Metsäntutkimus 1/2009

Nro 1/2009 2/2009 3/2009 4/2009

Metsäntutkimus

Voiko kuusta pystykarsia?

Metsän mittaus muutoksessa

Ilmastonmuutosta tutkitaan maastossa ja kasvihuoneessa

Metlan asiakaslehti

Maaliskuu/2009ISSN 1455-0393

TOIMITUS/JULKAISIJAMetsäntutkimuslaitosPL 1801301 VANTAApuhelin 010 [email protected]

PÄÄTOIMITTAJAErkki Kauhanenpuhelin 010 211 2270

TOIMITUSSIHTEERITSinikka Jortikkapuhelin 010 211 4544

Marjatta Joutsimäkipuhelin 010 211 2037

TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSETMetsäntutkimuslaitos, viestintä PL 18 01301 Vantaapuhelin 010 211 2000www.metla.fi/asiakaslehti/

ULKOASU JA KUVANKÄSITTELYEssi Puranen

VALOKUVATErkki Oksanen ellei toisin mainita

PIIRROKSETJouni Hyvärinen

KANSIKylestynyt oksa (mänty)

PAINOPAIKKAVammalan kirjapaino, Sastamala

Palstat

Sisältö

Pitävätkö puutkin tykkylumesta?

s.28

9 Uutiset & Tapahtumat

22 Markkinakatsaus – Puumarkkinat

23 Kolumni

28 Metsien kätköistä

30 Tutkittua tietoa

33 Markkinakatsaus – Metsäteollisuus

34 Julkaisut

Ilmastonmuutosta tutkitaan kasvihuoneissa s. 6

3 Pääkirjoitus

4 Voiko kuusesta karsia myös eläviä oksia?

6 Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkitaan kasvihuoneissa

12 Tukipolitiikalla voidaan vaikuttaa energiapuun saantiin

16 Kuukauden vieras, Kalevi Kyyrönen: Venäjä on mahdollisuus

18 Maastotöissä kahdentutkimuslaitoksen voimin

24 VMI 10 päätöksessä – VMI 11 alkamassa

Metsät taas mitattu s. 24

2 Metsäntutkimus 1/2009

Tieteellinen totuus on harvoin absoluuttinen.

Koska tahansa jokin uusi tutkimustulos voi asettaa

sen kyseenalaiseksi.

Pamauksia ja pihahduksiaT ammikuun lopulla metsäasioita ahkerasti seuraavassa Maaseudun Tulevaisuudessa oli koko sivun

artikkeli, jonka aiheena oli eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus. Artikkelissa pari Metlan tutki-jaa arvosteli nimettömänä Metlan professorin Olli Tahvosen vuonna 2007 julkaistua tutkimusta.

Jutussa nimettömät kuiskuttelijat antoivat sellaisen kuvan, että Metlassa vallitsee pelon ilmapii-ri, ja että täällä ei voi vapaasti esittää ajatuksiaan. Talon johdossa tämä toi mieleen parinkymmenen vuoden takaisen suomettumiskeskustelun. Sen synnytti psykologisesti terävä havainto, että jotkut ihmiset toisinaan ryhtyvät sensuroimaan itse itseään ja menevät siinä paljon pidemmälle kuin olo-suhteet vaatisivat. Joskus lopputuloksena voi olla kriittisen keskustelun turha tukahtuminen ja kor-vautuminen selän takana tapahtuvalla mutinalla ja jurputtamisella, pahimmillaan panettelulla.

Näin lienee käynyt tässäkin tapauksessa. Metla on tieteellinen tutkimuslaitos, ja tieteen edistyminen vaatii tieteellistä keskustelua, jopa

väittelyä. Omaksutut totuudet on aika ajoin kyseenalaistettava. Toisistaan poikkeavien, mutta tie-teellisesti perusteltujen näkökantojen väittelystä nousee vähitellen esiin näkemys, joka kullakin het-kellä on niin sanottu tieteellinen totuus.

Tieteellinen totuus on harvoin absoluuttinen. Se on yleensä kunkin historiallisen tilanteen par-haaseen ymmärrykseen ja tietoon perustuva konsensus. Koska tahansa jokin uusi tutkimustulos voi asettaa sen kyseenalaiseksi. Ja sitten väitellään taas.

Näin se menee ja näin sen on mentävä. Valistuneen dialogin kautta etenevä kasva-van tietämyksen ja ymmärryksen prosessi on moneen kertaan koeteltu ja hyväksi ha-vaittu. Siihen perustuu kaiken tieteellisen tiedon kasvu, joka on viimeisten parin sadan vuoden mittaan muuttanut maailmaa ehkä enemmän kuin mikään muu.

Parhaimmillaan dialogi etenee kiihkottomasti. Kun tarpeeksi monta perustelujen ja vastaperustelujen kierrosta on käyty, syntyy yksimielisyys, ainakin suurin piirtein. Seu-raa vaihe, jota kuuluisa tieteenfilosofi Thomas Kuhn kutsui normaalitieteen kaudeksi.

Mutta aina välillä, kun kaikki ovat jo asettuneet aloilleen, joku räjäyttää pommin esittämällä jotain aivan ”vääräoppista” ja väittely käynnistyy uudelleen.

Useimmiten kuviensärkijän visiot särkyvät tarkastelun alla. Jos-kus harvoin seuraa tieteellinen mullistus, jossa rakkaita oppi-rakennelmia kaatuu rytisten. On sitäkin tosin nähty kaikis-sa tieteissä ja pitääkin nähdä, muu olisi huolestuttavaa. Kuitenkin useimmiten pamausta seuraa pihahdus. To-detaan, että on se vähän niinkin, mutta ei kuitenkaan aivan, ja jokainen joutuu korjaamaan näkemystään vä-häsen.

Metsäntutkimuksessakin näitä pamauksia ja pi-hahduksia on nähty ja kuultu. Monesti ovat intohi-mot leiskuneet. Aina keskustelussa täytyy säilyttää hyvät tavat. Tieteessä hyviin tapoihin kuuluu omien ajatusten puolustaminen omalla nimellään ja asiape-rusteluilla. Nimettömänä kiivailu ei kuulu Metlan työ-kulttuuriin. Se ei ole meidän arvojemme mukaista.

Hannu Raitio Ylijohtaja, professori

Ilmastonmuutosta tutkitaan kasvihuoneissa s. 6

Metsät taas mitattu s. 24

3

Metsäntutkimus 1/2009

333

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

K uusen pystykarsintakelpoisuuden tutkimiseksi perustettiin v. 1988 Harto-lan Kalhun kylässä sijaitsevalle Lammin tilalle (om. Metlan tutkija MMT Ola-vi Huuri) varsin triviaali koe sen selvittämiseksi onko kuusta todellakin mah-

doton pystykarsia. Koe on perustettu nimenomaan vastaamaan kysymykseen, tu-leeko pystykarsinnassa vikoja vai ei. Sen sijaan kokeessa ei ole etsitty vastausta pystykarsinnan taloudellista kannattavuutta koskevaan kysymykseen. Silloin ei olisi karsittu muita kuin parhaita runkoja ja vallitsevasta eli ylimmästä latvuskerroksesta.

Voiko kuusesta KARSIA myös ELÄVIÄ OKSIA? Keski-Euroopassa kuusen elävien ja kuolleiden oksien pystykarsintaa tehdään yleisesti. Meillä perinteinen käsitys ja ohje on ollut, että kuusesta voi sinistymis- ja lahovaaran takia karsia vain kuolleita oksia.


Kuva 4

Voiko kuusesta KARSIA myös ELÄVIÄ OKSIA?

Eläviä ja kuolleita oksia karsittiin koepuista, joita valittiin kaikista metsäs-sä esiintyneistä läpimittaluokista. Karsin-nan jälkeen koetta ylläpidettiin eri hank-keissa, vastuuhenkilöinä Aili Tuimala ja Jukka Lehtimäki. Koesahaus toteutet-tiin hankkeessa ”Männyn ja kuusen raa-ka-ainepotentiaalit, niiden ominaisuudet, soveltuvuus ja kilpailukyky puutuotete-ollisuudessa”. Tärkein tavoite oli nähdä, miten paljon laho- ja värivaurioita pysty-karsinta synnyttää.

Koe näyttäisi osoittavan, että kuusen pystykarsinta on mahdollista myös meil-lä ja sen avulla voi tuottaa hyvälaatuista erikoispuuta.

Karsimaton puu (kuva 1 vas. ja ku-va 3) on oksainen ja kuolleet oksanta-pit ovat puuaineksen sisällä laskien sa-heen laatua ja siten käyttöarvoa ja hin-taa. Tämä korostaa sitä, miten pysty-karsinnassa on oltava huolellinen: jo-kainen karsimatta jäänyt oksa pilaa melkoisen määrän potentiaalista laatu-tavaraa ja siis tekee loven metsänomis-tajan lompakkoon.

Kuva 4 esittää pystykarsittua män-tyä, mutta kuusi kylestyy periaattees-sa samalla tavoin. Kuvassa näkyy, mi-ten hyvin oksankohta on kylestynyt ja miten sen jälkeen kasvanut puuaines on virheetöntä. Jos tästä puusta tehtäi-siin sahe kohtisuoraan kuvan tasoa vas-ten oksankohdan ulkopuolelta, saatai-siin samanlainen näkymä kuin kuvassa 2 rengaskuvioineen. Kuvassa 4 lähellä kuorta näkyy selvästi viivästyneen har-vennuksen vaikutus: puun kasvu on vii-me vuosina hidastunut. Koska kuusi on

varjopuu, sillä vaikutus ei olisi näin dra-maattinen.

Kuvassa 3 näkyy ylhäällä lähellä kuorta, miten monitoimikoneen syöt-törullien piikit ovat vahingoittaneet puuainesta yllättävän syvälle. Varsinai-sen piston sisäpuolella on lisäksi parin vuosiluston syvyisesti murtunutta so-lukkoa (vuosilusto vääntynyt), joten koko vaurio on pistoa syvempi.

Perinteinen vankka käsitys, että pystykarsinta on kuuselle vahingollinen, perustuu O.J.Lakarin tutkimukseen vuodelta 1920 (Lakari, O.J. 1920. Tut-kimuksia kuusen karsinnasta. Metsä-tieteellisen koelaitoksen julkaisuja 2:1-38), jossa hän osoitti vakuuttavasti, et-tä kuusen rungot saavat erittäin pahoja lahovaurioita elävien oksien karsimises-ta ja kasvu kärsii, varsinkin paksuuskas-vu rungon alaosassa.

Lakarin tutkimuksessa karsinta teh-tiin joko kirveellä tai sahalla, kun pui-den rinnankorkeuspaksuus oli 5–7 tuu-maa ja latvuspituudesta karsittiin 35–65 prosenttia. Ensisijaisena tarkoituk-sena oli havujen hankkiminen kotieläin-ten kuivikkeeksi, joten valinta kohdistui mahdollisimman runsashavuisiin puihin. Kun tarkoituksena oli kuivikkeiden te-ko, oksien karsintaa ei luultavasti tehty sellaisella tarkkuudella, huolellisuudel-la ja ammattitaidolla, jota oksien pysty-karsinnassa täytyy noudattaa jotta puu ei vahingoittuisi. Myös tulosten tarkis-taminen oli puutteellista, sillä kahden-kymmenen vuoden päästä karsittu-ja puita ei enää tahtonut löytyä. Ne oli joko myyty tai pystyyn kuivaneina ha-kattu kotitarpeiksi.

EK

5


ILMASTONMUUTOKSEN vaikutuksia tutkitaan kasvihuoneissa

Haapastensyrjän kasvihuoneissa tutkitaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa puiden taimiin. Alustavien tulosten perusteella männyn taimille voi koitua haittaa lämpenevästä ilmastosta.

Sinikka Jortikka

Met

la/E

ssi P

uran

en


Puut ovat yleensä hyviä sopeutujia,

mutta riskejäkin on.

H aapastensyrjän kasvihuoneissa kasvatetaan ilmastonmuutos-tutkimusta varten 15 000 tain-

ta joka vuosi. Taimien siemenet on ke-rätty eri puolilta Suomea, Etelä-Ruot-sista ja Latviasta, ja osa siemenistä on omien risteytyskokeiden tulosta.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tut-kitaan männyn, kuusen, koivun, haavan, tammen ja lehmuksen taimiin. Tänä ke-väänä tutkittaviin lajeihin otetaan mu-kaan myös pyökki.

Osa taimista kasvatetaan lämpöti-lassa, joka vastaa Lopen keskilämpötilaa kasvukausilta 2000-2006, osa taimis-ta on lämpötilassa, joka vastaa ilmas-toennusteiden mukaista vuoden 2050 lämpötilaa, ja kontrollitaimet kasvate-taan tämän vuoden olosuhteissa ulko-na. Kun lämpötilaa noste-taan, se tehdään vain kas-vukauden ajaksi, ja talvel-la kaikki taimet ovat sa-moissa talvivarastointi-lämpötiloissa.

Tutkimuksessa mukana olevien tai-mien kasvukauden kosteusolosuhteet on määritelty Jokioisten keskisadannan perusteella. Osa taimiryhmistä saa sa-dantaa saman verran kuin Jokioisissa sataa keskimäärin kasvukauden aikana, osa puolta vähemmän ja osa kaksinker-taisen sadantamäärän.

Sadantamäärien valinta on ollut vai-keaa, koska ilmastonmuutoksen vaiku-tukset sademääriin ovat lämpötilamuu-toksia epävarmempia. Todennäköises-ti ilmastonmuutos lisää sadantaa, mutta miten sadanta jakautuu esimerkiksi eri vuodenajoille, on epävarmaa. Joillakin alueilla sadanta voi myös vähentyä.

– Puut ovat yleensä hyviä sopeu-tujia, mutta riskejäkin on. Esimerkiksi nuoruusvaiheen herkkyys voi olla kyn-

nyskysymys ilmastonmuutokseen so-peutumisessa. Siksi on tärkeää selvit-tää, miten taimet reagoivat erilaisiin ympäristöolosuhteisiin, Metlan tutkija Niina Stenvall kertoo.

Erilaisia käsittelyjäKaikki puulajit ja niiden useat eri alku-perät, perheet ja populaatiot on jaet-tu toistoihin ja erilaisiin ilmasto-olo-suhteisiin kasvihuoneiden osastois-sa. Kokeissa on tähän mennessä selvi-tetty lämpötilan ja sadannan vaikutuk-sia, ja kohotetun hiilidioksidipitoisuu-den vaikutusta päästään tutkimaan tä-nä vuonna.

– Esimerkiksi 1–3-vuotiaiden taimi-en talveentumiskykyä ja -nopeutta tes-tataan syksyllä pakastuskokeissa, jot-

ka aloitetaan normaa-lin syyskehityksen mu-kaan syyskuussa, Sten-vall sanoo.

Taimia pakastetaan -10 asteessa toistoit-

tain kerran viikossa ja pakastuksen jäl-keen taimien vauriot luokitellaan: ha-vupuut muutaman päivän kuluttua ja lehtipuut vasta keväällä normaalin sil-mun puhkeamisen aikaan. Kun talveen-

tumiskehitys etenee ja puut alkavat kes-tää -10 astetta, niin aloitetaan testaus -20 asteessa.

– Männyn osalta näyttää siltä, et-tä lämpimämmän kasvukauden jälkeen varsinkin eteläiset alkuperät saavat suu-ria vaurioita pakastuskokeissa. Neulas-vaurioiden määrä on paljon suurempi kuin pohjoisemmilla alkuperillä tai nor-maaliolosuhteissa kasvaneilla eteläisten alkuperien taimilla, Stenvall kertoo.

Kesken syvimmän talvilevon tutki-taan myös eri olosuhteissa kasvaneiden taimien dormanssitila eli kuinka herkäs-ti ne heräävät lämpimien olosuhteiden vaikutuksesta: taimet siirretään talviva-rastosta lämpimiin olosuhteisiin muuta-maksi päiväksi tai viikoiksi heräämään ja sen jälkeen ne pakastetaan -15 astees-sa. Kokeen tarkoituksena on selvittää, miten syvässä talvilevossa eri puulajit ovat, ja onko levon syvyydessä vaihte-lua eri alkuperien ja kesän kasvuolosuh-teiden välillä. Keväällä suveentumista eli talvilevolta heräämisnopeutta tutkitaan pakastamalla eri pituisia jaksoja lämpi-mässä olleita taimia.

– Joka vuosi tehdään uudet kyl-vöt, mutta myös aikaisemmilta vuosil-ta tulee materiaalia kiertoon mukaan. Näin saadaan tutkittavaksi 2–3-vuotiai-ta taimia, jotka joutuvat kokemaan sa-mat stressiolosuhteet useampaan ker-taan, mikä tietenkin luonnossa on nor-maalia, Stenvall kertoo.

Mänty ei kestä lämmintä talvellaTutkimuksessa on menossa kolmas vuosi, ja tulokset ovat tässä vaiheessa alustavia. Kun useamman vuoden tulok-set saadaan analysoitua, voidaan nähdä luotettavampia suuntaviivoja siitä, mi-ten nuoret puut reagoivat erilaisiin il-masto-olosuhteisiin.

Mänty on sopeutunut Suomessa tiettyyn vuosirytmiin: syksyllä talvile-

Met

la/A

ulis

Lep

päne

n

7


poon valmistautuminen, sydäntalvi le-vossa ja keväällä talvilevon purkautu-minen. Eri vaiheet käynnistyvät lähin-nä ilman lämpötilan ja valon lisäänty-misen tai vähenemisen myötä. Jos il-masto muuttuu, rytmi voi häiriintyä ja puulle voi tulla vaurioita.

– Lämpimässä ja niukassa sadan-nassa kesällä kasvaneiden männyntai-mien talvilepoon valmistautuminen on hitaampaa kuin tämänhetkisissä kesä-olosuhteissa kasvaneiden kontrollitai-mien. Normaaliolosuhteissa kasvaneet taimet aloittavat talveen valmistautu-misen aikaisemmin ja mikäli syksyllä sää viilenee ylättäen, niiden hallavauri-ot jäävät vähäisemmiksi kuin lämpimis-sä koeolosuhteissa kasvaneiden taimi-en, Stenvall sanoo.

Stenvall kertoo, että tutkimuk-sessa on saatu viitteitä myös siitä, et-tä lämpimässä kasvaneiden männyn-taimien talvilepo on kevyempää kuin kontrollitaimien. Se näkyy kokeissa si-ten, että talvelle sattunut lämpöjak-so purkaa puiden talvilevon helpos-ti. Kun sää jälleen pakastuu, puut vau-rioituvat.

Mänty on normaalisti sopeutunut kestämään -70 pakkasastetta. Kuiten-kin, jos se herää talvilevosta ennen ai-kojaan muutaman päivän lämpöjakson

Keskilämpötilojen muutokset tuskin näkyvät Suomen luonnossa kovin nopeasti, mutta tauti- ja tuholaisriskit varmasti

lisääntyvät.

Mikä Haapastensyrjä?

Met

la/M

arja

-Lee

na A

nnal

a

seurauksena, se saa vakavia pakkasvau-rioita jo -15 asteessa.

Lajit reagoivat eri tavallaLehti- ja havupuut reagoivat kasvukau-den lämpenemiseen eri tavalla. Alusta-vien tulosten perusteella havupuiden talveentumiskehitys myöhästyy vain vä-hän, jos kasvukausi pitenee neljällä vii-kolla, ja kesän keskilämpötila on noin neljä astetta korkeampi kuin pitkäaikai-nen keskiarvo. Kuiten-kin haavan, koivun ja metsälehmuksen tal-veentumisajankoh-ta saattaa myöhentyä melko lailla nykyiseen verrattuna.

Tässä vaihees-sa tutkimusta taimet ovat altistuneet koeolosuhteille vas-ta lyhyen aikaa, mutta erot eri alkupe-rää olevilla havu- ja lehtipuilla ovat ol-leet suuria.

Muutokseen kannattaa varautuaTutkimuksen tavoitteena on kehittää menetelmä, jolla voidaan arvioida tai-men varhaisvaiheen olosuhteiden vaiku-tusta sen mahdollisuuksiin selviytyä eri-tyyppisissä ympäristöolosuhteissa.

– Ilmastonmuutokseen on syytä jollain tavalla varautua. En usko keski-lämpötilojen muutoksen näkyvän Suo-men luonnossa kovin nopeasti, mutta tauti- ja tuholaisriskit varmasti lisään-tyvät. Yhdistettynä stressaantuneisiin puihin se saattaa aiheuttaa suuriakin tuhoja, Stenvall kertoo.

Niina Stenvall on tutkinut erikois-tutkija Pertti Pulkkisen tutkimus-ryhmässä vuodesta 1998 haavan ja

männyn kasvullis-ta lisäystä sekä taimi-en reagointia erilai-siin kasvuolosuhtei-siin esimerkiksi selvit-tämällä hiilihydraat-tipitoisuuden vaihte-lua juuristossa. Sten-vall kertoo, että hän-

tä kiinnostavat varsinkin puulajien eri-laiset vuosirytmiä säätelevät mekanis-mit ja kasvuolosuhteiden vaikutukset puiden fysiologiseen tilaan ja esimer-kiksi lisääntymiskykyyn.

– Jatkossa tarvitaan tutkimusta var-sinkin muuttuvan ilmaston vaikutuksis-ta puiden lisääntymiseen eli puiden ku-kintaan, siementuottoon ja siemenen laatuun. Näitä aiomme samoissa olo-suhteissa tutkia kukintaikäisten vart-teiden avulla, Stenvall toteaa.

Haapastensyrjän jalostusasema on metsänjalostustoiminnan kes-

kuspaikka Suomessa. Etelä-Hämees-sä Lopella sijaitseva asema perustettiin vuonna 1960, ja se siirtyi Metsäntutki-muslaitokselle vuonna 2000, kun Met-sänjalostussäätiön jalostustoiminta yh-distettiin Metlaan.

Aseman toiminnan painopisteitä ovat metsäpuiden jalostus ja uusien ja-lostusmenetelmien kehittäminen. Ja-lostuksessa pyritään puiden kasvun, laadun ja viljelyvarmuuden parantami-seen.

Jalostuksen tulokset siirretään käy-täntöön pääasiassa siemenviljelysten avulla. Haapastensyrjässä kasvatetaan vuosittain tuhansia vartetaimia istutet-taviksi uusiin siemenviljelyksiin.

Viime vuosina jalostusaseman toi-minta on laajentunut metsänjalostuk-sen lisäksi muun muassa metsägeneet-tiseen tutkimukseen ja ilmastonmuu-tostutkimukseen.

Jalostusaseman taimi-tarha-alueen pinta-ala on noin kuusi hehtaaria, jois-ta kaksi hehtaaria on kasvi-huoneita. Kasvihuoneissa ja laboratoriossa on moderni ja korkeatasoinen laitteis-to ja tekniikka. Osa kas-vihuoneista on varustettu kehittyneellä automatiikal-la, jonka avulla kasvuoloja voidaan seurata ja säädel-lä tarkoin.

RotupuistoHaapastensyrjän jalostusaseman lä-histöllä kasvaa lukuisia puukokoelmia, joissa säilytetään arvokasta geeniaines-ta tulevaisuutta varten.

Jalostusaseman yhteyteen perustet-tiin 1960-luvulla puisto, johon on ke-rätty kotimaisten puulajien erikoismuo-toja. Tämä niin sanottu Rotupuisto ha-vainnollistaa Suomen puulajien laajaa

luontaista perinnöllistä vaihtelua. Puis-tossa kasvaa muun muassa kulta- ja pyl-väskuusia sekä liuskalehtikoivuja ja kää-piömäntyjä.

Rotupuiston nähtävyyksiin kuulu-vat myös presidenttien puut. Presiden-tit Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen ovat kukin vierailleet Haapastensyrjässä vir-kakaudellaan ja istuttaneet puistoon ni-mikkopuunsa.


www.metla.fi/tiedotteet/

Koonnut: Sanna Kettunenwww.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/tapahtumat/

Met

la/E

ssi P

uran

en

Metlan uudet tutkimusohjelmat ovat ajan hermolla

Metla on käynnistänyt kaksi laajaa tut-kimusohjelmaa, Metsästä hyvinvointia (HYV) sekä Uudistuvat puutuotearvoket-jut ja puunhankintaratkaisut (PUU).

HYV-ohjelma keskittyy metsään ja ih-misen terveyteen. Pääteemat ovat luon-tomatkailu, luonnon virkistyskäyttö, uudet tuotteet ja palvelut sekä metsi-en eri käyttömuotojen yhteensovittami-nen. HYV-ohjelma tuottaa perustietoa metsien aineettomien hyötyjen arvosta, metsien hyvinvointivaikutuksista ja niiden tuotteistamismahdollisuuksista, matkailun ja virkistyskäytön vaikutuksista sekä käyt-tömuotojen yhteensovittamisen mahdol-lisuuksista. Tutkimusohjelma toteutetaan yhdessä eri sektoritutkimuslaitosten, yli-opistojen, kehittämisorganisaatioiden ja yritysten kanssa.

PUU-ohjelma keskittyy puutuoteteollisuuden, puunhankki-joiden ja -tuottajien toimintaedellytyksien kohentamiseen. Oh-jelma tuottaa tietoa puuraaka-aineiden hankinnasta, laaduista ja käytöistä sekä tukee uusien tuotteiden, palvelujen, prosessi-en, liiketoimintamallien ja tietojärjestelmien kehittämistä. Puu-raaka-aineen määrällinen ja laadullinen saatavuus muodostuu

Pohjoisten metsien monikäytön tutkimus vahvistuu Metlassa – Anne Tolvanen metsäekologian professoriksi

Metsäntutkimuslaitoksen johtokunta on nimittänyt dosentti, FT Anne Tolva-sen metsäekologian professorin virkaan viideksi vuodeksi. Viran erityisalana on pohjoisten metsien monikäyttöä tukeva metsäekologia. Metlan ja Oulun yliopis-ton yhteinen professuuri liittyy myös pohjoismaiseen NorNet-yhteistyöhön. Virkaa hoidetaan Metlan Muhoksen toimintayksikössä.

Virka tukee erityisesti pohjoisten metsien eri käyttömuotojen yhteensovit-tamista tavoitteena ymmärtää metsänuudistamisen ja metsien kasvun ekologi-set edellytykset äärevissä ja muuttuvissa luonnonolosuhteissa. Tavoitteena on tuottaa tietoa ekologisesti kestävistä hoitomenetelmistä metsille, joissa puun-tuotannon lisäksi on muuta monikäyttöä, etenkin matkailullista ja poronhoidol-lista talouskäyttöä.

Professori Anne Tolvasen tieteellinen tuotanto liittyy erityisesti kasvien populaatiodynamiikkaan ja kasviekologiaan pohjoisissa metsäekosysteemeis-sä. Hän on tehnyt tutkimusta myös liittyen metsien ennallistamiseen, kestävän luontomatkailun ekologisiin edellytyksiin sekä ilmastonmuutokseen. Tiedote 22.12.2008

kriittiseksi kilpailukykytekijäksi Suomen metsä- ja erityises-ti puutuoteteollisuudelle. Uudentyyppiset puutuotteet myös monipuolistavat puun käyttökohteita. Puunkorjuun olosuh-teet muuttuvat ja asettavat haasteita korjuumenetelmille, -teknologioille ja tietojärjestelmille. Samaan aikaan puuraaka-aineen uusiutuvuudesta, hiilensidonnasta ja muista ympäris-tösuorituskyvyn elementeistä on mahdollista rakentaa vahva kilpailuvaltti tälle toimialalle. Tiedote 30.1.2009

9


9

Koonnut: Reeta Eskolawww.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/tapahtumat/

Met

la/E

ssi P

uran

en

Elinvoimainen puuverstas ‑hanke edistää puuyrittämistä Pirkanmaalla

Elinvoimainen puuverstas -hankkeen tavoitteet ja pirkanmaalaisen puutuote-alan strategisesti tärkeät painopistealueet ovat osaamisen vahvistaminen, verkostoi-tumisen ja markkinointiviestinnän tehos-taminen, tuotekehityksen ja investointien aktivoiminen, sekä maakuntayhteistyön lujittaminen. Ajankohtaisiin asioihin pu-reudutaan ideointiverstaissa ja yrittäji-

en osaamista vahvistavissa seminaareis-sa. Yhteisissä työverstaissa keskustellaan toimialan tilanteesta, kuullaan alan asian-tuntijoita ja ryhmissä etsitään alueen puu-toimialan kannalta ensisijaisimmat kehit-tämiskohteet. Seminaareja ja työverstaita järjestetään koko Pirkanmaalla aina muu-taman kunnan alueen yrittäjille yhteisesti. Verkostoitumisen edistämiseksi yritysten

välistä vuoropuhelua pyri-tään lisäämään – vapaaeh-toinen ja tarvelähtöinen yhteydenpito parantaa yri-tysten välistä yhteistyötä. Tiedote 3.2.2009

Pirkanmaalla on noin 400 puuteollisuu-den yritystä, joissa työskentelee yhteensä noin 3000 henkilöä. Vuotuinen liikevaih-to on noin 500 miljoonaa euroa. Metla kehittää pirkanmaalaista puuyrittämistä kolmivuotisella Elinvoimainen puuverstas -hankkeella.

Elinvoimainen puuverstas toimii Pir-kanmaan puutuotealan kilpailukyvyn pa-rantamiseksi. Hanke tukee kasvuhakuisia ja tehok-kaasti toimivia yrityksiä ja rohkaisee yrityksiä tur-vaamaan ja vahvistamaan toimintaedellytyksiään.

Metla mukana seuraamassa Euroopan metsien terveyttä

Euroopan metsien terveydentilan seuranta jatkuu nyt EU:n Life+ ohjelman rahoittamana FutMon-hankkeessa, joka keskittyy metsäympäristön tilan

seurantaan. Hankkeessa kehitetään seurantamenetelmiä ilmastomuu-toksen ja ilmansaasteiden vaikutusten arvioimiseksi.

Ekstensiivitasolla seurataan laajalla, systemaattisella koealaverkos-tolla puiden kuntoa, kuten neulas- ja lehtikatoa sekä erilaisia tuhoja ja niissä tapahtuvia muutoksia. Intensiiviseurannassa tutkitaan ym-päristötekijöiden vaikutusta metsäekosysteemien tilaan ja toimin-

taan. Säännöllisesti seurataan muun muassa ilmansaastelaskeumaa, ravinnehuuhtou-mia sekä puiden kuntoa, kasvua ja ravinnetilaa. FutMon-hankkeessa kehitetään myös intensiivialoilla tehtävää fenologista eli kasvien vuodenaikarytmin seurantaa sekä sel-vitetään metsikön ravinnekiertoon ja vesitalouteen vaikuttavia tekijöitä.

Saksan koordinoimassa FutMon-hankkeessa on mukana Suomen lisäksi 23 EU:n jä-senmaata. Metlan tutkijoiden ja muun henkilöstön vuosittainen työpanos hankkeessa on noin 25 henkilötyövuotta. Tiedote 27.1.2009


UutisetKoonnut: Sanna Kettunenwww.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/tapahtumat/

Met

la/E

ssi P

uran

en

11

Tapahtumat

Ekologinen ja kokemuksellinen tieto kaupungin suunnittelussa Aika ja paikka: 30.3.2009 Helsinki Järjestäjät: Metla ja Helsingin yliopisto Seminaarissa esitellään uusimpia kaupunkitutkimuksen tuloksia ja keskustellaan kaupunkiluontoa koskevista tietotarpeista sekä tutkimustiedon hyödyntämismahdollisuuksista. www.metla.fi/tapahtumat/2009/kaupunki

Metsämaan ravinneolot muuttuvassa ympäristössä Aika ja paikka: 26.3.2009 Muhos Tutkimuspäivässä kuullaan yhteensä kymmenen lyhyttä esitelmää aiheeseen liittyen. www.metla.fi/tapahtumat/2009/ravinne/

Suomen Metsätieteellinen Seura 100 vuotta Aika ja paikka: 29.4.2009 Helsinki Järjestäjä: Suomen Metsätieteellinen Seura Suomen Metsätieteellisen Seuran 100-vuotisesta historiasta julkaistaan myös kirja. Lisätietoja: www.metla.fi/org/sms

Joensuu Forestry Networking Week: Connecting Young European Experts Aika ja paikka: 24.–29.5.2009 Joensuu Järjestäjä: Metla, European Forest Institute Lisätietoja: www.metla.fi/tapahtumat/2009/JFNW2009/

Biogeomon 2009 – 6th Internatinal Symposium on Ecosystem Behaviour Aika ja paikka: 29.6.-3.7.2009 Helsinki Järjestäjä: Metla, Helsingin yliopisto, SYKE Lisätietoja: www.environment.fi/syke/biogeomon2009

Mittava tutkimusmääräraha bioenergian tutkimukseen

Metlan johtama bioenergia-alan tutkimuskonsortio on saanut noin 4,5 miljoonan euron määrärahan kol-mivuotiseen yhteispohjoismaiseen tutkimushankkee-seen, jossa edistetään metsäbiomassojen käyttöä sekä tuotteiden ja palvelujen arvonnousua metsäenergian tuotantoketjussa. Hankkeessa etsitään uusia yritysmal-leja energiaosuuskunnille ja metsäkoneurakoitsijoille. Tavoitteena on myös parantaa lämpölaitosten polttoai-neiden laatua ja tehokkuutta, vähentää päästöjä ja oh-jeistaa polttoon liittyviä käytäntöjä. Kohderyhmiä ovat metsänomistajat, lämpölaitosten hoitajat, koneyrittä-jät ja muut metsien hoidon ammattilaiset. Samalla ha-lutaan myös lisätä alueiden välistä verkostoitumista ja tiedonvaihtoa.

Hankkeen tavoitteena on edistää tutkimuksen kei-noin Euroopan unionin ilmastotavoitteiden toteutu-mista Keski-Pohjanmaalla sekä Ruotsissa ja Norjassa Nordlandin, Västerbottenin ja Västernorrlandin alueil-la, joissa metsät ovat huomattavin bioenergian lähde. Alueiden puuvaroja voidaan käyttää korvaamaan fossii-lisia polttoaineita, ja samalla edistää työllisyyttä ja yri-tystoimintaa.

Tutkimuksen päärahoittajat ovat EU:n Botnia-At-lantica-alueohjelma, Pohjanmaan liitto, Västerbottenin ja Västernorrlandin lääninhallitukset, Nordlandin maa-kunta, Norjan maatalousministeriön Det konglige land-bruks- og matdepartement. Tiedote 2.12.2008

11


& T pahtumat

11

TUKIPOLITIIKALLA voidaan vaikuttaa ENERGIAPUUN SAANTIIN

Sinikka Jortikka

Puun runkojen paksuus ja kokonaismäärä vaikuttavat nuorten metsien energiapuun talteenoton kannattavuuteen. Taloudellisen kannattavuuden perusta on kuitenkin valtion maksamissa tuissa. Miten valtion pitäisi muuttaa tukipolitiikkaa, jotta nuorista metsistä saataisiin nykyistä enemmän energiapuuta?

12 Metsäntutkimus 1/200912 Metsäntutkimus 1/2009

TUKIPOLITIIKALLA voidaan vaikuttaa ENERGIAPUUN SAANTIIN

Pitkä matka lämpövoimalaitoksesta

voi tehdä kohteesta kannattamattoman.

Met

la/J

ouni

Hyv

ärin

en

Metlan tutkija Anssi Ahti‑koski mittailee silmämää-räisesti metsäautotien var-

ressa olevia energiapuukasoja. Ro-vaniemeltä 100 kilometriä pohjoi-seen sijaitsevan tien varressa on siis-tisti rinnakkain hakkuutähteistä ja nuorista puunrungoista kootut ka-sat. Hakkuutähteet on kerätty pää-tehakkuualueelta ja puunrungot var-sinaiselta energiapuukohteelta. Run-kojen keskimääräinen paksuus on 3–5 senttiä. Kyseessä on ilmiselväs-ti taloudellisesti kannattava energia-puukohde.

– Sanoisin, että puiden keskitila-vuuden on oltava vähintään 15 litraa. Sen pienempiä ei kannata ottaa tal-teen. Kokonaiskertymän pitäisi olla noin 40–50 mottia hehtaarilta. Käy-tännössä halkaisijaltaan yli kolmen senttimetrin puut kerätään ja muut

jätetään maahan. Näillä raja-arvoilla energiapuukohde saadaan taloudelli-sesti kannattavaksi nykyisillä tuki- ja kustannustasoilla, Ahtikoski sanoo.

Ahtikoski on ollut mukana Met-lan ja Tekesin yhteistutkimuksessa, jossa selvitettiin energiapuun han-kinnan kannattavuutta nuorista metsistä. Tut-kimuksessa tarkastel-tiin, millä edellytyksil-lä energiapuun talteen-otto on taloudellises-ti kannattavaa metsän-omistajalle, korjuu-urakoitsijalle ja hakkeen loppukäyttäjälle eli lämpö-laitokselle.

Harvennusvoimakkuus vaikuttaa kannattavuuteenTutkimuksessa selvitettiin muun muassa neljän eri harvennusvoimak-

kuuden vaikutusta energiapuun ke-ruun taloudelliseen kannattavuu-teen. ”Hyvin voimakkaassa” har-vennuksessa jätettiin 600 ja ”voi-makkaassa” 900 runkoa hehtaarille. ”Normaalissa” harvennuksessa jä-tettiin 1200 ja ”lievässä” 1500 run-koa hehtaarille.

Jos energiapuun talteenotto on ”hyvin voimakasta”, kaikki ketjun osapuolet saavat taloudellista voit-toa. Samoin ”voimakas” talteenotto on kaikille kannattavaa. Jos voimak-kuus on ”normaali”, energiapuunke-ruu ei ole enää kaikilla kohteilla kan-nattavaa metsänomistajalle.

Jos nuoressa metsässä tehdään ”lievä” energiapuun harvennus, se ei ole kannattavaa koneurakoitsijalle eikä yksityiselle metsänomistajalle. Sen sijaan lämpölaitoksen kannattaa edelleen ostaa hake.

Ei kasvutappioitaPotentiaalisia metsäenergiakohtei-ta voidaan kartoittaa Metlan valta-kunnan metsien inventoinnin (VMI) tuottaman tiedon pohjalta. Energia-

puun korjuuseen so-pivia kohteita pi-täisi löytyä, sillä in-ventointien mukaan nuorten metsien osuus on kasvanut. Myös metsäkeskuk-

silla on tietoa metsävaroista ja puus-ton rakenteesta.

– On kuitenkin muistettava, et-tä kaikkia kohteita ei kannata hyö-dyntää. Esimerkiksi pitkä matka läm-pövoimalaitokseen voi tehdä koh-teesta kannattamattoman, Ahtikos-ki sanoo.

Halkaisijaltaan yli kolmen senttimetrin puut kerätään ja muut jätetään maahan. Näillä raja-arvoilla energiapuukohde saadaan taloudellisesti kannattavaksi nykyisillä tuki- ja kustannustasoilla, kertoo tutkija Ahtikoski.

13


Energiapuun keruun kannattavuuteen

liittyy myös ilmasto- ja energiapolitiikka

Jotta nuoressa metsikössä on riit-tävästi puuta, taimikonhoito on käy-tännössä jätetty tekemättä, mut-ta metsä ei ole vielä ensiharvennus-vaiheessa. Mahdollinen energiapuun talteenotto ajoittuu siten normaa-lin taimikonhoidon ja ensiharvennuk-sen väliin.

– Jos metsikössä on mahdollisuus tehdä energiapuuharvennus, se kan-nattaa ehdottomasti tehdä, sillä met-sänomistaja saa siitä rahaa, eikä sillä ole merkitystä myöhempiin tuloihin, Ahtikoski kertoo.

Hyvin voimakkaat energiapuuhak-kuut eivät ole suositeltavia, sillä ne voivat johtaa kasvutappioihin. Yleen-sä kuusikot ovat herkempiä kasvu-tappioille kuin männiköt.

Metsänomistaja tarvitsee tietoa– Jotta metsistä saataisiin kerät-tyä enemmän energiapuuta, metsän-omistajille pitäisi aktiivisesti kertoa eri mahdollisuuksista ja uusista tutki-mustuloksista, Ahtikoski sanoo.

Tässä työssä metsänhoitoyhdis-tyksissä ja metsäkes-kuksissa työskente-levät ovat avainase-massa. Heidät pitäi-si perehdyttää bio-energiatutkimuksen tuloksiin. Esimerkiksi Metlan osaa-mista kannattaa hyödyntää.

– Puuperäistä bioenergiaa voitai-siin saada lisää, jos siirryttäisiin aina-kin osin taimikonhoito-ensiharven-nusketjusta bioenergiapuun talteen-ottovaihtoehtoon. Nykyään bioener-giankeruuta yritetään integroida en-siharvennusvaiheen yhteyteen, Ahti-koski kertoo.

Puun käyttöä bioenergiaksi ei myöskään edistä Suomessa vallal-la oleva jako bioenergiatoimijoihin ja ainespuutoimijoihin. Bioenergian hankintaa ja käyttöä voitaisiin lisätä myös tukemalla metsäenergia-alalle syntyvää uutta yrittäjyyttä.

Tukien varassaHoitamattomien nuorten metsi-en korjuuolot ovat usein niin vaike-at, että ilman tukia kohteiden kun-nostaminen olisi lähes poikkeukset-ta taloudellisesti kannattamatonta ja työhön ei löytyisi riittävästi tekijöi-tä. Tukia siis kannattaa maksaa, jotta

työt tulevat tehtyä ja niille löytyy tekijöitä.

– Selkeyttäisin valtion tukipolitiikkaa nuorten metsien energiapuukoh-teilla. Nostamalla ener-giapuusta maksettavaa tukea ja samalla vähen-tämällä pinta-alaperus-teisen tuen osuutta met-sänomistajia voitaisiin en-tistä selkeämmin kannustaa energiapuun myyntiin, Ahtikos-ki pohtii.

Nykyisin maksettavien tukien määrittelyssä ei huomioida tarpeek-si viimeaikaisia tutkimustuloksia. Metlan ja Tekesin tutkimukses-sa on kenties ensimmäistä ker-taa määritetty raja-arvot sil-le, millaisista nuorista met-siköistä energiapuuta kan-nattaa kerätä nykyisillä tu-ki- ja kustannustasoilla. Yh-distämällä nykytekniikka ja uusimmat tutkimustulokset pystytään määrittämään tu-

kien suuruus siten, että esimerkiksi Ke-mera-tukien kokonais-summa pysyy samana.

– Tukea voitaisiin jo-pa porrastaa vastaamaan leimikon ominaisuuksia, mutta tämä puolestaan

menee jo lainsäätäjien hommaksi, Ahtikoski sanoo.

Euroopan unioni ohjaa metsäalan tukipolitiikkaa. Siksi monet muutok-set voivat käytännössä edellyttää uni-onin hyväksyntää ennen kuin niitä voidaan toteuttaa.

Energiapuun keruun kannattavuu-teen liittyy myös ilmasto- ja energia-politiikka, siis esimerkiksi sellaiset kysymykset kuin: kuinka suuri arvo lasketaan sille, että energiatuotannon kotimaisuusaste on mahdollisimman korkea ja miten paljon bioenergias-ta pyritään tuottamaan puulla ja mikä on puun merkitys ilmastonmuutok-sen hallinnassa.

Lisätietoja

Tutkija Anssi Ahtikoski, Metla, p.

050 391

4416, [email protected]

Anssi Ahtikoski, Jani Heikkilä, Virpi Alenius and Matti Siren. 2008. Economic viability of utilizing biomass energy from young stands –The case of Finland. Biomass and Bioenergy Volume 32, Issue 11, November 2008, Pages 988–996


Kuvat: M

etla/J

ouni H

yvär

inen

Siistiä jälkeä

M etsäkoneenkuljettaja Mauri Ranua ohjaa Dual-metsäkonetta

vakaasti kohti tietä 100 kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen sijaitsevassa metsikössä. Metsäautotien reunassa on kahdessa kasassa bioenergiaa: toiseen on kerätty hakkuutähteitä avohakkuualueelta ja toiseen nuoria runkoja oksineen ensiharvennuskohteelta. Myöhemmin paikalle saapuu haketuskone, joka hakettaa energiapuun, ja valmis hake kuljetetaan lämpölaitokseen.

Ranuan kuorma painaa 7 800 ki-loa, ja päivän aikana hän ehtii kerä-tä ja kuljettaa 4-5 kuormaa. Monitoi-mikoneen koura punnitsee jokaisen kourallisen ja sen perusteella kuljet-taja tietää kuorman painon ja päivän saldon. Joukkokäsittelykouraan mah-tuu kerrallaan noin 15 runkoa.

Metsäkoneissa olevat tietokoneet tallentavat tietoa kohteilta kerätyis-tä puista, ja raportti menee päivittäin Metsäliiton tietojärjestelmään. Näin pystytään seuraamaan töiden etene-

mistä ja yhdessä kuljettajan kans-sa varmistumaan, että työt

tehdään metsänhoitosuo-situsten mukaisesti.

Ranua kertoo olleensa metsätöis-sä vuodesta 1974 alkaen. Viimeiset neljä vuotta hän on tehnyt bioener-giasavotoita lähes ympärivuotises-ti: noin yhdeksän kuukautta vuodes-sa. Sydäntalvella energialeimikoita ei tehdä lumipeitteen vuoksi.

Syystalvi oli Rovaniemellä satei-nen, mutta Ranuan ajourissa sitä ei juuri huomannut. Parissa paikassa metsäkone oli jättänyt aavistuksen syvemmät urat. Ei näkynyt myöskään puiden runkojen vahingoittumista.

Haastattelun aikana Ranua my-häilee tyytyväisenä useaan otteeseen eikä kertaakaan valita työtään eikä työolosuhteita. Sen hän toki myön-tää, että työ on yksinäistä. Hän asuu metsän keskellä olevassa tukikohdas-sa neljä vuorokautta ja tekee sinä ai-kana viiden päivän työt. Ranua työs-kentelee paljon myös pimeänä aika-na, ja näkymä metsäkoneen kopista pysyy päivästä toiseen samana.

Samat laatuvaatimuksetApulaispiiripäällikkö Tommi Mäki‑nen Metsäliitosta kertoo, että ener-giapuukohteissa varjellaan jäljelle jää-vää puustoa, ja jätettävän puuston osalta kriteerit ovat täsmälleen sa-

mat energiapuukohteilla ja harven-nuskohteilla.

Energiapuuksi kerätään avohak-kuualueiden hakkuutähteitä ja tämän lisäksi sopivista nuoren metsän koh-teista tehdään energiapuusavotoita. Energiapuukohteet ovat pääasiassa mäntyvaltaisia nuoria metsiä, joissa taimikonhoito on jäänyt väliin. Kun Metsäliitto ostaa jonkin kohteen bio-energiakohteeksi se edellyttää, et-tä kohde täyttää Kemera-tuen edel-lytykset.

– Kannattavalla kohteella on yleensä mukana myös jonkin ver-ran ainespuuta, joka otetaan mukaan energiapuuksi, Mäkinen lisää.

– Kun metsänomistaja ottaa yh-teyttä esimerkiksi nuoren met-sän hoidosta, asiantuntija arvioi, mi-tä kannattaa tehdä ja minkälaisia ta-loudellisia vaikutuksia eri vaihtoeh-doilla on. Jos ainespuuta on liian vä-hän, järkevintä on tehdä energiapuun talteenotto. Toinen vaihtoehto nuo-ressa metsässä olisi kaataa puut pel-kästään maahan, ostoesimies Ta‑pani Niemimuukko Metsäliitos-ta kertoo.

– Jos taimikonhoito on teh-ty ajoissa, energiapuun hakkuuta ei kannata tehdä. Tällä hetkellä taimi-konhoitoa ei kannattaisi jättää vä-liin, mutta silti taimikonhoito viiväs-tyy monella kohteella, koska se mak-saa ja tekijöitä on liian vähän, Niemi-muukko sanoo.

Lapissa energiapuuta käytetään Kemijärvellä, Rovaniemellä ja Meri-Lapin alueella. Kaikki tarjolla ole-

va puu menee hyvin kaupaksi. Mä-kinen kertoo, että energiapuu-savottojen määrä on kasvanut jatkuvasti viimeisen neljän vuo-den aikana.

100 kilometriä Rovanie-meltä pohjoiseen sijaitseva energiapuusavotta on sijain-tinsa puolesta kannattavuuden äärirajoilla. Tämän kauempaa Lapissa ei kannata lähteä kerää-

mään energiapuuta kotikäyttöä lukuun ottamatta. Kuljetuskus-

tannukset lämpölaitoksiin nouse-vat kannattavuutta rajoittaviksi te-

kijöiksi.

15


Venäjä on MAHDOLLISUUS


Eikö valtio voisi suunnata rahoja

suomalaisen yritystoiminnan kehittämiseen

ja suomalaisten opiskelijoiden tukemiseen?

Valitettavasti Suomessa ei ole mitään

stipendijärjestelmää, joka antaisi

mahdollisuuden päästä opiskelemaan Venäjän

metsäyliopistoihin.

Suomessa ja Venäjällä odotettiin viime vuonna joulupukkia, joka ei tullut. Suomessa toivottiin, että

puutullit poistetaan venäläiseltä puulta ja Venäjällä uskottiin, että suomalaiset investoisivat heidän maassaan sellu- ja paperiteollisuuteen.

Puutullit ovat lamauttaneet kans-sakäymisen maittemme välillä. Viran-omaiset eivät saa asioista otetta, kun naapurin puolella metsäalan organisaa-tiot ja ihmiset vaihtuvat tiheään. Viime keväänä Venäjän metsätalousvirasto siirtyi luonnonvarainministeriöltä maa-talousministeriölle, jonne perustet-tiin uusi metsätalousosasto ja metsävi-rasto taas sai alan ulkopuolelta uuden johtajan. Metsäyhtiöt tuskailevat kor-keiden tullien ja kohoavien korjuu- ja kuljetuskustannusten paineessa.

Maittemme välinen kanssakäymi-nen voisi olla metsäalalla paljon laa-jempaa. Neuvostoliiton kaudella suo-malaisia opiskeli Pietarin metsäakate-miassa, jossa he oppivat venäjän kiel-tä ja maan metsätaloutta. Venäjän kieli kiinnostaa tänään vain harvoja suoma-laisia nuoria, mutta opiskelu onnistuu myös hieman vanhempana. Itse aloi-tin venäjän opinnot Kansanvalistusseu-ran kirjeopistossa, josta jatkoin kan-salaisopiston kurssilla Kajaanissa. Siel-tä siirryin aikanaan Jyväskylän yliopis-toon. Venäjän laudatur opintoihin vaa-dittavan kieliharjoittelun suoritin Mos-kovan yliopistossa.

Valitettavasti Venäjän kaudella ei ole luotu Suomessa mitään stipendi-järjestelmää, joka antaisi mahdollisuu-den päästä opiskelemaan Venäjän met-säyliopistoihin. Katariina Suuri lähet-ti aikanaan 200 venä-läistä nuorta opiskele-maan Saksan metsäyli-opistoihin, missä opis-kelivat myös Venäjän tulevat maineikkaat metsätieteilijät Or-lov ja Morozov. Venä-läisiä opiskelee ja on tutkijoina suomalaisis-sa ammattioppilaitok-sissa ja korkeakouluissa meidän kus-tannuksellamme, mutta meikäläiset ei-vät juuri opiskele Venäjällä. Vain har-vat suomalaiset opiskelijat ovat pyrki-neet kesällä harjoittelijoiksi edes suo-malaisiin yhtiöihin Venäjälle.

Kuvittelemme, että tiedämme kai-ken metsähoidosta ja puunkorjuusta Suomessa. Kuitenkaan tätä osaamis-

ta ei voi soveltaa sellaisenaan naapu-rin puolella. Vaihto-oppilaana oppi-si venäläistä metsäterminologiaa, kiel-tä, kulttuuria ja mentaliteettia. Lähi-alueyhteistyörahoilla onkin jo Luoteis-Venäjän metsä-ohjelman puitteissa pyrit-ty siirtämään suomalaista osaamista venäläisille met-säoppilaitoksille.

Suomalaiset metsäyhti-öt suunnittelevat jättimäi-siä investointeja itänaapu-riin, mutta löytyykö sinne kielitaitoisia osaajia ja ko-keneita lähtijöitä? Puun-hankinnan suunnittelu, korjuu ja kulje-tus sekä paikallinen puun ostotoimin-ta vaativat hyvää kielitaitoa ja paikal-listen olojen tuntemusta. Tämä toi-minta on aloitettava jo vuosia ennen tehtaan käynnistämistä. Emme kai jää vain venäläisten osaajien varaan?

Yrittämään Venäjälle Suuret kansainväliset metsäyhtiöt ovat alkaneet investoida Venäjälle li-säämällä sellun- ja paperin tuotan-toa jo toimivissa vanhoissa tehtais-sa. Mondi toteuttaa yli 500 miljoo-nan euron ja Ilim Group yli 1,6 mil-jardin dollarin hankkeita eri puolil-la Venäjää. Olen varma, että heillä oli-si tarvetta saada yrittäjiä puunhankin-nan suunnitteluun, metsätei-den rakentamiseen, puun-korjuuseen, puutavaran kul-jetukseen, terminaalitoimin-taan ja metsänuudistami-seen. Monilla yhtiöillä näi-den toimintojen ulkoistami-

nen on edessä ennemmin tai myöhemmin, sillä työn tuot-tavuus on hy-vin alhainen.

Metsä- tai maansiirtoko-neen kuljetta-jilta vaaditaan paineensietoa,

vastuuntuntoa, ahkeruutta ja huolellisuutta sekä aimo annos huumoria. Asiat hoi-tuvat usein puhumalla, vaik-ka venäläinen sanalasku sa-noo, että ”ellet voitele, et aja”. Suomalainen voi joutua joskus toteamaan, että ”Ve-näjällä on pitkä minuutti”.

Suomalainen yrittäjä tarvitsee tukea ja koulutusta vieraisiin oloihin. Kylmil-tään sinne ei kannata lähteä. Mikä voisi olla se taho, jolta apua voisi saada? Vi-

ranomaiset, koulut vai jär-jestöt? Uskon että haluk-kaita löytyy. Useat suoma-laiset metsäkoneyrittäjät ovat toimineet menestyk-sekkäästi Venäjän metsis-sä jo vuosikausia. Miten hei-dän kokemustaan voisi hyö-dyntää laajemmin?

Katse kääntyy valtion puoleen. Vaikka Venäjä on tänään varakas maa, Suomi

avustaa edelleen maiden välistä met-sätalousyhteistyötä rahallisesti. Ruot-si sen jo lopetti. Eikö näitä rahoja voisi suunnata suomalaisen yritystoiminnan kehittämiseen ja suomalaisten opiskeli-joiden tukemiseen?

Venäjän valtavat metsävarat ja met-säteollisuuden kasvumahdollisuudet an-tavat tulevina vuosina monia työmah-dollisuuksia suomalaisille metsäalan yrittäjille. Suomen metsäosaamises-ta pitää tehdä kaupallisia tuotteita. Ve-näjä on rikas naapuri. Olemmeko val-miit, kun lama-aika päättyy ja nousu-kausi alkaa?

Kalevi Kyyrönen, ylitarkastaja, ulkoasiainministeriö

17


MAASTOTÖISSÄ kahden tutkimuslaitoksen voimin

Met

la/M

irja

Vuop

io

Metla ja GTK yhdessä globaalimuutoksen kimppuun

Mirja Vuopio

18 Metsäntutkimus 1/200918 Metsäntutkimus 1/2009

Met

la/M

irja

Vuop

io

Met

la/M

irja

Vuop

io

Neljä miestä asuu viikon yhteisessä kämpässä jossain puurajan tuntumassa, etsii vihoviimeisiä metsiköitä, keräi-lee käpyjä, kaivelee kuoppia metsiin ja täyttää viikon mit-taan autonsa kaikenlaisilla puiden osilla. Tämä on Metsän-tutkimuslaitoksen (Metla) ja Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) yhteinen maastoryhmä, joka kerää aineistoa ilmaston-muutosta selvittelevään tutki-mukseen.

T utkimuslaitoksilla on pit-kä kokemus yhteistyöstä. Tä-nä vuonna myös Oulun yliopis-

ton geneetikot ovat tulleet mukaan. Yhteisten maastotöiden avulla tut-kijat saavat täsmätietoa eri aloilta, ja vieläpä halvemmalla. Jokainen näyte kuitenkin vaatii oman työnsä ja työ-kalunsa, ohjeensa, kuljetuksensa ja sen, että kaikki vaiheet tehdään oi-kein. Yhteistyö on voimaa. Osaavalta kenttäväeltä se sujuu mainiosti.

Metsänraja tutkimuskohteena on kaukana, huonojen kulkuyhteyksien takana, työläs ja kallis. Harvat tunte-vat alueen ja vielä harvemmat toimi-vat siellä käytännössä. Samalla met-sänraja on kuitenkin lisääntyvän kiin-

nostuksen kohde maailmassa, sillä äärioloissa pientenkin muutosten vai-kutus näkyy nopeasti ja selvästi. Met-lalla on pitkä kokemus metsänraja-tutkimuksen parissa.

Liukuhihnatyötä luonnonmetsässä Koska tutkimukseen tarvitaan jokai-sesta koemetsiköstä monen ikäisiä puita, on pitänyt etsiä koskematto-mia luonnonmetsiä. Niiden tulee kui-tenkin olla hyvin saavutettavissa, jot-ta tutkimukseen varattu aika ja raha riittäisivät. Miehet vakuuttavat, et-tä kirveen koskemattomien metsien löytäminen on ollut vaikeaa. Kun täs-tä ongelmasta on selvitty, alkaa hom-ma pyöriä kuin liukuhihnalla.

Ryhmän vetäjänä toimiva metsä-talousteknikko Hannu Herva kul-kee edellä. Hän valikoi 45 näytepuu-ta, joista ensin mitattava kolman-nes on hyvin vanhoja, viimeinen nuo-ria ja siinä välissä käsitellään ”keski-ikäisiä”. Jokaisen puun sijainti tallen-netaan GPS-laitteeseen. Tutkimus-avustaja Jari Hietanen käy työhön ja kairaa valitusta puusta lustonäyt-teen. Seuraavaksi hän tarttuu pit-kiin saksiin ja pudottelee latvukses-ta oksankärkiä, joista kerätään kym-menen vihreää käpyä. Se, joka ehtii, mittaa puun pituuden, latvusrajan ja paksuuden.

Kun Metlan miehet kairaavat ja mittaavat puun, Geologian tutki-

muskeskuksen tutkimuksenavustaja Matti Piekkari ”haravoi” talikkoa muistuttavalla sähköisellä mittalait-teella puun alta kasvupaikan sähkön-johtavuuden ja mittaa toisella lait-teella maaperän kosteuden. Hän kai-vaa koealalle viisi kuoppaa, joista mi-tataan maakerrokset ja otetaan näyt-teet: kunttakerros, huuhtoutumis-kerros, rikastumiskerros ja perus-maa. Maanäytteistä määritetään esi-merkiksi ravinteisuus, pH ja raekoko. Ravinteisuusanalyysi yhdessä maan fysikaalisten ominaisuuksien kanssa selittää tai kytkee pois metsikön si-sällä olevia maaperätekijöistä johtu-via kasvunvaihteluita.

Sillä välin, kun Metlan miehet kai-raavat ja keräävät käpyjä ja Piekkari lapioi maata, botanisti Paavo När‑hi laatii kohteista kasvipeitekuvauk-sen, joka on merkittävästi perinteistä metsätyyppikuvausta tarkempi.

Ryhmä on etsinyt ja mitannut metsänrajalla yhteensä seitsemän metsikköä. Kohteet on valittu kor-keintaan 20 kilometrin päästä puut-tomalta alueelta niin, että itä-länsi-suunnassa otannassa on koko Suo-men metsänraja. Metsiköt sijaitsevat lännestä itään Luspassa, Leppäjärvel-lä, Puljussa, Angelissa, Muotkanruok-tussa, Iijärvellä ja Sevettijärvellä.

Trendikästä kasvua Hannu Herva pitää pikakurssin kas-vutrendeistä. Jutusta kuulee, et-

Metsätalousteknikko Hannu Herva kerää jokaisesta kohdepuusta kymmenen käpyä Oulun yliopiston geneettisiä tutkimuksia varten.

19


Mukaan lähtee 450 käpyä, säkillinen maata sekä 45 kairanlastua koteloissaan.

tä miehen sitoutuminen ja motivaa-tio ovat kohdallaan. Kun on pitkään palvellut samojen tutkijoiden ja tut-kimusaiheiden parissa, alkaa asia olla melko tuttua ja selvästi yhä kiinnos-tavampaa:

– Puun kasvu vaihtelee luonnos-taan iän mukaan. Siksi tarvitaan in-deksointia eikä pelkkä lustonleveyk-siin perustuva laskenta riitä, selvit-tää Herva.

Tutkimus liittyy kasvun alueelli-seen trendimäisyyteen, ja siksi kaira-taan koepuita useasta eri ikäluokas-ta. Puiden kasvuja ver-rataan sen ajanjakson mukaan, jolloin puut ovat olleet keskenään saman ikäisiä. Otetaan esimerkiksi 250-vuoti-aasta puusta jakso, jol-loin puu on ollut 50–100-vuotias. Eli tarkastellaan ajalli-sesti vuosia 1800–1850. Niiden kas-vujen taso kuvastaa silloisia kasvu-oloja sillä kasvupaikalla, millä puu on. Samassa metsikössä olevasta 100-vuotiaasta puusta saamme iällises-ti samat kasvutasot 1950–2000-lu-vuilta.

Kasvutrenditutkimus siis perus-tuu olettamukseen, että jokainen puu kasvaa elämänsä aikana suun-nilleen samanlaisen kasvukäyrän, ja mahdolliset muutokset johtuvat ul-

koisista tekijöistä, kuten kasvupai-kasta ja ilmastosta.

Päivän saalis Puut on mitattu, kairattu ja paikan-nettu. Jokaisen puun kasvupaikkatun-nukset on mitattu ja siitä on kerät-ty kymmenen käpyä. Metsikössä on tehty kasvillisuuskartoitus ja otettu maaperänäytteet kerroksittain. Mu-kaan lähtee säkillinen (450 kpl) käpy-jä ja toinen säkillinen maata sekä 45 kairanlastua koteloissaan. Maastotal-lentimessa on koko joukko lukuja ja

koordinaatteja, ja pape-rille tehdyt muistiinpa-not varmistavat saalista. Metsään jää rauha.

Saalis mukana pa-lataan parinsadan kilo-metrin päähän Kolariin, jonne kasvunäytteet ja

mittausdata jäävät Metlan tiloihin odottamaan talven hiljaisia toimisto-päiviä, jolloin näytteet analysoidaan lustolaboratoriossa. Kävyt jatkavat matkaa Ouluun geenilaboratorioon ja maanäytteet geolaboratorioon Kuopioon. Näytteistä jalostunut tie-to lähtee aikanaan edelleen tutkijoil-le eri paikkakunnille ja eri laitoksiin.

Toisiaan täydentäen Kentällä tutkimuslaitosten yhteistyö näyttää todellisen voimansa. Tutki-

musaineistoja kerätään maastos-ta yhdessä ja yhteistyötä on tehty myös kohteiden valinnassa ja jopa tutkimusten suunnittelussa.

Tutkijat ovat asettaneet työl-le kunnianhimoiset tavoitteet. Yh-teistyöllä voidaan tavoitella ilmas-ton muuttumisesta laajaa ja sy-vällistä tietoa. Kenttäväen kes-ken voidaan todeta, että aiheet ovat arkoja. Tutkijoilla on mo-nenlaisia mielipiteitä siitä, onko il-mastonmuutos luontaista vai ih-misen aiheuttamaa ja miten pal-jon sen vauhtiin voi vaikuttaa. Käy-dään myös keskusteluja siitä, ke-nen kuuluu ja kuka saa tutkia mitä-kin, ja miltä organisaatiolta kuuluu tulla ”lopulliset totuudet” esimer-kiksi puulajivalinnan tai ilmaston-muutoksen kysymyksiin. On rik-kautta, että saamme työskennellä näiden asioiden parissa.

Hiljattain GTK:n ja Metlan joh-tajien tapaamisessa päädyttiin sii-hen, että ilmastonmuutos on mo-lemmille laitoksille yhteinen tee-ma. Tarvitaan tietoa sekä mennei-syydestä että nykyajasta, jotta voi-taisiin ennustaa tulevaisuutta. Kun tavoite on yhteinen ja asian paris-sa toimivat organisaatiot yhdistävät tietonsa, taitonsa ja menetelmänsä, myös ongelmanratkaisussa voidaan päästä lähemmäs totuutta.

Kosteuden ja sähkönjohtavuuden tunnuslukujen pe-rusteella voidaan päätellä, miten kohteen maaperä vaikuttaa kasvuun ja kummalle pääpuulajille kasvu-paikka paremmin soveltuu, kertoo GTK:n tutkimus-avustaja Matti Piekkari.


METSÄTIETO + MAAPERÄTIETO + GENETIIKKA Mihin tutkimusongelmiin näistä näytteistä haetaan ratkaisuja?

Met

la/M

irja

Vuop

io

L ustotutkijat ovat Enontekiöl-lä nostaneet jopa 80 km nykyisiä metsänrajoja pohjoisempana si-

jaitsevien järvien pohjamudista järei-tä männynrunkoja. Tämä todistaa, et-tä metsät ovat joskus peittäneet ny-kyiset tunturit. Se saa tutkijat pohti-maan, kuinka paljon nykyinen ilmas-ton lämpeneminen tulee metsänra-jaa nostamaan, ja kuinka suuri osuus muutoksessa on ihmisen teoilla ja missä määrin on kysymys luontaises-ta vaihtelusta.

Metla testaa tiettyjen ilmaston-muutosta koskevien olettamusten to-teutumista: lisääntyykö puuston kas-vu lakialueilla, lisääntyykö vanhojen puiden kasvu? Näitä pidetään ilmas-tonmuutoksen vaikutuksina, ja vastaa-vasti voidaan olettaa, että jos ennus-teet eivät toteudu, tulee käsityksiäm-me ilmastonmuutoksesta harkita uu-delleen.

Metlan osalta tutkimus liittyy Ka‑ri Mielikäisen hankkeeseen ”Suo-men metsien kasvun lisääntymisen syyt ja seuraukset”, jossa aineiston keruu on tutkija Mauri Timosen vastuulla.

Oulun Yliopistossa halutaan sel-vittää metsänrajamäntyjen alkuperä-kysymyksiä samoista koepuista. Siel-lä tarkastellaan koepuiden geneetti-siä alkuperiä siemennäytteiden avulla. Halutaan tietää, miten nuoret ja van-hat puut eroavat toisistaan, ja miten geneettiset tekijät vaikuttavat kasvun-vaihteluun, levinneisyyteen ja sopeu-tumiseen. Tutkimusta tekevät Oulun yliopiston perinnöllisyystieteen pro-fessori Outi Savolainen työtoverei-neen ja Helsingin yliopiston geologian laitoksen metsänrajamies, tohtori Sa‑muli Helama.

GTK:n tutkimuksissa seurataan maaperän vaihteluita läpi Suomen

vuoteen 2012 ja tehdään ennusteet sii-tä, miten puulajikoostumus ja puurajat tulevat muuttumaan, kun etelän ilmas-to-olot siirtyvät pohjoiseen. Kun tut-kitaan ilmastonmuutoksen vaikutusta kasvuun, on tunnettava maaperän vaih-telu puukohtaisesti, metsikkökohtaises-ti ja alueellisesti. Taustalla ovat muun muassa 1990-luvun tutkimustulokset, joiden mukaan kuusen ja männyn levin-neisyyttä rajoittaa maaperä enemmän kuin ilmasto. GTK:n osuus liittyy hank-keeseen ”Metsämaa ja globaalimuutos”, jota vetää dosentti Raimo Sutinen.

Tutkimuksia rahoittaa Metsämies-ten säätiö.

Lisätietoja:www.metla.fi/hanke/3436www.metla.fi/ohjelma/milwww.gsf.fi/tutkimus/maankaytto/globaalicc.oulu.fi/~biolwww/perinnollisyystiede/tutkimus.htmlwww.helsinki.fi/geologia

Metlan tutkimusavustaja Jari Hietanen ottaa valitusta puusta kairalla lustonäytteen ja sujauttaa sen siististi koteloon odottamaan jatkokäsittelyä.

21


Mika Mustonen ja Elina Mäki-Simola

Puun hinnat laskivat jyrkästi

Lähde: Metla Metsätilastot

Yksityismetsien puukaupan koko maan keskimääräiset kantohinnat tammikuussa 2009 Kanto- Muutos, Muutos, hinta 1 kk. 1 v. EUR/m³ % %Mäntytukki 46,7 -10 -20Kuusitukki 46,4 -9 -20Koivutukki 42,7 -9 -10Mäntykuitupuu 14,8 -9 -9Kuusikuitupuu 20,2 -6 -12Koivukuitupuu 14,3 -7 -7

Lähde: Metinfo TilastopalveluLisätietoja: www.metla.fi/metinfo/tilasto/Tuoreimmat metsätilastotiedotteet ovat luettavissa Metlan www-sivuilla www.metla.fi/tiedotteet/

Yksityismetsien puukaupan reaaliset kantohinnat 2004–2009 (deflatointi: tukkuhintaindeksi)

0

10

20

30

40

50

60

70

80

2004 2005 2006 2007 2008 2009

€/m³

Mäntytukki

Koivutukki

Mäntykuitupuu

Kuusikuitupuu

Koivukuitupuu

Kuusitukki

senttia vähemmän kuin vuotta aiem-min. Kuitupuun määrä sen sijaan kasvoi kahdella prosentilla runsaaseen 30 mil-joonaan kuutiometriin. Yksityismetsis-tä kertyi puuta kaikkiaan 41 miljoonaa kuutiometriä, josta noin 80 prosent-tia kertyi pystykaupoista ja loput han-kintakauppojen puista. Viime vuodelle oli leimallista hankintakauppojen suu-ri määrä ja niistä kertyikin puuta noin viidennes enemmän kuin vuotta aikai-semmin.

Yksityismetsänomistajien kantora-hatulot jäivät vuonna 2008 ennakko-tietojen mukaan alle 1,6 miljardiin eu-roon. Laskua edellisen vuoden erittäin korkeista lukemista olisi noin 0,6 mil-jardia euroa.

Ennusteiden mukaan metsäteolli-suustuotteiden heikko markkinatilanne jatkuu kaikissa tuoteryhmissä, ja met-säteollisuuden puuntarve tulee vähene-mään vuoteen 2008 verrattuna.

S yksyllä hiljentynyt puukauppa jatkui verkkaisena myös vuodenvaihteen

jälkeen. Tammikuussa metsäteollisuus osti puuta yksityismetsistä vain 1,3 mil-joonaa kuutiometriä, mikä on alle puolet kymmenen vuoden keskiarvoon verrat-tuna. Laimean kysynnän seurauksena se-kä tukin että kuitupuun hinnat olivat voi-makkaassa laskussa.

Puumarkkinoihin heijastuu metsä-teollisuustuotteiden heikentynyt kysyn-tä, joka on johtanut tuotannon rajoituk-siin ja vähentänyt puun käyttöä. Met-säteollisuuden tuotannon määrä supis-tui vuoden 2008 viimeisellä neljännek-sellä 15 prosenttia edellisvuoden vastaa-vaan ajankohtaan verrattuna. Havusaha-tavaran tuotanto laski vuoden viimeisel-lä neljänneksellä 21 prosenttia, ja pape-rin ja kartongin tuotanto 18 prosenttia edellisvuodesta. Kaikkiaan sahatavaran tuotanto jäi viime vuonna alle 10 miljoo-nan kuutiometrin, mikä oli noin viiden-neksen edellisvuotista vähemmän. Sa-hatavaran vientihintojen jyrkkä pudotus tasaantui loppuvuodesta, ja papereiden hinnoissa tuotantokapasiteettien leikka-ukset näkyivät varovaisena vientihinto-jen nousuna. Sekä sahatavaran että pa-pereiden hintataso oli silti edelleen var-sin alhainen.

Teollisuuden suuret talvileimikkova-rastot ovat vähentäneet ostajien mielen-kiintoa talvella korjattaviin harvennuslei-mikoihin. Yksityismetsien puun kysyntää on vähentänyt myös vilkas puun tuonti. Tammi–marraskuun tuontimäärä enna-koi vuoden 2008 puun tuonnin kasvavan yli kymmenellä prosentilla noin 20 mil-joonaan kuutiometriin. Tärkein tuonti-puulaji on edelleen koivukuitupuu. Puun tuonti muista maista kuin Venäjältä on kasvanut nopeasti. Latvian ohella Ruotsi on noussut huomattavaksi tuontimaaksi. Venäjän osuus tammi–marraskuun tuon-tipuusta oli enää 61 prosenttia.

Puun hintojen lasku kiihtyi tammi-kuussa, ja kantohinnat putosivat keski-määrin yhdeksän prosenttia joulukuun hintoihin verrattuna. Havutukkien hin-nat romahtivat viidellä eurolla kuutiolta (-9–10 %), ja koko maan keskihinnat las-kivat alle 50 euron. Mäntytukista mak-settiin tammikuun pystykaupoissa kes-kimäärin 47 euroa ja kuusitukista 46 eu-

roa kuutiometriltä. Koivutukin keskikan-tohinta laski yhdeksän prosenttia. Vuo-den takaiseen verrattuna havutukkien nimellishinnat olivat tammikuussa laske-neet 20 prosenttia.

Kuitupuulla kantohintojen pudotus oli lähes samaa luokkaa. Mänty- ja koivu-kuitupuun hinnat laskivat tammikuussa 7–9 prosenttia ja kuusikuitupuun kuusi prosenttia joulukuuhun verrattuna.

Myös hankintapuun kysyntä on ol-lut heikkoa, ja kuitupuun hankintahin-nat putosivat tammikuussa 6–8 prosent-tia. Vielä viime vuonna sahahakkeen ja päätehakkuiden kuitupuun tarjonnan vä-heneminen lisäsivät harvennusleimikoi-den ja kuitupuuvaltaisen hankintapuun kysyntää, mikä nosti kuitupuun hankin-tahintoja.

Puun hinnan laskua pehmentävät määräaikaiset verohuojennukset, joista lopulta saatiin eduskunnan päätös vuo-den lopussa. Kuluvan vuoden puukaup-pojen myyntitulosta on veronalaista tu-loa puolet, jos kauppasumma tilitetään vuoden 2010 loppuun mennessä.

Viime vuoden hakkuut painottuivat kuitupuuhunVuonna 2008 markkinapuuta hakattiin kaikkiaan 51,5 miljoonaa kuutiometriä (ennakkoarvio), mikä on 11 prosenttia vähemmän kuin hakkuut vuonna 2007. Hakkuiden rakenne muuttui selkeästi kuitupuuvoittoiseksi tukkipuun kysynnän heikennyttyä. Tukkipuuta hakattiin 21 miljoonaa kuutiometriä, mikä oli 24 pro-


Suomalaisten oli helppo laulaa mukana

metsätyömiehen romantisoidusta

arjesta ja lauantaista, kaikkihan olivat nähneet moneen kertaan vanhat

tukkilaiselokuvat.

Yksityismetsien puukaupan koko maan keskimääräiset kantohinnat tammikuussa 2009 Kanto- Muutos, Muutos, hinta 1 kk. 1 v. EUR/m³ % %Mäntytukki 46,7 -10 -20Kuusitukki 46,4 -9 -20Koivutukki 42,7 -9 -10Mäntykuitupuu 14,8 -9 -9Kuusikuitupuu 20,2 -6 -12Koivukuitupuu 14,3 -7 -7

Lähde: Metinfo TilastopalveluLisätietoja: www.metla.fi/metinfo/tilasto/Tuoreimmat metsätilastotiedotteet ovat luettavissa Metlan www-sivuilla www.metla.fi/tiedotteet/

Lauluja metsästäSuomen metsistä ja Suomen metsissä on aina

laulettu. Katsaus metsäaiheisiin lauluihin on hyvä aloit-

taa Uuno ”Tupa-Uuno” Tupaselan sanoittamasta laulusta ”Jätkän humppa”, jonka Mutkattomat-yh-tye levytti ensimmäisen kerran vuonna 1976. ”Jät-kän humpasta” tuli pian julkaisunsa jälkeen suosittu radiokanavilla ja erityisesti Metsäradio-ohjelmassa. Kaava meni tuolloin niin, että ensin soi ohjelman tunnuksena ollut Oskar Merikannon Teuvo Pakka-lan tekstiin säveltämä ”Vielä niitä honkia humisee”. Sen jälkeen ohjelman toimittaja tervehti ”Hyvää iltaa, metsien miehet.” Eikä yksikään Metsäradion lähetys päättynyt ilman ”Jätkän humppaa”.

Suomalaisten oli helppo laulaa mukana metsätyömiehen romantisoidusta arjesta ja lauantaista, olivathan kaikki nähneet moneen kertaan vanhat tukkilaiselokuvat. Ne olivat niitä, joissa kiintotäh-ti Tauno Palo esitti tukkijätkää vaikka olikin oikeasti metsänhoitaja. (Siis elokuvassa, Taunon omat opinnothan jäivät kansakouluun).

Luultavasti ”Jätkän humpan” innoittamana Sig-yhtye julkaisi vuonna 1981 Matti Inkisen laulun ”Metsurin koira”. Se oli niin ikään sovitettu Suomen toisen kansallistanssin humpan rytmiin. Lau-lussa metsurin koira jäi kovasti kaipaamaan savotalle sahan kanssa lähtenyt-

tä isäntäänsä. Parodiaksihan laulu oli tarkoitettu, mutta kuinka olla-kaan, myös ”Metsurin koira” sai suuren suosion Metsäradion

lähetyksissä. Laulua toivoneiden motiiveja voi vain arvailla. En välttämättä ole ihan väärässä, jos epäilen että ”Met-

surin koiralle” kävi kuten aikoinaan Kari Kuuvan ”Tango pelargonia” laulun kanssa, ja vitsiksi

tarkoitettu meni täydestä kuin väärä raha.Ismo Alangon levy ”Kun Suomi pu-

tos puusta” päivitti laulujen aiheet ker-ralla 1990-luvun alussa. Levyn nimilau-

lun moniselitteinen teksti kuvasi ra-kennemuutoksen aallonharjalla surffanneiden kaikesta huo-limatta lyhyitä juuria metsään. Nokia-huumakaan ei pysty-nyt peittämään sitä tosiseikkaa, että kansakunnan kynsien

alta ei pihka ollut vielä kulunut pois. Ja ajankohtainen aihe on edelleen, aikana jolloin Suomen metsäteollisuus lyö päänsä Karjalan koivukuitupuuhun ja osallistuu kansain-välisiin arpajaisiin tuotantokapasiteetin sijoittumisesta.

Samalta Alangon albumilta löytyy myös raita ”Alu-miinikuu”, jossa supermarketissa syntynyt henkilö to-teaa: ”Älä vie mua metsää, mä tukehdun”. Tässä men-nään jo jossain tulevaisuudessa, ajassa jolloin sählysuku-polvi vuorollaan perii Suomen kansallisomaisuuden. Voi hyvinkin tulla päivä jolloin näemme nämä sanat metsän

tunnearvojen mittarina metsänomistajatutkimuksissa. ”Älä vie mua metsään, mä tukehdun”, että miten tärkeä-nä koette väittämän niinku oman metsänne kohdalla?

Ja metsätalouden toimijat markkinoivat palvelujaan toiminta-ajatuksella: ”Älkää menkö metsään – me me-nemme metsään teidän puolestanne”.

Mika Mustonen, Metsätilastollisen tietopalvelun tutkija

23


esimerkiksi Ruotsissa ja siellä se on hy-väksi havaittu.

Jo ensimmäisten vuosien jälkeen nähtiin meilläkin uuden menetelmän kiistattomat edut: vuoden 2006 kesä-kuussa voitiin julkaista tuoreet koko maan kattavat perustulokset puuston määrästä, kasvusta ja metsien tilasta. VMI10-aineiston karttuessa tu-lokset tarkentuivat aluksi met-säkeskustasolle kesällä 2007 ja omistajaryhmittäisiksi tuloksik-si kesällä 2008. Koko VMI10:n tulokset voidaan julkaista kesä-kuussa 2009.

VMI10 tulosten raportointi Metla on VMI10:n aikana pysty-nyt tehostamaan tietotuotantoa siten, että tuoreet tulokset ovat olleet käytettävissä jo noin puolen vuoden kuluessa maastokauden päättymises-tä. Keskeiset tulokset sekä niiden kehi-tys edellisestä inventoinnista on julkis-tettu kirjallisten raporttien ja artikkeli-en lisäksi Metlan Metinfo-tietopalvelun kautta (www.metla.fi\metinfo\vmi).

Tänäkin vuonna raportoimme uu-simmat metsävaratulokset kesäkuussa

Luotettava ja ajantasainen tieto metsien tilasta ja metsävaroista on yksi tärkeimmistä

edellytyksistä metsätalouden harjoittamiselle.

etsäntutkimuslaitos on seuran-nut Suomen metsiä valtakunnan metsien inventoinneilla (VMI)

1920-luvulta lähtien. Inventointeja on toistettu säännöllisesti, ja meillä on nii-den ansiosta luotettavat aikasarjat met-sien kehityksestä aina 1920-luvulta ny-kyhetkeen.

Valtakunnan metsien inventointi on tilastollista otantaa. Eli jokaista Suomen puuta tai metsikköä ei mitata, vaan lä-pi Suomen sijoitetaan tasainen verkosto koealaryppäitä. Koealoille osuvat metsi-köt ja puut käydään mittaamassa ja met-sävaratulokset lasketaan tämän otoksen perusteella koko maalle, metsäkeskus-ten tai maakuntien alueille.

Järjestyksessään 10. inventointi (VMI10) on päättymässä. Maastotiedon keruu tehtiin vuosien 2004–2008 aika-na ja parhaillaan on menossa viimeisten mittausaineistojen käsittely tulosten las-kentaa varten.

VMI10:ssä mittausjärjestelmä muu-tettiin aiemmasta alueittain eteneväs-tä inventoinnista jatkuvaksi inventoin-niksi, jossa koko maasta mitataan vuo-sittain koealaotos. Niin saadaan koko maata koskevaa tietoa joka vuosi. Jatku-vaa inventointia on jo vuosia sovellettu

erityisteemana taimikoiden ja metsän-uudistamisen tilanne. Lisäksi julkaisem-me teemaraportteja, joiden aiheina ovat lahopuuston viimeaikainen kehitys sekä poistuman rakenne.

Mielenkiinto metsävaratuloksiin on viime vuosina ollut poikkeuksellisen suurta. Keskustelua on herättänyt eri-

tyisesti puun riittävyys. Vielä puoli vuot-

ta sitten, syksyllä 2008, näytti siltä, että lähitu-levaisuudessa Venäjän puutullien uhatessa lo-pettaa raakapuun tuon-nin, metsäteollisuuden puun tarve ylittäisi vii-me vuosina markkinoil-le tulleen tarjonnan. Tilanne on kuitenkin

taantuman myötä ainakin väliaikaises-ti muuttunut. Metsävaratiedon kysyn-tää on silti kasvattamassa esimerkiksi li-sääntynyt kiinnostus metsäenergiaan.

VMI‑tietojen käyttö Luotettava ja ajantasainen tieto metsi-en tilasta ja metsävaroista on yksi tär-keimmistä edellytyksistä metsätalouden harjoittamiselle. VMI:n ansiosta tiedäm-

Kari T. Korhonen


Met

la/E

ssi P

uran

en

25


Siirtyminen jatkuvaan inventointiin merkitsee sitä, että

inventointikierrokset tulevat nivoutumaan toisiinsa saumatta.

me, että vaikka puuston hakkuumää-rät ovat 1990-luvun alun jälkeen voi-makkaasti lisääntyneet, sekä puuston kasvu että kestävät hakkuumahdolli-suudet ovat yhä poistumaa ja hakkui-ta suuremmat. Tiedämme myös, et-tä uudistamisesta huolehditaan, mutta taimikoiden ja nuorten metsien hoi-toa ei tehdä riittävästi.

VMI säilyy jatkossakin ainoana ko-ko maan, kaikki maankäyttömuo-dot ja metsänomistajaryhmät katta-vana seurantajärjestelmänä. Tilastol-liseen otantaan perustuvaa järjestel-mää tarvitaan tuottamaan objektii-vista ja luotettavuudeltaan tunnettua tietoa puuston määrästä ja kasvusta, metsien tilasta, monimuotoisuudes-ta ja hiilivarastoista. Otantainventoin-

nin kustannustehokkuus seurantatie-don tuottamisessa on kiistaton, jos-kin tietosisällön laajentumispaineet tulevat lisäämään myös VMI:n kus-tannuksia.

VMI ja metsäsuunnittelu Merkittävä uusi avaus VMI10:n aika-na oli metsäkeskusten osallistumi-nen maastoai-neistojen keruu-seen vuodesta 2005 lähtien. Se on tuonut Met-lalle huomattavan lisäresurssin inventoinnin toteutuk-seen. Samalla VMI:n ja metsäkeskus-ten metsäsuunnittelun yhteistyö on tiivistynyt.

VMI ja Metlan Mela-ryhmä ovat tuottaneet metsäkeskusten alueel-listen metsäohjelmien päivityksessä tarvittavat tiedot asiakkaiden toivei-den mukaisesti. VMI-aineistojen hyö-dyntämistä metsäkeskusten tulevaan suunnittelujärjestelmään suunnitel-lun laser-pohjaisen inventoinnin osa-na on pohdittu yhdessä Metlan, Ta-pion ja metsäkeskusten asiantuntijoi-den kesken. Lopulliset ratkaisut ovat vielä avoinna, mutta on ilmeistä, et-tä VMI:llä on roolinsa myös yksityis-metsien suunnittelun yhtenä tietoläh-teenä.

VMI11:n näkymiä Siirtyminen jatkuvaan inventointiin VMI10:n alussa merkitsi sitä, että tu-levaisuudessa inventointikierrokset nivoutuvat toisiinsa saumatta. VMI11 aloitetaan siksi jo tulevana maasto-kautena eli loppukeväästä 2009.

VMI10:een verrattuna otantajär-jestelmä pysyy pääpiirteissään sama-na. Yksityiskohtia toki hiotaan mitta-ustekniikoiden kehittyessä ja metsis-

tä havainnoita-vien muuttujien mukaan. Metsi-en kuvauksen ke-hittämisessä ote-taan huomioon

yhteensopivuus muiden metsäaineis-tojen kanssa.

Myös yleiseurooppalainen met-sien terveydentilan seuranta on in-

Ensi kesästä alkaen VMI:n maastoryhmät liikkuvat metsien lisäksi myös taajamissa ja asutuksen lähettyvillä enemmän kuin ennen. Kasvihuonekaasujen raportointiin liittyvä maankäytön muutosten seuranta aiheuttaa tarvetta lisämittauksiin.


uomi raportoi vuosittain kasvihuo-nekaasujen päästöt ja nielut EU:lle

sekä Ilmastosihteeristölle. Vuonna 2009 raportoidaan en-

simmäistä kertaa Kioton sopimuk-sen edellyttämät maankäytön muutos-ten päästöt, kuten esimerkiksi met-sän hävittämisen päästöt ja metsittä-misen nielut. Metla vastaa maankäy-tön, sen muutoksen ja metsäsektorin laskennasta.

Metsien hiilinielujen ja päästöjen raportointi perustuu VMI-aineistoihin, metsätilastoihin, biomassamalleihin ja Yasso -maamalliin.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2007 olivat noin 79 miljoonaa tonnia CO2 ekv. Maankäyttö, maan-käytön muutos ja metsätalous -sekto-rin nielu oli tuolloin noin 25 miljoonaa tonnia CO2 ekv.

Suurin yksitäinen maankäyttösek-torin nielu on puuston biomassassa, kun taas suurin hiilen varasto on tur-vemaissa. Maatalousmaat, ruohikko-

alueet, turvekentät ja metsien ojite-tut turvemaat ovat päästölähteitä.

Vuoden 2012 jälkeen voimaan as-tuu uusi ilmastosopimus, jonka neu-vottelut käydään vuoden 2009 lopul-la Kööpenhaminassa. Suomen kan-nalta on erityisen mielenkiintoista se, kuinka metsien nielut sopimuksessa käsitellään. Asia on poliittisesti tulen-arka ja vääntö tulee olemaan kova, sillä tässä prosentit merkitsevät kan-santaloudelle selvää rahaa.

Suomi toivoisi edes osittaista hy-vitystä siitä, että metsämme ovat nielu ja siis sitovat hiiltä. Kun koko metsien tekemää hiilensidontaa tus-kin halutaan hyväksyä, hyvitys voisi olla siitä jokin kiinteä määrä (Kioton velvoitekaudelle 2008–2012 Suo-men niin sanottu kattoluku on 2,93 milj.t. CO2/v) tai sitten jokin pro-senttimäärä, esimerkiksi 15 %. Näin tavallaan palkittaisiin Suomea siitä, että se on pitänyt metsänsä elinvoi-maisina.

Toinen mahdollisuus on, että so-vittaisiin jokin hiilen sidonnan vertai-lujakso, yksi tai useampi vuosi, jon-ka tilanteeseen aina verrattaisiin. Jos hiilen sidonta siihen nähden kasvaa, se lasketaan nieluksi. Jos taas hiilensi-donta vertailujaksoon verrattuna las-kee, siitä joudutaan maksamaan.

Jälkimmäinen malli saattaa ver-tailujakson valinnasta ja esimerkik-si luonnonolosuhteista riippuen teh-dä Suomesta maksumiehen Euroopan vahvimmasta metsäpeitteestä huoli-matta. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi suuren metsätuhon yhte-ydessä tai jos teollisuus vertailuvuo-teen verrattuna nostaa kotimaisen puun käyttöä.

Lisätietoja:

Suomen Kasvihuonekaasuinventaariohttp://www.stat.fi/tup/khkinv/

YK:n Ilmastosihteeristö http://unfccc.int/

Kööpenhaminan ilmastokokous 2009 http://en.cop15.dk/

tegroitumassa VMI:hin siten, että en-si vuodesta lähtien metsien terveyden-tilan seurantaa tehdään VMI:n pysyviksi perustetuilla koealoilla samanaikaisesti muiden VMI-mittausten kanssa.

Poronhoitoalueella porolaidun-ten tilan arviointi tulee olemaan osa VMI11:n tietosisältöä.

Muuttuvat tehtävät Metsän kasvu on pitkä prosessi. Niin-pä jo yhden puusukupolven aikana metsien käyttömuodot ja jopa met-sän yhteiskunnalliset merkitykset voi-vat muuttua. Viime aikoina osittain il-mastonmuutoksen takia, osittain muis-ta syistä, metsiin kohdistuva kiinnos-tus on taas kasvanut. Samansuuntainen vaikutus on ollut globaalilla energia-keskustelulla, jossa kiinnostus uusiutu-viin energiamuotoihin on ollut vahvas-sa nousussa.

Näiden muutosten vuoksi tietys-ti myös VMI:n fokusta on aina viritetty niin, että se mahdollisimman hyvin vas-taan kunkin ajankohdan tarpeisiin.

1980-luvun huoli metsätuhoista toi kahdeksanteen VMI:hin metsätuhojen havainnoinnin aiempaa yksityiskohtai-semmin.

1990-luvulla monimuotoisuuden vaalimiseen ryhdyttiin kiinnittämään erityistä huomiota. Se näkyi myös yh-deksännen VMI:n tietosisällössä.

2000-lukuun ja kymmenenteen VMI:hin saavuttaessa Kioton sopi-mus kasvihuonekaasujen raportoinnis-ta nosti metsien hiilivarastojen seuran-nan keskeiseksi VMI:n tehtäväksi. Puu-biomassan, karikkeen ja maaperän hii-livarastojen seurantaa kehitetään jat-kuvasti.

2010-luvulle ja yhdenteen-toista VMI:hin tämä näyttäisi tuovan lisää ainakin puus-tomittaukset myös met-sätalousmaan ulko-puolella, siis puis-toissa, pihoissa jne. Maan-

käytön muutosten seuranta aiheuttaa tarvetta sekä lisämittauksiin, että eri tietolähteiden yhdistämiseen tulosten laskennan yhteydessä.

Niinpä tulevasta kesästä alkaen VMI:n maastoryhmät joutuvat liikku-maan metsien lisäksi myös taajamissa ja asutuksen lähettyvillä paljon enemmän kuin ennen. Toivomme tietysti, että asukkaat suhtautuvat ymmärtäväisesti metsänmittaajiin. Antaahan se toisaal-ta monelle ensimmäistä kertaa mahdol-lisuuden nähdä omin silmin, miten pe-

rustieto Suomen metsävaroista tuotetaan.

27


27

Metsien kätköistäMetsien kätköistäMetsien kätköistä Koonnut: Marjatta Joutsimäki

vun kannalta heikkenevät. Jos turvemaat olisi aikanaan salaojitettu, useilla soil-la olisikin jo jouduttu todennäköisesti syventämään ojaverkostoa.

Mikäli olisi mahdollista aikaansaada hyvin toimiva ja pitkäikäinen salaojaverkosto, saavutetut hyödyt olisivat lähinnä maisemalliset tai jalan tapahtuvaa kulkemista helpottavat. Esimerkiksi puun korjuukoneiden kannalta ongelmana on turvemaiden yleisesti huono kantavuus, ei niinkään ojien ylittäminen. Vesistöjen re-hevöitymisen kannalta hyöty olisi myös vähäinen, sillä suu-rin ravinne- ja kiintoainekuormitus esimerkiksi ojitusten yhteydessä syntyy isoissa valtaojissa, joita ei niiden suuren koon ja suurten vesimäärien vuoksi olisi kohtuullisin kus-tannuksin mahdollista salaojittaa.

Lannoitteiden lentolevityksessä hyvälläkään suunnit-telulla ja toteutuksella lannoiterakeiden putoilemista ojiin ei voida koskaan täysin välttää, vaan keskimäärin 2–3 pro-senttia lannoitteista päätyy ojiin. Tähän ongelmaan sala-ojitus tietenkin tarjoaisi tehokkaan, mutta kuitenkin hyvin kalliin ratkaisun.

Tutkija Mika Nieminen ja erikoistutkija Erkki Ahti, Metsäntutkimuslaitos

Miksi soita ei salaojiteta?

K: Soiden avo-ojitus on luonnonsuojelubiologin silmissä kauhistus: maisema pilaantuu, kulku estyy, lintujen poikaset hukkuvat,

vesistöt rehevöityvät. Miksi soita ei voisi salaojittaa kuten peltoja? Vai onko asia tutkittu ja huonoksi havaittu?

Reijo Linkoaho, Pirkkala

V: Soiden salaojitus ei ole enää ajankohtaista, sillä oji-tettavat suot on jo ojitettu avo-ojilla, eikä uusia

luonnontilaisia soita enää tule ojituksen piiriin. Ojittami-nen avo-ojilla salaojituksen sijaan oli osaksi kustannus-kysymys, osaksi ojitustekninen kysymys. Peltosalaojitus-ta vastaavaa ojitustapaa, jossa ojaputken lisäksi käyte-tään salaojasoraa veden johtamiseksi ja putken tukkeu-tumisen estämiseksi, ei suometsissä peltoviljelyä heikom-pien tuottojen vuoksi olisi mitenkään ollut mahdollis-ta toteuttaa. Jonkin verran aikanaan tehtiin niin kutsuttu-ja risuriukusalaojia ja jyrsittiin holvisalaojia, mutta niiden soveltuvuus soille laajassa mitassa (esimerkiksi ohutturpei-sille, kivisille tai runsaasti liekopuita sisältäville soille) ei ol-lut tyydyttävä ja niitä näkeekin nykyään lähinnä vain vanhois-sa tutkimusmetsiköissä. Risuriukusalaojien tekeminen oli lisäk-si aikaavievää ja kallista.

Nykyisin salaojitusta voitaisiin teoriassa käyttää lähinnä niin, että jo olemassa olevien ojien pohjalle asennettaisiin ojan perkauksen yhteydessä salaojaputki ja ojat joko täytettäisiin ojista nostetulla turpeel-la tai niiden annettaisiin vähitellen kasvaa umpeen. Ilman salaojasoraa teh-dyt kokeilut muoviputkilla olivat kuitenkin aikanaan enemmän tai vähemmän epäonnistuneita lähinnä siksi, että putket tukkeutuivat.

Turvemailla salaojituksen tehoa ja toimintaikää heikentää myös tur-peen painuminen, joka ensimmäisen puusukupolven aikana voi olla jopa usei-ta kymmeniä senttimetrejä. Koska painuminen tapahtuu pääasiassa pinta-turpeessa, salaojat madaltuvat ja maan pinta lähestyy salaojaverkostoa, jol-loin salaojituksen edellytykset pitää pohjavesi riittävän syvällä puuston kas-


Kysymyksiä voi lähettää:Metsäntutkimus-lehti, PL 18, 01301 Vantaatai [email protected]

Mikä on hiilen kohtalo puun hajoamisprosessissa?

K: Mitä lahopuun kemiallisessa ha-joamisessa tapahtuu ja miten käy

tässä hajoamisprosessissa lahopuuhun si-dotulle hiilelle? Miten nopeaa tai hidasta hajoaminen on?

Seppo Jauhiainen, kaupunginmetsänhoitaja, Kuopio

V: Puuaineesta valtaosa on pitkänomai-sia kuituja, joiden soluseinä koostuu mo-

nimutkaisista hiiliyhdisteistä: selluloosasta, hemisel-luloosasta, ligniinistä ja uuteaineista. Puun lahoamisen ai-heuttavat pääasiassa sienet, jotka tuottavat puuhun entsyy-mejä puuaineen erilaisten yhdisteiden hajottamiseksi. Puuai-neksen lahoamisen edetessä sitä hajottava sienilajisto muut-tuu. Pääasiallisen lahottajalajiston mukaan erotetaan erilai-sia lahotyyppejä: ruskolahoa, valkolahoa ja katkolahoa.

Ruskolahottajasienet hajottavat selluloosaa ja jättävät jäljelle ligniinipitoista ruskeaa puuainetta. Valkolahottajasie-net lahottavat myös ligniiniä, jolloin jäljelle jää pehmeää ja valkoista selluloosaa. Katkolaho esiintyy tavallisesti märässä puussa, jossa lahottajasienet hajottavat selluloosaa pääasi-assa soluseinämien sisällä puun lujuutta heikentäen ja puu-

Tykkylumi ihastuttaa, mutta miten puut kestävät?

K: Tykkylumen peitossa olevaa metsämaisemaa on pakko ihail-la sen kauneuden vuoksi, mutta millainen riesa lumi on puille? Minkä

tyyppiset puut kestävät tykkykuormaa parhaiten ja aiheuttaako lumi suurta vahin-koa? Missä korkeudessa tykky muodostuu ja mihin aikaan talvesta se on yleisin?

V: Pohjois- ja Itä-Suomen tuntureiden ja vaarojen rinnemetsien puihin kertyy vuosit-tain huomattavia tykkykuormia. Kertymä saa alkunsa jo syystalven ensimmäisistä sateis-

ta. Tällöin puiden pintaan muodostuu huurre-, jää- ja lumikerroksia, joihin talven mittaan tarttuu yhä uusia kerroksia. Kevättalvella säiden lämmetessä tykky sulaa ja vettyy, ja kuorma on

painavimmillaan tuolloin.Vaarojen ja tuntureiden rinteiden yleisin puulaji on kuusi. Siitä on Pohjois-Suo-

messa oma tyyppinsä: kapealatvainen ja vahvaoksainen kynttiläkuusi, joka on sopeutu-nut suuriin kuormiin. Vuosittain tapahtuu yksittäisten puiden katkeamisia, mutta suurta metsätaloudellista merkitystä näillä lumenmurroilla ei ole.

Äkillisiä ja runsaita vesi-, lumi- ja räntäsateita on ollut 1990- ja 2000-luvuilla myös alavilla mailla. Näistä muodostuneet lumikuormat ovat aiheuttaneet tuhoja nuorissa met-

sissä. Taloudellisesti merkittävimmistä puulajeistamme mänty on kuusta alttiimpi tuhoille. Hoitamattomissa männyn taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä puut kasvavat solakoiksi ja ovat erityisen herkkiä katkeamaan. Myös vasta harvennetuissa metsissä puut ovat heikkoja kestämään ylimääräistä lunta ja tuulta, sillä puiden juuristot ja latvukset eivät heti sopeudu muuttuneisiin oloihin. Parasta lääkettä lumituhojen estämiseen on hyvä metsänhoito, eli ajoissa tehdyt hoito-toimet ja harvennukset, jotta puut voivat muodostua mahdollisimman kestäviksi.

Tutkija Marja‑Leena Päätalo, Metsäntutkimuslaitos

aineen väri muut-tuu jo varhaises-sa vaiheessa har-maaksi.

Puuainetta hajottavat sie-net käyttävät puun hiiliyhdis-teitä kasvuunsa

ja samalla vapau-tuu hiilidioksidia il-

makehään hajottajien hengittäessä. Hajottajaeliöstön bio-

logiseen aktiivisuuteen ja si-ten puun lahoamisnopeuteen vai-

kuttavat muun muassa puulaji, puun ko-ko ja ympäristö (kosteus ja lämpötila). Heti puun kuoleman jälkeen lahoaminen on hidasta, mutta nopeutuu 5–10 vuot-ta kuoleman jälkeen. Pidemmälle lahonneissa rungoissa laho-amisnopeus jälleen hidastuu, koska jäljellä olevat hiiliyhdisteet (muun muassa ligniini) ovat vaikeasti hajoavia.

Keskimäärin Etelä- ja Keski-Suomessa kaatuneiden ja kuolleiden koivurunkojen biomassa vähenee puoleen jo noin 10 vuodessa ja ne lahoavat lähes kokonaan 25–40 vuodessa. Havupuilla kuolleen puun biomassa vähenee puoleen alkupe-räisestä noin 25–35 vuodessa ja lähes koko puu on hajonnut 80 vuoden kuluessa.

Tutkijat Harri Mäkinen ja Raisa Mäkipää, Metsäntutkimuslaitos

29

Metsäntutkimus 1/2009Metsäntutkimus 1/2009

Koonnut: Sanna Kettunen www.metla.fi/tiedotteet/

Koivu sopeutuu hyvin erilaisiin ilmasto‑oloihin

Koivun kukkimisen alku ja lehtien puhkeami-nen määräytyvät kevään lämpösumman pe-rusteella. Kukinta alkaa yleensä silloin, kun lämpimät ilmavirtaukset saapuvat etelästä. Samat ilmavirtaukset voivat tuoda mukanaan siitepölyä. Koivun sopeutuminen muuttuvaan ilmas-toon helpottunee, jos puut pölyt-tyvät eteläisellä siitepölyllä.

Vieraan siitepölyn mahdol-lisuudet hedelmöittää emit li-sääntyvät, mikäli paikallinen sii-tepölyn tuotto alkaa vasta emi-en avautumisen jälkeen. Sääte-kijät vaikuttavat eri tavoin emi- ja hedekukkiin: Hedenorkot ovat pitkälle kehittyneitä jo syksyl-lä ja altistuvat talven erilaisille läm-pötiloille, mutta emikukat ovat sil-mujen suojassa koko talven ja tulevat esiin vasta lehtien puhjetessa. Kukinnan eriaikaisuus saattaa lisääntyä, jos ilmasto-oloissa tapahtuu selkeitä muutoksia.

Koivun kasvun jatkumisella myöhäiseen syk-syyn ei pitäisi olla suurta merkitystä kokonaiskas-vulle, sillä lehdet ovat huonokuntoisia tautien ja kas-vinsyöjien jäljiltä ja auringon säteily on vähentynyt. Kuitenkin koivujen väliset kasvuerot ovat selväs-sä yhteydessä kasvujakson päättymisen ajankohtaan. Yhteyden selittää ilmeisesti se, että puiden väliset erot kasvun päättymisen ajoittumisessa ovat monin-kertaisesti suurempia kuin keväisessä kasvun aloitta-misessa.

Keväällä maaperän kosteus ja voimakas auringon-säteily mahdollistavat nopean kasvun, joten aikais-tuvan kasvuun lähdön voisi olettaa johtavan lisään-tyvään kasvuun. Mittaustulokset kuitenkin osoitta-vat, että näin ei tapahdu. Nuori koivun lehti on erin-omaista ravintoa monen hyönteislajin toukalle. Usei-

den hyönteislajien elinehto on sopeutua siihen, että toukat kuoriutuvat samanaikaisesti kuin

koivujen lehdet aukeavat. Puiden välinen vaih-telu lehtien avautumisessa vähentää näin

lehtituhojen määrää.

Metsäekosysteemin toiminta ja metsien käyttö muuttuvassa ilmastossa -uutiskirje 5.12.2008


Metsäyrittäjyyttä tarvitaan lisää

Parhaimmillaan metsäyrittäjyys voi lisätä metsäalan joustavuutta, kil-pailua ja uutta osaamista, vaikka se ei ole automaattiratkaisu metsäta-louden kustannusjahtiin. Metsuri- ja metsäpalveluyrittäjyyttä selvitet-tiin Metlan vetämässä Lisää työtä metsäyrittäjyydellä -hankkeessa.

Menestyvät yritykset ovat yleensä tehokkaita asiakkuuksien hal-linnassa, ja niillä on yksi tai vain muutama pääasiakas. Yritys voi luo-da kilpailukykyä tuottamalla palveluita kustannustehokkaammin kuin muut tai erikoistumalla tuottamaan sellaisia palveluita, joita muut yri-tykset eivät tuota.

Metsänhoitotöiden markkinoinnista tulee entistä tärkeämpää, kun metsänomistajien omat tiedot metsistään vähenevät rakennemuutok-sen myötä. Pienillä yrityksillä on harvoin markkinointiresursseja, mi-kä luo paineita sekä tehokkaaseen verkostoitumiseen että yrityskoon kasvattamiseen. Metsäpalveluyrityksissä on metsänhoito-osaamista ja taitoa tekniseen työn toteuttamiseen, mutta varsinaiset yrityksen johtamisen taidot puuttuvat.

Tiedote 8.12.2008

Poraamalla sydänpuuyhdisteitä männyntaimiin

Varttuneissa männyissä on rungon sisällä kuollutta solukkoa, sydänpuuta. Sydänpuu on kauttaaltaan kyllästynyt muun muassa hartsihapoilla ja stilbeeneillä, jotka paran-tavat puutavaran pitkäaikaiskestävyyttä. Mäntyjen sydänpuussa ei kuitenkaan ole va-kiomäärää uuteaineita, vaan puiden väliset erot voivat olla hyvinkin suuria. Hyvin toimivan varhaisvalintamenetelmän avulla voitaisiin mahdollisesti tuottaa räätälöity-jä metsänviljelyaineistoja: paljon uuteaineita sisältäviä ”luomukestopuita”.

Metlan tutkijat lähestyivät ongelmaa selvittämällä sydänpuultaan tunnettujen puiden jälkeläisiä. Muutaman vuoden ikäisiin kasvihuoneessa kasvatettuihin männyn-taimiin porattiin reikiä rungon lävitse. Reiät porattiin keväällä, ja syksyllä reikäiset rungonosat tutkittiin.

Halkileikatussa rungossa havaittiin poranreikien ympärillä UV-valossa hohtavat alueet. Niistä löydettiin kemiallisessa analyysissa yhdisteitä, joita ei ollut käsittele-mättömissä taimissa. Yhdisteet olivat stilbeenejä, joita on tavallisesti männyn sydän-puussa, sekä lignaaneja, joita on tavallisesti sisäoksissa. Tutkittujen taimiperheiden välillä oli suuria eroja tuotettujen yhdisteiden määrässä. Suurelta osin vaihtelut joh-tuivat perinnöllisistä syistä: Ne taimet, jotka tuottivat paljon stilbeenejä, olivat run-saasti stilbeenejä sydänpuuhunsa tuottavien äitien jälkeläisiä. Männyn sydänpuun stilbeenien tiedetään estävän tiettyjen lahosienten toimintaa puutavarassa.

Harju, A.M., Venäläinen, M., Saranpää, P. & Laakso, T. 2009. Mechanical wounding of the Scots pine seedlings results in stilbene and lignan biosynthesis. Tree Physiology 29(1): 19–25.

Met

la/M

artti

Ven

äläi

nen,

Met

la/E

ija M

atik

aine

n

31


Routa vaikuttaa puiden kasvuun merkittävästi

Routa on jäätynyttä maavettä, jolla on merkittäviä vaikutuksia puiden kasvuun. Metlassa on tutkittu roudan vaikutuksia sekä maasto- että laboratoriokokeissa.

Männyn taimien suhtautumista vii-västettyyn roudan sulamiseen on tes-tattu juuristolabotoriossa, jossa rou-dan sulamista manipuloitiin keinotekoi-sesti. Koe paljasti, että viivästetty rou-dan sulaminen heikensi männyntaimi-en juurten ja versojen elinvoimaisuut-ta, ja taimien kuolleisuus lisääntyi mer-kittävästi jo viikon sulamisviiveen seu-rauksena.

Myöhään sulava routa hidasti pui-den kasvun käynnistymistä maastoko-keessa. Kokeessa tehtiin erilaisia rou-takäsittelyjä: Lumi poistettiin talvel-la ja maanpinta jätettiin keväällä avoi-meksi tai lumi poistettiin talvella, mut-ta keväällä roudan sulamista hidastet-tiin eristämällä maanpinta. Kontrolli-käsittelyssä lumi kertyi ja suli luontai-sesti. Erilaisina talvina maan routaan-tumisessa ja sen sulamisnopeudessa oli eroja. Kylmän talven jälkeen viiväs-tetty roudan sulaminen hidasti selvästi silmujen puhkeamista ja kasvun käyn-

nistymistä, mutta lauhan tal-ven jälkeen käsittelyjen väliset mahdolliset erot olivat hyvin vähäisiä.

Lumipeitteen ohenemisella ja siitä seuranneella maan lämpötilan laskul-la ja routaantumisella oli vaikutuksia kivennäismaan kasvihuonekaasupääs-töihin. Routaantumisen seuraukse-na maan dityppioksidin päästöt lisään-tyivät. Hidas roudan sulaminen lisäsi myös maaperästä vapautuvaa hiilidiok-sidia sen jälkeen, kun maa oli sulanut. Vuodenkierto – fenologia-uutiskirje 2.2.2009

Ilmastonmuutos vaikuttaa suomalaisten talviharrastuksiin

Ilmastonmuutokselle herkimpiä ulkoiluharrastuksia ovat lumeen ja jäähän perustuvat maastohiihto, laskettelu ja moottorikelkkailu. Suomalaisten

suosituin talviulkoiluharrastus on maastohiihto, mutta lumenpuutteen vuoksi yhä harvempi voi hiihtää lähellä kotia. Ajan mittaan hiihtoa

harrastavien määrä vähenee voimakkaasti, kun uudet sukupolvet eivät enää opi hiihtotaitoja.

Etelä-Suomen hiihtokausi lyhenee entisestään, sillä lumi-sia päiviä on aikaisempaa vähemmän. Jos haluaa harrastaa

maastohiihtoa, on oltava valmis matkustamaan lumivar-moille alueille Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomeen. Keski-

ja Länsi-Suomessakin hiihtokausi lyhenee, mutta maastohiihtokeskuksia voisi olla nykyistä enem-

män erilaisille hiihdon harrastajille. Etenkin las-ten hiihtokouluja tarvitaan yhä enemmän.

Pohjois- ja Itä-Suomessa maastohiihtopalve-lujen kysyntä kasvaa ja tarjoaa uusia yrit-tämismahdollisuuksia. Hiihtäjät niin Etelä-Suomesta kuin mahdollisesti Euroopas-takin ovat todennäköisesti aikaisempaa kiinnostuneempia Pohjois-Suomen lumi-varmoista hiihtokeskuksista. Erityisesti monipuolisten maastohiihtopalveluiden kysyntä lisääntyy.

Vuosien 2009–10 aikana tehdään ko-ko väestöä koskeva luonnon virkistys-

käyttö -tutkimus, jossa selvitetään ilmas-tonmuutoksen vaikutuksia suomalaisten ul-

koilukäyttäytymiseen. Toisena pääteemana on luonnossa liikkumisen hyödyt ihmisen ter-

veydelle ja hyvinvoinnille. Kyselytutkimus toteu-tetaan yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa.

Tiedote 13.1.2009


Jari Viitanen, Riitta Hänninen ja Antti Mutanen

Sahatavaramarkkinoilla Ruotsi vie ja Suomi vikiseeRuotsin ja Suomen kuusisahatavaran viennin

yksikköhinnat ja valuuttakurssi 2006/1–2008/10

0

50

100

150

200

250

300

2006/1 2006/7 2007/1 2007/7 2008/1 2008/7Lähteet: Eurostat, Metinfo ja Suomen pankki

€/m³

8,48,68,899,29,49,69,81010,2

€/SEK

Ruotsi Suomi €/SEK

M aailmantalouden ja raken-tamisen laskusuhdanteis-ta huolimatta Ruotsi on pys-

tynyt kasvattamaan sahatavaran vien-tiään ja markkinaosuuksiaan tärkeim-millä sahatavaran vientimarkkinoilla. Sahatavaran kokonaisvienti Ruotsista kasvoi tammi–marraskuussa 2008 yli viisi prosenttia edellisvuoteen verrat-tuna. Vaikka kokonaisvienti Euroop-paan supistui hieman, huomionarvois-ta on, että vientimäärät esimerkik-si Saksaan kasvoivat kolmanneksella. Toimitukset lisääntyivät myös Rans-kaan, Itävaltaan, Belgiaan ja Irlantiin. Erityisesti kuusisahatavaran vienti-määrät kasvoivat selvästi. Ruotsi pys-tyi kasvattamaan sahatavaran vienti-ään myös Euroopan ulkopuolelle. Toi-mitukset Japaniin kasvoivat kuusi pro-senttia, ja Lähi-idän sekä Pohjois-Afri-kan viennin kasvuprosentit olivat tätä-kin korkeammat.

Suomen sahatavaran vienti sen si-jaan supistui tammi–marraskuussa 2008 noin 16 prosenttia edellisvuo-desta. Erityisen huonosti vienti veti Eurooppaan, joka on perinteisesti ol-lut suomalaisen sahatavaran tärkein markkina-alue: sekä mänty- että kuu-sisahatavaran vienti supistui yli viiden-neksen. Vienti supistui myös Euroopan ulkopuolelle. Vientimäärät esimerkik-si Japaniin vähenivät yli neljänneksellä. Ainoastaan mäntysahatavaran vientiä Euroopan ulkopuolelle, lähinnä Israe-liin ja Egyptiin, pystyttiin lisäämään.

Taustalla Ruotsin kruunun heikkeneminenRuotsin sahatavaran viennin ja mark-kinaosuuksien kasvun taustalla tär-keimpänä tekijänä on Ruotsin kruu-nun heikkeneminen. Suhteessa euroon kruunu on heikentynyt lähes 15 pro-senttia joulukuun 2007 ja joulukuun 2008 välisenä aikana. Suomalaiseen sa-hatavaraan verrattuna ruotsalaisen sa-hatavaran euromääräinen vientihinta on laskenut, mikä on parantanut ruot-salaisen sahatavaran hintakilpailuky-kyä ostajamaissa. Huomionarvoista on myös, että ruotsalaiset sahat ovat saa-

neet valuuttakurssimuutoksen ansios-ta sahatavarakuutiomeriä kohden aiem-paa enemmän tuloja kruunuissa lasket-tuna. Suomen tarjonnan vähentyessä ja Ruotsin kilpailukyvyn parantuessa osa ostajista on siirtynyt hankkimaan ruot-salaista sahatavaraa. Toinen merkittävä kilpailutekijä Ruotsissa on ollut myrs-kypuun varastojen tyhjennys, mikä on rajoittanut raakapuun hinnannousua.

Sahatavaramarkkinoiden suhdannekäänne näkyvissä?Kun rakentamisen ja sahatavaran ky-syntä on vähentynyt tärkeimmillä vien-timarkkina-alueilla, sahatavaran vien-nin keskihinnat ovat laskeneet jyrkästi syksyn 2007 huippuhinnoista. Suomen mäntysahatavaran viennin keskihinta marraskuussa 2008 (177 €/m³) oli 24 prosenttia alhaisempi kuin vuotta aiem-min. Kuusisahatavaran viennin keskihin-ta vastaavalla ajanjaksolla laski 19 pro-senttia (174 €/m³ marraskuussa 2008).

Sahatavaran kulutukseen vaikutta-van talouskehityksen ja erityisesti ra-kentamisen elpymisen euroalueella ja Britanniassa ei uskota tapahtuvan ai-nakaan ennen ensi vuotta. Sama kos-kee Japanin markkinoita. Talouskehi-tys Pohjois-Afrikassa, jonne sahatava-ran vienti on vetänyt tähän saakka suh-teellisen hyvin, on kääntymässä taantu-maan ja sahatavaran kysyntä on supis-

tumassa. Toisaalta talouden elvytyspa-ketit Yhdysvalloissa ja muualla maail-massa voivat johtaa nopeaankin talou-den elpymiseen. Suhdannekehityksen arvioimisen tekee vaikeaksi se, ettei el-vytyspakettien lopullista kokoluokkaa vielä tiedetä, eikä niiden vaikutusten ajoittumista pystytä ennakoimaan.

Sahatavaramarkkinoilla kysynnän kehitys näyttää edelleen heikolta ja tuotantoa rajoitetaan alkuvuonna mo-nilla sahoilla Länsi-Euroopassa. Myös Venäjällä tuotanto jäänee ainakin alku-vuonna viime vuodesta. Suomessa sa-hatavaran tuotanto putosi viime vuon-na viidenneksen eli 9,8 miljoonaan kuu-tiometriin ja tuotantorajoitukset jat-kuvat tänä vuonna. Esimerkiksi UPM suunnittelee lomautuksia sahoilleen toisen vuosineljänneksen aikana. Ra-joituksilla on ollut myönteinen vaiku-tus hintakehitykseen. Esimerkiksi Suo-men sahatavaran viennin yksikköhinto-jen lasku vaikuttaa taittuneen. Ostajien varastot ovat supistuneet esimerkiksi Saksassa, joten kysynnän voidaan enna-koida hieman lisääntyvän kevään aika-na. Vaikka euron ennakoidaan edelleen hieman heikentyvän dollariin nähden ja auttavan vientiä euroalueen ulkopuo-lelle, Ruotsin kruunu säilynee suhtees-sa euroon halpana, mikä pitää ruotsa-laissahojen hintakilpailukyvyn suomalai-sia parempana.

33


Koonnut: Sanna Kettunenwww.metla.fi/julkaisut/

Met

la/E

ssi P

uran

en

Met

la/E

ssi P

uran

enMetlan työraporttejaMetla julkaisee Työraportteja-sarjassa tutkimusten ennakkotuloksia, ennakkotulosten luonteisia selvi-tyksiä, esitelmiä, kokouskoosteita ja vastaavia.

Kansallispuistoa ei aina nähdä matkailulle merkittävänä Kansallispuistojen lähikunnissa puiston tuottamat tunnettuus-, imago- ja luonnon monimuotoisuu-teen liittyvät hyödyt nähtiin taloudellisia ja mat-kailun tuottamia hyötyjä tärkeämpinä. Kansallis-puiston merkitys matkailulle ja yrittäjyydelle näh-tiin erityisen tärkeänä siellä, missä matkailulla on muutoinkin suuri merkitys ja myös kansallispuis-tomatkailun kehittämistä pidettiin tärkeämpänä. Tutkimuksessa olivat mukana Linnansaaren, Seit-semisen ja Repoveden kansallispuistot.Petäjistö, Leena & Selby, Ashley 2009. Kansallis-puisto kunnan matkailukohteena: paikkakunnan avainhenkilöiden näkemys kolmen eri kansallis-puiston merkityksestä lähialueelle. Metlan työra-portteja 106.

Pluspuualkuperäiset kuusikloonit kasvavat nopeammin Kuusen yleisimmät kasvulliset lisäysmenetelmät ovat pistokasmonistus, varttaminen ja mikrolisäys. Pistokasmonistus voidaan jakaa joukkomonistuk-seen ja klooneittaiseen monistukseen. Koeviljelyk-sillä kuusen pluspuualkuperää olevat pistokaskloo-nit ovat keskimäärin 17 prosenttia jalostamatto-mia vertailueriä nopeakasvuisempia. Kuusen pis-tokaslisäyksen kehittäminen lopetettiin kymme-nen vuotta sitten, mutta kloonikokeiden seuran-ta on jatkunut. Napola, Marja-Leena 2008. Kuusen pistoka-saineistojen testaus ja tutkimus Suomessa. Met-lan työraportteja 104.

Metsämaan tyypit selvitettiin Kansainväliset maaperän luokittelut sopivat melko huonosti Suomeen, koska ne eivät huomioi tärke-ää orgaanista kerrosta. Valtakun-nan metsien 9. inventoinnin yhte-ydessä kerätyn aineiston perus-teella voitiin kuitenkin luokitel-la metsämaan tyypit kansainväli-sen maaperäluokittelun (WRB) mu-kaan. Näytteiden perusteella arvioitiin Suomen maaperänäytteiden raken-ne, orgaanisen kerroksen paksuus ja paikan hedel-mällisyys. Ylivoimaisesti yleisin tyyppi oli podsoli.Tamminen, Pekka & Tomppo, Erkki 2008. Finnish forest soils. Metlan työraportte-ja 100.

Pohjois-Euroopan pitkäkestoiset metsäkokeet Pohjoismaiden ja Baltian pitkäkestoisten met-säkokeiden NoLTFox-verkostoon on liittynyt uutena jäsenenä Iso-Britannia.Verkoston ko-kousmateriaaliin perustuva raportti esittelee muun muassa uuden jäsenmaan kokeet ja ver-koston ylläpitämän pitkäkestoisten metsäko-keiden tietokannan. Karlsson, Kristian (toim.) 2008. Long-Term Field Experiments in Forest Research. Metlan työraportteja 105.

Toimintaympäristön muutos ja metsäpolitiikan prosessien muutostarpeet Suomen metsäalan toimintaympäristön muu-toksia, niiden vaikutuksia ja varautumista on viime vuosina selvitetty ahkerasti. Kun metsä-alan rakenteet muuttuvat merkittävästi, onko tarvetta muuttaa myös metsäpolitiikan teko-tapoja ja prosesseja? Raportissa kysymystä lä-hestytään Hollannin mallin (transition mana-gement) esittelyn kautta. Mallin pyrkimys on auttaa hallitsemaan toimintaympäristön ra-kennemuutoksia ja löytää ratkaisuja niiden tuomiin haasteisiin erityisesti tilanteissa, jois-sa rakennemuutos on jo käynnistynyt. Lähesty-mistapa pyrkii hyödyntämään muutosta ja ta-voittelee luonnonvarojen kestävämpää käyttöä ja samalla elinkeinoelämän intressien huomi-oon ottamista. Lähestymistapaa on sovellettu muun muassa Hollannin energiapolitiikassa.Hartikainen, Hanna & Hetemäki, Lauri 2008. Hollannin malli (transition management) ja sen soveltuvuus metsien käytön politiikkaan. Metlan työraportteja 101.

10. valtakunnan metsien inventointi Ahvenanmaalla Valtakunnan metsien 10. inventoinnin mukaan Ahvenanmaan puuvarat olivat yhteensä 11,7

miljoonaa kuutiometriä, mikä on 2,4 mil-joonaa kuutiometriä enemmän kuin 9. VMI:ssä kymmenen vuotta aiemmin. Puusto kasvaa vuodessa noin 414 000 kuutiometriä, ja laskelmien mukaan hakkuita voitaisiin lisätä 50 prosenttia nykytasosta. Yli puolet puustosta on mäntyä, viidesosa kuusta ja yli neljäs-

osa lehtipuita. Ihalainen, Antti, Korhonen, Ka-

ri Tapani, Härkönen, Kari, Hir-velä, Hannu, Nuutinen, Tuula & Salminen, Olli 2008. Ålands skogsresurser och avverk-ningsmöjligheter enligt den 10. riksskogstaxeringen. Metlan

työraportteja 97.

Porojen talvilaitumien arviointi VMI:n yhteydessäMetsien monikäytön mer-kityksen kasvaessa met-sävaroista tarvitaan mo-nipuolista tietoa. Poro-jen talvilaitumia on ar-vioitu valtakunnan metsi-en inventointien maastokoealoilla 1970-luvulta lähtien. Samalla seurataan metsäluonnon muu-toksia. VMI:n yhteydessä tehty porojen talvilai-tumien arviointi lisäsi kokonaistyöaikaa noin 20 %. Yhtä suuren näytteen keruu jälkikäteen in-ventoinnin maastokoealoilta tulisi paljon kal-liimmaksi. Mattila, Eero 2009. Porolaitumien arvioinnin vaatima aika ja siihen vaikuttavat tekijät. Valta-kunnan metsien inventoinnin maastokoealoil-la tehdyn koetyön tuloksia. Metlan työraport-teja 109.

Tansanian miombo-metsiä kehitetään yhteisprojektissa MITMIOMBO-projektissa tarkasteltiin Tansani-an puolikuivien miombo-metsien kehittämistä. Kuuden toimijan EU-rahoitteinen yhteisprojekti on Metlan koordinoima.Varmola, Martti, Valkonen, Sauli & Tapaninen, Sirkka (toim.) 2008. Research and develop-ment for sustainable management of semiarid miombo woodlands in East Africa. Metlan työ-raportteja 98.

Sosiokulttuuristen ilmiöiden tuntemisesta apua metsänomistajien aktivointiin Suomalaisessa metsäpolitiikassa sosiaalisen kestävyyden kriteereinä käytetään metsäsekto-rin talous- ja työllisyysvaikutusten lisäksi yleen-sä suojelun hyväksyttävyyttä metsänomistajien näkökulmasta ja sidosryhmien osallistumismah-dollisuuksia metsäohjelmien laadintaan. Kult-tuurinen kestävyys on liitetty lähinnä historiaan ja menneisyyden metsäkulttuuriin, vaikka met-säkulttuuri on myös elävää. Katsauksessa esite-tään näkökulmia passiivisten metsänomistajien aktivointiin metsien suojelussa ja puukaupassa, metsätalouden työvoimapulaan sekä puunhan-kinnan liiketoimintamallien ja kannattavuuden kehittämiseen. Leskinen, Leena A., Laurén, Kirsi, Järvinen, Su-vi, Sairinen, Rauno & Leskinen, Pekka 2008. Sosiaalisten ja kulttuuristen vaikutusten ja kes-tävyyden arvioiminen metsätaloudessa ja met-sien monimuotoisuuden turvaamisessa. Met-lan työraportteja 99.


Huttunen, Liisa 2008. Effects of climate chan-ge and simulated herbivory on growth respon-ses and leaf characteristics of silver birch (Be-tula pendula) seedlings.

Selvä boorinpuutos lisää kuusen riskiä pakkasvauriohin Boorinpuutos vaikuttaa kuusen rangan ja sil-mun pakkaskestävyyteen, kun booritila on sel-västi puutosrajan alapuolella. Mikko Räisänen toteaa väitöstutkimuksessaan, että boorinpuu-toksen lisäämä pakkasvaurioriski ei kuitenkaan ole todennäköisesti tärkein tai ainoa kasvuhäiri-öille altistava tekijä. Räisänen, Mikko 2008. Kuusen karaistuminen boorinpuutoksessa.

Metsätieteiden yliopisto-opintojen sisällöissä laajeneva suuntaus Annette Schuck keräsi väitöstutkimusta varten tietoa yliopistolliseen metsäkoulutukseen koh-distuvista muutosprosesseista Suomessa. Suo-men kehitystä verrattiin kahdeksaan Saksan, Itävallan ja Alankomaiden yliopistoon. Metsätie-teiden yliopistollisessa koulutuksessa kansainvä-linen suuntaus on laajentaa opintojen sisältöä ja valmistuneiden osaamisalaa. Sidosryhmien osal-listuminen opinto-ohjelmien uudistamiseen oli yleensä vähäistä. Sidosryhmät arvostivat metsä-

tieteistä valmistuneiden soveltavia taitoja ja yrit-täjyysasennetta. Opiskelijat pitivät tärkeimpinä soveltavia taitoja, talousopintoja ja kansainväli-sen metsätalouden osaamista.Schuck, Annette 2009. Perspectives and limita-tions of Finnish higher forestry education in a unifying Europe

Kaukokartoitusmenetelmiä puulajittaiseen inventointiin Modernit kaukokartoitusmenetelmät ovat hou-kutteleva vaihtoehto maastomittauksille metsän inventoinnissa. Lupaavin menetelmä perustuu il-ma-aluksesta tehtävään laserkeilaukseen. Pette-ri Packalén kehitti ja evaluoi väitöstutkimukses-saan menetelmiä kaukokartoitusaineiston hyö-dyntämiseen puulajeittaisessa kuviotason inven-toinnissa. Tutkituista menetelmistä lähimpien naapurien haku osoittautui tehokkaaksi ja mo-nikäyttöiseksi lähestymistavaksi sekä kokonais-tunnusten, puulajikohtaisten tunnusten että läpi-mittajakauman ennustamisessa, kun lähtötieto-na oli laserkeilausaineistoa, ilmakuvia ja maas-tokoealoja. Puulajikohtaiset tarkkuudet olivat vä-hintään yhtä hyviä kuin nykyisin käytetyssä ku-vioittaisessa maastoinventoinnissa, ja kokonais-tunnusten osalta tarkkuus oli jopa parempi.Packalén, Petteri 2009. Using airborne laser scanning data and digital aerial photographs to estimate growing stock by tree species.

Met

la/E

ssi P

uran

en

Silva FennicaSilva Fennica on kansainvälinen metsätie-teen julkaisusarja. Silva Fennicassa julkais-tujen tutkimusten suomenkielisiä selostei-ta on luettavissa Metsätieteen aikakaus-kirjasta.

5/2008 Research articles Ken Olaf Storaunet, Jørund Rolstad, Målfrid Toeneiet & Erlend Rolstad: Effect of logging

on the threatened epiphytic lichen Usnea longis-sima: a comparative and retrospective approach.

Xiangwen Xiao, Xiao Xu & Fan Yang: Adaptive responses to progressive drought stress in two Populus cathayana po-pulations.

Johan Bergh, Urban Nilsson, Harald Grip, Per-Ola Hedwall & Tomas Lundmark: Effects of frequency of fertilisation on production, foliar chemistry and nutrient leaching in young Norway spruce stands in Sweden.

Anneli Viherä-Aarnio & Pirkko Velling: Seed transfers of sil-ver birch (Betula pendula) from the Baltic to Finland – ef-fect on growth and stem quality.

Ilkka Korpela, Tuukka Tuomola, Timo Tokola & Bo Dah-lin: Appraisal of seedling stand vegetation with airbor-ne imagery and discrete-return LiDAR – an explorato-ry analysis.

Annika Kangas, Ruut Haapakoski & Liisa Tyrväinen: Integra-ting place-specific social values into forest planning – Ca-se of UPM-Kymmene forests in Hyrynsalmi, Finland.

Ola Lindroos: The effects of increased mechanization on ti-me consumption in small-scale firewood processing.

Dissertationes ForestalesDissertationes Forestales on Suomen Metsä-tieteellisen Seuran, Metlan, Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ja Jo-ensuun yliopiston metsätieteellisen tiedekunnan yhteinen metsätieteellisten väitöskirjojen julkai-susarja.

Hiilidioksidi, lämpö ja ravinteet auttavat koivuntaimia toipumaan Kohonnut ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ja läm-pötila sekä lisääntynyt ravinteiden saatavuus näyttävät kiihdyttävän vaurioitettujen raudus-koivun taimien pituus- ja biomassan kasvua. Toi-saalta lehtien rakenteellisissa ominaisuuksis-sa tapahtuva muutos heikentää niiden kelpaa-vuutta hyönteisille, ja hidastaa niiden hajoamis-ta. Liisa Huttusen väitöstutkimuksessa käsitel-tiin ilmastomuutoksen ja typpilannoituksen vai-kutusta rauduskoivun taimien kykyyn toipua leh-tibiomassan menetyksestä korvaavan eli kom-pensaatiokasvun avulla. Työssä seurattiin me-kaanisesti vaurioitettujen taimien pituus- ja bio-massan kasvua, sekä vaurioituksen jälkeen puh-jenneiden lehtien rakenteellisten ja kemiallis-ten ominaisuuksien muutoksia. Lisäksi tutkittiin

muuttuvan ilmaston vaikutusta lehtika-rikkeen ominaisuuksiin ja niistä johtu-vaan hajoamisnopeuteen.

Metsätieteen aikakauskirja 4/2008Metsätieteen aikakauskirja julkaisee tutki-musartikkeleita, katsauksia ja tiedonantoja metsäntutkimuksen alalta sekä muita met-siin ja metsätalouteen liittyviä kirjoituksia.

Tutkimusartikkelit Timo Saksa & Jukka Nerg: Kuusen istutus, luon-

tainen uudistaminen ja näiden yhdistelmät kuusen uudistamisessa.

Mikko Hyppönen, Heikki Heikkinen & Ville Halli-kainen: Maanmuokkauksen ja kylvön vaikutus mäntysiemenpuualan taimettumiseen ja taimi-kon alkukehitykseen Etelä-Lapissa.

Tero Heinonen, Vesa Leppänen, Timo Pukkala & Martin Gunia: Dynaamisiin käsittelykuvioihin perustuva metsäsuunnittelu.

Tutkimusselosteita Raija Laiho, Sakari Sarkkola,

Seppo Kaunisto, Jukka Laine & Kari Minkkinen: Turpeen ravinnepitoisuudet ojitetuis-sa suometsissä.

Riitta Väänänen, Mika Nie-minen, Martti Vuollekos-ki, Hannu Nousiainen, Ta-pani Sallantaus, Eeva-Stiina Tuittila & Hannu Ilvesnie-

mi: Fosforin pidättyminen turvemaasuojavyö-hykkeille metsävaluma-alueilla.

Sari Timonen & Taina Pennanen: Kuusentaimien sienijuurien määrä ja laatu suomalaisilla met-sätaimitarhoilla.

Ari Nikula, Ville Hallikainen, Risto Jalkanen, Mik-ko Hyppönen & Kari Mäkitalo: Pohjois-Suo-men viljeltyjen mäntytaimikoiden hirvituhoris-kiin vaikuttavien tekijöiden mallittaminen.

Saija Huuskonen, Jari Hynynen & Risto Ojansuu: Nuorten männiköiden metsänhoidollinen tila.

Jaakko Repola: Koivun biomassayhtälöt Suo-messa.

Mikko Kurttila, Pekka Leskinen, Jouni Pykäläinen & Tiina Ruuskanen: Metsänomistajien päätös-tuki vapaaehtoisissa monimuotoisuuden suo-jeluhankkeissa.

Maarit Raivonen: UV-säteilyn aiheuttamat re-aktiivisten typpiyhdisteiden emissiot männyn oksien kaasunvaihtoa mittaavissa kammioissa: niiden alkuperä ja merkitys.

Tommi Räisänen: Ilmastonmuutok-sen ja metsänhoidon vaikutukset männyn monoterpeenipäästöi-hin ja neulasten sekun-dääriyhdisteisiin. Harri Hautala: Häiriö bo-reaalisessa kuusimetsäs-sä – kasvillisuusrakentei-den palautuminen metsik-kötasolta aluskasvillisuus-tasolle. 35


TUTKIMUSTIETOA METSÄSTÄ

Koivun siemeniä

Metla on yli 900 hengen asiantuntijaorganisaatio, jolla on yhdeksän yksikköä eri puolilla Suomea. Metlan tehtävänä on edistää tutkimuksen keinoin metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva Metla on Euroopan suurin metsäntutkimusorganisaatio.

www.metla.fi

Metsäntutkimus 1/2009

Documents