Muistoja Vienan pakolaisista, Maikkulasta ja Kylmalan Marista · 16 — No 1—2 KARJALAN HEIMO 1992 Muistoja Vienan pakolaisista, Maikkulasta ja Kylmalan Marista Vienan Karjalasta

16 — No 1—2 KARJALAN HEIMO 1992

Muistoja Vienan pakolaisista,Maikkulasta ja Kylmalan Marista

Vienan Karjalasta v. 1922 Ouluun tulleet pakolaiset jattivatmieleeni pysyvan muiston, vaikka olin silloin vasta kuusivuoti-as. Yhteys joihinkin tuon ajan pakolaisiin sailyi sitten vuosi-kymmenia. Vuokkiniemessa syntynyt jatkosodan aikainen ase-veljeni kuultuaan tasta pyysi minua kirjoittamaan muistojaniKarjalan Heimoon.

suomalaisten kansakoulujenyleista opetussuunnitelmaa,mutta sen erikoistehta'va'na oliluonnollisesti karjalaisuudensailyttaminen. Tama saatet-tiin toteuttaa luontevasti lau-lujen ja leikkien valityksella,joiden esittaminen antoi eri-koisleiman koulun jarjesta-mille juhlille.

Aitini, Aini Kiveka's, olisaanut mainittuna vuonnaKouluhallituksen pakolaisasi-ain toimistolta ma'ara'yksentoimia lukuvuoden Oulunkaupungin pakolaishuoltolanja -koulun johtajattarena.Han otti minut mukaan nail-lekin matkoille silloin, kunhanen mielesta'an en ollut hai-taksi, vaan ehkapa jossainmielessa' hyodyksi.

Muistan hyvin kuinka kave-limme kodistamme, silloisestaLaanilan kansakoulusta Ou-lujoen pohjoisrannalta Kasar-mintieta sen kaupungin puo-leiseen paa'han. Siina sijaitsiValjastehtaan pitka puinen ra-kennus, joka liittyi Astromintehdasalueeseen. Tama talooli pakolaisten majoituspaik-kana, jossa suoritettiin myosvaateavustusten jako. Minullejai sellainen kuva, etta siellaoli vakea lapsista vanhuksiin.Kielen outous ja varsinkinlapsien ujous oli aluksi vai-keutena.

Mutta tuo talo jai mieleenierityisesti siella vietetyistajuhlahetkista. Sain olla muka-na, kun suoritettiin lapsenkastaminen ja avioliittoonvihkiminen ortodoksisin me-noin. Varsinkin vihkimenotvaikuttivat ylen juhlallisilta.Tutustuminen ortodoksiseenkristillisyyteen jo elamanituossa vaiheessa oli vaikutta-va elamys. Lapsi ei tietenkaanvoinut tajuta, etta ei ollut ky-symys vain ulkonaisista muo-doista, vaan vanhan kirkonperinteesta luontevasti nous-seesta kristillisen elaman il-mauksesta, mika antoi voimiaarkipaivan ankeuteenkin.

Toinen paikka, jonne paa-sin mukaan pakolaisten pa-riin, oli Oulujoen Maikkulas-sa toimiva sisaoppilaitos. Jomatka sinne oli lapselle mie-luinen, varsinkin silloin kunse talvella tehtiin rekikyydilla.Kaynti liittyi koulun juhlahet-kiin. Naista kaynneista minul-la ei ole yhta selvaa kuvaakuin Valjastehtaalla kaynneis-ta.

llmeisesti eraana syyna sii-hen, etta paasin matkalle mu-kaan, oli a'itini halu tutustut-taa minut heimokansan kult-tuuriin. Kouluhan noudatti

tulisi paa'sta eteenpain opin-tiella. Ehkapa aidillani olimielessa Kajaanin opettajase-minaari, jossa hanen veljensaToimi Harjama oli matematii-kan lehtorina. Joka tapauk-sessa Mikko Karvonen valmis-tui tuosta oppilaitoksestakansakoulunopettajaksi 1928.Ystavallisen yhteyden han sai-lytti lapsuuskotiini noidenvuosien jalkeenkin. Opettaja-na han toimi pitka'n aikaa

Onttoni MiihkaliSamoihin aikoihin, jolloin

olin tutustunut joihinkin ita-karjalaisiin pakolaisiin edellamainitsemissani paikoissa, tu-tustuin kodissani kahdeksan-toistavuotiaaseen Mikko Kar-voseen. Oulujoen Laanilassatoimi noihin aikoihin Pohjois-Pohjanmaan maamieskouluja a'itini oli oman toimensaohessa tuon koulun aidinkie-len ja laulun opettajana 1923—24. llmeisesti Kuusamon ra-jamailla syntynyt vienalainennuorukainen oli tuon koulunoppilas. Hanen kirjoituksiaanlukiessaan a'itini sai kuvanlahjakkaasta miehesta, jonka

Mikko Karvonen.

Suomussalmella, mutta muut-ti Lapin sodan aikoihin Ruot-siin, missa oli opettajana ylikaksi vuosikymmenta.

Useat tunsivat Mikko Kar-vosen paremmin kirjailijani-

mella. Onttoni Miihkalinahan julkaisi kirjoja seka Ka-riston etta Otavan kustanta-mana. Eri lehdissa ilmestyihanen artikkeleitaan, novelle-ja ja runoja. Ennen talvisotaahan piti useita esitelmia Yleis-radiossa tutustuttaen kuuli-jansa vienalaiseen kansanpe-rinteeseen. Mikko Karvonenon erinomainen esimerkki sii-ta, miten tarmokas ihminenpaasee toteuttamaan luoviavoimiaan vaikeinakin aikoina.

Mari ja VasiliOli jo heinakuu 1939, kun

sain kirjeen vanhemmiltanilinnoitustyomaalle Laatokanrannalla olevaan Sortanlah-teen. Isani kirjoitti siina mm.nain: "Viime pyhan aikanaka'vin aidin ja Marin kanssahuvimatkalla Pateniemellas.o. Riikolan vanhusten luo-na!' Haukiputaan Pateniemel-la oli Ouluyhtion saha ja puu-tavaran lastauspaikka. Sieltasamoin kuin muilta Oulun jaKemin la'hisahoilta monet pa-kolaiset olivat saaneet tyota.Sinne oli siirtynyt myos se pa-kolaisperhe, jonka luoksevanhempani tekivat "huvi-matkan". Perheen nuorimmanpojan kanssa olin lapsenaleikkinyt. llmeisesti oppaana

Mari (oik.) pyykinpesussa Oulujoen rannassa Laanilassa, rannalla Vasili.

1992 KARJALAN HEIMO No 1—2 — 17

oli Mari, joka monien vuosienajat auttoi aina silloin kunlapsuuskodissani tarvittiin ul-kopuolista apua.

Lopetan pakolaismuistel-mani Mariin ja hanen puoli-soonsa Vasiliin liittyviin muis-toihin. Mari oli tyttonimel-taan Hoteinen. Han oli synty-nyt Uhtualla 14.3.1891 ja avi-oiduttuaan Vasilin kanssa saiban nimekseen Kylmala. Heasuivat vuosikymmenet ver-rattain lahella kotiani TuiranValtatien varrella tilavassavinttikamarissa. Vasili ei liiko-ja puhellut, mutta ystavalli-sesti vastaili, kun hanelta jo-tain kysyi. Ilmeisesti Marimaarasi tapahtumien tahdin.Hyvin he nayttivat tulevankeskenaan toimeen ja mikapaoli tullessa, silla Vasili oli var-sin aulis auttamaan, kun apuatarvittiin. Mieleeni on jaanytkuva avoimen uuninluukunaaressa istuvasta Vasilista, jo-ka huolellisesti puhalteli kai-ken tupakansavun uuniin.

Mari oli tyontekijana ahke-

ra ja tehokas. En muista ha-nen valittaneen tyonsa ras-kautta tai vaikeutta. Sen si-jaan muistan kuinka han tyonjalkeen saattoi iloisena istah-taa isani korkeaselkaiseen kei-nutuoliin. Tulipa han kerranlausuneeksi, etta tuollainentuoli olisi kotonakin mukava.Isani sanoi tuohon, etta Marisaa sen hanen kuoltuaan. Lu-paus toteutui viimeistaan sil-loin. Mari oli myds valmis lei-kinlaskuun ja osasi suhtautuaymmartavaisesti poikavuosie-ni tempauksiin. Kerran Maripitaessaan sylissaan kissaam-me sanoi, etta tuollainen olisimukava heillakin. Lupasin,etta tulen Mirrin kanssa vie-raisille heille. Marin mielestaen tuota lupausta voisi toteut-taa. Helppoa se todellakaan eiollut, mutta potkukelkallakayden matka tuli tehdyksi.

Jatkosodan alussa vanhem-pani muuttivat Laanilasta uu-teen kotiinsa Oulun ValkeaanLinnaan. Tannekin Marinapu ulottui, mutta toiden

luonne jotenkin muuttui.Enaa ei pesty suurpyykkiaOulujoen rantasaunassa ei-vatka muutkaan ulkotyot ra-sittaneet.

Kotimme ei suinkaan ollutainoa paikka, missS Marinapua tarvittiin. Hanen koti-aan vastapaata asuivat Samulija Jenny Paulaharju omakoti-talossaan ja tuo koti oli Ma-rille myos tuttu. Mahtoikokansanperinteen suurtallenta-ja puhua hanen kanssaan jos-kus Vienan Karjalasta ja senelamasta? Muistan 1930-luvun lopulla kerran tarkastel-leeni Marin kanssa kartastahanen kotiseutuaan Uhtuaa.Huomasin hanen muistelevansita suurella rakkaudella,mutta varmana siita, etta seoli hanelle ikuisesti menetet-tya maata.

Halusin tutustuttaa omanperheeni Mariin ja Vasiliin,joista olin usein puhunut.Niinpa 1957 Pohjolan matkal-

la viisihenkinen perheeni kii-pesi minulle tuttuja portaitaheidan kotiinsa, jossa lap-suuskotini entinen keinutuolioli jatkuvassa kaytossa. Vii-meisen kerran tapasin MarinTorniossa 1968, jonne han olitullut oma-aloitteisesti entisenkotiapulaisemme kanssa van-hemman veljeni hautajaisiin.Marin oma elama paattyi20.4.1971. Kun kayn Oulussavanhempieni haudalla, poik-kean mikali mahdollista Ma-rin ja Vasilin haudalle, joidenhautakivessa oleva ortodoksi-risti kertoo heille kotoisestakristillisyydesta. Heidan ela-mansa on elava todistus siita,etta ahkeruus ja avoin mieliauttaa sopeutumaan aluksivieraisiinkin oloihin.

ESA KIVEKAS

• Kirjoittaja on paljasjalkai-nen oululainen. Han toimijatkosodassa sotilaspastori-na ja on nyt teologian toh-tori.

Pakolaisten kerho- ja urheilutoimintaaOulussa ja lahiseuduilla ennen sotia

Ita-Karjalasta pakeni Suo-meen vv. 1917—22 noin12 000 ihmista. Lahes neljan-nes tasta maarasta oli aikuisiaja yli puolet nuoria, alle 20-vuotiaita. Oulun seudullekinpakolaisia tuli runsas tuhathenkea.

Kun valttamatdn ensihuol-to oli jarjestetty, pakolaiset al-koivat etsia itselleen jonkin-laista toimeentuloa ja asunto-ja. Metsatyomaat mm. Simos-sa ja Rovaniemen ymparistos-sa tarjosivat tilapaista tyota,mutta kun perheet usein jai-vat Ouluun, toivottiin sieltapysyvaisempaa tyota. Sita tar-josivatkin esim. Oulun ja senlahikuntien sahat — OulussaKorkeasaari ja Toppila, ym-paristossa Varjakka ja Mar-tinniemi. Tyota oli myos tu-kinuitossa, palolaitoksessa,satamassa seka Astromin val-jastehtaalla ja PuuseppaOy:ssa.

Kun toimeentulo oli joten-kuten jarjestyksessa, oli aikaaharrastuksillekin. Perustettiinkerhoja ja urheiluseuroja,koska oletettiin niiden kiin-nostavan etenkin karjalais-nuoria.

Ensimmaisena Oulun seu-dulla aloitti Varjalan Karjala-kerho 13.6.1925. Se jatkoi toi-mintaansa ainakin vuoteen1927, jolloin vietettiin kerhon2-vuotisjuhlaa. Toiminta lak-kasi aina silloin kun saha sei-soi (mm. jonkin aikaa huhti-toukokuussa 1926), mutta jat-kui taas, kun karjalaisille oliluvassa tyota. Ensimmaisenvuoden puheenjohtajana toi-mi livo Kinos, toisen vuodenRobert Paakkonen; hanenmuutettuaan paikkakunnaltakesken toimikautta tyota jat-koi huhtikuussa 1927 MaikkiTervo.

Johtokuntaan valittiin vuo-sikokouksessa 1926 seuraavathenkilot: pj Robert Paakko-nen, siht. Martta Riikola, Tai-mi Karvonen, Vasili Riikola,Robert Kotaniemi seka livarija Teppo Tervo. Tilintarkasta-jiksi tulivat Mikko Karvonenseka Maikki ja Mikko Tervo.- Varjalan kerho piti useita

ohjelmallisia illanviettoja se-ka oli yhteydessa Maikkulaanpakolaiskouluun ja karjalais-urheilijoihin.

Pakolaisnuoret olivatkinniin kiinnostuneita urheilusta,etta he perustivat heinakuussa1925 oman urheiluseuran,jonka nimeksi tuli Kalevalai-set. Tavoitteena oli herattaapakolaisissa urheiluharrastus-ta ja samalla kasvattaa kilpai-luihin soveliaita urheilijoita.

Syksylla 1925 pidettiin en-simmainen Varjalan kerhon jaKalevalaisten valinen kilpailu.

Oulusta sinne land vain kolmeosanottajaa, Varjakasta olimukana perati 13. Urheilu-kenttaa ei ollut, vaan kisatjarjestettiin metsatiella. Li-saksi satoi koko ajan.

Tuloksia silti tehtiin, tosinei mitenkaan hohdokkaita.Tapani Lahti voitti niin kei-haan, korkeuden, pituudenkuin kolmiloikankin ja toinenoululainen Risto Haaparinneoli paras 100 m juoksussa.Varjakan kerholaisista kun-nostautui Robert Paakkonenvieden voiton kahdessa lajis-sa, nim. kuulantyonnossa ja800 metrilla. Suuren osanot-tajamaaransa perusteella Var-jakka oli kokonaispisteissaylivoimainen.

Kerhotoiminta vilkastui,kun Ouluun perustettiin 23.5.1926 Toppilan Karjala-kerho.Sen ensimmaisena puheen-johtajanaa oli Mikko Saaristo

Vanhoja perinteita kunnioittaenNykyaikainen tukkuliikeNIILO SEPPANEN

Vaasa 961-113 815

JESITEXKANKAITA valmistajille ja jalleen-myyjille EDULLISESTI.

Rullakatu 6 F 3615900 Lahti 90Puh. 918 -23455