KODINHALTIJA, NOIDAN LIITTOLAINEN JA TUONELAN MUSTA PETO Elätti- ja haltijakäärmetarinat ikkunana suomalaiseen käärmeperinteeseen Juha Huvinen Pro gradu-tutkielma Uskontotiede Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Turun yliopisto Kesäkuu 2014
157
Embed
KODINHALTIJA, NOIDAN LIITTOLAINEN JA … sanoen se, että tari-namotiivit on hyväksytty paikallisyhteisön kerrontaan, paljastaa niiden sisältämien us-komusmallien olleen tavalla
This document is posted to help you gain knowledge. Please leave a comment to let me know what you think about it! Share it to your friends and learn new things together.
Transcript
KODINHALTIJA, NOIDAN LIITTOLAINEN JA TUONELAN MUSTA PETOElätti- ja haltijakäärmetarinat ikkunana suomalaiseen käärmeperinteeseen
Juha HuvinenPro gradu-tutkielma
UskontotiedeHistorian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos
Turun yliopistoKesäkuu 2014
Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityChek-järjestelmällä
TURUN YLIOPISTOHistorian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitosHumanistinen tiedekunta
HUVINEN, JUHA: KODINHALTIJA, NOIDAN LIITTOLAINEN JA TUONELAN MUSTA PETO. Elätti- ja haltijakäärmetarinat ikkunana suomalaiseen käärmeperinteeseen
Pro gradu -tutkielma, 149 s., 4 liites. UskontotiedeKesäkuu 2014
Tutkielmani aiheena on elätti- ja haltijakäärmeitä käsittelevän uskomustarina- ja memoraattiaineiston sisältämien kulttuuristen mallien sisällön analysoiminen sekä liittä-minen laajempaan historialliseen ja spatiaaliseen kontekstiin. Tutkielmani yksityis-kohtaisempia kysymyksiä on selvittää: minkälaisista uskomuselementeistä tarinape-rinteen kulttuuriset mallit muodostuvat; sisältääkö perinne erilaisia historiallisia kerros-tumia ja alueellista variaatiota; voidaanko aineistosta löytää paikallisia adaptaatioita ja miten näitä voidaan selittää; voidaanko elätti- ja haltijakäärmetarinoiden pohjalta raken-taa abstrakti malli laajemmista käärmemielikuvista? Tutkielmani pohjautuu Suomalai-sen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston uskomustarinakortiston aineistoon. Tutkielmani primääriaineisto muodostuu 496:ta uskomustarinakortista.
Tarkastelen haltija- ja elättikäärmeperinnettä sekä joustavan semanttisen että vertailevan lähestymistavan kautta. Erotan perinteen kannalta keskeisiä uskomuselementtejä ja nii-den yhdistelmiä. Näiden tulkinnalla ja kontekstoinnilla yhdistän elättikäärmeperinteen osasia laajempaan kokonaisuuteen, jonka tuloksena esille tulevat käärmeperinteen kol-lektiiviset mallit ja niiden rajat. Tutkimuksen metodeina ovat vertaileva tulkinta ja etnosemantiikka, jossa keskiössä ovat perinnetekstien osaset ja niiden sisäinen kielioppi.
Tutkimukseni tärkeimpinä tuloksina ovat havainnot, joiden mukaan elätti- ja haltija-käärmeisiin liittyvää uskomustarinaperinnettä ohjaavat kulttuuriset mallit sisältävät aiemmissa tutkimuksissa havaittua moniulotteisimpia sisältöjä. Tässä tutkimuksessa vakiintuneita käsityksiä täydentää havainto siitä, että elättikäärmeperinne jakaa samoja piirteitä laajemman käärmemytologian kanssa. Uusia havaintoja ovat maailmankäär-meeseen, lindorm-perinteeseen ja paholaiseen liittyvät piirteet, joita aiemmissa elätti-käärmetutkimuksissa ei ole painotettu. Toinen tutkimukseni keskeinen tulos on se, että elätti- ja haltijakäärmetarinoiden uskomusmallit ovat jaettuja muiden käärmetarinoiden ja -taikojen kanssa. Käärmeperinnettä ohjaavat kulttuuriset mallit ulottuvat siis suul-lisesta tarinaperinteestä aina rituaaliseen toimintaan. Kolmanneksi elättikäärmeisiin liit-tyvä perinne ei perustu aiemman tutkimuksen kuvaamalla tavalla suomalaisiin luonnon-käärmeisiin, vaan liitäntä kyykäärmeeseen (Vipera berus) ja rantakäärmeeseen (Natrix natrix) on toissijainen. Neljäs tutkimustulos selittää osin aiemmasta poikkeavalla ta-valla haltija- ja elättikäärmeperinteen keskittymistä itäiseen Suomeen ja Karjalaan, jossa käärme liittyy kiinteästi karjaan. Tarinat ja niiden sisältämät osin vanhat mallit säilyivät aktuaalisina idässä ja Karjalassa, koska siellä omaksuttiin aikaisin kaupallinen maito-talous. Lehmien tuottavuuteen liittyvä käärmefolklore sai siellä erityisen arvon.
Sisällysluettelo1. JOHDANTO..................................................................................................................12. TUTKIMUSONGELMA JA TUTKIMUSKYSYMYKSET.........................................23. AIKAISEMPI TUTKIMUS, TUTKIMUSKÄSITTEET JA METODIT.......................3
3.1. Aikaisempaa tutkimusta suomalaisesta käärmeperinteestä....................................33.2. Keskeiset käsitteet..................................................................................................5
3.2.1. Kansanusko.....................................................................................................53.2.2. Mentaliteetti ja mentaaliset mallit..................................................................93.2.3. Maailmakuva................................................................................................11
3.3. Teoreettinen viitekehys.........................................................................................133.3.1. Ihmisen käärmesuhteen biologista ja kulttuurista taustaa............................13
3.3.1.1. Ihmisen evoluutio ja kulttuuriset käärmekäsitykset..............................133.3.1.2. Käärme ja kulttuuriset rajalinjat – skandinaavinen konteksti...............15
3.3.2. Eläimen ja ihmisen suhteen kerrostumat Euroopan kulttuurihistoriassa......173.3.3. Suomalaisen kansankulttuurin ekologiset perinnealueet..............................21
4. AINEISTO JA MENETELMÄT..................................................................................254.1. Aineisto ja aineiston käsittelyn pääpiirteet...........................................................254.2. Hybridiset metodit................................................................................................28
5. SIELUELÄINKÄSITYKSIÄ ELÄTTI- JA HALTIJAKÄÄRMETARINOISSA.......335.1. Šamanistisia tulkintoja.........................................................................................335.2. ”Meijän koira se vaan on” - elättikäärme tietäjän apueläimenä...........................395.3. Para-, piru ja noidan apueläin...............................................................................43
6. KÄÄRME KODINHALTIJANA JA ESI-ISIEN SYMBOLINA................................506.1. Vainaja- ja kodinhaltijamielikuvat käärmeen nimissä ja asuinpaikoissa..............506.2. Uhri käärmeelle, haltijalle vai esi-isille?..............................................................596.3. Elätin funktiot: kodinhaltija-, esi-isä- ja käärmekäsitysten rajapinnoilla.............61
6.3.1. Elättikäärme onnettomuuden ennustajana....................................................616.3.2. Karjaonnen, terveyden ja hedelmällisyyden haltija......................................626.3.3. Talon supranormaali suojelija ja rajojen vartija............................................666.3.4. Käärme kostajana ja talon tapojen ylläpitäjänä............................................71
7.1.1. Valkoisen käärmeen kruunu .........................................................................737.1.2. Käärmeen käräjäkivi elätti- ja haltijakäärmetarinoissa................................79
7.2. Maanalainen demoninen käärme – ukkosenjumalan ikuinen vastustaja..............807.2.1. Ukkosenjumalan ja maailmankäärmeen ikuinen taistelu.............................807.2.2. Mato musta maanalainen – tuonelan käärmeen tuntomerkit........................84
8. ELÄTTIKÄÄRME NOSTOKÄÄRMEENÄ..............................................................878.1. Elättikäärmeen nostajat ja nostokäärmeen funktiot.............................................878.2. Elättikäärmeen nostamisen ja esiin kutsumisen menettelyt.................................88
9. TARINOIDEN MIELIKUVAMAAILMA JA LUONNONKÄÄRMEET...................9110. JOHTOPÄÄTÖKSET................................................................................................95
10.1. Elättikäärmeskeemojen kollektiivinen rakenne ja rajalinjat..............................9510.2. Elättikäärmeuskomusten ja laajemman käärmeperinteen kerrostumia..............9810.3. Alueellisen ja paikallisen variaation selittäminen............................................10110.4. Elättikäärmemielikuvien merkitys ja laajempi käärmeperinne........................10410.5. Jatkokysymyksiä elättikäärmeestä ja laajemmasta käärmeperinteestä............107
rostaa ihmisen ja hänen perinteensä kehitystä osana kulloistakin paikallista ympäristöä.
Kulttuuriekologisessa tulkinnassa kiinnostavia seikkoja ovat käärmeperinteen paikalliset
erityispiirteet. Tutkimusotteiden yhdistelmä mahdollistaa käärmeperinteen mielikuva-
kerrostumien rakentumisen ja adaptaation tulkinnan suhteessa suomalaisen agraari-
yhteisön kansankulttuurin ja perinneympäristön kontekstiin.
1
Tutkimus sijoittuu metodologisilta lähtökohdiltaan puhtaasti teoreettisen ja empiirisen
tutkimuksen välimaastoon. Näin tutkimusta voidaan kutsua teorialähtöiseksi tutkimuk-
seksi3. Aineistoa tulkitaan vahvan teoreettisen viitekehyksen kautta, mutta aineisto on
samalla vuorovaikutuksessa teorian kanssa. Itse tutkimusaineisto koostuu Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon tallennetuista elätti- ja haltijakäärmee-
seen liittyvistä uskomustarinoista. Tutkimusaineisto on osin samaa, jota Martti Haavio
tarkasteli 1942 ilmestyneessä tutkimuksessaan Suomalaiset Kodinhaltijat. Pyrinkin ra-
kentamaan uudelleentulkintaa jo Haavion aikanaan käsittelemästä materiaalista.
Tutkimus jakaantuu johdannon jälkeen kymmeneen päälukuun. Johdantoa seuraavassa
luvussa kaksi käsittelen lyhyesti tutkimusongelman ja tutkimuskysymykset. Luvussa
kolme esittelen tutkimukseni kannalta keskeiset käsitteet, teoreettisen viitekehyksen ja
aiheeseeni liittyvän aiemman tutkimuksen. Neljännessä luvussa käsittelen tutkimusai-
neistoni valintaprosessin ja aineiston käsittelyyn liittyvät metodiset ratkaisut. Neljättä
lukua seuraavissa viidessä pääluvussa analysoin tutkimusaineiston valittujen metodien
avulla suhteessa laajempaan kontekstiin. Kymmenennessä luvussa kokoan tutkimuksen
tulokset tiiviissä muodossa, pohdin näitä suhteessa teoriaan ja esitän samalla keskeiset
johtopäätökset tiivistetyssä muodossa.
2. TUTKIMUSONGELMA JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää millaisia kulttuurisia malleja suomalaisista haltija-
ja elättikäärmeistä kertovat uskomustarinat ja memoraatit sisältävät, sekä voidaanko näi-
den mallien keskeisten piirteiden kautta tarkastella perinteen kronologisia kerrostumia ja
paikallisia eroja? Tutkimusongelma voidaan jakaa neljään tutkimuskysymykseen:
1. Millaisista elätti- ja haltijakäärmeisiin liittyvistä uskomuselementeistä muo-dostuvat tarinoiden ja memoraattien sisältämät kulttuuriset mallit? Mallien rakentumisessa tarkastellaan erityisesti:
I. Haltijakäärmeelle annettuja attribuutteja, kuten käärmeen nimi-tystä, morfologiaa, käyttäytymistä ja asuinpaikkaa.
II. Haltijana pidetyn käärmeen ja ihmisen välistä suhdetta: onko haltijalle annettu hyödyllinen vai haitallinen funktio?
2. Voidaanko tutkimusaineiston sisältämien kulttuuristen mallien pohjalta konstruoida käärmeperinteen kronologisia kerrostumia ja muodostaa näistä yhteyksiä laajempaan uskomusperinteeseen tai muille perinnealueille?
2
3. Voidaanko elättikäärmeisiin liittyvästä tarina-, ja memoraattiaineistosta löytää informanteille merkityksellisiä säännönmukaisuuksia tai paikallisia mielikuvien adaptaatioita ja miten näitä adaptaatioita voidaan selittää?
4. Onko elätti- ja haltijakäärmeeseen liittyvistä keskeisistä piirteistä mah-dollista rakentaa abstraktimpi malli suomalaisesta käärmeperinteestä tai tarkastella näitä piirteitä suhteessa laajempaan uskomusperinteeseen, taikuuteen sekä niihin liittyvään materiaaliseen kulttuuriperintöön?
3. AIKAISEMPI TUTKIMUS, TUTKIMUSKÄSITTEET JA METODIT
3.1. Aikaisempaa tutkimusta suomalaisesta käärmeperinteestä
Suomalaiseen käärmeperinteeseen liittyvää tutkimusta on tehnyt kulttuurintutkimuksen
oppiaineissa suhteellisen harvalukuinen joukko. Yleisimmin siihen liittyvä tutkimus on
suuntautunut tiettyyn käärmeperinteen osa-alueeseen, kuten loitsuihin tai yksittäisiin ta-
rinamotiiveihin. Varsinkin käärmeenpureman loitsuihin liittyneet tutkimukset olivat
1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla suhteellisen suosittuja aiheita. Varhaisimpia näis-
tä suomalaiseen loitsuperinteeseen liittyneistä tutkimuksia oli J. W. Juveliuksen vuonna
1906 julkaistu väitöskirja Länsisuomalaisia käärmeenloitsuja, jossa Juvelius kuvasi
opettajansa Kaarle Krohnin maantieteellishistorialliseen näkemykseen pohjautuen käär-
meenloitsujen kristillistä alkuperää ja niiden vaellussuuntaa lännestä itään.4
Kaarle Krohn itse ei julkaissut käärmeloitsuja koskevaa monografiaa. Hän käsitteli
käärmeen syntyä kalevalaisessa runoudessa vuonna 1912 Kotiseutu-lehdessä julkaistus-
sa artikkelissaan Istervo. Kolme vuotta myöhemmin ilmestyneessä Krohnin pääteok-
sessa Suomalaisten runojen uskonto on lyhyet kuvaukset elättikäärmeistä ja käärmeen
liitoksesta paholaiseen loitsurunoudessa5.
Käärmeperinnettä käsitteleviä opinnäytteitä ilmestyi lisää 1920-luvulla. Loitsujen
tutkimus jatkui vuosikymmenen lopulla 1928, kun Y.I. Uljaksen pro Gradu tutkimus
Vienan läänin, Aunuksen ja Karjalan käärmeenmanaukset hyväksyttiin Helsingin yli-
opiston kansanrunoustieteen laitoksella. Loitsujen lisäksi myös käärmeisiin liittyvä tai-
kuus huomioitiin ainakin yhdessä opinnäytteessä. Tauno Karilaksen 1922 julkaistu tai-
katutkielma ”käärmeen käräjäkivestä” on ainoa käärmeen ja taikuuden yhteyttä käsi-
tellyt tutkimus kansanrunouteen keskittyneiden opinnäytteiden joukossa.
3
Seuraava askel suomalaisessa käärmeperinteen tutkimuksessa henkilöityi vahvasti kan-
sanrunoudentutkija ja kansanrunousarkiston johtaja Martti Haavioon. Haavio kehitti
1930- ja 1940-luvuilla suomalaiseen kansanperinteentutkimukseen perinnemaantieteel-
listä lähestymistapaa, jonka eräänlaisena ohjelmanjulistuksena voi pitää Haavion vuon-
na 1939 Virittäjässä ilmestynyttä artikkelia Kansanperinteen kartoittamisesta.6
Artikkelissaan Haavio esittää esimerkkejä kansanperinteen kartoittamisen antamista
mahdollisuuksista. Erityisen kiinnostavaa tässä artikkelissa on se, että Haavio esittelee
yhtenä esimerkkinä perinnettä elätteinä pidetyistä käärmeistä. Artikkeli enteili Haavion
vuonna 1942 ilmestynyttä monografiaa Suomalaiset kodinhaltijat. Teoksessa on varattu
kaksi lukua, joissa käsitellään elättikäärmetarinoita osana laajempaa haltijaeläinperin-
nettä. Haavion tekstissä näkyy perinnemaantieteellisen tutkimusotteen lisäksi hänen
kiinnostuksensa kansainvälisten vertailuiden tekemiseen. Myöhemmin Haavio sivusi
käärmeitä vielä 1967 ilmestyneessä teoksessaan Suomalainen mytologia, jossa hän poh-
ti lyhyesti käärmeen syntyloitsun yhteyksiä kristinuskon paholaistematiikkaan.
Haavion kodinhaltijoita käsitelleen tutkimuksen jälkeen suomalainen käärmeperinteen
tutkimus näyttää painuneen folkloristiikassa hetkeksi taka-alalle. Opinnäytteissä käär-
meperinnettä sivuttiin seuraavan kerran vuonna 1952, kun Eeva Mäkelä-Henriksonin
pro gradu Kruunupäinen käärme suomalaisessa kansanperinteessä julkaistiin Helsingin
yliopiston kansanrunoustieteen laitoksella. Käärmeisiin liittyvä tarinatutkimus sai jatkoa
vuonna 1962, kun Pauli Kojon pro gradu Suuret käärmeet ilmestyi. Myös käärmeisiin
liittyvä loitsututkimus jatkui 1960-luvulla. Tästä esimerkkinä toimii Maija Pohjolan
vuonna 1960 ilmestynyt pro gradu Paimiolainen käärmeenloitsu vuodelta 1666.
1960-luvun jälkeen käärmeisiin liittyvä kansanperinteen tutkimus eli hiljaisempaa
vaihetta. Kiinnostus käärmeeseen perinteentutkimuksessa näyttää nousseen vasta 1990-
luvulla, kun aiheesta ilmestyi Tiina Toljanderin uskontotieteen pro gradu Käärme
tietäjän ja noidan taikavälineenä. Kaiken kaikkiaan käärmeperinteen tutkimus uskonto-
ja kansanrunoustieteessä ei näytä 1900-luvulla olleen kovinkaan aktiivista. Keskeisim-
pänä tutkimusotteena on aluksi ollut kartografinen ja maantieteellishistoriallinen lähes-
tymistapa. Käärmeperinteen tutkimus on kokonaisuutena näyttänyt suuntautuneen aluksi
erityisesti loitsuperinteeseen ja myöhemmin tarinaperinteeseen.
4
Uudelleen herännyt kiinnostus käärmeeseen näkyi myös kulttuuriantropologiassa, jossa
kulttuuriekologista lähestymistapaa kehittänyt Matti Sarmela käsitteli osaa käärmepe-
rinteen eri aspekteista teoksessa Suomen perinneatlas Suomen kansankulttuurin kartasto
27. Uskontotieteen, folkloristiikan ja kulttuuriantropologian lisäksi käärmeperinnettä on
käsitelty myös joissain arkeologisissa tutkimuksissa. Jo vuonna 1899 Suomen muinais-
muistoyhdistyksen vuosikirjassa ilmestyi Aspelinin kirjoittama artikkeli suomalaisen
käärmeperinteen eri ulottuvuuksista. Myöhemmin suomalaisessa arkeologiassa käär-
memotiivia on käsitelty esimerkiksi kalliomaalausten tulkinnan yhteydessä8. Samalla on
pyritty luomaan siltaa arkistoon tallennetun perinneaineksen ja esihistoriaan ulottuvan
materiaalisen kulttuuriperinnön välille.
Lopulta suomalaista käärmeperinnettä on sivuttu myös joissain luonnontieteilijöiden kir-
joittamissa artikkeleissa. Erityisen kiinnostavia tässä suhteessa ovat Luonnon Ystävä-
lehden numerossa 34 (1930) julkaistu Ilmari Vainion artikkeli Kansanomaisia käsityksiä
kyykäärmeen elintavoista ja Eläinten ystävä-lehdessä 54 (1959) julkaistu Ale Tuomen
artikkeli Kyykäärme: ”maitokissa” ja entisaikojen emäntien elätti. Kumpikaan artikke-
leista ei ole luonteeltaan tieteellinen, vaan niissä lähinnä esitellään kansanperinnettä ja
pyritään oikaisemaan luonnossa esiintyvistä käärmeistä syntyneitä väärinkäsityksiä.
3.2. Keskeiset käsitteet
3.2.1. Kansanusko
Veikko Anttosen mukaan kansanuskolle on annettu useita määritelmiä niin folkloris-
tiikassa, kulttuuriantropologiassa, sosiologiassa kuin uskontotieteessäkin. Monet tutkijat
ovat olleet haluttomia käyttämään käsitettä, koska ei ole pystytty muodostamaan kon-
sensusta siitä, kuuluvatko kaikki käsitteen alaisuuteen liitetyt ilmiöt lainkaan uskonnon
kenttään. Varsinkin jotkut folkloristit ja historioitsijat eivät ole halunneet käyttää käsi-
tettä, koska he ovat käsitteellistäneet uskonnon arkielämälle vieraana kirkkoihin organi-
soituneena ilmiönä.9 Skisman taustalla ovat erot käsityksessä siitä, mitä on uskonto suh-
teessa yhteisön arkeen. Suppeamman käsityksen mukaan uskontoa harjoitetaan jär-
jestäytyneesti vain organisoiduissa ryhmissä, kuten kirkoissa tai seurakunnissa. Laa-
jemman käsityksen mukaan uskonto on erottamaton osa kaikkea arkista ihmistoimin-
taa, jolloin se liittyy esimerkiksi yhteisön elinkeinoihin.
5
Kansanusko on käsitteenä tutkijoiden luoma konstruktio, jolla ei ole suoraa vastaavuutta
kulloinkin tutkittavan yhteisön omassa kulttuurisessa järjestelmässä. Veikko Anttonen
painottaakin, että kansanusko ei ole tutkittavan yhteisön emic-kategoria, vaan erityisesti
tutkimuksen tarpeisiin luotu analyyttinen käsiteluokka. Kansanuskoa ei voi olla ole-
massa ilman kansan ja uskonnon käsitteitä. Lisäksi on tarpeellista määrittää kuinka
kansan käsite rajaa kansanuskossa uskonnon käsitteen.10 Sekä kansan että uskonnon
käsitteet ovat jo itsessään haastavia, koska niihin liittyy huomattavia oppihistoriallisia
skismoja ja kummallekaan ei olemassa mitään yhtä yleisesti hyväksyttyä sisältöä.
Yhdysvaltalaisessa uskonnon ja perinteentutkimuksen traditiossa kansanuskosta on
käytetty termiä kansanuskonto (Folk Religion). Termi on synonyymi Suomessakin
käytetylle kansanuskon käsitteelle. Don Yoderin mukaan tälle käsitteelle on ollut kaksi
keskeistä lähtökohtaa. Ensimmäinen on saksalaisen kansanperinteentutkimuksen tradi-
tiosta peräisin oleva määritelmä Religiöse Volkskunde, jolla viitataan kansankulttuurin
uskonnolliseen ulottuvuuteen. Toinen on peräisin angloamerikkalaisesta kulttuuriantro-
pologiasta, jossa kansanusko on nähty synkretisminä edistyneemmän korkeakulttuurin
ja alemmalla kehityksen asteella olevan kulttuurin uskonnollisten elementtien välillä.
Saksassa kansanuskon käsite syntyi alun perin teologian piirissä kuvaamaan eroja kir-
kon oppien ja kansan käsitysten välillä. Sieltä käsite levisi nopeasti kulttuurintutkimuk-
sen käyttöön. Yhdysvaltalaiseen kulttuuriantropologiaan käsite kotiutui luultavasti juuri
saksalaisesta tutkimusperinteestä.11
Kansanuskoa on pyritty määrittelemään muun muassa uskonnon universaalien ja kan-
sanomaisten tasojen typologioita rakentamalla. Pyrkimys erotella spatiaalisesti laajalle
levinneet universaalit ja paikalliset kansanomaiset uskontomuodot ei ole kuitenkaan
ongelmaton. Universaalin ja kansanomaisen kategoriat eivät ole erillisiä, vaan osin pääl-
lekkäisiä. Näin paikallisen ja universaalien tasojen välillä on väistämättä synkretistisiä
ja symbioottisia suhteita. Typologiat olivatkin riittämättömiä ja ne johtivat uusiin mää-
rittelyihin, joita edustaa esimerkiksi Don Yoderin määritelmä, jossa kansanuskon ilmi-
öiden sisältöä tarkastellaan suhteessa niiden asemaan yhteisön rakenteessa.12 Typolo-
gioiden hyvänä puolena voidaan tietysti pitää sitä, että kukin tutkija voi ainakin yrittää
rajata kansanuskoon kuuluvan ilmiökentän omista lähtökohdistaan. Se kuinka hyvin
kaikkien kansanuskon ilmiöiden listaaminen onnistuu on toinen kysymys.
6
Don Yoder esitti siis kansanuskolle typologioista poikkeavaa uutta perusmääritelmää,
jonka mukaan kansanusko on kaikkien niiden yhteisössä esiintyvien uskonnollisten
näkemysten ja käytänteiden kokonaisuus, joka on olemassa erilleen rajattujen teologis-
ten ja liturgisten uskontomuotojen rinnalla tai ulkopuolella. Määritelmä kattaa sisäänsä
rajoittuneempia määrittelyjä, joiden mukaan kansanusko on: 1) aikaisempien kulttuuri-
vaiheiden reliikki virallisessa uskonnon kontekstissa; 2) kahden tai useamman uskonto-
muodon synkretistinen järjestelmä; 3) uskon, rituaalien, tapojen ja mytologian muodos-
tama kokonaisuus; 4) kansanomaisen uskonnollisuuden sekä kansan uskontoon kohdis-
tamien asenteiden kokonaisuus.13 Myös keskeiset suomalaiset kansanuskon perusmää-
ritelmät näyttävät nojaavan enemmän ja vähemmän Yoderin esittämään perusmääritel-
mään. Esimerkiksi Leea Virtasen ja Anna-Leena Siikalan 1980-luvulla esittämät kan-
sanuskon määritelmät nojaavat osittain tähän määritelmään.
Leea Virtasen mukaan kansanusko on eräs vaikeimmin tutkittavista perinteen osa-
alueista. Hän on määritellyt kansanuskon ihmiseen syvälle juurtuneiksi, mutta usein sa-
noiksi hahmottelemattomiksi käsityksiksi. Kansanuskoon kuuluvat Virtasen mukaan ne
uskomukselliset käsitykset, jotka eivät kuulu kirkollisen tai virallisen uskonnon piiriin.
Raja virallisen ja epävirallisen välillä ei ole suoraviivainen, koska kirkollinen perinne
tulkitaan yhteisöllisen katsomuksen lävitse.14 Anna-Leena Siikala on taas kuvannut
kansanuskon elävän kirjoitettuun traditioon perustuvien korkeauskontojen rinnalla. Sii-
nä ei ole pyhiä kirjoituksia, joten sillä ei ole yhtenäistä jaettua oppisysteemiä. Siihen on
kerrostunut eri aikojen kulttuurikehityksestä supranormaaleja ilmiöitä koskevia usko-
muksia, jotka saattavat olla ristiriidassa toistensa kanssa. Kansanuskossa on yleisesti
jaetun perinteen lisäksi salainen ydinperinne, jonka tuntevat vain yhteisön riittispesia-
listit.15
Vaikka typologioiden luonti on ollut ongelmallinen keino kansanuskon määrittelyyn, on
sitäkin harjoitettu viime aikoihin asti. Pasi Engesin mukaan perinteenlajien rajaaminen
ja luettelointi onkin ollut kansanuskon määrittelyssä usein keskeistä16. Tällöin kansan-
usko nähdään siihen kuuluvien ilmiöiden kokonaissummana, vaikka näiden ilmiöiden
rajaus on aina jossain määrin ongelmallista. Esimerkkinä typologisesta määrittelytavas-
ta voi toimia Helsingin yliopiston folkloristiikan oppiaineen julkaisemaan termioppaa-
seen tehty määritelmä, joka nojaa myös Yoderin suosittuun perusmääritelmään:
7
Kansanusko (folk belief/religion) ne ajattelussa, suullisessa kerronnassa ja tapa-perinteessä elävät käsitykset yliluonnollisista olennoista, ilmiöistä ja tapah-tumista, jotka eivät sellaisenaan kuulu virallisen tai kirkollisen uskonnon piiriin.Kansanusko on siis virallisen uskonnonharjoituksen näkökulmasta luonteeltaansynkretistinen; siinä elävät vainajat, haltijat, pyhimykset ja Kristus rinnakkain.Kansanuskon keskeisiä alueita ovat kansanomaiset riitit ja seremoniallinen tapa-kulttuuri, kuten hautajais-, hää-, juhla ym. tavat, ja edelleen yliluonnollisistailmiöistä ja elämyksistä selkoa tekevät uskonnolliset kertomukset, memoraatit,tarinat, legendat, myytit.17
Kansanuskon synonyyminä näkee varsinkin suomalaisen folkloristiikan ja uskonto-
tieteen tutkimusperinteessä käytetyn myös termiä muinaisusko. Esimerkiksi Suomen
uskontieteen isä Uno Harva käytti tätä käsitettä ja nimesi kansanuskoa käsitelleen
vuonna 1948 julkaistun monografiansakin nimellä Suomalaisten muinaisusko. Samoin
Harvan keskeisenä opettajana toiminut kansanrunoustieteen professori Julius Krohn on
käyttänyt kansanuskon ohella muinaisuskon käsitettä teoksessaan Suomalaisten runojen
uskonto18. Uudemmassa akateemisessa tutkimuksessa muinaisuskon käsitteestä on suu-
rimmaksi osaksi luovuttu, mutta silti käsite elää edelleen. Leea Virtasen mukaan mui-
naisuskolla tarkoitetaan uskomusmaailmaa, josta ei ole säilynyt välitöntä tietoa ja näin
muinaisuskon tutkimuksen kannalta arkeologialla on aputieteenä merkittävä rooli. Vir-
tasen mukaan joillain alueilla perinteen ”muinaisuus” tulee kronologisesti eteen hy-
vinkin nopeasti. Elävän tradition kadottua kaikki uskontoa koskeva tieto voi olla kir-
joitetussa muodossa.19
Nykytutkimuksessa kansanuskon määrittelyssä ollaan siirtymässä postmodernismin
hengessä pois universaaleista määrittely-yrityksistä. Pasi Engesin mukaan nykyisin sekä
uskomusperinteen että kansanuskon määrittely pohjautuu kulloisessakin tapauksessa tut-
kijan omaan tutkimusasetelmaan ja näkökulmaan20. Näin myös tämän tutkimuksen kon-
tekstissa kansanusko on pyrittävä ymmärtämään siten, että se käsitteenä toisi esiin jotain
keskeisistä tutkimusnäkökulmista. Keskeinen kysymyksenastelu liittyy käärmeitä käsit-
televiin mielikuviin ja kulttuurisiin malleihin. Näin esimerkiksi aiempia tutkijasukupol-
via kiinnostaneet kysymykset perinteenlajeista ja perinnetuotteisiin suuntautuvan ”us-
kon” vakavuudesta eivät ole tämän tutkimuksen keskeisiä kiinnostuksen kohteita21. Kan-
sanusko onkin tutkimukseni kontekstissa miellettävä joukoksi enemmän tai vähemmän
jaettuja mielikuvia ja kulttuurisia malleja tämän- ja tuonpuoleisesta. Nämä mielikuvat
ovat osin ristiriitaisia ja päällekkäisiä, mutta silti yhteisössään merkityksellisiä.
8
Kansanuskoon liittyykin usein samaan aikaan uskon ja epäuskon, hyväksymisen ja hyl-
käämisen sekä toden ja fantasian läheisyys toisiinsa. Tältä kannalta onkin hyödyllistä
tarkastella kansanuskoa laajemmin osana kansanomaista ajattelua. Tämän tutkimuksen-
kin kannalta juuri tällainen lähestymistapa on keskeinen. Pasi Engesin mukaan viime
vuosikymmeninä kansanuskoa on lähestytty kansanomaisen ajattelun kulttuurispesifien
sisältöjen ja mekanismien kannalta. Tutkimuksessa mentaaliset järjestelmät on liitetty
kieleen, jota puhujat hyödyntävät vaistomaisesti, vaikka eivät itsessään hallitsisikaan
taustalla vaikuttavaa kielioppia. Kun kansanusko liitetään kansanomaisen ajattelun mal-
leihin, yhdistetään siihen perinnetuotteiden lisäksi ne kokemisen, ajattelun ja tulkinnan
tavat, joiden avulla yhteisöjen ja yksilöiden kannalta problemaattisia ilmiöitä käsitel-
lään. Kansanuskon ja uskomustradition välistä suhdetta tarkasteltaessa on uskon sijasta
hyödyllisempää tarkastella tulkinnan, evaluaation, kokemisen ja kerronnan traditiota.22
3.2.2. Mentaliteetti ja mentaaliset mallit
Käsiteltäessä kansanuskoa ja kansanperinteen perinnetuotteita mentaalisten mallien ja
kerrostumien näkökulmasta, on pakko pohtia myös mentaliteetin ja mentaalisten mal-
lien käsitteitä. Matti Peltosen mukaan mentaliteetti kehittyi tutkimuskäsitteeksi histo-
riantutkimuksen mentaliteettihistoriaksi kutsutun tutkimussuuntauksen piirissä. Men-
taliteettien historiassa käsite on kuitenkin jäänyt ilman selvää määrittelyä. Tärkeiden kä-
sitteiden epämääräisyys ei koske yksin historiaa, vaan se on varsin yleistä myös muissa
yhteiskunta- ja sosiaalitieteissä. Näin joudutaankin tunnustamaan, että mentaliteetti jää
tutkimuskäsitteenä osin epämääräiseksi. Mentaliteettien historian tutkijoillakaan ei ole
yhteisymmärrystä mentaliteetin käsitteestä tai alansa eksaktista tutkimuskohteesta.23
Peltonen toteaa myös, että historian tutkimussuuntauksena mentaliteettien historia on
joskus liitetty aiempaan aatehistorialliseen tutkimusotteeseen. Tätä näkemystä hän pitää
kuitenkin virheellisenä, koska mentaliteettien historiassa tutkimuskohteet ovat aiempaa
aatehistoriallista tutkimusta moninaisempia. Mentaliteettien historiassa on voitu tutkia
samanaikaisesti muun muassa maailmankuvia, ajatusmalleja, normeja, tapoja ja perin-
teitä. Tutkimuskohteita on näin sekä mielensisäisestä että ulkoisesta maailmasta.24 Men-
taliteettien historian tutkimuskohteet ovat siis edustaneet hyvin laajaa aiheiden kirjoa,
joka on edelleen vaikeuttanut tutkimussuuntauksen rajaamista.
9
Anna-Leena Siikalan mukaan mentaliteetin käsite on löydetty uudelleen 2000-luvun
alussa. Käsitettä kohtaan on kuitenkin esitetty aika ajoin kritiikkiä. Ensimmäinen kri-
tiikin lähde liittyy käsitteen epämääräisyyteen. Vaikka mentaliteetti tunnustetaankin
yleisesti hyödyllisenä heuristisena työkaluna, välttävät selkeitä kognitiivisia työkaluja
etsivät tutkijat sen käyttämistä. Kritiikkiä käsitettä kohtaan on esitetty myös sen lii-
toksesta nationalistiseen ideologiaan varsinkin 1930-luvulla. Mentaliteettien tutkimuk-
sen on nähty oppihistorian näkökulmasta jakaantuneen kahteen toisistaan eroavaan kou-
lukuntaan. Saksalaisen koulukunnan katsottiin pyrkineen jaetun ”kansallisen luonteen”
määrittämiseen ja rakentamiseen. Ranskalaisen ns. Annales-koulukunnan vuorostaan
nähtiin tuovan esiin julkisuudelta salassa olevia ajattelun ja kokemisen malleja.25
Ranskalainen Annales-koulukunta liitti mentaliteetin käsitteeseen uutta sisältöä ja toi
sen kansanomaista ajattelua tutkivien tieteenalojen työkalupakkiin. Annales-koulukun-
nan tutkijoista esimerkiksi Jaques Le Goff, Fernard Braudel, Lucien Febvre ja Emma-
nuel Le Roy Ladurie pohtivat menneiden vuosisatojen arkielämää ja -ajattelua. Koulu-
kunnan keskeisiä tutkimuskohteita olivat kollektiivinen ajattelu, jaetut kokemukset ja
ajattelun prosessit. Mentaliteettien historia poikkesikin historiantutkimuksen valtavir-
rasta, joka keskittyi lähinnä suurmiesten elämään ja poliittisesti merkittäviin tapahtu-
miin. Historiantutkimuksen tradition sijaan mentaliteettien historia olikin lähempänä
kansanperinteentutkimusta, joka jakoi sen kanssa osin samoja tutkimuskohteita. Anna-
les-koulukunnan käsitys mentaliteetista viittaakin tavallisten ihmisten arjessa jakamiin
kollektiivisiin representaatioihin. Tämä käsitys kollektiivisista mentaalisista sisällöistä
liittyy läheisesti folkloristiikassa esitettyyn näkemykseen maailmankatsomuksesta.26
Mentaliteetin käsitteellä on yhteys myös kognitiiviseen kulttuurien tutkimukseen. Anna-
Leena Siikalan mukaan varsinkin suomalainen kansanperinteentutkimus on hyödyntänyt
mentaliteetin käsitettä liittämällä sen kognitiivisen tutkimuksen teoriaan. Mentaliteetti
on suomalaisen tutkimuksen piirissä käsitetty näin maailmankatsomukseen kytkeytyvi-
nä tiedonkäsittelyä, emootioita ja toimintaa ohjaavina malleina.27 Mentaliteetin määrit-
telyssä kulttuuristen mallien rooli on kognitiivisesta näkökulmasta johtuen näin ollut
keskeisessä roolissa. Tässäkin tutkimuksessa mentaliteetti nähdään suomalaiselle tutki-
mukselle tyypillisesti: kulttuurin pitkäkestoisena syvärakenteena, joka rajaa ja jäsentää
tarinoissa ja muissa perinnetuotteissa esiintyvien mielikuvien sisällöllistä avaruutta.
10
Kulttuurin pitkäkestoisista kognitiivisista syvärakenteista muodostuvana kokonaisuu-
tena mentaliteetti muuttuu suhteellisen hitaasti. Tässä tutkimuksessa käsitys mentalitee-
tista pohjautuu Anna-Leena Siikalan klassikkoteoksessaan Suomalainen šamanismi esit-
...mentaliteetti, sielullinen varustus voidaan käsittää maailman hahmottamisentiedollisiksi, elämyksellisiksi ja toimintaa määrittäviksi malleiksi. Kognitiivinenantropologia viittaa näihin malleihin käsitteillä kulttuurinen malli,kansanomainen malli ja mentaalinen malli. Mentaalisen ja kollektiivisentietoisuuden voidaan katsoa muodostuvan näistä malleista. Mentaliteettiamuodostavat kulttuuriset mallit luovat ja jäsentävät kulttuurin näkyviäilmauksia, esimerkiksi suullisen perinteen muotoja ja ainesta; ne myöskiinnittyvät näihin representaatioihin ja periytyvät niissä uusille polville.28
3.2.3. Maailmakuva
Maailmankuvan käsite on vähintään yhtä kiistelty ja monimutkainen kuin edellä esitetyt
kansanuskon ja mentaliteetin käsitteet. Folkloristi Leea Virtasen mukaan yksinkertai-
simmillaan maailmankuvan käsite viittaa käsitykseen maailmasta ja ihmisen paikasta
siinä29. Tämä määritelmä on sinällään kattava, mutta ei kerro vielä paljoakaan maail-
mankuvan sisällöstä tai käsitteen rajauksesta. Filosofi Georg Henrik von Wrightin mu-
kaan maailmankuva voidaan määritellä tietyn ajanjakson tai yhteisön omaksumaksi
käsitykseksi maailman synnystä ja struktuurista, luonnonilmiöiden selittämisestä ja
ymmärrettävyydestä sekä oikeasta tavasta elää maailmassa. Wrightin mukaan maail-
mankuvan sijaan voitaisiin käyttää käsitettä maailmankäsitys. Maailmankuvan taustalla
on eri ilmiöitä jollain tavalla kannatteleva kokonaiskäsitys. Tämä on Wrightin mukaan
edellytys sille, että maailmankuvasta voidaan ylipäätään puhua. Samalla hän toteaa, että
kaikilla maailman kulttuureilla ei ole tällaista kokonaisvaltaista kuvaa maailmasta.30
Von Wrightin esittämä maailmankuvan käsite on selkeärajainen, mutta sen sopivuus
kansanomaisen kulttuurin ristiriitaisten ja osin päällekkäisten kulttuuristen kerrostumien
käsittelyyn on ongelmallinen. Suomalaisessa kansanperinteessä on tietysti vahva kristil-
linen maailmankuva, jossa kaiken takana on luterilainen käsitys Jumalasta. Silti agraa-
riyhteisön kansanomaisessa uskomusperinteessä tätä kristillistä kokonaiskäsitystä on
rikottu varsin usein. Esimerkiksi taikuus tai haltijat ovat saattaneet olla yksilölle mer-
kittäviä, vaikka kirkko on niiden olemassaolon kieltänyt. Silti tällaisiin olentoihin tai
menetelmiin uskonut henkilö on voinut pitää itseään samaan aikaan hyvänä kristittynä.
11
Jo aiemmin esillä ollut Siikalan näkemys kansanperinteen ja kansanuskon sisäisestä in-
koherenssista31 saakin näin uuden merkityksen maailmakuvan yhteydessä. On vaikeaa
yksiselitteisesti väittää, että kaikilla suomalaisilla olisi ollut samanlainen jaettu kristil-
linen maailmankuva, koska kansanomaisessa uskomusmaailmassa monet ristiriitaiset
elementit ovat eläneet ja olleet vuorovaikutuksessa toisiinsa. Maailmankuvaa voidaan
kuitenkin lähestyä myös enemmän yksilön näkökulmasta. Maijaliisa Rauste-Von Wright
toteaa, että jokaisella ihmisellä on oma yksilöllinen maailmankuvansa, jonka avulla hän
muodostaa suhteen ympäristönsä kanssa. Toisin sanoen ihminen tarvitsee henkilökoh-
taista maailmankuvaa itsestään todellisuuden osana. Henkilökohtainen maailmakuva ei
ole ainoastaan kognitiivinen, vaan se sisältää myös motiiveja ja emootioita. Sen tär-
keimpänä lähtökohtana on yksilön minä.32
Ajan myötä yksilön oppimisen kautta hankkima maailmankuva rutinoituu. Rauste-von
Wrightin mukaan harjoituksen myötä kaikki toistuvat toiminnot rutinoituvat ja muut-
tuvat itsestään selvyyksiksi. Näin myös maailmankuvan rakenteet muuttuvat hiljaiseksi
tiedoksi, joka jää kyseenalaistamisen ulkopuolelle. Aiemmin opitut rakenteet ohjaavat
havainnointia, joka vuorostaan vaikuttaa mihin kiinnitetään huomiota. Eläessään kauan
samankaltaisessa ympäristössä yksilö saa toistuvasti samanlaista palautetta, joka vuo-
rostaan johtaa maailmankuvan entistä voimakkaampaan rutinoitumiseen. Nopeiden
muutosten aikana ongelmaksi muodostuu tällaisten rutiinien puuttuminen, joka ylikuor-
mittaa ihmisen tiedonkäsittelyä.33 Toisin sanoen yksilön omaksuma maailmankuva
voitaisiin määritellä ainakin tietyssä määrin opituiksi toistuviksi rutiineiksi.
Pohdittaessa maailmakuvan käsitettä suhteessa kansanuskon ja mentaliteetin käsit-
teeseen on Rauste-von Wrightin esittämällä käsitteellä yhtymäkohtia kumpaankin. Var-
sinkin jos kansanuskon taustalla mielletään eksplisiittisesti ilmaistun filosofian sijaan
olevan eräänlaisen normatiivisen kieliopin. Veikko Anttosen mukaan kansanuskonkin
logiikka pohjautuu filosofisen ytimen sijaan sen lingvististen ja kulttuuristen katego-
rioiden normatiivisuuteen. Näin paikallisyhteisö asettaa yksilöiden sosiaaliset rajat ja
luo yhteisen identiteetin territoriaalisesti muista erillään olevalle ryhmälle.34 Käytän-
nössä maailmankuvaa tai kansanuskoa onkin hankala selkeästi erottaa toisistaan. Kum-
paankin käsitteeseen sisältyy käytännön tasolla paljon samankaltaisia ilmiöitä. Vielä lä-
heisemmiksi käsitteet muuttuvat jos ne nähdään toimintaa ohjaavina malleina.
12
Lopulta maailmankuvan käsitteeseen voidaan liittää myös etnologi Mihaly Hoppálin
näkemys uskomusjärjestelmästä, joka voidaan maailmankuvan tapaan määritellä ih-
misen ympäristöä koskevaksi jokapäiväiseksi tiedoksi. Se perustuu sekä uskomuksiin
että faktatietoon. Nämä lomittuvat toisiinsa siten, että niitä on hankala erottaa toisistaan.
Tämä ihmisen toimintaa ohjaava tieto hankitaan sosiaalistumisen kautta, mutta sen ku-
muloituminen jatkuu aikuisenakin. Uskomusjärjestelmä opitaan samoin kuin kieli ja sen
autenttisuuden takaa kollektiivisen konsensus. Sen muodostavat uskomukset ovat tie-
toisuuden tiloja, jotka ohjaavat ihmistä toimimaan ilman pohdintaa totuusarvosta. Näin
uskomuksia käytetään samoin kuin kieltä tai symboleja silloin kun niiden käyttö on
kulttuurisesti tilanteeseen sopivaa.35 Tässä tutkimuksessa käsitys maailmankuvasta nojaa
käsityksiin, joissa se nähdään hiljaisesti omaksuttuina osin ristiriitaisina olemista kos-
kevina mentaalisina malleina, jotka puetaan sanoiksi erilaisissa perinnetuotteissa.
3.3. Teoreettinen viitekehys
3.3.1. Ihmisen käärmesuhteen biologista ja kulttuurista taustaa
3.3.1.1. Ihmisen evoluutio ja kulttuuriset käärmekäsitykset
Käärme on monien ihmisten mielikuvissa salaperäinen, kammottava tai pelottava eläin,
jolle on annettu kulttuurissa sekä negatiivisia että positiivisia merkityksiä. Käärme on
mielletty etupäässä demonisena eläimenä useimmissa kulttuureissa36. Ihmisten histo-
riallinen kokemus myrkyllisistä käärmeistä on luultavasti muokannut ihmisten käyt-
täytymistä käärmeitä kohtaan. Ihmislajin syntykodissa Afrikassa myrkylliset käärmeet
olivat melko yleisiä, eikä myrkyllisen tai myrkyttömän käärmeen välille ollut mah-
dollista tehdä selvää eroa. Näin luonnonvalinta suosi strategiaa, jossa ihmiset alkoivat
välttää kaikkia käärmeitä. Jotkin eläinlajit pakenevat jo käärmeiden hajua, mutta ih-
misille ja muille kädellisille käärmeen piirteiden visuaalinen havaitseminen on tär-
keämmässä roolissa sopivan käyttäytymisvasteen laukaisemisessa.37
Käyttäytymistieteilijöiden parissa on kuitenkin käyty laajempaa keskustelua siitä, onko
käärmepelon taustalla kulttuuri vai biologia. Viimeaikaisissa behavioraalisen psykolo-
gian tutkimuksissa käärmepelko on kuitenkin alettu mieltää enemmän kulttuuriseksi
kuin biologiseksi. Silti esimerkiksi ruotsalaiset psykologit Susan Mineka ja Arne Öhman
ovat osoittaneet, että pelon taustalla on kulttuurin ohella myös evoluution vaikutus38.
13
Öhman ja Mineka toteavat, että ihmiselle on evoluution tuloksena kehittynyt vaa-
rallisista tilanteista selviämään auttava pelkomoduuli. Tämä pelkomoduuli on itsenäinen
behavioraalinen, neuraalinen ja mentaalinen järjestelmä, joka on kehittynyt jo ihmisen
muinaisilla esi-isillä. Pelkomoduulin keskeisiä piirteitä ovat: 1) Moduulin aktivoitumi-
nen ärsykkeistä, jotka ovat olleet evoluutiivisesti keskeisiä uhkia ihmisille ja muille
Integraatiota edistävä Integraatiota estävä Integraation hylkääväEriytyneet vertais- ja intressiryhmät Eriytyminen ei niin suurta Eriytymätön sukuryhmä
Ryhmäkeskeinen käyttäytyminen Yksilöllinen asennoituminen Perhekeskeinen asennoituminenVoimakas sosiaalinen kilpailu Vähän sosiaalista kilpailua Hyvin vähän sosiaalista kilpailuaKasvanut sosiaalinen toiminta Sosiaalinen passiivisuus Sosiaalinen passiivisuus
Normatiivinen paine ja ryhmäkuri Yksilöllinen ja perinteeseen pohjaava kontrolli PerhekontrolliStatussymboolien suuri merkitys Vähän kiinnostusta statussymboleihin Vähän statusymboleja
4. AINEISTO JA MENETELMÄT
4.1. Aineisto ja aineiston käsittelyn pääpiirteet
Tutkimuksen tavoitteena on luoda läpileikkaus suomalaiseen käärmeperinteeseen käyt-
tämällä tarkastelun lähtökohtana rajallista tutkimusaineistoa. Suomalaisen agraariyh-
teiskunnan uskomusperinteeseen on nykyisin mahdollista perehtyä lähinnä arkistoai-
neiston välityksellä. Tutkimusta varten kävin läpi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
Kansanrunousarkistoon tallennettua elätti- ja haltijakäärmeisiin liittyvää uskomusta-
rina- ja memoraattiaineistoa. Tehtävää helpotti huomattavasti se, että aineisto on tar-
kasti järjestelty ja luetteloitu. Silti haltijakäärmeaineiston eksaktien rajalinjojen raken-
taminen osoittautui vaativaksi tehtäväksi. Näin päädyinkin käymään läpi myös muut
käärmeeseen liittyneet kortistoluokat, joista löysin täydentäviä kortteja aineistooni.
Apuna käärmeaineiston valintaprosessissa toimi Marjatta Jauhiaisen kirjoittama kattava
teos Suomalaiset uskomustarinat– tyypit ja motiivit, jossa käärmeelle on varattu omat
selkeästi jaotellut osionsa. Teoksen avulla käärmeaineiston paikantaminen arkiston laa-
jasta aineistosta oli suhteellisen nopeaa ja vaivatonta. Koska tutkimuksen keskeinen
tarkoitus on tarkastella elätti- ja haltijakäärmetarinoiden mentaalisia malleja ikkunana
käärmeperinteen kokonaisuuteen, hankin arkistosta myös vertailuaineistoa. Tutkimus-
aineistosta poiketen tästä aineistosta ei ole muodostettu systemaattista kokonaisuutta,
joka käytäisiin tutkimusaineiston tapaan läpi yksityiskohtaisesti. Vertailuaineisto toimii
kirjallisuuden tapaan kontekstina, johon aineistoa verrataan. Kaiken kaikkiaan tutkimus-
aineisto ja kontekstiaineisto rakentuivat kuvan neljä kuvaamalla tavalla (Ks. kuva 4.).
Kuva 4. Aineiston hankintaprosessi
25
Varsinainen tutkimusaineisto muodostui kolmesta uskomustarinakortiston luokasta,
jotka olivat: G1401. Elättikäärme; G1501. Elätti- ja haltijakäärme lapsen maitokupilla
ryhmästä (G1522) sen sijaan puuttuvat kokonaan viittaukset elätti- tai haltijakäärmee-
seen ja alkuperäisen elätin paikan on ottanut kyykäärme80. Tietäjän pitämiä elättikäär-
meitä koskevat tarinat ovat taas keskittyneet pääosin itäiseen Suomeen, jossa kerto-
musten ydinalueita ovat Etelä-Karjala, Pohjois-Savo ja Keski-Suomi81.
27
4.2. Hybridiset metodit
Mentaalisten mallien tai mielikuvien etsiminen elättikäärmeaineistosta ei ole helppo teh-
tävä, koska selvää mielikuvan tai skeeman rajausta on vaikea soveltaa tutkimus-
aineiston varioivaan ja kansanomaiseen sisältöön. Ongelmaksi muotoutuu myös se, että
tutkijan on tavallaan osattava myös katsoa tekstin taakse ja tulkita sitä, mitä infor-
mantitkaan eivät ole välttämättä pystyneet eksplisiittisesti kuvaamaan. Näin ollen
mielikuvamaailman tulkinnassa on tarkasteltava sekä tekstissä ilmeneviä implisiittisiä
että eksplisiittisiä skeematattisia rakenteita. Tarkastelun kohteena eivät voi uskontieteen
näkökulmasta olla kuitenkaan pelkät juonirakenteet, jotka sinällään olisivat helpompia
erottaa tekstistä. Ainoa keino pyrkiä tarkastelemaan mielikuvamaailmaa on purkaa pe-
rinnetekstit osasiin, joita nimitän motiivien sijaan uskomuselementeiksi82. Nämä tekstin
perusrakenteet jäsentyvät kussakin perinnetekstissä sanojen kaltaisesti ja toimivat val-
miin tekstin perusosina. Tekstin osia vertaan tekstien lauseisiin, joissa sanat ovat järjes-
täytyneet tietyn kollektiivisesti hyväksytyn kieliopin mukaan. Näin aineiston tulkinta
rakentuu löyhästi samanlaiselle taustalle kuin etnosemantiikan strukturalistinen tulkinta,
jossa mytologia nähdään sekundäärisenä merkkijärjestelmänä83.
Roberta Kevelsonin mukaan semantiikka pyrkii tieteenalana suhteiden muodostamiseen.
Semantiikka ei siis ole oma tieteenalansa, vaan pikemminkin tapa tutkia kulloinkin ky-
seessä olevaa tutkimuskohdetta.84 Tyypillisen sanakirjamääritelmän semantiikalle voi
hakea esimerkiksi Websterin arvostetusta sanakirjasta, jonka mukaan semantiikalla vii-
tataan ensimmäiseksi merkkien ja symbolien tutkimukseen viestinnän elementteinä. Se-
mantiikka analysoi keskeisiä viestintäjärjestelmiä, kuten kieltä, eleitä tai pukeutumista.
Toiseksi semantiikka voi olla yleinen teoria merkeistä ja symboleista, jolloin se yleensä
jaetaan pragmatiikkaan, semantiikkaan ja syntaktiikkaan.85 Edellä mainittu lyhyt ja
ytimekäs semantiikan kuvaus ei kuitenkaan riitä antamaan kokonaiskuvaa siitä, mihin
kaikkeen semantiikkaa on mahdollista hyödyntää. Erityisen kiinnostavia mahdollisuuk-
sia semantiikan soveltamisella on suullisen kansanperinteen tutkimuksessa. Myrdene
Anderson mainitsee, että taustaltaan kieleen nojaava folklore on järjestynyt muotoihin,
jotka ovat symbolisia kielen symboliikkaa korkeammilla tasoilla. Voidaan sanoa, että
ihmisen koko olemassaolon kokemus organisoituu tarinoiden kautta ja tarinoina.86
28
Semantiikkaa on hyödynnetty myös kansanperinteen tutkimuksessa. Lähestymistapaa
on nimitetty etnosemantiikaksi. Unkarilainen etnologi Mihaly Hoppál sivuaa artik-
kelissaan Linquistic and Mental Models for Hungarian Folk Beliefs etnosemanttiikan
hyödyntämistä uskomuksiin ja uskomusolentoihin liittyvien mentaalisten mallien tutki-
muksessa. Lähestymistapaa on mytologian ja kansanuskon tutkimuksessa hyödynnetty
semantiikan piirissä jo aiemmin. Varsinkin neuvostoliittolaisessa ja myöhemmin venä-
läisessä tutkimustraditiossa semantiikalla on ollut vankka asema.87
Boris Gasparovin mukaan V. Ivanovin ja V. Toporovin tekemät mytologiaa käsitelleet
tutkimukset loivat Venäjälle oman suuntauksen semantiikan tutkimuksessa. Keskeisenä
ajatuksena Toporovin ja Ivanovin hahmotelmassa oli tekstijoukon rinnakkain asettelu ja
tiettyjen aiheiden erottaminen tästä joukosta. Nämä aiheet muodostivat erilaisina muun-
noksina muuttumattoman järjestelmän. Esimerkiksi slaavien vanhojen Jumalien tutki-
muksessa Toporov ja Ivanov asettivat rinnakkain tekstien kaikki maininnat, joissa esiin-
tyvät klassiset slaavien jumalat. Tämän jälkeen he tarkastelivat näiden mainintojen yh-
distelmiä ja jakaantumista, joiden kautta he pystyivät rekonstruoimaan esikristillisen us-
konnon vastakohtaisen, mutta silti hierarkkisen järjestelmän.88
Hoppálin mukaan tutkimusmonografioissa näkyy yhä uudelleen se, että päivittäistä arki-
käyttäytymistämme ohjaavat oletuksemme, tietomme ja kognitiomme ovat keskenään
riippuvaisia. Mikään ei tapahdu sattumanvaraisesti ja kaoottisesti, vaan kaikkeen vaikut-
taa niiden muodostama latentti systeemi89. Tämän ohjaavan systeemin sisältöä voidaan
kutsua esimerkiksi yksilön sisäistämäksi maailmankuvaksi tai uskomusjärjestelmäksi.
Hoppál mainitseekin, että uskomukset ohjaavat ihmisen toimintaa kahdella tasolla joko
lingvistisesti tai käyttäytymisen tasolla. Lingvistisellä tasolla näin tapahtuu, kun raken-
netaan perinnetekstejä, joiden keskeinen tavoite on välittää uskomuksellista sisältöä90.
Annikki-Kaivola Bregenhøjn mukaan tällainen skemaattinen tieto on tärkeä osa kerto-
jien kompetenssia. Kertoja ymmärtää, että tarinoilla on episodinen rakenne ja jokainen
episodi muodostuu jaksoista, jotka ovat ajallisesti tai kausaalisesti suhteessa toisiinsa.
Lisäksi kertoja tietää ainekset, joista nämä jaksot muodostuvat. Yksi skeema aiheuttaa
seuraavan skeeman aktivoitumisen. Kun kaikki tarinan kannalta relevantit skeemat ovat
aktivoituneet ja kertomuksen osat valittu, on lopputuloksena kerrottu kollektiivisia
malleja noudattava tarina, joka on silti ainutkertainen91.
29
Aineiston tasolla pyrin tarkastelemaan tarinoiden episodien ohella niiden sisältämiä
aineksia. Näin tarkastelun kohteena eivät ole ”perinnetekstin” lauseet, vaan ”sanaston”
ja ”virkkeiden” semantiikka. Tarkoituksellisesti olen valinnut etukäteistarkastelun ja kir-
jallisuuden perusteella ne uskomuselementit, joiden kautta yritän systematisoida elätti-
käärmeaineistoa. Näitä ovat: 1) käärmeen nimitykset, 2) käärmeen attribuutit ja 3) käär-
meen funktiot aineistossa. Tarkastelen kuitenkin yksittäisten uskomuselementtien rinnal-
la samaan aikaan myös perinnetekstien korkeampia lauseenrakenteita. Yhdessä nämä
kertovat niistä kulttuurisesti jaettujen mielikuvien rajoista ja sisällöistä, joille suoma-
lainen elätti- ja haltijakäärmeaineisto on rakentunut. Pyrin kuitenkin välttämään tie-
toisesti semanttisten rakennemallien liian formaalia hyödyntämistä ryhmittelemällä us-
komuselementit ja niiden suhteet jossain määrin vapaamuotoisemmin (Ks. liitteet 1 – 4).
Lopulta elättikäärmeperinteen kautta saavutettava ymmärrys suomalaisen käärmepe-
rinteen mielikuvista voi täydentyä vertaamalla tekstejä, niiden ”lauseenrakenteita” ja
yksittäisiä uskomuselementtejä muuhun käärmeperinteeseen sekä kirjallisuuden tarjoa-
miin ulkomaisiin vertailukohteisiin. Suomalaisten perinnetekstien kautta välitetyillä
mentaalisilla malleilla on selviä yhteyksiä muihinkin kulttuureihin. Folkloristiikassa ja
muissa kulttuurien tutkimuksen oppiaineissa on jo kauan sitten todettu, että tarinamo-
tiivit ovat kansainvälisiä. Vaikka motiivit ovatkin ylikansallisia, paljastaa niiden sisällön
kontekstointi ja variaatio paljon suomalaisen agraariyhteisön käärmemielikuvista.
Tiedostan arkistoaineistoon perustuvassa tutkimuksessani olevan useita ongelmia, joita
ovat muun muassa keräyksestä johtuva aineiston heikko spatiaalinen resoluutio, ver-
tailevaan näkökulmaan liittyvät heikkoudet, aineiston sisäinen variaatio ja epätasainen
sisältö. Lisäksi keskeinen ongelma on puuttuva mahdollisuus hankkia kontekstitietoa
alkuperäisten informanttien mielikuvamaailmoista. Arkistoitu perinneteksti onkin monin
tavoin mykkä ja kuiva aineisto verrattuna esimerkiksi haastatteluaineistoon, jonka ko-
koamiseen tutkimusta tekevä voi itse vaikuttaa. Nämä ovat ongelmia, joita jokainen jo
pääosin kadonnutta maailmaa tarkasteleva opinnäytteen tekijä kohtaa. Horkkatarinoita
tutkineen Piret Paalin tapaan olen kamppaillut samojen ongelmien ja haasteiden kanssa
oman tutkimusaineistoni sekä tutkimuksen metodien suhteen. Huomasin lukiessani
Paalin kirjoittamaa artikkelia, että olen pyrkinyt vastaamaan näihin aineistoon ja meto-
deihin liittyviin ongelmiin osin samaan tapaan:
30
...Vaikka vertailevaa lähestymistapaa on monasti kritisoitu, se on arkistoaineiston käsittelyssä toimiva menetelmä. On totta, ettei kaikkia Horkkaan liittyviäkertomuksia ole mahdollista kuvailla, koska arkistoaineisto on heterogeenistä.Stereotyyppisten motiivien lisäksi löytyy runsaasti uskomuksia, joista on vainyksi merkintä. Yksittäiset tiedot eivät ole välttämättä vähemmän merkittäviä,sillä arkistotekstien tallentaminen ei ole ollut järjestelmällistä. Tämä ei tarkoitasitä, etteikö arkistoaineisto soveltuisi tilastolliseen tutkimukseen, koskavastaajien määrä kytkeytyy usein paikallisten kerääjien aktiivisuuteen. On aikatodennäköistä, että horkka-aiheisia kertomuksia on esiintynyt myös muuallaSuomessa runsaammin mutta niitä ei ole tallennettu riittävästi. Siksi ei olemyöskään järkevää karsia tilastollisesti vähempiarvoisia tekstejä pois. Tutkijanaon myönnettävä, että horkkaperinteen ymmärtämiseen olisi ehdottomasti tarvittuteemahaastatteluja. Koska horkkatarinat edustavat kadonnutta suullistaperinnettä, lopullista kuvaa niistä ei voi luoda. Samoihin lähteisiin on palattavaaina uudestaan.92
Tarkastelen työssäni myös rajallisesti tarinoiden alueellisen jakautumisen logiikkaa.
Tätä tutkimussuuntausta samalle aineistolle edustivat jo aiemmassa luvussa esitellyt
Matti Sarmelan ja Martti Haavion tutkimukset. Tarkastelen omassakin tutkimuksessani
alueellisen levinneisyyden vaihtelua yleisellä tasolla suhteessa elinkeinorakenteeseen ja
kulttuurin superstruktuuriin. Kuitenkaan tämä lähestymistapa ei ole tutkimuksessani
keskiössä, koska työn ei ole tarkoitus olla uskonto- tai perinnemaantieteellinen esitys.
Suomalaisessa tutkimustraditiossa perinnemaantieteellisellä tutkimusotteella on ollut
historiallisesti merkittävä rooli. Aineisto jaettiin jo varsin varhaisessa vaiheessa maan-
tieteellisesti eri perinnealueille. Nämä perinnealueet ovat rakentuneet pitkälti histo-
riallisten maakuntarajojen mukaan. Noudatan tässä työssä Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran Kansanrunousarkiston ja Matti Sarmelan perinneatlaksessa käyttämää alue-
jakoa93, jossa suomalaisen kansankulttuurin perinnealueet on jaettu kahteenkymmeneen
seitsemään perinnealueeseen. Olen kuitenkin jättänyt perinnealueista maantieteellisen
tarkastelun ulkopuolelle vepsäläisalueet, Värmlannin ja Ahvenanmaan. Ruija, Länsi-
pohja ja Muurmanni on yhdistetty käytännön syistä yhdeksi pohjoisten alueiden kult-
tuurialueeksi. Samoin on menetelty Inkerin suhteen. Nämä perinnealueet ovat tutkimus-
aineistoni ja tutkimuksen maantieteellisen ulottuvuuden kannalta marginaalisia alueita.
Niistä saatavilla oleva aineisto on sporadista ja alueina ne sijoittuvat osin ruotsalaisen
tai venäläisen kulttuurin alueelle. Inkerin ja Tverin alueet otin kuitenkin mukaan alueel-
liseen tarkasteluun, koska ne liittyvät kiinteästi itämerensuomalaiseen kulttuuripiiriin
(Ks. kuva 6.).
31
Kuva 6. Rajattu tutkimusalue ja sen sisältämät perinnealueet
32
5. SIELUELÄINKÄSITYKSIÄ ELÄTTI- JA HALTIJAKÄÄRMETARINOISSA
5.1. Šamanistisia tulkintoja
Suomalaisissa uskomustarinoissa elättikäärme kuvataan tyypillisesti ihmisen tai koti-
eläimen sielueläimeksi94. Aineistossa käärmeen erottamaton yhteys ihmisen tai kotieläi-
men sieluun tulee ilmi kertomuksissa, joissa käärme tapetaan tai sitä vahingoitetaan.
Käärmeen tappo tai vahingoittaminen nimittäin aiheuttaa negatiivisia seurauksia, jotka
johtavat talon parhaan lehmän tai lehmien kuolemaan95. Joissain redaktioissa talonväki
estää tappamisen tai sitten talonväki vain toteaa lakonisesti: ”nyt paras lehmä kuoli”96.
Tarinoissa käärme kuvataan useimmiten karjan sielueläimenä ja vain yhdessä toi-
sinnossa käärmeen kuolema yhdistyy lehmän kuoleman sijaan talon hevosten meneh-
tymiseen97. Tyyppiesimerkkinä elättikäärmeen roolia lehmän sielueläimenä kuvaavista
kertomuksista voidaan esittää Savitaipaleelta vuonna 1936 tallennettu tarinaredaktio:
...Eräässä mökissä eukko syötti uunin alla asustavaa käärmettä; sillä oli omamaitokuppinsa, josta se sai juoda. Muuan mies yritti tappaa käärmeen. Eukkosanoi: ”Jos sie olisit sen tappanut, olisi minulta paras lehmä kuollut”98
Käärmeen tappamisen negatiiviset vaikutukset eivät kuitenkaan aiheuta pelkästään koti-
eläinvahinkoja, vaan myös käärmeen ruokkijana toimiva ihminen voi joko sairastua tai
kuolla, kun tämän ruokkima käärme tapetaan. Tarinakorpuksessa käärmeen tappaminen
voi johtaa joko talon emännän99 tai talossa asuvan lapsen kuolemaan100. Kuoleman si-
jaan käärmeen vahingoittamisen seurauksena voi olla myös lapsen tai emännän äkillinen
sairastuminen101. Nämä mielikuvat esiintyvät muun muassa seuraavissa uskomustarina-
ja uskomustarina-saturedaktiossa, jotka on tallennettu Polvijärveltä vuonna 1935 ja
Porista 1800-luvun lopulla:
...Eräässä talossa ennenvanhaan oli elättikäärme, jolle emäntä joka päivä antoirieskamaitoa syötäväksi. Mutta, kun eräänä päivänä oli unohtanut antamatta, niin olih se tullut tuvan lattialla syömässä olevien lasten kupista maitoa latkimaan.Kun yksi lapsista sille sanoi ”Syö lukalla, elä kielellä!” Ja talon renki senkuultuaan silmiäs, kellen se lapsi haasteloo ja näki käärmeen. Niin hän tarttuisitä häntäpäähän ja löi uuninnurkkaan käärmettä, jotta se kuoli. Samassa kuoliemäntäkin.102
33
...Oli muinoin lapsukainen, jolle äiti joka ilta antoi maitoa kupillisen sekänisuleivän palasen, ja lapsi pihalla istuu saaliinensa. Mutta kun se syömäänrupesi, tuli haltiakäärme kiviaidan raosta madellen. Pisti päänsä kuppihin ja alkoi myöskin syödä. Lapselle oli siitä oli iloa, ja kun pikkarainen siellä istui, kuppikädessä, eikä käärme kohta viereen tullut, hän sille huusi: ”käärme jouduluokseni, tule, pieni tyköni: maitoa sä maiskuta leipää älä unhoita. Silloinhaltiakäärme kiiruusti sinne saapui ja nautti mielihyvällä osansa. Myöskin osoitti se kiitollisuutta, sillä sala-aartehistostaan se lapselle toi kaikenlaisia kauniitakapineita, kiiltäviä kiviä, hedelmiä ja kultaisia leikkikaluja. Mutta käärmeainoastansa maitoa joi eikä leipään koskenutkaan. Lapsi sen tähden kerta ottipikku lusikkansa, napautti sillä hiljaa tuota kumppaniansa päähän ja sanoi: ”syöleipää, sinä lölleröinen”. Äiti, joka oli kyökissä, kuuli, että lapsi jonkun kanssapuhui, ja tappoi tuon killin elävän. Siitä saakka lapsi muuttumaan rupesi, kuinkäärme oli sen ruokakumppanina, se yhä kasvoi ja voimistui, mutta nyt senihanista poskista puna katosi ja pienokainen laihtumistansa laihtui. Eikäaikaakaan, jopa rupesi öisin kuolonvarpunen uikuttamaan, kultarinta kerttunenlehtiä ja pieniä oksia kokoili, ja pijan sen jälkehen lapsi paarilla nukkuikuoleman unta.103
Samoihin mielikuviin liittyvät käänteisesti ne redaktiot, joissa omistajan kuolema ai-
heuttaa käärmeen tai käärmeiden häviämisen talosta104. Käärmeen loukkaamisen vaiku-
tus kotieläimeen tai ihmiseen perustuu alun perin šamanistiseen mielikuvaan ihmisen ul-
kopuolella eläimen hahmossa liikkuvasta apuhengestä105. Mielikuva saa vahvistusta
Ylistarosta tallennetusta tarinasta, jossa käärme ilmestyy talon portaille ennen ihmistä,
jonka kanssa oltiin riidoissa. Tarinassa etiäisen roolissa toimivaa käärmettä nimitetään
”aaveeksi”.106 Tällaisilla sielukäärmemielikuvilla on selviä yhteyksiä šamanismiin.
Juha Pentikäisen mukaan pohjoisissa kulttuureissa šamaani oli yhteisönsä uskonnollinen
johtaja, jonka keskeinen rooli oli toimia välittäjänä kansansa ja tuonpuoleisessa elävien
olentojen välillä. Šamaanin hengen uskottiin voivan erota ruumistaan ja tehdä matkoja
tuonpuoleiseen. Šamaanin tärkein ominaisuus oli muuntautumiskyky. Hän pystyi hallit-
semaan eri tietoisuuden tiloja, muuntautumaan eri eläimen hahmoihin ja vaihtamaan
sukupuoltaan. Šamaanin tukena oli joukko apuhenkiä, joiden hahmossa hän voi mat-
kustaa eri maailmankerroksiin. Yliseen maailmaan šamaanin sielu voi lentää lintuna ja
maanalaiseen maailmaan hän voi uida taas kalaksi muuntuneena.107 Šamanistisessa
traditiossa yksi šamaanin apuhengistä ja samalla muuntumisen muodoista oli käärme108.
Varhaisimmat mytologiset käsitykset käärmeestä onkin tallennettu kalliomaalausten ku-
vakenttiin. Myös Suomessa kalliomaalausten aiheisiin kuuluu joitain käärmemotiiveja,
joiden mielikuvasisältöjä voidaan yrittää verrata tuhansia vuosia myöhäisempien elätti-
Elättikäärmetarinoissa esiintyvien sielueläinkäsitysten taustaa voidaan tulkita myös ver-
taamalla niiden mielikuvia suhteessa muihin käärmeestä kerrottuihin uskomustarinoi-
hin. Jos Suomesta on löydettävissä toisia tarinatyyppejä, joissa esiintyy sama skeema,
on mahdollista, että mielikuvat käärmeestä sielueläimenä saattavat ulottua osin šama-
nistiseen traditioon saakka. Kittilästä 1933 tallennettu uskomustarina on tässä suhteessa
merkittävä vertailukohta. Tarinassa noita lähettää käärmeenmuotoisen sielunsa vihol-
listen kimppuun. Erityisen merkittävä tässä vertailuredaktiossa on se, että noidan ku-
vataan laulavan itsensä louheen. Suomalaisissa murteissa käsitteellä louhi on viitattu
noidan vaipumiseen transsitilaan112. Tämä piirre on šamanismille erityisen tyypillinen:
...Pietu-raukka oli noita, lauloi ittensä louheen ja kiusasi kalanpyytäjiäEnontekijällä. Käärme tuli siellä kalanpyytäjien nuotan renkaaseen.Nuotanvetäjät pistit sen arinalla ja vatkasit valkeaan. Pietu-äijältä silloin paloitjalat kotonaan.113
35
Edellä mainittu kittiläläinen uskomustarina viittaa siis suoraan šamanistisiin mieliku-
viin. Tarina on tallennettu 1930-luvulla, joka osoittaa, että ainakin pohjoisessa šamanis-
tinen mielikuvamaailma oli vielä tallennettavissa uskomustarinaredaktioista. Verratessa
tätä tarinaa suhteessa elättikäärmeaineistoon, voidaan havaita kaksi selvää yhtäläisyyttä
ihmisen ja tämän sielua edustavan eläimen suhteessa. Ensimmäiseksi käärmeen muo-
toinen sielueläin ilmestyy jossain muualla samalla kun noidan fyysinen ruumis on
toisaalla. Näin kysymys ei ole suorasta metamorfoosista, jossa ihminen muuttuu myös
fyysisesti eläimeksi. Toiseksi sielueläimen vahingoittaminen vahingoittaa vastaavalla
tavalla sen omistajaa. Kittiläisessä tarinaredaktiossa noidan jalat palavat, kun tämän sie-
lukäärme asetetaan tulen yläpuolelle. Vastaavalla tavalla elättikäärmeen omistaja tai ta-
lon kotieläin vahingoittuu, kun käärme tapetaan tai sille aiheutetaan vahinkoa.
Šamanistiset sielueläinmielikuvat ovat olleet pohjoisessa Euroopassa laajalle levinneitä.
Skandinaavisissa myyteissä, runoissa ja kertomusperinteessä ihmisten muuttuminen
eläimeksi on ollut toistuva teema. Samoin Skandinavian esikristillinen taide on täynnä
tähän viittaavaa eläinsymboliikkaa. Vanhassa islantilaisessa kielessä sana hamr on tar-
koittanut joko eläinten nahkaa, lintujen höyhenpukua tai erityisiä voimia omaavaa ih-
mistä. Henkilöä, joka omaa erityisiä voimia on saagateksteissä nimitetty käsitteellä
hamrammr, joka tarkoittaa käännettynä ”muodoltaan vahvaa”. Islantilaisissa murteissa
tunnetaan myös verbi hamask, jolla viitataan raivon kaltaiseen tilaan. Ihmisen meta-
morfoosi tapahtuu unessa, jolloin henkilön eläinhahmoinen sielu lähtee vaeltamaan
tämän ulkopuolelle. Eläinhahmoon muuttumiseen saatettiin käyttää myös taikuutta.114
Suomalainen uskomustarinaperinne voi sisältää fragmentteja myös skandinaavisista me-
tamorfoosimielikuvista, jossa muuntuminen eläimeksi tapahtuu raivoisassa tilassa. An-
na-Leena Siikalan mukaan varsinkin šamanismia myöhäisemmän tietäjäperinteen hal-
tioituminen muistuttaakin läheisesti skandinaavien berserkkiraivoa115. Verrattaessa tätä
konseptia elättikäärmetarinoihin, ei siitä löydy juurikaan jälkiä. Sen sijaan Turtolasta
1930 tallennetussa noitaa käsittelevässä tarinaredaktiossa on selviä yhteyksiä näihin
mielikuviin. Tarinatoisinnossa paikallisen noidan kuvataan muuntuvan käärmeeksi suu-
ressa vihassa, joka kuvaa tämä ajautumista raivoon. Jos tämä mielikuva edustaa alun
perin Skandinavian viikinkiajan šamanismia, voi myös elättikäärmeperinteen sielu-
eläinkäsitys olla saanut vaikutteita tästä myöhäisemmästä perinteestä:
36
...Unhotin kerran oveni siunata, niin käärme kurkisti ovesta. Suutarin Anna kulki käärmeen haamussa. Sillä oli niin suuri viha, että pääsi käärmeen haamuun, kunkiersi. Sylin sitä oven ravosta ja sanoin: Mene keinoosi! Niin katosi.Vihansuovat kulkee sellaisessa haamussa.116
Elättinä tai haltijana pidetyn käärmeen yhteys šamanismiin käy ilmi Varpaisjärveltä
1961 tallennetusta tarinaredaktiosta, jossa stereotyyppiseen lapsi- ja käärmemotiiviin on
kiinnittynyt mielikuva haltijan hankkimisesta. Suhteessa šamanistiseen mielikuvamaail-
maan, on tämä tarinaredaktio erityisen mielenkiintoinen. Tarinassa vastasyntyneelle lap-
selle on valittu haltijaksi käärme, joka muistuttaa yllättävän paljon šamaanin apuhen-
keä. Šamanistisessa mielikuvamaailmassa šamaanin uskottiin saavan tehtävänsä joko
valinnan kautta tai perintönä. Apuhenget hän sai taas erityisessä initiaatioprosessissa.117
...Kerran oli talossa käärme haltijana, jota tavallisesti ruokittiin sillan allemaidolla. Nyt oli kuitenkin emäntä saunassa odottelemassa perheenlisäystä, jatalossa oli sellainen apulainen, joka ei tietänyt mitään siitä, että talon haltijaasusti lattian alla. Käärme tulikin sitten lattialle, jossa talon pikku poika olisyömässä maitovelliä. Käärme vainusi maidon hajun ja mateli pojan kupistasyömään. Kun käärme söi kielellään, sanoi poika: ” Syö sinä luskalla, eläkäkielelläs liputa!”. Kun käärme ei sitä uskonut, poika löi lusikalla käärmettäpäähän, jolloin käärme kuoli. Juuri samoihin aikoihin oli emäntä saunassasynnyttänyt poikalapsen, joka kuitenkin kuoli. Ja kerrotaan, että tuo käärme olimyöskin tulevan pojan haltija, että se oli sellaiseksi otettu juuri silloin, kun tuolapsi heräsi äitinsä kohdussa eloon.118
Šamanistisessa mielikuvamaailmassa käärme oli siis yksi šamaanin apueläimistä ja sa-
malla eräs niistä eläinhahmoista, joihin šamaani pystyi muuntumaan. Suomalaisessa
elättikäärmettä käsittelevässä uskomustarina-aineistossa käsitys sielueläimestä on levin-
nyt niin itäiselle, läntiselle kuin karjalaisellekin kulttuurialueelle (Kuva 7.). Šamanisti-
seen maailmankuvaan viittaavia muita metamorfoosikertomuksia on taas tallennettu ai-
nakin pohjoiselta kulttuurialueelta. Sinänsä käsitys käärmeestä lehmän sielueläimenä on
kansainvälistä lainaa119. Kulttuurisen mallin esiintyminen suomalaisessa paikalliskon-
tekstissa kuitenkin kertoo siitä, että mentaalinen malli sielueläimestä on ollut hyväksytty
paikallisessa kansanuskossa vielä tutkimusaineiston keruuaikana. Tämä todistaa men-
taalisten rakenteiden pitkäaikaisesta säilyvyydestä. Suoraan suomalaiseen šamanismiin
on kuitenkin mahdotonta muodostaa yhteyttä. Silti tarinoiden laaja levinneisyys osoit-
taa, että mielikuva šamanistisesta sielueläimestä oli hyväksytty informanttien keskuu-
dessa suhteellisen laajasti 1930-luvulla ja paikoin vielä jopa 1960-luvulla120.
37
Sielueläinkäsitysten levinneisyys eri kulttuurialueiden välillä on mielenkiintoinen. Mie-
likuva kuolevasta lehmästä näyttää keskittyvän erityisesti itäiseen Suomeen ja Karja-
laan (Ks. kuva 7.)121. Onkin kiinnostavaa, miksi elättikäärme ei esiinny lehmän sielu-
eläimenä niin usein läntisten parauskomusten alueella. Eräs mahdollinen selitys on se,
että käärmeen yhdistäminen sielueläimeen on vaatinut jonkinlaisia šamanistisia mieli-
kuvia, joiden määrä on ollut vähäinen länsisuomalaisten informanttien keskuudessa.
Toisaalta voidaan kysyä, onko karjalaisella ja itäsuomalaisella kulttuurialueella sellaisia
karjanhoitoon tai maatalouteen liittyviä piirteitä, jotka voisivat selittää vanhan elätti-
käärmeperinteen ja siihen liittyvien sielueläinkäsitysten keskittymistä juuri sinne.
Maatalouden tuotantosuunnan muutos omavaraistaloudesta lypsykarjatalouteen tapahtui
eri puolilla Suomea eri aikoina. Maataloustuotannon kaupallistuminen tapahtui helpoim-
min niillä alueilla, joilla kysyntä oli suurinta. Suomessa maatalouden kaupallistuminen
oli nopeinta 1800-luvulla Helsinkiä ympäröivällä Uudellamaalla ja Pietarin vaikutus-
alueella, johon kuuluivat muun muassa Savo ja Karjala. Itä-Suomen suuntautumisessa
lypsykarjatalouteen oli muitakin selittäviä tekijöitä. Vanhan kaskiviljelyn tuottamat kas-
kiahot tarjosivat karjan ruokintaan uusia mahdollisuuksia, jonka johdosta lypsykarjata-
lous alkoi kehittyä nopeaan tahtiin.122 Paradoksaalisesti voidaan olettaa, että lypsykarja-
talouden kehitys ja siihen liittynyt maatalouden kaupallistuminen saattoivat edesauttaa
sa ja Karjalassa siten, että ne olivat kerrontaperinteessä aktuaalisia vielä 1930-luvulla.
Kuva 7. Tarinatyypin G1401 ja sen sisältämien sielueläinkäsitysten alueellinen jakautu-minen aineistossa.
38
abcdefghij
kl
mnopqrst
u
0 10 20 30 40 50 60
Tarinaredaktiot
Perinnealu
eet
5.2. ”Meijän koira se vaan on” - elättikäärme tietäjän apueläimenä
Pohjoisen šamanismin mielikuvat ovat olleet osa luonnosta eläneiden metsästäjäkanso-
jen perintöä. Maanviljelyksen omaksumisen jälkeen uudenlaiset kulttuuriset tosiasiat
vaativat uudenlaista riittispesialistia. Esikristillisen maanviljelyskulttuurin vastine ša-
maanille oli tietäjä, joka vastasi yhteisön suhteesta tuonpuoleiseen. Tietäjän moninai-
siin tehtäviin kuuluivat muun muassa maanviljelykseen liittyvien riittien suorittaminen,
sairaiden parantaminen, kadonneen omaisuuden etsiminen, riitojen ratkaiseminen sekä
rikosten selvittäminen ja syyllisten rankaiseminen123. Tietäjä oli myös kykenevä nosta-
maan erilaisia eläimiä, kuten karhuja, susia ja käärmeitä124. Keskeisenä erona aiempaan
šamanistiseen uskomusmaailmaan oli transsissa tapahtuvan sielunmatkan vähentyvä
rooli ja sanan voiman korostuminen suhteessa tuonpuoleiseen maailmaan125. Silti tietä-
jäkulttuuriin jäi joitain piirteitä šamanistisesta uskomusmaailmasta. Šamaanin tapaan
myös tietäjä omasi yliluonnollisia apueläimiä ja kykeni transsinkaltaisiin tiloihin126.
Tietäjä säilytti šamaanin tapaan itsellään myös eläinhahmoisia apulaisia. Osa näistä apu-
laisista vastasi fenomenologisesti šamanistisia eläinhahmoisia apuhenkiä. Eläinhah-
moista kala, kotka, käärme, vesilinnut ja petoeläimet muistuttivat saamelaisen šamaa-
nin apuhenkiä. Nämä eläinhahmoiset auttajat kuuluivat arkaaiseen pyyntikulttuurin jät-
tämään perintöön. Apueläimistä varsinkin käärmeen ja karhun suosio kesti varsinkin
tarinaperinteessä myöhäisiin aikoihin asti. Käärmeiden käsittely kuului tietäjän keskei-
siin taidonnäytteisiin ja monilla tietäjillä oli mukanaan elättikäärmeitä, joita he käytti-
vät taitojensa todistamiseen.127 Aineistossa elättikäärmeet todellakin liitetään usein ni-
mettyyn noitaan tai tietäjään128. Tällöin kysymys on ainakin osin tietäjäkulttuurille tyy-
pillisestä apueläimestä, joka tavataan suomalaisessa perinteessä monissa tarinatyypeissä.
Tarkasteltaessa elättikäärmeen nimitysten semantiikkaa (Ks. liite 1.), voi havaita tietäjän
nimittävän omistamaansa elättikäärmettä joissain redaktioissa joko koiraksi tai linnuksi.
Koiraan viittaavia nimityksiä löytyy aineistosta muun muassa Hollolasta 1947 tallenne-
tusta tarinaredaktiosta, jossa tietäjä mainitsee käärmettä säikähtäneelle potilaalleen:
”...meijän koira siellä vaan on”129. Vihannista 1954 tallennetussa tarinassa tietäjä taas
toteaa itseään seuranneesta suuresta käärmeestä: ”...tulleepa sieltä minun koiranikin”130.
39
Käärmeen nimittäminen koiraksi ei rajoitu ainoastaan elättikäärmettä käsitteleviin tari-
noihin, vaan se laajenee koskemaan useita eri tarinatyyppejä. Esimerkiksi nostokäär-
meeseen liitetyissä tarinoissa esiintyy motiivi, jossa voimakkaampi tietäjä palauttaa
käärmeen takaisin lähettäjänsä luo tiedustellen ”lähetäänkö koira kotiinsa”131. Samoin
muissa nostokäärmeaiheisissa tarinoissa viitataan laajasti käärmeeseen koirana. Var-
sinkin tietäjien taistelua kuvaavissa tarinatyypeissä koirametafora näyttää olleen tun-
nettu132. Vertailukohteena elättikäärmetarinoissa esiintyvälle koiramielikuvalle voidaan
esittää seuraavat Säreisniemellä ja Toivakassa tallennetut uskomustarinaredaktiot:
...…Käärme, mato, kangashauki, pitkänen. Niitä on tarhakäärme ja kyykäärme,vaikka ne usein sekoitetaan toisiinsa – Käärmettä voidaan nostaa pahaatekemään, vaikka nykypolvessa ei ole enää niin taitavia konstiniekkoja. Seusutettiin usein toisen talon maitokamariin kermoja latkimaan maitopyttyjenpinnalta. Jos silloin vahingon kärsijä oli myöskin myrrysukko tai -akka, niin hänvoi ”laittaa koirat kotiinsa”. s.o laittaa käärmeet nostajan kiusoiksi omaanmaitohuoneeseen tai puremaan häntä.133
...Kertoja sanoi mummu-vainajansa kertoneen, joka hänkin oli samassakirkkoveneessä. Käärme ui venettä kohden. Jotkut estivät sen veneeseenpääsemästä, mutta perämies sanoi: ”Antaa tulla.” Käärme tulikin veneeseen japuri erästä nuorta tyttöä. Perämies otti käärmeen kiinni ja pani palavan taulankappaleen sen suuhun ja sanoi: ”Huut koira kottiis.” Ja kun kirkkoväki palasikirkosta, niin se talo, josta käärme oli lähetetty, oli palanut hiiliksi, sillä käärmevei tulen sinne. Tapahtunut Hankasalmen Kuuhankavedellä.134
Käärmeen nimittäminen koiraksi ei ole aineiston tarinaredaktioissa merkityksetön teho-
keino, vaan se liittyy uskomukselliseen taustaan. Suomessa tietäjän apueläimenä esiin-
tynyt koira tavataan kansanrunouden lisäksi myös uskomustarinaperinteessä. Pasi Kle-
mettisen mukaan metamorfoosiin kykenevä koira esiintyy esimerkiksi Kannaksen ja
Laatokan poltergeisttarinoissa ihmisen kumppanina, joka nousee näkymättömänä kiu-
saamaan sosiaalisia normeja loukanneen talon väkeä135. Koiran rooli ihmisen yliluon-
nollisena kumppanina on jatkunut näihin päiviin saakka. Tästä todistavat esimerkiksi
Alina162 ja Lopella Kekkari163. Alueellisesti tunnettu tietäjähahmo oli esimerkiksi keski-
suomalainen Huttuseppä164. Matti Sarmelan mukaan tietäjien elättikäärmeet olivat sel-
västi itäistä ja karjalaista perinnettä165, joka vahvistuu myös aineistoa tarkastelemalla.
Kuva 8. Tarinatyypin G1521 jakautuminen perinnealueittain aineistossa.
5.3. Para-, piru ja noidan apueläin
Haltija- ja elättikäärmeaineiston historiallisesti nuorinta kerrostumaa edustavat kristil-
liset viittaukset paraan ja noidan apueläimeen166. Voidaan olettaa, että tietäjään liittyviä
tarinaredaktioita lukuun ottamatta elätti- ja haltijakäärmeisiin yhdistyvät käsitykset sie-
lueläimestä ovat sukua Euroopassa laajalle levinneisiin mielikuviin parasta167 tai paho-
laisen kanssa yhteistyötä tekevän noidan apuhengestä. Noidan apuhenkeen liittyvät us-
komukset nojaavat tietyssä mielessä aikaisempaan šamanistiseen traditioon ja tietäjän
apueläimeen liittyvään uskomusmaailmaan. Noidan apueläin eroaa edellisistä siinä, että
sen päämäärä on ennen kaikkea ”anti-ihmisen” epäsosiaalisten pyrkimysten tukeminen
ja tämän rikastuttaminen toisten kustannuksella168. Noidan apuna toimivat demoniset
eläimet ovat saaneet eurooppalaisessa perinteessä monia muotoja. Esimerkiksi Itä-Eng-
lannin kansanperinteessä noidan apueläiminä saattoivat toimia mm. kissa, koira, fretti,
näätä, rupikonna, rotta, hiiri, lintu, jänis, siili sekä erilaiset hyönteiset169.
43
abcdefghij
kl
mnopqr s
0 5 10 15 20 25
Paholainen, noita ja tämän apuhenkenä toimiva eläin olivat agraariyhteisössä pelättyjä
voimia. Elättikäärmeen suhde noitaan käy ilmi esimerkiksi Muolaasta tallennetussa ni-
messä ”noijan madot”170. Käärme saatettiin käsittää noidan apueläimeksi osin siksi, että
se liitettiin kansanomaisessa raamatun tulkinnassa paholaiseen, joka käärmeenhahmoi-
sena houkutteli ihmisen perisyntiin171. Kansanomainen kuva paholaisesta on kuitenkin
ollut monivivahteisempi kuin kristillisen teologian tuottama mielikuvamaailma. Soili-
Maria Ollin mukaan ruotsalaisten talonpoikien käsityksissä miellettiin, että paholainen
kykeni vaikuttamaan ympäristön olosuhteisiin, kuten säähän, metsästysonneen, maan
hedelmällisyyteen tai satoon. Paholainen siis pystyi vastaamaan maanviljelijän työn
kannalta keskeisiin käytännön ongelmiin jopa kristinuskon Jumalaa paremmin.172
Talonpoikaisyhteiskunnan käsityksissä paholainen siis voidaan nähdä äärimmäisen pa-
huuden ohella myös todellisena liittolaisena173. Koska käärme on kristillisen teologian
paholaiskuvan yksi ilmenemismuoto, on mahdollista, että talon emäntien elättämä ja
onnea tuottava käärme on tarinoissa absorboinut viittauksia myös edellä kuvatusta osin
positiivissävytteisestä paholaisuskosta. Aineistossa haltijakäärme esiintyy assosioituna
paholaiseen vain viidessä redaktiossa. Kotkasta tallennetussa käärme- ja lapsi-aiheisessa
tarinassa esiintyy haltijakäärme, joka on kuvattu pelottavan paholaisen roolissa:
...Eräässä talossa söivät lapset tuolin ympärillä. Heidän keskuuteensailmestyi käärme ruokakumppaniksi. Käärmeellä ei ollut lusikkaa niin tämäalkoi vadista syödä kielellään. Eräs lapsista löi käärmettä lusikalla päähän jahuomautti samalla: Syö lusikalla, älä kielellä. Käärme ei kuitenkaanpahastunut tästä, vaan alkoi permannolla tekemään mitä kummallisempiatemppuja. Vanhempi väki alkoi pelkäämään, vaikka lapsia huvittikinkäärmeen temput. Yhtäkkiä eräs vanha mummo, talon ruotivainen, älähtivalittaen: Jiesus siunaa pirun kolttosilta. Mene sinäkin pahahenki, käärmeenhahmossasi sinne, mistä olet tullutkin. Heti luikertelikin käärme näkyvistä.Mummo todisti manauksensa voimalla sen olleen itse kiusaajan, joka eisietänyt Herran nimeä.174
Muut aineistossa esiintyvät viittaukset paholaiseen ovat edellä kuvattua lyhyempiä
mainintoja. Koivistolta 1936 tallennetussa uskomustarinassa mainitaan, että kaikilla noi-
dilla oli ennen elättikäärmeitä. Paikkakunnalla eläneen noidan kerrottiin pitäneen
kotonaan tällaisia elättejä. Informantin mukaan ihmiset uskoivat niiden olleen käär-
meenmuotoisia piruja, jotka myöhemmin ahdistivat epäonnista isäntäänsä175.
44
Toinen Koiviston Römpötistä 1937 tallennettu uskomustarina sisältää samanlaista paho-
laistematiikkaa. Käärmeen mainitaan olevan pirun apulainen maailmassa. Samalla in-
formatti painottaa, että vain paholaiselle sielunsa myyneet pitivät käärmeitä176. Neljäs
paholaiseen liittyvä viittaus elättikäärmeaineistossa löytyy stereotyyppisestä tarinasta,
jossa käärme esiintyy lehmän sielueläimenä. Tässä Vuokselasta 1952 tallennetussa re-
daktiossa elättikäärmeen vahingoittaminen johtaa siihen, että paholainen noutaa lehmän
talon läävästä177. Tarinaredaktiossa informantti on selvästi sulauttanut yhteen elättikäär-
meeseen ja paholaiseen liittyvät skeemat. Käärme on noidan apueläin, jonka tappami-
sesta seuraava rangaistus on paholaisen suojeleman lehmän menetys. Tarinassa on myös
selvä yhteys vedenhaltijan karjaan liittyviin mielikuviin, joissa haltijalta saatu eläin pa-
laa alkuperäisen omistajansa luo178. Lopulta sortavalalaisessa käärme- ja lapsi-aiheises-
sa redaktiossa käärme nimetään paholaiseen viitaten ”pahaksi viholliseksi”179.
Käärmeen yhteys paholaiseen käy selvästi ilmi tarkasteltaessa laajempaa suomalaista
perinneaineistoa. Varsinkin käärmeiden tappamista on perusteltu sillä, että käärme on
paholaisen yksi ilmenemismuoto, jonka tappamisesta saa anteeksi seitsemän tai yh-
sia loitsuja, joissa käsitys käärmeestä paholaisen liittolaisena on tuotu eksplisiittisesti
julki. Martti Haavion mukaan Christfrid Gananderin tallentamassa käärmeen syntyä
käsittelevässä loitsussa sen alkuperäisenä isänä mainitaan langennut enkeli Sammael.181
Myös käärmeen pysäyttämiseen tarkoitetuissa pidätyssanoissa yhteys paholaiseen on
erityisen voimakas. Esimerkkeinä paholaistematiikasta käärmeen pidätyssanoissa voi-
daan esittää kolme loitsuredaktiota, jotka on tallennettu Humppilasta, Suonniemeltä ja
Nakkilasta. Näissä sanoissa käärme mainitaan joko itse paholaisena tai tämän ratsuna:
...Käärmeen lumoussanat. Kun nähtiin kärme niin sille lujettiin loitsusanat, ettäse pysyy paikallaan, ja sit sai hakea asetta, jolla sen tappo. Maa pirä mattoo,pyhä pelto perkelettä.182
...Pidätäp piru hevostas, paina Pyhä Henki maahan matoo, minä meen katoosuittia perään.183
......Mato maassa mateleepi, piru peräs ajeleepi, ptruu seis niin kauvan ko mäkepin saa!184
45
Yhdistämällä aineistossa esiintyvä mielikuva kristillisen noidan elättämästä käärmeestä
edellä kuvatuissa loitsuredaktioissa esiintyvään mielikuvamaailmaan havaitaan, että
käärme on yhdistetty kansanperinteessä samaan aikaan sekä noidan että paholaisen apu-
eläimeksi. Varsinkin kahdessa jälkimmäisessä loitsussa esiintyvä hevosmetafora on kiin-
nostava. Kirjailija Heikki Lehikoinen on esittänyt loitsuissa käärmeeseen liittyvien he-
vosnimitysten olevan siitä käytettyjä kiertoilmauksia.185 Kuitenkin loitsuissa esiintyvä
hevosaihe voi viitata myös käärmeen rooliin tämän- ja tuonpuoleisen rajat ylittävänä rat-
suna. Pasi Klemettisen mukaan hevosen keskeinen asema myyttisenä eläimenä pohjau-
tuu sen tärkeään rooliin monissa esiteollisissa kulttuureissa, joissa elävien ja kuolleiden
ihmisten siirto paikasta toiseen tapahtui hevosen avulla. Mytologinen hevosen hahmo
onkin näin symboloinut monissa uskomusjärjestelmissä siirtymistä paikasta, tilasta ja
olomuodosta toiseen186. Hevonen on vertautunut käärmeeseen jo šamanismissa. Esi-
merkiksi burjattišamaanien sauvoissa on kuvattu sekä hevosia että käärmeitä. Šamaanin
sauva assosioitui tämän henkiratsuun, joka auttoi häntä ylittämään tämän- ja tuon-
puoleisen rajat. Näin šamaani kykeni liikkumaan eri maailmankerrosten välillä.187
Käärmeen rooli šamaanin ja myöhemmin paholaisen ratsuna voi auttaa ymmärtämään
sen roolia myös noidan elättikäärmeenä. Käärmeen kyky muuntua yhdistää sen hevo-
seen, joka kuljettaa omistajansa minne tämä haluaa päästä. Käärme samoin kuin hevo-
nen ovat rajanylitykseen kykeneviä olentoja, jotka antavat noidalle välineen päästä
tämän haluamiin paikkoihin. Uskomus käärmeen hahmossa haluamiinsa paikkoihin tun-
keutuvasta noidasta on tallennettu Suomessa esimerkiksi Jalasjärven pitäjästä188.
Jos paholainen voitiin kansanperinteessä nähdä jossain määrin ambivalenttina olentona,
niin noita taas edusti yksinomaan pahuutta, joka aiheutti antisosiaalisella käyttäytymi-
sellään ja omanedun tavoittelullaan vaaran koko agraariyhteisön toiminnalle. Soili-Ma-
ria Olli mainitsee, että tämä voidaan todentaa muun muassa noituudesta määrättyjen
rangaistusten ankaruudesta Ruotsissa. Paholaiselle sielunsa luvannut uhkasi menettää
vain oman sielunsa, mutta noituutta harjoittanut uhkasi koko yhteisöä. Niinpä paholai-
selle sielunsa luvannut ei yleensä saanut kuolemanrangaistusta, vaan rangaistukset lie-
vennettiin vankeudeksi tai häpeäpenkillä seisomiseksi. Noituudesta taas rangaistiin an-
karammin – usein kuolemalla.189 Noituuden perimmäinen ongelma liittyi juuri rajal-
liseksi koetun onnen menettämiseen ja noidan kykyyn pilata yhteisön jakamat resurssit.
46
Noitaperinteessä esiintyvien apueläinten ja omistajalleen rikkauksia kantavan paran vä-
lille onkin vaikeaa tehdä selvää ja merkittävää eroa. Mielikuvat ovat vielä lisäksi kietou-
tuneet yhteen metamorfoositarinoiden teemojen kanssa. Vertailukohtana voidaan tarkas-
tella noidan apueläimenä tai parana esiintyvää jänishahmoa. Jänis saattaa nimittäin olla
myös itse noita muuntuneena eläimen muotoon. Käsitys jänikseksi muuttuvasta noidasta
on tavattu mm. Etelä-Skandinaviasta, Manner-Euroopasta ja brittein saarilta. Toisaalta
Skandinaviassa on tunnettu myös kilpaileva käsitys, jossa noidan uskotaan voivan luoda
eri osista supranormaali maitojänis. Maitojäniksen valmistamisen yhteydessä voi esiin-
tyä myös mielikuva paholaisen kanssa tehtävästä sopimuksesta.190
Sekä noidan apueläimeen että paraan liittyvissä uskomuksissa kummallakin on yhteys
noidan omaan sieluun. Näin vahingon aiheuttaminen paralle tai apueläimelle vahingoit-
taa tarinaperinteen mukaan myös tämän omistajaa191. Maitojäniksen tapaan para voi olla
samaan aikaan sekä omistajansa ulkopuolella liikkuva eläinhahmo että keinotekoisesti
valmistettavissa oleva entiteetti192. Tällä ei ole vaikutusta siihen kiinteään suhteeseen,
joka vallitsee eläinmuotoisen paran ja tämän omistajan välillä. Stereotyyppiset kristilli-
set noitauskomukset ja niissä välittyvä šamanismiin ulottuva mielikuvamaailma ovat
selvästi todettavissa Kurkijoelta tallennetusta uskomustarinaredaktiosta. Tarinassa infor-
mantti kertoo implisiittisesti noitaan viittaavasta vanhemmasta kyykäärmettä elättäväs-
tä naisesta, joka on kasvattanut käärmeensä poikasesta. Vaikka paraa ei tässä yhteydes-
sä mainita ja käärme ei toimi paran roolissa, on sen omistajan oma päätös hankkia ja
kasvattaa käärme verrattavissa paran tietoiseen luomiseen tai apueläimen hankkimiseen:
...Käärmeen takia mykäksi. Kurkijoella eli pikku mökissään keski-ikäinenyksinäinen nainen. Hänelle sattui v 1885 ikävä tapaus, joka nykyaikanatunnettanee shokin nimellä. Tämä nainen, eli neitokainen, oli ottanutmaskotikseen kyykäärmeen. Joka pienestä matosesta kehittyi pitkäksiluikertelijaksi, joka vanhan uuninröttelön takaa mateli uunin viereen sillevaratulle maito, ja ruokakulholle. Vain aniharva naapuri oli tietoinen ikäneidonharvinaislaatuisesta lemmikistä. Niinpä edellä kerrottuna vuotena asui kaksimiestä, tämän Everin Sohvin mökille. Sohvin itsensä ollessa ulkona. Miehetmenivät ovesta sisälle, ja huomattuaan käärmeen syömässä maitoa, hetappoivat sen erehdyksessä. Kun Sohvi tuli sisälle kertoi miehet näyttäen,käärmettä ”meidän oli helppo tämä tappaa, kun se ei yrittänytkäänpakoon”. Näh-tyään kuolleen lemmikkinsä, Sohvi kirkaisi ”tämänkö teitte minulle” ja kaatuipyörtyneenä lattialle. Virottuaan Sohvi oli menettänyt lopuksi iäkseenpuhekykynsä. Yrittäessään puhua, hän sanoi vain ”höijjappoo”.193
47
Para on paholaisen kautta hankitun apueläimen lisäksi noidan itse valmistettavissa. Ai-
neistossa elättikäärmettä kuvataan paraa muistuttavaksi omistajansa aikaansaamaksi
nimetään suoraan niin ikään vain yhdessä aineiston redaktioista195. Käsitys elättikäär-
meen ja keinotekoisesti luodun paran yhteydestä saa vahvistusta Huittisista tallennetusta
uskomustarinasta, jossa suuressa ja menestyneessä talossa on vintillä puinen haltija-
käärme. Muiden parojen tapaan se on keinotekoisesti valmistettu esine:
...Hurulan Hurulla on suuri puusta tehty käärme, 1.80 cm. On Hurullassa joskustapettu sen muotoinen mato, ja se on tehty muistoksi siitä. Tapaus usean satavuotta vanha ja on käärmeessä joku ruotsalainen kirjoitus. Voi olla taikaesine. Se olis ostettu, ei myydä. Se säilytetään vintissä. Talo on rikas, niin arvelen, jos seolis para.196
Paran ja käärmeen yhdistäviä tekijöitä on uskomustarina-aineistossa myös käärmeen ta-
pa imeä lehmiä197. Sama uskomus on tosin liitetty myös muihin haltijaeläimiin198. Leh-
mistä tai ihmisistä maitoa imevä käärme on muutenkin laajalle levinnyt käsitys ja se
tavataan useista kulttuureista Euroopassa ja myös Euroopan ulkopuolella199. Näin mieli-
kuva käärmeestä, joka imee maitoa lehmistä ei välttämättä viittaakaan suoraan paraan.
Kuitenkin on mahdollista, että mielikuva on paikallisessa kontekstissa yhdistynyt pa-
raan, joka lisää sekä talon varallisuutta että lehmien maidontuotantoa. Selvä yhteys
paran ja haltijana pidetyn käärmeen välillä löytyy Joutsasta vuonna 1888 tallennetusta
tarinasta, jossa käärmeen vahingoittaminen johtaa siihen, että talon lehmät lypsävät
verta200. Tämä on tyypillinen paratarinoissa esiintyvä mielikuva.
Paraan viittaavia mielikuvia elätti- ja haltijakäärmetarinoissa ovat myös maininnat käär-
meen oleskelusta voikirnussa tai maitosaavissa. Teiskosta vuonna 1929 tallennetussa
redaktiossa mainitaan, että emännillä oli elättikäärme kirnun kaksoispohjan välissä anta-
massa näille voionnea201. Maitosaavissa oleileva käärme on tarinoissa liitetty piimä-
sammakon tavoin202 sen kykyyn pitää maito tuoreena203. Samaan uskomuskompleksiin
liittyy käärmeen kytkeytyminen Skandinaviassa pirityksenä tunnettuun varallisuutta
tuottavaan henkiolentoon. Kahdessa redaktiossa elättikäärmettä kuvataan pidetyn lasi-
pullossa ja elätetyn maidolla204. Ruotsalaisessa kansanuskossa rikkautta tuottavan piri-
tyksen yksi muoto on ollut lasipurkissa säilytetty valkoinen käärme205. Sen ruokkiminen
on suoritettu joko verellä tai maidolla.206 Näin pullossa säilytetyllä elättikäärmeellä on
selvä yhteys paran lisäksi myös rikkautta omistajalleen tuottavaan piritykseen.
48
Elättikäärmeeseen liittyvät sielueläinmielikuvat voidaan luokitella laajasti kolmeen ker-
rokseen, jotka ovat aineistossa sekoittuneet toisiinsa. Varhaisinta sielueläinkerrostumaa
edustaa šamanistinen kerros, jossa käärme mielletään hankittuna haltijaolentona ja
omistajansa sieluun kiinteästi liittyvänä apueläimenä. Käsitystä vahvistaa pohjoisesta
tallennettu vertailuaineisto, joka kytkee käärmeen sielueläimenä osaksi vanhaa arkaais-
ta uskomusmaailmaa. Seuraavaa kerrostumaa edustaa esikristillinen agraariyhteisö, jon-
ka riittispesialistina toimiva tietäjä omistaa šamaanin tapaan apuhenkiä, jotka esiintyvät
eläinhahmossa. Lopulta kaikkein uusin uskomuskerrostuma liittää elättikäärmeen ja
käärmeet yleensä paholaiseen ja noidan apueläimiin. Samaan mielikuvien kokonaisuu-
teen liittyvät myös viittaukset paraan ja piritykseen. Kaikkein nuorimmassa kerrostu-
massa kristillinen teologia ja sen kansanomainen tulkinta ovat keskeisessä roolissa. Silti
täytyvä maanhaltija esiintyykin enemmän luonnonhaltijaa muistuttavassa roolissa, kos-
ka se elää pihapiirin ulkopuolella ja sen tappaminen johtaa tappajan sairastumiseen.245
Elättikäärmeen nimistöön liitetään myös puhtaasti luonnonhaltijoiksi luokiteltavia hal-
tijanimityksiä. Sortavalasta tallennetussa tarinaredaktiossa haltijakäärme liitetään vain
yhdeksi useista maailmaa asuttavista käärmeenmuotoisista haltijaolennoista. Redak-
tioissa mainitaankin läävänhaltijakäärmeen ohella haltijoihin kuuluvaksi mm. kuopan-
haltijakäärme. Lisäksi suolla tai lammessa oli informantin mukaan käärmeenmuotoinen
suon tai lammen haltija.246 Kaiken kaikkiaan haltijana tai elättinä pidetyn käärmeen
nimitykset ovat mielikuvissa olleet rajoiltaan epäselviä. Varsinkin haltija- ja maanhaltija
ovat kätkeneet sisälleen mielikuvia laajemmasta haltijakäärmeiden kirjosta. Käärmeen
muotoinen haltija on voinut esiintyä elättikäärmeen lisäksi myös metsässä tai pihapiirin
ulkopuolella olevana käärmeenä. Haltija on saattanut viitata myös ihmisen omaan
sielueläimeen, tämän käärmeenmuotoiseen haltijaan247. Kaikki näistä nimityksistä liit-
tyvät tiukasti käärmeen funktioon eri tarinoissa. Nimitysten vaihtelu paljastaa sekä käär-
meeseen liitettyjen tehtävien että sen asuinpaikkojen semantiikkaa.
51
Talossa elättinä pidetyn käärmeen olinpaikat ovat nimien lisäksi toinen tekijä, jotka liit-
tävät käärmeen aineiston tarinaredaktioissa suoraan kodinhaltijaan. Talossa käärmeen
erityiseksi olinpaikaksi on mainittu aineistossa uunin seutu. Useissa redaktioissa käärme
oleskelee joko uunin lähellä, uunissa, tuvan kiukaassa, uunin solassa tai uunin alla248.
Uskomustarinoissa uuni toistuu käärmeen olinpaikkana niin itäisellä, läntisellä kuin kar-
jalaisellakin kulttuurialueella. Mielikuva uunin alla asuvasta elättikäärmeestä on näin ol-
lut laajalle levinnyt suomalaisessa kansankulttuurissa. Kuvaavana esimerkkinä tarinas-
ta, jossa elättinä pidetty käärme oleskelee uunin seudulla, voidaan esittää seuraava Kon-
nevedeltä 1936 tallennettu memoraatti:
...Isäni meni erääseen mökkiin yöksi. Kun hän yöllä heräsi, huomasi hän ettäsamassa tuvassa nukkuvalla mökin emännällä oli käärme vieressään. Päivällä tuo käärme oli uuninsolassa.249
Elättikäärmeen esiintyminen uunin yhteydessä on huomattava piirre, koska sitä on
useissa kulttuureissa pidetty keskeisenä kodinhaltijan kultissa250. Martti Haavion mu-
kaan suomalaisessa kansanperinteessä uuni on kuitenkin ollut harvinainen kodinhaltijan
olinpaikkana. Uuni onkin mainittu lähinnä riihenhaltijaan liittyvissä käsityksissä halti-
jaolennon asunnoksi251. Suomen lähialueilla uskomus uunin alla asuvasta kodinhalti-
jasta on kuitenkin ollut laajasti tunnettu. Esimerkiksi slaavilaisessa kulttuurissa haltijan
miellettiin elävän joko kynnyksen tai uunin alla252. Samoin suomensukuisilla vepsä-
läisillä kodinhaltijan olinpaikkana mainitaan kellarin ja ikoninurkan lisäksi uuni, uunin
päällinen tai uunin tausta253. Uunin ja tulisijan merkitys suvun kulttipaikkana ja esi-isien
asuinpaikkana on ollut Euroopassa käsityksenä sekä vanha että laajalle levinnyt. Esi-
merkiksi makedonialaisessa kansanuskossa lapsen ottaminen yhteisön jäseneksi tapahtui
muiden riittien lisäksi nostamalla tämä tulisijan yläpuolelle. Riitit ja tulisijan yläpuolelle
nostaminen yhdistivät lapsen isänpuoleisen suvun esi-isiin254.
Uunin lähellä asuva käärme on joissain redaktioissa mainittu pidettävän erityisessä asti-
assa, kuten tuohivakassa255, pilkkumissa256 tai häkissä257. Nämä voivat viitata hämärty-
neeseen mielikuvaan uhrivakasta. Itämeren alueella ainakin Virosta on tallennettu tietoja
Tonnivakk-nimisestä uhrivakasta, jonka sisällä saattoi asua joko elättikäärme tai -sam-
makko258. Samaan kokonaisuuteen kuulunee myös aitan alle laitettu käärmeitä sisältävä
tuokkonen259. Yhdessä redaktiossa käärmettä kuvataan säilytetyn ihmisen pääkallossa260.
52
Jos Martti Haavion näkemys pitää paikkansa ja suomalaisessa mielikuvamaailmassa ko-
dinhaltija ei ole muun Euroopan tapaan asunut uuninseudulla, niin elättikäärmeen si-
joittaminen uunin lähelle viittaa laajemmin tuonpuoleisiin mielikuviin. Uuni on ollut ko-
din sydämen lisäksi tärkeä uhripaikka, jonka savuaukon kautta on ollut mahdollista
muodostaa yhteys tuonpuoleiseen, kosmoksen rajat ylittävään, tasoon261. Varhaista mie-
likuvakerrostumaa tästä edustaa esimerkiksi hantien jurtan tulisija, joka vastaa symbo-
lisesti maailman keskusta. Šamanistisissa rituaaleissa jurtta muodostaa maailmankaik-
keuden mikrokoossa. Yhdessä jurtan keskipaalun kanssa tulisija on kosmoksen pienois-
mallin keskiö, jonka ääressä uhrien savu nousee jumalten luokse.262
Uunin lisäksi elättikäärme oleskelee useissa tarinoissa talon alla perustuksissa tai multi-
penkissä263. Myös nämä ovat olleet tyypillisiä kodinhaltijan asuinpaikkoja monissa kult-
tuureissa264. Räisäläisessä tarinassa saa vaikutelman käärmeelle varatusta penkistä265 ja
kuudessa muussa redaktioissa käärme oleskelee penkkien alla266. Tämän voi tulkita
viittaavan haltijalle tai esi-isille talossa varattuun penkkiin tai paikkaan. Kiinnostava on
tässä suhteessa myös redaktio, jossa elättikäärme nähdään talon peränurkassa267. Uno
Harvan mukaan asunnon pyhällä peränurkalla on ollut keskeinen rooli perhettä suo-
jelevan haltijan asuinpaikkana268. Käärmeelle on myös uhrattu maitoa valelemalla sitä
nurkanjuuriin 269. Jokainen näistä detaljeista liittää elättikäärmeen esi-isien kulttiin.
Uunin, talon alustan ja penkkien lisäksi elättikäärmeen on kuvattu viihtyneen emäntänsä
tai isäntänsä sängyssä ja sängyn alla270. Tämä yksityiskohta on mainittu useissa elätti-
käärmettä käsitelleissä tarinoissa ja memoraateissa. Käärmeen nukkuminen isäntänsä
sängyllä vaikuttaa liittyvän sen rooliin isännän sielun ulkoisena edustajana. Tietyllä
tavalla käärmeen oleskelu sängyssä muistuttaakin tietäjän apueläimestä, jolla on erotta-
maton suhde omistajaansa. Toisaalta sänky voidaan käsittää paikkana, jossa ihmisen
sielu voi ylittää unessa rajat tämän- ja tuonpuoleisen välillä. Muita yksittäisiä mainin-
toja elättikäärmeen asuinpaikoista tuvassa olivat mm. ovensuuhun tehty syvennys271 ja
ruokasuoja, jossa käärmeen on kuvattu luikertelevan piimä-272 tai leipätiinussa273. Tämä
mielikuva liittää käärmeen varallisuutta taloon kantavaan paraan. Samaan mielikuva-
maailmaan liittyvät ne kaksi redaktiota, joissa käärmeen kuvataan elävän kirnussa274.
Lopulta jaakkimalaisessa redaktiossa käärme asuu seinällä roikkuvassa pyssyssä275.
Informantti lienee tässä viitannut laajalti tunnettuun taikaperinteeseen276.
53
Talon lisäksi käärmeen olinpaikkana esiintyy useissa tarinaredaktioissa navetta tai lää-
vä277. Tällöin sen nimissäkin eksplisiittisesti ilmaistu käsitys karjasuojanhaltijasta laaje-
nee koskemaan myös elättikäärmeitä. Navetassa, läävässä tai ometassa käärmeen olin-
paikoiksi on yksittäisissä redaktioissa mainittu rakennuksen alusta278, sontien alusta279,
navetan kivijalka280 ja erityinen maito- tai kylmähuone281. Pihalla käärme oleskelee
navetan seinän läheisyydessä, navettapihassa tai sitten se hakee maitoannoksensa
karjatarhasta282. Navettaan viittaavissa nimityksissä elätti- tai haltijakäärme on yhdis-
tetty myös lehmien parteen. Rauman maalaiskunnasta tallennetussa uskomuksessa elät-
tikäärmeen roolissa esiintyvästä tarhakäärmeestä käytetään nimeä nousumato ”roodet”,
joka viittaa lehmien makuu- ja seisomapaikkaan283.
Talon ja navetan lisäksi tärkeä elätti- tai haltijakäärmeen oleskelupaikka on sauna284.
Saunassa käärmeiden kuvataan talon uunin tapaan asuvan kiukaassa tai sen takana, josta
ne jouduttiin mahdollisesti ajamaan pois ennen saunan lämmittämistä285. Elättikäärmeen
sijoittuminen saunaan saattaa johtua sen roolista suomalaisessa agraarikulttuurissa.
Sauna oli rituaalinen keskus, jossa synnyttiin, parannettiin sairauksia ja jossa kuolleet
pestiin286. Se oli siis paikka, jossa ihmisen status muuttui. Saunassa ihminen siirtyi koh-
dusta maailmaan, sairaudesta terveyteen ja siellä kuolleen ruumis valmisteltiin viimei-
selle matkalle. Sauna on siis ollut tärkeä liminaalinen ja rituaalinen keskus, jossa ihmi-
nen on voinut muodostaa yhteyden tämän ja tuonpuoleisen välille.
Sauna on ollut kansanperinteessä myös ”kova paikka” ja sen haltijaa on pelätty. Tätä
kuvaa mm. se, että suomalaisessa kansanperinteessä saunanhaltijaa on täytynyt erikseen
tervehtiä ja sille on jätetty saunomisen jälkeen omat löylynsä.287 Mielikuva ei tietenkään
rajoitu vain Suomeen, vaan se on tunnettu muuallakin. Esimerkiksi slaavilaisessa perin-
teessä saunanhaltija on ollut arvaamaton olento, jolle jätettiin vettä kylpemisen jälkeen.
Häirittynä se saattoi kuristaa tunkeilijan tai polttaa tämän kuumalla vedellä.288 Haltija-
käärmeen käsittäminen saunanhaltijaksi ei siis ole sattumaa, vaan saunan rooli pelotta-
vana paikkana tämän- ja tuonpuoleisen välimaastossa, on uunin tapaan keskeisessä roo-
lissa ymmärrettäessä niitä mentaalisia malleja, joissa käärme sijoitetaan haltijaolentona
kahta maailmaa yhdistävälle rajalle. Muita käärmeen asuinpaikkoja kotipiirissä on ku-
vattu lähinnä yksittäisissä redaktioissa. Ulkorakennuksista on asuin- ja olinpaikkoina
aineistossa mainittu vain paja289 ja aitta290.
54
Käärmettä ei suomalaisessa elättikäärmeaineistossa ole yleensä sijoitettu sadon kan-
nalta keskeiseen riiheen tai talon hevosten olinpaikkana tärkeään talliin. Talliin viittaa-
via mielikuvia löytyy aineistossa vain yksi kappale291 ja tämäkin liittyy tietäjän elät-
tämään käärmeeseen, joka vartioi hevosia. Näin käärmeen rooli rajoittuu erityisesti ta-
loon, navettaan ja saunaan. Kaikki näistä ovat paikkoja, joissa agraariyhteiskunnan nai-
set suorittivat päivittäisiä työtehtäviään292. Rakennuksissa käärmeen olinpaikat ovatkin
enemmän feminiinisiä kuin maskuliinisia, joka saattaa heijastaa emäntien roolia käär-
meen ruokkijoina ja elättäjinä. Talon lisäksi haltijakäärme liikkuu, lähinnä lasta ja käär-
mettä koskevissa tarinoissa, myös talon mailla, kuten pellolla tai niityllä293.
Käärmeelle on uhrattu tai sen on kuvattu oleskelevan myös suvun kulttipaikoiksi miel-
lettyjen objektien ja luonnonmuodostumien läheisyydessä. Matti Sarmela on painottanut
elättikäärmeen liitosta suvun uhripuihin294. Aineistossa uhripuihin viittaavia mielikuvia
olivat: aljokäärmeen kotina toimiva aljokuusi295; maidon uhraaminen käärmeille kuusien
alle296; käärmeiden olinpaikkana toimiva pyhä pihlaja297; pihakoivun juuristo298, vanhan
puun juuret299, puun300 tai suuren näreen301 alusta. Näillä nimityksillä saattaa olla yhteyk-
siä myös maailmanpuuhun liittyviin mielikuviin302. Käärmeen nimityksistä on löydettä-
vissä semanttinen yhteys uhriin303 ja uhripuiden nimiin304, josta kertovat aineistossa ni-
met syöttö-305, aljo-306 tai elättikäärme307. Käärmeen nimityksiin liittyvät myös käsitteet,
joissa informantti on kuvannut käärmettä pidettävän aljona308 tai elättinä309.
Uhripuiden lisäksi toisen käärmeisiin liittyvän uhripaikkojen ryhmän muodostavat kivi-
raunioihin viittaavat nimitykset. Näillä nimillä voidaan viitata luonnonmuodostumiin,
joissa käärmeiden uskottiin elävän. Toisaalta nimitys voi viitata myös pellonraivaukses-
sa syntyneisiin kiviaumoihin. Jätekasojen ja luonnonmuodostumien sijaan osa tarinois-
ta voi yhdistyä lapinraunioihin ja niihin läheisessä yhteydessä oleviin hiidenkiukaisiin.
Eero Ojasen mukaan pronssikauden lapinraunioita ja hiidenkiukaita on käsitteellistetty
rajamerkkeinä, jotka on rakennettu pyyntipaikkojen merkeiksi310. Jos käärme on sidottu
tarinoissa rajamerkkiin, on se mielletty suvun maiden rajaa vartioivana haltijana. Hal-
tijakäärmeen tai elättikäärmeen yhdistäminen rajana toimivaan maamerkkiin voidaan
osoittaa pitävästi vain yhdessä Porista tallennetussa tarinaredaktioissa, jossa haltija-
käärme nousee kiviaidasta311. Kiviaitaa voidaan pitää rajalinjana joko kulttuurin ja villin
luonnon tai omien ja vieraiden viljelysmaiden välillä.
55
Käsitteillä raunio ja pellonraunio voidaan viitata myös pronssikauden hautaraunioihin.
Aineistossa tällaisia nimityksiä olivat mm. raunio312, kiviraunio313 ja pellonraunio314. Yh-
dessä redaktiossa raunioon liittyy myös suvun elättipuu315. Luonnonmuodostumiin viit-
taavia nimityksiä ovat iso kivi316 ja kivilouhos317. Kiviraunion yhteys hautamuodostu-
maan syntyy sekä sen luona suoritettavista uhreista että sen sijainnista talon peltojen lä-
heisyydessä. Pronssikauden rauniohaudat toimivat myös maanomistuksen merkkeinä,
joissa olevat vainajat valvoivat suvun omistuksessa olevan maa-alueen rajoja318.
Matti Huurteen mukaan pronssikaudella rannikoilla alkanut uusi hautaustapa poikkesi
kivikautisista hautaustavoista. Uudet hiidenkiukaat olivat suuria kivikasoja, jotka olivat
muodoltaan pyöreitä. Tosin myös pitkulaisia ja suorakaiteen muotoisia hautaröykkiöitä
on Suomesta tavattu. Hautojen sijainti muuttui pronssikauden kuluessa. Alussa suosit-
tiin korkeita paikkoja, kuten harjuja. Myöhemmin haudat tehtiin usein peltoaukeiden lä-
noihin. Tässä suhteessa varsin mielenkiintoisia ovat tarinat, joissa käärmeen kuvataan
esiintyvän haudalla joko positiivisessa tai negatiivisessa roolissa321. Haudalla näyttäy-
tyvä käärme voidaan myöhäisempänä mielikuvana liittää rauniohaudan lähivainajalassa
elävään esi-isään. Esimerkkeinä näistä verrokkimielikuvista voidaan esittää Raudusta
1951 tallennettu tarinaredaktio ja Kokemäeltä 1938 tallennettu uskomus:
...Parasken patsasta ko paljastiit ja pit juhlii nii siel lähel hautua näkkiitkärmien joku nii ne meinasiit net se ol hauvan haltija tahto vua jollekkiinäytöijä et olt hyvä haltija sitä kuulin monen vanhan suus en muista näkijä enkäkertojii ol usjemp.322
56
...Joskus oli jonkun huonosti eläneen henkilön haudalla nähty musta käärme taikaksikin323
Käärmeen esiintyminen huonosti eläneen ihmisen haudalla on tarinaredaktioissa seli-
tetty usein Jumalan tai paholaisen vaikutuksen aiheuttamaksi324. Näin haudalla oleske-
levaa käärmettä koskevissa tarinoissa taustavaikuttajana on kansanomainen tulkinta
kristillisestä teologiasta, mutta kuten edellisellä sivulla oleva esimerkki Larin Parasken
hautaa vartioivasta käärmeestä osoittaa, näyttää haudalla oleskelevan käärmeen mieli-
kuvan taustalla olevan myös varhaisempi esikristillinen käsitys käärmeestä sekä sielu-
eläimenä että esi-isiä edustavana olentona. Vertailuaineiston luomaa käsitystä tämän- ja
tuonpuoleisen rajalla elävästä käärmeestä täydentää Sortavalasta tallennettu tarinare-
daktio, jossa supranormaaleja piirteitä omaava käärme esiintyy ei haudan, vaan koko
hautausmaan haltijana:
...Mäntsälän kylässä Sortavalan pitäjässä on hautausmaa Kirkkosaari nimisessäsaaressa. Täällä hautausmaalla sanotaan olevan käärmeen haltijana. Kärme onkuuleman mukaan suurikokoinen ja pää tavattoman iso, aivankuin isokissanpää. Muutamat kertovat nähneensä tuan hirviän ja ovat kovastisäikähtäneet, niin etteivät ole päässeet paikaltaan liikahtamaan. Haltiaa elikäärmettä on nähty aina näihin aikoihin asti, mutta harvalle ihmiselle se onnäyttäytynyt.325
Jos käärmeelle uhraaminen kiviraunioihin liittyy vainajakulttiin, niin samaan uskomus-
kompleksiin yhdistyvät myös uhripuut. Käärmetarinoiden kansainväliset motiivit rikas-
tuvat näin myös lokaalisti. Matti Sarmelan mukaan käärmeet ovat suosineet peltojen
keskelle jääneitä kiviraunioita, joita hiisimetsikötkin usein olivat. Näin käärmeen elin-
tavat olisivat liittäneet ne vainajiin ja maanhaltijaan.326 Aineistossa käärmeet kivirau-
nioihin ja puihin yhdistävät viittaukset keskittyvät muitakin vanhoja tapoja säilyttänee-
seen itäiseen Suomeen, vaikka niitä tavataan myös läntiseltä alueelta.
Lopulta elättikäärmeen on tarinoissa kuvattu elävän uhripaikkojen ja talon rakennusten
lisäksi myös kotipiirin ulkopuolella. Tällöin elättikäärme sijoitetaan yleensä metsään,
josta se kutsutaan noutamaan uhriksi tarkoitettu maito. Toisaalta käärmettä voidaan
myös käydä ruokkimassa metsässä. Toisintoja, joissa metsä on mainittu käärmeen asuin-
paikaksi tai sille vietävän uhrin paikaksi on aineistossa yhteensä kolme327.
57
Tietäjät ovat voineet säilyttää elättikäärmeitään myös kuopassa. Tarina-aineistossa re-
daktioita käärmeitään perunakuopassa säilyttävästä tietäjästä on tallennettu ainakin Lo-
pelta328, Tuusniemeltä329 ja Kuopiosta330. Mielikuvaa tietäjän käärmekuopasta voidaan
verrata antiikin Kreikassa esiintyneeseen hedelmällisyysjuhlaan. Primitiivisiä piirteitä
sisältäneessä naisten thesmofơria-juhlassa edellisenä vuonna maakuoppaan haudattuja
käärmeenmuotoisia leivonnaisia ja muita jo mädänneitä tarpeita kylvettiin peltoon voi-
makkaana lannoitteena maan hedelmällisyyttä edistämään.331 Maakuoppaa voidaankin
pitää haudan tapaan sekä säilytyspaikkana että yhteyspaikkana maanalaiseen maail-
maan, josta siihen assosioitu objekti, saa hedelmällisyyttä tuottavat voimansa.
Elättikäärmeperinteessä esiintyvissä mielikuvissa käärme sijoitetaan usein paikkoihin,
jotka ovat tavalla tai toisella rajapinnalla (Kuva 10.). Esimerkiksi tulisija yhdistää
uhrisavun kautta tämän maailman jumalten ja esi-isien asuinsijaan. Samoin sauna toimii
yhteytenä tuonpuoleiseen. Talon lattian alusta, takakulma ja vainajien penkki yhdistyvät
mielikuvamaailmassa vainajiin ja maan alla eläviin olentoihin. Sänky voidaan puoles-
taan nähdä yhteytenä unien maailman ja valvetodellisuuden välillä. Kiviröykkiöt, haudat
ja uhripuut ovat sekä vainajien eduskuvia tässä maailmassa että tämän- ja tuonpuoleisen
rajamerkkejä. Myös rajalinjan sisä- ja ulkopuolisia olinpaikkoja on mainittu, mutta ne
ovat aineistossa selvästi vähemmistössä332. Käärmeen asettaminen elättikäärmetarinoissa
tämän- ja tuonpuoleisen rajalinjalle, on selvä osoitus käärmeen roolista sekä välittäjänä
että vartijana. Agraariyhteisössä keskeiset mallit rajojen ylittämisestä ja suojaamisesta333
näkyvät näin myös elättikäärmetarinoissa.
Kuva 10. Sisä- ja ulkopuoli suhteessa joihinkin elättikäärmeen olinpaikkoihin.
58
6.2. Uhri käärmeelle, haltijalle vai esi-isille?
Aineistossa elätti- ja haltijakäärmeitä mainitaan ruokitun joko jouluna tai kekrinä. Ai-
noastaan elättikäärmeitä ei ole kekrinä ruokittu, vaan Kaarle Krohn mainitsee, että myös
sammakoille vietiin uhriksi makkaraa, verileipää ja rieskoja334. Agraariyhteisössä järjes-
tettiin määräajoin yleisiä muistojuhlia, joissa muistettiin samanaikaisesti kaikkia suvun
vainajia335. Merkittävin näistä juhlista oli kekri. Kustaa Vilkuna on kuvannut kekrin
sijoittuneen satokauden taitteeseen myöhäiskesään tai alkusyksyyn. Kekri oli siis van-
han satokauden viimeinen ja uuden vuoden ensimmäinen päivä.336 Monet kekriin lii-
tetyistä piirteistä siirtyivät myöhemmin jouluun, koska vuodenalkajaiset riitteineen siir-
rettiin tähän ajankohtaan. Keskeistä kekrinä oli haudoistaan ulos lähtevien vainajien tar-
peiden huomioon ottaminen.337 Matti Warosen mukaan tällaiset vanhat uskomukset säi-
lyivät osin myöhemmässä tarinaperinteessä338. Mielikuvat käärmeiden ruokkimisesta
erityisinä vuoden taitekohtina liittävät ne siis suvun kotona vieraileviin vainajiin.
Joulun ja kekrin lisäksi elätti- tai haltijakäärmeen ruokkiminen on liitetty kahdessa tari-
naredaktiossa hääjuhlaan. Hääjuhlaa voidaan pitää sekä talon että yksilön kannalta tär-
keänä siirtymäriittinä339, jolloin varsinkin talouteen uutena jäsenenä liittyvän morsiamen
tuli voittaa talon haltijaolennon tai esi-isien hyväksyntä340. Uno Harvan mukaan hää-
juhlien aikaan on mahdollisesti uhrattu talon pyhälle puulle, kun nuorikko on muuttanut
sulhasen kotiin341. Esi-isien pitäminen tyytyväisenä oli tärkeää, koska niiden piti hyväk-
syä talon siirtymä vanhasta sosiaalisesta järjestyksestä uuteen. Tarinaredaktioissa elätti-
käärmemielikuvat ovat siis yhteneviä suvun esi-isiä edustavaan pyhään puuhun liit-
tyneisiin skeemoihin. Vuoden taitekohtiin ja hääjuhliin liitetty käärmeiden ruokkiminen
sisältää lisäksi myös sen vainajakulttiin ja haltijoihin liittyvän piirteen, että talonväen
kuvataan nauttivan ruokansa vasta käärmeiden jälkeen342. Esimerkkinä elättikäärmeen
ruokkimisesta hääjuhlassa toimii seuraava Toivakasta 1936 tallennettu memoraatti:
...Minun äitivainaa kerto että hän oli häissä Toivakan ruaka saaressa niin sielläoli käärme pöytän takana penkin alla ja sillen tarjottin kaikea ruoka ensin ja sesöi. Kyllä häntä pelotti että ei tohtinna istua penkillen olenkaan muta kuin ruokaaikana ja sitten he meni saunaan niin hee aukaisi oven nin käärmeitä tuli lauteenalta ne luuli että meekin annettaisiin ruoka mutta kyllä meilen matka kelpas eikäuskottana jäätä yöksi lähtivät toiseen taloon. Ruokasaaren talo on vieläkin muttaei ole kärmeitä ja on toiset ihmisetki.343
59
Käärmeelle tarjottu uhriateria on tyypillisesti liitetty maitotuotteisiin. Käärme voidaan
ruokkia heti lypsyn jälkeen ensimmäisellä osalla maitoa344. Maito on muutenkin ai-
neistossa keskeisin uhri345. Maidon lisäksi käärmeen on kuvattu tarinoissa syövän ja-
makkaa346, piimää347, viiliä348, velliä349 tai kermaa350. Nämä stereotyyppiset motiivit tois-
tuvat yhä uudelleen myös käärmettä ja lasta käsittelevissä tarinoissa, joissa käärme syö
muiden elättikäärmetarinoiden tapaan maitojohdannaisia tuotteita, kuten viiliä, velliä tai
maitoa. Ruokinnan sijaan käärme tulee ruokakupille kutsumatta351, jolloin käärme on ei-
toivottu ulkopuolinen suhteessa kotipiiriin. Kulttuurinen malli käärmeen ja maidon väli-
sestä yhteydestä tavataan eri puolilta maailmaa352. Yleisesti kuitenkin tiedetään myös,
että biologisesti käärmeet eivät ole kykeneviä hankkimaan ravintoaan maidosta.
Aineiston tarinoissa käärmeelle uhrataan maitotuotteiden lisäksi kuitenkin myös muita
ruokatarvikkeita. Tarinoissa, joissa käärmeelle viedään uhriksi maidon sijaan muita ruo-
kia, poiketaan merkittävällä tavalla kansainvälisen stereotyyppisen aineiston tyypilli-
sestä uskomussisällöstä. Muita käärmeille tarjottavia uhreja olivat maitotuotteiden li-
säksi ensimmäinen osa sadosta353, uutispuuro354, ensimmäinen osa juustosta355, ensim-
mäinen kalansaalis356, teuras357, osa sadosta358, osa ruuista359 ja laajimmillaan osa ”kai-
kesta saamisesta”360. Kaikki näistä ovat myös haltijoille ja esi-isille uhrattavia antimia361.
Käärmeille mainitaan uhratun myös olutta362. Juomauhrin tarjoaminen käärmeille voi-
daan löytää myös antiikin Roomasta. Esimerkiksi Pompejista Vettiusten talosta löytynyt
laarien palvonta-alttari sisältää käärmeisiin ja uhrijuomaan liittyvää symboliikkaa.363
Ensimmäisen ruokaosuuden lisäksi käärmeelle on uhrattu tarinoiden mielikuvamaail-
massa myös ensimmäinen äidinmaito364 ja poikimisen jälkeen ensimmäinen lehmän
maito tai pihkamaito365. Tämä piirre on erityisen kiinnostava, koska siinä on selviä viit-
teitä haltijan lisäksi myös laajempaan hedelmällisyyden ylläpitoon tähtäävään riittiin.
Seuraavassa Mäntyharjulta 1937 tallennetussa redaktiossa näkyvät selvästi vainajille tar-
jotun uhrin piirteet, vaikka ruokkimisen kohteena on käärme:
...Kiepin kylässä oli ennen vanhaan pyhä pihlaja, jonka juurella syötettiinkäärmeitä. Näiden nimet: Pissu ja Sussu. Niille vietiin aina keväälläensimmäinen kalansaalis, syksyllä teurastuksen antimia, tai kun myös lehmäpoiki tai emäntä sai lapsen, vietiin P:lle ja S:lle ensimmäinen maito.366
60
Vainajille ja maahisille uhri voitiin tarjota myös hautaamalla se lattian alle367. Elätti-
käärmeen ruokkimiseen liittyvissä kertomuksissa tämä mielikuva on tallennettu vuonna
1948 Sakkolasta muistiin kirjatussa redaktiossa, jossa elättikäärmettä ruokitaan nosta-
malla ”runtukkalauta” pois ja kaatamalla maitoa lattian alle368. Tämä mielikuva käär-
meelle uhraamisesta on realistisempi kuin sen juottaminen maidolla. Käärmeelle on voi-
tu uhrata myös talon nurkalle369, joka saattaa vastata talon sisäpuolista pyhää nurkkaa.
Muita käärmeen uhripaikkoja ovat talossa olleet lähinnä sen asuinpaikat370. Ruokauhrien
lisäksi elättikäärmeriitteihin liitetään käsityksiä käärmeen kylvettämisestä saunassa371.
Näillä mielikuvilla on selvä yhteys saunanhaltijan kylpyyn liittyviin uskomuksiin372.
6.3. Elätin funktiot: kodinhaltija-, esi-isä- ja käärmekäsitysten rajapinnoilla
6.3.1. Elättikäärme onnettomuuden ennustajana
Elättikäärmeuskomusten moninaisuus paljastuu myös tarkasteltaessa käärmeen erilaisia
funktioita aineistoon tallennetuissa tarinoissa. Agraariyhteisössä erilaisten enteiden otta-
minen ja ennustaminen olivat keskeisessä roolissa tulkittaessa erilaisten toimien onnis-
tumista ja yritettäessä saada ennakkotietoa usein niin epävarman elämän tulevista ta-
pahtumista. Ennustaminen on perinteisesti jaettu aktiiviseen tietyllä välineellä suoritet-
tuun ennustamiseen ja passiiviseen enteiden ottoon.373 Elätti- ja haltijakäärmeaineistossa
käärme esiintyy kodinhaltijan tapaan supranormaalina olentona, jonka näyttäytymistä
voidaan pyrkiä tulkitsemaan. Näin kysymys on passiivisesta enteiden tulkinnasta.
Elättikäärmeen näyttäytyminen on aineistossa tulkittu tulevan vahingon enteenä.
Käärmeen näyttäytyminen on voinut tapahtua joko unessa tai fyysisesti. Jaalasta 1936
tallennetussa uskomustarinassa talon hevoset kuolevat, kun emäntä näkee unen, jossa
kaksi käärmettä ammutaan hengiltä374. Elättikäärmeperinteessä tyypillinen mielikuva
talon eläimille tapahtuvasta vahingosta on tässä sekoittunut unentulkintatraditioon. Silti
kulttuurinen malli siitä, että käärmeen näyttäytyminen ennustaa kuolemaa ei rajoitu pel-
kästään elättikäärmeaineistoon. Käärmeen näyttäytyminen on yleisimminkin liitetty
perheenjäsenen kuolemaan tai tulevaan eläinvahinkoon375. Esimerkkinä voidaan esittää
seuraava Sortavalasta tallennettu uskomus:
...Kun käärme tulee pihaan, tietää se jonkun henkilön kuolemaa talossa.376
61
Haltijakäärmeen fyysinen näyttäytyminen tulkitaan tarina-aineistossa samaan tapaan tu-
levan vahingon enteenä. Viron-Inkerin Uus-Vyötermaalta vuonna 1938 ja Sortavalasta
vuonna 1937 tallennetut redaktiot liittyvät mielikuvaan onnettomuutta ennustavasta ta-
lonhaltijasta, joka Viron-Inkeristä peräisin olevassa redaktiossa ennustaa perheen joutu-
van jättämään kotinsa. Sortavalaisessa redaktiossa taas haltijakäärmeen näyttäytyminen
koetaan pahana enteenä:
...Vahinkoo ehk mitä, siis majan haltija näyttijää. - Myö näät enne sottaa – se olisyksy näi – mie mänin kartanoo, katsoin, et käärme männöö seinää myö, mustakäärme. Siis saottii, se on halDee, vahingon iellä. Siis meil tuli näät nii et pitikoti jättää ja tulla pois.377
...Navetan haltiana eli haltia oli ennen käärmeen muotoinen. JA kunnäyttäytymistä ei pidetty hyvänä enteenä – näyttyi vahingon edellä – jätettiinnavettaan lantoja tyhjennettäessä aina sontaa seininvierill, jossa haltia saipiileksiä piilossa.378
Käärmeen näyttäytyminen on suomalaisessa kansanperinteessä verrattavissa antropo-
morfisen haltijan epäonnea ennustavaan näyttäytymiseen379. Myös sielueläimen roolissa
toimivien lintujen outo käytös on herättänyt samanlaisia mielikuvia. Käärmeen ilmes-
tyminen voidaan kytkeä siis antropomorfisen haltijan tai lintujen tapaan vainajien sielui-
hin. Käärme onkin voinut näin tuoda mukanaan tuonpuoleisesta tietoa tulevasta, joka
normaalisti on salattua eläviltä ihmisiltä.
6.3.2. Karjaonnen, terveyden ja hedelmällisyyden haltija
Talon haltijana pidettyyn elättikäärmeeseen liittyvät uskomustarinat sisältävät mieliku-
van käärmeestä maan, ihmisen ja karjan hedelmällisyyden turvaajana. Käärmeen rooli
hedelmällisyyttä tuottavana olentona liittyy suomalaisessa kontekstissa osin vainajiin ja
osin muihin käärmemielikuviin. Käärmettä on pidetty hedelmällisyyden takaajana jo
kauan. Suomessa varhaisimmat viittaukset käärmeen hedelmällisyyttä tuottavaan omi-
naisuuteen saattavat liittyä niin sanottuun salamakäärmeeseen, jonka Unto Salo on tul-
kinnut esiintyvän maamme varhaisissa kalliomaalauksissa. Salamakäärme on kansanru-
noissa tavattu taivaallisen tuleniskennän välineenä.380 Samalla se saattaa liittyä ukko-
senjumalan tapaan tuottaa hedelmällisyyttä edistävää sadetta. Toinen hedelmällisyyteen
viittaava symboli on suuri maanalainen käärme, joka myös liittyy sateen tuottamiseen381.
62
Aineistossa stereotyyppinen mielikuva on käärmeen suhde karjan menestykseen. Käär-
mettä pidetään talossa erityisen karjaonnen vuoksi382 ja se suosii kodinhaltijan tapaan
tietyn väristä karjaa383. Esimerkiksi Pukkilasta 1936 tallennetussa muistiinpanossa to-
eläimenä voi etsiä myös suomalaisesta taikuudesta. Karjaonni oli mahdollista saavuttaa
elättikäärmeen sijaan myös kuolleen käärmeen avulla. Tällainen mielikuva löytyy
Uudesta kaupungista peräisin olevasta kuvauksesta, joka sisältää elättikäärmetarinalle
tyypillisiä piirteitä, kuten tapahtumien sijoittamisen kerrontahetkeä edeltävään aikaan:
...Hinnerjoella Liesjärvellä oli Pajula-niminen emäntä, joka kuoli ainakin 55-vuotta takaperin. Hän oli taikojentekijä. Pyyhki m.m. Lehmiä kuolleellakäärmeellä. Sen piti tuottaa karjaonnea.390
Taikuuden kautta elättikäärmeeseen liittyvät mielikuvat saavat siis lisävalaistusta, joka
kertoo millaisesta karjaonnesta tarinoissa on kysymys. Mielenkiintoisia ovat myös ku-
vaukset, joissa taloon piilotettu, käärmeentappoon käytetty, esine siirtää osan käärmeen
hedelmällisyyttä tuottavasta kyvystä lehmään. Tällainen kuvaus käärmeeseen liittyvästä
kosketustaikuudesta on tallennettu vuonna 1937 Kauhavalta:
...Kärmehen tappokeppiä pirettihin välikatonniskan ja katon välis oven kohralla.Sitten kun lehmää oli astutettu, sillä kepillä painettiin ristikantaan päälle, jottapitää.391
63
Elättikäärme liittyy epäsuorasti myös ihmisten hedelmällisyyden edistämiseen. Mieli-
kuva tuodaan julki kahdessa Sortavalasta tallennetussa tietäjän elättikäärmettä koske-
vassa redaktiossa. Näissä parantamista kuvaavissa tarinoissa tietäjä käyttää käärmettä
riiteissä, jotka viittaavat parantamiseen ja hedelmällisyyden edistämiseen. Ensimmäi-
sessä tarinassa tietäjälle hakeutunut tyttö riisuutuu ja silittelee tietäjän elättinä pitämää
käärmettä.392 Toisessa redaktiossa käärme esiintyy samanlaisessa roolissa luikerrelles-
saan tytön paljaalla reidellä393. Talon haltijana pidetty käärme liittyy mielikuvissa myös
synnytyksiin. Valkealasta tallennetussa tarinaredaktiossa elättikäärmeet liikkuvat sau-
nassa lapsivuoteen oljissa394, vaikka mitään erityistä syytä tälle ei kertoja mainitsekaan.
Käärmeen liittäminen naisten hedelmällisyyteen käy jälleen ilmi myös taikuudesta. Sa-
malla edellä mainitut redaktiot, tulevat ymmärrettäväksi. Identtiset mielikuvat vaikutta-
vat sekä elättikäärmetarinoissa että taioissa. Kangasniemeltä tallennetussa kuvauksessa
käärmeentappoase helpottaa raskaaksi tuloa. Karttulasta tallennetussa toisinnossa käär-
meentappoväline on lemmennoston apuväline. Kumpaakin kuvausta voi tulkita hedel-
mällisyyden edistämisen näkökulmasta:
...Jos ennen käen kukkumista tappoi leppäsellä kepillä käärmeen, niin tästä tulisellainen tietäjän sauva, että sillä jos löi tyttöihmistä peräpuolille, ja jos se sittensattui olemaan miesväen kanssa lihallisessa yhteydessä, niin joutui pian lastakantamaan.395
...Kyllä mies saap tytön itsestään tykkäämään, kun ottaa kepin ja tappaakäärmeen, sillä ja sen kepin pistää tytön kätteen, niin sitä se ei kestä yhtää.Tämän kun tekköö, kyllä tyttö antautuu ja seuroo kepin antajaa.396
Näihin osin epämääräisiin hedelmällisyyttä korostaviin ja kosketustaikuuteen liittyviin
uskomuksiin voidaan lisätä kiinnostavana piirteenä se, että mahdollisesti jopa kallio-
maalausten käärmeillä on uskottu Suomessa olleen sekä parantavaa että mahdollisesti
hedelmällisyyttä tuottavaa voimaa. Arkeologi Timo Miettinen on maininnut, että vielä
1970-luvulla Taipalsaaressa liikkui kertomuksia Kirveskylän käärmekallion ”käärmeen
kuvasta”, jolla oli suuri voima. Tämän eroosion tuottaman käärmeenkuvan päältä sulivat
talvipakkasillakin lumet ja sen päälle istuneet sairaat parantuivat mystisesti397. Saman-
kaltaisia uskomuksia on tunnettu muuallakin Euroopassa. Esimerkiksi Balkanilta löytyy
tietoja hedelmällisyys- ja parannusriiteistä, joilla oli yhteyksiä aina antiikin Roomaan.
64
Draco- ja Dracena-nimisten maahan liitettyjen käärmejumalien palvonnan jäänteitä löy-
tyi vielä suhteellisen myöhäiseltä ajalta ennen toista maailmansotaa Skopjen kaupungin
läheltä. Maaliskuun 22:na päivänä Ormanin kylän asukkaat kerääntyivät Zmirjakin kuk-
kulalle odottamaan kivikossa asuvien käärmeiden ilmestymistä. Käärmeiden tultua esiin
ihmiset ottivat niitä kiinni ja lapsettomat pariskunnat antoivat niiden kulkea maahan las-
kettujen vaatteidensa yli, jotta he parantuisivat lapsettomuudesta.398 Näin käärmeen
hedelmällisyyttä ja uudistumisvoimaa tuottava ominaisuus antoi sille merkittävän roolin
myös parantamisessa. Ei olekaan sattumaa, että antiikin maailmassa käärme tunnettiin
lääkintätaidonjumala Askleipoksen symbolina399. Samaan yleiseurooppalaiseen mieli-
kuvaan käärmeen regeneroivasta vaikutuksesta liittyi myös se, että Suomessa sen osia
käytettiin laajasti kosketustaikuuden, hedelmällisyyden ja parantamisen välineenä.
Käärme voi hedelmällisyyden tuottamisen ohella toimia siis myös parantajana. C. S.
Waken mukaan käsitys käärmeen parantavasta voimasta on saattanut kehittyä sen elä-
mää symboloivasta aspektista400. Aineistossa elättikäärmeen rooli parantajana tulee ilmi
muun muassa Muurlasta 1961 tallennetussa moniepisodisessa fantasia-aineksia sisältä-
vässä uskomustarinassa, jossa elättikäärme parantaa syyliä ja sille annetaan tästä pal-
kaksi voileivän pala401. Elättikäärmeen osia voitiin myös hyödyntää taikuudesta tuttui-
hin lääkinnällisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi Iisalmen maalaiskunnasta peräisin olevas-
sa uskomustarinaredaktiossa mainitaan pojan nylkeneen tietäjänä toimineen isänsä elät-
tikäärmeen ja käyttäneen tämän nahkaa ”sivutaudin” parantamiseen402. Koivistolainen
tietäjä Kettisen Hijoppi puolestaan paransi tuberkuloosin komentamalla elättikäärmeen-
sä potilaan sisälle403. Tämäkin mielikuva tavataan suomalaisessa uskomustarinaperin-
teessä laajasti404, vaikka informantti on liittänyt sen kertomuksessaan elättikäärmeeseen.
Kuten jo aiemmin mainittu, ovat käärmeen eri osat toimineet suomalaisessa kansan-
lääkinnässä mitä moninaisempien sairauksien parantamisessa ja torjunnassa sekä ihmis-
että eläinlääkinnässä. Käärmeennahkaa on hyödynnetty esimerkiksi kaulataudin (struu-
man) parantamiseen405, paiseiden hoitoon406 ja vilutaudin parantamiseen407. Käärmeen
hampaalla on voitu parantaa muun muassa hammassärkyä408. Sen rasvan avulla oli mah-
dollista hoitaa monia ihotauteja, kuten rohtumia409 ja ajoksia410. Käärmeen hedelmäl-
lisyyttä ja terveyttä tuottava ominaisuus onkin selvästi haltijauskoa laajempaa ja van-
hempaa perua411, vaikka se onkin sekoittunut siihen elättikäärmeuskomuksissa.
65
Hedelmällisyyden ja karjaonnen lisäksi haltijana pidetty käärme yhdistetään aineistossa
yleisemmin talon onnen ylläpitämiseen. Käärmeen kerrotaan varmistavan, että kaikki
hommat menestyisivät412 ja pitävän onnen talossa413. Myös joissain haltijakäärmeen ni-
missä sen rooli onnentuottajana tulee esiin. Varsinkin Koivistolta tallennettu nimitys on-
nenkäärme414 on selvä osoitus käärmeen roolista onnentuottajana. Käärmeen uskotaan
varmistavan yleisen onnen lisäksi erityisesti voionnea, jolla on mielikuvana selviä yh-
teyksiä taloa rikastuttavaan paraan415. Muuhun kuin karjaonneen viittaavat maininnat
jäävät elättikäärmettä koskevissa tarina- ja memoraattiredaktioissa kuitenkin vähemmis-
töön. Elättikäärme on siis maan ja ennen kaikkea karjan hedelmällisyyden haltijaolento.
Taikuuden taustalla vaikuttavassa maailmankuvassa keskeisenä sisältönä on kaksi peri-
aatetta, jotka voidaan kiteyttää kahteen ajatukseen, joiden mukaan sama aiheuttaa samaa
ja osa edustaa kokonaisuutta416. Lehmiä edustavan elättikäärmeen kohtelu siis vaikuttaa
niiden menestykseen ja terveyteen. Elättikäärmeuskomusten taustalla vaikuttava mieli-
kuvamaailma näkyy kuitenkin myös muualla käärmeperinteessä. Jos omat käärmeet
suojelevat ja edistävät karjan hyvinvointia, toimivat vieraan lähettämät käärmeet peili-
kuvan tavoin. Kuusamosta tallennetussa uskomustarinassa noitapussin avulla nostetut
käärmeet saavat lehmät sairastamaan ja talolle tärkeän maidontuotannon ehtymään:
...Kuuselan talossa rupesi kamala tauti vaivaamaan lehmiä. Kun lehmät ajettiintalveksi navettaan, ilmestyi käärmeitä, jotka purivat ja polttelivat. Lehmät eivätvoineet lypsää, kun kärsivät kovia kipuja. Paanajärven noitamuori oli taikonutkäärmeet lehmiä vaivaamaan. Mustalainen Tonkki-Jussi haki noitapussinlammaskarsinasta, joka oli vaivannut lehmiä. Noitapussissa oli ukonpaskaa,hevosenkenkä, käärmeenluita, -nahka ym. Lehmät parantuivat.417
6.3.3. Talon supranormaali suojelija ja rajojen vartija
Talon haltijana pidettyyn käärmeeseen liittyvissä uskomustarinoissa on talon yleiseen
onneen ja karjaonneen viittaavien redaktioiden lisäksi tallennettu kertomuksia käär-
meestä talon supranormaalina vartijana. Tämä näyttää liittyvän myös mielikuviin jois-
tain käärmeen asuinpaikoista, joilla on semanttinen yhteys sekä supranormaaleihin että
spatiaalisiin rajalinjoihin ja niiden ylittämiseen418. Käärmeiden rooli vartijana liittyy
Suomessa myös aarteenhaltijauskomuksiin. Esimerkiksi nilsiäläisessä uskomuksessa to-
detaan, että jos aarteenhaltija esiintyy käärmeen muotoisena, ei aarretta voinut saada419.
66
Elättikäärmeen esiintyminen vartijan roolissa on löydettävissä joistakin aineistossa
esiintyvistä tarinaredaktioista420. Käärmeen rooli vartijana liittyy talossa elävän haltija-
käärmeen tai elättikäärmeen yhteydessä useimmiten pahojen voimien torjuntaan. Käär-
meen tehtäviin lukeutui erityisesti naapurien tai taloon tulevien vieraiden aiheuttamien
uhkien torjunta. Antreasta 1936 tallennetussa uskomustarinassa talossa oleskelevan ke-
lekiehruksi kutsutun käärmeen mainitaan suojelevan taloa kateellisilta ihmisiltä421. Hon-
...Tonttikärmes oli semmonen musta kärmes. Sitä hoirettihin ja elätettihin, että se tarvittaes olis tullu avuks sitte, jos joku naapuri tahto tehrä ilkivaltaa.422
Pahojen ihmisten aiheuttaman vaaran lisäksi käärme suojeli talonväkeä supranormaalien
olentojen aiheuttamalta uhalta. Aineistossa mielikuva on harvinainen ja se on tallennettu
ainoastaan yhdestä redaktiosta karjalaiselta kulttuurialueelta. Koivistolta 1935 tallenne-
tussa tarinassa todetaan, että läävämato esti paran pääsyn lypsämään lehmiä423. Samaan
mielikuvamaailmaan liittyy myös Koivistolta tallennettu toisinto, jossa mainitaan läävä-
madon torjuvan kaikki pahat424. Käärme siis esiintyy taloa negatiivisilta supranormaa-
leilta voimilta ja olennoilta suojelevana vartijana. Aineistossa tämä mielikuva on kui-
tenkin erittäin harvinainen ja se esiintyy ainoastaan karjalaisella kulttuurialueella.
Varsinkin tietäjään liitetyissä uskomustarinavarianteissa elättikäärmeet toimivat nosto-
käärmeiden tapaan voimakkaana talon suojelijana yhteisön ulkopuolelta tulevia ihmisiä
vastaan. Esimerkiksi tuusniemeläisessä redaktiossa käärmeet ajavat pois yhteisöön kuu-
lumattomat romanit425. Toisaalta käärmeen mahti miellettiin tarinoissa niin suureksi, että
se pystyi ajamaan pois jopa nimismiehen. Tervolaisessa kansanomaisen ja viranomai-
sen vastakkainasettelua kuvaavassa tarinassa käärme toimii voimana, joka pystyy vas-
tustamaan yhteisön ulkopuolisen asettamaa painetta ja samalla se toimii keinona vah-
vistaa yhteisön kuviteltuja rajalinjoja suhteessa veroja keräävään esivaltaan:
...Konneveillä on ollunna yks kuohair Lehmonen, joka on pelanna keärmehienkansa, mitä on tahtonna. Muutaman kerran oil männä nimismies kirjoittammaanelukoita veloista ja kysynnä eläviä kirjaan pantavaks. Lehmonen ol sanonna: ”Eihän niitä minulla paljon on, mut lähetäänhän kahtomaan pihamoalle”. Se kuinoil siinä viheltännä ja keärmeitä alkanna tulla joka puolelta ja sanonnanimismiehelle ”Alkaapa panna kirjoin!” Siihenpä se oil kirjoitus jeännä.426
67
Talon haltijan tai elättikäärmeen rooli vartijana laajenee pitkälle päällekkäiseksi nosto-
tyvissä skeemoissa käärme nimittäin toimii identtisessä roolissa varsinaisen nosto-
käärmeen kanssa. Näin voidaan olettaa, että käärmeen vartijaroolilla ei ole ollut varsi-
naista eroa tiettyä aluetta vahtivan nostokäärmeen tai taloaan suojelevan elättikäärmeen
välillä. Kysymys on siis samasta skeemasta, joka pohjautuu yhteneviin kulttuurisiin
malleihin. Esimerkkinä nostokäärmeen ja elättikäärmeen mielikuvia yhdistävästä tari-
nasta voidaan esittää Kuopiosta tallennettu tarinaredaktio:
...Vehmersalmen kylässä oli eräs isäntämies hyvin ärtyisä. Ja sattui, että hänjotenkin sattui suuttumaan naapurinsa kanssa. Ja joka aamu, kun naapurinnaisväki meni lypsylle, näkivät he suuren käärmeen lypsyveräjällä. Kun hemenivät ilmoittamaan tästä miesväelle, hävisi tämä otus. Eikä käärmenäyttäytynyt koskaan miesväelle, siitä huolimatta, että naisten kauhuna oli jokaaamu. Käärme oli aina naapuri rajoilla ja hätyytteli karjoja.428
Omistaja voi määrätä elättikäärmeensä vahtimaan myös omaisuuttaan. Aineistossa nämä
tarinat liitetään yleensä johonkin nimettyyn tietäjään. Kannonkoskelta 1938 tallennettu
tarinaredaktio tietäjän elättikäärmeestä liittyy laajalti Keski-Suomessa tunnettuun Huttu-
Seppään. Tarinassa Huttu-Sepän mainitaan omistaneen käärmeen, joka toimi vahtina tä-
män veneen kokassa429. Samanlainen mielikuva sisältyy Kivijärveltä kaksi vuotta aiem-
min tallennettuun redaktioon, jossa Huttu-Sepän kaikilla esineillä kuvataan olleen varti-
janaan käärme430. Karstulasta tallennetussa versiossa käärmeet taas vahtivat Huttu-Se-
pän aittaa431. Pielavedeltä muistiin kirjatussa uskomustarinassa käärme on kuvattu vuo-
rostaan Hytönen nimisen tietäjän tallissa hevosen vahtina432.
Elättikäärmeen ja nostokäärmeen välinen yhteys on selkeä myös nostokäärmetarinoihin
laskettavissa kertomuksissa, joissa käärme on asetettu vahtimaan tiettyä maa-aluetta433.
Tarinoissa ja memoraatteina kerrotuissa tarinavarianteissa juoni on yleensä stereotyyp-
pinen. Noita asettaa käärmeen vahtimaan nauris- tai kaalimaataan. Seuraava Mikkelistä
tallennettu uskomus kiteyttää myös näiden uskomustarinoiden sisällön pääpiirteet:
...Enneaikaa käärmeet vahtivat naurishalameita, että varkaa hyväst piäsmänemää varastammaa, mutta ko pois lähtivät tulemaa, sill kärme pur.434
68
Maa-alaa vahtimaan asetettua käärmettä ei ole tarinoissa aina kutsuttu nostokäärmeek-
si, vaan siitä käytetään myös nimitystä haltija. Tällöin kysymyksessä on hybridimuoto
elättikäärmeeseen, maanhaltijaan ja nostokäärmeeseen liittyvistä mielikuvista. Sorta-
valasta 1938 tallennetussa uskomustarinaredaktiossa maa-alaa vahtivaa käärmettä ei
nimitetä nostokäärmeeksi, vaan paikanhaltijaksi (genius loci)435. Käärme saa näin saman
merkityksen kuin talossa asuva elätti- tai haltijakäärme. Tämä osoittaa, että maan var-
tijaksi asetettua nostokäärmettä ja talossa asuvaa elättikäärmettä käsittelevien tarinoiden
taustalla vaikuttavissa kulttuurissa malleissa ei ole suuria käsitteellisiä eroja:
...Tarina on niitä yhteismetsien aikaisia tapahtumia, jolloin jokainen sai valitakaskimaansa mihin vain halusi. Jos tämän kasken paikan oli joku toinen joennemmin nimittänyt itselleen ja asetti sille haltijaksi suuren käärmeen palavatuohi suussaan, ettei kukaan toinen olisi uskaltanut käydä paikalle kaskeahakkaamaan.436
Kiinnostava kysymys on se, onko vartijakäärmeeseen liittyvän skeeman esiintyminen
verrannollinen elättikäärmeperinteen itäiseen ydinalueeseen? Jos kumpikin painottuu
itään, on kummassakin kysymys tällöin samasta mielikuvamaailmasta, jossa käärmeen
rooli haltijana ja luteiden karkottajana on erottamaton. Jos käärme on ollut paikan hal-
tija, on pohdittava miten tämä haltijaolento on ottanut paikan hallittavakseen. Onko ky-
symys kyyksi tai rantakäärmeeksi mielletystä fyysisestä eläimestä, vai heijastuuko ta-
rinaperinteen taustalta käsitys ennemminkin haltijaperinteestä, jossa talon haltijaksi
tulee ensiksi kuollut437. Aineistossa raja supranormaalin ja biologisen välillä ei ole selvä,
vaan vartijakäärmemielikuvat ovat sekoitus uskomusperinnettä ja kansanbiologiaa.
Elättikäärmeeseen ja tietäjän nostamaan maa-alueen vartijaan liittyvät skeemat laajene-
vat myös taikuuteen. Suomalaisessa taikuudessa vartijakäärmeeseen liittyvät kulttuuri-
set mallit saavat yhden toteutumismuotonsa luteiden ja tuholaisten torjuntaan liittyvässä
taikuudessa. Viipurin pitäjästä tallennetussa taikakuvauksessa mainitaan luteiden hä-
vittämisen tapahtuvan tuomalla taloon elävä käärme438. Elävän käärmeen voi tulkita
olevan suora viittaus haltijakäärmeeseen. Luteita torjutaan myös piilottamalla kuolleen
käärmeen raato, nahka tai pää taloon. Piilottamiseen soveltuviksi paikoiksi on mainittu
Verrattaessa näiden paikkojen semanttista topografiaa elättikäärmeen oleskelu- tai uhri-
paikkoihin aineistossa446, ovat ne selvästi yhteneviä. Näin voi esittää, että elättikäär-
meisiin liittyvä perinne saattoikin saada mahdollisten elävien käärmeiden pitämisen si-
jaan toteutumismuotonsa taikuudessa. Syöpäläisten torjunnan taustaskeema on alun pe-
rin ollut vartijan hankkiminen taloon. Seuraavat Saarijärveltä ja Mikkelistä tallennetut
taikakuvaukset osoittavat selvän yhteyden tarinoissa esiintyvään mielikuvamaailmaan:
...Kun muuria muurattaessa asettaa kärmeen palomuurin väliin, niin eivätsyöpäläiset viihdy siinä huoneessa.447
...Asuinrakennuksessa jos on torakoita tai muuta elukoita, ni huhtikuun aikanajos sattuu löytämään käärmee ja sen tappaa ja tuop tuva uuni nurkkaa ja antoosielä olla, ni kyllä elukat hävijää ja ei ennee sitte tule.448
Käärmeen osien piilottaminen taloon antaa rakennuksella ja pihapiirille käsitteellisesti
samanlaista suojaa kuin siellä elävä ja vaikuttava haltijaolento. Talon lisäksi kasvimaan
suojeleminen varkailta tai tuhohyönteisiltä voitiin suorittaa piilottamalla joko käärmeen-
tappokeppi449 tai käärmeen osia kasvimaalle450. Menettelyllä on selvä skemaattinen
yhteys kasvimaan vartijaksi hankittuun nostokäärmeen ja haltijan hybridiin. Käärmeen
osat ovat tässä edustaneet nosto- tai haltijakäärmettä. Näin niillä on ollut sama vaikutus
kuin itse elävällä käärmeellä. Liitos elättikäärmeeseen löytyy myös Lestijärveltä tallen-
netusta taikakuvauksesta, jossa navetan ovenpieleen piilotettu käärmeenpää suojelee
talon karjaa trullien taioilta451. Samanlainen mielikuva oli liitetty myös elävään elätti-
käärmeeseen, joka suojeli karjaa maitoa varastavalta paralta.452
Käärmeenmuotoisen vartijan hankkiminen taloon on siis voitu ainakin kulttuuristen
mallien tasolla toteuttaa joko ruokkimalla elävää käärmettä tai piilottamalla käärmeen
osia taloon453. On siis mahdollista, että primääri tapa hankkia taloon käärmeenmuotoi-
nen haltija onkin käärmeiden elättämisen sijaan ollut kuolleen käärmeen tai sen osien
piilottaminen rakennukseen. Vasta myöhemmin tämä perinne olisi jäänyt erityisesti lu-
teiden ja syöpäläisten torjumisriitiksi. Käärmeen osien piilottamisessa näyttää toistuvan
kodinhaltijaan liitetty ensimmäisen vaatimus. Siinä missä ihmishahmoinen haltija oli
talon ensimmäinen vainaja tai tulensytyttäjä, oli luteiden torjujana toimiva käärme pii-
lotettava taloon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa rakennustöitä454.
70
Elättikäärmettä koskevien tarinoiden ja käärmeenosien piilottamisen välisten mieliku-
vien yhteys tulee eksplisiittisesti esiin Nurmeksesta tallennetusta taikaredaktiosta.
Informantti rinnastaa kuvauksessaan talon alla elävän haltijakäärmeen ja taloon luteiden
torjumiseksi piilotetun käärmeen pään. Vaikka näiden välillä on eroa, on kysymys lo-
pulta samasta uskomuskompleksista. Siksi myös nurmeslaisen informantin kertomuk-
sessa käärmeen pään piilottamiseen liittyvä skeema on virittänyt seuraavaksi haltija-
käärmeeseen liittyvän skeeman, jonka osia ovat tyypilliset viittaukset lattian alla elävään
käärmeeseen ja maanhaltijaan. Tästä syystä informantti on aloittanut kertomuksensa
taikakuvauksella ja jatkanut sitä haltijakäärmeeseen liittyvällä motiivilla:
…Ja kun uusi rakennus aloitettiin, pantiin käärmeenraato hirren väliin siksi,ettei syöpäläiset taloa valloita. Kun uusi rakennus oli tehtävä, sitä ei saanutrakentaa vanhalle sijalle, siksi että siinä on vanha haltija. Kun vanha purettiin(niin vanhat olen kuullut kertovan), löytyi aina elävä käärme multiaisista(haltijakäärme).455
6.3.4. Käärme kostajana ja talon tapojen ylläpitäjänä
Haltijakäärmeen ja talonhaltijan välinen yhteys tulee selvästi ilmi tarinassa, jossa elät-
tinä pidetty käärme kostaa huonon kohtelunsa talonhaltijalle tyypillisellä tavalla – sytyt-
tämällä talon palamaan456. Talon polttajana esiintyvä tulenhaltija tai kodinhaltija on ylei-
nen mielikuva haltijatarinoissa, mutta aineistossa se esiintyy vain kerran:
...Tämä kertomus on äitivainajani Edla Mäntyvaaran kertoma. Hän oli ollut nuorityttö, kun he olivat vanhempiensa kanssa muuttaneet Tainiokoskelle. Lähempääpaikkaa en tiedä, enkä voi sitä enää äidiltä kysellä. Se oli ollut iso talo. Heillä oliollut useampia lehmiäkin, lampaita, hevosia ja sikoja. Se isäntä joka oli myynytpaikan oli sanonut. Pihalla kasvavan suuren kuusen juurelle ilmestyy käärmekeväällä aurinkoa paistattamaan. Älkää tappako sitä, vaan antakaa sillemaitolautanen, sillä se on talon haltia. Jos tapatte sen kohtaa taloa onnettomuus.Iso isä oli sanonut, jos minä näen sen tapan sen heti. Sillä en kumarra kuin yhtäJumalaa. Hän oli kovasti uskovainen mies. Ja niin tuli kevät lumet suli. Se oli kai toukokuuta, karja oli vielä navetassa. Käärme tuli myös kuusen juurelle ja ioisä tappoi sen. Seuraavana yönä oli ihmiset heränneet kauheaan kohinaan ja eläinten tuskan ammumiseen, koska navetta oli tulessa. Kaikki karja oli palanut senmukana. Oli suuri työ että ihmiset saatiin pelastettua. Eikä kukaan tiennyt mistätuli sai alkunsa. Mutta ihmiset oli sanoneet että miksi tapoit talon haltian. Sekosti sinulle.457
71
Loukatun haltijakäärmeen kosto voi koko talon sijaan kohdistua vain sitä loukanneeseen
henkilöön. Esimerkiksi Porvoosta 1890 tallennetussa tarinaredaktiossa käärmeen ku-
vataan tappaneen piikatytön, joka jätti talon elättikäärmeen syöttämättä458. Tarinassa
syyksi mainitaan tosin myös se, että tyttö oli vaihtanut vaatteensa ja elättikäärme ei näin
tuntenut ruokkijaansa. Käärmeen kosto voi kohdistua myös talon lehmiin. Heinolalai-
sen tarinaredaktion mukaan käärmettä ruokkimaan lähetetty piikatyttö kiroa käärmettä
ruokkiessaan ja heittää tämän juustotarjottimen maahan, jonka seurauksena talon paras
lehmä kuolee459. Raudusta vuonna 1935 tallennetussa tarinassa käärmeen ruokailun sala-
katselu johtaa samanlaisiin seurauksiin460.
Loukkaaja voi myös sairastua, kun hän aiheuttaa haltijakäärmeelle vahinkoa. Käärmeen
siis uskotaan pystyvän lähettämään sairauden vaivaamaan ihmistä. Leea Virtasen mu-
kaan kansanomaiset selitykset taudeille ovat olleet tyypillisesti monitasoisia. Ne ovat
vastanneet muun muassa kysymykseen siitä, miksi potilas sairastui. Yhtenä sairauden
lähteenä voi olla persoonallinen taudinaiheuttaja, kuten paha ihminen tai supranormaali
olento.461 Tauti voi tarttua myös jonkin supranormaalin olennon valtapiiriin kuuluvasta
mustarinassa taas käärme kostaa ruokkimatta jättämisensä pistämällä kirkkoväen jalat
täyteen reikiä466. Toisessa Säämingistä tallennetussa toisinnossa käärmeen ruokkimatta
jättäminen taas johtaa talon emännän sairastumiseen kirkossa467. Myös elättikäärmeen
päälle astunut kotieläin on voinut joutua sen pistämäksi468. Salmesta tallennetussa tari-
nassa elättikäärmeet myrkyttävät kostoksi lajitoverinsa tappamisesta talon maidot469.
Kodinhaltijaperinteeseen ja kodinhaltijan kostoon liittyvä mielikuva on elättikäärmeen
lähtö tai muuttaminen toiseen taloon. Tällaisia tarinaredaktiota on kirjattu aineistossa
Savitaipaleelta470, Suistamolta471 ja Viron-Inkeristä472. Varsinaisen koston sijaan talon-
haltijana toimiva käärme on voinut osoittaa tyytymättömyytensä vain näyttäytymällä:
72
…Kun lapsi oli ”kotissa” pesty ja kääritty riepuihin vietiin se, ”kartanopuun”luokse että haltija saisi nähdä sen. Viel noin 80 v takaisin Koskenpäällä Jämsässä eräs nuori emäntä ei noudattanut tätä anoppinsa neuvoa, vaan sanoi: Minä enpalvele paavia enkä usko haltioita. - Seuraavana yönä tuli iso käärmesynnytyshuoneeseen. Anoppi sanoi: Se on haltia, joka tulee katsomaan lasta, kun ei vanhoja tapoja noudateta.473
Edellä kuvattu korpilahtelainen tarinaredaktio osoittaa, että haltijakäärme on liitetty
muiden kodinhaltijoiden tapaan myös kodin sisäisen järjestyksen ylläpitoon, kun se il-
mestyy yöllä osoittamaan tyytymättömyyttään. Samanlainen skeema on tallennettu Ve-
näjältä, jossa Domovik kierteli öiseen aikaan kotitilalla, osoittaen erilaisilla yöllisillä
toimillaan joko tyytyväisyyttään tai tyytymättömyyttään talon elämää kohtaan474. Räisä-
lästä tallennetussa tarinassa käärme ilmaisee näyttäytymisen sijaan tyytymättömyytensä
suoraan puhumalla475. Järjestyksen ylläpitäjän rooliin kuuluivat haltijoiden ohella myös
vainajat. Uno Harva on todennut, että vainajat olivat moraalin vartijoita, tapojen tuoma-
reita ja organisoituneen yhteiskunnan ylläpitäjiä. Vainajien rooli oli tässä suhteessa niin
keskeinen, että edes taivaanjumala ei ole ollut niiden kanssa tasavertaisessa asemassa.476
Tässä suhteessa vanhoja tapoja ja järjestystä ylläpitävä elättikäärme toimii samoin kuin
antropomorfiset talonhaltijat ja niitä edeltäneet suvun esi-isät.
Suomalaisessa uskomustarinaperinteessä esiintyvä kruunupäinen käärme on kansainvä-
linen uskomusmotiivi477. Kruunupäisen käärmeen alkuperä voidaan liittää sarvipäiseen
käärmeeseen, joka on muun muassa kelttiläisessä kulttuurissa ollut hedelmällisyyden
symboli. Miranda Greenin mukaan erityisesti Euroopan lounaisosissa tunnettu sarvipäi-
nen käärme on kelttiläisen mielikuvamaailman tuote. Sarvipäisen käärmeen ikonografi-
assa sen ruumiiseen yhdistyy härän pää, johon liittyvät kierteiset sarvet. Sarvien tehtä-
vänä on lisätä erottuva elementti käärmeen ktoonisiin ja regeneratiivisiin motiiveihin.
Sarvet edustavat sekä voimaa että maskuliinisuutta. Häränsarvinen käärme oli näin mie-
histä viriiliyttä edustavien symbolien yhdistelmä.478 Nämä vaikutteet ovat ulottuneet
myös pronssi- ja rautakautiseen Skandinaviaan, koska ruotsalaisesta kalliomaalauksesta
on tunnistettu kelttiläisen sarvet omaavan hedelmällisyysjumala Cernunnoksen kuva.479
73
Alun perin kelttiläinen hedelmällisyyden symboli saattaa olla välittynyt eurooppalaisten
agraariyhteisöjen kansanuskoon hyvinkin laajalla alueella. Mielikuva sarvipäisestä käär-
meestä tosin löytyy tarinamotiivina myös Euroopan ulkopuolelta480. Suomalaisessakin
uskomustarinaperinteessä sarvipäinen käärme ja sen yhtenä muotona ilmenevä kruunu-
päinen käärme on ollut tärkeässä roolissa. Suomalaisen agraariyhteisön uskomustari-
noissa esiintyvältä sarvipäiseltä käärmeeltä kuitenkin puuttuvat hedelmällisyyteen viit-
taavat ominaisuudet ja se vaikuttaa pikemminkin demoniselta olennolta, joka näyt-
täytyy uhkaavassa valossa käärmeiden kuninkaana481. On tietysti mahdollista, että siihen
on liittynyt piirteitä myös myöhemmästä paholaisuskosta. Esimerkkinä Suomesta tallen-
netusta sarvipäistä käärmettä käsittelevästä uskomustarinasta voidaan esittää seuraava
Tyrvännöstä 1948 tallennettu tarinaredaktio, jossa käärmeiden nousupaikan lähellä käär-
meitä tappanut ihminen saa unessa varoituksen sarvipäisestä käärmeestä:
...Tuulokses ylöskartanon kallios on koloja ja siällä kasvaa marjoja, puolukoita ja vihovviimesiä kasvo. Näihin kun siältä kevväällä tuli aina uusia ja uusiakäärmeitä. Ne aina isoni ja se miäs, joka niitä tappo, ei uskaltanu enää, ja näkiunta yäl, että tuli käärme ja sano: jos olisit vielä tappanu, niin olisit henkestäsmenny, olis tullu sarvipäinen itte!482
Käärmeen päässä olevia sarvia on saatettu kuvata uskomustarinoissa siis myös muilla
nimityksillä, kuten kukkana483 tai kruununa484. Näiden morfologisten piirteiden välillä ei
näytä uskomustarinoiden mielikuvamaailmassa olleen juurikaan eroa. Ne nimittäin
esiintyvät toistensa synonyymeina useissa uskomustarinatyypeissä. Käärmeen sarvia ja
kruunua on kuvailtu myös erityisinä lihaskasvaimina485. Näiden toisilleen läheisten mie-
likuvien lisäksi käärmeen päässä olevia sarvimaisia ulokkeita on kutsuttu myös korviksi
tai heltaksi. Esimerkiksi helttapäisen käärmeen skemaattisesta yhteydestä sarvi- ja kruu-
nupääkäärmeisiin voidaan esittää Vehmersalmelta tallennettu tarinaredaktio, jossa infor-
mantin kuvailema käärme on suoraan yhteydessä aiemman tyrväntöläisen esimerk-
kiredaktion käärmeeseen. Kumpikin esiintyy samassa tarinamotiivissa ja vieläpä täsmäl-
leen samassa funktiossa:
...Eräs työmies, joka oli hiukan taikauskoinen, tarinoi kerran tappaneensa suurenjoukon käärmeitä, kunnes lopuksi tuli oikein suuri käärme, jolla oli kruunupäässä, s.o. heltta kuin kukolla. Tätä hän ei uskaltanut tappaa. Unissa näyttäytyikäärme Pekalle ja sanoi: Jos olisit minut tappana, niin ite oisit ”henkesheittänä”.486
74
Kruunupäinen, kukkapäinen, korvapäinen tai helttapäinen käärme esiintyy myös elätti-
käärmeen yhteydessä toistuvana mielikuvana. Kruunupäinen käärme mainitaan elätti-
kalkkunakäärme501, jolla voi olla yhteyksiä kalkkunalle tyypillisen punaisen heltan lisäk-
si myös basiliskiin tai lohikäärmeeseen liittyviin käsityksiin502. Samaan uskomuskomp-
leksiin voidaan liittää Nilsiältä tallennetussa tarinaredaktiossa esiintyvä skeema kruunu-
päisestä pajan haltijakäärmeestä, johon on kertomuksessa sekoittunut mielikuva punai-
sesta heltasta:
...Sepän mennessä kevätpäivänä pajaansa takomaan, alkoi pajan nurkan altanousta käärmeitä. Seppä tappoi jokaisen toinen toistaan suuremman käärmeen,kunnes oli tappanut kolme tusinaa. Silloin nousi käärme, jolla oli verenpunainenkruunu päässään. Tätä ei seppä uskaltanut enää tappaa, vaan pakeni tupaan.Seuraavan yönä sanottiin unessa: Pajasi haltian olisit tappanut, jos kruunupäänkäärmeen tappanut olisit.503
Käärme- ja lapsi-tarinoissa lapsi antaa kanssaan ruokailemaan tulleelle käärmeelle lem-
pinimen, joka usein viittaa käärmeen pään rakenteeseen (Ks. kuva 11.)504. Nämä mieli-
kuvat voidaan tulkita suhteessa muuhun elätti- ja haltijakäärmeaineistoon. Käärmeelle
aineistossa annetut lempinimet voidaan asettaa samaan semanttiseen kehykseen muiden
käärmeen päähän yhdistettyjen mielikuvien kanssa (Ks. liite 2.). Yhdessä ne osoittavat
niiden taustalla vaikuttavaan mielikuvien verkkoon, joka rakentaa yhden prototyyppi-
sen mallin elättikäärmeestä informantin pukiessa skeemansa sanoiksi.
Kuva 11. Tyypin G1511 tarinaredaktioissa esiintyvät käärmeen lempinimet
LEMPINIMI TARINAREDAKTIO pullisilmä Pertteli, Inkere SKS KRA. Aittamäki, Kaarlo TK 4:551.
tiittinokka Turku. SKS KRA. HAKS. Hellman, Toini 13243. 1943.
pitkänokka Kalanti. SKS KRA. Saarela, Selma 113. 1936.
Nätti-Matti Mouhijärvi. SKS KRA. Heinäkoski, Aili 124. 1936.
kekkapee* Viljakkala. SKS KRA. Karhisto, E.N. 283. 1937.
kukkapää* Virrat. SKS KRA. Vaskiveden nuorisoseura. 220. 1946.
koukkapie* Hollola. SKS KRA. Heinonen, Iida 30. 1936.
koukkapää* Orimattila. SKS KRA. Järvinen, Aino 199. 1937.
kloppipää* Sääksmäki. SKS KRA. Kosonen, Aino TK 45:100. 1961.
kekkapää* Koijärvi. SKS KRA. Suonpään opintokerho KRK 67:190.
luikkopää* Sääksmäki. SKS KRA. Vanhala, Elvi a) 359. 1966.
kolipää* Jalasjärvi. SKS KRA. Railonsala, Artturi 7147. 1957.
76
Suomalaisesta elättikäärmetarina-aineistosta aiemmin kirjoittaneet tutkijat ja kirjailijat
ovat suosineet osin aineistossa esiintyviin mainintoihin perustuen teoriaa, jonka mukaan
suurikokoinen kukka- tai kruunupäinen käärme viittaa Suomen luonnossa elävään ranta-
käärmeeseen505. Tätä mielikuvaa on pyritty vahvistamaan vertaamalla tarina-aineistossa
esiintyviä käärmeen piirteitä rantakäärmeen morfologiassa esiintyviin tyypillisiin keltai-
siin kaulanyppylöihin tai päänalueen kohoumiin. Kuitenkin tässä tulkinnassa ei oteta
huomioon käärmeperinteen kokonaisuutta, jossa vastaavilla morfologisilla mielikuvilla
ladattuja käärmeitä ja käärmemäisiä olentoja esiintyy käytännössä läpi koko uskomus-
tarinaperinteen. Vaikka joissain tarinoissa todella viitataan eksplisiittisesti rantakäär-
meeseen506, eivät muut haltija- ja elättikäärmeskeemoissa esiintyvät morfologiset piir-
teet ja mielikuvat tue tätä yksinkertaistavaa oletusta.
Aineistossa käärmeen väritykseenkin liittyvät seikat tukevat pintapuolisesti oletusta tar-
hakäärmeestä, joka on useimmissa tarinatoisinnoissa esiintyvän käärmeen tapaan väril-
tään musta. Kaiken kaikkiaan käärmeen musta väri esiintyy yhdeksässä redaktiossa.
Kuitenkin tulkinta tarhakäärmeestä vaikeutuu, kun kruunuun yhdistetään käärmeen eri-
tyisen suuri koko ja valkoinen tai harmaa väritys. Valkoinen haltija- tai elättikäärme
esiintyy aineistossa Muurlasta507, Hattulasta508, Sortavalasta509, Taipalsaaresta510, Koivis-
tolta511 ja Evijärveltä512 tallennetuista tarinaredaktioissa. Harmaa elättikäärme on taas
mainittu Koivistolta513, Hiitolasta514 ja Pielisjärveltä515 tallennetuissa tarinoissa.
Kruunupäinen ja väriltään valkoinen käärme tavataan suomalaisessa uskomustarina-
perinteessä käärmeiden haltijana516, joka toimii näiden tuomarina tai kuninkaana niin
sanotuilla käärmeiden käräjillä517. Käsitykset tietyn eläinlajin kuninkaasta eivät ole
kulttuurihistoriassa lainkaan harvinaisia. Esimerkiksi rottiin on liitetty käärmeen käräjiä
vastaava mielikuva, jossa vanha rotta istuu rottalauman muiden jäsenten yhteenkie-
toutuneilla hännillä ja sitä kohdellaan laumansa kuninkaana.518 Käärmeiden käräjiä
kuvaavissa tarinoissa suuri valkoinen käärme toimii tällaisessa johtajan roolissa519. Kä-
räjillään käärmeiden kuvataan muun muassa päättävän asioistaan. Kruunupäiseen käär-
meeseen liittyvän morfologian lisäksi tutkimusaineistossa on muitakin viittauksia käär-
meiden käräjiin. Näin vaikuttaa siltä, että käärmeiden käräjiä koskevat skeemat ovat
sekoittuneet elättikäärmettä käsitteleviin skeemoihin ainakin joidenkin informanttien
kohdalla.
77
Kuningaskäärme on mielletty suomalaisessa kansaperinteessä erityisen vaarallisena
olentona, joka ajaa takaa käärmeiden käräjille osuvaa onnetonta ulkopuolista520 tai ku-
ninkaan kruunun kaappaavaa ritaria521. Samoja mielikuvia ulkopuoliseen kohdistuvasta
vaarallisuudesta on liitetty myös elättikäärmeeseen. Tuupovaarasta 1938 peräisin ole-
vassa tarinaredaktiossa suuri sepelkaulainen käärme hyökkää sen kotina toimineen
uuninraunion ohi kulkeneen miehen kimppuun. Lopulta taistelun jälkeen mies tappaa ja
polttaa käärmeen.522 Tuupovaaralaisessa redaktiossa oleva käärme omaa sekä elätti-
käärmeeseen että ja kuningaskäärmeeseen yhdistyvä piirteitä. Käärmeen sepelkaula ja
suuri koko tavataan kummankin morfologisena piirteenä. Lisäksi käärmeen asuntona
toimiva uuni viittaa vahvasti tyypilliseen elättikäärmetarinaan523. Tuupovaaralainen in-
formantti onkin kuvannut tarinassaan elättikäärmettä vaarallisena kuningaskäärmeenä.
Kaikkein eksplisiittisimmin kuningaskäärmeen ja elättikäärmeen välinen yhteys käy
kuitenkin ilmi Laihialta 1961 tallennetusta uskomustarinasta, jossa informantti yhdistää
elättikäärmeen suoraan valkoiseen kuningaskäärmeeseen. Tämä tarina on tallennettu
suhteellisen myöhään läntiselle kulttuurialueelle kuuluvalta Pohjanmaalta ja voi olettaa,
että tarinassa on sekoittunut kaksi toisilleen erillistä tarinaskeemaa. Silti mielikuva käär-
meestä kruunupäisenä supranormaaleja piirteitä omaavana olentona on yhteinen sekä
kuningas- että elättikäärmeen morfologialle:
...Syvässä kallioiden ja vuorten onkaloissa asustaa suuri valkea kuningaskäärme,jolla on kruunu päässä. Sen ovat vain harvat nähneet ja vielä harvemmatonnistuneet elävänä vangitsemaan. Mutta, joille se onnistuu niin että he saavatsiitä itselleen elätin, niin heillä on kaikissa asioissa onnea koko ikänsä. Karttuurikkautta ja kunniaa. Mutta, jos käärme jostain syystä sairastuu ja kuolee, onkoko talo tuomittu. Se köyhtyy ja asukkaat hajoavat maailman tuuliin.524
Kaiken kaikkiaan elättikäärme ja kuningaskäärme vaikuttavat uskomustarinoissa jaka-
van useita morfologisia piirteitä, jotka kulkevat läpi laajemman käärmeperinteen. Näitä
morfologisia piirteitä omaavia käärmeitä nimitetään useissa eri tyyppisissä tarinoissa
haltijoiksi525, kuninkaiksi526 ja tuomareiksi527. Ne asuttavat kotipiirin lisäksi metsiä528,
järviä529 tai valtameriä530. Käsitys kruunupäisestä tai sarvipäisestä käärmeestä on le-
vinnyt laajalle ja se tavataan aineistossa yksittäisissä redaktioissa niin läntiseltä, itäiseltä
kuin karjalaiseltakin kulttuurialueelta. Mielikuva liittyy ainakin osin Euroopan esihisto-
riallisiin kulttuurikerrostumiin, joissa sarvipäinen käärme on ollut merkittävä symboli.
78
7.1.2. Käärmeen käräjäkivi elätti- ja haltijakäärmetarinoissa
Kerimäeltä 1937 tallennetussa tarinaredaktiossa informantti kuvaa taloa, jonka edellinen
isäntä on pitänyt elättikäärmeitä. Suuret käärmejoukot vaivaavat myöhemmin talon os-
tanutta perhettä, jotka hakevat apuun tietäjän. Tämän avulla löytyy talon lattiapalkkien
alta käärmeiden käräjäkivi, jonka poistamisen jälkeen edellisen isännän elättikäärmeet
häviävät talosta.531 Tällainen käräjäkivi esiintyy toistuvana motiivina käärmeiden käräjiä
käsittelevissä tarinoissa532. Käräjäkivi on tarinaperinteessä esimerkiksi kuvattu joko pie-
nenä pyöreänä tai litteänä kivenä, jonka keskellä on reikä533. Toinen käsitys käärmeen
käräjäkivestä on viitannut suureen kiveen, jonka luokse käärmeet kokoontuvat534. Rau-
talammelta tallennetussa lapsi- ja käärmeredaktiossa esiintyy kokoontumispaikkana
käärmekallio, joka voi olla hämärtynyt mielikuva tällaisista käräjäpaikasta535.
Käärmeiden käräjäkivi oli voimakas taikaesine, joka auttoi omistajaansa esimerkiksi
voittamaan käräjillä536. Samankaltaisia taikaesineitä olivat myös esimerkiksi ukkosen-
jumalaan liitetyt kiviset ukonvaajat. Timo Muhosen mukaan monia luonnonobjekteja on
pidetty entisaikaan erityisinä. Viime aikoihin saakka tiedekään ei ole aina kyennyt
selittämään kaikkien esineiden alkuperää, joten poikkeuksellisilta näyttävillä luonnon-
esineillä ajateltiin olevan vanhojen maasta löytyneiden kiviaseiden tapaan maagisia
ominaisuuksia. Tällaisia maagiseksi miellettyjä supranormaalin alkuperän omaavia esi-
neitä olivat myös pyöreät käärmeenkivet.537
Uskomukset käärmeisiin liitettyjen artifaktien voimasta ovat olleet Euroopassa laajasti
tunnettuja. Kenneth P. Oakleyn mukaan esimerkiksi ammoniitteja on brittein saarilla ni-
mitetty käärmeenkiviksi. Britanniassa myrkkykäärmeet ovat harvinaisia, joten käär-
meenkivien merkitys voi mahdollisesti nousta esikristillisestä uskontoperinteestä, jossa
kivet olisivat olleet amuletin kaltaisia onnentuottajia. Englannissa on kerrottu myös
kyynkivistä, joita ovat olleet Porosphera-suvun fossiilit. Näihin fossiileihin muodostui
helposti reikiä, joiden luultiin syntyneen keinotekoisesti. Fossiileja myytiin kyynkivinä
tai noidankivinä muiden, luonnollisesti reikiintyneiden, kivien tapaan.538 Käräjäkiven
liittäminen elättikäärmeisiin kerimäkeläisessä redaktiossa on kiinnostavaa siksi, että se
mielletään esineenä, joka vaikuttaa elättikäärmeiden oleskeluun talossa. Tämä tarina on-
kin näin epätavallinen hybridi, jossa yhdistyy kaksi erilaista tarinaskeemaa.
7.2.1. Ukkosenjumalan ja maailmankäärmeen ikuinen taistelu
Elätti- ja haltijakäärmeeseen liittyvien uskomustarinoiden taustalla vaikuttaa suuren
kruunupäiseen käärmeeseen liittyviin skeemoihin sekoittuneena myös toiseen suureen
käärmeeseen liittyvät fragmentoituneet kulttuuriset mallit. Se tunnetaan useista kulttuu-
reista olentona, joka elää maailman keskuspuun juurien alla. Maanalainen käärme on
taivaanjumalan perivihollinen, joka käy tämän kanssa ikuista taistelua. Uno Harvan
mukaan myytin alkuperä viittaa Keski-Aasiaan, joka on saanut vahvoja muinaisirani-
laisia kulttuurivaikutteita. Esimerkiksi pohjoismongolilaisten burjattien mytologiassa ja
kansanrunoudessa Abyrga-niminen jättiläiskäärme esiintyy maailmanpuun juurella tai
kietoutuneena itse puun ympärille. Ukkoslinnun roolissa esiintyvä Garide-kotka
taistelee suuren käärmeen kanssa, yrittäen vahingoittaa sitä vahvalla nokallaan. Myös
Venäjän länsimongolien mytologiassa esiintyy maailman keskuspuun yhteydessä edellä
mainittua käärmettä vastaava lohikäärme, jonka kuvataan kiertelevän maailmanpuun
alla ja keräävän siitä putoavia lehtiä.539
Keskiaasialaiseen maailmanpuumytologiaan liittyvä suuri maanalainen käärme on laa-
jalti tunnettu uskomusolento. Skandinavian kansainvaellusajan mytologiassa maailman-
käärme kuvataan ukkosenjumala Thorin keskeisenä vastustajana. Nuoruudessaan Thor
yritti kalastaa meressä asuvaa käärmettä, mutta tämä pakeni siimana toimineen rautaisen
ketjun katkettua540. Uno Harvan mukaan myös Snorrin Eddassa esiintyvät kuvaukset
maailmanpuusta, sen juuristossa elävästä käärmeestä ja latvassa asuvasta kotkasta sisäl-
tävät tyypillisiä aasialaiseen elämänpuumytologiaan liittyviä mielikuvia.541
Kulttuurinen malli jumalolennon tai heeroksen taistelusta suuren käärmeen kanssa on
siis laajalle levinnyt. Antiikin Kreikassa ukkosenjumala Zeuksen avioton poika Herku-
les taisteli suuren monipäisen Hydraksi nimetyn käärmeen kanssa542. Kreikkalaisessa
mytologiassa käärmeen kanssa taistelee myös esimerkiksi Perseus. Muinais-Intiassa
käärmeen tappajana toimii ukkosenjumala Indra. Germaaneilla käärmeen tappaa taas
kulttuuriheeros Beowulf. Jumalhahmojen ja heerosten lisäksi suuren käärmeen tap-
pajiksi on mainittu niin muinais- kuin keskiajalla myös monia historiallisia henkilöitä.543
80
Käärmeen ja ukkosenjumalan välisen taistelun merkitystä voidaan selittää esimerkiksi
ossetialaisessa kansanperinteessä esiintyvää Ruimon-myyttiä tarkastelemalla. Anna
Chaudrin mukaan ossetialaisessa kansanuskossa kristillisen profeetta Elijan vastustaja-
na toimiva, maanalaista maailmaa edustava, Ruimon-käärme on tuhoa tuottava olento,
joka uhkaa elävien ihmisten maailmaa. Kuitenkin käärme on samaan aikaan hyödyl-
linen tuonpuoleisessa eläville vainajille, koska se toimii niiden ravintolähteenä. Tämä
kuvastaa käärmeeseen yleisesti liitettyä moniselitteisyyttä. Ossetiassa Ruimon on ni-
menä kytketty ukkosenjumalaan yhdistetyn mytologian lisäksi myös perheiden yllä-
pitämiin paikallisiin käärmekultteihin.544
Miranda Green mainitsee, että aiemmassa luvussa esiintynyt sarvipäinen käärme liittyy
kelttiläisessä ikonografiassa positiivisen hedelmällisyyttä tuottavan ominaisuuden sijaan
myös negatiiviseen yhteyteen. Käärme tavataan ktoonisena symbolina, joka edustaa
pimeää tuonpuoleista maailmaa. Käärmeen lisäksi maanalaista maailmaa symboloi
kelttiläisessä kulttuurissa käärmejalkainen jättiläinen, joka kuvataan monumenteissa ja
taiteessa alistuneena taivaalliselle hevosmiehelle. Hevonen ja käärme edustavat Greenin
mukaan symbolisesti kahta taivaanjumalan vaikutuspiiriä. Samalla ne paljastavat dua-
listisen kelttiläisen kultin, jossa symbolein käsitteellistetään maailman kaksijakoinen
luonne. Ilman pahaa ei voi olla hyvää ja ilman talvea ei seuraa uutta kasvukautta.545
Keskiaikaisissa legendoissa ja aikaisemmissa myyteissä eri puolilla Eurooppaa ja Aasiaa
esiintyneet kuvaukset suuren käärmeen ja ukkosenjumalan taistelusta ovat John Andrew
Boylen tulkinnan mukaan saattaneet toteutua riitissä, jossa suuri käärme on uhrattu ja
pilkottu osiin. Nämä käärmeen osat on sittemmin jaettu eri puolille. Käärmeen osien
levittäminen on saatettu suorittaa sateen edistämiseksi. Näin myös antiikin kreikka-
laisissa myyteissä ja vuosituhansia myöhemmin kerrotuissa englantilaisissa legendoissa
käärmeen tappaja näyttelee intialaiselle Indralle tai Mardukille kuuluvaa kaksoisroolia,
jossa jumala esiintyy sekä demiurgina että sateenjumalana.546 Toisin sanoen suuren
käärmeen ja ukkosenjumalan välinen taistelu voidaan käsitteellistää kahdesta näkökul-
masta. Käärmeen tappaminen turvaa toisaalta maan hedelmällisyyden ja toisaalta se
torjuu tuonelasta nousevan kaaoksen aiheuttaman uhan. Hedelmällisyyden turvaamisen
kannalta tuleekin näin ymmärrettäväksi se, miksi käärme on kuviteltu myös paikallisella
tasolla vainajien tapaan hedelmällisyyttä tuottavana voimana.
81
Suomalaisessa uskomustarinaperinteessä mielikuva ukkosenjumalan ja käärmeen tais-
telusta ei ole tuntematon. Verrattuna elättikäärmetarinoihin, on tämä malli kuitenkin sel-
keämpi eräissä muissa tarinatyypeissä547. Vahvialasta 1961 tallennettu tarinaredaktio si-
sältää arkaaisen mielikuvan käärmeen ja ukkosenjumalan taistelusta. Siinä informantti
kuvaa, kuinka suuren pajupensaiden alta nousevan käärmeen vie mennessään suuri lin-
tu548. Tarinaa voi tulkita ukkoslinnun ja käärmeen välisen taistelun näkökulmasta, jol-
loin suuri lintu on viittaus maanalaisten voimien kanssa kamppailevaan ukkosenjuma-
laan. Ukkoslintu on Suomessakin edeltänyt antropomorfista ukkosenjumalaa549.
Myöhäisempää varianttia ukkosenjumalan ja maanalaisen pedon taistelusta edustavat
redaktiot, joissa käärmeen kanssa kamppailee ihmishahmoinen ukkosenjumala. Tätäkin
myöhäisempää historiallisiin hahmoihin perustuvaa mielikuvamaailmaa edustavat esi-
merkiksi käsitykset tunnetusta ritarihahmosta suuren lohikäärmeen tappajana. Kuu-
luisin esimerkki näistä lienee Pyhä Yrjö. Suomalaisessa perinteessä mielikuva suuren
käärmeen voittaneesta Yrjöstä ulottuu myös taikuuteen. Käärmeiden nimittäin kuvataan
kelpaavan taikuuteen vasta Jyrinpäivän 23.4. jälkeen550. Suomeen Jyrkin, eli Pyhän
Gregoriuksen, päivä on saapunut aikaisin Itä-Euroopan kautta. Venäläisessä kansan-
uskossa Yrjö kuvataan levittämässä kristinuskoa. Matkoillaan hän kohtasi petoja ja
käärmeitä, joille hän osoitti mitä ne saavat syödä tai juoda. Näin Pyhä Yrjö on liitetty
karjan suojelupyhimykseksi, jolle on uhrattu eläimiä ulos laskettaessa. Ortodoksisessa
kirkkorukouksessa Pyhä Yrjö esiintyy lohikäärmeen ”kavalan pedon alistajana”.551 Yrjö
onkin arkkityyppinen lohikäärmeentappaja, joka pedon voitettuaan saa vallan määrätä
käärmeitä ja susia. Näin hän voi yksin päättää milloin nämä tulevat vaarallisiksi karjalle.
Pyhään Yrjöön verrattavia myöhäisiä lohikäärmeentappajia on suomalaisessa usko-
mustarinaperinteessä esimerkiksi ritari Petri Pervoi, joka pelastaa Pietarin kaupungin
suuren lentävän käärmeen aiheuttamalta uhalta552. Myös muita vastaavia tarinaredaktioi-
ta löytyy eri tarinatyypeistä, joissa käärmeiden tappajina toimivat sotamiehet, isännät tai
kartanonherrat553. Nämä esimerkkiredaktiot kertovat siitä, että laajalle levinnyt skeema
ukkosenjumalan kanssa taistelevasta käärmeestä ei ollut Suomessakaan täysin tuntema-
ton. Tarinan protagonisti, ukkosenjumala, on korvautunut paikallisella kartanonherralla,
isännällä tai sotilaalla. Vaikka tarina olisi juurtunut tänne suhteellisen myöhään, sen his-
toria ulottuu kuitenkin kaukaiseen menneisyyteen.
82
Elättikäärmeskeemat ja skeemat suuresta käärmeestä ovat joissain tutkimusaineiston
redaktioissa päällekkäisiä. Suuri käärme on niissä ollut joko kokonaan tai vain tiettyjen
uskomuselementtien osalta rinnastettavissa suureen käärmeeseen. Elättikäärmetarinoissa
näitä mielikuvia löytyy fragmentaarisina vain harvoista redaktioista. Kaikkein sel-
vimmät tarinat, joissa yhdistyy suureen käärmeeseen ja elättikäärmeeseen kietoutuva
mielikuvamaailma, ovat tallennettu Sortavalasta ja Ruskealasta. Tarinaredaktioissa kult-
tuuriheeroksen tai ukkosenjumalan sijalle on noussut neuvokas renki, joka tappaa
suuren elättikäärmeen syöttämällä sille kuumaa tervaa. Sama tarinamotiivi on liitetty
moniin historian henkilöihin, jotka ovat tuhonneet käärmehirviön sisältä päin.554 Myös
käärmeen tapa myrkyttää ympäristönsä on tunnettu lohikäärmeeseen liitettynä motiivina
useissa kulttuureissa555. Sortavalalainen redaktio toimii hyvänä esimerkkinä:
...Leppässelän kylässä, nykyisellä Okan mäellä asui ennen mahtava talonpoika,jota sanottiin Okaksi ja jolla oli lisäksi paljon peltoja ja suuri rikkaus, niin ettäsaattoi kirkolla sanoa, kun muut kuulumisia kyselivät: Jo nyt Okan elollasokaisee. Kerrotaan Okalla olleen elättikäärmeen, joka asui ihmisen pääkallossaja jota Okka velhohommissaan tarvitsi. Tämä käärme saapui aina rappujen eteenruokaa pyytämään, kaksihaarainen kieli koholla. Se saattoi lykätä myrkkyä niinettä ruoho kuoleentui laajalta alalta ja sitä sanotaan nähdyn Mäkelän niityllä jaHeinjoen haaran seuduilla Leppäselässä. Mutta kerran kun Okka itse ei sattunutolemaan kotosalla, saapui käärme odottamaan ruokaa rappujen eteen, jolloinOkan renki pisti sille tulista tervaa kielelle, jolloin käärme syöksyi metsään niinettä viita lakoili ja tavattiin myöhemmin kuolleena eräältä suolta.556
Edellä kuvatussa tarinaredaktiossa käärmeen tappaminen syöttämällä sille tervaa yhdis-
tää elättikäärmeen moniin muihin jättiläiskäärmeen tappamiseen liittyviin tarinoihin.
Kuitenkaan tämä ei ole ainoa uskomuselementti, joka yhdistää elättikäärmeen kansain-
välisessä mytologioissa tavattavaan kulttuuriheeroksen tai Jumalan vastustajaan. Savi-
taipaleelta tallennetussa tarinaredaktiossa elättikäärmeelle kasvoi katkaistun pään tilalle
seitsemän uutta ja se ei suostunut kuolemaan, vaikka se paloiteltiin moneen osaan557.
Käärmeelle kasvavat uudet päät ovat selvä viittaus suureen käärmeeseen. Tämä omi-
naisuus liitettiin Kreikan mytologiassa Herkuleksen vastustajana toimineeseen Hyd-
raan558. Samoin käärmeen kokoontuminen uudelleen osista on tyypillinen mielikuva,
joka liittyy suuren maanalaisen käärmeen mytologiaan. Mielikuva on tunnettu Suo-
messa uskomustarinoiden jättiläiskäärmeiden ohella myös tavallisiin luonnonkäärmei-
siin liittyvänä. Käärmeen ei uskota kuolevan, vaikka se pilkottaisiin osiin. Se saattaakin
koota itsensä uudelleen ja lopullisen kuoleman takaakin vain pään murskaaminen.559
83
7.2.2. Mato musta maanalainen – tuonelan käärmeen tuntomerkit
Jotta olisi mahdollista kytkeä muita elättikäärmeaineistossa esiintyviä kulttuurisia mal-
leja osaksi suuren käärmeen mytologiaa, on ensin yritettävä tarkastella sitä, millaisia
maanalaiseen suureen käärmeeseen viittaavia mielikuvia suomalaisesta kansanuskosta
on löydettävissä. Ensimmäinen keskeinen tuonpuoleiseen viittaava mielikuva on käär-
meen musta väri, joka on mainittu esimerkiksi jo aiemmin esitellyn ossetialaisen Rui-
monin keskeisenä ktoonisena piirteenä560. Käärmeen musta väri liitetään sen tuonpuo-
leiseen luonteeseen muun muassa käärmeenpureman parantamiseen tarkoitetussa loit-
suissa. Käärmeenpuremien parannusloitsut voidaan laskea syntyloitsuihin. Syntyloit-
suissa tuodaan usein julki mielikuvia sairauden aiheuttajan alkuperästä561. Esimerkiksi
seuraavissa Kanneljärveltä ja Jyväskylästä tallennetuista loitsuesimerkeistä käärmee-
seen liitetään: 1) puun juuristo, jolla saatetaan viitata maailmanpuuhun562; 2) maan-
alainen tuonelaan viittaava maailma; 3) musta väri. Jyväskyläläisessä loitsussa on mui-
takin tuonpuoleisen topografiaan ja asukkaisiin liittyviä viittauksia, kuten tuonpuolei-
sessa sijaitseva rautainen vuori563 ja paholaiseen mahdollisesti viittaava nimitys Juutas:
...Mato musta, maanalane, toukka tuomen karvallinen, puu juurii pujottelija,läpi mättähän mänijä, luuli puuta purrehen, pajun niintä panneheen, puritpaljasta ihmisen ihhoo, Päästä täst puremisest, kyykäärme haukkimisest, vievihat Venäelle, tuskat toiseen maailmaan.564
...Uupui Juutas juostessansa väsyi väkätellesänsä, kaatui maata kalliolle, nukkuinurmelle hyvälle. Kuola juoksi konnan suusta, kina ilkeän kidasta Ukonmustalle kivelle, rautaiselle kalliolle, vuorelle teräksiselle. Tuosta oksaksiojentui, siitä vääntyi värttinäksi, käyritihe käärmeheksi. Mato musta,maanlainen, toukka tuonenkarvallinen, kotelo sinun kotasi, lahokantokartanosi. Tahi tanko pihlajainen, eli koivunen korento. Kuka sun kuolostanosti, herätteli heinikosta? Isäsikö, äitisikö vaiko vanhin veljeksistä? - Pistämiekkas tuppehesi, vie vihätö vatsahasi, ennen kuun kääntymättä, aurinkoisenlaskematta.565
Loitsuesimerkit osoittavat selvästi käärmeeseen liitettyä tuonpuoleisen topografiaa ja
kuvastoa. Käärme on esimerkkiloitsuissa tuonpuoleisen maailman eläin, joka nousee
maan alta pistämään viatonta uhriaan. Sama kulttuurinen malli vaarallisesta tuonpuo-
leisesta käärmeestä ei rajoitu vain loitsuperinteeseen, vaan kulttuurinen skeema mus-
tasta tuonelan käärmeestä tavataan myös uskomustarinaperinteestä:
84
...Eräs vanha mies, Silkki-Mikko, oli sienen keräysmatkallaan joutunutkäärmeitten käräjöihin. Oli löytänyt yhä enemmän sieniä, eikä huomannutkaan,ennenkuin jo oli käärmejoukon keskellä. Siellä oli mitä ollut lukematon määrävalkekauloja ja ”zipukkahia”, mutta yksi oli ollut ”mustamato”, joukon johtaja.Se lähti häntä jälestä ajamaan. Muut olivat päästelleet outoja vihellyksiä.Käärme oli jo saavuttamassa miehen ja hyppi miestä korkeammalle, kun tuli vesi vastaan, ja sai mies hyvän etumatkan ja pelastui. - mutta säikähdyksestään miesei toipunut, vaan kuoli kahdeksan viikon kuluttua.566
Edellä kuvattu tarinaesimerkki on tärkeä, koska siinä suuri musta käärme samaistuu
muihin tuonpuoleisessa eläviin olentoihin, kuten vainajiin. Vainajaolentojen tapaan, se
ei kykene ylittämään helposti vettä567 ja sen nähnyt ihminen kuolee myöhemmin säikäh-
dyksestä johtuvaan sairauteen. Tällä maininnalla voi katsoa olevan yhteyksiä voimak-
kaaseen kalmanväkeen, jonka aiheuttamat taudit miellettiin erityisen vaarallisiksi568. Ta-
rinassa esiintyvä ”mustamato” onkin hyvin lähellä tuonelassa elävää niin ikään väriltään
mustaa ja kooltaan suurta maailmankäärmettä.
Kulttuurinen malli mustasta tuonelassa elävästä käärmeestä on hyvin todennäköisesti
vaikuttanut myös elätti- ja haltijakäärmeeseen liitettyihin mielikuviin. Elättikäärme
kuvataan yhdeksässä redaktiossa väriltään mustaksi. Neljässä näistä redaktiosta käär-
meen painotetaan mustan värin ohella olevan kooltaan erityisen suuri. Elätti- ja haltija-
käärmeen toinen keskeinen attribuutti vaikuttaa aineistossa olevan muutenkin sen
erityisen suuri koko569. Esimerkiksi Suistamolta tallennetussa tarinaredaktiossa saunan-
haltijana toimiva käärme kuvataan seitsemän metriä pitkäksi jättiläiseksi:
...Saunanhaltija on joskus ollut olemassa. Se on ollut niin iso käärme että se onylettynyt ison saunan ympäri, arveltiin olleen sen noin 7 m pitkä, sillä oli ollutmuutamia neliön muotoisia valkeita pilkkuja selässä, ja kaksi mustaa juovaaselässä. Öisin ja kylpyaikoina tavattiin eläin saunassa, mutta se ei tehnytihmisille pahaa, ellei sitä häiritty. Sauna, jossa eläin asusti oli lammin rannalla.Tätä ei tavattu muissa huoneissa enempää kuin muuallakaan paikkakunnalla.Näin arveltiin, että itse pahahenki hallitsi huonetta käärmeen muodossa.570
Edellä esitetyssä suistamolaisessa redaktiossa käärmeen suuren koon lisäksi on kuiten-
kin myös toinen piirre, joka on mahdollista liittää tuonpuoleisen mytologiaan Michel
Meurgerin ja Claude Gagnonin mukaan maailmankäärme kuvataan usein veden ja maan
rajalla kiertyneenä renkaalle esimerkiksi saaren ympärille571. Suistamolainen informantti
on toistanut tämän skeeman, asettaen suuren käärmeen kiertämään saunarakennusta.
85
Mustan värin ohella yhdessä tarinaredaktiossa käärme kuvataan mustankirjavana572.
Kirjava väri tavataan suuren tai kruunupäisen käärmeen attribuuttina myös muualla suo-
malaisessa uskomustarinaperinteessä573. Kirjava käärme esiintyy mytologisena teemana
niin ikään tulen syntyä käsittelevissä loitsuissa, joissa se toimii tuleniskennän välinee-
nä574. Elättikäärmeen morfologiaan kuuluvat käsitykset näyttävätkin näin omaavan frag-
mentaarisia yhteyksiä maan alla elävään mustaan maailmankäärmeeseen, joka on sa-
maan aikaan ambivalentti tuonelasta noussut peto ja hedelmällisyyden tuottaja.
Kansainvaellusajan ja viikinkikulttuurin Skandinaviassa mielikuvat käärmeistä olivat
osin sekoittuneet lohikäärmeisiin. Arkeologi Birgitta Johanssenin mukaan käärmeen
sijaan voidaan joissain tapauksissa puhua molempien piirteitä yhdistävästä drakorm-
olennosta575. Suomalaisen uskomustarinaperinteen sisällä rajat käärmeen ja lohikäär-
meen välillä näyttävät olleen tarinaperinteen valossa Skandinavian tapaan osin jous-
tavia576. Lohikäärmeeseen viittaavaa ruotsinsukuista nimeä traakki (ruots. drak/e) on
hyödynnetty muun muassa somerolaisessa uskomustarinassa, jossa raakinojan kerrotaan
saaneen nimensä siksi, että siellä on tapettu suuri käärme577. Nimitystä on käytetty myös
...Yhes talos emäntä anto käärmelleen pytystä maistaa maitoa. Niitä käärmeitä ol niin paljon, et niit tul kesäl sissääkii. Emäntä tarkast pytyt ja sano ”Kas raakki,tuost pytyst on maistant, tuost ei oo maistankaa. Karjaonni pysyi sil tavaltalossa578
Lehmien imeminen voi viitata paramielikuvien ohella myös muihin käärmeisiin, joiden
on kuvattu käyvän imevässä lehmiä579. Skeema liittyy Martti Haavion mukaan myös
lumikkoon, jonka on uskottu aiheuttavan lehmien utareisiin ajettumia580. Kuvauksia
elättikäärmeestä imemässä tai puremassa lehmiä on tallennettu aineistossa niin itäiseltä,
läntiseltä kuin karjalaiseltakin kulttuurialueelta. Maidon imeminen saattaa liittyä epä-
suorasti myös suuriin käärmeisiin. Evijärveltä tallennetussa toisinnossa navetassa elää
kooltaan suuri maitokäärme, jonka nimi viittaa selvästi sen tapaan käyttää ravinnokseen
lehmien tarjoamaa ravintoa581. Onkin mahdollista olettaa, että elättikäärmeen kohdalla
useampien eri mielikuvien välille on muodostunut synergiaa. Käärmeen tapa imeä
maitoa on ulottunut basiliskin kaltaisista jättiläiskäärmeistä aina luonnonkäärmeisiin.
86
8. ELÄTTIKÄÄRME NOSTOKÄÄRMEENÄ
8.1. Elättikäärmeen nostajat ja nostokäärmeen funktiot
Elätti- ja haltijakäärmetarinoiden käärme toimii joissain tarinaredaktioissa nostokäär-
meen roolissa. Tämä mielikuva on tutkimusaineistossa keskittynyt erityisesti tietäjän
käärmeeseen ei ole mitenkään yllättävää, koska suomalaisessa uskomustarinaperinteessä
nostokäärmetarinoilla on ollut suuri rooli. Nostokäärmeellä on selviä yhteyksiä tietäjän
ja noidan sielueläimeen583, mutta samaan aikaan se voidaan nähdä myös tavallisena
luonnonkäärmeenä, joka voidaan saada tottelemaan taitavaa ihmistä erilaisten taikojen
ja loitsujen avulla. Elättikäärmeen tapauksessa noidan käskemät käärmeet näyttävät liit-
tyvän enemmän sielueläinkäsityksiin584. Silti niihin saattaa liittyä myös ajatus luonnos-
sa elävästä käärmeestä, jota ihminen voi käskeä vahingontekoon.
Nostokäärmeeseen viittaavat skeemat voidaan aineiston tarinaredaktioissa löytää lä-
hinnä käärmeelle annettujen funktioiden kautta. Esimerkiksi Mäntyharjulta tallennetus-
sa tarinaredaktioissa Vappunoita-niminen noita teetti pahaa elättikäärmeidensä avulla585.
Leppävirralta tallennetussa tarinaredaktiossa taas erakkomies kuljettaa elättejään muka-
naan säkissä ja vapauttaa ne, kun emäntä ei anna maitoa586. Samoin Vupes nimisen tie-
täjän kuvataan kuljettaneen käärmeitään mukanaan587. Selvin yhteys elättikäärmeen ja
nostokäärmeen välillä on tallennettu pielaveteläisessä uskomustarinaredaktiossa, jossa
informantti on yhdistänyt kertomuksessaan molempiin liitetyt skeemat. Kiinnostavaksi
redaktion tekee myös se, että siinä informantti kuvaa kodinhaltijana pidetyn käärmeen
voivan toimia myös vahingoittavassa roolissa.
...Kartanon vartijana pidettiin käärmettä. Ei ihmetelty, jos käärme loikoilikartanon takana rantatiellä. Käärme asui tavallisesti uhrikuusen luona olevankiven alla tai pajan tai eloaitan alla. Isäntä ruokki tätä asukasta kermalla,maidolla tai maidonsekaisella piimällä. Varkailla ei ollut asiaa tällaiseen taloon.Jos isäntä tarvitsi apua, niin hän puhalsi keväällä kutuaikana, parittelu-tilaisuudessa kiinniotetun naarassammakon oikeanpuoleisesta sääriluusta tehtyyn pilliin. Silloin käärme oli heti luona, ja hän voi usuttaa sen naapuriin, jopatoiseen kyläänkin pahantekoon. Kun hän puhalsi vasemmasta sääriluusta tehtyyn pilliin, niin käärme hävisi. Sattuipa väliin, että mies hädän hetkellä kylässäkinollessa sai pilliin puhallettuaan lauman käärmeitä avukseen. Parempaa asetta eimies tarvinnutkaan.588
87
Pielavedeltä tallennettu uskomustarina on mielenkiintoinen, koska siinä haltijaolento
esitetään sekä vartijana että pahantekijänä. Käärme siis toisaalta vartioi oman isäntänsä
omaisuutta ja talon rajoja. Silti se voidaan lähettää yli näiden rajojen tuhoamaan isän-
tänsä viholliset. Samanalaisia tarinaredaktioita on tallennettu varsinkin tietäjiin liittyen.
Maaninkalainen suurtietäjä Aatu Mykkänen elätti karttulalaisen tarinaredaktion mukaan
käärmeitä pihakoivunsa alla ja lähetti ne sinne, missä hänellä oli vihollisia589. Vaa-
ralliseen nostokäärmeeseen liittyvä tyypillinen mielikuva on sen liikkuminen renkaa-
na590. Keuruulta tallennetussa tarinaredaktiossa elättikäärme saapuu omistajansa luokse
renkaana pyörien, kun tämä viheltää sitä kolmasti591. Tarinassa käärme omaakin nosto-
käärmeelle keskeisen piirteen. Luonnonkäärmeistä muun muassa kyyn on uskottu aja-
van uhriaan suuttuneena takaa renkaan muotoon asettuneena592.
Tarinoissa, joissa elättikäärme esiintyy nostokäärmeen roolissa esiintyy mielikuva, jossa
käärme ylittää kodin ja sen ulkopuolen rajalinjat. Elättikäärmettä nostokäärmeenä käyt-
tänyt lähettää nostamansa eläimen kotoa naapuriin, kuten pielaveteläisessä redaktiossa
on selvästi tuotu esiin. Toisaalta eräs suomalaisten nostokäärmetarinoiden aihe on käär-
tikäärmeuskomukset ovat alkaneet ohjata aluksi yksilöiden havainnointia ja myöhem-
min toimintaa käärmeitä kohtaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että luonnossa
elävistä tarhakäärmeistä olisi tullut välttämättä todella ruokkimisen kohteena olleita
eläimiä, vaan kansanuskon ja maailmankuvan osaksi omaksutut mentaaliset mallit ovat
saattaneet ohjata toimintaa käärmeitä kohtaan ainakin jossain määrin suopeammaksi,
kuten seuraava Koivistosta tallennettu muistelma osoittaa:
92
...Viime viikolla kissa toi taasen pihalle ison tarhakäärmeen, mustan. Tässälähellä on pelto, jota ennen ovat kutsuneet käärmeeniityksi; siinä on vielä nytkinkäärmeitä, vaikka se on jo raivattu pelloksi. Joka kesä niitä tulee tähän talonpihalle ja kasvimaalleni, ja meillä kun on kaksi emakkokissaa, joilla on poikasetniin ne ottavat niitä kiinni ja syövät kuin kalaa. Toinen kissa toi ison käärmeen,pitäen sitä niskasta kiinni, ja käärme oli kietoutunut kissan ympäri. Minä kunhuomasin ja aloin hätyyttää kissaa, niin käärme pääsi pensaikkoon karkuun jasinne katosi. Toisena päivänä näin toisen kissan syövän vaskikäärmettä. - Minäolen siksi taikauskoinen, että en tapa käärmettä, koska sekään ei ole minuamilloinkaan vahingoittanut, niin paljon kuin olenkin metsissä ja niityilläliikkunut. Vaikka ihmiset sanovatkin, että käärmeen tappaja saapi yhdeksänsyntiä anteeksi, niin minulla kun ei ole syntejä olekkaan.624
Yliluonnollisen pahan torjumisen lisäksi haltijana pidetty käärme suojeli talonväkeä
luonnollisemmilta uhilta, kuten jyrsijöiltä625 tai muilta käärmeiltä626. Mielikuva rottia ja
Kuva 17. Elättikäärmekäsitysten esiintyminen suhteessa karjatalouden keskusalueeseen.
103
10.4. Elättikäärmemielikuvien merkitys ja laajempi käärmeperinne
Mitä elätti- ja haltijakäärmetarinat kertovat suomalaisesta ja laajemmin eurooppa-
laisesta käärmesuhteesta? Aineiston kansanomaiset uskomustarinat ja memoraatit kan-
tavat mukanaan kiinnostavia universaaleja merkitysrakenteita, joita voidaan yrittää tul-
kita suhteessa käärmeen anomaaliseen rooliin kulttuurissa. Kuten antropologi Mary
Douglas on osoittanut, on ihmiskulttuureille keskeistä rajanvetojen logiikka ja niiden
ulkopuolelle tai väliin jäävät ilmiöt ja asiat647. Käärme on useiden kulttuurien kategoria-
järjestelmissä ambivalentti kahteen maailmaan kuuluva eläin.
Myös suomalainen elättikäärmeaineisto rakentuu useille keskenään ristiriitaisille mer-
kityksille. Elätti- ja haltijakäärmeen roolia suomalaisessa tarina-aineistossa voidaan
lähestyä Veikko Anttosen rakentaman pyhän semanttisen mallin kautta. Elättikäärmeestä
onkin käytetty nimeä osuvasti nimitystä ”pyhä eläin” kolmessa redaktiossa648. Käärme
on eläin, joka on kykenevä samaan aikaan ylläpitämään ja ylittämään erilaisia skemaat-
tisia rajalinjoja. Se voi ylittää rajan näkyvän ulkopuolen ja näkymättömän sisäpuolen
sekä näkymättömän ulkopuolen ja näkyvän sisäpuolen välillä.
Šamanistisen sielueläimen roolissa käärme ylittää ihmisen näkymättömän sisäpuolen
rajat ja siirtyy esiin näkyvälle ulkopuolelle. Kodinhaltijan roolissa käärme liukuu
näkymätöntä ulkopuolista edustavasta tuonpuoleisesta näkyvään sisäpuoleen, eli talon
pihamaalle, navettaan tai tupaan. Nostokäärmeen roolissa käärme taas lähetetään näky-
västä sisäpuolesta näkymättömälle ulkopuolelle, jossa se kostaa isäntänsä vihollisille.
Ihmisen sisäpuolelle tuleva käärme taas rikkoo rajan näkyvästä ulkopuolesta näky-
mättömään sisäpuoleen. Ennustajan roolissa käärme tuo salattua tietoa tuonpuoleisesta
näkymättömästä maailmasta tämänpuoleiseen näkyvään maailmaan. Käärme on siis
eläin, joka pystyy moninaisiin rajanylityksiin.
Vartijan roolissa käärme suojaa taloa muilta rajanylitykseen kykeneviltä voimilta, kuten
paralta, trulleilta tai muilta käärmeiltä. Käärme pystyy myös noutamaan uudistavaa voi-
maa yli rajojen, jota kuvaa sen rooli hedelmällisyyttä tuottavana olentona. Näin saa seli-
tyksensä esimerkiksi se, miksi karjataikuudessa tai ihmisiin liittyvässä taikuudessa käär-
me on voimakas taikaväline. Nämä skeemat ulottuvat myös elättikäärmeaineistoon.
104
Käärme sijoitetaan tarinoissa silmiinpistävän usein joko spatiaalisiin tai supranormaa-
leihin rajoihin yhdistyviin paikkoihin ja rakennuksiin. Tarinoissa se oleskelee useimmi-
ten uunin seudulla, joka yhdistää kulttipaikkana näkymätöntä tuonpuoleista ja näkyvää
territoriaalista sisäpuolta. Tuvan lattian alla käärme puolestaan on yhteydessä sekä
näkymättömään maanalaiseen ulkopuoleen että näkyvään tuvan sisäpuoleen. Saunassa
asuva käärme on taas paikassa, jossa ihmisen status muuttuu sisä- ja ulkopuolen yh-
teyden kautta erilaisten liminaalisten tilojen välityksellä. Omistajansa sängyssä käärme
symboloi omistajansa sielua, joka liikkuu ulkona ruumiin näkymättömästä sisäpuolesta.
Universumin rajalinjoja helposti ylittävä ja ylläpitävä käärmesymboli tulee selvästi esiin
myös uhripaikkoihin liitetyn käärmeen tapauksessa. Esi-isiä uhripuun juurella edustava
eläin kykenee rikkomaan näkyvän sisäpuolen ja näkymättömän ulkopuolen väliset rajat.
Se on yhteydenpitäjä tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä. Samalla käärme on
olento, joka pystyy rikkomaan äärimmäisen elämää ja kuolemaa erottavan rajalinjan.
Myös käärmeen ruokkimiseen liittyvät ajat kertovat sen poikkeuksellisesta asemasta.
Keskeiset vuotuisjuhlat, kuten joulu ja kekri ovat anomaalisia ajankohtia, jolloin rajat
näkyvän sisäpuolen ja näkymättömän ulkopuolen välillä ovat heikoimmillaan. Tuolloin
vaaralliset voimat saattavat uhata ihmisiä. Rajoja vahtivan ja niiden ylittämiseen pysty-
vän käärmeen hyvittely ruokkimalla vähentää tuonpuoleisen tuottamaa riskiä.
Rajoja ylittävä käärme on aina myös vaarallinen eläin. Jos sitä loukataan ovat seu-
raukset vakavia. Toisaalta käärmeen toiminnan fyysinen rajoittaminen tulee välttämät-
tömäksi joissain toisinnoissa, joissa käärmeen ktooniset ja kaoottiset voimat uhkaavat
ihmisten hyvinvointia649. Tällöin aktualisoituu käärmeentappomyyttien esikuvallinen
rooli, jota edustavat ukkosenjumala Indran, Thorin tai pyhän Elijan jatkuva taistelu
maailmankäärmeen aiheuttamaa kaaoksen uhkaa vastaan. Käärmeen roolia ontologisten
rajalinjojen ylittäjänä voidaan yrittää kuvata mallilla, jossa käärmeen rooli aineistossa
esiintyvien rajojen ylittäjänä ja ylläpitäjänä yhdistetään antropologiseen tulkintaan (Ks.
kuva 18.). Kuten Veikko Anttonen on todennut, vaatii uudistuminen aina rajojen ylittä-
mistä650. Käärmeen kyky ylittää tuon- ja tämänpuoleisen rajat tekee siitä vakiintunutta
järjestystä uhmaavan olennon, joka edustaa Mary Douglasia mukaillen sekä vaaraa että
voimaa651. Käärmeen potentiaali tuottaa hedelmällisyyttä, parantaa ja vartioida liittyykin
keskeisesti mielikuvaan, jossa käärme on osin tuonpuoleisen – tuonelan asukas.
105
Kuva 18. Käärme rajoja ylittävänä ja ylläpitävänä olentona suhteessa yhteisön kulttuu-risiin rajalinjoihin.
Elättikäärmetarinoissa käärmeen rooli siis rakentuu laajemmassa merkityksessä sen
kyvystä tuottaa ja ylittää rajalinjoja. Käärmeen symbolinen rooli uskonnollisessa
viestinnässä perustuu Tom Sjöblomin näkemystä noudatellen siihen liitettyihin ihmisen
pelkomoduulin aiheuttamiin ambivalentteihin tunteisiin. Ehkä käärmeen ambivalentti
rooli kulttuurissa nousee näiden emootioiden hyväksikäytöstä uskonnollisessa viestin-
nässä652. Suomalaisessakin kansanuskossa käärme on keskeisessä roolissa uskomusten
välittämisessä. Tämä näkyy muun muassa sen roolissa suomalaisten uskomustarinoiden
keskeisimpänä eläimenä653. Pohdittaessa haltija- ja elättikäärmetarinoiden merkitys-
maailmaa, ei voi olla huomaamatta niiden liitosta suomalaisen faunan käärmeisiin. Elät-
tikäärmetarinoissa esiintyy aika ajoin sekä kyy että rantakäärme. Tarinoissa näyttää ole-
van kaksi erilaista lähestymistapaa käärmeisiin. Esimerkiksi käärme ja lapsi-tarinoissa
sen kohtalona on useimmiten kuolema, kun emäntä tai joku muun talonväkeen kuuluva
suojelee lasta654. Toisaalta sen tappaminen aiheuttaa negatiivisia seurauksia, kuten talon
lapsen tai lehmän kuoleman. Siksi emäntä tai tietäjä suojelee omia elättejään vierailta.
106
Kuten etnologi Mihály Hoppál on esittänyt, sisältävät uskomustarinat selvästi toi-
mintaohjeen, jonka mukaan ihminen vastaa kulttuurisesti soveltuvalla tavalla kulloi-
seenkin tilanteeseen655. Uskomustarinat siis sisältävät latentteina sisäistettyinä toiminta-
ohjeina, eli skeemoina, toimivan kuvan maailmasta. Kun perinteen sisäistänyt henkilö
on nähnyt käärmeen tai kuullut käärmeen nimen mainittavan, ovat hänen mielessään
aktivoituneet ne skeemat, jotka havainto käynnistää. Elättikäärmeperinteen toimintaohje
sisältää ristiriitaista informaatiota, jossa käärme tulee toisaalta tappaa ja toisaalta taas
käärmeen tappaminen tuo huonoa onnea. Kumpi skeemoista on ohjaava, saattaa vaikut-
taa siihen mikä on luonnossa vastaan madelleen käärmeen kohtalo. Kodinhaltijan tai
vainajaolennon vahingoittajaa odotti potentiaalisesti ankara rangaistus. Sen sijaan
paholaisen kätyrin tappaja sai syntinsä anteeksi. Näin kansanomainen toimintakoodisto
on sisällytetty myös elättikäärmekertomusten skemaattisiin rakenteisiin.
Suomalaisessa luonnossa kohdattu kyy- tai rantakäärme ei ole näin koskaan ollut vain
eläin. Osin henkilön tietoisen ulkopuolella olevat mallit suuresta käärmeestä, haltijoista,
paholaisesta, onnesta ja onnettomuudesta ovat kytkeytyneet aktiivisiksi käärmeen koh-
taamisen yhteydessä tai siitä tarinoita kerrottaessa. Käärmeeseen liitetyt sisäistetyt toi-
mintaohjeet ovat osa sitä mielikuvamaailmojen kokonaisuutta, jota kutsutaan maail-
mankuvaksi. Maailmankuvassa käärme on kognitiivinen apuväline, jonka avulla voi-
daan ilmaista paikalliselle yhteisölle keskeisiä kulttuurisia faktoja. Agraariyhteisössä
keskeisiä ongelmia ovat olleet maan hedelmällisyys, onnen riittävyys, oman ja perheen
terveyden ylläpito, tasapainoinen suhde suvun manalle menneisiin sekä pahojen ulko-
puolisten voimien torjunta. Käärme on yksi niistä anomaalisista eläimistä, joihin maail-
mankuvan keskeiset rakennusaineet ovat liittyneet eri tavoin. Käärmeen rooli rajoja ylit-
tävänä ja ylläpitävänä ”kahden maailman” olentona on tehnyt siitä keskeisen
supranormaalin toimijan myös suomalaisen agraariyhteisön tarinaperinteessä.
10.5. Jatkokysymyksiä elättikäärmeestä ja laajemmasta käärmeperinteestä
Tutkimuksessani olen osoittanut, että elättikäärmettä käsitellyt tarinaperinne sisältää
monisyisempää aineistoa kuin aiemmissa tutkimuksissa on kuvattu. Elättikäärmetarinat
rakentuvat vainajiin ja haltijoihin liittyvän ytimen ympärille. Silti elättikäärmeestä
kerrottua tarinaperinnettä rajaavat myös laajemmat mytologiset mielikuvat.
107
Elätti- ja haltijakäärmettä käsittelevä perinne sisältää monista eri historiallisista kerros-
tumista välittyvää ja suodattunutta fragmentaarista uskomusainesta. Vanhinta kerros-
tumaa edustavat šamanistiseen mielikuvamaailmaan liittyvät sielueläinkäsitykset, jotka
ovat erottamattomalla tavalla liittyneet myöhäisempään tietäjäperinteeseen ja kristilli-
seen noitaan yhdistyvään kulttuuriseen kuvastoon. Vainajiin ja haltijoihin liittyvä mieli-
kuvakerrostuma on taas maanviljelyskulttuurin tuomaa ainesta. Myös suureen käär-
meeseen liittyvät uskomuselementit ovat olleet maanviljelyskulttuurin ambivalentin
käärmesuhteen tuottamia. Kristillisen ja rationaalisen luontosuhteen vaikutus on elätti-
ja haltijakäärmetarinoissa pinnallinen.
Tutkimukseni tulokset tuottavat useita mielenkiintoisia jatkokysymyksiä, joiden selvittä-
minen vaatisi laajempaa aineistopohjaa ja ennen kaikkea laajempaa vertailua. Ensim-
mäinen kiinnostava jatkokysymys liittyy käärmeperinteen kerrostumiin ja levinneisyys-
eroihin. Tutkimuksessani nousi esiin alustavia viitteitä siitä, että käärmeisiin liittyvässä
uskomustarina-aineistossa olevat mallit vaikuttavat myös muussa uskomustarina- ja
uskomus-, taikaperinteessä. Alueellisesti käärmeperinteen sisällä saattaa olla laajoja
eroja Itä- ja Länsi-Suomen välillä. Näiden erojen tutkiminen vaatisi kuitenkin valtavan
aineiston järjestelmällistä kartografista esittämistä ja systematisointia, koska mukaan
tulisi ottaa elättikäärmeaineiston lisäksi muu käärmeisiin liittyvä uskomustarina-, us-
komus-, loitsu-, ja riittiperinne.
Toinen mahdollinen tutkimuksen jatkosuunta liittyy pohjoismaiseen ja itämerenalueen
elättikäärmeperinteeseen. Tutkimukseni osoitti, että haltija- ja elättikäärmeperinne
kiinnittyy pitkälti skandinaavisiin kulttuurivaikutteisiin. Näin olisikin mielenkiintoista
selvittää sitä, millaista elättikäärmeisiin liittyvää perinnemateriaalia löytyy läntisistä
naapurimaistamme Ruotsista ja Norjasta. Samoin itämerenalueen maista kiinnostavaa
käärmeperinnettä saattaisi löytyä erityisesti Baltiasta. Elättikäärmeperinne näyttäytyi
tässä tutkimuksessa aiempia tutkimuksia monimutkaisempana kokonaisuutena. Varsin
mielenkiintoinen kysymys tässä suhteessa on se, onko elättikäärme käsitteellistetty vain
esi-isien symbolina. Tärkeä jatkotutkimusta vaativa kysymys liittyy suuren hedelmäl-
lisyyttä ja kaaosta tuottavan tuonelan käärmeen rooliin suomalaisessa uskomustarina-,
uskomus- ja loitsuperinteessä. Ehkä elättikäärmettä ei tarinoissa ruokita ja suojella esi-
isänä tai sielueläimenä, vaan tuonpuoleisessa majailevan suuren käärmeen symbolina.
108
1 Sarmela 2007, 117.2 Ibid. 116.3 Esim. Tuomi & Sarajärvi 2002, 95-99. 4 Hautala 1954, 283-284. 5 Krohn 1915, 137-139; 142-143; 256-263.6 Ks. Haavio 1939, 33-67.7 Ks. Sarmela 2007, 115-117; 487-490; 509.8 Esim. Siikala 1999; Autio 1991, 52-79; Salo 1999, 105-106; Miettinen 2003, 23-39.9 Anttonen 1992, 253.10 Anttonen 2004, 78.11 Yoder 1974, 2-5.12 Anttonen 1992, 261.13 Yoder 1974, 12-15.14 Virtanen 1999, 210.15 Siikala 1985, 305.16 Enges 2012, 61.17 Perinteentutkimuksen terminologia 2001, 20.18 Ks. Krohn 1915, 7; 9.19 Virtanen 1999, 230. 20 Enges 2012, 63.21 Lisäpohdintoja perinnelajeista ja niiden suhteesta kertojien käsitykseen todellisuudesta tarjoaa
esimerkiksi Honko 1981, 63-87.22 Enges 2012, 62. 23 Peltonen 1992, 14-15.24 Ibid. 15. 25 Siikala 2002, 7. 26 Ibid. 7-8.27 Ibid. 8.28 Siikala 1999, 25.29 Virtanen 1999, 230.30 Von Wright 2000, 19.31 Ks. Siikala 1985, 305.32 Rauste-von Wright 2000, 31.33 Ibid. 37-38.34 Anttonen 2004, 75.35 Hoppál 2002, 51.36 Anttonen 2002, 65.37 Burghardt & al. 2009, 266.38 Vrt. Öhman & Mineka 2001; Mineka & Öhman 2002.39 Öhman & Mineka 2001, 484-515.40 Mineka & Öhman 2002, 935.41 Öhman & Mineka 2001, 509-515; Mineka & Öhman 2002, 934.42 Sjöblom 2010, 256-259.43 Johanssen 1997, 254.44 Lehikoinen 2009, 113.45 Douglas 2000, 156.46 Ibid. 90-91.47 Käärmeestä esiintyy toisinaan mainintoja, joissa siitä käytetään eksplisiittisesti nimitystä ”pyhä” eläin.
Nämä maininnat viittaavat semanttisesti käärmeen roolin liitokseen muihin pyhänä pidettyihin ilmiöihin, objekteihin ja maastonpiirteisiin. Näin pyhää selittävät teoriat tulevat aktuaalisiksi suhteessa myös elätti- ja haltijakäärmeitä koskevaan aineistoon. Lisäksi käärmeet on liitetty usein paikkoihin, joita on pidetty kansanomaisissa käsityksessä pyhinä. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi uhripuut tai muut uhripaikat (Ks. Sarmela 2007). Myös aineistossa haltija- ja elättikäärmeistä on käytetty eräissä redaktioissa pyhän käsitettä. Elättikäärmeperinteen tarkasteluun näyttääkin näin sopivan erityisen hyvin Veikko Anttosen rakentama pyhän semanttinen malli, jossa pyhä voidaan kuvata kahta maailmaa erottavan ontologisen rajan tai sen ylityksen symbolisena ilmauksena. (Ks. Anttonen 1996.)
51 Ibid. 2002, 116-117.52 Pentikäinen 2003, 17.53 Huurre 2003, 26-28.54 Huurre 1995, 256.55 Ylimaunu 2002, 121-122.56 Tani (1996) vertasi hallitsijan hoveissa tyypillistä eunukkia paimenta auttavaan kastroituun vuoheen.
Eunukki auttaa hallitsijaa samoin kuin kastroitu vuohi auttaa paimenta hallitsemaan laumaa.57 Ylimaunu 2002, 124.58 Tani 1996, 412.59 Laitila 2002, 174-175.60 Ylimaunu 2002, 129-130.61 Massa & Hirvilammi 2009, 109.62 Ylimaunu 2002, 118.63 Sarmela 1974.64 Sarmela 2007, 23-24. 65 Ibid.66 Sarmela 1974, 112-119.67 Talve 1990, 411-412.68 Sarmela 1974, 82-83.69 Ibid. 83-89.70 Ibid. 89.71 Ibid. 99-100.72 Sarmela 1974, 100.73 Sarmelan mukaan superstruktuurin käsite sisältää ne kulttuurisesti relevantit ideologiset, poliittiset ja
sosiaaliset tekijät, jotka ohjaavat yhteisön suhdetta sen ympäristöön. (Sarmela 1974, 79.)74 Tällaisia uskomustarinakortteja olivat ne, jotka viittasivat kentällä suoritettujen kansanperinteen
keräysten sijaan kirjallisiin lähteisiin, kuten sanomalehtiin, tutkimuksiin tai varhaisiin matkakirjoihin.75 Ks. Sarmela 2007, 117.76 Haavio 1942, 549-560.77 Haavio 1939, 46-47, 58-59; Haavio 1942, 532-549.78 Sarmela 2007, 115-118.79 Ibid. 117.80 Haavio 1939, 46-48; Haavio 1942, 549-555. 81 Sarmela 2007, 115.82 Martti Haavio eteni omassa 1942 ilmestyneessä tutkimuksessaan Suomalaiset kodinhaltijat osin
samaan suuntaan, mutta jätti systematisoimatta ja liittämättä laajempaan käärmeperinteeseen aineistosta esiin nostamansa piirteet. Haavion esitystä voinee näin analyysistä huolimatta pitää enemmän deskriptiivisenä erittelynä elättikäärmeperinteen piirteistä.
83 Hoppál 2002, 51.84 Kevelson 1998, 1.85 Webster's Encylopedic Unabridged Dictionary of the English Language 1996, 1742.86 Anderson 1998, 30-31.87 Ks. Hoppál 2002.88 Gasparov 1974, 41.89 Hoppál 2002, 56.90 Ibid. 57. 91 Kaivola-Bregenhøj 1988, 303-304. 92 Paal 2007, 1-2.93 Sarmela 2007; Nissilä, Sarmela & Sinisalo 1970.94 Haavio 1942, 560-565.95 SKS KRA. Satakunnan Nuorisoseurain Liitto 15. 1937. Kauvatsa; SKS KRA. Blomqvist, Erkki b) 1.
1915. Anjala; SKS KRA. Blomqvist, Erkki b) 2. 1915. Anjala; SKS KRA. Niemi, Osmo 461. 1936. Asikkala; SKS KRA. Lilius, L. b) 187. 1888. Joutsa; SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/166. 1911. Heinola; SKS KRA. Ekman, E.J. 40. 1937. Sysmä; SKS KRA. Hautala, J. 573. 1938. Kerimäki, Anttola; SKS KRA. Paarmo, Maire 20. 1953. Lappee; SKS KRA. Salakka, Helena KRK 86:5. Lappee; SKS KRA. Seppänen, Olga KT 232:460. Mikkeli. 1939; SKS KRA. Karhu, J. 3574. 1936. Mäntyharju; SKS KRA. Hämeenlinnan alakansak. Seminaari 8111. 1939. Mäntyharju, Ollikkala; SKS KRA. Paarmo, Maire 470. 1955. Savitaipale; SKS KRA. Rikkilä, Toivo KRK 85:55. Savitaipale; SKS KRA. Kääriö, E. SS. 1929. Suomenniemi; SKS KRA. Pelkonen, E. KRK 134:106. Kivennapa,
110
Terijoki; SKS KRA. Mannonen, Ulla 573. 1936. Koivisto; SKS KRA. Jussila, Hilma TK 28:28. 1961. Muolaa, Lavola; SKS KRA. Poutanen, Juho KRK 136:29. Parikkala; SKS KRA. Laiho, L. 1384. 1935. Rautu; SKS KRA. Hakala, Eino KT 249:122. 1948. Vuoksela; SKS KRA. Inkiläinen, Esa KRK 126:6. Vuoksela; SKS KRA. Toikka, Ville TK 103:63. 1961. Ylämaa; SKS KRA. Suikka, Antti SSA 1:840. 28.1.-29. Taipalsaari.
96 SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/167. 1911. Heinola; SKS KRA. Kutila, Elsa 6. 1936. Joutseno. SKS KRA. Juvas, Maija 1931 (SS). Juva; SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 111:251. 1961. Mikkeli, Vanhala; SKS KRA. Karhu, J. 3597. Mäntyharju, Pärnämäki; SKS KRA. Kääriö, Eelis SSA 1:832. 11.9. -28. Suomenniemi; SKS KRA. Rm 66:81. Virolahti.
97 SKS KRA. Rajajärvi, Paavo 30. 1936. Jaala.98 SKS KRA. Kaukonen, Katri 648. 1936. Savitaipale.99 SKS KRA. Seppänen, Aleks 1821. 1936. Enonkoski; SKS KRA. Pennanen, O. 1700. 1941. Rautjärvi;
SKS KRA. Kettunen, Juho 27. 1936. Polvijärvi. 100 SKS KRA. Savolainen, Jukka TK 94:15. 1961. Varpaisjärvi; SKS KRA. Portin, K.O. 5. Pori; SKS
KRA. Kotkanen, J. 44. 1888. Laihia.101 SKS KRA. Hautala, J. 235. 1938. Sääminki, Haukiniemi; SKS KRA. Teppola, Arvo TK 101:136.
1961. Kurkijoki; SKS KRA. Vanhala, Elvi 360. 1966. Sääksmäki. 102 SKS KRA. Kettunen, Juho 27. 1936. Polvijärvi.103 SKS KRA. Portin, K.O. 5. Pori. 104 SKS KRA. Savolainen, Jukka TK 94:67. 1961. Varpaisjärvi; SKS KRA. Lamminpää, Lempi TK
55:62. 1961. Savitaipale, Hyrkkälä; SKS KRA. Paulaharju, S. b) 3326. 1907. Uusikirkko V. L.105 Esim. Hoppál 2003, 14-17.106 SKS KRA. Hosiaisluoma, Alli 27. 1955. Ylistaro. 107 Pentikäinen 1999, 255-257.108 Hoppál 2003, 14.109 Autio, 1991, 52.110 Miettinen 2003, 25.111 Autio 1991, 72.112 Siikala 1999, 223.113 SKS KRA. Paulaharju, Samuli 226662. 1933. Kittilä. 114 Ellis-Davidson 1978, 126-127.115 Siikala 1999, 212.116 SKS KRA. Paulaharju, Samuli ja Jenny 8310. 1930. Turtola.117 Hoppál 2003, 13.118 SKS KRA. Savolainen, Jukka TK 94:15. 1961. Varpaisjärvi. 119 Haavio 1942, 563.120 Esimerkkejä myöhäisimmistä tarinavarianteista ovat muun muassa: SKS KRA. Helvi Pääkkönen TK
80:7. 1961. Saari, Honkakylä; SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 112:322. 1961. Mikkeli, Vanhala. 121 Kuvassa seitsemän sielueläinkäsityksiä sisältävät tarinat on erottu vaaleanpunaisella värillä.122 Vihola 2004, 158.123 Jauhiainen 1982, 68.124 Siikala 1999, 196-198. 125 Krohn 1915, 10-25.126 Siikala 1999, 71-72; 205.127 Ibid. 196-198. 128 Esim. tarinatyyppi D231.129 SKS KRA. Tupala, Terttu 155. 1947. Hollola.130 SKS KRA. Junttila, M.A. 622. 1954. Vihanti. 131 Tarinatyypissä D921. esim. SKS KRA. Tuomaala, Väinö 3223. 1949. Ähtäri; SKS KRA. Kotikoski, J.
W. KRK 59:211. Korpilahti. SKS KRA. Hyvärinen, J. 2342. 1940. Merijärvi.132 Tarinatyypissä D926. esim. SKS KRA. Rautiainen, Albert 709. 1938. Karstula; SKS KRA.
Tuukkanen, Vappu 44. 1935. Nurmes; SKS KRA. Junttila, M.A. 8. 1937. Vihanti. 133 SKS KRA. Leinonen, Matti KT212:22. 1937. Säreisniemi. 134 SKS KRA. Valkeinen, Jalmar KRK 75: 424. Toivakka. 135 Klemettinen 1997, 79.136 Esim. Quaile 2013, 45.137 Sergis 2010, 65.138 SKS KRA. Harju, Otto 566. 1938. Saarijärvi.139 SKS KRA. Takkala, O. 92. 1936. Karstula.
111
140 Esim. SKS KRA. Hautala, J. 1515. 1939. Valtimo, Haapakylä; SKS KRA. Rössi, Vihtori KRK 74: 104. Uurainen.
141 SKS KRA. Leivo, F. 2409. 1937. Nousiainen; SKS KRA. Valkeinen, Jalmar KRK 76:624. Toivakka; SKS KRA. Oksman, Juho 1029. 1937. Karttula; SKS KRA. Hirvonen, Juho KT 145:41. 1936. Rääkkylä. SKS KRA. Hyvärinen, J. 2343. 1940. Merijärvi.
142 Biederman 2002, 132.143 SKS KRA. Sohlman, K.G. 1895. Vehkalahti.144 SKS KRA. Lönnbohm, O. A.F. b) 493. 1894. Kangaslampi. 145 Esim. Sarmela 2007, 117.146 Sarmela 2007, 117.147 Esim. tarinatyyppi D741. Tämä tarinatyyppi tavataan Suomen lisäksi laajalti myös muualla
Skandinaviassa (Esim. Christiansen 1992, 39-41).148 Ks. tarinatyyppi D931.149 Ks. luvut 5.2, 5.3 ja 5.4.150 Siikala 1999, 198.151 Ks. luvut 5.2, 5.3 ja 5.4.152 SKS KRA. Thessler, Eine-Maija TK 102:133. 1961. Iisalmi mlk. Mankki; SKS KRA. Mannonen, Ulla
3536. 1937. Koivisto; SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147:1104. 1935. Sortavala, Uusikylä; SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147:1103. 1935. Sortavala, Uusikylä; SKS KRA. Partanen, Jorma 873. 1938-39. Nurmes.
153 SKS KRA. Salokannel, Akseli b) 262. 1911. Keuruu; SKS KRA. Raita-Aho, Eemil SSA 1:1431. 11.9.1928. Pihlajavesi; SKS KRA. Pelkonen, E. KRK 134:70. Mäntyharju; SKS KRA. Oksman, Juho 1050. 1937. Karttula; SKS KRA. Collanus, Mirjami MT 1:87. 1958. Leppävirta; SKS KRA. Sääski, Sylvi 37. 1937. Leppävirta, Saamainen; SKS KRA. Sonninen, A. 80. 1947. Pielavesi; SKS KRA. Laakkonen, Sirkka-Liisa TK 53:12. 1961. Riistavesi; SKS KRA. Räsänen, Otto 11h. 1931. Tuusniemi; SKS. Räsänen, Otto 726. 1946. Tuusniemi.
154 SKS KRA. Harju, Otto 2220. 1938. Kannonkoski; SKS KRA. Takkala, O. 92. 1936. Karstula; SKS KRA. Piispanen, Toivo. KT 66:5. 1936. Kivijärvi; SKS KRA. Tiitinen, Martti 3414. 1937. Pielavesi; SKS KRA. Oulasmaa, Siiri 1409. 1936. Valtimo.
155 SKS KRA. Mannonen, Ulla 2410. 1937. Koivisto; SKS KRA. Mannonen, Ulla 2414. 1937. Koivisto; SKS KRA. Virolainen, Maria 1488. 1948. Muolaa.
156 SKS KRA. Laiho, L. 2639. 1936. Merikarvia; SKS KRA. Aalto, Gabriel KT 69:13. 1937. Juva; SKS KRA. Laakkonen, Sirkka-Liisa TK 53:12. 1961. Riistavesi; SKS KRA. Räsänen, Otto 11f. 1931. Tuusniemi; SKS KRA. Räsänen, Otto KRK 118:230. 1935. Tuusniemi; SKS KRA. Moilanen, M. 2672. 1937. Sortavala; SKS KRA. Hirvonen, Juho KT 145:41. 1936. Rääkkylä.
157 SKS KRA. Voutilainen, Antti. KRK 122:4. Kuopio.158 SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 111:214. Mikkeli, Vanhala; SKS KRA. Oksman, Juho 33. 1936.
Karttula; SKS KRA. Tiitinen, Martti 3414. 1937. Pielavesi. 159 SKS KRA. Mannonen, Ulla 1557. 1936. Koivisto.160 SKS KRA. Salokannel, Akseli b) 262. 1911. Keuruu.161 SKS KRA. Laiho, L. 2639. 1936. Merikarvia.162 SKS KRA. Tupala, Terttu 155. 1947. Hollola.163 SKS KRA. Ketonen, Eelin KRK 59:4. Loppi. 164 SKS. KRA. Harju, Otto 2220. 1938. Kannonkoski; SKS KRA. Takkala, O. 92. 1936. Karstula; SKS
KRA. Piispanen, Toivo KT 66:5. 1936. Kivijärvi. SKS KRA. Harju, Otto 566. 1938. Saarijärvi.165 Sarmela 2007, 115.166 Ibid. 117.167 Ks. Haavio 1942, 565.168 Sarmela 2007, 49.169 Summers 1994, 101.170 SKS KRA. Virolainen, Maria 1538. 1948. Muolaa.171 Vrt. I. Mooseksen kirja 3: 1-15.172 Olli 2004, 122.173 Ibid. 121.174 SKS KRA. Tirronen, Uuno KRK 55:6. Kotka. 175 SKS KRA. Mannonen, Ulla 1557. 1936. Koivisto. 176 SKS KRA. Mannonen,Ulla 2407. 1937. Koivisto, Römpötti.177 SKS KRA. Karppinen, Kyllikki 394. 1952. Vuoksela.178 Esim. tarinatyyppi L301 – 400.
112
179 SKS KRA. Hyvärinen, Juho 14. 1936. Sortavala.180 Esim. SKS KRA. Kaukovalta, K. V. KT4:27. 1937. Paattinen; SKS KRA. Mannonen, Ulla 3811.
1937. Koivisto; SKS KRA. Hyvärinen, Juho 14. 1936. Sortavala; SKS KRA. Laiho, Aili 2440. 1937. Viron Inkeri.
181 Haavio 1967, 414-415.182 SKS KRA. Lahti, Vihtori KRK 60:19. Humppila. 183 SKS KRA. Kuusi, Hilja. KRK 30:86. Suonniemi. 184 SKS KRA. Grönroos, Vihtori. 26:880. Nakkila.185 Lehikoinen 2009, 198.186 Klemettinen 1997, 82-83. 187 Hoppál 2003, 139.188 SKS KRA. Ojala, Lempi. KRK 186:118. Jalasjärvi.189 Olli 2004, 130.190 Nildin-Wall & Wall 1993, 67.191 Siikala 1999, 196.192 Harva 1928, 6.193 SKS KRA. Teppola, Arvo TK 101:136. 1961. Kurkijoki.194 SKS KRA. Seppänen, Aleks 1821. 1936. Enonkoski. 195 SKS KRA. Kuusola, Arvid TK 50:48. 1961. Muurla, Suoloppi.196 SKS KRA. Vettervik, Varma. KRK 47:404. Huittinen. 197 SKS KRA. Satakuntalainen Osakunta 1058. 1939. Hongonjoki; SKS KRA. Haavio, Martti 930. 1934.
Salmi. <Aunus; SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147:1069. Sortavala; SKS KRA. Virolainen, Maria 742. 1948. Järvisaari; SKS KRA. Karhisto, E.N. 283. 1937. Viljakkala.
198 Ks. Haavio 1942, 503.199 Esim. Thompson 1955-1958: B765.4, B765.4.1. 200 SKS KRA. Heideman, K.F. ja Palmroth, K.V. 91. 1888. Joutsa. 201 SKS KRA. Vuorinen, Aino KT 60:43. 1938. Kuhmoinen.202 Sarmela 2007, 115-116.203 SKS KRA. Valo, Kustaa KRK 12:209. Kalanti.204 SKS KRA. Säkki, Pauliina. 1140. 1937. Viljakkala; SKS KRA. Junttila, M.A. 622. 1954. Vihanti. 205 Svenska Akademien 2010.206 Esim. Harva 1928. 207 Siikala 1985, 338.208 Harva 1928, 9.209 Lehikoinen 2009, 107.210 Virtanen 1999, 240.211 Sarmela 1974. 343-348; Sarmela 2007, 372.212 SKS KRA. Kuusola, Arvid TK50:48. 1961. Muurla, Suoloppi; SKS KRA. Portin, K.O. VK76:7. 1889.
Pori; SKS KRA. Moilanen, Matti 1165 1935. Uusikylä; SKS KRA. Hakkarainen, Samuel 14. 1936. Viipurin pit. Ylä-Sommee; SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147:1069. Sortavala; SKS KRA. Moilanen, M. KRK 147:1165. Sortavala<Äyräpää; SKS KRA. Saikkonen, Selma 231. 1937. Sortavala; SKS KRA. Kuusitie, Mauno KT 75: 12. 1936. Puumala; SKS KRA. Räty, Tyyne KRK 137:85. Räisälä; SKS KRA. Saikkonen, Selma 231. 1937. Sortavala; SKS KRA. Vainio, Kaija TK 110:63. 1961. Janakkala, Hyvikkälä.
213 SKS KRA. Fri, I. 117. 1895. Vesanto; SKS KRA. Hautala, J. 573. 1938. Kerimäki, Anttola. SKS KRA. Oksman, Juho 1029. 1937. Karttula; SKS KRA. Kukkonen, Abel 42. 1936. Kuopion pit; SKS KRA. Tuovinen, Jaakko. KT 105:17. 1938. Tervo; SKS KRA. Santamo, V. KRK 138:21. Koivisto. SKS KRA. Räty, Tyyne KRK 137:89. Räisälä; SKS KRA. Pulliainen, Liina TK 78:76. 1961. Kivennapa, Ylentelä; SKS KRA. Ovaskainen, Jenny TK 70:16. 1961. Rautavaara, Alaluosta. SKS KRA. Järventausta, E. 1104. 1938. Ikaalinen.
214 SKS KRA. Munukka, Pietari PK 51:9295. 1939. Kirvu. Nahkurilan kylä. 215 SKS KRA. Siiskonen, D. KT 30:2. 1938. Tampere; SKS KRA. Alleen, Inga 19. 1936. Terijoki.
Terijoen Yhteislyseo; SKS KRA. Savolainen, Jukka TK 94:15. 1961. Varpaisjärvi; SKS KRA. Piirala, Elisabeth MT 9:1234. Oulu; SKS KRA. Santamo, V. KRK 138:22. Metsämaa.
216 SKS KRA. Enäjärvi-Haavio, Elsa 432. 1936. Viron Inkeri, Kallivieri. 217 SKS KRA. Oksman, Juho 1029. 1937. Karttula. 218 SKS KRA. Laiho, A. 3201. 1938. Viron Inkeri, Uus-Vyötermaa. 219 SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 145:17. Sortavala; SKS KRA. Moilanen, M. 2625. 1937. Sortavala;
SKS KRA. Moilanen, Matti 3754. 1937. Sortavala; SKS KRA. Hautala, Jouko. 1151. 1939. Suistamo,
113
Kirkonkylä; SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 146:694. Kitee.220 SKS KRA. Hyvärinen, Juho 1075. 1937. Sortavala. 221 SKS KRA. Ekman, E.J. 40. 1937. Sysmä. 222 SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 112:322. 1961. Mikkeli, Vanhala.223 SKS KRA. Plattonen, Niilo KT 135:11. 1936. Suistamo.224 Haavio 1942, 537.225 SKS KRA. Alanen, V. 732. 1931. Jämijärvi; SKS KRA. Satakuntalainen Osakunta 1056. 1939.
Hongonjoki; SKS KRA. Satakuntalainen Osakunta 1057. 1939. Hongonjoki; SKS KRA. Satakuntalainen Osakunta 1058. 1939. Hongonjoki; SKS KRA. Satakuntalainen Osakunta 1059. 1939. Hongonjoki; SKS KRA. Satakunnan Nuorisoseurain Liitto 15. 1937. Kauvatsa; SKS KRA. Laanti, A 289. 1936. Merikarvia; SKS KRA. Laanti, A. 377. 1936. Merikarvia; SKS KRA. Laanti, A. 427. 1936. Merikarvia; SKS KRA. Laanti, A. 878. 1936. Merikarvia; SKS KRA. Laitakari, Kaarle 870. 1937. Mouhijärvi.
226 SKS KRA. Fri, I. 117. 1895. Vesanto; SKS KRA. Seppänen, Aleks 1821. 1936. Enonkoski; SKS KRA. Seppänen, Aleks 1822. 1936. Savonlinna; SKS KRA. Alava, V. 1454. 1890. Luumäki; SKS KRA. Pennanen, O. 1675. 1941. Rautjärvi; SKS KRA. Immonen, Helena KRK 157. 1880. Nurmes, Holjakka.
227 SKS KRA. Virolainen, Maria 742. 1948. Järvisaari.228 SKS KRA. Leivo, F. 2405. 1937. Nousiainen; SKS KRA. Laitakari, Kaarle 870. 1937. Mouhijärvi;
SKS KRA. Mattila, M. 1222. 1933. Viljakkala; SKS KRA. Blomqvist, Erkki b) 1. 1915. Anjala; SKS KRA. Blomqvist, Erkki b) 2. 1915. Anjala; SKS KRA. Paarmo, Maire 471. 1955. Savitaipale; SKS KRA. Kääriö, Eelis SSA 1:832. 11.9. -28. Suomenniemi; SKS KRA. Kukkonen, Abel 42. 1936. Kuopion pit.; SKS KRA. Moilanen, M. 3260. 1937. Jaakkima; SKS KRA. Valve, A. b.727. 1910. Renko; SKS KRA. Karppinen, Kyllikki 394. 1952. Vuoksela; SKS KRA. Railonsala, Artturi 4724. 1957. Mänttä, Niemi; SKS KRA. Suonpään opintokerho KRK 67: 190. Koijärvi.
229 SKS KRA. Kärki, Frans 624. 1937. Östmark. Värmland.230 SKS KRA. Hasu, Hertta 115. 1947. Jaala; SKS KRA. Seppänen, Aleks 3411. 1936. Savonlinna; SKS
KRA. Suikka, Antti SSA 1:840. 28.1.-29. Taipalsaari; SKS KRA. Tupala, Terttu 610. 1948. Tyrväntö. 231 SKS KRA. Salo, A. 39. 1912. Hattula, Pekolan kylä.232 SKS KRA. Mannonen, Ulla 840. 1935. Koivisto; SKS KRA. Laiho, Lauri 959. 1935. Koivisto,
Humaljoki; SKS KRA. Moilanen, Matti KRK. 146: 694. Kitee; SKS KRA. Virolainen, Maria 743. 1948. Järvisaari.
233 SKS KRA. Hyvärinen, J. 207. 1936. Sortavala. Otsoisten kylä ; SKS KRA. Hyvärinen, Juho 1081. 1937. Sortavala.
234 SKS KRA. Saarto, M. 764. 1943. Vieljärvi.235 SKS KRA. Kotikoski, J.W. B/292. 1908. Korpilahti; SKS KRA. Hautala, Jouko 1161. 1939. Suistamo,
Petäjänselkä; SKS KRA. Pitkänen, Maria KT156:142. 1937. Impilahti. 236 SKS KRA. Pitkänen, Maria KT 156:142. 1937. Impilahti.237 Krohn 1915, 70; Harva 1948, 281.238 SKS KRA. Haavio, Martti 206. 1932. Rajakondu; SKS KRA. Haavio, Martti 930. 1934. Salmi.
<Aunus. 239 SKS KRA. Hautala, Jouko. 1151. 1939. Suistamo, Kirkonkylä.240 Ks. SKS KRA. Hautala, Jouko 1151. 1939. Suistamo, Kirkonkylä. Tanhujen tekeminen saattaa
redaktiossa viitata maan vaihtamiseen ts. kuivikkeiden vaihtoon.241 SKS KRA. Koljonen, Vilho 1937. 116. Suistamo.242 Haavio 1942, 528.243 Harva 1948, 318.244 Krohn 1915, 67. 245 SKS KRA. Kotikoski, J. W. b/292. 1908. Korpilahti.246 SKS KRA. Hyvärinen, Juho 1075. 1937. Sortavala.247 Ks. luku 5.1.248 SKS KRA. Laanti, A. 427. 1936. Merikarvia; SKS KRA. Häkkinen, Uno KT 62:106. 1936.
Konnevesi; SKS KRA. Karhu, J. 3597 Mäntyharju, Pärnämäki; SKS KRA. Kaukonen, Katri 648. 1936. Savitaipale; SKS KRA. Seppänen, Aleks 4184. 1936. Savonlinna; SKS KRA. Pelkonen, E. KRK 134:105. Kivennapa; SKS KRA. Pennanen, O. 1703. 1941. Kirvu; SKS KRA. Laiho, L. 2162. 1935. Metsäpirtti; SKS KRA. Räty, Tyyne. KRK 137:106. Räisälä; SKS KRA. Alaranta, Päiviö 773. 1951. Enontekiö; SKS KRA. Pelkonen, E. KRK 134:70. Mäntyharju; SKS KRA. Kalervo, Pekka VK 32:3. 1908. Puumala; SKS KRA. Vaahtoluoto, J. 90. 1938. Rautu; SKS KRA. Paulaharju, S. b) 3326. 1907. Uusikirkko. V.L; SKS KRA. Salminen, Väinö b) 1763. 1908. Vuolee.
114
249 SKS KRA. Häkkinen, Uno KT 62:106. 1936. Konnevesi. 250 Harva 1948, 327.251 Haavio 1942, 208-209.252 Alexinsky 1996, 287. 253 Vinokurova 2005, 144.254 Petreska 2006, 229.255 SKS KRA. Pennanen, O. 1703. 1941. Kirvu.256 SKS KRA. Alaranta, Päiviö 773. 1951. Enontekiö.257 SKS KRA. Pelkonen, E. KRK 134:105. Kivennapa; SKS KRA. Salminen, Väinö b) 1763. 1908.
Vuolee. 258 Valk 2001, 135.259 SKS KRA. Harju, Otto 566. 1938. Saarijärvi.260 SKS KRA. Toiviainen, Eino KRK 154:312. Impilahti.261 Eliade 2003, 197.262 Pentikäinen 1999, 258.263 SKS KRA. Laanti, A. 289. 1936. Merikarvia; SKS KRA. Holmberg, U. b) 643. 1909. Kuorevesi; SKS
KRA. Seppänen, Aleks 1821. 1936. Enonkoski; SKS KRA. Kutila, Elsa KRK 79:145. Joutseno; SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 111. 191. 1961. Mikkeli, Vanhala; SKS KRA. Liimatainen, Ilmari SSA 1:1099. 9.9. -28. Ristiina; SKS KRA. Seppänen, Aleks 4184. 1936. Savonlinna; SKS KRA. Raila, Alli 1056. 1939. Suomenniemi; SKS KRA. Liimatainen, Ilmari 9.9. 1928. Suomenniemi; SKS KRA. Virolainen, Maria 1815. 1948. Sakkola; SKS KRA. Haavio, Martti 1431. 1934 Salmi; SKS KRA. Savolainen, Jukka TK 94:15. 1961. Varpaisjärvi; SKS KRA. Salokannel, Akseli b) 262. 1911. Keuruu; SKS KRA. Hasu, Hertta 93. 1947. Jaala; SKS KRA. Raila, Alli 287. 1937. Kerimäki; SKS KRA. Raila, Alli 106. 1937. Savonranta; SKS KRA. Tynkkynen, Urho KT 84:15. 1938. Sääminki; SKS KRA. Oksman, Juho 33. 1936. Karttula; SKS KRA. Tiitinen, M. 2374. 1936. Pielavesi; SKS KRA. Räsänen, Otto 11 h). 1931. Tuusniemi; SKS KRA. Hirvonen, Juho KT 145:41. 1936. Rääkkylä.
264 Esim. Harva 1948, 327.265 SKS KRA. Räty, Tyyne KRK 137:106. Räisälä. 266 SKS KRA. Halttunen, Ida KT 16:199. 1936. Toivakka; SKS KRA. Valkeinen, Jalmar KRK 76:624.
Toivakka; SKS KRA. Seppänen, Aleks 4184. 1936. Savonlinna; SKS KRA. Hakkarainen, Samuel KT 107:3. 1936. Antrea; SKS KRA. Sonninen, A. 80. 1947. Pielavesi; SKS KRA. Hyvärinen, J. 2343. 1940. Merijärvi.
267 SKS KRA. Hyvärinen, J. 2343. 1940. Merijärvi.268 Harva 1948, 338.269 SKS KRA. Oksman, Juho 1029. 1937. Karttula.270 SKS KRA. Valkeinen, Jalmar KRK 76:624. Toivakka; SKS KRA. Kääriö, E. SS. 1929. Suomenniemi;
SKS KRA. Tupala, Terttu 155. 1947. Hollola; SKS KRA. Nykänen, Elis. KT 78:28. 1938. Kangasniemi.
271 SKS KRA. Kilpi, Topias TK 34:124. 1961. Padasjoki. 272 SKS KRA. Poutanen, Juho KRK 136:29. Parikkala. 273 SKS KRA. Linna, Helmi. KT 195:106. 1938. Rantsila.274 SKS KRA. Kuusniemi, Lyyli 20.1.-29. Teisko; SKS KRA. Vuorinen, Aino KT 60: 43. 1938.
Kuhmoinen.275 SKS KRA. Nenonen Martti KRK 131:261. Jaakkima.276 Suomalaisessa taikaperinteessä tavataan kuvauksia, joiden mukaan käärme voidaan ajaa aseen
piippuun, jotta ase voidaan päästää pilauksesta. Tenka Issakaisen mukaan tällaiset taiat esiintyvät perinteessä usein sekä fantastisina tarinoina että toteuttamiskelpoisina taikoina. Nykyisessä maailmassa käärmeen pyssyyn ajaminen merkitsee mahdottoman yrittämistä. Agraariyhteisössä käärmeen ajaminen pyssyyn sen sijaan nähtiin täysin mahdollisena temppuna, jonka saattoivat suorittaa jotkut nimeltä mainitut erityiset yksilöt. (Issakainen 2012, 105-106.) Elättikäärmetarinassa käärmeen nukkuminen pyssynpiipussa on heijastuma tästä taikaperinteen uskomusmaailmasta.
277 SKS KRA. Salo, A. 39. 1912. Hattula, Pekolan kylä; SKS KRA. Seppänen, Aleks 1821. 1936. Enonkoski; SKS KRA. Kokkonen, Juho KT74:10. 1936. Puumala; SKS KRA. Hautala, J. 235. 1938. Sääminki, Haukiniemi; SKS KRA. Moilanen, M. 2625. 1937. Sortavala; SKS KRA. Hyvärinen, Juho 1081. 1937. Sortavala; SKS KRA. Mannonen, Ulla 840. 1935. Koivisto; SKS KRA. Rm 66:81. Virolahti; SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 145:20. Sortavala; SKS KRA. Moilanen, Matti. KRK 147: 1069. Sortavala; SKS KRA. Hyvärinen, Juho 1081. 1937. Sortavala; SKS KRA. Kärki, Frans 624. 1937. Östmark, Värmland; SKS KRA. Mannonen, Ulla 571. 1936. Koivisto; SKS KRA. Lamminpää, Lempi TK 55:62. 1961. Savitaipale, Hyrkkälä; SKS KRA. Mannonen, Ulla 1557. 1936.
115
Koivisto; SKS KRA. Räsänen, Matti TK 89:103. 1961. Räisälä, Niemenkylä; SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147: 1104. 1935. Sortavala, Uusikylä.
278 SKS KRA. Kärki, Frans 624. 1937. Östmark. Värmland. 279 SKS KRA. Haavio, Martti 941. 1934. Sortavalan saaristo.280 SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147:1104. 1935. Sortavala, Uusikylä.281 SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 111:191. 1961. Mikkeli, Vanhala; SKS KRA. Hautala, J. 235. 1938.
Sääminki, Haukiniemi; SKS KRA. Saikkonen, Selma 231. 1937. Sortavala; SKS KRA. Saikkonen, Selma KT 137:231. Sortavala; SKS KRA. Inkiläinen, Esa KRK 126:6. Vuoksela.
282 SKS KRA. Blomqvist, Erkki b)2. 1915. Anjala; SKS KRA. Junttila, M.A. 130. 1938. Vihanti; SKS KRA. Kukkonen, Abel 42. 1936. Kuopion pit; SKS KRA. Eronen, Gunnar. KT 106:12. 1936. Uusikirkko VPL.
283 SKS KRA. Salminen, Eemil KT 10:16a. 1937. Rauman mlk.284 SKS KRA. Rajala, Ahti 672. 1939. Kokemäki; SKS KRA. Tuomaala, J. E. VK 102: a) 55. 1890.
Porvoo; SKS KRA. Vanhala, Elsa KT 228:8. 1938. Säkkijärvi; SKS KRA. Stenroth, Artur 78. 1937. Valkeala; SKS KRA. Holmberg, U. b) 164a. 1909. Jyväskylä. Maalaiseurakunnan vaivaistalo; SKS KRA. Paarmo, Maire 17. 1953. Lappee; SKS KRA. Salakka, Helena. KRK 86:5. Lappee; SKS KRA. Paarmo, Maire 210 1954. Luumäki; SKS KRA. Seppänen, Olga KT 232:458. 1939. Mikkeli; SKS KRA. Mikkonen, Ida b/287. 1910. Ruokolahti; SKS KRA. Paarmo, Maire 471. 1955. Savitaipale; SKS KRA. Pesonen, O. KT80:4. 1936. Savonranta; SKS KRA. Niskanen, Elsa KT 78:5. 1938. Sulkava; SKS KRA. Raila, Alli 1059. 1939. Suomenniemi; SKS KRA. Vanhala, Elsa 1940 Hamina<Säkkijärvi; SKS KRA. Utriainen, Ida KT 162:94. 1938. Jääksi; SKS KRA. Munukka, Pietari 398. 1938. Kaukola; SKS KRA. Pennanen, O. 1589. 1941. Rautjärvi; SKS KRA. Lallukka, Heikki 145. 1936. Räisälä; SKS KRA. Moilanen, Matti 5814. 1939. Sortavala; SKS KRA. Mannonen, Ulla 11716. 1941. Sortavala; SKS KRA. Plattonen, Niilo KT 135:11. 1936. Suistamo; SKS KRA. Lamminpää, Lempi TK 55:62. 1961. Savitaipale, Hyrkkälä; SKS KRA. Hautala, J. 152. 1938. Sääminki, Niittylahti; SKS KRA. Mannonen, Ulla 1557. 1936. Koivisto; SKS KRA. Mannonen, Ulla 2410. 1937. Koivisto; SKS KRA. Koskinen, Ruusa KT 168:8. 1937. Laihia; SKS KRA. Onttonen, Helena 2063. 1936. Rautu; SKS. Moilanen, Matti KRK 147:1176. Sortavala.
285 SKS KRA. Rajala, Ahti 672. 1939. Kokemäki; SKS KRA. Paarmo, Maire 210. 1954. Luumäki; SKS KRA. Paarmo, Maire 471. 1955. Savitaipale; SKS KRA. Pennanen, O. 1589. 1937. Rautjärvi; SKS KRA. Koskinen, Ruusa KT 168:8. 1941. Laihia.
286 Walimaa 2000, 94.287 Pentikäinen 2000, 112.288 Alexinsky 1996, 287-290.289 SKS KRA. Horttanainen, Erkki 1. 1935. Nilsiä, Halunan kylä.290 SKS KRA. Mannonen, Ulla 571. 1936. Koivisto; SKS KRA. Harju, Otto 566. 1938. Saarijärvi; SKS
KRA. Mannonen, Ulla 571. 1936. Valkjärvi, Makslahti. 291 SKS KRA. Tiitinen, Martti. 3414. 1937. Pielavesi.292 Ks. Östman 2004, 65-66; Pentikäinen 2000, 109-111.293 Ks. tarinatyypit G1501-G1521. 294 Sarmela 2007, 118.295 SKS KRA. Karhu, J. 3571. 1936. Mäntyharju.296 SKS KRA. Paarmo, Maire 211. 1954. Luumäki.297 SKS KRA. Raila, Alli 777. 1939. Mäntyharju.298 SKS KRA. Oksman, Juho 1050. 1937. Karttula.299 SKS KRA. Räty, Tyyne. KRK 137:89. Räisälä. 300 SKS KRA. Seppänen, Aleks 1822. 1936. Savonlinna.301 SKS KRA. Munukka, Pietari PK 51: 9295. 1939. Kirvu, Nahkurilan kylä.302 Ks. luku 5.3.2.2.303 Haavio 1942, 537.304 Uhripuiden nimistä Ks. Harva 1948, 306. 305 SKS KRA. Kaukonen, Katri 621. 1936. Savitaipale; SKS KRA. Moilanen, Matti 5913. 1939.
Uukuniemi; SKS KRA. Eskelinen, Evert. SSA 1:1003. 24.11.1928. Kontiolahti. 306 SKS KRA. Karhisto, E. 191. 1936. Viljakkala; SKS KRA. Karhu, J. 3593. 1936. Jaala, Paljakka; SKS
KRA. Holmberg, U. b) 643. 1909. Kuorevesi; SKS KRA. Stenroth, Artur 78. 1937. Valkeala; SKS KRA. Karhu, J. 3596. Mäntyharju, Pärnämäki; SKS KRA. Karhu, J. 3597. Mäntyharju, Pärnämäki; SKS KRA. Hasu, Hertta 93. 1947. Jaala; SKS KRA. Oulasmaa, Siiri 1409. 1936. Valtimo.
307 Nimitys on aineistossa erittäin yleinen ja tunnettu koko Etelä-Suomesta kuten jo Martti Haavio (1942) & Matti Sarmela (2007) ovat osoittaneet. Aineistossa nimitys tavataan tarinatyypeissä G1401, G1501
116
& D231. Esim. SKS KRA. Kuusniemi, Lyyli 20.1.-29. Teisko; SKS KRA. Säkki, Pauliina 1140. 1937. Viljakkala; SKS KRA. Sirkkola, M. 13. Tam. 1929. Nurmijärvi S.S; SKS KRA. Niemi, Osmo. 461. 1936. Asikkala; SKS KRA. Lilius, L. b) 187. 1888. Joutsa; SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/164. 1911. Heinola; SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/167. 1911. Heinola; SKS KRA. Liimatainen, Ilmari 9.9. -28 Suomenniemi; SKS KRA. Kaukonen, Katri 650. 1936. Savitaipale; SKS KRA. Paarmo, Maire 470. 1955. Savitaipale; SKS KRA. Seppänen, Aleks 4184. 1936. Savonlinna; SKS KRA. Sääski, Sylvi 1945. 1939. Sulkava, Auvila; SKS KRA. Kääriö, Eelis SSA 1:832. 11.9. -28 Suomenniemi; SKS KRA. Liimatainen, Ilmari 9.9.1928. Suomenniemi; SKS KRA. Hautala, J. 169. 1938. Sääminki, Haukiniemi. SKS KRA. Tiitinen, Martti 3418. 1937. Pielavesi. SKS KRA. Rm 66:11. Heinijoki. SKS KRA. Utriainen, Ida KT 162:94. 1938. Jääksi. SKS KRA. Kaukola. Munukka, Pietari 398. 1938.
308 SKS KRA. Rajajärvi, Paavo 29. 1936. Jaala; SKS KRA. Tupala, Terttu 368. 1947. Hollola.309 SKS KRA. Nykänen, Elis KT 78:28. 1938. Kangasniemi; SKS KRA. Ikonen, Viljam TK 24:16. 1961.
Virtasalmi; SKS KRA. Hautala, J. 1309. 1939. Nurmes, Porokylä.310 Ojanen 1995, 100-101.311 SKS KRA. Portin, K.O. 5. Pori.312 SKS KRA. Karhu, J. 3597. Mäntyharju, Pärnämäki.; SKS KRA. Karhu, J. 3598. Mäntyharju,
Pärnämäki.313 SKS KRA. Lindberg, Vilhelmiina. KRK 61: 233c. Iitti; SKS KRA. Gabriel Aalto. KT 69:13. 1937.
Lohja <Uukuniemi; SKS KRA. Hautala, J. 169. 1938 Sääminki, Haukiniemi; SKS KRA. Lamminpää, Lempi TK 55:62. 1961. Savitaipale, Hyrkkälä
314 SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/167. 1911. Heinola.315 SKS KRA. Sääski, Sylvi 1945. 1939. Sulkava, Auvila.316 SKS KRA. Kotikoski, J. W. b/292. 1908. Korpilahti; SKS KRA. Rikkilä, Toivo KRK 85:56.
Savitaipale. 317 SKS KRA. Juvas, Maija 1931 (SS). Juva; SKS KRA. Sonninen, Aatto 22. 1947. Pielavesi318 Salo 2012, 122-123.319 Huurre 1995, 103-106.320 Siikala 1999, 115; 131-132.321 Ks. tarinatyyppi C297.322 SKS KRA. Onttonen, Helena 3738. 1951. Rautu. 323 SKS KRA. Lehtonen, Svante KT 29:93a. 1938. Kokemäki.324 Esim. SKS KRA. Huhtanen, Niilo MT 3:266. 1958. Kokemäki; SKS KRA. Mannonen, Ulla KRK 12:
58. Koivisto; SKS KRA. Hörtsänä, Hugo 186. 1953. Orivesi. 325 SKS KRA. Aalto, Sanni KRK 140:4. Sortavala.326 Sarmela 2007, 117.327 SKS KRA. Leivo, F. 2405. 1937. Nousiainen; SKS KRA. Viitanen, Eeva-Liisa KT 35:119. 1936.
Keuru. SKS KRA. Aalto, Gabriel KT 69:13. 1937. Juva. 328 SKS KRA. Ketonen, Eelin KRK 59:4. Loppi. SKS KRA. Ketonen, Eelin KRK 59:5. Loppi.329 SKS. KRA. Räsänen, Otto 11 f) 1931. Tuusniemi; SKS KRA. Räsänen, Otto KRK 118:230. 1935.
Tuusniemi.330 SKS KRA. Voutilainen, Antti. KRK 122:4. Kuopio.331 Haavio 1961, 86. < Pausanias I. 27, 3.332 Näitä ovat tulkintani mukaan muun muassa tupa, aitta ja niitty. Rajalinjoja edustavat taas ensiksi
paikat, joissa ihminen kohtaa tuonpuoleisen voimat. Näitä ovat muun muassa sänky (valve vs. uni), uuni (tämä maailma vs. ylinen maailma), talon perustus (tämä maailma vs. maanalainen maailma), kivikot (tämä maailma vs. lähi- ja etävainajala), uhripuu (tämä maailma vs. alinen ja ylinen maailma). Toiseksi rajalinjoja edustavat paikat, joissa ihminen kohtaa eläimet tai luonnon, kuten navetta (ihminen vs. kotieläin) tai kiviaita (raja kotipiirin ja ulkopuolen välillä). Kolmanneksi paikat, joissa tapahtuu tavalla toisella metamorfoosi ovat rajalinjoja. Näistä rajalinjoista esimerkiksi käy sauna (sairaus → terveys) tai paja (materiaali → muoto).
333 Ks. Eilola 2004, 166-168.334 Krohn 1915, 142.335 Harva 1948, 508.336 Vilkuna 2001, 296.337 Harva 1948, 509.338 Waronen 1898, 188.339 Esim. Van Gennep 1960. 340 Sarmela 2007, 193-194.341 Harva 1948, 305.
117
342 SKS KRA. Kuusinen, Alarik KT 49:18. 1938. Sysmä. SKS KRA. Halttunen, Ida KT 16:199. 1936. Toivakka; SKS KRA. Tiitinen, Martti 3418. 1937. Pielavesi; SKS KRA. Tiitinen, M. 2374. 1936. Pielavesi.
343 SKS KRA. Halttunen, Ida KT 16:199. Toivakka. 344 SKS KRA. Kaljunen, Impi KT 72:11. 1938. Lappee; SKS KRA. Rikkilä, Toivo KRK 85:54.
Savitaipale. SKS KRA. Kukkonen, Abel 42. 1936. Kuopion pit. SKS KRA. Utriainen, Ida KT 162:94. 1938. Jääksi. SKS KRA. Mannonen, Ulla 840. 1935. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 557. 1936. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 5979. 1938. Koivisto. SKS KRA. Virolainen, Maria 1815. 1948. Sakkola. SKS KRA. Eronen, Gunnar 108. 1937. Uusikirkko V.L. SKS KRA. Moilanen, Matti 5913. 1939. Uukuniemi.
345 Esim. SKS KRA. Leivo, F. 2405. 1937. Nousiainen. SKS KRA. Laanti, A. 377. 1936. Merikarvia. SKS KRA. Karhisto, E. 191. 1936. Viljakkala. SKS KRA. Säkki, Pauliina 1140. 1937. Viljakkala. SKS KRA. Blomqvist, Erkki b) 2. 1915. Anjala. SKS KRA. Kauppinen, Eino 990. 1936. Pukkila. SKS KRA. Hasu, Hertta 115. 1947. Jaala. SKS KRA. Rajajärvi, Paavo 29. 1936. Jaala. SKS KRA. Tupala, Terttu 368. 1947. Hollola. SKS KRA. Ekman, E.J. 40. 1937. Sysmä. SKS KRA. Holmberg, U. b) 164a. 1909. Jyväskylä. Maalaiseurakunnan vaivaistalo.
346 Esim. SKS KRA. Munukka, Pietari PK 51: 9295. 1939. Kirvu. Nahkurilan kylä347 Esim. SKS KRA. Munukka, Pietari PK 51: 9295. 1939. Kirvu. Nahkurilan kylä. 348 Esim. SKS KRA. Tuomaala, Väinö 473. 1943. Evijärvi. 349 Esim. SKS KRA. Stauffer, Kirsti 303. 1949. Ruokolahti.350 SKS KRA. Sirkkola, M. 13.TAm. 1929. Nurmijärvi SS. SKS KRA. Mannonen, Ulla 571. 1936.
Koivisto. SKS KRA Mannonen, Ulla 3566. 1937. Koivisto. 351 Ks. liite 1. Maitotuotteet esiintyvät lähes jokaisessa redaktiossa luokissa G1501, G1511, G1521.352 Esim. Thompson 1955-1958: B765.4; B765.6.1.353 SKS KRA. Toiviainen, Eino. KRK 154:3. Impilahti; SKS KRA. Toiviainen, Eino 325. 1937. Impilahti.354 SKS KRA. Rajajärvi, Paavo 29. 1936. Jaala.355 SKS KRA. Rajajärvi, Paavo 29. 1936. Jaala; SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/167. 1911. Heinola; SKS
KRA. Toiviainen, Eino 325. 1937. Impilahti.356 SKS KRA. Raila, Alli 777. 1939. Mäntyharju; SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/164. 1911. Heinola.357 SKS KRA. Raila, Alli 777. 1939. Mäntyharju. 358 SKS KRA. Toiviainen, Eino. KRK 154: 3. Impilahti.359 SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/164. 1911. Heinola. 360 SKS KRA. Kaukonen, Katri. 1773. 1937. Pertunmaa. 361 Esim. Krohn 1915, 69.362 SKS KRA. Tiitinen, Martti 3418. 1937. Pielavesi.363 Hänninen, Kahlos & Lehtonen 2012, 232.364 SKS KRA. Karhu, J. 3597. Mäntyharju, Pärnämäki. SKS KRA. Raila, Alli 777. 1939. Mäntyharju.365 SKS KRA. Rajajärvi, Paavo 29. 1936. Jaala; SKS KRA. Kutila, Elsa 6 1936. Joutseno. SKS KRA.
Raila, Alli 777. 1939. Mäntyharju. 366 SKS KRA. Raila, Alli 777. 1939. Mäntyharju. 367 Krohn 1915, 70.368 SKS KRA. Virolainen, Maria 1815. 1948. Sakkola.369 SKS KRA. Oksman, Juho 1029. 1937. Karttula. 370 Ks. luku 5.2.1. 371 SKS KRA. Kaljunen, Impi KT 72:11. 1938. Lappee; SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147:1176.
Sortavala.372 Esim. Pentikäinen 1999, 112.373 Virtanen 1999, 242-243.374 SKS KRA. Rajajärvi, Paavo 30. 1936. Jaala.375 Esim. tarinatyypit A271 & A881.376 SKS KRA. Moilanen, Matti 2986. 1937. Sortavala.377 SKS KRA. Laiho, A. 3201. 1938. Viron Inkeri, Uus-Vyötermaa. 378 SKS KRA. Moilanen, Matti 3754. 1937. Sortavala. 379 Esim. Haavio 1942, 84-87.380 Salo 1999, 105-106.381 Ks. 5.3.2.1.382 Käärmeen tappamisen yhteydessä tämä karjaonni menetetään (SKS KRA. Hasu, Hertta 148. 1947.)383 SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 145:17. Sortavala; SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 145:20.
Sortavala.
118
384 SKS KRA. Kauppinen, Eino 990. 1936. Pukkila.385 SKS KRA. Tupala, Terttu 368. 1947. Hollola.386 SKS KRA. Holmberg, U. b) 164 a. 1909. Jyväskylä. Maalaiseurakunnan vaivaistalo. 387 SKS KRA. Mannonen, Ulla. 840. 1935. Koivisto. 388 SKS KRA. Hovila, Johanna KT4:36. 1936. Yläne; SKS KRA. Korpi, Johanna KT4: N:0 36 – 1936.
Yläne. 389 Niemelä 2008, 91.390 SKS KRA. Salokannel, Tyyne KRK 8:296. Uusikaupunki.391 SKS KRA. Jussila, Matti 689. 1937. Kauhava. 392 SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147:1103. 1935. Sortavala, Uusikylä.393 SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147:1104. 1935. Sortavala, Uusikylä.394 SKS KRA. Stenroth, Artur 78. 1937. Valkeala. 395 SKS KRA. Viinikainen, Kalle KRK 89:362. Kangasniemi. 396 SKS KRA. Oksman, Juho KRK 111: 1288. Karttula. 397 Miettinen 2003, 28.398 Kos 1991, 191 < Filipovic 1937, 181-182. Kult Zmije u okolini Skoplja. Biblioteka Centralnog
higienskog zavoda. Miscellanea 1. 1937. 136 – 149.399 Kajanto 2007, 113.400 Wake 1873, 377-378.401 SKS KRA. Kuusola, Arvid TK 50:48. 1961. Muurla, Suoloppi. 402 SKS KRA. Thessler, Eine-Maija TK 102:133. 1961. Iisalmi mlk. Mankki.403 SKS KRA. Mannonen, Ulla 3536. 1937. Koivisto. 404 Esim. tarinatyyppi R151.405 SKS KRA. Kuronen, Juho KT 129:224. 1937. Impilahti.406 SKS KRA. Kuitunen, Oskari. 2976. 1936. Kangasniemi. 407 SKS KRA. Kivi, Taru. KT5:80. 1937. Angelniemi408 SKS KRA. Kortelainen, Helmi KRK 159:651. Nurmes. 409 SKS KRA. Ranta, Kaarlo. 843. 1937. Vihti. 410 SKS KRA. Keskisuomalainen osakunta 193. 1937. Konnevesi. 411 Ks. luku 5.3.2.412 SKS KRA. Karhu, J. 3598. Mäntyharju, Pärnämäki. 413 SKS KRA. Toiviainen, Eino 325. 1937. Impilahti. 414 SKS KRA. Mannonen, Ulla 573. 1936. Koivisto. 415 SKS KRA. Kuusniemi, Lyyli 20.1.-29. Teisko.416 Virtanen 1999, 242.417 SKS KRA. Pohjola, Ali. KT 216:18. 1937. Kuusamo.418 Ks. luku 5.2.1.419 SKS KRA. Horttanainen, Erkki KRK 94:427. Nilsiä. 420 SKS. KRA. Valkonen, Jaakko TK 111:251. 1961. Mikkeli, Vanhala. 421 SKS KRA. Hakkarainen, Samuel KT 107:3. 1936. Antrea.422 SKS KRA. Satakuntalainen osakunta 1059. 1939. Hongonjoki.423 SKS KRA. Laiho, Lauri 959. 1935. Koivisto. Humaljoki. 424 SKS KRA. Mannonen, Ulla 840. 1935. Koivisto. 425 SKS. KRA. Räsänen, Otto 11 h) 1931. Tuusniemi; SKS KRA. Räsänen, Otto 726. 1946. Tuusniemi. 426 SKS KRA. Oksman, Juho KRK 110:776. Tervo. 427 Ks. luku 8.428 SKS KRA. Rossi, Leena KRK 117:48. Kuopio. 429 SKS KRA. Harju, Otto 2220. 1938. Kannonkoski. 430 SKS KRA. Piispanen, Toivo KT 66:5. 1936. Kivijärvi. 431 SKS KRA. Takkala, O. 92. 1936. Karstula. 432 SKS KRA. Tiitinen, Martti 3414. 1937. Pielavesi.433 Ks. Tarinatyyppi D931.434 SKS KRA. Paajanen, Elma KRK 82:113. Mikkeli. 435 Genius Loci käsitteestä Antiikin roomalaisessa uskonnossa Ks. Mustakallio 2008, 94.436 SKS KRA. Hyvärinen, J. 1418. 1938. Sortavala, Otsoisten kylä.437 Haavio 1942, 64.438 SKS KRA. Hakkarainen, Samuel KT 107:21. 1936. Viipurinpit.439 SKS KRA. Poskiparta, Tauno KT 117:10. 1938. Räisälä. 440 SKS. KRA. Mannonen, Ulla 2763. 1937. Koivisto.
119
441 SKS KRA. Toiviainen, Helmi KT 217:159. 1937. Sotkamo. 442 SKS KRA. Raila, Alli 485. 1937. Kerimäki.443 SKS KRA. Kuittinen, Oskari 3034. 1937. Kangasniemi, Orala; SKS KRA. Nissinen, Armas KRK 107:
46. Pielavesi.444 SKS KRA. Lasanen, Pekka KRK 162:241. Nurmes. 445 SKS KRA. Valkeinen, Jalmar 75:261. Laukaa. 446 Ks. luku. 5.2.447 SKS KRA. Harju, Otto KRK 69:224. Saarijärvi.448 SKS KRA. Paajanen, Elma KRK 82:114. Mikkeli.449 SKS KRA. Leivo, Frans 2584. 1937. Nousiainen; SKS KRA. Ville Penttinen KT 66:6. 1938.
Rautalampi.450 SKS KRA. Nokelainen, Ida KT 114:58. 1937. Parikkala. 451 SKS KRA. Laitala, Jenny KT 170:25. 1936. Lestijärvi. 452 SKS KRA. Laiho, Lauri 959. 1935. Koivisto. Humaljoki. 453 Käärmeenmuotoisen vartijan ja elättikäärmeen välillä olevat mallit ovat pitkälti samankaltaisia. Silti
niiden välinen suhde jää osin tässä vaiheessa hämärän peittoon. Elättikäärmeperinteessä on ilmiselviä viitteitä suvun vainajiin, rautakauden vainajakulttiin ja niistä kehittyneeseen haltijaperinteeseen. Kasvimaata vahtiva nostokäärme ja luteita karkottava vartija eivät kuitenkaan vaikuta viittaavan vainajiin ainakaan suoraan. Sen sijaan niissä itse käärme tai sen osat näyttävät muuntuvan haltijaolennoksi. Alustavana selityksenä ongelmaan voi esittää prosessia, jossa alkuperäisen vainajamielikuvan omannut käärmesymboli olisi muuntunut entistä abstraktimmaksi. Toisaalta käsitysten taustalla voivat olla vainajamielikuvien sekoittuminen maailmankäärmemielikuvien kanssa, jolloin taikuudessa käytetty käärme olisi symboloinut yleisemmin tuonpuoleisen voimia.
454 Tarinoissa käärmeen osat on piilotettava esimerkiksi ensimmäiseen hirsivaraukseen tai aluksi muurattavaan uuniin. Näissäkin mielikuvissa on pohjana kansanuskossa yleinen ajatus ensimmäisen asian erityisestä merkityksestä.
455 SKS KRA. Lasanen, Pekka 163:954. Nurmes.456 Sarmela 2007, 397.457 SKS KRA. Piirala, Elisabeth MT 9:1234. 1958. Oulu. 458 SKS KRA. Tuomaala, J. E. VK 102a) 55. 1890. Porvoo. 459 SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/167. 1911. Heinola. 460 SKS KRA. Laiho, L. 1392. 1935. Rautu.461 Virtanen 1999, 263.462 Siikala 1999, 157.463 SKS KRA. Kotikoski, J.W. 292b. 1908. Korpilahti.464 Sarmela 2007, 399.465 SKS KRA. Räty, Tyyne KRK 137:86. Räisälä.466 SKS KRA. Hautala, J. 169. 1938. Sääminki, Haukiniemi.467 SKS KRA. Hautala, J. 235. 1938. Sääminki, Haukiniemi.468 SKS KRA. Moilanen, M. 2625. 1937. Sortavala.469 SKS KRA. Haavio, Martti 1431. 1934. Salmi.470 SKS KRA. Kaukonen, Katri 621. 1936. Savitaipale; SKS KRA. Rikkilä, Toivo KRK 85: 57.
Savitaipale. 471 SKS KRA. Koljonen, Vilho 116. 1937. Suistamo.472 SKS KRA. Enäjärvi-Haavio, Elsa 432. 1936. Viron-Inkeri, Kallivieri.473 SKS KRA. Kotikoski, J.V. b) 922. 1933. Korpilahti. 474 Ivanits 1989, 53.475 SKS KRA. Räty, Tyyne KRK 137:106. Räisälä. 476 Harva 1948, 511.477 Thompson 1955-1958: B112; B165.1.2; B765.2.478 Green 1998, 227.479 Johanssen 1997, 64.480 Esim. Thompson 1955 – 1958: B91.3.481 Esim. SKS KRA. Lappalainen, Lauri KRK 161:76. Liperi.482 SKS KRA. Tupala, Terttu 565. 1948. Tyrväntö.483 Esim. SKS KRA. Paarmo, Maire 213. 1954 Luumäki; SKS KRA. Tanttu, K. 165. 1914. Hirvensalmi.484 Esim. SKS KRA. Laanti, A. 749. 1936. Merikarvia; SKS KRA. Lallukka, Heikki PK 28:5150. 1938.
Räisälä; SKS KRA. Junttila, M. A. 7. 1937. Vihanti. 485 SKS KRA. Maunula, T. E. 134 1938. Juupajoki.
120
486 SKS KRA. Räsänen, Otto KRK 118:240. Vehmersalmi.487 SKS KRA. Kuusola, Arvid TK 50:48. 1961. Muurla, Suoloppi. 488 SKS KRA. Horttanainen, Erkki 1. 1935. Nilsiä, Halunan kylä489 SKS KRA. Blomqvist, Erkki 19. 1915 – 1916. Anjala. 490 SKS KRA. Laihinen, Kalle KT 6:51. 1936. Karjala.491 SKS KRA. Oksman, Juho 33. 1936. Karttula.492 SKS KRA. Stenroth, Artur 78. 1937. Valkeala.493 SKS KRA. Siiskonen, D. KT 30:2. 1938. Tampere. 494 SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 111:251. 1961. Mikkeli, Vanhala.495 SKS KRA. Vaskiveden nuorisoseura 220. 1946. Virrat. 496 SKS KRA. Laanti, A. 427. 1936. Merikarvia; SKS KRA. Alava, V. V1454 1890. Luumäki; SKS KRA.
Laitakari, Kaarle 870. 1937. Mouhijärvi. 497 SKS KRA. Laitakari, Kaarle 870. 1937. Mouhijärvi. 498 SKS KRA. Laanti, A. 427. 1936. Merikarvia. 499 SKS KRA. Niskanen, Elsa KT 78:5. 1938. Sulkava. 500 SKS KRA. Virolainen, Maria 742. 1948. Järvisaari; SKS. Virolainen, Maria 743. 1948. Järvisaari.501 SKS KRA. Satakuntalainen osakunta 1057. 1939. Hongonjoki. 502 Ks. Thompson 1955 – 1958: B 11.2.1.503 SKS KRA. Horttanainen, Erkki KRK 93:1. Nilsiä.504 Lempinimet, joissa viitataan käärmeen pään erityiseen muotoon on merkitty taulukossa tähdellä.505 Haavio 1942, 539; Lehikoinen 2009, 109 – 110.506 SKS KRA. Viljakkala. M. Mattila 1222.1933; SKS KRA. Blomqvist, Erkki b) 1. 1915. Anjala; SKS
KRA. Blomqvist, Erkki b) 2. 1915. Anjala; SKS KRA. Paarmo, Maire 471. 1955. Savitaipale; SKS KRA. Moilanen, M. 3260. 1937. Jaakkima; SKS KRA. Valve, A. b.727. 1910. Renko; SKS KRA. Karppinen, Kyllikki 394. 1952. Vuoksela; SKS KRA. Railonsala, Artturi 4724. 1957. Mänttä, Niemi; SKS KRA. Suonpään Opintokerho KRK 67:190. Koijärvi.
507 SKS KRA. Kuusola, Arvid TK 50:48. 1961. Muurla, Suoloppi.508 SKS KRA. Salo, A. 39. 1942. Hattula. 509 SKS KRA. Hyvärinen, J. 207. 1936. Sortavala, Otsoisten kylä. 510 SKS KRA. Suikka, Antti SSA 1:840. 28.1. -29. Taipalsaari.511 SKS KRA. Mannonen, Ulla 556. 1936. Koivisto. 512 SKS KRA. Tuomaala, Väinö 473. 1943. Evijärvi. 513 SKS KRA. Mannonen, Ulla 555. 1936. Koivisto; SKS KRA. Mannonen, Ulla 573. 1936. Koivisto. 514 SKS KRA. Mannonen, Ulla 5972. 1936. Hiitola. 515 SKS KRA. Partanen, Jorma 869. 1938 – 1939. Pielisjärvi.516 Ks. tarinatyyppi R1.517 Ks. tarinatyypit R11 ja D741. (Ks. Jauhiainen 1982, 75.)518 Hendrickson 1999, 88 – 89.519 Esim. SKS KRA. Laihinen, Kalle KT 6:3. 1936. Karjala TL; SKS KRA. Karhisto, G.N. 1937.
Viljakkala; SKS KRA. Mattila, M. 5717. 1936. Viljakkala. 520 Esim. tarinatyyppi R11.521 Esim. tarinatyyppi R21.522 SKS KRA. Aaltonen, Taisto KT 143:7. 1938. Tuupovaara.523 Ks. luku 5.2.1.524 SKS KRA. Kotkanen, Viljo TK 47:135. 1961. Laihia, Jakkula. 525 Esim. SKS KRA. Aalto, Juho KRK 1:9. Kalanti; SKS KRA. Hovila, Johanna KT4:48. 1937. Yläne;
SKS KRA. Saarnio, Selma 42. 1936. Kalanti.526 Esim. SKS KRA. Laiho, L. 3511. 1936. Haapasaari; SKS KRA. Kilpi, Topias TK 34:130. 1961.
Padasjoki; SKS KRA. Saarelainen, O.V. KRK 137:7. Valtimo. 527 Esim. SKS KRA. Lämsä, Sigfrid KRK 213:139. Kestilä; SKS KRA. Paavola, Jouko SSA. 1931.
Kittilä; SKS KRA. Tyyskä, J. 59. 1887. Anjala.528 Esim. SKS KRA. Leivo, F. 2028. 1936. Nousiainen; SKS KRA. Kuujo, Anja 710. 1949. Sammatti.529 Esim. SKS KRA. Ranta, Kaarlo 822. 1937. Vihti; SKS KRA. Laiho, L. 3518. 1936. Suursaari.530 Esim. SKS KRA. Pennanen, O. 1695. 1941. Rautjärvi. 531 SKS KRA. Raila, Alli 287. 1937. Kerimäki. 532 Esim. SKS KRA. Harju, Otto 2214. 1938. Kannonkoski. SKS KRA. Harju, Otto 69:42. 935.
Saarijärvi; SKS KRA. Räsänen, Otto KRK 118:21. Tuusniemi. 533 Esim. SKS KRA. Kauppinen, Evert KRK 72:96. Hankasalmi; SKS KRA. Lilius, L. 298. 1888.
Tuusniemi.
121
534 Esim. SKS KRA. Haapasalo, Jalmari TK 11:48. 1961. Padasjoki; SKS KSA. Niemi, Osmo 414. 1936. Asikkala; SKS KRA. Hyvärinen, J. KRK 141:385. Sortavala.
535 SKS KRA. Harju, Otto 3023. 1946. Rautalampi.536 SKS KRA. Hautala, J. 998. 1939. Suistamo, Koitto.537 Muhonen 2006, 5.538 Oakley 1978, 221; 226-227.539 Holmberg 1920, 65-66.540 Tonnelat 1996, 263.541 Holmberg 1920, 65-66. 542 Guirand 1996, 170.543 Boyle 1978, 25.544 Chaudri 2001, 88-89.545 Green 1998, 228.546 Boyle 1978, 32.547 Taistelu jättiläiskäärmeen kanssa on kuvattu muun muassa tarinatyypeissä R1 ja R11, joissa mielikuva
kiinnittyy yleensä paikalliseen ympäristöön tai tunnettuun henkilöön.548 SKS KRA. Aspinen, Eemil TK 9:71. 1961. Vahviala. 549 Harva 1948, 91.550 Esim. SKS KRA. Pakkanen, Jussi KRK 133:19. Jaakkima. 551 Vilkuna 2001, 106-110.552 SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 145:22. Sortavala. 553 Esim. Kartanonherra: SKS KRA. Koisaari, Alli TK 35:10. 1961. Rymättylä. Rakuuna: SKS KRA.
554 Boyle 1978, 31.555 Thompson 1955-1958. B.11.2.11.1.556 SKS KRA. Toiviainen, Eino KRK 154: 8. Sortavala. 557 SKS KRA. Rikkilä, Toivo KRK 85:57. Savitaipale.558 Esim. Guirand 1996, 170.559 SKS KRA. Tommila, Lyyli KT 32:240. 1937. Siikainen; SKS KRA. Ranta, Kaarlo 857. 1937. Vihti.560 Chaudri 2001, 87.561 Esim. Virtanen 1999, 247.562 Esimerkiksi skandinaavisessa mytologiassa Nidhugg nimellä tunnetun käärmeen kuvattiin purevan
maailmanpuun juuria (Esim. Sturluson 1901, 72.). Suomalaisissa loitsuissa mainittu puunpurija saattaakin näin viitata tähän alun perin keskiaasialaiseen mielikuvamaailmaan. Itäsuomalaisissa tarinavarianteissa elättikäärme lisäksi sijoitetaan joissain redaktioissa suvun pitämyspuun juuristoon. Ehkä tällöin on kysymys maailmankäärmeeseen liittyvistä malleista.
563 Esim. Siikala 1999, 159.564 SKS KRA. Kurppa, Aino KRK 127:26. Kanneljärvi.565 SKS KRA. Hyytiäinen, Niilo KT 62:12. 1936. Jyväskylä.566 SKS KRA. Saarela, Niina KRK 153:21. Impilahti.567 Haavio 1948, 28-45.568 Virtanen 1999, 265.569 SKS KRA. Stenroth, Artur 78. 1937. Valkeala; SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 111:191. 1961.
Mikkeli, Vanhala; SKS KRA. Siiskonen, D. KT 30:2. 1938. Tampere; SKS KRA. Kukkonen, Abel 42. 1936. Kuopion pit.; SKS KRA. Utriainen, Ida KT 162:94. 1938. Jääksi; SKS KRA. Mannonen, Ulla 555. 1936. Koivisto, Makslahti; SKS KRA. Mannonen, Ulla 573. 1936. Koivisto; SKS KRA. Jussila, Hilma TK 28:28. 1961. Muolaa, Lavola; SKS KRA. Toiviainen, Eino KRK 154: 312. Impilahti; SKS KRA. Haavio, Martti 941. 1934. Sortavalan saaristo; SKS KRA. Plattonen, Niilo KT 135:11. 1936. Suistamo; SKS KRA. Virolainen, Maria 742. 1948. Järvisaari; SKS KRA. Virolainen, Maria 743. 1948. Järvisaari; SKS KRA. Enäjärvi-Haavio, Elsa 432. 1936. Viron Inkeri, Kallivieri; SKS KRA. Utterström, Mimmi KT 222:54. 1937. Kolari; SKS KRA. Mannonen, Ulla 563. 1936. Walkeasaari; SKS KRA. Hongisto, P. 1232. 1938. Vampula; SKS KRA. Juslenius, Tilda KT 38:19. Lohja; SKS KRA. Mannonen, Ulla 227. 1937. Koivisto; SKS KRA. Mannonen, Ulla 560. 1936. Koivisto; SKS KRA. Mannonen, Ulla 2414. 1937. Koivisto; SKS KRA. Toiviainen, Eino KRK 154:8. Impilahti.
570 SKS KRA. Plattonen, Niilo KT 135:11. 1936. Suistamo. 571 Meurger & Gagnon 1988, 262.572 SKS KRA. Moilanen, Matti KRK145:17. Sortavala; SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 145:20.
Sortavala.
122
573 SKS KRA. Klemola, J.A. 70. 1890. Loimaa; SKS KRA. Laanti, A. 355. 1936. Merikarvia; SKS KRA. Rautiainen, Albert 440. 1937. Karstula.
574 SKVRIII3 4384. N. Kallivieri AI. VI 33.91.575 Johanssen 1997, 64. 576 Esim. uskomustarinatyypissä R101 – 200. Ks. SKS KRA. Paulaharju, S. b) 14000. 1930. Enontekiö;
SKS KRA. Koisaari, Alli TK 35:10. 1961. Rymättylä; SKS KRA. Lahdelma, Sisko KRK 7:30. Salo.577 SKS KRA. Soihanen, Selma PK 13:2462. 1938. Somero. 578 SKS KRA. Paarmo, Maire 9. 1953. Lappee.579 Thompson 1955 – 1958: B765.4.580 Haavio 1942, 526.581 SKS KRA. Tuomaala, Väinö 473. 1943. Evijärvi. 582 Ks. tarinatyypissä D231: SKS KRA. Salokannel, Akseli b) 262. 1911. Keuruu; SKS KRA. Raita-Aho,
Eemil SSA 1:1431. 11.9.1928. Pihlajavesi; SKS KRA. Harju, Otto 2220. 1938. Kannonkoski; SKS KRA. Takkala, O. 92. 1936. Karstula; SKS KRA. Martti Pöyhönen 10. 1949. Juva; SKS KRA. Pelkonen, E. KRK 134:70. Mäntyharju; SKS KRA. Piispanen, Toivo KT 66:5. 1936. Kivijärvi; SKS KRA. Oksman, Juho 33. 1936. Karttula; SKS KRA. Oksman, Juho 1050. 1937. Karttula; SKS KRA. Collanus, Mirjami MT 1:87. 1958. Leppävirta; SKS KRA. Sääski, Sylvi 37. 1937. Leppävirta, Saamainen; SKS KRA. Sonninen, A. 80. 1947. Pielavesi; SKS KRA. Räsänen, Otto 726. 1946. Tuusniemi; SKS KRA. Partanen, Jorma 873. 1938 – 39. Nurmes; SKS KRA. Oulasmaa, Siiri 1409. 1936. Valtimo; SKS KRA. Lasanen, P. 174. 1936. Nurmes.
583 Esim. Siikala 1999, 198.584 Ks. luku 5.2.585 SKS KRA. Pelkonen, E. KRK 134:70. Mäntyharju.586 SKS KRA. Collanus, Mirjami MT 1:87. 1958. Leppävirta 587 SKS KRA. Laakkonen, Sirkka-Liisa TK 53:12. 1961. Riistavesi.588 SKS KRA. Ikäheimo, Allan KRK 98:42. Pielavesi.589 SKS KRA. Oksman, Juho 1050. 1937. Karttula.590 SKS KRA. Salokannel, Akseli b) 262. 1911. Keuruu; SKS KRA. Viitanen, Eeva-Liisa KT 35:119.
1936. Keuru.591 SKS KRA. Viitanen, Eeva-Liisa KT 35:119. 1936. Keuruu.592 Vainio 1930, 13.593 SKS KRA. Pääkkönen, L.V. 2. 1890. Savo, Karjala. 594 SKS KRA. Lasanen, P. 174. 1936. Nurmes. 595 SKS KRA. Pöyhönen, Martti 10. 1949. Juva. 596 Harvilahti 1990, 69.597 SKS. Keuru. Eeva-Liisa Viitanen. KT 35:119. 1936; SKS. Juva. Maija Juvas 1931 (SS); SKS.
Sääminki. Urho K. Tynkkynen KT 84:15. 1938; SKS. Karttula. Juho Oksman 33. 1936; SKS. Tuusniemi. Otto Räsänen 726. 1946; SKS. Hiittola. Ulla Mannonen 5962. 1938; SKS. Koivisto. Ulla Mannonen 3536. 1937; SKS. Koivisto. Ulla Mannonen 5862. 1938.
598 SKS KRA. Ikäheimo, Allan KRK 98:42. Pielavesi. 599 SKS KRA. Uurasmaa, Hulda 58:103. 1938. Sysmä.600 SKS KRA. Hiltunen, Jaakko 207:69. 1938. Suomussalmi. 601 SKS KRA. Heinonen, Heikki 61:12. 1938. Konnevesi.602 SKS KRA. Häiväläinen, Martta 90:349. 1936. Maaninka.603 Bewer's Concise Phrase & Fable 2000, 1092.604 SKS KRA. Pelkonen, E. KRK 134:70. Mäntyharju.605 SKS KRA. Partanen, Jorma 873. 1938 – 39. Nurmes.606 Krohn 1915, 100; Virtanen 1999, 241.607 Esim. tarinatyyppi R151.608 Virtanen 1999, 265.609 SKS KRA. Mannonen, Ulla 3536. 1937. Koivisto.610 SKS KRA. Teppola, Arvo TK 101:136. 1961. Kurkijoki; SKS KRA. Toikka, Ville TK 103:63. 1961.
Ylämaa; SKS. Valkonen, Jaakko TK 111:190. 1961. Mikkeli, Vanhala; SKS KRA. Pohjanjoki, Eino TK 76:70. 1961. Kauhava, Eskola; SKS KRA. Koskinen, Ruusa KT 168:8. 1937. Laihia; SKS KRA. Hiltunen, Valter TK 16:6. 1961. Ilomantsi, Pahkavaara; SKS KRA. Oulasmaa, Siiri 1409. 1936. Valtimo.
611 SKS KRA. Leivo, F. 2405. 1937. Nousiainen; SKS KRA. Laitakari, Kaarle 870. 1937. Mouhijärvi; SKS KRA. Mattila, M. 1222. 1933. Viljakkala; SKS KRA. Erkki Blomqvist b) 1. 1915. Anjala; SKS KRA. Blomqvist, Erkki b) 2. 1915. Anjala; SKS KRA. Paarmo, Maire 471. 1955 Savitaipale; SKS
123
KRA. Kääriö, Eelis SSA 1:832. 11.9. -28. Suomenniemi; SKS KRA. Kukkonen, Abel 42. 1936. Kuopion pit. SKS KRA. Moilanen, M. 3260. 1937 Jaakkima; SKS. Valve, A. b.727. 1910. Renko; SKS KRA. Karppinen, Kyllikki 394. 1952. Vuoksela; SKS KRA. Railonsala, Artturi 4724. 1957. Mänttä, Niemi; SKS. Suonpään opintokerho KRK 67:190. Koijärvi.
612 SKS KRA. Hakkarainen, Samuel KT 107:3. 1936. Antrea; SKS KRA. Mannonen, Ulla 557. 1936. Koivisto; SKS KRA. Mannonen, Ulla 573. 1936. Koivisto; SKS KRA. Riistavesi. Laakkonen, Sirkka-Liisa TK 53:12. 1961; SKS KRA. Mannonen, Ulla 2414. 1937. Koivisto.
613 SKS KRA. Alava, V. 1454. 1899. Luumäki.614 SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 111:191. 1961. Mikkeli, Vanhala.615 SKS KRA. Pennanen, O. 1675. 1941. Rautjärvi.616 Lehikoinen 2009, 109.617 Ks. luku 5.3.2.2. 618 SKS KRA. Satakuntalainen osakunta 1058. 1939. Hongonjoki. 619 Kaaro 2005, 287.620 Vuorisalo 2002, 73-75.621 Kaaro 2005, 287.622 Ajatus perustuu Ulric Neisserin luomaan havaintokehän ajatukseen. Neisser lähti liikkeelle siitä, että
kognitiiviset mallit ohjaavat henkilön havainnointia. Tämä aiheuttaa sen, että henkilö havainnoi ympäristöstä vain tiettyjä piirteitä, jotka vahvistavat olemassa olevia sisäisiä malleja (Ks. Neisser 1976).
623 Ks. luku 2.5.624 SKS KRA. Mannonen, Ulla 4549. 1937. Koivisto. 625 SKS KRA. Leivo, F. 2405. 1937. Nousiainen; SKS KRA. Leivo, F. 2409. 1937. Nousiainen.626 SKS KRA. Pesonen, O. KT 80:4. 1936. Savonranta; SKS KRA. Saikkonen, Selma 231. 1937.
Sortavala. Elättikäärmeen kuvataan aineistossa suojelevan taloa käärmeiltä tai talon eläimiä käärmeenpistolta. Heikki Lehikoinen (2009, 114.) on epäsuorasti tarjonnut tämänkaltaisille mielikuville selityksi sitä, että elättinä pidetyt rantakäärmeet karkottavat pihasta myrkylliset kyyt. Epäilen kuitenkin, että elättikäärmeelle uhraaminen on estänyt käärmeenpiston taikuuteen liittyvän analogiakäsityksen kautta. Käärmeen ruokkiminen ja pitäminen tyytyväisenä estää muidenkin käärmeiden aiheuttamat vahingot. Toisin sanoen osa edustaa tässä yhteydessä kokonaisuutta. Toisaalta, jos elättikäärme on liitetty kuningaskäärmeeseen, voi sen valta muihin käärmeisiin selittyä tämän aspektin kautta.
627 SKS KRA. Moilanen, M. 3260. 1937. Jaakkima.628 Huurre 2003, 61.629 Esim. Hendrickson 93-117.630 Haavio 1942, 527.631 Ks. luku 6.3.3.632 Ks. luku 5.1.1.633 Ks. myös Haavio 1942, 560. Kuvassa 14. esitellään aineistossa olevien käärme- ja lapsitarinoiden
jakaantuminen perinnealueittain. Haltija- ja sielueläimeen viittaavat redaktiot erotettu vaaleanpunaisella värillä.
634 Haavio 1942, 531.635 Vrt. Haavio 1942, 539.636 SKS KRA. Plattonen, Niilo KT 135:11. 1936. Suistamo.637 Ks. liite 3.638 Ks. liite 1, liite 2, liite 3, liite 4.639 Sarmela 2007, 117.640 Sarmela 2007, 117.641 Ks. Haavio 1942, 501-570.642 Elättikäärme tunnetaan yhä edelleen Välimeren alueella esimerkiksi nykyisessä Kreikassa (ks. Håland
2011).643 Ks. luku 3.3.2. 644 Sarmela 2007, 117.645 Haavio 1942, 559.646 Sarmela 2007, 116.647 Ks. Douglas 2000.648 SKS KRA. Kaljunen, Impi KT 72:11. 1938. Lappee; SKS KRA. Valve, A. b727. 1910. Renko; SKS.
Rikkilä, Toivo 85:54. Savitaipale. 649 Tarinaredaktiot, joissa käärmeen omistajan toimiva tietäjä menettää käärmeidensä hallinnan ovat
124
erinomaisia esimerkkejä käärmeiden kaoottisesta luonteesta. Järjestys palautetaan symbolisella tasolla vasta riittien kautta.
650 Anttonen 1996, 95.651 Douglas 2000, 156.652 Sjöblom 2010, 256-259.653 Jauhiainen 1982, 75.654 Ks. tarinatyypit G1501-1521.655 Hoppál 2002, 56.
125
LÄHTEET:
Kirjallisuus:
Alexinsky, G.1996 Slavonic Mythology. Teoksessa Félix Guirand (ed.), The Larousse
Encylopedia of Mythology, 281‒298. London: Chancellor Press.
Anderson, Myrdene1998 Folklore, Folklife, and Other Bootstrapping Traditions. Teoksessa R.
Kevelson (ed.), Hi-Five A Trip to Semiotics, 13‒28. NY: Peter LangPublishing Inc.
Anttonen, Veikko1992 The Concept of Folk Religion in Religious Studies. Etnographica et
Folkloristica Carpathica Tom. 7 – 8, 253‒268.
1996 Ihmisen ja maan rajat. Pyhä kulttuurisena kategoriana. Helsinki: SKS.
2002 Uskonto eläimiä koskevan tiedon organisoijana. Teoksessa Henni Ilomäki & Outi Lauhakangas (toim.), Eläin ihmisen mielenmaisemassa, 63‒82.Helsinki: SKS.
2004 Theory and Method in the Study of Folk Religion. Temenos. Nordic Journal of Comparative Religion 39-40, 73‒80.
Autio, Eero1991 The Snake and Zig-Zag Motifs in Finnish Rock Paintings and Saami
Drums. Teoksessa Tore Ahlbäck ja Jan Bergman (eds), The Saami Shaman Drum. Scripta Instituti Donneriani Aboenesis, 52‒79.Stockholm: Almqvist & Wiksell.
Biederman, Hans2002 Suuri symbolikirja. Helsinki: WSOY.
Boyle, John Andrew1978 Historical Dragon Slayers. Teoksessa J. R. Porter & W.M.S.
Russell (eds), Animals in Folklore, 23‒32. London: Roweman &Littlefield.
Burghardt, Gordon & James Murphy, David Chiszar, Michael Hutchins2009 Combating Ophiophobia. Origins, Treatment, Education and
Conservation Tools. Teoksessa Stephen J. Mullin & Richard A. Seigel (eds), Snakes. Ecology and Conservation, 262‒280. Ithaca: Comstock Publishing Associates.
126
Chaudri, Anna2001 Ruimon, the Serpentine Supernatural Enemy of Elijah in Ossetia.
Teoksessa Hilda Ellis Davidson & Anna Chaudri (eds), Supernatural Enemies, 79‒90. Durham: Carolina Academic Press.
Christiansen, Reidar1992 The Migratory Legends. A Proposed List of Types with a Systematic
Catalogue of the Norwegian Variants. Folklore Fellows Communications 175. Helsinki: Finnish Academy of Science.
Douglas, Mary2000 Puhtaus ja vaara. Rituaalisen rajanvedon analyysi. Tampere: Vastapaino.
Eilola, Jari2004 Rajojen noituus ja taikuus. Teoksessa Sari Katajala-Peltomaa & Raisa
Maria Toivo (toim.), Paholainen, noituus ja magia – kristinuskonkääntöpuoli. Tietolipas 203, 136‒186. Helsinki: SKS.
Eliade, Mircea2003 Pyhä ja Profaani. Helsinki: Loki-kirjat
Ellis-Davidson, H.R.1978 Shape-changing in Old Norse Sagas. Teoksessa J. R. Porter & W.M.S
Russell (eds), Animals in Folklore, 126‒142. London: Roweman & Littlefield.
Enges, Pasi2012 ”Minä melkein uskon”. Yliluonnollinen ja sen kohtaaminen
tenonsaamelaisessa uskomusperinteessä. Turun yliopiston julkaisuja.Sarja c. Osa 338. Scripta Fennica Edita. Turku: Turun yliopisto.
Gasparov, Boris1974 Tarton semioottinen koulukunta. Teoreettiset perusteet ja nykyiset
suuntaviivat. Teoksessa Satu Apo, Johanna Enckell, Osmo Kuusi ja Eero Tarasti (toim.), Strukturalismia, semiotiikkaa, poetiikkaa, 25‒42.Helsinki: Gaudeamus.
Gennep, Arnold1960 The Rites of Passage. Chicago: University of Chicago Press.
Guirand, F.1996 Greek Mythology. Teoksessa Félix Guirand (ed.), The Larousse
Encylopedia of Mythology, 85‒198. London: Chancellor Press.
Green, Miranda1998 Animals in Celtic Life and Myth. Routledge: London.
127
Haavio, Martti1939 Huomioita suomalaisen kansanperinteen kartoittamisesta. Virittäjä vol.
43 (1939), 33‒67.
1942 Suomalaiset kodinhaltijat. Helsinki: WSOY.
1948 ”Ne jäävät virran vuolaan taa”. Eräitä käsityksiä Tuonelan-matkallevarustamattomien vainajien kohtalosta. Virittäjä vol. 52 (1948), 28‒46.
Hoppál, Mihály2002 Linquistic and Mental Models for Hungarian Folk Beliefs. Anna-Leena
Siikala (ed.), Studies in Folklore and Popular Thought. Studia Folkloristika 8, 50‒66. Helsinki: SKS.
2003 Šamaanien maailma. Helsinki: Atena.
Huurre, Matti1995 9000 vuotta suomalaista esihistoriaa. Helsinki: Otava.
128
2003 Viljanviljelyn varhaisvaiheet. Teoksessa Viljo Rasila, EinoJutikkala & Anneli Mäkelä-Alitalo (toim.), Suomen maatalouden historiaI. Perinteisen maatalouden aika. Esihistoriasta 1870-luvulle, 19‒37.Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Issakainen, Tenka2012 Tavallista taikuutta. Tulkinta suomalaisten taikojen merkityksistä Mikko
Koljosen osaamisen valossa. Turun yliopiston julkaisuja Sarja C. Osa347. Scripta Lingua Fennica Edita. Turku: Turun yliopisto.
Ivanits, Linda1989 Russian Folk Belief. Armonk, N.Y: Sharpe.
Jauhiainen, Marjatta1982 Uskomustarinat. Teoksessa Irma-Riitta Järvinen & Seppo Knuuttila
(toim.), Kertomusperinne. Kirjoituksia kansanperinteen lajeista jatutkimuksesta, 56‒84. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Johanssen, Birgitta1997 Ormalur – Aspekter av Tillvaro och Landskap. Stockholm Studies in
Archaeology 14. Stockholm: Akademitryck AB.
Kaaro, Jani2005 Matelijat ja sammakkoeläimet. Teoksessa Antti Halkka, Jani Kaaro, Juha
Valste & Seppo Vuokko (toim.), Suuri suomalainen luonto-opas, 284‒291. Helsinki: Otava.
Kaivola-Bregenhoj, Annikki1988 Kertomus ja kerronta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Kajanto, Iiro2007 Rooman uskonnon kreikkalaistuminen ja uskonnon kritiikki Roomassa.
Teoksessa Maarit Raimio, Paavo Castren ja Jorma Kaimio (toim.),Antiikin myytit ja uskonnot, 111‒126. Helsinki: Otava.
Kevelson, Roberta1998 When Old is New Again. Teoksessa R. Kevelson (ed.), Hi -Five A
Trip to Semiotics, 1‒12. Peter Lang Publishing Inc. N.Y.
Kirkpatrick, Betty (ed.)2000 To whistle for it. Bewer's Concise Phrase &
Fable, 1092. London: Cassle.
129
Klemettinen, Pasi1997 Mellastavat pirut. Tutkimus kansanomaisista paholais- ja
noituuskäsityksistä Karjalan ja Laatokan Karjalan tarinaperinteessä.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 687. Helsinki: SKS.
Kos, Marjeta Šašel1991 Draco and the Survial of the Serpent Cult in the Central Balkans. Tyche 6,
183‒192.
Krohn, Kaarle1915 Suomalaisten runojen uskonto. Suomalaisen kirjallisuuden seuran
toimituksia 137 osa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden Seura.
Laitila, Teuvo2002 Pyhyys ihmisen ja luonnon eettisenä suhteena karjalaisen
ortodoksisuuden näkökulmasta. Teoksessa Pekka Laaksonen & Sirkka-Liisa Mettomäki (toim.), Pyhän perintö. Kirjoituksia suomalaisestapyhästä Kalevalassa, kansanperinteessä, luonnossa ja taiteessa.Kalevalaseuran vuosikirja 79-80, 173‒180. Helsinki: SKS.
Lehikoinen, Heikki2009 Ole siviä sikanen. Suomalaiset eläinuskomukset. Helsinki: Kustannus Oy
Teos.
Massa, Ilmo & Hirvilammi, Tuuli2009 Vihreä teoria. Helsinki: Gaudeamus.
Meurger, Michel & Gagnon, Claude1988 Lake Monster Traditions. Cross-cultural Analysis. London: Fortean
Juha Pentikäinen & Timo Miettinen, Pyhän merkkejä kivessä, 23‒29. Helsinki: Etnika.
Mineka, Susan & Öhman, Arne2002 Learning and Unlearning Fears: Preparedness, Neural Pathways, and
Patients. Phobias and Preparedness: The Selective, Automatic and Encapsulated Nature of Fear. Biological Psychiatry 2002: 52, 927‒937.
Mustakallio, Katariina2011 Uskonto ja yhteisö antiikin Roomassa. Helsinki: Gaudeamus.
Neisser, Ulric1976 Cognition and Reality: Principles and Implications of Cognitive
Psychology San Francisco: Freeman.
130
Niemelä, Jari2008 Talonpoika toimessaan. Suomen maatalouden historia. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Nildin-Wall, Bodil & Jan Wall1993 The Witch Hare or the Witch's Hare: Popular Legends and Beliefs in
Nordic Tradition. Folklore vol 10: no 1/2 (1993), 67‒76.
Nissilä, Viljo & Matti Sarmela, Aino Sinisalo1970 Ethnologisches Ortschafts- und Dorfregister des finnischen
Sprachgebietes in Finnland, Karelien, Ingermaland, Norrbotten, Finnmark und auf der Halbinsel Kola. Studia Fennica 15. Helsinki: SKS.
Oakley, Kenneth P.1978 Animal Fossils as Charms. Teoksessa J.R. Porter & W.M.S Russell (eds),
Animals in Folklore, 208‒240. London: Rowman & Littlefield.
Ojanen, Eero1995 Suomen muinaisjäännöksiä. Otava: Helsinki.
Olli, Soili-Maria2004 ”Paholainen on minun veljeni”. Kirkon ja kansan paholaiskuva uuden
ajan alussa. Teoksessa Sari Katajala-Peltomaa & Raisa Maria Toivo(toim.), Paholainen, noituus ja magia – kristinuskon kääntöpuoli.Tietolipas 203, 116‒135. Helsinki: SKS.
Peltonen, Matti1992 Matala katse. Kirjoituksia mentaliteettien historiasta. Helsinki: Hanki ja
jää.
Pentikäinen, Juha1999 Samaanius ja pohjoisen uskonnot. Teoksessa Katja Hyry & Juha
Wake, C. Staniland1873 The Origin of Serpent Worship. The Journal of Anthropological Institute
of Great Britain and Ireland. Vol 2. 1873, 373‒390.
Webster's Encylopedic Unabridged Dictionary of the English Language1996 New York: Random House.
Ylimaunu, Juha2002 Elinkeinot ihmisen ja eläimen suhteen muokkaajina. Teoksessa Henni
Ilomäki & Outi Lauhakangas (toim.), Eläin ihmisen mielenmaisemassa,115‒133. Helsinki: SKS.
Yoder, Don 1974 Toward's a Definition of Folk Religion. Western Folklore Vol. 33, No 1.
Symposium on Folk Religion, 2‒15.
Öhman, Arne & Susan Mineka2001 Fears, Phobias and Preparedness: Toward an Evolved module of Fear and
Fear Learning. Psychological Review Vol. 108, 483‒522.
Östman, Ann-Catrin2004 Mekanisoinnin ensimmäinen aalto. Teoksessa Matti Peltonen (toim.),
Suomen maatalouden historia II. Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle, 19‒134. Helsinki: SKS.
Elektroniset lähteet:
Håland, Evy Johanne2011 Saints and Snakes: Death, Fertility, and Healing in Modern and Ancient
Greece and Italy. [online]. Julkaisussa Performance and SpiritualityVolume. 2. No 1. 2011. [viitattu 3.2.2014]. Saatavilla www-muodossa:<URL:http://www.utdl.edu/ojs/index.php/pas/article/view/6/6>.
Muhonen, Timo2006 Kolme ajallista näkökulmaa ukonvaajoihin. [online] Kivikauden
kiviesineet myöhempien aikojen kuriositeetteina. Julkaisussa:Kurioisiteettikabi.net 3/2006.[viitattu 1.1.2014] Saatavilla www-muodossa: <URL:http://www.kuriositeettikabi.net/numero3/ukonvaajat.pdf>
Thompson, S.1955 – 1958 Motif Index of Folk-Literature: a classification of Narrative elements in
folktales, ballads, myths, fables, mediaeval romances, exempla, fabliaux, jest-books, and local legends. [online] [viitattu 7.11.2013]. Saatavilla www-muodossa: <URL:http://www.ualberta.ca/-urban/Projects /English /Motif_index_ Index.htm>
Quaile, Sheilag2013 The Black Dog that worries you at home”: The Black Dog Motif in
Modern English Folklore and Literary Culture. [online] Julkaisussa: The Great Lakes Journal of Undergraduate History. Vol 1. Article 3. 37 – 61.[viitattu 1.2.2014] Saatavilla www-muodossa: <URL:scholar.uwindsor.ca /cgi/viewcontent.cgi?article=1003&context=gljuh>
Tutkimusaineisto:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston uskomustarinakortis-ton aineistot:
SKS KRA= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkisto.KRK= Kalevalan riemuvuoden kilpakeräys (1935 - 1936).KT= Kansatieto ja pienet keräelmät (1936-).MT= Myytillisten tarinoiden kilpakeräys (1958).TK= Kansantarinoiden kilpakeräys: Tarinakilpa (1961).VK= Vähäisiä keräelmiä (1880-1937).
Luokka G1401. Elättikäärme.
a. Jämijärvi. SKS KRA. Alanen, V. 732. 1931.a. Muurla, Suoloppi. SKS KRA. Kuusola, Arvid TK 50:48. 1961.a. Nousiainen. SKS KRA. Leivo, F. 2405.1937.a. Nousiainen. SKS KRA. Leivo, F. 2409. 1937.b. Hongonjoki. SKS KRA. Satakuntalainen Osakunta 1056. 1939.b. Hongonjoki. SKS KRA. Satakuntalainen Osakunta 1057. 1939.b. Hongonjoki. SKS KRA. Satakuntalainen Osakunta 1058. 1939.b. Hongonjoki. SKS KRA. Satakuntalainen Osakunta 1059. 1939.b. Kauvatsa. SKS KRA. Satakunnan Nuorisoseurain Liitto (M. Alpiranta) 15. 1937.
135
b. Keuru. SKS KRA. Viitanen, Eeva-Liisa KT 35:119. 1936.b. Kokemäki. SKS KRA. Rajala, Ahti 672. 1939.b. Merikarvia. SKS KRA. Laanti, A. 289. 1936.b. Merikarvia. SKS KRA. Laanti, A. 377. 1936.b. Merikarvia. SKS KRA. Laanti, A. 427. 1936.b. Merikarvia. SKS KRA. Laanti, A. 878. 1936.b. Mouhijärvi. SKS KRA. Laitakari, Kaarle 870. 1937.b. Mouhijärvi. SKS KRA. Laitakari, Kaarle 1339. 1937.b. Pori. SKS KRA. Portin, K.O. VK 76:7. 1889.b. Teisko. SKS KRA. Kuusniemi, Lyyli 20.1.-29.b. Viljakkala. SKS KRA. Karhisto, E. 191. 1936.b. Viljakkala. SKS KRA. Mattila, M. 1222.1933.b. Viljakkala. SKS KRA. Säkki, Pauliina 1140. 1937.c. Anjala. SKS KRA. Blomqvist, Erkki 19. 1915 – 1916.c. Anjala. SKS KRA. Blomqvist, Erkki b) 1. 1915. c. Anjala. SKS KRA. Blomqvist, Erkki b) 2. 1915. c. Nurmijärvi S.S. SKS KRA. Sirkkola, M. 13.Tam. 1929.c. Pornainen. SKS KRA.Tuomaala, J.E. VK 102:b) 319. 1890.c. Porvoo. SKS KRA. Tuomaala, J.E. VK 102:a) 55. 1890.c. Pukkila. SKS KRA. Kauppinen, Eino 990. 1936.c. Säkkijärvi. SKS. KRA. Vanhala, Elsa KT 228:8. 1938. d. Asikkala. SKS KRA. Niemi, Osmo 461. 1936.d. Hattula, Pekolan kylä. SKS KRA. Salo, A. 39. 1912. d. Heinola. SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/164. 1911.d. Heinola. SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/165. 1911.d. Heinola. SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/166. 1911.d. Heinola. SKS KRA. Marjokorpi, Taavi b/167. 1911.d. Hollola. SKS KRA. Tupala, Terttu 368. 1947.d. Iitti. SKS KRA. Lindberg, Vilhelmiina KRK 61:233b.d. Iitti. SKS KRA. Lindberg, Vilhelmiina KRK 61:233c.d. Jaala. SKS KRA. Hasu, Hertta 115. 1947.d. Jaala. SKS KRA. Hasu, Hertta 148. 1947.d. Jaala. SKS KRA. Rajajärvi, Paavo 29. 1936.d. Jaala. SKS KRA. Rajajärvi, Paavo 30. 1936.d. Jaala, Paljakka. SKS. KRA. Karhu, J. 3593. 1936.d. Joutsa. SKS KRA. Heideman, K.F. ja Palmroth, K.V. 91. 1888.d. Joutsa. SKS KRA. Lilius, L. b) 187. 1888.d. Korpilahti. SKS KRA. Kotikoski, J. W. b)292. 1908.d. Korpilahti. SKS KRA. Kotikoski, J.W. b)922. 1933.d. Kuhmoinen. SKS KRA. Vuorinen, Aino KT 60:43. 1938d. Kuorevesi. SKS KRA. Holmberg, U. b) 643. 1909.d. Längelmäki. SKS KRA. Juusela, Edla 4.9.-28.d. Padasjoki. SKS KRA. Kilpi, Topias TK 34:124. 1961.d. Sysmä. SKS KRA. Ekman, E.J. 40 1937d. Sysmä. SKS KRA. Kuusinen, Alarik KT 49:18. 1938.d. Valkeala. SKS KRA. Kolehmainen, Ville KRK 101:417.d. Valkeala. SKS KRA. Stenroth, Artur 78. 1937.e. Jyväskylä. SKS KRA. Maalaiseurakunnan vaivaistalo. U. Holmberg. b) 164 a.
1909.
136
e. Konnevesi. SKS KRA. Häkkinen, Uno KT 62:106. 1936.e. Saarijärvi. SKS KRA. Lilius, L. 76. 1885e. Toivakka. SKS KRA. Halttunen, Ida KT 16:199. 1936.e. Toivakka. SKS KRA. Valkeinen, Jalmar KRK 76:624.e. Vesanto. SKS KRA. Fri, I. 117. 1895.e. Vesanto. SKS KRA. Fri, Iivar SSA 1:1326.13.3.-28.f. Enonkoski. SKS KRA. Seppänen, Aleks 1821. 1936.f. Joutseno. SKS KRA. Kutila, Elsa KRK 79:145.f. Joutseno. SKS KRA. Kutila, Elsa 1936. 6. f. Juva. SKS KRA. Juvas, Maija 1931 (SS).f. Juva. SKS KRA Juvas, Maija 1931 (SS).f. Kerimäki, Anttola. SKS. KRA. Hautala, J. 573. 1938.f. Kerimäki. SKS KRA. Raila, Alli 287. 1937.f. Lappee. SKS KRA. Kaljunen, Impi KT 72:11. 1938.f. Lappee. SKS KRA. Paarmo, Maire 9. 1953.f. Lappee. SKS KRA. Paarmo, Maire 17. 1953.f. Lappee. SKS. KRA. Paarmo, Maire 20. 1953.f. Lappee. SKS KRA. Salakka, Helena KRK 86:5.f. Luumäki. SKS KRA. Paarmo, Maire 210. 1954.f. Luumäki. SKS KRA. Paarmo, Maire 211. 1954.f. Mikkeli. SKS KRA. Seppänen, Olga KT 232:458. 1939.f. Mikkeli. SKS KRA. Seppänen, Olga KT 232:460. 1939.f. Mikkeli, Vanhala. SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 111:191. 1961. f. Mikkeli, Vanhala. SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 111:251. 1961.f. Mikkeli, Vanhala. SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 112:322. 1961.f. Mäntyharju. SKS KRA. Karhu, J. 3087. 1936.f. Mäntyharju. SKS KRA. Karhu, J. 3571. 1936.f. Mäntyharju. SKS KRA. Karhu, J. 3574. 1936.f. Mäntyharju, Pärnämäki. SKS KRA. Karhu, J. 3596.f. Mäntyharju, Pärnämäki. SKS KRA. Karhu, J. 3597.f. Mäntyharju, Pärnämäki. SKS KRA. Karhu, J. 3598.f. Mäntyharju, Ollikkala. SKS KRA. Hämeenlinnan alakansak. seminaari
(Hyyryläinen, Aili). 8111. 1939.f. Mäntyharju. SKS KRA. Raila, Alli 777. 1939.f. Pertunmaa. SKS KRA. Kaukonen, Katri 1773. 1937.f. Puumala. SKS KRA. Kokkonen, Juho KT74:10. 1936.f. Rantasalmi. SKS KRA. Kaspar, Eila HAKS 8256. 1939.f. Ristiina. SKS KRA. Liimatainen, Ilmari SSA 1:1099. 9.9. -28.f. Ruokolahti. SKS KRA. Stauffer, Kirsti 303. 1949.f. Ruokolahti. SKS KRA. Mikkonen, Ida b/287. 1910.f. Savitaipale. SKS KRA. Kaukonen, Katri 621. 1936.f. Savitaipale. SKS KRA. Kaukonen, Katri 648. 1936.f. Savitaipale. SKS KRA. Kaukonen, Katri 650. 1936.f. Savitaipale. SKS KRA. Paarmo, Maire 470. 1955.f. Savitaipale. SKS KRA. Paarmo, Maire 471. 1955.f. Savitaipale. SKS KRA. Rikkilä, Toivo KRK 85:54.f. Savitaipale. SKS KRA. Rikkilä, Toivo KRK 85:55.f. Savitaipale. SKS KRA. Rikkilä, Toivo KRK 85:56.f. Savitaipale. SKS KRA. Rikkilä, Toivo KRK 85:57.
137
f. Savonlinna. SKS KRA. Seppänen, Aleks 1822. 1936. f. Savonlinna. SKS KRA. Seppänen, Aleks 4184. 1936. f. Savonranta. SKS KRA. Pesonen, O. KT80:4. 1936.f. Sulkava. SKS KRA. Niskanen, Elsa KT 78:5. 1938.f. Sulkava. SKS KRA. Auvila. Sääski, Sylvi 1945. 1939.f. Suomenniemi. SKS KRA. Kääriö, Eelis SSA 1:832. 11.9. -28. f. Suomenniemi. SKS KRA. Kääriö, E. SS. 1929.f. Suomenniemi. SKS. KRA. Kääriö, E. SS. 1929.f. Suomenniemi. SKS KRA. Raila, Alli 1056. 1939.f. Suomenniemi. SKS KRA. Raila, Alli 1059. 1939.f. Suomenniemi. SKS KRA. Liimatainen, Ilmari 9.9. 1928.f. Sääminki, Haukiniemi. SKS KRA. Hautala, J. 169. 1938.f. Sääminki, Haukiniemi. SKS KRA. Hautala, J. 235. 1938.f. Sääminki. SKS KRA. Hautala, Jouko 391. 1938.f. Tampere. SKS KRA. Siiskonen, D. KT 30:2. 1938.g. Karttula. SKS KRA. Oksman, Juho 1029. 1937.g. Kuopion pit. SKS KRA. Kukkonen, Abel 1936. 42.g. Nilsiä. SKS KRA. Horttanainen, Erkki KRK 94:720.g. Nilsiä, Halunan kylä. SKS KRA. Horttanainen, Erkki 1. 1935. g. Pielavesi. SKS KRA. Sonninen, Aatto 22. 1947.g. Pielavesi. SKS KRA. Tiitinen, Martti 3418. 1937.g. Tervo. SKS KRA. Tuovinen, Jaakko KT 105:17. 1938.g. Varpaisjärvi. SKS KRA. Savolainen, Jukka TK 94:67. 1961.h. Antrea. SKS KRA. Hakkarainen, Samuel KT 107:3. 1936.h. Hamina<Säkkijärvi. SKS KRA. Vanhala, Elsa 1940.h. Heinijoki. SKS KRA. Rm 66: 11.h. Hiitola. SKS KRA. Mannonen, Ulla 5927. 1938.h. Jaakkima. SKS KRA. Moilanen, M. 3260 1937.h. Jääksi. SKS KRA. Utriainen, Ida KT 162:94. 1938.h. Kaukola. SKS KRA. Munukka, Pietari 398. 1938.h. Kirvu, Nahkurilan kylä. SKS KRA. Munukka, Pietari PK 51:9295. 1939.h. Kirvu. SKS KRA. Rm 66: 81.h. Kivennapa. SKS KRA. Pelkonen, E. KRK 134:105.h. Kivennapa, Terijoki. SKS KRA. Pelkonen, E. KRK 134:106.h. Koivisto. SKS KRA. Santamo, V. KRK 138:21.h. Koivisto, Humaljoki. SKS KRA. Laiho, Lauri 959. 1935.h. Koivisto, Makslahti. SKS KRA. Mannonen, Ulla 555. 1936. h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 557. 1936.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 573. 1936.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 840. 1935.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 5979. 1938.h. Kurkijoki. SKS KRA. Teppola, Arvo TK 101:136. 1961.h. Luumäki. SKS KRA. Alava, V. V1454 1890.h. Metsäpirtti. SKS KRA. Laiho, L. 2162. 1935h. Muolaa. SKS KRA. Virolainen, Maria 1472. 1948.h. Muolaa, Lavola. SKS KRA. Jussila, Hilma TK 28:28. 1961h. Parikkala. Poutanen, Juho KRK 136:29.h. Parikkala. SKS KRA. Toiviainen, Eino TK 104:95. 1961.h. Pyhäjärvi VL. SKS KRA. Virolainen, Maria 1753. 1948.
138
h. Rautjärvi. SKS KRA. Pennanen, O. 1675. 1941.h. Rautjärvi. SKS KRA. Pennanen, O. 1589. 1941.h. Rautjärvi. SKS KRA Pennanen, O. 1700. 1941.h. Rautu. SKS KRA. Laiho, L. 1384. 1935h. Rautu. SKS KRA. Laiho, L. 1392. 1935.h. Räisälä. SKS KRA. Lallukka, Heikki 145. 1936.h. Räisälä. SKS KRA. Räty, Tyyne KRK 137:86.h. Räisälä. SKS KRA. Räty, Tyyne KRK 137:89.h. Räisälä. SKS KRA. Räty, Tyyne KRK 137:106.h. Sakkola. SKS KRA. Virolainen, Maria 1815. 1948.h. Terijoki, Terijoen Yhteislyseo. SKS KRA. Alleen, Inga 19. 1936.h. Uusikirkko V.L. SKS KRA. Eronen, Gunnar 108. 1937.h. Uusikirkko V.L. SKS KRA. Nissi, Ville KT114:15. 1938.h. Uusikylä. SKS KRA. Moilanen, Matti 1165. 1935.h. Viipurin pit., Ylä- Sommee. SKS KRA. Hakkarainen, Samuel 14. 1936.h. Virolahti. SKS KRA. Rm 66:81.h. Vuoksela. SKS KRA. Hakala, Eino KT 249:122. 1948.h. Vuoksela. SKS KRA. Inkiläinen, Esa KRK 126:6.h. Ylämaa. SKS KRA. Toikka, Ville TK 103:63. 1961.i. Impilahti. SKS KRA. Pitkänen, Maria KT 156:142. 1937.i. Impilahti. SKS KRA. Toiviainen, Eino KRK 154:3.i. Impilahti. SKS KRA. Toiviainen, Eino KRK 154: 8.i. Impilahti. SKS KRA. Toiviainen, Eino KRK 154: 312.i. Impilahti. SKS KRA. Toiviainen, Eino 325. 1937.i. Rajakondu. SKS KRA. Haavio, Martti 206. 1932. i. Salmi <Aunus. SKS KRA. Haavio, Martti 930. 1934.i. Salmi. SKS KRA. Haavio, Martti 1431. 1934.i. Sortavala. SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 145:17.i. Sortavala. SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 145:20.i. Sortavala. SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147:1069.i. Sortavala<Äyräpää. SKS KRA. Moilanen, M. KRK 147:1165.i. Sortavala. SKS KRA. Moilanen, M. 2625. 1937.i. Sortavala. SKS KRA. Moilanen, Matti 3754. 1937.i. Sortavala. SKS KRA. Moilanen, Matti 5814. 1939.i. Sortavala. SKS KRA. Hyvärinen, Juho 1075. 1937.i. Sortavala. SKS KRA. Hyvärinen, Juho 1081. 1937.i. Sortavala, Otsoisten kylä. SKS KRA. Hyvärinen, J. 207. 1936.i. Sortavala. SKS KRA. Mannonen, Ulla 11716. 1941.i. Sortavala. SKS KRA. Saikkonen, Selma 231. 1937.i. Sortavalan saaristo. SKS KRA. Haavio, Martti 941. 1934. i. Suistamo. SKS KRA. Koljonen, Vilho 116. 1937.i. Suistamo, Kirkonkylä. SKS KRA. Hautala, Jouko 1151. 1939.i. Suistamo. SKS KRA. Plattonen, Niilo KT 135:11. 1936.i. Suistamo, Petäjänselkä. SKS KRA. Hautala, Jouko 1161. 1939.i. Uukuniemi. SKS KRA. Moilanen, Matti 5913. 1939.j. Kitee. SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 146: 694.j. Kontiolahti. SKS KRA. Eskelinen, Evert SSA 1:1003. 24.11.1928.j. Polvijärvi. SKS KRA. Kettunen, Juho 27. 1936.j. Tuupovaara. SKS KRA. Aaltonen, Taisto KT 143:7. 1938.
139
k. Evijärvi. SKS KRA. Tuomaala, Väinö 473. 1943.k. Ylistaro. SKS KRA. Hosiaisluoma, Alli 27. 1955.l. Rantsila. SKS KRA. Linna, Helmi KT 195:106. 1938.l. Oulu. SKS KRA. Piirala, Elisabeth MT 9:1234. 1958.l. Vihanti. SKS KRA. Junttila, M.A. 130. 1938.n. Enontekiö. SKS KRA. Alaranta, Päiviö 773. 1951.q. Vieljärvi. SKS KRA Saarto, M. 764. 1943.q. Östmark. Värmland. SKS KRA. Kärki, Frans 624. 1937.s. Järvisaari. SKS KRA. Virolainen, Maria 742. 1948.s. Järvisaari. SKS KRA. Virolainen, Maria 743. 1948.u. Viron Inkeri, Kallivieri. SKS KRA Enäjärvi-Haavio, Elsa 432. 1936.u. Viron Inkeri, Uus-Vyötermaa. SKS KRA. Laiho, A. 3201. 1938.
Luokka G1501. Haltijakäärme ja lapsi. Alatyyppi: ”Syö lusikalla, älä kielellä”
b. Kauvatsa. SKS KRA. Satakunnan nuorisoseurain Liitto (M. Alppiranta) 15.1937.
b. Orimattila. SKS KRA. Juonala, Siiri TK 27:33. 1961d. Hartola. SKS KRA. Heino, A. 1763. 1937.d. Renko. SKS KRA. Valve, A. b.727. 1910.d. Valkeala. SKS KRA. Korkeamäki, V. KT48:1. 1936.d. Valkeala. SKS KRA. Stenroth, Artur 1. 1937.e. Jyväskylä, (Vaajakoski), Nojosenniemi. SKS KRA. Nieminen, Otto TK 66:
19. 1961.e. Kannus. SKS KRA. Leppänen, Jalmari 5. 1937.e. Pihtipudas. SKS KRA. Herranen, Saima KT 62:9. 1936.e. Puumala. SKS KRA. Hintsanen, Evert KT 71:23. 1936.e. Rautalampi. SKS KRA Harju, Otto 3023. 1946.e. Saarijärvi. SKS KRA. Rautiainen, Albert 1816. 1944.e. Viitasaari. SKS KRA. Kekkonen, Väinö KT 63:44. 1936.e. Viitasaari. SKS KRA. Tiitinen, Martti 1636. 1935.f. Enonkoski. Puumala. SKS KRA. Kokkonen, Juho KT 74:1. 1936.f. Joutseno, Vesikkola. SKS KRA. Kutila, Elsa. N:o 242.-1936.f. Juva. SKS KRA. Turakainen, Kalevi KT 84:2. 1938.f. Lapvesi. SKS KRA. Kemppi, A. 6. 1889.f. Mikkeli. SKS KRA. Leikas, Taavi 3. 1936.f. Mikkeli. SKS KRA. Seppänen, Olga KT 232:459. 1939.f. Mikkeli, Vanhala. SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 111:190. 1961.f. Mikkeli mlk. Otava. SKS KRA. Korhonen, Leena TK 38:124. 1961.f. Mäntyharju. SKS KRA. Kuusi, Matti 119. 1946.f. Mäntyharju. SKS KRA. Kuusi, Matti 120. 1946.f. Pertunmaa. SKS KRA. Ahvenainen, Edla 1. 1937.f. Puumala. SKS KRA. Kuusitie, Mauno KT 75:12. 1936.f. Ruokolahti. SKS KRA. Stauffer, Kirsti 220. 1949.f. Savonlinna. SKS KRA. Kosonen, Aino TK 46:73. 1961f. Savonlinna. SKS KRA. Seppänen, Aleks 3411. 1936. f. Suomenniemi. SKS KRA. Raila, Alli. 1067. 1939.f. Sääminki. SKS KRA. Hautala, Jouko 52. 1938.
140
f. Taipalsaari. SKS KRA. Suikka, Antti SSA 1:840. 28.1.-29.g. Iisalmi, Hauho, Kurikka. SKS KRA. Paulaharju, S. 4098. 1910.g. Iisalmi. SKS KRA. Viiliäinen, Saul H. TK 116:1961.g. Karttula. SKS KRA. Huttunen, Pekka KT 89:2. 1938.g. Karttula. SKS KRA. Oksman, Juho 511. 1936.g. Kuopion pit. SKS KRA. Kukkonen, Abel 1936. 43.g. Pielavesi. SKS KRA. Pulkkinen, Hannes 633. 1937.g. Pielavesi. SKS KRA Tiitinen, M. 2374. 1936g. Pielavesi. SKS KRA. Tiitinen, Martti 3419. 1937.g. Pielavesi. SKS KRA. Tolonen, Kaarlo KT 104:11. 1937.g. Riistavesi. SKS KRA. Hyvärinen, Martta. KRK 97:96. g. Sonkajärvi. SKS KRA. Sorsa, Maire KT 103:4. 1937.g. Sonkajärvi. Sukeva. SKS KRA. Sorsa, Elma KT 103:47. 1937.g. Siilinjärvi. SKS KRA. Ollikainen, Janne. KT 97:99. 1936.g. Suonenjoki, Sydänmaa, Kutunkylä. SKS KRA. Mäkelä, Aili TK 64:24.g. Varpaisjärvi. SKS KRA. Savolainen, Jukka TK 94:15. 1961.h. Heinijoki. SKS KRA. Vanhanen, Lempi TK 114:92. 1961.h. Kaukola. SKS KRA. Munukka, Pietari 10. 1936.h. Kivennapa, Ylentelä. SKS KRA. Pulliainen, Liina TK 78:76. 1961.h. Kotka. SKS KRA. Tirronen, Uuno KRK 55:6. h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 571. 1936.h. Muolaa, Pekrjärvi. SKS KRA. Virolainen, Aatu TK 118:125. 1961.h. Muolaa. SKS KRA. Virolainen, Maria 1538. 1948.h. Parikkala. SKS KRA. Nokelainen, Ida KT 114:12. 1936.h. Rautjärvi. SKS KRA. Pennanen, O. 1529. 1941.h. Rautu, Palkeala. SKS KRA. Onttonen, Helena 4. 1936.h. Räisälä, Niemenkylä. SKS KRA. Räsänen, Matti TK 80:104. 1961.h. Räisälä. SKS KRA. Räty, Tyyne. KRK 137:85.h. Saari, Honkakylä. SKS KRA. Pääkkönen, Helvi TK 80:7. 1961.h. Savo, Karjala. SKS KRA. Pääkkönen, L.V. 2 1890.h. Säkkijärvi. SKS KRA. Haapasalo, Jalmari TK 11:68. 1961h. Uusikirkko VPL. SKS KRA. Eronen, Gunnar. KT 106: 12. 1936.h. Vuoksela. SKS KRA. Inkiläinen, Esa 1. 1936. h. Vuoksela. SKS KRA. Karppinen, Kyllikki 394. 1952.i. Harlu. SKS KRA. Vaarna, Siiri KT 141:61. 1937.i. Impilahti. SKS KRA. Toiviainen, Eino KRK 154:144.i. Salmi. SKS KRA. Harju, Otto 3875. 1946.i. Salmi. SKS. KRA. Pohjanvalo, Pekka KRK 151:208. 1935.i. Sortavala. SKS KRA. Hyvärinen, Juho 14. 1936.i. Sortavala. SKS KRA. Saikkonen, Selma KT 137:231. 1937.j. Ilomantsi. SKS KRA. Koljonen, Alma KT 64:1. 1936.j. Juuka. SKS KRA. Utriainen, Ida. KT 162:20. 1938.j. Kaavi. SKS KRA. Tolppanen, Tauno 23. 1950.j. Liperi. SKS KRA. Korhola, T. 661. 1939.j. Nurmes, Holjakka. SKS KRA. Immonen, Helena KRK157. j. Nurmes. SKS KRA. Lasanen, P. 174. 1936.j. Pielisjärvi. SKS KRA Saarelainen, J.V. KRK 172:586. 1935.j. Pielisjärvi, Varpanen. SKS KRA. Kortelainen, Urho 8.1936.j. Rautavaara, Alaluosta. SKS KRA. Ovaskainen, Jenny TK 70:16. 1961.
141
j. Tohmajärvi. SKS KRA. Härkönen, Edv. 80. 1936.j. Tohmajärvi. SKS KRA. Vatanen, Esteri 86. 1937.k. Alavus. SKS KRA. Kulju, Unto KT 169:1. 1936.k. Himanka. SKS KRA. Pöyhtäri, Sakari KT175. 6. 1936.k. Kauhava. SKS KRA. Jussila, Matti 439. 1937.k. Lapväärti. SKS KRA. Railonsala, Artturi 841. 1936.l. Haapavesi. SKS KRA. Harju, Venla KT185:20. 1938.l. Kestilä. SKS KRA. Lämsä, Sigrid KRK 213:32. 1935.l. Kestilä. SKS KRA. Lämsä, Sigrid 164. 1936. l. Pyhäjärvi O.L. SKS KRA. Komu, Antti KT 190:175. 1937.l. Pyhäjärvi. O.L. SKS KRA. Manninen, Hilda KRK 215: 6. l. Rantsila. SKS KRA. Simojoki, Janne KRK 223:1194. l. Temmes (Rovaniemi). SKS KRA. Seppänen, J.L. KT 222:7. 1937.n. Kittilä. SKS KRA. Honkanen, Eino KT 220:20. 1936.n. Kolari. SKS KRA. Utterström, Mimmi KT 222:54. 1937.s. Walkeasaari. SKS KRA. Mannonen, Ulla 563. 1936.t. Spankkova. SKS KRA. Virolainen, Maria 1052. 1948.
Luokka G1511. Haltijakäärme ja lapsi. Alatyyppi: ”Syö leipää/puuroa kans”
a. Honkajoki SKS KRA. Laaksonen, Taavi KT 6:5. 1936.a. Kalanti SKS KRA. Saarela, Selma 113. 1936.a. Karjala. SKS KRA. Arvela, Martta TK 8:13. 1961.a. Karjala. SKS KRA. Laihinen, Kalle KT 6:51. 1936.a. Karjala TL. SKS KRA. Mattila, Maria KT 8:2. 1936.a. Marttila. SKS KRA. Alho, Toivo KT 1:8. 1938.a. Muurla. SKS KRA. Saariluoma, V. 1705. 1915.a. Muurla. SKS KRA. Saariluoma, V. 1282. 1919.a. Mynämäki. SKS KRA. Hämeenlinnan alakansakouluseminaari (Lujala,
Sinikka ) 28656. 1944. a. Pertteli, Inkere. SKS KRA. Aitamäki, Kaarlo TK 4:551. 1961.a. Pöytyä. SKS KRA. Vihervaara, Emil a)568. 1912.a. Rusko, Turku. SKS KRA. Länsimäki, Lyyli 28. III. 1931.a. Turku. SKS KRA. HAKS. Hellman, Toini 13243. 1943.a. Uskela. SKS KRA. Kallio, V.J. a) 37. 1912.a. Uusikaupunki. SKS KRA. Tanner, Fiina 7 – 8. 1931.a. Yläne. SKS KRA. Hovila, Johanna KT4: 36. 1936.a. Yläne. SKS KRA. Korpi, Johanna KT4: 36. 1936.b. Alastaro. SKS KRA. Kärki, Frans 8098. 1959.b. Hämeenkyrö. SKS KRA. Ritvasalo, Yrjö KT 30:10. 1936.b. Ikaalinen. SKS KRA. Järventausta, E. 1104. 1938.b. Kokemäki. SKS KRA. Mäenpää, Emma KRK 62:217.b. Kokemäki, Kakkulaisten kylä. SKS KRA. Rajala, Ahti 90. 1938.b. Kokemäki. SKS KRA. Rajala, Ahti 671. 1939.b. Merikarvia. SKS KRA. Laanti, Aili 705. 1936.b. Metsämaa. SKS KRA. Santamo, V. KRK 138:22.b. Mouhijärvi. SKS KRA. Heinäkoski, Aili 124. 1936.b. Mouhijärvi. SKS KRA. Laitakari, Kaarle 272. 1936.b. Mouhijärvi. SKS KRA. Laitakari, Kaarle 580. 1937.
142
b. Mouhijärvi. SKS KRA. Laitakari, Kaarle 581. 1936.b. Mänttä, Niemi. SKS KRA. Railonsala, Artturi 4724. 1957.b. Orivesi. SKS KRA. Koivisto, Juuso TK 35:24. 1961.b. Pohjois-Pirkkala, kauppala. SKS KRA. Railonsala, Artturi 1376. 1938.b. Pori. SKS KRA. Portin, K.O. 5.b. Suonniemi. SKS KRA. Järventausta, E. 1645. 1939.b. Tampere. SKS KRA. Iltanen, A.F. 1936.b. Vampula. SKS KRA. Hongisto, P. 1232. 1938.b. Viljakkala. SKS KRA. Karhisto, E.N. 283. 1937.b. Viljakkala. SKS KRA. Mattila, Martti E. 4922. 1936.b. Viljakkala. SKS KRA. Säkki, Pauliina 1104. 1937.b. Virrat. SKS KRA. Vaskiveden nuorisoseura 220. 1946.b. Karjalohja. SKS KRA. Vesa, Maria KT 41:112. 1937.c. Lohja. SKS KRA. Juslenius, Tilda KT 38:19.c. Pyhäjärvi U.L. SKS KRA. Hautala, Jouko 1863. 1941.c. Pyhäjärvi U.L. SKS KRA. Lusenius, Iida TK 61:4.1961.c. Pyhäjärvi U.L. SKS KRA. Saarto, Maila 814.1941.c. Pyhäjärvi. U.L. SKS. KRA. Halen, Vilho. Työväen Akatemia 25. 1936.d. Forssa. SKS KRA. Rantanen, J. KRK 64:157. 1935.d. Hollola. SKS KRA. Heino, A. 1763. 1937.d. Hollola. SKS KRA. Heinonen, Iida 30.1936.d. Janakkala, Hyvikkälä. SKS KRA. Vainio, Kaija TK 110:63. 1961.d. Koijärvi. SKS KRA. Suonpään Opintokerho KRK 67:76.d. Koijärvi. SKS KRA. Suonpään Opintokerho KRK 67:190.d. Kylmäkoski. SKS KRA. Virtanen, Kustaa TK 119:52. 1961.d. Lahti. SKS KRA. Hakala, Ida 31. 1937.d. Loppi. SKS KRA. Aromäki, Juho TK 8:22. 1961.d. Luhanka, Tammijärvi. SKS KRA. Hänninen, Aino TK 22:34. 1961.d. Orimattila. SKS KRA. Järvinen, Aino 199. 1937.d. Sysmä. SKS KRA. Ekman, E.J. 2218. 1938.d. Sääksmäki. SKS KRA. Kosonen, Aino TK 45:100. 1961.d. Sääksmäki. SKS KRA. Vanhala, Elvi 359. 1966.d. Sääksmäki. SKS KRA. Vanhala, Elvi 360. 1966.d. Sääksmäki. SKS KRA. Vanhala, Elvi 361. 1966.d. Tammela. SKS KRA. Erkko, Kalle KT 44:185. 1936.d. Tyrväntö. SKS KRA. Tupala, Terttu 610. 1948.d. Vanaja. SKS KRA. Aarni, Alma KRK 57:8. 1935.d. Vanaja. SKS KRA. Aarni, Alma 461. 1936.e. Kyyjärvi. SKS KRA. Harju, Otto 2544. 1938.f. Savitaipale, Hyrkkälä. SKS KRA. Lamminpää, Lempi TK 55:62. 1961.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 558. 1936. h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 227. 1937.h. Räisälä, Vätikän kylä. SKS KRA. Railonsala, Artturi 6829. 1957.k. Alavus. SKS KRA. Mäkinen, Jorma KT 173:4. 1938.k. Karijoki, Keskikylä. SKS KRA. Railonsala, Artturi 7167. 1957.k. Kauhava<Evijärvi. SKS KRA. Rantamäki, Osk. KT 176:12. 1936.k. Kauhajoki, Hyyppä. SKS KRA. Harju, Helmi 14.1936.k. Jalasjärvi, Ilvesjoki. SKS KRA. Railonsala, Artturi 7147. 1957.k. Jalasjärvi, Jalasjärven kylä. SKS KRA. Yrjänäinen, Uuno 12. 1936.
143
k. Jalasjärvi, Jokipii. SKS KRA. Paananen, Siiri A-I TK 70:20. 1961.k. Seinäjoki. SKS. KRA. HAKS. Huovinen, Aira 13322. 1943.l. Ylikiiminki. SKS KRA. Saranen, Selma KT 201:2. 1936.
Luokka G1521. Haltijakäärme ja lapsi. Alatyyppi: ”Syö syrjästä silopää”
a. Kiikala, Kruusila. SKS KRA. Kuusola, Arvid TK 50:38. 1961.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 556. 1936.k. Alavus. SKS KRA. Kulju, Unto KT 169:1. 1936.k. Evijärvi. SKS KRA. Tuomaala, Väinö 465. 1943.k. Evijärvi. SKS KRA. Tuomaala, Väinö 472. 1943.k. Isojoki. SKS KRA. Tuomaala, Väinö 3807. 1950.k. Isokyrö, Palokylä. SKS KRA. Tanner, Selma TK 100:125.k. Jalasjärvi. SKS KRA. Ojala, Lempi KRK 186: 110. k. Kauhava. SKS KRA. Jussila, Matti 443. 1937.k. Kauhava. SKS KRA. Jussila, Matti 446. 1937.k. Kauhava. SKS KRA. Kankaanpää, Iida 155. 1936.k. Kauhava. SKS KRA. Lahti, Oiva KT 170:2. 1936.k. Kauhava, Eskola. SKS KRA. Pohjanjoki, Eino TK 76:70. 1961.k. Kauhajoki. SKS KRA. Tuomaala, V. 4235. 1950.k. Kauhajoki. SKS KRA. Tuomela, Arvo KT 180:8. 1937.k. Laihia. SKS KRA. Kotkanen, J. 44. 1888.k. Laihia. Jakkula. SKS KRA. Kotkanen, Viljo 11. 1936.k. Laihia. SKS KRA. Seppälä, Santeri 736. 1936.k. Laihia. SKS KRA. Railonsala, Artturi 7184. 1957.k. Laihia. SKS KRA. Torsti, G.H. KT 178:1. 1937k. Laihia. SKS KRA. Torsti, G.H. KT 178:6. 1937.k. Lapua. SKS KRA. Rintamäki, Elina KT 176:19. 1938.k. Nurmo. SKS KRA. Mäkinen, Jorma KT 254:284. 1949.k. Nurmo. SKS KRA. Männistö, Juho 458. 1937.k. Seinäjoki. SKS KRA. Honkavaara, Martti 38. 1936.k. Veteli. SKS KRA. Isohanni, Eino 141. 1953.k. Veteli. SKS KRA. Tuomaala, Väinö 2722. 1949.k. Ylihärmä. SKS KRA. Paulaharju, S. b) 11378. 1929.
Luokka D231. Tietäjän elättikäärmeet.
b. Keuruu. SKS KRA. Salokannel, Akseli 262. 1911.b. Merikarvia. SKS KRA. Laiho, L. 2639. 1936.b. Pihlajavesi. SKS KRA. Raita-Aho, Eemil SSA 1: 1431. 11.9.1928.c. Pusula. SKS KRA. Lusenius, Iida TK 61:26.d. Hollola. SKS KRA. Tupala, Terttu 155. 1947.d. Jaala. SKS KRA. Hasu, Hertta 93. 1947.d. Loppi. SKS KRA. Ketonen, Eelin KRK 59:4.d. Loppi. SKS KRA. Ketonen, Eelin KRK 59:5.e. Kannonkoski. SKS KRA. Harju, Otto 2220. 1938. e. Karstula. SKS KRA. Takkala, O. 92. 1936.e. Konnevesi. SKS KRA. Häkkinen, Uno KT62:106. 1936.e. Kivijärvi. SKS KRA. Piispanen, Toivo KT 66:5. 1936.
144
e. Saarijärvi. SKS KRA. Harju, Otto 566. 1938.f. Juva. SKS KRA. Aalto, Gabriel KT 69:13. 1937.f. Juva. SKS KRA. Pulkkinen, Albin KT 80:3. 1938.f. Juva. SKS KRA. Pöyhönen, Martti 10. 1949.f. Kangasniemi. SKS KRA. Nykänen, Elis KT 78:28. 1938.f. Kerimäki. SKS KRA. Raila, Alli 287. 1937.f. Kerimäki. SKS KRA. Rikkilä, Toivo KRK 85: 47. f. Mikkeli, Vanhala. SKS KRA. Valkonen, Jaakko TK 111:214.f. Mäntyharju. SKS KRA. Pelkonen, E. KRK 134: 70.f. Savonranta. SKS KRA. Raila, Alli 106. 1937.f. Sääminki, Niittylahti. SKS KRA. Hautala, J. 152. 1938.f. Sääminki. SKS KRA. Tynkkynen, Urho K. KT 84:15. 1938.f. Virtasalmi. SKS KRA. Ikonen, Viljam TK 24:16. 1961. f. Puumala. SKS KRA. Kalervo, Pekka VK 32:3.1908.g. Iisalmi mlk. Mankki. SKS KRA. Thessler, Eine-Maija TK 102:133. 1961.g. Karttula. SKS KRA. Oksman, Juho 33. 1936.g. Karttula. SKS KRA. Oksman, Juho 1050. 1937.g. Kuopio. SKS KRA. Voutilainen, Antti KRK 122:4. g. Leppävirta. SKS KRA. Collanus, Mirjami MT 1:87. 1958.g. Leppävirta, Saamainen. SKS KRA. Sääski, Sylvi 37. 1937.g. Pielavesi. SKS KRA. Sonninen, A. 80. 1947g. Pielavesi. SKS KRA. Tiitinen, M. 2374. 1936.g. Pielavesi. SKS KRA. Tiitinen, Martti 3414. 1937. g. Riistavesi. SKS KRA. Laakkonen, Sirkka-Liisa TK 53:12. 1961.g. Tuusniemi. SKS KRA. Räsänen, Otto 11f. 1931.g. Tuusniemi. SKS KRA. Räsänen, Otto 11h. 1931.g. Tuusniemi. SKS KRA. Räsänen, Otto KRK 118: 230. 1935.g. Tuusniemi. SKS KRA. Räsänen, Otto 726. 1946.h. Hiittola. SKS KRA. Mannonen, Ulla 5962. 1938.h. Jaakkima. SKS KRA. Nenonen Martti KRK 131: 261.h. Kirvu. SKS KRA. Pennanen, O. 1702 1941.h. Kirvu. SKS KRA. Pennanen, O. 1703. 1941. h. Koivisto. SKS KRA. Hoikkala, Gunilla KRK. 123:72.h. Koivisto. Römpötti. SKS KRA. Mannonen, Ulla 2407. 1937.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 560. 1936.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 1557. 1936. h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 2410. 1937.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 2414. 1937.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 3536. 1937.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 3566. 1937.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 5862. 1938.h. Laihia. SKS KRA. Koskinen, Ruusa KT 168:8. 1937.h. Muolaa. SKS KRA. Virolainen, Maria 1488.1948.h. Muolaa. SKS KRA. Virolainen, Maria 1538.1948.h. Rautjärvi. SKS KRA. Pennanen, O. 1584. 1941.h. Rautu. SKS KRA. Helena Onttonen 2063. 1936.h. Rautu. SKS KRA. Vaahtoluoto, J. 90. 1938.h. Räisälä, Niemenkylä. SKS KRA. Räsänen, Matti TK 89:103. 1961.h Kivennapa. SKS KRA. Virolainen, Maria 1402. 1948.
145
h Uusikirkko. V. L. SKS KRA. Paulaharju, S. 3326. 1907.h Valkjärvi. SKS KRA. Mannonen, Ulla 571. 1936. Makslahti.i. Sortavala. SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147:1176.i. Sortavala. SKS KRA. Moilanen, M. 2672. 1937.i. Sortavala, Uusikylä. SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147:1104. 1935.i. Sortavala, Uusikylä. SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 147:1103. 1935.j. Ilomantsi, Pahkavaara. SKS KRA. Hiltunen, Valter TK 16:6. 1961.j. Pielisjärvi. SKS KRA. Partanen, Jorma 869. 1938-39.l. Merijärvi. SKS KRA. Hyvärinen, J. 2343. 1940.j. Nurmes, Porokylä. SKS KRA. Hautala, J. 1309. 1939.j. Nurmes. SKS KRA. Partanen, Jorma 873. 1938-39.j. Rääkkylä. SKS KRA. Hirvonen, Juho KT 145:41. 1936.j. Valtimo. SKS KRA. Oulasmaa, Siiri 1409. 1936l. Vihanti. SKS KRA. Junttila, M.A. 622. 1954.s. Vuolee. SKS KRA. Salminen, Väinö 1763. 1908.
Luokka C297. Käärme ilmestyy noidan, jumalattomana kuolleen haudalle.
b. Kokemäki. SKS KRA. Lehtonen, Svante KT 29:93a. 1938.b. Kokemäki. SKS KRA. Huhtanen, Niilo MT 3:266. 1958.b. Orivesi. SKS KRA. Hörtsänä, Hugo 186. 1953.h. Rautu. SKS KRA. Onttonen, Helena 3738. 1951.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla KRK 12:58. i. Sortavala. SKS KRA. Aalto, Sanni KRK 140:4.
Luokka D221. Tietäjä käsittelee käärmeitä.
e. Valtimo, Haapakylä. SKS KRA. Hautala, J. 1515. 1939. j. Uurainen. SKS KRA. Rössi, Vihtori KRK 74:104.
Luokka D921. Loukattu tietäjä nostaa käärmeen.
b. Ähtäri. SKS KRA. Tuomaala, Väinö 3223. 1949.c. Vehkalahti. SKS KRA. Sohlman, K.G. 1895.d. Korpilahti. Kotikoski, J. W. KRK 59:211.f. Kangaslampi. SKS KRA.Lönnbohm, O. A.F. b) 493. 1894.l. Merijärvi. SKS KRA. Hyvärinen, J. 2342. 1940.m. Säräisniemi. SKS KRA. Leinonen, Matti KT212:22. 1937.Luokka D926. Tietäjä nostaa käärmeen polttamaan tuvan.
e. Karstula. SKS KRA. Rautiainen, Albert 709. 1938. e. Toivakka. SKS KRA. Valkeinen, Jalmar KRK 75:424.i. Nurmes. SKS KRA. Tuukkanen, Vappu 44. 1935. l. Vihanti. SKS KRA. Junttila, M.A. 8. 1937.
f. Mikkeli. SKS KRA. Paajanen, Elma KRK 82:113.h. Sortavala, Otsoisten kylä. SKS KRA. Hyvärinen, J. 1418. 1938.
Luokka D1035. Lapinnoita lankeaa loveen, muuttuu käärmeeksi.
n. Kittilä. SKS KRA. Paulaharju, Samuli 226662. 1933.n. Turtola. SKS KRA. Paulaharju, Samuli ja Jenny 8310. 1930.
Luokka R1. Kruunupäinen käärme.
a. Kalanti SKS KRA. Aalto, Juho KRK 1:9.a. Kalanti. SKS KRA. Saarnio, Selma 42. 1936.a. Nousiainen. SKS KRA. Leivo, F. 2028. 1936.a. Yläne. SKS KRA. Hovila, Johanna KT 4:48. 1937.b. Juupajoki. SKS KRA. Maunula, T.E. 134. 1938.c. Haapasaari. SKS KRA. Laiho, L. 3511. 1936.c. Sammatti. SKS KRA. Kuujo, Anja 710. 1949.c. Vihti. SKS KRA. Ranta, Kaarlo 822. 1937.d. Padasjoki. SKS KRA. Kilpi, Topias TK 34:130. 1961.h. Suursaari. SKS KRA. Laiho, L. 3518. 1936.n. Kittilä. SKS KRA. Paavola, Jouko SSA. 1931.
Luokka R11. Käärmeiden käräjät.
d. Asikkala. SKS KRA. Niemi, Osmo 414. 1936.g. Tuusniemi. SKS KRA. Lilius, L. 298. 1888. g. Tuusniemi. SKS KRA. Räsänen, Otto KRK 118:21.e. Hankasalmi. SKS KRA. Kauppinen, Evert KRK 72:96.e. Kannonkoski. SKS KRA. Harju, Otto 2214. 1938.e. Saarijärvi. SKS KRA. Harju, Otto 69:42. 1935.f. Hirvensalmi. SKS KRA. Tanttu, K. 165. 1914.f. Luumäki. SKS KRA. Paarmo, Maire 213. 1954.h. Rautjärvi. SKS KRA. Pennanen, O. 1695. 1941.h. Räisälä. SKS KRA. Lallukka, Heikki PK 28:5150. 1938.i. Sortavala SKS KRA. Hyvärinen, J. KRK 141:385.i. Impilahti. SKS KRA. Saarela, Niina KRK 153: 21.i. Suistamo, Koitto. SKS KRA. Hautala, J. 998. 1939.j. Valtimo. SKS KRA. Saarelainen, O.V. KRK 137:7.k. Padasjoki. SKS KRA. Haapasalo, Jalmari TK 11:48. 1961.l. Kestilä. SKS KRA. Lämsä, Sigfrid KRK 213: 139.l. Vihanti. SKS KRA. Junttila, M.A. 7. 1937.
Luokka R21. Ritari ryöstää käärmeen kruunun.
a. Anjala. SKS KRA. Tyyskä, J. 59: 1887.b. Merikarvia. SKS KRA. Laanti, A. 749. 1936.
147
Luokka R101. Jättiläiskäärme.
a. Rymättylä. SKS KRA. Koisaari, Alli TK35:10. 1961.b. Nakkila. SKS KRA. Gröönroos, Vihtori KRK 20:5101.d. Somero. SKS KRA. Soihanen, Selma PK 13:2462. 1938.d. Hollola. SKS KRA. Uusitalo, Aulis KT58:32. 1938.h. Vahviala. SKS KRA. Aspinen, Eemil TK 9:71. 1961.
Luokka R111. Lentävä käärme putoaa pilvistä.
i. Sortavala. SKS KRA. Moilanen, Matti KRK 145:22.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston eläinperinnekortiston aineistot:
a. Angelniemi. SKS KRA. Kivi, Taru KT5:80. 1937.a. Kalanti. SKS KRA. Valo, Kustaa KRK 12:209. a. Nousiainen. SKS KRA. Leivo, Frans 2584. 1937.a. Paattinen. SKS KRA. Kaukovalta, K. V. KT4:27. 1937.a. Uusikaupunki. SKS KRA. Salokannel, Tyyne KRK 8:296.b. Huittinen. SKS KRA. Vettervik, Varma KRK 47:404.b. Nakkila. Vihtori Grönroos. 26:880.b. Rauman mlk. SKS KRA. Salminen, Eemil KT 10:16a. 1937. c. Vihti. SKS KRA. Ranta, Kaarlo 843. 1937.d. Humppila. SKS KRA. Lahti, Vihtori. KRK 60:19.d. Suoniemi. SKS KRA. Kuusi, Hilja KRK 30:86.d. Sysmä. SKS KRA. Uurasmaa, Hulda 58:103. 1938. d. Tyrväntö. SKS KRA. Tupala, Terttu 565. 1948.e. Jyväskylä. SKS KRA. Hyytiäinen, Niilo KT 62:12. 1936. e. Konnevesi. SKS. KRA. Heinonen, Heikki 61: 12. 1938.e. Konnevesi. SKS KRA. Keskisuomalainen Osakunta 193. 1937.e. Laukaa. SKS KRA. Valkeinen, Jalmar 75:261.e. Saarijärvi. SKS KRA. Harju, Otto KRK 69:224.f. Kangasniemi. SKS KRA. Kuitunen, Oskari 2976. 1936.f. Kangasniemi. SKS KRA. Viinikainen, Kalle KRK 89:362.f. Kangasniemi, Orala. SKS KRA. Kuittinen, Oskari 3034. 1937.f. Mikkeli. SKS KRA. Paajanen, Elma KRK 82:114.g. Karttula. SKS KRA. Oksman, Juho KRK 111:1288.g. Kerimäki. SKS KRA. Raila, Alli 485. 1937g. Nilsiä. SKS KRA. Horttanainen, Erkki KRK 94:427.g. Pielavesi. SKS KRA. Nissinen, Armas KRK 107: 46.g. Rautalampi. SKS KRA. Penttinen, Ville KT 66:6. 1938. g. Savonranta. SKS KRA. Pesonen, O. KT 80:4. 1936. g. Tervo. SKS KRA. Oksman, Juho KRK 110:776. g. Vehmersalmi. SKS KRA. Räsänen, Otto KRK 118:240.h. Jaakkima. SKS KRA. Pakkanen, Jussi KRK 133:19.h. Kanneljärvi. SKS KRA. Kurppa, Aino KRK 127:26.
148
h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 3811. 1937. Koivistoh. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 2763. 1937.h. Koivisto. SKS KRA. Mannonen, Ulla 4549. 1937h. Parikkala. SKS KRA. Nokelainen, Ida KT114:58. 1937.h. Räisälä. SKS KRA. Poskiparta, Tauno KT 117:10. 1938.h. Sortavala. SKS KRA. Saikkonen, Selma KT 137:231. 1937.h. Viipurinpit. SKS KRA. Hakkarainen, Samuel KT 107:21. 1936. i. Impilahti. SKS KRA. Kuronen, Juho KT 129: 224. 1937.i. Sortavala. SKS KRA. Hyvärinen, Juho 14. 1936. j. Nurmes. SKS KRA. Kortelainen, Helmi KRK 159: 651.j. Nurmes. SKS KRA. Lasanen, Pekka KRK 162:241.j. Nurmes. SKS KRA. Lasanen, Pekka 163:954. j. Sotkamo. SKS KRA. Toiviainen, Helmi KT 217:159. 1937.j. Suomussalmi. SKS KRA. Hiltunen, Jaakko 207:69. 1938j. Suomussalmi. SKS KRA. Nivalainen, Juho KT 215:19. 1936.j. Tuupovaara. SKS KRA. Aaltonen, Taisto KT 143:87. 1938.k. Jalasjärvi. SKS KRA. Ojala, Lempi KRK 186:118.k. Kauhava. SKS KRA. Jussila, Matti 689. 1937.k. Lestijärvi. SKS KRA. Laitala, Jenny KT 170:25. 1936.m. Kuusamo. SKS KRA. Pohjola, Ali KT 216:18. 1937.m. Maaninka. SKS KRA. Häiväläinen, Martta 90: 349. 1936.n. Kittilä, Sirkankylä. SKS KRA. Paulaharju, S. b) 15703. 1931.u. Viron-Inkeri. SKS KRA. Laiho, Aili 2440. 1937. Viron Inkeri.
Suomen kansan vanhat runot:
SKVRIII3 4384. N. Kallivieri AI. VI 33.91.
149
Liite 1. Yksinkertaistettu malli käärmeen nimitysten semanttisesta ”avaruudesta”.
150
Liite 2. Yksinkertaistettu malli elätti- ja haltijakäärmeen uhri- sekä asuinpaikkojen semanttisesta avaruudesta.
151
Olinpaikat/ uhripaikat
Kotipiiri talo uuni, uunin sola, uunin alusta...lattiasillan alusta, multipenkki, lattian alusta...sänkypenkki, penkin alustaovensuuhun tehty syvennys
navetta,ometta,läävä
sulaani, kylmähuonekivijalka”sontien alus”roodet
sauna kiuaspajaaittatalli
uhripaikat kivilouhos, -raunio, iso kivi, kiviaitaaljopuu, uhrikuusi, pihakoivu...kuoppa, ”perunakuoppa”
astiat pilkkumituohivakkahäkkipääkallopullopyssy
Kotipiirin ulkopuoli vuoren onkalometsä
peränurkka
piha
niitty
karjatarhapelto
ruokahuone
aitan alla
Liite 3. Yksinkertaistettu malli elätti- ja haltijakäärmeen morfologian keskeisten piirteiden semanttisesta avaruudesta.
152
Liite 4. Yksinkertaistettu malli elätti- ja haltijakäärmeen keskeisten funktioiden semanttisesta avaruudesta.
153
käärmeen funktio ennustaminen näyttäytyy vahingon edellänäyttäytyy ennen sotaanäyttäytyy unessa – hevosia kuolee
hedelmällisyys karjan menestyssato kasvu
vartija
ihmisten hedelmällisyyden edistäminen
suojelee pahoilta voimiltasuojelee paralta
toimii nostokäärmeenä
vahingoittava voima
suojelee naapurilta
hyökkää ohikulkijan kimppuunpistää talon lehmiä/ imee lehmiä
järjestyksen ylläpito tarkastaa uuden perheenjäsenenosoittaa tyytymättömyyden aiheuttaa sairauden
aiheuttaa tulipalonpaholainen vie lehmäntalo häviää, onni menetetäänlähtee pois talosta, lähtee toiseen taloontappaa piikatytön, pistää emäntää
suojelee käärmeenpuremilta
rikkauden/ onnen tuottaminen
sielueläin käärme kuolee lapsi kuoleeemäntä kuoleelehmä / lehmiä/ härkä, hevonen kuoleeemäntä sairastuu, menettää puhekykynsälehmät lypsää vertalapsi sairastuu