PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI K KIELIPOLKU IELIPOLKU 4/2011 Lomatoiminta 2012 Lomatoiminta 2012 Olen ainutlaatuinen Olen ainutlaatuinen Kuinka tuen lapseni Kuinka tuen lapseni minäkuvaa? minäkuvaa? Sopeutumisvalmennus Sopeutumisvalmennus lapsen kasvun tukena lapsen kasvun tukena
Kielipolku-lehti (aiemmin Dysfasia) on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kattava lukupaketti kielellisestä erityisvaikeudesta. Jokaisessa numerossa noin 40 sivua viimeisintä tietoa, kuten asiantuntija-artikkeleita, haastatteluja, referointeja tutkimuksista ja vanhempien kokemuksia.
Welcome message from author
This document is posted to help you gain knowledge. Please leave a comment to let me know what you think about it! Share it to your friends and learn new things together.
Transcript
PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI
KKIELIPOLKUIELIPOLKU4/2011
Lomatoiminta 2012Lomatoiminta 2012
Olen ainutlaatuinenOlen ainutlaatuinen
Kuinka tuen lapseni Kuinka tuen lapseni minäkuvaa?minäkuvaa?
Sopeutumisvalmennus Sopeutumisvalmennus lapsen kasvun tukenalapsen kasvun tukena
taikinaan, viittoo tai käyttää hienosti puhelaitetta,
näkyy vanhempien silmissä ylpeys.
Lapsi omaksuu ja pystyy, jos siihen annetaan
mahdollisuus. Jos tehdään puolesta, autetaan joka
käänteessä ja pelätään siinä määrin, että estetään
oma itsenäinen toiminta, tuetaan passiivisuutta ja
lapsi omaksuu helposti sivustakatsojan roolin.
Kun osaa ja pystyy, voi sanoa itsekin, että ”olen
hyvä”, kuten kuulin juuri yhden pojistamme sanovan.
Kun lapsella on hyvä itsetunto, hän on todella täynnä
mahdollisuuksia! Kun me vanhemmat uskomme las-
temme mahdollisuuksiin, teemme ne mahdollisiksi.
Lapsemme ovat todella ainutlaatuisia, kuten tämän
lehden yhdessä artikkelissa todetaan. ■
Puheterapeutti Hannele Merikoski toimii erityisasian-
tuntijana Avainsäätiön Esteetön viestintä – yhteinen
asia -hankkeessa. Hän työskentelee myös Aivoliiton
Kuvat ja viittomat -sopeutumisvalmennuskursseilla.
Lapsi on täynnä mahdollisuuksia
6KIELIPOLKU 4/2011
SA
RI K
UJA
NP
ÄÄ
Eräs 14-vuotias tyttö tuli luokse-
ni minäkuvalla ”olen käytöshäi-
riöinen”. Kun kävimme yhdessä
läpi hänen potilaskertomuksiaan, ei
tällaista niissä mainittu. Se oli leima,
jolla hän oli itseään leimannut. Ne
olivat sanoja, jotka hän oli muualta
kuullut. Siitä oli muodostunut ”diag-
noosi”, jonka mukaan hän toimi.
Hänellä oli kielellinen erityisvaike-
us, jota hänen kanssaan työstin oire
oireelta. Piirsimme yhdessä hänen
pulmistaan visuaalisen ketjun. Sen
kautta hän saattoi nähdä, miten on-
gelmista tulee syitä ja seurauksia hä-
nen käyttäytymiseensä, ajatteluunsa
ja tunteisiinsa. Tämä piirretty käyttäy-
tymisen ketju ohjasi hänet huomaa-
maan, ettei hän ole paha eikä käytös-
häiriöinen. Hänen elämänsä ketju oli
muodostunut hankalaksi.
– Sinä et ole käytöshäiriöinen,
vaan sinun kielelliset vaikeutesi häi-
ritsevät ja aiheuttavat ei-toimivaa
käyttäytymistä.
Tyttö itki kysyen, miksi kukaan ei
ollut kertonut.
MIKÄ MULLA ON?
Meillä saattaa olla sellainen oletus,
että lapsille ja nuorille ”on jo kerrot-
tu” heidän erityisyydestään. Me saa-
tamme luulla, että he tietävät, mitä
ADHD tarkoittaa tai mikä kielellinen
erityisvaikeus on, ja miten se juuri
tällä nuorella ilmenee. Usein kuulen
sanottavan, että ”onhan siitä puhut-
tu”. Kohtaan työssäni valtavan paljon
niitä lapsia ja nuoria, joita on syrjitty
erityisyytensä vuoksi. Lapsilla ja nuo-
rilla ei ole omaa sanastoa sille, miten
kertoa omasta ainutlaatuisuudestaan
muille.
Olen tullut vakuuttuneeksi siitä,
että oma erityisyys tulee työstää vii-
Tavoitteena myönteinen minäkuvaOlen ainutlaatuinen
Työssäni Haukkarannan ohjauspalveluissa kohtaan ainutlaatuisia lapsia, nuoria ja aikuisia. Ainutlaatuisiksi heidät tekevät monet yksilölliset ominaisuudet, joiden joukossa yksi piirre on oma
erityisyys, erityisen tuen tarve tai toimintarajoitteet. Osa kohtaamistani nuorista ei tiedä, mikä heillä on.
He ihmettelevät, miksi on niin vaikea ymmärtää muita tai tulla ymmärretyksi. Miksi koulunkäynnin
ohjaaja tukee juuri häntä tai miksi häntä on kiusattu?
74/2011 KIELIPOLKU
meistään ennen murrosikää ja aika
ajoin uudelleen varsinkin elämän ni-
velvaiheissa. Tavoitteena tässä työot-
teessa on oman erityisyyden hyväk-
syminen osaksi minäkuvaa, kaverik-
si, joka on elämän matkakumppani,
vaikkei niin ehkä haluakaan.
MITÄ MINÄKUVALLA TARKOITETAAN?
Minäkuva alkaa kehittyä jo varhain
kuvana omasta kehosta. Lapsi huo-
mioi omaksi minäkuvakseen aluksi
konkreettisia asioita, ulkoisia omi-
naisuuksiaan: Olen pitempi kuin toi-
nen, minulla on eriväriset silmät, olen
tyttö jne.
Oma perhe muokkaa lapsen mi-
näkuvaa sanoillaan ja teoillaan: ”Olet
niin reipas ja taitava.” Näillä puheilla
on valtavan suuri merkitys elämän
matkalla. Yhtä syvä jälki jää negatiivi-
sesta puheesta ”olet rasittava, raskas,
et ymmärrä, et osaa leikkiä” tai lapsen
omista havainnoista, ettei häntä ote-
ta leikkiin tai ymmärretä oikein.
Kun lapsi havaitsee eron itsensä
ja muiden välillä, hän alkaa pohtia
mistä on kyse. Silloin on tärkeää van-
hempien rehellinen puhe. He kerto-
vat lapsen vahvuuksista ja rakentavat
näin hänelle myönteistä minäkuvaa
ja vahvaa itsetuntoa. Vahvalla itse-
tunnolla on helpompi ottaa vastaan
myös puhetta toimintarajoitteista.
”Olen arvokas, taitava ja rakastettu”
on varmasti yksi parhaista havain-
noista, jonka lapsi voi itsestään tehdä!
Minäkäsitys on ajatuksia, tunteita,
toiveita ja tekoja, tietoja ja taitoja se-
kä havaintoja näistä. Tällainen minä
olen ja itsetuntoon liittyen ”tällaisek-
si ajattelen itseni”. Työstän lasten ja
nuorten kanssa minäkuvaa tukikes-
kusteluissa.
Tukikeskustelut ovat terapeuttista
keskustelua lapsen ja nuoren kanssa.
Keskustelemme tavoitteista tai vai-
keuksista. Annan tietoa ja kuuntelen.
Osana tukikeskusteluita on oman eri-
tyisyyden työstäminen. Kymmenen
tapaamiskerran aikana käyn lasten,
nuorten ja aikuisten kanssa läpi hei-
dän vammaansa, erityisyyttään.
MITEN KERTOA TOIMINTARAJOITTEESTA?
Toimintarajoitteesta puhutaan rehel-
lisesti, suoraan ja sillä kommunikaa-
tion tasolla, minkä lapsi ymmärtää.
Kertomisen tapa ei juuri eroa siitä,
miten asiasta kerrotaan lapsen van-
hemmille ensitiedon yhteydessä tai
miten sisaruksille ja luokkakavereille
kerrotaan. Kommunikointitapa mu-
kautetaan niin, että se tulee ymmär-
rettäväksi ja tarkistetaan, miten lapsi
puhutun ymmärsi.
Eräs nuori ajatteli itsestään, että
on ”mielisairas”. Työstimme käsitettä
auki piirtäen. Mitä mielisairaus on ja
miksi saattaa ajoittain tuntua siltä,
että mieli on sairas? Ajatukset ovat
silloin hyvin masentavia ja mikään ei
kiinnosta. ”Mieli on sairas vai mielisai-
ras…”. On tärkeää olla mukana avaa-
massa näitä vääristyneitä käsityksiä
itsestään.
8KIELIPOLKU 4/2011
MIKSI EMME KÄY ERITYISYYTTÄ LÄPI?
Luulen meidän ajattelevan, että eri-
tyisyyden käsitteleminen on vaikeaa
ja saattaa masentaa lasta. Olen tehnyt
kymmenien lasten ja nuorten kanssa
masennuksen arvioinnin (CDI tai BDI)
ennen ja jälkeen oman erityisyyden
työstämistä.
Kokemukseni mukaan masennus
lievenee, mikäli sellaista on ollut.
Nuori ottaa paremmin apua vastaan
ja moni jopa puhuu hyväksyvänsä
itsessään tämän erityisyyden entistä
paremmin. Moni kertoo, että nyt hän
ymmärtää, mistä jotkut elämän on-
gelmat johtuvat. Joku kokee, että on
oppinut ymmärtämään paremmin
omaa osuuttaan hankaliin tilantei-
siin. Joku nuori ymmärtää, miksi elä-
mä on ajoittain niin sotkussa tai miksi
on joutunut kiusatuksi tai kohdannut
kritiikkiä.
EIVÄTKÖ NUORET OLE TIETOISIA PULMISTAAN?
Nuorilla on yllättävän vähän oikeaa
tietoa pulmiensa taustasta tai aivo-
jensa toiminnasta. He peittelevät on-
gelmiaan ja koettavat luovien selvitä
vaikeuksiensa kanssa. Luovimisessa
kuluu paljon energiaa. Joku ottaa pel-
len roolin, jonka takana saa anteek-
si erityisyyttään. Siihen pukuun voi
kömmähdykset kätkeä. Joku aloittaa
välttelykäyttäytymisen. Hän välttelee
sosiaalisia tilanteita, etteivät pulmat
tulisi näkyviin.
Lisäksi monella saattaa olla hy-
vin epärealistinen kuva itsestään ja
omasta tulevaisuudestaan. En ajat-
tele, että unelmia kuuluu murentaa.
Ajattelen, että menemme kohti unel-
maa pienennetyin askelin ja tuetusti,
samalla omat rajoitteet tiedostaen ja
huomioiden.
KUKA KERTOO JA MILLOIN?
Vanhemmat varmasti jossain vai-
heessa käyvät läpi lapsensa kanssa
hänen diagnoosiaan. Heidän kan-
nustuksellaan ja hyväksynnällään on
suuri merkitys lapsen itsetunnolle.
Silti toivon, että erityisyyttä työs-
tää joku ”ulkopuolinen” henkilö. Voisi-
ko se olla koulupsykologi, kuraattori,
terveydenhoitaja tai erityisopettaja?
Henkilö, jolla on kokemusta ja tietoa
erityisen tuen tarpeessa olevista ih-
misistä ja reppu, johon mahtuvat vas-
talauseet, kiukku ja kritiikki tällaista
työotetta kohtaan.
Lapset pohtivat itseään jo 3–4
vuoden iässä. Siksi suosittelen, että
pienin askelin ja vaiheittain ainutlaa-
tuisuus käydään läpi jo 10 ikävuoden
kohdalla. Kaverit päiväkodissa ja ala-
koulussa sietävät melko hyvin erityi-
syyttä ja hyväksyvätkin.
Yläkouluun mentäessä joidenkin
sietokyky kapeutuu. Silloin käsitys
itsestä muotoutuu vahvemmin juuri
kavereiden kautta. Näin ollen on hyvä
olla vahvoilla omien rajoitteiden tie-
dostuksessa, jotta löytyy oikeat sanat
kertomaan: ”Vaikken osaa tätä, niin
olen taitava tässä. Minun on vaikea
muistaa mitä piti tehdä, voitko aut-
taa. En ymmärtänyt ohjetta, sanotko
uudelleen. Minulla on Aspergerin oi-
reyhtymä, josta johtuen juutun näi-
hin juttuihin” jne.
Minäkuva kehittyy koko elämän
ajan. Käynkin monen asiakkaani
kanssa tukikeskustelua toimintara-
joitteesta siinä vaiheessa, kun opin-
not ovat jääneet kesken, sopivaa
koulua ei tunnu löytyvän, elämän
suunta on hukassa ja syrjäytyminen
on lähellä.
Realistinen minäkuva on hyvien
ja huonojen puolien kohtaamista ja
hyväksymistä omaan minään kuulu-
94/2011 KIELIPOLKU
TUKIKESKUSTELUT TUKIMUOTONA
• Tukikeskustelu on keskustelua toiveista, päämääristä sekä jokapäiväi-
sen elämän vaikeuksista.
• Tukikeskustelutyö on ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä, jonka
tarkoitus on auttaa yli siirtymä- ja nivelvaiheiden sekä masentuneisuus-
ja eristäytyneisyyskausina.
• Tukikeskustelut eivät ole varsinaista terapiaa, vaan terapeuttista kuun-
telua, keskustelua ja ohjaamista.
• Keskustelun osapuolina ovat tuettava ja tukija.
• Tuettavan elämää voivat mutkistaa muun muassa autismin kirjon oi-
reet, kielellinen erityishäiriö, ADHD tai vaikkapa Touretten oireyhtymä.
• Kaikki, joilla on neuropsykiatrisia pulmia, hyötyvät elämäntaitojen ja
ongelmanratkaisukykyjen vahvistamisesta ja mielialan parantamisesta.
• Tukikeskusteluissa ei tutkita menneisyyttä, vaan keskitytään senhet-
kisiin pulmiin ja kysymyksiin, jotka tuettava itse tuo esille.
• Tukijan tehtävänä on auttaa tuettavaa hyväksymään vaikeutensa, tun-
nistamaan ongelmansa ja keksimään niihin toteutuskelpoisia, eteen-
päin vieviä ratkaisuja.
• Tukija voi olla kuka tahansa, joka osaa kuunnella, kuulla ja joka hyväk-
syvästi ja kannustavasti tukee ja auttaa haastaviakin tuettavia.
• Usein tukijat ovat kuraattoreita, psykologeja, terveydenhoitajia, opet-
tajia, ohjaajia tai muita, jotka toimivat vastaavissa tehtävissä.
• Tuettavan neurologiset oireet pitää tuntea, jotta ne osataan ottaa toi-
mintatavoissa huomioon.
• Tukikeskustelun käsikirjassa kuvataan tukikeskustelujen kulkua ja
huomioon otettavia asioita sekä esitellään sopivia toimintatapoja ja
kustelua hyväksyvässä ilmapiirissä. Jyväskylä: Haukkarannan koulu.
vana. Kun omat mahdollisuudet eivät
ole tiedossa ja ovia sulkeutuu enem-
män kuin avautuu, tarvitaan tukea
erityisyyden työstämiseen. Vahvaa
identiteettiä on haastava rakentaa,
mutta se on yksi nuoruusikäisen ke-
hitystehtävistä.
ERITYISYYDEN YMMÄRTÄMISEN PROSESSI
– Ei ole mitään pulmia, en tarvitse
apua.
– Muilla on ongelmia, ei minulla.
– Eikö minua voida hyväksyä täl-
laisena?
Näin kuulen nuoren reagoivan.
Tässä prosessissa surun ja vihan tun-
teiden tai pettymysten äärellä tah-
don olla lapsen ja nuoren mukana.
En poistamassa erityisyyttä tai korjaa-
massa ”vikoja”, vaan toteamassa, että
tämä on ainutlaatuinen tapasi toimia.
Olen jotakin erityistä on työkirja,
jonka avulla käyn läpi mm. autismin
kirjon henkilöiden erityisyyttä. Kir-
ja toimii työvälineenä myös muille
vammaryhmille. Nykyään on ole-
massa paljon erityisyyttä ja toiminta-
rajoitteita käsitteleviä kirjoja lapsille,
nuorille sekä sisaruksille erilaisista
sairauksista ja vammoista. Tämäkin
kertoo siitä, että asian työstäminen
on koettu tärkeäksi.
Lapsi ja nuori tarvitsee ja on oi-
keutettu saamaan asiallista tietoa ja
vastauksia kysymyksiinsä. He tarvit-
sevat tietoa ilman monimutkaisia ter-
mejä ja aikaa asian työstämiseen. Kun
saa tietoa omasta toimintarajoittees-
taan, on helpompi löytää itse toimin-
tatapoja, jolla jokapäiväinen elämä
on saatavissa parempaan hallintaan.
Ainakin on tieto siitä, että tarvit-
see elämäänsä arjen apuvälineitä:
toimintaohjeita, muistilistoja, kalen-
terointia, selkeytystä ja ennakointia,
selkokieltä tai terapiatukea. Tieto on
tie oman elämän hallintaan tai asiak-
kaani sanoin ”se avaa portin totuu-
teen”. ■
Sari Kujanpää toimii Haukkarannan
ohjauspalveluissa psykologina. Hän
on kognitiivisen käyttäytymisterapian
psykoterapeutti.
10KIELIPOLKU 4/2011
Meille vanhemmille on tärke-
ää nähdä, että lapsemme
pärjää. Kun lapsi kasvaa
vauvasta koululaiseksi, pyrimme tar-
joamaan kussakin tilanteessa sopivia
eväitä kasvuun, sopivassa suhteessa
hoivaa ja huolenpitoa sekä kannus-
tusta selviämään itse. Kun lapsella
on jokin erityisominaisuus, voi tämä
tehtävä olla haastavampi.
Millaisia tunteita oma lapseni mi-
nussa herättää? Koenko syyllisyyttä
hänen erityisyydestään? Tunnenko
häpeää kun vertailen lastani muihin
samanikäisiin? Muistuttaako lapseni
siitä, miten minua kohdeltiin lapse-
na? Miten omat vanhempani tukivat
minua omissa erityishaasteissani?
Muun muassa näitä kysymyksiä van-
hemmat ehkä pohdiskelevat.
MINÄKUVASTA
Minäkuva on ihmisen kokemus mi-
nuudestaan. Minäkuva on kaikkien
ominaisuuksiemme, piirteidemme,
toimintojemme, kokemustemme
ja päämääriemme muovaama kuva
omasta itsestämme. Osana minäku-
vaamme on itsetunto, se kuinka ar-
vostamme omaa itseämme.
Minäkuva ei ole pysyvä tila, vaan
se muotoutuu ja muuttuu elämäm-
me ja kokemustemme myötä.
TUKEA JA ROHKAISUA OIKEASSA SUHTEESSA
Oman lapsen erityisyys saattaa he-
rättää meissä vanhemmissa pelkoja.
Kelpaako lapseni kaveripiirissä vai
joutuuko hän ehkä kiusatuksi? Miten
voin suojella lastani liioilta kolhuilta?
Joskus vanhemmat kohtelevat
omista peloistaan käsin lastaan silk-
kihansikkain ja pyrkivät tasoittamaan
hänen tietään ja suojelemaan vaike-
uksilta ja pettymyksiltä. Silloin on
mahdollista, että lapsen erityisyys
kaveripiirissä vain korostuu ja suoje-
lumme hyvä tarkoitus kääntyykin las-
ta vastaan. Jos vaadimme lapsellem-
me erityiskohtelua muiden seurassa,
lapsesta saattaa tulla silmätikku ja
muut lapset karttavat häntä.
Kasvamiseensa ja kehittymiseen-
sä lapsi tarvitsee, että hänen lähellä
olevat aikuiset kykenevät ja uskal-
Ve
sa-M
att
i Vä
ärä
tavat päästää lastaan tutkimaan
maailmaa ja elämään siinä muiden
kanssa. Lapsi tarvitsee itsetunnol-
leen kokemuksia ja luottamusta siitä,
että pärjää ja osaa toimia erilaisissa
tilanteissa.
AINUTLAATUINEN LAPSI
Kaikki lapset ovat ainutlaatuisia ja
meidän vanhempien on opeteltava
tuntemaan juuri oman lapsemme
erityisyys ja tavat, miten häntä par-
haiten tuemme ja rohkaisemme. Me
voimme pohtia, mitkä ovat oman
lapsemme erityishaasteet, joissa hän
tarvitsee erityistä tukea.
Yhtä tärkeää on myös nähdä hä-
nen erityiset lahjansa, ne asiat joissa
hän pärjää ja on hyvä, jopa parempi
kuin ikätoverinsa. Jos lapsi ei käytä
taitavasti puhetta, hän voi olla ket-
terä liikkuja tai taiteellisesti lahjakas.
Lapsen vahvuuksia voi pohtia yhdes-
sä hänen kanssaan.
Me vanhemmat voimme harjoi-
tella näkemään lapsemme kokonai-
sena yksilönä, jolla on monia erilaisia
ominaisuuksia, osa vahvuuksia ja osa
AN
JA S
ALO
HE
IMO
, MIN
NA
OU
LAS
MA
A J
A S
UV
I LA
RU
Miten tuen erityisen lapseni minäkuvaa?
114/2011 KIELIPOLKU
sellaisia, jotka vaativat kehittämistä ja
vahvistamista.
VAILLA KIIRETTÄ
Lapsen vaikeudet puheen tuottami-
sessa voivat aiheuttaa meissä kiirei-
sessä maailmassa elävissä aikuisissa
kärsimättömyyttä ja turhautunei-
suutta. Tekisi mieli sanoa asia lapsen
puolesta, kun hän joutuu hakemaan
sanoja, on vaikea malttaa pysähtyä
kuuntelemaan ja rauhoittua ja samal-
la rauhoittaa lasta.
Olemalla rauhallinen ja kärsiväl-
linen annamme lapselle rohkeutta
omiin taitoihinsa. Rohkaiseva tuki ja
kannustus auttavat häntä ylläpitä-
mään ja vahvistamaan uskoa itseen-
sä.
KESKENERÄISYYDEN KAUNEUS
Erään laulun mukaan “ehkä kauneinta
on keskeneräisyys”. Me emme synny
valmiina, vaan pieninä taimina, jois-
sa kehittyy uusia valmiuksia pitkän
ajan kuluessa. Aikuisenakaan emme
ole täysin valmiita ja täydellisiä. Kes-
keneräisyyden hyväksyminen osana
itseä saattaa olla vaikeaa. Me kaikki
ihmiset tarvitsemme kokemuksen sii-
tä, että kelpaamme sellaisenaan.
Lapsi tarvitsee lähelleen aikuisen,
joka rakastaa häntä ja hyväksyy hä-
net ilman ehtoja. Aikuisen läsnäolo,
hymy, katse ja kosketus muovaavat
lapsen varhaiset kokemukset siitä,
että on arvokas ja ihana juuri sellai-
sena kuin on. Vaikka taitojen opet-
telu on keskeistä, kaipaamme kaikki
palautetta omasta itsestämme ilman
suorituksia. Vanhemman silmistä lap-
si näkee hyväksynnän ja ilon. Lempeä
kosketus kertoo: olet minulle tärkeä.
VANHEMMAN OMA ERITYISYYS
Vanhempana usein tunnistamme it-
sessämme samoja erityisiä piirteitä,
mitä lapsellamme on. Tämä saattaa
tuntua jopa ahdistavalta ja pelotta-
valta. Tiedämme, miten monien eri-
laisten asioiden parissa lapsi kenties
joutuu elämänsä aikana kamppaile-
maan.
Muuta ahdistuksesi vahvuudek-
si! Omalla kokemuksellasi kykenet
samaistumaan lapseesi, auttamaan
häntä niissä haasteissa, jotka tuot-
tavat hänelle vaikeutta. Kykenet
ymmärtämään ja kuulemaan lastasi,
hänen pelkojaan ja mahdollisia heik-
kouden kokemuksiaan.
Älä pidä tietoa itselläsi, vaan kerro
niistä aikuisille, joiden parissa lapsesi
elää, kuten päivähoidossa, koulussa,
harrastustoimissa. Näin kaikki lasta
ympäröivät aikuiset osaavat tukea
lastasi yhä paremmin ja yksilöllisem-
min. Vaikka erityisyydessä voi sinulla
ja lapsellasi olla samankaltaisia piir-
teitä, lapsesi on kuitenkin aina oma
erilainen yksilönsä ominen tuntei-
neen ja kokemuksineen.
LEIKIT, PELIT JA HARRASTUKSET
Vanhemman kanssa yhdessä vietet-
ty aika saa lapsen kokemaan olonsa
merkittäväksi. Yhteinen leikkituokio
tai pelihetki antaa kokemuksen vuo-
rovaikutuksesta, onnistumisesta ja
auttaa oppimaan pettymysten sie-
toa. Erilaisia lautapelejä pelaamalla
lapsi oppii monia hyödyllisiä asioita,
kuten odottamaan vuoroaan ja nou-
dattamaan sääntöjä.
Yhteinen pelituokio vanhemman
kanssa voi olla mukava vuorovaiku-
Ve
sa-M
att
i Vä
ärä
12KIELIPOLKU 4/2011
tustuokio molemmille. Pelilaudan
äärellä voi ehkä puhua muutakin.
Aikuiselle yhteinen pelihetki on oiva
tilaisuus osoittaa lapselle huomiota ja
välittämistä.
Monet koko perheille suunnatut
lautapelit ovat hauskoja myös aikuis-
ten mielestä. Pelit on suunniteltu
usein siten, että aikuinen ei välttä-
mättä ole pärjäävin osallistuja, vaan
lapsi tai nuori voi sen kautta osoittaa
omia vahvuuksiaan.
Vanhemmat kertovat usein siitä,
miten lapsi tai nuori viihtyy turhan-
kin hyvin tietokoneen äärellä ja suut-
tuu, kun aikuinen rajoittaa peliaikaa.
Tietokoneen kanssa vietetty aika ei
tue sosiaalisten taitojen opettelua
ja jotkut lapset tulevat levottomiksi
ja kärsimättömiksi tietokonepelien
maailmassa.
Monet lautapelit sen sijaan kehit-
tävät lapselle tärkeitä taitoja muiden
ihmisten kanssa yhteistyössä toimi-
miseen, strategista ja loogista ajatte-
lua ja auttavat keskittymiskyvyn ke-
hittymisessä. Kun aikuiset nauttivat
pelituokioista ja ovat rentoja ja läsnä-
olevia, lautapelin vetovoima voittaa
usein jopa tietokoneen kiinnostavuu-
den lapsen tai nuoren valinnoissa.
Kun lapsi on sopivan ikäinen, voi
häntä ohjata ja kannustaa hänelle
sopivien harrastusten pariin. Itselle
mieluinen harrastus tuo iloa ja koke-
muksia pärjäämisestä ja osaamisesta.
Harrastusten kautta lapsella on mah-
dollisuus ystävyyssuhteiden luomi-
seen ja ylläpitämiseen ja näin hänen
sosiaaliset taitonsa ja omatoimisuu-
den kokemuksensa vahvistuvat.
KOKONAISENA NÄKYVÄKSI
Haluamme tarjota lapsillemme pa-
rasta ja tukea heitä niin, että heistä
tulee tasapainoisia ja elämäänsä tyy-
tyväisiä aikuisia. Parasta tarjoamme
omalla läsnäolollamme, hyväksyn-
nällä ja kannustuksella. Lapsemme
haluaa tulla nähdyksi omana itse-
nään, kokonaisuutena, johon kuu-
luvat osana hänen erityispiirteensä,
mutta olennaisinta on nähdä koko
paketti, kokonainen ihminen. ■
Pari- ja seksuaaliterapeutti
Anja Saloheimo, pari- ja seksuaali-
terapeutti, perheneuvonnan koordi-
naattori Minna Oulasmaa sekä lail-
listettu psykologi, opettaja Suvi Laru
työskentelevät Väestöliitossa.
Ve
sa-M
att
i Vä
ärä
134/2011 KIELIPOLKU
14KIELIPOLKU 4/2011
TIM
O T
ER
ÄS
AH
JO J
A A
NN
A-K
AIS
A A
NTI
LA
Sopeutumisvalmennuskurssille
osallistuu kahdeksan kielihäi-
riöistä lasta perheineen. Kurssit
on suunnattu eri-ikäisille lapsille alle
kouluikäisistä nuoreen aikuisikään
asti. Nuorten ja nuorten aikuisten
kursseille kuntoutujat osallistuvat il-
man perhettään.
Kurssit kestävät kuusi päivää ja
niiden ohjelma koostuu luennoista,
keskusteluryhmistä, toiminnallisista
ryhmistä sekä perheiden yhteisestä
toiminnasta.
Sopeutumisvalmennuksella pyri-
tään tukemaan kielihäiriöisen lapsen
kasvua ja kehitystä tukemalla koko
perhettä.
KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS STRESSAA
PERHETTÄ
Kielihäiriöiselle lapselle pärjääminen
sosiaalisissa suhteissa ja koulutai-
doissa voi vaatia paljon ponnistelua,
koetella itsetuntoa ja jopa fyysistä
jaksamistakin. Joskus koulupäivä voi
tarkoittaa pinnistelyä aivan omien
kykyjen äärirajoilla.
Myös vanhemmille tilanne voi ol-
la stressaava. Kun ynnätään yhteen
huolet lapsen pärjäämisestä ja oi-
keanlaisesta tukemisesta, hoidetta-
vana olevat paperiasiat, lapsen mah-
dolliset käyttäytymisen ongelmat ja
ympäristön luoma sosiaalinen paine,
ei olekaan ihme, että tutkimuksis-
sa on havaittu stressiä sekä erilaista
mielialaoireilua vanhempienkin kes-
kuudessa.
Tilanne voi rasittaa myös sisaruk-
sia, jotka saattavat joutua tilanteen
sanelemana joustamaan perheessä,
toimimaan tulkkina tai eräänlaisena
apuäitinä.
Tilanteen kuormittavuus on yksi-
lökohtaista ja perhekohtaista, mutta
selvää on, että tehokas tuki auttaa
monella tasolla.
KOKEMUSTEN VAIHTOA KESKUSTELURYHMISSÄ
Kurssilla vanhemmat jakavat koke-
Sopeutumisvalmennus lapsen kasvun tukena
Sopeutumisvalmennuskurssit ovat oiva paikka tukea lasta tai nuorta, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Kursseilla on yleensä mukana koko perhe, jolloin
vanhemmat saavat tietoa ja vertaistukea.
Ve
sa-M
att
i Vä
ärä
154/2011 KIELIPOLKU
muksiaan keskusteluryhmissä. Pu-
heenaiheena voivat olla esimerkiksi
diagnoosin nostattamat tunteet, lap-
sen kohtaamat haasteet koulussa ja
arjessa, työnjako perheessä, lapsen
tukemisen keinot, toisten ihmisten
suhtautuminen sekä oma jaksami-
nen.
Myös lasten kokemukset ja käsi-
tykset omista vaikeuksistaan nou-
sevat esiin. Pienikin lapsi voi kysyä
vanhemmilta oman puhevaikeuten-
sa syytä tai ihmetellä, miksi häntä
viedään puheterapiaan.
Usein vanhempia vaivaa epätie-
toisuus siitä, mitä lapset vaikeudes-
taan ajattelevat. Voi olla, ettei lapsi
Lisätietoja ensi vuoden kurs-
seista on tarjolla Kielipolku
3/2011-lehdessä julkaistusta
Sopeutumisvalmennuskurssit
2012 -liitteestä. Kurssiesite
löytyy myös osoitteessa
http://www.aivoliitto.fi /kie-
lellinen_erityisvaikeus_(sli)/
kuntoutuspalvelut/sopeutu-
misvalmennus
Aukeaman kuvat ovat yhdeltä Suvi-tuulessa kesällä 2011 järjestetyltä
sopeutumisvalmennuskurssilta.
ole osannut tai halunnut asiasta
puhua, vaikka vanhemmat ovat
huomanneet reaktiivista käytöstä,
esimerkiksi sosiaalisista tilanteista
vetäytymistä tai välttelyä.
Vaikeammissa tilanteissa usko
omaan osaamiseen on mennyt ehkä
monellakin elämänalueella. Lasten
masennus ja itsetuhoisuus eivät ole
vieraita ilmiöitä sopeutumisvalmen-
nuksessa.
Tärkeää on, että vanhemmilla on
mahdollisuus käsitellä näiden tilan-
teiden herättämiä tunteita, saada
tietoa tukemisen keinoista ja sekä
pystyä huolehtimaan omasta jaksa-
misestaan. Rennommat vanhemmat,
jotka tuntevat olevansa paremmin
tilanteen tasalla pystyvät paremmin
tukemaan lastensa valmiuksia koh-
data stressaavat tilanteet. Sopeutu-
misvalmennuksessa toivomme, että
yhteinen toiminta, saatu tieto ja ver-
taistuki osaltaan lisäisivät vanhempi-
en voimia toimia lastensa tukena.
LASTEN KOKEMUS VÄLITTYY RYHMISSÄ
Kielihäiriöisten lasten ryhmissä kie-
lellistä erityisvaikeutta käsitellään
usein omia vahvuuksia ja haasteita
pohtimalla. Vaikeita asioita pohdit-
taessa on tärkeää, että lapsille jää
positiivinen kuva omista taidoista.
Tämä kuvastuu hyvin pienen pojan
kommentissa omista vahvuuksis-
ta ja heikkouksista keskusteltaessa:
– Puhuminen on joskus vaikeaa, mut-
ta olen kyllä meidän perheen paras
jalkapallossa.
Keskusteluiden tukena käytetään
aina kuvia, tukiviittomia ja piirtä-
mistä, jolloin kaikki lapset pystyvät
osallistumaan keskusteluun tasaver-
taisesti.
Sisaruksille on järjestetty omia
ryhmiä, joissa tilannetta on voitu kä-
sitellä sisaruksen näkökulmasta.
Isompien lasten kohdalla, jotka
jo tiedostavat haasteet, ryhmä voi jo
tarjota tilaisuuden todelliseen ver-
taistukeen. Kun ryhmässä on muita-
kin, joilla on samantyyppisiä haastei-
ta, voi erityisvaikeuteenkin suhtautua
ehkä hieman lempeämmin.
Lasten minäkuvan tukemisen
kannalta ehkä tärkeintä lienee kui-
tenkin mahdollisuus myönteisten
sosiaalisten kokemusten keräämi-
seen. Etenkin temperamentiltaan ujo
lapsi ei välttämättä edes tiedä toisten
seuran voivan olla palkitsevaa, jollei
hänelle kerry myönteisiä kokemuk-
sia toisten kanssa toimimisesta. Kun
haasteena ovat lisäksi kielellisen eri-
tyisvaikeuden asettamat rajoitteet
ja vaikeudet, voi myönteisten vuoro-
vaikutuskokemusten kertyminen olla
entistäkin tärkeämpää. ■
Timo Teräsahjo toimii psykologina ja
Anna-Kaisa Antila puheterapeuttina
Aivoliitto ry:ssä.
Ve
sa-M
att
i Vä
ärä
Ve
sa-M
att
i Vä
ärä
16KIELIPOLKU 4/2011
Me isäsi kanssa seisottiin käsi kädessä
tässä ja juteltiin ihan hiljaksiin ”No pi-
an se on elämässä.”
Katri on hoiva-alan opiskelija ja
nykyään myös 2-vuotiaan Ron-ja-tytön äiti. Kolmisen vuotta
sitten Katri asui Turun Nuortentalossa
ja eli normaalia nuoren elämää; kävi
koulua, hengaili kavereiden kanssa
ja juhli kuten nyt hiljattain 18 vuotta
täyttäneet tekevät. Oltiin huoletto-
mia ja vauhdikkaita.
HALUAMME PITÄÄ LAPSEN
Perheen perustaminen tuntui tuossa
vaiheessa kaukaiseen tulevaisuuteen
kuuluvalta asialta. Joulun alla vuonna
2008, Katrin tilanne muuttui.
– Olimme juuri katsoneet poika-
kaverini kanssa televisiosta nuorista
äideistä ja isistä kertovan ohjelman ja
muistan miten sanoin poikaystäväl-
leni, että olisi aivan hirveää, jos noin
kävisi. Meni kaksi viikkoa ja olimme
samassa tilanteessa kuin ohjelman
nuoret; raskaustestini näytti positii-
vista tulosta, kertoo Katri hymyillen.
Nuorille tuleville äideille saate-
taan ehdottaa aborttia tai lapsen an-
tamista adoptoitavaksi, minkä monet
nuoret kokevat jopa loukkaavana.
Katri ja hänen poikaystävänsä ei-
vät miettineet hetkeäkään keskeytyk-
sen mahdollisuutta.
– Meille oli heti selvää, että halu-
amme pitää tämän lapsen. Taisin jo
heti testin tekoa seuraavalla viikolla
olla ostamassa lastenhuoneeseen
muumiverhoja. Vaikka ei siis ollut
vielä lastenhuonettakaan. Kävin
myös ihailemassa kaikkia ihania las-
tenvaatteita ja leluja. Myös pinnasän-
ky meillä oli jo paljon ennen Ronjan
syntymää, nauraa Katri.
Raskaudenkeskeytysten määrä
onkin laskenut 2000-luvun loppu-
puolella tasaisesti, mikä johtuu pää-
asiallisesti alle 20-vuotiaiden naisten
keskeytysten vähenemisestä.
RASKAUDEN AIKANA EHTII SOPEUTUMAAN
Sinä olit ihan pikkuinen ehkä viikon
vanha vasta.
Minä sanoin: ”Pilvi kukkasten kai ym-
päröi tätä lasta,
Raskauden aikana naisessa tapahtuu
merkittäviä biologisia, sosiaalisia ja
psykologisia muutoksia. Kehossa ta-
pahtuu hormonaalisia ja fysiologisia
muutoksia ja hänen ulkonäkönsä ja
ruumiinkuvansa muuttuu. Minäkuva
pitää rakentaa raskauden myötä uu-
delleen.
– Se, että kehoni muuttui raskau-
den myötä, ei aiheuttanut minulle
minkäänlaista ahdistusta enkä ko-
kenut olevani vähemmän kaunis sen
takia, että rintani ja vatsani kasvoivat.
Myöskään poikaystäväni, josta tässä
vaiheessa oli tullut avomieheni, ei
koskaan antanut minulle aihetta aja-
tella, etten olisi yhtä viehättävä kuin
ennenkin. Koska raskaus kuitenkin
kestää sen yhdeksän kuukautta, ehtii
siinä asennoitua tulevaan äitiyteen
ja identiteetti koulutytöstä äidiksi
muuttui minunkin kohdallani vähi-
tellen, Katri kertoo.
Puolivälissä raskautta Katrille tuli
huoli lapsen voinnista.
– Sikiön ollessa liikkumatta viikon
ajan, tai en siis tuntenut hänen liik-
keitään, hakeudun sairaalaan ja siellä
sain varmuuden, että kaikki on hyvin,
Katri sanoo.
ONKO LAPSELLAKIN KIELELLINEN
ERITYISVAIKEUS?
Katrilla on kielellinen erityisvaikeus.
Häiriön syy on useimmiten perin-
nöllinen. Kielellisen erityisvaikeu-
MA
RIA
NN
E K
ULM
ALA Koulutytöstä äidiksi
Helsinkiläinen Katri on nuori äiti, joka on sopeutunut hyvin yllättävään rooliinsa.
Ma
ria
nn
e K
ulm
ala
174/2011 KIELIPOLKU
den esiintyvyys on noin 7 prosent-
tia eli Suomessa on noin 70 000 alle
18-vuotiasta lasta ja nuorta, joilla on
kielellinen erityisvaikeus.
– Ajattelin kyllä raskauden aika-
na, että mahtaako lapsellamme olla
kielellistä erityisvaikeutta. Joskus toi-
voin, ettei olisi.
Nyt näyttäisi siltä, että Katrin toive
olisi toteutunut ja Ronjan kielen ke-
hitys kulkisi ikätason mukaista rataa.
Ronja puhuu ja laulaa paljon.
– Kuuntelin itse raskauden aikana
paljon lastenlauluja. Liekö tarttunut
siitä, sillä Ronja rakastaa laulamista
ja soittamista. Motorisesti Ronja on
jopa ikätasoaan edellä, kertoo Katri
ja Ronja todistaa tämän vähän väliä
hienoilla hypyillään.
ja perhoset, lintuset untuvapäät tun-
tuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkö sinä näät?” Ja mi-
nä: ”No ihmeitä kyllä.”
NUORET JA VANHEMMUUS
Nuoret äidit voivat kokea, että heidän
kykyjään, osaamistaan ja pärjäämis-
tään kyseenalaistetaan yhteiskunnan
tukien ja palveluiden tarjoajien tahol-
ta. Tämä laskee nuoren itsetuntoa.
Pahimmassa tapauksessa he alkavat
itsekin uskoa, että eivät ole nuoruu-
tensa takia hyviä äitejä.
– Mielestäni äitiyttä ei voi oppia
kirjoista eikä kasvatusoppaista, enkä
niitä juuri lukenutkaan. Äitiys täytyy
kokea itse ja oppia käytännön kaut-
ta. Koen, että olen kypsynyt vanhem-
muuteen huomaamatta ja luonnolli-
sesti. Toki ensin jännitti, kun tulimme
vauvan kanssa kotiin, että mitenkä-
hän me selviämme. Kaikki sujui kui-
tenkin hyvin, pohtii Katri.
Äitiysneuvolan tehtävänä on edis-
tää raskaana olevan naisen, sikiön,
vastasyntyneen lapsen ja koko lasta
odottavan perheen terveyttä ja hy-
vinvointia. Neuvola tukee vanhempia
valmistautumaan vanhemmuuteen
ja lapsen tuomiin muutoksiin per-
heessä.
– Minulla on hyvät muistot neu-
volakäynneistä. Kielellisestä erityis-
vaikeudestani johtuen avomieheni
oli käynneillä mukanani ja kävimme
neuvolassa puhuttuja asioita vielä
kotona läpi. Jos en jotain ymmärtä-
nyt, pyysin terveydenhoitajaa selittä-
mään sen minulle uudelleen.
Ronjan syntymän jälkeen nuorille
tarjottiin perhetyöntekijän palveluja.
He olivat ensin kovasti asiaa vastaan.
– Emme halunneet vieraita ihmi-
siä kotiimme. Meillä oli vahvoja en-
nakkoluuloja heitä kohtaan. Onneksi
kuitenkin suostuimme ottamaan per-
hetyöntekijät tutustumiskäynnille,
sillä ajatuksemme muuttuivat täysin.
He olivat suuri apu ensimmäisten
kuukausien aikana. Teimme yhdessä
mm. retken Korkeasaareen, kävimme
puistoissa ja kahviloissa. Laitoimme
yhdessä ruokaa ja sain hyviä vinkke-
jä perheen aterioihin. Joskus perhe-
työntekijät hoitivat Ronjaa ja minä
sain nukkua päiväunet tai käydä vaik-
ka kuntosalilla, Katri kertoo.
Sinä olit se ihme tietysti vaikka poruun
puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi. Minä
ilosta nauroin ja itkin.
ELÄMÄ MUUTTUU – MYÖS KAVERIPIIRI
Äitiyden myötä kavereiden kanssa
vietetty aika vähenee pakostikin.
Lapsi ottaa aikansa ja entistä useam-
min joutuu vastaamaan kavereiden
tapaamispyyntöihin, että nyt ei sovi.
Saattaa olla, että kavereilla on vie-
lä hurja menovaihde päällä. Nuoret
vanhemmat unohdetaan kokonaan,
koska heidän elämäntilanteensa on
erilainen.
– Kaverini suhtautuivat raskau-
suutiseeni hyvin eri tavoin. Jotkut
antoivat suoraan ymmärtää, etteivät
ymmärrä ratkaisuani lainkaan. On-
neksi oli kuitenkin myös niitä, jotka
vilpittömästi onnittelivat uutisestani,
Katri kertoo.
Katrista kuitenkin tuntuu, että
monet hänen kavereistaan ovat hy-
länneet hänet.
– Usein tunnen itseni oman ikäis-
teni seurassa heitä vanhemmaksi.
Ajatusmaailmani on joissain asioissa
muuttunut äitiyden myötä niin, että
heidän juttunsa tuntuvat olevan eri
maailmasta. Joskus mietin, että luu-
levatkohan kaverit, että olen jotenkin
muuttunut täysin eri ihmiseksi äitiy-
den myötä, eivätkä siksi pidä yhteyt-
tä. Olen kuitenkin se sama Katri kuin
aina ennenkin.
Katri on kutienkin löytänyt uusia
tuttavuuksia muun muassa kotipihan
muista äideistä.
EN VAIHTAISI POIS
”Sil on ripsissä tähden säkenet”, isäs
naurahti ja keksi:
”Sen varpaat on puolukan raakileet.” Ja
hän puki sinut puhtoiseksi.
Katri kertoo miten hänen ennen ras-
kautta aloittamansa hoiva-avustajan
koulutus on ollut avuksi Ronjan hoi-
dossa ja kasvatuksessa.
– Tiesin hieman jo etukäteen, mi-
ten pienen vauvan kanssa toimitaan.
Ronjan ollessa 1-vuotias jatkoin opis-
keluja ja valmistun hoiva-avustajaksi
nyt tulevana jouluna. Toiveena olisi,
että pääsisin päiväkotiin töihin. Toi-
sen lapsen aika ei ole aivan vielä. Sen
verran tuoreessa muistissa ovat vielä
Ronjan koliikkivaivat, nauraa Katri.
Tämän haastattelutuokiomme
ajan Ronja on järjestänyt meille ohjel-
maa. Välillä on luettu kirjaa ja soiteltu
kellopeliä. Moneen otteeseen Ronja
on ottanut ohjat käsiinsä ja laittanut
meidät laulamaan Ih-hah-haata. To-
della tomera pieni neiti, jolta ei oma-
aloitteisuutta ja mielikuvitusta puutu.
– Hetkeäkään en ole katunut nuo-
rena äidiksi ryhtymistä. Jos minun pi-
tää valita baari-illan ja Ronjan kanssa
vietettävän ajan välillä, on itsestään
selvää, että valitsen Ronjan. En sil-
ti suosittele kavereilleni varhaista
äitiyttä, sillä rankkojakin päiviä on.
Minulle vaan äitiys sattui sopimaan,
enkä päivääkään vaihtaisi pois, Katri
toteaa. ■
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen. Löi kol-
misin sydämemme.
”Tästä tulee kai hyvä ihminen”, me pu-
huttiin toisillemme.*
*Kursivoitu teksti Kaarina Helakisan
runosta Iltalaulu Riikalle.
Marianne Kulmala toimii neuro-
psykiatrisena valmentajana Suomen
Nuortentalo Oy:ssä.
18KIELIPOLKU 4/2011
YLEISTÄ TIETOA TUETUISTA LOMISTATuetut lomat ja Soluku-lomat ovat sosiaalista lomatoi-
mintaa, jota Aivoliito ry järjestää yhteistyössä Maaseudun
Terveys- ja Lomahuollon kanssa. Lomalla oloa tuetaan siis
taloudellisesti. Tuki tulee Raha-automaattiyhdistykseltä ja
tuki jaetaan hakemusten perusteella.
Vuosittain järjestetään vaihteleva määrä lomia aivove-
renkiertohäiriön sairastuneille ja perheille, joiden lapsella
on kielellinen erityisvaikeus. Lomakohteita ovat yleensä
kylpylät, hotellit ja kylpylähotellit. Myös yhdistykset jär-
jestävät lomia omille jäsenilleen, joten myös paikalliselta
AVH- tai SLI-yhdistykseltä kannattaa kysyä lomista.
Lisäksi lomajärjestöillä on omaa valtakunnallista lo-
matoimintaa, johon voi jokainen suomalainen hakea.
Lomissa on kuitenkin tietyt sosiaaliset ja taloudelliset ha-
kuehdot. Niihin voit tutustua lomajärjestöjen nettisivuilla.
HAKEMINEN LOMILLELomille haetaan Maaseudun Terveys- ja Lomahuollon tu-
ettujen lomien hakukaavakkeilla, joita saa liiton alue- ja
keskustoimistoista. Soita ja tilaa kaavakkeet. Kaavakkeita
saat myös netistä osoitteesta www.mtlh.fi . Netissä voi
myös täyttää sähköisen hakukaavakkeen. Hakuaika lo-
mille päättyy kolme kuukautta ennen loman alkua.
VALINTAPERUSTEET Tuen saamiseen vaikuttaa hakijan ja perheen tulotaso,
jonka on käytävä ilmi hakemuksessa. Tuen saantiin vai-
kuttavat myös huollettavien lasten määrä sekä sosiaaliset
ja terveydelliset seikat, jotka on hyvä kertoa hakemuk-
sessa.
Lomille valinnat tehdään Maaseudun Terveys- ja Lo-
mahuollon kanssa yhdessä. Lomille hyväksytyt saavat
kutsukirjeen lomalle noin kuukautta ennen loman alkua.
Muille lomille valinnan tekee Maaseudun Terveys- ja Lo-
mahuolto tai loman järjestävä lomajärjestö. Kielteisestä
päätöksestä ei ilmoiteta.
LISÄTIETOJALisätietoja lomista antaa järjestösuunnittelija Risto Lap-
palainen, p. 040 5437 290 tai sähköpostitse risto.lappalai-
tävien kurssien hakuajat päättyvät jo tämän vuoden
puolella.
Valtuusto kokoontui potrettiin: Maire Valli (vas.), varapuheenjohtaja Rauno Veijanen, Seija Jokela, Armi Parviainen, Maire Kivimäki, Risto Salovaara, Esko Sieppi, Oili Holopainen, Reino Kairavuo, Kikka Toivo-nen ja puheenjohtaja Sirpa Kuukkanen.
Ve
sa-M
att
i Vä
ärä
Pä
ivi S
ep
pä
-La
ssil
a
254/2011 KIELIPOLKU
Liitto tiedottaa
VERTAISTUKIARVAT VIELÄ MYYNNISSÄ
Vertaistuki-arpajaiset ovat käynnissä vielä vuoden
loppuun saakka. Arpajaisten tuotto jaetaan Aivoliit-
to ry:n ja muiden järjestöjen kesken niiden myynti-
osuuksien suhteessa ja käytetään järjestöjen vertais-
tukityöhön.
Kultareuna ry on lähettänyt liiton jäsenille 10 kpl
3 euron hintaista arpaa, jotka voi joko lunastaa tai
myydä edelleen. Vaikka saajalla ei ole arpojen osto-,
palautus- tai tilitysvelvollisuutta, järjestäjät toivovat,
että myymättömät tai lunastamattomat arvat pa-
lautettaisiin samassa kuoressa kirjoittamalla kuoren
päälle “palautetaan”. Arpojen tilitys käy kätevästi ti-
lisiirrolla.
Arpajaisten päävoittona on Opel Astra 1.4 T -hen-
kilöauto.
JOULUKORTIT
Valkoisia hankia, tuikkivia tähtiä, punalakkisia tonttu-
ja, metsäneläimiä ja joulukirkko – kaikkia näitä löytyy
taiteilija Päivi Mansikka-ahon kuvittamista joulu-
korteista. Aivoliitto ry on postittanut jäsenilleen jo
perinteiseen tapaan näitä kortteja, joiden avulla voi
ilahduttaa sukulaisia, ystäviä ja tuttavia.
Lähetyksessä on neljä yksiosaista korttia ja kaksi
kaksiosaista korttia kuorineen sekä pankkisiirtolo-
make, jolla voi maksaa tukimaksun. Se on vapaaeh-
toinen ja vapaavalintainen. Kortteja voi tilata lisää
soittamalla numeroon 02 2138 200. Yksiosaisen
kortin hinta on 1 € ja kaksiosaisen 1,5 €. Lähetyksen
hintaan lisätään toimituskulut.
PUHETTA-SIVUSTO FACEBOOKISSA
Lasten ja nuorten kielellisestä erityisvaikeudesta löy-
tyy nyt myös tietoa Facebookista.
Aivoliiton Puhetta-sivu tarjoaa tiedonhaku- ja
keskustelukanavan niille, joita asia tavalla tai toisella
koskettaa. Sivu pyrkii kasvattamaan tietoutta ja vai-
kuttamaan yleiseen mielipideilmastoon.
Tutustu Puhetta-sivustoon osoitteessa
www.facebook.com.
Liiton toimisto suljettuna vuodenvaihteessaAivoliitto ry:n keskustoi-
misto on suljettuna ajal-la 22.12.2011–3.1.2012.
Iloista Joulua
26KIELIPOLKU 4/2011
NUORTENTALOISSA TAPAHTUU NUORTENTALOISSA TAPA
Aivoliitto ry:n omistaman Suo-
men Nuortentalo Oy:n Jyväs-
seudun Nuortentalo avasi
ovensa asukkaille 1.8.2006. Sitä en-
nen Nuortentaloja oli jo Turussa ja
Kuopiossa. Kolmannelle Nuortenta-
lolle etsittiin tiloja Keski-Suomesta,
Jyväskylän läheisyydestä. Sopivat ti-
lat löytyivätkin luonnon läheisyydes-
tä Kuuhankaveden rantamaisemista
Hankasalmen kirkonkylästä.
Paikka oli Nuortentalon johtajan
Marjatta Laakson mielestä juuri
sopiva uudelle Nuortentalolle, sillä
tarpeelliset palvelut ja monipuoliset
harrastusmahdollisuudet sijaitsevat
kävelymatkan päässä ja asunnot rivi-
talossa olivat tarkoitukseen soveltu-
via soluasuntoja. Pieni paikkakunta
on myös oiva ympäristö opetella pal-
veluiden käyttöä, asioiden hoitoa ja
esimerkiksi yksin liikkumista.
Nuortentalolla vietettiin elokuus-
sa viisivuotisen taipaleen kunniak-
si Avoimien ovien päivää. Paikalle
kahvittelemaan saapui niin entisiä
asukkaita, yhteistyötahoja, naapurei-
ta kuin ensimmäistä kertaa palvelui-
hin tutustumaan tulleitakin. Yhdessä
vaihdettiin kuulumisia ja muisteltiin
menneitä valokuvia katsellen ja tie-
tenkin hymyssä suin.
Jyvässeudun Nuortentalon en-
simmäinen asukas Jan-Erik Leikkari muutti Nuortentaloon heti sen avat-
tua ovensa. Jan-Erik tulikin Avoimien
ovien päivänä pitkäksi aikaa Nuoren-
talolle jutustelemaan ja muistele-
maan menneitä. Hän asui Nuorten-
talolla noin kolme vuotta.
– Hirveästi opin sinä aikana uutta
ja kaikesta on ollut hyötyä. Minulla
on kielellinen erityisvaikeus ja vaike-
uksia myös keskittymisessä. Virasto-
asioiden hoidossa tarvitsen edelleen
tukea, mutta en niin paljon kuin en-
nen. Nuortentalon ihan paras juttu
on ollut lukuryhmä ja varsinkin siihen
kuuluneet retket. Lukuryhmässä opin
paljon uutta, Jan-Erik muistelee.
Jyvässeudun Nuortentalolla alus-
ta saakka ohjaajana työskennellyt
Jonna Pääkkönen toimi heti alusta
asti Jan-Erikin omaohjaajana.
– Kun alussa ei ollut mallia, minkä
mukaan toimia, niin Jan-Erikin kans-
sa tuli sitten ohjaustyöstä kokemus-
ta. Mieleen onkin jäänyt, kuinka Jan-
Erikille tuli onnistumisen kokemuksia
ja edistymistä. Se on työntekijänkin
kannalta todella merkittävää, Jonna
kertoo.
– Aika on mennyt todella nopeas-
EV
ELI
INA
VA
SK
ELA
INE
N Jyvässeudun Nuortentalo on toiminut jo viisi vuotta
Jyvässeudun Nuortentalon viiteen vuoteen Hankasalmella mahtuu paljon yhteisiä ikimuistoisia hetkiä. Niitä oli Avoimien ovien päivänä muistelemassa
Nuortentalon ensimmäinen asukas Jan-Erik Leikkari yhdessä entisen omaohjaajansa Jonna Pääkkösen kanssa.
Ev
eli
ina
Va
ske
lain
en
Nuortenohjaaja Jonna ja Jyvässeudun Nuortentalon ensimmäinen asukas Jan-Erik pysähtyivät Avoimien ovien päivänä hetkeksi valokuvien pariin muistelemaan menneitä.
Jyvässeudun Nuortentalon ensimmäisiä pikkujouluja vietettiin mökkielämän merkeissä. Jan-Erik tiskausvuo-rossa.
Selkokielisen lukuryhmän retkellä tutustut-tiin jokaisen ryhmäläisen haaveammattiin. Jan-Erik kirjastonhoitajan tehtävissä.
Ee
va
Sa
lom
aa
Ev
eli
ina
Va
ske
lain
en
Selkokielisen lukuryh-män kanssa päästiin myös tutustumaan Ylen tiloihin. Jan-Erik Kotika-dun lavasteissa.
28KIELIPOLKU 4/2011
Suomen Nuortentalo Oy:n Turun
Nuortentalossa vietettiin 10.9.
entisten asukkaiden tapaamis-
päivää. Se oli vilkkaan puheensori-
nan, halausten ja naurun täyttämä.
Oli hauska tavata vanhoja tuttuja ja
vaihtaa kuulumisia. Mukana oli niin
talon ensimmäinen asukas, asukkaita
matkan varrelta kuin aivan viime vuo-
sina talosta pois muuttaneita.
Juttelimme muun muassa muis-
toista, joita nuorille on Nuortentalos-
sa asumisesta jäänyt. Joku muisti vain
nalkuttavat ohjaajat ja paras päivä oli
talolta pois muuttopäivä. Joku taas
kertoi, että haluaisi talolle takaisin
heti, jos se vain suinkin onnistuisi.
– Tuntui siltä, kuin olisi kodin jät-
tänyt taakseen, kun täältä lähdin.
Eniten kaipaan ruuan laittoa, sillä
nykyisessä asumismuodossani en
MA
RIA
NN
E K
ULM
ALA Entiset asukkaat koolla
voi kokata. Kokkaus oli minulle kuin
taidetta, jossa sain toteuttaa itseäni.
Mitään ikäviä muistoja minulle ei jää-
nyt, muistelee entinen asukas, Mika Aalto.
Mika Metsäranta puolestaan
muisteli, miten kivaa oli mennä po-
rukalla ravintolaan syömään. Mika oli
tuolloin cateringalan opiskelija, joka
varmasti osaltaan selittää kiinnostuk-
sen ravintoloihin ja niissä saataviin
erilaisiin makuelämyksiin. Parasta
Nuortentalossa oli Mikan mielestä
yhteishenki: jokainen sai olla oma
itsensä ja ketään ei kiusattu. Tällä
hetkellä Mika on cateringalan am-
mattilainen ja hänellä on Raumalla
vakituinen työpaikka.
Myös Vasangon Pekalle oli jäänyt
hyviä muistoja Nuortentalosta. Pek-
ka asui Nuortentalolla kolme vuot-
NUORTENTALOISSA TAPAHTUU NUORTENTALO
ta. Tuona aikana ehtivät jo taidotkin
kertyä monenlaisissa kodinhoitoon
liittyvissä tehtävissä. Pekka opiskeli
talolla asuessaan PopRockJazz-oppi-
laitoksessa ja sai opiskelujen jälkeen
työpaikan samaisesta paikasta.
– Kaikkein mieleenpainuvinta
Nuortentalossa taisi olla piknikris-
teily ja muut retket. Ne olivat aivan
parhaita hetkiä.
Yhteistuumin päätimme, että vii-
meistään vuoden kuluttua tapaam-
me taas porukalla. Toivottavasti myös
ne, jotka eivät nyt päässeet osallistu-
maan, olisivat silloin mukana. ■
Marianne Kulmala toimii
neuropsykiatrisena valmentajana
Suomen Nuortentalo Oy:ssä.
Papunetissa avattu Papumarket on virtuaa-linen kauppa, jossa voi harjoitella ostoksil-la käymistä annetun ostoslistan mukaan ja maksamista tasarahalla. Harjoituksissa voi valita vaikeustason. Papumarket löytyy osoitteesta www.papunet.net/pelit/papumarket/.
Papunetissa voi harjoitella ostosten tekoa ja rahankäyttöä
Sivusto kommunikoinnista ja selkokielestä
Kaveripiiri on tapaamispaikka verkossa puhe- ja kehitysvammaisille.
Siellä voi jutella, tavata uusia ihmisiä ja viestiä kuvilla ja kirjoittamalla.
w
Löydä ja tapaa kavereita verkossa
294/2011 KIELIPOLKU
23.11.Dysfasialla on uusi nimi -yleisötilaisuus, Espoo
ADHD-liitto ry, Aivoliitto ry sekä Autismi- ja Aspergerliitto ry kokosivat jo kahdeksatta kertaa voimansa yhteen tiedottaakseen neurologisista
oireyhtymistä kuntapäättäjille. Vuoden 2011 kampanjakunniksi valittiin Varkaus ja Kuusamo.
Virpi Dufva ADHD-liitosta, Pekka Nokelainen KYS:istä sekä Mirjami Hagman Autismi- ja Aspergerliitosta kertoivat Varkaudessa neurologisista oireyhtymistä ja niiden huomioimisesta varhaiskasvatuksessa ja koulumaailmassa.
Näkymätön näkyväksi -kun-
takampanjassa tiedotetaan
neurologisista oireyhtymistä
ja niiden aiheuttamista toimintara-
joitteista, jotka harvoin näkyvät pääl-
le päin.
Lokakuussa tilaisuus järjestettiin
ensimmäistä kertaa Varkaudessa,
jossa erilaisten neurologisten oireyh-
tymien kanssa eläviä perheitä on
arvioiden mukaan noin sata. Määräl-
linen arviointi erilaisten neurologis-
ten ongelmien kanssa kamppaile-
vien ihmisten suhteen on kuitenkin
vaikeaa, sillä diagnoosin saaneilla oi-
reilu vaihtelee, osalla on oireita jotka
sopivat moneen eri oireyhtymään ja
diagnoosikin päivittyy usein.
– Jäsenperheitä Varkauden Seu-
dun Wamdyssa on 137, kertoo pai-
kallisen autismi-, asperger-, adhd- ja
dysfasiayhdistyksen puheenjohtaja
Anita Rikalainen.
Paikallisyhdistyksen toiminta
painottuu vertaistukeen, ja jäsenille
järjestetään erilaisia keskusteluiltoja,
tapahtumia ja retkiä. Yhdistys toimii
myös jäsentensä edunvalvojana.
Alkunsa yhdistys on saanut
1990-luvun alkupuolella Varkauden
MBD-yhdistyksestä, joka myöhem-
min laajeni kolmikantayhdistykseksi
kattaen adhd:n, autismin kirjon ja
dysfasian. Uutena oireyhtymänä mu-
kaan on nyt tullut myös Tourette.
ADHD-liiton toiminnanjohtaja
Virpi Dufva kiittelee paikallisyh-
distystä aktiivisesta toiminnasta.
– Varkauden seudun Wamdy on jär-
jestänyt erilaista ohjelmaa, kuten kai-
kille avoimia konsertteja. Olemme tu-
tustuneet yhdistyksen toimintaan, ja
se on erittäin aktiivista. ADHD-liiton
vuosikokous järjestetäänkin vuonna
2012 Varkaudessa, Dufva kertoo.
KASVATTAMALLA EI MUUTETA NEUROBIOLOGIAA
Varkautelaisyleisölle adhd:sta, autis-
min kirjon diagnooseista ja kielelli-
sestä erityisvaikeudesta luennoinut
lastenneurologian ylilääkäri Pekka Nokelainen Kuopion yliopistollisesta
sairaalasta törmää usein ajatteluun,
että adhd-henkilöt ovat ilkeitä, laisko-
ja tai saamattomia, vaikka tosiasiassa
Terh
i Sii
pp
ain
en
314/2011 KIELIPOLKU
tausta on biologiassa. Ajatus siitä, et-
tä kuka tahansa huonosti käyttäyty-
vä lapsi saadaan kasvatettua kunnol-
liseksi on virheellinen. Neurologiset
ongelmat piilevät aivojen neurobio-
logiassa ja ovat paitsi synnynnäisiä,
usein myös periytyviä.
– Mieli ei ole tyhjä taulu, jonka
täyttää kasvatus, Nokelainen painot-
taa.
Adhd:ssa eli aktiivisuuden ja tark-
kaavuuden häiriössä henkilö ei pysty
riittävästi keskittymään normaaleihin
arkeen tai työhön liittyviin tehtäviin.
Tarkkaavaisuuden häiriintyminen ja
impulsiivisuus johtuvat niin ulkoisista
kuin sisäisistäkin ärsykkeistä.
– Yksinkertaisesti sanottuna se
tarkoittaa sitä, että aivojen toimin-
nallinen jarrujärjestelmä ei pelitä.
Koulumaailmassa on levoton olla,
kun fokus vaihtuu koko ajan asiasta
toiseen, Nokelainen kuvailee.
Toisilla jarruverkko kypsyy hi-
taammin kuin toisilla. Toisinaan lää-
kehoitoa tarvitaan muutamia vuosia,
toisinaan lääkityksen tarve on elin-
ikäinen. Osalla myös sosiaaliset taidot
kehittyvät jäljessä.
Adhd:n yleisyydestä on vaihte-
levia käsityksiä, mutta Nokelaisen
mukaan oireyhtymä koskettaa 4–10
prosenttia suomalaisista lapsista.
– Pohjois-Savon sairaanhoitopii-
rissä lapsia on kaikkiaan noin 40 000.
Sen pohjalta adhd-lapsia ja nuoria
olisi sairaanhoitopiirissä 1 200–2 400,
Nokelainen arvioi.
MUIDEN ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ
Autismi ja Aspergerin oireyhtymä
aiheuttavat toimintarajoitetta erityi-
sesti kommunikoinnissa ja sosiaali-
sessa vuorovaikutuksessa.
– Lapsuuden klassinen autismi on
vaikea oireyhtymä. Autistinen lapsi ei
oikeastaan ymmärrä, että toisella ih-
misellä on minuus. Kun lapsi on kui-
tenkin ulkoisesti täysin samanlainen
kuin muut, on muiden vaikea ymmär-
tää, miten eri tavalla hän ajattelee.
Aspergerin oireyhtymä puoles-
taan näkyy ulospäin lähinnä sopeutu-
mattomana persoonana. Sosiaalinen
vuorovaikutus on vaikeaa, lapsella
on usein tärkeät rutiinit ja erikoiset
harrastukset. Oireyhtymä diagnosoi-
daan noin 4–6 lapsella tuhannesta.
– Moni AS-lapsi näyttäytyy pikku-
professorina, ja esimerkiksi 7-vuotias
voi luennoida tuntikausia Jupiterin
kuiden pintarakenteesta, kuvailee
Nokelainen.
Ongelmia koulumaailmassa tuot-
tavat esimerkiksi motoriikan erikoi-
suudet, katsekontaktin puuttuminen,
hankaluudet lukea muiden ilmeitä ja
eleitä ja sitä kautta ymmärtää mui-
den tarkoitusperiä. Helpotusta tilan-
teeseen tuo jo tiedon lisääminen.
Kaikissa neurologisissa oireyhty-
missä ennustetta parantavat riittä-
vä, varhain aloitettu toimintakyvyn
tukeminen arjessa sekä riittävä kun-
toutus, joka on ajoitettu oikein. Apua
tulee saada kouluun ja kotiin, lapsen
lähelle.
– Tavallisella tarhainterventiolla
säästetään rahaa, sillä kieli ja sosiaa-
liset taidot opitaan vertaisryhmissä.
BYROKRATIA TUHLAA VAROJA
Poikkeavaa kielenkehitystä tarkoit-
tavalla dysfasialla on nyt uusi nimi,
kielellinen erityisvaikeus, josta käy-
tetään lyhennettä SLI. Nokelainen
on huomannut, että terminologian
muutokset vaikeuttavat asioiden
ymmärtämistä entisestään. Vaikka
termi vaihtuu, biologinen perusta on
silti sama.
Kielellinen erityisvaikeus on laaja-
alaisesti toimintakykyyn, osallistumi-
seen ja vuorovaikutukseen vaikutta-
va ongelma, joka ilmenee puheen
tuottamisen tai ymmärtämisen vai-
keutena.
– Lievemmät kielelliset vaikeudet
mukaan lukien esiintyvyys on seitse-
män prosenttia. Heistä kaikista pitäisi
ottaa koppi, mutta kaikkia ei viiväs-
tyneen puheenkehityksen vuoksi
tarvitse lähettää poliklinikalle, Noke-
lainen huomauttaa.
Ongelmana kuntabyrokratiassa
onkin varojen hukkaaminen turhiin
lääkärikäynteihin. Esimerkkinä eri-
laisista mahdollisuuksista lasten ke-
hitystä tukevien resurssien käytössä
Nokelainen mainitsee toimintaa
avustavat tietokoneet.
– On lapsia, joiden on vaikea op-
pia kirjoittamaan käsin. Kunnalla voi
olla varaa ostaa neljä tietokonetta
näiden lasten avuksi, mutta kun tie-
tokoneen hankkimiseen tarvitaan to-
distus erikoislääkäriltä, menee varoja
jo kahden tietokoneen verran.
AVUSTAJAN HANKKIMISEEN EI TULISI TARVITA
LÄÄKÄRINTODISTUSTA
Kokonaisuudessa tärkeää on sekä
lapsen että vanhempien tukeminen
ja opetuksellisten perusoikeuksien
takaaminen kaikille oppilaille. Autis-
mi- ja Asperger-liiton toiminnanjoh-
taja Mirjami Hagman peräänkuu-
luttaa kuntien ja koulujen vastuuta
oikein kohdennettujen tukitoimien
ohella.
– Lapset kärsivät, kun kouluja lak-
kautetaan. Ryhmäkoot ovat avain-
asemassa, ja opettajan terve maa-
laisjärki.
Pekka Nokelainen kannustaa
suuntaamaan koulujen resursseja ni-
menomaan ryhmäkokojen pienen-
tämiseen, vaikka valinnaisaineiden
kustannuksella.
– Valinnaisuus ei ole niin suuri etu
kuin pienet ryhmät.
Virpi Dufva ADHD-liitosta painot-
taa, että oikea-aikaisesta tuesta mo-
nialaisesti kohdennettuna hyötyvät
sekä lapsi, perhe että koulumaailma.
– Jos opettaja kokee, että lapsi
tarvitsee avustajan, tulisi opettajan
mielipiteellä olla painoarvoa, ettei
aina tarvita kalliita erikoislääkärin to-
distuksia asiaa puoltamaan. ■
Terhi Siippainen on Sinun
Savo -lehden toimittaja. Artikkeli
on julkaistu Sinun Savo-kaupunkileh-
dessä 15.10.2011.
32KIELIPOLKU 4/2011
Puhtaus ja kauneusSisältää mm. seuraavat aiheet:
Vartalon pesu ja hoito, intiimihygienia, hiukset,
kasvot, kädet, jalat, hampaat ja meikkaus.
Puhtaus ja komeusSisältää mm. seuraavat aiheet:
Vartalon pesu ja hoito, intiimihygienia, hiukset,
kasvot, kädet, jalat, hampaat, parranajo, fi nnit ja
ihomadot.
Siistii!Opettaa perus- ja erikoissiivoukset vaiheittain
Toimitusaika: 1–2 viikkoa tilauksesta, tuotteet toimitetaan postitse.
Selkokieliset ohjauskansiot puhtaudesta ja siisteydestä huolehtimiseen. Ohjauskansiot ovat oiva apu ohjaustyöhön ja itsenäiseen käyttöön. Selkeät ohjeet ja kuvat auttavat onnistumaan sekä tukevat oppimista. Laminoidut sivut kestävät käytössä.
Lähetämme tietosi paikallisyhdistykseen. Jäseneksi liittyvän pitää olla 15 vuotta täyttänyt. Jäsenmaksu on 10-25 € yhdistyksestä riippuen.
Liiton kannatusjäsenten jäsenmaksu on yksityi-siltä 50 € ja 80 € yhteisöiltä ja yrityksiltä.
Suostun tietojeni tallentamisen jäsen- ja lehtirekis-tereihin. Tietoja ei luovuteta ulkopuolisten käyttöön.
_______________________________________
Allekirjoitus
henkilö, jolla on kielellinen erityisvaikeus läheinenlapsen syntymävuosi ____________________ammattilainenmuu _________________________________
Nimi ____________________________
Osoite ____________________________
Postinumero ____________________________
Postitoimipaikka __________________________
Puhelin ____________________________
Sähköposti ____________________________
Syntymäaika ____________________________
✂
Poimittua
Tupakointi on muuttumassa
henkilökohtaisemmaksi ja yk-
sityisemmäksi asiaksi ja siihen
liittyvän sosiaalisen kanssakäymisen
merkitys on pienenemässä. Tupak-
kalain kehitys on lisännyt ihmisten
tietoisuutta savuttomuuden myön-
teisyydestä ja suurin muutos on ta-
pahtunut päivittäin tupakoivien jou-
kossa. Tiedot ilmenevät VTT Martti Puohiniemen Suomen ASH ry:lle te-
kemästä trendianalyysistä miten suh-
tautuminen tupakointiin on muuttu-
nut vuosina 2002–2010.
– Tupakoinnista on tullut suuren
yleisön keskuudessa ei-toivottu ilmiö
ja sen suhteen lähestytään Savuton
Suomi -tavoitetta. Sekä lähipiirin ja
erilaisten yhteiskunnallisten auktori-
teettien antama esimerkki koetaan
tehokkaimmaksi tavaksi vaikuttaa
nuorten tupakointiin tai aloitusaikei-
siin, toteaa Martti Puohiniemi. Hän
näkee tupakkamainonnan päättymi-
sellä olleen ilmeisen tärkeä vaikutus
siihen, että tupakoinnin yhteys pe-
rusarvoihin on muuttunut.
Suomalaisten suhtautumisessa
tupakointiin tapahtui radikaali muu-
tos tutkimusjakson aikana. Yleisten
tupakointikieltojen kannatus on
noussut selvästi ja erityisesti ravin-
tolatupakointia koskevien lakimuu-
tosten jälkeen tyytyväisyys lainsää-
däntöön on lisääntynyt ajan myötä.
– Vahvin syy suhtautua savuttomuu-
teen kielteisesti oli yksilön oikeuksiin
puuttuminen. Muut syyt puoltaa tu-
pakointia (mm. ravintolan tunnelma
katoaa, työntekijöiden oma tupa-
kointi, nuuskan käytön lisääntymi-
nen) ovat menettämässä kannatus-
taan, ja lienevät siksi enemmänkin
tekosyitä. Savuttomuuden konkreet-
tiset seuraukset puolestaan koetaan
voimakkaan myönteisinä, toteaa Pu-
ohiniemi.
Suomen ASH (Action on Smo-
king and Health) ry on vuonna 1989
tupakkapolitiikan kehittämiseen pe-
rustettu kansanterveysjärjestö. Toi-
minta painottuu tupakkatuotteiden
käytön loppumiseen ja aloittamisen
ehkäisyyn, tavoitteena on Savuton
Suomi 2040. ■
Yhteisöllinen tupakointi on väistymässä
374/2011 KIELIPOLKU
ainutlaatuinen suhde
Jokaisella meistä on omat syymme uppoutua aikakauslehtiin.
“Suomen kielen kaunein sana ei suinkaan ole aamu. Se on journalismi. Nautin lukea ammattitaitoisten urheilutoimittajien juttuja, joissa sujuva kynä yhdistyy syvälliseen taustatietoon ja terävään näkemykseen.”
Sari Mikkonen-Mannila Luova johtaja Mainostoimisto Skandaali
38KIELIPOLKU 4/2011
Yhdessä
POSTIA YHDISTYKSILTÄ
Olen 21-vuotias tyttönen Jo-
ensuusta. Opiskelen toista
vuotta Humanistisen am-
mattikorkeakoulun Joensuun kam-
puksella kansalaistoimintaa ja nuo-
risotyötä. Valmistun kahden vuoden
päästä yhteisöpedagogiksi.
Teen tällä hetkellä Erityiskasva-
tuksen käytäntöjä ja toimintamal-
leja -opintojaksoa harjoitteluna
Pohjois-Karjalan ADHD-, autismi- ja
dysfasiayhdistyksessä, Aksoni ry:ssä.
Opintojakson tavoitteena on saada
kokemusta erityiskasvatuksesta yksi-
löiden ja ryhmien kanssa sekä yleis-
kuvaa yhdistystoiminnasta. Myös
erilaiseen ohjaustoimintaan tutustu-
minen on yksi tavoitteistani.
Harjoittelu kestää kaksi ja puo-
li kuukautta. Tähän mennessä olen
päässyt jo osallistumaan moniin eri
Aksoni ry:n järjestämiin toimintoihin
ja sen lisäksi Joensuun seudun erilais-
ten oppijoiden ry:n toimintaan. Olen
ollut mukana Lasten kuntoutuksen
foorumissa, Lastentarhaopettajien
päivillä, Opinpesän avajaisissa Joen-
suun seutukirjastossa sekä tutustu-
massa erilaisiin vertaisryhmiin.
Olen myös päässyt osallistumaan
JOSE:n ja Aksonin keilausvuorolle jo
muutaman kerran. Pääsen harjoit-
teluni aikana osallistumaan moniin
JOSE:n järjestämiin toimintoihin ja
saan tätä kautta myös JOSE:sta ja
heidän toiminnastaan kattavan ku-
van. Tutustun myös muihin Aksoni
ry:n yhteistyökumppaneihin harjoit-
teluni aikana.
Harjoitteluohjaajani Aksoni ry:n
puheenjohtaja Anne-Maarit Palviai-nen luetteli minulle harjoittelusuun-
nitelmaa ja -sopimusta tehdessäm-
me monia erilaisia tulevia työtehtäviä
ja kokoontumisia sekä muita asioita,
joihin pääsen osallistumaan ja tutus-
tumaan. Tulen harjoitteluni aikana
olemaan mukana erilaisissa mielen-
kiintoisissa koulutuksissa, Varhais-
kasvatuksen päivillä esittelemässä
Aksonia, pääsen tutustumaan rahoi-
tuksenhakuun ja kotisivujen päivityk-
seen.
Saan harjoitteluni aikana erittäin
laajan ja hyvän kuvan yhdistys- ja
järjestötoiminnasta. Olen todella in-
noissani harjoittelustani. Saan siitä
varmasti paljon eväitä tulevaisuutta
varten, ellen jopa hieman jalkaa oven
väliin mahdollisten töiden merkeissä!
Tulevaisuudessa toivon tekeväni
työtä lasten ja nuorten kanssa. Olen
opinnoissani nyt keskittynyt erityis-
kasvatukseen, koska se on mielen-
kiintoista ja uskon sillä saralla olevan
töitä. HUMAKin kansalaistoiminnan
ja nuorisotyön koulutusohjelmassa
annetaan erittäin hyvät valmiudet
monenlaiseen työhön. Voin tehdä
valmistuttuani töitä mm. projekteis-
sa, järjestöissä, nuorisotyössä, kou-
luttajana tai vaikka vapaa-ajan oh-
jaajana.
Myös Aksoni ry:ssä tekemäni har-
joittelu auttaa saamaan monenlaisia
erilaisia kokemuksia järjestö- ja eri-
tyiskasvatustyöstä. Minulla ja opis-
kelukavereillani on paljon mahdol-
lisuuksia työurallemme. Saa nähdä
mitä tulevaisuus tuo tullessaan! ■
Lämpimin syysterveisin
Marjaana Herranen
Yhteisöpedagogi-opiskelija,
Humanistinen ammattikorkeakoulu
Aksoni ry
Työharjoittelussa Aksoni ry:ssä
Vasemmalta oike-alle: Anne-Maarit Palviainen (Aksoni ry:n puheenjohta-ja), Tuula (JOSE ry) ja Marjaana Herranen (harjoit-telija, Aksoni ry)Tu
om
o T
an
tta
ri
394/2011 KIELIPOLKU
Runsaslukuinen osallistujajouk-
ko kokoontui ensimmäisille
yhteisille yhdistysten puheen-
johtaja- ja sihteeripäiville 1.10.2011
Haukkarannan kouluun Jyväskylään.
Päivän avannut Aivoliiton toimin-
nanjohtaja Tiina Viljanen totesi ter-
vetulotoivotuksessaan tapahtuman
historialliseksi, sillä kahdeksan vuo-
den liittotason yhteistyön jälkeen ko.
päivät olivat ensimmäiset laatuaan.
Liitot ovat tehneet yhteistyötä muun
muassa kuntakampanjoiden, aisti-
koulutuksen ja yhteisten lehtiartik-
keleiden myötä.
Yhdistykset sen sijaan ovat teh-
neet yhteistyötä jo pidemmän aikaa.
Nyt tämä yhdistysten pitkään tekemä
yhteistyö on vakiintunut myös liitto-
tasolle.
Päivän aluksi psykologi, psykote-
rapeutti ja Keski-Suomen autismiyh-
distyksen varapuheenjohtaja Sari Ku-janpää esitteli Haukkarannan koulun
tiloja ja toimintaa. Yhteistyö koulun
kanssa olikin tärkeää päivien onnis-
tumisen kannalta. Erityiskiitos siitä!
Satakunnan Autismi-, ADHD- ja
Dysfasiayhdistys SAMDY ry:n Saara Korkeamäki ja Tuija Koski kertoivat
ensimmäisenä toimintansa aloitta-
neen kolmikantayhdistyksen toi-
minnan haasteista ja vahvuuksista.
Vahvuutena esiin nousi jäsenmäärän
tuoma voima asioiden eteenpäin vie-
misessä. Positiivisena koettiin, että
diagnoosien vaihtuessa tai täsmen-
tyessä voivat perheet usein pysyä sa-
man yhdistyksen jäsenenä. Haastee-
na kolmikantayhdistyksessä koettiin
esimerkiksi kolmen eri jäsenrekisterin
ylläpitäminen.
Seuraavana puheenvuoron sai-
vat Keski-Suomen ADHD-yhdistys ry:n
Päivi Pietiläinen ja Tapani Salonen.
Yhdistyksen toiminnoista vahvimmin
esiin nousivat vertaisryhmät sekä
adhd-aikuisille että perheenjäsenille.
Pulmana on vapaaehtoisten vähäi-
nen vaihtuvuus ja lukumäärä.
Kaikki yhdistykset kokivat haas-
teena rahavarojen keräämisen ja ra-
hojen riittävyyden. Huomionarvoista
on se, että toimintojen ja tapahtumi-
en järjestämiseen vapaaehtoisvoimin
tarvitaan rahavarojen lisäksi myös
runsaasti aikaa.
Yhteistyöpyyntöjä Keski-Suomen
ADHD-yhdistykselle tulee eri tahoilta
paljon, mutta vapaaehtoisten resurs-
sit eivät välttämättä riitä vastaamaan
niihin.
Aamupäivän viimeisen puheen-
vuoron pitivät Afasialasten tuki ry:n
Maarit Heimonen ja Päivi Putto-nen. Jo vuonna 1977 perustettu yh-
distys on saanut alkunsa Haukkaran-
nan koululla. Afasialasten tuki ry:n
kotipaikka on Jyväskylä, mutta se
toimii valtakunnallisesti.
Vilkkaimmat keskustelut yhdistys-
väen kesken nousivat diagnosoinnis-
ta, ensitiedosta ja kolmannen sekto-
rin ja viranomaisten (mm. keskussai-
raalat) kanssa tehtävän yhteistyön
tärkeydestä.
Iltapäivän ohjelman avasi rävä-
kästi Sari Kujanpää aiheesta Yhdis-
tystyö innostaa ja innostus lopahtaa.
Mitä sitten? Otsikon alla keskeisin
teema oli yhdistyksessä jaksaminen.
Esitys lähti liikkeellä sarkastisella
listalla: kahdeksan askelta uupumuk-
seen. Lista herätti sekä monenlaisia
ajatuksia että ironista naureskelua
osallistujissa. Ajatuksena kaiken taka-
na oli totaalihurahtaminen yhdistys-
toimintaan. Se, mikä eniten kuormit-
taa yhdistystyössä, saattaa olla myös
se, josta saa voimaa.
Yhdistysten hallituksissa on hyvä
pohtia vastauksia erilaisiin toimin-
taan liittyviin kysymyksiin. Tärkeä
mietittävä henkilölle itselleen ja yh-
distyksen jäsenille on yhdistystoimin-
nan tarkoitus.
Sari Kujanpää kysyi kuulijoilta
muun muassa kysymyksen, miten
voi auttaa muita, ellei anna itselleen
tarpeeksi happea? Hänen mukaansa
kannattaa laittaa happinaamari ensin
omille kasvoille ja auttaa vasta sitten
muita.
Luento antoi paljon ajattelemi-
sen aiheita ja mietittävää jokaiselle
osallistujalle, niin vapaaehtoisille
yhdistystoimijoille kuin järjestöjen
työntekijöillekin. Lennokas ja tem-
peramenttinen esiintymistapa antoi
oman ainutkertaisen lisämausteensa
esitykseen.
Lopuksi osallistujat jakaantuivat
vielä ryhmiin, joissa learning cafe
-menetelmää käyttäen työskennel-
tiin neljän eri aiheen parissa. Työs-
kentelyn tulokset toimitetaan päivien
jälkeen osallistujille ja toivottavasti
ne leviävät sitä kautta yhdistyksien
keskusteluihin. ■
Elina Vienonen toimii järjestösuunnit-
telijana Autismi- ja Aspergerliitossa.
ELIN
A V
IEN
ON
EN
Yhdistysväki koolla HaukkarannassaADHD-liiton, Aivoliiton ja Autismi- ja Aspergerliiton yhteisiä puheenjohtaja- ja sihteeripäiviä vietettiin
lokakuun alussa Jyväskylässä. E
lin
a V
ien
on
en
40KIELIPOLKU 4/2011
Lähetä postiaYhdessä - postia yhdistyksiltä -sivulle yhdistykset voivat lähettää teks-
tejä ja kuvia esimerkiksi toiminnastaan, merkkipäivistään, tärkeistä
tapahtumistaan tai toimintavinkeistään muille yhdistyksille. Lyhyet
tekstit (enintään 2 700 merkkiä väleineen) ja kuvat (jpg-muodossa)
toimitetaan mieluiten sähköisesti lehden toimituspäällikölle osoittee-
tiä varten ja tieto kuvaajasta. Toimitus valitsee julkaistavan aineiston
ja lyhentää tekstejä tarvittaessa. Lehteen 1/2012 tarkoitetut aineistot
9.1.2012 mennessä.
Hyvää Joulua ja Onnea vuodelle 2012!
Pohjois-Karjalan ADHD-, autismi- ja dysfasiayhdistys Aksoni ry
Autismin talvipäivät10.–11.2.2012 Helsingissä
Teema ”Aikuisuus on mahdollisuus”
Näkökulmia autismityöhön ja omavoimaisuuden tukemiseen sekä ajankohtaista asiaa tutkimuksesta ja kuntoutuskäytännöistä.
Tietotori on avoinna päivien ajan.
Kohderyhmä: sosiaali-, terveys- ja vammaispalveluiden henkilöstö, opetusalan ja päivähoidon henkilöstö, lääkärit ja eri alojen terapeutit, autismin kirjon henkilöt, vanhemmat ja
isovanhemmat sekä opiskelijat ja muut asiasta kiinnostuneet.
ETELÄ-SUOMEN ALUEjärjestösuunnittelija Satu Lukka, p. 040 526 2855Kauppamiehenkatu 4, 2. krs45100 [email protected] Vastuualueet: kielellinen erityisvaikeus ja sosiaaliturva
KYMENLAAKSON AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFA-SIA- JA ADHD-YHDISTYS AADA RY
Kotkan vertaisryhmä vanhemmilleRyhmä kokoontuu kuukauden 1.maanantaina klo 18 - 20 NuorisotaloGreipissä, os. Kirkkokatu 22, Kotka.
Kouvolan vertaisryhmä vanhemmilleRyhmä kokoontuu joka kuukauden 2.maanantai klo 18-20 osoitteessa Kappelikatu 10 A 1.Yhteyshenkilö Kata Kaukiainen,puh. 040 732 0285,[email protected]
PÄIJÄT-HÄMEEN DYSFAATTISTEN JA KUULOVAM-MAISTEN LASTEN TUKI RY
www.dysfasia.orgHämeenkatu 26 A15140 LAHTIJäsenasiatTuomo Leppänen, p. 0440 776 [email protected]
HYVINKÄÄN SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RYwww.hsdy.org/Nina Väyrynen (pj), p. 040 877 [email protected]äivi Heikkinen, p. 040 568 0505 [email protected]
VARKAUDEN SEUDUN WAMDY RYAnita Rikalainen, p. 040 732 8360Koivukuja 8, 78210 [email protected]
KAINUUN JAPOHJOIS-POHJANMAAN ALUE Alueella ei ole tällä hetkellä dysfasiayhdistystä. Jos olet kiinnostunut perustamaan uuden yh-distyksen, ota yhteyttä järjestösuunnittelijaan.
Aivoliitto ry ja Kielipolku-lehden toimitus toivottavat lukijoille tunnelmallista ja leppoisaa
joulunaikaa ja kaikin tavoin onnekasta vuotta 2011.
ALUEELLINEN TOIMINTAJärjestöpäällikkö Marika RaililaMalmin kauppatie 26, 00700 HELSINKI p. 040 543 7287Järjestösuunnittelijoiden yhteystiedot sivuilla 41-42
JÄSENPALVELUTToimistosihteeri Pia Vuoltee p. 02 2138 222 (ma-ke)
LAKIPALVELUA JÄSENISTÖLLELakimies Anu Aalto vastaa sairastamiseen liittyviinsosiaaliturvan ja kuntoutuksen lakikysymyksiin to-pe klo 8-16, p. 040 734 5773 tai [email protected] .
KUNTOUTUSPALVELUT JAKOMMUNIKAATIOKESKUSPalvelupäällikköAnn-Mari Veneskoski p. 02 2138 271, 040 7313 592Kurssisihteeri Sari Hietanen p. 02 2138 221Kurssisihteeri Pirkko Pohjola p. 02 2138 272Fysioterapeutti Eliisa Laine p. 02 2138 242, 050 523 6056Fysioterapeutti Päivi Liippola p. 02 2138 220Fysioterapeutti Kirsi Lönnqvist p. 02 2138 275Puheterapeutti Piia Aro-Pulliainen p. 02 2138 274, 0400 586 359Puheterapeutti Salla Pallari p. 02 2138 252, 0400 386 001Puheterapeutti Anna-Kaisa Antila p. 02 2138 279, 050 413 2738
TULKKIPALVELUTPuhevammaisten tulkki Sinikka VuorinenTulkkikeskus p. 02 2138 278, p. 050 329 2905
KOULUTUSPALVELUT JA AVH-YHDYSHENKILÖTOIMINTAKoulutussuunnittelija Riitta TuusaTampereen aluetoimistoHämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 040 5437 288
KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS -TOIMINTASuunnittelija Elina SaloTampereen aluetoimistoHämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 040 543 7292
PROJEKTITOvet auki afaattisille – Juttu-tupaProjektikoordinaattoriVictoria Mankki p. 0400 909 904Projektityöntekijä Pirjo Laine p. 02 2138 223, 050 597 7663
Onnistunut työhönpalaaminen -projektiPalvelupäällikkö Ann-Mari Veneskoskiks. Kuntoutuspalvelut
Kielellinen erityisvaikeus tutuksi -projektiSuunnittelija Elina Saloks. Kielellinen erityisvaikeus -toiminta
TOIMISTO JA HALLINTOToiminnanjohtaja Tiina Viljanen p. 02 2138 292, 040 833 1511Hallintopäällikkö Kirsi Haanperä p. 02 2138 232, 040 7155 223Toimistosihteeri Pia Vuolteelaskutus ja tilaukset (ma–ke) p. 02 2138 222
VIESTINTÄViestintäpäällikköPäivi Seppä-Lassila p. 02 2138 262, 040 7155 198Tiedottaja Miia Suoyrjö p. 02 2138 231, 050 5714 588
SUOMEN NUORTENTALO OYJohtaja Marjatta Laakso Toiminnan esittely ja asukasvalinnatNuortentalo Turku Suvilinnantie 10, 20900 TURKU p. 02 2580 094, 0400 539 306 [email protected] Vastaava ohjaaja Anne Ingman p. 050 442 0092Nuortentalo Kuopio Litmasenkaari 1 C 13 70820 KUOPIO p. 0400 772 543 [email protected] Vastaava ohjaaja Satu Pasanen p. 040 562 9118Nuortentalo Jyvässeutu Ruokoniementie 8 A 9 41520 HANKASALMI p. 040 526 2364 [email protected] Vastaava ohjaaja Eveliina Kananen p. 050 303 7703Valmennuspalvelut Vastaava ohjaaja Pia Laverman p. 050 447 8763 [email protected]
LIITTOVALTUUSTON PUHEENJOHTAJASirpa Kuukkanen, p. 040 534 6221Lapin Aivohalvaus- ja afasiayhdistys [email protected].
LIITON JA LIITTOHALLITUKSEN PUHEENJOHTAJAAsiantuntija, LKT Terttu EriläTampereen yliopistollinen [email protected]
ERITYISOSAAMISKESKUS SUVITUULITilat ja majoitus: p. 02 2138 500 [email protected] .Ravintola ja ruokailu: Ravintola Suvituulip. 02 2138 509
Yhteystiedot
M3 Itella Oyj
PALAUTUSOSOITE Aivoliitto rySuvilinnantie 220900 Turku
MANNERHEIMINTIE 2 • HELSINKI
HENRIK STRÖMBERG
Aivoverenkiertohäiriöpotilaiden hyväksiTill förmån för Stroke-patienterKonserttiliput a’ 35 / 25 Kannustusliput a’ 250 Lippupalvelu