KONTRA 4/2012 - kontrabassoklubi.fi · J. M. Sperger: Concerto for Double Bass No. 15 (Cadenza by Anner Bylsma) * * * Edicson Ruiz esiintyy myös Turku filharmonian solistina Turun

C 4/2012KONTRA

BSBSBSBSBSyysassokesä Oyysassokesä Oyysassokesä Oyysassokesä Oyysassokesä Orivrivrivrivrivedellä,edellä,edellä,edellä,edellä,Lapinlahdella, Karjaalla...Lapinlahdella, Karjaalla...Lapinlahdella, Karjaalla...Lapinlahdella, Karjaalla...Lapinlahdella, Karjaalla...

otsaotsaotsaotsaotsaBASS2012Copenhagen

BassokesäKarjaalla,

Orivedellä,Lapinlahdella...

Klubinkunniajäsen

haastattelussa

HallitusretkiFiskarsiin

Runsaastikonsertti-arvosteluja!

BasistinaLontoossa ja

Oslossa

Mummoryhtyi

basistiksi

Uudet päätoimittajat!

Jee,kaikkee...

c2 KONTRA

Sisällysluettelo

Infosivu ................................................................. 2Pääkirjoitus ........................................................... 3Kontrabassoklubin syyskonsertti ............................ 4Puheenjohtajan palsta .............................................. 6Edicson Ruizin resitaali ............................................ 7

Kaikkea sitä basistit pääsevätkin tekemään... .............. 8Vaihto-opiskelua Oslossa ..................................... 10Rentabass.com ..................................................... 11Lontoon kuulumisia ............................................ 12Olipa kerran 30 vuotta sitten... ............................ 14Konsertti iltahämärän aikaan ................................ 16Bottesinia Pedersöressä ......................................... 18Mummo ryhtyi soittamaan .................................. 20Lukijakilpailu on ratkennut! ................................ 22

Kontra-C

Suomen kontrabassoklubi ry:n jäsenlehti

31. vuosikertaEnsimmäinen lehti julkaistiin vuonna 1982

Painos 200 kpl

Päätoimittajat: Fanni Hoppari &Liina Hämäläinen

Toimituskunta: Yhdistyksen hallitusMainossihteeri: Tomi LaitamäkiTaitto: Henrica FagerlundKopiointi jajakelu:

Osoitteen-muutokset:

www.kontrabassoklubi.fi

Perustettu vuonna 1976

PuheenjohtajaAapo Juutilainen 044 289 2326

[email protected]

VarapuheenjohtajaJuha Kleemola 040 738 4698

[email protected]

Sihteeri, jäsenasiatMarja-Helena Ojanperä 040 544 9157

[email protected]

Hallituksen muut jäsenetKaroliina Koivusalo, KV-asiat 044 545 8338

[email protected] Laitamäki, mainosvastaava 050 401 4572

[email protected]

VarajäsenetHenrica Fagerlund-Sippoin, 050 441 6379

[email protected] Raikas, nettisivut 050 380 7603

[email protected]

TaloudenhoitajaEila Saikkonen 050 351 3165

[email protected]

Kontra-C on Suomen kontrabassoklubi ry:n jäsenlehti,johon jokainen jäsen voi antaa myös omia artikkeleitaanjulkaistavaksi. Jutut lähetetään toimitukseen mieluitensähköpostitse. Suositeltavin tiedostomuoto on MicrosoftWord. Konekirjoitusliuskoja ja selviä käsinkirjoitettujatekstejä otetaan vastaan postitse.

Aineisto toimitetaan päätoimittajille:

Fanni Hopparipuh. 040 730 8905

Liina Hämäläinenpuh. 045 131 8212

[email protected]

Seuraavaan lehteen tarkoitettu aineisto pyydetääntoimittamaan 15.02.2013 kello 16.00 mennessä.

Kansi: Saku Kivirinne klubin syyskonsertissa.Kuva: Liina Hämäläinen

ISSN 1459-7527

[email protected]

Kerasivu Oy, [email protected]. (09) 294 8383

c 3KONTRA

Kirjoitamme tässä ensimmäistä pääkirjoitustamme uusina lehden päätoimittajina. Kaikki eivät meitä vielä tunne,joten tässä yhteydessä olisi hyvä kertoa, keitä oikein olemme ja miten päätoimittajan paikalle päädyimme.

Kontra-C on tullut meille molemmille kotiin jo useiden vuosien ajan, ja silloin tällöin olemme kirjoitelleetlehteen juttuja tapahtumista, joissa olemme olleet mukana. Kun lehdelle etsittiin uutta päätoimittajaa, heräsiajatus päätoimittajatiimistä ja yhteistyöstä, sillä yksinään suuren vastuun ottaminen lehdestä tuntui meillekummallekin liian pelottavalta. Keskinäinen yhteistyömme oli käytännössä luonteva ajatus, sillä olemme olleetystäviä jo useita vuosia. Vuonna 2008 tupsahdimme Sinfoniaorkesteri Vivon bassoriveihin yhtä aikaa, ja seuraavanavuonna bassonsoitto vei meidät molemmat mukanaan Helsinkiin. Keitä me olemme?

Tervehdys kaikille Kontra-C:n lukijoille!

Olen Liina ja aloitinbassonsoiton 11-vuotiaanaRaaseporin musiikkiopistossa.Siellä kerkesin oppeja saamaanmuutaman vuoden verranennen siirtymistäni Joensuunkonservatorioon perheeni sinnemuuttamisen myötä. Paikoil-laan en sielläkään kovinpitkään malttanut pysyä, vaan9. luokan jälkeen muutinHelsinkiin. Ensimmäisenvuoteni siellä soitin HelsinginKonservatorion musiikki-opistotasolla ja sen jälkeen olenopiskellut konservatorion toisellaasteella, jossa tällä hetkelläAapo Juutilaisen oppilaana.

Olen Fanni ja kontra-bassonsoiton aloitin KemissäLänsi-Pohjan musiikkiopistossa9-vuotiaana. Lukioaikani vietinOulussa Madetojan musiikki-lukiossa ja Oulun konservatorionmusiikkiopistoasteella. Oulustasuuntasin Metropolia amk:honmuutamaksi vuodeksi, ja tällähetkellä opiskelen ensimmäistävuottani Sibelius-AkatemiassaJuho Martikaisen oppilaana.Noin vuoden kuluttua olisitavoitteena suorittaa opinnotloppuun Metropolia amk:sta javalmistua musiikkipedagogiksi.Opetan tällä hetkellä basson-soittoa Itä- ja Pohjois-Helsinginmusiikkiopistoissa.

Liina Hämäläinen Fanni Hoppari

Tässä kutsumme mukaan teidät, rakkaat lukijat. Koska Kontra-C on meille kaikille, ja siellä tulisi kuulua meidänkaikkien ääni. Kirjoittaakseen lehteen ei tarvitse olla ammattitoimittaja, eikä jutun tarvitse olla maailmanluokanspektaakkelista. Kaipaamme juttuja niin ikään arkisesta bassoaherruksesta, sitähän tämä homma suurimmaksiosaksi on, kuin myös hienoista ja suurista konserttihetkistä. Mielenkiintoista olisi esimerkiksi kuulla, millaisiaovat ammattiorkestereiden sektioiden työtavat, kuten millaisia stemmiksiä pidetään ja miten sektion arki toimii.Tälle vastapainona todella tervetulleita ovat myös vasta-alkajien tuumailut bassonsoitosta ja kaikki siltä väliltä!

Tästä numerosta löytyy koonti kuluneen syksyn bassomeiningeistä. Juttuja muun muassa Tapiola-Sinfonietanäänenjohtajan ja Sibelius-Akatemian opettajan Panun Pärssisen resitaalista, Kansantanssispektaakkelista Kehotus,vaihdossa olevien terveisiä ulkomailta ja tuttuun tapaan klubin puheenjohtajan Aapo Juutilaisen tervehdys. Nyttäältä hankien keskeltä voi kuitenkin alkaa miettiä kevättä. Jo tammikuussa on tulossa on muun muassabarokkibasson mestarikurssi Pietarsaaressa, Berliinin filharmonikkojen basistin Edicson Ruizin vierailukonsertitTurussa (tsekkaa mainos lehdestä!) ja ammattiopiskelijoiden bassobileet Musiikkitalossa! Nyt voi jo pohtia sattuisikoolemaan jonkin tapahtuman lähettyvillä ja innokas kirjoittamaan lehteen. Jos kirjoituskutina heräsi jo nyt, niinjuttua tulemaan osoitteeseen [email protected]! Seuraavan lehden deadline on 15.2.2013!

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!Terveisin,

Liina&Fanni

Liina & Fanni

Liina & Fanni

c4 KONTRA

Joulukuun kylmä ja kiireinen alku sai vuosittaisenpiristyksensä, kun pienet ja vähän isommatkinbasistit suunnistivat Espoon Leppävaaraankontrabassoklubin syyskonserttiin. Konserttipidettiin musiikkiopistoJuvenalian salissa. Alle-kirjoittanut oli elämänsäensimmäistä kertaa ehtinytpaikalle klubin konserttiin, jakyllä pisti hymyilyttämäänheti ovella kun vastassa olireippaita basistin alkuja, jakuinka kova kuhina sisälläennen konsertin alkuaolikaan.

Salissa tapahtuvan virittelyn jamonista luokista kuuluvanlämmittelyn valmistumistaodotellessa oli mukavaatörmäillä vanhoihin sekäuusiin tuttuihin ja vaihtaapikaiset kuulumiset ennenkuin pääsimme salin puolelle

Kontrabassoklubin syyskonsertti 9.12.

odottamaan konsertin alkamista. Ihan aluksi ennenkuin ketään päästettiin bassoineen lavalle, kuuluikehotus käydä tarjoilupöydän kimppuun, joka olikintäynnä kaikenlaisia jouluisia herkkuja. Ai että siinäolikin hyvä mieli, kun saa mutustaa joulutorttuja, jatiedossa on seuraavan puolentoista tunnin täydeltäbassoesityksiä!

Konsertin avasi Elina Erälahden esittämä Lentäjäkirppu jota seurasi Saku Kivirinteen Song of theWind sekä Eelis Alangon Go ’way, Old Man.Bassonvarteen tartuttiin iloisesti, eikä lavalla hymymennyt piiloon, vaan soiton ilo välittyi hienostijokaisesta soittajasta. Runsaiden aplodien välissäherkkulautasia ja mehumukeja käytiin täydentämässävauhdikkaasti ennen seuraavaa esiintyjää.

Marja-Helena Ojanperän kolmen oppilaan jälkeenkonserttia jatkoi Teemu Kauppisen oppilaana soittavaAtso Dunkel joka esitti hienosti ja varmasti kaksikappaletta, Keyperin Romanssin ja Merlen Caballeron.

Kaksi seuraavaakin esiintyjää edustivat vahvaaherrapuolista bassonsoittoa, ja kuulimme JuhaKrudupilta Saint-Saënsin Elefantin ja Marcellonsonaatin ensimmäisen osan sekä AnttiMarteliuksen soittamana J. S. Bachin G-duuri-

menuetin. Kauniisti jakuulaasti kuului myösHenrica Fagerlundinoppilaan Julia Kronlundinsoittama Griegin Solveig’sSong.

Seuraavaksi saimme kuullaillan ensimmäistä ammatti-opiskelijaa, kun Metropoliaammattikorkeakoulussaopiskeleva Karoliina Koivu-salo esitti meille Mišekintoisesta sonaatista osatAndante cantabile – Animato– Andante cantabile ja Allegroappasionato. Karoliinan soittokantoi kauniisti ja vahvasti, jaesiintymistä oli ilo sekä katsellaettä kuulla!

Elina Erälahti

Julia Kronlund

c 5KONTRA

Karoliinan jälkeenseurasi kaikilleehkä hieman tunte-m a t t o m a m p i aDave Andersoninduettoja kontra-bassolle, joita saim-me kuulla viisikappaletta.

Marja-Helena jaKati Salovaarasoittivat vauhtia jamakeaa soundiavaativat biisit vah-vasti ja yleisöstäkäsin huomasi, ettäsiinä pyörivät sekämonen nuorem-man soittajan ettäheidän vanhem-piensä päät, niinmakeaa soundi-maailmaa Kati jaM a r j a - H e l e n ameille tarjosivat.Päällimmäiseksi jäiitsellekin ajatus siitä, että pitää jostain hankkianuotit duoihin, että pääsee kokeilemaan.

Konsertin päätti klubimme puheenjohtajana istuvaAapo Juutilainen, joka esitti upeasti BottesininAllegro alla concerto diMendelssohn. Yllätyksenäylimääräisenä kappaleena Aaposoitti vielä Bott–, ai niin!Mikäs se olikaan se kappale,minkä viimeiseksi kuulimme?Ennen soittamistaan Aapovarmisteli, että jaksammehanvielä kuunnella, ja yleisön nyö-kyttelyn jälkeen hän ei esitellytkappaletta vaan sanoi, ettäseuraavaksi kuulemme kappa-leen, jonka kaikki basistittuntevat, tai ainakin pitäisi, jatoki muukin yleisö saisitutustua tuohon hienoonkappaleeseen, jos ei sitäentuudestaan jo tunne!

Moni kappaleenvarmasti tunnisti-kin jo säestyksene n s i m m ä i s i s t ätahdeista, muttaniille joille kap-pale ei kuulunut-kaan niihin tu-tuimpiin niin pal-jastettakoon, ettäkyseessä oli Bot-tesinin D-duuri-Elegia. Elina Sak-sala säesti tuttuuntapaan taas läheskaikkia konser-tissa esiintyjiä,suuri kiitos Eli-nalle!

Konsertti oli lois-tava esitys kaikillemeille siitä, mitenm o n e n l a i s i abasisteja meilläonkaan. Toisetovat vasta aloitta-

neet soittamisen, ja toisille elämä basson kanssaon hyvin tuttua jo monien vuosien takaa.

On aina ilo kuulla samassa konsertissa nuoria oppilaitaja sitten jo ammattielämään ehtineitä, meillä kaikilla

kun on toisistamme aina jotainopittavaa. Nuoret ehkä näkevätmitä kaikkea bassolla onkaanmahdollista soittaa, ja esi-merkiksi me jo ammattiinopiskelevat saamme muistu-tusta nuoremmilta siitä innostaja riemusta, kun pääseeesiintymään muille! Se meinaajoskus arjen keskellä unohtua.

Kaikille meille yhteistä kuiten-kin on se, että pidämme musii-kista, basson soitosta ja aivanhurjasti toisista basisteista!Kiitos kaikille konserttiinosallistuneille!

Liina HämäläinenAapo Juutilainen

Atso Dunkel

c6 KONTRA

Puheenjohtajan palstaPääsen kirjoittamaan tätä puheenjohtajakautenitoista tervehdystä bassolehteen bassoklubintoiminnan kannalta oikein mukavissa tunnelmissa.Edellisellä kertaa jouduin vielä kantamaan vähänhuolta lehtemme tulevaisuudesta, mutta nyttulevaisuus myös lehtemme osalta näyttääloistavalta, päätoimittajiksi on löytynyt innokaskaksikko: Fanni Hoppari ja Liina Hämäläinen.Ja kun edellinen päätoimittaja, Henrica Fagerlundjatkaa nyt lehden parissa taittajan roolissa, ovatpalaset myös lehden kannalta harvinaisen hyvinpaikallaan.

Bassosyksyn tapauk-siin on kuulunut uusiSuomalainen basso-levy: Lahden kau-punginorkester inbasisti Sampo Lassilajulkaisi nimittäinNarinkka-yhtyeensäkanssa levyllisenSuomi-klezmeriä.Olen ehtinyt itse jolevyä vähän kuun-nellakin, ja levyvaikuttaa olevan oikein mainio kokonaisuus. Bassoon koko ajan tyylikkäästi läsnä välillä sooloillenkin.Sampo ei ole kuitenkaan yrittänyt tehdä teoksistaanväkisin mitään bassokonserttoja, ja levyllä soittavatrio on mukavasti balanssissa sekä soinnillisesti ettäsoittajien roolin suhteen.

Sampo tarjoaa levyä klubilaisille alennettuun 17euron hintaan. Tarkemmat ohjeet levyntilaamiseen löytyvät bassoklubin nettisivuiltawww.kontrabassoklubi.f i . Puheenjohtajasuosittelee!

RSO teki marraskuussa Itä-Suomeen suuntautuneenkiertueen. Vaikka orkesterimme on reissannutaikanani menestyksekkäästi myös suurissaeurooppalaisissa musiikkikaupungeissa, ovatminulle henkilökohtaisesti vaikuttavimmatkonsertit osuneet nimenomaan kotimaankiertueille. Tällä kertaa konsertoimmeSavonlinnassa, Varkaudessa, Joensuussa sekäLieksassa. Vaikka kaikki salit reissun aikana eivät

olekaan akustiikaltaan Musiikkitalon veroisia, onminusta erityisen hienoa soittaa nimenomaankotimaiselle yleisölle Helsingin ulkopuolella.

Hienon tunnelman saattaa tehdä juuri se, ettämaakunnissa soittaessamme yleisö ei tiedä mitäsoitolta tulisi odottaa. Musiikkitalossa yleisökoostuu yleensä tottuneista konserteissa kävijöistä,mutta maakunnissa soittaessamme suurensinfoniaorkesterin konsertti on jotain sellaista, jotaei voi joka viikko kuulla. Ehkäpä siitä syntyy

sellainen tunnelma,että yleisölle onoikeasti merkitystäsillä, mitä me lavallapuuhaamme.

Jotain tämäntapaistahaluaisin kontrabasso-klubinkin saavan ai-kaan. Klubimme toi-minnan kannalta iki-aikainen ongelma onollut se, että käytännönsyistä klubilaistenaktiivijoukko vaikuttaa

pääkaupunkiseudulla tai ainakin eteläisessä Suomessa.Täältä käsin on haastavaa lähteä järjestämään klubintapahtumia pääkaupungin ulkopuolelle. Tarvitsisimmepientä aloitteellisuutta myös maakunnasta päin,esimerkiksi seuraava syyskonsertti olisi mukavaajärjestää pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Ja josmielessäsi on mikä tahansa muukin bassoaiheinentapahtuma, kannattaa ottaa yhteyttä! Klubi onolemassa sitä varten, että se osallistuu kustannuksiin jajärjestelyihin.

Tämän lehden todennäköisesti tärkein uutinenkoskee tammikuuta: Berliinin Filharmonikoidenbasisti Edicson Ruiz tulee konsertoimaan TurunFilharmonisen orkesterin solistina to 24.1.Bassoklubi onnistui lisäksi järjestämään lähinnäTomi Laitamäen ansiosta Edicsonille omansooloresitaalin Turun Sibelius-museossa. SuurkiitosTomille esimerkillisestä aktiivisuudesta ja tervetuloapaikalle sankoin joukoin!

Aapo Juutilainen

c 7KONTRA

Edicson Ruiz, kontrabassoMikael Kemppainen, piano

Turun Sibelius-museossa ke 23.1.2013 klo 19.00Liput 10/5

F.A. Hoffmeister: Violone Concerto (Unknown)R. Moser: "... sehr mit Bassstimme sanft..." ,

Hommage à Friederike Mayroecker (Fordouble bass solo in Viennese tuning,composed 2012 for Edicson Ruiz)

J. M. Sperger: Concerto for Double Bass No. 15(Cadenza by Anner Bylsma)

* * *Edicson Ruiz esiintyy myös Turku filharmonian

solistina Turun konserttitalossato 24.1.2013 klo 19.00. Liput 20/15/8

Christian Vásquez, kapellimestariEdicson Ruiz, kontrabasso

D. Šostakovitš: Juhla-alkusoitto op. 96 A-duuriC.D. von Dittersdorf: Konsertto kontrabassolle ja

orkesterille Es-duuriD. Šostakovitš: Sinfonia nro 5 op. 47 d-molli

”Born in Caracas in 1985, Edicson Ruiz decided toplay the bass when he was just eleven years old. Hisfirst teacher and mentor Felix Petit guided him throughhis studies in "El Sistema", the Venezuelan nationalyouth orchestra foundation founded by José AntonioAbreu.

At the age of 15, Edicson Ruiz took first place at theInternational Solo Bass Competition in Indianapolis,USA. Subsequently, he attended courses with JanneSaksala, and in 2001 became the youngest member ofthe Orchestra Academy of the Berlin Philharmonic, wherehe studied with Klaus Stoll. During this time, EdicsonRuiz won a job at the Berlin Philharmonic.

Edicson Ruiz is one of most successful bass soloists ofthe present time, and his virtuosity impresses audiencesthe world over. He is a regular guest at festivals such asthe Salzburg Festival, the Lucerne Festival, and the

Suomen Kontrabassoklubi ry. ylpeänä esittää:

Warsaw Chopin Festival, and has performed concertsin major metropolises such as New York, Berlin,Tokyo, Madrid, Zürich and Johannesburg.

He has premiered numerous works written for him bycomposers such as Heinz Holliger, Paul Desenne, EfrainOscher, Arturo Pantaleon, Matthias Ockert, LuisAntunes Pena, Dai Fujikura and Roland Moser. Hischamber music activities have led him to closerelationships with Anner Bylsma, György Kurtág, HeinzHolliger, Elliot Carter, Maurice Bourgue, KlausThunemann, Thomas Zehetmair and Jörg Widmann.

Edicson Ruiz has recorded numerous CDs withPhil.Harmonie, which emphasize his passion for themusic of the 18th century. International televisionproductions also bear witness to his versatileachievements. He was granted the José Felix RibasPrize in 2002 for his service to art and culture.”

c8 KONTRA

Perjantaina 26.10.2012 Tanssiteatteri TsuuminKEHOTUS-teos valtaa Kanneltalon teatterimaisentumman ja intiimin salin. Koko tilan levyinen lavaluo laajakangasmaisen vaikutelman. Mustan lavanvasemmassa laidassa makaa kyljellään basso, johonon luotu verhojen välistä sivuttainen kohdevalo.Huomio kiinnittyy vahvasti soittimeen, joka onkuin henkilö lavalla pötköttäessään. Muotonsa jakokonsa puolesta kontrabasso on oiva kapistusluomaan tämän vaikutelman!

Basisti ja sekatavaramuusikko Ilkka Heinonenastelee lavalle ensimmäisenä ja nostaa bassonsa ylösavaten teoksen soitollaan. Ensimmäinen kappalealkaa E-urkupisteellä, jonka päälle alkaa noustaerilaista soivaa materiaalia tunnelman pysyen siltihartaan hämyisenä. Kuuloaistin herättelevä aloituson miellyttävän raukea. Toisen kappaleen aikananeljän tanssijan saapuessa lavalle alkaa musiikkiintulla rytmisiä elementtejä. Ilkka nostaa kolmenarussa roikkuvaa tiukua ja ripustaa ne roikkumaanbassonsa viritystapista. Tiibetiläisen temppelinmieleen tuovassa kappaleessa Ilkka kilautteleemalletilla tiukuja rummuttaen samalla bassonkantta ja sarjaa tanssijoiden raotellessalampunvarjostinmaisia hameitaan.

Ilkalla on samanlainen asu kuin tanssijoilla, paitsiettä Ilkan hame on eri punaisen sävyä ja varustettuvyöllä, josta törröttää pari mallettia. Lavallaolijoiden yhtenäinen pukeutuminen luo vahvanvisuaalisen vaikutelman, jossa ei tehdä eroamuusikon, tanssijoiden niin kuin ei suku-puoltenkaan välille. Tanssijoilla on päällekkäin kaksi

Kaikkea sitä basistit pääsevätkin tekemään...

hametta, joista alimmainen on hopeanvärinen jaheijastaa valoa hameita raotellessa. Jossain vaiheessapunaiset päällyshameet otetaan pois ja asetetaanlavalle törröttämään itsekseen. Siellä ne muistuttavatlampunvarjostimia.

Ilkan välinevarustelu ja musiikillisten sävyjen kirjoon laaja ja monipuolinen. Ääntä syntyy malleteilla,tiu’uilla, kieliä näppäillen sekä ”jouhella veto”-menetelmällä. Erilaisia äänimaisemia kehkeytyyjousen ponticellosoitolla, matalan urkupisteenavulla, melodisilla jazzskaaloilla, arpeggio-harmonioilla ynnä muilla keinoilla. Silloin tällöinIlkka myös laulaa sekä ääntelehtii soittonsa ohessa.

Tyylien kirjo on peräisin Ilkan musiikillisestakokemusperästä, jota on kertynyt kaikenkarvaisistakansanmusiikeista, jazzista, hieman klassisestakin jamodernista nykystä. Jännä esimerkki, minkä Ilkkatoteutti spontaanisti toiseksi viimeisessä esityksessä,oli Romanian mustalaisilta napattu erikoinensoittotapa, missä jouhta vedetään kieltä pitkin.Tuloksena on nariseva melodia, mikä näytti jakuulosti aivan siltä, kuin kieltä olisi naarmutettu.

Kehotuksessa vallitsi tempollisesti hillitty tunnelma,ja musiikissa eri tyyliset kappaleet soljuivat kauniissaharmoniassa keskenään. Teoksen aikana tanssijatottivat kontaktia myös Ilkkaan eikä muusikkojäänyt statistin rooliin. Loppupuolella hetki pysähtyija kaikessa hiljaisuudessa tekemänsä tanssisoolonjatkoksi tanssija alkaakin laulaa kovaa javakuuttavasti. Laulantaan yhtyvät kaikki lavallaolijat, ja lopputuloksena syntyy rehvakka

c 9KONTRA

”slaavilainen kuorolauluhetki” basson säestyksellä.Sitä seuraa toinen unkarilainen kansansävelmä elidoina. Teos loppuu harventuen, lieventyen, ilmansuurta intensiteetin nostatusta. Katsojana minua vie-hätti roolien monipuolisuus, arkinen kehollisuusja livemusiikin vahva osuus. Oikeastaan minunkohdallani musiikki vei voiton liikkeen ja äänenköydenvedossa. ;)

Reilu kuukausi Kehotuksen viimeisestä esityksestäminulla oli tilaisuus haastatella Ilkkaa lyhyesti kokoprojektista. Seuraavana lyhyt kooste käymästämmekeskustelusta.

Kehotuksessa oli mukana neljä TanssiteatteriTsuumin tanssijaa ja yksi muusikko. Ohjaajanatoimi arvostettu nykytanssikoreografi Ervi Sirén.Hänen liikemetodissaan oleellisena osana on intuitioja kehonkuuntelu, lähtien hengityksestä. Ilkkapäätyi mukaan Ervin bongattua hänet TanssiteatteriTsuumin Tsip-improvisaatioprojektin esityksistä.

Muusikkona Kehotus oli Ilkalle syväluotaava jamiellyttävän vapauttava. Musiikin suhteen hänelläoli lähes täydet vapaudet, mikä siis mahdollisti myösimprovisaation. Projektissa kaikki lähti liikkeellekehosta ja sen kuuntelusta, liikkeestä ja sen laatuunsyventymistä. Kehotuksen harjoitusperiodi oli 2,5kuukautta, josta kuukausi keväällä 2012 japuolitoista syksyllä, enintään neljä kertaa viikossa,3–4 tuntia kerralla.

Tapaamiskerralla esiintyjät tekivät Ervin ohjauksellayhteisiä kehoa avaavia harjoituksia, missäkeskityttiin yksityiskohtaisesti eri ruumiinosiin,

kuten esimerkiksi nilkkaan, sille ominaiseenliikkeeseen ja liikkeen laatuun. Pyrkimyksenä olimyös karsia pois mahdolliset opitut maneerit.

Kolmella ensimmäisellä tapaamiskerralla Ilkkakeskittyi tekemään vain fyysisiä harjoitteitatanssijoiden kanssa, mutta myöhemmillä kerroillaharjoituksen toisella puoliskolla hän alkoi herätellämyös musiikillisia ideoita improvisaation kautta.Liikunnallisilla harjoituksilla ja nimenomaanliikelaatujen tutkiskeluilla oli Ilkan mukaanmerkittävä vaikutus teoksen musiikin synnyssä.

Harjoituksissa improvisoidessaan Ilkka pyrkipitämään mielensä avoinna tanssijoiden hetkessäelävälle ja muuttuvalle liikkeelle niistä inspiroituen.Teoksen musiikillinen materiaali syntyi siis näistäsoivista ideoista, Ilkan, tanssijoiden ja Ervintoiveiden sekä keskustelujen pohjalta. Biisitkoostuivat musiikillisten elementtien, blokkienyhdistelyistä. Minimaalista improvisaatiota jäijäljelle esityksiinkin välikkeiden muodossa blokkientaitteisiin.

Tottuneena tekemään asioita analyyttisesti Ilkka oliiloinen huomatessaan, kuinka projektissa asiatyhdistyivätkin intuitiivisen kommunikaationkautta. Myös tanssijoilla oli tietynlaistaliikunnallista vapautta liikkeen muodonsäilyttämisen ohella, eikä teoksen koreografiaa ollutkirjoitettu aivan viimeistä varpaan asentoa myöten.Luovaa ja hetkessä elävää.

Malla Lounasheimo

Kontrabassoklubi järjestää opiskelijabileet, siis bassofuksiaisetperjantaina 18.1.2013 Helsingin musiikkitalolla! Luvassa tosikivaa

yllätyshulabaloota ja jatkot, myös mahdollisesti retki tmv. seuraavanapäivänä! Voit ilmoittautua Karolle ([email protected])

tai Aidalle ([email protected]) tai pelmahtaa paikalle täytenäyllätyksenä. Bileet on tarkoitettu kaikille bassonsoiton

ammattiopiskelijoille ja tottakai myös muille opiskelijahenkisilleympäri Suomen. Tule siis paikalle 18.1.2013 M-talolle klo 18

eteenpäin, ja ota kaikki basistikaverit mukaan!

Hei Kaikki! BaSSoBiLeet!!!!!

_________________________________

c10 KONTRA

Helmikuussa 2012 Dan Styffe, Norjanmusiikkikorkeakoulun professori ja Oslonfilharmonikkojen vuorotteleva äänenjohtaja, käviSibelius-Akatemiassa pitämässä mestarikurssin.Innostuin kaverista suuresti ja päätin saman tienhakea vaihto-opiskelijaksi Osloon. Elokuussamorjenstin Suomen ja lähdin neljäksi kuukaudeksiopiskelemaan Styffelle.

Lähdin ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaaulkomaille, ja alkuun oman säpinänsä toiasunnottomuus. Basso nukkui koululla, minämilloin kenenkin lattialla, ja lokakuussa,esiinnyttyäni muutaman kerran hyvinkintetraalisesti opiskelija-asuntosäätiön toimistolla, sainvihdoin kämpän. Siinä ei tosin voinut asua, muttanorjalaiset ovat niin hyväsydämistä porukkaa, ettälattialla punkaten jatkettiin viimeiseen asti. Jossattuu saamaan asunnon, loppu on helppoa. Kunkyseessä on pohjoismaa, suomalainen selviää paljonvähemmällä paperisodalla ja jonottamisella, jasysteemit ovat samanlaiset tutut kuin kotimaassa.Norja oli turvallinen paikka aloittaa maailmaantutustuminen. Heti menomatkalla lentokoneessaviereen istui Pohjois-Norjaan asettunut suomalainen

Vaihto-opiskelua Oslossaalttoviulisti, ja Oslossa suomalaismuusikoita vastaluuhaakin.

Maisteriopiskelijana koulupäivät olivat leppoisia:viikoittaiset säestystunnit, soittotunnit jatreenaaminen (jota koulussa pystyi oikeastitekemään aina halutessaan, kiitos nerokkaantreenikoppisysteemin) eivät vielä täyttäneet päiviäaamusta iltaan. Oli pakko keksiä harrastuksia.Metsässä rämpiminen ja kalastaminen ovatpaikallistenkin keskuudessa hyväksyttyjäajanviettotapoja.

Kävin ihmettelemässä Oslon oopperan orkesteriaMadame Butterflyn ja Sevillan parturin merkeissä.Oslon oopperatalo on ulkonäöltäänkin upea, muttaakustiikka varsinkin oli uskomaton – kannattaamennä käymään, jos reissaa sielläpäin. Oslonfilharmonikoille ei ole osunut yhtä messevää salia,mutta se on pieni murhe elämässä OFO:n soittamanŠostakovitšin 5. sinfonian kuulemisen jälkeen.Itsenäisyyspäivänä sain kuulla klezmer-trioa nimeltäSturm und Drang. Huomatkaa, että kyseessä ei olevaasalainen heviyhtye Sturm und Drang. He soittivatmeikäläisten kunniaksi Sibeliusta ja suomalaista tangoa.

Norjalaisetkin soittavatsujuvasti juhlatunnel-missa olemisesta huoli-matta.

Luokkamatineassapääsin kokoamanitrion kanssa soitta-maan norjalaisen sävel-täjän Kjell Mørk Karl-senin Divertimentonalttoviululle, sellolle jakontrabassolle. Teos onkantaesitetty Suomessavuonna 1987 Helsin-gin naisorkesterin soit-tajista kootulla triolla.Kamar imus i ikk i -opettajanamme toimisäveltäjän hyvä ystävä,ja paikalliset olivat

Norges Musikkhøgskolenin bassosektio eli Mariusz Wiater, Ingrid Eskeland, Eskild Abelseth, JonÅsnes, Kiira Siikavirta ja Christian Svendsen Universitetets Aulassa Jukka-Pekka Sarasteen

johtaman Sibeliuksen viidennen sinfonian (originaaliversio!) jälkeen.

c 11KONTRA

selvästi otettuja kiinnostuksestani norjalaistanykymusiikkia kohtaan. Samassa matineassa kuulinmyös Ecclesin sonaatin improvisaatio-osuuksinhöystettynä (ei vahinko, oli ihan ohjelmaan painettunoilla sanoilla).

Oslon musiikkielämä vaikutti lyhyellä katsauksellaolevan muutenkin avarakatseista. Yksi mielen-kiintoisimmista konserteista oli Håkon Thelininresitaali Biermannsgårdenissa. Samassa konsertissaesiintyi myös todella hämmentävä säveltäjätrio,tietokoneita räpläävä Mugetuft. Livekuva, -ääni ja-instrumenttiosuudet olivat kuulemmasuurimmilta osin improvisoituja, ja sen kyllähuomasi.

Viimeisillä oslonmetreillä sain esitettyä AtsoAlmilan kontrabassokonserton. Koulussa opiskelijatolivat jatkuvasti uuden perässä, ja olivat hyvinkiinnostuneita kuulemaan, mitä bassolle onSuomessa viime aikoina sävelletty. Nykymusiikkia

soitettiin paljon, ja erikoisempiin soittotekniikoihinoli perehtynyt useampikin, Scodanibbio-pizzicatot,basson käyttäminen lyömäsoittimena ja muuhäröily luonnistuivat jokaiselta.

Parasta Oslossa oli tietysti Dan Styffe ja hänenopetustyylinsä. Kappaleita ja teknisiä asioita käytiinläpi yksityiskohtaisesti, siis todella yksityis-kohtaisesti. Kappaleiden läpisoittaminen tehtiinihan omalla ajalla. Styffe kiinnitti erityisestihuomiota saundin varioimiseen, ja tavallaan myössoiton ergonomiaan: en usko, että ergonomia olihänellä ensisijaisena tavoitteena, mutta treenaamallaankarasti lapojen lihaksia ja suunnittelemallatarkkaan molempien käsien luonnollisen painonjakaminen halutun saundin vaatimalla tavalla saatiinaikaiseksi sekä paras saundi että fyysisesti kevyinsoittotapa. Nykyään soitan paljon tiedostavammin,ja olen pystynyt sen takia lähes tuplaamaan

treenimäärän. Tällaista viitsii jo suositella.

Kiira Siikavirta

Lentomatkustaminen basson kanssa on laji, johonvaaditaan niin taitoa, välineistöä kuin silkkaa hyvääonneakin. Jos näitä kaikkia ei ole käytössä, on bassovuokrattava paikan päältä. Jännittäviä hetkiä voi ollaluvassa silloinkin ihan jo kulttuurierojenkin vuoksi:unkarilaiset kolmikieliset bassot, släppikieletkamarimusiikkikeikalle hankitussa soittimessa,kielet kilometrien korkeudella... Usein soittajalla ontoiveita soittimen suhteen, paikallisella järjestäjälläkontakteja – kuinka yhdistää nämä kaikkiatyydyttävällä tavalla?

Newyorkilaisbasisti Phil Palombi perusti vuonna2005 sivuston, jonka tarkoituksena on saattaatilapäisesti yhteen bassoja ja basisteja.Rentabass.com-sivusto on siis tavallaan ilmainen, ei-kaupallinen seuranhakupalvelu matkustavillebasisteille. Kirjaudu sisään, etsi asuinalueesi listastamaakunnan tarkkuudella, kuvaile bassosi lyhyesti –ja voi olla, että saat joskus yhteydenotonulkomaiselta kollegalta.

Sivuston idea on nerokkaan yksinkertainen: sensijaan, että joutuisi luottamaan paikallisen

Rentabass.com – matkustavan basistin pelastus?

____________________________________

keikkajärjestäjän bassotietouteen ja kontakteihin,muusikko voi nyt itse etsiä itseään mahdollisestimiellyttävän soittimen, ottaa yhteyttä senomistajaan ja kysyä lisätietoja...

… jos alueelta, jonne on matkustamassa, löytyy,mistä valita. Palvelu on selvästi tunnetumpikotimaassaan Yhdysvalloissa kuin missään muualla.Chicagoon syyskuulle keikkamatkaa valmistellessanisaatoin valita viidestä vaihtoehdosta jo kaupunginkeskustan alueelta. Suomesta taas on listattu vainallekirjoittaneen soitin, Venäjältä yksi (Moskova),Ruotsista kolme (Malmö 1, Tukholma 2), Virostaei ainoatakaan.

Rentabass.com vaikuttaa lupaavalta idealta, jonkakäytännön hyödyt ovat vielä vähäiset palvelunsuppean käyttäjäkunnan vuoksi. Kun jokainenKontra-C:n lukija listaa oman soittimensa sivustolleja vihjaa asiasta naapurimaiselle kollegalle, voimmeyhdessä olla tekemässä Suomesta ja Pohjoismaistavieläkin basistiystävällisempiä matkakohteita!

Enne Ilo Purovaara

c12 KONTRA

Lontoon kuulumisiaAloitin vaihtovuoteni täälläRoyal Academy of MusicissaDuncan McTierin luokalla.Pari kuukautta on tosiaan jovierähtänyt basso-opintojenparissa. Päädyin Duncaninvalintaan, koska kuulinkavereiltani hänen opetus-tyylistään positiivista palau-tetta. Itse olin soittanutDuncanille viimeksi 12-vuotiaana hänen vierailles-saan Itä-Helsingin musiikki-opistossa. Toisin sanoenminkäänlaista muistikuvaaDuncanin tunnista ei ollutjäljellä.

Savuin Lontooseen syys-kuussa. Majapaikka löytyimelko helposti University ofLondonin asuntolasta. Hinta on tosiaan erittäinsuolainen 60-luvulla rakennetusta homeisestakomerosta. Julkiseen liikenteeseen palaa rahaa reilusata euroa kuukaudessa vaikka asunkin zone 1:lläeli keskustan alueella.

Vuorossa oli heti ensim-mäisellä viikolla koesoittokoulun orkesteriin. Kaikkitoisesta vuodesta ylöspäinopiskelevat valmistivat noin 20orkesteristemmaa koesoittoi-hin. Koesoitot järjestetäänkahdesti vuodessa. Palautejaettiin kirjallisena, ja siihen olimerkitty arvosana prosentein.Opiskelijat istuvat siis orkes-terissa prosenttijärjestyksessä.Tulokseni oli hieman keski-tasoa alempi. Palautus maanpinnalle tuli äkkiä. Koesoitossaon pointti, koska pruuvienorkesteripaikat koostuvatkoulussa esitettävästä ohjel-masta, mutta toisaalta siba-laisena en ollut tottunutparemmuusjärjestysasetteluun.

RAMissa basso-opiskelijatsottavat termissä (3kk) 4–5 koulun orkesteri-produktiota. Normaaliproduktio koostui neljästäkuusituntisesta harjoitus-päivästä ja konsertti-päivästä. Toisin sanoenaikaa ei jäänyt orkesteri-perioiden aikana hirmui-sesti omalle harjoittelulle.Hyvänä asiana mainitta-koon, että orkesteri-repertuaari tulee tutuksipaljon sitä soittamalla.

Harjoitusluokkatilanne onajoittain ok. Bassoluokallaon kaksi huonetta käytössävain basisteille. Siellä saaharjoitella päivän aikana

kaksi tuntia kerrallaan. RAMilla on käytössäsähköinen luokkavaraus-järjestelmä, jonka kauttavoi varata luokan kahdeksi tunniksi aamupäiväksija illaksi. Suuren opiskelijamäärän vuoksiharjoitusluokkaa on kuitenkin usein vaikea löytää.

Bassoluokalla on yhteensä 16opiskelijaa. Yksityistunteja ontermin aikana tarjolla yhdek-sän, mitä pidän sopivanamääränä. Silloin ehtii hyvinharjoitella läksyt seuraavalletunnille. Luokkatuntejajärjestetään kuukausittain.Halukkaat voivat esittääohjelmistoa.

Meillä ei ole mahdollisuuttaharjoitella RAMin pianistienkanssa muuten kuin luokka-tunneilla, sillä säestäjä pitää itsepalkata, jos haluaa soittaapianon kanssa. Itse en voinutuskoa korviani, kun kuulinasiasta ensimmäisen kerran.Maksavathan kaikki opis-kelijat 10 000 punnan luku-

RAMissa opettaa Duncan McTier.

Royal Academy of Musicon komea pytinki.

c 13KONTRA

kausimaksun. Kamarimusiikki ei varsinaisesti kuulubasistien opintoihin Academyssa. Ainoanajousisoittimena meille ei ole järjestetty pakollistakamarimusisointia. Toki omia kokoonpanoja voiyrittää kasata. Näin ulkomaalaisena pidän ryhmänkokoamista hieman haasteellisena. Varsinkinbassolle sävelletyt kamarimusiikkiteokset soitetaanyleensä isommalla kokoonpanolla kuten kvintetillätai septetillä. Kamarimusiikin rakastajanamusiikilliseen kenttään on jäänyt suuri aukko.

RAMissa vietetään tänä vuonna bassovuotta.Käytännössä koulu tarjoaa enemmän basso-häppeninkiä meille opiskelijoille. Esimerkiksi BozoParadzik kävi vierailulla lokakuussa mestarikurssinmerkeissä. Kolme koulun oppilasta sai soittaayleisölle avoimilla tunneilla, mutta kaikki saivatsoittaa Bozolle joka tapauksessa.

Kurssin päätteeksi saimme nauttia Bozonkonsertoinnista Mišekin sävelin. Koululla on tarjollamyös bassoprize-palkinto. Voittaja saa esittää koulunorkesterin kanssa Bottesinin Grand duon. Myös

Berliinin filharmonikoiden soolobasisti MatthewMcDonald tulee vierailulle toukokuussa.

Koti-ikävä ei ole vielä iskenyt. Rakas bassosiskonion vieraillut luonani lukukauden aikana. Myösmuut ystävät ovat käyneet kylässä. Paikallisiinihmisiin on helppo tutustua, mutta monilla onkiire opintojen ja töiden kanssa.Yleensä basistisiai l lanistujaisia vietämme usein orkesteri-produktioiden yhteydessä. Kansainvälisistänuoriso-orkestereista on jäänyt myös hyviäystäviä joiden kanssa olemme vierailleet Lontoonorkestereiden kuten LSO:n ja LPO:n konser-teissa.

Lontoota en varsinaisesti voi suositella opiskelijanbudjetin kannalta. Vaikka kaupunki onmiljööltään mielenkiintoinen ja useita hyviäkonsertteja on tarjolla, on kaupunki mielestäniaivan liian kallis opiskeluun. Jos Duncanin oppiinhalajaa, kannattaa suunnata katseet kohtiesimerkiksi Zürichiä.

Heidi Rahkonen

Bassoluokan oppilaita. Keskellä eturivissä Bozo Paradzik, hänen vierellään vasemmalla Graham Mitchell, joka toimii

Duncan McTierin assistenttina.

c14 KONTRA

Tässä juttusarjassa tarkastelemmesuomalaisen bassomaailman historiaa ainatasan 30 vuotta sitten ilmestyneen Basisti/Kontra-C-lehden kautta. Vanhat lehdet onskannattu klubin nettisivuille kaikkienluettavaksi.

* * *

Suomen kontrabassoklubin jäsen-lehden ihka ensimmäisen vuosikerranviimeinen numero Basisti 4/1982toivotti jäsenilleen onnellista uuttavuotta. Tämä oli hyvä hetki myös JiriParviaiselle arvioida puheenjohtajanpalstallaan kuluneen vuoden tavoitteitaja saavutettuja tuloksia: Uudenjäsenlehden kautta kontrabassoonliittyvä tiedotus oli parantunutmerkittävästi.

Lisäksi klubitoiminnan kritisoituHelsinki-keskeisyys oli vähentynyt Tampereellaja Turussa järjestettyjen kokousten myötä. Sensijaan Parviaisen jo useamman kerran perään-

Olipa kerran 30 vuotta sitten...

kuuluttama lehden palstoilla käytävä avoinkeskustelu ei ollut ottanut tulta allensa.

Pääkirjoituksessa Juha Pesonen pohti orkesteri-työn ja kontrabassonsoiton ammatillisen koulu-tuksen välistä suhdetta. Vaikka uudet kurssitut-kintovaatimukset painottivat entistä enemmänorkesteriteknisiä valmiuksia, saattoivat muunmuassa orkestereiden nopea työrytmi ja ryhmä-työn edellyttämät vaatimukset tulla monellenuorelle kiinnityksen saanneelle muusikolleraskaana yllätyksenä. Pesonen toivoi, ettäbassoryhmien äänenjohtajat tarjoaisivatuseammin opiskelijoille tilapäisiä avustustehtäviäorkestereissaan. ”Usein paras opettaja on sittenkinitse työ.”

Mielenkiintoista luettavaa on myös Turun syys-kokouksen pöytäkirja liitteineen. Kokouksessa oliläsnä peräti 21 basistia, ja kuumina keskustelunaiheina olivat muun muassa SML:n koesoitto-sääntöjen uudistaminen, klubin kunnia- javapaajäsenyys, orkesterisoittokurssi sekä klubinuudet t-paidat. Kokouksen yhteydessä pidetyssäkonsertissa hallituskvartetti (Jiri Parviainen, PeterGrans, Juha Pesonen ja Erkki Tuura) kantaesittiPeter Gransin sikermän ”Muistoja Turusta”.

Suomen kontrabassoklubi sai lehdenilmestymisen aikoihin myös uuden logon.Basistin 1/1982-numerossa julkistetun kilpailunvoitti Saara Hakkilan suunnittelema snekkaa

muistuttava ehdotus. Uusi logo oli käytössälehden sivuilla, klubin virallisissa asiapapereissasekä myös t-paidoissa aina vuoteen 1988 asti,

c 15KONTRA

jolloin sattumoisin myös lehden kansikuva,Hakkilan käsialaa sekin, vaihtui ensimmäisenkerran. Sen jälkeen klubi oli ilmeisesti ilmanlogoa miltei 20 vuotta, kunnes nykyinen,tämänkin lehden sivua 2 koristava logo valittiinyleisöäänestyksessä kahdesta Jouni Koposenehdotuksesta (Kontra-C 4/2004 & 1/2005).

Marjo-Riitta Helskeen kirjoittama artikkeli”Kontrabasso 1700-luvulla” vastasi lehdenpainavammasta annista. Aihetta lähestyttiintärkeimpien säveltäjien ja kuuluisimpien basso-virtuoosien kautta. Lehdessä oli myös seuraavanavuonna Markneukirchenissä järjestettävänkansainvälisen kontrabassokilpailun säännöt,ohjelmisto ja ilmoittautumisohjeet. Basisti 3/1983 tietää kertoa suomalaismenestystä tulleennäistäkin kisoista: Esko Laine jakoi kolmannensijan romanialaisen Ovidiu Badilan kanssa.Toisen palkinnon nappasi romanialainen LucianCiorata ensimmäisen sijan jäädessä jakamatta.

Kilpailuhenkeä oli samalla tavalla BassoVisa-nimisessa lukijakilvassa, jossa piti tunnistaa,kenen suomalaisen kirjailijan käsialaa (ja mistäteoksesta) seuraava katkelma on:

Bassoviolistin vasen käsi oli hänen mielestäänihmeellinen näky. Hän oli sitä katsellut. Seoli kaiken muun yläpuolella ja soittajan sirotja notkeat pitkät sormet esittivät viulunkaulalla keltaiseen paperiin verhotunvaltaisan lyhdyn edessä hurmioituneitahyppyjä. Ylös ja alas ja ylös ja tämä kaikkisuurenmoisesti ja intohimoisesti musiikinhienoimpien juoksutusten rytmissä.

Hän pysäytti heidän tanssinsa ja osoittitytölle.”Katso.” hän sanoi.”Mitä sitten?””Bassoviolistin käsi.” hän kuiskasi. “Näetkö?””Niin.”

”Se on satu. Sehän on sekuuta tervaava noita”, hänsanoi. ”Näetkö?””Näen.”Tyttö kuiskasi. He pitivättoisiaan kädestä ja katseli-vat. Se oli satua.

Kilpailu on vissiin vieläkinvoimassa, sillä oikeaa vastaustaja voittajan nimeä ei mainitamissään seuraavista Basisti-lehdistä. Joten si itä vainarvailemaan! Palkinnoksiluvatun koruommellun hartsi-rätin kuntoa emme tosin voienää taata...

* * *

Lue lehti kokonaisuu-dessaan osoitteessa:

www.kontrabassoklubi.fi/vanhatlehdet

Ari Mansala

"Tuntemattoman taiteilijan terveiset 30 vuoden takaa. Kuka tunnistaa?"

c16 KONTRA

Panu Pärssisen konsertti 20.10.2012Kauklahden kappelissa alkoi kirkonkellojensoololla. Se tuntui si inä mielessä varsinnerokkaalta, että melko usein ehtookonserteissane kirkonkellot pamahtavat soimaan juuri soittoaedeltävän sisäänhengityksen aikana, ja sittenpidätelläänkin henkeä odottaen, että milloinhanne kellot oikein loppuvat.

Tässä konsertissa kellotolivat si is vastuussaensimmäisestä ohjelma-numerosta, ja konsertti-ohjelmasta saimme lukea,että kyseessä a-mollissakulkeva sävelmä rakentuukolme kertaa toistuvastakahden tai kolmensävelen aiheista.

Panu lienee opetellutkellojen soolon ulkoa,sillä soolo siirtyi lennostabassolle Panun aloittaessaa-mollissa kulkevan Or-polasten polskan Keri-mäeltä unisonossa kello-jen viimeisen kilahduksenkanssa. Mutta? Bassonääni kuuluu, vaan soit-tajaa ei näy missään. Kuin agenttielokuvassakonsanaan, meidät yllätettiin juuri päinvastaisestasuunnasta kuin osasimme odottaa. Salintakaosassa, oven raossa seisoi tumma hahmo vielätummemman bassonmuotoisen hahmon takana.Akustinen yllätysmomentti oli varsin onnistunut.

Orpolasten polskan on muistiinmerkinnytF.V. I l lberg vuonna 1866 Kerimäellä.Tuntemattomaksi jääneen pelimannin soittamapolska on kuin maalaispuusepän käyttöesine:käytännöllisen kaunis, käteen sopiva jayksinkertaisuudessaan täydellinen. Pääiskuillatoistuvat teeman pääsävelet aina kolmastiperäkkäin. Aivan kuten alkusoolon kellotkin.

Tummapukeinen, suurimahainen nainen käveliarvokkaasti salin läpi ja istahti flyygelin ääreen.

Konsertti iltahämärän aikaanHän aloitti samanlaisen kolmen a-sävelen teeman.Bassonsoitto loppui ja J.S. Bachin a-mollifuuganBWV 958 soidessa salaperäinen tumma hahmoastui esiin kantaen sysitummaa bassoaan flyygelinluokse yhtyen kolmen a-sävelen teemaan.

Teema olisi varmasti kelvannut kerimäkeläisenpelimannin ohjelmistoon polskan aiheeksi.

Sävelmät eivät pohjim-miltaan poikkea toisistaan,mutta se miten niitä käsi-tellään kylläkin. Jos savo-lainen on käsityöläinen,niin Bach on lisäksiarkkitehti, joka rakentaayksinkertaisista osista kate-draalin. Kolme itsenäistäääntä punoutuvat yhteenmuodostaen muodoltaanja harmonialtaan täydel-lisen taideluoman.

Konsertti jatkui a-mollissavielä Schubertin Arpeg-gione-sonaatin verran.Panu oli tehnyt kaikista ei-kontrabassolle sävelletyistäkappaleista omat sovi-tuksensa, ja niin tästäkinkappaleesta. Arpeggione-

han oli kitaran tavoin viritetty soitin jota kuiten-kin soitettiin jousella. Soitin eli hetken 1800-luvun alkupuolella, mutta ei saavuttanut suosiotaja on nykyään kadonnut.

Konsertin kahdesta kontrabassolle sävelletystäkappaleesta ensimmäinen oli BottesininLa Sonnambula fantasia. Silkkaa virtuoottisuuttase. Ja kuten tiedämme, Panulla nakit kulkevat.Tarkasti ja nopeasti. Lisää nakinkulkemis-hämmästelyä tarjosi Albenizin kitaraklassikkoAsturias, joka tottakai sekin oli Panun omabassosovitus.

Panu ei ole tosin tehnyt ohjelmistoonsa vainsovituksia, vaan myös sävellyksiäkin. Saimmekuulla konsertissa soolobassolle kirjoitetunkappaleen Chaconne, jossa käsiohjelman mukaan

Maarit ja Panu

c 17KONTRA

voi halutessaan kuulla surun eri vaiheita. Itsekuulin kappaleessa harmonisten jännitteidenluomaa haurasta kauneutta. Surussa ehkä tosinvoi nähdäkin juuri haurasta kauneutta. Tästäsiirryttiin attaccana Bernsteinin sonaattiinklarinetille ja pianolle. Siirtymä oli niin hyvinpiilotettu, että kesti hetken tajuta, että biisivaihtui, vaikka pianostakin alkoi kuulua soittoa.

Jos tekisin sovituksia kontrabassolle, voisi olla,että aloittaisin jostakin sellon tapaisestasoittimesta, tai ainakin jousisoittimesta. Muttailmeisesti myös klarinettimusiikki toimiikontrabassolla. Selkeästi ainakin Panun tekemätsovitukset Panun itsensä soittamana. Saimmekuulla vielä Debussyn Ensimmäisen Rapsodianklarinetille. Kuulemma bassosovitus on tehty,jotta basisteillakin olisi mahdollisuus päästänauttimaan impressionistisesta valohämystä.

Konsertin viimeinen kappale oli Chopinin etydiop. 10 nro 2. Siinä pianisti perinteisesti soittaa

hullun lailla nopeita nuotteja peräkkäin (eiköspianoetydit aina mene niin?). Tässä sovituksessabasisti oli ominut ne hullun nopeat nuotit japianisti soitteli iloisesti rentoa komppia. Basistillaoli sitäkin enemmän hiki, mutta hänen onnekseenkappale on hyvin lyhyt ja loppui ennen basistia.

Konsertti oli Suomen Kontrabassoklubin kanssayhdessä järjestetty Panun Vuoden basisti 2012 -nimityksen kunniaksi. Oli ilahduttavaa huomata,että Kauklahden kappeliin oli saapunut runsaastisellaistakin väkeä, jota en tunnistanut basisteiksi.Konsertin tunnelma oli miellyttävä, ja yksi siihenvaikuttanut syy oli varmasti Panun vitsikkäätvälispiikit. Pianistina oli Maarit Peltoniemi, jokatosiaan oli edennyt raskaudessaan jo niin pitkälle,että luultavammin on jo päässyt jakautumaantämän lehden mennessä painoon. Onnittelut siissinne!

Käsiohjelmaa mukaillen,Henrica Fagerlund

Hysteerinen fanilauma hyökkäsi konsertin jälkeen. Aika monta klubin hallituksen jäsentä muuten!Vas. takana Johannes Raikas, Tomi Laitamäki, Karoliina Koivusalo, Marja-Helena Ojanperä, Maarit Peltoniemi,

Panu Pärssinen ja Henrica Fagerlund, edessä Aapo Juutilainen ja Juha Kleemola.

c18 KONTRA

Lokakuussa päätimme tehdä bassotyttöjen kanssapienen retkeen Pohjanmaalle, sillä olimme jokesällä kuulleet huhun, että Oskari Hannulasoittaisi Bottesinin 2. konserton Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin solistina! Kyseessäolivat KPO:n (Keski-Pohjanmaan Osuuskunnan)järjestämät konsertit, ja liput oli lähetettyasiakkaille kotiin. Liput olivat siis tämänjärjestelyn vuoksi hieman kiven alla, muttaonnistuimme järjestämään pohjalaiskontakti-emme kautta seurueellemme liput. Bassosolistinlisäksi meitä kiinnosti myös kovan maineensaavuttanut Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri,jota suurin osa meistä ei ollut ennen päässytkuulemaan.

Bottesinia PedersöressäOskari Hannula Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin solistina 4. ja 5.10.

Konsertteja pidettiinkaksi, joista ensim-mäinen oli torstaina4.10.2012 Pedersörenkirkossa ja toinenseuraavana päivänä Kala-joen kirkossa. Olimmekuuntelemassa Peders-ören kirkossa ja saimmeloistavat havainnointi-paikat ensimmäisestärivistä. Kirkko onristikirkon muotoinen,joten yleisö oli kerään-tynyt orkesterin ympä-rille.

Molemmissa konser-teissa kirkot olivatviimeistä paikkaamyöten täynnä! Olimahtavaa, että ih-miset, jotka eivätyleensä välttämättäkuulisi klassista mu-siikkia, pääsivät kon-serttiin ja kuulemaanvieläpä kontrabasso-musiikkia.

Kontrabasso on Pohjanmaalla monille ylei-semmin kansanmusiikista tuttu kapistus, muttaoli varmasti mielenkiintoista kuulla, minkälaisiinitalialaisiin bel canto lurituksiin bassolla lisäksipystyykään!

Orkesterin yhteissoitosta paistoi lämpimyys ja taitavayhteissoitto. Oman solistin kanssa on helppo järjestäätreenejä, ja useat yhteisharjoitukset kuuluivat soitonlaadussa. Oskari Hannulan soitosta paistoi rakkausBottesinin konserttoon, ja ensimmäisessä osassa paistoienergisyys ja innokkuus. Toinen osa soi romanttisenlaulavasti sekä linjakkaasti. Teoksen kruunasi kolmasosa, johon Hannula osasi luoda kujeilevan leikkisyydenja hyvä meiningin.

c 19KONTRA

Päätoimittajakaksikko pääsi myös haastattelemaanOskaria. Tässä pienimuotoinen haastattelu!

–Mitkä ovat yleisfiilikset konserteista näin jälkikäteen?Erottuivatko ne jotenkin toisistaan?–Konserteista ja koko prokkiksesta jäi todella hyvätfiilikset. Harjoitussession aikana soitto lähti välillämukavasti lentoon ja sooloilusta pääsi aivannauttimaan. Konsertit erosivat latauksen jarentouden suhteen hieman toisistaan.

–Kerro valmistautumisprosessistasi! Milloin ja mitäkautta idea solistina toimimiseen lähti?–Orkesterin johto kysyi minulta loppukeväästä,josko voisin heittää jonkin soolonumeron näissäkahdessa konsertissa. Aivan pienen miettimisenjälkeen vastasin että Bottesinin konsertto sopisitähän tilanteeseen ja sopimukset allekirjoitettiin.Aloin sitten vähitellen kesän aikana lämmitelläkappaletta, ja syyskuussa tiuhensin treeniä. Kappaleoli tuttu, joten suurin treenin tarve oli lähinnäsoittokunnon löytäminen, ei niin-kään biisin opettelu. Ensimmäinentreeni orkesterin kanssa oli tietenkinaivan kauhea, kun rentoutta ei ollunimeksikään, mutta onneksi treenejäoli parina päivänä plus kenraalit, niintilannettakin pääsi harjoittelemaan.

–Miltä tuntui soittaa oman orkesterinsolistina?–Aivan fantastiselta. Se että orkes-terilaiset soittavat oman bändinsäsolisteina, auttaa vahvistamaan sidettäorkesterin ja muusikon välillä.

–Miksi juuri Bottesini? Oliko teos-valinta itseltä vai korkeammalta ta-holta?–Halusin tämän kappaleen siksi, ettäse on mielestäni paras teos jousi-orkesterille ja bassolle.

–Olet tehnyt musiikkia laaja-alaisestija genrerajoista välittämättä. Onkotämä vaikuttanut jollain tapaa musii-killiseen työskentelyysi?–On valtavasti. Suhtaudun soittamiseenerittäin laajalla perspektiivillä ja se näkyyvarmasti ihan kaikessa treenaamisestaesiintymiseen. Muusikon malli esi-

merkiksi kansanmusiikin puolelta on kuitenkinhieman erilainen kuin perus- “by the book”klasarilla, vaikka molemmat mallit lopulta menevätihan samaan asiaan, ja molempien tapojentunteminen auttaa vaikeuksien selättämisiin.

–Mitä tulevia haasteita ja suunnitelmia on tiedossa?–Kovimmat haasteet tulevat tällä hetkellä tyttärieniElman (2v.) ja Ennin (2kk) suunnalta. Mutta kunyöunet tästä pitenevät, niin voi taas aloittaa paremmintreenaamisen. Ajattelin aloittaa Rautavaaran konsertontutkiskelun seuraavaksi ihan pelkästä mielenkiinnostanäin aluksi. Seuraava varsinainen virstanpylväs onkesällä Kälviän musiikkileirillä jossa opetan.Toivottavasti kurssille saadaan runsas osanotto ja pääsenopettamaan bassoryhmille kaikkea hauskaa ja jännää,vaikeaa ja palkitsevaa genrerajoja rikkoen. Myöstiukkoja tekniikkapajoja on luvassa!

Fanni Hoppari ja Liina Hämäläinen

Voittajafiilis! Oskari, Fanni ja Liina.

c20 KONTRA

Siis mitä sä sanoit? Tollanen tosi iso viulu?Ihanko totta? Mistäs sä nyt semmoisen keksit?Hämmennys on suuri, epätietoisuus vieläsuurempi.

Kaikki alkoi siitä, kun kuorokaveri houkutteliminut mukaan laulamaan kesämusiikkileirille. Luinesitteestä mahdollisuudesta myös kokeilla jotakinuutta soitinta omanvalinnan mukaan.Kuulosti hauskalta,ainahan on kivakokeilla uutta. Ajatusoli tietenkin, että lapset,joille leiri pääasiassa olitarkoitettu, löytäisivätehkä sopivan, uudensoittimen itselleen.

Poissulkemisella jou-duin karsimaan mel-kein kaikki ehdotetutsoittimet. Viulu tuntuinakkisormilleni liianhienolta ja vaativaltakuten myös sello.Piano, kitara ja huilu olijo kokeiltu. Jäljelle jäikontrabasso. Ajattelinettä mikäpä siinä.Voisihan sitä vähänkokeillakin laulunohella, kun kerransamalla rahalla saa.

En ole mikään pieni ihminen, ja siispä kontrabassotuntui heti sopivalta, minun kokoiseltani. Kunsitten sain kokeilla ja melko pian itse tuottaakontrabasson muhkeita ääniä – enimmäkseenlöysillä kielillä suuressa orkesterissa – niin eipä kauankestänyt ennen kuin olin myyty. Tämähän onminun soittimeni! Miksi kukaan ei ollut kertonut?Missä olit ollut kaikki 65 elinvuottani?!

Mutta parempi myöhään kuin ei koskaan. Lapsetleirillä vähän ihmettelivät vanhan tädinensikertalaishaparointeja ja kysyivät, miksi viitsin

Mummo ryhtyi soittamaan

aloittaa uuden soittimen oppimista näin vanhana,sillä “ethän koskaan ehdi tulla ammattilaiseksi”.Totta. Mutta kun tivasin heiltä, he myönsivätetteivät itsekään suunnitelleet ammatimuusikonuraa vaikka soittivat. Heillä vain on kaikkimahdollisuudet auki, minulla on heidänmielestään jo kaikki kiinni.

Niin, voiko aloittaakontrabasson soittoa“näin vanhana” eli 65-vuotiaana? Ainakinympäristö on kovinepäileväinen. “Et oletosissasi”, “eihän se nytenää onnistu”, “saatkoyhtään ääniä siitä?”,“kestävätkö sormesitosiaan?”, “jaahas, onkosinulla varaa uuteenautoon?” Mutta alku-hämmennyksen jäl-keen, kun naama taasoli peruslukemissa,olin kuulevinanipisaran kateutta hurjaarohkeuttani ihailevistakommenteista.

Itse en epäröi hetkeä-kään, olen täysin var-ma että tätä minä nythaluan. Onko seuutuuden intoa vaipysyvää kiintymystä?

Sitähän ei kukaan voi tietää, mutta kyllä tämämelko kestävältä rakkaudelta tuntuu.

Eräs ruotsalainen aivotutkija kertoi, että uuteenasiaan ryhtyminen tuottaa ihmisessä positiivistamielialaa aiheuttavaa dopamiinia. Esimerkiksisilmitön ihastus on pelkkää kemiaa, dopamiinia.Jos haluaa kokea sen uudestaan, täytyy ihastuauuteen ihmiseen, silloin ei oma rakas enää kelpaa.Vuoristokiipeilijä saa dopamiiniannoksen huipullepäästyään. Mutta pitää valloittaa uusi huippu jokakerta. Hmm, tuo herättää kyllä paljon

Ann-Katrin bassojoukon keskellä. Kuva viime kesänKarjaan leiriltä.

c 21KONTRA

mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta jätetään seproblematiikka toiseen foorumiin...

Leirillä tutustuin Henrica Fagerlundiin, jostasyksyllä tuli opettajani. Voin kertoa että hän onkovin inspiroiva, ja innostus soittoon vain kasvaa.Koko syksy on ollut bassovoittoista. Joka päiväsormet syyhyävät basson perään. Esimerkiksisiivoamisesta ei tahdo tulla mitään: kun olentarttumaisillani pölynimuriin, tulee mieleen ettämitä jos soittaisin ensin ihan vähän. Ja sitten vähänlisää, ja vielä tuo vaikea kohta, kunnes sormethaluavat tauon. Siinä vaiheessa pölynimuri on joautuaasti unohdettu. Siivooja on jo käynyt kerran!Joskus kaipaan entisen elämäni omakotitaloa jossavoisin soittaa mihin vuorokaudenaikaan hyvänsäpiittamatta naapureista.

Olen liittynyt pieneen orkesteriin,jossa saan kokeilla soittoa muidenkanssa. Musiikin tekeminen yhdessätoisten kanssa on mielestänikuorolaulun parhaita puolia. Ja nytsaan mah-dollisuuden siihen myösbassolla. Mahtavaa. Sitä paitsi bassotuntuu olevan tervetullut soitin vähänjoka kokoonpanoon.

Teen työtä kielenkääntäjänä, elikirjoitan paljon tietokoneella. En olevielä kehittänyt tavoittamianipyöreäpäisiä basistinsormia, muttatoivoa riittää. Huomaan kirjoittaessaniettä etusormi on jo välillä tunnoton.Elämässä pitää olla tasapainoa. Kutenmyös käsissä. Ja kyllä nyt käsienitreenaamisessa on tasapainoa:vasemman käden lihaksia kehittyybassolla, oikean käden lihaksiatreenaan tenniksellä. Minulla on siisnyt kaksi intohimoa, bassonsoitto jatennis. Se on kaksi enemmän kuinmonella samanikäisilläni. Minulle onavautunut aivan uusi maailma.

Basson kantaminen on tosin hyväälihastreeniä, mutta vähän pidemmätmatkat ovat kuitenkin tällemummolle hiukan hankalan tuntuisia.Siispä ostin pienen kokoontaitettavannokkakärryn. Noin kahdenkymme-

nen kiinnitysyrityksen (enimmillään seitsemälläremmillä) ja pienen hermo-romahduspoikasenjälkeen totesin, että helpoin tapa käyttää kärryäon asettaa basso pystyyn kärrylle ja yhdelläkumiremmillä kaulan ympäri kärryn kahvaankiinni. Sitten bassonkaulasta vetämään kärryjä.Kovin kätevää! Kärryn isot pyörät mahdollistavatmyös portaista vedon. No, tämänhän te kokeneetjo tiesitte. Minun vain täytyi keksiä pyöräuudestaan.

Ja vihdoin on tiedossa myös ikioma soitin.Asioista tietämättömille teksti “Stradivarius”soittimessa tekee melkoisen vaikutuksen. Olihanse vielä muutama kuukausi sitten myös minulleainoa tuntemani jousisoittimiin liittyvä sana. Enkyllä aio heille selittää sen enempää.

Ann-Katrinin tämänvuotinen joulutervehdys tuli Stradivariusbasson tallanpäällä istuvalta pikku tontulta.

Ann-Katrin Huldén

c22 KONTRA

“Kontra-C, 30wee” -juhlavuodenkunniaksi lehdissä 1/2012 ja 2/2012esillä ollut lukijakilpailu, jossa piti valitakaikkien aikojen paras Basisti/Kontra-C-kansi, oli jälleen kerran kaikkienlukijakilpailuidemme tapaan niin suuriyleisömenestys, että vaikka yritimmekinhillitä vastaustulvaa jättämällä kisa-ilmoitus kokonaan pois lehdestä 3/2012, osoittautui voittajan arvonta siltilähes ylipääsemättömäksi haasteeksi!

Tarkistimme tuloksen kuitenkinmoneen kertaan (siis suori-timme arvonnan varmuu-den vuoksi useampaan ot-teeseen), joten voitonpitäisi mennä nytoikeaan osoittee-seen.

Lukijakilpailu on ratkennut!

Kaikkien aikojen Basisti/Kontra-C-kanneksi valikoitui ylivoimaisestilehden 1/2003 kansi,

“jossa silloinen puheenjohtaja MiikaAsunta tomerin ilmein laskeebassopussilla mäkeä, josta puut ja heinätkasvavat mukavasti viistoon.”

20 euron arvoisen lahjakortin SoitinLaine -myymälään voitti:

Johannes Raikas, Kotka

Kontra-C kiittää kil-pailuun osallistunutta

sekä toivottaa voittajalleantoisia shoppailuhetkiä!