Lut 08 10 - Luterilainen _08_10.pdf · sä.” Tämä on jatkuvaa elämistä niiden Vapahtajan sanojen suojassa, jotka hän sanoi syntiselle naiselle: “En minä-kään sinua tuomitse;

254 Luterilainen10/2008

MARTTI LUTHER

Suru rakkaan kuoltua

Mooses kertoo Aabrahamin tulleenmurehtimaan ja itkemään (Saaran kuo-lemaa). — — — Mistä syystä hän siisitkee? Miksi hän ei osoittaudu tässämieheksi? Hänhän käyttäytyy aivankuin hänellä ei olisi tuota vahvaa hen-keä ja sankarin tunnetta, kuin hän eiolisi milloinkaan harjaantunut vaarois-sa ja vastoinkäymisissä.

Vastaan tähän. Tällä esikuvallaPyhä Raamattu näyttää, ettei Jumalapahastu siihen, että me murehdimmetai itkemme vanhempiamme, puoli-soamme tai ystäviämme. Päinvastointeemme virheen, jos emme itke. Ni-mittäähän maailma, joka on kauttaal-taan mätä, tunteettomuutta, mikä mer-kitsee sitä, että meitä ei liikuta kiinty-mys ja rakkaus vaimoon, lapsiin tailähiomaisiin, rohkeaksi mieleksi. Mut-ta mielettömyyttä se on ja vimmai-suutta, ei suinkaan mikään hyve.

Pyhät isät ovat olleet hyvin herkkiäihmisiä ja luonteeltaan puhtaampia, jasiitä syystä heillä on ollut ylevämmättunteet kuin mainituilla tunteettomillaihmisillä. Onhan niin, että kuta py-

hempi ihminen on ja mitä paremminhän Jumalan tuntee, sitä paremmin hänymmärtää luomakuntaakin ja on myö-tätuntoinen sitä kohtaan.

Suruun kuuluu, että murehdit jakärsit sydämen pohjasta, niin että mur-heellinen ilme, kyyneleet, huokailu japarkuminen ilmaisevat tuskaa. SiksiMooses kirjoittaa selvin sanoin kuva-ten Aabrahamin vaikerrusta ja itkua. Jakatsohan, miten Jaakob itkee Joosefintähden. Pyhiä isiä ovat siis liikuttaneetihmisluonnon vaivat ja onnettomuu-det, he ovat itkeneet itkevien kanssa,eivätkä ole olleet puita ja pölkkyjä,vaan heillä on ollut herkät tunteet. Tä-män selitys on Jumalan tuntemuksessa.Sille, joka tuntee Jumalan, on luon-tokin tuttu, hän ymmärtää ja rakastaasitä. Jumaluuden jäljet ovat nähtävissäsiinä, mitä hän on luonut.

Kirjasta Ensimmäisen Mooseksenkirjan selitys 18-24, Hämeenlinna2005, s. 358-359. Suomennos HeikkiKoskenniemi. Otsikko toimituksen.

ISSN 0355-7685N:o 10 Lokakuu 2008

Jo toisen kerran vuoden kuluessa kansamme keskuudessa tapahtui jär-kyttävä surmatyö oppilaitoksessa. Monet ovat järkyttyneitä menetettyäänomaisensa. Kysymme, miksi näin tapahtui ja kuinka voisimme lohduttaakärsiviä. Tyhjentäviä ja täsmällisiä vastauksia juuri syyskuun 23. päivänsurmatyöhön tuskin voimme antaa. Kuitenkin tämä tapahtuma johdattaapysähtymään muutamien Jumalan sanan opetusten äärelle.

“Laittomuus pääsee valtaan.” (Matt. 24:12) Monet asiaan reagoineetovat maininneet siitä, että viime vuoden surmatyö sai hyvin paljon julki-suutta. Kun hirveät teot saavat paljon ja yksityiskohtaista tilaa viestimissä,on vaarana, että hirmuteot alkavat näyttää tavanomaisilta asioilta. Käytän-nössä rajattomat katsojajoukot internetissä ja puuttuvat estävät toimenpi-teet houkuttelevat etsimään suosiota väärillä keinoilla. Laittomuutta onaina. Erityisesti lopun aikoja koskevassa opetuksessaan Vapahtaja toiesiin, että sen voima kasvaa. Esivallan ja yleisen moraalitajun heikkenemi-nen vaikuttaa niin, että laittomuutta jopa raakuuksiin asti esiintyy entistäavoimemmin.

“Eivät nämä olleet syntisempiä kuin toiset.” (vrt. Luuk. 13:3) Uhrienruumisarkkujen äärellä nousee läheisten mieliin väistämättä kysymys,miksi juuri näiden ihmisten täytyi kuolla. Jumalan sana osoittaa, ettei on-nettomuuden uhriksi joutuminen osoita, että uhri olisi toiminut sen pahem-min kuin muutkaan. Sen sijaan Raamattu muistuttaa onnettomuuksien

Koulusurman äärellä

256 Luterilainen 10/2008

varoittavasta vaikutuksesta: “Ellette tee parannusta, samoin te kaikkihukutte.” (Luuk. 13:5) Maailmassa tapahtuvat hirvittävät asiat ovat saar-naa elämän vakavuudesta ja rajallisuudesta. Tämä elämä, nuoren ja terveensamoin kuin iäkkään ja raihnaisen, päättyy kerran. Maailmassa ei ole tur-vaa. Mutta turva on olemassa. Se on, että katumuksessa ja uskossa turvaatVapahtajaan, joka on lunastanut sinut ja kaikki muutkin ihmiset.

“Yksikään Vapahtajaan uskova ei huku.” (vrt. Joh. 3:16) Jumalan sanaei vastaa kaikkiin kysymyksiimme. Tärkeimpään kysymykseen se kuiten-kin vastaa. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen Vapahtajanansa, omistaa syn-tien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän. Tämä koskee niitä, jotkahätäillen kysyvät, voiko minulle tapahtua jotain samankaltaista kuin Kau-hajoella. Tämä koskee myös niitä, jotka tämän tapahtuman tähden ehkäkoko loppuelämänsä kysyvät, olisivatko he jotenkin voineet estää tapahtu-nutta. Viime kädessä Vapahtajan lupaus syntien anteeksiantamuksesta jaiankaikkisesta elämästä antaa ainoan kestävän turvan niidenkin kysymys-ten edessä, joihin ei tässä elämässä saa vastausta.

Takana oleva tragedia pakottaa turvaamaan entistä lujemmin siihenarmoon, jonka Vapahtaja on hankkinut. Hänen armonsa antaa rauhan tur-vattomuuden ja kovimpienkin omantunnon syytösten edessä. Ja tässä tur-vassa on sitten kunkin syytä kysyä, kuinka juuri minä voisin edistää välit-tämistä, keskinäistä kunnioitusta ja luomisjärjestyksen mukaista elämääJumalan kunniaksi ja lähimmäisen todelliseksi parhaaksi.

Kimmo Närhi

257Luterilainen 10/2008

Kalliit kristityt! Olemme kuulleetRaamatun opetusta siitä, mitä lopun ai-kana tapahtuu. Maallinen elämä sisäl-tää vaaroja. Kansat nousevat toisiaanvastaan. Puhe tähän maailmaan tule-vasta rauhasta osoittautuu utopiaksi.Hengellinen elämä sekavoituu entises-tään. Laittomuus pääsee valtaan. Anti-kristuksen eli paavin valtakunta vääri-ne oppeineen pelastuksesta saa voitto-ja. Toiselta puolen hiuskarvakaan eiputoa Jumalan omien päästä hänensallimattaan. Kaikesta huolimattaevankeliumi tulee levitetyksi kaikillekansoille ennen loppua.

On tärkeää, että tiedämme, mitäRaamattu opettaa viimeisistä ajoista.Tärkeää on myös havaita, että Raamat-tu ei puhu loppua koskevista asioistaainoastaan siksi, että tietäisimme niis-tä. Se liittää niihin myös tärkeää ope-tusta, sekä lohdutusta että kehotusta.

Lohdutus Kristuksen täytetyntyön nojalla

Raamatun lohdutus lopun lähesty-essä perustuu siihen, mitä Kristus on jotehnyt autuudeksemme. Kun Vapahta-ja valmisti opetuslapsiaan tulossa ole-vaan aikaan, hän sanoi: “Maailmassateillä on ahdistus; mutta olkaa turval-lisella mielellä: minä olen voittanutmaailman.” (Joh. 16:33)

Opetuslapset olivat nähneet Vapah-tajan ihmetekoja. He olivat kuulleethänen opetustaan siitä, että mikäänmaailmassa ei voi tehdä tyhjäksi Kris-tuksen valtaa. Vapahtajan tuolloin vie-lä edessä ollut ylösnousemus vahvistitodeksi hänen sanansa.

Luther opetti kiinnittämään sydä-men Kristuksen jo tapahtuneeseenarmotyöhön. Hän puhui siitä, ettäkristitty kokee ahdinkoa sen johdosta,että hänen on kuoltava. Kiusaaja tah-too silloin synnin syytösten avullasumentaa Jumalan sanan lohdutuk-sen. Mutta varmaksi lohduksi tuleesilloin Jumalan sana jo tapahtuneestasyntien sovituksesta. Luther lausui:“Jumala ei tee surulliseksi, kauhistaeikä tapa. Hän on elävien Jumala.Tästä syystä hän myös lähetti aino-syntyisen Poikansa, ei pelottamaanvaan lohduttamaan. Kristus myöskuoli ollakseen kuoleman Herra, an-taakseen meille elämän ja tuhotakseenkuoleman. Tämän johdosta Raamattumonin paikoin sanoo: Riemuitkaa, ol-kaa luottavaisia ja iloisia. Minä olenvoittanut maailman ja kuoleman (Joh.16:33); kuoleman pistin on tullut tu-hotuksi ja murretuksi minussa (1 Kor.15:55) — Siksi ajattele sellaisissakiusauksissa, että uskon kautta Kris-tukseen, jonka nimeen olet kastettu, etole enää ihmisen poika vaan Jumalanpoika. Sillä kuolema ei voi enää kiin-nittää pistintään sinuun, sillä koskaolet Kristuksen oma, uskot häneen jaolet kastettu, kuolema ei voi vallita si-nua.” (W-T 1, No. 832)

Evankeliumin leviämisen tuomalohdutus

Lopun aikojen tapahtumat koette-levat kirkkoa ja uskovia hengellisesti.Maailmassa on paljon harhoja, ja neleviävät Raamatun ilmoituksen mukai-sesti. Ei ole siis ihme, että välistä evan-

Lohdutusta ja kehotusta lopun lähestyessä


keliumi torjutaan. Jos seurakunta kat-soo toimintansa ulkonaisia tuloksia jaajattelee vain ihmisjärjen mukaisesti,ei se voi välttyä pettymykseltä.

Jumalan sana antaa lohdutuksenmyös tätä varten. Kun Vapahtaja puhuilopun merkeistä, hän sanoi myös:“Tämä valtakunnan evankeliumi pitääsaarnattaman kaikessa maailmassa,todistukseksi kaikille kansoille; ja sit-ten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Evan-keliumin saarna ja sen leviäminen eiole maailman pysäytettävissä. Se tuleesaarnatuksi kaikessa maailmassa Juma-lan voiman ja lupauksen tähden. Nepettymykset, evankeliumin torjumisetja luopumiset, joita ulkonaisesti voi-daan havaita, eivät muuta tätä tosiasiaa.

Tästä syystä Jumalan seurakuntatekee oikein yksinkertaisesti pitäes-sään kiinni evankeliumista, levittäensitä ja kutsuen toisiakin omistamaanKristuksen tuoma armo. Jumalan sanaantaa pysyvän turvan kaikkien mullis-tusten keskellä. Vapahtaja sanoi: “Tai-vas ja maa katoavat, mutta minun sana-ni eivät koskaan katoa.” (Matt. 24:35)

Autuuden varmuuden tuomalohdutus

Kun kuulemme Raamatun opetustalopun ajan tapahtumista, kysymmehelposti, miten minun käy. Tämä ontärkein kysymyksemme. Jumala tah-too, että tiedämme myös varmasti vas-tauksen kysymykseen. Hän myös sa-nassaan lupaa juuri tätä asiaa koskien:“Minun lampaani kuulevat minunääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seu-raavat minua. Ja minä annan heilleiankaikkisen elämän, ja he eivät ikinähuku, eikä kukaan ryöstä heitä minunkädestäni. Minun Isäni, joka on heidät

minulle antanut, on suurempi kaikkia,eikä kukaan voi ryöstää heitä minunIsäni kädestä.” (Joh. 10:27-29)

Luther muisteli, kuinka hän oliahdingossa ja ajatteli pääsemistään pe-rille autuuteen. Hänen sielunhoitajansaStaupitz viittasi tähän Jumalan sanankohtaan ja sanoi: “Miksi kidutat itseäsinäillä mietiskelyillä. Katso Kristuksenhaavoja ja verta, jonka hän on vuodat-tanut edestäsi; niistä valintasi paistaakirkkaana. Siksi meidän täytyy kuullaJumalan Poikaa, joka lähetettiin li-haan ja on tullut sitä varten, että häntekisi tyhjäksi paholaisen työt ja antai-si sinulle varmuuden valinnastasi. Niinhän sanoo sinulle: Sinä olet minunlampaani, koska kuulet minun ääneni,eikä kukaan voi ryöstää sinua minunkädestäni.” (SL 2, 181)

Kun Raamattu puhuu Kristuksen ää-nen kuulemisesta, se ensiksi muistuttaasiitä, että hän on Välimiehemme. Jumalapuhuu meille Pojan kautta. Kristuksenääni erosi selvästi hänen aikansa fari-seusten äänestä ja kaikkien aikojen laki-henkisten opettajien äänestä siinä, että hänsaarnasi syntien anteeksiantamusta. SiksiVapahtajan käsky kuulla hänen ääntääntarkoittaa nimenomaisesti turvaamista hä-neen armahtajana. Tämä lohdutus antaaautuuden varmuuden ja lohduttaa myöskuoleman edessä.

Kehotus kilvoitteluun ja uskoonKun Raamattu puhuu maailman

loppumisesta, se sanoo: “Kun siisnämä kaikki näin hajoavat, millaisiatuleekaan teidän olla pyhässä vaelluk-sessa ja jumalisuudessa.” (2 Piet.3:11) Maailman muodon muuttuminensaarnaa sitä tosiasiaa, että tämä aika jamaailma loppuvat kerran. Lopun aika-


na vallitseva jumalattomuus opissa jaelämässä merkitsee myös kiusaustamennä sen mukana. Siksi Raamattukehottaa erottautumaan maailmastasekä opin että elämän puolesta.

Kehotusta pyhään vaellukseen jajumalisuuteen voi noudattaa vain se,joka uskossa turvaa Kristukseen Va-pahtajanaan. Lain tietä nämä sanat ei-vät merkitse. Kun uskossa luotat Jee-sukseen, näet myös sen tosiasian, ettäne syntisi, jotka ovat kokonaan poispyyhityt, ovat itsessään kauheat ja va-kavat. Siksi Jumalan lapsi ottaa mielel-

lään vastaan kehotuksen vaeltaa py-hästi. Siihen ei kuulu maailmallisuus jalihallinen vapaus. Sen sijasta kyseessäon päivittäinen eläminen kasteen ar-mon varassa sen merkityksen mukai-sesti, niin kuin katekismus opettaa:“Meissä oleva vanha ihminen on kaik-kine synteineen ja pahoine himoineenjokapäiväisen katumuksen ja paran-nuksen kautta upotettava ja kuoletet-tava ja että sen sijaan joka päivä on tu-leva esiin ja nouseva uusi ihminen,joka elää vanhurskaudessa ja puh-taudessa iankaikkisesti Jumalan edes-sä.” Tämä on jatkuvaa elämistä niidenVapahtajan sanojen suojassa, jotka hänsanoi syntiselle naiselle: “En minä-kään sinua tuomitse; mene, äläkä täst-edes enää syntiä tee.” (Joh. 8:11)

Oikean lohdutuksen ero tuhat-vuotisoppiin nähden

Jumalan sana tuo lohdutuksen tän-ne taistelun keskelle. Se lohdutus sisäl-tää varmuuden iankaikkisesta autuu-desta. Tällaisena se perustavalla taval-la eroaa kaikesta haaveilusta, jonkamukaan maan päälle tulisi tuhatvuoti-nen onnen aika. Raamattu kyllä puhuutuhannesta vuodesta, mutta se tarkoit-taa Uuden liiton aikaa, jolloin evanke-liumi leviää maailmassa.

Näin Jumalan sana antaa lohdu-tuksensa tänne vaivan ja kilvoituksenkeskelle. Se kiinnittää katseen ensiksisiihen, mitä Vapahtaja jo on autuu-deksemme tehnyt. Se antaa vakuutuk-sen siitä, että evankeliumin julistusetenee viimeiseen päivään saakka vas-tustuksesta huolimatta. Viimein sanakantaa lupauksen mukaan varmastimyös iankaikkiseen elämään.

Kimmo Närhi


LoppuhuomautuksiaOn luonnollistakin, että uudes-

tikastajain into on saanut lisää viri-kettä, kun valtiokirkon johtavatkinmiehet ovat antaneet heille suurta apualapsikasteen perustuksen kieltämi-sessä. Onpa uudestikastajain toimestailmestynyt laaja – lähes 200-sivuinenteos lapsikastetta vastaan. Se perustuusuureksi osaksi sellaisen miehen kir-joituksiin, jonka nimen löydämme en-sin F. G. Hedbergin ystävien, mutta sit-temmin hänen kovien vastustajien pii-ristä. Kyseessä on ruotsalainen pasto-ri Anders Wiberg, joka viime vuosi-sadan keskivaiheilla toimi aluksiHedbergin kanssa Ruotsin vapaidenev. lut. Seurakuntien hyväksi. Muttapian hänestä tuli baptisti. Hänet lumosibaptistien piirissä kokemansa lämmin-henkinen keskinäinen yhteys. Hän olimyös tyytyväinen siellä kuulemaansa“puhtaaseen evankeliseen oppiin”,vaikka hän itse vielä oli lapsikasteenkannalla. Erityisesti hänen huomio-taan kiinnitti baptistien ankara seura-kuntakuri ja ahkera armonvälikap-palten käyttö. Opillisesta erilaisuudes-ta huolimatta hän piti näitä baptistejauskonveljinään ja he samoin tunnus-tautuivat häneen. Tämän mukaan jovoimme huomata, miten tie vääräänoppiin kulki hurmoksellista latua.Uskonveljellisyys ensin ilman opinyksimielisyyttä! Eipä ihmettä, ettänäitten uskonveljien oppikin vihdoinmaistui. Kun hän lähti heidän luotaan(Hampurgista), jättivät nuo uudet“uskonveljet” hänelle matkaluke-miseksi eräitä kirjasia, jotka Wibergmyös lupasi lukea. Nuo kirjaset sisäl-sivät baptistien kasteoppia. Tulos oli,että ennen kuin Wiberg saapui takaisinTukholmaan, oli hän jyrkkä baptisti.

Touko-elokuu 1935Baptistina hän sitten joutui miltei tuho-amaan Hedbergin ohjauksen mukaansyntyneet pienet avuttomat luterilaisetseurakunnat Ruotsissa. Hän oli ollutainoa Ruotsin valtiokirkon pappi, jokaoli asettunut näitten seurakuntien asiaaajamaan. Ennestään tuttuna hänellä olisitä helpompi langettaa yksinkertaisia.

Tämä pastori Wiberg on esimerkkisiitä, miten väärä oppi helposti voittaa,jos antaa ei-opillisten vaikutusten en-sin päästä vaikuttamaan. Toisin tekieräs Hedbergin kannattajia, joka aika-naan oli Tukholmassa joutunut kuule-maan baptistien, mm. Wibergin puhei-ta. Hän kirjoittaa, että baptistien suu-ren ulkonaisen hartauden kohdalla hänpysyi kivikovana. (Kuhlmanin kirjeHedbergille 30/6 1861). Hän piti siisennen kaikkea opista kiinni ja kestikoetuksen.

* * * Rakas taivaallinen Isämme vah-

vistakoon meitä uskollisina puhtaanopin omistajina kaikissa opinkohdissaja myös lapsikasteen kohdalla, niin ettäuskomme säilyisi ja lisääntyisi ja ettäseurakuntamme jatkuvasti olisivat tu-levillekin polville oikeata taivaan tietäosoittamassa.

Toisten varoittavat esimerkit ol-koot varoituksena meillekin.

A. A. U.-W.

Lapsikasteesta


Room. 1:16,17.Sillä minä en häpeä evankeliumia,

sillä se on Jumalan voima itse kullekinuskovalle pelastukseksi, juutalaisilleensin, sitten myös kreikkalaisille. Silläsiinä Jumala vanhurskaus ilmestyy us-kosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on:‘Vanhurskas on elävä uskosta’.

Monet ovat sitä mieltä, että varsi-nainen uskonpuhdistus todellisuudes-sa alkoi silloin, kun Lutherille PyhänHengen vaikutuksesta selvisi yllä ole-van raamatunkohdan merkitys. Hänitse kertoo tästä tapahtumasta rooma-laiskirjeen selityksensä esipuheessa.Hänen omista sanoistaan huomaam-me, että tämän raamatunkohdan oikeakäsittäminen oli käännekohta hänenelämässään. Nämä apostoli Paavalinsanat ovat varmasti siis sopiva saarna-teksti tähän ensimmäiseen kirkko-kunnassamme pidettyyn uskonpuhdis-tuksen 450 vuotisjuhlaan. Se on myössopiva sen tähden, että se sisältää us-konpuhdistuksen ja Raamatun pää-opin, nimittäin sen, että

Vanhurskas on elävä uskostaIApostoli Paavalin sanoista käy

ilmi, että ei kukaan ihminen voi tullavanhurskaaksi eli Jumalalle otolliseksilain tekojen kautta. Hän lainaa profeet-ta Habakukin sanoja ja sanoo: "Van-

Vanhurskas on elävä uskostaLuterilainen n:o 10/1967, s. 99-101. Saarna Uskonpuh-distuksen 450 -vuotisjuhlassa 27. 8. 1967 Koskenpäällä.

hurskas on elävä uskosta". Galata-laisille hän kirjoittaa:

Jos olisi annettu laki, joka voisi elä-väksi tehdä, niin vanhurskaus todellatulisi laista." Mutta laki ei voi tehdäeläväksi. Laki kyllä ilmaisee minkälai-nen on se vanhurskaus, jota Jumalavaatii mutta se ei anna voimaa sen saa-vuttamiseen. Jokainen, joka on yrittä-nyt tehdä itsensä vanhurskaaksi teke-mällä ahkerasti hyviä töitä, olemallahurskas, vetäytymällä erilleen maail-masta, rukoilemalla tai paastoamalla,jokainen joka on näin tehnyt, on tur-haan toiminut. Ei kukaan voi itsemuuttaa turmeltunutta, täynnä pahojahimoja olevaa sydäntänsä. Paavali kir-joittaa: "Mutta Israel, joka tavoittelivanhurskauden lakia, ei ole sitä lakiasaavuttanut." (Room. 9:31). "Silläminä todistan heistä, että heillä onkiivaus Jumalan puolesta, mutta ei tai-don mukaan, sillä kun he eivät tunneJumalan vanhurskautta, vaan koettavatpystyttää omaa vanhurskauttaan, eiväthe ole alistuneet Jumalan vanhurs-kauden alle." (Room. 10:2,3).

Luther oli eräs niistä, joka kaikessavilpittömyydessä yritti omin voiminkirkon antamien ohjeiden mukaan tullavanhurskaaksi Jumalan edessä koskahän "hirveästi pelkäsi tuomion päivääja sydämen pohjasta halusi pelastua."Hän kirjoittaa tästä elämänvaiheestaan


seuraavasti: "Minut oli vallannut to-della ihmeellinen kiihko päästä ym-märtämään Paavalia hänen kirjeestäänroomalaisille, mutta tähän asti oli es-teenä ollut... yksi ainoa sana ensim-mäisessä luvussa, «siinä Jumalanvanhurskaus ilmestyy". Sillä minävihasin tuota sanaa "JumaIan van-hurskaus", koska kaikkien opettajienkäytännön ja tavan mukaisesti olin op-pinut käsittämään sen tarkoittamaanfilosofisesti niin sanottua mahdollistaeli aktiivista vanhurskautta, jolla Ju-mala on vanhurskas ja rankaisee syn-nin tekijät ja väärät. Vaikka elinkinkaikin puolin moitteettomana munk-kina, tunsin itseni Jumalan edessäsyntiseksi, jonka omatunto oli mitärauhattomin ja joka ei voinut luottaaomakohtaisella sovituksellaan häntälepyttäneensä, enkä siksi rakastanutvaan suorastaan vihasin vanhurskastaja syntisiä rankaisevaa Jumalaa."

Jokainen ihminen luonnostaanajattelee samalla tavalla kuin Luthersilloin ajatteli, nimittäin siten, että Ju-malan suosio on ansaittava töittenkautta. Näin ajattelevat sivistyneet jasivistymättömät. Tämä luulo on niinperin pohjin juurtunut ihmiseen, ettäse on myrkyttänyt ja saastuttanut ope-tuksen kristillisen kirkonkin piirissä.Rooman kirkko vieläkin opettaa, ettäihmisen täytyy tehdä itsensä kelvolli-seksi saamaan Jumalan armon. Monetprotestanttiset kirkot opettavat, ettäkristillisyys on sitä, että yritetään elääKristuksen kaltaista elämää ja saavut-taa näin Jumalan suosio.

Tämä luulo vaivaa meitä Jumalanlapsiakin. Miksi on aikoja elämässäm-me, jolloin emme voi tuntea mitäänautuuden iloa? Miksi pelko ja epävar-

muus usein meitä vaivaavat? Miksiolemme hitaita luottamaan Jumalanarmolliseen johdatukseen? Miksi hä-täännymme vastoinkäymisten kohdat-essa? Eikö tämä johdu usein kelvot-tomuuden tunnosta? Haluaisimme tun-tea samanlaista katumusta kuin Daavidja Pietari, mutta katumuksen kyynelei-tä ei tule. Haluaisimme hillitä ja hallitalihan himoja, mutta emme aina onnis-tu. Haluaisimme osoittaa kiitollisuut-tamme Jumalan armosta aivan erikoi-sella tavalla, mutta liha on liian voima-kas. Epäonnistumisemme, puutteem-me ja heikkoutemme saavat meidätepäilemään, olemmeko Jumalan lap-sia. Ja syynä tähän on usein se vääräluulo, että vanhurskautemme Jumalanedessä riippuukin omasta kelvolli-suudestamme.

Paavalin sanoista huomaamme,että tämä luulo on todella väärä luulo.Jumalan Hengen vaikutuksesta hänkirjoittaa: "Sillä minä en häpeä evan-keliumia, sillä se on Jumalan voima,itse kullekin pelastukseksi, juuta-laisille ensin, sitten myös kreikka-laisille. Sillä siinä Jumalan vanhurs-kaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ‘Vanhurskas onelävä uskosta’". Jumala itse lahjoittaasyntiselle sellaisen vanhurskauden,joka tekee hänestä taivaskelpoisen.Tämä vanhurskaus tarjotaan ja anne-taan evankeliumin kautta. Evanke-liumi on näet sulosanoma Jumalan ar-mosta ja rakkaudesta syntisiä koh-taan, sanoma siitä, miten hän antoioman Poikansa syntisten sijaisenamaksaa täydellisesti kaikkien syn-tisten syntivelan ja miten hän Poikan-sa tähden julisti koko maailman van-hurskaaksi.


Se, että tämä raamatunkohta mer-kitsee juuri tällaista vanhurskautta —Jumalan lahjoittamaa vanhurskautta— selvisi vihdoin Lutherille. Ja kunjuuri tämä asia hänelle kirkastui, sil-loin hänen omien sanojensa mukaanhän "suorastaan tunsi itsensä uudesti-syntyneeksi, astuneensa avoimistaporteista suoraan paratiisiin." Hän kir-joittaa: "Silloin näyttäytyivät minulleheti paikalla koko Raamatun toisetkasvot. Kävin sitten läpi pyhät kirjoi-tukset, sikäli kuin ne olivat muistissa-ni, ja löysin myös muista sanonnoistatälle yhdenmukaisuuden kuten ‘Juma-lan työ’ eli ‘se, minkä Jumala tekeemeissä’, ‘Jumalan voima’ jne. Yhtäsuurella vihalla kuin olin ennen vihan-nut sanaa ‘Jumalan vanhurskaus’ yhtä

suurella rakkaudella nyt ylistin tätä mi-nulle kaikkein suloisinta sanaa, ja sitentämä Paavalin kohta oli todella paratii-sin portti."

Onko tästä raamatunkohdasta tullutparatiisin portti Sinulle, rakas ystävä?Pysähtykäämme hetkeksi ajattele-maan, mitä Jumala siinä meille, syn-tien tähden kadotuksen ansainneille,sanoo. Hän sanoo, että on olemassavanhurskaus meitä varten, joka meidätpelastaa, vanhurskaus, joka ei riipu sii-tä, mitä me itse teemme. Tämä «van-hurskaus« sana, jota tässä käytetään,on oikeudenkäytöllinen sana, jota käy-tetään oikeus- ja lakikielessä. Se tar-koittaa julistaa vanhurskaaksi. Paavalipuhuu tässä samasta asiasta, josta hänpuhuu niin usein Roomalaiskirjees-


sään, nimittäin siitä, että Jumala on ju-listanut jumalattomat ihmiset vanhurs-kaiksi. Kirjeen neljännessä luvussahän sanoo, että Jumala vanhurskauttaajumalattoman. Viidennessä luvussahän sanoo: "Niin kuin yhden ihmisentottelemattomuuden kautta monet ovatjoutuneet syntisiksi, niin myös yhdenkuuliaisuuden kautta monet tulevatvanhurskaiksi.« Ja hän puhuu vanhurs-kauttamisesta, joka on jo tapahtunut.Hän sanoo. "Silloin kun me vielä olim-me Jumalan vihollisia, me tulimmesovitetuiksi hänen kanssaan." Näinevankeliumin sanoma kuuluu. Älkääm-me mitenkään lieventäkö sitä. Asia onnäin: Jumalaton seisoo Jumalan, Tuo-marin edessä. Hän odottaa kuulevansatuomion, mutta jumalallinen Tuomarijulistaa hänet vanhurskaaksi, julistaasyntisen pyhäksi, syyllisen syyttömäk-si, saastaisen puhtaaksi. Hän julistaa hä-net niin täydellisesti vanhurskaaksi, ettähän kelpaa taivaaseen. Ihmeellistä pu-hetta. Jumalan omaa puhetta. Sinuakinkoskevaa puhetta!

Älkäämme kuitenkaan luulko niinkuin jotkut luulevat, että Jumala onrakkaus siinä mielessä, ettei synti ole-kaan hänelle kauhea asia ja että hänantaa sen anteeksi ilman muuta. Gol-gata on meille todistus siitä, ettei asianäin ole. Ei mikään muu kuin Jumalanainoan Pojan pyhä veri ja kärsiminenja kuolema kirotulla ristin puulla voi-nut tyydyttää Jumalan vanhurskaudenvaatimuksia. Pyhä ja vanhurskas Ju-mala vaati, että laki täytyi tulla täyte-tyksi viimeistä piirtoa myöten ihmisenkohdalla, ja että syntisten iankaikkinenrangaistus täytyi tulla täydellisestikärsityksi. Ei olisi muuten voinut ollasyntiselle anteeksiantamusta. Mutta

syntinen ei itse pystynyt täyttämäännäitä Jumalan vaatimuksia. Jumala siisrakkaudessaan lähetti oman Poikansamaailmaan. Ja hänen Poikansa vapaa-ehtoisesti tuli, pani itsensä lain alaisek-si, tuli meidän sijaiseksemme, täyttilain joka kohdassa, otti päällensä mei-dän ja koko maailman syntikuorman.Hänet kirottiin ja tuomittiin meidänsijaisenamme. Hän maksoi syntivel-kamme täydellisesti. Ja Jumala hyväk-syi hänen työnsä täydellisenä lunas-tushintana meistä ja julisti meidät jakoko maailman vanhurskaaksi hänentähtensä. Tämän hän todisti herät-tämällä Poikansa kuolemasta kolman-tena päivänä. Tässä on meidän van-hurskautemme — Jeesuksen kärsimi-nen ja kuoleminen ja ylösnouseminen.Ja syntinen pelastuu Jumalan vihasta jarangaistuksesta ainoastaan, jos hän tu-lee osalliseksi tästä vanhurskaudesta,joka on Jeesuksessa.

IIApostoli Paavali osoittaa, miten

syntinen tulee tästä vanhurskaudestaosalliseksi. Tämä tapahtuu ja voi ta-pahtua ainoastaan uskon kautta. TämäJumalan vanhurskaus ilmestyy evan-keliumissa uskosta uskoon. Se on jotäysin valmis asia. Se tarjotaan ja anne-taan evankeliumissa. Evankeliumi onsanoma tästä valmiista vanhurskau-desta. “Uskosta uskoon" tarkoittaasitä, että tämä vanhurskaus, joka tarjo-taan meille evankeliumissa, voidaanottaa vastaan vain uskolla ja se ontarkoitettukin uskolla vastaanotetta-vaksi. Kun syntinen uskoo evanke-liumin sanoman, että Jumala on julis-tanut koko maailman vanhurskaaksiJeesuksen tähden, siis hänetkin, hän


on vanhurskas eli taivaskelpoinen.Tätä ei tule ymmärtää siten, että hä-nestä uskoon tultua poistuu kaikkisynti, mutta siten, että hän pukeutuu"valkoiseen pukuun", joka peittääkaikki hänen syntitahransa Jumalansilmissä. Daavid kuvaa asian näin:"Autuas se, jonka rikokset ovat anteek-si annetut, jonka synti on peitetty. Au-tuas se ihminen, jolle Herra ei lue hä-nen pahoja tekojansa." (Ps. 32:1-3).

Evankeliumi ei ole kuitenkaan ai-noastaan sanoma siitä, miten Jumalaon vanhurskauttanut jumalattomanJeesuksen tähden, vaan se on myösvoima pelastukseksi. Se on väline, jon-ka kautta Pyhä Henki tekee työnsä, sy-tyttää syntisessä sen uskon, jolla hänottaa vastaan Jumalan lahjoittamanvanhurskauden. Se on ainoa pelastus-väline, mitä on olemassa. Ainoastaansen kautta voi pelastua juutalainen, ai-noastaan sen kautta voi pelastua kreik-kalainen eli pakana. Ja aivan varmastijokainen, jonka sydämeen Pyhä Henkisaa evankeliumin kautta sytyttää uskonja säilyttää tämän uskon siellä, aivanvarmasti hän pelastuu. Sillä hänellä onuskon kautta Jeesuksen vanhurskausomanaan.

Eipä kumma, ettei apostoli Paavalihävennyt Kristuksen evankeliumia,vaan teki kaikkensa, että se saisi puh-taana levitä pimeydessä olevien kanso-jen keskuudessa. Eipä kumma, etteiLutherkaan tätä maailman taholtahalveksittua sanomaa hävennyt, vaanahkerasti toimi, että niin monet kuinmahdollista saisivat sen oikein julis-tettuna kuulla. Molemmat olivat Juma-lan armosta oppineet tuntemaan, ettäevankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi.

Ystävät, älkäämme mekään hävet-kö evankeliumia. Sillä mekin vielä Ju-malan armosta tiedämme, mitä evan-keliumi on. Tiedämme sen olevan hyväsanoma siitä, että Jumala Kristuksentähden on armosta julistanut kokomaailman vanhurskaaksi ja että van-hurskas on elävä uskosta. Me vietäm-me oikein uskonpuhdistuksen 450 -vuotisjuhlaa, jos teemme kaikkemme,että tätä sanomaa oikein julistettunasaadaan kuulla, ja että se voi puhtaanasäilyä ja levitä. Vain harvat, jotka elä-vät tässä nykyisessä maailmanajassaelävät uskossa, ja monet, jotka kanta-vat luterilaista nimeä, eivät ymmärrä,mitä merkitsee se, että «vanhurskas onelävä uskosta".

Tämä opinkappale, että vanhurskason elävä uskosta, on kristinuskon pää-opinkappale. Tämä opinkappale erot-taa kristinuskon kaikista vääristä us-konnoista. Sopivasti kirjoittaa C. M-Zorn kirjassaan "Täksi päiväksi": "Jostahdot olla kristitty ja tulla Jumalanedessä vanhurskaaksi ja autuaaksi, täy-tyy sinun pitää kiinni tästä opinkap-paleesta. Jos tahdot kristittynä olla Ju-malan valtakunnan hyödyllinen jäsen,on sinun tehtävä kaikki voitavasi, jottatämä opinkappale säilytettäisiin jasaarnattaisiin seurakunnassa puhtaanaja selkeänä. Samoin kuin silmäsi ei voisietää pölyä, samoin sinunkaan ei pidäsietää sitä, että tämä opinkappale edesvähemmässä määrässä salataan, sitähimmennetään, sitä vastaan hyökä-tään, tai sitä vahingoitetaan. Vain tä-män opinkappaleen kautta annetaanJumalalle oikea kunnia. Vain tämänopinkappaleen kautta annetaan kurjillesyntisille, jotka tahtovat pelastua, oi-kea lohdutus." Aamen. R. E.


Kun käsitellään Suomen oloja jatäällä syntyneitä tunnustuksellisia lu-terilaisia seurakuntia, on väistämättäkiinnitettävä huomio evankeliseenliikkeeseen. Tämä liike syntyi pastoriFredrik Gabriel Hedbergin (1811-1893) toiminnan vaikutuksesta.Vuonna 1873 liike järjestyi SuomenLuterilaiseksi Evankeliumiyhdistyk-seksi (SLEY).

Evankeliselle liikkeelle tyypillistäoli opettaa Kristuksen jo tapahtunees-ta sovitustyöstä, teroittaa Raamatunarvovaltaa ja perustaa uskonelämä jokasteessa tapahtuneelle uudestisyn-tymiselle. Liike myös julkaisi Luthe-rin kirjoja suomeksi käännettyinä.Evankeliset ihmiset rakensivat toi-mintaansa varten lukuisia rukous-huoneita erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomessa.

Evankelisen liikkeen toiminnantunnustuksellinen tausta

Evankelinen liike toimi 1800-lu-vulla varsin itsenäisesti toishenkiseksihavaittuun kansankirkkoon nähden.Pastori A. Aijal Uppala kuvaa tilan-netta näin: “Tämä erillinen suunta-toiminta johtui oppitunnustussyistä— siis uskosta ja sen perusteista. Omaevankelinen toiminta tuli niin tehoi-saksi ja rakkaaksi, että se tuntui riittä-vän, vaikka se ei ollut säännöllistä javaikka sakramentteja ei viljeltykään.Mutta ilmestyiväthän lehdet. Olihan

Juhlakirjan kalliita opetuksia 3

Evankelisen liikkeen kirkollinen kanta

kotihartaus yleisesti vakavasti käytös-sä. Virallisessa kirkossa käytiin tavanmukaan — vaikka myös sitä arvostel-len. Rovasti A.E. Koskenniemi on siitäsanonut: ’Se ei ollut (sekaoppisen) kir-kon kumartamista, vaikka evankelisetkävivät yleisissä jumalanpalveluksis-sa. Nyt kumarretaan’.” (Kirkkokysy-mys, s. 375, Koskenniemen lausumavuodelta 1948)

Liikkeen toimintaan vaikutti myösse, että useimmat siinä toimivat pas-torit olivat kansankirkon virassa ja siissen järjestelmän alaisia. Vuonna 1870voimaan tullut kirkkolaki merkitsi sitä,että luterilainen tunnustus ei enää ollutsitova.

Evankelisen liikkeen historiaanliittyy siis laajaa tietoisuutta Jumalansanan opista, luterilaisesta tunnus-tuksesta ja myös siitä, että kirkko1800-luvulla pääosin oli etääntynytnäistä perusteista. Toiselta puolenevankelinen toiminta vain osittain vas-


tasi seurakunnallista toimintaa ja ko-konaisuudessaan toteutui sekaoppisenkansankirkon sisällä. Näin 1900-luvul-le tultaessa tultiin samalla veden-jakajalle. Kysymys seurakunniksi jär-jestäytymisestä tai kansankirkon sisäl-le jäämisestä tuli olemaan merkittäväevankelisen liikkeen tulevaisuudenkannalta.

Vedenjakajalla 1920-luvullaTunnustuksellisten seurakuntien

asia nousi esille 1920-luvun taitteessa.Asiaa käsiteltiin Paimen-lehdessä jaevankelisten pappien kokouksissa.

Huhtikuussa 1922 pidettyyn koko-ukseen oli kutsuttu alustajaksi SaksanVapaan Ev.-Lut. Kirkon johtava pasto-ri Martin Willkom. Hänen aiheensa oli“Paikallisseurakunta seurakuntavallanhaltijana”. Pastori A. Aijal Uppala esit-tää hänen opetuksestaan yhteenvedon:“Jumalan asiana on rakentaa seura-kuntaansa, mutta täällä maailmassahän käyttää siihen ihmisiä, kristityi-tään. Se ei ole valtion eikä minkäänkirkkohallinnon, ei pappisviran eikäerityisten jumaluusoppineiden haltuunjätetty asia. Seurakunnallisen vallanomistajia ovat Kristukseen uskovat japaikkakunnillaan paikallisseurakun-nan jäsenet, uskovien joukko. Jumalatahtoo sellaisia seurakuntia, joissaevankeliumi (koko kristillinen oppi)puhtaasti saarnataan ja sakramentit oi-kein jaetaan. Niissä ei saa sallia väärää

oppia. Jokaisen kristityn, siis myösnäiden yhteenliittymän eli paikallis-seurakunnan on rakennettava Kristuk-sen kirkkoa. Se valitsee ja kutsuusananpalvelijat. Se valvoo, että pastoritoikein opettavat. Se poistaa tehtäväs-tään toisinopettavat. Se valvoo kristil-listä elämää. Se tekee lähetystyötäomassa maassa ja muualla. Paikal-lisseurakunnat saavat liittyä samaa us-koa ja oppia tunnustavien seurakuntienkanssa kirkkokunnaksi. Paikallis-seurakuntien tulee saada oppia tunte-maan näitä velvollisuuksiaan. Näintoimivat seurakunnat ja kirkot eivät olemikään käytännössä mahdottomaksiosoittautuva haave, vaan sellaisia toi-mii Euroopassa, Amerikassa ja Austra-liassa.” (Kirkkokysymys, s. 381,382)

Yllä mainitut pastori Willkominalustuksessa esiin tuodut asiat ovatvedenjakajakysymyksiä. Yksi samantason kysymys perheen elämänpiirissäon lasten opetus. Tähän asiaan liittyyvakava ja surullinen SLEY:n johtokun-nan puheenjohtajan J. Engströmin lau-suma Sanansaattaja-lehdessä 9/1922:“On kuulunut sellaisia ääniä, että usko-vaisten olisi lakattava kirkossa käy-mästä siellä, missä epäevankelinenpappi saarnaa. Tällainen ajatuskanta eikuitenkaan ole oikea.” Tämä lausumamerkitsee sitä, että SLEY:n johdon ta-holta evankelinen ja epäevankelinensaarna asetettiin samanarvoisesti kuul-tavaksi. (Engströmin lausuma lainattu


ja sitä arvioitu kirjassa A. Aijal Uppala:Tunnustukselliset seurakunnat synty-vät, s. 221)

Kirkkokysymystä koskevan selvit-telyn jälkeen suuri osa SLEY:n piirissätoimivista pastoreista ja seurakuntienjäsenistä jäi kansankirkkoon. Pieni osajärjestyi niihin nähden vapaiksi tunnus-tuksellisiksi seurakunniksi.

Yritys rajoittaa uskonnonvapaut-ta ja puolustus

Kansankirkon kirkolliskokousvuonna 1933 hyväksyi ehdotuksen ra-joittaa uskonnonvapautta. Ehdotuksenmukaan kansankirkosta erillään olevanevankelisluterilaisen yhdyskunnanmuodostaminen ei ole sallittua. Tämäkirkolliskokouksen hyväksymä ehdo-tus ei saanut lain voimaa. Se kuitenkinoli selvästi suunnattu edellisellä vuosi-kymmenillä syntyneitä tunnustukselli-sia seurakuntia vastaan.

Uskonnonvapauden rajoittamistakoskevan ehdotuksen käsittelyssäSLEY:n pitkäaikainen toiminnanjohta-ja, rovasti K.W. Tamminen puolustitunnustuksellisten seurakuntien ole-massaolon oikeutta. Hän toi esiin, ettämoni kansankirkon pastori ei todelli-suudessa ole luterilainen ja lausui:“Kun tällaiset henkilöt saavat olla kir-kon opetusistuimilla ja vieläpä papis-ton kasvattajina, ja tällainen olotila saajatkua ja kehittyä, ei luterilainen kirkkoenää todellisuudessa ole sitä, mitä senvirallinen tunnustus on. Silloin täytyyehdottomasti evankelisluterilaisillakristityillä olla oikeus erota sellaisestakirkosta ja muodostaa toinen evan-kelisluterilainen kirkko, joka seisoo ai-van samalla pohjalla kuin sen kirkon

virallinen tunnustus on, josta hänen onollut pakko erota.” (Kirkkokysymys, s.267)

Rovasti Tamminen siis, vaikkaitse pysyi kansankirkossa ja edisti siinäpysymistä, puolusti tunnustuksellistenluterilaisten seurakuntien olemassa-olon oikeutta. Pastori Uppala arvioiTammisen lausumaa: “Tässä otteessaon joka sana kohdalleen osunut. Juurisillä perusteella on Suomen VapaaEvankelis-Luterilainen Kirkko synty-nyt.” (Kirkkokysymys, s. 267, huom.Suomen Vapaa Evankelis-LuterilainenKirkko on Suomen TunnustuksellisenLuterilaisen Kirkon entinen nimi)

YhteenvetoEdellä olevat asiat osoittavat sen,

että evankelinen liike alun perin tahtoipitäytyä luterilaiseen tunnustukseen jalevittää sitä muillekin. Sen piirissämyös vakavasti tutkittiin kirkollisiakysymyksiä 1920-luvulla. Tässä mie-lessä SLEY:n ja seurakuntiemme var-hainen historia ovat lähellä toisiaan.Se, että SLEY:n suuri enemmistö jäikansankirkkoon, lienee kuluneiden yli80 vuoden aikana johtanut siihen, ettätietoisuus kirkollisista kysymyksistä jaseurakunnan vallasta on yleisesti vä-hentynyt. Näiden asioiden merkitys eikuitenkaan ole vähentynyt, vaan ny-kyinen kirkollinen tilanne antaa syynmitä vakavimmin palata niiden äärelle.Mitä toivottavinta on, että tietoisuuspastori Uppalan esiin tuomista asioistaleviäisi, vahvistaisi tunnustuksessa py-symistä ja voisi koota yhteen niitä, jot-ka tahtovat siinä pysyä.

Kimmo Närhi


Mikä on lopun aikaRaamattu ilmoittaa, että tämä maa-

ilmanaika päättyy ja elämälle täällä tu-lee loppu. Se tapahtuu Kristuksen tul-lessa kaikille näkyvällä tavalla tuomiol-le. Sitten alkaa iankaikkisuus, joko au-tuas tai onneton siitä riippuen, onko asi-anomainen uskonut Kristukseen vai ei.

Sen jälkeen, kun Jeesus oli saatta-nut päätökseen lunastustyönsä ja nous-sut kuolleista, alkoi erityinen, viimei-nen aika, jolloin evankeliumi piti julis-taa kaikessa maailmassa. Puhuessaanviimeisistä ajoista Jeesus sanoi: “Sitäennen pitää evankeliumi saarnattamankaikille kansoille” (Mark. 13:10).

Tästä ajasta, jolloin evankeliumiajulistetaan kaikille kansoille eikä vain juu-talaisessa seremonialain kehyksessä, ku-ten Vanhan testamentin aikana, Raamattukäyttää sanontoja “viimeinen aika” ja“maailmanaikojen loppu”. Hebrea-laiskirjeessä sanotaan Kristuksesta:“Nyt hän on yhden ainoan kerranmaailmanaikojen lopulla ilmestynyt,poistaakseen synnin uhraamalla itsen-sä” (Hebr. 9:26). Aika, joka alkoiKristuksesta, on maailmanaikojenloppua. Sitä ovat edeltäneet aika en-nen vedenpaisumusta, patriarkkojenaika lain antamiseen asti Siinailla jaseremonialain aika. Kristuksesta alkoi“viimeinen aika”. Sen jälkeen ei ta-pahdu mitään uutta ilmoituksen puo-lesta, vaan kristityt elävät Herran tule-muksen odotuksessa ja julistavatevankeliumia kaikessa maailmassa.Juuda kehottaakin “kilvoittelemaansen uskon puolesta, joka kerta kaikki-

Millaiset merkit ennakoivat maailman loppua

aan on pyhille annettu” ja sanoo: “Vii-meisenä aikana tulee pilkkaajia, jotkavaeltavat jumalattomuutensa himojenmukaan” (Juuda 1:3 ja 18). Johannesmuistuttaa: “Lapsukaiset, nyt on vii-meinen aika. Ja niin kuin te olettekuulleet, että antikristus tulee, niinonkin nyt monta antikristusta ilmaan-tunut; siitä me tiedämme, että nyt onviimeinen aika” (Joh. 2:18).

Ei pidä siis ajatella, että lopun aikaolisi vain edessä päin, vaan olemmeeläneet sitä jo pian kaksi tuhatta vuot-ta. Tämä aika on aivan erityisesti “pa-kanoiden aikaa”. Jeesus sanoo: “Tämävaltakunnan evankeliumi pitää saar-nattaman kaikessa maailmassa, todis-tukseksi kaikille kansoille; ja sitten tu-lee loppu” (Matt. 24:14) ja: “Jerusalemon oleva pakanain tallattavana, kunnespakanain ajat täyttyvät” (Luuk. 21:24).Lopun aika on erityistä pakanain aikaa,koska silloin julistetaan heille evanke-liumia, jotta “pakanain täysi luku”(Room. 11:25) tulisi sisälle Jumalanvaltakuntaan. Myös tänä aikana pelas-tuu juutalaisia, mutta lopun aikaa luon-nehditaan “pakanain ajaksi” siitä syys-tä, että evankeliumia julistetaan ennenkokemattomalla tavalla tänä aikanamyös pakanoille, vieläpä pakanat vie-vät sitä juutalaisillekin.

Lopun ajan merkit eri osa-alueilla Voimme jakaa maailman seuraa-

viin osa-alueisiin: 1. luomakunta, maail-mankaikkeus ja maapallo, 2. ihminen jayhteiskunta sekä 3. kirkko. Puhuessaan


lopun ajan merkeistä Raamattu ulottaane kaikkiin näihin osa-alueisiin.

Luomakunta, maailmankaikke-us, maapallo. Hebrealaiskirje lausuu:“Sinä, Herra, olet alussa maan perusta-nut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja;ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja nevanhenevat kaikki niin kuin vaate, janiin kuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; muttasinä olet sama, eivätkä sinun vuotesilopu” (Hebr. 1:10–12). Ne kaikki ovatvanhenemisen ja muutoksen alaisia.Ne eivät ole ikuisia eivätkä ne pysy.Vielä Hebrealaiskirje sanoo: “Hän onluvannut sanoen: ‘Vielä kerran minäliikutan maan, jopa taivaankin.’ Muttatuo ‘vielä kerran’ osoittaa, että ne, mit-kä järkkyvät, koska ovat luotuja, tule-vat muuttumaan, että ne, jotka eivätjärky, pysyisivät.” (Hebr. 12:26–27.)

Kaikkialla tapahtuu vanhenemistaja muuttumista, mitä ikinä se kaikkisitten onkin. Olemme kokeneet aurin-gonpilkkuja, meteoreja, maanjäristyk-siä, tulivuorenpurkauksia, sunameja,tulvia, kuivuutta, myrskyjä, ankaraakuumuutta, kylmää jne. On ihmisenvälittömästä toiminnasta riippumatto-mia muutoksia ja ihmisen aiheuttamiamuutoksia; kaikkihan on seurausta ih-misen syntiinlankeemuksesta.

Ihminen ja yhteiskunta. Vapahta-ja mainitsee sodat ja melskeet. Vii-meisten aikojen ihmistä Raamattu ku-vaa seuraavasti: “Mutta tiedä se, ettäviimeisinä päivinä on tuleva vaikeitaaikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itse-rakkaita, rahanahneita, kerskailijoita,ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleentottelemattomia, kiittämättömiä, epä-hurskaita, rakkaudettomia, epäsopui-sia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja,

hyvän vihamiehiä, pettureita, väkival-taisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmänkuin Jumalaa rakastavia; heissä onjumalisuuden ulkokuori, mutta he kiel-tävät sen voiman.” (2 Tim. 3:1–5.)

Jokaisen ihmisen omaantuntoonon kirjoitettu yleinen siveyslaki. Vaik-ka ihminen ei täytä sitä Jumalan edessäalkuunkaan, niin yhteiskunnallisessaelämässä ja ihmisten kesken pakanoil-lakin voi olla yhteiskunnallista van-hurskautta, äidin- ja isänrakkautta,isänmaan rakkautta, ystävyyttä ja tove-ruutta sekä uhrautuvaisuutta lähim-mäisen hyväksi. Viimeisinä aikoinatämä turmeltuu enenevässä määrin niinettä itsekkyys ja rakkaudettomuus saa-vat vallan. Se vaikuttaa tietysti myöslainsäädäntöön. Koska perkele pyrkiiturmelemaan kaikki Jumalan työt jajärjestykset, hän vaikuttaa myös esi-vallan lainsäätäjiin turmellen heidänajatusmaailmansa ja hävittäen luon-nollista siveyslain tuntemusta.

Muutokset yhteiskunnassa näkyvätsekä esivallan että yksilön turmel-tuneisuutena. Moraali ei pohjaa enääyleiseen siveyslakiin. Sekin on lopunajan merkki. Se kertoo siitä, että Kris-tuksen tulemisen aika lähenee.

Kirkko. Ulkonaisessa kristikun-nassa tapahtuu suuria muutoksia. Va-pahtaja mainitsee väärät opettajat,jotka menestyvät ja eksyttävät monta.Kristukseen uskovat kokevat vainoa javihaa. Monet lankeavat pois, “antavattoisensa alttiiksi ja vihaavat toinentoistaan”. Kristuksen omat eivät koeristiä vain ulkopuolelta, vaan tuleeluopioita kristikunnan sisälle. Vapahta-ja sanoo: “Kun Ihmisen Poika tulee,löytäneekö hän uskoa maan päältä?”(Luuk. 18:8)


Maailman olemassaolon tarkoituson koota evankeliumilla Jumalan valit-tujen täysi luku tästä maailmasta.Voimme tästä päätellä, että kun viimei-nen valituista on tullut sisälle, maail-man olemassaololle ei ole enää tarkoi-tusta ja se joutaa pois. Silloin myösKristuksen Kirkko täällä alhaalla onkäynyt vähiin. Perkele näyttää saavut-taneen voiton ja kukistaneen Kristuk-sen asian. Mutta juuri silloin Kristustulee ja asettaa kaiken kohdalleen.

Mitä harvalukuisempi maailmassaon Kristuksen tunnustajien joukko, sitätukalampi on heidän asemansa. Lop-pua kohden pahan valta kasvaa, tur-melus lisääntyy ja usko käy vähiin. Tä-hän Kristus antaa vain yhden lohdutta-van asian: “Ellei Herra lyhentäisi niitäpäiviä, ei mikään liha pelastuisi; muttavalittujen tähden, jotka hän on valin-nut, hän on lyhentänyt ne päivät”

(Mark. 13:20). Merkitseehän tämä sitä,että kaikki, myös luopumus, tapahtuunopeasti.

Vapahtaja lausuu: “Katsokaa, etteikukaan teitä eksytä. Sillä monta tuleeminun nimessäni sanoen: ‘Minä olenKristus’, ja he eksyttävät monta. Ja tesaatte kuulla sotien melskettä ja sano-mia sodista; katsokaa, ettette peljästy.Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämäei ole vielä loppu. Sillä kansa nouseekansaa vastaan ja valtakunta valtakun-taa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäris-tyksiä tulee monin paikoin. Muttakaikki tämä on synnytystuskien al-kua.” (Matt. 24:4–8.) Tätä on koettukaiken aikaa ja edelleen koetaan.

Vapahtaja jatkaa opetustaan: “Sil-loin teidät annetaan vaivaan, ja teitä ta-petaan, ja te joudutte kaikkien kanso-jen vihattaviksi minun nimeni tähden.Ja silloin monet lankeavat pois, ja heantavat toisensa alttiiksi ja vihaavattoinen toistaan. Ja monta väärää pro-feettaa nousee, ja he eksyttävät monta.Ja sen tähden, että laittomuus pääseevaltaan, kylmenee useimpien rakkaus.Mutta joka vahvana pysyy loppuunasti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnanevankeliumi pitää saarnattaman kai-kessa maailmassa, todistukseksi kai-kille kansoille; ja sitten tulee loppu.”(Matt. 24:9–14.)

On ennakoitavissa, että maailmas-sa, yhteiskunnassa ja ulkonaisissa kir-koissa tapahtuneet muutokset saavatseurakseen enentyvää vihamielisyyttäkristillisyyttä kohtaan. Sodat, melskeetja väärät opettajat ovat vasta synnytys-tuskien alkua, varsinaiset poltot ovatedessä, mutta ne ovat lyhennetyt valit-tujen tähden.

Markku Särelä 27.9.2008.


Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavatsiihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harrasikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistet-tu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivonvaraan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudestaJumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakuntayhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se,vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässäm-me, odottaen lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Room. 8:18–23.

Aikamme on herännyt tajuamaan luonnon vaaranalaisen tilan. Jumalasta vie-raantunut ihminen ei kuitenkaan pääse sisälle ilmiön perimmäisiin syihin. Sillä eiole myöskään oikeata käsitystä siitä, mitä tuleva on. Jumalan kansalla on kuiten-kin aina ollut selvä ymmärrys Jumalan ilmoituksen nojalla siitä, että maailma van-henee ja sille tulee loppu. Tekstissämme apostoli Paavali puhuu luomakunnanhuokaamisesta.

Tekstimme aihe, luomakunnan huokaaminen, ei ole uskomme ja pelas-tuksemme kannalta keskeisiä asioita, mutta se on hyvin puhutteleva ja auttaa mei-tä käsittämään luomakunnan tapahtumia. Sillä on merkitystä kristillisellemaailmankatsomukselle.

Huokauksen syitäSyntiinlankeemuksen seurauksena maailma koki kauhean, läpikotaisen muu-

toksen. Se koski myös ihmisen sydäntä ja hänen jumalasuhdettaan. Sitä ennenihminen oli ollut Jumalan kuva heijastaen kaikkea sitä hyvää, moraalisesti jahengellisesti kaunista, ylevää ja vanhurskasta, mikä on Jumalalle ominaista. Ihmi-sellä oli ollut yhteys elämän lähteeseen, mutta lankeemuksessa se katkesi ja tilalleastui kuolema, sekä hengellinen että ajallinen. Sisäisen kuolemantilan myötävääristyivät sekä jumalasuhteen että lähimmäissuhteen asiat, kuten Kainistavoimme selvästi havaita.

Rakkaudessaan Jumala antoi kuitenkin Aadamille lupaussanan vaimon Sie-menestä, joka oli polkeva rikki käärmeen pään. Lupaus Vapahtajasta uudisti ju-malanpalveluksen, uskon ja rakkauden niissä, jotka ottivat sen vastaan. KuitenkinJumalan ajalliset rangaistukset jäivät. Ihminen joutui otsansa hiessä hankkimaanelantonsa ja synnytystuskissa saattamaan lapsensa maailmaan. Luontokin muut-tui. Se ei ollut enää viheriöivä paratiisi, vaan se alkoi kasvaa ohdakkeita jaorjantappuroita. Ihminen saattaa vain suurella vaivalla hallita sitä jossain määrin,mutta suurten mullistusten edessä hän on voimaton. Ihminen ei myöskään

Luomakunnan huokausKuudentenatoista sunnuntaina Pyhän Kolmiykseyden päivästä.

I vuosikerta. Epistolateksti.


lyhytnäköisyydessään näe tekojensa seurauksia, jotka voivat osoittautuakohtalokkaiksi, jopa kuoleman kylvöksi.

Tuskin voimme edes kuvitella, mitä muutoksia tapahtui myös elottomassaluonnossa ihmisen lankeemuksen tähden. Niiden on kuitenkin täytynyt olla raju-ja, sillä ne eivät rajoittuneet ainoastaan Maahan, vaan ne ovat koskeneet myösavaruutta. Sen ilmiöiden Maalle aiheuttamat katastrofit ja muut häiriöt kertovatniistä. Lankeemuksen tähden Jumalan luomaa alkuperäistä maailmaa ei ole.Apostoli personifioi tekstissämme luomakunnan ja sanoo sen huokaavan.

Huokauksen sanomaLuomakunnassa ilmeneviä muutoksia on kolmenlaisia. Ensiksikin on ihmisen

syntiinlankeemuksen tuomat muutokset. Ne ovat kuin luomakunnan sisään ra-kennettuja ja riippumattomia ihmisen toiminnasta. Tietyt muutokset tapahtuvat,vaikka ihminen ei tekisi mitään. Toiseksi on ihmisen toiminnasta johtuva luonnontasapainon järkkyminen. Kolmanneksi on sekä suuria katastrofeja että niitä vähäi-sempiä tapahtumia, joita Jumala antaa rangaistuksina ihmisen epäuskosta, vääris-tä opeista ja pahuudesta.

Apostoli Paavali sanoo luomakunnan huokaavan, koska se on alistettukatoavaisuuden alle. Koko luomakunta, sekä eloton että elollinen, on muutoksen,vanhenemisen ja katoavaisuuden lain alainen. Näistä asioista Pyhä Raamattu an-taa meille selkeän ilmoituksen, jolla on oma sanomansa ja tarkoituksensa.

Löydämme maailman muuttumisesta useita kohtia Raamatusta. Asia on olluttunnettu sekä Vanhan että Uuden liiton uskoville. Paavali kirjoittaa: “Tämän maa-ilman muoto on katoamassa” (1 Kor. 7:31). Tässä “maailma” ei ole vain Maa taiihmiset, vaan kaikki ajallinen avaruuksineen päivineen, tulevan, iankaikkisenvastakohtana. Sen “muoto” ei ole vain ulkonäkö, vaan sisäinen rakenne, olemus.Profeetta Jesaja julistaa: “Taivaat katoavat kuin savu, ja maa hajoaa kuin vaate”(Jes. 51:6). Hebrealaiskirjeestä luemme: “Sinä, Herra, olet alussa maan perusta-nut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne van-henevat kaikki niin kuin vaate, ja niin kuin vaipan sinä ne käärit, niin kuinvaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu” (Hebr.1:10–12; ks. myös Ps. 102:27). “Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nythän on luvannut sanoen: ‘Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin.’ Mut-ta tuo ‘vielä kerran’ osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevatmuuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.” (Hebr. 12:26–27.) ApostoliPietari muistuttaa: “Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaatkatoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitäsiihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaanteidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte jajoudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat jaalkuaineet kuumuudesta sulavat!” (2 Piet. 3:10–12.)

Raamattu puhuu muuttumisesta, hajoamisesta ja palamisesta. Se tahtoo kiin-nittää mielemme siihen, mikä pysyy, ja irrottaa mielemme siitä, mitä emme saa


omanamme pitää. Apostoli Paavali sanoo: “Mutta sen minä sanon, veljet: aika onlyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niin kuin ei heillä niitä olisikaan, jane, jotka itkevät, niin kuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niin kuin eivät iloitsisi,ja ne, jotka ostavat, niin kuin eivät saisi omanansa pitää, ja ne, jotka tätä maailmaahyödyksensä käyttävät, niin kuin eivät sitä käyttäisi.” (1 Kor. 7:29–31.) Tämä sanaei anna lupaa lyödä laimin velvollisuuksia – kaukana siitä! – vaan apostoli tahtoomeidän olevan tietoisia siitä, että ajalliset asiat – jopa purkamatonta avioliittoa myö-ten – ovat lyhytaikaisia, joista on aikanaan luovuttava.

Toiseksi Raamattu kiinnittää huomiomme siihen, että Jumalan lapset ovat täs-sä valtavassa, edessä olevassa muutoksessa turvassa. Psalminkirjoittaja sanoonäistä puhuessaan: Herra, “sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa, ja heidänjälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi” (Ps. 102:29). Herraan luottavilla on turvatässä elämässä ja viimeisenä päivänä. Kristuksen tulo tuomiolle on uskoville odo-tuksen aihe. Tekstimme sanoo: “Me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huo-kaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi ottamista, meidän ruumiimme


lunastusta.” Saamme nousta silloin kirkastettuina uuteen elämään, KristuksenSeurakunnan iankaikkiseen hääjuhlaan. Uskovalla ei ole mitään pelättävää.

Kolmanneksi Raamattu käyttää maailmaa kohtaavaa tulenpaisumustakehotuksena pyhitykseen. Apostoli Pietari sanoo: “Kun siis nämä kaikki näin ha-joavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, tei-dän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista.”

Ajallemme on ominaista leimata kaikki hyvä vanhanaikaiseksi ja sillä perus-teella irrottautua Jumalan sanan oikeasta opista ja jumalisesta vaelluksesta. Ai-kamme ei tajua tai ei halua eikä voi tajuta, että vain se on uutta, minkä Jumalanuudeksiluova sana on uudistanut ja että vain se pysyy. Siinä hetkessä, kun Kristusilmestyy, arvot kääntyvät maailman silmissä ylösalaisin – mutta armonaikaa eienää ole.

Huokauksen päättyminen Luomakunta sellaisena, kuin me sen näemme, ei tule säilymään. Se ei ainoas-

taan loppua kohden koe lisää muutoksia, vaan Jumala luo uudet taivaat ja uudenmaan. Tämä maailma palaa, ei vain pinnalta, vaan se kokee hyvin perusteellisenmuutoksen kaikilta rakenneosiltaan. Tätä odottaessaan se on kuin synnytystuskis-sa. Kaikki ei häviä olemattomiin, vaan tilalle Jumala luo uuden luomakunnan,hengellisen maailman. Tässä uudistumisessa on luomakunnan toivo.

Tekstistämme ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että eläimillä tai kasveilla olisisielu ja että ne pelastuisivat taivaaseen. Tiedämme, että uusi maailma on hengelli-nen, mutta muuten jää meiltä pimeään, millainen uusi maailma on ja mitä kaikkeataivaassa on. Emme tiedä, onko siellä jossakin uudessa muodossa kasveja ja eläi-miä. Siellä kaikki on täysin uutta. Sen tiedämme, että luomakunnan huokaus päät-tyy ja siinä olevat kärsimykset ja vanheneminen loppuvat. Luomakunnan uusi tilaon Jumalan lasten kirkkauden vapaus.

Jumalan lasten suhteen tekstimme kuitenkin ilmoittaa jotakin hyvinspesifistä, erityistä ja täsmällistä. Heidän osansa on Jumalan lapseus, ruumiinlunastaminen, kirkkaus ja vapaus. Nyt uskovilla on Hengen esikoislahja. Olemmevesipesossa sanan kautta Hengestä syntyneitä, kuten apostoli sanoo: “Siis, josjoku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut,katso, uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17). Tälle tulee vielä jatkoa, kunylösnousemuksessa siirrymme kirkkauden valtakuntaan ja koko olemuksemmeruumiinemme ja sieluinemme on hengellinen. Siinä tilassa kaikki on uutta. Jo nytHerra Kristus on kirkkautensa valtaistuimella ja synnyttää itselleen uudesti-syntymisessä kansan, jonka kirkkaus on tuleva ilmi viimeisenä päivänä. ApostoliJohannes riemuitsee ja sanoo: “Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä olevielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltai-sikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän onpuhdas.” (1 Joh. 3:2–3.)

Markku Särelä.7.6.2008. Virret VK 1938: 584:1,8–10; 396:1,4,8; 417:1,6,11; 418:1,5–7, 425..


“Kun Herra näki, että ihmisten pa-huus oli suuri maan päällä ja että kaikkiheidän sydämensä aivoitukset ja aja-tukset olivat kaiken aikaa ainoastaanpahat, niin Herra katui tehneensä ihmi-set maan päälle, ja hän tuli murheelli-seksi sydämessänsä.” 1. Moos. 6: 5 – 6.“Sillä ihmiset olivat niinä päivinä en-nen vedenpaisumusta: söivät ja joivat,naivat ja naittivat, aina siihen päiväänasti, jona Nooa meni arkkiin…” Matt.24:38. Nämä vakavat lauseet on kirjoi-tettu ihmisistä, jotka elivät Nooan aika-na eli runsaat 4000 vuotta sitten. Kui-tenkin ne kuvaavat myös meidän ai-kaamme yhä paremmin ja paremmin.

Nooa sai tehtäväkseen saarnata pa-rannusta, mutta häntä ei kuunneltu.Lopputuloksen me tiedämme. Sama

Älä opeta lapsille Raamatun kertomuksia satuinaparannuksen saarna on tarpeen myösnyt. Jumalan laki ei ole muuttunutNooan ajoista piiruakaan. Ei riitä, ettäihmisille kerrotaan vain Jumalan rak-kaudesta. Lakia on myös saarnattava,muuten ei synny synnintuntoa. Surutonihminen ei tarvitse Jeesuksen sovitus-työtä mihinkään, ellei hän käsitä synti-syyttään ja sen kauheaa rangaistusta.

Kuinka opetat lapselle tämän Raa-matun ehkäpä ankarimman kertomuk-sen? Jo pelkällä väärin valitulla kuval-la saat siitä syntymään lapsen mieleensadun. Jos piirrät pienen paatin, jostatörröttää suuria eläinten päitä, vahinkoon jo tapahtunut. Kun lapsi kasvaa isok-si, hänen mieleensä on piirtynyt satu.

Tein katselmuksen lapsille tarjollaoleviin ns. kristillisiin kirjoihin. Löy-

Laivanrakennuksen asiantuntijoiden mukaan Jumalan Nooalle antamienrakennusohjeiden mukaan valmistetun arkin käyttäytyminen suuressakin aallokossaoli rauhallinen eikä se voinut kaatua. Jos nyt ryhdyttäisi toimiin koko maailmaakohtaavaa tulvaa vastaan, olisi tiedemiesten neuvona rakentaa uudelleen Nooanarkin tapainen kelluva säilytystila. Sinne tulisi koota kaikki ne eläimet, jotka halu-taan pelastaa tulvan jälkeiseen maailmaan.


Koko maailmaa kohdannut vedenpaisumus - yhdistettynä vulkaaniseen toimintaanja maankuoren repeämiin - irroitti kaiken kasvuston ja humusaineen. Valtavat liik-keessä olevat lietemassat peittivät alleen myös veden eliöstöä ja kasvillisuutta.Vuorovesi-ilmiö piti veden edestakaisessa liikkeessä kerran vuorokaudessa. Kaik-kialla maailmassa havaitaan vedenpaisumuksen aikaansaamia kerrostumia ja nii-den sisään hautautuneita eläin- ja kasvijäämiä - mm. öljy- ja kivihiiliesiintymiä.

sin pienessä hetkessä kymmenkuntakirjaa, joiden kannessa komeili edelläesitetty kuva. Tällainen kuva komeilimonen lapsille tarkoitetun Raamatunkannessa. Erään kirjan nimenä oli pe-räti: “Olipa kerran Suuri Sade”.

Jumala sanoo myös lasten opettajil-le: “Mutta joka viettelee yhden näistäpienistä, jotka uskovat minuun, sen olisiparempi, että myllynkivi ripustettaisiinhänen kaulaansa ja hänet upotettaisiinmeren syvyyteen”. Matt. 18: 6.

Raamatussa sanotaan, että jo lap-suudesta asti on mahdollista tuntea py-hät kirjoitukset (2 Tim. 3:15), joten nepitää opettaa jo lapsille ja opettaa sel-laisina kuin ne on itse kaikkivaltias Ju-mala nähnyt hyväksi kertoa meille. Toi-

Kansikuvan perusteella lapsi ei voiuskoa eikä käsittää, että vedenpaisu-mus todella tapahtui ja oli hirvittävä,koko maailman tuhonnut katastrofi.Toinen aihe, josta näkee paljon har-haanjohtavia kuvia, on enkelit. Enke-lit ovat Jumalan vahva sotaväki, eihento, kaunis nainen, eikä ainakaanpieni avuton lapsi.

saalta meitä myös kehotetaan pysymäänsiinä, mitä olemme lapsuudessamme op-pineet (2 Tim. 3:14). Niinpä ei ole ollen-kaan yhdentekevää, mitä opetat lapsellesija miten.

Vaikka et toimisikaan pyhäkoulun-opettajana, niin valitse tarkkaan synty-mäpäivä- ja joululahjakirja, jonka vietlapsellesi, kummi- tai lapsenlapsellesi.Myös kirjojen sisältö pitäisi itse lukeaennen kuin sen lahjoittaa lapselle.Tämä pätee sekä ns. kristillisiin kirjoi-hin puhumattakaan muista kirjoista javideoista. Kirjojen sisällön suhteen onhuomattava kaksi asiaa: Mitä siinä sa-notaan ja mitä jätetään sanomatta. Mo-lemmat ovat tärkeitä.

Eeva Voima

Arkki oli lähes 150 m pitkä. Siinä oli kolme kerrosta. Jumalan ohjeiden mukaaneläimiä varten sisätilat oli lokeroitu, joka rakenteena samalla vahvisti arkin kes-tävyyttä voimakasta merenkäytiä vastaan. Arkin lattiapinta-alalle olisi mahtunut33 tenniskentää tai n. 600 junan tavaravaunua. Arkin yläosaa kiersi ikkunarivistö,jonka kautta arkkiin tuli valo ja joka toimi myös ilmanvaihdossa. Arkin sisäänjohti vai yksi ovi, jonka Jumala itse sulki, kun kaikki Hänen valitsemansa eläimetja Nooan perhe olivat arkissa.



Lutherin Vähä katekismus ja siihen liittyvä Kristinoppi on tärkeä perusteostunnustuksellisesta luterilaisesta opista kiinnostuneille. Se antaa kattavan esityk-sen siitä, mitä uskomme Raamatun mukaan. Se paitsi vastaa moniin ihmisillämahdollisesti olleisiin kysymyksiin, se vastaa myös sellaisiin kysymyksiin, joitaihmiset eivät osaa tehdä ja jotka kuitenkin ovat heille tärkeitä.

Kirja on julkaistu eri kielisinä. Kirjan hinta on 10 euroa kielestä riippumatta.

Martin Luther

VÄHÄ KATEKISMUSja sen laaja selitys, Kristinoppi, 295 sivua

Kirjan on luterilaisen vanhurskaut-tamisopin esitys. Pyhän Raamatun ja Lu-terilaisten tunnustuskirjojen lisäksi kir-joittaja marssittaa esiin massiivisen mää-rän luotettavia luterilaisia todistajia (yli150 Luther-sitaattia) Tekijä ei annaPyhälle Raamatulle ainoastaan puheen-vuoroa, vaan rakentaa kaiken erehtymät-tömälle ja pettämättömälle Raamatulle.256 sivua Ovh. 17 euroa

Markku Särelä

Kristusmeidänedestämme


Aiemmin tänä vuonna STLK on julkaissut useita kirjoja: Pastori MarkkuSärelän Saarnakirjan toinen osa (ovh 15 e), Virpi Apponen: Tieni johdata taivaa-seen (uusintapainos) (ovh 8 e), Eeva Voima ja Outi Lappalainen: Helmiä (erityi-sesti lapsille) (ovh 4 e) ja Kristinoppi ruotsiksi (ovh 10 e)

KirjallisuuttaKesän aikana on olemme saaneet

painosta seuraavat kirjat: A. AijalUppala: Kirkkokysymys (Kirkko-opil-liset teokset pääosin 1930-luvulta ja ai-heeseen liittyvät myöhemmät kirjoituk-set) (ovh 20 e), C. M-Zorn: Täksi päi-väksi (hartauskirja) (ovh 20 e) ja Mark-ku Särelä: Rauha teille/3 (saarnakirja)(ovh 15 e). Toivotamme lukijoillesiunattuja hetkiä uutuuskirjojen äärellä.


su 30.11.200811.00 JumalanpalvelusVäliaika12.30 Joulujuhla,ohjelmassanaiskuorolaulua,yhteislauluja ym.

JoulujuhlaTampereellasu 7.12. 2008 alkaenjumalanpalveluksella klo 11.

Lahdessa la 1.11.2008

10.00 Ehtoollisen vietto, rippisaarnapastori Kimmo Närhi11.00 Jumalanpalvelus, saarna pastoriMarkku SäreläRuokaväliaika13.30 Päiväjuhla: Luterilainen tunnus-tus ja Raamatun arvovalta, pastoriKimmo Närhi, Luterilainen tunnustus jasyntisen pelastuminen, Rev. EdwardBrockwell

Uskonpuhdistusjuhla

Joulujuhla Helsingissä


ToimintatietojaHelsinki, Fabianinkatu 13 A 1: Juma-lanpalvelus sunnuntaisin klo 11. HPE19.10. (KN) ja 14.12 (KN). Poikkeus: eijumalanpalvelusta 28.9. ja 2.11. Nuortenja nuorten aikuisten ilta pe 17.10. klo 18(EB). Lasten iltapäivä la 18.10. klo 14.Turku, Vähä-Hämeenkatu 12: Juma-lanpalvelus la 25.10 (KN). ja la 6.12.(HPE) (KN) klo 10.Tampere, Hämeenpuisto 39 A: Juma-lanpalvelus su 12.10. (MS), 26.10.(HPE) (KN), 9.11. (MS), 23.11. (MS) ja7.12. (KN) klo 11. Joulujuhla 7.12. ju-malanpalveluksen jälkeen (KN, MS).Hämeenlinna, Saaristenkatu 22: Ju-malanpalvelus su 12.10. (HPE) (KN)ja 16.11 (HPE) (KN) klo 11.Pori, Gallen-Kallelankatu 12: Juma-lanpalvelus la 18.10. (MS), 15.11.(MS) ja 6.12. (HPE) (KN) klo 15.30.Kokkola: Jumalanpalvelus to 13.11.(HPE) (KN) klo 18 ja la 13.12. (HPE)(KN) klo 14.Vaasa: Jumalanpalvelus la 8.11. klo10 (KN) ja pe 19.12. klo 18 (KN)Kirjastonkatu 5.Kontiolahti/Pyhäselkä/Liperi: Ju-malanpalvelus ke 12.11. (HPE) (KN)ja 17.12. (HPE) (KN) klo 18.Koskenpää: Jumalanpalvelus pe10.10. (HPE) (KN) ja 5.12. (EB) klo13 Tiensivussa.Kyyjärvi: Jumalanpalvelus la 11.10.Martti ja Kyllikki Lehtolalla klo 13(HPE) (KN, EB).Haapamäki: Jumalanpalvelus pe

7.11. klo 13 (KN).Karstula: Jumalanpalvelus la 8.11.klo 13 Tatu ja Katri Lahdella (EB).Jyväskylä: Jumalanpalvelus la 11.10.(HPE) (KN, EB) ja pe 19.12. (EB) klo 18.Äänekoski: Jumalanpalvelus la 29.11.klo 13 (KN, EB).Hankasalmi: Jumalanpalvelus la8.11. klo 18 (EB).Tyrnävä: Jumalanpalvelus pe 14.11.(HPE) (KN) klo 15.30.Rovaniemi: Jumalanpalvelus la15.11. (HPE) (KN) klo 10.Lahti, Rajakatu 7, pastori Kimmo När-hi. Jumalanpalvelukset su klo 16. HPE12.10., 9.11. ja 14.12. Jumalanpalvelustaei ole su 2.11. Sarja kristinopin perus-teista ti 14.10., 28.10., 11.11. ja 25.11.klo 18. Seurakuntailtapäivä ke 8.10.,5.11. ja 3.12. klo 15. Pyhäkoulu tiistaisinklo 18. Lasten iltapäivä la 22.11. klo 14.Uskonpuhdistusjuhla la 1.11.Kuusankoski, Kettumäentie 2, pastoriKimmo Närhi. Jumalanpalvelus su9.11. ja 21.12. (HPE) klo 11. Raamattu-tunti ke 22.10. ja 26.11. joka kerrallaklo 14, HUOM! muuttunut kellonaika.

Yhteisiä tapahtumiaUskonpuhdistusjuhla

la 1.11. LahdessaJoululeiri lapsille ja nuorille

28.-31.12. Siitamajalla

TunnustuksellinenLuterilainenKirkko

Yhteystiedot:Pastori Kimmo Närhi,Rajakatu 7, 15100 Lahti,puh. 03-7823097, 040-7567659,Fax: 03- 734 2484, Sähköposti:[email protected]:n verkkosivut:www.luteri lainen.com

Seurakuntien tilinumeroita: Tampere: 570002-240523. Helsinki: 127030-18973.Luterilainen -lehti : 800017-303309Kirkkokunta: 1) 220518-21559. Pyydetään merkitsemään viitenumerot seuraavasti:kotimaan työ 70302, ulkolähetys 75006, opintorahasto 75103, lahjoitukset Luterilaisel-le 54108. 2) Tilit/ kirjamyynti 800018-1477085.

Luterilainen-lehti ilmestyy kerran kuussa, kolme kaksoisnumeroa.Julkaisija: Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko.Tilaushinta 2008: Kotimaassa 25 e vuosikerta, ulkomaille 35 eToimitus: Päätoimittaja: Kimmo Närhi, Rajak. 7, 15100 Lahti,puh. 03 -7823097, 040-756 7659, fax 03-734 2484.Sähköposti: [email protected]: Tuula Matikainen (Vesa), Kimmo Pälikkö (taitto, kuvitus)

Tilaukset, maksut, osoitteenmuutokset yms. os.:Luterilainen c/o Leena Särelä, Ullanmäentie 11 A 11, 02750 Espoo,Sähköposti: [email protected] pankkitilin numero: 800017-303309.

Kirkon internet-sivut: www.luterilainen.com

Hinta 2,50 euroa Oriveden Sanomalehti Oy

Sisällys:Suru rakkaan kuoltua ,Martti Luther..................................................254Koulusurman äärellä KN....................................................................255Lohdutusta ja kehotusta lopun lähestyessä, KN.....................................257Lapsikasteesta, A.A.W, Yli 70 vuotta sitten,................................260Vanhurskas on elävä uskosta, RE.....................................................261Juhlakirjan kalliita opetuksia 3, KN.....................................................266Millaiset merkit ennakoivat maailman loppua? MS..................................269Luomakunnan huokaus, MS.......................................................................272Älä opeta lapsille Raamatun kertomuksia satuina, EV..............................276Ilmoituksia ja toimintatietoja................................................................279-283Kansi: Ihmistä varten, (Mark 2 23-28) Kimmo Pälikkö

Lut 08 10 - Luterilainen _08_10.pdf · sä.” Tämä on jatkuvaa elämistä niiden Vapahtajan sanojen suojassa, jotka hän sanoi syntiselle naiselle: “En minä-kään sinua tuomitse;

Documents