-
Keskustelu koheesiopolitiikan
tulevaisuudesta etsii uomiaan
HaastatteluEuroopaninvestointipankinpääjohtaja Philippe
Maystadt
Selkeästi esitettynä
Aluepoliittisetvalmistelutehdokasvaltioissa
LöytöretkelläItävalta – tulevaisuudenEuroopan risteyspaikka
AluekatsausCalabria toipuu hitaastilamasta
fi
inforegiopanorama
4 Heinä–elokuu 2001
-
2 inforegio panorama • No 4 infor
Yksi EIP:n keskeisistä tehtävistä onkoheesion tukeminen.
Millämekanismeilla varmistatte omienlainojenne ja
komissionhallinnoimista aluepoliittisistarahastoista myönnettyjen
tukienyhteensovittamisen?
Keskimäärin kaksi kolmannestatoiminnastamme – toisin sanoenyli
20 miljardia euroa vuonna2000 – liittyy vaurauden jatyöllisyyden
edistämiseen unionin
heikosti kehittyneillä alueilla. Suunnittelemme toimemmeniin,
että niistä syntyy yhteisvaikutus yhteisönrakennerahastojen
tukitoimien kanssa. EIP:nlainanantotoimilla siis täydennetään
komission tukitoimia– jotka muuten esitellään myös EIP:n
hallintoneuvostolle –joko osarahoittamalla ensisijaisiksi
määriteltyjäaluekehitysohjelmia ja -hankkeita tai
toteuttamallarinnakkaisia rahoitustoimia.
Yhteisvaikutuksen varmistamiseksi EIP avustaa
komissiotatäysipainoisesti rakennerahastojen ohjelmatyössä,
jamolempien elinten yksiköt ovat päivittäin yhteydessäkeskenään,
kun ne valitsevat uusia hankkeita tai vaihtavattietoja käynnissä
olevista hankkeista. Lisäksiallekirjoitimme tammikuussa 2000
aluepolitiikastavastaavan komissaari Michel Barnier'n
kanssayhteistyösopimuksen, jonka nojalla EIP voi panostaaentistä
enemmän EAKR:sta, koheesiorahastosta ja ISPAstatuettujen hankkeiden
tekniseen ja taloudelliseen arviointiin.
Unionin aluetukien vaikutusta talouskehitykseen on joskusvaikea
arvioida. Aiotteko suorittaa niistä jälkiarviointeja?
Varmasti! EIP seuraa hankkeita koko niiden toteutusajan,ja
operaatioiden arvioinnista vastaava osastomme tekeejälkianalyysin
kaikista investoinneista. Aiomme myös
lisätäarviointikapasiteettiamme, ja EIP kehitti hiljattain
tiiviissäyhteistyössä komission kanssa hankkeiden arviointia
vartenuuden suoritusindikaattorijärjestelmän, jota
sovelletaanensisijaisesti aluekehityksen investointeihin.
Esimerkiksi vuonna 2000 aluekehitystä koskeviinsuurhankkeisiin
sijoittamamme 13,7 miljardia euroalisäsivät vaurautta yhteensä yli
40 miljardilla eurolla;näiden hankkeiden osuus oli yksinään yli
10,6 %koheesiomaiden bruttopääomanmuodostuksesta.
Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusmallitmuotoutuvat
pikkuhiljaa aluekehitystä edistävienhankkeiden edetessä. Miten
suhtaudutte tähän kehitykseenja mikä on EIP:n rooli tällä
toimintakentällä?
Kumppanuus on ratkaisevan tärkeää kehityksessä jälkeenjääneille
alueille. Koska käytettävissä on suhteellisenniukasti
budjettivaroja, alueiden on löydettävävaihtoehtoisia
investointitapoja, joissa julkisen rahoituksenosuus on pienempi.
Julkisen ja yksityisen sektorinkumppanuuksista on muitakin etuja:
eri sektorien toimijatvoivat nimittäin hyödyntää toistensa
erityisosaamista, jaheikoimmin kehittyneille alueille siirtyy
yksityisiätoimijoita, joilla on vankka kokemus muualla
unionissatoteutetuista samantyyppisistä hankkeista.
Haastattelu
Laajentumineneurooppalaisenyhteisvastuunkoetinkivenä
4Keskusteluakoheesiopolitiikantulevaisuudesta
5 7Vastaava toimittaja: Thierry Daman, Euroopan komissio,
aluepolitiikan PO.
Tämä lehti julkaistaan kaikilla 11 EU:n virallisella kielellä
Internet-osoitteessa http://inforegio.cec.eu.int ja painettuna
kierrätyspaperille viidellä EU:n virallisella kielellä(ranska,
englanti, saksa, espanja ja italia).Tämän julkaisun kirjoitukset
eivät ole oikeudellisesti sitovia.
Valokuvat: EIP, sivu 3Itävallan valtiovarainministeriö, sivu
11Eureka Slide, sivu 14Aluepolitiikan PO, sivut 4-7
Sisällysluettelo
MaystadtPhilippe
Euroopan investointipankin pääjohtaja
-
panorama • No 4inforegio 3regio
EIP on kehittänyt uusia rahoitusvälineitä, joilla se voitukea
tehokkaasti tämäntyyppisiä hankkeita mukauttamallarahoitusta
riskiprofiilin ja sijoitetun pääomantuottonopeuden mukaan. Lyhyesti
sanottuna EIP pyrkiihelpottamaan hankkeiden valintaa
avustamallaennakkotutkimuksissa, myöntämällä pitkäaikaisia
jaedullisia lainoja, mukauttamalla takausjärjestelmiähankkeiden
elinkaaren mukaan jne. Näin EIP voi tukeamonia innovatiivisia
infrastruktuurihankkeita, joihinyksityinen sektori osallistuu
nykyisin tuntuvallapanoksella, kun vielä joitakin vuosia sitten
valtioilla oliyksinoikeus näihin hankkeisiin.
EIP asetti äskettäin tietoyhteiskunnan
keskeiseksipainopisteekseen käynnistämällä ”Innovaatioaloite 2000”
-ohjelman. Onko tällä aloitteella tarkoitus kaventaajatkuvasti
kasvavaa digitaalikuilua unionin alueiden välillä?
”Innovaatioaloite 2000” on elintärkeä sellaisensuorituskykyisen
eurooppalaisen talouden kehittymiselle,joka perustuu tekniseen
tietämykseen ja tekniikankehitykseen. Ohjelma käynnistettiin vajaan
vuodenkuluttua Lissabonin Eurooppa-neuvostosta (kesäkuu2000), ja se
on edistynyt hyvin. Olemme nimittäin tähänmennessä myöntäneet lähes
4,5 miljardia euroa lainoja –joista 1,3 miljardia euroa noin
kymmeneen T&K-hankkeeseen – ja sijoittaneet yli 1,6 miljardia
euroariskipääomaa pk-yrityksiin näihin operaatioihinerikoistuneen
rahoituselimemme, Euroopaninvestointirahaston kautta1.
Suurin osa operaatioista edistää aluekehitystä
erityisestisellaisten elinkeinoalojen kautta, joilla alueet ovat
jääneeteniten jälkeen kehityksestä. Niitä ovat
esimerkiksimatkaviestinala, teknologiaverkostot ja
niideninfrastruktuurit, terveydenhuolto ja koulutus.EIP:n
investoinneilla on selvä päämäärä: vähentää tekniikankehityksen
eroja unionin eri alueiden välillä rahoittamallataloudellisesti
toteutuskelpoisia hankkeita.
Mainitsitte koheesiofoorumissa tutkimuksen, jossakäsitellään
sellaisia ei-taloudellisia tekijöitä, joiden ansiostajotkin
rakennerahastoista tuetut alueet pystyvät kuromaankehitysviiveensä
kiinni nopeammin kuin muut, vaikkaalueet saavat suhteessa yhtä
paljon tukea. Voitteko kertoasiitä lisää?
Tarkasteltaessa alueiden makrotaloudellista tilannettahavaitaan,
että kansallisten talouksien lähentymisestähuolimatta alueiden
välillä on suuria eroja, vaikka ne kaikkiolisivat saaneet saman
verran tukea. Tarkemmastataloudellisesta analyysistä selviää, mitkä
tekijät tähän ovatsyynä: huonot yhteydet
kehityskeskuksiin,innovaatiokapasiteetin puute, innovatiivisen
toiminnansijoittumista vaikeuttavat fyysiset tai sosiaaliset
tekijät,epäsuhta varojen jaossa etenkin kaupunkien
kehittämisenkohdalla jne.
Siksi EIP:n tärkeimpänä toimintalinjana aluekehityksenalalla on
kannustaa paitsi tuotantoyritysten perustamistamyös niiden
verkottamista, koska se edistää kokemustenvaihtoa ja lisää
suurtuotannon etuja. Tavoitteena on myöskehittää henkilöresursseja
rahoittamalla koulutusta jatutkimusta sekä vahvistaa yrittäjähenkeä
myöntämälläriskipääomaa innovatiivisille pk-yrityksille.
Koheesiofoorumi: kolme johtoajatusta,kolme suunnannäyttäjää
Laajentuminen:aluepoliittiset valmistelutehdokasvaltioissa
8Itävalta – tulevaisuuden Euroopanristeyspaikka
10Ulos autioitumisennoidankehästä
12Calabria toipuuhitaasti lamasta
14
1 Vuonna 1994 perustettu EIR on omistussuhteiltaan kolmijakoinen
rahoituselin,jonka omistavat EIP (rahaston hallinnoija ja
enemmistöosakas, jolla on 2 miljardineuron pääomasta 60,75 %),
Euroopan komissio ja noin 30 unionissa toimivaarahoituslaitosta.
EIR on EIP-ryhmän tytärpankki, joka on erikoistunut
riskipääo-matoimintoihin ja pk-yritysten takuisiin. Euroopan
investointipankin kotipaikka on Luxemburgissa.
-
4 inforegio panorama •No 4
Vaikka rakennerahastojen nykyisen ohjelmakauden2000–2006
päättyminen tuntuu vielä kaukaiselta, näinunionin laajentumisen
kynnyksellä on syytä pohtiakeskeisiä kysymyksiä, kuten
taloudellisen ja sosiaalisenkoheesion tulevaisuutta laajentuneessa
unionissa sekäyhteisön aluepoliittisten toimien
uudelleenlinjausta.
Jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden ministerit, EU:n
eritoimielinten ylimmät virkamiehet ja myös alue-
japaikallisviranomaisten edustajat pohtivat koheesioonliittyviä
ongelmia kahdessa paneelikeskustelussa, jotkapohjautuivat toisessa
taloudellista ja sosiaalista koheesiotakäsittelevässä kertomuksessa
esitettyihin arvioihin(ks. Inforegio-Panorama nro 3, s.
4–5).Ensimmäisessä Michel Barnier'n johtamassapaneelikeskustelussa
koheesiopolitiikkaa käsiteltiin tähänmennessä saatujen kokemusten
valossa. Siinä pohdittiin
etenkin, kannattaako aluepolitiikkaa johtaa Brysselistäkäsin, ja
tarkasteltiin nykyisen politiikan tuloksia javastuun jakamista sen
täytäntöönpanosta. Toisessapaneelikeskustelussa, jota johti
työllisyydestä jasosiaaliasioista vastaava komissaari Anna
Diamantopoulou,käsiteltiin laajentumisen seurauksia unionin
nykyisillealueille, uusia jäsenvaltioita koskevia
ensisijaisiatoimenpiteitä sekä laajentumisesta aiheutuvia uusia
tarpeitayhteisvastuullisuuden näkökulmasta.
Kuten seuraavista otteista käy ilmi, monet puhujatkommentoivat
suoraan ja avoimesti laajentumiseen liittyviäarkaluonteisia
kysymyksiä ja vauhdittivat näin keskusteluakoheesiopolitiikan
tulevaisuudesta. Keskustelua ontarkoitus vielä syventää tulevien
kahden vuoden aikana,ennen kuin komissio esittää ensimmäiset
ehdotuksensavuoden 2006 jälkeisestä politiikasta.
”Koheesion haasteista on käytävä laaja julkinen keskustelu,
johon kaikki sidosryhmät voivat osallistua” – tämäaluepolitiikasta
vastaavan komissaarin Michel Barnier'n kehotus sai laajalti
vastakaikua. Euroopan parlamentin tiloissa Brysselissä 21. ja 22.
toukokuuta järjestettyyn EU:n toiseen koheesiofoorumiinosallistui
nimittäin noin 1 800 henkilöä.
Foorumi
Laajentuminen eurooppalaisenyhteisvastuun koetinkivenä
-
panorama •No 4inforegio 5
Nicole Fontaine ja Romano Prodiottivat jo ennen keskustelua
kantaatiettyjen tahojen halukkuuteen siirtäävastuu aluepolitiikasta
takaisinjäsenvaltioille. He olivat vahvasti sitämieltä, että
koheesiopolitiikkaa onharjoitettava nimenomaan yhteisöntasolla.
”Äskettäin onehdotettu, ettäyhteisöntaloudellinen
jasosiaalinenkoheesiopolitiikkapitäisi palauttaajäsenvaltioiden
hallintaan. Silloin on kuitenkinvaarana, että yhteisön
tuetpikemminkin keventävätjäsenvaltioiden omia ponnisteluja
kuinkannustavat ja täydentävät niitä (ja)että yhteisvastuullisuuden
tunneunionista heikkenee pikkuhiljaa.” Nicole Fontaine,Euroopan
parlamentin puhemies
”Euroopasta ei saatulla hallitusten-välistä
vapaamark-kinavyöhykettä,jossa kukinjäsenvaltio rajoittuuajamaan
vainkansallisia etujaan.
Euroopan unioni, jonka minähaluaisin nähdä – ja jota
komissiohaluaisi auttaa rakentamaan – onyhteisten arvojen yhteisö
…avainsanana on oltavayhteisvastuullisuus.” Romano Prodi,Euroopan
komission puheenjohtaja
Yhteisvastuullisuuden lisäksi tuliesille muitakin
aluekehitystuentulevia haasteita. EIP:n pääjohtajanPhilippe
Maystadtin mielestärakennetukien laatua ja todellistalisäarvoa
olisi syytä pohtia.
”Kehityksenedellytykset luodaansuorilla investointi-tuilla,
jotkakohdistetaantuotantoon taiinfrastruktuureihin.Toivoisin
kuitenkin,
että tukitoimemme tämän lisäksiedistäisivät merkittävästi kasvua
– janimenomaan kestävää kasvua.Tukitoimissa olisi painotettava
entistäenemmän ympäristö- ja sosiaalinäkö-kohtia, jotta ne
parantaisivat alueidenelinolosuhteita.” Philippe Maystadt,Euroopan
investointipankin pääjohtaja
Alueiden komitean puheenjohtaja JosChabert puolestaan vaati,
ettäpaikallistason osallistumistapäätöksentekoon on lisättävä.
”Tietyllä tavallatämä koheesio-foorumi on siis
myöspaikallisyhteisöjen jaalueiden foorumi…
Kaikista käsittelemi-stämme asioistahaluan tänään
korostaa vain yhtä, nimittäin kump-panuusperiaatetta, joka on
elintärkeäpaikallis- ja alueyhteisöille… Alueiden komitean
tehtävänä onedustaa näitä yhteisöjä, ja sen mielestäon
välttämätöntä, että kumppanuuden
käsite otetaan tulevaisuudessaparemmin huomioon –
myöslaajentuneessa unionissa.” Jos Chabert,alueiden komitean
puheenjohtaja
Vaikka koheesiofoorumissa ei ollutniinkään tarkoitus
tehdärahoituspäätöksiä kuin keskustellatulevan
koheesiopolitiikanlähtökohdista ja filosofiasta,laajentumisen
jälkeiseenaluepolitiikkaan varatut EU:ntaloudelliset resurssit
nousivat siltiusein puheenaiheeksi. Euroopanperifeeristen
merellisten alueidenliiton puheenjohtaja Stig Östdahltotesi, että
ilman aluepolitiikkaaunioni olisi ”pelkkä kauppaliitto,joka olisi
vain kalpea varjonykyisestä Euroopasta”. Sekä
uusillejäsenvaltioille että nykyisten 15jäsenvaltion kehityksessä
jälkeenjääneille alueille on annettavatarvittavat resurssit
toteuttaakoheesiopolitiikan mukaisiaperiaatteita.
”Laajentuminensynnyttää pikem-minkin lisää tarpeitakuin
resursseja… Minkälainen kuvameistä jäähistoriankirjoihin,jos tämän
valtavanhaasteen edessä
asennoidumme kylmän itsekkäästi tai,mikä pahempaa, ajattelemme
vainomaa mukavuuttamme?” Stig Östdahl,Euroopan perifeeristen
merellistenalueiden liiton (CPMR) puheenjohtaja
EU:n toisessa koheesiofoorumissa pitämässään avauspuheenvuorossa
komissaari Michel Barnier muistutti, ettävaikka yhteisvastuullisuus
onkin koheesiopolitiikan johtoajatus, keskustelua on laajennettava
ja kaikillemielipiteille on annettava tilaa, kannatettiin niissä
aluetukien säilyttämistä tai ei. Näin käynnistettiin avoin
jademokraattinen poliittinen keskustelu kahdesta keskeisestä
kysymyksestä. Tarvitaanko yhä Brysselistä käsin johdettua
aluepolitiikkaa? Miten tätä politiikkaa olisi harjoitettava
unionintulevaa laajentumista silmällä pitäen?
Keskustelua koheesiopolitiikan tulevaisuudesta
-
Foorumi
Useat poliittiset päättäjät – etenkinVälimeren maiden edustajat
– olivathuolissaan siitä, että nykyistenjäsenvaltioiden alueiden
vaikeudetsaattavat unohtua, kun heikostikehittyneet Itä-Euroopan
maatliittyvät unioniin. Espanjanvaltiovarainministeri
RicardoMontoro Romero suhtautui tähänkuitenkin luottavaisesti.
”Toisessa koheesiora-portissahan todettiinerittäin
myönteiseentapaan, että tiettyjennykyisissä 15 jäsen-valtiossa
sijaitsevienalueiden ongelmateivät katoa pelkän
tilastovaikutuksen seurauksena ...Espanjan hiljattain
toimittamassamuistiossa annetaan selkeät takeetsiitä, että maamme
tukeelaajentumisprosessia.” Ricardo Montoro Romero,Espanjan
valtiovarainministeri
Portugalin aluesuunnittelustavastaava ministeri Elisa
Ferreiranäytti sen sijaan olevanhuolestuneempi asiasta.
”Portugalinkannalta olisisuoraan sanottunakestämätöntä, jos
nejäsenvaltiot, joillavielä on
alueellisiakehityseroja,jätettäisiin
laajentumisen jälkeen oman onnensanojaan tilastollisen
tasausvaikutuksenvuoksi. Portugali tarvitsee tuntuvaatukea
Euroopalta turvatakseen yleisenhyvinvointinsa.” Elisa
Ferreira,Portugalin aluesuunnittelusta vastaavaministeri
Tähän näkemykseen yhtyi myösWerner Balhausen,
Sachsen-Anhaltinosavaltion liittovaltio- jayhteisöasioista vastaava
ministeri.
”Sisämarkkinoidenja yhteisön muidenpolitiikkojen etuja eivoida
hyödyntää,elleivätkilpailukyky,infrastruktuurit,henkilöresurssit
ja
kaupunkien ja maaseudunkehittäminen ole kehittyneet
tietyllevähimmäistasolle…
On varottava, ettei yhteisvastuullisuusuusia jäsenvaltioita ja
niiden alueitakohtaan syrjäytä kokonaanjäsenvaltioiden
yhteisvastuullisuuttanykyisestä Euroopan unionista.” Werner
Balhausen,Sachsen-Anhaltin osavaltion liittovaltio-ja
yhteisöasioista vastaava ministeri
Tulevien jäsenvaltioiden edustajistaPuolan pääministeri Jerzy
Buzek pitihuomionarvoisen puheenvuoron.Hän pahoitteli, ettei
toisessakoheesioraportissa suositeltualuepolitiikan
määrärahojenkorottamista, ja vastustirakennetukisiirtojen 4
prosentinenimmäismäärän säilyttämistä.
”Laajentumisenjälkeen köyhimmätalueet,
jotkasijaitsevatnimenomaanehdokasvaltioissa,saisivat vähemmäntukea
kuin nykyisten
jäsenvaltioiden tavoite 1 -alueet.Tähän on syynä siirtojen
enimmäis-määrä, joksi vahvistettiin 4 % BKT:sta(…) ja jota
käytännössä sovelletaanainoastaan uusiin jäsenvaltioihin.
Ehdotamme, että enimmäismäärää jasen soveltamistapaa
tarkistetaan.” Jerzy Buzek,Puolan pääministeri
Tsekin tasavallan aluekehitys-ministerin Petr Lachnitin
mielestälaajentumisen onnistuminen pitkälläaikavälillä
edellyttäärakennerahastojen apua, ja nykyisiäja uusia
jäsenvaltioita pitäisi tukeatasapuolisesti.
”Tasavertaisenkohtelun periaatettaei missääntapauksessa
saahylätä.
Tulevien rakenne-poliittistentukimekanismien on
oltava toimintaperiaatteiltaan niinväljiä, että niissä on paljon
tilaatasavertaisille mahdollisuuksille javakaudelle.” Petr
Lachnit,Tsekin tasavallan aluekehitysministeri
Useimmat puheenvuorot löytyvätkokonaisuudessaan
Inforegio-sivustolta
osoitteesta:http://www.inforegio.org/temporum/forcom_en.htm
6 inforegio panorama •No 4
-
Koheesiofoorumi:kolme johtoajatusta, kolme suunnannäyttäjää
panorama •No 4inforegio 7
Keskustelujenpäätöspuheenvuoro lankesiluonnostaan
MichelBarnier'lle,
toisenkoheesiofooruminjärjestäjälle.Aluepolitiikasta
vastaavakomissaari esittipuheenvuorossaan kolmejohtoajatusta, jotka
antavatsuuntaa tulevillekeskusteluillekoheesiopolitiikasta.
1. ”Unionin laajentuessa jäsenvaltiot ja alueet tarvitsevat
entistä enemmänkoheesiopolitiikkaa”
Keskusteluissa vallitsi laaja yksimielisyys siitä,
ettäkoheesioponnisteluja on tarpeen vahvistaa, koskaEuroopan
unionin laajentuminen kärjistää alueellisiakehityseroja. Tätä
näkemystä tukevat koheesiopolitiikanmyönteiset vaikutukset, jotka
eivät näy pelkästäänvarsinaista unionin rahoitustukea saaneissa
jäsenvaltioissaja alueilla, vaan koko unionissa. Monet
kaipasivatsynergian parantamista aluepolitiikan ja
muidentaloudellista ja sosiaalista koheesiota edistävien
yhteisönpolitiikkojen – etenkin maatalouspolitiikan –
välillä.Vaikka rahoitus ei varsinaisesti ollut
fooruminesityslistalla, koheesiopolitiikan taloudelliset
näkökohdatnousivat silti usein puheenaiheeksi. Tältä osin
komissaariyhtyi näkemykseen, jonka mukaan Agenda
2000:ssarakennepolitiikkaan varattu osuus, joka on 0,45 %
unioninBKT:sta vuoteen 2006 asti, ”on minimi, jonka
alittaminenvaarantaisi tulevan koheesiopolitiikan
uskottavuuden”.
2. ”Unioni tarvitsee koheesiopolitiikkaa,joka kohdistuu
kolmenlaisiinrakenneongelmista kärsiviin alueisiin”
Taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuuttakäsittelevässä
toisessa kertomuksessa esitettyjen arvioidenpohjalta Michel Barnier
erotti laajentuneesta unionistakolme ongelma-alueiden ryhmää. Hän
mainitsi ensinnäkin
alueet, jotka ovat jääneet selvästi jälkeen kehityksessä jajotka
sijaitsevat pääasiassa – mutta eivät pelkästään –ehdokasvaltioissa.
”Niiden kohdalla on mainittava tarvejoustaa osarahoitusosuuksissa
ja samalla valmiusyhteisvastuulliseen rahoitukseen”, komissaari
totesi.”Merkillepantavaa on myös ehdokasvaltioiden lujaluottamus
siihen, että niillä on valmiudet hyödyntääyhteisön määrärahoja jopa
yli enimmäismäärän, joka on4 % kansallisesta BKT:sta.”
Michel Barnier lupasi tasapuolisen kohtelun niillenykyisen
unionin tavoite 1 -alueille, jotka kyllä ovattukikelpoisia vuoteen
2006 asti mutta jotka eivättosiasiallisesti yllä lähelle yhteisön
keskiarvoa. ”Siihensitoudun, ja tämä sitoumus pitää”, hän vakuutti
etenkinkolmen koheesiomaan (Espanjan, Kreikan ja
Portugalin)edustajille. Nämä olivat nimittäin
huolissaan”tilastoharhasta”, jonka perusteella köyhät alueet
yhtäkkiäluokiteltaisiinkin vaurastuneiksi (”uusrikkaiksi”)
senjälkeen, kun ehdokasvaltiot ovat liittyneet unioniin.
Lopuksi komissaari toisti tukevansa
sellaistakoheesiopolitiikkaa, jossa otetaan huomioon
alueelliseterityispiirteet, kuten kaupunkien tai maaseudun
ongelmat,maantieteellinen sijainti (esim. syrjäisimmillä alueilla)
jaluonnonhaitat (esim. vuoristoalueilla)
tairakennemuutosprosessi.
3. ”Viestinne on selvä:tarvitaan todellista kumppanuutta
alueidenja paikallisyhteisöjen kanssa”
Unionin aluepolitiikkaan osallistuvien eri toimijoidenvälistä
kumppanuutta on kehitettävä kolmella tasolla.Ensinnäkin ”hallintoa
on hajautettava ja rooleja onselkiytettävä lisää” etenkin valtion
ja alueiden välillä, jottakumppanuusjärjestelyt eivät rajoittuisi
pelkästäänkansalliselle tasolle. Toiseksi ”komissiota on
kehotettavaolemaan avoimempi alueiden ja
paikallisyhteisöjenaloitteille” ja suosimaan erilaisia rajat
ylittävän, valtioidenvälisen ja alueiden välisen yhteistyön
muotoja. LopuksiMichel Barnier painotti tietoyhteiskunnan
toteutumisentärkeyttä: rakennepolitiikassa on
suosittava”aluekehityksen toimijoiden verkottumista ja
vältettävädigitaalista kuilua yhteiskunnan vähäosaisimpien
ryhmienkohdalla”.
-
8 inforegio panorama •No 4
Joulukuussa 1999 pidetyn Helsinginhuippukokouksen jälkeen
jäsenyyteenvalmistautuvat seuraavat 13 maata:
• Turkki, joka jättijäsenyyshakemuksensa vuonna 1987,mutta ei
täytä Kööpenhaminassavuonna 1993 määriteltyjä
poliittisiakriteerejä;
• Kypros ja Malta, jotka jättivätjäsenyyshakemuksensa vuonna
1990;
• kymmenen Keski- ja Itä-Euroopanvaltiota (KIE-maata),
jotkarautaesiripun murruttua vuonna 1989suuntautuivat
politiikassaan Euroopanunioniin ja hyväksyttiinehdokasvaltioiksi
vuosina 1994–1995.
Ehdokasvaltioista 12 aloittiliittymisneuvottelut vuonna
1998(Kypros, Viro, Puola, Tsekin tasavalta,Unkari ja Slovenia) tai
vuonna 2000(Malta, Latvia, Liettua, Slovakia,Romania ja
Bulgaria).Liittymisneuvottelujen kuluessa nämämaat voivat
liittymistä valmistelevantuen avulla jatkaa yritystensä
jainfrastruktuuriensa parantamista japerehtyä samalla
rakennerahastojen jakoheesiorahaston hallinto-
jatäytäntöönpanojärjestelmiin.
Huomattavat tarpeetKuten 31. tammikuuta 2000
julkaistustatoisesta koheesioraportista käy ilmi,KIE-maiden
keskimääräinen BKT onvielä selvästi nykyisten
jäsenvaltioidenkeskiarvoa heikompi. Tarkemminsanottuna KIE-maiden
yhteensä 105miljoonasta asukkaasta yli 98 miljoonaaasuu alueilla,
joiden BKT asukasta kohtion alle 75 % laajentuneen
yhteisönkeskiarvosta.
Näiden maiden konkreettiset tarpeetovat valtavat kaikilla
elinkeino- jayhteiskuntaelämän aloilla:teollisuudessa,
palvelualalla, liikenteessä,ympäristöasioissa, maataloudessa
jahenkilöresurssien kehittämisessä.
Esimerkiksi liikenteen infrastruktuurienmäärä ja laatu on paljon
yhteisönkeskiarvoa heikompi. Etenkinkansallisten
liikenneverkkojenkehittäminen ja niiden yhdistäminenEuroopan
laajuisiin verkkoihin samoinkuin
intermodaaliliikenteenvahvistaminen vaativat
huomattaviaponnisteluja. Ympäristöalanpolttavimpia ongelmia ovat
vesistöjenpilaantuminen, jätehuolto jailmansaasteet. Noin 40
%ehdokasvaltioiden väestöstä ei kuuluvesihuoltojärjestelmän piiriin
ja vain42 % jätevedestä johdetaanpuhdistamoihin, jotka harvoin
vastaavatunionissa vaadittua tasoa.
Työmarkkinoilla ehdokasvaltioiden jajäsenvaltioiden
keskimääräisettyöttömyys- ja työllisyysasteet näyttävätolevan
suurin piirtein tasoissa, muttaniiden välillä on yhä
huomattaviarakenteellisia eroja, jotka voivataiheuttaa suuria
muutoksiaehdokasvaltioiden työmarkkinoillaniiden siirtyessä
vähitellennykyaikaiseen talouteen. Näitä erojaovat teollisuuden ja
maataloudentyöpaikkojen suuri osuus, palvelujenheikko tarjonta
pääkaupunkienulkopuolella, unionia heikompi työntuottavuus jne.
Yhteisön säännöstönomaksuminenLiittymistä valmistelevalla
yhteisöntuella edistetään yhteisön säännöstönomaksumiseen ja
kehittämistyöhönliittyviä investointeja.
Phare-ohjelmalla on edistetty KIE-maiden nykyaikaistamista jo
ylikymmenen vuoden ajan. Ohjelmaamukautettiin vuosina 1997 ja 1999,
jottase vastaisi paremmin liittymisprosessintarpeita ja helpottaisi
siirtymistärakennerahastojen tukiohjelmiin.
Pharesta rahoitetaan jo useita sellaisiahankkeita (myös
valtioiden välisiäyhteistyöhankkeita), jotka
kuuluvatrakennerahastojen tulevaan toiminta-alaan.
Liittymistä valmistelevastarakennepolitiikan välineestä (ISPA)
onvuoden 2000 alusta myönnetty liikenne-ja ympäristötukea kaikille
KIE-mailleunionin köyhimpiä maita avustavankoheesiorahaston
toimintaperiaatteenmukaisesti. Siitä rahoitetaan
suoraanympäristöhankkeita, jotka auttavatpanemaan täytäntöön
raskaitainvestointeja vaativia direktiivejä, sekäsellaisia
liikennehankkeita, jotka liittyvätsuoraan näissä maissa
määriteltyihinkymmeneen yleiseurooppalaiseenliikennekäytävään.
Maatalouden ja maaseudun kehittämisenliittymistä valmisteleva
erityisohjelma(SAPARD) on ollut toiminnassavuodesta 2000. Sen
tavoitteena on auttaaehdokasvaltioita valmistautumaanyhteiseen
maatalouspolitiikkaan, etenkinelintarvikkeiden laatua,
kuluttajansuojaaja ympäristönsuojelua koskeviinvaatimuksiin.
Kyproksella, Maltalla, ja Turkissakäynnistettiin vuonna 2000
erityisettukiohjelmat, joilla jatketaan yhteistyötäkoskevien
rahoituspöytäkirjojen jaMEDA-ohjelman yhteydessä
aloitettujatukitoimia.
Teknisten valmistelujenparantaminenAluekehityspolitiikan
aloittaminen onuusi haaste ehdokasvaltioidenviranomaisille. Ne
saavat piakkoinvastuulleen rakennerahastojen hoidon, jatämä vaatii
hallintorakenteidenperusteellista mukauttamista, jotta neolisivat
kaikilta osin säännöstenmukaiset esimerkiksi täydentävyyden
jaosarahoituksen, hajautetun hallinnon,seurannan ja valvonnan
kohdalla.
Selkeästi esitettynäLaajentuminen:aluepoliittiset valmistelut
ehdokasvaltioissa
-
panorama •No 4inforegio 9
Yhteenvetona voidaan todeta, ettäseuraavilla kolmella tasolla
tarvitaanhuomattavia ponnisteluja: • varsinaisten
aluepolitiikkojenvalmistelu;• ministeriöiden välinen
koordinointitavoite 1 -tyyppisten yhdennettyjenaluekehitysohjelmien
valmistelua varten; • paikallisyhteisöjen osallistuminen;niiltä
puuttuu usein budjettivaroja jateknistä kokemusta.
Pharen yhteydessä käynnistettiinvuonna 1997
rakennerahastojavalmisteleva erityisohjelma, jollapyrittiin
auttamaan ehdokasvaltioitamäärittelemään rakennepolitiikkansa
japerustamaan monivuotisiin ohjelmiinvaadittavat hallintorakenteet
jabudjettimenettelyt. Yhtenävalmisteluvälineenä
ovatkumppanuusohjelmat, joissaehdokasvaltioiden hallintoelimet
japuolijulkiset organisaatiot voivat tehdäjäsenvaltioiden
vastaavienorganisaatioiden kanssa yhteistyötärakennerahastoja
koskevien yhteisönsäännöstön täytäntöönpanossa
jasoveltamisessa.
Komissio on avustanut ISPAn varoistamyös asianomaisia
kansallisiaviranomaisia, jotta hankkeiden valinta-ja
hallinnointiprosessi voitaisiinvähitellen siirtää kokonaan
niidenvastuulle. Tämä siirtyminenhajautettuun hallintoon on
ratkaisevaaskel ehdokasvaltioidenperehdyttämisessä
rakennerahastojenmenettelyihin.
Aluepolitiikan PO ja muutrakennerahastoista vastaavat
PO:tjärjestävät komissaari Michel Barnier'ntoivomuksesta
seminaareja, jotkapidetään kesäkuun 2001 ja toukokuun2002 välisenä
aikana.
Seminaareissa on tarkoitus käydärakentavaa vuoropuhelua
tästäpolitiikasta vastaavienhallintoviranomaisten ja
sosiaalis-taloudellisten toimijoiden kanssa. Niissävoidaan myös
arvioida, mitenesimerkiksi arvioinnin ja valvonnanvalmistelut tai
kumppanuusjärjestelytalueellisten ja paikallisten toimijoidenkanssa
edistyvät.
Rakennerahastojen jakoheesiorahaston hallinnointiennen vuotta
2006Nizzan ja Göteborgin Eurooppa-neuvostot arvioivat, että
unioniinensimmäisinä liittyneiden uusienjäsenvaltioiden pitäisi
ehtiä osallistuaseuraaviin Euroopan parlamentinvaaleihin. Vuonna
1999 kokoontunutBerliinin Eurooppa-neuvosto varasi jounioniin
liittyville valtioille määrärahojavuodesta 2002 lähtien:
uusienjäsenvaltioiden rakennepoliittisiinmenoihin osoitettiin lähes
40 miljardiaeuroa vuoteen 2006 asti.
Euroopan komissio esitti toisessakoheesioraportissaan seuraavat
kaksitoimintalinjaa, joiden kauttarakennerahastojen ja
koheesiorahastontukitoimet voidaan panna tehokkaastitäytäntöön
näissä maissa:
• siirtymäjärjestelyt (”phasing-in”),joissa rakennerahastojen
osuuttalisätään ajan mittaan asteittain sitämukaa kuin alueiden
valmiudet tuenhyödyntämisessä kehittyvät;
• koheesiorahastosta myönnettävänosuuden korotus
kolmannekseenkullekin valtiolle
myönnettävistäkokonaismäärärahoista;koheesiorahaston hallinnoinnin
pitäisinimittäin olla helppoa ISPAnohjelmatyöstä saatujen
kokemustenavulla, ja lisäksi sillä on
korkeatosarahoitusosuudet.
Määrärahojen jako määräytyy aikanaanuusien
jäsenvaltioidenliittymisajankohdan ja lukumääränperusteella.
WWW-sivustot:Aluepolitiikka ja
laajentuminen:http://www.inforegio.cec.eu.int/wbover/enlarge/index_en.htm
PHARE:
http://europa.eu.int/comm/enlargement/pas/phare/index.htm
ISPA: http://www.inforegio.cec.eu.int/wbpro/ispa/ispa_en.htm
Viro
Latvia
Liettua
Puola
Romania
Bulgaria
Slovenia
Tsekintasavalta
Unkari
Slovakia
Liittymistä valmisteleva tuki2000–2006(miljoonaa euroa, vuoden
1999 hintoina)
PHARE 10 920*
ISPA 7 280*
SAPARD 3 640** Määrärahat maksetaan vuosittaisina
tasaerinä.
Rakennerahastot jakoheesiorahasto*(miljoonaa euroa, vuoden 1999
hintoina)
2002 3 750
2003 5 830
2004 7 920
2005 10 000
2006 12 080* ∑ Näitä varoja käytetään vasta
ensimmäisten liittymisten jälkeen.
-
10 inforegio panorama •No 4
Itävalta – tulevaisuuden Euroopan risteyspaikkaReilut kuusi
vuotta liittymisensä jälkeen Itävalta on useimpien taloudellisten
ja sosiaalisten indikaattorien perusteella15 jäsenvaltion
kärkijoukossa. Neljän ehdokasvaltion rajanaapurina se on
edelläkävijä kumppanuuden lujittamisessaunionin tulevien
jäsenvaltioiden kanssa.
Monien Euroopan unionin pienten jäsenvaltioiden tapaanItävallan
(8,1 miljoonaa asukasta 83 850
neliökilometrillä)vaurausindikaattorit ovat enemmän kuin
tyydyttävät. SenBKT asukasta kohti on yli 10 % yhteisön
keskiarvosta.Sen kasvuaste on 15 jäsenvaltion keskiarvon tasolla
(3,2 %vuonna 2000, koko EU 3,3 %). Inflaatioaste (2 % vuonna2000)
sen enempää kuin työttömyysastekaan (3,7 % vuonna2000) eivät ole
huolestuttavia1.
Tuottavuus on kehittynyt suotuisasti liittymisen
jälkeen,mitattiinpa sitä työllistettyjen kokonaismäärässä (+2,2
pro-senttiyksikköä) tai työtunneissa, joiden määrä ylittiyhteisön
keskiarvon vuonna 1998. Tutkimus- jakehitysmenojen kehitys
noudattaa samaa kaavaa.
Kaupan keskittyminen Itä-Euroopan maihinUlkomaankaupassa
Itävallan tilanne on kiistämättämuuttunut eniten. Itävallan talous
on avautunut tasaisestisen liityttyä unioniin (26,4 prosentista
vuonna 199536,1 prosenttiin vuonna 2000). Unionissa vain Belgian
jaAlankomaiden talouskasvu oli nopeampaa samallaajanjaksolla.
EU:n osuus Itävallan kauppataseesta on pienentynytvuodesta 1995
sekä tuonnissa (72,2 prosentista 66,2 pro-senttiin
kokonaistuonnista) että viennissä (65,9 prosentista61,1
prosenttiin). Tätä suhteellista laskua tasoittaa Itä-Euroopan
kaupan vahvistuminen siinä määrin, että voidaanjo puhua Itävallan
ulkomaankaupan suunnanmuutoksesta.Vuonna 2000 noin 16,5 % Itävallan
viennistä suuntautuiItä-Euroopan valtioihin (14,2 % vuonna 1995),
ja näidenvaltioiden osuus Itävallan tuonnista oli 13,1 % (8,9
%liittymishetkellä).
Huipputeknologiatuotteiden suhteellisen heikkovientiosuus (12,7
% vuonna 2000) koko unioniin (19,8 %vuonna 2000) ja Itävallan
tärkeimpään kauppakumppaniinSaksaan (15,5 %) verrattuna selittää
osittain vienninsuuntautumisen Itä-Euroopan kauppakumppaneihin,
joidenkanssa ulkomaankaupan vaihtosuhde on edullisempi.Vaikka
teknologiatuotteiden osuus viennistä on kasvanutItävallan
liittymisen jälkeen (+2,5 prosenttiyksikköä), kasvuon ollut
hitaampaa kuin muissa jäsenvaltioissa (+4,5 pro-senttiyksikköä) ja
Saksassa (+ 3,9 prosenttiyksikköä).
Yhteisön aluepolitiikan painopisteet
Itävallassa EU:n rakennepolitiikan painopisteitä ovat
olleetteknologian kehityserojen kiinnikurominen samoin
kuinpk-yritysten hallitseman elinkeinorakenteen pirstaleisuus
jaluonnonhaitat (Itävalta on yhteisön vuoristoisin maa,
mikävaikuttaa etenkin sen maatalouteen). Ohjelmakaudella1994–1999
aluepolitiikkaan käytettiin noin 1,3 miljardiaeuroa. Ponnisteluja
jatketaan kaudella 2000–2006 vielä1,831 miljardilla eurolla.
Itävallan yhdeksästä alueestakahdeksan saa tavoite 2 -tukea, ja
yhdeksäs alue(Burgenland) tavoite 1 -tukea. Aluepolitiikan
taloudellisistavaikutuksista hyötyy suoraan lähes kaksi
miljoonaaasukasta.
Toimissa painotetaan nykyisen yritystoiminnanvahvistamista
(nykyaikaistamista, kansainvälistymistä janeuvontaa) sekä
pk-yritysten uuden sukupolvenkehittämistä tukemalla yritysten
sijoittumista epäsuotuisillealueille ja myöntämällä uusien
yritysten perustamistukeapalveluiden, uusien tekniikoiden ja
vähemmässä määrinmyös teollisuuden alalla.
Löytöret-kellä
Alueelliset tavoitteet Alueet Rakennerahastot
Tavoite 1
Kehityksessä Burgenland 271 000 000jälkeen jääneet alueet
Tavoite 2
Rakenteellisissa vaikeuksissa Kärnten 85 252 000
olevat alueet Niederösterreich 177 167 000
Oberösterreich 121 871 000
Salzburg 17 763 000
Vorarlberg 22 716 000
Steiermark 215 467 000
Tirol 44 689 000
Wien 18 075 000
1 Tässä artikkelissa esitetyt tilastotiedot on saatu
Eurostatilta ja Itävallan pankilta.
-
panorama •No 4inforegio 11
Itävallan nykyisin terveestä taloudesta huolimatta
jotkuttutkijat väittävät, että tavaroiden ja palvelujen
tarjoajienpieni määrä teknologian alalla ei ole hyvä
ennetulevaisuutta ajatellen. Missä määrin unionin
aluepolitiikkaauttaa korjaamaan tätä kehitysviivettä?
Tavoite 1- ja 2- ohjelmien tavoitteeksi on otettuteknologian
edistäminen sekä tavaroiden että palvelujenalalla. Ohjelmissa
pyritään auttamaan kokonaisvaltaisestialueita, joilla teknologia on
heikoimmin kehittynyttä.Nämä alueet sijaitsevat pääasiassa lähellä
Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden rajaa. Aluepolitiikkansa
puitteissayhteisö osallistuu Itävallan teknologia-alalla
tarvittaviininvestointeihin huomattavalla panoksella. Tavoitteissa
1 ja2 tukiosuus on lähes miljardi euroa
ohjelmakaudella2000–2006.
Itävallan neljän rajanaapurin pitäisi piakkoin liittyä
unioniin,joten se on avainasemassa laajentumisprosessissa.
Näissäehdokasvaltioissa useimpien alueiden BKT on selvästiyhteisön
keskiarvoa heikompi, joten ne ovat oikeutettujarakennerahastojen
tavoite 1 -tukeen. Pitäisikö näidenalueiden saada unionilta enemmän
rahoitustukea kuinesimerkiksi Burgenlandin, joka on nykyisin
Itävallan ainoatavoite 1 -tukea saava alue?
Unionin laajentuminen on samalla kertaa sekä valtavamahdollisuus
että suuri haaste alueille molemmilla puolillarajaa. Itävalta
suhtautuukin myönteisesti siihen, ettäkomissio lupasi Göteborgin
Eurooppa-neuvostossa antaapiakkoin tiedonannon raja-alueiden
taloudellisenkilpailukyvyn vahvistamisesta Nizzan
päätelmienmukaisesti.
Mitkä ovat Itävallan vahvuudet ja toimintalinjat
rajatylittävässä yhteistyössä ehdokasvaltioiden kanssa?
Itävalta, Tsekin tasavalta, Unkari, Slovakia ja
Sloveniavahvistivat vuonna 1999 halunsa lisätä
ponnistelujaanyhteisten raja-alueidensa kehittämiseksi
laajentumistasilmällä pitäen antamalla yhteisen julkilausuman
rajatylittävien ja valtioiden välisten
yhteistyöohjelmienkoordinoinnista. Tämän yhteistyön ensihedelmiä
olivat
Interregin suuntaviivoihin ehdotetut merkittävätparannukset
ohjelmakaudeksi 2000–2006. Niidentavoitteena oli luoda
tarkoituksenmukainen toimintakehysrajat ylittävälle yhteistyölle
unionin ulkorajoilla.
Meistä on suotuisaa, että Interregin suuntaviivoissatarjotaan
yksityisyrityksillekin mahdollisuus unioninrahoitukseen. Tämä
vahvistaa entisestään yksityisensektorin sitoutumista
ohjelmaan.
Toisena toimintakenttänä on Interregin, Pharen ja
rajatylittävien yhteistyöohjelmien yhteensovittaminen niin,että
tulevien yhteishankkeiden kehittäminen helpottuu.
On tärkeää luoda kokonaisvaltainen kehitysstrategia,
jossakaikkien osapuolten yhteisenä päämääränä on
integroitualuetalous, sosiaalinen koheesio ja
hyvätnaapuruussuhteet. Toivottuna tuloksena on vakaa kasvurajan
molemmin puolin niin, että varmistetaanehdokasvaltioiden
taloudellisen kiinnikuromisprosessinedistyminen.
Itävalta on EU:n vuoristoisin maa. Onko tämä seikka
otettuhuomioon kehitysstrategiassanne?
Alppiseutujen talous on erittäin riippuvainen matkailustaja
edellyttää integroitua aluekehitysstrategiaa. Itävaltasuunnitteli
yhdessä Ranskan, Saksan, Sveitsin ja Sloveniankanssa uuden ohjelman
nimeltä ”Alppialue”. Se on valtioiden välinen Interreg III B
-ohjelma, jonkatärkeimmät toimintalinjat ovat
aluesuunnittelu,taloudellinen ja sosiaalinen koheesio sekä
maaseudunkehittäminen. Salzburgin alue valittiin
koordinoimaanohjelmaa, joka saa EAKR:sta 8,75 miljoonan euron
tuetohjelmakaudella 2000–2006.
Haastateltavana Martin Bartenstein,Itävallan talousministeri
-
12 inforegio panorama •No 4
Tapahtumat
Ulos autioitumisen noidankehästä
Väestökartasta havaitaan helposti,että Euroopan tiheimmin asutut
jakaupungistuneimmat alueet, joilla onyli 150 asukasta
neliökilometrillä,sijaitsevat lähinnä Englannissa,Alankomaissa,
Belgiassa, Saksassa jaItaliassa sekä kaikkien Euroopanunionin
jäsenvaltioidensuurkaupunkialueilla Suomea lukuunottamatta. Toista
ääripäätä edustavatRuotsin, Suomen, Irlannin, Pohjois-Skotlannin,
Espanjan keski- japohjoisosien sekä Ranskan ja Kreikanharvimmin
asutut alueet.
Väestökato voidaan määritellä eritavoin. Se voi tarkoittaa
jonkin alueenväestön yleistä vähenemistä tai tietynväestöryhmän
(nuorten, naisten,korkeasti koulutetun työvoiman jne.)katoa, joka
vaikuttaa alueentyömarkkinoihin. Nämä kaksi ilmiötäkulkevat usein
käsi kädessä jaheikentävät vakavasti
taloudenkasvumahdollisuuksia.
Maalta kaupunkiinMaaltapako johtaa väestönkeskittymiseen
kaupunkialueille,kasvattaa alueellisia kehityseroja jauhkaa
taloudellista ja sosiaalistakoheesiota.
Tämän laajenevan ilmiön syyt ovatennen kaikkea
taloudellisia.Teollisuustoiminnan ja palvelualankasvu kaupungeissa
on lisännyttyövoiman tarvetta, ja samanaikaisestimaataloudessa
tarvitaan yhävähemmän työntekijöitämaataloustekniikan
kehittymisenvuoksi.
Jotkin Euroopan alueet kärsivät noidankehästä, jossa
työllisyyden väheneminen perinteisillä aloilla karkottaaväestön
kaupunkeihin, mikä puolestaan aiheuttaa alueilla työvoimapulaa ja
haittaa sitä kautta talouskehitystä.Puheenjohtajavaltio Ruotsin
kutsusta jäsenvaltioiden, komission, Euroopan parlamentin,
neuvoston ja alueidenkomitean edustajat tapasivat toisensa viime
kesäkuussa Lyckselessä Pohjois-Ruotsissa pidetyssä
konferenssissa,jossa jaettiin kokemuksia ja keskusteltiin harvaan
asuttujen alueiden tulevaisuudesta vuoden 2006 jälkeentaloudellista
ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevän toisen kertomuksen
pohjalta.
Euroopan unioni: väestöntiheys vuonna 1998
Henkilöä/km2
Lähde: Eurostat
-
panorama •No 4inforegio 13
Keski-Suomessa Oulujärven rannoillelevittäytyvän Kainuun alueen
maastoon metsäistä ja kumpuilevaa. Tälläpinta-alaltaan Belgian
kokoisellaalueella on vain 89 000 asukasta, mikävastaa neljää
asukasta neliökilometrillä.Lisäksi Kainuun työttömyysaste onSuomen
korkeimpia, ja alue kärsiimaan suurimmasta
väestökadosta.Rakennepoliittisista tuista jakansallisista
kehitysohjelmistahuolimatta maaltapako jatkuu
edelleen.Selvittääkseen tämän jatkuvansuuntauksen syitä Oulun
yliopistontutkimus- ja kehitysyksikkö analysoi
rakennerahastojen tukitoimien jahankkeiden
vaikutustamuuttoliikkeeseen.
Vuosina 1995–1999 Kainuun alueellemyönnettiin tukea tavoite 6
-ohjelmasta (erittäin harvaan asuttujenalueiden kehittäminen) ja
Interreg II -ohjelmasta, ja lisäksi se sai valtiontukeaja avustusta
osaamiskeskusohjelmaan.Vaikka näissä eri tukivälineissäkäytettiin
erilaisia keinoja, niilläkaikilla oli yhteinen
päämäärä:paikallistalouden vahvistaminen.Tutkijat selittivät
jatkuvanautioitumisen johtuvan integraation jakoordinoinnin
puutteesta sekäodottamattomista vaikeuksista
tukiohjelmien täytäntöönpanossa.He esittivät ilmiön syyksi
myöslaajapohjaisen aluepolitiikanpuuttumista: kaikki toimenpiteet
eivätvälttämättä ole edistäneet alueellistakehitystä. Tutkijat
suosittelivat, ettätulevaisuudessa kiinnitettäisiinenemmän
huomiotaosaamiskeskuksiin, verkottumiseen jakokonaisvaltaisen
aluepolitiikansuunnitteluun. He korostivat myössellaisen
eurooppalaisenaluekehityspolitiikan tarvetta, jossapyritään
määrätietoisesti taloudelliseenja sosiaaliseen koheesioon ja
jotatuetaan integroiduilla kansallisillapolitiikoilla.
Kainuu: neljä asukastaneliökilometrillä
Lisäksi syynä ovat kaupungin ja maaseudun elämäntavanja
palvelutarjonnan erot etenkin terveydenhuollon jakoulutuksen
aloilla.
Alueen mahdollisuudet saada väestö pysymään riippuvatniin
käytettävissä olevista luonnonvaroista,henkilöresursseista ja
rahavaroista kuin siitä, mitentehokkaasti se pystyy hyödyntämään
näitä resurssejapaikallisen elinkeinoelämän kehittämiseksi etenkin
eripolitiikkoja yhdistämällä. Lyckselen konferenssinosanottajat
korostivat, että väestökatoon voidaan vastatakonkreettisesti
toteuttamalla Euroopan tasoisia yhteisiätoimia, joihin liittyy
kokemustenvaihtoa ja verkottumista.
Konferenssissa keskusteltiin myös laajalti avustusten,tukien ja
suurten infrastruktuurihankkeidentehokkuudesta ja pohdittiin
mahdollisuutta sovittaaavustukset ja lainat paremmin yhteen
tulevaisuudessa.
Väestökehityksen suunnan muuttamiseksi ja alueidenjatkuvan
kehityksen edellytysten luomiseksi toimenpiteeton
konferenssiosallistujien mielestä mukautettavakohdealueiden
erityistarpeisiin ja paikalliset ja alueellisetyhteistyökumppanit
on otettava mukaan toimintaan. Nenimittäin pystyvät
yksityissektorin ohella parantamaanjulkisten varojen
kerrannaisvaikutusta ja helpottamaanhankkeiden onnistumista.
Samoin aluetuilla ja lainoilla olisi pyrittävä tukemaan
pk-yrityksiä entistä enemmän, jotta taloudellinentoimintaympäristö
paranisi ja syntyisi uusia työpaikkoja.Myös tietotekniikan
hyödyntämismahdollisuudet voivattoimia liikkeellepanevana voimana
esimerkiksietäopetuksen ja terveydenhuollon verkkopalvelujen
alallasekä infrastruktuurien (esim. sairaaloiden, päiväkotien
jateleverkkojen) parantamisessa; nämähän ovat väestönpysyvyyden
kannalta ratkaisevia tekijöitä.Koulutetuimmat työntekijät lähtevät
taloudellisestiheikoilta alueilta yleensä ensimmäisinä. Siksi on
erityisentärkeää parantaa alueelle jääneiden
asukkaidenpätevyystasoa.
Keskustelussa esille tulleita avainkäsitteitä olivatjoustavuus,
eri politiikkojen yhdistäminen, innovaatio japaikallisväestön
osallistuminen päätöksentekoon.Konferenssi päätettiin viestiin,
josta kaikki osanottajatolivat yhtä mieltä: ponnisteluja harvaan
asuttujen alueidenerityisongelmien ratkaisemiseksi on syytä
jatkaa.
-
14 inforegio panorama •No 4
Jäsenvaltion ja Euroopan unionin ponnisteluistahuolimatta
Calabrian ongelmat pysyvät ja syventävätentisestään juopaa Euroopan
vauraimpiin alueisiin.Vuosina 1994–1999 Calabria sai
rakennerahastoista tukeayhteensä 946 miljoonaa euroa. Tuella muun
muassaparannettiin Cosenzan ja Reggio Calabriantiedeyliopistojen
tilannetta, nykyaikaistettiin Gioia Tauronsatamaa, kunnostettiin
Salerno-Reggio Calabrianmoottoritietä ja parannettiin
(Urban-hankkeilla) ReggioCalabrian, Cosenzan ja Catanzaron
kaupunkien elinoloja.Vaikka kaikilla näillä töillä oli kiistämätön
vaikutus,Calabrian noususuhdanne ei ole vieläkään alkanut
eivätkärakennerahastojen tukitoimien tulokset ole vastanneetväestön
odotuksia.
Uusi alku
Nämä ovat Calabrian tavoite 1 -ohjelman (2000–2006)lähtökohdat,
ja sen tavoitteena on luoda tarvittavatedellytykset uudelle
nousukaudelle. Yhteisön tukiohjelmalle on lähes 1,2 miljardia
euroa, joka vastaa 53:aprosenttia julkisesta rahoitusosuudesta.
Rahoitusapu ylittikaikki odotukset, sillä rakennerahastoista on
nytmyönnetty alueelle enemmän tukea kuin koskaanaikaisemmin.
Komission elokuussa 2000 hyväksymässätoimenpideohjelmassa
pureudutaan suurimpiin puutteisiinja keskitytään kaupallisen ja
ei-kaupallisen alantyöpaikkojen luomiseen,
joukkoliikenteeseen,kaupungistumiseen ja alueellisen
kulttuuriperinnönhyödyntämiseen, yleissivistävään ja
ammatilliseenkoulutukseen sekä tietoliikenteen
infrastruktuureihin.
Aluepolitiikasta vastaava komissaari Michel Barnierkorosti
vieraillessaan Calabriassa viime huhtikuussa, että”uuden Calabrian
rakentajien on sitouduttava työhönsä,kehitettävä selkeitä hankkeita
ja ideoita ja oltava tietoisiavastuustaan.” Jotta Calabrian
kehitysohjelma todellakantaisi hedelmää, julkishallinnon on
osoitettavatoimivansa avoimesti, puolueettomasti ja tehokkaasti,
jarikollisuuden torjuntatoimia on lisättävä. Komissaarinmukaan
jokapäiväistä taistelua on käytävä samanaikaisestiuseilla
rintamilla, kuten yleisen järjestyksen,oikeudenkäytön, hallinnon,
talouskehityksen jakoulutuksen aloilla.
Tätä varten Calabria sitoutui yhteistyössä neljän
muunMezzogiornon alueen kanssa laatimaantoimintasuunnitelman
järjestäytyneen rikollisuudentorjumiseksi. Tuloksena oli
monialueohjelma ”Sicurezza”,joka sai yhteisöltä 573 miljoonan euron
tuen. Sentavoitteena on parantaa turvallisuusjärjestelmiä,
kannustaaCalabrian asukkaita lainkuuliaisuuteen ja
palauttaakansalaisten luottamus instituutioihin.
Vuoristoinen Calabrian alue sijaitsee aivan Italian saappaan
eteläkärjessä, jonka rantoja Joonianmeri jaTyrrhenanmeri huuhtovat.
Eri puolilla kohoavat Bysantin, Kreikan ja Rooman ajan muistomerkit
tarjoavat alueelleainutlaatuisia matkailuvaltteja. Maiseman kauneus
on hämäävää, sillä alueen sosiaalis-taloudellinen tilanne
onhälyttävä. Calabria kuuluu yhä Euroopan köyhimpiin alueisiin: sen
BKT on jäänyt 61 prosenttiin yhteisönkeskiarvosta ja 48 prosenttiin
Italian keski- ja pohjoisalueiden keskiarvosta. Alueen talous on
hyvin riippuvainenulkopuolisesta rahoituksesta, ja yksityisiä
investointeja on niukasti. Virallinen työllisyysaste on 39 % ja
työikäisestäväestöstä 27,6 % on työttömiä. Sadasta työpaikasta 44
on kuitenkin pimeää työtä. Lisäksi Calabrian taloudellista
jasosiaalista kehitystä jarruttaa järjestäytynyt rikollisuus.
Calabria toipuu hitaasti lamasta
Aluekatsaus
-
panorama •No 4inforegio 15
Välimeri sijoittuu idästä länteen japohjoisesta etelään
kulkevienmerireittien risteyskohtaan ja yhdistääkolme mannerta:
Afrikan, Aasian jaEuroopan. Sen kautta kulkee 25 %maailman
konttiliikenteestä.
Gioia Tauron satamasta on tullutkansainvälisen liikenteen
solmukohta.Se on kuljetusketjun korvaamatonlenkki, joka toimii eri
liikenteen-harjoittajien kohtauspaikkana.Satama on mukauttanut
toimintansakonttiliikenteen kasvuun ja
kuljetustenmaailmanlaajuistumiseen ja muuttunutsitä kautta
todelliseksiliikennekeskukseksi.
Syvät satamavedet, 2 644 kilometriärantautumislaitureita ja 80
hehtaariavarastopinta-alaa tekevät Gioia Tauronsatamasta erittäin
houkuttelevanvaihtoehdon suurille konttiliikenteenharjoittajille.
Sieltä on yhteydetmaailman suurimpiin satamiin ja yli35:een
Välimeren satamaan. Lisäksisataman tietotekniikka on
erittäinkehittynyttä, ja yhteys suuriinkaupallisiin verkkoihin
mahdollistaaalusten saapumisten ja jälleenlaivaustentehokkaan
ohjelmoinnin.
Elpymisensä jälkeen Gioia Tauronsatama on vuodesta 1994 lähtien
luonut1 500 uutta työpaikkaa, joista 750 suo-raan. Sen vaikutus
alueen talouteenkasvaa entisestään, kun niinikäänEAKR:sta tuettu
intermodaalikeskusvalmistuu. Satama-alueen läheisyyteennimittäin
rakennetaan parhaillaan uusianykyaikaisia infrastruktuureja,
jotkahelpottavat lastin siirtoa aluksestatoiseen ja jakelua
rautatie-, maantie- jalentoliikenteeseen. Tämän kuljetus-keskuksen
pitäisi edistää uusien pk-yritysten perustamista ja
parantaahuomattavasti logistiikkapalvelujentarjontaa nykyisille
yrityksille.
Jos Gioia Tauron kasvu jatkuu,satamasta ja sen uusista
infrastruk-tuureista voi pian tulla Välimerenliikenteen tärkein
yhdyspiste.
Uusimmat julkaisut
Rumbo hacia la cohesión Desarollo regional en España
Saatavissa ainoastaan espanjaksi.
Cento esempi di sviluppoIl sostegno europeo per le regioni
italiane
Saatavissa ainoastaan italiaksi.
Gioia Tauro: katedraalisatama Gibraltar-Suez-merireitin
varrella, Italian niemimaan eteläosassa Calabrianalueella
sijaitseva Gioia Tauron satama on kehittynyt ripeää vauhtia. Satama
rakennettiin 1970-luvulla ja jätettiin sitten oman onnensa
nojaan.Vuosina 1994–1999 se sai rahoitusta EAKR:sta, ja siitä on
kolmessa vuodessatullut Euroopan viidenneksi suurin ja Välimeren
suurin konttisatama(2,6 miljoonaa konttia vuonna 2000). Tätä
huikeaa kasvusysäystävahvistettiin avaamalla satamaan
rautatieyhteys heinäkuussa 1996 jamoottoritie huhtikuussa 1998.
Satama:Kokonaiskustannukset: 120 miljoonaa euroa EAKR:n
rahoitusosuus: 20 miljoonaa euroa
Intermodaalisatama:Kokonaiskustannukset: 15 miljoonaa euroaEAKR:n
rahoitusosuus: 7,5 miljoonaa euroaPk-yritysten
tuki:Kokonaiskustannukset: 63 miljoonaa euroaEAKR:n rahoitusosuus:
20 miljoonaa euroa
-
YhteystiedotEuroopan komissio, aluepolitiikan pääosastoYksikkö
01 ”Tiedotus ja viestintä”Thierry DamanFaksi: +32 2 296 60
[email protected], avenue de Tervuren, B-1040,
Bruxelleshttp://europa.eu.int/comm/dgs/regional_policy/index_fr.htm
Komissaari Michel Barnierhttp://europa.eu.int/barnier
Tietoja Euroopan unionin
aluetuistahttp://inforegio.cec.eu.int
www.crpm.orgEuroopan perifeeristen merellisten alueiden liitto
(CPMR) perustettiinvuonna 1973, ja sen päämääränä on siitä asti
ollut jäsenalueidensamerellisten vahvuuksien hyödyntäminen.
Alueiden välisillä yhteistyö-hankkeilla, joita se on vetänyt
vuodesta 1990, edistetään ”merellisenEuroopan” toteutumista ottaen
huomioon merien ja valtamerien geo-strategiset, taloudelliset,
tekniset ja ympäristölliset ulottuvuudet.CPMR osallistuu nykyisin
ohjelmakauden 2000–2006 ja vuoden 2007uudistuksen valmisteluun sekä
Euroopan aluekehityssuunnitelmaan(ESDP) liittyviin töihin, joissa
myös perifeerisillä ja merellisillä alueillaon oma osuutensa.
On-line
www.afccre.asso.frVuonna 1951 perustettuun Euroopan kuntien ja
alueiden neuvostonRanskan osastoon (AFCCRE) kuuluu nykyisin lähes 2
000 ranskalaista pai-kallisyhteisöä. AFCCRE:n päämääränä on
tiedottaa jäsenilleen yhteisönpolitiikasta sekä avustaa ja neuvoa
niitä tukihakemusten laadinnassa taiyhteistyökumppaneiden
etsimisessä unionista. Se on paikallisvaaleillavalittujen
edustajien koulutukseen valtuutettu organisaatio, joka kou-luttaa
vuosittain satoja valtuutettuja, aluehallinnon virkamiehiä
taikumppanuustoiminnan vetäjiä yhteisön politiikan alalla.
www.eprc.strath.ac.uk/iqnetIQ-Net on rakennerahaston tavoite 2
-alueiden verkosto, jonka tavoitt-teena on parantaa
rakennerahastojen tukitoimien täytäntöönpanonlaatua vertailemalla
kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Verkostoperustettiin aluepolitiikan
PO:n avustuksella vuonna 1996 Glasgow'ssasijaitsevan European
Policies Research Centren yhteyteen. Verkostoonkuuluu nykyisin 17
eurooppalaista aluetta yhdeksästä eri jäsenvaltiosta(Itävallasta,
Belgiasta, Tanskasta, Espanjasta, Suomesta, Saksasta,Italiasta,
Ruotsista ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta).
EUROOPAN YHTEISÖJEN
VIRALLISTEN JULKAISUJEN TOIMISTO
L-2985 Luxembourg
© Euroopan yhteisöt, 2001Tekstin jäljentäminen on sallittua,
kunhan lähde mainitaan.