LUDWIG VAN BEETHOVEN (1770–1827)...sismin kauden musiikin vankkaan ytimeen, Mozartin ja Beethovenin teoksiin. Klassinen ohjelmisto oli sikäli luonteva va- linta, että orkesterin

2

LUDWIG VAN BEETHOVEN (1770–1827)

Alkusoitto oopperasta Fidelio

Pianokonsertto nro 1 C-duuri op. 15I Allegro con brio

II LargoIII Rondo: Allegro

V Ä L I A I K A

WOLFGANG AMADEUS MOZART (1756–1791)

Sinfonia nro 41 K. 551 “Jupiter”I Allegro vivace

II Andante cantabileIII Allegretto

IV Molto allegro

Konsertti päättyy noin kello 20.45. Konsertin valokuvaus, videointi ja muu tallentaminen on kielletty. Suljethan matkapuhelimesi konsertin ajaksi, kiitos.

3

EIVIND GULLBERG JENSEN

Bergenin Kansallisoopperan taiteellisena johtajana vuonna 2021 aloittava nor-jalainen Eivind Gullberg Jensen on konsertti- ja oopperalavojen konkari. Ku-luvalla konserttikaudella hienosyisestä ja dynaamisesta orkesterinjohtamises-taan tunnettu Jensen johtaa muun muassa Suomen Kansallisoopperaa, Rans-kan Opera Rouenia ja Minnesotan filharmonista orkesteria.

Eivind Gullberg Jensen on saanut kapellimestarioppinsa Tukholmassa Jorma Panulalta ja Wienissä Leopold Hagerilta. Ennen kapellimestariuraansa hän opiskeli viulua ja musiikin teoriaa Trondheimissa Norjassa.

LAURA MIKKOLA

Ympäri maailman huippuorkestereiden solistina esiintynyt pianisti Laura Mik-kola on opiskellut Sibelius-Akatemiassa, Curtis Institute of Musicissa Phila-delphiassa ja Indianan yliopistossa Bloomingtonissa. Hänen opettajinaan ovat olleet Tapani Valsta, Menahem Pressler, Gary Graffman ja Ferenc Rados.

Mikkola on voittanut useita pianokilpailuja, kuten esimerkiksi Maurice Ravel -kilpailun Ranskassa vuonna 1988, Maj Lind -kilpailun Suomessa vuonna 1992 ja Unisa Transnet -kilpailun Etelä-Afrikassa vuonna 1994. Hänelle myönnettiin Nuori Suomi -palkinto vuonna 1995.

Laura Mikkolalla on ohjelmistossa 65 pianokonserttoa. Hän soittaa paljon kamarimusiikkia ja on tehnyt 17 levytystä, joista viimeisimpiä ovat Erkki-Sven Tüürin pianokonsertto Paavo Järven johtaman Frankfurtin Radio-orkesterin kanssa sekä David Matthewsin ja Einar Englundin koko pianotuotanto.

Vuodesta 2003 Laura Mikkola on toiminut Iitin Musiikkijuhlien taiteellisena johtajana.

4

ILLAN KOKOONPANO

I-VIULUPekko Pulakka1. konserttimestariMaria Itkonen3. konserttimestariRiikka Marttila *Adriana Iacovache-Pana ***tp.Tatevik AyazyanKatri NikkanenJaakko NordmanIstván SzalayKati Tuominen-HerojaKatariina Lankinen tp.

II-VIULUKimmo Tullila *Hanna Parviainen ***Anna AngervoRiitta HallilaHeikki HannikainenElina KilpinenAlina PetrenkoPirjo Tulisalmi

ALTTOVIULUGyörgy Balázs *Marianne HautakangasTaavi NachtigallTarja-Leena SaariLauri SavolainenElizabete Sorokina

SELLOKalle-Pekka Koponen *tp.Barbara Mussafia **tp.Reinis BirznieksMiika JämsäSampo Liukko

KONTRABASSOJarkko Uimonen *Joni Armio ***Tuomo Kinnunen

HUILUAnnaleena Jämsä *Aapo Järvinen **tp.

OBOECristian Moré Coloma *Luis Miguel Mendoza Bastidas tp.

KLARINETTIJanne Pesonen ***Reetta Näätänen

FAGOTTIAleksei Dmitriev *Sari Seppelin tp.

KÄYRÄTORVIAleksi Mäkimattila *Pauliina Koskela ***Ismo PonkalaTimo Ruskeepää

TRUMPETTIAlessandro Chiavetta **Tapio Kilpinen

PASUUNAAntti Hirvonen *Mikhail Kapustin ***

PATARUMMUTPetri Hänninen ***tp.

äänenjohtaja *vuorotteleva äänenjohtaja **varaäänenjohtaja ***tilapäinen tp.

5

ENSIMMÄINEN SINFONIAKONSERTTI 1930

Kahdessa ensimmäisessä konsertissaan tammikuussa 1930 Tampereen Orkes-teri oli esittäytynyt pienimuotoisilla teok-silla. Todellinen koetinkivi koitti 22. tammi-kuuta, kun orkesteri piti ensimmäisen sin-foniakonserttinsa. Ohjelma painottui klas-sismin kauden musiikin vankkaan ytimeen, Mozartin ja Beethovenin teoksiin.

Klassinen ohjelmisto oli sikäli luonteva va- linta, että orkesterin pienehkö koko, hiukan yli 30 soittajaa, sopi paremmin Mozartiin ja Beethovenin kuin romanttiseen musiik-kiin. Kunnianhimon puutteesta orkesteria ja sen johtajaa Elias Kyanderia ei silti voi syyttää, sillä avausnumerona ollut Mozartin sinfonia nro 41 C-duuri on esityksellisesti haastava teos, jota on yleisesti pidetty klas-sismin kauden sinfonisena huippuna ennen Beethovenia. Vaikka arvosteluissa orkester-in esityksistä löydettiin pientä huomautet-tavaa, pidettiin saavutusta rohkaisevana ja lupauksia herättävänä.

Alkusoiton, konserton ja sinfonian muodostama pyhä kolmiyhteys oli tuolloin jo tullut suosituimmaksi suomalaisten sinfoniakonserttien kaavaksi, mutta nykyi- sestä poiketen teosten järjestys saattoi vaihdella. Tampereen Orkesterin ensim-mäisessä sinfoniakonsertissakin kuultiin aluksi sinfonia, sitten väliajan jälkeen al- kusoitto ja lopuksi konsertto. Tässä konsertissa teokset soitetaan kuitenkin nykyisen käytännön mukaisessa järjestyksessä.

Fidelio-alkusoitto (1814) oli jo neljäs alkusoitto, jonka Beethoven sävelsi ai- noaksi jääneeseen oopperaansa. Alkusoittojen määrä juontuu siitä, että Beet- hoven teki oopperasta vuosina 1805–14 peräti kolme versiota ja kirjoitti jokai

Aamulehti 19.1.1930

6

seen uuden alkusoiton, joiden lisäksi syntyi vielä yksi alkusoitto toteutumatta jäänyttä Prahan-produktiota varten. Kolme ensimmäistä alkusoittoa tunnetaan oopperan varhaisempien versioiden nimen mukaisesti Leonore-alkusoittoina, ja vasta viimeisellä kerralla ooppera – ja sen mukana myös alkusoitto – sai ni-men Fidelio. Fidelio-alkusoitto on oopperan aiempiin alkusoittoihin verrattuna tiiviimpi ja keskitetympi mutta henkii sekin teoksen vapaudenaatetta julistavaa tunnelmaa.

Beethovenin pianokonsertto C-duuri on järjestysnumerostaan huolimatta jo hänen kolmas teos lajissaan. Ensimmäinen yritelmä oli 14-vuotiaana synnyinkau-pungissa Bonnissa sävelletty nuoruudenteos, josta on säilynyt vain piano-osuus. Seuraavaksi valmistui useampana versiona vuosina 1793–98 konsertto B-duu- ri, joka teosten käänteisen julkaisujärjestyksen vuoksi tunnetaan numerolla 2 ja sen jälkeen vuosina 1795–1800 niin ikään useampana versiona valmistunut C-duuri-konsertto numerolla 1.

Tampereen Orkesteri Raatihuoneen salissa 6.1.1930.

7

Beethovenin lähtökohtana hänen varhai-sissa konsertoissaan oli ennen muuta Mo-zart, jonka luomalta pohjalta hän alkoi kehit-tää pianokonserttoa teoslajina omaan, ilmai-sultaan painokkaampaan suuntaansa. Avaus- osassa se heijastuu komeasointisena ja pai-koin jopa sotilaallisena ilmaisuna. Hidas osa – Beethovenin pianokonserttojen laajin – on täynnä melodiikan suloutta ja tunnel-man lempeyttä, kun taas railakkaassa, ener-gistä huumoria huokuvassa finaalissa Beet- hoven tuntuu kumartavan toisen suuren edeltäjänsä Haydnin suuntaan.

Mozartin sinfonia nro 41 valmistui intensii- visen luomisvireen siivittämänä kesällä 1788, jolloin hän sävelsi vain kuudessa viikos-sa kolme viimeistä sinfoniaansa ja loi kolme omanlaistaan, yksilöllistä sinfonista maailmaa. Es-duuri-sinfoniaa (nro 39) hallit-see täyteläinen lämpö, g-molli-sinfoniaa (nro 40) uhmakas traagisuus ja C-duu- ri-sinfoniaa (nro 41) korkeuksia kohti kurkottuva ylväys.

Aikansa musiikissa Mozartin C-duuri-sinfonia oli sekä ulkoisilta mitoiltaan että henkisiltä ulottuvuuksiltaan suuri sinfonia. Se edustaa trumpetteineen ja patarumpuineen C-duurille usein ominaista juhlavaa tyyliä, jota sinfonian sätei-leväksi kruunuksi nousevassa finaalissa rikastaa ylenpalttisen rikas kontrapunkti. Samalla teoksessa on myös laulavampaa ja sisäistyneempää ilmaisua ja Mozartille ominaisia kromaattisia varjostuksia. Avausosan lisäksi myös hidas osa ja finaali ovat sonaattimuotoisia, mikä korostaa teoksen sinfonisen argumentaation pai- nokkuutta. Lisänimi “Jupiter” ei ole Mozartin antama, vaan sen liitti teokseen Englantiin asettunut viulisti ja konserttimanageri Johann Peter Salomon.

KIMMO KORHONEN

Kansan Lehti 23.1.1930

8

90-VUOTIAS TAMPERE FILHARMONIA

“Loppiaispäivä muodostui varmaan huomattavaksi merkkikohdaksi kau-punkimme musikaalisten olojen historiassa. Onhan Tampereen orkesteriky- symys ollut jo vuosikymmeniä sellaisena haaveena, joka on näyttänyt mahdot-tomalta toteuttaa, vaikka täällä yleisön keskuudessa on orkesterimusiikkia har-taasti kaivattu. Orkesterin perustaminen on nyt kuitenkin tapahtunut tosiasia, ja tämä orkesteri osoitti heti esittäytyessään olevansa myös oikeutettu elämään.”

Näin riemuitsi Tampereen Sanomien nimimerkki “E.P.” arvostelussaan 8. tam-mikuuta 1930 kirjoittaessaan Tampereen orkesterin kaksi päivää aikaisemmasta ensikonsertista. “Merkkikohdaksi” konsertti todella osoittautui, sillä se oli avaus nyt jo 90 vuoden ikään ehtineelle menestystarinalle, jollainen kasvu varhaisten vuosien puoliammattimaisesta soittajistosta täydeksi lähes satapäiseksi kansain-välisen tason huippuorkesteriksi on ollut.

TAMPEREEN ORKESTERI PERUSTETAAN

Tyhjän päälle Tampereen orkesteri ei syntynyt. Kaupungissa oli jo 1800-lu-vun puolivälistä lähtien yritetty luoda säännönmukaisempaa musiikkielämää, ja myös erilaisia soittokuntia ja pienimuotoisia orkestereita oli syntynyt. Lähim-mäksi nykyisenkaltaista orkesteria ylsi Tampereen Soitannollisen Seuran vuosi-na 1878–87 toiminut, parhaimmillaan parikymmenhenkinen Ernst Schnéevoigtin johtama orkesteri. 1890-luvulla Tampereelle syntyi orkesteriyhdistys, jonka soit-tajisto jatkoi työtä 1900-luvun alkuvuosiin. Sen jälkeen toiminta oli vailla selkeää jatkuvuutta mutta ilmaisi silti tarvetta vakituisen orkesterin saamiseen.

Ajatus Tampereelle perustettavasta orkesterista nousi esiin moneen kertaan pitkin 1920-lukua. Suomen orkesterikulttuurissa elettiin vaikeita aikoja, sillä Hel-singin kaupunginorkesteri oli 1920-luvulla useita vuosia maan ainoa toimiva am-mattiorkesteri. Tilanne alkoi kuitenkin muuttua, kun Turkuun perustettiin uusi orkesteri 1927 ja Viipuriin 1929. Tähän samaan nosteeseen liittyi myös Tampere, ja päätös orkesterin perustamisesta tehtiin kaupungin musiikkilautakunnan ko- kouksessa 14. marraskuuta 1929. Innostus oli korkealla, ja ensimmäiset harjoi- tukset pidettiin jo viikon kuluttua perustamiskokouksesta. Ensiesiintyminen oli helppotajuinen konsertti loppiaisena 6. tammikuuta 1930 Raatihuoneen salissa.

9

Tampereen orkesterin ensimmäisenä kapellimestarina oli kaupungin vastani-metty soiton- ja laulunjohtaja Elias Kyander (vuodesta 1934 Kiianmies). Hän sai johdettavakseen hiukan yli 30-henkisen soittajiston, jossa oli neljä vakinaista soittajaa ja vaihtelevasti konserttipalkkioilla mukana olleita ammattilaisia ja ama- töörejä.

Ensimmäisen kevätkauden aikana orkesteri piti yhdeksän konserttia. Ajan ta-paa seuraten konsertit oli jaettu ohjelmiston mukaan pienimuotoisista suo- sikkikappaleista koostuviin “helppotajuisiin” ja vaativampia teoksia sisältäviin “sin-foniakonsertteihin”. Osa konserteista kulki nimellä “kansankonsertti” tai “kansan-sinfoniakonsertti”, jolloin halvemmilla lipunhinnoilla vedottiin laajempaan yleisöön. Orkesterin pääsalina oli Raatihuoneen juhlasali, mutta työläiskaupunkina ja “Suomen Manchesterina” tunnetulla Tampereella oli luontevaa ja valistuksellisesti tärkeää, että kaksi kevään konserteista oli työväentalon juhlasalissa.

LÄPI VAIKEUKSIEN

Elias Kyander johti Tampereen orkesteria kahden ja puolen vuoden ajan. Syksyllä 1932 uutena kapellimestarina aloitti Eero Kosonen, joka oli tehtävässä aina vuo-den 1968 loppuun saakka, mikä tekee hänestä Tampereen orkesterin pitkäaikai-simman johtajan.

1930-luvulla kansainvälisen laman vaikutukset levisivät Suomeen ja vaikeuttivat myös orkesterien toimintaan. Tampereella orkesterin kokoa pystyttiin kuiten-kin kasvattamaan niin, että muusikkomäärä kohosi jo kaudella 1934–35 yli 40:n, kun samaan aikaan esimerkiksi Turussa oli jouduttu pudottamaan kokoa 25:een muusikkoon. Myös ohjelmisto laajeni Tampereella ensimmäisen kevään hiukan varovaisista teosvalinnoista kohti painokkaampia ja vaativampia tehtäviä, suuria romanttisia sinfonioita ja konsertttoja sekä keskeisten suomalaisten säveltäjien laajamuotoisia teoksia. Monet ajan arvostetuimmat suomalaiset muusikot vie-railivat 1930-luvulla orkesterin solisteina, laulajista esimerkiksi Hanna Granfelt, Lea Piltti ja Aulikki Rautawaara.

Toisen maailmansodan vuodet muodostuivat vaikeiksi Tampereen orkesterille niin kuin muillekin suomalaisille soittajistoille. Pahimmillaan puolet Tampereen orkesterin muusikoista oli kutsuttu palvelukseen, ja useita heistä kaatui tai vam-

10

mautui rintamalla. Tavanomaista pienemmäksi kutistuneesta orkesterista huo- limatta konsertteja pyrittiin pitämään läpi sotavuosien, ja esimerkiksi talviso-dan kaudella 1939–40 vain kaksi konserttia jouduttiin peruuttamaan kaupunkia moukaroineista rajuista pommituksista huolimatta.

KOHTI KASVUN VUOSIA

Sotavuosien jälkeen Tampereen orkesterin historiassa tapahtui merkittävä käänne, kun orkesteri kunnallistettiin. Asiaa valmisteltiin vuodesta 1944 lähtien, ja uusi orkesteri aloitti toimintansa vuoden 1947 alusta. Samalla nimi vaihtui Tampereen kaupunginorkesteriksi. Kun virat vakinaistettiin 1950, oli orkeste- rissa 46 muusikkoa.

Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä Suomi kasvoi ja kehittyi, ja samassa nousuaal-lossa kehittyi myös Tampereen kaupunginorkesteri. Orkesteri oli kunnallistami- sen jälkeen vakaammalla pohjalla, mikä heijastui myös taiteelliseen työhön. Or- kesterin vuotuinen soittokausi piteni aiemmasta noin seitsemästä kuukaudes-ta yhdeksään. Perinteinen konserttipaikka Raatihuoneen sali oli käynyt ahtaak-si, ja vuodesta 1960 lähtien orkesteri konsertoi Yhteiskunnallisen korkeakoulun (vuodesta 1966 Tampereen yliopisto) päärakennuksessa.

Aiempi konserttityyppien jaottelu jatkui, mutta painopiste alkoi siirtyä sinfo-niakonsertteihin, ja “helppotajuisten” tilalle tuli suurelle yleisölle suunnattu-ja “toivekonsertteja”. Ohjelmisto laajeni uudempaan musiikkiin, ja suoma-laissäveltäjien ja kotimaisten kantaesitysten lisäksi esitettiin mm. Prokofjevin, Šostakovitšin, Gershwinin ja Hindemithin teoksia. Kapellimestari- ja solistivie-raita alkoi saapua kotimaan lisäksi ulkomailta. Tärkeää ohjelmiston laajentumis-ta merkitsivät myös esiintymiset vuonna 1946 perustetun ja seuraavana vuonna ensimmäiset esityksensä pitäneen Tampereen Oopperan produktioissa.

Eero Kososen pitkä kausi päättyi hänen eläköitymiseensä vuoden 1968 lopussa. Jäähyväiskonsertti huipentui Stravinskyn esityksellisesti haastavaan Kevätuhriin ja osoitti, että orkesteri oli noussut korkealle taiteelliselle tasolle. Kososen jäl-keen kapellimestarit nimitettiin määräaikaisin sopimuksin. Vuosina 1969–73 or- kesteria johti “räväkäksi” luonnehdittu Juhani Raiskinen ja 1973–74 Jouko Saari, minkä jälkeen Paavo Rautio oli jälleen pitkäaikaisempi johtaja vuosina 1974–87.

11

Raution kaudella orkesteri pääsi eroon sen työtä raskauttaneista teatteriesityk-sistä. Suomalaisia orkestereita vaivanneesta muusikkopulasta huolimatta orkes-terin kasvu jatkui, ja vuonna 1979 muusikoita oli 58. Samalla ohjelmisto laajeni kohti uudempaa musiikkia ja vaativia musiikinhistorian suurteoksia. Yleisö löysi tiensä entistä paremmin orkesterin konsertteihin, ja kun vuonna 1969 kuulijoita oli noin 9 000, oli heitä 1979 jo yli 35 000. Vuodesta 1975 lähtien perjantaisia sin-foniakonsertteja ryhdyttiinkin uusimaan lauantaisin. Toimintaan tuli myös uusia toimintamuotoja, kun orkesteri teki 1979 ensimmäisen levynsä ja ensimmäisen ulkomaisen esiintymismatkansa Tukholmaan ja Norrköpingiin.

MODERNI SINFONIAORKESTERI

Kunnallistamisen jälkeen seuraava merkkipaalu Tampereen kaupunginorkesterin historiassa oli Tampere-talon valmistuminen ja vihkiminen käyttöön 1990; orkes-

Eero Kosonen johtaa Tampereen Orkesteria 1946, vuotta ennen kunnallistamista.

12

terin avajaiskonsertti uudessa uljaassa talossa oli 5. lokakuuta 1990. Tampere-ta-lo tarjosi orkesterille vihdoinkin tilavan ja akustisesti hyvän työympäristön, vaik-ka siirtyminen aiempaa paljon suurempaan saliin saattoi aluksi jopa hämmentää soittajia. Yli 1 800-paikkaisena Tampere-talon pääsali on Suomen suurin konsert-tisali.

Raution pitkän kauden jälkeen Tampereen kaupunginorkesterin kapellimesta-reina olivat Atso Almila 1987–89, Ari Rasilainen 1989–94, ensimmäisenä ul-komaalaisena johtajana ukrainalaissyntyinen Leonid Grin 1990–94 ja Tuomas Ol-lila (nyk. Hannikainen) 1994–98. Virolaisen Eri Klasin kaudella 1998–2006 orkes-terin kasvu jatkui. Vuonna 2000 muusikoita oli jo 85, ja vuonna 2005 saavutetti-in nykyinen 97 soittajan koko, mikä tekee orkesterista Suomen ainoan pääkau-punkiseudun ulkopuolella toimivan täysimittaisen sinfoniaorkesterin. Orkeste- rin hiukan viralliselta kalskahtanut nimi vaihdettiin 2002 kansainvälisemmäksi ja perinteitä kauniimmin kunnioittavaksi Tampere Filharmoniaksi. Kiitokseksi vah-vasta kaudestaan Eri Klas nimettiin orkesterin kunniakapellimestariksi.

2000-luvulla Tampere Filharmonian kehitys on jatkunut väkevänä, ja se on va-kiinnuttanut asemansa eurooppalaisena huippuorkesterina. Eri Klasin kaudella päävierailijana 2000–02 toiminut John Storgårds oli ylikapellimestarina 2006–09. Hänen jälkeensä työtä jatkoivat Hannu Lintu 2009–13 ja vuodesta 2013 läh-tien Santtu-Matias Rouvali. Orkesterin viimeaikaiset kapellimestarit ovat kukin tuoneet orkesterin kehitykseen oman vahvan panoksensa ja vieneet sitä eteen-päin. Rouvalin kaudella yleisön suosio on saavuttanut aivan uudet mitat, ja hänen johtamansa konsertit uusintoineen ovat yleensä olleet loppuunmyytyjä. Esime-rkiksi vuonna 2014 Tampere Filharmonia tavoitti lähes 70 000 konserttikuulijaa ja vuonna 2018 jo yli 97 000.

Monikymmenvuotisen kehityksen tuloksena Tampere Filharmoniasta on kasva-nut moderni sinfoniaorkesteri sanan parhaassa merkityksessä. Toiminnan run-kona ovat viikottaiset sinfoniakonsertit, mutta niiden rinnalla orkesterilla on monia muitakin toimintamuotoja.

Tampere Filharmonia esiintyy vuosittain Tampereen Oopperan produktioissa ja on tässä työssä ollut mukana monissa oopperakirjallisuuden keskeisissä ja rakastetuimmissa teoksissa, joiden lisäksi orkesteri on soittanut myös balet-

13

tiesityksissä. Tampere Filharmonian oma kamarimusiikkisarja, jo yli 20 vuoden ikäinen Faunien iltapäivä, laajentaa olennaisella tavalla ohjelmistoa ja tarjoaa sa-malla orkesterin muusikoille mahdollisuuden soittaa kamarimusiikkia ja kehit-tää omaa muusikkouttaan. Tampere Filharmonian työ laajenee välillä myös sekä Tampere-talon että perinteisen taidemusiikin ulkopuolelle kuten vuoden 2016 stadionkonsertissa manserockin ikonisen edustajan Eppu Normaalin kanssa.

Orkesteri on vuoden 1979 ensimmäisestä ulkomaisesta esiintymismatkasta läh-tien käynyt konserttimatkoilla Pohjoismaiden lisäksi eri puolilla Eurooppaa, Yh-dysvalloissa ja 2017 uutena aluevaltauksena viiden konsertin kiertueella Japanis-sa. Kansainvälistyminen näkyy orkesterin työssä siinäkin, että ulkomaalais-lähtöisten muusikoiden määrä orkesterissa on kasvanut jo pariinkymmeneen, mikä kertoo, että orkesterin työ ja taiteellinen taso tunnetaan muusikkopii- reissä laajalti Suomen rajojen ulkopuolella.

Myös levytykset ovat olennainen osa kansainvälisen huippuorkesterin elämää, ja niitä Tampere Filharmonia on tehnyt eri kapellimestarien kanssa jo yli 50. Ne ovat saaneet mm. viisi Cannes Classical -palkintoa ja muita huomattavia tun-nustuksia. Levyillä on mukana sekä kansainvälistä (mm. Reger, Enescu, Nielsen ja Vasks) että kotimaista (mm. Sibelius, Melartin, Aarre Merikanto, Englund, Rau-tavaara, Tiensuu ja Kaipainen) ohjelmistoa.

Tampere Filharmonian ja sen muusikoiden työ säteilee vahvasti paikalliseen ja alueelliseen musiikkielämään ja luo ympärilleen rikasta musiikillista alakasvustoa. Laajemmassa kuvassa orkesteri on väkevällä panoksella ollut luomassa Tampe- reesta sitä dynaamista modernia kulttuurikaupunkia, jollaiseksi se nykyisin pro-filoituu. Tampere Filharmonia on tiukasti nykypäivässä kiinni oleva 90-vuotias nuorukainen.

KIMMO KORHONEN

14

Ole mukanakulttuurinaitiopaikalla

Lataa lisääsisältöä elämään.

Sinulle huolella rakennettu

MMee VViissuurraallllaa uusskkoommmmee,, eettttää llaaaattuu eerroottttuuuu aaiinnaa eedduukksseeeenn.. HHyyvviinn rraakkeennnneettttuu kkoottii kkuuttssuuuu aassuummaaaann lläämmppiimmäällllää ttuunnnneellmmaallllaa jjaa llooppppuuuunn aassttii mmiieettiittyyiillllää yykkssiittyyiisskkoohhddiillllaa..

15

TAMPERE FILHARMONIAN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT

TAMPERE FILHARMONIAN YHTEISTYÖKUMPPANIT

TAMPERE FILHARMONIAN YSTÄVÄYHDISTYS

INFO- JA MYYNTIPISTE 2. KERROKSEN LÄMPIÖSSÄ

T A M P E R E F I LH A R M O N I A N Y ST Ä V Ä T

Pro Orchestran jäsenenä tutustut Tampere Filharmoniaan,tuet sen toimintaa ja tapaat kiinnostavia taiteilijavieraita.Tutustu ja liity jäseneksi www.proorchestra.fi.

Konserttimatka Musiikkitaloon perjantaina 6.3.Helsingin kaupunginorkesterin kon-sertissa kuullaan mm. Felix Mendel-sohnin Kesäyön unelma -alkusoitto. Ennen konserttia osallistutaan muu-sikkotapaamiseen. Matkan hinta: 80 €/jäsen, 100 €/muut. Lähtö on klo 15. Ilmoittautuminen päättyy pe 31.1.2020.

Viulisti Asta Kuusisen muistelmateos on ostettavissa myyntipistees-tämme (22 e, käteinen). Kuusinen on paikalla pe 24.1. ja signeeraa ostetut kirjat. Teokses-saan Kuusinen kertoo sekä oman polkunsa viulistiksi että Tampere Filharmonian tarinan.

Asta Kuusinen: Synnyin soittajaksi

JUHLAVUODEN TARJOUSFaunien iltapäivä -kamarikonserttien sarjalippu

40 EUROA (NORM. 52 EUROA) Etu Tampere-talon lipunmyynnistä

ja Kulttuurimyymälä Aplodista.Tarjous voimassa 31.1.2020 saakka.

Konsertit su 9.2., su 15.3., su 19.4. ja su 17.5. klo 15. www.tamperefilharmonia.fi/kamarimusiikki