateltavat ei-vät
ole halunneet antaa nimiään julkisuuteen. Heidän panoksensa
selvitykseen on kuitenkin merkittävää ja haastattelut ovat olleet
linjassa selvityksessä analysoidun ai-neiston kanssa. Lisäksi
luvussa 3.2. on haastateltu joukko Venäjän viestinnän
asian-tuntijoita. 17
Teemahaastattelut toteutettiin puolistrukturoidun haastattelun
menetelmällä.18 Haasta-teltavien kanssa käytiin läpi ennakkoon
sovittuja teemoja, mutta heidän annettiin ker-toa aiheista
vapaasti. Pääosin kaikki haastattelut olivat yli tunnin pitkiä
keskustelutilai-suuksia. Esiin nousi myös sellaisia asioita, joita
ei haluta julkisuuteen.
Selvityksen sekundaarilähteet muodostuvat laajasta
tutkimusaineistosta, tutkimuskir-jallisuudesta,
tutkimusartikkeleista, sanomalehti- ja verkkolehtiartikkeleista ja
kansain-välisestä akateemisesta keskusteluaineistosta, jossa
erityinen paino on venäjänkieli-sellä aineistolla.
Sekundaarilähteet täydentävät strategisen viestinnän konseptin ja
toi-minnallisen rakenteen ymmärtämistä. Venäjänkielisellä
aineistolla on pääpaino, koska toimeksiannon päätehtävänä on
ymmärryksen lisääminen venäläisestä toimintata-vasta.
Sekundaariaineistoon liittyi myös laajan länsimaisen tietoaineiston
läpikäynti, josta vain suppea osa on päätynyt lähdeaineistoon.
17 Selvitystyön aikana on haastateltu seitsemän asiantuntijaa.
Lisäksi tutkimuksen liitteenä olevaa taustapaperia varten
(Luoma-aho & Tsetsura 2020) haastateltiin viittä strategisen
viestinnän eri-koisasiantuntijaa ja taustamateriaalina on
hyödynnetty aikaisempien tutkimuksien tuloksia ja
haas-tatteluaineistoja. 18 Ks. Liite 2.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
25
Selvitystyön varsinainen työmenetelmä oli kirjallisuus- ja
aineistotutkimukseen perus-tuva aivoriihityöskentely.
Sekundaariaineistossa päärooli on ollut venäjänkielisillä
tie-teellisillä artikkeleilla. Medialähteet on arvioitu
luotettavuuden ja käytettävyyden näkö-kulmasta. Medialähteillä on
ollut kontekstualisoiva merkitys ja niissä painottuvat
haas-tattelut ja asiantuntijakirjoitukset sekä primäärilähteiden
taustoitus. Pelkästään tieteel-lisestä tutkimuksesta on vaikeaa
löytää Venäjän strategista viestintää kattavasti selit-tävää
analyysia, muun muassa siksi, että strateginen viestintä
-käsitteenä ei ole Ve-näjällä käytössä, vaan aiheesta on käytössä
laaja joukko muita käsitteitä.19
Haastatteluaineisto on syventänyt primaari- ja
sekundaariaineiston käsittelyä ja ym-märtämistä. Se on myös
auttanut avaamaan ajattelua, josta käsin Venäjän johto tar-kastelee
maailmaa. Eri tason lähteiden analysointi ja vertaaminen on ollut
välttämä-töntä ja hyödyllistä. Lisäksi olennainen työmäärä
aineiston läpikäymisessä on ollut esimerkiksi
YouTube-videopalvelussa julkaistujen merkittävien asiantuntijoiden
luen-tojen, esiintymisten ja haastattelujen analysointi.
Keskeisenä lähteenä on käytetty Moskovassa 1992 perustetun Ulko-
ja puolustuspoli-tiikan neuvoston (SVOP)20 jäsenten julkaisuja ja
kirjoituksia. Tämän riippumattoman julkisen yhdistyksen tehtävänä
on osallistua Venäjän ja sen ulko- ja puolustuspoliittis-ten
strategisten konseptien kehittämiseen.
Vuodesta 2002 lähtien neuvosto on julkaissut Russia in Global
Affairs -lehteä, joka on yksi vaikutusvaltaisimmista ja
arvovaltaisimmista tiede-, koulutus- ja analyyttisistä
jul-kaisuista ulkopolitiikan ja kansainvälisten suhteiden alalla
Venäjällä. Siitä on tullut ai-nutlaatuinen alusta vuoropuhelulle
eri maiden johtavien asiantuntijoiden ja tarkkailijoi-den,
poliitikkojen ja julkisyhteisöjen välillä.
SVOP harjoittaa toimintaansa tiiviissä yhteistyössä Venäjän
presidentinhallinnon, Ve-näjän ulkoministeriön, Venäjän federaation
puolustusministeriön, duuman ja federaa-tioneuvoston
kansainvälisten asioiden komiteoiden sekä turvallisuuspalvelujen
kanssa. Yhteistyöhön osallistuvat myös akateemisten instituutioiden
ja johtavien ana-lyyttisten keskusten asiantuntijat niin Venäjällä
kuin ulkomailla. SVOP:n johtokunnan puheenjohtajana toimii Russia
in Global Affairs -lehden päätoimittaja Fjodor Lukjanov.
Johtokunnan kunniapuheenjohtajana toimii Sergei Karaganov.
Toisena keskeisenä lähteenä on ollut Venäjän kansainvälisten
asioiden neuvosto (RSMD)21. Tämän organisaation tavoitteena on
rauhan, ystävyyden ja harmonian lujit-taminen kansojen välillä,
kansainvälisten konfliktien estäminen ja kriisinhallinta. Sen 19
Ks. Luku 3. 20 Ulko- ja puolustuspolitiikan neuvoston (SVOP)
venäjänkieliset verkkosivut: . 21 Venäjän kansainvälisten asioiden
neuvoston (RSMD) verkkosivut: .
http://svop.ru/https://russiancouncil.ru/
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
26
missiona on Venäjän vaurauden edistäminen integroitumalla
globaaliin maailmaan. Se on linkki valtion, asiantuntijayhteisön,
elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan välillä ulkopolitiikan
ongelmien ratkaisemisessa. Neuvostoa olivat perustamassa Ve-näjän
federaation ulkoministeriö, Venäjän federaation koulutus- ja
tiedeministeriö, Ve-näjän tiedeakatemia, Venäjän teollisuus- ja
yrittäjäliitto sekä Interfax-uutistoimisto. RSMD:n presidenttinä
toimii Venäjän entinen ulkoministeri Igor Ivanov ja johtokuntaan
kuuluvat RSMD:n pääjohtajana toimiva Andrei Kortunov, SVOP:n
puheenjohtaja Fjo-dor Lukjanov, liikemies Pjotr Aven, Venäjän
presidentinhallinnon johtajan sijainen ja presidentin
lehdistösihteeri Dmitri Peskov ja varaulkoministeri Igor
Morgulov.
Henkilöitä, joiden arvioihin ja näkemyksiin Venäjän strategisen
tason viestinnän ym-märtämiseksi on työssä tukeuduttu ja viitattu,
ovat muun muassa FT Sergei Kara-ganov, KT Mihail Deljagin, FT ja
VTT Oleg Barabanov.
Karaganov on venäläinen politiikan tutkija ja taloustieteilijä.
Hän on myös Moskovan kauppakorkeakoulun maailmantalouden ja
kansainvälisten asioiden tiedekunnan de-kaani. Karaganov oli
Jevgeni Primakovin läheinen kumppani ja hän on toiminut sekä Boris
Jeltsinin että Vladimir Putinin neuvonantajana. Hän on toiminut
myös Neuvosto-liiton ja nykyisen Venäjän tiedeakatemian
Eurooppa-instituutin varajohtajana. Kara-ganov oli perustamassa
Valdai-keskustelufoorumia ja toimi sen puheenjohtajana 2004–2013.
Hän on ollut Venäjän turvallisuusneuvoston alaisessa tieteellisessä
neu-vostossa vuodesta 1993.22
Deljagin on venäläinen poliitikko ja taloustieteilijä. Venäjän
luonnontieteiden akate-mian jäsenenä Deljagin osallistui
Neuvostoliiton ylimmän neuvoston asiantuntijaryh-mään vuosina
1990–1991. Hän on toiminut muun muassa presidentti Boris Jeltsinin,
pääministeri Mihail Kasjanovin, ulkoministeri Jevgeni Primakovin ja
varapääministeri Boris Nemtsovin neuvonantajana. Deljagin on myös
toiminut Vapaa ajatus -lehden päätoimittajana vuodesta 2011.
Lisäksi hän toimii Globalisaation ongelmien instituutin
tieteellisenä johtajana. Deljagin on Venäjän federaation
turvallisuusneuvoston alaisen tieteellisen neuvoston jäsen.23
Barabanov on venäläinen historioitsija, valtiotieteilijä ja
politiikan tutkija sekä Valdai International Discussion Club
-ohjelman johtaja. Barabanov on valmistunut Moskovan
valtionyliopistosta. Tammikuusta 2015 lähtien hän on toiminut
tutkimusjohtajana
22 Sergei Karaganovin verkkosivut: . 23 Mihail Deljaginin
verkkosivut: .
http://karaganov.ru/https://delyagin.ru/
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
27
MGIMO:n eurooppalaisessa tutkimuslaitoksessa. Barabanov on
Venäjän Tiedeakate-mian jäsen.24
Suomalaiselle 2000-luvun Venäjän-tutkimukselle sekä
länsimaiselle Venäjää ja Puti-nia käsittelevälle kirjallisuudelle
on yhteistä pyrkimys tulkita Venäjää Neuvostoliiton ro-mahtamisen
jälkeen. Putinista on tutkimuskohteena tullut Staliniin verrattu
pitkäaikai-nen hallitsija, jonka kaikkivoipaisuus ja
seuraajaongelma luovat mielikuvituksellista keskusteluaineistoa.
Erityisesti tarinoita on kehitelty lännessä, jolla on vain hyvin
ka-pea ajankohtainen keskusteluyhteys Venäjän omaan historialliseen
keskusteluun lähi-menneisyydestä.
Raportin rakenne
Ensimmäisessä luvussa selvitystyö asemoidaan yleisempään
viitekehykseen, missä Venäjä on ollut merkittävä kansainvälinen ja
kansallinen puheenaihe – kautta aikojen. Pääosa työstä perustuu
tutkijaryhmän (Alafuzoff, Blom, Kurvinen, Pyykönen)
kollektii-viseen yhteistyöhön, jossa kirjoitusvastuut ilmenevät
jäljempänä kerrotulla tavalla.
Toisessa luvussa esitetään tekijöiden analyysi Venäjästä siten
kuin venäläiset halua-vat maansa toiminnan ja aseman nähdä. Koska
oman aikamme historiassa on tapah-tunut kahden sukupolven aikana
suuria muutoksia Venäjällä, niiden avaaminen on ko-ettu tärkeäksi.
Tämän luvun kirjoitusvastuussa on Blom.
Kolmannessa luvussa esitetään Venäjän strategiseen viestintään
liittyvät käsitteet ja normatiiviset näkökohdat. Lisäksi luvussa
tarkastellaan venäläiseen viestintään liitty-vää epäläpinäkyvyyden
haastetta. Neljännessä luvussa tarkastellaan strategisen
vies-tinnän toteuttamista ja eri toimijoiden roolia sekä käydään
läpi presidentti Putinin tär-keimmissä puheissa esille tulevien
viestien kehitystä. Näiden lukujen kirjoitusvas-tuussa ovat
Kurvinen ja Alafuzoff.
Viidennessä luvussa esitellään venäjän kielen ja kulttuurin
osatekijöitä, jotka avaavat venäläisyyttä, kielen merkitystä sekä
hierarkian, historian ja monen muun tekijän vai-kutusta venäläiseen
ajatteluun. Tämän luvun kirjoitusvastuussa on Alafuzoff.
Kuudennessa luvussa pyritään sijoittaman Suomi Venäjän
ajattelumaailmaan, jossa vain tärkeimmät kiinnekohdat
selvitystehtävän valossa nostetaan esille. Seitsemän-nessä luvussa
Suomi on vielä erityisemmässä tarkastelussa EU-jäsenyyden
valossa,
24 Oleg Barabanov, Moskovan valtiollinen kansainvälisten
suhteiden instituutin (MGIMO) verkko-sivut: .
https://mgimo.ru/people/barabanov/
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
28
jolloin jäsenyysaikamme tapahtumia ja asemamme arvioidaan
venäläisen ajattelun vii-tekehyksessä. Näiden lukujen
kirjoitusvastuussa ovat Blom ja Pyykönen.
Kahdeksannessa luvussa hahmotetaan johtavien venäläisten
kansainvälisten suhtei-den ja politiikan asiantuntijoiden
kirjoituksista ja teoksista pidemmän aikavälin näke-mys globaalista
tulevaisuudesta, jonka valossa Venäjä näkee oman roolinsa ja
mah-dolliset toimenpiteensä. Luvun tavoitteena on ollut lisätä
ymmärrystä venäläisestä kansainväliseen politiikkaan liittyvästä
ajattelusta ja sitä kautta edistää Suomen varau-tumista ja
ennakointia tulevaisuuden kehityksen suhteen. Tämän luvun
kirjoitusvas-tuussa on Alafuzoff.
Yhdeksännessä luvussa on yhteenveto selvityksen tuloksista ja
suosituksista.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
29
2 Venäjä on toista maata ”The paradox of Russian history lies in
the continuing ambivalence between messi-anic drive and a pervasive
sense of insecurity.”25
Venäjän historiallisista lähtökohdista: minkälaisesta Venäjästä
on kyse?
Yllä olevan Henry Kissingerin lainauksen lisäksi klassinen ja
usein toistettu mystifiointi Venäjästä on ote Britannian
laivastoministeri Winston Churchillin radiopuheesta 1.10.1939: "En
pysty ennustamaan Venäjän toimintaa. Venäjä on selittämättömyyden
verhoama arvoitus, joka on peitetty mysteeriin. Mutta ehkä on
olemassa avain. Tuo avain on Venäjän kansallinen etu."26
Minkälainen on se Venäjä, joka pyrkii vaikuttamaan ajatteluumme?
Venäjän strategi-sen viestinnän lähtökohta on Venäjän kansallinen
etu, jonka määritteleminen on stra-tegisen tason päätöksentekoa ja
siitä kertominen strategista viestintää. Siksi on pai-kallaan
analyyttisesti pyrkiä avaamaan tuota venäläistä ajattelua, josta
strateginen viestintä ammentaa sisältönsä ja voimansa.
Jotta voi ymmärtää 2020-luvun venäläistä ajattelutapaa, arvoja
ja toimintaa, on ym-märrettävä 1) Venäjän historian ja kulttuurin
suuria käännekohtia ja Venäjän asemaa maailmassa ainakin kolmella
vuosisadalla; 2) Venäjän poliittista järjestelmää, sen toi-mijoita,
niiden välisiä suhteita ja logiikkaa, jolla systeemi toimii; 3)
venäläisen yhteis-kunnan sosiaalista järjestystä sekä 4) maan
talouden puitteita. Läntiselle kulttuurille on ollut ominaista
pyrkimys ymmärtää, tulkita ja selittää ”venäläistä sielua”. Se,
millä narratiivilla venäläisyydestä ollaan liikkeellä, on myös
2020-luvun mielipidevaikuttami-sessa olennaisinta. Kilpailua
käydään tulkinnoista ja maailman ihmisten, yritysten ja valtioiden
tahtotiloista. Läntinen narratiivi on globaalilla tasolla
vallitsevampi kuin ve-näläinen.
Venäjää ja venäläistä ajattelua symboloi Bysantista periytyvä
kaksipäinen kotka. Se tuli Moskovan hallitsijoiden sinetiksi
1400-luvulla ja kehittyi siitä koko valtakunnan vaakunaksi.
Edelleen Venäjällä tulkitaan kotkan toisen pään katsovan Aasiaan,
toisen Eurooppaan. Symboliin sisältyy ajatus Venäjästä Rooman
imperiumin perillisenä, kol-mantena Roomana.27 Venäläinen ajattelu
jakaantui 1800-luvun aikana slavofiileihin ja
25 Kissinger 1994, 143. 26 HS 11.2.2015. 27 Kaunismaa 2009, 30;
Pyykkö 2002, 8.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
30
zapadnikkeihin. Kumpienkaan mielestä Venäjä ei ollut osa
Eurooppaa, mutta länsi-mieliset pitivät sitä tragediana,
slavofiilit eivät. Jälkimmäisten Venäjä säilytti ikivanhat
moraaliset arvot: kristinuskon, intuitiivisen totuuden etsinnän
sekä nöyryyden.28
Kysymys on vallankäytöstä tarinoiden ja argumenttien välisessä
kilpailussa siitä, ke-nen sanoma voittaa ja läpäisee suuren yleisön
ja vallitsevan poliittisen ajattelun kritii-kin. Tästä
vallankäytöstä Steven Lukes esitti jo 1970-luvulla oman teoriansa,
jonka mukaan vallalla on kolmet kasvot. Ensimmäisenä vallan
ulottuvuutena on kyky saada oma päätös läpi vastustuksesta
huolimatta. Toisena on kyky pitää asioita pois päätök-senteon
agendalta, jolloin estetään muiden asettaman tavoitteen
toteutuminen. Kol-mantena laajennetaan vallan käsite kysymykseksi
siitä, miten erilaisten yhteiskunnal-listen toimijoiden tapaa
arvioida omia tavoitteitaan voidaan hallita.29 Viimeisin on tä-män
esityksen kannalta olennaisinta.30
Venäjän rooli historiassa venäläisestä näkökulmasta
tulkittuna.
Venäjä on syntynyt Aasian ja Euroopan välimaastossa. Venäjällä
omaksuttiin kristin-usko 900-luvulla. Venäjän ideaan sisältyy
presidentti Mauno Koiviston mukaan ajatus olla kuin ”kolmas Rooma”,
vaihtoehto lännen kulttuurille.31 Venäjästä tuli merivalta
1700-luvulla, kun Pietari Suuri perusti Pietarin 1703 ja voitti
Kaarle XII:n Pultavassa 1709. Sitä aiemmin Ruotsin valtakunta oli
ulottunut 1611–1721 idässä Karjalan kan-nakselta nykyisen Pietarin
alueelle ulottuen aina Latvian pohjoisosiin saakka.32 Kata-riina
Suuri laajensi Venäjän 1771 Krimin niemimaalle ja Mustalle merelle
sekä oli joh-tohahmo Euroopassa muun muassa Puolaa koskeneissa
ratkaisuissa. Aleksanteri I ja niin sanottu vuoden 1812
isänmaallinen sota vei Venäjän vaikuttajaksi Wienin kong-ressiin
1815 lyötyään Napoleonin yhdessä liittolaistensa kanssa. Venäjä
yhdessä Preussin ja Itävallan kanssa perustivat Pyhän allianssin
ylläpitääkseen kristillisiä ar-voja Euroopassa. Venäjä kokee
nousseensa tuossa vaiheessa osaksi Eurooppaa ja maailmanvallaksi,
joka ulottui Vladivostokiin ja Amerikan mantereelle. Aleksanteri II
myi Yhdysvalloille 1867 Alaskan ja Aleuttien saaret Tyynellä
merellä. Nikolai II:n ai-kana Ranska ja Britannia julistautuivat
Entente Cordiale -liitoksi, johon Venäjä liittyi 1907. Entente,
yhteisymmärrys, oli lopulta Ranskan, Britannian ja Venäjän
yhteistyötä
28 Kaunismaa 2009, 31. 29 Lukes 1974, 23–25,34,38–39,46–50. 30
Rentola 30.6.2015. Kimmo Rentola kirjoittaa siitä, kuinka keskeinen
työkalu historian tulkintojen kirjoittaminen Venäjän eduksi on
presidentti Vladimir Putinille. ”Putin rakentaa suurta
kokonai-suutta sekä keisareiden että bolševikkien historiasta.”
Hanketta vetää Sergei Naryškin, uudelleen perustetun Venäjän
historiallisen seuran puheenjohtaja, nykyinen ulkomaantiedustelu
SVR:n joh-taja, entinen Duuman puhemies. ”Tietämisen tilanne on
peruuttamattomasti valoisampi kuin Neu-vostoliiton aikana. Ja juuri
kun joku luulee saaneensa historian suitsiin, se potkaisee
takaisin”, kirjoittaa Rentola. 31 Koivisto 2001, 20–39. 32 Melin,
Johansson & Hedenborg, 2003, 134–182.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
31
Saksaa vastaan, mikä huipentui Venäjän vallankumouksen jälkeen
pyrkimyksiin kaa-taa bolševikkihallitus 1918–1920.33
Romanov-suvun valta kaatui vuonna 1917 vallankumouksiin, joiden
pohjalta syntyi Neuvostoliitto 1922. Se alisti valtaansa muun
muassa Ukrainan, Georgian ja monia pienempiä kansoja. Uusi
sosialistivaltio oli ateistinen, joten uskonto oli kielletty.
Aluksi se oli eristetty muusta maailmasta ja erityisesti
Euroopasta, koska vallankumousta seurasi punaisten bolševikkien ja
tsaaria kannattaneiden valkoisten sisällissota 1917–1922.
Länsimaista tuettiin valkoisia, mutta myös punaisia, mistä
jäljempänä.
Marxin suhde Venäjään ei ollut yksiselitteinen. Keski-ikäinen
Marx oli russofobi, jolle Venäjä edusti demokratian ja edistyksen
vihollista kaukana idässä. Vaikka suhde kääntyi toiseksi, Leninin
ja vielä enemmän Stalinin toimesta marxismi venäläistettiin.34
Marxismi-leninismin on sanottu olleen maailmanhistorian laajimpia
ja pitkäkestoisim-pia totalitaarisen järjestelmän kokeiluja.
Historiankirjoitus oli mitä tärkein ase kansa-laisten
mielenhallinnassa. Tsaarin aikana tärkeinä pidettyjä asioita
häivytettiin histori-ankirjoista ja korostettiin kansan osuutta
Venäjän rakentamisessa. Vallankumoukseen asti Venäjän
historiankirjoitus oli pystynyt ottamaan vaikutteita ulkomailta,
mutta bolševikkivalta torjui ulkomaiset ajatukset.35
Maailmansotien välisen ajan Neuvostoliitto pyrki Kominternin
avulla tukemaan vallan-kumouksellista toimintaa Euroopassa. Tästä
johtuen monissa maissa kommunistiset puolueet kiellettiin. Uusi
neuvostovaltio löysi lopulta Rapallossa 1922 kumppanin Sak-sasta,
kun taas monet Euroopan maat hylkivät Neuvostoliittoa. Saksa oli
Neuvostolii-tolle ystävällinen maa, kunnes Hitler nousi valtaan
1933. Venäjä katsoo länsivaltojen antaneen Euroopassa Münchenin
sopimuksella 1938 Saksalle mandaatin vallata Tšekkoslovakia, mikä
sitten johti toiseen maailmansotaan. Hitlerin–Stalinin sopimus,
jonka ulkoministerit Molotov ja Ribbentrop allekirjoittivat
23.8.1939 Moskovassa, on venäläisen nykytulkinnan36 mukaan
valtiomiesteko, eikä sodan syy, kuten sanoo Eu-roopan parlamentin
syyskuussa 2019 hyväksymä lausuma.37 Saksan ja Neuvostolii-ton
sopimus syntyi Putinin mukaan länsivaltojen synnyttämästä
pakosta.
Fasismin nousu Euroopassa johti toiseen maailmansotaan, jossa
Hitler valtasi muun muassa Itävallan, Puolan, Norjan, Tanskan,
Latvian, Liettuan, Viron, Tšekkoslovakian,
33 Paasivirta 1984, 188–199; Vrt. myös Komissarov (nimimerkki,
jota Juri Derjabin käytti 1970-luvulla) 1974, 33–40. 34 Kaunismaa
2009, 32. 35 Kaunismaa 2009, 33. 36 AP 24.12.2019. Putin puhui
asevoimien upseereille Kansallisen puolustuksen keskuksessa; DW
11.12.2019. 37 Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. syyskuuta
2019 Euroopan muistiperinnön merkityk-sestä Euroopan
tulevaisuudelle (2019/2819(RSP)).
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
32
Unkarin, Romanian, Bulgarian, Jugoslavian alueet, Belgian,
Hollannin ja Ranskan sekä liittoutui Italian kanssa.
Toisen maailmansodan jälkeinen poliittinen järjestys kiteytyi
Yhdistyneet kansakunnat -järjestön perustamiseen sekä vuonna 1944
uuteen Bretton Woods -talousjärjestel-mään. Neuvostoliitosta,
Ukrainasta ja Valko-Venäjästä tuli YK:n jäseniä, ei Venäjästä.
Neuvostoliitto kutsuu kesäkuussa 1941 Saksan hyökkäyksestä
alkanutta sotaa suu-reksi isänmaalliseksi sodaksi, joka päättyi
toukokuussa 1945 Berliinin valtaukseen. Neuvostoliitto valtasi
1945–1946 koko itäisen ja keskisen Euroopan, missä se solmi
valloittamiensa maiden kanssa ystävyys-, yhteistyö- ja
avunantosopimukset vuonna 1948.38 Nyky-Venäjällä lännessä
vallitsevaa narratiivia toisesta maailmansodasta pi-detään vääränä,
historian uudelleen kirjoittamisena ja Venäjän roolin vähättelynä.
Tä-hän asiaan suhtaudutaan Venäjällä erittäin suurella
vakavuudella.39
Rautaesirippu jakoi maailman ideologisesti kahdeksi
ryhmittymäksi. Kiinasta tuli 1949 kommunistinen valtio ja
Neuvostoliiton liittolainen. Sosialistinen maailmanleiri syntyi ja
sen pääkaupunki oli Moskova. Maailma jakautui kahteen blokkiin sekä
liittoutumatto-miin ja puolueettomiin valtioihin. Kun Länsi-Saksa
liittyi 1955 Naton jäseneksi, Neu-vostoliitto perusti
samanaikaisesti Varsovan sotilasliiton. Aikaa kutsuttiin kylmäksi
so-daksi, jolloin ei ollut soveliasta tehdä yhteistyötä yli
blokkirajojen. Saksan jako Berliinin muurin rakentamisella
Neuvostoliiton johdolla 1961 itäiseen ja läntiseen osaan on
Neuvostoliiton historiassa merkittävä vaihe muurin symboloidessa
aikakauden suur-valtakilpailua ja siihen liittyvää
informaatiopolitiikkaa.
Molemmille blokeille tuotettiin valtavasti sekä tavanomaisia
että ydinaseita ja lopulta siirryttiin 1960-luvulla
aseriisuntaneuvotteluihin Kuuban ohjuskriisin 1962 ja
Tšekko-slovakian miehityksen 1968 jälkeen. Aseriisunta ja liennytys
olivat Neuvostoliitolle me-nestys, koska se katsoi Yhdysvaltain
tunnustaneen sen suurvaltastatuksen. Ilmiötä kutsutaan
strategiseksi pariteetiksi. Neuvostoliiton intressissä oli
tunnustaa sodanjäl-keinen vallitseva tilanne pysyväksi. Lännen
intressissä oli puolestaan saada Neuvos-toliitto hyväksymään
ihmisoikeudet, joihin kuuluivat riippumattomat tuomioistuimet,
va-paat vaalit, tiedonvälitys ja oikeus mielipiteen ja uskonnon
vapauteen. Kylmän sodan päätösvaihe alkoi Helsingistä 1975, kun
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonfe-renssi hyväksyi
asiakirjassaan ihmisoikeudet, ihmisoikeudet, rajojen muuttamisen
ai-noastaan rauhanomaisesti ja status quon Euroopassa, mihin
liittyi myös Yhdysvaltain
38 Söderhjelm 1970, 157–162; Visuri 2010, 18–25. 39 Ks. esim.
Venäjän ulkoasianministeriön verkkosivut 7.12.2019, ”Venäjän,
Azerbaidžanin, Ar-menian, Valko-Venäjän, Moldovan, Serbian,
Tadžikistanin, Turkmenistanin ja Uzbekistan ulkomi-nistereiden
yhteinen julkilausuma ETYJ:n ministerineuvoston kokouksessa
Bratislavassa 5.-6.12.2019”. [luettu 15.12.2019].
https://www.mid.ru/ru/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/3938141https://www.mid.ru/ru/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/3938141
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
33
läsnäolon jatkuminen Euroopassa. Neuvostoliitto oli hävinnyt
varustelukilvan ja ideolo-gisen sodan lännelle.
Helsingin asiakirjasta tuli Neuvostoliitossa ja Varsovan liiton
maissa ideologinen ase, kun ihmisoikeuksia ajavat perustivat niin
sanottuja Helsinki-ryhmiä. Neuvostoliitto ja Varsovan liitto
alkoivat rapautua sisältä käsin. Puolan telakoilta alkoi
joukkoliike, jota KGB:n mukaan Rooman kirkko tuki.
Neuvostotasavallat eivät enää pysyneet Mosko-van hallinnassa.
Berliinin muuri kaatui 1989 poliittiseen paineeseen, jota
sosialistileirin sisäinen liikehdintä oli synnyttänyt vuosina
1984–1989. Itä-Saksa liitettiin Saksaan 1990 ja se käynnisti
Neuvostoliiton vetäytymisen valtaamiltaan alueilta Euroopassa.
Lopulta Neuvostoliitto romahti, kun sen keskeiset valtarakenteet –
kommunistinen puolue ja turvallisuusorganisaatio – kiellettiin
niiden yritettyä sotilaskaappausta 1991. Neuvostoliitto hajosi
loppuvuodesta 1991.40
Neuvostoliiton tilalle astui kauan piilossa ollut Venäjä, joka
otti hoidettavakseen hajon-neen valtion ydinasesopimukset, velat ja
muut entiseen suurvaltastatukseen liittyneet vastuut ja oikeudet.
Heikko Venäjä ei kyennyt reagoimaan ja vastustamaan lännen
vaikutusvallan kasvua sen lähialueella. Venäjällä tämä koetaan yhä
geopoliittisena katastrofina, joka jätti pysyvän jäljen kansakunnan
muistiin. Itsenäisten valtioiden yh-teisö (IVY) perustettiin
entisten neuvostotasavaltojen vapaaehtoiseksi poliittiseksi ja
taloudelliseksi liitoksi 1991. Nato laajeni 1999–2004 käsittämään
lähes kaikki entisen Varsovan liiton satelliittivaltioiden alueet
ja Baltian maat. Venäjä kokee edelleen, että Yhdysvallat ja länsi
pettivät sen, sillä venäläisen narratiivin mukaan Saksojen
yhdisty-essä oli luvattu, ettei Nato laajene itään.41
Venäjä liittyi Euroopan neuvostoon 1996 ja osaksi useita
yhteistyöjärjestelmiä, joilla sen siirtymistä demokratiaan ja
markkinatalouteen tuettiin muun muassa Euroopan jälleenrakennus- ja
kehityspankin toiminnalla ja EU:n Teknisen avun ohjelmalla (TA-CIS)
1992–2014. Samaan aikaan Venäjällä käytiin valtataistelu maan
suunnasta.42
2000-luvun alussa Venäjä tavoitteli Putinin johdolla yhteistyötä
lännen kanssa.43 Putin oli ensimmäinen valtiojohtaja, joka tarjosi
Yhdysvalloille apua 11.9.2001 terroristihyök-käysten jälkeen
ehdottaen terrorismin torjunnassa yhteistyötä. Ensimmäisten vuosien
aikana Venäjä koki tulleensa torjutuksi ja joutuvansa alistumaan
yksinapaisen amerik-kalaisjohtoisen kansainvälisen järjestelmän
alla. Venäjä koki lännen haluavan painos-taa Ukrainaa liittymään
EU:n ja Naton jäseneksi, minkä se katsoi olevan sen etupiirin
40 Jeltsin 1994; Gaidar 2014; Kolesnikov 2009. 41 Vladimir
Putinin puhe Münchenin turvallisuuskonferenssissa 10. helmikuuta
2007; Zygar 2016, 153–159. 42 Ks. mm. Gaidar 2014; Dawisha 2014;
Zygar 2016; Kolesnikov 2009. 43 Zygar 2016, 27–59.
-
VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA
2020:16
34
horjuttamista. Maaliskuussa 2014 Venäjä miehitti Krimin
niemimaan ja ryhtyi tuke-maan sotilaallisesti itäisen Ukrainan
separatisteja. Kansainvälinen yhteisö44 pitää Kri-min miehitystä
kansainvälisen oikeuden loukkauksena. Sen seurauksena erityisesti
Yhdysvallat toimeenpani talouspakotteita, joiden tavoitteena oli
alun perin Putinin ja hänen lähipiirinsä eristäminen maailman
taloudesta ja syökseminen vallasta.45
Vaikka lännessä Venäjää pidetään vain rajallisesti
suurvaltana46, olennaista on, että maan poliittinen johto ja
kansalaiset kokevat Venäjän olevan suurvalta.47 Suurin osa Venäjän
eliitistä on kiinnostunut vuoden 2014 edeltävän status quon
palauttamisesta. Venäjällä toivotaan, että tavoitteena olisi niin
sanotun Helsinki kakkosen (ETYJ) jär-jestäminen, jossa voitaisiin
sopia ”uusista säännöistä”.48
2.1 Venäjän poliittinen systeemi Venäjän poliittisen
järjestelmän kovaa ydintä voi kutsua strategiseksi kulttuuriksi,
joka yhdistää ajallisesti tsaarivallan jatkuvuutta ja
systematisoitumista kommunistihallin-nossa 1917–1991 sekä edelleen
uuden Venäjän aikana.49 Se kulki sosialismissa de-mokraattisen
sentralismin nimellä, millä tarkoitetaan alempien puolue-elinten
ehdo-tonta lojaliteettia ylemmille elimille. Kun tsaari oli saanut
valtansa Jumalalta, kommu-nistijohto oli anastanut sen tsaarin
kaatajilta ja perustanut proletariaatin diktatuurin. Vallankumous
tehtiin lännessä omaksuttujen aatteiden, sosialismin ja kommunismin
vaikuttamina ja osittain läntisellä rahalla. Aatteita tärkeämpi oli
ja on raha. Wall Stree-tin pankkiirit tavoittelivat jo 1900-luvun
alussa yhteyttä valtaville venäläismarkkinoille
44 EU, ETYJ, Yhdysvallat, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti,
Etelä-Korea, Japani jne. 45 Vrt. Executive Order 13660 of March 6,
2014. Blocking Property of Certain Persons Contrib-uting to the
Situation in Ukraine. Federal Register Vol. 79, No 46. Presidential
Documents 46 Talbott 2015, kuvaa Venäjää ”planeetan suurimmaksi
kansakunnaksi (valtioksi), toiseksi suu-rimmaksi ydinasevallaksi ja
massiivisten luonnonvarojen maaksi”; Suomen Kuvalehdessä 28.8.2010
Jyrki Katainen täsmensi aikaisemmista puheistaan syntyneitä
tulkintoja: ”Venäjä on raaka-ainemahti, sotilaspoliittinen mahti,
ulkopoliittinen mahti, mutta se ei ole bkt:llä mitattuna glo-baali
talousmahti.” 47 Levada-keskus 17.1.2019, ”Kansallinen identiteetti
ja ylpeys.” Kyselytutkimuksen tulokset ; Levada-keskus 16.4.2019,
”Suhtautuminen Staliniin.” Kyselytutkimuksen tulokset .
Marraskuussa 2018 toteutetun tutkimuk-sen mukaan 75 % vastanneista
uskoo, että Venäjä on suurvalta, 88 % prosenttia vastasi, että
Venäjän pitäisi säilyttää suurvalta-asemansa, 62 % vastasi, että
venäläiset ovat suuri kansa, jolla on erityinen merkitys
historiassa. Saman tutkimuksen mukaan venäläiset ovat erityisen
yl-peitä voitosta suuressa isänmaallisessa sodassa (87 %).
Myönteinen suhtautuminen Staliniin on kasvussa. 48
Asiantuntijahaastattelut. 49 Solovei 2019.