Lippu 3/2015

MEIDÄN TARJA S. 6 ILON JA RIEMUN UTÖYA S. 12 PES JA ILLUUSIO DEMOKRATIASTA S. 16 MUISTOJA KE-SÄLEIRILTÄ S. 18 TUTKIMUSMATKA PERUSSUOMALAISUUDEN YTIMEEN S. 20 TÄSTÄ STARTTAA ILMARIN PALSTA S. 24 ANTTI RINNE RAVISTELEE NYT PUOLUETTA UUDISTUMAAN S. 26

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 3/2015

LIPPU

2 LIPPU 3 / 2015

tietoon, joka on omalta kannalta edullista ja vahvistaa omia ennakkokäsityksiä. Pelko ja epävarmuus omasta tulevai-suudesta saavat etsimään syntipukkeja ja helppoja maaleja kaukaisia ja vieraita, joilla ei ole niin väliä. Hille Koskela on kirjassaan Pelkokierre (Gaudeamus 2009) muotoillut turvallisuuden paradokseja. Yksi niistä kuuluu seuraavasti: ”pelon kyljessä kasvaa välinpitämättömyys muita ihmisiä kohtaan.”

Kuudenneksi turvallisin tai ei, kamaluuksia tapahtuu Suomessakin. Väkivaltaa ei saa vähätellä, se on väärin uh-reja kohtaan. Pelko on kuitenkin sosiaalisesti tuotettua, sen synnyllä ei välttämättä ole mitään tekemistä esimerkiksi rikollisuuden todellisen esiintyvyyden kanssa. Pelko ruokkii pelkoa ja pelko voi muuttua asioiksi, joita oikeasti pitäisi pelätä — väkivaltaisia katupartioita, ”ennaltaehkäisevää” terroria ja ääriliikehdintää. Toinen Koskelan muotoilema paradoksi kuuluukin: ”turvallisuuden nimissä tuotetaan ennakkoluulojen ja vihan kulttuuria.”

Sananvapauden väärinkäyttöä on myös sen käyttämi-nen muiden hiljentämiseksi. Erityisen huolestuttavaa on tutkijoihin ja tieteentekijöihin kohdistuva uhkailu. Kaiken tutkimuksen pitää olla läpinäkyvää ja tulokset pitää voida altistaa epäilykselle. On kuitenkin aivan eri asia kritisoida vaikkapa tutkimuksen huonoin perustein valittua aineistoa kuin nimetä tutkimus huonoksi sillä perusteella, että sen tulokset sotivat omaa maailmankuvaa vastaan.

Presidentti Tarja Halonen totesi Lipun haastattelussa, että pitää uskaltaa puhua totta. Maailmassa on paljon ihmi-siä, joille totuuden puhumisen hinta olisi liian kallis. Maail-man kuudenneksi turvallisimmassa maassakin vaatimus on raju. Mutta jos ei täällä ja nyt, niin missä ja milloin sitten.

Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista. Tarkalleen ottaen kuudenneksi turvallisin, ainakin GPI-indeksin (Global Peace Index) mukaan. Siltä ei kuitenkaan aina tunnu. Suomenruotsalainen arkai-

lee puhua ruotsia julkisissa liikennevälineissä. Äiti miettii, uskaltaako päästää tummaihoisen lapsensa yksin leikki-kentälle. Uuteen opiskelukaupunkiin muuttaville naisille kerrotaan ensimmäiseksi, mitä kautta ei ainakaan kannata kävellä yöllä kotiin.

Katuväkivallan tilastollinen todennäköisyys on Suomes-sa hyvin pieni. En todellakaan päivittäin kohtaa aggressii-vista käytöstä tai kuule vihapuhetta liikkuessani kotikau-punkini kaduilla. Kokemukseeni saattaa vaikuttaa se, miten helposti sulaudun enemmistöön. Internetissä sen sijaan kohtaan vihapuhetta minäkin, vaikka en sitä tarkoituksella etsi. Iltapäivälehtien kommenttiosiot ovat matopurkkeja, joista luikertelee toinen toistaan inhottavampia herjoja, solvauksia ja valheita.

Vihapuhetta ja valheita levitetään mielellään nimettö-mästi. Ne, jotka jäävät kiinni niin sanotusti housut kin-tuissa, vetoavat sananvapauteen. Vähäinen on näiden ihmisten ymmärrys siitä, millainen ylellisyys sananvapaus on ja miten moni maailman kansalainen antaisi mitä vain, henkensäkin, oikeudesta puhua ja arvostella ilman pelkoa. Suuri vapaus tarkoittaa suurta vastuuta. Vapaus olla jotakin mieltä ei tee jokaisesta mielipiteestä oikeaa tai hyvää. Hal-pamaisinta on käyttää sananvapautta epävarman tai täysin virheelliseksi tiedetyn tiedon välittämiseen.

Suomeen on rantautunut toimijoita, jotka julkaisevat väärää tietoa tahallaan. Saadakseen rahaa, muokatakseen mielipiteitä, piruuttaan. Henkilökohtaisessa elämässään harva luottaisi kaveriin, joka puhuu jatkuvasti palturia eikä edes häpeä sitä. Näihin toimijoihin moni kuitenkin tuntuu luottavan. Osa luottajista on hyväntahtoisia hölmöjä ja laiskimuksia, joille passaisi rautaisannos mediakasvatusta ja henkinen potku persuksille.

Sitten on niitä, joilla on hampaankolossa jotakin sellais-ta, mikä saa sulkemaan silmät totuudelta ja uskomaan vain

EIKÖ OLIS KIVA, JOS KENENKÄÄN EI TARTTIS PELÄTÄ

JULKAISIJA Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

PÄÄTOIMITTAJA Essi Virtanen [email protected]

TOIMITUSSIHTEERI Iida Vallin [email protected]

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Olli Urpela / Pintaliitodesign

KIRJOITTAJAT Berhan Ahmadi, Eetu Kinnunen, Piia Noronen, Jonne Nurmi, Ilmari Nurminen, Maria Nyroos, Mikkel Näkkäläjärvi, Joona Räsänen, Juuso Suutari, Mikko Suomalainen ja Essi Virtanen.

PAINOPAIKKA Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

PAPERI kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g

4/2015 ILMESTYY MARRASKUUSSA Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Iida Vallin, [email protected]

ESSI VIRTANEN

päätoimittaja

PÄÄKIRJOITUS

LIPPU

4041 0763 Painotuote

LIPPU 3 / 2015 3

eikä varaa olla polittisesti korrekti – siksi hän näyttääkin esimerkiksi olemalla täysin epäkorrekti ja haukkumalla vuoron perään naiset, maahanmuuttajat, naapurimaat ja kilpakumppanit. Helsingin Sanomat otsikoi 11. elokuuta USA:n oikeiston nyt kysyvän itseltään, että onkohan ihan fiksua valita ehdokas, joka todistettavasti ei tule toimeen muiden kuin itsensä kanssa.

”PERUSSUOMALAISET AIKOO PALKATA JURISTIN SELVITTÄ-MÄÄN SYYTÖKSIÄ”

Ilta-Sanomat otsikoi 11. elokuuta työmies Matti Putkosen (ps) uhonneen, että perussuomalaiset palkkaa juristin tut-kimaan onko puolueesta puhuttu perusteettomasti ikäviä pääkirjoituksissa, kolumneissa, Twitterissä, Facebook-statuksissa, vessanseinäkirjoituksissa tai missä tahansa. Erityisesti Putkosta hiertävät vihjaukset siitä, että puoluees-sa olisi äärioikeistoyhteyksiä omaavia kansane… Jäseniä. Työmiehelle tiedoksi, että a) tehokkaallakin juristilla saattaa mennä tovi materiaalin läpikäymiseen; b) puolueen kun-niaa ei voi loukata; ja c) jos se kävelee kuin ankka, ui kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, niin se luultavasti on ankka eikä sen kutsuminen ankaksi ole rikos.

”GRAHN-LAASONEN PUOLUSTAA PÄÄSYKOKEITAPERUSKOULUSSA”

Tuoreen tutkimuksen mukaan erikoisluokille hakeutumises-ta on suurissa kaupungeissa tullut korkeasti koulutettujen ja varakkaiden vanhempien lasten reitti vältellä lähikouluja ja alempien yhteiskuntaluokkien lapsia. Helsingin Sanomat otsikoi 13. elokuuta opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen olevan kovasti huolissaan tutkimuksen osoittamasta eriy-tymiskehityksestä − mutta puolustavan silti erityisluokkia ja peruskoulun sisäisiä pääsykoejärjestelmiä. Hei Sanni, opetusministerinä sä voisit vaikuttaa niihin asioihin, joista sä olet huolissas.

OTSIKOISSA

”EMME PUOLUSTA AHVENANMAATAAHVENANMAALAISTEN TAKIA”

MTV Uutiset otsikoi 9. elokuuta puolustusministeri Jussi Niinistön (ps) erikoisen Ahvenanmaa-lausunnon. Niinistöl-tä kysyttiin perussuomalaisten puoluekokouksessa miksi Ahvenanmaata pitää puolustaa, vaikka ahvenanmaalaiset eivät itse osallistu puolustuskustannuksiin. Niinistö vastaus kuului, että Ahvenanmaata puolustetaan sen strategisen merkittävyyden vuoksi, ei ahvenanmaalaisten itsensä takia. Myöhemmin Niinistö pahoitteli huonosti muotoiltua vasta-ustaan. Epäonnista, että perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo ehti juuri ennen Niinistön lapsusta kehuskella, miten perussuomalaisille suorastaan tulvii jäsenhakemuksia Ahvenanmaalta. Näinköhän tulvii enää.

”UNIVERSUMI ON KUOLEMASSA”

Yle kertoi 10. elokuuta universumimme vetävän viimei-siään. Tai, kuten Ylen lainaama australialaistutkija Simon Driver asian muotoilee: ”universumi on istahtanut sohval-le, vetänyt peiton päälleen ja meinaa nukahtaa ikuisille torkuille.” Ihan kädessä hätä ei ole, kituuttelemme vielä joitakin miljardeja vuosia. Lisäksi meillä on Ylen mukaan mahdollisuus saada lisäaikaa, mikäli galaksimme törmää toiseen galaksiin ja tapahtuu yhteensulautuminen. Toivo-taan parasta!

”HALUAMMEKO TODELLA LOUKATA 53:A PROSENTTIA AME-RIKKALAISISTA ÄÄNESTÄJISTÄ?”

Yhdysvalloissa republikaanit ja demokraatit valmistautuvat esivaaleihin, joissa seulotaan puolueille presidenttiehdok-kaat. Mielipidemittauksissa republikaanien pistepörssiä johtaa kiinteistömoguli Donald Trump. Kyllä, se Diilistä tuttu rääväsuu. Trumpin mielestä Amerikalla ei ole aikaa

Kerro meille mielipiteesi - Liity SDP:n kansalaispaneelin jäseneksiLue lisää ja ilmoita itsesi mukaan: www.sdp.fi/kansalaispaneeli

UUSI VÄY

LÄ

VAIKUTTA

A!

LIPPU 3 / 2015 5

Kuluneen kesän aikana rasismi ja vihapuhe ovat jälleen nostaneet Suomessa päätään. Kansanedustaja Olli Immosen Facebook-päivitykset ja Suomen Vastarintaliikkeen Jyväskylässä järjestämä mellakka ovat varmasti kaikilla muistissa. Samaan aikaan ihan tavalliset kansalaiset ovat alkaneet viljellä vihapuhetta verkkokeskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa. Oulussa fasistit partioivat kaduilla ja Helsingissä kantaväestöön kuuluva aikuinen tönii maahanmuuttajataustaista lasta. Avoin, suvaitsevainen ja monikulttuurinen yhteiskunta on uhattuna.

Vihapuheista on valitettavan usein liian lyhyt matka vihatekoihin. Neljä vuotta sitten Norjassa tapahtu-

nutta hirmutekoa tekijä perusteli samankaltaisella retoriikalla, jota meillä nyt käyttää hallituspuolu-een kansanedustaja.

Rasistisia ajatuksia on Suo-messa jo liian kauan lakaistu maton alle, vähätelty olankohau-tuksin, sanottu yksityisajatteluksi. Nyt tämän pitää loppua.

Me Demarinuoret emme hyväksy rasismia, vihapuheita tai -teko-ja missään muodossa. Pyrimme aktiivisesti omalla toiminnallamme toimimaan näitä asioita vastaan suvaitsevamman, avoimemman ja solidaarisemman Suomen ja koko maailman puolesta. Meistä hyvinvointivaltio rakentuu ihmisten vapauden ja oikeudenmukaisuuden

ÄLÄ TÖNI MUN KAVERIATEKSTI: Joona Räsänen KUVA:: Olli Urpela

pohjalle. Näitä arvoja pitää puolustaa aina ja kaikkialla. Viimeaikaisten tapahtumien johdosta 80-luvulla lan-

seerattu, alun perin Ranskasta lähtöisin oleva rasisminvas-tainen ”Älä töni mun kaveria” -kampanjamme on jälleen ajankohtainen.

Suomessa pitää olla nollatoleranssi rasismille, viha-puheille ja -teoille. Suomalaisessa yhteiskunnassa tulee jokaisen voida kokea olevansa tervetullut, uskaltaa olla oma itsensä ja pystyä elämään ilman pelkoa. Tätä turval-lisuuden tunnetta voidaan lisätä poliittisilla päätöksillä: asennekasvatusta lisäämällä, ennaltaehkäisyllä, taloudel-listen epävarmuustekijöiden poistamisella sekä varhaisella puuttumisella.

Rasismi on toisen ihmisen tai ihmisryhmän syrjimistä, joka usein perustuu voimakkaisiin stereotypioihin,

yleistyksiin ja ennakkoluuloihin. Se kumpuaa myös ajatuksesta laittaa yhteiskunnan ongelmat jonkun ulkopuolisen uhan syyksi. Monet tahot myös tietoisesti ruokkivat näitä vääristyneitä stereotypioita, yleistyksiä ja ennakkoluuloja.

Hiljaisuus tulkitaan helposti hyväksymiseksi. Nyt meidän kaikkien onkin selvästi kerrottava, että joidenkin ihmisryhmien leimaaminen vihol-

lisiksi ei ole mikään oikea ratkaisu. Väkivaltainen käyttäytyminen ja

lainvalvonnan ottaminen omiin käsiin ovat omiaan lietsomaan vain lisää pelkoa ja epävarmuut-ta. Sellainen ei kuulu elämänme-noomme.

Kesän tapahtumien johdosta tavalliset kansalaiset kokoontui-vat sankoin joukoin eri puolella Suomea järjestettyihin Meillä on unelma -mielenilmauksiin. Nämä rauhalliset mielenil-maukset suvaitsevan Suo-men puolesta kertovat, että kansalaiset ovat huolissaan vihapuheen vaikutuksista.

Nyt on kaikkien poliittisten toimijoiden syytä olla mukana yhteisessä rintamassa ja sanoa

ääneen, että väkivalta ei ole ratkaisu.

Jos sinäkin haluat olla mukana rakentamassa avointa, suvaitsevaista ja

monikulttuurista Suomea, liity mukaan Demarinuoriin. LIPPU

PUHEENJOHTAJALTA

6 LIPPU 3 / 2015

Häntä on toivuttu Lippuun useasti. Nyt hän puhuu urastaan ja kehottaa meitä olemaan osa sitä muutosta, jonka haluamme maailmassa nähdä.

MEIDÄN TARJA

TEKSTI: Essi Virtanen KUVAT: Iida Vallin

LIPPU 3 / 2015 7

8 LIPPU 3 / 2015

”Pena, nyt lähdetään kaffelle!” presidentti Tarja Halonen huudahtaa heleästi puolisolleen Pentti Arajärvelle. Olen juuri varovaisesti tiedustellut presidentiltä, että liikenisikö häneltä hetki Lippu-

lehdelle. Optimistisina pitämäni toiveet muutamasta no-peasti vaihdetusta kysymyksestä ylittyvät ruhtinaallisesti, presidentti on kahvikupposen äärellä valmis juttelemaan pidemmänkin tovin.

Lähdemme porukalla kävelemään kohti Kustavin Lootholman matkailualueen ra-vintolaa. Koko seurue sovittaa askeleensa tarkasti presidentin verkkaiseen kävelytah-tiin ja kuuntelee korvat höröllään kohteli-aasti nyökkäillen, kun presidentti jutustelee hyväntuulisesti niitä näitä. Tilanne on vähän hassu, omalle ja muiden jäykkyydelle tekee melkein mieli nauraa. Mutta minkäs me sille voimme, että presidentin ja aivan erityi-sesti presidentti Tarja Halosen tapaaminen jännittää!

Harvassa ovat ne suomalaiset nykypo-liitikot, jotka nauttivat samanlaista arvostusta kuin Tarja Halonen. Häntä eivät kunnioita vain kollegat kotimaassa ja ulkomailla, hän on esikuva monelle ihan tavallisellekin suo-malaiselle. Tuskin on kohtuutonta väittää, että sosialide-mokraattinen liikkeessä vaikuttaa tänä päivänä kokonainen sukupolvi, jonka kipinä poliittisen toimintaan on syttynyt juuri Tarjan innoittamana.

KUNHAN EI OLISI VIIMEINEN

Halonen on murtanut monta lasikattoa. Hänen aloitta-essaan uraansa SAK:n lakimiehenä vastaavissa tehtävissä ei juuri naisia oltu nähty. Kun hänet valittiin oikeusministe-riksi, samassa tehtävässä oli aiemmin toiminut yksi nainen, tämäkin niin sanottuna sitoutumattomana ammattiminis-terinä. Ulkoministerinä Halonen oli ensimmäinen nainen. Ja lopulta vuoden 2000 keväällä hänestä tuli Suomen tasavallan ensimmäinen naispresidentti.

Katoista viimeisin lienee ollut vaikein murrettavaksi.

Yksin Halonen ei katso tietä raivanneensa, edelläkävijöitä ja tientasoittajia olivat jo ennen häntä presidentiksi mielineet naiset, Elisabeth Rehn ja Helvi Sipilä. Vuoden 2000 vaalien alla ei kuitenkaan puhuttu presidenttiydestä sukupuoli-kysymyksenä, innostus ensimmäisestä naispresidentistä purkautui vasta tuloksen selvittyä.

– Lapset kirjoittivat tuhansia kirjeitä. Tytöt kertoivat myös haluavansa isoina presidenteiksi. Ja minä jouduin vastaamaan, että ei tämä ole ammatti… Tehkää siis koti-läksyt, hoitakaa koulu hyvin ja oppikaa jokin ammatti.

– Mutta se varsinainen herätys oli se pie-ni poika, joka kysyi, että ”onko se totta, mitä likat koulussa sanoo? Ettei pojista voi enää tulla presidenttejä?” Siinä kysymyksessä tuli esille kaksi jännää asiaa. Ensinnäkin se, että mielipiteet ja asenteet tosiaan voivat muuttua nopeastikin, ihan muutamassa vuodessa. Aina ei tarvitse odottaa montaa sukupolvea.

– Toinen, paljon vaikeampi esille tullut asia oli sitten se, että valtaa on selvästi helpompi siirtää sukupuolelta toiselle kuin jakaa. Ja kun kuitenkin molemmat sukupuolet ovat tarpeellisia ja kivoja! Ei pitäisi olla joko-tai, pitäisi olla sekä-että.

Naiseudesta oli ensimmäiselle naispresidentille paljon hyötyä, Halonen huomauttaa. Hänet huomioitiin kan-sainvälisesti paljon laajemmin kuin vastaavankokoisen maan miespresidentti olisi huomioitu. Mutta toki hän on uteliaisuuden ohella saanut myös osakseen epäluuloa ja asiattomuuksia. Trollikuvia, kuten hän itse asian muotoilee. Eteenpäin on kuitenkin aina menty, kotikasvatuksella:

– Herroja ei saa kumartaa ja kritiikkiä ei pidä pelätä. Pitää uskaltaa puhua totta ja tehdä kovasti töitä. Eivät ne mitään kovin kummallisia opetuksia ole, ihan perinteisiä suomalaisia.

Ensimmäisenä oleminen ei ole helppoa. Mutta toive siitä, että ei olisi viimeinen, auttaa jaksamaan.

”LAPSET KIRJOITTIVAT TUHANSIA KIRJEITÄ.

TYTÖT KERTOIVAT MYÖS HALUAVANSA

ISOINA PRESIDENTEIKSI. JA MINÄ JOUDUIN

VASTAAMAAN, ETTÄ EI TÄMÄ OLE AMMATTI…

TEHKÄÄ SIIS KOTILÄKSYT, HOITAKAA KOULU HYVIN

JA OPPIKAA JOKIN AMMATTI.”

LIPPU 3 / 2015 9

ULKOISET ODOTUKSET JA JATKUVA ESILLÄ OLEMINEN

Esitän Haloselle ikään kuin tunnettuna tosiasiana, että hänhän oli presidenttinä perinteisestä valtiomiesstereoty-piasta poikkeava hahmo, paljon miellyttävämpi kuin tum-missa puvuissaan pönöttävät kivikasvot. Yllättäen tämä ei kuitenkaan ollut se vaikutelma, jota Halonen itse tavoitteli.

– Niin, kai minä sitten olin… Vaikka kovasti yritinkin sekä kampauksella että vaatteilla saada aikaan vaadittua uskottavuutta.

Halosta arvosteltiin tasavallan presidenttinä milloin käsi-laukusta, milloin hatusta tai hatun puutteesta. Hän arvelee, että ulkonäköön ja vaikutelmaan kohdistuvat odotukset ovat saattaneet muuttua. Uusille sukupolville on täysin normaalia, että presidentti pukeutuu Marimekon Pikku unikko -kuosisiin housuihin ja kevyesti tikattuun bleiseriin − kuten Halonen haastattelupäivänä.

Tämän päivän naisjohtajilla on enemmän tilaa varioida ja ehkä jopa mahdollisuus päästä tilanteeseen, jossa he ovat ihan vaan johtajia ilman etuliitettä.

Haastattelua tehdessä presidentin turvamies istus-kelee parin pöydän päässä. Presidentti on presidentti lopunikäänsä, osa yksityisyy-destä on peruuttamattomasti menetetty. Halosta on joskus tituleerattu Muumimammak-si, niin helposti lähestyttävä ja kansanomainen hän presi-denttinä oli − ja on edelleen. Myös aviomies Pentti ja paris-kunnan Meggi-kissa ovat esil-lä julkisuudessa, mutta muille läheisilleen Halonen toivoisi yksityisyyttä. Kännykkäkame-ra on Halosen mielestä sekä älyttömän hieno että todella ikävä keksintö.

– Poliittisessa nuoriso-liikkeessäkin kannattaisi tosissaan pohtia tätä asiaa. Vaikka puhutaan avoimesta yhteiskunnasta, niin tietynlainen kohteliaisuus ja vapaus itse päättää esillä olemisesta ovat toisen identiteetin kun-nioittamista.

– Mutta kaiken kaikkiaan Suomen kansa on ylitsevuota-van ystävällistä. Jopa siinä määrin, että emme käy koskaan iltaisin ravintoloissa, Halonen nauraa.

KAIKKI ALKOI KOTIKANSAINVÄLISYYDESTÄ

Laakereillaan 71-vuotias Halonen ei ole levännyt sen jälkeen, kun presidentin virka-asunnon ovet kolme vuotta sitten sulkeutuivat hänen takanaan. Esimerkiksi viime ke-vään hän vietti vierailevana luennoitsijana Yhdysvalloissa, Harvardin yliopistossa. Tulevan syksyn kohokohta on YK:n huippukokous. Siellä toivottavasti hyväksytään kestävän kehityksen Post 2015 -tavoitteet, joiden valmisteluun Halo-nen on osallistunut asiantuntijana. Lisäksi hänen syksyynsä kuuluu kestävän kehityksen mittareiden pohtimista Itäval-lassa, vierailu onnellisuusindeksin maassa Bhutanissa, am-mattiyhdistysliikkeen tukemista Kolumbiassa ja luultavasti piipahtaminen Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa. Ja

paljon muuta ”pientä”.Lukuisat asiantuntijatehtävät ovat oikeastaan perua

presidenttikausilta. Kysyntää riittää, sillä saman ikäpolven naisia, joilla on takanaan yhtä vakuuttava poliittinen ura ja kokemusta kansainvälisistä kysymyksistä, ei montaa löydy.

Kansainvälisyydelle Halosen silmät avautuivat jo 60-luvun lopussa kotimaan kamaralla. Suomen ylioppilas-kuntien liiton sosiaalisihteerinä hän tutustui ulkomaisiin stipendiaatteihin, jotka tulivat Suomeen opiskelemaan ylioppilaiden kehitysyhteistyörahaston avustamina. Tätä kautta tulivat tutuiksi nuoret, jotka kotimaissaan osallistui-vat diktatuureja vastustaviin vapautusliikkeisiin. Solmitut ystävyyssuhteet ovat kantaneet näihin päiviin asti. Erikseen nimeltä Halonen mainitsee Nickey Iyambon, Namibian nykyisen varapresidentin.

– Ystävyydet kestävät vuosikymmeniä, ja niillä oli tavattoman suuri merkitys rakenteilla olevien demokrati-oiden kehittämiselle. Mutta myös meille – me tajusimme

mitä se elämä muualla on. Väittäisin, että kansainvälisen yhteistyön toinen merkitys on se, että me täällä teollisis-sa tai jälkiteollisissa maissa ymmärtäisimme, minkälaisia uhrauksia vaatii esimerkiksi ryhtyä ammattiyhdistysak-tiiviksi Latinalaisessa Ameri-kassa.

GLOBALISAATIO EI OLE VALIN-TAKYSYMYS

Halonen puhuu mielel-lään kestävästä kehityksestä. Se ei ole mikään yksittäi-nen teema, jonka parissa voisi vain askarrella, kun siltä tuntuu. Hyvinvoinnin ylläpitäminen kotimaassa nyt ja tulevaisuudessa vaatii, että olemme kiinnostuneet siitä muuallakin. Köyhyys ja luonnonkatastrofit eivät kun-

nioita kansallisvaltioiden rajoja. Halonen vaatii katsomaan globalisaatiota silmästä silmään.

– Se on toki tosi kiusallista. Maailma on ihan lähellä ja kaikki kaukana tapahtuva vaikuttaa meihin. Ja samanai-kaisesti se kaikki on niin kaukana, että päätöksentekoon vaikuttaminen tuntuu aina vaan vaikeammalta.

Globalisaatio voi tuntua siltä kuin maa murtuisi jalkojen alta. Monelle se on uhka, johon on luonnol-lista reagoida menemällä siilipuolustukseen. Halo-sen mielestä pitäisi toimia juuri päinvastoin: ei alistua muutokselle vaan pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan sen suuntaan.

− Toisin sanoen tärkeäksi tulee paitsi se työ, jota teh-dään ruohonjuuritasolla ja kansallisesti, myös ne yhteydet, joita ylläpidetään kansainvälisesti eri tasoilla. Ei siis vain hallitusten välillä vaan eri tasoilla, eri maiden ihmisten

”HERROJA EI SAA KUMARTAA JA KRITIIKKIÄ

EI PIDÄ PELÄTÄ. PITÄÄ USKALTAA PUHUA TOTTA

JA TEHDÄ KOVASTI TÖITÄ. EIVÄT NE MITÄÄN

KOVIN KUMMALLISIA OPETUKSIA OLE,

IHAN PERINTEISIÄ SUOMALAISIA.”

10 LIPPU 3 / 2015

välillä. Näiden yhteyksien rakentamisella on tavaton kiire.− Yritysmaailma on jo täysin globalisoitunut, siksi toi-

votan lämpimästi tervetulleeksi ammattiyhdistysliikkeen voimistuvan kansainvälisyyden.

JOTAIN MÄTÄÄ EUROOPASSA

Siilipuolustuksesta puheen ollen: Euroo-pan yli ovat tällä vuosikymmenellä pyyh-kineet populismin tuulet, joiden kanssa eläminen on ollut vaikeaa erityisesti sosia-lidemokraateille. Niistä Haloselta kyseltiin paljon Harvardissakin.

− ”Jotain mätää Euroopassa” Shakespearea lainaten. Onnistuimme ainakin tavallaan poistamaan vanhan kahtia-jaon, mutta nyt olemme kovaa vauhtia rakentamassa uusia. Muualla maailmassa sanotaan helposti, että Eurooppa on sisäänpäin kääntynyt. Vaikka olemme halunneet ilmasto-politiikassa ja monessa muussa näyttää olevamme lipun-kantajia, käytämme silti yhä enemmän aikaa sen miettimi-seen mikä on yksin Eurooppaan tulevaisuus.

Ymmärrystä sille, miksi populistit menestyvät, Haloselta kyllä löytyy. Jälkiviisaasti voi todeta, että Euroopan unionin kasvua ja vahvistamista on pidetty niin pyhinä asioina, että kaikenlainen kritiikki on leimattu pahaksi. Paine sai kasvaa kauan, talouskriisien myötä se alkoi purkautua − osin hallit-semattomasti. Kannatusta saavat nyt paitsi EU-kriittiset, myös täysin EU-vastaiset puheenvuorot.

Halosesta on parempi, että Euroopan ongelmista nyt puhutaan eikä niitä enää hyssytellä ja yritetä pitää niin sanotusti perheen sisäisinä.

Dialogin ylläpitäminen silloinkin, kun se tuntuu pään lyömiseltä seinään, on Halosen mielestä tärkeää myös ääriliikkeiden ja ääriajattelun ehkäisemiksi. Monissa lie-missä keitetyllä poliitikolla on yhä jäljellä ilahduttava usko

ihmisiin. Hän uskoo, että pienen harkinnan jälkeen enem-mistö ihmisistä kyllä hahmottaa, mitä on diskriminaatiolla kivetetyn tien päässä.

– Historiasta on esimerkki, jota ei tarvitse toistaa. Silmien sulkeminen, ovien lukitse-minen, kansalliskiihkoilu, rasismi… Eivät ra-kenna uutta maailmaa vaan tuhoavat senkin, missä nyt ollaan.

Halonen jos kuka on sopiva henkilö arvioi-maan sitä kuuluisaa Suomen mainetta.

– Suomen maine on tärkeä. Mutta hyvät ihmiset, vielä tärkeämpää pitäisi olla se, min-

kälaista meidän on asua tässä maassa.

PRESIDENTTI JOUTUI JONOTTAMAAN PUOLUEESEEN

Halosella ei ole taustaa sosialidemokraattisessa nuoriso-liikkeessä. Opiskelijapolitiikkaankin hän lähti ensin yleis-vasemmistolaisena. Puolueeseen hän liittyi vuonna 1971 oltuaan jo hetken töissä SAK:ssa – jäsenhakemus oli tosin jätetty jo edellisen vuoden syksyllä, mutta se ”unohtui” puolueosaston puheenjohtajan pöytälaatikkoon ja löytyi vasta, kun vuosikokous oli jo pidetty.

Tasavallan presidentti ei ole Suomessa minkään puolu-een jäsen. Presidenttikautensa päätyttyä Halonen kuitenkin liittyi uudestaan puolueeseen. Presidentti pidättäytyy etääl-lä päivänpolitiikasta, mutta tämän hän sanoo:

– Nyt ollaan kuulkaa sataprosenttisesti oppositiossa. Mutta siitä voi hyötyä, jos enemmän rakentaa kuin selittää.

Sitten onkin aika lähteä jatkamaan ohjelmaa. Demari-nuorten ja SONKin kesäleiriläiset odottavat Halosta puhu-maan kansainvälisen politiikan haasteista. LIPPU

”SUOMEN MAINE ON TÄRKEÄ. MUTTA

HYVÄT IHMISET, VIELÄ TÄRKEÄMPÄÄ PITÄISI

OLLA SE, MINKÄLAISTA MEIDÄN ON ASUA TÄSSÄ

MAASSA.”

LIPPU 3 / 2015 11

MIELIPIDE: LAPSELLA ON OIKEUS ISÄÄN JA ÄITIIN

TEKSTI: Jonne Nurmi KUVA: Essi Virtanen

Kaikki muistavat viimesyksyisen keskustelun tasa-arvoisesta avioliittolaista (tai miksi sitä ikinä halutaankaan kutsua). Kyseisen lain kylkiäisenä tuli myös laki samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta.

Adoptio-oikeutta vastaan olleet perustelivat mieli-pidettään muun muassa seuraavilla argumenteil-la: ”paras ympäristö lapselle on kasvaa biologis-ten vanhempiensa kanssa”, ”lapsi tarvitsee isän

ja äidin” tai ”lapsen perusoikeuksia loukataan, jos hänen

huoltajansa on joku muu kuin biologiset vanhemmat”. Vastustajat ovat mitä ilmeisemmin itse kasvaneet

kahden vanhemman ydinperheissä, koska eivät osaa ottaa huomioon perheiden erilaisuutta. Eräskin pitkään yhteis-kunnassamme ollut perhemuoto, jossa nämä lainalaisuudet eivät toteudu, ovat yksinhuoltajaperheet. Syitä yksinhuolta-juuteen on monia, osa tietoisesti valittuja ja osa taas pakon sanelemia. On vain ja ainoastaan lapselle hyväksi, jos yksin-huoltajaksi jäänyt vanhempi on ottanut toisesta huoltajasta eron esimerkiksi tämän juopottelun ja/tai väkivaltaisuuden vuoksi − sanovat nämä ”ydinperheen” puolestapuhujat mitä tahansa. Voisi kuvitella, etteivät hekään halua lasten elävän pelon armoilla vain, ”koska lapsella on oikeus mo-lempiin vanhempiin”. Vai pitävätkö he näitä yksinhuoltajia syyllisinä siihen, että nämä ovat vieneet lapseltaan ”perus-oikeuden”?

Entäpä, jos molemmat vanhemmat ovat kykenemättö-miä pitämään huolta lapsestaan? Onko silloinkin parempi jatkaa kuin ei mikään olisi vialla − vai pitäisikö asialle tehdä jotain, vaikka seurauksena olisikin lapsen sijoittaminen pois biologisten vanhempiensa luota esimerkiksi kahden samaa sukupuolta olevan henkilöiden hoidettavaksi? Olisiko se niin kauheaa, jos lopputuloksena olisi tasapainoinen yksilö?

Kukaan ei varmaankaan voi väittää etteikö lapselle olisi parasta syntyä henkisesti ja taloudellisesti tasapainoiseen perheeseen. Mutta tämä ei ole aina mahdollista. Sen takia on syytä miettiä myös vaihtoehtoisia tapoja, jotta tämä pieni viaton ihminen saisi ansaitsemansa huoltajan/huol-tajat, jotka ovat tukemassa häntä matkalla kohti itsenäistä aikuisuutta. LIPPU

12 LIPPU 3 / 2015

ILON JA RIEMUN UTÖYATEKSTI: Mikkel Näkkäläjärvi, Demarinuorten varapuheen-

johtaja & Pohjoismaiden ja Baltian maiden Demarinuorten

(FNSU) puheenjohtaja KUVAT: Matias Mäkynen

“Rakas Utöya, olemme palanneet kotiin! 22. heinäkuuta tulee olemaan aina osa saaren historiaa, mutta niin myös tämä päivä (7.8.2015), jona otimme saaren takaisin siihen käyttöön, jossa se on vuosikymmenet ollut”, julisti Norjan demarinuorten (AUF) puheenjohtaja Mani Hussaini kesä-leirin avajaispuheessaan. Puheeseen tiivistyy hyvin koko leirin henki.

*** Saavuimme Osloon leirin alkamis-

ta edeltäneenä iltana. Astuin ulos linja-autosta. Oikealla puolellani näin kyltin, jossa luki ”Utöya”. Käänsin kat-seeni vasemmalle ja näin muutaman sadan metrin päässä siintävän saaren. Siinä se oli, Utöyan saari, jossa kaikki muuttui vain neljä vuotta sitten. Ilta oli tässä vaiheessa jo hieman hämär-tynyt ja saari usvan peitossa. Pysäyttävä ja epätodellinen hetki, jota en unohda koskaan.

*** AUF:n kesäleiri, ensimmäinen Utöyalla sitten vuoden

2011, alkoi virallisesti perjantaiaamuna. Leirille oli saapu-nut yli tuhat nuorta ympäri Norjan, suuri määrä median edustajia, kansainvälisiä vieraita yli 20 maasta sekä Norjan entistä ja nykyistä valtionjohtoa: Gro Harlem Brundtland, pääministeri 1990-luvulta, Jens Stoltenberg, pääministeri vuosina 2005–2013, sekä Norjan työväenpuolueen nykyi-nen puheenjohtaja Jonas Gahr Störe.

Suomesta vierailulle oli itseni lisäksi tullut Demari-nuorten poliittinen sihteeri Matias Mäkynen ja SONKin puheenjohtaja Hanna Huumonen. Myös Antti Rinne lähetti

tervehdyksen meidän nuorten mukana. Paluu saarelle oli tärkeä tilaisuus, jota moni halusi olla tukemassa.

*** Kesäleirille mennessä oletin, että tunnelmat saarella

tulisivat olemaan apeat. Totta kai ne aluksi olivatkin, mutta melko pian avajaisseremonian jälkeen vanhojen muistelu kääntyi iloksi ja tulevaisuuden pohtimiseksi.

Sadat nuoret kulkivat leirillä iloiten, näimme upeita mu-siikkiesityksiä ja jalkapallo- ja lentopalloturnaukset pyörivät koko ajan muun leiriohjelman taustalla.

Lahjakkaat nuoret, nuorimmat vasta 15-vuotiaita, pääsivät pitämään poliittisia puheitaan suurelle yleisölle. Puheiden aiheet olivat hyvin tulevaisuusorientoitunei-ta: ilmastonmuutoksen pysäyttäminen, naisten aseman parantaminen, kansainvälinen solidaarisuus, ydinaseiden

kieltäminen ja feministinen ulkopolitiikka. Muun muassa.

En ollut saapunut viikonlopun mittaiseen muistotilaisuuteen vaan kesäleirille, joka oli ilon juhlaa ja nuorille tilaisuus tutustua sa-man ikäisiin ja saman henkisiin tovereihin.

***

Paluu Utöyalle merkitsi kotiinpaluuta. Torstaina vietetty muistotilaisuus oli vii-konlopun ainut hetki, jolloin neljän vuoden takainen nousi puheisiin. Leiriviikonloppuna kirjoitimme uuden sivun historiaan.

Meidän ei pidä koskaan unohtaa Utöyan saaren vuoden 2011 tapahtumia ja niiden syitä. Breivikin isku oli julma hyökkäys ihmisyyttä, sananvapautta ja demokratiaa vas-taan. Niitä arvoja ja asioita, joita meidän sosialidemokraat-tien on aina puolustettava.

Meidän on näytettävä, että väkivallalla ei pystytä hiljen-tämään ihmisiä, viemään kenenkään vapautta tai loukkaa-maan demokratiaa. Täyden kukoistuksensa voi saavuttaa vain sellainen yhteiskunta, jossa jokainen on vapaa teke-mään niitä asioita, joita haluaa ja joissa on hyvä.

Sen Utöya ja AUF minulle opettivat, että vaikka tapahtui-si miten hirveitä asioita tahansa, eteenpäin voi ja pitää aina mennä.

AUF:n Mani toivoi, että Utöya olisi sellainen paikka, josta voisi yhä saada uusia hyviä muistoja. Sellainen se ainakin minulle onkin. Ilon ja riemun Utöya. LIPPU

LIPPU 3 / 2015 13

14 LIPPU 3 / 2015

illassa toinen tanssii villisti afrikkalaisen musiikin tahtiin ja toinen lukee tupakka suussa kirjaa otsalampun valossa. Kontrastia löytyy, mutta pohjimmiltaan molemmat ovat samanlaisia sisunaisia, jotka eivät toisiaan rouvittele. Kun Riitan on aika matkata koti-Suomeen eläkepäiviä viettä-mään, hyvästien katsominen on kivuliasta katsojallekin.

Kehitysyhteistyöstä kertovat filmit pakkaavat usein ole-maan puisevia. Hyvästi Afrikka ei sitä ole, sekä päähenkilöt että heidän työnsä on kuvattu elämänmakuisesti. LIPPU

HYVÄSTI AFRIKKA / LEAVING AFRICA

Suomi 2015DokumenttiOhjaus: Iiris HärmäPääosissa: Riitta Kujala, Catherine Othieno (Kata) ja Daizy KimbowaKenelle: herkkiksille ja niille, joiden mielestä kehitysyhteis-työstä leikkaamisella ei ole merkitystä

Mikä tavaton onni, että maailma on saattanut yhteen ystävykset Riitta Kujalan ja Catherine ”Kata” Othienon. Muuten olisi jäänyt syntymättä Iiris Härmän dokumentti Hyvästi Afrikka, koskettava tarina voimakastahtoisista naisista ja raudanlujasta ystävyydestä. Lisäksi maailma olisi aavistuksen epäoikeudenmukaisempi paikka: ilman Riittaa ja Kataa esimerkiksi pienessä ugandalaisessa kyläyhteisössä elävän Daizy Kimbowan tyttäret eivät ehkä kertoilisi kameralle miten naisten oikeuksista innostunut äiti on paljon leppoisampi tapaus kuin jatkuvien raskauksien ja huolen uuvuttama äiti.

Yli 25 vuotta Ugandassa viettänyt Riitta ja ugan-dalainen sairaanhoitaja Kata antavat seksuaali-valistusta uskonnollisten yhteisöjen johtajille ja voimahahmoille. Idea on loistava, sillä uskon-

nolliset johtajat pitävät käsissään muutoksen avaimia. Jos he alkavat vannoa perhesuunnittelun nimeen, kansa kyllä ottaa onkeensa.

Eivätkä Riitta ja Kata valista vain ehkäisystä. Yhtä tärke-ää opettaa miehiä kuuntelemaan vaimojaan ja vaimoja vaa-timaan suunvuoroa. Yhdessä tehdyt päätökset ja sopuisat avioliitot kestävät. Miehilläkin on mukavampaa, kun vaimo nalkuttaa vähemmän.

Tehdyn työn vaikuttavuudesta kertoo se, että jollekin Riitta ja Kata muodostuvat uhaksi. Nimetön ilmiantaja väittää naisten levittävän lapsiin homoseksuaalisuutta. Syytös on vakava maassa, jossa taannoin harkittiin kuole-manrangaistusta homoille. Naisten työ vaarassa loppua, jos tarvittavia lupia ei saada ja suomalainen Solidaarisuus joutuu lopettamaan valistusprojektin rahoituksen.

Riitta kiroilee (ja laulaa) ketjupolton karhentamalla ää-nellään kuin merimies, mutta paineen alla hänestä paljas-tuu herkempi puoli. Tällöin Kata on vahva heidän molempi-en puolesta ja juttelee Riitalle heidän englantia ja suomea sotkevalla yhteisellä kielellään.

Kun vaikeudet on voitettu, on Katan vuoro murtua. Tunteikkaan dokumentin raain hetki koetaan, kun murs-katuista opiskeluhaaveista, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja avioeron kulttuurisesta stigmasta selvinnyt Kata itkee hysteerisesti toimistossaan. Minä olen selvinnyt, minä en ole katkeroitunut, minusta on tullut minä – miksi joidenkin on niin vaikea hyväksyä sitä?

Riitan ja Katan työ kiinnostavaa, mutta dokumentin selkäranka on silti naisten ystävyys. Ugandan pimenevässä

ARVIO: HYVÄSTI AFRIKKA

TEKSTI: Lipun toimitus KUVA: Suomen elokuvakontakti ry / Visa Koiso-Kanttila

LIPPU 3 / 2015 15

OUT:

Collegehousujen käyttö julkisilla paikoilla

Collegehousut, eli tuttavallisemmin collarit, ovat mitä il-meisemmin Amerikan Yhdysvalloistakin tutuista collegeista jotenkin ihmeellisellä tavalla nimensä saaneet housut. Col-legehousut ovat siinä määrin rento vaatekappale, että niitä voi käyttää kevyesti urheillessa tai jotain sellaista, mutta ihmisten ilmoille ne eivät käy. Koska sanon niin.

Säären puoleen väliin ulottuvat housut

Jos on kuuma, pukeudutaan shortseihin tai hameeseen. Jos on kylmä, laitetaan päälle pitkät housut tai pidempi hamonen. Tässä vaihtoehdot, joilla pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Näiden lahjemallien välimalli taas on mitätöntä, pointless. Välimallin lahje on kauhistus.

Perusteettomat ennakkoluulot

Ihan jokaisella on ennakkoluuloja. Eri asia on sitten se, perustaako käyttäytymisensä niiden pohjalle. Omia en-nakkoluulojaan tulee tarkastella kriittisesti ja niitä tulee päivittää, jos ja kun huomaa olleensa väärässä. Muuten on vähän torspo. Ihmisellä on tapana lokeroida toisia ihmisiä ja osaltaan ihmiset tapaavat hakeutua lokeroihin. Nämä tämmöiset lokerot ovat kuitenkin pelkästään sosiaalisia konstruktioita ja henkilökohtaisia presumptioita. Näillä sivistyssanoilla ryyditettynä tämäkin palsta sai taas muuta-man rintakarvan lisää.

IN:

Rannehikinauhat

Nyt kun tämä fitness-humputus on jo saavuttanut kulmi-naatiopisteensä, on aika luoda kulttuuria sellaiselle ter-veelle urheiluhommalle, joka ei vaadi itsensä ryydyttämistä loputtomassa laihdutuskierteessä tahi dopingissa. Koska urheilu on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä ja iloinen asia, se saa näkyä myös vaatetuksessa. Jos ei halua vetää överik-si, voi käyttää rannehikinauhoja, ne kun ovat näpsäköitä. Rannehikinauhojen avulla voi myös tunnustaa väriä. Värin tunnustaminen on aina muodissa, jopa nyt, kun se ei ole yhtään muodissa.

Massatapahtumat

Kesän festivaalimenot ja meiningit ovat vähintäänkin loppusuoralla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nyt pitäisi aloittaa syrjäytymisen SM-kilpailut. Se on nimittäin sellainen homma, että ihminen on yhteisöllinen eläin eikä tyhmyys tiivisty joukossa. No, välillä tiivistyy, pakko myön-tää. Yleensä ne sellaiset ovat kuitenkin niitä pienempiä joukkoja, eivät todella isoja joukkoja. Hyvää meininkiä on syytä jatkaa, vaikka säät viilenevätkin. Muuten ei ole hyvä. Suvaitsevaisuus

Tämä on aina in, mutta nyt enemmän kuin koskaan. Pitäisi olla sanomattakin selvää, että kaikkien ihmisten ja heidän lähtökohtiensa suvaitseminen on aivan eri juttu kuin kaik-kien mielipiteiden suvaitseminen. Itseasiassa koko ajatus siitä, että kaikki mielipiteet pitäisi pystyä suvaitsemaan tai edes sulattamaan, on kokonaisuudessaan aivan järjetön.

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUIN

Tässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen

näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

16 LIPPU 3 / 2015

Juuso ja Maria kävivät Budapestissä tutustumassa eurooppalaisen demaripuolueen päätöksentekoon.

JUUSO: Osallistuimme Marian kanssa Demarinuorten tarkkailijoina kesäkuussa Budapestissa järjestettyyn Eu-roopan sosialidemokraattisen puolueen (Party of Euro-pean Socialists, tuttavallisesti PES) puoluekokoukseen. Jo puolueen nimi kertoo, että nyt ovat seinät leveällä ja katto korkealla: PESsin jäsenpuolueet kääntävät eurooppalaisen kattojärjestönsä nimen omalle kiellelleen eri tavoin, sosialidemokraatti-sissa puolueissa puhutaan sosialidemokraattisesta ja sosialistissa puolueissa so-sialistisesta kattojärjestös-tä. Italian demokraattisen puolueen liityttyä hiljattain PESsin jäseneksi katto-järjestön logoon lisättiin sen virallisen nimen alle vielä tarkennus Socialists & Democrats.

MARIA: Sattumoisin Socialists & Democrats (S&D tai SD) on myös nimi-

tys, jota sosialistien ja sosialidemokraattien ryhmä käyttää itsestään Euroopan Parlamentissa. Puolue ja ryhmä ovat aikoinaan olleet yksi ja sama, mutta järjestely koettiin han-kalaksi. Nykyään PES hallinnoi Euroopan demaripuoluei-den yhteistyötä ja mepit puolestaan tekevät EU-politiikkaa S&D-ryhmässä.

JUUSO: Suomesta PESsiin kuuluu SDP. PESsin puolue-kokoukseen oli kutsuttu myös puolueen sisarjärjestöt, eli naisten PES Women (joka piti oman kokouksensa ennen varsinaista puoluekokousta) sekä nuorten YES (Young European Socialists), jonka jäsen myös Demarinuoret on. Kyselijöille sain siis uudelleen ja uudelleen vastata olevani

PESsissä YESsin delegaa-tiossa SDY (Social Demo-cratic Youth) Finlandin edustajana. Monimutkaista!

BUDAPESTIN LOISTE JA SEN VARJOT

JUUSO: Puolueko-

kouksen paikkavalinta oli osuva. Oikeistodiktatuuriin ja rasismiin luisuvassa Un-karissa oltiin näyttämässä solidaarisuutta paikallisille tovereille, joille puolestaan oli todella tärkeää päästä osoittamaan Euroopalle,

PES JA ILLUUSIO DEMOKRATIASTATEKSTI: Juuso Suutari ja Maria Nyroos KUVAT: Juuso Suutari

LIPPU 3 / 2015 17

että on olemassa myös toisenlainen Unkari – vapauden, suvaitsevaisuuden ja demokratian puolesta toimiva Unkari. Unkari on myös ääriesimerkki siitä kehityksestä, josta kaik-ki EU-maat kärsivät tällä hetkellä enemmän tai vähemmän: sosialidemokraattisen puolueiden kyvyttömyys muodostaa uutta poliittista linjaa sekä niiden poliittisen uskottavuuden romahtaminen ovat kanavoituneet oikeistopopulistien ja osittain jopa äärioikeiston eduksi.

MARIA: Budapest on uskomattoman hieno kaupunki. PESsin sisarjärjestöt olivat organisoineet meille iltaohjel-maa, kuten jokilaivaristeilyn Budapestin keskustan läpi. Oli maagista ihailla toverien keskellä Budapestin vanhojen linnojen valaistuja torneja laivan lipuessa hiljalleen siltojen ali. Kannella juotiin viiniä ja sisällä soitti livebändi. Ro-manttisuus vei hetkeksi pois siitä kurjasta todellisuudesta: konservatiivit hallitsevat edelleen Eurooppaa, äärioikeisto on noussut varteenotettavaksi oppositioksi ja sosialistit räpiköivät arvokeskustelussa ilman minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka Eurooppa nostetaan taloudellisesta ja sosiaali-sesta suosta.

OLEMATON DEMOKRATIA JUUSO: Suomen tiukkaan järjestökulttuuriin tottuneelle

oli sokki huomata, että toiseksi suurimman eurooppalaisen puolueen puoluekokous oli etukäteen taputeltu ja koko-uskäytänteet loistivat poissaolollaan. Etukäteen laadituista julkilausumista ei käyty debattia eikä niille ollut vastaeh-dotuksia, ne vain naputeltiin läpi puheenjohtajan aristo-kraattisen brittiaksentin saattelemana (puhetta sosialistien puoluekokouksessa johti brittiläinen paronitar. Ironiaa ei suinkaan vähentänyt se, että puhetavaltaan ja maneereil-taan puheenjohtaja muistutti Thatcheria). ”Dear comrades, now we have to vote on the resolution, so please put your hands up everyone - yes, the resolution is carried, congra-tulations!” Äänten laskeminen, valtakirjojen tarkastaminen tai kielteisten äänten pyytäminen ei ollut tarpeellista.

Ainoa todellinen äänestys järjestettiin puolueen pu-heenjohtajasta, mutta siinäkin toinen ehdokas vetäytyi ennen äänestystä (hänen todellinen rikok-sensa oli kuiten-kin 20 minuuttia kestäneen linja-puheen pitäminen − vetäytymisestään huolimatta!). Jat-kokaudelle valittiin ilman vastaehdok-kaita − mutta ei yksimielisesti − bul-garialainen Sergei Stanishev.

MARIA: Saman tyyppinen näytel-mä esitettiin PES Women:in puheen-johtajavaalissa. Unkarilainen Zita Gurmai voitti vaalit sa-taprosenttisella ääniosuudella, kukaan ei edes äänestänyt tyhjää. Puheenjohtaja Gurmai on nauttinut naisjärjestön luottamusta jo kymmenen vuotta. Siis kymmenen!

Voidaanko jo puhua diktatuurista vai onko hän vaan niin älyttömän hyvä, että kukaan ei edes vaivaudu haastamaan?

Ihmettelimme kokouksen aikana Juuson kanssa mo-

nesti, miten kaikki eurooppalaiset sosialistijohtajat kävivät lavalla huutamassa muutoksen ja uusiutumisen puolesta samalla, kun heidän oma kattojärjestönsä on käytännössä jämähtänyt paikoilleen.

Ainoa PESsin jäsenpuolue, joka oikeasti on välttänyt murskatappion viimeisen parin vuoden aikana, on naa-purimme Ruotsin demaripuolue. Stefan Löfven saikin aikaiseksi hurjan kuhinan ja raikuvat aplodit saapuessaan paikalle, mutta puheet toimivista kampanjoista ja poliitti-sista agendoista jäivät silti vähälle. Oikeasti merkitykselliset kokoukset käytiin lounastauoilla ja illallisilla, niihin tavalli-sella tarkkailijalla tai aktiivilla ei ollut menemistä.

VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ JUUSO: Ulkomaalaisten toverien kohtaaminen palautti

uskoani maltillisen vasemmiston tulevaisuuteen paljon te-hokkaammin kuin demokratiavajeensa takia lähinnä kulis-silta vaikuttanut puoluekokous. Ympäri Eurooppaa saapu-neiden nuorisoaktiivien näkemykset esimerkiksi Euroopan pakolaisongelmasta ja harjoitetusta austerity-politiikasta olivat jopa yllättävän yhteneväiset. Toki poikkeuksiakin mahtui joukkoon: esimerkiksi sveitsiläisten nuorisoaktiivien tavoite avioliiton lakkauttamisesta vaikutti melkoisen ra-dikaalilta suomalaiseen korvaan. Silti yhteinen sävel löytyi helposti kaikkien kanssa.

Suomen talouskeskustelusta tuttu kriisitietoisuus tuntui olevan kaikilla hyvin hallussa: nuoret puolueaktiivit olivat kaikissa keskusteluissa erittäin vahvasti tietoisia siitä, että nyt eletään eurooppalaisen sosialidemokratian kohtalon-hetkiä. Toivotaan, että nuoria kuunnellaan puolueiden johdossa herkällä korvalla − tai ehkä pikemminkin pitäisi toivoa, että nuoret ottavat itse ohjat käsiinsä puolueissaan.

MARIA: Kansainvälisen toiminnan suola on tavata tove-reita ympäri maailmaa. Lounastauolla juttelin itävaltalaisen toverin kanssa uskonnon roolista yhteiskunnassamme, illallisella väittelin YESin aktiivien kanssa järjestön tulevista kampanjoista, auringon laskettua keskustelin brittitoverin

kanssa naisten roolista politiikassa ja aamun pikkutun-neilla neuvottelin taksissa YESin ke-säleirin ohjelmas-ta – ja muutamaa viikkoa myöhem-min sainkin vahvis-tuksen, että pääsen pitämään kyseisellä leirillä kaksi koulu-tusta. Niin pienestä se on kiinni!

Kansainvälisillä kentillä törmää myös harvinaiseen ilmiöön, jota toisi-naan kaivattaisiin myös suomalai-sessa politiikassa: kansainväliset tove-

rit kehuvat. Kun pidät puheenvuoron, he taputtavat olalle ja kehuvat innokkuuttasi. Kun kerrot eriävän mielipiteen, he jälkeenpäin kiittävät hedelmällisestä keskustelusta. Kun raivoat sosialidemokraattien vaikeuksista Euroopassa, he pyytävät lupaamaan, että et koskaan jätä tätä liikettä. LIPPU

18 LIPPU 3 / 2015

MUISTOJAKESÄLEIRILTÄ

Demarinuoret ja SONK järjestivät yhteisen nelipäiväisen kesäleirinsä heinä-elokuun vaihteessa Kustavin Lootholmassa. Alustusten kuuntelun, niiden pohjalta käydyn poliittisen keskustelun ja järjestötoiminnan kehittämisen lisäksi leiriin sisältyi käytännön työpaja-askartelua, leikkimielistä urheilua, improvisaatiota, saunomista, makkaranpaistoa ja tietenkin hauskaa yhdessäoloa kauniissa saaristomaisemissa.

TEKSTI: Eetu Kinnunen KUVAT: Iida Vallin

1.

LIPPU 3 / 2015 19

1. Leirille tultiin ympäri Suomen ja osanottajia oli kaikista Dema-rinuorten osastoista. Kustavin pimenevässä illassa oli lystiä puhaltaa saippuakuplia. 2. Demarinuorten puheenjoh-taja Joona Räsänen ja SONKin puheenjohtaja Hanna Huumonen avasivat kesäleirin torstaina ja kävivät läpi tulevaa ohjelmaa. 3. Torstaina leiriläisiä kävi ter-vehtimässä myös SDP:n puheen-johtaja Antti Rinne, joka kertoili muun muassa SDP:n aikeesta avata varjoyhteiskuntasopimus-neuvottelut. 4. Aamut avattiin pienillä leik-ki- tai improilutuokiolla, joilla virittäydyttiin päivän ohjelmaan. Aamunavaukset vaihtelivat pöhköistä hassuihin ja kevensivät tunnelmaa kummasti! 5. Leiriläisten päällä nähtiin pal-jon kantaaottavia tai muuten vain veikeitä vaatteita. Poliittinenkin voi olla siistiä tai hauskaa!

6. Tiukan poliittisen keskustelun ja vakavien alustusten vastapai-noksi tehtiin myös konkreettista tulosta. Työväenliikkeen henges-sä työn sankarit tekivät osastoille ja piireille bannereita työpajassa. 7. Perjantaina leiriläisten vieraaksi saapui presidentti Tarja Halonen puhumaan ulkopoliittisista kysy-myksistä. Lähes kaikki leiriläiset halusivat yhteiskuvaan Tarjan kanssa! 8. Lauantai-iltana biletettiin, kun Vaasasta asti paikalle saapuivat Hilandersit viihdyttämään leiri-läisiä rockilla ja tanssimusiikilla. Juhlia jaksettiin keikan jälkeen pikkutunneille asti saunan ja grillikatoksen suojissa. 9. Demarinuorten puheenjohtaja Räsänen ja pääsihteeri Lönnqvist pitivät huolta siitä, että hiillos pysyi kuumana ja kaikille riitti syötävää, vaatipa maku sitten hiillosmakkaraa tai soijachorizoa! 10. Lopulta oli aika lähteä kotiin. Viimeiseen yhteiskuvaan järjes-täydyttiin Älä töni mun kaveria -kampanjan paitoihin pukeutu-neina vastauksena lauantaina Jyväskylässä tapahtuneelle uus-natsien mellakoinnille.

2. 3.

5.

7.

9.

4.

6.

8.

10.

20 LIPPU 3 / 2015

TUTKIMUSMATKA PERUSSUOMALAISUUDEN YTIMEEN

”Kaksikymmentä vuotta eikä suotta,” kukkii perussuomalaisten työmies Matti Putkosen runosuoni tämän ohjeistaessa puoluekokousväkeä ennen spektaakkelin alkua. Olo on kuin sudella lampaan vaatteissa. Olen tullut perussuomalaisten elokuiseen Turun puoluekokoukseen murtamaan omia ennakkoluulojani.

Perussuomalaisten yhdestoista puo-luekokous osui skuuppimaakarien kannalta herkulliseen saumaan. Puolueen tarinassa oli juuri alkanut

uusi luku. Astuminen hallitusvastuuseen vaa-ti puolueelta hallitusohjelman allekirjoitta-mista ja reipasta omien kulmien pyöristämis-tä. Eurokriisin jatkohoito, odotuksiin nähden laimeat maahanmuuttolinjaukset, omaan äänestäjäkuntaan kipeästi osuvat leikkauk-set, autoveron lakkautuksen vesittyminen ja työntekijän kannalta epäilyttävä yhteiskunta-sopimusviritelmä poikivat puolueen virallisil-le Facebook-sivuille tulikivenkatkuista kansalaispalautetta. Jatkaisivatko puolueaktiivit hallituskritiikkiä puoluekokouk-sessa?

***

Lisäodotuksia kokoukseen latasi kansanedustaja Olli Immonen, joka perussuomalaisten kokousjärjestelyjä stressaavan puoluetoimiston kannalta täysin pyytämättä ja yllättäen julkaisi yön pimeinä tunteina surullisenkuuluisan taistelukutsunsa.

Perussuomalaisten nuivasta fraktiosta, siis maahan-muuttoon erityisen kriittisesti suhtautuvasta kuppikun-nasta, on puhuttu vuoden 2011 jytkystä lähtien. Julkinen muistutus sen elinvoimaisuudesta kaksi viikkoa ennen puoluekokousta kirvoitti lomailevan Soinin suusta varmasti ärräpäitä.

Perussuomalaisten menestyksen salaisuus lienee suu-rilta osien puoluetta jo vuodesta 1997 luotsanneen Soinin

kyky silotella sisäisiä kupruja ja marssittaa joukkojaan eteenpäin näennäisen yhteneväi-sessä tahdissa. Voi vain kuvitella, mitä puolu-eelle kävisi ilman vahvaa puheenjohtajaansa.

Ei siis ihme, jos Soinia ei napannut ”har-jata” sooloilevaa Immosta ennen puolueko-kouksen henkilövalintoja – ja täten riskeera-ta, että joku Immosen kohtelusta mielensä pahoittanut nuiva masinoisi kokouksessa näkyvän protestin taas uudelle jatkokaudelle pyrkivää puheenjohtajaa vastaan.

***

Perussuomalaisten puoluejohdon tuskaa eivät koko-uksen alla ainakaan lievittäneet 15 000 ihmisen rasis-minvastainen mielenosoitus ja uusnatsien riehuminen

TEKST JA KUVATI: Essi Virtanen

LIPPU 3 / 2015 21

Jyväskylässä. Puolue reagoi ovelasti kääntämällä syytökset Immos-kohun lepsusta hoidosta päälaelleen: meitähän tässä kiusataan!

Kokoukset turvatoimia kiristetään, puolueen nuorisojär-jestö neuvoo jäseniään liikkumaan Turun kaduilla vain ryhmässä. Neljä päivää ennen kokousta puolue ilmoittaa tiedotteella peruvansa toritapahtumansa, jotta kokousta ”ei häirittäisi ulkopuolisten ryhmien taholta”.

Pari tuntia tiedotteen julkistamisen jälkeen saan Matti Putkosen allekirjoittaman sähköpostiviestin: ”valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta akkreditoida Sinua kokouk-seemme.” Syyksi Putkonen ilmoittaa tilan puutteen.

Menen kuitenkin kokouspäivänä muina naisina kokous-paikalle − olinhan ilmoittautunut mukaan jo kaksi kuukautta aiem-min. Yllättäen minulle on va-rattu kulkukortti ja ilmoittautu-miseni on aivan kunnossa. Väkeä on paljon, mutta kulttuurikes-kus Logomoon mahdumme helposti. Jonottaa ei tarvitse edes vessaan. Kukaan ei vaikuta erityi-sen pelokkaalta enkä minäkään ajatellut ryhtyä häiriötekijäksi.

***

Kokoussali valaistus hämär-tyy, valtavalle seinästä seinään ulottuvalle screenille ilmes-tyy ensin rivi ke-vyessä tuulenvi-reessä lepattavia siniristilippuja. Salin akustiikka pääsee oikeuksiinsa Sibe-liuksen Finlandian uhkaavien alkutahtien vyöryessä kokousväen yli.

Liput väistyvät, silmiemme eteen levittäytyy kuvapotpurin muotoon puettu perussuomalainen idylli. Jylhiä kansallis-maisemia, tehtaan piippuja, palomiehiä sammutustöissä, ryppyisiä vanhuksia, vau-van varpaita ja laulujoutsenia. Lähiviikkojen monikulttuurisuuskeskustelu kaihertaa takaraivossa: löydän itseni toivomasta, että näkyisipä screenillä edes yksi ei-sininen silmä tai kaistale ruskeaa ihoa. Jotain, joka osoittaisi tämän taideteoksen tekijän tai tilaajan halunneen hienovaraisesti kunnioit-taa suomalaisuuden moninaisia kasvoja. Ei näy. Se tuntuu hiukan kiusalliselta.

***

Viime kuntavaalien alla joku ilkeämielinen väsäsi net-tiin Per Looks -kuvablogin, jonka tarkoitus oli ilmeisesti hihitellä perussuomalaisten vaalikuville, tuulitakeille ja Karjala-lippiksille. No, miltä ne sitten livenä näyttivät, ne perussuomalaiset? Yhtä paidatonta kesämiestä lukuun ot-tamatta väki oli siististi pukeutunutta. Läpileikkaus perus-suomalaisista, sanan laajemmassa merkityksessä. Mukavia ja kohteliaita.

Silmiinpistävää oli kokousväen miesvaltaisuus, karkeasti arvioituna naisia on korkeintaan yksi kolmasosa. Epätasa-paino korostui puhujapöntössä, jota kansoittivat keski-iän ylittäneet miehet. Erityisesti nuoret naiset loistivat poissa-olollaan.

***

Jussi Halla-aho tuo kokouk-selle europarla-menttiryhmän terveiset. Puheen pihviä ei kauan tarvitse odotella. Media on systemaat-tisesti pyrkinyt saamaan pe-russuomalaiset näyttämään huo-noilta. Immos-kohussa on kyse siitä, että jotkut kokevat olevan-sa demokratian yläpuolella arvostellessaan vaaleilla valitun kansanedusta-jan ulostuloja. Demokratian vi-hollisiin kuuluvat ”veistä heilutte-levat Vastarinta-liikkeen miehet” sekä ”kiviä heittelevät niin sanotut antifa-sistit” – ja lisäksi

pääkirjoitustoimittajat, kolumnistit ja poliitikot, jotka eivät kunnioita kansa-laisten vaaleissa osoittamaa tahtoa.

Halla-ahon puhe saa villit aplodit, seuraavana pönttöön kapuava Soini saa tyytyä laiskempiin taputuksiin. Soini toistelee, että perussuomalaisten agen-dan määrittelevät perussuomalaiset itse. Hassua kyllä, Soinin puheen ja oikeas-taan koko puoluekokouksen agendan tuntuvat määrittäneen nimenomaan ul-kopuoliset: leijonanosa puheesta menee epäreilun ja huonokäytöksisen median kurmuttamiseen.

Mediavastaisuus tarttuu myöhemmin tavallisten kokousedustajien puheen-vuoroihin. Toteaapa yksi edustaja jopa,

että neljänneltä valtiomahdilta voi ottaa vallan pois − jos niikseen on. Kokoussalissa tuntuu vallitsevan liikuttava yk-simielisyys siitä, että perussuomalaisia kohdellaan epärei-

”SOINI TOISTELEE, ETTÄ PERUSSUOMALAISTEN

AGENDAN MÄÄRITTELEVÄT PERUSSUOMALAISET ITSE.

HASSUA KYLLÄ, SOININ PUHEEN JA OIKEASTAAN

KOKO PUOLUEKOKOUKSEN AGENDAN TUNTUVAT

MÄÄRITTÄNEEN NIMENOMAAN

ULKOPUOLISET: LEIJONANOSA PUHEESTA MENEE EPÄREILUN

JA HUONOKÄYTÖKSISEN MEDIAN KURMUTTAMISEEN.”

22 LIPPU 3 / 2015

lusti. Suorastaan vainotaan.Soini ei ota puheessaan selvää

kantaa Immos-kohuun. Halli-tukseen menoa hän puolustelee toteamalla, että ilman perussuo-malaisia hallituksessa istuisivat vihervasemmistolaiset – ja tietysti RKP (tätä kauhistusta Soini pai-nottaa niin, että tyhmempikin tajuaa: siis ÄR-KOO-PEE).

***

Perussuomalaisten puolue-kokous poikkeaa sikäli muiden puolueiden vastaavista kokouk-sista, että kokousedustajiksi voi-vat ilmoittautua kaikki puolueen jäsenmaksun maksaneet jäsenet.

Äänioikeutettuja onkin koko-uksessa yli 1300. Edustajat edus-tavat ensisijaisesti vain itseään, se tulee hyvin ilmi kun valitaan puoluevaltuustoa. Piirien pu-heenjohtajat ovat aamuhämärissä sorvanneet junttalistan, mutta se ei kelpaa kaikille. Joudutaan äänestämään.

***

Kokouksessa ei päätetä mis-tään muusta kuin henkilövalin-noista. Niitäkin varten on ilmeisen tarkka käsikirjoitus. ”Vaaliva-liokunta” tekee esityksiä, siis puoluejohto ilmaisee haluavansa vanhojen jatkavan.

Puheenjohtaja Soinin ainoa vastaehdokas, puolueen Oulun piirin taloudenhoitaja, vetäytyy kisasta jo ennen kokouksen alkua. Kun keskustelu puheenjohtajasta avataan, pöntössä esi-tetään yksi poikkipuolinen puheenvuoro. Mies sanoo, että vallanhimo on sokaissut Soinin. Paljon pitemmälle ei hän ei pääse. Mikrofoni sulkeutuu minuutin aikarajan ylityttyä ja mies jää aukomaan suutaan kuin kala kuivalla maalla.

Vastaesitystä ei tule, Soini valitaan yksimielisesti jat-koon. Sali on tuolloin puolityhjä ja minun tekee melkein mieli kysyä vieressä istuvalta, että oliko se nyt siinä. Soini käy pöntössä julistamassa olevansa teidän miehenne, I’m your man.

Ensimmäisenä varapuheenjohtajana jatkaa Jussi Nii-nistö, toisena Hanna Mäntylä. Vastaehdokkaita on, mutta heidän esittelynsä kuulostavat suunnilleen siltä, että idea ehdokkuudesta virisi kymmenen minuuttia ennen kohdan käsittelyä.

Kun Mäntylää valitaan, istun kahvilassa lounaalla. (Kasvisvaihtoehdot olivat kunnossa eikä liharuokakaan ollut perussuomalaista karjalanpaistia). Ympärilläni on oikein mukava pappaporukka, joka ei jaksa ottaa paineita henkilövalinnoista: ”ohan ne jo päätetty.” Henkilövaaleissa äänioikeuttaan käyttää järjestään alle puolet edustajista.

***

Yllätys on vain kolmas varapuheenjohtaja. Kisa käydään

istuvan Juho Eerolan ja nuori-sojärjestöä johtavan Sebastian Tynkkysen välillä. EU-kriittinen Tynkkynen on ainut ehdokas, joka kampanjoi näkyvästi kokoussalin lämpiössä. Hänellä on esitteitä ja rintanappeja, kannatuspuheen-vuorot ovat hyvin valmisteltuja

Tynkkynen voittaa Eerolan toi-sella äänestyskierroksella selvin lukemin 376–269. Valinta tulkitaan laajasti näpäytykseksi Soinille.

***

Tarkkaan laskelmoidut juhlapu-heet eivät kiinnosta, mielin kuulla mitä tavallisilla kunnanvaltuute-tuilla ja rivijäsenillä on sydämel-lään.

Aloitteita kokouksessa ei käsitellä, poliittiset ohjelmat eivät ole auki. Toisen kokouspäivän ohjelmaan on sentään merkitty ”yleiskeskustelu”. Se alkaa Riikka Slunga-Poutsalon juontamalla mi-nisterien kyselytunnilla. Puolue-sihteeri kysyy puolueen neljältä ministeriltä ensin lämmittelykysy-myksiä, jotka sattumalta koskevat puolueen pahimpia poliittisia kipupisteitä.

Pajatso on jo puolityhjä, kun kokousedustajat pääsevät kyse-lemään.

Yleiskeskustelu ei ole varsi-naisesti keskustelua, sillä rep-likointiin ei ole mahdollisuutta. Iso osa kokousedustajista on jo jättänyt kokouspaikan. Irtonaiset

puheenvuorot käsittelevät milloin mitäkin kysymystä, maanmuutosta puhutaan pal-jon. Osa sitä koskevista puheenvuoroista edustaa sisäsiistiä maahanmuuttokritiik-kiä. Osa on sekavaa mutuilua laumoittain Suomeen hyökkäävistä pakolaisista ja ulkomaalaisten aiheuttamista kustan-nuksista, jotka ”me kaverin kans yks ilta

laskettiin”. Ei sillä etteikö aivopieruilla olisi paikkansa myös esi-

merkiksi SDP:n kokoontumisajoissa. Mutta meillä sentään yleisö yleensä älähtää pahimmille ylilyönneille.

***

Perussuomalaisten puoluekokous oli tarkasti orkestroitu spektaakkeli, jonka tarkoitus oli viestiä puolueen yhtenäi-syydestä. Penseä suhtautuminen eliitteihin on yhä syvällä puolueen kollektiivisessa tajunnassa, mutta enää protesti-henki ei voi kohdistua hallitusherroihin – niinpä tulilinjalla on media.

Rosoa puolueeseen mahtuu edelleen, mutta niin myös pyrkimystä salonkikelpoisuuteen. Puoluekokouksen puit-teet olivat hulppeat, vain tökeröhkö puoluelogo on jäljellä takavuosien kotikutoisesta tekemisestä. Puheenjohtaja Soi-ni jaksoi muistuttaa kokousväkeä aina mikrofonin varteen päästessään kokouksen diplomaattivieraista sekä omista lämpimistä suhteistaan vanhan puolueen sanakirjamääri-telmään, Britannian konservatiivipuolueeseen. LIPPU

”ROSOA PUOLUEESEEN MAHTUU EDELLEEN, MUTTA

NIIN MYÖS PYRKIMYSTÄ SALONKIKELPOISUUTEEN.”

LIPPU 3 / 2015 23

MAISTERISJÄTKÄ JATKAA SMP:N PERINTÖÄTEKSTI: Piia Noronen ja Essi Virtanen

Timo Juhani Soini (s. 30.5.1962) valittiin elokuisessa Turun puoluekokouksessa yksimielisesti jatka-maan perussuomalaisten puheenjohtajana. Soini on johtanut puoluetta yhtäjaksoisesti vuodesta

1997 saakka, hän on siis istunut puheenjohtajan pallilla kauemmin kuin kukaan muiden nykyisten eduskuntapuolu-eiden puheenjohtajista.

Soini tekee mielellään pesäeroa muihin suuriin puo-lueisiin kutsumalla niitä ”vanhoiksi puolueiksi” ─ toisaalta kuitenkin myös perussuomalaisten juuret ulottuvat kauas, vuonna 1959 perustettuun Suomen Pientalonpoikien Puo-lueeseen (SPP). Vuonna 1967 SPP muutti nimensä Suomen Maaseudun Puolueeksi, tuttavallisemmin SMP:ksi. SMP edusti Suomen puoluekentällä keskustapopulismia, joka puolueen alkuaikoina sai käyttövoimansa suomalaisen yh-teiskunnan niin sanotuista suurista murroksista, elinkeino-rakenteen muutoksista ja siihen liittyneestä kaupunkeihin suuntautuneesta muuttoliikkeestä.

SMP henkilöityy pitkäaikaiseen puheenjohtajaansa Veik-ko Vennamoon, jonka antoi nimensä SMP:lle ominaiselle niin kutsutulle vennamolaisuudelle. Vennamolaisuus on poliittinen ideologia, jossa yhdistyvät sosiaalinen radikaa-lius, konservatiiviset arvot ja kansallismielisyys. Parhai-ten Vennamo ja vennamolaisuus muistetaan populistista lohkaisuista (”Rötösherrat kuriin!”), joissa haluttu sanoma tiivistetään lennokkaaseen iskulauseeseen; perinne, jota

Timo Soini on jatkanut ansiokkaasti.Nuori Timo Soini tuli mukaan SMP:n toimintaan 1970-lu-

vun lopussa. Seuraavalla vuosikymmenellä Soinin kiinnos-tus politiikkaan syveni ja hän toimi muun muassa puolueen nuorisojärjestön puheenjohtajana sekä puolueen varapu-heenjohtajana. SMP:n sisäinen kuohunta paheni 1990-lu-vun alussa. Eduskuntaryhmän riitaisa hajoaminen kärjisti puolueen taloudelliset ongelmat, jotka lopulta vuonna 1995 ajoivat SMP:n konkurssiin. Tarina kertoo, että idea SMP:n henkistä perintöä jatkavasta perussuomalaisesta puoluees-ta syntyi neljän miehen saunareissulla. Yksi näistä miehis-tä oli Timo Soini, joka SMP:n loppuaikoina oli kohonnut puoluesihteeriksi.

Poliittisella urallaan Timo Soini on toiminut Espoon kaupunginvaltuutettuna, kansanedustajana, Euroopan parlamentin jäsenenä ja ulkoasianvaliokunnan puheenjoh-tajana. Viimeksi mainittu oli Soinin omin sanoin ”mieluisa homma”, mikä osaltaan selittänee miksi hän tämän vuoden keväällä valitsi itselleen ulkoasiain-ja eurooppaministerin salkun painavamman valtiovarainministerin salkun sijaan.

Soini harrastaa raviurheilua, fanittaa Millwall FC:tä ja päivittää ajatuksiaan nettisivujensa ”Plokiin”. Soini on kirjoittanut kaksi kirjaa, jotka ovat nimeltään Maisterisjätkä (2008) ja Peruspomo (2014). LIPPU

24 LIPPU 3 / 2015

LIPPU 3 / 2015 25

DEMARINUORET RYNNIVÄTSUOMENEDUSKUNTAAN!TEKSTI: Ilmari Nurminen, SDP:n nuorin kansanedustaja

KUVA: Anrietta Kousku

Vaali-iltana tunne oli epätodellinen tällaiselle 24-vuotiaalle opiskelijanuorelle. Vuosien aktiivisuus politiikassa sekä kuukausien hikipisaroita ja paljon naurua vaatinut vaalityö oli tuottanut tulosta. Arkadianmäen portit aukenivat.

Heti seuraavana päivänä matkasin eduskuntata-lolle Helsinkiin. Uusien ihmisten tapaaminen oli mieluisaa ja taloon tutustuminen otti aikansa. Kuljin aluksi ympäriinsä kartan kanssa, koska

varsinainen eduskuntatalo on remontissa ja talon toimin-not ovat hajautuneet ympärillä oleviin rakennuksiin.

Ikimuistoinen hetki oli pitää kädessään virallista kansan-edustajan valtakirjaa. Tuntui niin pieneltä, vaikka yli 190 senttimetriä pitkä olenkin!

Mediaa pörräsi ympärillä, jokainen kyseli tuntemuksia. Eihän siinä muuta voinut kuin nöyränä fiilistellä ja yrittää pukea se sanoiksi. Taisinpa astua myös uusille kansanedus-tajille viritettyyn ansaan: Iltalehti tenttasi heti tuoreeltaan uusilta edustajilta muun muassa valtion budjetin tarkkaa loppusummaa ja valtion kokonaisvelan määrää. Eli kun Sinä aloittelet ensimmäistä päivääsi kansanedustaja: opet-tele muutama nippelitieto, mutta fiilistele luvalla − olet sen ansainnut!

Sitten asiaan. Vaikka harmiksemme sosialidemokraa-tit kokivat vaalitappion, monia erittäin lahjakkaita nuoria valittiin eduskuntaan. Lisäkseni läpi pääsivät Sanna Marin, Nasima Razmyar ja Joona Räsänen. Uudet kansanedustajat sijoitetaan aina istumaan istuntosalin takariveille (ja nykyi-sessä väistötilassa vielä ylälehterin lipan alle) − etteivät he vahingossakaan saa puheenvuoroa! Tämä on joku iankaik-kisen vanha perinne, mutta mepä olemme tästä huolimatta onnistuneet pääsemään ääneen muutama kerran nouse-malla itse puheenvuoroa vaatimaan.

Viikko vaalien jälkeen sosialidemokraattien eduskunta-ryhmä järjestäytyi ja puheenjohtajaksi valittiin Antti Lindt-man. Valiokuntapaikkojen jaossa sain paikan työelämä- ja

tasa-arvovaliokunnassa sekä varajäsenen paikat sosiaa-li- ja terveysvaliokunnassa sekä suuressa valiokunnassa. Tutustuminen varsinaiseen lainsäädäntötyöhön alkoi. Valiokunnissa käsitellään valtavasti asioita ja läpi käytävän materiaalin määrä on huimaava. Kuitenkin yhtään liioittele-matta voin sanoa, että kansanedustajan työ on äärettömän mielenkiintoista ja palkitsevaa.

Toukokuun alussa vastaanotimme ikävät uutiset kes-kustan puheenjohtaja Juha Sipilältä. Tuleva pääministeri ei pyytänyt meitä sosialidemokraatteja mukaan hallitus-neuvotteluihin. Hallitus muodostettiin oikeistokonservatii-viselle pohjalle, meille näytettiin suunta kohti oppositiota. Kuten tiedämme, hallitusohjelma on odotettuakin jyrkem-pi. Muun muassa eläkeläisiin, opiskelijoihin ja sairaisiin kohdistuvat rankat leikkaukset meidän pitää pyrkiä torju-maan. Mehän emme anna piiruakaan periksi taantumuksel-lisille konservatiivivoimille!

Ennen kesän istuntovapaan alkua eduskunnassa käsi-teltiin hallituksen ensimmäinen välibudjetti. Siinä hallitus päätti vähentää kehitysapumäärärahoja. Myöskään työttö-myyden hoitoon ei satsattu tarvittavalla tavalla. Tukenam-me oppositiossa on vahva yhteistyö, sillä vasemmistoliitto, vihreät ja osittain myös RKP ja kristilliset jakavat huolem-me työttömyyden lisääntymisestä ja palveluiden rapau-tumisesta. Oppositiopuolueista ainakin vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa meillä on hyvät mahdollisuudet tehdä yhteistä politiikkaa, koska meitä sitovat samankaltainen arvopohja ja elämänkatsomus.

Ennen sanottiin, että puolueiden erot eivät suomalai-sessa politiikassa erotu. Enää sellaista vaaraa ei kyllä ole! LIPPU

TÄSTÄ STARTTAA ILMARIN PALSTA Viime vaalikauden nuorin demarikansanedustaja ja

Lipun kolumnisti Antti Lindtman on nyt siirtynyt ikämies-sarjaan. Lippu kiittää Anttia kuluneista vuosista onnea ja menestystä toivottaen! Viimeisen Antin palstan voit lukea Lipun numerosta 1/15.

Antin itseoikeutettu manttelinperijä on 24-vuotias sastamalalainen ensimmäisen kauden kansanedustaja Ilmari Nurminen. Ilmari on paitsi nuorin demarikansan-edustaja, myös koko eduskunnan kuopus. Eduskunnassa Ilmari toimii työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä sekä suuren valiokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsenenä. Tervetuloa Ilmari!

26 LIPPU 3 / 2015

LIPPU 3 / 2015 27

Reilu vuosi sitten Antti Rinteestä tuli SDP:n puheenjohtaja ja valtiovarainministeri. Nyt hän asettelee jalkojaan oppositiopomon saappaisiin ja haluaa ravistella puoluetta uudistumaan.

Kesällä Antti Rinne vietti pari viikkoa lomaa venei-lemällä vaimonsa kanssa. Jos nyt lomailusta voi puhua, sillä mies arvioi tuona aikana puhuneen-sa ainakin parikymmentä tuntia Kreikasta, joka

keskellä kesää häilyi jo maksukyvyttömyyden partaalla. Enää Rinne ei ole valtiovarainministeri eikä hän matkusta Brysseliin kertomaan, mitkä ovat Suomen ehdot Kreikan lisä-tuelle ja mitä maan jo olemassa olevalle, valtavalle velkataakalle pitäisi tehdä. Nyt Rinteen johdolla sorvataan vain Suomen suurimman oppositiopuolueen linjoja.

Siirtyminen hallitusvastuullisesta vakuuttavaksi oppositiovaihtoehdon esit-täjäksi ei tapahdu yhdessä yössä. Uudelle hallitukselle on reilua antaa mahdollisuus vähintäänkin osoittaa se suunta, johon se on politiikkaansa viemässä. Jonkinlainen merkkipaalu saavutetaan syksyllä, kun keskustan, perussuomalaisten ja kokoo-muksen muodostama hallitus täyttää sata päivää. Rinne on luvannut, että SDP tulee tarjoilemaan ”tiukka oppositiopolitiikkaa”.

– Se tarkoittaa sitä, että arvioimme hallituksen esityk-

ANTTI RINNE RAVISTELEE NYTPUOLUETTA UUDISTUMAAN

siä meidän omista arvoistamme ja yhteiskuntapoliittisista tavoitteistamme käsin. Hallituksen ohjelma selkeästi jakaa suomalaista yhteiskuntaa kahtia: menestyjiin ja niihin, jotka eivät menesty. Jo pelkästään tämä lähtökohta tarjoaa mah-dollisuuden tehdä ihmisille avautuvaa oppositiopolitiikkaa ja tarjota vaihtoehtoja.

Rinne kertoo olevansa huolissaan oikeistopopulistises-ta liikehdinnästä ja sen synnyttämästä ilmapiiristä, jossa suhtaudutaan negatiivisesti esimerkiksi yhteisvastuuseen ja kansainvälisyyteen. Hän sanoo ymmärtävänsä, että omasta toimeentulostaan epävarman ihmisen on helppo haluta käpertyä sisäänpäin ja nähdä pelottavaa vieraassa. Mutta sitä, että joku tahallaan lietsoo tällaisia tunteita, Rinne pitää käsittämättömänä ja pahimmillaan yhteiskunnan polarisaatiota voimistavana. Siksi oppositiopolitiikka onkin ankkuroitava syvälle:

─ Haluamme elää avoimessa ja demo-kraattisessa yhteiskunnassa, jossa kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti. On tärkeää sa-noa ääneen, että tämä on SDP:n perusviesti, jonka pohjalta olemme reilut sata vuotta suomalaista yhteiskuntaa rakentaneet.

Rinne kertoo ilahtuneensa siitä, että suomalaiset ovat kesän aikana lähteneet useamman kerran joukolla kaduille ja to-reille osoittamaan mieltään moniarvoisen ja suvaitsevan Suomen puolesta.

IKÄVÄT TOSISEIKAT

Huoli SDP:n tilasta oli se, mikä aiemman työuransa ammattiyhdistysliikkeessä, ensin juristina ja sitten liittojohtajana, tehneen

Rinteen sai alun perin lähtemään tavoittelemaan puolueen puheenjohtajuutta.

TEKSTI: Essi VIrtanen KUVAT: IIda Vallin

”JOTENKIN ON TURRUTTU

LUULEMAAN, ETTÄ TÄMÄ KAHDEKSAN

PROSENTIN TYÖTTÖMYYSASTE ON NORMAALITILA,

MUTTA SE EI TODELLAKAAN SITÄ

OLE.”

28 LIPPU 3 / 2015

san prosentin työttömyysaste on normaalitila, mutta se ei todellakaan sitä ole. Meidän talouspoliittinen linja rakentuu sille, että on saatava kasvua, joka pohjaa viennin varaan. Vientiin pitää saada mukaan uutta maailman megatrendin

pohjalta: puhdas vesi, puhdas ilma, ener-giatehokkuus, koulutusjärjestelmät, ICT:n käyttö vanhustenhuollossa… Talouskasvu pitää hakea uusista ja kehittyvistä mark-kinoista, ja sitä kautta saada hyvinvoin-tiyhteiskunnan rahoituspohja turvattua.

– Kotimarkkinoilla kannattaa nyt tässä ajassa tehdä niitä investointeja, joihin talouspolitiikan kehikot ja Euroopan sääntely antavat mahdollisuudet. Teitä pitää parantaa, koulut ja sairaalat korjata pois homeesta… Näen, että SDP:n linja vaatii myös tätä kotimaista elvytystä. Sen kautta saadaan myös työpaikkoja.

Urheiluseuroissa, yhdistyksissä, nuori-sotaloilla ja vanhainkodeissa on tarvetta käsipareille. Pitkäaikaistyöttömille Rinne rakentaisi välityömarkkinoita. Yhdellä tärkeällä ehdolla:

– Työstä pitää maksaa työehtosopi-muksen mukainen palkka.

OLEMME RAKASTUNEET JÄRJESTELMIIN

Sosialidemokraattien tapa puhua on järjestelmälähtöi-nen. Rinne pohtii, miksi esimerkiksi hän itse vaaliväitte-lyissä aloitti sote-asioista puhumisen selostamalla miten palveluiden järjestämisvastuut pitäisi SDP:n mielestä jakaa – ihan kuin lasten päivähoitopaikkaa miettivä perhe tai kol-matta kuukautta erikoislääkärille jonottava vanhus olisivat erityisen kiinnostuneet nimenomaisesti siitä, kuka heidän

Puhuessaan puolueen nykytilasta Rinne ei turhaan kuulijan korvia säästele. Eikä kaunistelematon puhe ole tarkoitettu vain tovereiden väliseksi, samat faktat hän lyö pöytään kaikille kysyjille. Puolueen ongelmat ovat saaneet kasvaa korkoa vuosia, eduskuntavaali-tappio ja kannatuskäppyrän sukeltami-nen historiallisiin pohjamutiin ovat vain kirsikkana kakussa. Toivoa Rinne ei suinkaan ole menettänyt, mutta ”eteen-päin katsominen vaatii, että tunniste-taan missä me nyt ollaan”.

Puolueen ikärakenne on epäterve. Aktiiviset toimijat, puolueen järjestöl-linen selkäranka, vanhenevat. Puolue-osastoissa ei puhuta tarpeeksi politiik-kaa.

TYÖTÄ TARVITAAN, MUTTA SE EI OLE ARVO SINÄNSÄ

Myös peruskannattajakunta, puo-lueen varmat äänestäjät, ikääntyvät. Ja osa heistä on pettynyt perinteisiin puolueisiin ja siirtynyt äänestämään protestina perussuomalaisia saatuaan tuta globalisaation lieveilmiöt.

– Euroopasta on tullut hitaan talous-kasvun alue. Suomi vientivetoisena kansakuntana on kärsinyt erityisesti, 2000-luvulla 160 000 vientityöpaikkaa on menetetty eikä tilalle ole tullut uusia.

Vaikka Rinne sanookin, että SDP:n pitäisi ehkä miettiä uudestaan onko työ oikeasti itseisarvo vai vain väline hy-vinvoinnin saavuttamiseen, työn ja työpaikkojen luominen on hänen puheissaan silti SDP:n ykköstavoite.

– Jotenkin on turruttu luulemaan, että tämä kahdek-

LIPPU 3 / 2015 29

tarvitsemansa palvelut järjestää.SDP on leimautunut ei-liikkeeksi. Rakastunut rakenta-

miinsa järjestelmiin, niin kuin Rinne asian muotoilee.– Emme me mikään ei-liike ole, vaan tulevaisuusliike.

Mutta kannamme jonkinlaista historian painolastia. Kun on joskus rakennettu jotakin hyvää ja toimivaa, haluamme pitää siitä kiinni. Sitten sanomme helposti uusissa tilanteis-sa uusille ideoille, että ne ovat huonoja ja vaikeita toteuttaa eikä niitä siksi kannata edes kokeilla. Tästä meidän pitää päästä irti.

Kesän aikana Rinne onkin heittänyt koepalloja. SDP esimerkiksi alkaa selvittää kantaansa perustuloon – avaus, jonka Rinne vinosti hymyillen antaa ymmärtää poikineen omilta paljon palautetta, myös risuja.

Rinne ei itse toistaiseksi ilmoittaudu perustoimeentulok-si kutsumansa perustulon kannattajaksi. Syyperusteisuus ja tarveharkintaisuus voivat olla osa SDP:n sosiaaliturvamallia tulevaisuudessakin, mutta Rinne luettelee joukon syitä,

miksi selvitystyötä ja mallin rukkaamis-ta ajanmukaiseksi tarvitaan. Työmarkki-nat ovat muuttuneet. Järjestelmä on nykyi-sellään niin monimut-kainen, että tuensaajat eivät itsekään ym-märrä, miten heidän

toimeentulonsa muodostuu. Eikä toimeentulo läheskään aina ole riittävä.

– Meillä on liian paljon ihmisiä köyhyysrajan alapuolella. Yli satatuhatta ihmistä, joiden kuukausitulot ovat alle 750 euroa.

– Meidän tilanne on muuttunut. On paljon ihmisiä, jotka eivät pääse töihin, vaikka kuin yrittävät. On osatyökykyisiä, joiden tilanne on heikko. Ja sitten opiskelijoita, jotka joiden on pakko käydä töissä päätoimisen opiskelun ohella, koska toimeentulo ei riitä.

JA LAIMINLYÖNEET AATEPOLIITTISEN KESKUSTELUN

Onko SDP Rinteen mielestä arvo- vai eturyhmäpuolue? Rinne osoittaa oppineensa poliitikon tavoille vastaamalla SDP:n olevan ”arvoista lähtevä edunvalvojapuolue” ja nau-rahtamalla päälle.

– SDP on omista arvoistaan politiikan pohjan rakentava puolue, jolla on yhteiskunnallinen tehtävä liittyen oikeu-denmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Kaikki pidetään mukana ja kaikille annetaan yhtäläiset mahdollisuudet.

Puolueessa aika-ajoin vellovaa keskustelua siitä, pitäi-sikö siirtyä ”pari piirua vasemmalle” tai julistautua keskus-tavasemmistolaiseksi, Rinne ei pidä kovin hedelmällisenä. Julistukset eivät puolueen tavoitteita edistä. Pikemminkin puolueen pitäisi asemoitua asiakysymysten kautta ja ker-toa, miten SDP:n vaihtoehto eroaa muista puolueista.

SDP uudistaa parhaillaan periaateohjelmaansa. Ky-seessä on sikäli harvinaislaatuinen uudistustyö, että periaateohjelmia ei ole ollut tapana päivittää aivan joka puoluekokouksessa. Periaateohjelmia on ollut puolueen olemassaolon aikana yhteensä neljä. Ohjelmat ovat vuosil-ta 1903, 1952, 1987 ja 1999. Rinne esittää toivomuksen, että myös puolueen nuoret jäsenet osallistuisivat ohjelmatyö-hön ja ennen kaikkea kävisivät aktiivista keskustelua.

– Nyt, kun yhteiskunnan rakenteet ovat ihan toisella ta-solla kuin SDP:n syntyessä, ratkaisut ajan epäkohtiin eivät enää ole yhtä selkeästi hahmotettavissa kuin esimerkiksi kahdeksan tunnin työaika, terveyskeskus tai peruskoulu aikoinaan olivat. Niiden asioiden, jotka tässä ajassa pitää

ratkaista, hahmottaminen vaatii aatepoliittista keskustelua. Siitä tämä liike saa voimansa. Laajaa aatepoliittista keskus-telua SDP:ssä on pitkään käyty aivan liian vähän ja hyvin harvoissa joukoissa. LIPPU

ANNU KOMULAINEN ”Asiat pitäisi tehdä helposti ymmärrettäviksi. Välillä puhumme asioista niin, että puhujat eivät itsekään ymmärrä sanomaansa. Tarvitaan konkretiaa ja selkeitä esimerkkejä. Meidän pitäisi myös muistaa yrittää kuunnella ja ymmärtää ihmisten ongelmia ja haasteita, ei vain sanoa ”ei, ei, ei” ja todeta, että ”asiat nyt vaan ovat tällä tavalla”.”

TOPI RAJALA

”Toivoisin, että sosialismia korostettaisiin nykyis-tä enemmän puolueen aatteellisena lähtökoh-tana.”

SARA HOLAPPA

”Ainakin puolueen pitäisi olla nuorekkaampi. Siis pitäisi päästä eroon sellaisesta mielikuvasta, että SDP on vanhojen ihmisten puolue. Nuoria koske-vista asioista pitäisi puhua enemmän ja nuorille toimijoille antaa lisää näkyvyyttä.”

KENNET MATTFOLK

”Arvot ovat tärkeitä, mutta pitäisi myös miettiä miten niistä puhutaan ja miten puolue halu-aa näkyä. Ei ole hyvä, että mielikuva SDP:stä muodostuu esimerkiksi vain lehtien välityksellä. Toiminnan pitäisi suuntautua enemmän ulospäin niin, että ihmiset saisivat itse tulla kysymään mitä demarit ovat ja mitä mieltä olemme asiois-ta. Jos mietin itseäni, niin en oikeastaan tiennyt SDP:stä kovinkaan paljon ennen kuin kaverini pyysi minua tutustumaan ja tulemaan mukaan toimintaan.”

MITÄ SDP:N TULISI TEHDÄ TOISIN? MITEN PUOLUET-TA PITÄISI MUUTTAA?

”KUN ON JOSKUS RAKENNETTU

JOTAKIN HYVÄÄ JA TOIMIVAA,

HALUAMME PITÄÄ SIITÄ KIINNI.”

”LAAJAA AATEPOLIITTISTA

KESKUSTELUA SDP:SSÄ ON PITKÄÄN

KÄYTY AIVAN LIIAN VÄHÄN JA

HYVIN HARVOISSA JOUKOISSA.”

30 LIPPU 3 / 2015

MEIDÄN KAIKKIEN PUOLESTA – AJATUKSIA SOSIALIDEMOKRATIASTA 2010-LUVULLA

syystä niiden, joilla valta-asemaa puolueessa on, tulee sitä vastuullisesti käyttää. Puoluetta arvokkaampi puolestaan on sosialidemokraattinen aate, joka kuuluu yhtälailla jokai-selle, jolle sosialidemokraattiset arvot ovat tärkeitä.

Me haluamme puolueen, joka seisoo arvojensa ja peri-aatteidensa takana. Puolueen, joka seisoo niiden takana silloinkin kun se on vaikeaa. Me haluamme puolueen, jossa

jokainen voi tehdä töitä paremman yhteiskunnan eteen omana itsenään, omalla tavallaan. Puo-lueen tulee olla läsnä ihmisten arjessa, ja ymmärtää herkem-min mistä hyvinvoin-tiin ja tulevaisuuteen liittyvät kysymykset kumpuavat. Puolu-een tulee määrittää itsensä läsnäolon ja ymmärtämisen, ei rakenteiden ja työvä-entalojen kautta.

Me haluamme, että puolue toimii roh-keasti sen omien ar-vojen ja tavoitteiden

eteen ymmärtäen nykymaailman haasteet ja mahdollisuu-det. Me haluamme puolueen, joka esittää äänestäjille oman näkemyksensä paremmasta tulevaisuudesta ja keinoista, joilla sinne päästään. SDP ei saa jäädä loistokkaan histori-ansa vangiksi, vaan sen täytyy ottaa takaisin se arvojohta-jan asema, joka sillä on vuosikymmeniä ollut. SDP:n tulee myös tulevaisuudessa se puolue, joka on ensimmäisenä puolustamassa vapautta, hyvinvointia ja ihmisten tasa-arvoista mahdollisuutta elää ja olla onnellinen, sekä aina puolustaa niitä, jotka ovat liian heikkoja puolustamaan itseään.

Me haluamme puolueen, joka elää tässä päivässä, kat-soo aina eteenpäin, ja päivittää todellisen yhdenvertaisuu-den 2020-luvulle.

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu sosialidemokra-tian arvojen varaan.

Me olemme valmiita työskentelemään se eteen, että myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus on rakennet-tu näiden arvojen varaan. Työn, vapauden ja tasa-arvon varaan.

***Oheista kirjoitusta suunnittelemassa ovat olleet muun

muassa Teemu Hirvonen, Jenni Karjalainen, Marina Lam-pinen, Antti Malste, Juha Töyrylä, Mikkel Näkkäläjärvi ja Eveliina Heinäluoma

Sosialidemokratia merkitsee kaikkien ihmisten yhdenmukaista ja luovuttamatonta tasa-arvoa, hei-kompien puolustamista, yhdenvertaisia mahdolli-suuksia, kansalliset rajat ylittävää vastuunkantoa ja

oikeudenmukaista tulonjakoa.Sosialidemokratian kunniakas historia kumpuaa työväen

sivistysliikkeestä: jokaisella on oikeus maksuttomaan koulutukseen sekä sen myötä vapaus ja vastuu yhteiskunnan täysival-taisena jäsenenä.

Sosialidemokratia on edelleen työn liike, mutta ei pelkästään palkkatyön: hyvin-vointi, hyvä elämä ja vastuunkanto kuuluvat yhtä lailla yrittäjille, opiskelijoille, eläke-läisille, nuorille ja vanhoille, kansakoulun käyneille, maistereille, tarjoilijoille tai vaikka tuplatohtoreille.

Forssan ohjelmassa vuonna 1903 sosialide-mokraattinen puolue julisti vastustavansa ”lausuntovapauden sortoa sekä kaikkea valtiollista ja kir-kollista holhontaa”. 2000-luvun sosialidemokratian tulee yhtä lailla vastustaa omassa ajassaan holhoamista sekä kannattaa jokaisen tasavertaista vapautta ja vastuuta.

Olemme sosialidemokraatteja arvojen, emme raken-teiden vuoksi. Kannatamme sopimusyhteiskuntaa, kun se toimii demokraattisesti. Puolustamme ansiosidonnaista työttömyysturvaa, jos se merkitsee yhtäläisiä oikeuksia ja turvaa myös heikommassa asemassa oleville. Vaadimme julkisia palveluja, kun ne ovat tehokkain keino turvata palvelut yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti kaikille. Tasa-arvoisen yhteiskunnan kannattajina meistä on oikein, että hyvätuloiset maksavat yhteiseen kassaan enemmän kuin köyhät. Oikeudenmukainen tulonjako kuuluu demo-kraattisen yhteiskunnallisen päätöksenteon piiriin, eikä sitä tule jättää hyväntekeväisyyden varaan.

Meille sosialidemokratia on, ja haluamme sen myös jatkossa olevan, johtava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon aate, johtava sivistysliike ja johtava kansain-välisyyden puolustajien liike. Meitä eivät kiinnosta gallup-vetoinen politiikka tai jaot oikeisiin ja vääriin demareihin. Olemme liittyneet puolueeseen, koska uskomme sen perusajatukseen ja ydinarvoihin.

Suomen sosialidemokraattinen puolue on tärkeämpi kuin mitkään todelliset tai kuvitteelliset kuppikunnat sen sisällä. Yhdelläkään ryhmittymällä ei ole yksinoikeutta puolueeseen, vaan se kuuluu kaikille sen jäsenille. Tästä

LIPPU 3 / 2015 31

MEILLÄ ON UNELMA”Valitettavasti ääriliikkeet ovat jälleen kerran nostaneet päänsä — vaikka elämme jo 2000-luvulla! Edelleen monet ihmiset saavat pelätä lähtiessään yksin kävelylle. Edelleen monet pelkäävät ilmaista mielipiteitään väkivallan uhan takia. Edelleen ihmiset saavat pelätä henkensä puolesta.

Viimeaikaiset tapahtumat ja puheenvuorot ovat antaneet jälleen syitä sille miksi meidän, Suo-men kansan, pitää yhdistyä ja puolustaa yhteistä Suomea. Suomea, joka on monikulttuurinen

ja vastustaa ääriliikkeitä. Rasismi ja fasismi ovat meidän yhteisiä vihollisiamme, koska rasismi ja fasismi vastustavat ihmisyyttä, rauhaa ja erilaisuutta.

Meidän ei tule olla hiljaa. Meidän ei pidä sallia rasismia. Meidän ei pidä taipua ääriliikkeiden edessä. Me olemme Suomen kansa ja me vastustamme rasismia! Meidän pitää oppia läksymme historiasta ja olla toistamatta vanhoja virheitä. Jos väheksymme rasistien ja fasistien kykyä tehdä

tuhoa, niin silloin olemme jo luovuttaneet. Rasismille ja fasismille pitää sanoa EI, EI ja vielä kerran EI! Suomen ja Suomen kansan on oltava edistyksellisiä ja edelläkävijöitä. Meidän ei tule suvaita suvaitsemattomuutta. Meidän ei pidä sallia sellaisia ryhmiä, puolueita ja puheenvuoroja, jotka lietsovat väkivaltaa, pelkoa ja sotaa!

Suomi ja Suomen kansa ovat aina olleet monikulttuu-risia ja tulevat olemaan sellaisia jatkossakin. Faktat ovat meidän puolellamme. Nyt meidän täytyy pitää ääntä asias-ta ja pitää huolta siitä, että jatkossakin äänemme kuuluu!” LIPPU

Lounais-Suomen Demarinuorten puheenjohtaja Berhan Ahmadi Turullakin on unelma -mielenosoituksen iltajuhlas-sa.

60x62mm_Lippu.indd 1 10.8.2015 14:34:37

KUVAT: IIda Vallin

32 LIPPU 3 / 2015

Helsinki Pridessa marssi komea dema-riblokki, etunenässä SDP:n nuoret kansan-edustajat. Mukana marssilla olivat myös presidentti Tarja Halonen ja SDP:n puheen-johtaja Antti Rinne. (Kuva: Demarinuoret)

Uudenmaan Demarinuorten perinteikäs Punainen Juhannus juhlittiin tänä vuonna Tuusulassa. Myös petankkipysti antoi kaik-kensa. (Kuvat: Mirva Saarelainen) Lounais-Suomen Demarinuoret mökkei-livät kesäkuussa Taivassalossa ja lakkasivat elokuussa sateenkaarikynsiä Nuorten Turku Pridessa (Kuvat: Lounais-Suomen Demari-nuoret)

LIPPU 3 / 2015 33

Etelä-Suomen herruudesta miteltiin kesän aikana useam-paan otteeseen Uudenmaan ja Stadin Demarinuorten kohdatessa toverifutiksen merkeissä. (Kuvat: Maria Nyroos) Savo-Karjalan Demarinuoret edustivat heinä-elokuun vaihteessa Kuopiorockissa. Festarikävijät pääsivät Demari-nuorten kojulla kisaamaan ajankohtaisissa takinkääntöki-soissa. (Kuvat: Savo-Karjalan Demarinuoret) Demarinuoret edustivat runsaslukuisina Meillä on unelma -mielenosoituksissa ympäri maan. Viesti oli selvä: älä töni mun kaveria. Tunnelmia Helsingistä (kuvat: Iida Vallin)

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki

PUHEENJOHTAJA Joona Räsänen 050 547 5590 [email protected]

VARAPUHEENJOHTAJA Petra Peltonen 050 371 3920 [email protected]

PÄÄSIHTEERI Miikka Lönnqvist 050 542 0160 [email protected]

TALOUSPÄÄLLIKKÖ Elisa Selinummi 0400 671 203 [email protected]

POLIITTINEN SIHTEERI Matias Mäkynen 040 509 4409 [email protected]

TIEDOTTAJA Iida Vallin 044 307 2281 [email protected]

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

HELSINKI Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, [email protected] Toiminnanjohtaja: Juuso Suutari, 040 933 0309, [email protected] Puheenjohtaja: Wiking Vuori, 044 566 9767, [email protected]

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT): Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Mirva Saarelainen 040 513 1889, [email protected] Puheenjohtaja: Eemeli Peltonen, 050 557 9092, [email protected]

LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAIS- SUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku, (02) 414 5200 Järjestösihteeri: Eero Kivinen, 045 121 3284, [email protected] Puheenjohtaja: Berhan Ben Ahmadi, 040 326 0157, [email protected]

LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT) Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Henna Kuivalainen, 040 679 2270, [email protected] Puheenjohtaja: Eetu Kinnunen, 050 545 3173, [email protected] KAAKKOIS-SUOMI Toimisto: Kalevankatu 13 B, 45100 Kouvola, Järjestösihteeri: Ilona Pilli, 046 574 4820, [email protected] Puheenjohtaja: Nina Peltonen, [email protected]

SAVO-KARJALA (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT) Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Eveliina Reponen, 040 933 0309 [email protected] Puheenjohtaja: Joakim Kärkäs, [email protected]

POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT) Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28 4 krs., 90100 Oulu, [email protected] Järjestösihteeri: Kauko Keskisärkkä, 040 484 6773, [email protected] Puheenjohtaja: Liisa Komminaho, 044 019 8790, [email protected] FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Jacob Storbjörk, 050 407 4233, [email protected]

Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse [email protected]. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

KV-TYÖRYHMÄ Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä. Työryhmän puheenjohtajana toimii Mikkel Näkkäläjärvi ([email protected]) ja häneen voit olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii Demarinuorten talouspäällikkö Elisa Selinummi ([email protected]).

Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi. Jäseniä ovat: Tomi Kontkanen, Milla Granlund, Kai Alajoki, Jenni Lang, Jenna Vertanen ja Ermin Zec.

TASA-ARVOTYÖRYHMÄ Työryhmä toimii tasa-arvoasiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtaja Maria Nyroosilta, [email protected], 040 370 0618. Työryhmän sihteerinä toimii Elisa Selinummi, [email protected].

Jäsenet: Miika Kautto, Serveh Khalili, Elisa Penders, Sonja Kekkonen ja Eetu Kinnunen TURVALLISUUSPOLIITTINEN TYÖRYHMÄ

Demarinuorten turvallisuuspoliittinen työryhmä pyrkii kartoittamaan Suomen turvallisuuspolitiikan tulevaisuutta sosialidemokraattisesta näkökulmasta. Työryhmän puheenjohtajana toimii Jani Kokko ([email protected]).

Jäseniä ovat: Kari Katajainen, Esko-Jaakko Lehti, Tino Aalto, Simo Rissanen, Eemeli Peltonen ja Petra Peltonen.

34

LIPPU 3 / 2015 35

9 SYYSKUU 12.-13.9. Piirihallitusten koulutus, Lappeenranta

10 LOKAKUU 2.-4.10. TT3 Mediakoulutus, Ylöjärvi

23.10.-25.10 Syysseminaari Helsinki

12 JOULUKUU 2.12 Glögit, Helsinki

Liityn jäseneksi demarinuoriin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista

Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista

Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero

Syntymäaika

Sähköpostiosoite

(Vanha osoite)

(Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY

TUNNUS 5005170

00003 VASTAUSLÄHETYS

demarinuoret maksaa

postimaksun

TULEVAT TAPAHTUMAT