Liedon Moision Spåra-suku

LIEDON SPÅRA-SUVUN JÄLKIPOLVIA

Tutkija Veli Pekka Toropainen, Turku

Marttilasta kotoisin olevaa ja Liedon

Moisioon siirtynyttä Spåra-sukua ja

sen Ruotsin ritarihuoneeseen aateloi-

tua haaraa Silfverspårea on genealogioissa tutkit-

tu jo varhain. Aatelissukuja käsittelevät teokset

(Anrep, Ramsay, Elgenstierna) esittävät sukutau-

luissaan sen polveutumisen. Tietyt alkuperäisläh-

teiden avulla löydettävät sukuhaarat kuitenkin

puuttuvat kaikista esityksistä. Suomen Sukututki-

musseuran Vuosikirjassa v. 1961 julkaistussa ar-

tikkelissaan Spårar och Silfverspårar dosentti

Jarl Gallén käsittelee laajasti sellaista sukuun liit-

tyvää asiakirjamateriaalia, joka on jätetty pois

varhaisemmista tutkimuksista. Koska Gallénin

esityksessä on erään asiakirjan virheellisen tul-

kinnan vuoksi muutamia vääriä jälkipolvitauluja,

on perusteltua esittää korjauksia ja lisiä varhai-

sempaan tutkimukseen. Lisäksi ainakin Länsi-

Suomessa on useita sukututkijoita, jotka polveu-

tuvat tästä unohdetusta haarasta.

Tässä artikkelissa esitettävien taulujen lähtö-

kohtana käytän Gallénin artikkelia, josta otan

vain viitetietoja kehystämään puuttuvien per-

heenjäsenten tietoja. Niiden kohdalla käytän läh-

deviitteinä Gallénia, jos olen voinut todentaa ne

oikeiksi alkuperäisistä asiakirjoista. Näin mene-

tellen säästyy palstatilaa ja vältetään toistoa. Toi-

saalta tästä johtuen molemmat artikkelit myös

täydentävät toisiaan.

Spåra-tutkimuksen kohteena ovat olleet

Lemun kirkkoherran Olaus Jacobin jälkeläiset.

Aiemmista julkaisuista on tähän asti kokonaan

puuttunut mm. hänen tyttärensä Malin Olofsdot-

ter. Myös Turun pormestarin Erik Olofsson Spå-

ran pojasta polveutuva Kaarinan Haritun suku-

haara on jäänyt vain maininnan tasolle eikä sitä

tutkimuksen keskeneräisyyden vuoksi myöskään

tässä yhteydessä ole mahdollista käsitellä. Tässä

artikkelissa esittelen aiemmin julkaisematonta

tietoa suvun varhaispolvista sekä keskityn lääni-

tysvouti Erik Henriksson Spåran jälkeläisiin lä-

hinnä Lindqvist-suvussa.

Eräässä Lemun kihlakunnanoikeuden pöytä-

kirjassa mainitaan kaksi Erik-nimistä miestä, jot-

ka Gallén virheellisesti tulkitsi yhdeksi ja samak-

si henkilöksi, nimittäin naantalilaiseksi raatimie-

heksi Erik Henriksson Hirvoksi, joka olisi vouti

Henrik Olofssonin poika. Lemun käräjillä 20.–

21.3.1657 lukkari Eskil Andersson haki ensim-

mäistä lainhuutoa Lemun Toijalan tilalle, jonka

Henrik Olofssonin poika Erik Henriksson oli hä-

nelle myynyt: ”Sveno Calliander lät första gån-

gen oplysa Toijala hemman uthi Lemo beläget,

hvilken Eskill Andersson ifrån Wirmo och Kaif-

wola by uthaf Erich Hindersson köpte hafver, der-

emot på Sal. Hindrich Ollsons Enkias och andra

Erfuingarnas vägnar Erich Hindersson ifrån

Nådendaal giorde Inspråk, så vijda, at intet pengr

allenast den eene Arfuingen förbte Erich, som

gården såldt hafver,¼ ”.

Asiakirjassa puhutaan selvästi kahdesta Eri-

kistä, joista ensin mainittu on Spåra ja jälkimmäi-

nen Hirvo.1

Loimaan Erik Spåran kuulumisesta

tähän perheeseen ei ole sitovaa todistetta, mutta

ainoa sekä patronyymiltään että sukunimeltään

sopiva henkilö mainitaan perheen yhteydessä: ”¼

Henrich Olssons barn och arffuingar ¼ som ähr

först; Son Erich Henrichsson ¼”.2

Loimaan Spå-

ran syntyperästä ja kuulumisesta rälssiin kertoo

puolestaan seuraava merkintä: ”Edell och Wälla

Erich Henderson Spåra till Nijnjoensu”.3Isänsä ja

setänsä Sigfrid Sigfridssonin tavoin Wittenbergi-

en läänityksen lampuotivoutina toimiminen vielä

vahvistaa hänen taustaansa. Katson, ettei ole syy-

tä epäillä hänen kuulumistaan perheeseen.

Nimismies Erik Spåran tila Loimaan (Alasta-

ron) Niinijoensuun Pietilä oli varakas tila jo hä-

nen saadessaan sen haltuunsa kaupalla tilan muil-

18

ta perillisiltä. Se oli palvellut nimismiehen tilana

jo viiden aiemman viranhaltijan aikana. Tilan

vanhaa nimismiessukua edustivat (toimikaudet

suluissa) Per Mattsson (1571–77), Lars Persson

(1578, 1580–81) ja Knut Persson (1582–84).

Nimismies Bengt Henriksson osti tilan ja toimi

nimismiehenä 1616–26. Bengt Henrikssonin les-

ken Sara Simonsdotterin uuden miehen Erik Tho-

massonin virkakauden (1630–33, 1635–40) jäl-

keen tila siirtyi hänen vävylleen Erik Spåralle.4

Hänen tyttärensä avioitui nimismies Henrik Ber-

tilssonin kanssa ja näidn pojalta nimismies Hen-

rik Lindqvistiltä tila siirtyi hänen tyttärelleen

Annalle. Anna Lindqvistin ja Gabriel Wettervij-

kin pojat jakoivat rusthollin keskenään ja heidän

jälkeläisensä hallitsivat osia siitä talonpoikais-

tuneina 1900-luvun lopulle. Mielenkiintoisena

seikkana mainittakoon, että nimismies Erik Tho-

massonin tytär käytti nimeä Anna Florina. Erik

sopisi nimensä puolesta sekä ajallisesti ja maan-

tieteellisesti Florin–Blom -suvun kantaisän Tho-

mas Eskilssonin pojaksi, jolloin hänen lapsensa

polveutuisivat Luonnonmaan Isonkylän Jäger-

horn-suvusta.5

Käytän henkilöistä pääsääntöisesti asiakirjo-

jen ilmoittaman nimen normalisoitua muotoa niin

kauan kuin heidän on todettu osanneen ruotsia tai

mahdollisesti käyttäneen sitä äidinkielenään,

muista suomenkielistä muotoa. Monen kohdalla

nimen kirjoitusasu on löytynyt omakätisestä alle-

kirjoituksesta. Talonpoikaistuneiden perheiden

nimet esitetään suomenkielisessä muodossa. Jäl-

kipolvia seuraan sellaiseen aikaan saakka, jolloin

ne on mahdollista löytää kirkonkirjojen avulla.

Taulu 1

Olaus Jacobi (Spåra), Marttilan Juvan ja sittem-

min Liedon Moision rälssimies Jacob Olofssonin

poika. Toimi 15.4.1567 jo papiksi vihittynä Veh-

maan kihlakunnan lainlukijana. Tuli 15.8.1570

Lemun kirkkoherraksi. Allekirjoitti Uppsalan ko-

kouksen päätöksen 19.6.1593. Sai isänperintönä

Liedon Vierun tilan ja äidinperintönä puolet Kir-

jalan rälssitilasta Paraisilla.6

Omisti tilan myös

Lemun Toijalassa ainakin vuodesta 1585. K.

Lemulla n. v. 1613.7

Puoliso: Elin Göransdotter.8

Ytter-Kirjalan

tilan Paraisilla ilmoitetaan olevan v. 1606 rälssi-

miehen tyttären perintöä ja hänellä olevan avio-

miehenä Lemun herra Olavin, jonka tulisi näyttää

rälssikirjeensä tai muutoin tila jäisi takavarik-

koon.9

Elinin perintöä oli myös Kemiön Vretan

Södergård, jonka omistajaksi herra Olavi maini-

taan 1589 lähtien. Perilliset myivät tilan v. 1617

Johan Skyttelle.10

Oli kuollut v. 1609, jolloin hä-

nen miehensä mainitaan leskenä.11

Lapsia:

Jacob Olofsson, porvari Tukholmassa, eli v.

1622, mutta oli jo kuollut lapsettomana v. 1629. –

Puoliso: Elisabet Didriksdotter.

Michel Olofsson Spåra, luutnantti, oli kuollut

v. 1618.

Olof Olofsson, ratsumies, Lemun Kallelan

omistaja vv. 1604–06.

Erik Olofsson Spåra eli Hakola, Turun por-

mestari vv. 1629–1632, haud. 5.9.1655 Turun

tuomiokirkkoon. Poika Johan aateloitiin v. 1647

nimellä Silfverspåre. – Puoliso: Karin Jacobsdot-

ter. Vuonna 1606 Lill-Kapellstrandin tilan omis-

tajan sanotaan olevan rälssimiehen tytär Karin

Jacobsdotter, jolla on ollut kolme aatelitonta

miestä, Hakolan Jacob, Mats Martens ja tuolloin

Lemun herra Olauksen poika Erik. Stora-Kapell-

strandin tilan omisti samaan aikaan Karinin veli

Thomas Jacobsson till Borstböle.12

Henrik Olofsson (Spåra), vouti. Taulu 2.

Elisabet Olofsdotter. – Puoliso: Sigfrid Sig-

fridsson, Lemun Nyynäisten kartanon vouti.

Omisti myöhemmin Rymättylän Ruokorauman

tilan, jossa suku jatkui.13

Malin Olofsdotter, murhattiin Turussa

22.12.1649. – Puoliso: Mickel Eskilsson. Hallitsi

Turun suurtorin varrella Vanhan Hakolan tonttia,

jonka hänen lankonsa Henrik Olofsson yritti os-

taa.14

Mickel omisti vuodesta 1626 puolet Parais-

ten Domarbyn tilasta. Samana vuonna hänet mai-

nitaan kirjuriksi.15

Hänen äitinsä Anna Tyke oli

saanut tilan perintönä haltuunsa aiemmin.16

Hän

esiintyy Turun raastuvanoikeudessa Fläskilän

tonttia koskevassa riidassa vastapuolenaan lan-

konsa Henrik Olofsson vv. 1647–48.17

Eräässä

19

velkajutussa v. 1645 hänen mainitaan olleen tilal-

laan Lempäälässä, jonne velkoja Gottfried Ross-

kamp saapui Turusta.18

Samoihin aikoihin hänen

ilmoitetaan olleen kihlakunnanvouti v. 1635, jol-

loin hän oli sopinut satojen Hämeestä lähetettyjen

viljatynnyrien myynnistä Turussa. Hän oli asian

tiimoilta joutunut tekemään neljä matkaa Tur-

kuun.19

Tammikuussa 1650 Mickel Eskilsson toi

raastupaan tutkittavaksi vaimonsa kuolemanta-

pauksen. Perhe asui Turun Ryssänmäellä (nyk.

Yliopistonmäki) omassa talossaan. Kaksi teiniä,

Martinus Martini ja Andreas Thomae, olivat tul-

leet sinne 22.12.1649 kello yksi yöllä ostamaan

olutta. Isäntä itse oli ollut Hämeessä ja emäntä

Malin Olofsdotter oli sanonut, ettei hänellä ollut

myydä olutta. Juominen oli sitten jatkunut naapu-

ritalossa. Aamulla teinit, joista Martinus oli 15-

vuotias, olivat ostaneet tuopillisen olutta ja nahis-

tellen juoneet sen pirtin pöydän ääressä.

Saman pöydän ääressä emäntä oli koko aa-

mun tärkännyt vaatteitaan. Nahistelun seuraukse-

na olutta oli roiskunut vaatteille ja emäntä oli vaa-

tinut maksua tärkistä ja turhasta työstään. Tässä

20

Vouti Henrik Olofsson Spåran sukuhaara

I Jacob Olofsson

rälssimies

|

II Olaus Jacobi

kirkkoherra

TAULU 1

|

III Henrik Olofsson (Spåra)

lampuotivouti

TAULU 2

|

IV Erik Henriksson Spåra

kartanonvouti, nimismies

TAULU 3

|

| |

V Ingeborg Eriksdotter Elin Eriksdotter

¥ (2.) ¥

Klemet Welonius Henrik Lindqvist

veronkantokirjuri nimismies

TAULU 4 TAULU 5

|

| | |

VI Erik Lindqvist Henrik Lindqvist Margareta Lindqvist

kappalainen nimismies

¥ ¥ ¥

Elisabet Mansnera Anna Wendelin Kristian Voigt

kirkkoherran tytär nimismiehen tytär kappalainen

TAULU 6 TAULU 7 TAULU 8

tarkoituksessa hän oli takavarikoinut Martinuk-

selta tämän mekon. Tämä oli vaatinut sitä takaisin

niin voimallisesti, että Malin tyttärineen ajoi hä-

net ulos kartanolta.

Martinus oli heti juossut takaisin pirttiin ja

sieltä eteiseen, missä Malin oli ollut tyttärensä

Sofian, naapurin tyttären Britan ja teini Andreak-

sen kanssa ja lyönyt Malinia täydellä vauhdilla

puukolla suoraan rintaan, jonka seurauksena heti

kaatui kuolleena lattialle.20

Nuori Martinus Kako-

lainen mestattiin rikoksestaan miekalla Turun to-

rilla.21

Mickelin ensimmäinen vaimo Brita Tho-

masdotter mainitaan Domarbyssä vv. 1634–43.

Tästä aviosta heillä oli ainakin neljä lasta, Mår-

ten, Henrik, Karin ja Anna.22

Taulu 2

Henrik Olofsson (Spåra) (taulusta 1), mainitaan

vuodesta 1602 lähtien isänsä tilalla Lemun Toija-

lassa ja vv. 1604–10 samassa kylässä kolmen tan-

gon tilalla, josta hän suoritti v. 1611 ratsupalve-

lusta.23

Seurasi isäntänä veljensä Olof Olofssonin

tilalla Lemun Kallelassa, jonka hänen ilmoitetaan

ostaneen 14.11.1605. V. 1637 hänen ilmoitetaan

hylänneen tilansa Kallelassa ja jättäneen sen au-

tioksi tappioksi kruunulle. Hänet velvoitettiin

hankkimaan tilalle asukas. Itse hän viljeli tilaansa

Toijalassa kuolemaansa saakka.24

V. 1621 häntä

sakotettiin kappalainen herra Sigfridin vaimoon

lyömästään mustelmasta.25

Toimiessaan kansleri Axel Oxenstiernan lam-

puotivoutina tämän Nyynäisten kartanossa vv.

1632–4826

hän ajoi käräjillä kartanon lampuoteja

koskevia asioita kettujen ja jänisten salametsäs-

tyksestä palkollisten aviottomiin lapsiin.27

V.

1639 hän nosti käräjillä esiin jutun, jossa hän

syytti Klas Flemingin palvelijaa Esko Antin-

poikaa ja Järvisten seppä Iivari Iivarinpoikaa sii-

tä, että he olivat viisi vuotta aiemmin Mikkelin ai-

kaan polttaneet häneltä kuivattavaa viljaa täynnä

olleen riihen. Iivari kertoi, että Esko oli tarjonnut

hänelle juotavaa, jotta hän osallistuisi tekoon

kanssaan. Esko oli ensin ehdottanut Henrikin ko-

ko tilan polttamista, mutta Iivari oli arvellut sen

olevan liikaa. Niinpä he olivat päätyneet huma-

lassa riihenpolttoon ja illalla menneet sytyttä-

mään sen tuleen. Jutusta ei käy selville tihutyön

syy, mutta omien sanojensa mukaan Esko halusi

maksaa Henrikille, vaikkei sanonutkaan heillä ol-

leen riitaa. Miehet tuomittiin korvaamaan vahin-

ko omaisuudellaan ja menettämään henkensä täs-

tä oikeuden mielestä julmasta teosta. Jatkossa

Esko syytti Henrikiä siitä, että tämä oli lähettänyt

joukon miehiä sotamiehenoton yhteydessä Vasti-

laan hänen isänsä Antti Matinpojan taloon, jossa

nämä olivat juoneet olutta ja kaataneet loput maa-

han. Lisäksi Antilta oli takavarikoitu avaimia, jot-

ta tämä tulisi pikemmin kartanoon. Henrik tuo-

mittiin tällä kertaa kotirauhan rikkomisesta ja pa-

lauttamaan takavarikoimansa tavarat.29

V. 1638 Henrikin mainitaan olevan lähempi

sukulainen autuaan Turun porvari Jaakko Parman

lapsille kuin Martti Fläsken ja olevan näiden tule-

va holhooja.29

Hän esiintyikin lasten, Jaakon,

Yrjön ja Antin, holhoojana 1640-luvun lopulle.30

Turussa Henrik lainhuudatti v. 1635 torin varrella

sijainneen Vanhan Hakolan tontin.31

Kuitenkin

hän valitti oikeudelle 29.10.1635, ettei hänen lan-

konsa Mickel Eskilsson tahdo myydä tonttia,

vaan antaa sen mieluummin rappeutua.32

Vielä

keväällä 1637 hän kysyi oikeudelta, saisiko hän

lunastaa puolet mainitusta veljensä Erik Hakolan

eli Spåran omistamasta tontista.33

Kyseinen tontti

lienee joutunut perheen haltuun Erikin vaimon

ensimmäisen miehen Jaakko Hakolan perintönä

21

Lemun kirkkoherra Olaus Jacobin kuittaus. KA Lemun kymmenysluettelo 1574, 1266, s. 21.

1600-luvun alussa. Henrik oli puumerkistä pää-

tellen kirjoitustaidoton.

Puoliso: Valborg Knutsdotter. Vanhemmat:

Knut N.N. ja Jacob Thomasson till Borstbölen ty-

tär Karin.34

Kun hänen poikansa Erik Henriksson

myi perimänsä Toijalan tilan v. 1657, oli hänellä

siihen äidin suostumus. Samalla ostaja sitoutui

antamaan Valborgille elannon ja asunnon kunnes

koko kauppasumma olisi maksettu.35

V. 1662 Val-

borgille määrättiin tilalta tynnyri viljaa elannoksi,

sillä hän ei ollut saanut nauttia luvattua elantoa ei-

kä asuntopirttiä tilalta.36

Hänet haud. Lemulla

vuonna 1662.37

Valborgin veli Hartvik Knutsson

oli Turussa porvarina asuen Luostarikorttelissa.

Hänet mainitaan vainajana 21.6.1632 ja lanko

Henrik Olofsson peri hänet, joten hän kuoli lap-

settomana.38

Lapsia:39

Erik Henriksson Spåra, Ylstadin kartanon

vouti ja Loimaan nimismies. Taulu 3.

Karin Henriksdotter, haud. Lemulla v. 1656.40

– Puoliso: Knut Nilsson, kultaseppä Turussa, asui

Aninkaistenkadulla, jossa kuoli v. 1665. Aviolii-

tosta oli lapsia.41

Sofia Henriksdotter, eli naimattomana Lemun

Toijalassa, jossa veli Erik antoi hänelle ja naimat-

tomalle sisarelle Elinille 185½ kuparitalaria tilan

kaupan yhteydessä.42

Samana vuonna hän syytti

Toijalan tilan ostaneen lukkari Esko Antinpojan

asiamiestä Sveno Callianderia siitä, että tämä oli

edellisenä vuonna särkenyt tilalla kellarin oven.43

Eli Toijalassa vielä v. 1667.44

Mahdollisesti se

lukkarin tilalla asuneen käskynajajan (”uthrida-

re”) vaimo Sofia, joka mainitaan Toijalassa v.

1672.45

Elin Henriksdotter, jakoi edellä mainitun

summan sisarensa Sofian kanssa, eli Toijalassa

vielä v. 1659.46

Margareta Henriksdotter. – Puoliso: Reko

Simonpoika, mainitaan vv. 1657–76 Toijalassa,

jossa hänellä oli hallussaan ½ manttaalin tila lan-

konsa Henrik Olofssonin maista.47

Rekon ensim-

mäinen vaimo haudattiin lapsensa kanssa Lemul-

la v. 1655. Rekon lapsia haudattiin myös vv. 1656

ja 1669.48

Elisabet Henriksdotter. – Puoliso: Juho Nii-

lonpoika, ratsumies Toijalassa. V. 1658 Elisabet

valitti Lemun kirkkoherrasta Jacobista, ettei tämä

halunnut maksaa hänen miehensä palkkaa kuin

yhdeltä vuodelta. Mies oli tuolloin apuratsumie-

henä Venäjällä.49

V. 1667 käsiteltiin tapausta,

jonka mukaan Elisabet oli omakätisesti ottanut

samassa kylässä asuvalta sisareltaan Margaretal-

ta vanhan ja kuluneen sudennahkavällyn sanoen

sen kuuluvan vielä hänen äidinperintöönsä. Väl-

lyn hän joutui kuitenkin palauttamaan.50

Taulu 3

Erik Henriksson Spåra till Niinijoensuu (tau-

lusta 2), tuli voudiksi Arvid Wittenbergin lääni-

tysten kartanoon Loimaan Ylstadiin eli Ylista-

roon v. 1642 ollen tässä toimessa vuoteen 1651.

Häntä ei mainita isänsä yhteydessä Lemulla muu-

ten kuin Toijalan tilan myynnin yhteydessä vv.

1657–58 ja Turussa v. 1654.

Artikkelissaan Genoksessa v. 196151

Jarl

Gallén on tulkinnut myyntiasiakirjaa virheelli-

sesti ja tullut siihen johtopäätökseen, että asiakir-

jassa mainittu Erik Henriksson on perheen poika

ja Naantalin raatimies sekä Hirvo sukunimeltään.

Lainhuudon mukaan Esko Antinpoika Mynämä-

en Kaivolasta oli ostanut Toijalan tilan Erik Hen-

rikssonilta (Spåra) ja Erik Henriksson (Hirvo)

Naantalista protestoi kauppaa Henrik Olofssonin

lesken ja muiden perillisten puolesta, sillä osa

kauppasummaa kuului hänen mukaansa näille.

Erik Spåralla oli äitinsä Valborg Knutsdotterin

suostumus kauppaan.52

Lukkari Esko Antinpoika

oli maksanut tilasta 750 kuparitaalaria. Myyjä

Erik Spåra oli lunastanut tilasta itselleen jo aiem-

min ¾ ja loppuosa ¼ tuli nyt jaettavaksi edesmen-

neen Henrik Olofssonin perillisten kesken, jotka

olivat poika Erik ja tyttäret Sofia, Margareta, Eli-

sabet ja Elin sekä kuolleen Karinin lapset. Jaetta-

va ¼ katsottiin kuuluvaksi Erikille, sillä hänellä

oli saatavana tilalta 308 kuparitaalaria. Veljelli-

sestä rakkaudesta hän kuitenkin luovutti tilan ar-

von 185½ kuparitaalaria naimattomille sisaril-

leen Sofialle ja Elinille. Äiti Valborg saisi tilalta

elannon.53

Näin ollen Gallénin taulu 9 on osittain

virheellinen ja taulut 10 ja 11 eivät kuulu lainkaan

22

tähän sukuun.

Loimaan käräjillä Erik Henriksson esiintyi

yleensä nimikkeillä lampuotivouti ja nimis-

mies,54

mutta eräs pöytäkirjamerkintä antaa viit-

teen hänen syntyperästään. V. 1658 käräjillä hä-

nestä käytettiin nimitystä ”Edell och Wäll:a Erich

Henderson Spåra till Nijnjoensu”55

Erottuaan

voudin tehtävästä hän toimi Loimaan käräjäkun-

nan nimismiehenä vv. 1655–66.56

Avioiduttuaan

tilan tyttären kanssa Erik lunasti Loimaan (nyk.

Alastaro) Niinijoensuun Pietilän perintöratsuti-

lan muilta perillisiltä maksaen 380 kuparitaalaria

ja 4 tynnyriä viljaa.57

Tämä 1½ manttaalin kokoi-

nen tila oli toiminut jo 1570-luvulta Loimaan ni-

mismieskartanona, joten rakennustensa puolesta

se soveltui hyvin nimismiehen tehtävän tarpei-

siin. Jo v. 1650 otettiin viljelykseen tilan autioitu-

nut osa Filppu ja manttaali nousi 2 ¼:aan.58

Näin

Erikillä oli jonkin aikaa hallussaan 4 ¼ manttaa-

lia. Tilalla oli jatkuvasti runsaasti väkeä, esim. v.

1659 isäntäperheen lisäksi mainitaan lampuoti,

kuusi renkiä, neljä piikaa ja ratsumies.59

V. 1663

Erik Henrikinpoika lunasti Loimaan kirkosta su-

kuhaudan maksaen siitä 20 taalaria.60

Siihen hänet

haudattiin v. 1666.61

Puoliso: Anna Eriksdotter Florina. Vanhem-

mat: Loimaan nimismies ja Pietilän isäntä Erik

Thomasson62

ja Sara Simonsdotter. Niinijoen-

suun Pietilän osti Saran ensimmäinen puoliso, ni-

mismies Bengt Henriksson,63

jolta tila siirtyi

apelle Erik Thomassonille (nimismiehenä vv.

1630–33 ja 1635–40).64

Anna Florina haudattiin

Loimaan kirkkoon sukuhautaan 1.3.1696.65

Lapsia:

Ingeborg Eriksdotter, s. n. 1659. Taulu 4.

Elin Eriksdotter Spåra, s. n.1645. Taulu 5.

Sophia Eriksdotter, s. n. 1649, k. 8.3.1722,

haud. Marttilan kirkkoon.66

– Puoliso: Yrjö

Simonpoika Prunki, Marttilan nimismies vv.

1686–1708, kotoisin Prunkilan Prunkista eli Van-

hatalosta. Suku jatkui Marttilassa Prunkilla ja

Yrjäntylässä.67

Elisabet Eriksdottrer, k. Turussa 1692. – Puo-

liso: Jaakko Simonpoika Ilves, porvari Turussa

1686–1707, Marttilan nimismiehen poika, nimis-

mies Yrjö Prunkin veli. Suku jatkui Turussa. Toi-

nen vaimo: Karin Henrikintytär Tolpo, taulussa 4

mainitun Matts Tolpon täti.68

N.N. Eriksson, k. syksyllä 1657. Erik Spåran

ollessa keräämässä veroja talvella 1657 oli itsel-

lismies Matti Pasa kieltäytynyt maksamasta hen-

kiveroaan raajarikkoisuutensa tähden. Hänet oli

kuitenkin merkitty henkikirjaan ja nimismies oli

pakolla perinyt veron, jolloin Pasa oli kironnut ja

sanonut ”pahasti”. Kymmenen päivää myöhem-

min nimismiehen poika oli sairastunut vakavasti

ja kitunut monta kuukautta kunnes kuoli syksyllä.

Matti Pasaa syytettiin noituudesta ja tuomittiin

kihlakunnanoikeudessa kuolemaan, mutta hovi-

oikeus muutti tuomion raskaaksi sakoksi ja kihla-

kunnasta karkoitukseksi.69

Anna Eriksdotter, s. n. 1652, haud. Loimaalla

24.9.1693.70

– Puoliso: Heikki Matinpoika, sai

Pietilän isännyyden anopiltaan v. 1675, mutta

menetti sen rähistyään tälle v. 1681.71

Perhe muut-

ti v. 1682 Loimaan Hirvikosken Taalikkaan, joka

23

Loimaan nimismies Erik Spåra kuittaa palkkansa v. 1658. PMA Turun ja Porin läänintilien verifikaatit 1658,

7270, s. 854.

sai kestikievarioikeuden.72

Useimmat perheen

lapsista kuolivat nuorina, esim. v. 1697 neljä 10–

18 -vuotiasta lasta.73

Suvun jatkuminen on epä-

varmaa.

Taulu 4

Ingeborg Eriksdotter Spåra (taulusta 3), s. n.

v.1659, haud. Loimaalla v. 1697.74

Puoliso Loimaalla 11.11.1685: Klemet

Johansson Welonius, s. n. v. 1659, k. Loimaalla

8.4.1690.76

Voutien Erik Flodmanin ja Johan

Sundströmin veronkantokirjuri.75

V. 1686 nimis-

mies Henrik Lindqvist, Ingeborgin lanko, ilmoitti

käräjillä, että Welonius perheineen yhä asuu Pie-

tilässä ja vaati maksua Ingeborgin elannosta tilal-

la neljältä vuodelta ennen avioliittoa ja 80 kupari-

taalaria häistä. Klemetti sanoi muuttavansa mie-

lellään, kunhan olisi saanut tilasta vaimonsa pe-

rintöosuuden 282 kuparitaalaria. Ingeborgin sisa-

ren Elinin osuus oli 435 taalaria ja anopin 860 taa-

laria.78

Perhe asui myöhemmin saunassa Niini-

joensuun kylässä. Talvikäräjillä 1694 kruunun-

vouti vaati perittäväksi leski Ingeborg Spåralta

hänen miehensä tileissä esiintyneen vajauksen

1343 taalaria 29 äyriä ja 4½ penninkiä hopeara-

haa. Ingeborg väitti ensin omaisuutensa koostu-

van vain vanhoista vaatteista, mutta pesästä löy-

tyi kuitenkin varallisuutta, mm. vuokralle annet-

tua karjaa, Klemetin velkakirja (”gäldbok”), jossa

lueteltiin hänen saatavansa. Hopeaesineistä mai-

nittiin kahdeksankulmainen hopeakannu, neljä

hopeaketjua, kultasormus, kukkaro, jossa kolme

hopeaketjua, kullattu hopeaketju ja hopeaketju,

jossa messinkilaattoja. Mm. nämä vietiin säilytet-

täväksi kirkon sakaristoon.77

Lapsia:

Anna Welonius, s. 16.9.1686, k. pienenä.

Johan Welonius, s. 4.9.1688.79

Loimaan pitä-

jänkirjuri ja Korven Markulan isäntä. Häntä ja ni-

mismies Matts Tolpoa syytettiin käräjillä 1720

siitä, että mentyään perimään veroja Onkijoen

Hollosta he olivat pahoinpidelleet vanhaisäntä

Heikki Sipinpoikaa. Paettuaan ruispeltoon tämä

oli kuullut vaimonsa Liisa Yrjöntyttären avun-

huudot. Puolitoista viikkoa myöhemmin Liisa

kuoli ja miehiä epäiltiin kuolemantuottamukses-

ta.80

K. 6.1.1760 Loimaan Korven Markulassa. –

Puoliso: Valpuri Sipintytär. Hänen lapsistaan

Antti ja Inkeri jakoivat Markulan Pelto- ja Kylä-

Markulaksi ja tulivat isojen talonpoikaissukujen

kantavanhemmiksi.81

Poika Gabriel Welonius

toimi pappina Turussa päätyen Kirkkonummen

kirkkoherraksi. Häneltä jäi jälkeläisiä.82

Taulu 5

Elin Eriksdotter Spåra (taulusta 3), s. n. 1645, k.

Loimaalla 18.10.1691.83

Lahjoitti Alastaron kir-

kolle messupaidan.84

Puoliso 1) Martti. 2) Henrik Bertilsson Lind-

qvist. Vanhemmat: Loimaan Hirvikosken Taali-

kan talollinen Pertteli Pietinpoika ja Kirsti Yrjön-

tytär.85

Henrik toimi Loimaan nimismiehenä vv.

1666–1700.86

Vuoteen 1681 saakka käräjiä istut-

tiin Taalikassa, jonka jälkeen Niinijoensuun Pie-

tilässä nimismiehen muutettua sinne. Henrikin

anoppi Anna Florina tuli v. 1681 käräjille ja il-

moitti määränneensä jo v. 1675 testamentissaan

Pietilän perintörusthollin vävylleen Heikki

Matinpojalle ja tämän vaimolle, mutta haluavan-

sa nyt muuttaa sen vanhimmalle vävylleen Hen-

rik Bertilssonille. Syyksi hän ilmoitti sen, että

Heikki Matinpoika oli rähissyt hänelle ja kutsu-

nut häntä mm. kykenemättömäksi siaksi ja van-

haksi tohveliksi sekä kieltänyt häneltä hevosen

kirkkomatkoille.87

Näin Loimaan nimismiehen

kartano siirtyi vanhalle paikalleen. Henrik Lind-

qvist pyysi oikeudelta v. 1695 saada poikansa ti-

lalleen nimismieheksi ja tämän ohella hän vielä

hoiti tehtäviään vuoteen 1700.88

V. 1705 Loimaan

kappalainen Henrik Rungius syytti vanhan nimis-

miehen vävyä Kristian Voigtia siitä, että tämä oli

tönäissyt appensa jauhotiinuun pirtissään, mutta

Voigt sanoi, että Lindqvistin oli siihen tönäissyt

joku muu, sillä hän oli jo 95-vuotias ja niin vanha

ja voimaton, ettei ollut osannut tarpeeksi varoa.89

K. Loimaalla alkuvuodesta 1706.90

Lapsia:

Antti Martinpoika, mainitaan Taalikassa v.

1673,91

ilmoitti v. 1681 olevansa lähin perillinen

Pietilän tilalle.92

24

Elin Henrikintytär, s. n. 1682. – Puoliso Loi-

maalla 2.11.1702: Jaakko Eskonpoika, Loimaan

(Alastaron) Sikilän Ojalan talollinen. Avio-

puolisoista tuli useiden talonpoikaissukujen kan-

tavanhemmat.93

Elisabet Henrikintytär, kas. Loimaalla

25.9.1685, k. Loimaan (Alastaron) Mälläisten

Kärjellä 6.10.1770. – Puoliso: Jaakko Yrjön-

poika, Mälläisten Kärjen ratsutilallinen. Avio-

puolisoista tuli useiden talonpoikaissukujen kan-

tavanhemmat.94

Johan Henrikinpoika, s. n. 1681, haud. Loi-

maalla 30.10.1692.95

Erik Lindqvist, s. Loimaalla 6.1.1672. Köka-

rin kappalainen. Taulu 6.

Henrik Lindqvist, Loimaan nimismies. Taulu

7.

Margareta Lindqvist, s. n. 1664. Taulu 8.

Taulu 6

Erik Henriksson Lindqvist (taulusta 5), s. Loi-

maalla 6.1.1672. Opiskeltuaan Turun katedraali-

koulussa hänet kirjoitettiin v. 1692 Turun Akate-

miaan, josta hänet vihittiin papiksi v. 1697 ja

määrättiin Kökariin kappalaiseksi. Isonvihan ai-

kana hän pysyi seurakunnassaan, ja mm. vv.

1719–20 hän keräsi ja tilitti myös seurakunnan

verot. Haki v. 1735 Föglön kirkkoherran virkaa,

muttei saanut sitä, vaikka seurakuntalaisten

enemmistö äänestikin häntä. K. Kökarissa

29.3.1739, haud. 3.6.1739 kirkon kuoriin, vävy

Simon Sachrelius toimitti ruumiinsiunauksen.

Puoliso: Elisabet Danielsdotter Mansnera, s.

2.11.1675, k. vv. 1768–69 välillä. Föglön

emäseurakunnan kirkkoherran Daniel Mansne-

ruksen tytär.96

Lapsia, syntyivät Kökarissa:

Elisabet Lindqvist, s. 17.8.1701, k. Kökarissa

14.5.1778. – Puoliso: Simon Sachrelius, Kökarin

kappalainen appensa jälkeen.

Daniel Lindqvist, s. 10.5.1703. Opiskeli

Turun Akatemiassa ja vihittiin papiksi Tukhol-

massa 1726. Määrättiin Eckerön kappalaiseksi

17.8.1734. K. Eckerössä 14.5.1759. Hänen ja

kahden vaimonsa Anna Hamnodian ja Margareta

Flygaren lapsista muodostui Ahvenanmaalle su-

ku, jonka jäseniä elää siellä edelleenkin mm. ni-

millä Lindqvist, Rundberg ja Lundström. Lind-

qvistejä toimi pappeina ja lukkareina Ahvenan-

maalla 1800-luvulle.

Henrik Lindqvist, s. 23.3.1705. Opiskeli

Turun Akatemiassa ja määrättiin v. 1737 kappa-

laisenapulaiseksi Lemlandiin ja v. 1744 kappalai-

seksi Lumparlandiin. K. Lumparlandissa

19.12.1785 naimattomana.

Erik Lindqvist, s. 12.10.1708. Armeijan vää-

peli Tukholmassa ja postimestari Eckerössä. –

Puoliso: Brita Larsdotter Jung. Aviopuolisoilla

oli lapsia.

Helena Lindqvist, s. 17.12.1712, lienee k. pie-

nenä.

Maria Lindqvist, s. 23.8.1714, lienee k. pie-

nenä.

Johan Lindqvist, s. 17.1.1716. Opiskeli Turun

Akatemiassa ja vihittiin papiksi v. 1744 ja määrät-

tiin v. 1748 kappalaiseksi Sottungaan. K. Sottun-

gassa 15.6.1781. – Puoliso Kumlingessa

6.2.1751: Katarina Andersdotter Mansnera, s.

19.2.1728, Kumlingen nimismiehen tytär. Avio-

puolisoilla oli lapsia.97

Taulu 7

Henrik Henrikinpoika Lindqvist (taulusta 5),

peri isänsä jälkeen Pietilän ratsutilan ja tuli Loi-

maan nimismieheksikin isänsä esityksestä. Kärä-

jillä 26.10.1695 Henrik Bertilinpoika ilmoitti tul-

leensa korkeaan ikään eikä kyennyt sen tähden

enää hoitamaan virkaansa. Tilalle hän ehdotti

poikaansa Henrik Henrikinpoikaa, joka oli tuol-

loin 20-vuotias, säädyllinen ja käynyt koulua

Turussa. Hänen todettiin osaavan laskea ja kir-

joittaa sekä taitavan ruotsinkielenkin. Isä ilmoitti,

ettei hän ollut voinut ottaa poikaansa koulusta,

ennen kuin nimismiehentoimen jatko varmistuisi.

Koko käräjärahvas kannatti hänen nimittämis-

tään ja sen maaherra tekikin.98

Henrik hoiti tointa

isänsä rinnalla vuoteen 1700 ja vannoi virkava-

lansa oikeuden edessä 30.10.1701.99

Käräjät is-

tuttiin koko Henrikin nimismieskauden Pietilässä

kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Hän myös esitti

25

isänsä tavoin säännöllisin väliajoin laskun kus-

tannuksistaan vankien majoittamisessa ja ruokki-

misessa. V. 1706 hän otti huolehtiakseen kaikista

vankien ja karanneiden sotamiesten kyydityksis-

tä, kun pitäjän jokainen talo korvasi hänelle siitä

kaksi kappaa viljaa vuodessa.100

Toimessaan hän

sai kokea myös vastustusta. Mennessään Haaran

kylään vangitsemaan karannutta miestä, hän sai

vastaansa perheen vanhemmat ja kaksi poikaa,

jotka kävivät hänen kimppuunsa lyöden seipäillä

ja nyrkeillä sekä sylkien ja raapien.101

Nimismie-

hen tehtävästään hän erosi v. 1713 paikkeilla,

mutta hoiti muita pitäjän luottamustoimia kuole-

maansa saakka v. 1717.102

Taloudellisesti Pietilä

oli edelleenkin varakas talo. Keväällä 1713 laadi-

tun omaisuusluettelon mukaan Henrikin kiinteän

omaisuuden arvo oli Loimaan suurimpia, 1 000

kuparitaalaria, ja irtaintakin oli 600 taalarin

arvosta.103

Puoliso 7.11.1697: Nimismiehentytär Anna

Yrjöntytär Wendelin.104

Anna Wendelinin ja hä-

nen kälynsä Margareta Lindqvistin suhteet olivat

tulehtuneet 1700-luvun alussa heidän syyttäes-

sään toisiaan varkaiksi ja valehtelijoiksi.105

K.

Loimaalla v. 1722.106

Lapsia, syntyivät Loimaalla:

Kastamattomat kaksoset, haud. Loimaalla

21.8.1699.

Joakim Lindqvist, s. 4.9.1700, k. 28.10.1700.

Magdalena Lindqvist, s. 4.9.1700, k. pienenä.

Johannes Lindqvist, s. 28.6.1702, k.

3.8.1702.

Anna Lindqvist, s. 19.3.1705, k. Loimaalla

19.3.1783. – Puoliso 16.12.1722: välskärinkisälli

Gabriel Johansson Wettervijk. Aviopuolisoiden

kahdeksasta pojastaan Johan, Axel, Gabriel ja

Daniel jakoivat Pietilän keskenään. Heidän jälke-

läisiään on monissa Suur-Loimaan talonpoikais-

suvuissa.107

Taulu 8

Margareta Henrikintytär Lindqvist (taulusta

5), s. n. 1664, k. Loimaalla 20.10.1742.

Puoliso: Kristian Voigt, s. Loimaalla n. v.

1659. Isä saksalainen myllynrakentaja ja vouti

Melkior Meisner eli Tysk eli Voigt Loimaan va-

paaherrakunnassa.108

Opiskeltuaan Turun Akate-

miassa hänet vihittiin papiksi ja määrättiin v.

1693 Piikkiön pitäjänapulaiseksi, josta hän siirtyi

v. 1695 Loimaalle ensin pitäjänapulaiseksi ja

v:sta 1728 kappalaiseksi asemapaikkanaan Alas-

taron kappeli.

V. 1705 Loimaan kappalainen Henrik Run-

gius syytti Kristian Voigtiä tappelusta krouvissa

ja jumalanpalvelusmenojen laiminlyömisestä

rospuuttoaikaan. Lisäksi tämä oli tönäissyt ap-

pensa jauhotiinuun. Voigt onnistui selittämään ta-

pahtumat niin, ettei häntä tuomittu.109

V. 1708

häntä sakotettiin kortin pelaamisesta.110

Samana

vuonna nimismies Henrik Lindqvist syytti sisar-

taan Margaretaa kolmen kuparitaalarin arvoisten

sinappimyllynkivien varastamisesta Pietilästä.

Margaretan epäiltiin varastaneen ne Tapanin aa-

muna, kun hän saarnaansa harjoittelevan miehen-

sä käskystä oli aamuhämärissä mennyt naapurista

nimismiehenkartanolta ostamaan tupakkaa. Pie-

tilässä oli tuolloin lasi-ikkunat pakarissa ja nimis-

miehellä erillinen makuukamari. Tuomion vii-

västyessä Kristian Voigt valitti, että hän oli ollut

puoli vuotta elävän vaimon leski, sillä hän ei ollut

26

Föglön kappalainen Erik Lindqvist aloitti v. 1697 seurakunnan

ensimmäiset säilyneet historiakirjat. TMA Föglön historiakirja

1697–, otsikkosivu.

ottanut vaimoaan vuoteeseensa varkaussyyttees-

tä lähtien eikä tekisi niin ennen tuomiota. Marga-

reta vapautettiin lopulta, mutta osapuolet saivat

sakkoja haukkumasanoista.111

V. 1713 omaisuus-

veroluettelon mukaan perheen irtaimen omaisuu-

den arvo oli 90 kuparitaalaria.112

Perhe viljeli Nii-

nijoensuun Ryssän tilaa, johon Voigt sai vapaa-

vuodet kunnostettuaan tilan. Venäläismiehityk-

sen aikana Voigt viivytteli hänelle annettujen

käskyjen toimeenpanossa ja siitä ojennukseksi

venäläiset sotilaat nostivat hänet ratsastamaan

kuolleella lehmällä.113

K. Alastarolla

29.3.1724.114

Lapsia, syntyivät Loimaalla:115

N.N. Voigt, s. 23.10.1694.

Johan Voigt, s. 25.12.1696.

Helena Voigt, s. 28.12.1697, k. Turussa vahti-

mestarin vaimona 1.4.1765.116

Henrik Voigt, s. 6.1.1700. Vihitty papiksi Por-

voossa 18.7.1727 ja määrätty Joroisten kappalai-

seksi v. 1728. Syytettiin v. 1731 majesteettirikok-

sesta ja pakeni Inkerinmaalle. Toimi siellä kirk-

koherrana, mutta erotettiin juoppouden vuoksi.

Kuoli Toksovassa v. 1753. – Puoliso 1) Anna Wal-

lerman, 2) Maria Insulanus. Ensimmäisestä avio-

liitosta oli ainakin kolme poikaa.117

Elisabet Voigt, s. 13.11.1701, k. 26.2.1788

leskenä ja kirkonvaivaisena. – Puoliso: Gustaf

Widman, k. Loimaalla 31.8.1742. Loimaan

komppanian varusmestari. Asui vaimonsa kanssa

Loimaan (Alastaron) Niinijoensuun Filpulla.

Avioliitto oli lapseton.118

Erik Voigt, s. Loimaalla 18.8.1704. Kauppias

Hämeenlinnassa. – Puoliso Hämeenlinnassa

30.10.1735: Kaarina Matintytär. Perheen lapsia

syntyi kaupungissa vv. 1738–50.119

Kristian Voigt eli Lindqvist, s. 25.4.1706.

Mainitaan sotilaana Turussa, jossa häntä syytet-

tiin aviottoman lapsen siittämisestä.120

Lähdeviitteet

1. Lemun käräjät 20.–21.3.1657, mf ES 1844, s.28.

2. Lemun käräjät 11.–12.10.1658, mf ES 1844, s.93.

3. Loimaan käräjät 29.–31.7.1658, mf ES 1923,s. 175v.

4. Veikko Laakso, Suur-Loimaan historia I. Esihisto-rialliselta ajalta vuoteen 1721. Loimaa 1986, s.

116.5. Tapio Vähäkangas, Peder Dansken jälkeläiset.

Genos 1998:3, s. 131–132.6. Jarl Gallén, Spårar och Silfverspårar. Suomen

Sukututkimusseuran Vuosikirja XXXVII 1957–1959. Helsinki 1961. V. 1644 Turun raastuvanoi-keudessa käsitellystä jutusta ilmenee, että OlausJacobin sisar Margareta Jacobsdotter oli saanutmaanvaihdossa tilan Kirjalasta Kerstin Krummel-ta. Olaus ja hänen poikansa Erik olivat hoitaneetMargaretan vanhana ja haudanneet tämän, jonkajälkeen tila siirtyi Erikin haltuun. TKA RO 1644BIa 16.

7. SAY, Lemu 1580–1599, aukeama 74 ja Lemu1600–1619, aukeama 72–73.

8. Gallén 1961, s. 215. Gallénin (em. teos) mukaanElinin vanhemmat olivat Mårten Boijen lippueenluutnantti Göran Hansson ja Brita Bertelsdotter.Göran Hanssonin leski sai 26.1.1582 kuninkaalli-sella kirjeellä ikuiseksi rälssimaakseen 7½ tankoaja lisäksi 3 manttaalia Kemiön Vretasta. Hänetmainitaan siellä vielä v. 1589. Samana vuonnaLemun herra Olaus mainitaan rälssilampuotinaVretan Södergårdissa. V:sta 1599 Britan vävyjenBenkt Balkin ja Erik Hanssonin ilmoitetaan asu-van sätereitään kylässä. Herra Olaus mainitaanVretassa vielä vuonna 1604 ja myöhemmin hänenlapsensa Jacob, Erik, Henrik ja Elisabet myivät ti-lan Johan Skyttelle. – Anthoni puolestaan esittää,että Elin Göransdotter oli Maskun Kiveisten räls-simiehen Göran Berendtsson Barskerin ja BritaEriksdotter Knapen tytär. Göran Barsker maini-taan omistavan Vanajan Rastilan, jonka hänen jäl-keensä omisti Lemun herra Olaus. Olauksen sano-taan saaneen tilan avioliiton kautta. Hänen lap-sensa Erik, Henrik ja Elisabet myivät tilan myö-hemmin. Eric Anthoni, Finlands medeltida frälseoch 1500-talsadel. Helsingfors 1970, s.166 (viite6), 362. SAY, Kemiö 1580–1599, aukeama 222 jaKemiö 1600–1619, aukeama 171.

9. SAY, Parainen 1600–1619, aukeama 119.10. SAY, Kemiö 1580–1599, aukeama 222 ja Kemiö

1600–1619, aukeama 171.11. SAY, Lemu 1600–1619, aukeama 72.12. SAY, Parainen 1600–1619, aukeama 139.13. Gallén 1961, s. 216.14. TKA (Turun kaupunginarkisto), Raastuvanoikeu-

den pöytäkirja 29.10.1635, BIa 7, s. 95.15. SAY, Parainen 1620–1634, aukeama 91.16. Paraisten käräjät 18.12.1626, mf ES 1745, s.89.17. TKA, RO 6.11.1647, BIa 19, s. 423–424 ja RO

26.1.1648, BIa 20, s. 5.18. TKA, RO 19.3.1645, BIa 17, s. 204–210. Kyseessä

on mahdollisesti toinen Michel Eskilsson, silläLempäälän Kuljun Kukkolassa hänellä oli v. 1635vaimona Margareta Andersdotter. Kukkolassa hä-nellä mainitaan lapset Gabriel, vouti, ja Johan.SAY, Lempäälä 1635–54, aukeama 66 ja 1655–74,aukeama 66. 1630-luvulla Michel toimi Ala-Sata-kunnan voudin Mårten Bångin veronkantokirjuri-na. Mårten Bångin äiti oli Moision Brita Jacobs-

27

dotter Spåra ja Olaus Jacobin sisar. Gallén 1961,211.

19. TKA, RO 12.3.1645, BIa 17, s. 211–216.20. TKA, RO 28.1.1650, BIa 21, s. 12–19.21. TKA, RO 20.3.1650, BIa 21, s. 91.22. SAY, Parainen 1634–1653, aukeama 100.23. Gallén 1961, s. 217.24. Lemun käräjät 3.7.1637, mf ES 1843, s. 28. Turun

kaupunginvouti Sigfrid Johansson ilmoitti21.1.1654 kämnerinoikeudessa valvoneensaTurussa Henrik Olofssonin kuolinvuoteella. Loi-maan käräjillä 1643 Sigfridiä sanotaan Erik Spå-ran langoksi. (Mf ES 1616)

25. Lemun käräjät 5.11.1621, mf ES 1843, s. 48.26. Kaarinan käräjät 1.–2.3.1648, mf ES 1747, s. 250.27. Lemun käräjät 3.3.1640, mf ES 1844, s. 159v ja

160.28. Lemun käräjät 16.7.1639, mf ES 1843, s. 82–83v.29. TKA, RO 30.6.1638, BIa 10, s. 102.30. TKA, RO 26.1.1648, BIa 20, s. 5.31. TKA, RO 9.3., 16.3., 6.4.1635, BIa 7, s. 16, 20, 23v.32. TKA, RO 29.10.1635, BIa 7, s. 95.33. TKA, RO 22.3.1637, BIa 9, s. 39v.34. Gallén 1961, s. 218.35. Lemun käräjät 20.–21.3.1657, mf ES 1844, s. 28.36. Lemun käräjät 14.–15.7.1662, mf ES 1844, s. 78–

78v.37. Lemun kirkontilit 1662, mf SSS 55625.38. TKA, RO 3.12.1645, BIa 18, s. 35.39. Lemun käräjät 11.–12.10.1658, mf ES 1844, s. 93.40. Lemun kirkontilit 1656, mf SSS 55625.41. Gallén 1961, s. 219.42. Lemun käräjät 11.–12.10.1658, mf ES 1844, s. 93.43. Lemun käräjät 11.–12.10.1658, mf ES 1844, s. 91.44. Gallén 1961, s. 218.45. SAY, Lemu 1654–1673, aukeama 5.46. SAY, Lemu 1654–1673, aukeama 44.47. SAY, Lemu 1654–1673, aukeama 45.48. Lemun kirkontilit 1655–1669, mf SSS 55625.49. Lemun käräjät 11.–12.10.1658, mf ES 1844, s. 89.50. Lemun käräjät 4.–5.1.1667 ja 7.–8.6.1667, mf ES

1844, s. 8 ja s. 42v.51. Gallén 1961, s. 195–227.52. Lemun käräjät 20.–21.3.1657, mf ES 1844, s. 28.53. Lemun käräjät 11.–12.10.1658, mf ES 1844, s. 93.54. Loimaan käräjät 19.–20.7.1649, mf ES 1922,

s. 583v ja 7.–9.2.1650, Mf ES 1922, s. 3v, mm.55. Loimaan käräjät 29.–31.7.1658, mf ES 1923,

s. 175v.56. Laakso 1986, s. 243.57. Loimaan käräjät 19.–20.7.1649, mf ES 1922,

s. 583v.58. SAY, Loimaa 1634–1653, aukeama 12.59. SAY, Loimaa 1654–1673, aukeama 11.60. Loimaan kirkontilit 1663, mf SSS 55630.61. SAY, Loimaa 1654–1673, aukeama 11.62. Loimaan käräjät 19.–20.7.1649, mf ES 1922,

s. 583v. Olisi mielenkiintoista selvittää, olikoAnnan isoisä Florin–Blom -suvun kantaisä, Turunlinnan kirjuri Thomas Eskilsson.

63. Loimaan käräjät 17.–18.9.1627, mf ES 1920,

s. 260v–261.64. Laakso 1986, s. 243.65. Loimaan haudatut 1696, mf SSS 55630.66. Marttilan haudatut 1722, mf SSS 55635.67. SAY, Marttila 1674–1693, aukeama 81 ja Marttila

1694–1713, aukeama 75.68. SAY, Marttila 1674–1693, aukeama 81.69. Laakso 1986, s. 236.70. Loimaan haudatut 1693, mf SSS 55630.71. Loimaan käräjät 23.–26.9.1681, mf ES 1925,

s. 519–522.72. Loimaan käräjät 28.2.–2.3.1682, mf ES 1925,

s. 131–132 (124–124v.).73. Loimaan haudatut 1697, mf SSS 55630.74. Loimaan haudatut 1697, mf SSS 55630.75. Loimaan haudatut 1690, mf SSS 55630.76. Loimaan vihityt 1685, mf SSS 55630.77. Loimaan käräjät 28.–30.3.1694, mf ES 1968,

s. 209v–211.78. Loimaan käräjät 15.–17.9.1686, mf ES 1926, s.

24–27 (851v–853).79. Loimaan kastetut 1688, mf SSS 55630.80. Laakso 1986, s. 375.81. Timo Verho, Mellilän ja Metsämaan talonpoikais-

suvut. Loimaa 1991, s. 150–155.82. Vilhelm Lagus, Åbo Akademis studentmatrikel å

nyo upprättad 4–5. Helsingfors 1892, s. 73.83. Loimaan haudatut 1691, mf SSS 55630.84. Alastaron kirkon inventaario 30.6.1695, mf JK

478.85. SAY, Loimaa 1654–1673, aukeama 145.86. Laakso 1986, s. 243.87. Loimaan käräjät 23.–26.9.1681, mf ES 1925,

s. 519–522.88. Loimaan käräjät 26.–29.10.1695, mf ES 1969,

s. 485–485v.89. Loimaan käräjät 10.–11.7.1705, mf ES 1973,

s. 181–182v.90. Loimaan kirkontilit 1706, mf SSS 55630.91. SAY, Loimaa 1654–1673, aukeama 145.92. Loimaan käräjät 23.–26.9.1681, mf ES 1925,

s. 520v.93. Loimaan vihityt 1702, mf SSS 55630.94. Loimaan kastetut 1685 ja haudatut 1770, mf SSS

55630.95. Loimaan haudatut 1692, mf SSS 55630.96. Bertil Lindqvist, Maarianhamina. Käsikirjoitus

22.3.1993. Bertil Lindqvist, Eric Lindqvist kaplan iS:t Annas församling. St.Olof, de åländska försam-lingarnas årsbok 1992.

97. Mats Lundström, Jomala Gottby. Käsikirjoitus25.5.1997.

98. Loimaan käräjät 26.–29.10.1695, mf ES 1969,s. 485–485v.

99. Loimaan käräjät 29.–30.10.1701, mf ES 1971,s. 342–343.

100. Loimaan käräjät 1.–2.6.1706, mf ES 1974, s. 876–877.

101. Loimaan käräjät 9.–12.11.1707, mf ES 1975,s. 1852–1855.

102. Laakso 1986, s.243.

28

103. Laakso 1986, s.367.104. Loimaan vihityt 1697, mf SSS 55630. Anna Wende-

linin veli oli mahdollisesti Akaalla mainittu SimonGeorgi Giermelin, joka päätyi ylioppilaasta aliup-seeriksi. Annan sanotaan vihittäessä olleen kotoi-sin Vesilahdelta. Wilhelm Lagus, Åbo Akademisstudentmatrikel å nyo upprättad 1–3. Helsingfors1891, s. 304.

105. Loimaan käräjät 23.–24.3.1708, mf ES 1976,s.247–253 mm.

106. Loimaan kirkontilit 1722, SSS, mf 55630.107. Loimaan kirkonarkiston historiakirjat 1705, 1722,

1783, mf SSS 55630.108. Loimaan haudatut 1742, mf SSS 55630.109. Loimaan käräjät 10.7.1705, mf ES 1973, s. 181–

182v.110. Alastaron kirkontilit 1706, mf JK 478.111. Loimaan käräjät 23.–24.3.1708, mf ES 1976,

s. 247–253 ja 20.–22.6.1708, mf ES 1976, s. 425v–435.

112. Laakso 1986, s.367.113. Laakso 1986, s.369.114. Laakso 1986, s.317.115. Loimaan kastetut 1694–1706, mf SSS 55630.116. Turun suomalainen srk, haudatut 1765, mf SSS

55630.117. Georg Luther, Herdaminne för Ingermanland II.

De finska och svenska församlingarna och derasprästerskap 1704–1940. Helsingfors 2000, s. 223–224.

118. Ilpo Toivonen, Widman-suku Alastarolla. Genos1991:3, s.143.

119. Hämeenlinnan kirkonarkisto 1735–1750, mf SSS55574.

120. TKA, RO 20.11.1736, BIa 94, s.866–870.

29