Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmän vaikutus nuorten työelämään siirtymiseen ja mielenterveyteen

291

Työ ja ihminen4 / 2004

18. vuosikerta

Pääkirjoitus

REACH? ................................................................................................... 293

Antti Tossavainen

Artikkelit

EU:n uusi kemikaalistrategia, työympäristö ja työhygienian haasteet .............. 295

Marita Luotamo, Harri Vainio

Kemialliset riskit graffitinpoistotyössä .......................................................... 306

Hanna Tuovila, Antti Zitting, Vesa Riihimäki

Ergonomia ja työolojen kehittäminen hoitotyössä vuosina 1992–2003 ........... 318

Anna Siukola, Clas-Håkan Nygård, Hannu Stålhammar, Merja Perkiö-Mäkelä

Työhyvinvoinnin rakentuminen kouluyhteisössä – henkilöstön ja työterveyshoitajien arviointia ...................................................................... 328

Terhi Saaranen, Kerttu Tossavainen, Hannele Turunen, Harri Vertio

Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmän vaikutus nuorten työelämään siirtymiseen ja mielenterveyteen .................................................................. 342

Petri Koivisto, Jukka Vuori, Elina Nykyri

Sammandrag ......................................................................................... 361

Summaries ............................................................................................. 366

Kirjoittajat ............................................................................................. 371

Hakemistot 2004

Artikkelit ja katsaukset 2004 ...................................................................... 372

Tutkimusraportit 2004 .............................................................................. 374

Research Reports in 2004 ........................................................................... 375

Kirjoittajat 2004 ........................................................................................ 376

Asiahakemisto 2004 .................................................................................. 377

292

Toimitus Anna-Liisa KarhulaKansi ja taitto Kati KaivoISSN 0783-4098Kirjapaino Vammalan Kirjapaino Oy

293

pääkir jo i tus

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 293–294

REACH?

Yli puoli miljoonaa suomalaista käyttää työssään vaarallisia tai haitallisia kemi-kaaleja. Ammattitauteja rekisteröidään vuosittain yli 2000 tapausta ja yhä use-

ammin työntekijöiden allergia- ja ärsytysoireet ovat sisäilman epäpuhtauksien aihe-uttamia. Euroopan unionin uusi kemikaalistrategia ja REACH-asetusehdotus (Registration Evaluation Authorisation and Restrictions of CHemicals) herättävät useita kysymyksiä käytännön toimivuudesta. Muutosten yhtenä tavoitteena on delegoida vastuuta kemikaalien turvallisuudesta viranomaisilta teollisuudelle. Tässä palataan osittain siihen tilanteeseen, mikä vallitsi Suomessa 30 vuotta sitten ennen kansalli-sen asiantuntijatoiminnan ja valvonnan merkittävää tehostamista 1970-luvulla.

Vaihtoehto REACH-järjestelmälle on kotimaisten tutkimuslaitosten ja viran-omaisorganisaatioiden vahvistaminen. Niiden ylläpito on erityisen tärkeätä, koska muodolliset vaatimukset täyttävät kemikaalit voivat liikkua vapaasti kaikkialla sisä-markkinoilla. Terveyshaittojen tutkiminen ja esiintuonti ei ole kemikaalien valmis-tajien ja maahantuojien ydintoimintaa, ei varsinkaan omien tuotteittensa osalta. REACH-asetusehdotuksen mukaan teollisuus voi muodostaa yhteisiä konsortioita aineen rekisteröimiseksi, mutta kustannusten jako yritysten välillä tuskin onnistuu ilman kartellinomaisia lisäpiirteitä.

Asbesti toiminee käytännön tilanteen kuvitteellisena esimerkkinä. Espanja tai Portugali saattaisi jatkaa tuhansien tonnien vuosittaista asbestisementin tuotantoa todistamalla kanadalaisen krysotiilin haitattomuuden valikoitujen testitulosten ja tutkimusten perusteella. Tulkinnan mukaan eläinkokeet osoittaisivat, että juoma-veden asbestikuidut ovat vaarattomia ja että hengitettynä krysotiiliasbesti on vähemmän haitallista kuin paperipöly sveitsiläisen konsulttitoimiston tilaustutki-muksessa. Solutesteissä ei havaita genotoksisia vaikutuksia ja teollisuuden toksiko-logien mukaan asbesti ei voi siten aiheuttaa syöpää ihmisessä. Asbestisementin käytöstä ei ole Portugalissa havaittu mitään terveyshaittoja ja osoituksena vaarat-tomuudesta olisi espanjalaisten pitkä elinikä. Arvovaltaiset kanadalaiset emeritus-professorit todistaisivat, että aiemmin havaitut asbestituotteiden mahdolliset ter-veyshaitat ovat aiheutuneet epäpuhtauksista eivätkä puhtaasta krysotiilista. Kun nämä asiat ja asiattomuudet esitetään osaavien huippujuristien tuella, joutuvat tule-van Kemikaaliviraston virkamiehet tiukoille, jos tavoitteena on puolustaa työnteki-jöiden ja kuluttajien turvallisuutta.

Vuosina 1999–2002 tämä tilanne oli todellisuutta, kun Maailman kauppajärjes-tö WTO käsitteli Kanadan virallista valitusta, jonka mukaan kansalliset asbestikiel-lot rikkovat kansainvälisen kaupan sääntöjä. EU:n lakitoimisto onnistui ainoastaan vaivoin torjumaan sellaisen tuomion, jossa kaupalliset näkökohdat olisi katsottu tärkeämmäksi kuin vakavien terveyshaittojen torjunta. Esimerkki osoittaa, että kemikaalien riskinarviointia ei voi jättää teollisuuden ja sen palkkaamien konsult-

294

pääkir jo i tus

tien tehtäväksi. EU:n uusi kemikaalistrategia tukee huonosti työntekijöiden ja kansalaisten osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, vaikka he itse vii-mekädessä kokevat ja maksavat kemikaalien aiheuttamat terveyshaitat.

REACH-asetusehdotus on parhaillaan Euroopan parlamentin ja Ministerineu-voston käsittelyssä. Suomen kemikaaliohjelma suunnitellaan vuoden 2005 aikana. Sen avulla voitaneen kemikaalihaittojen asiantuntemus, valvonta ja torjunta säilyt-tää korkealla, suomalaisella tasolla.

Antti Tossavainen

art ikkel i t

295

EU:n uusi kemikaalistrategia, työympäristö ja työhygienian haasteetMarita Luotamo, Harri Vainio

Euroopan unioni on uudistamassa kemikaalilainsäädäntöään. Euroopan unionin komissio antoi 20.10.2003 REACH-asetusehdotuksen (Registration Evaluation Authorisation and Restrictions of CHemicals), joka on parhaillaan Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston käsittelyssä. Lakiehdotuksen arvioidaan valmistuvan ja tulevan hyväksytyksi vuoden 2007 alkupuolella. Uuden lainsäädännön tarkoituksena on selvittää kymmenien tuhansien markkinoille mahdollisesti ilman testausta ja ennakkotarkastusta päässeiden kemikaalien terveydelle ja ympäristölle vaaralliset ominaisuudet.

Euroopan unionin komissio perustelee uudistamista muun muassa seuraavilla tavoitteilla, jotka uudistusten myötä on tarkoitus saavuttaa: ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, EU:n kemianteollisuuden kilpailukyky sekä yritysten investointien tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan turvaaminen, avoimuuden lisääminen, muilla kuin koe-eläimillä tehtävän testauksen edistäminen sekä yhdenmukaisuus EU:n kansainvälisten sitoumusten, kuten WTO:hon liittyvien velvollisuuksien kanssa.

Uusi kemikaalistrategia vaatii valmistajilta ja maahantuojilta vaara- ja altistumistietoihin perustuvaa riskinarviointia ja tarpeellisia riskienhallinnan toimenpiteitä. Onnistuneesti toteutettu riskienhallinta edellyttää luotettavaa työpaikan riskien arviointia. Uusi kemikaalilainsäädäntö tulee parantamaan työterveyshuoltohenkilökunnan mahdollisuuksia saada käyttöönsä aikaisempaa parempia työvälineitä työturvallisuuslain ja työterveyshuoltolain edellyttämään kemikaaliturvallisuuden arviointiin.

Työterveyslaitos on aktiivisesti osallistunut työpaikan riskinarviointimenetelmien kehittelyyn yhdessä viranomaisten, työsuojelu- ja työterveyshuoltohenkilöstön ammattihenkilöiden kanssa. Kemikaaliriskien hallinnassa altistumisen ehkäiseminen tai minimointi on avainasemassa. Altistumista voidaan ehkäistä teknisen torjunnan keinoin, paremmilla työmenetelmillä tai esimerkiksi henkilökohtaisilla suojaimilla.

Avainsanat: Euroopan unioni, lainsäädäntö, REACH, riskinarviointi, vaara, riski, työterveyshuolto, työturvallisuus

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 295–305

M. Luotamo ja H. Vainio

296

JOHDANTO

Euroopan yhteisöllä on erittäin laaja ja moni-tahoinen kemikaalilainsäädäntö, jossa kemi-kaalit on jaettu erilaisiin ryhmiin, kuten ”ole-massa olevat” aineet, uudet aineet, kasvinsuo-jeluaineet eli pestisidit, biosidit, lääkkeet, eläinlääkkeet, elintarvikkeiden sallitut lisäai-neet, elintarvikkeissa käytetyt aromiaineet, eläinten rehuksi tarkoitetut aineet ja rehujen lisäaineet jne. Sen lisäksi on lainsäädäntöä kemikaalien ominaisuuksien, kuten syöpävaa-ran perusteella säädettyjä lakeja. Kemikaalien käyttö voidaan kieltää tai sitä voidaan rajoit-taa. Kemikaalien varastointia ja kuljetuksia koskien on myös olemassa lainsäädäntöä. Esi-merkiksi maantie-, rautatie-, meri- ja ilmakul-jetuksille on olemassa erilliset lait.

Vastuu kemikaaleista Euroopan unionissa jakaantuu monen eri pääosaston kesken, muun muassa Ympäristöpääosaston, Yrityspääosas-ton tai Työllisyys- ja sosiaaliasioiden pääosas-ton sekä Liikenteen pääosaston kesken.

Teollisuuskemikaaleihin kuuluvat nykyjär-jestelmässä ”olemassa olevat” aineet (EINECS-luettelo eli European Inventory of Existing Commercial Chemical Substances, jossa on listattu 100 106 kemikaalia), jotka olivat Euroopan markkinoilla ennen 18.09.1981 ja sen jälkeen markkinoille tulleet uudet aineet, joita on noin 3 000. Markkinoilla olevista aineista noin 99 % on olemassa olevia aineita ja arvioidaan, että yli yhden tonnin vuodessa markkinoitavien aineiden määrä EU:ssa on 30 000 suuruusluokkaa. Näistä 140 on määri-telty ensisijaisiksi aineiksi asetuksen 793/93/EY6 perusteella, ja niille on tehtävä kattava riskinarviointi, jonka jäsenvaltioiden toimival-taiset viranomaiset suorittavat. Tämä ohjelma on ollut käynnissä raporttien osalta vuodesta 1995, ja jäsenvaltiot ovat hyväksyneet yli sadan aineen riskinarvioinnit teknisellä tasolla (http://ecb.jrc.it/existing-chemicals/).

Perusteluna uuden kemikaalistrategian tar-peellisuudelle komissio esitti muun muassa, ettei olemassa olevien aineiden ominaisuuk-sista tai käyttötavoista eikä varsinkaan jatko-

käyttäjien käyttötavoista aiheutuvasta altistu-misesta ole julkisesti ollut saatavilla riittävästi tietoa. Päätöksentekoprosessi aineiden mah-dollisesti aiheuttamista vaaroista, kuten her-kistävyydestä, syöpävaarallisuudesta ja tai vaarasta lisääntymisterveydelle sekä näistä vaaraominaisuuksista mahdollisesti aiheutu-vista (vakavista) riskeistä, joiden arviointi edellyttää altistumisen arviointia käyttöaloit-tain, on ollut liian monimutkainen, ja asian-mukaisten testaustulosten ja luotettavien altis-tumistietojen puuttuessa riskin osoittaminen on ollut lähes mahdoton tehtävä.

Uusien kemikaalien markkinoille saattami-seksi on ollut voimassa ilmoitusmenettely, joka velvoittaa, että uusien aineiden vaara-ominaisuudet on testattava ja ihmisten tervey-delle ja ympäristölle mahdollisesti aiheutuva riskit arvioitava ennen markkinoille saatta-mista.

Komissio julkaisi EU:n tulevaa kemikaali-politiikkaa koskevasta strategiasta ”Valkoisen kirjan” helmikuussa 20012 ja päätyi esittä- mään REACH-kemikaaliasetusluonnoksen (Registration Evaluation Authorisation and Restrictions of CHemicals) 10.

EU:N UUDISTUVA KEMIKAALISTRATEGIA

Euroopan kemikaalilainsäädännön uudistami-sen avaintavoitteena ja perusteluina komissio esitti ihmisten terveyden ja ympäristön suoje-lun, EU:n kemianteollisuuden kilpailukyvyn sekä yritysten investointien tutkimus-, kehi-tys- ja innovaatiotoiminnan turvaamisen, avoimuuden lisäämisen, muilla kuin koe-eläi-millä tehtävän testauksen edistämisen sekä yhdenmukaisuuden EU:n kansainvälisten sitoumusten, kuten WTO:hon liittyvien vel-vollisuuksien kanssa. Erityisen tärkeänä komissio pitää hitaasti hajoavien, biokertyvi-en ja myrkyllisten aineiden valvonnan paran-tamista. Uuden lakiehdotuksen mukaan ole-massa olevien ja uusien aineiden vaatimusten välinen erilaisuus tulee poistumaan.

EU:n uusi kemikaalistrategia, työympäristö ja työhygienian haasteet

297

Sekä Euroopan parlamentti että ministeri-neuvosto halusivat toimivampia mekanismeja ja menettelyjä, joissa teollisuudelta vaadittai-siin enemmän, jotta nykyisin käytössä olevien kemikaalien haitallisista ominaisuuksista, ris-keistä ja riskinvähennystoimenpiteistä toimi-tettaisiin avoimesti tietoa. Euroopan komissi-on antoi 29.10.2003 REACH-asetusluonnok-sen10 Euroopan parlamentin ja ministerineu-voston käsiteltäväksi ns. yhteispäätösmenette-lyyn. Tätä edelsi komission helmikuussa 2001 julkaisema Valkoinen kirja2, joka esitteli EU:n uuden kemikaalistrategian olemassa oleville ja uusille aineille.

Uudistuksen tarpeesta vallitsee periaattees-sa laaja yksimielisyys sekä jäsenvaltioissa, teollisuudessa että kansalaisjärjestöissä, mutta lakiluonnoksen vaatimusten toteuttamisen yksityiskohdista ja byrokraattisuudesta on toistaiseksi hyvinkin eriäviä mielipiteitä.

Mikä muuttuu?

Mikäli REACH-asetusluonnos toteutuu esite-tyssä muodossaan, muuttuu nykyinen jäsen-valtioiden toimivaltaisen viranomaisen velvol-lisuus osoittaa kemikaalien aiheuttama(t) riski(t) terveydelle ja/tai ympäristölle teollisuu-den toiminnanharjoittajan, tuottajan ja maa-hantuojan sekä jatkokäyttäjän velvollisuudeksi taata kemikaalien turvallinen käyttö.

Aikaisemmin ”uusien kemikaalien” saatta-miselle markkinoille oli asetettu paljon tiu-kemmat vaatimukset kuin ”olemassa oleville” kemikaaleille. Uuden REACH-asetusluon-noksen myötä tämä eriarvoisuus poistuu ja kaikille kemikaaleille vaaditaan tuotetun tai tuodun vuosittaisen tonnimäärän mukaisesti porrastettu testaus. REACH-asetusluonnok-sen yksi keskeisistä tavoitteista on päällekkäis-ten testausten välttäminen sekä vaihtoehtois-ten ja in vitro -menetelmien suosiminen. Tar-koituksena on vähentää selkärankaisilla tehtä-viä kokeita ja pienentää teollisuudelle aiheutu-via kustannuksia. Teollisuutta rohkaistaan muodostamaan konsortioita sekä jakamaan testauksesta aiheutuvia kuluja keskenään.

Tätä helpottamaan Kemikaaliviraston tehtä-vänä on ylläpitää ”Aineiden tietojen vaihto-foorumia”, SIEFiä (= Substance Information Exhanger Fora), josta teollisuus voi saada tie-toonsa kaiken jo olemassa olevan kemikaalia koskevan tiedon ja testaustulokset. REACH-lakiluonnoksessa rohkaistaan, milloin mah-dollista, käyttämään tietoja rakenteellisesti samankaltaisista kemikaaleista [(Q)SAR (Quan-titative) Structure Activity Relationship)]. (Q)SAR:n nykyinen käyttö rajoittuu etupäässä fysikaa-lis-kemiallisiin ominaisuuksiin, mutta sen käyttöä myös terveysvaikutusten arvioinnin apuna kehitetään jatkuvasti.

Toimitusketjussa tapahtuvaa tiedottamista koskevilla säädöksillä varmistetaan, että ainei-den kaikilla käyttäjillä on aineiden turvalli-seen käyttöön tarvittavat tiedot. Edellytetään, että tiedottaminen tapahtuu sekä ylös- että alaspäin kaikkien toimitusketjun toimijoiden välillä. Tiedonsiirron tärkeimmät välineet ovat kemikaalin turvallisuusraportti ja uudis-tuva käyttöturvallisuustiedote. REACH-ase-tus tulee korvaamaan nykyisen turvallisuus-tiedotteita koskevan direktiivin4.

REACH-asetusluonnos velvoittaa käyttä-mään arvioinneissa kaikkea olemassa olevaa tietoa kemikaaleista. Näihin tietoihin lukeutu-vat muun muassa muiden kansainvälisten kemikaaliohjelmien, kuten WHO:n IPCS:n arvioinnit kemikaaleista sekä maailmanlaajui-sen teollisuuden vapaaehtoisen ns. ICCA initiative -testausohjelman tulokset (ICCA = The International Council of Chemical Associations, joka on maailmanlaajuinen kemian teollisuu-den järjestö). ICCA-testausta toteutetaan par-haillaan OECD:n SIDS-ohjelman (= Screening Information Data Set, HPV-ohjelma eli High Production Volume Chemicals, joka tarkoittaa yli 1 000 tonnia vuodessa tuotettavia kemikaale-ja) puitteissa. Tämän maailmanlaajuisen ICCA-ohjelman mukaisesti teollisuus on sitoutunut testaamaan noin 1 000 kemikaalia vuoden 2004 loppuun mennessä.

Riskienhallinta on nykyisessä lainsäädän-nössä erillisenä toimenpiteenä. Kun esimer-kiksi yhteisötason riskinarviointi valmistuu,

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 295–305


298

niin nykyisen olemassa olevien aineiden ase-tuksen (793/93/ETY)6 perusteella jäsenvaltioi-den toimivaltaisten viranomaisten hyväksy-mien riskien hallinnan toimenpide-ehdotusten ja toteuttamistapojen toimeenpanoa johtaa ja toteuttaa yhteisötasolla ympäristöpääosasto yhdessä yrityspääosaston kanssa komission suositusten muodossa. Tämän lisäksi tulevat kunkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädän-nön perusteella tehtävät toimenpiteet. REACH-asetusluonnos muuttaa riskien hal-linnan osaksi kemikaaliturvallisuutta siten, että toimeenpannut ja käyttäjäketjussa eteen-päin suositellut riskienhallintatoimenpiteet huomioidaan koko riskinarvioinnin aikana ja ne tulevat vaikuttamaan myös oleellisesti kemikaalin mahdollisiin (lisä)testausvaatimuksiin.

REACH-asetusluonnoksen tullessa voi-maan perustetaan Kemikaalivirasto, jonka

”tehtävänä on antaa jäsenvaltioille ja yhteisön toimielimille parasta mahdollista tieteellistä ja teknistä neuvontaa sen toimialaan kuuluvia ke-miallisia aineita koskevissa kysymyksissä”.

Kemikaalivirastoa johtaa hallintoneuvos-ton alainen pääjohtaja, ja virastoon peruste-taan riskinarviointikomitea, sosio-ekonomi-nen komitea, jäsenvaltioiden komitea, tieto-jenvaihtofoorumi, valituslautakunta ja sihtee-ristö, joka antaa komiteoille tieteellistä ja hal-linnollista tukea. Joulukuussa 2003 Kemikaa-liviraston sijaintipaikaksi sovittiin Helsinki.

Kaikki aineet, joita tuotetaan tai tuodaan EU:n alueelle yksi tonni tai enemmän vuo-dessa, tulee rekisteröidä. Kemikaalivirasto tulee ylläpitämään rekistereitä ja vastaamaan REACH-asetuksen toimeenpanosta yhdessä jäsenvaltioiden ja komission kanssa.

Mitä korvaa?

Jos REACH-kemikaaliasetusluonnos hyväk-sytään nykymuodossaan, se korvaa Euroo-pan yhteisön useita kemikaalidirektiivejä ja asetuksia, kuten olemassa olevien aineiden riskinarvioinnin asetukset 793/93/EY6 ja

1488/94/EY33, uusien aineiden direktiivin 93/67/EY5, luokitus- ja merkitsemisdirektiivin 67/548/EY7 sekä rajoitusdirektiivin 76/769/EY8.

Tavoitteena on myös saattaa globaalisti (YK/ILO, UNCED, YK/FAO, OECD, EU) sovittu kemikaalien luokitus- ja merkitsemis-järjestelmä GHS (The Globally Harmonised System on Classification & Labelling of Chemicals) REACHin osaksi. Tullessaan voimaan REACH-asetus korvaa myös ne Suomen kemikaalilainsäädännön osat, jotka perustu-vat yllä mainittuihin direktiiveihin ja asetuk-siin.

Mitä merkitsee työturvallisuuslainsää-dännön kannalta?

REACH-asetusta tullaan soveltamaan myös työturvallisuuslainsäädäntöön, kuten direktii-viin työntekijöiden turvallisuuden ja tervey-den parantamisesta, työntekijöiden suojelemi-seen syöpävaarallisilta aineilta sekä työnteki-jöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemi-seen työpaikalla esiintyviltä kemiallisiin teki-jöihin liittyviltä riskeiltä ja niitä vastaavaan Suomen lainsäädäntöön.

Suomessa astui voimaan vuoden 2003 alusta uusittu työturvallisuuslaki14, joka perus-tuu nykyaikaiseen turvallisuusajatteluun, tur-vallisuuden hallintaan ja myönteisen turvalli-suuskulttuurin aikaansaamiseen. Säädetty laki on luonteeltaan puitelaki, jota täydentävät useimmiten yhteisölainsäädännön täytäntöön panemiseksi annetut valtioneuvoston päätök-set tai asetukset. Lain tarkoituksena on paran-taa työympäristöä ja työolosuhteita työnteki-jöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämi-seksi sekä ennaltaehkäistä ja torjua tapatur-mia, ammattitauteja ja muita työstä ja työym-päristöstä johtuvia terveydelle vaarallisia seik-koja11.

Työnantajan on oltava selvillä ja tietoinen työssä ja työpaikalla olevista työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle vaaraa tai hait-taa aiheuttavista asioista, kuten kemikaaleista. Yleisen huolehtimisvelvoitteen perusteella


299

työnantaja on vastuussa kemikaalien riskien arvioinnista ja velvoitettu huolehtimaan siitä, että työntekijän altistuminen rajoitetaan niin vähäiseksi, ettei siitä aiheudu haittaa tai vaa-raa työntekijän turvallisuudelle tai terveydel-le, eikä se vaaranna hänen lisääntymisterveyt-tään. Joissakin tapauksissa vaarojen selvittä-minen edellyttää erityistä osaamista, jolloin lain mukaan työnantajan on käytettävä ulko-puolista asiantuntemusta; työterveyshuolto on tässä luonteva yhteistyö- ja asiantuntijata-ho. Siiki11 toteaa yhteenvedossaan tiivistäen, että työturvallisuuslaki nivoutuu työterveys-huoltoon erityisesti siinä, että työterveyshuol-tolain edellyttämää työpaikkaselvitystä käyte-tään pohjana tai apuna vaarojen tunnistami-sessa ja selvittämisessä, joka työturvallisuus-laissa on säädetty työnantajan velvollisuudek-si.

EU:n parlamentin ja ministerineuvoston käsiteltävänä olevan REACH-asetuksen perusteella on tarkoituksena ehkäistä ja torjua kemikaalien terveys- ja ympäristöhaittoja. Toi-minnanharjoittajalla on huolehtimis-, selvillä-olo-, tiedonanto- ja valintavelvollisuus.

Keskeinen elementti ehdotetussa REACH-asetuksessa on kemikaalin turvallisuusraport-ti, joka edellytetään rekisteröinnin yhteydessä kaikilta kemikaaleilta, joita tuotetaan 10 ton-nia ja sitä suurempia määriä. Tietovaatimuk-set on porrastettu tuotettujen ja tuotujen ton-nimäärien mukaisesti. Tämä parantaa tilan-netta nykyiseen verrattuna oleellisesti jo pel-kästään sen vuoksi, että teollisuus on velvolli-nen entistä tehokkaammin ja paremmin toi-mittamaan vaadittavat tiedot kemikaaleista. Kemikaaliviraston velvollisuutena on asettaa nämä tiedot luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta Internetin välityksellä kaikkien saa-taville. Käyttöturvallisuustiedote on ollut kes-keinen asiakirja nykylainsäädännön välinee-nä, ja se tulee säilymään myös REACHissa.

Työpaikan kemikaaliriskinarvioinnissa kaikkien saatavilla olevien tietojen aukoton käyttö on ensisijaisen tärkeää. REACHin toteutuessa suunnitellussa muodossa työpaik-kojen kemikaaliriskien hallinta helpottuu

oleellisesti, koska yksittäisten kemikaalien aiheuttamat riskit on arvioinut jo kemikaalin tuottaja tai maahantuoja. Toiminnanharjoitta-jan tulee sitten tarkistaa, onko oma aiottu käyttötarkoitus jo kuvattu ja riskit arvioitu. Mikäli käyttö on uusi eikä sitä ole aikaisem-min selvitetty, on tarpeelliset riskienhallinta-toimenpiteet tehtävä ja käyttö rekisteröitävä Kemikaalivirastoon.

REACH-asetusehdotuksen mukaisesti luvanvaraiseksi määritellyn kemikaalin koh-dalla tilanne on toinen, koska jos aiottua käyt-töä ei ole kuvattu alkuperäisessä lupahake-muksessa, lupa on hankittava erikseen jokai-selle uudelle käytölle. Tämä asettaa toimin-nanharjoittajille paljon suuremmat vaatimuk-set kuin nykylainsäädäntö. Luvanvaraisista kemikaaleista vaaditaan myös sosioekonomi-nen analyysi, jossa harkitaan mahdollisten korvaavien aineiden tarkoituksenmukaisuus.

RISKINARVIONTI REACHISSÄ

Ehdotetussa REACH-asetuksessa on selvästi määritelty, miten valmistajien ja maahantuoji-en tulee arvioida valmistamiensa tai maahan-tuomiensa aineiden aiheuttamat vaarat ja ris-kit, riskien hallinta valmistuksessa ja omassa käytössään sekä jatkokäyttäjille suositukset siitä, mitä riskienhallintatoimenpiteitä enna-koituja käyttöjä varten tarvitaan. Nämä tiedot tulee dokumentoida Kemikaalin turvallisuus-raporttiin. Kemikaalivirasto tarkistaa kaikki rekisteröinnit sen varmistamiseksi, että kaikki vaadittavat asiakirjat on toimitettu. Mikäli ne eivät ole täydelliset, Kemikaalivirasto vaatii täydennyksen, ja jos täydennystä ei toimiteta, rekisteröinti voidaan hylätä. Toimivaltainen viranomainen puolestaan tekee asiakirja-aineiston arvioinnin, jonka tavoitteena on välttää tarpeettomia eläinkokeita. Viranomai-set tutkivat testausehdotukset, jotta samaa eläinkoetta ei suoritettaisi toistuvasti samalle aineelle.

Yksittäisen kemikaalin arvioinnissa toimi-valtaiset viranomaiset voivat vaatia teollisuut-ta hankkimaan ja toimittamaan lisätietoja, jos

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 295–305


300

epäillään ihmisen terveyteen tai ympäristöön kohdistuvia riskejä. Viranomaiset tekevät vaa-dituista lisätiedoista perustellun päätösluon-noksen, joka koskee erityisesti ns. CMR-ainei-ta (syöpävaarallisia, perimämyrkyllisiä ja lisääntymisterveydelle myrkyllisiä, direktiivin 67/548/EY7 mukaan ryhmiin 1 ja 2 luokiteltu-ja) ja toimittavat sen Kemikaalivirastoon.

Kemikaalin turvallisuusraportti koostuu ihmisen terveydelle aiheutuvan vaaran arvi-oinnista, aineiden fysikaalis-kemiallisiin omi-naisuuksiin perustuvien ihmisen terveydelle aiheutuvien vaarojen arvioinnista, ympäristö-vaarojen arvioinnista (myös PBT- ja vPvB-aineiden arviointi [(v=hyvin) P=pysyvät, (hyvin) B=biokertyvät ja T=myrkylliset aineet]). Mikäli kemikaali luokitellaan direk-tiivin 67/548/EY mukaisesti vaaralliseksi tai aine määritetään PBT- tai vPvB-aineeksi, kemikaaliturvallisuusarvioinnin on sisällettä-vä myös altistumisen arviointi ja riskien luon-nehdinta.

Kemikaalien turvallisuusarvioinnin tulee kattaa aineen koko elinkaari valmistuksesta loppukäyttöön, sekä sisältää riskinarvioinnin lisäksi toimeenpannut riskienhallinnan toi-menpiteet kaikille yksilöidyille käyttötavoille. Kemikaaliturvallisuusraportin valmistelussa käytetään kaikkia saatavissa olevia tietoja ko. aineesta. REACH-asetusluonnoksen vaatimi-en testaustulosten (fysikaalis-kemialliset, eko-toksikologiset ja toksikologiset) lisäksi tulee huomioida muissa kansallisissa tai kansainvä-lisissä ohjelmissa tehdyt arvioinnit, esimerkik-si yhteisön lainsäädäntöön perustuvat, asetuk-sen 793/936 mukaisesti tehdyt olemassa olevi-en aineiden riskinarvioinnit.

Terveysvaarojen arviointi

Ihmisen terveydelle aiheutuvan vaaran arvi-oinnin tavoitteena on määrittää aineen luoki-tus ja merkinnät direktiivin 67/548/ETY7 mukaisesti, johtaa aineelle sellaiset altistumis-tasot, joita suuremmille tasoille ihmisiä ei saisi altistaa (DNEL = Derived No-Effect Level = vaikutukseton altistumistaso).

Terveysvaarojen arvioinnissa noudatetaan samaa periaatetta kuin olemassa olevien ainei-den riskinarvioinnissa. Käytetään kaikkia saa-tavilla olevia tietoja eläinkokeiden ja muiden testien perusteella. Sen lisäksi ihmisillä saadut tiedot, kuten kemikaalin todettu ärsyttävyys ja herkistävyys, tulee myös arvioida, ja mikäli näitä tietoja ei ole saatavilla, se on erikseen ilmoitettava. Vaaran arviointi kattaa toksiko-kinetiikan (aineenvaihdunta ja jakaantumi-nen), akuutin myrkyllisyyden, ärsyttävyyden, syövyttävyyden, herkistymisen, toistetun annon toksisuuden, karsinogeenisuuden, mutageenisuuden ja myrkyllisyyden lisäänty-misterveydelle.

Vaaran arvioinnissa arvioidaan muista kuin ihmisillä tehdyistä kokeista saadut tiedot yksilöimällä vaarat, sekä määrittämällä annos (pitoisuus) – vaste (vaikutus) -suhde kvantita-tiivisesti, mutta jos kvantitatiivinen arviointi ei ole mahdollinen, perustellaan selkeästi teh-ty puolikvantitatiivinen tai kvalititatiivinen analyysi.

Vaikutuksettomien altistumistasojen (DNEL) johtaminen tehdään edellä mainittu-jen tietojen perusteella kattavasti, ja siinä tulee ottaa huomioon annostustapa (hengitysteitse, ihon ja/tai suun kautta), altistumisen kesto ja taajuus. DNEL määritetään tarvittaessa kulle-kin väestöryhmälle (työntekijät, kuluttajat, epäsuora altistuminen ympäristön kautta) erikseen sekä mahdollisille alaryhmille, kuten lapset ja/tai raskaana olevat naiset. DNEL-arvoa johdettaessa tulee ottaa huomioon vai-kutuksen luonne ja vakavuus, epävarmuus kokeellisten tietojen sekä lajien sisäisestä että välisestä vaihtelusta. On myös ilmoitettava selvästi perustellen, mikäli DNEL-arvoa ei voida johtaa.

Fysikaalis-kemialliset vaarat tulee arvioida direktiivin 67/548/ETY7 mukaisesti ainakin kemikaalin räjähtävyyden, syttyvyyden ja hapettavuuden suhteen.


301

Ympäristövaikutusten arviointi

Ympäristövaikutusten arviointi on myös oleel-linen osa Kemikaaliturvallisuusraporttia. Kaikkien saatavilla olevien tietojen perusteella tulee yksilöidä vaara ja arvioida määrällinen annos (pitoisuus) – vaste (vaikutus) -suhde. Samoin kuin terveyspuolella, luokitus ja mer-kinnät tulee tehdä direktiivissä 67/548/ETY esitettyjen perusteiden mukaisesti. Samoin määritetään todennäköisesti vaikutukseton pitoisuus eli PNEC-arvo (Predicted No-Effect Concentration eli todennäköisesti vaikutukse-ton pitoisuus). Samoin on selvästi perustelta-va, mikäli PNEC-arvoa ei voida johtaa.

Pysyvien, kertyvien ja toksisten aineiden arviointi eli PBT- ja vPvB-aineiden arviointi on kokonaan uutena asiana REACH-asetus-luonnoksessa ja tavoitteena on määrittää, kuuluuko kemikaali ominaisuuksiltaan (kri-teereinä kemikaalin fysikaalis-kemialliset ja/tai ekotoksiset ominaisuudet) näihin aineisiin, ja jos kuuluu, niin päästöt tulee luonnehtia.

Altistumisen arviointi

Kemikaaliturvallisuusraportissa kuvataan ensin kemikaalin käyttötavat (ns. altistumis-skenaariot) ja arvioidaan niissä altistuminen. Altistumisskenaariossa on selostettava valmis-tajan käyttämät valmistusprosessit, mahdolli-nen jatkoprosessointi, aineen käyttö ja fysi-kaalinen olomuoto eri vaiheissa. Valmistajan ja maahantuojan tulee myös ennakoida aineen yksilöityyn käyttöön liittyvät prosessit.

Riskienhallintatoimenpiteet, jotka valmista-ja tai maahantuoja ottaa käyttöön ja/tai suosit-taa jatkokäyttäjille vähentääkseen tai välttääk-seen ihmisten ja ympäristön altistumista aineelle tulee selostaa. Myös jätehuolto on selostettava. Prosessien kanssa tekemisiin jou-tuvien työntekijöiden ja kuluttajien toiminnat sekä heille aiheutuvan altistumisen kesto ja taajuus on myös kuvattava. Mikäli aine jou-tuu lupamenettelyn piiriin tiettyä käyttötapaa varten, tulee altistumisskenaariot laatia vain kyseisiä käyttötapoja ja käyttöä seuraavia elin-kaaren vaiheita varten.

Altistumistasot tulee arvioida kaikille väes-töryhmille (työntekijät, kuluttajat ja epäsuo-rasti ympäristön välityksellä altistuvat) käyt-täen ihmisen kaikkia relevantteja altistumistei-tä (hengitysteitse, suun tai ihon kautta, sekä yhteensä kaikkien reittien kautta) ottaen huo-mion paikalliset ja ajalliset altistumistavan vaihtelut. Altistumistasojen määrittämisessä tulee ottaa huomioon asianmukaisesti mitattu-ja tietoja, mutta myös sopivia malleja voidaan käyttää.

Riskien luonnehdinnassa on kemikaalin turvallisuusraportissa esitettävä kullekin altis-tumisskenaariolle mahdolliset riskit altistuvil-le väestöryhmille, olettaen, että altistumisske-naarioissa kuvattuja riskienhallintatoimenpi-teitä käytetään. Tämä tapahtuu vertaamalla ko. väestöryhmän arvioitua altistumista (tie-detään tai ennakoidaan altistuvan) määritet-tyyn DNEL-tasoon. Lisäksi arvioidaan aineen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien perus-teella mahdollisesti aiheutuvien tapahtumien (esim. palo- ja räjähdysvaara) todennäköisyys ja vakavuus. Vaarat ja riskit luonnehditaan vastaavasti myös ympäristöosiolle.

REACH-asetusluonnoksen perusteella vaa-ditun kemikaaliturvallisuusraportin sisältö noudattaa pääpiirteissään nykyisen lainsää-dännön olemassa olevien aineiden riskinarvi-ointiraporttia, kuitenkin sillä erotuksella, että riskien hallinnalla on keskeinen vaikutus sekä johtopäätöksiin mahdollisten riskien suhteen että mahdollisesti vaadittavaan (lisä)tes-taukseen. Nykyisin voimassa olevan olemassa olevien aineiden lainsäädännön täytäntöönpa-nossa on altistuminen ollut keskeisenä perus-teluna harkittaessa lisätietojen tai -testauksen vaatimista. Mitä laajempi joukko työtekijöitä ja/tai kuluttajia altistuu ko. aineelle, sitä toden-näköisemmin lisätietoja (sekä eläinkokeita, testejä ja/tai altistumistietoja) on vaadittu.

Lisäksi vaaditaan Käyttöturvallisuustiedo-te. Kun aine tai valmiste täyttää direktiivin 67/648/EY7 tai 1999/45/EY1 mukaiset vaaral-liseksi luokittelun perusteet, kyseisen aineen tai valmisteen markkinoille saattamisesta vas-taavan valmistajan, maahantuojan, jatkokäyt-

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 295–305


302

tekijöistä aiheudu haittaa tai vaaraa työnteki-jän turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle.

Työantaja velvoitetaan Valtioneuvoston asetuksen15 perusteella suojelemaan työnteki-jöitä kemiallisille tekijöille altistumiseen liitty-viltä vaaroilta. Työnantajan tulee tunnistaa työssä esiintyvät kemiallisten tekijöiden aihe-uttamat vaarat, arvioida niistä työntekijöille aiheutuvat terveys- ja turvallisuusriskit, toteut-taa tarvittavat suojelu- ja seurantatoimenpiteet ja antaa työntekijöille koulutusta ja ohjausta kemiallisista tekijöistä.

Työterveyshuollolla on keskeinen rooli kemikaalivaarojen ja riskien arvioinnissa. Osana työpaikkaselvitystä työterveyshuolto arvioi myös työpaikan kemikaalien käyttöä ja mahdollisia kemikaalialtistumisesta aiheutu-via terveyshaittoja. Työterveyshuolto on usein myös työpaikan lähin asiantuntija kemikaali-vaarojen arviointiin liittyvissä kysymyksissä. Työterveyshuollolla on keskeinen rooli pää-tettäessä mahdollisista työhygieenisistä mitta-uksista tai biomonitoroinnin soveltamisesta. Erityisen haasteellinen on tilanne, jossa ei ole tarjolla soveltuvaa altistumismittausta eikä biomonitoroinnin menetelmää. Työterveys-huollon tulee myös arvioida, onko työnteki-jöiden oireiden ja kemikaalialtistumisen välillä yhteyttä.

Työnantaja on vastuussa syöpävaarallisten aineiden mahdollisesta käytöstä sekä ilmoi-tuksesta ASA-rekisteriin (Ammatissa syöpävaaraa aiheuttaville aineille altistuvien rekisteri) sekä poh-timaan keinoja altistumisen vähentämiseksi tai eliminoimiseksi. Toiminnanharjoittaja on kemikaalilain nojalla valintavelvollinen, toisin sanoen velvollinen tarvittaessa korvaamaan ko. aine vaarattomammalla.

RISKIENHALLINTA TYÖPAIKOILLA

Kemialliset tekijät työssä -asetuksen15 mukaan yleisiä toimenpiteitä riskien vähentämiseksi ovat työmenetelmien suunnittelu ja järjestely, asianmukaisten laitteiden ja työvälineiden käyttäminen, kemikaaleille altistuvien henki-

täjän tai jakelijan on toimitettava vastaanotta-jalle (aineen tai valmisteen jatkokäyttäjä tai jakelija) REACH-asetuksen mukaisesti laadit-tu Käyttöturvallisuustiedote.

Käyttöturvallisuustiedote on saatettava heti ajan tasalle seuraavissa tilanteissa: kun ainees-ta on uusia tietoja, jotka ovat tarpeen asian-mukaisten riskienhallintatoimenpiteiden mää-rittelemiseksi ja toteuttamiseksi, kun aine on rekisteröity, kun lupa on myönnetty tai evät-ty, tai kun on asetettu rajoitus aineen käytölle. Työnantajan on taattava työntekijöilleen ja heidän edustajilleen mahdollisuus saada Käyt-töturvallisuustiedotteeseen sisältyvät tiedot niistä aineista, joita he käyttävät tai joille he voivat altistua työnsä aikana.

RISKINARVIOINTI TYÖPAIKOILLA

Sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa Riskin arviointi13 todetaan, että työterveyshuoltoa kos-kevassa valtioneuvoston asetuksessa16 työter-veyshuolto velvoitetaan tekemään kattava arviointi työpaikan oloista. Valtioneuvoston asetus No 715/200115 koskee työntekijöiden suojelemista kemiallisille tekijöille altistumi-seen liittyviltä vaaroilta. Kemikaaleille altistu-minen on arvioitava siten, että voidaan tun-nistaa työntekijöihin kohdistuvat vaarat, sekä arvioitava niistä aiheutuvat riskit ja suunnitel-tava tarvittavat turvallisuustoimenpiteet.

Työturvallisuuslain14 mukaan työnantajalla on yleinen huolehtimisvelvoite, joka tarkoit-taa sitä, että työantajan on huolehdittava tar-peellisilla toimenpiteillä työntekijöiden turval-lisuudesta ja terveydestä työssä. Työantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon otta-en riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työym-päristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät ja se, milloin niitä ei voida pois-taa, sekä arvioitava niiden merkitys työnteki-jöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Työtur-vallisuuslain 38§ mukaan työntekijän altistu-minen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville kemiallisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei näistä


303

löiden lukumäärän minimointi, altistuksen keston ja voimakkuuden minimointi, yleinen hygienia, vaarallisten kemikaalien määrän vähentäminen ja asianmukaiset työmenetel-mät (myös jätehuolto, varastointi ja kuljetus).

Työpaikan kaikkien käytössä olevien kemi-kaalien ja niiden ominaisuuksien ja käyttäyty-misen tunteminen on turvallisen toiminnan peruslähtökohta. Asiallisesti, vaatimusten mukaan täytetty käyttöturvallisuustiedote antaa kuvan aineen tai kemikaalin keskeisistä vaaraominaisuuksista. Lisäksi työpaikoilla on mahdollisuus käyttää esimerkiksi tutkimuslai-tosten, kuten Työterveyslaitoksen, asiantunti-ja-apua sekä laitetoimittajien asiantuntemus-ta.

Onnistuneesti toteutettu riskienhallinta edellyttää luotettavaa työpaikan riskien arvi-ointia. Työterveyslaitos on aktiivisesti osallis-tunut työpaikan riskinarvioiden menetelmien kehittelyyn yhdessä viranomaisten, työsuoje-lu- ja työterveyshuoltohenkilökunnan kanssa. Tuloksena on opas ’Työympäristön kemiallis-ten ja fysikaalisten riskien arviointi ja hallin-ta’9.

Kemikaaliriskien hallinnassa altistumisen ehkäiseminen tai minimointi on avainasemas-sa. Sitä voidaan toteuttaa esimerkiksi teknisin keinoin ja uusilla työmenetelmillä sekä henki-lökohtaisten suojainten käytöllä. Keskeisiä keinoja ovat työpaikan ilman kemikaalipitoi-suuksien pitäminen alle HTP-arvojen12, toteu-tetut tekniset ratkaisut, henkilökohtaisten suo-jaimien käyttö ja työtavat. Turvallisuuden ja laadun tarkistamiseksi on yhteistasolla EU:ssa monia erilaisia standardeja esimerkiksi työhygieenisten mittausten suorittamiseksi, käytettävien henkilökohtaisten suojainten tes-taamiseksi sekä laatuvaatimukset näitä toi-mintoja suorittavien laboratorioiden akkredi-toimiseksi (kuten CEN-, CENELEC- ja ISO-standardit).

Koulutuksella ja työhön ja sen vaarojen välttämiseen opastamisella on ratkaiseva mer-kitys onnistuneen riskien hallinnan toteutta-misessa. Tämä toiminta vaatii jatkuvia pon-nisteluja.

MITKÄ HAASTEET TYÖHYGIENIALLE JA TYÖTERVEYSHUOLLOLLE?

Euroopan unionin uuden kemikaalilainsää-däntöluonnoksen kantava ajatus on turvata sekä kansalaisten terveys että ympäristö kemi-kaalien aiheuttamilta vaaroilta sekä varmis-taa, että teollisuus riittävästi hallitsee tuotta-miensa ja maahantuomiensa kemikaalien aiheuttamat riskit. Kunnianhimoisena tavoit-teena on saada hallintaan noin 30 000 kemi-kaalia, joiden osalta ei tällä hetkellä tunneta kaikkia terveys- ja ympäristövaikutuksia.

Lakiluonnosta sovelletaan myös työsuoje-lulainsäädäntöön, kuten direktiiveihin työnte-kijöiden turvallisuuden ja terveyden paranta-miseksi, työtekijöiden suojelemiseksi syöpä-vaarallisilta aineilta sekä työntekijöiden terve-yden ja turvallisuuden suojelemisesta työpai-kalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyvil-tä riskeiltä.

Olennainen muutos voimassa olevaan ole-massa olevien aineiden lainsäädäntöön on se, että uudistuksen mukaan tuottajan ja maa-hantuojan tulee sisällyttää kemikaalin turval-lisuusraporttiin yhteenveto riskienhallintatoi-menpiteistä, sekä eriteltynä toimeenpannut ja jatkokäyttäjille edelleen suositellut ja tiedote-tut riskienhallintatoimenpiteet ennakoiduista käytöistä.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kemikaalien riskinarviointi on ollut jäsenvalti-oiden toimivaltaisten viranomaisten vastuulla, ja teollisuudella puolestaan on ollut velvolli-suus toimittaa tiedot sekä altistumisesta että kemikaalin myrkyllisyydestä lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Muilta osin kemikaa-lin turvallisuusraportti noudattelee olemassa olevien kemikaalien riskiarvioinnin puitteissa kehitettyä riskiarvioraportin muotoa (http://ecb.jrc.it/existing-chemicals/).

Haasteet teollisuudelle, työhygienialle ja työterveyshuollolle ovat todella mittavat. Kuinka hallitaan 30 000 kemikaalin aiheutta-mat riskit? Oleellinen tiedontarve työpaikalla on ymmärtää kemikaaleista aiheutuvat vaarat ja riskit, joiden määrittämiseksi puolestaan on

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 295–305


304

keskeistä käyttökohtainen altistumisen luotet-tava arviointi.

Työhygieenisten mittausmenetelmien kehit-täminen lukuisille, jopa tuhansille aineille, asettaa suuren haasteen, kuten myös sen arvi-oiminen, voidaanko altistumista mitata, vas-taavatko mittaustulokset todellista altistumista vai käytetäänkö mallintamista. Mikäli mallin-tamiseen päädytään, hallitaanko mallintami-nen siten, että tuloksena on mahdollisimman relevantti altistumisestimaatti. Mallintamista tulee myös kehittää, ja silloinkin tarvitaan mit-taustuloksia, koska mallit perustuvat aina käytännön mittaustuloksiin. Tulevaisuudessa on varmaan myös mahdollista simuloida altis-tumistilanteita.

Luvanvaraiseksi määriteltyjen kemikaalien kohdalla kaikkien luvan piiriin tulevien käyt-töjen lisäksi jatkokäyttäjän mahdollista uutta käyttöä koskevan lupahakemuksen tulee sisäl-tää uuden käyttökohteen altistumisen selvittä-minen, lisätestaustarpeen selvittäminen (esim. ylitetäänkö seuraava ”tonnikynnys”) ja asian-mukaisten riskienhallintatoimenpiteiden dokumentointi.

Tulevaisuuteen voi myös varautua pereh-tymällä vaihtoehtoisten testausmenetelmien tulosten tulkintaan, tai kehittämällä uusia. Rakenneanalogioiden käyttö ((Q)SAR) vaatii kykyä arvioida kemikaalin ominaisuuksia aivan uudesta näkökulmasta. Nykyisin (Q)SAR-analogiat perustuvat lähinnä aineen fysikaalis-kemiallisiin ominaisuuksiin, mutta toksikologisten vaikutusten ennustaminen on jo huomattavasti vaikeampaa ja vaatii edel-leen kehittämistä.

Kun tiedot kemikaaleista, liikesalaisuuksia lukuun ottamatta, tulevat Kemikaaliviraston internetsivuille kaikkien ulottuville, asettaa sekin haasteita asiantuntijoille koko tietotul-van hallitsemiseksi.

Työterveyshuollolla on Suomessa pitkät perinteet jo 70-luvulta työpaikkaselvitysten laatimisesta. Työpaikkaselvitykset muodosta-vat perustan myös työympäristön kemikaali-riskien arvioimiseksi. Parin viime vuosikym-menen kehitys riskinarvioinnin metodologian ja lähestymistapojen kehittämisessä ovat aut-

taneet tekemään työpaikan kemikaaliriskin arviointeja systemaattisesti sekä vertailukel-poisesti muiden työpaikkojen kanssa. Viimei-sen parin vuosikymmenen aikana ovat monet kansalliset ja kansainväliset kemikaaliohjel-mat, kuten WHO:n kemikaaliohjelmat (mm. WHO/IPCS, WHO/IARC), OECD/SIDS ja EU:n ohjelmat lisänneet huomattavasti tietoja yksittäisten kemikaalien tieteellisesti arvioi-duista vaaroista ja riskeistä.

LOPPUPÄÄTELMÄT

REACH-asetusluonnos on parhaillaan Euroo-pan parlamentin ja ministerineuvoston käsit-telyssä (ns. yhteispäätösmenettely). Euroopan parlamentissa REACH-asetusluonnosta käsi-tellään useassa eri valiokunnassa, jotka anta-vat lausuntonsa (mm. ympäristö-, teollisuus ja sisämarkkinavaliokunta, kuluttaja-asioiden valiokunta, talous- ja raha-asioiden valiokun-ta, työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta). REACH-asetusluonnoksen arvioidaan tule-van hyväksytyksi vuoden 2007 aikana.

Komissio on teettänyt useita eri tutkimuk-sia REACHin mahdollisista hyödyistä ja hai-toista koskien mm. taloutta ja työterveyttä. Sekä komission että jäsenvaltioiden toimesta järjestetään erilaisia työryhmiä, joihin osallis-tuu edustajia komissiosta, teollisuudesta, kuluttaja- ja ympäristöjärjestöistä sekä työ-markkinajärjestöistä.

Parhaillaan on menossa komission toi-meenpanema ns. siirtymävaihe (”interim strate-gy period”), jolla valmistaudutaan REACH-ase-tuksen täytäntöönpanoon. Pääosan tämän siirtymävaiheen toiminnoista muodostavat nykyiset menetelmät korvaavien uusien IT-menetelmien kehittäminen ja tekninen opas-tus, jota annetaan niin teollisuudelle, jäsenval-tioiden toimivaltaisille viranomaisille kuin perustettavalle Kemikaalivirastollekin. REACH-systeemin toimivuutta testataan siir-tymävaiheen aikana teollisuuden ja toimival-taisten viranomaisten muodostamien strate-gisten kumppanuuksien avulla. Samoin val-mistellaan Helsinkiin perustettavaa Kemikaa-livirastoa ja sen toimintaa.


305

KIRJALLISUUTTA

1. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/45/EY, annettu 31 päivänä toukokuuta 1999, vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä. Euroopan Yhteisön Virallinen lehti, L 200 (1999) 0001–0068.

2. Euroopan yhteisöjen komissio. Valkoinen kirja.Tulevaa kemikaalipolitiikkaa koskeva strategia KOM(2001) 88. Http://europa.eu.int/comm/environment/chemicals/pdf/0188_fi.pdf

3. Komission asetus (EY) N:o 1488/94, annettu 28 päivänä kesäkuuta 1994, olemassa olevien aineiden ihmisille ja ympäristölle aiheuttamien riskien arviointia koskevien periaatteiden vahvistamisesta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 mukaisesti (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti). Euroopan Yhteisön Virallinen lehti, L 161 (1994) 0003–0011.

4. Komission direktiivi 91/155/ETY, annettu 5 päivänä maaliskuuta 1991, yksityiskohtaisten järjestelyjen määrittelemisestä ja vahvistamisesta vaarallisia val-misteita koskevaa erityistietojärjestelmää varten direktiivin 88/379/ETY 10 artiklan täytäntöönpane-miseksi., Euroopan Yhteisön Virallinen lehti, L 076 (1991) 0035–0041.

5. Komission direktiivi 93/67/ETY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 1993, neuvoston direktiivin 67/548/ETY mukaisesti ilmoitettujen aineiden ihmisille ja ympär i s t ö l l e a i h eu t t am i en vaa ro j en arviointiperiaatteiden vahvistamisesta., Euroopan Yhteisön Virallinen lehti, L 227 (1993) 0009–0018.

6. Neuvoston asetus (ETY) N:o 793/93, annettu 23 päivänä maaliskuuta 1993, olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta., Euroopan Yhteisön Virallinen lehti, L 084 (1993) 0001–0075.

7. Neuvoston direktiivi 67/548/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1967, vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä. Euroopan Yhteisön Virallinen lehti, P 196 (1967) 0001–0098.

8. Neuvoston direktiivi 76/769/ETY, annettu 27. päivänä heinäkuuta 1976, tiettyjen vaarallisten

aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hall innoll isten määräysten lähentämisestä. Euroopan Yhteisön Virallinen lehti, L 262 (1976) 201.

9. Rantanen S, Pääkkönen R: Työympäristön kemiallisten ja fysikaalisten riskien arviointi ja hallinta. Työterveyslaitos, Helsinki, 2003.

10. REACH. Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoittamisesta (REACH), Euroopan kemikaaliviras-ton perustamisesta ja direktiivin 1999/45/EY ja {pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan} asetuksen (EY) muuttamisesta. Ehdotus EUROOPAN PAR-LAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI neuvoston direktiivin 67/548/ETY muuttamisesta sen mukauttamiseksi kemikaalien rekisteröintiä, arvi-ointia, lupamenettelyjä ja rajoittamista koskevaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY). 6 osaa. COM 2003 0644 (04). Http://europa.eu.int/comm/enterprise/chemicals/chempol/whitepaper/reach.htm, (2003).

11. Siiki P: Työturvallisuuslainsäädäntö: työnantajan ja työntekijän velvollisuudet ja oikeudet. Edita Publishing, 2003.

12. STM, Sosiaali- ja terveysministeriön asetus N:o 190/ 2002, Annettu Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2002, haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista, 2002.

13. Työsuojeluoppaita ja ohjeita 14, Riskin arviointi, Sosiaali- ja terveysministeriö, STM, Työsuojeluosasto, 2003.

14. Työturvallisuuslaki (2002/738), (2002).

15. Valtioneuvoston asetus N:o 715/ 2001. Annettu Helsingissä 9 päivänä elokuuta 2001 kemiallisista tekijöistä työssä, (2001).

16. Valtioneuvoston asetus N:o 1484/ 2001, Annettu Helsingissä 27 päivänä joulukuuta 2001, hyvän työ-terveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveys-huollon sisällöstä sekä ammatti-henkilöiden ja asian-tuntijoiden koulutuksesta, (2001).

projektipäällikkö, FT, dos. Marita Luotamo, [email protected] Euroopan yhteinen tutkimuskeskus, Kuluttajien terveyden ja kuluttajansuojan laitos, Euroopan kemikaalitoimisto, Ispra, Italia Työterveyslaitos, Työhygienian ja toksikologian osasto, Riskinarviointiyksikkö, Helsinki

pääjohtaja, professori Harri Vainio Työterveyslaitos, Helsinki

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 295–305

art ikkel i t

306

Kemialliset riskit graffitinpoistotyössäHanna Tuovila, Antti Zitting, Vesa Riihimäki

Graffitien poistossa käytettävät valmisteet sisältävät monia aineita, joille työntekijät altistuvat. Tässä pienimuotoisessa tutkimuksessa selvitettiin graffitinpoistotyön kemiallisia riskejä kartoittamalla käytössä olevia kemikaaleja ja työmenetelmiä, arvioimalla työntekijöiden altistumista sekä arvioimalla riskejä. Kemikaaleista etsittiin tietoa kemikaalirekisterin tuoterekisteristä (KETU), käyttöturvallisuustiedotteista, tieteellisistä artikkeleista ja projektissa mukana olleiden yritysten kautta. Työntekijöiden altistumista arvioitiin työntekoa havainnoimalla, mittaamalla graffitinpoistotuotteissa esiintyvien glykolieettereiden elimistöön imeytynyttä annosta sekä mallintamalla työntekijöiden hengitystie- ja ihoaltistumista EASE-mallinnusohjelmalla. Altistumisen suuruudesta muodostunut kuva oli varsin yhtäpitävä kirjallisuudesta löytyvän tiedon kanssa. Lisäksi

mitattiin graffitinpoistossa käytettävän kuumapainepesurin aiheuttamaa melua.

Graffitinpoistovalmisteista tunnistettiin erityistä huolta aiheuttavat aineet. Työn kemiallisia riskejä luonnehdittiin tarkastelemalla kriittisten vaikutusten annostasojen suhteita biomonitoroinnin tuloksiin, niistä johdettuihin hengitysilmapitoisuuksiin ja EASE-mallintamisen tuloksiin. Suhde ilmaisee turvamarginaalin, jonka riittävyyttä arvioidaan tapauskohtaisesti.

Koska N-metyylipyrrolidonin kriittinen vaikutus on lievä sikiönkehityksen häiriö, turvamarginaalin tulkinta vaati erityistä huolellisuutta. Arvioidut hengitysilmapitoisuudet alittivat selvästi HTP-tason. On kuitenkin huomioitava, että eräät keskeiset graffitinpoistoval-misteiden sisältämät aineet imeytyvät elimistöön myös ihon kautta. Henkilönsuojainten, kuten käsineiden, suojavaatteiden ja kasvonsuojaimen käyttö on suositeltavaa altistumisen minimoimiseksi. Terveydelle haitallisia aineita sisältävät valmisteet tulisi myös pyrkiä korvaamaan terveydelle vähemmän haitallisilla valmisteilla. Melutaso kuumapainepesuria käytettäessä ylitti 8 tunnin raja-arvon, joten myös kuulonsuojaimien käyttö on suositeltavaa.

Avainsanat: altistumisen arviointi, biomonitorointi, kemikaalit, mallintaminen, riskinarviointi

Kemialliset riskit graffitinpoistotyössä

307

JOHDANTO

Graffitit ja töhryt ovat yleisiä kaupunkien katukuvassa. Niitä näkee rautatieasemilla, ali-kulkutunneleissa, siltojen seinämissä ja linja-autopysäkeillä. Yleisen siisteyden ja viihtyi-syyden vuoksi sekä graffitien ja töhryjen maa-laamisen hillitsemiseksi pinnat halutaan puh-distaa tehokkaasti ja viivytyksettä. Kuntien kunnossapitohenkilökunnan lisäksi graffiteja poistaakin nykyisin joukko alalle erikoistunei-ta yrityksiä.

Graffitien poistamiseen tarkoitetut valmis-teet sisältävät monia aineita, joille työntekijät voivat altistua. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan graffitinpoistovalmisteissa käytettyjä liuottimia olivat muun muassa

N-metyylipyrrolidoni (NMP)

dipropyleeniglykolimonometyylieetteri (DPGME)

propyleeniglykolimonometyylieetteri (PGME)

dietyleeniglykolimonoetyylieetteri (DEGEE)

tolueeni

ksyleeni

pseudokumeeni (1,2,4-trimetyylibentsee-ni)

metyleenikloridi ja

jopa muurahaishappo1. OECD:n ja Euroopan unionin kemikaalien arviointiohjelmissa on yllättävästi paljastunut, että joissakin maissa on hyödynnetty syövyt-tävää fluorivetyhappoa ja myrkyllistä monokloorietikkahappoa graffitien poistami-seen.

Graffiteja joudutaan poistamaan sekä ulko-na, jolloin monesti kysymyksessä ovat laajat pinnat, että sisätiloissa, esimerkiksi metroase-milla. Töhryjä esiintyy myös liikennevälinei-den sisäpinnoilla sekä ahtaissa hisseissä tai WC-tiloissa. Ahtaat tilat, joissa on huono ilmanvaihto, ja laajapintaiset töhryt ovat töhrynpoistajan altistumisen kannalta erityi-sen huolestuttavia. Vaarat vielä kasvavat, jos

käytetään helposti haihtuvia kemikaaleja, kuten metyleenikloridia. Yleisimmin valmis-teissa esiintyvät NMP ja glykolieetterit ovat suhteellisen huonosti haihtuvia, mikä pienen-tää hengitystiealtistusta, mutta nämä aineet imeytyvät toisaalta poikkeuksellisen hyvin ihon lävitse6, 8.

Jopa 3 500 henkilöä poistaa Ruotsissa graf-fiteja ja töhryjä1, joten voidaan otaksua, että myös Suomessa vastaavia töitä tekevien jouk-ko on huomattava. Työn yleisyys yhdistynee-nä lukuisien, potentiaalisesti vaarallisten kemi-kaalien manuaaliseen käsittelyyn huonosti tuuletetuissa tiloissa herättää epäilyksiä huo-nosti hallituista terveysriskeistä. Kuumapaine-pesusta syntyvään höyrypilveen joutuneet sivulliset ovat myös tuoneet esille huolestumi-sen omasta turvallisuudestaan. Yllättävästi graffitien poistossa syntyvää kemikaalialtis-tusta ja mahdollisia terveyshaittoja on tutkittu vähän, lähinnä Ruotsissa1, 2, 12. Me halusimme perehtyä tilanteeseen Suomessa ja tehdä graf-fitin- ja töhrynpoistotyöstä suuntaa antavan toksikologisen arvioinnin, jossa pyritään 1. käsittelemään monen kemikaalin altistusti-

lannetta

2. ennustamaan altistumisen määrää mallinta-malla ja

3. luonnehtimaan työntekijään kohdistuvaa terveysriskiä altistus- ja haittavaikutuksia koskevan tiedon avulla.Selvitykseen osallistui kolme pintoja graffi-

teista ja töhryistä puhdistavaa yritystä pää-kaupunkiseudulta.

GRAFFITIEN JA TÖHRYJEN POISTAMINEN

Graffitinpoistoaine valitaan tapauskohtaisesti sen mukaan, mikä on maalin laatu ja puhdis-tettava pinta. Ulkona puhdistusaine levitetään pensselillä puhdistettavalle pinnalle, ja sen annetaan vaikuttaa tarvittava aika, minkä jäl-keen pinta pestään kuumalla vedellä käyttäen painepesuria (kuva 1 s. 308). Painepesuria

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 306–317

H. Tuovila, ym.

308

käytettäessä graffitinpoistotyö voi olla varsin meluisaa. Me mittasimme painepesurin aihe-uttamaa melua tallentavalla äänitasomittarilla (Larson-Davis 706) normaalissa graffitinpois-totilanteessa seinää pestäessä, ja keskimääräi-seksi melutasoksi saatiin 92–94 dB(A). Kyl-mänä vuodenaikana töhryjä voidaan poistaa

sooda- tai hiekkapuhalluksella, jotka soveltu-vat myös suurien, monikerroksisten graffitien poistamiseen. Sisätiloissa puhdistusaine levite-tään pensselillä töhryn päälle, annetaan vai-kuttaa hetken, ja pinta pyyhitään puhtaaksi rätillä (kuva 2).

Kuva 1. Graffitinpoistoa ulkotiloissa.

Kuva 1. Graffitinpoistoa ulkotiloissa.

Kuva 2. Graffitinpoistoa sisätiloissa.

Kuva 2. Graffitin-poistoa sisätiloissa.

Kuva

Han

na T

uovi

la

Kuva

Han

na T

uovi

la


309

GRAFFITINPOISTOVALMISTEET

Kemikaalirekisterin tuoterekisteristä10 löytyi noin 40 hyväksyttyä ilmoitusta graffitien ja töhryjen poistamiseen rekisteröidyistä tuot-teista (hakusanoina ’graffiti’ ja ’töhry’). Val-misteissa esiintyi kaikkiaan noin 60 erilaista kemiallista yhdistettä, yleensä 3–4 yhdistettä valmistetta kohden. Yleisimmin esiintyviä aineita olivat

glykolieetterit (etyleeniglykolimonobutyy-lieetteri eli 2-butoksietanoli ja dietyleenig-lykolimonoetyylieetteri eli 2-(2-etoksietoksi)etanoli)

N-metyylipyrrolidoni (NMP)

alkoholit ja

kaliumhydroksidi. Glykolieettereiden ja NMP:n yhteismäärä valmisteissa oli 30–50 %. Metyleenikloridia ei esiintynyt yhdessäkään valmisteessa. Tauluk-

ko 1 sisältää esimerkkejä tyypillisistä käytössä olevista graffitinpoistotuotteista koostumus- ja luokitustietoineen.

ALTISTUMINEN

Graffitinpoistokemikaaleille voidaan altistua hengitysilman ja ihon kautta. Kemikaalien haihtumista ilmaan rajoittavat niiden pienet höyrynpaineet. Pienissä suljetuissa tiloissa saattaa ilmaan kuitenkin muodostua haitalli-sia ainepitoisuuksia. Kuumapainepesuria käy-tettäessä syntyy vesi- tai kemikaalisumua ja -höyryä, jota työntekijä hengittää ja joka las-keutuu myös iholle. Iholle voi myös roiskua kemikaalia ainetta levitettäessä. Arvioimme, että graffitinpoistotyöntekijän tehollinen työ-aika jää enimmillään 6 tuntiin päivässä, koska siirtymiset kohteelta toiselle ja valmistelevat työt vievät myös runsaasti aikaa.

Taulukko 1. Esimerkkejä tyypillisistä käytössä olevista graffitinpoistotuotteista.

tuotevaaraa aiheuttavat aineosat

varoitusmerkitaineen nimi pitoisuus-%

töhrynpoistoaine N-metyylipyrrolidoni (NMP) 10–30 Xi ärsyttävä

dimetyyliglutaraatti 10–30

dipropyleeniglykolimonometyylieetteri (DPGME) 10–30

dimetyyliadipaatti 5–10

dimetyylisukkinaatti 5–10

etoksyloidut alkoholit (C6-C12) 5–10varjonpoistoaine dietyleeniglykolimonoetyylieetteri (DEGEE) 30–100 C syövyttävä

etyleeniglykolimonobutyylieetteri (EGBE) 10–20

kaliumhydroksidi 10–20töhrynpoistoaine N-metyylipyrrolidoni 10–30 Xi ärsyttävä

gammabutyrolaktoni 10–25

hydroksietikkahappo 1–5varjonpoistoaine dietyleeniglykolimonoetyylieetteri (DEGEE) 30–100 C syövyttävä

kaliumhydroksidi 10–20

propyleeniglykoli-n-butyylieetteri 10–20

etanoliamiini < 2töhrynpoistoaine dietyleeniglykolimonoetyylieetteri (DEGEE) > 50 Xi ärsyttävä

etyleeniglykoli 1

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 306–317

H. Tuovila, ym.

310

Altistumisen arviointi mittauksin

Työntekijöiden altistumista pyrittiin arvioi-maan biomonitoroinnilla eli mittaamalla eli-mistöön imeytynyttä ainetta. Biomonitorointi on erityisen tärkeää, koska eräiden yleisim-pien graffitin- ja töhrynpoistokemikaalien (glykolieetterit, NMP) tiedetään imeytyvän elimistöön ihon lävitse, ja tätä ei ennustettu tai mitattu altisteen pitoisuus ilmassa huomioi mitenkään.

Tutkimukseen osallistuvien yritysten työ-terveyshuollon myötävaikutuksella saatiin kuudelta työntekijältä työvuoron aikana tai sen jälkeen laskettu virtsanäyte. Neljä työnte-kijöistä oli käsitellyt graffitinpoistokemikaale-ja näytteenottopäivänä, kaksi näytteenottoa edeltävänä päivänä. Näytteistä määritettiin käytettyjen valmisteiden sisältämien kahden glykolieetterin [2-butoksietanoli (= EGBE) ja 2-(2-etoksietoksi)etanoli (= DEGEE)] aineen-vaihduntatuotteet [butoksietikkahappo (BAA) ja 2-(2-etoksietoksi)etikkahappo (EEAA)]. Näytteet analysoitiin Kuopion aluetyöterveys-laitoksella.

Altistumattomien viiteraja virtsan BAA:lle on 0,1 mmol/mol kreatiniinia. Toimenpidera-ja-arvoja ei ole asetettu, mutta soveltamisessa voidaan hyödyntää tutkimustietoa, jonka mukaan altistuttaessa 8 tunnin ajan 5 ppm:n

pitoisuudelle EGBE:ä työvuoron lopussa las-ketun virtsan BAA-pitoisuus oli noin 60 mmol/mol kreatiniinia, ja vastaavasti altistut-taessa 5 ppm:n pitoisuudelle DEGEE:tä virt-san EEAA-pitoisuus oli noin 120 mmol/mol kreatiniinia.11

Virtsanäytteissä todettujen BAA:n ja EEAA:n pitoisuuksien perusteella pyrittiin summittaisesti arvioimaan työpäivän aikana elimistöön tulleet EGBE:n ja DEGEE:n mää-rät (taulukko 2). Molempien aineiden meta-bolia tapahtuu nopeasti (tunneissa)6, 7, ja BAA:n virtsaan erittymisen puoliintumisaika oli noin kuusi tuntia7. Myös NMP metaboloi-tuu nopeasti, sillä sen eliminaatiopuoliaika plasmassa oli noin neljä tuntia21. Virtsan BAA-pitoisuus saavutti huippunsa työvuoron lopus-sa; virtsaan erittyvä määrä vaihteli yksilökoh-taisesti ja oli enimmillään yli puolet ja keski-määrin 40 % elimistöön tulleesta EGBE:stä7. Koska mainitut altisteet poistuvat nopeasti eli-mistöstä eivätkä kerry, ovat vuorokaudessa imeytynyt ja erittynyt ainemäärä tasapainos-sa. Elimistöön tulleen altistemäärän karkeaksi arvioimiseksi tehdään seuraavat olettamuk-set:1. Yksittäisessä virtsanäytteessä (näytteitä oli

laskettu sekä työvuoron aikana että lopus-sa) todettu pitoisuus edustaa keskimääräis-

Taulukko 2. Virtsan glykolieetterien aineenvaihduntatuotteiden (EEAA + BAA) pitoisuus ja arvioitu elimistöön päivän aikana imeytynyt glykolieetterien määrä kuuden työntekijän aineistossa.

altiste

aineenvaihduntatuotteen pitoisuus virtsassa (mmol/mol kreatiniinia)

erittynyt määrä vrk:ssa (µmol)

imeytynyt altistemäärä*

vrk:ssa (mg)

ka min max ohje-arvo**

max ohje- arvosta, % ka max ka max

max ohjearvo-jen perusteel-la***

EEAA 2,5 ei tod. 5,6 120 4,7 44,6 99 7,5 16,6 6,6

BAA 0,6 ei tod. 1,4 60 2,3 10,6 25 3,1 7,4 2,9

yht. 7 55,2 124 10,6 24 9,5

*Ks. arviointiperusteet tekstissä.**Todettu pitoisuus virtsassa 8 tunnin työpäivän jälkeen, kun altistepitoisuus oli 5 ppm (25 mg/m3 EGBE:ä; 28 mg/m3 DE-GEE:tä).***Saatu vertaamalla virtsanäytteiden tuloksia ohjearvoihin olettaen, että tutkimuksessa, josta ne saatiin, altisteesta imeytyi 50% ja keuhkotuuletus oli 10 m3.


311

tä pitoisuutta koko vuorokauden aikana erittyneessä virtsassa, jossa kreatiniinin määrä on 2 g. Oletus on konservatiivinen yliarvio, sillä metaboliittipitoisuus on todel-lisuudessa suurimmillaan työvuoron päät-tyessä ja sen jälkeen laskee nopeasti.

2. Elimistön DEGEE:stä 80 % erittyy EEAA:na virtsaan, mikä on pääteltävissä tutki-muksesta11, kun tiedetään, että

3. elimistön EGBE:stä 40 % erittyy BAA:na virtsaan7.

Virtsanäytteiden tulosten perusteella työnteki-jän glykolieetterien (EGBE + DEGEE) imey-tynyt enimmäisannos päivässä on enintään noin 24 mg eli noin 0,3 mg/kg. Jos altistumi-nen tapahtuisi pelkästään hengitysilman kaut-ta, tämä annos imeytyisi otaksuttuna 6 tunnin aktiivityöaikana hengitysilmapitoisuudessa 6,4 mg/m3 (keuhkotuuletus 7,5 m3, imeytynyt osuus 50 %). Ruiskuttaja käyttää päivän aika-na muutamaa graffitinpoistovalmistetta, joista joissakin on sekä glykolieetteriä että N-metyy-lipyrrolidonia, toisissa taas vain jompaakum-paa niistä. Pahimmassa tapauksessa työntekijä altistuu molemmille aineille. Koska N-metyy-

lipyrrolidonilla on samantapainen toksikoki-netiikka kuin glykolieettereillä, NMP:n enim-mäisannos päivässä voidaan otaksua yhtä suureksi kuin glykolieettereillä.

Altistumisen ennustaminen mallintamalla

Graffitinpoistotyöntekijöiden altistumista arvi-oitiin mittausten lisäksi mallintamalla. Mallin-tamisessa käytettiin Euroopan unionin EASE-mallinnusohjelmaa (Estimation and Assessment of Substance Exposure), jolla voidaan mallintaa työperäistä hengitystiealtistumista pölyille, höyryille ja kaasuille sekä ihoaltistu-mista. Ohjelma arvioi altistumista syötettyjen lähtöarvojen ja työhygieenisistä mittaustulok-sista koostuvan tietokannan avulla.

EASE-ohjelmalla mallinnettiin sekä hengi-tystie- että ihoaltistumista dietyleeniglykoli-monoetyylieetterille (DEGEE) ja N-metyyli-pyrrolidonille (NMP) graffitinpoistoaineen levittämisen ja graffitin pesun yhteydessä. Taulukoista 3 ja 4 ilmenevät ohjelmassa käy-tetyt lähtöarvot ja olosuhteet.

aineen levittäminen pensselillä pesu painepesurillaprosessin lämpötila 20 °C 50 °Caltisteen olomuoto neste kaasu tai höyryaltistumistapa kaasu/höyry kaasu/höyry/nestemäinen aerosolikäyttötapa paikallinen käyttö leviävä käyttö

torjuntatapa suora käsittely, ilma laimenee suora käsittely, ilma laimenee

altisteen höyrynpaine DEGEE: 0,019 kPa 25°C:ssaNMP: 0,039 kPa 20 °C:ssa

Taulukko 3. Hengitysteitse tapahtuvan altistumisen mallintaminen: malliin valitut muuttujat.

Taulukko 4. Ihon kautta tapahtuvan altistumisen mallintaminen: malliin valitut muuttujat.

aineen levittäminen pensselillä pesu painepesurillaprosessin lämpötila 20 °C 50 °Caltisteen olomuoto neste nestealtistumistapa iho ihokäyttötapa paikallinen käyttö leviävä käyttötorjuntatapa suora käsittely suora käsittelykosketus altisteen kanssa hyvin usein hyvin usein

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 306–317

H. Tuovila, ym.

312

Taulukoissa 5 ja 6 esitetään EASE-mallintami-sen tulokset. Tuloksissa on otettu huomioon kyseisen kemikaalin osuus käytetyssä ainese-oksessa (DEGEE 30 %, NMP 30 %). Paine-pesua koskevissa tuloksissa on huomioitu myös aineseoksen ja pesussa käytetyn veden suhde (7 l seosta/1000 l vettä).

Koska suurien graffitien poistaminen tapah-tuu kuumapainepesulla, jota selvityksemme pääasiallisesti koski, ja koska omien aistinva-raisten havaintojemme mukaan pensselityössä pienessä kohteessa altistuminen on vähäistä (EASE näyttää siis antavan yliarvion), koh-dennamme yksityiskohtaisen riskinarvioinnin painepesutyöhön. EASE-mallinnusten tulos-ten perusteella voidaan laskea ennustettu gly-kolieetterien imeytyminen elimistöön hengi-tyselimistä seuraavien olettamien pohjalta:

EASE ennustaa glykolieetterin höyryn pitoisuudeksi ilmassa enintään 10 mg/m3.

Ruiskutusaika on 6 tuntia, keuhkotuuletus 7,5 m3 ja imeytyvä osuus 50 %. Keuhkojen kautta imeytyneeksi annokseksi saadaan 38 mg. Vastaavasti voidaan laskea iholta elimistöön imeytyvä annos otaksumalla, että

1. iholle laskeutuva annos (EASE:n mukaan) on enintään 0,03 mg/cm2

2. altistuva ihoalue on 5 000 cm2 (yläraa- jat, kasvot ja kaula) ja

3. iholta imeytyvä osuus on 50 %. Päivä- annokseksi iholta saadaan 75 mg, ja kokonaisannokseksi siis 113 mg.

RISKINARVIOLLE KRIITTISTEN ALTISTEIDEN TUNNISTAMINEN

Graffitien ja töhryjen poistamiseen käytetään lukuisia kemikaaleja, muun muassa syövyttä-vää kaliumhydroksidia, mutta huomionarvoi-simpia spesifisten toksikologisten ominaisuuk-siensa perusteella ovat glykolieetterit ja N-metyylipyrrolidoni. Glykolieetterit ja N-metyylipyrrolidoni ovat silmiä, ylähengitystei-den limakalvoja ja ihoa ärsyttäviä.

Ruotsissa tehtyjen selvitysten mukaan graf-fitinpoistoa tekevillä työntekijöillä on ajoittain ilmennyt ärsytysoireita, väsymystä ja päänsär-kyä12. Eläinkokeiden perusteella elimistöön päässeet aineet voivat suurina annoksina aihe-uttaa tajunnan tason laskua, punaisten veri-solujen hajoamista (2-butoksietanoli)5 ja häiri-öitä jälkeläisten kehityksessä (NMP)16. 2-Butoksietanoli aiheutti hiirien karsinogeeni-suustutkimuksessa maksakasvaimia13. Yhdis-teen metaboliitti 2-butoksietikkahappo hajot-taa punaisia verisoluja, mutta tälle vaikutuk-selle hiiri on paljon herkempi kuin ihminen5.

Taulukko 5. EASE-mallintamisen tulokset, hengitysteitse tapahtuva altistuminen.

Taulukko 6. EASE-mallintamisen tulokset, altistuminen ihon kautta.

aine levittäminen pensselillä pesu painepesurilla

DEGEE 3–6 ppm (15,03–30,06 mg/m3) 1,05–2,1 ppm (5,3–10,5 mg/m3)

NMP 3–6 ppm (12,36–24,72 mg/m3) 1,05–2,1 ppm (4,3–8,7 mg/m3)

aine levittäminen pensselillä pesu painepesurilla

DEGEE 0,3–1,5 mg/cm2 0,01–0,03 mg/cm2

NMP 0,3–1,5 mg/cm2 0,01–0,03 mg/cm2


313

On esitetty, että hiiren maksakasvaimet olisi-vat seurausta punasoluista vapautuvan rau-dan kertymisestä maksaan14 ja että kasvaimia ei syntyisi, jos hemolyysiä ei tapahdu. 2-butoksietanoli on luokiteltu haitalliseksi (Xn)19. N-metyylipyrrolidonin luokitus on ollut vastikään käsittelyssä EU:n luokitus- ja merkintätyöryhmässä, jossa kehityshäiriötok-sisuus on huomioitu. (Työryhmän luokitus-päätös: lisääntymiselle vaarallinen, ryhmä 2.)

2-butoksietanolin työhygieeninen raja-arvo Suomessa (HTP-arvo, haitalliseksi tunnettu pitoisuus) on 98 mg/m3 (20 ppm) 8 tunnin keskiarvotusajalle ja N-metyylipyrrolidonin vastaavasti 100 mg/m3 (25 ppm)18. 2-(2-etoksietoksi)etanolille (DEGEE) ei ole Suo-messa asetettu raja-arvoa.

RISKIN LUONNEHDINTA

Riskiä luonnehditaan vertaamalla mittauksis-ta tai mallinnuksesta saatua kohtuullista pahinta altistustilannetta (Reasonable Worst Case, RWC) kirjallisuudesta saatuun haitattomaan (No Observable Adverse Effect Level, NOAEL) tai pienimpään vielä haitalliseen (Lowest Observable Adverse Effect Level, LOAEL) pitoisuuteen tai annokseen. Tämän suhteen käänteisarvo ker-too turvamarginaalin (Margin of Safety, MOS) suuruuden. Turvamarginaalin suuruuden perusteella harkitaan tapauskohtaisesti, onko kysymyksessä terveysriski, eli liian pieni tai kokonaan puuttuva turvamarginaali, vai tilan-ne jolloin riskiä ei ole, eli turvamarginaali on suuruudeltaan hyväksyttävä15.

Taulukossa 7 verrataan virtsanäytteiden tulosten perusteella arvioitua pahinta kohtuul-

lista glykolieetterin ilmapitoisuutta 6,4 mg/m3 kirjallisuudesta saatuun haitattomaan ja pie-nimpään vielä haitalliseen pitoisuuteen. Tau-lukossa mainitaan myös aineen kriittinen vai-kutus, jolla tarkoitetaan pienimmällä annosta-solla tai pienimmässä pitoisuudessa ilmenevää haitallista vaikutusta. Luonnehdinta tehdään 2-butoksietanolille, joka kirjallisuustietojen mukaan on toksisempaa kuin 2-(2-etoksietoksi)etanoli. Taulukossa 8 (s. 314) esi-tetään vastaava tarkastelu N-metyylipyrroli-donille.

Perinteinen tapa tarkastella altistavien ilma-pitoisuuksien (6,4 mg/m3) terveydellistä mer-kitystä on verrata niitä HTP-arvoihin (n. 100 mg/m3), jolloin ”turvamarginaaliksi” saa-daan noin 15.

Turvamarginaalin tarkastelussa on otetta-va huomioon sekä altistumista että toksikolo-gisia vaikutuksia koskevan lähdetiedon riittä-vyys ja luotettavuus. Silloin kun tiedot ovat puutteellisia, epävarmuus kasvaa, ja epävar-muuden hallitsemiseksi turvamarginaalia täy-tyy kasvattaa. Haittavaikutuksia koskeva tie-to voi olla peräisin eläinkokeista, jolloin joh-dettaessa päätelmiä koe-eläinmallista ihmiseen on huomioitava eläinlajien väliset erot (sopi-musvaraisesti tavallisesti kymmenkertainen) sekä ihmisten väliset yksilölliset erot (sopi-musvaraisesti tavallisesti kymmenkertainen). Lisäksi on huomioitava kriittisen vaikutuksen vakavuus.

Kun kriittinen välitön vaikutus on lievä limakalvoärsytys perustuen ihmistutkimuk-siin tai altistuvien työntekijöiden raportoimiin oireisiin, kuten 2-butoksietanolin tapauksessa, voidaan suhteellisen pientä turvamarginaalia

Taulukko 7. Riskin luonnehdinta glykolieetterille (2-butoksietanoli) altistumiselle.

eläinlaji NOAEL (mg/m3) LOAEL (mg/m3) ja kriittinen vaikutus pahin altistuminen (RWC) (mg/m3)

turvamarginaali (MOS) viite

ihminen 20 100, limakalvoärsytys 6,4 3a; 16b 5

rotta 240 480, hemolyysi 6,4 38a; 75b 20

a Turvamarginaali suhteessa NOAEL-arvoonb Turvamarginaali suhteessa LOAEL-arvoon

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 306–317

H. Tuovila, ym.

314

(esim. 3–5) pitää hyväksyttävänä. Toistuvan altistumisen kriittinen vaikutus 2-butoksieta-nolilla on rotalla todettu hemolyysi. Sen suh-teen turvamarginaali 38 olisi pienehkö, jollei olisi hyvin tiedossa, että rotan punasolut ovat paljon herkempiä hajoamiselle kuin ihmisen punasolut.

Tarkasteltaessa N-metyylipyrrolidonia tur-vamarginaali ihmishavaintoihin perustuvalle välittömälle limakalvoärsytykselle (8) on riit-tävä. Sen sijaan turvamarginaali rotan inha-laatiokokeeseen perustuvalle kehityshäiriövai-kutukselle (40) ei ole luottamusta herättävän suuri, ja se vaatii lähempää tarkastelua.

Vaikutus ilmeni altistettaessa rottia NMP:lle pitoisuudessa 500 mg/m3 raskauden 6–20 päivinä 6 tuntia päivässä (arvioitu eli-mistöön imeytynyt määrä n. 70 mg/kg päiväs-sä). Kriittinen vaikutus oli lievästi alentunut syntymäpaino, joka on seurausta sikiön hidas-tuneesta kasvusta kohdussa. Kokeessa havait-tiin niin ikään emojen oman painon nousun hidastumista raskauden ensimmäisen puolis-kon aikana, mikä ilmeni myös alemmalla pitoisuustasolla 250 mg/m3. Vaikutus jälkeläi-siin voi siten olla epäsuora seuraamus NMP:n aiheuttamasta toksisuudesta emoilla. Mitään merkkejä epämuodostumien lisääntymisestä ei todettu.

Samanlaisia sikiön hidastuneen kasvun ja kehityksen merkkejä on todettu toisissa rotti-en inhalaatiotutkimuksissa, jotka on tehty 25–

37 % suuremmilla NMP-pitoisuuksilla, ilman merkkejä emotoksisuudesta3, 4. Annettaessa NMP:tä 7–20 raskauspäivinä suoraan tiinei-den rottien mahalaukkuun todettiin annosta-son 250 mg/kg aiheuttavan jälkeläisten pai-non laskua (ilman emotoksisuutta), kun taas annostasot 500 mg/kg tai enemmän, jotka oli-vat toksisia emoille, aiheuttivat jälkeläisissä vakavia kehityshäiriöitä, kuten erilaisia epä-muodostumia16. Näiden kehityshäiriövaiku-tusten suhteen turvamarginaalit ovat suuret (taulukko 8). Johtopäätös on, että inhalaatio-altistuksessa tunnistettu sikiöiden alentunut syntymäpaino on lievä ja mahdollisesti epä-spesifinen vaikutus ja että NMP:n kyky aihe-uttaa vakavia kehityshäiriövaikutuksia ilme-nee, kun annokset ovat hyvin suuria. Siten riskinluonnehdinta graffitinpoistotyössä ei tuo esille suurta huolta NMP:n kehityshäiriövai-kutusten suhteen.

Lisäksi tarkastelussa on otettava huomi-oon, että graffitinpoistotyössä on useita samanaikaisia altisteita, koska valmiste sisäl-tää yleensä 3–4 yhdistettä. Altistus voi koskea kahta–kolmea ainetta, joilla on sama kriitti-nen vaikutus, esimerkiksi limakalvoärsytys. Tällöin voidaan otaksua, että aineiden yhteen-laskettu pitoisuus on ärsytyksen määräävä tekijä. Se selittäisi graffitinpoistajien kokemia ärsytysoireita, vaikka yksittäisen aineen tar-kastelu nyt antoikin rauhoittavan tuloksen.

Taulukko 8. Riskin luonnehdinta N-metyylipyrrolidonille.

eläinlaji ja altistustapa NOAEL LOAEL ja kriittinen vaikutus pahin altistumi-

nen (RWC)turvamarginaali (MOS) viite

ihminen, inhalaatio 50 mg/m3 >50 mg/m3, limakalvoärsytys 6,4 mg/m3 8a 21

rotta, inhalaatio 250 mg/m3 500 mg/m3, alentunut synty-

mäpaino 6,4 mg/m3 40a; 80b 17

rotta, suo-raan maha-laukkuun

125 mg/kg/pv 250 mg/kg/pv, alentunut syn-tymäpaino 0,3 mg/kg/pvc 420a; 830b 16

a Turvamarginaali suhteessa NOAEL-arvoon.b Turvamarginaali suhteessa LOAEL-arvoon.c Arvioitu elimistöön imeytynyt annos. Turvamarginaalin määrityksessä on oletettu, että rotan mahalaukkuun annettu NMP imeytyy täydellisesti.


315

POHDINTA

Työntekijän altistuminen ja oireet graffitien poistossa

Graffitien ja töhryjen poiston aiheuttamaa kemikaalialtistumista ja terveysvaikutuksia on käsitelty kolmessa ruotsalaisessa julkaisus-sa1, 2, 12. Tutkimuksessa, joka tehtiin 1990-luvun alussa, selvitettiin 12 graffitinpoisto-työntekijän altistumista dikloorimetaanille, glykolieettereille ja N-metyylipyrrolidonille. Dikloorimetaanin 8 tunnin aikapainotetut ilmapitoisuudet vaihtelivat välillä 18–1188 mg/m3. Työhygieeninen raja-arvo (120 mg/m3) ylittyi puolessa näytteistä, joista kahdessa yli viisinkertaisesti. Lyhytaikaisten näytteiden (15 min) pitoisuudet vaihtelivat välillä 6–5315 mg/m3. Suurin osa lyhytaikai-sista näytteistä ylitti lyhytaikaisen raja-arvon dikloorimetaanille (300 mg/m3), ja suurin lyhytaikainen pitoisuus mitattiin hississä työs-kentelyn yhteydessä. Glykolieettereiden ilma-pitoisuudet puolestaan olivat pieniä. Kolmen näytteen pitoisuudet vaihtelivat välillä 3,4–11,8 mg/m3. N-metyylipyrrolidonin pitoisuus lyhytaikaisessa näytteessä oli myös pieni (9,9 mg/m3).

Terveysvaikutuksia tutkittiin haastattelun ja oirekyselyn avulla. Graffitinpoistotyönteki-jöilla todettiin esiintyvän silmien ja ylähengi-tysteiden ärsytysvaikutuksia yleisemmin kuin verrokkiväestön keskuudessa. Työntekijöillä ei todettu poikkeavia löydöksiä perifeerisessä verenkuvassa tai maksan ja munuaisten toi-mintaa kuvaavissa kliinisissä laboratoriotutki-muksissa2.

Anundin tutkijaryhmä1 selvitti myöhem-min seikkaperäisesti Tukholman metroasemil-la ja junissa graffiteja poistavan 38 henkilön altistumista kaikkiaan 16 yhdisteelle ilmanäyt-teiden sekä biologisten näytteiden avulla. Kahdeksan tunnin keskimääräiset altistumis-tasot hengitysvyöhykkeen ilmassa olivat alle 20 % kaikkien tunnistettujen liuottimien työ-hygieenisistä raja-arvoista. Herkästi haihtuvaa dikloorimetaania (metyleenikloridia) ei enää

esiintynyt käytetyissä graffitinpoistovalmis-teissa. Suurimmat 8 tunnin mittaustulokset olivat NMP:lle 4,5 mg/m3, dipropyleeniglyko-limonometyylieetterille 10,7 mg/m3, propylee-niglykolimonometyylieetterille 32,8 mg/m3 ja DEGEE:lle 0,9 mg/m3. 2-butoksietanolia ei altisteena todettu lainkaan.

Metroasemilla työskennelleillä graffitinpois-tajilla mitattiin korkeimmat hetkelliset altistu-mistasot NMP:lle ja glykolieettereille. Huo-nosti tuuletetuissa kohteissa, kuten hisseissä, pitoisuudet saattoivat ylittää raja-arvon lyhyt-aikaiselle altistumiselle. NMP:n ja sen meta-boliittien yhteenlasketut virtsapitoisuudet oli-vat pieniä (keskiarvo 4,6 µmol/l ja suurin arvo 27 µmol/l). Glykolieettereitä ja niiden metabo-liitteja 2-metoksipropionihappoa (MPA), etok-sietikkahappoa (EAA) tai 2-(2-metoksietok- si)etikkahappoa (MEAA) todettiin virtsassa niin ikään pieninä pitoisuuksina (keskimäärin 1–17 µmol/l kutakin). NMP:n mitatut ilmapi-toisuudet korreloivat virtsa- ja verinäytteistä mitattujen NMP:n metaboliittipitoisuuksien kanssa1.

Työntekijöiltä kysyttiin myös oireita ja mitattiin yksinkertaiset hengitysfunktiot työ-vuoron alussa ja lopussa12. Graffiteja poistavi-en työntekijöiden todettiin kärsivän kontrolli-ryhmiä useammin epämääräisistä oireista, kuten väsymyksestä, päänsärystä ja ärtyisyy-destä sekä silmien ja hengitysteiden ärsytysoi-reista. Päänsärky, pyörrytyksen tunne, silmä-ärsytys ja näön sumeneminen yleistyivät työ-vuoron kuluessa toisin kuin kontrolleina toi-mivilla varikkotyöntekijöillä, ja lähes puolella ilmeni fysikaalisessa tutkimuksessa silmien sidekalvoärsytystä12. Yksittäisillä työntekijöil-lä uloshengityksen huippuvirtausarvot piene-nivät työvuoron aikana, mutta ryhmäkohtai-sesti graffitinpoistajien ja kontrollien välillä ei ollut eroja.

Edellisten tutkimusten suhteellisen isosta aineistosta tehdyt havainnot altistumisen mää-rästä, koskivatpa ne sitten ilmapitoisuuksia tai biomonitorointituloksia, ovat hyvin yhtäpitä-viä sen kuvan kanssa, jonka me muodostim-me yksittäisistä mittauksista mallintamalla ja

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 306–317

H. Tuovila, ym.

316

päättelemällä. Objektiivisia havaintoja meillä oli vain kahden glykolieetterimetaboliitin tasoista virtsanäytteistä. Suurin virtsassa todettu EEAA:n pitoisuus oli 5,6 mmol/mol kreatiniinia eli noin 66 µmol/l ja vastaavasti suurin BAA:n pitoisuus 1,4 mmol/mol kerati-niinia eli noin 16,5 µmol/l. Huomattakoon, että me johdimme näiden tulosten perusteella altistavan aineen pahimman mahdollisen ilmapitoisuuden olettaen, että kaikki altistu-minen tapahtui hengityselinten kautta. EASE-malli ennusti kuitenkin, että suurempi osa altistumisesta tapahtuisi ihon kautta. Jos tätä vaihtoehtoa pidetään oikeana, altistava ilma-pitoisuus on todellisuudessa ollut vastaavasti pienempi. Systeemisen vaikutuksen riskin kannalta ei kuitenkaan ole ratkaisevaa, mitä tietä aine on tullut elimistöön.

Johtopäätöksemme on, että yksittäisetkin biomonitorointimittaukset ja jopa ilmapitoi-suutta ennustavan asiantuntijamallin käyttä-minen antavat käyttökelpoista informaatiota, kun tavoitteena on altistumisen suuruusluo-kan hahmottaminen.

Riskin luonnehdinta

Koska graffitinpoistotyössä käytössä olevat puhdistustuotteet sisältävät useita eri kemialli-sia yhdisteitä1, altistuu työntekijäkin yhtä aikaa monelle eri aineelle. Monen kemikaalin altistustilanteen hallitsemiseksi altistumisen arviointi voidaan aloittaa tunnistamalla tuot-teen sisältämistä kemiallisista yhdisteitä eri-tyistä huolta aiheuttavat aineet (potentiaalises-ti toksisimmat) ja arvioida altistumisen suu-ruutta niiden perusteella. Kun yllä kuvatulla tavalla saatu arvio altistumisesta yhdistetään altisteen kriittistä vaikutusta koskevaan annos-vastetietoon, voidaan yksinkertaisella tavalla muodostaa suuntaa antava käsitys työhön liit-tyvästä riskistä. Käytännön työssä riskiä toki hahmotetaan yleisimmin vertaamalla (ennus-

tettua) ilmapitoisuutta HTP-arvoon tai bio-monitoroinnin tulosta menetelmälle asetet-tuun toimenpideraja-arvoon, mutta kaikissa ongelmatapauksissa näitä vertailuarvoja ei ole käytettävissä.

Kun tässä työssä glykolieetterien ja N-metyylipyrrolidonin (ennustettua) ilmapitoi-suutta verrattiin HTP-arvioihin, tuli johtopää-tökseksi, että työ on turvallista. Yksityiskoh-taisemmassa riskien luonnehdinnassa glykoli-eettereille altistuminen ei turvamarginaalien perusteella aiheuttanut huolta aiheuttavaa ris-kiä. N-metyylipyrrolidonin turvamarginaali välittömälle limakalvoärsytykselle oli myös riittävä, kun taas kehityshäiriövaikutusta kos-kevan turvamarginaalin arvioiminen edellytti yksityiskohtaista tarkastelua koskien kriittisen vaikutuksen luonnetta ja annos-vastesuhdet-ta.

Vaikka on todennäköistä, että graffitinpois-totyössä NMP:lle altistuminen yleensä on pientä ja vastaavasti riski vakavien kehityshäi-riövaikutusten syntymiseen on vähäinen, jopa merkityksetön, on asianmukaisin työjärjeste-lyin sekä suojelutoimenpitein huolehdittava siitä, että altistuminen todella minimoidaan. Kasvonsuojain, suojakäsineet ja asianmukai-nen suojavaatetus estävät puhdistuskemikaa-lin pääsyn iholle ja sitä kautta elimistöön. Huonosti tuulettuvissa tiloissa työskenneltäes-sä on hyvä käyttää hengityksensuojainta. Kor-vaamisperiaatteen mukaisesti NMP:tä sisältä-vä valmiste tulisi pyrkiä korvaamaan tervey-delle vähemmän haitallisella valmisteella.

KIITOKSET

Kiitämme Was-Ste Oy:tä, HKR-tekniikan projektiyksikköä ja SOL Palvelut Oy:tä. Kii-tämme FL Pirkko Pfäffliä asiantuntevista neu-voista.


317

KIRJALLISUUTTA

1. Anundi H, Langworth S, Johanson G, Lind M-L, Åkesson B, Friis L, Itkes N, Söderman E, Jönsson BA & Edling C: Air and biological monitoring of solvent exposure during graffiti removal. Int Arch Occup Environ Health 73 (2000) 561–569.

2. Anundi H, Lind M-L, Friis L, Itkes N, Langworth S & Edling C: High exposures to organic solvents among graffiti removers. Int Arch Occup Environ Health 65 (1993) 247–251.

3. Hass U, Jakobsen BM & Lund SP: Developmental toxicology of inhaled N-methylpyrrolidone. Pharmacol Toxicol 76 (1996) 406–409.

4. Hass U, Lund SP & Elsner J: Effects of prenatal exposure to N-methylpyrrolidone on postnatal development and behavior in rats. Neurotoxicol Teratol 16 (1994) 3: 241–249.

5. International Programme on Chemical Safety (IPCS): Concise International Chemical Assessment Document No. 10. 2-Butoxyethanol p. 4. World Health Organization, Geneva 1998.

6. Johansson G: An overview of glycol ethers metabolism and toxicokinetics. Occup Hygiene 2 (1996) 5–24.

7. Johanson G, Kronborg H, Näslund PH & Nordqvist MB: Toxicokinetics of inhaled 2-butoxyethanol (ethylene glycol monobutyl ether) in man. Scand J Work Environ Health 12 (1986) 594–602.

8. Jönsson BAG & Åkesson B: Human experimental exposure to N-methyl-2-pyrrolidone (NMP): toxicokinetics of NMP, 5-hydroxy-N-methyl-2-pyrrolidone, N-methylsuccinimide and 2-hydroxy-N-methylsuccinimide (2-HMSI), and biological monitoring using 2-HMSI as a biomarker. Int Arch Occup Environ Health 76 (2003) 267–274.

9. Kemikaalialtistumisen biomonitorointi 2003: Näytteenotto-ohjeet. Työterveyslaitos, 2003.

10. Kemikaalirekisterin tuoterekisteri (KETU): Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV).

11. Laitinen J: Glykolieettereiden biomonitorointi ja altistumisen arviointi. Kuopion aluetyöterveyslaitos, Työhygienian ja toksikologian jaos, 2001.

12. Langworth S, Anundi H, Friis L, Johanson G, Lind M-L, Söderman E & Åkesson BA: Acute health effects common during graffiti removal. Int Arch Occup Environ Health 74 (2001) 213–218.

13. NTP: Toxicology and carcinogenesis studies of 2-butoxyethanol (CAS No. 111-76-2) in F344/N rats and B6C3F1 mice (inhalation studies). Research Triangle Park, NC: National Toxicology Program, 2000.

14. Park J, Kamendulis LM & Klaunig JE: Mechanisms of 2-butoxyethanol carcinogenicity: studies on syrian hamster embryo (SHE) cell transformation. Toxicol Sci 68 (2002) 43–50.

15. Riihimäki V, Isotalo L, Jauhiainen M, Kemiläinen B, Laamanen I, Luotamo M, Riala R & Zitting A: Kemi-kaaliturvallisuuden tiedonlähteet. Työterveyslaitos, Helsinki 2005.

16. Saillenfait AM, Gallissot F, Langonné I & Sabaté JP: Developmental toxicity of N-methyl-2-pyrrolidone administered orally to rats. Food Chem Toxicol 40 (2002) 1705–1712.

17. Saillenfait AM, Gallissot F & Morel G: Developmental toxicity of N-methyl-2-pyrrolidone in rats following inhalation exposure. Food Chem Toxicol 41 (2003) 583–588.

18. Sosiaali- ja terveysministeriö: Kemian työsuojeluneuvottelukunta. HTP-arvot 2002. Sosiaali- ja terveysministeriö, Tampere 2002.

19. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus vaarallisten aineiden luettelosta (624/2001).

20. Tyl RW, Millicovsky G, Dodd DE, Pritts IM, France KA & Fisher LC: Teratologic evaluation of ethylene glycol monobutyl ether in Fischer 344 rats and New Zealand white rabbits following inhalation exposure. Environ Health Perspect 57 (1984) 47–68.

21. Åkesson B & Paulsson K: Experimental exposure of male volunteers to N-methyl-2-pyrrolidone (NMP): acute effects and pharmacokinetics of NMP in plasma and urine. Occup Environ Med 54 (1997) 236–240.

tutkija, FM Hanna Tuovila, [email protected] Työterveyslaitos, Työhygienian ja toksikologian osasto, Riskinarviointiyksikkö, Helsinki

erikoistutkija, TkT, työhygienian ja toksikologian dosentti Antti Zitting Työterveyslaitos, Työhygienian ja toksikologian osasto, Riskinarviointiyksikkö, Helsinki

apulaisosastonjohtaja, LKT, MSc in Toxicology, toksikologian dosentti Vesa Riihimäki Työterveyslaitos, Työhygienian ja toksikologian osasto, Riskinarviointiyksikkö, Helsinki

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 306–317

art ikkel i t

318

Ergonomia ja työolojen kehittäminen hoitotyössä vuosina 1992–2003 Anna Siukola, Clas-Håkan Nygård, Hannu Stålhammar, Merja Perkiö-Mäkelä

Tutkimuksessa seurattiin hoitohenkilöstön kokemuksia työolojen, työmenetelmien ja ergonomisten järjestelyjen kehittymisestä vuosina 1992, 1996 ja 2003. Tutkimus toteutettiin kyselynä, johon osallistui 527 hoitajaa (N=543) vuonna 1992 ja 383 hoitajaa (N=480) vuonna 1996. Vuonna 2003 tutkimukseen osallistui yhteensä 261 hoitajaa (N=356). Osallistujat saattoivat olla eri henkilöitä, mutta he koostuivat kunakin vuonna samojen sairaaloiden, terveyskeskusten, vanhainkotien sekä kehitysvamma- ja mielenterveyslaitoksien samojen osastojen henkilökunnasta.

Kysymyksien avulla tarkasteltiin ergonomisten työjärjestelyjen (potilassänkyjen ja WC- ja kylpyhuonetilojen ergonomia sekä noston ja siirron apuvälineiden riittävyys ja toimivuus), työmenetelmien (työn suunnittelu ja yksin työskentely potilaiden nostoissa ja siirroissa) ja työolojen kehittämisen (omaehtoinen kehittämishalukkuus, esimiesten tuki ja työterveyshuollon osuus työolojen kehittämisessä) kehittymistä.

Vuonna 2003 fyysisen ja etenkin henkisen rasittavuuden koettiin viiden viime vuoden aikana lisääntyneen enemmän kuin vuonna 1996. Fyysiseen ergonomiaan liittyvät työjärjestelyt, kuten myös työmenetelmät, näyttivät parantuneen seuranta-aikana. Siitä huolimatta tulisi fyysisen ergonomian olosuhteita kehittää, sillä potilassänkyjen ja WC- ja kylpyhuonetilojen ergonomian tasoa ei koettu positiivisesta kehityssuunnasta huolimatta kovin hyväksi. Työolojen omaehtoinen kehittäminen oli heikentynyt, ja esimiesten tuki sekä työterveyshuollon osuus työolojen kehittämisessä olivat pysyneet ennallaan. Sekä esimiehen että työterveyshuollon tulisikin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota työolojen kehittämistoimintaan. Erityistä huomiota vaatisi seuranta-aikana vähentynyt omaehtoinen työolojen kehittämishalukkuus. Kaiken kaikkiaan sairaaloiden ja terveyskeskusten väliset työolojen erot olivat kaventuneet seuranta-aikana niin, ettei eroa ollut enää lainkaan vuonna 2003.

Avainsanat: hoitaja, kysely, seuranta, työmenetelmät, työn rasittavuus, työolosuhteet

319

Ergonomia ja työolojen kehittäminen hoitotyössä vuosina 1992–2003

JOHDANTO

Hoitohenkilöstön työympäristö muuttuu jat-kuvasti. Työpaineita ovat lisänneet puutteet työturvallisuudessa, uudistuva teknologia, lisääntyvä paperityö sekä kokemus laadun alenemisesta potilaiden hoidossa21. Myös 1990-luvun Suomen taloudellinen lama vai-kutti hoitohenkilöstöön. Työsuhteet muuttui-vat muodoltaan yhä enemmän määräaikaisik-si ja kestoltaan lyhyiksi26. Tilanteen on havait-tu muuttuneen 2000-luvulla pysyvämpien työsuhteiden lisääntyessä10. Henkilöstön kuor-mittuminen on kuitenkin lisääntynyt. Hoito-henkilöstön ylikuormittumisesta onkin oltu huolestuneita, sillä se vaikuttanee terveyden lisäksi asiakkaiden tai potilaiden saaman pal-velun laatuun26. Sosiaali- ja terveysalalla työs-kentelevien fyysistä ja psyykkistä kuormitusta ja niistä aiheutuvaa kuormittumista on tutkit-tu lähinnä subjektiivisina ilmaisuina kyselyjen ja haastattelujen avulla, sillä heidän työolois-taan ja niiden kehittymisestä ei ole systemaat-tista rekisteritietoa samalla tavalla kuin ter-veydentilasta26.

Suomalaisen tutkimuksen mukaan työn jatkuvista muutoksista kärsivien määrä lisään-tyi 1990-luvulla: vuosikymmenen lopulla vii-dennes sosiaali- ja terveysalalla toimineista kärsi muutoksista26. Kaikkien palkansaajien keskuudessa on työn henkisen rasittavuuden koettu lisääntyneen viime vuosina27. Tämä on käynyt myös ilmi Sairaanhoitajaliiton jäsenil-leen teettämistä jäsentutkimuksista (1999, 2002), joissa on kuvattu hoitajien kokemuksia muun muassa työn henkisen ja fyysisen kuor-mituksen sekä kiireen lisääntymisestä viime vuosina. Vuonna 2002 kyselyyn vastanneista yli puolet arvioi työn henkisen kuormituksen ja neljäsosa fyysisen kuormituksen lisäänty-neen paljon viime vuosina5, 10. Toisaalta Työ ja terveys -haastattelututkimuksen mukaan työn-tekijöiden henkisen rasittavuuden kasvu on vähentynyt 2000-luvulla. Kuitenkin sosiaali- ja terveysalalla on henkistä rasitusta koettu koko ajan enemmän kuin muissa ammattiryh-missä15, 16, 17, 27. Henkinen rasitus koetaan fyy-

sistä voimakkaampana niin terveysalalla kuin muillakin aloilla5, 10, 27 .

Henkisen vaativuuden lisäksi hoitohenki-löstön työ on fyysisesti rasittavaa. Noin 30 % suomalaisesta sosiaali- ja terveysalan hoito-henkilöstöstä piti työtään usein tai jatkuvasti ruumiillisesti raskaana26. Työhön kuuluu pal-jon kävelemistä, kumartelua, seisomista, asi-akkaan tai potilaan nostamista, siirtämistä ja pesemistä sekä vuoteiden sijaamista. Näitä raskaita toimintoja voidaan joutua tekemään hankalissa työasennoissa, mahdollisesti yksin ja kiireessä20, 24. Tällaisen kuormittumisen ter-veyshyödyt kääntyvät haitalliseksi, jos kuor-mitus kestää pitkään tai sitä on kohtuuttoman paljon18. Ylikuormittuminen aiheuttaa hoito-henkilöstölle melko yleisesti selkävaivoja8, 14.

Monissa tutkimuksissa on todettu, että hoi-tohenkilöstölle on hyötyä apuvälineiden käy-töstä siirto- ja nostotilanteissa2, 23. Käytännös-sä apuvälineiden käyttö ei kuitenkaan ole aivan itsestään selvää. Työ ja terveys 2003 -kyse-lytutkimuksen mukaan sosiaali- ja terveysalal-la työskentelevistä vain seitsemän prosenttia ilmoitti käyttävänsä aina yli 25 kg:n taakko-jen nostamisessa apuna jotain apuvälinettä. Neljäsosa käytti joskus ja neljäsosalla ei ollut saatavilla apuvälineitä tällaisen taakan nos-toon17. Apuvälineiden käytön on usein koettu muun muassa pidentävän tehtävän suoritusai-kaa1, 13. Hoitohenkilöstölle on tehty paljon interventiotutkimuksia toimintakäytäntöjen muuttamisen (esim. apuvälineiden käyttö) vaikutuksista selkäongelmiin ja kuormittumi-seen3. Interventioiden tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia9, 19, 25.

Jotta ergonomiset työtavat omaksuttaisiin pysyväksi osaksi toimintaa, tulisi yksilön sitoutumisen lisäksi organisaation johdon tukea ja sitoutua asiaan. Lisäksi oleellisina seikkoina on pidetty työntekijöitä aktivoivia ja tiettyihin työn ongelmiin kohdennettuja menetelmiä.9, 18, 25

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 318–327

320

A. Siukola, ym.

TAVOITTEET

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata hoitohen-kilöstön kokemusta työolojen, työmenetelmi-en ja ergonomisten järjestelyjen kehittymises-tä julkisissa hoitolaitoksissa vuosina 1992, 1996 ja 2003. Lisäksi tavoitteena oli verrata edellä mainittujen työoloihin liittyvien seikko-jen kehittymistä sairaaloissa ja terveyskeskuk-sissa.

AINEISTO

Tutkimusaineistona oli 1990-luvulla työminis-teriön työsuojeluosaston toteuttaman hoito- ja hoiva-alan ergonomiahankkeen kohteena olleiden eri puolella Suomea sijaitsevien sai-raaloiden, terveyskeskusten, vanhainkotien sekä kehitysvammaisten ja mielenterveyden hoitoon erikoistuneiden laitosten hoitohenki-löstö. Vuonna 1992 tutkimukseen valittiin mukaan 99 osastoa edellä mainituista laitok-sista. Vuonna 1996 sama kysely uusittiin samoilla osastoilla. Vuonna 1992 tutkimuk-seen osallistui lopulta 89 osastoa ja vuonna 1996 80 osastoa.

Kun hoitohenkilöstön työoloja kartoittava kysely toteutettiin samoilla osastoilla uudel-leen vuonna 2003 hieman supistettuna, osal-listui tutkimukseen 80 osastoa 89:stä. Vuonna 1992 hoitohenkilöstön vastausprosentti oli 97 (N=527) ja vuonna 1996 se oli 80 (N=383). Vuonna 2003 hoitohenkilöstön vastauspro-sentti oli 73 (N=261). Tutkimukseen osallistu-neet osastot olivat kunakin vuonna samoja; vastaajat eli hoitohenkilöstö saattoivat koos-tua eri henkilöistä. Eri laitostyyppejä on ana-lysoitu pääasiallisesti yhtenä kokonaisuutena. Omina ryhminään voitiin verrata ainoastaan sairaaloiden ja terveyskeskusten hoitohenki-löstön vastauksia, sillä muiden laitosten hen-kilöstön osuus vastauksista oli liian pieni ver-tailulle.

Hoitohenkilöstöstä suurin osa oli naisia. Osallistujien keski-ikä oli noussut 40 vuodesta 44 ikävuoteen (keskihajonta ±9) ajalla 1992–2003. Tutkimukseen osallistuneiden laitos-

tyyppien osuudet pysyivät tutkimuksen aika-na lähes samoina. Sairaalaosastot olivat suurin ryhmä (vuosina 1992 47 %, 1996 45 % ja 2003 51 %). Niiden osuus oli siis hieman suu-rempi vuonna 2003. Toiseksi eniten tutkimuk-seen osallistuivat terveyskeskusten osastot (vuosina 1992 25 %, 1996 29 % ja 2003 26 %). Lisäksi tutkimukseen osallistui joitakin van-hainkotien ja kehitysvammalaitosten osastoja.

Osallistuneiden hoitajien (N=261) suurin ammattiryhmä oli vuonna 2003 sairaanhoita-jat, joita oli 55 %. Noin kolmannes (30 %) osallistuneista oli perus- tai lähihoitajia. Aikai-sempina tutkimusajankohtina tilanne oli päin-vastoin. Vuonna 1992 osallistujista (N=527) oli sairaanhoitajia 22 % ja perushoitajia 47 %. Vuonna 1996 (N=383) olivat vastaavat luvut 25 % ja 42 %. Tutkimukseen osallistui myös muun muassa muutamia osastoapulaisia ja apulaisosastonhoitajia.

MENETELMÄ

Postitse lähetetyt kyselyt osoitettiin osaston-hoitajille, joita pyydettiin jakamaan lomakkeet osastollaan neljälle hoitajalle. Toteutetun kyse-lyn aihealueita olivat osaston ergonomiajärjes-telyt, hoitohenkilöstön työmenetelmät, työ-olot ja hoitotyön rasittavuus sekä näiden muutokset. Vuonna 2003 toteutettu kysely oli osa vuosina 1992 ja 1996 toteutetusta kyse-lystä. Kyselyssä oli 51 kysymystä, jotka olivat strukturoituja ja väittämämuotoisia yhtä avointa kysymystä lukuun ottamatta.

Aineiston analysoinnissa käytettiin aineis-ton tiivistämiseksi summamuuttujia, mutta myös yksittäisiä muuttujia. Yksittäisten muut-tujien avulla kuvattiin muun muassa työn rasittavuutta. Summamuuttujat muodostettiin vuoden 1992 aineistosta varimax-rotatoidun faktorianalyysin perusteella.

Faktorianalyysissa kokeiltiin ratkaisuja eri faktorilukumäärillä. Kysymys jätettiin pois jat-koanalyysista, mikäli sen kommunaliteetti oli pienempi kuin 0,3. Tällaisia kysymyksiä löy-tyi kaksi. Summamuuttujat muodostettiin las-

321


kemalla kysymyksien pistemäärät yhteen ja jakamalla saatu summa kysymysten määrällä. Samoja summamuuttujia käytettiin myös vuo-sina 1996 ja 2003. Jokaisen summamuuttujan teoreettinen vaihteluväli oli 1–5, kuten alku-peräisten kysymystenkin. Kysymykset oli pää-asiassa aseteltu siten, että arvo 5 kuvasi myön-teisintä arviota asiasta.

Summamuuttujien sisäinen yhteneväisyys testattiin käyttäen Cronbachin alfaa, α (tau-lukko 1). Vuonna 2003 toteutetussa analyy-sissa summamuuttujat saivat samankaltaisia alfan arvoja kuin vuonna 1992. Kaksi sum-mamuuttujaa (työterveyshuollon osuus työ-olojen kehittämisessä sekä yksin työskentely potilaiden nostoissa ja siirroissa) kahdeksasta saivat suositeltua Cronbachin alfan arvoa (α≥0,60) heikommat arvot7, 12. Niitä tulee siis tulkita muita varovaisemmin.

Tutkimuksen tilastojen käsittely tehtiin SPSS 11.0 -tilasto-ohjelmalla. Summamuuttu-jien eri vuosien väliset erot testattiin InStat3.1-tilasto-ohjelman yksisuuntaisella varianssiana-lyysilla. Avoimesti vastattavaa kysymystä ana-

lysoitiin käyttäen sisällönanalyysia. Sisällön-analyysissa ryhmiteltiin eli eriteltiin saman-kaltaiset asiat yhden otsikon alle. Tämän jäl-keen laskettiin, miten monta kertaa sama asia oli mainittu vastauksissa.

TULOKSET

Hoitohenkilöstön käsitykset ergono-miajärjestelyistä, työmenetelmistä ja työolojen kehittämisestä

Vuosien 1992 ja 2003 välillä oli hoitohenki-löstön arvioissa ergonomisista järjestelyistä ja työoloista tapahtunut tilastollisesti merkitse-viä muutoksia lukuun ottamatta esimiesten tukea (taulukko 2 s. 322). Selvimmin olivat parantuneet potilassänkyjen ergonomiaan, noston ja siirron apuvälineiden riittävyyteen ja toimivuuteen sekä työn suunnitteluun liitty-vät seikat. Myös yksin työskentelyn tilanteet potilaiden nostoissa ja siirroissa olivat kohen-tuneet, eli yksin työskentely näissä tilanteissa oli vähentynyt.

Taulukko 1. Summamuuttujien sisäinen yhteneväisyys (α) ja niihin sisältyvien kysymysten lukumäärä.

summamuuttuja summamuuttujan sisältämi-en kysymysten lukumäärä

Cronbachin alfa (α) vuonna 1992

osaston ergonomiajärjestelyt

potilassänkyjen ergonomia 4 0,86

WC- ja kylpyhuonetilojen ergonomia 10 0,86

noston ja siirron apuvälineiden riittävyys ja toimivuus 4 0,68

työmenetelmät

työn suunnittelu 3 0,63

ei yksin työskentelyä potilaiden nostoissa ja siirroissa 3 0,49

työolojen kehittäminen

työolojen omaehtoinen kehittämishalukkuus 6 0,65

esimiesten tuki työolojen kehittämiselle 6 0,83

työterveyshuollon osuus työolojen kehittämisessä 2 0,29

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 318–327

322

A. Siukola, ym.

Seurannan aikana hiukan huonompaan suuntaan olivat muuttuneet työolojen omaeh-toiseen kehittämiseen liittyvät seikat. Työter-veyshuollon osuus työolojen kehittämisessä osoittautui myös muuttuneen näiden kolmen tutkimusajankohdan välillä tilastollisesti mer-kitsevästi; vuoteen 1996 asti ollut positiivinen suunta oli taittunut vuonna 2003 laskusuun-taan. Vuonna 2003 tämä aihealue sai kuiten-kin vielä hieman paremman arvion kuin vuonna 1992, joten työterveyshuollon roolin voi tulkita olleen lähes ennallaan seuranta-aikana tapahtuneista parannus- ja heikennys-suunnista huolimatta.

Esimiesten tuki työolojen kehittämiselle oli pysynyt koko seuranta-ajan ennallaan. Sum-mamuuttujien keskiarvotasojen perusteella parhaimmassa tilanteessa oli työn suunnittelu (ka 4,1). Huonoimmassa tilanteessa olivat WC- ja kylpyhuonetilat (ka 2,9).

Hoitohenkilöstön käsitykset osastojen ergonomiajärjestelyistä, työmenetelmistä ja työolojen kehittämisestä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa

Tarkasteltaessa suurimpien osallistujaosasto-jen eli sairaaloiden ja terveyskeskusten hoito-henkilöstön vastauksia työoloista rinnakkain voidaan huomata laitosten välisten erojen vähentyneen summamuuttujin mitatuissa asi-oissa (taulukko 3 s. 323). Erot ovat vähenty-neet vuodesta 1992 vuoteen 2003. Vuonna 1992 oli tilastollisesti merkitsevää eroa kol-messa summamuuttujassa, mutta vuonna 2003 sitä ei ollut enää yhdessäkään kahdek-sasta summamuuttujasta. Esimerkiksi WC- ja kylpyhuonetilojen ergonomia-asiassa olivat sairaalat parantaneet asemiaan, kun terveys-keskukset olivat entisellä, alun perinkin jo sai-raaloita paremmalla, tasollaan.

Taulukko 2. Hoitohenkilökunnan mielipiteet osastojen ergonomiajärjestelyistä, työmenetelmistä ja työolojen kehittämisestä kolmena tutkimusajankohtana, keskiarvo±keskihajonta, vaihteluväli 1–5, arvo 5 kuvaa myönteisintä arviota.

summamuuttuja 1992n=515

1996n=382

2003 n=261

p-arvo*

osaston ergonomiajärjestelyt

potilassänkyjen ergonomia 2,7±1,1 2,9±1,1 3,3±1,1 <0,001

WC- ja kylpyhuonetilojen ergonomia 2,7±0,9 2,9±0,9 2,9±0,9 0,001

noston ja siirron apuvälineiden riittävyys ja toimivuus 3,4±0,7 3,7±0,9 3,7±0,8 <0,001

työmenetelmät

työn suunnittelu 3,8±0,7 3,8±0,7 4,1±0,6 <0,001

ei yksin työskentelyä potilaiden nostoissa ja siirroissa 3,7±0,9 3,5±0,9 3,8±0,8 <0,001

työolojen kehittäminen

työolojen omaehtoinen kehittämishalukkuus 4,0±0,5 3,9±0,5 3,8±0,4 <0,001

esimiesten tuki työolojen kehittämiselle 3,4±0,8 3,4±0,8 3,4±0,9 1,000

työterveyshuollon osuus työolojen kehittämisessä 3,1±1,0 3,3±0,9 3,2±0,9 0,007

*vuosien väliset tilastolliset erot testattiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä

323


Sairaaloiden ja terveyskeskusten sisällä oli tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutok-sia potilassänkyjen ergonomiassa, noston ja siirron apuvälineiden riittävyydessä ja toimi-vuudessa, työn suunnittelussa ja yksin työs-kentelyssä potilaiden nostoissa ja siirroissa. Potilassänkyjen ergonomian koettiin parantu-neen samoin kuin työn suunnittelun. Yksin työskentelyn suhteen tilanne oli vuoden 1996 jälkeen kääntynyt parempaan suuntaan ja oli vuonna 2003 vuotta 1992 hieman paremmal-la tasolla.

Noston ja siirron apuvälineiden riittävyys- ja toimivuustilanne oli kehittynyt hieman eri lailla sairaaloissa kuin terveyskeskuksissa. Sai-raaloissa tilanne oli parantunut vuoteen 1996, mutta heikentynyt vuoteen 2003, jolloin se oli kuitenkin hieman paremmalla tasolla vuoteen 1992 verrattuna. Terveyskeskuksissa noston ja siirron apuvälineiden tilanteen koettiin sen sijaan parantuneen. Lisäksi sairaalaosastoilla oli tapahtunut tilastollisesti merkitsevää hei-kennystä työolojen omaehtoisessa kehittämi-sessä.

Taulukko 3. Hoitohenkilöstön mielipiteet osastojen ergonomiajärjestelyistä, työmenetelmistä ja työolojen kehittämisestä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa kolmena eri tutkimusajankohtana, keskiarvo±keskihajonta, vaihteluväli 1–5, arvo 5 kuvaa myönteisintä arviota. Lisäksi on testattu sairaaloiden (Sa) ja terveyskeskusten (Tk) hoitohenkilökunnan mielipiteiden tilastollista eroavuutta kunakin vuonna.

Summamuuttuja 1992 1996 2003

San=253

Tk n=124

p-arvo* Sa n=174

Tk n=91

p-arvo* San=138

Tk n=69

p-arvo*

Osaston ergonomiajärjestelyt

Potilassänkyjen ergonomia 2,8±1,0 3,0±1,0 0,06 2,9±1,0 3,1±1,0 0,19 3,2±1,0 3,4±1,0 0,08

WC- ja kylpy-huonetilojen ergonomia

2,7±0,9 3,0±0,8 <0,01 2,9±0,9 3,0±0,8 0,91 2,8±0,9 3,0±0,9 0,41

Noston ja siirron apuvälineiden riittävyys ja toi-mivuus

3,4±0,8 3,4±0,8 0,72 3,7±0,8 3,6±0,9 0,54 3,5±0,8 3,7±0,9 0,12

Työmenetelmät

Työn suunnittelu 3,8±0,6 3,8±0,6 0,67 3,9±0,7 3,8±0,7 0,59 4,0±0,7 4,1±0,6 0,29

Ei yksin työsken-telyä potilaiden nostoissa ja siir-roissa

3,8±0,8 3,6±1,0 0,04 3,6±1,0 3,5±0,8 0,31 3,9±0,7 3,9±0,8 0,84

Työolojen kehittäminen

Työolojen oma-ehtoinen kehittä-mishalukkuus

4,1±0,5 3,9±0,5 <0,01 4,0±0,5 3,9±0,5 0,59 3,8±0,4 3,8±0,3 0,86

Esimiesten tuki työolojen kehittä-miselle

3,4±0,8 3,4±0,9 0,89 3,4±0,8 3,2±0,8 0,02 3,3±0,8 3,3±1,0 0,77

Työterveys- huollon osuus työolojen kehittä-misessä

3,2±1,0 3,0±0,9 0,11 3,2±0,8 3,2±1,0 0,84 3,3±0,9 3,1±0,8 0,14

*tilastollisena testinä käytetty t-testiä

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 318–327

324

A. Siukola, ym.

Hoitohenkilöstön arvio hoitotyön rasittavuuden muutoksesta

Hoitohenkilöstö arvioi työnsä rasittavuutta vuosina 1996 (N=266) ja 2003 (N=261) vii-den viime vuoden ajalta. Reilusti yli puolet vastaajista arvioi fyysisen rasittavuuden lisääntyneen molempina kyselyajankohtina. Vuonna 2003 näin arvioivien määrä oli suu-rempi kuin vuonna 1996. Vuonna 1996 koki 34 % (N=90) ja vuonna 2003 koki 42 % (N=109) fyysisen rasittavuuden lisääntyneen paljon. Henkisen rasittavuuden koettiin lisääntyneen vielä fyysistäkin enemmän molempina vuosina. Vuonna 1996 koki kol-me neljäsosaa ja vuonna 2003 yli 80 % vas-tanneista, että henkinen rasittavuus oli lisään-tynyt. Vuonna 1996 38 % (N=101) ja vuonna 2003 51 % (N=134) ilmaisi, että henkinen rasittavuus oli lisääntynyt paljon kysyttynä aikavälinä.

Avoimien vastausten viesti

Puolet tutkimukseen osallistuneesta hoitohen-kilökunnasta oli vastannut avoimeen kysy-mykseen (N=134), jossa sai kommentoida vapaasti lomakkeessa esiin tulleita tai muuten tärkeäksi katsomiaan asioita. Useimmiten vas-tauksissa ilmaistiin, kuinka kuormittavaa työ on henkisesti. Tämän oli kirjannut 28 henki-löä avoimeen kysymykseen vastanneista. Myös 20 vastaajaa toi esiin työn suuren fyysi-sen kuormituksen. Yhtä useasti kommentoi-tiin apuvälineitä ja/tai sänkyjä jotenkin puut-teellisiksi. Toisaalta 11 avoimen kysymyksen vastauksessa kuvattiin tyytyväisyyttä nykyi-siin apuvälineisiin ja/tai sänkyihin.

Vastanneista 16 mainitsi, että henkilökun-taa on liian vähän. Toisissa vastauksissa tämän seurauksena pidettiin kiirettä. Kiire oli-kin esillä 14 avoimessa vastauksessa. Avoi-meen kysymykseen vastanneista ilmaisi 18 henkilöä osaston tilojen olevan remontin tar-peessa tai jotenkin puutteelliset ja 12 kuvasi potilashuoneet liian ahtaiksi. Toisaalta löytyi kuitenkin 16 vastausta, joissa tiloihin oltiin tyytyväisiä.

Avoimen kysymyksen vastauksiin oli kir-jattu edellä kuvattujen lisäksi myös muita seikkoja. Vastauksissa kuvattiin potilaiden tai asukkaiden hoidollisuuden lisääntymistä ja potilaiden oloa ylipaikoilla.

Negatiivisina mainintoina kuvattiin muun muassa uupumista, työterveyshuollon toimi-mattomuutta, väkivallan uhkaa, riittämättö-myyden tunnetta, terveiden hoitajien kuor-mittumista joutuessaan tekemään jotkin työt sairaampien hoitajien puolesta jne.

Neutraalimmassa sävyssä oli muutamassa vastauksessa maininta ATK:n ja laatuajatte-lun ”sisäänajosta”. Työyhteisön ilmapiiri sai kiitosta muutamissa vastauksissa. Lisäksi muutamat hoitajat kuvasivat positiivisin sanoin saaneensa ergonomista ohjausta työn-tekoon sekä vaikutusmahdollisuuksiensa lisääntyneen. Positiivisten tai negatiivisten mainintojen lisäksi ilmeni joissain vastauksis-sa selkeästi, että vaikka jotkin työhön liittyvät asiat olivat kunnossa, saatettiin toisissa asiois-sa kokea paljonkin parannettavaa.

POHDINTA

Hoitohenkilöstön ergonomiset työjärjestelyt ja työmenetelmät näyttäisivät keskimäärin parantuneen vuodesta 1992 vuoteen 2003. Työolojen yleisessä kehittämisessä havaittiin sen sijaan paikallaan oleva tai jopa hiukan hei-kentynyt tilanne.

Omaehtoinen halukkuus työolojen kehittä-miseen näytti vähentyneen. Myös työterveys-huollon osuus työolojen kehittäjänä näytti hiukan vähentyneen vuodesta 1996, vaikka-kin se vuonna 2003 oli vielä seurannan alkua hieman paremmalla tasolla. Täten työterveys-huollon rooli näytti palautuneen lähes entisel-le tasolleen hoitohenkilöstön arvioissa.

Esimiesten tuki työolojen kehittämiselle oli pysynyt täysin ennallaan. Huolimatta fyysi-seen ergonomiaan liittyvien työjärjestelyjen parantumisesta ei niitä voida pitää kovin hyvätasoisina, sillä muun muassa fyysisen rasittavuuden koetaan edelleen lisääntyneen. Etenkin potilassänkyjen ja WC- ja kylpyhuo-

325


netilojen ergonomiatasoissa olisi parantami-sen varaa. Parhaimmalla tasolla näytti olevan työmenetelmälliset seikat, kuten työn suunnit-telun ja yksin työskentelemättömyyden tilan-teet.

Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa työsken-televän hoitohenkilöstön vuoden 2003 vasta-uksia verrattaessa ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa. Yleisesti ottaen näyttäisikin siltä, että sairaaloiden ja terveyskeskusten erot ergonomiajärjestelyissä, työmenetelmissä ja työolojen omaehtoisessa kehittämisessä olisi-vat kaventuneet vuodesta 1992. Kuitenkin sairaaloiden ja terveyskeskusten sisällä oli tapahtunut merkittävää positiivista muutosta edellä mainituissa seikoissa lukuun ottamatta työolojen omaehtoista kehittämistä.

Kuten monet muutkin tutkimukset6, 22, 26, todentaa tämäkin tutkimus hoitohenkilöstön työn rasittavuuden lisääntyneen. Toisaalta on saatu tuloksia, joissa muun muassa työn hen-kisen rasittavuuden on esitetty vähentyneen 2000-luvulla. Näin näyttäisi olevan myös ter-veys- ja sosiaalipalvelualalla Työ ja terveys 2003 -tutkimuksen mukaan.4 Toisaalta voidaan todeta, että Työ ja terveys -haastattelututkimuk-sen mukaan työnsä ruumiillisesti melko tai hyvin rasittavaksi kokevien osuus sosiaali- ja terveysalan työssä on lisääntynyt 2000-luvul-la15, 16, 17. Tämän tutkimuksen yhteydessä on painotettava sitä, että tässä esitetyt tulokset ovat vastaajien muutoskokemuksia. Ihmisillä on taipumus kokea muutosta tapahtuneen, kun sitä kysytään, vaikka se ei ilmenisikään verrattaessa kahta eri mittauskertaa4. Tämän-kaltaisia tutkimustuloksia vertailtaessa onkin oltava tarkka tulkinnoissa.

Vuonna 2003 hoitohenkilöstö koki työn fyysisen ja henkisen rasittavuuden lisäänty-neen viiden viime vuoden aikana samantapai-sesti kuin vuonna 1996. Sellainen ero oli, että sekä fyysisen että etenkin henkisen rasittavuu-den koettiin aikaisempaa enemmän lisäänty-neen paljon. Kaiken kaikkiaan lisäystä henki-sessä rasittavuudessa koki reilut 80 % vastan-neista. Fyysisen rasittavuuden taas arvioi lisääntyneen 65 % vastanneista. Rasittunei-

suus oli otettu usein esille myös avoimissa vastauksissa. Pohdittavaksi jää, onko kiire ja henkilöstön vähyys vaikuttanut rasittavuuden arvioihin. On myös esitetty, että henkisestä rasittavuudesta on saattanut tulla pysyvä ilmiö27. Fyysistä rasitusta lienee lisännyt myös suuntaus, jonka mukaan painopiste on siirret-ty laitoshoidosta avohoitoon11. Kotona asu-taan ja sairastetaan siis mahdollisimman pit-kään. Tällöin hoitolaitoksissa on entistä huo-nompikuntoisia ja monisairaita potilaita26. Oman lisänsä fyysiseen rasitukseen antanee myös huonekalujen siirtely potilashuoneissa, mikä näytti tämän tutkimuksen mukaan ole-van melko yleistä ja toistuvaa.

Kivimäen tutkimusryhmän (2003) mukaan sairaalassa työskentelevistä hoitajista vähin-tään 80 % koki työsuorituksiin ja työhyvin-vointiin liittyvien ongelmien syiksi riittämät-tömän henkilöstömäärän, sijaisten puutteen, riittämättömät taloudelliset voimavarat ja lyhyet työsuhteet6. Näitä seikkoja ilmaistiin myös tässä tutkimuksessa vapaasti kommen-toitavissa vastauksissa. Voi olla, että kyselyn väittämät provosoivat vastaajaa kirjoittamaan työolojen huonoudesta siten, että hän tulee toistaneeksi kyselyn kautta mieleen tulleita epäkohtia. Vaikeaa on myös arvioida, miten paljon vastauksissa mahdollisesti toistetaan julkisen keskustelun pohjalta omaksuttuja fraaseja sosiaali- ja terveysalan työstä ja sen muutoksesta ilman, että olisi perusteellisesti pohdittu tilannetta omassa työyhteisössä.

Tutkimuksella saatiin tietoa hoitohenkilös-tön ergonomisten työjärjestelyjen ja työolojen muutoksesta ajalta 1992–2003. Kysely mah-dollisti hyvin eri puolella Suomea sijaitsevan kohdejoukon tavoittamisen. Tutkimuksen vahvuutena voitaneen pitää sen pitkää tarkas-teluaikaväliä, sillä vertailtavaa tietoa on kol-mesta ajankohdasta 11 vuoden ajalta. Voita-neen kuitenkin suhtautua jonkin verran kriit-tisesti kyselyn väittämämuotoisuuteen ja sum-mamuuttujien käyttöön. Väittämissä vastaaja joutuu valitsemaan jonkin vaihtoehdon, vaik-kei oikein sopivaa löytyisikään. Täten niiden taakse saattaa jäädä tietoa, mitä saatetaan

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 318–327

326

A. Siukola, ym.

pitää strukturoitujen kysymysten heikkoute-na. Toisaalta vastaajilla oli mahdollisuus tar-kentaa tai ilmaista muuten vapaasti mielipitei-tään ja mielessä olevia asioita avoimeen, vapaasti kommentoitavaan kysymykseen.

Summamuuttujien käyttöä voitaneen pitää luotettavana, koska niiden sisäinen yhtenäi-syys oli kuudessa kahdeksasta summamuut-tujasta hyvä. Kuitenkin on syytä muistaa tuloksia lukiessaan se, että summamuuttujiin sisältyvien kysymysten määrä vaihtelee kah-desta kymmeneen. Kahden summamuuttujan (yksin työskentely potilaiden nostoissa ja siir-roissa sekä työterveyshuollon osuus työolojen kehittämisessä) tulkinnassa on syytä olla varo-vainen, sillä niiden sisäinen yhtenäisyys ei tes-tattaessa saavuttanut toivottavaa tasoa. Nämä muuttujat pidettiin kuitenkin esitystavan sel-keyden ja yhtenäisyyden vuoksi mukana tar-kastelussa sen sijaan, että niitä olisi esitetty yksittäisten kysymysten kautta.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Hoitohenkilöstön työolot näyttävät parantu-neen fyysisten ergonomiajärjestelyjen ja työ-menetelmien osalta. Ergonomiajärjestelyjen tasossa on kuitenkin edelleen parantamisen varaa, sillä potilassänkyjen ja WC- ja kylpy-huonetilojen ergonomia ei parantuneesta tilanteesta huolimatta ole vielä kovin hyvällä tasolla. Työolojen aktiivinen kehittäminen on pysynyt entisellä tasolla, mutta halukkuus omaehtoiseen työolojen kehittämiseen oli vähentynyt tasaisesti seuranta-aikana. Esi-miesten ja työterveyshuollon rooliin työolojen kehittämisen tukijana olisi syytä kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota samalla kun etsitään keinoja omaehtoisen kehittämishaluk-kuuden lisäämiseksi.

Hoitohenkilöstön kokemus henkisen ja fyysisen rasituksen muutoksesta on lisäänty-nyt tämän tutkimuksen mukaan edelleen 2000-luvullakin. Etenkin henkisen rasituksen on koettu lisääntyneen paljon. Sairaaloita ja terveyskeskuksia erikseen tarkasteltuna saa-tiin viitettä siitä, että niissä työskentelevän hoitohenkilöstön väliset mielipide-erot työolo-suhteistaan ovat lähentyneet toisiaan.

KIRJALLISUUTTA

1. Edlich RF, Woodard CR & Haines MJ: Disabling back injuries in nursing personnel. Journal of Emergency Nursing 27 (2001) 2: 150–155.

2. Garg A, Owen B, Beller D & Banaag J: A biomechanical and ergonomic evaluation of patient transferring tasks: bed to wheelchair and wheelchair to bed. Ergonomics 34 (1991) 3: 289–312.

3. Hignett S & Richardson B: Manual handling human loads in a hospital: an exploratory study to identify nurses’ perceptions. Applied Ergonomics 26 (1995) 3: 221–226.

4. Elo A-L & Mattila P: Psyykkinen kuormitus, stressi ja kehittymismahdollisuudet työssä. Teoksessa: Työ ja terveys Suomessa 2003, s. 105–114. Toim. Kauppinen T, Hanhela R, Heikkilä P, Lehtinen S, Lindström K, Toikkanen J & Tossavainen A. Työterveyslaitos, Helsinki 2004.

5. Keckman-Koivuniemi H: Jäsentutkimus 1999. Tampereen yliopisto, politiikan tutkimuksen laitos. Järjestötutkimuksen seura. Suomen sairaanhoitajaliitto ry, monisteita 3/99. Tampere 1999.

6. Kivimäki R, Karttunen A & Yrjänheikki L: Hoito-työntekijä työssään ja ympäristössään – uusia näkö-kulmia tasapainoiseen työelämään. Työntekijöiden elämänkokonaisuuden tukeminen työssä selviytymi-sen ja työelämän laadun parantajana hoitoalalla. Tampereen yliopisto, työelämän tutkimuskeskus. Työsuojelujulkaisuja 77. Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto, 2003.

7. Knapp TR & Brown JK: Ten measurement commandments that often should be broken. Research in Nursing & Health 18 (1995) 5: 465–469.

327


8. Knibbe JJ & Friele RD: Prevalence of back pain and characteristics of the physical workload of community nurses. Ergonomics 39 (1996) 2: 186–198.

9. Lagerström M, Hansson T & Hagberg M: Work-related low-back problems in nursing. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 24 (1998) 6: 449–464.

10. Markkanen P & Montin L: Järjestötutkimus 2002. Suomen sairaanhoitajaliitto, monisteita 1/2002.

11. Metsämuuronen J: Maailma muuttuu – miten muuttuu sosiaali- ja terveysala? Sosiaali- ja terveysministeriö, Opetushallitus, Stakes ja Suomen Kuntaliitto, Helsinki 2000.

12. Nunnally JC: Psychometric theory. Toinen painos. McGraw-Hill Book Company, New York 1978.

13. Owen BD: Preventing injuries using an ergonomic approach. AORN Journal 72 (2000) 6: 1031–1033, 1035–1036.

14. Pheasant S & Stubbs D: Back pain in nurses: epidemiology and risk assessment. Applied Ergonomics 23 (1992) 4: 226–232.

15. Piirainen H, Elo A-L, Kankaanpää E & ym: Työ ja terveys -haastattelututkimus v. 1997. Taulukkoraport-ti. Työterveyslaitos, Helsinki 1997.

16. Piirainen H, Elo A-L, Hirvonen M & ym: Työ ja ter-veys -haastattelututkimus v. 2000. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2000.

17. Piirainen H, Hirvonen M, Elo A-L & ym: Työ ja terveys -haastattelututkimus 2003. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2003.

18. Pohjonen T: Perceived work ability and physical capacity of home care workers – Effects of the physical exercise and ergonomic intervention on factors related to work ability. Väitöskirja, Kuopion yliopiston julkaisuja D. lääketiede 260. Kuopion yliopisto, Helsinki 2001.

19. Smedley J, Trevelyan F, Inskip H, Buckle P, Cooper C & Coggon D: Impact of ergonomic intervention on back pain among nurses. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 29 (2003) 2: 117–123.

20. Tamminen-Peter L & Wickström G: Potilassiirrot – taitava avustaja aktivoi ja auttaa. Työterveyslaitos, Helsinki 1998.

21. Tovey EJ & Adams AE: The changing nature of nurses’ job satisfaction: an exploration of sources of satisfaction in the 1990s. Journal of Advanced Nursing 30 (1999) 1: 150–158.

22. Töyry S, Räsänen K, Laine M & Wickström G: Työterveyshuolto sosiaali- ja terveysalalla. Suomen lääkärilehti 56 (2001) 14: 1653–1657.

23. Zhuang Z, Stobbe TJ, Hsiao H, Collins JW & Hobbs GR: Biomechanical evaluation of assistive devices for transferring residents. Applied Ergonomics 30 (1999) 4: 285–294.

24. Verschuren R, de Groot B & Nossert S: Working conditions in hospitals in the European Union. European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions, Dublin 1995.

25. Westgaard RH & Winkel J: Review article – Ergonomic intervention research for improved musculoskeletal health: A critical review. International Journal of Industrial Ergonomics 20 (1997) 6: 463–500.

26. Wickström G, Laine M, Pentti J, Elovainio M & Lindström K: Työolot ja hyvinvointi sosiaali- ja ter-veysalalla – muutokset 1990-luvulla. Työterveyslai-tos, Helsinki 2000.

27. Ylöstalo P: Työolobarometri – lokakuu 2003. Ennakkotietoja. Työministeriö 2003. Http://www.mol.fi/julkaisut/ (luettu 3.3.2004).

tutkija, TtM, Anna Siukola Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos, Tampere

professori, FT Clas-Håkan Nygård, [email protected] Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos, Tampere

ylitarkastaja, LitM Hannu Stålhammar Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto, Helsinki

erikoistutkija, FT Merja Perkiö-Mäkelä Kuopion aluetyöterveyslaitos, Kuopio

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 318–327

art ikkel i t

328

Työhyvinvoinnin rakentuminen kouluyhteisössä – henkilöstön ja työterveyshoitajien arviointiaTerhi Saaranen, Kerttu Tossavainen, Hannele Turunen, Harri Vertio

Tutkimus on osa Kouluyhteisön henkilöstön työhyvinvoinnin edistäminen yhteistyössä työterveyshoitajien kanssa (2001–2004) toimintatutkimushanketta, jonka tarkoituksena on työhyvinvoinnin edistäminen työkykyä ylläpitävällä toiminnalla (tyky-toiminnalla). Tässä osatutkimuksessa selvitettiin työterveyshoitajien ja koulujen henkilöstön arvioita kouluyhteisön henkilöstön työhyvinvoinnista ja siihen liittyvistä tekijöistä. Tutkimus liittyy myös laajaan Euroopan terveet koulut -ohjelmaan (ENHPS, European Network of Health Promotion Schools), jonka yhtenä tavoitteena on kehittää kouluyhteisön henkilöstön terveyttä ja hyvinvointia.

Tutkimuksen kohdeyhteisöinä olivat Pohjois-Savon työterveyshoitajat (n=12) ja heidän kouluyhteisönsä (n=12). Tutkimusaineisto koostui näiden 12 työterveyshoitajan puhelinhaastatteluista ja 12 koulun henkilöstön ryhmähaastatteluista, joissa oli 5–7 henkilöä ryhmässä, yhteensä 66 henkilöä. Puhelin- ja ryhmähaastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Koulujen henkilöstön työhyvinvointi kuvattiin työyhteisön myönteisyytenä, työn motivoivuutena ja työolojen laadukkuutena, ammatillisen osaamisen ja koulutuksen riittävyytenä ja työntekijän yksityiselämän kuntoisuutena. Kouluyhteisön työhyvinvointi muodostui voimavaratekijöiden ja kuormitustekijöiden vuorovaikutussuhteesta. Koulun henkilöstöllä korostuivat psyykkiset kuormitustekijät: työn vaatimusten monimutkaistuminen, aikapaineet työssä, koulun talouden kiristyminen ja työnkuvan yksinäisyys ja toiminta eri työpisteissä. Koulutyön fyysisenä kuormitustekijänä olivat puutteelliset fyysiset tilat kouluyhteisössä. Koulujen henkilöstön voimavaratekijät muodostuivat yhteisöllisestä toimintakulttuurista, harrastuksista ja oman kunnon hoidosta, yksityiselämästä ja ihmissuhteista, motivoivasta työstä ja ammatillisesta osaamisesta.

Kouluyhteisön henkilöstön työhyvinvoinnin muodostumisessa ja sen edistämisessä onkin keskeistä voimaantumisen näkeminen sosiaalisena ja henkilökohtaisena prosessina; voimaa ei voi antaa toiselle, mutta tärkeää on edistää voimaantumisen mahdollistavaa koulukulttuuria.

Avainsanat: koulu, terveyden edistäminen, terveys, työterveyshuolto, voimaantuminen

Työhyvinvoinnin rakentuminen kouluyhteisössä – henkilöstön ja työterveyshoitajien arviointia

329

JOHDANTO

Kouluyhteisön henkilöstön työhyvinvoinnin edistäminen on yksi terveyden edistämisen toiminta-alueista. Toiminnan jäsentämiseen työhyvinvoinnin käsitteestä ei kuitenkaan löy-dy yksiselitteistä määritelmää36, vaikka vaih-toehtoiset ja varsinkin kokonaisuutta hahmot-televat kuvaukset terveydestä ovat yleistyneet. Terveys ja terveyden edistäminen määritel-lään myönteisenä käsitteenä, joka painottaa yksilöiden käyttäytymisen, ympäristön ja yhteiskunnan rakenteiden yksilöllisiä ja yhtei-söllisiä voimavaroja21, 32.

Myönteisen ja voimavaroja korostavan määritelmän mukaan terveys ja terveyden edistäminen tarkoittavatkin lähes samaa kuin hyvinvointi ja sen edistäminenvrt. 21. Hyvin-voinnin kuvaajana työelämässä käytetään silti työkykyä, joka sisällöllisesti määritellään joko kapea- tai laaja-alaisesti. Kapea-alaisen lääke-tieteellisen käsitetyypin mukaan työkyky on terveyttä, joka määritellään sairauksien puut-tumisena. Hieman laaja-alaisemmin työkyky määritellään ns. tasapainomallin mukaan, jos-sa työkyky on yksilöllisten edellytysten ja työn vaatimusten välinen tasapainosuhde. Tasapainomalli työkyvystä on kuitenkin kuor-mitustekijäkeskeinen. Laaja-alainen työkyvyn määritelmä ei ole vain sairauden puuttumista tai työn vaatimusten ja yksilöllisten edellytys-ten tasapainoa, vaan yksilön, yhteisön ja ympäristön muodostama kokonaisuus, joka mahdollistaa yksilön selviytymisen työelä-mässä20, 30. Työkyvyn erilaisten määritelmien samanaikainen käyttö aiheuttaa sekaannusta niin työpaikoilla kuin työterveyshuollossakin, ja tilalle on otettu toiminnan laajuutta kuvaa-vampi työhyvinvoinnin käsite31.

Myös kouluihin tarvitaan terveys- ja työ-kyky-käsitteiden rinnalle tai niitä laajenta-maan työhyvinvointi-käsite, jossa työyhteisö-jen ja työntekijöiden työhyvinvointia edistet-täessä ja arvioitaessa otetaan huomioon työn-tekijöiden voimaantumisorientaatio (= empo-werment-orientaatio)47. Empowerment eli voi-maantuminen on moniulotteinen käsite, johon

kiinnostus eri tieteenaloilla, kuten psykologi-assa, sosiaalitieteissä, hallintotieteissä, kasva-tustieteissä ja terveystieteissä, on lisääntynyt viime vuosikymmeninä24, 27, 33, 34, 43. Termiä on kuvattu muun muassa sosiaalipsykologian, organisaatioteorian ja kriittisen sosiaaliteorian näkökulmista. Sosiaalipsykologiassa empo-werment on yhdistetty yksilön kehitykseen ja sen tukemiseen. Organisaatioteorioissa empo-werment-käsitettä on tarkasteltu johtamisen ja organisaation kehittämisenä, mikä mahdollis-taa muun muassa henkilöstön työhyvinvoin-nin. Kriittisessä sosiaaliteoriassa empower-ment on liitetty muutokseen ja niiden henki-löiden mahdollisuuksien parantamiseen, joilla on vähemmän valtaa.

Empowerment- eli voimaantumis-käsitteen moniulotteisuutta kuvaa myös se, että sitä on tarkasteltu joko yksilön tai yhteisön tai molempien näkökulmasta42. Ilmiönä voimaan-tuminen voidaan ymmärtää voiman mahdol-listavana tai antamisen prosessina tai proses-sin tuloksena43. Mahdollistavassa prosessissa ihminen voimaantuu omista lähtökohdistaan. Voiman antamisen prosessissa voimaa pyri-tään siirtämään yksilöltä tai ryhmältä toiselle ryhmälle tai yksilölle. Tätä on kuitenkin kriti-soitu, koska ihminen ei voimaannu ulkoisella pakolla tai toisen ihmisen päätöksellä47. Voi-maantuminen perustuu omaan tahtoon ja kykyihin: ihmisellä on mahdollisuus tehdä haluamiaan valintoja ja siten voimaantuavrt. 43. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi hen-kilön aktiivista päätöksentekoa oman tervey-den tai työhyvinvoinnin edistämiseksi. Voi-maantumisprosessin onnistumisen kannalta toimintaympäristön olosuhteet (esim. valin-nanvapaus tai turvalliseksi koettu ilmapiiri) voivat olla merkityksellisiä, ja tämän vuoksi voimaantuminen voi olla jossain tietyssä ympäristössä todennäköisempää kuin toises-sa47.

Tässä tutkimuksessa koulun henkilöstön työhyvinvoinnin tarkastelun teoreettisena läh-tökohtana voimaantumisorientaatio on mah-dollistava, kannustava ja ei-syyllistävä. Voi-maantuminen on sosiaalinen ja henkilökohtai-

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 328–341

T. Saaranen, ym.

330

nen prosessi; voimaa ja voimavaroja ei voi varsinaisesti antaa toiselle1, 2, 43, 47. Haasteena on siten pyrkiä luomaan voimaantumisen mahdollistava kouluyhteisö ja -ympäristö, jos-sa työntekijä voi kokea muun muassa itsensä hyväksytyksi ja työnsä merkitykselliseksi. Innostava ja hyvinvoiva kouluympäristö kan-nustaa työntekijää ottamaan myös vastuuta omasta osaamisestaan ja sen ylläpidosta sekä kouluyhteisön tulevaisuudesta, jolloin kysees-sä on oppiva organisaatio49, 50.

Yleensä koulun henkilöstön terveyttä ja työhyvinvointia on lähestytty enemmän työ-uupumuksen5, 6, 22, 37, 41, 46, 52 ja kuormitustekijöi-den23, 29, 35, 41, 45 kautta kuin pohtimalla voi-maantumista ja voimavaratekijöitä7, 23, 25, 41, 48. Voimavaroilla tarkoitetaan tekijöitä, jotka vähentävät kuormittaviksi koettujen tilantei-den määrää ja kuormittavuuden kokemista tuottamalla tehokkaampia hallinnan keinoja. Yksilön voimavarat voivat olla peräisin itses-tä, yhteisöstä tai yhteiskunnasta. Voimava-ranäkökulma koulun henkilöstön terveyteen ja hyvinvointiin auttaa yksilöä ja yhteisöä voi-maantumaan ja selviämään haitallisista kuor-mitustekijöistä. Työn kuormittavuus voidaan jakaa fyysiseen ja psyykkiseen kuormittavuu-teen. Kohtuullinen kuormittuminen on työhy-vinvoinnille myönteistä ja välttämätöntä. Lii-an pitkäaikainen tai voimakas ali- tai ylikuor-mittuminen puolestaan aiheuttaa haitallista kuormittumista29.

Terveyden ja hyvinvoinnin määritelmät viittaavat usein ihannetilaan osoittamatta kei-noja sen saavuttamiseksi. Kouluyhteisön hen-kilöstön työhyvinvoinnin kehittämiseksi ja työntekijöiden voimaantumiseksi sekä haital-listen kuormitustekijöiden ehkäisemiseksi ja poistamiseksi tarvitaan yksilöiden ja yhteisö-jen hyvinvointia tukevia toimenpiteitä48. Hyvinvoinnin muodostumiseen ja voimaantu-miseen vaikuttavassa teoreettisessa keskuste-lussa on esille nostettu myös sosiaalisen pää-oman käsite, jolla on todettu olevan väestössä laajoja hyvinvointipoliittisia vaikutuk-sia14, 16, 17, 18, 19, 40. Sosiaalisen pääoman käsite on moniulotteinen, jopa kiistelty12, 26, 40, ja lähes-

tymistapoja on useita. Esimerkiksi Bourdieun4 ja Putnamin39 käsitykset sosiaalisesta pää-omasta eroavat melkoisesti. Bourdieun4 mää-ritelmän mukaan

”sosiaalinen pääoma on niiden ajankohtaisten ja mahdollisten voimavarojen kokonaisuus, joka liittyy enemmän tai vähemmän järjestäytyneisiin tuttavuus- ja arvosuhteisiin eli ryhmäjäsenyy-teen. Tämä tarjoaa kaikille jäsenilleen yhteistä pääomaa, ’suosituksia’, jotka lisäävät heidän keskinäistä luottamustaan”.

Bourdieun näkemys sosiaalisesta pääomas-ta muodostuu sellaisista tukiverkostoista, joi-den synty ja käyttömahdollisuus määräytyvät luokkataustasta ja ne määrittävät myös luok-kaan kuulumistaks. 3. Putnamin39 määritelmä perustuu enemmän yhteisöllisiin ominaisuuk-siin. Hän yhdistää sosiaalisen pääoman sosi-aalisen rakenteen tiettyihin ulottuvuuksiin, kuten sosiaalisiin verkostoihin, normeihin ja luottamukseen, jotka edistävät verkoston jäsenten välistä vuorovaikutusta ja sen myötä tehostavat yksilöiden tavoitteiden toteutumis-ta tai taloudellista toimintaa.

Sosiaalisen pääoman ydinkäsite, yhteisölli-syys15, syntyy yhteisön jäsenten kulttuuriin kuuluvasta luottamuksesta, avoimesta kom-munikaatiosta, vuorovaikutuksesta, osallistu-misesta ja oppimisesta (vrt. kuva 1 s. 331). Tässä tutkimuksessa koulun sosiaalinen pää-oma nähdään mahdollistavana prosessina työ-yhteisössä, ja sen vaikutus välittyy yksilön hyvinvointiin ja terveyteen monien vuorovai-kutussuhteiden ja verkostojen kautta. Tämä ajattelu perustuu Putnamin näkemyksille sosi-aalisesta pääomasta39. Yleisenä periaatteena on ajateltavissa, että kouluyhteisön verkos-toissa voi syntyä sosiaalista pääomaa, mutta verkostoituminen ei ole sinällään tae sosiaali-sen pääoman lisääntymisestä ja kouluyhteisön toiminnan kehittymisestä. Sosiaalinen pää-oma perustuu yhteishenkeen, joka syntyy ihmisten keskinäisissä vuorovaikutusverkos-toissa tiettyjen ehtojen vallitessa15. Yleistäen tämä tarkoittaa sitä, että vain sellainen toimin-ta kouluyhteisöissä, joka perustuu työntekijöi-


331

den keskinäiseen luottamukseen, avoimeen kommunikaatioon ja vilkkaaseen vuorovaiku-tukseen sekä osallistumiseen ja oppimiseen, voi kasvattaa sosiaalista pääomaa ja edistää näin työyhteisön hyvinvointia ja terveyttä.

Voimaantuminen yhdistettynä sosiaalisen pääoman yhteisöllisyys-käsitteeseen tarjoaa myönteistä terveysajattelua tukevan teoreetti-sen lähtökohdan työhyvinvoinnin edistämi-selle työyhteisössä. Yhteenvetona kouluyhtei-sön henkilöstön työhyvinvointia voidaan tar-kastella henkilöstön voimavarojen ja työn kuormitustekijöiden vuorovaikutuksena (kuva 1), johon vaikuttavat yksilön terveys ja voimavarat, työyhteisön ja organisaation toi-mivuus, yksittäisen työntekijän ja koko henki-löstön ammatillinen osaaminen sekä itse työ ja työolosuhteet. Tämä on myös WHO:n ter-veyden edistämisen mukaista ajattelua21.

TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kou-lujen henkilöstön ja työterveyshoitajien arvi-oita kouluyhteisön henkilöstön työhyvinvoin-nista ja siihen liittyvistä tekijöistä. Sekä koulu-yhteisön henkilöstön että työterveyshuollon toiminnan kehittämiseksi on tärkeää saada tietoa kouluyhteisön henkilöstön ja työter-veyshoitajien omista työhyvinvointikokemuk-sista ja voimavara- sekä kuormitustekijöistä kouluyhteisössä.

Tutkimustehtävät

Miten koulujen henkilöstö ja työterveyshoi-tajat määrittelevät kouluyhteisön henkilös-tön työhyvinvointi-käsitteen?

Kuva 1. Kouluyhteisön henkilöstön työhyvinvointia kuvaavat tekijät aikaisempaan tutkimustietoon perustuen15, 17, 18, 19, 20, 21, 29, 31, 47, 48.

KOULUYHTEISÖN HENKILÖSTÖNTYÖHYVINVOINTI

yksilön ja yhteisön voimaantuminen

voimavaratekijät kuormitustekijät

yhteisöllisyys kouluyhteisössä• luottamus• avoin kommunikaatio• vuorovaikutus• osallistuminen ja oppiminen

TYÖYHTEISÖN JAORGANISAATIONTOIMIVUUS

AMMATILLINENOSAAMINENTYÖ JA TYÖOLOT

TYÖNTEKIJÄNTERVEYSJA VOIMAVARAT

Kuvio 1. Kouluyhteisön henkilöstön työhyvinvointia kuvaavat tekijätaikaisempaan tutkimustietoon perustuen15, 17, 18, 19, 20, 21, 29, 31, 47, 48.Työ ja ihminen 18 (2004):4, 328–341

T. Saaranen, ym.

332

Mistä muodostuvat koulutyön voimavarat koulujen henkilöstön ja työterveyshoitajien arvioimana?

Mistä muodostuvat koulutyön kuormitus-tekijät koulujen henkilöstön ja työterveys-hoitajien arvioimana?

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimuksen kohdeyhteisöinä oli Pohjois-Savon työterveyshoitajia ja heidän kuntiensa tai kuntayhtymiensä peruskouluja. Koko tut-kimushanke alkoi työterveyshoitajien koulu-tuksella (I vaihe; marraskuu 2001 – maalis-kuu 2002), jossa oli mukana 22 työterveys-hoitajaa 14 kunnasta. Hankkeen II vaiheeseen (kevät 2002–2004) eli kouluyhteisöjen henki-löstön työhyvinvoinnin edistämiseen yhteis-työssä työterveyshoitajien kanssa sitoutui näistä kunnista 12 työterveyshoitajaa ja samo-jen kuntien tai kaupunkien 12 peruskoulua Pohjois-Savosta.

Tutkimusaineisto koostui näiden 12 kou-lun henkilöstön ryhmähaastatteluista ja 12 työterveyshoitajan puhelinhaastatteluista keväällä 2002. Kaksi (2) pientä koulua (yhteensä henkilökuntaa 15) muodosti yhdis-tetyn haastatteluryhmän. Yhteensä koulun ryhmiä oli siis 11, ja ryhmissä oli vaihdellen 5–7 henkilöä. Ryhmät muodostettiin siten, että tutkijan käydessä etukäteen informoimas-sa tutkimushankkeesta koko koulun henkilös-töä pyydettiin jokaisesta koulusta eri ammatti-ryhmät huomioiden 5–7 vapaaehtoista osallis-tumaan haastatteluun. Vapaaehtoiset ilmoit-tautuivat tällöin tutkijalle, jolloin sovittiin myös haastattelutapaamisen ajankohta. Ryh-mähaastatteluissa eri ammattiryhmät, yhteen-sä 66 henkilöä, olivat laajasti edustettuina: 9 rehtoria, 2 koulun johtajaa, 37 opettajaa, 3 kouluavustajaa, 7 kouluterveydenhoitajaa ja 8 muuhun henkilöstöön kuuluvaa (esim. keittä-jä ja siivooja).

Ryhmähaastattelut toteutettiin kussakin kouluyhteisössä. Haastattelija esitti tutkimus-kysymysten mukaiset teemat kouluryhmälle

ja huolehti siitä, että keskustelu pysyi teemas-sa niin ryhmähaastatteluissa kuin työterveys-hoitajien puhelinhaastatteluissakin. Erityisesti muutamissa ryhmähaastatteluissa haastatteli-jan rooli keskustelun ohjaajana oli merkittä-vämpi haastattelun alkuvaiheessa28. Työter-veyshoitajat (n=12) kertoivat vapaasti teeman aiheista kouluyhteisön näkökulmasta. Kukin haastattelu (ryhmä- ja puhelinhaastattelu) kes-ti noin yhden tunnin.

Ryhmä- ja puhelinhaastattelut nauhoitettiin ja aukikirjoitettiin sanatarkasti. Aineisto ana-lysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla51. Analyysiyksikkönä oli samansisältöiset lausu-mat. Lausumat pelkistettiin ja ryhmiteltiin luokkiin, joista muodostettiin alakategoriat. Käsitteellistämistä jatkettiin yhdistämällä samansisältöiset alakategoriat yläkategorioik-si. Analyysi tehtiin molemmille aineistolle erikseen (ks. taulukko 1 s. 333, 2 s. 334 ja 3 s. 335).

Tulokset kuvataan yläkategorioina ja nii-hin sisältyvinä alakategorioina. Alakategori-oista ilmaistaan taulukoissa myös frekvenssit tarkoittaen koulun henkilöstön ryhmähaastat-telujen tai työterveyshoitajien puhelinhaastat-telujen lukumäärää, joissa mainittu alakatego-ria esiintyi. Kaikkiaan koulun henkilöstön ryhmähaastatteluja oli 11 ja työterveyshoitaji-en puhelinhaastatteluja 12.

TULOKSET

Työhyvinvointi-käsitettä kuvaavat tekijät kouluyhteisössä

Sekä koulujen henkilöstön että työterveyshoi-tajien työhyvinvointi-käsitteen määrittelyistä muodostui neljä yläkategoriaa: työyhteisön myönteisyys, työn motivoivuus ja työolojen laadukkuus, ammatillisen osaamisen ja koulu-tuksen riittävyys ja työntekijän yksityiselä-män kuntoisuus (taulukko 1 s. 333).

Työyhteisön myönteisyys korostui työhy-vinvointia kuvaavana tekijänä ja se muodos-tui työpaikan avoimesta keskusteluja työil-mapiiristä, oman ja toisen työn arvostamisesta


333

sekä työyhteisön tuesta. Avoin keskusteluja työilmapiiri antoi mahdollisuuden pohtia työ-kavereiden kanssa vaikeitakin työhön liittyviä asioita. Oman ja toisen työn arvostaminen koettiin sallivuutena, eli ketään ei pakota ”samaan muottiin”, vaikka työyhteisössä oli erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Työyhteisön tuki oli tärkeää muun muassa erilaisissa kouluyh-teisön ongelmatilanteissa.

Työn motivoivuus ja työolojen laadukkuus tarkoitti itse työn mielekkyyttä, fyysistä työ-ympäristöä, työturvallisuusasioita ja riittäviä henkilöstöresursseja. Työn mielekkyys ilmeni esimerkiksi siten, että töihin on mukava tulla. Fyysisestä työympäristöstä tuotiin esille muun muassa työskentelytilojen toimivuus, kuten tilojen oikea koko ja riittävä äänieristys. Työ-turvallisuus oli esimerkiksi ergonomiaohjaus-ta työasentoihin ja ergonomisesti oikeita työ-

välineitä. Riittävät henkilöstöresurssit koettiin tärkeänä tekijänä työyhteisön toimivuudelle ja koulun kasvatustehtävän onnistumiselle. Ammatillinen osaaminen ja koulutus kuvat-tiin riittävänä ammatillisena pätevyytenä työ-tehtäviin nähden sekä mahdollisuutena ylläpi-tää ja kehittää työtehtävissä vaadittavaa ammattitaitoa.

Työntekijän yksityiselämän kuntoisuudes-ta oli yksittäisiä mainintoja. Kuitenkin kotiasi-oilla, tyytyväisyydellä omaan itseensä (= ”itsensä kanssa sinut”) ja työntekijän fyysi-sellä ja psyykkisellä kunnolla koettiin olevan merkitystä työhyvinvointiin. Työntekijän fyy-sinen ja psyykkinen kunto oli huomioitava työyhteisön toiminnassa, mutta työntekijä itse oli myös vastuullinen hoitamaan psyykkistä ja fyysistä kuntoaan työhyvinvoinnin ylläpitä-miseksi ja edistämiseksi.

Taulukko 1. Työhyvinvointi-käsitettä kuvaavat tekijät kouluyhteisössä.

Työyhteisön myönteisyys

Koulujen henkilöstön ryhmähaastattelujen lu-kumäärä (=f), joissa ko. kategoria ilmeni. (vrt. ryhmähaastattelujen ko-konaismäärä 11)

Työterveyshoitajien pu-helinhaastattelujen lu-kumäärä (=f), joissa ko. kategoria ilmeni. (vrt. ryhmähaastattelujen kokonaismäärä 12)

Avoin keskusteluja työilmapiiri 10 9

Oman ja toisen työn arvostaminen 6 5

Työyhteisön tuki 4 4

yht. 20 18

Työn motivoivuus ja työolojen laadukkuus

Itse työn mielekkyys 9 6

Fyysinen työympäristö kunnossa (esim. työskentelytilat) 5 8

Työturvallisuusasiat kunnossa (esim. työasennot) 1 1

Henkilöstöresurssit riittävät 1 1

yht. 16 16

Ammatillisen osaamisen ja koulutuksen riittävyys

Ammatillinen pätevyys riittävä 5 4

Mahdollisuus ammattitaidon ylläpitoon ja kehittämiseen 2 4

yht. 7 8

Työntekijän yksityiselämän kuntoisuus

Kotiasiat kunnossa 1 1

Tyytyväisyys itseensä (=”itsensä kanssa sinut”) 1 1

Yksilön fyysinen ja psyykkinen kunto hyvä 1 1

yht. 3 3

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 328–341

T. Saaranen, ym.

334

Koulujen henkilöstön voimavaratekijät

Koulujen henkilöstön voimavaratekijät muo-dostuivat viidestä yläkategoriasta: yhteisölli-nen toimintakulttuuri, harrastukset ja oman kunnon hoito, yksityiselämä ja ihmissuhteet, motivoiva työ ja ammatillinen osaaminen (taulukko 2). Muodostuneet kategoriat olivat sisällöllisesti yhteneviä työterveyshoitajilla ja koulujen henkilöstöillä lukuun ottamatta koh-taa huumori, joka nousi koulujen henkilöstöl-

lä voimavaratekijäksi yhteisöllisessä toiminta-kulttuurissa.

Erityisesti yhteisöllinen toimintakulttuuri koettiin voimavaratekijänä. Tällä tarkoitettiin hyviä työkavereita, hyvää työilmapiiriä ja yhteistyötä työkavereiden kesken sekä yhtei-siä palavereita, keskusteluja toisten kanssa ja mahdollisuutta työnohjaukseen. Yhteisöllises-sä toimintakulttuurissa tuli esille esimiessuh-de, joka sisälsi toimivan johtamistyylin ja palautteen antamisen tehdystä työstä. Myös

Taulukko 2. Koulujen henkilöstön voimavaratekijät.

Yhteisöllinen toimintakulttuuri

Koulujen henkilöstön ryhmähaastattelujen lu-kumäärä (=f), joissa ko. kategoria ilmeni. (vrt. ryhmähaastattelujen kokonaismäärä 11)

Työterveyshoitajien pu-helinhaastattelujen luku-määrä (=f), joissa ko. kategoria ilmeni. (vrt. ryhmähaastattelujen ko-konaismäärä 12)

Hyvät työkaverit, -ilmapiiri ja yhteistyö 8 9

Yhteiset palaverit ja keskustelut sekä työnohjaus 6 4

Palaute esimiehiltä, työkavereilta, vanhemmilta ja oppilailta 1 4

Huumori 4 0

yht. 19 17

Harrastukset ja oman kunnon hoito

Luonto, veneily ja metsästys 6 1 (8)*

Liikuntaharrastukset 9 1 (8)*

Psyykkiset harrastukset (esim. kulttuuriharrastukset) 7 1 (8)*

Kuntoutus 8 9

yht. 30 12

Yksityiselämä ja ihmissuhteet

Oma elämä, koti ja perhe 9 9

Hyvät ihmissuhteet ja ystävät 5 4

yht. 14 13

Motivoiva työ

Lasten kanssa työskentelyn mielekkyys 5 1

Työn haasteellisuus ja mielekkyys 6 2

yht. 11 3

Ammatillinen osaaminen

Riittävä ammattitaito, sen ylläpitäminen ja kehittäminen 5 4

Työn rajaaminen 5 1

yht. 10 5

* = Kahdeksassa (8) työterveyshoitajien puhelinhaastattelussa voimavaratekijänä nousi esille yleisesti kategoria harrastukset ja oman kunnon hoito, mutta kyseisistä työterveyshoitajista vain yksi (1) tarkensi luonnon, veneilyn ja metsästyksen voimava-ratekijäksi. Samoin tapahtui kategorian liikuntaharrastukset ja psyykkiset harrastukset kohdalla.


335

työkavereilta, vanhemmilta ja oppilailta saatu myönteinen palaute kannusti ja antoi voimia työhön. Lisäksi kouluyhteisön henkilöstö toi esille huumorin merkityksen työyhteisön toi-mivuudessa.

Harrastukset ja oman kunnon hoito oli tär-keä voimavaratekijä yhteisöllisen toiminta-kulttuurin ohella. Luonto, veneily ja metsäs-tys antoivat rauhoittavaa vastapainoa koulu-yhteisössä työskentelylle. Myös liikuntahar-rastukset ja psyykkiset harrastukset (esim. kulttuuriharrastukset tai uskonto) toivat mah-dollisuuden irrottautua työasioista ja näin lisä-

sivät työntekijöiden voimavaroja. Lisäksi kun-toutus oli mahdollistanut useille työntekijöille oman kunnon ylläpitämisen ja edistämisen sekä virkistäytymisen.

Yksityiselämä ja ihmissuhteiden merkitys koettiin tärkeänä voimavaratekijänä, jolloin oma elämä, koti ja perhe olivat vastapainona työelämän moninaisiin vaatimuksiin. Myös toimivat ihmissuhteet ja ystävät lähipiirissä antoivat mahdollisuuden irrottautua työasi-oista. Voimavaroja lisäävänä tekijänä oli myös motivoiva työ, joka tarkoitti lasten kanssa työskentelyä ja työn haasteellisuutta ja mie-

Taulukko 3. Koulujen henkilöstön kuormitustekijät.

Koulutyön psyykkiset kuormitustekijät

Koulujen henkilöstön ryhmähaastattelujen lukumäärä (=f), jois-sa ko. kategoria il-meni. (vrt. ryhmä-haastattelujen koko-naismäärä 11)

Työterveyshoitajien puhelinhaastattelu-jen lukumäärä (=f), joissa ko. kategoria ilmeni. (vrt. ryhmä-haastattelujen koko-naismäärä 12)

Työn vaatimusten monimutkaistuminen

Paineet oppilaiden sosiaalisesta hyvinvoinnista ja ongelmista 5 10

Paineet opetussuunnitelmista ja työn muutoksesta 5 5

Paineet vanhemmilta tai lähiympäristöstä 3 3

yht. 13 18

Aikapaineet työssä

Ruuhkahuiput 8 3

Töitä kotiin 11 11

Kiireys työpäivän aikana 4 4

yht. 23 18

Koulun talouden kiristyminen

Suuret opetusryhmät 2 2

Henkilöstömäärä pieni 2 2

Virkojen tai työtuntien vähenemisen uhka 1 2

yht. 5 6

Työnkuvan yksinäisyys tai toiminta eri työpisteissä

Yksin työskentely (esim. erityisopettaja, terveydenhoitaja ja liikun-nanopettaja)

3 0

Kiertävätyö (esim. englanninopettaja ja erityisopettaja) 3 0

yht. 6 0

Koulutyön fyysiset kuormitustekijät

Puutteelliset fyysiset tilat

Omat työtilat tai taukotilat puuttuu 2 4

Puutteelliset opetustilat 4 2

yht. 6 6

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 328–341

T. Saaranen, ym.

336

lekkyyttä. Koulun työntekijät, jotka kokivat työn motivoivana, pitivät työstään, koska se antoi sopivasti kuormitusta työntekijän voi-mavaroihin verrattuna.

Ammatillinen osaaminen voimavaratekijä-nä tarkoitti riittävää ammattitaitoa työtehtä-vissä, sen ylläpitämistä ja kehittämistä sekä työn rajaamista. Ammattitaitoa ylläpidettiin ja kehitettiin muun muassa koulutuksin ja oman alan lehtiä lukemalla. Työn rajaaminen tehtiin töiden uudelleen organisointina muun muas-sa säästöjen takia ja rajanvetona työasioiden ja kotiasioiden välille, jotta riittävästi aikaa ja lepoa jäi työasioista palautumiseen. Käytän-nössä tämä merkitsi joillakuilla vastaajilla lomailua paikkakunnan ulkopuolella, jolloin päästiin paremmin irti työasioista.

Koulujen henkilöstön kuormitustekijät

Koulujen henkilöstön kuormittuneisuus ilme-ni koulutyössä psyykkisinä ja fyysisinä kuor-mitustekijöinä (taulukko 3 s. 335).

Psyykkisinä kuormitustekijöinä koettiin työn vaatimusten monimutkaistuminen, aika-paineet työssä, koulun talouden kiristyminen ja työnkuvan yksinäisyys ja työskentely eri toimipisteissä. Työn vaatimusten monimut-kaistumista kuvasivat paineet oppilaiden sosi-aalisesta hyvinvoinnista ja ongelmista, jotka vaativat koulun henkilöstöltä entistä enem-män koulun kasvatustyöhön paneutumista, paineet opetussuunnitelmien ja työn jatkuvas-ta muutoksesta sekä paineet vanhemmilta tai lähiympäristöstä (esim. pienellä paikkakun-nalla ei päässyt irti opettajan roolista vapaa-aikanakaan).

Aikapaineet työssä oli merkittävä kuormi-tustekijä. Käytännössä ylityöt tuntuivat erityi-sesti ruuhkahuippuina lukukausien tai jakso-jen lopussa, jolloin oli paljon kokeiden korjaa-mista ja luokkaretkiä. Tällöin koulutöitä teh-tiin myös kotona. Kiirettä työpäivän aikana kokivat sekä opettajat että tukipalveluhenki-löstö (esim. keittäjät, siivoojat ja koulutervey-denhoitajat). Opetushenkilöstöllä ja kouluter-veydenhoitajilla korostuivat psyykkiset kuor-

mitustekijät ja keittäjillä ja siivoojilla sekä psyykkiset (esim. erikoisruokavalioiden val-mistaminen) että fyysiset kuormitustekijät (esim. nostot ja hankalat työasennot).

Yhtenä kuormitustekijänä pidettiin koulun talouden kiristymistä, joka johtui kunnan tai kaupungin huonosta taloudellisesta tilantees-ta. Koulussa tämä näkyi tiloihin nähden suu-rina opetusryhminä ja henkilöstömäärän vähäisyytenä työtehtäviin mitoitettuna (esim. yhdistelmävirkoja perustettu säästösyistä). Virkojen tai työtuntien vähenemisen uhka oli joissakin maaseutukunnissa. Kyseiset kunnat olivat ns. muuttotappiokuntia, mikä näkyi kouluissa oppilasmäärän vähentymisenä. Tämä aiheutti kouluyhteisön henkilöstölle uhkaa työtulojen vähenemisestä opetustunti-määrien pienentyessä tai jopa uhkaa työpai-kan menettämisestä.

Työn psyykkinen kuormitustekijä oli myös työnkuvan yksinäisyys ja toiminta työpäivän aikana eri työpisteissä. Nämä tekijät tulivat esille vain koulun henkilöstön haastatteluissa. Yksin työskentely oli tyypillistä aineen- ja eri-tyisopettajille ja kouluterveydenhoitajille. He kaipasivat vertaistukea työasioihin. Pienissä kunnissa esimerkiksi erityisopettaja ja englan-nin opettaja saattoivat olla niin sanotusti kier-täviä työntekijöitä, jotka siirtyivät eri koulu-yhteisöstä toiseen saman päivän aikana. Tämä koettiin henkisesti kuormittavana, sillä mat-koja hankaloittivat eri keliolosuhteet, opetus-välineistö oli kannettava mukana, ja tiedon-kulku kouluyhteisön asioista jäi puutteellisek-si.

Työn fyysiset kuormitustekijät tarkoittivat puutteellisia fyysisiä tiloja; oma työtila tai tau-kotila puuttuivat ja opetustilat olivat puutteel-liset. Opetushenkilöstö kaipasi rauhallista työ-tilaa suunnittelutyölle, kokeiden korjaamiseen ja muuten kiireisen työpäivän vastapainoksi. Opetustiloissa koettiin äänieritys- ja tilaongel-mia (esim. liian pienet tilat tai pienryhmätilat puuttuvat kokonaan). Jopa vakavia homeon-gelmia oli koulun ilmastossa ja rakenteissa, jotka olivat aiheuttaneet opetuksen siirtämistä väliaikaisiin tiloihin korjaustöiden ajaksi.


337

POHDINTA

Kouluyhteisön henkilöstön työhyvinvoinnin edistäminen on Suomessa erittäin ajankohtais-ta. Kuitenkin henkilöstö työyhteisön tärkeim-pänä voimavarana jää usein pelkäksi tote-amukseksi, joten koulujen henkilöstön työhy-vinvoinnin kehittämiseksi tarvitaan kehittä-mis- ja tutkimustyötä ja malleja siitä, mitä henkilöstön työhyvinvointi tarkoittaa ja miten sitä voidaan edistää.

Tämän tutkimuksen perusteella kouluyh-teisön henkilöstö määritteli työhyvinvoinnin sekä yksilö- että yhteisötason voimaantumis-prosessina, jossa nämä eri tasot kietoutuivat saumattomasti toisiinsa. Työhyvinvointi muo-dostui työyhteisön myönteisyydestä, työn motivoivuudesta ja työolojen laadukkuudes-ta, ammatillisen osaamisen ja koulutuksen riittävyydestä ja työntekijän yksityiselämän kuntoisuudesta (taulukko 1 s. 333). Tulokset ovat samansuuntaisia aikaisemman tutkimus-tiedon valossa, kuten muun muassa kuvassa 1 on esitetty (ks. kuvan 1 ulkokehä, s. 331).

Tässä tutkimuksessa selvitettiin myös kou-lun henkilöstön ja työterveyshoitajien arvioin-teja siitä, mistä muodostuvat koulutyön voi-mavara- ja kuormitustekijät. Tulosten perus-teella saatiin tietoa siitä, mitä koulun henkilös-tön toimintakulttuurissa on huomioitava ja edistettävä, jotta työntekijät pystyvät löytä-mään ja hyödyntämään omat voimavaransa ja estämään haitallisia kuormitustekijöitä työ-hyvinvoinnin edistämiseksi.

Kouluyhteisön henkilöstön työhyvinvointi muodostui voimavaratekijöiden ja kuormitus-tekijöiden vuorovaikutussuhteesta, jossa koh-tuullinen kuormittuminen on myönteistä ja välttämätöntä (vrt. kuva 1 s. 331). Haitallinen kuormitus syntyy liiallisesta ali- tai ylikuormi-tuksesta suhteessa voimavaroihin. Tämän tut-kimuksen perusteella koulun henkilöstöllä korostuivat yhteisötasoiset kuormitustekijät, jotka aiheuttivat psyykkistä kuormittumista myös yksilötasolla. Ylikuormitusta koulun henkilöstölle aiheuttivat työn vaatimusten monimutkaistuminen, aikapaineet työssä,

koulun talouden kiristyminen ja työnkuvan yksinäisyys tai toiminta eri työpisteissä (ks. taulukko 3 s. 335). Nämä voivat nopeasti uuvuttaa henkilökunnan, jos heiltä puuttuu tukeva, mutta samalla haasteellinen työ ja työ-yhteisö10.

Grimmetin tutkimuksen10, 11 perusteella voi-maantuminen tapahtuu luottamuksellisessa ilmapiirissä, jonka opettajat kokevat riittävän turvalliseksi omien kokemustensa jakamiseen toisten kanssa. Koulun toimintakulttuuri oli tämän tutkimuksen mukaan koulun henkilös-tön keskeinen voimavaratekijä, jota tukivat sekä yhteiset että yksilölliset harrastukset ja oman kunnon hoito (ks. taulukko 2 s. 334). Nämä tekijät ovat ymmärrettävissä koulun työhyvinvointia mahdollistavina voimavarate-kijöinä (vrt. sosiaalinen pääoma), joilla osal-taan hallitaan työstä aiheutuvia psyykkisiä kuormitustekijöitä.

Hyypän ja Mäen tutkimukset14, 16, 17, 18, 19 ovat osoittaneet sosiaalisen pääoman eli yhtei-söllisyyden tuottavan hyvinvointia ja terveyt-tä, mutta tutkimukset eivät selitä sitä mekanis-mia, miten yhteisöllisyys välittyy yksilön hyvinvoinniksi ja terveydeksi.

Siitosen ja Robinsonin47 mukaan toista ihmistä ei voi suoranaisesti voimaannuttaa, mutta voimaantumisen mahdollistavan kult-tuurin edistämiseen pyrkiminen kouluyhtei-sössä auttaa henkilöstöä tunnistamaan, luo-maan ja kanavoimaan omat voimavaransa ja kehittämään työhyvinvointiamyös 9, 38, 48.

Yhteisöllinen toimintakulttuuri ei kuiten-kaan synny itsestään, vaan koulussa on tietoi-sesti pyrittävä kohti uutta, keskustelevampaa kulttuuria arvostaen työntekijöitä heidän omi-ne ominaisuuksineen13. Tämä merkitsee yhtei-söllisyyden kehittämistä perustuen työnteki-jöiden keskinäiseen luottamukseen, avoimeen kommunikaatioon, vuorovaikutukseen sekä osallistumiseen ja oppimiseen (ks. kuva 1 s. 331).

Sosiaalisen pääoman eli yhteisöllisyyden keskeisenä mekanismina on pidetty luotta-

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 328–341

T. Saaranen, ym.

338

muksen ohella avointa kommunikaatiota. Jos koulun työntekijöiden luottamus on hyvä mutta kommunikaatio on rajoittunut vain joi-denkin työntekijöiden väliseksi, toiminta voi kouluyhteisössä synnyttää eristäytymistä mui-ta työntekijöitä kohtaan. Yhteisöllisyydessä on tärkeää huomioida myös henkilöstön vuo-rovaikutuksen ja oppimisprosessien merkitys, eikä sitä kartuteta vain tuomalla oikeat osate-kijät yhteen. Lisäksi tarvitaan sosiaalista vuo-rovaikutusta ja yhdessä työskentelyä tuotta-maan oppimisen ja vaihdon prosesseja.

Tässä tutkimuksessa koettiin, että moti-voiva työ ja ammatillisen osaamisen kehittä-minen ja ylläpitäminen ovat tärkeitä voimava-ratekijöitä työntekijälle ja koko kouluyhteisöl-le (ks. taulukko 2 s. 334). Kouluyhteisö tulee-kin nähdä oppivan organisaatioajattelun mukaisesti kokonaisuutena, jossa sekä yksilöt, ryhmät että organisaatiojärjestelmä oppivat jatkuvasti ja myös pystyvät kehittämään omaa oppimiskykyään49, 50.

Sosiaalinen pääoma ilmenee kouluyhteisön ominaisuutena, mutta työntekijä saa sosiaalis-ta pääomaa myös työn ulkopuolisista sosiaali-sista siteistä, kuten omasta perheestään, ystä-vistään ja harrastuksistaan. Tutkimukset osoittavat, että henkilöt, joilla on enemmän sosiaalisia siteitä (esim. ystävät)8, yhdessä har-rastamista (esim. laulukuoro, seurakuntatoi-minta, puutarhanhoito) ja toimimista vapaa-ehtoisissa yhdistyksissä ja järjestöissä (esim. vanhempainyhdistys, kulttuurijärjestö, uskon-nollinen yhdistys) ovat terveempiä kuin ne, joilla vastaavia siteitä ei ole14, 15, 18. Sosiaalinen tuki ja sosiaaliset verkostot voivat suojata ihmistä kuormitustilanteiden kielteisiltä ter-veysvaikutuksilta. Tämän tutkimuksen perus-teella koulun henkilöstön tärkeitä voimavara-tekijöitä olivatkin juuri harrastukset, oman kunnon hoito, yksityiselämä ja ihmissuhteet (ks. taulukko 2 s. 334).

Koska toista ihmistä ei voi kouluyhteisössä eikä vapaa-aikanakaan voimaannuttaa, on pohdittava, miten luodaan voimaantumista mahdollistavia yhteisötason voimavaroja ja kuinka saada työntekijä löytämään ja hyödyn-

tämään omat voimavaransa niiden kautta. Yhteisöllisen koulukulttuurin edistäminen

edellyttää koulun johtajalta ja henkilökunnal-ta koulun kehittämistä oppivan organisaa-tioajattelun mukaisesti. Oppivan organisaati-on menestyksellisiä piirteitä ovat luotettava ja yhteistoiminnallinen työympäristö; työnteki-jät ovat sitoutuneita ja saavat tukea tehdä aloitteita ja ottaa riskejä; koulun toiminnassa on selvät päämäärät ja koulun johto ja henki-lökunta ovat valmiita jatkuvaan uuden oppimiseen(vrt. 49) .

Esimerkiksi opettajakunnan tapaamiset ja kokoukset lisäävät luottamusta. Samalla yhteistyö kehittää ilmapiiriä kollegiaali- sesti, ja sitä kautta voidaan vaikuttaa koulun henkilöstön voimavaratekijöihin ja voimaantumiseen (vrt. taulukko 2 s. 334)myös 7, 10, 11, 13.

Taitava johtaja kouluyhteisössä mahdollis-taa sekä yksilön että koko yhteisön voima-varojen rakentumisen ja sitä kautta työhy-vinvoinnin kehittymisenvrt. 10, 11, 38. Tällöin johtaja hyödyntää tarvittaessa tukiverkos-toja ja muita palvelujärjestelmiä.

Yhteistyötä on hyödyllistä tehdä työter-veyshuollon ja muiden ulkopuolisten asian-tuntijoiden ja palvelujärjestelmien kanssa niillä työhyvinvoinnin osa-alueilla (työnte-kijän terveys ja voimavarat, työyhteisön ja organisaation toimivuus, ammatillinen osaaminen, työ ja työolot) (ks. kuva 1 s. 331), joilla kouluyhteisöstä ei löydy riittä-västi osaamista ja voimavaroja. Jos esimer-kiksi koululla on todettu yhteisötason kuor-mitustekijänä puutteelliset fyysiset tilat (ks. taulukko 3 s. 335) tai epäillään homeongel-maa eikä kouluyhteisössä ole riittävästi osaamista ja voimavaroja asian selvittämi-seksi, on hyvä käytäntö lähteä arvioimaan ja selvittämään asioita yhdessä työterveys-huollon ja työnantajan edustajien kanssa.

Tarpeen mukaan työpaikkakäynnille pyy-detään myös muita asiantuntijoita (esim. terveys- ja rakennustarkastaja, työsuojelu-piirin edustaja, kuntoutuslaitoksen edusta-


339

ja) työterveyshuollon ja työnantajan edus-tajien lisäksi.Työntekijällä itsellään on keskeinen vastuu

omasta voimaantumisestaan ja työhyvinvoin-nistaan, ja esimerkiksi työntekijän yksityiselä-män kuntoisuus on työhyvinvoinnin yksi teki-jä (ks. taulukko 1 s. 333). Myös Saunamäen ja Kinnusen tutkimus44 vahvistaa näkemystä työntekijän moniroolisuudesta (työ- ja perhe-roolin yhdistämisestä) myönteisenä ja hyvin-vointia edistävänä tekijänä. Ensisijaisesti työn-tekijän itsensä on huolehdittava oman kunton-sa hoidosta eli fyysisten, psyykkisten ja sosiaa-listen voimavarojen vahvistamisesta myös vapaa-aikana. Kuitenkin kouluyhteisöt, jotka pitävät henkilöstöä tärkeimpänä voimavarana, ovat oivaltaneet tukea työntekijöiden oman kunnon hoitoa tarjoamalla mahdollisuuksia erilaisiin tyky-toiminnan muotoihin (esim. lii-kuntamahdollisuudet, kulttuurimahdollisuu-det ja koulutus). Aktiivinen vapaa-aika (esim.

sosiaalinen elämä ja harrastukset) ovat tärkeitä voimavaralähteitä, mutta välillä on tärkeää myös tilanotto itselle, joka voi merkitä esimer-kiksi luonnossa liikkumista tai muuten hiljai-suuden ja ajan järjestämistä itselle.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Koulun henkilöstön työhyvinvointi perustuu yksilö- ja yhteisötason voimavara- ja kuormi-tustekijöiden väliseen suhteeseen ja niiden tasapainoon. Yhteisöllisyydellä eli sosiaalisella pääomalla on onnistuessaan myönteinen vai-kutus voimavaroihin ja siten voimaantumi-seen työhyvinvoinnissa, kuten tulos yhteisöl-lisestä toimintakulttuurista osoittaa. Voimaan-tumisnäkökulma suuntaa työhyvinvoinnin tarkastelun yksilöllisten eli työntekijäkohtais-ten prosessien lisäksi myös kouluyhteisöllisiin prosesseihin oppivan organisaatioajattelun mukaisesti.

KIRJALLISUUTTA

1. Bell B & Gilbert J: Teacher development as professional, personal, and social development. Teaching & Teacher Education 10 (1994) 5: 483–497.

2. Bell B & Gilbert J: Teacher Development: A model from science education. Falmer Press, London 1996.

3. Bourdieu P: Distinction. A social critique of the judgement of taste. Harvard University Press, Cambridge 1984.

4. Bourdieu P: The forms of capital. Teoksessa: Handbook of theory and research for the sociology of education, s. 241–258. Toim. Richardson J. Greenwood Press, Westport 1986.

5. Chan KB, Lai G, Ko YC & Boey KW: Work stress among six professional groups: The Singapore experience. Social Science and Medicine 50 (2000) 1415–1432.

6. Chan DW: Hardiness and its role in the stress-burnout relationship among prospective Chinese teachers in Hong Kong. Teaching and Teacher Education 19 (2003) 381–395.

7. Edwards JL, Green KE & Lyons CA: Personal empowerment, efficacy, and environmental characteristics. Journal of Educational Administration 40 (2002) 1: 67–86.

8. Eng PM, Rimm EB, Fitsmaurice G & Kawachi I: Social ties and change in social ties in relation to subsequent total and cause-spesific mortality and coronary heart disease incidence in men. American Journal of Epidemiology 155 (2002) 8: 700–709.

9. Fetterman DM: Empowerment evaluation. Evaluation Practice 15 (1994) 1: 1–15.

10. Grimmett PP: Connecting professional development with the world of work: Implications for educational leaders. Teoksessa: New themes for vocational education. Conference in Lahti 22.–23.5.1996, s. 149–185. Toim. Ruohotie P, Honka J & Beairsto B. University of Tampere. Saarijärven Offsett Oy, Saarijärvi 1996.

11. Grimmett PP: Teacher development as a struggle for authenticity: Implications for educational leaders. Teoksessa: Professional growth and development: Direction, delivery and dilemmas, s. 293–316. Toim.

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 328–341

T. Saaranen, ym.

340

Ruohotie P & Grimmett PP. University of Tampere and Simon Fraser University. Saarijärven Offset Oy, Saarijärvi 1996.

12. Hawe P & Shiell A: Social capital and health promotion: A review. Social Science & Medicine 51 (2000) 871–885.

13. Huusko J: Opettajayhteisö koulun omaleimaisten vahvuuksien hahmottajana, käyttäjänä ja kehittäjänä. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteellisiä julkaisuja N:o 49. Joensuun yliopisto paino, Joensuu 1999.

14. Hyyppä MT: Kuinka luottamus edistää terveyttä ja miten sen vaikutus välittyy. Suomen Lääkärilehti 55 (2000) 33: 3254–3257.

15. Hyyppä MT: Yhteisöllisyyden merkitys aivohalvauksen ehkäisyssä. Suomen lääkärilehti 58 (2003) 10: 1167–1171.

16. Hyyppä MT & Mäki J: Edistääkö sosiaalinen pääoma terveyttä? Pohjanmaan rannikon suomen- ja ruotsinkielisen väestön kansalaisaktiivisuuden ja terveyden vertailu. Suomen Lääkärilehti 55 (2000) 8: 821–826.

17. Hyyppä MT & Mäki J: Why do Swedish-speaking Finns have longer active life? An area for social capital research. Health Promotion International 16 (2001) 1: 55–64.

18. Hyyppä MT & Mäki J: Individual-level relationships between social capital and self-rated health in a bilingual community. Preventive Medicine 32 (2001) 148–155.

19. Hyyppä MT & Mäki J: Social participation and health in a community rich in stock of social capital. Health Education Research 18 (2003) 6: 770–779.

20. Ilmarinen J: Aging and work – coping with strengths and weaknesses. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 23 (1997) 1: 3–5.

21. Jakarta declaration. The Jakarta declaration on health promotion in the 21st century July 1997. Http://www.ldb.org/iuhpe/jakdec.htm (16.1.2004).

22. Kalimo R & Hakanen J: Työuupumus. Teoksessa: Työ ja terveys Suomessa v. 2000, s. 119–126. Toim. Kauppinen T, Heikkilä P, Lehtinen S, Lindström K, Näyhä S, Seppälä A, Toikkanen J & Tossavainen A. Työterveyslaitos. Miktor, Helsinki 2000.

23. Kinnunen U, Parkatti T & Rasku A: Ikääntyvä opettaja – Työ, hyvinvointi ja terveys. Jyväskylän yl iopisto. Työelämän tutkimusyksikkö. Työterveyslaitos ja Työsuojelurahasto. Nykypaino Oy, Helsinki 1993.

24. Kuokkanen L & Leino-Kilpi H: Power and empowerment in nursing: Three theoretical approaches. Journal of Advanced Nursing 31 (2000) 1: 235–241.

25. Ma X & MacMillan RB: Influences of workplace conditions on teachers’ job satisfaction. Journal of Educational Research 93 (1999) 1: 39–48.

26. McClenaghan P: Social Capital: Exploring the theoretical foundations of community development education. British Educational Research 26 (2000) 5: 562–582.

27. Mezirow J: How critical reflection triggers transformative learning. Teoksessa: Fostering critical reflection in adulthood: a quide to transformative and emancipatory learning, s. 1–20. Toim. Mezirow J. Jossey-Bass, San Francisco 1990.

28. Morgan DL: The focus group guidebook. Focus group kit, Volume 1. Sage, Thousand Oaks, CA 1998.

29. Mäkinen K: Opetustyön kuormittavuus ja sen seuraamuksia ammatillisessa koulutuksessa. Tampereen yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis 634. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 1998.

30. Mäkitalo J & Palonen J: Mitä on työkyky: lääketieteellinen, tasapainomallin mukainen ja integroitu käsitystyyppi. Työ ja ihminen 8 (1994) 3: 155–162.

31. Mäkitalo J: Työkyvyn käsite. Teoksessa: Työterveyshuolto, s. 141–147. Toim. Antti-Poika M, Martimo KP & Husman K. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2003.

32. Naidoo J & Wills J: Practising health promotion, dilemmas and challenges. Bailliere Tindall, London 1998.

33. Nutbeam D: Evaluating health promotion – Progress, problems and solutions. Health Promotion International 13 (1998) 1: 27–44.

34. Perkins DD & Zimmerman MA: Empowerment theory, research, and application. American Journal of Community Psychology 23 (1995) 5: 569–579.

35. Perkiö-Mäkelä M, Mäkitalo M & Nevala N: Opettajan työn fyysinen kuormittavuus ja työympäristön ergonomia ja esteettömyys perusopetuksessa. Loppuraportti Työsuojelurahastolle 29.11.2002. Kuopion aluetyöterveyslaitos, Ergonomiayksikkö, Kuopio 2002. Http://www.occuphealth.fi/NR/rdonlyres/BB101E7E-2E42-4613-A411-BF69B8338715/0/opettaja.pdf (16.1.2004).

36. Peurala M & Saaranen T: Terveyden edistäminen työpaikalla. Teoksessa: Terveyden edistäminen, s. 79–94. Hoitotyön vuosikirja. Toim. Koivisto T, Muurinen S, Peiponen A & Rajalahti E. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2002.

37. Piirainen H, Elo AL, Hirvonen M, Kauppinen K, Ketola R, Laitinen H, Lindström K, Reijula K, Riala R, Viluksela M & Virtanen S: Työ ja terveys -haastattelututkimus v. 2000. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos. Paino Edita Oy, Helsinki 2000.

38. Prawat RS: Conservations with self and settings: A framework for thinking about teacher empowerment. American Educational Research Journal 28 (1991) 4: 737–757.


341

39. Putnam RD: Making democracy work. Civic traditions in modern Italy. Princeton University Press, Princeton 1993.

40. Putnam RD: Bowling alone: America’s declining social capital. Journal of Democracy 6 (1995) 1: 65–78.

41. Rasku A & Kinnunen U: Lukion opettajien työolot ja hyvinvointi: vertaileva tutkimus Euroopan eri maissa. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 341. Jyväskylän yliopistopaino, Jyväskylä 1999.

42. Ritchie D, Parry O, Gnich W & Platt S: Issues of participation, ownership and empowerment in a community development programme: Tackling smoking in a low-income area in Scotland. Health Promotion International 19 (2004) 1: 51–59.

43. Rodwell CM: An analysis of the concept of empowerment. Journal of Advanced Nursing 23 (1996) 305–313.

44. Saunamäki M & Kinnunen U: Työ- ja perhesitotuneiduuden yhteydet hyvinvointiin: työssäkäyvien parien tyypittely. Työ ja ihminen 16 (2002)1: 59–71.

45. Savolainen A, Taskinen H, Laippala P & Huhtala H: Koulutyöolot opettajien ja oppilaiden arvioimana. Työ ja ihminen 12 (1998) 3: 205–222.

46. Schonfeld IS: An updated look at depressive symptoms and jobsatisfaction in first year women teachers. Journal of Occupational & Organizational Psychology 73 (2000) 3: 363–371.

47. Siitonen J & Robinson HA: Empowerment: Links to teachers’ professional growth. Teoksessa: Promoting teachers’ personal and professional growth, s. 165–191. Toim. Willman A & Syrjälä L. University of Oulu, Department of Teacher Education. Acta Universitatis Ouluensis E 32. Oulu University Press, Oulu 1998.

48. Siitonen J, Repola H & Robinson H: Havahtuminen työhyvinvoinnin mahdollistamiseen. Empowerment-kulttuuri työhyvinvoinnin edistämisessä – tutkimushankkeen tulosten esittelyä. Oulun yliopisto. Työlääketieteen laboratorion hankeraportteja N:o. 16. Oulun yliopistopaino, Oulu 2002.

49. Silins H & Mulford B: Schools as learning organisations. The case for system, teacher and student learning. Journal of Educational Administration 40 (2002) 5: 425–446.

50. Strömmer R: Henkilöstöjohtaminen. Oy Edita Ab, Helsinki 1999.

51. Syrjälä L, Ahonen S, Syrjäläinen E & Saari S: Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Kirjayhtymä, Helsinki 1994.

52. Viinamäki T: Opettajien ja sosiaalityöntekijöiden psyykkinen rasittuneisuus. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 50. Kuopion yliopiston painatuskeskus, Kuopio 1997.

tutkijakoulutettava, TtM Terhi Saaranen, [email protected] Kuopion yliopisto hoitotieteen laitos, Kuopio

professori, THT Kerttu Tossavainen Kuopion yliopisto hoitotieteen laitos, Kuopio

lehtori, TtT, dosentti Hannele Turunen Kuopion yliopisto hoitotieteen laitos, Kuopio

pääsihteeri, LKT Harri Vertio Suomen syöpäyhdistys, Helsinki

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 328–341

art ikkel i t

342

Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmän vaikutus nuorten työelämään siirtymiseen ja mielenterveyteenPetri Koivisto, Jukka Vuori, Elina Nykyri

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko nuorten urahallinnan tukemiseksi kehitetyllä Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmällä edistää toisen asteen ammatillisista opinnoista valmistuvien nuorten työllistymistä, työllistymisen laatua ja mielenterveyttä. Ryhmämenetelmässä urahallintaa pyritään tukemaan vahvistamalla tehokkaiden urahallintastrategioiden aktiivista käyttöä motivoivia pystyvyysuskomuksia ja asenteellisia valmiuksia sekä luomalla keinoja selviytyä työmarkkinoilla mahdollisesti kohdattavista vastoinkäymisistä.

Ryhmäintervention vaikuttavuutta koskevaan tutkimukseen osallistui 416 alle 25-vuotiasta opinnoista työelämään ja/tai jatko-opintoihin siirtyvää nuorta, jotka arvottiin alkumittauksen jälkeen koe- ja kontrolliryhmiin. Koehenkilöistä 69 % oli naisia. Koeryhmään arvotut osallistuivat ryhmiin, joita ohjattiin Koulutuksesta työhön -menetelmällä. Kontrolliryhmään arvotut suorittivat itsenäisesti kirjallisen tehtävän. Ryhmämenetelmän vaikuttavuutta tutkittiin 10 kuukauden seurannalla (N = 334).

Tulokset osoittivat, että Koulutuksesta työhön -menetelmän käyttö lisäsi tilastollisesti merkitsevästi nuorten työllistymistä. Työllistymisen laatua koskevat tulokset osoittivat, että ryhmämenetelmä lisäsi tilastollisesti merkitsevästi työllistymistä koulutusta vastaaviin ja urasuunnitelmien toteutumista edistäviin tehtäviin. Tutkimuksen mukaan ryhmäinterventiolla on myös psyykkistä rasittuneisuutta ja depressio-oireita ennalta ehkäisevä vaikutus opiskelijoihin, jotka luokiteltiin psyykkisen häiriön suhteen riskiryhmään. Ryhmätoiminnan havaittiin myös lisäävän työelämään sekä talouteen ja omaisuuteen liittyvien tavoitteiden ja suunnitelmien luomista. Tulosten mukaan Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmällä voidaan edistää nuorten työllistymistä, työllistymisen laatua ja henkilökohtaisen talouden suunnittelua sekä tukea psyykkisen häiriön suhteen riskiryhmään kuuluvien nuorten mielenterveyttä.

Avainsanat: ammattikoulutus, depressio, henkilökohtaiset tavoitteet, interventiotutkimus, psyykkinen rasittuneisuus, työhönsijoittuminen, työllistymisen laatu, urahallinta

Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmän vaikutus nuorten työelämään siirtymiseen ja mielenterveyteen

343

URAHALLINNAN HAASTEET KOULUTUKSESTA TYÖELÄMÄÄN SIIRRYTTÄESSÄ

Nuorten koulutuksesta työelämään siirtymi-nen voidaan jakaa kahteen haasteeseen: kou-lutusta vastaavan ja urasuunnitelmien toteu-tumista edistävän työpaikan löytämiseen sekä sen jälkeiseen organisaatioon sosiaalistumi-seen. Oletettavasti näistä haasteista selviyty-minen riippuu yksilön koulutuksen ja amma-tillisen osaamisen lisäksi hänen valmiuksis-taan käyttää tehokkaita urahallintastrategioita työllistymisen edistämiseksi. Työnhakuvai-heessa tehokkaisiin urahallintastrategioihin kuuluu muun muassa kyky etsiä työnhaku-vihjeitä sosiaalisesta verkostosta, kyky luoda yhteyksiä työnantajiin ja kyky esitellä taitonsa vakuuttavasti työpaikkahaastattelussa4.

Organisaatioon sosiaalistumisella tarkoite-taan uudessa työssä aloitettaessa alkavaa oppi-misprosessia, jonka aikana tulokas tutustuu työtovereihinsa, omaksuu tehtävissään vaadit-tavat taidot, sisäistää roolinsa työyhteisössä ja sopeutuu työpaikalla vallitsevaan kulttuuriin7. Organisaatioon sosiaalistumisessa hyödylli-siin urahallintastrategioihin ajatellaan kuulu-van muun muassa kyky luoda työskentelyä edistäviä kontakteja työyhteisössä sekä hank-kia tehtävien hoitamisessa tarvittavaa infor-maatiota, perehdytystä ja palautetta7, 11. Koulu-tuksesta työelämään siirtymisen haasteista sel-viytyminen voi vaikuttaa nuoren myöhem-pään elämänkulkuun. Sopivasti mitoitettu työskentely opintojen aikana ja laadukas työl-listyminen valmistumisen jälkeen edistävät ratkaisevasti monen nuoren työuran ja psyyk-kisen hyvinvoinnin kehitystä1, 10, 16, 21. Vastaa-vasti valmistumisen jälkeinen työttömyys ja huonolaatuinen työ, erityisesti pitkittyessään, muodostaa riskin myöhemmälle työuran, työ-kyvyn ja hyvinvoinnin kehitykselle9, 13, 18.

Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmä12 on tarkoitettu toisen asteen ammatillisten oppilai-tosten valtakunnallista käyttöä varten. Mene-telmän tavoitteena on ammatillisista opinnois-ta valmistuvien nuorten laadukkaan työllisty-

misen ja urahallinnan tukeminen sekä työttö-myyteen ja katkonaisiin sekä heikkolaatuisiin työuriin liittyvien mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy. Ryhmämenetelmän erityis-piirteenä on kognitiiviseen psykologiaan ja aktiivisen oppimisen teorioihin perustuva malli menetelmän vaikuttavuudesta, kahden ohjaajan yhteistyömalli, yksityiskohtaisen ohjeistuksen sisältävä manuaali ja osallistujien motivoiminen koulutuksesta työelämään siir-tymisen alueella. Tässä tutkimuksessa selvitet-tiin Koulutuksesta työhön -menetelmän vai-kutuksia nuorten valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen, työllistymisen laatuun ja mie-lenterveyteen. Työllistymisen laadulla tarkoi-tetaan erityisesti nuoren arviota siitä, kuinka työ vastaa koulutusta ja edistää henkilökoh-taisten urasuunnitelmien toteutumista sekä valmistumisen jälkeisestä työstä saatavaa palk-kaa.

KOULUTUKSESTA TYÖHÖN -RYH-MÄMENETELMÄN TEOREETTISET PERIAATTEET JA KÄYTÄNTÖ

Koulutuksesta työhön -menetelmä12 perustuu Michiganin yliopiston preventiotutkimuskes-kuksessa kehitettyyn yleiseen ryhmätoimin-nan malliin4. Koulutuksesta työhön -menetel-mässä pyritään aktiivisen oppimisen keinoilla vahvistamaan osallistujien työllistymispysty-vyysuskomuksia ja asenteellisia toimintaval-miuksia työelämään siirtymisen alueella.

Työllistymispystyvyysuskomuksilla tarkoi-tetaan yksilön arviota kyvystään saavuttaa tavoitteensa työnhaussa ja organisaatioon sosiaalistumisessa. Oletettavasti vahva usko omaan työllistymispystyvyyteen motivoi tehokkaiden urahallintastrategioiden aktiivis-ta käyttöä työnhaussa ja organisaatioon sosi-aalistumisessa, mikä lisää laadukkaan työllis-tymisen todennäköisyyttä. Työllistymistavoit-teiden saavuttaminen johtaa puolestaan myönteisiin palautteisiin ja toiminnan tulok-sellisuuden arviointeihin, mikä tukee tehok-kaiden urahallintastrategioiden käyttöä ja työ-uran kehitystä jatkossa19. Asenteellinen toi-

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 342–360

P. Koivisto, ym.

344

mintavalmius urahallinnan alueella määritel-lään aktiivisen työuran ohjaajan ja elinikäisen oppijan roolin omaksumisena.

Koulutuksesta työhön -menetelmää käyttä-vissä ryhmissä12 käsiteltäviä aiheita lähesty-tään ohjaajien esittämillä lyhyillä johdannoilla siten, että osallistujat alkavat itse ohjata työ-elämään siirtymiseen sisältyvien haasteiden tunnistamista sekä haasteiden voittamisessa tarvittavien taitojen määrittelyä ja harjoitte-lua. Aktiivisen oppimisen menetelmän perus-sääntönä on, että ohjaajat tarjoavat mahdolli-simman vähän valmiita vastauksia käsiteltä-viin ongelmiin4. Ohjaajien tehtävänä on havainnoida ja aktivoida ryhmäprosessia sekä johdatella osallistujia kohti harjoitusten tavoit-teina olevien johtopäätösten omaehtoista oivaltamista. Ongelmanratkaisuprosessin akti-voinnissa ohjaajat käyttävät systemaattisesti sosiaalisen tuen ja ryhmään palauttamisen tekniikoita. Sosiaalisen tuen tekniikan käyttä-minen tarkoittaa sitä, että opiskelijat saavat osallistumismotivaatiota ja työllistymispysty-vyyttä tukevaa palautetta sekä ohjaajilta että muilta ryhmän jäseniltä.

Ryhmään palauttamisen tekniikalla tarkoi-tetaan sitä, että ohjaajat palauttavat esiin nou-sevat ongelmat ryhmän ratkaistaviksi. Esi-merkiksi silloin kun joku ryhmän jäsenistä ilmoittaa pitävänsä työpaikkavihjeiden kyse-lyä tuttavilta ”tungettelevana” toimintatapa-na, ohjaajan tehtävänä on haastaa muita osal-listujia ottamaan kantaa esitettyyn mielipitee-seen, johdatella ryhmää myönteisen palaut-teen avulla ja luottaa nuorten kykyyn ratkais-ta ongelma rationaalisesti. Tekniikan vaikutta-vuus perustuu vertaisryhmän jäsenillä ole-vaan viitehenkilön vaikutusvaltaan. Viitehen-kilön valtaa on ihmisellä, jonka yksilö tuntee läheiseksi ja tasa-arvoiseksi kanssaan ja jonka kokemuksiin hän voi samaistua.

Ryhmään palauttamisen vaikutus perustuu myös siihen, että suostuessaan aktiiviseen kes-kusteluun ryhmä löytää itse rationaalisen asennoitumisen kiistanalaisiin kysymyksiin. Tekniikka soveltuu kiistanalaisten kysymys-ten ratkomiseen sekä urahallintastrategioiden

käyttöön kohdistuvan asenteellisen vastarin-nan ylittämiseen. Tällöin jokainen osallistuja voi pohtia, käyttääkö ryhmän tuottamia rat-kaisuja, eikä ohjaajan tarvitse oikoa osallistu-jien asenteita omien näkemystensä mukaisik-si.

Koulutuksesta työhön -menetelmässä12 käy-tettävä oppimismalli4 pohjautuu sosiaalisen oppimisen teoriaan3. Sen mukaan pystyvyys-uskomusten kehittymiseen vaikuttavat kolme oppimismekanismia: oppijan omakohtaiset suoriutumiskokemukset, muiden suoriutumi-sen havainnointi sekä muilta saatu palaute omasta suoriutumisesta. Näiden oppimisme-kanismien toimivuuteen vaikuttaa ratkaise-vasti neljäs tekijä: oppijan ja ryhmän emotio-naalinen tila. Stressaantunut ja varautunut tunnelma ehkäisee osallistumista ja oppimista, kun taas yhteisen ongelman jakamiseen liitty-vä seurallisuuden tunne on ominaista aktiivi-selle oppimisprosessille.

Koulutuksesta työhön -menetelmässä hyö-dynnetään monin tavoin näitä neljää oppimi-seen vaikuttavaa tekijää. Pelkistetyimmillään sosiaalisen oppimisen periaatteet toteutuvat ohjaajien ja osallistujien esittämissä roolipe-leissä, joissa mallinnetaan kriittisiä tilanteita työpaikkahaastattelussa. Sosiaalista oppimista tuetaan rakentamalla ohjaajien ja ryhmän kes-kinäistä luottamusta sekä antamalla osallistu-jille myönteistä sekä hyvin kohdennettua ja perusteltua palautetta heidän suoriutumises-taan.

Ryhmämallin4 mukaan ohjaajat pyrkivät saavuttamaan aktiivisen oppimisprosessin rakentamalla ja ylläpitämällä ohjaajien ja osal-listujien välistä keskinäistä luottamusta. Luot-tamuksen herättämiseksi ohjaajien on saavu-tettava ryhmän silmissä uskottava asiantunti-ja-arvovalta. Tätä asiantuntija-arvovaltaa ohjaajana toimivat opettajat tai työhallinnon ohjaajat saavat sekä ammatillisesta taustastaan että menetelmään liittyvästä tutkimuksesta. Luottamuksellisen ryhmäprosessin synnyttä-minen edellyttää asiantuntemuksen lisäksi vii-tehenkilön vaikutusvaltaa. Ryhmätoiminnas-sa viitehenkilön valtaa hyödynnetään muun


345

muassa siten, että osallistujat ratkovat ongel-mia keskenään, saavat toisiltaan palautetta ja toimivat toistensa roolimalleina.

Myös ryhmien ohjaajat pyrkivät vähentä-mään etäisyyttään ryhmään viitehenkilön ase-man saavuttamiseksi. Väärin ymmärrettynä asiantuntija-arvovallan tavoittelu johtaa kaik-kitietävän rooliin asettumiseen sekä ristirii-taan aktiivisen ja itseohjautuvan oppimispro-sessin kanssa. Siksi ohjaajat kertovat heti alus-sa osallistujille avoimesti omista työuraan liit-tyvistä kokemuksistaan ja esittävät ryhmälle roolipelejä. Ohjaajien avoimuuden tarkoituk-sena on lisätä osallistujien luottamusta ja roh-kaista heitä ryhmätyöskentelyyn.

On huomattava, että heikossa työmarkki-natilanteessa hyvätkään urahallintastrategiat eivät aina johda toivottuun tulokseen. Aktiivi-nen mutta tulokseton työnhaku koituu ennen pitkää stressaavaksi23, 30. Koulutuksesta työ-hön -menetelmässä työelämään siirtymistä käsitellään myös vastoinkäymisiin varautumi-sen näkökulmasta4, 5, 25. Tarkoituksena on tukea osallistujien urahallintaa ja ennaltaeh-käistä työllistymisongelmiin ja katkonaisiin työuriin liittyviä mielenterveysongelmia, eri-tyisesti depressio-oireita.

Ohjaajat johdattelevat osallistujat pohti-maan vastoinkäymisiä, joita he saattavat koh-data työnhaussa, heikkolaatuisissa työsuhteis-sa ja organisaatioon sosiaalistumisessa. Vas-toinkäymisiin varautuminen on suunniteltu prosessiksi, jossa ryhmäa) tunnistaa ja määrittelee mahdollisia vas-

toinkäymisiä ja esteitä

b) tuottaa ratkaisukeinoja vastoinkäymisten varalle sekä

c) harjoittelee vastoinkäymisten ja esteiden voittamista. Jokainen osallistuja valitsee ryhmän tuotta-

mista selviytymiskeinoista omaan tilantee-seensa parhaiten sopivat.

KOULUTUKSESTA TYÖHÖN -MENETELMÄN TUTKIMUKSELLINEN TAUSTA

Koulutuksesta työhön -menetelmässä hyödyn-nettäviä ryhmänohjausperiaatteita on aikai-semmin sovellettu Yhdysvalloissa JOBS-ryh-mämenetelmässä, jonka tavoitteena on tukea irtisanottujen ja työttömien aikuisten itsetun-toa, työnhakuvalmiuksia ja uudelleentyöllisty-mistä sekä ehkäistä työllistymisongelmiin liit-tyvää masennusta5, 24, 25. JOBS-menetelmästä kehitettiin 1990-luvulla suomalainen Työhön-ryhmämenetelmä17. Molemmissa menetelmis-sä vahvistetaan aktiivisen oppimisen keinoin työttömien työnhakuun kohdistuvia pysty-vyysuskomuksia, aktiivisen työnhakijan roo-lin omaksumista ja työnhaussa mahdollisesti kohdattaviin vastoinkäymisiin varautumista.

Koulutuksesta työhön -menetelmän ohjaa-jan käsikirja ja osallistujan työkirja12 kehitet-tiin ja julkaistiin Työhön-menetelmän pohjalta. Työhön-menetelmän työnhakua käsittelevistä harjoituksista suuri osa on sisällytetty lyhen-nettynä ja uuden kohderyhmän erityispiirteet huomioiden muokattuna Koulutuksesta työ-hön -menetelmään. Ratkaisevin ero on se, että Koulutuksesta työhön -menetelmässä keskity-tään työnhaun lisäksi, toisin kuin aikaisem-missa sovelluksissa, organisaatioon sosiaalis-tumiseen.

Sekä JOBS- että Työhön-menetelmän vai-kuttavuutta on tutkittu kenttäkokeellisilla seu-rantatutkimuksilla. JOBS-menetelmää koske-vat tulokset osoittivat, että menetelmä lisäsi aikuisten työttömien työllistymistä ja ansio-tasoa sekä vähensi depressio-oireita puolen ja kahden vuoden seurannassa4, 5, 24, 25. Työ-hön-menetelmän vaikuttavuustutkimuksen tulokset olivat samansuuntaisia. Puolivuotis- ja kaksivuotisseurantatulosten mukaan ryh-mämenetelmä lisäsi aikuisten työttömien työ-markkina-aktiivisuutta, työllistymistä ja itse-tuntoa sekä vähensi depressio-oireita28, 29. Puo-livuotisseurannassa JOBS- ja Työhön-mene-telmillä todetut myönteiset vaikutukset koh-distuivat erityisesti depressioriskiryhmään

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 342–360

P. Koivisto, ym.

346

kuuluviin työttömiin, siis niihin, jotka määri-teltiin alttiiksi vakavalle masennukselle ennen interventioihin osallistumista. Interventioiden vaikutusprosessia koskevat tutkimukset osoit-tivat, että ryhmiin osallistumisen seurauksena vahvistunut työllistymisvalmius eli koettu työnhakupystyvyys ja vastoinkäymisiin varautuminen selittivät menetelmien myöntei-siä vaikutuksia työllistymiseen ja masennusoi-reisiin.31

TUTKIMUSONGELMAT

Aikaisempien tutkimustulosten mukaan Kou-lutuksesta työhön -menetelmässä sovellettuun ryhmämalliin perustuvat työttömille suunna-tut interventiot edistävät työllistymistä ja sen laatua4, 24, 28, 29. Oletettavasti myös Koulutuk-sesta työhön -menetelmällä on sille asetettujen tavoitteiden mukaisia vaikutuksia työllistymi-seen ja sen laatuun. Voidaan myös olettaa, että ryhmämenetelmän mahdollinen myöntei-nen vaikutus koulutusta ja urasuunnitelmia vastaavaan työllistymiseen heijastuu nuorten mielenterveyteen10, 16, 18, 21. Oletettavasti ryh-mämenetelmä myös ehkäisee mielenterveys-ongelmien syntymistä, koska samaan ryhmä-malliin perustuvien työttömille suunnattujen interventioiden on osoitettu ehkäisevän dep-ressio-oireita. Aikaisemman tutkimuksen perusteella mielenterveysvaikutus on suurem-pi mielenterveyden suhteen riskiryhmään kuuluviin henkilöihin kuin muihin osallistu-jiin4, 24, 28, 29. Tutkimustuloksiin ja ryhmämene-telmän teoriaan perustuen asetetaan ryhmä-menetelmän vaikuttavuuden selvittämiseksi seuraavat neljä päähypoteesia:

Hypoteesi 1. Koulutuksesta työhön -mene-telmä edistää nuorten työllistymistä.

Hypoteesi 2. Koulutuksesta työhön -mene-telmä lisää nuorten koulutusta vastaavaa ja urasuunnitelmien toteutumista edistävää työllistymistä.

Hypoteesi 3. Koulutuksesta työhön -mene-telmä tukee mielenterveyttä koko tutkimus-joukossa.

Hypoteesi 4. Koulutuksesta työhön -mene-telmän mielenterveysvaikutus kohdistuu mielenterveyden suhteen riskiryhmään kuuluvien joukkoon. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää,

voidaanko Koulutuksesta työhön -menetel-mällä tukea nuorten ajankohtaisten kehitys-tehtävien ratkaisuun kohdistuvien tavoittei-den ja suunnitelmien asettamista. Ryhmäme-netelmän oletetaan lisäävän osallistujien työl-listymisvalmiuksia, laadukasta työllistymistä ja myönteisiä kokemuksia työelämässä, mikä saattaa vahvistaa entisestään nuorten työelä-mätavoitteiden suunnittelua19. Lisäksi oletetut työllistymisvaikutukset saattavat vähentää nuorten taloudellista riippuvuutta vanhem-mistaan ja luoda edellytyksiä henkilökohtai-sen talouden ja omaisuuden suunnittelulle. Esitetään kaksi seuraavaa hypoteesia:

Hypoteesi 5. Koulutuksesta työhön -mene-telmä lisää työelämään kohdistuvien tavoit-teiden asettamista.

Hypoteesi 6. Koulutuksesta työhön -mene-telmä lisää talouteen ja omaisuuteen suun-tautuvien tavoitteiden asettamista.

MENETELMÄT

Osallistujat ja tutkimusasetelma

Tutkimus toteutettiin viidessä toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa lukuvuosina 2000–2001 ja 2001–2002. Oppilaitokset oli-vat Porin Palveluopisto, Porin Tekniikkaopis-to, Porin Metsäopisto, Kokemäkijokilaakson ammattioppilaitos ja Kokkolan Sosiaali- ja ter-veysalan oppilaitos. Tutkimusjoukko koostui 416:sta alle 25-vuotiaasta viimeistä lukuvuot-taan opiskelevasta oppilaasta. Heidät kutsut-tiin oppilaitoksissa järjestettyihin informaatio-tilaisuuksiin, joiden yhteydessä suoritettiin lomakekysely (alkumittaus). Alkumittauksen jälkeen osallistujat jaettiin luokittain koe- ja kontrolliryhmään arpomalla. Aikuisopiskelijat jäivät tutkimusjoukon ulkopuolelle, koska tut-kimus kohdistui nuoriin. Aikuisopiskelijat


347

osallistuivat kuitenkin koe- ja kontrolliryhmi-en toimintaan.

Koeryhmäläiset osallistuivat Koulutuksesta työhön -menetelmää käyttäviin ryhmiin. Kontrolliryhmäläiset tekivät samanaikaisesti mutta itsenäisesti kirjallisen tehtävän, joka vastasi sisällöltään huomattavasti Koulutuk-sesta työhön -menetelmää. Kontrolliryhmän tehtävänä oli laatia annetun kirjallisen materi-aalin pohjalta työpaikkahakemus, ansioluette-lo ja suoramarkkinointikirje Internetistä itse haettuun työpaikkailmoitukseen. Koe- ja kont-rolliryhmien saamien interventioiden ero oli ennen kaikkea opetusmenetelmällinen. Koe-ryhmäläiset toimivat siis ryhmissä, kontrolli-ryhmäläiset itsenäisesti.

Tutkimusjoukon oppilaista 210 kuului koe-ryhmään ja 206 kontrolliryhmään. He olivat tutkimuksen alkaessa keskimäärin 19-vuotiai-ta ( = 19 v, Me = 18 v, s = 1,6 v), ja 69 % heistä oli naisia. Tutkimusjoukosta suurin osa suoritti sosiaali- ja terveysalan tai palvelualan tutkintoa (taulukko 1 s. 352).

Koeasetelmaan kuului kaksi seurantakyse-lyä. Ensimmäinen seurantakysely (välimit-taus, N=383) järjestettiin luokkatiloissa inter-vention viimeisen päivän päätteeksi. Toinen seurantakysely suoritettiin postitse 10 kuu-kautta intervention jälkeen (loppumittaus), jolloin opintojen päättymisestä oli kulunut keskimäärin seitsemän kuukautta. Tässä tut-kimuksessa tarkastellaan pääasiassa alku- ja loppumittausta. Välimittauksessa kerättyjä tie-toja hyödynnetään ainoastaan Koulutuksesta työhön -intervention eheyden tarkastelussa. Intervention eheys tarkoittaa tässä Koulutuk-sesta työhön -ryhmien toteuttamista menetel-män periaatteiden mukaisesti.

Loppumittaukseen vastasi 282 oppilasta. Näiden lisäksi saatiin 52 oppilaalta puhelimit-se työelämään ja opintoihin sijoittumista kos-kevat tiedot. Työelämään ja opintoihin sijoit-tumisen tiedot saatiin siis 334 oppilaalta (80 % alkumittaukseen vastanneista). Loppumitta-uksen ajankohtana valmistuneiden osuus oli koeryhmässä 87 % ja kontrolliryhmässä 84 %. Ei-valmistuneista 74,3 % oli sekä ammatillisen

että ylioppilastutkinnon suorittajia, joilla opin-not kestivät muita pitempään. Jatko-opintoja suorittavista yli puolet opiskeli ammattikor-keakouluissa.

Koulutuksesta työhön -menetelmää käyttävien ryhmien toteuttaminen

Koulutuksesta työhön -menetelmää käyttävät ryhmät ovat kahden ohjaajan vetämiä, viisi-päiväisiä ja 20 oppitunnin laajuisia intensiivi-kursseja. Ne järjestetään opiskelijoiden viimei-senä lukuvuotena, koska tällöin ryhmätyös-kentelyssä voidaan hyödyntää oppilaiden työssä oppimiskokemuksia sekä työllistymi-sen ajankohtaisuuden herättämää osallistu-mismotivaatiota. Tässä tutkimuksessa toteu-tettiin 25 Koulutuksesta työhön -menetelmää käyttävää ryhmää. Ryhmissä oli keskimäärin 11 osallistujaa ja ryhmien koko vaihteli 6 ja 22 osallistujan välillä. Koulutuksesta työhön -menetelmää käyttävien ryhmien toteuttami-sessa ja laadun varmistamisessa kiinnitettiin huomiota seuraaviin viiteen periaatteeseen:

1. Kaikki kenttäkokeessa mukana olleet ryh-mänohjaajat koulutettiin tehtäviinsä, koska ryhmämallin toteuttaminen edellyttää menetelmään kuuluvien ohjaustekniikko-jen hyvää hallintaa.

2. Ohjaajapareja muodostettaessa kiinnitettiin koulutuksen lisäksi huomiota ohjauskoke-mukseen. Jokaisesta ohjaajaparista vähin-tään toisella osapuolella oli ohjauskoke-musta useista Koulutuksesta työhön -ryh-mistä.

3. Ohjaajat käyttivät työskentelynsä tukena tutkimusta varten laadittuja koeversioita ohjaajan käsikirjasta ja osallistujien työkir-jasta. Ohjaajilla oli siis käytössään ns. manuaali (ohjaajan käsikirja), joka sisältää yksityiskohtaisen ohjeistuksen menetelmää käyttävien ryhmien toteuttamisesta. Ohjel-man aikana osallistujat kirjasivat oppimis-tuloksensa heille annettuun työkirjaan, joten interventioon osallistumisen jälkeen heillä oli hallussaan henkilökohtainen työl-listymiskäsikirja.

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 342–360

P. Koivisto, ym.

348

4. Ryhmien kokoonpanoissa suosittiin vaki-tuisten luokkakokoonpanojen hajottamista siten, että ryhmän jäsenet tulivat eri luokil-ta tai eri opintolinjoilta. Menettelyllä pyrit-tiin elävöittämään ryhmädynamiikkaa pur-kamalla luokkayhteisöissä syntyneitä vakiintuneita rooleja. Menettelytavan havaittiin edistävän nuorten asiallista asen-noitumista ryhmätyöskentelyyn, erityisesti roolipeleihin, joissa mallinnettiin työpaik-kahaastatteluja.

5. Ryhmien järjestämisessä yhdistettiin kah-den hallinnon alan, ammatillisten oppilai-tosten ja työvoimatoimistojen, sekä työnan-tajien osaaminen nuorten tukemisessa. Täl-lä yhteistyöllä pyrittiin myös ryhmien ohjaamisessa tärkeän asiantuntija-arvoval-lan luomiseen. Ammatillisten oppilaitosten opettajat vetivät ryhmiä yhdessä paikallis-ten työvoimatoimistojen erikoistyövoima-neuvojien kanssa. Työnantajien edustajat liittyivät paikalliseen yhteistyöverkostoon osallistumalla ryhmissä järjestettyihin infor-maatiohaastatteluihin. Informaatiohaastat-teluissa oppilaat hankkivat vierailevaa työnantajaa haastattelemalla tietoa työnte-kijöiden rekrytoinnista ja organisaatioon sosiaalistumisesta sekä suhteuttivat osaa-mistaan työnantajien vaatimuksiin.

Kyselymenetelmät

Alkumittauksessa taustatietoina kysyttiin opis-kelijoiden sukupuoli, ikä, opintolinja, aiempi koulutus, siviilisääty ja lasten lukumäärä. Tut-kittavat luokiteltiin aiemman koulutuksen perusteella dikotomisesti vain peruskoulun suorittaneisiin ja peruskoulun lisäksi muun tutkinnon suorittaneisiin seuraavasti: 0 = peruskoulun tai keskikoulun

suorittanut

1 = ammattikoulun, opistotutkinnon tai ylioppilastutkinnon suorittanut.

Työllistymistilanne alkumittauksessa

Alkumittauksessa kysyttiin työllistyneiltä, aikovatko he työskennellä hankkimassaan työpaikassa valmistumisen jälkeen. Kysymyk-seen vastattiin neliportaisella asteikolla: 1 = en

2 = melko epävarmasti

3 = melko varmasti

4 = varmasti.Ne, jotka vastasivat, että aikoivat melko var-

masti tai varmasti työskennellä hankkimassaan työpaikassa, luokiteltiin työllistyneiksi, muut luokiteltiin ei-työllistyneiksi. Myös ne, joilla ei ollut alkumittauksessa työpaikkaa, luokiteltiin ei-työllistyneiksi.

Työllistymistilanne loppumittauksessa

Loppumittauksessa tutkittavat määrittelivät senhetkisen työllistymistilanteensa. Vastaus-vaihtoehtoihin kuuluivat

työllistyminen ilman työllistymistukea

yrittäjyys

opintotukeen oikeuttava opiskelu

oppisopimuskoulutus

työttömyys

eläkkeellä

armeijassa tai siviilipalveluksessa olo

työvoimapoliittisten toimenpiteiden, kuten tukityöllistämisen ja työvoimakoulutuksen, piiriin kuuluminen sekä

muu vaihtoehto. Ilman työllistymistukea työllistyneiltä, joi-

hin kuuluvat myös yrittäjät, kysyttiin myös:

”Kuinka monta tuntia työskentelet viikossa?”.

Koehenkilöiden työllistymisen kriteeriksi loppumittauksen ajankohtana asetettiin vähin-tään 20 tunnin viikoittainen työskentely ilman työllistymistukea.


349

Koulutusta vastaavasti työllistyminen

alkumittauksessa

Tutkimuksen alussa vastaajilta kysyttiin sitä, vastaako alkumittausajankohtana hankittu työpaikka koulutusta 1 = ei

2 = jonkin verran ja

3 = täysin. Vastaukset luokiteltiin siten että ne, joilla ei

ollut työpaikkaa alkumittauksessa ja ne joiden työpaikka ei vastannut tai vastasi jonkin ver-ran koulutusta, luokiteltiin sellaisiksi, joiden työpaikka ei vastannut koulutusta, ja ne, joi-den työpaikka vastasi täysin koulutusta, luo-kiteltiin koulutusta vastaavasti työllistyneiksi.

Koulutusta vastaavasti ja urasuunnitelmien toteutumista edistävästi työllistyminen loppu-mittauksessa. Loppumittauksen ajankohtana ilman työllistymistukea työllistyneitä pyydet-tiin vastaamaan kahteen työtehtävien laatua kartoittavaan kysymykseen: 1. ”Onko nykyinen työsi koulutustasi vastaa-

vaa?”

2. ”Edistääkö nykyinen työsi ammatillisten urasuunnitelmiesi toteutumista?”

Ensimmäiseen kysymykseen vastattiin kolmi-portaisella (1 = ei lainkaan, 2 = jonkin verran, 3 = täysin) ja toiseen neliportaisella asteikolla (1 = ei lainkaan, …, 4 = erittäin paljon). Ensim-mäisen ja toisen kysymyksen muodostaman asteikon korrelaatio oli 0,84.

Asteikosta muodostettiin koulutusta vastaa-vasti ja urasuunnitelmien toteutumista edistä-västi työllistymisen muuttuja siten, että koe-henkilö oli työllistynyt koulutusta vastaavasti ja urasuunnitelmien toteutumista edistävästi, jos hän vastasi, että työ oli täysin koulutusta vastaavaa ja melko tai erittäin paljon urasuun-nitelmien toteutumista edistävää. Ne, jotka eivät olleet työllistyneet tai eivät täyttäneet koulutusta vastaavasti ja urasuunnitelmien toteutumista edistävästi työllistymisen kritee-riä, eivät olleet työllistyneet koulutusta vastaa-vasti ja urasuunnitelmien toteutumista edistä-västi. Muuttujaa muodostettaessa ei käytetty viikoittaista työaikaa koskevia kriteereitä.

Loppumittauksessa ilman työllistymistukea työllistyneiltä kysyttiin myös

työsuhteen osa-aikaisuus/kokoaikaisuus

määräaikaisuus/vakituisuus sekä

kuukausittainen bruttopalkka. Psyykkistä rasittuneisuutta kartoitettiin

sekä alkumittauksessa että loppumittauksessa Goldbergin8 kehittämän yleisen terveydenti-lan kyselyn (GHQ, General Health Questionnai-re) 12-osioisella versiolla. Kysymyksiin (esim. ”Oletko viimeaikoina tuntenut olevasi jatkuvasti rasi-tuksen alaisena?”) vastattiin neliportaisella astei-kolla (esim. 1 = en ollenkaan, 2 = en enempää kuin tavallisesti, 3 = jonkin verran enemmän kuin tavallisesti, 4 = paljon enemmän kuin tavallisesti). Asteikon reliabiliteetit olivat 0,88 (alkumitta-us) ja 0,90 (loppumittaus).

Psyykkisen häiriön riskiryhmään kuulumi-nen kartoitettiin sekä alku- että loppumittauk-sessa. GHQ:n asteikon vastaukset koodattiin GHQ-metodilla8 siten, että vastaus jokaiseen kysymykseen koodattiin erikseen niin, että vastaukset ei ollenkaan/ei enempää kuin tavallisesti koodattiin arvolla 0 ja vastaukset jonkin ver-ran/paljon enemmän kuin tavallisesti arvolla 1. Tämän jälkeen jokaisen vastaajan saamat arvot (0 tai 1) laskettiin yhteen. Tästä saatiin jokaiselle vastaajalle pistemäärä, joka oli välil-lä 0 ja 12. Pistemäärä kertoo sen, kuinka monen kysymyksen mukaan on psyykkisesti rasittuneempi kuin tavallisesti. Ne vastaajat, joiden pistemäärä oli 3 tai korkeampi luokitel-tiin psyykkisen häiriön riskiryhmään.

Depressiota mitattiin DEPS-depressioseu-lalla molemmissa mittauksissa22. Seula koos-tuu kymmenestä väittämästä, jotka kartoitta-vat viimeksi kuluneen kuukauden aikaisia masennusoireita (esim. ”Viimeksi kuluneen kuu-kauden aikana tunsin, että kaikki ilo on hävinnyt elä-mästäni.”). Väittämien paikkansapitävyyttä arvioitiin neliportaisella asteikolla (1 = ei lain-kaan, …,4 = erittäin paljon). Asteikon reliabili-teetit olivat 0,88 (alkumittaus) ja 0,91 (loppu-mittaus). Depressio-oireiden suhteen riskiryh-mään kuuluviksi määriteltiin Salokankaan ym. validointitutkimuksessa22 esitetyn luokit-

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 342–360

P. Koivisto, ym.

350

telukriteerin mukaisesti ne osallistujat, joilla asteikon keskiarvo oli suurempi kuin 1,9.

Koettua työllistymispystyvyyttä26 kartoitet-tiin molemmissa kyselyissä. Tätä tutkimusta varten laadittu asteikko koostuu yhdeksästä kysymyksestä, jotka mittaavat pystyvyysus-komuksia työnhaun ja organisaatioon sosiaa-listumisen alueilla (esim. ”Kuinka hyvin uskot pystyväsi antamaan parhaan mahdollisen vaikutel-man itsestäsi työhaastattelussa?”). Kysymyksiin vastataan valitsemalla sopiva vaihtoehto viisi-portaiselta asteikolta (esim. 1 = erittäin huonosti, …, 5 = erittäin hyvin). Mittarin reliabiliteetit oli-vat 0,85 (alkumittaus) ja 0,87 (loppumittaus).

Henkilökohtaisten tavoitteiden sisältöjä tut-kittiin alku- ja loppumittauksessa Littlen14 hen-kilökohtaisten projektien menetelmän muoka-tulla versiolla20. Koehenkilöille annettiin seu-raava instruktio:

”Jokaisella ihmisellä on meneillään erilaisia pyr-kimyksiä, hankkeita, toiveita, tehtäviä tai tavoit-teita, joita voidaan kutsua projekteiksi. Projekti voi liittyä mihin tahansa elämänalueeseen, kuten opiskeluun, harrastuksiin, ihmissuhteisiin, itseen, terveyteen tai työhön. Kirjoita alla olevaan tilaan kuusi sinun tämänhetkistä projektiasi. Pyri valit-semaan ne kuusi sellaista projektia, joita pidät tärkeimpinä kohdallasi.”

Koehenkilöiden tuottamat projektit luoki-teltiin 13 sisältöluokkaan: 1. työ

2. opiskelu

3. parisuhde, perhe ja lapset

4. muut ihmissuhteet

5. vapaa-aika

6. asuminen

7. talous ja omaisuus

8. henkilökohtainen kasvu ja kehitys

9. elämäntapa

10. armeija/siviilipalvelu

11. arkirutiinit

12. terveys ja

13. muut.

Sisältöanalyysin reliabiliteetit laskettiin kahden toisistaan riippumattoman henkilön tekemien luokittelujen välisenä korrelaationa, jotka olivat 0,84 (alkumittaus) ja 0,92 (loppu-mittaus).

Koulutuksesta työhön -ryhmiin osallistu-neet opiskelijat arvioivat välimittauksessa intervention eheyttä eli ryhmien toteuttamista menetelmän mukaisesti kolmella asteikolla. Ohjaajilta saatua tukea oppimiselle arvioitiin vastaamalla kuuteen kysymykseen (esim. ”Missä määrin ohjaajat auttoivat sinua oppimaan taitojen ja vahvuuksien esittelyä?”) viisiportaisella asteikolla ( 1= ei lainkaan,...,5 = erittäin paljon). Muilta ryhmän jäseniltä saatua tukea oppimi-selle arvioitiin myös vastaamalla kuuteen kysymykseen (esim. ”Missä määrin muut ryhmä-läiset auttoivat sinua oppimaan taitojen ja vahvuuksi-en esittelyä?”) viisiportaisella asteikolla ( 1= ei lainkaan,...,5 = erittäin paljon). Aktiivisen oppi-misen toteutumista arvioitiin vastaamalla kuu-teen kysymykseen (esim. ”Kuinka paljon harjoit-telit taitojesi ja vahvuuksiesi esittelyä?”) viisiportai-sella asteikolla ( 1= ei lainkaan,...,5 = erittäin paljon). Asteikkojen reliabiliteetit olivat 0.91, 0.93 ja 0.84.

Tutkimusjoukon valikoituminen koe- ja kontrolliryhmiin

Koe- ja kontrolliryhmien väliset erot alkumit-tauksessa on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Koe- ja kontrolliryhmien väliset erot alkumittauk-sessa olivat tilastollisesti merkitseviä vain koe-tussa työllistymispystyvyydessä (t-testisuure –2,15, p <0,05).

Alkumittausajankohtana koeryhmäläisistä suurempi osa (24,9 %) oli hankkinut työpai-kan ja aikoi työskennellä tuossa työpaikassa valmistuttuaan kuin kontrolliryhmäläisistä (18,5 %). Ei-työllistyneiksi luettiin opiskelijat, jotka joko eivät olleet hankkineet työtä tai eivät aikoneet työskennellä hankkimassaan työpaikassa valmistumisen jälkeen. Koeryh-mäläisistä suurempi osa (16,5 %) kuin kont-rolliryhmäläisistä (10,5 %) oli alkumittaukses-sa työllistynyt koulutusta vastaavaan työpaik-


351

kaan. Nämä erot koe- ja kontrolliryhmien välillä eivät olleet kuitenkaan tilastollisesti merkitseviä (taulukko 1 s. 352).

Koe- ja kontrolliryhmät eivät alkumittauk-sessa poikenneet toisistaan myöskään muun muassa sukupuoli- ja ikäjakauman, aiemman koulutuksen, opintolinjajakauman, lasten lukumäärän ja siviilisäädyn (taulukko 1 s. 352) eikä depressio-oireiden (t-testisuure 0,92, p >0,05, taulukko 2 s. 353) tai psyykkisen rasittuneisuuden suhteen (t-testisuure –1,01, p >0,05, taulukko 2 s. 353).

Alkumittauksessa oli siis havaittavissa vali-koitumista, ts. eroja koe- ja kontrolliryhmien välillä, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä muussa kuin koetussa työllisty-mispystyvyydessä (taulukot 1 s. 352 ja 3 s. 354). Tutkittavien valikoituminen koe- ja kontrolliryhmiin saattoi johtua siitä, että koe- ja kontrolliryhmiin arpomisessa olivat muka-na aikuisopiskelijat, jotka eivät itse tutkimus-joukkoon kuulu. Myös arvonnan suorittami-nen luokittain saattoi vaikuttaa tutkittavien valikoitumiseen koe- ja kontrolliryhmiin.

Kato ja koeasetelman eheys

Koeasetelman eheyden tarkastelulla pyritään selittämään, vaikuttaako kato tutkittavien valikoitumiseen koe- ja kontrolliryhmiin. Lop-pumittaukseen (N = 334) vastasi 80 % alku-mittaukseen (N = 416) vastanneista. Tilastol-listen testien avulla tutkittiin, erosivatko lop-pumittaukseen vastanneet koe- ja kontrolli-ryhmäläiset toisistaan alkumittauksessa. Lop-pumittaukseen vastanneiden koe- ja kontrolli-ryhmäläisten välillä ei alkumittauksessa ollut tilastollisesti merkitseviä eroja muussa kuin koetussa työllistymispystyvyydessä. Tämä ero koetussa työllistymispystyvyydessä näkyi myös kaikkien alkumittaukseen osallistunei-den joukossa. Tämä tukee koeasetelman ehey-den säilymistä.

Kuitenkin loppumittaukseen vastanneet ja vastaamattomat poikkesivat toisistaan alku-mittauksessa. Loppumittaukseen vastannei-den joukossa oli tilastollisesti merkitsevästi

vähemmän miehiä, ennen ammatillisia opin-toja vain peruskoulun suorittaneita ja sosiaali- ja terveysalan ammatillista tutkintoa suoritta-neita kuin loppumittaukseen vastaamatta jät-täneiden keskuudessa. Lisäksi loppumittauk-seen vastanneet olivat alkumittauksen ajan-kohtana tilastollisesti merkitsevästi enemmän psyykkisesti rasittuneita kuin loppumittauk-seen vastaamattomat. Loppumittaukseen vas-tanneet mainitsivat alkumittauksessa myös tilastollisesti merkitsevästi enemmän työelä-mään, ihmissuhteisiin ja terveyteen liittyviä tavoitteita ja vähemmän parisuhteeseen/per-heeseen/lapsiin liittyviä tavoitteita kuin loppu-mittaukseen vastaamattomat.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että koe- ja kontrolliryhmä erosivat toisistaan. Oli siis tapahtunut valikoitumista. Siksi alkumittauk-sessa olevia eroja koe- ja kontrolliryhmän välillä oli kontrolloitava. Valikoitumiseen ei kato vaikuttanut, mutta koko tutkimusjoukon tasolla loppumittaukseen vastanneet ja vastaa-mattomat erosivat toisistaan alkumittaukses-sa. Koeasetelman eheys siis säilyi.

Tilastolliset menetelmät

Koe- ja kontrolliryhmien välisiä eroja tarkas-teltiin kahden riippumattoman otoksen t-tes-tillä ja Pearsonin χ2-testillä6. Koska koe- ja kontrolliryhmät erosivat toisistaan alkumitta-uksessa, tutkittiin intervention vaikutuksia yleistetyillä lineaarisilla malleilla. Kyseessä oli hierarkkinen analyysi. Yleistetyillä lineaarisil-la malleilla saatiin selville intervention vaiku-tus, kun on otettu huomioon niiden tekijöi-den vaikutus, joissa koe- ja kontrolliryhmä poikkesivat toisistaan alkumittauksessa. Mal-lituksella voidaan siis ottaa huomioon erilais-ten tekijöiden vaikutus intervention vaikutuk-sen lisäksi.

Diskreettien muuttujien kohdalla käytettiin logistisia malleja ja jatkuvien muuttujien koh-dalla lineaarisia malleja6, 15. Malleissa kontrol-loitiin alkumittauksessa havaitut erot koe- ja kontrolliryhmien välillä lisäämällä kaikkiin malleihin selittäväksi muuttujiksi ikä, suku-

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 342–360

P. Koivisto, ym.

352

puoli, työllistymistilanne, koettu työllistymis-pystyvyys ja aiempi koulutus alkumittaukses-sa. Lisäksi malleihin lisättiin tulosmuuttujan kontrolli alkumittauksessa, mikäli sellainen oli tulosmuuttujan kohdalla olemassa. Tätä kut-sutaan tulosmuuttujan lähtötason kontrolloin-niksi ja sitä vastaavaa muuttujaa lähtötason kontrolliksi. Lähtötason kontrolli on alkumit-tauksen muuttuja, joka vastaa sisällöltään mahdollisimman paljon tulosmuuttujaa.

Malleissa käytetyt selittävät muuttujat eli tekijät, joissa olevia eroja koe- ja kontrolliryh-mien välillä alkumittauksessa haluttiin kont-rolloida, valittiin seuraavin perustein. Koska aiempi koulutus ja sukupuoli selittivät pitkälti oppilaiden tutkintoalaa ja tutkintoala puoles-taan vaikuttaa suuresti työllistymiseen, kont-

rolloitiin malleissa aiemman koulutuksen ja sukupuolen vaikutus. Koettu työllistymispys-tyvyys alkumittauksessa kontrolloitiin, koska se ennustaa intervention taustateorian4 mukaan työllistymistä ja siinä havaittiin tilas-tollisesti merkitsevä (p<0,05) ero alkumitta-uksessa koe- ja kontrolliryhmien välillä. Aiem-pi koulutus kontrolloitiin malleissa myös sik-si, että sen ajateltiin vaikuttavan nuorten työ-markkina-asemaan ja siinä oli eroa koe- ja kontrolliryhmän välillä alkumittauksessa (tau-lukko 1). Työllistymistilanne alkumittaukses-sa kontrolloitiin, koska koeryhmäläisistä suu-rempi osa oli työllistynyt alkumittaushetkellä kuin kontrolliryhmästä (taulukko 1). Ikä kont-rolloitiin malleissa, koska sen huomattiin vai-kuttaneen tutkittaviin asioihin. Lisäksi koe-

Taulukko 1. Koe- ja kontrolliryhmiin kuuluvien opintoala-, sukupuoli- ja ikäjakaumat, perhetilanne ja henkilökohtaiset tavoitteet alku-mittauksessa, N = 416, koeryhmässä 210 (50,5 %) ja kontrolliryhmässä 206 (49,5 %) oppilasta.

osajoukko koeryhmä %

kontrolli-ryhmä % Pearsonin χ2-testisuure osuuksille

Sosiaali- ja terveysala 34,3 34,0 0,004, ei merk.

Hiusala-, kauneudenhoitoala- tai vaatetusala 8,1 6,8 0,26, ei merk.

Liiketalous- tai tietojenkäsittely 23,8 22,3 0,13, ei merk.

Hotelli-, ravintola- ja suurtalousala 12,9 15,1 0,42, ei merk.

Elintarvikeala 7,1 8,7 0,36, ei merk.

Metsäalan perustutkinto 7,6 7,3 0,017, ei merk.

Tekniikan ala 6,2 5,8 0,025, ei merk.

Alle 20 v 71,4 74,3 0,43, ei merk.

20–24 v 28,6 25,7 0,43, ei merk.

Naiset 70,5 67,0 0,59, ei merk.

Miehet 29,5 33,0 0,59, ei merk.

Työllistymistilanne alkumittauksessa (aikoo työskennellä hankkimassaan työpaikassa valmistuttuaan) 24,9 18,5 2,45, ei merk.

Työpaikka alkumittauksessa vastaa koulutusta 16,5 10,5 3,15, +

Aiempi koulutus korkeampi kuin peruskoulu 18,2 15,5 0,52, ei merk.

Avo/avioliitossa 26,2 21,8 1,08, ei merk.

Ne joilla on lapsia 3,5 4,8 0,44, ei merk.

Työelämätavoitteet 78,9 78,5 0,011, ei merk.

Talous- ja omaisuustavoitteet 12,8 10,0 0,75, ei merk.

ei merk. = ei tilastollisesti merkitsevä (p > 10)+p <0,10*p <0,05**p < 0,01, kaksisuuntainen testi

353

Taul

ukko

2. P

ears

onin

kor

rela

atio

kert

oim

et tu

tkim

ukse

ssa

tark

aste

ltuje

n m

uuttu

jien

välil

lä s

ekä

muu

ttujie

n ke

skia

rvot

ja k

eski

hajo

nnat

koe

- ja

kont

rolli

ryhm

issä

.

12

34

56

78

910

1112

1314

1516

17

1. In

terv

entio

(N =

416

)–

2. Ik

ä (a

lkum

ittau

s, N

= 4

16)

0,03

–

3. S

ukup

uoli

(N =

416

)0,

040,

13**

–

4. K

oettu

työl

listy

misp

ysty

vyys

(alku

mitt

aus,

N =

413

) 0,

11*

0,19

**0,

030,

83

5. T

yöllis

tym

istila

nne

(alku

mitt

aus,

N =

414

)0,

080,

01–0

,20*

*0,

13**

–

6. T

yöss

ä vä

hint

ään

20 h

viik

ossa

(lop

pum

ittau

s, N

= 3

34)

0,14

*0,

12*

0,02

0,10

0,23

**–

7. T

yöpa

ikka

kou

lutu

sta v

asta

avaa

(alku

mitt

aus,

N =

406

)0,

090,

06–0

,13*

0,13

*0,

64**

0,17

**–

8. T

yöllis

tyny

t kou

lutu

sta v

asta

avas

ti ja

ura

suun

nite

lmie

n to

teu-

tum

ista

edist

äväs

ti (lo

ppum

ittau

s, N

= 32

6)0,

14**

0,07

0,08

0,10

0,10

0,59

**0,

16**

0,85

9. A

iem

pi k

oulu

tus

kork

eam

pi p

erus

koul

u (N

= 4

15)

0,04

0,61

**0,

18**

0,14

**–0

,05

0,11

*0,

090,

04–

10 P

syyk

kine

n ra

sittu

neisu

us (a

lkum

ittau

s, N

= 40

9)0,

050,

08–0

,19*

*0,

31**

0,11

*0,

06–0

,07

0,06

0,10

*0,

88

11. P

syyk

kine

n ra

sittu

neisu

us (l

oppu

mitt

aus,

N =

285

)0,

090,

06–0

,05

0,31

**–0

,02

0,11

0,15

0,14

*0,

050,

37**

0,90

12. T

yöel

ämät

avoi

tteet

(alku

mitt

aus,

N =

404

)0,

010,

080,

16**

0,09

–0,0

70,

020,

040,

008

0,11

*0,

005

0,03

–

13. T

yöel

ämät

avoi

tteet

(lop

pum

ittau

s, N

= 2

63)

0,16

**0,

000,

050,

07–0

,08

0,14

*0,

050,

14*

0,00

10,

050,

16**

0,12

–

14. T

alou

s- ja

om

aisu

usta

voitt

eet (

alku

mitt

aus,

N =

404

)0,

040,

100,

060,

030,

070,

010,

020,

12*

0,04

–0,0

030,

008

0,05

0,04

–

15. T

alou

s- ja

om

aisu

usta

voitt

eet (

lopp

umitt

aus,

N =

263

)0,

18**

0,08

0,04

0,01

0,00

10,

20**

0,05

0,17

**0,

04–0

,02

0,01

0,03

0,11

0,12

*–

16. D

epre

ssio

(alku

mitt

aus,

N =

405

)–0

,05

–0,1

1*0,

22**

–0,3

1**

–0,1

0–0

,06

–0,1

2*–0

,07

–0,1

1*–0

,76*

*–0

,36*

*–0

,006

–0,1

0–0

,04

–0,0

080,

88

17. D

epre

ssio

(lop

pum

ittau

s, N

= 2

80)

0,05

–0,0

60,

08–0

,32*

*–0

,01

–0,0

6–0

,04

–0,1

4*–0

,07

–0,3

9**

–0,8

2**

–0,0

7–0

,16*

*–0

,008

–0,0

080,

41**

0,91

Arit

mee

ttine

n ke

skia

rvo

(kai

kki)

0,51

18,9

91,

693,

770,

220,

300,

140,

140,

172,

932,

970,

780,

780,

210,

231,

601,

62

Kesk

ihaj

onta

(kai

kki)

0,50

1,60

0,46

0,50

0,41

0,46

0,34

0,35

0,38

0,50

0,52

0,41

0,42

0,32

0,42

0,49

0,58

Arit

mee

ttine

n ke

skia

rvo

(koe

ryhm

ä)1,

019

,04

1,71

3,82

0,25

0,36

0,17

0,19

0,18

2,96

3,02

0,79

0,85

0,13

0,31

1,58

1,59

Kesk

ihaj

onta

(koe

ryhm

ä)0,

001,

530,

460,

490,

430,

480,

370,

400,

390,

480,

470,

410,

360,

330,

460,

490,

53

Arit

mee

ttine

n ke

skia

rvo

(kon

trollir

yhm

ä)0,

0018

,95

1,67

3,71

0,19

0,24

0,11

0,09

0,16

2,90

2,9

30,

790,

710,

100,

151,

631,

65

Kesk

ihaj

onta

(kon

trollir

yhm

ä)0,

001,

670,

470,

500,

390,

430,

310,

290,

360,

530,

570,

410,

450,

310,

360,

480,

63

T-tes

ti ko

e- ja

kon

trollir

yhm

ien

kesk

iarv

ojen

ero

tuks

elle

–

–0,5

8 –0

,77

–2,1

5*–1

,57

–2,5

5*–1

,78

–2,6

0**

–0,7

2–1

,01

–1,4

50,

10–2

,67*

*0,

87

–3,0

1**

0,92

0,

83

Huo

m. T

umm

enne

tut l

uvut

dia

gona

alilla

ker

tova

t mitt

arie

n C

ronb

achi

n al

pha

-kerto

imet

. *p

< 0

,05

**p

< 0,

01, k

aksis

uunt

aine

n te

sti

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 342–360

P. Koivisto, ym.

354

ryhmäläisistä oli yli 20-vuotiaita suurempi osa kuin kontrolliryhmäläisistä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

TULOKSET

Koulutuksesta työhön -intervention eheyttä eli ryhmien toteuttamista menetelmän periaat-teiden mukaisesti valvottiin koevaiheen aika-na järjestämällä useita kokouksia ja seminaa-reja, joissa ryhmien ohjaajat antoivat työstään palautetta tutkijoille ja ohjaajakouluttajalle ja saivat ohjausta työhönsä liittyvissä kysymyk-sissä. Osallistujien arvioinnit, jotka koskivat intervention eheyttä viisiportaisilla asteikoilla, olivat keskimäärin myönteisiä. Ohjaajilta saa-tua tukea oppimiselle koskevan arviointiastei-kon keskiarvo oli 3,6 ja keskihajonta 0,87. Muilta ryhmän jäseniltä saatua tukea oppimi-

selle mittaavan asteikon keskiarvo oli 3,0 ja keskihajonta 0,94. Omaa osallistumisaktiivi-suutta mittaavan asteikon keskiarvo oli 3,3 ja keskihajonta 0,76.

Taulukossa 2 (s. 353) ovat tiedot tutkimuk-sessa tutkituista muuttujista ja kahden riippu-mattoman otoksen t-testin tulokset koe- ja kontrolliryhmien eroille. Koehenkilöiden sijoittuminen työelämään ja jatko-opintoihin loppumittauksen ajankohtana on esitetty tau-lukossa 3.

Työllistymisvaikutukset

Koulutuksesta työhön -menetelmän työllisty-misvaikutuksia tutkittiin tilastollisilla malleil-la. Malleissa kontrolloitiin tekijät, joissa koe- ja kontrolliryhmät erosivat alkumittauksessa (taulukko 4 s. 356). Logistisessa mallissa inter-

Taulukko 3. Koe- ja kontrolliryhmäläisten sijoittuminen työhön ja opiskeluun, perhetilanne ja henkilö-kohtaiset tavoitteet 10 kk seurannassa, N = 334, koeryhmässä 165 (49,4 %) ja kontrolliryhmässä 169 (50,6 %) oppilasta.

koeryhmä %

kontrolli-ryhmä %

Pearsonin χ2-testisuure osuuksille

Työllistyneet (vähintään 20 h viikossa työtä tekevät) 36,4 23,7 6,42, *

Koulutusta vastaavassa työssä olevat 21,0 9,8 7,92, **

Urasuunnitelmien toteutumista edistävässä työssä olevat 28,8 14,6 9,70, **

Koulutusta ja urasuunnitelmia vastaavassa työssä olevat 19,1 9,2 6,71, **

Työllistynyt työhön, jossa saanut riittävästi perehdytystä 27,6 17,1 5,23, *

Osa-aikaisessa työssä olevat 21,3 9,8 8,25, **

Kokoaikaisessa työssä olevat 18,3 14,7 0,76, ei merk.

Määräaikaisessa työssä olevat 30,9 19,4 5,72, *

Vakituisessa työssä olevat 8,0 6,1 0,48, ei merk.

Työttömänä 22,4 25,4 0,15, ei merk.

Opiskelemassa 32,9 33,5 0,014, ei merk.

Opintotukeen oikeutettu opiskelija 20,0 25,4 1,41, ei merk.

Avo/avioliitossa 41,4 34,0 3,47, ei merk.

Ne joilla on lapsia 6,2 8,3 0,48, ei merk.

Työelämätavoitteet 84,7 71,2 6,99, **

Talous- ja omaisuustavoitteet 30,5 15,2 8,84, **

ei merk. = ei tilastollisesti merkitsevä (p > 10)+p <0,10*p <0,05**p < 0,01, kaksisuuntainen testi


355

ventio selitti koehenkilöiden työllistymistä tilastollisesti merkitsevästi (taulukko 4 s. 356) ja intervention vaikutuksen todettiin lisäävän työllistymisen todennäköisyyttä. Koulutuk-sesta työhön -menetelmää käyttäviin ryhmiin osallistuneiden työllistymisen todennäköisyys oli logistisen mallin mukaan 1,65-kertainen kontrolliryhmäläisiin verrattuna.

Logististen mallien mukaan Koulutuksesta työhön -menetelmään käyttäviin ryhmiin osallistuminen 2,40-kertaisti koehenkilöiden todennäköisyyden työllistyä osa-aikaiseen työhön (p<0,05) ja 1,77-kertaisti todennäköi-syyden työllistyä määräaikaiseen työsuhtee-seen (p<0,05). Loppumittauksessa koe- ja kontrolliryhmien välillä ei havaittu tilastolli-sesti merkitsevää eroa kokoaikaisten ja vaki-tuisten työntekijöiden osuuksissa, mutta inter-ventio lisäsi todennäköisyyttä työllistyä osa-aikaiseen tai/ja määräaikaiseen työhön.

Työllistymistä koulutusta vastaavasti ja urasuunnitelmien toteutumista edistävästi selittävässä logistisessa mallissa interventio selitti tilastollisesti merkitsevästi koehenkilöi-den työllistymistä koulutusta vastaaviin ja urasuunnitelmien toteutumista edistäviin teh-täviin (taulukko 4 s. 356). Logistisessa mallis-sa Koulutuksesta työhön -menetelmää käyttä-viin ryhmiin osallistuminen 2,08-kertaisti kou-lutusta vastaavasti ja urasuunnitelmien toteu-tumista edistävästi työllistymisen todennäköi-syyden kontrolliryhmään verrattuna.

Työllistyneitä oli tutkimusjoukossa vähän (N = 95), joten tilastollisilla malleilla ei voitu tutkia intervention vaikutusta palkkaan havaintojen vähyyden vuoksi. Tilastollisia tes-tejä pystyttiin kuitenkin tekemään. Koe- ja kontrolliryhmän keskimääräisessä tuntipal-kassa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Kuukausittaiset ansiot olivat koeryhmässä (Me = 1082,22 euroa, s = 450,00 euroa) tilas-tollisesti merkitsevästi pienemmät kuin kont-rolliryhmässä (Me = 1310,50 euroa, s = 441,50). Kuukausiansioissa oleva ero selittyy ilmeisesti sillä, että koeryhmäläiset työllistyi-vät kontrolliryhmäläisiä useammin osa-aikai-siin työsuhteisiin (taulukko 3 s. 354).

Koulutuksesta työhön -menetelmän vaiku-tusta työttömäksi ja jatko-opintoihin sijoittu-miseen tutkittiin logistisilla malleilla. Interven-tiolla ei näissä malleissa ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta työttömäksi jäämiseen tai jatko-opintoihin sijoittumiseen.

Mielenterveysvaikutukset

Lineaaristen mallien perusteella Koulutukses-ta työhön -menetelmään osallistumisen ja psyykkisen häiriön riskissä olemisen interak-tiotermi (alkumittaus) selitti loppumittaukses-sa psyykkistä rasittuneisuutta ja depressio-oireita tilastollisesti merkitsevästi (taulukko 4 s. 356). Tulos merkitsee sitä, että Koulutuk-sesta työhön -menetelmään osallistuminen vähensi psyykkistä rasittuneisuutta ja depres-sio-oireita 10 kuukautta interventioon osallis-tumisen jälkeen niillä henkilöillä, jotka alku-mittauksessa luokiteltiin psyykkisen häiriön suhteen riskiryhmään. Tämä voidaan päätellä siitä, että psyykkisen häiriön riskissä olemi-nen (alkumittaus) vaikutti enemmän psyykki-seen rasittuneisuuteen ja depressio-oireisiin kontrolliryhmässä kuin koeryhmässä.

Psyykkisen häiriön riskin ja intervention interaktiotermi selitti vahvemmin psyykkistä rasittuneisuutta (GHQ) kuin depressio-oirei-ta. Suoria päävaikutuksia mielenterveyteen ei Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmällä ollut.

Työhön sekä talouteen ja omaisuuteen liittyvät tavoitteet

Logistisissa malleissa Koulutuksesta työhön -menetelmä selitti tilastollisesti merkitsevästi työelämään suuntautuneiden tavoitteiden luo-mista sekä talouteen ja omaisuuteen liittyvien tavoitteiden luomista loppumittauksessa (tau-lukko 4. s. 356). Interventio 2,30-kertaisti todennäköisyyden, että mainitsi ainakin yhden työelämään liittyvän tavoitteen. Koe-ryhmäläisillä oli 2,48-kertainen todennäköi-syys ilmoittaa ainakin yksi talouteen ja omai-suuteen liittyvä tavoite kontrolliryhmäläisiin

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 342–360

P. Koivisto, ym.

356

Taul

ukko

4. I

nter

vent

ion

vaik

utus

työl

listy

mis

een,

mie

lent

erve

ytee

n se

kä ty

öllis

tym

isee

n ko

ulut

usta

vas

taav

asti

ja u

rasu

unni

telm

ien

tote

utum

ista

edi

stäv

ästi,

lo

gist

isen

- ja

linea

aris

en r

egre

ssio

anal

yysi

n tu

loks

et.

Töiss

äolo

vä

hint

ään

20

h v

ko a

Työl

listy

min

en k

oulu

tusta

vas

-ta

avas

ti ja

ura

suun

nite

lmie

n to

teut

umist

a ed

istäv

ästi

a

Psyy

kkin

en ra

-sit

tune

isuus

bD

epre

ssio

bTy

öelä

mät

a-vo

ittee

t aTa

lous

- ja

omai

-su

us ta

voitt

eet a

Inte

rven

tioKo

eryh

mä

vs. k

ontro

lliryh

mä

1,65

*2.

08*

0,06

–0,0

22,

30*

2,48

**

Tulo

smuu

ttuja

n ko

ntro

lli al

kum

ittau

kses

saEi

sov

ellu

2,74

e0,

33**

f0,

43**

g2,

05 +

h1,

92+

i

Ikä

(alku

mitt

aus)

1,06

1,07

0,00

0,02

1,00

1,14

Suku

puol

iM

iehe

t vs.

nai

set

0,89

0,59

0,

00

–0,0

10,

980,

94

Työl

listy

misp

ysty

vyys

(alku

mitt

aus)

1,16

1,40

0,23

**–0

,25*

*1,

370,

93

Työl

listy

mist

ilann

e (a

lkum

ittau

s)Ty

öllis

tyne

et v

s. e

i-työl

listy

neet

3,18

**0,

95–0

,09

0,05

0,50

+0,

95

Aie

mpi

kou

lutu

s (a

lkum

ittau

s)O

n m

uu k

oulu

tus

kuin

per

usko

ulu

vs. e

i muu

ta k

oulu

tusta

1,

500,

94–0

,03

–0,0

70,

790,

82

N33

031

528

127

025

725

7

χ225

,85

(6)*

*15

,68

(7)*

14,6

5 (7

)**

19,8

1(7)

**13

,81

(7)+

13,1

0(7)

+

R20,

080,

050,

190,

220,

050,

05

Osu

us R

2 :ta

, jon

ka in

terv

entio

sel

ittää

0,01

40,

011

0,00

30,

0004

0,02

50,

032

Inte

rakt

iot d

Inte

rven

tion

ja p

syyk

kise

n hä

iriön

risk

in (a

lku-

mitt

aus)

inte

rakti

oter

mi

Koer

yhm

ässä

ja p

syyk

kise

n hä

iriön

risk

issä

olev

at v

s.

muu

t0,

651,

070,

28*

–0,2

5*1,

780,

83

N32

631

128

127

025

425

4

χ227

,28

(8)*

*16

,24

(9)+

13,9

5(8)

**21

,29

(9)*

*14

,96

(9)+

13,4

1(9)

R20,

080,

050,

180,

230,

060,

05

Osu

us R

2 :ta

, jon

ka in

terv

entio

sel

ittää

0,01

20,

011

0,02

10,

012

0,02

40,

023

Huo

m. L

ogist

isess

a ja

line

aaris

essa

regr

essio

anal

yysis

sa o

n ko

ntro

lloitu

tulo

smuu

ttuja

n ko

ntro

lli al

kum

ittau

kses

sa s

ekä

suku

puol

en, i

än, a

iem

man

kou

lutu

ksen

, työ

llisty

mist

ilant

een

ja ty

öllis

tym

ispys

tyvy

yden

arv

ot

alku

mitt

auks

essa

.a A

rvot

ova

t sta

ndar

doitu

ja ri

skisu

htei

ta (l

ogist

inen

regr

essio

, OR)

b A

rvot

ova

t sta

ndar

doim

atto

mia

par

amet

rien

estim

aatte

ja (l

inea

arin

en re

gres

sio)

c =

Nag

elke

rke

R2 -arv

otd =

Vain

inte

rakti

oter

mie

n ke

rtoim

et ja

mal

lien

peru

sluvu

t on

esite

tty+

p <0

,10

*p <

0,05

**p

<0,0

1, k

aksis

uunt

aine

n te

stie

= Ko

ulut

usta

vas

taav

asti

työl

listy

min

en a

lkum

ittau

kses

saf =

Psy

ykki

sen

häiri

ön ri

skiss

ä ol

emin

en a

lkum

ittau

kses

sag

Dep

ress

io-o

ireet

alku

mitt

auks

essa

h Ty

öelä

mät

avoi

tteet

alku

mitt

auks

essa

i Tal

ous-

ja o

mai

suus

tavo

ittee

t alku

mitt

auks

essa


357

verrattuna. Interventio siis lisäsi työelämään sekä talouteen ja omaisuuteen liittyvien tavoit-teiden asettamista.

Tulosten tarkastelu

Tutkimustulokset osoittavat, että Koulutuk-sesta työhön -ryhmämenetelmällä voidaan tukea toisen asteen ammatillisista oppilaitok-sista valmistuvien nuorten työllistymistä ja työtehtävien laatua. Tutkimustulokset tukivat ensimmäistä ja toista hypoteesia. Koulutuk-sesta työhön -menetelmää käyttäviin ryhmiin osallistuminen opintojen loppuvaiheessa edis-ti ammatillisten opintojen jälkeistä työllisty-mistä sekä lisäsi nuorten työllistymistä koulu-tusta vastaaviin ja urasuunnitelmien toteutu-mista edistäviin tehtäviin. Työllistymisvaiku-tuksia tarkasteltaessa havaittiin, että työllisty-misen lisäys kohdistui erityisesti osa-aikaisiin ja määräaikaisiin työsuhteisiin.

Intervention osa- ja määräaikaisiin työsuh-teisiin kohdistuvan työllistymisvaikutuksen tulkinta työllistymisen laadun kannalta ei ole mahdollista, koska osa- ja määräaikaisen työs-kentelyn mahdollista vastentahtoisuutta ei tutkittavilta kysytty. Voidaan kuitenkin olet-taa, että sopivasti mitoitettu osa-aikainen työl-listyminen koulutusta vastaaviin tehtäviin on urasuunnitelmien toteutumista edistävää ja elämäntilanteeseen sopivaa erityisesti niiden nuorten kohdalla, jotka jatkavat opintojaan ammattikorkeakoulussa.

Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmän aiheuttaman absoluuttisen työllistymisen lisä-yksen arvioitiin tässä tutkimuksessa olevan noin 6,3 prosentin luokkaa. Tämä merkitsisi noin 27 prosentin suhteellista lisäystä siihen työllistyneiden osuuteen, joka saavutettiin kontrolliryhmän itsenäisen kirjallisen tehtä-vän suorittamiseen perustuvalla työllistymis-valmennuksella. On huomattava, että tutki-mukseen osallistuneissa oppilaitoksissa ei har-joitettu opiskelijoiden työllistymistaitoja tuke-vaa koulutusta ennen Koulutuksesta työhön -menetelmän käyttöönottoa. Aikaisemmissa tutkimuksissa havaittiin, että myös kontrolli-

ryhmän työllistymispystyvyysuskomukset ja vastoinkäymisiin varautuminen vahvistuivat intervention aikana27. Koulutuksesta työhön -menetelmän työllistymisvaikutus olisi saatta-nut olla tilastollisesti tässä raportoitua vah-vempi, jos koeasetelmaan ei olisi liittynyt kontrolliryhmän saamaa kirjallista ohjausta.

Koulutuksesta työhön -menetelmällä pyrit-tiin myös ennaltaehkäisemään työmarkkinoil-la usein kohdattaviin vastoinkäymisiin ja työl-listymisongelmiin liittyvää mielenterveyden heikkenemistä. Tutkimustulokset eivät tuke-neet kolmatta hypoteesia, sillä ryhmämenetel-mällä ei havaittu olevan tilastollisesti merkit-sevää päävaikutusta psyykkiseen rasittunei-suuteen eikä depressio-oireisiin koko tutki-musjoukossa. Mielenterveyteen kohdistuvan päävaikutuksen puuttuminen on keskeisin ero, kun verrataan tässä tutkimuksessa saatu-ja tuloksia aikuisille työttömille ja irtisanotuil-le suunnattujen JOBS- ja Työhön-menetelmi-en vaikuttavuustutkimusten4, 28 tuloksiin. Tähän eroon saattaa vaikuttaa kaksi tekijää:

Ensinnäkin, aikuiset ja irtisanotut työttö-mät saattavat kokea mielenterveyden kan-nalta haitallista taloudellista stressiä laajem-min kuin tähän tutkimukseen osallistuneet, vasta taloudelliseen itsenäisyyteen suuntau-tumassa olevat nuoret.

Toiseksi, tutkimusjoukon koko oli huomat-tavasti pienempi ja seuranta-aika lyhyempi kuin JOBS- ja Työhön-menetelmien tutki-muksissa, mikä saattoi rajoittaa mahdolli-sen mielenterveysvaikutuksen tilastollista mallintamista. Näissä aikaisemmissa tut-kimuksissa mielenterveysvaikutus havait-tiin selvempänä kahden vuoden seuran-nassa kuin puolen vuoden seurannassa.

Tulokset tukivat neljättä hypoteesia: Koulu-tuksesta työhön -menetelmää käyttäviin ryh-miin osallistuminen ennaltaehkäisi psyykkistä rasittuneisuutta ja depressio-oireita niillä hen-kilöillä, jotka ennen interventiota luokiteltiin psyykkisen häiriön riskiryhmään. Mielenter-veyttä tukevaa vaikutusta ei kuitenkaan havaittu JOBS- ja Työhön-menetelmien vai-kuttavuustutkimusten tavoin depressio-oirei-

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 342–360

P. Koivisto, ym.

358

den suhteen riskiryhmään kuuluvilla osallis-tujilla24, 29. Psyykkisen häiriön riskiä mittaava menetelmä8 on herkkä tilannesidonnaiselle psyykkiselle oireilulle, kun taas depressioris-kin luokittelussa käytetty menetelmä22 mittaa suhteellisen pysyviä depressio-oireita. Tästä menetelmien erosta johtuen voidaan tulkita ennalta ehkäisevän mielenterveysvaikutuksen kohdistuneen opiskelijoihin, joilla esiintyi opintojen loppuvaiheessa senhetkisen elämän-tilanteen herättämää tilannesidonnaista psyyk-kistä oireilua. Tällaiseen oireiluun kuuluu esi-merkiksi ahdistuneisuutta, toimintakyvyn heikkenemistä ja unihäiriöitä. Voidaan myös tulkita, että Koulutuksesta työhön -menetelmä paransi psyykkisen häiriön riskissä olleiden nuorten kykyä selviytyä ajankohtaisista, kou-lutuksesta työelämään siirtymiseen liittyvistä ja mielenterveyttä heikentävistä stressitekijöis-tä.

Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmän työllistymis- ja mielenterveysvaikutusten lisäksi selvitettiin menetelmän vaikutusta ajan-kohtaiseen kehitystehtävään eli työelämään siirtymiseen kohdistuvien tavoitteiden asetta-miseen. Tulokset tukivat viidettä hypoteesia. Koulutuksesta työhön -menetelmään osallistu-minen edisti työelämään kohdistuvien tavoit-teiden asettamista 10 kuukautta menetelmään osallistumisen jälkeen. Tulos voidaan tulkita siten, että menetelmä lisäsi nuorten työuran luomiseen kohdistuvaa motivaatiota ja koet-tua elämänhallintaa.

Koulutuksesta työelämään siirtyminen liit-tyy läheisesti toiseen nuorten kohtaamaan kehitystehtävään; taloudellisen itsenäisyyden saavuttamiseen. Siksi tutkittiinkin, voidaanko Koulutuksesta työhön -menetelmällä tukea tavoitteiden asettamista myös tässä aikuistu-miseen liittyvässä kehitystehtävässä tai rooli-siirtymässä. Tulokset tukivat kuudetta hypo-teesia, sillä Koulutuksesta työhön -ryhmäme-netelmällä edistettiin nuorten talouteen ja omaisuuteen liittyvien tavoitteiden asettamis-ta 10 kuukauden seurannassa. Tuloksen voi tulkita siten, että interventio edisti nuorten itsenäistymistä vanhemmista sekä itsenäisen

talouden luomiseen liittyvää tulevaisuuden suunnittelua ja koettua elämänhallintaa.

Kaiken kaikkiaan tilastollisten mallien seli-tysasteet ovat pieniä. Tarkoituksena ei kuiten-kaan ollut löytää parasta mahdollista mallia tulosmuuttujille, vaan selvittää selittääkö interventio tulosmuuttujassa olevaa vaihtelua kun koe- ja kontrolliryhmän välinen ero alku-mittauksessa on kontrolloitu. Lisäksi tutki-muksessa tarkastelluissa ilmiöissä esiintyi suurta vaihtelua, jolloin selitysasteet eivät ole suuria. Intervention osuus selitysasteesta on aina suhteessa koko mallin selitysvoimaan. Esimerkiksi työelämätavoitteiden mallin koh-dalla selitysaste on 0,05 ja intervention osuus selitysasteesta on 0,025. Tämä tarkoittaa sitä, intervention lisäys malliin kaksinkertaistaa mallin selitysasteen.

Tulosten yleistettävyys

Tutkimustuloksia yleistettäessä on huomioita-va seuraavat seikat:

Tutkimusjoukko oli Länsi-Suomesta, talou-dellisten kasvukeskusten ulkopuolelta, jos-sa valmistuneiden nuorten työllistyminen on verraten vaikeaa.

Suurin osa tutkittavista edusti naisvaltaisia palvelualoja ja sosiaali- ja terveysaloja, jois-sa määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä. Tulokset voidaan yleistää koskemaan ammatillisista opinnoista työelämään siirty-viä nuoria koulutusasteesta riippumatta niillä ammattialoilla ja alueilla, joilla nuor-ten työllistyminen on ongelmallista.

Koulutuksesta työhön -menetelmän sisäl-lön työnhakupainotteisuudesta johtuen menetelmää ei voida suositella aloille, joilla vallitsee työvoimapula tai työelämään siir-tymisen ongelmat painottuvat urasuunnit-teluun.

Tässä tutkimuksessa toteutetulla 20 oppi-tunnin ryhmäinterventiolla saatuja tuloksia ei voi myöskään yleistää koskemaan nk. erityis- tai pajaryhmiä, joilla on ammatilli-sissa opinnoissaan erityisiä vaikeuksia.


359

Kokemuksen mukaan erityisryhmien ohjaa-minen Koulutuksesta työhön -menetelmällä onnistuu hyvin, mutta ohjelman läpikäymi-nen vaatii huomattavasti enemmän aikaa kuin manuaalissa on ohjeistettu.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkimustulosten perusteella Koulutuksesta työhön -menetelmällä voidaan edistää amma-tillisista opinnoista valmistuvien nuorten työl-listymistä koulutusta vastaaviin ja urasuunni-telmien toteutumista edistäviin tehtäviin sekä psyykkisen häiriön riskiryhmään kuuluvien mielenterveyttä. Tulokset olivat samansuun-taisia JOBS- ja Työhön-menetelmien vaikutta-vuustutkimusten kanssa.

Myönteisten vaikutusten aikaansaamiseksi oppilaitosten on kiinnitettävä menetelmän käyttöönotossa huomiota siihen, että ryhmät toteutetaan viisipäiväisinä intensiivikursseina, kahden tehtäväänsä koulutetun ryhmänoh-jaajan yhteistyönä ja oppilaitosten, työvoima-toimistojen ja työnantajien yhteistyömallia noudattaen menetelmän periaatteiden mukai-sesti.

Lisätutkimusta tarvitaan Koulutuksesta työhön -menetelmän vaikutusprosessin luon-

teen selvittämiseksi. Menetelmän taustateori-an pohjalta olisi hyödyllistä tutkia, selittääkö interventioon osallistumisen aikana mahdolli-sesti vahvistuva työllistymisvalmius eli koe-tun työllistymispystyvyyden, vastoinkäymi-siin varautumisen ja uramotivaation vahvistu-minen menetelmän myönteisiä vaikutuksia. Jos näin olisi, voitaisiin tämän tutkimuksen tulokset yleistää koskemaan kaikkia tässä määriteltyjä työllistymisvalmiuksia vahvista-via menetelmiä. Tässä tutkimuksessa toteutet-tua pitempiaikaisella seurannalla voitaisiin sel-vittää, onko Koulutuksesta työhön -menetel-mällä elämänkulun aikana kumuloituvia vai-kutuksia työurien hallintaan ja hyvinvointiin.

KIITOKSET

Haluamme kiittää Esko Seppälää, Tommy Larvia, Merja Mäkitaloa, Jussi Silvosta sekä Porin Palveluopiston, Porin työvoimatoimis-ton ja tutkimukseen osallistuneiden oppilai-tosten henkilökuntaa hyvin sujuneesta yhteis-työstä tutkimuksen toteuttamisessa. Lisäksi haluamme kiittää Opetushallitusta ja Euroo-pan sosiaalirahastoa tuesta opetusmateriaalin tuottamisessa ja levittämisessä.

KIRJALLISUUTTA

1. Aho S & Koponen H: Nuorten opiskelu- ja työurat 90-luvulla. Nuorisoasiain neuvottelukunta, Helsinki 2001.

2. Aijzen I: The theory of planned behavior. Organizational Behavior and Human Decision Process 50 (1991) 179–211.

3. Bandura A: Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change. Psychological Review 84 (1977) 2: 191–215.

4. Caplan RD, Vinokur AD & Price RH: From job loss to reemployment: Field experiments in prevention-focused coping. Teoksessa: Primary prevention works, s. 341–379. Yoim. Albee GW & Gullotta TP. Sage, Thousand Oaks 1997.

5. Caplan RD, Vinokur AD, Price RH & van Ryn M: Job seeking, reemployment and mental health: A randomized field experiment in coping with job loss. Journal of Applied Psychology 74 (1989) 759–769.

6. Dixon W & Massey F: Introduction to Statistical Analysis. 4th ed. McGraw-Hill Book Company, New York 1983.

7. Feij JA: Work socialization of young people. Teoksessa: Handbook of work and organizational psychology III, s. 207–256. Toim. Drenth PJD, Thierry H & de Wolff CJ. Psychology Press, Hove 2000.

8. Goldberg DP: The detection of psychiatric illness by questionnaire. London, Oxford University Press 1972.

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 342–360

P. Koivisto, ym.

360

9. Hammarström A & Janlert U: Do early unemployment and health status among young men and women affect their changes of later employment? Scandinavian Journal of Public Health, 28 (2000) 10–15.

10. Johansson A, Loikkanen E & Vuori J: Nuorten työttömyys ja terveys. Tutkimuskatsaus. Helsinki, Työterveyslaitos 1997.

11. Kammeyr-Muller JD & Wanberg CR: Unwrapping the organizational entry process: disentangling multiple antecedents and their pathways to adjustment. Journal of Applied Psychology 88 (2003) 5: 779–794.

12. Koivisto P, Mäkitalo M, Larvi T & ym.: Koulutuksesta työhön -menetelmä. Työterveyslaitos, Helsinki 2002.

13. Kokko K, Pulkkinen L & Puustinen M: Selection into long-term unemployment and its psychological consequences. International Journal of Behavioral Development 24 (2000) 3: 310–320.

14. Little B: Personal Projects: A rationale and method for investigation. Environment and Behavior 15 (1983) 273–309.

15. Menard S: Applied Logistic Regression Analysis. Sage University Paper series on Quantitative Applications in the Social Sciences, s. 07–106. Thousand Oaks, CA, Sage 1995.

16. Murphy GC & Athanasou JA: The effect of unemployment on mental health. Journal of Occupational and Organizational Psychology 72 (1999) 83–99.

17. Mäkitalo M, Tervahartiala T & Saarinen M: Työhön-menetelmä. Työterveyslaitos, Helsinki 1999.

18. Novo M, Hammarström A & Janler U: Health hazards of unemployment – only a boom phenomenon? A study of young men and women during times of prosperity and times of recession. Public Health 114 (2000) 25–29.

19. Nurmi J-E: Adolescent development in an age-grated context: The role of personal beliefs, goals, and strategies in the tackling of developmental tasks and standards. International Journal of Behavioral Development 16 (1993) 169–189.

20. Nurmi J-E & Salmela-Aro K: Goal construction, reconstruction and depressive symptoms in a life

span-context: The transition from school to work. Journal of Personality 70 (2002) 385–420.

21. Prause J & Dooley D: Effect of underemployment on school leavers’ self-esteem. Journal of Adolescence 20 (1997) 243–260.

22. Salokangas RKR, Stengård E & Poutanen O: DEPS – uusi väline depression seulontaan. Duodecim 110 (1994) 1141–1148.

23. Vinokur A & Calplan DC: Attitudes and social support: determinants of job-seeking behavior and well-being among the unemployed. Journal of Applied Social Psychology 17 (1987) 1007–1024.

24. Vinokur AD, Price RH, Schul Y: Impact of the JOBS intervention on unemployed workers varying risk for depression. American Journal of Community Psychology 23 (1995) 39–74.

25. Vinokur AD & Schul Y: Mastery and inoculation against setbacks as active ingredients in the JOBS intervention for the unemployed. Ann Arbor, University of Michigan, 1997.

26. Vuori J & Koivisto P: Työllistymispystyvyyden ja vastoinkäymisiin varautumisen asteikot. Laatua nuorten työuriin -kysely. Työterveyslaitos, Helsinki 2000.

27. Vuori J, Koivisto P & Salmela-Aro K: Nuorten työllistymisen ja työelämävalmiuksien tukeminen. Työ ja ihminen 17 (2003) 3: 217–230.

28. Vuori J & Silvonen J: The benefits of a preventive job search program on re-employment and mental health at two-year follow up. Journal of Occupational and Organizational Psychology 78 (2005), 1–11.

29. Vuori J, Silvonen J, Vinokur AD & ym: The Työhön job search program in Finland: Benefits for the unemployed with risk of depression or discouragement. Journal of Occupational Health Psychology 7 (2002) 5–19.

30. Vuori J & Tervahartiala T: Työttömien työnhakuaktiivisuus ja koettu terveys. Työpoliittinen tutkimus 91. Työministeriö, Helsinki 1995.

31. Vuori J & Vinokur A: Job-search preparedness as a mediator of the effects of the Työhön job-search intervention on reemployment and mental health. Journal of Organizational Behavior 26 (2005), 1-17.

tutkijakoulutettava, PM Petri Koivisto, [email protected] Työterveyslaitos, Psykologian osasto, Helsinki Jyväskylän yliopisto, Psykologian laitos, Jyväskylä

vanhempi tutkija, FT, dos. Jukka Vuori Työterveyslaitos, Psykologian osasto, Helsinki

tutkija, FM Elina Nykyri Työterveyslaitos, Epidemiologian ja biostatistiikan osasto, Helsinki

sammandrag

361Työ ja ihminen 18 (2004):4, 361–365

EU:s nya kemikaliestrategi, arbetsmiljön och dess utmaningar för arbetshygienen

Europeiska unionen håller på att förnya sin kemi-kalielagstiftning. Europeiska unionens kommission gav den 20 oktober 2003 sitt förslag till REACH -förordningen (Registration Evaluation Authorisation and Restrictions of CHemicals), som för närvarande behandlas av Europaparlamentet och ministerrå-det. Lagförslaget beräknas vara klart och godkän-nas i början av år 2007. Avsikten med den nya lag-stiftningen är att utreda de hälso- och miljöskadliga egenskaperna hos tiotusentals kemikalier som kommer ut på marknaden, eventuellt utan test och förhandskontroll.

Europeiska unionens kommission motiverar refor-men med att man med denna strävar efter att kun-na uppnå bland annat följande målsättningar: tryg-gandet av människors hälsa, miljön, konkurrens-kraften hos EU:s kemikalieindustri samt tryggan-det av företagens investeringars forsknings-, utvecklings- och innovationsverksamhet, ökad öppenhet, befrämjandet av testning på andra än på försöksdjur samt enhetlighet med EU:s internatio-nella förbindelser, såsom skyldigheterna i anknyt-ning till WTO.

Den nya kemikaliestrategin kräver att tillverkarna och importörerna gör en riskbedömning utgående från information om fara och exponering och att de vidtar erforderliga riskhanteringsåtgärder. En lyckad riskhantering förutsätter tillförlitlig utvärde-ring av riskerna på arbetsplatsen. Den nya kemika-lielagstiftningen kommer att förbättra företagshäl-sovårdspersonalens möjligheter att få bättre arbets-redskap för att utvärdera kemikaliesäkerheten på så sätt som arbetsskyddslagen och lagen om före-tagshälsovård förutsätter.

Institutet för Arbetshygien har tillsammans med myndigheterna samt arbetsskydds- och företags-hälsovårdspersonalen aktivt deltagit i utvecklingen av metoder för bedömning av risker på arbetsplat-ser. Förebyggande och minimering av exponering innehar en nyckelposition i kemikalieriskhante-ringen. Exponering kan förebyggas med hjälp av teknisk avvärjning, bättre arbetsmetoder eller till exempel med personlig skyddsutrustning.

Nyckelord: arbetssäkerhet, fara, Europeiska uni-onen, företagshälsovård, lagstiftning, REACH, riskbedömning, risk

Marita Luotamo

Institutet för Arbetshygien, Avdelningen för

Industrihygien och Toxikologi, Enheten för

Toxikologisk Riskbedömning, Helsingfors, Finland

Gemensamma Forskningscentret, Institutet för

Konsumenthälsa och Konsumentskydd, Europeiska

Kemikaliebyrån, Ispra, Italien

Harri Vainio

Institutet för Arbetshygien, Helsingfors, Finland

sammandrag

362

Kemiska risker vid avlägsnandet av graffiti

Produkterna som används för att tvätta bort graf-fiti innehåller många ämnen som arbetstagarna exponeras för. I den här kortfattade undersökning-en utredde vi vilka kemiska risker som arbetarna utsätts för vid avlägsnandet av graffiti. Vi kartlade de kemikalier och arbetsmetoder som finns och gjorde en uppskattning av riskerna och expone-ringen som arbetarna utsätts för. Vi hämtade infor-mation om kemikalierna i kemikalieregistrets pro-duktregister (KETU), i skyddsinformationsblad, i vetenskapliga artiklar och genom företag som del-tog i projektet. Vi uppskattade den exponering för kemikalier som arbetarna utsätts för genom att observera de arbetsmetoder som används vid avlägsnandet av graffiti och genom att mäta halten av urinmetaboliter för glykoleter som fanns i pro-dukterna och som absorberades i kroppen. Dess-utom avbildade vi med hjälp av EU-EASE -meto-den exponeringen som sker genom inandning och genom huden. Den uppskattade exponeringen var i enhetlighet med de rapporterade nivåerna i den befintliga vetenskapliga litteraturen. Därtill mättes även buller från trycktvättsaggregatet.

Vi identifierade de skadligaste ämnena i de pro-dukter som används för att avlägsna graffiti. Häl-soriskerna i arbetet karaktäriserades genom en stu-die av förhållanden mellan doserna/koncentra-tionsnivåerna som anknöt till de kritiska effekterna och den verkliga exponeringen, som uppskattades med hjälp av resultaten från biomonitoreringen eller koncentrationerna i inandningsluften, härled-da från resultaten från EASE-modellen. Förhållan-det visar en säkerhetsmarginal vars tillräcklighet bedöms från fall till fall. Tolkningen av säkerhets-marginalen kräver särskild noggrannhet, eftersom

den kritiska effekten av N-metylpyrrolidon är en lindrig störning på fostrets utveckling. De uppskat-tade inandningshalterna underskrider klart hygie-niska gränsvärdena på arbetsplatsen. Trots det skall man ändå notera att många produkter som används för att avlägsna graffiti innehåller ämnen som absorberas i kroppen genom huden. Vi rekom-menderar att arbetarna använder sig av personlig skyddsutrustning (handskar, skyddsklädsel, ansiktsskydd) för att minimera exponeringen. Man borde också sträva efter att ersätta produkter som innehåller hälsovådliga ämnen med produkter som innehåller mindre skadliga ämnen. Bullernivån vid användandet av trycktvättsaggregatet överskred 8 timmars gränsvärdet, så vi rekommenderar även användning av hörselskydd.

Nyckelord: avbildning, biomonitorering, kemi-kalier, riskbedömning, uppskattning av expone-ringen

Hanna Tuovila

Institutet för Arbetshygien

Avdelning för Arbetshygien och Toxikologi,

Helsingfors, Finland

Antti Zitting




Vesa Riihimäki




sammandrag

363Työ ja ihminen 18 (2004):4, 361–365

Ergonomi och utveckling av arbetsmiljön inom vårdarbete mellan åren 1992 och 2003

Syftet med studien var att följa hur vårdpersonalen upplevde förändringarna i arbetsomgivning, arbetsredskap och ergonomi i Finland under åren 1992, 1996 och 2003. I enkäten deltog år 1992 sammanlagt 527 (N=543), år 1996 383 (N=480) och år 2003 261 (N=356) vårdare på sjukhus, häl-sovårdscentraler, ålderdomshem och anstalter för utvecklings- och mentaltstörda.

Med hjälp av frågorna i enkäten bildades index som beskrev utvecklingen av de ergonomiska för-hållandena (patientsängar, wc-utrymmen, lyft och förflyttningar samt hjälpmedel), arbetsredskapen (arbetsplanering, och ensamarbete vid lyft och för-flyttning av patienter) och planeringen av arbets-förhållanden (utvecklingsvillighet, stöd av förmän, företagshälsovårdens stöd i förbättrandet av arbets-förhållandena) under uppföljningsperioden från år 1992 till 2003.

Resultaten visar att arbetsredskapen och organise-ringen av det fysiska arbetet har förbättrats. Däre-mot anser vårdpersonalen att villigheten att utveck-la arbetsförhållandena, stödet från förmännen och företagshälsovårdens andel i utvecklingsarbetet har minskat. Därtill upplevs arbetet nu både fysiskt och psykiskt tyngre än tidigare. Skillnaderna i

arbetsförhållandena inom sjukhus och hälsovårds-centraler har däremot minskat anmärkningsvärt. Sammanfattningsvis kan man dra den slutsatsen att fastän vårdpersonalens arbetsmiljö har förbätt-rats under det senaste decenniet är den ännu i många fall bristfällig. Särskild vikt borde läggas vid motivationen att själv utveckla arbetet i samarbete med förmän och företagshälsovården.

Nyckelord: arbetsförhållande, belastning i arbe-tet, enkät, uppföljning, vårdare

Anna Siukola

Tammerfors universitet, Institutionen för

hälsovetenskap, Tammerfors, Finland

Clas-Håkan Nygård

Tammerfors universitet, Institutionen för

hälsovetenskap, Tammerfors, Finland

Hannu Stålhammar

Social- och hälsovårdsministeriet, Arbetarskydds-

avdelningen, Helsingfors, Finland

Merja Perkiö-Mäkelä

Kuopio regioninstitut för arbetshygien, Kuopio,

Finland

sammandrag

364

Hur välbefinnandet på arbetsplatsen skapas i ett skolsamfund – utvärdering av personal och företagshälsovårdare

Forskningen utgör en del av verksamhetsprojektet Framskridandet av välbefinnandet på arbetsplatsen för skolsamfundets personal i samarbete med företagshälsovår-dare (2001–2004) och är inriktat på att med hjälp av verksamhet som underhåller arbetsförmågan (tyky-verksamhet) förbättra välbefinnandet på arbetsplatsen. I detta delprojekt utredde man före-tagshälsovårdarnas och skolpersonalens synpunk-ter på personalens välbefinnande på arbetsplatsen och faktorer som påverkar denna. Forskningen omfattas också av programmet Friska skolor i Euro-pa, som har som mål att utveckla personalens hälsa och välbefinnande i skolsamfundet.

Som forskningens målsamfund fungerar företags-hälsovårdare från Norra Savolax (n=12) och deras skolsamfund (n=12). Forskningsmaterialet bestod av telefonintervjuer med 12 företagshälsovårdare och gruppintervjuer av personalen från 12 skolor; 5–7 personer i varje grupp, totalt 66 personer. Tele-fon- och gruppintervjuerna analyserades genom induktiv innehållanalys.

Skolpersonalens välbefinnande på arbetsplatsen beskrevs som positiv inställning, hur motiverande arbetet är och kvaliteten på arbetsförhållandena, yrkeskunnighetens och utbildningens tillräcklighet och kvaliteten på arbetstagarens privatliv. Skolsam-fundets välbefinnande på arbetsplatsen bestod av växelverkan mellan kraftresurser och belastning. Hos skolpersonalen betonades de psykiska belast-ningsfaktorerna: allt mer invecklade arbetsuppgif-ter, obalans i arbetet, försämring av skolans eko-

nomi, ensamhet i arbetet och verksamhet vid olika arbetspunkter. I skolarbetet förekom fysisk belast-ning pga. bristfälliga fysiska utrymmen i skolsam-fundet. Skolpersonalens kraftresurser består av samhällelig verksamhetskultur, hobbyer och sköt-sel av den egna konditionen, privatliv och männis-korelationer, motiverande arbete och yrkeskun-nande. När välbefinnandet på arbetsplatsen skapas och främjas hos personalen i skolsamfundet är det ju väsentligt att överföring av styrka och stöd ses som en social och personlig process; man kan inte ge styrka till någon annan, men det är viktigt att främja en skolkultur som möjliggör överföring av styrka och stöd.

Nyckelord: befrämjandet av hälsa, företagshäl-sovård, hälsa, skola, överföring av kraft och stöd

Terhi Saaranen

Institutionen för vårdvetenskap vid Kuopio universitet,

Kuopio, Finland

Kerttu Tossavainen


Kuopio, Finland

Hannele Turunen


Kuopio, Finland

Harri Vertio

Finlands cancerförening, Helsingfors, Finland

sammandrag

365Työ ja ihminen 18 (2004):4, 361–365

Från utbildning till arbete – Effekterna av gruppmetoden på ungdomars mentala hälsa och övergång till arbetslivet

Avsikten med den här studien var att utreda om man med hjälp av gruppmetoden Från utbildning till arbete, som har utvecklats för att stöda ungdomar-nas karriär, kan befrämja sysselsättningen, kvalite-ten på sysselsättningen och den mentala hälsan bland ungdomar med andra gradens yrkesutbild-ning. Med hjälp av gruppmetoden strävar man efter att stöda ungdomarnas karriär genom att stär-ka deras självförtroende och attityder samt förmå-ga att klara av eventuella motgångar på arbets-marknaden. Deltagarna (N= 416) var i åldern 17–25 år och 69 % var kvinnor. Deltagarna befann sig i över-gången från studier till arbetsliv och/eller fortsatta studier och de delades in i experiment- och kon-trollgrupper. De som kommit med i experiment-gruppen deltog i grupper som leddes med Från utbildning till arbete -metoden. Personerna i kon-trollgruppen sökte arbete på egen hand. Effekterna av gruppmetoden undersöktes under en uppfölj-ningstid på 10 månader (N=334).

Resultaten visade att användningen av Från utbild-ning till arbete -metoden statistiskt sett avsevärt ökade ungdomarnas sysselsättning. Resultaten angående kvaliteten på sysselsättningen visade att gruppmetoden statistiskt sett avsevärt ökade sys-selsättningen till sådana arbetsuppgifter som mot-svarade utbildningen och som befrämjade förverk-ligandet av den planerade karriären. Enligt under-sökningen förebyggde gruppinterventionen även psykisk påfrestning och depressionssymptom hos studenter som hörde till riskgruppen för psykisk störning.

Gruppverksamheten visade sig också öka uppstäl-landet av målsättningar och planer i anknytning till arbetsliv, ekonomi och egendom. Enligt resultaten kan man med hjälp av Från utbildning till arbete –metoden befrämja ungdomarnas sysselsättning, kvaliteten på sysselsättningen och planeringen av den egna ekonomin samt stöda den mentala hälsan hos de ungdomar som hör till riskgruppen.

Nyckelord: depression, karriärsintervention, personliga mål, psykisk påfrestning, sysselsättning, yrkesutbildning

Petri Koivisto

Institutet för Arbetshygien, Avdelning för Psykologi,


Jyväskylä Universitet, Psykologiska Institutionen,

Jyväskylä, Finland

Jukka Vuori

Institutet för Arbetshygien, Avdelning för Psykologi,


Elina Nykyri

Institutet för Arbetshygien, Avdelning för Epidemiologi

och Biostatistik, Helsingfors, Finland

366

summaries

The EU’s new chemicals strategy, working environment and challenges regarding industrial hygiene

The EU is reforming its chemicals legislation. On 20.10.2003 the Commission gave its proposal for the REACH regulation (Registration Evaluation Authorisation and Restrictions of Chemicals), which is currently being processed by the Parliament and the Council of Ministers. The proposal, which is likely to be completed and approved in the first half of 2007, aims to provide information on the health and environmental hazards of the tens of thousands of chemicals which arrive on the market without necessarily having been tested.

The Commission’s justification for the reform is an endeavour to achieve certain goals: the protec-tion of human health and the environment; the competitiveness of the EU’s chemical industry and the protection of corporate investments in research, development and innovations; increased transpar-ency; the promotion of testing by other means than laboratory animals and conformity with the EU’s international commitments (e.g. towards the WTO).

The new chemicals strategy will require that manu-facturers and importers carry out hazard and ex-posure-based risk assessment and sufficient risk management measures. Risk management should be based on reliably evaluated risks at the work-place. The new legislation will enable occupational health personnel to obtain better equipment for evaluating the extent to which chemicals meet the safety requirements laid down by the Acts on Oc-cupational Safety and Health and Occupational Health Care.

The Finnish Institute of Occupational Health has actively participated in developing risk assessment procedures at the workplace in association with officials, occupational health and safety personnel and professional staff. Preventing (or at least mi-nimising) exposure to chemical hazards is of key importance, and can be achieved through technical measures, better working procedure and protective gear.

Key words: hazard, legislation, occupation-al health and safety, occupational health care, REACH, risk assessment, risk

Marita Luotamo

Institute of Occupational Health, Department of

Industrial Hygiene and Toxicology, Unit of Toxicological

Risk Assessment, Helsinki, Finland

Joint Research Centre, Institute for Health and

Consumer Protection, European Chemicals Bureau,

Ispra, Italy

Harri Vainio

Institute of Occupational Health, Helsinki, Finland

367

summaries

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 366–370

Chemical risks of graffiti removal

Graffiti removal products contain a variety of com-pounds that could be harmful to those applying them. In this small study health risks related to graffiti removal chemicals were explored in a pro-cedure involving assessment both of exposure and of the toxicity profile for compounds. The identity and toxic properties of chemicals used in Finland for graffiti removal were ascertained from the Prod-ucts Registry, Material Safety Data Sheets, scientific literature, and through the companies participating in the study. Exposure was assessed by observing the working methods in graffiti removal, by mea-suring metabolites of the absorbed glycol ethers in workers’ urine, and by modelling inhalation and skin exposure with the EU-EASE method. The estimated extent of exposure was quite consistent with the levels reported in the available scientific literature. Additionally, noise from high-pressure washing was measured.

The most harmful substances in the graffiti remov-al products were identified. Health risks were char-acterised by studying the relationships between the dose/concentration levels that were linked to criti-cal adverse effects and actual exposure estimated from biomonitoring results, or air concentrations derived from EASE modelling. The ratio yields a margin of safety, the sufficiency of which must be evaluated on a case by case basis. In the case of N-methylpyrrolidone, the critical effect was a slight retardation of foetal growth, which required care-ful consideration when assessing the safety margin. The modelled inhalation exposure levels were be-low the Finnish occupational exposure limit values.

However, it should be noted that some commonly used compounds in graffiti removal products are effectively absorbed into the body through the skin. To minimize the workers’ exposure, the use of a set of personal protective equipment (gloves, protective clothing, face shield) is recommended. Substitution of the harmful products with less harmful ones is also an objective to be pursued. The noise level in the high-pressure cleaning ex-ceeded the Finnish 8-hour limit value, and the use of hearing protectors is advisable.

Key words: assessment of exposure, biomoni-toring, chemicals, modelling, risk assessment

Hanna Tuovila

Finnish Institute of Occupational Health

Department of Industrial Hygiene and Toxicology,

Helsinki, Finland

Antti Zitting



Helsinki, Finland

Vesa Riihimäki



Helsinki, Finland

368

summaries

Ergonomics and promotion of work conditions in nursing between 1992 and 2003

The aim of this study was to investigate how nurs-ing staff experienced working conditions, working practices and ergonomic arrangements in the years 1992, 1996 and 2003. Data were collected from questionnaires sent to the same wards in public institutions (hospitals, health centres, homes for the elderly and special institutions for psychiatric and mentally handicapped patients). In 1992 527 (N=543) nurses answered the questionnaire. In 1996, 383 (N=480) nurses responded and in 2003, 261 nurses participated in the study. Ergonomic arrangements and working practices improved during the follow-up. During the period under re-view, there was a decrease in the proactive develop-ment of working conditions by staff. The support from head nurses and from occupational health care for developing working conditions remained unchanged. Both groups felt that the mental and physical strain of work had increased. The differ-ences in working conditions in hospitals and health centres had decreased so that in 2003 there was no difference between them. It was concluded that although the physical working environment of nurses had improved over the last ten years, there are still problems. These may be solved if head nurses and occupational health care concentrate more closely on promoting and developing nurses’ working conditions. A way should be found to improve proactive development of working condi-tions by staff.

Key words: follow-up, nurse, questionnaire, strain of work, working practices

Anna Siukola

University of Tampere, Tampere school of public

health, Tampere, Finland

Clas-Håkan Nygård

University of Tampere, Tampere school of public

health, Tampere, Finland

Hannu Stålhammar

Ministry of social affairs and health, Department for

Occupational Safety and Health, Helsinki, Finland

Merja Perkiö-Mäkelä

Kuopio Regional Institute of Occupational Health,

Kuopio, Finland

369

summaries

Basis of occupational well-being in school communities – evaluation by staff and occupational health nurses

This study is part of the action research project Pro-motion of school community staff ’s occupational wellbeing in co-operation with occupational health nurses (2001–2004), which aims to promote occupational well-being through actions that sustain people’s capacity to work. This paper describes the evaluations of the occupational well-being of school community staff and some factors related to it, carried out by occu-pational health nurses and school staff. The study is part of the extensive ENHPS (European Net-work of Health Promotion Schools) programme, one aim of which is to improve staff health and well-being in the school community.

The focus communities of the study were the oc-cupational health nurses of Northern Savo (n=12) and their school communities (n=12). Research data were obtained by interviewing these twelve occupational health nurses over the telephone and by giving twelve group interviews to school staff. There were 5–7 members in each group, and 66 people in total. The telephone and group inter-views were analysed through inductive content analysis.

The occupational well-being of school staff was promoted by the working community’s posi-tive atmosphere, the staff’s motivation to work and the quality of working conditions, as well as the individual’s adequate professional abil-ity and education and the state of his/her private life. The school community’s occupational well- being developed through the interaction of re-source and stress factors. The school staff empha-

sized psychological stress factors: the demands of their work were increasingly complex, work was unbalanced and schools had tight budgets; there was an increased sense of isolation at work, not to mention a requirement to work at different loca-tions within the school setting. The physical stress factor of school work included inadequate physical spaces in the school itself. The school staff’s re-source factors consisted of the community’s work-ing culture, leisure activities and keeping in shape, private life and personal relationships, motivating work and professional abilities. In establishing and promoting occupational well-being, it is vital to see empowerment as a social and individual process; power cannot be given to an individual, but it is important to promote a school culture that makes self-empowerment possible.

Key words: empowerment, health promotion, occupational health care

Terhi Saaranen

University of Kuopio, Department of Nursing Science,

Kuopio, Finland

Kerttu Tossavainen


Kuopio, Finland

Hannele Turunen


Kuopio, Finland

Harri Vertio

Cancer Society of Finland, Helsinki, Finland

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 366–370

370

summaries

Impact of the “From School to Work” group method on career management and mental health among young graduates

This study examines the impacts of the preventive group method on career management and mental health among late adolescents facing the transition from vocational study to work. The method aims to support career management by helping partici-pants develop motivated perseverance and proac-tive commitment to career management strategies, and by helping them find ways to cope with poten-tial setbacks in the work market.

The participants were 17–25 year-old graduates from five vocational schools. 69% of participants were women. After the baseline measurement (N=416) was carried out, the participants were divided randomly into experimental and control groups. Those in the control group carried out an independent written task on job-search training. The impacts of the group method were followed up over ten months (N=334).

The results showed significant and beneficial im-pacts of the group method on both employment and its correspondence to education and personal career plans. The group method also had a signifi-cant preventive impact on symptoms of psycholog-ical distress and depression among those initially

at risk of suffering mental disorders. Moreover, the group method significantly developed participants’ personal goals and plans relating to work life, fi-nances and possessions. In conclusion, the results showed that the transition from school to work among young graduates can be promoted by the “From School to Work” group method initiative.

Key words: career intervention, depression, em-ployment, intervention study, personal goals, psy-chological distress, vocational education

Petri Koivisto


Psychology, Helsinki, Finland

University of Jyväskylä, Department of Psychology,

Jyväskylä, Finland

Jukka Vuori


Psychology, Helsinki, Finland

Elina Nykyri


Epidemiology and Biostatistics, Helsinki, Finland

371

KIRJOITTAJAT

Petri Koivisto, [email protected] tutkijakoulutettava, PM Työterveyslaitos, Psykologian osasto, HelsinkiJyväskylän yliopisto, Psykologian laitos, Jyväskylä

Marita Luotamo, [email protected]äällikkö, FT, dosenttiTyöterveyslaitos, Työhygienian ja toksikologian osasto, Riskinarviontiyksikkö, Helsinki

Clas-Håkan Nygård, [email protected] Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos, Tampere

Elina Nykyritutkija, FM Työterveyslaitos, Epidemiologian ja biostatistiikan osasto, Helsinki

Merja Perkiö-Mäkeläerikoistutkija, FT Kuopion aluetyöterveyslaitos, Kuopio

Vesa Riihimäkiapulaisosastonjohtaja, LKT, toksikologian dosentti Työterveyslaitos, Työhygienian ja toksikologian osasto, Riskinarviointiyksikkö, Helsinki

Terhi Saaranen, [email protected], TtM Kuopion yliopisto, hoitotieteen laitos, Kuopio

Anna Siukolatutkija, TtM, Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos, Tampere

Hannu Stålhammarylitarkastaja, LitM Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto, Helsinki

Kerttu Tossavainenprofessori, THT Kuopion yliopisto, hoitotieteen laitos, Kuopio

Hanna Tuovila, [email protected], FM Työterveyslaitos, Työhygienian ja toksikologian osasto, Riskinarviointiyksikkö, Helsinki

Hannele Turunenlehtori, TtT, dosentti Kuopion yliopisto, hoitotieteen laitos, Kuopio

Harri Vainiopääjohtaja, professori Työterveyslaitos, Helsinki

Harri Vertiopääsihteeri, LKT Suomen syöpäyhdistys, Helsinki

Jukka Vuorivanhempi tutkija, FT, dosenttiTyöterveyslaitos, Psykologian osasto, Helsinki

Antti Zittingerikoistutkija, TkT, työhygienian ja toksikologian dosentti Työterveyslaitos, Työhygienian ja toksikologian osasto, Riskinarviointiyksikkö, Helsinki

hakemistot

372

Artikkelit ja katsaukset 2004

1/2004

TYÖ MUUTTUU, MUUTTUUKO TYÖNTEKIJÄ?

Toim. Anneli Leppänen

3–4 Kenen mielikuvitus pääomaksi työelämään? Anneli Leppänen5–18 Psykodynaamisen ja perinteisen johtamisvalmennuksen vaikutus esimiesten työhön

ja hyvinvointiin Anna-Liisa Elo, Pauliina Mattila, Eeva Kuosma19–30 Jatkuvan parantamisen rajat? – toimintatutkimus jatkuvan parantamisen ja organi-

saation toimintamallin yhteyksistä Arja Ala-Laurinaho31–49 Sosiaalisen pääoman ja sitoutumisen yhteys psyykkiseen hyvinvointiin Kristiina Saloheimo50–61 Pätkätyö – väylä vakituiseen työhön hotelli- ja ravintola-alalla? Kirsi Koivula, Liisa Moilanen62–73 Nuorten aikuisten hyvinvointi pätkätöissä palvelualalla – vertailu eri ikäryhmien

välillä Liisa Moilanen

2/2004

207–208 Jatkavatko ja jaksavatko suomalaiset työelämässä nykyistä pitempään? Juhani Ilmarinen209–225 Työajanodotteet Suomessa 1980–2006 Markku Nurminen, Christopher Heatcote, Brett Davis, Borek Buza226–240 Ikääntyvien suomalaisten työajanodotteet kunta-alalla Markku Nurminen, Christopher Heatcote, Brett Davis241–256 Terveydentilan sekä työ- ja toimintakyvyn muutokset ikääntyneillä elintarviketyön-

tekijöillä 11 seurantavuoden aikana Paula Salonen, Heikki Arola, Clas-Håkan Nygård, Heini Huhtala257–268 Terästehtaan henkilöstön työ- sekä vapaa-ajan tapaturmat Elina Qvist, Seppo Väyrynen, Reijo Härönoja269–279 Yhteistyö ja kokonaisturvallisuusajattelu riskienarvioinnissa Marinka Lanne, Katri Tytykoski

hakemistot

373

3/2004

IHMINEN TIETOTYÖSSÄ

Toim. Mikko Härmä, Irja Kandolin, Anneli Leppänen

87–89 Uusi teknologia ei tehnytkään autuaaksi – stressin ehkäisy tietotyössä yhä tärkeäm-pää

Mikko Härmä90–99 Käyttöliittymien visuaalinen käytettävyys Risto Näsänen100–112 Ihmisen ja tekniikan välisen vuorovaikutuksen toimivuuden arviointi monimutkai-

sissa tietointensiivisissä töissä Leena Norros, Paula Savioja113–126 Systemaattinen katsaus tietokonetyöhön kohdistuneiden ergonomisten interventioi-

den vaikuttavuudesta liikuntaelinten vaivoihin Esa-Pekka Takala127–135 Etätyö on varteenotettava vaihtoehto perinteiselle tietotyölle Sirkka Heinonen136–149 Työperäisten unihäiriöiden yleisyys, merkitys ja vähentämiskeinot Mikko Härmä, Mikael Sallinen150–158 Osaaminen tietotyössä – käsityksiä, tuloksia, tutkimustarpeita Anneli Leppänen159–168 Tietotyön työajat Raija Julkunen, Jouko Nätti, Timo Anttila169–188 Henkisen kuormittuneisuuden vähenemisen edellytykset IT-ammattilaisen työssä

teknisen kehityksen ja epävarmuuden oloissa Marketta Kivistö, Pekka Huuhtanen

4/2004

293–294 REACH? Antti Tossavainen295–305 EU:n uusi kemikaalistrategia, työympäristö ja työhygienian haasteet Marita Luotamo, Harri Vainio306–317 Kemialliset riskit graffitinpoistotyössä Hanna Tuovila, Antti Zitting, Vesa Riihimäki318–327 Ergonomia ja työolojen kehittäminen hoitotyössä vuosina 1992–2003 Anna Siukola, Clas-Håkan Nygård, Hannu Stålhammar, Merja Perkiö-Mäkelä328–341 Työhyvinvoinnin rakentuminen kouluyhteisössä – henkilöstön ja työterveyshoita-

jien arviointia

Terhi Saaranen, Kerttu Tossavainen, Hannele Turunen, Harri Vertio

342–360 Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmän vaikutus nuorten työelämään siirtymi-seen ja mielenterveyteen

Petri Koivisto, Jukka Vuori, Elina Nykyri

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 372–373

hakemistot

374

Työ ja ihminen Tutkimusraportit 2004

23 TURVAKIRJA – Terveyden ja työkyvyn edistäminen turvallisuusammateissa 1999–2003

Sirpa Lusa, Veikko Louhevaara (toim.)

24 Saloseudulta EU-isännäksi – lypsykarjayrittäjät muutosmurroksessa. Seurantatutkimus 1997–2001

Jukka Leskinen

25 Psykologinen näkökulma työpaikkojen sisäilmasto-ongelmiin: psykososiaalinen työympä-ristö ja organisaation ongelmanratkaisutaidot ongelmavyyhden osatekijöinä

Marjaana Lahtinen

26 Työyhteisön ja johtamisen kehittämisohjelman vaikutus työhyvinvointiin. Evaluaatiotut-kimus kunta-alan teknisessä virastossa

Anna-Liisa Elo, Pauliina Mattila, Eeva Kylä-Setälä, Eeva Kuosma

27 Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla Jari Hakanen

hakemistot

375

People and Work Research Reports in 2004

62 Innovation in Organisations. The role of communication, expertise and occupational stress

Hannakaisa Länsisalmi

63 Inherited DNA repair capacity and individual responses to carcinogens Jarno Tuimala

64 Local Occupational Health and Safety Profiles and Indicators. International Follow-up Meeting, 22–23 November 2002, Helsinki, Finland

Kari Kurppa, Suvi Lehtinen (eds.)

65 Past, Present and Future of Work Ability. Proceedings of the First International Sympo-sium on Work Ability 5–6 September 2001. University of Tampere, Finland

Juhani Ilmarinen, Suvi Lehtinen (eds.)

66 Radiographic small lung opacities and pleural abnormalities in relation to occupational asbestos exposure, smoking history and living environment in Finland

Anders Zitting

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 374–375

hakemistot

376

Kirjoittajat ja toimittajat 2004

Arja Ala-Laurinaho ................. 1/2004

Heikki Arola ........................... 2/2004

Timo Anttila ........................... 3/2004

Brett Davis ............................. 2/2004

Anna-Liisa Elo ........................ 1/2004, TR 26

Jari Hakanen .......................... TR 27

Christopher Heathcote ........... 2/2004

Sirkka Heinonen ..................... 3/2004

Heini Huhtala ......................... 2/2004

Pekka Huuhtanen .................. 3/2004

Mikko Härmä ......................... 3/2004

Reijo Härönoja ....................... 2/2004

Juhani Ilmarinen ..................... RR 65

Raija Julkunen ....................... 3/2004

Irja Kandolin .......................... 3/2004

Marketta Kivistö ..................... 3/2004

Petri Koivisto .......................... 4/2004

Kirsi Koivula ........................... 1/2004

Eeva Kuosma ......................... 1/2004, TR 26

Kari Kurppa ........................... RR 64

Eeva Kylä-Setälä ..................... TR 26

Marjaana Lahtinen ................. TR 25

Marinka Lanne ....................... 2/2004

Suvi Lehtinen ......................... RR 64, RR 65

Anneli Leppänen .................... 1/2004, 3/2004

Jukka Leskinen ....................... TR 24

Veikko Louhevaara ................. TR 23

Marita Luotamo ..................... 4/2004

Sirpa Lusa .............................. TR 23

Hannakaisa Länsisalmi ............ RR 62

Pauliina Mattila ...................... 1/2004, TR 26

Liisa Moilanen ........................ 1/2004

Leena Norros ......................... 3/2004

Markku Nurminen .................. 2/2004

Clas-Håkan Nygård ................ 2/2004, 4/2004

Elina Nykyri ............................ 4/2004

Risto Näsänen ........................ 3/2004

Jouko Nätti ............................ 3/2004

Merja Perkiö-Mäkelä .............. 4/2004

Borek Puza ............................. 2/2004

Elina Qvist .............................. 2/2004

Vesa Riihimäki ........................ 4/2004

Terhi Saaranen ....................... 4/2004

Mikael Sallinen ....................... 3/2004

Simo Salminen ....................... 3/2004

Kristiina Saloheimo ................ 1/2004

Paula Salonen ........................ 2/2004

Paula Savioja .......................... 3/2004

Anna Siukola ......................... 4/2004

Hannu Stålhammar ................ 4/2004

Esa-Pekka Takala .................... 3/2004

Kerttu Tossavainen ................. 4/2004

Jarno Tuimala ......................... RR 63

Hanna Tuovila ........................ 4/2004

Hannele Turunen ................... 4/2004

Katri Tytykoski ........................ 2/2004

Harri Vainio ............................ 4/2004

Harri Vertio ............................ 4/2004

Jukka Vuori ............................ 4/2004

Seppo Väyrynen ..................... 2/2004

Anders Zitting ........................ RR 66

Antti Zitting ........................... 4/2004

hakemistot

377

Asiahakemisto 2004

...............................................................numero sivukeskiluokka ............................................... 3/2004 159kiire .......................................................... 3/2004 169kokonaisturva-ajattelu ............................... 2/2004 269koti- ja vapaa-ajan tapaturmat .................. 2/2004 257kotitoimisto .............................................. 3/2004 127koulu ........................................................ 4/2004 328koulutus ................................................... 1/2004 5kouluyhteisö ............................................. 4/2004 328krooniset sairaudet ................................... 2/2004 241kunta-ala .................................................. 2/2004 226kunta-ala .................................................... TR 26kuoleisuus ................................................. 2/2004 209kysely ........................................................ 4/2004 318käyttöliittymä ............................................ 3/2004 90, 100käyttösuuntautunut suunnittelu ................ 3/2004 100

lainsäädäntö ............................................. 4/2004 295liikkuva etätyö ........................................... 3/2004 127liikuntaelinten vaivat ................................. 3/2004 113luettavuus ................................................. 3/2004 90lyhytaikaiset työsuhteet ............................. 1/2004 62lypsykarjayrittäjät ........................................ TR 24mallintaminen ........................................... 4/2004 306metalliteollisuus ........................................ 2/2004 257mielenterveys ............................................ 4/2004 342mielikuvitus ............................................... 1/2004 3muutokset ................................................ 3/2004 169muutosmurros ............................................ TR 24määräaikainen työ .................................... 1/2004 19

niska ......................................................... 3/2004 113nuoret aikuiset .......................................... 1/2004 19nuoret ...................................................... 4/2004 342näköhavainto ............................................ 3/2004 90näyttöpäätetyö ......................................... 3/2004 113

organisaation ongelmaratkaisutaidot .......... TR 25organisaatioon sitoutuminen ..................... 1/2004 50organisatoriset voimavarat ........................ 3/2004 169osaaminen ................................................ 3/2004 150

painoindeksi ............................................. 2/2004 241palaute ..................................................... 1/2004 5palveluala ................................................. 1/2004 19parantamisen rajat .................................... 1/2004 31perinteinen johtamisvalmennus ................. 1/2004 5perinteinen tietotyö .................................. 3/2004 127pitkittäis- ja poikittaistutkimus ................... 2/2004 226................................................................. 1/2004 5poissaolopäivätaajuus ............................... 2/2004 257psykodynaaminen johtamisvalmennus ....... 1/2004 5psykologinen näkökulma ............................ TR 25psykososiaalinen työympäristö .................... TR 25psyykkinen hyvinvointi .............................. 1/2004 50psyykkinen rasittuneisuus .......................... 4/2004 342pätkätyö ................................................... 1/2004 19, 62pääoma .................................................... 1/2004 3

...............................................................numero sivuajoitus ....................................................... 3/2004 159altistumisen arviointi ................................. 4/2004 306ammattikoulutus ....................................... 4/2004 342arviointi .................................................... 4/2004 328autonomia ................................................ 3/2004 159

biomonitorointi ......................................... 4/2004 306

depressio .................................................. 4/2004 342

elintarviketyöntekijä .................................. 2/2004 241eläköityminen ........................................... 2/2004 209epidemiologian menetelmät ...................... 2/2004 226ergonomia ................................................ 4/2004 318ergonomiset interventiot ........................... 3/2004 113esimies ...................................................... 1/2004 5esimiesten hyvinvointi ............................... 1/2004 5esimiesten työ ........................................... 1/2004 5etätyö ....................................................... 3/2004 127etätyökeskus ............................................. 3/2004 127etätyöpolitiikka ......................................... 3/2004 127EU-isäntä .................................................... TR 24Euroopan unioni, EU ................................. 4/2004 295evaluaatiotutkimus ...................................... TR 26

graffitinpoistotyö ...................................... 4/2004 306

hallinta ..................................................... 3/2004 159henkilökohtaiset tavoitteet ........................ 4/2004 342henkilöstö ................................................. 4/2004 328henkilöstöryhmät ...................................... 2/2004 257henkinen kuormittuneisuus ....................... 3/2004 169hoitaja ...................................................... 4/2004 318hoitotyö .................................................... 4/2004 318hotelli- ja ravintola-ala ............................... 1/2004 19, 62hyvinvointi ................................................ 1/2004 19”hyvä tyyppi” ........................................... 1/2004 62

ihmisen ja tekniikan välinen vuorovaikutus 3/2004 100ikäryhmät ................................................. 1/2004 19ikääntyminen ............................................ 3/2004 90ikääntynyt ................................................. 2/2004 241ikääntyvä työntekijä .................................. 2/2004 226interventio ................................................ 1/2004 5interventiotutkimus ................................... 4/2004 342it-ala ......................................................... 3/2004 159it-ammattilainen ....................................... 3/2004 169jatkuva parantaminen ............................... 1/2004 31johtaminen ............................................... 1/2004 5................................................................. 3/2004 169johtamisen kehittämisohjelma ..................... TR 26

kehittymismahdollisuudet ......................... 3/2004 169kehittämistyö ............................................ 3/2004 150kemialliset riskit ........................................ 4/2004 306kemikaalistrategia ..................................... 4/2004 295kemikaalit ................................................. 4/2004 306kenttäkoe ................................................. 1/2004 5

Työ ja ihminen 18 (2004):4, 377–378

hakemistot

378

...............................................................numero sivurasva-arvot ................................................ 2/2004 241REACH ...................................................... 4/2004 295reflektointi ................................................ 3/2004 150riski ........................................................... 2/2004 257................................................................. 4/2004 295riskinarviointi ............................................ 2/2004 269riskinarviointi ............................................ 4/2004 295, 306ryhmämenetelmä ...................................... 4/2004 342sairaudesta aiheutuva haitta ...................... 2/2004 241sepelvaltimotauti ....................................... 3/2004 136seuranta ................................................... 4/2004 318seurantatutkimus ........................................ TR 24seurantavuosi ............................................ 2/2004 241sisäilmasto-ongelmat .................................. TR 25sitoutuminen ............................................ 1/2004 50sosiaalinen pääoma ................................... 1/2004 50sosialinen tuki ........................................... 1/2004 5stressi ....................................................... 3/2004 136stressin ehkäisy ......................................... 3/2004 87suunittelija ................................................ 3/2004 150symbolianalyyttinen työ ............................. 3/2004 150systeemikäytettävyys ................................. 3/2004 100systemaattinen katsaus ............................. 3/2004 113

tapaturmataajuus ...................................... 2/2004 257tarkkaavaisuus .......................................... 3/2004 90tekninen kehitys ........................................ 3/2004 169tekninen virasto .......................................... TR 26terveyden edistäminen .............................. 4/2004 328terveydentila ............................................. 2/2004 241terveys ...................................................... 3/2004 136................................................................. 4/2004 328................................................................... TR 23terästehdas ............................................... 2/2004 257tiedonkulku .............................................. 1/2004 50tieto .......................................................... 3/2004 150tietointensiivinen työ ................................. 3/2004 100tietokonetyö ............................................. 3/2004 113tietotekniikka ............................................ 3/2004 90, 169tietotulva .................................................. 3/2004 169tietotyö ..................................................... 3/2004 87, 150, 159tietoyhteiskunta ........................................ 3/2004 127tiimityö ..................................................... 1/2004 50tilannekohtainen toiminta ......................... 3/2004 100tilasto- ja aikajakauma .............................. 2/2004 257tilastot ...................................................... 2/2004 209, 226toimintakyky ............................................. 3/2004 136toimintamalli ............................................. 1/2004 31toimintatutkimus ...................................... 1/2004 31turvallisuusammatit ..................................... TR 23turvallisuusjohtaminen .............................. 2/2004 269turvallisuuskriittiset organisaatiot .............. 3/2004 100turvallisuuskulttuuri ................................... 2/2004 257tutkimustyö .............................................. 3/2004 150työ- ja toimintakyvyn muutokset ............... 2/2004 241työajanodote ............................................ 2/2004 209, 226työajat ...................................................... 3/2004 159

...............................................................numero sivutyöelämään siirtyminen ............................. 4/2004 342työhygienia ............................................... 4/2004 295työhyvinvointi ........................................... 4/2004 328................................................................... TR 26työhyvinvointitutkimus ................................ TR 27työhönsijoittuminen .................................. 4/2004 342työkyky ..................................................... 1/2004 5................................................................. 2/2004 226työkyvyn edistäminen .................................. TR 23työkyvyttömyys ......................................... 2/2004 209työllistymisen laatu .................................... 4/2004 342työmenetelmät ......................................... 4/2004 318työn imu ..................................................... TR 27työn muutos ............................................. 1/2004 19(työn) paikka ............................................. 3/2004 159työn rasittavuus ........................................ 4/2004 318työn vakinaistuminen ................................ 1/2004 62työolojen kehittäminen ............................. 4/2004 318työolosuhteet ............................................ 4/2004 318työpaine ................................................... 2/2004 241................................................................. 3/2004 159työperäiset unihäiriöt ................................ 3/2004 136työryhmä .................................................. 3/2004 150työssä jaksaminen ..................................... 3/2004 127työsuhteen kesto ...................................... 1/2004 62työsuhteen muoto .................................... 1/2004 62työtapaturmat ........................................... 2/2004 257työterveyshoitaja ....................................... 4/2004 328työterveyshuolto ....................................... 4/2004 295, 328työttömyys ................................................ 2/2004 209työturvallisuus ........................................... 4/2004 295työtyytyväisyys .......................................... 1/2004 50työuupumus ............................................... TR 27työviihtyvyys .............................................. 2/2004 241työyhteisö ................................................... TR 26työympäristö ............................................. 4/2004 295

uni ............................................................ 3/2004 136urahallinta ................................................ 4/2004 342uusi teknologia ......................................... 3/2004 87vaara ........................................................ 4/2004 295vaikuttamismahdollisuudet ........................ 3/2004 169vaikuttavuus ............................................. 1/2004 5vakituinen työ ........................................... 1/2004 62verenpaine ................................................ 2/2004 241vertailu ..................................................... 1/2004 19vireys ........................................................ 3/2004 136visuaalinen käytettävyys ............................ 3/2004 90voimaantuminen ....................................... 4/2004 328vuorotyö ................................................... 3/2004 136väsymys .................................................... 3/2004 169

yhteistyö ................................................... 1/2004 50................................................................. 2/2004 269ylityö ......................................................... 3/2004 159yläraajat .................................................... 3/2004 113yritysturvallisuus ........................................ 2/2004 269

Koulutuksesta työhön -ryhmämenetelmän vaikutus nuorten työelämään siirtymiseen ja mielenterveyteen

Documents