Lapsi, perhe ja psykiatrinen kuntoutus Miika Vuori Tutkija Kela, tutkimusosasto – kuntoutuksen tutkimusryhmä
Jun 22, 2015
Lapsi, perhe ja psykiatrinen kuntoutus
Miika Vuori
Tutkija
Kela, tutkimusosasto – kuntoutuksen tutkimusryhmä
2
Esityksen sisältö
I. Erityistason psykososiaalisten lapsiperhepalvelujen historia Suomessa – lyhyt katsaus
II. 2000-luku: ekosysteeminen lähestymistapa erityistason perhepalvelujen kontekstissa
III. Käynnissä oleva valtakunnallinen lapsiperhepalvelujen kehittämistyö
3
Lapsiperheiden hyvinvointia tukeva palvelujärjestelmä
I. Lapsen kasvua ja kehitystä tukevat peruspalvelut:
a) Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus
b) Terveydenhuolto (mm. äitiys- ja lastenneuvolat, kouluterveydenhuolto)
II. Erityistason palvelut:
a) Kasvatus- ja perheneuvolat
b) Psykiatrinen erikoissairaanhoito
c) Lastensuojelun perhetyö
III. Kolmas sektori (mm.):
a) Kirkon ja seurakuntien lapsi- ja perhetyö
b) Potilas- (esim. ADHD-liitto) ja kansalaisjärjestöt (esim. MLL)
c) Lasten vapaa-ajan seura- ja harrastustoiminta
(ks. esim. Halme ym. 2010, 19−24)
4
Erityistason psykososiaalisten lapsiperhepalvelujen historia Suomessa – lyhyt katsaus
5
Erityistason perhepalvelujen kehityslinjat Suomessa (Lastenpsykiatria)
Kasvatus- ja perheneuvolat
Keskeinen rooli avohoitotoiminnan kehityksessä
Kokeiluja 1920-luvulla toiminnan vakiintuminen 1940- ja 1950-luvuilta
alkaen (valtion tuki v. 1950)
Kasvatusneuvolalaki (nykyisin sosiaalihuoltolaki) avohuolto
lakisääteiseksi ja kasvatusneuvoloiden vastuulle
Keskussairaalat ja erikoissairaanhoito
Poliklinikat ja sairaalaosastot 1950- ja 1960 -luvuilla (lasten sielulliset
häiriöt)
Lastenpsykiatria erikoisalaksi vuonna 1968 (ensimmäinen professuuri
1973)
Lasten mielenterveyden häiriöitä koskeva tutkimus ja hoitomuodot
ovat kehittyneet 1980-luvulta lähtien etenkin osana erikoissairaanhoitoa
(Hyvönen 2008; Piha 2002; Solantaus ja Santalahti 2013)
I. Lasten mielenterveyden pulmat eivät näyttäisi lisääntyneen − ammattiavun piiriin hakeutuminen on ollut Suomessa vähäisempää kuin muissa maissa hoitoon hakeutuminen/ohjautuminen on lisääntynyt (Santalahti ym. 2009, 962)
II. Palvelujärjestelmä on kuitenkin pirstaleinen esim. alueelliset erot palveluissa voivat olla melko suuret
(”Lastenpsykiatria on hoitojen viidakko – kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa hoidoista” ks: Mediuutiset 14.8.2013)
III. Kasvatusneuvolaperinne lapsen yksilöterapiat (Piha 2002, 2477)
IV. Erikoissairaanhoidon perinne osastoilla tapahtuva lapsen ns. yksilöhoito ja yksilöterapia (Solantaus ja Santalahti 2013, 311)
V. Mielenterveystyön tulee perustua avopalveluihin (mt-laki 1991) Suomi reagoinut suhteellisen hitaasti (!! 1990-luvun laman vaikutus)
(Latvala 1998, 18; Pietikäinen 2013, 372−373)
Välihuomioita
7
2000-luku: ekosysteeminen lähestymistapa erityistason perhepalvelujen kontekstissa
8
Ekologinen/ekosysteeminen lähestymistapaPerimällä, ympäristötekijöillä ja vuorovaikutussuhteiden laadulla on yhteys lapsen biopsykososiaaliseen
kehitykseen
(Caspi ja Moffitt 2006; Thapar ym. 2013)
Ekologinen sosialisaatioteoria = ”development-in-context”
Koti – naapurusto – päiväkoti – koulu
(Brofenbrenner 1979, 12)
Perheinterventioissa huomio ennen kaikkea lasten vanhempien ajattelu-
ja toimintatapojen tukemisessa(Woolfenden ym. 2001; Diggle ja McConachie 2006; Nowak ja
Heinrichs 2008; Zwi ym. 2011)
Lähtökohtana valmius työskennellä yhteistyössä perheenjäsenten
kanssa arkeen jalkautuen(Auerswald 1968; 1971; ks. Littell ym. 2005)
Lapsen luonnollisissa kasvu- ja kehitysympäristöissä
tapahtuva hoito- ja kuntoutus(Solantaus ja Santalahti 2013, 311)
9
Ekologinen/ekosysteeminen lähestymistapa ja psykiatrinen kuntoutus
Psykiatrinen kuntoutus
Ekologinen sosialisaatioteoria(Brofenbrenner 1979)
&Ekologinen työote
(Auerswald 1968)
&Yksilölähtöinen terapia
(Rogers 1951)
Avohoidossa tapahtuva psykiatrinen hoito
10
Käynnissä oleva valtakunnallinen lapsiperhepalvelujen kehittämistyö
11
I. Lapsiperhepalvelujen uudistaminen on tärkeä osa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmaa (KASTE –hanke, 2008−2015) (Hastrup ym. 2013; Solantaus ja Santalahti 2013)
• erityispalvelut pyritään tuomaan osaksi lasten normaaleja kasvu- ja kehitysympäristöjä
II. Sosiaalihuoltolain uudistus käynnissä:
• sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalvelujen keskinäisen yhteistyön vahvistaminen
• oikea-aikaisen tuen tarjoaminen perheille ja lastensuojelun asiakkuuksien vähentäminen
• lausunnolla 17.6.2014 asti
III. Käytännön esimerkkejä:
• Perustason sosiaali- ja terveyspalveluissa (mm. Imatran hyvinvointineuvola)
• Erikoissairaanhoidossa (”intensiivinen avohoito”, ”psykiatrinen kotisairaala” jne.)
• Muita esimerkkejä: Voimaperheet –etähoitomalli (TYKS ja TY)
Ekosysteeminen lähestymistapa osana palvelujärjestelmän kehittämistä
12
Kelan rooli osana palvelujärjestelmää
STM:n selvitys psykoterapian työnjaosta kuntien ja Kelan kesken (2003):
Alle 16-vuotiaille henkilöille suunnattu harkinnanvarainen yksilöpsykoterapia ei Kelan tehtävä
Kela–rahoitteisen harkinnanvaraisen kuntoutustyön tulee jatkossa olla monimuotoista perhekuntoutusta
Kelan tehtävänä on täydentää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää
LN-hanke vuosina 2005−2008 psykiatrinen perhekuntoutus
Neuropsykiatrinen perhekuntoutus 2010 − 2018: LAKU Etä-LAKU
Tutkimusosasto vastaa interventiotutkimuksesta – yhteistyössä mukana mm. TYKS ja TY
Perheille, jossa 5−12-vuotiaalla lapsella on esimerkiksi diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden (ADHD) häiriö
13
Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin ja perheisiin (erityistason palvelut) – Pohjoismainen vertailu 2000-
luvulta
SUOMI NORJA• Lukuisia STM:n, Kelan ja erityisesti
RAY:n rahoittamia projekteja vuosina 2007−2011 lasten ja perheiden tukemiseksi
• Lapsiperheille suunnattujen hankkeiden osuus on suurin ja niihin on käytetty melko huomattavia summia rahaa
• Hyvistä käytännöistä toistaiseksi niukasti systemaattista tietoa
http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=jz32213140909180
• 1990-luvun lopussa päätös jalkautetaan empiirisesti tuettuja hoitomalleja –hyödynnetty hyviksi havaittuja käytäntöjä
• Tutkimuksella tärkeä rooli – ”The Norwegian Center for Child Behavioral Development”
• Nyt useita alueellisia hoitotiimejä, jotka koulutettu käyttämään mm. hyväksi havaittuja ekosysteemisiä hoito- ja kuntoutusmalleja(esim. Ogden ym. 2012)
15
Lähteitä
Auerswald, EH. (1968). Interdisciplinary versus Ecological Approach. Family Process, 7: 202–215.
Auerswald, EH. (1968). Families, Change, and the Ecological Perspective. Family Process, 10: 263–280.
Brofenbrenner, U. (1979). The Ecology of Human Development: Experiments by nature and design. Lontoo: Harvard University Press.
Caspi, A. & Moffitt, TE. (2006). Gene–environment interactions in psychiatry: joining forces with neuroscience. Nature Reviews Neuroscience, 7:583–590.
Diggle, TTJ. & McConachie, HHR. (2002). Parent-mediated early intervention for young children with autism spectrum disorder. Cochrane Database of Systematic Reviews, Issue 2.
Halme, N. & Perälä, M-L. & Laaksonen, C. (2010). Yhteistyöinterventioiden vaikuttavuus lapsiperhepalveluissa: Järjestelmällinen katsaus. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 10.
Hastrup, A. & Hietanen-Peltola, M. & Jahnukainen, J. & Pelkonen, M. (2013). Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen uudistaminen – Lasten Kaste –kehittämistyöstä pysyväksi käytännöksi. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Hyvönen, J. (2008). Suomen psykiatrinen hoitojärjestelmä 1990-luvulla historian jatkumon näkökulmasta. Kuopio: Kuopion yliopiston julkaisuja, D. Lääketiede 440.
Latvala, E. (1998). Potilaslähtöinen psykiatrinen hoitotyö laitosympäristössä. Oulu: Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos, Oulun yliopisto.
Nowak, C. & Heinrichs, N. (2008). A Comprehensive Meta-analysis of Triple P-Positive Parenting Program Using Hierarchical Linear Modeling: Effectiveness and Moderating Variables. Clinical Child and Family Psychology Review, 11:114–144.
16
Lähteitä
Ogden, T. & Bjørnebekk, G. & Kjøbli, J. & Patras, J. & Christiansen, T. & Taraldsen, K. & Tollefsen N. (2012). Measurement of implementation components ten years after a nationwide introduction of empirically supported programs – a pilot study. Implementation science, 7:49.
Pietikäinen, P. (2013). Hulluuden historia. Helsinki: Gaudeamus.
Piha, J. (2002). Tekevätkö lastenpsykiatrit vääriä asioita? Työnjakoon tarvitaan uudenlaista otetta. Duodecim, 118:2477−8.
Santalahti, P. & Sourander, A. & Piha, J. (2009). Lasten mielenterveyspalveluiden käyttö. Duodecim, 125:959–964.
Solantaus T, Santalahti P (2013). Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut. Teoksessa M. Sihto, H. Palosuo, P. Topo, L. Vuorenkoski & K. Leppo (toim.) Terveyspolitiikan perusta ja käytännöt. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 309–312.
Thapar, A. & Cooper, M. & Eyre, O. & Langley, K (2013). Practitioner Review: What have we learnt about the causes of ADHD. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 54:3–16.
Woolfenden, S. & Williams, KJ. & Peat, J. (2001). Family and parenting interventions in children and adolescents with conduct disorder and delinquency aged 10-17. Cochrane Database of Systematic Reviews, Issue 2.
Zwi, M. & Jones, H. & Thorgaard, C. & York, A. & Dennis, JA. (2011). Parent training interventions for Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD) in children aged 5 to 18 years. Cochrane Database of Systematic Reviews, Issue 12.