LXVII IMPILAHTI-PÄIVÄT Itä-Karjalan Kansanopistolla PUNKAHARJULLA Juhlapassi 2015 31.7. - 2.8.2015 KARJALAISTEN LAULU REPPURIN LAULU SYNNYINMAAN LAULU 1. Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa! :,: Lauluna sen kosket kuohuu, Järven aallot loiskuaa, säveleitä salot huokuu, ikihongat humajaa.:,: 2. Ei oo meillä rikkautta eikä maata viljavaa, vaan on laulun runsautta kylvämättä kasvavaa; :,: Sit' ei pane idän halla eikä pohjan pakkaset, se ei sorru sortamalla, sitä ei lyö rakehet.:,: 3. Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee, silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee, :,: ja kun onnen päivän koitto Suomellen taas sarastaa, silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa.:,: IMPILAHDELLE KARJALAN KUMBUZILL 1. Miss’ aavan Laatokan laukee mahti ja tyyntyy tyrskekin ankarin, on ihanainen tuo Impilahti, kai seutu Karjalan kaunoisin. Sen metsät, vaarat ja rannat raikaa vain vanhan Karjalan jylhää taikaa. Sen metsät, vaarat rannat raikaa vain vanhan Karjalan jylhää taikaa. 4. Sun kunnahillesi, rauhan kyliin mun vielä kulkuni käyvä on, Sun laulus laineille, soittos syliin, mi säilyy holveissa hongikon. :,:Nuo soinnut syömeni pohjaan helää. Oi Impilahti, Sun muistos elää!:,: 3. Mun käynyt matkani kesäöinen on sinne Laatokan lahdelmaan, ja luulen: varmasti Wäinämöinen on siellä näppäillyt kanneltaan! :,:On kaiku kiirinyt, sävel soinut - ja metsä miettien unelmoinut.:,: 2. Vois’ ikihongat nuo kulkijalle myös vanhan kertoa legendan, kun muinoin rannalles aallon alle vei lempi impyen ihanan ... :,:Nyt häntä linnassaan palvoo Ahti; Sä nimes siitä sait, Impilahti.:,: 1. Jo Karjalan kumbuzill puut kukitah, jo Karjalan koivikot tuuhevutah, kägöi kuldane kukkuu, on mua lumeton, sinne minul on kaibavo pohjatoin. 2. Kai tiijjän da tunnen mie vuaraset, savut kaskien da yöhyöt valgiezet, salomuahuot tunnen dai suuret puut, tsomat randazet, salmet da joven suut. 3. Sie matkain korbii da kangahii, läbi metshii da vuaroin rindehii, dai nouzin vuaral da kattshomah jäin, sie Karjalan kaunehen kaiken näin. 1. Luodogan meren randamill mie kazvoin kaukobriha, siel mie paimoivirzie lauloin, nyt eis mieron piha. :,:Karjalan mail kuldakägöset kukkuu, kirkön ristat kiildelöö, tajanka se illoin pezodoih kutshuu, kandeleh hembieh helisöö.:,: 2. Siell on kallis kandajain, siell mielitiettoni tshoma, moamokullan kainalost on mutshoin otettu oma. :,: 3. Kierdelin da kierdelin on selgä sumptshan painos, mieroh matka mielenibä omah kodih on ainos. :,: 1. On maista kaikista sittenkin tää synnynmaa kaikkein rakkahin, vie minne tiesi sen tuttu liesi on lämpöisin. 2. Voi kuin on kaunihit järvet sen ja kosket kuohuissa pauhaten, sen pilvein väikky ja lähteen läikky ja taivas sen. 3. Ja vaarat korkeat kuusikot ja koivumetsät ja kalliot Sen pohjanpalot sen tähtein valotja kuutamot. 4. Ma lemmin kieltä ja kansaa sen ja heikot voimani uhraten tee työtä siellä ma intomiellä ja riemuiten.